Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa 13. joulukuuta 1976 annetun toisen neuvoston direktiivin 77/91/ETY (1),

–   ottaa huomioon yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 25. heinäkuuta 1978 annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY(2),

–   ottaa huomioon konsolidoiduista tilinpäätöksistä 13. kesäkuuta 1983 annetun seitsemännen neuvoston direktiivin 83/349/ETY(3),

–   ottaa huomioon pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä 8. joulukuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/635/ETY(4),

–   ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY ("direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä")(5),

–   ottaa huomioon direktiivien 78/660/ETY, 83/349/ETY ja 86/635/ETY muuttamisesta tietynlaisten yhtiöiden sekä pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksien ja konsolidoitujen tilinpäätöksien laadinnassa noudatettavien arvostussääntöjen osalta 27. syyskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/65/EY(6),

–   ottaa huomioon siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY muuttamisesta rahastoyhtiöiden ja yksinkertaistettujen tarjousesitteiden sääntelemiseksi 21. tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/107/EY(7),

–   ottaa huomioon arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY muuttamisesta yhteissijoitusyritysten osalta 21. tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/108/EY(8),

–   ottaa huomioon kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä 23. syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/65/EY(9),

–   ottaa huomioon sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö)28. tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY(10),

–   ottaa huomioon säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3. kesäkuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/48/EY(11),

–   ottaa huomioon yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden, pankkien ja muiden rahoituslaitosten sekä vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä annettujen direktiivien 78/660/ETY, 83/349/ETY, 86/635/ETY ja 91/674/ETY muuttamisesta18. kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/51/EY(12),

–   ottaa huomioon arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä 4. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/71/EY(13),

–   ottaa huomioon julkisista ostotarjouksista 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25/EY(14),

–   ottaa huomioon rahoitusvälineiden markkinoista 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY(15),

–   ottaa huomioon säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta 15. joulukuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY(16) (avoimuusdirektiivi),

–   ottaa huomioon neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 85/611/ETY, 91/675/ETY, 92/49/ETY ja 93/6/ETY sekä direktiivien 94/19/EY, 98/78/EY, 2000/12/EY, 2001/34/EY, 2002/83/EY ja 2002/87/EY muuttamisesta rahoituspalvelualan komiteajärjestelmän uudistamiseksi 9. maaliskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/1/EY(17),

–   ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26. lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY(18),

–   ottaa huomioon luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY(19),

–   ottaa huomioon sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/49/EY(20),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta 10. elokuuta 2006 annetun komission direktiivin 2006/73/EY(21) (rahoitusvälineiden markkinoita koskevan direktiivin soveltamisdirektiivi),

–   ottaa huomioon arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY täytäntöönpanosta tiettyjen määritelmien selventämiseksi 19. maaliskuuta 2007 annetun komission direktiivin 2007/16/EY(22),

–   ottaa huomioon osakkeenomistajien eräiden oikeuksien käyttämisestä julkisesti noteeratuissa yhtiöissä 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/36/EY(23),

–   ottaa huomioon 25. syyskuuta 2003 hyväksymänsä kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sijoituspalveluista ja säännellyistä markkinoista(24),

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan teettämän selvityksen, joka koskee riskirahastoja, avoimuutta ja eturistiriitoja(25),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan toisen kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 39 ja 45 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0296/2008),

A.   katsoo, että vaihtoehtoisten sijoitusvälineiden, kuten riskirahastojen ja yksityisten pääomasijoitusrahastojen tunnustetaan voivan tarjota uusia monipuolistamisetuja omaisuudenhoitajille, lisätä markkinoiden likviditeettiä ja sijoittajien tuotto-odotuksia, edistää hinnanmuodostusprosessia, riskien hajauttamista ja rahoitusalan integroitumista sekä kohentaa markkinoiden tehokkuutta,

B.   myöntää, että riskirahastot ja yksityiset pääomasijoitusrahastot ovat erillisiä investointivälineitä, joiden investoinnit ja investointistrategiat poikkeavat toisistaan,

C.   katsoo, että EU-perusteiset riskirahastot ja yksityiset pääomasijoitusrahastot tarvitsevat niiden innovoivat strategiat huomioon ottavaa sääntely-ympäristöä, jotta ne kykenevät pysymään kansainvälisesti kilpailukykyisinä, samalla kun markkinadynamiikkaan mahdollisesti aiheutuvia haittavaikutuksia lievennetään; katsoo, että vaarana on, että tuotekohtainen lainsäädäntö voi olla joustamatonta ja tukahduttaa innovaatioita,

D.   katsoo, että niissä riskirahastoissa ja yksityisissä pääomasijoitusrahastoissa, joiden rahastoyhtiö on sijoittautunut EU:hun, on noudatettava yhteisön nykyistä ja tulevaa lainsäädäntöä; katsoo, että myös EU:hun sijoittautumattomien yksiköiden on noudatettava tätä lainsäädäntöä tietyn toiminnan yhteydessä,

E.   katsoo, että EU:n sisäiset riskirahastot ja niiden hoitajat ja yksityinen pääomasijoittaminen kuuluvat nykyisen lainsäädännön soveltamisalaan, erityisesti markkinoiden väärinkäytön osalta, ja että niihin sovelletaan sääntelyä välillisesti vastapuolten kautta ja silloin, kun säänneltyihin tuotteisiin liittyviä investointeja myydään,

F.   ottaa huomioon, että riskirahastoihin ja yksityiseen pääomasijoittamiseen sovelletaan eräissä jäsenvaltioissa kansallista sääntelyjärjestelmää ja että EU:n voimassaolevia direktiivejä pannaan täytäntöön eri tavoin; katsoo, että toisistaan poikkeavat kansalliset määräykset lisäävät sääntelysegmentoitumisen riskiä sisämarkkinoilla, mikä saattaa viivästyttää tämän liiketoiminnan kehittämistä rajojen yli Euroopassa,

G.   katsoo, että direktiivit vaikuttavat asianmukaisilta oikeudellisilta välineiltä sellaisten kysymysten käsittelemiseen, jotka liittyvät riskirahastoihin ja yksityiseen pääomasijoittamiseen; katsoo, että jäsenvaltioissa ja EU:ssa jo voimassaolevan lainsäädännön vaikutuksia riskirahastoihin ja yksityisiin pääomasijoitusrahastoihin on analysoitava ja arvioitava ennen niiden avoimuutta koskevan direktiivin laadintaa; katsoo, että tällainen lainsäädäntö olisi otettava yhdenmukaistamisen lähtökohdaksi; katsoo, että nykyisiä asetuksia voidaan joutua mukauttamaan, mutta olisi vältettävä muutoksia, jotka tuovat mukanaan perustelemattomia eroavuuksia,

H.   katsoo, että yhdeksi pääkysymykseksi mielletään avoimuuden tarve ja sen analysointi sekä tavat, joilla sitä voidaan parantaa; katsoo, että avoimuudessa on monta näkökohtaa, kuten riskirahastojen ja mahdollisesti yksityisten pääomasijoitusrahastojen avoimuus niitä yhtiöitä kohtaan, joiden osakkeita ne hankkivat tai omistavat, sekä avoimuus rahaston vastapuolia (prime broker), kansainvälisiä sijoittajia, kuten eläkerahastoja tai pankkeja, yksityisiä sijoittajia, liikekumppaneita, sääntelyvallan käyttäjiä ja viranomaisia kohtaan; katsoo, että avoimuuden puute vaivaa enimmäkseen toisaalta riskirahastojen ja – mahdollisesti – yksityisten pääomasijoitusrahastojen välistä suhdetta ja toisaalta niiden yhtiöiden välistä suhdetta, joiden osakkeita rahasto hankkii tai omistaa,

I.   katsoo, että Yhdysvaltain kokemukset siitä, että kilpailijat ovat käyttäneet hyväkseen tiedotuslainsäädännön tarjoamia vapauksia saadakseen rahastosijoituksia koskevia sijoittajille tarkoitettuja yksityiskohtaisia tietoja, ovat koituneet sekä sijoittajien että rahaston tappioksi,

J.   katsoo, että avoimuutta koskevan direktiivin epäjohdonmukainen täytäntöönpano on johtanut vaihtelevaan avoimuuteen EU:ssa ja aiheuttanut huomattavia kustannuksia sijoittajille,

K.   katsoo, että avoimuus on ehdoton ennakkoedellytys sijoittajien luottamukselle ja monimutkaisten rahoitustuotteiden hahmottamiselle ja että se edistää siten rahoitusmarkkinoiden optimaalista toimivuutta ja vakautta; toteaa, että avoimuus voi olla ainoastaan asianmukaisen huolellisuuden apuväline, ei sen korvike,

L.   katsoo, että nykyisen subprime-luottokriisin ei voida katsoa johtuvan vain yhdestä alasta, kun otetaan huomioon, että vie aikaa sisäistää perinpohjaisesti tämän kriisin syy- ja seuraussuhteet, ja katsoo, että sen monitahoisiin syihin sisältyvät muun muassa seuraavat seikat:

M.   ottaa huomioon, että yhteisön lainsäädännössä on komiteamenettelyn ja Lamfalussyn menettelyn kaltaisia mekanismeja, joilla mahdollistetaan täytäntöönpanotoimien avulla joustavuus reagoitaessa liiketoimintaympäristön muutoksiin; katsoo, että tämä järjestelmä kohenee, kun Lissabonin sopimuksen mukaisia säädösvallan siirron nojalla annettuja säädöksiä voidaan käyttää,

N.   ottaa huomioon, että monissa erilaisissa riskirahastoja ja yksityistä pääomasijoittamista koskevissa aloitteissa ja elimissä, kuten arvopaperipörssiä valvovien viranomaisten kansainvälisessä järjestössä, Kansainvälisessä valuuttarahastossa, taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä ja teollisuuden elimissä, mukaan lukien ne, jotka ovat tekemisissä riskirahastojen ja pääomasijoitusten kanssa, on otettu käyttöön periaatteita ja parhaita käytännesääntöjä, jotka täydentävät ja joita voidaan hyödyntää malleina EU-lainsäädännölle; katsoo, että unionin lainsäädännön noudattamisen ohella yhtiöitä ja taloudellisia yhdistyksiä olisi kannustettava allekirjoittamaan nämä säännöt "noudata tai selitä"-pohjalta ja että noudattamista ja selityksiä koskevat yksityiskohdat olisi saatettava julkisesti saataville ja arvioitava asianmukaisesti,

O.   katsoo, että eräisiin ilman pörssin välitystä myytäviin tuotteisiin (OTC-tuotteet) voitaisiin soveltaa avoimempaa tai näkyvämpää kauppaamistapaa, jotta markkina-arvoon arvostamista voidaan lisätä mahdollisuuksien mukaan ja jotta mahdollisista omistajanvaihdoksista voidaan ilmoittaa; katsoo, että yleisluonteisempi OTC-selvitysjärjestelmä olisi houkuttelevampi valvonnan ja riskienarvioinnin kannalta, mutta mahdollinen uusi järjestelmä on otettava käyttöön kansainvälisesti, jotta yhdenvertaiset lähtökohdat voidaan varmistaa maailmanlaajuisessa yhteydessä,

P.   katsoo, että koko alan kattavalla valvonnalla ja raportoinnilla on tärkeä rooli kansalaisten huolenaiheiden huomioon ottamisessa ja jotta voidaan ymmärtää yksityisen pääomasijoittamisen taloudellisia vaikutuksia, ja että yksityisiltä ja julkisilta yrityksiltä vaaditaan jo nykyisin sitä, että ne kuulevat työntekijöitään asioissa, joilla on vaikutuksia työntekijöiden etuihin; katsoo, että on vältettävä luomasta epätasapainoa yksityisiltä pääomasijoitusyhtiöiltä vaadittujen kaupallisten tiedonantojen ja muilta yksityisyrityksiltä vaadittujen tiedonantojen välille,

Q.   katsoo, että tuotteita koskeva lainsäädäntö ei vaikuta soveltuvalta sääntelytyypiltä tämän innovoivan alan käsittelyyn,

R.   katsoo, että yksi keskitetty käytännesääntöjen verkkosivusto olisi hyödyllinen ja että sellainen olisi perustettava unioniin ja sitä olisi markkinoitava kansainvälisesti; katsoo, että verkkosivustoon olisi sisällytettävä rekisteri markkinatoimijoista, jotka noudattavat käytännesääntöjä, näiden tiedoksiannoista sekä noudattamatta jättämisen perusteista; katsoo, että noudattamatta jättämisen perusteista voidaan ottaa myös opiksi,

S.   toteaa, että on poistettava vaihtoehtoisten sijoitusten rajojen yli jakamisen esteet perustamalla yhteisösijoittajia varten suunnattuja anteja koskeva eurooppalainen yksityinen järjestely,

T.   katsoo, että yksityisen pääomasijoittamisen yhteydessä mahdollisista lisäraportointivaatimuksista – etenkin jos lisäraportointi on tiuhaa – aiheutuvat kustannukset olisi perusteltava ja että niiden olisi oltava oikeassa suhteessa niistä saataviin etuihin; katsoo, että entistä paremmat yhteydet palkkausjärjestelmien ja pitkäaikaisen suorituskyvyn välillä ovat tarpeen kaikissa yhteyksissä,

U.   toteaa, että ehdotusta ei ole valmisteltavana asiaan liittyen,

1.   pyytää komissiota esittämään käsiteltävästä aiheesta riippuen parlamentille joko EY:n perustamissopimuksen 44 artiklan, 47 artiklan 2 kohdan tai 95 artiklan nojalla yhden tai useamman lainsäädäntöehdotuksen riskirahastoista ja yksityisestä pääomasijoittamisesta; edellyttää, että ehdotus tai ehdotukset laaditaan toimielinten välisten keskustelujen perusteella ja jäljempänä annettuja yksityiskohtaisia suosituksia noudattaen;

2.   toteaa, että suosituksissa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta ja kunnioitetaan kansalaisten perusoikeuksia;

3.   katsoo, että pyydetyillä ehdotuksilla ei ole rahoitusvaikutuksia;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja sen liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

(1) EYVL L 26, 31.1.1977, s. 1. (2) EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11. (3) EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1. (4) EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1. (5) EYVL L 178, 17.7.2000, s.1. (6) EYVL L 283, 27.10.2001, s. 28. (7) EYVL L 41, 13.2.2002, s. 20. (8) EYVL L 41, 13.2.2002, s. 35. (9) EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16. (10) EUVL L 96, 12.4.2003, s. 16. (11) EUVL L 157, 26.6.2003, s. 38. (12) EUVL L 178, 17.7.2003, s. 16. (13) EUVL L 345, 31.12.2003, s. 64. (14) EUVL L 142, 30.4.2004, s. 12. (15) EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1. (16) EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38. (17) EUVL L 79, 24.3.2005, s. 9. (18) EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15. (19) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1. (20) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201. (21) EUVL L 241, 2.9.2006, s. 26. (22) EUVL L 79, 20.3.2007, s. 11. (23) EUVL L 184, 14.7.2007, s. 17. (24) EUVL C 77 E, 26.3.2004, s. 329. (25) IP/A/ECON/IC/2007-24.

Euroopan parlamentti pyytää komissiota ehdottamaan yhtä tai useampaa direktiiviä yhteisen avoimuusstandardin takaamiseksi ja jäljempänä esitettyjen, riskirahastoja ja yksityistä pääomasijoittamista koskevien kysymysten ratkaisemiseksi, sillä direktiivi(e)n olisi suotava tarvittaessa jäsenvaltioille riittävästi joustavuutta, kun ne saattavat EU:ssa voimassaolevia säännöksiä osaksi omaa yhtiölainsäädäntöään, ja pyytää lisäksi komissiota kannustamaan avoimuuden kohentamista tukemalla ja valvomalla riskirahastojen ja yksityisten pääomasijoitusrahastojen johtajien ja heidän vastapuoliensa jo käyttöön ottaman itsesääntelyn kehittämistä ja kannustamaan jäsenvaltioita, jotta ne tukisivat näitä pyrkimyksiä vuoropuhelulla ja parhaiden käytänteiden vaihtamisella.

Euroopan parlamentti ottaa huomioon, että valtio-omisteisia sijoitusyhtiöitä varten ei ole olemassa yhtenäistä ja julkista tiedonantojärjestelmää, ja kannattaa Kansainvälisen valuuttarahaston aloitetta sellaisen työryhmän perustamisesta, jonka tehtävänä on laatia kansainväliset käytännesäännöt valtio-omisteisia sijoitusyhtiöitä varten, ja uskoo, että tällaisten käytännesääntöjen avulla voidaan edistää valtio-omisteisten sijoitusyhtiöiden toiminnan tunnetuksi tekemistä; kehottaa komissiota ottamaan osaa tähän prosessiin.

