Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission 31. toukokuuta 2006 antaman tiedonannon koordinoidusta strategiasta veropetosten torjunnan tehostamiseksi (KOM(2006)0254),

–   ottaa huomioon komission 23. marraskuuta 2007 antaman tiedonannon joistakin keskeisistä tekijöistä alv-petosten torjuntastrategian käyttöönotossa EU:ssa (KOM(2007)0758),

–   ottaa huomioon komission 16. huhtikuuta 2004 antaman kertomuksen hallinnollisen yhteistyön järjestelmän käytöstä alv-petosten torjumiseksi (KOM(2004)0260),

–   ottaa huomioon neuvoston 14. toukokuuta 2008, 5. kesäkuuta 2007, 28. marraskuuta 2006 ja 7. kesäkuuta 2006 pidettyjen kokousten päätelmät,

–   ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 8/2007 hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla(1),

–   ottaa huomioon komission 25. lokakuuta 2005 antaman tiedonannon vero- ja tullipolitiikan merkityksestä Lissabonin strategian toteuttamisessa (KOM(2005)0532),

–   ottaa huomioon komission 22. helmikuuta 2008 antaman tiedonannon alv-järjestelmän muuttamista koskevista toimenpiteistä petosten torjumiseksi (KOM(2008)0109),

–   ottaa huomioon komission 17. maaliskuuta 2008 tekemät ehdotukset neuvoston direktiiviksi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta yhteisöliiketoimiin liittyvien veropetosten torjumiseksi ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 1798/2003 muuttamisesta yhteisöliiketoimiin liittyvien veropetosten torjumiseksi (KOM(2008)0147),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan,

–   ottaa huomioon neuvoston 14. toukokuuta 2008 pidetyn kokouksen päätelmissä esitetyt suositukset verotuskysymyksistä yhteisön ja sen jäsenvaltioiden kolmansien maiden kanssa tekemissä sopimuksissa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0312/2008),

A.   katsoo, että veropetoksista aiheutuu vakavia seurauksia jäsenvaltioiden talousarvioille ja Euroopan unionin varojen järjestelmälle, että ne johtavat tasapuolisen ja avoimen verotuksen periaatteen rikkomiseen ja että ne saavat todennäköisesti aikaan kilpailun vääristymistä, minkä vuoksi niistä on haittaa sisämarkkinoiden toiminnalle; katsoo, että rehelliset yritykset joutuvat veropetosten takia huonompaan kilpailuasemaan, ja unionin veronmaksajat maksavat menetetyt verotulot loppujen lopuksi muussa verotuksessa,

B.   katsoo, että veropetokset vaarantavat verotuksen tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden, koska julkistalouden tulonmenetykset korvataan usein veronkorotuksilla, jotka kohdistuvat pienituloisimpiin ja rehellisimpiin veronmaksajiin, joilla ei ole mahdollisuutta tai halua kiertää tai jättää noudattamatta verotukseen liittyviä velvollisuuksiaan,

C.   katsoo, että sisämarkkinoiden perustamisesta alkunsa saanut rajat ylittävän kaupan kasvu merkitsee sellaisten liiketoimien lisääntymistä, joissa verotuspaikka ja arvonlisäverovelvollisen sijoittautumispaikka ovat eri jäsenvaltioissa,

D.   ottaa huomioon, että uusissa veropetosmuodoissa, jotka liittyvät rajatylittäviin liiketoimiin, esimerkiksi yhteisön sisäisissä karuselli- tai missing trader -petoksissa, on käytetty hyväksi nykyisten verojärjestelmien pirstaleisuutta ja porsaanreikiä, ja katsoo, että arvolisäverotuksen toimintatapaa on muutettava,

E.   ottaa huomioon, että arvonlisäveron kiertäminen ja arvonlisäveropetokset vaikuttavat Euroopan unionin talousarvion rahoittamiseen, sillä ne lisäävät tarvetta käyttää bruttokansantuloon perustuvia jäsenvaltioiden omia varoja,

F.   katsoo, että vaikka petosten torjunta kuuluu suurelta osin jäsenvaltioiden toimivaltaan, se ei ole ongelma, joka voidaan ratkaista pelkästään kansallisella tasolla,

