Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 21. toukokuuta 2008 - Strasbourg
Metallisen elohopean viennin kieltäminen ja turvallinen varastointi ***II
 Ympäristönsuojelu rikosoikeudellisin keinoin ***I
 Maatalousalan yritysrakenteita ja tuotantomenetelmiä koskevat tutkimukset ***I
 Maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseksi täytettävät edellytykset ***I
 Maanteiden kansainvälinen tavaraliikenne (uudelleenlaadittu) ***I
 Satelliittivälitteisiä matkaviestintäpalveluja tarjoavien järjestelmien valitseminen ja valtuuttaminen ***I
 Yritysten liiketoimintaympäristön yksinkertaistaminen yhtiöoikeuden, tilinpäätösten ja tilintarkastuksen alalla
 Naisten osallistuminen tieteelliseen tutkimukseen
 Laivanromutustoiminnan parantaminen (vihreä kirja)
 Ilmastonmuutokseen liittyvät tieteelliset tosiasiat: havaintoja ja suosituksia päätöksentekoa varten
 Turkin edistymiskertomus 2007

Metallisen elohopean viennin kieltäminen ja turvallinen varastointi ***II
PDF 185kWORD 34k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. toukokuuta 2008 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi metallisen elohopean viennin kieltämisestä ja turvallisesta varastoinnista (11488/1/2007 – C6-0034/2008 – 2006/0206(COD))
P6_TA(2008)0214A6-0102/2008

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (11488/1/2007 – C6-0034/2008),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0636))

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0102/2008),

1.   hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 21. toukokuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi metallisen elohopean ja tiettyjen elohopeayhdisteiden ja -seosten viennin kieltämisestä sekä metallisen elohopean turvallisesta varastoinnista

P6_TC2-COD(2006)0206


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin toisessa käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o .../2008.)

(1) Hyväksytyt tekstit 20.6.2007, P6_TA(2007)0267.


Ympäristönsuojelu rikosoikeudellisin keinoin ***I
PDF 183kWORD 33k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. toukokuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin (KOM(2007)0051 – C6-0063/2007 – 2007/0022(COD))
P6_TA(2008)0215A6-0154/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0051),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 175 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0063/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0154/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. toukokuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/.../EY antamiseksi ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin

P6_TC1-COD(2007)0022


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2008/.../EY.)


Maatalousalan yritysrakenteita ja tuotantomenetelmiä koskevat tutkimukset ***I
PDF 184kWORD 73k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. toukokuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maatilojen rakennetutkimuksista ja maatalouden tuotantomenetelmiä koskevasta tutkimuksesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 571/88 kumoamisesta (KOM(2007)0245 – C6-0127/2007 – 2007/0084(COD))
P6_TA(2008)0216A6-0061/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0245),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 285 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0127/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A6-0061/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. toukokuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi maatilojen rakennetutkimuksista ja maatalouden tuotantomenetelmiä koskevasta tutkimuksesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 571/88 kumoamisesta

P6_TC1-COD(2007)0084


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o .../2008.)


Maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseksi täytettävät edellytykset ***I
PDF 445kWORD 210k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Liite
Liite
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. toukokuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseksi täytettäviä edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä (KOM(2007)0263 – C6-0145/2007 – 2007/0098(COD))
P6_TA(2008)0217A6-0087/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0263),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 71 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0145/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0087/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. toukokuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseksi täytettäviä edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta

P6_TC1-COD(2007)0098


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(2),

ovat kuulleet Euroopan tietosuojavaltuutettua,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Sellaisten maantieliikenteen sisämarkkinoiden toteuttaminen, joilla vallitsevat tasapuoliset kilpailuolosuhteet, edellyttää maanteiden tavara- tai henkilöliikenteen harjoittajan ammattiin, jäljempänä 'maanteiden liikenteenharjoittajan ammatti', pääsyä koskevien yhteisten sääntöjen yhdenmukaista soveltamista. Yhteiset säännöt edistävät liikenteenharjoittajien ammatillisen pätevyyden korkeaa tasoa, markkinoiden järkeistämistä, tarjottujen palvelujen laadun paranemista liikenteenharjoittajien, niiden asiakkaiden ja koko talouselämän eduksi sekä liikenneturvallisuuden paranemista. Ne edistävät myös liikenteenharjoittajien sijoittautumisoikeuden tehokasta käyttöä.

(2)  Maanteiden kansallisen ja kansainvälisen tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajien ammattiin pääsystä sekä tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä toimenpiteistä näiden liikenteenharjoittajien sijoittautumisvapauden tehokkaan käyttämisen edistämiseksi 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetussa direktiivissä 96/26/EY(4) vahvistetaan maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin pääsyä koskevat vähimmäisedellytykset sekä säädetään tähän tarkoitukseen tarvittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta. Saadut kokemukset, vaikutusten arviointi ja useat tutkimukset osoittavat kuitenkin, että direktiiviä sovelletaan hyvin eri tavoin eri jäsenvaltioissa. Tällä epäyhtenäisyydellä on monia kielteisiä seurauksia, kuten kilpailun vääristyminen, markkinoiden puutteellinen avoimuus, epäyhtenäinen valvonta sekä riski, että heikon ammatillisen pätevyyden omaavat yritykset rikkovat liikenneturvallisuussääntöjä ja sosiaalialan sääntöjä tai noudattavat niitä puutteellisesti, mikä saattaa tahrata alan julkista kuvaa.

(3)  Nämä seuraukset ovat sitäkin haitallisempia, koska ne voivat vaarantaa maantieliikenteen sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan. Kaikilla yhteisön yrityksillä on vapaa pääsy kansainvälisille tavaraliikennemarkkinoille ja tiettyihin kabotaasitoimintoihin. Ainoa näille yrityksille asetettu ehto on se, että niillä on yhteisön liikennelupa, jonka ne voivat saada täytettyään ammattiin pääsyä koskevat edellytykset [maanteiden kansainvälisten tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä annetun] asetuksen (EY) N:o .../2008(5) mukaisesti ja [linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä annetun] asetuksen (EY) N:o .../2008(6) mukaisesti.

(4)  Maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin pääsyä koskevia voimassa olevia sääntöjä on syytä uudenaikaistaa, jotta voitaisiin varmistaa niiden yhdenmukaisempi ja tehokkaampi soveltaminen. Koska näiden sääntöjen noudattaminen on perusedellytys yhteisön markkinoille pääsylle ja koska markkinoille pääsyä koskevat yhteisön säädökset ovat asetuksia, asetus vaikuttaa sopivimmalta välineeltä ammattiin pääsyn sääntelyyn.

(5)  Tasapuolisen kilpailun edistämiseksi ammatin harjoittamista koskevia yhteisiä sääntöjä olisi sovellettava mahdollisimman laajasti kaikkiin yrityksiin. Asetuksen soveltamisalaan ei kuitenkaan tarvitse ottaa yrityksiä, jotka harjoittavat yksinomaan liikennettä, jolla on vain hyvin vähäinen vaikutus liikennemarkkinoihin.

(6)  Sijoittautumisjäsenvaltion olisi valvottava, että yritys täyttää jatkuvasti tässä asetuksessa säädetyt edellytykset, jotta kyseinen jäsenvaltio voisi tarvittaessa peruuttaa määräajaksi tai kokonaan luvat, joiden nojalla kyseinen yritys voi toimia markkinoilla. Jotta ammattiin pääsyä koskevia edellytyksiä voitaisiin noudattaa asianmukaisesti ja noudattamista voitaisiin valvoa luotettavasti, yrityksillä on oltava pysyvä ja tosiasiallinen toimipaikka.

(7)  Luonnolliset henkilöt, joilla on vaadittu hyvä maine ja ammatillinen pätevyys, olisi nimettävä selkeästi ja heidän henkilöllisyytensä olisi ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille. Näiden henkilöiden, joista käytetään nimitystä "liikenteestä vastaava henkilö", olisi asuttava jossakin jäsenvaltiossa sekä jatkuvasti ja tosiasiallisesti johdettava liikenneyritysten kuljetustoimintaa. On syytä tarkentaa, millä edellytyksin henkilön katsotaan johtavan jatkuvasti ja tosiasiallisesti yrityksen kuljetustoimintaa.

(8)  Liikenteestä vastaavan henkilön hyvämaineisuus edellyttää, että häntä ei ole tuomittu vakavista rikoksista tai hänelle ei ole määrätty ankaria seuraamuksia erityisesti tieliikennettä koskevien yhteisön säädösten rikkomisesta. Yhteisön säädösten soveltamisalaan kuuluvilla aloilla on tarpeellista määritellä yhteisesti sellaiset rikkomistyypit ja niiden vakavuusasteet, jotka saattavat tahrata yrityksen hyvän maineen.

(9)  Komission pitäisi pyrkiä varmistamaan, että vakavista rikkomisista seuraa eri jäsenvaltioissa yhtä ankara rangaistus, sekä ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin asian varmistamiseksi.

(10)  Maantieliikenneyrityksellä on oltava vähintään vakavaraisuus, joka riittää turvaamaan yrityksen toiminnan käynnistämisen ja asianmukaisen hoitamisen. ▐On syytä ottaa käyttöön hyvin määritellyt ja tilannetta ▐kuvaavat taloudelliset indikaattorit, jotka voidaan laskea tilinpäätösten pohjalta. Yrityksillä tulisi halutessaan olla mahdollisuus osoittaa vakavaraisuutensa pankkitakauksella tai muulla rahoitusvälineellä, kuten vakuutuksella, mikä voi olla näille yrityksille yksinkertaisempi ja edullisempi menetelmä.

(11)  Korkea ammatillinen pätevyys voi parantaa maantieliikennealan sosioekonomista tehokkuutta. Tästä syystä liikenteestä vastaavan henkilön tehtävään pyrkivien olisi saatava korkeatasoista koulutusta. Jotta koulutusta ja kokeita koskevat edellytykset olisivat yhdenmukaisempia ja hakijoiden kannalta läpinäkyvämpiä, on syytä säätää, että jäsenvaltiot hyväksyvät määrittelemiensä perusteiden mukaisesti koe- ja koulutuskeskukset. ▐Sisämarkkinoiden perustamisesta lähtien kansalliset markkinat eivät ole enää olleet toisistaan erillisiä. Tästä syystä henkilöillä, jotka haluavat johtaa kuljetustoimintoja, on oltava riittävät tiedot, jotta he pystyvät johtamaan sekä kansallisia että kansainvälisiä kuljetustoimintoja. Luettelo aihepiireistä, jotka on tunnettava ammatillista pätevyyttä osoittavan todistuksen saamiseksi, sekä kokeiden järjestämistä koskevat yksityiskohtaiset ohjeet tulevat todennäköisesti muuttumaan tekniikan kehityksen myötä, joten ne on voitava saattaa ajan tasalle.

(12)  Jotta kilpailu olisi tasapuolista ja maantieliikenteen sääntöjä noudatettaisiin täysimääräisesti, valvonnan on oltava samantasoista kaikissa jäsenvaltioissa. Tässä suhteessa keskeisessä asemassa ovat kansalliset viranomaiset, joiden tehtävänä on yritysten valvonta ja niiden lupien hyväksyminen, ja olisikin varmistettava, että viranomaiset toteuttavat tarvittaessa riittävät toimenpiteet etenkin vakavimmissa tapauksissa lupien määräaikaiseksi tai pysyväksi peruuttamiseksi taikka laiminlyönteihin tai tahallisiin rikkomisiin syyllistyneiden liikenteestä vastaavien henkilöiden julistamiseksi tehtäväänsä soveltumattomiksi. Tätä ennen toimenpidettä on tarkasteltava asianmukaisesti suhteellisuusperiaatteen kannalta. Yritystä olisi kuitenkin varoitettava etukäteen ja sille olisi annettava riittävästi aikaa korjata tilanteensa ennen tällaisten seuraamusten määräämistä.

(13)  Järjestäytyneempi hallinnollinen yhteistyö jäsenvaltioiden kesken tehostaisi useissa jäsenvaltioissa toimivien yritysten valvontaa ja alentaisi hallintokustannuksia. Sähköiset yritysrekisterit, jotka on liitetty yhteen Euroopan tasolla henkilötietojen suojaa koskevia yhteisön sääntöjä noudattaen, helpottaisivat tällaista yhteistyötä ja alentaisivat valvontaan liittyviä kustannuksia sekä yrityksiltä että viranomaisilta. Useimmissa jäsenvaltioissa on jo kansallisia sähköisiä rekisterejä. Myös jäsenvaltioiden välinen yhteenliittämisinfrastruktuuri on jo olemassa. Tällaisten kansallisten yritysrekisterien järjestelmällisempi käyttö ja niiden yhteenliittäminen Euroopan tasolla voitaisiin siis toteuttaa varsin edullisesti. Tämä puolestaan alentaisi merkittävästi valvonnasta aiheutuvia hallintokustannuksia ja parantaisi sen tehokkuutta.

(14)  Tietyt rekistereihin sisältyvät tiedot rikkomisista ja seuraamuksista ovat luonteeltaan henkilökohtaisia. Tästä syystä jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY(7) noudatetaan erityisesti siltä osin║kuin on kyse tietojen käsittelyn viranomaisvalvonnasta, rekisteriin merkittyjen henkilöiden informoinnista ja heidän oikeudestaan saada tietoja ja vastustaa henkilötietojensa käsittelyä. Tämän asetuksen soveltamiseksi tämäntyyppisiä tietoja on tarpeellista säilyttää vähintään kahden vuoden ajan, jotta voidaan välttää lupansa menettäneiden yritysten sijoittautuminen muihin jäsenvaltioihin.

(15)  Kansallisten rekisterien yhteenliittäminen on välttämätöntä nopean ja tehokkaan tiedonvaihdon mahdollistamiseksi jäsenvaltioiden välillä ja sen varmistamiseksi, ettei liikenteenharjoittajilla ole houkutusta tehdä vakavia rikkomisia tai ottaa tällaisten rikkomisten riskiä muissa jäsenvaltioissa kuin omassa sijoittautumisvaltiossaan. Yhteenliittäminen edellyttää, että yhteisössä määritellään vaihdettavien tietojen tarkka muoto ja tiedonvaihdon tekniset menettelyt.

(16)  Jotta jäsenvaltioiden välinen tiedonvaihto olisi tehokasta, olisi nimettävä kansalliset yhteyspisteet ja määriteltävä tietyt määräaikoja ja toimitettavien tietojen luonnetta koskevat yhteisön menettelyt.

(17)  Sijoittautumisvapauden helpottamiseksi olisi maantieliikenteen harjoittajan lähtömaan toimivaltaisten viranomaisten antamien asianomaisten asiakirjojen esittäminen hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoitettavan kyseessä olevan toiminnan edellyttämästä hyvästä maineesta, kunhan varmistetaan, ettei kyseisiä henkilöitä ole todettu soveltumattomiksi harjoittamaan ammattia muissa lähtöjäsenvaltioissaan.

(18)  Sijoittautumisvapauden helpottamiseksi sijoittautumisjäsenvaltion on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi ammatillisesta pätevyydestä yhteisen mallin mukainen todistus, joka on myönnetty tässä asetuksessa annettujen säännösten mukaisesti.

(19)  Tämän asetuksen säännösten soveltamista on seurattava tiiviimmin yhteisön tasolla. Tätä varten komission on esitettävä säännöllisesti maantieliikennealan yritysten hyvää mainetta, vakavaraisuutta ja ammatillista pätevyyttä koskevia kertomuksia, jotka on laadittu kansallisten rekisterien perusteella laadittujen kertomusten pohjalta.

(20)  Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(21)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin pääsyä koskevien sääntöjen uudenaikaistaminen niiden yhdenmukaisemman ja vertailukelpoisemman soveltamisen varmistamiseksi jäsenvaltioissa,║vaan se voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on║näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(22)  Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(8) mukaisesti.

(23)  Komission olisi erityisesti voitava laatia luettelo sellaisten vakavien rikkomisten luokista, tyypeistä ja vakavuusasteista, joiden vuoksi maanteiden liikenteenharjoittaja saattaa joissakin tilanteissa menettää vaaditun hyvän maineen, mukauttaa tekniikan kehitykseen tämän asetuksen liite, joka koskee tietoja, jotka jäsenvaltioiden on otettava huomioon ammatillisen pätevyyden tunnustamisessa, ja liite, jossa esitetään ammatillista pätevyyttä osoittavan todistuksen malli, sekä laatia luettelo rikkomisista, joiden vuoksi viranomaiset saattavat tietyissä tilanteissa ja suhteessa rikkomisen luonteeseen harkita ammatin harjoittamista koskevan luvan määräaikaista tai pysyvää peruuttamista tai ammatin harjoittamiseen sopimattomaksi julistamista. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia tai täydentää asetusta lisäämällä siihen uusia muita kuin keskeisiä osia, toimenpiteistä on päätettävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn tavallisesti sovellettavia määräaikoja olisi tehokkuussyistä lyhennettävä ammatillista pätevyyttä osoittavan todistuksen mallia päivitettäessä.

(24)  Direktiivi 96/26/EY olisi kumottava,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

Yleiset säännökset

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.  Tällä asetuksella säännellään maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin pääsyä ja kyseisen ammatin harjoittamista.

2.  Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin yhteisöön sijoittautuneisiin yrityksiin, jotka harjoittavat maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia. Sitä sovelletaan myös yrityksiin, jotka aikovat harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia, ja maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia harjoittavia yrityksiä koskevien viittausten katsotaan tarvittaessa tarkoittavan myös yrityksiä, jotka aikovat harjoittaa kyseistä toimintaa.

3.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tätä asetusta ei sovelleta:

   a) yrityksiin, jotka harjoittavat maanteiden tavaraliikenteen harjoittajan ammattia yksinomaan moottoriajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä, joiden sallittu kokonaispaino kuormattuna on enintään 3,5 tonnia. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin alentaa tätä rajaa joko kaikkien tai tiettyjen kuljetusluokkien osalta;
   b) yrityksiin, jotka harjoittavat ainoastaan ▐ei-kaupallista maksutonta maanteiden henkilöliikennettä ja joille maanteiden henkilöliikenteen harjoittaminen ei ole pääasiallista toimintaa ja joiden käyttämiä ajoneuvoja kuljettavat niiden omat työntekijät.
   c) yrityksiin, jotka maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia harjoittaessaan käyttävät ainoastaan sellaisia ajoneuvoja, joiden sallittu enimmäisnopeus on 40 km/h.

2 artikla

Määritelmät

║Tässä asetuksessa tarkoitetaan

   a) "maanteiden liikenteenharjoittajan ammatilla' maanteiden henkilöliikenteen harjoittajan ammattia tai maanteiden tavaraliikenteen harjoittajan ammattia;
   b) "maanteiden tavaraliikenteen harjoittajan ammatilla' yrityksen moottoriajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä toisen lukuun harjoittamaa tavaraliikennettä;
   c) "maanteiden henkilöliikenteen harjoittajan ammatilla' yrityksen harjoittamaa toimintaa joko yleisön tai tietyn käyttäjäryhmän kuljettamiseksi matkustajan tai kuljetuksen järjestäjän suorittamaa maksua vastaan yli yhdeksän henkilön, kuljettaja mukaan lukien, kuljettamiseen rakennetulla ja varustetulla ja tähän käyttöön tarkoitetulla moottoriajoneuvolla;
   d) "yrityksellä' luonnollista henkilöä tai voittoa tavoittelevaa tai tavoittelematonta oikeushenkilöä taikka voittoa tavoittelevaa tai tavoittelematonta yhdistystä tai ryhmää, joka ei ole oikeushenkilö, ja julkisen viranomaisen alaista elintä riippumatta siitä, onko se itse oikeushenkilö tai onko viranomainen, jonka alainen se on, oikeushenkilö;
   e) "liikenteestä vastaavalla henkilöllä' yrityksen palveluksessa olevaa luonnollista henkilöä, tai jos yritys on luonnollinen henkilö, tätä samaa henkilöä tai, kun sitä edellytetään, toista luonnollista henkilöä, jonka yritys on nimennyt sopimuksella ja joka johtaa tosiasiallisesti ja jatkuvasti yrityksen kuljetustoimintaa;
   f) "luvalla harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia' hallinnollista päätöstä, jolla tässä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttävälle yritykselle annetaan lupa harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia;
   g) "toimivaltaisella viranomaisella ▐' jäsenvaltion kansallista, alueellista tai paikallista viranomaista, jolla on toimivalta antaa lupa ammatin harjoittamiseen ja joka varmentaa, että yritys täyttää tässä asetuksessa säädetyt edellytykset, ja jolla on valtuudet antaa lupa harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia tai peruuttaa se määräajaksi tai kokonaan;

h)   "sijoittautumisjäsenvaltiolla' jäsenvaltiota, johon yritys on sijoittautunut, riippumatta siitä, tuleeko yrityksen liikenteestä vastaava henkilö kyseisestä jäsenvaltiosta vai

jostain muusta maasta;

3 artikla

Vaatimukset, jotka on täytettävä liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseksi

Yritysten, jotka harjoittavat║maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia, on täytettävä seuraavat vaatimukset:

   a) yrityksen on 5 artiklan mukaisesti oltava tosiasiallisesti ja pysyvästi sijoittautunut johonkin jäsenvaltioon;
   b) yrityksellä on 6 artiklan mukaisesti oltava hyvä maine;
   c) yrityksellä on 7 artiklan mukaisesti oltava riittävä vakavaraisuus;
   d) yrityksellä on 8 artiklan mukaisesti oltava vaadittu ammatillinen pätevyys.

Edellytykset, jotka on täytettävä kunkin vaatimuksen noudattamiseksi, määritellään II luvussa. Tämä asetus ei estä jäsenvaltioita asettamasta lisäedellytyksiä, jotka yritysten on täytettävä saadakseen luvan harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia.

4 artikla

Liikenteestä vastaava henkilö

1.  Yrityksen, joka ▐harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia, on nimettävä ▐vähintään yksi luonnollinen henkilö eli liikenteestä vastaava henkilö, joka täyttää 3 artiklan b ja d alakohdassa säädetyt vaatimukset ja joka myös täyttää seuraavat edellytykset:

   a) hän johtaa tosiasiallisesti ja jatkuvasti yrityksen kuljetustoimintaa;
   b) hänellä on oltava todellinen kytkös yritykseen, toisin sanoen hän on työntekijä, osakas, johtaja, osakkeenomistaja tai hänellä on vastaavanlainen sopimusperusteinen suhde yritykseen tai johtaa sitä tai, jos yritys on luonnollinen henkilö, on tämä sama henkilö tai, jos yritys on henkilöyhtiö, hänellä on laillinen oikeus edustaa yhtiötä ja tehdä sitovia päätöksiä sen nimissä.
   c) hän oleskelee jossakin jäsenvaltiossa.

Yrityksen on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle nimetty liikenteestä vastaava henkilö tai nimetyt liikenteestä vastaavat henkilöt.

2.  ▐Jos yritys ▐ei täytä 3 artiklan d alakohdassa säädettyä ammatillista pätevyyttä koskevaa vaatimusta, toimivaltainen viranomainen voi antaa sille luvan harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia ilman, että liikenteestä vastaava henkilö on nimetty 1 kohdan mukaisesti sillä edellytyksellä, että:

   a) yritys nimeää ▐jonkin muun jossakin jäsenvaltiossa asuvan luonnollisen henkilön, joka täyttää 3 artiklan b ja d alakohdassa säädetyt vaatimukset ja joka on sopimuksella valtuutettu hoitamaan liikenteestä vastaavan henkilön tehtäviä yrityksen lukuun, ja ilmoittaa tästä toimivaltaiselle viranomaiselle;
   b) yrityksen ja liikenteestä vastaavan henkilön välisessä sopimuksessa määritellään tehtävät, jotka asianomaisen henkilön on suoritettava jatkuvasti, ja ilmoitetaan hänelle liikenteestä vastaavana henkilönä kuuluvat vastuut; sopimuksessa määriteltäviin tehtäviin kuuluvat erityisesti tehtävät, jotka liittyvät ajoneuvojen huollon hallintaan, kuljetussopimusten ja -asiakirjojen tarkastamiseen, kirjanpitoon, lastien tai palvelujen jakamiseen kuljettajille ja ajoneuvoille sekä turvallisuusmenettelyjen tarkastamiseen;
   c) nimetty henkilö johtaa liikenteestä vastaavana henkilönä enintään neljän eri yrityksen kuljetustoimintoja. Toimivaltainen viranomainen voi päättää liikenteestä vastaavan henkilön johdettavana olevien ajoneuvojen enimmäismäärän, joka on enintään 50 kutakin liikenteestä vastaavaa henkilöä kohden;
   d) nimetty henkilö on riippumaton muista yrityksistä, jotka pyytävät yritystä suorittamaan kuljetuksia tai suorittavat kuljetuksia yrityksen lukuun.
  

II LUKU

Edellytykset, jotka on täytettävä

5 artikla

Sijoittautumisvaatimukseen liittyvät edellytykset

Täyttääkseen 3 artiklan a alakohdassa säädetyn edellytyksen ▐yrityksellä on oltava kyseessä olevassa jäsenvaltiossa:

   a) ║ toimipaikka, jossa sillä on toimitilat, joissa se säilyttää yrityksen asiakirjoja laissa säädetyn ajan, erityisesti kaikkia kirjanpitoon ja henkilöstöhallintoon liittyviä asiakirjoja sekä muita asiakirjoja turvallisilla tietovälineillä, jotka viranomaisen, jolla on toimivalta antaa lupa ammatin harjoittamiseen, on voitava saada käyttöönsä varmistaakseen tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten noudattamisen, minkä lisäksi kaikki henkilötietojen suojelua koskevat asiaankuuluvat vaatimukset on täytettävä;
   b) yksi tai useampi ajoneuvo, jotka se omistaa joko täysin tai pitää muulla tavoin hallinnassaan esimerkiksi osamaksu-, vuokra- tai leasingsopimuksella taikka ostosopimuksella ja jotka on rekisteröity ▐kyseisessä jäsenvaltiossa;
   c) toimintojen tehokas ja jatkuva johtaminen kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevalla varikolla, jossa on tarvittavat tilat ja välineet, ja lisäksi yrityksen on voitava esittää pyynnöstä todisteet sijoittautumisvaltiossa sijaitsevasta paikasta, jossa ajoneuvot ovat pysäköityinä silloin, kun niitä ei käytetä.

6 artikla

Hyvämaineisuusvaatimukseen liittyvät edellytykset

1.  Tämän asetuksen 3 artiklan b alakohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on määritettävä edellytykset, jotka yrityksen ja liikenteestä vastaavan henkilön on täytettävä tämän asetuksen mukaisesti, jotta molemmat täyttävät hyvää mainetta koskevan vaatimuksen, jollei 2 kohdasta muuta johdu.

Näihin edellytyksiin on kuuluttava seuraavat vaatimukset:

  a) ei ole perusteltuja syitä epäillä yrityksen, sen liikenteestä vastaavan henkilön tai muun asiaankuuluvan henkilöstön hyvää mainetta; tällaisia syitä ovat esimerkiksi voimassa olevien kansallisten sääntöjen vakavasta rikkomisesta johtuvat tuomiot tai rangaistukset seuraavilla aloilla:
   i) kauppaoikeus,
   ii) insolvenssioikeus,
   iii) ammattia koskevat työ- ja palkkaehdot,
   iv) tieliikenne,
   v) ammatillinen vastuu ja
   vi) ihmis- tai huumekauppa;
  b) liikenteestä vastaavaa henkilöä tai liikenneyritystä ei ole tuomittu oikeudessa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa sellaisista vakavista rikkomisista ▐, jotka koskevat erityisesti seuraavilla aloilla annettuja yhteisön säännöksiä:

   i) kuljettajien ajo- ja lepoajat, työajat ja valvontalaitteiden asentaminen ja käyttö; varmistustoimenpiteiden on koskettava niiden jatkuvaa noudattamista, tietojen arkistointia ja hankittujen henkilötietojen suojaamista;
   ii) kansainvälisessä liikenteessä käytettävien hyötyajoneuvojen suurimmat sallitut painot ja mitat;
   iii) kuljettajien perustason pätevyys ja jatkokoulutus;
   iv) hyötyajoneuvojen ajokelpoisuus mukaan luettuna moottoriajoneuvojen pakolliset katsastukset;
   v) pääsy maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille tai tapauksesta riippuen pääsy maanteiden henkilöliikenteen markkinoille;
   vi) vaarallisten aineiden maantiekuljetusten turvallisuus;
   vii) nopeudenrajoittimien asentaminen ja käyttö tietyissä ajoneuvoluokissa;
   viii) ajokortti;
   ix) ammattiin pääsy;

2.  Edellä olevan 1 kohdan toisen alakohdan b alakohdan soveltamiseksi:

   a) liikenteestä vastaavalle henkilölle tai liikenneyritykselle yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa annetut tuomiot tai määrätyt rangaistukset liitteessä III tarkoitettujen yhteisön säännöksien erittäin vakavista rikkomisista johtavat hyvän maineen menetykseen asianmukaisesti suoritetun hallinnollisen menettelyn jälkeen ja tarvittaessa yrityksen tiloissa tehdyn tarkastuksen jälkeen, ellei toimivaltainen viranomainen poikkeuksellisesti ja asianmukaisesti perusteltujen syiden nojalla katso, että tämä on suhteeton toimenpide. Siinä tapauksessa poikkeukselliset ja perustellut syyt kirjataan kansalliseen rekisteriin ja mainitaan 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa. Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, jotka liittyvät liitteen II a hyväksymiseen, jotta siinä otettaisiin huomioon tieliikennealan yhteisön säännöstön kehittyminen, hyväksytään 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
   b) komissio antaa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2010 luettelon sellaisten rikkomisten vakavuutta koskevista luokista, tyypeistä ja asteista, jotka voivat johtaa hyvän maineen menettämiseen. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon kyseisiä rikkomisia koskevat tiedot, mukaan luettuna muilta jäsenvaltioilta saadut tiedot, kun ne asettavat ensisijaiset tavoitteet 11 artiklan 2 kohdan mukaisia tarkastuksia varten.

Tähän luetteloon liittyvät toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 24 artiklan 3 kohdassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Tätä varten ja viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2010 komissio

   i) säätää yleisimpien rikkomisten luokista ja tyypeistä
   ii) määrittää rikkomisten vakavuusasteen sillä perusteella, miten todennäköisesti ne aiheuttavat kuoleman tai vakavan loukkaantumisen riskin
   iii) säätää esiintymistiheydestä, jonka ylityttyä toistuvat rikkomiset katsotaan vakavammiksi ottaen huomioon liikenteestä vastaavan henkilön johtamassa liikennetoiminnassa käytettyjen kuljettajien määrä.

3.  Hyvää mainetta koskevan vaatimuksen ei saa katsoa täyttyvän, ennen kuin kyseinen asia on voimassa olevien kansallisten säännösten nojalla korjattu tai on ryhdytty muihin vaikutukseltaan vastaaviin toimenpiteisiin.

7 artikla

Vakavaraisuusvaatimukseen liittyvät edellytykset

1.  Tämän asetuksen 3 artiklan c alakohdan soveltamiseksi yrityksen on pystyttävä jatkuvasti vastaamaan taloudellisista velvoitteistaan tilikauden aikana. Tätä varten yrityksen on osoitettava tilintarkastajan tai muun asianmukaisesti hyväksytyn henkilön vahvistaman tilinpäätöksen pohjalta, että sillä on kunakin vuonna käytössään pääomaa ja vararahastoja vähintään 9 000 euron arvosta, kun käytössä on vain yksi ajoneuvo, ja vähintään 5 000 euron arvosta jokaisen käytetyn lisäajoneuvon osalta.

Pääomavarat on todennettava vahvistetulla kauppataseella tai verotaseella.

Henkilöiden, jotka hakevat maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin ensimmäistä kertaa, on toimitettava vahvistettu avaustase.

Tämän asetuksen soveltamiseksi euron arvo niinä kansallisina valuuttoina, jotka eivät osallistu rahaliiton kolmanteen vaiheeseen, määritellään joka vuosi. Sovellettavina kursseina käytetään lokakuun ensimmäisenä työpäivänä vahvistettuja ja Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistuja kursseja. Kurssit tulevat voimaan seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut kirjanpitoerät ymmärretään siten kuin ne määritellään yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetussa neljännessä neuvoston direktiivissä 78/660/ETY(9).

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä, että yritys todistaa vakavaraisuutensa yhden tai useamman pankin tai muun rahoituslaitoksen, myös vakuutusyhtiön, antamalla todistuksella, joka osoittaa, että yritykselle on annettu yhteisvastuullinen pankkitakaus tai muu vastaava vakuus 1 kohdan a alakohdassa vahvistetuille määrille. Viranomainen, jolla on toimivalta antaa lupa ammatin harjoittamiseen, voi vedota pankkitakaukseen tai vakuutukseen, ja niitä ei voida vapauttaa ilman mainitun viranomaisen suostumusta. Toimivaltainen viranomainen määrittelee myös, missä olosuhteissa pankkitakaus tai vakuutus voidaan vaatia maksettavaksi ja vapauttaa muiden velkojien hyväksi.

3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tilinpäätöksen tai 2 kohdassa tarkoitetun takauksen, jotka on tarkastettava, on kuuluttava taloudelliselle yksikölle, joka on sijoittautunut sen jäsenvaltion alueelle, jossa lupaa haetaan, eikä mahdollisille muille taloudellisille yksiköille, jotka ovat sijoittautuneet jonkin muun jäsenvaltion alueelle.

8 artikla

Ammatillista pätevyyttä koskevaan vaatimukseen liittyvät edellytykset

1.  Tämän asetuksen 3 artiklan d alakohdan soveltamiseksi kyseessä olevalla henkilöllä tai henkilöillä ▐on oltava liitteessä I olevassa I osassa tarkoitettua koulutustasoa vastaavat tiedot kyseisessä osassa luetelluissa aihepiireissä. Tämä osoitetaan ▐suorittamalla pakollinen kirjallinen koe, jota voidaan täydentää suullisella kokeella, jos jäsenvaltio niin päättää. Kokeet järjestetään liitteessä I olevan II osan mukaisesti.

