Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. toukokuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisön ja Seychellien tasavallan välisessä sopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta 18 päivän tammikuuta 2005 ja 17 päivän tammikuuta 2011 väliseksi ajaksi tehdyn pöytäkirjan muuttamista koskevan kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen tekemisestä (KOM(2007)0664 – C6-0430/2007 – 2007/0232(CNS))

P6_TA(2008)0187 A6-0085/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi (KOM(2007)0664),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan ja 300 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0430/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 83 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A6-0085/2008) ja budjettivaliokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnot,

1.   hyväksyy ehdotuksen neuvoston asetukseksi sellaisena kuin se on tarkistettuna ja hyväksyy sopimuksen tekemisen;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Seychellien tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 1 a kappale (uusi) (1 a)  Tämän pöytäkirjan satamalaitteita koskevassa VIII luvussa määrätään, että "Seychellien viranomaiset vahvistavat yhteisymmärryksessä laivanvarustajien kanssa edellytykset satamalaitteiden" käytölle, mutta tähän mennessä alan pyyntöjä satamainfrastruktuurin parantamiseksi ei ole huomioitu. Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 1 b kappale (uusi) (1 b)  Jotta Seychellien alakohtainen kalastuspolitiikka voisi toteutua, on otettava huomioon tällä hetkellä käytännössä erittäin ruuhkautuneen satamainfrastruktuurin parantaminen ja nykyaikaistaminen sekä mahdollisuus poistaa tonnikalan purkamista koskeva erityismaksu, jollaista ei ole maailman missään muussa satamassa. Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 1 a kohta (uusi) Komission arvioi vuosittain, ovatko jäsenvaltiot, joiden alukset toimivat sopimukseen liitetyn pöytäkirjan nojalla, noudattaneet ilmoittamista koskevia vaatimuksia. Jos näin ei ole, komissio kieltäytyy myöntämästä niille kalastuslisenssejä seuraavaa vuotta varten. Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi 3 a artikla (uusi) 3 a artikla Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kertomuksen pöytäkirjan 7 artiklassa tarkoitetun monivuotisen alakohtaisen ohjelman tuloksista sekä siitä, miten jäsenvaltiot ovat noudattaneet ilmoittamista koskevia vaatimuksia. Tarkistus 5 Ehdotus asetukseksi 3 b artikla (uusi) 3 b artikla Ennen pöytäkirjan voimassaolon päättymistä tai sen mahdollista korvaamista koskevien neuvottelujen aloittamista komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle pöytäkirjaa koskevan jälkiarvioinnin, joka sisältää kustannushyötyanalyysin.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. toukokuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi luvan antamisesta Portugalille soveltaa alennettua valmisteverokantaa Madeiran itsehallintoalueella siellä tuotettuun olueen (KOM(2007)0772 – C6-0012/2008 – 2007/0273(CNS))

P6_TA(2008)0188 A6-0146/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2007)0772),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0012/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A6-0146/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen;

2.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin päätös 8. toukokuuta 2008 Euroopan parlamentin ja komission välisen sopimuksen tekemisestä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY, soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (C6-0009/2008 – 2008/2002(ACI))

P6_TA(2008)0189 A6-0107/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon puhemiehen 27 päivänä maaliskuuta 2008 päivätyn kirjeen, jolla välitettiin 12 päivänä joulukuuta 2007 hyväksytty toimielinten välinen sopimus puheenjohtajakokouksen hyväksymässä muodossa,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 202 artiklan,

–   ottaa huomioon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä tehdyn päätöksen 1999/468/EY muuttamisesta 17 päivänä heinäkuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/512/EY(1),

–   ottaa huomioon luonnoksen Euroopan parlamentin ja komission väliseksi sopimukseksi menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY, soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (jäljempänä 'sopimus'),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 120 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0107/2008),

A.   katsoo, että komissio on valitettavasti laiminlyönyt noudattaa tiettyjä määräyksiä, jotka sisältyvät menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28. kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tehtyyn Euroopan parlamentin ja komission väliseen sopimukseen(2) ("vuoden 2000 sopimus"), kuten määräys, jonka mukaan parlamentille "toimitetaan samaan aikaan ja samoin ehdoin kuin komiteoiden jäsenille" kaikki komiteamenettelyasiakirjat, koska nämä asiakirjat lähetetään miltei aina liian myöhään eikä ainakaan samanaikaisesti kuin komitean jäsenille,

B.   katsoo, että neuvoston päätöksen 1999/468/EY soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt olivat ja ovat edelleen uutta valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä lukuun ottamatta erittäin epätyydyttäviä, mikä johtuu muun muassa komiteatietokannan toimintatavasta; ottaa huomioon, että asiakirjat lähetetään usein katkelmina ja kappaleina selittämättä niiden asemaa ja joskus harhaanjohtavasti otsikoituna, esim. toimenpide-ehdotuksia, joista ei ole vielä äänestetty komiteassa, lähetetään otsikoituina "valvontaoikeus", kun ne pitäisi lähettää otsikoituna "tiedonsaantioikeus", mikä aiheuttaa epäselvyyttä siitä, mitä määräaikoja sovelletaan,

C.   katsoo, että tämä ongelma vähentää käytännössä edelleen parlamentin jo ennestään hyvin rajoitettua mahdollisuutta komiteamenettelyssä käsiteltävien asioiden valvontaan,

D.   ottaa huomioon, että komissio on nyt sitoutunut perustamaan sähköisen rekisterin, joka sisältää kaikki parlamentille välitetyt asiakirjat ja johon parlamentilla on suora pääsy ja joka mahdollistaa samaan menettelyyn kuuluvien asiakirjojen selkeän yksilöinnin ja osoittaa menettelyn vaiheen ja aikataulun ja jossa erotetaan selkeästi toisistaan parlamentin vastaanottamat toimenpide-ehdotukset ja komitean lausunnon jälkeen lähetetty lopullinen ehdotus sekä yksilöidään selkeästi kaikki muutokset verrattuna parlamentille jo toimitettuihin asiakirjoihin,

E.   katsoo, että sopimus on käytännössä erittäin merkittävä paitsi uuden, valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn niin myös kaikkien komiteamenettelyjen kannalta; ottaa huomioon, että sopimus saattaa tulevaisuudessa muodostua ennakkotapaukseksi vastaavanlaisia tavoitteita varten tehtäville toimielinten välisille sopimuksille,

F.   ottaa huomioon, että sopimusta sovelletaan lyhyen siirtymävaiheen aikana, mutta tämän siirtymävaiheen aikana saadut kokemukset voivat osoittautua erittäin opettavaisiksi; ottaa huomioon, että sen tarkoituksena on Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen varmistaa, että kaikki kolmen toimielimen väliset komiteamenettelyt toimivat moitteettomasti,

1.   korostaa, että silloin kun valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä on noudatettava, se on kaikkia kolmea toimielintä sitova eikä siitä voida käydä kauppaa tai neuvotella; kehottaa neuvostoa, komissiota ja kaikkia parlamentin valiokuntia ottamaan tämän seikan asianmukaisesti huomioon kaikissa lainsäädäntömenettelyissä;

2.   muistuttaa, että valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä on noudatettava, kun on kyse laajakantoisista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen annetun perussäädöksen muita kuin keskeisiä osia, myös poistamalla joitakin niistä tai täydentämällä säädöstä lisäämällä uusia muita kuin keskeisiä osia;

3.   kehottaa neuvostoa ja komissiota siinä tapauksessa, että kyseessä ovat "harmaat" alueet, joilla voi olla epäselvää, olisiko sovellettava uutta valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä vai muuta komiteamenettelyä, soveltamaan uutta valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä;

4.   korostaa, että uuden valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn ainoana tarkoituksena on vahvistaa parlamentin valvontaoikeuksia ja että se ei millään tavalla muuta komissiolle siirretyn täytäntöönpanovallan laajuutta;

5.   katsoo, että sopimus vie oikeaan suuntaan parlamentin oikeuksia ja valtuuksia suhteessa siirrettyyn lainsäädäntövaltaan;

6.   pitää tervetulleena sitä, että sopimuksessa määritellään täsmällisemmin komission velvoite antaa parlamentille tietoja päätöksen 1999/468/EY 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti määräämällä, että parlamentille on tiedotettava komiteoiden toiminnasta "sellaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, jotka takaavat tietojen välittämisjärjestelmän avoimuuden sekä toimitettujen tietojen ja menettelyn eri vaiheiden yksilöimisen";

7.   odottaa, että komissio noudattaa täysin sopimuksen kaikkia määräyksiä, mitä ei valitettavasti tapahtunut vuoden 2000 sopimuksen aikana;

8.   vaatii pitämään aina korkeat laatuvaatimukset täyttävää pöytäkirjaa, joka sisältää läsnäololuettelot, joista käyvät ilmi vähintään kokoukseen osallistujien nimet, heidän asemansa ja sähköpostiosoitteensa;

9.   toteaa, että uuden rekisterin tehokas toiminta on sopimuksen täyden ja tyydyttävän täytäntöönpanon kannalta ratkaiseva tekijä, ja odottaa siksi innokkaasti sen toteuttamista käytännössä; suosittelee, että parlamentti ja komissio tarkastelevat asiaa uudelleen uuden rekisterin siirtymäkauden jälkeen ja korjaavat kaikki mahdollisesti ilmenneet käytännön ongelmat ja viat; suosittelee, että alkuvaiheessa parlamentti hankkii asianomaisilta tahoilta tietoa rekisterin toiminnasta;

10.   pitää erityisen tervetulleena uusia määräyksiä, joiden mukaan rekisterissä on selvästi yksilöitävä vastaanotettujen komitea-asiakirjojen luonne, mahdolliset yhteydet jo lähetettyihin asiakirjoihin ja niihin mahdollisesti tehdyt muutokset;

11.   kehottaa komissiota tässä yhteydessä muuttamaan sisäisiä menettelyjään sen varmistamiseksi, että erotetaan toisistaan yhtäältä toimenpide-ehdotukset, jotka on lähetettävä parlamentille tiedonsaantioikeuden mukaisesti samanaikaisesti kuin kyseiselle komitealle, ja toisaalta toimenpide-ehdotukset, jotka on lähetettävä parlamentille, jotta se voi käyttää valvontaoikeuttaan;

12.   pitää tervetulleena, että otetaan käyttöön "varhaisvaroitusjärjestelmä", jolla parlamentille ilmoitetaan heti kun on ilmeistä, että komitealle esitetään kiireellisiä ehdotuksia täytäntöönpanotoimenpiteiksi, mutta vaatii, että tätä ei saa käyttää ei-kiireellisten asioiden muuttamiseen kiireellisiksi, koska lyhennettyjä määräaikoja saadaan soveltaa vain asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa;

13.   toteaa, että jotta parlamentti voi käyttää valvontaoikeuttaan riittävien tietojen pohjalta, sille on säännöllisesti toimitettava kaikki tausta-aineisto, jossa selitetään, miksi komissio esittää tiettyjä toimenpiteitä; pitää tervetulleena komission valmiutta avustaa parlamenttia, jotta saavutetaan täysi yhteistyö erityisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä käsiteltäessä, ja kehottaa siksi komissiota esittämään parlamentille pyynnöstä kaikki toimenpide-ehdotukseen liittyvät tausta-asiakirjat;

14.   ei yhdy komission näkemykseen, jonka mukaan parlamentille toimitetut ehdotukset täytäntöönpanotoimenpiteiksi ovat luottamuksellisia komiteassa tapahtuvaan äänestykseen asti, ja pitää kiinni oikeudestaan kuulla ketä tahansa haluamaansa tahoa toimenpide-ehdotuksista; kehottaa komissiota tarkistamaan näkemystään ja julkistamaan kaikki toimenpide-ehdotukset heti niiden virallisen esittämisen jälkeen;

15.   hyväksyy sopimuksen tekemisen ja odottaa, että se pannaan hyväksymisen jälkeen viipymättä täysin täytäntöön;

16.   päättää liittää sopimuksen työjärjestykseensä korvaamaan sen liitteen XII;

17.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja sen liitteen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTTI

KOMISSIO

EUROOPAN PARLAMENTIN JA KOMISSION VÄLINEN SOPIMUS

menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY, soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä

Tiedottaminen Euroopan parlamentille

1.  Päätöksen 1999/468/EY(3) 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissio tiedottaa Euroopan parlamentille säännöllisesti komiteoiden(4) työstä sellaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, jotka takaavat tietojen välittämisjärjestelmän avoimuuden sekä toimitettujen tietojen ja menettelyn eri vaiheiden yksilöimisen. Tätä varten sille toimitetaan samaan aikaan ja samoin edellytyksin kuin komiteoiden jäsenille komiteoiden kokousten esityslistaluonnokset, näille komiteoille perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen annettujen perussäädösten mukaisesti toimitettavat ehdotukset täytäntöönpanotoimenpiteiksi, äänestystulokset, yhteenveto kokouspöytäkirjoista ja luettelot viranomaisista, joihin jäsenvaltioiden edustajikseen nimeämät henkilöt kuuluvat.

Rekisteri

2.  Komissio perustaa rekisterin, joka sisältää kaikki Euroopan parlamentille toimitetut asiakirjat(5). Euroopan parlamentilla on suora käyttöoikeus rekisteriin. Kaikkiin Euroopan parlamentille lähetettyihin asiakirjoihin liittyvät viitetiedot julkistetaan päätöksen 1999/468/EY 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

3.  Päätöksen 1999/468/EY 7 artiklan 3 kohdasta annetussa lausumassa(6) esitettyjen komission sitoumusten mukaisesti, niin pian kuin asianmukaiset tekniset järjestelyt on tehty, 2 kohdassa tarkoitettua rekisteriä käyttäen voidaan erityisesti

4.  Kun Euroopan parlamentti ja komissio tämän sopimuksen voimaantulosta alkavan siirtymäkauden jälkeen toteavat järjestelmän olevan toimintavalmis ja tyydyttävä, asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille sähköisellä ilmoituksella, jossa on linkki 2 kohdassa tarkoitettuun rekisteriin. Päätös tehdään Euroopan parlamentin puhemiehen ja komission puheenjohtajan välisellä kirjeenvaihdolla. Siirtymäkauden aikana asiakirjat lähetetään Euroopan parlamentille sähköpostin liitetiedostona.

5.  Lisäksi komissio suostuu toimittamaan Euroopan parlamentille sen asiasta vastaavan valiokunnan pyynnöstä tiedoksi erityiset ehdotukset sellaisten perussäädösten täytäntöönpanotoimenpiteiksi, joita ei ole hyväksytty perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen mutta joilla on erityinen merkitys Euroopan parlamentille. Nämä toimenpiteet kirjataan 2 kohdassa tarkoitettuun rekisteriin ja niistä ilmoitetaan Euroopan parlamentille.

6.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen yhteenvetojen lisäksi Euroopan parlamentti voi pyytää saada tutustua komiteoiden kokouspöytäkirjoihin(7). Komissio tutkii jokaisen pyynnön tapauskohtaisesti Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen(8) liitteessä 1 vahvistettuja luottamuksellisuussääntöjä noudattaen.

Luottamukselliset asiakirjat

7.  Luottamuksellisia asiakirjoja käsiteltäessä noudatetaan asianomaisen toimielimen sisäisiä hallinnollisia menettelyjä, joilla varmistetaan tarpeelliset takeet.

Päätöksen 1999/468/EY 8 artiklan mukaiset Euroopan parlamentin päätöslauselmat

8.  Päätöksen 1999/468/EY 8 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentti voi ilmaista perustellulla päätöslauselmalla, että ehdotus perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti annetun perussäädöksen täytäntöönpanotoimenpiteiksi ylittäisi kyseisessä perussäädöksessä säädetyn täytäntöönpanovallan.

9.  Euroopan parlamentti hyväksyy tällaisen perustellun päätöslauselman työjärjestyksensä mukaisesti; sen on tehtävä tämä kuukauden kuluessa siitä, kun lopullisesta ehdotuksesta täytäntöönpanotoimenpiteiksi on vastaanotettu ne kielitoisinnot, joilla asiakirjat on toimitettu asianomaisen komitean jäsenille.

10.  Euroopan parlamentti ja komissio ovat yhtä mieltä siitä, että on aiheellista vahvistaa pysyvästi lyhyempi määräaika tietyille kiireellisille täytäntöönpanotoimenpiteille, joista on tehtävä päätös lyhyemmässä ajassa moitteettoman hallinnon vuoksi. Tämä koskee erityisesti tiettyjä toimenpiteitä, jotka liittyvät ulkoisiin toimiin, kuten humanitaariseen ja hätäapuun, terveyden ja turvallisuuden suojeluun, liikenneturvallisuuteen ja liikenteen turvaamiseen sekä poikkeuksiin julkisia hankintoja koskevista säännöistä. Toimenpiteet, joita asia koskee, ja sovellettavat määräajat vahvistetaan komission jäsenen ja parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtajan välisessä sopimuksessa. Kumpikin osapuoli voi milloin tahansa peruuttaa sopimuksen.

11.  Kiireellisissä tapauksissa ja tavanomaiseen hallintoon kuuluvissa toimenpiteissä ja/tai toimenpiteissä, joiden voimassaoloaika on rajattu, sovelletaan lyhyempää määräaikaa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta 10 kohdassa tarkoitettuihin tapauksiin. Tämä määräaika voi olla erittäin lyhyt erityisen kiireellisissä tapauksissa, etenkin kansanterveyttä koskevista syistä. Asianomainen komission jäsen vahvistaa asianmukaisen määräajan ja ilmoittaa perusteen sille. Euroopan parlamentti voi tällaisissa tapauksissa käyttää menettelyä, jossa päätöksen 1999/468/EY 8 artiklan soveltaminen siirretään asiasta vastaavalle parlamentin valiokunnalle, joka voi lähettää vastauksen komissiolle kyseisessä määräajassa.

12.  Heti kun komission yksiköt arvioivat, että 10 ja 11 kohdassa tarkoitettu ehdotus toimenpiteiksi saattaa olla toimitettava parlamentin valiokunnalle, ne ilmoittavat epävirallisesti parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan tai vastaavien valiokuntien sihteeristölle. Heti kun alustavat ehdotukset toimenpiteiksi on toimitettu komitean jäsenille, komission yksiköt ilmoittavat parlamentin valiokunnan tai valiokuntien sihteeristölle niiden kiireellisyydestä ja määräajoista, joita sovelletaan, kun lopullinen ehdotus on annettu.

13.  Kun Euroopan parlamentti on toimittanut 8 kohdassa tarkoitetun päätöslauselman tai 11 kohdassa tarkoitetun vastauksen, asianomainen komission jäsen ilmoittaa täysistunnossa parlamentille tai tarvittaessa asiasta vastaavalle valiokunnalle toimista, joihin komissio aikoo ryhtyä päätöslauselman johdosta.

14.  Edellä 10–13 kohdassa tarkoitetut tiedot merkitään rekisteriin.

Valvonnan käsittävä sääntelymenettely

15.  Sovellettaessa valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä komissio ilmoittaa komiteassa toimitetun äänestyksen jälkeen Euroopan parlamentille sovellettavista määräajoista. Jollei 16 kohdasta muuta johdu, määräaika alkaa kulua vasta, kun Euroopan parlamentti on saanut kaikki kielitoisinnot.

16.  Lyhennettyjä määräaikoja sovellettaessa (päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 5 kohdan b alakohta) ja erittäin kiireellisissä tapauksissa (päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 6 kohta) määräaika alkaa päivästä, jona Euroopan parlamentti vastaanottaa komitean jäsenille toimitetut kielitoisinnot lopullisesta ehdotuksesta täytäntöönpanotoimenpiteeksi, ellei parlamentin valiokunnan puheenjohtaja vastusta tätä. Komissio pyrkii joka tapauksessa lähettämään kaikki kielitoisinnot Euroopan parlamentille mahdollisimman pian. Heti kun komission yksiköt arvioivat, että 5 a artiklan 5 kohdan b alakohdassa tai 6 kohdassa tarkoitettu ehdotus toimenpiteiksi saattaa olla toimitettava parlamentin valiokunnalle, ne ilmoittavat siitä epävirallisesti parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan tai vastaavien valiokuntien sihteeristölle.

Rahoituspalvelut

17.  Komissio sitoutuu päätöksen 1999/468/EY 7 artiklan 3 kohdasta antamansa lausuman mukaisesti rahoituspalvelujen osalta

Lisäksi komissio varmistaa, että parlamentin täysistunnossa 5 päivänä helmikuuta 2002(9) annettuja ja täysistunnossa 31 päivänä maaliskuuta 2004(10) toistettuja sitoumuksia ja sitoumuksia, joihin viitataan komission jäsenen Bolkesteinin Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajalle 2 päivänä lokakuuta 2001 lähettämän kirjeen(11) 1–7 kohdassa, noudatetaan koko rahoituspalvelualan osalta (mukaan luettuina arvopaperi-, pankki- ja vakuutusala, eläkelaitokset ja tilitoimistot).

Parlamentin työskentelyaikataulu

18.  Lukuun ottamatta tapauksia, joissa sovelletaan lyhennettyjä määräaikoja, tai erittäin kiireellisiä tapauksia komissio ottaa toimittaessaan ehdotuksia täytäntöönpanotoimenpiteiksi tämän sopimuksen mukaisesti huomioon Euroopan parlamentin loma-ajat (talviloma, kesäloma, Euroopan parlamentin vaalit) turvatakseen parlamentin mahdollisuuden käyttää oikeuksiaan neuvoston päätöksessä 1999/468/EY ja tässä sopimuksessa vahvistettujen määräaikojen puitteissa.

Euroopan parlamentin ja komission välinen yhteistyö

19.  Euroopan parlamentti ja komissio ilmaisevat olevansa valmiita avustamaan toisiaan varmistaakseen täysimittaisen yhteistyön erityisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä käsiteltäessä. Tätä varten luodaan asianmukaisia yhteyksiä hallinnon tasolla.

Aikaisemmat sopimukset

20.  Tällä sopimuksella korvataan neuvoston päätöksen 1999/468/EY soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä vuonna 2000 tehty Euroopan parlamentin ja komission välinen sopimus(12). Euroopan parlamentti ja komissio katsovat, että seuraavat sopimukset ovat niitä koskevilta osiltaan vaikutuksettomia: Plumbin–Delorsin sopimus vuodelta 1988, Samlandin–Williamsonin sopimus vuodelta 1996 ja vuonna 1994 sovittu yhteistoimintatapa(13).

(1) EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11. (2) EYVL L 256, 10.10.2000, s. 19. (3) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11). (4) Tässä sopimuksessa tarkoitetaan 'komitealla' päätöksen 1999/468/EY mukaisesti perustettuja komiteoita, paitsi milloin nimenomaisesti osoitetaan, että tarkoitetaan muuta komiteaa. (5) Rekisterin perustamisen tavoitepäivä on 31 päivä maaliskuuta 2008. (6) EUVL C 171, 22.7.2006, s. 21. (7) Ks. Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 19.7.1999 asiassa T-188/97, Rothmans v. komissio, Kok. 1999, s. II-2463. (8) EUVL C 177 E, 18.5.2006, s. 123. (9) EYVL C 284 E, 21.11.2002, s. 19. (10) EUVL C 103 E, 29.4.2004, s. 446 ja 31 päivänä maaliskuuta 2004 pidetyn parlamentin täysistunnon sanatarkat istuntoselostukset, kohta "Äänestykset". (11) EYVL C 284 E, 21.11.2002, s. 83. (12) EYVL L 256, 10.10.2000, s. 19. (13) EYVL C 102, 4.4.1996, s. 1.

Euroopan parlamentin päätös 8. toukokuuta 2008 Euroopan parlamentin työjärjestyksen täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevan 81 artiklan muuttamisesta (2008/2027(REG))

P6_TA(2008)0190 A6-0108/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon puhemiehen 27. maaliskuuta 2008 päivätyn kirjeen, jolla välitettiin puheenjohtajakokouksen 12. joulukuuta 2007 hyväksymä toimielinten välinen sopimus,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja komission välisen sopimuksen menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY, soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 120 artiklan 2 kohdan sekä 201 ja 202 artiklan,

–   ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0108/2008),

1.   päättää muuttaa työjärjestystä jäljempänä esitetyllä tavalla;

2.   palauttaa mieliin, että kyseinen muutos tulee voimaan seuraavan istuntojakson ensimmäisenä päivänä;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.

Nykyinen teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Euroopan parlamentin työjärjestys 81 artikla – 4 kohta – a alakohta a)  Valvonta-aika alkaa, kun ehdotus toimenpiteistä on annettu parlamentille kaikilla virallisilla kielillä; a)  Valvonta-aika alkaa, kun ehdotus toimenpiteistä on annettu parlamentille kaikilla virallisilla kielillä. Lyhennettyjä määräaikoja sovellettaessa (menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 5 kohdan b alakohta) ja erittäin kiireellisissä tapauksissa (päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 6 kohta) määräaika alkaa päivästä, jona Euroopan parlamentti vastaanottaa komitean jäsenille toimitetut kielitoisinnot lopullisesta ehdotuksesta täytäntöönpanotoimenpiteeksi, ellei asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja vastusta tätä. Tässä tapauksessa työjärjestyksen 138 artiklaa ei sovelleta;

(1) Hyväksytyt tekstit 8.5.2008, P6_TA(2008)0189.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. toukokuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä maataloustuottajien tukijärjestelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttamisesta puuvillan tukijärjestelmän osalta (KOM(2007)0701 – C6-0447/2007 – 2007/0242(CNS))

P6_TA(2008)0191 A6-0166/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2007)0701),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0447/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A6-0166/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 2 kappale (2)  Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 A luku kumottiin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-310/04 7 päivänä syyskuuta 2006 antamalla tuomiolla suhteellisuusperiaatteen vastaisena; perusteluna oli erityisesti se, että "neuvosto asetuksen (EY) N:o 864/2004 antajana ei ole osoittanut yhteisöjen tuomioistuimessa, että tällä asetuksella käyttöön otettu puuvillan uusi tukijärjestelmä toteutettiin tosiasiallisesti sen harkintavallan rajoissa, mikä merkitsee kaikkien käsiteltävänä olevan asian kannalta merkityksellisten seikkojen ja olosuhteiden huomioon ottamista, ja näihin kuuluvat muun muassa kaikki puuvillan viljelyyn liittyvät palkkakustannukset ja siementenpoistoyritysten toimintakyky, joiden huomioon ottaminen oli tarpeen kyseisen viljelyn kannattavuuden arvioinnissa" ja se ettei yhteisöjen tuomioistuin voi "tutkia, onko yhteisön lainsäätäjä voinut ilman, että se on ylittänyt sille tässä asiassa myönnetyn laajan harkintavallan rajoja, päätyä siihen, että puuvillan lajikohtaisen tuen määrän vahvistaminen 35 prosentiksi aikaisemmassa tukijärjestelmässä voimassa olleiden tukien määrästä riittää takaamaan asetuksen (EY) N:o 864/2004 johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa esitetyn ja pöytäkirjassa N:o 4 olevassa 2 kohdassa määrättyä tavoitetta heijastavan tavoitteen, joka koskee kannattavuuden ja siten kyseisen lajin viljelyn jatkumisen turvaamista". Tuomioistuin määräsi myös, että kumoamisen vaikutukset on lykättävä kohtuullisen ajan kuluessa tapahtuvaan uuden asetuksen antamiseen asti. (2)  Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 A luku kumottiin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-310/04 7 päivänä syyskuuta 2006 antamalla tuomiolla suhteellisuusperiaatteen vastaisena; perusteluna oli erityisesti se, että "neuvosto asetuksen [(EY) N:o 864/2004] antajana ei ole osoittanut yhteisöjen tuomioistuimessa, että tällä asetuksella käyttöön otettu puuvillan uusi tukijärjestelmä toteutettiin tosiasiallisesti sen harkintavallan rajoissa, mikä merkitsee kaikkien käsiteltävänä olevan asian kannalta merkityksellisten seikkojen ja olosuhteiden huomioon ottamista, ja näihin kuuluvat muun muassa kaikki puuvillan viljelyyn liittyvät palkkakustannukset ja siementenpoistoyritysten toimintakyky, joiden huomioon ottaminen oli tarpeen kyseisen viljelyn kannattavuuden arvioinnissa" ja se ettei yhteisöjen tuomioistuin voi "tutkia, onko yhteisön lainsäätäjä voinut ilman, että se on ylittänyt sille tässä asiassa myönnetyn laajan harkintavallan rajoja, päätyä siihen, että puuvillan lajikohtaisen tuen määrän vahvistaminen 35 prosentiksi aikaisemmassa tukijärjestelmässä voimassa olleiden tukien määrästä riittää takaamaan asetuksen [(EY) N:o 864/2004] johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa esitetyn" tavoitteen, jonka mukaan puuvillan erityistuen määrä olisi laskettava siten, että varmistetaan taloudelliset edellytykset, jotka mahdollistavat toiminnan jatkumisen kyseisen kasvin viljelyyn suotuisilla alueilla ja estävät täten puuvillan korvaamisen muilla lajeilla. Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 3 kappale (3)  Tuomioistuimen asiassa C-310/04 antaman tuomion mukaisesti on tarpeen hyväksyä uusi puuvillan lajikohtainen tukijärjestelmä. (3)  Tuomioistuimen asiassa C-310/04 antaman tuomion mukaisesti on tarpeen hyväksyä uusi puuvillan lajikohtainen tukijärjestelmä, jonka avulla turvataan kannattavuus ja siten puuvillan viljelyn jatkuminen kestävällä tavalla, kuten todetaan sekä tuomioistuimen tuomiossa että asetuksen (EY) N:o 864/2004 johdanto-osan viidennessä kappaleessa esitetyssä tavoitteessa. Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 3 a kappale (uusi) (3 a)  Puuvillaa viljellään yleisimmin alueilla, joiden bruttokansantuote on Euroopan unionin alhaisimpia ja joiden talouselämä kytkeytyy tiiviisti maatalouteen. Näillä alueilla puuvillan viljely ja sitä tukeva puuvillan siementen poistamisteollisuus muodostavat ensisijaisen tulojen ja työllisyyden lähteen, joka vastaa joissakin tapauksissa yli 80:tä prosenttia kyseessä olevan alueen toiminnasta. Lisäksi joillakin alueilla maaperän ominaisuudet ovat maatalouden harjoittamisen kannalta sellaiset, että lyhyellä aikavälillä muita viljelyvaihtoehtoja ei ole. Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 3 b kappale (uusi) (3 b)  Voimassa oleva puuvillan tukijärjestelmä on luonteeltaan erityinen. Se perustuu Kreikan, Espanjan ja Portugalin liittymisasiakirjoihin, ja sen tavoitteisiin kuuluvat puuvillan tuotannon tukeminen tietyillä yhteisön alueilla, jotka ovat tällä hetkellä riippuvaisia puuvillan viljelystä, kohtuullisten tulojen mahdollistaminen kyseisille tuottajille sekä markkinoiden tasapainottaminen. Tarkistus 5 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 4 kappale (4)  Uuden järjestelmän olisi vastattava Kreikan liittymisasiakirjan liitteenä olevan puuvillaa koskevan pöytäkirjan N:o 4, jäljempänä 'pöytäkirja N:o 4', 2 kohdassa asetettuja tavoitteita tukea puuvillan tuotantoa niillä yhteisön alueilla, joilla tällä tuotannolla on tärkeä merkitys maataloudelle, mahdollistaa kyseisille tuottajille kohtuulliset tulot ja vakauttaa markkinat parantamalla rakenteita tarjonnan ja markkinoille saattamisen kannalta. (4)  Uuden järjestelmän olisi vastattava Kreikan liittymisasiakirjan liitteenä olevan puuvillaa koskevan pöytäkirjan N:o 4, jäljempänä 'pöytäkirja N:o 4', 2 kohdassa asetettuja tavoitteita tukea puuvillan tuotantoa niillä yhteisön alueilla, joilla tällä tuotannolla on tärkeä merkitys maataloudelle ja yhteiskunnan rakenteelle, taata kyseisille tuottajille kohtuullinen tulonjako ja vakauttaa markkinat parantamalla rakenteita tarjonnan ja markkinoille saattamisen kannalta. Tarkistus 6 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 5 kappale (5)  Kaikki puuvilla-alan erityistilanteeseen liittyvät seikat ja olosuhteet, myös kyseisen viljelyn kannattavuuden arvioimiseen tarvittavat seikat, olisi otettava huomioon. Tätä varten käynnistettiin arviointi- ja kuulemismenettely: laadittavan puuvillan tukijärjestelmän sosioekonomisista ja ympäristövaikutuksista yhteisön puuvilla-alalla tehtiin kaksi tutkimusta ja sidosryhmille järjestettiin erityisiä seminaareja ja Internet-kuuleminen. (5)  Kaikki puuvilla-alan erityistilanteeseen liittyvät seikat ja olosuhteet, myös kyseisen viljelyn kannattavuuden arvioimiseen tarvittavat seikat, olisi otettava huomioon. Puuvillaa viljellään alueilla, jotka kuuluvat kaudella 2007–2013 edelleen maatalousvaltaisiin lähentymistavoitealueisiin, joilla viljelyvaihtoehtoja on vähän. Lisäksi maanviljely ja siihen liittyvä maatalousteollisuus on kyseisillä alueilla huomattava työllistäjä ja tulonlähde. Siksi käynnistettiin arviointi- ja kuulemismenettely: laadittavan puuvillan tukijärjestelmän sosioekonomisista ja ympäristövaikutuksista yhteisön puuvilla-alalla tehtiin kaksi tutkimusta ja sidosryhmille järjestettiin erityisiä seminaareja ja Internet-kuuleminen. Tarkistus 7 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 6 kappale (6)  Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksen keskeisiä tekijöitä ovat suoran tuottajatuen irrottaminen tuotannosta sekä tilatukijärjestelmän käyttöönotto pyrittäessä siirtymään hintojen ja tuotannon tukemiseen perustuvasta järjestelmästä maataloustuottajan tulotukeen. Asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 on nämä toimenpiteet otettu käyttöön useiden maataloustuotteiden osalta. (6)  Asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 otettiin käyttöön suoran tuottajatuen irrottaminen tuotannosta sekä tilatukijärjestelmä useiden maataloustuotteiden osalta. Tarkistus 8 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 8 kappale (8)  Jos puuvilla-alan tukijärjestelmä sisällytettäisiin kokonaan tilatukijärjestelmään, yhteisön puuvillan tuotantoalueille muodostuisi merkittävä tuotannon keskeyttämisriski. Tämän vuoksi osa tuesta olisi edelleen sidottava puuvillan viljelyyn maksamalla tukikelpoisille hehtaareille lajikohtaista tukea. Sen määrä olisi laskettava siten, että pöytäkirjan N:o 4 2 kohdassa asetetut tavoitteet saavutetaan, mutta puuvillajärjestelmä liitetään samalla YMP:n yleiseen uudistukseen ja yksinkertaistukseen. Tämän vuoksi on tehdyn arvioinnin mukaan perusteltua, että kunkin jäsenvaltion käytettävissä oleva kokonaistuki hehtaaria kohti vahvistetaan 35 prosentiksi suoraan tuottajille menevästä tuen kansallisesta osuudesta. Tällaisella tukiosuudella puuvilla-alasta tulee pitkällä aikavälillä kannattavaa, ja se edistää puuvillan tuotantoalueiden kestävää kehitystä ja varmistaa viljelijöiden kohtuulliset tulot. (8)  Jos puuvilla-alan tukijärjestelmä sisällytettäisiin kokonaan tilatukijärjestelmään, yhteisön puuvillan tuotantoalueille muodostuisi merkittävä tuotannon keskeyttämisriski. Tämän vuoksi osa tuesta olisi edelleen sidottava puuvillan viljelyyn maksamalla tukikelpoisille hehtaareille lajikohtaista tukea. Sen määrä olisi laskettava siten, että pöytäkirjan N:o 4 2 kohdassa asetetut tavoitteet saavutetaan, mutta puuvillajärjestelmä liitetään samalla YMP:n yleiseen uudistukseen ja yksinkertaistukseen. Tämän vuoksi on tehdyn arvioinnin mukaan perusteltua, että kunkin jäsenvaltion käytettävissä oleva kokonaistuki hehtaaria kohti vahvistetaan jäsenvaltion esittämien toiveiden mukaisesti ja vähintään 35 prosentiksi suoraan tuottajille menevästä tuen kansallisesta osuudesta toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Tällaisella tukiosuudella puuvilla-alasta tulee pitkällä aikavälillä kannattavaa, ja se edistää puuvillan tuotantoalueiden kestävää kehitystä ja varmistaa viljelijöiden kohtuulliset tulot. Tarkistus 9 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 9 kappale (9)  Suoraan tuottajille menevän, tuen kansallisen osuuden jäljellä olevan 65 prosentin osuuden olisi oltava käytettävissä tilatukijärjestelmässä. (9)  Välillisesti tuottajille menevän, tuen kansallisen osuuden jäljellä olevan osuuden, joka sijoittuisi 20 ja 65 prosentin välille, olisi oltava käytettävissä tilatukijärjestelmässä. Tarkistus 10 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 10 kappale (10)  Ympäristöön liittyvistä syistä olisi vahvistettava jäsenvaltiokohtainen perusala puuvillan kylvöalojen rajoittamiseksi. Lisäksi vain jäsenvaltioiden hyväksymien alojen olisi oltava tukikelpoisia aloja. (10)  Olisi vahvistettava jäsenvaltiokohtainen perusviljelyala asettaen etusijalle perinteiset viljelyalueet ja varmistaen puuvillan viljelyn jatkuminen alueilla, joilla puuvillan tuotanto on maataloudelle erityisen tärkeää. Lisäksi vain jäsenvaltioiden hyväksymien alojen olisi oltava tukikelpoisia aloja. Tarkistus 11 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 10 a kappale (uusi) (10 a)  Tuottajille myönnettävän tuotantosidonnaisen tuen laajuus sekä laajemmassa merkityksessä sen määrä olisi mukautettava vastaamaan vallitsevaa tilannetta kunnioittaen alan taloudellista neutraliteettia. Tarkistus 12 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 10 b kappale (uusi) (10 b)  Koska puuvillan viljelylle ei juuri ole korvaavia vaihtoehtoja, on tarpeen kehittää sellaisia tukijärjestelyjä, joilla voidaan varmistaa viljelyn kannattavuus ja sen jatkuminen unionin tuotantoalueilla. Jäsenvaltioille on siten annettava mahdollisuus lisätä tuotantosidonnaisten tukien määrää tapauksissa, joissa viljelty pinta-ala jää alle tuotannon perusalan, noudattaen rahoituksen neutraalisuuden periaatetta ja vahvistaen viljelijäkohtaisen tuen enimmäismäärän. Tarkistus 13 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 11 kappale (11)  Siementenpoistoteollisuuden tarpeiden tyydyttämiseksi tukikelpoisuuteen olisi liitettävä tosiasiallisesti korjatun puuvillan laadun vähimmäisvaatimusten noudattaminen. (11)  Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi sekä vahvistettava tuotantoon sidottujen tukien taso edellä mainituissa rajoissa että päätettävä tosiasiallisesti korjatun puuvillan laadun vähimmäisvaatimuksista, jotta viljelijät voivat saada kyseistä tukea. Tarkistus 14 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 11 a kappale (uusi) (11 a)  Koska puuvillan tuotanto jäsenvaltiossa vähenee, siementenpoistoteollisuus kärsii jo nyt rakennemuutoksesta, jota olisi lievitettävä asianmukaisin tukitoimin, joilla tuotantosuuntaansa muuttamaan joutuvat yksiköt voisivat toteuttaa siirtymän joustavasti. Tässä tarkoituksessa voitaisiin perustaa rakenneuudistusrahasto, jonka toimintaa rahoitettaisiin puuvillan tukijärjestelmän varoista. Tarkistus 15 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 12 a kappale (uusi) (12 a)  On tärkeää, että kilpailukyvyn vahvistamisen mahdollistavia tukitoimenpiteitä voidaan mukauttaa. Yhteisön olisi määriteltävä ja rahoitettava nämä toimenpiteet. Jäsenvaltioille itselleen kuuluu oikeus valita toimenpiteet, joita ne pitävät tehokkaina ja jotka on mukautettu niiden alueiden erityispiirteisiin, sekä sisällyttää ne omiin kansallisiin tukiohjelmiinsa. Tarkistus 16 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 12 b kappale (uusi) (12 b)  Kansalliset tukiohjelmat olisi rahoitettava pääasiassa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan mukaisesti pidätetyistä varoista ja tuotantosidonnaisen tuen käyttämättä jäävästä osuudesta. Tarkistus 17 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 12 c kappale (uusi) (12 c)  Kansalliset tukiohjelmat olisi rahoitettava prosentuaalisella osuudella tuotantosidonnaisesta tuesta sekä määrärahoilla, joita ei yhdistetä tuotantosidonnaiseen tukeen siksi, että viljelyaloja pienennetään perusalan rajan alle, jolloin alan rahoituksen neutraalisuus säilyy. Tarkistus 18 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 12 d kappale (uusi) (12 d)  Kansallisiin tukiohjelmiin voi kuulua muun muassa toimenpiteitä, joilla pyritään järjestämään uudelleen lajikkeita, nykyaikaistamaan viljelmiä puuvilla-alan kilpailukyvyn vahvistamiseksi, tukemaan ympäristöä säästävien viljelymenetelmien käyttöä ja edistämään laadukkaampien lajikkeiden kehittämiseen keskittyvää tutkimusta sekä myynninedistämistoimia ja toimenpiteitä siementenpoistotehtaiden nykyaikaistamiseksi. Tarkistus 19 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 12 e kappale (uusi) (12 e)  Laadukkaan puuvillan tuotannon edistämiseksi kansallisissa tukiohjelmissa on otettava käyttöön laatupalkkio. Tällä palkkiolla rahoitettaisiin puuvillan laadun parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä, ja se myönnettäisiin tuottajille, jotka valmistavat kyseisen jäsenvaltion vahvistamien kriteerien mukaisesti poikkeuksellisen laadukasta tuotetta, tuotannon laadun parantamiseksi ja yhteisön puuvillan kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Tarkistus 20 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 12 f kappale (uusi) (12 f)  Asetuksen (EY) N:o 864/2004, jota ollaan kumoamassa, perusteella on ehdotettu, että 22 000 000 euron suuruinen rahamäärä (joka vastaa 2,74 prosenttia tuista) kuuluisi jatkossa toiseen pilariin ja että se kohdennettaisiin puuvillan viljelyalueiden rakenneuudistukseen. Jotta alan määrärahoja voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla, tämä rahamäärä on syytä siirtää takaisin ensimmäiseen pilariin ja sisällyttää se kansallisten tukiohjelmien rahoitukseen. Tarkistus 21 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 13 a kappale (uusi) (13 a)  Puuvillaa koskevien säännösten olisi oltava voimassa vuoteen 2013 asti. Tarkistus 22 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 13 b kappale (uusi) (13 b)  Vuonna 2004 hyväksytyn ja tuomioistuimen asiassa C-310/04 kumoaman puuvilla-alan uudistuksen täytäntöönpanon jälkeen tuotanto on merkittävästi vähentynyt, ja tästä on aiheutunut kaikille alan toimijoille taloudellisia menetyksiä, jotka olisi korvausten maksamiseksi asianmukaisesti arvioitava. Tarkistus 23 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 13 c kappale (uusi) (13 c)  Jotta helpotettaisiin siirtymistä olemassa olevasta puuvilla-alan tukijärjestelmästä tässä asetuksessa vahvistettuun järjestelmään, on hyväksyttävä siementenpoistoalan uudelleenjärjestelyyn liittyviä toimia. Tarkistus 24 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 1 artiklan 1 alakohta Asetus (EY) N:o 1782/2003 110 a artikla – 1 a alakohta (uusi) Tuesta voidaan myöntää tietty prosenttiosuus alan elinkelpoisuutta edistäviin toimiin sellaisten erityisohjelmien perusteella, jotka on määritelty tuottajajäsenvaltioiden toimittamissa kansallisissa suunnitelmissa ja jotka on hyväksytty hallintokomiteamenettelyssä. Kyseiset ohjelmat voivat sisältää toimia kriisien ennaltaehkäisemiseksi ja hallinnoimiseksi sekä alan elinkelpoisuutta parantavia toimia, jotka eivät sisälly maaseudun kehittämispolitiikkaan. Tarkistus 25 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 1 artiklan 1 alakohta Asetus (EY) N:o 1782/2003 110 b artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a.  Tuottajajäsenvaltiot voivat päättää lisäehdoista, jotka liittyvät kylvöön, viljelyyn, korjuuseen ja siementenpoistoteollisuudelle toimittamiseen, jotta puuvillan tuotanto säilyisi tuotantoalueilla eikä sitä korvattaisi muulla viljelyllä. Tarkistus 26 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 1 artiklan 1 alakohta Asetus (EY) N:o 1782/2003 110 c artikla – 1 kohta – 2 luetelmakohta –  Kreikka: 370 000 ha, –  Kreikka: 270 000 ha, Tarkistus 38 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 1 artikla – 1 kohta Asetus (EY) N:o 1782/2003 110 c artikla – 2 kohta – johdantokappale 2.  Tuen määrät tukikelpoista hehtaaria kohden ovat seuraavat: 2.  Tuen määrät tukikelpoista hehtaaria kohden vastaavat vähintään 35:tä prosenttia viljelijän saamasta kokonaismäärästä ja ovat seuraavat: Tarkistus 27 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 1 artiklan 1 alakohta Asetus (EY) N:o 1782/2003 110 c artikla – 2 kohta – 2 luetelmakohta –  Kreikka: 594 euroa 300 000 hehtaarille ja 342,85 euroa lopuille 70 000 hehtaarille, –  Kreikka: vähintään 750 euroa, Tarkistus 28 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 1 artiklan 1 alakohta Asetus (EY) N:o 1782/2003 110 c artikla – 3 kohta – 2 alakohta Kreikan osalta sovelletaan kuitenkin suhteellista vähennystä siihen tuen määrään, joka on vahvistettu kansallisen perusalan 70 000 hehtaarin suuruiselle osalle, jotta noudatettaisiin 202,2 miljoonan euron kokonaismäärää. Poistetaan. Tarkistus 29 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 1 artiklan 1 alakohta Asetus (EY) N:o 1782/2003 110 c artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a.  Jos puuvillan tukikelpoinen viljelyala jää jossain jäsenvaltiossa 1 kohdassa vahvistetun perusalan alle, kyseisen jäsenvaltion 2 kohdassa tarkoitettua tukea lisätään suhteessa perusalan alitukseen 144 artiklassa tarkoitetun menettelyn perusteella vahvistettuun rajaan saakka. Mahdolliset säästöt tuotannon vähentämisestä on kohdennettava kansallisiin tukiohjelmiin. Tarkistus 30 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 1 artiklan 1 alakohta Asetus (EY) N:o 1782/2003 110 d artikla – 1 kohta – 5 a luetelmakohta (uusi) – markkinakriisien hallintatoimien toteuttaminen. Tarkistus 31 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 1 artiklan 1 alakohta Asetus (EY) N:o 1782/2003 110 e a artikla (uusi) – 1 kohta (uusi) 110 e a artikla Kansalliset tukiohjelmat 1.  Kilpailukyvyn lisäämiseksi kehitetään kansallisia tukiohjelmia. Yhteisö määrittelee ja rahoittaa tukikelpoiset toimet. Jäsenvaltiot valitsevat toimenpiteistä ne, joita ne pitävät tehokkaina ja jotka soveltuvat niiden alueiden erityispiirteisiin. Kyseisiin toimenpiteisiin voitaisiin sisällyttää siementenpoistoteollisuuden rakenneuudistusrahasto. Tarkistus 32 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 1 artiklan 1 alakohta Asetus (EY) N:o 1782/2003 110 e a artikla (uusi) – 2 kohta (uusi) 2.  Kansalliset tukiohjelmat rahoitetaan perusprosenttiosuudella, joka on vähintään yksi prosentti tuotantosidonnaisen tuen kokonaismäärästä. Tämän rahamäärän lisäksi niitä rahoitetaan määrärahoilla, joita ei yhdistetä tuotantosidonnaiseen tukeen siksi, että viljelyaloja pienennetään kunkin jäsenvaltion perusalan rajan alle. Tarkistus 33 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 1 artiklan 1 alakohta Asetus (EY) N:o 1782/2003 110 e a artikla (uusi) – 3 kohta (uusi) 3.  Kansallisiin tukiohjelmiin sisältyy toiseen pilariin siirretty summa, joka oli tarkoitettu puuvillan viljelyalueiden rakenneuudistukseen ja joka on 22 000 000 euroa (eli 2,74 prosenttia tuista). Tarkistus 34 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 1 artiklan 1 alakohta Asetus (EY) N:o 1782/2003 110 e a artikla (uusi) – 4 kohta (uusi) 4.  Jäsenvaltiot voivat halutessaan rahoittaa kansallisista tukiohjelmista toimia, joilla pyritään korjaamaan tuotannon mahdollisen pienenemisen vaikutukset ja järjestämään lajikkeita uudelleen, sekä toimia, joilla pyritään nykyaikaistamaan viljelyä tuotteen kilpailukyvyn parantamiseksi. Tukea myönnetään ympäristöä säästäville viljelymenetelmille, vesivarojen hallinnan järkeistämiseksi ja kasvinsuojeluaineiden käytön minimoimiseksi; tuella kannustetaan laadukkaampien lajikkeiden kehittämiseen keskittyvää tutkimusta, ja siementenpoistotehtaiden rakenneuudistus ja nykyaikaistaminen asetetaan niin ikään etusijalle. Jäsenvaltiot voivat myöntää laatupalkkion tuottajille, jotka valmistavat kyseisen jäsenvaltion asettamien kriteerien mukaisesti poikkeuksellisen laadukasta tuotetta. Tarkistus 35 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 1 artiklan 1 alakohta Asetus (EY) N:o 1782/2003 110 e a artikla (uusi) – 5 kohta (uusi) 5.  Kansallisista tukiohjelmista voidaan rahoittaa ilmastonmuutoksen seurausten ennaltavarautumis-, hillitsemis- ja torjuntatoimia puuvillan tuotantoalueilla. Tarkistus 36 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 1 artikla – 1 a kohta (uusi) Asetus (EY) N:o 1782/2003 143 d artikla (1 a)  Poistetaan 143 d artikla. Tarkistus 37 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 1 artikla – 1 b kohta (uusi) Asetus (EY) N:o 1782/2003 155 a artikla (1 b)  Korvataan 155 a artikla seuraavasti: "Komissio toimittaa neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009 kertomuksen, joka koskee tämän asetuksen täytäntöönpanoa […] oliiviöljyn, ruokaoliivien ja oliivitarhojen sekä tupakan ja humalan osalta ja joka sisältää tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia. Tämän asetuksen puuvillaa koskevat säännökset ovat voimassa vuoteen 2013 asti."