G.   katsoo, että globalisaatio on vaikeuttanut veropetosten torjuntaa kansainvälisellä tasolla, koska karusellipetoksissa on mukana yhä enemmän kolmansiin maihin sijoittautuneita yrityksiä, sähköinen kaupankäynti on laajentunut ja palvelumarkkinat ovat globalisoituneet; katsoo, että nämä tekijät puhuvat voimakkaasti sen puolesta, että kansainvälistä yhteistyötä parannetaan etenkin arvonlisäveron osalta,

H.   katsoo, että veropetosten laajuus Euroopan unionissa johtuu nykyisestä siirtymävaiheen arvonlisäverojärjestelmästä, jonka liiallinen mutkikkuus tekee yhteisön sisäisistä liiketoimista vaikeasti jäljitettäviä ja vaikeaselkoisia ja siksi alttiita väärinkäytölle,

I.   katsoo, että tarkastellessaan eri vaihtoehtoja veropetoksiin puuttumiseksi komission ja jäsenvaltioiden olisi mahdollisuuksien mukaan vältettävä toimenpiteitä, jotka voivat aiheuttaa kohtuuttoman hallinnollisen rasitteen yrityksille ja verohallinnolle tai syrjiä joitakin kaupan alan toimijoita,

J.   ottaa huomioon, että sekä komissio että tilintarkastustuomioistuin ovat johdonmukaisesti todenneet, että järjestelmästä yhteisön sisäisiä tavaratoimituksia koskevien tietojen vaihtamiseksi jäsenvaltioiden kesken ei saada ajoissa tarvittavia tietoja arvonlisäveropetosten torjumiseksi tehokkaasti; katsoo, että tämä edellyttää selvempiä ja sitovampia sääntöjä jäsenvaltioiden keskinäisestä yhteistyöstä ja yhteistyöstä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) kanssa,

K.   pitää kaikkien saatavilla olevien tekniikoiden käyttöä, muun muassa tiettyjen arvonlisävero- ja valmisteverotietojen sähköistä tallentamista ja siirtämistä, jäsenvaltioiden verojärjestelmien toimivuuden kannalta välttämättömänä; katsoo, että sähköisesti tallennettujen tietojen vaihtamiselle ja suoralle käytölle jäsenvaltioissa asetettuja ehtoja olisi parannettava; katsoo, että jäsenvaltioiden veroviranomaisten olisi käsiteltävä henkilötietoja asianmukaista huolellisuutta noudattaen erikseen määriteltyihin tarkoituksiin ja asianomaisen suostumuksella tai muiden lakisääteisten oikeutettujen perusteiden mukaan,

L.   katsoo, että kaupan alan toimijoiden tiedot asiakkaidensa asemasta arvonlisäverotuksen kannalta ovat usein hyvin hajanaisia,

M.   katsoo, että veropetosten havaitsemiseen tarkoitettujen välineiden lujittamisen lisäksi olisi vahvistettava nykyistä lainsäädäntöä, joka koskee verojen perintään liittyvää apua, yhdenvertaista verotuskohtelua ja järjestelmän toteuttamiskelpoisuutta yritysten kannalta,

EU:n veropetoksia koskeva strategia

1.   panee merkille, että EU:n veropetoksia koskevan strategian tarkoituksena on oltava veropetoksista johtuvien verotulojen menetysten estäminen tunnistamalla alueet, joilla voidaan tehdä EY:n lainsäädäntöä ja jäsenvaltioiden hallinnollista yhteistyötä koskevia parannuksia, jotka vähentävät tehokkaasti veropetoksia mahdollisuuksien mukaan aiheuttamatta tarpeetonta taakkaa verohallinnolle ja veronmaksajille;

2.   kehottaa jäsenvaltioita ottamaan veropetosten torjunnan vihdoin vakavasti;

3.   muistuttaa, että arvonlisäverojärjestelmä, joka perustuu "alkuperäperiaatteeseen", jonka mukaan nollaverokannan soveltamisen sijaan arvonlisäveron alaisista jäsenvaltioiden välisistä liiketoimista perittäisiin vero alkuperämaassa, on pitkän aikavälin ratkaisu veropetosten tehokkaaseen torjuntaan; panee merkille, että "alkuperäperiaate" tekisi tarpeettomaksi sen, että sisämarkkinoilla kaupattavat hyödykkeet vapautetaan ensin arvonlisäverosta ja myöhemmin niitä verotetaan kohdemaassa; muistuttaa, että toimiakseen "alkuperäperiaatteeseen" perustuva arvonlisäverojärjestelmä edellyttää selvitysjärjestelmän perustamista, kuten komissio alun perin ehdotti vuonna 1987;

4.   pitää valitettavana eräiden jäsenvaltioiden 10 viime vuoden aikana harjoittamaa jarrutusta, joka on tehnyt tyhjäksi unionin jokaisen tehokkaan veropetosten vastaisen strategian;

5.   pahoittelee, että monenlaisista analyyseistä, vaatimuksista ja vastaväitteistä huolimatta neuvostossa ei vielä ole hyväksytty tehokasta veropetosten torjuntastrategiaa;

6.   kehottaa komissiota viime vuosikymmenten lukuisista epäonnistumisista huolimatta puuttumaan hellittämättä ongelmaan;

Yleistä: veropetosten laajuus ja niiden seuraukset

7.   toteaa, että arviot veropetosten yhteensä aiheuttamista (välittömien tai välillisten) verotulojen menetyksistä vaihtelevat 200 miljardista 250 miljardiin euroon, mikä on 2–2,25 prosenttia Euroopan unionin BKT:stä, ja että menetyksistä 40 miljardia euroa aiheutuu arvonlisäveropetoksista ja petokset kattavat arviolta 10 prosenttia arvonlisäverotuloista, 8 prosenttia alkoholijuomien koko valmisteverotulosta vuonna 1998 ja 9 prosenttia tupakkatuotteiden koko arvonlisäverotulosta; pitää kuitenkin valitettavana, ettei käytettävissä ole tarkkoja lukuja, koska kansalliset raportointistandardit vaihtelevat niin huomattavasti;

8.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yhtenäisen tiedonkeruujärjestelmän, sillä se on avoimuuden ja kansallisten veropetosten torjuntatoimien perusta;

9.   pitää valitettavana, että kansallisella tasolla kerättyjen tietojen puuttumisen vuoksi ongelman todellista laajuutta tai myönteiseen tai kielteiseen suuntaan tapahtuneiden muutosten seurantaa ei voida arvioida asianmukaisesti;

10.   kehottaa komissiota tutkimaan yhdenmukaistettua eurooppalaista järjestelmää veropetoksia koskevaa tiedonkeruuta ja tilastotietojen tuottamista varten, jotta voidaan saada mahdollisimman tarkka arvio ilmiön todellisesta laajuudesta;

11.   muistuttaa, että epävirallisesta taloudesta ei päästä eroon, ellei oteta käyttöön asianmukaisia kannusteita; esittää lisäksi, että jäsenvaltioiden olisi raportoitava Lissabonin strategian edistymistä mittaavassa tulostaulussa, missä määrin ne ovat onnistuneet pienentämään epävirallista talouttaan;

Nykyinen arvonlisäverojärjestelmä ja sen heikot kohdat

12.   panee merkille, että arvonlisäveroon liittyvät veropetokset huolestuttavat erityisesti sisämarkkinoiden toiminnan kannalta, koska niillä on suora rajojen yli ulottuva vaikutus, tuloja menetetään merkittävästi ja ne vaikuttavat suoraan EU:n talousarvioon;

13.   muistuttaa, että nykyinen arvonlisäverojärjestelmä luotiin vuonna 1993 vain siirtymäajan järjestelmäksi ja että parlamentti on pyytänyt komissiolta ehdotuksia lopullista arvonlisäverojärjestelmää koskevan lopullisen päätöksen tekemiseksi vuoteen 2010 mennessä;

14.   toteaa, että henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla vuodesta 1993 lähtien samoin kuin uutta teknologiaa käyttävien pienten, arvokkaiden tavaroiden lisääntyminen ovat yhdessä aiheuttaneet sen, että arvonlisäveropetoksia on yhä vaikeampi torjua, kun tilannetta vielä pahentaa nykyisen järjestelmän monimutkaisuus ja hajanaisuus, mikä tekee liiketoimista vaikeita jäljittää ja näin alttiimpia väärinkäytöksille;

15.   panee merkille missing trader -petosten lisääntymisen sekä arvonlisäverojärjestelmän tahallisen väärinkäytön, joiden avulla rikollisjärjestöt yrittävät hyötyä järjestelmän puutteista; tuo esiin Eurojustin käynnistämän arvonlisäveroon liittyvän karusellipetostutkinnan, jonka kohteena on 18 jäsenvaltiota ja jossa petossumma nousee arviolta 2,1 miljardiin euroon;

16.   tukee komission pyrkimyksiä muuttaa perusteellisesti nykyistä arvonlisäverojärjestelmää; panee tyytyväisenä merkille, että jäsenvaltiotkin nyt ymmärtävät asian tärkeyden, ja kehottaa jäsenvaltioita valmistautumaan tässä yhteydessä tarvittaviin konkreettisiin toimiin;

17.   katsoo, että nykyinen järjestelmä on vanhentunut ja vaatii perinpohjaista korjausta niin, ettei kunniallisia yrityksiä rasiteta liikaa hallinnollisesti; katsoo, ettei nykyisen tilanteen säilyttäminen ole varteenotettava vaihtoehto;

Vaihtoehdot nykyiselle arvonlisäverojärjestelmälle
Käännetyn verovelvollisuuden järjestelmä

18.   panee merkille, että käännetyn verovelvollisuuden järjestelmässä arvonlisäveron maksamisesta vastaa verovelvollinen asiakas eikä luovuttaja; toteaa, että järjestelmän etuna on missing trader -petosten mahdollisuuden poistuminen, koska arvonlisäverovelvolliseksi on nimetty verovelvollinen, jolle tavarat luovutetaan;

19.   panee merkille, että kaksinkertaisen arvonlisäverojärjestelmän luominen haittaisi sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa ja aiheuttaisi yritysinvestointeja lamauttavaa veroympäristön monimutkaistumista, ja tämä ongelma voitaisiin pitkällä aikavälillä poistaa vain luomalla yleinen ja pakollinen käännetyn verovelvollisuuden järjestelmä vapaaehtoisen tai vain valittuja toimituksia koskevan järjestelmän sijaan;

20.   panee lisäksi merkille, että käännetyn verovelvollisuuden järjestelmässä erissä maksaminen ei ole mahdollista ja että koko arvonlisävero maksetaan vain toimitusketjun lopussa, jolloin arvonlisäveron itseään valvova mekanismi ei toimi; varoittaa, että voi ilmaantua uudentyyppisiä petoksia, kuten lisääntyviä verotulojen menetyksiä vähittäismyyntialalla ja arvonlisäverotunnusten väärinkäyttöä, joiden torjunta lisävarmistusten avulla voi lisätä kunniallisten yrittäjien hallinnollista taakkaa; kehottaa tämän vuoksi varovaisuuteen ja tarkkaan harkintaan ennen käänteisen verovelvollisuuden käyttöönottoa; panee kuitenkin merkille, että kynnys, jonka avulla vähennetään verottamatta jäävän loppukulutuksen riskiä, auttaa torjumaan petoksia, ja pitää neuvoston ehdottamaa 5 000 euron kynnystä kohtuullisena;

Pilottihanke

21.   toteaa, että pilottihanke voi auttaa jäsenvaltioita ymmärtämään paremmin käänteisen verovelvollisuuden järjestelmään liittyvät riskit, mutta suhtautuu siihen kuitenkin varauksin ja kriittisesti ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan riittävät takeet siitä, ettei pilottihankkeeseen osallistuva jäsenvaltio eikä mikään mukaan jäsenvaltio joudu alttiiksi suurille riskeille hankkeen aikana;