Riskirahastot ja yksityiset pääomasijoitusrahastot

Euroopan parlamentti pyytää komissiota toimittamaan asianmukaisia lainsäädäntöehdotuksia tarkastelemalla uudelleen nykyistä yhteisön säännöstöä, joka vaikuttaa eri sijoittajatyyppeihin ja niiden vastapuoliin, vaikutustenarviointi ja asianomaisten teollisuudenalojen osallistuminen mukaan lukien, tutkimaan mahdollisuutta erotella toisistaan riskirahastot, yksityiset pääomasijoitusrahastot ja muut investoijat ja mukauttamaan tai ottamaan käyttöön selkeitä selvityksiä ja merkittävän ja konkreettisen tiedon ajoissa ilmoittamista koskevia säännöksiä, jotta laadukas päätöksenteko ja sijoittajien ja yhtiön johdon samoin kuin investoijien ja muiden vastaavien tahojen avoin viestintä kävisivät helpommiksi. Jos ehdotuksia on jo tehty, ne olisi pantava täytäntöön vastaavasti. Pyytää komissiota kartoittamaan tapoja riskien näkyvyyden ja hahmotettavuuden tehostamiseksi erotuksena luottokelpoisuudesta; huomiota olisi kiinnitettävä siihen, vesittävätkö sopimuksissa olevat liialliset vastuuvapauslausekkeet nykyiset direktiivit ja avoimuutta koskevat toimet.

Uudessa lainsäädännössä olisi edellytettävä, että osakkaat ilmoittavat liikkeeseenlaskijoille äänioikeusosuuksistaan, jotka perustuvat osakkeiden hankkimiseen tai luovuttamiseen, kun osuus saavuttaa tai ylittää tietyt kynnysarvot tai putoaa niiden alle, ja että kynnysarvot käynnistyvät kolmesta prosentista direktiivissä 2004/109/EY mainitun viiden prosentin asemesta. Siinä olisi lisäksi velvoitettava riskirahastot ja yksityisten pääomasijoitusrahastot, siinä määrin kuin nämä investoijaryhmät voidaan erotella toisistaan, ilmoittamaan sijoituspolitiikastaan ja siihen liittyvistä riskeistä yhtiöille, joiden osakkeita ne hankkivat tai omistavat, yksityis- ja yhteisösijoittajille, rahaston vastapuolille ja valvojille.

Ehdotusten olisi perustuttava nykyisen yhteisön lainsäädännön tarkasteluun, ja sitä tehtäessä olisi pyrittävä selvittämään, missä määrin nykyisiä avoimuutta koskevia säännöksiä voidaan soveltaa riskirahastojen ja yksityisten pääomasijoitusrahastojen erikoistilanteeseen.

Riskirahastot erityiskysymyksenä

Euroopan parlamentti pyytää komissiota ottamaan käyttöön säännöksiä, joilla tehostetaan riskirahastojen äänestyspolitiikan avoimuutta, koska yhteisön määräysten kohteiden olisi hoidettava tällaisia rahastoja. Säännöksissä olisi lisäksi oltava koko EU:n kattava osakkaiden tunnistamisjärjestelmä. Jos ehdotuksia on jo laadittu, ne olisi pantava täytäntöön asianmukaisesti.

Yksityinen pääomasijoittaminen erityiskysymyksenä

Euroopan parlamentti pyytää komissiota ehdottamaan säännöksiä, joilla investoijia kielletään "ryöväämästä" yhtiöitä (nk. yhtiöiden varojen puhdistaminen; "asset stripping") ja käyttämästä siten väärin valtaansa tavalla, joka pelkästään haittaa hankittua yhtiötä pitkällä aikavälillä vaikuttamatta millään tavoin myönteisesti sen tulevaisuuteen taikka sen työntekijöiden, luotonantajien ja liikekumppaneiden etuihin. Komission olisi lisäksi tarkasteltava yhteisiä sääntöjä, joilla taataan yhtiöiden pääoman riittävyys. Euroopan parlamentti pyytää komissiota vastaavasti tutkimaan, ovatko jäsenvaltiot toteuttaneet omaisuuden riipimisen vastaisia toimia.

Komission olisi tarkasteltava edellä mainitun yhden tai useamman lainsäädäntöehdotuksen yhteydessä tapoja ratkaista kysymykset, joita ilmenee, kun pankit lainaavat valtavia rahasummia hankkijoille, yksityiset pääomasijoitusrahastot mukaan luettuina, ja kiistävät sitten kaiken vastuun rahojen käyttötarkoituksesta tai lainan takaisinmaksuun käytettyjen varojen alkuperästä, kun otetaan huomioon, että nämä kysymykset jäävät lopulta velallisen vastuulle ja että verrattavissa riskeissä pääomavaatimusten on oltava samoja kautta koko rahoitusjärjestelmän.

Euroopan parlamentti pyytää komissiota tutkimaan, onko liiketoiminnan osan luovutusta koskevaa direktiiviä(1) mukautettava velkarahoitteisten yritysostojen erityistilanteeseen.

(1) Neuvoston direktiivi 2001/23/EY, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2001, työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 82, 22.3.2001, s. 16).