Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisten johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, 18 päivänä helmikuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003 ("Dublin-asetus")(1),

–   ottaa huomioon Eurodac-järjestelmän perustamisesta sormenjälkien vertailua varten Dublinin yleissopimuksen tehokkaaksi soveltamiseksi 11 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2725/2000("Eurodac-asetus")(2),

–   ottaa huomioon kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY(3),

–   ottaa huomioon turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista 27 päivänä tammikuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/9/EY(4) ("vastaanottodirektiivi"),

–   ottaa huomioon muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastoista sekä ulkomaisia työntekijöitä koskevien tilastojen laatimisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 311/76 kumoamisesta 11 päivänä heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 862/2007(5),

–   ottaa huomioon neuvoston päätelmät jäsenvaltioiden poliisin ja lainvalvontaviranomaisten sekä Europolin pääsystä Eurodac-järjestelmään(6),

–   ottaa huomioon Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa ja neuvoston päätöksen 2004/904/EY kumoamisesta 23 päivänä toukokuuta 2007 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 573/2007/EY(7),

–   ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman pakolaisten tilanteesta Maltalla(8),

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan käynneistään useiden jäsenvaltioiden säilöönottokeskuksissa laatimat mietinnöt,

–   ottaa huomioon 21. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman turvapaikka-asioista: käytännön yhteistyö, päätöksenteon laatu yhteisessä eurooppalaisessa turvapaikkajärjestelmässä(9),

–   ottaa huomioon 16. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman: Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia(10),

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman Iranin kansalaisen Seyed Mehdi Kazemin tapauksesta(11),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0287/2008),

A.   ottaa huomioon, että jokaisella turvapaikanhakijalla on oikeus saada hakemuksensa käsitellyksi yksilöllisesti ja perusteellisesti,

B.   ottaa huomioon, että turvapaikkalainsäädäntö ja -käytäntö vaihtelevat yhä laajasti maittain ja että tämän seurauksena turvapaikanhakijoita kohdellaan eri tavoin Dublinin yleissopimukseen liittyneissä eri valtioissa,

C.   ottaa huomioon, että Dublinin yleissopimukseen perustuva järjestelmä perustuu muun muassa keskinäiseen luottamukseen ja luotettavuuteen, ja jos nämä edellytykset eivät täyty eli jos tietojenkeruussa on vakavia puutteita tai päätöksenteossa on epäjohdonmukaisuuksia tietyissä jäsenvaltioissa, koko järjestelmä kärsii,

D.   ottaa huomioon, että on olemassa todisteita siitä, että joissakin jäsenvaltioissa ei tosiasiallisesti taata pääsyä pakolaisaseman määrittämistä koskeviin menettelyihin,

E.   ottaa huomioon, että jotkin valtiot eivät sovella vastaanottodirektiiviä tehokkaasti joko turvapaikanhakijoihin, jotka odottavat siirtoa toiseen jäsenvaltioon Dublin-asetuksen mukaisesti, tai palautettaessa turvapaikanhakijaa vastuussa olevaan jäsenvaltioon,

F.   katsoo, että joissakin jäsenvaltioissa Dublinin yleissopimukseen perustuvan järjestelmän soveltamisalaan kuuluvat henkilöt ohjataan automaattisesti säilöönottokeskuksiin,

G.   ottaa huomioon, että moninkertaisten pyyntöjen korkea määrä ja toteutuneiden siirtojen alhainen määrä viittaavat Dublinin yleissopimukseen perustuvan järjestelmän puutteisiin ja tarpeeseen perustaa EU:n yhteinen turvapaikkajärjestelmä,

H.   ottaa huomioon, että Dublin-asetuksen asianmukainen täytäntöönpano voi johtaa vastuun epätasaiseen jakautumiseen suojelua hakevien henkilöiden osalta maantieteellisen sijainnin takia maahanmuuttovirroille erityisen alttiina olevien jäsenvaltioiden haitaksi,

I.   ottaa huomioon, että komission arvioinnista käy ilmi, että unionin rajoilla sijaitsevat kolmetoista jäsenvaltiota joutuivat vuonna 2005 kohtaamaan enenevässä määrin Dublinin yleissopimukseen perustuvan järjestelmän asettamia haasteita,

J.   ottaa huomioon, että eteläisten jäsenvaltioiden on otettava vastaan turvapaikkahakemuksia matkalla Eurooppaan vaaratilanteeseen joutuneilta laittomilta maahanmuuttajilta, jotka on pelastettu,

K.   ottaa huomioon, että eteläisten jäsenvaltioiden on hyväksyttävä sellaisten laittomien maahanmuuttajien turvapaikkahakemuksia, jotka eivät ole saaneet apua kolmansilta mailta, jotka ovat kansainvälisen oikeuden mukaan velvollisia tarjoamaan apua,

L.   ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla ei ehkä ole kiinnostusta noudattaa velvoitetta rekisteröidä laittomasti maahan tulevat henkilöt Eurodac-tietokantaan, sillä tämä voi johtaa käsiteltävien turvapaikkahakemusten määrän kasvuun,

M.   ottaa huomioon, että Dublin-asetuksella perustetaan järjestelmä, jolla määritetään hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, mutta sitä ei alun perin luotu rasitusten jakamista koskevaksi mekanismiksi ja siksi se ei voi sellaisena toimia,

N.   pitää välttämättömänä, että Dublinin yleissopimukseen perustuvan järjestelmän arviointiin liitetään aina konkreettinen, pysyvä, tasapuolinen ja toimiva rasitustenjakomekanismi,

O.   ottaa huomioon, että Dublinin yleissopimukseen perustuvaan järjestelmään sisältyvä ensimmäisen maahantulomaan kriteeri luo voimakkaita paineita rajajäsenvaltioille,

P.   ottaa huomioon, että tiettyjen kolmansien maiden kansalaisten osalta pakolaisaseman tunnustamisen määrät vaihtelevat jäsenvaltioissa noin 0 prosentista 90 prosenttiin,

Q.   katsoo, että on olennaista, että hakemuksia tekeville henkilöille tiedotetaan perusteellisesti Dublin-menettelystä ja sen mahdollisista seurauksista kielellä, jota he ymmärtävät,

R.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan 2 kohdassa määrätään, että kaikissa lasta koskevissa viranomaisten tai yksityisten laitosten toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu,

S.   ottaa huomioon, että vaikka perheen yhtenäisyys on mainittu ensimmäiseksi Dublin-asetuksessa sovellettavien perusteiden hierarkiassa, kyseistä säännöstä ei useinkaan sovelleta,

T.   katsoo, että siirtoja koskevat tilastotiedot eivät ole riittävän tarkkoja, sillä niistä ei käy ilmi esimerkiksi turvapaikanhakijaa koskevien rajan luvattomaan ylitykseen perustuvien vastaanottopyyntöjen lukumääriä tai vastaanotto- ja takaisinottopyyntöjen välistä suhdetta,

U.   ottaa huomioon, että yhdeksän uutta jäsenvaltiota ilmoitti vuonna 2005 rekisteröineensä enemmän "maahantulijoiden" siirtoja Dublin-asetuksen soveltamiseksi, kun taas jäsenvaltiot, jotka eivät ole unionin ulkorajalla, ilmoittivat rekisteröineensä enemmän "maasta poistuneiden" siirtoja,

V.   ottaa huomioon, ettei komissio ole kyennyt arvioimaan Dublinin yleissopimukseen perustuvan järjestelmän kustannuksia ja että tämä kustannustieto olisi tärkeä järjestelmän tehokkuuden arvioimiseksi,

W.   ottaa huomioon, että oikeus- ja sisäasiain neuvoston Luxemburgissa 12. ja 13. kesäkuuta 2007 pidetyssä kokouksessa komissiota pyydettiin mahdollisimman pian muuttamaan Eurodac-asetusta tarkoituksena mahdollistaa jäsenvaltioiden poliisin ja lainvalvontaviranomaisten sekä Europolin pääsy tietyin edellytyksin Eurodac-tietokantaan, joka on alun perin tarkoitettu Dublin-asetuksen täytäntöönpanovälineeksi,

