Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 30. toukokuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2002/413/EY Euroopan rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamisesta Euroopassa(1),

–   ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon "Kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle: Arviointi rannikkoalueiden yhdennetystä käytöstä ja hoidosta Euroopassa" (KOM(2007)0308),

–   ottaa huomioon 27. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 Euroopan kalatalousrahastosta(2),

–   ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi)(3) ja 24. lokakuuta 2005 komission tiedonannon "Meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskeva teemakohtainen strategia" (KOM(2005)0504),

–   ottaa huomioon 10. lokakuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon "Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka" (KOM(2007)0575),

–   ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman rannikkokalastuksesta ja rannikkokalastajayhteisöjen kohtaamista ongelmista(4),

–   ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2006 päivätyn komission tiedonannon kalastusalan taloudellisen tilanteen parantamisesta (KOM(2006)0103) ja 28. syyskuuta 2006 antamansa samaa aihetta koskevan päätöslauselman(5),

–   ottaa huomioon 19. syyskuuta 2002 päivätyn komission tiedonannon "Yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskeva strategia" (KOM(2002)0511),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin teettämän tutkimuksen alueiden riippuvuudesta kalastuksesta(6),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A6-0286/2008),

A.   ottaa huomioon, että rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito ei ole ainoastaan ympäristöpolitiikkaa, vaan jatkuva prosessi, jonka tavoitteena on parantaa rannikkoalueiden taloudellista ja sosiaalista tilannetta ja turvata kyseisillä alueilla harjoitettavien toimintojen, kuten kalastuksen ja vesiviljelyn, kestävä kehitys,

B.   ottaa huomioon, että rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito on pitkän aikavälin prosessi ja että useimpia edellä mainitun suosituksen mukaisista kansallisista strategioista ryhdyttiin panemaan täytäntöön vasta vuonna 2006,

C.   ottaa huomioon, että rannikkoalueiden käytössä ja hoidossa on sovellettu tähän asti keskipitkän aikavälin tavoitteita unohtaen sen tosiseikan, että rannikkoalueet ovat monimuotoisia luonnon ekosysteemejä, jotka muuttuvat ajan myötä,

D.   ottaa huomioon erillisiä toimintoja koskevat päätökset ja toimenpiteet, joiden avulla ei ole pystytty ratkaisemaan rannikkoalueiden pilaantumiseen liittyvää kokonaisongelmaa,

E.   ottaa huomioon, että nykyiset suunnittelurakenteet on tarkoitettu enimmäkseen maa-alueiden suunnitteluun, eikä niissä ole pystytty ottamaan huomioon vaikutuksia, joita rannikkoalueella harjoitettavalla toiminnalla on muihin samalla alueella harjoitettuihin toimintoihin,

F.   ottaa huomioon, että kansallisten rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevien strategioiden täytäntöönpanosta aiheutuvat kustannukset ovat alhaisia ja että niiden täytäntöönpano tuottaa huomattavia taloudellisia etuja,

G.   ottaa huomioon, että kaikkia osa-alueita ei ole pystytty sisällyttämään tarpeeksi laajasti rannikkoalueiden ongelmien ratkaisemiseksi suunnattujen toimenpiteiden suunnittelussa ja toimeenpanossa, mistä johtuen tietyt osa-alueet kärsivät,

H.   yhdennetyn hoidon täytäntöönpanoon sisältyy väestöön, matkailuun ja talouteen liittyvän käytön sekä maiseman ja ympäristön suojelun suunnittelu rannikkoalueilla,

I.   ottaa huomioon, että rannikkoalueiden käytöstä ja hoidosta vastaavien hallintoelimien tehokasta yhteistyötä ei ole vielä voitu järjestää muutamaa yksityistapausta lukuun ottamatta,

J.   ottaa huomioon, että rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa edistävät toimet voivat joissain tapauksissa edellyttää kalliita investointeja, joita paikalliset yhteisöt eivät kykene rahoittamaan, mikä johtaa ylempiin hallintoelimiin vetoamiseen ja täytäntöönpanon viivästymiseen,

K.   ottaa huomioon, että monet rannikkoalueita koskevat kysymykset ovat rajatylittäviä, minkä vuoksi tarvitaan myös alueiden välistä ja jopa kolmansien maiden kanssa harjoitettavaa koordinointia ja yhteistyötä,

