Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. syyskuuta 2008 vuonna 2002 pidetyn Monterreyn kehitysrahoituskokouksen seurannasta (2008/2050(INI))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Monterreyssa, Meksikossa, 18.–22. maaliskuuta 2002 pidetyssä Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) kansainvälisessä kehitysrahoituskokouksessa (Monterreyn kokous) hyväksytyn Monterreyn konsensuksen,
– ottaa huomioon Barcelonassa 14. maaliskuuta 2002 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa tehdyt jäsenvaltioiden sitoumukset (Barcelonan sitoumukset),
– ottaa huomioon kehitysavun rahoituksesta 25. huhtikuuta 2002 antamansa päätöslauselman(1),
– ottaa huomioon kehitysavun rahoituksesta 7. helmikuuta 2002 antamansa päätöslauselman(2),
– ottaa huomioon 20. joulukuuta 2005 allekirjoitetun, neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta: "Eurooppalainen konsensus"(3),
– ottaa huomioon 9. huhtikuuta 2008 annetun komission tiedonannon EU kansainvälisenä kehitysyhteistyötoimijana – Nopeutetaan vuosituhannen kehitystavoitteiden toteutumista (KOM(2008)0177),
– ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2007 annetun komission tiedonannon Kehitysyhteistyön rahoitusta koskevien lupausten pitäminen (KOM(2007)0164),
– ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2006 annetun komission tiedonannon Kehitysyhteistyön rahoitus ja avun tuloksellisuus – EU:n avun lisäämisen haasteet 2006–2010 (KOM(2006)0085),
– ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 annetun komission tiedonannon Kehityksen vauhdittaminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi – kehityksen rahoittaminen ja avun tuloksellisuus (KOM(2005)0133),
– ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2004 annetun komission tiedonannon Monterreyn konsensuksen sovittaminen käytäntöön: Euroopan unionin antama kehitysapu (KOM(2004)0150),
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 14. maaliskuuta 2002 hyväksymät päätelmät kansainvälisestä kehitysrahoituskokouksesta (Monterrey, Meksiko, 18.–22. maaliskuuta 2002),
– ottaa huomioon New Yorkissa 6.–8. syyskuuta 2000 pidetyssä YK:n vuosituhannen huippukokouksessa hyväksytyt vuosituhannen kehitystavoitteet, jotka vahvistettiin myöhemmissä YK:n kokouksissa ja erityisesti Monterreyn kokouksessa,
– ottaa huomioon Göteborgissa 15.–16. kesäkuuta 2001 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa tehdyn sitoumuksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on saavutettava julkista kehitysapua koskeva YK:n tavoite, joka on 0,7 prosenttia bruttokansantulosta (BKTL),
– ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2006 annetun komission tiedonannon: EU:n kehitysavun määrän lisääminen, laadun parantaminen ja täytäntöönpanon nopeuttaminen (KOM(2006)0087),
– ottaa huomioon avun tuloksellisuutta koskevan vuoden 2005 Pariisin julistuksen seurannasta 22. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman(4),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A6-0310/2008),
A. panee merkille, että YK järjestää Dohassa 29. marraskuuta–2. joulukuuta 2008 kaikkien aikojen toisen kansainvälisen kehitysrahoituskokouksen, johon kokoontuvat valtioiden ja hallitusten päämiehet ja kehitysasioista vastaavien ministerien lisäksi myös valtiovarainministerit ja kansainvälisten rahoitusjärjestöjen, yksityisten pankkien ja yritysten sekä kansalaisyhteiskunnan edustajat tarkastelemaan Monterreyn kokouksen jälkeen tapahtunutta edistystä,
B. katsoo, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen edellyttää huomattavasti nykyistä suurempaa rahoitusta,
C. katsoo, että kehitysrahoitus olisi määritettävä kustannustehokkaimmaksi tavaksi vastata maailman kehitystarpeisiin ja maailmanlaajuisiin ongelmiin,
D. katsoo, että riittävän ennustettavissa olevan ja kestävän rahoituksen tarve on suurempi kuin koskaan, erityisesti ottaen huomioon ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten, kuten luonnonmullistusten, muodostaman haasteen sekä kehitysmaiden erityisen haavoittuvuuden,
