Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. joulukuuta 2008 Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta nro 8/2007 hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla (2008/2151(INI))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 8/2007 hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla sekä komission vastaukset(1),
– ottaa huomioon neuvoston 7. kesäkuuta 2007 tekemän päätöksen 2007/436/EY, Euratom Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä(2),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0427/2008),
A. ottaa huomioon, että arvonlisäveron (ALV) kierto ja siihen liittyvät petokset vaikuttavat jäsenvaltioiden talousarvioiden rahoittamiseen, mutta ne vaikuttavat myös EU:n omien varojen järjestelmään, sillä arvonlisäveroon perustuvien omien varojen väheneminen on korvattava lisäämällä bruttokansantuloon (BKTL) perustuvien omien varojen määrää, minkä vuoksi arvonlisäveropetosten aiheuttamat vääristymät vaikuttavat omien varojen järjestelmän yleiseen tasapainoon,
B. ottaa huomioon, että komissio 31. toukokuuta 2006 antamassaan tiedonannossa koordinoidusta strategiasta veropetosten torjunnan tehostamiseksi (KOM(2006)0254) totesi, että jäsenvaltiot eivät käytä riittävästi asetuksen (EY) N:o 1798/2003(3) mukaisen vahvistetun oikeudellisen kehyksen tarjoamia mahdollisuuksia hallinnolliseen yhteistyöhön, ja katsoi, että hallinnollisen yhteistyön laajuus ei ole oikeassa suhteessa yhteisön sisäisen kaupan määrään,
C. ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 8/2007 esitetty arvio siitä, onko jäsenvaltioiden kesken käyty tietojenvaihto oikea-aikaista ja vaikuttavaa ja onko käytössä asianmukaisia hallinnollisia rakenteita ja menettelyitä, joilla tuetaan hallinnollista yhteistyötä, vahvisti, ettei asetuksen (EY) N:o 1798/2003(4) päätavoitetta, joka on hallinnollisen yhteistyön tehostaminen arvonlisäveron kierron estämiseksi, ole saavutettu,
1. panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 8/2007, joka sisältää riippumattoman arvion hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäveron kierron ja sitä koskevien petosten torjumiseksi ja jossa analysoidaan jäsenvaltioiden toimia sekä komission asemaa hyvin yksityiskohtaisesti; päättelee tilintarkastustuomioistuimen havaintojen perusteella, että asetus (EY) N:o 1798/2003 ei ole tehokas väline hallinnollisen yhteistyön sääntelyyn, koska useat jäsenvaltiot jarruttavat sen täytäntöönpanoa ja koska komission rooli on rajallinen;
Arvonlisäveropetosten laajuuden määrittäminen
2. on tietoinen siitä, että arvonlisäveron kierron ja sitä koskevien petosten todellista määrää on vaikea arvioida, koska monet jäsenvaltiot eivät joko kerää tai julkaise tähän liittyvää tietoa; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen esittämien arvioiden mukaan arvonlisäverotappiot olivat Saksassa 17 miljardia euroa vuonna 2005 ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa 18,2 miljardia euroa verovuonna 2005–2006; panee merkille, että arvonlisäveropetosten arvo saattaa ylittää yhteisön vuotuisen kokonaistalousarvion;
3. panee tyytyväisenä merkille komission aloitteen tutkimuksen käynnistämiseksi, jotta voitaisiin arvioida luotettavasti veropetosten sekä arvonlisäveropetosten arvo eri jäsenvaltioissa; pyytää komissiota tiedottamaan parlamentin asiasta vastaaville valiokunnille tutkimuksen tuloksista heti, kun ne ovat saatavilla;