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. toukokuuta 2008 transatlanttisesta talousneuvostosta

P6_TA(2008)0192 RC-B6-0209/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon erityisesti 25. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman transatlanttisista suhteista(1) sekä 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselmat EU:n ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden parantamisesta transatlanttisen kumppanuussopimuksen yhteydessä(2) sekä transatlanttisista taloussuhteista EU:n ja USA:n välillä(3),

–   ottaa huomioon 26. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman tuotteiden ja erityisesti lelujen turvallisuudesta(4),

–   ottaa huomioon ilmastonmuutoksesta antamansa päätöslauselmat ja erityisesti 16. marraskuuta 2005(5), 26. lokakuuta 2006(6) ja 14. helmikuuta 2007(7) antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2007 Washington DC:ssä pidetyn EU:n ja Yhdysvaltojen välisen huippukokouksen tuloksen ja erityisesti kehyksen, jolla edistetään transatlanttista taloudellista yhdentymistä Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä,

–   ottaa huomioon yhteisen julkilausuman sekä edistymiskertomuksen, jotka hyväksyttiin transatlanttisen talousneuvoston ensimmäisessä kokouksessa 9. marraskuuta 2007,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   toteaa, että parlamentti ja Yhdysvaltojen kongressi ovat molemmat jatkuvasti todenneet, että transatlanttiset markkinat on toteutettava täysimääräisesti vuoteen 2015 mennessä,

B.   katsoo, että rauha, demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaate, kansainvälinen oikeus, vakaa talous ja kestävä kehitys ovat yhteisiä arvoja, ja ne muodostavat perustan transatlanttiselle kumppanuudelle, joka on EU:n ulkopolitiikan ja sen maailmanlaajuisen talouspolitiikan kulmakivi,

C.   katsoo, että kun otetaan huomioon transatlanttisten kumppaneiden johtava taloudellinen rooli maailmassa, ne jakavat vastuun maailmantalouden johtamisesta ja ratkaisujen löytämisestä maailmanlaajuisiin taloudellisiin haasteisiin,

D.   katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen vahva ja hyvin toimiva kumppanuus on ratkaisevan tärkeä pyrittäessä kehittämään maailmaa yhteisten arvojen, todellisen monenvälisyyden ja kansainvälisen oikeuden pohjalta; katsoo, että vaaditaan lujaa ja johdonmukaista poliittista johtajuutta, jotta kumppanit voisivat saavuttaa tämän tavoitteen,

1.   korostaa, että tiivis transatlanttinen kumppanuus on keskeinen väline globalisoitumisen ohjaamiseksi niin, että edistetään yhteisiä arvoja ja pyritään poliittisesti ja taloudellisesti oikeudenmukaiseen maailmaan; toistaa kantansa, jonka mukaan toimivat ja kilpailukykyiset transatlanttiset markkinat muodostavat vakaan perustan transatlanttiselle kumppanuudelle ja auttavat EU:ta ja Yhdysvaltoja vastaamaan yhdessä maailmanlaajuisiin poliittisiin ja taloudellisiin haasteisiin;

2.   tukee voimakkaasti transatlanttisen taloudellisen yhdentymisen vahvistamista, joka aloitettiin vuonna 2007 pidetyssä huippukokouksessa hyväksymällä "EU:n ja Yhdysvaltojen transatlanttisen taloudellisen yhdentymisen edistämisen kehys" ja perustamalla transatlanttinen talousneuvosto valvomaan ja tehostamaan kehyksessä määritettyjä toimia;

3.   suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on parlamentin suosituksesta päättänyt toteuttaa tutkimuksen, jonka tulokset on määrä saada vuonna 2008, sen selvittämiseksi, mitä esteitä on tarpeen purkaa transatlanttisten markkinoiden aikaansaamiseksi; katsoo, että tätä tutkimusta olisi levitettävä laajalti kummallakin puolella Atlanttia; pyytää komissiota takaamaan, että transatlanttisten markkinoiden toteuttamista koskevia tutkimustuloksia käsitellään parlamentin asianomaisten valiokuntien kanssa, ennen kuin tehdään mitään erityisiä johtopäätöksiä tulevia transatlanttiselle talousneuvostolle esitettäviä suosituksia varten;

4.   katsoo, että molempien osapuolten hallintojen olisi laadittava hyvissä ajoin vuoden 2009 EU:n ja USA:n huippukokousta varten etenemissuunnitelma, jossa osoitetaan, miten pitkän aikavälin sitoutuminen transatlanttisiin markkinoihin saavutetaan ja jossa asetetaan alakohtaiset aikataulut;

5.   arvostaa transatlanttisen talousneuvoston tähän mennessä saavuttamaa edistystä sen otettua poliittisen vastuun prioriteettien määrittämisestä ja rakentaessa tietä sopimuksille, joiden avulla poistetaan kaupan ja investointien esteitä ja edistetään kilpailua transatlanttisilla markkinoilla;

6.   katsoo, että transatlanttisen talousneuvoston perustamisensa jälkeen saavuttamat tulokset osoittavat, ettei transatlanttisia markkinoita voida perustaa vain hallinnolliseen työhön, vaan tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää vahvaa ja jatkuvaa poliittista ohjausta; kehottaa transatlanttista talousneuvostoa jatkamaan toimiaan päättäväisesti;

7.   korostaa, että jo aloitettuja tähän prosessiin liittyviä toimia on jatkettava pikaisesti vaalivuosien 2008 ja 2009 aikana sen takaamiseksi, että molemmat kumppanit etenevät edelleen nopeasti kohti yhteisten tavoitteiden saavuttamista ja että kummankin osapuolen toimeenpanevat tahot pysyvät sitoutuneina lopullisen tavoitteen saavuttamiseen;

8.   korostaa, että transatlanttisen talousneuvoston kokouksen, joka on tarkoitus pitää Brysselissä 14. toukokuuta 2008, tärkeimpiä kysymyksiä ovat konkreettisen edistyksen saavuttaminen erityisesti tilinpäätösnormeihin, arvopaperikauppaan, jälleenvakuutukseen, tuonnin turvallisuuteen, toimittajien vaatimustenmukaisuusvakuutuksiin sekä taudinaiheuttajia vähentävällä tavalla käsitellyn siipikarjan tuontiin liittyvissä kysymyksissä; pitää kuitenkin tärkeänä viitata moniin muihin keskeisiin kysymyksiin, joita transatlanttisen talousneuvoston on käsiteltävä tulevaisuudessa;

9.   kehottaa komissiota tiedottamaan edellä mainitun tutkimuksen tuloksista;

Rahoituspalvelut

10.   tukee asetuksessa (EY) N:o 1569/2007(8), ja komission 26. syyskuuta 2007 Yhdysvaltojen arvopaperikomissiolle (SEC) osoittamassa kirjeessä esitettyä lähestymistapaa ehdotetuista säännöistä, jotka koskevat ulkomaisten yksityisten liikkeellelaskijoiden kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti tehtyjen tilinpäätösten hyväksymistä, kun ne on tehty ilman sovittamista Yhdysvaltojen yleisesti hyväksyttyihin kirjanpitoperiaatteisiin, ja muistuttaa kansainvälisesti hyväksyttyjen tilinpäätösnormien käytöstä 14. marraskuuta 2007(9) antamastaan päätöslauselmasta, jossa korostettiin erityisesti, että "komission päätöksellä varmistetaan kaikissa tapauksissa, että Euroopan unionissa toimivilla liikkeeseenlaskijoilla on oikeus käyttää kaikissa kolmansissa maissa Euroopan unionin hyväksymiä IFRS-standardeja" (kansainväliset tilinpäätösstandardit);

11.   katsoo, että arvopaperimarkkinoiden vastavuoroinen tunnustaminen Yhdysvaltojen ja EU:n välillä olisi tärkeä edistysaskel ja se parantaisi transatlanttisten markkinoiden tehokkuutta, koska EU ja Yhdysvallat voisivat päästä helpommin entistä laajemmille ja syvemmille markkinoille; korostaa kuitenkin, että tällaisen hankkeen on oltava tulosta kahdenvälisestä sopimuksesta ja että on tehtävä Yhdysvaltojen ja EU:n välinen puitesopimus, jossa otetaan täysin huomioon rahoitusmarkkinoiden valvontaa koskeva EU:n lainsäädäntö, ja että komission ei pitäisi rohkaista kahdenvälisten sopimusten tekemiseen jäsenvaltioiden ja USA:n välillä, koska se voisi vaarantaa yhdenvertaiset toimintaedellytykset EU:ssa;

12.   korostaa, että rahoitusvakauden turvaaminen on erittäin tärkeää; muistuttaa tässä yhteydessä Kansainvälisen valuuttarahaston roolista; korostaa rahoitusmarkkinoiden tämänhetkisten häiriöiden esiin tuomia puutteita etenkin liittyen keskeisten rahoitusmarkkinoiden tämänhetkisiin kriiseihin, valuuttakytkentöjen ja kauppasuhteiden kasvavaan epätasapainoon, maailman köyhimmissä maissa jatkuviin tai uudelleen syntyviin velkakriiseihin sekä yhä räikeämpiin eroihin hyvinvoinnissa valtioiden välillä ja sisällä; katsoo, että Yhdysvaltojen ja EU:n valvontaviranomaisten välisen yhteistyön vahvistaminen on olennaisen tärkeää;

13.   pitää myönteisenä rahoitusjärjestelmien vakautta käsittelevän foorumin (FSF) ja Kansainvälisen valuuttarahaston menettelyä, jossa rahoitusalan häiriöistä tehdään yhteinen diagnoosi, ja odottaa molempien osapuolten panevan täytäntöön markkinoiden ja laitosten joustavuutta käsittelevän FSF:n työryhmän johtopäätökset ja politiikkaa koskevat suositukset; katsoo kuitenkin, että tällaisen työn pitäisi vain täydentää muttei korvata EU:n ja Yhdysvaltojen asianmukaista poliittista reaktiota koskevia pohdintoja;

14.   kehottaa Yhdysvaltoja pitämään EU:n ajan tasalla Basel II -kehyksen toteutuksen edistymisestä; muistuttaa koordinoitujen toimien tärkeydestä kehitettäessä tai muutettaessa kansainvälisesti aktiivisia rahoitusmarkkinoiden toimijoita koskevia globaaleja sääntöjä; uskoo tässä suhteessa, että Basel II:n toteutus Yhdysvalloissa on keskeistä maailmanlaajuisesti yhtäläisten toimintaedellytysten säilyttämiseksi;

15.   panee tyytyväisenä merkille Yhdysvaltojen kongressin toiminnan vakuutustietoviraston perustamista Yhdysvaltojen valtiovarainministeriöön koskevan lainsäädännön käyttöön ottamiseksi; katsoo, että Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön alustavan suunnitelman ohella tämä on merkittävä askel kohti rahoituspalvelualan sääntelymenettelyjen vastavuoroista tunnustamista myöntää, että on vielä paljon asioita, joista on päästävä sopimukseen, ja että jälleenvakuutusten vakuudet muodostavat edelleen keskeisen ratkaistavan kysymyksen; katsoo myös, että Solvenssi II -hankkeen tavoitteiden saavuttamista voidaan huomattavasti tehostaa läheisemmällä parlamentaarisella yhteistyöllä;

EU:n ja Yhdysvaltojen välinen kauppa ja sääntely-yhteistyö

16.   korostaa, että pyrkimyksen luoda kauppaa ja investointeja varten yhteiset normit, mistä keskusteltiin transatlanttisen talousneuvoston marraskuussa 2007 pidetyssä kokouksessa, jonka aiheena oli EU:n ja Yhdysvaltojen kauppakumppanuusopimusten vastavuoroiseen tunnustamiseen vuoteen 2009 mennessä tähtäävä etenemissuunnitelma, on taattava sosiaalisten, ekologisten ja terveyttä koskevien normien korkea taso;

17.   toistaa, että kauppaan ja investointeihin liittyvien lukuisten niin kutsuttujen 'tullien ulkopuolisten esteiden' juuret ovat lainsäädäntöelinten toiminnassa, jolla pyritään edistämään sosiaalisia, terveyteen liittyviä, kulttuurisia tai ekologisia tavoitteita, ja siksi niitä ei saa poistaa ilman lainsäädäntötointa; mainitsee tässä yhteydessä parlamentin ja Yhdysvaltojen kongressin keskeisen roolin normien lähentämistä ja kaupan ja investointien esteiden poistamista koskevan prosessin valvonnassa;

18.   korostaa, että tuontituotteiden turvallisuuden olisi myös oltava keskeinen kysymys transatlanttisessa talousneuvostossa; katsoo, että väestö luottaa avoimeen kaupankäyntiympäristöön vain, jos väestön terveyttä ja turvallisuutta suojellaan; kehottaa tuoteturvallisuutta käsittelevää Yhdysvaltojen komiteaa käyttämään suurempaa vapauttaan tapauskohtaisten tietojen jakamiseen, mutta ehdottaa, että transatlanttinen talousneuvosto pyrkisi saamaan aikaan sitovan yhteistyövälineen, jonka avulla voitaisiin helpommin jäsennellä ja jakaa tietoja tuoteturvallisuudesta sekä kehittää yhteistyötoimia koskevaa yhteistä ohjelmaa; kehottaa komissiota ja neuvostoa vahvistamaan EU:n ja Yhdysvaltojen tulli- ja markkinavalvontaviranomaisten välistä yhteistyötä riittävien tarkastusten takaamiseksi ulkorajoilla ilman tarpeetonta byrokraattista taakkaa, jotta voidaan estää vaarallisten tuotteiden ja etenkin vaarallisten lelujen päätyminen kuluttajille; kehottaa jäsenvaltioita ja Yhdysvaltoja takaamaan tuotteiden ja erityisesti lelujen turvallisuutta koskevan lainsäädännön tiukan täytäntöönpanon ja huolehtimaan kansallisten tarkastusten tehostamisesta; korostaa EU:n ja Yhdysvaltojen tiiviin yhteistyön tarvetta sen takaamiseksi, että Kiina ja muut kolmannet maat parantavat tuotantonormejaan EU:n ja Yhdysvaltojen turvallisuusvaatimusten tasoa vastaaviksi erityisesti lelujen suhteen, ja näiden maiden saamiseksi vakuuttumaan siitä, että tuoteturvallisuuden on oltava osa valmistus- ja jakeluprosessia;

19.   pyytää lisätietoja Yhdysvaltojen kuluttajatuotteiden turvallisuutta koskevasta päivitetystä laista ja on huolissaan siitä, että tämä uusi laki aiheuttaa tarpeettoman sääntelyllisen taakan eurooppalaisille yhtiöille, koska sillä otetaan käyttöön pakollisia turvavaatimuksia, muun muassa kolmannen osapuolen suorittamia testejä; kehottaa jatkamaan vastavuoroista tunnustamista koskevia neuvotteluja päällekkäisyyksien välttämiseksi;

20.   korostaa, että turvallinen kauppa on erityisen tärkeää yhä tiiviimmin integroituneessa maailmantaloudessa, mutta katsoo, että ehdotus tutkia 100 prosenttia kaikista ulkomailta tulevien rahtilaivojen konteista on tarpeeton ja epärealistinen keino terrorismin torjumiseksi; kehottaa siksi kongressia vetämään pois tämän ehdotuksen, sillä konttien turvallisuutta koskeva lakialoite, johon sisältyy tiettyjen "riskejä sisältävien" konttien tarkastus, on Euroopan parlamentin mielestä riittävä toimi takaamaan kansainvälisten merikuljetusten turvallisuuden;

21.   kehottaa komissiota neuvottelemaan mahdollisuuksien mukaan transatlanttisen talousneuvoston puitteissa yhteisistä maailmanlaajuisista normeista; uskoo, että autoja koskevien yhteisten turvanormien (YK:n Euroopan talouskomission maailmanlaajuiset tekniset säännöt) täytäntöönpano vähentäisi merkittävästi kustannuksia autoteollisuudessa, joka on merkittävä työnantaja sekä EU:ssa että Yhdysvalloissa;

22.   kehottaa komissiota jatkamaan menettelyjen virallista hyväksymistä sellaisten tuotteiden vaatimustenmukaisuusvakuutusten vastavuoroiseen tunnustamiseen liittyen, joille kolmansien osapuolten suorittama testaus on pakollinen, mikä koskee erityisesti tieto- ja viestintätekniikkalaitteita ja sähkölaitteita;

23.   tukee edelleen komissiota sen pyrkimyksissä saada aikaan keskinäinen sopimus, jonka mukaan tuontituotteiden pakkausmerkinnöissä käytetään sekä metrijärjestelmää että brittiläistä mittajärjestelmää, ja pitää tärkeänä, että hyväksytään kansainvälisten normien mukaisesti sovitut mittayksiköt, mikä koskee erityisesti sitä, että Yhdysvallat hyväksyy pelkän metrijärjestelmän käytön tuotteiden pakkausmerkinnöissä; katsoo, että tämä lisäisi eurooppalaisten, yhdysvaltalaisten sekä kolmansien maiden yritysten saamia mittakaavaetuja ja hyödyttäisi erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yritykset);

24.   kehottaa komissiota ja neuvostoa vahvistamaan EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyötä kemikaalien luokittelua ja merkitsemistä koskevan maailmanlaajuisesti yhtenäistetyn järjestelmän (GHS-järjestelmä) alalla, erityisesti YK:n talous- ja sosiaalineuvoston hyväksymien kansainvälisten normien täytäntöönpanon yhteydessä; katsoo, että tämän järjestelmän tärkeänä päämääränä on kaupan helpottaminen ja kuluttajansuojan vahvistaminen, ja vaatii vastaavasti GHS-järjestelmän toteuttamista samanaikaisesti ja yhteensopivalla tavalla EU:ssa ja Yhdysvalloissa;

25.   toteaa, että henkilötiedoista on tullut olennainen osa monilla liiketoiminnan aloilla ja erityisesti sähköisessä televiestinnässä; toteaa, että henkilötietojen taloudellinen arvo ja henkilötietoihin perustuvat lisäarvoa tuottavat toiminnot kasvavat nopeasti; pyytää komissiota tekemään aloitteen tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa transatlanttisten tietosuojaperiaatteiden laatimiseksi yhdessä Yhdysvaltojen liittovaltion kilpailuviranomaisen kanssa; kehottaa lisäksi laatimaan nopeasti maailmanlaajuisia tietosuojanormeja transatlanttisen talousneuvoston yhteydessä, jotta voidaan taata henkilötietojen suojan korkea taso sekä oikeusvarmuus yrityksille;

Maatalouteen liittyvät kysymykset

26.   kehottaa pikaiseen ratkaisuun käynnissä olevissa neuvotteluissa, jotka koskevat taudinaiheuttajia vähentävän käsittelyn saaneen yhdysvaltalaisen siipikarjan tuontikieltoa EU:hun; panee merkille asianmukaisten tieteellisten lausuntojen tarpeen liittyen kuluttajansuojaan ja tiedonsaantiin; antaa tunnustusta myös Euroopan siipikarja-alalla tehdyille huomattaville Euroopan unionin lainsäädännön mukaisille investoinneille, joilla lähtökohtaisesti vähennetään salmonellan aiheuttamaa pilaantumista tuotantoketjun kaikissa vaiheissa; katsoo, ettei yksikään mahdollinen ratkaisu saa johtaa kilpailun vääristymiseen;

27.   katsoo, että yhteisön päätös kieltää hormonikäsitellyn naudanlihan tuonti oli tieteellisten todisteiden nojalla täysin perusteltu, ja kehottaa Yhdysvaltoja viipymättä poistamaan eurooppalaisia tuotteita koskevat pakotteensa;

28.   pitää hyvin tärkeänä yhtä lupamenettelyä kaikille geneettisesti muunnettuja organismeja sisältäville elintarvikkeille ja rehuille ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti, ja pitää tärkeänä geneettisesti muunnettujen organismien merkintää ja jäljitettävyyttä, sillä se antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä tietoon perustuvia valintoja;

29.   kehottaa käymään vuoropuhelua maatalousmarkkinoiden viimeaikaisista muutoksista ja erityisesti hyödykkeiden hintavaihtelusta, yhteisen maatalouspolitiikan väliarviosta ("EU:n terveystarkastus"), Yhdysvaltojen maatalousalaa koskevasta laista, suhdannevaihteluja tasaavista maksuista, maaseudun kehityksen yhä suuremmasta merkityksestä ja täydentäviä ehtoja koskevasta välineestä;

Energia-, teollisuus- ja tiedeyhteistyö

30.   kehottaa lisäämään strategista transatlanttista yhteistyötä energia-, teollisuus- ja tiedepolitiikan alalla; korostaa energiakysymysten merkitystä ja tukee energialähteiden ja toimitusreittien monipuolistamista, jotta taattaisiin energian toimitusvarmuus ja infrastruktuuri sekä edistettäisiin markkinaperusteista energiaturvapolitiikkaa; panee merkille päästökauppajärjestelmää koskevan keskustelun vilkastumisen Atlantin molemmin puolin;

31.   korostaa tarvetta lisätä EU:n ja Yhdysvaltojen sääntelyyn ja tieteeseen liittyvää yhteistyötä biopolttoaineiden ja biomassan alalla edistämällä yhteisesti liikenteen vaihtoehtoisia ja kestäviä polttoainelähteitä; rohkaisee transatlanttista talousneuvostoa jatkamaan työtään, jolla pyritään määrittämään Brasilian kanssa yhteiset biopolttoainetta koskevat normit, joiden avulla taataan suurin mahdollinen kestävyys ympäristön kannalta ja vastataan maailmanlaajuiseen elintarvikkeiden saatavuutta koskevaan huoleen;

Maailman kauppajärjestö (WTO) ja Dohan kehitysohjelma

32.   kehottaa komissiota varmistamaan, että transatlanttinen talousneuvosto auttaa Dohan kehitysohjelman saattamisessa päätökseen onnistuneesti; pitää EU:n ja Yhdysvaltojen hallitsevaa asemaa maailmankaupassa (tällä hetkellä 60 prosenttia koko kaupasta) etuna maailmanlaajuiselle kaupankäyntijärjestelmälle ja sen yhteiselle kehykselle;

33.   kehottaa komissiota arvioimaan, olisiko kauppariitojen kahdenvälinen ratkaisumenettely syytä tuoda transatlanttisen talousneuvoston asialistalle; huomauttaa tässä suhteessa, että vaikka kauppariitojen kohteena on ollut vain noin 2 prosenttia EU:n ja USA:n välisestä kaupasta, jotkut näistä kiistoista ovat olleet hyvin haitallisia ja kalliita;

34.   kehottaa komissiota keskustelemaan transatlanttisessa talousneuvostossa siitä, miten voidaan saavuttaa entistä suurempi vastaavuus kahdenvälisten kauppasopimusten ja WTO:n monenvälisten sääntöjen välillä, jotta varmistetaan entistä yhdenmukaisempi ja yksinkertaisempi kansainvälinen kauppajärjestelmä kaikille; kehottaa komissiota keskustelemaan siitä, miten EU ja USA voisivat entistä enemmän lähentää toimintatapojaan tehtäessä kolmansien maiden kanssa kahdenvälisiä sopimuksia toimista, joilla asetetaan ehtoja kaupalle, kuten kaupasta ja ympäristöstä, kaupasta ja sosiaalisista normeista sekä kaupasta ja työlainsäädännöstä;

35.   kehottaa komissiota kiireellisesti kehittämään maailmankauppaneuvotteluissa kattavan lähestymistavan eurooppalaisiin huolenaiheisiin kaupan ulkopuolisissa kysymyksissä, etenkin asioissa, jotka liittyvät sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin lausekkeisiin, maantieteellisten nimitysten tunnistamiseen ja suojeluun, eläinten hyvinvointiin sekä tuotujen eläin- ja kasvituotteiden terveysnäkökohtiin, jotta voidaan estää eurooppalaisiin tuottajiin kohdistuva epäreilu kilpailu;

36.   kehottaa komissiota pyytämään, että transatlanttinen talousneuvosto esittää kehityskertomuksen yhteistyöstä teollis- ja tekijänoikeuksien toteuttamisessa ja että se ilmoittaa tulevista toimista, joilla vahvistetaan yhteistyötä väärentämisen ja piratismin torjumisessa; vaatii selkeää etenemissuunnitelmaa patenttilainsäädännön vastavuoroisen tunnustamisen helpottamiseksi kansainvälisesti;

37.   kehottaa transatlanttista talousneuvostoa tukemaan TRIPS-sopimusta koskevaa Dohan julistusta, jolla helpotetaan sellaisten maiden mahdollisuuksia saada elintärkeitä lääkkeitä, joilla ei ole lääkkeiden valmistuskapasiteettia; kehottaa komissiota ottamaan esiin Yhdysvaltojen politiikan, jonka mukaan kehittyvien maiden kanssa tehtäviin kahdenvälisiin sopimuksiin sisällytetään määräyksiä, joiden mukaan kyseiset maat luopuvat soveltamasta TRIPS-sopimusta koskevan Dohan julistuksen määräystä, joka antaisi niille mahdollisuuden tuottaa ja tuoda maahan geneerisiä lääkkeitä, joita tarvitaan keskeisten kansanterveyden ongelmien (kuten aids, tuberkuloosi jne.) hoitamiseksi;

38.   katsoo, että Dohan kehitysohjelman lopputuloksesta riippumatta transatlanttisten markkinoiden käsite, jossa tullien ulkopuolisten esteiden asteittaiseen poistamiseen pyritään yhteisellä sääntelyllä, saattaisi olla keskeinen tekijä pyrittäessä varmistamaan maailmanlaajuisen kaupan alan integroinnin jatkuminen voimakkaana;

39.   katsoo, että transatlanttisen talousneuvoston eurooppalaisen osapuolen tärkeä tehtävä on saada EU:n transatlanttiset kumppanit vakuuttumaan tarpeesta luoda kauaskantoinen, kunnianhimoinen ja oikeudellisesti sitova Kioton jälkeinen kasvihuonekaasupäästöjä koskeva järjestelmä vuoteen 2012 mennessä sekä suunnitella laaja transatlanttinen investointeja ja teknologian vaihtoa koskeva hanke turvallisen ja saastuttamattoman energiantuotannon alalla;

Aluekehitys

40.   korostaa myönteistä vaikutusta, joka transatlanttisen taloudellisen integroitumisen etenemisellä todennäköisesti on kestävään alueelliseen kehitykseen, ja on sitä mieltä, että tällainen edistys auttaa EU:n pyrkimyksissä Lissabonin strategian toteuttamiseen ja siirtymiseen kohti sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta; kehottaa tässä yhteydessä asiasta vastaavia EU:n elimiä takaamaan, että tämä kehitys edistää EU:n kaikkien alueiden sopusointuista ja tasapainoista kehitystä, ja ottamaan huomioon yleishyödyllisten palveluiden yleisen saatavuuden eurooppalaisen periaatteen;

41.   kehottaa molempia osapuolia tutkimaan mahdollisuutta aloittaa jäsennelty aluepoliittinen vuoropuhelu, mikä voisi olla hyvä keino tutkia aluepolitiikan uusia mahdollisuuksia, vaihtaa hyviä käytäntöjä esimerkiksi tutkimuksen ja kehittämisen aloilla ja nähdä tapoja vastata yhteisiin haasteisiin, jollaisia ovat esimerkiksi ilmastonmuutos ja energian hinta;

Lainsäätäjien transatlanttisen vuoropuhelun tuleva ohjelma ja rakenteellinen kehittäminen

42.   kehottaa lainsäätäjien transatlanttista vuoropuhelua ottamaan tulevissa kokouksissaan esityslistalle keskustelun rahtitavaran läpivalaisua koskevasta Yhdysvaltojen laista varmistamalla, että parlamentin ja Yhdysvaltojen kongressin välillä voidaan saada aikaan entistä suurempi molemminpuolinen asiaa koskeva yhteisymmärrys; korostaa myös, että lainsäätäjien transatlanttisen vuoropuhelun yhteydessä on käsiteltävä Dohan jälkeistä WTO:n esityslistaa ja WTO:n uudistusta samoin kuin ihmisoikeuksia, ympäristöön liittyviä oikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia koskevia lausekkeita kahdenvälisissä kauppasopimuksissa; kehottaa ottamaan mallia muun muassa Yhdysvaltojen Perun kanssa tekemästä uusimmasta kahdenvälisestä sopimuksesta, joka sisältää yksityiskohtaisia ja täytäntöönpanokelpoisia määräyksiä työnormeista.

43.   viittaa parlamentin ja Yhdysvaltojen kongressin keskeiseen rooliin toimien jatkamisessa sekä siihen, että vain lainsäätäjät voivat poistaa tullien ulkopuoliset kaupan esteet; ehdottaa, että järjestetään hyvin valmisteltu vuosittainen keskustelu transatlanttisessa talousneuvostossa käsiteltyjen kysymysten edistymisestä sekä sen rakenteesta;

44.   kehottaa siksi EU:n ja Yhdysvaltojen johtajia ja transatlanttisen talousneuvoston yhteispuheenjohtajia ottamaan huomioon lainsäätäjien keskeisen vaikutuksen prosessin menestymiseen pitkällä aikavälillä ja kehottaa niitä ottamaan lainsäätäjien transatlanttisen vuoropuhelun edustajat täysin ja suoraan mukaan transatlanttisen talousneuvoston toimintaan; tunnustaa samalla yritysten ja kuluttajien edustajien merkityksen ajatusten ja asiantuntemuksen tarjoamisessa transatlanttiselle talousneuvostolle; katsoo kuitenkin, että näiden neuvoa-antava rooli on erotettava Yhdysvaltojen kongressin ja parlamentin lakia säätävästä roolista;

45.   panee merkille perustetun neuvonantajien ryhmän, joka koostuu lainsäätäjien transatlanttisen vuoropuhelun, liike-elämän transatlanttisen vuoropuhelun ja kuluttajien transatlanttisen vuoropuhelun edustajista; kiittää lainsäätäjien ja sidosryhmien panosta transatlanttisen talousneuvoston marraskuussa 2007 pidetyn ensimmäisen kokouksen onnistumiselle; toivoo, että työntekijöiden transatlanttinen vuoropuhelu ja ympäristöä koskeva transatlanttinen vuoropuhelu voivat olla tärkeämmässä asemassa lähitulevaisuudessa; kehottaa ottamaan työntekijöiden transatlanttisen vuoropuhelun ja ympäristöä koskevan transatlanttisen vuoropuhelun puheenjohtajat mukaan neuvonantajien ryhmään;

46.   toistaa halunsa vahvistaa molempien parlamenttien välistä vuoropuhelua ja kehottaa niitä osallistumaan aikaisessa vaiheessa erityisesti globaalien itsesääntelyelinten kehittämien tulevien sääntöjen laatimiseen, jotta poliittiseen vastuuseen liittyviä kysymyksiä voidaan käsitellä aikaisessa vaiheessa;

47.   katsoo, että nämä ovat nyt keskeisiä kysymyksiä ja että kansallisten parlamenttien jäsenille olisi annettava säännöllisin määräajoin tietoa siihen liittyvästä kehityksestä; kehottaa puhemiestä takaamaan, että tällainen mekanismi perustetaan;

o
o   o

48.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, transatlanttisen talousneuvoston sihteeristölle sekä Yhdysvaltojen kongressille.

(1) EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 670. (2) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 226. (3) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 235. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0412. (5) EUVL C 280 E, 18.11.2006, s. 120. (6) EUVL C 313 E, 20.12.2006, s. 439. (7) EUVL C 287 E, 29.11.2007, s. 344. (8) Komission asetus (EY) N:o 1569/2007, annettu 21. joulukuuta 2007, menetelmästä kolmansien maiden arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden soveltamien tilinpäätösstandardien vastaavuuden määrittämiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2003/71/EY ja 2004/109/EY nojalla (EUVL L 340, 22.12.2007, s. 66). (9) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0527.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. toukokuuta 2008 vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2007 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta (2007/2274(INI))

P6_TA(2008)0193 A6-0153/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin yhdeksännen vuosittaisen ihmisoikeusraportin (2007)(1),

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3, 6, 11, 13 ja 19 artiklan sekä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 177 ja 300 artiklan,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kaikki asiaa koskevat kansainväliset ihmisoikeusvälineet(2),

–   ottaa huomioon YK:n peruskirjan,

–   ottaa huomioon kaikki Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeussopimukset ja niiden valinnaiset pöytäkirjat,

–   ottaa huomioon alueelliset ihmisoikeusvälineet, mukaan luettuna erityisesti ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan afrikkalaisen peruskirjan, valinnaisen pöytäkirjan naisten oikeuksista Afrikassa, Amerikan ihmisoikeussopimuksen sekä arabimaiden ihmisoikeuksien peruskirjan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) Rooman perussäännön voimaantulon 1. heinäkuuta 2002 ja kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevat päätöslauselmansa(3),

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta ja vuonna 2005 tehdyn EU:n suunnitelman parhaista käytännöistä, vaatimuksista ja menettelyistä ihmiskaupan estämiseksi ja torjumiseksi(4),

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen pöytäkirjan nro 13 kuolemanrangaistuksen poistamisesta kaikissa olosuhteissa,

–   ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen (kidutuksen vastainen yleissopimus),

–   ottaa huomioon lasten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan(5),

–   ottaa huomioon AKT:n ja EU:n kumppanuussopimuksen ja sen tarkistuksen(6),

–   ottaa huomioon demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006(7) (demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline, EIDHR),

–   ottaa huomioon ihmisoikeustilanteesta maailmassa aikaisemmin antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman(8) Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston (UNHRC) viidennestä istunnosta ja 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman(9) UNHRC:n seitsemännestä istunnosta sekä päätöslauselmansa UNHRC:tä koskevien neuvottelujen tuloksista,

–   ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa(10),

–   ottaa huomioon 1. helmikuuta 2007(11) ja 26. huhtikuuta 2007(12) antamansa päätöslauselmat aloitteesta kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämiseksi yleismaailmallisesti sekä YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 62/149 kuolemanrangaistuksen käyttämisen kieltämisestä,

–   ottaa huomioon 20. syyskuuta 2001 naisten sukupuolielinten silpomisesta antamansa päätöslauselman(13), jolla vahvistetaan, että kaikenlainen naisten sukupuolielinten silpominen, olipa se minkä asteista tahansa, on naiseen kohdistuva väkivallanteko, joka loukkaa naisten perusoikeuksia,

–   ottaa huomioon 6. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisoikeusvuoropuhelujen toiminnasta ja ihmisoikeuksia koskevista kolmansien maiden kuulemisista(14); päätöslauselma koskee myös naisten oikeuksia, sillä niitä on käsiteltävä selvästi kaikissa ihmisoikeusvuoropuheluissa,

–   ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman sananvapaudesta Internetissä(15),

–   ottaa huomioon kaikki ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevissa kiireellisissä tapauksissa antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin kansalaisjärjestöjen ihmisoikeusfoorumin, joka kokoontui Lissabonissa joulukuussa 2007,

–   ottaa huomioon vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen, jonka Euroopan yhteisö ja useimmat jäsenvaltiot allekirjoittivat 30. maaliskuuta 2007 ja jossa osapuolet velvoitetaan ottamaan vammaisten edut ja huolenaiheet huomioon kolmansia maita koskevissa ihmisoikeustoimissa,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin lähetystöille ja yksiköille tarkoitetun vammaisuutta ja kehitysyhteistyötä koskevan ohjekirjan, joka julkaistiin heinäkuussa 2004,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien julistuksen sekä ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta vastaavan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin erityisedustajan toimet,

–   ottaa huomioon joulukuussa 2006 hyväksytyn kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien ihmisten suojelemisesta pakotetulta katoamiselta,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin suuntaviivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi(16) sekä Euroopan unionin suuntaviivat lapsista aseellisissa konflikteissa sekä ihmisoikeuksien puolustajista, kuolemanrangaistuksesta, kidutuksesta ja muusta julmasta, epäinhimillisestä ja halventavasta kohtelusta, ihmisoikeuksista käytävistä vuoropuheluista kolmansien maiden kanssa sekä lapsen oikeuksien edistämisestä ja suojelemisesta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan ja 112 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon ulkoasianvaliokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0153/2008),

A.   ottaa huomioon, että neuvoston ja komission laatima yhdeksäs Euroopan unionin vuosittainen ihmisoikeusraportti 2007 tarjoaa yleiskatsauksen ihmisoikeuksia koskeviin Euroopan unionin toimielinten toimiin EU:ssa ja EU:n ulkopuolella,

B.   toteaa, että tässä päätöslauselmassa tutkitaan, arvioidaan ja tietyissä tapauksissa arvostellaan rakentavasti komission, neuvoston ja parlamentin ihmisoikeustoimia,

C.   katsoo, että Euroopan unionin sisäinen ihmisoikeustilanne epäilemättä vaikuttaa suoraan sen uskottavuuteen ja kykyyn toteuttaa tehokasta ulkopolitiikkaa,

D.   katsoo, että ihmisoikeudet ja niiden turvaaminen riippuvat oikeusvaltion periaatteiden noudattamisesta, demokraattisesta hallinnosta, toimivallan jakamisen periaatteesta ja poliittisesta vastuuvelvollisuudesta sekä poliittisista oikeuksista, joiden avulla oikeuksien saajat voivat edistää omia ihmisoikeuksiaan, ja katsoo, että niitä olisi edistettävä rinnakkain toistensa kanssa,

E.   katsoo, että on toimittava yleisesti sen hyväksi, että perustavanlaatuisiin ihmisoikeuksiin, erityisesti poliittisiin oikeuksiin, kiinnitetään enemmän huomiota neuvoteltaessa kahdenvälisistä tai alueellisista kauppasopimuksista, myös tärkeiden kauppakumppaneiden kanssa, ja pantaessa kyseisiä sopimuksia täytäntöön,

F.   katsoo, että oikeus, vapaus, demokratia ja oikeusvaltion periaatteet ovat kestävän rauhan perustana, sillä ne takaavat perusvapaudet ja ihmisoikeudet, ja katsoo, että kestävää rauhaa ei voida saavuttaa sopimuksilla, joilla suojellaan ihmisoikeusloukkauksiin tai kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomiseen järjestelmällisesti syyllistyneitä tahoja,

G.   ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien edistämiseen tähtäävä politiikka on uhattuna useilla alueilla maailmassa, sillä ihmisoikeusloukkaukset liittyvät vääjäämättä ihmisoikeuksien rikkojien toimiin oikeuksien edistämistä tähtäävän politiikan vaikutuksen vähentämiseksi, erityisesti valtioissa, joissa ihmisoikeusloukkaukset ovat tärkeitä epädemokraattisen hallituksen pitämiseksi vallassa,

H.   ottaa huomioon, että 82 prosenttia vammaisista elää edelleen köyhyysrajan alapuolella kehitysmaissa ja että heidän ihmisoikeuksiaan loukataan edelleen erittäin vakavalla tavalla, mukaan lukien rikkomukset, jotka koskevat oikeutta elämään, sekä epäinhimillinen tai halventava kohtelu, ja katsoo, että vammaisten lasten tilanne on erityisen huolestuttava tämän asian osalta,

I.   ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestön (WHO) perussäännön mukaan mahdollisimman hyvän terveydentilan omaaminen on jokaisen ihmisen perusoikeus rotuun, uskontoon, poliittisiin mielipiteisiin, taloudelliseen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta, ja katsoo, että kaikkien kansalaisten terveys on ratkaisevan tärkeää rauhan ja turvallisuuden saavuttamiseksi,

1.   pahoittelee, että Euroopan unioni ei vieläkään harjoita läheskään tarpeeksi johdonmukaista ja tehokasta politiikkaa ihmisoikeuksien säilyttämiseksi ja edistämiseksi maailmassa, ja korostaa, että tällaista politiikkaa on toteutettava tehokkaammin; katsoo, että on saavutettava merkittävää edistymistä voimassa olevien EU:n ihmisoikeussäännösten tiukan noudattamisen varmistamiseksi;

2.   katsoo, että jotta ihmisoikeusasioissa edistytään merkittävästi, on toteutettava toimia EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) vahvistamiseksi, sillä jäsenvaltioiden kansalliset edut haittaavat usein kyseistä politiikkaa, ja että tavoitteena pitäisi olla sen varmistaminen, että ihmisoikeuksien edistäminen katsotaan painopistealaksi ja että toteutetaan toimia sen varmistamiseksi, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteena olevaa ihmisoikeuksien edistämistä, joka määritellään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklassa, pannaan täytäntöön ponnekkaasti;

3.   kehottaa neuvostoa ja komissiota työskentelemään entistä tehokkaammin parantaakseen Euroopan unionin kykyä vastata nopeammin ihmisoikeusloukkauksiin kolmansissa maissa, erityisesti sisällyttämällä ihmisoikeuspolitiikan kaikkeen kolmansia maita koskevaan Euroopan unionin ulkopolitiikkaan ja käsittelemällä järjestelmällisesti ihmisoikeuskysymyksiä kaikilla tasoilla käytävän poliittisen vuoropuhelun puitteissa;

Yleiset periaatteet sekä ihmisoikeuksia, demokratiaa, rauhaa ja väkivallattomuutta koskevat ehdotukset

4.   vahvistaa, että ihmisoikeudet – kuten ne määritellään tärkeimmissä kansainvälisissä välineissä ja yleissopimuksissa, myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa – ovat yleismaailmallisia ja jakamattomia oikeuksia, joiden tehokas kunnioittaminen käytännössä on erittäin tärkeä keino varmistaa kansainvälisen yleisen järjestyksen täytäntöönpano ja valvonta sekä rauhan, vapauden, oikeuden ja demokratian edistäminen;

5.   katsoo, että ihmisoikeuksien tosiasiallinen tuomioistuinkelpoisuus kaikkialla maailmassa paikallisissa tai kansallisissa tuomioistuimissa tai, mikäli tämä ei ole mahdollista, ylikansallisissa tuomioistuimissa olisi vahvistettava EU:n politiikan, varsinkin YUTP:n yksiselitteiseksi ja keskeiseksi tavoitteeksi;

