Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon puhemiehen, Euroopan unionia edustavan puheenjohtajavaltion, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, komission, Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston, Afrikan unionin (AU), Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön (ECOWAS) ja ranskankielisten maiden järjestön (Organisation Internationale de la Francophonie, OIF) julkilausumat Mauritanian vallankaappauksen johdostat,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin Länsi-Afrikan erityisedustajan Said Djinnitin toisen vierailun Mauritaniaan tämän vallankaappauksen jälkeen,

–   ottaa huomioon AU:n perustamisasiakirjan, jossa tuomitaan kaikki pyrkimykset ottaa valta voimakeinoin,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Mauritaniassa tapahtui 6. elokuuta 2008 vallankaappaus, jossa kenraalikunnan korkea-arvoisimpien jäsenten ryhmä syöksi vallasta Mauritanian presidentin Sidi Mohamed Ould Cheikh Abdallahin sen jälkeen, kun tämä oli samana päivänä erottanut heidät viroistaan,

B.   katsoo, että kansainväliset tarkkailijat, muun muassa Euroopan unionin tarkkailijat ja erityisesti Euroopan parlamentin lähettämä vaalitarkkailuvaltuuskunta, pitivät marras- ja joulukuussa 2006 pidettyjä parlamenttivaaleja, tammikuussa 2007 pidettyjä senaatin vaaleja ja presidentti Sidi Mohamed Ould Cheikh Abdallahin valintaa maaliskuussa 2007 pidetyissä vaaleissa rehellisinä ja avoimina ja että Euroopan parlamentti meni näin takuuseen näiden vaalien laillisuudesta,

C.   ottaa huomioon, että yli kaksi kolmannesta Mauritanian parlamentin jäsenistä on allekirjoittanut julistuksen, jossa tuetaan vallankaappauksen johtajaa Mohamed Ould Abdel Azizia ja muita kaappaukseen osallistuneita kenraaleja; ottaa huomioon, että lainsäätäjä hyväksyi kesäkuussa 2008 epäluottamuslauseen, jossa presidentti Abdallahia kehotettiin muuttamaan hallituksensa kokoonpanoa, ja että 49 parlamentin jäsentä erosi presidentti Abdallahin nimitettyä 12 ministeriä hyvin epäsuositussa edellisessä hallinnossa palvelleiden ministerien joukosta,

D.   katsoo, että päätökset Mauritanian poliittisesta, taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta tulevaisuudesta kuuluvat yksin kansan vaaleilla valitsemille edustajille ja että demokratia merkitsee sitä, että toimeenpano ja lainsäädäntövalta ovat tasapainossa ja niillä molemmilla on vaalien antama oikeutus,

E.   ottaa huomioon, että vallankaappaus tapahtui huonontuneessa taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa ja että kehitys on paras tae demokratian onnistumiselle,

F.   tunnustaa, että pakolaisten paluussa ja orjuuden kriminalisointia Mauritaniassa koskevan lain hyväksymisessä on edistytty,

G.   ottaa huomioon EU:n tuen demokratiaan siirtymiselle sekä kymmenenteen Euroopan kehitysrahastoon sisältyvän 156 000 000 euron "tukiohjelman" vuosiksi 2008–2013, joka täydentää jo annettavaa tukea sekä vuodesta 1985 lähtien myönnettyä 335 000 000 euron apua,

H.   ottaa huomioon, että Maailmanpankki on jäädyttänyt 175 000 000 Yhdysvaltain dollarin tuen Mauritanialle ja että tukien jäädyttäminen vaikuttaa noin 17 kansalliseen hankkeeseen Mauritaniassa sekä sen osallistumiseen Maailmanpankin alueellisiin hankkeisiin, jotka koskevat muun muassa maaseudun kehittämistä, terveyttä, koulutusta ja perusrakenteita, kuten tienrakennusta,

I.   katsoo, että demokraattinen Mauritania edusti vakauden saareketta erityisen herkällä alueella, sillä Saharassa Algerian ja Malin vastaisella koillisrajalla toimii sadafistinen saarnaaja- ja taistelijaryhmä (Groupe Salafiste pour la Prédiction et le Combat), josta islamilaisissa Maghreb-maissa on tullut al-Qaida, ja alueella on myös käynnissä tuaregikapina,

J.   katsoo, että "perustuslaillisella päätöksellä", jossa juntta määrittelee toimivaltansa ja jossa sille annetaan mahdollisuus hallita asetuksin, ei ole minkäänlaista oikeusperustaa,