L.   ottaa huomioon, että kalastus ja vesiviljely ovat rannikkoalueiden kaksi keskeisintä toimintoa, jotka ovat riippuvaisia rannikkovesien vedenlaadusta,

M.   ottaa huomioon, että vesiviljelyssä ei ole vielä saavutettu sellaista teknologista kehitystasoa, joka antaisi mahdollisuuden harjoittaa tätä (luonteeltaan intensiivistä) toimintaa muualla kuin rannikkoalueilla,

N.   katsoo, että naisten erittäin tärkeä ja tähän mennessä vähän tunnustusta saanut rooli kalastusteollisuudesta riippuvaisilla alueilla on otettava paremmin huomioon,

O.   ottaa huomioon, että rannikkokalastuksen osuus yhteisön kalastuslaivastosta on 80 prosenttia ja että rannikkokalastus edistää rannikkoalueen yhteisöjen taloudellista ja sosiaalista koheesiota sekä kyseisten yhteisöjen kulttuuriperinteiden säilymistä,

P.   ottaa huomioon, että vaikka kalastus ei itsessään saastuta, se kärsii muiden rannikkoalueilla harjoitettavien toimien ympäristösaasteista, mikä heikentää sen elinvoimaisuutta entisestään,

Q.   ottaa huomioon, että kalastuksella ja vesiviljelyllä on merkittävä taloudellinen ja sosiaalinen merkitys, sillä niitä harjoitetaan pääsääntöisesti taloudellisesti haavoittuvilla alueilla, joista monet ovat taloudellisesti epäsuotuisassa asemassa ja eivätkä pysty tarjoamaan asukkailleen vaihtoehtoisia työmahdollisuuksia,

R.   ottaa huomioon, että saasteeton ja terve meriympäristö edistää kalataloustuotannon kasvua ja parantaa täten kyseisen toimialan tulevaisuudennäkymiä,

S.   ottaa huomioon, että vesiviljely perustuu vankasti kestävän kehityksen periaatteeseen ja että yhteisön säännöt kattavat kaikki mahdolliset ympäristövaikutukset,

T.   ottaa huomioon, että kalakantojen pieneneminen ja kalan, äyriäisten ja simpukoiden kysynnän kasvu maailmanmarkkinoilla lisää tasaisesti vesiviljelyksen merkitystä Euroopassa,

U.   ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot eivät vielä ole saaneet valmiiksi rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon periaatteiden mukaista aluesuunnittelua, joka koskee kyseisillä alueilla harjoitettavien toimintojen tasapainoista kehittämistä,

V.   ottaa huomioon tiukan kilpailun rannikkoalueiden tilasta ja sen, että vesiviljelyn harjoittajilla ja kalastajilla on samat oikeudet ja velvoitteet kuin muilla rannikkoalueiden käyttäjillä,

W.   ottaa huomioon, että syrjäisimmät alueet, sellaisina kuin ne on määritelty EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa, saattavat tarvita rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevien erityisten yhdennettyjen kansallisten strategioiden laatimista ja rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoidon asianmukaista mukauttamista EU:n tasolla,

1.   painottaa kalastuksen ja vesiviljelyn taloudellista ja sosiaalista merkitystä rannikkoalueille ja vaatii rannikkoalueille tukea rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon puitteissa;

2.   huomauttaa, että on varmistettava, että kalastus- ja vesiviljelyalat osallistuvat ja ovat hyvin edustettuina kansainvälisissä meriklustereissa, ja kehottaa komissiota panemaan alulle tämän prosessin;

3.   korostaa, että Euroopan kalatalousrahasto voi edistää rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon puitteissa pitkän aikavälin toimenpiteiden rahoitusta, sillä se tukee toimia kalastusalueiden kehittämiseksi kestävän kehityksen mukaisesti;

4.   huomauttaa, että kyseisten rannikkoalueiden hallinnollisten elinten toimivaltaa on selvennettävä ja laadittava koordinoituja strategioita niin, että niiden toimia voidaan koordinoida entistä tehokkaammin;

