Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset ja niihin liitetyt valinnaiset pöytäkirjat,

–   ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja kaksi siihen liitettyä valinnaista pöytäkirjaa,

–   ottaa huomioon YK:n peruskirjan ja erityisesti sen 1 ja 25 artiklan sekä sen VII lukuun sisältyvän 39 ja 41 artiklan,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) ja siihen liitetyt pöytäkirjat,

–   ottaa huomioon uutta Eurooppaa koskevan Pariisin peruskirjan (Pariisin peruskirja),

–   ottaa huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin vuoden 1975 päätösasiakirjan (Helsingin päätösasiakirja),

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (EU-sopimus) 3, 6, 11, 13, 19, 21, 29 ja 39 artiklan sekä Euroopan yhteisön (EY) perustamissopimuksen 60, 133, 296, 297, 301 ja 308 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa maailman ihmisoikeustilanteesta,

–   ottaa huomioon aiemmat keskustelunsa ja kiireelliset päätöslauselmansa ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista,

–   ottaa huomioon 20. syyskuuta 1996 annetun päätöslauselmansa komission tiedonannosta kansanvallan periaatteiden ja ihmisoikeuksien sisällyttämisestä yhteisön ja kolmansien maiden sopimuksiin(1),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden kansainväliset velvoitteet, mukaan lukien WTO-sopimuksista johtuvat velvoitteet,

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen, joka on allekirjoitettu Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 (Cotonoun sopimus)(2), erityisesti sen 8, 9, 33, 96 ja 98 artiklan sekä sopimuksen tarkistamisen(3),

–   ottaa huomioon 22. tammikuuta 2004 päivätyn neuvoston asiakirjan "Ulkosuhdeneuvosten työryhmän pakotteet-kokoonpanon (RELEX/pakotteet) perustaminen" (5603/2004),

–   ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2004 päivätyn neuvoston asiakirjan "Rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) käyttöä koskevat perusperiaatteet" (10198/1/2004),

–   ottaa huomioon neuvoston asiakirjan "Suuntaviivat rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) täytäntöönpanoa ja arviointia varten EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla", sellaisena kuin se on viimeksi tarkistettuna 2. joulukuuta 2005 (15114/2005),

–   ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2007 päivätyn neuvoston asiakirjan "EU:n parhaat käytänteet rajoittavien toimenpiteiden tehokasta täytäntöönpanoa varten" (11679/2007),

–   ottaa huomioon 2. joulukuuta 1996 määritellyn neuvoston yhteisen kannan 96/697/YUTP Kuubasta(4),

–   ottaa huomioon 27. joulukuuta 2001 annetut neuvoston yhteiset kannat 2001/930/YUTP terrorismin torjumisesta(5) ja 2001/931/YUTP erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi(6) sekä tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi 27. joulukuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001(7),

–   ottaa huomioon 27. toukokuuta 2002 annetun neuvoston yhteisen kannan 2002/402/YUTP Osama bin Ladeniin, Al-Qaida-järjestön ja Talebanin jäseniin sekä niitä lähellä oleviin henkilöihin, ryhmiin, yrityksiin ja yhteisöihin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä(8) sekä tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä 27. toukokuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002(9),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin yhteisen puolustustarvikeluettelon(10),

–   ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin tehtävästä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa(11),

–   ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa(12),

–   ottaa huomioon kaikki Euroopan unionin ja kolmansien maiden väliset sopimukset ja niihin sisällytetyt ihmisoikeuslausekkeet,

–   ottaa huomioon 11. lokakuuta 1982 antamansa päätöslauselman(13) taloudellisten pakotteiden, erityisesti kauppasaarron ja boikottien merkityksestä ja vaikutuksesta Euroopan talousyhteisön ulkosuhteisiin,

–   ottaa huomioon 1. marraskuuta 2001 Brysselissä (Belgiassa) kokoontuneen AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen antaman päätöslauselman pakotteiden ja erityisesti kauppasaartojen vaikutuksista niiden valtioiden väestöön, joihin toimet kohdistuvat(14),

–   ottaa huomioon 6. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisoikeusvuoropuhelujen toiminnasta ja ihmisoikeuksia koskevista kolmansien maiden kuulemisista(15),

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 23. tammikuuta 2008 hyväksymän päätöslauselman 1597 (2008) ja suosituksen 1824 (2008) Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston ja Euroopan unionin mustista listoista,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta 13. joulukuuta 2007 Lissabonissa allekirjoitetun Lissabonin sopimuksen, jonka odotetaan tulevan voimaan 1. tammikuuta 2009,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnot (A6-0309/2008),

A.   ottaa huomioon, että EU-sopimuksen 11 artiklan ensimmäisessä kohdassa tunnustetaan ihmisoikeuksien kunnioittaminen yhdeksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tavoitteista, ja ottaa huomioon, että EU-sopimuksen uudessa 21 artiklassa, sellaisena kuin se lisätään sopimukseen Lissabonin sopimuksen 1 artiklan 24 kohdalla, tunnustetaan, että "unionin toiminta kansainvälisellä tasolla perustuu sen perustamisen, kehittämisen ja laajentumisen johtoajatuksena oleviin periaatteisiin, joita unioni pyrkii edistämään muualla maailmassa: demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen",

B.   ottaa huomioon, että pakotteita sovelletaan EU-sopimuksen 11 artiklassa asetettujen YUTP:n erityisten tavoitteiden mukaisesti ja että niihin kuuluu muun muassa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen, demokratian, oikeusvaltion periaatteiden ja hyvien hallintotapojen edistäminen,

C.   katsoo, että edellä mainitut rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) käyttöä koskevat perusperiaatteet ovat ensimmäinen käytännöllinen asiakirja, jossa määritellään, missä yhteydessä EU määrää pakotteita; ottaa huomioon, että EU on kuitenkin käytännössä määrännyt niitä jo 1980-luvun alusta alkaen ja erityisesti EU-sopimuksen voimaantulosta vuonna 1993 alkaen; ottaa huomioon, että kyseisellä asiakirjalla pakotteet vahvistetaan virallisesti YUTP:n välineeksi, ja katsoo, että näin ollen sen voidaan katsoa olevan EU:n pakotepolitiikan perusta,

D.   katsoo, että tämä pakotepolitiikka perustuu pääasiassa seuraaviin viiteen YUTP:n tavoitteeseen: unionin yhteisten arvojen, perustavanlaatuisten etujen, riippumattomuuden ja koskemattomuuden turvaaminen YK:n peruskirjan periaatteiden mukaisesti; unionin turvallisuuden kaikkinainen vahvistaminen; rauhan säilyttäminen ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistaminen, myös ulkorajoilla, YK:n peruskirjan ja Helsingin päätösasiakirjan periaatteiden ja Pariisin peruskirjan periaatteiden mukaisesti; kansainvälisen yhteistyön edistäminen; demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen edistäminen ja vahvistaminen,

E.   katsoo, että kansainvälisellä tasolla vallitsee yhä suurempi yksimielisyys siitä, että kaikki vakava ja tietoisesti tehty ympäristön vahingoittaminen horjuttaa rauhaa ja kansainvälistä turvallisuutta ja rikkoo ihmisoikeuksia,

