Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon syyskuussa 2000 pidetyssä YK:n vuosituhannen huippukokouksessa hyväksytyt vuosituhannen kehitystavoitteet,

–   ottaa huomioon kesäkuun Eurooppa-neuvostossa hyväksytyn EU:n toimintasuunnitelman ja sen välitavoitteet vuodeksi 2010,

–   ottaa huomioon YK:n päämajassa New Yorkissa 25. syyskuuta 2008 järjestettävän korkean tason tapaamisen, jossa käsitellään vuosituhannen kehitystavoitteita,

–   ottaa huomioon komission laatiman kertomuksen EU:n vuosituhannen kehitystavoitteista 2000–2004 (SEC(2005)456),

–   ottaa huomioon Brysselissä 16. ja 17. joulukuuta 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät, joiden mukaan Euroopan unioni on täysin sitoutunut vuosituhannen kehitystavoitteisiin ja politiikan johdonmukaisuuteen,

–   ottaa huomioon 20. marraskuuta 1959 annetun YK:n lasten oikeuksien julistuksen, jonka mukaan "lapsen ja hänen äitinsä on […] saatava erityistä hoitoa ja huolenpitoa siihen luettuna asianmukainen hoito ennen ja jälkeen synnytyksen ", sekä 20. marraskuuta 1989 annetun YK:n yleissopimuksen lasten oikeuksista, jonka mukaan allekirjoittavavaltiot takaavat "asianmukaisen terveydenhuollon odottaville ja synnyttäneille äideille",

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä (KOM(2007)0100),

–   ottaa huomioon yhteisen Afrikka–EU-strategian, joka hyväksyttiin EU–Afrikka-huippukokouksessa Lissabonissa vuonna 2007,

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä(1),

–   ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin tehtävistä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi(2) ja 20. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman vuosituhannen kehitystavoitteista: puolimatkassa(3),

–   ottaa huomioon 17. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman Afrikan kehitysstrategiasta(4) ja 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n ja Afrikan suhteiden nykytilasta(5),

–   ottaa huomioon Pekingissä syyskuussa 1995 pidetyn neljännen naisten maailmankonferenssin, Pekingissä hyväksytyn julistuksen ja toimintaohjelman sekä myöhemmissä YK:n erityisistunnoissa hyväksytyt konferenssin tuloksia arvioivat asiakirjat, eli Peking +5 -kokouksessa 10. kesäkuuta 2000 ja Peking +10 -erityisistunnossa 11. maaliskuuta 2005 hyväksytyt asiakirjat "jatkotoimet ja aloitteet Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman toimeenpanemiseksi",

–   ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteiset julkilausumat Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta: "Eurooppalainen konsensus"(6) ja humanitaarista apua koskeva eurooppalainen konsensus(7),

–   ottaa huomioon YK:n väestörahaston raportin "The Promise of Equality: Gender Equity, Reproductive Health and the Millennium Development Goals" (Tasa-arvon ja lisääntymisterveyden edistämisellä kohti vuosituhattavoitteita) vuodelta 2005 ja raportin "A Passage to Hope: Women and International Migration" (Kohti toivoa: naiset ja kansainvälinen muuttoliike) vuodelta 2006,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (kehitysyhteistyövälineen) perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006(8),

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan afrikkalaisen peruskirjan Afrikan naisten oikeuksia koskevan pöytäkirjan eli niin kutsutun Maputon pöytäkirjan, joka tuli voimaan 25. marraskuuta 2005, sekä Maputon toimintasuunnitelman, joka koskee maanosan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä sekä -oikeuksia koskevan poliittisen kehyksen saattamista toimintavalmiiksi 2007–2010 ja joka hyväksyttiin Afrikan unionin terveysministerien kokouksen syyskuussa 2006 pidetyssä erityisistunnossa,

–   ottaa huomioon Kairossa syyskuussa 1994 pidetyn YK:n kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICDP), Kairossa hyväksytyn lopullisen toimintaohjelman sekä kokouksen tuloksista laaditut asiakirjat, jotka hyväksyttiin vuonna 1999 YK:n yleiskokouksen erityisistunnossa ja jotka koskivat lisätoimia ICDP:n toimintaohjelman (ICDP+5) toteuttamiseksi,

–   ottaa huomioon Brysselin toimintakehyksen ja terveyttä ja kestävää kehitystä koskevat suositukset, jotka Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän terveysministerit hyväksyivät ensimmäisessä kokouksessaan Brysselissä lokakuussa 2007,

–   ottaa huomioon YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (TSS-sopimus), joka tuli voimaan 3. tammikuuta 1976, ja erityisesti sen 12 artiklan,

–   ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän komitean TSS-sopimuksen 12 artiklaa (oikeus mahdollisimman hyvään terveyteen) koskevan yleishuomion nro 14,

–   ottaa huomioon 3. syyskuuta 1981 voimaan tulleen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että lisääntymisterveydenhuolto (tavoite 5) on vuosituhattavoitteista se, jossa edistystä on saavutettu vähiten, ja että tämän vuoksi tavoitteen 5 saavuttaminen on vähiten todennäköistä vuoteen 2015 mennessä erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa,

B.   ottaa huomioon, että raskauden tai synnytyksen takia kuolee vuosittain puoli miljoonaa naista ja että 99 prosenttia näistä kuolemantapauksista tapahtuu kehitysmaissa; ottaa huomioon, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kuolleisuusaste on 20 vuoden aikana laskenut hädin tuskin 0,1 prosentilla vuodessa ja alueen naisten riski kuolla raskauteen tai synnytykseen on 1/16; ottaa huomioon, että äitiyskuolleisuus on terveyttä koskevan eriarvoisuuden huomattavin ilmentymä maailmassa,

C.   ottaa huomioon, että äitiyskuolleisuudesta saatu kokemus ja sitä koskeva tutkimus paljastavat, että maantieteellisten erojen lisäksi äitiyskuolleisuus vaihtelee suuresti varakkuuden, rodun, etnisen alkuperän, kaupunki- tai maaseutuympäristön, luku- ja kirjoitustaidon ja jopa maan kielellisen tai uskonnollisen jaon mukaan, myös teollisuusmaissa, ja että kyseessä on suurin ero kaikissa kansanterveydestä laadituissa tilastoissa,

D.   ottaa huomioon, että G8-maat hyväksyivät terveyttä koskevan toimenpidepaketin, jonka avulla koulutetaan ja palkataan 1,5 miljoonaa terveysalan työntekijää Afrikassa ja varmistetaan, että koulutuksen saanut terveysalan työntekijä on mukana 80 prosentissa synnytyksistä; ottaa huomioon, että tämä merkitsee sitoutumista siihen, että terveysalan työntekijöiden määrä nostetaan 2,3:een tuhatta asukasta kohti 36:ssa Afrikan maassa, joissa näistä on huutava pula; ottaa kuitenkin huomioon, että paketissa ei mainita lainkaan niitä 10 miljardia Yhdysvaltain dollaria, jotka kansalaisyhteiskunnan aktivistien mukaan olisi varattava siihen, että voitaisiin pelastaa kuuden miljoonan äidin ja lapsen elämä vuosittain,

E.   toteaa, että äitiyskuolleisuus ja äitien sairastavuus ovat maailmanlaajuinen hätätilanne, sillä synnytykseen kuolee vuosittain arviolta 536 000 naista ja joka kahdennellakymmenennellä on vakavia komplikaatioita, jotka vaihtelevat kroonisista infektioista aina synnytyskanavan avanteen kaltaisiin toimintakykyä heikentäviin vammoihin tai elinikäisiin vammoihin,

F.   toteaa, että siihen, miksi naiset kuolevat raskauteen tai synnytykseen, ei liity mitään mysteeriä, vaan äitiyskuolleisuuden syyt ovat selkeät ja ne tunnetaan hyvin, samoin kuin keinot äitiyskuolleisuuden välttämiseksi,

G.   katsoo, että äitiyskuolleisuuden syyt voitaisiin estää tarjoamalla odottaville äideille turvallista terveydenhoitoa sekä mahdollisuus tehokkaaseen ehkäisyyn ja lailliseen ja turvalliseen raskaudenkeskeytykseen,

H.   katsoo, että äitiyskuolleisuutta voitaisiin ehkäistä lisäämällä perhesuunnittelukeinojen saatavuutta ja hyväksymistä, varmistamalla turvallisen ja laadukkaan terveydenhoidon saatavuus ja takaamalla äitien pääsy siihen erityisesti raskauden ja synnytyksen aikana, myös hätätilanteissa, sekä synnytyksen jälkeen, samoin kuin parantamalla naisten terveydentilaa ja ravitsemustilaa sekä heidän asemaansa yhteiskunnassa,

I.   toteaa, että ennalta ehkäisevään lähestymistapaan kuuluu naisten ja terveydenhoitoalan työntekijöiden kouluttaminen tunnistamaan komplikaatioita raskauden ja synnytyksen aikana ja hakeutumaan asianmukaiseen hoitoon, asianmukainen terveydenhoitolaitosten verkosto, joka voidaan luoda järkevän ajan kuluessa käytettävissä olevan infrastruktuurin ja liikennemahdollisuuksien perusteella, ja se, että koulutettu henkilökunta tarjoaa asianmukaista hoitoa kyseisissä lähellä sijaitsevissa terveydenhoitolaitoksissa, joita hallinnoidaan tehokkaasti ja joiden sähkö-, vesi- ja lääketoimitukset varmistetaan, maaseutualueet mukaan luettuina,

J.   ottaa huomioon, että estettävissä olevat äitiyskuolemat rikkovat naisten ja nuorten tyttöjen oikeutta elämään, joka on vahvistettu useissa kansainvälisissä ihmisoikeuksia koskevissa sitoumuksissa, myös Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, ja että äitiyskuolleisuus ja äitien sairastavuus voivat johtua myös muiden ihmisoikeuksien loukkauksista, joista voidaan mainita esimerkkeinä oikeus nauttia parhaimmasta mahdollisesta fyysisestä ja henkisestä terveydestä sekä oikeus syrjimättömyyteen perusterveydenhuollon saatavuuden yhteydessä,

K.   ottaa huomioon, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskeva itsemääräämisoikeus sisältää oikeuden solmia avioliitto, perustaa perhe ja ryhtyä sukupuolisuhteisiin vapaaehtoisesti sekä oikeuden olla joutumatta seksuaalisen väkivallan ja pakottamisen kohteeksi,

L.   katsoo, että on hallitusten tehtävä varmistaa joko itse tai muiden avulla terveydenhoitopalvelujen saatavuus, ja katsoo, että myös hallitukset, joiden toimintaedellytykset ovat rajoitetut, voivat toteuttaa lukemattomia äitien terveyteen vaikuttavia toimia,

M.   toteaa, että äitiyskuolleisuuden ja synnytykseen liittyvien vammojen syyt ovat perimmiltään harvoin käytännöstä tai rakenteista johtuvia, vaan niiden syyt löytyvät pikemminkin naisten alhaisesta arvostuksesta ja heikommasta asemasta yhteiskunnassa, ja panee merkille, että kun tarkastellaan taloudellisen kehityksen tasoltaan samankaltaisia maita, äitiyskuolleisuus on sitä alhaisempi, mitä korkeampi naisten asema on,

N.   toteaa, että naiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa raskauden ja synnytyksen aikana, mikä johtuu useista eri syrjinnän muodoista, joista voidaan mainita esimerkkeinä naisten ja miesten eriarvoisuus kotona, naisia vahingoittavat perinteiset käytännöt, naisiin kohdistuva väkivalta, se, että naiset eivät pysty määräämään itse lisääntymisterveydestään ja -oikeuksistaan, tyttövauvojen torjunta sekä stereotypiat, joiden mukaan naiset ovat ensi sijassa äitejä ja hoivaajia; ottaa huomioon, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen,

O.   ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous sisällytti lisääntymisterveydenhuollon yleistä saatavuutta vuoteen 2015 mennessä koskevan tavoitteen yhdeksi kansainvälisen yhteisön vuosituhannen kehitystavoitteeksi äitiyskuolleisuutta koskevan tavoitteen 5 alatavoitteena,

P.   ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö lupasi ICDP:ssä lisävaroja ja yksilöi lisääntymisterveyden (johon kuuluvat myös perhesuunnittelu ja äitien terveydenhoitopalvelut) kansainvälisten kehitysyhteistyötoimien keskeiseksi painopisteeksi,

Q.   ottaa huomioon, että tukea ei ole lisätty, vaan avunantajien perhesuunnitteluun antama kokonaisrahoitus on nyt paljon alempi kuin vuonna 1994, sillä se on laskenut absoluuttisesti mitattuna 723 miljoonasta Yhdysvaltain dollarista vuonna 1995 aina 442 miljoonaan Yhdysvaltain dollariin vuonna 2004,

R.   toteaa, että EU on tehnyt säännöllisiä ja johdonmukaisia sitoumuksia tavoitteen 5 saavuttamiseksi, ja näistä viimeisin on kesäkuussa 2008 hyväksytty EU:n toimintasuunnitelma,

S.   toteaa, että ongelman ja ihmisoikeuksien loukkauksen vakavuudesta huolimatta naisten terveydenhoitopalveluja pidetään edelleen vähemmän tärkeänä asiana kansainvälisellä asialistalla ja ne ovat jääneet tautikohtaisten erityistoimien varjoon, ja että tämä on johtanut äitiyskuolleisuuden marginalisoitumiseen, ja korkeat hiv-luvut ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siihen, että äitiyskuolleisuuden ja äitien sairastavuuden vähentämistä koskeva kehitys on pysähtynyt paikoilleen tai taantunut,