2.  Asianomaisten henkilöiden on osallistuttava kokeeseen siinä jäsenvaltiossa, jossa he asuvat.

3.  Ammatillisen pätevyyden osoittamiseksi järjestettäviä kirjallisia ja suullisia kokeita saavat järjestää ainoastaan viranomaiset ja laitokset, jotka jäsenvaltio on hyväksynyt tähän tehtävään määrittelemiensä kriteerien pohjalta. Jäsenvaltioiden on tarkastettava säännöllisesti, että niiden hyväksymät viranomaiset tai laitokset järjestävät kokeita liitteessä I vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

4.  Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä määrittelemiensä molemminpuolisesti yhteensopivien kriteerien pohjalta laitokset, joilla on valmiudet antaa hakijoille korkealaatuista koulutusta, jotta he voivat valmistautua tehokkaasti kokeeseen, sekä jatkokoulutusta, jotta liikenteestä vastaavat henkilöt voivat halutessaan saattaa tietonsa ajan tasalle. Jäsenvaltioiden on tarkastettava säännöllisesti, että laitokset täyttävät jatkuvasti kriteerit, joiden pohjalta ne on hyväksytty.

5.  Jäsenvaltiot voivat vapauttaa kokeesta henkilöt, jotka osoittavat, että heillä on vähintään kymmenen vuoden yhtäjaksoinen käytännön kokemus liikennettä harjoittavan yrityksen johtotehtävistä tämän asetuksen julkaisemista edeltävältä ajalta.

6.  Jäsenvaltiot voivat edistää liikenteestä vastaavien henkilöiden osallistumista liitteessä I kuvattuun koulutukseen ja 8 artiklan 1 kohdassa kuvattuun kokeeseen kymmenen vuoden välein, jotta varmistetaan, että kyseiset henkilöt ovat tietoisia alan kehityksestä.

7.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liikenteestä vastaavat henkilöt, joilla on käytännön kokemusta ja jotka palaavat ammattiin viiden vuoden tauon jälkeen, osallistuvat tarvittavaan uudelleenkoulutukseen ja tietojen päivittämiseen, jotka ovat tarpeen, jotta he voivat todistaa jatkuvan ammatillisen pätevyytensä ja tietonsa alalla sovellettavan lainsäädännön uusimmasta kehityksestä.

8.  Jäsenvaltiot voivat vapauttaa ▐korkea-asteen ja teknisen alan tutkintotodistusten haltijat ▐koulutuksesta tutkintotodistuksiin sisältyvissä aihepiireissä sekä kokeesta, jos tutkintotodistukset on annettu kyseisessä jäsenvaltiossa ja ne ovat edellyttäneet osallistumista kursseihin liitteessä I luetelluista aihepiireistä ja jäsenvaltiot ovat nimenneet ne erityisesti tätä tarkoitusta varten.

9.  Ammatillinen pätevyys on osoitettava 3 kohdassa tarkoitetun viranomaisen tai laitoksen antamalla todistuksella. Todistusta ei voi siirtää toiselle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle. Todistus laaditaan liitteessä II olevan mallin mukaisesti, ja siinä on oltava todistuksen myöntäneen hyväksytyn viranomaisen tai laitoksen koholeima tai sinetti.

10.  Komissio mukauttaa liitteet I ja II tekniikan kehitykseen. Näistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, päätetään liitteen I osalta 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen ja liitteen II osalta 24 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

11.  Koulutusta, kokeita ja hyväksyntää koskevaa jäsenvaltioiden välistä kokemusten ja tietojen vaihtoa edistetään ensisijaisesti mutta ei yksinomaan 24 artiklassa tarkoitetussa komiteassa ja kaikissa muissa komission mahdollisesti nimeämissä elimissä.

III LUKU

Lupien myöntäminen ja valvonta

9 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

1.  Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka huolehtii tämän asetuksen asianmukaisesta täytäntöönpanosta. Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet:

   a) käsitellä yritysten tekemiä hakemuksia;
   b) antaa lupa ammatin harjoittamiseen sekä peruuttaa tällainen lupa määräajaksi tai kokonaan;
   c) julistaa luonnollinen henkilö soveltumattomaksi johtamaan yrityksen kuljetustoimintaa liikenteestä vastaavana henkilönä;
   d) suorittaa tarkastuksia, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että yritys täyttää 3 artiklassa säädetyt vaatimukset.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava kaikki edellytykset, joiden täyttämistä vaaditaan tämän asetuksen nojalla, mahdolliset muut kansalliset säännökset, menettelyt, joita asiasta kiinnostuneiden hakijoiden on noudatettava, sekä niitä koskevat ohjeet.

10 artikla

Hakemusten käsittely ja rekisteröinti

1.  Liikenneyritykselle, joka täyttää 3 artiklassa säädetyt vaatimukset, on hakemuksesta annettava lupa maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseen. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että hakemuksen tehnyt yritys täyttää kyseisessä artiklassa säädetyt vaatimukset.

2.  Toimivaltainen viranomainen on vastuussa 15 artiklassa tarkoitetun sähköisen rekisterin päivittämisestä ja ylläpidosta.

Toimivaltaisen viranomaisen on kirjattava 15 artiklassa tarkoitettuun sähköiseen rekisteriin yrityksen virallinen nimi, sen nimeämän liikenteestä vastaavan henkilön nimi ja tiedot henkilön soveltuvuudesta kuljetustoiminnan johtamiseen, toimipaikan osoite, käytettyjen ajoneuvojen lukumäärä ja, jos lupa koskee myös kansainvälistä liikennettä, yhteisön liikenneluvan ja sen oikeaksi todistettujen jäljennösten sarjanumerot.

3.  Toimivaltaisen viranomaisen on käsiteltävä lupahakemus mahdollisimman nopeasti ja kolmen kuukauden kuluessa.

   4. Toimivaltaisen viranomaisen on 1 päivästä tammikuuta 2012 alkaen epävarmoissa tapauksissa yrityksen hyvää mainetta arvioidessaan tarkastettava, että yrityksen nimeämiä liikenteestä vastaavia henkilöitä ei ole hakemuksen tekohetkellä julistettu jossain jäsenvaltiossa soveltumattomaksi johtamaan yrityksen kuljetustoimintaa 13 artiklan mukaisesti.

5.  Yritysten, joilla on lupa harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia, on ilmoitettava 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja koskevista muutoksista 28 päivän kuluessa luvan antaneelle toimivaltaiselle viranomaiselle.

11 artikla

Tarkastukset

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava, että yritykset, joille ne ovat antaneet luvan harjoittaa maantieliikenteen harjoittajan ammattia, täyttävät jatkuvasti 3 artiklassa säädetyt vaatimukset. Tätä varten niiden on tarkastettava viiden vuoden välein, että yritykset täyttävät edelleen kunkin näistä vaatimuksista.

Komissio mukauttaa säännöllisten tarkastusten jaksot tekniseen edistykseen erityisesti 15 artiklassa tarkoitettujen kansallisten sähköisten rekisterien osalta. Koska näiden toimenpiteiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, ne hyväksytään 25 artiklan 3 kohdassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2.  Edellä 1 kohdassa säädettyjen tarkastusten lisäksi toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tarkastuksia, jotka kohdennetaan yrityksiin, jotka on luokiteltu riskiyrityksiksi jäsenvaltioiden Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/22/EY(10) 9 artiklan soveltamiseksi perustaman järjestelmän mukaisesti. Jäsenvaltioiden on laajennettava tämä riskiluokitusjärjestelmä kattamaan kaikki tämän asetuksen 6 artiklassa määritellyt rikkomiset.

3.  Jäsenvaltion on komission pyynnöstä tehtävä vaaditut tarkastukset sen varmistamiseksi, että yritys täyttää edelleen ammattiin pääsyä koskevat edellytykset. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle tämän pyynnöstä tehtyjen tarkastusten tulokset sekä toteutetut toimenpiteet, jos havaitaan, ettei yritys enää täytä tässä asetuksessa säädettyjä edellytyksiä.

12 artikla

Varoitusmenettely ja luvan peruuttamismenettely

1.  Jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että on mahdollista, ettei ▐yritys enää täytä 3 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, sen on ilmoitettava siitä yritykselle ▐. Jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että yritys ei enää täytä jotakin kyseisistä vaatimuksista, se voi antaa yritykselle aikaa tilanteen korjaamiseksi seuraavissa määräajoissa:

   a) enintään kolmen kuukauden määräaika korvaavan liikenteestä vastaavan henkilön palvelukseen ottamiseksi, jos liikenteestä vastaava henkilö ei enää täytä hyvää mainetta tai ammatillista pätevyyttä koskevia vaatimuksia; määräaikaa voidaan jatkaa kolmella kuukaudella, jos kyse on liikenteestä vastaavan henkilön kuolemasta tai fyysisestä vammautumisesta;
   b) enintään kolmen kuukauden määräaika, jos yrityksen on korjattava tilanteensa osoittaakseen, että sillä on tosiasiallinen ja pysyvä toimipaikka;
   c) enintään kuuden kuukauden määräaika, jos vakavaraisuutta koskeva vaatimus ei täyty, jotta yritys voi osoittaa realistisiin olettamuksiin pohjautuvan rahoitussuunnitelman avulla, että vakavaraisuutta koskeva vaatimus täyttyy jälleen jatkuvasti seuraavasta tilikaudesta alkaen.

2.  Toimivaltainen viranomainen voi vaatia niitä yrityksiä, joiden lupa on peruutettu, varmistamaan, että niiden liikenteestä vastaavat henkilöt osallistuvat koulutukseen ja läpäisevät 8 artiklassa tarkoitetun kokeen ennen korjaavien toimenpiteiden toteuttamista.

3.  Jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että yritys ei enää täytä yhtä tai useampaa 3 artiklassa säädettyä vaatimusta, sen on peruutettava yritykselle myönnetty lupa harjoittaa maantieliikenteen ammatinharjoittajan ammattia viimeistään 1 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen puitteissa.

13 artikla

Liikenteestä vastaavan henkilön julistaminen ammattiin soveltumattomaksi

1.  Edellä mainitun 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa vakavissa rikkomistapauksissa, joiden vakavuudesta ovat osoituksena niiden järjestelmällinen ja harkittu luonne tai pyrkimykset salata tosiasiat ja joista liikenteestä vastaava henkilö on vastuussa, toimivaltaisen viranomaisen on julistettava yrityksen, jonka lupa on peruutettu, liikenteestä vastaava henkilö soveltumattomaksi johtamaan yrityksen kuljetustoimintaa.

2.  Siihen saakka kunnes toteutetaan asiaankuuluvien kansallisten määräysten mukaisia korjaavia toimenpiteitä sen henkilön, joka on julistettu soveltumattomaksi johtamaan kuljetustoimintaa, 8 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu todistus ammatillisesta pätevyydestä ei ole enää voimassa missään jäsenvaltiossa.

14 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten päätökset ja muutoksenhaku

1.  Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on perusteltava tämän asetuksen nojalla tekemänsä kielteiset päätökset, mukaan luettuna maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin pääsyä koskevan hakemuksen hylkääminen, olemassa olevan luvan peruuttaminen määräajaksi tai kokonaan ja julistaminen liikenteestä vastaavan henkilön ammattiin soveltumattomaksi.

Näissä päätöksissä on otettava huomioon saatavilla olevat tiedot rikkomisista, jotka yritys tai jokin sen liikenteestä vastaavista henkilöistä on tehnyt muissa jäsenvaltioissa ja jotka voivat tahrata yrityksen hyvän maineen, sekä kaikki muut toimivaltaisen viranomaisen saatavilla olevat tiedot.

Päätöksissä on määriteltävä korjaavat toimenpiteet, joita sovelletaan tapauksissa, joissa on kyse luvan peruuttamisesta tai ammattiin soveltumattomaksi julistamisesta.

2.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kyseessä olevilla yrityksillä ja henkilöillä on mahdollisuus hakea muutosta 1 kohdassa tarkoitettuihin päätöksiin myös tuomioistuimelta. ▐

IV LUKU

Yksinkertaistaminen ja hallinnollinen yhteistyö

15 artikla

Kansalliset sähköiset rekisterit

1.  Tämän asetuksen ja etenkin sen 10, 11, 12, 13 ja 25 artiklan täytäntöönpanemiseksi kunkin jäsenvaltion on ylläpidettävä kansallista sähköistä rekisteriä maantiekuljetusyrityksistä ja liikenteestä vastaavista henkilöistä, joille jäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen on antanut luvan harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia. Rekisteriin sisältyviä tietoja on käsiteltävä tätä tarkoitusta varten nimetyn ja tietojen käytöstä ja ajantasaistamisesta vastaavan viranomaisen valvonnassa. Kansallisessa sähköisessä rekisterissä on oltava yksi julkinen ja yksi luottamuksellinen osa. Sähköisen rekisterin on oltava verkossa kaikkien kyseisen jäsenvaltion 9 artiklassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä. Sähköisen rekisterin luottamuksellinen osa on muiden kuin toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä ainoastaan siinä tapauksessa, että niillä on asianmukainen toimivalta tehdä tarkastuksia ja määrätä seuraamuksia tieliikenteen alalla ja kyseessä olevat virkamiehet ovat valantehneitä.

Komissio määrittää yhdessä jäsenvaltioiden kanssa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2010 kansalliseen sähköiseen rekisteriin tallennettavien tietojen rakennetta koskevat vähimmäisvaatimukset.

Jäsenvaltion kansallisen sähköisen rekisterin tieliikenneyrityksiin liittyvässä osassa on oltava seuraavat tiedot:

   a) yrityksen nimi ja oikeudellinen muoto;
   b) toimipaikan osoite;
   c) hyvää mainetta ja ammatillista pätevyyttä koskevan vaatimuksen täyttämiseksi nimettyjen liikenteestä vastaavien henkilöiden nimet sekä laillisen edustajan nimi, jos tämä on eri henkilö;
   d) lupatyyppi, luvan kattamien ajoneuvojen lukumäärä sekä tarvittaessa yhteisön liikenneluvan ja sen oikeaksi todistettujen jäljennösten sarjanumerot sekä kunkin sellaisen ajoneuvon rekisterinumero, jota käytetään luvan nojalla yrityksen sijoittautumisjäsenvaltion ulkopuolella;
   e) sellaisten ▐vakavien rikkomisten ▐lukumäärä, luokka ja tyyppi, joista on määrätty seuraamuksia kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana;
   f) niiden henkilöiden nimet, jotka on julistettu soveltumattomiksi johtamaan yrityksen kuljetustoimintaa kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana, sekä sovellettavat korjaavat toimenpiteet.

Jäsenvaltion kansallisen sähköisen rekisterin liikenteestä vastaavaan henkilöön liittyvässä osassa on oltava seuraavat tiedot:

   a) sen henkilön nimi, jonka on todettu soveltuvan johtamaan liikennetoimintaa tai yritystä;
   b) johdettavan yrityksen tai johdettavien yritysten nimi, oikeudellinen muoto ja osoite.

Jäsenvaltiot voivat halutessaan säilyttää 1 kohdan kolmannen alakohdan e ja f alakohdissa tarkoitetut tiedot eri rekistereissä. Siinä tapauksessa asiaankuuluvien tietojen on oltava kyseessä olevan jäsenvaltion kaikkien toimivaltaisten viranomaisten saatavissa pyynnöstä tai suoraan. Pyydetyt tiedot on toimitettava kymmenen päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Joka tapauksessa 1 kohdan kolmannen alakohdan e ja f alakohdissa tarkoitetut tiedot annetaan muiden kuin toimivaltaisten viranomaisten käyttöön vain, jos niillä on asianmukainen toimivalta tehdä tarkastuksia ja määrätä rangaistuksia tieliikenteen alalla ja jos niiden palveluksessa olevat virkamiehet ovat valantehneitä tai heillä on muuten virallinen salassapitovelvollisuus.

2.  Tiedot yrityksistä, joiden lupa on peruutettu ▐, on säilytettävä rekisterissä kahden vuoden ajan luvan peruuttamisen umpeutumisesta alkaen, ja sen jälkeen ne on poistettava välittömästi.

Tiedot henkilöistä, jotka on julistettu ammattiin soveltumattomiksi, on säilytettävä rekisterissä siihen asti, että kyseisen henkilön hyvä maine todetaan uudelleen 6 artiklan 3 kohdan säännösten mukaisesti. Sen jälkeen, kun kyseiset korjaavat toimenpiteet tai vastaavat toimenpiteet on suoritettu, tiedot on poistettava välittömästi.

Kyseisissä tiedoissa on eriteltävä luvan peruuttamisen tai soveltumattomaksi julistamisen syyt ja niiden kesto.

3.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki sähköisessä rekisterissä olevat tiedot ja erityisesti 1 kohdan kolmannen alakohdan e ja f alakohdassa tarkoitetut tiedot ovat ajan tasalla ja paikkansa pitäviä.

4.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta kansalliset sähköiset rekisterit voidaan liittää yhteen yhteisön tasolla viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010. Yhteenliittäminen on toteutettava siten, että kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat hakea tietoja kaikkien jäsenvaltioiden sähköisistä rekistereistä. Komissio toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän kohdan täytäntöönpanon helpottamiseksi.

5.  Edellä olevan 4 kohdan soveltamiseksi komissio vahvistaa 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen yhteiset säännöt, jotka koskevat vaihdettavien tietojen muotoa sekä muiden jäsenvaltioiden sähköisissä rekistereissä tehtäviin automaattisiin tiedonhakuihin liittyviä teknisiä menettelyjä.

16 artikla

Henkilötietojen suoja

Direktiivin 95/46/EY soveltamisen osalta jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että

   a) kaikille henkilöille ilmoitetaan, kun heitä koskevia tietoja merkitään rekisteriin tai niitä aiotaan luovuttaa sivullisille. Annettavissa tiedoissa on yksilöitävä tietojen käsittelystä vastaava viranomainen, käsiteltävien tietojen tyyppi ja käsittelyn tarkoitus;
   b) kaikilla henkilöillä on oikeus tutustua itseään koskeviin tietoihin näiden tietojen käsittelystä vastaavan viranomaisen luona. Tämä oikeus on taattava vapaasti, kohtuullisin väliajoin ja ilman aiheetonta viivytystä tai aiheettomia kustannuksia näiden ▐tietojen pyytäjälle;
   c) kaikilla henkilöillä on oikeus saada oikaistuiksi, poistetuiksi tai suojatuiksi sellaiset itseään koskevat tiedot, jotka ovat puutteellisia tai virheellisiä;
   d) kaikilla henkilöillä on oikeus vastustaa itseään koskevien tietojen käsittelyä perusteltujen ja pakottavien syiden vuoksi. Jos vastustus on perusteltua, kyseisiä tietoja ei saa enää käsitellä.

17 artikla

Jäsenvaltioiden välinen hallinnollinen yhteistyö

1.  Kun jäsenvaltio toteaa sellaisen yrityksen tekemän rikkomisen, jonka luvan on myöntänyt jonkin toisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, ja kun tämä rikkominen on vakavuudeltaan sellainen, että se voi johtaa luvan peruuttamiseen määräajaksi tai kokonaan tämän asetuksen nojalla, jäsenvaltion on ilmoitettava kyseiselle toiselle jäsenvaltiolle kaikki hallussaan olevat tiedot tällaisista rikkomisista ja niistä määräämistään seuraamuksista.

2.  Jäsenvaltioiden on nimettävä kansallinen yhteyspiste, joka vastaa tämän asetuksen soveltamista koskevien tietojen vaihdosta muiden jäsenvaltioiden kanssa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kansallisen yhteyspisteensä nimi ja osoite viimeistään [...](11). Komissio laatii luettelon kaikista kansallisista yhteyspisteistä ja toimittaa sen jäsenvaltioille.

3.  Jäsenvaltioiden, jotka vaihtavat tietoja tämän asetuksen nojalla, on käytettävä 2 kohdan mukaisesti nimettyjä kansallisia yhteyspisteitä.

4.  Jäsenvaltioiden, jotka vaihtavat tietoja 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista rikkomisista tai liikenteestä vastaavista henkilöistä, jotka on julistettu ammattiin soveltumattomiksi, on noudatettava [maanteiden kansainvälisten tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä annetun] asetuksen (EY) N:o …/2008 12 artiklan 1 kohdassa tai tapauksesta riippuen [linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä annetun] asetuksen (EY) N:o .../2008 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja menettelyjä ja määräaikoja. Jäsenvaltion, joka saa toiselta jäsenvaltiolta tiedon tuomioon johtaneesta vakavasta rikkomisesta, on kirjattava ilmoitettu rikkominen kansalliseen sähköiseen rekisteriinsä.

V LUKU

Todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroinen tunnustaminen

18 artikla

Hyvään maineeseen liittyvät todistukset ja muut asiakirjat

1.  ▐Sijoittautumisjäsenvaltion on maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin pääsyä varten hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi hyvästä maineesta rikosrekisteriote tai, jos tällaista ei ole, liikenteestä vastaavan henkilön aikaisemman asuinjäsenvaltion tai -valtioiden toimivaltaisen oikeus- tai hallintoviranomaisen antama vastaava asiakirja, ▐sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan 4 kohdan soveltamista.

2.  Jos jäsenvaltio asettaa omille kansalaisilleen tiettyjä hyvää mainetta koskevia vaatimuksia eikä tällaisten vaatimusten täyttymistä voida todistaa 1 kohdassa tarkoitetulla asiakirjalla, kyseisen jäsenvaltion on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta riittäväksi todisteeksi aikaisemman asuinjäsenvaltion tai -valtioiden toimivaltaisen oikeus- tai hallintoviranomaisen antama todistus, joka osoittaa, että nämä vaatimukset on täytetty. Todistuksen on koskettava niitä erityisiä seikkoja, joita ▐sijoittautumisjäsenvaltio pitää asiaan vaikuttavina.

3.  Jos liikenteestä vastaavan henkilön aikaisempi asuinjäsenvaltio tai -valtiot ei anna 1 ja 2 kohdan mukaisesti vaadittua asiakirjaa, se voidaan korvata valaehtoisella ilmoituksella tai juhlallisella vakuutuksella, jonka asianomainen antaa sen jäsenvaltion toimivaltaiselle oikeus- tai hallintoviranomaiselle tai tarvittaessa notaarille, jossa liikenteestä vastaava henkilö viimeksi asui; mainitun viranomaisen tai notaarin on annettava todistus, jolla valaehtoinen ilmoitus tai juhlallinen vakuutus todistetaan oikeaksi.

4.  Edellä 1 ja 2 kohdan mukaisesti annetut asiakirjat eivät niitä esitettäessä saa olla kolmea kuukautta vanhempia. Tämä edellytys koskee myös 3 kohdan mukaisesti annettuja ilmoituksia ja vakuutuksia.

19 artikla

Vakavaraisuuteen liittyvät todistukset

Jos jäsenvaltio asettaa kansalaisilleen tiettyjä vakavaraisuutta koskevia vaatimuksia 7 artiklassa säädettyjen vaatimusten lisäksi, kyseisen jäsenvaltion on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden kansalaisten osalta riittäväksi todisteeksi liikenteestä vastaavan henkilön aikaisemman asuinjäsenvaltion tai -valtioiden toimivaltaisen hallintoviranomaisen antama todistus, joka osoittaa, että nämä vaatimukset on täytetty. Todistuksen on koskettava niitä erityisiä tietoja, joita uusi sijoittautumisjäsenvaltio pitää asiaan vaikuttavina.

20 artikla

Todistukset ammatillisesta pätevyydestä

1.  Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi ammatillisesta pätevyydestä liitteessä II olevan mallin mukaiset todistukset, joita ovat antaneet tätä tarkoitusta varten hyväksytyt viranomaiset tai laitokset.

2.  Ennen [...](12) annettujen ammatillista pätevyyttä osoittavien todistusten, jotka on annettu tuohon päivään asti voimassa olevien säännösten nojalla, on katsottava vastaavan liitteessä II olevan mallin mukaista todistusta ja ne on tunnustettava osoituksiksi ammatillisesta pätevyydestä kaikissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle todistuksista, jotka ne tunnustavat todisteeksi ammatillisesta pätevyydestä tämän artiklan soveltamiseksi.

VI LUKU

Loppusäännökset

21 artikla

Rangaistukset

1.  Jäsenvaltioiden on säädettävä rangaistuksista, joita sovelletaan tämän asetuksen säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet näiden säännösten soveltamisen varmistamiseksi. Säädettyjen rangaistusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2012 ja ilmoitettava viipymättä niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin rangaistuksiin lukeutuvat erityisesti ammatin harjoittamista koskevan luvan peruuttaminen, kyseisen luvan ▐peruuttaminen kokonaan sekä rikkomisiin syyllistyneiden yritysten liikenteestä vastaavien henkilöiden julistaminen ammattiin soveltumattomiksi. Seuraamuksiin kuuluu myös sellaisen yrityksen käyttämän ajoneuvon takavarikointi, joka harjoittaa liikennettä ilman tässä asetuksessa säädettyä lupaa.

22 artikla

Siirtymäsäännökset

Yritysten, joilla on ennen tämän asetuksen voimaantulopäivää lupa harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia, on noudatettava tämän asetuksen säännöksiä viimeistään kahden vuoden kuluttua mainitusta ajankohdasta.

23 artikla

Keskinäinen avunanto

║Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä ja avustettava toisiaan tämän asetuksen soveltamiseksi. Niiden on vaihdettava tietoja kaikista vakavista rikkomisesta annetuista tuomioista tai muista erityisistä seikoista, jotka voivat vaikuttaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseen; tietojenvaihdon on tapahduttava henkilötietojen suojeluun sovellettavien säännösten ja määräysten mukaisesti. ▐

24 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa tieliikenteen valvontalaitteista 20 päivänä joulukuuta 1985 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85(13) 18 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea.

2.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

3.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

4.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 5 kohdan b alakohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset. Päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 3 kohdan c alakohdassa sekä 4 kohdan b ja e alakohdassa säädetty aikaraja on yksi kuukausi. Päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 3 kohdan c alakohdassa, 4 kohdan b alakohdassa ja 4 kohdan e alakohdassa säädetyiksi määräajoiksi vahvistetaan yksi kuukausi.

25 artikla

Ammatin harjoittamista koskevat kertomukset

1.  Jäsenvaltioiden on laadittava joka toinen vuosi kertomus toimivaltaisten viranomaisten toiminnasta ja toimitettava se komissiolle. Kertomukseen on sisällyttävä seuraavat tiedot:

   a) analyysi toimialasta hyvän maineen, vakavaraisuuden ja ammatillisen pätevyyden kannalta;
   b) annettujen lupien määrä tyypeittäin ja vuosittain, määräajaksi tai kokonaan peruutettujen lupien määrä ▐ja ammattiin soveltumattomaksi julistamisten määrä sekä näiden syyt;
   c) kunakin vuonna annettujen ammatillista pätevyyttä osoittavien todistusten määrä;
   d) kansallisia sähköisiä rekistereitä ja niiden käyttöä toimivaltaisten viranomaisten taholta koskevat tärkeimmät tilastotiedot;
   e) analyysi tiedonvaihdosta toisten jäsenvaltioiden kanssa ja erityisesti toisille jäsenvaltioille 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti vuosittain ilmoitettujen rikkomisten ja saatujen vastausten määrä sekä 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti vuosittain esitettyjen pyyntöjen ja saatujen vastausten määrä.

2.  Komissio laatii näiden kansallisten kertomusten pohjalta joka toinen vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamisesta. Kertomuksessa arvioidaan erityisesti jäsenvaltioiden välisen tiedonvaihdon toimivuutta. Kertomus julkaistaan samaan aikaan kuin tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006(14) 17 artiklassa tarkoitettu kertomus.

3.  Komissio julkaisee kesäkuun 1 päivään 2009 mennessä kertomuksen mahdollisista vaikutuksista, joita aiheutuisi tämän asetuksen soveltamisalan laajentamisesta koskemaan myös kaupallisia kuljetuksia asianmukaisesti suunnitelluilla ja varustelluilla ajoneuvoilla, joilla voidaan kuljettaa enintään yhdeksää henkilöä, kuljettaja mukaan luettuna. Komissio tekee tarvittaessa asiaa koskevia aloitteita.

26 artikla

Luettelo toimivaltaisista viranomaisista

Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle kesäkuun 1 päivään 2009 mennessä luettelo toimivaltaisista viranomaisista, jotka se on nimennyt antamaan lupia maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseen, sekä luettelo viranomaisista tai laitoksista, jotka on hyväksytty järjestämään kokeita ja myöntämään todistuksia. Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä koko yhteisön kattavan luettelon näistä viranomaisista tai laitoksista.

27 artikla

Kansallisten toimenpiteiden tiedoksi antaminen

Jäsenvaltioiden on ▐toimitettava tässä asetuksessa tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset kirjallisina komissiolle viimeistään kuuden päivän kuluttua niiden hyväksymispäivämäärästä ja ensimmäisen kerran kesäkuun 1 päivään 2009 mennessä.

28 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 96/26/EY.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän asetukseen.

29 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä kesäkuuta 2009 alkaen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty║

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

I.  LUETTELO 8 ARTIKLASSA TARKOITETUISTA AIHEPIIREISTÄ

Jäsenvaltioiden on otettava ammatillisen pätevyyden toteamisessa huomioon ainakin tässä luettelossa mainitut maanteiden tavaraliikennettä ja maanteiden henkilöliikennettä koskevat aihepiirit. Hakijoina olevilta maanteiden liikenteenharjoittajilta vaaditaan näistä aihepiireistä liikennettä harjoittavan yrityksen johtamisessa tarvittava tietojen taso ja käytännön valmiudet.

Jäljempänä ilmoitettu tietojen vähimmäistaso ei voi olla alle Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ammatillisen koulutuksen todistusten vastaavuudesta 16 päivänä heinäkuuta 1985 tehdyn neuvoston päätöksen 85/368/ETY(15) liitteessä tarkoitetun koulutustasojärjestelmän 3 tason eli tason, joka edellyttää oppivelvollisuuskoulua täydennettynä ammatillisella koulutuksella ja teknillisellä lisäkoulutuksella tai teknillisellä koulutuksella tai muulla keskiasteen koulutuksella.

A.  Siviilioikeus

Maanteiden tavara- ja henkilöliikenne

Hakijan on erityisesti:

   1) tunnettava tärkeimmät maantieliikenteessä noudatettavat sopimukset sekä niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet;
   2) kyettävä neuvottelemaan oikeudellisesti päteviä kuljetussopimuksia, erityisesti kuljetusehtojen osalta;

Maanteiden tavaraliikenne

   3) kyettävä arvioimaan asiakkaidensa esittämiä reklamaatioita, jotka koskevat tavaran katoamista tai vahingoittumista kuljetuksen aikana taikka toimituksen myöhästymistä, sekä reklamaatioista aiheutuvia sopimuksen mukaisia velvollisuuksia;
   4) tunnettava tavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävästä rahtisopimuksesta tehdystä yleissopimuksesta (CMR) johtuvat säännöt ja velvollisuudet;

Maanteiden henkilöliikenne

   5) kyettävä arvioimaan asiakkaidensa esittämiä reklamaatioita, jotka koskevat matkustajille tai heidän matkatavaroilleen kuljetuksen aikana sattuneessa onnettomuudessa aiheutuvia vahinkoja tai myöhästymisestä aiheutuvia vahinkoja, sekä reklamaatioista aiheutuvia sopimuksen mukaisia velvollisuuksia.

B.  Kauppaoikeus

Maanteiden tavara- ja henkilöliikenne

Hakijan on erityisesti:

   1) tunnettava liikkeenharjoittamisessa vaadittavat edellytykset ja muodollisuudet, liikkeenharjoittajien yleiset velvollisuudet (rekisteröityminen, kirjanpito jne.) sekä konkurssin seuraukset;
   2) omattava asiaankuuluvat tiedot yhtiömuodoista sekä niiden perustamista ja toimintaa koskevista säännöistä.

C.  Sosiaalioikeus

Maanteiden tavara- ja henkilöliikenne

Hakijan on erityisesti:

   1) tunnettava maantieliikenteen alalla toimivien eri työmarkkinainstituutioiden tehtävät ja toiminta (ammattiliitot, työpaikkaneuvostot, luottamushenkilöt, työsuojelutarkastajat jne.);
   2) tunnettava työnantajan sosiaaliturvavelvoitteet;
   3) tunnettava maantiekuljetusyrityksissä työskentelevien eri työntekijäryhmien työsopimuksiin sovellettavat säännöt (työsopimusmuodot, osapuolten velvollisuudet, työoloja ja työaikaa koskevat säännöt, palkalliset lomat, palkkaus ja muut rahalliset korvaukset, sopimuksen purkaminen jne.);
   4) tunnettava ajoaikaa, lepoaikaa ja työaikaa koskevat säännöt, erityisesti ║asetuksen (EY) N:o 561/2006║,║asetuksen (ETY) N:o 3821/85║, maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä 11 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/15/EY(16) ja direktiivin 2006/22/EY säännökset sekä näiden säädösten soveltaminen käytännössä;
   5) tunnettava kuljettajien perustason ammattipätevyyttä ja jatkokoulutusta koskevat säännöt, erityisesti maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta 15 päivänä heinäkuuta 2003 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2003/59/EY(17) johtuvat säännöt.

D.  Vero-oikeus

Maanteiden tavara- ja henkilöliikenne

Hakijan on tunnettava erityisesti seuraavia veroja koskevat säännöt:

   1) liikennepalvelujen alv;
   2) moottoriajoneuvovero;
   3) tiettyjä maanteiden tavaraliikenteessä käytettäviä ajoneuvoja koskeva vero sekä tiettyjä infrastruktuureita koskevat käyttömaksut;
   4) tulovero.

E.  Yrityksen kaupallinen ja taloudellinen johtaminen

Maanteiden tavara- ja henkilöliikenne

Hakijan on erityisesti:

   1) tunnettava sekkejä, vekseleitä, omia vekseleitä, luottokortteja ja muita maksuvälineitä koskeva lainsäädäntö ja käytäntö;
   2) tunnettava luottolajit (pankkilainat, remburssit, takausvakuudet, kiinnitykset, leasing-toiminta, vuokraus, factoring jne.) sekä niistä aiheutuvat kulut ja velvoitteet;
   3) tiedettävä, mikä tase on, miten se laaditaan ja miten sitä tulkitaan;
   4) pystyttävä lukemaan ja tulkitsemaan tuloslaskelmaa;
   5) pystyttävä arvioimaan yrityksen rahoitusasemaa ja kannattavuutta, erityisesti taloudellisten tunnuslukujen perusteella;
   6) pystyttävä laatimaan talousarvio;
   7) tunnettava yrityksen kustannustekijät (kiinteät kustannukset, muuttuvat kustannukset, liikepääoma, poistot jne.) ja pystyttävä laskemaan kustannukset ajoneuvoa, kilometriä, matkaa tai tonnia kohti;
   8) pystyttävä esittämään organisaatiokaavio yrityksen henkilökunnasta ja laatimaan työsuunnitelmia jne.;
   9) tunnettava markkinoinnin, kuljetuspalvelujen myynninedistämisen, asiakasrekisterin pitämisen, mainonnan, PR-työn yms. periaatteet;
   10) tunnettava maantieliikenteen vakuutuslajit (vastuuvakuutukset, tapaturma- ja henkivakuutukset, vahinkovakuutukset, matkatavaravakuutukset) sekä niihin liittyvät takeet ja velvollisuudet;
   11) tunnettava maantiekuljetusalan telemaattiset sovellukset;

Maanteiden tavaraliikenne

   12) pystyttävä soveltamaan maanteiden tavarakuljetuspalvelujen laskutusta koskevia sääntöjä ja tunnettava Incoterms-toimituslausekkeiden merkitys ja vaikutukset;
   13) tunnettava kuljetusalan tukipalvelut, niiden asema, tehtävät ja niitä mahdollisesti koskevat säännöt;

Maanteiden henkilöliikenne

   14) pystyttävä soveltamaan julkisen ja yksityisen matkustajaliikenteen hinnastoja ja hinnoittelua koskevia sääntöjä;
   15) pystyttävä soveltamaan maanteiden henkilöliikennepalveluiden laskutusta koskevia sääntöjä.