4. vaatii neuvostoa ja komissiota priorisoimaan enemmän yhteisen lähestymistavan kehittämistä, jotta arvonlisäveropetoksia voidaan analysoida ja niiden määrä selvittää; katsoo että tämän menettelyn avulla olisi voitava arvioida, ovatko arvonlisäveron kiertämistä ja arvonlisäveropetoksia koskevat jäsenvaltioiden toteuttamat toimet olleet tuloksellisia vai johtavatko ne vain arvonlisäveropetosten siirtymiseen muille talouden aloille tai muihin jäsenvaltioihin;
5. pyytää neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita huomioimaan täysimääräisesti Euroopan unionin ylimpien tilintarkastuselinten pääjohtajien yhteyskomitean joulukuussa 2007 tekemät suositukset, joihin sisältyy ehdotuksia siitä, miten jäsenvaltiot voisivat parantaa arvioitaan ja miten arvonlisäveromenetysten arviointia koskeva yhtenäinen malli voitaisiin laatia;
Puutteet jäsenvaltioiden viranomaisten toiminnassa
6. ilmaisee huolensa tilintarkastustuomioistuimen esille tuomista puutteista jäsenvaltioiden hallinnollisessa yhteistyössä arvonlisäveron alalla;
7. on huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuimen havaintojen mukaan tehokkaan yhteistyön perusedellytykset puuttuivat kokonaan joissakin jäsenvaltioissa; panee merkille erityisesti seuraavat puutteet:
–
lähes 50 prosenttiin jäsenvaltioiden toisilleen esittämistä tietopyynnöistä ei vastattu nykyisen kolmen kuukauden määräajan kuluessa,
–
keskusyhteystoimistojen, eli pääasiallisten tietojenvaihtokanavien, organisaatiorakenteet aiheuttavat viivästyksiä; Italian ja Alankomaiden keskusyhteystoimistot on jaettu useisiin yksikköihin, joiden toimintaa ei koordinoida tehokkaasti, ja Saksan keskusyhteystoimisto on jaettu useisiin yksiköihin, eikä muille jäsenvaltioille ole tiedotettu asiasta kunnolla,
–
huomattavia eroja esiintyy siinä, kuinka monta tietopyyntöä joku jäsenvaltio ilmoittaa saaneensa ja kuinka monta tietopyyntöä muut jäsenvaltiot ilmoittavat lähettäneensä kyseiselle jäsenvaltiolle; Italia ilmoitti saaneensa 54 prosenttia vähemmän ja Saksa 32 prosenttia enemmän pyyntöjä kuin mitä muut jäsenvaltiot väittivät lähettäneensä niille vuonna 2005;
8. vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että pyydetyt tiedot toimitetaan ajoissa; on vakuuttunut siitä, että arvonlisäverodirektiiviin(5) ja asetukseen (EY) N:o 1798/2003 ehdotetut muutokset, joilla pyritään lyhentämään tietojen keruun ja vaihdon määräaikoja, tuottavat täyden hyödyn vain siinä tapauksessa, että ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole sitä vielä tehneet, luovat valvontamekanismin varmistaakseen, että pyyntöihin vastataan ajoissa; pyytää komissiota tiedottamaan sille yksittäisten jäsenvaltioiden edistymisestä valvontamekanismien luomisessa ja arvioimaan niiden tehokkuutta;
9. kehottaa neuvostoa puuttumaan eroavuuksiin siinä, kuinka monta tietopyyntöä joku jäsenvaltio ilmoittaa saaneensa ja kuinka monta tietopyyntöä muut jäsenvaltiot ilmoittavat lähettäneensä kyseiselle jäsenvaltiolle, ja ratkaisemaan tämän ongelman pikaisesti;
10. suosittelee komissiolle, että jäsenvaltiot tiedottaisivat Lissabonin ohjelmaa koskevissa kansallisissa uudistusohjelmissaan toisilleen tietovaatimusten täyttämisestä; pitää tärkeänä, että komissio käynnistää rikkomismenettelyn tietojen toimittamista viivästyttävää jäsenvaltiota vastaan, kun viivästyminen on järjestelmällistä;
11. pyytää komissiota helpottamaan jatkossa tapahtuvaa hallinnollisen yhteistyön organisointiin liittyvää parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja koordinointia jäsenvaltioiden välillä;
12. kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti mahdollisuuden siirtää tietojenvaihtoa koskevan toimivallan paikallisille verovirastoille yhteistyön vauhdittamiseksi ja sen laadun parantamiseksi; panee merkille, että komissio saattoi vuonna 2007 käyttöön turvatun sähköisen viestintäkanavan eri jäsenvaltioiden paikallisvirastojen välillä;
13. tunnustaa, että hallinnollinen yhteistyö EU:n tasolla on olennainen keino veropetosten torjunnassa; kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysipainoisesti mahdollisuutta paikallisten veroviranomaisten tehokkaan hallinnollisen yhteistyön käynnistämiseen myös sähköisen viestinnän keinoin;
14. panee merkille, että Belgia perusti Eurocanet-verkoston (European Carousel Network) oma-aloitteisen tietojenvaihdon edistämiseksi; panee merkille, että 24 jäsenvaltiota osallistui samalla ketjupetoksesta epäiltyjä yrityksiä koskevaan tietojenvaihtoon;
15. panee merkille, että asiantuntijoiden mukaan Eurocanet-verkosto auttaa veroviranomaisia havaitsemaan arvonlisäveropetokset nopeammin, koska se mahdollistaa kokonaisvaltaisen tietojenvaihdon, käyttää Belgian viranomaisia koordinointikeskuksena sekä mahdollistaa operatiivisten hallinnollisten petostentorjuntayksiköiden osallistumisen;
16. huomauttaa kuitenkin, että Eurocanet-verkoston tehokkuus kärsii siitä, että kolme isoa jäsenvaltiota, Saksa, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta, ei osallistu siihen; kehottaa Saksaa, Italiaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa liittymään Eurocanet-verkostoon;
17. on huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi arvonlisäveron tietojenvaihtojärjestelmässä (VIES-järjestelmä) vakavia puutteita, jotka johtuivat tietojen keruussa ja tallentamisessa esiintyvistä viiveistä sekä väärien tietojen korjaamiseen liittyvistä ongelmista; pyytää jäsenvaltioita ja komissiota puuttumaan kiireellisesti kyseisiin puutteisiin vuoden 2008 loppuun mennessä;
18. ei ymmärrä, miksi jäsenvaltiot eivät ole vieläkään – huolimatta komission ponnisteluista sopimuksen saavuttamisen helpottamiseksi – hyväksyneet yhteisiä perusteita arvonlisäverotunnisteen peruuttamiseksi, vaikka mahdollisuus peruuttaa pikaisesti arvonlisäverotunniste on olennainen väline arvonlisäveropetosten lopettamisessa ja torjunnassa;
19. pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät käytä riittävästi samanaikaista, kahdenvälistä valvontaa, vaikka yhteisö tarjoaa siihen rahoitusta ja vaikka tällaisella valvonnalla voidaan tilintarkastustuomioistuimen mukaan saavuttaa hyviä tuloksia;
20. pahoittelee etenkin edellä mainitut tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat Saksaa koskevat puutteet huomioon ottaen sitä, ettei Saksa vastannut tilintarkastustuomioistuimen tarkastuspyyntöön; tukee tilintarkastustuomioistuimen näkemystä, jonka mukaan Saksa laiminlöi kieltäytyessään EY:n perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan; toteaa, että komissio on käynnistänyt yhteisöjen tuomioistuimessa rikkomismenettelyn Saksaa vastaan; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta suorittamaan suunnitellun tarkastuksen Saksassa, jos yhteisöjen tuomioistuin on todennut rikkomisen;