1.   on erittäin huolissaan siitä, että äitiyskuolleisuus (tavoite 5) on vuosituhannen kehitystavoitteista ainoa, jossa ei ole tapahtunut edistystä sitten vuoden 2000, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa, vaan luvut ovat samat kuin 20 vuotta sitten;

2.   panee merkille, että koulutuksen lisäksi naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen edistää omalta osaltaan merkittävästi äitien terveyttä koskevan tavoitteen 5 saavuttamista;

3.   kehottaa neuvostoa ja komissiota vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan YK:n korkean tason tapaamisen edellä asettamaan etusijalle toimet, joiden avulla tavoite 5 voidaan saavuttaa;

4.   kehottaa neuvostoa ja komissiota vähentämään äitiyskuolleisuudessa teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välillä olevia eroja siten, että lisätään rahoitusta ja toimia terveydenhoitoalan henkilöstöresurssien parantamiseksi ja lisätään resursseja ja sitoumuksia terveydenhoitojärjestelmien ja perusterveydenhoitoinfrastruktuurin lujittamiseksi, myös seurantaan, valvontaan, kansanterveyttä koskeviin peruspalveluihin, yhteisön toimiin ja muihin tarvittaviin tukitoimiin osoitettavia varoja;

5.   kehottaa neuvostoa ja komissiota tehostamaan pyrkimyksiä ehkäistävissä olevan äitiyskuolleisuuden ja äitien sairastavuuden poistamiseksi kehittämällä, panemalla täytäntöön ja säännöllisesti arvioimalla äitiyskuolleisuuden ja äitien sairastavuuden maailmanlaajuisen taakan vähentämistä koskevia etenemissuunnitelmia ja toimintasuunnitelmia, joissa noudatetaan sellaista tasapuolista, järjestelmällistä ja kestävää ihmisoikeuksiin keskittyvää lähestymistapaa, jota tuetaan ja edistetään riittävästi vahvojen institutionaalisten järjestelyjen ja rahoituksen avulla;

6.   kehottaa neuvostoa ja komissiota laajentamaan odottavien äitien terveydenhuoltopalvelujen tarjontaa perusterveydenhuollon yhteydessä siten, että lähtökohtina ovat tietoon perustuvat valinnat, turvallista äitiyttä koskeva valistus, kohdennettu ja tehokas synnytystä edeltävä hoito, odottavien äitien ravinto-ohjelmat, asianmukainen synnytysavustus, jossa vältetään tarpeettomat keisarinleikkaukset ja varaudutaan synnytykseen liittyviin hätätilanteisiin, hoitoonohjauspalvelut raskauteen, synnytykseen ja aborttiin liittyvissä komplikaatioissa sekä synnytyksen jälkeinen hoito ja perhesuunnittelu;

7.   kehottaa neuvostoa ja komissiota edistämään kaikkien naisten mahdollisuuksia saada seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevia kattavia tietoja ja palveluja;

8.   kehottaa neuvostoa ja komissiota hyväksymään uusia ja kehittämään jo vakiintuneita indikaattoreita ja vertailuarvoja äitiyskuolleisuuden vähentämiseksi (julkisen kehitysavun määrärahat mukaan luettuina) sekä luomaan seuranta- ja vastuumekanismeja, joiden avulla nykyisiä toimintalinjoja ja ohjelmia voidaan jatkuvasti parantaa;

9.   kehottaa neuvostoa ja komissiota takaamaan, että lisääntymisterveyttä koskevat terveydenhoitopalvelut ovat kohtuuhintaisia, kaikkien saatavilla ja laadukkaita, ja kohdentamaan kaikki saatavilla olevat voimavarat äitiyskuolleisuutta koskeviin toimintalinjoihin ja ohjelmiin;

10.   kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että täytäntöönpanon tueksi kerätään luotettavia ja oikea-aikaisia tietoja, jotta äitiyskuolleisuuteen ja äitien sairastavuuteen voidaan puuttua;

11.   kehottaa neuvostoa ja komissiota luomaan mahdollisuudet sille, että voidaan kouluttaa riittävä määrä ammattitaitoisia kätilöitä ja kehittää heidän valmiuksiaan, ja luomaan tarvittavan infrastruktuurin sekä varmistamaan, että kaikilla raskaana olevilla naisilla ja tytöillä on mahdollisuus käyttää näiden kätilöiden palveluita sekä varmistamaan, että etenemissuunnitelmat ja kansalliset toimintasuunnitelmat ovat tämän päämäärän mukaisia;