5.   tunnustaa, että rannikkoalueiden käyttöön ja hoitoon liittyviä toimia on hankala koordinoida, ja pyytää komissiota rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon täytäntöönpanon tarkkailun yhteydessä jäsenvaltioita kuultuaan selvittämään, onko tarpeen luoda täytäntöönpanoa koordinoiva toimielin;

6.   painottaa, että kalastusalan ja vesiviljelyalan edustajien tulisi osallistua rannikkoalueiden yhdennettyyn käyttöön ja hoitoon liittyvien toimien suunnitteluun ja kehittämiseen (niiden osallistuminen kestävän kehityksen strategioihin lisää niiden tuotteiden lisäarvoa), ja muistuttaa, että Euroopan kalatalousrahasto voi tukea tällaisia kollektiivisia toimia;

7.   tunnustaa naisten merkittävän roolin kalastuksesta riippuvaisilla alueilla ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä, jotta ne edistävät ja sisällyttävät yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteen Euroopan kalatalousrahaston täytäntöönpanon eri vaiheissa (suunnittelu-, täytäntöönpano-, seuranta- ja arviointivaihe mukaan luettuina), kuten asetuksen (EY) N:o 1198/2006 11 artiklassa säädetään;

8.   vaatii, että toimivaltaiset toimielimet työskentelevät tiiviissä yhteistyössä alueellisella tasolla vaihtaen rannikkoalueiden tilaan liittyviä tietoja ja omaksumalla yhteisiä hankkeita paikallisten merien ekosysteemien ympäristötilanteen parantamiseksi;

9.   kehottaa syrjäisimpien alueiden kansallisia ja alueellisia hallituksia laatimaan rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevia yhdennettyjä strategioita, jotta voidaan varmistaa rannikkoalueiden kestävä kehitys;

10.   korostaa tässä yhteydessä asianmukaisen aluesuunnittelun merkitystä;

11.   katsoo, että vesiviljely kannan uudelleenistuttamistarkoituksessa on tärkeä ympäristönsuojelun väline tietyillä rannikkoalueilla ja sitä on sen vuoksi edistettävä, kannustettava ja tuettava taloudellisesti;

12.   korostaa vesiviljelyn merkitystä elintarviketuotannolle EU:n tiettyjen rannikkoyhteisöjen sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi;

13.   katsoo, että kalastus- ja vesiviljelyalat on sisällytettävä laaja-alaiseen lähestymistapaan kaikkeen rannikkoalueilla harjoitettavaan merenkulkutoimintaan kestävän kehityksen saavuttamiseksi uuden merenkulkupolitiikan suuntaviivojen mukaisesti;

14.   painottaa, että strategioita on kehitettävä ja sovellettava rannikkoalueita kohtaavien uhkien, mukaan lukien ilmastonmuutoksen, mukaisesti siten, että uhkien vaikutukset kalastukseen ja vesiviljelyyn otetaan täysin huomioon;

15.   uskoo, että tiedonkeräämisen on jatkuttava, jotta tiedonvaihtoa ja tietojen käyttöä vertailevissa tutkimuksissa voidaan edistää, mukaan lukien merien monimuotoisuuteen ja kalakantoihin liittyvä tieto;

16.   katsoo, että vesiviljelyä olisi tutkittava enemmän, jotta voidaan ottaa käyttöön suljettuun intensiiviseen tuotantoon perustuvia viljelyjärjestelmiä;

17.   ehdottaa, että vesiviljelyhankkeille, jotka käyttävät uusiutuvia energialähteitä ja jotka eivät uhkaa EU:n ympäristölainsäädännöllä suojeltuja alueita, olisi annettava etusija rannikkoalueiden yhdennetyssä käytössä ja hoidossa;

18.   vaatii komissiota asettamaan jäsenvaltioita kuultuaan selvän aikataulun Euroopan unionin rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon täytäntöönpanon arvioimiseksi;

19.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 148, 6.6.2002, s. 24. (2) EUVL L 223, 15.8.2006, s. 1. (3) EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19. (4) EUVL C 300 E, 9.12.2006, s. 504. (5) EUVL C 306 E, 15.12.2006, s. 417. (6) IP/B/PECH/ST/IC/2006-198.