E. ottaa huomioon, että EU on maailman suurin avunantaja, merkittävä osakas kansainvälisissä rahoituslaitoksissa ja kehitysmaiden tärkein kauppakumppani,
F. ottaa huomioon, että EU on sitoutunut selkeään ja velvoittavaan aikatauluun 0,56 prosentin BKTL-tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2010 mennessä ja 0,7 prosentin BKTL-tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä,
G. katsoo, että mikäli jäsenvaltioiden julkista kehitysapua koskevien tavoitteiden suuntaus jatkuu samana, jotkut jäsenvaltiot eivät saavuta asetettuja tavoitteita, jotka ovat 0,51 prosenttia EU 15:ssä (eli ennen vuoden 2004 laajentumista unioniin kuuluneissa jäsenvaltioissa) ja 0,17 prosenttia EU 12:ssa (eli unioniin 1. toukokuuta 2004 ja 1. tammikuuta 2007 liittyneissä jäsenvaltioissa) bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä,
H. ottaa huomioon, että Afrikkaan ohjelmoitava apu kasvaa huolimatta julkisen kehitysavun yleisestä laskusta vuonna 2007,
I. ottaa huomioon, että äskettäin on syntynyt merkittäviä uusia kehityshaasteita, joihin kuuluvat ilmastonmuutos, rakenteelliset muutokset perushyödykkeiden markkinoilla ja erityisesti elintarvike- ja öljymarkkinoilla, sekä tärkeät uudet suuntaukset etelä–etelä-yhteistyössä, muun muassa Kiinan tukemat infrastruktuurit Afrikassa ja Brasilian kehityspankin (BNDES) lainaustoiminta Latinalaisessa Amerikassa,
J. ottaa huomioon, että rahoituspalvelut ovat useissa kehitysmaissa alikehittyneitä useiden eri tekijöiden takia, mukaan luettuna palvelujen tarjontaa koskevat rajoitukset sekä oikeusvarmuuden ja teollis- ja tekijänoikeuksien puute,
1. vahvistaa sitoutumisensa köyhyyden poistamiseen, kestävään kehitykseen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen ainoina keinoina luoda sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja parempaa elämänlaatua niille eri puolilla maapalloa asuville arviolta miljardille ihmiselle, jotka elävät äärimmäisessä köyhyydessä eli joiden tulot ovat vähemmän kuin yksi Yhdysvaltain dollari päivässä;
2. kehottaa jäsenvaltioita tekemään selkeän jaon kehitysapuun käytettävien varojen ja ulkopoliittisiin päämääriin käytettävien varojen välillä, ja korostaa tässä yhteydessä, että julkista kehitysapua olisi annettava julkista kehitysapua koskevien taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean (OECD/DAC) kriteerien ja julkisen kehitysavun sidonnaisuuksien purkamista koskevien OECD/DAC:n suositusten mukaisesti;
3. korostaa absoluuttista tarvetta pyrkiä mahdollisimman tehokkaaseen koordinaatioon johdonmukaisuuden varmistamiseksi muiden yhteisön politiikkojen kanssa (ympäristö, siirtolaisuus, ihmisoikeudet, maatalous jne.) ja päällekkäisen työn ja toimien epäjohdonmukaisuuden välttämiseksi;
4. palauttaa mieliin, että EU:n toteuttamat välittömät toimet, jotka ovat tarpeen kehitysmaissa tapahtuneen elintarvikkeiden hintojen nousun dramaattisten seurausten torjumiseksi, eivät ole osa eikä niitä pidä toteuttaa osana Monterreyn konsensuksen edellyttämiä rahoitustoimia; odottaa näin ollen komissiolta hätärahastojen käyttöä koskevaa konkreettista ehdotusta;
5. korostaa, että joissakin kumppanimaissa vallitseva liiallinen ja kohtuuton hallinnollinen rasitus heikentää kehitysavun tehokkuutta; pelkää, että tämä rasitus saattaa vaarantaa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen;
6. toteaa, että EU:n on yhä löydettävä oikea tasapaino kehitysapua koskevan kahden vastakkaisen lähestymistavan välillä: toisessa niistä luotetaan siihen, että kumppanimaat kohdentavat varat asianmukaisesti, ja autetaan niiden hallintoja kehittämään oikeita välineitä varojen täytäntöönpanoa varten; toisessa sen sijaan eritellään rahoitusapu väärinkäytön tai avun tehottoman kohdentamisen ehkäisemiseksi;
Julkisen kehitysavun määrä