12.   kehottaa lisäämään kansallisissa terveydenhuolto-ohjelmissa hiv-testejä ennen raskautta ja sen aikana, hiv-positiivisille raskaina oleville naisille annettavaa antiretroviraalista lääkehoitoa ja hiv-viruksen torjuntatoimia, kuten tiedotuskampanjoita ja valistusta;

13.   kehottaa painokkaasti EU:ta olemaan jatkossakin seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien tukemisen eturintamassa ja säilyttämään ennallaan ICDP:n toimintaohjelman täytäntöönpanon rahoituksen ja pahoittelee, että vaikka äitien kuolleisuusluvut ovat korkeimmat juuri Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, myös ehkäisyvalmisteiden käyttöaste on siellä maailman alhaisin (19 prosenttia), ja 30 prosenttia kaikista äitien kuolemista alueella johtuu vaarallisissa oloissa tehdyistä aborteista;

14.   uskoo, että lisääntymisterveydenhuollon yleistä saatavuutta vuoteen 2015 mennessä koskevien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi EU:n myöntämän rahoituksen tasoa on nostettava tai muussa tapauksessa naisten kuoleminen raskauden ja siihen liittyvien syiden takia jatkuu;

15.   kehottaa neuvostoa ja komissiota kehittämään ohjelmia ja toimintalinjoja, joissa käsitellään äitiyskuolleisuuden ehkäisemisen kannalta olennaisia terveyden taustatekijöitä, kuten osallistumista terveyteen liittyvään päätöksentekoon, seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevaa tietoa, luku- ja kirjoitustaitoa, ravintoa, syrjimättömyyttä ja sukupuolten tasa-arvoon vaikuttavia yhteiskunnallisia normeja;

16.   kehottaa neuvostoa ja komissiota äitiyskuolleisuuden vähentämisessä tapahtuvan edistyksen seuraamiseksi osallistumaan aktiivisesti maailmanlaajuisiin foorumeihin, kuten Countdown 2015 -aloitteeseen, vaihtamaan tällä alalla ohjelmia ja toimintalinjoja koskevia parhaita toimintatapoja ja tukemaan jatkuvaa edistymistä;

17.   kehottaa jäsenvaltioita olemaan rikkomatta rahoituslupauksiaan vuosituhannen kehitystavoitteiden, myös tavoitteen 5, saavuttamiseksi, ja kehottaa neuvoston puheenjohtajavaltiota ottamaan johtoaseman ja näyttämään esimerkkiä siten, että varmistetaan riittävän ja ennustettavissa olevan rahoituksen saatavuus ja toimien tehostaminen ihmishenkien pelastamiseksi;

18.   muistuttaa EU:n jäsenvaltioita, että ne ovat sitoutuneet saavuttamaan tavoitteen, jossa virallisen kehitysavun osuus bruttokansantulosta (BKTL) on 0,7 prosenttia vuoteen 2015 mennessä, ja kehottaa aikataulusta jäljessä olevia jäsenvaltioita tehostamaan toimia;

19.   kehottaa valtioita, jotka eivät vielä ole kieltäneet naisten sukuelinten silpomisen kaltaisia vahingollisia käytäntöjä ja perinteitä, ryhtymään asianmukaisiin toimiin ja tukemaan kieltämistä koskevia tiedotuskampanjoita;

20.   kehottaa komissiota varmistamaan, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi tehtävissä sopimuksissa keskitytään pääasiassa terveys- ja koulutusaloihin;

21.   pitää kirkkojen puoltamaa ehkäisyvälineiden käyttökieltoa valitettavana, sillä kondomien käytöllä on ratkaiseva osuus tautien ja epätoivottujen raskauksien ehkäisemisessä;

22.   tuomitsee Yhdysvaltain global gag rule -säännön, joka estää Yhdysvaltain kansainvälisen kehitysviraston (USAID) perhesuunnittelurahoitusta saavia ulkomaisia kansalaisjärjestöjä käyttämästä omia, Yhdysvaltain ulkopuolisia varojaan laillisten aborttipalvelujen, lääketieteellisen neuvonnan tai aborttia koskevien hoitoonohjauspalvelujen tarjoamiseen;

23.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, parlamenttien väliselle liitolle sekä taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehitysapukomitealle.

(1) P6_TA(2008)0103. (2) EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 311. (3) EUVL C 146 E, 12.6.2008, s. 232. (4) EUVL C 280 E, 18.11.2006, s. 475. (5) P6_TA(2007)0483. (6) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1. (7) EUVL C 25, 30.1.2008, s. 1. (8) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.