6.   katsoo, että yhtenä Euroopan unionin tärkeimpänä tavoitteena pitäisi olla oikeuslaitosten tukeminen kaikilla tasoilla, erityisesti tuen tarjoaminen kansainvälisille tuomioistuimille, ja että tämä olisi katsottava osaksi ponnisteluja ihmisoikeuksien tehokkaan kunnioittamisen varmistamiseksi;

7.   pyytää siksi neuvostoa ja komissiota toteuttamaan kiireellisiä toimia – kuten kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisen tapauksessa – kaikkien ihmisoikeuksien suojelemiseen osallistuvien tuomioistuimien toiminnan tukemiseksi; katsoo erityisesti, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ylikuormittumiseen olisi puututtava osoittamalla sille lisää varoja ja että suurinta mahdollista tukea olisi annettava Amerikan ihmisoikeustuomioistuimelle sekä ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia käsittelevälle afrikkalaiselle tuomioistuimelle, ja että olisi toteutettava toimia ihmisoikeustuomioistuimen perustamisen edistämiseksi Aasian ja Tyynenmeren valtioiden kesken;

8.   katsoo, että oikeus demokratiaan – mikä ymmärretään kaikkien kansalaisten oikeutena osallistua kansalaisten suvereniteetin harjoittamiseen sellaisten instituutioiden puitteissa, joihin sovelletaan oikeusvaltion periaatteita – on historiallisesti saavutettu yleismaailmallinen ihmisoikeus, joka tunnustetaan selväsanaisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, ihmisoikeuksien maailmankonferenssin vuonna 1993 antamassa Wienin julistuksessa sekä Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhatjulistuksessa; katsoo, että oikeus demokratiaan edellyttää sitä, että kansainvälisen yhteisön elimet, Euroopan unioni ja sen kaikki jäsenvaltiot toteuttavat toimia niiden tekijöiden poistamiseksi, jotka estävät oikeuksien täysimääräisen nauttimisen kaikkialla maailmassa; katsoo, että tämän saavuttamiseksi olisi toteutettava lisätoimia ja erityisesti luotava maailman demokratioiden aito verkosto muuttamalla ja vahvistamalla nykyisiä instituutioita;

9.   katsoo, että väkivallattomuus on asianmukaisin keino varmistaa perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien täysimääräinen nauttiminen, säilyttäminen, edistäminen ja kunnioittaminen; katsoo, että väkivallattomuuden edistämisen pitäisi olla ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n politiikan ensisijaisena tavoitteena, ja aikoo pysyä ajan tasalla nykyisestä väkivallattomuutta koskevasta teoriasta ja käytännöstä ja tutkia niitä, osittain vertailemalla parhaita käytäntöjä menneisyydessä; ehdottaa antaakseen tälle ajatukselle keskeisen poliittisen aseman, että väkivallattomuutta käsittelevä eurooppalainen kokous kutsuttaisiin koolle vuonna 2009 ja että vuosi 2010 nimettäisiin väkivallattomuutta koskevaksi Euroopan teemavuodeksi; kehottaa jäsenvaltioita työskentelemään Yhdistyneiden Kansakuntien yhteydessä sen varmistamiseksi, että ajanjakso 2010–2020 julistetaan väkivallattomuuden vuosikymmeneksi;

Euroopan unionin vuosittainen ihmisoikeusraportti 2007

10.   korostaa Euroopan unionin vuosittaisen ihmisoikeusraportin merkitystä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikan analysoinnissa ja arvioinnissa ja tunnustaa, että raportti antaa yleiskuvan Euroopan unionin toimien lisääntymisestä ihmisoikeuksien alalla;

11.   katsoo, että olisi annettava enemmän ja parempaa tietoa aiemman politiikan arviointia varten ja että olisi ehdotettava osa-aloja ja suuntaviivoja poliittisten painopistealojen mukauttamiseksi kunkin maan tarpeisiin, jotta voitaisiin hyväksyä maakohtainen ihmisoikeusstrategia tai ainakin lisätä maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin ihmisoikeuksia koskeva luku; toistaa pyyntönsä siitä, että ihmisoikeuksia kolmansissa maissa koskevan Euroopan unionin politiikan sekä alaan liittyvien välineiden ja aloitteiden käyttöä ja tuloksia arvioitaisiin säännöllisin väliajoin; kehottaa neuvostoa ja komissiota kehittämään erityisiä määrällisiä indikaattoreita ja vertailukohtia kyseisen politiikan tehokkuuden mittaamiseksi;

12.   on tyytyväinen neuvoston ja komission ihmisoikeusraportin 2007 julkiseen esittelyyn parlamentin täysistunnossa joulukuussa 2007, missä yhteydessä myös annettiin sudanilaiselle Salih Mahmoud Mohamed Osmanille vuosittain myönnettävä Euroopan parlamentin Saharov-palkinto mielipiteenvapauden puolustamisesta; katsoo, että tästä on muodostunut säännöllinen käytäntö, jonka myötä joulukuun täysistunnosta on tullut EU:n ihmisoikeuksia koskevien toimien vuosittainen keskipiste;

13.   kehottaa jälleen kerran neuvostoa ja komissiota määrittelemään "erityisen huolestuttavat valtiot", joissa ihmisoikeuksien edistäminen on erityisen vaikeaa, ja tässä yhteydessä kehittämään perusteet, joiden avulla valtioiden ihmisoikeustilanteita voidaan arvioida, mikä antaa mahdollisuuden määritellä erityisiä poliittisia painopistealoja;

Ihmisoikeuksiin liittyvä neuvoston ja komission toiminta kansainvälisillä foorumeilla

14.   katsoo, että ihmisoikeusasioista vastaavan neuvoston sihteeristön määrällinen ja laadullinen kehittäminen antaisi Euroopan unionille mahdollisuuden lisätä näkyvyyttään ja vahvistaa asemaansa ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämisessä ja takaamisessa oman ulkopolitiikkansa avulla; odottaa, että komission varapuheenjohtajana toimivan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan nimittäminen edistää merkittävästi EU:n toimien johdonmukaisuutta ja tehokkuutta tällä alalla;

15.   katsoo, että edistyminen perusoikeusviraston perustamisessa on ensimmäinen vastaus parlamentin pyyntöön sellaisten yhdennettyjen sääntelypuitteiden ja institutionaalisten puitteiden luomisesta, joiden tarkoituksena on tehdä perusoikeuskirjasta sitova ja joilla varmistetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksella säädetyn järjestelmän noudattaminen ja joiden avulla laaditaan EU:lle vähemmistöjen oikeuksia koskeva kattava politiikka; korostaa, että viraston toimivaltuuksien olisi katettava myös ne valtiot, jotka ovat tehneet vakautus- ja assosiaatiosopimuksen EU:n kanssa;

16.   katsoo erittäin tärkeäksi sen, että Euroopan unionin erityisedustajien tehtävänkuvaus sisältää tulevaisuudessa erityismaininnan ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämisestä ja varmistamisesta;

17.   katsoo, että Euroopan unionin valmius ehkäistä kriisejä, reagoida niihin, hallita niitä ja ratkaista ne on osoittautunut riittämättömäksi, ja pyytää neuvostoa Euroopan siviilirauhanturvajoukkojen perustamista koskevan aiemmin antamansa suosituksen mukaisesti muuttamaan Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan siviilinäkökohtia vähitellen kohti "siviilien rauhanpalveluksen" luomista lyhyen aikavälin siviilikonfliktien ja pitkän aikavälin rauhanrakentamisen hallintaa varten; katsoo, että Euroopan unionin olisi tässä yhteydessä vahvistettava kansalaisyhteiskunnan verkostoja itse paikalla – paikallisella, kansallisella ja alueellisella tasolla – luottamuksen, valmiuksien kehittämisen, valvonnan ja tiedottamisen edistämiseksi, millä tuetaan kansalaisyhteiskunnan vakiintunutta osallistumista alueellisiin ja paikallisiin rauhaa ja turvallisuutta koskeviin rakenteisiin;

18.   toistaa komissiolle esittämänsä pyynnön siitä, että komissio kannustaisi Euroopan unionin jäsenvaltioita ja kolmansia maita, joiden kanssa käydään neuvotteluja tulevasta liittymisestä, allekirjoittamaan ja ratifioimaan kaikki keskeiset Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukset ja niiden valinnaiset pöytäkirjat; kiinnittää Euroopan unionin jäsenvaltioiden huomion erityisesti tarpeeseen ratifioida siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelua koskeva kansainvälinen yleissopimus vuodelta 1990, jota yksikään jäsenvaltio ei ole tähän mennessä ratifioinut(17);

19.   kehottaa Euroopan yhteisöä ja sen jäsenvaltioita ratifioimaan pikaisesti vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen; toivoo, että yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa pidettäisiin sopimuksen erottamattomana osana, ja pyytää yhteisöä ja jäsenvaltioita liittymään yleissopimukseen ja pöytäkirjaan samanaikaisesti;

20.   korostaa, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden pitäisi osallistua vuoteen 2007 verrattuna aktiivisemmin ihmisoikeus- ja demokratia-asioihin vuonna 2008 erilaisilla kansainvälisillä foorumeilla, myös UNHRC:ssa, Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) ministerineuvostossa sekä Euroopan neuvostossa;

21.   pyytää tehostamaan yhteistyötä ja koordinointia Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välillä; on tyytyväinen siihen, että Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välillä tehty yhteisymmärryspöytäkirja allekirjoitettiin 11. toukokuuta 2007, ja kehottaa molempia osapuolia panemaan sen täytäntöön; viittaa erityisesti seuraaviin 11. huhtikuuta 2006 päivätyssä Jean-Claude Junckerin raportissa "Council of Europe -European Union: a sole ambition for the European continent" esitettyihin suosituksiin:

22.   kehottaa Euroopan neuvostoa ja Euroopan unionia tekemään tehokkaampaa yhteistyötä vähemmistöjen oikeuksien edistämisessä ja alueellisten kielien ja vähemmistökielien suojelemisessa; kehottaa käyttämään Euroopan neuvoston oikeudellisesti sitovia yleissopimuksia, kuten kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevaa puitesopimusta ja alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevaa Euroopan neuvoston peruskirjaa, sekä niiden hyvin toimivia valvontamekanismeja; kehottaa ottamaan EU:n toimielinten työssä ja erityisesti ehdokasvaltioiden liittymisprosessin yhteydessä huomioon puitesopimuksen neuvoa-antavan komitean lausunnon ilmoitusvelvollisten valtioiden toteuttamista toimenpiteistä sekä peruskirjan asiantuntijakomitean kertomukset sopimusvaltioiden lupausten täyttämisestä;

23.   panee merkille, että UNHRC voi kehittyä arvokkaaksi kehykseksi Euroopan unionin monenvälisille ihmisoikeustoimille; toteaa huolestuneena, että viimeisen toimintavuoden aikana kyseinen uusi eli ei ole osoittanut uskottavuuttaan, mutta korostaa jälleen kerran, että UNHRC:llä on ratkaisevan tärkeä asema YK:n toimintarakenteessa kokonaisuudessaan; uskoo, että yleismaailmallisen jaksottaisen arviointimekanismin täytäntöönpanon avulla saavutetaan ensimmäiset konkreettiset tulokset ja parannukset; kehottaa neuvostoa ja komissiota valvomaan tarkasti tätä prosessia sen varmistamiseksi, että mekanismin avulla pannaan täytäntöön Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen UNHRC:stä 15. maaliskuuta 2006 antama päätöslauselma 60/251, joka on lähtökohtana objektiiviseen ja luotettavaan tietoon perustuvalle yleismaailmalliselle, säännöllisin väliajoin tehtävälle arvioinnille siitä, miten kukin jäsenvaltio on täyttänyt omat ihmisoikeuksia koskevat velvoitteensa ja sitoumuksensa; toteaa, että valvonta on toteutettava tavalla, jolla varmistetaan välineen yleinen soveltaminen kaikkiin valtioihin ja niiden yhtäläinen kohtelu; pyytää neuvostoa kuulemaan parlamenttia tästä asiasta;

24.   on tyytyväinen siihen, että aiemmin käytössä olleeseen "1503-menettelyyn" perustuva kantelumenettely antaa yksityishenkilöille ja järjestöille jatkossakin mahdollisuuden esittää UNHRC:lle kanteluja ihmisoikeuksien törkeästä ja luotettavasti vahvistetusta loukkaamisesta, ja pyytää neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että UNHRC kuulee edelleen kansalaisjärjestöjä, jotta ne voivat hyödyntää niiden neuvoa-antavan asemaan perustuvaa etuoikeutta antaa kirjallisia tiedonantoja ja esittää suullisia lausuntoja;

25.   vahvistaa erityisten menettelyjen ja valtioiden toimivaltuuksien merkityksen UNHRC:ssä; katsoo, että toimivaltuuksien uusimisprosessin pitää olla avoin ja että on ponnisteltava sellaisten riippumattomien ja kokeneiden ehdokkaiden nimeämiseksi, jotka edustavat kaikkia kansalaisia sekä maantieteellisesti että sukupuolen osalta; panee merkille, että Darfurin asiantuntijapaneelin toimivaltuuksia on täytynyt yhdistää Sudanin erityisraportoijan toimivaltuuksiin; panee myös merkille, että Euroopan unioni on päättänyt tukea päätöslauselmaa, jossa kehotetaan olemaan jatkamatta ihmisoikeusasiantuntijoiden toimivaltuuksia Darfurissa, sekä UNHRC:n päätöksen olla uusimatta toimivaltuuksia Valko-Venäjän ja Kuuban osalta;

26.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan edelleen jäsenyyskriteerien luomista ihmisoikeusneuvostoon valintaa varten, mukaan luettuna pysyvien kutsujen esittäminen erityismenettelyihin; kehottaa myös valvomaan YK:n jäsenvaltioiden hallitusten vaalilupausten täytäntöönpanoa; katsoo, että EU:n olisi sovellettava tätä sääntöä, kun se päättää ehdokasvaltioiden tukemisesta;

27.   kehottaa tässä yhteydessä Euroopan unionia tekemään virallista yhteistyötä muiden alueellisten ryhmien demokraattisten hallitusten kanssa virallisen yhteistyön ja kuulemisten käynnistämiseksi UNHRC:n puitteissa, jotta taattaisiin niiden aloitteiden onnistuminen, joiden tavoitteena on edistää Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa esitettyjen periaatteiden kunnioittamista; katsoo, että Euroopan unionin monenväliset ihmisoikeusponnistelut voivat olla tehokkaita Yhdistyneiden Kansakuntien foorumeilla ainoastaan demokraattisten valtioiden välisen alueellisen liittouman yhteisten toimien avulla, kuten aikaisemmin mainitun kuolemanrangaistuksen käyttämisen keskeyttämistä koskevan yleiskokouksen päätöslauselman 62/149 hyväksyminen 18. joulukuuta 2007 osoittaa;

28.   on tyytyväinen siihen, että komissio käytti vaikutusvaltaansa Kimberleyn prosessin puheenjohtajana vuonna 2007 niiden mekanismien vahvistamiseksi, joilla pyritään pysäyttämään konfliktitimanttien pääsy kauppaan; korostaa Kimberleyn prosessin merkitystä, kun otetaan huomioon yhteys konfliktitimanttien kaupan estämisen ja kestävän rauhan ja turvallisuuden saavuttamisen välillä; toivottaa myös Turkin ja Liberian tervetulleiksi vuonna 2007 liittyneinä uusina jäseninä, ja on tyytyväinen siihen, että Kongon tasavalta otettiin uudelleen jäseneksi Kimberleyn prosessiin (jolloin prosessiin osallistuu yhteensä 48 jäsentä, mukaan luettuna Euroopan yhteisö, joka edustaa 27 jäsenvaltiota);

29.   on tyytyväinen siihen, että kolmas kansainvälinen konferenssi, jonka tavoitteena on tehdä kansainvälinen sopimus, jolla kielletään kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön mukaisesti rypälepommien tuotanto, käyttö, siirto ja varastointi, pidettiin Wienissä joulukuussa 2007 Euroopan unionin täysimääräisellä tuella(18); kehottaa Romaniaa ja Kyprosta allekirjoittamaan rypälepommeista 23. helmikuuta 2007 annetun Oslon julistuksen, sillä ne ovat ainoat kaksi jäsenvaltiota, jotka eivät vielä ole sitä tehneet; tukee täysimääräisesti Oslon prosessin puitteissa Wellingtonissa 18.–22. helmikuuta 2008 pidettyä kokousta ja Dublinissa 19.–30. toukokuuta 2008 pidettävää kokousta; odottaa, että kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot voivat allekirjoittaa sopimuksen tilaisuudessa, joka on tarkoitus järjestää Oslossa vuoden 2008 lopussa;

30.   kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan tarmokkaita pyrkimyksiään Rooman perussäännön yleismaailmallisen ratifioinnin ja tarpeellisen täytäntöönpanoa koskevan kansallisen lainsäädännön hyväksymisen edistämiseksi 16. kesäkuuta 2003 annetun kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevan neuvoston yhteisen kannan 2003/444/YUTP(19) ja siihen liittyvän toimintasuunnitelman mukaisesti; huomauttaa, että neuvoston kaikki puheenjohtajavaltiot eivät pyri tähän tavoitteeseen yhtä tarmokkaasti; pyytää kaikkia puheenjohtajavaltioita mainitsemaan kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa tehtävän yhteistyön aseman kaikissa kolmansien maiden kanssa pidettävissä huippukokouksissa; pyytää, että tällaiset ponnistelut ulotetaan koskemaan myös kansainvälisen rikostuomioistuimen etuoikeuksia ja immuniteettia koskevan sopimuksen ratifiointia ja täytäntöönpanoa, sillä se on tuomioistuimen tärkeä työväline; panee merkille Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa tehdyn tuomioiden täytäntöönpanoa koskevan sopimuksen voimaantulon 8. joulukuuta 2007 (sekä Itävallan kanssa tehdyn vastaavanlaisen sopimuksen voimaantulon vuonna 2005) ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita harkitsemaan vastaavanlaisen sopimuksen tekemistä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa; tunnustaa, että EU:n ja kansainvälisen rikostuomioistuimen yhteistyö- ja avunantosopimus on tärkeä väline kunkin jäsenvaltion velvoitteiden täydentämisessä;

31.   on tyytyväinen siihen, että Japani ratifioi Rooman perussäännön heinäkuussa 2007 ja että sopimuspuolten kokonaismäärä kasvoi 105:een joulukuussa 2007; kehottaa Tšekin tasavaltaa, joka ainoana Euroopan unionin jäsenvaltiona ei ole vielä ratifioinut Rooman perussääntöä, tekemään niin viivytyksettä; kehottaa jälleen kerran kaikkia valtioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet Rooman perussääntöä, tekemään niin viipymättä(20), kehottaa Romaniaa purkamaan Yhdysvaltain kanssa tekemänsä kahdenvälisen koskemattomuussopimuksen;

32.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tekemään täysimääräistä yhteistyötä kansainvälisissä rikosoikeudellisissa mekanismeissa ja erityisesti karkulaisten saattamisessa oikeuteen; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille Kongon demokraattisen tasavallan yhteistyön Germain Katangan siirtämisessä kansainvälisen rikostuomioistuimen kuultavaksi, Serbian yhteistyön Zdravko Tolimirin pidättämisessä ja siirtämisessä entistä Jugoslaviaa koskevista asioista vastaavan kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICTY) kuultavaksi sekä Serbian ja Montenegron yhteistyön Vlastimir Đjorđjevićin pidättämisessä ja siirtämisessä ICTY:n kuultavaksi; panee kuitenkin huolestuneena merkille Sudanin jatkuvan epäonnistumisen yhteistyön tekemisessä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa Ahmad Muhammad Harunin ja Ali Muhammad Ali Abd-Al-Rahmanin pidättämisessä ja siirtämisessä; panee huolestuneena merkille, että kansainvälisen rikostuomioistuimen määräyksiä Lord's Resistance Army -joukkojen neljän jäsenen pidättämiseksi Ugandassa ei ole vielä pantu täytäntöön; panee myös huolestuneena merkille, että Radovan Karadžić ja Ratko Mladić ovat edelleen karkuteillä ja että heitä ei ole vieläkään tuotu ICTY:n tuomittavaksi; kehottaa tässä yhteydessä Serbian viranomaisia varmistamaan täysimääräisen yhteistyön ICTY:n kanssa, minkä pitäisi johtaa kaikkien vapaana olevien syytteeseen asetettujen henkilöiden pidättämiseen ja siirtämiseen, jotta voitaisiin käynnistää toimet vakautus- ja assosiaatiosopimuksen ratifioimiseksi; katsoo lisäksi, että Liberian entistä presidenttiä Charles Tayloria vastaan Haagissa toimivassa Sierra Leonen erityistuomioistuimessa nostetut kanteet ovat merkittävä edistysaskel kohti rankaisemattomuuden päättymistä;

33.   korostaa tarvetta vahvistaa kansainvälistä rikosoikeudellista järjestelmää ja tunnustaa tässä yhteydessä, että oikeusalan nopeiden valmiustoimien mekanismin perustamisen myötä marraskuussa 2007 käyttöön on saatu uusi kansainvälinen yhteistyöhön perustuva mekanismi, jonka avulla voidaan tarjota asiantuntemusta ja apua tapauksissa, joissa tietojen tunnistaminen, kerääminen ja säilyttäminen auttaisivat erilaisissa kansainvälisissä ja väliaikaisissa oikeudellisissa toimissa; kehottaa kansainvälistä rikostuomioistuinta tehostamaan yhteistyöhön liittyvää toimintaansa, jotta yhteisöt otettaisiin rakentavan vuorovaikutuksen avulla mukaan tutkittaviin tilanteisiin; näin pyritään lisäämään tietämystä tuomioistuimen toimivaltuuksista ja saamaan niille tukea, vastaamaan odotuksiin ja antamaan kyseisille yhteisöille mahdollisuudet seurata ja ymmärtää kansainvälistä rikosoikeudellista prosessia; korostaa tuomioistuimen ulkopuolisten mekanismien mahdollista merkitystä ihmisoikeusrikkomuksiin puututtaessa ja kansainvälistä rikosoikeutta sovellettaessa, mikäli tällaisilla toimilla noudatetaan asianmukaista menettelyä, eivätkä ne ole huiputusta;

34.   on tyytyväinen siihen, että Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous antoi julkilausuman alkuperäiskansojen oikeuksista, ja kiittää neuvostoa ja jäsenvaltioita tekstin hyväksymisen tukemisesta, sillä se antaa valtioille uudet puitteet alkuperäiskansojen oikeuksien suojeluun ja edistämiseen ilman syrjäytymistä tai syrjintää; toteaa kuitenkin samalla huolestuneena, että ilman uusia, kyseisen julkilausuman täytäntöönpanon takaavia välineitä alkuperäiskansojen, erityisesti autoritaarisen hallinnon alla tai diktatuurissa elävien kansojen elämän ei voida odottaa parantuvan; kehottaa komissiota siksi seuraamaan julkilausuman täytäntöönpanoa, erityisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) avulla ja erityisesti velvoittamaan kaikki jäsenvaltiot ratifioimaan mahdollisimman pian alkuperäis- ja heimokansoja koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 169, jolla tuetaan kyseisessä julkilausumassa esitettyjä periaatteita oikeudellisesti sitovalla välineellä;

35.   kehottaa jälleen kerran komissiota kehittämään romaneja koskevan EU:n puitestrategian, kun otetaan huomioon romaniyhteisöjen erityinen yhteiskunnallinen asema Euroopan unionissa, ehdokasvaltioissa ja vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvissa Länsi-Balkanin valtioissa;

36.   kehottaa EU:ta ottamaan keskeisen aseman Durbanin arviointikonferenssissa sellaisen tasapainoisen tekstin edistämiseksi, jolla torjutaan rasismia sen sijaan, että pyrittäisiin poistamaan demokraattisten valtioiden legitimiteetti ja edistämään vihamielisyyttä, kuten kävi Durbanissa vuonna 2001;

37.   panee pahoitellen merkille, että siitä huolimatta, että komissio on useaan otteeseen suositellut ILOn yleissopimuksen nro 169 ratifioimista, tähän mennessä eli lähes 20 vuotta sopimuksen voimaantulon jälkeen ainoastaan kolmen jäsenvaltiota – Tanska, Alankomaat ja Espanja – on ratifioinut kyseisen sopimuksen; kannustaa siksi luomaan aloitteita, joilla tiedotetaan tästä tärkeästä oikeudellisesta välineestä ja joilla edistetään sen tehokkuutta maailmanlaajuisesti varmistamalla, että kaikki jäsenvaltiot ratifioivat sen;

Ihmisoikeuksia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat

38.   kehottaa jälleen kerran komission edustustoja ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjä ja konsulaatteja varmistamaan, että koko niiden henkilöstö tuntee ihmisoikeuksia koskevat suuntaviivat täysimääräisesti; katsoo, että uuden Euroopan ulkosuhdehallinnon luomista olisi hyödynnettävä etukäteen jäsenvaltioiden lähetystöjen ja komission ulkomaan edustustojen toimintatapojen yhdenmukaistamiseksi ihmisoikeuksien alalla jakamalla rakenteita ja henkilökuntaa aitojen "Euroopan unionin suurlähetystöjen" luomiseksi;

39.   panee merkille puheenjohtajavaltioiden Saksan ja Portugalin ponnistelut lasten oikeuksia koskevien Euroopan unionin ihmisoikeussuuntaviivojen laatimisen loppuun saattamiseksi; odottaa saavansa ensi vuoden kuluessa luonnokset erityisistä täytäntöönpanotoimenpiteistä, joilla keskitytään panemaan täytäntöön sitä kokonaisvaltaista ja kattavaa toimintatapaa, joka määritellään keskeisillä suuntaviivoilla;

40.   kehottaa puheenjohtajavaltiota etsimään keinoja parantaa koordinointia ja yhteistyötä neuvoston työryhmien välillä, jotta edistyttäisiin yhteisten huolenaiheiden osalta, esimerkiksi ihmisoikeustyöryhmän (COHOM) ja kansainvälistä rikostuomioistuinta käsittelevän kansainvälisen julkisoikeuden työryhmän (COJUR) välillä kansainvälisen rikosoikeuden sekä lapsia aseellisissa konflikteissa koskevien kysymysten osalta;

41.   kehottaa neuvostoa tarkistamaan suuntaviivoja, jotta niissä tunnustettaisiin täysimääräisesti parhaimman mahdollisen saatavilla olevan terveydenhuollon merkitys perusoikeutena kiinnittäen erityistä huomiota kivun hoitoon;

Kuolemanrangaistus

42.   on tyytyväinen edellä mainittuun Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 antamaan päätöslauselmaan 62/149 aloitteesta kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmalliseksi keskeyttämiseksi, ja toteaa, että aloitteella on myönteisiä, alueelliset rajat ylittäviä erityispiirteitä;

43.   kehottaa neuvostoa ajanmukaistamaan kuolemanrangaistusta koskevat suuntaviivat, jotta niillä tuettaisiin kaikkia toimia, joiden tavoitteena on panna täysimääräisesti täytäntöön yleiskokouksen päätöslauselma, jossa muun muassa kehotetaan kuolemanrangaistusta edelleen soveltavia valtioita noudattamaan kansainvälisiä normeja suojakeinoista kuolemanrangaistukseen tuomittujen henkilöiden suojelun takaamiseksi 25. toukokuuta 1984 annetussa talous- ja sosiaalineuvoston päätöslauselmassa 1984/50 esitettyjä vähimmäisvaatimuksia; huomauttaa, että päätöslauselmassa annetaan pääsihteerille tietoja kuolemanrangaistuksen soveltamisesta ja niiden suojakeinojen valvonnasta, joilla taataan kuolemanrangaistuksen saaneiden henkilöiden suojelu, ja että sillä pyritään rajoittamaan asteittain kuolemanrangaistuksen käyttöä ja vähentämään niiden rikosten määrää, joista kyseinen rangaistus voitaisiin antaa; huomauttaa lisäksi, että päätöslauselman lopussa kaikkia Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioita kehotetaan keskeyttämään kuolemanrangaistusten täytäntöönpano ja poistamaan kuolemanrangaistukset;

44.   kehottaa puheenjohtajavaltiota kannustamaan Italiaa, Latviaa, Puolaa ja Espanjaa allekirjoittamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen pöytäkirjan nro 13 kuolemanrangaistuksen poistamisesta kaikissa olosuhteissa, sillä ne ovat ainoat jäsenvaltiot, jotka eivät sitä vielä ole tehneet(21); tunnustaa tässä yhteydessä, että kuolemanrangaistusta koskevat suuntaviivat voitaisiin panna johdonmukaisemmin täytäntöön, jos jäsenvaltiot allekirjoittaisivat ja ratifioisivat tällaiset pöytäkirjat ja yleissopimukset;

45.   on tyytyväinen oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 7. joulukuuta 2007 tekemään päätökseen, jonka nojalla allekirjoitetaan Euroopan neuvoston / Euroopan unionin yhteinen julistus vuosittain 10. lokakuuta vietettävästä kuolemanrangaistuksen vastaisesta päivästä; on tyytyväinen Lissabonissa 9. lokakuuta 2007 pidetyn eurooppalaisen konferenssin pöytäkirjaan, jossa jälleen kerran pyydetään kuolemanrangaistuksen poistamista Euroopassa ja jolla edistetään kuolemanrangaistuksen poistamista maailmanlaajuisesti;

46.   on tyytyväinen kuolemanrangaistuksen poistamiseen Albaniassa 25. maaliskuuta 2007 (kaikkien rikosten osalta), Kirgisiassa 27. kesäkuuta 2007, Ruandassa 26. heinäkuuta 2007, New Jerseyn osavaltiossa (Yhdysvalloissa) 13. joulukuuta 2007 ja Uzbekistanissa 1. tammikuuta 2008; on huolissaan siitä, että kuolemanrangaistus saatetaan ottaa uudelleen käyttöön Guatemalassa; kehottaa Guatemalan hallitusta sitoutumaan sen sijaan aidosti kuolemanrangaistuksen yleiseen poistamiseen; on tyytyväinen siihen, että Kiina on päättänyt pyytää korkeinta oikeutta tarkastelemaan uudelleen kaikki kuolemanrangaistukseen johtaneet tapaukset, mutta on edelleen huolissaan siitä, että Kiina panee edelleen täytäntöön eniten teloituksia koko maailmassa; tuomitsee kuolemanrangaistuksen käyttämisen Valko-Venäjällä, sillä se on vastoin eurooppalaisia arvoja; tuomitsee Iranin hallinnon yhä yleisemmän turvautumisen kuolemanrangaistukseen; on erittäin huolestunut siitä, että Iranin hallinto tuomitsee vieläkin alle 18-vuotiaita syytettyjä kuolemaan;

Kidutus ja muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu

47.   panee merkille, että Kreikka, Unkari, Latvia, Liettua ja Slovakia eivät ole vielä allekirjoittaneet tai ratifioineet kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa (OPCAT); panee merkille, että Itävalta, Belgia, Kypros, Suomi, Ranska, Saksa, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Portugali ja Romania ovat tähän mennessä allekirjoittaneet pöytäkirjan mutta eivät ratifioineet sitä; kehottaa kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita, jotka eivät ole tähän mennessä allekirjoittaneet ja/tai ratifioineet kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa, tekemään niin viipymättä;

48.   on huolissaan niiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden sitoutumisesta ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, jotka kieltäytyvät allekirjoittamasta edellä mainittua kansainvälistä yleissopimusta kaikkien ihmisten suojelemisesta pakotetulta katoamiselta; pyytää kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet ja ratifioineet kyseistä sopimusta, tekemään niin pikaisesti(22);

49.   huomauttaa neuvostolle ja komissiolle äskettäisestä kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevien Euroopan unionin suuntaviivojen täytäntöönpanoa koskevasta tutkimuksesta, joka esiteltiin parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnalle 28. kesäkuuta 2007 ja COHOM-työryhmälle joulukuussa 2007; pyytää molempia noudattamaan sen suosituksia, esimerkiksi suositusta siitä, että kehitetään selkeä maailmanlaajuinen näkemys, jossa otetaan huomioon kansalliset näkökohdat paikallisen politiikan, yhteiskunnan, kulttuurin ja oikeuskäytännön osalta; kehottaa neuvostoa ja komissiota toimittamaan – analyysin jälkeen – ohjeet edustustoilleen ja jäsenvaltioiden lähetystöille, jotta niitä autettaisiin panemaan suuntaviivat täytäntöön;

50.   kehottaa neuvostoa ja komissiota tehostamaan yhteistyötä Euroopan neuvoston kanssa, jotta voitaisiin luoda Euroopan laajuinen alue, jolla ei esiinny kidutusta tai muuta pahoinpitelyä, ja jotta annettaisiin selvä merkki siitä, että Euroopan valtiot ovat sitoutuneet vahvasti näiden käytäntöjen poistamiseen myös omien rajojensa sisällä;

51.   odottaa kiinnostuneena sitä COHOM-työryhmälle esiteltäväksi valmisteltavaa arviota kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevien Euroopan unionin suuntaviivojen täytäntöönpanosta; odottaa, että COHOM-työryhmä keskustelee näiden suuntaviivojen tarkistamisen yhteydessä yksittäistapauksia koskevista erityisistä toimintaperusteista suuntaviivojen täytäntöönpanon parantamiseksi; kehottaa hyväksymään toimenpiteitä täydellisen kidutuskiellon ja muiden epäinhimillisten ja alentavien rangaistusten kieltämisen kunnioittamisen varmistamiseksi ja kehottaa vastustamaan kaikkia pyrkimyksiä sellaisen Euroopan unionin kannan vahvistamiseen, jolla oikeutetaan diplomaattisten vakuutusten käyttö henkilöiden siirtämiseksi maihin, joissa heitä saatetaan kiduttaa tai joissa he voivat saada muita epäinhimillisiä tai alentavia rangaistuksia;

52.   kehottaa ajanmukaistamaan kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevia Euroopan unionin suuntaviivoja siten, että niissä otetaan huomioon vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 15 artikla, joka koskee kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen tai kohtelun kieltoa;

53.   kehottaa puheenjohtajavaltiota tai neuvoston pääsihteeristöä osallistumaan säännöllisesti keskeisiin Yhdistyneiden Kansakuntien komiteoihin sekä tekemään tiiviimpää yhteistyötä Euroopan neuvoston ja sen kidutuksen vastaisen komitean kanssa, jotta saadaan merkittävää ja hyödyllistä aineistoa päätöksentekoon tiettyjä maita koskevista toimista;

54.   kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan toimia kaikkien Euroopan unionin kansainvälisten kumppaneiden osalta kidutuksen ja pahoinpitelyn kieltävien kansainvälisten yleissopimusten ratifioimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi ja kuntoutuksen tarjoamiseksi kidutuksen uhreille; kehottaa Euroopan unionia pitämään kidutuksen ja pahoinpitelyn torjumista sen ihmisoikeuspolitiikan keskeisenä painopistealana erityisesti tehostamalla Euroopan unionin suuntaviivojen ja kaikkien muiden Euroopan unionin välineiden, kuten eurooppalaisen demokratia- ja ihmisoikeusaloitteen täytäntöönpanoa ja estämällä EU:n jäsenvaltioita käyttämästä diplomaattisia vakuutuksia kolmansien maiden kanssa, jos on todellisena vaarana, että jotkin henkilöt joutuvat kidutuksen tai pahoinpitelyn kohteeksi;

Lapset aseellisissa selkkauksissa

55.   on tyytyväinen lapsista aseellisissa selkkauksissa vastaavan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin erityisedustajan raporttiin, joka julkaistiin 13. elokuuta 2007 ja jossa todetaan, että Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioiden olisi toteutettava konkreettisia ja kohdennettuja toimia vastaanhangoittelevien ihmisoikeuksien rikkojien osalta;

56.   on tyytyväinen YK:n pääsihteerin raporttiin ja suosituksiin lapsista Burman aseellisessa selkkauksessa; tuomitsee lasten oikeuksien räikeän loukkaamisen kyseisessä valtiossa ja kehottaa COHOM-työryhmää asettamaan Burman etusijalle, kun se panee täytäntöön lapsia aseellisissa konflikteissa koskevat suuntaviivansa;

57.   on tyytyväinen edistymiseen kansainvälisten lastensuojelunormien soveltamisessa sen osalta, että väitetyt rikoksentekijät asetetaan vastuuseen; tästä ovat esimerkkinä kansainvälisen rikostuomioistuimen nostamat kanteet Kongon demokraattisen tasavallan eri aseellisten ryhmien korkea-arvoisia johtajia vastaan sekä Ugandan Lord's Resistance Army -joukkojen neljää korkea-arvoisempaa jäsentä vastaan; pitää merkittävänä saavutuksena Sierra Leonen erityistuomioistuimen tuomiota, jonka mukaan alle 15-vuotiaiden lasten palkkaaminen tai käyttö sotatoimissa katsotaan sotarikokseksi kansainvälisen tapaoikeuden nojalla, sekä sen äskettäin armeijan komentajille lasten palkkaamisen seurauksena määräämät tuomiot;

58.   on tyytyväinen lasten oikeuksien suurempaan huomioonottamiseen erilaisissa neuvotteluissa, sopimuksissa, rauhanrakennus- ja rauhanturvaamistoimissa, ohjelmissa ja yleissopimuksissa; korostaa kuitenkin, että lapsia koskevien rauhansopimusten lausekkeiden pitäisi olla täsmällisiä ja että niiden tavoitteiden pitäisi olla saavutettavissa;

59.   on tyytyväinen lasten oikeuksien parempaan huomioonottamiseen mekanismeissa, joilla syylliset asetetaan vastuuseen rikoksista kansainvälisen oikeuden nojalla (ja tunnustaa tässä yhteydessä asiaa koskevat Liberian totuus- ja sovittelukomission ponnistelut vuonna 2007), sillä se tärkeä keino panna täytäntöön lasten oikeus osallistua sellaisten päätösten tekemiseen, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä; korostaa kuitenkin, että tällaisen osallistumisen olisi perustuttava lasten etuun, myös siten, että pannaan täytäntöön ikäryhmälle sopivaa politiikkaa ja toimenpiteitä ja että edistetään lapsiuhrien kuntouttamista ja sopeuttamista takaisin yhteiskuntaan;

60.   on tyytyväinen edistymiseen aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskeviin yhdennettyihin normeihin (2006) sekä lapsia asevoimissa tai aseellisissa ryhmittymissä koskeviin Pariisin periaatteisiin ja suuntaviivoihin (2007) liittyvän politiikan muotoilussa; korostaa kuitenkin, että ne on nyt pantava tehokkaasti täytäntöön;

61.   on tyytyväinen siihen, että seitsemän uutta valtiota (Argentiina, Kroatia, Guatemala, Laos, Mauritania, Marokko ja Ukraina) ovat liittyneet Pariisin sitoumuksina tunnettuun kansainväliseen sitoumukseen lasten palkkaamisen lopettamiseksi aseellisissa selkkauksissa; pahoittelee, että Yhdysvallat ei ole allekirjoittanut sitoumusta, koska se vastustaa kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevaa lauseketta;

62.   on tyytyväinen siihen, että yksitoista Euroopan unionin jäsenvaltiota on allekirjoittanut Geneven julistuksen aseellisista selkkauksista ja kehityksestä, minkä ansiosta julistuksen on nyt allekirjoittanut yhteensä 42 valtiota; kehottaa niitä 16 EU:n jäsenvaltiota, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet Geneven julistusta, tekemään niin viipymättä;

63.   kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet ja ratifioineet lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnaisia pöytäkirjoja, tekemään niin viipymättä(23);

64.   muistuttaa, että ratkaisemattomia konflikteja ENP-valtioissa ei ole vielä selvitetty lopullisesti, ja korostaa, että tällaisissa olosuhteissa oikeusvaltion periaatteet ja ihmisoikeusloukkaukset alueella jäävät huomiotta, mikä vaikeuttaa lisäksi merkittävästi lapsen kaikkien oikeuksien takaamista ja kunnioittamista; kehottaa puuttumaan lasten ja heidän perheidensä erityistilanteeseen ENP:n piiriin kuuluvissa valtioissa sijaitsevilla ratkaisemattomien konfliktien alueilla ensisijaisena kysymyksenä tällä alalla toteutettujen EU:n toimien puitteissa;

65.   panee merkille, että puheenjohtajavaltio Portugali noudatti suuntaviivojen nojalla Saksan aloitteita ja kehotti kaikkia ensisijaisissa valtioissa sijaitsevia EU:n diplomaattisia edustustoja katsomaan COHOM-työryhmän 15. kesäkuuta 2007 hyväksymät maakohtaiset strategiat pysyviksi ohjeiksi, jotka on sisällytettävä lapsia aseellisissa konflikteissa koskevaan edustustojen päällikköjen työhön; on tyytyväinen siihen, että puheenjohtajavaltio on myös välittänyt paikallisille puheenjohtajille asiasta vastaavien kansalaisjärjestöjen vastaanottamia raportteja tietyistä valtioista; on tyytyväinen puheenjohtajavaltion Slovenian aloitteeseen sellaisen tutkimuksen teettämisestä, joka koskee EU:n toimien vaikutusta lapsiin aseellisissa konflikteissa; korostaa tässä yhteydessä suuntaviivojen rajattua vaikutusta lapsiin aseellisissa konflikteissa, erityisesti siitä syystä, että useimmille komission edustustoille ja jäsenvaltioiden suurlähetystöille ei ilmoitettu, että kohdevaltio katsottiin ensisijaiseksi valtioksi näiden suuntaviivojen soveltamisen osalta;

66.   kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään lasten pakkotyön torjumisen humanitaarisiin ja kauppapoliittisiin toimintatavoitteisiinsa;

Ihmisoikeuksien puolustajat

67.   kehottaa neuvostoa ja komissiota sitoutumaan ihmisoikeuksien puolustajia koskevien Euroopan unionin suuntaviivojen avoimempaan ja järjestelmällisempään täytäntöönpanoon, sillä kyseessä on tärkeä ja innovatiivinen väline, jonka tarkoituksena on tukea ihmisoikeuksien puolustajia ja suojella vaarassa olevia ihmisoikeuksien puolustajia;

68.   odottaa, että koska ihmisoikeuksien puolustajia koskevat suuntaviivat on tunnustettu painopistealaksi ihmisoikeuksia koskevassa Euroopan unionin ulkopolitiikassa, suuntaviivat pannaan tämän perusteella tehokkaasti täytäntöön 120 valtiota koskevissa paikallisissa strategioissa; huomauttaa, että ihmisoikeuksien puolustajia koskevien Euroopan unionin tukitoimien puute tietyissä valtioissa, kuten Kiinassa, Tunisiassa, Etiopiassa, Iranissa ja Venäjällä, näyttää heijastavan yhteisymmärryksen puutetta Euroopan unionin jäsenvaltioiden keskuudessa, sillä yksittäiset jäsenvaltiot asettavat erilaisia ulkopoliittisia tavoitteita, mikä estää yhteiset toimet;

69.   katsoo, että yhdenmukaisella lähestymistavalla olisi myös keskityttävä vahvistamaan ihmisoikeusaktivistien, myös taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien puolustamiseen sitoutuneiden aktivistien valmiuksien kehittämistä ja edistettävä kuulemis- ja vuorovaikutusmekanismeja aktivistien ja hallitusten välillä demokraattista uudistusta ja ihmisoikeuksien edistämistä koskevissa kysymyksissä, erityisesti silloin kun demokratisoitumisprosessi on vaarassa;

70.   kehottaa neuvostoa ja komissiota kannustamaan aktiivisesti ihmisoikeuksien puolustajia välittämään tietoa väkivallattomuutta koskevasta teoriasta ja käytännöstä ja edistämään tietämystä parhaista käytännöistä sekä parhaiden käytäntöjen vaihtoa kentältä saadun ensikäden tiedon perusteella;

71.   kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita käsittelemään pikaisesti kysymystä hätäviisumien myöntämisestä ihmisoikeuksien puolustajille sisällyttämällä yhteisön uuteen viisumisäännöstöön selvän viittauksen ihmisoikeuksien puolustajien erityistilanteeseen ja näin ollen luomalla erityisen ja nopeutetun viisumimenettelyn, missä voitaisiin hyödyntää Irlannin ja Espanjan hallitusten kokemuksia tästä asiasta; katsoo, että ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi toteutettujen Euroopan unionin toimien luottamuksellisuus on toisinaan hyödyksi, mutta toteaa, että tästä luottamuksellisuudesta huolimatta Euroopan unionin paikallisen henkilöstön olisi aina ilmoitettava luottamuksellisesti tällaisista toimista paikalla toimiville kansalaisjärjestöille;

72.   panee merkille, että huomattavista taloudellisista uudistuksista huolimatta poliittisia oikeuksia ja ihmisoikeuksia rikotaan Kiinassa yhä järjestelmällisesti, mikä käy ilmi esimerkiksi poliittisena vankeutena, asianajajiin, ihmisoikeuksien puolustajiin ja toimittajiin, myös niin sanottuun weiquan-liikkeeseen kohdistuvina hyökkäyksinä ja ahdisteluna, riippumattoman oikeuslaitoksen puutteena, pakkotyönä, sananvapauden, uskonnonvapauden ja uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen oikeuksien rajoittamisena, mielivaltaisina pidätyksinä, Laogai-työleirijärjestelmänä ja väitettynä elinten laittomana kauppana; on huolissaan myös toimittajia, ihmisoikeusaktivisteja, Dalai lamaa ja hänen seuraajiaan ja Falun Gongin harjoittajia koskevien mustien listojen laatimisesta;

73.   pahoittelee, että Valko-Venäjällä on rekisteröity enää ainoastaan viisi ihmisoikeusjärjestöä ja että viranomaiset pyrkivät jatkuvasti ahdistelemaan ja valvomaan näitä ryhmiä, samalla kun ne hylkäävät toistuvasti laillista rekisteröintiä koskevat muiden ihmisoikeusryhmien hakemukset; on tyytyväinen YK:n yleiskokouksen toukokuussa 2007 tekemään päätökseen hylätä Valko-Venäjän hakemus paikan saamiseksi ihmisoikeusneuvostosta viitaten sen liian heikkoon ihmisoikeustilanteeseen; kehottaa jälleen kerran Valko-Venäjän viranomaisia lopettamaan ihmisoikeuksien puolustajiin ja Valko-Venäjän kansalaisjärjestöjen aktivisteihin kohdistuvan pelottelun, ahdistelun, kohdennetut pidätykset ja poliittisiin syihin perustuvat syytteet;