21. panee merkille neuvoston verotustyöryhmän keskustelun tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta; kehottaa neuvostoa hyväksymään ennen joulukuuta 2008 viralliset päätelmät tilintarkastustuomioistuimen havainnoista, kuten se tekee muiden erityiskertomusten kohdalla komissiota koskevan vastuuvapausmenettelyn yhteydessä;
Uuden lainsäädännön mukaiset tilintarkastustuomioistuimen havaintoihin perustuvat jatkotoimet
22. pitää myönteisenä komission ehdotuksia yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin(6) ja hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla annetun asetuksen(7) muuttamisesta, minkä tarkoituksena on nopeuttaa yhteisöliiketoimia koskevien tietojen keräämistä ja vaihtoa vuodesta 2010 alkaen, ja kehottaa neuvostoa hyväksymään ehdotetut toimenpiteet pikaisesti;
23. kehottaa komissiota antamaan lisäehdotuksia, joiden tarkoituksena on vahvistaa jäsenvaltioiden keinoja kerätä maksamattomia arvonlisäveroja siten, että liikkeenharjoittaja asetetaan yhteisvastuuseen veromenetyksistä niissä tapauksissa, joissa hän ei ole toiminut raportointivelvoitteiden mukaisesti ja on näin ollen edesauttanut petoksen tekemistä;
24. kehottaa komissiota antamaan lisäehdotuksia kaikkien muiden jäsenvaltioiden automaattisesta pääsystä tiettyihin jäsenvaltioiden verovelvollisia koskeviin muihin kuin arkaluontoisiin tietoihin sekä arvonlisäverovelvollisten rekisteröintiä ja rekisteristä poistamista koskevien menettelyjen yhdenmukaistamisesta, jotta varmistetaan tekaistujen verovelvollisten nopea havaitseminen ja rekisteristä poistaminen;
Komission nykyiset tehtävät ja tulevaisuuden näkymät
25. panee merkille, että asetuksen (EY) N:o 1798/2003 mukaan komissio arvioi hallinnollista yhteistyötä koskevien järjestelyjen toimivuutta ja kokoaa yhteen jäsenvaltioiden kokemukset; panee merkille komission aikomuksen perustaa määrällisiin indikaattoreihin perustuvan valvontajärjestelmän sen arvioimiseksi, kykenevätkö jäsenvaltiot auttamaan toisiaan tehokkaasti ja tekevätkö ne todella näin; pyytää komissiota antamaan parlamentille tilannekatsauksen ennen tulevan vastuuvapausmenettelyn alkamista;
26. panee merkille, ettei komissiolla ole oikeutta tutustua asetuksen (EY) N:o 1798/2003 mukaisen tietojenvaihdon sisältöön, vaan komission tehtävä rajoittuu tietoverkon ylläpitämiseen ja kehittämiseen; on yhtä mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että tämä heikentää komission kykyä havaita ongelmien syyt ja ehdottaa niihin ratkaisuja;
27. panee merkille, että jäsenvaltiot kieltäytyvät antamasta komissiolle (OLAFille) oikeutta käyttää asetuksen (EY) N:o 1798/2003 mukaisesti vaihdettujen tietojen sisältöä sekä Eurocanet-verkoston kautta vaihdettuja tietoja; panee merkille komission (OLAFin) kannan siitä, että se voisi tuoda merkittävää lisäarvoa arvonlisäveropetosten torjuntaan analysoimalla suuntauksia ja havaittuja petollisia järjestelmiä yhteisön näkökulmasta, jos tiedot olisivat sen käytettävissä;
28. panee merkille, että Europol aloitti huhtikuussa 2008 analyyttisen työn yhteisön sisäisistä ketjupetoksista; toteaa, että sen avulla pyritään tunnistamaan petosten järjestäjät, paljastamaan rikolliset verkostot sekä analysoimaan yhteisön sisäisten ketjupetosten yleisimpiä muotoja;
