Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle "Väliarvio Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmasta (2004–2010)" (KOM(2007)0314),

–   ottaa huomioon 23. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmasta (2004–2010)(1),

–   ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) 27. heinäkuuta 2007 julkaiseman raportin "Principles for evaluating health risks in children associated with exposure to chemicals" (kemikaaleille altistumisesta lasten terveydelle aiheutuvien riskien arviointiperiaatteet),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 152 ja 174 artiklan säännökset, joiden tavoitteena on taata ihmisten terveyden ja ympäristön korkeatasoinen suojelu,

–   ottaa huomioon toisesta terveysalan yhteisön toimintaohjelmasta (2008–2013) 23. lokakuuta 2007 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1350/2007/EY(2),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0260/2008),

A.   ottaa huomioon, että vuodesta 2003 Euroopan unionin terveydensuojelupolitiikka on perustunut terveys-, ympäristönsuojelu- ja tutkimusalojen välisen yhteistyön tiivistämiseen, minkä perusteella voidaan toivoa, että ajan mittaan saadaan aikaan yhtenäinen ja integroitu eurooppalainen ympäristöterveysstrategia,

B.   katsoo, että unionin ensimmäisen ympäristöterveystoimintasuunnitelman (2004–2010) (KOM(2004)0416) puitteissa toteutettujen tärkeimpien toimien eli indikaattorien laatimisen, kokonaisvaltaisen seurannan kehittämisen, asiaankuuluvien tietojen keräämisen ja arvioinnin sekä tutkimuksen moninkertaistamisen avulla on mahdollista ymmärtää paremmin saastumisen lähteiden ja terveysvaikutusten välistä yhteyttä, mutta kyseiset toimet ovat tunnetusti riittämättömiä yhä lisääntyvien ympäristötekijöihin liittyvien sairauksien vähentämiseksi,

C.   katsoo, että mainitusta toimintasuunnitelmasta on lähes mahdotonta tehdä väliarviota, koska sillä ei ole minkäänlaista selvää ja määrällisesti ilmaistua tavoitetta; lisäksi suunnitelmalle osoitettua kokonaisbudjettia on edelleen vaikea määritellä eikä se ole missään nimessä ole riittävä suunnitelman tehokasta edistämistä varten,

D.   katsoo, että kun terveysalan toimintaohjelman (2008–2013) tavoitteena on erityisesti puuttua perinteisiin terveyden taustatekijöihin kuten ravintoon, tupakointiin sekä alkoholin ja huumeiden käyttöön, tässä toimintasuunnitelmassa (2004–2010) tulisi keskittyä tiettyihin uusiin terveyshaasteisiin ja lisäksi olisi puututtava ratkaiseviin terveyteen vaikuttaviin ympäristötekijöihin kuten ulko- ja sisäilman laatuun, sähkömagneettisiin aaltoihin, nanohiukkasiin ja erityistä huolta aiheuttaviin kemikaaleihin (syöpää tai perimän muutoksia aiheuttaviksi taikka lisääntymiselle vaarallisiksi luokitellut aineet (CMR), hormonaaliset haitta-aineet) sekä ilmastonmuutoksesta aiheutuviin terveysriskeihin,

E.   ottaa huomioon, että sairauksista hengityselinsairaudet ovat kuolemantapauksien määrän, ilmaantuvuuden, esiintyvyyden sekä aiheuttamiensa kustannuksien suhteen unionissa toisella sijalla, että ne ovat alle viisivuotiaitten lasten yleisin kuolinsyy ja että ne yleistyvät edelleen erityisesti ulko- ja sisäilman saastumisen vuoksi,

F.   katsoo, että erityisesti pienhiukkasista ja alailmakehän otsonista johtuva ilman pilaantuminen on merkittävä uhka terveydelle ja vaikuttaa lapsen normaaliin kehitykseen sekä laskee eliniänodotetta unionissa(3),

G.   katsoo, viitaten kaupunkien ympäristöterveyttä koskevaan kysymykseen ja erityisesti sisäilman laatuun, että yhteisön on – toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen – tehostettava toimiaan sisäilman saastumisen torjumiseksi, sillä eurooppalaiset viettävät keskimäärin 90 prosenttia ajastaan sisätiloissa,