F.  Markkinoille pääsy

Maanteiden tavara- ja henkilöliikenne

Hakijan on erityisesti:

   1) tunnettava säännöt, jotka koskevat toisen lukuun harjoitettavaa maantieliikennettä, alihankintaa ja hyötyajoneuvojen vuokrausta, sekä varsinkin säännöt, jotka koskevat ammatin harjoittamisen virallista järjestelyä, ammattiin pääsyä, yhteisön sisäisten ja yhteisön ulkopuolella harjoitettavien maantieliikenteen lupia, valvontaa ja seuraamuksia;
   2) tunnettava maantieliikennettä harjoittavan yrityksen perustamista koskevat säännöt;
   3) tunnettava asiakirjat, joita maantieliikenteen harjoittamisessa vaaditaan, ja pystyttävä ottamaan käyttöön valvontamenettelyjä, joilla varmistetaan, että jokaista kuljetustapahtumaa ja erityisesti ajoneuvoa, kuljettajaa, lastia tai matkatavaraa koskevia asiakirjoja säilytetään sekä ajoneuvossa että yrityksen toimitiloissa;

Maanteiden tavaraliikenne

   4) tunnettava maanteiden tavaraliikenteen markkinajärjestelyä, rahdin käsittelyä ja logistiikkaa koskevat säännöt;
   5) tunnettava rajanylitysmuodollisuudet, T-asiakirjojen ja TIR-carnet'iden merkitys ja soveltamisala sekä niiden käytöstä aiheutuvat velvollisuudet ja vastuukysymykset;

Maanteiden henkilöliikenne

   6) tunnettava maanteiden henkilöliikenteen markkinajärjestelyä koskevat säännöt;
   7) tunnettava liikennepalvelujen tarjoamista koskevat säännöt ja pystyttävä laatimaan liikennesuunnitelmia.

G.  Tekniset standardit ja toiminnan tekniset näkökohdat

Maanteiden tavara- ja henkilöliikenne

Hakijan on erityisesti:

   1) tunnettava ajoneuvojen painoja ja mittoja koskevat säännöt jäsenvaltioissa sekä näistä säännöistä poikkeavia erityiskuljetuksia koskevat menettelyt;
   2) pystyttävä valitsemaan ajoneuvot ja niiden osat (alusta, moottori, voimansiirtolaitteet, jarrujärjestelmät jne.) yrityksen tarpeiden mukaan;
   3) tunnettava ajoneuvojensa tyyppihyväksyntää, rekisteröintiä ja katsastusta koskevat muodollisuudet;
   4) osattava ottaa huomioon toimenpiteet, joita tarvitaan moottoriajoneuvojen päästöjen aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi ja melun välttämiseksi;
   5) pystyttävä laatimaan huoltosuunnitelmia ajoneuvoille ja niiden varusteille;

Maanteiden tavaraliikenne

   6) tunnettava erilaiset lastinkäsittely- ja kuormauslaitteet (perälaudat, kontit, kuormalavat jne.) ja pystyttävä ottamaan käyttöön tavaroiden kuormaus- ja purkumenetelmiä ja antamaan niitä koskevia ohjeita (lastin jakaminen, pinoaminen, ahtaaminen, kiilaaminen jne.);
   7) tunnettava yhdistetyt kuljetustekniikat, kuten piggy-back- ja ro-ro -kuljetukset;
   8) pystyttävä ottamaan käyttöön menettelyjä, joiden avulla noudatetaan vaarallisten aineiden ja jätteiden kuljetuksia koskevia sääntöjä, jotka sisältyvät erityisesti neuvoston direktiiviin 94/55/EY(18), neuvoston direktiiviin 96/35/EY(19) ja neuvoston asetukseen (ETY) N:o 259/93(20);
   9) pystyttävä noudattamaan pilaantuvien elintarvikkeiden kuljetusta koskevia sääntöjä, erityisesti helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kansainvälisiä kuljetuksia ja tällaisissa kuljetuksissa käytettävää erityiskalustoa koskevan sopimuksen (ATP) määräyksiä;
   10) pystyttävä noudattamaan elävien eläinten kuljetuksia koskevia sääntöjä.

H.  Liikenneturvallisuus

Maanteiden tavara- ja henkilöliikenne

Hakijan on erityisesti:

   1) tunnettava kuljettajilta vaadittava pätevyys (ajokortti, lääkärintodistukset, kelpoisuustodistukset jne.);
   2) pystyttävä varmistamaan, että kuljettajat noudattavat eri jäsenvaltioissa voimassa olevia sääntöjä, kieltoja ja rajoituksia (nopeusrajoitukset, etuajo-oikeus, pysähtyminen ja pysäköiminen, valomerkkien käyttö, liikennemerkit jne.);
   3) pystyttävä laatimaan kuljettajille ohjeita ajoneuvojen, niiden varusteiden ja lastin kuntoa koskevien turvallisuusvaatimusten noudattamisesta sekä ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä;
   4) pystyttävä ottamaan käyttöön onnettomuustilanteissa noudatettavia menetelmiä sekä asianmukaisia menetelmiä onnettomuuksien tai vakavien liikennerikkomusten välttämiseksi;
   5) pystyttävä toteuttamaan menettelyjä lastien turvallisen kiinnittämisen varmistamiseksi ja tunnettava tähän liittyvät tekniikat;

Maanteiden henkilöliikenne

   6) omattava perustiedot jäsenvaltioiden tieverkostosta.

II.  KOKEEN JÄRJESTÄMINEN

1.  Jäsenvaltioiden on järjestettävä pakollinen kirjallinen koe, jonka lisäksi ne voivat järjestää suullisen kokeen varmistaakseen, että hakijoina olevilla maanteiden liikenteenharjoittajilla on I osassa vaadittu tietojen taso kyseisessä liitteessä mainituissa aihepiireissä ja erityisesti kyky käyttää vastaavia välineitä ja tekniikoita sekä täyttää säädetyt täytäntöönpano- ja koordinointitehtävät.

a)  Pakollinen kirjallinen koe koostuu kahdesta osasta:

   kirjalliset kysymykset, jotka ovat joko monivalintakysymyksiä (sisältäen neljä vaihtoehtoa) tai suoraa vastausta edellyttäviä kysymyksiä tai näiden kahden järjestelmän yhdistelmä;
   kirjalliset tehtävät/tapaustutkimukset.

Kummankin osan vähimmäiskesto on kaksi tuntia.

b)  Jos suullinen koe järjestetään, jäsenvaltiot voivat asettaa kokeeseen osallistumisen ehdoksi kirjallisen kokeen läpäisemisen.

2.  Jos jäsenvaltiot järjestävät myös suullisen kokeen, niiden on säädettävä jokaisen kolmen kokeen osalta pisteiden painotuksesta, joka on vähintään 25 prosenttia ja enintään 40 prosenttia kokonaispistemäärästä.

Jos jäsenvaltiot järjestävät vain kirjallisen kokeen, niiden on säädettävä kummankin kokeen osalta pisteiden painotuksesta, joka on vähintään 40 prosenttia ja enintään 60 prosenttia kokonaispistemäärästä.

3.  Hakijoiden on saatava koko kokeesta vähintään 60 prosenttia kokonaispistemäärästä ja jokaisesta yksittäisestä kokeesta vähintään 50 prosenttia kyseisen kokeen kokonaispistemäärästä. Jäsenvaltio voi alentaa rajaa 50 prosentista 40 prosenttiin ainoastaan yhden kokeen osalta.

LIITE II

EUROOPAN YHTEISÖ

(Beigenvärinen paperi – koko DIN A4, synteettinen paperi, 150g/m2 tai enemmän)

(Teksti todistuksen antavan jäsenvaltion virallisella kielellä, sen kaikilla virallisilla kielillä taikka jollain niistä)

Asianomaisen jäsenvaltion tunnus(21)

Toimivaltaisen viranomaisen tai laitoksen nimi(22)

TODISTUS AMMATILLISESTA PÄTEVYYDESTÄ

MAANTEIDEN TAVARALIIKENTEESSÄ [HENKILÖLIIKENTEESSÄ](23)

N:o…………

………………………………………………………………………………………………………………………... todistaa,

että(24) ……………………………………………………………………………………………………………………………...

syntynyt …………………………………….…………….ssa/ssä ……… päivänä ……………………kuuta …………….

on osallistunut koulutukseen ja läpäissyt kokeen (vuosi: ….; kausi: …………..)(25), jotka vaaditaan maanteiden tavaraliikenteen [henkilöliikenteen](26) harjoittajien ammatillista pätevyyttä osoittavan todistuksen saamiseksi, … päivänä ……..kuuta … annetun asetuksen (EY) N:o …/… mukaisesti.

Tämä todistus on riittävä osoitus maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseksi täytettäviä edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä … päivänä …kuuta … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2008 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ammatillisesta pätevyydestä.

Annettu ………………………………………………ssa/ssä ………………………………………………..

………………..…………………………………………..(27)

LIITE III

Luettelo 6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista rikkomisista on seuraava:

1. a)  Kuuden päivän tai kahden viikon enimmäisajoajan ylittäminen vähintään 25 prosentilla.

b)  Päivittäistä enimmäisajoaikaa koskevan rajan ylittäminen päivittäisen työajan aikana vähintään 50 prosentilla pitämättä taukoa tai vähintään 4,5 tunnin pituista keskeytymätöntä lepoaikaa.

2.  Ajopiirturin ja/tai nopeusrajoittimen puuttuminen tai sellaisen laittoman laitteen käyttö, jolla valvontalaitteen ja/tai nopeusrajoittimen tallenteita voidaan muokata tai rekisterien tai ajopiirturista ja/tai kuljettajakortista ladattujen tietojen väärentäminen.

3.  Ajaminen ilman voimassa olevaa ajokelpoisuuden osoittavaa testiä tai ajaminen ajoneuvolla, jossa on muun muassa jarrujärjestelmää, ohjauslaitteen vivustoa, pyöriä/renkaita, jousitusta tai alustaa koskevia vakavia puutteita, joista aiheutuu välitön tieturvallisuusriski, jonka perusteella ajoneuvo voidaan asettaa ajokieltoon.

4.  Liikenteessä kiellettyjen vaarallisten aineiden kuljettaminen tai aineiden kuljettaminen ilman ajoneuvossa vaadittuja kilpiä tai merkkejä.

5.  Matkustajien tai tavaroiden kuljettaminen ilman voimassa olevaa ajokorttia tai sellaisen yrityksen toimesta, jolla ei ole voimassa olevaa yhteisön liikennelupaa.

6.  Kuljettaja käyttää väärennettyä kuljettajakorttia, jonka haltija hän ei ole tai joka on hankittu valheellisten ilmoitusten ja/tai väärennettyjen asiakirjojen avulla.

7.  Enimmäiskuorman ylittäminen tavaroiden kuljetuksessa vähintään 20 prosentilla.

(1) EUVL C ...
(2) EUVL C ...
(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 21. toukokuuta 2008.
(4) EYVL L 124, 23.5.1996, s. 1 ║.
(5) EUVL L ...
(6) EUVL L ...
(7) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.
(8) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23 ║.
(9) EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11 ║.
(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/22/EY, annettu 15. maaliskuuta 2006, tieliikenteen sosiaalilainsäädännöstä annettujen neuvoston asetusten (ETY) N:o 3820/85 ja (ETY) N:o 3821/85 täytäntöönpanoa koskevista vähimmäisedellytyksistä ja neuvoston direktiivin 88/599/ETY kumoamisesta (EUVL L 102, 11.4.2006, s. 35).
(11)* ...
(12)* ...
(13) EYVL L 370, 31.12.1985, s. 8 ║.
(14) EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1.
(15) EYVL L 199, 31.7.1985, s. 56.
(16) EYVL L 80, 23.3.2002, s. 35.
(17) EUVL L 226, 10.9.2003, s. 4.
(18) Neuvoston direktiivi 94/55/EY, annettu 21. marraskuuta 1994, vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 319, 12.12.1994, s. 7).
(19) Neuvoston direktiivi 96/35/EY, annettu 3. kesäkuuta 1996, vaarallisten aineiden maakuljetusten turvallisuusneuvonantajan nimeämisestä ja ammatillisesta pätevyydestä (EYVL L 145, 19.6.1996, s. 10).
(20) Neuvoston asetus (ETY) N:o 259/93, annettu 1. helmikuuta 1993, Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta (EYVL L 30, 6.2.1993, s. 1). Kumottu asetuksella (EY) N:o 1013/2006 (EUVL L 190, 12.7.2006, s. 1).
(21) Valtion tunnus: (B) Belgia, (BG) Bulgaria, (CZ) Tšekki, (DK) Tanska, (D) Saksa, (EST) Viro, (GR) Kreikka, (E) Espanja, (F) Ranska, (IRL) Irlanti, (I) Italia, (CY) Kypros, (LV) Latvia, (LT) Liettua, (L) Luxemburg, (H) Unkari, (NL) Alankomaat, (A) Itävalta, (PL) Puola, (P) Portugali, (RO) Romania, (SLO) Slovenia, (SK) Slovakia, (FIN) Suomi, (S) Ruotsi, (UK) Yhdistynyt kuningaskunta.
(22) Euroopan yhteisön jäsenvaltion todistuksen antamista varten ennalta nimeämä viranomainen tai laitos.
(23) Tarpeeton yliviivataan.
(24) Sukunimi ja etunimi; syntymäpaikka ja -aika.
(25) Tutkinnon tunnistetiedot.
(26) Tarpeeton yliviivataan.
(27) Todistuksen antavan toimivaltaisen viranomaisen tai laitoksen leima ja allekirjoitus.


Maanteiden kansainvälinen tavaraliikenne (uudelleenlaadittu) ***I
PDF 442kWORD 284k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Liite
Liite
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. toukokuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä (uudelleenlaadittu) (KOM(2007)0265 – C6-0146/2007 – 2007/0099(COD))
P6_TA(2008)0218A6-0038/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0265),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 71 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0146/2007),

–   ottaa huomioon 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä(1),

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan 20. marraskuuta 2007 päivätyn kirjeen työjärjestyksen 80 a artiklan 3 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 80 a artiklan ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0038/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna ja mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. toukokuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä (uudelleenlaadittu)

P6_TC1-COD(2007)0099


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen ║,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(3),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(4),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Yhteisössä jäsenvaltion alueelle tai sen alueelta taikka yhden tai useamman jäsenvaltion alueen kautta tapahtuvan maanteiden tavaraliikenteen markkinoille pääsystä 26 päivänä maaliskuuta 1992 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 881/92(5), edellytyksistä, joilla muut kuin jäsenvaltiosta olevat liikenteenharjoittajat voivat harjoittaa kansallista maanteiden tavaraliikennettä jäsenvaltiossa 25 päivänä lokakuuta 1993 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 3118/93(6) ja yhteisistä säännöistä harjoitettaessa jäsenvaltioiden välistä tietyn tyyppistä maanteiden tavaraliikennettä 12 päivänä joulukuuta 2006 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2006/94/EY(7) on tehtävä useita huomattavia muutoksia. Selkeyden ja yksinkertaisuuden vuoksi nämä säädökset olisi uudelleenlaadittava ja yhdistettävä yhdeksi asetukseksi.

(2)  Yhteisen liikennepolitiikan toteuttaminen edellyttää muun muassa sellaisten yhteisten sääntöjen antamista, joita sovelletaan yhteisön alueella tapahtuvan maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyyn sekä niiden edellytysten vahvistamista, joilla muut kuin jäsenvaltiosta olevat liikenteenharjoittajat voivat harjoittaa liikennettä jäsenvaltiossa. Nämä säännöt on annettava siten, että ne edistävät sisäisten kuljetusmarkkinoiden esteetöntä toimintaa,

(3)  Nämä yhtenäiset markkinoille pääsyä koskevat järjestelyt edellyttävät myös palvelujen tarjoamisen vapauden käyttöä poistamalla kaikki palvelujen tarjoajaan kohdistuvat rajoitukset, jotka perustuvat tämän kansalaisuuteen tai siihen, että tämä on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa palvelut tarjotaan.

(4)  Maanteiden kansainvälistä tavaraliikennettä koskevien sääntöjen johdonmukaisuuden varmistamiseksi kaikkialla yhteisössä tätä asetusta olisi sovellettava kaikkeen kansainväliseen liikenteeseen yhteisön alueella. Jäsenvaltioista kolmansiin maihin suuntautuvaan liikenteeseen sovelletaan vielä useimmiten jäsenvaltioiden ja asianomaisten kolmansien maiden kahdenvälisiä sopimuksia. Sen vuoksi tätä asetusta ei pitäisi soveltaa siihen osaan matkasta, joka tapahtuu kuormaus- tai purkausjäsenvaltion alueella, jos yhteisön ja asianomaisten kolmansien maiden välillä ei ole tehty tarvittavia sopimuksia. Sitä olisi kuitenkin sovellettava sellaisen jäsenvaltion alueella, jonka kautta liikennöidään.

(5)  Saapuva tai lähtevä maanteiden tavaraliikenne tietynlaisia jäsenvaltioiden välisiä tavaroiden yhdistettyjä kuljetuksia koskevista yhteisistä säännöistä 7 päivänä joulukuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/106/ETY(8) tarkoitettujen yhdistettyjen kuljetusten yhteydessä ja siten yhdistetyt rautatie-maantiekuljetukset ja/tai vesitie-maantiekuljetukset kumpaankin suuntaan eivät kuulu kabotaasiliikenteen määritelmään.

(6)  Direktiivin 2006/94/EY mukaisesti tietyt kuljetukset on vapautettu yhteisön liikenneluvasta ja kaikista muista kuljetusluvista. Tässä asetuksessa säädetyssä markkinajärjestelyssä on joillekin kyseisille kuljetuksille niiden erityisluonteesta johtuen säilytettävä järjestelmä, joka vapauttaa ne yhteisön liikenneluvasta ja muista kuljetusluvista.

(7)  Direktiivin 2006/94/EY mukaan tavarakuljetukset ajoneuvoilla, joiden suurin sallittu paino on 3,5–6 tonnia, vapautetaan yhteisön liikennelupaa koskevasta vaatimuksesta. Tavaroiden ja matkustajien kuljettamista maanteitse koskevia yhteisön sääntöjä sovelletaan kuitenkin yleensä ajoneuvoihin, joiden suurin sallittu paino on vähintään 3,5 tonnia. Sen vuoksi tämän asetuksen säännökset olisi mukautettava yhteisön tieliikennesääntöjen yleiseen soveltamisalaan ja vapautus olisi myönnettävä ainoastaan ajoneuvoille, joiden suurin sallittu paino on alle 3,5 tonnia.

(8)  Maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen harjoittamisen edellytykseksi on asetettava yhteisön kiintiötön/kiintiöimätön liikennelupa. Valvontaelinten erityisesti muualla kuin liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltiossa suorittamien tarkastusten helpottamiseksi ja niiden tehokkuuden edistämiseksi liikenteenharjoittajia olisi vaadittava pitämään oikeaksi todistettu jäljennös yhteisön liikenneluvasta jokaisessa ajoneuvossa. Tätä varten on tarpeen säätää yhteisön liikenneluvan ja oikeaksi todistettujen jäljennösten muotoa ja muita ominaisuuksia koskevista yksityiskohtaisemmista vaatimuksista.

(9)  Olisi määriteltävä yhteisön liikennelupien myöntämisen ja peruuttamisen edellytykset sekä kuljetukset, joita ne koskevat, niiden voimassaoloajat ja niiden käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(10)  Olisi otettava käyttöön myös kuljettajatodistus, jotta jäsenvaltiot voivat tehokkaasti tarkastaa, ovatko kolmansien maiden kuljettajat laillisessa työsuhteessa tai tietystä kuljetuksesta vastaavan liikenteenharjoittajan käytettävissä. Kuljettajatodistuksen olisi oltava kaikille tarkastusten tekijöille ymmärrettävä.

(11)  Liikenteenharjoittajilla, joille on myönnetty tässä asetuksessa tarkoitettu yhteisön liikennelupa, ja liikenteenharjoittajilla, joille on myönnetty lupa harjoittaa tiettyjen luokkien mukaista kansainvälistä tavaraliikennettä, olisi oltava oikeus harjoittaa kansallista liikennettä jäsenvaltiossa, jossa liikenteenharjoittajalla ei ole sääntömääräistä kotipaikkaa eikä muuta toimipaikkaa.

(12)  Aikaisemmin tällainen kansallinen liikenne on sallittu tilapäisesti. Käytännössä on ollut vaikeaa määritellä, mikä on luvallista liikennettä. Sen vuoksi tarvitaan selkeitä ja helposti valvottavissa olevia sääntöjä. Pidemmällä aikavälillä kabotaasiliikenteen rajoittaminen ei kuitenkaan ole enää perusteltua. Kaikki rajoitukset on poistettava, sillä ne eivät ole yhteensopivia rajattomien sisämarkkinoiden periaatteen kanssa, jonka mukaan on varmistettava tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että säännöt pannaan yhdenmukaisesti täytäntöön koko EU:ssa.

(13)  Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16 päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY(9) säännöksiä sovelletaan tapauksissa, joissa liikenteenharjoittajat lähettävät niihin työsuhteessa olevia työntekijöitä siitä jäsenvaltiosta, jossa nämä tavanomaisesti työskentelevät, toiseen jäsenvaltioon kabotaasiliikenteen suorittamiseksi.

(14)  Kabotaasiliikenteen määrän ja keston rajoittaminen on välttämätön välivaihe, jonka tarkoituksena on kannustaa jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan mahdollisimman pitkälti verotukselliset edellytykset ja työskentelyolosuhteet. Siksi tässä asetuksessa vahvistetut rajoitukset ovat väliaikaisia, ja niistä olisi luovuttava siten, etteivät ne olisi enää voimassa 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen.

(15)  Joillakin naapurijäsenvaltioilla on vahvoja ja pitkäaikaisia taloudellisia siteitä. Kyseisten jäsenvaltioiden olisi siksi voitava sallia asianomaisten naapurijäsenvaltioiden liikenteenharjoittajille laajempi oikeus kabotaasiin.

(16)  On toivottavaa, että jäsenvaltiot avustavat toisiaan tämän asetuksen asianmukaisessa soveltamisessa.

(17)  Olisi voitava huolehtia siitä, ettei kolmansien maiden välinen liikenne (eli liikenteenharjoittajan suorittama kansainvälinen liikenne kahden sellaisen jäsenvaltion välillä, joista kumpikaan ei ole liikenteenharjoittajan sijoittautumisvaltio) johda tilanteisiin, joissa se toiminnan säännöllisyys, jatkuvuus ja/tai järjestelmällisyys huomioon ottaen vääristää markkinoita siitä syystä, että siihen sovelletaan epäedullisempia työehtoja kuin niissä kahdessa jäsenvaltiossa, joiden välillä kolmansien maiden välinen liikenne tapahtuu.

(18)  Hallinnollisia muodollisuuksia olisi mahdollisuuksien mukaan kevennettävä luopumatta kuitenkaan tarkastuksista ja seuraamuksista, joilla taataan tämän asetuksen oikea soveltaminen ja täytäntöönpanon tehokas valvonta. Tätä varten yhteisön liikenneluvan peruuttamista koskevia sääntöjä olisi selvennettävä ja lujitettava. Nykyisiä sääntöjä olisi mukautettava siten, että ne mahdollistavat tehokkaat seuraamukset sellaisista vakavista ▐rikkomisista, jotka on tehty muissa jäsenvaltioissa kuin sijoittautumisjäsenvaltiossa. Seuraamukset eivät saisi olla syrjiviä ja niiden olisi oltava oikeassa suhteessa rikkomisen vakavuuteen. Muutoksenhaun olisi oltava mahdollista ▐.

(19)  Jäsenvaltioiden olisi merkittävä maantiekuljetusyrityksiä koskevaan kansalliseen rekisteriinsä kaikki liikenteenharjoittajien vakavat rikkomiset ▐, jotka ovat johtaneet seuraamuksiin.

(20)  Kansallisten viranomaisten välisen tiedonvaihdon lisäämiseksi ja helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi käytettävä tietojen vaihtoon [maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseksi täytettäviä edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä] ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008(10) mukaisesti perustettuja kansallisia yhteyspisteitä.

(21)  Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(11) mukaisesti.

(22)  Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta mukauttaa liitteet I ja II tekniikan kehitykseen ja laatia yhdenmukaistettu rahtikirjamalli. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(23)  Tehokkuussyistä olisi näitä toimenpiteitä hyväksyttäessä lyhennettävä valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn tavallisesti sovellettavia määräaikoja.

(24)  Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi erityisesti tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten osalta.

(25)  Tavoitteita ei voida toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

Yleiset säännökset

1 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä asetusta sovelletaan toisen lukuun harjoitettavaan maanteiden kansainväliseen tavaraliikenteeseen yhteisön alueella.

2.  Jos kuljetus alkaa jäsenvaltiosta ja sen määrämaa on kolmas maa, tai päinvastoin, tätä asetusta sovelletaan siihen osaan matkasta, joka tapahtuu minkä tahansa jäsenvaltion alueella, jonka kautta liikennöidään. Sitä ei sovelleta sen jäsenvaltion alueella tapahtuvaan osaan matkasta, jossa kuormaus tai purkaminen tapahtuu, jos yhteisön ja kyseisen kolmannen maan välillä ei ole tehty tarvittavaa sopimusta.

3.  Ennen kuin 2 kohdassa tarkoitetut sopimukset yhteisön ja kyseisten kolmansien maiden kanssa on tehty, tämä asetus ei vaikuta:

   a) jäsenvaltiosta kolmanteen maahan tai päinvastoin tapahtuvaa kuljetusta koskeviin määräyksiin, jotka sisältyvät jäsenvaltioiden ja kyseisten kolmansien maiden tekemiin kahdenvälisiin sopimuksiin;
   b) jäsenvaltiosta kolmanteen maahan tai päinvastoin tapahtuvaa kuljetusta koskeviin, jäsenvaltioiden välillä solmittujen kahdenvälisten sopimusten sisältämiin määräyksiin, jotka joko kahdenvälisten lupien mukaisesti tai vapauttamisjärjestelyjen mukaisesti sallivat, että sellaiset liikkeenharjoittajat jäsenvaltiossa suorittavat kuormauksen tai purkamisen, jotka eivät ole sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin mukautettava ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetut sopimukset sen varmistamiseksi, että yhteisössä toimivien liikenteenharjoittajien välillä noudatetaan syrjimättömyysperiaatetta.

4.  Tätä asetusta kabotaasiliikenteeseen.

5.  Tätä asetusta ei sovelleta seuraaviin kuljetuksiin ja niihin liittyvään ajoneuvojen kuljettamiseen tyhjänä, koska ne eivät kuulu yhteisön lupajärjestelmän piiriin::

   a) osana yleispalvelua harjoitettava postinkuljetus;
   b) vahingoittuneiden tai rikkoutuneiden ajoneuvojen kuljetus;
   c) tavarankuljetus moottoriajoneuvoilla, joiden sallittu kokonaispaino, perävaunujen kokonaispaino mukaan lukien, on enintään 3,5 tonnia;
  d) tavarakuljetukset moottoriajoneuvolla seuraavin edellytyksin:
   i) kuljetettavat tavarat kuuluvat yritykselle tai yritys on myynyt, ostanut, antanut tai ottanut vuokralle, valmistanut, louhinut tai erottanut, jalostanut tai korjannut ne;
   ii) kuljetuksen tarkoituksena on tavaroiden kuljettaminen yritykseen tai yrityksestä taikka niiden siirtäminen joko yrityksen sisällä tai yrityksen omia tarpeita varten sen ulkopuolella;
   iii) kuljetuksessa käytettävien moottoriajoneuvojen kuljettajina toimii yrityksen oma henkilöstö;
   iv) kuljetuksessa käytettävät ajoneuvot kuuluvat yritykselle tai ovat yrityksen osamaksulla ostamia tai vuokraamia, jälkimmäisessä tapauksessa sillä ehdolla, että ne täyttävät ilman kuljettajaa vuokrattujen ajoneuvojen käyttämisestä maanteiden tavaraliikenteessä 18 päivänä tammikuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/1/EY(12) säädetyt edellytykset;
   v) tällainen kuljetus ei saa olla kuin toissijainen yrityksen kokonaistoimintaan nähden;
   e) lääkkeiden, lääkinnällisten välineiden ja laitteiden sekä muiden hätäapuun tarvittavien välineiden kuljetus, esimerkiksi luonnonmullistusten yhteydessä.

Ensimmäisen alakohdan d alakohdan iv alakohtaa ei sovelleta tavanomaisesti käytetyn ajoneuvon lyhytaikaisen vioittumisen vuoksi käytettävään vara-ajoneuvoon.

6.  Edellä 5 kohdan säännökset eivät vaikuta edellytyksiin, joilla kukin jäsenvaltio antaa omille kansalaisilleen luvan harjoittaa kyseisessä kohdassa tarkoitettua toimintaa.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

   1) "ajoneuvolla' jäsenvaltiossa rekisteröityä moottoriajoneuvoa tai ajoneuvoyhdistelmää, josta ainakin moottoriajoneuvo on rekisteröity jäsenvaltiossa ja joita käytetään yksinomaan tavaroiden kuljetukseen;
  2) "kansainvälisellä kuljetuksella':
   a) kuormatun ajoneuvon matkaa, jonka lähtö- ja päätepisteet ovat kahdessa eri jäsenvaltiossa ja johon sisältyy kauttakulku tai johon ei sisälly kauttakulkua yhden tai useamman jäsenvaltion tai kolmannen maan kautta;
   b) kuormatun ajoneuvon matkaa, joka alkaa jäsenvaltiosta ja jonka määrämaa on kolmas maa tai päinvastoin ja johon sisältyy kauttakulku tai johon ei sisälly kauttakulkua yhden tai useamman jäsenvaltion tai kolmannen maan kautta;
   c) kuormatun ajoneuvon matkaa kolmansien maiden välillä, kun matka kulkee yhden tai useamman jäsenvaltion alueen kautta;
   d) edellä a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen kuljetusten yhteydessä tyhjänä tehtyä matkaa;

3)   "vastaanottavalla jäsenvaltiolla' jäsenvaltiota, jossa liikenteenharjoittaja harjoittaa toimintaa ja joka ei ole liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltio;

   4) "muulla kuin jäsenvaltiosta olevalla liikenteenharjoittajalla' maanteiden tavaraliikenteen harjoittajaa, joka toimii vastaanottavassa jäsenvaltiossa;
   5) "kuljettajalla' ketä tahansa henkilöä, joka kuljettaa ajoneuvoa lyhyenkin ajan tai jonka tehtäviin kuuluu olla ajoneuvon kyydissä ollakseen tarvittaessa käytettävissä ajoneuvon kuljettamiseen;
   6) "kabotaasiliikenteellä' kansallista liikennettä, jota harjoitetaan tilapäisesti toisen lukuun vastaanottavassa jäsenvaltiossa eli siten kuin III luvussa säädetään;
   7) "yhteisön tieliikennelainsäädännön vakavalla rikkomisella' ▐rikkomisia, joista seuraa [maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseksi täytettäviä edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä] annetun asetuksen (EY) N:o .../2008 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun hyvän maineen menettäminen.
   8) 'kolmansien maiden välisellä liikenteellä' liikenteenharjoittajan suorittama kansainvälistä liikennettä kahden sellaisen jäsenvaltion välillä, joista kumpikaan ei ole liikenteenharjoittajan sijoittautumisvaltio.

II LUKU

Kansainväliset kuljetukset

3 artikla

Periaate

Kansainvälisiä kuljetuksia varten vaaditaan yhteisön liikennelupa sekä lisäksi kuljettajatodistus, jos kuljettaja on kolmannen maan kansalainen.

4 artikla

Yhteisön liikennelupa

1.  Jäsenvaltion on myönnettävä yhteisön liikennelupa tämän asetuksen mukaisesti toisen lukuun tavaraa maanteitse kuljettavalle liikenteenharjoittajalle:

   a) joka on sijoittautunut jäsenvaltioon, yhteisön lainsäädännön ja kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti;
   b) jolla on sekä yhteisön lainsäädännön että sijoittautumisjäsenvaltion maanteiden tavaraliikenteen harjoittajan ammattiin pääsyä koskevan lainsäädännön mukaisesti oikeus harjoittaa maanteiden kansainvälistä tavaraliikennettä kyseisessä jäsenvaltiossa.

2.  Yhteisön liikenneluvan myöntävät sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset viideksi vuodeksi, ja se voidaan uusia. Ennen tämän asetuksen ensimmäistä soveltamispäivää annetut yhteisön liikenneluvat ja oikeaksi todistetut jäljennökset pysyvät voimassa niiden voimassaoloajan päättymiseen asti.

3.  Sijoittautumisjäsenvaltion on annettava luvanhaltijalle yhteisön liikenneluvan alkuperäiskappale, joka kuljetusyrityksen on säilytettävä, sekä yhteisön liikenneluvan haltijan käytössä olevien ajoneuvojen lukumäärää vastaava määrä oikeiksi todistettuja jäljennöksiä riippumatta siitä, ovatko ajoneuvot täysin tämän omistuksessa tai koskeeko niitä esimerkiksi osamaksu-, vuokraus- tai leasing-sopimus.

4.  Yhteisön liikenneluvan ja oikeaksi todistettujen jäljennösten on oltava liitteessä I olevan mallin mukaisia; liitteessä määritellään myös yhteisön luvan käytön edellytykset.

Komissio mukauttaa liitteen I tekniikan kehitykseen. Koska näillä toimenpiteillä on tarkoitus muuttaa muita kuin tämän asetuksen keskeisiä osia, niistä päätetään 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

5.  Yhteisön liikenneluvassa ja oikeiksi todistetuissa jäljennöksissä on oltava myöntävän viranomaisen koholeima tai sinetti, alkuperäinen allekirjoitus ja sarjanumero. Yhteisön liikenneluvan ja oikeiksi todistettujen jäljennösten sarjanumerot on merkittävä [maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseksi täytettäviä edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä] annetun asetuksen (EY) N:o .../2008 15 artiklassa säädettyyn maantiekuljetusyrityksiä koskevaan sähköiseen kansalliseen rekisteriin osana kyseisen liikenteenharjoittajan tiedostoa.

6.  Yhteisön liikennelupa on kirjoitettava liikenteenharjoittajan nimelle. Liikenteenharjoittaja ei saa siirtää sitä kolmannelle osapuolelle. Yhteisön liikenneluvan oikeaksi todistettu jäljennös on pidettävä mukana liikenteenharjoittajan jokaisessa ajoneuvossa ja esitettävä vaadittaessa tarkastusviranomaiselle.

Ajoneuvoyhdistelmissä oikeaksi todistetun jäljennöksen on oltava moottoriajoneuvossa. Sen on käsitettävä koko ajoneuvoyhdistelmä, vaikka perävaunua tai puoliperävaunua ei ole rekisteröity tai vaikka niitä ei ole laskettu liikkeelle liikenneluvan haltijan nimissä tai jos ne on rekisteröity tai laskettu liikkeelle toisessa jäsenvaltiossa.

5 artikla

Kuljettajatodistus

1.  Jäsenvaltion on myönnettävä tämän artiklan mukaisesti kuljettajatodistus jokaiselle liikenteenharjoittajalle

   a) jolla on yhteisön liikennelupa ja
  b) joka pitää kyseisessä jäsenvaltiossa laillisessa työsuhteessa tai laillisesti käyttää kuljettajia, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia ja jotka on asetettu sen käyttöön niitä kuljettajien työ- ja ammattikoulutusehtoja noudattaen, jotka on asetettu tässä jäsenvaltiossa
   i) laeilla, asetuksilla tai hallinnollisilla määräyksillä ja soveltuvissa tapauksissa
   ii) työehtosopimuksilla kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavia sääntöjä noudattaen.

2.  Liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on yhteisön liikenneluvan haltijan pyynnöstä myönnettävä kuljettajatodistus jokaiselle kuljettajalle, joka on kolmannen maan kansalainen ja joka on laillisessa työsuhteessa yhteisön liikenneluvan haltijaan tai asetettu laillisesti tämän käyttöön. Kussakin kuljettajatodistuksessa todistetaan, että todistuksessa mainittu kuljettaja on 1 kohdassa määriteltyjen ehtojen mukaisessa työsuhteessa.

3.  Kuljettajatodistuksen on oltava liitteessä II olevan mallin mukainen.

4.  Komissio mukauttaa liitteen II tekniikan kehitykseen. Koska näillä toimenpiteillä on tarkoitus muuttaa muita kuin tämän asetuksen keskeisiä osia, niistä päätetään 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

5.  Kuljettajatodistuksessa on oltava myöntävän viranomaisen koholeima tai sinetti, alkuperäinen allekirjoitus ja sarjanumero. Kuljettajatodistuksen sarjanumero on merkittävä [maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseksi täytettäviä edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä] annetun asetuksen (EY) N:o .../2008 asetuksen 15 artiklassa säädettyyn maantiekuljetusyrityksiä koskevaan sähköiseen kansalliseen rekisteriin osana sen liikenteenharjoittajan tietoja, joka antaa todistuksen siinä nimetyn kuljettajan käyttöön.

6.  Kuljettajatodistus kuuluu liikenteenharjoittajalle, joka antaa sen todistuksessa mainitun kuljettajan käyttöön tämän kuljettaessa ajoneuvoa, jolla suoritetaan kuljetuksia kyseiselle liikenteenharjoittajalle myönnettyä yhteisön liikennelupaa käyttäen. Liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antamasta kuljettajatodistuksesta on säilytettävä oikeaksi todistettu jäljennös liikenteenharjoittajan tiloissa. Kuljettajatodistus on vaadittaessa esitettävä tarkastusviranomaiselle.

7.  Kuljettajatodistus myönnetään sen myöntävän jäsenvaltion määräämäksi ajaksi, joka voi olla enintään viisi vuotta. Ennen tämän asetuksen ensimmäistä soveltamispäivää annetut kuljettajatodistukset pysyvät voimassa niiden voimassaoloajan päättymiseen asti.

Kuljettajatodistus on voimassa ainoastaan niin kauan kuin sen myöntämisedellytykset täyttyvät. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että liikenteenharjoittaja palauttaa kyseisen todistuksen välittömästi sen myöntäneille viranomaisille, kun nämä edellytykset eivät enää täyty.

6 artikla

Edellytysten täyttymisen tarkastaminen

1.  Yhteisön liikennelupahakemusta jätettäessä, ja enintään viiden vuoden kuluttua luvan myöntämisestä ja sen jälkeen vähintään viiden vuoden välein, sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava, täyttääkö liikenteenharjoittaja tai täyttääkö tämä edelleen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset.

2.  Sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava säännöllisesti vuosittaisin tarkastuksin, jotka koskevat vähintään 20:tä prosenttia kyseisessä jäsenvaltiossa myönnetyistä voimassaolevista todistuksista, täyttyvätkö 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kuljettajatodistuksen myöntämisedellytykset edelleen.

7 artikla

Yhteisön liikenneluvan ja kuljettajatodistuksen epääminen ja peruuttaminen

1.  Jos 4 artiklan 1 kohdassa säädetyt tai 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset eivät täyty, sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on perustellulla päätöksellä evättävä yhteisön liikenneluvan tai kuljettajatodistuksen myöntäminen tai uusiminen.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on peruutettava yhteisön liikennelupa tai kuljettajatodistus, jos luvanhaltija:

   a) ei enää täytä 4 artiklan 1 kohdassa säädettyjä tai 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä tai
   b) on antanut virheellisiä tietoja yhteisön liikennelupaa tai kuljettajatodistusta koskevassa hakemuksessa.

8 artikla

Kolmansien maiden välinen liikenne ja työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon

Kun tavaraliikenteen harjoittaja harjoittaa kolmansien maiden välistä liikennettä kahden jäsenvaltion välillä säännöllisesti, jatkuvasti ja/tai järjestelmällisesti, jompikumpi vastaanottavista jäsenvaltioista voi pyytää soveltamaan tämän asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuja työehtoja.

III LUKU

Kabotaasi

9 artikla

Periaate

1.  Jokaisella toisen lukuun toimivalla maanteiden tavaraliikenteen harjoittajalla, jolla on yhteisön liikennelupa ja jonka kuljettajalla, jos hän on kolmannen maan kansalainen, on kuljettajatodistus, on tässä luvussa säädetyin edellytyksin oikeus harjoittaa kabotaasiliikennettä.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut liikenteenharjoittajat saavat ajaa samalla ajoneuvolla enintään kolme peräkkäistä kabotaasimatkaa, jotka seuraavat välittömästi toisesta jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta vastaanottavaan jäsenvaltioon suuntautuvaa kansainvälistä kuljetusta sen jälkeen kun kyseisessä kansainvälisessä kuljetuksessa tuodut tavarat on toimitettu. Tämän kabotaasiliikenteen harjoittamislupa ei edellytä, että ajoneuvon kuorma on purettu kokonaan. Vastaanottavasta jäsenvaltiosta poistumista edeltävien kabotaasimatkojen viimeinen kuorma on purettava seitsemän päivän kuluessa siitä, kun kansainvälisessä kuljetuksessa vastaanottavaan jäsenvaltioon tuotu kuorma viimeksi purettiin.

3.  Kabotaasiliikennettä voidaan harjoittaa myös jäsenvaltiossa, jonka kautta ajoneuvon on kuljettava sen jälkeen, kun kansainvälisessä kuljetuksessa tuotu kuorma on purettu toimitusjäsenvaltiossa, jos lyhin paluureitti kulkee tämän jäsenvaltion kautta ja jos paluu tapahtuu seitsemän päivän kuluessa toimitusmaassa suoritetusta kuorman purkamisesta.

4.  Kabotaasimatkojen määrää ja suoritusajankohtaa koskevista rajoituksista luovutaan asteittain. Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen kabotaasimatkojen määrä nostetaan seitsemään kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen. Kabotaasimatkojen määrää ja suoritusajankohtaa koskevista rajoituksista luovutaan kokonaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

5.  Muun kuin jäsenvaltiosta olevan liikenteenharjoittajan vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoittamaa kansallista maanteiden tavaraliikennettä pidetään tämän asetuksen mukaisena ainoastaan, jos liikenteenharjoittaja voi esittää selvät todisteet kansainvälisestä kuljetuksesta vastaanottavaan jäsenvaltioon sekä jokaisesta sitä seuraavasta kabotaasimatkasta vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

Todisteessa on oltava kunkin matkan osalta ▐seuraavat tiedot:

   a) lähettäjän nimi, osoite ja allekirjoitus;
   b) liikenteenharjoittajan nimi, osoite ja allekirjoitus;
   c) vastaanottajan nimi, osoite ja allekirjoitus sekä toimituspäivä, kun tavarat on toimitettu;
   d) tavaroiden haltuunottopaikka ja -aika sekä määräpaikka;
   e) tavaralajin yleisesti käytetty nimitys ja pakkaustapa sekä, kun on kyse vaarallisista tavaroista, tavaran yleisesti hyväksytty nimitys sekä kollien määrä, niiden erityismerkinnät ja numerot;
   f) tavaran kokonaispaino tai sen määrä muulla tavoin ilmaistuna;
   g) moottoriajoneuvon ja perävaunun rekisterinumero.

Tällaisena todisteena voidaan käyttää rahtikirjaa tai muuta kuljetusasiakirjaa.

6.  Jäsenvaltiot eivät vaadi erityistä lisäasiakirjaa ja päällekkäisiä asiakirjoja 5 kohdan ehtojen täyttymisen toteen näyttämiseksi. Komissio laatii 1 päivään tammikuuta 2010 mennessä 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen yhdenmukaistetun rahtikirjamallin, joka on voimassa koko Euroopan unionissa kansainvälisessä liikenteessä, kansallisessa liikenteessä ja kabotaasiliikenteessä. Jäsenvaltiot ja komissio varmistavat, että kolmansien maiden kanssa tehtyjen muiden sopimusten määräykset saatetaan sopusointuun tämän asetuksen säännösten kanssa.

7.  Jokainen liikenteenharjoittaja, joka sijoittautumisjäsenvaltionsa lainsäädännön mukaan on oikeutettu harjoittamaan toisen lukuun 1 artiklan 5 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettua maanteiden tavaraliikennettä, on tilanteen mukaan oikeutettu tässä luvussa säädetyin edellytyksin harjoittamaan samanlaista kabotaasiliikennettä tai kabotaasiliikennettä saman luokan ajoneuvoilla.

8.  Lupaa harjoittaa 1 artiklan 5 kohdan e alakohdassa tarkoitettua kabotaasiliikennettä eivät koske mitkään rajoitukset.

9.  Jokainen liikenteenharjoittaja, joka sijoittautumisvaltionsa lainsäädännön mukaan on oikeutettu harjoittamaan maanteiden tavaraliikennettä omaan lukuunsa, on oikeutettu harjoittamaan kabotaasiliikennettä omaan lukuunsa siten kuin 1 artiklan 5 kohdan d alakohdassa määritellään.

10.  Tämän asetuksen säännökset eivät estä jäsenvaltiota myöntämästä yhden tai useamman jäsenvaltion tavaraliikenteen harjoittajalle lupaa harjoittaa alueellaan kabotaasiliikennettä rajoituksetta tai enemmän kuin edellä 2 kohdassa on tarkoitettu ja siten, että kuorman viimeisen purkamisen määräaikaa ei ole rajoitettu tai se on pidempi kuin edellä 2 kohdassa tarkoitettu määräaika. Ennen tämän asetuksen voimaantuloa myönnettyjä lupia sovelletaan edelleen. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle voimassa olevista luvista ja niiden tämän asetuksen voimaantulon jälkeen myöntämistä luvista.

11.  Saapuva tai lähtevä maanteiden tavaraliikenne direktiivissä 92/106/ETY tarkoitettujen yhdistettyjen kuljetusten yhteydessä ei kuulu kabotaasiliikenteen määritelmään.

10 artikla

Kabotaasiliikenteeseen sovellettavat säännöt

1.  Jollei muussa yhteisön lainsäädännössä toisin säädetä, kabotaasiliikenteen harjoittamiseen sovelletaan vastaanottavan jäsenvaltion voimassa olevia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä seuraavilla aloilla:

   a) kuljetussopimusta koskevat ehdot;
   b) tieliikenteen ajoneuvojen painot ja mitat;
   c) tiettyjen tavaralajien, erityisesti vaarallisten aineiden, helposti pilaantuvien elintarvikkeiden ja elävien eläinten kuljetuksia koskevat vaatimukset;

d)  ▐ajo- ja lepoajat;

   e) liikenteen arvonlisävero;
   f) direktiivissä 96/71/EY tarkoitettu työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut painot ja mitat voivat tarpeen vaatiessa ylittää liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltiossa sovellettavat määräykset, mutta ne eivät saa missään tapauksessa ylittää vastaanottavan jäsenvaltion kansalliselle liikenteelle asettamia rajoituksia eivätkä niitä teknisiä ominaisuuksia, jotka on merkitty tiettyjen yhteisössä liikkuvien tieliikenteen ajoneuvojen suurimmista kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä sallituista mitoista ja suurimmista kansainvälisessä liikenteessä sallituista painoista 25 päivänä heinäkuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/53/EY(13) 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin todisteisiin;

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä on sovellettava muihin kuin jäsenvaltiosta oleviin liikenteenharjoittajiin samoin edellytyksin kuin jäsenvaltio soveltaa niitä omiin kansalaisiinsa siten, että estetään tehokkaasti kaikki kansalaisuuteen tai sijoittautumispaikkaan perustuva syrjintä.

IV LUKU

Keskinäinen avunanto, suojatoimenpiteet ja seuraamukset

11 artikla

Keskinäinen avunanto

Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan tämän asetuksen soveltamisessa ja valvonnassa. Niiden on vaihdettava tietoja [maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseksi täytettäviä edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä] annetun asetuksen (EY) N:o .../2008 17 artiklan mukaisesti perustettujen kansallisten yhteyspisteiden välityksellä.

12 artikla

Suojatoimenpiteet

1.  Jos 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen rajoitusten poistamisen jälkeen kansallisilla liikennemarkkinoilla on vakavia häiriöitä tietyllä maantieteellisellä alueella kabotaasiliikenteen vuoksi tai sen vaikeutettua tilannetta, mikä hyvänsä jäsenvaltio voi saattaa asian komission käsiteltäväksi suojatoimenpiteiden toteuttamista varten toimittamalla komissiolle tarvittavat tiedot ja ilmoittamalla toimenpiteistä, joihin se aikoo ryhtyä alueelleen sijoittautuneita liikenteenharjoittajia kohtaan.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetaan:

   "kansallisten liikennemarkkinoiden vakavilla häiriöillä tietyllä maantieteellisellä alueella" näille markkinoille ominaisten ongelmien esiintymistä, jotka saattaisivat johtaa vakavaan ja mahdollisesti jatkuvaan ylitarjontaan, mikä uhkaa useiden liikenteenharjoittajien taloudellista tasapainoa ja selviytymistä;
   "maantieteellisellä alueella" aluetta, joka muodostuu jäsenvaltion osasta tai sen koko alueesta tai joka ulottuu osittain muiden jäsenvaltioiden tai niiden koko alueelle.

3.  Komissio tutkii tilannetta erityisesti maanteiden tavaraliikennemarkkinoiden kriisitilanteessa toteutettavista toimenpiteistä 21 päivänä joulukuuta 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3916/90(14) 5 artiklassa tarkoitettujen viimeisimmän neljännesvuoden tietojen perusteella ja kuultuaan kyseisen asetuksen 5 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa komiteaa päättää yhden kuukauden kuluessa kyseisen jäsenvaltion pyynnön vastaanottamisesta, ovatko suojatoimenpiteet tarpeellisia, ja tarvittaessa määrää niistä. Tällaisiin toimenpiteisiin voi kuulua kyseisen alueen jättäminen väliaikaisesti tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tämän artiklan mukaisesti toteutetut toimenpiteet ovat voimassa määräajan, joka on enintään kuusi kuukautta ja joka voidaan uudistaa kerran enintään kuudeksi kuukaudeksi. Komissio antaa viipymättä jäsenvaltioille ja neuvostolle tiedoksi kaikki tämän kohdan nojalla tehdyt päätökset.

4.  Jos komissio päättää toteuttaa suojatoimenpiteet, jotka koskevat yhtä tai useampaa jäsenvaltiota, asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava vastaavat toimenpiteet kyseisestä jäsenvaltiosta olevien liikenteenharjoittajien osalta ja niiden on ilmoitettava tästä komissiolle. Nämä toimenpiteet pannaan täytäntöön viimeistään samana päivänä kuin komission päättämät suojatoimenpiteet.

5.  Jäsenvaltio voi saattaa 3 kohdassa tarkoitetun komission päätöksen neuvoston käsiteltäväksi 30 päivän kuluessa sen tiedoksi antamisesta. Neuvosto voi päättää määräenemmistöllä asiasta toisin 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona jäsenvaltio on saattanut asian sen käsiteltäväksi, ja jos asian on saattanut sen käsiteltäväksi useampi kuin yksi jäsenvaltio, 30 päivän kuluessa siitä, kun ensimmäinen valtio on saattanut asian käsiteltäväksi.

Edellä 3 kohdassa tarkoitettuja määräaikoja sovelletaan neuvoston päätökseen. Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten velvollisuutena on toteuttaa kyseisestä jäsenvaltiosta olevia liikenteenharjoittajia koskevat vastaavanlaajuiset toimenpiteet, ja niiden on ilmoitettava näistä toimenpiteistä komissiolle. Jos neuvosto ei tee päätöstä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa määräajassa, komission päätöksestä tulee lopullinen.

6.  Jos komissio katsoo, että 3 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä on jatkettava, sen on tehtävä tästä ehdotus neuvostolle, joka päättää asiasta määräenemmistöllä.

13 artikla

Rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset sijoittautumisjäsenvaltiossa

1.  Kun missä tahansa jäsenvaltiossa tehdään tai näytetään toteen yhteisön tieliikennelainsäädännön vakava rikkominen ▐, rikkomiseen syyllistyneen liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on annettava varoitus, ja ne voivat määrätä muun muassa seuraavista hallinnollisista seuraamuksista:

   a) joidenkin tai kaikkien yhteisön liikenneluvan oikeaksi todistettujen jäljennösten peruuttaminen määräajaksi tai kokonaan;
   b) yhteisön liikenneluvan peruuttaminen määräajaksi tai kokonaan.
   c) taloudelliset seuraamukset.

Näistä seuraamuksista päätetään yhteisön liikenneluvan haltijan tekemien rikkomisten vakavuuden ▐sekä tämän hallussa olevien kansainvälistä liikennettä koskevan liikenneluvan oikeiksi todistettujen jäljennösten kokonaislukumäärän perusteella, kun on annettu lopullinen päätös ja liikenteenharjoittaja on käyttänyt kaikki hänen saatavillaan olevat muutoksenhakukeinot.

2.  Jos kuljettajatodistuksia käytetään jollakin tavoin väärin siten, että syyllistytään vakavaan rikkomiseen, tällaiseen rikkomiseen syyllistyneen liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on langetettava tarkoituksenmukaiset seuraamukset; ne voivat esimerkiksi

   a) keskeyttää kuljettajatodistusten myöntämisen,
   b) peruuttaa kuljettajatodistuksia,
   c) asettaa kuljettajatodistusten myöntämiselle lisäedellytyksiä väärinkäytön ehkäisemiseksi,
   d) peruuttaa määräajaksi tai kokonaan yhteisön liikenneluvan kaikki oikeiksi todistetut jäljennökset tai osan niistä,
   e) peruuttaa yhteisön liikenneluvan määräajaksi tai kokonaan.
   f) määrätä taloudellisia seuraamuksia.

Näistä seuraamuksista päätetään yhteisön liikenneluvan haltijan tekemien rikkomisten vakavuuden perusteella.

3.  Jäljempänä 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa liikenteen-harjoittajan sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä, millainen seuraamus, alkaen varoituksesta ja päättyen yhteisön liikenneluvan peruuttamiseen tilapäisesti tai pysyvästi, liikenteenharjoittajalle määrätään, kun on todettu vakava rikkominen. Niiden on ilmoitettava mahdollisimman pian ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun tieto rikkomisesta on saatu, sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa rikkomiset todettiin mitkä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä seuraamuksista on määrätty.

Jos seuraamuksia ei ole voitu määrätä, niiden on ilmoitettava syyt siihen.

4.  Minkä tahansa asiakirjan (yhteisön liikennelupa, kuljettajatodistus, oikeaksi todistettu jäljennös) tilapäistä peruuttamista koskevasta päätöksestä on käytävä ilmi:

   a) tilapäisen peruuttamisen soveltamisaika;
   b) tilapäisen peruuttamisen kumoamisehdot;
   c) tapaukset, joissa yhteisön liikennelupa peruutetaan pysyvästi, koska b kohdassa tarkoitetut ehdot eivät täyty a kohdassa tarkoitettuna aikana.

5.  Toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon rikkomisen todenneessa jäsenvaltiossa jo mahdollisesti määrätyt seuraamukset ja huolehdittava siitä, että liikenteenharjoittajaan kohdistuneet seuraamukset ovat kokonaisuudessaan oikeassa suhteessa rikkomiseen tai rikkomisiin, joiden perusteella nämä seuraamukset määrätään.

6.  Liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat kansallisen lainsäädäntönsä nojalla saattaa asianomaista liikenteenharjoittajaa koskevan asian myös toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Viranomaisten on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tässä tarkoituksessa tekemistään päätöksistä.

7.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liikenteenharjoittajilla on oikeus hakea muutosta hallinnollisiin seuraamuksiin, joita niille on määrätty tämän artiklan nojalla.

14 artikla

Rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset vastaanottavassa jäsenvaltiossa

1.  Jos jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tietoon tulee tämän asetuksen tai yhteisön tieliikennelainsäädännön vakava rikkominen, jonka tekijäksi voidaan osoittaa muu kuin jäsenvaltiosta oleva liikenteenharjoittaja, jäsenvaltion, jonka alueella rikkominen on todettu, on toimitettava sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot mahdollisimman pian ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun on annettu lopullinen päätös ja seuraamuksen kohteena oleva liikenteenharjoittaja on käyttänyt kaikki hänen saatavillaan olevat muutoksenhakukeinot:

   a) kuvaus rikkomistapauksesta sekä rikkomisen tekoaika ja -paikka;
   b) rikkomisen luokka, tyyppi ja vakavuusaste;
   c) määrätyt ja toteutetut seuraamukset.

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia määräämään hallinnolliset seuraamukset 13 artiklan mukaisesti.

2.  Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi määrätä seuraamuksia muulle kuin jäsenvaltiosta olevalle liikenteenharjoittajalle, joka on rikkonut tätä asetusta taikka kansallista tai yhteisön tieliikennelainsäädäntöä kabotaasiliikenteen yhteydessä kyseisen jäsenvaltion alueella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikosoikeudellista syytteeseen asettamista. Kyseinen viranomainen määrää nämä seuraamukset syrjimättömyysperiaatetta noudattaen. Nämä seuraamukset voivat käsittää varoituksen tai vakavan rikkomisen ▐ollessa kyseessä kabotaasiliikenteen tilapäisen harjoittamiskiellon sen vastaanottavan jäsenvaltion alueella, jossa säännösten rikkominen on tapahtunut.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liikenteenharjoittajilla on oikeus hakea muutosta hallinnollisiin seuraamuksiin, joita niille on määrätty tämän artiklan nojalla.

15 artikla

Merkitseminen kansalliseen rekisteriin

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteisön tieliikennelainsäädännön vakavat rikkomiset ▐, joihin niiden alueelle sijoittautuneet liikenteenharjoittajat ovat syyllistyneet ja jotka ovat johtaneet seuraamukseen missä tahansa jäsenvaltiossa, sekä määrätyt seuraamukset merkitään [maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseksi täytettäviä edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä annetun] ║ asetuksen (EY) N:o .../2008 15 artiklalla perustettuun maantiekuljetusyritysten kansalliseen rekisteriin, kun on annettu lopullinen päätös ja liikenteenharjoittaja on käyttänyt kaikki hänen saatavillaan olevat muutoksenhakukeinot. Merkinnät, jotka liittyvät yhteisön liikenneluvan peruuttamiseen määräajaksi tai kokonaan, on säilytettävä tietokannassa vähintään kaksi vuotta.

V LUKU

Täytäntöönpano

16 artikla

Komitea

1.  Komissiota avustaa tieliikenteen valvontalaitteista 20 päivänä joulukuuta 1985 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85(15) 18 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea.

2.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 5 kohdan b alakohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 3 kohdan c alakohdassa, 4 kohdan b ║ ja ║ e alakohdassa säädetyt määräajat vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.

17 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksia koskevat säännöt, joita sovelletaan tämän asetuksen säännösten rikkomiseen, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöistä komissiolle viimeistään ...(16) ja ilmoitettava sille viipymättä niitä koskevista myöhemmistä muutoksista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkia toimenpiteitä sovelletaan ilman liikenteenharjoittajien kansallisuuteen tai sijoittautumispaikkaan perustuvaa syrjintää.

18 artikla

Raportointi

1.  Kunkin vuoden 31 päivään tammikuuta mennessä jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle niiden liikenteenharjoittajien lukumäärä, joilla edellisen vuoden 31 päivänä joulukuuta oli yhteisön liikennelupa, sekä kyseisenä päivänä liikenteessä olleiden ajoneuvojen lukumäärää vastaava oikeaksi todistettujen jäljennösten lukumäärä.

2.  Jäsenvaltioiden on lisäksi ilmoitettava komissiolle edeltävän kalenterivuoden aikana myönnettyjen kuljettajatodistusten lukumäärä sekä kyseisen vuoden 31 päivänä joulukuuta liikenteessä olevien kuljettajatodistusten lukumäärä.

VI LUKU

Loppusäännökset

19 artikla

Kumoamiset

Kumotaan asetukset (ETY) N:o 881/92 ja (ETY) N:o 3118/93 ja direktiivi 2006/94/EY.

Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

20 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty ║

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

EUROOPAN YHTEISÖ

a)

(Vaaleansininen synteettinen paperi, koko DIN A4, vähintään 150g/m2)

(Liikenneluvan ensimmäinen sivu)

(Teksti liikenneluvan antavan jäsenvaltion yhdellä tai useammalla virallisella kielellä)

Liikenneluvan antava valtio

Valtion kansainvälinen tunnus(1) Toimivaltaisen viranomaisen tai elimen nimi

LIIKENNELUPA NRO

OIKEAKSI TODISTETTU JÄLJENNÖS NRO

toisen lukuun harjoitettavaa maanteiden kansainvälistä tavaraliikennettä varten

Tämän liikenneluvan haltija(2)

.................................................................................................................................................................................

saa harjoittaa toisen lukuun kansainvälistä tavaraliikennettä maantiellä, toisen lukuun tehdyillä matkoilla tai matkojen osilla yhteisön alueella, siten kuin [maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä] ... annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o .../2008(3) säädetään ja tämän liikenneluvan yleisten edellytysten mukaisesti.

Erityisiä huomautuksia: .........................................................................................................................................

Tämä liikennelupa on voimassa ... päivästä ...kuuta ... ja ... päivään ...kuuta ....

Annettu ... päivänä ...kuuta ….

   4) .................................................................
  

_______________________________

  

(1) Jäsenvaltioiden kansainväliset tunnukset: (B) Belgia, (BG) Bulgaria, (CZ) Tšekki, (DK) Tanska, (D) Saksa, (EST) Viro, (IRL) Irlanti, (GR) Kreikka, (E) Espanja, (F) Ranska, (I) Italia, (CY) Kypros, (LV) Latvia, (LT) Liettua, (L) Luxemburg, (H) Unkari, (MT) Malta, (NL) Alankomaat, (A) Itävalta, (PL) Puola, (P) Portugali, (RO) Romania, (SLO) Slovenia, (SK) Slovakia, (FIN) Suomi, (S) Ruotsi, (UK) Yhdistynyt kuningaskunta.

  

(2) Liikenteenharjoittajan nimi tai toiminimi ja täydellinen osoite.

   3) EUVL L ....
   4) Liikenneluvan antavan toimivaltaisen viranomaisen tai elimen allekirjoitus ja leima.

b)

(Liikenneluvan toinen sivu)

(Teksti liikenneluvan antavan jäsenvaltion yhdellä tai useammalla virallisella kielellä)

YLEISET MÄÄRÄYKSET

Tämä liikennelupa annetaan [maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä] annetun asetuksen (EY) N:o .../2008 mukaisesti.

Se oikeuttaa haltijansa harjoittamaan maanteiden kansainvälistä tavaraliikennettä toisen lukuun matkoilla tai niiden osilla yhteisön alueella seuraavien edellytysten mukaisesti:

   jos lähtö- ja saapumispaikka sijaitsevat kahdessa eri jäsenvaltiossa, ja jos matkaan sisältyy kauttakulku tai ei sisälly kauttakulkua yhden tai useamman jäsenvaltion tai kolmannen maan kautta,
   jos matka alkaa jäsenvaltiosta ja sen määräpaikka on kolmas maa tai päinvastoin ja jos siihen sisältyy kauttakulku tai ei sisälly kauttakulkua yhden tai useamman jäsenvaltion tai kolmannen maan kautta,
   se tapahtuu kolmansien maiden välillä ja siihen sisältyy kauttakulku yhden tai useamman jäsenvaltion alueen kautta.
  

sekä kuormittamattomana tapahtuvat matkat tällaisella kalustolla.

Kun kuljetus alkaa jäsenvaltiosta ja suuntautuu kolmanteen maahan, tai päinvastoin, tämä liikennelupa on voimassa yhteisön alueella tapahtuvan matkan osalta. Liikennelupa on voimassa sen jäsenvaltion alueella, jossa kuormaus tai purkaminen tapahtuu, vasta kun yhteisön ja kolmannen maan välillä on tehty tarvittava sopimus [maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä] annetun asetuksen (EY) N:o .../2008 mukaisesti.

Liikennelupa on henkilökohtainen, eikä sitä saa siirtää kolmannelle osapuolelle.

Liikenneluvan antaneen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi peruuttaa sen, erityisesti jos luvan haltija:

   ei ole noudattanut kaikkia liikenneluvan käytön edellytyksiä,
   on antanut vääriä tietoja liikenneluvan antamista tai sen voimassaolon jatkamista varten.

Liikenteenharjoittajan on säilytettävä liikenneluvan alkuperäinen kappale.

Liikenneluvan oikeaksi todistettu jäljennös on pidettävä mukana ajoneuvossa(1). Ajoneuvoyhdistelmissä sen on oltava moottoriajoneuvossa. Se käsittää ajoneuvoyhdistelmän, vaikka perävaunua tai puoliperävaunua ei ole rekisteröity tai vaikka niitä ei ole laskettu liikkeelle liikenneluvan haltijan nimissä tai jos ne on rekisteröity tai laskettu liikkeelle toisessa jäsenvaltiossa.

Liikennelupa on vaadittaessa esitettävä toimivaltaiselle tarkastusviranomaiselle.

Luvan haltijan on jäsenvaltion alueella noudatettava kyseisen valtion lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, erityisesti niitä, jotka koskevat kuljetuksia ja liikennettä.

__________________________

(1) "Ajoneuvolla' tarkoitetaan jäsenvaltiossa rekisteröityä moottoriajoneuvoa tai ajoneuvoyhdistelmää, josta ainakin moottoriajoneuvo on rekisteröity jäsenvaltiossa ja joita käytetään yksinomaan tavaroiden kuljetukseen.

LIITE II

EUROOPAN YHTEISÖ

a)

(Vaaleanpunainen synteettinen paperi – koko DIN A4; vähintään 150g/m2)

(Todistuksen ensimmäinen sivu)

(Teksti todistuksen antavan jäsenvaltion yhdellä tai useammalla virallisella kielellä)

Todistuksen myöntävän jäsenvaltion kv. tunnus(1)

Toimivaltaisen viranomaisen tai elimen nimi

KULJETTAJATODISTUS NRO ……

yhteisön liikenneluvan nojalla toisen lukuun harjoitettavaa maanteiden tavaraliikennettä varten

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o .../2008, annettu ... [maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä](2))

Tällä todistuksella todennetaan, että asiakirjojen, jotka on esittänyt(3):

…………….............................……….................................................................................................................…

……………………….…………………………………………………………………….…….............................

perusteella seuraava kuljettaja:

Sukunimi ja etunimi: …………………………………………………………………………….............................

Syntymäaika ja -paikka: …………………...……… Kansalaisuus:……………………………..............................

Henkilötodistuksen tyyppi ja numero: .......... …………………………………………………..............................

myönnetty … päivänä …kuuta … (paikka) ……………………………………………...........................................

Ajokortin numero: ………………………………………………………………………………..............................

myönnetty … päivänä …kuuta … (paikka) ………………………………………………..................................

Henkilötunnus tai vastaava: ……………………………………………………………………...............................

on seuraavassa jäsenvaltiossa sovellettavien, kuljettajien työ- ja ammattikoulutusehtoja koskevien lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten ja soveltuvin osin työehtosopimuksien mukaisessa työsuhteessa kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavia sääntöjä noudattaen suorittaakseen kyseisessä jäsenvaltiossa maantiekuljetuksia:

………………………………………………………………………………………………...............................(4)

Erityisiä huomautuksia: ..................................................................................................................................................................................………………………………………………………………………………………….........................……….......

Tämä todistus on voimassa ... päivästä ...kuuta ... päivään ...kuuta ..........................................................................

Annettu .................................. (paikka) ... päivänä ...kuuta ......................................................................................

………………..……………………(5)

_______________

(1) Jäsenvaltioiden kansainväliset tunnukset: (B) Belgia, (BG) Bulgaria, (CZ) Tšekki, (DK) Tanska, (D) Saksa, (EST) Viro, (IRL) Irlanti, (GR) Kreikka, (E) Espanja, (F) Ranska, (I) Italia, (CY) Kypros, (LV) Latvia, (LT) Liettua, (L) Luxemburg, (H) Unkari, (MT) Malta, (NL) Alankomaat, (A) Itävalta, (PL) Puola, (P) Portugali, (RO) Romania, (SLO) Slovenia, (SK) Slovakia, (FIN) Suomi, (S) Ruotsi, (UK) Yhdistynyt kuningaskunta.

(2) EUVL L :...

(3) Liikenteenharjoittajan nimi tai toiminimi ja täydellinen osoite.

(4) Liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltion nimi.

(5) Todistuksen antavan toimivaltaisen viranomaisen tai elimen allekirjoitus ja leima.

(Todistuksen toinen sivu)

(Teksti todistuksen antavan jäsenvaltion yhdellä tai useammalla virallisella kielellä)

YLEISET SÄÄNNÖKSET

Tämä todistus annetaan [maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä] annetun asetuksen (EY) N:o .../2008 mukaisesti.

Todistuksessa todennetaan, että siinä mainittu kuljettaja on todistuksessa mainitussa jäsenvaltiossa sovellettavien, kuljettajien työ- ja ammattikoulutusehtoja koskevien lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten ja soveltuvin osin työehtosopimuksien mukaisessa työsuhteessa kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavia sääntöjä noudattaen suorittaakseen kyseisessä jäsenvaltiossa maantiekuljetuksia.

Kuljettajatodistus kuuluu liikenteenharjoittajalle, joka antaa sen todistuksessa mainitun kuljettajan käyttöön tämän kuljettaessa ajoneuvoa(1), jolla suoritetaan kuljetuksia kyseiselle liikenteenharjoittajalle annettua yhteisön liikennelupaa käyttäen. Kuljettajatodistusta ei saa siirtää kolmannelle osapuolelle. Kuljettajatodistus on voimassa ainoastaan niin kauan kuin sen myöntämisedellytykset täyttyvät, ja liikenteenharjoittajan on palautettava se välittömästi sen myöntäneille viranomaisille, jos nämä edellytykset eivät enää täyty.

Kuljettajatodistuksen antaneen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi peruuttaa todistuksen, erityisesti jos todistuksen haltija:

   ei ole noudattanut kaikkia todistuksen käytön edellytyksiä;
   on antanut vääriä tietoja todistuksen antamista tai sen voimassaolon jatkamista varten.

Kuljetusyrityksen on säilytettävä oikeaksi todistettu jäljennös todistuksesta;

Alkuperäinen todistus on pidettävä mukana ajoneuvossa, ja kuljettajan on vaadittaessa esitettävä se toimivaltaiselle tarkastusviranomaiselle.

_____________________

(1) "Ajoneuvolla' tarkoitetaan jossakin jäsenvaltiossa rekisteröityä moottoriajoneuvoa tai ajoneuvojen yhdistelmää, joista ainakin moottoriajoneuvo on rekisteröity jäsenvaltiossa ja joita käytetään yksinomaan tavaroiden kuljetukseen.

LIITE III

Vastaavuustaulukko

Asetus (ETY) N:o 881/92

Asetus (ETY) N:o 3118/93

Direktiivi 2006/94/EY

Tämä asetus

1 artiklan 1 kohta

1 artiklan 1 kohta

1 artiklan 2 kohta

1 artiklan 2 kohta

1 artiklan 3 kohta

1 artiklan 3 kohta

1 artiklan 4 kohta (uusi)

1 artiklan 1 kohta, 1 artiklan 2 kohta, liite I; 2 artikla

1 artiklan 5 kohta

2 artikla

1 artiklan 6 kohta

2 artikla

2 artikla muutettuna

3 artiklan 1 kohta

3 artikla

3 artiklan 2 kohta

4 artiklan 1 kohta muutettuna

3 artiklan 3 kohta

5 artiklan 1 kohta muutettuna

4 artikla

-

5 artiklan 1 kohta

4 artiklan 2 kohta muutettuna

5 artiklan 2 kohta

4 artiklan 3 kohta muutettuna

5 artiklan 3 kohta

4 artiklan 4 kohta muutettuna

4 artiklan 5 kohta (uusi)

5 artiklan 4 kohta, liitteen I toisella sivulla olevan seitsemännen kohdan toinen ja kolmas virke

4 artiklan 6 kohta muutettuna

5 artiklan 5 kohta

4 artiklan 2 kohta

6 artiklan 1 kohta

5 artiklan 2 kohta muutettuna

6 artiklan 2 kohta

5 artiklan 2 kohta muutettuna

6 artiklan 3 kohta

5 artiklan 3 kohta muutettuna

6 artiklan 4 kohta

5 artiklan 4 kohta

6 artiklan 5 kohta

5 artiklan 5 kohta

7 artikla

6 artikla

8 artiklan 1 kohta

7 artiklan 1 kohta

8 artiklan 2 kohta

7 artiklan 2 kohta

8 artikla (uusi)

8 artiklan 3 kohta

13 artiklan 1 kohta muutettuna

8 artiklan 4 kohta

13 artiklan 2 kohta

9 artiklan 1 kohta

13 artiklan 7 kohta muutettuna

9 artiklan 2 kohta

13 artiklan 7 kohta muutettuna

1 artiklan 1 kohta

9 artiklan 1 kohta

9 artiklan 2 kohta

9 artiklan 3 kohta (uusi)

9 artiklan 4 kohta (uusi)

9 artiklan 5 kohta

9 artiklan 6 kohta (uusi)

1 artiklan 2 kohta

9 artiklan 7 kohta

1 artiklan 3 kohta

9 artiklan 8 kohta

1 artiklan 4 kohta

9 artiklan 9 kohta

9 artiklan 10 kohta (uusi)

2 artikla

-

3 artikla

-

4 artikla

-

5 artikla

-

6 artiklan 1 kohta

10 artiklan 1 kohta muutettuna

6 artiklan 2 kohta

-

6 artiklan 3 kohta

10 artiklan 2 kohta

6 artiklan 4 kohta

-

7 artikla

-

10 artikla

18 artiklan 1 kohta muutettuna

11 artiklan 1 kohta

11 artikla muutettuna

11 artiklan 2 kohta

14 artiklan 1 kohta muutettuna

11 artiklan 3 kohta

13 artiklan 3 kohta muutettuna

11 a artikla

-

12 artikla (uusi)

8 artiklan 1 kohta

11 artikla muutettuna

8 artiklan 2 kohta

14 artiklan 2 kohta muutettuna

8 artiklan 3 kohta

14 artiklan 2 kohta muutettuna

8 artiklan 4 kohdan ensimmäinen ja kolmas alakohta

-

13 artiklan 4 kohta (uusi)

8 artiklan 4 kohdan toinen alakohta

13 artiklan 5 kohta muutettuna

8 artiklan 4 kohdan neljäs ja viides alakohta

13 artiklan 6 kohta muutettuna

9 artikla

14 artiklan 3 kohta muutettuna

15 artikla

16 artikla

17 artikla

12 artikla

19 artikla

13 artikla

-

14 artikla

10 artikla

-

11 artikla

-

15 artikla

12 artikla

20 artikla

3 artikla

-

4 artikla

-

5 artikla

-

Liitteet II ja III

-

Liite I

Liite I

Liite II

1 artiklan 5 kohta

Liite III

Liite II

Liite I

-

Liite II

-

Liite III

-

Liite IV

-

(1) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.
(2) Lausunto, annettu 12. maaliskuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).
(3) EUVL C ...
(4) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 21. toukokuuta 2008.
(5) EYVL L 95, 9.4.1992, s. 1║.
(6) EYVL L 279, 12.11.1993, s. 1║.
(7) EUVL L 374, 27.12.2006, s. 5.
(8) EYVL L 368, 17.12.1992, s. 38.
(9) EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1.
(10) EUVL L ....
(11) EYVL 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).
(12) EUVL L 33, 4.2.2006, s. 82.
(13) EYVL L 235, 17.9.1996, s. 59.
(14) EYVL L 375, 31.12.1990, s. 10.
(15) EYVL 370, 31.12.1985, s. 8.
(16)* 12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä.


Satelliittivälitteisiä matkaviestintäpalveluja tarjoavien järjestelmien valitseminen ja valtuuttaminen ***I
PDF 186kWORD 33k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. toukokuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi satelliittivälitteisiä matkaviestintäpalveluja tarjoavien järjestelmien valitsemisesta ja valtuuttamisesta (KOM(2007)0480 – C6-0257/2007 – 2007/0174(COD))
P6_TA(2008)0219A6-0077/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0480),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0257/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A6-0077/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. toukokuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o .../2008/EY tekemiseksi satelliittivälitteisiä matkaviestintäpalveluja tarjoavien järjestelmien valitsemisesta ja valtuuttamisesta

P6_TC1-COD(2007)0174


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä N:o 626/2008/EY.)


Yritysten liiketoimintaympäristön yksinkertaistaminen yhtiöoikeuden, tilinpäätösten ja tilintarkastuksen alalla
PDF 135kWORD 68k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. toukokuuta 2008 yritysten liiketoimintaympäristön yksinkertaistamisesta yhtiöoikeuden, tilinpäätösten ja tilintarkastuksen alalla (2007/2254(INI))
P6_TA(2008)0220A6-0101/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon yritysten liiketoimintaympäristön yksinkertaistamisesta yhtiöoikeuden, tilinpäätösten ja tilintarkastuksen alalla (KOM(2007)0394),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Tulosten Eurooppa – yhteisön lainsäädännön soveltaminen (KOM(2007)0502),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Pienet ja keskisuuret yritykset avainasemassa kasvun ja työllisyyden edistämisessä – nykyaikaisen pk-yrityspolitiikan puolivälitarkastelu (KOM(2007)0592,

–   ottaa huomioon 22.–23. marraskuuta 2007 kokoontuneen 2832. kilpailukykyneuvoston päätelmät yritysten liiketoimintaympäristön yksinkertaistamisesta yhtiöoikeuden, tilinpäätösten ja tilintarkastuksen alalla,

–   ottaa huomioon kansainvälisistä kirjanpitostandardeista (IFRS) ja kansainvälisen tilinpäätösstandardilautakunnan (IASB) hallinnosta 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman(1), jossa Euroopan parlamentti arvosteli IASB:n ehdotusta pk-yritysten kirjanpitostandardiksi ja pyysi komissiota kehittämään EU:n oman pk-yrityksille tarkoitetun nykyaikaisen kirjanpitokehyksen, mahdollisesti nykyaikaistamalla voimassa olevan kirjanpitolainsäädännön,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnot (A6-0101/2008),

Yleiset seikat

1.   pitää myönteisenä, että komissio pyrkii yritysten liiketoimintaympäristön yksinkertaistamista yhtiöoikeuden, tilinpäätösten ja tilintarkastuksen alalla koskevassa tiedonannossaan (jäljempänä tiedonanto) vähentämään Euroopan yritysten hallintotaakkaa ja antamaan niille mahdollisuuden kilpailla tehokkaammin sekä menestyä paremmin maailmanlaajuisessa ympäristössä, jossa vallitsee kova kilpailu; toteaa, että komission olisi tukeuduttava lainsäädäntöehdotuksissaan vaikutusten arviointiin, jossa otetaan erityisesti huomioon pienet ja keskisuuret yritykset sekä mikroyritykset, samalla kun taataan oikeusvarmuus ja yhteisön säännöstön noudattaminen koko sisämarkkinoilla ja varmistetaan yhdenmukaisuus raportointivelvoitteita ja tilintarkastusta koskevan meneillään olevan yhdenmukaistamisprosessin kanssa; toteaa lisäksi, että kaikkien toimijoiden, omistajat, sijoittajat, velkojat ja työntekijät mukaan lukien, edut sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate on otettava asianmukaisesti huomioon;

Vaihtoehto 1

2.   torjuu yleisellä tasolla tiedonannossa esitetyn vaihtoehdon 1, että harkittaisiin, olisiko yhteisön yhtiöoikeus muutettava sellaiseksi, että siihen sisältyy ainoastaan säädöksiä, joissa käsitellään valtioiden rajat ylittäviä tapauksia; ei kuitenkaan täysin vastusta sellaisten yksittäisten säännösten kumoamista, jotka eivät osakkeenomistajien kannalta katsoen enää ole tarpeellisia niiden kannalta, joita asia koskee, tai joista ei ole etua yrityksille, edellyttäen, että kumoaminen ei ole vastoin yleistä etua;

3.   muistuttaa vaihtoehto 1:n yhteydessä, että kyseessä olevat yhtiöoikeusdirektiivit, eli toinen(2), kolmas(3), kuudes(4) ja kahdestoista(5) direktiivi, ovat mahdollistaneet rajojen yli toimiville sijoittajille ja velkojille tärkeän yritysten vertailtavuuden, ja siksi niitä ei pitäisi kumota;

4.   muistuttaa vaihtoehto 1:n yhteydessä, että kattavassa vaikutusten arvioinnissa olisi punnittava keskenään direktiivien kumoamisesta odotettavissa olevia säästöjä ja kustannuksia, jotka aiheutuvat kun sisämarkkinoilla sovelletaan 27:ää erilaista yhtiöoikeutta;

5.   panee merkille, että tärkeimmät byrokraattiset rajoitteet, kuten moninkertaiset tietopyynnöt tai raportointivelvoitteet, erityisesti verotusta ja sosiaaliasioita koskevat, tulevat yleensä jäsenvaltioiden hallinnoista eivätkä kuulu yhteisön toimivaltaan;

Täytäntöönpano jäsenvaltioissa

6.   toteaa, että jäsenvaltiot eivät useinkaan turvaudu vaihtoehtoisiin byrokratiaa vähentäviin toimenpiteisiin, jolloin yhteisön lainsäädännössä suodut yksinkertaistamismahdollisuudet eivät välity yrityksille, ja että jäsenvaltiot pikemminkin soveltavat EU-säännösten ohella tiukempia kansallisia säännöksiä; kehottaa komissiota tarkastamaan, onko esimerkiksi avoimuutta koskevan direktiivin(6) kaltaisten direktiivien täytäntöönpano johtanut jäsenvaltioissa Porvoon mitalla toteuttamiseen (Gold-plating); korostaa, että komission olisi edistettävä jäsenvaltioiden välistä parhaiden käytänteiden vaihtamista tekemällä selväksi, mitä myönteisiä vaikutuksia yksinkertaistamisen saralla tehdyistä eri aloitteista koituu;

7.   ehdottaa, että jäsenvaltioiden verohallintoja aletaan koordinoida niin, että yrityksille esitettäviä tietopyyntöjä voidaan yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa;

Vaihtoehto 2

8.   kannattaa lähtökohtaisesti tiedonannossa esitettyä toista vaihtoehtoa eli sitä, että lainsäätäjä keskittyy yksinkertaistamisessa yksittäisiin konkreettisiin toimiin; toteaa, että kaikkiin yksinkertaistamistoimenpiteisiin voi kuulua se, että harkitaan joidenkin yksittäisten vaatimusten kumoamista direktiiveissä;

9.   korostaa, että tarvitaan aikaa direktiiveihin tehtyjen muutosten vaikutusten arvioimiseen, ja muistuttaa, että kolmatta ja kuudetta yhtiöoikeusdirektiiviä muutettiin äskettäin direktiivillä 2007/63/EY(7) ja että määraika sen täytäntöönpanolle päättyy 31. joulukuuta 2008; toteaa, että näihin direktiiveihin tehtävät uudet muutokset saattaisivat vesittää yhdenmukaistettujen muuntosäännösten sisällön, mutta katsoo, että lisäpäivityksiä tarvitaan;

10.   muistuttaa, että toista yhtiöoikeusdirektiiviä muutettiin viimeksi direktiivillä 2006/68/EY(8) ja että määräaika sen täytäntöönpanolle päättyi 15. huhtikuuta 2008; muistuttaa tässä yhteydessä KPMG:n tekemän, vaihtoehtoisia pääoman hankkimisjärjestelmiä koskevan toteutettavuustutkimuksen tuloksista;

11.   kehottaa komissiota selventämään yhtiöoikeusdirektiivien, erityisesti toisen, kolmannen ja kuudennen direktiivin, ja IFRS-standardien välistä suhdetta;

12.   korostaa, että julkisten yhtiöiden tilintarkastus- ja julkistamisvelvoitteet ovat tärkeitä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta ja että uusien sähköisten jakelukanavien ja -tekniikoiden, kuten XBRL:n kaltaisten sähköisten raportointiformaattien, olisi mahdollistettava julkaisuvelvoitteiden hoitaminen edullisesti, tehokkaasti ja ripeästi; pitää myönteisenä, että ensimmäistä(9) ja yhdettätoista(10) yhtiöoikeusdirektiiviä yksinkertaistettaessa pyritään vähentämään julkistamisvaatimuksia; korostaa kuitenkin, että samoin kuin muiden yksinkertaistamistoimien kohdalla, julkistamisvaatimuksia olisi tarkasteltava tapauskohtaisesti käyttäen konkreettisia, yksittäisiä yksinkertaistamistoimia, jotka perustuvat perusteellisiin vaikutusten arviointeihin; ehdottaa, että pk-yrityksiä ja mikroyrityksiä koskevissa poikkeuksissa olisi keskityttävä vähentämään hallinnollista taakkaa ja kustannuksia vaarantamatta kuitenkaan oikeutettuja tarpeita saada tietoa ja rahoitusmahdollisuuksia; kannustaa vaihtamaan yhteisön sääntöjen yksinkertaistamista ja täytäntöönpanoa koskevia parhaita käytäntöjä;

13.   yhtyy näkemykseen, että yrityksille olisi tehtävä helpommaksi rekisteröidä ja valmistella, toimittaa ja julkaista lakisääteistä tietoa; suosittaa lakisääteisen tiedon valmistelun, toimittamisen ja julkaisemisen toteuttamista yhteentoimivan EU:n laajuisen yritysrekisterin välityksellä; kannustaa painokkasti käyttämään uutta teknologiaa, kuten XBRL; korostaa, että tietojen olisi oltava helposti sijoittajien, velkojien, työntekijöiden ja julkisten viranomaisten saatavilla koko unionissa; kehottaa komissiota esittämään suunnitelman XBRL-muotoisen raportoinnin käyttöönottamiseksi EU:ssa;

14.   painottaa, että EU:n tilinpäätössääntöihin vuonna 2006 tehdyt muutokset edellyttävät arvopaperipörssissä noteeratuilta yhtiöiltä muun muassa selvitystä yrityksen hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä ja enemmän tietoja taseen ulkopuolisista järjestelyistä; palauttaa mieliin, että kyseisten sääntöjen täytäntöönpanon määräaika päättyy 5. syyskuuta 2008; kannustaa jäsenvaltioita soveltamaan sääntöjä hyvissä ajoin; kehottaa komissiota pitämään yhteyttä kansainväliseen tilinpäätösstandardilautakuntaan (IASB), jotta voidaan edelleen parantaa taseen ulkopuolisia välineitä koskevia tilinpäätöstietoja;

15.   pitää tarpeellisena, että eurooppayhtiön sääntöjä tarkistetaan niiden yhtenäistämiseksi yhteisön oikeuden kanssa;

16.   toteaa, että hallinnollisten vaatimusten yksinkertaistamisen päämääränä on oltava kannustaa pk-yrityksiä käyttämään hyväksi sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia ja toimimaan rajojen yli;

17.   pitää myönteisenä, että mikroyritykset aiotaan vapauttaa tilinpäätöksiä, lakisääteistä tilintarkastusta ja julkaisemista koskevista Eurooppa-oikeuden velvoitteista; kehottaa säilyttämään tiedonannossa mikroyrityksiä varten asetetut raja-arvot pääosin ennallaan, mutta on huolissaan siitä, että kaikkien niiden noudattaminen saattaa aiheuttaa ongelmia erityisesti yrityksissä, joiden tuotantopanokset ovat suuret; ehdottaa, että siirtymäaikoja, jotka koskevat raja-arvot ylittävien yhtiöiden raportointivelvoitteita, pidennetään asianmukaisesti; ehdottaa harkittavaksi, otetaanko vastaavat siirtymäajat käyttöön sellaisten yhtiöiden osalta, joiden oikeudellinen asema muuttuu;

18.   muistuttaa neljännessä(11) ja seitsemännessä(12) direktiivissä vahvistetuista raja-arvoista, joiden nojalla pk-yrityksille myönnetään poikkeuksia tietyistä tilinpäätös- ja tilintarkastusvaatimuksista, että vakaat ja ennakoitavissa olevat säännökset auttavat osaltaan parantamaan oikeusvarmuutta ja rajoittamaan yritysten hallintokustannuksia; korostaa tässä yhteydessä toisaalta, että neljännen direktiivin mukaisia raja-arvoja on äskettäin tarkistettu direktiivillä 2006/46/EY(13) ja että jäsenvaltioilla on 5. syyskuuta 2008 asti aikaa panna kyseinen direktiivi täytäntöön, ja toisaalta, että EU:n laajentuminen on lisännyt Euroopan talouksien monimuotoisuutta ja että tilintarkastus auttaa edistämään tehokkaan, terveen ja vastuullisen markkinatalouden kehitystä;

19.   vaatii komissiota seuraamaan 22.–23. marraskuuta 2007 kokoontuneen neuvoston päätelmissä esitettyä kehotusta edistää sellaisten parhaiden käytäntöjen avointa vaihtamista jäsenvaltioiden välillä, joiden tarkoituksena on virtaviivaistaa raportointivelvoitteita ja lisätä elektronisten välineiden käyttöä yritysten ja julkisen hallinnon välisissä sekä yritysten keskinäisissä suhteissa;

20.   kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita rahoitustietoja koskevien raportointivelvoitteiden luokituksen yhdenmukaistamiseen, jota tehdään muun muassa Alankomaissa, ja lisäämään uusien teknologioiden käyttöä niin, että voidaan vähentää ilmoitusvelvoitteiden kustannuksia säilyttäen samalla edut, joita nämä velvoitteet tarjoavat markkinaosapuolille, poliittisille päättäjille ja julkiselle hallinnolle;

Sarbanes-Oxley-lainsäädäntö

21.   edellyttää, että tiedonannossa mainittujen direktiivien ohella tarkasteltaisiin byrokratiakuormituksen kannalta myös sellaisia direktiivejä ja säännöksiä, jotka on kehitetty Yhdysvaltojen Sarbanes-Oxley-lainsäädännön yhteydessä, kuten avoimuutta koskevan direktiivin, yhteisön esitteitä koskevan lainsäädännön(14) tai neljännen ja seitsemännen yhtiöoikeusdirektiivin säännöksiä;

Muu lainsäädäntö

22.   korostaa, että yksinkertaisemman yritystoimintaympäristön luomiseen kuuluu myös uusien oikeudellisten reunaehtojen laatiminen yrityksiä varten; mainitsee tässä yhteydessä rekisteripaikan siirtämistä rajojen yli koskevan neljännentoista yhtiöoikeusdirektiivin, oikeuden valita joko yksi- tai kaksitasoinen yritysmuoto sekä komission kaavaileman, vuoden 2008 puoliväliin mennessä esitettävän lainsäädäntöaloitteen, joka koskee yksityistä eurooppayhtiötä;

23.   uskoo, että tietyillä aloilla, kuten yhteisösijoittajia koskevan avoimuuden yhteydessä tarvitaan sääntelyjärjestelmiä, jotta yritysympäristöstä tulisi kukoistava;

24.   katsoo, että yhteinen konsolidoitu yhtiöveropohja tekisi eurooppayhtiön säännöistä käyttökelpoisempia ja tehokkaampia;

25.   katsoo, että lykättyjen verojen merkitsemisestä taseeseen aiheutuu kohtuuton rasitus pk-yrityksille, eikä se edes anna merkittävää tietoa tilinpäätöstietoja lukeville; ehdottaa sen vuoksi tästä luopumista;

26.   suosittelee "vain kerran -periaatteen" soveltamista, jotta yritysten ei tarvitse toimittaa samoja tietoja kuin yhden kerran tai vain yhdelle vastaanottajalle;

27.   suosittelee, että järjestetään kuulemisia siitä, onko tarpeellista ja mahdollista perustaa tilinpäätös- ja tilintarkastuspalvelujen valvojan toimi;

o
o   o

28.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0183.
(2) Toinen neuvoston direktiivi 77/91/ETY, annettu 13. joulukuuta 1976, niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa (EYVL L 26, 31.1.1977, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/99/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 137).
(3) Kolmas neuvoston direktiivi 78/855/ETY, annettu 9. lokakuuta 1978, perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla osakeyhtiöiden sulautumisesta (EYVL L 295, 20.10.1978, s. 36).
(4) Kuudes neuvoston direktiivi 82/891/ETY, annettu 17. joulukuuta 1982, 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla osakeyhtiöiden jakautumisesta (EYVL L 378, 31.12.1982, s. 47), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/63/EY (EUVL L 300, 17.11.2007, s. 47).
(5) Kahdestoista neuvoston yhtiöoikeudellinen direktiivi 89/667/ETY, annettu 21. joulukuuta 1989, yhdenmiehen rajavastuuyhtiöistä (EYVL L 395, 30.12.1989, s. 40), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/99/EY.
(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/109/EY, annettu 15. joulukuuta 2004, säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta (EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2008/22/EY (EUVL L 76, 19.3.2008, s. 50).
(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/63/EY, annettu 13. marraskuuta 2007, neuvoston direktiivien 78/855/ETY ja 82/891/ETY muuttamisesta siltä osin kuin osakeyhtiöiden sulautumisesta tai jakautumisesta vaaditaan riippumattoman asiantuntijan lausunto (EUVL L 300, 17.11.2007, s. 47).
(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/68/EY, annettu 6. syyskuuta 2006, neuvoston direktiivin 77/91/ETY muuttamisesta julkisten osakeyhtiöiden perustamisen sekä niiden pääoman säilyttämisen ja muuttamisen osalta (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 32).
(9) Ensimmäinen neuvoston direktiivi 68/151/ETY, annettu 9. maaliskuuta 1968, niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi (EYVL L 65, 14.3.1968, s. 8), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/99/EY.
(10) Yhdestoista neuvoston direktiivi 89/666/ETY, annettu 21. joulukuuta 1989, julkistamisvaatimuksista, jotka koskevat toisen valtion lainsäädännön alaisten, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden jäsenvaltioon avaamia sivuliikkeitä (EYVL L 395, 30.12.1989, s. 36).
(11) Neljäs neuvoston direktiivi 78/660/ETY, annettu 25. heinäkuuta 1978, perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä (EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2006/46/EY (EUVL L 224, 16.8.2006, s. 1).
(12) Seitsemäs neuvoston direktiivi 83/349/ETY, annettu 13. kesäkuuta 1983, perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla, konsolidoiduista tilinpäätöksistä (EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/99/EY.
(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/46/EY, annettu 14. kesäkuuta 2006, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 78/660/ETY, konsolidoiduista tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 83/349/ETY, pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä annetun neuvoston direktiivin 86/635/ETY sekä vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 91/674/ETY muuttamisesta (EUVL L 224, 16.8.2006, s. 1).
(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/71/EY, annettu 4. marraskuuta 2003, arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä (EUVL L 345, 31.12.2003, s. 64), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2008/11/EY (EUVL L 76, 19.3.2008, s. 37).


Naisten osallistuminen tieteelliseen tutkimukseen
PDF 132kWORD 61k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. toukokuuta 2008 naisten osallistumisesta tieteelliseen tutkimukseen (2007/2206(INI))
P6_TA(2008)0221A6-0165/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston 20. toukokuuta 1999 antaman päätöslauselman naisten osallistumisesta tieteelliseen tutkimukseen(1),

–   ottaa huomioon neuvoston 26. kesäkuuta 2001 antaman päätöslauselman tieteen ja yhteiskunnan välisistä suhteista sekä naisista tieteen alalla(2),

–   ottaa huomioon neuvoston 27. marraskuuta 2003 antaman päätöslauselman naisten ja miesten yhtäläisestä pääsystä ja osallistumisesta osaamisyhteiskuntaan kasvun ja innovaatioiden edistämiseksi(3),

–   ottaa huomioon neuvoston 18. huhtikuuta 2005 tekemät päätelmät eurooppalaisen tutkimusalueen tieteen ja teknologian tutkijavoimavarojen vahvistamisesta,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) 18. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1982/2006/EY(4) (tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma),

–   ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta 23. syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73/EY(5),

–   ottaa huomioon komission 4. joulukuuta 2001 esittämän tiedonannon "Toimintasuunnitelma – Tiede ja yhteiskunta" (KOM(2001)0714),

–   ottaa huomioon komission työasiakirjan aiheesta naisten osallistuminen tieteelliseen tutkimukseen: huippuosaaminen ja innovointi - sukupuolten tasa-arvo tieteessä (SEC(2005)0370),

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan "Eurooppalainen tutkimusalue: uudet näköalat" (KOM(2007)0161) ja siihen liittyvän komission työasiakirjan (SEC(2007)0412),

–   ottaa huomioon 3. helmikuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta "Naiset ja tiede: Naiset mukaan rikastuttamaan Euroopan tutkimustoimintaa"(6),

–   ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta (7),

–   ottaa huomioon komission 1. maaliskuuta 2006 antaman tiedonannon naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmasta 2006–2010 (KOM(2006)0092) ja 13. maaliskuuta 2007 aiheesta antamansa päätöslauselman(8),

–   ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman sääntelykehyksestä nuorten naisten perhe-elämän ja opiskeluajan yhteensovittamistoimenpiteiksi Euroopan unionissa(9),

–   ottaa huomioon 27. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa(10),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A6-0165/2008),

A.   ottaa huomioon, että tutkimustoiminta on keskeisessä asemassa Euroopan unionin taloudellisen kehityksen kannalta ja että Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian mukaisesti Euroopan unionin olisi otettava palvelukseen 700 000 uutta tutkijaa,

B.   ottaa huomioon, että naistutkijoita on Euroopan unionissa hyvin vähän ja että julkisen ja korkeakoulusektorin tutkijoista keskimäärin vain 35 prosenttia ja yksityisen sektorin tutkijoista keskimäärin vain noin 18 prosenttia on naisia,

C.   ottaa huomioon, että yleisesti hyväksytään, että monimuotoisuus lisää luovuutta liike-elämässä ja että saman voisi kuvitella pätevän tutkimuksessakin,

D.   ottaa huomioon, että naisten osuus yliopistojen korkeimmissa viroissa on harvoin yli 20 prosenttia ja että miehet saavat professuurin tai muun vastaavantasoisen viran kolme kertaa naisia todennäköisemmin,

E.   ottaa huomioon, että jäsenvaltioissa on edelleen tarjolla vain vähän sukupuolen mukaan eriteltyjä tilastotietoja tutkijoiden tutkinnosta, tieteenalasta ja iästä,

F.   ottaa huomioon, että miestutkijoihin verrattuna naistutkijoilla on useammin vaikeuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa,

G.   ottaa huomioon, että tieteellisissä johtoasemissa naisia on edelleenkin merkittävän vähän,

H.   katsoo, etteivät naiset ole tasapainoisen sukupuolipolitiikan toteuttamisen kannalta riittävän hyvin edustettuina yliopistojen päätöksentekoelimissä,

I.   ottaa huomioon, ettei useimmissa maissa ole saatu aikaan naisten tasa-arvoista edustusta tieteellisissä neuvottelukunnissa,

J.   ottaa huomioon, että edellä mainittuun tasa-arvon etenemissuunnitelmaan 2006–2010 liittyvässä toiminnassa painopistealueena on naisten ja miesten yhtäläinen osallistuminen päätöksentekoon ja tavoitteena se, että vuoteen 2010 mennessä julkisen sektorin tutkijoista 25 prosenttia on naisia,

K.   ottaa huomioon, että sukupuolten välistä tasapainoa ei ole saavutettu Euroopan tutkimusneuvostossa (ERC), jonka tieteellisessä neuvostossa on 5 naista ja 22 miestä,

L.   ottaa huomioon, että vaikka EU:n opiskelijoista yli puolet on naisia ja he suorittavat 43 prosenttia EU:n tohtorintutkinnoista, vain 15 prosenttia ylimmistä korkeakoulu- ja yliopistoviroista on naisten hallussa, ja siten heillä on tutkimustoimintaa koskevissa päätöksentekoelimissä merkittävästi vähemmän vaikutusvaltaa,

M.   katsoo, että komission kertomus vuodelta 2008 'Mapping the Maze: Getting More Women to the Top in Research' osoittaa, että vaikka avoimet ja oikeudenmukaiset arviointi- ja ylennysmenettelyt ovatkin tarpeellisia välineitä, ne eivät sinällään riitä: kulttuurin muutos on tarpeen paremman sukupuolijakauman saavuttamiseksi tutkimusta koskevassa päätöksenteossa,

N.   ottaa huomioon, että tutkimuksen seitsemännessä puiteohjelmassa ei edellytetä pakollista sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevaa toimintasuunnitelmaa hanke-ehdotuksia varten,

O.   ottaa huomioon, että tutkimukset osoittavat, että nykyiset arviointi- ja työhönottojärjestelmät eivät ole sukupuolineutraaleja,

1.   kiinnittää jäsenvaltioiden huomion siihen, että Euroopan unionin koulutusjärjestelmät ylläpitävät edelleen sukupuolistereotypioita etenkin tutkimustoiminnan aloilla muun muassa luonnontieteissä;

2.   pitää äärimmäisen tärkeänä edistää tiedettä mielenkiintoisena alana kummallekin sukupuolelle jo varhaisesta iästä lähtien; kehottaa ottamaan tämän huomioon suunniteltaessa opetusmateriaalia ja opettajankoulutusta; kannustaa yliopistoja ja tiedekuntia analysoimaan valintajärjestelmiään mahdollisen implisiittisen sukupuoleen perustuvan syrjinnän havaitsemiseksi ja korjaamaan valintajärjestelmiään vastaavasti;

3.   panee merkille, että erittäin suuri osa naistutkijoista luopuu vuosien kuluessa tiedeurastaan; katsoo, että tätä ilmiötä, jota kuvataan usein "vuotava putki"-mallina (leaking pipeline), olisi analysoitava erilaisten mallien perusteella, veto–työntö-malli (push and pull factors model) mukaan luettuna; kehottaa asianomaisia viranomaisia ottamaan huomioon muun muassa työympäristön, roolimallit, kilpailun, liikkuvuusedellytykset ja perhevelvoitteet, kun ne pohtivat mahdollisia ratkaisuja;

4.   ottaa huomioon, että tavanomaiset lähestymistavat arvioida "huippuosaamista" ja "suorituskykyä" muun muassa julkaisujen määrän perusteella eivät välttämättä ole sukupuolineutraaleja vaan rajallisia, eikä niissä oteta huomioon käytettävissä olevia voimavaroja, kuten määrärahoja, tiloja, laitteita ja henkilökuntaa, tai jokaiselle tutkijalle tärkeitä ominaisuuksia, kuten kykyä koota tutkimusryhmä ja pitää sitä koossa ja kyky kouluttaa ryhmän uusia jäseniä;

5.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käsitteen "hyvä tutkija" määritelmässä asianmukaisesti huomioon erot mies- ja naistutkijoiden tyypillisissä urakehityksissä; korostaa, että naistutkijat tuovat tutkimustoimintaan erilaisia näkökulmia ja tutkimusaihevalintoja;

6.   pitää valitettavana, että naisten tutkijanurassaan perhesyiden vuoksi pitämät tauot vaikuttavat kielteisesti heidän uramahdollisuuksiinsa, sillä useimmat miespuoliset tutkijat eivät pidä taukoja ja voivat siten saavuttaa jo nuorempana paremman aseman ja saada etumatkaa tuleviin uranäkymiin nähden; vaatii siten, että tarkasteltaessa ikää huippuosaamisen kriteerinä huomioon otetaan tutkijan perhetilanne ja huollettavien perheenjäsenten määrä; toivoo lisäksi, että kaikissa EU:n tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa otettaisiin käyttöön tohtorinkoulutukseen tarkoitettuja apurahoja, joihin sovellettaisiin äitiyslomaa koskevia kansallisia säännöksiä;

7.   korostaa, että apurahoja myönnettäessä sovellettavat ikärajat vaikuttavat haitallisesti nuoriin, joilla on huollettavanaan perheenjäseniä, ja että useimmat tällaisista nuorista ovat naisia; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tällaisissa tilanteissa tämä epäkohta voidaan korjata lainsäädäntötoimin, esimerkiksi niin, että apurahan hakemiselle asetettua takarajaa pidennetään vuodella kutakin sellaista vuotta kohden, jonka hakija on hoitanut huollettavanaan olevaa perheenjäsentä;

8.   toteaa, että liikkuvuus on yksi keskeinen tapa kehittyä ja edetä tutkijanuralla mutta liikkuvuutta ja perhe-elämää voi olla vaikea sovittaa yhteen, minkä vuoksi tilannetta pitäisi helpottaa toteuttamalla asianmukaisia poliittisia toimenpiteitä;

9.   painottaa infrastruktuurin merkitystä kestävän työ- ja perhe-elämän tasapainottamisen helpottamisessa sekä tutkijanuran varmuuden parantamisen merkitystä;

10.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan tilannetta integroimalla perhe-elämään liittyvät näkökohdat mahdollistamalla joustavat työajat, paremmat lastenhoitopalvelut ja sosiaaliturvan ulottumisen yli alueellisten rajojen; pyytää vanhempainlomaehtoja, jotka tarjoaisivat miehille ja naisille todellisen valinnanvapauden; korostaa, että perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen on sekä miesten että naisten velvollisuus;

11.   katsoo, että edellä mainitussa vuonna 2008 annetussa komission kertomuksessa 'Mapping the Maze: Getting More Women to the Top in Research' todetaan, että huipputason sitoutuminen on elintärkeää sukupuolten tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi tutkimuksen alalla ja että tällaista sitoutumista on osoitettava kansallisella ja institutionaalisella tasolla;

12.   kehottaa jäsenvaltiota tutkimaan sitä, mitkä seikat pienentävät naisten määrää yliopistojen sekä opetuksesta ja koulutuksesta vastaavien viranomaisten korkeimmissa viroissa heikentäen vakavasti heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa tutkimuksen alan päätöksentekoon Euroopan unionissa, sekä ehdottamaan sopivia ratkaisuja;

13.   rohkaisee yliopistoja, tutkimuslaitoksia ja yksityisyrityksiä hyväksymään ja toteuttamaan tasa-arvostrategioita työyhteisöissään sekä tekemään sukupuolivaikutusten arviointeja päätöksentekomenettelyissään;

14.   pyytää komissiolta tiedeyhteisön tietoisuutta lisääviä toimia ja poliittisilta päättäjiltä toimia yhtäläisten mahdollisuuksien puolesta tieteessä ja tutkimuksessa;

15.   pyytää komissiolta ja jäsenvaltioilta avoimempia työhönottomenettelyjä ja vetoaa komission ja jäsenvaltioiden velvollisuuteen varmistaa sukupuolten välinen tasapaino arviointilautakunnissa ja valintakomiteoissa ja kaikissa muissa komiteoissa sekä nimitetyissä lautakunnissa ja komiteoissa siten, että ei-sitovana tavoitteena pidetään sitä, että niiden kokoonpanosta vähintään 40 prosenttia on naisia ja vähintään 40 prosenttia miehiä;

16.   katsoo, että EU:n tavoite saada julkisen sektorin johtaviin tutkijantehtäviin naisia 25 prosenttia on kunnianhimoton ja riittämätön; muistuttaa komissiolle ja jäsenvaltioille, että sukupuolten tasa-arvo tarkoittaa sitä, että naisia on vähintään 40 prosenttia;

17.   pyytää komissiota varmistamaan, että naisten osallistumiseen tieteellisiin tutkimusohjelmiin kiinnitetään huomiota tarjoamalla kohdistettua sukupuolitietoisuuskoulutusta päätöksentekoelimiin, arviointilautakuntiin ja valintakomiteoihin osallistuville sekä tarjouspyyntöjä ja tarjouksia laativille ja sopimusneuvotteluja käyville tahoille;

18.   kehottaa komissiota varmistamaan, että tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman yhteydessä tehtyjä tarjouksia arvioitaessa miesten ja naisten tasapainoisella edustuksella on myönteinen merkitys; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan samat järjestelyt kansallisissa ja alueellisissa ohjelmissaan;

19.   katsoo, että tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman ehdotus- ja arviointivaiheeseen kuuluvat sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevat toimintasuunnitelmat ovat keskeinen osa Euroopan unionin yleistä sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistamisstrategiaa ja sukupuolten tasa-arvopolitiikkaa; katsoo siten, että niiden olisi jäätävä erottamattomaksi osaksi EU:n tutkimusrahoitusta;

20.   uskoo vakaasti, että on otettava käyttöön erityisiä rekrytointia, koulutusta ja suhdetoimintaa koskevia toimenpiteitä, jotta edistettäisiin ja rohkaistaisiin naisia osallistumaan esimerkiksi teknologian, fysiikan, tekniikan ja tietojenkäsittelyn aloille;

21.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan naistutkijoita kannustavia myönteisiä toimia ja kehittämään edelleen tuki- ja mentorijärjestelmiä sekä ylennyspolitiikkoja, joiden tavoitteet ovat selkeät; uskoo, että uraohjauksen tukirakenteiden kehittäminen ja etenkin naistutkijoille osoitettu neuvonta tuottaisi erityisen myönteisiä tuloksia;

22.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita politiikkoja, joilla poistetaan sukupuolien välinen palkkakuilu; toteaa, että tieteen alalla samapalkkaisuuden periaatetta olisi sovellettava myös apurahoihin ja stipendeihin;

23.   pyytää komissiolta ja jäsenvaltioilta naistutkijoille suunnattuja tutkimusrahastoja naistutkijoiden rahoitusvajeeseen vastaamiseksi;

24.   korostaa, että on tärkeää kannustaa nuoria naisia valitsemaan tutkijanura, ja ehdottaa, että komissio ja jäsenvaltiot tekevät tämän tekemällä naistutkijoita tunnetuksi roolimalleina ja hyväksymällä ja ottamalla käyttöön muita tätä tavoitetta tukevia toimia;

25.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tiedotuskampanjoita, joilla tytöille tarjotaan tietoa tieteellisistä ja teknisistä opinnoista ja heitä kannustetaan suorittamaan tieteellisiä ja teknisiä tutkintoja; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään tiedon jakamista koskevia menettelyjään, sillä eri jäsenvaltioissa on tarjolla hyvin erilaisia kouluttautumisvaihtoehtoja;

26.   kiinnittää huomiota siihen, että yliopistoissa tarvitaan erityisiä ohjelmia, joilla lisätään nuorten tyttöjen ja naisten kiinnostusta tieteellistä uraa kohtaan;

27.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään ohjelmia, joilla nuoria naistutkijoita valmennetaan ja kannustetaan osallistumaan tutkimusohjelmiin ja hakemaan apurahoja, jotta heitä autetaan pysymään yliopistomaailmassa ja tutkimuksen parissa;

28.   pitää myönteisenä eurooppalaisten ja kansallisten kansalaisjärjestöjen ja virastojen toimintaa, jonka tarkoituksena on vahvistaa naisten osallistumista tieteelliseen tutkimukseen ja lisätä naistutkijoiden määrää päätöksentekoelimissä;

29.   pyytää komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan edelleen naistutkijoiden verkottumista kansallisella, alueellisella ja EU:n tasolla, sillä verkottumisen on todettu olevan keskeinen keino lisätä naisten vaikutusvaltaa, jotta houkutellaan uusia naistutkijoita tieteelliselle uralle ja kannustetaan nykyisiä naistutkijoita osallistumaan poliittiseen keskusteluun ja siten edistämään urakehitystään;

30.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 201, 16.7.1999, s. 1.
(2) EYVL C 199, 14.7.2001, s 1.
(3) EUVL C 317, 30.12.2003, s. 6.
(4) EUVL L 412, 30.12.2006, s. 1.
(5) EYVL L 269, 5.10.2002, s. 15.
(6) EYVL C 309, 27.10.2000, s. 57.
(7) EUVL C 102 E, 28.4.2004, s. 492.
(8) EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 56.
(9) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0265.
(10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0423.


Laivanromutustoiminnan parantaminen (vihreä kirja)
PDF 143kWORD 71k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. toukokuuta 2008 laivanromutustoiminnan parantamista koskevasta vihreästä kirjasta (2007/2279(INI))
P6_TA(2008)0222A6-0156/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission 22. toukokuuta 2007 hyväksymän vihreän kirjan laivanromutustoiminnan parantamisesta (KOM(2007)0269),

–   ottaa huomioon perustamissopimuksen 2 ja 6 artiklan, joiden mukaisesti ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä yhteisön politiikan eri aloihin taloudellisen toiminnan ympäristön kannalta kestävän kehityksen edistämiseksi,

–   ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) maaliskuussa 2004 hyväksymät Aasian maita ja Turkkia koskevat ohjeet, jotka käsittelevät turvallisuutta ja terveyttä laivojen romutuksen yhteydessä,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan,

–   ottaa huomioon jätteiden siirrosta 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006(1) (jätesiirtoasetus),

–   ottaa huomioon vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskevan Baselin yleissopimuksen, jonka Yhdistyneet Kansakunnat hyväksyi 22. maaliskuuta 1989 vaarallisten jätteiden kansainvälisiä kuljetuksia koskevan sääntelyn kehykseksi,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A6-0156/2008),

A.   ottaa huomioon, että useilla Etelä-Aasian ja muiden alueiden rannoilla puretaan valtavia merialuksia ympäristöä kuluttavissa ja ihmisarvoa alentavissa työolosuhteissa; ottaa huomioon, että osa kyseisistä aluksista on peräisin Euroopan unionista,

B.  B ottaa huomioon, että muun muassa Bangladeshin, Intian ja Pakistanin kaltaisissa maissa tarjotaan laivojen purkutoiminnassa sovellettujen erittäin alhaisten työvoimakustannusten, täysin riittämättömien turvallisuusmääräysten ja ympäristömääräysten täydellisen puuttumisen johdosta suhteellisen korkeita romutushintoja, mikä saa monet laivanomistajat päätymään valinnassaan kyseisiin maihin,

C.   ottaa huomioon, että komissio tarkasteli vuonna 2000 tekemässään selvityksessä(2) laivojen purkutoimintaan liittyviä taloudellisia kysymyksiä, mutta ei toteuttanut mitään toimia, sillä tutkimuksessa katsottiin, että on erittäin vaikeaa tehdä laivojen kierrättämisestä taloudellisesti kannattavaa noudattaen samalla tiukkoja ympäristönormeja; toteaa, ettei ole hyväksyttävää pitää lyhyen aikavälin voittoja tärkeämpinä kuin ihmisten elämää ja ympäristön saastumista,

D.   pahoittelee, että mahdollisista toimenpiteistä keskustellaan ainoastaan suurta julkisuutta saaneiden tapausten jälkeen; esimerkiksi Ranskan hallituksen yritys hävittää Clémenceau-lentotukialuksensa EU:n ulkopuolella sai laajaa huomiota,

E.   ottaa huomioon, että sekä teollisuus- että kehitysmaiden poliittinen huoli siitä, että teollisuusmaat vievät yhä enemmän vaarallisia jätteitä kehitysmaihin, joissa ne käsitellään ilman valvontaa ja vaarallisin menetelmin, johti vuonna 1995 Baselin yleissopimuksen tarkistamiseen siten, että vaarallisten jätteiden siirtäminen taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöön (OECD) kuuluvista maista OECD:n ulkopuolisiin maihin kiellettiin täysin (Baselin kieltolauseke); ottaa huomioon, että vaikka tämä tarkistus on sisällytetty täysimääräisesti jätesiirtoasetukseen, se ei valitettavasti ole vielä tullut voimaan kansainvälisellä tasolla,

F.   viittaa mahdollisuuteen, että alus on Baselin yleissopimuksen 2 artiklan nojalla määritelmällisesti jätettä mutta samanaikaisesti määritelty alukseksi muiden kansainvälisten sääntöjen perusteella; ottaa huomioon, että tätä porsaanreikää käytetään järjestelmällisesti hyväksi, minkä takia EU:n useimmat alukset puretaan Aasiassa, jolloin kierretään täysin Baselin kieltolauseke ja vastaavat jätesiirtoasetuksen säännökset,

G.   ottaa huomioon, että parlamentti pyysi komissiota vuonna 2003 laatimaan suuntaviivat tämän porsaanreiän poistamiseksi jätesiirtoasetuksen tarkistamisen yhteydessä, mutta neuvosto on kieltäytynyt tästä ja sen sijaan delegoinut lisätoimet yhteisiksi kolmelle kansainväliselle elimelle (Baselin yleissopimus, ILO ja IMO) pakollisten vaatimusten luomiseksi maailmanlaajuisesti,

H.   ottaa huomioon, että kaikki alukset, jotka sisältävät huomattavia määriä jätteitä tai joista kyseisiä jätteitä ei ole poistettu asianmukaisesti OECD:n jäteluokka GC 030:n määrittelyn ja Baselin yleissopimuksen luokittelun mukaisesti, ovat vaarallisia jätteitä ja tällaisten alusten siirtäminen romuttamista varten EU:sta OECD:n ulkopuoliseen maahan on kielletty jätesiirtoasetuksessa, jolla Baselin yleissopimus on saatettu osaksi yhteisön lainsäädäntöä,

I.   katsoo, että vaaralliseksi jätteeksi katsotut alukset on purettava ympäristöä säästävällä tavalla jossakin OECD:n jäsenvaltiossa, tai ne voidaan siirtää OECD:n ulkopuoliseen valtioon sen jälkeen, kun ne on puhdistettu (minkä jälkeen ne eivät enää ole vaarallista jätettä); ottaa huomioon, että tätä sääntöä rikotaan kuitenkin järjestelmällisesti,

J.   ottaa huomioon, että sekä merioikeudessa että IMO-sopimuksissa määrätään, että rannikkovaltioilla on oikeus ja velvollisuus noudattaa kaikkia soveltuvia kansainvälisen oikeuden säännöksiä ympäristön suojelemiseksi; ottaa kuitenkin huomioon, että kun on kyse purettavista aluksista, Baselin yleissopimusta noudatetaan hyvin harvoin muun muassa siksi, että ei ole riittävää poliittista tahtoa poistaa porsaanreikiä ja puuttua rakenteelliseen vastuunpakoiluun laivanvarustusalalla, mikä käy erityisesti ilmi lippuvaltioiden tapauksessa,

K.   ottaa huomioon, että EU:n tasolla jätesiirtoasetus muodostaa sääntelyn kehyksen Baselin yleissopimuksen täytäntöönpanolle, mukaan lukien laivojen vienti niiden käyttöajan päättyessä; katsoo, että kyseisen asetuksen täytäntöönpano on riittämätöntä käytöstä poistettavien alusten osalta, sillä eurooppalaisten tahojen omistamat taikka Euroopan vesillä tai EU:n lipun alla purjehtivat alukset lähtevät viimeiselle "tavalliselle" matkalleen ja julistetaan jätteeksi vasta sen jälkeen, kun ne ovat poistuneet yhteisön aluevesiltä, jolloin käytössä ei enää ole valvontamekanismeja tai täytäntöönpanoa koskevia ohjaustoimia tällaisten kansainvälisen oikeuden ja yhteisön lainsäädännön rikkomisten torjumiseksi,

L.   ottaa huomioon, että jätesiirtoasetuksen johdanto-osassa todetaan, että "ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi on tarpeen varmistaa, että laivojen romuttaminen hoidetaan turvallisesti ja ympäristön kannalta järkevästi",

M.   ottaa huomioon, että Baselin yleissopimuksen mukaisen järjestelmän porsaanreikien poistamiseksi IMO laatii parhaillaan yleissopimusta, jonka tarkoituksena on poistaa tämä ongelma maailmanlaajuisesti,

N.   ottaa huomioon, että Baselin yleissopimuksen osapuolten seitsemännessä konferenssissa, johon myös Euroopan unionin jäsenvaltiot sopimuksen osapuolina osallistuivat, pyrittiin torjumaan entistä ponnekkaammin myrkkylaivojen vientiä ja pyydettiin IMO:a tarkastelemaan jatkossakin mahdollisuutta sisällyttää asetuksiinsa pakollisia vaatimuksia sekä muun muassa purettavaksi lähetettyjä aluksia koskevan ilmoitusjärjestelmän, jotta voitaisiin varmistaa Baselin yleissopimuksessa edellytetyn tasoinen valvonta, ja myös jatkamaan toimia pakollisten vaatimusten käyttöön ottamiseksi siten, että voidaan varmistaa laivojen romutus ympäristön kannalta kestävällä tavalla; tämä saattaa tarkoittaa myös esipuhdistusta,

O.   katsoo, että laivojen kierrätystä koskevan IMO:n yleissopimuksen luonnoksessa ei vahvisteta valvontatasoa, joka vastaisi Baselin yleissopimuksen ja jätesiirtoasetuksen edellyttämää valvontatasoa; siinä ei myöskään pyritä torjumaan myrkyllisten jätteiden vientiä kehitysmaihin eikä luoda "saastuttaja maksaa"-periaatteeseen perustuvia mekanismeja tai ympäristön kannalta kestävään alusten suunnitteluun sovellettavaa korvaamisperiaatetta; luonnoksessa ei myöskään ole valvontaa edellyttäviä normeja alusten kierrätyslaitoksia varten, eivätkä aluksia nykyisin kierrättävät valtiot ja merkittävät lippuvaltiot voisi missään olosuhteissa ratifioida sopimusta,

P.   ottaa huomioon, että joka tapauksessa tällaisen IMO:n yleissopimuksen hyväksyminen voi kestää useita vuosia, minkä jälkeen voi jälleen kulua vuosia, ennen kuin yleissopimus tulee voimaan, koska ratifiointiprosessi on hidas,

Q.   ottaa huomioon, että EU:ssa ei ole tarpeeksi kapasiteettia (EU:n lipun alla purjehtivien tai EU:hun sijoittautuneiden tahojen omistamien) alusten puhdasta romuttamista varten ja että tämä koskee erityisesti kauppalaivastoa; ottaa huomioon, että kapasiteetin riittämättömyys korostuu merkittävästi vuonna 2010 yksirunkoisten säiliöalusten nopeutetun käytöstä poistamisen myötä,

R.   katsoo siksi, että EU:ssa on otettava pikaisesti käyttöön konkreettisia sääntelytoimia, mikäli kyseisten yksirunkoisten säiliöalusten ei haluta pilaavan Etelä-Aasian merten ja jokien rantoja entisestään; katsoo, ettei ole mitään perusteita laiminlyödä toimia, varsinkin kun kyseiset yksirunkoiset säiliöalukset voidaan tunnistaa helposti,

S.   ottaa huomioon, että alusten ensisijaiset purkumarkkinat toimivat nykyisin useimmissa tapauksissa erityisen huonojen olosuhteiden vallitessa, mikä on jyrkässä ristiriidassa EU:ssa hyväksyttyjen sosiaalisten sekä ympäristöä ja terveyttä koskevien periaatteiden kanssa,

1.   toteaa, että on eettisesti vastuutonta antaa alusten romuttamiseen liittyvien ihmisarvoa alentavien ja ympäristöä tuhoavien olosuhteiden jatkua edelleen ja siten hyväksyä tuhansien työntekijöiden terveyden vaarantaminen Kaukoidässä;

2.   toteaa, että EU on osittain vastuussa nykyisistä sosiaalisista ja ympäristöä koskevista ongelmista laivanromutuksen alalla; kehottaa tämän vuoksi EU:ta toteuttamaan välittömiä, konkreettisia toimia yhteistyössä IMO:n kanssa taloudellisista kannustimista johtuvan sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän polkumyyntikäytännön lopettamiseksi sekä maailmanlaajuisesti kestävän ratkaisun löytämiseksi;

3.   katsoo, että on eettisesti mahdotonta hyväksyä sitä, että jotkin romutustoiminnan harjoittajat teettävät lapsilla raskaita ja vaarallisia töitä ja että tällaisille lapsille pitäisi sen sijaan antaa riittävästi koulutus- ja vapaa-ajanmahdollisuuksia;

4.   pitää myönteisenä, että edellä mainitussa vihreässä kirjassa on selvitetty perusteellisesti suurimmat sosiaaliset ja ympäristöä koskevat ongelmat, jotka johtuvat alusten romuttamiseen liittyvästä toiminnasta Etelä-Aasian maissa; korostaa kuitenkin, että tämä aloite esitetään vähintään kymmenen vuotta liian myöhään;

5.   katsoo, että Euroopan tasolla ja kansainvälisellä tasolla on toteutettava pikaisesti konkreettisia toimia, joilla pyritään ennen muuta suojelemaan ympäristöä ja kansanterveyttä ilman, että ongelmia vain siirretään muihin maihin; korostaa, että tämä tavoite voitaisiin saavuttaa kokonaisvaltaisesti hyväksymällä ja panemalla täytäntöön kansainvälinen yleissopimus, jossa määrätään kaikkiin laivanromutusprosessiin osallistuviin osapuoliin sovellettavista velvoitteista; katsoo, että tähän liittyy kuitenkin monia esteitä ja viivytyksiä eikä se saisi syrjäyttää kiireellisiä EU:n toimenpiteitä;

6.   katsoo, että alusten romuttamisella on jatkossakin pitkän aikavälin sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia etenkin siksi, että rakenteilla olevien alusten määrä on ollut nousussa vuosia; korostaa tästä syystä eurooppalaisen innovoinnin ja kehitystyön jatkuvaa merkitystä laivanrakennusalalla, jotta aluksista voidaan tehdä parempia ja ympäristöystävällisempiä; kehottaa komissiota ryhtymään tarmokkaisiin toimiin LeaderSHIP 2015 -ohjelman yhteydessä;

7.   korostaa, että aikaa ei ole yhtään hukattavaksi, koska on odotettavissa, että vuonna 2010 on purettava lähes 800 yksirunkoista säiliöalusta(3); toteaa, että IMO:n tuleva yleissopimus pyrkii kattamaan asian, mutta ei luultavasti tule voimaan ennen vuotta 2012; kehottaa ryhtymään tehokkaisiin EU:n tason toimenpiteisiin ennen vuotta 2010 eli ennen IMO:n yleissopimuksen hyväksymistä ja yksirunkoisten säiliöalusten nopeutetun asteittaisen käytöstä poistamisen huippuvuotta;

8.   kehottaa komissiota laatimaan tarvittavat suuntaviivat ja mekanismit siten, että jokainen romutettava alus, joka ei täytä kaikkia kansainvälisten yleissopimusten vaatimuksia ja jolla ei näin ollen ole Euroopan unionin tunnustamien rekisterien antamaa voimassa olevaa sertifikaattia, katsotaan jätteeksi jätteistä 5. huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/12/EY(4) mukaisesti, jotta ehkäistään jätesiirtoasetuksen määräysten kiertäminen, ja samalla tarkastelemaan, milloin jäsenvaltiota voidaan pitää jätesiirtoasetuksen mukaisena "viejävaltiona", mukaan lukien satamavaltiot, lippuvaltiot sekä valtiot, joiden lainkäyttövaltaan laivojen omistajat kuuluvat, sekä varmistamaan sellaisten alusten sujuvan ja turvallisen poistamisen markkinoilta, jotka ovat saavuttaneet toiminnallisen elinkaarensa päätepisteen;

9.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota parantamaan jätesiirtoasetuksen täytäntöönpanoa tiukentamalla jäsenvaltioiden viranomaisten valvonta- ja tarkastustoimia, jotta satamavaltioille, lippuvaltioille ja valtioille, joiden lainkäyttövallan piiriin omistajat (jätteen tuottajat) kuuluvat, annettaisiin toimivalta todeta alus "käytöstä poistetuksi" ja näin ollen jätteeksi riippumatta siitä, onko alus vielä käyttökunnossa;

10.   tukee kansainvälisen tason aloitteita alusten kierrättämistä koskevien sitovien vähimmäisnormien vahvistamiseksi ja puhtaiden kierrätyslaitosten perustamiseksi ottaen asianmukaisesti huomioon työolot ja niihin liittyvät terveyttä ja turvallisuutta koskevat kysymykset, erityisesti Etelä-Aasian romuttamoilla, jotta työntekijöitä ja ympäristöä suojeltaisiin vaarallisten jätteiden haitallisilta vaikutuksilta ja vaarallisilta työkäytännöiltä;

11.   kehottaa komissiota laatimaan ja pitämään ajan tasalla luettelon niistä aluksista, joiden oletetaan päätyvän purettaviksi lähivuosina, ja luomaan mekanismeja, joiden nojalla tällaiset alukset katsotaan "romutusta edeltävässä vaiheessa oleviksi aluksiksi", joita varten on laadittava purkusuunnitelma ennen kuin ne myydään purettavaksi; kehottaa jäsenvaltioita ja satamaviranomaisia, joilla on oltava toimivalta tunnistaa käytöstä poistettavia aluksia, käyttämään kyseistä luetteloa kyseisten mahdollisesti purettavien alusten valvonnan parantamiseen; katsoo tässä yhteydessä, että satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan direktiivin(5) ehdotetun tarkistamisen pikainen hyväksyminen olisi toivottavaa;

12.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita neuvottelemaan IMO-sopimuksen, joka sisältää kattavia vaatimuksia ja määräyksiä, joilla

   varmistetaan valvontataso, joka vastaa vähintään Baselin yleissopimuksessa vahvistettua tasoa,
   säädetään korkeista maailmanlaajuisista turvallisuus- ja ympäristönormeista alusten kierrätykselle, jota kolmas osapuoli valvoo ja jonka se sertifioi,
   määritellään rannalle ajaminen kielletyksi romuttamismenetelmäksi,
   kielletään alusten romuttaminen muilta kuin sopimusosapuolilta,
   vahvistetaan korvaamisperiaate, jolla lopetetaan vaarallisten aineiden nykyinen käyttö uusien alusten rakentamisessa,
  

ja on sitä mieltä, että tulevassa sopimuksessa on esitettävä vaatimus, jonka mukaan käytöstä poistetuista aluksista on poistettava kaikki vaaralliset materiaalit ennen kuin ne viedään purettaviksi OECD:n ulkopuolisiin maihin, tai ne on lähetettävä OECD-maissa tai EU:n jäsenvaltioissa toimiviin kyseistä tarkoitusta varten valtuutettuihin kierrätyslaitoksiin, jotka täyttävät selkeät turvallisuus- ja ympäristönormit;

13.   kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisia toimia laivanromutuksesta johtuvien potentiaalisten kustannusten vähentämiseksi asettamalla tiukempia tuotantostandardeja, kuten tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoituksia;

14.   suosittelee painokkaasti, että EU:n toiminnalla pyritään turvaamaan vähimmäisnormit, joilla taataan ympäristön, terveyden ja turvallisuuden paras mahdollinen suojeleminen ja jotka sisältävät erityisesti sääntöjä alusten suunnittelusta ja rakentamisesta, niiden toiminnasta, alusten valmistelemisesta kierrätykseen, alusten kierrätyslaitosten toiminnasta sekä asianmukaisen täytäntöönpanomekanismin perustamisesta laivojen kierrättämistä varten ja jotka sisältävät myös sertifiointi- ja ilmoitusvaatimukset;

15.   kehottaa komissiota panemaan pikaisesti täytäntöön luotettavan järjestelmän jonka avulla valvotaan Baselin yleissopimuksen soveltamista romutettaviksi vietäviin aluksiin;

16.   toteaa, että tulevan IMO-sopimuksen täytäntöönpanoa on valvottava yhtä tiukasti kuin Baselin yleissopimuksen täytäntöönpanoa: kaikki asiaankuuluvat ILO:n normit ja velvoitteet on sisällytettävä sopimukseen, poikkeuksien myöntäminen ei ole sallittua, nykyisen sääntelykehyksen tulkinnassa ja täytäntöönpanossa olevat vakavat ongelmat on poistettava ja on ehkäistävä se, että käytöstä poistetut alukset vaarallisine jätteineen tai alukset, jotka itse ovat vaarallista jätettä, ottavat kurssin kohti OECD:n ulkopuolisia maita, OECD-maita, joissa alan infrastruktuuri on riittämätöntä, tai maita, ja jotka eivät ole sopimuksen sopimuspuolia;

17.   korostaa tarvetta vahvistaa komission ja jäsenvaltioiden EU:n tasolla ja kansainvälisellä tasolla toteuttamia toimia, joilla pyritään säilyttämään vähimmäisvaatimukset, jotka varmistavat mahdollisimman korkeatasoisen ympäristön, terveyden ja turvallisuuden suojelun, sekä siihen, että noudatetaan jätesiirtoasetuksen 34 ja 36 artiklassa vahvistettua periaatetta, joka kieltää vaarallisten jätteiden viennin kehitysmaihin; kehottaa tätä varten komissiota ehdottamaan asetusta, joka koskee alusten suunnittelua ja rakentamista, niiden toimintaa koko elinkaarensa ajan ja niiden valmistelemista kierrätykseen, alusten kierrätyslaitosten toimintaa sekä sertifiointi- ja ilmoitusvaatimukset sisältävien asianmukaisten täytäntöönpanomenettelyjen perustamista alusten kierrätystä silmällä pitäen;

18.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon ILO:n, IMO:n ja Baselin yleissopimuksen yhteisen laivanromutusta käsittelevän työryhmän tulevan kolmannen kokouksen päätökset teknisistä yhteistyötoimista ja kehottaa soveltamaan koordinoitua lähestymistapaa väliaikaisiin toimenpiteisiin, kunnes alusten kierrättämistä koskeva IMO:n yleissopimus tulee voimaan;

19.   kehottaa ryhtymään viipymättä toimiin alusten kilpailukykyisen ja puhtaan purkutoiminnan ja kunnostustoiminnan (esipuhdistustoiminnan) kehittämisen tukemiseksi EU:ssa; pyytää jäsenvaltioita tässä yhteydessä edellyttämään esipuhdistusta ja puhdasta kierrätystä kaikkien valtion omistamien alusten, myös sota-alusten, osalta ja romuttamaan ne turvallisella ja ympäristöystävällisellä tavalla EU:n laitoksissa sellaisten julkisten tarjouskilpailujen kautta, joihin sovelletaan ankaria julkisia hankintoja koskevia sääntöjä, ja samalla jätesiirtoasetuksen säännöksiä täysimääräisesti noudattaen; katsoo lisäksi, että eurooppalaisten telakoiden kierrätystoiminnan kehittämistä on tuettava EU:n teollisuus-, rakenne- ja koheesiopolitiikan puitteissa;

20.   pitää perusteltuna, että kaikilta jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivilta aluksilta ja kaikilta EU:n satamissa käyviltä aluksilta edellytetään luetteloa aluksen rakentamisessa ja varustelussa käytetyistä materiaaleista ja tuotteista;

21.   kehottaa komissiota laatimaan luettelon suositelluista laivojen kierrätyslaitoksista, jotka noudattavat tunnustettuja kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja terveyttä ja turvallisuutta koskevia normeja; pitää tervetulleena komission ehdotusta ottaa käyttöön sertifiointi- ja merkintäjärjestelmiä turvallisten ja puhtaiden kierrätyslaitosten osoittamiseksi ja katsoo, että yhteisö saisi myöntää tukea merenkulkualalla vain sillä ehdolla, että se noudattaa jätesiirtoasetuksia ja muita EU:n asettamia vaatimuksia, kuten sertifioitujen ja säännöllisesti tarkastettavien laitosten käyttö; korostaa, että tarkoituksena ei voi olla tuhota Etelä-Aasian laivanromutusmarkkinat, vaan nimenomaan varmistaa niiden tulevaisuus edistämällä ympäristöä säästävää romuttamista;

22.   katsoo, että EU:n on näytettävä tietä ja edistettävä maailmanlaajuisia toimenpiteitä siten, että sen selkeänä tavoitteena on nykyisten laivanromutuskäytäntöjen vähittäinen lopettaminen Etelä-Aasiassa; EU:n on myös tässä yhteydessä edistettävä kaikkiin osapuoliin sovellettavat ympäristölliset ja sosiaaliset standardit sisältävän kansainvälisen yleissopimuksen hyväksymistä ja täytäntöönpanoa;

23.   vaatii sellaisen yleisen strategian laatimista, jonka avulla varmistetaan, että alusten kierrätystoiminta toteutetaan siten, että kaikki prosessiin osallistuvat (mukaan lukien laivanomistajat, kierrätys- ja romutuslaitokset, aluksen lippuvaltio ja valtio, jossa kierrätys tapahtuu) toimivat koordinoidusti ja vastuuntuntoisesti;

24.   kehottaa komissiota ehdottamaan konkreettisia toimia tietotaidon ja teknologian siirtämisen edistämiseksi, jotta Etelä-Aasian romutustelakoita voidaan auttaa noudattamaan kansainvälisiä turvallisuus- ja ympäristönormeja; on sitä mieltä, että tämä tavoite olisi otettava huomioon myös laajemmin toteutettaessa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaa kyseisissä maissa; katsoo, että tässä yhteydessä on turvauduttava myös ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen mahdolliseen asiantuntemukseen;

25.   pitää myönteisinä tuloksia, joita on jo aikaansaatu tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen seitsemännestä puiteohjelmasta rahoitetun Shipdismantl-hankkeen kautta; hankkeen yhteydessä kehitetään tukijärjestelmiä, jotka saatetaan ilmaiseksi laivanromutusalan käyttöön kaikkialla maailmassa; on vakuuttunut siitä, että uusien, erityisesti alusten romutusstrategioihin keskittyvien ehdotuspyyntöjen seurauksena lisäparannukset ovat mahdollisia;

26.   kehottaa komissiota tutkimaan edelleen ja arvioimaan huolellisesti valikoitujen eteläaasialaisten romuttamojen kanssa tehtävän tehostetun rahoitusyhteistyön ja niihin suunnattavien suorien investointien etuja ja näin avustamaan sellaisen sertifioitujen, EU:n hyväksymien romuttamojen verkoston luomisessa, joka voi tuoda investoinneille suuremman tuoton taloudellisesti, ympäristöllisesti ja yhteiskunnallisesti;

27.   katsoo, että "saastuttaja maksaa"-periaatetta, valmistajan laajempaa vastuuta koskevaa periaatetta sekä valmistajan vastuuta koskevaa periaatetta on sovellettava laajasti näiden ongelmien ratkaisemiseksi kestävällä tavalla;

28.   katsoo, että aluksen käyttäjä/omistaja on aina vastuussa romuttamisen haitallisista vaikutuksista työntekijöihin, kansanterveyteen tai ympäristöön riippumatta siitä, missä romuttaminen tapahtuu (EU:n alueella tai sen ulkopuolella);

29.   pitää myönteisenä ajatusta perustaa alusten romutusrahasto ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään päättäväisesti siihen, että niin IMO:n kuin EU:nkin tasolla perustetaan kyseisenlainen rahasto; kehottaa komissiota tässä yhteydessä myös selvittämään käytettävissä olevia rahoitusmekanismeja, joihin sekä telakat että laivanvarustajat osallistuvat ja johon liittyy pakollista vakuutusta koskeva vaatimus sekä satamamaksujen, uusista aluksista perittävien verojen ja vuosittaisten IMO-rekisteröintiin liittyvien verojen käyttö, jotta varmistetaan ympäristön kannalta kestävä kierrätys siitä hetkestä lähtien, kun alus otetaan käyttöön, sillä aluksella voi käyttöaikanaan olla useampi kuin yksi omistaja;

30.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Turkin, Bangladeshin, Kiinan, Pakistanin ja Intian hallitukselle sekä IMO:lle.

