Choisissez la langue de votre document :
- bg - български
- es - español
- cs - čeština
- da - dansk
- de - Deutsch
- et - eesti keel
- el - ελληνικά
- en - English
- fr - français
- ga - Gaeilge
- hr - hrvatski
- it - italiano
- lv - latviešu valoda
- lt - lietuvių kalba
- hu - magyar
- mt - Malti
- nl - Nederlands
- pl - polski
- pt - português
- ro - română
- sk - slovenčina
- sl - slovenščina
- fi - suomi
- sv - svenska
|
 Jäsenvaltioiden ammatillisen koulutuksen todistusten vastaavuus ***I |
| ||||||
(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0680), – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 150 artiklan 4 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0398/2007), – ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 43 artiklan 1 kohdan, – ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0132/2008), 1. hyväksyy komission ehdotuksen; 2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella; 3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle. | |||||||
| Tietojen kirjaamiseen ja julkaisemiseen eläinlääkinnän ja kotieläinjalostuksen aloilla sovellettavien menettelyjen yksinkertaistaminen * |
| ||||||
(Kuulemismenettely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0120), – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0156/2008), – ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 43 artiklan 1 kohdan, – ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A6-0160/2008), 1. hyväksyy komission ehdotuksen; 2. pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta; 3. pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen; 4. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle. | |||||||
| Jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttaminen (kodifioitu toisinto) ***I |
| |||||||||
(Yhteispäätösmenettely – kodifiointi) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0873), – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0025/2008), – ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1), – ottaa huomioon työjärjestyksen 80 ja 51 artiklan, – ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0152/2008), 1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisten yksiköiden neuvoa-antavan ryhmän suosituksiin; 2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
| ||||||||||
| Yhteisyrityksen perustaminen: polttokennot ja vety * |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
(Kuulemismenettely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2007)0571), – ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(1) (varainhoitoasetus) ja erityisesti sen 185 artiklan, – ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(2) ja erityisesti sen 47 kohdan, – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 171 ja 172 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0446/2007), – ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, – ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A6-0145/2008), 1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna; 2. katsoo, että lainsäädäntöehdotuksessa esitetyn viitemäärän on oltava yhteensopiva tämänhetkisen monivuotisen rahoituskehyksen (2007–2013) otsakkeen 1 a enimmäismäärän sekä 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 47 kohdan kanssa; toteaa, että vuoden 2013 jälkeistä rahoitusta on arvioitava seuraavasta rahoituskehyksestä käytävien neuvottelujen yhteydessä; 3. toteaa, ettei budjettivaliokunnan lausunto vaikuta 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 47 kohdassa vahvistetun polttokenno- ja vety-yhteisyrityksen perustamiseen sovellettavan menettelyn tulokseen; 4. pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti; 5. pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta; 6. pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen; 7. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Yhteisön tupakka-alan rahasto * |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
(Kuulemismenettely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0051), – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0062/2008), – ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, – ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A6-0164/2008), 1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna; 2. katsoo, että esitettyjen määrärahojen määrän on oltava yhteensopiva monivuotisen rahoituskehyksen 2007–2013 otsakkeen 2 enimmäismäärän kanssa, ja huomauttaa, että vuotuisesta määrästä päätetään vuotuisessa talousarviomenettelyssä ja että sitä arvioidaan monivuotisessa yhteydessä; 3. pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti; 4. pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta; 5. pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen; 6. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| PEACE-ohjelman arviointi ja tulevaisuuden strategiat |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 158 artiklan, – ottaa huomioon rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöistä 21. kesäkuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999(1), – ottaa huomioon rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään ja Euroopan investointipankin toiminnan sekä muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 muuttamisesta 20. heinäkuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/93(2), – ottaa huomioon asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta rakennerahastojen toiminnan yhteensovittamisen osalta toisaalta keskenään ja toisaalta Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 4253/88 muuttamisesta 20. heinäkuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2082/93(3), – ottaa huomioon yhteisön rahoitustuesta Irlannin kansainväliselle rahastolle 24. tammikuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 214/2000(4), – ottaa huomioon yhteisön rahoitustuesta Irlannin kansainväliselle rahastolle (2003–2004) 10. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2236/2002(5), – ottaa huomioon rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1260/1999 muuttamisesta 26. toukokuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1105/2003(6), – ottaa huomioon rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1260/1999 muuttamisesta PEACE-ohjelman jatkamisen ja uusien maksumäärärahojen myöntämisen osalta 24. tammikuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 173/2005(7), – ottaa huomioon yhteisön rahoitustuesta Irlannin kansainväliselle rahastolle (2005–2006) 24. tammikuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 177/2005(8), – ottaa huomioon yhteisön rahoitustuesta Irlannin kansainväliselle rahastolle (2007–2010) 21. joulukuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1968/2006(9), – ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1082/2006(10), – ottaa huomioon erityisestä tukiohjelmasta rauhan ja sovinnon aikaansaamiseksi Pohjois- Irlannissa annetun komission tiedonannon (KOM(1994)0607), – ottaa huomioon komission tiedonannon "neuvoston asetuksen (EY) N:o 177/2005 5 artiklan mukainen kertomus Irlannin kansainvälisestä rahastosta" (KOM(2006)0563), – ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 7/2000 Irlannin kansainvälisestä rahastosta sekä erityisestä tukiohjelmasta rauhan ja sovinnon aikaansaamiseksi Pohjois-Irlannissa ja Irlannin raja-alueiden kreivikunnissa vuosina 1995–1999 sekä komission vastaukset (58 kohta)(11), – ottaa huomioon Euroopan parlamentin aluekehitysvaliokunnan 20. marraskuuta 2007 järjestämän julkisen kuulemisen PEACE-ohjelman arvioinnista ja tulevaisuuden strategioista, – ottaa huomioon Euroopan komission puheenjohtajan Barroson Belfastiin toukokuussa 2007 tekemän vierailun jälkeen perustetun Pohjois-Irlannin työryhmän (Task Force for Northern Ireland, TFNI), – ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan, – ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A6-0133/2008), A. ottaa huomioon, että EU:n PEACE I- ja PEACE II-ohjelmilla, joita rahoitettiin neuvoston asetuksen (EY) N:o 1105/2003 ja asetuksen (EY) N:o 173/2005 nojalla, pyrittiin turvaamaan rauha ja että niissä oli kaksi keskeistä osaa: rauhasta koituvien mahdollisuuksien käyttäminen ja selkkausten ja väkivallan seurausten käsittely, B. katsoo, että EU:n osallistuminen PEACE-ohjelmiin vaikutti ja vaikuttaa hyvin myönteisesti ja että EU:n osallistuminen tällaisiin rauhanrakentamishankkeisiin on tarjonnut rahoitusvälineen ja on lisäksi osoittanut EU:n merkityksen puolueettomana auktoriteettina, jolla on ohjelman suunnittelussa tarvittavaa asiantuntemusta ja pitkäaikaista näkemystä, C. ottaa huomioon, että sovintoprosessi toimii eri tasoilla ja että sitä on aktiivisesti kannustettava mutta sitä ei voida määrätä pakolliseksi(12), D. ottaa huomioon, että rauhanrakentaminen ja sovinto ovat pohjimmiltaan epävarmoja prosesseja, mutta ne ovat keskeisiä alueen poliittisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi, ja että siksi luottamuksen rakentamiseen tähtäävissä hankkeissa olisi annettava tilaa kokeiluille ja innovoinnille niiden käynnistämisen helpottamiseksi, E. ottaa huomioon, että Pohjois-Irlannin konfliktin yhteydessä luotiin erilliset yhteisöt, mikä johti syviin yhteiskunnallisiin, taloudellisiin ja poliittisiin jakolinjoihin, F. katsoo, että yhteyksien ja luottamuksen rakentaminen voi muuttaa kielteisiä näkemyksiä, ja katsoo, että nuorten ihmisten keskinäisen ymmärryksen edistäminen auttaa tulevia johtajia ymmärtämään molempien yhteisöjen historiaa ja kulttuuria, G. katsoo, että vaikka kumppanuudet paikallisyhteisöjen kanssa voivat viedä enemmän aikaa, koska niissä on mukana enemmän osallistujia ja menettelytapoja, on kuitenkin selvää, että niistä saatavat lisähyödyt ovat olennaisia, koska hallinnon siirtäminen alemmalle tasolle ja osallistumisen lisääminen parantavat tietoisuutta sekä ohjelmasta että EU:sta, H. katsoo, että konfliktista ja väkivallasta suuresti kärsineille syrjäytyneille ryhmille ja ihmisille annettiin PEACE-ohjelmien puitteissa uusia mahdollisuuksia edistää aktiivisesti rauhanrakentamista; katsoo, että PEACE-ohjelmiin kuuluvat hankkeet hyödyttävät yhteiskunnan syrjäytyneimpiä ryhmiä, sillä niissä kehitetään toimintaa yksilöille ja ryhmille, kuten konfliktin uhreille, iäkkäille ja heikommassa asemassa oleville ihmisille, vammaisille, perheväkivallan uhreille, entisille vangeille ja työttömille nuorille(13), I. ottaa huomioon, että monet rauhanrakentamis- ja sovintohankkeissa työskennelleet ihmiset ovat olleet vapaaehtoisia, J. pitää äärimmäisen tärkeänä, että rauhanrakentamisohjelmille, erityisesti sellaisille, joihin osallistuu kansalais- ja vapaaehtoisryhmiä, myönnetään edelleen taloudellista tukea, kun PEACE-rahoitus päättyy, K. ottaa huomioon, että vapaaehtois- ja yhteisösektorin saavutukset ovat tunnetusti hyviä sosiaalisen taantumisen ja köyhyyden torjunnassa ja että ne ovat hyvässä asemassa välttämättömimpien palvelujen kehittämisessä ja tarjoamisessa yhteiskunnan vähäosaisimmille, ja katsoo, että naisilla on hyvin myönteinen rooli rauhanrakentamisessa, L. ottaa huomioon, että PEACE-ohjelmilla on tuettu heikommassa asemassa olevien alueiden taloudellisten hankkeiden kehittämistä perustamalla uusia yrityksiä, M. ottaa huomioon, että monet PEACE II -ohjelmasta tukea saaneet kansalais- ja vapaaehtoisryhmien aloitteet toimivat jatkuvasti ja tarjoavat tärkeitä yhteiskunnallisia palveluita erityisesti syrjäytyneille ryhmille sekä odottavat rahoituksen vahvistamista voidakseen jatkaa näiden palvelujen tarjoamista, N. ottaa huomioon, että PEACE-ohjelmista myönnetyn tuen tuloksena käynnistyneen talouskehityksen yksi näkökohta on se, että se hyödytti sekä kaupunkeja että maaseutua, O. katsoo, että Irlannin kansainvälisen rahaston (International Fund for Ireland, IFI), rahoitus on usein täydentävää ja että molempien ohjelmien (IFI ja PEACE) ansiosta hankkeet saatiin sellaiseen vaiheeseen, että ne voivat saada muuta EU:n rahoitusta, esimerkiksi Interreg-ohjelman nojalla, P. katsoo, että useat PEACE-ohjelman alaohjelmien, IFI-ohjelmien ja yhteisön Interreg-aloitteen toimista ovat osoittautuneet hyvin samankaltaisiksi ja että joillakin aloilla niissä on ollut jonkin verran päällekkäisyyksiä, Q. katsoo, että vastuuvelvollisuus ja avoimuus, osallistuminen, kaikkien ihmisten keskinäisen riippuvuuden tunnustaminen, epätasa-arvon onnistunut poistaminen, monimuotoisuuden edistäminen ja heikommassa asemassa olevien ryhmien huomioon ottaminen sekä yhtäläiset mahdollisuudet ovat tärkeitä tekijöitä rauhanrakentamisessa ja sovinnossa, R. ottaa huomioon väkivallan uhrien tilannetta käsittelevän Pohjois-Irlannin viranomaisen (Interim Commissioner for Victims and Survivors) raportin(14), jossa todetaan, että uhrien ja eloonjääneiden tukiryhmät ovat riippuvaisia PEACE-ohjelman kertaluonteisesta rahoituksesta ja että on epäselvää, kuinka uhreja ja eloonjääneitä koskevat hankkeet etenisivät, kun PEACE-ohjelman rahoitusta ei enää olisi käytettävissä, ja ottaa huomioon, että Pohjois-Irlannin pääministeri ja ensimmäinen varapääministeri nimittivät äskettäin neljä uutta uhrien tilannetta käsittelevää viranomaista, S. katsoo, että ihmisoikeuksien suojelu ja edistäminen ovat olennainen osa rauhanrakentamista ja konfliktin jälkeisten yhteiskuntien jälleenrakentamista, 1. korostaa, että paikallisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen on olennainen osa rauhanrakentamista ja että kansalaisyhteiskunnan osallistuminen parantaa päätöksentekoa ja yhteiskunnan hallintoa; 2. huomauttaa, että erilaisten täytäntöönpanomekanismien kehittäminen vapaaehtoissektorin, valtiosta riippumattomien järjestöjen ja paikallisten viranomaisten kanssa on antanut laaja-alaista kokemusta EU:n rahoituksen käsittelystä; toivoo, että tällaisia alhaalta ylöspäin suuntautuvia rahoitusmenetelmiä voitaisiin käyttää myös muiden rahoitusohjelmien toteutuksessa; 3. pitää myönteisenä PEACE- ja IFI-ohjelmien osuutta taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa kehityksessä; huomauttaa, että köyhälle alueelle ennen IFI:n täytäntöönpanoa perustettu yrityskeskus kehittyi IFI:n ja paikallishallinnon tuella 32 yrityskeskuksen verkostoksi, millä edistettiin luottamusta ja annettiin toivoa asianomaisille tahoille; 4. korostaa, että PEACE- ja IFI-ohjelmista rahoitettuihin ohjelmiin osallistuvien yhteistyön ei pitäisi päättyä, kun ohjelmat loppuvat; kehottaa hallituksen osastoja jatkamaan tehokkaaksi osoittautunutta työtä, jotta varmistetaan yleisen rahoituksen jatkuminen tälle korvaamattomalle työlle, kun kaikki PEACE-ohjelman mukainen rahoitus loppuu; 5. kehottaa sekä Yhdistyneen kuningaskunnan että Irlannin hallituksia perustamaan kansalais- ja vapaaehtoisryhmille väliaikaiset rahoitusjärjestelyt erityisesti PEACE II -rahoitusohjelmien päättymisen ja PEACE III -rahoitusohjelmien käynnistymisen välisen aukon täyttämiseksi; 6. kehottaa komissiota ja Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin hallituksia pyrkimään yhdessä uhrien tilannetta käsittelevän Pohjois-Irlannin viranomaisen kanssa löytämään keinon, jolla uhrien ja eloonjääneiden tukiryhmät saavat rahoitustukea kaiken PEACE-rahoituksen päätyttyä; 7. kehottaa komissiota käyttämään uudelleen PEACE I- ja PEACE II-ohjelmien aktiivista kansalaisuutta koskevaa lähestymistapaa TFNI:n puitteissa, kun suunnitellaan tulevia aloitteita; muistuttaa, että tasapainoinen aluekehitys ja huomion kiinnittäminen infrastruktuuriin, joka on alikehittynyt verrattuna muihin EU:n alueisiin, on tärkeää rauhanprosessin vakauttamiseksi, ja kehottaa TFNI:tä toimimaan positiivisemmin, kun se tukee infrastruktuurin parantamista; 8. kehottaa kehittämään edelleen rajatylittävää työtä ja katsoo, että rajaylittävä työ on ollut keskeistä alueen kaupunki- ja maaseutuyhteisöjen elpymiselle; vaatii kehittämään edelleen paikallisten kauppakamarien ja julkisen sektorin elinten välistä yhteistyötä sekä molemmin puolin rajaa toimivan vapaaehtois- ja yhteisösektorin ja jo nyt kansainvälisesti toimivien vapaaehtoisorganisaatioiden foorumeita; 9. kehottaa Irlannin hallitusta panemaan välittömästi täytäntöön asetuksen (EY) N:o 1082/2006; 10. kehottaa kuulemaan rahoitusohjelmissa laajalti eri tahoja sekä laajamittaisesti että pienimuotoisesti ja paikallisesti ja korostaa, että on turvattava järjestelmät, joiden nojalla voidaan hyväksyä pienet avustukset, joilla voidaan rahoittaa lyhyellä varoitusajalla tarvittavaa työtä ja työtä, jonka tuloksia on vaikea ilmoittaa määrällisesti, sekä järjestelmät, joilla voidaan varmistaa kestävyys pitkällä aikavälillä ja auttaa paikallisyhteisöjä; 11. kehottaa vähentämään byrokratiaa, jotta voidaan varmistaa, että pienet hankkeet eivät ylikuormitu; 12. tunnustaa, että rauhanrakentaminen on pitkäaikainen ja kehittyvä prosessi ja että pysyvä kehitys rauhaan ja sovintoon vie aikaa; kehottaa asettamaan yksittäisiä määrärahoja varten pidemmät aikataulut hankkeiden todellisen vaikutuksen varmistamiseksi; myöntää, että taloudellisten aloitteiden lisäksi kulttuuri- ja urheilualoitteilla on merkittävä osuus rauhan ja sovinnon saavuttamisessa, ja siksi niitä olisi edelleen tuettava; 13. huomauttaa, että yhteisötalouden sektori on vapaaehtoissektorin ja yhteisösektorin alasektori ja että sen kuuleminen on tärkeää paikallisten strategioiden ja alueiden kehittämiseksi; katsoo, että muut paikalliset liikeyritykset ovat myös vaikutusvaltaisia osallistujia; 14. korostaa, että maaseudun kehitys edellyttää aiempaa parempaa vuorovaikutusta maatalouden, maaseudun ja alueellisen kehityksen rahoituksen välillä sekä luonnonsuojelun, ekologisen matkailun ja uusiutuvan energian tuotannon ja käytön välillä; 15. korostaa, että PEACE I- ja PEACE II-ohjelmista sekä IFI-ohjelmasta rahoitettuja onnistuneita hankkeita koskevien tietojen pitäisi olla helposti yleisön saatavilla; katsoo, että tällaisista hankkeista saadut kokemukset olisi jaettava muihin kansainvälisiin rauhanrakentamishankkeisiin osallistuvien kanssa; kehottaa tässä yhteydessä perustamaan tietokannan, jota voidaan käyttää rauhan ja sovinnon hyväksi tehtävän työn koulutusvälineenä kotimaassa ja ulkomailla; kehottaa lisäksi ottamaan mukaan kaikki osallistumistasot alue- ja kaupunkiverkostoja perustettaessa; 16. suosittaa ottamaan käyttöön kokonaisvaltaiset strategiat, jotta varmistetaan hyviä käytäntöjä koskevien esimerkkien saatavuus sekä se, että niitä käytetään hankkeen elinkaaren kaikissa vaiheissa eli hankkeen suunnittelussa, täytäntöönpanossa, valvonnassa ja arvioinnissa; 17. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Liha- ja kotieläintilastot ***I |