H.   ottaa huomioon, että vuosina 2004 ja 2007 järjestetyissä ympäristöä ja terveyttä käsitelleissä WHO:n ministerikokouksissa korostettiin kemiallisten saasteiden monitahoisen yhteisvaikutuksen ja tiettyjen sairauksien ja kroonisten tautien välistä yhteyttä erityisesti lasten kohdalla; ottaa huomioon, että nämä huolenaiheet on otettu esille myös Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman UNEP:n sekä hallitustenvälisen kemikaalifoorumin (IFCS) virallisissa asiakirjoissa,

I.   ottaa huomioon, että on yhä enemmän tieteellisiä todisteita, joiden mukaan tietyt syövät, kuten sappirakon syöpä, luusyöpä, keuhkosyöpä, ihosyöpä, rintasyöpä, eivät aiheudu ainoastaan kemiallisten aineiden, säteilyn ja ilmassa olevien hiukkasten vaikutuksista vaan myös muista ympäristötekijöistä,

J.   katsoo, että näiden ympäristöterveysalan ongelmallisten kehityskulkujen lisäksi viime vuosina on ilmestynyt uusia sairauksia tai oireita, kuten monikemikaaliyliherkkyys, amalgaamioireyhtymä, yliherkkyys sähkömagneettiselle säteilylle, sairas rakennus -oireyhtymä sekä lasten tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADHD),

K.   ottaa huomioon, että ennalta varautumisen periaate on nimenomaisesti sisältynyt perustamissopimukseen vuodesta 1992 ja että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on useaan otteeseen täsmentänyt kyseisen periaatteen sisältöä ja sen merkitystä yhteisön oikeudessa yhtenä yhteisön ympäristön ja terveyden alalla harjoittaman suojelupolitiikan kulmakivistä(4),

L.   katsoo, että 2. helmikuuta 2000 julkaistussa komission tiedonannossa ennalta varautumisen periaatteesta (KOM(2000)0001) esitetyt kriteerit ovat äärimmäisen rajoittavia tai epäkäytännöllisiä,

M.   ottaa huomioon, että ihmisten biomonitorointi on tärkeä väline arvioitaessa, missä määrin Euroopan väestö altistuu saastumisen vaikutuksille, sekä parlamentin useaan kertaan toistaman ja edellä mainitussa 23. helmikuuta 2005 annetun päätöslauselman 3 kohdassa sekä 20. joulukuuta 2007 kokoontuneen ympäristöasioiden neuvoston päätelmissä ilmaistun tahdon kiirehtiä unionin laajuisen biomonitorointijärjestelmän luomista,

N.   katsoo olevan yleisesti tunnustettua, että ilmastonmuutos voi lisätä merkittävästi tiettyjen sairauksien vakavuutta ja ilmaantuvuutta ja että etenkin helleaallot, tulvat ja metsäpalot, jotka ovat unionin yleisimpiä luonnonkatastrofeja, voivat johtaa sairauksien, puutteellisten hygieniaolosuhteiden ja kuolemantapauksien lisääntymiseen, ja samalla tunnustaa ilmastonmuutosta lieventävien toimien suotuisat vaikutukset terveyteen,

O.   katsoo, että ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävällä tavalla ihmisten terveyteen, muun muassa edistämällä tiettyjen tartunta- ja loistautien kehittymistä pääasiassa sen vuoksi, että ilman lämpötilan ja kosteuden muutokset vaikuttavat ekosysteemeihin, eläimiin, kasveihin, hyönteisiin, loiseläimiin, alkueläimiin, mikrobeihin ja viruksiin,

P.   katsoo, että Euroopan parlamentin ja yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annettu neuvoston direktiivi 2000/60/EY(5) ja sen tytärdirektiivit sisältävät selkeitä säännöksiä hyvälaatuisten vesialueiden säilyttämisestä ja parantamisesta,

Q.   katsoo, että ympäristölääketiede on uusi lääketieteen ala, jonka perustana oleva yliopisto-opetus on vielä liian hajanaista ja epätasaista eri jäsenvaltioissa ja jota näin ollen on syytä tukea ja edistää unionissa,

R.   ottaa huomioon, että yhä useampi henkilö kärsii ympäristötekijöiden vuoksi ja katsoo, että tietoa epidemiologioista on kerättävä, jotta saadaan kokonaiskuva ympäristötekijöistä kokonaan tai osittain johtuvista sairauksista,

1.   antaa tunnustuksen työskentelylle, johon komissio on panostanut toimintasuunnitelman käynnistämisestä vuonna 2004 alkaen pääasiassa ympäristöterveyttä koskevan tietoketjun parantamiseksi, ympäristöterveystutkimuksen integroimiseksi ja tehostamiseksi EU:ssa sekä yhteistyön lisäämiseksi erikoistuneiden kansainvälisten organisaatioiden kuten WHO:n kanssa;

2.   katsoo kuitenkin, että tällaisessa, ainoastaan jo olemassa olevia yhteisön politiikkoja tukevassa toimintasuunnitelmassa on jo itsessään osittaisen epäonnistumisen siemen, koska se ei perustu ennaltaehkäisevään politiikkaan, jolla pyritään vähentämään ympäristötekijöihin liittyviä sairauksia, ja koska sillä ei ole minkäänlaista selvää ja määrällisesti ilmaistua tavoitetta;

3.   kiinnittää komission huomion siihen, että WHO:n johdolla on jo toteutettu ohjelma, jonka yhteydessä WHO:n jäsenvaltiot laativat omat kansalliset ja paikalliset ympäristöterveysalan toimintasuunnitelmansa; suosittaa komissiolle näin ollen, että se käyttäisi kyseistä WHO:n ohjelmaa mahdollisena mallina, jota voitaisiin myös hyödyntää esimerkkinä unionille tulevaisuudessa;

4.   pahoittelee syvästi, että komissio ja tarkemmin sanottuna sen tutkimuksen pääosasto ei ole varmistanut ihmisten biomonitoroinnin alalla riittävää rahoitusta vuodeksi 2008, jotta unionissa saataisiin aikaan yhtenäinen lähestymistapa biomonitorointiin, kuten komissio on luvannut jäsenvaltioille ja parlamentille;

5.   kehottaa samoin komissiota vuoteen 2010 mennessä vastaamaan kahteen vuonna 2004 itselleen asettamaansa keskeiseen tavoitteeseen eli yhtäältä kansalaisten valistamiseen ympäristön saastumisesta ja sen terveysvaikutuksista ja toisaalta unionin riskientorjuntapolitiikan uudelleentarkasteluun ja mukauttamiseen, ja vahvistamaan sekä toteuttamaan kyseisiä tavoitteita koskevan viestintästrategian;

6.   suosittelee painokkaasti, että komissio ja jäsenvaltiot täyttäisivät yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevat velvollisuutensa;

7.   painottaa, että arvioidessa ympäristötekijöiden vaikutuksia terveyteen on ennen kaikkea otettava huomioon haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät kuten raskaana olevat naiset, vastasyntyneet, lapset ja ikääntyneet ihmiset;

8.   vaatii, että herkimmin saasteille altistuvat haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät otetaan erityisesti huomioon ryhtymällä toimenpiteisiin, joilla vähennetään altistumista sisäilman epäpuhtauksille terveysasemilla ja kouluissa asianmukaisen sisätilojen ilmanlaadun hallinnan avulla;

9.   vaatii, että laatiessaan ehdotuksia nykyisen lainsäädännön muuttamisesta komissio ei löyhentäisi lainsäädäntöä eturyhmien tai alueellisten tai kansainvälisten järjestöjen painostuksen seurauksena;

10.   muistuttaa, että unionin on sovellettava toimintasuunnitelmaan yhtäjaksoista, dynaamista ja joustavaa lähestymistapaa; katsoo siksi, että on ensisijaisen tärkeää hankkia ympäristöterveyden alalla erityistä asiantuntemusta, joka perustuu alan avoimeen, monitieteelliseen ja kyseenalaistavaan luonteeseen ja antaa näin mahdollisuuden poistaa suuren yleisön epäluuloja virastoja ja virallisia asiantuntijakomiteoita kohtaan; muistuttaa, että on tärkeää parantaa terveysalan asiantuntijoiden koulutusta erityisesti vaihtamalla parhaita käytänteitä yhteisön tasolla;

11.   korostaa, että viime vuosina on ympäristöpolitiikan alalla saavutettu todellista edistystä esimerkiksi ilman saastumisen vähentämisessä, vesien laadun parantamisessa, jätteiden keräys- ja kierrätyspolitiikassa, kemikaalien valvonnassa ja lyijyä sisältävän bensiinin kieltämisessä, mutta toteaa samalla, että unionin politiikalle on edelleen tunnusomaista kokonaisvaltaisen ja ehkäisevän strategian sekä ennalta varautumisen periaatteen soveltamisen puuttuminen;

12.   kehottaa näin ollen komissiota tarkistamaan edellä mainitussa ennalta varautumisen periaatetta koskevassa tiedonannossa esitetyt kriteerit Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa, jotta tämä väliaikaisiin ja oikeasuhtaisiin toimenpiteisiin perustuva toiminta- ja turvallisuusperiaate olisi unionin ympäristöterveysalan politiikkojen keskeinen elementti;

13.   katsoo, että tuotteen vaarattomuutta koskevan todistustaakan kääntäminen tuottajalle tai maahantuojalle edistäisi ennaltaehkäisemiseen perustuvaa politiikkaa, mistä säädetään myös 18. joulukuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) ja Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta(6), sekä kehottaa komissiota ulottamaan tämän yhteisön lainsäädännön velvoitteen koskemaan kaikkia tuotteita; katsoo, että toimintasuunnitelmassa olisi vältettävä eläinkokeiden lisäämistä ja huomioitava yksityiskohtaisesti vaihtoehtoisten menetelmien kehittäminen ja käyttö;

14.   pyytää toistamiseen komissiota ryhtymään mahdollisimman pian sisäilman laatua koskeviin konkreettisiin toimiin, joiden avulla voitaisiin taata sisätilojen turvallisuuden ja terveellisyyden korkeatasoinen suojelu, erityisesti neuvoston 21. joulukuuta 1988 rakennusalan tuotteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä antaman direktiivin 89/106/ETY(7) tarkistuksen yhteydessä, ja ehdottamaan toimenpiteitä, joilla lisätään rakennusten energiatehokkuutta sekä laitteisiin ja irtaimistoon sisältyvien kemiallisten aineiden turvallisuutta ja vaarattomuutta;

15.   suosittelee, että vähentääkseen ympäristön haitallisia vaikutuksia terveydelle komissio vetoaa siihen, että jäsenvaltiot yrittävät verotuksellisten ja/tai muiden taloudellisten kannustimien avulla saada markkinoiden toimijat kiinnostumaan sisäilman laadun parantamisesta ja sähkömagneettiselle säteilylle altistumisen vähentämisestä rakennuksissaan, sivuliikkeissään ja -konttoreissaan;

16.   suosittelee, että komissio laatii asianmukaiset vähimmäisvaatimukset rakennettavien uusien rakennusten sisäilman laadun varmistamiseksi;

17.   suosittelee, että myöntäessään yksittäisille hankkeille Euroopan unionin tukea komissio kiinnittää huomiota sisäilman laatua, sähkömagneettiselle säteilylle altistumista ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien terveyttä koskeviin perusteisiin, samalla tavalla kuin se huomioi ympäristönsuojelua koskevat perusteet;

18.   vaatii, että vedessä olevien prioriteettiaineiden ympäristönlaatunormit määritetään uusimman tieteellisen tietämyksen perusteella ja päivitetään säännöllisesti ajantasaisen tieteellisen näkemyksen mukaisesti;

19.   korostaa, että eräissä jäsenvaltioissa on menestyksekkäästi otettu käyttöön liikkuvia analyysilaboratorioita eli ns. vihreitä ambulansseja, jotka voivat tehdä nopeasti luotettavan diagnoosin julkisten ja yksityisten tilojen sisäilman saastumisesta; katsoo, että komissio voisi edistää tätä käytäntöä niissä jäsenvaltioissa, joissa ei vielä ole otettu käyttöön tätä saastuneella alueella toteutettavan suoran toiminnan mallia;

20.   on huolissaan siitä, että lainsäädännöstä puuttuu erityiset säännökset nanohiukkasia sisältävien kulutustuotteiden turvallisuuden varmistamiseksi ja että komissio ei suhtaudu vakavasti tarpeeseen tarkastella uudelleen nanohiukkasten käyttöä kulutustuotteissa koskevia säännöksiä, vaikka markkinoille tulee yhä enemmän nanohiukkasia sisältäviä kulutustuotteita;

21.   suhtautuu varsin vakavasti sähkömagneettisia kenttiä koskevaan kansainväliseen Bio-Initiative-raporttiin(8), jossa tehdään synteesi yli 1 500:sta tätä aihetta koskevista tutkimuksesta, ja jonka päätelmissä tuodaan esiin matkapuhelimien päästöjen, UMTS-Wifi-Wimax-Bluetooth-teknologian sekä langattomien kiinteiden puhelinliittymien (DECT) päästöjen aiheuttamat terveysvaarat;

22.   toteaa, että väestön sähkömagneettisille kentille altistumisen raja-arvot ovat vanhentuneet, sillä niitä ei ole mukautettu väestön sähkömagneettisille kentille (0 Hz–300 GHz) altistumisen rajoittamisesta 12. heinäkuuta 1999 annetun neuvoston suosituksen 1999/519/EY(9) jälkeen eikä niissä selvästikään oteta huomioon tieto- ja viestintäteknologian kehitystä, Euroopan ympäristöviraston antamia suosituksia eikä esimerkiksi Belgiassa, Italiassa ja Itävallassa käyttöön otettuja tiukempia päästönormeja tai käsitellä haavoittuvammassa asemassa olevia ryhmiä, kuten raskaana olevia naisia, vastasyntyneitä ja lapsia;

23.   pyytää sen vuoksi neuvostoa muuttamaan suositustaan 1999/519/EY, jotta voidaan ottaa huomioon parhaat kansalliset toimintatavat ja asettaa siten tiukemmat altistumisen raja-arvot kaikille sähkömagneettista säteilyä taajuuksilla 0,1 MHz – 300 GHz lähettäville laitteille;

24.   suhtautuu hyvin vakavasti ilmaston lämpenemisen unionin alueella aiheuttamiin moniin terveysuhkiin ja kehottaa tehostamaan yhteistyötä WHO:n, kansallisten valvontaviranomaisten, komission ja tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen välillä, jotta voidaan vahvistaa ennakkovaroitusjärjestelmää ja siten rajoittaa ilmastonmuutoksen kielteisiä terveysvaikutuksia;

25.   painottaa, että tälle toimintasuunnitelmalle olisi eduksi, että toimet laajennettaisiin koskemaan ilmastonmuutoksen terveydelle aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia työstämällä yhteisön tasolla tarvittavia tehokkaita sopeuttamistoimia, kuten

26.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota vastaamaan asianmukaisesti ilmastonmuutoksen aiheuttamiin uusiin uhkiin, kuten vastikään havaittuihin viruksiin ja havaitsemattomiin patogeeneihin, ja sen vuoksi ottamaan käyttöön uusia olemassa olevia patogeenejä vähentäviä tekniikoita, joilla vähennetään tunnettujen ja havaitsemattomien virusten ja muiden veren kautta tarttuvien patogeenien määrää;

27.   pahoittelee, että tiedonannon "Kaksi kertaa 20 vuonna 2020 – Ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle" (KOM(2008)0030) nykyisessä kustannus-hyöty-vaikuttavuusanalyysissä otetaan huomioon ainoastaan ilman epäpuhtauksien vähentämisestä saadut terveyshyödyt, mikäli kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä; kehottaa komissiota takaamaan, että eritasoisista vähennystavoitteista terveydelle koituvia muita lisähyötyjä tutkitaan kiireellisesti ja että komissio laatii niistä vaikutustenarvioinnin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) suositusten mukaisesti (suositusten mukaan kotimaan kasvihuonepäästöjä on vähennettävä vähintään 25, 40 tai 50 prosenttia 2020 mennessä);

28.   kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota mielenterveyttä koskevaan vakavaan ongelmaan, joka ilmenee unionissa tehtyjen itsemurhien lukumäärästä, ja käyttämään enemmän voimavaroja asianmukaisten ehkäisystrategioiden ja terapioiden kehittämiseen;

29.   tuo uudelleen esille sen, että komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava WHO:n ympäristöä ja lasten terveyttä koskevaa eurooppalaista suunnitelmaa (CEHAPE) edistämällä sitä sekä unionin että kahdenvälisen kehitysyhteistyön piirissä ja edistämällä vastaavia toimia muualla kuin WHO:n Euroopan alueella;

30.   kehottaa komissiota sisällyttämään toiseen toimintasuunnitelmaansa SCALE-aloitteen (Science, Children, Awareness, Legal instrument, Evaluation), joka liittyy epäpuhtauksille altistumisen vähentämiseen Euroopan ympäristöterveysstrategian säännösten mukaisesti (KOM(2003)0338);

31.   vaatii komissiota parantamaan ja tarjoamaan sellaisia välineitä, jotka edistävät innovatiivisten ratkaisujen kehittämistä, kuten Lissabonin strategian yhteydessä on painotettu, jotta voitaisiin minimoida ympäristötekijöistä johtuvat merkittävimmät terveysriskit;

32.   kehottaa painokkaasti neuvostoa tekemään viipymättä päätöksen ehdotuksesta asetukseksi unionin solidaarisuusrahastosta, sillä parlamentti on esittänyt kantansa asiaan jo 18. toukokuuta 2006(10); katsoo, että ehdotettu asetus, joka muun muassa alentaa kynnystä unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönottoon, antaa mahdollisuuden puuttua tehokkaammin, joustavammin ja nopeammin luonnonkatastrofien tai ihmisten toiminnasta johtuvien katastrofien aiheuttamiin vahinkoihin; katsoo, että tällainen rahoitusväline on erittäin tärkeä, varsinkin kun luonnonkatastrofien odotetaan lisääntyvän tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen takia;

33.   katsoo, että pk-yrityksillä on ratkaiseva taloudellinen asema Euroopassa, ja suosittelee siksi, että komissio tarjoaa teknistä tukea pk-yrityksille, jotta näiden on mahdollista ja helpompaa noudattaa sitovia ympäristöterveyttä koskevia säännöksiä, ja jotta niitä kannustetaan toteuttamaan lisäksi muita ympäristöterveyden ja yritysten toiminnan kannalta suotuisia muutoksia;

34.   suosittaa, että komissio harkitsee tästä vuodesta alkaen vuoteen 2010 ja ympäristöterveystoimintasuunnitelman toisen vaiheen huomioon ottaen keskittymistä aloitteidensa yhteydessä uudelleen juuri haavoittuvassa asemassa oleviin väestöryhmiin ja laatii uusia riskinarviointimenetelmiä, joissa lasten, raskaana olevien naisten ja ikääntyneiden ihmisten erityinen haavoittuvuus on keskeisessä asemassa;

35.   kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan ehkäisy- ja varovaisuusperiaatteiden hyödyt ja kehittämään sekä toteuttamaan työkaluja, joiden avulla voidaan ennakoida mahdolliset ympäristö- ja terveysuhat ja varautua niihin; suosittaa, että komissio arvioi toimintasuunnitelman toisesta vaiheesta aiheutuvat kulut ja varautuu asianmukaiseen rahoitukseen, jolla katetaan useampia käytännön toimenpiteitä, joilla torjutaan ympäristön haitallisia vaikutuksia terveydelle ja toteutetaan ehkäisy- ja varovaisuustoimenpiteitä;

36.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja WHO:lle.

(1) EUVL C 304 E, 1.12.2005, s. 264. (2) EUVL L 301, 20.11.2007, s. 3. (3) Euroopan ympäristö – Neljäs arviointi, synteesi, Euroopan ympäristökeskus (10. lokakuuta 2007). (4) Asiassa C-192/01, komissio v. Tanska, 23. syyskuuta 2003 annettu tuomio, Kok. 2003, s. I-9693; asiassa C-127/02, Landelijke Vereniging tot Behoud van de Waddenzee v. Nederlandse Vereniging tot Bescherming van Vogels, 7. syyskuuta 2004 annettu tuomio, Kok. 2004, s. I-7405. (5) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1. (6) EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1; oikaistu toisinto EUVL L 136, 29.5.2007, s. 3. (7) EYVL L 40, 11.2.1989, s. 12. (8) Riippumaton tutkijaryhmä julkaisi raportin 31. elokuuta 2007. Ks. lähemmin: www.bioinitiative.org (9) EYVL L 199, 30.7.1999, s. 59. (10) EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 331.