Yhteisön sisäisten luovutusten verotus

22.   katsoo, että paras keino torjua rajat ylittäviin luovutuksiin liittyviä arvonlisäveropetoksia on ottaa käyttöön järjestelmä, jossa yhteisön sisäiset luovutukset eivät olisi enää arvonlisäverottomia, vaan niiden verokannaksi vahvistettaisiin 15 prosenttia; panee merkille, että järjestelmä toimisi paremmin, jos erilaisia ja monimutkaisia alennettuja arvonlisäverotuksessa sovellettavia verokantoja yksinkertaistetaan huomattavasti, mikä vähentää yritysten ja veroviranomaisten hallinnollista taakkaa; toteaa, että olisi tutkittava ja arvioitava tarkkaan, onko ennen vuotta 1992 vahvistettujen yksittäisten arvonlisäveroalennusten säilyttäminen taloudellisesti perusteltua;

23.   toteaa, että arvonlisäverotuksessa sovellettavien verokantojen erilaisuudesta johtuen yhteisön sisäisten luovutusten verotuksessa vaadittaisiin tasapainoa korjaavia maksuja jäsenvaltioiden välillä; katsoo, että tasausmaksua varten tarvitaan selvityskeskus, "clearing house", joka helpottaisi tulojen siirtämistä jäsenvaltioiden välillä; korostaa, että selvityskeskuksen toiminta on teknisesti toteutettavissa;

24.   katsoo, että hajautettu selvityskeskusjärjestelmä voi olla sopivampi, ja se voitaisiin toteuttaa nopeammin, koska se antaa jäsenvaltioille mahdollisuudet sopia kahdenvälisesti tärkeistä yksityiskohdista ja ottaa huomioon kummankin maan kauppatase, maiden yhtäläisyydet arvonlisäverojärjestelmän käytössä ja valvontamekanismeissa sekä keskinäinen luottamus;

25.   korostaa, että luovutuksen lähtöjäsenvaltion veroviranomaisten olisi vastattava arvonlisäveron perimisestä luovuttajalta ja arvonlisäveron siirtämisestä selvitysjärjestelmän kautta sen maan veroviranomaisille, jossa yhteisön sisäinen hankinta on tapahtunut; myöntää, että keskinäisen luottamuksen muodostuminen veroviranomaisten välille on tarpeen;

Hallinnollinen yhteistyö ja keskinäinen avunanto arvonlisäverojen, valmisteverojen ja välittömien verojen alalla

26.   korostaa, että jäsenvaltiot eivät pysty torjumaan rajat ylittäviä veropetoksia yksinään; katsoo, ettei jäsenvaltioiden välinen eikä jäsenvaltioiden ja komission välinen tietojenvaihto ja yhteistyö ole ollut sisällöltään ja nopeudeltaan riittävän tehokasta veropetosten torjumiseksi; katsoo, ettei paikallisten tai kansallisten petostentorjuntavirastojen välisiä suoria kontakteja ole kehitetty eikä käytetty riittävästi hyväksi, mikä on johtanut tehottomuuteen, hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvien järjestelmien alikäyttöön ja tietojenvaihdon hitauteen;

27.   painottaa, että jäsenvaltioiden olisi kaikkien jäsenvaltioiden sisämarkkinoihin liittyvien verotulojen suojelemiseksi kohdistettava petoksentekijöihin vertailukelpoisia toimenpiteitä riippumatta siitä, missä tulonmenetykset tapahtuvat; kehottaa komissiota ehdottamaan mahdollisia mekanismeja tällaisen jäsenvaltioiden välisen yhteistyön edistämiseksi;

28.   pitää myönteisinä yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY(2) ja hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla 7 päivänä lokakuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1798/2003(3) muuttamista koskevia komission ehdotuksia, joiden tarkoituksena on nopeuttaa yhteisön sisäisiä liiketoimia koskevien tietojen keräämistä ja vaihtoa vuodesta 2010 lähtien; myöntää, että ehdotuksiin sisältyvät säännöt kuukauden raportointiajasta lisäävät niiden yritysten hallinnollista taakkaa, jotka tarjoavat vain palveluja, jotka eivät nyt kuulu säännön piiriin, mutta katsoo, että tämä on tarpeen joidenkin palvelujen yhteydessä mahdollisten karusellipetosten vuoksi;