| |||||||
| ||||||||
(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0129), – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 285 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0099/2007), – ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, – ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A6-0130/2008), 1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna; 2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella; 3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle. Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 20. toukokuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi kotieläin- ja lihatilastoista sekä neuvoston direktiivien 93/23/ETY, 93/24/ETY ja 93/25/ETY kumoamisesta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o ...) | ||||||||
| Työllisyyspolitiikan suuntaviivat * |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
(Kuulemismenettely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2007)0803 V OSA), – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 128 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut Euroopan parlamenttia (C6-0031/2008), – ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, – ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A6-0172/2008), 1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna; 2. pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti; 3. pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta; 4. pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen; 5. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Ennakkoarvio Euroopan parlamentin tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2009 |
| ||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan 2 kohdan, – ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(1) ja erityisesti sen 31 artiklan, – ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(2), – ottaa huomioon vuoden 2009 talousarviomenettelyn suuntaviivoista – pääluokat I, II, IV, V, VI, VII, VIII ja IX – 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman(3), – ottaa huomioon pääsihteerin raportin puhemiehistölle parlamentin alustavasta ennakkoarvioesityksestä varainhoitovuodeksi 2009, – ottaa huomioon puhemiehistön 21. huhtikuuta 2008 työjärjestyksen 22 artiklan 6 kohdan ja 73 artiklan mukaisesti laatiman alustavan ennakkoarvioesityksen, – ottaa huomioon työjärjestyksen 73 artiklan, – ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A6-0181/2008), A. ottaa huomioon, että puhemiehistön ja budjettivaliokunnan kesken on sovittu kokeilusta, jossa nämä tiivistävät yhteistyötään kauttaaltaan vuoden 2009 talousarviomenettelyn aikana ja tekevät varhaisessa vaiheessa keskinäistä yhteistyötä kaikissa asioissa, joilla on merkittäviä vaikutuksia talousarvioon, B. ottaa huomioon, että täysistunnon toimivalta talousarvion hyväksymisen suhteen säilyy täysin ennallaan perustamissopimuksen määräysten ja työjärjestyksen mukaisesti, C. ottaa huomioon, että puhemiehistön ja budjettivaliokunnan valtuuskuntien välillä pidettiin 16. huhtikuuta 2008 neuvottelumenettelyä valmisteleva kokous, jossa kyseiset kaksi valtuuskuntaa keskustelivat eräistä avainkysymyksistä, 1. muistuttaa, että vuoden 2009 talousarvion olisi vastattava tiettyihin päähaasteisiin, jotka on yksilöity edellä mainitussa talousarviomenettelyn suuntaviivoista 10. huhtikuuta 2008 annetussa päätöslauselmassa, mutta samalla on kuitenkin käytettävä resursseja mahdollisimman tehokkaasti ja tarkasteltava kaikkia menoja kaikkien mahdollisten säästökohteiden havaitsemiseksi; korostaa, että seuraavista haasteista vallitsee laaja yksimielisyys:
2. panee merkille laajennetun vuoropuhelun, joka edelsi vuoden 2009 ennakkoarviovaihetta, ja pitää erityisen myönteisenä tiivistettyä sisäistä yhteistyötä koskevaa kokeilua, johon sisältyi myös puhemiehistön ja budjettivaliokunnan välinen neuvottelumenettelyä valmisteleva kokous, jossa keskusteltiin painopisteisiin liittyvistä budjettikysymyksistä, ennen kuin puhemiehistö hyväksyi alustavan ennakkoarvioesityksensä; 3. toteaa talousarvion 2009, sellaisena kuin puhemiehistö sen esitti, jäävän kokonaistasoltaan alle perinteisen vapaaehtoisen osuuden, joka on ollut 20 prosenttia monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeesta 5 (hallintomenot); 4. korostaa, että henkilöresurssit ja Lissaboniin liittyvät kokonaisresurssit olivat eniten esillä neuvottelumenettelyä valmistelevassa kokouksessa; pitää myönteisenä, että puhemiehistö otti huomioon esitetyt huolenaiheet sisällyttämällä ehdotetut 65 uutta virkaa ennakkoarvioon (kustannukset 2 020 023 euroa vuonna 2009), mutta otti samalla 15 prosenttia kyseisistä määrärahoista varaukseen odotettaessa kesäkuun 2008 loppuun mennessä toimitettavia lisätietoja, kuten analyyttistä, yksityiskohtaista ja käyttäjäystävällistä henkilöstötaulukkoa, jossa arvioidaan henkilöresurssien jakautumista ja käyttöä parlamentin sihteeristössä ja esitetään yksityiskohtainen selvitys vuonna 2008 toteutettavista ja vuodeksi 2009 suunnitelluista uudelleenjärjestelyistä sekä yksilöidään positiiviset ja negatiiviset painopistealueet; katsoo, että siihen pitäisi sisällyttää myös muutokset pääosastojen sisällä ja välillä sekä lainsäädäntötyön ydintoimintojen ja jäsenille tarjottavien palvelujen vahvistamiseen liittyvät näkymät; katsoo, että tiedot muista kuin virkamiehistä olisivat tarpeen, jotta saataisiin täydellinen käsitys henkilöstötarpeista; 5. korostaa, että puhemiehistön ja budjettivaliokunnan yhteistyö tällaisten lisäselvitysten hankkimiseksi on uusi, myönteinen kehityssuunta; painottaa, että on tärkeää kuulla budjettivaliokuntaa etukäteen ja hyvissä ajoin asioista, joilla on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia; 6. hyväksyy periaatteen, jonka mukaan kaikki ennakoitavissa olevat tarpeet budjetoidaan puhemiehistön alustavaan ennakkoarvioesitykseen – myös 2 miljoonan euron "Lissabon-varaus" – kunnes asiasta on saatu lisäarvioita ja puhemiehistö on antanut ehdotuksen, jossa olisi otettava huomioon tulokset, joihin vaikutusten arviointiin perehtyvässä henkilöresursseja ja taloudellisia resursseja käsittelevässä työryhmässä päädytään; toistaa näkemyksensä siitä, että on erityisen tärkeää yksilöidä tehtävät ja vastuualueet, joita voidaan aidosti pitää uusina uudesta perussopimuksesta johtuvina tehtävinä ja vastuualueina, sekä toimet, jotka voidaan keskeyttää tai priorisoida uudelleen; 7. korostaa, että uusi Lissabonin sopimus on haaste myös poliittisille ryhmille; tunnustaa, että parlamentin hallinnon ydintoimintojen vahvistamista koskevan linjan mukaisesti myös poliittisten ryhmien henkilöstöä on vahvistettava talousarvion varovaisuusperiaatetta samalla noudattaen; 8. panee myös merkille puhemiehistön ilmoittaneen mahdollisesta ylimääräisestä vierailukeskukseen liittyvästä tarpeesta, jota ei ole vielä budjetoitu; huomauttaa, että tarve on havaittu myöhään, ja on ymmärtänyt, että määrä olisi luonteeltaan monivuotinen; palauttaa mieleen toiveensa, että budjettivaliokuntaa kuullaan etukäteen ja hyvissä ajoin asioista, joilla on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, kuten kokeilun aikana sovittiin; 9. panee merkille ehdotuksen jatkaa kolmivuotissuunnitelmaa tietotekniikka-asiantuntemuksen lujittamiseksi, mikä vähentäisi riippuvuutta ulkopuolisista konsulteista eräillä avainaloilla, ja ehdotuksen lisätä alan virkoja; lupaa harkita asiaa, mutta katsoo, että jotta tällaiset lisäykset voidaan säilyttää myös lopullisessa talousarviossa, olisi pystyttävä osoittamaan vastaavat säästöt nykyisissä konsulttikustannuksissa; kehottaa hallintoa esittämään ennen syyskuuta kattavan arvion tilanteesta ja johdonmukaisen tietotekniikkastrategian; 10. panee merkille, että kiinteistöpolitiikkaa koskeva pitkän aikavälin strateginen suunnitelma, joka sisältää tiedot ylläpitokustannuksista ja ympäristönäkökohdista, esitetään ennen toukokuun 2008 loppua; korostaa, että asiasta on tärkeää keskustella perusteellisesti, jotta saadaan mahdollisimman pian aikaan asianmukaiset päätökset tavasta, jolla asiassa edetään, ja näiden määrärahojen kohdentamisesta; toivoo saavansa tietoja puhemiehistön komission kanssa tekemästä työstä, joka koskee sopimusta kiinteistöjen hankinnasta ja kustannuksista; odotettaessa näitä tietoja toteaa, että ennakkoarvioesitykseen sisällytetty kiinteistövaraus on yhteensä 30 miljoonaa euroa eli 10 miljoonaa euroa suurempi kuin vuonna 2008; päättää ottaa varaukseen puhemiehistön ennakkoarvioesityksessä esittämät 3 400 000 euroa odotettaessa teknisiä, hallinnollisia ja taloudellisia selvityksiä ehdotetusta Strasbourgissa sijaitsevan SDM-rakennuksen asbestinpoistotyöstä; 11. vahvistaa aikovansa jatkaa vuoden 2008 talousarviossa asetettujen painopisteiden rahoittamista etenkin jäsenille tarjottavien tulkkauspalvelujen ja kirjaston analyyttisten palvelujen parantamiseksi; 12. korostaa unionin toimielinten ja erityisesti parlamentin, neuvoston ja komission välisen hyvän yhteistyön merkitystä tiedotus- ja viestintäpolitiikan alalla; 13. on tyytyväinen siihen, että uusiin jäsenten asemaa koskeviin sääntöihin liittyviä menoja koskevat arviot ovat pysyneet kohtuullisina; vaatii, että mahdolliset päivitetyt numerotiedot ilmoitetaan mahdollisimman nopeasti, ja korostaa, että kyseisiä määrärahoja saatetaan täsmentää myöhemmässä vaiheessa; pitää myönteisenä pääsihteerin lupausta ilmoittaa puhemiehistölle ja budjettivaliokunnalle välittömästi, jos jäsenvaltioilta saadaan uusia tietoja niiden aikomuksesta osallistua ja/tai jättäytyä ulkopuolelle; 14. pitää myös rohkaisevina tietoja siitä, että avustajien ohjesääntöä koskevaan sopimukseen liittyvissä kysymyksissä on oltu yhteydessä jäsenvaltioihin, neuvostoon sekä nykyiseen ja tulevaan neuvoston puheenjohtajavaltioon; muistuttaa tässä yhteydessä suuntaviivoistaan ja korostaa jälleen kerran pitävänsä asian ratkaisemista erittäin tärkeänä; 15. odottaa tiedonhallintajärjestelmää koskevaa ehdotusta, joka pitäisi esittää puhemiehistölle lähiviikkojen aikana; vahvistaa aikovansa seurata asiaa tarkasti ja muistuttaa puhemiehistölle antamastaan suosituksesta tehdä tarvittavat päätökset heinäkuun 2008 puoliväliin mennessä; 16. huolimatta tiiviimmästä yhteistyöstä tähän mennessä saaduista myönteisistä kokemuksista ja erityisesti neuvottelumenettelyä valmistelevan kokouksen tuloksista korostaa, että yksittäisiä budjettikohtia olisi tarkasteltava yksityiskohtaisemmin ennen talousarvion ensimmäistä käsittelyä syksyllä; tarkastelee näin ollen asiaa ja tekee lopulliset talousarviopäätöksensä tuolloin; 17. vahvistaa ennakkoarvioesityksen varainhoitovuodeksi 2009, sellaisena kuin puhemiehistö on sen hyväksynyt 21. huhtikuuta 2008; muistuttaa, että talousarvioesitys hyväksytään ensimmäisessä käsittelyssä lokakuussa 2008 perustamissopimuksessa määrättyä äänestysmenettelyä noudattaen; 18. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja ennakkoarvion neuvostolle ja komissiolle.
| |||||||||||||||||||||||
| Raaka-aineiden ja hyödykkeiden kauppa |
| |||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon päätöslauselmat, jotka se on antanut 3. syyskuuta 2002 kaupankäynnistä ja kehityksestä köyhyyden poistamisen ja elintarviketurvallisuuden kannalta(1), 30. tammikuuta 2003 maailman nälkäongelmasta ja köyhimpien maiden kanssa käytävän kaupan esteiden poistamisesta(2), 10. huhtikuuta 2003 kansainvälisten kahvimarkkinoiden kriisistä(3), 1. kesäkuuta 2006 kaupasta ja köyhyydestä: kauppapolitiikan suunnittelu kaupan myötävaikutuksen maksimoimiseksi köyhyyden lieventämisessä(4), 15. helmikuuta 2007 energian hinnan nousun makrotaloudellisista vaikutuksista(5), 22. toukokuuta 2007 globaalista Euroopasta – kilpailukyvyn ulkoiset näkökohdat(6), 23. toukokuuta 2007 EU:n avusta kaupan kehittämiseksi(7) sekä 29. marraskuuta 2007 kaupasta ja ilmastonmuutoksesta(8), – ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun vuosituhatjulistuksen, jossa esitetään kehityksen vuosituhattavoitteet kansainvälisen yhteisön yhdessä vahvistamina kriteereinä köyhyyden poistamiseksi, sekä sen tarkistuksen ja päivityksen 14.–16. syyskuuta 2005 pidetyssä Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 2005 huippukokouksessa, – ottaa huomioon Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) kolmen työryhmän raportit nimeltä "Climate change 2007: The Physical Science Basis'', ''Climate change 2007: Impacts, Adaptation and Vulnerability'' ja ''Climate change 2007: Mitigation of Climate Change'', jotka on kaikki julkaistu vuonna 2007, – ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Maatalousalan perushyödykeketjut, riippuvuus ja köyhyys – Ehdotus EU:n toimintasuunnitelmaksi" (KOM(2004)0089), – ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto" (KOM(2006)0567) ja tiedonannon "Globaali Eurooppa – markkinat avoimiksi Euroopan viejille vahvemman kumppanuuden avulla" (KOM(2007)0183), – ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Metalliteollisuuden kilpailukyvystä – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto" (KOM(2008)0108), – ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien neljännen naisten maailmankonferenssin 15. syyskuuta 1995 hyväksymän Pekingin julistuksen ja toimintasuunnitelman, – ottaa huomioon elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vuonna 2006 julkaiseman raportin nimeltä "Livestock's Long Shadow", – ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) toiminnan ja Accrassa, Ghanassa 25. huhtikuuta 2008 UNCTADin 12:nessa konferenssissa tehdyn Accran sopimuksen ja julistuksen, – ottaa huomioon 21. joulukuuta 2005 julkaistun komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle "Luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeva teemakohtainen strategia" (KOM(2005)0670), – ottaa huomioon Heiligendammissa 7. kesäkuuta 2007 allekirjoitetun G8-maiden huippukokouksen julistuksen kasvusta ja vastuullisuudesta maailman taloudessa ja erityisesti sen luvun, joka koskee raaka-aineisiin liittyvää vastuuta, avoimuutta ja kestävää kehitystä ja jossa todetaan, että vapaat ja avoimet markkinat ovat olennaisia kasvulle, vakaudelle ja kestävälle kehitykselle maailmassa, – ottaa huomioon kilpailukykyä, energiaa ja ympäristöä käsittelevän korkean tason työryhmän 11. kesäkuuta 2007 julkaiseman neljännen raportin, jossa tuetaan sellaisen raaka-aineita koskevan politiikan kehittämistä, joka perustuu vapaisiin ja oikeudenmukaisiin maailmanlaajuisiin raaka-ainemarkkinoihin ja jossa nojaudutaan kauppapolitiikkaan, erityisesti kansainvälisiin monen- ja kahdenvälisiin sopimuksiin, sen varmistamiseksi, että EU ja kolmannet maat tukevat avoimia ja vääristymättömiä markkinoita, – ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan, – ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A6-0134/2008), A. katsoo, että raaka-aineina ja hyödykkeinä on pidettävä maatalouselintarvikkeita, maatalouden alkutuotteita, metalleja, mineraaleja ja energiatuotteita, joita käytetään teollisen prosessin syötteinä, olipa kyse sitten käsitellyistä tai käsittelemättömistä tuotteista tai kierrätettävistä tuotteista, kuten romusta, B. ottaa huomioon, että vuodesta 2002 lähtien muiden kuin polttoainehyödykkeiden hintaindeksi on noussut 159 prosenttia, metallien ja mineraalien hinnat 285 prosenttia ja maatalouden raaka-aineiden hinnat 133 prosenttia, C. ottaa huomioon, että EU:n talous on erittäin riippuvainen kolmansista maista tuotavista raaka-aineista ja raaka-aineiden saatavuudella on ratkaiseva merkitys EU:n kilpailukyvylle, D. toteaa, että viimeaikaiset raaka-aineiden hintojen nousu on johtanut taloudellisen kasvun hidastumiseen Euroopan unionissa ja se on uhka EU:n kilpailukyvylle; E. ottaa huomioon, että maailmanlaajuisen raaka-aineiden kysynnän odotetaan kasvavan tulevaisuudessa; toteaa, että tämä kysynnän kasvu johtuu kehittyvien talouksien talouskasvusta, F. katsoo, että aikaisemmin raaka-aineiden ja hyödykkeiden lyhytaikaiset hinnanvaihtelut ovat osoittautuneet äärimmäisen muutosherkiksi, ja ajan mittaan tilanne on vain pahentunut ylituotannon kausia seuranneiden pulakausien vuoksi, G. katsoo, että kansainvälisillä markkinoilla hiljattain tapahtuneet hinnankorotukset eivät saa peittää taaksensa sitä seikkaa, että raaka-aineiden ja hyödykkeiden hinnat ovat teollisuustuotteisiin verrattuna olleet jo pitkän aikaa laskusuunnassa, H. katsoo, että nämä hintojen korotukset – erityisesti nousevien talouksien teollisuuden vuoksi tapahtuneet korotukset – ovat aiheuttaneet kilpailukykyä koskevia haasteita EU:n valmistusteollisuudelle ja nostaneet esiin raaka-aineiden toimitusvarmuuteen liittyviä pitkän aikavälin kysymyksiä, I. ottaa huomioon, että 95 yhteensä 141 kehitysmaasta saa ainakin 50 prosenttia vientituloistaan hyödykkeiden viennistä, J. toteaa, että Euroopan unioni on merkittävä kilpailija raaka-aineiden ja hyödykkeiden kansainvälisessä kaupassa varsinkin siksi, että se on raaka-aineiden nettotuoja, K. ottaa huomioon, että Euroopan teollisuuspohjan luonteen vuoksi Euroopan unionin kilpailukyky ja talouskehitys ovat erittäin suuressa määrin raaka-aineiden tuonnista riippuvaisia, L. ottaa huomioon, että on useita esimerkkejä kolmansien maiden soveltamista politiikoista ja toimista, joilla rajoitetaan EU:n teollisuusyritysten mahdollisuuksia saada raaka-aineita ja hyödykkeitä, ja lisäksi nousevissa talouksissa on havaittavissa suuntaus raaka-aineiden vapaata ja oikeudenmukaista saantia koskevien esteiden luomiseen, M. katsoo, että tutkimuksen ja innovaation vahvistamisella on tärkeä merkitys kestävän raaka-aineiden hankinnan edistämisessä, N. katsoo, että STABEX-, SYSMIN- ja FLEX-järjestelmissä näkyvät Euroopan unionin aiemmat ja nykyiset toimet kehitysmaiden tukemiseksi hinta- ja tulovaihteluissa, O. katsoo, että raaka-aineiden ja hyödykkeiden kansainvälisillä markkinoilla hiljattain tapahtuneet hinnankorotukset johtuvat kysynnän merkittävästä kasvusta Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa sekä muissa kasvutalouksissa, muuttuvista sääoloista, joidenkin vientimaiden rajoittavista