Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Nigerian ihmisoikeusloukkauksista aiemmin antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon kuolemanrangaistuksen käytön keskeyttämisen, jonka Nigerian liittohallitus on määrännyt,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–   ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Nigeria on ratifioinut 29. lokakuuta 1993,

–   ottaa huomioon vuonna 1981 tehdyn ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan, jonka Nigeria on ratifioinut 22. kesäkuuta 1983,

–   ottaa huomioon vuonna 1990 tehdyn lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin afrikkalaisen peruskirjan, jonka Nigeria on ratifioinut 23. heinäkuuta 2001,

–   ottaa huomioon vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, jonka Nigeria on ratifioinut 28. heinäkuuta 2001,

–   ottaa huomioon vuonna 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen, jonka Nigeria on ratifioinut 13. kesäkuuta 1985, ja sen vuonna 1999 tehdyn valinnaisen pöytäkirjan, jonka Nigeria on ratifioinut 22. marraskuuta 2004,

–   ottaa huomioon lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn yleissopimuksen, jonka Nigeria on ratifioinut 19. huhtikuuta 1991,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Nigerian vankiloissa on 720 miestä ja 11 naista, jotka on tuomittu kuolemaan,

B.   ottaa huomioon, että kuolemanrangaistusta tutkiva Nigerian kansallinen tutkimusryhmä ja presidentin asettama oikeudenkäytön uudistamista käsittelevä komitea ovat todenneet, että melkein kaikki kuolemaan tuomitut vangit ovat köyhiä eikä heillä ole asianajajaa,

C.   ottaa huomioon, että vaikka kansainvälinen oikeus kieltää lapsirikollisten tuomitsemisen kuolemaan, ainakin 40 kuolemaan tuomittua vankia on ollut väitetyn rikoksensa tekoaikana 13–17 -vuotiaita,

D.   ottaa huomioon, että islamilaiset sharia-tuomioistuimet ovat toimivaltaisia rikosasioissa 12:ssa Nigerian yhteensä 36 osavaltiosta; ottaa huomioon, että kyseiset tuomioistuimet langettavat edelleen kuolemanrangaistuksia sekä ruoskimis- ja amputointituomioita,

E.   ottaa huomioon, että 47 prosenttia kuolemaan tuomituista vangeista odottaa ratkaisua muutoksenhakuunsa, neljäsosan muutoksenhakumenettely on kestänyt viisi vuotta, kuusi prosenttia vangeista, joiden muutoksenhakumenettely on kesken, on odottanut yli 20 vuotta, ja yksi vanki on viettänyt 24 vuotta kuolemaan tuomittujen osastolla,

F.   ottaa huomioon, että Nigerian rikosoikeusjärjestelmää jäytää korruptio, välinpitämättömyys ja merkittävä resurssien puute,

G.   ottaa huomioon, että kidutusta tapahtuu päivittäin, vaikka se on kielletty Nigeriassa, ja että lähes 80 prosenttia Nigerian vankiloiden vangeista kertoo, että heitä on hakattu, uhattu aseella tai kidutettu poliisin pidätysselleissä,

H.   ottaa huomioon, että poliisit kiristävät monia oikeudenkäyntiä odottavia, kuolemaan tuomittuja vankeja ja vaativat näiltä rahaa vankilasta vapauttamista vastaan,

I.  I ottaa huomioon, että yli puolelle maan 40 000 vangista ei ole järjestetty oikeudenkäyntiä eikä heitä ole tuomittu,

J.   ottaa huomioon, että vankiloissa esiintyy myös kroonisia mutta ennalta ehkäistävissä olevia viruksia ja sairauksia, kuten HI-virus, malaria, tuberkuloosi, influenssa ja keuhkokuume,

K.   ottaa huomioon, että Nigerian viranomaiset ovat yrittäneet käsitellä maan oikeusjärjestelmän puutteita; ottaa huomioon, että kuolemanrangaistusta tutkiva Nigerian kansallinen tutkimusryhmä (2004) ja presidentin asettama oikeudenkäytön uudistamista käsittelevä komitea (2007) ovat ilmaisseet epäilevänsä, auttaako kuolemanrangaistus vähentämään Nigerian rikollisuuden määrää ja laajuutta; ottaa huomioon, että liittohallitus ja osavaltioiden hallitukset eivät kuitenkaan ole ryhtyneet toimenpiteisiin puuttuakseen näiden kahden tutkimusryhmän esille tuomiin kiireellisiin ongelmiin,

L.   ottaa huomioon, että Nigeria ei ole vuodesta 2002 lähtien ilmoittanut virallisesti yhdestäkään teloituksesta,

M.   ottaa huomioon, että Afrikan unionin 53 jäsenvaltiosta ainoastaan 7 valtion tiedetään panneen kuolemanrangaistuksia täytäntöön vuonna 2007, kun taas 13 Afrikan maata on lainsäädännössään lakkauttanut kuolemanrangaistuksen ja 22 muuta maata on lakkauttanut kuolemanrangaistuksen käytännössä,

N.   ottaa huomioon, että vuonna 1977 ainoastaan 16 maata oli lakkauttanut kuolemanrangaistuksen kaikkien rikosten osalta; ottaa huomioon, että tällä hetkellä 137 valtiota YK:n 192 jäsenvaltiosta on lakkauttanut kuolemanrangaistuksen lainsäädännössään tai käytännössä,

1.   kehottaa Nigerian liittohallitusta ja osavaltioiden hallituksia lakkauttamaan kuolemanrangaistuksen;

2.   kehottaa Nigerian liittohallitusta ja osavaltioiden hallituksia kuolemanrangaistuksen lakkauttamista odotettaessa määräämään kaikkien kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon keskeytettäväksi välittömästi YK:n yleiskokouksen 26. helmikuuta 2008 antaman päätöslauselman 62/149 mukaisesti ja muuttamaan kaikki kuolemanrangaistukset viipymättä vankeudeksi;

3.   kehottaa Nigerian liittohallitusta ja osavaltioiden hallituksia luomaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan rikollisuuteen ja selittämään, miten rikollisuustilanteeseen puututaan;

4.   vaatii Nigerian liittohallitusta ja osavaltioiden hallituksia poistamaan niin liittovaltion kuin osavaltioidenkin lainsäädännöstä kaikki sellaiset säännökset, joissa säädetään kuolemanrangaistus henkilöille, jotka ovat väitetyn rikoksen tekoaikana olleet alle 18-vuotiaita;

5.   kehottaa Nigerian liittohallitusta ja osavaltioiden hallituksia varmistamaan, että käsiteltäessä rikoksia, joista saattaa seurata kuolemanrangaistus, noudatetaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tiukkoja, kansainvälisesti tunnustettuja ja perustuslaillisia normeja erityisesti kysymyksissä, jotka liittyvät köyhien vankien puutteelliseen oikeusapuun, väkivallalla, pakottamalla tai kiduttamalla saatuihin tunnustuksiin tai todistajankertomuksiin, oikeudenkäynnin ja muutoksenhakumenettelyn epätavallisen pitkään kestoon taikka alaikäisten tuomitsemiseen;

6.   kehottaa Nigerian liittohallitusta ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuonna 1989 tehdyn toisen valinnaisen pöytäkirjan ja kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen vuonna 2002 tehdyn valinnaisen pöytäkirjan;

7.   vaatii Nigerian osavaltioiden hallituksia poistamaan kaikki pakollista kuolemanrangaistusta koskevat säännökset;

8.   kehottaa Nigerian liittohallitusta ja osavaltioiden hallituksia toteuttamaan kuolemanrangaistusta tutkivan Nigerian kansallisen tutkimusryhmän (2004) ja presidentin asettaman oikeudenkäytön uudistamista käsittelevän komitean (2007) antamat suositukset ja erityisesti keskeyttämään kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon ja muuttamaan kaikki kuolemanrangaistukset vankeudeksi;

9.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan Nigerian viranomaisille teknistä apua sellaisen lainsäädännön tarkistamiseksi, jossa säädetään kuolemanrangaistuksesta, kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseksi sekä Nigerian poliisiin kohdistuvien tutkintamenettelyjen parantamiseksi;

10.   pyytää tukemaan Afrikan ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia käsittelevän komitean kuolemanrangaistusta käsittelevän työryhmän toimintaa laatimalla luonnoksen Afrikan peruskirjan pöytäkirjaksi, jolla kielletään kuolemanrangaistus ja tehdään sen palauttaminen mahdottomaksi;

11.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisölle (ECOWAS), Nigerian liittohallitukselle ja parlamentille, Afrikan unionille ja yleisafrikkalaiselle parlamentille.