74.   on erittäin huolissaan siitä, että vuonna 2007 Iranin viranomaiset ahdistelivat entistä voimakkaammin riippumattomia ihmisoikeuksien puolustajia ja asianajajia estääkseen heitä julkaisemasta ja osoittamasta ihmisoikeuksien rikkomuksia; pahoittelee sitä, että Iranin hallitus on lakkauttanut kansalaisjärjestöt, jotka edistävät kansalaisyhteiskunnan osallistumista ja tiedottavat ihmisoikeuksien rikkomisesta, mukaan lukien järjestöt, jotka tarjoavat oikeudellista ja sosiaalista apua väkivallan uhreiksi joutuneille naisille;

75.   korostaa jälleen kerran sen merkitystä, että opas suuntaviivojen täytäntöönpanosta annetaan kaikille kentällä toimiville ihmisoikeuksien puolustajille; kannustaa COHOM-työryhmää jakamaan aluetoimistoissa sekä suurlähetystöissä ja edustustoissa ihmisoikeuksien puolustajille käännöksiä Euroopan unionin suuntaviivoista niillä Euroopan unionin kielillä, jotka ovat yleisesti käytettyjä kieliä (lingua franca) kolmansissa maissa, ja muilla keskeisillä kielillä; on tyytyväinen siihen, että tähän mennessä käännöksiä on saatavilla venäjän, arabian, kiinan ja persian kaltaisilla kielillä, mutta korostaa, että käännöksiä on tehtävä enemmän paikallisesti; kehottaa Euroopan unionin jäsenvaltioita yksinkertaistamaan viisumien myöntämistä niille ihmisoikeuksien puolustajille, jotka on kutsuttu Euroopan unionissa pidettäviin tilaisuuksiin tai jotka pakenevat heikentyviä turvallisuusoloja;

Suuntaviivat ihmisoikeuksista käytävistä vuoropuheluista ja tunnustetuista neuvotteluista kolmansien maiden kanssa

76.   kehottaa neuvostoa ja komissiota käynnistämään ihmisoikeusvuoropuheluja koskevien suuntaviivojen kattavan arvioinnin ja kehittämään selvät indikaattorit kunkin vuoropuhelun vaikutusta varten sekä kriteerit vuoropuhelujen käynnistämiselle, keskeyttämiselle ja käynnistämiselle uudelleen;

77.   toistaa, että ihmisoikeuksia koskevia vuoropuheluja olisi laajennettava kattamaan tilanne sekä kolmansissa maissa että Euroopan unionissa, jotta parannettaisiin kyseisten vuoropuhelujen uskottavuutta;

78.   toistaa, että ihmisoikeuskysymyksiä olisi tarkasteltava korkeimmalla poliittisella tasolla, jotta ihmisoikeuksia koskeville huolenaiheille annettaisiin suurempaa poliittista painoarvoa ja että jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden ei pitäisi antaa erottaa ihmisoikeuskysymyksiä poliittisesta vuoropuhelusta; katsoo siksi, että vuoropuhelua ei pitäisi koskaan käyttää siihen, että asian käsittely rajataan vain asiantuntijoiden välisiin kokouksiin ja että sille näin ollen annetaan toissijainen asema muuhun politiikkaan nähden; kehottaa siksi neuvostoa ja komissiota toteuttamaan seuraavat toimenpiteet:

79.   korostaa jälleen kerran tässä yhteydessä ehdotuksia, jotka esitettiin edellä mainitussa 6. syyskuuta 2007 annetussa parlamentin päätöslauselmassa ihmisoikeusvuoropuhelujen toiminnasta ja ihmisoikeuksia koskevista kolmansien maiden kuulemisista; korostaa tässä yhteydessä, että vuoropuhelu neuvoston, komission ja parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan välillä käynnistettiin tammikuussa 2008, jotta pantaisiin täytäntöön kyseisen päätöslauselman suositukset parlamentin yleisestä osallistumisesta vuoropuheluihin; muistuttaa tässä yhteydessä, että neuvoston velvollisuutena on kuulla parlamenttia ja ottaa sen näkemykset asianmukaisella tavalla huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaisesti;

80.   korostaa, että Euroopan unionin ja Kiinan välistä ihmisoikeusvuoropuhelua on tehostettava voimakkaasti, ja on huolissaan siitä, että Kiina on antanut vastauksen vain kahteen kolmasosaan kysymyksistä, joita EU on esittänyt yksittäisistä huolenaiheista osana tätä vuoropuhelua; ilmaisee huolensa ihmisoikeuksien vakavasta rikkomisesta Kiinassa ja korostaa, että tulevia olympialaisia varten tehdyistä Kansainvälisen Olympiakomitean peruskirjan mukaisista hallituksen lupauksista huolimatta ihmisoikeustilanne itse paikalla ei ole parantunut; on Kansainvälisen Olympiakomitean peruskirjan mukaisesti tyytyväinen siihen, että Kiina pyrkii panemaan täytäntöön kidutusta käsittelevän erityisraportoijan suositukset ja että se on äskettäin kehottanut tuomioistuimia olemaan luottamatta tunnustuksiin; panee merkille, että vaikka Kiinan hallitus on toistuvasti luvannut ratifioida kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, ratifiointi on edelleen käynnissä; pahoittelee, että Pekingissä 28. marraskuuta 2007 pidetyssä Euroopan unionin ja Kiinan välisessä huippukokouksessa ei annettu Euroopan unionin ja Kiinan yhteistä julistusta ihmisoikeuksista, vaikka alun perin ilmoitettiin, että tällainen julistus aiottiin antaa; kehottaa neuvostoa antamaan parlamentille yksityiskohtaisempaa tietoa keskustelujen jälkeen, mukaan luettuna yksityiskohtainen luettelo neuvoston ja jäsenvaltioiden toimista yksittäisissä tapauksissa; huomauttaa, että tällaisia huolenaiheita olisi korostettava ennen Pekingin olympialaisia, sillä kyseessä on historiallinen mahdollisuus parantaa ihmisoikeuksia Kiinassa; on tässä yhteydessä edelleen huolissaan Kiinan lainsäädännöstä, myös valtiosalaisuuksia koskevasta järjestelmästä, joka estää avoimuuden, joka olisi tarpeen hyvän hallintotavan ja oikeusvaltion periaatteisiin perustuvan järjestelmän kehittämiseksi; on huolissaan rajoituksista, joita on asetettu kiinalaisille ja kansainvälisille tiedotusvälineille, mukaan lukien Internet, blogien pitäminen ja kiinalaisten ja kansainvälisten toimittajien tiedonsaanti; on yhtä huolissaan mustien listojen laatimisesta toimittajista ja ihmisoikeusaktivisteista, mukaan luettuna Dalai Lama, hänen lähettiläänsä ja Falun Gongin harjoittajat; kehottaa tässä yhteydessä viipymättä vapauttamaan tunnetun AIDS-aktivistin Hu Jian; korostaa, että myös olympialaisten jälkeen on edelleen valvottava ihmisoikeustilannetta ja asiaa koskevan lainsäädännön muuttamista; kehottaa Euroopan unionia varmistamaan, että sen kauppasuhteet Kiinaan edellyttävät ihmisoikeuksia koskevia uudistuksia, ja pyytää tässä yhteydessä neuvostoa tekemään kattavan arvioinnin ihmisoikeustilanteesta ennen minkään uuden kumppanuus- ja yhteistyöpuitesopimuksen tekemistä; kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan esille kysymyksen Sisä-Mongolian autonomisesta alueesta, Itä-Turkestanista ja Tiibetin autonomisesta alueesta, tukemaan aktiivisesti avointa vuoropuhelua Kiinan hallituksen ja maanpaossa toimivan Tiibetin hallituksen välillä ja ottamaan huomioon Kiinan politiikan vaikutukset ihmisoikeuksiin Afrikassa; on edelleen huolissaan uiguurien etnisen ryhmän ihmisoikeuksien järjestelmällisestä rikkomisesta Xinjiangin autonomisella uiguurialueella;

81.   on edelleen huolestunut siitä, että ihmisoikeusvuoropuhelu Iranin kanssa on ollut keskeytettynä vuodesta 2004 lähtien, koska ihmisoikeustilannetta ei ole saatu parannettua ja koska Iran ei ole halukas tekemään yhteistyötä; pyytää Iranin viranomaisia käynnistämään tämän vuoropuhelun uudelleen demokratian edistämiseen sitoutuneiden kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien tukemiseksi ja vahvistamaan – rauhanomaisin ja väkivallattomin keinoin – nykyisiä prosesseja, jotka voivat edistää demokraattisia, institutionaalisia ja perustuslaillisia uudistuksia, ja varmistamaan kyseisten uudistusten kestävyyden, vahvistamaan kaikkien iranilaisten ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisjärjestöjen edustajien osallistumisen poliittiseen päätöksentekoon ja vahvistamaan edelleen niiden asemaa yleisessä poliittisessa keskustelussa; on erittäin huolestunut siitä, että perusihmisoikeuksien, erityisesti ilmaisunvapauden ja kokoontumisvapauden kunnioittaminen heikkeni Iranissa entisestään vuonna 2007; tuomitsee Iranin viranomaisten huhtikuun 2007 alussa käynnistämän uuden moraalikampanjan, jonka nojalla tuhansia miehiä ja naisia on pidätetty "moraalittoman käytöksen estämisen" nimissä; tuomitsee sen, että Iranin hallinto käyttää yhä useammin kuolemanrangaistusta;

82.   pahoittelee, että Euroopan unionin ja Venäjän väliset ihmisoikeuskeskustelut eivät ole johtaneet kunnollisiin tuloksiin, ja pyytää ottamaan parlamentin mukaan tällaiseen prosessiin; tukee neuvoston ja komission ponnisteluja sellaisten olosuhteiden luomiseksi, että neuvotteluja voitaisiin käydä vuorotellen Venäjällä ja Euroopan unionissa, jolloin muutkin Venäjän ministeriöt kuin ulkoministeriö voisivat osallistua neuvotteluihin ja jolloin Venäjän valtuuskunta voisi osallistua venäläisten tai eurooppalaisten parlamentaaristen elinten tai kansalaisjärjestöjen kokouksiin, jotka järjestetään neuvottelujen yhteydessä; pahoittelee, että Euroopan unioni ei ole onnistunut muuttamaan Venäjän politiikkaa varsinkaan arkojen aiheiden, kuten Tšetšenian ja Kaukasian muiden tasavaltojen tilanteen, rankaisemattomuuden ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden, ihmisoikeuksien puolustajien kohtelun, tiedotusvälineiden riippumattomuuden ja ilmaisunvapauden, etnisten vähemmistöjen kohtelun, oikeusvaltion periaatteiden noudattamisen ja ihmisoikeuksien suojelun asevoimissa, seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän sekä muiden kysymysten osalta; uskoo, että pitkään jatkunutta keskustelua Tšetšeniasta olisi laajennettava koskemaan Ingušian ja Dagestanin huolestuttavaa tilannetta; kehottaa Venäjän viranomaisia suojelemaan kansallisia vähemmistöjä Marin tasavallassa ja takaamaan ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen Marin tasavallan perustuslain ja EU:n normien mukaisesti; pahoittelee toimittajien, ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisjärjestöjen jatkuvaa vainoamista, esimerkiksi Novaja Gazeta sanomalehden ja nizhnynovgorodilaisen suvaitsevaisuutta edistävän säätiön ahdistelua; on huolissaan siitä, että vuonna 2006 voimaantullutta Venäjän uutta lainsäädäntöä kansalaisjärjestöistä on vuonna 2007 pantu täytäntöön mielivaltaisesti ja valikoiden ja sitä on käytetty hankaloittamaan ja rajoittamaan kansalaisjärjestöjen laillista toimintaa ja sen nojalla on annettu myös rangaistuksia, mikä on lisännyt kansalaisjärjestöjen turvattomuutta ja haavoittuvuutta; ilmaisee joulukuussa 2007 annetun Amnesty International järjestön raportin mukaisesti huolensa myös siitä, että syyttäjänvirasto ei ole vieläkään kunnioittanut Mihail Hodorkovskin ja hänen kumppaninsa Platon Lebedevin oikeutta puolueettomaan oikeudenkäyntiin kansainvälisten normien mukaisesti, ja ilmaisee huolensa siitä, että Jukos-yhtiön entiselle varapääjohtajalle Vasili Aleksanjanille ei suostuta antamaan elintärkeää lääketieteellistä hoitoa, vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtaja ovat toistuvasti tätä pyytäneet; kehottaa Venäjää toteuttamaan lisätoimia ilmaisunvapauden ja toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien turvallisuuden suojelemiseksi; katsoo tässä yhteydessä, että Euroopan unionin olisi pidettävä painopistealana Venäjän yhteistyötä Etyjin, Euroopan neuvoston ja Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusmekanismien kanssa sekä kaikkien asiaa koskevien ihmisoikeussopimusten ratifiointia, erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen pöytäkirjan nro 14 ratifiointia, koska sillä muutetaan yleissopimuksen valvontajärjestelmää; pahoittelee Venäjän haluttomuutta kutsua riittävä määrä kansainvälisiä vaalitarkkailijoita riittävän aikaisin, jotta ne voisivat valvoa asianmukaisesti vaaleja Etyjin normien mukaisesti, minkä takia Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto ei voi toteuttaa suunniteltuja vaalitarkkailutehtäviä toimivaltuuksiensa mukaisesti, ja joutuu siksi kyseenalaistamaan vuoden 2007 parlamenttivaalien ja vuoden 2008 presidentinvaalien demokraattisuuden; kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan ihmisoikeuskysymykset, mukaan lukien yksittäiset tapaukset, esille Venäjän korkeimman tason viranomaisten kanssa ja Venäjän kanssa tehtävässä uudessa kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa; kehottaa komissiota säätämään selkeämmistä velvollisuuksista ja luomaan tehokkaampia valvontamekanismeja ihmisoikeuksia koskevien lausekkeiden lisäksi, jotta ihmisoikeustilannetta voitaisiin todella parantaa;

83.   kehottaa neuvostoa ja komissiota perustamaan ihmisoikeuksien alivaliokuntia kaikkien naapurivaltioiden kanssa; toistaa, että parlamentin jäsenten pitäisi osallistua tällaisten alivaliokuntien kokousten valmisteluun ja että heille olisi kerrottava kokousten tuloksista; katsoo, että vaikka kokousten ensimmäisellä kierroksella keskitytään kenties alivaliokunnan kestävyyden kehittämiseen ja kumppaneiden välisen luottamuksen edistämiseen, kuten tehtiin Tunisian tapauksessa, tällaisissa alivaliokunnissa, kuten nykyisin Marokon osalta, olisi siirryttävä tuloskeskeiseen vaiheeseen laatimalla konkreettisia vertailuperusteita ja indikaattoreita edistymiselle ja antamalla mahdollisuuden ottaa esille yksittäisiä tapauksia; korostaa, että ihmisoikeuksista käytäviä keskusteluja ei missään nimessä pitäisi rajoittaa vain näihin alivaliokuntiin, ja korostaa, että nämä kysymykset on otettava osaksi myös korkeimmalla tasolla käytävää poliittista vuoropuhelua, jotta lisättäisiin EU:n politiikan johdonmukaisuutta tällä alalla ja jotta vähennettäisiin epäjohdonmukaisuuksia molempien osapuolten lehdistölle antamissa lausunnoissa ihmisoikeustilanteesta; on tyytyväinen 16. lokakuuta 2007 annettuun neuvoston lausuntoon siitä, että keskusteluissa EU:n ja Libyan välisestä tulevasta puitesopimuksesta keskitytään erityisesti muun muassa yhteistyöhön ja edistykseen ihmisoikeusasioissa;

84.   muistuttaa heikkenevästä tilanteesta Syyriassa, jossa hallituksen viranomaiset kieltäytyvät myöntämästä virallista asemaa ihmisoikeusryhmille ja jossa turvallisuuspalvelu ahdistelee ihmisoikeusryhmiä ja jossa ihmisoikeusryhmien jäseniä vangitaan, koska ryhmillä ei ole oikeudellista asemaa; tuomitsee toisinajattelijoiden ja oppositiopuolueiden jäsenten pidättämisen ja pyytää, että neuvosto ja komissio kehottaisivat Syyrian hallitusta vapauttamaan tämän syyn nojalla pidätetyt toimittajat, ihmisoikeuksien puolustajat ja riippumattomat asianajajat ja lopettamaan poikkeustilan;

85.   tuomitsee Valko-Venäjän viranomaisten oppositiota vastaan toteuttamat toimenpiteet; panee merkille, että nämä toimenpiteet ovat yhä useammin järjestelmällisiä pyrkimyksiä opposition jäsenten nöyryyttämiseen ja pahoinpitelyyn; viittaa esimerkkinä Saharov-palkinnon saajan Aljaksandr Milinkevitšin äskettäiseen pidättämiseen; panee merkille, että Euroopan unioni ei ole onnistunut edistämään ihmisoikeuksia koskevia uudistuksia Valko-Venäjällä;

86.   ilmaisee uudelleen syvän huolensa myös Gazan alueen humanitaarisesta kriisistä ja sen mahdollisesti vakavista seuraamuksista; kehottaa kaikkia osapuolia noudattamaan ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta; vahvistaa 21. helmikuuta 2008 Gazan alueen tilanteesta antamansa päätöslauselman(24) sisällön;

87.   tunnustaa neuvoston ja komission pyrkimykset Euroopan unionin ja Uzbekistanin välisen ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun toisen kierroksen järjestämiseksi toukokuussa 2008 ja kiittää komissiota sen ponnisteluista kansalaisjärjestöjen seminaarin järjestämiseksi tiedotusvälineiden ilmaisunvapaudesta vuoropuhelun yhteydessä, mahdollisesti Taškentissa; huomauttaa jälleen kerran, että ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun käyminen ja asiantuntijoiden kokoukset vuonna 2005 tapahtuneesta Andijan verilöylystä eivät sinällään tarkoita edistymistä eikä niitä voida käyttää syynä pakotteiden poistamiseen; huomauttaa, että koska Andijan verilöylystä ei ole tehty riippumatonta kansainvälistä tutkintaa eikä ihmisoikeustilanne Uzbekistanissa ole parantunut lainkaan – nämä ovat olleet Euroopan unionin asettamat edellytykset pakotteiden poistamiselle – Uzbekistanin vastaisia pakotteita on johdonmukaisesti laajennettu; on tyytyväinen siihen, että 15.–16. lokakuuta 2007 pidetyn yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokouksen päätelmissä esitetään erityisiä ehtoja, joita on noudatettava kuuden kuukauden kuluessa, jotta viisumirajoitusten keskeyttämistä jatkettaisiin; kehottaa neuvostoa ja komissiota tekemään perusteellisen arvioinnin siitä, mitä vaikutuksia on ollut päätöksellä joidenkin niiden viisumirajoitusten keskeyttämisestä kuudeksi kuukaudeksi, jotka ovat osa Euroopan unionin pakotteita Uzbekistania kohtaan, ja kehottaa niitä arvioimaan yleistä ihmisoikeustilannetta kyseisessä valtiossa; pahoittelee sitä, että Uzbekistan ei ole tähän mennessä edistynyt lainkaan näiden asioiden osalta; on tyytyväinen Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan toimiin ihmisoikeustilanteen valvomiseksi tarkasti kuuden kuukauden välein, jotta neuvostolle voitaisiin antaa säännöllisesti parlamentin arvioita ja suosituksia tätä asiaa koskevasta EU:n politiikasta; on järkyttynyt 23. joulukuuta 2007 pidetyistä Uzbekistanin presidentinvaaleista, jotka Etyj:n demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston mukaan järjestettiin "tiukasti valvotussa poliittisessa ympäristössä, jossa todelliselle oppositiolle ei ollut tilaa ja joka ei yleisesti vastannut moniakaan Etyjin sitoumuksia demokraattisten vaalien osalta"; tuomitsee riippumattoman Ilkhom-teatterin perustajan ja taiteellisen johtajan Mark Weilin murhan Tashkentissa 9. syyskuuta 2007 sekä toimittajan ja Uzbekistanin hallinnon arvostelijan Alisher Saipovin murhan kirgisialaisessa kaupungissa Oshissa 24. lokakuuta 2007; toistaa pyyntönsä siitä, että poliittiset vangit(25) vapautettaisiin välittömästi;

88.   tukee neuvoston halukkuutta luoda ihmisoikeuksia koskeva vuoropuhelu kunkin neljän jäljellä olevan Keski-Aasian valtion kanssa; kehottaa käymään vuoropuheluja tavoitteellisesti ja noudattaen Euroopan unionin suuntaviivoja kolmansien maiden kanssa käytävistä ihmisoikeusvuoropuheluista ja takaamaan kansalaisyhteiskunnan ja Euroopan parlamentin osallistumisen; kehottaa osoittamaan vuoropuhelujen käynnistämisen yhteydessä riittävästi voimavaroja neuvoston ja komission sihteeristöille;

89.   toteaa, että sekä Turkin että EU:n sitoutuminen Turkin liittymisprosessiin edistää käynnissä olevia ihmisoikeusuudistuksia Turkissa;

90.   toivoo, että Benazir Bhutton salamurhaan syyllistyneet tahot tunnistetaan ja saatetaan vastuuseen mahdollisimman pian; panee merkille, että Pakistanin ihmisoikeustilanne on heikentynyt koko vuoden 2007 ja erityisesti että oikeuslaitoksen riippumattomuus ja tiedotusvälineiden vapaus ovat uhattuina; tuomitsee tässä yhteydessä Pakistanin korkeimman oikeuden entisen presidentin Iftikhar Mohammad Choudhryn mustamaalaamisen sekä sen, että hänet on erotettu virasta ja pantu kotiarestiin; kehottaa neuvostoa ja komissiota tukemaan tuomarikunnan ja asianajajien käynnistämää demokratialiikettä, erityisesti laajentamalla kutsuja koskemaan joitakin liikkeen edustajia, kuten Choudhrya; kehottaa palauttamaan uudelleen virkaan kaikki viralta otetut tuomarit; panee merkille Pakistania koskevan uuden maakohtaisen strategia-asiakirjan hyväksymisen ja on tyytyväinen konfliktien estämisen ja ihmisoikeuksien sisällyttämiseen koko asiakirjaan; panee merkille, että Euroopan yhteisön ja Pakistanin yhteisen komission ensimmäinen kokous pidettiin Islamabadissa 24. toukokuuta 2007, ja korostaa, että ihmisoikeudet on otettava kaikkien myöhemmin pidettävien kokousten asialistan keskeisiksi osiksi;

Naisten sukupuolielinten silpominen ja muut vahingolliset perinteiset käytännöt

91.   korostaa, että ponnisteluja kaikenlaisen naisten sukupuolielinten silpomisen estämiseksi olisi tehostettava sekä ruohonjuuritasolla että poliittisessa päätöksenteossa, jotta korostetaan, että kyseessä on sukupuoleen liittyvä kysymys ja fyysiseen koskemattomuuteen liittyvä ihmisoikeusrikkomus;

92.   vaatii, että naisten oikeuksia käsitellään yksiselitteisesti kaikissa ihmisoikeuksia koskevissa vuoropuheluissa, erityisesti kaikkinaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan torjuntaa ja estämistä, mukaan luettuna erityisesti raskauksien keskeyttäminen lapsen sukupuolen perusteella, kaikenlaiset vahingolliset perinteiset tai tavanomaiset käytännöt, kuten naisten sukupuolielinten silpominen ja varhainen naimisiinmeno tai pakkoavioliitto, kaikenlainen ihmiskauppa, kotiväkivalta ja naismurhat, hyväksikäyttö työssä ja taloudellinen hyväksikäyttö, ja vaatii kieltämään sen, että valtiot vetoavat tapoihin, perinteisiin tai mihin tahansa uskonnolliseen syyhyn välttääkseen tällaisten julmuuksien ja kaikkien naisten henkeä uhkaavien käytäntöjen torjumista koskevan velvollisuutensa noudattamisen;

93.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään ihmisoikeuslauseketta, jotta naisten sukupuolielinten silpomisen torjumisesta tehtäisiin painopisteala suhteissa kolmansien maiden kanssa, erityisesti niiden valtioiden kanssa, jotka nauttivat Euroopan unionin suosituimmuuskohtelua Cotonoun sopimuksen puitteissa (nykyisin EU:n kumppanuussopimusten nojalla), ja jotta niitä painostettaisiin hyväksymään tarpeelliset lainsäädännölliset, hallinnolliset, oikeudelliset ja estävät toimenpiteet kyseisten käytäntöjen päättämiseksi;

94.   muistuttaa vuosituhattavoitteista ja korostaa, että koulutukseen pääsy ja terveys ovat perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia; katsoo, että Euroopan unionin kehitysyhteistyö- ja ihmisoikeuspolitiikan on korostettava terveysohjelmia, mukaan lukien seksuaaliterveyttä koskevat ohjelmat, sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen, naisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen sekä lasten oikeudet erityisesti siellä, missä sukupuoleen perustuva väkivalta on yleistä ja naiset ja lapset ovat alttiita HIV/AIDS tartunnoille tai heiltä on kielletty tiedonsaanti, mahdollisuus ehkäisyyn ja/tai hoitoon; pyytää, että komissio sisällyttää työntekijöiden perusoikeudet ja ihmisarvoisen työn toimintaohjelman kehityspolitiikkaansa ja erityisesti kaupankäyntiin liittyviin apuohjelmiinsa;

95.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan erityisesti Afrikan unionin jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan täytäntöön Afrikan unionin pöytäkirjan naisten oikeuksista Afrikassa;

96.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan eurooppalaista demokratia- ja ihmisoikeusaloitetta ja varmistamaan varojen osoittamisen toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on torjua kaikenlaista naisten sukupuolielinten silpomista;

Neuvoston ja komission sekä kahden puheenjohtajavaltion toiminnan yleinen valvonta

97.   pahoittelee Burman sotilasjuntan jatkuvia rikkomuksia ihmisoikeuksia ja demokratiaa vastaan ja tukee Euroopan unionin sitoutumista sen tavoitteiden saavuttamiseen eli osallistavan ja aidon "kolmenvälisen vuoropuhelun käymiseen sotilashallinnon, demokraattisen opposition (erityisesti vuoden 1990 vaalit voittaneen kansallisen demokraattisen liiton) ja etnisten kansallisuuksien välillä sellaisen kansallisen sovinnonteon takaamiseksi, joka on tarpeen demokratian toteutumiseksi Burmassa, sekä sellaisen legitiimin ja demokraattisen siviilihallituksen luomiseen, joka kunnioittaa kansalaistensa ihmisoikeuksia ja palauttaa normaalit suhteet kansainväliseen yhteisöön; on tyytyväinen siihen, että neuvosto hyväksyi marraskuussa 2007 yhteisen kannan, jolla uusitaan nykyiset rajoitteet ja jolla otetaan käyttöön uusia rajoitteita, mutta pahoittelee, että ratkaisevan tärkeät alat, kuten energia-ala ja sotilashallintoon kohdistetut taloudelliset ja rahoitukselliset pakotteet, jätettiin kyseisten toimenpiteiden ulkopuolelle; katsoo tässä yhteydessä, että rajoittavien toimenpiteiden hyväksymisen lisäksi olisi automaattisesti annettava voimakasta tukea kansalaisyhteiskunnalle, mitä ei ole kuitenkaan tehty Burman osalta; tuomitsee Burman viranomaisten raa'an vastauksen buddhalaismunkkien mielenosoituksiin ja muihin rauhanomaisiin mielenosoituksiin; pahoittelee demokratiaa puolustavien aktivistien ja toimittajien jatkuvia pidätyksiä ja vangitsemista ja kehottaa neuvostoa korostamaan jatkossakin Burman ihmisoikeustilanteen asemaa UNHRC:n ensisijaisena kysymyksenä ja jatkamaan painostusta, jotta Burman ihmisoikeustilanteesta vastaava YK:n erityisraportoija Tomas Ojea Quintana vierailisi valtiossa toisen kerran arvioidakseen uudelleen ihmisoikeusloukkauksia; on tyytyväinen Piero Fassinon nimittämiseen Euroopan unionin Burman erityislähettilääksi ja pyytää komissiota tukemaan aktiivisesti demokratiaa tukevaa burmalaista liikettä eurooppalaisen demokratia- ja ihmisoikeusaloitteen puitteissa; kehottaa häntä myös jatkamaan Burman naapurivaltioiden kannustamista, jotta ne tukisivat Burman kehittymistä demokratiaksi ja jotta ne osallistuisivat Burmaa koskeviin monenvälisiin keskusteluihin; pyytää komissiota tukemaan aktiivisesti demokratiaa tukevaa burmalaista liikettä eurooppalaisen demokratia- ja ihmisoikeusaloitteen puitteissa; tuomitsee 14. helmikuuta 2008 tapahtuneen Karen National Union järjestön (KNU) pääsihteerin Padoh Mahn Shan salamurhan, jossa hänet surmattiin kotiinsa Thaimaassa; kehottaa tekemään tutkimuksen tähän salamurhaan johtaneista tekijöistä ja pyytää EU:ta ilmaisemaan paheksuntansa sotilashallinnolle ja kehottamaan suojelemaan tehokkaammin Burman johtavia demokratian puolustajia, jotka elävät Thaimaassa maanpaossa; on huolissaan siitä, että burmalaiset pakolaiset Malesiassa ovat erittäin haavoittuvaisia ja että Malesian viranomaiset voivat pidättää, pitää vangittuina ja karkottaa kyseisiä pakolaisia ja tuomita heidät saamaan kepiniskuja; kehottaa neuvostoa pyytämään Malesian viranomaisia lopettamaan pakolaisten julman kohtelun, kannustamaan YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun toimistoa (UNHCR) rekisteröimään kaikki pakolaiset paremman suojelun takaamiseksi ja kehottamaan useampia valtioita ottamaan vastaan ja asuttamaan Malesiaan saapuneita burmalaisia pakolaisia;

98.   kehottaa neuvoston puheenjohtajavaltiota keskittymään ihmisoikeuksien kannalta erityisen huolestuttaviin valtioihin; kannustaa neuvostoa erityisesti panemaan täysimääräisesti täytäntöön ihmisoikeuksien puolustajia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat ja osoittamaan lisävaroja eurooppalaisen demokratia- ja ihmisoikeusaloitteen yhteydessä toteutettaviin hankkeisiin, erityisesti demokratian edistämiseen Valko-Venäjällä, Burmassa, Kuubassa, Eritreassa, Laosissa, Pohjois-Koreassa, Uzbekistanissa, Vietnamissa ja Zimbabwessa; katsoo, että kyseisten hallintojen suostumus tai yhteistyö ei saa olla kyseisten hankkeiden käynnistämisen ja täytäntöönpanon edellytyksenä;

99.   on tyytyväinen Euroopan unionin ensimmäisen ihmiskaupan vastaisen päivän järjestämiseen 18. lokakuuta 2007, sillä päivän tarkoituksena on lisätä tietoa ihmiskaupasta ja korostaa Euroopan unionin pitkän aikavälin sitoutumista sen poistamiseen;

100.   on tyytyväinen Euroopan unionin kansalaisjärjestöjen ihmisoikeusfoorumiin, jonka puheenjohtajavaltio Portugali ja komissio järjestivät Lissabonissa joulukuussa 2007 ja jossa käsiteltiin taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia; tukee foorumin suosituksia, joissa vahvistetaan ihmisoikeuksien jakamattomuus ja yleisyys ja joilla Euroopan unionin politiikan ulkoiset ja sisäiset näkökohdat saatiin yhdistettyä toisiinsa; kehottaa siksi neuvostoa ja komissiota vahvistamaan komission kauppapolitiikan pääosaston toteuttamaa kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten nykyistä arviointia ihmisoikeuksiin kohdistuvien vaikutusten asianmukaisella arvioinnilla;

101.   on tyytyväinen Haagissa 7. ja 8. toukokuuta 2007 pidettyyn EU:n yhteyspisteiden verkoston neljänteen kokoukseen, jossa käsiteltiin kansanmurhista, ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista ja sotarikoksista syytettyjä henkilöitä; panee merkille työt kokouksessa, jossa käsiteltiin yksinomaan Ruandaa ja Euroopan valtioiden Ruandaa koskevia tutkimuksia; pahoittelee, että Portugalin puheenjohtajakauden aikana ei saatu järjestettyä verkoston viidettä kokousta; muistuttaa, että neuvosto on sitoutunut järjestämään tällaisen kokouksen kunkin puheenjohtajakauden aikana;

102.   kehottaa neuvoston puheenjohtajaa puuttumaan Euroopan unionin toimien puutteeseen Darfurissa; on tyytyväinen Darfurissa toteutettuun Afrikan unionin / Yhdistyneiden Kansakuntien hybridioperaatioon (UNAMID), joka hyväksyttiin yksimielisesti 31. heinäkuuta 2007 Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1769 (2007), sillä se on pieni askel oikeaan suuntaan; panee merkille, että UNAMID korvasi Sudanissa toteutettavan Afrikan unionin rauhanturvaoperaation (AMIS) 31. joulukuuta 2007 ja että sen tehtävä päättyy alustavasti 31. heinäkuuta 2008; odottaa, että 7 000 sotilaan vahvuiset AMIS-joukot, jotka ovat tähän mennessä olleet vastuussa rauhanturvaamisesta, yhdistetään näihin uusiin joukkoihin ja että toteutetaan kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että UNAMID voi täyttää tehtävänsä, mukaan luettuna joukkoihin otettujen rauhanturvaajien määrän kausittainen arviointi; vaatii kuitenkin, että kansainvälisen rikostuomioistuimen antamat Darfuriin liittyvät pidätysmääräykset pannaan täytäntöön mahdollisimman pian; huomauttaa, että Darfurin humanitaariseen kriisiin vastaamiseksi toteutettujen toimenpiteiden riittämättömyys johti osaltaan poliittisen ja sosiaalisen tilanteen heikkenemiseen Tšadissa; kehottaa toteuttamaan välittömästi toimenpiteitä suuremman avun antamiseksi kyseiselle valtiolle;

103.   ilmaisee huolensa kapinallishyökkäyksestä Tšadin pääkaupungissa N'Djamenassa helmikuun 2008 alussa; korostaa, että EU:n on osallistuttava diplomaattiseen painostukseen, jonka tavoitteena on tulitauosta sopiminen Tšadissa saarrettujen siviilien suojelemiseksi, ja että sen on myös tuettava keskusteluja, joilla pyritään rauhaan ja kansalliseen sovinnontekoon kyseisessä valtiossa; tuomitsee Tšadin hallituksen toteuttamat poliittisiin vastustajiin kohdistuneet iskut pääkaupungissa N'Djamenassa helmikuun vallankaappausyrityksen jälkeen; kehottaa neuvostoa toteuttamaan kaikki mahdolliset toimet Tšadin poliittisen opposition vapauden varmistamiseksi; korostaa pakolaisia ja maan sisällä siirtymään joutuneita henkilöitä koskevan kriisin vakavuutta Itä-Tšadissa, jossa yli 400 000 pakolaista ja maan sisällä siirtymään joutunutta henkilöä on sijoitettu 12 leiriin Tšadin itärajan läheisyydessä; on tyytyväinen EU:n EUFOR TCHAD/RCA (European Union Force in the Republic of Chad and the Central African Republic) -rauhanturvaoperaation käynnistämiseen ja sen perimmäiseen tavoitteeseen eli pakolaisten, maan sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden ja humanitaaristen työntekijöiden suojelemiseen tällä kriisialueella;

104.   on tyytyväinen siihen, että Yhdistyneissä Kansakunnissa on käynnistetty työt yhteisten käytännesääntöjen luomiseksi kaikelle rauhanturvaoperaatioihin osallistuvalle henkilöstölle; panee merkille, että erikoisyksikköjä koskevassa toimintasuunnitelmassa esitetään pääpiirteittäin vaatimus siitä, että kuusi perusperiaatetta on sisällytettävä kaikkiin YK:n järjestöjen välisen pysyvän komitean käytännesääntöihin, mukaan luettuna periaate seksuaalisen kanssakäymisen kieltämisestä alle 18-vuotiaiden henkilöiden kanssa riippumatta enemmistön iästä tai paikallisesta suojaikärajasta; on tyytyväinen siihen, että näitä käytännesääntöjä sovelletaan nykyisin kaikkiin Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaajiin ja humanitaariseen henkilöstöön; on tyytyväinen Yhdistyneiden Kansakuntien operaatioiden puitteissa Burundissa, Norsunluurannikolla, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Haitissa luotuihin henkilökohtaista käytöstä käsitteleviin yksiköihin, joiden tehtävänä on tutkia syytöksiä ja auttaa uhreja; odottaa, että käytännesäännöt pannaan täysimääräisesti täytäntöön kaikissa Yhdistyneiden Kansakuntien operaatioissa, mukaan luettuna tarvittaessa rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpano niitä henkilöstön jäseniä vastaan, jotka ovat raiskanneet lapsia tai käyttäneet heitä seksuaalisesti hyväksi;

105.   on tyytyväinen siihen, että neuvosto laatii ja päivittää säännöllisesti luetteloja keskeisistä valtioista, joiden osalta toteutetaan yhteisiä lisätoimia niiden Euroopan unionin suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi, jotka koskevat lapsia aseellisissa konflikteissa, kuolemanrangaistusta (maat, joissa toimintalinja on muuttumassa) sekä ihmisoikeuksien puolustajia; panee merkille, että samanlaista käytäntöä suunnitellaan myös sen täytäntöönpanostrategian nojalla, joka koskee uusia Euroopan unionin suuntaviivoja lapsen oikeuksien edistämisestä ja suojelemisesta; kannustaa neuvostoa ja komissiota ulottamaan tämän hyvän käytännön kidutusta koskeviin Euroopan unionin suuntaviivoihin, sillä käytäntö antaa Euroopan unionille muun muassa mahdollisuuden reagoida tehokkaammin huomautusten, lausuntojen ja muun toiminnan avulla; kannustaa neuvostoa ja komissiota ottamaan toimintaan mukaan Yhdistyneiden Kansakuntien erityismekanismit ja ottamaan huomioon Euroopan parlamentin suositukset ja kiireelliset päätöslauselmat, kun ne määrittelevät kohdevaltioita;

106.   toistaa pyyntönsä siitä, että kaikissa ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevissa kolmansien maiden kanssa käytävissä keskusteluissa, välineissä, asiakirjoissa ja kertomuksissa, myös ihmisoikeuksia koskevissa vuosikertomuksissa, käsitellään selkeästi syrjintäkysymyksiä, mukaan luettuna etniset, kansalliset ja kielelliset vähemmistöt, uskonnonvapaus, myös vähemmistöuskontoja syrjivät käytännöt, kastiin perustuva syrjintä, alkuperäiskansojen oikeuksien suojelu ja edistäminen, naisten ihmisoikeudet, lasten oikeudet, vammaiset, mukaan lukien älyllisistä ongelmista kärsivät henkilöt, sekä seksuaaliselta suuntautumiseltaan poikkeavat henkilöt, ja että kyseisiä ryhmiä edustavat järjestöt otetaan tarvittaessa täysimääräisesti mukaan toimintaan Euroopan unionissa ja kolmansissa maissa;

Komission ulkoisen avun ohjelmat ja EIDHR

107.   ilmaisee huolensa presidentinvaalien tuloksien ilmiselvästä vääristelemisestä Keniassa joulukuussa 2007 ja vaalien jälkeen esiintyneistä väkivaltaisuuksista ja kehottaa takaamaan ihmisoikeudet, myös ilmaisunvapauden, kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden sekä vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit; on huolissaan EU:n rahoituksen antamisesta Kenialle vaalien jälkeisenä päivänä joulukuussa 2007; katsoo, ettei hallituksille osoitettavia maksuja pitäisi tulevaisuudessa suorittaa yhtä pikaisesti parlamenttivaalien jälkeen ja ettei tällaisia maksuja pitäisi suorittaa ennen EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan raportin vastaanottamista; toteaa, että rauhanneuvottelut huomioon ottaen EU:n on osallistuttava jatkossakin niiden pyrkimysten tukemiseen, joiden tavoitteena on saada Keniaan toimiva ja vakaa demokraattinen hallitus ja demokraattisesti valittu presidentti;

108.   on tyytyväinen EIDHR:n hyväksymiseen, sillä se on ulkoisen avun rahoitusväline, jonka tavoitteena on erityisesti ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen; on lisäksi tyytyväinen siihen, että parlamentin painopistealat on otettu huomioon vuosien 2007 ja 2008 ohjelma-asiakirjoissa;

109.   kehottaa täyteen avoimuuteen sen suhteen, miten varoja käytetään ja miten hankkeita valitaan ja arvioidaan EIDHR:n puitteissa; kehottaa julkaisemaan Internetissä kaikki valitut hankkeet, mikäli tuensaajan suojelu ei sitä estä;

110.   on tyytyväinen EIDHR:n yhteydessä käynnistettyyn uuteen hankkeeseen, jonka myötä on mahdollista ryhtyä kiireellisiin toimiin ihmisoikeuksien puolustajien suojelemiseksi; kehottaa komissiota panemaan kyseisen uuden hankkeen täytäntöön nopeasti ja tehokkaasti;

111.   ehdottaa, että EIDHR:n talousarviota kasvatetaan vuodesta 2009 lähtien, jotta voitaisiin osoittaa lisärahoitusta hankkeille, jotka toteutetaan "hankalissa" valtioissa tai joita komission edustustot hallinnoivat suoraan kansalaisjärjestöjen kanssa, jolloin kaikki valtiot, joissa tällaisia hankkeita pannaan täytäntöön, voivat saada yhteisön rahoitusta;

112.   kehottaa komissiota mukauttamaan EIDHR:n täytäntöönpanoon osoitetun henkilökunnan määrää päätoimistossa ja edustustoissa niin, että siinä huomioidaan tämän uuden välineen erityispiirteet ja ongelmat, jotta käytettävissä on tarvittavat voimavarat ja riittävästi asiantuntemusta ottaen huomioon välineen tukemien hankkeiden erityisluonteen, tarpeen suojella hankkeita toteuttavia kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja välineen poliittisen tavoitteen merkityksen;

113.   kehottaa antamaan kolmansissa maissa sijaitsevien EU:n edustustojen henkilökunnalle, myös ylimmissä tehtävissä oleville henkilöille, erityistä koulutusta ihmisoikeus- ja demokratia-asioisssa, ottaen erityisesti huomioon suuntaviivojen nojalla toteutetut hankkeet ja tarve suojella pikaisesti ihmisoikeuksien puolustajia; kehottaa myös sisällyttämään edustustojen päälliköille kahden vuoden välein annettavaan koulutukseen ihmisoikeusasioita käsittelevän osion, sillä edustustoilla on uusia tehtäviä tällä alalla;

114.   kehottaa komissiota varmistamaan unionin poliittisten painopistealojen ja sen tukemien hankkeiden ja ohjelmien välisen johdonmukaisuuden, erityisesti kolmansien maiden kanssa toteutettavien kahdenvälisten hankkeiden osalta; kehottaa lisäksi takaamaan johdonmukaisuuden ohjelmien ja teemakohtaisten välineiden välillä ja kehottaa vahvistamaan näitä välineitä, sillä ne ovat unionin ainoa keino toteuttaa hankkeita kolmansissa maissa ilman kyseisten valtioiden viranomaisten tukea;

115.   panee merkille, että Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnille EIDHR:stä osoitettujen varojen osuus vuonna 2007 oli 23 prosenttia kaikista EIDHR:n määrärahoista (30,1 miljoonaa euroa) ja että vuoden aikana järjestettiin yhteensä 11 valtuuskuntaa;

116.   panee merkille, että suuri osa (noin 50 prosenttia) kaikista hankkeille osoitetuista EIDHR:n määrärahoista vuonna 2007 osoitettiin suuriin aihekohtaisiin hankkeisiin ja vain pieni osa (24 prosenttia) osoitettiin maakohtaisiin tukihankkeisiin (jotka voidaan rinnastaa mikrohankkeisiin); panee myös merkille, että vain pieni osa varoista osoitettiin Aasiaa koskeviin hankkeisiin, ja ehdottaa, että maantieteellistä tasapainoa harkitaan uudelleen;

117.   huomauttaa, että on toimittava varovaisesti myönnettäessä rahoitusta kansainvälisen rikostuomioistuimen kaltaisille kansainvälisille järjestöille, joiden rahoituksesta jäsenvaltiot vastaavat oman osuutensa mukaisesti, sillä tällaisille järjestöille myönnettävä rahoitus tarkoittaa käytännössä niiden sopimusvaltioiden tukemista, joiden velvollisuutena on myöntää tällaista rahoitusta kyseisille järjestöille, ja se vaarantaa muut hankkeet ja instituutiot, jotka ovat riippuvaisia EIDHR:n rahoituksesta, kuten kansalaisjärjestöjen hankkeet sekä Sierra Leonen erityistuomioistuimen perintöohjelma ja avustustyöt;

Vaaliapu ja vaalitarkkailu

118.   panee tyytyväisenä merkille, että EU hyödyntää entistä useammin vaaliapua ja vaalitarkkailua edistääkseen demokratiaa kolmansissa maissa ja että kyseisten toimien laatu ja riippumattomuus on tunnustettu laajalti;

119.   kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota perusteisiin, joiden nojalla päätetään, missä maissa vaaliapua/vaalitarkkailutoimintaa toteutetaan, ja kehottaa noudattamaan kansainvälisellä tasolla sovittuja toimintatapoja ja sääntöjä, erityisesti valtuuskunnan riippumattomuuden osalta;

120.   katsoo saatujen kokemusten perusteella, että vaaliavusta ja vaalitarkkailusta olisi tässä vaiheessa muodostettava jatkuva prosessi, jossa demokratian ja ihmisoikeuksien vakiinnuttamista tuetaan ennen vaaleja ja jossa ennen kaikkea tuetaan ja arvioidaan demokraattista prosessia vaalien jälkeen oikeusvaltion periaatteiden noudattamisen vahvistamiseksi sekä demokraattisten instituutioiden, politiikan moniarvoisuuden, riippumattoman oikeuslaitoksen ja kansalaisyhteiskunnan aseman vakiinnuttamiseksi;

121.   muistuttaa, että EIDHR:n oikeusperustassa mainitaan tarve vaalien jälkeen toteutettavia toimia koskevan politiikan määrittelemiseen;

122.   kehottaa sisällyttämään vaalimenettelyn, mukaan luettuina vaiheet ennen vaaleja ja vaalien jälkeen, asianosaisten kolmansien maiden kanssa eri tasoilla käytävien poliittisten vuoropuhelujen asialistoille, jotta varmistetaan EU:n politiikan johdonmukaisuus ja vahvistetaan ihmisoikeuksien ja demokratian ratkaisevan tärkeää asemaa;