29.   kehottaa neuvostoa hyväksymään ehdotetut toimenpiteet nopeasti ja kehottaa komissiota antamaan lisäehdotuksia kaikkien muiden jäsenvaltioiden automaattisesta pääsystä jäsenvaltioiden verovelvollisia koskeviin tiettyihin muihin kuin arkaluontoisiin tietoihin (kuten liiketoiminnassa tietyt liikevaihtoa koskevat tiedot) sekä arvonlisäverovelvollisten rekisteröintiä ja rekisteristä poistamista koskevien menettelyjen yhdenmukaistamisesta, jotta varmistetaan tekaistujen verovelvollisten nopea havaitseminen ja rekisteristä poistaminen; korostaa, että jäsenvaltioiden on otettava vastuu tietojensa pitämisestä ajan tasalla ja erityisesti verovelvollisten rekisteristä poistamisesta ja tekaistujen rekisteröintien havaitsemisesta;

30.   muistuttaa, että veroparatiisit voivat muodostaa esteen Lissabonin strategian toteuttamiselle, jos ne aiheuttavat veroasteiden alentamispaineita ja yleisesti vähentävät verotuloja;

31.   korostaa myös, että talousarviota koskevan kurinalaisuuden aikoina veropohjan murentuminen vaarantaa jäsenvaltioiden kyvyn noudattaa uudistettua vakaus- ja kasvusopimusta;

32.   korostaa, että veroparatiisien poistaminen edellyttää muun muassa kolmiosaista strategiaa: on puututtava veronkiertoon, laajennettava säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/48/EY(4) soveltamisalaa ja pyydettävä OECD:tä kohdistamaan jäsentensä välityksellä seuraamuksia yhteistyöhaluttomille veroparatiiseille;

Veronkierto

33.   pitää valitettavana, että jäsenvaltiot estävät aina uusilla varaumilla ja viivytystaktiikoilla direktiivin 2003/48/EY uudistamisen, ja kannustaa komissiota esittämään ehdotuksensa vastarinnasta huolimatta mahdollisimman pian;

34.   korostaa, että direktiiviä 2003/48/EY uudistettaessa on korjattava sen erilaiset puutteet ja porsaanreiät, jotka estävät havaitsemasta veronkiertoa ja veropetoksia;

35.   kehottaa komissiota tutkimaan direktiivin 2003/48/EY uudistamisen yhteydessä vaihtoehtoisia uudistustapoja, kuten tarkastelemaan direktiivin soveltamisalan laajentamista kaikkiin oikeushenkilöihin ja kaikkiin rahoitustulojen lähteisiin;

36.   kehottaa Euroopan unionia pitämään esillä veroparatiiseista eroon pääsemisen maailmanlaajuisesti, koska niillä on haitallisia vaikutuksia yksittäisten jäsenvaltioiden verotuloihin; kehottaa neuvostoa ja komissiota käyttämään hyväkseen EU:n vaikutusvaltaa kauppamahtina neuvotellessaan kauppa- ja yhteistyösopimuksista veroparatiisien hallitusten kanssa, jotta ne voitaisiin taivuttaa poistamaan käytöstä veronkiertoa ja veropetoksia suosivia verosäännöksiä ja verotuskäytäntöjä; pitää neuvoston 14. toukokuuta 2008 pidetyn kokouksen päätelmissä olevia suosituksia hyvää hallintotapaa verotuksen alalla koskevan lausekkeen sisällyttämisestä kauppasopimuksiin myönteisenä ensimmäisenä askelena; kehottaa komissiota esittämään välittömästi tällaista lauseketta tulevia kauppasopimuksia koskevissa neuvotteluissaan;

o
o   o

37.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 20, 25.1.2008, s. 1. (2) EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1. (3) EUVL L 264, 15.10.2003, s. 1. (4) EUVL L 157, 26.6.2003, s. 38.