F.   ottaa huomioon, että EU on sitoutunut määräämään järjestelmällisesti YK:n peruskirjan VII luvussa määrätyt YK:n turvallisuusneuvoston pakotteet ja että se määrää myös pakotteita itsenäisesti, mikäli YK:n turvallisuusneuvostolla ei ole toimivaltaa ryhtyä toimenpiteisiin tai se ei voi toteuttaa toimenpiteitä jäsentensä yhteisymmärryksen puutteen takia; katsoo, että tässä yhteydessä on tärkeää korostaa YK:n ja EU:n velvoitetta määrätä pakotteita kansainvälisen oikeuden mukaisesti,

G.   katsoo, että YK:n turvallisuusneuvoston pakotteet kuuluvat näin ollen EU:n pakotepolitiikkaan, mutta että niiden soveltamisala ja tavoitteet ovat laajemmat kuin YK:n turvallisuusneuvoston politiikassa (kansainvälinen rauha ja turvallisuus),

H.   katsoo, että pakotteet ovat yksi välineistä, joita EU voi käyttää toteuttaakseen ihmisoikeuspolitiikkaansa; katsoo, että pakotteiden käytön on oltava kyseistä alaa koskevan unionin yleisen strategian mukaista; katsoo, että pakotteiden käytön on oltava viimeinen keino YUTP:n tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että pakotteiden tehokkuus riippuu siitä, soveltavatko kaikki jäsenvaltiot niitä samanaikaisesti,

I.   ottaa huomioon, ettei pakotteelle ole virallista määritelmää kansainvälisessä oikeudessa tai EU:n/yhteisön oikeudessa; ottaa kuitenkin huomioon, että YUTP:ssa pakotteet ja rajoittavat toimenpiteet katsotaan toimenpiteiksi, joilla katkaistaan tai supistetaan kokonaan tai osittain diplomaattiset suhteet tai taloussuhteet yhteen tai useampaan valtioon yhden tai useamman valtion kanssa, millä pyritään muuttamaan tiettyjä toimia tai tiettyä politiikkaa, kuten kansainvälisen oikeuden tai ihmisoikeuksien rikkomista, tai politiikkaa, jossa kolmansien maiden hallitukset, valtioista riippumattomat yhteisöt, luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt eivät noudata oikeusvaltion tai demokratian periaatteita,

J.   ottaa huomioon, että rajoittaviin toimenpiteisiin kuuluu eri toimenpiteitä, kuten asevientikielto, kauppapakotteet, rahoitukselliset ja taloudelliset pakotteet, varojen jäädyttäminen, lentokiellot, maahantulon rajoittaminen, diplomaattiset pakotteet, urheilu- ja kulttuuritapahtumien boikotointi ja kolmannen maan kanssa tehtävän yhteistyön keskeyttäminen,

K.   ottaa huomioon, että EU:n käytännön mukaisesti tässä päätöslauselmassa käytetään erottelematta termejä "pakote" ja "rajoittavat toimenpiteet"; ottaa huomioon, että tässä päätöslauselmassa aiheelliset toimenpiteet määritellään Cotonoun sopimuksen 96 artiklan(16) mukaisesti,

L.   ottaa huomioon, että EU:n pakotteet perustuvat useisiin oikeusperustoihin rajoittavien toimenpiteiden tarkan luonteen ja kyseiseen kolmanteen maahan sekä kyseisiin aloihin ja tavoitteisiin liittyvien suhteiden oikeudellisen luonteen mukaan; ottaa huomioon, että näillä tekijöillä määritetään pakotteiden hyväksymismenettely – joka edellyttää usein, muttei aina, YUTP:n yhteistä kantaa ja näin ollen yksimielisyyttä neuvostossa – ja noudatettava lainsäädäntömenettely, jotta pakotteista saadaan laillisesti sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia EY:n perustamissopimuksen 301 artiklassa annetun yhteisen menettelyn mukaisesti,

M.   ottaa huomioon, että viisumikiellot ja asevientikiellot ovat nykyään yleisimmin määrättyjä YUTP:n pakotteita ja ensimmäinen vaihe EU:n pakotesarjassa; ottaa huomioon, että nämä kaksi toimenpidetyyppiä ovat ainoita, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa suoraan, koska ne eivät edellytä EY:n perustamissopimuksen mukaista erityistä pakotelainsäädäntöä; ottaa huomioon, että toisaalta taloudelliset pakotteet (varojen jäädyttäminen) ja kauppapakotteet edellyttävät erityisen pakotelainsäädännön antamista,

N.   ottaa huomioon, että edellä mainittujen rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) käyttöä koskevien perusperiaatteiden ja niihin liittyvien suuntaviivojen mukaan kohdennetut pakotteet voivat olla yleisempiä pakotteita tehokkaampia ja siten suotavampia, koska niillä ensinnäkin vältetään mahdollisia suurempaan ihmisryhmään kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia ja koska ne myös vaikuttavat suoraan vastuussa oleviin tahoihin ja ovat siten tehokkaampia poliittisten muutosten aikaan saamiseksi,

O.   ottaa huomioon, että on olemassa toimenpiteitä, joita ei nimitetä pakotteiksi, vaikka neuvosto on ne hyväksynyt puheenjohtajan päätelmissä, ja jotka poikkeavat myös muista YUTP:n välineissä luetelluista rajoittavista toimenpiteistä,

P.   ottaa huomioon, että EU:n ja kolmansien maiden välisiä taloussuhteita hallinnoidaan usein alakohtaisilla kahdenvälisillä tai monenvälisillä sopimuksilla, joita EU:n on noudatettava pakotteita määrätessään; katsoo, että EU:n olisi näin ollen tarvittaessa keskeytettävä tai irtisanottava kyseinen sopimus ennen sellaisten taloudellisten pakotteiden käyttöönottoa, jotka eivät ole yhteensopivia kyseiselle kolmannelle maalle voimassa olevalla sopimuksella taattujen oikeuksien kanssa,

Q.   ottaa huomioon, että EU:n ja kolmansien maiden välisiä suhteita hallinnoidaan usein kahden- tai monenvälisillä sopimuksilla, joilla sopimuspuolille annetaan mahdollisuus toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä silloin, kun toinen sopimuspuoli rikkoo sopimuksen olennaista osaa, erityisesti ihmisoikeuksien, kansainvälisen oikeuden, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamista (ihmisoikeuslauseke), ja katsoo, että Cotonoun sopimus on tästä erinomainen esimerkki,

R.   katsoo, että rajoittavien toimenpiteiden käyttöönoton ja täytäntöönpanon on tapahduttava noudattaen ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta, mukaan lukien oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan sekä suhteellisuusperiaatteen noudattaminen, ja että niissä on säädettävä myös asianmukaisista poikkeuksista toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden inhimillisten perustarpeiden, kuten peruskoulutuksen, juomaveden sekä perusterveydenhoidon ja tavallisimpien lääkkeiden saannin huomioon ottamiseksi; katsoo, että pakotepolitiikassa on otettava täysimääräisesti huomioon Geneven sopimuksessa, lapsen oikeuksista tehdyssä yleissopimuksessa, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa sekä siviilien ja lasten suojelua aseellisten selkkauksien yhteydessä koskevissa YK:n päätöslauselmissa vahvistetut standardit,

S.   katsoo, että EU:n ja sen yksittäisten jäsenvaltioiden uskottavuus vaarantuu, kun EU:n pakotteita näyttää rikotun, ja että Robert Mugabe kutsuttiin osallistumaan EU–Afrikka-huippukokoukseen Lissaboniin 8.–9. joulukuuta 2007 huolimatta siitä, että häneltä oli virallisesti evätty pääsy jäsenvaltioiden alueelle Zimbabween kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden muuttamisesta ja voimassaolon jatkamisesta 19. helmikuuta 2004 annetun neuvoston yhteisen kannan 2004/161/YUTP(17), perusteella, jota viimeksi jatkettiin 18. helmikuuta 2008 annetulla neuvoston yhteisellä kannalla 2008/135/YUTP(18).