123.   muistuttaa lisäksi neuvostoa ja komissiota siitä, että kutakin valtiota varten on laadittava demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevat strategiat, kuten joissakin jäsenvaltioissa on jo ryhdytty tekemään, sillä ne ovat olennaisen tärkeä keino varmistaa harjoitetun politiikan johdonmukaisuus, myös vaalimenettelyjen aikana;

124.   kehottaa ulkoasiainvaliokuntaa arvioimaan EIDHR:n eri osa-alojen täytäntöönpanoa ennen väliarvioinnin tekemistä;

Ihmisoikeus- ja demokratialausekkeiden täytäntöönpano ulkoisissa sopimuksissa

125.   pahoittelee, että ihmisoikeus- ja demokratialauseketta, joka on olennainen osa kaikkia kolmansien maiden kanssa tehtyjä yhteistyö- ja kumppanuussopimuksia, ei ole vieläkään pantu kunnolla täytäntöön, koska käytössä ei ole mekanismia, jonka avulla tämä voitaisiin tehdä;

126.   tuo jälleen kerran tässä yhteydessä esille suositukset, jotka esitettiin edellä mainitussa 14. helmikuuta 2006 annetussa parlamentin päätöslauselmassa ihmisoikeus- ja demokratialausekkeista Euroopan unionin sopimuksissa; korostaa erityisesti sitä, että tällaisia lausekkeita on sisällytettävä kaikkiin EU:n sopimuksiin, mukaan lukien alakohtaiset sopimukset;

127.   kehottaa neuvostoa ja komissiota käyttämään hyväkseen nykytilannetta eli useiden naapurivaltioiden ja Venäjän kanssa tehtyjen kumppanuus- ja yhteistyösopimusten voimassaolon päättymistä sekä uusista sopimuksista käytäviä neuvotteluja, jotta ihmisoikeudet ja niistä käytävä tehokas vuoropuhelu otettaisiin osaksi tulevia sopimuksia, myös seurantamekanismin avulla;

128.   kehottaa komissiota varmistamaan toteuttamiensa ulkomaankauppaa, investointeja ja kehitysyhteistyötä koskevien EU:n politiikkojen yhteydessä, että EU:n yksityisten yhtiöiden kolmansissa maissa harjoittama taloudellinen toiminta on kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaista, erityisesti mitä tulee luonnonvarojen hyödyntämiseen ja kansainvälisesti hyväksyttyyn velvollisuuteen hankkia asianomaisten paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen etukäteen ja harkitusti antama suostumus; on sitä mieltä, että Euroopan parlamentin tulisi seurata tällä alalla saavutettua edistystä ja raportoida siitä;

129.   toistaa pyyntönsä siitä, että ihmisoikeuslausekkeita olisi pantava täytäntöön osapuolten avoimemman kuulemismenettelyn avulla ja että menettelyssä olisi annettava yksityiskohtainen kuvaus sovellettavista poliittisista ja oikeudellisista mekanismeista siinä tapauksessa, että pyydetään kahdenvälisen yhteistyön keskeyttämistä kansainvälisen oikeuden vastaisen jatkuvan ja/tai järjestelmällisen ihmisoikeuksien rikkomisen takia; katsoo, että tällaisten lausekkeiden olisi myös sisällettävä yksityiskohtaista tietoa mekanismista, jolla yhteistyösopimukset voidaan lakkauttaa väliaikaisesti, sekä varoitusjärjestelmästä;

130.   panee merkille, että Euroopan unioni ei vuonna 2007 tehnyt yhtään uutta ihmisoikeuslausekkeen sisältävää sopimusta;

131.   on tyytyväinen siihen, että neuvosto ja komissio lakkauttivat Valko-Venäjän kauppaa koskevan etuuskohtelun kesäkuussa 2007 yleisen tullietuusjärjestelmän nojalla, koska Valko-Venäjän hallitus ei ole pannut täytäntöön yhtään kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuonna 2004 antamista suosituksista;

132.   katsoo, että demokratian ja ihmisoikeuksien tehokkaan suojelun takaamisen EU:n ulkorajoilla pitäisi olla ensisijaisena tavoitteena EU:n ponnisteluissa ihmisoikeuksien valtavirtaistamiseksi; kehottaa neuvostoa ja komissiota vahvistamaan entisestään valtavirtaistamista koskevia ponnistelujaan Euroopan naapuruuspolitiikan, EU:n ja Venäjän strategisen kumppanuuden sekä EU:n ja Turkin ja EU:n ja Länsi-Balkanin maiden välisten suhteiden yhteydessä, ja kehottaa samalla myös hyödyntämään täysimääräisesti nykyisiä alueellisia yhteistyöpuitteita kyseisillä alueilla; toistaa, että on erityisesti tarpeen puuttua ihmisoikeusloukkauksiin kyseisten valtioiden niillä alueilla, joilla konflikteja ei ole ratkaistu, sillä se estää oikeusvaltion periaatteiden noudattamisen ja demokratian vahvistamisen EU:n nykyisillä ulkorajoilla;

Ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen

133.   kehottaa komissiota valvomaan edelleen tarkasti GSP+ -etuuksien myöntämistä maille, joilla on vakavia puutteita keskeisiin työnormeihin liittyvien kahdeksan ILOn yleissopimuksen täytäntöönpanossa kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien loukkausten tai vankityövoiman käytön vuoksi; pyytää komissiota kehittämään arviointiperusteita sen määrittämiseksi, milloin GSP-etuudet olisi peruutettava ihmisoikeuksiin liittyvistä syistä;

134.   muistuttaa oikeutta kehitykseen koskevasta julistuksesta, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous antoi 4. joulukuuta 1986 päätöslauselmallaan 41/128 ja jossa tunnustetaan, että oikeus kehitykseen on luovuttamaton ihmisoikeus ja että valtiot ovat ensisijaisesti vastuussa sellaisten olojen luomisesta, jotka tukevat kehitystä koskevan oikeuden toteutumista, ja että niiden on toteutettava toimia kansainvälisen kehitysyhteistyöpolitiikan laatimiseksi tämän oikeuden täysimääräiseksi toteuttamiseksi; kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että vammaiset otetaan huomioon tätä valtiovelvollisuutta koskevissa kansainvälisissä kehitysyhteistyöohjelmissa ja että ohjelmat ovat myös vammaisten saatavilla, kuten säädetään Euroopan yhteisön 30. maaliskuuta 2007 allekirjoittaman vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 32 artiklassa;

135.   muistuttaa, että neuvosto on sitoutunut valtavirtaistamaan ihmisoikeuskysymykset YUTP:hen ja muuhun EU:n politiikkaan, kuten todetaan asiakirjassa, jonka poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea hyväksyi 7. kesäkuuta 2006; kehottaa panemaan kyseisessä asiakirjassa esitetyt suositukset tehokkaammin täytäntöön; muistuttaa neuvostoa erityisesti maantieteellisistä alueista vastaavien työryhmien velvollisuudesta määritellä keskeiset ihmisoikeuksia koskevat kysymykset, painopistealat ja strategiat osana ryhmien yleistä suunnittelua, ja kehottaa käymään järjestelmällisempää keskustelua kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien kanssa;

136.   muistuttaa, että Euroopan unionin yleisellä talousarviolla varainhoitovuodeksi 2008 myönnetään vammaisuutta koskevia määrärahoja, jotka olisi tarkistettava sen varmistamiseksi, että ne yhteisön tukena vastaavat vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 32 artiklaa; kehottaa panemaan tarmokkaasti täytäntöön nämä budjettikohdat ja seuraamaan kyseisten määrärahojen käyttöä;

137.   kehottaa neuvostoa tekemään kaikkensa pannakseen täytäntöön terveydenhuoltoa koskevan perusoikeuden kivun hoitamisen ja opioidianalgeettien saatavuuden osalta, varsinkin kun kansainvälinen huumausaineiden valvontalautakunta on pyytänyt kansainvälistä yhteisöä edistämään kipulääkkeiden määräämistä erityisesti köyhissä valtioissa, kuitenkin kansallisten hallitusten tai Yhdistyneiden Kansakuntien erityisvirastojen kaltaisten tunnustettujen kansainvälisten ja kansallisten valvontaviranomaisten tiukassa valvonnassa, sillä hoidon kerrotaan olevan puutteellista yli 150 valtiossa; kehottaa neuvostoa ja komissiota toimimaan sen puolesta, että kaikille valtioille annettaisiin mahdollisuus liittyä WHO:hon, kuten säädetään sen perustamiskirjan 3 artiklassa, mikä lisäisi WHO:n ohjelmien tehokkuutta ja yleismaailmallisuutta;

138.   tuomitsee ehdoitta lasten hyväksikäytön kaikki muodot, oli kyseessä seksuaalinen hyväksikäyttö käsittäen lapsipornografian ja lapsiseksimatkailun tai lasten pakkotyö, sekä ihmiskaupan kaikki muodot; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan, että tuhansia katulapsia ja kerjäämään pakotettuja lapsia koskevat kysymykset ovat vakava yhteiskunnallinen ongelma ja ihmisoikeuksia koskeva ongelma, ja pyytää niitä toteuttamaan toimia ongelmien ratkaisemiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön niille tahoille annettavia rangaistuksia, jotka häpäisevät lapsia pakottamalla heidät kerjäämään;

139.   kehottaa komissiota jatkamaan yritysten sosiaalisen vastuun edistämistä eurooppalaisissa ja paikallisissa yrityksissä; pyytää komissiota raportoimaan parlamentille kaikesta yrityksistä ja ihmisoikeuksista vastaavalta YK:n erityisedustajalta saadusta palautteesta, jossa selvitetään normeja ylikansallisten yritysten ja muiden liikeyritysten vastuusta ja vastuuvelvollisuudesta ihmisoikeuksien alalla;

140.   tunnustaa, että maahanmuuttopolitiikasta on tullut painopisteala Euroopan unionin sisä- ja ulkopolitiikassa ja että unioni on teksteissään pyrkinyt yhdistämään maahanmuuton ja kehityksen toisiinsa ja pyrkinyt varmistamaan, että maahanmuuttajien perusoikeuksia kunnioitetaan; katsoo kuitenkin, että todellisuus kentällä osoittaa kyseiset tekstit turhiksi; korostaa, että laittomien maahanmuuttajien takaisinottoa koskevia sopimuksia on tehtävä sellaisten kolmansien maiden kanssa, joilla on tarvittava laillinen ja institutionaalinen koneisto kansalaistensa takaisin ottamiseksi ja heidän oikeuksiensa suojelemiseksi; korostaa, että takaisinottosopimusten täytäntöönpanossa on varmistettava palauttamiskiellon periaatteen täysimääräinen noudattaminen ja pääsy oikeudenmukaiseen turvapaikkamenettelyyn; kehottaa seuraamaan tehokkaasti takaisinottosopimusten nojalla palautettujen ihmisten kohtelua ja varsinkin mahdollisia "ketjupalautuksia";

141.   kehottaa neuvostoa varmistamaan, että pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien oikeuksia kunnioitetaan käytännössä täysimääräisesti tehostettaessa kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä maahanmuuton ja turvapaikka-asioiden osalta; korostaa, että erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikan mekanismia olisi käytettävä ihmisoikeuksien noudattamisen valvontaan tällä alalla; kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että laittomaan maahanmuuttoon liittyvän kehitysyhteistyöpolitiikan puitteissa toteutetaan kaikki mahdolliset toimet sen varmistamiseksi, että kolmansien maiden poliisi- ja oikeusviranomaiset kunnioittavat ihmisoikeuksia, ja kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että poliisi- ja oikeusviranomaisille ei anneta tukea valtioissa, jotka rikkovat räikeästi ja järjestelmällisesti ihmisoikeuksia ja/tai jotka eivät raportoi siitä, miten kyseiset varat käytetään;

142.   kehottaa neuvostoa ja komissiota toteuttamaan kansainvälisellä tasolla Euroopan unionin toimia seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan vainon ja syrjinnän torjumiseksi esimerkiksi edistämällä päätöslauselman antamista tästä asiasta Yhdistyneissä Kansakunnissa ja myöntämällä tukea kansalaisjärjestöille ja toimijoille, jotka edistävät tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä; tuomitsee sen, että useat valtiot ovat kriminalisoineet homoseksuaalisen käyttäytymisen, että homoseksuaalisista toimista annetaan kuolemanrangaistus Iranissa, Saudi-Arabiassa, Jemenissä, Sudanissa, Mauritaniassa, Arabiemiirikunnissa ja osassa Nigeriaa, että 77 valtiossa on voimassa säädöksiä, joiden nojalla valtion viranomaiset voivat nostaa syytteen ja mahdollisesti määrätä vankeusrangaistuksia samaa sukupuolta olevien henkilöiden seksuaalisesta kanssakäymisestä, ja että useissa valtioissa, kuten Pakistanissa, Bangladeshissa, Ugandassa, Keniassa, Tansaniassa, Sambiassa, Malawissa, Nigerissä, Burkina Fasossa, Sierra Leonessa, Malesiassa ja Intiassa (jossa asiaa koskevia rikoslain säännöksiä ollaan tällä hetkellä tarkistamassa) on voimassa säädöksiä, joiden nojalla rangaistukseksi voidaan määrätä vankeutta 10 vuodesta elinkautiseen; tukee täysimääräisesti Yogyakartan periaatteita kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön soveltamisesta seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin; kehottaa jäsenvaltioita myöntämään turvapaikan henkilöille, jotka ovat kotimaissaan vaarassa joutua vainotuksi seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä takia;

143.   kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan huumausaineista ja rikollisuudesta vastaavan Yhdistyneiden Kansakuntien viraston vuonna 2009 pidettäväksi suunniteltua ministerikokousta ajatellen, että kansainvälisille virastoille, kuten laittomia huumausaineita torjuville Yhdistyneiden Kansakuntien virastoille, osoitettuja varoja ei koskaan käytetä suoraan tai välillisesti turvallisuuselinten tukemiseen valtioissa, joissa ihmisoikeuksia loukataan räikeästi tai järjestelmällisesti tai joissa määrätään kuolemanrangaistuksia huumausaineisiin liittyvissä asioissa; kehottaa myös laatimaan Yhdistyneiden Kansakuntien huumausainetoimikunnan tulevaa kokousta varten asiakirjan, jossa esitetään kattavasti ja yksityiskohtaisesti kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden parhaat käytännöt ihmisoikeuksien ja huumausainepolitiikan osalta;

144.   toistaa, että Euroopan unionin sisäpolitiikka on merkittävä tekijä kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön noudattamisen edistämisessä ja että jäsenvaltioiden on säädettävä lakeja yhdenmukaisesti muun muassa Geneven yleissopimusten ja sen lisäpöytäkirjojen, kidutuksen vastaisen yleissopimuksen, joukkotuhonnan ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen ja Rooman perussäännön asettamien velvoitteiden kanssa; on tyytyväinen edistykseen, jota on saavutettu yleisen tuomiovallan soveltamisessa joissakin jäsenvaltioissa; kannustaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään vakavista kansainvälisistä rikoksista rankaisematta jättämistä torjuvat toimet vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan Euroopan unionin yhteisen alueen kehittämiseen, pyrittäessä parantamaan sisä- ja ulkopolitiikan välistä yhdenmukaisuutta;

145.   toistaa huolensa, jotka liittyvät joko tiedon välittämistä tai sen vastaanottamista koskevaan Internet-sisällön rajoittamiseen, josta hallitus on vastuussa ja joka on vastoin sananvapauden periaatetta; pyytää tässä yhteydessä neuvostoa ja komissiota laatimaan yhteisön säännöt kolmansien maiden kanssa käytävästä tavarakaupasta, mukaan lukien sellaisten ohjelmistojen, laitteistojen ja muiden vastaavien tuotteiden kaupasta, joiden tarkoituksena on auttaa toteuttamaan yleisiä valvontatoimia ja rajoittaa Internet-sisällön saatavuutta tavalla, joka on vastoin sananvapauden periaatetta, ja laatimaan myös säännöt kyseisten tuotteiden tuonnista ja viennistä, lukuun ottamatta tuotteita, joiden yksinomaisena tarkoituksena on suojella lapsia; katsoo, että tätä olisi myös sovellettava sellaisille maille toimitettavaan valvonta- ja/tai sotilasteknologiaan, joissa ihmisoikeuksia rikotaan järjestelmällisesti; pyytää myös etsimään konkreettisen ratkaisun sen estämiseksi, että eurooppalaiset yritykset toimittavat kyseisille valtioille henkilötietoja, joita saatetaan käyttää tällaisten oikeuksien, erityisesti sananvapauden rikkomiseen;

Euroopan parlamentin toimien tehokkuus ihmisoikeustapauksissa

146.   pyytää neuvostoa osallistumaan keskusteluihin päätöslauselmista ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevissa kiireellisissä tapauksissa ja kehottaa antamaan ihmisoikeuksien alivaliokunnalle rakentavamman aseman johdonmukaisten ja avoimien kriteerien määrittelemisessä kiireellisten aiheiden valintaa varten;

147.   suosittelee, että ihmisoikeuskysymyksiin liittyvät päätöslauselmat ja muut keskeiset asiakirjat käännetään kohdealueilla käytetyille kielille, erityisesti niille kielille, joiden käyttöä ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet hallituksen viranomaiset eivät hyväksy virallisesti;

148.   pahoittelee syvästi sitä, että Burman ja Kuuban viranomaiset eivät suostuneet parlamentin pyyntöön siitä, että alueille olisi lähetetty valtuuskunta vierailemaan aikaisempien Saharov-palkinnon saajien luona; katsoo, että parlamentin olisi autettava luomaan Saharov-palkinnon saajien verkosto, jolla on säännöllisiä kokouksia parlamentissa;

149.   torjuu päättäväisesti järjestelmälliset väkivallanteot ja toistuvan häirinnän, joiden kohteiksi Saharovin palkinnon saajat Damas de Blanco -ryhmän jäsenet ovat joutuneet, kun he ovat osoittaneet mieltään rauhanomaisesti ja pyytäneet Kuubassa nyt jo yli viiden vuoden ajan vankeina pidettyjen sukulaistensa vapauttamista; kehottaa puhemiestä esittämään Kuuban viranomaisille uudelleen pyynnön, että vuoden 2002 Saharovin palkinnon saaja Oswaldo Payá saisi saapua yhteisön toimielimiin näiden hänelle esittämän kutsun mukaisesti tekemään henkilökohtaisesti selkoa Kuuban nykyisestä poliittisesta tilanteesta; kehottaa lisäksi puhemiestä esittämään Kuuban hallinnolle Euroopan parlamentin vakaan ja päättäväisen toiveen voida lähiviikkoina kutsua Damas de Blanco -ryhmän jäsenet jompaankumpaan parlamentin toimipaikkaan vuoden 2005 Saharovin palkinnon virallista luovuttamista varten;

150.   muistuttaa parlamentin valtuuskunnille, että niiden olisi sisällytettävä parlamenttien välinen keskustelu ihmisoikeustilanteesta järjestelmällisemmin kolmansiin maihin suuntautuvien vierailujensa asialistalle;

151.   tunnustaa Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsittelevän väliaikaisen valiokunnan toiminnan ja kyseisen valiokunnan mietinnön, jonka perusteella parlamentti antoi asiasta päätöslauselman 14. helmikuuta 2007(26); pyytää Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita tekemään kaikilla tasoilla yhteistyötä poikkeuksellisten luovutusten käytännön paljastamiseksi ja tuomitsemiseksi nyt ja tulevaisuudessa; kehottaa tässä yhteydessä komissiota raportoimaan parlamentille vastauksista, jotka se on saanut 23. heinäkuuta 2007 päivättyyn Puolan ja Romanian hallituksille osoitettuun kirjeeseen, jossa pyydetään yksityiskohtaista tietoa molemmissa valtioissa tehtyjen tutkimusten tuloksista ja terrorismin torjuntaan liittyvää lainsäädäntöä koskevan kaikille EU:n jäsenvaltioille lähetetyn kyselyn tuloksista, kuten ilmoitettiin täysistunnossa syyskuussa 2007;

o
o   o

152.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille Kansakunnille, Euroopan neuvostolle, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle sekä tässä päätöslauselmassa mainittujen valtioiden ja alueiden hallituksille.

(1) Neuvoston asiakirja 13288/1/07. (2) Kaikkien asiaa koskevien tekstien osalta: katso ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä A6-0128/2007 olevan liitteen III taulukko. (3) EYVL C 379, 7.12.1998, s. 265; EYVL C 262, 18.9.2001, s. 262; EYVL C 293 E, 28.11.2002, s. 88; EUVL C 271 E, 12.11.2003, s. 576. (4) EUVL C 311, 9.12.2005, s. 1. (5) EUVL C 303, 14.12.2007, s. 1. (6) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3; EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27. (7) EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1. (8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0235. (9) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0065. (10) EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 107. (11) EUVL C 250 E, 25.10.2007, s. 91. (12) EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 775. (13) EYVL C 77 E, 28.3.2002, s. 126. (14) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0381. (15) EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 879. (16) EUVL C 327, 23.12.2005, s. 4. (17) Tilanne kesäkuussa 2007. (18) Kokoukseen osallistui yli 140 kansalaisyhteiskunnan edustajaa ja 138 valtiota (joista 94 valtiota on sitoutunut Oslon julistukseen tai Oslon prosessiin). (19) EUVL L 150, 18.6.2003, s. 67. (20) Seuraavat 87 valtiota eivät 13. maaliskuuta 2008 mennessä vielä olleet ratifioineet Rooman perussääntöä: Algeria, Angola, Armenia, Azerbaidžan, Bahama, Bahrain, Bangladesh, Valko-Venäjä, Bhutan, Brunei, Kamerun, Kap Verde, Chile, Kiina, Norsunluurannikko, Kuuba, Tšekin tasavalta, Korean demokraattinen kansantasavalta, Egypti, El Salvador, Päiväntasaajan Guinea, Eritrea, Etiopia, Grenada, Guatemala, Guinea-Bissau, Haiti, Intia, Indonesia, Iran, Irak, Israel, Jamaika, Kazakstan, Kiribati, Kuwait, Kirgisia, Laos, Libanon, Libya, Madagaskar, Malesia, Malediivit, Mauritania, Mikronesian liittovaltio, Moldova, Monaco, Marokko, Mosambik, Myanmar/Burma, Nepal, Nicaragua, Oman, Pakistan, Palau, Papua-Uusi-Guinea, Filippiinit, Qatar, Venäjän federaatio, Ruanda, Saint Lucia, Sao Tome ja Principe, Saudi-Arabia, Seychellit, Singapore, Salomonsaaret, Somalia, Sri Lanka, Sudan, Suriname, Swazimaa, Syyria, Thaimaa, Togo, Tonga, Tunisia, Turkki, Turkmenistan, Tuvalu, Ukraina, Arabiemiraattien liitto, Amerikan yhdysvallat, Uzbekistan, Vanuatu, Vietnam, Jemen, Zimbabwe. (21) Italia, Latvia, Puola ja Espanja ovat 10. tammikuuta 2008 allekirjoittaneet Euroopan ihmisoikeussopimuksen pöytäkirjaa nro 13 kuolemanrangaistuksen poistamisesta kaikissa olosuhteissa, mutta eivät ole vielä ratifioineet sitä. (22) Allekirjoittaneet valtiot (joulukuussa 2007): Itävalta, Belgia, Kypros, Tanska, Suomi, Ranska, Saksa, Irlanti, Italia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Slovakia, Slovenia, Espanja ja Ruotsi. (Ainoastaan kaksi valtiota – Albania ja Argentiina – ovat ratifioineet yleissopimuksen, jonka voimaantulo edellyttää ratifiointia 20 maassa.) (23) Tšekin tasavalta, Suomi, Saksa, Kreikka, Unkari, Irlanti, Luxemburg, Malta ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät ole ratifioineet lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta (marraskuussa 2007).Viro, Kreikka, Unkari ja Alankomaat eivät ole ratifioineet lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin, ja Kypros ei ole allekirjoittanut tai ratifioinut sitä lainkaan (lokakuussa 2007). (24) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0064. (25) Erityisesti Plammenoe Serdtse -ihmisoikeusjärjestön puheenjohtaja Mutabar Tadjibaeva sekä seuraavat 9 ihmisoikeuksien puolustajaa: Nosim Isakov, Norboi Kholjigitov, Abdusattor Irzaev, Habibulla Okpulatov, Azam Formonov, Alisher Karamatov, Mamarajab Nazarov, Dilmurad Mukhiddinov ja Rasul Khudainasarov. (26) EUVL C 287 E, 29.11.2007, s. 309.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. toukokuuta 2008 Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnista: tavoitteet, käytännöt ja tulevat haasteet (2007/2217(INI))

P6_TA(2008)0194 A6-0138/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, erityisesti sen 25 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi sekä ETYJ:n sitoumukset, joista sovittiin Kööpenhaminassa 1990 ja Istanbulissa vuonna 1999 pidetyssä huippukokouksessa, jossa kaikki ETYJ:n osallistujavaltiot sitoutuivat kutsumaan vaaleihinsa kansainvälisiä tarkkailijoita ja etenkin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR),

–   ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan ja Amerikan ihmisoikeussopimuksen,

–   ottaa huomioon kansainvälisen vaalitarkkailun periaatejulistuksen ja kanainvälisten vaalitarkkailijoiden toimintasäännöt, jotka hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien johdolla New Yorkissa 27. lokakuuta 2005,

–   ottaa huomioon EU:n ja kolmansien maiden väliset sopimukset ja näihin sopimuksiin sisältyvät ihmisoikeus- ja demokratialausekkeet,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3, 6 ja 11 artiklan ja EY:n perustamissopimuksen 3, 177, 179 ja 181 a artiklan,

–   ottaa huomioon Strasbourgissa 12. joulukuuta 2007 julistetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan(1),

–   ottaa huomioon demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006(2) (demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen väline),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin vaaliavusta ja vaalitarkkailutoiminnasta 11. huhtikuuta 2000 annetun komission tiedonannon (KOM(2000)0191),

–   ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta Euroopan unionin vaaliavusta ja vaalitarkkailutoiminnasta(3),

–   ottaa huomioon EU:n vaalitarkkailua koskevat suuntaviivat(4) ja EU:n suuntaviivat vaalitarkkailijoiden valintaan sovellettavista yhteisistä edellytyksistä(5),

–   ottaa huomioon neuvoston asiakirjan vaaliavustuksesta ja vaalitarkkailutoiminnasta(6),

–   ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin tehtävästä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa(7),

–   ottaa huomioon EU:n vuosittaiset ihmisoikeusraportit,

–   ottaa huomioon maailman ihmisoikeustilannetta koskevat vuosittaiset mietintönsä,

–   ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen (JPA) 21. marraskuuta 2007 antaman päätöslauselman vaaleista ja vaalimenettelyistä AKT-maissa ja EU:n jäsenvaltioissa(8),

–   ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 8. marraskuuta 2001 tekemän päätöksen vaalikoordinointiryhmän (ECG) perustamisesta(9), 12. toukokuuta 2005 tekemän päätöksen vaalitarkkailuvaltuuskuntia koskevista täytäntöönpanosäännöksistä(10), 21. syyskuuta 2006 tekemän päätöksen valtuuskuntien tehtävien suorittamista koskevista täytäntöönpanosäännöksistä(11) ja 8. kesäkuuta 2006 tekemän päätöksen Euroopan parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskuntia koskevista suuntaviivoista(12),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskuntien (EU EOM) alustavat lausunnot ja lopulliset kertomukset ja Euroopan parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskuntien kertomukset,

–   ottaa huomioon vaalikoordinointiryhmän vuosikertomukset,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A6-0138/2008),

A.   katsoo, että vaalit on järjestettävä kansainvälisesti tunnustettujen normien mukaisesti,

B.   ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa todetaan, että kaikilla kansalaisilla on oltava oikeus osallistua vapaasti valittujen edustajien määräaikaisiin ja aitoihin vaaleihin, joissa kaikilla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja joissa äänestys on salainen, ja tämä on vahvistettu kaikissa muissa kansainvälisissä ja alueellisissa ihmisoikeusasiakirjoissa ja tämä kuuluu olennaisena tekijänä demokratiaan, johon EU on perussopimuksissaan sitoutunut,

C.   katsoo, että vaalitarkkailulla myötävaikutetaan perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien sekä etenkin kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien yleiseen edistämiseen ja suojeluun; katsoo, että aidosti demokraattisen vaaliprosessin edellytyksiä ovat ilmaisunvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden kunnioittaminen, oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen, oikeus perustaa poliittisia puolueita ja pyrkiä julkisiin tehtäviin, syrjimättömyys ja kaikille yhtäläiset kansalaisoikeudet sekä muut perustavanlaatuiset ihmisoikeudet ja vapaudet, joita kaikki ETYJ:n osallistujavaltiot ovat sitoutuneet suojelemaan ja edistämään,

D.   katsoo, että kansainvälisen vaalitarkkailun tavoitteena on vaalimenettelyn legitiimiyden vahvistaminen, vaaleja kohtaan tunnetun yleisen luottamuksen vahvistaminen, vaalipetosten ehkäiseminen ja niiden paljastaminen, mikäli niitä ilmenee, ja analyysien, kertomusten ja suositusten esittäminen kaikkien vaalimenettelyyn liittyvien näkökohtien parantamiseksi tiiviissä yhteistyössä isäntämaan kanssa, riitojen ratkaiseminen ja ihmisoikeuksien ja demokratian yleinen suojeleminen,

E.   katsoo, että vaalitarkkailu uusissa ja kehittyvissä demokratioissa on EU:n painopisteala, mikä osoittaa sen sitoutuvan auttamaan uusia demokratioita ja demokratisoituvia maita vakaiden demokraattisten rakenteiden kehittämisessä,

F.   ottaa huomioon, että köyhyyden vähentäminen, joka on EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan keskeinen tavoite, vaatii osallistuvaa demokratiaa sekä vastuullisia ja korruptoitumattomia hallituksia, kuten todetaan 1. huhtikuuta 1999 Strasbourgissa hyväksytyssä AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen päätöslauselmassa AKT:n ja EU:n yhteistyöstä ja niiden osallistumisesta vaaliprosesseihin AKT-valtioissa sekä yhteisen edustajakokouksen roolista(13),

G.   katsoo, että AKT-valtioiden ja EU:n on aktiivisesti tuettava ihmisoikeuksien edistämistä, demokratiakehitystä, oikeusvaltioperiaatteen vahvistamista ja hyvää hallintotapaa, kuten Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetussa Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisessä kumppanuussopimuksessa(14) (Cotonoun sopimus) todetaan,

H.   ottaa huomioon, että kansainvälisen vaalitarkkailun periaatejulistus ja kansainvälisten vaalitarkkailijoiden toimintasäännöt annettiin YK:n johdolla vuonna 2005 ja että komissio ja parlamentti ovat hyväksyneet ne 32 muun valtiollisen ja valtiosta riippumattoman järjestön tavoin,

I.   ottaa huomioon, että kyseisessä julistuksessa korostettavia periaatteita ovat muun muassa täysi kattavuus, riippumattomuus ja puolueettomuus, avoimuus ja julkisuus, ammattimaisuus, analysointi ja neuvonta, isäntämaan suvereniteetin kunnioittaminen sekä toimiminen tarkkailijana ainoastaan isäntämaan kutsusta, eri tarkkailijajärjestöjen välinen yhteistyö ja selvästi epädemokraattisten vaaliprosessien legitimoimatta jättäminen,

J.   ottaa huomioon, että komission annettua 11. huhtikuuta 2000 edellä mainitun tiedonannon on 32:ssa Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maassa käytetty yli 50:tä EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntaa; katsoo, että on kuitenkin syytä panna merkille, että eteläisissä Välimeren maissa on käytetty huomattavasti vähemmän EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntia,

K.   ottaa huomioon, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta välineestä myönnetään vuosittain yli 30 miljoonaa euroa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnille,

L.   katsoo, että vaalit toimittaneessa maassa demokraattisesti valitulla parlamentilla on ainoastaan vähäinen vaikutus, jos kyseisellä elimellä ei ole suurta toimivaltaa ja toimeenpanovallan haltija on parlamenttiin nähden hallitsevassa asemassa,

M.   katsoo, että joitakin EU:n vaalitarkkailuun liittyviä keskeisiä tulevaisuuden haasteita, kuten sähköisen äänestyksen kasvavaa merkitystä, on vielä käsiteltävä,

N.   katsoo, että edellä mainittu komission 11. huhtikuuta 2000 antama tiedonanto edusti käännekohtaa EU:n vaalitarkkailua koskevassa lähestymistavassa, ja siinä luotiin kattava menettely, joka käsittää koko vaaliprosessin vaaleja edeltävästä vaiheesta vaalien jälkeiseen vaiheeseen, joka on osoittautunut erittäin onnistuneeksi ja jonka seurauksena EU:sta on tullut kansainvälisen vaalitarkkailun alan johtava organisaatio,

O.   katsoo, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien hyödyntäminen on EU:n ulkopolitiikan olennainen tekijä ja että se yhdessä vaaliavun kanssa on vaalien tukemisen olennainen väline EU:n demokratian arvojen, kehityksen ja rauhan edistämisestä antaman sitoumuksen yhteydessä,

P.   katsoo, että vaalien onnistuminen edellyttää demokraattisten arvojen juurruttamista yhteiskunnassa pitkällä aikavälillä, missä otetaan huomioon tarve luoda eurooppalainen konsensus demokratiakehityksen lujittamisesta, sekä äänestäjien ja kansalaisten valistamista, tehokkaita ihmisoikeuksien edistämismekanismeja, riippumatonta ja moniarvoista kansalaisyhteiskuntaa ja lainsäädäntövallan erottamista toimeenpanovallasta,

Q.   katsoo, että vaalien tarkkailu on pitkän aikavälin prosessi, joka käsittää kolme vaihetta: vaaleja edeltävä vaihe, vaalipäivä ja vaalien jälkeinen vaihe, ja katsoo, että jokainen vaihe olisi analysoitava tarkasti ja puolueettomasti ensikäden tietojen perusteella,

R.   katsoo, että vaikka eri tarkkailijat voivat tarkkailla näitä kolmea eri vaihetta, tarkkailutoimien on oltava toisiaan täydentäviä ja hyvin koordinoituja,

S.   katsoo, että parlamentaarikkojen ja entisten parlamentaarikkojen tuoma lisäarvo vaalitarkkailussa on kiistaton ja täydentää EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien tuomaa lisäarvoa, muttei se yksinään riitä tarkan arvion antamiseen vaalimenettelystä,

T.   katsoo, että parlamentilla on tärkeä tehtävä EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnissa siten, että Euroopan parlamentin jäsen nimitetään päätarkkailijaksi ja useimmissa tapauksissa Euroopan parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskunta on täysin integroitu EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan rakenteeseen,

U.   katsoo, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien seurannan on oltava johdonmukaisempaa ja kattavampaa sekä teknisellä että poliittisella tasolla,

V.   katsoo, että vaikka EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien hyödyntämistä on välttämätöntä jatkaa sellaisin edellytyksin, että tehtävät voidaan hoitaa puolueettomasti ja kattavasti ja taata henkilöstön turvallisuus, EU ei saa vaieta vaalien toimittamisesta sellaisissa olosuhteissa, jotka eivät täytä näitä edellytyksiä,

1.   vahvistaa aikeensa edistää demokratisoitumisprosessien vahvistamista laajentamalla osallistumista vaalitarkkailutoimintaan, EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien seurantaan ja parlamentaaristen valmiuksien kehittämiseen;

2.   katsoo, että vaalien järjestämistä ei voida pitää absoluuttisesti ainoana demokratian mittarina, mutta vaaleilla on kuitenkin positiivinen vaikutus demokratiakehitykseen, kun otetaan huomioon vaalien vaikutus kansalaisvapauksien kehittymiseen, edellyttäen että turvataan politiikan monimuotoisuus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, ilmaisunvapaus, yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää tiedotusvälineitä, salaiset lippuäänestykset sekä ihmisoikeuksien kunnioittaminen;

3.   korostaa, että vaalitarkkailu uusissa ja kehittyvissä demokratioissa olisi edelleen asetettava etusijalle, sillä kyseiset valtiot hyötyvät yleensä eniten kansainvälisestä vaalitarkkailusta ja sen pohjalta annettavista suosituksista;

4.   pitää valitettavana, että EU:lta puuttuu yhä yhteinen ja kattava demokratian edistämisstrategia, ja kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita jatkamaan pyrkimyksiään, jotta tällaisen strategian hyväksyminen olisi mahdollinen; kehottaa tässä mielessä kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita sopimaan demokratiaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen vakiinnuttamisesta;

5.   katsoo näin ollen, että vaalitarkkailu on ainoastaan ensimmäinen askel demokratiaa kohti ja että sitä on täydennettävä muilla riittävästi rahoitetuilla toimilla ja vaalien jälkeisillä toimenpiteillä demokratian edistämiseksi erityisesti kehittämällä kansallisten parlamenttien, poliittisten puolueiden, valtiosta riippumattomien toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan toimintavalmiuksia sekä edistämällä ihmisoikeuksia ja hyvää hallintotapaa; pyytää näin ollen säilyttämään rahoituskehyksen 2007–2013 seitsenvuotiskaudella komission hyväksynnän sille, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen välineen (EIDHR) talousarviosta noin 25 prosentin enimmäismäärä kohdennetaan EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnille; pyytää komissiota varaamaan tästä talousarviokehyksestä määrärahoja vaaleja edeltäviin valmistelutoimiin, kuten paikallisten vaalitarkkailijoiden kouluttamiseen, äänestäjien valistamiseen ja muihin toimiin, jotka ovat välttämättömiä vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien vakiinnuttamiseksi pitkällä aikavälillä;

6.   osoittaa kunnioitusta ETYJ:n demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimistolle (ODIHR), jonka pioneerityö on vaikuttanut voimakkaasti EU:n vaalitarkkailumenetelmiin;

7.   pitää kunnioitettavana, että kolmansista maista, kuten Sveitsistä, Norjasta ja Kanadasta, osallistuu tarkkailijoita EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntiin;

8.   vakuuttaa jälleen, että ODIHR:n vaalitarkkailuvaltuuskunnilla on tärkeä asema ETYJ:n alueella, jossa EU ei yleensä käytä vaalitarkkailuvaltuuskuntia; kiittää ODIHR:ia laadukkaasta työstä sekä avoimuutta ja riippumattomuutta koskevista korkeista vaatimuksista, joita se noudattaa; ilmaisee huolensa joidenkin ETYJ:n osallistujavaltioiden lausunnoista ja toimista, joilla kyseenalaistetaan ODIHR:n toimivalta ja heikennetään sen valtuuskuntien tehokkuutta, rahoitusta ja riippumattomuutta; kehottaa ETYJ:n osallistujavaltioita ja Eurooppa-neuvostoa puolustamaan ODIHR:n asemaa ETYJ:n alueen pääasiallisena vaalitarkkailuelimenä; tuomitsee erityisesti sen, että tietyt ETYJ:n osallistujavaltiot ovat viime aikoina määränneet vaalitarkkailuvaltuuskuntien kestoa koskevia rajoituksia, evänneet tarkkailijoiden viisumeita tai viivyttäneet niiden myöntämistä ja estäneet täten ODIHR:ia hoitamasta tehtäviään;

9.   korostaa lisäarvoa, joka syntyy osallistumisesta kansainvälisiin vaalitarkkailuvaltuuskuntiin ETYJ:n alueella ETYJ/ODIHR:n, ETYJ:n parlamentaarisen yleiskokouksen, Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen sekä mahdollisesti NATO:n parlamentaarisen yleiskokouksen rinnalla; katsoo, että parlamentin olisi jatkettava ja jopa lisättävä osallistumistaan kyseisiin valtuuskuntiin; korostaa, että perusteellinen poliittinen koordinointi kyseisten elinten kesken on erittäin tärkeää, ja etenkin on tarkasteltava arvioinnin laatua, riippumattomuuden kriteereistä kiinni pitämistä, pitkäaikaisten tarkkailijoiden päätelmiä sekä julkisten lausuntojen johdonmukaisuutta;

10.   suhtautuu myönteisesti EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien myönteiseen panokseen demokratisoitumisprosessien vahvistamisessa, ihmisoikeuksien, perusvapauksien, hyvän hallintotavan ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen edistämisessä ja erityisesti vaaliprosessin vahvistamisessa kaikkialla maailmassa;

11.   muistuttaa komission ja parlamentin yhteisen, 11. syyskuuta 2007 pidetyn seminaarin johtopäätöksistä, joiden mukaan metodologiaa, identiteettiä ja näkyvyyttä koskevista syistä EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien on jatkettava muista kansainvälisistä ja kansallisista tarkkailijoista riippumatonta toimintaa; katsoo, että tämä ei kuitenkaan estä säännöllistä ja tiivistä yhteistyötä muiden tarkkailujärjestöjen kanssa paikan päällä eikä myöskään EU:n kansallisille ja alueellisille tarkkailuorganisaatioille tarjoamaa tukea valmiuksien rakentamiseen;

12.   korostaa EU:n menetelmien onnistumista, mutta pyytää komissiota parantamaan ja päivittämään niitä entistään sisällyttämällä niihin hyväksi havaittuja käytäntöjä ja vastaamalla uusiin haasteisiin;

13.   korostaa, että tämä onnistuminen on tehnyt EU:sta johtavan organisaation kansainvälisen vaalitarkkailun alalla ja että painottamalla EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien ammattimaisuutta on annettu tärkeä panos lukuisien pätevien ja kokeneiden vaaliasiantuntijoiden kehittämiseen; korostaa, että on tärkeää, että uusia tarkkailijoita rekrytoidaan ja koulutetaan aktiivisesti, jotta taattaisiin EU:n vaalitarkkailuasiantuntemuksen jatkuvuus; korostaa lisäksi, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien ammattimaisuus parantaa EU:n panosta demokraattisen vaaliprosessin rakennetta koskevan kestävän tietoisuuden juurruttamisessa; katsoo näin ollen, että entisten Euroopan parlamentin jäsenten kokemus lyhytaikaisina ja pitkäaikaisina tarkkailijoina voitaisiin ottaa huomioon;

14.   kehottaa komissiota toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet, jotta se vahvistaisi entisestään kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja paikallisten tarkkailijoiden riittävää osallistumista vaaliprosesseihin;

15.   korostaa, että EU:n lyhyen ja pitkän aikavälin tarkkailijoiden on vältettävä käyttäytymistä, jota paikallinen väestö saattaisi pitää komentelevana, ylimielisenä tai epäkunnioittavana; katsoo, että EU:n tarkkailijoiden olisi tässä yhteydessä tehtävä yhteistyötä paikallisten tarkkailijoiden kanssa;

16.   suhtautuu myönteisesti vakiintuneeseen käytäntöön, jonka mukaan Euroopan parlamentin jäseniä nimitetään EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien päätarkkailijoiksi, vaatii selkeää ja avointa nimitysprosessia päätarkkailijan uskottavuuden varmistamiseksi ja korostaa, että vaikka he työskentelevätkin tehtävänsä aikana tiiviissä yhteistyössä komission ja muiden EU:n toimielinten kanssa, heille pitäisi aina taata selkeä ja selvästi määritelty riippumattomuus ilman väliintuloa;

17.   suhtautuu myönteisesti sukupuolien tasa-arvopolitiikkaan, joka on hyväksytty osana tarkkailijoiden (myös päätarkkailijan) valintamenetelmiä tehtävien vaikeudesta riippumatta;

18.   katsoo, että vaalit toimittavan maan kielen taidon (esimerkiksi Boliviassa espanja) pitäisi sisältyä tarkkailijoiden ohjeellisiin nimittämisperusteisiin, sillä kyky viestiä suoraan paikallisväestön kanssa helpottaa tarkkailijoiden perehtymistä täysipainoisesti maan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen tilanteeseen;

19.   katsoo, että vaaleja edeltävänä aikana tarkkailijoiden olisi voitava tavata ehdokkaiden ja vaalilautakunnan virkailijoiden tapaamisen jälkeen vaalit toimittavan maan muita ryhmiä;

20.   on tyytyväinen saatuihin myönteisiin kokemuksiin parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskuntien toiminnasta EU:n vaalintarkkailuvaltuuskuntien puitteissa, joille ne tuovat tärkeää lisäarvoa ja antavat legitimiteettiä niiden päätelmille ja vahvistavat niiden näkyvyyttä ja hyväksymistä, mutta korostaa, että näiden päätelmien uskottavuus riippuu menetelmien tarkasta soveltamisesta koko tarkkailuprosessin aikana;

21.   suhtautuu myönteisesti Euroopan parlamentin entisten jäsenten yhdistyksen toimiin kansainvälisten vaalitarkkailijoiden instituutin (International Election Monitors Institute, IEMI) perustamiseksi yhdessä Kanadan parlamentin entisten jäsenten ja Yhdysvaltain kongressin entisten jäsenten yhdistyksen kanssa; huomauttaa, että IEMI:n jäsenet ovat tarkkailleet useita vaaleja, ja panee myös merkille, että kaikista nykyisistä Euroopan parlamentin jäsenistä tulee aikanaan entisiä jäseniä ja että heidän asiantuntemuksensa on tulevaisuudessa korvaamatonta demokratisoitumisprosessin kehittämiseksi edelleen;

22.   pyytää vaalitarkkailuvaltuuskuntiin osallistuvia Euroopan parlamentin jäseniä noudattamaan edelleen tällaisia valtuuskuntia koskevia suuntaviivoja; korostaa vaalitarkkailijoiden toimintasääntöjen, joita sovelletaan myös parlamentin jäseniin, merkitystä;

23.   myöntää, että muutamissa tapauksissa Euroopan parlamentin tarkkailuvaltuuskunnat ovat olleet vähälukuisia, ja päättelee, että kyseisissä tapauksissa saattaisi olla järkevää lisätä osallistujamäärää ottamalla mukaan entisiä jäseniä; kehottaa Euroopan parlamentin asianomaisia päättäviä elimiä noudattamaan tätä ehdotusta;

24.   korostaa, että poliittisten ryhmien tarkkailijavaltuuskunnat eivät edusta parlamenttia, ja pyytää näitä valtuuskuntia pidättäytymään toimista, jotka voivat heikentää Euroopan parlamentin virallisten vaalitarkkailuvaltuuskuntien ja EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien uskottavuutta ja näkyvyyttä;

25.   toteaa, että EU:n toimielinten välinen ja komission sisäinen koordinaatio on yleensä ollut myönteistä; pitää kuitenkin valitettavana, että se on joissakin tapauksissa kärsinyt vakavasta yhteenkuuluvuuden puutteesta, jonka osalta olisi parantamisen varaa;

26.   korostaa erityisesti EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien tekemiä havaintoja koskevien julkisten lausuntojen koordinoinnin tärkeyttä ja julkisten kannanottojen välttämistä ennen kuin EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta esittää alustavan lausuntonsa, ja korostaa lehdistötilaisuuden – jossa alustava lausunto esitetään ensimmäistä kertaa – merkitystä näkyvyyden ja uskottavuuden kannalta; kehottaa julkaisemaan sekä lehdistötiedotteet että havaintoja koskevat raportit sellaisen aikataulun mukaisesti, jossa otetaan huomioon vaaleihin liittyvät arkaluonteiset kysymykset kyseisessä maassa;

27.   ehdottaa parlamentin ja neuvoston suhteiden parantamiseksi, että neuvosto osallistuisi vaalikoordinointiryhmän kokouksiin ja että parlamentille olisi annettava tarkkailijan asema neuvoston ihmisoikeustyöryhmän (COHOM) kokouksissa;

28.   kehottaa komissiota pohtimaan assosiaatiosopimuksista tai strategisista kumppanuuksista käytävien neuvottelujen yhteydessä, miten vaaliprosesseja voitaisiin tarkkailla myös eteläisissä Välimeren maissa ja Lähi-idän maissa;

29.   katsoo, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien tehokas ja tuloshakuinen seuranta on edelleen suurin haaste ja että teknisen ja poliittisen seurannan välillä olisi tehtävä ero, ja kaikkien EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi osallistuttava tähän kaikilla tasoilla;

30.   ehdottaa, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien antamien suositusten täytäntöönpanoa seurataan tarkasti etenkin siellä, missä vaaliapua ei ole järjestetty;

31.   pyytää kaikkia EU:n toimielimiä, etenkin neuvostoa, ja jäsenvaltioiden hallituksia sisällyttämään EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien havainnot ja suositukset kyseessä olevien maiden kanssa käytäviin poliittisiin vuoropuheluihin sekä niiden virallisiin yhteydenottoihin, julistuksiin, päätöslauselmiin, lausuntoihin ja jatkotoimiin;

32.   kehottaa erityisesti komissiota sisällyttämään EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien antamat suositukset kaikkiin toimintaohjelmiin, jotka koskevat niitä Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvia maita, joissa vaalitarkkailuvaltuuskuntia käytetään;

33.   pyytää, että komissio käyttäisi näitä suosituksia pitkällä aikavälillä hyväkseen laatiessaan maakohtaisia strategia-asiakirjoja ja vuosittaisia toimintaohjelmia Euroopan kehitysrahaston ja Euroopan unionin ulkoisten rahoitusvälineiden, erityisesti kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006(15) ja eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä 24. lokakuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1638/2006(16) puitteissa;

34.   tuomitsee aikaisemmat esimerkit käytännöistä, joissa on suhtauduttu rutiininomaisesti ("business as usual") maihin, joiden vaalimenettelyyn EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta on suhtautunut erittäin kriittisesti; pitää toisaalta valitettavana, että EU ei aina legitimoi demokraattisia vaaleja, ja katsoo, että nämä ristiriitaisuudet heikentävät haurasta demokratiaa näissä maissa ja EU:n julkisuuskuvaa;

35.   pyytää komissiota arvioimaan huolellisesti kunkin EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan tuloksia, ottamaan oppia saaduista kokemuksista ja toteamaan selvästi loppukertomuksissa kunkin EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan metodologiset rajoitukset; kehottaa lisäksi komissiota varmistamaan kaikin tavoin, ettei EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien demokratiaa koskevia saavutuksia (esimerkiksi menettelytavat, tekniset käytännöt, rahoitusmahdollisuudet, vaalien rakenne) kyseenalaisteta tai mitätöidä, kun vaalimenettely on päättynyt;

36.   pyytää komissiota tutkimaan, onko mahdollista käyttää erityisvaltuuskuntia, jotka seuraavat vaalimenettelyn tiettyjä keskeisiä näkökohtia, kuten vaalien oikeudellisten puitteiden laatimista, vaaliluetteloiden laatimista ja vaalien jälkeisiä kanteluja ja valituksia, joita EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnat eivät joissakin tapauksissa ole käsitelleet kattavasti;

37.   suosittelee poliittisen vuoropuhelun käynnistämistä sellaisissa tapauksissa, joissa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien antamia suosituksia ei toteuteta;

38.   ehdottaa edellä olevan kohdan mukaisesti, että Euroopan parlamentin pitäisi olla läsnä sellaisen uuden parlamentin avajaisissa, jonka vaaleissa on käytetty tarkkailijoita, ja että yhteistyötä tällaisen äskettäin valitun parlamentin kanssa pitäisi vahvistaa;

39.   suosittelee erityisen strategian täytäntöönpanoa äskettäin demokraattisesti valittujen parlamenttien tukemiseksi demokratian, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon kestävän lujittamisen mukaisesti;

40.   ehdottaa tämän vuoksi, että parlamentin olisi tutkittava tapoja ja keinoja tukea vasta valittujen parlamenttien toimintaa kiinnittäen erityistä huomiota kehitysmaihin;

41.   ehdottaa komissiolle, että se perustaisi muita mekanismeja vaaliprosessin seurantaa varten tapauksissa, joissa täysipainoisen EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan lähettäminen ei ole mahdollista; vaatii, että neuvoston ja komission on oltava valmiita esittämään voimakkaita ja ajankohtaisia julkisia kannanottoja sellaisissa olosuhteissa toimitettavista vaaleista;

42.   katsoo, että teknisen seurannan osalta vaaliapu merkitsee välttämätöntä pitkän aikavälin strategista sitoutumista koko vaalijakson ajaksi ja se toimii parhaiten vuorovaikutuksessa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien kanssa, ja katsoo, että erityistä huomiota tulisi kiinnittää vaalivalvontaelinten itsenäisyyden ja legitiimiyden lujittamiseen sekä pysyvän vaalilautakunnan perustamisen tukemiseen tilapäisen vaalilautakunnan sijasta;

43.   korostaa, että demokraattisilla vaaleilla valittuna EU:n toimielimenä parlamentilla on erityinen tehtävä EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien poliittisessa seurannassa ja erityisesti parlamentaaristen valmiuksien luomisessa;

44.   pyytää soveltuvissa tapauksissa harkitsemaan vakavasti parlamentin ja AKT-maiden parlamenttivaltuuskuntien välisen kuulemisen, yhteistyön ja tietojen vaihdon tuomaa lisäarvoa EU:n ulkosuhteiden laajemmissa puitteissa sekä suhteessa muihin kansallisiin ja kansainvälisiin vaalitarkkailutoimiin; ehdottaa työryhmien perustamista, jotta Afrikan unionin yhteistyökumppanit voivat hyötyä uuden EU–Afrikka-strategian yhteydessä vaalitarkkailijoiden asiantuntemuksesta ja kokemuksesta, kuten EU on hyötynyt ODIHR:n/ETYJ:n työmenetelmistä ja kokemuksesta;

45.   kehottaa analysoimaan edellytyksiä lyhytaikaisten yhteisten vaalitarkkailuvaltuuskuntien organisointiin AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen, Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen (EMPA) ja EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen (EuroLatPA) jäsenten kanssa;

46.   suosittelee AKT:n ja EU:n yhteisiä ajoittaisia tarkkailuvaltuuskuntia, kun kyse on EU:n alueella järjestettävistä vaaleista;

47.   katsoo, että sähköisellä äänestyksellä on jo nyt vaalimenettelyissä keskeinen merkitys, joka vain kasvaa, ja se saattaa synnyttää uudenlaisia vaalipetoksia; kehottaa komissiota toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä kyseisen äänestystavan luotettavaa tarkkailua varten ja tarkkailijoiden kouluttamiseksi asianmukaisesti kyseiseen tehtävään;

48.   kehottaa parlamenttia hyväksymään EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntia koskevan vuosikertomuksen;

49.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille, Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajalle ja EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille, Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, ETYJ:n parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle ja demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston johtajalle.

(1) EUVL C 303, 14.12.2007, s. 1. (2) EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1. (3) EYVL C 343, 5.12.2001, s. 270. (4) Neuvoston päätös 9262/98 – PESC 157 – COHOM 6, 3.6.1998. (5) Neuvoston päätös 8728/99 – PESC 165 – COHOM 4, 28.5.1999. (6) Neuvoston asiakirja 9990/01 - PESC 236 - DEVGEN 103 - COHOM 17, 26.6.2001. (7) EUVL C 131 E, 5.6.2003, s. 147. (8) EUVL C 58, 1.3.2008, s. 18. (9) PE 309/025/BUR. (10) PE 349/329/CPG/DEF. (11) PE 375/270/CPG/Rev1. (12) PE 375/117/CPG. (13) EYVL C 271, 24.9.1999, s. 57. (14) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3. (15) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41. (16) EUVL L 310, 9.11.2006, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. toukokuuta 2008 kauppa- ja taloussuhteista Kaakkois-Aasian valtioiden liittoon (ASEAN) (2007/2265(INI))

P6_TA(2008)0195 A6-0151/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon kahdenvälistä kauppaa koskevat päätöslauselmansa ja erityisesti 13. joulukuuta 2007 annetun päätöslauselman kauppa- ja taloussuhteista Koreaan(1),

–   ottaa huomioon Singaporessa 20. marraskuuta 2007 pidetyssä 13:nnessa ASEANin huippukokouksessa allekirjoitetun ASEANin peruskirjan,

–   ottaa huomioon päätöslauselmansa Burmasta, joista viimeisimmät on annettu 6. ja 27. syyskuuta 2007(2),

–   ottaa huomioon 15. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman CARS 21: kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehyksestä(3),

–   ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman TRIPS-sopimuksesta ja lääkkeiden saatavuudesta(4),

–   ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n avusta kaupan kehittämiseksi(5),

–   ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisarvoisesta työstä kaikille(6),

–   ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2003 antamansa päätöslauselmanalueellisista vapaakauppa-alueista ja Euroopan unionin kaupallisesta strategiasta(7),

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi yhteisön järjestelmästä laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi (KOM(2007)0602),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa - EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto (KOM(2006)0567),

–   ottaa huomioon CEPII-CIREMin 3. toukokuuta 2006 julkaiseman tutkimuksen Euroopan unionin ja ASEANin välisen mahdollisen vapaakauppasopimuksen taloudellisista vaikutuksista,

–   ottaa huomioon Dohassa 14. marraskuuta 2001 hyväksytyn Maailman kauppajärjestön (WTO) neljännen ministerikokouksen ministeritason julistuksen ja erityisesti sen 44 kohdan erityis- ja erilliskohtelusta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A6-0151/2008),

A.   katsoo, että Euroopan unionin olisi edelleen pidettävä ensisijaisena Maailman kauppajärjestön WTO:n puitteissa luotua sääntöpohjaista monenvälistä kauppajärjestelmää, joka tarjoaa parhaat mahdollisuudet oikeudenmukaiseen ja tasapuoliseen kansainväliseen kauppaan luomalla asianmukaiset säännöt ja varmistamalla niiden noudattamisen,

B.   katsoo, että jos Dohan kehitysohjelma saadaan onnistuneesti ja tasapuolisesti päätökseen, kehitysmaita voidaan parhaiten auttaa integroitumaan kansainväliseen kauppajärjestelmään,

C.   katsoo, että alueidenväliset kauppasopimukset voivat täydentää monenvälistä järjestelmää, koska niiden avulla edistetään integroitumista ja tuodaan esille aiheita, joista on tällä hetkellä vaikeaa päästä monenväliseen sopimukseen,

D.   katsoo, että ASEAN kokonaisuutena on EU:n viidenneksi suurin kauppakumppani ja että EU on ASEANin toiseksi suurin kauppakumppani ja johtava sijoittaja alueella,

E.   katsoo, että ASEANin alue on äärimmäisen kirjava, kun otetaan huomioon, että kolme sen jäsenistä kuuluu "vähiten kehittyneisiin maihin" (LDC) ja että joidenkin toisten jäsenten tulo asukasta kohden on suurempi kuin monissa EU:n jäsenvaltioissa,

F.   ottaa huomioon, että ASEAN-maiden talouksien ominaispiirteet ovat erilaisia ja että kyseiset erot ovat keskeisessä osassa EU:n ja ASEANin vapaakauppasopimuksen tekemisessä,

G.   katsoo, että tutkimusten mukaan EU:n ja ASEANin sopimus voisi tuoda huomattavia taloudellisia etuja kummallekin osapuolelle, mutta että lisätoimet saattavat olla tarpeen, jotta voidaan varmistaa kyseisten voittojen tasapuolinen jakaminen,

H.   katsoo, että pakollisesti täytäntöön pantavia ihmisoikeuslausekkeita sisältävä kumppanuus- ja yhteistyösopimus on ennakkoehto sille, että EU voi tehdä vapaakauppasopimuksen jonkin maan kanssa,

I.   katsoo, että riittävä ja vastavuoroinen pääsy EU:n ja ASEANin markkinoille siten, että kunnioitetaan täysimääräisesti ASEANin jäsenvaltioiden, erityisesti köyhimpien vähiten kehittyneiden maiden talouksien erilaisia tilanteita, kasvattaa tuotteiden ja palvelujen virtaa ja edistää innovointia ja talouskasvua molempien osapuolten osalta,

J.   katsoo, että on otettava asianmukaisesti huomioon teollis- ja tekijänoikeuksien tehokas suojelu, mukaan lukien maantieteelliset merkinnät ja alkuperämerkinnät, ja samalla on edistettävä lääkkeiden saatavuutta ja teknologian siirtoja erityisesti kestävän kehityksen ja ilmastonmuutoksen torjunnan aloilla,

1.   katsoo, että kunnianhimoinen sopimus hyödyttää suuresti molempia osapuolia; on huolissaan neuvottelujen hitaasta edistymisestä, vaikka laadukas sopimus onkin tärkeämpi kuin nopea aikataulu; korostaa, että on tärkeää saada konkreettisia tuloksia EU:n liikeyritysten osalta parantamalla markkinoille pääsyä;

2.   katsoo, että kehitysohjelman onnistuminen on jatkossakin etusijalla unionin kauppapolitiikassa, ja toivoo ASEANin kanssa käytävien neuvottelujen täydentävän niitä; katsoo, että ehdotetun vapaakauppasopimuksen on oltava täysin WTO:n sääntöjen mukainen;

3.   kehottaa molempia osapuolia antamaan neuvotteluissa etusijan tarpeelle vakiinnuttaa hyödykkeiden ja erityisesti elintarvikkeiden hinnat sekä lähestymään hyvin varovaisesti biopolttoaineita koskevaa kysymystä;

4.   uskoo, että alueidenväliset sopimukset voivat täydentää hyödyllisesti monenvälistä järjestelmää edellyttäen, että niillä on tullien vähentämistä paljon laajemmat ja suurisuuntaisemmat tavoitteet ja että niissä otetaan huomioon kauppaan liittyvät laatuvaatimukset, mukaan lukien tehokkaat ihmisoikeuksia koskevat määräykset, sekä sosiaali- ja ympäristönormit; katsoo, että mikäli alueidenvälinen sopimus osoittautuu epäkäytännölliseksi, on erittäin tärkeää, että kahdenvälisillä neuvotteluilla on yhteiset puitteet ainoastaan sopimuksen soveltamisalan osalta ja että siirtymäajat vaihtelevat;

5.   korostaa, että tuleva teollinen kasvu unionissa edellyttää avoimuutta ulkomaankaupalle ja ulkomaisille investoinneille, joille on oltava oikeudenmukaiset säännöt;

6.   pitää valitettavana, että Singaporessa marraskuussa 2007 pidetyssä EU:n ja ASEANin huippukokouksessa ei käsitelty perusteellisesti yritysten liiketoimintamalleja koskevia tiettyjä määräyksiä, mikä vaikeuttaa EU:n investointeja ASEAN-maihin;

7.   korostaa, että on tärkeää vahvistaa alueellista taloudellista yhdentymistä ASEAN-maiden välillä; kehottaa komissiota tarjoamaan teknistä tukea ja mahdollisesti lisätukea tällaisen vahvistamisen edistämiseksi;

8.   kehottaa osapuolia vähentämään tai poistamaan asteittain kaikki tavaroiden ja palvelujen kauppaa koskevat esteet, mutta kunnioittamaan samalla täysimääräisesti ASEANin alueen erilaisia taloudellisia oloja sekä ottamaan huomioon tarpeen varmistaa kaikille yleiset, saatavilla olevat ja kestävät julkiset palvelut kohtuulliseen hintaan ja korkeatasoisina;

9.   kehottaa komissiota varmistamaan EU:n ja ASEANin välisen sopimuksen yhteydessä avoimuuden ja julkisia hankintoja, kilpailua ja investointeja, teollis- ja tekijänoikeuksia, valtion tukea ja muita tukia koskevat tehokkaat säännöt; korostaa palveluiden merkitystä EU:n ja ASEANin kauppasuhteissa;

10.   korostaa, että ASEANin kanssa tehtävällä sopimuksella olisi varmistettava

Alakohtaiset kysymykset

11.   pitää tullien ulkopuolisia esteitä yhtä merkittävänä asiana kuin tullien alentamista ja on erityisen huolissaan liike-elämän palveluiden rajoittamisesta, koska liike-elämän perusteettomia rajoituksia vähentämällä ASEAN-maiden yritykset voisivat saada halvempia ja tehokkaampia pankki-, vakuutus- ja lakipalveluita;

12.   korostaa immateriaalioikeuksien merkitystä ja kehottaa asettamaan etusijalle niiden tehokkaan täytäntöönpanon, erityisesti suunnittelun, äänitallenteiden ja muun kulttuuriomaisuuden osalta, ja korostaa maantieteellisten merkintöjen ja alkuperämerkintöjen merkitystä; pyytää komissiota puuttumaan esteisiin siitä huolimatta, että valtioilla on oikeus säännellä audiovisuaalialojen kaltaisia aloja, jotka ovat keskeisessä osassa kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämisessä;

13.   kiinnittää erityistä huomiota väärennettyjen lääketuotteiden torjuntaan, koska ne ovat vilpillistä kilpailua ja aiheuttavat vaaraa kuluttajille; korostaa kuitenkin, ettei sopimuksella pitäisi luoda oikeudellisia tai käytännön esteitä sille, että teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn TRIPS-sopimuksen muuttamisesta ja lääkkeiden saatavuudesta annetussa julistuksessa vahvistettuja joustovälineitä voidaan käyttää hyväksi mahdollisimman suuressa määrin, ja kehottaa komission neuvottelijoita ottamaan täysimääräisesti huomioon kohdat, jotka sisältyvät edellä mainittuun tästä aiheesta 12. heinäkuuta 2007 annettuun päätöslauselmaan;

14.   palauttaa mieleen EU:n sitoutuneen tukemaan Dohan julistusta sekä TRIPS-sopimukseen sisältyvien joustomahdollisuuksien käyttöä kansanterveyden ja lääkkeiden saatavuuden edistämiseksi kehitysmaissa; pyytää siksi komissiota olemaan ryhtymättä toimiin, joilla saatetaan heikentää Thaimaan hallituksen ponnisteluja varmistaa lääkkeiden saatavuus maan kaikille asukkaille;

15.   on sitä mieltä, että sopimuksen julkisiin hankintoihin vaikuttavissa kohdissa olisi tunnustettava ASEANin jäsenmaiden vaihteleva kehitystaso ja kunnioitettava kaikkien osanottajien oikeutta säännellä erityisesti perustarpeisiin liittyviä julkisia palveluita;

16.   katsoo, että sopimuksella olisi edistettävä parempaa avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta valtioiden omistamien sijoitusyhtiöiden tekemien sijoitusten osalta;

17.   tuo esille riisin hinnannousun seurausten johdosta tuntemansa huolen, erityisesti kun on kyse riisiä tuovien ASEAN-maiden köyhistä kotitalouksista;

18.   katsoo, että kalatalousalaa ja erityisesti tonnikalateollisuutta on käsiteltävä yksityiskohtaisesti, kun otetaan huomioon voimakas sosioekonominen vaikutus, joka tariffien täysimääräisellä ja välittömällä vapauttamisella olisi tähän herkkään alaan, minkä komissio on tunnustanut parlamentin pyynnöstä laaditussa alaa koskevassa tutkimuksessaan;

19.   korostaa, että kalatalousalalla on noudatettava hygieniaa ja terveyttä koskevia sääntöjä; kehottaa komissiota huolehtimaan tarvittavan teknisen avun tarjoamisesta, jotta ASEAN-maiden kalatalousala voi saavuttaa kyseiset tavoitteet;

20.   kehottaa laajentamaan alueiden välistä taloudellista yhteistyötä makrotalouteen, mukaan luettuna yhteistyö verotusta ja tilastoja koskevissa kysymyksissä, kansainvälisten kirjanpito- ja tilintarkastusstandardien hyväksyminen ja toimenpiteet korruption ja rahanpesun torjumiseksi;

21.   kehottaa unionia ja ASEANia lisäämään yhteistyötään ihmiskaupan, seksiturismin ja väärennösten torjumiseksi; pitää myönteisenä ASEANin jäsenten sitoutumista huumausaineita koskevan ongelman ratkaisemiseen, mutta vaatii niitä noudattamaan Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) asettamaa kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon kieltoa; kiittää Filippiinejä kuolemanrangaistuksen lopettamisesta;

22.   vaatii, että unioni ja ASEA:n lähentävät yhteistyötään kansanterveyden ja erityisesti aidsin, sarsin ja lintuinfluenssan kaltaisten sairauksien torjunnassa, ilmastonmuutoksen vastaisessa toiminnassa sekä elintarviketurvallisuuden edistämisessä;

23.   katsoo, että unionin kyky kilpailla ASEAN-maiden kanssa edellyttää unionilta koulutus- ja tutkimustoimien tehostamista sekä innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen kehittämistä;

24.   katsoo, että kauppa-, investointi- ja tiede- ja tutkimussopimuksissa olisi käsiteltävä alakohtaisia asioita, kuten

25.   suosittaa, että unionin energiapolitiikassa ASEAN-maiden suhteen keskitytään seuraaviin:

26.   toivoisi unionin jäsenvaltioissa ja ASEAN-maissa olevien tutkimuslaitosten yhteisten tutkimushankkeiden kehittämistä ja kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä tällaisten järjestelyjen helpottamiseksi;

27.   palauttaa mieliin, että unionin teollisuutta on suojeltava ASEAN-maiden maahantuojien harjoittamalta polkumyynniltä ja että unionin puolesta kauppaneuvotteluja käyvien on puututtava asiaan varhaisessa vaiheessa polkumyynnin vaikeuttamiseksi;

Maakohtaiset kysymykset

28.   korostaa, että tullien alentamissuunnitelmissa olisi otettava riittävästi huomioon ASEAN-maiden erilaiset taloudelliset tilanteet;

29.   katsoo, että köyhien mutta ei vähiten kehittyneisiin kuuluvien ASEAN-maiden olisi hyödyttävä joustavuudesta, joka pääosin vastaa talouskumppanuussopimusten tarjoamaa joustavuutta valtioille, joiden tulotasot vastaavat toisiaan;

30.   pyytää, että komissio kehottaisi sopivassa neuvottelujen vaiheessa Kambodžaa ja Laosia ilmoittamaan, haluavatko ne mukaan sopimukseen, ja että se vastauksen ollessa myönteinen pyrkisi saamaan neuvostolta uudet neuvotteluvaltuudet, jotta tämä olisi mahdollista;

31.   pitää Burman nykytilannetta sellaisena, että maan on mahdotonta tulla mukaan sopimukseen;

32.   katsoo, että on välttämätöntä selvittää Singaporen pankkisalaisuutta koskeva ongelma, joka estää kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekemisen, jos tulevaisuudessa todella suunnitellaan vapaakauppasopimusta alueiden välille;

Kestävä kehitys

33.   katsoo, että kunnianhimoisen kestävää kehitystä käsittelevän luvun on oltava olennainen osa sopimusta, ja korostaa, että kyseisten sovittujen normien täytäntöönpano on erittäin tärkeää; katsoo, että tämä edellyttää tavanomaisen riitojen ratkaisumenettelyn soveltamista myös kyseiseen sopimuksen osioon;

34.   kehottaa sisällyttämään sopimukseen sitovia sosiaalisia lausekkeita ja ympäristöä koskevia lausekkeita, joilla sopimuspuolet velvoitetaan ratifioimaan Kansainvälisen työjärjestön ILO:n perussopimukset ja varmistamaan niiden täytäntöönpano, erityisesti lapsityövoiman ja pakkotyön osalta, sillä niiden poistaminen on ratkaisevan tärkeä haaste ILOlle, kuten se totesi ensimmäistä kertaa vuonna 2006 julkaisemassaan lapsityövoiman torjumista koskevassa raportissa "End of Child Labour: Within Reach";

35.   kehottaa komissiota pohtimaan keinoja tarjota kannustimia työnormeja parantaville maille, jotta voitaisiin varmistaa, että vapaakauppasopimusten leviäminen ei heikennä halua pyrkiä yleisen tullietuusjärjestelmän erityisen kannustusmenettelyn (GSP+) edunsaajamaaksi, samalla kun tarkastellaan mahdollisuutta ottaa käyttöön lauseke, jonka avulla voitaisiin ratifioida YK:n ja ILOn keskeiset yleissopimukset ihmis- ja työoikeuksista, erityisesti lapsityövoimaa tai pakkotyötä koskevat sopimukset;

36.   korostaa, että EU:n ja ASEANin välisen vapaakauppasopimuksen tultua voimaan olisi hyväksyttävä toimia, joilla estetään heikentämästä sellaista vähiten kehittyneiden maiden etuasemaa, joka koskee niiden tuotteiden pääsyä unionin markkinoille;

37.   katsoo, että kaupan ja kestävän kehityksen foorumilla, joka koostuisi työntekijöiden ja työnantajien järjestöjen sekä kansalaisjärjestöjen edustajista, voisi olla merkittävä rooli sen varmistamisessa, että sosiaali- ja ympäristönormien tasoa nostetaan markkinoiden avaamisen rinnalla;

38.   ehdottaa, että luotaisiin mekanismi, jonka avulla tunnustetut työntekijä- ja työnantajajärjestöt voisivat esittää toimintapyyntöjä, jotka käsiteltäisiin tietyssä määräajassa ja jotka voisivat johtaa jatkuvaan seurantaan ja säännösten tarkistamiseen, jotta työntekijöiden oikeuksien loukkaamiseen syyllistyvien painostamista voidaan jatkaa;

39.   odottaa, että vaikutusten arviointi julkaistaan niin varhaisessa vaiheessa, että jää aikaa järjestää riittävä julkinen kuuleminen, jonka tuloksilla voidaan vaikuttaa neuvottelutulokseen erityisesti sen osalta, mitä toimia vaaditaan tiettyihin ryhmiin tai toimialoihin kohdistuvien kielteisten vaikutusten lieventämiseksi;

40.   katsoo, että vaikutusten arvioinnissa erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, miten kaupan vapauttaminen vaikuttaa sukupuolten tasa-arvoon erityisesti maataloudessa, tekstiilialalla ja vientiteollisuudessa;

41.   kehottaa komissiota ja ASEAN-maiden edustajia kiinnittämään erityistä huomiota sopimuksen vaikutuksiin alueen pienviljelijöihin ja kehottaa niitä varmistamaan, että perhemaataloutta ja kestävää maataloutta ei heikennetä vaan vahvistetaan;

42.   katsoo, että toimenpiteet metsäkadon torjumiseksi ja trooppisten metsien suojelemiseksi ja parantamiseksi ovat erittäin tärkeitä ilmastonmuutoksen torjunnassa ja vaikuttavat biologisen monimuotoisuuden säilymiseen; katsoo näin ollen, että kumppanuus- ja yhteistyösopimuksella olisi edistettävä ainoastaan ympäristönsuojelun kannalta kestävien biopolttoaineiden kauppaa ja että ASEAN-maita olisi avustettava niiden pyrkiessä estämään laittomia metsänhakkuita;

43.   kehottaa neuvottelukumppaneita varmistamaan, että sopimus sisältää mekanismeja, joilla turvataan alkuperäisten ja paikallisten yhteisöjen perinteiset ja tavanomaiset oikeudet käyttää metsiään, kun ne panevat täytäntöön metsänhoito- ja lupajärjestelmiä, ja kehottaa niitä tehostamaan kansallisten parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan, myös paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen, valmiuksia osallistua päätöksentekoon luonnonvarojen suojelusta, käytöstä ja hallinnasta sekä määrittelemään niiden maaoikeudet ja puolustamaan kyseisiä oikeuksia;

44.   katsoo, että ympäristöystävällisten tuotteiden ja "reilun kaupan" tuotteiden tulleja olisi vähennettävä nopeammin kuin muiden tuotteiden ja että niille olisi myönnettävä aikaisempi pääsy EU:n markkinoille; vaatii komissiota harkitsemaan tullinimikkeistön päivittämistä, jotta siinä otettaisiin huomioon nämä erityiset tuotteet;

Poliittiset näkökohdat

45.   tunnustaa ASEANin kasvavan roolin alueellista vakautta ja vaurautta lisäävänä voimana; pitää myönteisenä EU:n ja ASEANin suhteiden uudelleen solmimista vuoden 2007 Singaporen huippukokouksessa; katsoo, että unioni ja ASEAN, jotka molemmat ovat sitoutuneita alueelliseen integraatioon, voivat lisätä yhteistyötään merkittävästi;

46.   panee merkille, että toimenpiteet unionin ja ASEANin välisten talous- ja kauppasuhteiden kehittämiseksi auttavat vahvistamaan yleisiä suhteita näiden kahden alueen välillä ja edistävät poliittista yhteistyötä ja turvallisuutta sekä demokratian ja ihmisoikeuksien kehittymistä, ja ne myös aikaansaavat lisää edistymistä energian/ilmastonmuutoksen ja ympäristön alalla ja sosiokulttuurisella alalla, samoin kuin yhteistyön ja kehityksen alalla;

47.   pitää myönteisenä ASEANin saavuttamaa edistystä integraatiossa ja ASEANin peruskirjan allekirjoittamisessa ja toivoo, että sen säännökset tulevat voimaan mahdollisimman pian;

48.   palauttaa mieliin, että ihmisoikeudet ja demokratia ovat EU:n keskeisiä arvoja, ja vaatii, että ne muodostavat olennaisen osan ASEAN:n kanssa käytävissä neuvotteluissa ja erityisesti kumppanuus- ja yhteistyösopimuksissa; toistaa, että Euroopan parlamentti pitää poliittisia ja siviilioikeudellisia uudistuksia erittäin tärkeinä, ja pitää myönteisenä ihmisoikeuselimen perustamisen ASEAN:n peruskirjan yhteyteen ja sen sitoutumisen demokratian vahvistamiseen, hyvän hallintotavan ja oikeusvaltion periaatteiden edistämiseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämiseen ja suojeluun; odottaa siksi, että ASEAN voi osaltaan myötävaikuttaa rakentavasti näiden arvojen edistämiseen Kaakkois-Aasian alueella;

49.   pitää myönteisenä Thaimaan vaaleja, joilla demokratia palautettiin maahan; kehottaa Burmaa ryhtymään uskottavaan demokratisointia ja kansallista sovintoa koskevaan prosessiin, johon oppositio ja etniset ryhmät ottavat täysipainoisesti osaa, ja vaatii Aung San Suu Kyin ja kaikkien poliittisten vankien vapauttamista sekä poliittisten puolueiden toiminnan normalisointia; tukee YK:n ja EU:n erityislähettiläiden työtä; pyytää neuvostoa pitämään yllä rajoituksia Burman suhteen, seuraamaan tilannetta tiiviisti ja tapahtumien edellyttäessä tarkastelemaan kyseisiä toimia uudelleen; pyytää ASEANin jäseniä sekä Kiinaa ja Intiaa painostamaan Burmaa;

50.   korostaa, että on tärkeää jatkaa yhteistyötä terrorismin torjunnassa ja suuronnettomuuksien hoitamisessa ja pitää tärkeänä tuoretta yhteistyötä Acehin seurantaryhmässä;

51.   toivoo jäsenvaltioiden ja komission puuttuvan hyvän hallinnon, avoimuuden ja oikeusvaltion edistämiseksi tapauksiin, joissa on selvä oikeudellinen näyttö siitä, että ASEAN-maiden virkamiehet ovat osallistuneet luonnonvaroihin liittyvään lahjontaan; pyytää komissiota tiedottamaan Euroopan parlamentille mahdollisista tähän liittyvistä toimistaan;

Euroopan parlamentin rooli

52.   odottaa Lissabonin sopimuksen tulevan voimaan ennen neuvottelujen päättämistä ja poistavan kaiken epäilyksen siitä, tarvitaanko tämän tyyppiseen sopimukseen parlamentin suostumus; kehottaa komissiota antamaan parlamentille laajemmat neuvotteluvaltuudet ja kuulemaan parlamenttia säännöllisesti neuvottelujen aikana, jotta voidaan varmistaa, että neuvottelutulos saa laajan tuen;

o
o   o

53.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden ja ASEAN-maiden hallituksille ja parlamenteille sekä ASEANin pääsihteerille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0629. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0384 ja 0420. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0007. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0353. (5) EUVL C 102E, 24.4.2008, s. 291. (6) EUVL C 102E, 24.4.2008, s. 321. (7) EUVL C 68E, 18.3.2004, s. 126.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. toukokuuta 2008 syvänmeren kalakantojen hoidosta (2007/2110(INI))

P6_TA(2008)0196 A6-0103/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille syvänmeren kalakantojen hoidon tarkastelusta (KOM(2007)0030),

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta (KOM(2007)0196),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0103/2008),

A.   ottaa huomioon, että kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) vuosina 2002 ja 2004 antamissa syvänmeren lajeja koskevissa suosituksissa korostetaan, että useimmat lajit ovat turvallisten biologisten rajojen ulkopuolella; katsoo, että EU on omalta osaltaan vähentänyt kalastuksen aiheuttamaa painetta ICES:n antamiin suosituksiin verrattuna huomattavan vähän; katsoo lisäksi, että paremmat biologiset taustatiedot ovat tärkeitä, jotta voidaan määrittää kiintiöt kestävän kalatalouden varmistamiseksi;

B.   katsoo, että kolmansien maiden alueilla, alueellisen kalastusjärjestön sääntelemillä alueilla tai sääntelemättömillä avomerialueilla toimivien aavanmeren laivastojen on harjoitettava järkiperäistä ja vastuuntuntoista kalastusta Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) merioikeusyleissopimuksen, hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien kyseisen yleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta tehdyn YK:n sopimuksen sekä FAO:n laatimien vastuuntuntoista kalastusta koskevien menettelyohjeiden mukaisesti; ja katsoo, että sekä YK:n kalakantoja koskeva sopimus että FAO:n menettelyohjeet edellyttävät ennalta varautumisen periaatteen soveltamista,

C.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni sitoutui vuonna 2002 pidetyssä Johannesburgin huippukokouksessa varmistamaan kalastuksen kestävyyden maailmanlaajuisesti ja säilyttämään tai palauttamaan – erityisesti liikakalastetut – kalakannat kestävän enimmäistuoton periaatteen mukaiselle tasolle mahdollisuuksien mukaan vuoteen 2015 mennessä,

D.   katsoo, että meriympäristön suojelu ja kestävä kalastus voidaan taata tehokkaasti ainoastaan kaikkien asianomaisten valtioiden sopimuksella ja yhteistyöllä,

E.   katsoo, että luotettavien tietojen järjestelmällinen keruu on ydinasia kalakantojen arvioinnissa sekä tieteellisten lausuntojen laatimisessa, joten se on erityisen tärkeää yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) täytäntöönpanon kannalta; ottaa huomioon, että komissio myönsi edellä mainitussa tiedonannossaan, että saatavilla olevat tiedot eivät riitä syvänmeren kalakantojen arvioimiseksi tieteellisesti ja että syvänmeren kalakantojen määritelmästä ollaan erimielisiä,

F.   toteaa, että neuvoa-antavan kalatalous- ja vesiviljelykomitean huhtikuussa 2007 julkaisemassa raportissa käsitellään tieteellisten lausuntojen esittelyaikataulun muuttamista ja niiden laadun parantamista,

G.   ottaa huomioon tarpeen hyväksyä soveltuvia sosiaalisia ja taloudellisia toimenpiteitä, joilla kalastajille voidaan korvata kalakantojen elvytyssuunnitelmiin sisältyvästä kalastustoiminnan vähentämisestä johtuvat kustannukset,

H.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin 14. marraskuuta 2006 antamassa päätöslauselmassa meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta(1) kannatettiin lukuisia toimenpiteitä, joilla edistettäisiin merien kestävää käyttöä ja merellisten ekosysteemien säilyttämistä,

1.   panee tyytyväisenä merkille yhteisön kalastuslaivaston pyrkimykset harjoittaa kestävää kalastuspolitiikkaa ja toteaa, että komission tiedonannossa kuvailtu tilanne eroaa jossain määrin todellisesta tilanteesta;

2.   katsoo, että ennen uusien hoitotoimenpiteiden hyväksymistä olisi selvitettävä, miksi nykyisiä toimenpiteitä ei toteuteta ja miksi jäsenvaltiot eivät noudata velvollisuuksiaan tai tekevät sen myöhässä tai erilaisia menetelmiä soveltaen, mikä vaikeuttaa huomattavasti kalastusalueisiin vaikuttavien tekijöiden analysointia;

3.   varoittaa siitä, että voimassa olevan lainsäädännön jatkuva muuttaminen ja uusien ehdotusten antaminen ennen kuin nykyiset ehdotukset on pantu täytäntöön ja saadut tiedot käsitelty asianmukaisesti vaarantaa YKP:n uskottavuuden, ja lisäksi pyyntiponnistusten rajoittaminen on soveltunut tiettyihin lajeihin paremmin kuin toisiin;

4.   on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että luotettavien tietojen järjestelmällinen keruu on ydinasia kalakantojen arvioinnissa sekä tieteellisten lausuntojen laatimisessa; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kalastusteollisuutta poistamaan vallitsevat puutteet, jotta pyyntiponnistuksen rajoittamistoimenpiteet voidaan mukauttaa kalastuksen mukaan, ja myöntää, että suurin osa syvänmeren kalastuksesta on sekakalastusta;

5.   muistuttaa komissiota siitä, että vaikka syvänmeren kalastusta koskevat suurimmat sallitut saaliit (TACit) ja pyyntiponnistusrajoitukset on jouduttu vahvistamaan sattumanvaraisesti sen takia, että syvänmeren lajien biologinen perustuntemus on vähäistä, kutakin syvänmeren kalalajia koskevaa ennalta varautumisen periaatetta ja hyödyntämistä on siitä huolimatta noudatettava, ja TACit on vahvistettava tämän mukaisesti ja täsmällisten tieteellisten tutkimusten perusteella;

6.   panee merkille, että elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002(2) edellytetään, että sovelletaan ennalta varautuvaa lähestymistapaa, joka tarkoittaa kyseisen asetuksen 3 artiklassa olevan määritelmän mukaan sitä, "että riittävien tieteellisten tietojen puuttumista ei käytetä perusteena lykätä tai jättää toteuttamatta hoitotoimenpiteitä kohdelajien, niiden ohessa saaliiksi saatavien tai niistä riippuvaisten lajien sekä muiden kuin kohdelajien ja niiden ympäristön suojelemiseksi";

7.   korostaa tarvetta kieltää syvänmeren kalastuksessa saatujen sivusaaliiden poisheittäminen, mikä mahdollistaisi sen, että tiedemiehet voisivat tutkia tarkemmin lajien, joista monet ovat syömäkelvottomia, kun ne on purettu maihin, monimuotoisuuden kirjoa;

8.   katsoo, että komission olisi sivusaaliiden vähentämiseen ja saaliiden poisheittämisen lopettamiseen tarkoitettujen toimenpiteiden yhteydessä mukautettava pyyntiponnistuksia kohdelajien ja tahattomien saaliiden mukaisesti, ja samaan aikaan seuranta- ja valvontamenettelyjä olisi vahvistettava;

9.   panee merkille, että monia syvänmeren lajeja joutuu sivusaaliiksi, ja kehottaa täten komissiota kiinnittämään enemmän huomiota pyyntiponnistusten valvontaan sivusaaliiden vähentämiseksi; panee kuitenkin merkille, että verkkojen silmäkokoa koskevat rajoitukset ovat syvänmeren lajien muodon ja koon vuoksi epäasianmukaisia;

10.   kehottaa komissiota teettämään syvänmeren kalastusta koskevan sosiaalisen ja taloudellisen arvion ja erittelyn uusien pyyntiponnistuksia koskevien rajoitusten vaikutuksista kyseiseen alaan sekä siitä, mikä on niiden kalakantojen jatkuvan harvenemisen vaikutus, josta kalastus on riippuvainen; korostaa, että on ratkaisevan tärkeää luoda tasapaino sosiaalisten ja taloudellisten tarpeiden sekä ympäristön kestävän kehityksen välille;

11.   huomauttaa, että monet näistä kalakannoista esiintyvät kansainvälisillä vesillä, minkä vuoksi eri alueellisten kalastusjärjestöjen toimia on koordinoitava, jotta toimia hyväksyttäessä huomioidaan kaikki kyseisillä pyyntialueilla toimivat alukset; katsoo, että EU:n olisi ryhdyttävä toimiin varmistaakseen, että YK:n yleiskokouksen avomerellä tapahtuvaa syvänmeren kalastusta ja pohjakalastusta koskeva päätöslauselma 61/105 pantaisiin täytäntöön täysimääräisesti ja tosiasiallisesti; katsoo, että kaikkia rajoituksia olisi sovellettava kaikkien sopimuspuolten kalastajiin, jottei yksikään osapuoli joutuisi muita epäsuotuisampaan asemaan;

12.   ehdottaa, että kalastusta ei sallittaisi syvänmeren alueilla, joissa ei ole vielä harjoitettu kalastustoimintaa, ennen kuin kyseiset alueet on tutkittu ja ennen kuin on vahvistettu tieteellisen todistusaineiston perusteella, että kestävää kalastusta voidaan harjoittaa ilman, että biologinen monimuotoisuus ehtyy ja elinympäristö vahingoittuu, eikä ennen kuin vastaavat hallinnointitoimet on otettu käyttöön;

13.   kehottaa komissiota luomaan uusia tieteellisen tiedon keruuohjelmia, käyttäen tarvittaessa tutkimusaluksia; katsoo, että yhtenä esimerkkinä voisi olla ohjelma, jota Espanjan kalastushallinto sovelsi kartoittaessaan Koillis-Atlantin kalastuskomission sääntelyalueeseen kuuluvaa Hatton Bankin aluetta, jolla pyydetään syvänmeren kalalajeja, ja jonka yhteydessä tutkimuksessa keskityttiin vedenalaisten vuorten, kylmän veden koralliriuttojen sekä hydrotermisten purkausaukkojen sijaintiin herkkien alueiden paikallistamiseksi kalastuslaivastojen pyyntialueilla;

14.   on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että tällaisilla pyyntialueilla on omaksuttava ekosysteemiin perustuva lähestymistapa, mutta korostaa, että toimenpiteiden pitää olla edes jossain määrin uskottavia, eikä niitä pidä panna täytäntöön sellaisenaan, vaan niiden on perustuttava arvioihin ympäristövaikutuksista, jotta voidaan estää riskittömien alueiden asettaminen pyyntikieltoon ja samalla sulkea pohjakalastukselta alueita, joissa haavoittuvaisia meriekosysteemejä tiedetään varmasti tai varsin todennäköisesti olevan, tai joissa kalakannat ovat turvalliset biologiset rajat alittavalla tasolla; katsoo, että merenpohjien kartoittamiseen, ekosysteemeitä määrittävien tekijöiden yhteisvaikutukseen sekä valtamerten luonnonvarojen tuntemukseen keskittyvät tutkimukset on asetettava etusijalle, mikäli tavoitteena on EU:n uuden meripolitiikan toteutuminen käytännössä;

15.   vahvistaa, että kalastajia ja heidän etujärjestöjään on kuunneltava ja että nämä on otettava osalliseksi määritettäessä meriympäristön suojeluun, kalavarojen hoitoon sekä kalakantojen elvyttämiseen suunnattuja toimia;

16.   katsoo neuvoa-antavan kalatalous- ja vesiviljelykomitean tapaan, että lähestulkoon kaikille pyyntialueille on osoitettava sekä henkilöstöä että taloudellisia voimavaroja biomassojen ja kalalajien kuolleisuuden analysoimiseksi; katsoo myös, että jos kaikkien osapuolten halutaan hyväksyvän tieteelliset lausunnot, on välttämätöntä määritellä selkeä strateginen linja, jonka avulla vältetään päällekkäisyydet ja estetään synergian puuttuminen;

17.   ilmaisee huolestumisensa siitä, että nykyiset YKP:tä koskevat säännökset ovat tehottomia ja niiden täytäntöönpano huonoa; vaatii komissiota parantamaan seuranta- ja valvontamenettelyä jäsenvaltioissa;

18.   korostaa, että on tärkeää kehittää uutta tekniikkaa, jonka avulla varmistetaan seuranta- ja valvontajärjestelmän toimivuus; kehottaa komissiota jatkamaan seurantatekniikan kehittämistä ja viittaa tässä yhteydessä sähköisen kalastuspäiväkirjan tarjoamiin mahdollisuuksiin;

19.   korostaa Natura 2000 -verkon yhteyteen perustettavan suojeltujen merialueiden verkon (MPA) etuja ja uskoo, että tällä toimenpiteellä olisi myönteisiä vaikutuksia ylikalastettuihin kalakantoihin; rohkaisee jäsenvaltioita käyttämään hyväkseen kaikkia Natura 2000 -verkoston meriympäristöä koskevia toimintamahdollisuuksia;

20.   kehottaa komissiota tekemään kaikkensa nykyisten syvämerenkalastusta koskevien kansainvälisten sopimusten toteuttamisen ja mahdollisen parantamisen varmistamiseksi;

21.   vaatii komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan yhteiset ohjeet, vaihtamaan kokemuksia parhaista käytännöistä, parantamaan saatavilla olevan yhteisön tekniikan käyttöä ja kannustamaan asiantuntijaryhmiä ja kansalaisjärjestöjä yhteistyöhön, jotta toimenpiteet laittoman kalastuksen ja Euroopan markkinoilla toteutettavan laittomien saaliiden myynnin vähentämiseksi pannaan paremmin täytäntöön;