käytänteistä sekä noususuhdanteesta biopolttoaineiden ja kotieläintuotannon markkinoilla ja pörssimarkkinoiden spekulaatiosta, P. katsoo, että huomattava osuus maailman köyhistä on naisia, joiden elinmahdollisuudet ja toimeentulo ovat usein riippuvaisia raaka-aineiden ja hyödykkeiden hankinnasta, tuotannosta ja jalostamisesta, Q. toteaa, että kansainvälinen yhteisö on tuonut esiin tarpeen toteuttaa kansainvälisiä toimia köyhyyden poistamiseksi vuosituhattavoitteiden konkreettisten tavoitteiden, jotka on määrä saavuttaa vuoteen 2015 mennessä, avulla; katsoo, että hyödykekysymykset ovat elintärkeitä kehitysmaille ja että tämä on otettava riittävässä määrin huomioon, R. katsoo, että kestävä luonnonvarojen hyödyntäminen voisi vähentää köyhyyttä ja vauhdittaa talouskasvua, jos hyvää hallintoa edistetään; katsoo, että heikko hallinto luonnonvaroiltaan rikkaissa maissa saattaa myös johtaa köyhyyteen, korruptioon ja selkkauksiin, S. toteaa, että biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja viljelymaan saatavuus ovat keskeisiä tekijöitä maapallon kaikkien talouksien tulevaisuuden kannalta; toteaa, että nämä perustavat seikat on muistettava kaikenlaisen raaka-aineiden hankinnan yhteydessä, T. toteaa, että ilmastonmuutos on jo meneillään ja johtuu osittain ihmisen toiminnasta; katsoo, että raaka-aineiden ja hyödykkeiden talteenotto, tuotanto ja jalostaminen aiheuttaa huomattavia kasvihuonekaasupäästöjä; katsoo, että EU:n teollisuus kärsii entistä enemmän tämän ongelman ratkaisupyrkimysten vuoksi, jolloin sen kilpailukyky heikkenee, U. katsoo, että Euroopan unionilla ei nykyään ole johdonmukaista strategiaa, jonka avulla se voisi vastata taloutensa kilpailukykyä koskeviin haasteisiin, joita raaka-aineiden saantia koskeva kilpailu synnyttää, 1. kehottaa komissiota ja EU:n kauppakumppaneita käsittelemään kaikissa kauppasopimuksia koskevissa neuvotteluissa ilmastonmuutoksen edellyttämää luonnonvarojen hankkimisen ja hyödyntämisen vähentämistä ja kehottaa tukemaan energiaa säästävien, uusiutuvien ja luonnonvaroja säästävien menetelmien käyttöä; EU:n raaka-aineiden hankinnan toimitusvarmuus ja raaka-aineiden saannin varmistaminen maailmanmarkkinoilla 2. toteaa, että raaka-aineiden saanti on EU:n talouden kannalta erittäin tärkeää, koska useita raaka-aineita ei tuoteta EU:ssa; 3. panee huolestuneena merkille odotettavissa olevan raaka-aineiden kysynnän kasvun maailmanmarkkinoilla; on huolestunut lähitulevaisuutta koskevista hyödyntämiskapasiteetin rajoituksista; panee merkille eurooppalaisten yritysten vähäisen osallistumisen raaka-aineiden hyödyntämiseen kolmansissa maissa; 4. on huolestunut suuntauksesta rajoittaa raaka-aineiden vapaata saatavuutta kolmansista maista kauppaa vääristävien keinojen avulla; tunnustaa kuitenkin maiden oikeuden rajoittaa raaka-aineidensa saatavuutta ympäristösyistä tai tarpeen mukaan kriittiseen raaka-ainepulaan puuttumiseksi; kyseistä oikeutta on sovellettava yhdessä muiden kansallisten toimenpiteiden kanssa; 5. on huolestunut sellaisista raaka-aineiden saannin helpottamiseen pyrkivistä investointitoimista, jotka eivät ole oikeudenmukaista ja vapaata kilpailua koskevien normien eivätkä hyvän hallinnon ja kestävyyden periaatteiden mukaisia; 6. kehottaa komissiota edistämään investointeja raaka-aineiden kierrätystä ja niiden tehokasta ja taloudellista käyttöä koskevaan tutkimukseen ja tekniseen kehitykseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan tutkimustoiminnassaan enemmän painoarvoa tälle tavoitteelle; 7. kehottaa komissiota puuttumaan kysymykseen vapaasta ja oikeudenmukaisesta pääsystä raaka-ainemarkkinoille Maailman kauppajärjestössä (WTO); kehottaa komissiota pyrkimään aktiivisesti tavoitteeseen poistaa monenkeskisesti raaka-aineiden kauppaa vääristävät toimet ottaen samalla täysimääräisesti huomioon kehityssyihin perustuvat rajoitukset vähiten kehittyneiden maiden osalta; 8. kehottaa komissiota neuvottelemaan vapaasta ja syrjimättömästä pääsystä raaka-ainemarkkinoille vastineena energiaa säästävän, uusiutuvan ja luonnonvaroja säästävän tekniikan käytölle kaikissa vapaakauppasopimuksia koskevissa kahdenkeskisissä neuvotteluissa; asettaa tavoitteeksi poistaa kaikki kauppaa vääristävät ja raaka-aineiden käyttöä ja kultusta lisäävät toimet, mikä on tärkeä tavoite kaikissa mahdollisissa sopimuksissa, ottaen samalla täysimääräisesti kehitystavoitteet huomioon; 9. kehottaa komissiota sisällyttämään raaka-aineita koskevan kysymyksen markkinoillepääsystrategiaan; pitää myönteisenä raaka-aineiden toimitusta koskevaa kuulemista; kehottaa komissiota laatimaan raaka-aineiden toimitusta koskevan yhtenäisen strategian; muistuttaa, että parlamentin tulee osallistua näiden toimien kaikkiin vaiheisiin; Kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden hyötyminen raaka-aineista 10. pahoittelee, että monet kehitysmaat ja etenkin vähiten kehittyneet maat ovat juuttuneet raaka-aineiden ja hyödykkeiden tuotantoon ja vientiin, ja niiden epävakaat hinnat ovat olleet pitkällä aikavälillä laskussa, mikä on haitannut vakavasti köyhyyden lieventämistä sekä vuosituhattavoitteiden saavuttamista, mutta myöntää kuitenkin, että hyödykkeiden hintojen nousu on myötävaikuttanut merkittävästi joidenkin perushyödykkeistä riippuvaisten kehittyvien maiden maksutaseiden parantumiseen; korostaa tuottajamaiden mahdollisuuksia, jotka perustuvat omien raaka-aine-esiintymien hyödyntämiseen ja hallinnointiin siten, että avoimuutta ja oikeudenmukaista kilpailua koskevia perussääntöjä noudatetaan; 11. kehottaa komissiota pyrkimään todella poistamaan vääristymien syyt nostamalla nämä asiat esiin kahdenvälisissä neuvotteluissa ja edistämään uusien WTO-sääntöjen kehittämistä monenkeskisellä tasolla; 12. tukee kehittyvien maiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden nykyisiä toimia, joilla pyritään monipuolistamaan maiden talouksia ja kehittämään elinkeinotoimintoja tuotantoprosessin myöhäisemmissä vaiheissa, jotta mukaan sisällytettäisiin jalostus ja markkinointi sekä parannettaisiin korkeamman lisäarvon omaavien tuotteiden laatua, tuottavuutta ja tuotantoa; kehottaa komissiota tukemaan hyödykkeiden kansallisia kehittämis- ja monipuolistamisstrategioita tarvittaessa Euroopan kehitysrahastosta maksettavalla tuella; 13. pitää alueellisten taloudellisten kehysten asettamista ja kehittyvien maiden välisen alueellisen yhteistyön lisäämistä äärimmäisen tärkeänä kyseisten maiden kestävälle talouskehitykselle; korostaa etelä-etelä-kaupan merkitystä kyseisten maiden talouskehitykselle; 14. katsoo, että pitkän aikavälin alueellista taloudellista ja kaupallista yhteistyötä olisi edistettävä ja että se voisi johtaa vapaakauppasopimuksiin; toteaa samalla, että eri alueellisissa yhteyksissä vapaakauppasopimusten tekeminen on vaikeaa; katsoo, että Euro–Välimeri-vapaakauppasopimuksen aikaansaamisen pitäisi olla ensisijainen tavoite ottaen huomioon raaka-aineiden kaupan merkityksen tällä alueella; 15. kannustaa kehittyviä maita ja etenkin vähiten kehittyneitä maita lisäämään tarvittavia investointeja ja tehostamaan talouden monipuolistamistoimia vahvistamalla infrastruktuuria ja kehittämällä instituutioiden toimintavalmiuksia, edistämällä hyvää hallintoa taloudellisen kehityksen johtamisessa sekä helpottamalla pienten tuottajien tuotteiden pääsyä paikallisille markkinoille ja näiden tuotteiden jakelua, millä vahvistettaisiin myös alueellista yhdentymistä ja suurtuotantoa; kehottaa komissiota hyödyntämään kauppaa tukevaa apua merkittävänä kehitysyhteistyön välineenä sekä vahvistamaan nykyisiä teknologiansiirtomekanismeja erityisesti keinona hillitä ilmastonmuutosta; kehottaa komissiota edistämään raaka-aineista saatavia tuloja koskevaa avoimuutta kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevan aloitteen (EITI) kaltaisten ohjelmien avulla; 16. rohkaisee komissiota ja EU:n yrityksiä edistämään ympäristöä säästävän teknologian siirtoa ja investoimaan siihen; 17. katsoo, että Dohan kehitysohjelman lopputuloksen seurauksena olisi varmistettava oikeudenmukaiset, tasapainoiset, yhtäläiset ja markkinoita avaavat sitoumukset kaikilla raaka-ainemarkkinoilla; 18. myöntää, että Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen tulokset jarruttaisivat huomattavasti hintojen nousua; toteaa, että Euroopan unioni on jo luopunut (Everything But Arms -aloitteen avulla) vähiten kehittyneistä maista ja (talouskumppanuussopimusten nojalla) monista AKT-maista peräisin olevia maataloustuotteita koskevista maksuista, ja tukee kehitysmaita näiden määrittäessä ja toteuttaessa sääntöjä, jotka koskevat erityisiä tuotteita ja tehokkaita suojamekanismeja ja joiden tarkoituksena on saattaa niiden markkinat ja tuotanto kestävälle tasolle; 19. kehottaa Euroopan unionin jäsenvaltioita sekä sen eri puolilla maailmaa olevia kumppaneita, myös kasvutalouksia, ratifioimaan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vahvistamat työelämän perusnormit sekä asian kannalta merkitykselliset Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) suuntaviivat, erityisesti raaka-aineiden hyödyntämistä ja jalostamista koskevat suuntaviivat; uskoo, että kansalaisyhteiskunnan ja kansallisten parlamenttien osallistuminen on ensiarvoisen tärkeää ympäristön, yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kannalta kestävän kehityksen aikaansaamiseksi; 20. myöntää, että keinottelulla on merkittävä rooli määritettäessä raaka-aineiden ja hyödykkeiden hintoja, ja tämän seurauksena hintojen epävakaisuus lisääntyy; 21. kehottaa komissiota panemaan täytäntöön raaka-aineiden saatavuutta koskevan kattavan ja tasapainoisen strategian ottaen huomioon EU:n teollisuuden ja kehittyvien maiden edut; 22. kehottaa komissiota tarkistamaan rahoituskorvausjärjestely FLEXiä varmistaakseen, että se vastaa nopeasti ja tehokkaasti kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden tukitarpeisiin; katsoo, että on tarpeen toteuttaa kansallisella tasolla toimenpiteitä UNCTADin tämänhetkisen toiminnan tukemiseksi; 23. kehottaa komissiota keräämään tietoja ja tuottamaan tilastoja tosiasiallisesti käydystä kansainvälisestä raaka-aineiden ja hyödykkeiden kaupasta; katsoo, että on tarpeen saada hyödykkeiden ja raaka-aineiden maailmanlaajuisista kauppavirroista selkeä kuva, jota ei väärennetä puhtaasti spekulatiivisilla liiketoimilla, jotta talouspoliittiset toimenpiteet voidaan kohdentaa paremmin; 24. myöntää, että maatalouselintarvikkeiden ja maatalouden alkutuotteiden kaupan vapautuminen on asettanut kehittyvien maiden ja etenkin vähiten kehittyneiden maiden pienille maanviljelijöille monia uusia haasteita. Pienet maanviljelijät ovat suurelta osin naisia, joten tällä voi olla suhteettoman kielteinen vaikutus heihin, jos he eivät kykene vastaamaan ulkopuoliseen kilpailuun; 25. korostaa, että oikeus saada ruokaa on perusoikeus ja että koko ajan on parannettava kaikkien ihmisten mahdollisuuksia saada riittävästi ruokaa aktiivisen ja terveen elämän turvaamiseksi; 26. tästä syystä suosittaa painokkaasti, että Euroopan unionissa ja kansainvälillä tasolla ryhdytään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta voitaisiin varmistaa kohtuulliset hinnat välittömänä ratkaisuna elintarvikekriisiin; katsoo, että pitkällä aikavälillä tarvitaan asianmukaisten säännösten antamista, jotta voitaisiin paremmin käsitellä keinottelua; suosittaa lisäksi elintarvikehyödykkeiden alalla toimivien kansallisten ja kansainvälisten valvontaelinten toimivaltuuksien tarkistamista, jotta voidaan taata vakaat ja turvalliset markkinat tulevaisuudessa ja että keinottelulla ei loukata oikeutta ruokaan; 27. panee tyytyväisenä merkille, että YK on perustanut erityistyöryhmän, joka käsittelee tämänhetkistä elintarvikekriisiä ja sen vaikutusta köyhyyteen; kannustaa maailman johtajia osallistumaan Roomassa 3.–5. kesäkuuta 2008 järjestettävään korkean tason konferenssiin, jossa käsitellään maailmanlaajuista elintarviketurvaa; 28. tukee kehitysmaita näiden pyrkimyksissä turvata paikallisen väestön elintarvikkeiden saanti; uskoo, että toteuttamiskelpoista poliittista liikkumavaraa on lisättävä edelleen, jotta tätä osa-aluetta voitaisiin kehittää kansallisin säännöksin ja toimenpitein sekä tukea naisia, jotka kantavat suurimman vastuun perheidensä ja paikallisyhteisöjen ruokkimisesta; 29. myöntää, että maatalouselintarvikkeiden ja hyödykkeiden nousseilla hinnoilla voi olla haitallisia vaikutuksia elintarviketurvaan ja käytännössä elintarvikkeiden saantiin kehitysmaissa, mikä saattaa aiheuttaa nälänhätää, aliravitsemusta tai ruokamellakoita kehitysmaiden köyhimpien ihmisten keskuudessa; pyytää välittömästi nostamaan humanitaarisen avun tasoa, jotta lievennettäisiin elintarvikekriisiä, joka uhkaa 100 miljoonan ihmisen henkeä; 30. kehottaa neuvostoa ja komissiota huolehtimaan siitä, että Euroopan unionin allekirjoittamat monenväliset, alueelliset ja kahdenväliset kauppasopimukset ovat kestävän kehityksen tavoitteen mukaisia; kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kestävään kehitykseen kohdistuvia vaikutuksia arvioidaan osana EU:n kauppapolitiikan kehittämistyötä erityisesti ilmaston, sukupuolen ja kestävän kehityksen näkökulmasta; 31. on tyytyväinen komission aikomukseen antaa vuonna 2008 tiedonanto, jolla pyritään parantamaan mineraalien ja sekundaariraaka-aineiden pitkäjänteiseen saatavuuteen liittyviä edellytyksiä EU:n tasolla ja kansainvälisesti; 32. panee merkille, että biopolttoaineiden tuotannon taloudellisiin ja ympäristöetuihin suhtaudutaan yhä kriittisemmin; kehottaa komissiota edistämään kestävää raaka-ainehankintaa koskevaa tutkimusta ja innovaatiota tehokkaan luonnonvarojen käyttöönoton ja kehittämisen, materiaalien käytön ja elinkaarensa päähän tulleiden materiaalien uudelleenkäytön avulla; 33. katsoo, että raaka-aineiden ja hyödykkeiden käyttöönotossa, keräämisessä ja tuottamisessa olisi noudatettava kestävän kehityksen periaatetta kunnioittamalla ekosysteemien luonnollisia prosesseja niiden muuttamisen sijaan; 34. kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan saadakseen aikaan selkkausalueiden luonnonvaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen, jonka tärkeimpänä tavoitteena olisi kieltää sellaisten luonnonvarojen myynti, jotka myötävaikuttavat aseellisiin selkkauksiin tai joiden alkuperä liittyy aseellisiin selkkauksiin, ja vaatii, että tällä välin laaditaan asetus, jolla kielletään selkkausalueiden luonnonvarojen kauppa ja markkinointi Euroopan unionissa, ja kehottaa kaikkia timanttikauppaan osallistuvia maita sitoutumaan täysin raakatimanttien kansainväliseen kauppaan sovellettavaan Kimberleyn sertifiointijärjestelmään; kehottaa edistämään avoimuutta EITI-aloitteen ja muiden aloitteiden avulla; 35. kehottaa jälleen neuvostoa ja komissiota edistämään reilua kauppaa ja muita riippumattomasti valvottuja kaupankäyntialoitteita, jotka osaltaan parantavat sosiaali- ja ympäristönormeja tukemalla kehitysmaiden pieniä ja marginalisoituneita tuottajia, ja kannustaa Euroopan unionin julkisia viranomaisia sisällyttämään reilua kauppaa ja kestävää kehitystä koskevia kriteerejä julkisiin tarjouspyyntöihinsä ja hankintaperiaatteisiinsa; 36. on huolestunut siitä, että kasvava osa maapallon luonnonvaroista käytetään kotieläinkasvatukseen; muistuttaa edellä mainitusta FAO:n raportista "Livestock's Long Shadow", jossa arvioidaan, että lihateollisuuden ja kotieläinkasvatuksen osuus maailman kaikista kasvihuonekaasupäästöistä on 18 prosenttia, mikä osaltaan nopeuttaa metsäkatoa kehitysmaissa; kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin tällä osa-alueella sekä perustamaan kansainvälisten ilmastoneuvottelujen yhteydessä kannustinmekanismeja metsäkadon välttämiseksi; 37. katsoo, että EITI-aloite, jonka avulla pyritään vahvistamaan hallintoa edistämällä kaivannaisalan avoimuutta ja vastuullisuutta, olisi pantava täytäntöön maailmanlaajuisesti, jotta kehitysmailla olisi paremmat mahdollisuudet saada yhtäläiset korvaukset luonnonvaroistaan; 38. korostaa, että korkeat öljyn hinnat tukevat energiatehokkuuden parantamisen ja muiden energialähteiden, uusiutuvat energialähteet mukaan lukien, käytön lisäämisen edellyttämiä kiireellisiä rakennemuutoksia; 39. ymmärtää, että ilmastonmuutos aiheuttaa suurinta vahinkoa yhteisöille, jotka kärsivät jo nyt merkittävistä yhteiskunnallisista ja taloudellisista ongelmista; on tietoinen siitä, että erityisen haavoittuvassa asemassa ovat varsinkin naiset; kannattaa paikallistasolla toteutettavien mukautumistoimien vahvistamista kansainvälisellä taloudellisella ja teknisellä tuella; 40. on huolestunut siitä, että Kiina ei salli ulkomaalaisille yrityksille enemmistöosuutta esimerkiksi teräsalalla ja että se on ottanut käyttöön useita mekanismeja, joista seuraa se, että metalliraaka-aineiden vientiä rajoitetaan tai että niiden ostamiseen ulkopuolisista lähteistä saadaan hallituksen tukea; katsoo, että tällaiset käytännöt aiheuttavat vakavia vaikeuksia EU:n teollisuuden eduille, jotka liittyvät ilmastonmuutostavoitteiden noudattamiseen ja energiaa säästävän, uusiutuvan ja luonnonvaroja säästävän tekniikan vientiin, ja että tähän on puututtava kaikin mahdollisin keinoin, myös helpottamalla teknologian siirtoa poliittisesti ja rahallisesti; 41. toteaa, että joidenkin kehittyvien maiden, erityisesti Kiinan, raaka-aineiden hankkiminen maailmanlaajuisesti ja erityisesti Afrikassa vaikuttaa merkittävästi ja kielteisesti raaka-aineiden saannin maailmanlaajuiseen varmuuteen; korostaa tarvetta jättää tämänhetkinen valtioiden välisiin kahdenkeskisiin suhteisiin perustuva lähestymistapa, jossa ei oteta huomioon ihmisoikeuksia, yritysten yhteiskuntavastuuta eikä ympäristönormeja tai sosiaalisia normeja, ja katsoo, että on siirryttävä raaka-aineiden riittävyyteen ja niiden käytön kestävyyteen perustuvaan monenväliseen menettelyyn; 42. on tyytyväinen edellä mainitusta metalliteollisuuden kilpailukyvystä annetusta komission tiedonannosta ilmenevään komission aloitteeseen puuttua jatkossakin kaikilla käytettävissä olevilla välineillä kauppakäytäntöihin, jotka ovat kansainvälisten kauppasopimusten vastaisia; o 43. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä asianomaisille kansainvälisille organisaatioille, kuten UNCTADille, WTO:lle, Maailmanpankille, perushyödykkeiden yhteisrahastolle (CFC) ja FAO:lle.