1.   tuomitsee Mauritanian kenraalien tekemän sotilasvallankaappauksen, joka on toinen vallankaappaus maassa kolmen vuoden aikana, ja huomauttaa, että se on perustuslain vastainen ja ristiriidassa kansainvälisesti vahvistettujen, demokraattisten vaalitulosten kanssa; pitää tätä takaiskua valitettavana ottaen huomioon, että Mauritaniassa on tapahtunut viime vuosina huomattavaa edistystä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden kehittämisessä; kehottaa ratkaisemaan Mauritanian nykyiset poliittiset jännitteet demokratiaan siirtymisen yhteydessä perustetun valtioelinjärjestelmän puitteissa sekä palauttamaan perustuslaillisen järjestyksen ja siviilihallinnon mahdollisimman pian;

2.   kehottaa vapauttamaan välittömästi presidentti Sidi Mohamed Ould Cheikh Abdallahin, pääministeri Yahya Ould Ahmed el-Waghefin ja muut hallituksen jäsenet, joita pidetään yhä kotiarestissa eri puolilla maata;

3.   pyytää kunnioittamaan täysimääräisesti Mauritanian presidentin ja parlamentin valtaoikeuksien perustuslain mukaisuutta, niin että presidentin ja parlamentin yhteishallinnon ja toimeenpano- ja lainsäädäntövallan tasapainon mekanismeista päätetään perustuslakia noudattaen ja sen puitteissa, sillä perustuslain muuttaminen vakauden lisäämiseksi on mahdollista vain noudattamalla perustuslain säännöksiä ja käymällä ensin laaja keskustelu, johon osallistuvat kaikki poliittiset voimat;

4.   katsoo, että tarvittavista perustuslaillisista keinoista ja välineistä kriisin päättämiseksi on päätettävä tärkeimpien poliittisten voimien välisessä suorassa ja rehellisessä keskustelussa;

5.   pitää pakolaisten paluuta, orjuuden kriminalisoivan lain hyväksymistä ja lakiesitystä tiedotusvälineiden vapauttamisesta myönteisinä, mutta pahoittelee, ettei humanitaarista vajetta ja Mauritanian mustien yhteisöön vuonna 1990 kohdistuneita väärinkäytöksiä ole ratkaistu demokraattisesti, vaikka presidentti oli luvannut asettaa tutkintavaliokunnan;

6.   pyytää palauttamaan Mauritaniaan palanneille pakolaisille heidän oikeutensa antamalla heille takaisin heiltä ryöstetyn omaisuuden;

7.   pyytää, etteivät mauritanialaiset, jotka ovat jo kärsineet suuresti talous- ja elintarvikekriisistä, joutuisi käynnissä olevan kriisin panttivangeiksi, ja pyytää komissiota toteuttamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen välineen kautta hankkeita, joilla tuetaan kansalaisyhteiskuntaa;

8.   panee merkille sotilasjuntan ilmoituksen uusista presidentinvaaleista mutta pitää valitettavana, että juntta ei ole antanut minkäänlaista sitoumusta puolueettomuudesta, toisin kuin vuosina 2005–2007 vallassa ollut juntta; pyytää vallassa olevia sotilasvoimia sitoutumaan viipymättä aikatauluun, jota noudattaen demokraattiset instituutiot palautetaan yhteistoiminnassa kaikkien poliittisten voimien kanssa;

9.   tukee AU:n pyrkimyksiä löytää kriisiin järkiperäinen ratkaisu;

10.   pyytää komissiota aloittamaan Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen(1), sellaisena kuin se on muutettuna Luxemburgissa 24. kesäkuuta 2005 (Cotonoun sopimus), 8 artiklan mukaisesti poliittisen vuoropuhelun perustuslain mukaiseen tilanteeseen palaamiseksi ja ilmoittamaan parlamentille vuoropuhelun tuloksista; jollei siinä onnistuta, pyytää ottamaan uudelleen käyttöön Cotonoun sopimuksen 96 artiklan, mikä saattaa johtaa tukien jäädyttämiseen elintarvikeapua ja humanitaarista apua lukuun ottamatta;

11.   kehottaa EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiota painokkaasti seuraamaan jatkossakin maan poliittista tilannetta tiiviissä yhteistyössä AU:n kanssa sekä varmistamaan unionin kansalaisten turvallisuuden;

12.   pyytää lähettämään mahdollisimman pikaisesti parlamentin jäsenten valtuuskunnan tapaamaan maan parlamentin jäseniä ja ehdottamaan tukea kriisin ratkaisemiseksi;

13.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille sekä Afrikan unionin toimielimille, Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisölle, ranskankielisten maiden järjestö OIF:lle ja Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolle.

(1) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.