7. korostaa, että EU on maailman johtava kehitysavun antaja, sillä sen osuus maailman julkisesta kehitysavusta on lähes 60 prosenttia, ja suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n osuus on kasvanut vuosien kuluessa; kehottaa tästä huolimatta komissiota antamaan selkeitä ja avoimia tietoja EU:n kehitysavun osuudesta unionin talousarviossa, jotta voidaan arvioida, miten kaikki eurooppalaiset avunantajat noudattavat Monterreyn konsensusta; pitää myös valitettavana, että EU:n kehitysmaille antamalta rahoitusosuudelta puuttuu avoimuus, ja kehottaa komissiota kehittämään asianmukaisia ja kohdennettuja viestintä- ja tiedotusvälineitä EU:n kehitysavun avoimuuden lisäämiseksi;
8. suhtautuu myönteisesti siihen, että EU saavutti sitovan julkisen kehitysavun tavoitteensa, jonka mukaan yhteisön keskiarvon oli oltava 0,39 % bruttokansantulosta vuoteen 2006 mennessä, mutta panee merkille EU:n avun huolestuttavan laskun 47,7 miljardista eurosta vuonna 2006 (0,41 % koko EU:n BKTL:stä) 46,1 miljardiin euroon vuonna 2007 (0,38 % koko EU:n BKTL:stä) ja kehottaa jäsenvaltioita lisäämään julkista kehitysapuaan saavuttaakseen lupaamansa 0,56 prosentin osuuden bruttokansantulosta vuonna 2010;
9. vaatii, että jäsenvaltioiden ilmoitettua julkista kehitysapua ei saa enää vähentää; huomauttaa, että EU:n kaudella 2005–2010 myöntämän avun määrä jää 75 miljardia euroa sen lupaamaa pienemmäksi, jos nykyinen suuntaus jatkuu;
10. ilmaisee huolestuneisuutensa siitä, että suurin osa jäsenvaltioista (18 jäsenvaltiota 27:stä, erityisesti Latvia, Italia, Portugali, Kreikka ja Tšekki) ei ole voinut lisätä julkisen kehitysavun määrää vuosien 2006 ja 2007 aikana ja että kehitysapua on jopa jyrkästi vähennetty 10 prosentilla muutamissa valtioissa, kuten Belgiassa, Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa; kehottaa jäsenvaltioita täyttämään asianmukaisesti julkista kehitysapua koskevat sitoumuksensa; panee tyytyväisenä merkille, että eräät jäsenvaltiot (Tanska, Irlanti, Luxemburg, Espanja, Ruotsi ja Alankomaat) saavuttavat varmasti vuodelle 2010 asettamansa julkista kehitysapua koskevat tavoitteet, ja uskoo, että kyseiset jäsenvaltiot säilyttävät korkean julkisen kehitysavun tason;
11. pitää myönteisenä, että komissio pitää tiukasti kiinni siitä, että toimissa keskitytään jäsenvaltioilta tulevan kehitysavun määrään ja laatuun, ja tukee voimakkaasti komission antamaa varoitusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden rahoitussitoumusten täyttämättä jättämisen seuraukset voivat olla erittäin vakavat; pyytää komissiota käyttämään asiantuntemustaan ja vaikutusvaltaansa saadakseen muut julkiset ja yksityiset avunantajat täyttämään rahoituslupauksensa;
12. on erittäin huolestunut siitä, että jotkut jäsenvaltiot jaksottavat julkisen kehitysavun lisäämisen talousarviokauden loppupuolelle, mikä johtaa kehitysmaissa yli 17 miljardin euron nettotappioihin;
13. suhtautuu myönteisesti eräiden jäsenvaltioiden lähestymistapaan, jossa julkisen kehitysavun lisäämiselle laaditaan monivuotisia aikatauluja YK:n asettaman 0,7 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä julkistaneet monivuotisia aikataulujaan, tekemään niin mahdollisimman pian; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä aikataulut ennen edellä mainittua Dohassa pidettävää kansainvälisen kehitysrahoituksen seurantakokousta ja täytettävä sitoumuksensa;
14. panee merkille, että avustusten ilmoitettu pienentyminen vuonna 2007 johtui joissakin tapauksissa vuoden 2006 lukujen keinotekoisesta korottamisesta velkahelpotuksilla; kehottaa jäsenvaltioita nostamaan kestävästi julkisen kehitysavun tasoa kiinnittämällä huomion lukuihin, joista velkahelpotusten vaikutus on poistettu;
15. katsoo, että suurempaa rahoitustukea koskevien toistuvien lupausten ja todellisuudessa maksettavien huomattavasti pienempien määrien välistä ristiriitaa on mahdoton hyväksyä, ja on huolissaan siitä, että joissakin jäsenvaltioissa into kehitysavun antamiseen on hiipumassa;