(1) EUVL L 190, 12.7.2006, s. 1.
(2) Det Norske Veritas / Appledore International, Technological and Economic Feasibility Study of Ship Scrapping in Europe. Final Report (No 2000-3527), 13.2.2001.
(3) Euroopan komission energia- ja liikenneasioiden pääosasto: Oil Tanker Phase Out and the Ship Scrapping Industry, COWI-tutkimuksen loppuraportti, kesäkuu 2004.
(4) EUVL L 114, 27.4.2006, s. 9.
(5) Neuvoston direktiivi 95/21/EY, annettu 19. kesäkuuta 1995, saastumisen ehkäisemistä ja alusten asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevien kansainvälisten standardien soveltamisesta yhteisön satamia käyttäviin ja jäsenmaiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä purjehtiviin aluksiin (satamavaltioiden suorittama valvonta) (EYVL L 157, 7.7.1995, s. 1).


Ilmastonmuutokseen liittyvät tieteelliset tosiasiat: havaintoja ja suosituksia päätöksentekoa varten
PDF 144kWORD 67k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. toukokuuta 2008 ilmastonmuutokseen liittyvistä tieteellisistä tosiasioista: havaintoja ja suosituksia päätöksentekoa varten (2008/2001(INI))
P6_TA(2008)0223A6-0136/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2007 tekemänsä, työjärjestyksen 175 artiklan mukaisen päätöksen ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan asettamisesta(1),

–   ottaa huomioon Brysselissä 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon Heiligendammissa 7. kesäkuuta 2007 annetun G8-maiden huippukokouksen julkilausuman ja erityisesti sen ilmastonmuutosta, energiatehokkuutta ja energiahuollon varmuutta maailmantalouden kasvun haasteena ja mahdollisuutena käsittelevän osion,

–   ottaa huomioon Valenciassa Espanjassa 17. marraskuuta 2007 julkaistun hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) neljännen arviointikertomuksen (AR4) päätelmät sekä kansallisten hallitusten tilaamat tai muiden YK:n elinten toimeenpanemat lisätutkimukset,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Edistyminen Kioton tavoitteiden saavuttamisessa" (KOM(2007)0757),

–   ottaa huomioon 1. ja 2. lokakuuta 2007 pidetyn Euroopan parlamentin ja jäsen- ja ehdokasvaltioiden kansallisten parlamenttien välisen ilmastonmuutosta koskevan yhteisparlamentaarisen kokouksen,

–   ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 13. kokouksen (COP 13) ja Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten kolmannen konferenssin (COP/MOP 3), jotka pidettiin Balilla Indonesiassa 3.–15. joulukuuta 2007,

–   ottaa huomioon julkiset kuulemistilaisuudet ja keskustelut korkea-arvoisten henkilöiden kanssa ja ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan valtuuskuntien vierailujen tulokset sekä erityisesti ilmaston lämpenemisen eri tasojen ilmastovaikutusta käsittelevän 10. syyskuuta 2007 pidetyn teemakohtaisen istunnon asiantuntijoiden esityksistä ja niitä seuranneista keskusteluista saadut tiedot,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan väliaikaisen mietinnön (A6-0136/2008),

A.   ottaa huomioon, että ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan tehtävänä on laatia Euroopan unionin yhteistä tulevaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskevia suosituksia; katsoo, että kyseisten suositusten olisi perustuttava huipputason tutkimustietoon ja uusimpaan tieteelliseen näyttöön,

B.   ottaa huomioon, että väliaikaisen valiokunnan väliaikaisessa mietinnössä käsitellään pelkästään tieteelliseen näyttöön perustuvia ilmastonmuutoksen vaikutuksia; ottaa huomioon, että lopullisessa mietinnössä tehdään EU:n yhteiseen tulevaan ilmastonmuutospolitiikkaan liittyviä ehdotuksia valiokunnalle myönnettyjen toimivaltuuksien mukaisesti ja kaikkiin valiokunnan työssään keräämiin tietoihin perustuen; ottaa huomioon, että lopulliseen mietintöön sisällytetään myös parlamentin kanta vuoden 2012 jälkeiseen ilmastopolitiikkaa koskevaan kansainväliseen toimintakehykseen liittyvissä neuvotteluissa ottaen huomioon COP 14 -konferenssin, joka pidetään Poznanissa Puolassa joulukuussa 2008,

C.   ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen alkuperästä ja syistä vallitsee maailmanlaajuisesti, niin IPCC:ssä kuin sen ulkopuolellakin, vakiintunut ja tunnustettu tieteellinen yksimielisyys; katsoo, että tieteellinen tieto ja ymmärrys siitä, että ihminen on nykyisen maapallon lämpenemissuuntauksen takana, on lisääntynyt valtavasti vuonna 1990 julkaistun IPCC:n ensimmäisen arviointikertomuksen jälkeen, ja sitä pidetään nykyään tieteellisenä tosiasiana; katsoo, että tieteellinen yksimielisyys ihmisen toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen vaikutuksista maapallon ilmastoon on syvälle juurtunut; katsoo, että suoritetun riskinarvioinnin valossa epävarmuus edellyttää toimimista ilman vitkastelua,

D.   katsoo, että tutkimusten ja tietojenkeruun avulla tähän mennessä saatu tieto ilmastonmuutoksesta ja maapallon lämpenemisen syistä riittää käynnistämään poliittisen toiminnan ja päätöksenteon, joita tarvitaan pikaisesti, jotta päästöjä voidaan vähentää merkittävästi ja voidaan valmistautua sopeutumaan väistämättömään ilmastonmuutokseen,

E.   toteaa, että IPCC:n AR4-arviointikertomuksen mukaan maapallon hiilidioksidipäästöt kasvoivat noin 80 prosenttia vuosien 1970 ja 2004 välisenä aikana ja että tämä kasvu johtui pääasiassa fossiilisten polttoaineiden käytöstä,

F.   katsoo, että havaintoihin ja mallintamiseen perustuva tutkimus osoittaa, että planeetallemme uhkaa koitua vakavia seurauksia, ellei ryhdytä viipymättä toimenpiteisiin hiilidioksidin ja muiden IPCC:n luetteloon sisältyvien kasvihuonekaasujen päästöjen lisääntymisen hidastamiseksi tai jopa niiden pysäyttämiseksi,

G.   katsoo, että tarkastelujakson ja sitä seuranneen IPCC:n AR4-arviointikertomuksen julkaisemisen jälkeen monissa uusissa tieteellisissä tutkimuksissa on mitattu ja esitetty maapallon lämpenemisen vahvistavia tietoja ja arvioitu, miten ilmastonmuutos vaikuttaa ihmiskuntaan yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti, sekä tarvetta sopeutua siihen ja hillitä sitä,

H.   ottaa huomioon, että Sternin raportissa korostetaan, että ellei ryhdytä toimenpiteisiin, ilmastonmuutoksen arvioidut kustannukset ovat vuosittain 5–20 prosenttia BKT:sta vuonna 2050; ottaa huomioon samassa raportissa esitetyn päätelmän, että ilmastotavoitteet ovat saavutettavissa, jos tästä lähtien käytetään vuosittain yksi prosentti BKT:sta alan toimenpiteisiin,

I.   ottaa huomioon, että nykyisin käytävässä tieteellisessä keskustelussa ei enää kyseenalaisteta maapallon lämpenemisen ja ilmastonmuutoksen syitä; katsoo, että kaikki tieteellinen keskustelu ilmentää ainoastaan tieteellistä edistystä, jonka tarkoituksena on selventää jäljellä olevaa epätietoisuutta ja epäilyjä, sekä pyrkimystä ymmärtää paremmin, mikä on ihmisen vaikutus luonnollisiin prosesseihin,

J.   ottaa huomioon, että viimeaikaiset tieteelliset tutkimukset ovat tuoneet lisää todisteita siitä, että ihmisen toiminta aiheuttaa muutoksia maapallon ilmakehään, että ilmastonmuutosta tutkiva fyysinen tiede arvioi aikojen kuluessa tapahtuneiden päästöjen aiheuttaman nykyisen maapallon lämpenemistason konkreettisia vaikutuksia ja että kyseisten tutkimusten tuloksissa korostetaan, että on kiireellisesti toteutettava sopeutumistoimia, jotta voidaan rajoittaa ihmisille, kasvi- ja eläinkunnan biologiselle monimuotoisuudelle, luontotyypeille ja infrastruktuurille aiheutuvia vakavia vahinkoja, jotka koskevat ensi sijassa kehitysmaita mutta myös Eurooppaa ja muita maailman vauraita osia,

K.   ottaa huomioon, että tiede on tunnistanut maapallon ilmastojärjestelmässä joitakin käännekohtia ("tipping-points"); katsoo, että kyseiset käännekohdat ovat kohtia, joissa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat käytännöllisesti katsoen peruuttamattomia, joita ihminen ei voi enää hallita; katsoo, ettei näitä käännekohtia eikä näin käynnistyneitä vääjäämättömiä bio- ja geofysikaalisia prosesseja voi täysin ottaa huomioon nykyisissä tulevaisuuden ilmastoa koskevissa skenaarioissa; katsoo, että näitä käännekohtia ovat ikijään sulaminen ja siitä seuraava suurten metaanimäärien pääsy ilmakehään, jäätiköiden sulaminen ja siitä seuraava auringonvalon absorptiokertoimen nousu sekä hiilidioksidin vähäisempi liukeneminen meriveteen lämpötilan kohoamisen seurauksena; katsoo, että kun lämpötila kohoaa, nämä tekijät ovat heijastusvaikutusten takia omiaan kiihdyttämään maapallon lämpenemistä,

L.   toteaa, että 20–30 prosenttia kaikista lajeista on vaarassa hävitä, jos lämpötila nousee 1,5-2,5 celsiusasteella; toteaa, että jos lämpötila nousee 3,5 celsiusasteella, prosenttiosuus on 40–70, minkä vuoksi ilmastonmuutoksen hillitseminen on äärimmäisen tärkeää maapallon biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen säilyttämiseksi,

M.   toteaa, että yli 70 % maapallon pinta-alasta on valtamerten peitossa; toteaa, että yli 97 % maapallon kaikesta vedestä on valtamerissä ja valtamerissä on 99 % maapallon elollisesta tilasta; toteaa, että suurin osa ihmiskunnan käyttämästä proteiinista on peräisin kalasta ja kala on 3,5 miljardin ihmisen ensisijainen ravinnonlähde; toteaa, että kolme neljännestä maailman suurimmista kaupungeista sijaitsee meren rannalla,

N.   katsoo, että IPCC:n AR4-arviointikertomuksessa ilmaistun tieteellisen yksimielisyyden perusteella on selvää, että vakavien riskien välttämiseksi maapallon kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä 50–85 prosentilla vuoden 2000 tasosta; katsoo, että tätä päämäärää on yhä vaikeampi saavuttaa, jos maapallon kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät jatkuvasti vuoteen 2020 asti ja sen jälkeen; katsoo, että lähes kaikki EU:n jäsenvaltiot edistyvät hienosti pyrkiessään vastuun jakamista koskeviin yksilöllisiin tavoitteisiinsa EU:ssa, mikä lisää todennäköisyyttä, että EU saavuttaa Kioton tavoitteensa vuoteen 2012 mennessä; katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään kunnianhimoisemmin vuoden 2012 jälkeen, jos ne aikovat saavuttaa edellä mainitussa 8. ja 9. maaliskuuta 2007 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa teollisuusmaille hyväksytyt yhteiset tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 60–80 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä,

O.   katsoo IPCC:n AR4-arviointikertomuksen osoittavan, että ilmaston lämpenemisen ja maalla ja valtamerissä olevien hiilinielujen määrän vähenemisen väliset heijastusvaikutukset voivat edellyttää vielä merkittävää lisävähennystä päästöihin, jotta kasvihuonekaasupäästöjen pitoisuudet saadaan vakiinnutettua,

P.   katsoo, että EU:ssa on poliittinen yksimielisyys siitä, että on elintärkeää saavuttaa strateginen tavoite maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi enintään kahteen celsiusasteeseen suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon; toteaa, että maapallon lämpötila on jo kuluneella vuosisadalla noussut 0,74 celsiusasteella ja nousee aiempien päästöjen vuoksi edelleen vielä 0,5–0,7 asteella,

Q.   katsoo, että IPCC:n AR4-arviointikertomuksen mukaan ihmisen toiminnasta aiheutuneet maapallon kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet esiteollisesta ajasta ja lisääntyvät parhaillaan ennennäkemättömän nopeasti siten, että vuosina 1970–2004 kasvu oli 70 prosenttia ja että kasvu vuodesta 1990 lähtien on ollut merkittävää eli 24 prosenttia; katsoo, että alueellinen ilmastonmuutos on jo vaikuttanut kaikkien maanosien ja useimpien valtamerien luonnonjärjestelmään, koska se on nostanut lämpötiloja, muuttanut sade- ja tuulimalleja ja pahentanut vesipulaa,

R.   katsoo, että ilmastojärjestelmässä on merkityksellistä ilmakehään pääsevien kasvihuonekaasujen kokonaismäärä, eivät suhteelliset päästöt tai suhteelliset vähennykset, ja että siksi vaarallisen ilmastonmuutoksen välttämisessä ratkaiseva tekijä on tulevien vuosien ja vuosikymmenten kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärä,

S.   toteaa, että IPCC:n AR4-arviointikertomuksessa on ensimmäistä kertaa koottu yhteen Euroopan ilmastossa tapahtuneet dokumentoidut laaja-alaiset vaikutukset, kuten jäätiköiden vetäytyminen, kasvukausien piteneminen, lajien esiintymisalueiden muuttuminen ja epätavallisten voimakkaiden lämpöaaltojen aiheuttamat terveysvaikutukset; katsoo, että havaitut muutokset ovat yhdenmukaisia tulevan ilmastonmuutoksen yhteydessä ennustettujen muutosten kanssa; toteaa, että koko Euroopassa lähes kaikki alueet tulevat kärsimään ilmastonmuutoksen vaikutuksista, jotka muodostuvat haasteeksi monille sosioekonomisille aloille; toteaa, että ilmastonmuutoksen odotetaan moninkertaistavan alueellisia eroja Euroopan luonnonvarojen, kuten veden saatavuuden osalta,

T.   toteaa, että ilmastonmuutoksen ja väestönkasvusta johtuvan voimakkaan kaupungistumisen arvellaan nostavan kaupunkialueiden lämpötiloja, millä on välittömiä kielteisiä vaikutuksia kaupunkilaisten terveyteen ja hyvinvointiin,

U.   katsoo, että nykyiset ilmastonmuutoksen lieventämistoimet ja niihin liittyvät kestävän kehityksen käytännöt, joita on joka tapauksessa tehostettava, eivät kuitenkaan riitä vähentämään maapallon kasvihuonekaasupäästöjä seuraavien vuosikymmenten aikana; katsoo, että tieteellisten suositusten mukaisesti otollinen aika vakauttaa maapallon kasvihuonekaasupäästöjen määrä tasolle, jolla on 50 prosentin todennäköisyys pitää ilmastonmuutos kahden celsiusasteen suuruisena, jatkuu vuoteen 2015 asti, jolloin maapallon päästöt olisivat suurimmillaan,

V.   panee merkille IPCC:n AR4-arviontikertomuksen laadintaan osallistuneen työryhmä III:n näkemyksen, että IPCC:n tähän mennessä määrittämien alhaisimpien tasojen saavuttamiseksi ja sitä myötä vahinkojen rajoittamiseksi YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen UNFCCC:n liite I -sopimuspuolten olisi ryhmänä vähennettävä päästöjä 25–40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä,

W.   ottaa huomioon, että IPCC:n seuraava arviointikertomus julkaistaan todennäköisesti vasta vuonna 2012 tai 2013, katsoo, että hallitusten tilaamista tai muiden kansainvälisten elinten tai YK:n toimielinten, kuten YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO), YK:n ympäristöohjelman (UNEP), YK:n kehitysohjelman (UNDP), Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) tai Maailman terveysjärjestön (WHO) toimeenpanemista vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista ja tieteellisistä raporteista peräisin oleva tieto on merkittävänä lisänä pyrittäessä ymmärtämään perinpohjaisemmin ilmastonmuutoksen vaikutusta ihmisiin ja ympäristöön nyt ja tulevaisuudessa sekä sopeutumaan ilmastonmuutokseen ja hillitsemään sitä,

X.   katsoo, että useimmissa näistä lisätutkimuksista saaduissa tuloksissa korostetaan, että maapallon lämpenemiseen on reagoitava kiireellisesti; katsoo erityisesti, että WMO:n joulukuussa 2007 julkaisemien viimeisimpien tietojen mukaan vuosikymmen 1998–2007 on lämpimin muistiin merkitty vuosikymmen ja että vuosi 2007 on yksi kaikkien aikojen kymmenestä lämpimimmästä vuodesta, jonka lämpötila oli 0,41 celsiusastetta pitkän aikavälin keskiarvoa korkeampi; toteaa, että vuodelle 2007 tunnusomaista olivat yli 4 celsiusasteen lämpötilapoikkeamat osissa Eurooppaa tammi- ja huhtikuussa pitkän aikavälin kuukausittaisiin keskimääriin verrattuna;

Y.   katsoo, että maapallon lämpenemistä ja ilmastonmuutoksen eri ulottuvuuksia on tarkasteltava muiden maailmanlaajuisten ongelmien kuten köyhyyden ja maailman terveysongelmien näkökulmasta, koska nämä ongelmat pahenevat kohonneen lämpötilan, kuivuuden, tulvien, merenpinnan nousun ja äärimmäisten sääilmiöiden yleistymisen vuoksi; toteaa, että ilmastonmuutos voi hankaloittaa maiden mahdollisuuksia kulkea kestävän kehityksen tietä ja saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet; katsoo, että ilmastonmuutos voi uhata vakavasti myönteistä kehitystä ja että tämän vuoksi sen pitäisi olla kaikkia koskettava asia kansainvälisessä yhteistyössä,

1.   pitää myönteisenä sitä, että YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolet pitivät Balin kokouksessaan IPCC:n AR4-arviointikertomusta kattavimpana ja arvovaltaisimpana ilmastonmuutoksesta tähän mennessä tehdyistä arvioinneista, jossa esitetään yhteinen tieteellinen, tekninen ja sosioekonominen näkökulma olennaisista asioista ja kannustetaan käyttämään tarjottua tietoa ilmastonmuutokseen liittyvän kansallisen politiikan kehittämisessä ja täytäntöönpanossa;

2.   on vakuuttunut siitä, että tiede edistyy asettamalla vastakkain hyväksytyt tiedot ja oletukset ja kilpailevat ajatukset ja soveltamalla vertaisarvioituja menettelyjä; pitää myönteisenä IPCC:n toimintaa ja kykyä luoda puitteet tuhansien tutkijoiden työlle; katsoo, että IPCC:n olisi suhtauduttava uusiin argumentteihin vakavasti, jotta varmistetaan jatkossakin sen tekemän tutkimustyön uskottavuus ja laatu;

3.   pitää ilmastonmuutostiedettä riittävän vakiintuneena ja toistaa sitoutuvansa EU:n strategiseen tavoitteeseen rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu korkeintaan kahteen celsiusasteeseen yli esiteollisen tason, mikä voidaan useiden tieteellisten kertomusten perusteella saavuttaa lähes 50 prosentin todennäköisyydellä ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuden ollessa 400–450 ppm hiilidioksidiekvivalenttia ja mikä IPCC:n AR4-arviointikertomuksen mukaan edellyttää, että teollisuusmaat vähentävät kasvihuonekaasupäästöjään 25–40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä; on sitä mieltä, että tästä huolimatta päästöjen hillintään tähtäävissä toimenpiteissä olisi itse asiassa pyrittävä siihen, että pysytään huomattavasti alle kahden celsiusasteen tavoitteessa, koska jo tämäkin lämpenemisen taso vaikuttaa huomattavasti yhteiskuntaamme ja ihmisten elämäntapoihin ja aiheuttaa merkittäviä muutoksia ekosysteemeihin ja vesivaroihin;

4.   korostaa, että ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen kasvu aiheuttaa merten ekosysteemeihin, resursseihin ja kalastuksen harjoittajiin kohdistuvia dramaattisia vaikutuksia ja vakavia uhkia ja että merkittävät muutokset veden lämpötilassa voivat johtaa merieliöiden kantojen siirtymisiin (muuttoihin) ja vieraiden lajien esiinnousuun samoin kuin kotoperäisten lajien häviämiseen;

5.   vahvistaa, että vuotta 2050 koskevien ennusteiden perusteella on selvää, että nyt on aika toimia; korostaa, että otollinen tilanne aloittaa lieventämistoimet kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseksi päättyy ensi vuosikymmenen puolivälissä;

6.   korostaa, että kaikista maanosista ja useimmilta valtameriltä saadut tieteelliset todisteet osoittavat, että teollisuusmaiden aikojen kuluessa aiheuttamien hiilipäästöjen johdosta syntyneet alueelliset ilmastonmuutokset ovat jo vaikuttaneet moniin luonnonjärjestelmiin; painottaa, että on tieteellisesti todistettu, että maapallon lämpenemisen syynä ovat ensisijaisesti ihmisen toimet ja että kerättyjen tietojen perusteella voidaan osoittaa ihmistoiminnasta johtuva maan ilmakehän muuttuminen;

7.   korostaa, että kohonneista hiilidioksiditasoista johtuvalla valtamerten ennustetulla happamoitumisella voi olla vakavia vaikutuksia merten ekosysteemeihin, ja kehottaa tehostamaan alan tutkimusta, jotta ymmärretään ongelman vakavuus ja tunnistetaan toimien vaikutukset;

8.   arvelee, että lämpötiloja, happipitoisuutta, suolapitoisuutta, happamuutta, lehtivihreää ja tuulioloja koskevat muutokset näkyvät vasta vuosien päästä; korostaa, että tarvitaan tietokokonaisuuksia ja laaja-alaista valtamerten ja merenpohjan seurantaa, jotta voitaisiin selittää kalastukseen vaikuttavia paikallisia muutoksia samalla, kun kykymme selvittää ekosysteemiin liittyviä syitä ja seurauksia muuttuu;

9.   korostaa tieteellisten tulosten osoittavan selvästi, miten ilmastonmuutos tapahtuu lähitulevaisuudessa noudattaen erilaisia alueellisia malleja ja osoittaen, että maapallon lämpeneminen on sekä kehitysongelma että maailmanlaajuinen ympäristöongelma, joka haavoittaa eniten köyhiä ihmisiä ja kehitysmaita; katsoo, että teollisuusmaiden aikojen kuluessa aiheuttamista päästöistä johtuvan maapallon lämpenemisen väistämättömien seurausten hallinnan vaatima sopeutuminen on yhtä tärkeää kuin tehokkaat lieventämistoimet, joita suunnitellaan maapallon hallitsemattoman lämpenemisen jatkumisen estämiseksi;

10.   korostaa, että käännekohtia, joihin kuuluvat muun muassa Amazonin sademetsien häviäminen, Grönlannin ja läntisen Etelänapamantereen jääpeitteen sulaminen, Intian monsuunisateiden loppuminen ja Siperian tundralta tulevat massiiviset metaanipäästöt, on vaikea ennustaa, mutta ne kaikki voivat hyvinkin saavuttaa kriittisen pisteensä tämän vuosisadan kuluessa nykyisissä ilmastonmuutosoloissa; korostaa, että näiden käännekohtien välttäminen edellyttää osallistumista ilmastonmuutoksen hillintään, joka on IPCC:n AR4-arviointikertomuksessa esitettyä tehokkaampaa;

11.   pitää tässä yhteydessä myönteisenä COP 13 - ja COP/MOP 3 -konferenssien tuloksia ja niiden pohjalta laadittuja tieteellisiä lausuntoja ja erityisesti Balin kokouksessa sovittua etenemissuunnitelmaa, jota olisi arvioitava vuoden 2008 COP 14 -konferenssissa ja jonka avulla on tarkoitus päästä sopimukseen kattavasta järjestelmästä vuoteen 2009 mennessä; pitää lisäksi myönteisenä, että teknologian siirtoa käsittelevälle asiantuntijaryhmälle annettiin tehtäväksi arvioida, mitä puutteita ja esteitä on sellaisten rahoituslähteiden käytössä ja käyttöönotossa, joita tarjotaan kehitysmaille niiden sitoutuessa toteuttamaan kansallisesti soveltuvia lieventämistoimia siten, että toimia voidaan mitata, niistä voidaan raportoida ja ne voidaan todentaa; pitää niin ikään myönteisenä sopeutumisrahaston perustamista ja metsien sisällyttämistä uuteen ilmastonsuojelusopimukseen tarkoituksena estää metsäkatoa sekä hiilipäästöjä, joiden aiheuttajia ovat metsä- ja turvesuopalot, jotka aiheuttavat myös paikallisille yhteisöille valtavaa vahinkoa, muun muassa jopa niiden omien maiden pakkolunastuksia laittomien tai puoliksi laillisten menettelyjen perusteella;

12.   ei hyväksy tieteellisesti toteennäyttämättömiin väitteisiin perustuvia pyrkimyksiä saada ilmastonmuutoksen syitä ja vaikutuksia koskevien tutkimusten tulokset näyttämään epäilyttäviltä, epävarmoilta tai kyseenalaisilta; ymmärtää kuitenkin, että tieteelliselle edistykselle ovat aina olleet tunnusomaisia tietyt epäilyt, niiden asteittainen kumoaminen ja selitysten tai mallien etsiminen tieteen sen hetkisen valtavirran ulkopuolelta;

13.   katsoo, että vastuullinen päätöksenteko edellyttää lisätutkimuksia, joiden perusteella pyritään ymmärtämään paremmin maapallon lämpenemisen syyt ja seuraukset; katsoo kuitenkin tähän mennessä karttuneen tiedon olevan riittävää, jotta voidaan suunnitella kiireellisesti toimia kasvihuonekaasupäästöjen saamiseksi sellaiselle tasolle, että ilmastomuutos ei ole kahta celsiusastetta suurempi, ja jotta voidaan sopeutua tämän hetkiseen ilmastonmuutokseen;

14.   korostaa, että on analysoitava ja tutkittava edelleen ilmastonmuutoksen seurauksia, kuten esimerkiksi vaikutuksia talouden kilpailukykyyn, energiakustannuksiin ja yhteiskunnalliseen kehitykseen Euroopassa, maankäytön rooliin, metsäalueisiin ja metsien häviämiseen, meriympäristön rooliin ja teollisuuden ulkoisten ilmastokustannusten arviointiin, varsinkin kuljetusalalla, lentokoneiden päästöjen vaikutusten määrittäminen mukaan lukien; katsoo, että tarvitaan lisätutkimuksia, jotta huolehditaan siitä, että mukauttaminen ja riskien vähentäminen sisällytetään kaikkiin poliittisiin toimenpiteisiin kehityspolitiikassa ja köyhyyden torjunnassa;

15.   kehottaa tutkimaan tarkemmin, miten biopolttoainetuotannon edistäminen kaikkine lieveilmiöineen vaikuttaa metsien lisääntyneeseen hävittämiseen, viljelymaa-alan lisäämiseen ja maailman elintarvikevaroihin;

16.   korostaa tarvetta tutkia merikalojen fysiologiaa ja ekologiaa erityisesti trooppisessa ympäristössä, missä tutkimusta on tehty suhteellisen vähän; korostaa, että tietojen karttuessa tutkijat voivat tehdä entistä tarkempia ennusteita ja kehittää niiden mukaisia ratkaisuja; katsoo, että kaiken sivusaaliin purkaminen tieteellistä analyysiä varten edistäisi huomattavasti tietämystämme; tunnustaa samoin tarpeen tutkia jatkuvasti ilmastonmuutoksen vaikutusta merilintukantoihin ravinnon niukkuuden kautta sekä sen vaikutusta pesinnän onnistumiseen ja henkiinjäämiseen;

17.   katsoo, että ihmisen vaikutuksesta maapallon ilmastoon saatujen tieteellisten todisteiden välittäminen on tärkein osa laajempaa pyrkimystä lisätä suuren yleisön tietoisuutta ja saada tällä tavoin suuren yleisön pysyvä tuki hiilipäästöjen hillitsemiseen tähtääville poliittisille toimille, kuten yhteistyö eri työmarkkinaosapuolten kanssa ei ainoastaan teollisuusmaissa vaan myös nopeasti kehittyvän talouden maissa; pyytää IPCC:tä julkaisemaan suurelle yleisölle tarkoitetun tiivistelmän arviointikertomuksistaan; on lisäksi sitä mieltä, että ihmisten on muutettava elintapamallejaan ja että asia olisi sisällytettävä koulutusohjelmiin, joissa kerrotaan maapallon lämpenemisen syistä ja vaikutuksista;

18.   kehottaa tiedeyhteisöä ja poliittisia vastuunkantajia yhdistämään voimansa tietoisuuden lisäämisessä ja 'tärkeiden pienten tekojen' mainostamisessa ottaen huomioon, että myös yhteisöt, joilla on hyvät mahdollisuudet sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, ovat alttiita ääri-ilmiöille ja yllättäville tapahtumille;

19.   korostaa, että yksityiskohtainen tieto, jota tarvitaan opastettaessa ihmisiä noudattamaan elämäntapaa, josta aiheutuu vähän hiilidioksidipäästöjä, kuten kasvihuonekaasupäästöjen jalanjäljestä tiedottaminen kulutustavaroissa ja kasvihuonekaasupäästömerkinnät, on nykyään melko vähäistä, minkä vuoksi sitä olisi kehitettävä nopeasti; korostaa, että asiaa koskevat aloitteet olisi hyvä perustaa yhteisiin standardeihin ja että niissä olisi otettava huomioon myös tuonnista johtuvat kasvihuonekaasupäästöt;

20.   pyytää ilmastonmuutosta käsittelevää väliaikaista valiokuntaa jatkamaan työtään ja esittämään toimikautensa päätteeksi parlamentille mietinnön, johon sisältyy tarvittaessa suosituksia EU:n yhteistä tulevaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeviksi toimiksi tai aloitteiksi ja lieventämis- ja torjuntatoimia, joilla pyritään EU:n tavoitteeseen rajoittaa maapallon lämpötilan nousu alle kahteen celsiusasteeseen ja jotka ovat IPCC:n AR4-arviointikertomuksessa esitettyjen havaintojen mukaisia;

21.   kehottaa komissiota, neuvostoa ja parlamenttia kannattamaan korkeimman tason neuvotteluja ja vuoropuhelua niin EU:ssa kuin kolmansissa maissa hyviksi osoittautuneiden, tieteellistä tutkimusta koskevien strategioiden, periaatteiden ja standardien sekä tiedeyhteisön suosittamien ilmastonmuutoksen torjuntatoimien levittämiseksi kaikkiin maailman kumppanimaihin;

22.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 652.


Turkin edistymiskertomus 2007
PDF 154kWORD 84k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. toukokuuta 2008 Turkkia koskevasta vuoden 2007 edistymiskertomuksesta (2007/2269(INI))
P6_TA(2008)0224A6-0168/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission antaman Turkin edistymiskertomuksen 2007 (SEK(2007) 1436),

–   ottaa huomioon 27. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Turkin liittymisvalmistelujen edistymisestä(1) ja 24. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n ja Turkin välisistä suhteista(2),

–   ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2005(3) ja 13. helmikuuta 2007(4) antamansa päätöslauselmat naisten asemasta Turkin yhteiskunnallisessa, taloudellisessa ja poliittisessa elämässä,

–   ottaa huomioon 3. lokakuuta 2005 annetun Turkin neuvottelukehyksen,

–   ottaa huomioon neuvoston 18. helmikuuta 2008 tekemän päätöksen 2008/157/EY Turkin tasavallan liittymiskumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista(5) (liittymiskumppanuus) sekä neuvoston aiemmat, vuosina 2001, 2003 ja 2006 tekemät liittymiskumppanuutta koskevat päätökset,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A6-0168/2008),

A.   ottaa huomioon, että liittymisneuvottelut Turkin kanssa aloitettiin 3. lokakuuta 2005 neuvoston hyväksyttyä neuvottelukehyksen ja että liittymisneuvottelujen aloittaminen käynnisti pitkäaikaisen prosessin, jonka tuloksia ei voi taata etukäteen,

B.   ottaa huomioon, että Turkki on sitoutunut uudistuksiin, hyviin naapuruussuhteisiin ja asteittaiseen EU:n lainsäädäntöön mukautumiseen ja että nämä toimet pitäisi nähdä Turkin mahdollisuutena jatkaa nykyaikaistamista,

C.   ottaa huomioon, että Kööpenhaminan kriteerien täysimääräinen täyttäminen ja EU:n integraatiokyvyn ylläpitäminen joulukuun 2006 Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti ovat edelleen Euroopan unioniin liittymisen perusta ja että EU on yhteisiin arvoihin perustuva yhteisö,

D.   ottaa huomioon, että komissio totesi vuoden 2007 edistymiskertomuksessaan Turkin poliittisten uudistusten edenneen rajallisesti vuonna 2007,

E.   ottaa huomioon, että vuonna 2007 Turkin demokratiaa vahvistettiin, vaaleissa valittiin maan poliittista monimuotoisuutta edustava uusi parlamentti ja muodostettiin hallitus, jolla on vahvat toimivaltuudet,

F.   ottaa huomioon, että Turkki ei ole vieläkään pannut täytäntöön EY–Turkki-assosiaatiosopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan määräyksiä,

G.   ottaa huomioon, että vuonna 2007 avattiin viisi neuvottelulukua,

Demokraattiseen ja hyvinvoivaan yhteiskuntaan johtavat uudistukset

1.   pitää myönteisenä pääministeri Erdoganin antamaa sitoumusta, jonka mukaan vuosi 2008 on uudistusten vuosi; kehottaa Turkin hallitusta täyttämään lupauksensa hyödyntämällä vahvaa parlamentaarista enemmistöä ja toteuttamaan määrätietoisesti ratkaisevan tärkeitä uudistuksia, jotta Turkista tulee sekulaariseen valtioon ja moniarvoiseen yhteiskuntaan perustuva nykyaikainen ja hyvinvoiva demokratia;

2.   korostaa, että mainituista uudistuksista hyötyy ennen kaikkea Turkki itse; tunnustaa myös vakaan, demokraattisen ja hyvinvoivan Turkin strategisen merkityksen EU:n kannalta; toistaa, että liittymiskumppanuuden mukaisten sitoumusten täyttäminen on Turkin ja sen tulevien EU-suhteiden kannalta ratkaisevan tärkeää;

3.   korostaa, että vain ihmisoikeuksien ja perusvapauksien noudattamiseen sekä demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen ja sosiaaliseen markkinatalouteen perustuva yhteiskunta voi kehittyä rauhanomaiseksi, vakaaksi ja hyvinvoivaksi yhteiskunnaksi;

4.   korostaa, että Turkin on tärkeää torjua kaikenlaista syrjintää ja noudattaa EY:n perustamissopimuksen 13 artiklaa, jossa edellytetään kaikkien tasapuolista kohtelua sukupuolesta, rodusta tai etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta;

5.   panee merkille liittymiskumppanuussopimukseen äskettäin tehdyt tarkistukset; on tietoinen, että kolmannessa tarkistuksessa sitten vuoden 2001 annetaan lisäaikaa useiden osa-alueiden täyttymättömille tavoitteille; kehottaa Turkin hallitusta sisällyttämään kumppanuuden tavoitteet ja määräajat uudistussuunnitelmiinsa välittömästi, koska viivästyminen entisestään vaikuttaisi kielteisesti neuvottelujen edistymiseen;

6.   pitää myönteisenä sitä, että vuonna 2007 demokratia pystyi torjumaan armeijan pyrkimyksen puuttua poliittiseen prosessiin; kehottaa Turkin hallitusta jatkamaan pyrkimystään varmistaa järjestelmällisesti, että demokraattisesti valittu poliittinen johto kantaa täyden vastuun sisä-, ulko- ja turvallisuuspolitiikan muotoilusta, Kyproksen kysymys mukaan luettuna, ja että armeija kunnioittaa tätä vastuuta tunnustamalla asevoimien siviilivalvonnan täydellisesti ja yksiselitteisesti; korostaa erityisesti armeijan, puolustuspolitiikan ja puolustusmenojen parlamentaarisen valvonnan tarvetta;

7.   on huolestunut AK-puolueen kieltämisestä; edellyttää, että Turkin perustuslakituomioistuin kunnioittaa oikeusvaltion periaatteita, eurooppalaisia normeja ja 10. ja 11. joulukuuta 1999 kokoontuneen Euroopan neuvostonVenetsian komission suuntaviivoja, jotka koskevat poliittisten puolueiden kieltämistä ja lakkauttamista sekä muita vastaavia toimia; pyytää Turkin parlamenttia saattamaan perustuslain mainittujen normien mukaiseksi poliittisten puolueiden kieltämisen osalta;

8.   kehottaa Turkin hallitusta kunnioittamaan uudistuksia toteuttaessaan moniarvoisuutta ja monimuotoisuutta sekulaarisessa ja demokraattisessa Turkissa, ja kehottaa hallitusta ja kaikkia puolueita pyrkimään rakentavaan yksimielisyyteen Turkin nykyaikaistamista koskevissa tärkeissä kysymyksissä;

9.   katsoo, että rikoslain 301 artiklaan tehdyt muutokset, jotka Turkin parlamentti hyväksyi 30. huhtikuuta 2008, ovat ensimmäinen askel kohti sekä mainitun artiklan että rikoslain muiden artikloiden perusteellista uudistamista, ja odottaa tässä suhteessa uusia toimia; korostaa, että edistystä on saavutettava ilmaisuvapauden osalta sekä teoriassa että käytännössä; pitää valitettavana sitä, että väkivallattoman mielipiteenilmaisun mielivaltaisen rajoittamisen sallivan lainsäädännön perusteella nostettujen syytteiden määrä kasvoi entisestään vuonna 2007(6); katsoo, että 301 artiklan ja muiden kansainvälisen oikeuden takaamaa ilmaisuvapautta laittomasti rajoittavien oikeussäädösten kumoaminen olisi paras keino varmistaa, että Turkki takaa ilmaisuvapauden ja lehdistönvapauden täysimääräisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) määräysten mukaisesti;

10.   pitää myönteisenä sitä, että Turkin parlamentti hyväksyi äskettäin säätiöitä koskevan lain; pitää myönteisenä sitä, että komissio aikoo tutkia uutta tekstiä ja korostaa, että komission olisi arvioitava sitä, puututaanko laissa asianmukaisesti ei-islamilaisten syrjintään, joka liittyy yhteisöjen omaisuuden hallintaan ja hankintaan, kolmannelle osapuolelle myyty takavarikoitu omaisuus mukaan luettuna; kehottaa Turkin viranomaisia varmistamaan, että mainittu laki pannaan täytäntöön Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

11.   kehottaa, nyt kun säätiöitä koskeva laki on hyväksytty, Turkin hallitusta täyttämään uskonnonvapautta koskevat sitoumuksensa siten, että se ottaa käyttöön Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisen oikeuskehyksen, jotta kaikki uskonnolliset yhteisöt voivat toimia ilman aiheettomia rajoituksia, jotka tähän saakka ovat koskeneet erityisesti yhteisöjen oikeusasemaa, papiston koulutusta, kirkon hallintoa, uskonnonopetusta ja pyhäkköjen rakentamista koskevia rajoituksia; kehottaa suojelemaan uskonnollista ja kulttuuriperintöä; toistaa vaatimuksensa, että ortodoksinen Halkin seminaari on avattava välittömästi uudelleen ja ekumeenisen patriarkan kirkollista arvonimeä on voitava käyttää julkisesti; yhtyy neuvoston 24. heinäkuuta 2007 ilmaisemaan huoleen Turkin korkeimman oikeuden ekumeenista patriarkaattia koskevasta päätöksestä ja edellyttää, että kyseinen päätös ei jatka käytäntöä, jonka perusteella patriarkaatti ja muut ei-islamilaiset uskonnolliset yhteisöt eivät voi nauttia Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamista oikeuksista;

12.   kehottaa Turkin hallitusta käynnistämään mahdollisimman pian poliittisen aloitteen kurdikysymyksen kestävän ratkaisemisen edistämiseksi, mikä voi perustua vain kurdiväestön kulttuurista, taloudellista ja yhteiskunnallista osallistumista koskeviin konkreettisiin parannuksiin sekä todelliseen mahdollisuuteen oppia kurdin kieltä ja käyttää sitä yleisradiotoiminnassa, jokapäiväisessä elämässä sekä julkisten palvelujen yhteydessä; katsoo, että demokraattisen yhteisöpuolueen (DTP) mahdollinen kieltäminen on poliittisen ratkaisun kannalta haitallista;

13.   kehottaa DTP-puoluetta, sen kansanedustajia ja sitä edustavia kaupunginjohtajia sanoutumaan irti Kurdistanin työväenpuolueesta (PKK) ja edistämään rakentavasti demokraattisen Turkin valtion kurdikysymyksen poliittista ratkaisua; pyytää myös muita Turkin puolueita edistämään rakentavasti mainitun tavoitteen saavuttamista;

14.   pitää valitettavina vaaleilla valittuja kaupunginjohtajia ja muita poliitikkoja vastaan nostettuja syytteitä, joiden perustana ovat olleet kurdinkielen käyttäminen ja mielipiteen ilmaiseminen kurdikysymyksestä; tästä on esimerkkinä oikeusprosessi, joka jokin aika sitten johti Leyla Zanan ja 53:n DTP-puoluetta edustavan kaupunginjohtajan vankeustuomioihin;

15.   toistaa aiemmin esittämänsä vaatimuksen, jonka mukaan Turkin hallituksen on laadittava kokonaisvaltainen yleissuunnitelma sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen kehityksen vahvistamiseksi Kaakkois-Turkissa, jonka väestöstä yli puolet on edelleen köyhyysrajan alapuolella; katsoo, että yleissuunnitelmassa olisi kiinnitettävä huomiota myös Kaakkois-Anatolian kehittämishankkeen aiheuttamiin sosiaalisiin, ekologisiin, kulttuurisiin ja geopoliittisiin ongelmiin; pyytää komissiota asettamaan liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA)(7) alueellisen osan toteuttamisen ehdoksi yleissuunnitelman laadinnan nopeuttamisen;

16.   kehottaa Turkin hallitusta laatimaan kokonaisvaltaisen kansallisen strategian, jolla hallitus puuttuu maan sisäisten pakolaisten ongelmaan tarkoituksena poistaa olemassa olevat oikeudelliset ja käytännön ongelmat ja antaa asianmukaista taloudellista ja muuta tukea asianomaisten henkilöiden paluun ja korvauksien järjestämiseksi;

17.   panee merkille käynnissä olevan uuden siviilivaltaan pohjautuvan perustuslain valmisteluprosessin; katsoo tässä ratkaisevan mahdollisuuden asettaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelu avainasemaan perustuslaissa; toistaa, että on perustettava valtiomahtien keskinäinen valvontajärjestelmä, joka takaa demokratian, oikeusvaltion, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sekä uskonnon ja valtion erottamisen toisistaan; korostaa myös, että uudessa perustuslaissa olisi turvattava sukupuolten tasa-arvo, vältettävä moraalin kaltaisten epämääräisten termien käyttämistä, pidätyttävä asettamasta naiset ensisijaisesti perheen tai yhteisön jäseniksi ja vahvistettava naisten ihmisoikeudet, myös heidän seksuaali- ja lisääntymisoikeutensa, naisten henkilökohtaisina oikeuksina;

18.   korostaa, että kansalaisyhteiskunnan on osallistuttava laajasti tähän rakentavaan prosessiin, jotta Turkin perustuslain tulevaisuudesta päästäisiin yksimielisyyteen, joka kattaa puolueet, etniset ja uskonnolliset vähemmistöt sekä työmarkkinaosapuolet; panee merkille sen, että osa väestöstä on pettynyt ja huolestunut siitä, että yliopistoja koskevan huivikiellon poistaminen ei liittynyt laajempaan uudistuskokonaisuuteen, joka perustuisi kansainyhteiskunnan laaja-alaiseen kuulemiseen; toistaa tässä yhteydessä edellä mainittuun 27. syyskuuta 2006 annettuun päätöslauselmaan sisältyvän äänikynnyksen alentamista koskevan aiemman suosituksensa;

19.   panee merkille edistymisen oikeuslaitoksen toiminnan tehostamisessa; pitää myönteisenä Turkin hallituksen uudistusstrategian täytäntöönpanosuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on vahvistaa oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja puolueettomuutta ja lisätä yleisön luottamusta oikeuslaitokseen; katsoo, että strategialla pitäisi ensisijaisesti varmistaa, että ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevaa lainsäädäntöä tulkitaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen normien mukaisesti; panee merkille, että mainittua strategiaa ei voida toteuttaa ilman oikeuslaitoksen määrätietoista uudelleenkoulutusohjelmaa; on huolestunut Turkin oikeuslaitoksen tiettyjen osien kielteisestä asenteesta perusoikeuksia ja perusvapauksia koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin ja Turkkia koskeviin tuomioihin, jotka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on määrännyt Euroopan ihmisoikeussopimuksen rikkomisen perusteella;

20.   kehottaa Turkin perustuslakituomioistuinta jouduttamaan lopullista päätöstään oikeusasiamiestä koskevasta lainsäädännöstä, jotta hallitus voi perustaa oikeusasiamiehen viraston viipymättä; suosittelee, että Turkki toimii tässä asiassa yhteistyössä Euroopan oikeusasiamiehen ja EU:n jäsenvaltioiden kansallisten oikeusasiamiesten kanssa;

21.   on huolestunut tiettyjen yhteiskuntapiirien vahvasta vihamielisyydestä vähemmistöjä kohtaan sekä poliittisesta ja uskonnollisesta väkivallasta; kehottaa Turkin hallitusta puuttumaan mainittua vihamielisyyttä lietsovien järjestöjen ja ryhmien toimintaan ja suojelemaan kaikkia uhanalaisia ja henkensä puolesta pelkääviä henkilöitä, sekä pyrkimään määrätietoisesti luomaan perusvapauksien ja ihmisoikeuksien kunnioittamista edistävät olosuhteet;

22.   vaatii jyrkästi, että Turkin viranomaisten on tutkittava perusteellisesti Hrant Dinkin ja kolmen kristityn murhat Malatyassa sekä muut poliittiset, uskonnolliset ja rasistiset väkivaltatapaukset; pitää valitettavana mainittuja tapauksia koskevien oikeudenkäyntien hitautta, epäilyjä puolueellisuudesta ja siitä johtuvaa rankaisemattomuuden tunnetta, ja pyytää viranomaisia tekemään perusteellisen selvityksen väitteistä, jotka koskevat toimivaltaisten viranomaisten laiminlyöntejä, ja tuomaan vastuussa olevat oikeuden eteen;

23.   kehottaa Turkin viranomaisia tutkimaan rikollisjärjestö Ergenekonin toimia määrätietoisesti ja oikeusvaltion periaatteita tiukasti noudattaen, paljastamaan sen kaikki yhteydet valtion rakenteisiin ja tuomaan syylliset oikeuden eteen;

24.   panee merkille komission arvion, jonka mukaan kidutus- ja pahoinpitelytapausten määrä vähenee jatkuvasti asianmukaisten lainsäädännöllisten takeiden myönteisen vaikutuksen ansiosta; pyytää komissiota kuitenkin arvioimaan sitä, heikentävätkö terrorismin vastainen laki ja poliisin toimivaltuuksia koskeva laki tätä myönteistä kehitystä; kehottaa Turkin hallitusta tehostamaan pidätyskeskusten ulkopuolella ja sisäpuolella tapahtuvan kidutuksen sekä lainvalvontaviranomaisten rankaisemattomuuden torjumista sekä ratifioimaan ja panemaan täytäntöön kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen lisäpöytäkirjan ja siten huolehtimaan kidutuksen järjestelmällisestä torjunnasta ja vankiloiden riippumattomasta valvonnasta;

25.   panee merkille, että viime talvena Saksaan tekemällään virallisella vierailulla pääministeri Erdogan varoitti Saksassa asuvia turkkilaisia sulautumisesta valtaväestöön; katsoo sen perusteella, että Turkin hallituksen pitäisi antaa kaikille kansalaisille mahdollisuus kehittää kulttuuri-identiteettiään demokraattisessa Turkin valtiossa; korostaa tässä yhteydessä neuvottelukehykseen sisältyviä sitoumuksia, jotka koskevat vähemmistöjen kunnioittamista ja suojelua sekä oikeutta saada opetusta, harjoittaa yleisradiotoimintaa ja käyttää julkisia palveluja muulla kuin turkin kielellä;

26.   pitää myönteisenä naisten väkivallalta suojelemisessa saavutettua edistystä ja antaa tältä osin arvoa julkisten instituutioiden ja kansalaisjärjestöjen työlle; kehottaa Turkin viranomaisia torjumaan myös kotiväkivaltaa, kunniamurhia ja pakkoavioliittoja erityisesti panemalla täysimääräisesti täytäntöön asiaa koskevan lainsäädännön, ylläpitämään jatkuvaa julkista kampanjaa, tarjoamaan uhreille enemmän turvakoteja, lisäämään lainvalvontaviranomaisten koulutusta ja seuraamaan tarkasti toteutettujen aloitteiden täytäntöönpanoa; panee huolestuneena merkille, että luotettavien tietojen saaminen naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja kunniamurhista on edelleen vaikeaa, ja kehottaa Turkin hallitusta korjaamaan mainitun puutteen;

27.   toteaa, että Turkin taloudellisen, poliittisen ja akateemisen alan merkittävissä viroissa on huomattava määrä naisia, ja toistaa, että naisten yhtäläinen kohtelu, koulutukseen pääsy ja poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen vaikutusvallan vahvistaminen ovat Turkin tulevan taloudellisen kasvun ja hyvinvoinnin kannalta ratkaisevan tärkeitä tekijöitä; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että Turkin naisten työllistymisprosentti on vain 23,8(8) ja että ja että naisten osallistuminen politiikkaan ei ole juurikaan lisääntynyt; kehottaa näin ollen Turkin hallitusta toteuttamaan tuntuvampia toimia, joilla edistetään naisten osallistumista työelämään ja politiikkaan erityisesti maaseutualueilla, vahvistetaan naisten sisällyttämistä terveydenhoito- ja sosiaaliturvajärjestelmiin, ja otetaan käyttöön välineitä tai väliaikaisia toimia, joilla lisätään naisten aktiivista osallistumista politiikkaan;

28.   kiittää Turkin hallitusta sen antamasta tuesta EU:n ja turkkilaisten toimijoiden välisille menestyksekkäille yhteistyöhankkeille, esimerkiksi kumppanuushankkeelle, jossa valmistellaan sukupuolten tasa-arvoa edistävän riippumattoman elimen perustamista ja koulutetaan 750 virkamiestä naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistamisen alalla; edellyttää, että kyseinen sukupuolten tasa-arvoa käsittelevä elin perustetaan viipymättä;

29.   panee merkille, että ehdotetun Turkin parlamentin yhtäläisten mahdollisuuksien valiokunnan toimivaltuudet ovat epäselvät; kehottaa Turkin parlamenttia perustamaan lainsäädäntövaltaa käyttävän erityisvaliokunnan ratkaisevan tärkeäksi Turkin naisten oikeuksien parantamisen ja sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamisen välineeksi;

30.   kunnioittaa ja kannustaa voimakkaasti Turkin naisjärjestöjen tekemää työtä, joka auttaa lujittamaan naisten asemaa yhteiskunnassa, suojelemaan naisia väkivallalta ja edistämään naisten yrittäjyyttä sekä antaa myönteisen esimerkin naisten vaikutusvallan vahvistamisesta ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa;

31.   antaa Turkille tunnustusta sen talouden myönteisestä kehityksestä; toistaa näkemyksensä, että vain sosiaalisesti yhtenäinen, vahvan keskiluokan tukema yhteiskunta voi olla hyvinvoiva; pitää näin ollen valitettavana sitä, että vahvalla talouskasvulla ei ole ollut suurempaa vaikutusta edelleen heikkoon työmarkkinatilanteeseen; korostaa tarvetta puuttua harmaan talouden ongelmaan ja saattaa sosiaaliturvajärjestelmä kestävälle pohjalle; katsoo, että pienten ja keskisuurten yritysten roolin tehostaminen voisi nopeuttaa talouskasvua;

32.   korostaa, että työmarkkinaosapuolten tehokkaalla vuoropuhelulla voidaan luoda sosiaalisesti suuntautuneen markkinatalouden edellyttämiä kumppanuuksia; pitää valitettavana vähäistä edistymistä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelumekanismin vahvistamisessa; kehottaa Turkin hallitusta panemaan täysimääräisesti täytäntöön Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukset ja korostaa nykyisten yhdistymisvapautta, lakko-oikeutta ja työehtosopimusneuvotteluoikeutta koskevien rajoitusten poistamisen välttämättömyyttä;

33.   on huolestunut siitä, että Turkin poliisi käytti suhteetonta väkivaltaa vuoden 2008 vappumarssin aikana Istanbulissa; vahvistaa, että liittymisvapaus ja ammattiliittojen rauhanomainen toiminta ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamia perusoikeuksia;

34.   korostaa koulutusmahdollisuuksien merkitystä sosiaalisesti yhtenäisen yhteiskunnan keskeisenä osatekijänä; antaa Turkin hallitukselle ja kansalaisyhteiskunnalle tunnustusta kampanjasta, jolla lisätään tyttöjen koulunkäyntimahdollisuuksia; korostaa kuitenkin, että kaikki syntyvät lapset on merkittävä väestörekisteriin ja että oppivelvollisuuden noudattamisen valvontaa ja täytäntöönpanoa on tehostettava, jotta koulua käymättömien lasten määrää voidaan edelleen vähentää; antaa Turkin hallitukselle tunnustusta hyvistä tuloksista lapsityövoiman määrän vähentämisessä ja kannustaa sitä jatkamaan näitä ponnisteluja;

35.   on huolissaan korruption laajuudesta; kehottaa Turkin viranomaisia kehittämään yleisen korruption vastaisen strategian, jota voidaan soveltaa tehokkaasti korruption torjunnassa;

36.   on huolissaan Turkin suurista alueellisista kehityseroista sekä maaseutu- ja kaupunkialueiden välisistä kehityseroista; kehottaa Turkin hallitusta laatimaan kokonaisvaltaisen kehityseroja tasoittavan strategian; pyytää, että komissio antaa Euroopan parlamentille vuoden 2008 loppuun mennessä tiedot liittymistä valmistelevasta EU:n tukivälineestä mainitun strategian suunnitteluun myönnetystä rahoituksesta vuosina 2007 ja 2008;

37.   kehottaa Turkin hallitusta soveltamaan eurooppalaisia normeja kauaskantoisia vaikutuksia aiheuttaviin hankkeisiin, kuten Munzurin laakson patojen ja Allianoin padon rakentamiseen, Ilisun padon rakentamiseen sekä kullankaivuuseen Bergamassa ja muilla alueilla, mitkä uhkaavat sekä historiallista kulttuuriperintöä että ainutlaatuisia ja arvokkaita maisemia; kehottaa Turkin hallitusta pitämään EU:n lainsäädäntöä ohjenuoranaan alueellisten kehittämishankkeiden suunnittelun yhteydessä;

38.   tuomitsee jyrkästi PKK:n ja muiden terroristiryhmien Turkin maaperällä harjoittaman väkivallan; tuomitsee tammikuussa 2008 Diyarbakirissa tehdyn pommi-iskun, jossa sai surmansa kuusi ihmistä ja yli 60 loukkaantui, ja esittää surunvalittelunsa rikoksen uhrien omaisille; toistaa Turkille osoittamansa solidaarisuuden terrorismin torjunnassa ja kehottaa jälleen kerran PKK-järjestöä julistamaan välittömän ja ehdottoman tulitauon ja noudattamaan sitä;

39.   toistaa Turkin hallitukselle osoittamansa vetoomuksen, jonka mukaan sen ei tule ryhtyä Irakin aluetta loukkaaviin suhteettomiin sotilaallisiin operaatioihin; kehottaa Turkkia kunnioittamaan Irakin alueellista koskemattomuutta, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita ja varmistamaan siviiliuhrien välttämisen; vaatii, että Irakin hallitus ja Irakin alueellinen kurdihallinto eivät salli Irakin alueen käyttämistä Turkkiin kohdistettujen terrorihyökkäysten tukialueena; pitää myönteisenä Turkin ja Irakin hallitusten vuoropuhelua ja vaatii toisaalta yhteistyön tehostamista myös Irakin alueellisen kurdihallinnon kanssa, jotta Irak voi kantaa vastuun terroritekojen tehokkaasta torjunnasta;

Alueelliset kysymykset ja kansainväliset suhteet

40.   muistuttaa, että Turkki on sitoutunut hyviin naapuruussuhteisiin, ja korostaa toivovansa, että Turkki pidättäytyy uhkaamasta naapurimaitaan millään tavalla ja ratkaisee kaikki avoimet kiistakysymykset rauhanomaisesti YK:n peruskirjan ja muiden asianmukaisten kansainvälisten sopimusten sekä kahdenvälisten sopimusten ja velvoitteiden mukaisesti; pyytää Turkin viranomaisia parantamaan hyvien naapuruussuhteiden hengessä erityisesti vuoropuhelua Kreikan kanssa (esimerkkinä Egeanmeren mannerjalusta) ja Bulgarian kanssa (esimerkkinä Traakian maakunnasta karkotettujen muslimien kiinteistöjen omistusoikeudet) kaikkien avoimien kiistakysymysten ratkaisemiseksi;

41.   korostaa Kyproksen kysymyksen kokonaisvaltaisen ratkaisemisen tarvetta; pitää myönteisenä Kyproksen kahden yhteisön johtajien 21. maaliskuuta 2008 tekemää sopimusta ja kehottaa kumpaakin osapuolta hyödyntämään ainutlaatuisen tilaisuuden saada YK:n puitteissa aikaan EU:n perusperiaatteiden mukainen kokonaisvaltainen ratkaisu; muistuttaa tässä yhteydessä aikaisemmista päätöslauselmistaan, joiden mukaan Turkin armeijan vetäytyminen edistäisi neuvotteluratkaisua;

42.   pitää myönteisenä käyttöön otettua rahoitustuen välinettä, jonka tarkoituksena on edistää Kyproksen turkkilaisyhteisön taloudellista kehitystä; kehottaa jälleen komissiota raportoimaan erityisesti mainitun välineen täytäntöönpanosta ja tehokkuudesta;

43.   pitää myönteisenä Kreikan ja Turkin suhteiden parantumista kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana sekä myönteisen poliittisen ilmapiirin jatkumista, mikä ilmeni Kreikan pääministeri Kostas Karamanlisin äskettäin Turkkiin tekemän vierailun aikana, mikä antaa toivoa Kreikan ja Turkin kahdenvälisten suhteiden edelleen parantamiselle sekä etenkin Euroopan parlamentin aiemmissa päätöslauselmissa korostettujen kysymysten rauhanomaiselle ratkaisemiselle kansainväliseen oikeuden ja neuvottelukehykseen sisältyvien sitoumusten mukaisesti;

44.   kehottaa Turkin hallitusta avaamaan Armenian-vastaisen rajansa uudelleen ja palauttamaan täysimääräisesti taloudelliset ja poliittiset suhteet kyseiseen maahan; kehottaa jälleen kerran Turkin ja Armenian hallituksia käynnistämään sovintoprosessin mennyttä ja tulevaa kunnioittaen ja keskustelemaan suoraan ja avoimesti menneistä tapahtumista; kehottaa komissiota edistämään tätä sovintoprosessia;

45.   tunnustaa Turkin roolin EU:lle tärkeänä kumppanina EU:n ulkopoliittisten tavoitteiden täyttämisessä Mustanmeren alueella, Keski-Aasiassa ja laajemmassa Lähi-idässä; kehottaa komissiota ja neuvostoa hyödyntämään nykyistä paremmin EU:n ja Turkin läheisten suhteiden tarjoamat mahdollisuudet mainituilla alueilla;

46.   kehottaa Turkkia allekirjoittamaan kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön, koska se on ratkaisevan tärkeä monenvälinen sopimus;

47.   antaa Turkille tunnustusta sen osallistumisesta Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyviin tehtäviin ja operaatioihin Bosnia ja Hertsegovinassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa sekä Naton johtamiin operaatioihin Kosovossa, Darfurissa ja Afganistanissa;

48.   pitää kuitenkin valitettavana sitä, että Turkki vastustaa Berliini Plus -sopimukseen perustuvaa EU:n ja Naton strategisen yhteistyön täytäntöönpanoa ja sen täydentämistä; on huolestunut edellä mainitun kannan kielteisistä vaikutuksista operaatioihin osallistuvan EU:n henkilöstön turvallisuuteen, mikä koskee erityisesti EU:n poliisioperaatiota Afganistanissa sekä Eulex-operaatiota (EU Rule of Law) Kosovossa, ja kehottaa Turkkia hyväksymään edellä mainitun yhteistyön täytäntöönpanon mahdollisimman nopeasti;

Euroopan unionin ja Turkin suhteet

49.   kehottaa Turkin hallitusta panemaan täytäntöön EY–Turkki -assosiaatiosopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan määräykset täysimääräisesti ja viipymättä; muistuttaa, että Turkin sitoumusten noudattamatta jättäminen haittaa jatkossakin vakavasti neuvotteluprosessin etenemistä;

50.   tunnustaa Turkin pyrkimyksen toimia Euraasian energiatoimitusten solmukohtana sekä Turkin potentiaalisen roolin Euroopan energian toimitusvarmuuden edistäjänä; antaa tunnustusta Turkin edistymiselle energia-alalla; muistuttaa edellä mainitusta 24. lokakuuta 2007 antamastaan päätöslauselmasta, jossa kannatetaan energiaa koskevan neuvottelujen avaamista; kehottaa Turkkia liittymään Euroopan energiayhteisön täysjäseneksi EU:n ja Turkin välisen energiayhteistyön vahvistamiseksi kummankin osapuolen hyödyksi; kehottaa Turkkia antamaan täyden tukensa Nabucco-putkihankkeelle, joka on EU:n ensisijainen energiahanke;

51.   kehottaa komissiota ja Turkin hallitusta aloittamaan neuvottelut EU:n ja Turkin välisestä viisumien myöntämisen helpottamista koskevasta sopimuksesta;

52.   huomauttaa, että tärkeimpiin kuuluva Eurooppaan pyrkimisen reitti laajemmasta Lähi-idästä ja Etelä-Aasiasta kulkee Turkin alueen kautta; panee merkille, että maahanmuuton hallinnassa on edistytty vain rajallisesti; kehottaa komissiota ja Turkkia tehostamaan takaisinottoa koskevia neuvotteluja ja saattamaan ne viipymättä päätökseen perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi; kehottaa Turkin hallitusta panemaan asianmukaisesti täytäntöön voimassa olevat EU:n jäsenvaltioiden kanssa tekemänsä kahdenväliset takaisinottosopimukset ja pöytäkirjat;

53.   pitää myönteisenä Turkin hallituksen edistymistä opetuksen, koulutuksen, nuorison ja kulttuurin aloilla niiden saattamisessa yhteisön säännöstön mukaisiksi; korostaa EU:n ja Turkin välisen läheisen ja jatkuvan yhteistyön merkitystä näillä aloilla, jotka ovat pitkällä aikavälillä ratkaisevan tärkeitä Turkin yhteiskunnan menestyksekkään nykyaikaistamisen kannalta;

54.   pitää myönteisenä sitä, että Istanbulia on ehdotettu vuoden 2010 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi, sillä se voi vahvistaa kulttuurien välistä vuoropuhelua ja EU:n ja Turkin välistä yhteistyötä;

55.   toistaa tukensa kansalaisyhteiskuntaa koskevalle EU:n ja Turkin vuoropuhelulle ja pyytää komissiota raportoimaan vuoropuhelun puitteissa toteutetuista toimista sekä Turkin liittymistä valmistelevasta tukivälineestä kansalaisyhteiskunnalle annettavasta avusta; kehottaa Turkin hallitusta sallimaan kansalaisyhteiskunnan läheisemmän osallistumisen uudistusprosessiin;

56.   pitää myönteisenä sitä, että liittymistä valmistelevalla tukivälineellä voidaan tukea toimia, joilla edistetään tietoisempaa julkista keskustelua EU:n laajentumisesta; pyytää Turkin hallitusta sekä Turkin sekä EU:n kansalaisyhteiskuntaa edustavia toimijoita hyödyntämään mainittuja tukia uudistusprosessin tukemisen edistämiseksi ja EU:n ja Turkin suhteiden parantamisen jatkamiseksi;

57.   pitää valitettavana sitä, ettei komissio ole esittänyt vuonna 2004 annetun vaikutustutkimuksen edistymiskertomusta, ja kehottaa komissiota esittämään mainitun kertomuksen parlamentille viipymättä;

58.   kehottaa Turkin hallitusta perustamaan kaikki tarvittavat rakenteet liittymistä valmistelevan tuen täytäntöönpanemiseksi kokonaisuudessaan ja tehostamaan Turkin kykyä hyödyntää mainittua tukea; kehottaa komissiota antamaan vuoden 2008 loppuun mennessä kertomuksen valmistelevasta tukivälineestä Turkille vuodesta 2007 lähtien myönnetystä avusta;

59.   korostaa jälleen kerran kahdenvälisten ja kolmenvälisten (Turkki, Kreikka, Bulgaria) rajatylittävän yhteistyön sekä eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen (ENPI) ja rajat ylittävä yhteistyön (CBC) puitteissa toteutettavien Mustanmeren hankkeiden merkitystä keinoina edistää paikallisten kumppaneiden välisiä sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia yhteyksiä raja-alueilla;

o
o   o

60.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvoston pääsihteerille, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puheenjohtajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Turkin tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 306 E, 15.12.2006, s. 284.
(2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0472.
(3) EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 385.
(4) EUVL C 287 E, 29.11.2007, s. 174.
(5) EUVL L 51, 26.2.2008, s. 4.
(6) Komission tiedonanto "Laajentumisstrategia sekä vuosien 2007 ja 2008 tärkeimmät haasteet (KOM(2007)0663), s. 61.
(7) Neuvoston asetus (EY) N:o 1085/2006, annettu 17. heinäkuuta 2006, liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (EUVL L 210, 31.7.2006, s. 82).
(8) Edellä mainitun Turkin edistymiskertomuksen 2007 tilastollinen liite.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö