Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission lopullisen kertomuksen tietyistä liikennevakuutuskysymyksistä (KOM(2007)0207) ("komission kertomus"),

–   ottaa huomioon moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämisestä 16. toukokuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/26/EY (Neljäs liikennevakuutusdirektiivi)(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0249/2008),

A.   ottaa huomioon, että henkilöiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa on erityisesti kahden viimeisimmän laajentumisen ja vastaavan Schengen-alueen laajentumisen yhteydessä johtanut valtioiden välillä ammatillisista ja yksityisistä syistä liikkuvien henkilöiden ja ajoneuvojen määrän nopeaan kasvuun,

B.   katsoo, että ensisijainen tavoite onnettomuuksien uhrien suojelusta edellyttää selkeää, täsmällistä ja tehokasta liikennevakuutuslainsäädäntöä EU:n tasolla,

C.   ottaa huomioon, että neljännessä liikennevakuutusdirektiivissä komissiota kehotettiin antamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus perustellun tarjouksen tai vastauksen antamismenettelyyn liittyvien kansallisten seuraamusten tehokkuudesta ja niiden vastaavuudesta ja tekemään tarvittaessa ehdotuksia,

D.   ottaa huomioon, että komission kertomuksessa tarkastellaan kansallisia seuraamussäännöksiä, korvausedustajajärjestelmän tehokkuutta ja tieliikenneonnettomuuksien potentiaalisten uhrien hankittavissa olevan vapaaehtoisen oikeusturvavakuutuksen saatavuutta,

E.   ottaa huomioon, että neljännen liikennevakuutusdirektiivin 4 artiklan 6 kohdassa säädetään perustellun tarjouksen antamismenettelystä, jonka mukaan ulkomailla sattuneiden auto-onnettomuuksien uhreilla on oikeus hakea korvausta asuinmaassaan nimetyltä vakuutuksenantajan korvausedustajalta,

F.   ottaa huomioon, että uhrin on saatava perusteltu vastaus vakuutuksenantajalta kolmen kuukauden kuluessa seuraamusten uhalla,

G.   katsoo, että kyseisen säännöksen toimivuudesta tarvitaan vielä selvitystä,

H.   katsoo, että komission on otettava täysimääräisesti huomioon EU:n laajentuminen, kun se panee täytäntöön EU:n politiikkaa, ja sen on erityisesti otettava huomioon liikennevakuutusten suhteellisen korkea hinta uusissa jäsenvaltioissa,

I.   ottaa huomioon, että perustellun tarjouksen tai vastauksen antamismenettelyyn liittyviä erilaisia seuraamussäännöksiä on pantu täytäntöön jäsenvaltioissa,

J.   ottaa huomioon, että kansallisten viranomaisten kuulemiset, myös uusissa jäsenvaltioissa, ovat vahvistaneet, että tämänhetkiset seuraamussäännökset, sikäli kuin niitä on annettu, ovat asianmukaisia ja että niiden täytäntöönpano on tehokasta kaikkialla EU:ssa,

K.   ottaa kuitenkin huomioon, että eräissä jäsenvaltioissa ei ole voimassa erityisiä seuraamuksia vaan nojaudutaan pelkästään siihen, että vakuutuslaitoksen on maksettava korvaussummasta lakisääteistä korkoa, jos perusteltua tarjousta tai vastausta ei ole annettu kolmen kuukauden kuluessa;

L.   katsoo, että korvausedustajajärjestelmä on suhteellisen tunnettu suurimmassa osassa EU:n jäsenvaltioita,

M.   ottaa huomioon, että arvioidessaan, miten hyvin kansalaiset tuntevat korvausedustajajärjestelmän, Euroopan komissio kuuli vain jäsenvaltioita ja vakuutusalan edustajia eikä onnistunut lähestymään riittävästi kansalaisia ja kuluttajajärjestöjä eli niitä osapuolia, joille on kaikkein tärkeintä, että järjestelmä toimii asianmukaisesti,

N.   ottaa huomioon, että oikeusturvavakuutuksia liikenneonnettomuuksien uhrien oikeuskulujen korvaamiseksi on saatavilla useimmissa jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että yli 90 prosenttia kaikista tapauksista sovitaan ilman oikeudenkäyntiä ja että oikeudenkäyntikulut korvataan monissa jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että oikeusturvavakuutusten antajat ovat lisäksi jo vuosia tarjonneet vakuutusturvaa kaikentyyppisten rajatylittävien tapausten osalta ja perustaneet omat osastonsa käsittelemään ulkomaisia korvausvaatimuksia ja helpottamaan nopeaa käsittelyä,

O.   ottaa huomioon, että kysymys siitä, pitäisikö moottoriajoneuvon vastuuvakuutuksen korvata kohtuulliset oikeudenkäyntikulut kaikissa jäsenvaltioissa, on edelleen avoin,

P.   katsoo, että kohtuullisten oikeudenkäyntikulujen kattaminen moottoriajoneuvon vastuuvakuutuksesta parantaa eurooppalaista kuluttajansuojaa ja lisää kuluttajien luottamusta,

Q.   ottaa huomioon, että vakuutusmarkkinat uusissa jäsenvaltioissa kehittyvät jatkuvasti; katsoo, että monessa näistä jäsenvaltioista oikeusturvavakuutus on kuitenkin suhteellisen uusi tuote, jota on markkinoitava, koska yleisön tietoisuus oikeusturvavakuutuksesta on uusissa jäsenvaltioissa suhteellisen vähäistä,

R.   katsoo, että oikeudenkäyntikulujen pakollinen korvaaminen lisäisi kuluttajien luottamusta moottoriajoneuvon vastuuvakuutusta kohtaan etenkin oikeussuojaa haettaessa, koska monet uusien jäsenvaltioiden kuluttajat suhtautuvat varovaisesti suuriin oikeudenkäyntikuluihin, jotka pakollinen vakuutus kattaisi,

S.   ottaa huomioon, että pakollinen oikeusturvavakuutus lisäisi ja vaikeuttaisi tuomioistuinten työtä ja mahdollisesti johtaisi viivytyksiin riitojen ratkaisussa ja suurempaan osuuteen aiheettomia korvausvaatimuksia,

T.   ottaa huomioon, että moottoriajoneuvon vastuuvakuutuksella ja oikeusturvavakuutuksella on eri tavoitteet ja että niillä on erilaiset tehtävät, sillä moottoriajoneuvon vastuuvakuutuksen avulla kuluttajat voivat korvata tieliikenneonnettomuudesta johtuvat kulut heitä vastaan esitettyjen korvausvaatimusten osalta, kun taas oikeusturvavakuutus korvaa tieliikenneonnettomuudesta johtuvat oikeudenkäyntikulut, jotka aiheutuvat korvausvaatimuksen esittämisestä kolmannelle osapuolelle,

U.   ottaa huomioon, että kansallisten viranomaisten, vakuutusalan ja kuluttajajärjestöjen julkiset kampanjat ovat tärkeitä kansallisten markkinoiden kehittymisen kannalta,

1.   on tyytyväinen komission kertomukseen ja korostaa, että on tärkeää ottaa täysimääräisesti ja tehokkaasti mukaan kaikki sidosryhmät ja erityisesti kuluttajat kuulemismenettelyyn, joka koskee EU:n politiikan kehitystä tällä alalla;

2.   kehottaa näin ollen erityisesti uhreja edustavia kuluttajajärjestöjä osallistumaan järjestelmällisesti jäsenvaltioissa voimassa olevien järjestelmien tehokkuuden arviointiprosessiin;

3.   on tyytyväinen kyseiseen lainsäädäntötoimenpiteitä koskevaan jälkiarviointiin, jolla varmistetaan sääntöjen tarkoituksenmukainen toimiminen ja nostetaan esiin kaikki ennakoimattomat tapaukset, joissa lakia on sovellettu väärin;

4.   korostaa, että on tärkeää lisätä kuluttajien luottamusta EU:n sisäisten rajojen yli tehtäviä automatkoja koskevaa liikennevakuutuspolitiikkaa kohtaan, erityisesti sellaisten autoilijoiden osalta, jotka matkustavat vanhoista jäsenvaltioista uusissa jäsenvaltioissa sijaitseviin kohteisiin ja päinvastoin;

5.   ottaa huomioon, että nykyisten kuluttajia suojelevien oikeudellisten ja markkinalähtöisten ratkaisujen edistäminen vahvistaa kuluttajien luottamusta liikennevakuutuksiin;

6.   katsoo, että jäsenvaltiot ovat myös vastuussa kansallisten vakuutusjärjestelmiensä hyvästä toimivuudesta perustellun tarjouksen tai vastauksen antamismenettelyä ja uhrien oikeudenkäyntikuluja koskevan EU:n lainsäädännön osalta;

7.   kehottaa komissiota jatkamaan tarkasti markkinamekanismien tehokkaan toiminnan valvomista ja tiedottamaan parlamentille asiasta säännöllisesti;

8.   katsoo, että vakuutuslaitoksen velvollisuus maksaa pelkästään lakisääteistä viivästyskorkoa ei ole seuraamus ja että Euroopan komission on tiukennettava valvontaa ja toteutettava aiheellisia toimia, jotta markkinat toimivat kaikissa jäsenvaltioissa kitkattomasti ja kuluttajia suojellaan tehokkaasti;

9.   korostaa, että hyviä yhteistyösuhteita komission, kansallisten viranomaisten, vakuutusalan ja kuluttajien välillä olisi vahvistettava nykyisiä täytäntöönpanojärjestelmiä koskevien täsmällisten tietojen jatkuvan saatavuuden varmistamiseksi;

10.   katsoo seuraamuksia koskevan EU:n yleisesti vakiintuneen kannan mukaisesti, että toissijaisuusperiaatetta olisi sovellettava ja että tarvetta kansallisten seuraamussääntöjen yhdenmukaistamiselle ei ole;

11.   katsoo, että kansalliset sääntelyelimet ovat kansallisilla markkinoillaan parhaassa asemassa takaamaan mahdollisimman korkean kuluttajasuojan tason;

12.   suosittelee näin ollen perustellun tarjouksen tai vastauksen antamismenettelyn osalta, että seuraamusten asettaminen ja säännösten asianmukaisten tyypin ja tason valinta olisi jätettävä jäsenvaltioiden harkintavaltaan;

13.   kehottaa jäsenvaltioita takaamaan seuraamusten tehokkuuden tapauksessa, jossa ei ole noudatettu kolmen kuukauden määräaikaa perustellun vastauksen tai tarjouksen antamiseksi korvausvaatimukseen;

14.   katsoo, että on harkittava huolellisesti syitä, joista vakuutusyhtiöt eivät ole maksaneet korvauksia, ennen kuin seuraamuksia määrätään, ottaen huomioon etenkin tekijät, jotka eivät riipu vakuutusyhtiöistä; toivoo, että komissio jatkaa kansallisten markkinoiden seurantaa ja tarjoaa apuaan sitä haluaville kansallisille viranomaisille;

15.   toistaa, että on tärkeää parantaa kansalaisten luottamusta korvausedustajärjestelmän toimivuutta kohtaan edistämällä sitä julkisilla kampanjoilla ja muilla asianmukaisilla menetelmillä;