22.   vaatii komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ympäristöystävällisempiä kalastusmenetelmiä, jotka eivät vahingoita ympäristöä eivätkä luonnon monimuotoisuutta ei-toivottujen sivusaaliiden tai muille eliöille aiheutuvien tarpeettomien vahinkojen muodossa;

23.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 131. (2) EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. toukokuuta 2008 sääntöjen kehittämisestä edunvalvojien (lobbaajien) toiminnalle Euroopan unionin toimielimissä (2007/2115(INI))

P6_TA(2008)0197 A6-0105/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 9 artiklan 4 kohdan,

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan Euroopan avoimuusaloitteesta (KOM(2006)0194),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan avoimuusaloitetta koskevan vihreän kirjan jatkotoimenpiteistä (KOM(2007)0127),

–   ottaa huomioon komission 10. joulukuuta 2007 esittämän luonnoksen edunvalvojia koskeviksi menettelysäännöiksi,

–   ottaa huomioon 17. heinäkuuta 1996 tekemänsä päätöksen työjärjestyksen muuttamisesta (edunvalvonta Euroopan parlamentissa)(1),

–   ottaa huomioon 13. toukokuuta 1997 tekemänsä päätöksen työjärjestyksen muuttamisesta (edunvalvojia koskevat menettelysäännöt)(2),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön ja talousarvion valvontavaliokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0105/2008),

A.   ottaa huomioon, että lobbaus Euroopan parlamentissa on lisääntynyt merkittävästi, kun parlamentin toimivaltuuksia on laajennettu,

B.   ottaa huomioon, että lobbauksella pyritään vaikuttamaan paitsi poliittisiin ja lainsäädännöllisiin päätöksiin myös yhteisön varojen kohdentamiseen sekä lainsäädännön valvontaan ja täytäntöönpanoon,

C.   ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen odotettavissa olevan ratifioinnin jälkeen Euroopan parlamentin toimivaltuudet lisääntyvät siten, että siitä tulee toinen lainsäätäjä lähes kaikissa tavanomaisissa lainsäädäntömenettelyissä, minkä seurauksena se tulee olemaan entistä useamman edunvalvontaryhmän kiinnostuksen kohteena,

D.   ottaa huomioon, että edunvalvojilla on keskeinen rooli demokraattisen järjestelmän perustan muodostavassa avoimessa ja moniarvoisessa vuoropuhelussa ja että he ovat parlamentin jäsenten tehtävien suorittamisen kannalta tärkeä tiedon lähde,

E.   ottaa huomioon, että edunvalvontaryhmät eivät kohdista toimiaan ainoastaan parlamentin jäseniin vaan yrittävät vaikuttaa myös parlamentin päätöksiin kohdistamalla edunvalvontatoimia parlamentin valiokuntien sihteeristössä työskenteleviin virkamiehiin, poliittisten ryhmien työntekijöihin ja jäsenten avustajiin,

F.   ottaa huomioon, että arvioiden mukaan Brysselissä on noin 15 000 edunvalvojaa ja 2 500 edunvalvontaorganisaatiota,

G.   ottaa huomioon, että komissio on ehdottanut, että osana eurooppalaista avoimuusaloitetta otetaan käyttöön EU:n toimielimissä toimivien edunvalvojien yhteinen rekisteri,

H.   ottaa huomioon, että parlamentilla on jo vuodesta 1996 ollut oma lobbaajien rekisteri(3) sekä menettelysäännöt(4), joiden sisältämän velvoitteen nojalla rekisteröityjen lobbaajien on noudatettava korkeita eettisiä standardeja,

I.   ottaa huomioon, että parlamentissa on nykyisin noin 5 000 rekisteröityä edunvalvojaa,

J.   ottaa huomioon, että edunvalvontaryhmiin kuuluu paikallisia ja kansallisia organisaatioita, joiden toiminnan sääntely on jäsenvaltioiden vastuulla,

Parlamentin avoimuuden parantaminen

1.   tunnustaa edunvalvontaryhmien vaikutuksen EU:n päätöksentekoon ja pitää siksi tärkeänä, että parlamentin jäsenten olisi tiedettävä, mitä järjestöjä edunvalvontaryhmät edustavat; korostaa, että avoin ja yhtäläinen oikeus päästä vaikuttamaan kaikkiin EU:n toimielimiin on unionin legitimiteetin ja sen kansalaisten keskuudessa nauttiman luottamuksen ehdoton edellytys; korostaa, että avoimuus on kaksisuuntainen tie, jota tarvitaan sekä itse toimielinten työssä että lobbaajien keskuudessa; korostaa, että edunvalvontaryhmien yhtäläiset oikeudet päästä vaikuttamaan EU:n toimielimiin lisäävät unionin asioiden hoitamista varten käytettävissä olevaa asiantuntemusta; pitää tärkeänä, että kansalaisyhteiskunnan edustajat pääsevät vaikuttamaan EU:n toimielimiin ja ennen kaikkea parlamenttiin;

2.   katsoo, että parlamentin jäsenet ovat itse vastuussa siitä, että he saavat tasapuolista tietoa; painottaa, että jäseniä on voitava pitää kykenevinä tekemään poliittisia päätöksiä lobbaajista riippumattomasti;

3.   hyväksyy, että esittelijä voi halutessaan (vapaaehtoisesti) soveltaa "lainsäädännöllistä jalanjälkeä", ts. (parlamentin mietintöihin liitettävää) suuntaa-antavaa luetteloa rekisteröidyistä edunvalvojista, joita on kuultu mietinnön valmistelun aikana ja jotka ovat antaneet siihen merkittävän panoksen; pitää erityisen suositeltavana tällaisen luettelon sisällyttämistä lainsäädäntöpäätöslauselmiin; korostaa kuitenkin, että on yhtä tärkeää, että komissio liittää tällaisen "lainsäädännöllisen jalanjäljen" lainsäädäntöaloitteisiinsa;

4.   vaatii, että parlamentin on saatava päättää täysin itsenäisesti, missä laajuudessa se ottaa huomioon kansalaisyhteiskunnasta tulevat mielipiteet;

5.   panee merkille nykyiset säännöt, joiden mukaan jäsenten on ilmoitettava taloudellisista eduistaan; kehottaa puhemiehistöä laatimaan kvestoreiden ehdotuksen perusteella suunnitelman siitä, miten voidaan entistä paremmin panna täytäntöön ja valvoa parlamentin sääntöjä, joiden mukaan jäsenten on ilmoitettava kaikesta saamastaan tuesta riippumatta siitä, onko se taloudellista vai saadaanko se työvoiman tai materiaalin muodossa(5);

6.   panee merkille nykyiset virallisia toimintaryhmiä koskevat säännöt, jotka velvoittavat ilmoittamaan rahoituksesta; kehottaa selkeyttämään virallisten toimintaryhmien asemaa luetteloimalla kaikki olemassa olevat rekisteröidyt ja rekisteröimättömät toimintaryhmät parlamentin verkkosivuilla ja tekemällä tyhjentävänselvityksen toimintaryhmän saamasta ulkopuolisesta tuesta sekä ilmoittamalla toimintaryhmän laaja-alaiset tavoitteet; korostaa kuitenkin, että toimintaryhmiä ei tulisi millään tavalla pitää parlamentin eliminä;

7.   kehottaa puhemiehistöä tarkastelemaan kvestorien ehdotuksen pohjalta mahdollisuuksia rajoittaa luvatonta pääsyä kerroksiin, joissa jäsenten toimistot ovat parlamentin rakennuksissa, kun taas yleisön pääsyä valiokuntien huoneisiin olisi rajoitettava vain poikkeustapauksissa;

Komission ehdotus

8.   pitää tervetulleena komission ehdotusta, joka koskee edunvalvojien toiminnan aiempaa säännellympää kehystä osana eurooppalaista avoimuusaloitetta;

9.   yhtyy komission määritelmään, jonka mukaan lobbaus on "toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan EU:n politiikan muotoutumiseen ja toimielinten päätöksentekoon"; katsoo tämän määritelmän olevan työjärjestyksen 9 artiklan 4 kohdan mukainen;

10.   korostaa, että kaikkia tämän määritelmän piiriin kuuluvia ja toimielinten toimintaan säännöllisesti vaikuttavia toimijoita, mukaan lukien kaikki EU:n toimielinten ulkopuolisten julkisten ja yksityisten eturyhmien edustajat, olisi pidettävä lobbaajina ja kohdeltava samalla tavoin: ammattimaiset lobbaajat, yritysten omat lobbaajat, kansalaisjärjestöt, ajatushautomot, ammattiyhdistykset, ammattiliitot ja työnantajajärjestöt, voittoa tuottavat ja tuottamattomat järjestöt sekä lakimiehet, kun näiden tarkoituksena on vaikuttaa politiikkaan pikemmin kuin tarjota apua ja puolustaa oikeusmenettelyissä tai antaa oikeudellista neuvontaa; korostaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden alueet ja kunnat sekä kansallisen ja eurooppalaisen tason poliittiset puolueet sekä elimet, joilla on perustamissopimusten mukainen oikeudellinen asema, eivät kuulu näiden sääntöjen soveltamisalaan, kun ne toimivat tällaisten elinten aseman mukaisesti ja suorittavat niille kuuluvia tehtäviä perustamissopimuksessa määrätyllä tavalla;

11.   pitää periaatteessa tervetulleena komission ehdotusta "yhden luukun" järjestelmäksi, jossa lobbaajat voisivat rekisteröityä sekä komissioon että parlamenttiin, ja kehottaa laatimaan neuvoston, komission ja parlamentin välille yhteistä pakollista rekisteriä, jollainen parlamentissa jo on olemassa, koskevan toimielinten välisen sopimuksen, jota sovellettaisiin kaikissa toimielimissä ja joka sisältäisi täydellisen taloudellisia tietoja koskevan ilmoittamisen, rekisteristä poistamista koskevan yhteisen mekanismin sekä yhteiset eettiset käyttäytymissäännöt; muistuttaa kuitenkin neuvoston, komission ja parlamentin keskeisistä eroista toimieliminä; varaa siksi oikeuden arvioida komission ehdotusta sen valmistuttua ja päättää vasta sitten, asettuuko se tukemaan sitä vai ei;

12.   muistuttaa, että parlamentin tiloihin pääsevien lobbaajien määrä on pidettävä kohtuullisena; kehottaa siksi ottamaan käyttöön järjestelmän, jossa lobbaajien on rekisteröidyttävä ainoastaan kerran kaikkiin toimielimiin ja jossa kukin toimielin voi päättää, antaako se kulkuluvan tiloihinsa, jolloin parlamentti voi jatkossakin rajoittaa kullekin järjestölle tai yritykselle myönnettävien kulkulupien määrän neljään;

13.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja parlamenttia tunnustamaan vastavuoroisesti erilliset rekisterit, mikäli yhteisestä rekisteristä ei päästä sopimukseen; ehdottaa, että jos toimielimet eivät pääse sopimukseen yhteisestä rekisteristä, niiden erillisten verkossa olevien rekisterien olisi sisällettävä linkit muihin rekistereihin, jotta edunvalvojien merkintöjä voidaan vertailla; kehottaa pääsihteeriä siirtämään parlamentin luettelon hyväksytyistä eturyhmien edustajista helpommin saatavissa olevaan paikkaan parlamentin verkkosivuilla;

14.   ehdottaa, että perustetaan viipymättä neuvoston edustajista, komission jäsenistä ja puheenjohtajakokouksen nimittämistä Euroopan parlamentin jäsenistä koostuva yhteinen työryhmä tarkastelemaan vuoden 2008 loppuun mennessä sitä, millainen vaikutus on yhteisellä rekisterillä, joka sisältää kaikki lobbaajat, jotka haluavat pääsyn neuvostoon, komissioon tai parlamenttiin, sekä yhteisten menettelysääntöjen laatimista; kehottaa pääsihteeriä toteuttamaan aiheelliset toimenpiteet;

15.   kehottaa neuvostoa liittymään mahdolliseen yhteiseen rekisteriin; katsoo, että on huolellisesti tarkasteltava tapaa, jolla edunvalvojat ovat yhteydessä neuvoston sihteeristöön yhteispäätösmenettelyssä käsiteltävien asioiden yhteydessä;

16.   panee merkille, että komissio on päättänyt ottaa käyttöön vapaaehtoisen rekisterin ja arvioida järjestelmää vuoden kuluttua, mutta on huolissaan siitä, että puhtaasti vapaaehtoinen järjestelmä antaa vähemmän vastuullisille lobbaajille mahdollisuuden välttää järjestelmän noudattamista; kehottaa kolmea toimielintä tarkistamaan lobbaajien toimintaa koskevia sääntöjä vähintään kolmen vuoden kuluttua yhteisen rekisterin käyttöönotosta, jotta voidaan arvioida, voidaanko muutetulla järjestelmällä saavuttaa tarvittava avoimuus lobbaajien toiminnan suhteen; on tietoinen Lissabonin sopimuksessa määrätystä pakollista rekisteriä koskevasta oikeusperustasta, ja ilmaisee olevansa tällä välin halukas tekemään toimielinten kanssa yhteistyötä toimielinten välisen sopimuksen nojalla ja nykyisten rekisterien pohjalta; katsoo, että pakollisen rekisteröinnin olisi oltava edellytys lobbaajille, jotka haluavat pääsyn toimielimiin, kuten parlamentin tapauksessa käytännössä jo onkin;

17.   katsoo, että koska lobbauskäytännöt kehittyvät edelleen ajan mittaan, tällaista toimintaa koskevien sääntöjen on oltava riittävän joustavia, jotta niitä voitaisiin mukauttaa nopeasti muutoksiin;

18.   panee merkille komission luonnoksen edunvalvojia koskeviksi menettelysäännöiksi; muistuttaa komissiota siitä, että parlamentilla on ollut tällainen säännöstö käytössä jo yli kymmenen vuoden ajan, ja kehottaa komissiota neuvottelemaan parlamentin kanssa yhteisen säännöstön luomiseksi; katsoo, että säännöstöllä olisi varmistettava voimakas valvontaelementti suhteessa lobbaajien toimintaan; korostaa, että menettelysääntöjä rikkoviin lobbaajiin olisi sovellettava seuraamuksia; korostaa, että rekisteriin merkittyjen tietojen varmentamista varten on osoitettava riittävät henkilöstövoimavarat ja rahoitusvarat; katsoo, että komission rekisterin osalta seuraamukset voivat sisältää väliaikaisen rekisteristä ja vakavammissa tapauksissa rekisteristä poistamisen; uskoo, että kun yhteinen rekisteri on otettu käyttöön, lobbaajien rikkeistä aiheutuvien seuraamusten olisi vaikutettava niiden pääsyyn kaikkiin toimielimiin, joissa rekisteriä käytetään;

19.   korostaa, että rekisterin on oltava käyttäjäystävällinen ja saatavilla internetissä: yleisön on voitava helposti löytää rekisteri ja tehdä sieltä hakuja, ja sen on sisällettävä edunvalvontajärjestöjen nimien lisäksi myös itse lobbaajien nimet;

20.   korostaa, että rekisterin olisi sisällettävä erillisiä luokkia, joihin lobbaajat rekisteröidään niiden edustamien ryhmien tyypin mukaan (esimerkiksi ammattiyhdistykset, yritysten edustajat, ammattiliitot, työnantajien järjestöt, asianajotoimistot, kansalaisjärjestöt jne.);

21.   pitää tervetulleena komission päätöstä vaatia, että rekisteriin liittyviltä edunvalvojilta edellytettävä taloudellisia seikkoja koskeva ilmoitus sisältää seuraavat tiedot:

22.   korostaa, että taloudellisten tietojen esittämisvaatimuksen on koskettava samalla tavoin kaikkia rekisteröityjä edunvalvojia;

23.   kehottaa edellä mainittua yhteistä työryhmää esittämään erityisiä kriteerejä, jotka edellyttäisivät taloudellisten tietojen esittämistä, esimerkiksi ilmoitusta lobbauskuluista järkevissä rajoissa (tarkat luvut eivät olisi tarpeen);

24.   kehottaa asiasta vastaavaa valiokuntaa valmistelemaan tarvittavat muutokset parlamentin työjärjestykseen;

o
o   o

25.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 261, 9.9.1996, s. 75. (2) EYVL C 167, 2.6.1997, s. 20. (3) Työjärjestyksen 9 artiklan 4 kohta. (4) Työjärjestyksen liite IX, 3 artikla. (5) Työjärjestyksen liite I, 2 artikla.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. toukokuuta 2008 urheilua koskevasta valkoisesta kirjasta (2007/2261(INI))

P6_TA(2008)0198 A6-0149/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Lissabonin sopimuksella muutetut Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan ja EY:n perustamissopimuksen 149 artiklan, jotka koskevat EU:n myötävaikuttamista Euroopan urheilun edistämiseen ottaen huomioon sen erityispiirteet, vapaaehtoisuuteen perustuvat rakenteet sekä yhteiskunnallisen ja kasvatuksellisen tehtävän,

–   ottaa huomioon urheilua koskevan valkoisen kirjan (KOM(2007)0391),

–   ottaa huomioon joulukuussa 1999 annetun urheilua koskevan selvityksen Helsingissä kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle ja joulukuussa 2000 annetun Nizzan julkilausuman urheilun erityispiirteistä ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä Euroopassa,

–   ottaa huomioon puheenjohtajavaltiona toimineen Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan jalkapalloa koskevan aloitteen, joka johti vuonna 2006 julkaistuun riippumattomaan tutkimukseen urheilusta Euroopassa,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön sekä komission päätökset urheilua koskevissa asioissa,

–   ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY(1), jolla kielletään kaikenlainen rotuun perustuva syrjintä työllisyyden, koulutuksen, sosiaaliturvan ja terveydenhuollon aloilla sekä tavaroiden ja palvelujen saatavuuden yhteydessä,

–   ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(2),

–   ottaa huomioon 13. kesäkuuta 1997 hyväksymänsä päätöslauselman Euroopan unionin asemasta urheilun alalla(3) ja 5. kesäkuuta 2003 hyväksymänsä päätöslauselman "Naiset ja urheilu"(4),

–   ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2007 hyväksymänsä päätöslauselman ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuudesta Euroopassa(5),

–   ottaa huomioon 13. marraskuuta 2007 hyväksymänsä päätöslauselman urheilun asemasta koulutuksessa(6),

–   ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2005 hyväksymänsä päätöslauselman dopingin torjumisesta urheilussa(7),

–   ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman jalkapalloilun yhteydessä esiintyvän rasismin poistamisesta(8),

–   ottaa huomioon vuonna 2003 hyväksytyn maailman antidopingsäännöstön ja vuoden 2007 uudistetun version,

–   ottaa huomioon ensimmäisen eurooppalaisen urheiluhallintoa käsittelevän "Rules of the Game" -konferenssin (Bryssel, 26. ja 27. helmikuuta 2001) raportin ja päätelmät,

–   katsoo, että on otettava huomioon komission ja FIFAn vuonna 2006 allekirjoittama yhteisymmärryspöytäkirja, jolla pyritään tekemään jalkapallosta Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden kehitystä edistävä voima,

–   katsoo, että on otettava huomioon Euroopan liikuntakasvatuksen teemavuoden (2004) aikana saadut kokemukset sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston 18. joulukuuta 2006 antama suositus 2006/962/EY elinikäisen oppimisen avaintaidoista(9),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0149/2008),

A.   ottaa huomioon urheilun yhdistävän roolin ja sen mahdollisen myötävaikutuksen sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen sekä alueiden sisäiseen yhteenkuuluvuuteen,

B.   ottaa huomioon, että eurooppalainen urheiluelämä on erottamaton osa eurooppalaista identiteettiä, kulttuuria ja kansalaisuutta, ja katsoo, että eurooppalainen urheiluelämä perustuu urheiluseuroissa ja -liitoissa aktiivisesti toimivien miljoonien urheilijoiden, vapaaehtoistyöntekijöiden ja kannattajien sitoutumiseen ja innostukseen ja että tämän laajalle levinneen ilmiön ansiosta on kehittynyt useita ansiokkaita nais- ja miesurheilijoita sekä urheilujoukkueita ja urheilu on saavuttanut erittäin arvostetun aseman yhteiskunnassamme, mikä ilmenee urheilutapahtumien valtavana suosiona,

C.   katsoo, että urheilulla on tärkeä asema eurooppalaisessa yhteiskunnassa ja että eräät kilpaurheilun lajit joutuvat kohtaamaan uusia uhkia ja haasteita, kuten kaupalliset paineet, nuorten pelaajien ja urheilijoiden hyväksikäyttö, doping, rasismi, väkivalta, otteluiden sopiminen, lahjonta, vedonlyöntivilppi ja rahanpesu,

D.   katsoo, että urheilulla on erityinen asema yhteiskunnassa sosiaalista osallisuutta ja integraatiota edistävänä välineenä ja että se edistää merkittävästi kulttuurien välistä vuoropuhelua ja myötävaikuttaa huomattavalla tavalla yhteiskunnallisesti, kulttuurillisesti ja koulutuksellisesti tärkeiden arvojen, kuten oikeudenmukaisuuden, suvaitsevaisuuden, keskinäisen kunnioituksen, yhteisvastuullisuuden, sääntöjen noudattamisen, joukkuehengen ja itsekurin, kehittämiseen ja edistämiseen; katsoo, että vapaaehtoisjärjestöjen toiminnan varaan perustuvalla urheilulla on eurooppalaisessa yhteiskunnassa erityisen merkittävä asema niin terveyden, koulutuksen, sosiaalisen integraation kuin kulttuurillisten arvojenkin kannalta,

E.   katsoo, että Lissabonin sopimuksella muutetun EY:n perustamissopimuksen 149 artiklan nojalla EU pyrkii kehittämään urheilun eurooppalaista ulottuvuutta edistämällä urheilukilpailujen rehellisyyttä ja avoimuutta sekä urheilusta vastaavien järjestöjen välistä yhteistyötä samoin kuin suojelemalla urheilijoiden, erityisesti kaikkein nuorimpien urheilijoiden, fyysistä ja henkistä koskemattomuutta; katsoo, että EU:n tasolla toteutettujen toimien olisi täydennettävä muiden toimijoiden toteuttamia toimia ilman, että puututaan toimivallan nykyiseen jakoon,

F.   katsoo, että Lissabonin sopimuksen ja 149 artiklan ratifioimisen vuoksi on syytä antaa strategista suuntaa urheilun asemalle Euroopassa selventämällä EU:n lainsäädännön soveltamista urheiluun; katsoo, että tapauskohtainen lähestymistapa urheilun erityisluonteen huomioon ottamiseksi ei ole urheilujärjestöjen näkökulmasta tyydyttävä ja että se vahvistaa nykyistä oikeudellista epävarmuutta; katsoo lisäksi, että on syytä lisätä urheiluun liittyviä toimia EU:n tasolla kunnioittaen kuitenkin samalla urheilujärjestöjen itsehallintoa, erityisluonnetta ja itsesääntelyä,

G.   ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella muutetun EY:n perustamissopimuksen 149 artiklassa Euroopan yhteisöä kehotetaan edistämään oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta urheilukilpailuissa, ja katsoo, että kilpailusääntöjen soveltaminen urheiluun kasvattaa eroja urheiluseurojen välillä siten, että rikkaimmat tai suosituimmat hyötyvät ja urheilukilpailujen oikeudenmukaisuus kärsii, mikä on vastoin kyseisessä artiklassa määritettyä tavoitetta,

H.   katsoo, että on otettava huomioon urheilujärjestöjen ja niitä edustavien elinten, kuten ammattilaistason kilpailuja järjestävien tahojen riippumattomuus sekä se tosiasia, että vastuu järjestelyistä lankeaa pääasiassa urheilulajien hallintoelimille ja osaksi jäsenvaltioille sekä työmarkkinaosapuolille,

I.   katsoo, että ammattiurheilun merkitys kasvaa entisestään, mikä auttaa vahvistamaan urheilun asemaa yhteiskunnassa; katsoo, että kilpailulainsäädäntöä ja sisämarkkinasäännöksiä on sovellettava urheiluun siinä määrin kuin kyse on taloudellisesta toiminnasta,

J.   katsoo, että urheilu kuuluu EU:n lainsäädännön alaisuuteen erityisesti mitä tulee edustuksellisen ja osallistuvan demokratian periaatteeseen eurooppalaisten urheiluinstituutioiden päättävissä elimissä ja EY:n perustamissopimuksen 13 artiklaan, jolla kielletään sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä; katsoo, että tietyissä tapauksissa urheilua ei voida kuitenkaan rinnastaa suoraan tavanomaiseen taloudelliseen toimintaan, kun otetaan huomioon sen erityisominaisuudet ja olennaisimmat yksilölliset ominaispiirteet,

K.   katsoo, että urheilualan vapaaehtoistoiminta vahvistaa yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta sekä edistää paikallistasolla demokratiaa ja aktiivista kansalaisuutta ja että vapaaehtoistoiminnalla on implisiittistä taloudellista arvoa, sillä ilman vapaaehtoistyöntekijöitä urheilutoiminnasta tulisi huomattavasti kalliimpaa ja suuri osa urheiluun liittyvästä sosiaalisesta toiminnasta loppuisi; katsoo, että vapaaehtoistoimintaan perustuvia urheilurakenteita ja urheilualan vapaaehtoistyötä on edistettävä sellaisilla toimenpiteillä, joilla tarjotaan asianmukainen suojelu vapaaehtoistyöntekijöille ja tunnustetaan vapaaehtoisten taloudellinen ja yhteiskunnallinen merkitys,

L.   ottaa huomioon, että liikunnan puute lisää lihavuutta ja kroonisia sairauksia kuten sydän- ja verisuonitauteja ja diabetesta ja että sen seurauksena jäsenvaltioiden terveydenhuollon menot kasvavat,

M.   ottaa huomioon, että perus- ja keskiasteen koulutuksessa liikuntatunteja on vähennetty viimeisen vuosikymmenen aikana ja että jäsenvaltioiden välillä on valtavia eroja liikuntatiloissa ja -varusteissa; katsoo, että urheilu tarjoaa nuorille tervetulleita mahdollisuuksia osallistua ja sitoutua henkilökohtaisella tasolla yhteiskunnan toimintaan ja voi auttaa ohjaamaan heitä pois rikollisuudesta,

N.   katsoo, että dopingilla rikotaan avoimen ja oikeudenmukaisen kilpailun periaatetta ja asetetaan urheilijoille kohtuuttomia paineita,

O.   katsoo, että vuonna 2003 hyväksytystä maailman antidopingsäännöstöstä on onnistuttu luomaan malli kansallisten lainsäädäntöjen yhdenmukaistamiseksi maailmanlaajuisesti; ottaa huomioon, että Maailman antidopingtoimiston (WADA) toiminta keskittyy kuitenkin lähinnä huippu-urheiluun,

P.   katsoo, että yhtenäisempi lähestymistapa dopingin torjuntaan olisi eduksi EU:lle, koska se mahdollistaisi etenkin yhteisten kantojen laatimisen WADAa, Unescoa ja Euroopan neuvostoa varten sekä tietojen ja hyvien toimintatapojen vaihdon hallitusten, kansallisten antidopingtoimikuntien ja laboratorioiden välillä,

Q.   ottaa huomioon, että vaikka sukupuolten tasa-arvossa on edistytty Euroopan tasolla, miesten ja naisten välillä on edelleen epätasa-arvoa urheilussa; katsoo, että nuorille ja lahjakkaille nais- ja miesurheilijoille suunnattujen koulutusohjelmien olisi oltava kaikille avoimia eivätkä ne saa aiheuttaa EU-kansalaisten ja EU:n alueella asuvien syrjintää kansalaisuuden tai sukupuolen perusteella,

R.   katsoo, että kaikilla kansalaisilla olisi oltava mahdollisuus harrastaa urheilua ja tämän vuoksi olisi tutkittava tiettyjen ryhmien kuten vammaisten, maahanmuuttajien ja epäsuotuisammissa oloissa elävien henkilöiden erityistarpeita ja että erityisesti vammaisia urheilijoita olisi kohdeltava jäsenvaltioissa urheilun harrastamismahdollisuuksien suhteen tasavertaisesti muiden urheilijoiden kanssa,

S.   katsoo, että urheilu on tarkoitettu kaikille kansalaisille riippumatta sukupuolesta, rodusta, iästä, vammaisuudesta, uskonnosta, kansalaisuudesta, sukupuolisesta suuntautumisesta taikka sosiaalisesta tai taloudellisesta taustasta; katsoo, että urheilu voi edistää sosiaalista osallisuutta ja integraatiota, ja ottaa huomioon, että parlamentti ja komissio ovat toistuvasti tuominneet kaikenlaiset väkivallan, rasismin ja muukalaisvihan ilmaukset,

T.   katsoo, että urheilutapahtumien yhteydessä esiintyvän väkivallan ongelmaa ei ole vielä ratkaistu ja että sitä voi esiintyä monessa eri muodossa; katsoo, että suuret urheilukilpailut vetävät tapahtuman aikana puoleensa prostituutiota sekä nais- ja lapsikauppaa,

U.   ottaa huomioon, että Itävallan puheenjohtajakaudella vuonna 2006 esitellyn tutkimuksen mukaan urheilu tuotti lisäarvoa 407 miljardia euroa vuonna 2004, mikä vastaa 3,7:ää prosenttia EU:n BKT:sta, ja että se työllisti 15 miljoonaa ihmistä eli 5,4 prosenttia työvoimasta; katsoo, että urheilu edistää täten kasvua ja työllisyyttä koskevien Lissabonin tavoitteiden saavuttamista, että sitä voidaan käyttää välineenä paikallisessa ja alueellisessa sekä maaseudun kehittämisessä ja että se voidaan yhdistää matkailun kehittämiseen pyrittäessä uudistamaan perusrakenteita ja luomaan uusia kumppanuuksia urheilu- ja vapaa-ajanpalvelujen rahoittamista varten,

V.   katsoo, että yleistyvä digitaalinen piratismi (ja erityisesti urheilutapahtumien luvattomat suorat lähetykset tai uusinnat) on merkittävä uhka urheilualalla, vaikka ongelmasta ei tiedetä laajasti,

W.   ottaa huomioon, että suurimalla osalla urheilutoiminnasta ei tavoitella voittoa ja että kaikille avointa urheilutoimintaa pystytään usein järjestämään ainoastaan taloudellisella tuella; katsoo, että rahoitustuki on tärkeää ruohonjuuritason urheilulle ja kansanliikunnalle, kun se myönnetään yhteisön lainsäädännön mukaisesti; katsoo, että järjestetty urheilutoiminta on lähes kaikissa jäsenvaltioissa erityisten voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden järjestämää ruohonjuuritason toimintaa ja vapaaehtoisten työntekijöiden varassa ja että sillä on erityinen oikeushenkilöys tai oikeudellinen asema, mikä vaaditaan edellytyksenä monille taloudellisille eduille tai veroeduille,

X.   ottaa huomioon, että jäsenvaltiot eivät ole määritelleet selkeästi urheilun käsitettä eivätkä ne ole päättäneet, onko siinä kyse yleishyödyllisistä palveluista, jotka oikeuttaisivat edullisimpiin taloudellisiin ehtoihin (esimerkiksi verokevennykset),

Y.   ottaa huomioon, että lahjoitukset ja valtioiden rahoitusosuudet vähenevät ja että valtaosan voittoa tavoittelemattomista urheilujärjestöistä on kerättävä tuloja jonkinlaisen kaupallisen toiminnan avulla, jotta ne voisivat saavuttaa yhteiskunnalliset tavoitteensa tehokkaasti, ja näin ollen nämä järjestöt kuuluvat EU:n lainsäädännön piiriin,

Z.   ottaa huomioon, että urheilujärjestöillä on monia tulolähteitä, kuten seuramaksut ja lipputulot, mainonta ja sponsorointi, arpajaiset, mediaoikeudet, urheiluliittojen sisäinen tulonsiirto, tuotemyynti, julkinen tuki jne., ja että valtion omistamista tai valtuuttamista veikkaus- ja vedonlyöntitoimista saadut varat ovat keskeisin tulolähde useissa jäsenvaltioissa,

AA.   ottaa huomioon, että mediaoikeuksista on tullut yksi ammattilaisurheilun tärkein tulolähde Euroopassa, että saatuja tuloja sijoitetaan muun muassa ruohonjuuritason urheiluharjoituksiin ja -tiloihin ja yhteisön hankkeisiin ja että toisaalta urheilutapahtumat ovat monille mediaoperaattoreille suosittu kohde,

AB.   katsoo, että valtion omistamien tai sen lisenssillä toimivien yleishyödyllisten rahapeli- ja arpajaiselinten harrastelijaurheilulle myöntämä rahoitus on välttämätöntä Euroopan unionin alueella toimivien urheilujärjestöjen kannalta; katsoo, että tähän mennessä ei ole esitetty ehdotuksia tai käyty vakavia keskusteluja muista kestävistä ja poliittisesti toteutettavissa olevista ratkaisuista kyseisistä rahanlähteistä saatujen varojen ennakoidun huomattavan vähenemisen korvaamiseksi, mikäli voittoa tavoittelevat yritykset saisivat luvan toimia jäsenvaltioissa, joiden rahapelipolitiikka on tähän saakka ollut tiukkaa,

AC.   ottaa huomioon, että urheiluun liittyvä vedonlyöntitoiminta on kehittynyt ilman valvontaa (erityisesti valtioiden rajat ylittävä vedonlyönti Internetissä), että yhä enemmän otteluja on järjestetty etukäteen ja että viime aikoina on paljastunut vedonlyöntiskandaaleja jäsenvaltioissa, mikä vaarantaa urheilun ja urheilukilpailujen luotettavuuden,

AD.   katsoo, että taloudelliset ja yhteiskunnalliset kehityssuuntaukset, jotka ovat samat suurimmassa osassa jäsenvaltioita, kuten lisääntyvä kaupallistuminen, julkisen rahoituksen lisäämispyrkimykset, osallistujien kasvava määrä ja vapaaehtoistyöntekijöiden määrän pysyminen samana, ovat aiheuttaneet uusia haasteita urheiluelämän organisoitumiselle Euroopassa,

AE.   katsoo, että kansallisilla urheilujoukkueilla on merkittävä asema oman toimintansa vakiinnuttamisessa, mutta myös koska ne varmistavat yhteisvastuullisuuden ruohonjuuritason urheilussa, ja tämän vuoksi niitä olisi tuettava,

AF.   katsoo, että puhtaasti eurooppalaisten pelaajamarkkinoiden kehittyminen sekä urheilijoiden ja pelaajien palkkatason nousu joissakin lajeissa ovat johtaneet pelaaja-agenttien toiminnan lisääntymiseen ja että tämän vuoksi jäsenvaltioissa on tarvetta urheilumanagereiden ja pelaaja-agenttien erityiskoulutukselle,

AG.   katsoo, että urheilun huomattava kansainvälistyminen on johtanut rajat ylittävään lahjontaan alalla; katsoo, että hallintoelinten kohdatessa rajat ylittävän Euroopan laajuisen lahjonnan ongelmia niiden on voitava pyytää komissiolta apua, mikäli ja kun ne sitä tarvitsevat,

AH.   ottaa huomioon, että kilpailunjärjestäjien hyväksymien lisenssijärjestelmien tarkoituksena on varmistaa, että kaikki huipputason ammattilaisseurat noudattavat samoja varainhoitoa ja avoimuutta koskevia perussääntöjä, ja että niiden on oltava kilpailu- ja sisämarkkinasäännösten mukaisia eivätkä ne saa ylittää sitä, mikä on tarpeen urheilun asianmukaiseen organisointiin ja toteuttamiseen liittyvien oikeutettujen päämäärien kannalta,

AI.   katsoo, että järjestäytyneen urheilun luonteesta johtuen Euroopan tason urheilurakenteet eivät tavallisesti ole yhtä kehittyneitä kuin kansallisen ja kansainvälisen tason rakenteet ja että lisäksi eurooppalainen urheiluelämä on yleensä järjestäytynyt koko maanosan laajuisesti eikä Euroopan unionin tasolla,

AJ.   ottaa huomioon, että urheilua koskevassa valkoisessa kirjassa mainitaan toistuvasti, että urheilu on otettava paremmin huomioon EU:n rahoitusohjelmissa ja että unionin on toimiessaan otettava huomioon urheilua koskevat näkökohdat erityisesti urheilujärjestöjen itsehallinnon, erityisluonteen ja itsesääntelyn kunnioittamiseksi ja urheilun edistämiseksi Euroopan unionin tasolla; katsoo, että kaikkien sidosryhmien välillä käydyn jäsennellyn vuoropuhelun tuloksilla on tärkeä asema urheilun erityisluonteen ymmärtämisessä,

AK.   ottaa huomioon, että komissio on päättänyt tehdä terveyttä edistävästä liikunnasta urheilua koskevien toimenpiteidensä kulmakiven; ottaa huomioon, että Euroopan neuvosto käy innovatiivista ja tehokasta vuoropuhelua eurooppalaisen urheiluliikkeen kanssa kutsumalla valtiolliset ja valtiosta riippumattomat sidosryhmät kokouksiinsa,

AL.   katsoo, että Euroopan tasolla käytävän yhteiskunnallisen vuoropuhelun avulla voitaisiin puuttua työnantajien ja urheilijoiden yhteisiin ongelmiin muun muassa tarkastelemalla niiden välisiä suhteita koskevia sopimuksia sekä työoloja alalla,

AM.   katsoo, että urheilulla voi olla merkitystä useissa EU:n ulkosuhteisiin liittyvissä asioissa, kuten ulkoisissa avustusohjelmissa, sillä se edistää kumppanimaiden kanssa käytävää vuoropuhelua osana EU:n diplomaattisia suhteita,

AN.   katsoo, että eurooppalaisten urheilujärjestöjen, urheilutapahtumien järjestäjien ja kaikkien asiasta vastaavien tahojen on asetettava itselleen ympäristötavoitteita varmistaakseen, että niiden toiminta on kestävää ympäristön kannalta,

Urheilutoiminnan järjestäminen

1.   panee tyytyväisenä merkille urheilua koskevan valkoisen kirjan julkaisemisen ja toivoo, että sitä käytettäisiin lähtökohtana urheilumaailman ja komission väliselle hedelmälliselle ja jatkuvalle vuoropuhelulle; arvostaa sitä, että komissio tuo esiin urheilun merkityksen antamalla tämän valkoisen kirjan;

2.   panee tyytyväisenä merkille, että jäsenvaltiot tunnustivat urheilun aseman Lissabonin sopimuksen yhteydessä unionin yhteisen politiikan luomiseksi tällä alalla ottaen huomioon sen erityispiirteet, vapaaehtoisuuteen perustuvat rakenteet sekä yhteiskunnallisen ja kasvatuksellisen tehtävän antaen näin komissiolle mahdollisuuden edistää ja täydentää – ei kuitenkaan säännellä – jäsenvaltioiden ja urheilujärjestöjen toimintaa; ottaa huomioon, että Euroopassa nykyisin vallitsevat urheilurakenteet perustuvat kansallisuuden periaatteeseen;

3.   uskoo, että komission olisi käytettävä Lissabonin sopimuksella muutetun EY:n perustamissopimuksen 149 artiklassa tarkoitettua urheilua koskevaa täydentävää toimivaltaa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kunnioittaen urheilujärjestöjen ja asianosaisten hallintoelinten autonomiaa ja ottaen asianmukaisesti huomioon urheilun erityispiirteet;

4.   pyytää komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon urheilun erityisluonteen olemalla soveltamatta tapauskohtaista lähestymistapaa ja lisäämään oikeusvarmuutta luomalla selvät suuntaviivat Euroopan lainsäädännön sovellettavuudesta urheiluun Euroopassa ja tukemalla tutkimuksia ja seminaareja yhteisön säännöstön konkreettisesta soveltamisesta urheiluun; pyytää komissiota takaamaan, että EU:n säännöt ovat selkeät, johdonmukaiset ja julkisuudessa näkyvät, jotta urheilualan yleishyödylliset palvelut voivat saavuttaa tavoitteensa ja edistää Euroopan kansalaisten elämänlaadun paranemista; pyytää komissiota lisäksi valvomaan ja arvioimaan säännöllisesti EU:n lainsäädännön soveltamista Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti, jotta uudet tilanteet otetaan huomioon ja ratkaisemattomat tai esiin nousevat kysymykset tunnistetaan ja ratkaistaan;

5.   on samaa mieltä komission kanssa siitä, että useimpiin haasteisiin voidaan vastata itsesääntelyn avulla noudattamalla hyvän hallintotavan periaatteita, kunhan se tapahtuu EU:n lainsäädännön mukaisesti; uskoo, että hyvin jäsennelty, urheilujärjestöjen itsenäisyyttä ja itsesääntelyä kunnioittava kumppanuus ja vuoropuhelu komission ja urheilumaailman välillä ovat elintärkeitä urheilualan hyvän hallinnon kannalta ja oikeudellisen epävarmuuden välttämiseksi; on samaa mieltä komission kanssa jäsennellyn vuoropuhelun käymisestä kahdessa osassa: a) vuosittainen EU:n urheilufoorumi, jossa kaikki urheilun sidosryhmät kokoontuvat, ja b) aihekohtaiset keskustelut pienemmällä osallistujajoukolla;

6.   pitää myönteisenä seuraavien tahojen osallistumista ehdotettuun jäsenneltyyn vuoropuheluun:

7.   katsoo, että urheiluelin voi vapaasti johtaa omaa urheilulajiaan, kun säännöt koskevat pelkästään urheilua; katsoo kuitenkin, että kun sääntöihin liittyy rajoituksia, niiden on oltava suhteellisia eli niiden välttämättömyys on perusteltava urheilullisten tavoitteiden saavuttamiseksi EU-lainsäädännön mukaisesti;

8.   tunnustaa ammattijoukkueurheilun keskeisten toimijoiden roolit eli seurat perusyksikkönä, joka palkkaa urheilijoita ja on keskeisin linkki kannattajiin, urheilijajärjestöt, jotka edustavat urheilijoita, sarjat kansallisia kilpailuja järjestävinä tahoina ja työnantajien edustajina yhdessä seurojen kanssa sekä urheilun hallintoelimet urheilulajien suojelijana ja niiden sääntöjen vaalijana – kaikki nämä neljä osapuolta toimivat urheilussa hyvän terveyden, integriteetin ja yhteisvastuullisuuden hyväksi;

9.   suosittelee, että urheilusektorin eri ryhmiä (pelaajat, kouluttajat tai valmentajat, erotuomarit jne.) varten perustettujen yhdistysten on oltava asianmukaisella tavalla edustettuina kansainvälisten ja kansallisten liittojen päätöksentekoelimissä;

10.   katsoo, että siirtoihin liittyvien rahavirtojen suuruuden vuoksi rahansiirrot olisi hoidettava avoimesti kaikkien asianomaisten osapuolten kesken, ja uskoo, että urheilulajista riippuen asiaankuuluvan hallintoelimen olisi hoidettava järjestelmää;

11.   painottaa vapaaehtoistyön merkitystä urheilualalla ja sen tärkeää asemaa sosiaalista integraatiota sekä nuorten tietämyksen lisääntymistä kannustavana ja edistävänä tekijänä; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan aiempaa voimakkaammin urheilualan ja urheilujärjestöjen vapaaehtoistyöhön liittyviä aloitteita päätöksenteon yhteydessä kansallisella tasolla ja EU:n tasolla;

12.   pyytää jäsenvaltioita ja urheilualan hallintoelimiä edistämään aktiivisesti kannattajien sosiaalista ja demokraattista asemaa tukemalla kannattajajärjestöjen perustamista ja kehittämistä sekä lisäämällä niiden osallistumista pelien johtamiseen ja hallintaan; uskoo, että Supporters Direct -aloite toimii tässä yhteydessä parhaana esimerkkinä parhaasta käytännöstä, ja pyytää komissiota, jäsenvaltioita sekä urheilun hallintoelimiä edistämään sen leviämistä;

13.   kehottaa komissiota edistämään valtiosta riippumattomien urheilujärjestöjen vahvempaa osallistumista jäsenvaltioiden ja komission väliseen vuoropuheluun järjestämällä hallitustason kokouksia yhdessä valtiosta riippumattomien urheilujärjestöjen kanssa sekä ministerien tai urheilujohtajien tapaamisia tai komission työryhmäkokouksia;

14.   pitää myönteisenä Ranskan ja Alankomaiden allekirjoittamaa urheilun valkoista kirjaa koskevaa pöytäkirjaa ja kehottaa komissiota selventämään urheilun asemaa EU:n lainsäädännössä muun muassa joukkueiden kokoonpanon, pelaaja-agenttien aseman ja audiovisuaalioikeuksien kaltaisen erityiskysymysten osalta;

15.   kehottaa komissiota uuden jäsennellyn vuoropuhelun yhteydessä ottamaan erityisesti huomioon alueiden komitean ja sen osuuden urheilua koskevassa valkoisessa kirjassa määritettyjen toimenpiteiden valvonnassa ja täytäntöönpanossa alueellisella ja paikallisella tasolla;

16.   kehottaa kansainvälisiä, eurooppalaisia ja kansallisia urheiluliittoja hyväksymään säännöissään oikeuden valittaa tuomioistuimiin, mutta myöntää, että kansallisten viranomaisten, liigojen ja kilpailunjärjestäjien itsesääntelyn periaate tukee ja antaa oikeutuksen "eurooppalaisen urheilumallin" rakenteille ja urheilukilpailujen järjestämistä koskeville perusperiaatteille;

17.   kannustaa komissiota edistämään itsesääntelevien lisenssijärjestelmien täytäntöönpanoa ja vahvistamista kansallisella tasolla ja EU:n tasolla hyvän hallintotavan lisäämiseksi ja rahoituksen avoimuutta ja vakautta koskevien tasapuolisten toimintaedellytysten luomiseksi; suosittelee, että olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotka johtavat siihen, että eurooppalaisessa urheilussa saavutetaan rahoituksen avoimuus ja kulujen valvonta, varmistetaan urheilualan eurooppalaisten kilpailijoiden vakaus ja tasapuoliset toimintaedellytykset; tunnustaa kansallisen ja Euroopan tason kilpailunjärjestäjien hallinnoiman ammattilaisseurojen lupajärjestelmän tarpeellisuuden, sillä sen avulla varmistetaan, että seuroilla on tarvittavat rakenteet ja että ne täyttävät kilpailuihin osallistumiseen vaadittavat materiaaliset edellytykset;