| ||||||||||||||||||||||||
| Syrjäisimpiä alueita koskeva strategia: saavutukset ja tulevaisuudennäkymät |
| |||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon 12. syyskuuta 2007 annetun komission tiedonannon "Syrjäisimpiä alueita koskeva strategia: saavutukset ja tulevaisuudennäkymät" (KOM(2007)0507) sekä 12. toukokuuta 2004 annetun tiedonannon (KOM(2004)0343) ja 23. elokuuta 2004 annetun tiedonannon (KOM(2004)0543), joiden otsikkona on "Syrjäisimpien alueiden tiiviimpi kumppanuus", – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan, joka koskee syrjäisimpien alueiden erityispiirteitä ja joka korvataan Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 ja 355 artiklalla, sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan, – ottaa huomioon Brysselissä 14. joulukuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien 60 kohdan, – ottaa huomioon syrjäisimpien alueiden johtajien kolmannentoista kokouksen loppujulkilausuman, joka allekirjoitettiin Madeirassa 5. lokakuuta 2007, – ottaa huomioon 25. lokakuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan toimeenpanoon tähtäävistä toimista: Euroopan unionin syrjäisimmät alueet(1), 7. heinäkuuta 2005 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston asetukseksi unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä(2) ja 28. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman syrjäisimpien alueiden tiiviimmästä kumppanuudesta(3), – ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan, – ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä kalatalousvaliokunnan lausunnon (A6-0158/2008), A. katsoo, että Azoreille, Kanariansaarille, Guadeloupelle, Guayanalle, Madeiralle, Martiniquelle ja Réunionille ovat ominaisia pysyvät, voimakkaat ja kasautuvat haitat, joita ovat muun muassa erittäin pitkä välimatka Euroopan mantereeseen, saaristoluonne tai eristyneisyys, vaikea ilmasto ja pinnanmuodostus sekä markkinoiden kapea-alaisuus, B. katsoo, että Saint Martin ja Saint Barthélemy, jotka ovat hallinnollisesti ja poliittisesti erillään Guadeloupesta, mainitaan nimeltä uusina syrjäisimpinä alueina Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 ja 355 artiklassa (EY:n perustamissopimus sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella), C. katsoo, että syrjäisimpien alueiden talouksien rakenteelle on ominaista tiivis yhteys maatalouteen ja kalastukseen, jotka elinkeinoina tarjoavat palvelujen (ja erityisesti matkailun) ohella merkittäviä työllistymismahdollisuuksia kyseisillä alueilla, D. katsoo, että syrjäisimmät alueet ovat sosioekonomisesti riippuvaisia talousvyöhykkeidensä vesiluonnonvaroista ja että niiden kalastusalueet ovat biologisesti hyvin hauraita, E. katsoo, että syrjäisimpien alueiden välitön ympäristö tarjoaa vain vähäisiä markkinamahdollisuuksia, mutta syrjäisimpien alueiden markkinat houkuttelevat suunnattomasti kaikkia niiden naapureina olevia kolmansia maita, F. katsoo, että syrjäisimmät alueet ovat ehdottoman riippuvaisia liikennevälineistä ja että henkilö- ja tavaraliikenteen lisäkustannukset, liian pitkät vuorovälit tai riittämättömät liikenneyhteydet, korkeat hinnat sekä vaikeudet perustaa tai ylläpitää alueellisia liikenneyhteyksiä ovat merkittäviä esteitä syrjäisimpien alueiden talouskehitykselle ja kulkuyhteyksille, G. katsoo, että syrjäisimpiin alueisiin ovat vaikuttaneet suoraan kolmen viime vuoden aikana toteutetut merkittävät yhteisön uudistukset, jotka ovat koskevat muun muassa rahoitusnäkymiä, aluepolitiikkaa 2007–2013, Euroopan kalatalousrahastoa ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa, valtiontukia, sokerin ja banaanin yhteistä markkinajärjestelyä sekä syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskeva ohjelman (POSEI) maa- ja kalatalousosiota, ja että näistä muutoksista on usein aiheutunut raskaita seurauksia kyseisille alueille, H. katsoo, että unionin poliittiset painopisteet, joiden on oltava yhteneväisiä niiden globalisaation asettamien yhä velvoittavampien kansainvälisten sitoumusten kanssa, joita on unioni on tehnyt muun muassa WTO:ssa, ovat toisinaan ristiriidassa syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettujen erityisten tukitoimien kanssa, I. katsoo, että syrjäisimpien alueiden suhteellinen painoarvo on huomattavasti vähentynyt, kun unionin jäsenvaltioiden lukumäärä on kasvanut 12:sta 27:ään, J. katsoo, että kuva syrjäisimmistä alueista, jotka mielletään usein alueiksi, joille ohjataan jatkuvasti yhteisön tai jäsenvaltioiden varoja, ja joiden myönteisiä vaikutuksia ei kuitenkaan oteta huomioon, vastaa huonosti näiden alueiden todellista lisäarvoa EU:lle ympäristön, kulttuurin tai geostrategian sekä avaruusalan kannalta, sillä kyse on voimavaroista, joilla ei ole välitöntä näkyvyyttä, K. katsoo, että syrjäisimmät alueet ovat Euroopan tärkeitä asemapaikkoja Karibialla, Mercosur-maiden naapurissa ja Afrikan rannikon edustalla Intian valtamerellä ja Atlantilla ja että näiden alueiden ansiosta unioni voi tavoitella maailman tärkeimmän merialueen asemaa, koska sillä on 25 miljoonaa km2 talousvyöhykettä, jolla esiintyy runsaasti erilaisia luonnonvaroja, Arvio syrjäisimpien alueiden tiiviimmästä kumppanuudesta 1. on tyytyväinen siihen, että julkaistuaan kolme vuotta sitten syrjäisimpien alueiden tiiviimpää kumppanuutta koskevien edellä mainittujen tiedonantojen kaltaisia kunnianhimoisia poliittisia asiakirjoja komissio esittää aiheesta uuden tiedonannon; 2. pyytää, että koska käsiteltävänä on laajoja aihealueita ja monimutkaisia toimintapolitiikkoja, syrjäisimmistä alueista vastaava aluepolitiikan pääosaston yksikkö säilytetään komissiossa ja yksikön henkilöstöä lisätään huomattavasti, jotta se saisi tehtäviensä edellyttämät voimavarat; 3. panee merkille, että tiedonannossa esitetään erityisen myönteinen arviointi komission toimista, vaikka useat kiitetyistä toimenpiteistä vastaavat vain osittain syrjäisimpien alueiden tarpeisiin (jotka koskevat muun muassa liikennettä, kulkuyhteyksiä, tutkimustoimintaa, kalastusta tai alueellista yhteistyötä), ja että siinä ei mainita syrjäisimpien alueiden kohtaamia vaikeuksia tai niiden toteuttamia toimenpiteitä esimerkiksi valtiontukijärjestelyjen uudistamisen yhteydessä; 4. toteaa, että rakennerahastojen tukitoimet auttavat edelleen merkittävällä tavalla syrjäisimpiä alueita kehittymään; toivoo kuitenkin, että koheesion tasoa näillä alueilla mitattaisiin muillakin indikaattoreilla kuin BKT:lla yhteisön keskiarvoon nähden ja että koheesiopolitiikka yhdistetään paremmin yhteisön muihin toimintapolitiikkoihin kaikilla aloilla yhteisvaikutusten lisäämiseksi; kehottaa komissiota osoittamaan toimissaan enemmän joustavuutta ja mukauttamaan nykyisiä ja tulevia toimintalinjojaan paremmin syrjäisimpien alueiden realiteetteihin EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan mukaisesti; 5. panee merkille POSEI-ohjelmien (maa- ja kalatalousosioiden) sekä sokeriruo'on, rommin ja banaanin osalta saavutetut tyydyttävät tulokset; toivoo, että parhaillaan käytävien kansainvälisten neuvottelujen ja WTO:n puitteissa aloitettujen toimien mahdolliset taloudelliset seuraukset näille maatalouden lohkoille otettaisiin tehokkaasti huomioon; seuraa valppaasti POSEI-ohjelmien välitarkistuksen ja muista poikkeavien verotusjärjestelmien arvioinnin lähestymistä; 6. katsoo, että on syrjäisimpien alueiden erityispiirteet edellyttävät strategiaa, joka perustuu sellaisiin toimintapolitiikkoihin ja toimiin, joihin ei sovelleta siirtymäajan perusteita, joissa ei oteta huomioon vaurauden kertymistä suhdanteiden mukaan ja jotka vastaavat kaikkien näiden alueiden erilaisia tarpeita, jotta alueet voivat selviytyä pysyvistä rakenteellisista vaikeuksistaan; 7. kehottaa komissiota sisällyttämään toimintasuunnitelmaansa syrjäisimpien alueiden kalastusaloille suunnattuja tukitoimenpiteitä ottaen huomioon yhtäältä näiden alueiden erityisen luonteen ja alueiden väliset erot sekä toisaalta niiden roolin EU:n yhdennetyssä meripolitiikassa; katsoo, että komission on varmistettava syrjäisimpien alueiden kalastusalusten "positiivinen syrjintä" pääsyssä rannikoidensa vesiluonnonvaroihin sekä turvattava erityistä huomiota kiinnittäen pienimuotoisen kalastuksen jatkuvuus; Syrjäisimpien alueiden tiiviimmän kumppanuuden syventämisvaihe 8. pitää valitettavana, että ehdotukset, joita komissio on tehnyt kumppanuuden syventämisvaiheesta, koskevat lähinnä jo olemassa olevia tai loppuvaiheessa olevia toimenpiteitä (Euroopan laajuista liikenneverkkoa, Euroopan laajuista energiaverkkoa, tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemättä puiteohjelmaa, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa ja aluepolitiikkaa); odottaa saavansa lisäselvitystä niistä konkreettisista keinoista ja toimenpiteistä, joita syrjäisimmille alueille on tarjottu niiden mahdollisuuksien kehittämistä varten; 9. on huolestunut siitä, että komissio antaa yhä enemmän painoarvoa syrjäisimpien alueiden tueksi luotujen yhteisön toimintapolitiikkojen ja työvälineiden arviointikeinoille ja kyseisten alueiden haittojen määrällisten vaikutusten arvioinnille kehittääkseen menetelmän syrjäisen sijainnin aiheuttamien lisäkustannuksen korvaamiseksi; 10. toivoo, että tätä pyrkimystä ottaa toimenpiteissä huomioon yhä enemmän määrällisiä perusteluja ei käytetä syynä, jonka varjolla kyseenalaistetaan osa syrjäisimpiä alueita koskevasta unionin politiikasta, tai keinona lannistaa syrjäisimpien alueiden institutionaalisia ja taloudellisia toimijoita asettamalla heille liian vaikeasti täytettäviä ehtoja; 11. pitää valitettavana, että kauppapolitiikan pääosasto näyttää olevan haluton ottamaan huomioon syrjäiseen sijaintiin liittyvät erityispiirteet talouskumppanuussopimuksia koskevissa neuvotteluissa ja kehottaa komissiota etsimään jatkossakin kompromisseja, jotka kunnioittavat asianomaisten syrjäisimpien alueiden intressejä AKT-maiden kanssa tehtävissä lopullisissa sopimuksissa; 12. toivoo, että komissio osoittaa todellakin aikovansa edistää syrjäisimpien alueiden alueellista yhdentymistä, jotta sen vuonna 2004 lupaama "lähialueita koskeva toimintasuunnitelma" saisi jämäkkyyttä; 13. on huolestunut eräistä komission ehdottamista liikennepoliittisista toimenpiteistä, varsinkin erityistarpeiden arvioinnista, ja ulkoisten ympäristövaikutusten huomioon ottamisesta; tuo jälleen kerran esiin tarpeen kohdella syrjäisimpiä alueita eri tavoin tältä osin ja etenkin siltä osin kuin on kyse siviili-ilmailun liittämisestä päästökauppajärjestelmään (Emission Trading Scheme, ETS), jotta syrjäisimmillä alueilla toteutettuja toimenpiteitä huonojen kulkuyhteyksien aiheuttamien haittojen kompensoimiseksi ei asetettaisi kyseenalaisiksi; 14. katsoo, että yhteisön tukitoimien on kannustettava aloitteellisuuteen, jotta syrjäisimmistä alueista voisi kehittyä muun muassa julkisten/yksityisten kumppanuuksien kautta osaamiskeskuksia, jotka tukeutuvat alueiden vahvuuksia ja taitotietoa hyödyntäviin aloihin, kuten jätehuoltoon, uusiutuviin energioihin, omavaraisuuteen energiansaannissa, biologiseen monimuotoisuuteen, opiskelijoiden liikkuvuuteen, ilmastoa koskevaan tutkimukseen ja kriisinhallintaan; 15. muistuttaa, että monet syrjäisimpien alueiden hyväksi jatkettavat ja aloitettavat toimet ja ohjelmat voivat vaikuttaa merkittävästi yhteisössä sekä kansainvälisesti laadittuihin prioriteetteihin erityisesti seuraavilla aloilla: ilmaston lämpeneminen, biologisen monimuotoisuuden suojelu, uusiutuvat energianlähteet, kehitysmaiden terveydenhuolto, elintarvikeala ja taloudellisen ja tuottavan toiminnan monipuolistuminen; panee tyytyväisenä merkille erityisesti NET-BIOME-ohjelman (NETworking tropical and subtropical Biodiversity research in OuterMost regions and territories of Europe in support of sustainable development) täytäntöönpanon, sillä se on tärkeä esimerkki syrjäisimpien alueiden potentiaalista tieteellisen tutkimuksen alalla; ihmettelee kuitenkin sitä, että huolimatta toteutettujen hankkeiden määrästä ja syrjäisimpien alueiden potentiaalin laajuudesta näiden alueiden sisällyttäminen eurooppalaiseen tutkimusalueeseen on edelleen vähäistä; 16. kehottaa jatkamaan syrjäisimpien alueiden hyväksi tähän asti tehtyjä ponnisteluja, jotta lisätään potentiaaliltaan vastaavien paikallisten tutkimusjärjestelmien käyttöönottoa ja toisaalta edistetään ja autetaan sellaisten houkuttelevien, kilpailukykyisten ja riittävin varoin varustettujen yliopistojen kehittämistä, jotka ovat muualla Euroopan unionin alueella sijaitsevien yliopistojen tasolla; Keskustelu syrjäisimpiä alueita koskevan unionin strategian tulevaisuudesta 17. kiittää komissiota sen aloitteesta käynnistää syrjäisimpiä alueita koskevan strategian tulevaisuutta koskeva keskustelu, joka järjestetään julkisena kuulemisena ja jonka tuloksia hyödynnetään ennen vuotta 2009 julkistettavan uuden ehdotuksen laadinnassa; 18. korostaa kuitenkin, ettei keskustelussa saa rajoittua pelkästään jo esiin tuotuihin haasteisiin (ilmastonmuutokseen, väestökehitykseen ja muuttoliikkeen hallintaan, maatalouteen ja meripolitiikkaan), vaikka kyseiset aiheet ovatkin tärkeitä, ja katsoo, että keskusteluun olisi välttämättä sisällytettävä Lissabonin strategian täytäntöönpano syrjäisimpien alueiden osalta; 19. kehottaa ottamaan keskustelujen asialistalle EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan (myöhemmin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan ja 355 artiklan) soveltamisalan, joka on syrjäisimpiä alueita koskevan EU:n politiikan perusta ja johon komission yksiköissä suoritettava tarkastelu tukeutuu, jotta keskustelua voitaisiin käydä syrjäisimpien alueiden edellyttämässä oikeudellisessa, institutionaalisessa ja poliittisessa hengessä; 20. korostaa julkisten palvelujen merkitystä syrjäisimpien alueiden taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhtenäisyyden kannalta erityisesti lento- ja meriliikenteessä, postialalla sekä energia- ja viestintäalalla; 21. vaatii ryhtymään välittömiin toimenpiteisiin, joilla pyritään torjumaan pysyvää työttömyyttä, köyhyyttä ja epätasaista tulonjakoa syrjäisimmillä alueilla, joilla näitä koskevat luvut ovat unionin korkeimpia; 22. kehottaa komissiota antamaan tukensa niille jäsenvaltioille, jotka harkitsevat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 355 artiklan 6 kohdan ns. yhdyskäytävälausekkeen täytäntöönpanoa; 23. katsoo, että ilmastomuutoksia pohtiessaan unionilla on syrjäisimpien alueiden ansiosta mahdollisuus pohtia myös ilmastollisia epävarmuustekijöitä, vahinkojen ennaltaehkäisyä, tapoja reagoida luonnononnettomuuksiin ja ekosysteemien suojelemista; vaatii tältä osin neuvostoa hyväksymään mahdollisimman pian ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta, jossa otetaan nimenomaisesti huomioon syrjäisimpien alueiden erityisluonne; toivoo myös, että komission ehdotuksissa, joiden tarkoituksena on parantaa unionin valmiuksia vastata luonnononnettomuuksiin, hyödynnettäisiin asiantuntemusta syrjäisimpien alueiden maantieteellisessä sijainnissa; 24. toivoo, että tulevassa yhteisessä maahanmuuttopolitiikassa kiinnitetään erityistä huomiota syrjäisimpien alueiden tilanteeseen, sillä ne sijaitsevat kaikki unionin ulkorajoilla epäsuotuisassa asemassa olevien kolmansien maiden naapurissa ja niihin kohdistuu erittäin voimakas maahanmuuttopaine, joka yhdistettynä usein huomattavasti yhteisön keskiarvoa korkeampaan väestönkasvuun saa aikaan huolestuttavaa taloudellista ja sosiaalista jännitettä näillä alueilla; 25. vaatii, että syrjäisimpien alueiden maataloudelle annettava yhteisön tuki, jota käsitellään suppeammin kuin muita aihealueita, on otettava laajempaan tarkasteluun, jossa keskitytään todellisten haasteiden määrittämiseen, tarpeeseen siirtyä paikalliseen omavaraisuuteen, maanviljelijöiden tulotasoon, tuottajajärjestöjen tukemiseen tuotteiden markkinoinnissa, ympäristöulottuvuuden merkitykseen sekä talouskumppanuussopimuksien ja useiden Latinalaisen Amerikan alueiden kanssa neuvotteilla olevien vapaakauppasopimusten aikaan saaman kaupan avautumisen vaikutuksen huomioon ottamiseen; 26. katsoo, että syrjäisimmille alueille on annettava keskeinen sija unionin meripolitiikassa, ja vaatii, että tätä aihetta koskevissa keskusteluissa keskitytään nimenomaan syrjäisimpien alueiden mahdolliseen merkitykseen merien, valtamerien ja rannikkovyöhykkeiden kestävässä hyödyntämisessä sekä kansainvälisessä merihallinnossa; 27. kehottaa komissiota, neuvostoa ja muita EU:n asianomaisia toimielimiä varmistamaan tulevaisuudessa tehokkaasti ja sopivalla tavalla yhteisörahoituksen unionin syrjäisimpiä alueita tukevalle strategialle sekä korvaukset syrjäisen sijainnin aiheuttamista haitoista; 28. suosittaa, että asian tarkastelussa keskitytään myös paikallisten markkinoiden pienuuden voittamiskeinoihin, yhä avoimemmaksi muuttuvaan kilpailuympäristöön, Euroopan mantereen markkinoille tai sen maantieteellisille alueille pääsyn ongelmiin ja Euroopan aluekehitysrahaston / Euroopan kehitysrahaston (FEDER/FED) tai Euroopan aluekehitysrahaston / kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (FEDER/ICD) kautta naapurimaiden kanssa toteutettaviin yhteistyöhankkeisiin annetun rahoituksen parempaan koordinointiin sekä syrjäisimpien alueiden osallistumiseen EU:n innovaatiopolitiikkaan ja digitaalisen kahtiajaon vastaiseen toimintaan, jotta voitaisiin taata näiden alueiden asukkaille täydet mahdollisuudet käyttää tiedotusvälineitä ja uusien tekniikoiden tarjoamia viestintäkeinoja ja erityisesti Internetin laajakaistaa; 29. vaatii, ettei keskustelujen onnistumisen kannalta välttämätön kumppanuus rajoitu yksinomaan eurooppalaisiin, kansallisiin ja paikallisiin julkisiin elimiin vaan että se antaisi mahdollisuuden, kuten aiemminkin, ottaa keskusteluihin mukaan syrjäisimpien alueiden koko taloudellinen kenttä, jota edustavat hyvin järjestäytyneet organisaatiot, jotka kokevat jokapäiväisessä käytännön toiminnassaan yhteisön politiikan vaikutukset; kehottaa komissiota julkaisemaan Brysselissä 14. ja 15. toukokuuta 2008 järjestämänsä kumppanuuskokouksen, jonka aiheena oli syrjäisimpiä alueita koskevan Euroopan strategian tulevaisuus, jälkeen pikaisesti uuden tiedonannon, jossa otetaan huomioon keskustelussa saavutettu edistys; 30. katsoo, että paras strategia syrjäisimpien alueiden sisäsyntyisen ja kestävän kehityksen takaamiseksi on hyödyntää syrjäisimpien alueiden erityisiä vahvuuksia, kuten alueiden toimimista unionin etuvartioasemina Euroopan mantereen ulkopuolella, erityisesti sellaisen matkailupolitiikan avulla, johon sisällytetään syrjäisimpien alueiden historian sekä kulttuuri-, taide- ja arkkitehtonisen perinnön koko kirjo, jota unionin on varjeltava; o 31. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, syrjäisimpien alueiden keskus-, alue- ja paikallisviranomaisille sekä syrjäisimpien alueiden johtajien kokouksen puheenjohtajalle.