Yleisiä näkökohtia tehokkaasta EU:n pakotepolitiikasta

1.   pahoittelee, että EU:n pakotepolitiikasta ei ole tähän mennessä tehty mitään arviointia tai tutkimusta ja että sen vuoksi on erityisen hankalaa arvioida politiikan vaikutuksia ja tehokkuutta käytännössä ja siten tehdä asiasta tarpeelliset päätelmät; vaatii neuvostoa ja komissiota tekemään tällaista arviointityötä; katsoo kuitenkin, että Etelä-Afrikan vastainen pakotepolitiikka osoittautui tehokkaaksi apartheid-järjestelmän lakkauttamisen edistämisessä;

2.   katsoo, että EU:n pakotepolitiikan täytäntöönpanoa koskevan oikeusperustan hajanaisuuden vuoksi päätöksenteko, toteuttaminen ja valvonta suoritetaan eri tasoilla, mikä on esteenä EU:n pakotepolitiikan avoimuudelle ja yhdenmukaisuudelle ja heikentää siten sen uskottavuutta;

3.   katsoo, että jotta pakotteet olisivat tehokkaita, niiden on oltava EU:n tasolla, kansainvälisellä tasolla sekä siinä maassa, jossa muutoksia edellytetään toteutettaviksi, vallitsevan yleisen mielipiteen mukaan oikeutettuja; korostaa, että Euroopan parlamentin kuuleminen päätöksentekoprosessissa vahvistaa niiden legitiimiyttä;

4.   huomauttaa, että pakotteilla voi olla symbolinen merkitys EU:n antaman moraalisen tuomion ilmentäjänä, mikä vahvistaa EU:n ulkopolitiikan näkyvyyttä ja uskottavuutta; varoittaa kuitenkin korostamasta liikaa ajatusta pakotteista vertauskuvallisina toimenpiteinä, sillä se saattaa johtaa niiden arvon täydelliseen häviämiseen;

5.   katsoo, että pakotteisiin turvautumista on harkittava silloin, kun hallinto tai muut kuin valtiolliset toimijat taikka luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt loukkaavat vakavasti henkilöiden turvallisuutta ja oikeuksia, tai silloin, kun kaikki sopimusperusteiset ja/tai diplomaattiset suhteet katkaistaan tai niissä ei selvästikään edistytä kolmannen osapuolen takia;

6.   katsoo, että kaikkea ympäristön tahallista ja peruuttamatonta pilaamista on pidettävä uhkana turvallisuudelle sekä vakavana ihmisoikeusrikkomuksena; pyytää tässä yhteydessä neuvostoa ja komissiota sisällyttämään ympäristön tahallisen ja peruuttamattoman pilaamiseen niihin perusteisiin, joiden vuoksi pakotteet voidaan ottaa käyttöön;

7.   panee merkille, että EU:n pakotteita koskevia välineitä sovelletaan kaiken kaikkiaan joustavasti ja niillä vastataan tarpeisiin tapauskohtaisin perustein; pitää kuitenkin valitettavana, että EU on soveltanut pakotepolitiikkaansa epäjohdonmukaisesti ja että se on kohdellut kolmansia maita eri tavoin, vaikka niiden ihmisoikeus- ja demokratiatausta on samankaltainen, ja että se on aiheuttanut kritiikkiä "kahdenlaisten sääntöjen" soveltamisesta;

8.   katsoo tässä yhteydessä, että ihmisoikeusloukkauksien vuoksi määrättävien EU:n pakotteiden käyttöönotolle ja arvioinnille on periaatteessa annettava ensisijainen merkitys verrattuna Euroopan unionin ja sen kansalaisten kaupallisille eduille niiden soveltamisesta mahdollisesti aiheutuviin haittoihin;

9.   pahoittelee, että EU:n sisäiset kiistat tietyn maan, kuten Kuuban, osalta tai jäsenvaltioiden pyrkimykset olla suututtamatta tärkeitä kumppaneita, kuten Venäjää, ovat johtaneet siihen, että EU hyväksyy pakotteet vain epävirallisesti puheenjohtajavaltion päätelmissä, mikä osoittaa, että unionin pakotteet pannaan täytäntöön tavalla, joka ei ole tasapainoinen tai johdonmukainen; katsoo kuitenkin, että puheenjohtajavaltion päätelmiin kuuluvat toimet, kuten sopimusten allekirjoittamisen lykkääminen Serbian kaltaisten valtioiden kanssa, voivat olla asianmukainen väline painostettaessa kolmansia maita tekemään täysimääräistä yhteistyötä kansainvälisten järjestelmien kanssa;

10.   panee merkille, että Kuubaan osalta edellä mainittu vuonna 1996 hyväksytty ja määräajoin uusittu yhteinen kanta, joka noudattelee rauhanomaiseksi siirtymiseksi demokratiaan hyväksyttyä tiekarttaa, on edelleen sellaisenaan voimassa eikä Euroopan unionin toimielimissä esiinny sitä koskevia kiistoja; pahoittelee, että ihmisoikeuksien suhteen ei tähän mennessä ole tapahtunut minkäänlaista edistystä; panee merkille neuvoston 20. kesäkuuta 2008 tekemän päätöksen Kuubaan kohdistettujen epävirallisten pakotteiden poistamisesta vaatien samalla kaikkien poliittisten vankien välitöntä ja ehdotonta vapauttamista, vankiloihin tutustumisen helpottamista sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen sopimuksen ratifiointia ja täytäntöönpanoa; toteaa, että neuvosto päättää vuoden kuluttua siitä, jatkaako se Kuuban kanssa käytävää poliittista vuoropuhelua riippuen siitä, onko ihmisoikeuksien alalla tapahtunut merkittävää edistymistä; palauttaa mieliin, että neuvoston kanta velvoittaa myös Euroopan unionin toimielimiä vuoropuheluun Kuuban viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa; toistaa mielipiteensä Saharov-palkinnon voittajien, Oswaldo Payá Sardiñasin ja Damas de Blanco -ryhmän (Ladies in White) suhteen;

11.   katsoo, että pakotteiden "tehottomuutta" koskevaa näkökohtaa ei voida käyttää niiden poistamisen perusteena, vaan että sitä pitäisi käyttää pakotteiden uudelleensuuntaamiseen ja uudelleenarviointiin; katsoo lisäksi, että pakotteiden jatkamisen tai jatkamatta jättämisen pitäisi olla riippuvainen ainoastaan siitä, onko niiden tavoitteet saavutettu, koska niiden luonnetta voidaan vahvistaa tai muuttaa tarkastelun perusteella, ja katsoo siten, että niihin pitäisi aina sisältyä selkeät perusteet;

12.   katsoo, että pakotteiden tehokkuutta on arvioitava monella tasolla, kuten toimien tehokkuutta koskevalla tasolla, eli määriteltäessä niiden vaikutusta kohdehenkilöiden yksityiseen tai ammatilliseen toimintaan tietyn kohteena olevan hallinnon jäseninä tai vaikutusta sen toimintaan, taikka pakotteiden poliittisen tehokkuuden tasolla määriteltäessä pakotteiden soveltuvuutta niiden toimien tai toimintalinjojen lopettamiseksi tai muuttamiseksi, joiden vuoksi ne otettiin käyttöön;

