Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksen Euroopan parlamentille,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja 211 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9. maaliskuuta 1994 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom(1) ja erityisesti sen 3 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon komission 20. maaliskuuta 2002 antaman tiedonannon kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa (KOM(2002)0141)(2),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 195 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen,

–   ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0289/2008),

A.   ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan mukaan oikeusasiamiehellä on valtuudet ottaa vastaan unionin kansalaisilta kanteluja, jotka voivat koskea hallinnollisia epäkohtia yhteisön toimielinten ja elinten toiminnassa,

B.   katsoo, että kansalaisten kantelut antavat tärkeää tietoa mahdollisista yhteisön oikeuden rikkomisista,

C.   ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 211 artiklan mukaan komissio huolehtii perussopimusten valvojana siitä, että perussopimuksen määräyksiä sekä toimielinten sen nojalla antamia säännöksiä ja määräyksiä sovelletaan,

D.   ottaa huomioon, että perustamissopimuksen 226 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan jos komissio katsoo, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille perustamissopimuksen mukaan kuuluvan velvollisuuden, komissio antaa asiasta lausunnon perusteluineen varattuaan ensin sille valtiolle, jota asia koskee, tilaisuuden esittää huomautuksensa, ja että kyseisen artiklan toisen kohdan mukaan jos valtio, jota asia koskee, ei noudata lausuntoa komission asettamassa määräajassa, komissio voi saattaa asian yhteisön tuomioistuimen käsiteltäväksi,

E.   ottaa huomioon, että oikeusasiamies on aiemmin korostanut kantelua 995/98/OV koskevassa päätöksessään, että vaikka komissiolla on rikkomismenettelyn täytäntöönpanoa koskeva harkintavalta, siihen kuitenkin sovelletaan oikeudellisia rajoituksia, "jotka on vahvistettu yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä, jonka mukaan hallinnollisten viranomaisten on esimerkiksi toimittava johdonmukaisesti ja hyvässä uskossa, vältettävä syrjintää, noudatettava suhteellisuuden, yhdenvertaisuuden ja oikeutettujen odotusten periaatteita sekä kunnioitettava ihmisoikeuksia ja perusvapauksia",

F.   ottaa huomioon, että komissio on painottanut tämän tehtävän olevan olennaisen tärkeä Euroopan kansalaisten etujen kannalta ja tunnustanut oikeusvaltion merkityksen tässä yhteydessä(3),

G.   ottaa huomioon, että komissio vahvistaa, että sen edellä mainitussa tiedonannossa 20. maaliskuuta 2002 määritetään hallinnolliset toimenpiteet kantelijan hyväksi, joiden noudattamiseen komissio sitoutuu käsitellessään kantelua ja tutkiessaan siihen liittyvää rikkomista koskevaa asiaa,

H.   katsoo, että oikeusasiamiehen mukaan kyseessä on hallinnollinen epäkohta, jos komissio jättää tekemättä lopullisen päätöksen kantelijan esittämästä rikkomista koskevasta kantelusta,

I.   katsoo, että oikeusasiamiehen komissiolle esittämän suosituksen mukaan komission olisi käsiteltävä kantelijan esittämä kantelu mahdollisimman nopeasti ja huolellisesti,

1.   yhtyy Euroopan oikeusasiamiehen suositukseen komissiolle;

2.   painottaa, että komission olisi käsitellessään kansalaisten esittämiä kanteluja, joissa väitetään jäsenvaltioiden rikkoneen yhteisön oikeutta, aina meneteltävä hyvää hallintoa koskevien periaatteiden mukaisesti;

3.   huomauttaa, että komissio on edellä mainitussa tiedonannossaan 20. maaliskuuta 2002 sitoutunut noudattamaan tiettyjä käytäntöjä rikkomiseen liittyvien kantelujen käsittelyssä;

4.   huomauttaa komission ilmoittaneen kyseisessä tiedonannossa, että yleensä se päättää rikkomisesta johtuvien menettelyjen aloittamisesta tai asian käsittelyn lopettamisesta vuoden kuluessa kantelun kirjaamisesta ja ilmoittaa kantelijalle kirjallisesti, kun tämä aikaraja ylittyy;

5.   hyväksyy, että vaikeissa ja monimutkaisissa tapauksissa komission tutkimukset voivat kestää yli vuoden; katsoo kuitenkin, että yhden vuoden aikarajan ylittäminen on perusteltua ainoastaan, jos tutkiminen jatkuu tosiasiallisesti edelleen;

6.   huomauttaa, että nyt käsiteltävässä tapauksessa, joka koskee Saksan hallituksen laiminlyöntiä työaikadirektiivin(4) asianmukaisessa soveltamisessa, komissio aikoi ottaa kantelun käsittelyssä huomioon ehdotuksensa direktiivin muuttamisesta ja päätti odottaa tuloksia keskusteluista, joissa komission ehdotusta käsiteltiin yhteisön muiden toimielinten kanssa;

7.   muistuttaa, että ehdotus esitettiin syyskuussa 2004 eikä mikään viittaa siihen, että komissio olisi ryhtynyt sen jälkeen mihinkään muihin toimiin kantelun tutkimiseksi;

8.   huomauttaa, että sen sijaan, että komissio olisi päätynyt toiseen kahdesta mahdollisesta päätöksestä – joko aloittaa rikkomisesta johtuva virallinen menettely tai lopettaa asian käsittely – se on pidättäytynyt kaikista tutkimiseen liittyvistä jatkotoimista;

9.   katsoo, että yhteisön oikeus ei anna mahdollisuutta sivuuttaa voimassa olevia säädöksiä ja tuomioita sillä perusteella, että uusien sääntöjen antamista ollaan harkitsemassa; huomauttaa, että komissio ei ole käsitellyt myöskään kanteluun sisältyviä sellaisia kysymyksiä, jotka eivät liity sovellettavaan direktiiviin tehtäviksi ehdotettuihin muutoksiin;

10.   myöntää, että komissiolla on jossain määrin harkintavaltaa kantelujen ja rikkomisesta johtuvien menettelyjen hallinnoinnissa, etenkin asian saattamisessa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, mutta huomauttaa, että perustamissopimuksen 226 artiklassa määrätään, että komission on aloitettava kanteen nostamista edeltävä menettely, jos se katsoo, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille perustamissopimuksen mukaan kuuluvan velvollisuuden;

11.   katsoo, että tähän harkintavaltaan on myös sovellettava hallinto-oikeuden yleisistä periaatteista johtuvia oikeudellisia rajoja, siten kuin ne on vahvistettu yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä, eikä se saisi ylittää komission edellä mainitussa tiedonannossaan 20. maaliskuuta 2002 itse määrittämiä rajoja;

12.   toistaa huolensa siitä, että komissio käyttää rikkomismenettelyjen läpiviemiseen ja päättämiseen perusteettoman ja kohtuuttoman paljon aikaa, usein jopa vuosia, sekä tyytymättömyytensä niihin toistuvasti esiintyviin tapauksiin, joissa jäsenvaltiot eivät noudata yhteisöjen tuomioistuimen päätöksiä; katsoo, että tämä heikentää yhteisön oikeuden laatimisen ja yhtenäisen soveltamisen uskottavuutta sekä saattaa EU:n tavoitteet epäilyttävään valoon;

13.   painottaa jälleen kerran jäsenvaltioiden keskeistä merkitystä yhteisön lainsäädännön moitteettomassa täytäntöönpanossa ja korostaa, että yhteisön lainsäädännön täytäntöönpano käytännön tasolla on ratkaisevaa pyrittäessä lisäämään Euroopan unionin merkitystä sen kansalaisille;

14.   kehottaa komissiota toimittamaan luettelon jäsenvaltioista, joiden lainsäädäntö ei täytä kaikkia työaikadirektiivin säännöksiä, sekä erittelemään toimet, joihin komissio on tässä asiassa ryhtynyt; kehottaa komissiota ryhtymään toimivaltansa puitteissa viipymättä toimenpiteisiin kaikissa tapauksissa ja kaikissa jäsenvaltioissa, joissa kyseisen direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä tai sen täytäntöönpano ei ole lainsäätäjän ja yhteisöjen tuomioistuimen vahvistaman yhteisön oikeuden mukaista;

15.   kehottaa komissiota analysoimaan välittömästi Saksassa 1. tammikuuta 2004 hyväksyttyä ja 1. tammikuuta 2007 voimaan astunutta uutta lakia määrittääkseen, onko se kaikkien työaikadirektiivin säännösten ja kaikkien asiaan sovellettavien yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden mukainen; painottaa, että komission on tarpeen tutkia kyseisen direktiivin täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohdat;

16.   huomauttaa, että komissio on äskettäin tarkistanut rikkomismenettelyjä koskevat suuntaviivansa; ymmärtää kyseisen asiakirjan perusteella, että luettelo päätöksistä toimitetaan etukäteen pysyville edustajille ja jäsenvaltioille ja että rikkomista koskevia päätöksiä koskevat lehdistötiedotteet voidaan julkaista virallisena päätöksentekopäivänä; toteaa kuitenkin, ettei ole olemassa määräyksiä asiasta tiedottamiseksi parlamentille tai sen asiasta vastaaville valiokunnille;

17.   toistaa komissiolle esittämänsä kiireellisen kehotuksen tiedottaa parlamentille ja erityisesti vetoomusvaliokunnalle täysimääräisesti rikkomisasioita koskevista päätöksistä kaikissa menettelyn vaiheissa;

18.   painottaa, että EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan mukaisesti parlamentilla on oikeus nostaa kanne yhteisöjen tuomioistuimessa samoin edellytyksin kuin neuvostolla ja komissiolla ja että perustamissopimuksen 201 artiklan mukaan parlamentilla on valta valvoa komission toimintaa;

19.   vaatii näin ollen kaikkia jäsenvaltioita soveltamaan työterveyttä ja työturvallisuutta koskevia sääntöjä lainmukaisesti ja noudattaen periaatetta, jonka mukaan vähänkin tulkinnanvaraisessa tapauksessa on noudatettava työntekijän terveyden ja turvallisuuden kannalta suotuisinta tulkintaa (in dubio pro operario);

20.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan oikeusasiamiehelle.

(1) EYVL L 113, 4.5.1994, s. 15. (2) EYVL C 244, 10.10.2002, s. 5. (3) Komission tiedonanto 11. joulukuuta 2002 "Yhteisön lainsäädännön soveltamisen tehokkaampi valvonta" (KOM(2002)0725). (4) Direktiivi 2003/88/EY, jolla kumottiin ja korvattiin direktiivi 93/104/EY (EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9).