| ||||||||||||||
| EU:n kuluttajapoliittinen strategia vuosiksi 2007–2013 |
| |||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle "EU:n kuluttajapoliittinen strategia vuosiksi 2007–2013 – Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, hyvinvoinnin parantaminen ja tehokas suojaaminen" (KOM(2007)0099), – ottaa huomioon neuvoston kokouksessaan 30.–31. toukokuuta 2007 antaman päätöslauselman EU:n kuluttajapoliittisesta strategiasta vuosiksi 2007–2013, – ottaa huomioon 27. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman rajat ylittävien palvelujen tarjoajien velvoitteista(1), – ottaa huomioon 6. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman "Vihreä kirja kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta"(2), – ottaa huomioon 4. syyskuuta 2007 hyväksymänsä päätöslauselman yhtenäismarkkinoita koskevasta katsauksesta: esteiden ja tehottomuuden poistaminen paremman täytäntöönpanon ja valvonnan avulla(3), – ottaa huomioon 21. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman kuluttajien luottamuksesta digitaaliseen ympäristöön(4), – ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinoista (KOM(2007)0724), – ottaa huomioon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle osoitetun, yleishyödyllisiä palveluita ja yleishyödyllisiä sosiaalipalveluita koskevaa uutta eurooppalaista sitoumusta koskevan komission tiedonannon, joka on tiedonannon "2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat" saateasiakirja (KOM(2007)0725), – ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu: 2000-luvun Euroopan uusi sosiaalinen visio" (KOM(2007)0726), – ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan aloitteista vähittäisrahoituspalveluiden alalla (SEC(2007)1520), joka on saatteena komission tiedonantoon 2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinoista, – ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan, – ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0155/2008), Johdanto 1. suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon EU:n kuluttajapoliittisesta strategiasta ja antaa arvoa myös sille, että komissio pyrkii sisällyttämään siihen aiempaa tiedostavampaa kuluttajakulttuuria, mikä luo perustan sille, että voimassaoleva lainsäädäntö saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön aiempaa tehokkaammin; 2. katsoo, että horisontaalinen lähestymistapa kuluttajapolitiikkaan on tarpeen ja että kuluttajan edun huomioon ottaminen kaikilla merkityksellisillä politiikanaloilla on olennaisen tärkeää, jotta voidaan taata korkea suojelun taso kaikille EU:n kuluttajille; on näin ollen tyytyväinen siihen, että komissio korostaa tarvetta varmistaa, että sisämarkkinoilla otetaan paremmin huomioon kansalaisten odotukset ja huolenaiheet; korostaa, että kuluttajansuojelu ja sisämarkkinoiden loppuun saattaminen eivät ole keskenään ristiriidassa vaan kulkevat käsi kädessä; muistuttaa komissiota tältä osin siitä, että kuluttajapolitiikka olisi otettava huomioon kaikilla politiikanaloilla jo niinkin varhaisessa vaiheessa kuin vaikutusten arvioinnissa; 3. katsoo, että kuluttajansuojan vaatimukset voidaan täyttää vain sellaisen lainsäädännön avulla, joka on parempaa ja yksinkertaisempaa ja jonka valmisteluun ovat osallistuneet kaikki toimivaltaiset komission pääosastot, mukaan lukien terveyden ja kuluttaja-asioiden, oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden, sisämarkkinoiden ja palveluiden sekä kilpailuasioiden pääosastot; 4. painottaa, että kuluttajalainsäädännön tarkistamisen pitäisi johtaa kuluttajien oikeuksia koskevan lainsäädännön suurempaan yhtenäisyyteen; toistaa pitävänsä parempana yhdistelmälähestymistapaa eli laaja-alaista välinettä, jonka avulla pyritään ensisijaisesti tekemään voimassa olevasta lainsäädännöstä johdonmukaista ja jonka avulla voidaan tukkia porsaanreiät kokoamalla pysyvästi yhteen kaikille direktiiveille yhteiset alakohtaiset kysymykset; katsoo, että erityiskysymyksiä olisi edelleen käsiteltävä erikseen alakohtaisissa direktiiveissä; katsoo, että kuluttajansuojan vakiintuneita periaatteita on sovellettava myös digitaalisessa maailmassa; kehottaa komissiota toteuttamaan yhteisön säännöstön tarkistamisen yhteydessä erityisesti digitaalisen maailman kuluttajansuojaa – mukaan lukien yksityisyys ja turvallisuus – koskevia lisätoimenpiteitä kuitenkin siten, että yksityiseen sektoriin ei kohdisteta perusteetonta lisäkuormitusta; 5. pitää valitettavana sopimusoikeuden heikkoa asemaa kuluttajansuojassa ja kehottaa komissiota hyödyntämään sopimusoikeushankkeista saatuja kokemuksia tarvittaessa sen uudelleenkohdentamisen avulla; 6. huomauttaa, että kuluttajasopimuksiin liittyvät epäselvyydet muodostavat yhden vähittäiskaupan sisämarkkinoiden kehittymisen suurimmista esteistä, ja tukee tämän vuoksi komissiota tämän pyrkimyksissä ottaa käyttöön vakiosopimuksia ja online-sopimusten laatimisen yhteydessä noudatettavia ehtoja, joilla olisi sama vaikutus kaikissa jäsenvaltioissa; 7. korostaa, että kuluttajajärjestöillä on tärkeä asema kuluttajakulttuurin kehittämisessä; pitää vahvoja ja riippumattomia kuluttajajärjestöjä tehokkaan kuluttajapolitiikan perustana; kehottaa täten komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään tällaisille järjestöille riittävän rahoituksen; kehottaa komissiota kuluttajansuojelua koskevien lainsäädäntöehdotusten laatimisen yhteydessä lisäämään yhteyksiä hallituksista riippumattomiin kuluttajajärjestöihin, jotka pystyvät hyvin yksilöimään kuluttajien todelliset tarpeet; 8. pitää myönteisenä ehdotusta siitä, että komissio nimittää kuluttaja-asioiden yhteyshenkilöitä; kehottaa kaikkia asianomaisia pääosastoja julkaisemaan vuosittain kertomuksia siitä, kuinka kuluttajapolitiikka on sisällytetty niiden vastuualueisiin; 9. katsoo, että vahva kuluttajansuojajärjestelmä, joka toimii tehokkaasti kaikkialla Euroopassa, on hyödyksi kuluttajille samoin kuin kilpaileville tuottajille ja myyjille; korostaa, että tämä luo yrityksille kannustimia tuottaa ja myydä kestävämpiä tuotteita, mikä johtaa kestävämpään kasvuun; painottaa, että paremmin toimivien sisämarkkinoiden saavuttamiseksi tarvitaan tehokasta ja parempaa kuluttajansuojaa; 10. vaatii toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että EU:n sisällä toimivat 27 kansalliset "minimarkkinat" todellakin muutetaan maailman laajimmiksi vähittäismarkkinoiksi; katsoo tämän edellyttävän, että kansalaiset kokevat yhtä turvalliseksi tehdä ostoksia internetin välityksellä kuin kulmakaupassaan ja että pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) voivat luottaa samoihin yksinkertaisiin sääntöihin kaikkialla sisämarkkinoilla; kehottaa komissiota selvittämään tapoja parantaa pk-yritysten suojelua, erityisesti pienyrityksiä koskevan säädöksen avulla; 11. korostaa, että sisämarkkinoiden toteuttamisen on oltava ensisijainen tavoite; panee merkille euron vaikuttaneen myönteisesti, sillä se on laskenut liiketoimintakustannuksia, helpottanut kuluttajien kannalta hintojen vertailua eri maissa ja kasvattanut sisämarkkinoiden vähittäismyyntipotentiaalia; kannustaa uusia jäsenvaltioita jatkamaan uudistuksia, jotta ne voisivat ottaa euron käyttöön heti, kun ne täyttävät Maastrichtin kriteerit, ja jotta ne voisivat siten hyötyä täysimääräisesti yhtenäisvaluutan myönteisestä vaikutuksesta sisämarkkinoilla; kehottaa poistamaan kaikki jäljellä olevat esteet sen varmistamiseksi, että kuluttajat suhtautuvat luottavaisesti rajat ylittävien hankintojen ja sopimusten tekemiseen erityisesti palvelujen alalla, mutta myös pitämään mielessä, että kieltä, kulttuuria ja kuluttajien mieltymyksiä koskevia eroja varten tarvitaan erityinen lähestymistapa; 12. painottaa, että kuluttajapolitiikkaa koskevien EU:n sääntöjen ja itsesääntelyä koskevien aloitteiden olisi toimittava maailmanlaajuisten standardien ja parhaiden käytänteiden lähtökohtana, ja on iloinen siitä, että Eurooppa on edelläkävijä, joka käyttää "pehmeää" valtaansa kuluttajien oikeuksien parantamiseksi; 13. kannustaa komissiota jatkamaan kuluttajien oikeuksien vahvaa tukemista tuoteturvallisuuden osalta varmistamalla CE-merkinnän johdonmukaisuuden ja parantamalla markkinoiden valvontaa kaikilla asianmukaisilla kansallisilla tasoilla, käyttämällä RAPEX-varoitusjärjestelmää (Rapid Alert System for non-food consumer products) ja jakamalla parhaita markkinavalvonnan käytänteitä jäsenvaltioiden kesken; kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot panevat asianmukaisesti ja täydessä laajuudessa täytäntöön nykyistä lainsäädäntöä muun muassa arvioimalla mahdollisuutta tarkistaa yleisestä tuoteturvallisuudesta 3. joulukuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/95/EY(5) ("yleinen tuoteturvallisuusdirektiivi"); muistuttaa, että CE-merkintä voidaan liian helposti tulkita väärin osoitukseksi ulkopuolisen elimen turvallisuus- tai laatutestistä tai alkuperämerkinnäksi, ja että komissiota on pyydetty(6) esittämään kuluttajan turvamerkintöjä koskeva perusteellinen analyysi ja tarvittaessa tekemään lainsäädäntöehdotuksia; 14. pitää tervetulleena komission pyrkimyksiä vahvistaa tuoteturvallisuusalan yhteistyötä kansainvälisellä tasolla ja erityisesti Kiinan, Yhdysvaltain ja Japanin viranomaisten kanssa; panee merkille, että tuoteturvallisuutta koskeva jatkuva vuoropuhelu ja tietojen jakaminen on kaikkien osapuolten edun mukaista ja keskeinen tekijä kuluttajien luottamuksen syntymisen kannalta; kehottaa komissiota esittämään asiasta parlamentille selvityksiä säännöllisin määräajoin; Parempi tietopohja 15. toteaa, että kuluttajien voidaan pääsääntöisesti olettaa toimivan järkiperäisesti ennen ostopäätöstä, mutta he eivät ole täysin tietoisia heillä ongelmatilanteessa olevista oikeuksista; kehottaa tämän vuoksi painopisteen siirtämistä aitoon kuluttajakäyttäytymiseen ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien kuten lasten, vanhusten ja vammaisten erityistarpeiden huomioon ottamista; muistuttaa äskettäin hyväksytystä, parlamentin ehdottamasta budjettikohdasta pilottihankkeen luomiseksi muun muassa kuluttajatietokannan kehittämistä varten sekä tutkimusten ja kyselyjen suorittamiseksi ja vertailujen tekemiseksi eri jäsenvaltioiden saavutusten välillä; on tyytyväinen komission laatimaan kuluttajapolitiikan tulostauluun, joka johtaa parempaan ymmärrykseen muun muassa hintarakenteiden sekä kuluttajakäyttäytymisen ja -tyytyväisyyden osalta; 16. korostaa, että kaikki yhdenmukaistamistoimet on kohdistettava huolellisesti siten, että niillä puututaan kuluttajien sisämarkkinoilla kohtaamiin todellisiin ongelmiin; katsoo, että tapauksissa, joissa yhdenmukaistamisen tarve on aito ja todellinen, yhdenmukaistamisen olisi oltava täysimääräistä, jotta vältetään EU:n jäsenvaltioiden väliset kuluttajansuojan eroavaisuudet, joita yritysten on vaikea ottaa huomioon rajatylittävässä markkinoinnissaan; huomauttaa, että nykyinen tilanne estää pk-yrityksiä pyrkimästä muiden EU:n jäsenvaltioiden markkinoille ja on kuluttajien kannalta sekaannusta aiheuttavaa; 17. katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että kuluttajille annetaan tarvittavat taidot ja välineet, jotta heidän luottamuksensa digitaalista ympäristöä kohtaan voi parantua; huomauttaa, että henkilötiedoista on tullut kauppatavaraa ja osa kaupallisia menetelmiä, kuten kuluttajakäyttäytymisen perusteella tehtävää kohdentamista; katsoo näin ollen, että tietosuojaa ja yksityisyyttä koskevat säännöt olisi aina sisällytettävä kuluttajastrategiaan; korostaa, että tiedot ovat käytettävissä milloin tahansa, missä osassa maailmaa tahansa; korostaa, että lainsäätäjien olisi yhdessä teollisuus- ja kuluttajajärjestöjen kanssa laadittava pikaisesti globaalit standardit tietosuojaa varten; 18. korostaa, että yhä enemmän käytetyt uudet myyntikanavat, kuten sähköinen kaupankäynti, ovat tärkeitä, sillä ne lisäävät kilpailua sisämarkkinoilla ja näin ollen myös kulutusmahdollisuuksia; katsoo, että mahdollisuudet sähköiseen kaupankäyntiin ovat erityisen hyvät rahoitus-, pankki- ja vakuutusmarkkinoilla, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan paremmat edellytykset rajatylittävien sähköisten ostojen kehittämiselle; pyytää komissiota laatimaan tutkimuksen erilaisista mekanismeista, joita jäsenvaltioissa käytetään kuluttajien ja yritysten välisten riitojen ratkaisemiseksi, jotta voidaan tunnistaa tehokkaimmat mekanismit ja edistää niiden käyttöä; kannustaa luomaan kuluttajansuojalle vakaan perustan, jota tarvitaan erityisesti rahoituspalveluissa; 19. on ilahtunut tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen seitsemännen puiteohjelman käytöstä välineenä lisätä analyyttista ja empiiristä ymmärtämystä kuluttajien käyttäytymisestä; 20. on sitä mieltä, että kuluttajansuojan olisi oltava eri yritysten tuotteiden ja palvelujen suunnittelu- ja kehitysprosessien keskeinen osa ja että markkinoiden muutosten tarkasteleminen on elintärkeää; 21. vaatii toimia vuoropuhelun parantamiseksi kuluttajajärjestöjen ja teollisuuden välillä EU:n tasolla siten, että se sisältäisi kaikki arvoketjun toimijat; katsoo, että asianmukainen vuoropuhelu, parhaat käytänteet mukaan lukien, voisi vähentää ongelmia sisämarkkinoilla; tukee aloitteita, jotka on tarkoitettu kannustamaan kuluttajapolitiikan eturyhmien osallistumista kuulemisiin ja politiikan kehittämiseen; pitää tervetulleina pyrkimyksiä parantaa kuluttajansuojaa ja kuluttajatietoisuutta uusissa jäsenvaltioissa; korostaa, että on tärkeä tarjota jatkuvaa tukea EU:n kuluttajajärjestöille erityisesti uusissa jäsenvaltioissa; 22. painottaa, että kuluttajakulttuurin kehittämistä voidaan edistää järjestelmällisellä kuluttajavalistuksella, joka käsittelee kuluttajien oikeuksia ja niiden käyttöä; katsoo, että tästä syystä EU:n ja jäsenvaltioiden pitäisi investoida enemmän kuluttajille suunnattuihin tiedotus- ja valistuskampanjoihin, joissa kohdistetaan oikea viesti oikealle kuluttajaryhmälle; korostaa, että kuluttajavalistuksen on muodostettava elinikäisen oppimisen osa, ja suosittelee uusien teknologioiden (ja erityisesti internetin) käyttöä kuluttajille tiedottamiseen; 23. on sitä mieltä, että kuluttajapolitiikkaa suunniteltaessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuvimmassa asemassa olevien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, erityistarpeisiin ja että väestönkasvua koskeva kehitys olisi otettava huomioon; 24. korostaa, että sukupuoli sekä ikä ja etninen näkökulma olisi otettava huomioon kehitettäessä indikaattoreita ja tilastoja, joilla määritellään erilaisten kuluttajaryhmien tiettyjä ongelma-alueita; Palvelujen painottaminen 25. palauttaa mieliin päätöslauselmansa rajat ylittävien palvelujen tarjoajien velvollisuuksista; odottaa kiinnostuneena asiaa koskevaa komission työohjelmaa; pyytää komissiota selvittämään mahdollisia aikeitaan tehdä myös muita aloitteita tällä alalla; 26. korostaa rajatylittävien liiketoimien edistämisen tärkeyttä valinnanvapauden lisäämiseksi ja kilpailupolitiikan ja vastuullista kuluttamista koskevan valistuksen merkitystä varmistettaessa, että kuluttajat voivat valita erityisesti perustuotteet, esimerkiksi ruoan ja asunnon, sekä peruspalvelut, kuten koulutuksen, terveydenhuollon sekä energia-, liikenne- ja televiestintäpalvelut, hinnaltaan, laadultaan ja valikoimaltaan parhaista vaihtoehdoista; korostaa, että erityisesti palvelumarkkinoiden vapauttamista on nopeutettava kilpailun edistämiseksi ja siten alhaisempien hintojen tarjoamiseksi kuluttajille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään rahoituspalvelualan innovaatioita, jotta kuluttajille voidaan tarjota parempia vaihtoehtoja; 27. korostaa riittävien ja tehokkaiden kuluttajansuojatoimenpiteiden lisäksi tarvetta varmistaa asiaa koskeva hyvä kommunikaatio, jotta kuluttajille voidaan tehdä selväksi, miten he voivat käyttää oikeuksiaan etujensa ajamiseen sisämarkkinalainsäädännön ja muun lainsäädännön mukaisesti; 28. katsoo, että rahoituspalvelujen sisämarkkinoita toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota kuluttajansuojan ja kuluttajien valintamahdollisuuksien varmistamiseen; korostaa, että rahoitus-, pankki- ja vakuutustuotteet ovat erittäin monimutkaisia ja että jos kansalaisia halutaan rohkaista käyttämään näitä tuotteita ja etenkin jos kyse on heidän tulevista eläkkeistään, kuluttajavalistusta ja -neuvontaa edistävällä sitovalla politiikalla on varmistettava, jotta kuluttajat ovat tietoisia kaikista käytettävissään olevista vaihtoehdoista; korostaa kuitenkin, ettei kuluttajansuojaa pidä käyttää tekosyynä protektionismille; korostaa, että markkinavoimien on ohjattava rahoitusalan vähittäispalvelujen täysimääräisesti yhdennettyjä markkinoita; 29. katsoo, että rahoitusmarkkinoiden osalta keskeistä on kaiken hyväksytyn ja käsiteltävänä olevan EU:n lainsäädännön voimaansaattaminen ja täytäntöönpano sekä yhdenmukaistaminen kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa tehostamaan olemassa olevan lainsäädännön yhtenäistä täytäntöönpanoa, ennen kuin esitetään uusia