13.   uskoo, että pakotteen tehokkuus riippuu Euroopan unionin kyvystä pitää sitä yllä sen koko voimassaoloajan, ja pitää tässä yhteydessä valitettavana tarkistuslauseiden kaltaisten määräysten soveltamista, joihin sisältyy pakotteiden automaattinen poistaminen;

14.   vastustaa kaikissa olosuhteissa yleisten, erotuksetta sovellettavien pakotteiden määräämistä millekään valtiolle, koska tällainen lähestymistapa johtaa tosiasiassa väestön täydelliseen eristämiseen; katsoo, että ellei talouspakotteita soviteta yhteen muiden poliittisten välineiden kanssa, niiden avulla voidaan vain suurin ponnistuksin onnistua helpottamaan kohteena olevan hallinnon poliittista uudistamista; korostaa siksi, että kaikkiin valtion hallintoa koskeviin pakotetoimiin on järjestelmällisesti yhdistettävä tuki kyseisen valtion kansalaisyhteiskunnalle;

Pakotteet osana kokonaisvaltaista ihmisoikeusstrategiaa

15.   huomauttaa, että suurin osa EU:n pakotteista määrätään turvallisuusnäkökohtien perusteella; korostaa kuitenkin, että ihmisoikeusloukkauksia olisi pidettävä riittävänä perusteena pakotteiden soveltamiselle, sillä myös ne ovat uhka turvallisuudelle ja vakaudelle;

16.   huomauttaa, että pakotteiden pääasiallinen tarkoitus on saada aikaan poliittinen tai toiminnallinen muutos YUTP:n yhteisen kannan tai neuvoston hyväksymien päätelmien tai pakotteiden perustana olevan kansainvälisen päätöksen mukaisesti;

17.   korostaa, että neuvosto on edellä mainittujen rajoittavien toimien (pakotteiden) perusperiaatteet hyväksymällä sitoutunut käyttämään pakotteita osana kokonaisvaltaista ja yhdennettyä poliittista lähestymistapaa; korostaa tässä yhteydessä, että tähän lähestymistapaan kuuluu keskinäinen poliittinen vuoropuhelu, kannustimet ja ehdollisuus ja että siihen voi kuulua myös viimeisenä keinona pakkokeinojen käyttö, mikä määritellään perusperiaatteissa; katsoo, että ihmisoikeuksia ja demokratialausekkeita, etuusjärjestelmiä ja kehitysapua on käytettävä välineinä kyseisessä kokonaisvaltaisessa ja yhdennetyssä poliittisessa lähestymistavassa;

18.   katsoo, että ihmisoikeuslausekkeen täytäntöönpanoa ei voida pitää kokonaisuudessaan itsenäisenä tai yksipuolisena EU:n pakotteena, sillä se perustuu suoraan kahden- tai monenväliseen sopimukseen, jossa määritellään molemminpuolinen sitoutuminen ihmisoikeuksien kunnioittamiseen; katsoo, että tämän lausekkeen mukaan toteutettavat asianmukaiset toimet koskevat ainoastaan kyseisen sopimuksen täytäntöönpanoa ja että kummallakin osapuolella on oikeudelliset perusteet keskeyttää tai kumota sopimus; katsoo siten, että ihmisoikeuslausekkeiden täytäntöönpano ja itsenäiset tai yksipuoliset pakotteet ovat ehdottomasti toisiaan täydentäviä;

19.   on siksi tyytyväinen, että ihmisoikeuslausekkeet sisällytetään järjestelmällisesti kaikkiin kolmansien maiden kanssa allekirjoitettaviin uusiin kahdenvälisiin sopimuksiin, alakohtaiset sopimukset mukaan lukien, ja vaatii, että niihin sisällytetään myös erityinen täytäntöönpanomekanismi; palauttaa mieliin tässä yhteydessä lausekkeen tehokkaammasta ja järjestelmällisestä täytäntöönpanosta esitetyt suositukset: tavoitteiden ja kriteerien laatiminen ja säännöllinen arviointi; toistaa vaatimuksen, että ihmisoikeuslausekkeet pannaan täytäntöön avoimemman osapuolten – Euroopan parlamentti ja kansalaisyhteiskunta mukaan lukien – välisen kuulemisen avulla esittäen yksityiskohtaisesti poliittiset ja oikeudelliset menettelyt, joita käytetään, jos kahdenvälistä yhteistyötä koskeva pyyntö perutaan toistuvien ja/tai järjestelmällisten kansainvälisen oikeuden vastaisten ihmisoikeusloukkausten vuoksi; tukee Cotonoun sopimuksessa laadittua, ihmisoikeuksiin, demokratian periaatteisiin ja oikeusvaltioon kohdistuviin vakaviin loukkauksiin puuttumista koskevaa menettelymallia; uskoo, että intensiivisen poliittisen vuoropuhelun (Cotonoun sopimuksen 8 artikla) ja neuvottelujen (Cotonoun sopimuksen 96 artikla) järjestelmällä on ennen asianmukaisten toimenpiteiden hyväksymistä ja sen jälkeen voitu useassa tapauksessa parantaa tehokkaasti tilannetta kentällä;

20.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita olemaan esittämättä vapaakauppa- ja/tai assosiaatiosopimuksia – vaikka ne sisältäisivätkin ihmisoikeuslausekkeen – niiden maiden hallituksille, joissa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan loukataan ihmisoikeuksia räikeästi;

21.   katsoo, että ellei asianmukaisiin tai rajoittaviin toimenpiteisiin ryhdytä tilanteissa, joita leimaavat jatkuvat ihmisoikeusrikkomukset, Euroopan unionin ihmisoikeusstrategia, pakotepolitiikka ja uskottavuus heikkenevät vakavasti;

22.   katsoo, että pakotepolitiikka saadaan huomattavasti tehokkaammaksi, kun se on osa johdonmukaista ihmisoikeusstrategiaa; esittää uudelleen pyyntönsä neuvostolle ja komissiolle laatia jokaisessa maakohtaisessa strategia-asiakirjassa sekä samankaltaisissa asiakirjoissa ihmisoikeuksia ja demokraattista tilannetta koskeva erityinen strategia;

23.   katsoo, että pakotteita sovellettaessa ihmisoikeuksia koskevaan vuoropuheluun ja neuvotteluun olisi välttämättä ja järjestelmällisesti sisällytettävä keskustelu niiden tavoitteiden ja kriteerien toteuttamisessa saavutetusta edistyksestä, jotka asetettiin rajoittavista toimenpiteistä päätettäessä; katsoo myös, että ihmisoikeuksia koskevalla vuoropuhelulla ja neuvotteluilla saavutetuilla tavoitteilla ei voida missään tapauksessa korvata niiden tavoitteiden toteuttamista, jotka olivat keskeisessä asemassa pakotteista päätettäessä;

Kansainvälisen yhteisön koordinoitu toiminta

24.   katsoo, että kansainvälisen yhteisön koordinoidulla toiminnalla on valtioiden tai alueellisten kokonaisuuksien hajanaista ja epätasoista toimintaa tehokkaampi vaikutus; on siksi tyytyväinen siihen, että EU:n pakotepolitiikka perustuisi edelleen etusijan antamiseen YK:n järjestelmälle;

25.   kehottaa neuvostoa siinä tapauksessa, että YK:n turvallisuusneuvoston pakotteita ei ole käytössä, tekemään yhteistyötä EU:n ulkopuolisten pakotteista päättävien valtioiden kanssa, jakamaan tietoa sekä koordinoimaan toimia kansainvälisellä tasolla, jotta estetään pakotteiden kiertäminen ja maksimoidaan EU:n ja muiden pakotteiden tehokkuus ja niiden täytäntöönpano kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