Järjestelmän tehokkuus ja velvoitteiden jakaminen

1.   uskoo vahvasti, että jollei saada aikaan tyydyttävää ja yhdenmukaista suojelun tasoa koko Euroopan unionissa, Dublinin yleissopimukseen perustuva järjestelmä tuottaa aina epätyydyttäviä tuloksia sekä teknisestä että inhimillisestä näkökulmasta katsottuna, ja turvapaikanhakijoilla tulee edelleen olemaan perusteltuja syitä haluta tehdä hakemus tietyssä jäsenvaltiossa hyödyntääkseen heidän kannaltaan kaikkein edullisinta kansallista päätöksentekoa;

2.   uskoo vakaasti, että ilman todellista EU:n yhteistä turvapaikkajärjestelmää ja yhtenäistä turvapaikkamenettelyä Dublinin yleissopimukseen perustuva järjestelmä on edelleen epätasa-arvoinen sekä turvapaikanhakijoille että joillekin jäsenvaltioille;

3.   toteaa jälleen, että on olemassa pikainen tarve parantaa päätöksentekomenettelyn laatua ja johdonmukaisuutta; on vakuuttunut siitä, että Euroopan turvapaikanhakijoiden tukivirastolla voisi olla merkittävä tehtävä tässä suhteessa esimerkiksi koulutuksen tarjoamisessa korkeiden yhteisten standardien alalla sekä asiantuntijatukijärjestelmien tarjoamisessa;

4.   kehottaa komissiota harkitsemaan tapoja antaa Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetulle (UNHCR) suoraa rahoitusta hankekohtaisen rahoituksen täydennykseksi, jotta se voi tehostaa seuranta- ja neuvoa-antavaa työtänsä EU:ssa ja kehittää edelleen menetelmiä, joilla tuetaan kansallisia viranomaisia niiden pyrkiessä parantamaan päätöksenteon laatua;

5.   kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia rasitusten jakamista koskevasta mekanismeista, jotka voitaisiin ottaa käyttöön helpottamaan tiettyihin jäsenvaltioihin, erityisesti rajajäsenvaltioihin, mahdollisesti kohdistuvaa kohtuutonta rasitusta mutta jotka eivät sovi Dublinin yleissopimukseen perustuvaan järjestelmään;

6.   kehottaa komissiota harkitsemaan ennen EU:n rasitustenjakomekanismin käyttöönottoa muiden kuin rahoitusmekanismien sisällyttämistä Dublin-asetukseen tarkoituksena korjata asetuksen soveltamisesta unionin ulkorajoilla sijaitseville pienille jäsenvaltioille aiheutuvia haittoja;

7.   kehottaa komissiota luomaan sitovan menettelyn, jolla lopetetaan turvapaikanhakijoiden siirto jäsenvaltioihin, jotka eivät takaa hakemusten täysimääräistä ja oikeudenmukaista käsittelyä, sekä ryhtymään järjestelmällisiin toimiin kyseisiä valtioita vastaan;

8.   kehottaa komissiota luomaan mielekkäät kahdenväliset työsuhteet Libyan kaltaisiin kolmansiin maihin yhteistyön edistämiseksi ja sen varmistamiseksi että kolmannet maat täyttävät pakolaisten oikeusasemaa koskevaa 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehtyä Geneven yleissopimusta ja merillä tapahtuvia pelastustoimia koskevat kansainväliset oikeudelliset velvollisuutensa;

Turvapaikanhakijoiden oikeudet

9.   kehottaa komissiota sisällyttämään uuteen asetukseen selkeämmät ja tiukemmat säännökset keinoista, joilla suojelua hakeville henkilöille kerrotaan Dublin-asetuksen seurauksista, ja harkitsemaan vakiomuotoisen esitteen laatimista, joka voitaisiin kääntää tietyille kielille ja jakaa kaikkiin jäsenvaltioihin ja jossa olisi otettava huomioon myös luku- ja kirjoitustaito yksilötasolla;

10.   kehottaa komissiota muuttamaan Dublin-asetuksen vastaanottoa ja takaisinottoa koskevia 19 ja 20 artiklaa, jotta hakijoilla olisi automaattisesti oikeus muutoksenhakuun, jolla on lykkäävä vaikutus, päätöksestä, jossa vastuu siirretään toiselle jäsenvaltiolle Dublin-asetuksen mukaisesti;

11.   toistaa jälleen, että palauttamiskiellon periaatteen pitäisi olla yksi yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän kulmakivistä, ja vaatii, että Dublin-asetuksen täytäntöönpano ei saisi koskaan johtaa siihen, että hakemusta ei käsitellä menettelyllisistä syistä ja että käsittelyä ei aloiteta uudestaan alkuperäisen hakemuksen tarkastelemiseksi täysimääräisesti ja oikeudenmukaisesti Dublin-menettelyn perusteella tehdyn siirron jälkeen; katsoo, että tämä pitäisi ilmaista selvästi asetuksessa;

12.   katsoo, että jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa olisi parannettava, erityisesti siirrettävien henkilöiden erityisen sairaanhoidon tarpeen osalta;

13.   kehottaa komissiota Dublinin yleissopimukseen perustuvan järjestelmän soveltamiseksi arvioimaan mahdollisuutta siirtää toiseen jäsenvaltioon siirtoa pyytänyt henkilö tämän alkuperämaahan yksinomaan silloin, jos hän sitä nimenomaisesti pyytää, ja siten, että menettelyä koskevia oikeuksia noudatetaan täysimääräisesti;

Perheiden yhdistäminen ja lapsen etua koskeva periaate

14.   suosittelee, että Euroopan unionin tasolla annetaan iänmääritystä koskevat yleiset suuntaviivat ja että epäselvissä tapauksissa asiaa pitäisi tulkita lapsen edun mukaisesti;

15.   muistuttaa, että kaikissa lasta koskevissa päätöksissä on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu; katsoo, että ilman huoltajaa maahan tulleilta lapsilta ei pidä koskaan riistää vapautta tai siirtää toiseen jäsenvaltioon, paitsi perheen yhdistämisen tapauksessa, ja että jos tällainen siirto on tarpeen, lapselle on järjestettävä asianmukainen edustus ja hänen mukanaan on oltava aikuinen koko menettelyn ajan; suhtautuu näin ollen myönteisesti komission aikomukseen selventää edelleen Dublinin sääntöjen sovellettavuutta ilman huoltajaa maahan saapuviin alaikäisiin;

16.   pitää valitettavana, että perheenjäsenen määritelmä voimassa olevassa asetuksessa on liian suppea, ja kehottaa komissiota laajentamaan nykyistä määritelmää koskemaan kaikkia läheisiä sukulaisia ja pitkäaikaisia kumppaneita, erityisesti niitä, jotka eivät saa muuta perheen tukea, ja aikuisia lapsia, jotka eivät pysty huolehtimaan itsestään;

17.   suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen laajentaa Dublin-asetuksen soveltamisalaa sisällyttämällä siihen toissijainen suojelu, sillä tämän avulla toissijaista suojelua hakevat henkilöt voivat siirtyä perheenjäsentensä luo, jos näille on myönnetty tämäntyyppinen suojelu tai jos he pyytävät sitä toisessa jäsenvaltiossa;

Säilöönotto

18.   kehottaa komissiota lisäämään säännöksen, jonka mukaan Dublin-turvapaikanhakijoiden säilöönottoon voitaisiin turvautua vasta viime kädessä ja jossa täten määritettäisiin säilöönoton käyttöä koskevat perusteet ja vaadittavat menettelylliset turvatoimet;

19.   kehottaa komissiota toteamaan Dublin-asetuksessa yksiselitteisesti, että Dublin-menettelyn alaisilla turvapaikanhakijoilla on oikeus samanlaisiin vastaanotto-olosuhteisiin kuin muilla turvapaikanhakijoilla vastaanottodirektiivin – jossa säädetään yleisesti muun muassa aineellisista vastaanotto-olosuhteista, terveydenhuollosta, liikkumisvapaudesta ja alaikäisten koulunkäynnistä – 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

Humanitaarinen lauseke ja suvereniteettilauseke

20.   katsoo, että Dublin-asetuksen 15 artiklassa oleva humanitaarinen lauseke antaa huomattavan liikkumavaran Dublin yleissopimukseen perustuvalle järjestelmälle, mutta sitä pitäisi soveltaa laajemmin, jotta estettäisiin perheille erosta aiheutuvaa aiheetonta kärsimystä;

21.   katsoo, että jos turvapaikanhakija on erityisen haavoittuvassa tilassa vakavan sairauden tai vamman, korkean iän tai raskauden takia ja hän on siksi riippuvainen muun kuin hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion alueella olevan sukulaisen avusta, hänet voidaan mahdollisuuksien rajoissa saattaa yhteen kyseisen sukulaisen kanssa; kehottaa komissiota harkitsemaan 15 artiklan 2 kohdan humanitaarisen lausekkeen säännösten tekemistä pakollisiksi;

22.   katsoo, että Punaisen ristin ja Punaisen puolikuun kaltaiset järjestöt olisi velvoitettava aktiivisesti huolehtimaan perheenjäsenten jäljittämisestä;

23.   suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen määrittää tarkemmin suvereniteettilausekkeen soveltamista koskevat olosuhteet ja menettelyt, erityisesti turvapaikanhakijan suostumusta koskevan ehdon käyttöönottamiseksi;

Tietojen kerääminen ja Eurodac

24.   ilmaisee olevansa huolestunut komission suorittamassa Dublinin yleissopimukseen perustuvan järjestelmän arvioinnissa ilmenneistä eroista ja puutteista tietojen keräämisessä, erityisesti ilman lupaa unionin rajat ylittävien henkilöiden sormenjälkien ottamisessa, mikä herättää vakavia epäilyjä järjestelmän pätevyydestä; luottaa siihen, että edellä mainittu muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastoista annettu asetus (EY) N:o 862/2007 antaa sidosryhmille tarkemman kuvan Dublinin yleissopimukseen perustuvan järjestelmän ja muiden kansainvälistä suojelua koskevien yhteisön välineiden toiminnasta;

25.   ilmaisee huolensa siitä, ettei Dublinin yleissopimukseen perustuvan järjestelmän kustannuksista ole tällä hetkellä saatavilla arvioita; kehottaa komissiota korjaamaan tämän ongelman, sillä kustannusarviolla on tärkeä osa järjestelmän arvioinnissa;

26.   panee kiinnostuneena merkille komission ilmaisemat huolenaiheet Eurodac-keskusyksikköön lähetettyjen tietojen keräämisestä ja laadusta sekä tiettyjen tietojen poistamisesta koskevan velvoitteen ja henkilötietojen suojelua koskevien sääntöjen noudattamatta jättämisestä; katsoo, että näitä puutteita, jotka kyseenalaistavat Eurodacin luotettavuuden, pitäisi käsitellä asianmukaisesti ennen kuin tietokannan muuta käyttöä suunnitellaan;

27.   katsoo, että kunkin jäsenvaltion olisi ilmoitettava kattavassa luettelossa ne virastot ja viranomaiset, joilla on pääsy Eurodac-järjestelmän tietoihin, sekä tietojen käyttötarkoitus, jotta estetään tietojen laiton käyttö;

28.   korostaa, että Eurodac-tietokantaan pääsyn laajentaminen koskemaan jäsenvaltioiden poliisia ja lainvalvontaviranomaisia sekä Europolia sisältää riskin, että tiedot leviävät kolmansiin maihin, millä voi olla kielteisiä vaikutuksia turvapaikanhakijoille ja heidän perheilleen; on vakuuttunut, että tämä lisäisi myös turvapaikanhakijoiden leimautumisen riskiä;

o
o   o

29.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 50, 25.2.2003, s. 1. (2) EYVL L 316, 15.12.2000, s. 1. (3) EUVL L 304, 30.9.2004, s. 12. (4) EUVL L 31, 6.2.2003, s. 18. (5) EUVL L 199, 31.7.2007, s. 23. (6) Oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 2807. kokous Luxemburgissa 12. ja 13. kesäkuuta 2007. (7) EUVL L 144, 6.6.2007, s. 1. (8) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 301. (9) EUVL C 146 E, 12.6.2008, s. 364. (10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0012. (11) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0107.