16.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota parantamaan kuluttajien luottamusta edistämällä asianmukaisia toimenpiteitä vakuutustietokeskuksia koskevan tietämyksen ja käytön lisäämiseksi, kuten edellyttämään vakuutuslaitoksia sisällyttämään kyseisessä jäsenvaltiossa toimivan vakuutustietokeskuksen yhteystiedot vakuutussopimukseen liittyvään tietopakettiin;

17.   kehottaa lisäksi jäsenvaltioita velvoittamaan vakuutuksenantajat tarjoamaan kuluttajille osana ennen sopimuksen tekemistä annettavaa tietopakettia tietoa siitä, kuinka korvausedustajajärjestelmä toimii ja mitkä sen hyödyt ja edut ovat vakuutetulle osapuolelle;

18.   kehottaa komissiota jatkamaan järjestelmän toiminnan valvontaa ja koordinoimaan ja auttamaan tarvittaessa tai silloin, kun kansalliset viranomaiset pyytävät apua;

19.   katsoo lisäksi moottoriajoneuvojen vastuuvakuutusten osalta, että oikeudenkäyntikulujen pakollinen korvaaminen haittaisi selkeästi oikeudenkäynnin ulkopuolisen sopimisen käyttämistä, lisäisi mahdollisesti oikeudenkäyntien määrää ja näin ollen johtaisi oikeuslaitoksen työmäärän epäoikeudenmukaiseen kasvuun sekä saattaisi horjuttaa olemassa olevia ja kehittyviä vapaaehtoiseen oikeusturvavakuutukseen liittyviä markkinoita;

20.   katsoo näin ollen myös, että oikeudenkäyntikulujen pakollisen korvaamisen käyttöönotolla moottoriajoneuvojen vastuuvakuutuksessa olisi enemmän kielteisiä vaikutuksia kuin mahdollisia etuja;

21.   pyytää komissiota ryhtymään yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tarvittaviin lisätoimiin oikeusturvavakuutuksen sekä muiden vakuutustuotteiden tunnettuuden lisäämiseksi erityisesti uusissa jäsenvaltioissa ja keskittymään kuluttajien tiedottamiseen niistä eduista, joita tarjousten saamisella jostakin vakuutussuojasta ja sen hankkimisella on,

22.   katsoo tässä yhteydessä, että kansallisten sääntelyelinten rooli muiden jäsenvaltioiden parhaiden käytänteiden täytäntöönpanossa on ratkaiseva;

23.   pyytää näin ollen komissiota vahvistamaan kuluttajansuojaa erityisesti kehottamalla jäsenvaltioita kannustamaan niiden kansallisia sääntelyelimiä ja kansallisia vakuutusyhtiöitä tiedottamaan vapaaehtoisesta oikeusturvavakuutuksesta;

24.   katsoo, että ennen moottoriajoneuvovakuutussopimusten tekemistä saatavat tiedot voisivat sisältää tietoa mahdollisuudesta ottaa oikeusturvavakuutus;

25.   pyytää jäsenvaltioita suosittelemaan kansallisille sääntelyviranomaisille ja välittäjille, että ne tiedottavat asiakkaille mahdollisista riskeistä ja kuluttajaa mahdollisesti hyödyttävistä vapaaehtoisista vakuutuksista, kuten oikeusturvavakuutuksesta, lisävakuutuksesta ja varkausvakuutuksesta;

26.   kehottaa niitä jäsenvaltioita, joilla ei ole vakiintuneita vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä, harkitsemaan muiden jäsenvaltioiden parhaisiin käytänteisiin perustuvien menettelyjen ottamista käyttöön;

27.   pyytää, ettei komissio ennakoisi niiden selvitysten tuloksia, jotka Rooma II -asetuksen(2) seurauksena on teetetty henkilövahingoista maksettavien vahingonkorvausten eroista ja joissa saatetaan esittää vakuutuspohjaista ratkaisua ja vastaavasti neljännen liikennevakuutusdirektiivin muuttamista.

28.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 181, 20.7.2000, s. 65. (2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 864/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40).