26.   katsoo, että EU:n tulisi pyrkiä tekemään yhteistyötä muiden alueellisten järjestöjen, kuten Afrikan unionin ja Kaakkois-Aasian maiden järjestön (ASEAN) kanssa ihmisoikeuksien edistämiseksi sekä pakotteita koskevien toimien koordinoinnin varmistamiseksi;

27.   kehottaa EU:ta kehittämään järjestelmällisesti vuoropuhelua pakotteisiin osallistumattomien valtioiden kanssa, jotta päästään yhteiseen kantaan rajoittavista toimista erityisesti alueellisella tasolla; huomauttaa, että pakotteilla ei usein saada aikaan politiikan tai toimien tarpeellista muutosta silloin, kun kansainvälinen yhteisö ei ole asiasta yksimielinen ja pääasialliset toimijat eivät osallistu niiden täytäntöönpanoon, mikä käy ilmi Burman/Myanmarin tapauksessa;

28.   kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan järjestelmällisesti käsiteltäväksi poliittisen vuoropuhelun pakotteisiin osallistumattomien valtioiden kanssa niiden osallistumista koskevan kysymyksen ja niiden mahdollisuudet vaikuttaa kohteena olevaan hallintoon tai valtioista riippumattomiin toimijoihin, kuten henkilöihin, järjestöihin tai yrityksiin;

29.   katsoo, että mahdollisuutta vapaakauppasopimuksen allekirjoittamiseen tulevaisuudessa sellaisten alueiden kanssa, joihin pakotteiden kohteena oleva maa kuuluu, voidaan käyttää "porkkanana" ja painostuskeinona ja että sellaisen sopimuksen piiriin ei missään tapauksessa pitäisi sisällyttää pakotteiden kohteena olevaa maata;

Selkeiden päätöksentekoprosessien, tavoitteiden, vertailukohtien ja tarkistusmekanismien käyttöönottaminen

30.   korostaa tarvetta tehdä ennen pakotteiden hyväksymistä perusteellinen arvio jokaisesta erityistilanteesta, jotta eri pakotteiden potentiaalista vaikutusta voidaan arvioida ja jotta voidaan määritellä, mitkä pakotteet ovat kaikkein tehokkaimmat, kun muut näkökohdat ja vertailukelpoiset kokemukset otetaan huomioon; katsoo että tällainen ennakkoarvio on perusteltu etenkin siksi, että pakotetoimien alettua on vaikeaa perääntyä ilman, että saatetaan kyseenalaiseksi EU:n uskottavuus tai EU:n kolmannen maan väestölle antama tuki ottaen huomioon se mahdollisuus, että kyseisen valtion viranomaiset käyttävät mahdollisesti hyväkseen EU:n päätöstä; panee tässä suhteessa merkille nykyisen käytännön, jonka mukaisesti ehdotettujen pakotteiden asianmukaisuudesta, luonteesta ja tehokkuudesta keskustellaan neuvostossa EU-edustustojen päälliköiden kyseisessä maassa tekemän arvion pohjalta, ja vaatii riippumattoman asiantuntijan raportin sisällyttämistä tähän arvioon;

31.   korostaa kuitenkin, että tällaista arviota ei tulisi käyttää pakotteiden hyväksymisen lykkäämiseksi; korostaa tässä suhteessa, että kaksivaiheinen menettely pakotteiden määräämiseksi YUTP:n mukaisesti antaa mahdollisuuden kiireelliseen poliittiseen reaktioon, aluksi hyväksyttäessä yhteinen kanta, joka esitetään asetuksen perusteellisemman arvioinnin jälkeen ja jossa ilmoitetaan yksityiskohtaisesti pakotteiden tarkka laatu ja laajuus;

32.   kehottaa sisällyttämään oikeudellisiin välineisiin järjestelmällisesti selkeät ja erityiset perusteet ennakkoehdoksi pakotteiden poistamiselle; painottaa erityisesti, että kyseiset perusteet pitäisi laatia riippumattoman asiantuntijalausunnon perusteella eikä niitä pitäisi myöhemmin muuttaa neuvoston sisäisten poliittisten muutosten mukaisesti;

33.   kehottaa neuvostoa ja komissiota perustamaan pakotteiden uudelleentarkastelua koskevan järjestelmän, johon sisältyy järjestelmällisesti uudelleentarkastelulauseke, jonka perusteella tarkastellaan uudelleen pakotetoimia sovittujen perusteiden mukaisesti sekä arvioidaan, onko tavoitteet saavutettu; painottaa, että aiejulistuksia tai tahdonilmauksia myönteisiä tuloksia antavien järjestelmien käyttöönottamiseksi on pidettävä tervetulleina, mutta korostaa, että pakotteita arvioitaessa niillä ei missään tapauksessa pidä korvata konkreettista ja todellista edistymistä asetettujen vaatimusten täyttämisessä;

34.   katsoo, että Kiinaan kohdistuva asevientikielto osoittaa yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden unionissa, koska kiellosta päätettiin ensin vuonna 1989 tapahtuneen Tiananmenin verilöylyn vuoksi, eikä EU:lle ei ole tähän mennessä annettu selityksiä verilöylystä, joten asevientikieltoa ei ole syytä poistaa;

35.   kehottaa ulkosuhdeneuvosten työryhmän pakotteet-kokoonpanoa (RELEX/pakotteet) hoitamaan toimeksiantonsa perusteellisesti; korostaa erityisesti tarvetta tutkimuksen tekemiseen ennen pakotteiden käyttöönottoa ja niiden käyttöönoton jälkeen säännöllisen ajantasaistetun tiedon saamiseksi kehityksestä sekä tarvetta kehittää rajoittavien toimenpiteiden täytäntöönpanoa ja soveltamista koskevia parhaita käytäntöjä;

36.   tunnustaa, että valtiot sekä kansainväliset ja alueelliset organisaatiot tulisi saattaa vastuuseen kansainvälisesti epäoikeudenmukaisista toimista pakotteita täytäntöönpantaessa, ja korostaa tässä yhteydessä tarvetta luoda oikeudellinen valvontajärjestelmä takaamaan kansainvälisen ja humanitaarisen oikeuden noudattaminen;

37.   vaatii, että parlamentti kytketään kaikkiin pakotteita koskevan prosessin vaiheisiin, kuten pakotteisiin johtavaan päätöksentekoprosessiin, tilanteeseen kaikkein soveltuvimman pakotteiden valintaan, perusteiden määrittelemiseen sekä niiden täytäntöönpanon arviointiin uudelleentarkastelumekanismin puitteissa ja pakotteiden poistamiseen;

Tehokkaampana välineenä kohdennetut pakotteet?

38.   pitää valitettavana, että arvioinnin puutteellisuuden vuoksi on mahdotonta arvioida kohdennettujen toimien tehokkuutta; panee kuitenkin merkille EU:n humanitaarisia näkökohtia koskevan huolenaiheen, joka on johtanut yleisten talouspakotteiden lakkauttamiseen, kuten aikaisemmin Irakin tapauksessa, sekä sellaisten kohdennettujen "älykkäiden" pakotteiden käyttöönottoon, joilla pyritään vaikuttamaan mahdollisimman paljon niihin tahoihin, joiden toimiin halutaan puuttua, ja jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän kielteisiä humanitaarisia vaikutuksia tai seurauksia muille kuin kohdehenkilöille tai naapurimaille;

39.   katsoo, että taloudellisten pakotteiden käyttämisellä muista poliittisista välineistä erillään ei todennäköisesti pystytä painostamaan kohteena oleva hallintoa toteuttamaan merkittäviä poliittisia muutoksia; korostaa lisäksi, että kauaskantoisten taloudellisten rajoitteiden taloudellinen ja humanitaarinen hinta saattaa nousta liian korkeaksi, ja toistaa siksi uudelleen kehotuksensa laatia ja kohdentaa taloudelliset pakotteet paremmin, jotta ne vaikuttavat ensisijaisesti niiden kohteena olevan hallinnon tärkeimpiin johtajiin ja ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneisiin tahoihin;

40.   korostaa, että talouspakotteet on kohdennettava ennen kaikkea aloille, jotka eivät ole työvoimavaltaisia ja joilla on vähäinen merkitys pienille ja keskisuurille yrityksille, koska viime mainitut ovat tärkeitä sekä talouden kehityksen että tulonjaon kannalta;

41.   kannattaa rahoitusta koskevien kohdennettujen pakotteiden käyttöä kohteena olevan hallinnon tärkeimpiä johtajia ja heidän välittömiä perheenjäseniään vastaan, koska ne kohdistuvat kohdehenkilöiden tuloihin; korostaa tarvetta yhdistää näihin pakotteisiin asianmukaiset toimenpiteet tällaisten henkilöiden kanssa yhteistyötä tekeviä EU:n taloudellisia toimijoita vastaan; korostaa, että kun hyödykkeisiin kohdennetuilla pakotteilla vaikutetaan hallinnon pääasialliseen tulonlähteeseen, on mahdollista, että väestölle aiheutetaan laaja-alaisia ja harkitsemattomia seurauksia, ja ne voivat myös edistää harmaan talouden kehittymistä;

42.   katsoo, että taloudellisten ja rahoituksellisten pakotteiden soveltamiseen, silloinkin kun ne ovat kohdennettuja, tulee osallistua kaikkien luonnollisten ja oikeushenkilöiden, jotka harjoittavat EU:ssa kaupallista toimintaa, mukaan lukien kolmansien maiden kansalaiset sekä Euroopan unionin kansalaiset tai eurooppalaiset oikeushenkilöt, joiden rekisteröityä asuin- tai toimipaikkaa säätelee EU:n jäsenvaltion lainsäädäntö ja jotka harjoittavat kaupallista toimintaa EU:n ulkopuolella;

43.   kehottaa rajaamaan "poikkeukselliset pakotteet" varojen jäädytykseen; kehottaa luomaan erityisen vastustamismenettelyn siinä tapauksessa, että jäsenvaltio haluaa myöntää poikkeuksen varojen jäädytyksen osalta, sillä kyseisen menettelyn puuttuminen heikentää rajoittavien toimien tehokkuutta, kun jäsenvaltioiden on ainoastaan ilmoitettava komissiolle etukäteen tällaisesta poikkeuksesta;

44.   kehottaa ryhtymään toimiin rahoitusta koskevien EU:n kohdennettujen pakotteiden täytäntöönpanon parantamiseksi, jotta varmistetaan, että toimilla todella estetään kohdehenkilöitä ja -laitoksia pääsemästä kaikkiin EU:n lainsäädännön alaisiin rahoituspalveluihin mukaan lukien EU:n tilisiirtoja käsittelevät pankit tai muut tahot, jotka käyttävät EU:n lainsäädännön alaisia rahoituspalveluita; korostaa tarvetta joustaa enemmän pakoteluetteloiden jakamisessa EU:ssa ja jäsenvaltioissa kaikille henkilöille, joita kolmannessa rahanpesudirektiivissä(19) säädetyt velvoitteet koskevat; ehdottaa, että jokainen jäsenvaltio nimittää yhden laitoksen vastaamaan näiden tietojen levittämisestä;

45.   kehottaa neuvostoa ja komissiota tiivistämään yhteistyötä SWIFT-hallinnon ja osakkeenomistajien kanssa Euroopassa, jotta mustalla listalla olevat pankkitilit voidaan jäädyttää tehokkaammin ja tilisiirrot näiltä tileiltä tai näille tileille voidaan estää;

46.   kehottaa neuvostoa ja komissiota tarkastelemaan mahdollisuuksia ja tapoja käyttää kohteena olevien viranomaisten jäädytettyjä varoja rakentavalla tavalla myöntäen niitä esimerkiksi ihmisoikeusrikkomusten uhreille tai YK:n peruskirjan VII luvun mukaisiin kehitystoimiin;

47.   panee merkille, että asevientikielto on pakotekeino, jolla pyritään estämään aseiden ja sotatarvikkeiden kulkeutuminen konfliktialueille tai sellaiselle hallinnolle, joka käyttää niitä sisäisiin rankaisutoimiin tai hyökkäykseen vierasta valtiota vastaan, mikä sisältyy asevientiä koskeviin käytännesääntöihin;

48.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toimimaan yhteisesti pantaessa täytäntöön EU:n asevientikieltoja, jotka kukin jäsenvaltio saattaa voimaan;

49.   kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään aseidenvientiä koskevat yhteiset kannat, joiden perusteella nykyiset asevientiä koskevat käytännesäännöt tulevat oikeudellisesti sitoviksi;

50.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan työtään YK:n valvonnan ja täytäntöönpanon tehokkuuden parantamiseksi ja tukee näkemystä siitä, että olisi perustettava pysyvä YK:n yksikkö arvioimaan konfliktihyödykkeiden kauppaa sekä niitä koskevien pakotteiden merkitystä;

51.   muistuttaa, että maahantulo-oikeuden rajoittaminen (matkustuskiellot, viisumikiellot) on ensimmäisiä toimia EU:n pakotteiden asteikolla ja että sen perusteella mustalla listalla olevat henkilöt tai muuhun kuin valtioon kuuluvat tahot eivät voi osallistua EU:n virallisiin kokouksiin eivätkä matkustaa EU:n alueelle henkilökohtaisten syiden vuoksi;

52.   panee huolestuneena merkille, että jäsenvaltiot eivät noudata EU:n viisumikieltoa tehokkaimmalla mahdollisella tavalla; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään yhteisen lähestymistavan matkustuskiellon ja asianmukaisten poikkeuslausekkeiden soveltamisessa;

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen kohdistettuja pakotteita sovellettaessa terrorismin vastaisessa taistelussa

53.   ottaa huomioon, että yksittäiset EU:n määräämät terrorismin vastaiset pakotteet sekä EU:n täytäntöön panemat YK:n turvallisuusneuvoston määräämät terrorismin vastaiset pakotteet ovat oikeudenkäynnin kohteena monissa yhteisöjen tuomioistuimen ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäviksi saatetuissa asioissa;

54.   palauttaa mieliin, että jäsenvaltioiden on laadittava pakotteet EU-sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jossa unionin edellytetään kunnioittavan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja ja jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuvia perusoikeuksia; korostaa, että sekä EU:n että YK:n nykyisissä mustia listoja koskevissa menettelyissä on puutteita oikeusvarmuuden ja oikeussuojakeinojen näkökulmasta; kehottaa neuvostoa tekemään asiasta päätelmät sekä panemaan täysimääräisesti täytäntöön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamat tuomiot asiaa koskevista EU:n omista pakotteista;