säädösehdotuksia; kehottaa komissiota uuden lainsäädännön antamisen yhteydessä noudattamaan sääntelyn parantamista koskevia periaatteita, jotta vältetään lisäämästä perusteettomasti kuluttajien ja teollisuuden taakkaa; Oikeussuojan parantaminen 30. on tyytyväinen, että strategiassa keskitytään täytäntöönpanon ja oikeussuojan parantamiseen, jotka ovat tärkeitä tekijöitä kuluttajien luottamuksen kannalta; katsoo, että kuluttajien luottamuksen saavuttaminen on tärkein tekijä kulutustuotteiden ja -palvelujen sisämarkkinoiden loppuun saattamisen kannalta; kannattaa asiaan paneutumista syvemmin; 31. katsoo, että kuluttajien ja taloudellisten toimijoiden kiistat olisi pääasiallisesti ratkaistava tuomioistuinten ulkopuolella, koska tuomioistuinten ulkopuoliset muutoksenhakutavat voivat olla nopeampia ja tulla halvemmaksi; katsoo, että tämä edellyttää Euroopan kuluttajakeskuksien ja SOLVITin vahvistamista ja mittavampia taloudellisia voimavaroja niiden verkostoja varten; muistuttaa, että jäsenvaltiot voivat vapaasti vaatia, että kanteen nostamista suunnittelevan osapuolen on järjestettävä ennakkokuuleminen, jotta vastaajalle annetaan mahdollisuus lopettaa väitetty sääntöjenvastaisuus; 32. olisi muistettava, että vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt (ARD-menettelyt) toimivat luonnostaan perinteisten kirjallisten oikeudenhakumenettelyjen vaihtoehtoina; ADR-menettelyn käyttämisen kannustavuus riippuu näin ollen olemassa olevista sitovan oikeuden vaihtoehdoista sekä kuluttajalla vaivattomasti käytettävissä olevista ja syrjimättömistä oikeussuojakeinoista; 33. palauttaa mieliin, että sähköisen kaupankäynnin yleistyminen vaatii ARD-menettelyjen yhtenäistämistä EU:ssa siten, että ne täyttävät tuomioistuinten ulkopuolisiin kuluttajariitoja ratkaiseviin elimiin sovellettavista periaatteista 30. maaliskuuta 1998 annetun komission suosituksen 98/257/EY(7) ja kuluttajariitojen sovitteluun osallistuvia tuomioistuinten ulkopuolisia elimiä koskevista periaatteista 4. huhtikuuta 2001 annetun komission suosituksen 2001/310/EY(8) vaatimukset; riidanratkaisua online-menettelyn avulla on kehitettävä edelleen, mitä parlamentti onkin vaatinut ainakin vuodesta 1999 alkaen; 34. palauttaa mieliin, että yhteisön lainsäädäntöön perustuvien oikeuksien tosiasiallisen täytäntöönpanon turvaaminen on ensisijaisesti jäsenvaltioiden velvollisuus; ne kantavat vastuun kansallisen prosessioikeuden mukauttamisesta siten, että kyseisiä oikeuksia voidaan viipymättä soveltaa kuluttajien ja taloudellisten toimijoiden eduksi; muistuttaa, että yhteisöllä ei ole toimivaltaa antaa tietyn jäsenvaltion prosessioikeutta koskevia määräyksiä, ja lisäksi EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa määrätään, että yhteisön toiminnassa ei saada ylittää sitä, mikä on tarpeen perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi; kyseisen artiklan mukaan on siten mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon kansallisten oikeusjärjestysten erityispiirteet ja annettava jäsenvaltioille mahdollisuus valita erilaisten vaikutuksiltaan yhtäläisten vaihtoehtojen välillä; 35. kehottaa komissiota selvittämään hyödyt, joita koituisi erityisen Euroopan kuluttaja-asiamiehen viran perustamisesta rajatylittäviä tapauksia varten; panee merkille, että joillakin jäsenvaltioilla on useilla aloilla kuluttaja-asiamiehiä, jotka auttavat kuluttajia toimimaan taloudellisten toimijoiden kanssa; uskoo, että komissio voisi tutkia tätä lähestymistapaa maakohtaisesti; 36. panee merkille, että joissakin jäsenvaltioissa, mutta ei kaikissa, käytetään jo nyt erityisiä kuluttajien oikeussuojakeinoja, joita ovat ryhmäkanteet, joukkokanteet, edustajakanteet, ennakkotapaukset ja epäoikeudenmukaisista kaupallisista käytännöistä saavutetun hyödyn korvaaminen; korostaa, että tämän tuloksena kuluttajiin saatetaan rajat ylittävissä tapauksissa soveltaa tältä osin erilaisia säädöksiä; 37. palauttaa mieliin, että kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista 19. toukokuuta 1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/27/EY(9) pyritään jo suojelemaan kuluttajien kollektiivisia etuja; korostaa, että tällä direktiivillä annetaan muun muassa kuluttajajärjestöille mahdollisuus nostaa kieltokanne; kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa esitetään arvio siitä, missä määrin ja miksi tämä direktiivi sai tai ei saanut aikaan odotettuja parannuksia suhteessa kuluttajien kollektiivisten etujen suojeluun; 38. katsoo, että ennen minkäänlaisen yhteisön tasolla annettavan lainsäädännön harkitsemista olisi perusteellisesti arvioitava mahdolliset nykyiset ongelmat sekä kuluttajille kaavaillut edut; 39. katsoo, että joidenkin jäsenvaltioiden valtiosäännöissä on rajoituksia, jotka on otettava huomioon, kun suunnitellaan kuluttajien oikeussuojakeinojen eurooppalaista mallia; muistuttaa, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa on kunnioitettava täysimääräisesti; kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle kertomuksen siitä, miten tältä osin saavutetaan tarvittava tasapaino kuluttajien, kuluttajajärjestöjen ja taloudellisten toimijoiden oikeuksien välillä; 40. kehottaa komissiota tutkimaan kuluttajien valitukset jäsenvaltioissa huolellisesti ja ottamaan siinä yhteydessä huomioon, että kaikkien sen tällä alalla tekemien ehdotusten olisi perustuttava jo olemassa olevien ongelmien perusteelliseen tutkimiseen sekä ehdotuksen kuluttajille tuomiin etuihin ja että rajatylittävien menettelyjen ja mahdollisten joukkokanteiden osalta on toteutettava perusteellisia tutkimuksia eri puolilla maailmaa saatuja kokemuksia hyödyntäen sekä siten, että erityistä huomiota kiinnitetään Yhdysvaltojen joukkokannejärjestelmän ylilyönteihin ja otetaan selkeästi käsiteltäväksi tällaisen järjestelmän asiamukaista oikeusperustaa koskeva kysymys EU:n tasolla; kehottaa komissiota tämän jälkeen tarvittaessa esittämään johdonmukaisen Euroopan tason ratkaisun, jonka avulla kaikki kuluttajat voivat turvautua joukkokannejärjestelmiin rajatylittävien valitusten ratkaisemiseksi; 41. pyytää komissiota kuulemaan parlamenttia ja jäsenvaltioita näiden tutkimusten arvioinnissa; o 42. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
| ||||||||||||||||||||||||||
| Yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja syrjimättömyyttä koskeva edistys EU:ssa |
| |||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission tiedonannon "Syrjinnän torjuminen ja yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille – puitestrategia" (KOM(2005)0224), – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan, – ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY(1), – ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(2), – ottaa huomioon komission tiedonannon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun direktiivin 2000/43/EY soveltamisesta (KOM(2006)0643), – ottaa huomioon heinäkuussa 2007 annetun komission kertomuksen syrjinnän vastaisen lainsäädännön kehittämisestä 25 jäsenvaltion Euroopassa, – ottaa huomioon syrjinnän vastaisen lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevat kansalliset kertomukset ja syrjimättömyyttä käsittelevän oikeudellisten asiantuntijoiden eurooppalaisen verkoston aihekohtaiset kertomukset komission sille antaman toimeksiannon tueksi riippumattoman tiedon ja neuvojen saamiseksi asiaa koskevasta kehityksestä jäsenvaltioissa, – ottaa huomioon kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen yleissopimuksen, – ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen vammaisten oikeuksista, – ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen ja sen pöytäkirjan nro 12, – ottaa huomioon komission tammikuussa 2007 julkaiseman erityisen Eurobarometri-tutkimuksen syrjinnästä Euroopan unionissa, – ottaa huomioon, että vuosi 2007 nimettiin Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuodeksi ja että vuosi 2008 on nimetty Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodeksi, – ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan, – ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0159/2008), A. ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaan unioni perustuu jäsenvaltioille yhteisiin vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteisiin ja että on tärkeää, että syrjinnän vastaisten poliittisten julistusten perusteella kehitetään asteittain ja pannaan täysimääräisesti ja asianmukaisesti täytäntöön lainsäädäntöä ja poliittisia toimenpiteitä ja erityisesti syrjinnän vastaisia direktiivejä ja tasa-arvoa edistäviä hankkeita, B. ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaan unionin on myös kunnioitettava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen takaamia perusoikeuksia ja että tasa-arvon ja syrjinnän torjumisen edistämisen tulisi olla Euroopan unionin säädösten ja politiikkojen painopisteala EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan mukaisesti, C. katsoo, että työllisyys on yksi sosiaalisen yhteenkuuluvuuden perusedellytyksistä mutta työttömyysaste on aivan liian korkea monissa ryhmissä, erityisesti naisten, maahanmuuttajien, vammaisten, etnisten vähemmistöjen, ikääntyneiden ja nuorten sekä sellaisten henkilöiden keskuudessa, joilla on yksittäisiä taitoja tai joiden taitoja ei tunnusteta; ottaa huomioon, että monista eri syistä syrjinnän kohteeksi joutuvien henkilöiden työttömyysaste on vieläkin korkeampi, D. katsoo, että yhteisön lainsäädäntö ei tällä hetkellä kata syrjintää suurimmassa osassa yhteisön toimivaltaan kuuluvista aloista ja että direktiiveissä 2000/43/EY ja 2000/78/EY tarjotaan eritasoista suojaa, mistä on seurauksena puutteellinen suoja työllistymiseen vaikuttavalta syrjinnältä, E. toteaa komission kartoitustutkimuksen syrjinnän vastaisen lainsäädännön kehittämisestä vahvistavan, että eri jäsenvaltioiden lainsäädännöt poikkeavat toisistaan ja suojaavat syrjinnältä eri tavoin ja että usein puuttuu yhteisiä täytäntöönpanomenettelyjä, mikä on johtanut siihen, että direktiivejä ei saateta yhdenmukaisella tavalla osaksi kansallista lainsäädäntöä ja ihmiset eivät tunne riittävän hyvin oikeuksiaan, F. katsoo, että syrjinnän vastaisten politiikkojen epäjohdonmukainen täytäntöönpano jäsenvaltioissa edistää sitä, että syrjinnän vastaisia yhteisön direktiivejä ei panna täysimääräisesti täytäntöön; tämä käy ilmi muun muassa seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää työelämässä käsitelleen eurooppalaisen asiantuntijaryhmän raportista (Combating sexual orientation discrimination in employment: legislation in fifteen EU Member States), G. ottaa huomioon, että neuvosto pyysi Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden 2007 seurantaa koskevassa 5. joulukuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa(3) jäsenvaltioita ja komissiota ylläpitämään ja vahvistamaan omien toimivaltuuksiensa mukaisesti vammaisuuteen liittyvien kysymysten valtavirtaistamista kaikissa asiaankuuluvissa politiikoissa, H. ottaa huomioon, että Euroopan komissio on näin ollen käynnistänyt oikeutetusti menettelyjä useita jäsenvaltioita vastaan, ja katsoo, että sen on toimittava näin myös jatkossa aina tarvittaessa, 1. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan lainsäädäntökäytännössään asianmukaisesti huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa mainitut syrjinnän perusteet; 2. muistuttaa, että direktiiveissä 2000/43/EY ja 2000/78/EY vahvistetaan vähimmäisvaatimukset ja että niitä pitäisi käyttää perustana kattavammalle syrjinnän vastaiselle yhteisön politiikalle; 3. ilmaisee huolensa joissakin jäsenvaltioissa ilmenneistä puutteista direktiivin 2000/43/EY ja direktiivin 2000/78/EY saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanossa sekä siitä, että EU:n kansalaisille ei tiedoteta riittävästi syrjintätapauksissa käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista; 4. pahoittelee, että direktiivien 2000/43/EY ja 2000/78/EY soveltamisalaan ei kuulu fyysisiin ominaisuuksiin kuten pituuteen tai ihonväriin perustuva syrjivä kohtelu, erityisesti kun on kyse työpaikoista, joissa kyseisen työn suorittaminen ei edellytä näitä fyysisiä ominaisuuksia; 5. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kun direktiivien 2000/78/EY ja 2000/43/EY säännökset on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, direktiivit saatetaan täysimääräisesti, moitteettomasti ja tehokkaasti voimaan ja pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja että kaikki niiden määräysten mukaiset poikkeukset ovat objektiivisesti perusteltuja; 6. kehottaa toimivaltaisia viranomaisia EU:n tasolla ja kansallisella ja paikallisella tasolla parantamaan täytäntöönpanoa koskevan toimintansa koordinointia; kehottaa torjumaan syrjintää yhtenäisellä tavalla, joka kattaa yhdellä kertaa kaikki syrjinnän perusteet ja jossa ne otetaan huomioon; 7. korostaa, että viranomaiset ovat keskeisessä osassa tasa-arvon edistämisessä ja syrjinnän torjumisessa politiikkansa, palvelujensa tarjoamisen ja työllisyyskäytäntöjensä myötä; 8. pyytää komissiota sitoutumaan tarkistamaan perusteellisesti direktiivien 2000/43/EY ja 2000/78/EY täytäntöönpanon sekä antamaan tulkitsevia suuntaviivoja täytäntöönpanolle varmistaakseen direktiivien täysimääräisen ja moitteettoman täytäntöönpanon jäsenvaltioissa; pyytää komissiota erityisesti arvioimaan tapaa, jolla jäsenvaltiot ovat tulkinneet 6 ja 8 artiklaan sisältyviä poikkeuksia saattaessaan direktiiviä 2000/78/EY osaksi kansallista lainsäädäntöä; muistuttaa, että molempien direktiivien täytäntöönpano edellyttää monia mekanismeja ja strategioita, mukaan lukien määräysten noudattaminen, ennalta ehkäisevät toimet ja täytäntöönpano sekä tehokas parhaiden käytäntöjen vaihto; 9. toteaa, että direktiivin 2000/43/EY ja direktiivin 2000/78/EY kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen mukaisesti hyväksyttyjen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavien seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia; 10. vaatii komissiota seuraamaan tarkasti direktiivien 2000/43/EY ja 2000/78/EY saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä tuloksena olevan lainsäädännön noudattamista ja edelleen painostamaan rikkomismenettelyjen ja noudattamatta jättämistä koskevien menettelyjen avulla jäsenvaltioita, jotta ne noudattaisivat oikeudellisia velvoitteitaan ja saattaisivat kyseiset direktiivit täysmääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään mahdollisimman pian; katsoo, että parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan tulisi osallistua meneillään olevaan kyseisissä direktiiveissä asetettujen jäsenvelvoitteiden seurantaan; 11. muistuttaa komissiota siitä, että direktiivin 2000/78/EY 4 artikla sallii poikkeukset vain siinä tapauksessa, että ne ovat todella objektiivisesti tarpeen ammatillisen toiminnan asianmukaisen harjoittamisen kannalta; kehottaa komissiota tulkitsemaan artiklaa tiukasti ja nostamaan kanteita jäsenvaltioita vastaan yhteisöjen tuomioistuimessa, jos ne sallivat liian laajan määritelmän kansallisessa lainsäädännössään; 12. pyytää tekemään vuosittaisen arvion jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimista osana avointa koordinointimenettelyä ja laajennetun arvion tällaisen lainsäädännön täytäntöönpanosta viiden vuoden välein osana sosiaalipoliittista toimintaohjelmaa; katsoo, että syrjinnän vastaisia kysymyksiä käsittelevien riippumattomien elinten, mukaan lukien oikeudellisista asiantuntijoista koostuva komission verkosto, ja syrjinnän mahdollisia uhreja edustavien kansalaisjärjestöjen tulisi osallistua vuosittaisen arvion tekoon; katsoo, että olisi toteutettava konkreettisia toimenpiteitä, joilla kehitetään kansalaisjärjestöjen valmiuksia antaa tietoa ja tukea uhreille ja osallistua rakentavasti vuosittaisen arvion tekoon; 13. katsoo, että direktiivistä 2000/78/EY puuttuu säännös, jonka mukaan vammaisuus olisi määriteltävä laajasti, ja jotkin vammaisryhmät ovat tämän vuoksi jääneet direktiivin tarjoaman oikeussuojan ulkopuolelle; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita sopimaan pikaisesti tällaisista vammaisuutta koskevista laajoista määritelmistä syrjinnän vastaisen lainsäädännön yhdenmukaistamisen helpottamiseksi; toteaa, että määritelmät voisivat perustua vammaisten oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimukseen; 14. katsoo, että koska aikaa syrjinnän vastaisten kanteiden esittämiseen ei ole määritelty, joissakin jäsenvaltioissa ajat ovat erittäin lyhyitä, mikä saattaa estää uhreja esittämästä kanteita; 15. katsoo, että siviilisäätyyn liittyvät poikkeukset direktiivissä 2000/78/EY ovat rajoittaneet direktiivin tarjoamaa suojaa seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvalta syrjinnältä; 16. kehottaa jäsenvaltioita edistämään tehokkaammin EU:n kansalaisten oikeuksien soveltamista direktiivien 2000/43/EY ja 2000/78/EY mukaisesti ja kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, ammattiliittoja, työnantajia sekä valtiollisia ja valtiosta riippumattomia sidosryhmiä tekemään kaikkensa