29. panee merkille 7. lokakuuta 2008 kokoontuneen Ecofin-neuvoston päätelmät, joissa sovittiin uuden mekanismin, niin kutsutun Eurofisc-järjestelmän, luomisesta jäsenvaltioiden välisen yhteistyön parantamiseksi arvonlisäveropetosten torjunnassa; panee merkille, että Eurofisc perustuisi Eurocanet-verkostoon; toteaa lisäksi, että Ecofin-neuvoston hyväksymien suuntaviivojen mukaisesti Eurofisc olisi hajautettu jäsenvaltioiden välinen tietojenvaihtoverkosto, johon kaikki jäsenvaltiot voivat osallistua vapaaehtoisesti ja jonka toiminta organisoitaisiin siihen osallistuvien jäsenvaltioiden välisellä sopimuksella ja komission tuella;
30. on yhtä mieltä siitä, että tarvitaan vahva poliittinen sysäys, jotta arvonlisäveropetosten torjunnassa tehtävää yhteistyötä voidaan merkittävästi parantaa; on kuitenkin vakuuttunut siitä, että Eurofiscin perustaminen voi tuoda lisäarvoa ainoastaan jos kaikkien jäsenvaltioiden osallistuminen siihen on pakollista, jotta on mahdollista välttää Eurocanetiin liittyviä ongelmia, ja jos komissio osallistuu täysipainoisesti Eurofiscin toimintaan ja toimii siinä koordinoijana;
31. pyytää neuvostoa jatkamaan neuvotteluja ehdotuksesta asetukseksi keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta Euroopan yhteisön taloudellisiin etuihin vaikuttavien petosten, arvonlisäveropetokset mukaan lukien, torjumiseksi, jotta viranomaisilla olisi käytettävissään yksityiskohtaiset säännöt eri alojen väliselle hallinnolliselle yhteistyölle petosten torjunnassa;
32. kehottaa komission asiasta vastaavia yksiköitä, verotuksen ja tulliliiton pääosastoa sekä Euroopan petostentorjuntavirastoa (OLAF) perustamaan työryhmän, joka käsittelisi seuraavia kysymyksiä:
–
miten komissio voi luoda synergiaa arvonlisäveropetoksia tutkivien yksikköjen välille, jotta eri yksiköt eivät tekisi päällekkäistä työtä ja kilpailisi keskenään,
–
missä määrin komissiolle olisi annettava oikeus käyttää jäsenvaltioiden vaihtamien tietojen sisältöä,
–
voisiko komissio toimia jäsenvaltioiden välisen hallinnollisen yhteistyön koordinointikeskuksena ja jos voi, niin miten,
–
millä tavalla komission toimet arvonlisäveropetosten torjumiseksi pitäisi liittää Europolin ja Eurojustin toimintaan?
Oikeusviranomaisten yhteistyön tehostaminen
33. kehottaa jäsenvaltioita poistamaan kansallisen lainsäädännön asettamat oikeudelliset esteet, jotka vaikeuttavat syytteen nostamista useita jäsenvaltioita koskevissa tapauksissa erityisesti silloin, kun arvonlisäveromenetykset aiheutuvat toisessa jäsenvaltiossa;
34. panee merkille, että komission mukaan arvonlisäveroon perustuvien omien varojen muodostamat yhteisön tulot on suojattu Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta vuonna 1995 tehdyllä yleissopimuksella(8); huomauttaa, että neuvosto hyväksyi vuonna 1997 selitysmuistion, jossa arvonlisävero jätettiin selvästi yleissopimuksen ulkopuolelle; huomauttaa, ettei selitysmuistio ole oikeudellisesti sitova; kehottaa neuvostoa tarkistamaan tulkintaansa sellaisten oikeudellisten esteiden poistamiseksi, jotka vaikeuttavat syytteen nostamista useita jäsenvaltioita koskevissa arvonlisäveropetoksissa;
o o o
35. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle, Europolille, Eurojustille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
Neuvoston asetus (EY) N:o 1798/2003, annettu 7 päivänä lokakuuta 2003, hallinnollisesta yhteistyöstä välillisen verotuksen (ALV) alalla (EYVL L 264, 15.10.2003, s. 1).
Neuvoston asetus (ETY) N:o 1798/2003, annettu 27 päivänä lokakuuta 1992, hallinnollisesta yhteistyöstä välillisen verotuksen (ALV) alalla, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 143/2008 (EUVL L 44, 20.2.2008, s. 1).