55.   kehottaa neuvostoa ja komissiota tarkastelemaan uudelleen mustille listoille kirjaamista ja niiltä poistamista koskevia nykyisiä menettelyitä, jotta kunnioitetaan kyseisille listoille kirjattujen henkilöiden ja tahojen menettelyllisiä ja aineellisia ihmisoikeuksia, ja erityisesti kansainvälisiä menettelyitä, joiden perusteella riippumattomalta ja puolueettomalta elimeltä voidaan asianmukaisen menettelyn perusteella hakea tehokkaita suojakeinoja mukaan lukien oikeus saada riittävää informaatiota kyseistä henkilöä tai tahoa vastaan nostetuista kanteista, tehdyistä päätöksistä sekä saada korvauksia ihmisoikeusrikkomuksista; pyytää EU:n jäsenvaltioita samalla edistämään YK:n menettelyjen vastaavanlaista uudelleentarkastelua, jotta terrorismin vastaisessa taistelussa käytettävien kohdennettujen pakotteiden toteuttamisessa varmistetaan perusoikeuksien kunnioittaminen;

56.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 75 artikla antaisi Euroopan parlamentille tilaisuuden korjata mustalle listalle kirjaamista koskevia nykyisiä käytäntöjä, ja tukee parlamentissa käynnissä olevaa työtä, joka on tarkoitus sisällyttää vuoden 2009 lainsäädäntöohjelmaan;

57.   pahoittelee, ettei millään lainkäyttöelimellä ole mahdollisuutta arvioida mustien listojen asianmukaisuutta, koska mustalle listalle merkitsemiseen johtava näyttö perustuu pääasiassa salaisten palvelujen – joiden toiminta on jo asian luonteen vuoksi salaista – hallussa olevaan tietoon; katsoo kuitenkin, että tämä perusluonteinen luottamuksellisuus ei saa johtaa kansainvälisen oikeuden rikkomisen rankaisematta jäämiseen; kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita takaamaan salaisten palvelujen työskentelyn tehokkaan parlamentaarisen valvonnan; pitää siksi tarpeellisena Euroopan parlamentin yhteistoimintaa jo olemassa olevan jäsenvaltioiden tiedustelupalvelujen valvontakomiteoiden konferenssin kanssa;

58.   toistaa kuitenkin, että terrorismin vastaisten luetteloiden järjestelmä on Euroopan unionin terrorismin torjuntaan tarkoitetun politiikan tehokas väline edellyttäen, että siinä noudatetaan yhteisöjen tuomioistuimen uusinta oikeuskäytäntöä;

59.   korostaa, että terrorismi on uhka turvallisuudelle ja vapaudelle, ja kehottaa siksi neuvostoa tarkistamaan ja päivittämään luetteloa terroristijärjestöistä ottaen huomioon niiden toiminnan kaikilla mantereilla;

Pakotteita koskeva toimintalinjojen yhdistelmä

60.   korostaa, että EU on aina edistänyt pakotteiden käytössä myönteistä lähestymistapaa ja että sen päämäärä on kannustaa muutoksiin tasapainoisilla toimilla; korostaa siksi, että on tärkeää suosia kokonaisvaltaista yhdennettyä toimintaa asteittaisella strategialla, jossa sovelletaan painostustoimia ja kannustimia;

61.   katsoo, että avoimuusstrategia ja pakotepolitiikka eivät poissulje toisiaan; katsoo sen vuoksi, että EU:n pakotepolitiikka saattaa auttaa vahvistamaan ihmisoikeuksien kunnioittamista valtiossa, johon pakotteet kohdistuvat, kun sitä tarkistetaan erityisesti myönteisten toimien politiikan käyttöönottoa varten; panee tässä yhteydessä merkille Uzbekistania vastaan marraskuusta 2007 huhtikuuhun 2008 asetetut pakotetoimet, jolloin neuvosto jatkoi yhden vuoden ajan pakotteita, jotka otettiin käyttöön, koska Andijanin joukkomurhan tutkimista ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevia alkuperäisiä tavoitteita ei täytetty, mutta neuvosto päätti keskeyttää viisumikiellon soveltamisen ja asettaa Uzbekistanin hallitukselle kuuden kuukauden määräajan, jonka kuluessa sen olisi täytettävä tietyt ihmisoikeuksia koskevat kriteerit, tai muussa tapauksessa se uhkasi ottaa viisumikiellon jälleen käyttöön; toteaa, että sitoutuminen ja pakotteet yhdessä saivat jossain määrin aikaan myönteistä kehitystä sen ansiosta, että pakotteiden automaattinen uudelleen käyttöön ottaminen oli mahdollista ja että täsmälliset edellytykset oli määritelty; korostaa, että nämä ehdot on täytettävä rajoitetun ajanjakson kuluessa ja niiden on oltava tarkoituksenmukaiset yleisessä pakotejärjestelmässä;pitää kuitenkin valitettavana, että myönteistä kehitystä ei ole vielä tapahtunut ja että Uzbekistanin hallituksen kanssa ei edelleenkään tehdä yhteistyötä;

62.   vaatii, että monikohtaisessa strategiassa pakotteisiin liitetään järjestelmällisesti tehokkaita myönteisiä toimia kansalaisyhteiskunnan, ihmisoikeuksien puolustajien sekä kaikkien ihmisoikeuksia ja demokratiaa edistävien hankkeiden tukemiseksi; pyytää, että ohjelmia ja aihekohtaisia välineitä (eurooppalainen ihmisoikeus- ja demokratia-aloite(20), valtioista riippumattomat toimijat, henkilöihin investointi) käytetään edistämään tehokkaasti tämän tavoitteen toteuttamista;

63.   kehottaa neuvostoa ja komissiota hyödyntämään Lissabonin sopimuksen ratifioinnin ja sen johdosta perustettavan Euroopan ulkosuhdehallinnon tarjoaman mahdollisuuden, jotta varmistetaan EU:n ulkoisen toiminnan eri välineiden optimaalinen yhdenmukaisuus, jolla on keskeinen merkitys EU:n pakotepolitiikan tehokkuuden lisäämisessä;

EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita koskevat suositukset

64.   kehottaa komissiota ja neuvostoa tekemään kattavan ja perusteellisen arvion EU:n pakotepolitiikasta, jotta voidaan määrittää sen vaikutukset ja toimenpiteet, joihin tulisi ryhtyä sen vahvistamiseksi; kehottaa neuvostoa ja komissiota esittämään tällaisia toimenpiteitä koskevan ohjelman; kehottaa neuvostoa ja komissiota arvioimaan, miten pakotteet vaikuttavat kyseessä olevien maiden kehityspolitiikkaan ja EU:n kauppapolitiikkaan;

65.   kehottaa komissiota varmistamaan, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ja Euroopan kehitysrahaston alaiset kehitysapustrategiat ovat sovellettavien pakotejärjestelmien ja ihmisoikeusvuoropuhelujen mukaisia; kehottaa komissiota varmistamaan, että yleisen talousarviotuen ehdot sekä ns. vuosituhannen kehitystavoitteita koskevien sopimusten ehdot kytketään nimenomaisesti ihmisoikeuksiin ja demokratiakriteereihin;

66.   kehottaa neuvostoa ja komissiota hyödyntämään Lissabonin sopimuksen ratifioinnin tarjoaman mahdollisuuden yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan nimittämisen – joka on samalla komission varapuheenjohtaja ja ulkoasiainneuvoston puheenjohtaja – ja Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen osalta, jotta EU:n ulkoisesta toiminnasta tulisi yhtenäisempää ja johdonmukaisempaa ja jotta pakotteiden alalla toimivien asianomaisten EU:n yksikköjen asiantuntemusta parannetaan sekä eri yksikköjen välistä yhteistyötä kohennetaan;

67.   kehottaa samalla jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ja komissiota parantamaan yhteistyötään, jotta varmistetaan rajoittavien toimien yhtenäisempi ja tehokkaampi täytäntöönpano;

68.   kehottaa myös YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä olevia jäsenvaltioita pyrkimään järjestelmällisesti laajentamaan EU:n käyttöön ottamat pakotteet kansainväliselle tasolle EU-sopimuksen 19 artiklan mukaisesti;

69.   kehottaa jäsenvaltioita olemaan Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa toimiessaan loukkaamatta ihmisoikeuksia koskevia velvoitteitaan, kuten Euroopan ihmisoikeussopimusta;

70.   velvoittaa Euroopan parlamentin elimet, erityisesti pysyvät ja tilapäiset valtuuskunnat, hyödyntämään suhteitaan pakotteisiin osallistumattomien maiden parlamentteihin voidakseen parantaa kyseistä aluetta koskevien EU:n pakotejärjestelmien ymmärtämistä ja tarkastella mahdollisuuksia ryhtyä koordinoituihin toimiin ihmisoikeuksien edistämiseksi;

71.   kehottaa komissiota perustamaan riippumattoman asiantuntijaverkoston, jonka tehtävänä on esittää tilanteesta riippuen neuvostolle kaikkein asianmukaisimmat rajoittavat toimet sekä laatimaan säännöllisesti raportin tilanteen kehittymisestä tavoiteltujen perusteiden ja pyrkimysten osalta ja tarpeen tullen ehdottamaan parannuksia pakotteita koskevaan täytäntöönpanoon; katsoo, että kyseisen verkoston perustamisella edistetään avoimuutta ja keskustelua pakotteista yleisesti sekä vahvistetaan pakotteiden toteuttamista ja valvontaa erityistapauksissa; katsoo samalla, että komissiolla tulisi olla aktiivisempi rooli selkeän EU:n pakotteita koskevan politiikan määrittämisessä;

72.   katsoo, että EU:n pakotepolitiikan legitiimiyttä, jolla on keskeinen ja merkittävä osa YUTP:ssä, on vahvistettava siten, että parlamentti osallistuu päätöksenteon kaikille tasoille ja EU-sopimuksen 21 artiklan mukaisesti erityisesti pakotteita laadittaessa ja pantaessa täytäntöön siten, että neuvosto ja komissio kuulevat sitä ja raportoivat sille asiasta järjestelmällisesti; katsoo, että parlamentin pitäisi osallistua tarkasteluun, jossa arvioidaan, miten perusteet ovat vaikuttaneet pakotteiden kohteena oleviin tahoihin; kehottaa ihmisoikeuksien alivaliokuntaa järjestelmällistämään ja valvomaan tämän alan toimia kaikkien niiden pakotteiden osalta, joiden tavoitteet ja kriteerit koskevat ihmisoikeuksia;

o
o   o

73.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan neuvoston pääsihteereille.

(1) EYVL C 320, 28.10.1996, s. 261. (2) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3. (3) EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27. (4) EYVL L 322, 12.12.1996, s. 1. (5) EYVL L 344, 28.12.2001, s. 90. (6) EYVL L 344, 28.12.2001, s. 93. (7) EYVL L 344, 28.12.2001, s. 70 (8) EYVL L 139, 29.5.2002, s. 4 (9) EYVL L 139, 29.5.2002, s. 9. (10) EUVL C 98, 18.4.2008, s. 1. (11) EUVL C 131 E, 5.6.2003, s. 147. (12) EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 107. (13) EYVL C 292, 8.11.1982, s. 13. (14) EYVL C 78, 2.4.2002, s. 32. (15) EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 214. (16) 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Cotonoun sopimuksen 96 artikla kuuluu seuraavasti:"Olennaiset osat: neuvottelumenettely ja aiheelliset toimenpiteet, jotka liittyvät ihmisoikeuksiin sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteeseen1. Tässä artiklassa käsitteellä 'osapuoli' tarkoitetaan toisaalta yhteisöä ja Euroopan unionin jäsenvaltioita ja toisaalta kutakin AKT-valtiota.2. a) Jos osapuolten välillä säännöllisesti käytävästä poliittisesta vuoropuhelusta huolimatta jokin osapuoli katsoo, että toinen osapuoli ei ole täyttänyt velvoitetta, joka liittyy 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteen kunnioittamiseen, sen on, paitsi erityisen kiireellisissä tapauksissa, toimitettava toiselle osapuolelle ja ministerineuvostolle tiedot, joita tarvitaan perusteellisen selvityksen tekemiseen tilanteesta osapuolten hyväksymän ratkaisun löytämiseksi. Tätä tarkoitusta varten osapuoli kutsuu toisen osapuolen neuvotteluihin, joissa keskitytään toimenpiteisiin, joihin asianomainen osapuoli on ryhtynyt tai aikoo ryhtyä tilanteen korjaamiseksi.Neuvottelut käydään tasolla ja kokoonpanossa, joka katsotaan soveliaimmaksi sopivan ratkaisun löytämistä varten. Neuvottelut on aloitettava 15 päivää kutsun jälkeen ja ne jatkuvat rikkomuksen luonteen ja vakavuuden mukaan määräytyvän yhteisesti sovitun ajan. Neuvottelut eivät missään tapauksessa saa kestää 60 päivää kauemmin.Jos neuvottelut eivät johda molempien osapuolten hyväksymään ratkaisuun, jos osapuoli kieltäytyy neuvotteluista tai jos kyse on erityisen kiireellisestä tapauksesta, voidaan toteuttaa aiheelliset toimenpiteet. Nämä toimenpiteet lopetetaan heti, kun niiden toteuttamisen syyt ovat poistuneet.b) Käsitteellä 'erityisen kiireellinen tapaus' tarkoitetaan poikkeuksellisia tilanteita, joissa jotakin 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua olennaista osaa rikotaan erityisen räikeästi ja joka edellyttää välitöntä toimintaa.Osapuolen, joka turvautuu erityisen kiireellisen tilanteen mukaiseen menettelyyn, on ilmoitettava siitä erikseen toiselle osapuolelle ja ministerineuvostolle, paitsi jos sillä ei ole tähän aikaa.c) Tässä artiklassa 'aiheellisilla toimenpiteillä' tarkoitetaan toimenpiteitä, jotka ovat kansainvälisen oikeuden mukaisia ja oikeassa suhteessa rikkomukseen. Näitä toimenpiteitä valittaessa etusijalle on asetettava ne, jotka vähiten haittaavat tämän sopimuksen soveltamista. Sopimuksen soveltamatta jättämistä pidetään viimeisenä keinona.Toimenpiteistä, joihin ryhdytään erityisen kiireellisissä tapauksissa, on ilmoitettava viipymättä toiselle osapuolelle ja ministerineuvostolle. Kyseisen osapuolen pyynnöstä voidaan sitten käynnistää neuvottelut tilanteen perusteelliseksi selvittämiseksi ja ratkaisujen löytämiseksi mahdollisuuksien mukaan. Nämä neuvottelut käydään a alakohdan toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti." (17) EUVL L 50, 20.2.2004, s. 66. (18) EUVL L 43, 19.2.2008, s. 39. (19) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, 2005/60/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15). (20) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1889/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä (EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1).