16. korostaa sitä, että kumppanimaiden hallitusten, kansallisten parlamenttien ja kansalaisjärjestöjen kuuleminen on ratkaisevan tärkeää julkisen kehitysavun määrää ja kohdetta koskevassa päätöstenteossa;
Rahoituksen nopeus, joustavuus, ennustettavuus ja kestävyys
17. korostaa, että apu on toimitettava ajoissa, ja ilmaisee tyytymättömyytensä siihen, että toimitusprosesseissa esiintyy usein perusteettomia viiveitä;
18. korostaa tarvetta tasapainottaa yhteistyörahastojen toimituksen joustavuutta, jotta voitaisiin vastata muuttuviin olosuhteisiin, kuten ruoan hinnan nousuun ja välttämättömään tarpeeseen luoda ennustettavissa oleva rahoitus, jotta kumppanimaat voivat laatia kestävää kehitystä sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen vaikutusten lieventämistä koskevia suunnitelmia;
19. kehottaa painokkaasti noudattamaan selvästi luotettavan lainanannon ja rahoituksen periaatteita, jotta lainananto- ja rahoitustoiminnasta tulisi kestävää talouden ja ympäristön kehityksen osalta päiväntasaajan periaatteiden (equator principles) mukaisesti; kehottaa komissiota osallistumaan sellaisten periaatteiden laatimiseen ja kansainvälisen tason painostukseen sitovien toimenpiteiden käyttöönottamiseksi, jotta periaatteiden soveltamisala voidaan ulottaa koskemaan uusia julkisen ja yksityisen sektorin kehitysyhteistyön toimijoita;
Velka ja pääomapako
20. tukee varauksettomasti kehitysmaiden ponnisteluja pitkäaikaisen velanhoitokyvyn säilyttämiseksi sekä voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita koskevan HIPC-aloitteen täytäntöönpanemiseksi, mikä on ensisijaisen tärkeää vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta; pahoittelee kuitenkin, että velkahelpotussuunnitelmia ei sovelleta suureen osaan valtioita, joissa velkaantuminen estää edelleen vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen; vaatii välitöntä kansainvälistä keskustelua kansainvälisten toimien vähentämisen ulottamiseksi koskemaan niitä useita velkaantuneita maita, jotka eivät tällä hetkellä kuulu HIPC-aloitteen piiriin;
21. kehottaa komissiota puuttumaan velkahelpotuksia koskevissa kahden- tai monenvälisissä neuvotteluissa kohtuuttomiin tai epäoikeutettuihin velkoihin, joilla tarkoitetaan vastuuttomasta, omanvoitonpyyntöisestä, huolimattomasta tai epäoikeudenmukaisesta luotonannosta johtuvia velkoja, sekä luotettavan rahoituksen periaatteisiin; suhtautuu myönteisesti komission kehotukseen ryhtyä toimiin, joilla rajoitetaan kaupallisten lainanantajien ja kriisiyrityksiin sijoittavien rahastojen oikeutta luoton takaisinmaksuun, jos asia on saatettu tuomioistuimen käsiteltäväksi;
22. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan velanhoitokykyä koskevia puitteita ja edistämään niiden kehittämistä siten, että huomioon otetaan valtion sisäiset velka- ja rahoitusvaatimukset; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tunnustamaan, että luotonantajan vastuu ei tarkoita vain kestävyyttä koskevien puitteiden noudattamista vaan myös sitä, että
–
otetaan huomioon lainaa ottavien maiden alttius ulkoisille häiriöille niin, että tällaisten tapausten osalta säädetään mahdollisuudesta keskeyttää takaisinmaksu tai helpottaa sitä,
–
lainasopimuksiin sisällytetään avoimuutta koskevat vaatimukset molempien osapuolten osalta,
–
otetaan suurempi vastuu sen asianmukaisesta valvomisesta, että lainan myöntäminen ei edistä ihmisoikeuksien rikkomista tai lisää korruptiota;
23. kehottaa EU:ta edistämään kansainvälisiä ponnisteluja, joilla pyritään ottamaan käyttöön tietynlaisia kansainvälisiä maksukyvyttömyysmenettelyjä tai oikeudenmukaisia ja avoimia välitysmenettelyjä, jotta kaikkiin tuleviin luottokriiseihin voidaan puuttua tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti;
24. pahoittelee, että komissio ei korosta voimakkaammin sisäisten resurssien käyttöönottoa kehitysrahoituksessa, sillä ne antaisivat kehitysmaille suuremman riippumattomuuden; kannustaa jäsenvaltioita osallistumaan täysimääräisesti hankkeeseen kaivannaisteollisuuden avoimuuden lisäämiseksi (Extractive Industries Transparency Initiative, EITI) ja pyytämään hankkeen vahvistamista; kehottaa komissiota pyytämään kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja antavaa elintä (IASB) sisällyttämään kyseisiin kansainvälisiin tilinpäätösstandardeihin vaatimuksen kansainvälisten yritysten toimia kaikilla aloilla koskevasta maakohtaisesta raportoinnista;
25. pitää valitettavana, että avun tuloksellisuutta koskevassa komission tiedonantopaketissa (KOM(2008)0177) ei mainita pääomapakoa kehitysmaiden talouden riskitekijänä; huomauttaa, että pääomapako aiheuttaa kehitysmaiden kestävien talousjärjestelmien kehitykselle vakavaa vahinkoa, ja huomauttaa, että veronkierto aiheuttaa kehitysmaille vuosittain kustannukset, jotka ovat suuremmat kuin niiden vastaanottaman julkisen kehitysavun määrä; pitää valitettavana, että avun tuloksellisuutta koskevassa komission tiedonantopaketissa ei mainita pääomapakoa kehitysmaiden talouden riskitekijänä; huomauttaa, että pääomapako aiheuttaa kehitysmaiden kestävien talousjärjestelmien kehitykselle vakavaa vahinkoa; kehottaa komissiota sisällyttämään politiikkoihinsa pääomapakoa ehkäiseviä toimenpiteitä Monterreyn konsensuksen edellytysten mukaisesti, jotta voitaisiin sulkea veroparatiisit, joista osa sijaitsee EU:n alueella tai toimii tiiviissä yhteydessä jäsenvaltioiden kanssa;
26. panee erityisesti merkille, että Maailmanpankin mukaan tämän pääomapaon laittoman osuuden arvo on 1 000–1 600 miljardia dollaria vuodessa ja että puolet näistä varoista saadaan kehitysmaista; tukee kansainvälisiä ponnisteluja anastetun omaisuuden jäädyttämiseksi ja takaisinperimiseksi ja kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet korruption vastaista Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta, tekemään niin; pahoittelee, että vastaavanlaisia ponnisteluja ei toteuteta veronkierron torjumiseksi, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään verotietojen automaattista vaihtamista koskevan periaatteen maailmanlaajuista soveltamista, pyytämään Yhdistyneiden Kansakuntien talous- ja sosiaalineuvostossa (UN ECOSOC) tällä hetkellä laadittavina olevien veronkiertoa koskevien menettelysääntöjen liittämistä Dohan julistukseen ja tukemaan kansainvälisestä yhteistyöstä verotuksessa vastaavan YK:n asiantuntijakomitean kehittämistä aidoksi hallitustenväliseksi elimeksi, jolla on käytettävissään lisäresursseja veronkierron kansainvälisen torjunnan toteuttamiseksi yhdessä OECD:n kanssa;
Innovatiiviset rahoitusmekanismit
27. suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden tekemiin ehdotuksiin innovatiivisista rahoitusmekanismeista ja kehottaa komissiota tutkimaan niitä käytännön toteutuksen helpottamista, kestävyyttä, täydentävyyttä, siirtokustannuksia ja tuloksellisuutta koskevien perusteiden valossa; kehottaa perustamaan rahoitusmekanismeja ja -välineitä, jotka tarjoavat uutta rahoitusta eivätkä vaaranna tulevaa rahoitusta;
28. kehottaa luomaan rahoitusmekanismeja ja -välineitä, jotka sisältävät toimenpiteitä yksityisten varojen käyttöön saamiseksi, kuten Monterreyn konsensuksessa todettiin, sekä hyödyntävät luottotakuita;
29. kehottaa komissiota lisäämään voimakkaasti rahoitusta ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskeville toimenpiteille kehitysmaissa ja erityisesti lisäämään rahoitusta maailmanlaajuiselle ilmastonmuutosliittoumalle; korostaa pakottavaa tarvetta myöntää rahoitusta nykyistä julkista kehitysapua enemmän, sillä julkinen kehitysapu yksinään ei tukisi riittävästi toimenpiteitä ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja sen vaikutusten lieventämiseksi kehitysmaissa; painottaa, että tätä tarkoitusta varten olisi kehitettävä pikaisesti innovatiivisia rahoitusmekanismeja, kuten lentoliikenteestä ja öljykaupasta perittävät maksut, sekä EU:n päästökauppajärjestelmästä saatavien myyntitulojen osoittaminen tähän tarkoitukseen;
30. on tyytyväinen komission ehdotukseen sellaisen maailmanlaajuisen ilmastonmuutosta koskevan rahoitusmekanismin perustamisesta, joka perustuu avun myöntämiseen etukäteen kehitysmaissa toteutettavien hillitsemis- ja sopeutumistoimenpiteiden rahoittamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tekemään huomattavia taloudellisia sitoumuksia, jotta ehdotus pantaisiin täytäntöön pikaisesti;
31. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan vähintään 25 prosenttia tulevista päästökauppajärjestelmän kautta myytävistä päästöoikeuksista saatavista tuloista ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen vaikutusten lieventämistä koskevien toimenpiteiden rahoittamiseen kehitysmaissa;
32. kehottaa komissiota kehittämään pienyrittäjille ja maanviljelijöille rahoitusmahdollisuuksia, jotta elintarvikkeiden tuotantoa voitaisiin lisätä ja elintarvikekriisiin löydettäisiin kestävä ratkaisu;
33. kehottaa Euroopan investointipankkia tutkimaan takuurahaston välittömän perustamisen mahdollisuuksia sellaisten mikroluottojärjestelmien ja riskeiltä suojautumista koskevien järjestelmien tukemiseksi, joilla vastataan köyhien kehitysmaiden paikallisten elintarviketuottajien tarpeisiin;
34. suhtautuu myönteisesti YK:ssa esitettyyn ehdotukseen sellaisen sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävän monenvälisen rahaston perustamisesta, josta YK:n naisten kehitysrahasto UNIFEM olisi vastuussa ja jolla pyritään edistämään ja rahoittamaan sukupuolten tasa-arvoa edistäviä toimia kehitysmaissa; kehottaa neuvostoa ja komissiota tutkimaan ja tukemaan tätä kansainvälistä aloitetta;
35. kehottaa lisäämään ponnisteluja rahoituspalvelujen kehittämisen edistämiseksi ottaen huomioon, että pankkialalla on mahdollisuudet ohjata paikallista rahoitusta kehitystarkoituksiin ja että vakaa rahoituspalveluala on paras keino torjua pääomapakoa;
36. kehottaa sidosryhmiä asettamaan luonnonvaroista saatavien tulojen valtavat mahdollisuudet täyteen arvoonsa; pitää tässä yhteydessä olennaisena luonnonvaroihin perustuvien alojen läpinäkyvyyttä; katsoo, että vaikka EITI-hanke ja Kimberleyn prosessi ovat edistyneet toivottuun suuntaan, on vielä toteutettava uusia toimia luonnonvaroihin perustuvien alojen ja niiden tulojen läpinäkyvän hallinnoinnin edistämiseksi;
Kansainvälisten järjestelmien uudistaminen
37. kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään Euroopan kehitysrahaston EU:n talousarvioon vuosien 2008 ja 2009 väliarvioinnin yhteydessä, jotta EU:n kehityspolitiikan tärkeän osan ja sen talousarvion demokraattista legitiimiyttä voidaan parantaa;
38. panee merkille huhtikuussa 2008 toteutetut ensimmäiset toimet kehitysmaiden edustuksen parantamiseksi Kansainvälisessä valuuttarahastossa; pahoittelee, että Kansainvälisessä valuuttarahastossa äänimäärät painotetaan edelleen varallisuuden perusteella; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan kiinnostuksensa kaksoisenemmistöön perustuvaan päätöksentekoon (osakkaat/valtiot) kansainvälisen talouden vakaudesta vastaavassa elimessä eli Kansainvälisessä valuuttarahastossa;
39. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään Dohassa pidettävässä kansainvälisessä kehitysrahoituksen seurantakokouksessa tarjoutuvan tilaisuuden esittää kehitysyhteistyötä koskeva EU:n yhteinen kanta, jonka tarkoituksena on saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet kestävällä lähestymistavalla;
40. kehottaa jäsenvaltioita uudistamaan Maailmanpankkia nopeasti ja kunnianhimoisesti, jotta ne tahot, joihin sen ohjelmat vaikuttavat välittömimmin, olisivat paremmin edustettuina;
o o o
41. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja YK:n pääsihteerille sekä Maailman kauppajärjestön, Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankkiryhmän ja YK:n talous- ja sosiaalineuvoston johtajille.