lisätäkseen tietoisuutta kyseisten direktiivien mukaisista oikeuksista ja varmistaakseen, että syrjinnän uhrit saavat erilaisia neuvontapalveluja, jotta he voivat käyttää näiden direktiivien mukaisia oikeuksiaan tehokkaasti; panee merkille, että uhrin on usein näytettävä toteen, että toinen osapuoli on syyllistynyt syrjintään, ilman minkään viranomaisen tarjoamaa tukea tai mahdollisuutta saada oikeusapua; kehottaa jäsenvaltioita antamaan asianmukaisille riippumattomille elimille toimivaltuudet antaa tehokasta apua syrjinnän uhreille; 17. on huolissaan siitä, että jäsenvaltioiden kansalaiset tietävät heikosti syrjimättömyyttä koskevasta lainsäädännöstä, ja kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, ammattiyhdistyksiä ja työnantajia tehostamaan valistustoimintaansa; korostaa, että direktiivit velvoittavat jäsenvaltiot jakamaan yleisölle kaikin asianmukaisin keinoin tietoa asiaa koskevista direktiivien säännöksistä; 18. suosittelee jäsenvaltioita tekemään riippumattomia arviointeja syrjintää ennalta ehkäisevien ja hyvittävien toimenpiteiden tehokkuudesta ja varmistamaan, että lakisääteisillä ja muilla syrjinnän torjumiseen osallistuvilla ja syrjinnän uhreja auttavilla elimillä on riittävästi voimavaroja; suosittelee myös, että komissio sisällyttäisi vertaisarviointeja käynnissä oleviin seurantatoimiinsa; 19. suosittelee jäsenvaltioita antamaan tasa-arvoa edistäville riippumattomille elimille riittävästi voimavaroja ja valtuuksia, jotta nämä voivat hoitaa tehtäväänsä tehokkaasti ja riippumattomasti, mukaan lukien syrjinnän kaikkia muotoja koskevan vankan ammattitaidon ja asianmukaisen avun tarjoaminen syrjinnän uhreille; kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kyseisten elinten vastuuala kattaa syrjinnän kaikki muodot, ja kehottaa komissiota luomaan normit kyseisten elinten tehokkuuden ja riippumattomuuden valvomiseksi ja varmistamiseksi; 20. suosittelee jäsenvaltioita ja komissiota osoittamaan voimavaroja ja antamaan valtuuksia niille kansalaisjärjestöille, jotka edustavat syrjittyjä ryhmiä ja jotka tiedottavat aktiivisesti kansalaisille ja tarjoavat oikeusapua syrjintäasioissa; 21. kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä asianmukaisten työmarkkinaosapuolten kanssa yhteisön lainsäädännön moitteettoman täytäntöönpanon valvomiseksi; 22. painottaa, että jäsenvaltioiden tulisi joka tapauksessa varmistaa, että syrjinnän uhreja avustetaan automaattisesti oikeusmenettelyissä, tarvittaessa rahoittamalla julkisesti oikeusapujärjestelmiä; 23. kehottaa komissiota tukemaan Progress-ohjelman ja Euroopan sosiaalirahaston avulla käytännössä ja tehokkaasti sitä, että jäsenvaltiot hyväksyvät toimenpiteitä, jotta tuettaisiin yhdenvertaisia mahdollisuuksia edistäviä ja syrjintää torjuvia ohjelmia; 24. suosittelee, että suojelun korkeamman tason tarjoamiseksi jäsenvaltioiden olisi annettava yhdistysten, järjestöjen ja muiden oikeushenkilöiden osallistua oikeustoimiin, myös uhrien puolesta tai heidän tukijoinaan; 25. kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia varmistamaan yhtäläisen kohtelun ja yhdenvertaiset mahdollisuudet työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan politiikan mukaisesti ja erityisesti puuttumaan syrjinnän aiheuttamiin vakaviin esteisiin työhönottomenettelyissä; 26. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että yhdistykset, järjestöt ja muut oikeushenkilöt voivat osallistua yhden tai useamman kantelijan puolesta mihin tahansa oikeudelliseen menettelyyn direktiivien täytäntöönpanon valvontaa varten; 27. kehottaa jäsenvaltioita yhteistyössä Euroopan unionin perusoikeusviraston ja komission kanssa säännöllisin väliajoin keräämään, kokoamaan ja julkaisemaan kattavia, tarkkoja, vertailukelpoisia, luotettavia ja eriytettyjä tilastoja syrjinnästä ja julkaisemaan ne sellaisessa muodossa, että ne on helppo ymmärtää ja että ne mahdollistavat parhaiden käytäntöjen tehokkaamman muuttamisen; korostaa, että tarvitaan riittävästi varoja tämän tavoitteen toteuttamiseen ja että on tärkeää kehittää tapoja, joilla syrjintää koskevia tietoja voidaan kerätä tietosuojalainsäädäntöä noudattaen; 28. kehottaa laatimaan kansallisia integroituja toimintasuunnitelmia kaikkinaisen syrjinnän torjumiseksi; 29. on tyytyväinen siihen, että komissio haluaa kerätä tietoja tasa-arvosta ja muun muassa julkaista tällaisia tietoja sisältävän eurooppalaisen käsikirjan; pyytää komissiota tutkimaan huolellisesti eri lainsäädännöllisiä kysymyksiä ja muuttujia tietojen keruun osalta ja esittämään ehdotuksia syrjintätapausten kirjaamisen parantamiseksi sekä tarkastelemaan tiedonkeruuta koskevia yhteisiä normeja; suosittelee, että komissio tarjoaa edelleen oikeudellista koulutusta tuomareille, asianajajille, ammattiyhdistyksille ja kansalaisjärjestöille direktiivien pitkän aikavälin vaikutusten tehostamiseksi ja se laatii entistä enemmän selvityksiä ja analyysejä lainsäädännön, jolla direktiivit saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, vaikutuksista; 30. on tyytyväinen komission kiinnostukseen moninkertaista syrjintää kohtaan, mukaan lukien tutkimuksen käynnistäminen tästä aiheesta; pyytää komissiota hyväksymään tasapainoisen ja laajan moninkertaista syrjintää koskevan määritelmän ja tutkimaan ja tarjoamaan tietoja moninkertaisesta syrjinnästä ja viharikoksista; kehottaa komissiota sisällyttämään kaikkeen EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan nojalla annettavaan lainsäädäntöön nimenomaisia moninkertaisen syrjinnän torjumista koskevia säännöksiä, joita voidaan soveltaa joko yhden perusteen nojalla tai useamman perusteen yhdistelmän nojalla; 31. korostaa, että syrjinnän torjumista aktiivisesti edistävien ryhmien on verkostoiduttava Euroopan tasolla sekä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla; 32. kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen kansallista lainsäädäntöään ja kumoamaan säädökset, jotka eivät ole EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan mukaisia; 33. pitää direktiiviä 2000/43/EY perustana kokonaisvaltaiselle syrjinnän vastaiselle työlle, jolla pyritään ehkäisemään rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää; korostaa kuitenkin, että huomioon on otettava jo tunnistetut ongelmalliset näkökohdat ja jäsenvaltioiden kohtaamat ongelmat kyseisen direktiivin säännösten tehokkaassa voimaansaattamisessa ja täytäntöönpanossa; 34. korostaa, että komission on laadittava yhteinen, EU:n laajuinen määritelmä tai ainakin pyrittävä lisäämään yhteisymmärrystä myönteisten toimien merkityksestä ja siten hälventämään niihin ja niiden soveltamiseen liittyviä harhaluuloja EU:n tietyissä jäsenvaltioissa, erityisesti kun otetaan huomioon niiden tehokkuus syrjinnän onnistuneessa torjunnassa ja tasa-arvon luomisessa tietyissä jäsenvaltioissa; 35. panee merkille, että komissio saattaa aikoa esittää nyt ainoastaan lainsäädäntöä, jolla torjutaan syrjintää tavaroiden ja palveluiden käytön suhteen joillakin, mutta ei kaikilla perusteilla; muistuttaa komissiota sen sitoumuksesta ehdottaa vammaisuutta, ikää, uskontoa tai vakaumusta ja seksuaalista suuntautumista koskevaa kattavaa direktiiviä, jolla täydennetään EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan mukaista syrjinnän kieltämistä koskevaa lainsäädäntöpakettia, kuten vuoden 2008 komission työohjelmassa todettiin; korostaa, että on poliittisesti, sosiaalisesti ja oikeudellisesti järkevää lopettaa eritasoisen suojelun tarjoaminen syrjinnän perusteista riippuen; on täysin vakuuttunut siitä, ettei ole järkevää kieltää syrjintää yhdellä alalla ja sallia sen jatkuvan toisella; 36. odottaa kiinnostuneena sitä, että vammaisuudesta kehitetään yhteisön määritelmä, jonka perusteella vammaiset henkilöt voivat kaikkialla Euroopan unionissa nauttia samoista oikeuksista riippumatta siitä, mikä on heidän olinpaikkansa Euroopan unionissa; 37. katsoo, että syrjinnän torjumista EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan nojalla koskevassa uudessa direktiiviehdotuksessa on kiellettävä kaikkinainen suora ja välillinen syrjintä kaikilla direktiivien 2000/43/EY ja 2000/78/EY soveltamisalaan kuuluvilla aloilla sekä syrjintä yhdistyksissä, syrjintä, joka johtuu suojellun ryhmän jäseneksi mieltämisestä, ja ahdistelu; katsoo, että kehotusta syrjintään on pidettävä syrjintänä ja että asianmukaisten mukauttamistoimien perusteetonta toteuttamatta jättämistä on pidettävä syrjinnän yhtenä muotona; katsoo, että direktiivissä olisi tehtävä selväksi, että syrjinnän muotojen välillä ei tehdä eroa, ja että syrjinnän kaikkiin muotoihin olisi puututtava yhtä voimakkain toimenpitein; pyytää, että kaikki uudet ehdotetut säädökset kuvastavat asianmukaisesti syrjinnän kaikkien perusteiden eri yksityiskohtia; 38. on vakuuttunut, että syrjinnän torjumista EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan nojalla koskevan direktiiviehdotuksen aineellisen soveltamisalan on oltava laaja ja käsitettävä kaikki yhteisön toimivaltaan kuuluvat alat, mukaan lukien koulutus, elinikäinen oppiminen, sosiaaliturvan käsittävä sosiaalinen suojelu, asuminen ja terveydenhuolto, syrjityistä ryhmistä annettu mielikuva tiedotusvälineissä ja mainoksissa, vammaisten henkilöiden tiedonsaantimahdollisuudet, televiestintä, sähköinen viestintä, liikennemuodot ja julkiset tilat, sosiaalietuudet sekä julkisesti saatavilla olevien tavaroiden ja palvelujen saatavuus ja tarjonta; katsoo edelleen, että uudella direktiivillä olisi kehitettävä miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9. tammikuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY(4) soveltamisalaa, jotta se on yhdenmukainen muihin ryhmiin kohdistuvan syrjinnän torjumiseen nähden; 39. uskoo vakaasti, että syrjinnän torjumiseksi on kehitettävä kokonaisvaltainen lähestymistapa valistustoimia varten ja että ensimmäisenä toimena voisivat olla kouluissa toteutettavat ohjelmat; 40. kehottaa komissiota tutkimaan, miten tulevaisuudessa 13 artiklan nojalla annettavaan lainsäädäntöön voitaisiin sisällyttää uusia säännöksiä, joilla edistetään syrjimättömyyden ja tasa-arvon periaatteiden täytäntöönpanoa mutta jotka eivät ole riippuvaisia yksittäisten uhrien esittämistä kanteluista; katsoo, että tutkimuksessa olisi tarkasteltava, miten tulevalla lainsäädännöllä voitaisiin luoda velvollisuuksia ottaa käyttöön myönteisiä toimia ja/tai myönteisiä velvollisuuksia tasa-arvon edistämiseksi ja miten syrjimättömyyteen ja tasa-arvoon liittyvät velvollisuudet voitaisiin yhdistää julkisia hankintoja koskevaan kansalliseen politiikkaan; 41. katsoo, että kansallisuuteen tai kieleen perustuva erilainen kohtelu, joka ei ole oikeutetun tavoitteensa vuoksi objektiivisesti tai järkevästi perusteltua tai joka ei ole seurausta asianmukaisesta ja välttämättömästä toiminnasta, voi myös olla epäsuoraa rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa direktiivin 2000/43/EY vastaista syrjintää; 42. katsoo, että syrjintää on myös pidettävä neljää perusvapautta – erityisesti henkilöiden vapaata liikkuvuutta – rajoittavana tekijänä ja että se näin ollen estää sisämarkkinoiden toimintaa; kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita tarkistamaan työmarkkinoille pääsyä koskevia siirtymäsäännöksiään EU:n kansalaisten välisten erojen poistamiseksi tällä alalla; 43. katsoo, että vähemmistöryhmät, etenkin romanit, tarvitsevat erityistä sosiaalista suojelua, sillä unionin viimeaikaisen laajenemisen myötä heihin kohdistuvista hyväksikäytöstä, syrjinnästä ja syrjäytymisestä on koulutuksen, terveydenhuollon, asumisen, työllisyyden ja naisten oikeuksien alalla tullut entistä ajankohtaisempi ongelma; 44. suosittelee, että kiinnitetään erityistä huomiota kaikkiin koulutuksen alalla ilmeneviin syrjinnän muotoihin, kun kyse on heikommassa asemassa olevien lasten ja romanilasten mahdollisuuksista saada korkeatasoista opetusta ja heidän perusteettomasta luokittelemisestaan vammaisiksi; 45. korostaa, että lainsäädäntö on tehokasta ainoastaan silloin, kun kansalaiset tietävät oikeutensa ja voivat esteettä viedä asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi; katsoo, että uudessa, syrjinnän torjumista EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan nojalla koskevassa direktiiviehdotuksessa on puututtava myös oikeussuojakeinoihin ja täytäntöönpanoon, ja suosittelee, että jäsenvaltiot perustavat yhden tai useamman yhdenvertaista kohtelua edistävän ja syrjinnän eri muotoja torjuvan riippumattoman ja tehokkaan elimen, jonka toimivalta käsittää kaikki 13 artiklan mukaiset syrjinnän perusteet ja koko direktiivin 76/207/ETY soveltamisalan; katsoo, että kyseisten elinten toimivaltaan olisi kuuluttava myös riippumattoman avun tarjoaminen syrjinnän uhreille, jotta nämä saavat syrjintää koskevan kantelunsa käsitellyksi, riippumattomien tutkimusten tekeminen syrjintää torjuvien säädösten soveltamisesta ja suositusten esittäminen kaikista tällaiseen syrjintään liittyvistä kysymyksistä; 46. kehottaa sisällyttämään kaikkeen EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan nojalla annettavaan lainsäädäntöön kuulemisvelvoitteen ja velvollisuuden ottaa kansalaisjärjestöt, erityiset riippumattomat tasa-arvoelimet ja kansalliset edustusjärjestöt mukaan lainsäädännön valmisteluun ja voimaansaattamiseen sekä sen täytäntöönpanon seurantaan; 47. katsoo, että uusiin direktiiveihin olisi sisällytettävä vaatimus siitä, että jäsenvaltioiden ottavat tasa-arvokysymykset huomioon kaikissa suunnittelua, päätöksentekoa ja ohjelmasuunnittelua koskevissa direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa toimissa, että palveluntarjoajien toimivat suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti tasa-arvon osalta ja että palveluntarjoajat toteuttavat mukauttamistoimia ja tarjoavat erityiskohtelua sen varmistamiseksi, että epätasa-arvosta kärsivien vähemmistöryhmien jäsenet voivat saada tarjottuja palveluja ja hyötyä niistä; 48. panee huolestuneena merkille, että vaikka 19 jäsenvaltiota on allekirjoittanut ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan n:o 12, vain viisi jäsenvaltiota on ratifioinut tämän pöytäkirjan; 49. kehottaa jatkamaan vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan, allekirjoittamiseen, tekemiseen ja ratifiointiin liittyvää prosessia ja muistuttaa, että kun yhteisö on ratifioinut yleissopimuksen, kaikessa ehdotetussa syrjinnän vastaisessa yhteisön lainsäädännössä on noudatettava täysimääräisesti yleissopimuksessa esitettyjä vaatimuksia; muistuttaa neuvostoa tämän vammaisuutta käsitelleessä epävirallisessa ministerikokouksessa kesäkuussa 2007 komissiolle esittämästä pyynnöstä käynnistää eurooppalainen strategia yleissopimuksen tehokkaaksi ratifioimiseksi; kehottaa komissiota tässä yhteydessä arvioimaan tarvetta muuttaa yhteisön johdettua oikeutta tai mukauttaa asiaa koskevia politiikkoja; 50. korostaa Lissabonin sopimuksen syrjinnänvastaisen lausekkeen laaja-alaisen täytäntöönpanon ja valtavirtaistamisen merkitystä sen jälkeen, kun sopimus on tullut voimaan, sillä Euroopan unioni sitoutuu lausekkeella siihen, että se pyrkii torjumaan sukupuoleen, rodulliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää määritellessään ja pannessaan täytäntöön politiikkaansa ja toimenpiteitään; 51. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valtavirtaistamaan yhtäläiset mahdollisuudet ja syrjinnän torjumisen kasvua ja työllisyyttä koskevassa Lissabonin strategiassa, sosiaalisen osallisuuden ja kansallisten uudistusohjelmien avointa koordinointimenetelmää koskevissa suuntaviivoissa sekä rakennerahastoja koskevissa asetuksissa; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan kasvua ja työpaikkoja koskevia yhdennettyjä suuntaviivoja ja erityisesti työllisyyttä koskevia suuntaviivoja sosiaalisen ulottuvuuden huomioon ottamisen ja näkyvyyden takaamiseksi ja parantamiseksi Lissabonin strategian seuraavalla kaudella; korostaa, että jotta tasa-arvoa edistävä ja syrjinnän vastainen politiikka olisi tehokasta, sen on liityttävä tiiviisti sosiaalipolitiikkaan, joka vaikuttaa merkittävästi työmarkkinaosapuoliin; 52. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lopettamaan kaiken syrjinnän työsopimusten perusteella takaamalla kaikkien työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun ja työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisen sekä säätämällä työ- ja lepoajasta, järjestäytymis- ja edustusoikeudesta, irtisanomissuojasta, työehtosopimusneuvotteluista ja työtaistelutoimista; korostaa merkitystä, joka on koulutuksen saatavuudella sekä saavutettujen oikeuksien jatkuvalla suojelemisella myös koulutuksen aikana, paremmilla hoitomahdollisuuksilla sekä keskeisten sosiaalisten oikeuksien säilyttämisellä, mukaan lukien eläkeoikeudet, oikeus koulutukseen ja oikeus työttömyysturvaan ammatillisen tilanteen muuttuessa, siirryttäessä yhdestä työsuhteesta toiseen tai siirryttäessä sopimussuhteisesta työstä itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi. 53. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.
| ||||||||||||||||
| Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission tiedonannon "Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka" (KOM(2007)0575, SEC(2007)1283), – ottaa huomioon komission tiedonannon "Päätelmät eurooppalaista meripolitiikkaa koskevasta kuulemisesta" (KOM(2007)0574), – ottaa huomioon komission ehdotuksen yhteiseksi kolmikantajulistukseksi Euroopan meripäivän perustamisesta (SEC(2007)1631), – ottaa huomioon komission vihreän kirjan "Euroopan unionin tuleva meripolitiikka: Meriä ja valtameriä koskeva eurooppalainen näkemys" (KOM(2006)0275) ja parlamentin 12. heinäkuuta 2007 antaman päätöslauselman(1), – ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 8. ja 9. maaliskuuta 2007 pidetyn kokouksen puheenjohtajan päätelmät asiakirjan "Eurooppa-neuvoston toimintasuunnitelma (2007-2009) – energiapolitiikka Euroopalle" hyväksymisestä Eurooppa-neuvostossa, – ottaa huomioon komission tiedonannon "Kaksi kertaa 20 vuonna 2020 – Ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle" (KOM(2008)0030), – ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) 23. helmikuuta 2006 tekemän merenkulkualan työvoimaa koskevan yleissopimuksen määräykset; tähän yhteen sopimukseen sisältyvät kaikki ILOn vuoden 1919 jälkeen tekemät merenkulkualan työvoimaa koskevat sopimukset ja niiden muutokset, – ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan, – ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot (A6-0163/2008), A. katsoo, että valtameret ja meret ovat taloudelliselta ja ekologiselta kannalta keskeisiä tekijöitä EU:lle; ottaa huomioon, että EU:lla on rannikkoalueilla ja syrjäisimmillä alueilla 320 000 kilometriä rannikkoa, jolla asuu kolmasosa unionin väestöstä, B. ottaa huomioon, että meriteollisuus ja -palvelut ja rannikkoalueet tuottavat yhteensä 40 prosenttia EU:n BKT:sta, C. katsoo, että ilmastonmuutos on kaikkien politiikan alojen suurin haaste 2000-luvulla; ottaa huomioon, että rannikkoalueita uhkaa ilmastosta johtuva merenpinnan kohoaminen, joka saattaa olla hyvin suuri ja jonka seuraukset asukkaille saattavat olla tuhoisat, D. ottaa huomioon, että EU:n merialueet ja erityisesti syrjäisimmät alueet ovat hyvin keskeisessä asemassa turvallisuuden suhteen torjuttaessa rikollista toimintaa, kuten laitonta maahanmuuttoa, terrorismia ja salakuljetusta, ja että alueet ovat sen lisäksi alttiina erityisille ympäristötuhoille, E. ottaa huomioon, että yhteisön kalastus-, kauppa- ja matkustaja-aluksiin Afrikan rannikon läheisyydessä sijaitsevilla kansainvälisillä vesillä kohdistuneiden rikollisten hyökkäysten määrä ja esiintymistiheys ovat viime vuosina kasvaneet, mikä muodostaa suuren vaaran miehistöjen hengelle ja vaikuttaa merkittävällä tavalla kielteisesti kansainväliseen kauppaan, 1. pitää myönteisenä sitä, että komissio on hyväksynyt edellä mainitut tiedonannot sekä toimintasuunnitelman, joka on esitetty edellä mainitussa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa; 2. toistaa 12. heinäkuuta 2007 hyväksymänsä päätöslauselman ja pitää myönteisenä, että komissio on ainakin jossain määrin ryhtynyt käsittelemään suurta osaa parlamentin pyynnöistä; 3. huomauttaa, että EU:lla on rannikoidensa ja syrjäisimpien alueidensa ansiosta erityisen merkittävä merellinen ulottuvuus, joka tarjoaa ainutkertaisia mahdollisuuksia innovaatioiden, tutkimuksen, ympäristön ja biologisen monimuotoisuuden aloilla, ja että nämä on otettava huomioon EU:n yhdennetyssä meripolitiikassa, ja tähdentää, että syrjäisimmät alueet tarjoavat erinomaisen pohjan tiedonkululle liikenteeseen ja turvallisuuteen liittyvissä tarkoituksissa EU:ssa ja maailmanlaajuisesti; 4. tukee vahvasti komission aikomusta hyödyntää entistä paremmin jäsenvaltioiden välistä lähimerenkulkua ja sisävesiliikennettä ja sen liittämistä sisämarkkinoihin mahdollisimman pian sekä kannattaa komission aikomusta jouduttaa yhteistä meriliikennealuetta koskevia ehdotuksiaan yhdessä kattavan meriliikennestrategian kanssa vuosille 2008–2018; 5. kannustaa jäsenvaltioita lisäämään keskinäistä yhteistyötään ja yhteistyötä naapurimaiden kanssa, jotta Euroopan laajuisia liikenneverkkoja ja muita EU:n rahoitusmekanismeja (kuten Marco Polo) voitaisiin hyödyntää asianmukaisesti "merten moottoriteitä" ja lähimerenkulun verkostoja koskevien hankkeiden toteuttamiseksi; 6. pitää myönteisenä komission aikomusta parantaa merivalvonnasta vastaavien EU:n virastojen koordinointia ja korostaa erityisesti laittoman toiminnan (ihmisten ja huumeiden salakuljetus, laiton maahanmuutto ja terrorismin uhka) ennalta ehkäisyä, jossa kiinnitetään erityistä huomiota kansainvälisiin vesiin; 7. suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen perustaa eurooppalainen merivalvontaverkosto ja parantaa jäsenvaltioiden rannikkovartiolaitosten välistä yhteistyötä; kehottaa komissiota käsittelemään EU:n rannikkovartioston perustamista koskevan toteuttamiskelpoisuustutkimuksen tulokset, sillä tutkimus oli tarkoitus julkaista ja esitellä parlamentille ja neuvostolle vuoden 2006 loppuun mennessä; 8. katsoo, että meriklusterit sopivat erityisen hyvin edistämään yhdennetyn meripolitiikan saavuttamista; kehottaa komissiota käynnistämään pikaisesti eurooppalaisen meriklusteriverkostohankkeen; 9. tukee ehdotusta vuosittaisen Euroopan meripäivän järjestämisestä 20. toukokuuta; katsoo, että tällaista teemapäivää tulisi hyödyntää meripolitiikan merkityksen korostamiseksi alan asiantuntijapiirien ulkopuolella ottamalla siihen mukaan tavalliset kansalaiset, koulut, yliopistot ja kansalaisjärjestöt; muistuttaa komissiota tämän ehdotuksesta myöntää palkkio esimerkillisille merialueille parhaiden käytäntöjen edistämiseksi; 10. on kuitenkin asiaa kokonaisuutena tarkastellen sitä mieltä, että toimintasuunnitelma ei sisällä riittävästi konkreettisia toimia, ja kehottaa komissiota käyttämään jatkossa kunnianhimoisemmin välineitä, joita sillä on käytettävissään perussopimusten nojalla; 11. pitää valitettavana, että toimintasuunnitelmassa käsitellään ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita sitoumuksetta; toistaa kantansa siitä, että EU:n meripolitiikan yhtenä tehtävänä on oltava varautuminen ja sopeutuminen ilmastonmuutoksen seurauksiin sekä kiireellisten säännösten antaminen vaadittavista sopeuttamistoimenpiteistä, etenkin jäätiköiden sulamisen vuoksi, joka johtaa merenpinnan kohoamiseen sekä lisääntyneeseen tulvariskiin satamissa ja rannikkoalueilla, ja edellyttää tässä yhteydessä, että kaikki asiaan kuuluvat politiikan alat, erityisesti tutkimuspolitiikka, antavat tukensa; 12. muistuttaa, että jäätiköiden sulaminen aiheuttaa paitsi merenpinnan kohoamista myös korjaamatonta vahinkoa ihmisten, eläinten ja kasvien elinympäristöille, ja suhtautuu siksi myönteisesti komission aikomukseen esittää Pohjoista jäämerta koskeva aloite; kehottaa lisäksi tiedeyhteisöä ja päätöksentekijöitä kartoittamaan uusia mahdollisuuksia napajäätiköiden suojelemiseksi; 13. katsoo, että merten kestävä hoito edellyttää rannikkoalueiden kestävää hoitoa ja että EU:n rannikoiden rakennushankkeissa on siksi aina otettava huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset ja ilmastonmuutoksesta johtuva merenpinnan nousu, hiekkaeroosio sekä myrskyjen esiintymistiheyden ja voimakkuuden kasvu; 14. tukee maaliskuussa 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston asettamaa tavoitetta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä puolella vuoteen 2050 mennessä ja toistaa vaatimuksensa siitä, että meripolitiikalla vähennetään huomattavasti kyseisiä päästöjä muun muassa sisällyttämällä merenkulku päästökauppajärjestelmään sekä lisäämällä tutkimusta sekä merten käytöstä uusiutuvana energialähteenä että entistä puhtaampien alusten uusien propulsiotekniikoiden kehittämistä silmällä pitäen; katsoo, että Euroopan asema edelläkävijänä ilmastonmuutoksen torjunnassa voisi edistää ja laajentaa Euroopan johtavaa asemaa ympäristöteknologiassa ja tutkimuksessa; 15. kehottaa painokkaasti komissiota torjumaan entistä kunnianhimoisemmin rikin ja typen oksidien päästöjä sekä alusten kiinteitä jätteitä; toistaa tässä yhteydessä, että on tarpeen tiivistää yhteistyötä Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kanssa, sekä kehottaa erityisesti:
16. pitää tervetulleena toteutettuja toimenpiteitä, jotka koskevat joidenkin alusten merellä harjoittamien valvomattomien päästöjen satelliittivalvontaa; kehottaa kuitenkin laatimaan sääntöjä, joilla alukset velvoitetaan käyttämään ulkoisista tekijöistä riippumattomia (ja patentoituja) laitteita, jotka mustien laatikoiden tapaan mahdollistavat säiliöihin ja tankkeihin otettavien ja niistä poistuvien nesteiden määrän ja luonteen säännöllisen tallentamisen muistiin; katsoo, että näiden tallenteiden tarkastelu antaisi mahdollisuuden selvittää, onko öljyjätteiden valvomattomia ja laittomia päästöjä tapahtunut; 17. toistaa jäsenvaltioille ja komissiolle antamansa kehotuksen tarjota nykyistä huomattavasti parempia kannustimia maissa tuotetun sähkön toimittamiseksi satamissa oleville aluksille, kun otetaan huomioon monia satamakaupunkeja ja -alueita vaivaavat ilmansaasteet; kehottaa näin ollen tekemään ehdotuksen energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27. lokakuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY(2) muuttamiseksi siten, että jäsenvaltioita, jotka hyödyntävät kyseisen direktiivin 14 mukaista verovapautusta säiliö-öljyn osalta, olisi vaadittava vapauttamaan verosta vastaavasti myös maista otettava sähkö; huomauttaa, että sähkön ja säiliö-öljyn yhdenvertainen verokohtelu kannustaisi merkittävästi satamia ja laivanomistajia osallistumaan satamakaupunkien ilmansaasteiden vähentämiseen panostamalla sähkön toimittamiseen aluksille satamissa; 18. toteaa jälleen, että merten saastuminen maalta käsin muodostaa merkittävän osuuden merten kaikista saasteista ja että komissio ei ole tähän mennessä käsitellyt tätä asiaa; pyytää siksi jälleen komissiota antamaan toimintasuunnitelman kyseisen saastumisen vähentämisestä ja korostaa jäsenvaltioille suuntaamaansa vaatimusta panna viipymättä täytäntöön asiaa koskevat säädökset kuten vesipuitedirektiivi(3); painottaa, että vesipuitedirektiivin täytäntöönpanoon kuuluu myös toimintasuunnitelma viime sotien ammusjätteiden määrittämisestä ja poistamisesta Pohjanmerestä ja Itämerestä; 19. kehottaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita käynnistämään hylkyjen ja vedenalaisten arkeologisten paikkojen kartoittamisohjelman – kun otetaan huomioon, että ne ovat tärkeä osa yhteisön historiallista kulttuuriperintöä – jolla edistettäisiin näiden paikkojen tuntemusta ja tutkimusta, estettäisiin niiden pilaantuminen ja mahdollistettaisiin siten niiden tarkoituksenmukainen suojelu; 20. kehottaa asiasta vastaavia toimielimiä hyväksymään mahdollisimman pian kolmannen Erika-meriturvallisuuspaketin ja kehottaa jäsenvaltioita aloittamaan viipymättä meriturvallisuuspaketin toimeenpanon tarjoamalla sellaisia oikeudellisia välineitä, joita tarvitaan merialueiden kehityksen kannalta tuhoisien onnettomuuksien tai tapahtumien, kuten Erika - ja Prestige-alusten onnettomuuksien, estämiseksi tai niiden seurausten korjaamiseksi; 21. katsoo, että meristrategiapuitedirektiivin(4) olisi oltava EU:n yhdennetyssä meripolitiikassa ympäristönäkökohtien kulmakivenä; toteaa, että mainitussa direktiivissä lausutaan, että alueilla, joilla meren tila on kriittinen, olisi suunniteltava ja toteutettava nopeutettuja toimenpiteitä ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi; korostaa, että tällaisilla alueilla on erityisen tärkeää, että komissio koordinoi eri aloja, ohjelmia ja strategioita sekä myöntää riittävästi taloudellista tukea; korostaa, että yhdennetyn meripolitiikan saavuttamiseksi siihen on liitettävä myös maissa tapahtuva toiminta, kuten maatalous, jätevesihuolto, liikenne ja energian tuotanto; katsoo, että kyseiset alueet voivat toimia todellisen ja täysin yhdennetyn meripolitiikan pilottialueina; 22. pitää myönteisenä komission tekemää kartoitusta merenkulkijoiden jäämisestä sosiaaliturvaa ja työntekijöiden suojelua koskevan yhteisön eri alojen lainsäädännön ulkopuolelle (esimerkiksi direktiivi 98/59/EY työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä(5), direktiivi 2001/23/EY työntekijöiden oikeuksien turvaamisesta yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä(6), direktiivi 2002/14/EY työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä(7) ja direktiivi 96/71/EY palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon(8)); ehdottaa, että näitä direktiivejä tarkistetaan tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa; 23. kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä niin tehneet, ratifioimaan mahdollisimman pian vuonna 2006 hyväksytyn merenkulkualan työvoimaa koskevan yleissopimuksen, jolla pyritään parantamaan merenkulkijoiden elin- ja työolosuhteita ja estämään epäoikeudenmukainen kilpailu merenkulun alalla päivittämällä ja kodifioimalla voimassa olevia kansainvälisiä työnormeja kokonaisuudessaan; 24. kehottaa komissiota ajantasaistamaan merenkulkijoiden työajan valvonnasta yhteisön satamissa käyvillä aluksilla annetun direktiivin 1999/95/EY(9) sekä niitä kysymyksiä koskevan lainsäädännön, jotka kuuluvat komission toimivaltaan mutta joita ei säännellä tai säännellään vain osittain yhteisön tasolla, kuten työvoiman vuokrausyrityksiä koskevat säännöt tai työntekijän oikeus saada kirjallinen työsopimus; 25. katsoo, että alueellisten ja paikallisten kumppaneiden osallistuminen on erittäin tärkeää meripolitiikan menestymisen kannalta; katsoo, että näin ollen Euroopan rannikkoalueiden välistä yhteistyötä ja yhteyttä on tiivistettävä edistämällä koordinoituja strategioita kehityksen ja kilpailukyvyn vauhdittamiseksi sekä sovittamalla hallinnon eri tasot tehokkaammin yhteen; 26. toistaa vaatimuksensa EU:n meripolitiikan yhdennetyn lähestymistavan noudattamisesta tulevaisuudessa ja kehottaa komissiota vahvistamaan sen poliittista kehystä sekä alueellista, sosiaalista ja taloudellista koheesiota luomalla yhteyden Manner-Euroopan olennaisiin politiikan aloihin; kehottaa julkaisemaan EU:n meripolitiikkaa koskevan kertomuksen joka toinen vuosi ja käymään säännöllistä ja julkista keskustelua kaikkien osapuolten kanssa; kehottaa tulevia neuvoston puheenjohtajavaltioita sisällyttämään meripolitiikan työohjelmiinsa; kehottaa lisäksi komissiota selvästi osoittamaan vuosittain kaikki EU:n varoin rahoitetut meriä koskevat hankkeet; 27. suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen edistää neuvotteluja, joissa pyritään parantamaan merialueita koskevan yhteisen vastuun hallintaa kolmansien maiden kanssa, ja kannattaa vahvasti yhteistyön lisäämistä naapurimaiden kanssa kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevien merialueiden suojelemiseksi; 28. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan YK:n ja IMO:n puitteissa aktiivisesti useiden jäsenvaltioiden ajamaa aloitetta, jonka mukaan oikeus meri- ja ilmateitse tapahtuvaan takaa-ajoon olisi ulotettava rannikkovaltioiden aluevesille sillä edellytyksellä, että kyseiset maat siihen suostuvat, sekä kehittämään keskinäisen avunannon mekanismin merirosvoustilanteiden varalle; 29. kehottaa komissiota luomaan uuden integroidun meripolitiikan puitteissa mahdollisimman pian koordinointia ja keskinäistä avunantoa koskevan yhteisön järjestelmän, joka antaa jäsenvaltion lipun alla purjehtiville ja kansainvälisillä vesillä toimiville sota-aluksille mahdollisuuden suojella toisten jäsenvaltioiden kalastus- ja kauppa-aluksia; 30. katsoo, että kattava EU:n meri- ja merentutkimusstrategia on elintärkeä ja että sille on annettava asianmukainen rahoitus nykyisestä tutkimuksen seitsemännestä puiteohjelmasta sekä tulevista ohjelmista; 31. kannattaa sitä, että meripolitiikka otetaan huomioon asianmukaisesti EU:n talousarviossa ja välineissä vuoden 2013 jälkeen, ja kehottaa ottamaan tämän huomioon EU:n meripolitiikasta säännöllisesti annettavien kertomusten yhteenvedoissa; 32. panee myös tyytyväisenä merkille 14. joulukuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston antaman suosituksen, jonka mukaan meripolitiikassa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden erilaiset ominaispiirteet ja merialueet, mukaan lukien rannikkoalueet, saaret ja syrjäisimmät alueet; 33. tunnustaa päätösvallan kuuluvan tällä alalla jäsenvaltioille, mutta odottaa kuitenkin mielenkiinnolla komission julkaisemaa suunnitelmaa merten aluesuunnittelun helpottamiseksi jäsenvaltioissa; huomauttaa, että on säilyttävä asianmukainen tasapaino talouteen, yhteiskuntaan, alueisiin ja ympäristöön liittyvien näkökohtien välillä; 34. korostaa, että rannikkoalueiden, saarten ja syrjäisimpien alueiden Euroopan unioniin tuoma poikkeuksellinen merellinen ulottuvuus tarjoaa ainutlaatuisia mahdollisuuksia muun muassa innovaation, tutkimuksen, ympäristön ja biologisen monimuotoisuuden alalla, ja että tulevan yhdennetyn eurooppalaisen meripolitiikan on hyödynnettävä näitä mahdollisuuksia; tunnustaa huippuosaamiskeskusten perustamisen olevan toivottavaa ja suosittaa, että rannikkoalueilla sijaitsevia nykyisiä yliopistojen tutkimuskeskuksia kannustettaisiin ja tuettaisiin; 35. katsoo, että aaltoenergia on merkittävä vaihtoehtoinen puhdas energianlähde, ja kehottaa komissiota ottamaan tämän energiamuodon huomioon tulevissa toimintasuunnitelmissaan; 36. katsoo, että Euroopan unionin yhdennetyn meripolitiikan tavoitteena olisi kalastusalalla oltava alan nykyaikaistamisen ja kestävän, tasapainoisen ja oikeudenmukaisen kehityksen edistäminen koko unionissa varmistamalla sen sosioekonominen elinkelpoisuus ja kalavarojen kestävyys ja turvaamalla elintarvikeomavaraisuus, elintarviketurvallisuus, kalatuotteiden saatavuus, työpaikkojen säilyminen ja kalastajien elinolosuhteiden parantaminen; 37. katsoo, että tähän asti meren luonnonvarojen kestävyydestä tai kalastuslaivastojen ja unionin rannikkoyhteisöjen elinkelpoisuudesta ei ole huolehdittu asianmukaisesti yhteisessä kalastuspolitiikassa ja että siksi unionin yhdennettyä meripolitiikkaa pitäisi kehittää niin, että yhteisessä kalastuspolitiikassa (YKP) vältettäisiin epäkohdat, esimerkiksi liiallinen keskittyminen ja puutteet vesialueiden alueellisen erilaisuuden huomioon ottamisessa; 38. katsoo, että mereen liittyvien uusien ja parempien työpaikkojen luominen etenkin kalastusalalla riippuu myös siitä, että varmistetaan oikeudenmukaiset ja riittävät tulot, asianmukaiset työolot (terveys ja turvallisuus mukaan luettuina) ja koulutusmahdollisuudet alalla työskenteleville henkilöille; 39. vaatii jäsenvaltioita tunnustamaan vastavuoroisesti kalastusalusten perämiehen ja mekaanikon tehtäviin vaadittavat ammattitutkinnot; 40. toistaa, että tarvitaan tuki- tai korvausmekanismeja, joiden avulla maksetaan korvauksia kalakantojen elvytys- tai ekosysteemien suojelutoimenpiteiden sosioekonomisista vaikutuksista kärsimään joutuneille kalastajille etenkin epäsuotuisimmilla alueilla ja köyhimmissä yhteisöissä; 41. toistaa, että on tarpeen lisätä eri jäsenvaltioissa suoritettavan tieteellisen tutkimuksen tukea kalastusalalla erityisesti tutkimusta, teknologian kehittämistä ja demonstrointia koskevan seitsemännen puiteohjelman toimilla; 42. kehottaa antamaan yhteisön tukea tarvittavien tehokkaiden toimenpiteiden toteuttamiseen, jotta varmistetaan asianmukaiset varat miehistöjen evakuointi-, avustus- ja pelastustoimille; 43. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle.
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö |