Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Zimbabwesta ja erityisesti 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman(1),

–   ottaa huomioon 18. helmikuuta 2008 hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2008/135/YUTP(2), jolla yhteisessä kannassa 2004/161/YUTP(3) Zimbabween kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden voimassaoloa jatketaan 20. helmikuuta 2009 saakka,

–   ottaa huomioon neuvoston 29. huhtikuuta 2008 sekä 26. ja 27. toukokuuta 2008 hyväksymät päätelmät Zimbabwesta,

–   ottaa huomioon Zimbabwen vaalien ratkaisevaa kierrosta koskevan päätöslauselman, jonka Afrikan ihmisoikeus- ja kansalaisoikeustoimikunta (Afrikan komissio) hyväksyi 43. sääntömääräisessä istunnossaan, joka pidettiin 7.–22. toukokuuta 2008 Ezulwinissa Swazimaan kuningaskunnassa,

–   ottaa huomioon yleisafrikkalaisen parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskunnan raportin 29. maaliskuuta 2008 pidetyistä Zimbabwen tasavallan yhdenmukaistetuista vaaleista,

–   ottaa huomioon 19. ja 20. kesäkuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät, joissa vahvistetaan Euroopan unionin olevan valmis hyväksymään lisätoimenpiteitä väkivallasta vastuussa olevia tahoja vastaan,

–   ottaa huomioon Eteläisen Afrikan kehitysyhteisön (SADC) vaalitarkkailuvaltuuskunnan 29. kesäkuuta 2008 antaman alustavan lausunnon Zimbabwen presidentinvaalien ratkaisevasta kierroksesta ja lakiasäätävän kokouksen täytevaaleista,

–   ottaa huomioon yleisafrikkalaisen parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskunnan 30. kesäkuuta 2008 antaman väliaikaisen lausunnon Zimbabwen presidentinvaalien ratkaisevasta kierroksesta ja parlamentin täytevaaleista,

–   ottaa huomioon Afrikan unionin (AU) Zimbabwen vaalitarkkailuvaltuuskunnan 29. kesäkuuta 2008 antaman alustavan lausunnon,

–   ottaa huomioon Sharm el Sheikhissä Egyptissä 30. kesäkuuta ja 1. heinäkuuta 2008 pidetyssä AU:n 11. huippukokouksessa hyväksytyn päätöslauselman Zimbabwesta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Zimbabwen presidentinvaalien ratkaiseva kierros pidettiin 27. kesäkuuta 2008 huolimatta siitä, että presidenttiehdokas Morgan Tsvangirai oli luopunut ehdokkuudestaan lisääntyneen väkivallan ja oppositiopuolueeseen ja sen tukijoihin kohdistettujen rajoituksien vuoksi,

B.   ottaa huomioon, että SADC:n, yleisafrikkalaisen parlamentin ja AU:n tarkkailijat totesivat, että väkivalta heikensi ratkaisevan kierroksen äänestyksen luotettavuutta ja se ei täyttänyt AU:n ja SADC:n vaatimuksia eikä ilmentänyt kansan tahtoa,

C.   ottaa huomioon, että Zimbabwen lakiasäätävän kokouksen, Zimbabwen senaatin, presidentin ja paikallishallinnon elinten vaalit pidettiin 29. maaliskuuta 2008,

D.   ottaa huomioon, että Zimbabwen vaalilautakunnan julkaisemien virallisten tulosten mukaan oppositiopuolue demokraattisen muutoksen liike (MDC) sai enemmistön paikoista lakiasäätävässä kokouksessa ja Morgan Tsvangirai sai 47,9 prosenttia ja Robert Mugabe 43,2 prosenttia presidentinvaalissa annetuista äänistä,

E.   ottaa huomioon, että presidentinvaalien tulokset viivästyivät useita viikkoja, mikä on heikentänyt vaalimenettelyn uskottavuutta ja avoimuutta,

F.   ottaa huomioon, että Robert Mugabe ilmoitti ennen vaalien ratkaisevaa kierrosta, että MDC ei ikinä pääse hallitsemaan Zimbabwea ja että hän on valmis taistelemaan estääkseen heitä nousemasta valtaan,

G.   ottaa huomioon, että presidentinvaalien ratkaisevan kierroksen edellä opposition kannattajat ja aktivistit joutuivat valtion tukeman väkivallan, kidutuksen, pelottelun ja mielivaltaisten pidätysten kohteeksi ja MDC:n mukaan ainakin 86 sen kannattajaa sai surmansa ja 200 000 joutui pakenemaan kodeistaan,

H.   ottaa huomioon, että Morgan Tsvangirai pidätettiin useita kertoja vaalikampanjan aikana, hän joutui aseistettujen sotilaiden takaa-ajamaksi ja hänen oli pakko hakeutua turvaan Alankomaiden lähetystöön Harareen,

I.   ottaa huomioon, että MDC:n puoluesihteeri Tendai Biti pidätettiin 12. kesäkuuta 2008 ja että häntä syytetään kumouksellisesta toiminnasta ja maanpetoksesta,

J.   ottaa huomioon, että valtion tiedotusvälineet kielsivät MDC:n vaalimainokset, jolloin vapaa ja oikeudenmukainen vaalikampanja ei ollut mahdollinen; ottaa huomioon, että Zanu-PF:n (Zimbabwe African National Union – Patriotic Front) väkivaltaiset kannattajat estivät MDC:n joukkokokouksen pitämisen 22. kesäkuuta 2008 Hararessa,

K.   ottaa huomioon, että ANC-puolueen (African National Congress) puheenjohtaja Jacob Zuma totesi 24. kesäkuuta 2008, että Zimbabwen tilanne on riistäytynyt käsistä, ja kehotti Yhdistyneitä Kansakuntia ja SADC:tä puuttumaan pikaisesti asiaan,

L.   ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto on vihdoin tuominnut yksimielisesti Zimbabwen hallituksen toteuttaman väkivaltakampanjan, vaikkei olekaan julistanut vaaleja laittomiksi Etelä-Afrikan vastustuksen vuoksi,

M.   ottaa huomioon, että AU ei päässyt sopimukseen suuntaviivoista eikä tarkasta aikataulusta neuvottelujen aloittamiseksi ja lopettamiseksi, ja ottaa lisäksi huomioon, että vuoropuhelu on epätodennäköistä SADC:n sisäisten erimielisyyksien vuoksi,

N.   ottaa huomioon, että toimittajia on vainottu ja uhkailtu ja ulkomaalaisia toimittajia on estetty pääsemästä maahan,

O.   ottaa huomioon, että poliisi on mielivaltaisesti pidättänyt kansalaisyhteiskuntaa edustavia aktivisteja, joiden joukossa on ollut Hararessa toimivien kirkon kansalaisoikeusryhmien jäseniä, ja useat kansalais- ja avustusjärjestöt ovat joutuneet keskeyttämään toimintansa,

P.   ottaa huomioon, että Etelä-Afrikan presidentin Thabo Mbekin viime vuosina harjoittama "hiljainen diplomatia" ei ole valitettavasti tuonut konkreettisia muutoksia Zimbabwen poliittiseen tilanteeseen ja hänen Robert Mugabea kohtaan tuntemansa huomattava sympatia johti loppujen lopuksi siihen, että Zimbabwen oppositio kieltäytyi hyväksymästä häntä välittäjäksi,

Q.   ottaa huomioon, että Zimbabwen kriisin vaikutukset näkyvät nyt myös naapurimaissa, etenkin Etelä-Afrikassa,

R.   ottaa huomioon, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön ja Maailman elintarvikeohjelman raportin mukaan arviolta kahta miljoonaa ihmistä Zimbabwessa uhkaa nälänhätä heinäkuun 2008 ja syyskuun 2008 välisenä aikana ja kyseisen luvun oletetaan kasvavan 5,1 miljoonaan tammikuun ja maaliskuun 2009 välisenä aikana,

S.   ottaa huomioon, että Zimbabwessa yksi lapsi kymmenestä kuolee ennen viidettä ikävuottaan ja että keskimäärin eliniänodote on miehillä 37 vuotta ja naisilla 34 vuotta,

1.   korostaa, että 27. kesäkuuta 2008 pidettyjä vaaleja ei voida pitää laillisina, ja pitää myönteisenä neuvoston puheenjohtajavaltion 28. kesäkuuta 2008 antamaa julkilausumaa, jossa tämä kanta ilmaistaan selvästi;

2.   tuomitsee jyrkästi presidentinvaalien toisen kierroksen alla poliittiseen oppositioon kohdistuneen hallituksen tukeman väkivaltakampanjan, joka johti opposition aktivistien ja kannattajien sekä ihmisoikeuksien puolustajien surmaamiseen, mielivaltaisiin pidätyksiin ja häirintään;

3.   toteaa, että oppositioon kohdistunut väkivalta, uhkailu ja pelottelu tekivät vapaan ja oikeudenmukaisen presidentinvaalien ratkaisevan kierroksen järjestämisen mahdottomaksi Zimbabwessa, minkä kansainvälinen yhteisö, myös afrikkalaiset vaalitarkkailijat ja Afrikan maiden johtajat, ovat yleisesti tunnustaneet;

4.   pitää myönteisenä YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan lausuntoa, jossa tuomittiin tapa, jolla Zimbabwen presidentinvaalit toteutettiin;

5.   suhtautuu myönteisesti G8-maiden johtajien 8. heinäkuuta 2008 Zimbabwesta antamaan lausuntoon ja erityisesti siihen, että he kieltäytyvät hyväksymästä minkään sellaisen hallituksen legitiimiyttä, joka ei heijasta Zimbabwen kansan tahtoa, heidän suositukseensa nimittää YK:n pääsihteerin erityislähettiläs raportoimaan poliittisesta ja humanitaarisesta tilanteesta sekä ihmisoikeus- ja turvallisuustilanteesta ja tukemaan alueellisia pyrkimyksiä poliittisten puolueiden välisen sovittelun edistämiseksi 29. maaliskuuta 2008 järjestettyjen vaalien tuloksia kunnioittaen, ja heidän aikomukseensa toteuttaa lisätoimia, muun muassa ottamalla käyttöön väkivaltaisuuksista vastuussa olevia henkilöitä vastaan toteutettavia rahoitus- ja muita toimenpiteitä;

6.   kehottaa Afrikan maita ja kansainvälistä yhteisöä yleensäkin kieltäytymään tunnustamasta Mugaben hallintoa;

7.   kehottaa AU:ta, SADC:tä ja YK:ta helpottamaan kaikki osapuolet kattavaa välitysprosessia, jolla on selkeä neuvotteluaikataulu ja joka mahdollistaa nopean ja myönteisen, vapaisiin ja oikeudenmukaisiin vaaleihin perustuvan ratkaisun Zimbabwen kriisiin;

8.   korostaa, että välitystoimet voivat johtaa mielekkääseen ja hedelmälliseen kansalliseen vuoropuheluun vain, jos siihen otetaan mukaan muita ulkopuolisia toimijoita presidentti Thabo Mbekin ohella, ja että sisäistä vuoropuhelua ei pitäisi rajoittaa kahteen poliittiseen puolueeseen vaan siihen pitäisi pikemminkin ottaa mukaan muita kansalaisyhteiskunnan toimijoita, kuten kansalaisjärjestöjä, kirkkoja ja ammattiliittoja, ja parlamentti;

9.   kehottaa käynnissä olevaa kriisiä koskevaan neuvotteluratkaisuun, jonka perusteella luodaan siirtymähallinto, jolla on valtuudet lopettaa valtion tukema väkivalta, purkaa puolisotilaalliset joukot, kumota sortava lainsäädäntö, ratkaista humanitaarinen kriisi, vakauttaa talous, käynnistää kaikki osapuolet kattava perustuslain uudelleentarkastelu ja koota uudelleen Zimbabwen vaalilautakunta, jotta saadaan aikaan edellytykset vapaille ja oikeudenmukaisille presidentinvaaleille, jotka järjestettäisiin lähitulevaisuudessa AU:n ja YK:n valvonnassa; vaatii, että näitä neuvotteluja tarkkailee AU:n/ YK:n lähettiläs;

10.   kehottaa YK:ta käynnistämään kattavan ja puolueettoman tutkimuksen tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista ja painottaa, että niihin syyllistyneet eivät saa jäädä rangaistuksetta vaan heidät on saatettava toimivaltaisen ja puolueettoman tuomioistuimen eteen;

11.   korostaa, että väkivallan uhrit tarvitsevat kuntoutusta, ja kehottaa ottamaan käyttöön siirtymäkauden oikeudellisia toimenpiteitä, totuus- ja sovintokomission perustaminen mukaan luettuna;

12.   pitää myönteisenä sitä, että monet Afrikan maat ja useat erittäin arvostetut afrikkalaiset, kuten Nelson Mandela, Desmond Tutu ja Kofi Annan, ovat tuominneet Zimbabwen tilanteen, ja kannustaa heitä toteuttamaan konkreettisia toimia poliittisen ja demokraattisen ratkaisun aikaansaamiseksi;

13.   tukee Botswanan kehotusta sulkea Zimbabwe afrikkalaisten foorumien ulkopuolelle, kunnes maassa pidetään vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit;

14.   kehottaa Etelä-Afrikkaa ottamaan SADC:n alueella keskeisen vastuun Zimbabwen tulevaisuudesta ja pitää erittäin valitettavana sitä, että Etelä-Afrikka kieltäytyi YK:n turvallisuusneuvostossa julistamasta vaaleja laittomiksi;

15.   kehottaa kansainvälistä yhteisöä lisäämään Mugaben hallintoon kohdistuvaa diplomaattista painostusta, jotta se lopettaisi välittömästi kaiken väkivallan ja sallisi kolme kuukautta sitten asianmukaisesti valitun parlamentin kokoontuvan;

16.   kehottaa neuvostoa tiukentamaan ja jatkamaan Mugaben hallinnon jäseniin ja muihin vakavista ihmisoikeusloukkauksista vastuussa oleviin henkilöihin kohdistettavia pakotteita, jos välitysponnistelut torjutaan ja jos valtion tukema väkivalta ei lopu, ja ajamaan pakotteiden hyväksymistä YK:n tasolla, aseidenvientikielto ja koko hallituksen ja hallitsevan puolueen johdon omaisuuden kattava jäädyttäminen mukaan luettuina; korostaa tarvetta panna pakotteet tiukasti täytäntöön ja toimia yhteisymmärryksessä laajemman kansainvälisen yhteisön kanssa niiden toimivuuden varmistamiseksi sekä estää niiden kiertäminen;

17.   edellyttää, että tällaisten pakkotoimien osana olisi julkistettava Zanu-PF:n sortohallinnon rahoittamisesta vastuussa olevien liike-elämän edustajien nimet ("name and shame") ja muun muassa peruutettava heidän oleskelulupansa Euroopassa ja kiellettävä heidän perheenjäseniltään pääsy työelämään ja koulutukseen sekä paljastettava osakkeenomistajille kansainväliset pankit, jotka välittävät korruptiosta saatuja tuloja tai tarjoavat lainoja ja investointeja, kuten Barclays Bank ja Standard Chartered; kannustaa muita eurooppalaisia ja kansainvälisiä yhtiöitä tarkastelemaan uudelleen toimintoja, joiden avulla hallinto saa kovaa valuuttaa, ja pitää tässä yhteydessä myönteisenä Tescon ja Giesecke & Devrientin päätöstä katkaista liikesuhteet Zimbabween;

18.   kehottaakin jäsenvaltioita olemaan myöntämättä Robert Mugabelle, hänen hallitukselleen ja Zanu-PF:n johdolle viisumia mihinkään kansalliseen tai kansainväliseen tarkoitukseen EU:n alueelle, sillä he edustavat laitonta tosiasiallista hallintoa eivätkä voi vaatia mitään erioikeuksia diplomaattisia vapauksia ja erioikeuksia koskevien kansainvälisten sopimusten nojalla;

19.   kehottaa jäsenvaltioita, neuvostoa ja komissiota lisäämään diplomaattisia ponnistelujaan suhteissaan Afrikan hallituksiin, SADC:hen ja AU:hun sekä muihin tärkeisiin toimijoihin, kuten Kiinan hallitukseen, yhteisten näkökantojen kartoittamiseksi Zimbabwen kriisiin;

20.   kehottaa Kiinaa ja Libyaa lopettamaan tukensa Mugaben hallinnolle;

21.   kehottaa neuvostoa ja komissiota ilmaisemaan Etelä-Afrikalle, joka on keskeinen maa alueella, syvän huolen siitä, että Zimbabwen kriisin sovittelussa ei ole saatu konkreettisia tuloksia viime vuosina, ja huomauttamaan, että kriisin vaikutusta naapurimaihin, myös Etelä-Afrikkaan, ei pitäisi jättää huomiotta alueella, sekä selventämään, että Mugaben hallinnon jatkuvalla poliittisella ja taloudellisella tukemisella saattaa olla kielteisiä vaikutuksia EU:n ja Etelä-Afrikan suhteisiin;

22.   kehottaa neuvostoa ajamaan tehokkaita ja konkreettisia kansainvälisiä konfliktinesto- ja liennytystoimenpiteitä ja tarvittaessa lähettämään Zimbabween nopeasti AU:n/YK:n rauhanturvajoukkoja;

23.   kehottaa vapauttamaan välittömästi kaikki yksinomaan poliittisista syistä vangitut henkilöt;

24.   panee merkille poliittisen kriisin tuhoisat vaikutukset Zimbabwen kansaan ja vaatii Mugaben hallitusta poistamaan kaikki humanitaarista apua antaville järjestöille asetetut rajoitukset sekä varmistamaan, että humanitaarinen apu voidaan toimittaa perille humaanisuutta, neutraaliutta, puolueettomuutta ja riippumattomuutta koskevia periaatteita noudattaen;

25.   vaatii Zimbabwen hallitusta riisumaan välittömästi aseista ja kotiuttamaan nuorten puolisotilaalliset joukot ja sotaveteraanit ja asettamaan ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet henkilöt syytteeseen;

26.   tuomitsee YK:n ihmisoikeustyöntekijän karkottamisen Zimbabwesta viikkoa ennen suunniteltuja vaaleja ja vaatii hallitusta takaamaan YK:n työntekijöille esteettömän pääsyn maahan;

27.   kehottaa Etelä-Afrikan viranomaisia ja EU:n jäsenvaltioita olemaan karkottamatta zimbabwelaisia pakolaisia ja myöntämään heille tilapäisen aseman siksi, kunnes turvallinen kotiinpaluu on mahdollista;

28.   kehottaa komissiota tehostamaan tukeaan ihmisoikeuksien puolustajille ja reagoimaan nopeasti poliittisen kriisin aiheuttamiin uusiin humanitaarisiin tarpeisiin ottaen huomioon erityisesti maan sisällä siirtymään joutuneiden ihmisten tarpeet ja turvallisuuden;

29.   tuo ilmi huolestuneisuutensa arvioista, joiden mukaan maan rajat ylittävien zimbabwelaisten määrä nousee lähiviikkoina 10–40 prosenttia; panee merkille, että kyseisistä siirtolaisista lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, sillä he altistuvat hyväksikäytölle ja joutuvat tekemään vaarallisia töitä esimerkiksi kaivoksissa tai käsittelemään maatalouskoneita tai joutuvat seksityöläisiksi hengissä pysyäkseen;

30.   kehottaa Euroopan unionia keskeyttämään kaiken sellaisen avun antamisen, joka jaetaan Zimbabwen nykyisten viranomaisten kautta, ja kanavoimaan sen kansallisten ja kansainvälisten riippumattomien elinten ja järjestöjen kautta;

31.   pitää myönteisenä komission jäsenen Michelin antamaa sitoumusta lisätä huomattavasti tukea Zimbabwelle ja sen kansalle lupaamalla 250 miljoonaa euroa kehitysapuun, kunhan demokratia palautetaan ja valitaan laillinen ja luotettava hallitus;

32.   vaatii, että Zimbabwen kansan demokraattisia toiveita on kunnioitettava; kehottaa kaikkia niitä, jotka haluavat edesauttaa Zimbabwen tulevaisuutta, tekemään yhteistyötä demokraattisen muutoksen taustavoimien kanssa;

33.   kehottaa Zimbabwen hallitusta noudattamaan demokratian periaatteita, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita koskevia sitoumuksia, jotka se on tehnyt SADC:n perustamissopimuksen ja sen pöytäkirjojen, mukaan lukien SADC:n vaalipöytäkirja, AU:n perustamisasiakirjan, ihmisoikeuksia ja kansalaisoikeuksia koskevan afrikkalaisen peruskirjan ja Afrikan kehitystä edistävän uuden kumppanuuden allekirjoittajana;

34.   kehottaa niitä maan hallinnon ja Zanu-PF:n jäseniä, joilla on hyvää tahtoa, hylkäämään epädemokraattiset voimat ja tekemään yhteistyötä MDC:n kanssa nopean muutoksen aikaansaamiseksi, ennen kuin se on myöhäistä;

35.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, G8-maiden hallituksille, Zimbabwen ja Etelä-Afrikan hallituksille ja parlamenteille, Kansainyhteisön pääsihteerille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, Afrikan unionin komission ja toimeenpanevan neuvoston puheenjohtajille, yleisafrikkalaiselle parlamentille sekä Eteläisen Afrikan kehitysjärjestön pääsihteerille ja hallituksille ja sen parlamentaariselle foorumille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0184. (2) EUVL L 43, 19.2.2008, s. 39. (3) EUVL L 50, 20.2.2004, s. 66.