18.   kehottaa EU:n alueella toimivia kansallisia urheiluliittoja ja eurooppalaisia urheilukilpailujen järjestäjiä varmistamaan, että menetelmät, joilla ne myöntävät lupia urheiluyhdistyksille, noudattavat rahoituksen avoimuuden perusperiaatteita, ovat syrjimättömiä ja sisämarkkinoiden perussääntöjen ja -periaatteiden mukaisia kilpailuhäiriöiden hillitsemiseksi; katsoo, että eurooppalaisten urheilujärjestöjen on varmistettava, että avoimuutta ja lisenssimenettelyjä koskevat vaatimukset täytetään ja niiden täyttämättä jättämisestä rangaistaan;

19.   pitää myönteisenä komission ehdotusta konferenssin järjestämisestä UEFAn, Euroopan jalkapallon ammattilaisliigojen yhdistyksen (EPFL), jalkapallon kansainvälisen pelaajayhdistyksen (FIFPro) sekä ammattilaisjalkapallotapahtumien järjestämisestä vastuussa olevien kansallisten yhdistysten ja kansallisten elinten kanssa, jotta voitaisiin keskustella kyseisen erityisalan lisenssijärjestelyistä ja parhaista käytännöistä; pyytää komissiota kutsumaan konferenssiin muita asianosaisia yhdistyksiä;

Doping

20.   kehottaa jäsenvaltioita sopimaan yhteisestä lainsäädännöllisestä lähestymistavasta dopingin osalta, jotta voitaisiin varmistaa samanlainen oikeudellinen kohtelu kaikissa jäsenvaltioissa ja määrittää yhteiset kannat Maailman antidopingtoimiston, Unescon ja Euroopan neuvoston toimintaa varten; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet Unescon dopingin vastaista yleissopimusta, allekirjoittamaan sen;

21.   kehottaa unionia Maailman antidopingtoimiston toimintaan osallistujana ensiksi vahvistamaan nykyisiä verkostoja dopingin torjumiseksi ja vasta sen jälkeen kehittämään lainvalvontaviranomaisten, Maailman antidopingtoimiston hyväksymien laboratorioiden, Europolin ja Interpolin välisiä kumppanuuksia, joiden puitteissa olisi mahdollista vaihtaa tietoja uusista dopingaineista ja -menetelmistä nopeasti ja suojatuissa oloissa;

22.   kehottaa komissiota panemaan täytäntöön "Pierre de Coubertin -toimintasuunnitelman" 4 ja 5 kohdan, jotta edistettäisiin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten, antidopingtoimiston hyväksymien laboratorioiden ja Interpolin välisiä kumppanuuksia, joiden puitteissa olisi mahdollista vaihtaa tietoja uusista dopingaineista ja -menetelmistä nopeasti ja suojatuissa oloissa, ja jotta helpotettaisiin ja tuettaisiin aktiivisesti jäsenvaltioiden kansallisten dopinginvastaisten järjestöjen verkoston perustamista;

23.   kehottaa jäsenvaltioita suhtautumaan laittomilla dopingaineilla käytävään kauppaan samalla tavalla kuin laittomien huumausaineiden kauppaan ja sopeuttamaan kansalliset lainsäädäntönsä tämän mukaisesti ja pyytää komissiota selvittämään, kuinka kyseistä valkoisen kirjan suositusta voidaan kehittää edelleen;

24.   kehottaa harjoittamaan dopingin ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan pyrkivää politiikkaa, johon sisältyy se, että vältetään liian kireitä aikatauluja, jotka aiheuttavat paineita urheilijoille; korostaa tarvetta torjua väärinkäytöksiä tarkastusten, tutkimuksen, testausten sekä riippumattomien lääkäreiden harjoittaman pitkäaikaisseurannan avulla sekä koulutuksen ja samanaikaisesti ennaltaehkäisyn ja valmennuksen kautta; kehottaa ammattilaisseuroja ja urheilujärjestöjä antamaan dopingin käytön torjumista koskevan lupauksen ja seuraamaan lupauksen pitämistä riippumattomin sisäisin ja ulkoisin tarkastuksin;

25.   kehottaa kehittämään dopingin torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman seuraaviin EU:n alueella (Lontoossa vuonna 2012) pidettäviin olympialaisiin mennessä;

26.   katsoo, että dopingia koskevalle tutkimukselle olisi annettava rahoitusta tutkimuksen puiteohjelman ja kansanterveyttä koskevan ohjelman yhteydessä;

27.   kehottaa jäsenvaltioita valistamaan ja kouluttamaan nuoria kilpaurheilijoita perusteellisemmin suoritusta parantavien aineiden, näitä kiellettyjä aineita sisältävien reseptilääkkeiden ja niiden terveysvaikutusten osalta;

Koulutus, nuoret ja terveys

28.   korostaa urheilun merkitystä koulutuksessa, sellaisten arvojen kuin suvaitsevuuden, keskinäisen kunnioituksen, rehellisyyden ja reilun pelin hengen opettamisessa nuorille sekä ennaltaehkäisevänä terveydenhoidon muotona, erityisesti liikalihavuuden torjumisessa;

29.   panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen edistää urheilua ja liikuntaa koulutusstandardeihin liittyvinä merkittävinä tekijöinä koulujen houkuttelevuuden ja akateemisten standardien kohottamiseksi; tukee komission jäsenvaltioille antamia suosituksia sellaisten strategioiden kehittämiseksi kansallisella tasolla, jotka koulutusohjelmien yhteydessä pyrkisivät lisäämään ja edistämään lasten ja koululaisten liikuntaharrastuksia hyvin varhaisesta iästä lähtien; painottaa, että on tärkeää rahoittaa koulujen liikuntatoimintaa, joka on olennaisen tärkeää nuorimpien lasten psykologiselle ja fyysiselle kehitykselle sekä merkittävä terveydenhuollon väline nuorille ja hieman vanhemmille;

30.   kehottaa jäsenvaltioita suosimaan lisätoimia, joilla edistetään urheilua ja liikuntaa merkittävänä tekijänä kansallisten koulutusstandardien nostamisessa, ja hyödyntämään täysimääräisesti yhteisön ohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia, jotka liittyvät liikkuvuuteen kaikilla koulutustasoilla, ammatilliseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen;

31.   suosittaa, että jäsenvaltiot ottavat huomioon nuorten urheilijoiden tarpeen saada "kahden uran" koulutusta urheilussa ja muussa koulutuksessa alusta asti, jotta voidaan varmistaa ammattilaisurheilijoiden palaaminen työmarkkinoille urheilu-uran jälkeen kiinnittäen erityistä huomiota nuorimpien koulutukseen, mitä varten tarvitaan tiukempia valvontatoimia ja säännöllistä koulutuksen tarkkailua sen laadun takaamiseksi, sekä tarjoavat korkealaatuisia paikallisia harjoittelukeskuksia urheilijoiden henkisten, koulutukseen liittyvien ja ammatillisten etujen valvomiseksi;

32.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan ennaltaehkäiseviä toimia ja terveystarkastuksia nuorten urheilijoiden osalta ja varmistamaan, että lasten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen sisältämiä kaikkia oikeuksia noudatetaan;

33.   panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen myöntää eurooppalainen palkinto kouluille, jotka aktiivisesti tukevat ja edistävät liikuntaa osana opetusohjelmaa;

34.   katsoo komission tavoin, että nuoriin lahjakkaisiin urheilijoihin sijoittaminen on erittäin tärkeää urheilun kestävälle kehitykselle, ja uskoo, että urheiluliike kohtaa todellisen haasteen pelaajien paikallisen koulutuksen takaamisessa; uskoo, että omassa seurassa valmennettuja pelaajia koskevia UEFAn sääntöjä voidaan käyttää esimerkkinä muissa liitoissa, liigoissa ja seuroissa;

35.   viittaa tässä yhteydessä Euroopan unionin tehtävään, josta on säädetty Lissabonin sopimuksessa ja joka koskee erityisesti kaikkein nuorimpien urheilijoiden fyysisen ja henkisen koskemattomuuden suojelemista

36.   kehottaa komissiota tunnustamaan laillisiksi toimenpiteet, joilla suositaan koulutusohjelman suorittaneita pelaajia, esimerkiksi asettamalla vähimmäisvaatimuksen paikallisen koulutusohjelman suorittaneiden urheilijoiden lukumäärälle ammattilaisjoukkueissa urheilijoiden kansallisuuteen katsomatta;

37.   kehottaa komissiota kannustamaan urheilujärjestöjen toimia nuorten urheilijoiden suojelemiseksi, urheilun erityisluonnetta kunnioittaen, ilmoittamalla avoimesti kannattavansa, että sovelletaan tiukemmin FIFA:n määräystä alle 16-vuotiaiden pelaajien siirtojen kieltämisestä EU:n sisällä, ja pitäen kiinni siitä periaatteesta, että pelaajan on allekirjoitettava ensimmäinen ammattilaissopimuksensa sen seuran kanssa, joka on hänet kouluttanut;

38.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan tyttöjen ja poikien hyväksikäyttöä urheilussa sekä lapsikauppaa soveltamalla tiukasti olemassa olevia lakeja ja sääntöjä; katsoo, että oikeusturvaa on lisättävä erityisesti "oman seuran kasvatteja koskevien sääntöjen" soveltamisen yhteydessä;

39.   on pahoillaan siitä, että jäsenvaltioiden hallitusten käytäntönä on myydä koulujen leikkikenttiä asuntorakentamiseen; katsoo, että jäsenvaltioita olisi kannustettava takaamaan, että lapsilla on riittävästi mahdollisuuksia harrastaa urheilua ja liikuntaa koulussa; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan alle 14-vuotiaiden vapaata osallistumista kaikkiin kansallisiin ja kansainvälisiin kilpailuihin;

40.   suosittelee komissiolle ympäristön- ja terveydensuojelun edistämiseen kannustamista eurooppalaisissa urheilutapahtumissa, koska ympäristön- ja terveydensuojelua koskeviin kysymyksiin on kehitettävä monialainen lähestymistapa; panee tyytyväisenä merkille komission päätöksen edistää ekologista hankintapolitiikkaa jäsenvaltioiden ja muiden asiaankuuluvien tahojen kanssa käymässään poliittisessa vuoropuhelussa;

41.   tunnustaa urheilun merkityksen terveydensuojelussa ja suosittelee siksi, että lähetysoikeuksien haltijat mainostaisivat urheilua pitäen tämän tavoitteen mielessään;

42.   huomauttaa, että urheilun ja terveyden välinen yhteys on erittäin huomionarvoinen asia ja että sen vuoksi urheilujärjestöjen ja/tai -yhdistysten sekä terveysrahastojen ja lääkärien välisestä yhteistyöstä on tullut yhä yleisempi käytäntö, joka tuo huomattavasti lisäarvoa terveydenhuollon palveluille ja samanaikaisesti säästää rahaa; pitää erittäin tärkeänä, että nuoria koulutetaan ruoan ja liikunnan välisen suhteen takia tiedostamaan terveellisen ruoan merkitys Euroopan laajuisten tapahtumien, kuten lisäaineettoman ruoan teemapäivän avulla;

43.   korostaa liikunnan ja urheilun merkitystä liikalihavuuden hillitsemiseksi ja epäterveellisten elämäntapojen hävittämiseksi, sillä liikunnalla on merkittävä positiivinen vaikutus kansalaisten terveyteen ja se johtaa toisaalta sairausvakuutuskassojen kulujen vähenemiseen; ilmaisee kuitenkin huolensa siitä, että työaikojen piteneminen ja nykyiset työolosuhteet yleisesti ottaen estävät työntekijöitä liikkumasta säännöllisesti ja omistautumasta urheilulle; kehottaa komissiota kehittämään ja julkaisemaan yhdessä urheiluliittojen kanssa liikuntaa koskevat Euroopan suuntaviivat ja suositukset vuoden 2008 loppuun mennessä;

44.   kehottaa jäsenvaltioita luomaan puitteet koulujen ja yliopistojen välisille Euroopan mestaruuskilpailuille, joiden avulla nuoria valmistettaisiin urheilusuorituksiin ja joilla edistettäisiin kulttuurien välistä vuoropuhelua;

Sosiaalinen osallisuus ja syrjinnän torjunta

45.   painottaa, että urheilu on yksi tehokkaimmista välineistä sosiaalisen integraation edistämisessä ja että Euroopan unionin pitäisi siksi edistää ja tukea sitä enemmän esimerkiksi eurooppalaisten, kansallisten ja paikallisten urheilutapahtumien ja vapaa-ajan tapahtumien järjestäjille suunnattujen erityisten ohjelmien avulla; katsoo, että kyseisten mahdollisuuksien olisi koskettava myös erityisesti sellaisten urheilutapahtumien järjestäjiä, jotka edistävät integraatiota ja vammaisten osallistamista; katsoo, että Euroopan kulttuurien välisen vuoropuhelun teemavuoden 2008 yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota urheilualan merkitykseen kulttuurien välisen yhteiselon tärkeimpänä näyttämönä ja kulmakivenä vuoropuhelun ja yhteistyön edistämisessä kolmansien maiden kanssa;

46.   huomauttaa kuinka tärkeää on rohkaista ihmisiä urheilemaan varmistamalla kaikille mahdollisuus urheiluun ja yhtäläiset mahdollisuudet sekä investoimalla opettajien ja valmentajien koulutukseen sekä julkisiin urheilutiloihin;

47.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita olemaan suhtautumatta urheiluun ainoastaan vammattomien etuoikeutena vaan näkemään sen myös tärkeänä välineenä vammaisten kuntouttamisessa ja sosiaalisen osallisuuden edistämisessä; kannustaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan käytännön toimenpiteitä ja aloitteita, joiden avulla edistetään vammaisten osallisuutta perinteisissä urheilulajeissa;

48.   panee tyytyväisenä merkille komission aloitteen kannustaa urheilujärjestöjä ja jäsenvaltioita muokkaamaan urheilun ja koulujen infrastruktuureja vastaamaan paremmin vammaisten tarpeita ja vaatii liikunnanopettajille parempia mahdollisuuksia opiskella liike- ja fysioterapiaa ja näin ollen myös työskennellä lievästi vammaisten opiskelijoiden kanssa heidän tilaansa vastaavasti;

49.   panee tyytyväisenä merkille komission ja jäsenvaltioiden päätöksen tukea lisätoimia vammaisten hyväksi; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki urheilijoille varatut sosiaalietuudet ovat yhtäläisesti vammaisurheilijoiden saatavilla;

50.   pitää myönteisenä komission kattavaa urheilun valkoista kirjaa; pahoittelee kuitenkin sitä, että sukupuolinäkökohtaa ei huomioida riittävällä tavalla samanarvoisesta työstä saatavan saman palkan osalta, sillä naisurheilijat ansaitsevat vähemmän kuin miesurheilijat;

51.   panee tyytyväisenä merkille komission pyrkimyksen ottaa huomioon tasa-arvokysymykset kaikessa urheiluun liittyvässä toiminnassaan ja keskittyä erityisesti parantamaan maahanmuuttajanaisten ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten urheilumahdollisuuksia, naisten pääsyä päättävään asemaan urheilualalla ja urheiluelämässä vaikuttavien naisten näkyvyyttä tiedotusvälineissä;

52.   kehottaa jäsenvaltioita arvostamaan urheilussa myös naisten saavutuksia samalla tavalla kuin miesten saavutuksia ja antamaan heille myös taloudellista tunnustusta ja laatimaan säännöksiä sellaisten urheilukilpailujen järjestämisen estämiseksi, joissa naisille annetaan rahallisesti tai muutoin pienemmät palkinnot kuin miehille;

53.   kehottaa jäsenvaltioita edistämään naisurheilun näkyvyyttä mediassa, jotta esille tulisi naispuolisia roolimalleja ja jotta sukupuoleen perustuvista stereotyypeistä päästäisiin eroon, sekä tarjoamaan naisille uramahdollisuuksia urheiluun liittyvissä tehtävissä päätöksentekijän tehtävät mukaan lukien;

54.   kehottaa jäsenvaltioita asteittain tehostamaan toimiaan urheilun infrastruktuurien mukauttamiseksi vammaisten, erityisesti vammaisten lasten, sekä ikääntyneiden ja naisten tarpeiden mukaan, koska odotettavissa oleva aktiivinen elinaika pitenee ja koska urheilu on merkittävä fyysisen terveyden ja mielenterveyden ylläpitäjä, jos tällaista infrastruktuuria on mahdollista käyttää, sekä ottamaan opikseen parhaista käytännöistä alalla; kehottaa jäsenvaltioita seuraamaan urheiluun tarkoitettujen julkisten varojen käyttöä ja tarkistamaan, että ne jaetaan tasapuolisesti sekä nais- että miesurheilijoiden edellytysten mukaisesti;

55.   painottaa urheilun erityisen merkittävää asemaa epäsuotuisammista oloista tulevien ihmisten, erityisesti maahanmuuttajien, sosiaalisessa osallistamisessa; kehottaa jäsenvaltioita tämän vuoksi sisällyttämään urheilutoimintaa ja -ohjelmia Euroopan sosiaalirahastosta rahoitettaviin aloitteisiin, jotta epäsuotuisammista oloista tulevat saataisiin paremmin integroitua yhteiskuntaan ja osallistumaan yhteiskunnan toimintaan;

56.   suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio tunnustaa urheilun merkityksen hyödyllisenä välineenä maahanmuuttajien integroimisessa ja yleisemmin sosiaalisen osallisuuden välineenä; ehdottaa, että mahdollisuutta urheiluun ja integroitumista sosiaalisiin urheiluinfrastruktuureihin olisi pidettävä osoittimena sosiaalisesta integraatiosta ja tekijänä sosiaalisen syrjäytymisen analysoinnissa;

57.   korostaa alueiden ja paikallisten viranomaisten merkitystä ammattimaisten ja vapaa-ajan liikuntaan liittyvien urheilutapahtumien järjestämisessä infrastruktuurin luomiseksi sekä urheilun tukemiseksi ja EU:n kansalaisten terveiden elämäntapojen edistämiseksi erityisesti kouluikäisten nuorten osalta;

58.   kehottaa urheilujärjestöjä ja jäsenvaltioita ryhtymään mahdollisimman ankariin toimenpiteisiin rasismin ja syrjinnän kitkemiseksi urheilusta; katsoo, että urheiluareena on ammattilaisurheilijan työpaikka, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, ettei työpaikalla esiinny syrjintää;

59.   kehottaa komissiota ja kaikkia jäsenvaltioita saattamaan rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY(10) ja yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(11) osaksi lainsäädäntöä ja panemaan ne täytäntöön tehokkaasti;

60.   kehottaa ammattiurheilujärjestöjä ja urheiluseuroja käynnistämään kampanjoita kaikenlaisen syrjinnän, rasismin ja muukalaisvihan torjumiseksi ennen osanottajien ja katselijoiden urheilutoimintaan ja urheilutapahtumiin osallistumista, niiden aikana ja niiden jälkeen niin stadioneilla kuin niiden ulkopuolellakin;

Urheilu ja kolmannet maat

61.   katsoo, että urheilussa tapahtuvan kehityksen ei pitäisi koskaan johtaa urheilijoiden maahanmuutosta johtuvaan urheilijapulaan kotimaassa, ja kehottaa unionia puuttumaan asiaan kumppanimaiden kanssa käymänsä poliittisen vuoropuhelun ja yhteistyön puitteissa;

62.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ulottamaan vuoropuhelun ja yhteistyön kolmansien maiden kanssa koskemaan sellaisia kysymyksiä kuten kansainväliset pelaajasiirrot, alaikäisten pelaajien hyväksikäyttö, doping, urheilun avulla tapahtuva rahanpesu ja suurten kansainvälisten urheilutapahtumien turvallisuus;

63.   kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan enemmän tiloja kolmansista maista tulevien urheilijoiden majoitusta varten äskettäin antamiensa jaksottaista maahanmuuttoa koskevien lausuntojen, liikkuvuutta koskevien kolmansien maiden kanssa tehtyjen kumppanuusjärjestelyjen ja vuonna 2005 laaditun laillista maahanmuuttoa koskevan politiikan mukaisesti;

64.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sovittamaan toimensa yhteen Yhdistyneiden Kansakuntien, jäsenvaltioiden, paikallisviranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja yksityisten tahojen nykyisten ohjelmien kanssa käsitellessään urheilua EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan puitteissa;

Urheilutapahtumien turvatoimet

65.   kehottaa jäsenvaltioita rohkaisemaan poliisivoimia, kannattajaseuroja, paikallisia väkivallan vastaisia ryhmiä ja asiantuntijoita ja urheilusta vastaavia viranomaisia jakamaan keskenään riskikannattajiin liittyviä parhaita toimintatapoja ja operationaalisia tietoja väkivallan, rasismin ja muukalaisvihan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi urheilutapahtumissa; kehottaa lisäksi kaikkia osapuolia omaksumaan aktiivisen roolin, asettamaan välittömiä ja entistä ankarampia rangaistuksia rasismille ja väkivallanteoille niin kentällä kuin katsomoissakin sekä hyödyntämään kilpailunjärjestäjien ja seurojen aiempaa kokemusta alalta sekä kotimaassa että Euroopan tasolla ja näin varmistamaan, että julkiset viranomaiset ja kilpailunjärjestäjät täyttävät korkeat vähimmäisvaatimukset täytäntöönpanomenettelyiden ja otteluiden turvallisuussuunnitelmien osalta; korostaa, että on tarpeen luoda olosuhteet kattavammalle lähestymistavalle, ottaen kaikki asianomaiset tahot mukaan strategiaan, jota vahvistetaan vastaamaan haasteisiin muulla tavalla kuin repressiivisesti ja keskittyen erityisesti koulutukseen ja ammattikoulutukseen;

66.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan urheilun alalla täytäntöön rajat ylittävää poliisiyhteistyötä koskevan tiedustelutietoihin perustuvan politiikan, johon kuuluu tietojen ja tiedustelutietojen vaihtoa eri turvallisuusyksikköjen kesken siten, että kunnioitetaan vapautta ja perusoikeuksia ja noudatetaan tietosuojasäännöksiä;

67.   kiinnittää erityistä huomiota arvokkaaseen kokemukseen, jota on saatu jalkapallon kansallisten tiedotuspisteiden (NFIP; ne ovat vastuussa rajatylittävien poliisitietojen vaihdon koordinoinnista ja helpottamisesta, mukaan lukien riskien arviointi ja mahdollisesti vaarallisia kannattajia koskeva tiedot) ja kansainvälisen poliisiyhteistyön käsikirjan avulla; näillä voi olla keskeinen asema tässä tiedustelutietoihin perustuvassa politiikassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötään ja tarvittaessa kehittämään edelleen ja ajanmukaistamaan tätä lähestymistapaa;

68.   panee tyytyväisenä merkille komission aloitteen torjua väkivaltaa urheilutapahtumien yhteydessä ja suosittelee kehittämään toimenpiteitä väkivallan torjumiseksi koululiikunnassa;

69.   pitää myönteisenä kansallisella ja Euroopan tasolla tapahtunutta kehitystä seurojen lisenssijärjestelmän suhteen ja katsoo, että tällaisiin järjestelmiin olisi sisällytettävä myös määräyksiä, jotka liittyvät rasismin, muukalaisvihan ja väkivallan ehkäisemiseen sekä alaikäisten suojeluun ja perusoikeuksien kunnioittamiseen;

Taloudelliset näkökohdat

70.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan lainsäädäntöehdotuksia ja/tai vahvistamaan nykyisiä säännöksiä ja kiinnittämään erityistä huomiota teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamiseen kaupallisessa viestinnässä sekä tavaramerkkien ja kuva-, nimi- ja mediaoikeuksien yhteydessä ja muihin urheilutapahtumien järjestäjien tarjoamiin oheistuotteisiin urheilualan talouden suojelemiseksi kunnioittaen samalla oikeutta lähettää lyhyitä otteita audiovisuaalisista mediapalveluista annetun direktiivin 2007/65/EY(12) mukaisesti sekä urheilun itsestään jatkuvaa ja tasapainoista kehitystä vaarantamatta asianmukaista tasapainoa urheilujärjestöjen oikeutettujen huolien ja yleisön tarpeiden välillä liittyen mahdollisuuksiin saada ja luoda puolueetonta, runsassisältöistä ja ajankohtaista tietoa kirjoitetussa ja kuvallisessa muodossa sekä äänitteinä; korostaa, että lisäksi on tärkeää varmistaa, että EU:n sisällä vastaanottajille taataan etäyhteydet muissa jäsenvaltioissa järjestettäviin urheilutapahtumiin; katsoo, että jäsenvaltioiden ja komission olisi puututtava ensisijaisena ongelmana erityisesti niin kutsuttuun väijytysmarkkinointiin (ambush marketing), Internetissä leviävään piratismiin ja laittomaan vedonlyöntiin;

71.   tunnustaa kaikkien viestinten oikeuden saada tietoa ja raportoida järjestetyistä huomattavaa yleistä kiinnostusta herättävistä urheilutapahtumista ja näin taata suuren yleisön oikeuden saada tietoonsa tällaisia uutisia ja tietoja uutisohjelmissa; tunnustaa jäsenvaltioiden oikeuden ryhtyä toimenpiteisiin suojellakseen oikeutta tiedonsaantiin ja taatakseen yleisölle kattavat mahdollisuudet nähdä yhteiskunnalle merkittävät kansalliset tai muut urheilutapahtumat, kuten olympialaiset sekä jalkapallon maailman- ja Euroopan mestaruuskilpailut;

72.   toistaa tukensa jäsenvaltioille sellaisia yleisön kannalta erittäin merkittäviä tapahtumia koskevan luettelon laatimisessa, jotka pitäisi lähettää vapaasti katsottavilla kanavilla edellä mainitun audiovisuaalisista mediapalveluista annetun direktiivin 3 a artiklan mukaisesti, ja tuomitsee FIFAn oikeustoimet tässä yhteydessä;

73.   suosittaa, että jäsenvaltiot, kansalliset urheiluliitot ja liigat ottavat käyttöön mediaoikeuksien kollektiivisen myynnin (mikäli näin ei ole jo tehty); katsoo, että solidaarisuussyistä seurojen, myös pienimpien, välillä, liigojen sisällä ja niiden välillä, samoin kuin ammattilais- ja amatööriurheilun välillä olisi oltava oikeudenmukainen tulonjako, jotta vältetään tilanne, jossa pelkästään suuret urheiluseurat hyötyisivät mediaoikeuksista;

74.   tunnustaa, että urheiluun liittyvät oikeudet edellyttävät samaa suojaa kuin muut mediaoikeudet; pitää myönteisenä sitä, että komissio on tunnustanut kollektiivisen myynnin välineeksi urheilun suuremman sisäisen yhteisvastuullisuuden saavuttamiseen, ja sitä, että se vaatii yhteisvastuullisuutta koskevien mekanismien luomista ja ylläpitoa; kehottaa niitä liigoja, joilla ei vielä ole käytössään kyseisiä mekanismeja, ottamaan ne käyttöön, ja kehottaa komissiota hyväksymään mediaoikeuksien kollektiivisen myynnin EU:n kilpailulainsäädäntöä yleisesti vastaavana toimena ja toisaalta tekemään ryhmäpoikkeuksen urheilun mediaoikeuksien kollektiivisen myynnin osalta ja takaamaan siten oikeusvarmuuden sekä urheilutapahtumien järjestäjille että mediasijoittajille;

75.   toteaa, että urheilussa on taattava kilpailijoiden keskinäinen riippuvuus ja tarve varmistaa kilpailutulosten ennakoimattomuus, millä voidaan perustella se, että urheilujärjestöt panevat täytäntöön urheilutapahtumien tuottamista ja myyntiä markkinoilla koskevat erityiset puitteet; katsoo kuitenkin, että nämä erityispiirteet eivät oikeuta tekemään poikkeusta EU:n kilpailulainsäädännöstä missään urheiluun liittyvässä kaupallisessa toiminnassa;

76.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan entisestään urheilualaan liittyviä teollis- ja tekijänoikeuksia ja vaatii käytännön toimia urheilutapahtumien järjestäjien teollis- ja tekijänoikeuksien suojelemiseksi tulosten ja koko urheilutapahtuman osalta sanotun kuitenkaan rajoittamatta lehdistön vapautta;

77.   kehottaa komissiota kiinnittämään riittävästi huomiota piratismiin urheilualalla, kun se laatii strategiaansa verkkosisältöön sekä piratismin torjuntaan liittyvillä aloilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan urheilualan oikeuksia Maailman henkisen omaisuuden järjestössä (WIPO) ja kolmansien maiden kanssa käymässään vuoropuhelussa;

78.   ottaa huomioon, että suurten urheilutapahtumien pääsylippujen kysyntä ja tarjonta eivät usein vastaa toisiaan, mikä on haitallista kuluttajille; korostaa, että kuluttajien edut olisi otettava täysimääräisesti huomioon lippujen jakelua järjestettäessä ja että syrjimätön ja oikeudenmukainen lipunmyynti olisi varmistettava kaikilla tasoilla;

79.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään eurooppalaisen tilastomenetelmän urheilun taloudellisten vaikutusten mittaamista varten perustaksi kansallisille urheilua koskeville tilastoille ja mahdollisesti myöhemmin urheilun eurooppalaista satelliittitilinpitoa varten;

80.   kehottaa komissiota sisällyttämään lähitulevaisuuden suunnitelmiinsa arvioinnin laatimisen siitä, kuinka urheilu vaikuttaa suoraan BKT:een, kehitykseen ja työllisyyteen sekä epäsuorasti koulutuksen, alueelliseen kehityksen sekä koko EU:n paremman houkuttelevuuden vaikutuksella Lissabonin toimintasuunnitelmaan;

81.   suosittaa, että jäsenvaltiot hyödyntävät entistä tehokkaammin urheilun tarjoamia mahdollisuuksia työpaikkojen luomisessa, talouskasvun edistämisessä ja erityisesti epäsuotuisten alueiden elvyttämisessä ja että jäsenvaltiot sekä unioni osoittavat tukea urheilulle nykyisten EU:n rahoitusohjelmien kautta, ja painottaa tässä yhteydessä, että urheilulla voidaan edistää merkittävästi sosiaalista osallisuutta; tunnustaa mediaoikeuksista ja muista immateriaalioikeuksista saatujen tulojen merkityksen elvyttämiseen ja yhteisön hankkeisiin liittyvien menojen lisääntyessä;

82.   kehottaa jäsenvaltioita järjestämään komission avustuksella jäsenvaltioiden välistä ja urheiluliittojen kanssa toteutettavaa parhaiden käytäntöjen vaihtoa suurten urheilutapahtumien järjestämisestä edistääkseen kestävää taloudellista kehitystä, kilpailua ja työllisyyttä;

83.   ehdottaa tehokkaan mekanismin perustamista rajat ylittävän ja alueiden välisen yhteistyön tukemiseksi, jotta voitaisiin paremmin käyttää hyväksi urheilutapahtumiin liittyviä infrastruktuuri-investointeja; ehdottaa lisäksi, että urheilun edistämiseen kannustettaisiin eurooppalaisten alueellisen yhteistyön yhtymien avulla, joista on säädetty eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) 5. heinäkuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1082/2006(13);

84.   tukee ammatti- ja amatööriurheilun solidaarisuuden vahvistamista tukemalla pieniä seuroja, edistämällä koululiikuntaa ja kehittämällä asiaankuuluvia paikallisia infrastruktuureja; panee tyytyväisenä merkille, että komissio tunnustaa tietyt harrastelijaurheilun sekä voittoa tavoittelemattoman ja vapaaehtoistyöhön perustuvan urheilutoiminnan kohtaamat haasteet, ja pyytää, että ne otettaisiin huomioon kaikissa tulevan urheilupolitiikan talousnäkökohdissa;

85.   kiinnittää huomiota usein laiminlyötyyn amatööriurheiluun; huomauttaa, että amatööriurheilulle, myös voittoa tavoittelemattomille seuroille ja amatööri- ja kuntourheilijoille, valmentajille ja erotuomareille, on tarjottava suurempi taloudellinen tuki, paremmat työskentelyolosuhteet ja muita kannustimia ja etuja;

86.   korostaa myös tarvetta varmistaa, että valtio kattaa turvallisuuteen liittyvät kustannukset voittoa tavoittelemattomien järjestöjen järjestämissä amatöörikilpailuissa;

87.   kehottaa komissiota auttamaan säilyttämään harrastelijaurheilun rahoituslähteiden varmistamiseksi harrastelijaurheilun nykyisen julkisen rahoitusjärjestelmän, joka perustuu valtion omistamiin tai sen lisenssillä toimiviin yleishyödyllisiin rahapeli- ja arpajaiselimiin;

88.   odottaa kiinnostuneena, millaiset tulokset saadaan riippumattomasta tutkimuksesta, joka koskee ruohonjuuritason urheilun ja kaikille suunnatun urheilun yksityistä ja julkista rahoitusta jäsenvaltioissa sekä alalla alati tapahtuvien muutosten vaikutuksia;

89.   ilmaisee huolensa rahapeli- ja arpajaismarkkinoiden mahdollisesta vapauttamisesta; katsoo, että olisi asianmukaista käyttää tällaisista rahapeleistä saadut voitot yleishyödyllisiin tarkoituksiin, ammattilais- ja amatööriurheilun jatkuva rahoittaminen mukaan luettuna; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sääntelytoimia, joiden avulla varmistetaan urheilun suojelu kaikilta vedonlyöntipelien huonoilta vaikutuksilta, millä varmistetaan urheilutapahtumien vilpittömyys ja kunnioitetaan kisojen järjestäjien teollis- ja tekijänoikeuksia; kehottaa komissiota toteuttamaan tutkimuksen, jossa selvitetään mahdolliset vaikutukset yhteiskuntaan ja urheiluun, mikäli rahapeli- ja veikkausmarkkinat vapautettaisiin kokonaan sääntelystä, ja jossa määritetään mahdolliset valvontamekanismityypit kuluttajien suojelemista varten;

90.   kehottaa komissiota esittämään aloitteen, jonka puitteissa taattaisiin moitteeton urheiluun liittyvä vedonlyönti Euroopan unionin alueella, estettäisiin väärinkäyttö ja lahjonta ja kunnioitettaisiin tapahtumien järjestäjien oikeuksia; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan urheilu- ja vedonlyöntialan kanssa mahdollisuutta luoda toimivat, tasapuoliset ja kestävät puitteet sen varmistamiseksi, että kaikki urheilulajit Euroopassa välttyvät laittomilta vedonlyöntikäytännöiltä ja että yleisön luottamus niihin palautetaan;

91.   huomauttaa, että jäsenvaltiossa käytössä oleva syrjivä verotuskäytäntö, joka suosii urheilijoita, saattaa vääristää kilpailua;

92.   painottaa yhdessä komission kanssa, että jatkossakin on tarjottava mahdollisuus alempaan arvonlisäveroon urheilutapahtumien yhteydessä, kun otetaan huomioon niiden tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä ja niiden tiiviit yhteydet paikallisyhteisöön;

93.   rohkaisee urheilujärjestöjä investoimaan tiettyyn urheilulajiin liittyvistä myydyistä mediaoikeuksista ja liiketoimista kertyneet tulot uudelleen siten, että tällainen investointi kohdennetaan suoraan kyseisen urheilulajin vapaaehtoistyön ja voittoa tavoittelemattoman toiminnan rahoittamiseen ja tukemiseen;

94.   katsoo, että on tärkeää myöntää voittoa tavoittelemattomien urheilujärjestöjen erityispiirteet, ja korostaa, että on syytä huomioida yhteisön lainsäädännössä tehty ero vapaaehtoisjärjestöjen, voittoa tavoittelemattomien järjestöjen ja voittoa tavoittelevien yritysten välillä; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota yhdessä määrittelemään merkittävimmät haasteet, joita voittoa tavoittelemattomat urheiluyhdistykset kohtaavat, ja niiden tarjoamat pääasialliset palvelutyypit;

Urheilijoiden työllisyyttä koskevat kysymykset

95.   ei pidä toivottavana, että ammattiurheilijoilla olisi vähemmän oikeuksia kuin muilla sopimussuhteisilla työntekijöillä, ja pitää siksi tärkeänä, että ammattiurheilijoilla on yhtä laajat ja avoimet oikeudet kuin muillakin työntekijöillä, mukaan lukien oikeus tehdä tai kieltäytyä tekemästä työehtosopimuksia ja oikeus ammattijärjestöjen jäsenyyteen sekä oikeus valittaa tuomioistuimiin;

96.   vahvistaa, että syrjimättömyyttä koskevaa EU:n lainsäädäntöä on periaatteessa sovellettava Euroopan urheilualaan, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki poikkeamat urheilun erityisluonteen takia ovat edelleen sekä laillisia että soveltamisalaltaan rajoitettuja; katsoo, että urheilun erityispiirteet huomioon ottaen on tiettyjä tahoja, joiden osalta vapaan liikkuvuuden rajalliset ja suhteelliset rajoitukset voivat olla asianmukaisia, hyödyllisiä ja tarpeellisia urheilun edistämiseksi jäsenvaltioissa;

97.   kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että niiden lainsäädännöt mukautetaan siten, että niissä noudatetaan yhteisön lainsäädäntöä Euroopassa tapahtuvien siirtojen osalta ja että niissä otetaan huomioon urheilun erityisluonne ja muut tärkeät periaatteet, kuten sopimussuhteen vakauden sekä kilpailujen vakauden säilyminen;

98.   kehottaa jäsenvaltioita ja urheiluyhdistyksiä olemaan ottamatta käyttöön uusia sääntöjä, jotka aiheuttavat suoraa kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää (kuten FIFAn ehdottama 6 + 5 -sääntö, joka poikkeaa UEFAn oikeasuhteisemmasta ja syrjimättömästä kotimaisten pelaajien järjestelmästä); kannattaa poliittista vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa keinona torjua syrjintää urheilualalla antamalla suosituksia, käymällä jäsenneltyä vuoropuhelua urheilun sidosryhmien kanssa ja tarvittaessa käynnistämällä rikkomismenettelyjä;

99.   kehottaa jäsenvaltioita ja asiaankuuluvia sääntelyelimiä tutkimaan urheilijoiden ja erityisesti Euroopan unionin ulkopuolelta tulevien alaikäisten urheilijoiden työhönottoon ja työllistämiseen liittyviä korruptio- ja hyväksikäyttöväitteitä;

100.   tuomitsee joidenkin huipputason ammattipelaajien agenttien toiminnassa havaitut epäterveet käytännöt, jotka ovat johtaneet lahjonta-, rahanpesu- ja alaikäisten pelaajien hyväksikäyttötapauksiin, ja katsoo, että nämä käytännöt vahingoittavat urheilun koko kenttää; uskoo, että pelaaja-agentteja koskeva nykyinen taloudellinen tilanne edellyttää, että urheilun hallintoelimet kaikilla tasoilla ja komissiota kuullen parantavat pelaaja-agentteja koskevia määräyksiä; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tukemaan urheilun hallintoelinten pyrkimyksiä säännellä pelaaja-agentteja, esittäen tarvittaessa ehdotuksen pelaaja-agentteja koskevaksi direktiiviksi; tukee urheiluelämää ja lahjonnan torjunnasta vastaavia viranomaisia edustavia julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia, joilla edistetään tehokkaiden lahjonnan ehkäisemis- ja torjuntastrategioiden kehittämistä;

101.   huomauttaa, että pelaaja-agenttien ammatillisen pätevyyden tunnustamisesta on säädetty ammattipätevyyden tunnustamisesta 7. syyskuuta 2005 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/36/EY(14), jonka mukaan ammatti kuuluu kansallisten sääntöjen soveltamisalaan;

102.   vaatii, että maahanmuuttolainsäädäntöä on noudatettava aina hankittaessa nuoria ulkomaisia lahjakkuuksia, ja kehottaa komissiota puuttumaan lapsikauppaa koskevaan ongelmaan ihmiskaupan torjunnasta 19. heinäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS puitteissa(15) ja/tai nuorten työntekijöiden suojelusta 22. kesäkuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/33/EY(16) täytäntöönpanon puitteissa;

103.   kehottaa jäsenvaltioita ja urheiluorganisaatioita tekemään yhteistyötä nuorten henkisen ja ruumiillisen terveyden suojaamiseksi levittämällä tietoa nykyisestä lainsäädännöstä, urheilijoiden terveysvakuutuksesta, vahvistamalla vähimmäisvaatimukset ja vaihtamalla hyviä käytäntöjä;

104.   kehottaa urheilulajien ohjaavia elimiä ja seuroja osallistumaan ihmiskaupan torjuntaan

105.   pitää myönteisenä rohkaisua kaikille ponnisteluille perustaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua koskevia eurooppalaisia komiteoita urheilun alalla; tukee työnantajien ja työntekijöiden ponnisteluja tällä alalla ja kehottaa komissiota jatkamaan tätä asiaa koskevaa avointa vuoropuheluaan kaikkien urheilujärjestöjen kanssa;

106.   tunnustaa komission tukeman työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ansiot arvokkaana välineenä työmarkkinaosapuolten kuulemisen ja työnantajien ja työntekijöiden välisten vakaiden suhteiden edistämisessä sekä urheilun oikeusvarmuuden ja sopimusten vakauden varmistamisessa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä sitä, että EPFL ja FIFPro ovat keskinäisesti tunnustaneet toistensa aseman työmarkkinaosapuolina ja että ne ovat yhdessä pyytäneet komissiota perustamaan virallisesti EU:n työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua käsittelevän ammattilaisjalkapallon alalla toimivan komitean, johon seurat ja UEFA osallistuvat tasavertaisina kumppaneina;

107.   katsoo, että pelaaja-agentit olisi otettava mukaan urheilun työmarkkinaosapuolten vahvistettuun vuoropuheluun, minkä avulla voitaisiin yhdessä paremman sääntelyn ja agenttien eurooppalaisen lisenssijärjestelmän kanssa ehkäistä agenttien epäasianmukaista toimintaa koskevia tapauksia;

EU:n rahoitus urheilulle

108.   pyytää, että vuoden 2009 talousarvioon sisällytetään erityinen budjettikohta urheilun valmistelutoimille; tunnustaa, että ohjelmaa on valmisteltava valmistelutoimenpiteiden avulla vuodesta 2009 alkaen, koska Lissabonin sopimuksella muutetun EY:n perustamissopimuksen 149 artiklassa säädetään urheilun edistämistoimenpiteistä ja koska urheilua koskeva EU:n erityinen rahoitusohjelma ei ole toiminnassa ennen vuotta 2011 edellyttäen, että kaikki 27 jäsenvaltiota ratifioivat Lissabonin sopimuksen;

109.   pyytää aloittamaan "Pierre de Coubertin -toimintasuunnitelmassa" mainittujen eri toimien täytäntöönpanoprosessin;

110.   panee tyytyväisenä merkille Lissabonin sopimukseen sisältyvän ajatuksen EU:n urheilupolitiikan ohjelmasta ja odottaa komission ehdotusta aiheesta;

111.   kehottaa komissiota ryhtymään valmisteleviin toimiin sosiaalisen osallisuuden ja urheilun alalla keskittymällä sellaisiin hankkeisiin, joilla on selkeästi eurooppalaista lisäarvoa, ja kehottaa komissiota tukemaan tämän perusteen täyttäviä hankkeita, esimerkiksi vammaisurheilun aloitetta "Special Olympics Unified Sports"; kehottaa komissiota kohdistamaan vastaisuudessa osan kaikista urheiluun liittyvistä valmistelutoimistaan alaikäisten suojeluun;

112.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan tukiohjelmien luomista opiskelijoille, joilla on erityisiä fysiologisia tarpeita;

113.   pyytää komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan osana kestävän kehityksen strategiaa Euroopan aluekehitysrahastosta rahoitusta urheiluun liittyville infrastruktuureille ja hankkeille ja vahvistamaan mahdollisuuden käyttää uusia rahoitusvälineitä (muun muassa Jeremie ja Jessica);

114.   kehottaa komissiota ottamaan urheilun paremmin huomioon nykyisissä EU:n toimintatavoissa ja rahoitusohjelmissa sekä raportoimaan asiassa tapahtuneesta edistyksestä useamman kerran vuodessa;

o
o   o

115.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä eurooppalaisille, kansainvälisille ja kansallisille urheiluliitoille ja liigoille.

(1) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22. (2) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16. (3) EYVL C 200, 30.6.1997, s. 252. (4) EUVL C 68 E, 18.3.2004, s. 605. (5) EUVL C 27 E, 31.1.2008, s. 232. (6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0503. (7) EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 590. (8) EUVL C 291 E, 30.11.2006, s. 143. (9) EUVL L 394, 30.12.2006, s. 10. (10) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22. (11) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16. (12) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/65/EY, annettu 11. joulukuuta 2007, televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY muuttamisesta (EUVL L 332, 18.12.2007, s. 27). (13) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 19. (14) EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22. (15) EUVL L 203, 1.8.2002, s. 1. (16) EYVL L 216, 20.8.1994, s. 12.

Euroopan parlamentin kannanotto mikroluottoihin

P6_TA(2008)0199 P6_DCL(2008)0002

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 116 artiklan,

A.   ottaa huomioon, että mikroluotto on vähäosaisille suunnattu pienten rahasummien lainaamiseen tarkoitettu luottomuoto,

B.   muistuttaa, että mikroluottojen avulla on erittäin menestyksekkäästi mahdollistettu monien itsetyöllistymiseen tähtäävien hankkeiden kehittäminen sekä samalla myös elinolosuhteiden parantaminen, minkä lisäksi niillä on tärkeä rooli naisten emansipaatiossa,

C.   ottaa huomioon, että mikroluotot ovat olennainen väline köyhyyden torjunnassa sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamisessa,

1.   kehottaa neuvostoa ja komissiota tunnustamaan mikroluottojen tärkeyden Barcelonan prosessin sekä naapuruus- ja kehityspolitiikkojen puitteissa;

2.   kehottaa neuvostoa ja komissiota lisäämään tukea mikrorahoitushankkeille ja vahvistamaan erityisesti naisten aseman parantamiseen tähtääviä ohjelmia;

3.   kehottaa lisäämään kehitysmaiden ja Välimeren alueen mikroluottohankkeiden inhimillisiä ja taloudellisia resursseja;

4.   ehdottaa hankkeiden toteutettavuuden varmistamisesta vastaavan mikroluoton yhteisjärjestön perustamista;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton ja allekirjoittajien nimet neuvostolle ja komissiolle: