Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1405/2006 muuttamisesta (KOM(2008)0168 – C6-0175/2008 – 2008/0065(CNS))

P6_TA(2008)0241 A6-0170/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0168),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0175/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 43 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A6-0170/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen;

2.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 esityksestä Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 3/2008 varainhoitovuodeksi 2008, Pääluokka III - Komissio, ja pääluokka IV - Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (9903/2008 – C6-0206/2008 – 2008/2095(BUD))

P6_TA(2008)0242 A6-0204/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 177 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(1) ja erityisesti sen 37 ja 38 artiklan,

–   ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 lopullisesti vahvistetun Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2008(2),

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),

–   ottaa huomioon komission 14. huhtikuuta 2008 esittämän alustavan lisätalousarvioesityksen nro 3/2008 vuoden 2008 yleiseen talousarvioon (KOM(2008)0201),

–   ottaa huomioon neuvoston 26. toukokuuta 2008 laatiman esityksen lisätalousarvioksi nro 3/2008 (9903/2008 – C6-0206/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 69 artiklan ja liitteen IV,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A6-0204/2008),

A.   ottaa huomioon, että vuoden 2008 talousarviota koskevalla lisätalousarvioesityksellä nro 3/2008:

B.   ottaa huomioon, että alustavan lisätalousarvioesityksen nro 3/2008 tarkoituksena on sisällyttää nämä mukautukset virallisesti vuoden 2008 talousarvioon,

C.   ottaa huomioon, että neuvosto sisällytti alustavaan lisätalousarvioesitykseen nro 3/2008 palkoissa ja eläkkeissä aikaansaadut säästöt sekä niin kutsutun Microsoft-tapauksen seurantamekanismin rahoituksen,

1.   palauttaa mieliin, että yhteisyritysten määrärahat maksetaan asianomaisen ohjelman toimintatalousarviosta;

2.   huomauttaa, että Microsoft-tapauksen seurantamekanismi rahoitetaan yksinomaan otsakkeen 5 alaisista palkoissa ja eläkkeissä aikaansaaduista säästöistä;

3.   pahoittelee, että neuvosto leikkasi odottamattomasti budjettikohtaa 26 02 01 ja sisällytti näin uuden elementin ilman, että oli keskustellut asiasta parlamentin kanssa; olettaa, että nämä säästöt käytetään parlamentin prioriteettien rahoittamiseen otsakkeessa 1a;

4.   pyytää komissiota pidättäytymään tulevaisuudessa Euroopan solidaarisuusrahaston tai globalisaatiorahaston kaltaisiin välineisiin kytketyn rahoituksen sisällyttämisestä yhdessä muiden aiheiden kanssa lisätalousarvioesityksiin, jotta vältyttäisiin päätösten ja täytäntöönpanon viivästyksiltä;

5.   hyväksyy lisätalousarvioesityksen nro 3/2008 sellaisenaan;

6.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY, Euratom) N:o 1525/2007 (EUVL L 343, 27.12.2007, s. 9). (2) EUVL L 71, 14.3.2008. (3) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1, sopimus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä 2008/371/EY (EUVL L 128, 16.5.2008, s. 8).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 esityksestä Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 4/2008 varainhoitovuodeksi 2008, Pääluokka III – Komissio (9904/2008 – C6-0207/2008 – 2008/2094(BUD))

P6_TA(2008)0243 A6-0203/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 177 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(1) ja erityisesti sen 15 artiklan 3 kohdan, 37 artiklan ja 38 artiklan,

–   ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 lopullisesti vahvistetun Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2008(2),

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),

–   ottaa huomioon komission 15. huhtikuuta 2008 esittämän alustavan lisätalousarvioesityksen nro 4/2008 vuoden 2008 yleiseen talousarvioon (KOM(2008)0203),

–   ottaa huomioon neuvoston 26. toukokuuta 2008 laatiman esityksen lisätalousarvioksi nro 4/2008 (9904/2008 – C6-0207/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 69 artiklan ja liitteen IV,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A6-0203/2008),

A.   ottaa huomioon, että vuoden 2008 yleiseen talousarvioon tehdyn lisätalousarvioesityksen nro 4 tarkoituksena on sisällyttää vuoden 2008 talousarvioon varainhoitovuoden 2007 ylijäämä, joka on 1 528 833 290 euroa,

B.   ottaa huomioon, että ylijäämä muodostui pääasiassa ennakoitua suuremmista tuloista (72 957 868,80 euroa) ja ennakoitua pienemmistä menoista (1 579 386 212,59 euroa) sekä valuuttakurssimuutoksista johtuvasta alijäämästä (- 123 510 791,35 euroa),

C.   ottaa huomioon, että maksumäärärahoja käytettiin edellisiin vuosiin verrattuna vielä entistä vähemmän,

D.   ottaa huomioon, että otsakkeessa 1 maksumäärärahoja jäi vuonna 2007 käyttämättä(4) 648 miljoonaa euroa, otsakkeessa 2 käyttämättä jäi 361 miljoonaa euroa, otsakkeessa 3 käyttämättä jäi 241 miljoonaa euroa, otsakkeessa 4 käyttämättä jäi 362 miljoonaa euroa ja otsakkeessa 5 käyttämättä jäi 903 miljoonaa euroa,

1.   panee merkille alustavan esityksen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 4/2008, jossa keskityttiin pelkästään varainhoitovuoden 2007 tilien esittämiseen;

2.   hyväksyy lisätalousarvioesityksen nro 4/2008 sellaisenaan;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY, Euratom) N:o 1525/2007 (EUVL L 343, 27.12.2007, s. 9). (2) EUVL L 71, 14.3.2008. (3) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1, sopimus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä 2008/371/EY (EUVL L 128, 16.5.2008, s. 8). (4) Määrät perustuvat maksumäärärahojen ja menojen erotukseen varainhoitovuonna 2007, lukuun ottamatta tulojen ja menojen toteutusta ja käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen siirtoja.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 Saksan liittotasavallan aloite neuvoston päätöksen tekemiseksi korruption vastaisesta yhteyspisteiden verkostosta (11231/2007 – C6-0240/2007 – 2007/0809(CNS))

P6_TA(2008)0244 A6-0174/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Saksan liittotasavallan aloitteen (11231/2007),

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan 2 kohdan c alakohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0240/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 93 ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0174/2008),

1.   hyväksyy Saksan liittotasavallan aloitteen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää neuvostoa muuttamaan aloitteen tekstiä vastaavasti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia Saksan liittotasavallan aloitteeseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä Saksan liittotasavallan hallitukselle.

Saksan liittotasavallan teksti   Parlamentin tarkistukset Tarkistus 1 1 artikla Perustetaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden yhteyspisteiden verkosto, jäljempänä 'verkosto', jotta voidaan parantaa korruption ehkäisemiseksi ja torjumiseksi toteutettavaa viranomaisten ja virastojen välistä yhteistyötä Euroopassa. Euroopan komissio, Europol ja Eurojust osallistuvat verkoston toimintaan täysimääräisesti. Perustetaan jäsenvaltioiden yhteyspisteiden verkosto, jäljempänä 'verkosto', jotta voidaan parantaa korruption ehkäisemiseksi ja torjumiseksi toteutettavaa viranomaisten ja virastojen välistä yhteistyötä Euroopassa. Euroopan komissio, erityisesti OLAF, sekä Europol ja Eurojust osallistuvat verkoston toimintaan täysimääräisesti. Tarkistus 2 2 artikla Verkosto muodostuu Euroopan unionin jäsenvaltioiden viranomaisista ja virastoista, joiden tehtävänä on korruption ehkäiseminen ja torjunta. Jäsenvaltiot nimeävät jäsenet. Kukin jäsenvaltio nimeää vähintään yhden ja enintään kolme tällaista organisaatiota. Euroopan komissio nimeää omat edustajansa. Europol ja Eurojust voivat kumpikin toimivaltansa puitteissa osallistua verkoston toimintaan. Verkosto muodostuu Euroopan unionin jäsenvaltioiden viranomaisista ja virastoista, joiden tehtävänä on korruption ehkäiseminen ja torjunta. Jäsenvaltiot nimeävät jäsenet. Kukin jäsenvaltio nimeää vähintään yhden ja enintään kolme tällaista organisaatiota. Euroopan komissio nimeää yhdessä OLAFin kanssa omat edustajansa. OLAF, Europol ja Eurojust osallistuvat toimivaltansa puitteissa verkoston toimintaan. Tarkistus 3 3 artiklan 1 kohdan 1 a alakohta (uusi) (1 a) se antaa komissiolle ja Euroopan parlamentille vuosittain kertomuksen tekemistään havainnoista 1 alakohdan mukaisesti sekä tarvittaessa konkreettisista ehdotuksista korruption ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; Tarkistus 4 3 artiklan 2 kohta 2.  Tehtäviensä suorittamiseksi verkoston jäsenet kokoontuvat niin usein kuin on tarpeen, mutta vähintään kerran vuodessa.. 2.  Tehtäviensä suorittamiseksi verkoston jäsenet kokoontuvat vähintään kerran vuodessa. Tarkistus 5 5 artiklan 1 kohta 1.  Verkosto vastaa itse organisoinnistaan hyödyntäen olemassa olevaa epävirallista yhteistyötä EPAC:iin kuuluvin välillä.. 1.  Verkosto vastaa itse organisoinnistaan neuvoston kulloisenkin puheenjohtajavaltion johdolla hyödyntämällä olemassa olevaa epävirallista yhteistyötä EPAC:iin kuuluvien välillä. Tarkistus 6 5 artiklan 2 kohta 2.  Jäsenvaltiot ja Euroopan komissio vastaavat nimeämiensä jäsenten tai edustajien kaikista kuluista. Samaa sääntöä sovelletaan Europoliin ja Eurojustiin. 2.  Komissio vastaa nimeämiensä edustajien sekä jäsenvaltioiden nimeämien jäsenten kaikista kuluista. Samaa sääntöä sovelletaan, Europoliin ja Eurojustiin.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisön järjestelmästä laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi (KOM(2007)0602 – C6-0454/2007 – 2007/0223(CNS))

P6_TA(2008)0245 A6-0193/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2007)0602),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0454/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A6-0193/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin sen on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osa – 2 a kappale (uusi) (2 a)  Jotta tämä säädös olisi Maailman kauppajärjestön syrjimättömyyttä ja kansallista kohtelua koskevien sääntöjen mukainen, sen ei pitäisi missään olosuhteissa johtaa syrjintään laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän (IUU) kalastuksen torjuntaa koskevien toimenpiteiden yhteydessä. Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osa – 3 a kappale (uusi) (3 a)  EY:n perustamissopimuksen 299 artiklassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitetut Euroopan unionin syrjäisimmät alueet vaativat erityishuomiota IUU-kalastuksen torjunnassa, koska näiden alueiden ekosysteemit ovat poikkeuksellisen herkkiä. Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osa – 5 kappale (5)  Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestössä (FAO) vuonna 2001 hyväksytyn laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseen, estämiseen ja poistamiseen tähtäävän kansainvälisen toimintasuunnitelman mukaisesti IUU-kalastuksella tarkoitetaan kalastustoimia, joita pidetään laittomina, ilmoittamattomina tai sääntelemättöminä seuraavasti. (5)  Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestössä (FAO) vuonna 2001 hyväksytyn laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseen, estämiseen ja poistamiseen tähtäävän kansainvälisen toimintasuunnitelman mukaisesti IUU-kalastuksella tarkoitetaan kalastustoimia, joita pidetään laittomina, ilmoittamattomina tai sääntelemättöminä. 1.  Laittomalla kalastuksella tarkoitetaan toimia, – joita kansalliset tai vieraan vallan alukset harjoittavat jonkin valtion lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä ilman kyseisen valtion lupaa tai sen lakien ja asetusten vastaisesti; – joita harjoittavat alukset, jotka ovat asianomaiseen alueelliseen kalastuksenhoitojärjestöön kuuluvan valtion lipun alla, mutta toimivat niiden kyseisen järjestön hyväksymien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaisesti, joihin valtiot ovat sitoutuneet, tai asiassa sovellettavan kansainvälisen lain vastaisesti; tai – jotka rikkovat kansallisia lakeja tai kansainvälisiä velvoitteita, myös niitä, joihin asianomaisessa alueellisessa kalastuksenhoitojärjestössä yhteistyössä toimivat valtiot ovat sitoutuneet. 2.  Ilmoittamattomalla kalastuksella tarkoitetaan kalastustoimia, – joista ei ole ilmoitettu tai joista on tehty väärä ilmoitus asianomaiselle kansalliselle viranomaiselle kansallisten lakien ja asetusten vastaisesti; tai – joita harjoitetaan asianomaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön toimivaltaan kuuluvalla alueella ja joista ei ole ilmoitettu tai joista on annettu väärä ilmoitus kyseisen järjestön raportointimenettelyjen vastaisesti. 3.  Sääntelemättömällä kalastuksella tarkoitetaan kalastustoimia, – joita asianomaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön soveltamisalaan kuuluvalla alueella harjoittavat kansallisuudettomat alukset tai alukset, joiden lippuvaltio ei kuulu kyseiseen järjestöön, tai kalastusyhteisö tavalla, joka ei ole kyseisen järjestön säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden mukainen tai joka on niiden vastainen; tai – joita harjoitetaan sellaisella alueella tai jotka kohdistuvat sellaisiin kalakantoihin, joihin ei sovelleta mitään säilyttämis- tai hoitotoimenpiteitä, ja jos kalastustoimet eivät täytä kansainvälisen lainsäädännön mukaista valtion velvollisuutta elollisten meren luonnonvarojen säilyttämiseen. Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 13 kappale (13)  IUU-kalastuksesta saatavien kalastustuotteiden tuonti yhteisöön on kiellettävä. Jotta kielto olisi tehokas ja jotta varmistetaan, että kaikkien tuontituotteiden pyynnissä on noudatettu kansainvälisiä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä sekä tarvittaessa muita kyseiseen kalastusalukseen sovellettavia sääntöjä, on otettava käyttöön kaikkia yhteisöön tuotavia kalastustuotteita koskeva sertifiointijärjestelmä. (13)  IUU-kalastuksesta saatavien kalastustuotteiden tuonti yhteisöön on kiellettävä. Jotta kielto olisi tehokas ja jotta varmistetaan jäljitettävyys ja se, että kaikkien tuontituotteiden pyynnissä on noudatettu kansainvälisiä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä sekä tarvittaessa muita kyseiseen kalastusalukseen sovellettavia sääntöjä, on otettava käyttöön kaikkia yhteisöön tuotavia kalastustuotteita koskeva sertifiointijärjestelmä. Tarkistus 5 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 14 kappale (14)  Yhteisö ottaa huomioon rajoitukset, jotka liittyvät kehitysmaiden valmiuksiin panna sertifiointijärjestelmä täytäntöön. (14)  Yhteisö ottaa huomioon kaikki rajoitukset, jotka liittyvät kehitysmaiden valmiuksiin panna sertifiointijärjestelmä täytäntöön, ja auttaa kehitysmaita välttämään mahdollisia muita kuin tulleihin liittyviä kaupan esteitä. Tarkistus 6 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 14 a kappale (uusi) (14 a)  Apua voitaisiin antaa muun muassa taloudellisen ja teknisen avun sekä koulutusohjelmien muodossa. Tarkistus 7 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 34 kappale (34)  Jäsenvaltioiden, komission ja kolmansien valtioiden yhteistyö on keskeistä sen varmistamiseksi, että IUU-kalastustapaukset tutkitaan asianmukaisesti ja että tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä voidaan soveltaa. Tällaisen yhteistyön lisäämiseksi otetaan käyttöön vastavuoroisen avustuksen järjestelmä. (34)  Jäsenvaltioiden, komission ja kolmansien valtioiden yhteistyö, koordinointi ja hyvien käytäntöjen vaihto on keskeistä sen varmistamiseksi, että IUU-kalastustapaukset tutkitaan asianmukaisesti ja että tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä voidaan soveltaa tulevaisuudessa. Tällaisen yhteistyön lisäämiseksi otetaan käyttöön vastavuoroisen avustuksen järjestelmä. Tarkistus 8 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 37 kappale (37)  Tässä asetuksessa IUU-kalastus katsotaan erityisen vakavaksi sovellettavien lakien, sääntöjen tai asetusten rikkomukseksi, koska se heikentää huomattavasti rikottujen sääntöjen tavoitteiden saavuttamista ja vaarantaa kyseisten kantojen kestävyyden tai meriympäristön säilyttämisen. Rajoitetun soveltamisalan vuoksi tämän asetuksen täytäntöönpano on liitettävä yhteisen kalastuspolitiikan mukaisten kalastustoimien valvonnan ja seurannan yleiskehyksen vahvistavan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 täytäntöönpanoon ja täydennettävä sitä. Sen mukaan tällä asetuksella vahvistetaan kolmansien maiden alusten tarkastuksista satamissa asetuksessa (ETY) N:o 2847/93 annettuja sääntöjä (28 e, 28 f ja 28 g artikla), jotka nyt kumotaan ja korvataan tämän asetuksen II luvussa perustetulla satamatarkastusten järjestelmällä. Lisäksi tämän asetuksen X luvussa säädetään erityisesti IUU-kalastukseen sovellettavasta seuraamusten järjestelmästä. Asetuksen (ETY) N:o 2847/93 säännöksiä seuraamuksista (31 artikla) sovelletaan siis edelleen muiden kuin tässä asetuksessa tarkoitettujen yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen rikkomisiin. (37)  Tässä asetuksessa IUU-kalastus katsotaan erityisen vakavaksi sovellettavien lakien, sääntöjen tai asetusten rikkomukseksi, koska se heikentää huomattavasti rikottujen sääntöjen tavoitteiden saavuttamista ja vaarantaa laillisesti toimivien kalastajien toimeentulon, kyseisen alan sekä kyseisten kantojen kestävyyden ja meriympäristön säilyttämisen. Rajoitetun soveltamisalan vuoksi tämän asetuksen täytäntöönpano on liitettävä yhteisen kalastuspolitiikan mukaisten kalastustoimien valvonnan ja seurannan yleiskehyksen vahvistavan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 täytäntöönpanoon ja täydennettävä sitä. Sen mukaan tällä asetuksella vahvistetaan kolmansien maiden alusten tarkastuksista satamissa asetuksessa (ETY) N:o 2847/93 annettuja sääntöjä (28 e, 28 f ja 28 g artikla), jotka nyt kumotaan ja korvataan tämän asetuksen II luvussa perustetulla satamatarkastusten järjestelmällä. Lisäksi tämän asetuksen X luvussa säädetään erityisesti IUU-kalastukseen sovellettavasta seuraamusten järjestelmästä. Asetuksen (ETY) N:o 2847/93 säännöksiä seuraamuksista (31 artikla) sovelletaan siis edelleen muiden kuin tässä asetuksessa tarkoitettujen yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen rikkomisiin. Tarkistus 9 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 2 kohta 2.  Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on toteutettava yhteisön lainsäädännön mukaisesti tarkoituksenmukaiset toimenpiteet järjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi. Niiden on annettava toimivaltaisten viranomaistensa käyttöön riittävät keinot täyttää tässä asetuksessa määritellyt kyseisten viranomaisten tehtävät. 2.  Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on toteutettava yhteisön lainsäädännön ja monen- ja kahdenvälisten kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti tarkoituksenmukaiset toimenpiteet järjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi. Niiden on annettava toimivaltaisten viranomaistensa käyttöön riittävät keinot täyttää tässä asetuksessa määritellyt kyseisten viranomaisten tehtävät. Tarkistus 10 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – -a alakohta (uusi) -a)  IUU-kalastuksella laitonta, ilmoittamatonta tai sääntelemätöntä kalastusta seuraavasti: 1. 'Laittomalla kalastuksella' tarkoitetaan toimia, – joita kansalliset tai vieraan vallan alukset harjoittavat jonkin valtion lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä ilman kyseisen valtion lupaa tai sen lakien ja asetusten vastaisesti; – joita harjoittavat alukset, jotka ovat asianomaiseen alueelliseen kalastuksenhoitojärjestöön (RFMO) kuuluvan valtion lipun alla, mutta toimivat niiden kyseisen järjestön hyväksymien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaisesti, joihin valtiot ovat sitoutuneet, tai asiassa sovellettavan kansainvälisen lain vastaisesti; tai – jotka rikkovat kansallisia lakeja tai kansainvälisiä velvoitteita, myös niitä, joihin asianomaisessa alueellisessa kalastuksenhoitojärjestössä yhteistyössä toimivat valtiot ovat sitoutuneet. 2. 'Ilmoittamattomalla kalastuksella' tarkoitetaan kalastustoimia, – joista ei ole ilmoitettu tai joista on tehty väärä ilmoitus asianomaiselle kansalliselle viranomaiselle kansallisten lakien ja asetusten vastaisesti; tai – joita harjoitetaan asianomaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön toimivaltaan kuuluvalla alueella ja joista ei ole ilmoitettu tai joista on annettu väärä ilmoitus kyseisen järjestön raportointimenettelyjen vastaisesti. 3. 'Sääntelemättömällä kalastuksella' tarkoitetaan kalastustoimia, – joita asianomaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön soveltamisalaan kuuluvalla alueella harjoittavat kansallisuudettomat alukset tai alukset, joiden lippuvaltio ei kuulu kyseiseen järjestöön, tai kalastusyhteisö tavalla, joka ei ole kyseisen järjestön säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden mukainen tai joka on niiden vastainen; tai – joita harjoitetaan sellaisella alueella tai jotka kohdistuvat sellaisiin kalakantoihin, joihin ei sovelleta mitään säilyttämis- tai hoitotoimenpiteitä, ja jos kalastustoimet eivät täytä kansainvälisen lainsäädännön mukaista valtion velvollisuutta elollisten meren luonnonvarojen säilyttämiseen. Tarkistus 11 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – a alakohta a) 'kalastusaluksella' mitä ja minkä kokoista tahansa alusta, jota käytetään tai aiotaan käyttää kalavarojen kaupallisissa hyödyntämistarkoituksissa, myös tukialuksia, rahtialuksia, kalanjalostusaluksia ja jälleenlaivaukseen osallistuvia aluksia; a) 'kalastusaluksella' mitä ja minkä kokoista tahansa alusta, jota käytetään tai aiotaan käyttää kalavarojen kaupallisissa hyödyntämistarkoituksissa jäähdyttämiseen, pakastamiseen tai käsittelyyn aluksella tai kuljettamiseen, myös tukialuksia, rahtialuksia, kalanjalostusaluksia ja jälleenlaivaukseen osallistuvia aluksia; Tarkistus 12 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – h alakohta h) 'alueellisella kalastuksenhoitojärjestöllä' osa-alueen tasolla toimivaa tai alueellista järjestöä tai järjestelyä, jolla on kansainvälisessä oikeudessa tunnustettu toimivalta ottaa käyttöön säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä hajallaan oleville kalakannoille ja laajasti vaeltaville kalakannoille aavan meren alueilla, joista se perustamistaan koskevan yleissopimuksen tai sopimuksen nojalla vastaa; h) 'alueellisella kalastuksenhoitojärjestöllä' osa-alueen tasolla toimivaa tai alueellista järjestöä tai järjestelyä, jolla on kansainvälisessä oikeudessa tunnustettu toimivalta ottaa käyttöön säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä kalakannoille aavan meren alueilla, joista se perustamistaan koskevan yleissopimuksen tai sopimuksen nojalla vastaa; Tarkistus 13 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 1 kohta – j alakohta j) ottaneen tai purkaneen alamittaisia kaloja, tai j) purkaneen alamittaisia kaloja, tai Tarkistus 14 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – a alakohta a) harjoittanut kalastusta alueellisen kalastuksenhoitojärjestön alueella tavalla, joka ei vastaa kyseisen järjestön säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä tai on niiden vastainen, eikä aluksen lippuvaltio ole kyseisen järjestön jäsen, tai a) harjoittanut kalastusta alueellisen kalastuksenhoitojärjestön alueella tavalla, joka ei vastaa tuon järjestön säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä tai on niiden vastainen, tai aluksen lippuvaltio ei ole tuon järjestön jäsen, tai Tarkistus 15 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 1 a kohta (uusi) 1 a.  Pääsy jäsenvaltioiden satamiin, satamapalvelujen käyttö ja saaliin purkaminen, jälleenlaivaus tai aluksella tehtävät jalostustoimet näissä satamissa kielletään sellaisilta kolmansien maiden kalastusaluksilta, jotka ovat 26 ja 29 artiklassa tarkoitetussa IUU-aluksia koskevassa yhteisön luettelossa. Tarkistus 16 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 2 kohta 2.  Ylivoimaisia esteitä lukuun ottamatta pääsy jäsenvaltioiden satamiin, satamapalvelujen käyttö sekä saaliin purkaminen, jälleenlaivaus tai aluksella tehtävät jalostustoimet näissä satamissa ovat kolmansien maiden kalastusaluksille kiellettyjä, elleivät ne täytä tässä luvussa ja tämän asetuksen muissa asiaa koskevissa säännöksissä asetettuja vaatimuksia. 2.  Pääsy jäsenvaltioiden satamiin, satamapalvelujen käyttö sekä saaliin purkaminen, jälleenlaivaus tai aluksella tehtävät jalostustoimet näissä satamissa kielletään muilta kuin 1 a kohdassa tarkoitetuilta kolmansien maiden kalastusaluksilta, elleivät ne täytä tässä luvussa ja tämän asetuksen muissa asiaa koskevissa säännöksissä asetettuja vaatimuksia. Tarkistus 17 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a.  Ylivoimaisen esteen sattuessa tai hätätilanteessa 1 a ja 2 kohdassa tarkoitetut kalastusalukset voivat päästä jäsenvaltioiden satamiin käyttääkseen hyväkseen satamapalveluja ja toimia, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä hätätilanteessa. Tarkistus 18 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 3 kohta 3.  Kolmansien maiden kalastusalusten välinen sekä niiden ja jäsenvaltion lipun alla purjehtivien alusten välinen jälleenlaivaus on kiellettyä yhteisön vesillä, ja se voi tapahtua ainoastaan satamassa tämän luvun säännösten mukaisesti. 3.  Kolmansien maiden kalastusalusten välinen sekä niiden ja jäsenvaltion lipun alla purjehtivien alusten välinen jälleenlaivaus yhteisön vesillä on kiellettyä nimettyjä satamia lukuun ottamatta tämän luvun säännösten mukaisesti. Tarkistus 19 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 4 kohta 4.  Jäsenvaltion lipun alla purjehtivat alukset eivät saa jälleenlaivata merellä saaliita kolmansien maiden kalastusaluksista yhteisön vesien ulkopuolella. 4.  Jäsenvaltion lipun alla purjehtivien alusten välinen sekä jäsenvaltion lipun alla purjehtivien alusten ja kolmansien maiden kalastusalusten välinen merellä tapahtuva jälleenlaivaus on kiellettyä yhteisön ulkopuolisilla vesillä. Tarkistus 20 Ehdotus asetukseksi 5 artikla – 1 kohta 1.  Jäsenvaltioiden on nimettävä saaliiden purkamiseen käytettävä paikka tai lähellä rannikkoa oleva paikka (nimetyt satamat), jossa 2 kohdassa tarkoitetut kalan purkamis- tai jälleenlaivaustoimet saadaan tehdä. 1.  Jäsenvaltioiden on nimettävä saaliiden purkamiseen käytettävät satamat tai lähellä rannikkoa olevat paikat (nimetyt satamat), joissa 2 kohdassa tarkoitetut satamapalvelut ja kalan purkamis- tai jälleenlaivaustoimet ovat sallittuja. Tarkistus 21 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 1 kohta – johdantokappale 1.  Kolmannen maan kalastusaluksen päälliköiden tai heidän edustajiensa on ilmoitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jonka satamaa tai purkamislaitteita ne haluavat käyttää, vähintään 72 tuntia ennen arvioitua satamaantuloaikaa seuraavat seikat: 1.  Ylivoimaisia esteitä lukuun ottamatta kolmannen maan kalastusaluksen päälliköiden tai heidän edustajiensa on ilmoitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jonka satamaa tai purkamislaitteita ne haluavat käyttää, vähintään 72 tuntia ennen arvioitua satamaantuloaikaa seuraavat seikat: Tarkistus 22 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 1 kohta – g a alakohta (uusi) g a) purettavat tai jälleenlaivattavat määrät. Tarkistus 23 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 3 kohta 3.  Komissio voi 52 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen vapauttaa tietyt kolmansien maiden kalastusluokat 1 kohdassa säädetystä velvollisuudesta rajoitetuksi ajaksi, jota voidaan jatkaa, tai asettaa toisen määräajan ilmoituksen tekemiselle ottaen huomioon muun muassa kalavesien, purkamispaikkojen ja niiden satamien välisen välimatkan, joissa kyseiset alukset on rekisteröity tai luetteloitu. Poistetaan. Tarkistus 24 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 4 kohta 4.  Poiketen 2 ja 3 kohdasta satamajäsenvaltio voi antaa luvan satamaan tuloon ja saaliin purkamiseen kokonaan tai osittain silloin, kun 1 kohdassa tarkoitetut tiedot eivät ole täydellisiä tai niiden tarkistus on kesken, mutta tällöin kalat on pidettävä varastoituina toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa. Kalat voidaan vapauttaa myyntiin, ottaa haltuun tai kuljettaa vasta kun 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on saatu tai niiden tarkistus on saatu loppuun. Jos tarkistusta ei saada loppuun 14 vuorokauden kuluessa purkamisesta, satamajäsenvaltio voi takavarikoida kalat ja hävittää ne kansallisen lainsäädännön mukaisesti. 4.  Poiketen 2 ja 3 kohdasta satamajäsenvaltio voi antaa luvan satamaan tuloon ja saaliin purkamiseen kokonaan tai osittain silloin, kun 1 kohdassa tarkoitetut tiedot eivät ole täydellisiä tai niiden tarkistus on kesken, mutta tällöin pakastetut kalat on pidettävä varastoituina toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa. Kalat voidaan vapauttaa myyntiin, ottaa haltuun tai kuljettaa vasta kun 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on saatu tai niiden tarkistus on saatu loppuun. Jos tarkistusta ei saada loppuun 14 vuorokauden kuluessa purkamisesta, satamajäsenvaltio voi takavarikoida kalat ja hävittää ne kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Toimijoiden on vastattava varastointikustannuksista. Tarkistus 25 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 4 a kohta (uusi) 4 a.  Jos edellä 4 kohdassa tarkoitetut kalat ovat tuoreita, ne on myytävä tavallisia kanavia käyttäen. Myynnistä saadut tulot jäävät toimivaltaisten viranomaisten hallintaan 4 kohdassa tarkoitetun ajanjakson päättymiseen saakka. Tarkistus 26 Ehdotus asetukseksi 9 artikla – 1 kohta 1.  Jäsenvaltioiden on tehtävä satamissansa tarkastuksia, jotka koskevat joka vuosi vähintään 15:tä prosenttia purkamisia, jälleenlaivauksia ja kolmansien maiden aluksissa tapahtuvia jalostustoimia. 1.  Jäsenvaltioiden on tehtävä satamissansa tarkastuksia, jotka koskevat joka vuosi vähintään 50:tä prosenttia purkamisia, jälleenlaivauksia ja kolmansien maiden aluksissa tapahtuvia jalostustoimia. Tarkistus 27 Ehdotus asetukseksi 9 artikla – 2 kohta – d alakohta d) kalastusalukset, jotka ovat alueellisen kalastuksenhoitojärjestön hyväksymässä ja 29 artiklan mukaisesti tiedoksi annetussa epäiltyjen IUU-alusten luettelossa. d) kalastusalukset, jotka ovat alueellisen kalastuksenhoitojärjestön hyväksymässä ja 29 artiklan mukaisesti tiedoksi annetussa epäiltyjen IUU-alusten luettelossa ja joita ei ole vielä sisällytetty 26 artiklassa tarkoitettuun IUU-kalastusaluksia koskevaan yhteisön luetteloon. Tarkistus 28 Ehdotus asetukseksi 9 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a.  Tässä tarkastuksessa noudatetaan komission aiemmin määrittämiä sääntöjä ja tavoitteita, ja se on suoritettava ja toteutettava yhdenmukaisesti eri jäsenvaltioissa. Kunkin jäsenvaltion on luotava komission esittämien perusteiden mukainen tietokanta, johon on kirjattava kaikki kyseisen jäsenvaltion alueella suoritetut tarkastukset. Jäsenvaltioiden on pyynnöstä annettava komissiolle pääsy tietokantoihinsa. Tarkistus 29 Ehdotus asetukseksi 10 artikla 10 artikla – Tarkastajat Poistetaan. 1.  Jäsenvaltioiden on annettava kullekin tarkastajalle henkilötodistus. Tarkastajan on pidettävä todistus mukanaan ja esitettävä se tarkastaessaan kalastusaluksen. 2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarkastajat suorittavat tehtävänsä tässä jaksossa vahvistettuja sääntöjä noudattaen. Tarkistus 30 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 1 kohta – johdantokappale 1.  Jos tarkastajalla on painavia syitä uskoa, että kalastusalus on harjoittanut IUU-kalastustoimintaa 3 artiklassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti, hänen on 1.  Jos tarkastuksen aikana kerätyt tiedot antavat tarkastajalle riittävän syyn epäillä, että kalastusalus on harjoittanut IUU-kalastustoimintaa 3 artiklassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti, hänen on Tarkistus 31 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 1 kohta – a alakohta a) merkittävä rikkomus tarkastusraporttiin; a) merkittävä oletettu rikkomus tarkastusraporttiin; Tarkistus 32 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 1 kohta – a a alakohta (uusi) a a) keskeytettävä purkaminen, jälleenlaivaus ja aluksella tehtävät jalostustoimet; Tarkistus 33 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 1 kohta 1.  Laittomasta, ilmoittamattomasta tai sääntelemättömästä kalastuksesta saatavien kalastustuotteiden tuonti yhteisöön on kielletty. 1.  Laittomasta, ilmoittamattomasta tai sääntelemättömästä kalastuksesta saatavien kalastustuotteiden tuonti yhteisöön on kielletty 3 artiklan perusteiden mukaisesti. Tarkistus 36 Ehdotus asetukseksi 18 artikla – 4 kohta 4.  Henkilöllä on oikeus hakea muutosta itseään suoraan ja henkilökohtaisesti koskevaan päätökseen, jonka toimivaltaiset viranomaiset tekevät 1 tai 2 kohdan nojalla. Muutoksenhakuoikeuteen sovelletaan kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevia sääntöjä. 4.  Luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on oikeus hakea muutosta itseään suoraan ja henkilökohtaisesti koskevaan päätökseen, jonka toimivaltaiset viranomaiset tekevät 1 tai 2 kohdan nojalla. Muutoksenhakuoikeuteen sovelletaan kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevia sääntöjä. Tarkistus 37 Ehdotus asetukseksi 20 artikla 20 artikla – Jälleenvienti Poistetaan. 1.  Tämän luvun mukaisella saalistodistuksella tuotujen tuotteiden jälleenvienti on sallittua, kun sen jäsenvaltion, josta jälleenviennin on määrä tapahtua, toimivaltaiset viranomaiset varmentavat jälleenviejän pyynnöstä jälleenvientitodistuksen. 2.  Jälleenvientitodistuksissa on oltava kaikki liitteessä 2 olevassa lomakkeessa vaaditut tiedot, ja niiden mukana on seurattava jäljennös saalistodistuksista, jotka on hyväksytty näiden tuotteiden viemistä varten. 3.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle toimivaltaiset viranomaisensa, jotka hoitavat jälleenvientitodistusten varmentamisen ja tarkistuksen. Tarkistus 38 Ehdotus asetukseksi 23 artikla – 3 kohta – b alakohta b) ilmoittaa mitätöimisestä lippuvaltiolle ja tarvittaessa jälleenvientivaltiolle; ja b) ilmoittaa mitätöimisestä lippuvaltiolle; ja Tarkistus 39 Ehdotus asetukseksi 23 artikla – 4 kohta – b alakohta b) ilmoittaa asiasta lippuvaltiolle ja tarvittaessa jälleenvientivaltiolle; b) ilmoittaa asiasta lippuvaltiolle; Tarkistus 40 Ehdotus asetukseksi 24 artikla – otsikko 24 artikla – Epäilty IUU-toiminta 24 artikla – Menettely IUU-toiminnan havaitsemiseksi Tarkistus 41 Ehdotus asetukseksi 24 artikla – 1 kohta – johdantokappale 1.  Komissio tai sen nimeämä elin kokoaa ja analysoi kaikki IUU-toimintaa koskevat tiedot, 1.  Komissio tai sen nimeämä elin kokoaa ja analysoi kaikki IUU-toimintaa koskevat tiedot 3 artiklan perusteiden mukaisesti, Tarkistus 42 Ehdotus asetukseksi 24 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi) b a) tiedot IUU-aluksille määrätyistä seuraamuksista ja sakoista. Tarkistus 43 Ehdotus asetukseksi 25 artikla – otsikko 25 artikla – Oletettu IUU-kalastus 25 artikla – IUU-kalastuksen tutkiminen Tarkistus 44 Ehdotus asetukseksi 25 artikla – 2 kohta – -a alakohta (uusi) -a) komission kokoamat tiedot väitetyistä IUU-toimista ja yksityiskohtainen selvitys syistä, joilla perustellaan aluksen sisällyttäminen IUU-kalastusaluksia koskevaan yhteisön luetteloon; Tarkistus 46 Ehdotus asetukseksi 26 artikla – 1 kohta 1.  Komissio laatii Euroopan yhteisön IUU-alusluettelon. Luetteloon sisällytetään alukset, joiden on tämän asetuksen mukaisesti saatujen tietojen sekä 24 ja 25 artiklan mukaisesti toteutettujen toimien perusteella todettu harjoittavan IUU-kalastusta ja joiden lippuvaltiot eivät ole toteuttaneet minkäänlaisia toimia kyseisen toiminnan suhteen. 1.  Komissio laatii Euroopan yhteisön IUU-alusluettelon. Luetteloon sisällytetään alukset, joiden on tämän asetuksen mukaisesti saatujen tietojen sekä 24 ja 25 artiklan mukaisesti toteutettujen toimien perusteella todettu harjoittavan 3 artiklan perusteiden mukaista IUU-kalastusta ja joiden lippuvaltiot eivät ole toteuttaneet minkäänlaisia toimia kyseisen toiminnan suhteen. Tarkistus 47 Ehdotus asetukseksi 26 artikla – 1 a kohta (uusi) 1 a.  Komissio ilmoittaa lippuvaltiolle aluksen merkitsemisestä IUU-aluksia koskevaan yhteisön luetteloon, ja se antaa lippuvaltiolle yksityiskohtaiset tiedot merkitsemisen perusteista. Tarkistus 48 Ehdotus asetukseksi 26 artikla – 4 a kohta (uusi) 4 a.  Jos jokin omistajan aluksista on merkitty IUU-aluksia koskevaan yhteisön luetteloon, kaikki tämän omistajan alukset on tutkittava yksityiskohtaisesti. Tarkistus 49 Ehdotus asetukseksi 28 artikla – 1 kohta – h alakohta h) ensimmäisen IUU-alusluetteloon sisällyttämisen päivämäärä; h) ensimmäisen yhteisön IUU-alusluetteloon sisällyttämisen päivämäärä ja tarvittaessa ensimmäisen yhden tai useamman alueellisen kalastuksenhoitojärjestön IUU-alusluetteloon sisällyttämisen päivämäärä; Tarkistus 50 Ehdotus asetukseksi 28 artikla – 1 kohta – i a kohta (uusi) i a) aluksen tekniset tiedot. Tarkistus 51 Ehdotus asetukseksi 28 artikla – 2 kohta 2.  Komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen Euroopan yhteisön IUU-alusluettelon julkistamisen mm. asettamalla luettelon kalastuksen pääosaston verkkosivulle. 2.  Komissio julkistaa yhteisön IUU-alusluettelon Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen sen julkisuuden mm. asettamalla luettelon kalastuksen pääosaston verkkosivulle Tarkistus 52 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 1 kohta 1.  Komissio yksilöi 52 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen kolmannet valtiot, joiden se ei katso osallistuvan IUU-kalastuksen torjuntaan. 1.  Komissio yksilöi selkeiden, avoimien ja objektiivisten perusteiden mukaisesti 52 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen kolmannet valtiot, joiden se ei katso osallistuvan IUU-kalastuksen torjuntaan. Tarkistus 53 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 6 kohta – b a kohta (uusi) b a) se, onko asianomaiseen valtioon koskaan kohdistettu alueellisen kalastuksenhoitojärjestön hyväksymiä kalastustuotteiden kauppaa rajoittavia toimia; Tarkistus 54 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 7 kohta 7.  Tämän artiklan täytäntöönpanossa otetaan asianmukaisesti huomioon kehitysmaiden erityiset rajoitukset erityisesti kalastustoimien seurannan, valvonnan ja tarkkailun osalta. 7.  Tämän artiklan täytäntöönpanossa otetaan asianmukaisesti huomioon kehitysmaiden erityiset rajoitukset erityisesti kalastustoimien seurannan, valvonnan ja tarkkailun osalta. Komissio julkistaa kolmen kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta analyysin sen todennäköisistä vaikutuksista kehitysmaihin sekä ehdotuksen sellaisten erityisohjelmien rahoittamisesta, joilla tuetaan asetuksen täytäntöönpanoa ja estetään mahdollisia kielteisiä vaikutuksia. Tarkistus 55 Ehdotus asetukseksi 34 artikla Komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuna luettelon asettaminen kalastuksen pääosaston verkkosivulle, varmistaakseen yhteistyöhön osallistumattomien valtioiden luettelon julkistamisen noudattaen mahdollisesti sovellettavia luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia. Luetteloa päivitetään säännöllisesti, ja komissio varmistaa automaattisten päivitysilmoitusten toiminnolla, että uusista päivityksistä lähtee ilmoitus jäsenvaltioille, alueellisille kalastuksenhoitojärjestöille sekä kenelle tahansa kansalaisyhteiskunnan jäsenelle, joka sitä pyytää. Lisäksi komissio toimittaa yhteistyöhön osallistumattomien valtioiden luettelon Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestölle sekä alueellisille kalastuksenhoitojärjestöille lisätäkseen Euroopan yhteisön ja kyseisten järjestöjen välistä, IUU-kalastuksen ehkäisemiseen, estämiseen ja poistamiseen tähtäävää yhteistyötä. Komissio julkistaa luettelon yhteistyöhön osallistumattomista maista Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja se toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuna luettelon asettaminen kalastuksen pääosaston verkkosivulle, varmistaakseen yhteistyöhön osallistumattomien valtioiden luettelon julkistamisen noudattaen mahdollisesti sovellettavia luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia. Luetteloa päivitetään säännöllisesti, ja komissio varmistaa automaattisten päivitysilmoitusten toiminnolla, että uusista päivityksistä lähtee ilmoitus jäsenvaltioille, alueellisille kalastuksenhoitojärjestöille sekä kenelle tahansa kansalaisyhteiskunnan jäsenelle, joka sitä pyytää. Lisäksi komissio toimittaa yhteistyöhön osallistumattomien valtioiden luettelon Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestölle sekä alueellisille kalastuksenhoitojärjestöille lisätäkseen Euroopan yhteisön ja kyseisten järjestöjen välistä, IUU-kalastuksen ehkäisemiseen, estämiseen ja poistamiseen tähtäävää yhteistyötä. Tarkistus 56 Ehdotus asetukseksi 36 artikla – h a kohta (uusi) h a) jäsenvaltioiden on kiellettävä IUU-luettelossa olevan, niiden lipun alla purjehtivan aluksen vienti; Tarkistus 57 Ehdotus asetukseksi 36 artikla – j a kohta (uusi) j a) jäsenvaltiot eivät saa missään olosuhteissa myöntää tukia tai avustuksia IUU-aluksille. Tarkistus 58 Ehdotus asetukseksi 37 artikla – h kohta h) jäsenvaltioiden on ilmoitettava tuojille, jälleenlaivaajille, ostajille, laitetoimittajille, pankeille ja muita palveluja tarjoaville toimijoille tällaisten valtioiden kansalaisten kanssa harjoitettuun kalastukseen liittyvän liiketoiminnan riskeistä; h) kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava alueelleen asettautuneille tuojille, jälleenlaivaajille, ostajille, laitetoimittajille, pankeille ja muita palveluja tarjoaville toimijoille tällaisten valtioiden kansalaisten kanssa harjoitettuun kalastukseen liittyvän liiketoiminnan riskeistä; Tarkistus 59 Ehdotus asetukseksi 37 artikla – i kohta i) komissio ehdottaa tällaisten valtioiden kanssa tehtyjen kahdenvälisten kalastus- tai kalastuskumppanuussopimusten irtisanomista; i) komissio ehdottaa tällaisten valtioiden kanssa tehtyjen kahdenvälisten kalastus- tai kalastuskumppanuussopimusten irtisanomista, kun asianomaiseen sopimukseen sisältyy IUU-kalastuksen torjumista koskevia velvoitteita; Tarkistus 60 Ehdotus asetukseksi 41 artikla – a kohta a) toimia, joita pidetään IUU-kalastuksena 3 artiklassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti; a) toimia, joita pidetään IUU-kalastuksena 3 artiklassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti ja jotka sisältyvät liitteessä (...) olevaan vakavaa sääntöjen rikkomista koskevaan luetteloon; Tarkistus 61 Ehdotus asetukseksi 43 artikla – 1 kohta 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakavaan rikkomiseen syyllistyneelle luonnolliselle henkilölle tai siitä vastuulliseksi todetulle oikeushenkilölle voidaan langettaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, joihin kuuluu sakko, jonka enimmäismäärä on luonnollisten henkilöiden osalta vähintään 300 000 euroa ja oikeushenkilöiden osalta vähintään 500 000 euroa. 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakavaan rikkomiseen syyllistyneelle luonnolliselle henkilölle tai siitä vastuulliseksi todetulle oikeushenkilölle voidaan langettaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia seuraamuksia, joihin kuuluu sakko, jonka enimmäismäärä on luonnollisten henkilöiden osalta vähintään 300 000 euroa ja oikeushenkilöiden osalta vähintään 500 000 euroa. Tarkistus 62 Ehdotus asetukseksi 43 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a.  Jäsenvaltiot voivat myös määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia, jos nämä seuraamukset ovat vähintään hallinnollisia seuraamuksia vastaavia. Tarkistus 63 Ehdotus asetukseksi 45 a artikla (uusi) 45 a artikla Muut seuraamukset Tässä luvussa tarkoitettuihin seuraamuksiin liitetään muita seuraamuksia ja toimenpiteitä, erityisesti: a) väliaikainen kielto, joka kestää vähintään ohjelmakauden ajan, tai julkisten tukien ja avustusten saantia koskeva pysyvä kielto, b) sellaisten julkisten tukien ja avustusten takaisinmaksaminen, joita IUU-alukset ovat saaneet asianomaisen rahoituskauden aikana. Tarkistus 64 Ehdotus asetukseksi 53 artikla – -1 kohta (uusi) -1.  Tämän asetuksen voimaantuloa seuraavan ensimmäisen vuoden aikana suoritetaan kuuden kuukauden välein tarkastuksia, joiden avulla määritetään jäsenvaltioiden valmius noudattaa täysin asetuksen säännöksiä. Jos rikkomisia havaitaan, asianomaisia jäsenvaltioita vaaditaan tekemään tarvittavat muutokset. Tarkistus 65 Ehdotus asetukseksi Liite II Liite poistetaan.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi aavan meren haavoittuvien meriekosysteemien suojelusta pohjakalastuksessa käytettävien pyydysten haittavaikutuksilta (KOM(2007)0605 – C6-0453/2007 – 2007/0224(CNS))

P6_TA(2008)0246 A6-0183/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2007)0605),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0453/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0183/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   kehottaa komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää neuvostoa kuulemaan parlamenttia uudelleen, mikäli se aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 10 kappale (10)  Haavoittuvien meriekosysteemien määrittely alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sääntelyn piiriin kuulumattomilla alueilla on kesken, ja asiasta on saatavilla suhteellisen vähän tieteellistä tietoa. Pohjapyydysten käyttösyvyydelle asetettu rajoitus tarjoaa vesialueella oleville syvänmeren koralleille ja sienieläimille ennalta varautumisen periaatteen mukaisen suojarajan. Tuhannen metrin syvyys on järkevä valinta, joka tarjoaa suojelun sopivan tason samalla kun se mahdollistaa yleensä matalammissa vesissä tavattujen pohjalajien, kuten kummeliturskan ja kalmarin, pohjakalastuksen jatkamisen. Tämä syvyysrajoitus mahdollistaa myös aluekohtaisten toimenpiteiden tämän asetuksen mukaisen asteittaisen kehittämisen sellaisten alueiden täydelliseksi suojelemiseksi, joilla haavoittuvia ekosysteemejä tiedetään esiintyvän tai joilla niitä todennäköisesti esiintyy. (10)  Haavoittuvien meriekosysteemien määrittely alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sääntelyn piiriin kuulumattomilla alueilla on kesken, ja asiasta on saatavilla suhteellisen vähän tieteellistä tietoa. Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 12 a kappale (uusi) (12 a)  Tässä asetuksessa otetaan huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) avomerellä tehtävän syvänmerenkalastuksen hallinnan kansainväliset suuntaviivat. Jos tämän asetuksen tulkitsemisesta syntyy epäselvyyttä, sitä olisi tulkittava FAO:n suuntaviivojen valossa. Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi 1 artikla − 1 kohta 1.  Tätä asetusta sovelletaan yhteisön kalastusaluksiin, jotka harjoittavat pohjakalastustoimintaa aavalla merellä. 1.  Tätä asetusta sovelletaan yhteisön kalastusaluksiin, jotka harjoittavat pohjakalastustoimintaa aavalla merellä, jos pohjapyydykset ovat kosketuksissa merenpohjaan tavanomaisen kalastustoiminnan aikana. Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 2 kohta – a alakohta Komission teksti Tarkistus (a) toiminta-alueet kuuluvat jonkin sellaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai -järjestelyn vastuulle, jolla on valtuudet säännellä tällaista kalastustoimintaa; (a) toiminta-alueet kuuluvat jonkin sellaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön vastuulle, jolla on oikeudelliset valtuudet säännellä tällaista kalastustoimintaa; Tarkistus 6 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – b luetelmakohta (b) 'haavoittuvalla meriekosysteemillä' tarkoitetaan mitä tahansa meriekosysteemiä, jonka erityinen rakenne ja toiminta on parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten tietojen ja ennalta varautumisen periaatteen nojalla todennäköisesti uhattuna sen rasituksen vuoksi, joka johtuu kalastustoiminnassa käytettävien pohjapyydysten suorasta kosketuksesta muun muassa riuttoihin, merenalaisiin vuoriin, hydrotermisiin halkeamiin, kylmän veden koralleihin tai kylmän veden sienieläinten kasvualustoihin; (b) 'haavoittuvalla meriekosysteemillä' tarkoitetaan mitä tahansa meriekosysteemiä, jonka erityinen rakenne ja/tai erityiset toiminnat saattavat vaarantua jonkin ulkopuolisen syyn takia; Tarkistus 7 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – c alakohta (c) 'pohjapyydyksillä' tarkoitetaan pohjatrooleja, pohjaharoja, pohjaan ankkuroituja verkkoja, pohjaan ankkuroituja pitkiäsiimoja, mertoja ja sulkupyydyksiä. (c) 'pohjapyydyksillä' tarkoitetaan pohjan kanssa kosketuksissa käytettäviä kalastusvälineitä, kuten pohjatrooleja, pohjaharoja, pohjaan ankkuroituja verkkoja, pohjaan ankkuroituja pitkiäsiimoja, mertoja ja sulkupyydyksiä. Tarkistus 8 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 1 kohta – b alakohta (b) kohdelajit, (b) kohdelajit ja todennäköisesti sivusaaliina saatavat lajit, Tarkistus 9 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 1 kohta – c alakohta (c) pyydysten käyttösyvyys, ja (c) käytetyt pyydykset ja niiden käyttösyvyydet, ja Tarkistus 10 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 1 kohta – d alakohta (d) merenpohjan batymetrinen profiili suunnitellulla kalastusalueella. (d) merenpohjan batymetrinen profiili suunnitellulla kalastusalueella, mikäli sen jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla, jonka lipun alla alukset purjehtivat, ei vielä ole näitä tietoja. Tarkistus 11 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 1 kohta – d a alakohta (uusi) (d a) toiminnan kesto. Tarkistus 12 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 2 kohta 2.  Toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä erityiskalastuslupa sen jälkeen, kun ne ovat laatineet arvioinnin aluksen suunniteltujen kalastustoimien mahdollisista vaikutuksista ja todenneet, että kyseisillä toimilla ei todennäköisesti ole merkittäviä haittavaikutuksia haavoittuviin meriekosysteemeihin. 2.  Toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä erityiskalastuslupa sen jälkeen, kun ne ovat laatineet arvioinnin aluksen suunniteltujen kalastustoimien mahdollisista vaikutuksista ja todenneet, että kyseisillä toimilla ei todennäköisesti ole merkittäviä haittavaikutuksia haavoittuviin meriekosysteemeihin. Erityiskalastusluvan voimassaoloaika ei ole pitempi kuin kalastussuunnitelman voimassaoloaika. Tarkistus 13 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 4 kohta 4.  Toimivaltaisten viranomaisten on 2 kohdassa tarkoitettua arviointia laatiessaan sovellettava ennalta varautumisen perusteita. Jos on epävarmaa, ovatko haittavaikutukset merkittäviä vaiko eivät, viranomaisten on katsottava, että toimitettuihin tieteellisiin lausuntoihin perustuvat todennäköiset haittavaikutukset ovat merkittäviä. 4.  Toimivaltaisten viranomaisten on 2 kohdassa tarkoitettua arviointia laatiessaan sovellettava ennalta varautumisen perusteita. Tarkistus 14 Ehdotus asetukseksi 6 artikla 6 artikla Poistetaan. Syvyysrajoitukset Kielletään pohjapyydysten käyttö yli 1 000 metrin syvyydessä. Tarkistus 15 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 1 kohta 1.  Jos kalastusalus havaitsee kalastustoimiensa aikana haavoittuvan meriekosysteemin, sen on lopetettava kalastus viipymättä tai pidättäydyttävä kalastuksesta kyseisellä alueella. Se voi jatkaa toimintaansa vasta, kun se on päässyt jollekin vaihtoehtoiselle alueelle, joka sijaitsee vähintään viiden meripeninkulman päässä sen 4 artiklan 1 kohdassa säädetyssä kalastussuunnitelmassa määritellystä alueesta, jolla havainto tehtiin. 1.  Jos 4 artiklan mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä huolimatta 12 artiklan mukaisesti alukselle otettu tieteellinen tarkkailija hankkii tarpeeksi näyttöä, että kalastusalus saattaa olla havainnut kalastustoimiensa aikana todennäköisesti haavoittuvan meriekosysteemin, aluksen on lopetettava kalastus viipymättä tai pidättäydyttävä kalastuksesta kyseisellä alueella. Se voi jatkaa toimintaansa vasta, kun se on päässyt jollekin vaihtoehtoiselle alueelle, joka sijaitsee vähintään viiden meripeninkulman päässä sen 4 artiklan 1 kohdassa säädetyssä kalastussuunnitelmassa määritellystä alueesta, jolla havainto tehtiin. Tarkistus 16 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a.  Jos on erittäin epäselvää, esiintyykö jollakin alueella haavoittuvaa meriekosysteemiä, aluetta pidetään haavoittuvana meriekosysteeminä, kunnes on riittävää näyttöä siitä, ettei näin ole. Tarkistus 17 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 3 kohta 3.  Kalastusaluksen on raportoitava kustakin havainnosta viipymättä toimivaltaisille viranomaisille antaen tarkat tiedot havaitun meriekosysteemin lajista ja sijainnista, havainnon ajankohdasta sekä kaikista muista asiaan liittyvistä seikoista. 3.  Kalastusaluksen on raportoitava kaikista havainnoista viipymättä toimivaltaisille viranomaisille, jotka ilmoittavat asiasta mahdollisimman pikaisesti komissiolle ja jäsenvaltioille antaen tarkat tiedot havaitun meriekosysteemin lajista ja sijainnista, havainnon ajankohdasta sekä kaikista muista asiaan liittyvistä seikoista. Tarkistus 18 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a.  Odottamattomat havainnot on kirjattava Internetissä toimivaan sähköiseen kartoitusjärjestelmään haavoittuvia meriekosysteemejä koskevan pysyvän tietokannan luomiseksi. Tarkistus 19 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 1 kohta 1.  Jäsenvaltioiden on määriteltävä alueet, joilla kalastus pohjapyydyksiä käyttäen on kiellettyä, sellaisten parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten tietojen perusteella, jotka koskevat haavoittuvien meriekosysteemien esiintymistä tai todennäköistä esiintymistä alueella, jolla jäsenvaltioiden kalastusalukset toimivat. Jäsenvaltioiden on pantava nämä kalastuskiellot alustensa osalta täytäntöön viipymättä ja toimitettava komissiolle 13 artiklan mukainen raportti. 1.  Jäsenvaltioiden on määriteltävä alueet, joilla kalastus pohjapyydyksiä käyttäen on kiellettyä, sellaisten parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten tietojen perusteella, jotka koskevat haavoittuvien meriekosysteemien esiintymistä tai todennäköistä esiintymistä alueella, jolla jäsenvaltioiden kalastusalukset toimivat. Jäsenvaltioiden on pantava nämä kalastuskiellot alustensa osalta täytäntöön viipymättä ja saatettava kyseinen kielto välittömästi komission tietoon. Komissio toimittaa viipymättä nämä tiedot toisille jäsenvaltioille. Tarkistus 21 Ehdotus asetukseksi 11 artikla Edellä 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin, kohdesaaliinaan syvänmeren kantoja pyytäviin yhteisön kalastusaluksiin on sovellettava myös 16 päivänä joulukuuta 2002 annetussa asetuksessa (EY) N:o 2347/2002 vahvistettuja vaatimuksia. Edellä 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin, kohdesaaliinaan syvänmeren kantoja pyytäviin yhteisön kalastusaluksiin on sovellettava myös 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun asetuksen (EY) N:o 2347/2002 3, 5, 7 ja 9 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia. Tarkistus 22 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – otsikko Tarkkailijat Tieteelliset tarkkailijat Tarkistus 23 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 1 kohta 1.  Kunkin jäsenvaltion on nimettävä tieteelliset tarkkailijat aluksille, joille on myönnetty 3 artiklan 1 kohdassa säädetty erityiskalastuslupa. Tarkkailijoiden on tehtävä havaintoja aluksen kalastustoiminnasta koko sen 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn kalastussuunnitelman täytäntöönpanon ajan. 1.  Aluksille, jotka muodostavat edustavan otoksen aluksista, joille jäsenvaltiot ovat myöntäneet 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun erityiskalastusluvan, on otettava tieteellinen tarkkailija. Komissio vahvistaa tieteellisten tarkkailijoiden kokonaismäärän tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean ehdotuksen perusteella kalastusvyöhykkeestä ja kalastuksen tyypistä riippuen. Aluksille otettujen tieteellisten tarkkailijoiden kokonaismäärä on suhteessa kunkin jäsenvaltion sellaisten alusten määrään, joille on myönnetty erityiskalastuslupa. Komissio valvoo, että tieteelliset tarkkailijat vuorottelevat asianmukaisesti eri aluksissa kunkin kalastuskauden jälkeen. Tieteelliset tarkkailijat tekevät havaintoja aluksen kalastustoiminnasta koko sen 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn kalastussuunnitelman täytäntöönpanon ajan ja erityisesti suorittavat tämän artiklan 2 kohdassa määriteltyjä tehtäviä. Tarkistus 24 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a.  Tieteellinen tarkkailija on riippumaton tarkkailemansa aluksen tai yhtiön suhteen eikä hänellä ole taloudellisia etuja tai muita etuisuuksia kyseiseen alukseen tai yhtiöön liittyen. Tarkkailijaa ei saa olla tuomittu vakavasta rikoksesta, ja hänellä on oltava riittävät tiedot syvänmeren kalastuksen menetelmistä, saalislajeista ja ekosysteemeistä. Tarkistus 25 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 1 kohta – a a luetelmakohta (uusi) (a a) kalastustoiminnan vaikutuksia 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti; Tarkistus 26 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 2 kohta 2.  Komissio toimittaa 1 kohdassa tarkoitetun raportin sisältämät tiedot viipymättä asianomaisille tieteellisille elimille. 2.  Komissio toimittaa 1 kohdassa tarkoitetun raportin sisältämät tiedot viipymättä toimivaltaisille tieteellisille elimille sekä kyseisiä tietoja pyytäville jäsenvaltioille. Tarkistus 27 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – otsikko Seuranta Uudelleentarkastelu Tarkistus 28 Ehdotus asetukseksi 14 artikla Komissio toimittaa ennen 30 päivää kesäkuuta 2010 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa tämän asetuksen muuttamista koskevia ehdotuksia. Komissio toimittaa ennen 30 päivää kesäkuuta 2009 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa tämän asetuksen muuttamista koskevia ehdotuksia. Tarkistus 29 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 1 kohta Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämä asetus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 tehokkaista tuonti- ja vientisäännöistä ja -menettelyistä kauppapolitiikan palveluksessa (2007/2256(INI))

P6_TA(2008)0247 A6-0184/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja etenkin sen 23–31, 95, 133 ja 135 artiklan,

–   ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 allekirjoitetun Lissabonin sopimuksen, joka on parhaillaan ratifioitavana jäsenvaltioissa,

–   ottaa huomioon tulliyhteistyöneuvoston perustamisesta tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Brysselissä 15. joulukuuta 1950 joka tuli voimaan 4. marraskuuta 1952,

–   ottaa huomioon vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT-sopimus) ja etenkin sen V, VIII ja X artiklan,

–   ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) ministerikokouksen Singaporessa 13. joulukuuta 1996 antaman julistuksen ja etenkin sen 21 kohdan,

–   ottaa huomioon WTO:n Dohan ministerikokouksen 14. marraskuuta 2001 antaman julistuksen ja etenkin sen 27 kohdan,

–   ottaa huomioon WTO:n yleisneuvoston 1. elokuuta 2004 tekemän päätöksen ja etenkin sen liitteen D kaupan helpottamista koskevien neuvottelujen yksityiskohdista,

–   ottaa huomioon WTO:n ministerikokouksen Hong Kongissa 18. joulukuuta 2005 antaman julistuksen ja etenkin sen 33 kohdan ja sen liitteen E,

–   ottaa huomioon WTO:n paneelin ja riitojenratkaisuelimen antamat raportit asiassa, joka koski tulliasioita Euroopan yhteisöissä (WT/DS315),

–   ottaa huomioon yhteisön tullikoodeksista 12. lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92(1),

–   ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön tullikoodeksista (uudistettu tullikoodeksi), josta on annettu yhteinen kanta toisessa käsittelyssä 19. helmikuuta 2008(2)

–   ottaa huomioon 15. tammikuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 70/2008/EY paperittomasta tullin ja kaupan toimintaympäristöstä(3),

–   ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön tullitoimintaa koskevasta toimintaohjelmasta (Tulli 2013) (KOM(2006)0201),

–   ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2005 annetun komission tiedonannon alkuperäsäännöistä etuuskohtelukauppaa koskevissa järjestelyissä – suuntaviivat tulevaisuutta varten (KOM(2005)0100),

–   ottaa huomioon 1. huhtikuuta 2008 julkaistun komission tiedonannon Tulliliiton kehittämisstrategia (KOM(2008)0169),

–   ottaa huomioon luonnoksen komission asetukseksi (TAXUD 2046/2007) yleisen tullietuusjärjestelmän alkuperäsäännöistä, joka on parhaillaan tullikoodeksikomitean käsiteltävänä,

–   ottaa huomioon tullimenettelyjen yksinkertaistamisesta ja yhdenmukaistamisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (tarkistettu Kioton yleissopimus) sellaisena kuin se on muutettuna,

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen liittymisestä Maailman tullijärjestöön (WCO) ja väliaikaisjäsenyyttä muistuttavien oikeuksien käyttämisestä ja velvollisuuksien täyttämisestä (KOM(2007)0252),

–   ottaa huomioon komission verotuksen ja tulliliiton pääosaston 15. kesäkuuta 2007 julkaiseman loppuraportin tullilaitoksen tulevasta roolista,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnassa 19. joulukuuta 2007 järjestetyn tehokkaita tuonti- ja vientisääntöjä ja -menettelyjä kauppapolitiikan palveluksessa käsitelleen kuulemistilaisuuden pöytäkirjan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A6-0184/2008),

A.   ottaa huomioon, että tulliliitto oli tärkeä historiallinen tekijä Euroopan mantereen taloudellisessa ja poliittisessa yhdentymisessä,

B.   ottaa huomioon, että tulliliitto ja yhteinen kauppapolitiikka ovat toisistaan erottamattomia käsitteitä,

C.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuonti- ja vientisäännöt ja -menettelyt ovat jatkossakin olennaisia sisämarkkinoiden toiminnan kannalta,

D.   ottaa huomioon, että yhteinen kauppapolitiikka on vuosien saatossa kehittynyt merkittävästi, minkä vuoksi tuonti- ja vientisääntöjen ja -menettelyjen jatkuva mukauttaminen on ollut ja on edelleen tarpeen,

E.   ottaa huomioon, että yhteisen kauppapolitiikan toimivuus edellyttää tehokkaiden sääntöjen ja menettelyjen soveltamista tavaroiden tuontiin ja vientiin,

F.   korostaa, että Euroopan unionissa ja kansainvälisellä tasolla sovellettavien tuonti- ja vientisääntöjen ja -menettelyjen yksinkertaistaminen ja ajantasaistaminen on strategisesti tärkeää kaupan kilpailukyvyn kannalta,

G.   ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) tullisääntöjen ja -menettelyjen hallinnassa kohtaamat erityisongelmat, jotka haittaavat usein näiden yritysten pääsyä kansainvälisille markkinoille jotka estävät niitä hyödyntämästä täysin globalisaation tarjoamia mahdollisuuksia,

H.   ottaa huomioon, että tuontitavaran tariffiluokituksen, alkuperän ja tullausarvon oikea määrittely on välttämätöntä yhteisen tullitariffin, tullietuuskohtelun, polkumyynnin ja tukien vastaisten toimenpiteiden sekä monien muiden kauppapoliittisten välineiden asianmukaiselle soveltamiselle,

I.   ottaa huomioon, että kohtuuttoman raskaat tai hitaat tullisäännöt ja -menettelyt haittaavat kansainvälistä tavarakauppaa ja että talouden toimijat ja etenkin pk-yritykset pitävät niitä tärkeimpinä tullien ulkopuolisina kaupan esteinä,

J.   ottaa huomioon, että tullilaitoksen tehtävien painopiste on siirtynyt pelkästä tullimaksujen perimisestä, joka on tärkeydestään huolimatta vähentynyt huomattavasti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, tullien ulkopuolisten ja etenkin turvallisuus- ja turvatoimien toteuttamiseen, väärentämisen, rahanpesun ja huumausaineiden vastaiseen toimintaan sekä terveyteen, ympäristöön ja kuluttajansuojaan liittyvien toimenpiteiden soveltamiseen, unohtamatta arvonlisäveron ja valmisteverojen kantamista tuontituotteista, viennin vapauttamista näistä veroista sekä luonnollisesti unionin kauppapolitiikan noudattamisen valvontaa,

K.   ottaa huomioon elokuun 2004 jälkeen WTO:n ja Dohan kierroksen puitteissa tehdyt ponnistelut kaupan helpottamista koskevan sitovan monenvälisen sopimuksen neuvottelemiseksi, sekä monien kehitysmaiden kohtaamat vaikeudet neuvotteluissa esitettyjen rajalla toteutettavien toimien rahoittamiseksi,

L.   ottaa huomioon erityisvaikeudet, joita kehitysmaat kohtaavat tehokkaiden tullijärjestelmien toteuttamisessa ja erityisesti infrastruktuurien, kaluston sekä henkilökunnan koulutuksen ja vilpittömyyden suhteen,

M.   katsoo, että olennainen kaupan helpottamisen tavoite on sovitettava yhteen yhtä olennaisen valvonnan tehokkuuden tavoitteen kanssa,

N.   ottaa huomioon, että ihmisten ja omaisuuden turvallisuuteen liittyvien kysymysten merkitys on yhä suurempi tullisääntöjen ja -menettelyjen määrittelyssä ja soveltamisessa etenkin eräiden unionin suurten kauppakumppaneiden keskuudessa,

O.   katsoo, että etenkin terveyttä ja turvallisuutta koskevia eurooppalaisia kuluttajansuojanormeja olisi voitava soveltaa kaikkiin Euroopan sisämarkkinoilla vapaasti liikkuviin tuotteisiin niiden alkuperästä riippumatta,

P.   ottaa huomioon tehokkuuden ja nopeuden huomattavan lisääntymisen, mikä on seurausta tietotekniikan ja muiden nykyaikaisten teknologioiden kasvavasta käytöstä tullitapahtumien käsittelyssä ja tavaroiden valvonnassa,

Q.   ottaa huomioon, että on välttämätöntä huomioida tällaisten laitteistojen käyttöön liittyvät yhteentoimivuuden rajoitteet sekä niiden käytöstä asianomaisille hallinnoille ja taloudellisille toimijoille aiheutuvat kustannukset,

R.   ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 5 kohdan (joka vastaa nykyisen 2 artiklan 5 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksen 1 artiklan 4 kohdalla) mukaan unionin perustavoitteisiin kuuluu sen kansalaisten suojelu kansainvälisissä suhteissa ja että kyseisen sopimuksen 3 artiklan 2 kohdassa (joka vastaa nykyisen 2 artiklan 2 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksen 1 artiklan 4 kohdalla) määrätään, että unioni tarjoaa kansalaisilleen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, jolla ei ole sisärajoja ja jossa henkilöiden vapaa liikkuvuus taataan toteuttamalla samalla etenkin ulkorajoilla tehtäviä tarkastuksia koskevat aiheelliset toimenpiteet,

S.   ottaa huomioon, että vaikka unionin tullisäännöt ja -menettelyt määritellään ja hyväksytään yhteisön tasolla, niiden toteuttaminen käytännössä riippuu jäsenvaltioiden kansallisten hallintojen toimista,

T.   ottaa huomioon Maailman tullijärjestön (WCO) tärkeän tehtävän kaupan edistämisessä kansainvälisen tulliyhteistyön kautta,

Tuonti- ja vientisääntöjen ja -menettelyjen merkitys

1.   korostaa tuonti- ja vientisääntöjen ja -menettelyjen tehokkuuden merkitystä kauppapolitiikan toteuttamisessa;

2.   muistuttaa, että kauppapoliittisten toimenpiteiden tehokkuus riippuu pitkälti unionin kyvystä varmistaa niiden tehokas soveltaminen; että näin on etenkin kaupan suojatoimenpiteiden ja kaikenlaisten unionin eri kumppaneilleen myöntämien tullietuuksien osalta; että soveltumattomat tai vaikeasti sovellettavat tullitoimenpiteet ovat myös kaupan tasolla tehottomia ja ne voivat aiheuttaa vakavia kilpailun vääristymiä sekä lukemattomia välillisiä taloudellisia, sosiaalisia tai ympäristövahinkoja;

3.   pahoittelee, ettei tiettyjen kauppapoliittisten aloitteiden toteutettavuutta tullin kannalta ole aina arvioitu tai huomioitu asianmukaisesti; muistuttaa esimerkiksi 10. kesäkuuta 2005 Kiinan kanssa tehdyn tekstiilituotteiden ja valmisvaatteiden tuontia koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan täytäntöönpanossa ilmenneistä ongelmista vuonna 2005;

4.   korostaa tarvetta tehostaa kauppa- ja tullipolitiikasta vastaavien komission yksiköiden välistä yhteistyötä, muun muassa ottamalla tullipolitiikasta vastaavat yksiköt järjestelmällisesti mukaan kauppasopimusten neuvotteluryhmiin;

5.   kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota pk-yritysten ongelmiin etenkin helpottamalla niiden ATK-järjestelmien mukauttamista tullihallintojen käyttämiin järjestelmiin mahdollisimman edullisesti sekä yksinkertaistamalla valtuutetun taloudellisen toimijan aseman myöntämisperusteita pk-yritysten osalta;

6.   iloitsee Euroopan yhteisön hyväksymisestä WCO:n täysjäseneksi 1. heinäkuuta 2007 lähtien, sillä se vahvistaa yhteisön kansainvälisen toimivallan tullipolitiikan alalla ja lujittaa yhteisön sisäistä koheesiota; pyytää komissiota tukemaan kyseistä organisaatiota;

Tariffiluokitus, arvo, alkuperä ja tullijärjestelmät

7.   muistuttaa tariffiluokitusta, tavaroiden tullausarvoa sekä tullietuuskohteluun oikeuttavaa ja oikeuttamatonta alkuperää koskevien sääntöjen olevan erityisen tärkeitä;

8.   kannustaa komissiota työskentelemään jatkuvasti niin yhteisön tasolla kuin WTO:n ja WCO:n tarjoamissa monenvälisissä yhteyksissä näiden sääntöjen parantamiseksi ja niiden avoimuuden, ennakoitavuuden, selkeyden ja tehokkuuden lisäämiseksi;

9.   pahoittelee, että etuuskohteluun oikeuttamattomien alkuperäsääntöjen yhtenäistäminen monenvälisellä tasolla, joka aloitettiin jo vuonna 1995 Uruguayn kierroksen puitteissa tehdyn alkuperäsääntöjä koskevan sopimuksen pohjalta, on edelleen umpikujassa; katsoo, että sääntöjen yhdenmukaistaminen mahdollistaisi etenkin kaupan suojatoimenpiteiden tehokkaamman ja oikeudenmukaisemman soveltamisen kaikkialla maailmassa sekä alkuperämerkintään liittyvien käytäntöjen tehokkaamman valvonnan; kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimiin neuvottelujen käynnistämiseksi uudelleen ja saattamiseksi päätökseen alkuperäsäännöistä tehdyn sopimuksen periaatteiden pohjalta;

10.  10 panee merkille komission ponnistelut tullietuuskohteluun oikeuttavien alkuperäsääntöjen nykyaikaistamiseksi ja yksinkertaistamiseksi;

11.   pahoittelee, ettei Euroopan parlamenttia ole otettu tiiviimmin mukaan käsiteltäessä yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamista koskevaa asetusluonnosta, jota jäsenvaltiot tarkastelevat parhaillaan tullikoodeksikomitean puitteissa eikä parlamentti harjoita sille komitologiamenettelyn puitteissa myönnettyä ennakkotarkastusoikeuttaan tekstin suhteen, vaikka kyse on tärkeästä ja poliittisesti arkaluonteisesta uudistuksesta; panee kuitenkin merkille, että komission on määrä esitellä asia parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle;

12.   panee merkille, että tietyt yhteisön teollisuudenalat kuten tekstiili- ja vaatetusala sekä elintarvikeala vastustavat tiukasti arvonlisäperusteen yhtenäistä soveltamista; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita huomioimaan oikeutetun kritiikin mahdollisuuksien mukaan;

13.   muistuttaa kuitenkin, että niin yleisen tullietuusjärjestelmän kuin talouskumppanuussopimusten osalta on tärkeää varmistaa, että näiden järjestelmien piiriin kuuluville maille eräillä herkillä aloilla myönnettyjä etuuksia ei voida kohtuuttoman joustavien alkuperäsääntöjen ansiosta liian helposti käyttää väärin erittäin kilpailukykyisten kolmansien maiden hyväksi;

14.   pahoittelee, että eurooppalaiset yritykset turvautuvat harvoin yhteisön järjestelmiin eli tullivarastointiin sekä ulkoiseen ja sisäiseen jalostusmenettelyyn niiden monimutkaisuuden vuoksi; kehottaa komissiota harkitsemaan taloudellisesti vaikuttavien tullimenettelyjen yksinkertaistamista, joustavampien menettelyjen käyttöönottoa sekä paperiasiakirjojen poistamista;

Kaupan helpottaminen

15.   pitää erittäin tärkeinä WTO:ssa elokuusta 2004 lähtien käytyjä neuvotteluja kaupan helpottamisesta; muistuttaa niistä merkittävistä hyödyistä, joita kunnianhimoisen sopimuksen odotetaan tuovan liiketoimikustannusten alenemisen, kehitysmaiden kilpailukyvyn ja kansainvälisen houkuttelevuuden parantamisen sekä kaupan edistämisen muodossa;

16.   on tietoinen siitä, että kaupan helpottamisesta käytävien neuvottelujen tuloksena kehitysmaat voivat joutua toteuttamaan kalliita ohjelmia, joiden rahoittaminen voi olla vaikeaa; pitää siksi välttämättömänä, että kehittyneet maat sitoutuvat yksiselitteisesti neuvottelujen lopullisten tulosten mukaisesti antamaan kehittyville maille teknistä ja taloudellista tukea, jotta ne voivat rahoittaa tulevan monenvälisen kehyksen yhdenmukaistamis-, mukauttamis- ja käyttöönottokustannukset;

17.   korostaa neuvottelujen erittäin yhteistoiminnallista luonnetta sekä sitä, etteivät nämä aihealueet sovellu käsiteltäviksi ristikkäin muiden Dohan kierroksen kysymysten kanssa; katsoo, että kaupan helpottamisesta voitaisiin päättää ja se voitaisiin toteuttaa erillään muista aiheista neuvottelukierroksen tasapainoa vaarantamatta, ja pyytää siksi, että yhtenäissitoumuksen periaatetta lakataan soveltamasta kaupan helpottamiseen;

18.   kannustaa myös sisällyttämään kunnianhimoisen kaupan helpottamista ja tulliyhteistyötä koskevan luvun kaikkiin komission neuvottelemiin uusiin vapaakauppasopimuksiin komission 4. lokakuuta 2006 antaman tiedonannon "Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto" (KOM(2006)0567) mukaisesti;

Tullin uudet tehtävät

19.   muistuttaa tarpeesta toteuttaa Euroopan unionin tasolla suunnitelma väärentämisen ja tavaroiden laittoman valmistamisen torjumiseksi; korostaa tarvetta vahvistaa tämän alan yhteistyötä komissiossa tekijänoikeussäännöistä, kauppapolitiikasta ja tullipolitiikasta vastaavien yksikköjen välillä sekä jäsenvaltioiden tullihallintojen kanssa ja niiden kesken;

20.   on tyytyväinen jäsenvaltioiden ja komission aikaansaamaan kompromissiin valtuuksista uuden kansainvälisen väärentämisenvastaisen kauppasopimuksen (ACTA) neuvottelemiseksi, sillä kyseinen sopimus on ratkaisevan tärkeä unionin globaalissa kauppastrategiassa ja se luo korkeatasoiset kansainväliset puitteet teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanon vahvistamiselle sekä valmistajien suojelulle teollista plagiointia vastaan ja kuluttajien suojaamiselle moniin väärennöksiin liittyviltä terveys- ja turvallisuusriskeiltä;

21.   pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että EU:ssa myytävät tuontitavarat vastaavat etenkin terveyttä ja turvallisuutta koskevia eurooppalaisia kuluttajansuojanormeja, jotta voitaisiin estää sellaisten tuotteiden ja materiaalien markkinoille saattaminen, jotka voivat olla kuluttajille vaarallisia;

Huolestuttavat turvallisuuden nimissä tapahtuvat ylilyönnit

22.   tunnustaa ihmisten ja omaisuuden turvallisuutta koskevien huolten olevan oikeutettuja, mutta korostaa tarvetta löytää tasapaino valvonnan ja helpottamisen välillä, jotta kansainvälistä kauppaa ei rajoitettaisi tarpeettomasti tai kohtuuttomasti; katsoo kuitenkin, että tulli on keskeisessä asemassa terveyttä, ympäristönsuojelua ja kuluttajansuojaa koskevien yhteisön toimenpiteiden täysimääräisessä toteuttamisessa, eikä sen roolia tule kyseenalaistaa tullimenettelyjen helpottamiseen tähtäävissä toimenpiteissä;

23.   kannattaa Maailman tullijärjestön neuvoston vuonna 2005 hyväksymää SAFE-normikehystä (liiketoiminnan helpottaminen ja turvaaminen); yhtyy täysin Maailman tullijärjestön näkemykseen, jonka mukaan kaikkien lähetysten tutkiminen ei ole hyväksyttävää sen paremmin kuin hyödyllistäkään ja tehokkaiden tietojenkäsittelyjärjestelmien välityksellä tapahtuvan toimivan riskinhallinnan on oltava etusijalla;

24.   pahoittelee syvästi, että Yhdysvaltain kongressi hyväksyi heinäkuussa 2007 ns. HR1-lain ja että Yhdysvallat päättivät yksipuolisesti kaikkien maahan saapuvien konttien läpivalaisusta vuodesta 2012 alkaen; kyseenalaistaa tämän toimenpiteen tehokkuuden ja sen yhteensopivuuden WTO:n sääntöjen kanssa; pelkää sen johtavan käytännössä transatlanttisen kaupan jarruttamiseen;

25.   huomauttaa turvallisen kaupankäynnin olevan erityisen tärkeää entistä yhdentyneemmässä maailmantaloudessa; kehottaa painokkaasti transatlanttista lainsäätäjien vuoropuhelua (TLD) ja komissiota tukemaan työskentelyä sen puolesta, että Yhdysvaltojen lainsäädäntö, jossa määrätään kaikkien maahan saapuvien konttien läpivalaisusta, kehittyy ja omaksuu riskeihin perustuvan lähestymistavan; pyytää komissiota ottamaan tämän kysymyksen esille transatlanttisessa talousneuvostossa ja muissa päättävissä elimissä, jotta Yhdysvallat saataisiin harkitsemaan uudelleen päätöstään; kehottaa edistämään "valtuutettujen taloudellisten toimijoiden" sekä Maailman tulliliiton hyväksymien turvallisuusnormien (C-TPAT, SAFE-normikehys) vastavuoroista tunnustamista;

Edelleen puutteellinen yhdenmukaistaminen

26.   muistuttaa, että unionin tullijärjestelmän yhteensopivuus Maailman kauppajärjestön sääntöjen kanssa vahvistettiin pääosin edellä mainittua asiaa WT/DS315 koskeneessa muutoksenhakumenettelyssä, ja iloitsee siitä;

27.   toteaa kuitenkin, että sekä unionin kauppakumppanit että eurooppalaiset talouden toimijat itse toivovat kansallisten hallintojen tehokkaampaa yhdenmukaistamista yhteisön tullilainsäädännön täytäntöönpanossa;

28.   panee merkille, että jäsenvaltioiden välillä on toisinaan todettu vallitsevan haitallisia eroja mitä tulee esimerkiksi arvonlisäveron kantamiseen maahantuonnin yhteydessä, eräiden yksinkertaistettujen menettelyjen myöntämisperusteisiin, tavaroiden fyysisten tarkastusten tiheyteen tai seuraamusten määräämiseen;

29.   katsoo, että kaikki mahdollinen on tehtävä taloudellisten toimijoiden yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi kaikkialla yhteisön tullialueella, sillä se on välttämätöntä sisämarkkinoiden yhtenäisyyden säilyttämiseksi, unionin taloudellisten intressien suojaamiseksi, sen ulkoisten toimivaltuuksien suojelemiseksi etenkin kauppapolitiikan alalla ja sen kansainvälisten sitoumusten kunnioittamiseksi;

30.   ilmaisee tukensa kaikille sellaisille aloitteille, jotka tähtäävät kansallisten hallintojen välisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseen, yhteentoimivuuden edistämiseen, uusien viestintä- ja tiedonvaihtojärjestelmien käyttöönottoon, parhaiden käytäntöjen kehittämiseen sekä henkilöstön ja kokemusten vaihtoon, ja joilla pyritään varmistamaan hallintojen toiminta yhtenä kokonaisuutena yhteisön lainsäädännön soveltamisessa;

31.   korostaa, että tältä osin olennaisen tärkeitä ovat sellaiset välineet kuin yhtenäistetty tariffi (TARIC), sitovat tariffitiedot (STT), sitovat alkuperätiedot (SAT) ja yhteinen riskienhallintakehys; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan näiden välineiden kehittämistä edelleen ja varmistamaan niiden toimivuuden;

32.   korostaa tarvetta yhdenmukaistaa todistelusääntöjä tai määritellä yhteisiä vähimmäissääntöjä ja varmistaa tullioikeutta koskevien yhteisön asetusten (etenkin neuvoston asetuksen (EY) N:o 1383/2003(4)) yhdenmukainen soveltaminen kaikissa 27 jäsenvaltiossa;

33.   pyytää komissiota sisällyttämään ehdotuksiinsa tullisäännösten rikkomisen hallinnollisia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevia yksityiskohtaisia säännöksiä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 135 artiklan ja 280 artiklan mukaisesti, sellaisina kuin nämä artiklat ovat muutettuina Lissabonin sopimuksen 2 artiklan 45 kohdalla ja 276 kohdalla;

34.   pahoittelee komission ja jäsenvaltioiden vastahakoisuutta harkita tässä vaiheessa uusia rakenteita yhteisön tullilainsäädännön yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan vakavasti ajatusta Euroopan unionin tullipalvelujen yhdenmukaistamisesta ja sitä, että yhteisön hallinto olisi vastuussa tulliliitosta, jotta voitaisiin varmistaa tullisääntöjen ja -menettelyjen tehokkaampi soveltaminen kaikkialla Euroopan unionin tullialueella;

o
o   o

35.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Maailman tullijärjestölle, Maailman kauppajärjestölle sekä näihin kahteen järjestöön liittymässä oleville maille ja ehdokasmaille.

(1) EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1. (2) Hyväksytyt tekstit P6_TA(2008)0049. (3) EUVL L 23, 26.1.2008, s. 21. (4) EUVL L 196, 2.8.2003, s. 7.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 26 kohdan nojalla (KOM(2008)0200 – C6-0164/2008 – 2008/2091(ACI))

P6_TA(2008)0248 A6-0205/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0200 – C6-0164/2008),

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) ja erityisesti sen 26 kohdan,

–   ottaa huomioon komission ja budjettivallan käyttäjien välillä 16. huhtikuuta 2008 järjestetyn kolmikantakokouksen,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A6-0205/2008),

1.   hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

2.   suosittelee painokkaasti, että komissio laatii EU:n solidaarisuusrahastoa varten lisätalousarvioita, joiden ainoana tarkoituksena on rahaston käyttöönotto, jotta vältetään kaikki taloudellisen avun toimittamiseen liittyvät viivytykset katastrofitilanteissa;

3.   kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

tehty 5 päivänä kesäkuuta 2008

Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 26 kohdan nojalla

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(2) ja erityisesti sen 26 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11 päivänä marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002(3),

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsovat seuraavaa:

Euroopan unioni on perustanut Euroopan unionin solidaarisuusrahaston (jäljempänä 'rahasto') osoittaakseen solidaarisuutta katastrofialueiden väestöä kohtaan.

Toukokuun 17 päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen perusteella rahaston varoja voidaan ottaa käyttöön vuosittain enintään miljardi euroa.

Asetuksessa (EY) N:o 2012/2002 säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä rahaston varoja voidaan ottaa käyttöön.

Kreikka on esittänyt rahaston varojen käyttöönottamiseksi hakemuksen, joka koskee elokuussa 2007 esiintyneitä metsäpaloja.

Slovenia on esittänyt rahaston varojen käyttöönottamiseksi hakemuksen, joka koskee syyskuussa 2007 esiintyneitä tulvia.

OVAT PÄÄTTÄNEET SEURAAVAA:

1 artikla

Euroopan unionin yleiseen talousarvioon varainhoitovuodeksi 2008 otetaan käyttöön Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varoja 98 023 212 euroa maksusitoumus- ja maksumäärärahoina.

2 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 5 päivänä kesäkuuta 2008

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s.1, sopimus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä 2008/371/EY (EUVL L 128, 16.5.2008, s. 8). (2) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1, sopimus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä 2008/371/EY (EUVL L 128, 16.5.2008, s. 8). (3) EUVL L 311, 14.11.2002, s. 3.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä (uudelleenlaadittu) (KOM(2007)0264 – C6-0147/2007 – 2007/0097(COD))

P6_TA(2008)0249 A6-0037/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0264),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 71 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0147/2007),

–   ottaa huomioon 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä(1),

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan 20. marraskuuta 2007 päivätyn kirjeen työjärjestyksen 80 a artiklan 3 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 80 a artiklan ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0037/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna ja mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. kesäkuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisesta (uudelleenlaadittu)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen║,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(3),

noudattavat perustamissopimuksen 251artiklassa määrättyä menettelyä(4),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Yhteisistä säännöistä harjoitettaessa kansainvälistä henkilöliikennettä linja-autoilla 16päivänä maaliskuuta 1992 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 684/92(5) ja edellytyksistä, joilla muut kuin jäsenvaltiosta olevat liikenteenharjoittajat voivat harjoittaa kansallista maanteiden henkilöliikennettä jäsenvaltiossa, 11päivänäjoulukuuta 1997 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 12/98(6) on tehtävä useita huomattavia muutoksia. Selkeyden ja yksinkertaisuuden vuoksi nämä asetukset olisi uudelleenlaadittava ja yhdistettävä yhdeksi asetukseksi.

(2)  Yhteisen liikennepolitiikan toteuttaminen edellyttää muun muassa, että vahvistetaan yhteiset säännöt, joita sovelletaan kansainväliseen henkilöliikenteeseen maantiellä, sekä edellytykset, joilla muut kuin jäsenvaltiosta olevat liikenteenharjoittajat voivat harjoittaa kansallista liikennettä jäsenvaltiossa.

(3)  Linja-autoilla harjoitettavaa kansainvälistä henkilöliikennettä koskevien sääntöjen johdonmukaisuuden varmistamiseksi kaikkialla yhteisössä tätä asetusta olisi sovellettava kaikkeen kansainväliseen liikenteeseen yhteisön alueella. Jäsenvaltioista kolmansiin maihin suuntautuvaan liikenteeseen sovelletaan vielä useimmiten jäsenvaltioiden ja asianomaisten kolmansien maiden kahdenvälisiä sopimuksia. Sen vuoksi tätä asetusta ei pitäisi soveltaa siihen osaan jäsenvaltion alueella tehtävästä matkasta, jossa matkustajia otetaan kyytiin tai jätetään kyydistä, jos yhteisön ja asianomaisten kolmansien maiden välillä ei ole tehty tarvittavia sopimuksia. Sitä olisi kuitenkin sovellettava sellaisen jäsenvaltion alueella, jonka kautta liikennöidään.

(4)  Palvelujen tarjoamisen vapaus on yhteisen liikennepolitiikan perusperiaate ja edellyttää, että kaikille jäsenvaltioiden liikenteenharjoittajille taataan pääsy kansainvälisille liikennemarkkinoille ilman kansallisuuteen tai sijoittautumispaikkaan perustuvaa syrjintää.

(5)  Linja-autoilla harjoitettavan kansainvälisen henkilöliikenteen edellytyksenä olisi oltava yhteisön liikennelupa. Valvontaelinten erityisesti muualla kuin liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltiossa suorittamien tarkastusten helpottamiseksi ja niiden tehokkuuden edistämiseksi liikenteenharjoittajia olisi vaadittava pitämään oikeaksi todistettu jäljennös yhteisön liikenneluvasta jokaisessa ajoneuvossa. Olisi vahvistettava yhteisön liikennelupien myöntämisedellytykset, niiden voimassaoloajat ja yksityiskohtaiset säännöt niiden käytöstä. On myös tarpeen säätää yhteisön liikenneluvan ja oikeaksi todistettujen jäljennösten muotoa ja muita ominaisuuksia koskevista yksityiskohtaisista vaatimuksista.

(6)  Olisi säädettävä säännöllisen erityisliikenteen sekä tietyn satunnaisliikenteen tiettyjen edellytysten joustavasta järjestämisestä markkinoiden vaatimusten tyydyttämiseksi.

(7)  Tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä liikenteenharjoittajat, joilla on pääsy ainoastaan kansallisille linja-autoliikenteen markkinoille, sekä luvat, joita kyseisten liikenteenharjoittajien sijoittautumisjäsenvaltiot ovat niille myöntäneet.

(8)  Vaikka säännöllisen liikenteen olisi säilyttävä luvanvaraisina, tiettyjä sääntöjä on kuitenkin muutettava, erityisesti lupien myöntämismenettelyjen osalta.

(9)  Lupa säännöllisen liikenteen harjoittamiseen olisi annettava, ellei ole selvästi täsmennettyjä hakijasta johtuvia syitä sen epäämiseen. Ainoa markkinoihin liittyvä epäämisperuste, joka on syytä säilyttää, on se, että hakemuksen kohteena oleva liikenne aiheuttaisi vakavaa haittaa sellaisen vastaavan liikenteen kannattavuudelle, jota harjoitetaan julkisen palvelun velvoitteen mukaisesti asianomaisilla suorilla reiteillä.

(10)  Muille kuin jäsenvaltiosta oleville liikenteenharjoittajille olisi taattava vapaus harjoittaa eräitä maanteiden kansallisen henkilöliikenteen muotoja ottaen huomioon kunkin liikennemuodon ominaispiirteet.

(11)  Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY(7) säännöksiä sovelletaan tapauksiin, joissa liikenteenharjoittajat lähettävät niihin työsuhteessa olevia työntekijöitä siitä jäsenvaltiosta, jossa nämä tavanomaisesti työskentelevät, toiseen jäsenvaltioon säännöllisen erityisliikenteen suorittamiseksi.

(12)  Muiden kuin jäsenvaltiosta olevien liikenteenharjoittajien harjoittama säännöllinen liikenne olisi sallittava, tietyin edellytyksin ja erityisesti vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädäntöä soveltaen, ainoastaan, jos sitä harjoitetaan kansainvälisen säännöllisen liikenteen yhteydessä, lukuun ottamatta kaupunki- ja seutuliikennettä.

(13)  On toivottavaa, että jäsenvaltiot avustaisivat toisiaan tämän asetuksen asianmukaisessa soveltamisessa.

(14)  Hallinnollisia muodollisuuksia olisi kevennettävä mahdollisimman paljon luopumatta kuitenkaan tarkastuksista ja seuraamuksista, joilla taataan tämän asetuksen asianmukainen soveltaminen ja tehokas täytäntöönpano. Tätä varten yhteisön liikenneluvan peruuttamista koskevia sääntöjä olisi selvennettävä ja lujitettava. Nykyisiä sääntöjä olisi mukautettava siten, että ne mahdollistavat tehokkaat seuraamukset sellaisista vakavista ▌rikkomisista, jotka on tehty muissa jäsenvaltioissa kuin sijoittautumisjäsenvaltiossa. Seuraamukset eivät saa olla syrjiviä ja niiden on oltava oikeassa suhteessa rikkomisen vakavuuteen. Määrättyihin seuraamuksiin olisi oltava mahdollista hakea muutosta.

(15)  Jäsenvaltioiden olisi merkittävä maantiekuljetusyrityksiä koskevaan kansalliseen rekisteriinsä kaikki liikenteenharjoittajan vakavat rikkomiset ▌, jotka ovat johtaneet seuraamuksiin.

(16)  Kansallisten viranomaisten välisen tiedonvaihdon lisäämiseksi ja helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi käytettävä tietojen vaihtoon [maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseksi täytettäviä edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä] annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008(8) mukaisesti perustettuja kansallisia yhteyspisteitä.

(17)  Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävämenettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(9) mukaisesti.

(18)  Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta vahvistaa eräiden sellaisten asiakirjojen muoto, joita käytetään tätä asetusta sovellettaessa, sekä mukauttaa liite I tekniikan kehitykseen. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia, ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia ja täydentää tätä asetusta lisäämällä siihen uusia muita kuin keskeisiä osia, niistä olisi päätettävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(19)  Tehokkuussyistä olisi näitä toimenpiteitä hyväksyttäessä lyhennettävä valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn tavallisesti sovellettavia määräaikoja.

(20)  Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi erityisesti tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten osalta.

(21)  Tavoitteita ei voida toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

(22)  Kannustaakseen erityisesti pienituloisille matkailijoille suunniteltuja linja-automatkoja ja edistääkseen matkailua alueilla, on tarpeen ottaa käyttöön 12 päivän sääntö kiertomatkojen yhteydessä, kuten Euroopan parlamentti on todennut 29 päivänä marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman uudistetusta EU:n matkailupolitiikasta: kohti vahvempaa kumppanuutta Euroopan matkailualan hyväksi(10) 78 kohdassa. Tästä syystä tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006(11) soveltamisalaa olisi laajennettava vastaavasti.

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

Yleiset säännökset

1 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä asetusta sovelletaan sellaiseen kansainväliseen henkilöliikenteeseen, joka tapahtuu linja-autoilla yhteisön alueella ja jota harjoittavat toisen lukuun tai omaan lukuun jäsenvaltioon sen lainsäädännön mukaisesti sijoittautuneet liikenteenharjoittajat ja jonka harjoittamiseen käytetään kyseisessä jäsenvaltiossa rekisteröityjä ajoneuvoja, jotka ovat rakenteensa ja varustuksensa puolesta sopivia ja jotka on tarkoitettu kuljettamaan enemmän kuin yhdeksän henkilöä, mukaan lukien kuljettaja, sekä ajoneuvojen liikkumiseen tyhjinä tällaisen liikenteen yhteydessä.

Kuljetuksen keskeytyminen sen vuoksi, että osa matkasta tehdään toisella liikennevälineellä tai että ajoneuvoa vaihdetaan, ei vaikuta tämän asetuksen soveltamiseen.

2.  Kun on kyseessä kuljetus, joka alkaa jäsenvaltiosta ja jonka määränpää on kolmas maa ja päinvastoin, tätä asetusta sovelletaan siihen osaan matkasta, joka tapahtuu minkä tahansa jäsenvaltion alueella, jonka kautta liikennöidään. Sitä ei sovelleta sen jäsenvaltion alueella tapahtuvaan matkan osaan, jossa matkustajia otetaan kyytiin tai jätetään kyydistä, jos yhteisön ja kyseisen kolmannen maan välillä ei ole tehty tarvittavaa sopimusta.

3.  Siihen asti kunnes yhteisön ja kyseisten kolmansien maiden välillä on tehty 2 kohdassa tarkoitettu sopimus, tämä asetus ei vaikuta jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisissä sopimuksissa oleviin määräyksiin, jotka koskevat liikennettä jäsenvaltiosta kolmanteen maahan ja päinvastoin. Jäsenvaltioiden on kuitenkin mukautettava nämä sopimukset sen varmistamiseksi, että syrjimättömyysperiaatetta noudatetaan yhteisössä toimivien liikenteenharjoittajien välillä.

4.  Tätä asetusta sovelletaan toisen lukuun harjoitettavaan maanteiden kansalliseen henkilöliikenteeseen, jota muu kuin jäsenvaltiosta oleva liikenteenharjoittaja harjoittaa tilapäisesti siten kuin V luvussa säädetään.

2 artikla

Määritelmät

f)   "vastaanottavalla jäsenvaltiolla' jäsenvaltiota, jossa liikenteenharjoittaja harjoittaa toimintaa ja joka ei ole liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltio;

3 artikla

Palvelujen tarjoamisen vapaus

1.  Edellä 1artiklassa tarkoitettu toisen lukuun liikennettä harjoittava liikenteenharjoittaja saa harjoittaa linja-autoilla tämän asetuksen mukaista säännöllistä liikennettä, mukaan lukien säännöllinen erityisliikenne ja satunnaisliikenne, ilman kansallisuuteen tai sijoittautumisvaltioon perustuvaa syrjintää, jos:

2.  Edellä 1artiklassa tarkoitettu omaan lukuun liikennettä harjoittava liikenteenharjoittaja saa harjoittaa 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua liikennettä ilman kansallisuuteen tai sijoittautumisvaltioon perustuvaa syrjintää, jos:

II LUKU

Yhteisön liikennelupa ja markkinoille pääsy

4 artikla

Yhteisön liikennelupa

1.  Kansainvälisen henkilöliikenteen harjoittaminen linja-autoilla edellyttää sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antamaa yhteisön liikennelupaa.

2.  Sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on annettava liikenneluvan haltijalle yhteisön liikenneluvan alkuperäiskappale, jota liikenteenharjoittaja säilyttää, sekä sellainen määrä oikeaksi todistettuja jäljennöksiä, joka vastaa yhteisön liikenneluvan haltijan kansainväliseen henkilöliikenteeseen käyttämien niiden ajoneuvojen lukumäärää, jotka ovat joko täysin tämän omistuksessa taikka muulla tavoin tämän hallinnassa esimerkiksi osamaksu-, vuokra- tai leasingsopimuksella.

Yhteisön liikenneluvan ja oikeaksi todistettujen jäljennösten on oltava liitteessä I esitetyn mallin mukaisia.

Niissä on oltava myöntävän viranomaisen koholeima tai sinetti, alkuperäinen allekirjoitus ja sarjanumero. Yhteisön liikenneluvan ja oikeaksi todistettujen jäljennösten sarjanumerot on merkittävä [maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseksi täytettäviä edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä] annetun asetuksen (EY) N:o .../2008 15 artiklassa säädettyyn maantiekuljetusyrityksiä koskevaan sähköiseen kansalliseen rekisteriin osana kyseisen liikenteenharjoittajan tiedostoa.

Komissio mukauttaa liitteen I tekniikan kehitykseen. Koska näillä toimenpiteillä on tarkoitus muuttaa muita kuin tämän asetuksen keskeisiä osia, niistä päätetään 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen

3.  Yhteisön liikennelupa laaditaan liikenteenharjoittajan nimiin ja sitä ei saa siirtää kolmansille osapuolille. Oikeaksi todistettua jäljennöstä yhteisön liikenneluvasta on pidettävä ajoneuvossa ja se on esitettävä tarkastusviranomaisen pyynnöstä.

4.  Yhteisön liikennelupa annetaan viideksi vuodeksi kerrallaan, minkä jälkeen se voidaan uusia.

Ennen tämän asetuksen ensimmäistä soveltamispäivää annetut yhteisön liikenneluvat ja oikeaksi todistetut jäljennökset pysyvät voimassa niiden voimassaoloajan päättymiseen asti.

5.  Sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tarkistettava liikennelupahakemuksen jättämisen yhteydessä ja sen jälkeen vähintään joka viides vuosi, täyttääkö liikenteenharjoittaja edelleen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset.

6.  Jos 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset eivät täyty, sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kieltäydyttävä antamasta tai uusimasta yhteisön liikennelupaa taikka peruutettava se ja perusteltava päätöksensä.

7.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteisön liikenneluvan hakija tai haltija voi valittaa sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten päätöksestä evätä tai peruuttaa kyseinen liikennelupa.

8.  Jäsenvaltiot voivat päättää, että yhteisön liikennelupa antaa oikeuden myös kansallisen liikenteen harjoittamiseen.

5 artikla

Markkinoille pääsy

1.  Säännöllisen liikenteen on oltava kaikkien käytettävissä, ja siihen voi tarvittaessa liittyä pakollinen paikanvaraus.

Siltä vaaditaan III luvun säännösten mukainen lupa.

Liikenteen harjoittamisen edellytysten mukauttaminen ei vaikuta liikenteen säännöllisyyteen.

Väliaikaisen tai rinnakkaisliikenteen järjestämistä, joka palvelee samaa yleisöä kuin säännöllinen liikenne, tiettyjen pysähdyspaikkojen käytön lopettamista ja säännöllistä liikennettä palvelevien lisäpysähdysten käyttöönottoa koskevat samat säännöt kuin säännöllistä liikennettä.

2.  Säännöllistä erityisliikennettä on harjoitettava 1 kohdassa täsmennetyillä edellytyksillä. Niihin on sisällyttävä erityisesti:

Se seikka, että liikennejärjestelyjä voidaan muunnella käyttäjien vaihtelevien tarpeiden mukaan, ei muuta säännöllisen erityisliikenteen luonnetta.

Säännöllisen erityisliikenteen harjoittaminen ei edellytä lupaa, jos sitä koskee järjestäjän ja liikenteenharjoittajan välinen sopimus.

3.  Satunnaisliikenteen harjoittaminen ei edellytä lupaa.

Sellaisen väliaikaisen tai rinnakkaisliikenteen järjestäminen, joka on verrattavissa olemassa olevaan säännölliseen liikenteeseen ja joka palvelee sen kanssa samaa asiakaskuntaa, edellyttää kuitenkin III luvussa säädetyn menettelyn mukaista lupaa.

Satunnaisliikenne voi olla jossakin määrin toistuvaa olematta sen vuoksi muuta kuin satunnaisliikennettä.

Liikenteenharjoittajaryhmä, joka toimii saman sopimuskumppanin lukuun, voi harjoittaa satunnaisliikennettä, ja matkustajat voivat jatkaa matkaa toisen samaa liikenteenharjoittajaryhmää edustavan liikenteenharjoittajan kyydissä jonkun jäsenvaltion alueella.

Komissio vahvistaa menettelyt, joilla tällaisten liikenteenharjoittajien nimet ja matkan varrella sijaitsevat yhteyspisteet ilmoitetaan asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Koska näiden toimenpiteiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, niistä on päätettävä 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4.  Tyhjien ajoneuvojen kuljettaminen 2 kohdan kolmannessa alakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitetun liikenteen yhteydessä ei myöskään edellytä lupaa.

5.  Omaan lukuun harjoitettava liikenne perustuu todistuksiin ja sitä eivät koske mitkään lupajärjestelmät.

Sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, jossa auto on rekisteröity, on annettava todistukset, jotka ovat voimassa koko matkan, mukaan lukien kauttakulku.

Komissio vahvistaa todistusten muodon. Koska näiden toimenpiteiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, niistä on päätettävä 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

III LUKU

Luvanvarainen säännöllinen liikenne

6 artikla

Luvan laatu

1.  Liikenneluvat annetaan liikenteenharjoittajan nimiin. Tämä ei saa siirtää niitä kolmansille osapuolille. Luvan saanut liikkeenharjoittaja voi kuitenkin 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun viranomaisen suostumuksella hoitaa liikennettä alihankkijan välityksellä. Tässä tapauksessa luvassa on mainittava viimeksi mainitun nimi ja tämän asema alihankkijana. Alihankkijan on täytettävä 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetut ehdot.

Jos yritykset toimivat yhdessä harjoittaakseen säännöllistä liikennettä, lupa on annettava kaikkien yritysten nimiin. Lupa on annettava vastuulliselle yritykselle ja jäljennös siitä muille yrityksille. Luvassa on oltava kaikkien liikenteenharjoittajien nimet.

2.  Lupa on voimassa enintään viisi vuotta. Voimassaoloaikaa voidaan lyhentää joko hakijan pyynnöstä tai sellaisten jäsenvaltioiden viranomaisten keskinäisellä suostumuksella, joiden alueelta matkustajia otetaan kyytiin tai joiden alueelle matkustajia jätetään kyydistä.

3.  Luvassa on eriteltävä seuraavat seikat:

4.  Komissio vahvistaa lupien muodon. Koska näiden toimenpiteiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, niistä on päätettävä 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

5.  Lupa oikeuttaa sen haltijan tai haltijat hoitamaan säännöllistä liikennettä kaikkien niiden jäsenvaltioiden alueilla, joiden kautta matkareitti kulkee.

6.  Säännöllistä liikennettä harjoittava liikenteenharjoittaja voi käyttää lisäajoneuvoja selviytyäkseen väliaikaisista ja poikkeuksellisista tilanteista. Liikenteenharjoittajan on ilmoitettava sille jäsenvaltiolle, jonka alueella lähtöpaikka sijaitsee, väliaikaisen ja poikkeuksellisen tilanteen syyt.

7.  Jäsenvaltiot voivat jättää lupamenettelyn ulkopuolelle säännölliset rajatylittävät palvelut, joita tarjotaan enintään 50 kilometrin etäisyydellä rajasta. Niiden on ilmoitettava asiasta komissiolle sekä naapurivaltioille.

7 artikla

Lupahakemusten esittäminen

1.  Säännöllistä liikennettä koskevat lupahakemukset on esitettävä sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella lähtöpaikka sijaitsee.

2.  Komissio vahvistaa hakemusten muodon. Koska näiden toimenpiteiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, niistä on päätettävä 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

3.  Luvan hakijan on annettava lupahakemuksensa tueksi kaikki tarpeellisiksi katsomansa tai lupaviranomaisen pyytämät täydentävät tiedot ja erityisesti säännöllinen ajosuunnitelma, jonka avulla voidaan valvoa ajo- ja lepoaikoja koskevan yhteisön lainsäädännön noudattamista, sekä jäljennös 4 artiklassa tarkoitetusta yhteisön liikenneluvasta toisen lukuun harjoitettavaa kansainvälistä maanteiden henkilöliikennettä varten.

8 artikla

Lupamenettely

1.  Lupa annetaan kaikkien niiden jäsenvaltioiden viranomaisten yhteisellä suostumuksella, joiden alueella matkustajia otetaan kyytiin tai jätetään kyydistä. Lupaviranomaisen on toimitettava yhdessä oman arvionsa kanssa hakemuksen jäljennös ja jäljennökset kaikista muista tarpeellisista asiakirjoista mainituille viranomaisille sekä niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joiden alueet ylitetään ottamatta matkustajia kyytiin tai jättämättä matkustajia kyydistä.

2.  Niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, joilta on pyydetty suostumusta, on ilmoitettava päätöksensä lupaviranomaisille kahden kuukauden kuluessa. Tämä määräaika lasketaan vastaanottotodistuksesta ilmenevästä suostumuspyynnön vastaanottopäivästä. Jos lupaviranomainen ei saa vastausta kahden kuukauden kuluessa, katsotaan viranomaisten, joilta on pyydetty lausuntoa, antaneen suostumuksensa, ja lupaviranomainen saa antaa luvan.

3.  Lupaviranomaisen on tehtävä päätös kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun liikenteenharjoittaja on jättänyt hakemuksen.

4.  Lupa myönnetään, jollei:

▌

Liikenteenharjoittajan tarjoamat muiden maantieliikenteen harjoittajien hintoja alemmat hinnat tai se, että joku muu maantieliikenteen harjoittaja jo harjoittaa liikennettä kyseisellä yhteydellä, ei saa olla yksin peruste luvan hylkäämiselle.

5.  Lupaviranomainen sekä kaikkien niiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, joiden on oltava mukana 1 kohdassa tarkoitetussa sopimusmenettelyssä, voivat hylätä hakemukset ainoastaan syillä , joista säädetään tässä asetuksessa.

6.  Kun 1–5 kohdassa säädetty menettely on saatettu päätökseen, lupaviranomaisen on myönnettävä lupa tai muodollisesti evättävä hakemus.

Päätös hakemuksen epäämisestä on perusteltava. Jäsenvaltioiden on taattava, että liikenteenharjoittajille annetaan, siinä tapauksessa, että hakemus evätään, tilaisuus esittää huomautuksia.

Lupaviranomaisen on ilmoitettava kaikille 1 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille päätöksestään ja lähetettävä niille jäljennös luvasta.

7.  Jos 1 kohdassa tarkoitetussa menettelyssä ei saavuteta yhteistä suostumusta, jonka perusteella lupaviranomainen voi päättää hakemuksesta, asia voidaan saattaa komission käsiteltäväksi kuukauden kuluessa siitä, kun yksi tai useampi 1 kohdan mukaisesti kuulluista jäsenvaltioista on ilmoittanut kielteisestä päätöksestään.

8.  Kuultuaan kyseisiä jäsenvaltioita komissio tekee 10 viikon kuluessa lupaviranomaisen ilmoituksen vastaanottamisesta päätöksen, joka tulee voimaan 30 päivän kuluttua siitä, kun asiasta on ilmoitettu kyseisille jäsenvaltioille.

9.  Komission päätöstä sovelletaan siihen asti, kun kyseisten jäsenvaltioiden kesken päästään sopimukseen.

9 artikla

Luvan uusiminen ja muuttaminen

Mitä 8 kohdassa säädetään, sovelletaan soveltuvin osin luvan uusimista tai luvanvaraisen liikenteen ehtojen muutoksia koskeviin hakemuksiin.

Jos liikenteen harjoittamisen edellytykset muuttuvat vain vähän, erityisesti jos maksuja, vuorovälejä ja aikatauluja tarkistetaan, lupaviranomaisen on ainoastaan toimitettava muutosta koskevat tiedot muille jäsenvaltioille, joita asia koskee.

Kyseiset jäsenvaltiot voivat sopia, että lupaviranomainen päättää yksin kuljetusehtojen muutoksista.

10 artikla

Luvan raukeaminen

1.  Säännölliseen liikenteeseen oikeuttava lupa raukeaa sen voimassaoloajan loputtua tai kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun lupaviranomainen on saanut luvanhaltijalta tiedon aikomuksesta lopettaa liikenne, sanotun kuitenkaan rajoittamatta║asetuksen (EY) N:o 1370/2007 soveltamista. Tällainen ilmoitus on perusteltava asianmukaisesti.

2.  Jos tarvetta liikenteeseen ei enää ole, 1 kohdassa säädetty ajanjakso on yksi kuukausi.

3.  Lupaviranomaisen on ilmoitettava luvan raukeamisesta muiden sellaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joita asia koskee.

4.  Luvanhaltijan on ilmoitettava kyseistä liikennettä käyttäville liikenteen peruuttamisesta kuukautta aikaisemmin käyttämällä sopivaa julkista tiedotuskanavaa.

11 artikla

Liikenteenharjoittajien velvollisuudet

1.  Muutoin kuin ylivoimaisen esteen sattuessa, säännöllistä liikennettä harjoittavan liikenteenharjoittajan on luvan raukeamiseen asti toteutettava kaikki toimenpiteet sen varmistamiseksi, että liikenne, joka täyttää jatkuvuuden, säännöllisyyden ja välityskyvyn normit on toimivaltaisen viranomaisen 6 artiklan 3 kohdassa asetettujen edellytysten mukaista.

2.  Liikenteenharjoittajan on esitettävä matkareitti, linja-auton pysähdykset, aikataulut, kuljetusmaksut ja -ehdot tavalla, jolla varmistetaan tällaisen tiedon olevan kaikkien käyttäjien saatavilla.

3.  Kyseisten jäsenvaltioiden on voitava yhteisellä sopimuksella ja luvanhaltijan suostumuksella muuttaa säännöllisen liikenteen toimintaolosuhteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta║asetuksen (EY) N:o 1370/2007 soveltamista.

IV LUKU

Satunnaisliikenne ja muu liikenne, joka ei ole luvanvaraista

12 artikla

Valvonta-asiakirjat

1.  Edellä 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua liikennettä lukuun ottamatta satunnaisliikennettä harjoitettaessa vaaditaan kuljetuskirja.

2.  Liikenteenharjoittajan, joka harjoittaa satunnaisliikennettä, on täytettävä kuljetuskirja ennen jokaista matkaa.

3.  Kuljetuskirjassa on oltava vähintään seuraavat tiedot:

4.  Komissio vahvistaa kuljetuskirjan muodon ja käyttötavan. Koska näiden toimenpiteiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, niistä on päätettävä 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Komissio ja jäsenvaltiot sitoutuvat toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta kolmansien maiden kanssa tehdyistä muista sopimuksista johtuvat kuljetuskirjaa koskevat säännökset saatetaan vastaamaan tämän asetuksen säännöksiä viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2010.

5.  Kuljetuskirjavihkoja saa tehokkaalla ja helppokäyttöisellä tavalla sen jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, johon liikenteenharjoittaja on sijoittautunut, tai kyseisten viranomaisten nimeämiltä elimiltä.

6.  Komissio vahvistaa kuljetuskirjavihon muodon ja käyttötavan. Koska näiden toimenpiteiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, niistä on päätettävä 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

7.  Edellä 5 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetun säännöllisen erityisliikenteen tapauksessa sopimus tai sen oikeaksi todistettu jäljennös käy valvonta-asiakirjasta.

13 artikla

Paikalliset retket

Kansainvälisessä satunnaisliikenteessä liikenteenharjoittaja voi harjoittaa satunnaisliikennettä (paikalliset retket) muussa kuin sellaisessa jäsenvaltiossa, johon liikenteenharjoittaja on sijoittautunut.

Tällainen liikenne on tarkoitettu matkustajille, ▌jotka aikaisemmin jotain ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua kansainvälistä liikennettä harjoittava liikenteenharjoittaja on kuljettanut ja jotka on kuljetettava takaisin saman liikenteenharjoittajan tai liikenteenharjoittajaryhmän samalla tai toisella ajoneuvolla.

V LUKU

Kabotaasi

14 artikla

Periaate

1.  Toisen lukuun maanteiden henkilöliikennettä harjoittavalla liikenteenharjoittajalla, jolla on yhteisön liikennelupa, on tässä luvussa vahvistettujen edellytysten mukaisesti ja ilman kansallisuuteen tai sijoittautumispaikkaan perustuvaa syrjintää oikeus harjoittaa 15 artiklassa tarkoitettua kabotaasiliikennettä.

2.  Yhteisön liikenneluvan oikeaksi todistettu jäljennös on pidettävä mukana ajoneuvossa ja vaadittaessa esitettävä tarkastusviranomaiselle.

15 artikla

Sallittu kabotaasiliikenne

16 artikla

Kabotaasiliikenteeseen sovellettavat säännöt

1.  Jollei yhteisön säännöksissä toisin säädetä, 15 artiklassa tarkoitetun kabotaasiliikenteen harjoittaminen on seuraavien seikkojen osalta vastaanottavan jäsenvaltion voimassa olevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten alaista:

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut paino- ja mitta-arvot voivat tarvittaessa ylittää liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltiossa sovellettavat paino- ja mitta-arvot, mutta ne eivät saa missään tapauksessa ylittää vastaanottavan jäsenvaltion kansalliselle liikenteelle asettamia rajoituksia eivätkä direktiivin 96/53/EY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa todisteissa mainittuja teknisiä ominaisuuksia.

2.  Ellei yhteisön lainsäädännöstä muuta johdu, kabotaasiliikenteen harjoittaminen on 15 artiklan c alakohdassa säädetyn liikenteen osalta vastaanottavan jäsenvaltion niiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten alaista, jotka koskevat lupia, tarjouspyyntömenettelyjä, liikennöitäviä yhteyksiä, säännöllisyyttä, jatkuvuutta, vuorovälejä sekä reittejä.

3.  Kabotaasiliikenteeseen käytettävien ajoneuvojen on oltava kansainvälisessä liikenteessä sallituille ajoneuvoille asetettujen teknisten rakennetta ja varustelua koskevien standardien mukaisia.

4.  Jäsenvaltioiden on sovellettava 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja kansallisia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä muihin kuin jäsenvaltiosta oleviin liikenteenharjoittajiin samoin edellytyksin kuin omiin kansalaisiinsa siten, että estetään kaikki kansalaisuuteen tai sijoittautumispaikkaan perustuva syrjintä.

17 artikla

Kabotaasiliikenteen valvonta-asiakirjat

1.  Satunnaisliikennettä olevan kabotaasiliikenteen harjoittamiseen vaaditaan 12 artiklassa tarkoitettu kuljetuskirja, joka on pidettävä mukana ajoneuvossa ja vaadittaessa esitettävä tarkastusviranomaiselle.

2.  Kuljetuskirjaan on merkittävä seuraavat tiedot:

3.  Kuljetuskirja annetaan sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai toimielimen vahvistamina 12 artiklassa tarkoitettuina vihkoina.

4.  Kun on kyse säännöllisestä erityisliikenteestä, liikenteenharjoittajan ja kuljetuksen järjestäjän välinen sopimus tai sen oikeaksi todistettu jäljennös muodostaa valvonta-asiakirjan.

Kuljetuskirja on kuitenkin täytettävä kuukausittaisen yhteenvedon muodossa.

5.  Käytetyt kuljetuskirjat palautetaan sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tai toimielimelle noudattaen tämän viranomaisen tai toimielimen vahvistamia yksityiskohtaisia määräyksiä.

18 artikla

Suojatoimenpiteet

1.  Jos kansallisilla liikennemarkkinoilla on vakavia häiriöitä tietyllä maantieteellisellä alueella kabotaasiliikenteen vuoksi tai sen vaikeutettua tilannetta, jäsenvaltio voi saattaa asian komission käsiteltäväksi suojatoimenpiteitä varten toimittamalla komissiolle tarvittavat tiedot ja ilmoittamalla kyseisestä jäsenvaltiosta olevia liikenteenharjoittajia koskevista toimenpiteistä, joita se aikoo toteuttaa.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetaan:

3.  Komissio tutkii tilannetta ja kuultuaan 27 artiklassa tarkoitettua komiteaa päättää yhden kuukauden kuluessa jäsenvaltion pyynnön vastaanottamisesta, onko suojatoimenpiteet syytä toteuttaa, ja tarvittaessa määrää niistä. Tämän artiklan mukaisesti toteutetut toimenpiteet ovat voimassa määräajan, joka on enintään kuusi kuukautta ja joka voidaan uudistaa kerran samaksi määräajaksi. Komissio ilmoittaa viipymättä jäsenvaltioille ja neuvostolle tämän kohdan mukaisesti tehdyistä päätöksistä.

4.  Jos komissio päättää toteuttaa suojatoimenpiteitä, jotka koskevat yhtä tai useampaa jäsenvaltiota, toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava vastaavat toimenpiteet kyseisestä jäsenvaltiosta olevien liikenteenharjoittajien osalta ja niiden on ilmoitettava tästä komissiolle. Nämä toimenpiteet pannaan täytäntöön viimeistään samana päivänä kuin komission suojatoimenpiteitä koskevat päätökset.

5.  Jäsenvaltio voi saattaa 3 kohdassa tarkoitetun komission päätöksen neuvoston käsiteltäväksi 30 päivän kuluessa sen tiedoksiantamisesta. Neuvosto voi päättää määräenemmistöllä asiasta toisin 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona jäsenvaltio on saattanut asian sen käsiteltäväksi, tai jos asian on saattanut sen käsiteltäväksi useampi kuin yksi jäsenvaltio, 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona ensimmäinen valtio on saattanut asian käsiteltäväksi.

Neuvoston päätökseen sovelletaan 3 kohdassa vahvistettuja määräaikoja. Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten velvollisuutena on toteuttaa kyseisestä jäsenvaltiosta olevien liikenteenharjoittajien osalta vastaavat toimenpiteet, ja niiden on ilmoitettava näistä toimenpiteistä komissiolle. Jos neuvosto ei tee päätöstä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa määräajassa, komission päätöksestä tulee lopullinen.

6.  Jos komissio katsoo, että 3 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä on jatkettava, se tekee tästä ehdotuksen neuvostolle, joka päättää asiasta määräenemmistöllä.

VI LUKU

Valvonta ja seuraamukset

19 artikla

Matkaliput

1.  Säännöllistä erityisliikennettä lukuun ottamatta säännöllisen liikenteen harjoittajien on käytettävä joko henkilökohtaisia tai ryhmämatkalippuja, joista käy ilmi:

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu matkalippu on esitettävä toimivaltaisen tarkastusviranomaisen pyynnöstä.

20 artikla

Tienvarsi- ja yritystarkastukset

1.  Lupa tai valvonta-asiakirja on pidettävä ajoneuvossa ja se on esitettävä toimivaltaisen tarkastusviranomaisen pyynnöstä.

2.  Kansainvälistä linja-autoliikennettä harjoittavien liikenteenharjoittajien on sallittava kaikki tarkastukset ja erityisesti ajo- ja lepoaikoja koskevat tarkastukset, jotka tehdään liikenteen asianmukaisen hoitamisen varmistamiseksi. Tätä asetusta sovellettaessa valvontaviranomaisilla on oikeus:

21 artikla

Keskinäinen avunanto

Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan tämän asetuksen soveltamisessa. Niiden on vaihdettava tietoja [maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseksi täytettäviä edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä] annetun asetuksen (EY) N:o .../2008 17 artiklan mukaisesti perustettujen kansallisten yhteyspisteiden välityksellä.

22 artikla

Yhteisön liikennelupien ja muiden lupien peruuttaminen

1.  Sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, johon liikenteenharjoittaja on sijoittautunut, on peruutettava 4 artiklassa säädetty yhteisön liikennelupa, jos luvanhaltija:

2.  Lupaviranomaisen on peruutettava lupa, jos luvanhaltija ei enää täytä niitä edellytyksiä, joiden perusteella tämän asetuksen mukainen lupa on annettu, ja erityisesti, jos tätä pyytää jäsenvaltio, johon liikenteenharjoittaja on sijoittautunut. Viranomaisen on välittömästi ilmoitettava tästä kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

23 artikla

Rikkomisista aiheutuvat seuraamukset sijoittautumisjäsenvaltiossa

1.  Jos on kyse yhteisön tieliikennelainsäädännön vakavasta rikkomisesta ▌, joka on tehty tai näytetty toteen missä tahansa jäsenvaltiossa, erityisesti ajoneuvoja koskevien vaatimusten, kuljettajien ajo- ja lepoaikojen sekä 5 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa säädetyn väliaikaisen tai rinnakkaisliikenteen luvattoman harjoittamisen osalta, sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, johon rikkomiseen syyllistynyt liikenteenharjoittaja on sijoittautunut, on annettava varoitus, ja lisäksi ne voivat määrätä muun muassa seuraavat hallinnolliset seuraamukset:

Kyseiset seuraamukset on määriteltävä suhteessa yhteisön liikenneluvan haltijan tekemien rikkomisten vakavuuteen sekä tämän hallussa olevien kansainvälistä liikennettä koskevien oikeaksi todistettujen jäljennösten kokonaismäärään.

2.  Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on kiellettävä liikenteenharjoittajaa harjoittamasta alueellaan tämän asetuksen mukaista kansainvälistä henkilöliikennettä, jos liikenteenharjoittaja on ▌rikkonut vakavasti yhteisön tieliikennelainsäädäntöä erityisesti ajoneuvoja koskevien vaatimusten ja kuljettajien ajo- ja lepoaikojen osalta ja kun lopullinen päätös on annettu ja liikenteenharjoittaja on käyttänyt kaikki hänen saatavillaan olevat muutoksenhakukeinot. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

3.  Kun vakava rikkominen on näytetty toteen edellä 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä, millainen seuraamus asianomaiselle liikenteenharjoittajalle määrätään. Niiden on ilmoitettava sen jäsenvaltion, jossa rikkominen näytettiin toteen, toimivaltaisille viranomaisille mahdollisimman pian ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua rikkomisen tiedoksi saamisesta, mitkä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä seuraamuksista on määrätty. Jos seuraamuksia ei ole voitu määrätä, niiden on ilmoitettava syyt siihen.

4.  Toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon rikkomisen todenneessa jäsenvaltiossa jo mahdollisesti määrätyt seuraamukset ja huolehdittava siitä, että liikenteenharjoittajaan kohdistuneet seuraamukset ovat kokonaisuudessaan oikeassa suhteessa rikkomiseen tai rikkomisiin, joista nämä seuraamukset määrättiin.

Seuraamukseen, jonka sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat määränneet kuultuaan 24 artiklan 1 kohdassa säädetyssä tapauksessa vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia, voi sisältyä maanteiden henkilöliikenteen harjoittamiseen annetun toimiluvan peruuttaminen.

5.  Sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, johon liikenteenharjoittaja on sijoittautunut, voivat kansallisen lainsäädäntönsä nojalla saattaa asianomaista liikenteenharjoittajaa koskevan asian myös toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tällöin viranomaisten on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tätä varten tekemistään päätöksistä.

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liikenteenharjoittajilla on oikeus hakea muutosta hallinnollisiin seuraamuksiin, joita niille on määrätty tämän artiklan nojalla.

24 artikla

Rikkomisista aiheutuvat seuraamukset vastaanottavassa jäsenvaltiossa

1.  Jos jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tietoon tulee tämän asetuksen tai yhteisön tieliikennelainsäädännön vakava rikkominen ▌, jonka tekijäksi voidaan osoittaa muu kuin jäsenvaltiosta oleva liikenteenharjoittaja, jäsenvaltion, jonka alueella rikkominen on todettu, on toimitettava sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot mahdollisimman pian ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun rikkominen on tullut niiden tietoon:

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia määräämään hallinnolliset seuraamukset 23 artiklan mukaisesti.

2.  Vastaanottava jäsenvaltio voi määrätä seuraamuksia muulle kuin jäsenvaltiosta olevalle liikenteenharjoittajalle, joka on rikkonut tätä asetusta tai liikennettä koskevia yhteisön säännöksiä tai kansallisia säännöksiä kabotaasiliikenteen yhteydessä kyseisen jäsenvaltion alueella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikosoikeudellista syytteeseenasettamista. Nämä seuraamukset on määrättävä syrjimättömyysperiaatetta noudattaen ja ne voivat käsittää varoituksen ja/tai vakavan ▌rikkomisen ollessa kyseessä tilapäisen kabotaasiliikenteen harjoittamiskiellon sen vastaanottavan jäsenvaltion alueella, jossa rikkominen on tapahtunut, ja/tai taloudellisen seuraamuksen määräämisen.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liikenteenharjoittajilla on oikeus hakea muutosta hallinnollisiin seuraamuksiin, joita niille on määrätty tämän artiklan nojalla.

25 artikla

Merkitseminen kansalliseen rekisteriin

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteisön tieliikennelainsäädännön vakavat rikkomiset ▌, joihin niiden alueelle sijoittautuneet liikenteenharjoittajat ovat syyllistyneet ja jotka ovat johtaneet seuraamuksiin, sekä määrätyt seuraamukset merkitään [maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseksi täytettäviä edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä annetulla] asetuksella (EY) N:o .../2008 perustettuun maantiekuljetusyritysten kansalliseen rekisteriin. Merkinnät, jotka liittyvät yhteisön liikenneluvan peruuttamiseen määräaikaisesti tai kokonaan, on säilytettävä tietokannassa vähintään kaksi vuotta.

VII LUKU

Täytäntöönpano

26 artikla

Jäsenvaltioiden väliset sopimukset

1.  Jäsenvaltiot voivat tehdä kahdenvälisiä ja monenvälisiä sopimuksia tämän asetuksen mukaisen liikenteen vapauttamisesta edelleen, erityisesti niiltä osin, kuin ne koskevat lupajärjestelmää ja valvonta-asiakirjojen yksinkertaistamista tai poistamista.

2.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista 1 kohdan mukaan tehdyistä sopimuksista.

27 artikla

Komitea

1.  Komissiota avustaa tieliikenteen valvontalaitteista 20 päivänä joulukuuta 1985 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85(16) 18 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea.

2.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 5 kohdan b alakohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 3 kohdan c alakohdassa ja 4 kohdan b║ja║e alakohdassa säädetyiksi määräajoiksi vahvistetaan yksi kuukausi.

28 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksia koskevat säännöt, joita sovelletaan tämän asetuksen säännösten rikkomiseen, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöistä komissiolle viimeistään ...(17) ja ilmoitettava sille viipymättä niitä koskevista myöhemmistä muutoksista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkia toimenpiteitä sovelletaan ilman liikenteenharjoittajien kansallisuuteen tai sijoittautumispaikkaan perustuvaa syrjintää.

29 artikla

Raportointi

1.  Jäsenvaltioiden on kunkin vuoden 31 päivään tammikuuta mennessä ilmoitettava komissiolle edellisen vuoden aikana säännölliselle liikenteelle annettujen lupien määrä sekä kyseisen raportointijakson päättyessä voimassa olevien säännöllisen liikenteen lupien kokonaismäärä. Nämä tiedot on annettava erikseen jokaisen säännöllisen liikenteen määrämaan osalta. Jäsenvaltioiden on myös ilmoitettava komissiolle tiedot säännöllisen erityisliikenteen ja satunnaisliikenteen muodossa harjoitetusta kabotaasiliikenteestä, jota jäsenvaltiosta olevat liikenteenharjoittajat ovat harjoittaneet raportointijakson aikana.

2.  Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava komissiolle kunkin vuoden 31 päivään tammikuuta mennessä tilastotiedot niiden lupien määrästä, jotka on myönnetty kabotaasiliikenteen harjoittamiseen 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun säännöllisen liikenteen muodossa.

3.  Komissio vahvistaa 2 kohdassa tarkoitettujen tilastotietojen toimittamisessa käytettävän taulukon muodon. Koska näiden toimenpiteiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, niistä on päätettävä 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4.  Jäsenvaltioiden on vuosittain viimeistään 31 päivänä tammikuuta ilmoitettava komissiolle niiden liikenteenharjoittajien lukumäärä, jotka olivat yhteisön liikenneluvan haltijoita edellisen vuoden 31 päivänä joulukuuta sekä kyseisenä päivänä liikenteessä olleiden ajoneuvojen lukumäärää vastaava oikeiksi todistettujen jäljennösten määrä.

30 artikla

Asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttaminen

Lisätään asetuksen (EY) N:o 561/2006 8 artiklaan uusi kohta seuraavasti:"

6 a.  Poiketen siitä, mitä 6 kohdassa säädetään, kansainvälisen satunnaisliikenteen harjoittaja, sellaisena kuin tämä on määriteltynä [linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä] annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o .../2008*, voi lykätä viikoittaista lepoaikaa enintään kaksitoista perättäistä 24 tunnin jaksoa edellisestä säännönmukaisesta viikoittaisesta lepoajasta laskettuna seuraavin edellytyksin:

VIII LUKU

Loppusäännökset

31 artikla

Kumoamiset

Kumotaan asetukset (ETY) N:o 684/92 ja (EY) N:o 12/98.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

32 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty ║

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

EUROOPAN YHTEISÖ

a)

(Vaaleansininen synteettinen paperi, koko DIN A4, vähintään 150g/m2)

(Liikenneluvan ensimmäinen sivu)

(Laadittava liikenneluvan antavan jäsenvaltion virallisella kielellä, sen kaikilla virallisilla kielillä taikka jollakin niistä)

LIIKENNELUPA NRO

OIKEAKSI TODISTETTU JÄLJENNÖS NRO

toisen lukuun linja-autoilla harjoitettavaa maanteiden kansainvälistä henkilöliikennettä ja kabotaasiliikennettä varten

Tämän liikenneluvan haltija(2) ……………………………………......………………………

…………………………………………………………………………………………………

…………………………………………………………………………………………………

saa yhteisön alueella harjoittaa kansainvälistä maanteiden henkilöliikennettä toisen lukuun [linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä] ... annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa(3) (EY) N:o…/2008 vahvistettujen edellytysten sekä tässä liikenneluvassa olevien yleisten määräysten mukaisesti.

Huomautuksia: ………………………………………………………………………………...

…………………………………………………………………………………………………

Tämä liikennelupa on voimassa ……………………………….…….. – …………………….

Annettu paikka………………………………………..aika ……………………………….(4)

______________________________________

(1) (B) Belgia, (BG) Bulgaria, (CZ) Tšekki, (DK) Tanska, (D) Saksa, (EST) Viro, (IRL) Irlanti, (GR) Kreikka, (E) Espanja, (F) Ranska, (I) Italia, (CY) Kypros, (LV) Latvia, (LT) Liettua, (L) Luxemburg, (H) Unkari, (MT) Malta, (NL) Alankomaat, (A) Itävalta, (PL) Puola, (P) Portugali, (RO) Romania, (SLO) Slovenia, (SK) Slovakia, (FIN) Suomi, (S) Ruotsi, (UK) Yhdistynyt kuningaskunta.

(2) Liikenteenharjoittajan nimi tai toiminimi ja täydellinen osoite.

(3) EUVL L

(4) Liikenneluvan antaneen toimivaltaisen viranomaisen tai elimen allekirjoitus ja leima.

Yleiset säännökset

1.  Tämä liikennelupa annetaan [linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä] annetun║asetuksen (EY) N:o .../2008 nojalla.

2.  Tämän liikenneluvan ovat antaneet sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, johon on sijoittautunut toisen lukuun toimiva liikenteenharjoittaja:

3.  Liikennelupa oikeuttaa kaikilla liikenneyhteyksillä yhteisön alueella tehtävien matkojen osalta harjoittamaan toisen lukuun maanteitse kansainvälistä henkilöliikennettä:

Liikenteeseen, jossa lähtöpaikka on jossakin jäsenvaltiossa ja määräpaikka kolmannessa maassa tai päinvastoin, sovelletaan [linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä] annettua asetusta (EY) N:o .../2008║sen jäsenvaltion alueella tehtävään matkan osaan, jonka alueen kautta kuljetaan. Sitä ei sovelleta sen jäsenvaltion alueella tehtävään matkan osaan, jossa matkustajia otetaan kyytiin tai jätetään kyydistä, jos yhteisön ja kyseisen kolmannen maan välillä ei ole vielä tehty tarvittavaa sopimusta.

4.  Liikennelupa on henkilökohtainen eikä sitä saa siirtää kolmansille osapuolille.

5.  Liikenneluvan myöntäneen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa sen erityisesti, jos liikenteenharjoittaja:

Kyseiset seuraamukset on määriteltävä suhteessa yhteisön liikenneluvan haltijan tekemän rikkomisen vakavuuteen ja luvan haltijalla kansainvälisessä liikenteessä olevien oikeaksi todistettujen jäljennösten kokonaismäärään.

6.  Liikenteenharjoittajan on säilytettävä liikenneluvan alkuperäiskappale. Kansainvälistä liikennettä harjoittavassa ajoneuvossa on oltava liikenneluvan oikeaksi todistettu jäljennös.

7.  Liikennelupa on esitettävä tarkastusviranomaisen pyynnöstä.

8.  Liikenneluvan haltijan on noudatettava kussakin jäsenvaltiossa siellä voimassa olevia, erityisesti kuljetuksia ja liikennettä koskevia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

9.  "Säännöllisellä liikenteellä' tarkoitetaan liikennettä, jolla huolehditaan henkilöliikenteestä määrätyin väliajoin määrätyllä reitillä siten, että matkustajia otetaan kyytiin ja jätetään kyydistä ennalta vahvistetuissa pysähdyspaikoissa sekä siten, että liikenne on kaikkien käytettävissä, ja siihen voi tarvittaessa liittyä pakollinen paikanvaraus.

Liikenteen harjoittamisen edellytysten mukauttaminen ei vaikuta liikenteen säännöllisyyteen.

Säännöllinen liikenne on luvanvaraista.

'Säännöllisellä erityisliikenteellä' tarkoitetaan säännöllistä liikennettä, jolla huolehditaan tiettyjen matkustajaryhmien kuljetuksesta ilman muita matkustajia määrätyin väliajoin määrätyllä reitillä ja jolla matkustajia otetaan kyytiin ja jätetään kyydistä ennalta vahvistetuissa pysähdyspaikoissa.

Se seikka, että liikennejärjestelyjä voidaan muunnella käyttäjien vaihtelevien tarpeiden mukaan, ei muuta säännöllisen erityisliikenteen luonnetta.

Säännöllisen erityisliikenteen harjoittaminen ei edellytä lupaa, jos siitä on tehty sopimus järjestäjän ja liikenteenharjoittajan välillä.

Sellaisen väliaikaisen tai rinnakkaisliikenteen järjestäminen, joka palvelee samaa asiakaskuntaa kuin olemassa oleva säännöllinen erityisliikenne, on luvanvaraista.

'Satunnaisliikenteellä' tarkoitetaan liikennettä, joka ei vastaa säännöllisen liikenteen määritelmää, säännöllinen erityisliikenne mukaan lukien, ja jolle on erityisesti ominaista, että siinä on kyse toimeksiantajan tai liikenteenharjoittajan omasta aloitteesta muodostetun ryhmän kuljettamisesta. Sellaisen väliaikaisen tai rinnakkaisliikenteen järjestäminen, joka on verrattavissa olemassa olevaan säännölliseen liikenteeseen ja joka palvelee sen kanssa samaa asiakaskuntaa, on haettava lupa [linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä] annetun asetuksen (EY) N:o .../2008 III luvussa säädettyä menettelyä noudattaen. Tällaisen liikenteen harjoittaminen voi olla jossain määrin toistuvaa olematta sen vuoksi muuta kuin satunnaisliikennettä.

Satunnaisliikenteen harjoittaminen ei edellytä lupaa.

LIITE II

Vastaavuustaulukko

(1) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1. (2) EUVL C 10, 15.1.2008, s. 44. (3) EUVL C ... (4) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 5. kesäkuuta 2008. (5) EYVL L 74, 20.3.1992, s. 1║. (6) EYVL L 4, 8.1.1998, s. 4. (7) EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1. (8) EUVL L ... (9) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23║. (10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0575. (11) EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1. (12) EYVL L 57, 2.3.1992, s. 27║. (13) EYVL L 235, 17.9.1996, s. 59. (14) EUVL L 226, 10.9.2003, s. 4║. (15) EUVL L 315, 3.12.2007, s. 1. (16) EYVL L 370, 31.12.1985, s. 8. (17) * 12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 79 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta syrjinnän poistamiseksi kuljetusmaksuista ja -ehdoista annetun asetuksen N:o 11 sekä elintarvikehygieniasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 852/2004 muuttamisesta (KOM(2007)0090 – C6-0211/2007 – 2007/0037B(COD))

P6_TA(2008)0250 A6-0143/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0090),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0211/2007),

–   ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 5. heinäkuuta 2007 tekemän päätöksen antaa sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle että liikenne- ja matkailuvaliokunnalle lupa laatia lainsäädäntömietintö komission edellä mainitun ehdotuksen perusteella,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 ja 35 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0143/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen elintarvikehygienian osalta sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. kesäkuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi ▌elintarvikehygieniasta annetun║asetuksen (EY) N:o 852/2004 muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen ▌95 artiklan ja 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen║,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Sääntelyn parantamista koskevissa yhteisön toimintalinjoissa, erityisesti komission tiedonannossa neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Strateginen katsaus: Sääntelyn parantaminen Euroopan unionissa'║ sekä ║'Toimintaohjelma hallinnollisen rasituksen keventämiseksi Euroopan unionissa'║ korostetaan, että nykyisen lainsäädännön yrityksille aiheuttaman hallinnollisen rasituksen keventäminen on olennaisen tärkeä väline yritysten kilpailukyvyn parantamisen ja Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

▌

(2)  Elintarvikehygieniasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 852/2004(4) 5 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että kaikki elintarvikealan toimijat laativat ja toteuttavat vaarojen analysointia ja kriittisiä valvontapisteitä (HACCP) koskeviin periaatteisiin perustuvan menettelyn ja pitävät sitä yllä.

(3)  Kokemus on osoittanut, että tietyissä elintarvikealan yrityksissä elintarvikehygienia voidaan varmistaa panemalla moitteettomasti täytäntöön asetuksessa (EY) N:o 852/2004 säädetyt elintarvikehygieniaa koskevat vaatimukset käyttämättä lainkaan HACCP-järjestelmää. Tämä koskee etenkin pieniä yrityksiä, jotka myyvät tuotteitaan pääasiassa suoraan loppukuluttajille, esimerkiksi leipomoita, lihakauppoja, ruokatavarakauppoja, kojuja, ravintoloita ja baareja, jotka ovat mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6 päivänä toukokuuta 2003 annetussa komission suosituksessa 2003/361/EY(5) tarkoitettuja mikroyrityksiä.

(4)  Siksi on aiheellista säätää kyseisiä yrityksiä koskevasta poikkeuksesta asetuksen (EY) N:o 852/2004 5 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun vaatimukseen ottaen kuitenkin huomioon, että yritysten on noudatettava kaikkia muita kyseisen asetuksen vaatimuksia,

▌

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN: ▌

1 artikla

(1)  Lisätään asetukseen (EY) N:o 852/2004 uusi johdanto-osan 15 a kappale seuraavasti:"

(15 a)  On tärkeää, että toimivaltaiset viranomaiset sallivat tässä asetuksessa ja erityisesti sen 5 artiklan 2 kohdan g alakohdassa ja 5 kohdassa tarkoitetun joustavuuden varsinkin sellaisten yritysten tapauksessa, jotka ovat mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6 päivänä toukokuuta 2003 annetussa komission suosituksessa 2003/361/EY tarkoitettuja mikroyrityksiä*.

_______________

*EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36.

(2)  Lisätään asetuksen (EY) N:o 852/2004 5 artiklan 3 kohtaan seuraava virke: "

Elintarvikealan toimijat voidaan vapauttaa vaatimuksesta, joka koskee HACCP-periaatteisiin perustuvan pysyvän menettelyn tai niihin perustuvien pysyvien menettelyjen laatimista, toteuttamista ja ylläpitämistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten soveltamista. Tätä vapautusta sovelletaan ainoastaan suosituksessa 2003/361/EY tarkoitettuihin yrityksiin (erityisesti mikroyrityksiin), joiden toiminta on pääasiallisesti elintarvikkeiden suoraa myyntiä loppukuluttajille, ja sillä edellytyksellä, että toimivaltainen viranomainen katsoo säännöllisen vaarojen analysoinnin perusteella joko, että torjuttavia, poistettavia tai hyväksyttävälle tasolle saatettavia vaaroja ei ole tai että yksilöityjä vaaroja valvotaan riittävästi ja säännöllisesti tämän asetuksen 4 artiklan 2–6 kohdassa määriteltyjen yleisten ja erityisten elintarvikehygieniaa koskevien vaatimusten täytäntöönpanon avulla.

Toimivaltaisen viranomaisen on vaatiessaan osoitusta 4 artiklan 2–6 kohdassa määriteltyjen vaatimusten noudattamisesta otettava aiheellisella tavalla huomioon elintarvikealan toimijan luonne ja koko.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty ║

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 175, 27.7.2007, s. 37. (2) EUVL C ... (3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 5. kesäkuuta 2008. (4) EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1. Oikaisu EUVL L 226, 25.6.2004, s. 3. (5) EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa annetun neuvoston direktiivin 96/22/EY muuttamisesta (KOM(2007)0292 – C6-0154/2007 – 2007/0102(COD))

P6_TA(2008)0251 A6-0067/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0292),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0154/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A6-0067/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. kesäkuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/.../EY antamiseksi tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa annetun neuvoston direktiivin 96/22/EY muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2008/97/EY.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 sekä asetusten (EY) N:o 552/97 ja (EY) N:o 1933/2006 ja komission asetusten (EY) N:o 964/2007 ja (EY) N:o 1100/2006 muuttamisesta (KOM(2007)0857 – C6-0051/2008 – 2007/0289(CNS))

P6_TA(2008)0252 A6-0200/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2007)0857),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 133 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0051/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A6-0200/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osa – 1 a kappale (uusi) (1 a)  Perustamisestaan lähtien yleinen tullietuusjärjestelmä (GSP) on ollut yksi EU:n kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikan keskeisistä välineistä, joilla autetaan kehitysmaita vähentämään köyhyyttä luomalla tuloja kansainvälisen kaupan avulla ja edistetään kehitysmaiden kestävää kehitystä tukemalla teollisuuden kehitystä ja kehitysmaiden talouksien monipuolistamista. Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osa – 2 a kappale (uusi) (2 a)  EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan ja siten myös yleisen tullietuusjärjestelmän päätavoitteena on myötävaikuttaa – edistämällä kehitysmaiden talouksien monipuolistamista ja niiden osallistumista maailmankauppaan – vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen, köyhyyden poistamiseen sekä kestävän kehityksen ja hyvän hallinnon edistämiseen kehitysmaissa. Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osa – 6 a kappale (uusi) (6 a)  Jotta yleisen tullietuusjärjestelmän käyttöaste nousisi ja tehokkuus lisääntyisi ja jotta kehitysmaat voisivat hyötyä kansainvälisestä kaupasta ja etuusjärjestelyistä, Euroopan unionin olisi pyrittävä tarjoamaan näille maille ja erityisesti vähiten kehittyneille maille asianmukaista teknistä apua. Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osa – 8 a kappale (uusi) (8 a)  Niiden yleissopimusten täytäntöönpanoa, joihin viitataan kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa koskevassa erityisessä kannustusmenettelyssä, olisi tuettava teknisellä avulla. Tarkistus 5 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osa – 10 a kappale (uusi) (10 a)  Niihin kehitysmaihin, jotka täyttävät 31 päivän lokakuuta 2008 jälkeen edellytykset saada oikeuden kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa koskevaan erityiseen kannustusmenettelyyn, olisi sovellettava ylimääräisiä tullietuuksia siitä lähtien, kun ne täyttävät kyseiset edellytykset. Komission olisi tehtävä uusia pyyntöjä koskevat päätöksensä vuosittain. Tarkistus 38 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 15 kappale (15)  Muiden kuin arkojen tuotteiden tullien suspendoimista olisi jatkettava ja arkojen tuotteiden tulleihin olisi sovellettava tullinalennusta sen varmistamiseksi, että käyttöaste pysyy tyydyttävänä samalla kun otetaan huomioon asianomaisten yhteisön tuotannonalojen tilanne. (15)  Muiden kuin arkojen tuotteiden tullien suspendoimista olisi jatkettava ja arkojen tuotteiden tullit olisi asetettava siten, että käyttöaste pysyy tyydyttävänä samalla kun otetaan huomioon asianomaisten yhteisön tuotannonalojen tilanne. Tarkistus 6 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osa – 15 a kappale (uusi) (15 a)  Etuuksien heikentymisen ehkäisemiseksi komission olisi harkittava nykyisin "aroiksi" luokiteltujen tuotteiden siirtämistä tulevassa asetuksessa "muiden kuin arkojen" tuotteiden luokkaan. Tarkistus 7 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osa – 19 kappale (19)  Yhteisön kauppapolitiikan johdonmukaisuuden varmistamiseksi ei edunsaajamaan pitäisi saada etuuksia sekä yleisestä tullietuusjärjestelmästä että vapaakauppasopimuksesta, jos tällainen sopimus kattaa vähintään kaikki nykyisestä tullietuusjärjestelmästä kyseiselle maalle koituvat etuudet. (19)  Yhteisön kauppapolitiikan johdonmukaisuuden varmistamiseksi ei edunsaajamaan pitäisi saada etuuksia sekä yleisestä tullietuusjärjestelmästä että vapaakauppasopimuksesta, jos tällainen sopimus kattaa vähintään kaikki nykyisestä tullietuusjärjestelmästä kyseiselle maalle koituvat etuudet ja edellyttäen, että sillä pannaan tosiasiallisesti täytäntöön ja tarvittaessa konsolidoidaan vähintään kaikki kyseiset etuudet. Tarkistus 8 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osa – 21 a kappale (uusi) (21 a)  Alkuperäsääntöjä olisi tarkistettava siten, että niissä otetaan huomioon alueiden välinen ja maailmanlaajuinen kumulaatio ja maan mahdollisuus saada suosituimmuuskohtelua GSP:n, GSP+:n ja EBA:n (Kaikki paitsi aseet) mukaisesti, vaikka se ei olisikaan lopullinen vientimaa edellyttäen, että tuotteet saavat kyseisessä maassa huomattavaa lisäarvoa. Tarkistuksen yhteydessä myös tiettyjen tuotteiden kaksinkertaista jalostusprosessia koskeva vaatimus olisi poistettava. Tarkistus 9 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osa – 21 b kappale (uusi) (21 b)  Komission olisi Maailman kauppajärjestössä pyrittävä ensisijaisesti saamaan aikaan sopimus niiden alkuperäsääntöjen yhdenmukaistamisesta, joissa määrätään kehitysmaiden ja vähiten kehittyneiden maiden etuuskohtelusta. Tarkistus 37 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 21 c kappale (uusi) (21 c)  AKT:n ja Euroopan unionin välisen kumppanuussopimuksen 37 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio on sitoutunut tutkimaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot, jotta maat, jotka eivät kuulu vähiten kehittyneisiin maihin ja jotka eivät ole tehneet talouskumppanuussopimusta, voisivat hyötyä sellaisesta kaupan alan kehyksestä, joka tarjoaa vähintään samanarvoiset kauppaetuudet kuin Cotonoun sopimus. Tarkistus 10 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 3 artikla – 1 a kohta (uusi) 1 a.  Komissio vahvistaa tämän asetuksen antamisajankohtana käytettävissä olleiden viimeisimpien vertailukelpoisten ja mukautettujen tietojen perusteella edunsaajamaat, jotka täyttävät 1 kohdassa säädetyt perusteet. Tarkistus 11 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 3 artikla – 1 b kohta (uusi) 1 b.  Komissio julkaisee vuosittain Euroopan unionin virallisessa lehdessä luettelon edunsaajamaista, jotka täyttävät 1 kohdassa säädetyt perusteet. Tarkistus 12 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 3 artikla − 2 kohta 2.  Jos edunsaajamaa tekee yhteisön kanssa etuuskohteluun oikeuttavan kauppaa koskevan sopimuksen, johon sisältyvät vähintään kaikki kyseiselle maalle GSP-järjestelmässä vahvistetut etuudet, se poistetaan edunsaajamaiden luettelosta. 2.  Jos edunsaajamaa tekee yhteisön kanssa etuuskohteluun oikeuttavan kauppaa koskevan sopimuksen, kauppaa koskevan sopimuksen soveltaminen on ensisijaista edellyttäen, että sillä pannaan tosiasiallisesti täytäntöön ja tarvittaessa konsolidoidaan vähintään kaikki kyseiselle maalle GSP-järjestelmässä vahvistetut etuudet. Yhteisön kanssa tehdyllä kauppaa koskevalla sopimuksella ei poisteta 7–10 artiklassa tarkoitettua erityistä kannustusmenettelyä koskevaa kelpoisuutta. Tarkistus 13 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 3 artikla − 3 kohta 3.  Komissio ilmoittaa edunsaajamaalle sen poistamisesta edunsaajamaiden luettelosta. 3.  Jos jokin maa poistetaan edunsaajamaiden luettelosta, komissio ilmoittaa tästä kyseiselle maalle ja Euroopan parlamentille. Tarkistus 14 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 3 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a.  Järjestelmän vaikutuksen parantamiseksi komissio antaa kehitysmaille ja erityisesti vähiten kehittyneille maille asianmukaista teknistä apua niiden institutionaalisten ja lainsäädännöllisten valmiuksien kehittämiseen, joita tarvitaan hyödyn saamiseksi kansainvälisestä kaupasta ja yleisestä tullietuusjärjestelmästä. Tarkistus 15 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 5 artikla – 2 kohta 2.  Alkuperätuotteen (peräisin olevan tuotteen) käsitteen määrittelyä ja siihen liittyvän hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevat säännöt, joita tarvitaan sovellettaessa 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja menettelyjä, vahvistetaan asetuksessa (ETY) N:o 2454/93. 2.  Alkuperätuotteen (peräisin olevan tuotteen) käsitteen määrittelyä ja siihen liittyvän hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevat säännöt, joita tarvitaan sovellettaessa 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja menettelyjä, vahvistetaan asetuksessa (ETY) N:o 2454/93. Alkuperäsääntöjä koskevan järjestelmän muoto, sisältö ja menettelyt tarkistetaan säännöllisesti, jotta voidaan arvioida järjestelmän vaikutusta yleisen tullietuusjärjestelmän käyttöasteisiin ja jotta se palvelisi paremmin taloudellisen kehityksen edistämistavoitetta. Tarkistus 16 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 5 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a.  Komissio asettaa Maailman kauppajärjestössä etusijalle alkuperäsääntöjen sellaisen yhdenmukaistamisen, jolla suosituimmuuskohtelu tuodaan kehitysmaiden ja vähiten kehittyneiden maiden ulottuville. Tarkistus 17 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 7 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a.  Teknistä apua on annettava myös edunsaajiksi kelpoisten kehitysmaiden auttamiseksi täyttämään kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa koskevan uuden erityisen kannustusmenettelyn ratifiointia ja tehokasta täytäntöönpanoa koskevat vaatimukset. Tarkistus 18 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 8 artikla – 3 kohta 3.  Komissio tarkastelee säännöllisesti liitteessä III lueteltujen yleissopimusten ratifioinnissa ja tosiasiallisessa täytäntöönpanossa saavutettua edistystä. Komissio antaa ennen tämän asetuksen soveltamiskauden päättymistä ja hyvissä ajoin ennen seuraavasta asetuksesta käytävää keskustelua neuvostolle näiden yleissopimusten ratifiointitilannetta koskevan kertomuksen, johon sisältyvät valvontaelinten suositukset. 3.  Komissio tarkastelee säännöllisesti liitteessä III lueteltujen yleissopimusten ratifioinnissa ja tosiasiallisessa täytäntöönpanossa saavutettua edistystä. Komissio antaa ennen tämän asetuksen soveltamiskauden päättymistä ja hyvissä ajoin ennen seuraavasta asetuksesta käytävää keskustelua Euroopan parlamentille ja neuvostolle näiden yleissopimusten ratifiointi- ja täytäntöönpanotilannetta koskevan kertomuksen, jossa on tiedot kustakin erityisen kannustusmenettelyn edunsaajamaasta. Tarvittaessa komissio sisällyttää kertomukseen valvontaelinten suositukset siitä, olisiko yksittäisten maiden toteutettava lisätoimenpiteitä yleissopimuksen tehokasta täytäntöönpanoa varten. Kertomuksessaan komissio arvioi myös erityisen kannustusmenettelyn tehokkuutta sen tavoitteen saavuttamisessa ja suosittelee tarvittaessa liitteen III tarkistamista. Tarkistus 19 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 9 artikla − 1 kohta − a alakohta a) liitteessä I mainittu maa tai alue pyytää oikeutta menettelyyn 31 päivään lokakuuta 2008 mennessä, ja a) liitteessä I mainittu maa tai alue pyytää oikeutta menettelyyn 31 päivään lokakuuta 2008 mennessä taikka maat tai alueet, jotka täyttävät 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyt ehdot, kyseisen ajankohdan jälkeen vuosittain, ja Tarkistus 20 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 10 artikla − 1 kohta 1.  Komissio tutkii pyynnön, johon on liitetty 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot. Tarkastelussa komissio ottaa huomioon asianomaisten kansainvälisten järjestöjen ja muiden tahojen tekemät huomiot. Se voi esittää pyynnön esittäneelle maalle aiheelliseksi katsomiaan kysymyksiä ja tarkistaa saamansa tiedot pyynnön esittäneeltä maalta tai mistä tahansa asiaan kuuluvasta lähteestä. 1.  Komissio tutkii pyynnön, johon on liitetty 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot. Tarkastelussa komissio ottaa huomioon asianomaisten kansainvälisten järjestöjen ja muiden tahojen tekemät huomiot. Se voi esittää pyynnön esittäneelle maalle aiheelliseksi katsomiaan kysymyksiä ja tarkistaa saamansa tiedot pyynnön esittäneeltä maalta tai mistä tahansa asiaan kuuluvasta lähteestä, mukaan lukien Euroopan parlamentti ja kansalaisyhteiskunnan edustajat sekä työmarkkinaosapuolet. Tarkistus 21 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 10 artikla − 3 kohta 3.  Komissio ilmoittaa pyynnön esittäneelle maalle 2 kohdan mukaisesti tehdystä päätöksestä. Jos maalle myönnetään oikeus erityiseen kannustusmenettelyyn, sille ilmoitetaan päivämäärä, jona päätös tulee voimaan. Komissio julkaisee 15 päivään joulukuuta 2008 mennessä Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen, jossa on luettelo maista, joilla on oikeus kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa koskevaan erityiseen kannustusmenettelyyn. 3.  Komissio ilmoittaa pyynnön esittäneelle maalle 2 kohdan mukaisesti tehdystä päätöksestä. Jos maalle myönnetään oikeus erityiseen kannustusmenettelyyn, sille ilmoitetaan päivämäärä, jona päätös tulee voimaan. Komissio julkaisee 15 päivään joulukuuta 2008 mennessä Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen, jota ajantasaistetaan vuosittain ja jossa on luettelo maista, joilla on oikeus kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa koskevaan erityiseen kannustusmenettelyyn. Tarkistus 22 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 10 artikla – 4 kohta 4.  Jos pyynnön esittäneelle maalle ei myönnetä oikeutta erityiseen kannustusmenettelyyn, komissio ilmoittaa kyseisen maan pyynnöstä päätöksen perustelut. 4.  Jos pyynnön esittäneelle maalle ei myönnetä oikeutta erityiseen kannustusmenettelyyn, komissio ilmoittaa pyynnön esittäneelle maalle ja Euroopan parlamentille päätöksen perusteluineen. Tarkistus 23 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 17 artikla – -1 kohta (uusi) -1.  Komissio valvoo säännöllisesti, että edunsaajamaat noudattavat sitoumuksiaan ja ettei mitään 15 artiklan 1 tai 2 kohdassa eikä 16 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuja perusteita etuusmenettelyjen väliaikaiseen peruuttamiseen ole. Komissio julkaisee vuotuisen kertomuksen väliaikaisista etuuksien peruuttamisista ja toimittaa sen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja jäsenvaltioille. Tarkistus 24 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 17 artikla – 1 kohta 1.  Jos komissio tai jäsenvaltio saa tietoja, joiden perusteella etuuksien väliaikainen peruuttaminen voi olla oikeutettua ja jos komissio tai jäsenvaltio katsoo, että on olemassa riittävät perusteet tutkimukselle, se ilmoittaa asiasta komitealle ja pyytää neuvotteluja. Neuvottelut on käytävä kuukauden kuluessa. 1.  Jos Euroopan parlamentti, komissio tai jäsenvaltio saa tietoja, joiden perusteella etuuksien väliaikainen peruuttaminen voi olla oikeutettua ja jos Euroopan parlamentti, komissio tai jäsenvaltio katsoo, että on olemassa riittävät perusteet tutkimukselle, se ilmoittaa asiasta komitealle ja Euroopan parlamentille ja pyytää neuvotteluja. Neuvottelut on käytävä kuukauden kuluessa. Tarkistus 25 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 17 artikla − 2 kohta 2.  Neuvottelujen jälkeen komissio voi kuukauden kuluessa päättää tutkimuksen vireillepanosta 27 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 2.  Neuvottelujen jälkeen komissio voi kuukauden kuluessa päättää tutkimuksen vireillepanosta 27 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Edellä 15 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen syiden perusteella komissio panee tutkimuksen vireille ilman eri toimenpiteitä kaikissa tapauksissa, joissa Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sääntöjen noudattamista seuraava komitea on antanut niin sanotun erityislausekkeen edunsaajamaasta, joka ei noudata työntekoon liittyviä perusnormeja. Tarkistus 26 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 18 artikla – 3 kohta 3.  Komissio hankkii kaikki tarpeellisina pitämänsä tiedot, myös saatavilla olevat YK:n, ILO:n ja muiden toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen eri valvontaelinten tekemät arviot, huomiot, päätökset, suositukset ja päätelmät. Niitä käytetään lähtökohtana tutkittaessa, onko väliaikainen peruuttaminen oikeutettua 15 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta syystä. Komissio voi tarkistaa saamansa tiedot talouden toimijoilta ja kyseiseltä edunsaajamaalta. 3.  Komissio hankkii kaikki tarpeellisina pitämänsä tiedot, myös saatavilla olevat muiden Euroopan unionin toimielinten sekä YK:n, ILO:n ja muiden toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen eri valvontaelinten tekemät arviot, huomiot, päätökset, suositukset ja päätelmät. Niitä käytetään lähtökohtana tutkittaessa, onko väliaikainen peruuttaminen oikeutettua 15 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta syystä. Komissio voi tarkistaa saamansa tiedot talouden toimijoilta, kansalaisyhteiskunnan edustajilta, mukaan lukien työmarkkinaosapuolilta, ja kyseiseltä edunsaajamaalta. Tarkistus 27 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 19 artikla – 1 kohta 1.  Komissio antaa päätelmistään kertomuksen komitealle. 1.  Komissio antaa päätelmistään kertomuksen komitealle ja Euroopan parlamentille. Tarkistus 28 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 19 artikla – 4 kohta 4.  Jos komissio pitää väliaikaista peruuttamista tarpeellisena, se tekee asianmukaisen ehdotuksen neuvostolle, joka ratkaisee asian määräenemmistöllä kahden kuukauden kuluessa. Edellä 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa komissio tekee ehdotuksensa mainitussa kohdassa tarkoitetun määräajan päättyessä. 4.  Jos komissio pitää väliaikaista peruuttamista tarpeellisena, se tekee, ilmoitettuaan asiasta Euroopan parlamentille, asianmukaisen ehdotuksen neuvostolle, joka ratkaisee asian määräenemmistöllä kahden kuukauden kuluessa. Edellä 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa komissio tekee ehdotuksensa mainitussa kohdassa tarkoitetun määräajan päättyessä. Tarkistus 29 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 20 artikla − 7 kohta 7.  Jos välitöntä toimintaa vaativat poikkeukselliset olosuhteet tekevät tutkimuksen mahdottomaksi, komissio voi, ilmoitettuaan asiasta etukäteen komitealle, toteuttaa ehdottoman välttämättömiä suojatoimenpiteitä. 7.  Jos välitöntä toimintaa vaativat poikkeukselliset olosuhteet tekevät tutkimuksen mahdottomaksi, komissio voi, ilmoitettuaan asiasta etukäteen komitealle ja Euroopan parlamentille, toteuttaa ehdottoman välttämättömiä suojatoimenpiteitä. Tarkistus 30 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 21 artikla Jos perustamissopimuksen liitteeseen I sisältyvien tuotteiden tuonti aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavia häiriöitä yhteisön markkinoille, erityisesti yhdelle tai useammalle syrjäisimmälle alueelle, tai näiden markkinoiden sääntelymekanismeille, komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion pyynnöstä sekä kuultuaan asianomaisen yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomiteaa keskeyttää kyseisille tuotteille myönnettyjen etuusmenettelyjen soveltamisen. Jos perustamissopimuksen liitteeseen I sisältyvien tuotteiden tuonti aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavia häiriöitä yhteisön markkinoille, erityisesti yhdelle tai useammalle syrjäisimmälle alueelle, tai näiden markkinoiden sääntelymekanismeille, komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion taikka Euroopan parlamentin pyynnöstä sekä kuultuaan asianomaisen yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomiteaa keskeyttää kyseisille tuotteille myönnettyjen etuusmenettelyjen soveltamisen. Tarkistus 31 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 22 artikla – 1 kohta 1.  Komissio ilmoittaa asianomaiselle edunsaajamaalle mahdollisimman pian 20 tai 21 artiklan mukaisesti tehdyistä päätöksistä ennen niiden voimaantuloa. Komissio ilmoittaa päätöksistä myös neuvostolle ja jäsenvaltioille. 1.  Komissio ilmoittaa asianomaiselle edunsaajamaalle mahdollisimman pian 20 tai 21 artiklan mukaisesti tehdyistä päätöksistä ennen niiden voimaantuloa. Komissio ilmoittaa päätöksistä myös Euroopan parlamentille, neuvostolle ja jäsenvaltioille. Tarkistus 32 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 22 artikla − 2 kohta 2.  Jäsenvaltio voi kuukauden kuluessa saattaa 20 tai 21 artiklan mukaisesti tehdyn päätöksen neuvoston käsiteltäväksi. Neuvosto voi yhden kuukauden kuluessa päättää määräenemmistöllä asiasta toisin. 2.  Jäsenvaltio tai Euroopan parlamentti voi kuukauden kuluessa saattaa 20 tai 21 artiklan mukaisesti tehdyn päätöksen neuvoston käsiteltäväksi. Neuvosto voi yhden kuukauden kuluessa päättää määräenemmistöllä asiasta toisin. Neuvosto ilmoittaa päätöksensä tarvittaessa pyynnön esittäneelle maalle ja Euroopan parlamentille. Tarkistus 33 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 25 artikla − e alakohta e) edunsaajamaiden lopullisen luettelon laatimisesta 10 artiklan mukaisesti viimeistään 15 päivänä joulukuuta 2008. e) edunsaajamaiden vuosittain ajantasaistettavan luettelon laatimisesta 10 artiklan mukaisesti viimeistään 15 päivänä joulukuuta 2008. Tarkistus 34 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 26 a artikla (uusi) 26 a artikla 1.  Komissio tiedottaa säännöllisesti Euroopan parlamentille a)  Euroopan unionin ja GSP-edunsaajamaiden välisistä kauppatilastoista b) liitteeseen III sisältyvien yleissopimusten ratifioinnin ja täytäntöönpanon tilanteesta kunkin erityisen kannustusmenettelyn edunsaajamaan osalta. Tarvittaessa komissio sisällyttää tähän suositukset siitä, olisiko yksittäisten maiden toteutettava lisätoimenpiteitä yleissopimuksen tehokasta täytäntöönpanoa varten; c) merkityksellisistä tiedoista edistymisestä kohti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista erityisesti vähiten kehittyneissä maissa. 2.  Komissio laatii vaikutustenarviointitutkimuksen yleisen tullietuusjärjestelmän vaikutuksista ajanjaksona, joka ulottuu 1 päivästä tammikuuta 2006 aina 31 päivään joulukuuta 2009. Tutkimus toimitetaan komitealle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle 1 päivään maaliskuuta 2010 mennessä. 3.  Komiteaa kuultuaan komissio vahvistaa 2 kohdassa tarkoitetun vaikutustenarviointitutkimuksen sisällön, johon sisältyy edunsaajamaiden näkemykset ja joka tapauksessa ainakin seuraavat osatekijät: – perusteellinen tilastollinen analyysi yleisen tullietuusjärjestelmän käyttöasteesta maittain ja tariffijaksoittain, mukaan luettuna vertailu aikaisempiin vuosiin, – arvio etuuksien asteittaisen vähentämisen yhteiskunnallisista ja kauppaan liittyvistä vaikutuksista maissa, joita vähentäminen koskee, – alustava arvio tulevan etuuksien asteittaisen vähentämisen vaikutuksista maissa, joihin sitä todennäköisesti sovelletaan seuraavan asetuksen mukaisesti, – analyysi mahdollisista vaikutuksista, jotka johtuvat etuusjärjestelmän laajentamisesta siten, että lisätään aroille tuotteille myönnettyä etuusmarginaalia, ja/tai "arkojen" tuotteiden siirtämisestä "muiden kuin arkojen" tuotteiden luokkaan, – arvio tämän asetuksen vaikutuksesta vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen erityisesti kaikkein köyhimpien maiden osalta. 4.  Komissio antaa Dohan kierroksen päättyessä Euroopan parlamentille erityiskertomuksen, jossa tarkastellaan neuvottelujen vaikutusta tällä asetuksella luotuun järjestelmään ja käsitellään toimenpiteitä, joita olisi toteutettava yleisen tullietuusjärjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi. Tarkistus 39 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 27 artikla – 3 kohta 3.  Komitea tarkastelee yhteisön GPS-järjestelmän vaikutuksia 1 päivänä tammikuuta 2009 alkavan ajanjakson kattavan komission kertomuksen perusteella. Kertomuksessa käsitellään kaikkia 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja etuusmenettelyjä, ja se on esitettävä hyvissä ajoin ennen seuraavasta asetuksesta käytävää keskustelua. 3.  Komitea tarkastelee yhteisön GPS-järjestelmän vaikutuksia 1 päivänä tammikuuta 2006 alkavan ajanjakson kattavan komission kertomuksen perusteella. Kyseiseen kertomukseen on sisällyttävä vaikutusten arviointi, joka kattaa ainakin seuraavat kohdat: – vertaileva tutkimus tämän asetuksen mukaisista ja aikaisemmista GSP:n käyttöasteista myönteisten ja kielteisten suuntausten tunnistamiseksi, – asianomaisten maiden köyhyysindikaattoreiden porrastamisen vaikutuksia koskeva arviointi, – vertaileva tutkimus GSP:n ja talouskumppanuussopimusten mukaisesta etuuskohtelusta. Kertomus koskee kaikkia 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja etuusmenettelyjä, ja se on esitettävä hyvissä ajoin ennen seuraavasta asetuksesta käytävää keskustelua. Tarkistus 36 Ehdotus asetukseksi – muutossäädös 29 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a.  Komissio toimittaa ehdotuksen tarkistetusta asetuksesta, joka kattaa ajanjakson 1 päivästä tammikuuta 2012 31 päivään joulukuuta 2014, Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle 1 päivään kesäkuuta 2010 mennessä. Uudessa ehdotuksessa otetaan asianmukaisesti huomioon 26 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vaikutustenarviointitutkimuksen tulokset.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 Georgian tilanteesta

P6_TA(2008)0253 RC-B6-0278/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Georgiasta ja etenkin 26. lokakuuta 2006(1) ja 29. marraskuuta 2007(2) antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta(3), 17. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Etelä-Kaukasiaa koskevasta tehokkaammasta EU:n politiikasta: lupauksista tekoihin(4) sekä 17. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman uudesta poliittisesta lähestymistavasta Mustanmeren alueeseen(5),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Georgian kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen(6), joka tuli voimaan 1. heinäkuuta 1999,

–   ottaa huomioon eurooppalaista naapuruuspolitiikkaa koskevan toimintasuunnitelman, jonka EU:n ja Georgian yhteistyöneuvosto hyväksyi 14. marraskuuta 2006,

–   ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 15. huhtikuuta 2008 antaman päätöslauselman 1808(2008), jossa tuetaan Georgian alueellista koskemattomuutta ja jolla YK:n Georgiassa olevaa tarkkailuryhmän (UNOMIG) toimintaa jatkettiin 15. lokakuuta 2008 saakka,

–   ottaa huomioon EU:n ja Georgian välisen parlamentaarisen yhteistyökomitean 28.–30. huhtikuuta 2008 pidetyssä kokouksessa hyväksytyt suositukset,

–   ottaa huomioon neuvoston puheenjohtajavaltion Slovenian EU:n puolesta 18. huhtikuuta ja 2. toukokuuta 2008 hyväksymät julkilausumat, jotka koskevat Georgian ja Venäjän välisten jännitteiden voimistumista,

–   ottaa huomioon Georgiassa järjestettyjä parlamenttivaaleja seuranneen kansainvälisen vaalitarkkailuryhmän alustavia tuloksia koskevan lausuman ja päätelmät, jotka annettiin 22. toukokuuta 2008,

–   ottaa huomioon UNOMIGin 26. toukokuuta 2008 tekemät päätelmät georgialaisen miehittämättömän tiedustelulennokin alas ampumisesta,

–   ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokouksessa 26. toukokuuta 2008 hyväksytyt päätelmät Georgiasta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni on edelleen sitoutunut kehittämään ja syventämään suhteitaan Georgiaan ja tukee tarvittavia poliittisia ja taloudellisia uudistuksia, vankkojen ja tehokkaiden demokraattisten instituutioiden ja toimivan ja riippumattoman oikeuslaitoksen luomiseen tähtääviä toimenpiteitä sekä korruption torjuntapyrkimyksiä, jotta saataisiin aikaan rauhallinen ja vauras Georgia, joka voi myötävaikuttaa alueen ja muun Euroopan vakauteen,

B.   ottaa huomioon, että Venäjän ministeriöitä ja muita valtion virastoja kehotettiin Venäjän presidentin asetuksen mukaisesti luomaan viralliset suhteet Georgiasta irtautumaan pyrkivien Abhasian ja Etelä-Ossetian tasavaltojen vastaaviin virastoihin,

C.   ottaa huomioon, että Venäjän federaatio vetäytyi 19. tammikuuta 1996 Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) valtionpäämiesten neuvoston päätöksestä, joka kieltää allekirjoittajavaltioilta kaiken sotilaallisen yhteistyön Abhasian separatistiviranomaisten kanssa,

D.   ottaa huomioon, että Venäjä lähetti toukokuussa 2008 lisää joukkoja ja siirsi raskasta tykistöä Abhasiaan IVYn rauhanturvaoperaation nimissä sekä ilmoitti aikomuksestaan perustaa vielä 15 tarkastuspistettä hallinnolliselle raja-linjalle; ottaa huomioon Venäjän edustajien antaman ilmoituksen, jonka mukaan Etelä-Ossetiassa olevien venäläisten taistelujoukkojen määrää voidaan lisätä,

E.   ottaa huomioon, että 20. huhtikuuta 2008 georgialainen tiedustelukone ammuttiin alas Abhasian ilmatilassa; ottaa huomioon, että äskettäisen tätä välikohtausta koskevan UNOMIGin raportin mukaan venäläinen lentokone ampui alas kyseisen tiedustelukoneen; ottaa huomioon, että raportissa vaaditaan myös, että Georgian olisi lopetettava tiedustelukoneiden lähettäminen Abhasian alueelle,

F.   toteaa, ettei Georgian ja Abhasian edustajien välillä ole järjestetty yhtään Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) suojeluksessa toteutettavaa korkean tason tapaamista lokakuun 2007 jälkeen; ottaa huomioon, että Georgian presidentti Mihail Saakašvili teki Abhasian konfliktin ratkaisemiseksi uusia ehdotuksia, kuten laaja poliittinen edustus Georgian hallituksen korkeimmilla tasoilla, veto-oikeus kaikessa Abhasiaa koskevassa merkittävässä lainsäädännössä ja kansainväliset takeet laajasta liittovaltiojärjestelystä, rajoittamattomasta autonomiasta ja turvallisuudesta,

G.   ottaa huomioon, että Georgia on ryhtynyt virallisiin toimiin nykyisen rauhanturvatoiminnan tarkistamiseksi taikka Abhasiassa nykyisin toimivien venäläisten rauhanturvajoukkojen korvaamiseksi,

H.   ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous hyväksyi 15. toukokuuta 2008 päätöslauselman A/RES/62/249, jossa tunnustetaan pakolaisten ja maan sisällä siirtymään joutuneiden ja heidän jälkeläistensä oikeudet, etnisestä taustasta riippumatta, palata Abhasiaan, ja korostetaan pakolaisten ja maan sisällä siirtymään joutuneiden omistusoikeuksien säilyttämistä, raportoitujen etnisten puhdistusten uhrit mukaan luettuina,

I.   ottaa huomioon, että Georgian viranomaiset jäädyttivät Venäjän kanssa käydyt kahdenväliset neuvottelut Venäjän jäsenyydestä Maailman kauppajärjestössä (WTO) protestina Venäjän päätökselle tehostaa yhteistyötä itsenäisiksi julistautuneiden Abhasian ja Etelä-Ossetian tasavaltojen kanssa; ottaa huomioon, että Venäjän georgialaisille viineille ja maataloustuotteille asettama maahantuontikielto on edelleen voimassa,

J.   ottaa huomioon, että Georgiassa järjestettiin valtakunnallinen kansanäänestys 5. tammikuuta 2008; ottaa huomioon, että Naton 2.–4. huhtikuuta 2008 Bukarestissa pidetyssä huippukokouksessa ei tarjottu jäsenyyttä koskevaa toimintasuunnitelmaa Georgialle, mutta annettiin poliittinen sitoumus mahdollisesta jäsenyydestä,

K.   katsoo, että se, että Venäjä on myöntänyt kansalaisuuden abhasialaisille ja eteläossetialaisille, mikä auttaa heitä hyödyntämään EU:n ja Venäjän välisiä viisumien saantia helpottavia järjestelyitä, asettaa Georgian kansalaiset entistä epäedullisempaan asemaan, koska Georgialla ja EU:lla ei ole vielä vastaavaa sopimusta EU:n kanssa,

L.   katsoo, että vaikka Georgian vaalit pyrittiin järjestämään kansainvälisten normien mukaisesti, maahan lähetetty kansainvälinen vaalitarkkailijaryhmä joutui toteamaan, että 21. toukokuuta 2008 pidetyissä vaaleissa ilmeni erinäisiä ongelmia, joihin pitäisi puuttua viipymättä,

1.   ilmaisee syvän huolestuneisuutensa Abhasian tilanteen eskaloitumisen vuoksi ja kehottaa kaikkia osapuolia pidättymään toimista, jotka saattaisivat johtaa epävakauden pahentumiseen; kehottaa jatkamaan kansainvälisiä pyrkimyksiä, jotta osapuolet saataisiin käymään uudelleen vuoropuhelua ja käynnistämään rauhanprosessin uudelleen kestävän ja kattavan ratkaisun löytämiseksi;

2.   on pahoin pettynyt Venäjän ilmoitukseen, jonka mukaan se aikoo luoda viralliset yhteydet Etelä-Ossetian ja Abhasian separatististen vallanpitäjien hallintoelimiin; pahoittelee tässä yhteydessä Venäjän puolustuministeriön 31. toukokuuta 2008 tekemää päätöstä lähettää sotilasjoukkoja Abhasiaan rata- ja tieinfrastuktuurin kunnostamiseksi irtautumaan pyrkivillä alueilla presidentin asetuksen mukaisesti;

3.   ilmaisee jälleen täyden tukensa Georgian itsemääräämisoikeudelle ja alueelliselle koskemattomuudelle sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisäpuolella, ja kehottaa Venäjän viranomaisia peruuttamaan päätöksensä, joka heikentää kansainvälisiä rauhanponnisteluja, joihin myös Venäjä osallistuu;

4.   tukee ponnisteluita, joita on tehty tilanteen rauhoittamiseksi Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, presidentti Saakašvilin ja Venäjän ulkoministeri Sergei Viktorovich Lavrovin välisissä keskusteluissa; kehottaa EU:n Etelä-Kaukasuksen erityisedustajaa etsimään keinoja kaikkien osapuolten välisen vuoropuhelun edistämiseen ja pyrkimään keskinäisen luottamuksen palauttamiseen;

5.   kehottaa Venäjän federaatiota vetämään viipymättä lisäjoukkonsa pois Abhasiasta; katsoo, että nykyistä rauhanturvaamismallia on tarkistettava, koska venäläisjoukkoja ei voida pitää enää objektiivisina ja puolueettomina rauhanturvaajina, ja vaatii Eurooppaa osallistumaan pontevammin jäätyneiden konfliktien ratkaisemiseen, jotta rauhanprosessit etenisivät;

6.   kehottaa neuvostoa harkitsemaan kansainvälisen läsnäolon lisäämistä konfliktialueella lähettämällä sinne Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikanrajavaltuuskunnan ja viittaa tässä yhteydessä myönteisiin kokemuksiin, joita on saatu Euroopan unionin rajavalvonnan avustusoperaation (EUBAM) toimista Transnistrian alueella Moldovan ja Ukrainan välisellä rajalla, ja ehdottaa samalla, että jäsenvaltiot ottaisivat aktiivisemman aseman UNOMIGissä; kehottaa YK:ta tehostamaan UNOMIGin valtuuksia ja resursseja;

7.   kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöä (Etyj) ja muita kansainvälisiä organisaatioita tukemaan Georgian hallituksen ehdotuksia uusista vaihtoehtoisista neuvotteluista ja rauhanturvamalleista, näiden joukossa myös aidosti riippumattomien kansainvälisten rauhanturvajoukkojen asteittainen perustaminen;

8.   kehottaa tässä yhteydessä neuvostoa ja komissiota ottamaan Abhasian ja Etelä-Ossetian asiat päättäväisesti esille venäläisen osapuolen kanssa tulevassa EU:n ja Venäjän huippukokouksessa ja uudesta vahvistetusta kumppanuussopimuksesta käytävissä neuvotteluissa, ja kehottaa Venäjän viranomaisia pidättymään alueella mahdollisesti järjestettävän ETPP-operaation ja siihen kuuluvien EU:n siviili- ja sotilasrauhanturvaamisoperaatioiden vastustamisesta;

9.   kehottaa YK:ta tutkimaan, noudattavatko kaikki konfliktialueen toimijat tinkimättä kaikkia YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia ja onko alueella raskaita aseita;

10.   panee merkille 21. toukokuuta 2008 järjestettyjen parlamenttivaalien tulokset sekä kansainvälisen vaalitarkkailijaryhmän raportin, jossa todetaan, että vaalipäivä oli yleisesti ottaen rauhallinen ja myönteinen ja että maassa on saavutettu huomattavaa edistystä sitten tammikuisten presidentinvaalien;

11.   korostaa kuitenkin, että lisätoimia on toteutettava tiiviissä yhteistyössä kansainvälisen yhteisön kanssa, jotta voidaan ratkaista kaikki vaaliprosessissa ilmenneet ongelmat, jotka johtuivat Etyjin ja Euroopan neuvoston vaatimusten epäjohdonmukaisesta ja puutteellisesta toteuttamisesta, ja parantaa ja vakiinnuttaa Georgian demokraattisia saavutuksia; kehottaa Georgian viranomaisia käsittelemään kaikki vaaliprosessiin liittyvät valitukset avoimesti ja toimimaan siten, että luottamusta vaaliprosessiin voidaan lisätä entisestään;

12.   kehottaa Georgian kaikkia poliittisia voimia kunnioittamaan oikeusvaltiota, sitoutumaan rakentavaan vuoropuheluun ja kompromisseihin sekä pidättymään Georgian yhteiskunnan kahtiajaon syventämisestä; tunnustaa, että hallituksen ja oppositiopuolueiden välisen luottamuksen puute on este demokraattiselle kehitykselle, ja odottaa kaikkien poliittisten voimien pyrkivän demokraattiseen poliittiseen kulttuuriin, jossa poliittista keskustelua käydään parlamentissa, jossa poliittiset vastapuolet kunnioittavat toisiaan ja jossa rakentavalla vuoropuhelulla pyritään tukemaan ja lujittamaan Georgian hauraita demokraattisia toimielimiä;

13.   tukee Georgian pyrkimyksiä nopeuttaa Euroopan unioniin integroitumista vahvistetun naapuruuspolitiikan puitteissa;

14.   kehottaa neuvostoa ja komissiota nopeuttamaan EU:n ja Georgian välistä viisumijärjestelyä koskevien neuvottelujen aloittamista, jotta viisumien saannin helpottamista ja takaisinottoa koskevista sopimuksista käytävät neuvottelut Georgian kanssa saadaan päätökseen lähitulevaisuudessa ja siten varmistetaan, että Georgian kansalaiset eivät joudu epäedulliseen asemaan verrattuna separatistialueilla eläviin kansalaisiin, joilla on Venäjän passi;

15.   pitää tervetulleena neuvoston Euroopan naapuruuspolitiikasta 18. helmikuuta 2008 esittämiä päätelmiä tarpeesta käynnistää neuvottelut syvällekäyvästä ja kattavasta vapaakauppasopimuksesta mahdollisuuksien mukaan; kehottaa komissiota pyrkimään Georgian kanssa nopeaan sopuun sen tavoitteista sekä hankkimaan jäsenvaltioilta neuvotteluvaltuudet; toivoo, että asiassa edistystään Ranskan puheenjohtajakaudella;

16.   pitää myönteisenä, että EU ja Georgia ovat perustaneet vapautta, turvallisuutta ja oikeutta käsittelevän alivaliokunnan vauhdittaakseen kahdenvälistä vuoropuhelua ja Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa;

17.   toivoo, että Georgia käyttää täysin hyväkseen NIF-investointivälineen tarjoamia taloudellisia lisämahdollisuuksia erityisesti infrastruktuuriin, energiaan ja ympäristönsuojeluun liittyvissä hankkeissa, mutta kehottaa komissiota kiinnittämään enemmän huomiota koulutukseen ja demokratian kehittämiseen sekä sosiaalialaan;

18.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, Georgian presidentille ja parlamentille, Etyjille, Euroopan neuvostolle sekä Venäjän federaation presidentille ja parlamentille.

(1) EUVL C 313 E, 20.12.2006, s. 429. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0572. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0538. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0016. (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0017. (6) EUVL L 205, 4.8.1999, s. 3.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 toukokuun 17. päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen G jakson 43 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille esitetystä neuvoston vuosittaisesta selvityksestä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista – 2006 (2007/2219(INI))

P6_TA(2008)0254 A6-0189/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen G jakson 43 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille esitetyn neuvoston vuosittaisen selvityksen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista – 2006,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta tehdyn sopimuksen (Lissabonin sopimuksen), joka allekirjoitettiin 13. joulukuuta 2007 Lissabonissa, ja 12. joulukuuta 2007 julistetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian,

–   ottaa huomioon edellä mainitun 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta(1),

–   ottaa huomioon Brysselissä 14. joulukuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät sekä sen kehotuksen saattaa kansalliset ratifioinnit nopeasti päätökseen, jotta Lissabonin sopimus voisi tulla voimaan 1. tammikuuta 2009,

–   ottaa huomioon Brysselissä 15. ja 16. joulukuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät vuosien 2007–2013 rahoituskehyksestä,

–   ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Lissabonin sopimuksesta(2), myös asiaa koskevan 22. tammikuuta 2008 annetun parlamentin ulkoasiainvaliokunnan lausunnon,

–   ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman neuvoston vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista ja niiden taloudellisista vaikutuksista Euroopan unionin yleiseen talousarvioon – 2005(3),

–   ottaa huomioon 16. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa(4),

–   ottaa huomioon 16. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman uusista kehitysyhteistyön rahoitusvälineistä vuosituhannen kehitystavoitteiden yhteydessä(5),

–   ottaa huomioon 10. toukokuuta 2007 ja 14. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselmat EU:n ja Venäjän huippukokouksista(6) sekä 19. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n ja Venäjän talous- ja kauppasuhteista(7),

–   ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselmat EU:n ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden parantamisesta transatlanttisen kumppanuussopimuksen yhteydessä sekä transatlanttisista taloussuhteista EU:n ja USA:n välillä(8) sekä 25. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman transatlanttisista suhteista(9),

–   ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman Lähi-idästä(10),

–   ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kiinan huippukokouksesta ja EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelusta(11),

–   ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n ja Afrikan suhteiden nykytilasta(12) ja 10. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman Afrikan sarvesta: EU:n aluepoliittinen kumppanuus rauhan, turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi(13),

–   ottaa huomioon 10. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman uudistuksista arabimaailmassa: mikä on Euroopan unionin strategia?(14),

–   ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan kumppanuuden lujittamisesta(15),

–   ottaa huomioon 18. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman(16) sekä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 10. maaliskuuta 2008 antamat päätelmät Afganistanista,

–   ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2005 antamansa päätöslauselman ydinsulkusopimuksen vuoden 2005 tarkistuskonferenssista ja ydinaseista Pohjois-Koreassa ja Iranissa(17), jossa todetaan, että EU noudattaa Korean niemimaan suhteen "No Say, No Pay" -periaatetta;

–   ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman Iranista(18),

–   ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman luonnoksesta komission päätökseksi Irakia koskevasta erityistoimenpiteestä vuodeksi 2007(19),

–   ottaa huomioon 26. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman tavoitteesta luoda EU:lle yhteinen energiapolitiikka(20),

–   ottaa huomioon 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittamisesta kahteen celsiusasteeseen – Balin ilmastonmuutoskonferenssia (COP 13 ja COP/MOP 3) edeltävät ja sen jälkeiset toimet ja 29. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman kaupasta ja ilmastonmuutoksesta(21) sekä Brysselissä 13. ja 14. maaliskuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät ilmastonmuutoksesta ja energiasta sekä EU:n korkean edustajan ja Euroopan komission sille esittämän selvityksen ilmastonmuutoksesta ja kansainvälisestä turvallisuudesta(22),

–   ottaa huomioon 12. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman terrorismin torjunnasta(23),

–   ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselmat vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2006 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta(24) ja 6. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisoikeusvuoropuhelujen toiminnasta ja ihmisoikeuksia koskevista kolmansien maiden kuulemisista(25),

–   ottaa huomioon 13. joulukuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin valmiudesta integroida uusia jäsenvaltioita: institutionaaliset näkökohdat(26),

–   ottaa huomioon 13. joulukuuta 2006 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta laajentumisstrategiasta ja tärkeimmistä haasteista 2006–2007(27) ja 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta(28),

–   ottaa huomioon 17. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman uudesta poliittisesta lähestymistavasta Mustanmeren alueeseen(29),

–   ottaa huomioon neuvostolle 25. lokakuuta 2007 antamansa suosituksen Euroopan unionin ja Serbian suhteista(30),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0189/2008),

A.   katsoo, että unionin etunäkökohtien selkeä määrittely on keskeisen tärkeää unionin ulkoisen toiminnan ja erityisesti sen ulkosuhdepolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi,

B.   katsoo, että Euroopan unionin poliittista yhtenäisyyttä on lisättävä arvoja korostavan YUTP:n vahvistamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, sillä Euroopan unionin uskottavuus maailmanlaajuisena toimijana voi muutoin heikentyä, kuten on käynyt sen osalta, miten EU on tarkastellut Kiinaa, Venäjää, Irakia, Afganistania, Kuubaa ja energian toimitusvarmuutta; katsoo, että on toivottavaa, että Lissabonin sopimus ja korkean edustajan vahvempi asema edistävät tulevaisuuteen suuntautuneempaa ja pitkäjänteisempää ulkopoliittista strategiaa ja sellaisen kattavan lähestymistavan luomista, jota kaikki jäsenvaltiot tukevat,

C.   katsoo, että Lissabonin sopimus parantaa selvästi nykyisin voimassa olevia YUTP-järjestelyjä ja kohentaa siten unionin kansainvälistä kuvaa ja lisää unionin tehokkuutta; katsoo kuitenkin, että on toteuttava uusia toimia ulkopoliittisen päätöksenteon johdonmukaistamiseksi, jotta luovuttaisiin veto-oikeudesta ja otettaisiin käyttöön määräenemmistöpäätökset,

D.   katsoo, että EU:n rajojen ulkopuolella esiintyvien kriisien ja konfliktien aiheuttama paine ja tarve puuttua nopean ilmastonmuutoksen aiheuttamiin uusiin hälyttäviin haasteisiin viittaavat siihen, että YUTP:n soveltamisalaa olisi laajennettava,

E.   katsoo, että YUTP:n ja tulevan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) uskottavuus edellyttää niiden päämäärien ja erityistavoitteiden mukaista rahoitusta, ja katsoo, että tältä osin rahoitusta on tarpeen lisätä merkittävästi vuonna 2009 tehtävän rahoituskehyksen väliarvioinnin aikana ja muista rahoituslähteistä,

Periaatteet

1.   on sitä mieltä, että YUTP, Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (ETPP) mukaan luettuna, on alusta lähtien auttanut vahvistamaan eurooppalaista identiteettiä ja EU:n asemaa maailmanlaajuisena toimijana;

2.   katsoo kuitenkin, että EU:n asema maailmassa ei vastaa sen valmiuksia ja suuren yleisön odotuksia Euroopassa, koska jäsenvaltiot eivät halua toteuttaa tarvittavia ja välttämättömiä uudistuksia, joiden tavoitteena on parantaa EU:n ulkopolitiikan tehokkuutta, johdonmukaisuutta ja vastuuvelvollisuutta;

3.   katsoo, että koska Euroopan unioni on arvoihin perustuva yhteisö, sen on pidettävä yllä korkeita vaatimuksiaan ulkosuhteissa, jotta se voisi olla uskottava maailmanlaajuinen toimija, ja että YUTP:tä on näin ollen tuettava Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden vaalimilla arvoilla, joita ovat erityisesti demokratia, oikeusvaltio sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen ja jotka on otettava YUTP:n keskeisiksi tavoitteiksi;

4.   huomauttaa tässä yhteydessä, että EU:n suuri energiariippuvuus epädemokraattisista valtioista saattaa heikentää sen yhteisen ulkopolitiikan johdonmukaisuutta, määrätietoisuutta ja kestävyyttä;

5.   uskoo vakaasti, että Euroopan unioni voi vaikuttaa ja harjoittaa aitoa, tehokasta ja uskottavaa YUTP:tä vain, jos se määrittelee selvästi yhteiset tavoitteet, jos se ottaa käyttöönsä asianmukaiset välineet siten, että varmistetaan yhdenmukaisuus tavoitteiden ja keinojen välillä, jos se puhuu yhdellä äänellä ja jos se nauttii vahvaa demokraattista oikeutusta parlamentin harjoittamassa valvonnassa; katsoo samalla, että YUTP:n keskeiset tavoitteet voidaan saavuttaa vain, jos Euroopan parlamentilla itsellään on yhteinen linja, ja kannustaa tässä yhteydessä rajaamaan YUTP:tä käsittelevien parlamentin elinten toimivaltuudet selkeämmin eri aiheiden ja maantieteellisten alueiden osalta;

6.   kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan kuulemaan EU:ssa olevia kumppaneitaan ja korkeaa edustajaa ennen kuin ne tekevät ulkopolitiikan alalla ja varsinkin monenvälisissä organisaatioissa strategisia päätöksiä, jotta niiden kannat strategisiin päätöksiin ovat ainakin johdonmukaisia, yhtenäisiä ja yhdenmukaisia ja jotta ne eivät vaikuta EU:n ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuteen ja yhtenäisyyteen ja heikennä EU:n uskottavuutta maailmanlaajuisena toimijana kolmansiin maihin nähden;

YUTP:n vuosittainen selvitys 2006 ja EU:n toimielinten väliset suhteet

7.   panee merkille neuvostolta saamaansa vuotuisen kertomuksen 2006 YUTP:stä;

8.   antaa tunnustusta selvityksen rakenteen kehitykselle ja varsinkin sille, että siihen on sisällytetty edellisenä vuonna toteutettujen toimintojen kuvauksen ohella kauaskantoisempaa suunnittelua, mutta odottaa, että neuvosto kuitenkin ottaa seuraavassa vuosittaisessa selvityksessä huomioon asiaa koskevat parlamentin antamat päätöslauselmat ja/tai suositukset;

9.   on sitä mieltä, että parlamentin on otettava järjestelmällisemmin kantaa jokaiseen peräkkäiseen vaiheeseen YUTP:tä ja ETPP:tä koskevassa päätöksenteossa; suosittelee, että yhteisten kantojen ja yhteisten toimintojen demokraattisen oikeutuksen lisäämiseksi niihin on tarvittaessa sisällyttävä viittauksia parlamentin vahvistamiin kannanottoihin ja että kyseiset kannanotot on otettava niissä myös huomioon;

10.   myöntää, että neuvoston ja parlamentin välisissä suhteissa on saavutettu merkittävää edistystä erityisesti luomalla uusia ja joustavampia viestintäkanavia; katsoo kuitenkin, että parlamentin on otettava tiukempi kanta käsiteltyihin asioihin ja että kantoja olisi käsiteltävä järjestelmällisesti neuvostossa; huomauttaa, että edistymistä on myös saavutettu lisäämällä toimielinten välisiä yhteyksiä, joita ovat muun muassa säännöllinen mielipiteiden vaihto korkean edustajan kanssa ja EU:n erityisedustajien ja muiden ylempien virkamiesten esiintyminen useammin parlamentissa; katsoo kuitenkin, että edistymistä on vielä saavutettava erityisesti tällaisten esiintymisten ajoituksessa, jossa on myös otettava huomioon parlamentin ja sen toimivaltaisten elinten asialista;

11.   on tyytyväinen siihen, että yhä useammin tunnustetaan YUTP:n/ETPP:n oikeutuksen ja johdonmukaisuuden suuri riippuvuus korkean edustajan ja hänen yksiköidensä kasvavasta halusta tehdä yhteistyötä parlamentin kanssa sekä neuvoston puheenjohtajan valmiudesta olla yhteydessä parlamenttiin;

Parlamentin painopisteet vuonna 2008 tietyissä laaja-alaisissa kysymyksissä

12.   ehdottaa, että vuonna 2008 etusijalle asetetaan tietty määrä aiheita, jotka liittyvät läheisemmin EU:n kansalaisten huolenaiheisiin ja heidän odotuksiinsa siitä, mikä rooli EU:lla on oltava kansainvälisissä asioissa;

13.   kehottaa neuvostoa ja komissiota yhdessä ja kiireellisesti käsittelemään Eurooppaa nykyisin koskettavia kysymyksiä, joita ovat terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, turvallisuuden parantaminen yhteistyön ja kehityksen avulla, energian toimitusvarmuus, ilmastonmuutos, kestävä kehitys, naapurialueiden vakauden kehittäminen, kriisinhallinta, konfliktinehkäisy ja konfliktien ratkaiseminen, joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen, siirtolaisuuden hallinta ja ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien edistäminen; on tyytyväinen komission ja korkean edustajan Eurooppa-neuvostolle laatimaan kertomukseen ilmastonmuutoksesta ja kansainvälisestä turvallisuudesta; kehottaa neuvostoa käsittelemään kertomuksen ja antamaan suosituksia asianmukaisesta seurannasta; korostaa, että ulkoinen ulottuvuus on keskeisen tärkeä tekijä Euroopan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen perustamisessa;

14.   pyytää korkeaa edustajaa arvioimaan ETS:n täytäntöönpanossa vuodesta 2003 lähtien saavutettua edistymistä ja mahdollisia puutteita, ETS:n kehittäminen ja täydentäminen mukaan luettuina; uskoo, että EU:n ulkoisen toiminnan ohjaaviksi periaatteiksi olisi asetettava kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen, tehokas monenvälisyys, ihmisten turvallisuus, kaikkien maailman kansalaisten oikeus saada suojelua, konfliktien ehkäiseminen, aseriisunta ja kansainvälisten instituutioiden asema; katsoo, että mainitun arvioinnin pitäisi olla laajemman julkisen keskustelun perustana; korostaa, että ETS:n tulevat arvioinnit olisi toteutettava tiiviissä yhteistyössä kaikkien EU:n toimielinten kanssa, Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit mukaan luettuina; katsoo, että Euroopan turvallisuusstrategiaa olisi tarkistettava siten, että siihen sisältyy syvällinen analyysi Naton nykyisestä toiminnasta ja tulevasta kehityksestä sekä Naton suhteesta Euroopan unioniin strategisella ja operationaalisella tasolla ja myös analyysi Naton mahdollisten laajenemisten turvallisuusvaikutuksista; kehottaa Eurooppa-neuvostoa laatimaan ensimmäistä kertaa yhdenmukaisen kannan EU:n ja Naton väliseen politiikkaan, mikä paitsi elvyttää transatlanttisia suhteita, myös tukee Lissabonin sopimuksella vahvistetun ETPP:n kehittämistä hyvissä ajoin;

15.   kehottaa neuvostoa harkitsemaan asianmukaisten rakenteiden ja menettelyjen luomista ja nykyisten rakenteiden ja menettelyjen toiminnan parantamista, jotta EU voisi kehittää valmiuksiaan reagoida nopeasti kriisitilanteisiin; kehottaa myös kehittämään oikeudelliset puitteet, joilla määritellään väliintulo-oikeus ja suojeluvelvollisuus kriisitilanteissa, mukaan luettuina päätöksentekomenettelyt ja kunkin tahon velvollisuudet tällaisissa tilanteissa;

16.   on sitä mieltä, että energian toimitusvarmuuden ulkopoliittisen ulottuvuuden merkitys, mukaan luettuna unionin riippuvuus epävakaiden tai epädemokraattisten maiden ja alueiden energian ja muiden strategisten hyödykkeiden toimituksista, kasvaa edelleen; suosittelee energialähteiden ja energian kuljetusreittien laajamittaista monipuolistamista ja energiatehokkuuden lisäämistä sekä solidaarisuutta jäsenvaltioiden keskinäisessä energian toimitusvarmuuspolitiikassa; pahoittelee sitä, että jäsenvaltiot allekirjoittavat kahdenvälisiä energiasopimuksia ilman koordinointia, mikä vahingoittaa koko unionin ja muiden jäsenvaltioiden etuja ja kyseenalaistaa niiden strategiset hankkeet; korostaa tässä yhteydessä Nabucco-kaasuputken strategista merkitystä Euroopan unionin energiahuollon varmuuden osalta ja kehottaa komissiota ja neuvostoa toteuttamaan kaikki mahdolliset toimet tämän hankkeen toteuttamiseksi mahdollisimman pikaisesti; toistaa pyyntönsä perustaa virka yhteisen energiaulkopolitiikan korkealle edustajalle, joka toimisi tulevan kaksoisvirkaa hoitavan korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan alaisuudessa ja jonka tehtävänä olisi koordinoida unionin toimia tällä alalla; pahoittelee, että neuvosto ja komissio eivät ole reagoineet edellä mainittuun 26. syyskuuta 2007 annettuun parlamentin päätöslauselmaan;

17.   pahoittelee, että ei ole saatu kehitettyä energiaa koskevaa EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa, ja pahoittelee tiettyjen jäsenvaltioiden toteuttamien toimien kahdenvälisyyttä, joka heikentää merkittävästi koko Euroopan unionin neuvotteluasemaa sekä sen ponnisteluja energiaa koskevan yhteisen ulkopolitiikan kehittämiseksi; toistaa näkemyksensä siitä, että tällaisen politiikan on perustuttava solidaarisuuteen ja että sitä on tuettava tehokkailla ja yhtenäisillä sisämarkkinoilla, joilla on käytettävissä kaikki tarvittavat välineet monopolistisen ja poliittisiin syihin perustuvan muun kuin kaupallisen toiminnan estämiseksi, sillä se voi olla uhkana energian huoltovarmuudelle yhteisössä; on siksi tyytyväinen kolmanteen energiapakettiin sisällytettyyn kolmansia maita koskevaan lausekkeeseen ja tukee sitä voimakkaasti;

18.   toistaa, että terrorismi, epädemokraattisten ja terroristijärjestöjen käyttämänä keinona, muodostaa yhden EU:n turvallisuuden pääuhista, ja on tyytyväinen terrorismin torjunnasta vastaavan EU:n koordinaattorin ponnisteluihin terrorismin torjuntaa koskevan EU:n strategian täytäntöönpanon vahvistamiseksi; panee merkille, että terrorismin torjunnassa on kunnioitettava kaikin tavoin demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisia arvoja, jotka on suojattava läheisessä yhteistyössä kansainvälisten kumppaneiden kanssa sekä Yhdistyneiden Kansakuntien vahvistaman strategian mukaisesti; katsoo, että terrorismin tehokkaan torjunnan on oltava keskeisenä painopisteenä EU:n ja kolmansien maiden välisissä suhteissa;

19.   korostaa siirtolaisuuden järjestelmällisen hallinnan merkitystä; katsoo siksi, että on erittäin tärkeää turvata alkuperämaiden ja kauttakulkumaiden välinen yhteistyö ja tukea sitä soveltamalla myönteiseen ehdollisuuteen perustuvaa politiikkaa; huomauttaa, että on torjuttava laitonta maahanmuuttoa ja ryhmiä, jotka harjoittavat sen turvin ihmiskauppaa;

20.   toistaa, että maailmanlaajuisen hallinnon, kansainvälisten instituutioiden ja kansainvälisen oikeuden arvojen vahvistaminen on edelleenkin keskeistä Euroopan unionin ulkoisessa toiminnassa; korostaa tältä osin YK:n perustavaa roolia tehokkaan monenvälisen toiminnan tukijana ja painottaa, että unionin on yhdessä kehotettava kumppaneitaan kehittämään ja lujittamaan edelleen demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota vauraan ja turvallisen maailman yhteisenä perustana; vahvistaa sitoutuneensa YK:n vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen, erityisesti köyhyyden maailmanlaajuiseen torjuntaan;

21.   katsoo, että maailmanlaajuisen hallinnon kehittämisessä on kiinnitettävä erityistä huomiota valtioiden omistamien sijoitusyhtiöiden ja muiden vastaavien valtion omistamien taloudellisten toimijoiden asemaan ja että niitä olisi kannustettava toimimaan mahdollisimman avoimesti ja vastuuvelvollisesti;

22.   katsoo, että EU:n on ponnisteltava enemmän politiikkansa tehostamiseksi ja vahvistamiseksi, jotta demokratiaa tuettaisiin maailmanlaajuisesti; katsoo siksi, että tällaiselle tuelle on annettava keskeinen asema YUTP:ssä ja että on varmistettava EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden toimien johdonmukaisuus;

23.   korostaa tarvetta panna kolmansien maiden kanssa tehdyissä sopimuksissa tehokkaasti täytäntöön ihmisoikeuslausekkeita ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä sekä terrorismin torjuntaa koskevia säännöksiä ja sisällyttää niihin energian toimitusvarmuutta koskeva lauseke EU:n ulkopolitiikan johdonmukaisuuden ja vaikuttavuuden varmistamiseksi;

24.   korostaa, että on jatkettava joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevan EU:n strategian toimeenpanoa kansainvälisellä tasolla, toimittava aktiivisesti nykyisen asevalvonta- ja aseidenriisuntajärjestelmän säilyttämiseksi, erityisesti täydellisen ydinkoekieltosopimuksen voimaantulon saavuttamiseksi, ja toimittava kemiallisia aseita koskevan yleissopimuksen johdonmukaista toimeenpanoa ja kattavaa valvontaa varten ja rypälepommien kansainväliseksi kieltämiseksi ja maamiinojen kieltämistä koskevan Ottawan yleissopimuksen yleiseksi soveltamiseksi, ja korostaa, että on tuotava vahvemmin esiin aloitteita pienasekaupan ja muiden aseidenriisunta-aloitteiden ja ydinaseiden leviämisen estämiseen liittyvien näkökohtien valvomiseksi ja vahvistettava ydinaseiden leviämisen estämistä koskevia monenvälisiä sopimuksia ja hankittava tarvittavat varat EU:n joukkotuhoasestrategian täytäntöönpanemiseksi; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan myönteisen ja vaikuttavan aseman Geneven aseidenriisuntakonferenssin nykyisen lukkiutuneen tilanteen ratkaisemiseksi ja toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että neuvottelut johtavat syrjimättömään, monenväliseen, kansainväliseen ja käytännössä todennettavissa olevaan sopimukseen, jolla kielletään halkeamiskelpoisen materiaalin tuottaminen ydinaseita varten;

Maantieteellisiä alueita koskevat painopisteet vuonna 2008

25.   on sitä mieltä, että unionin laajentumisprosessi, joka perustuu EU:n perustamissopimuksen 49 artiklaan, on edelleenkin keskeinen ulkopolitiikan painopiste ja että sen on perustuttava unionin valmiuteen ottaa vastaan uusia jäsenvaltioita (ottaen huomioon laajentumisen vaikutukset sen toimielimiin, sen taloudellisiin resursseihin ja sen valmiuksiin toteuttaa poliittisia tavoitteitaan);

26.   katsoo, että Länsi-Balkanin vakauden on oltava EU:n keskeinen tavoite vuonna 2008 neuvoston vuosittaisessa selvityksessään 2006 esittämän näkemyksen mukaisesti; pitää sen vuoksi äärettömän tärkeänä, että ryhdytään lisätoimiin Länsi-Balkanin tuomiseksi lähemmäs EU:ta muun muassa ottamalla käyttöön viisumivapausjärjestelyjä, tehostamalla alueellista yhteistyötä sellaisilla osa-alueilla kuten kauppa, liikenne, energia ja Länsi-Balkanin maiden osallistuminen yhteisön ohjelmiin; uskoo, että tähän liittyvien taloudellisten ja sosiaalisten kysymysten vahvempi korostaminen voisi helpottaa ja tukea kyseisiä maita näiden valmistautuessa liittymään EU:hun Thessalonikin toimintasuunnitelman mukaisesti; korostaa, että kansalaisyhteiskunta on otettava mukaan liittymisprosessiin;

27.   on sitä mieltä, että Serbian kanssa käytävää vuoropuhelua on tehostettava ja että on toteutettava konkreettisia toimenpiteitä kyseisen valtion EU:hun liittymistä koskevien mahdollisuuksien vahvistamiseksi uudelleen; pitää vakautus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittamista konkreettisena askeleena kohti Serbian liittymistä EU:hun; kannattaa oleellista tukea, vastavuoroisten sitoumusten täytäntöönpanoa ja yhteistyötoimia, viisumivapaussuunnitelma mukaan luettuna; painottaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota suhteiden vahvistamiseen kaikkien demokraattisten voimien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa yhteisen edun mukaisilla alueilla; katsoo, että EU:n olisi kehitettävä asianmukaisia toimintatapoja ja käynnistettävä soveltuvia menettelyjä Serbian eristymisen välttämiseksi;

28.   viittaa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 18. helmikuuta 2008 antamiin päätelmiin, joissa neuvosto pani merkille Kosovon parlamentin antaneen 17. helmikuuta 2008 päätöslauselman Kosovon itsenäiseksi julistamisesta ja joissa neuvosto totesi myös, että jäsenvaltiot päättävät suhteistaan Kosovoon oman kansallisen käytäntönsä ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

29.   katsoo, että Kosovossa toteutettavalla Euroopan unionin oikeusvaltio-operaatiolla (EULEX) on Ahtisaaren suunnitelman mukaisesti turvattava kansallisten vähemmistöjen edut alueen monietnisen luonteen säilyttämiseksi, luottamuksen rakentamiseksi etnisten yhteisöjen välille, kulttuuri-, uskonto- ja historiaperinnön suojelemiseksi, oikeusvaltion lujittamiseksi ja talouskehityksen edistämiseksi; toteaa, että näiden ponnistelujen johtaminen paikallisesti varmistaa siirtymävaiheen onnistumisen ja Kosovon kestävän sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen kehityksen; ilmaisee huolestumisensa siitä, että neuvottelut vastuun siirrosta Yhdistyneiden Kansakuntien väliaikaiselta Kosovon-siviilioperaatiolta (UNMIK) EULEX:lle ovat pysähtyneet; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan yhteisiä toimia YK:ssa sen varmistamiseksi, että operaatio EULEX tunnustetaan osaksi kansainvälistä siviililäsnäoloa Kosovossa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 (1999) mukaisesti;

30.   korostaa, että EU:n olisi valvottava entistä perusteellisemmin vähemmistöjen tilannetta kaikissa Länsi-Balkanin maissa, jotta voitaisiin varmistaa kaikkien vähemmistöryhmien ja heidän oikeuksiensa tehokas suojeleminen, ja katsoo, että tällä alalla olisi edistyttävä jatkuvasti EU:n normien mukaisesti; katsoo, että olisi hyödynnettävä Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuotta 2008 keskinäisen ymmärryksen ja suvaitsevaisuutta tähdentävän koulutuksen edistämiseksi;

31.   korostaa lisäksi, että Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) lujittamista on pidettävä yhtenä vuoden 2008 tärkeimmistä tavoitteista ja että sen on johdettava naapureidemme osalta omaksuttavaan eriytyneempään lähestymistapaan, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon niiden odotukset ja unionin strategiset edut; katsoo, että tällaisessa parannetussa politiikassa on hyödynnettävä paremmin ja laajemmin käytettävissä olevia yhteisön välineitä;

32.   korostaa, että ratkaisemattomien konfliktien esiintyminen Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvissa valtioissa on vakava uhka EU:n ulkorajojen turvallisuudelle ja Euroopan naapuruuspolitiikan tehokkaalle täytäntöönpanolle; korostaa, että vuoden 2007 laajentumisen jälkeen EU:n rajat ovat entistä lähempänä konfliktialueita; kehottaa siksi EU:ta osallistumaan aktiivisemmin ja kattavammin käynnissä oleviin ponnisteluihin näiden konfliktien, erityisesti Transnistrian alueella Moldovan tasavallassa käynnissä olevan konfliktin ratkaisemiseksi kansainvälisen oikeuden ja alueellisen koskemattomuuden periaatteiden mukaisesti, ja kehottaa myös EU:ta osallistumaan tiiviimmin konfliktien hallintaan;

33.   katsoo, että unionin on tässä yhteydessä keskityttävä kehittämään taloudellista yhteistyötä, poliittista vakautta ja demokratiaa alueellisen yhteistyön kolmella keskeisellä alueella, joita ovat Välimeri, Itämeri ja Mustameri, hyödyntämällä niiden alueiden yhteistyörakenteita ja vahvistamalla institutionaalisen ja alueellisen politiikan synergiaa sekä avustamalla kyseisten alueiden maita niiden yhdentymisprosessissa; on tyytyväinen 13. ja 14. maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston ilmaisemaan aikeeseen edistää Barcelonan prosessia; korostaa jälleen, että Euro-Välimeri-alueella on saavutettava kouriintuntuvia tuloksia, joilla edistetään ihmisoikeuksien kunnioittamista ja taloudellista ja sosiaalista kehitystä Välimeren etelärannikon valtioissa ja joissa kiinnitetään paremmin huomiota energiaa ja ympäristöä koskeviin haasteisiin;

34.   korostaa, että Mustanmeren ja Itämeren alueilla on strateginen merkitys unionille ja että ne sen vuoksi ansaitsevat yhtenäisemmän lähestymistavan samaan tapaan kuin Välimeren alue; kehottaa neuvostoa ja komissiota vahvistamaan alueellista yhteistyötä Mustanmeren ja Itämeren alueen kanssa; katsoo, että yhtäläinen huomio ja tasapaino näiden kolmen tärkeän alueen välillä voitaisiin parhaiten varmistaa luomalla uusia organisatorisia rakenteita Mustanmeren ja Itämeren alueellista yhteistyötä varten sekä lujittamalla suhteita olemassa oleviin monenvälisiin edustajakokouksiin, kuten Mustanmeren taloudellisen yhteistyön parlamentaariseen edustajakokoukseen;

35.   korostaa tarvetta vahvistaa transatlanttista liittoa ja tehostaa kontakteja Yhdysvaltojen kanssa muun muassa edistyneemmällä ja kattavammalla transatlanttisella kumppanuussopimuksella, jonka mahdollisuuksia olisi hyödynnettävä täysimääräisesti ja johon pitäisi kuulua kuuleminen ja yhteistyö yhteistä etua koskevissa asioissa, sekä seuraavilla aloilla: konfliktien ehkäisy siviilikeinoin, kansainvälinen oikeusjärjestys, rauha ja aseistariisunta, kestävä kehitys ja köyhyyden torjuminen; on tyytyväinen transatlanttisen talousneuvoston perustamiseen; korostaa parlamentaarisen ulottuvuuden merkitystä lainsäätäjien transatlanttisessa vuoropuhelussa sekä tarvetta käydä Yhdysvaltojen kongressin kanssa tiiviimpää vuoropuhelua EU:n ja Yhdysvaltain välisistä suhteista, Naton tulevaisuudesta ja YK:n uudistuksesta;

36.   pitää erittäin tärkeänä, että unioni tarkistaa vuonna 2008 suhteitaan Venäjään; katsoo, että näiden suhteiden pitäisi perustua tasapainoiseen kumppanuuteen, jonka avulla voidaan käsitellä maailmanlaajuisia haasteita, kuten joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä, alueellista turvallisuutta ja energian toimitusvarmuutta sekä edistää demokratian, ihmisoikeuksien suojelun, vapaakaupan ja etenkin oikeusvaltion kunnioittamisen lujittumista; muistuttaa, että aidon kumppanuuden on perustuttava kaikkien jäsenvaltioiden yhtäläiseen kohteluun sekä hyviin suhteisiin naapurivaltioiden kanssa, avoimuuteen ja vastuunalaisuuteen; pyytää jäsenvaltioita koordinoimaan suhteita Venäjän federaatioon unionin yhteisten etujen pohjalta; kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että mahdollisia tulevia sopimuksia koskevassa mandaatissa paitsi korostetaan näitä yhteisiä etuja myös vahvistetaan mekanismit sen täytäntöönpanon seuraamiselle;

37.   kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan työtään sekä Lähi-idän kvartetin puitteissa että paikan päällä israelilaisten ja palestiinalaisten välisten neuvottelujen edistämiseksi niin, että saataisiin aikaan kahteen turvalliseen ja elinkelpoiseen valtioon perustuva kokonaisvaltainen, kestävä ja oikeudenmukainen rauhanratkaisu Annapolis-suunnitelman sitoumusten mukaisesti, ja toivoo, että Annapolis-suunnitelmaan sisältyviä konkreettisia toimenpiteitä noudatetaan; katsoo, että unionin on maksimoitava taloudellinen, kaupallinen ja poliittinen vaikutusvaltansa molempiin osapuoliin rauhanomaisen ratkaisun saavuttamiseksi ja että unionilla on oltava asianomaisilla foorumeilla omaa taloudellista ja poliittista panostaan vastaava asema;

38.   katsoo, että ydinsulkusopimuksen mukainen ydinsulkujärjestelmä on suuressa vaarassa, ja kehottaa neuvostoa ja erityisesti niitä kahta jäsenvaltiota, joilla on ydinaseita, ehdottamaan ydinsulkusopimuksen VI artiklan mukaisten aseidenriisuntaa koskevien velvollisuuksien täytäntöönpanoa koskevaa eurooppalaista aloitetta, varsinkin kun otetaan huomioon ydinsulkusopimuksen tarkistamiskonferenssin järjestäminen vuonna 2010; vastustaa voimakkaasti joukkotuhoaseiden valmistusta ja levittämistä, ja ottaa huomioon, että niistä on tulossa todellisuutta yhä useammassa valtiossa, koska on mahdotonta erottaa selvästi toisistaan ydinteknologian käyttäminen energiatarkoituksiin ja sen käyttäminen aseiden tuottamiseen; viittaa tässä yhteydessä erityisesti Iranin ydinohjelman epäselviin tavoitteisiin; vetoaa Iraniin, jotta se olisi aktiivisen avoin suhteissaan Kansainväliseen atomienergiajärjestöön (IAEA) ja yrittäisi rakentaa uudelleen luottamuksen kansainväliseen yhteisöön; kehottaa YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä viemään Iranin kysymyksen uudelleen IAEA:n käsiteltäväksi ja käynnistämään neuvottelut ilman ennakkoehtoja; kehottaa jäsenvaltioita kieltämään ydinteknologian kaiken viennin valtioihin, jotka eivät ole ratifioineet ydinsulkusopimuksen lisäpöytäkirjoja;

39.   katsoo, että EU voi rakentaa luottamusta niissä valtioissa, joihin sillä ei ole sopimussiteitä tai joiden kanssa sopimussiteet ovat rajoitettuja, edistämällä ihmistenvälisiä yhteyksiä, kuten hyödyntämällä ystävyyskaupunkialoitteita tai Erasmus Mundus -ohjelmia;

40.   odottaa, että Keski-Aasian strategia pannaan täytäntöön nopeasti ja kattavasti;

41.   toistaa, että kansainvälisen solidaarisuuden, vakauden ja rauhan sekä inhimillisen kehityksen, demokratia- ja talouskehityksen, oikeusvaltion periaatteiden ja huumausaineiden torjumisen edistämisen on edelleenkin oltava yksi EU:n Afganistanin-politiikan painopisteistä vuonna 2008; korostaa tarvetta palauttaa turvallisuus Afganistaniin, mikä ei ole mahdollista pelkästään sotilaallisin keinoin; korostaa, että tätä varten on aivan yhtä tärkeää vahvistaa poliisivoimia oikeusvaltion vakiinnuttamiseksi ja kehitysyhteistyötoimien lisäämiseksi; panee huolestuneena merkille, että huumeiden tuotanto on vähitellen lisääntynyt ja että Afganistanista on jälleen kerran tullut yksi maailman suurimmista tuottajista; on tyytyväinen Euroopan unionin poliisioperaation (EUPOL) toteuttamiseen Afganistanissa ja kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan sen käyttöön kokeneita ja hyvin valmistautuneita työntekijöitä ja myöhemmin mahdollisesti laajentamaan kyseistä operaatiota; on huolestunut siitä, että riittämätön koordinointi niin kansainvälisen yhteisön keskuudessa (varsinkin EU:n ja Naton välillä) kuin suhteissa Afganistanin viranomaisiin heikentää vakavalla tavalla paikan päällä toteutettavien toimien vaikuttavuutta; vetoaa kaikkiin osapuoliin, jotta ne pyrkisivät parantamaan tilannetta; on tältä osin tyytyväinen siihen, että Kai Eide on nimitetty YK:n pääsihteerin erityisedustajaksi Afganistanissa;

42.   suosittelee, että vuonna 2008 syvennetään poliittisia ja taloudellisia suhteita Kiinaan, mikäli demokratian ja ihmisoikeuksien alalla saavutetaan huomattavaa edistymistä ja Kiina ottaa huomioon EU:n syvän huolestuneisuuden Kiinan toimista Tiibetissä ja että näistä kysymyksistä käydään rakentavaa vuoropuhelua viranomaisten kanssa varsinkin Pekingin olympialaisten lähestyessä; pyytää Kiinaa kehittämään edistykseen tähtäävän kattavan lähestymistavan maan uudistamiseen niin, että sen eri kansoja ja kulttuuriperinteitä kunnioitetaan entistä tehokkaammin; pahoittelee tässä yhteydessä merkittävien tulosten puutetta EU:n ja Kiinan välillä käytävässä ihmisoikeuksia koskevassa vuoropuhelussa;

43.   suosittelee, että vuonna 2008 syvennetään poliittisia ja taloudellisia suhteita Kaakkois-Aasian valtioiden liittoon (ASEAN) demokratian ja ihmisoikeuksien alalla saavutetun huomattavan edistymisen perusteella; tunnustaa ASEANin vahvistuvan roolin alueellista vakautta ja vaurautta edistävänä voimana; uskoo, että EU:lla ja ASEANilla on merkittäviä mahdollisuuksia yhteistyön lisäämiseen osittain siksi, että ASEAN on edistynyt alueellisessa yhdentymisessä sekä demokratian ja ihmisoikeuksien alalla; on edelleen erityisen huolestunut Burman tilanteesta;

44.   painottaa tarvetta ryhtyä vuoden 2008 aikana tehokkaisiin jatkotoimiin joulukuussa 2007 Lissabonissa pidetyssä EU:n ja Afrikan huippukokouksessa tehtyjen päätösten perusteella; on tässä yhteydessä tyytyväinen siihen, että Addis Abebaan on perustettu EU:n erityisedustajan ja Afrikan unionissa sijaitsevan Euroopan komission lähetystön päällikön kaksoisvirka; katsoo tältä osin, että EU:n on yhdessä YK:n kanssa pyrittävä kaikin tavoin vahvistamaan Afrikan unionin rauhanrakentamis- ja rauhanturvaamisvalmiuksia; on tässä yhteydessä tyytyväinen EU:n turvallisuusalan uudistusoperaatioihin Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Guinea-Bissaun tasavallassa ja kehottaa käyttämään koordinoidusti sekä YUTP:tä että yhteisön välineitä, kuten vakautusvälinettä;

45.   odottaa, että toukokuussa 2008 Limassa järjestettävä EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden viides huippukokous johtaa esitetyn alueiden välisen assosioitumisen sisällön syvenemiseen, kuten parlamentin ehdottaman alueiden välisen solidaarisuusrahaston perustamiseen, ja että EU:n neuvottelut Mercosurin, Andien yhteisön ja Keski-Amerikan kanssa tehtävästä assosiaatiosopimuksesta saadaan ajoissa päätökseen vuoden 2008 loppuun mennessä;

46.   kiinnittää huomiota erilaisia kiinnostavia maantieteellisiä alueita koskeviin kattaviin päätöslauselmiinsa ja mietintöihinsä, sillä ne edistävät tärkeällä tavalla keskustelua siitä, miten tällaisia maantieteellisiä alueita koskevaa EU:n politiikkaa on kehitettävä;

47.   suosittelee, että unioni vahvistaa poliittista vuoropuheluaan kolmansien maiden ja alueiden kanssa ja etenkin tärkeimpien kumppaniensa kanssa; muistuttaa tältä osin, että tärkeänä ja täydentävänä välineenä unionin suhteissa kolmansiin maihin ja alueisiin on parlamentaarinen diplomatia, jota harjoitetaan lähinnä kolmessa tärkeimmässä monenvälisessä parlamentaarisessa yhteiskokouksessa: AKT:n ja EU:n yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa, Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisessa edustajakokouksessa (EuroMed) ja EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisessa edustajakokouksessa (EuroLat); sitoutuu perustamaan vuoteen 2009 mennessä EU:n ja itäisen naapuruuspolitiikan parlamentaarisen edustajakokouksen (Euro–Nest) tehostaakseen Euroopan parlamentin ja ENP-politiikan itäiseen osioon osallistuvien maiden välisen poliittisen kumppanuuden parlamentaarista ulottuvuutta;

48.   kehottaa toistamiseen YK:n turvallisuusneuvostoon kuuluvia EU:n jäsenvaltioita toimimaan koordinoidummin, jotta unionin kansainväliset toimet olisivat tehokkaampia, ja toimimaan pitkällä aikavälillä sen puolesta, että EU:lle saadaan paikka turvallisuusneuvostossa YK:n järjestelmän huomattavan uudistuksen puitteissa; pyytää niitä YK:n turvallisuusneuvoston pysyviä jäseniä, jotka ovat jäsenvaltioita, tekemään tiiviimpää yhteistyötä niiden jäsenvaltioiden kanssa, jotka eivät ole pysyviä jäseniä;

YUTP:n tehokkuus, johdonmukaisuus ja näkyvyys

49.   on tyytyväinen Lissabonin sopimuksen tuomiin parannuksiin ulkoisessa toiminnassa, YUTP:ssä ja ETPP:ssä, jonka on määrä muuttua YTPP:ksi; katsoo, että uusi sopimus tehostaa merkittävästi unionin ulkoisia toimia ja sen roolia kansainvälisissä suhteissa ja että se lisää unionin näkyvyyttä ja nostaa sen profiilia ja vahvistaa samalla sen valmiuksia toimia tehokkaasti kansainvälisissä yhteyksissä;

50.   toivoo, että Lissabonin sopimus ratifioidaan pikaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, jotta se voisi tulla voimaan riittävän ajoissa; onnittelee niitä jäsenvaltioita, jotka ovat jo ratifioineet Lissabonin sopimuksen;

51.   on tyytyväinen YUTP:tä koskevan unionin toimielinkehyksen parantamiseen, joka on tapahtunut lähinnä:

52.   on tyytyväinen unionin ulkoisen toimintakentän laajenemiseen, kuten uuden oikeusperustan ja uusien toimintavälineiden tarjoamiseen YUTP:hen liittyville osa-alueille, kuten selkeän oikeusperustan vahvistaminen ENP:lle, yhden ainoan oikeushenkilöyden perustaminen unionille, kolmansille maille tarjottava kiireellinen talousapu, humanitaarinen apu, muihin kuin valtiollisiin yhteisöihin kohdistuvat pakotteet, avaruuspolitiikka, energian toimitusvarmuus, ilmastonmuutoksen torjuminen, kansainvälisen terrorismin ehkäiseminen ja henkilötietojen suojaaminen;

53.   korostaa, että on taattava politiikan johdonmukaisuus unionin ulkoisissa toimissa, erityisesti YUTP:n, YTPP:n ja kehitys- ja kauppapolitiikan välillä; korostaa tässä yhteydessä tärkeää asemaa, joka korkealla edustajalla ja Euroopan ulkosuhdehallinnolla olisi oltava johdonmukaisen politiikan toteuttamisessa;

54.   muistuttaa, että unionin oikeushenkilöyden vahvistaminen herättää kysymyksiä unionin asemasta kansainvälisissä organisaatioissa, kuten YK:ssa; katsoo, että unionilla on tulevaisuudessa oltava YK:ssa omaa taloudellista ja poliittista panostaan vastaava asema;

Lissabonin sopimus ja sen vaikutus neuvoston, parlamentin ja komission välisiin suhteisiin YUTP/YTPP-kysymyksissä sekä YUTP:n/YTPP:n parlamentaariseen valvontaan

55.   pitää ratkaisevan tärkeänä mahdollisimman tiiviin yhteistoiminnan perustamista Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, korkean edustajan ja kiertävää puheenjohtajuutta hoitavien maiden välille sen varmistamiseksi, että näiden erilaiset tehtävät edistävät osaltaan YUTP:n johdonmukaisuutta ja tehokkuutta;

56.   kehottaa neuvostoa vastaamaan kouriintuntuvalla tavalla toiveisiin ja huolenaiheisiin, jotka on esitetty parlamentin virallisissa selonteoissa, erityisesti päätöslauselmissa, jotka koskevat ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia;

57.   kehottaa neuvostoa tutkimaan, miten sen seuraamuspolitiikka vaikuttaa tiettyihin hirmuvaltoihin, kuten Mugaben hallintoon Zimbabwessa ja sotilasjunttaan Burmassa, ja kehottaa sitä toteuttamaan toimenpiteitä seuraamuspolitiikan vaikuttavuuden parantamiseksi, mukaan luettuna tarvittavat mekanismit kyseisten seuraamusten täysimääräiseksi valvomiseksi ja täytäntöönpanemiseksi;

58.   kehottaa tulevaa korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa pohjaamaan työnsä kokemuksiin, joita on saatu korkean edustajan ja ulkosuhdekomissaarin säännöllisistä esiintymisistä parlamentin täysistunnoissa ja ulkoasiainvaliokunnan kokouksissa sekä käytäntönä olevista epävirallisista kokouksista, jotta parlamentin ja sen toimivaltaisten elinten kuulemisesta voitaisiin kehittää säännöllinen, järjestelmällinen ja pysyvä käytäntö ja jotta parlamentti otettaisiin mukaan päätöksentekoprosessiin YUTP:n tärkeimpien valintojen avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden tehostamiseksi; huomauttaa, että korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan tuleva virka saa oikeutuksensa suoraan Euroopan parlamentilta;

59.   korostaa lisäksi, että myös neuvoston ja parlamentin välisiä suhteita on tarkasteltava uudelleen, jotta niissä voitaisiin ottaa huomioon tulevan YTPP:n merkittävät uudistukset ja parlamentin valvontavaltuuksien vahvistuminen Länsi-Euroopan unionin jäljellä olevien toimivaltuuksien siirryttyä EU:lle; on tässä yhteydessä tyytyväinen säännöksiin, joiden nojalla Euroopan parlamentin on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä kansallisten parlamenttien kanssa;

60.   pyytää, että parlamentin ja neuvoston välillä tehdään Lissabonin sopimuksen voimaantulon yhteydessä toimielinten sopimus, jossa määritellään niiden työskentelysuhteet ulkoisen toiminnan alalla, myös luottamuksellisten tietojen jakamisessa; pyytää, että komission ja parlamentin välinen puitesopimus saatetaan ajan tasalle, jotta siinä voitaisiin ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen määräykset;

61.   pyytää, että tuleva korkea edustaja / komission varapuheenjohtaja astuu virkaan yhdessä uuden komission kanssa 1. marraskuuta 2009, että löydetään väliaikainen ratkaisu Lissabonin sopimuksen voimaantulon ja vuoden 2009 marraskuun 1. päivän väliselle ajalle ja että parlamentin mielipide otetaan täysin huomioon Eurooppa-neuvoston nimittäessä komission puheenjohtajan suostumuksella ensimmäisen korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan sekä kaikkien muiden väliaikaisten nimitysten yhteydessä; pitää tässä yhteydessä tarpeellisena, että korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan nimitystä varten perustetaan tilapäinen kuulemismenettely, josta vastaa ulkoasiainvaliokunta;

62.   painottaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisella on huomattava vaikutus EU:n ulkosuhteisiin; korostaa avoimuuden ja demokraattisuuden tarvetta tässä prosessissa; muistuttaa oikeudestaan tulla Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 27 artiklan 3 kohdan perusteella, sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella, kuulluksi Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisesta; pyytää päästä täysin mukaan tältä osin tehtävään valmistelutyöhön; viittaa laadintavaiheessa olevaan mietintöön tästä aiheesta; toivoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen selventää EU:n erityisedustajia koskevia kriteerejä sekä heidän nimittämistään ja arvioimistaan, mukaan luettuna heidän tehtäviensä määritteleminen ja tavoitteet, heidän toimikautensa pituus sekä koordinointi ja täydentävyys Euroopan komission lähetystöihin verrattuna;

63.   kehottaa tulevaa korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa sekä neuvostoa ja komissiota lisäämään yhteistyötä nykyisten monenvälisten parlamentaaristen yhteiskokousten kanssa (AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous, EuroMed, EuroLat ja perustamisensa jälkeen Euro-Nest); yhteiskokouksissa unionin parlamentaarikot tapaavat joitakin tärkeimmistä kollegoistaan, ja tästä saadaan selvästi lisäarvoa unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuudelle ja tehokkuudelle;

64.   katsoo, että parlamentaarinen valvonta on ratkaisevan tärkeää ETPP:n kannalta; kehottaa tältä osin poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteaa (PTK) luomaan yhdessä Euroopan parlamentin kanssa mekanismin, joka koskee luottamuksellisia tietoja kehittymässä olevista kriiseistä tai kansainväliseen turvallisuuteen vaikuttavista tapahtumista ja joka vastaa useiden jäsenvaltioiden kansallisissa parlamenteissa nykyisin käytössä olevia mekanismeja, jotka – tietojen luottamuksellisuustason mukaan – vaihtelevat suljetuin ovin järjestettävistä komiteoiden kokouksista PTK:n ja asiasta vastaavista valiokunnista ja alivaliokunnista nimitettyjen jäsenten välisiin kokouksiin;

65.   katsoo, että ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan on voitava osallistua jäsenvaltioiden ulkoasiainministerien epävirallisiin kokouksiin (Gymnich-kokouksiin), sillä se on jo vakiintunut käytäntö muilla politiikanaloilla järjestettävissä neuvoston epävirallisissa kokouksissa;

66.   korostaa tarvetta varmistaa, että Euroopan puolustusvirasto toteuttaa toimensa vastuullisesti ja läpinäkyvästi;

YUTP:n/YTPP:n rahoitus Lissabonin sopimuksen perusteella

67.   panee tyytyväisenä merkille, että Lissabonin sopimus on vahvistanut parlamentin budjettivaltuuksia kaikissa, myös Euroopan ulkosuhdehallintoa koskevissa EU:n menoissa, mikä tekee parlamentista yhdenvertaisen neuvoston kanssa, ja poistanut eron pakollisten ja ei-pakollisten menojen välillä sekä tehnyt monivuotisesta rahoituskehyksestä oikeudellisesti sitovan;

68.   pitää valitettavana, että järjestelyt YTPP:n toimintojen nopeaksi rahoittamiseksi EU:n talousarvion ulkopuolelta ovat tarpeettoman monimutkaisia; vaatii, että kaikki unionin ulkoiset toimet (myös tulevaan YTPP:hen liittyvät toimet, ei kuitenkaan sotilasmenoja) on rahoitettava tulevaisuudessa EU:n yhteisestä talousarviosta;

69.   korostaa tältä osin, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siviilikriisinhallinnan seurantaan, missä yhdistetään neuvoston, komission ja jäsenvaltioiden voimavarat ja eri vastuualueet, mahdollisimman tehokkaan ja hyvin koordinoidun hallinnan varmistamiseksi;

70.   tunnustaa edellä mainitussa 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten sopimuksessa säädettyjen ulkoasiainvaliokunnan ja budjettivaliokunnan puheenjohtajiston ja PTK:n puheenjohtajan välisten yhteisten neuvottelukokousten hyödyllisyyden; kannattaa samalla ajatusta siitä, että ulkoisesta toiminnasta vastaavien parlamentin valiokuntien puheenjohtajat ja/tai esittelijät otetaan mukaan uuden talousarviomenettelyn uuden sovittelukomitean toimintoihin, jos tämän katsotaan olevan välttämätöntä vuotuisen menettelyn yhteydessä;

71.   pyytää, että noudatetaan mainitun 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen ajatusta vuoropuhelun käymisestä neuvoston ja parlamentin välillä velvoittamalla neuvosto tiedottamaan parlamentille etukäteen kaikista päätöksistä, joihin liittyy YUTP-menoja;

72.   katsoo, että YUTP:hen osoitettu 1 740 miljoonan euron budjettirahoitus vuosiksi 2007–2013 on riittämätön, jotta sillä voitaisiin saavuttaa EU:n päämäärät ja erityistavoitteet maailmanlaajuisena toimijana, mutta myöntää toisaalta, että YUTP:n toimiin vuodeksi 2008 osoitettu 285 miljoonan euron määräraha on osoitus merkittävästä edistymisestä aiempiin vuosiin verrattuna (125 miljoonaa euroa enemmän kuin vuonna 2007); korostaa, että tämän lisäyksen ohella neuvoston on toteutettava voimakkaampia toimenpiteitä parlamentaarisen valvonnan ja yhteistyön parantamisen osalta;

73.   aikoo esittää asiaa koskevassa tulevassa mietinnössään erityisiä ehdotuksia Euroopan ulkosuhdehallinnon rahoittamisesta ja sen talousarvion valvonnasta;

o
o   o

74.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Naton pääsihteerille sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle.

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1, sopimus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä 2008/371/EY (EUVL L 128, 16.5.2008, s. 8). (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0055. (3) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 309. (4) EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 334. (5) EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 396. (6) EUVL C 76 E, 27.3.2008, s. 95 ja Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0528. (7) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0262. (8) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 226 ja 235. (9) EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 670. (10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0350. (11) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0622. (12) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0483. (13) EUVL C 76 E, 27.3.2008, s. 106. (14) EUVL C 76 E, 27.3.2008, s. 100. (15) EUVL C 296 E, 6.12.2006, s. 123. (16) EUVL C 287 E, 24.11.2006, s. 176. (17) EUVL C 320 E, 15.12.2005, s. 253. (18) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0488. (19) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0481. (20) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0413. (21) Hyväksytyt tekstit P6_TA(2007)0537 ja hyväksytyt tekstit P6_TA(2007)0576. (22) S113/08, 14. maaliskuuta 2008. (23) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0612. (24) EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 753. (25) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0381. (26) EUVL C 317 E, 23.12.2006, s. 485. (27) EUVL C 317 E, 23.12.2006, s. 480. (28) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0538. (29) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0017. (30) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0482.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 Euroopan turvallisuusstrategian ja ETPP:n täytäntöönpanosta (2008/2003(INI))

P6_TA(2008)0255 A6-0186/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan turvallisuusstrategian (ETS),

–   ottaa huomioon Lissabonissa 13. joulukuuta 2007 allekirjoitetun Lissabonin sopimuksen,

–   ottaa huomioon 14. joulukuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2007 ja 10. joulukuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston kertomukset Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (ETPP),

–   ottaa huomioon 19. ja 20. marraskuuta 2007 neuvostossa pidetyn EU:n puolustus- ja kehitysyhteistyöministerien yhteisen kokouksen,

–   ottaa huomioon 19. ja 20. marraskuuta 2007 kokoontuneen neuvoston päätelmät turvallisuudesta ja kehityksestä sekä ETPP:sta,

–   ottaa huomioon ihmisten turvallisuutta käsittelevän työryhmän 8. marraskuuta 2007 julkistaman Madridin raportin,

–   ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin turvallisuusstrategiasta(1),

–   ottaa huomioon 16. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa(2),

–   ottaa huomioon Lissabonissa 9. joulukuuta 2007 hyväksytyn EU:n ja Afrikan yhteisen strategian ja kenraali Pierre-Michel Joanan nimittämisen Afrikan rauhanturvaamisvalmiuksia käsitteleväksi EU:n korkean edustajan erityisneuvonantajaksi 1. maaliskuuta 2008 alkaen,

–   ottaa huomioon 27. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa toteutettavasta ETPP-operaatiosta(3),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0186/2008),

A.   ottaa huomioon, että vuonna 2007 ja vuoden 2008 alussa neuvosto on tehnyt merkittäviä ETPP:n alaa ja ETS:n täytäntöönpanoa koskevia operatiivisia päätöksiä, mukaan luettuina:

B.   ottaa huomioon, että vuonna 2007 ja vuoden 2008 alussa ETPP-valmiuksia ja ETS:n täytäntöönpanoa kehitettiin myös muilla tavoin, mukaan luettuina:

C.   ottaa huomioon, että toisaalta vuonna 2007 ja vuoden 2008 alussa on edelleen todettu puutteita ETPP:n toiminnassa ja ETS:n täytäntöönpanossa, mukaan luettuina:

D.   ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus sisältää useita merkittäviä ETTP:n alan uudistuksia,

E.   ottaa huomioon, että päällekkäisyyksien välttämiseksi ja yhteentoimivuuden lisäämiseksi EU:ssa tarvitaan jatkuvia toimia, ja ottaa huomioon, että tässä yhteydessä kustannustehokkainta on puolustusvoimavarojen jakaminen ja yhteiskäyttö Euroopan puolustusvalmiuksien maksimoimiseksi,

1.   vahvistaaaiemmin ETS:n alasta ja ETPP:n alasta antamiinsa päätöslauselmiin sisältyvät johtopäätökset;

Lissabonin sopimus

2.   pitää myönteisenä Lissabonin sopimuksen allekirjoittamista, koska sillä otetaan käyttöön useita merkittäviä ETPP:n alaa koskevia uudistuksia, jotka koskevat erityisesti korkean edustajan viran vahvistamista, Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamista ja uutta keskinäistä puolustusapua koskevaa artiklaa, solidaarisuuslauseketta, puolustuksen alan pysyvää rakenteellista yhteistyötä sekä niin kutsuttujen Petersbergin tehtävien laajentamista; toivoo, että ratifiointiprosessi saadaan kaikissa jäsenvaltioissa päätökseen menestyksekkäästi ja ajoissa; onnittelee niitä jäsenvaltioita, jotka ovat jo ratifioineet Lissabonin sopimuksen; huomauttaa, että parlamentti täyttää voimassa olevan perussopimuksen velvoitteet ja seuraa tarkasti kaikkien uudistusten täytäntöönpanoa;

3.   pyytää asianomaisia jäsenvaltioita tutkimaan mahdollisuuksia siirtää Lissabonin sopimuksen mukaisen pysyvän rakenteellisen yhteistyön piiriin toiminnassa olevat monikansalliset joukot, mukaan luettuina Eurocorps, Eurofor, Euromarfor, Euroopan santarmijoukot, Espanjan ja Italian maihinnousujoukot, Euroopan ilmakuljetusjoukot, Eindhovenissa toimiva Euroopan ilmakuljetusten koordinointiyksikkö, Ateenassa toimiva monikansallinen merikuljetusten koordinointikeskus sekä kaikki asianmukaiset ETPP-operaatioiden joukot ja rakenteet, ja pyytää jäsenvaltioita myös tutkimaan siirtämisestä mahdollisesti aiheutuvia vaikutuksia;

ETS:n arviointi ja täydentäminen

4.   pyytää korkeaa edustajaa arvioimaan valkoisessa kirjassa ETS:n täytäntöönpanossa vuodesta 2003 lähtien saavutettua edistymistä ja mahdollisia puutteita, ETPP-operaatioista saadut kokemukset mukaan luettuina, turvallisuuden (ja terrorismin torjunnan) ulkoisten ja sisäisten näkökohtien välistä yhteyttä, rajojen ja kriittisen infrastruktuurin suojelua myös verkkohyökkäyksiltä, energian toimitusvarmuutta, joka muodostaa haasteen kansalaistoiminnalle sekä taloudelliselle, tekniselle ja diplomaattiselle toiminnalle, ratkaisemattomia aluekiistoja EU:n naapurialueilla, esimerkkeinä Transnistria, Abhaasia, Etelä-Ossetia ja Nagorno-Karabah, Afrikan mantereen humanitaarisia ja turvallisuushaasteita, ilmastonmuutosten ja luonnonkatastrofien vaikutusta pelastuspalveluihin ja ihmisten turvallisuuteen sekä joukkotuhoaseiden leviämistä; pyytää korkeaa edustajaa arvioimaan myös, vaikuttavatko nämä uhat, riskit ja haasteet suoraan Euroopan turvallisuuteen laajasti ymmärrettynä, vai onko niillä vain turvallisuuteen liittyvä ulottuvuus;

5.   pyytää korkeaa edustajaa sisällyttämään valkoiseen kirjaan ETS:n parantamista ja täydentämistä koskevia ehdotuksia, mukaan luettuna Euroopan yhteisten turvallisuusetujen määrittely ja ETPP-operaatioiden käynnistämisen kriteerit; pyytää korkeaa edustajaa määrittämään myös siviili- ja sotilasvoimavarojen uudet tavoitteet (mukaan luettuina komento- ja valvontarakenteet sekä kaikkien eurooppalaisten kriisinhallintatoimijoiden kuljetukset sekä ETPP-operaatioiden että katastrofiavun yhteydessä) sekä tutkimaan Lissabonin sopimuksen vaikutusta ETPP:n ja ehdotetun EU:n ja Naton uuden kumppanuuden kannalta;

6.   kehottaa korkeaa edustajaa puuttumaan myös valkoiseen kirjaan sisältyviin nk. varaumiin; katsoo, että vaikka kyseessä on kunkin jäsenvaltion suvereniteetin piiriin kuuluva kysymys, varaumia olisi lähennettävä eri jäsenvaltioiden lähettämien asevoimien turvallisuuden varmistamiseksi operaatioiden yhteydessä;

7.   katsoo, että mainittua valkoista kirjaa olisi käytettävä julkisuudessa käytävän laajemman poliittisen keskustelun perustana pääasiassa siksi, että ETS:ssa määritellään unionin perustana olevat arvot ja tavoitteet ja kuvataan se, mitä unioni edustaa; korostaa, että ETS:n tuleva arviointi on toteutettava suurempaa demokraattista vastuuvelvollisuutta noudattaen ja sen vuoksi tiiviissä yhteistyössä kaikkien EU:n toimielinten kanssa, Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit mukaan luettuina;

Turvallisuutta koskeva suora vuoropuhelu USA:n uuden hallituksen ja Kanadan kanssa

8.   korostaa, että Naton pitää olla sellainen transatlanttinen foorumi, jossa suurin osa EU:n jäsenvaltioista, USA ja Kanada käsittelevät turvallisuuskysymyksiä; kannustaa kuitenkin neuvostoa ja korkeaa edustajaa ryhtymään toimiin suoran turvallisuuskysymyksiä koskevan vuoropuhelun käymiseksi tulevan Yhdysvaltain hallituksen ja Kanadan hallituksen kanssa aloilla, joilla unionilla on toimivaltaa; ehdottaa, että vuoropuhelussa keskityttäisiin konkreettisiin asioihin, kuten lisäämään länsimaisten arvojen uskottavuutta terrorismin torjunnassa, vakauttamisessa ja jälleenrakentamisessa;

Siviilikriisinhallinta ja pelastuspalvelu

9.   pitää myönteisenä 1. tammikuuta 2008 käyttöönotettua siviilikriisinhallinnan uutta yleistavoitetta 2010, jossa otetaan huomioon aikaisemmista ETPP:n siviilioperaatioista saadut kokemukset;

10.   pitää myönteisenä siviilialan suunnittelu- ja toteutusvoimavaran perustamista neuvoston sihteeristöön, koska se toimii EU:n operaatioesikunnan siviilivastineena ja avustaa ja tukee ETPP:n siviilioperaatioiden suunnittelua ja täytäntöönpanoa ja varmistaa siten siviilikomentoketjun; vaatii, että mainitun tasapainon on toteuduttava myös siviili-sotilasyksikön roolissa ja hallintorakenteessa;

11.   kehottaa neuvostoa ja komissiota tutkimaan mahdollisuuksia löytää aiempaa asianmukaisempi järjestely, kuten Euroopan ulkosuhdehallinnon sisäinen erityisyksikkö, jotta voidaan varmistaa johdonmukainen ja kattava lähestymistapa siviilikriisinhallintaan, ylittää toimielinten välisiä jakolinjoja ja mahdollistaa siten EU:n sisäisten välineiden parempi koordinointi sekä EU:n ja sen ulkopuolisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen välinen yhteistyö;

12.   pyytää neuvostoa tarkistamaan välittömästi ETPP:n siviilioperaatioiden päätöksentekoa, rahoittamista ja käytännön toteuttamista Afganistanissa toimivien EUPOL-poliisijoukkojen epätyydyttävän suunnittelun ja käytön vuoksi, sekä esittämään konkreettisia ehdotuksia, joiden avulla mainitun tilanteen toistuminen voidaan välttää tulevaisuudessa;

13.   antaa tunnustusta jäsenvaltioiden pyrkimyksille lähettää henkilöstöä ETPP:n siviilioperaatioiden käyttöön pelastuspalvelun, valvonnan, EU:n erityisedustajien tukemisen sekä operaation tukemisen aloilla; panee kuitenkin merkille jatkuvat puutteet poliisioperaatioiden, oikeusvaltion tukemisen ja siviilihallinnon aloilla; korostaa sen merkitystä, että ETPP:n siviilioperaatioiden käyttöön annetaan pätevää ja korkeasti koulutettua henkilöstöä;

14.   kehottaa neuvostoa ja komissiota lisäämään yhteistyötään ETPP:n siviilioperaatioiden ja EU:n rajaoperaatioiden alalla, koska mainittujen toimielinten välinen toimivallan jako on epäselvä; katsoo, että Lissabonin sopimuksen mukaisen Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi helpotettava tätä tehtävää; uskoo kuitenkin, että toimivaltakiistoja saattaa esiintyä myös Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen, mikä vaatii korkean edustajan päätöksiä;

15.   kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan säännöllisesti henkilöstön saatavuuden ETPP:n siviilioperaatioihin sekä kokoamaan toimivaltaiset kansalliset viranomaiset yhteistoimintaan tarkoituksena laatia Suomen esimerkin mukaiset mahdollista osallistumista koskevat kansalliset toimintasuunnitelmat, mukaan luettuina sellaisten menettelyjen käyttöönotto, joilla varmistetaan mainittuihin operaatioihin osallistuneiden urakehitysmahdollisuudet, ja otetaan asianmukaisesti huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 (2000), joka koskee naisten edustusta konfliktien ennalta ehkäisemisen, hallinnan ja ratkaisun mekanismeissa; kehottaa lisäksi suunnittelemaan erityisen lasten suojelua koskevan koulutuksen EU:n lapsia ja aseellisia konflikteja koskevien suuntaviivojen mukaisesti;

16.   pitää konfliktien ratkaisun siviilivalmiuksien lujittamista tärkeänä; kehottaa näin ollen neuvostoa ja komissiota perustamaan EU:n siviilirauhanturvajoukot kriisinhallintaa ja konfliktien ennalta ehkäisemistä varten Euroopan parlamentin pyynnön mukaisesti;

17.   panee merkille arvokkaan siviilivalmiusryhmän käyttämättä jättämisen ja pitää valitettavana sitä, että siviilivalmiusryhmän asiantuntijoita on käytetty lähes yksinomaan yksittäisinä asiantuntijoina eikä ryhmän koulutuksen mukaisesti asiantuntijaryhmän muodossa;

18.   pitää myönteisenä yhteisön pelastuspalvelumekanismin perustamisesta 8. marraskuuta 2007 tehtyä neuvoston päätöstä 2007/779/EY, Euratom(4) ja pelastuspalvelun rahoitusvälineen perustamisesta 5. maaliskuuta 2007 tehtyä neuvoston päätöstä 2007/162/EY, Euratom(5), joiden tarkoituksena on parantaa pelastuspalveluavun käynnistämistä ja koordinointia EU:n alueella tai sen ulkopuolella sattuvien vakavien hätätilanteiden tapauksissa;

Ihmisten turvallisuus ja kehityspolitiikan turvallisuusulottuvuus

19.   muistuttaa neuvostoa siitä, että kansainvälisen oikeuden mukaisesti neuvosto on vastuussa siitä, että kaikki siviili- ja sotilashenkilöt koulutetaan kansainvälisten humanitaaristen normien mukaisesti, ja että neuvosto on vastuussa myös siitä, että asianmukaisia suuntaviivoja tarkistetaan ja kehitetään paikallisten väestöryhmien, kulttuurien ja miesten ja naisten välisten normien kunnioittamisen varmistamiseksi;

20.   muistuttaa ihmisoikeuksien ja sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamisen tärkeydestä ja vaatii nykyistä useampien naisehdokkaiden nimittämistä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP)/ETPP:n ylempiin johtotehtäviin, mikä koskee sekä EU:n erityisedustajien tehtäviä että ETPP-operaatioita yleensä;

21.   kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan pyrkimyksiään kohti rypäleammusten kansainvälistä kieltämistä ja edistämään menetelmiä räjähtämättä jääneiden taisteluvälineiden löytämiseksi ja tuhoamiseksi sekä tarjoamaan taloudellista ja teknistä tukea valtioille, joita asia koskee, ja kehottaa edistämään käynnissä olevien maamiinojen maailmanlaajuisen kiellon lujittamista, uraaniammusten maailmanlaajuista kieltämistä sekä maailmanlaajuista tavanomaisten aseiden siirtojen valvontaa koskevien neuvottelujen päätökseen saattamista; pitää tässä yhteydessä hämmentävänä sitä, että vaikka vuonna 2008 EU:n asevientiä koskevat käytännesäännöt ovat olleet voimassa kymmenen vuotta, ne eivät edelleenkään ole oikeudellisesti sitovia, minkä vuoksi hallitsematon asevienti EU:n jäsenvaltioista jatkuu myös niiden valtioiden hallituksille, joissa EU on käynnistämässä tai harkitsee ETPP-operaation käynnistämistä; panee lisäksi merkille vaaran, että aseita voidaan siirtää EU:n kautta kolmansiin maihin sellaisista jäsenvaltioista, joissa vientitarkastukset ovat löyhempiä, ja/tai kansainvälistä tuontitodistusta käytetään vastuuttoman joustavasti; korostaa sen vuoksi, että kaikkien jäsenvaltioiden on syytä noudattaa tiukimpia aseviennin valvonnan normeja, jotta voidaan estää EU:n aseiden käyttö konfliktien kiihdyttämiseen;

22.   toistaa huolensa pienaseiden ja kevyiden aseiden jatkuvasta leviämisestä, koska ne aiheuttavat tarpeetonta inhimillistä kärsimystä, kärjistävät aseellisia konflikteja ja epävakautta, edistävät terrorismia, vaarantavat kestävän kehityksen, hyvän hallintotavan ja oikeusvaltion periaatteen ja koska niitä voidaan käyttää vakavissa ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden loukkauksissa; katsoo, että pienaseiden ja kevyiden aseiden vähentämisen ja sen valvontastrategioiden asianmukainen integroiminen on otettava keskeiseksi osaksi kansainvälisiä ohjelmia, joiden tavoitteena on konfliktien ehkäiseminen ja konfliktien jälkeinen rauhanrakentaminen; kehottaa jäsenvaltioita neuvostoa ja komissiota vaikuttamaan hallituksiin, jotta ne sopisivat sitovista säännöksistä pienaseiden ja kevyiden aseiden valvomiseksi (välittäminen ja siirrot mukaan luettuina) kansainvälisen, alueellisen ja kansallisen lainsäädännön keinoin;

23.   korostaa, että Euroopan unionin on tehtävä aloite kansainvälisen asevalvontajärjestelmän vahvistamiseksi, jotta voidaan edistää tehokkaaseen monenvälisyyteen perustuvaa kansainvälistä järjestystä; toteaa myös, että pyrkimykset sisällyttää aseiden leviämisen estäminen Euroopan naapuruuspolitiikkaan ovat yhdenmukaisia sen strategisen yleistavoitteen kanssa, joka koskee turvallisuuden luomista Euroopan unionin naapurivaltioihin;

24.   katsoo, että aseistariisunnan, taistelijoiden kotiuttamisen ja uudelleen integroinnin yhteiskuntaan olisi oltava ETPP-operaatioiden olennainen osa, ja kehottaa neuvostoa tarvittaessa sisällyttämään ETPP-operaatioiden mandaattiin käytöstä poistettujen aseiden tuhoamisen tai turvallisen varastoinnin sekä välttämään niiden laitonta siirtämistä, mistä saatiin kielteisiä kokemuksia Naton monikansallisten vakauttamisjoukkojen (SFOR) ja EUFOR Althea -operaatioissa Bosniassa;

25.   pitää myönteisenä EU:n puolustus- ja kehitysministerien 19. marraskuuta 2007 pidettyä ensimmäistä yhteistä kokousta, joka merkittävällä tavalla arvioi uudelleen kehittyvien maiden ongelmia ja joka näin ollen paransi EU:n lyhyen aikavälin turvallisuuspolitiikan ja pitkän aikavälin kehityspolitiikan yhtenevyyttä ja johdonmukaisuutta suhteessa kehittyviin maihin; pitää myönteisenä myös 19. marraskuuta 2007 annettuja turvallisuutta ja kehitystä koskevia neuvoston päätelmiä ja erityisesti niihin sisältyvää konfliktien analysoinnin ja huomioon ottamisen korostamista ja kannustaa neuvostoa ja komissiota painokkaasti panemaan nämä päätelmät täytäntöön;

26.   katsoo, että EU:n on pidettävä ydinsulkusopimuksen 40-vuotispäivää 1. heinäkuuta 2008 tilaisuutena edistää ydinaseriisunnan tarvetta joukkotuhoaseiden leviämisen ehkäisemistä koskevassa strategiassaan ottaen huomioon myös tulevan ydinsulkusopimuksen tarkastelukonferenssin valmistelevat komiteat; toistaa näkemyksensä, että tähän kuuluu myös se, että "tunnustettujen" ydinasevaltioiden on syytä tehdä aseidenriisunta-aloitteita, tarve tehdä Euroopasta ydinaseeton vyöhyke ja tehdä maailmanlaajuinen yleissopimus ydinaseiden kieltämisestä;

EU:n diplomaattinen rooli Iranin ydinohjelman yhteydessä

27.   korostaa EU:n johtavaa diplomaattista roolia Iranin ydinohjelman yhteydessä, jonka mukaisesti korkea edustaja puhuu sekä EU:n nimissä että kolmen jäsenvaltion (Ranskan, Saksan ja Ison-Britannian) nimissä ja johon kuuluu myös se, että Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina pyrkivät yhdistämään toisistaan poikkeavat edut ja lähestymistavat yhteiseen päämäärään pyrittäessä; vahvistaa, että Iranin ydinohjelmaan liittyvät ydinaseiden leviämisen riskit ovat yhä vakava huolen aihe EU:lle ja kansainväliselle yhteisölle; korostaa tässä yhteydessä Iranista 31. tammikuuta 2008 antamaansa päätöslauselmaa(6) ja kannattaa YK:n turvallisuusneuvoston 3. maaliskuuta 2008 antamaa päätöslauselmaa 1803 (2008) sekä kolmen EU-valtion, Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan Iranille tekemää tarjousta, joka koski ydinvoiman rauhanomaista käyttöä, poliittista ja taloudellista yhteistyötä, energiakumppanuutta, maataloutta, ympäristöä ja infrastruktuuria, siviili-ilmailua ja kehitysyhteistyötä taloudellisen, sosiaalisen ja humanitaarisen avun alalla;

Kuljetukset, tietoliikenne ja tiedustelu

28.   pitää valitettavana A400 -kaukokuljetuskoneen toimitusten viivästymistä ja myyntihinnan nousemista sekä operaatioalueella lyhyen matkan kuljetuksiin käytettävien helikopterien puutetta;

29.   tunnustaa Euroopan puolustusviraston ansiot strategisten kuljetusten edistämisessä ja kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan puutteiden korjaamista; pitää myönteisenä Salis-hanketta (strategisten ilmakuljetusten väliaikaiset ratkaisut) ja kannustaa kehittämään valmiuksien yhteiskäytön toimintamallin;

30.   pitää myönteisenä Ison-Britannian ehdotusta, jonka mukaan tiedot EU:n operaatioiden käytettävissä olevista helikoptereista olisi jaettava kaluston käytön koordinoinnin parantamiseksi;

31.   pitää myönteisenä Ranskan ja Saksan yhteistä raskasta kuljetushelikopterihanketta, mutta on toisaalta tietoinen käytettävissä olevien toimintakykyisten helikopterien puutteen monitahoisista syistä, jotka liittyvät enimmäkseen lentotuntien ja huollon korkeisiin kustannuksiin; pyytää neuvostoa tutkimaan mahdollisuuksia paikata tämä aukko lähitulevaisuudessa joko yhteisen toiminnan avulla tai tukemalla jäsenvaltioita venäläisvalmisteisten helikoptereiden uudelleen varustamisessa ja suorituskyvyn parantamisessa ja sekä perustamalla helikopterikoulutuskeskuksen; toistaa, että yleensä ottaen merkittävin este eurooppalaisten joukkojen uudenaikaistamiselle ja muuntamiselle siten, että ne voisivat vastata tehokkaasti 2000-luvun turvallisuushaasteisiin, ei ole puolustusmenojen taso, vaan yhteistyön puute, työnjaon ja erikoistumisen välisen selkeän eron puuttuminen sekä puolustustarviketuotannon ja -hankintojen päällekkäisyys ja hajanaisuus, jotka lisäävät asevoimien välisen yhteistoimintakyvyn puuttumisen riskiä; kehottaa kuitenkin jäsenvaltioita harkitsemaan puolustusmenojen lisäämistä tarkoituksena varmistaa hankittujen helikopterien tehokas käyttäminen;

32.   kehottaa neuvostoa ja komissiota ilmoittamaan parlamentille uusista aloitteista nykyisissä valmiuksissa olevien puutteiden korjaamiseksi helikoptereiden ja lääkintätuen kaltaisilla avainaloilla, sekä tekemään yhteisiä rahoitusehdotuksia, joilla taataan mainittujen valmiuksien käyttö sekä humanitaarisiin että ETPP:n tarkoituksiin;

33.   pitää myönteisenä Euroopan puolustusviraston ohjelmistoradiohanketta, jonka avulla voidaan parantaa siviili- ja sotilasviranomaisten välistä tietoliikennettä hätätilanteessa;

34.   kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tiedustelutietojen vaihtoa EU:n yhteisen tilannekeskuksen välityksellä; katsoo, että uusia ETS:n piiriin kuulumattomia uhkia varten on otettava huomioon erityistoimia, energian toimitusvarmuus ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat turvallisuuden muutokset mukaan luettuina;

Sotilaalliset valmiudet

35.   katsoo, että taisteluosastot ovat väline, jotka auttavat jäsenvaltioita uudistamaan asevoimiaan, vahvistamaan yhteentoimivuuttaan ja luomaan yhteisen puolustusstrategian puitteet; toteaa, että taisteluosastot ovat toistaiseksi jääneet vaille käyttöä muun muassa siitä syystä, että niiden käyttöehdot on määritelty liian rajoitetusti, ja pitää valitettavana sitä, että tämän vuoksi nykyinen taisteluosaston muoto ei ole ratkaissut joukkojen kokoamisen ongelmaa konkreettisten operaatioiden yhteydessä; katsoo, että sotilaallisten rakenteiden turhan päällekkäisyyden välttämiseksi tarvitaan kiireellistä selvennystä;

36.   on tietoinen siitä, että joukkojen muodostamisessa on ensisijaisesti kyse poliittisesta tahdosta ja yhteisestä arvioinnista; kehottaa neuvostoa tutkimaan mahdollisuuksia parantaa joukkojen muodostamista esimerkiksi kehittämällä taisteluosaston käsitettä edelleen siten, että kehittäminen johtaa suurempien ja pysyvien EU:n valmiusjoukkojen muodostamiseen, tai laajentamalla käytettävissä olevien valmiuksien kokonaisuutta siviilialan yleistavoitteen yhteydessä, jotta EU voi muodostaa nopeasti riittävät ja operaation vaatimuksia vastaavat valmiusjoukot;

37.   vaatii, että EU:n johtokeskuksen yhteyteen on luotava pysyvän suunnittelun ja operaatiovalmiuden yksikkö ETPP:n sotilaallisia operaatioita varten;

38.   ehdottaa, että Eurocorps-joukot asetetaan valmiusjoukkona EU:n komentoon, ja pyytää kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan tähän;

39.   vaatii EU:n kansallisten asevoimien yhteentoimivuuden jatkuvaa parantamista; pitää valitettavana eri jäsenvaltioiden asevoimien koulutuksen ja varustuksen epäyhtenäisyyttä ja kehottaa toteuttamaan sotilaallisen Erasmus-ohjelman, joka sisältäisi muun muassa sotilashenkilöstön yhdenmukaisen kouluttamisen operaatioita varten;

40.   muistuttaa, että ETPP-operaatioiden onnistuminen riippuu siitä, että sotilashenkilöstö on asianmukaisesti varustettu ja sillä on riittävät resurssit; kehottaa neuvostoa kehittämään yhteiset normit terveydenhoidon ja toimivan sosiaaliturvan alalla; katsoo, että tällaisilla yhteisillä normeilla ja parhaiden käytänteiden säännöllisellä vaihtamisella, jota esimerkiksi EU:n sotilasesikunta koordinoisi, voitaisiin tukea yksittäisiä jäsenvaltioita niiden työssä valmiuksien luomiseksi ja siten auttaa niitä tarjoamaan päteviä joukkoja ajan kuluessa;

41.   pitää valitettavana sitä, että Euroopan puolustusvirasto perustettiin liian myöhään, jotta se olisi voinut estää kolmen kansallisen ohjelman kehittämisen miehittämättömiä sotilaslennokkeja varten yhtenäisen EU:n ohjelman sijasta, minkä vuoksi jotkut yritykset ovat voineet osallistua useampaan kuin yhteen hankkeeseen ja näin ollen voineet kahmia veronmaksajien rahoja useampaan kertaan, ja mistä syystä Euroopan puolustusvirasto voi käyttää miehittämättömiä ilma-aluksia vain säännellyssä ilmatilassa; kannattaa yhtenäistä eurooppalaista satelliittihanketta sekä tiedustelun että tietoliikenteen tarkoituksiin;

42.   pitää myönteisenä komission puolustuspakettia ja erityisesti komission puolustushankintoja koskevaa direktiiviehdotusta sekä yhteisön sisäisiä puolustustarvikkeiden siirtoja koskevaa direktiiviehdotusta; katsoo, että edellä mainitut ovat välttämättömiä toimia, joiden avulla jäsenvaltioiden ja EU:n sotilashenkilöstön käyttöön voidaan luovuttaa parhaat mahdolliset yhteentoimivat puolustustarvikkeet;

43.   pitää myönteisenä EU:n puolustusviraston johtokunnan 14. toukokuuta 2007 esittämää lausuntoa ja erityisesti sen kehotusta vähentää EU:n riippuvuutta ulkopuolisista keskeisen puolustusteknologian lähteistä korostaen EU:n tarvetta itsenäiseen toimintaan ja operationaaliseen riippumattomuuteen;

ETPP-operaatioiden rahoitus

44.   huomauttaa, että EU:n tehostuva rooli erityisesti ETPP:n siviilioperaatioiden ansiosta luo tarvetta YUTP:n talousarvion jatkuvaan kasvattamiseen, mikä edellyttää neuvostolta saatavien tietojen lisäämistä ja niiden oikea-aikaisuuden parantamista, jotta parlamentti voi valmistella vuosittaista talousarviota koskevat päätöksensä;

45.   pyytää neuvostoa ja komissiota kehittämään ehdotuksia, jotka mahdollistavat monessa tapauksessa nopeita päätöksiä vaativien ETPP:n siviilioperaatioiden edellyttämät asianmukaiset joustavat hankintamenettelyt, joita valmistelevat ja joista päättävät parlamentti, neuvosto ja komissio; pitää myönteisenä sitä, että komissio käynnisti äskettäin hankintoja ja taloudellisia menettelyjä koskevan koulutuksen ETPP-operaatioihin osallistuvalle henkilöstölle;

46.   pitää valitettavana, että järjestelyt, jotka koskevat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 28 artiklassa tarkoitettujen ETPP:n toimien nopeaa rahoittamista EU:n talousarvion ulkopuolelta, ovat tarpeettoman monimutkaisia; vaatii talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välillä tehdyn toimielinten sopimuksen(7) sekä siinä tarkoitetun neuvoston ja parlamentin välisen rakenteellisen vuoropuhelun täydellistä täytäntöönpanoa; vaatii pitkällä aikavälillä Athena-järjestelmän siirtämistä YUTP:n talousarvioon, kuitenkin siten että Athenan joustavuus säilytetään;

47.   vaatii EU:n eri kriisinhallintatoimien (sotilaallisten ja siviilitoimien) ulkoisten välineiden (YUTP:n talousarvio, vakausväline, kehitysyhteistyöväline ja Euroopan naapuruuspolitiikan väline) yhdenmukaisuuden ja täydentävyyden arviointia vuosia 2007–2013 koskevan rahoituskehyksen keskivälin arvioinnin yhteydessä;

ETPP ja parlamentaarinen valvonta

48.   huomauttaa, että Euroopan parlamentti on Euroopan tasolla se legitiimi elin, jonka on oltava vastuussa ETPP:n parlamentaarisesta valvonnasta ja seurannasta, koska Euroopan parlamentilla on yhteyksiä kansallisiin parlamentteihin (ulkoasiainvaliokuntien puheenjohtajakokous, puolustusvaliokuntien puheenjohtajakokous, Naton parlamentaarinen edustajakokous), mitä tukee myös kansallisten parlamenttien roolia koskevan Lissabonin sopimuksen pöytäkirjan tuleva täytäntöönpano;

49.   ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen YUTP:lle ja ETPP:lle, joista tulee yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, tarjoamat uudet mahdollisuudet ja toivoo niiden perusteella tiiviimpää yhteistyötä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien asiasta vastaavien valiokuntien välillä;

50.   pyytää poliittista ja turvallisuuskomitea perustamaan yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa mekanismin, joka välittää luottamuksellisia tietoja kriisien syntyvaiheissa tai kansainvälisissä turvallisuuskysymyksissä siten, että mainittu mekanismi vastaa käytössä olevia useiden jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien mekanismeja, jotka – luottamuksellisuuden asteen mukaisesti – ovat joko valiokuntien suljettuja kokouksia tai poliittisen ja turvallisuuskomitean ja asianomaisen valiokunnan tai alivaliokunnan nimittämien jäsenten välisiä kokouksia;

51.   korostaa, että parlamentin olisi edelleen hyväksyttävä suositus tai päätöslauselma ennen jokaisen ETPP-operaation käynnistämistä (taisteluosaston lähettäminen mukaan luettuna) läheisessä yhteistyössä kansallisten parlamenttien kanssa, jotta Euroopan parlamentin kanta olisi tiedossa ennen ETPP-operaatiota; katsoo, että joustavuuden varmistamiseksi parlamentin istuntojaksojen välillä tai jos nopea toiminta katsotaan tarpeelliseksi, parlamentin työjärjestystä olisi muutettava siten, että asiasta vastaava valiokunta voi hyväksyä suosituksen tai päätöslauselman parlamentin puolesta;

52.   pyytää neuvostoa sisällyttämään viittauksen parlamentin hyväksymään suositukseen tai päätöslauselmaan ETPP-operaation valtuuttavaan yhteiseen toimintaan, millä neuvosto osoittaa pyrkivänsä lisäämään ulkoisten toimiensa demokraattista legitimiteettiä parlamentaarisilla päätöksillä;

EU:n ja Naton suhteet

53.   pitää valitettavana sitä, että Turkki vastustaa Berliini Plus -sopimukseen perustuvaa EU:n ja Naton strategisen yhteistyön täytäntöönpanoa ja sen täydentämistä; on huolestunut edellä mainitun kannan kielteisistä vaikutuksista operaatioihin osallistuvan EU:n henkilöstön suojeluun, mikä koskee erityisesti EUPOL-operaatiota Afganistanissa sekä EULEX-operaatiota Kosovossa, ja kehottaa Turkkia luopumaan vastustavasta kannastaan mahdollisimman pikaisesti;

54.   katsoo, että Yhdysvaltain suunnitelma perustaa Eurooppaan ohjuspuolustusjärjestelmä saattaa tällä hetkellä haitata kansainvälisiä aseidenriisuntapyrkimyksiä; ilmaisee huolensa siitä, että Venäjä on lykännyt Euroopan tavanomaisten aseiden rajoittamisesta tehdystä sopimuksesta aiheutuvien velvoitteidensa täytäntöönpanoa, mikä on aiheuttanut huolta Euroopan strategisesta tasapainosta; korostaa, että nämä molemmat kysymykset vaikuttavat kaikkien Euroopan maiden turvallisuuteen eikä niitä siksi pitäisi käsitellä puhtaasti kahdenvälisissä keskusteluissa Yhdysvaltain ja yksittäisten Euroopan maiden välillä; kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita laatimaan yhdessä Naton kanssa puitteet, joiden avulla mahdollisimman moni Euroopan maa voidaan ottaa mukaan keskusteluun; kehottaa neuvostoa ja Natoa arvioimaan tietyistä valtioista tulevaisuudessa aiheutuvat oletetut ydinuhat sekä uuden asevarustelukilvan riskin Euroopassa ja ehdottamaan näihin kysymyksiin asianmukaista monenvälistä ratkaisua;

55.   katsoo, että Euroopan unioni ja Nato vahvistavat toisiaan, ja kehottaa tiiviiseen yhteistyöhön niiden välillä;

o
o   o

56.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Naton parlamentaariselle edustajakokoukselle, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Natolle, Afrikan unionille, Etyjille, OECD:lle sekä Euroopan neuvostolle.

(1) EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 580. (2) EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 334. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0419. (4) EUVL L 314, 1.12.2007, s. 9. (5) EUVL L 71, 10.3.2007, s. 9. (6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0031. (7) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1, sopimus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä 2008/371/EY (EUVL L 128, 16.5.2008, s. 8).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 tulevasta EU:n ja Yhdysvaltain huippukokouksesta

P6_TA(2008)0256 RC-B6-0277/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa transatlanttisista suhteista, erityisesti 1. kesäkuuta 2006 antamansa kaksi päätöslauselmaa EU:n ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden parantamisesta transatlanttisen kumppanuussopimuksen yhteydessä(1) ja transatlanttisista taloussuhteista EU:n ja USA:n välillä(2), sekä 25. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman transatlanttisista suhteista(3),

–   ottaa huomioon EU:n ja Yhdysvaltojen suhteita koskeneen vuonna 1990 esitetyn transatlanttisen julistuksen ja uuden transatlanttisen toimintaohjelman vuodelta 1995,

–   ottaa huomioon EU:n ja Yhdysvaltain 26. kesäkuuta 2004 ja 20. kesäkuuta 2005 antamat julkilausumat terrorismin torjunnasta sekä asesulkua ja terrorismin torjuntaa koskevan keskinäisen yhteistyön lujittamisesta,

–   ottaa huomioon Brdossa 10. kesäkuuta 2008 pidettävän EU:n ja Yhdysvaltain huippukokouksen ja Washington D.C:ssä 30. huhtikuuta 2007 pidetyn EU:n ja Yhdysvaltain huippukokouksen tulokset,

–   ottaa huomioon 63. transatlanttisessa lainsäätäjien vuoropuhelussa lokakuussa 2007 ja 64. transatlanttisessa lainsäätäjien vuoropuhelussa toukokuussa 2008 annetut yhteiset julkilausumat,

–   ottaa huomioon Pohjois-Atlantin neuvoston Bukarestissa 3. huhtikuuta 2008 pidetyssä huippukokouksessa annetun julkilausuman,

–   ottaa huomioon transatlanttisesta talousneuvostosta 8. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman(4),

–   ottaa huomioon korkean edustajan ja komission Eurooppa-neuvostolle 14. maaliskuuta 2008 antaman, ilmastonmuutosta ja kansainvälistä turvallisuutta käsittelevän asiakirjan "Climate Change and International Security",

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1803 (2008), 1696 (2006), 1737 (2006) ja 1747 (2007) Iranin ydinohjelmasta,

–   ottaa huomioon Brysselissä 16. ja 17. joulukuuta 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät ja erityisesti ne, jotka koskevat tehokkaaseen monenvälisyyteen perustuvaa kansainvälistä järjestystä sekä yhteistyötä kumppaneiden kanssa,

–   ottaa huomioon ilmastonmuutoksesta antamansa päätöslauselmat ja erityisesti 16. marraskuuta 2005(5), 26. lokakuuta 2006(6) ja 14. helmikuuta 2007(7) antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   katsoo, että Euroopan ja Yhdysvaltain kumppanuus on unionin ulkopolitiikan kulmakivi ja että se perustuu yhteisiin arvoihin, kuten vapauteen, demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltion periaatteeseen, ja sillä edistetään kestävää kansantaloutta ja kestävää kehitystä,

B.   katsoo, että Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat merkittäviä toimijoita maailmantaloudessa ja että ne kantavat yhdessä vastuuta rauhan, demokratian ja vakauden edistämisestä maailmassa, maailmanlaajuisten taloushaasteiden ja etenkin rahoitusmarkkinakriisien ja kaupan ja valuutan epätasapainoisten tilanteiden sekä eräiden köyhimpien maiden velkakriisien käsittelemisestä,

C.   ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten luonnonvarojen niukkuudesta johtuvat alueelliset konfliktit, elintarvikkeiden hinnannousu ja muuttoliike, huolestuttavat suuresti EU:n kansalaisia ja johtajia; ottaa huomioon, että Kansainvälisen energiajärjestön mukaan maailman energiankysyntä kasvaa 50–60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä,

D.   katsoo, että sekä EU että Yhdysvallat voivat toimia ja niiden olisi toimittava kansainvälisesti johtavassa roolissa ilmastonmuutoksen torjumiseksi,

E.   ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen elintarvikkeiden kysyntä kasvaa nopeammin kuin niiden tarjonta, erityisesti siksi, että etenkin liha- ja maitotuotteiden ja siten myös rehun kysyntä on lisääntymässä Intian ja Kiinan kaltaisissa kehittyvissä kansantalouksissa; toteaa, että Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) mukaan Yhdysvaltain myöntämä tuki etanolin valmistukselle viljasta on vaikuttanut osaltaan elintarvikkeiden hintojen maailmanlaajuiseen nousuun, joka vaikuttaa tuntuvimmin maailman köyhimpiin maihin,

F.   katsoo, että useimmissa kehitysmaissa ei kyetä saavuttamaan useimpia vuosituhannen kehitystavoitteita vuoden 2015 määräaikaan mennessä,

G.   ottaa huomioon, että EU on päässyt yksimielisyyteen ydinsulkusopimuksen elvyttämisestä ja vahvistamisesta ennen vuonna 2010 pidettävää ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssia,

H.   ottaa huomioon, että Israelin ja Palestiinan johtajat sopivat Annapolisissa aloittavansa uudelleen neuvottelut tavoitteena sopimukseen pääseminen ennen vuoden 2008 loppua; katsoo, että pyrkimykset Lähi-idän vakauttamiseksi edistämällä rauhaa, demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista edellyttävät EU:lta ja Yhdysvalloilta vahvaa yhteistyötä muun muassa Lähi-idän kvartetin yhteydessä sekä Arabiliiton kanssa,

I.   pitää EU:n ja Yhdysvaltain tiivistä yhteistyötä Kosovossa Länsi-Balkanin vakauden ja kehityksen kannalta ratkaisevan tärkeänä; ottaa huomioon, että Yhdysvallat on lähtökohtaisesti sitoutunut osallistumaan tähän keskeiseen Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) alaiseen oikeusvaltio-operaatioon Kosovossa (EULEX) lähettämällä noin 80 poliisia, 2 tuomaria ja 4–6 syyttäjää,

J.   katsoo, että kansainvälisen terrorismin torjunnassa on korostettava kansainvälisen oikeuden sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien täysimääräisen kunnioittamisen merkitystä,

K.   ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous hyväksyi 18. joulukuuta 2007 pidetyssä historiallisessa äänestyksessä kuolemanrangaistuksen käytön keskeyttämistä koskevan päätöslauselman, jota tuki alueiden välinen liittouma, johon EU:kin kuului; on syvästi huolissaan siitä, että kuolemanrangaistus on edelleen voimassa useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa,

L.   katsoo, että yhteistyöhön perustuvat transatlanttiset taloussuhteet ovat sekä EU:n että Yhdysvaltain etujen mukaisia ja että transatlanttisten markkinoiden lujittamiseen tarvitaan johdonmukaista poliittista johtajuutta; tukee transatlanttisen talousneuvoston parhaillaan tekemää työtä ja toivoo, että siitä tulee yksi EU:n ja Yhdysvaltain suhteiden kulmakiviä,

M.   katsoo, että on edistettävä vapautta ja demokratiaa maailmassa ja vastattava niiden asettamiin haasteisiin, joita ovat muun muassa kansainvälisen turvallisuuden parantaminen, köyhyyden poistaminen, kehityksen edistäminen, maailmanlaajuisten aseriisuntapyrkimysten tarve, ihmisoikeuksien suojelu, globaalien terveysriskien kohtaaminen, ympäristökysymykset ja energiahuollon varmuus, kansainvälisen terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta sekä joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen; katsoo, että kuten Euroopan unionin turvallisuusstrategiassa selkeästi todetaan, transatlanttinen kumppanuus ja Nato ovat hyvin tärkeitä kollektiiviselle turvallisuudelle,

N.   ottaa huomioon, että on molempien osapuolten etujen mukaista vastata yhdessä yhteisiin uhkiin ja haasteisiin ja tehdä tämä olemassa olevien kansainvälisten sopimusten ja kansainvälisten instituutioiden työn sekä erityisesti YK:n järjestelmän pohjalta YK:n peruskirjan mukaisesti,

O.   ottaa huomioon, että muutaman viime vuoden aikana Yhdysvaltain vaatimuksesta on ilman Euroopan parlamentin minkäänlaista myötävaikutusta hyväksytty useita sopimuksia, kuten matkustajarekisteriä koskeva PNR-sopimus (Passenger Name Record), SWIFT-järjestelmää koskeva muistio ja Yhdysvaltain automatisoidun kohdennusjärjestelmän olemassaolo, mikä on johtanut oikeudelliseen epävarmuuteen tietosuojan toteutumisesta EU:n ja Yhdysvaltain välisessä tietojen vaihdossa ja siirrossa terrorismin torjunnan yhteydessä,

Transatlanttiset suhteet yleisesti

1.   odottaa Yhdysvaltain tulevien presidentinvaalien myötä työskentelyä maan uuden presidentin kanssa ja toivoo Yhdysvaltain sitoutuvan voimakkaammin moniarvoisuuteen sekä rauhaan ja demokratiaan koko maailmassa; uskoo, että EU:n ja Yhdysvaltain kumppanuutta on vahvistettava köyhyyden ja ilmastonmuutoksen maailmanlaajuisten haasteiden kaltaisia arkaluonteisia kysymyksiä käsiteltäessä; on tietoinen siitä, että transatlanttisessa lähestymistavassa tiettyihin kysymyksiin, kuten kansainväliseen rikostuomioistuimeen ja ilmastonmuutosta koskevan YK:n yleissopimuksen Kioton pöytäkirjaan sekä terrorismin torjunnassa sovellettaviin menetelmiin, ilmenee edelleen eroja; toivoo, että Yhdysvaltain seuraava presidentti valjastaa hallintonsa näiden ongelmien ratkaisemiseen;

2.   kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja tiiviimpään yhteistyöhön useissa yhteisissä poliittisissa haasteissa, etenkin Lähi-idän, Iranin, Irakin, Kosovon ja Länsi-Balkanin, Afganistanin ja Afrikan yhteydessä, ja pyrkimään yhdessä sellaisen kansainvälisen ympäristön luomiseen, joka edistää turvallisuuden ja ihmisoikeustilanteen kohentamista Burman ja Zimbabwen kaltaisissa paikoissa, ja pitämään näitä kysymyksiä esillä kaikilla asianmukaisilla foorumeilla, kuten YK:n turvallisuusneuvostossa; edellyttää yhteistä lähestymistapaa suhteissa muihin merkittävien geopoliittisten toimijoihin;

Ilmastonmuutos

3.   kannustaa voimakkaasti kumpaakin osapuolta sopimaan yhteisestä lähestymistavasta ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi niin, että lämpötilan nousu on korkeintaan 2 celsiusastetta teollistumista edeltävään tasoon verrattuna, ja siten, että teollisuus- ja kehitysmaat osallistuvat oikeudenmukaisin osuuksin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämispyrkimyksiin eriytettyjen velvollisuuksiensa ja kykyjensä mukaisesti, ja tunnustaa, että vastuu johtoaseman ottamisesta kuuluu kehittyneille maille; pitää myönteisenä Yhdysvaltain tärkeimpien presidenttiehdokkaiden ilmaisemia sitoumuksia puuttua kasvihuonekaasupäästöihin ja saada aikaan vuoteen 2009 mennessä kansainvälinen sopimus, jolla estetään ilmaston vaarallinen muuttuminen;

4.   kehottaa Yhdysvaltoja painokkaasti tekemään kaikkensa saattaakseen päätökseen kansalliseen ilmastolainsäädäntöönsä liittyvän työn Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 pidettävään YK:n konferenssiin mennessä; kehottaa Yhdysvaltoja myös jatkamaan pyrkimyksiä sellaisen hiilikauppajärjestelmän käyttöön ottamiseksi, joka voitaisiin jatkossa yhdistää EU:n päästökauppajärjestelmään, koska sekä ympäristö että teollisuus yleensä hyötyvät eniten siitä, että koko maailmassa kehitettävät hiilimarkkinamekanismit ovat yhteensopivia ja -toimivia; pitää siksi myönteisenä, että EU:n päästökauppajärjestelmää koskevissa ehdotusluonnoksissa sallitaan yhdistäminen muihin pakollisiin yläraja- ja kauppajärjestelmiin, alueelliset järjestelmät mukaan lukien; on tässä yhteydessä rohkaistunut siitä, että Yhdysvalloissa ollaan kehittämässä alueellisia hiilikauppajärjestelmiä;

5.   pitää edellä mainittua ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutuksia koskevaa korkean edustajan ja komission raporttia myönteisenä; kehottaa käsittelemään tätä asiaa ensisijaisena EU:n ja Yhdysvaltain huippukokouksessa ja nojautumaan joulukuussa 2007 pidetyn Balin konferenssin saavutuksiin; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja työskentelemään yhdessä saadakseen vuonna 2009 aikaan vuoden 2012 jälkeisen kunnianhimoisen sopimuksen, johon sisältyy sekä lievennys- että mukautustoimia kansainvälisellä tasolla; panee kiinnostuneena merkille Yhdysvaltain kongressissa käsiteltävänä olevat ehdotukset Ympäristöystävällisen teknologian kansainvälisen rahaston perustamisesta ja kannustaa komissiota käynnistämään Yhdysvaltain hallinnon kanssa vuoropuhelun asiasta;

Terrorismi ja ihmisoikeudet

6.   ilmaisee huolensa siitä, että Guantánamo Bayn pidätyskeskus ja poikkeukselliset pidätykset ja luovutukset antavat pelkällä olemassaolollaan kielteisen kuvan terrorismin torjunnasta; kehottaa neuvostoa antamaan selkeän ja voimakkaan julistuksen, jossa vaaditaan Yhdysvaltain hallitusta lopettamaan mielivaltaiset pidätykset ja poikkeukselliset luovutukset, ja vaatimaan, että Yhdysvaltain hallitus saattaa vielä pidätettyinä olevat henkilöt oikeuden eteen tai vapauttaa heidät ja siirtää heidät sekä maksaa korvauksia noudattaen täysimääräisesti kansainvälistä oikeutta ja kansainvälisiä standardeja ja antaa selvityksiä muualla kuin Yhdysvaltain alueella sijaitsevista salaisista vankiloista;

7.   pahoittelee Yhdysvaltain hallinnon päätöstä rakentaa uusi pidätyskeskus Afganistaniin, koska näin ollen on todennäköistä, että Yhdysvallat pitää vielä vuosia vankeja ulkomailla;

8.   toistaa neuvostolle ja komissiolle antamansa kehotuksen panna vihdoin täytäntöön suositukset, jotka parlamentin Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsittelevä väliaikainen valiokunta on niille antanut;

9.   kehottaa Yhdysvaltoja lopettamaan heti viisumijärjestelyt ja kohtelemaan kaikkien EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia yhtäläisesti ja täydellisen vastavuoroisuuden periaatteen mukaisesti; pitää tässä yhteydessä myönteisenä EU:n ja Yhdysvaltain aloittamia keskusteluja Yhdysvaltain turvallisuusvaatimusten uudesta suunnasta viisumivapauden toteuttamiseksi; katsoo, että neuvottelujen on oltava avoimia ja että niiden on perustuttava vastavuoroisuuteen ja EU:n tietosuojamääräysten noudattamiseen;

10.   pitää myönteisenä, että Yhdysvallat on tunnustanut Euroopan yhteisön toimivallan neuvotella tällaisesta sopimuksesta, ja toteaa, että EU:n toimivaltaan kuuluvista asioista, kuten turvallisuutta koskevista kysymyksistä (matkustajarekisteritietojen vaihtaminen, henkilöiden luovuttaminen ja keskinäinen oikeusapu mukaan lukien), olisi neuvoteltava neuvoston kanssa ja että jäsenvaltioiden kanssa neuvotteluja käytäisiin vain silloin, kun asiat koskevat niiden omia kansalaisia;

11.   korostaa, että tietojen vaihtaminen voi olla arvokas väline terrorismin ja siihen liittyvien rikosten kansainvälisessä torjunnassa, mutta tähdentää, että henkilötietojen vaihtaminen on toteutettava asianmukaisessa oikeudellisessa järjestelmässä, jossa on selkeät säännöt ja ehdot ja jossa varmistetaan yksityisyyden ja yksittäisten kansalaisten kansalaisvapauksien asianmukainen suojaaminen ja jossa säädetään tarvittaessa muutoksenhakukeinoista, ja että tietojen vaihtamisen olisi perustuttava sitovaan kansainväliseen sopimukseen parlamentin ja Yhdysvaltain kongressin ollessa täysipainoisesti mukana; korostaa, että tarvittavan tietojen vaihdon olisi oltava EU:n ja Yhdysvaltain nykyisen, rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista ja keskinäistä oikeusapua koskevan sopimuksen sekä EY:n ja Yhdysvaltain tietosuojalainsäädännön mukaista ja että sitä olisi täydennettävä tiedustelupalvelujen ja lainvalvontaviranomaisten toiminnan yhteen sovittamisella, tarvittaessa myös operationaalisella tasolla, sekä rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista ja keskinäistä oikeusapua koskevaan EU:n ja Yhdysvaltain sopimukseen perustuvalla oikeudellisella yhteistyöllä;

12.   korostaa perusoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisen merkitystä terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa ja kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentille edistysaskelista euroatlanttisia yhteistyöpuitteita koskevissa neuvotteluissa etenkin koskien henkilötietojen ja yksityisyyden suojaa; kehottaa laatimaan nopeasti maailmanlaajuisia tietosuojanormeja transatlanttisen talousneuvoston yhteydessä, jotta voidaan taata henkilötietojen suojan korkea taso sekä oikeusvarmuus yrityksille;

13.   kehottaa Euroopan unionia ja Yhdysvaltain hallitusta tekemään YK:ssa aloitteen pakoteluetteloita koskevan nykykäytännön uudistamiseksi, myös tarvittavien menettelyjen vahvistamiseksi, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen oikeuskäsittely, päätösten perustelu, tehokas oikeussuoja sekä muutoksenhakuoikeus; korostaa samalla tarvetta kehittää EU:n "mustia listoja" koskevia menettelyjä;

Ydinaseiden leviäminen, ohjuspuolustus, aseiden valvonta ja Nato

14.   toistaa antavansa täyden tukensa YK:n turvallisuusneuvoston Iranista antamille päätöslauselmille, jotka on hyväksytty YK:n peruskirjan VII luvun 41 artiklan mukaisesti, ja kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja sopimaan yhteisestä strategiasta, jolla Teheran saataisiin noudattamaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia;

15.   pitää myönteisenä EU:n ja Yhdysvaltain Iranin ydinmateriaaliasiassa tekemää tiivistä yhteistyötä, jonka tuloksena 3. maaliskuuta 2008 hyväksyttiin edellä mainittu päätöslauselma 1803 (2008) uusista Iranille asetettavista pakotteista; kehottaa Yhdysvaltoja sen Pohjois-Korean kanssa käymien neuvottelujen osoittauduttua diplomaattiseksi menestykseksi osallistumaan Iranin kanssa käytäviin neuvotteluihin suoraan EU:n rinnalla, sillä Yhdysvallat pystyy antamaan laajemmat turvatakuut, joilla otetaan huomioon Iranin turvallisuutta koskevat huolenaiheet; korostaa pitävänsä tärkeänä yhteistyötä Yhdysvaltain, Venäjän, Kiinan ja sitoutumattomien maiden kanssa, jotta voidaan harkita täydentäviä malleja kattavan sopimuksen aikaansaamiseksi Iranin kanssa sen ydinlaitoksista ja niiden käytöstä;

16.   pitää myönteisenä YK:n turvallisuusneuvoston jäsenmaiden ja Saksan (P5+1) äskettäistä aloitetta, että Iranille esitetään uusi kannustepaketti, jotta se saataisiin luopumaan uraaninrikastusohjelmastaan; kehottaa ratkaisun löytämiseksi Yhdysvaltoja antamaan täyden tukensa neuvotteluille Iranin kanssa ydinsulkusopimuksen määräysten ja velvoitteiden asettamissa rajoissa;

17.   kehottaa vahvistamaan joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisiin sopimuksiin ja järjestelyihin perustuvaa kansainvälistä järjestelmää; korostaa, että Euroopan ja Yhdysvaltain on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä terrorismin ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja että on tärkeää, että molemmat osapuolet tukevat YK:n roolia näissä kysymyksissä; kehottaa neuvostoa keskustelemaan vastaavia tehtäviä Yhdysvalloissa hoitavien viranomaisten kanssa siitä, miten ne voivat vahvistaa ydinsulkusopimuksen valmistelukomiteaa, joka on ensimmäinen tilaisuus vahvistaa maailmanlaajuisen ydinaseiden leviämisen estämiseen pyrkivää järjestelmää ennen vuonna 2010 pidettävää ydinsulkusopimuksen tarkistamiskonferenssia; korostaa, että kokouksessa on keskusteltava useista aihetta koskevista aloitteista, jotka perustuvat vuonna 2000 pidetyssä ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa yksimielisesti hyväksyttyihin "kolmeentoista käytännön toimenpiteeseen"; toivoo, että Yhdysvaltain hallinto on tässä huippukokouksessa halukas hyväksymään EU:n kanssa yhteisen strategian, jolla pyritään edistymään sekä joukkotuhoaseiden että tavanomaisten aseiden vähentämisessä; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja välttämään mahdollinen tyhjiö vuosina 2009–2010, jolloin on aika uusia tärkeimmät aseriisuntasopimukset; toivoo, että vuosina 1999, 2000 ja 2001 Venäjän kanssa aikaansaadut hyvin tärkeät sopimukset pidetään voimassa; kehottaa Yhdysvaltoja ratifioimaan täydellisen ydinkoekieltosopimuksen, sillä se on merkityksellinen askel kohti ydinaseiden operationaalisen merkityksen vähentämistä;

18.   kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja Yhdysvaltoja työskentelemään yhdessä kehittääkseen tuoreita ajatuksia, jotta voidaan käynnistää EU:n ja Naton kumppanuus, joka on määritelty uudelleen ja joka on entistä vahvempi ja Berliini plus -järjestelyjä laajempi, koska yhteistyötä Afganistanissa on tarpeen lisätä; katsoo, että pyrkimykset Euroopan turvallisuusstrategian mukauttamiseksi ja hiomiseksi olisi kytkettävä Naton uudesta strategisesta perusnäkemyksestä käytävien keskustelujen ensimmäiseen vaiheeseen; painottaa merkitystä, joka Natolla keskeisenä Euroopan ja Yhdysvaltojen välisten turvallisuusneuvottelujen foorumina sekä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikalla on vahvistettaessa EU:n kykyä vastata nykyisiin ja tuleviin 2000-luvun turvallisuusuhkiin; pitää myönteisenä, että Yhdysvallat tunnusti Bukarestin huippukokouksessa, että vahvan Nato-liittouman luominen edellyttää lujaa ja tehokasta eurooppalaista puolustusta; suosittelee Naton ja EU:n nykyisten turvallisuuskysymyksiä koskevien suhteiden kehittämistä siten, että samalla kunnioitetaan molempien organisaatioiden riippumatonta luonnetta;

19.   katsoo, että Yhdysvaltain suunnitelma perustaa Eurooppaan ohjustorjuntajärjestelmä juuri nyt voi haitata kansainvälisiä aseriisuntatoimia; ilmaisee huolestumisensa Venäjän päätöksestä keskeyttää väliaikaisesti tavanomaisia aseita Euroopassa koskevasta yleissopimuksesta johtuvien velvoitteidensa noudattaminen; korostaa, että kumpikin kysymys vaikuttaa eurooppalaisten turvallisuuteen, joten niistä ei pitäisi käydä pelkästään kahdenvälisiä keskusteluja Yhdysvaltain ja yksittäisten Euroopan maiden välillä; panee tässä yhteydessä merkille Bukarestin huippukokouksen julistuksen, joka annettiin Pohjois-Atlantin neuvoston viime kokouksessa 3. huhtikuuta 2008 ja jossa kehotettiin perustamaan kattava ohjuspuolustusjärjestelmä, joka suojaisi koko liittoutuneiden aluetta; kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita kehittämään puitteet, joiden tarkoituksena on saada kaikki EU:n jäsenvaltiot ja Nato mukaan asiasta käytävään keskusteluun;

20.   odottaa Naton strategisen uudelleen tarkastelun perusteella EU:n ja Yhdysvaltain suhteiden turvallisuusnäkökulman uudelleen arvioimista, Euroopan turvallisuusstrategian ajan tasalle saattamista ja Yhdysvaltain uuden hallinnon astumista virkoihinsa;

Kehitysyhteistyö ja elintarvikkeiden hinnat

21.   kehottaa lisäämään hätäapua ja puuttumaan elintarvikkeiden hinnannousun maailman köyhimmille ihmisille aiheuttamaan välittömään uhkaan; tunnustaa kuitenkin, että pelkkä raha ei riitä, ja kehottaa siksi neuvostoa, komissiota sekä Yhdysvaltain kongressia ja hallintoa puuttumaan rakenteellisiin ongelmiin, kuten riittämättömiin maatalousinvestointeihin; kehottaa EU:ta, Yhdysvaltoja ja monenvälisiä organisaatioita ottamaan käyttöön koordinoidun ja kattavan lähestymistavan, johon olisi kuuluttava reilummat kauppasäännöt sekä investointien lisääminen maatalouteen kehitysmaissa ja niiden keskittäminen pientuottajille ja naisille; kehottaa avunantajia antamaan tukea ja apua ja auttamaan turvaverkkojen rahoittamisessa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä varten; kehottaa EU:n ja Yhdysvaltain johtajia tukemaan aktiivisesti YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin johdolla toimivaa maailmanlaajuista elintarvikekriisiä käsittelevää YK:n työryhmää sekä osallistumaan sen toimintaan;

22.   panee tyytyväisenä merkille Yhdysvaltain hallinnon aloitteen elintarvikeavun sidonnaisuuksien purkamisesta ja näkee sen ensimmäisenä merkittävänä askeleena kohti koko elintarvikeapuohjelman uudistamista, jotta otetaan täysimääräisesti huomioon tarve tukea ennakoivasti tehostettua alueellista ja paikallista elintarvikevarmuutta, jota Yhdysvaltain elintarvikeavun sidonnaisuudet ovat usein heikentäneet;

23.   kehottaa komissiota ottamaan esille tarpeen osoittaa suurin osa Euroopan unionin ja Yhdysvaltain kehitysapumäärärahoista maataloustutkimukseen ja viljelijöiden koulutukseen sekä parhaiden käytäntöjen vaihtoon, jotta voidaan kehittää edelleen tehokkaita ja kestäviä viljelyjärjestelmiä, kuten vuoroviljely, sekaviljely sekä osallistuva, paikallisesti mukautettu muu kuin muuntogeenisiin organismeihin perustuva kasvinviljely ja eläintenkasvatus, jotta luodaan vakautta paikalliseen elintarvikehuoltoon ja kestäviä viljelyjärjestelmiä, joilla on pitkällä aikavälillä matala energiaosuus;

24.   pitää valitettavana Yhdysvaltain hallituksen päätöstä vähentää taloudellista tukeaan YK:n väestörahastolle (UNFPA); huomauttaa UNFPA:n vaikuttaneen ratkaisevasti siihen, että vähemmän kehittyneissä maissa on pystytty vapaaehtoisesti laskemaan syntyvyyslukuja; katsoo ehkäisyvälineiden ja lisääntymisterveyspalvelujen saatavuuden, tyttöjen ja naisten voimaannuttamisen sekä äitien ja lasten terveyden edistämisen olevan ratkaisevia strategioita, joilla voidaan hidastaa väestönkasvua ja ylläpitää luonnonvarojen kestävää käyttöä; kehottaakin Yhdysvaltain hallitusta painokkaasti lisäämään väestörahastolle antamaansa rahoitusta;

25.   kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja ottamaan vuosituhannen kehitystavoitteet kansainvälisen kehityspolitiikan keskipisteeksi; kehottaa neuvostoa, komissiota, jäsenvaltioita ja Yhdysvaltoja lisäämään apuaan kehitysmaille, jotta niiden avun lisäämistä koskevat lupaukset säilyttäisivät jatkossakin uskottavuutensa; tunnustaa, että Yhdysvallat on sitoutunut aiempaa laajemmin kehitysapuun yleensä ja varsinkin Afrikalle annettavaan kehitysapuun; kehottaa Yhdysvaltain presidenttiä käyttämään viimeisen virkavuotensa siihen, että hän pyrkii saavuttamaan laajakantoisia tuloksia heinäkuussa 2008 Japanissa pidettävässä G8-kokouksessa ja syyskuussa 2008 New Yorkissa pidettävässä vuosituhattavoitteita käsittelevässä YK:n huippukokouksessa; kehottaa EU:ta pitämään vuosituhattavoitteet ja julkisen kehitysavun 0,7 prosentin tavoitteen saavuttamiselle asetetut vuotuiset aikataulut keskeisenä kohtana 19. ja 20. kesäkuuta 2008 pidettävän Eurooppa-neuvoston kokouksen esityslistalla;

Kansainväliset suhteet

26.   korostaa, että Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin ratkaiseminen on olennaista Lähi-idän rauhan ja vakauden turvaamisen kannalta; muistuttaa osapuolia sitoumuksista, joita ne tekivät Annapolisissa ja jotka koskivat neuvottelujen käymistä pyrkien vilpittömästi saamaan vuoden 2008 loppuun mennessä aikaan rauhansopimuksen, jossa ratkotaan kaikki keskeneräiset kysymykset; korostaa jälleen arabien rauhanaloitteen merkitystä ja kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja varmistamaan arabikumppaneiden rakentavan osallistumisen; kehottaa uudelleen Israelia keskeyttämään kaiken siirtokuntatoiminnan, luonnollinen kasvu mukaan lukien, ja purkamaan maaliskuun 2001 jälkeen perustetut siirtokunnat; toistaa olevansa syvästi huolissaan Gazan alueen humanitaarisesta ja poliittisesta kriisistä ja sen mahdollisista uusista vakavista seurauksista; vaatii palestiinalaisryhmittymiä lopettamaan välittömästi rakettitulituksen Gazan alueelta Israelin alueelle; antaa täyden tukensa Egyptille sen pyrkiessä väkivaltaisuuksien lopettamiseen ja ratkaisuun, joka mahdollistaa kaikkien ylityspaikkojen uudelleen avaamisen;

27.   pitää myönteisenä ilmoitusta, että Syyria ja Israel ovat osallistuneet Turkin välityksellä epäsuoriin rauhanneuvotteluihin;

28.   pitää myönteisenä, että Michel Suleiman valittiin Libanonin presidentiksi; korostaa Libanonin vakauden, itsemääräämisoikeuden, riippumattomuuden ja alueellisen koskemattomuuden merkitystä; kehottaa osapuolia panemaan Dohassa tehdyn sopimuksen täysimääräisesti täytäntöön, ja kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja tukemaan kaikkia asiaa koskevia pyrkimyksiä;

29.   korostaa, että euroatlanttinen ja laajempi kansainvälinen turvallisuus on tiiviisti sidoksissa Afganistanin tulevaisuuteen rauhallisena demokraattisena valtiona, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja jota ei uhkaa terrorismi; pitää siksi myönteisenä kansainvälisen turvallisuusjoukon (International Security Assistance Force, ISAF) "uudessa strategisessa näkemyksessä" korostettua Naton päättäväistä pitkän aikavälin sitoutumista Afganistaniin sekä kansainvälisen yhteisön laaja-alaista lähestymistapaa, jossa yhdistyvät siviilitoimet ja sotilaalliset toimet, mukaan lukien EU:n poliisioperaatio (EUPOL), joka on osa EU:n Afganistaniin sitoutumista ja EU:n koordinoitua toimintaa, johon sisältyy EU:n erityisedustajan antama paikallinen poliittinen ohjaus, sekä muun muassa komission hallinnoimat jälleenrakennustoimet; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja ryhtymään pikaisesti toimiin lisätäkseen ja parantaakseen Afganistanille antamaansa kehitysapua ja koordinoidakseen sitä paremmin muun muassa kanavoimalla mahdollisimman paljon varoja afganistanilaisille laitoksille ja kokeneille kansalaisjärjestöille;

30.   kehottaa neuvostoa ryhtymään Yhdysvaltojen kanssa Irakia koskevaan vuoropuheluun ja jakamaan EU:n käsitykset sen strategisesta roolista maassa sekä tukemaan edelleen kansainvälisen yhteisön roolin entistä vahvempaa monenvälistämistä Irakissa käyttämällä täysipainoisesti hyväksi YK:lle turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1770 (2007) annettua laajempaa roolia;

31.   painottaa nykyistä yhteistä sitoutumista alueelliseen turvallisuuteen ja vakauteen koko Balkanilla; antaa tunnustusta Naton kansainvälisten turvallisuusjoukkojen (KFOR) nopeasta, puolueettomasta ja tehokkaasta toiminnasta Kosovossa äskettäin ilmenneiden väkivaltaisuuksien yhteydessä ja korostaa, että KFOR on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman n:o 1244 (1999) perusteella pysyttävä Kosovossa varmistamassa alueen turvallisuus, mukaan lukien kaikkien ihmisten ja kaikkien kansainvälisten järjestöjen edustajien liikkumisvapaus Kosovossa; painottaa tässä yhteydessä, että EU:lla on tärkeä tehtävä Kosovossa, pitää myönteisenä Kosovossa toteutettavaa EULEX-operaatiota ja vaatii, että EULEX kattaa koko Kosovon alueen;

32.   katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltain on pikaisesti puututtava lyhyen aikavälin turvallisuushaasteisiin ja Kosovon kehitykseen liittyviin pidemmän aikavälin haasteisiin, jotta saavutetaan yhteinen tavoite: toimiva valtio sekä monikansainen yhteiskunta, jossa on vahvat, toimivat instituutiot ja jossa kunnioitetaan oikeusvaltion periaatteita; pitää myönteisenä, että ensimmäistä kertaa EULEX-operaatiossa Kosovossa on tarkoitus olla mukana poliiseja Yhdysvalloista; panee merkille, että Yhdysvaltain hallinto aikoo lähettää Kosovo-operaatioon useita ulkoasianministeriön palveluksessa olevia ja sen lukuun työskenteleviä henkilöitä ja että se aikoo kattaa 25 prosenttia kansainvälisen siviilitoimiston (International Civilian Office, ICO) toimintakuluista, joista loput katetaan Euroopan komission ja muiden valtioiden maksuosuuksista;

33.   kehottaa yhteisiin toimiin suhteessa Kiinaan, erityisesti kun on kyse demokratian edistämisestä, jännityksen lieventämisestä maiden välisissä suhteissa sekä Kiinan viranomaisten ja Dalai Laman välisen vuoropuhelun helpottamisesta Tiibetin kysymyksen ratkaisemisen edistymiseksi;

34.   kehottaa neuvostoa ottamaan jälleen esille Yhdysvaltain kanssa kysymyksen kansainvälisestä rikostuomioistuimesta kansainvälisen oikeuden peruspilarina; odottaa Yhdysvaltain tulevan hallituksen suhtautuvan rakentavammin kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön ratifioimiseen ja pyrkimään aktiivisesti sopimukseen edelleen auki olevasta Rooman perussäännön 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun hyökkäysrikoksen määrittelystä kansainvälisen rikostuomioistuimen vuonna 2009 järjestettävän tarkastelukonferenssin valmistelua varten;

35.   toistaa tuomitsevansa kuolemanrangaistuksen; kehottaa Yhdysvaltain hallitusta ja kaikkia sen osavaltioita poistamaan sen; pitää valitettavana Yhdysvaltain korkeimman oikeuden äskettäin tekemää päätöstä sallia edelleen tappavan ruiskeen käyttö, mikä mahdollistaa teloitusten jatkamisen;

36.   suosittelee, että transatlanttisia suhteita Yhdysvaltain kanssa vahvistetaan uudella transatlanttisella kumppanuussopimuksella, jolla korvataan nykyinen transatlanttinen toimintaohjelma; ehdottaa siksi, että luodaan transatlanttisen kumppanuussopimuksen säännölliseen tarkistamiseen tarkoitettu mekanismi, jolla eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset asiantuntijat pyrkivät jatkuvasti parantamaan transatlanttista kumppanuussopimusta, niin että sitä voidaan hyödyntää täysimääräisesti; korostaa, että koko prosessia voidaan todella tehostaa vain siten, että siihen osallistuvat entistä laajemmin kaikki kongressin, Euroopan parlamentin sekä kansallisten parlamenttien tasot, ja että nykyisestä parlamenttien välisestä vuorovaikutuksesta olisi vähitellen kehitettävä todellinen transatlanttinen edustajakokous;

o
o   o

37.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Amerikan Yhdysvaltain presidentille ja kongressille.

(1) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 226. (2) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 235. (3) EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 670. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0192. (5) EUVL C 280 E, 18.11.2006, s. 120. (6) EUVL C 313 E, 20.12.2006, s. 439. (7) EUVL C 287 E, 29.11.2007, s. 344.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 Barcelonan prosessin Välimeren unionista

P6_TA(2008)0257 RC-B6-0281/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 27. ja 28. marraskuuta 1995 pidetyssä ulkoministereiden Euro–Välimeri-kokouksessa annetun Barcelonan julistuksen, jossa Euro–Välimeri-kumppanuus on määritelty,

–   ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle antaman tiedonannon "Barcelonan prosessi: Välimeren unioni" (KOM(2008)0319),

–   ottaa huomioon, että Brysselissä 13. ja 14. maaliskuuta 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi periaatteen Barcelonan prosessin Välimeren unionin perustamisesta,

–   ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen (EMPA) puhemiehistön antaman loppujulkilausuman sekä suositukset, jotka EMPA antoi neljännessä täysistunnossaan 27. ja 28. maaliskuuta 2008 Ateenassa,

–   ottaa huomioon Napolissa 2. ja 3. joulukuuta 2003 ja Lissabonissa 5. ja 6. marraskuuta 2007 pidettyjen ulkoministereiden Euro–Välimeri-kokousten päätelmät,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta (KOM(2006)0726),

–   ottaa huomioon 27. ja 28. marraskuuta 2005 Barcelonassa Euro–Välimeri-kumppanuuden 10-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyn huippukokouksen päätelmät,

–   ottaa huomioon annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille aiheesta Välimeren alueen kumppanimaiden kanssa toteutettavien, ihmisoikeuksiin ja demokratiakehitykseen liittyvien EU:n toimien lujittaminen – Strategiset suuntaviivat (KOM(2003)0294),

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Euroopan unionin Välimeren-politiikasta ja etenkin 15. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.   ottaa huomioon Välimeren alueen ja Lähi-idän strategisen merkityksen Euroopan unionille, ja katsoo, että solidaarisuuteen, vuoropuheluun, yhteistyöhön ja kokemusten vaihtoon perustuva Välimeren-politiikka on välttämätöntä, jotta voidaan vastata yhteisiin haasteisiin ja saavuttaa tavoitteet, joilla pyritään luomaan rauhaan, vakauteen ja yhteiseen vaurauteen perustuvan alue,

B.   katsoo, että 13. heinäkuuta 2008 Pariisissa pidettävässä Barcelonan prosessin Välimeren unionin perustamishuippukokouksessa olisi annettava selkeät suuntaviivat EU:n ja sen Välimeren alueen kumppanimaiden monenvälisten suhteiden laajentamiselle, mukaan luettuna työskentelytapojen vahvistaminen ja vastuun suurempi jakaminen,

C.   katsoo, että Barcelonan prosessin saavutusten ja heikkouksien analyysi olisi otettava asianmukaisesti huomioon, jotta voitaisiin arvioida uudelleen Euro–Välimeri-suhteita tehokkaalla tavalla ja antaa Barcelonan prosessiin uusia virikkeitä; katsoo tässä yhteydessä, että on tärkeää käsitellä yhteistyön kehittämisessä ja Euro–Välimeri-kumppanuuden syventämisessä esiintyneitä vaikeuksia, kuten Lähi-idän konfliktin pitkittyminen, vakavat poliittiset jännitteet alueella, esimerkiksi Länsi-Saharassa, riittämätön edistyminen demokratian ja ihmisoikeuksien alalla sekä yleisön tietämättömyys Barcelonan prosessista,

D.   ottaa huomioon, että yleinen arvio Barcelonan prosessista on, että huolimatta sen riittämättömistä saavutuksista alkuperäisiin tavoitteisiin nähden, sillä on potentiaalia, jota pitäisi kehittää entistä parempaan suuntaan,

1.   pitää ilahduttavana komission edellä mainittua tiedonantoa "Barcelonan prosessi: Välimeren unioni" ja yhtyy tämän uuden aloitteen tavoitteeseen antaa EU:n ja Välimeren alueen kumppanimaiden monenvälisille suhteille uusi poliittinen ja käytännön sysäys nostamalla suhteiden poliittista tasoa, lisäämällä yhteisvastuuta ja vastuun jakoa sekä kehittämällä alueellisia hankkeita, joilla vastataan alueen asukkaiden tarpeisiin;

2.   katsoo, että Barcelonan prosessille olisi annettava uusi sysäys, jolla nostetaan sen profiilia ja tuodaan esiin sen käytännön etuja kansalaisille ja erityisesti Välimeren eteläisen rannan kansalaisille;

3.   on samaa mieltä siitä, että Barcelonan prosessia on elvytettävä ja että sen on edelleen oltava keskeisessä asemassa EU:n yhteistyössä Välimeren alueen maiden kanssa, sillä se on ainoa foorumi, jossa kaikki unionin Välimeren alueen kumppanit vaihtavat näkemyksiä ja osallistuvat rakentavaan vuoropuheluun; pitää Barcelonan julistusta, sen tavoitteita ja yhteistyöaloja suhteiden tärkeimpänä saavutuksena; toivoo, että uusi aloite perustuu Euro–Välimeri-kumppanuuden saavutuksiin ja antaa prosessille lisäarvoa;

4.   tästä syystä kehottaa maita, jotka eivät osallistu Barcelonan prosessiin, hyväksymään Barcelonan säännöstön ja näin etenemään kohti samoja tavoitteita;

5.   kannattaa vakaasti ehdotusta Barcelonan prosessin Välimeren unionin kehittämisestä osana demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuvan Euro–Välimeri-alueen vakiinnuttamista, minkä olisi johdettava vahvaan kumppanuuteen;

6.   kehottaa neuvostoa ja komissiota arvioimaan uutta instituutiota ja tärkeän uuden aloitteen oikeudellisia vaikutuksia etenkin Lissabonin sopimuksen määräysten osalta;

7.   vakuuttaa olevansa valmis tekemään yhteistyötä toimielinjärjestelmän perustamiseksi Barcelonan prosessin Välimeren unionille; huomauttaa, että se EU:n budjettivallan käyttäjänä osallistuu sen varmistamiseen, että uusi järjestelmä ja sen hankkeet onnistuvat;

8.   pitää hyvänä komission ehdotusta, että Barcelonan prosessin Välimeren unionissa otetaan käyttöön yhteispuheenjohtajuus, jota sovelletaan valtion- ja hallitusten päämiesten sekä ulkoministerien kokouksissa, ja uskoo, että yhteispuheenjohtajuus lisää yhteisvastuuta Euro–Välimeri-yhteistyöstä; pitää tervetulleena komission ehdotusta, jonka mukaan toimivaltaisten toimielinten olisi huolehdittava yhteispuheenjohtajuuden järjestämisestä; korostaa, että Välimeren alueen kumppanimaiden on nimettävä alueensa puheenjohtajamaa yksimielisesti ja että puheenjohtajamaan on kutsuttava huippukokouksiin ja ministerikokouksiin kaikki Barcelonan prosessin Välimeren unioniin osallistuvat valtiot;

9.   hyväksyy komission ehdotuksen perustaa Brysseliin pysyvä sekakomitea, joka muodostuisi kaikkien Barcelonan prosessin Välimeren unioniin osallistuvien maiden nimitetyistä edustajista ja jolla voisi olla huomattava merkitys toimielinten hallintotapojen parantamisessa;

10.   katsoo, että ehdotettu uusi sihteeristö olisi otettava osaksi komission yksiköitä; sihteeristö voitaisiin muodostaa sen palvelukseen tilapäisesti siirretyistä, prosessiin osallistuvien maiden virkamiehistä ja sen olisi tuotettava lisäarvoa nykyrakenteisiin verrattuna sekä lisättävä hallinnollista kapasiteettia koko prosessin tukemiseksi;

11.   katsoo, että ehdotetun uuden sihteeristön olisi lisättävä Barcelonan prosessin Välimeren unionihankkeen näkyvyyttä ja keskityttävä päättäväisesti alueellisiin hankkeisiin sekä kyettävä ottamaan vastuulleen useita tehtäväkokonaisuuksia hankkeiden hyvän hallinnon varmistamiseksi;

12.   kehottaa neuvostoa ja komissiota kuitenkin vaatimaan sihteeristön isäntävaltiolta sitoutumista Barcelonan prosessin demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeviin arvoihin;

13.   suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen EU:n ja Välimeren alueen kumppanimaiden suhteiden vahvistamisesta poliittisella tasolla järjestämällä joka toinen vuosi Barcelonan prosessin Välimeren unionin puitteissa huippukokous, jossa annettaisiin poliittisia julkilausumia ja päätettäisiin alueellisella tasolla kehitettävistä keskeisistä ohjelmista ja hankkeista;

14.   on sitä mieltä, että EMPA:n olisi osallistuttava täysimääräisesti kyseisten huippukokousten valmisteluun ja itse kokouksiin;

15.   panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen, joka koskee EMPA:n roolia, jonka olisi oltava erottamaton osa Barcelonan prosessin Välimeren unionin toimielinjärjestelmää sen parlamentaarisena ulottuvuutena; korostaa, että demokraattista legitiimiyttä on kehitettävä ja EMPA:n asemaa on vahvistettava, koska se on ainoa parlamentaarinen edustajakokous, joka yhdistää EU:n 27 jäsenvaltiota ja kaikki Lähi-idän rauhanprosessin osapuolet; katsoo, että EMPA:lla neuvoa-antavana elimenä olisi oltava oikeus tehdä ehdotuksia ja arvioita; tukee sellaisten maiden parlamentaaristen edustajien osallistumista EMPA:an, jotka eivät osallistu Barcelonan prosessiin;

16.   toistaa, että demokraattinen kehitys on saavutettava tukemalla poliittisia uudistuksia, ja korostaa, että Euroopan demokratisointipolitiikan uskottavuus ja ihmisoikeuksien edistäminen riippuu kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisten poliittisten järjestöjen vahvasta ja näkyvästä tukemisesta Välimeren etelärannikon alueella; vaatii kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten edustajien vahvaa osallistumista Barcelonan prosessin Välimeren unioniin;

17.   huomauttaa, että yksi Euro–Välimeri-politiikan päätavoitteista on tukea oikeusvaltion periaatetta, demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja politiikan moniarvoisuutta, ja katsoo tässä suhteessa, että Euro–Välimeri-kumppanuus ei ole vielä johtanut odotettuihin tuloksiin ihmisoikeuksien alalla; tästä syystä kehottaa neuvostoa ja komissiota selvästi sisällyttämään ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisen kyseisen uuden aloitteen tavoitteisiin ja edelleen parantamaan olemassa olevien mekanismien kuten assosiaatiosopimusten sisältämän ihmisoikeuslausekkeen täytäntöönpanoa ja luomaan mekanismin, jonka avulla kyseinen lauseke sisällytetään uuden sukupolven sopimuksiin, sekä vahvistamaan Euroopan naapuruuspolitiikan kahdenkeskisiä toimintasuunnitelmia ja perustamaan ihmisoikeuksia käsitteleviä alivaliokuntia;

18.   painottaa, että EU–Välimeri-yhteistyö on ulotettava koskemaan myös sen soveltamista muihin Välimeren rannikkovaltioihin, ja tähdentää, että muiden maiden identiteetti osana Välimeren aluetta on tunnustettava täysin;

19.   palauttaa mieliin esimerkit komission ehdottamista aloitteista, kuten merten moottoritiet, Pohjois-Afrikan Maghreb-maiden moottoritien yhteenliittämisen, Välimeren puhdistamisen, pelastuspalvelut ja Välimeren aurinkoenergiasuunnitelman; ilmaisee kiinnostuksensa mahdollisuuksista perustaa suuritehoisia aurinkovoimalaitoksia Pohjois-Afrikan autiomaahan ja suosittaa, että Välimeren unionin ensimmäisissä kokouksissa tälle asialle annetaan keskusteluissa etusija; tukee myös muita hankkeita, kuten suolan poistamista vedestä, jotta juomaveden saatavuus parantuisi, sillä tämä on keskeinen huolenaihe monissa Välimeren maissa;

20.   painottaa tarvetta mahdollistaa kaikkien kiinnostuneiden EU:n jäsenvaltioiden ja Välimeren alueen kumppanimaiden osallistuminen Barcelonan prosessin Välimeren unionin hankkeisiin, etenkin jos ne kuuluvat erityisten hankkeiden tai alojen sidosryhmiin;

21.   kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille ja EMPA:lle säännöllisesti alueellisten hankkeiden edistymisestä ja ottamaan huomioon ehdotukset ja arvioinnit, jotka on tehty parlamentaarisella tasolla ja joiden tarkoituksena on kohottaa prosessin profiilia, lisätä käyttömahdollisuuksia ja tuoda lisäarvoa alueen asukkaille;

22.   korostaa, että EU:n ja Välimeren kumppanuudessa ei voida keskittyä pelkästään taloudellisiin ja kaupallisiin asioihin; toteaa, että kaikki Barcelonan pilarit liittyvät läheisesti toisiinsa; muistuttaa, että rauhan, vakauden ja vaurauden edistämiseen tarkoitettu ensimmäinen pilari samoin kuin rauhaa ja vakautta koskeva peruskirjahanke eivät ole juurikaan edistyneet; painottaa, että vapaakauppa-alueen luomista koskeva tavoite ja kaupan vapauttaminen eivät ole tavoitteita sinänsä, vaan että niiden yhteydessä on tehostettava alueellista yhteistyötä sekä sosiaalista ja ympäristönäkökohtia koskevaa yhdentymistä;

23.   korostaa, että talouspolitiikkaa arvioitaessa on huomioitava kasvun edistämisen ohella myös se, kuinka paljon työpaikkoja samalla syntyy ja miten talouspolitiikka vaikuttaa köyhyyden vähentämiseen; korostaa tässä yhteydessä, että tarvitaan EU:n laajempaa tukea Välimeren kumppanimaita koskevien ohjelmien tukemiseen, jotta helpotetaan suotuisten olosuhteiden luomista lisäinvestoinneille ja kannustetaan nuoria perustamaan pienyrityksiä, mukaan luettuna mikroluottojen saannin helpottaminen; katsoo näiltä osin, että Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusvälineestä (FEMIP) myönnettyä tukea olisi lisättävä, tiedotuskampanjat mukaan lukien;

24.   viittaa ehdotukseensa Euro–Välimeri-alueen investointi- ja kehityspankin perustamisesta, joka pystyy houkuttelemaan suoria ulkomaisia investointeja, joita EU–Välimeri-alueella ei ole; korostaa, että Persianlahden valtiot voisivat alueen merkittävimpinä investoijina myötävaikuttaa tämän tavoitteen toteutumiseen;

25.   toistaa olevan tärkeää vahvistaa naisten asemaa Välimeren alueella politiikalla, joka antaa naisille merkittävän roolin yhteiskunnassa, ja edistämällä sukupuolten tasa-arvoa; korostaa, että perinteiden ja tapojen kunnioittamisen ei tarvitse merkitä heidän perusoikeuksiensa sivuuttamista;

26.   korostaa, että on esitettävä mielenkiintoisia kulttuuriyhteistyöohjelmia EU:n Välimeri-alueen kumppaneille hyödyntämällä tehokkaammin ERASMUS MUNDUS -ohjelmaa ja Euromed Audiovisual II -ohjelmaa (2006–2008), joita olisi tehostettava ja laajennettava, sekä yleisellä tasolla Euroopan naapuruuspolitiikan välinettä(2);

27.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Barcelonan prosessiin osallistuvien valtioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 206. (2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1638/2006, annettu 24 päivänä lokakuuta 2006, eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä (EUVL L 310, 9.11.2006, s. 1).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 nuorten viljelijöiden tulevaisuudesta meneillään olevan yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen puitteissa (2007/2194(INI))

P6_TA(2008)0258 A6-0182/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 17. tammikuuta 2001 antamansa päätöslauselman nuorten viljelijöiden tilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä Euroopan unionissa(1),

–   ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20. syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005(2),

–   ottaa huomioon Lissabonin strategian, jonka tavoitteena on tehdä EU:sta maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous vuoteen 2010 mennessä,

–   ottaa huomioon 26. helmikuuta 2008 järjestämänsä julkisen kuulemisen tulokset,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A6-0182/2008),

A.   ottaa huomioon, että Göteborgin strategiassa asetettiin painopisteitä, jotka liittyvät EU:n talouden kilpailukykyyn ja kestävyyteen, ja katsoo, että nuorilla viljelijöillä voi olla näiden tavoitteiden saavuttamisessa keskeinen asema,

B.   ottaa huomioon, että maatilojen laajan levinneisyyden ansiosta EU:n monitoiminnallinen maatalousmalli voi edistää maaseutualueiden kestävää kehitystä,

C.   ottaa huomioon, että yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksen edistyminen on avannut nuorille uusia mahdollisuuksia maatilojen perustamiseen ja tilojen kehittämiseen mutta että nämä mahdollisuudet eivät jakaudu tasaisesti EU:n alueella, mikä tekee hankalaksi yhteisön strategisen lähestymistavan,

D.   pitää valitettavana, ettei nuorten viljelijöiden määrästä ja heidän asemastaan EU:ssa ole kattavia ja tuoreita tilastoja, ja toteaa, että Eurostatin vuoden 2003 tilastojen mukaan EU:n viljelijöistä vain seitsemän prosenttia oli silloin alle 35-vuotiaita ja että tämä osuus laskee, vaikka elintarviketuotannon pitäisi tulevaisuudessa kasvaa;

E.   ottaa huomioon, että tuleva YMP:n tarkistaminen (YMP:n "terveystarkastus") antaa mahdollisuuden parantaa varojen kohdentamista nuorille viljelijöille ja että tätä mahdollisuutta ei pidä jättää hyödyntämättä,

F.   katsoo, että nuorille viljelijöille on annettava mahdollisuus perustaa elinkelpoisia tiloja elävään ympäristöön, jotta voidaan vastata EU:n energia- ja elintarvikehuoltovarmuuden sekä kasvun ja kilpailukyvyn kaltaisiin haasteisiin kaikilla EU:n maaseutualueilla sekä huolehtia maaseudun kestävästä ja pysyvästä kehityksestä,

G.   on vakuuttunut monitoiminnallisen lähestymistavan ja etenkin nuoria viljelijöitä päättäväisesti tukevan politiikan tarpeesta,

H.   katsoo, että maaseutualueille on ensiarvoisen tärkeää, että myös nuoret voivat päästä tilojen omistajiksi, koska maatalous on edelleen taloudellisen toiminnan ja yhteiskunnallisen verkoston perustekijä useimmilla maaseutualueilla,

I.   katsoo, että olisi pantava ehdottomasti ja välittömästi täytäntöön eurooppalainen strategia nuorten viljelijöiden kaupallisen koulutuksen edistämiseksi,

J.   ottaa huomioon, että nuorilla viljelijöillä on hyvin dynaaminen lähestymistapa päätöksentekoon, he ovat halukkaita ottamaan riskejä ja etsimään synergiaa ja täydentävyyttä sekä panemaan täytäntöön erittäin innovatiivisia suunnitteluvaihtoehtoja, jotka menevät tavanomaisia maatalouskäytäntöjä pitemmälle,

K.   ottaa huomioon, että vaikka erilaiset politiikat nuorten viljelijöiden tukemiseksi auttavat puhaltamaan henkeä Euroopan maatalousalaan, tilanomistajien sukupolvenvaihdos on edelleen haaste EU:ssa,

L.   ottaa huomioon, että nuoriin viljelijöihin kohdistuu maatalousalalla lisävaikeuksia, kuten korkeat aloituskustannukset, korkea velkaantumisaste ja saatavilla olevien tilojen ja erityiskoulutuksen riittämättömyys; ottaa myös huomioon, että maatalouspolitiikalla kohdistetaan yrittäjille yhä enemmän vastuuta erilaisiin näkökohtiin, kuten ympäristöön, eläinten terveyteen ja hyvinvointiin, elintarviketurvallisuuteen ja maisemanhoitoon, liittyvien vaatimusten noudattamisesta samanaikaisesti;

M.   katsoo, että nuorekas ja dynaaminen maatalousala on Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeinen tekijä,

N.   toteaa, että maaseudun kehittämiseen suunnattua tukea koskevan uuden asetuksen mukaisesti ohjelmointi on mahdollista 31. joulukuuta 2013 asti,

O.   ottaa huomioon, että 92 prosenttia EU:n alueesta on maaseutua, kun taas 50 prosenttia väestöstä asuu nykyään kaupungeissa ja 50 prosenttia maaseudulla,

P.   katsoo, että sukupolvenvaihdos on välttämätön, jotta tulevaisuudessa voidaan säilyttää elintarvikkeiden korkea laatu ja elintarvikkeiden turvallisuus EU:ssa sekä EU:n omavaraisuus,

1.   toteaa, että uudistetun YMP:n yhtenä tavoitteena olisi oltava viljelijöiden sukupolvenvaihdoksen sujuvuuden parantaminen ja että tähän pääsemiseksi ensimmäisen ja toisen pilarin välineet kestävän maatalouden ja kehittyneen maaseudun edistämiseksi ovat erityisesti toisiaan täydentäviä;

2.   toistaa, että maatilojen sukupolvenvaihdoksen edistäminen on olennaista, jotta voidaan vastata elintarvikkeita, energiaa, ympäristöä ja alueita koskeviin haasteisiin, joita EU:n maataloudella on nyt ja tulevaisuudessa; katsoo, että jos yhteiskunnan odotukset on määrä täyttää, niin kaikkiin näihin haasteisiin ei pystytä vastaamaan ilman voimakasta maataloutta ja runsaslukuista viljelijäväestöä EU:ssa;

3.   korostaa, että unionin laajentuminen uusiin jäsenvaltioihin on vahvistanut EU:n kulttuurista moninaisuutta ja tuotteiden monipuolisuutta ja että se tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden lisätä EU:n maatalouden kilpailukykyä korostamalla jatkuvaa innovointia ja yhteisön tuotteiden laatua ja kiinnittämällä huomiota tuottajien saavutuksiin merkittävällä elintarviketurvallisuuden alalla;

4.   katsoo, että nuorten viljelijöiden tukitoimien suunnittelussa ja toteuttamisessa olisi erityisesti otettava huomioon nuorten viljelijöiden tilanne uusissa jäsenvaltioissa;

5.   kehottaa siksi komissiota esittämään ehdotuksia EU:n laatumerkiksi, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tunnistaa helposti tuotteet, jotka on tuotettu ympäristöä, eläinten hyvinvointia ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien tiukkojen EU:n normien mukaisesti;

6.   panee merkille, että laadun osalta tavoitteena pitäisi olla tuotannon ja tuotteiden monipuolisuus;

7.   panee merkille, että maatalousalan ikäprofiilin uudistamisen kannalta keskeisin tekijä on maan saatavuus, kun otetaan huomioon maan korkea hinta;

8.   katsoo, että tulevaisuudessa YMP:llä on pyrittävä poistamaan esteet, joita nuoret maanviljelijät kohtaavat aloittaessaan maataloustoiminnan, ja että sukupolvenvaihdoksesta on tehtävä yksi sen painopisteistä;

9.   kehottaa myös lisäämään ponnisteluja eurooppalaisen maatalousmallin ja sen ympäristöä, eläinten hyvinvointia ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien tiukkojen standardien selittämiseksi kansalaisille;

10.   katsoo, että on suuri etu laajentuneelle EU:lle, jos nuoret perustavat maatalousyrityksen tai jatkavat viljelyä;

11.   panee merkille jatkuvat vaikeudet, jotka aiheutuvat korkeista aloituskustannuksista, mukaan luettuna maatalouskiinteistöjen myynti- ja vuokrahinnat sekä tarve investoida jatkuvasti aineellisiin hyödykkeisiin ja henkilöresursseihin teknisten ja logististen parannusten saavuttamiseksi, ja toteaa, että välineiden tai koneiden osto ei yksin riitä teknisiin ja logistisiin parannuksiin ja että tutkimus ja tutkimustulosten saatavuus ovat olennaisia parannusten saavuttamiseksi;

12.   kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita, kun nämä pyrkivät luomaan maapankin, joka perustuu varhaiseläkkeelle siirtymisen tuloksena vapautuviin maihin; katsoo, että olisi tuettava kunkin yksittäisen viljelijän harvoin käyttämien kalliiden välineiden ja koneiden hankkimista yhteishankintana;

13.   kehottaa tarkistamaan aloitustuen määrää, sillä se on pysynyt samana käyttöönotostaan lähtien eikä enää näytä vastaavan maanviljelijöiden tarpeita;

14.   korostaa maan hintojen osuutta maatiloja perustavien nuorten vaikeuksissa, ja kehottaa komissiota tutkimaan maan hintojen huomattavaa nousua, joka johtuu muun muassa kaupunkirakentamisen aiheuttamasta paineesta ja keinottelusta;

15.   kehottaa kehittämään välineitä, joilla voidaan asettaa maatalousmaiden luovutusten yhteydessä etusijalle pikemminkin toimintansa aloittavat nuoret viljelijät kuin tilojensa laajentamiseen pyrkivät viljelijät, mukaan luettuna varhaiseläkejärjestelmät, osamaksutuet, toiminnan asteittainen käynnistäminen ja maiden osittainen vuokraaminen;

16.   toteaa, että on kehitettävä nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamista tukevien politiikkojen tehokkuutta ja että on tärkeää laatia kriteerit, jotka koskevat edunsaajien asettamista tärkeysjärjestykseen objektiivisten tekijöiden perusteella;

17.   kehottaa komissiota esittämään YMP:n "terveystarkastuksesta" annettavassa lainsäädäntöehdotuksessa, että maaseudun kehittämistä koskevassa lainsäädännössä säädettyjen nuorille viljelijöille tarkoitettujen tukien olisi kuuluttava jäsenvaltioiden laatimien suunnitelmien pakollisiin toimenpiteisiin, joihin pitäisi liittyä myös aloitustukien korotus;

18.   katsoo, että nuorille viljelijöille tarkoitetuilla tukitoimilla olisi autettava myös uusia yrittäjiä, koska he voivat tuoda uudistavan ja tärkeän lisän EU:n maatalouteen; korostaa siksi, että tuet olisi suunnattava pääasiassa uusille yrittäjille eikä toimintansa lopettaville viljelijöille; korostaa, että sukupolvenvaihdosta koskevat tukitoimet eivät saa vääristää yhtäältä uusien yrittäjien ja toisaalta maanviljelijöiden lasten välistä kilpailua;

19.   panee merkille, että epäedullisessa asemassa olevan maaseudun autioitumisen estämiseksi ja EU:n alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen edistämiseksi on erityisen tärkeää tukea nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamista saaristo- ja vuoristoalueiden kaltaisilla pysyvistä luonnonhaitoista kärsivillä alueilla, joilla tilan perustamiseen, rakennuksiin ja liikenneyhteyksiin liittyvät kulut ovat korkeampia ja joilla toiminnan monipuolistaminen on usein välttämätöntä riittävän elinkelpoisuuden saavuttamiseksi;

20.   kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen nuorille viljelijöille suunnattujen kansallisten ja EU:n toimenpiteiden tehokkuudesta ja lisäarvosta ja esittämään aiheesta kertomuksen 1. heinäkuuta 2009 mennessä;

21.   toteaa, että suuri osa nuorista viljelijöistä katsoo, että investointi- ja korkotuet ovat tehokkaimpia tapoja kannustaa heidän yrittäjyyttään ja vahvistaa heidän kilpailuasemaansa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään näihin tukiin asianmukaista huomiota;

22.   kehottaa komissiota tutkimaan, miten tuotanto-oikeudet, tilatukioikeudet ja nuorten viljelijöiden aloitustukioikeudet vaikuttavat nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamiseen, koska kaikki nämä välineet aiheuttavat usein konflikteja eri sukupolvien välillä, mikä tekee tukien saamisesta vaikeampaa nuorille, jotka haluavat aloittaa maataloustoiminnan; katsoo, että komission pitäisi tehdä YMP:n hallinnoinnista tarvittavat johtopäätökset parantaakseen nuorten mahdollisuuksia maataloustoiminnan aloittamiseen;

23.   katsoo, että tilojen haltuunoton kasvavien kustannusten ja maatilojen perustamiseen ongelma-alueilla liittyvien vaikeuksien huomioon ottamiseksi yhteisön tuen enimmäismäärää on nostettava 55 000 eurosta ja että siirtymäaika, jonka jälkeen sääntöjä on noudatettava täysimääräisesti, on pidennettävä kolmesta vuodesta viiteen vuoteen maataloustoiminnan aloittamisesta lukien;

24.   toteaa, että maanviljely on usein viimeinen maaseutualueilla jäljellä oleva toiminta ja että siksi on otettava käyttöön toimenpiteitä nuorten kannustamiseksi ryhtymään maanviljelijöiksi; korostaa kuitenkin, että tilojen elinkelpoisuuden lisäksi on kiinnitettävä huomiota maaseudun elinvoimaisuuteen siten, että edistetään julkisten palvelujen (postitoimistot, koulut, joukkoliikenne, terveydenhuolto jne.) yhdenvertaista saatavuutta sekä ylläpidetään normaaleja palveluja (kauppa ja käsiteollisuus, lasten ja vanhusten hoito, sosiaalinen asuntotarjonta ja muut vuokra-asunnot) ja sosiaalisia toimintoja, joilla ehkäistään eristäytymisen tunnetta (kahvilat, kulttuurikeskukset, urheilukeskukset jne.);

25.   korostaa, että on kehitettävä järjestelyjä, joiden avulla nuoret maanviljelijät voivat olla poissa tilaltaan harjoittelujen, lomien, lapsen syntymän jne. takia;

26.   pitää tervetulleena, että nuorille viljelijöille osittaistakin maataloustoiminnan aloittamista varten tarkoitetun aloitustuen myöntämisen edellytyksenä on vapaaehtoisen liiketoimintasuunnitelman esittäminen välineenä, joka ajan myötä mahdollistaa maanviljelyn ja muiden maaseutuun liittyvien toimintojen kehittämisen uudella tilalla;

27.   suosittelee, että toiminnan aloittamiseen liittyvän kannustejärjestelmän osaksi perustetaan kannustimia maanomistajille, jotka vuokraavat tiloja nuorille viljelijöille, ja/tai vuokratuki kymmeneksi vuodeksi toiminnan aloittamisesta;

28.   korostaa, että nuoren viljelijän, joka haluaa aloittaa maataloustoiminnan, on vaikeaa saada rahoitusta, ja että tuetut lainajärjestelyt ovat hyödyllisiä, koska niiden avulla nuoret maanviljelijät voivat helpommin käynnistää ja vakiinnuttaa toimintansa velkaantumatta liikaa;

29.   toteaa, että nuorten viljelijöiden korkean velkaantumisasteen ja suurten aloituskustannusten vuoksi heidän on hyvin vaikea saavuttaa hyvä kilpailuasema; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään uusia ratkaisuja näihin erityisongelmiin;

30.   katsoo, että nuorten viljelijöiden yrittäjyyttä on edistettävä ottamalla käyttöön avoimet, yksinkertaisemmat ja kevyemmät säännöt ja vähentämällä siten kustannuksia;

31.   uskoo siksi, että jäsenvaltioiden ja alueellisten viranomaisten pitäisi tutkia mahdollisuuksia ottaa käyttöön tai parantaa järjestelmiä, joilla uusille viljelijöille tarjotaan aloituspääomaa edullisemmilla koroilla;

32.   pitää valitettavana, että riittävän tuoton saamista maalle, työlle ja pääomalle näyttävät vaikeuttavan monet keinottelusta johtuvat tai rakenteelliset tekijät, kuten luoton saamisen edellytyksenä olevat vakuudet, korkea korkotaso, oikeudelliset tai verotukselliset esteet, sosiaaliturvamaksut sekä hallinnolliset rasitteet, ja katsoo, että on välttämätöntä toteuttaa asianmukaisia poliittisia toimenpiteitä kilpailun vääristymistä aiheuttavien poikkeamien ja häiriöiden poistamiseksi;

33.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään uusia (verotuksellisia) toimenpiteitä, joilla autetaan nuoria viljelijöitä selviämään tilan hankinnasta aiheutuvista raskaista korkokustannuksista; kehottaa komissiota esittämään tätä varten erityisiä ehdotuksia YMP:n "terveystarkastuksen" yhteydessä;

34.   vaatii, että nämä nuoria viljelijöitä kannustavat toimet sisällytetään pakollisena osana asetuksen (EY) N:o 1698/2005 toimintalinjan 1 mukaisiin toimiin maatalousalan kilpailukyvyn parantamiseksi;

35.   toistaa näkemyksensä siitä, että maaseudun kehittämistoimenpiteet olisi suunnattava suoraan viljelijöille;

36.   katsoo, että komission olisi tarkasteltava maaseudun kehittämisen toimintalinjojen 2 ja 3 puitteissa nuorille viljelijöille myönnettäviä erityisiä rahoitustukia, esimerkiksi sosiaaliseen infrastruktuuriin liittyvät tuet ja tuet, joilla parannetaan maaseutualueiden nuorten osallistumista työmarkkinoille;

37.   kehottaa laajentamaan monitoiminnallisten (maataloustoiminta ja muu toiminta) viljelijöiden aloitustukea siten, että pelkästään maataloustoimintaa harjoittavat tai maataloustoimintaa muilla maaseutuympäristöstä saatavilla tuloilla täydentävät nuoret viljelijät voivat saada aloitustukea;

38.   kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan tukea nuorille, sekä miehille että naisille, jotka omistusoikeuden kannalta epävarman tilanteen vuoksi tarvitsevat tukea maatilojensa mukauttamiseen joko harjoittamalla maataloutta tai täydentämällä maataloutta muulla tuloja tuottavalla toiminnalla siten, että käytettävissä olevat tulot ja työ antavat heille toimeentulon;

39.   katsoo, että EU:n nuorten viljelijöiden pitäisi voida kilpailla toistensa kanssa tasavertaisin toimintaedellytyksin EU:ssa; kehottaa siksi tarkistamaan huolellisesti neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003(3) nykyistä 69 artiklaa ja panemaan sen sitten täytäntöön kilpailun vääristymisen estämiseksi EU:n sisämarkkinoilla;

40.   kehottaa yhdenmukaistamaan kaikki maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen liittyvät politiikat täysimääräisesti niiden tavoitteiden kanssa, jotka EU on asettanut itselleen osana Lissabonin strategiaa, jotta nuoret viljelijät voisivat toimia dynaamisessa talousympäristössä;

41.   katsoo, että YMP:n "terveystarkastuksen" yhteydessä olisi edistettävä maataloudesta saatavien tulojen vakauttamista ja turvaamista – joka on olennainen ehto maatalouden sukupolvenvaihdokselle – ottamalla EU:n tasolla käyttöön innovatiivisia riskien- ja kriisinhallintavälineitä, joilla varaudutaan markkinoiden heilahteluihin ja hintojen suurempaan volatiliteettiin;

42.   katsoo, että etusijalle olisi asetettava aito yksinkertaistaminen ja suurempi avoimuus pantaessa täytäntöön välineitä ja toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu maataloutta harjoittaville nuorille viljelijöille silloinkin, kun maataloutta täydennetään muulla maaseutuun liittyvällä toiminnalla, joka on tarpeen tilan elinkelpoisuuden kannalta;

43.   toteaa, että ei pitäisi saattaa epäedulliseen asemaan viljelijöitä, joita ei enää pidetä nuorina viljelijöinä mutta jotka keskipitkällä aikavälillä jatkavat viljelyä ja jotka myös joutuvat kohtaamaan uusia haasteita;

44.   korostaa, että "huomisen viljelijöihin" kohdistuvien suurten vaatimusten vuoksi on järjestelmällisesti vahvistettava koulutusjärjestelmän ulkopuolista koulutusta, jotta voidaan varmistaa maatalouden tutkimuksesta saadun tiedon tehokas siirto maatalouteen;

45.   katsoo, että perintöjärjestelyjen osalta olisi harkittava lainsäädäntöä, jossa keskitytään tiiviimmin tilakokonaisuuksien säilyttämiseen, jotta voidaan saavuttaa mittakaava- ja yhteistuotantoetuja; katsoo, että olisi mahdollistettava perintöjärjestelyt, joiden osapuolina on muita kuin perheenjäseniä, jotta voidaan säilyttää maatilat ja antaa maatalousalan koulutuksen saaneille nuorille yrittäjille mahdollisuus ryhtyä viljelijöiksi;

46.   katsoo, että kansallisia varhaiseläkejärjestelyjä pitäisi voida käyttää vain silloin, kun eläkkeelle jäävän viljelijän tilaa jatkaa nuori viljelijä, tai että tälle olisi siinä tapauksessa maksettava parempaa eläkettä;

47.   katsoo, että maatilojen perustamista ja kehittämistä koskeviin yleisiin suunnitelmiin tulisi sisältyä nuorten viljelijöiden aseman tunnustamiseen liittyviä erityistoimenpiteitä, jolloin taataan miesten ja naisten yhdenvertaiset sosiaaliset oikeudet; katsoo, että tämän takia on olennaisen tärkeää säilyttää maaseudulla lastentarhojen, päiväkotien tai päivähoitopaikkojen kaltaiset välttämättömät rakenteet; korostaa tässä yhteydessä erityisesti viljelijöitä avustavien puolisoiden asemaa koskevien tiedotustoimien tärkeyttä;

48.   panee merkille, että sosiaaliset ja kulttuurilliset erityispiirteet ja moniarvoisuus ovat tuotteiden markkinointipolitiikan keskeisiä tekijöitä, samoin kuin tietyn maantieteellisen alueen ja tuotantomenetelmien ainutlaatuisuuden yksilöinti, kuten suojattua alkuperänimitystä käyttävien tai merkinnällä varustettujen maataloustuotteiden maine ja suosio osoittavat;

49.   korostaa, että nuoret viljelijät voivat antaa ravitsemuskasvatusta, jolla edistetään terveellisiä ruokailutottumuksia kansanterveyden ja yhteiskunnan edun mukaisesti, ja pitää erityisen tervetulleena sellaisia toimintoja kuten Euroopan nuorten viljelijöiden kattojärjestön (CEJA) Tellus-ohjelma ja rajatylittävät koehankkeet, kuten "Schüler auf dem Bauernhof" (koululaiset maatilalla);

50.   korostaa, että kaikissa koulutuksen muodoissa tarvitaan elintarvike- ja ravitsemusopin erikoistietoja;

51.   katsoo, että on välttämätöntä tehdä tunnetuksi viljelijän ammattia sekä hyödyistä, joita se tarjoaa yhteiskunnalle oman tuotantotoimintansa lisäksi, jotta kyseiseen ammattiin houkutellaan enemmän nuoria ja erityisesti sellaisia nuoria, joilla ei ole maataloustaustaa;

52.   katsoo, että viljelijän ammatin arvostusta voidaan lisätä myös tiedottamalla suurelle yleisölle ja siten kuluttajille paremmin YMP:n sisällöstä hygieniaa, ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten, tukiehtojen, monitoiminnallisuuden, EU:n tuotteiden laadun, ilmastonmuutoksen torjunnan edistämisen, elintarvikeomavaraisuuden ja maailman väestön ruokkimiseen liittyvien haasteiden osalta ottaen huomioon, että maailman väkiluvun arvioidaan nousevan vuoteen 2050 mennessä yhdeksään miljardiin;

53.   kehottaa asettamaan yhteisön tuotteet voimakkaammin etusijalle, jotta eurooppalaisille kuluttajille voidaan antaa takeet heidän ostamiensa tuotteiden terveellisyydestä ja ympäristöystävällisyydestä ja jotta EU:n viljelijöille voidaan tarjota kompensaatiota heidän joutessaan kilpailemaan sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka eivät noudata samaa vaatimustasoa hygienian, ympäristön ja sosiaalisten seikkojen suhteen;

54.   katsoo, että nuorille viljelijöille on tarjottava mahdollisimman hyvät edellytykset hyötyä maatalouteen liittyvien tuotteiden ja palvelujen kysynnän joustavuuden kasvun tarjoamista mahdollisuuksista sekä nousevien markkinoiden suuremmasta avautumisesta eri puolilla maailmaa monenvälisten neuvottelujen loppuun saattamista silmällä pitäen; pitää siksi tärkeänä, että komission olisi neuvoteltava WTO:n puitteissa sopimus, jolla annetaan viljelijöille riittävästi liikkumavaraa, jotta he pystyvät kilpailemaan kolmansien maiden kanssa, jolloin myös taataan nuorten viljelijöiden tulevaisuus; katsoo, että muiden kuin kaupallisten seikkojen huomioon ottaminen on tässä yhteydessä ehdottoman tärkeää;

55.   uskoo, että nuorten viljelijöiden pitäisi pystyä kilpailemaan ulkomaisten kilpailijoiden kanssa tasapuolisin edellytyksin; kehottaa siksi komissiota asettamaan etusijalle muiden kuin kaupallisten seikkojen tunnustamisen tuontikriteerinä kahdenvälisissä ja monenvälisissä kauppaneuvotteluissa;

56.   panee merkille, että keskipitkän ja pitkän aikavälin järjestelyissä uusi viljelijäsukupolvi kantaa vastuun ilmastonmuutosten torjunnasta, toimii kumppanuudessa ympäristön kanssa ja edistää aktiivisesti ympäristönsuojelua ja hiilidioksidipäästöjen vähentämistä käyttämällä ympäristön kannalta kestäviä vaihtoehtoisia energialähteitä ja erityisesti tuottamalla biomassaa ja käyttämällä biokaasuntuotantolaitteita;

57.   korostaa, että nuoriin viljelijöihin kohdistuu kaksitahoinen haaste, kun heidän on yhtäältä toteutettava toimenpiteitä maatalouskäytäntöjen parantamiseksi ja niiden kehittämiseksi kestävämmiksi ja toimivammiksi ja toisaalta palautettava maatalouden keskeinen rooli ympäristöseikkojen hoidossa ja siten omaksuttava johtava asema ilmastonmuutosten torjunnassa; korostaa, että tätä varten politiikoilla ja toimenpiteillä on tarjottava nuorille viljelijöille pitkäaikaisia ja kestäviä tulevaisuudennäkymiä ja heidän ympäristönsuojeluponnistuksilleen on tarjottava taloudellista tukea;

58.   panee merkille, että maa- ja metsätalous ovat ainoat taloudellisen toiminnan alat, jotka yhteyttämisen ansiosta kykenevät sitomaan hiilidioksidia, mikä tekee maanviljelyn ylläpitämisestä entistä tärkeämpää;

59.   korostaa, että maatalousalan soveltavaa tutkimusta on ohjattava YMP:n uudistusta vastaavasti siten, että edistetään teknologian siirtoja ja parannetaan viljelijöiden mahdollisuutta tutustua tutkimustuloksiin sekä tuotantomenetelmiä ja -välineitä koskeviin viimeisimpiin innovaatioihin; katsoo, että EU:n viljelijöiden on saatava tutkimustulokset helpommin käyttöönsä siten, että perustetaan verkostoja tutkimustiedon vaihtamista varten ja koordinoidaan tutkimusta kansallisella ja EU:n tasolla;

60.   toteaa, että tieteellisen tutkimuksen ja sen käyttäjien välinen vuorovaikutus on olennainen edellytys sille, että tutkimuksen tulokset toteutetaan käytännössä ja että tutkimuksella voidaan vastata maatalousalan tarpeisiin;

61.   korostaa, että on taloudellisesti (tuottavuuden parantaminen) ja ympäristön kannalta ("vihreitä" käytäntöjä koskevan tiedon päivittäminen) EU:n edun mukaista lisätä viljelijöiden elinikäisen oppimisen tukemista; kannattaa erityisesti ohjelmia, joilla edistetään nuorten viljelijöiden liikkuvuutta EU:ssa (muun muassa Leonardo); korostaa erityisesti tarvetta luoda välineitä, joiden avulla nuoret viljelijät voivat olla poissa tilaltaan tällaisen koulutuksen aikana;

62.   ehdottaa nuorille viljelijöille tarkoitetun ohjelman luomista maatalouden parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi;

63.   katsoo, että on välttämätöntä perustaa nuorille viljelijöille suunnattu vaihto-ohjelma, joka mahdollistaa parhaiden käytäntöjen jakamisen, sekä koulutusverkosto, jossa keskeisellä sijalla on bioenergian, ilmastonmuutoksen ja kilpailukyvyn kaltaisia aiheita koskeva tieto; katsoo, että näiden aloitteiden pitäisi valmistaa nuoria viljelijöitä kohtaamaan maatalous- ja elintarvikealojen uudet haasteet;

64. kehottaa kehittämään kokeiluhankkeen, jolla helpotetaan kehitysmaiden nuorten viljelijöiden ja EU:n nuorten viljelijöiden vaihto-ohjelmia, jotta nämä pääsevät itse tutustumaan toistensa markkinoiden toimintaan, teknologian käyttöön ja vallitseviin ilmasto-olosuhteisiin sopeutumista koskeviin menetelmiin;

65.   kehottaa varmistamaan EU:n tietyille alueille ominaisten tai kulttuuriperintöön liittyvien tuotantokäytäntöjen säilyttämisen, kehittämisen ja levittämisen;

66.   uskoo, että viljelyalan säilyttämistä koskeva kysymys liittyy tiiviisti nuorten maataloustoiminnan aloittamista koskeviin järjestelyihin ja että olisi otettava käyttöön politiikka, jolla varmistetaan, että viljelysmaata jaettaessa etusijalle asetetaan nuoret toimintaansa aloittavat viljelijät; kehottaa komissiota laatimaan selvityksen viljelyalaan liittyvistä kysymyksistä nuorten ottaessa tiloja haltuunsa;

67.   katsoo, että yhtiömuotoisen maataloustoiminnan aloittamista on tuettava paremmin ottamalla käyttöön tällaisen maataloustoiminnan aloittamiseen liittyviä erityistoimenpiteitä, joiden avulla voidaan sekä vähentää nuorten aloituskustannuksia että järjestää heidän työnsä siten, että edistetään tilojen elinkelpoisuutta;

68.   suosittaa tilojen perustamista ja siirtämistä koskevien menettelyjen joustavuuden lisäämistä seuraavasti: tilan asteittainen perustaminen, aikaisemman kokemuksen huomioon ottaminen, kun tilan perustajalla ei ole vaadittua koulutusta, poikkeus ikää koskevasta vaatimuksesta, kun hakija esittää elinkelpoisen aloitushankkeen erityisesti epäedullisessa asemassa olevilla maaseutualueilla jne.;

69.   katsoo, että olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla nuoria viljelijöitä tuetaan, avustetaan ja neuvotaan aloitustukijärjestelmän puitteissa, jotta voidaan lisätä onnistumisastetta ja samalla vähentää tilanteita, joissa viljelijät luopuvat tilasta tai joutuvat vararikkoon, tai estää tällaiset tilanteet kokonaan;

70.   ehdottaa kaupunkien ja maaseudun välisen vuoropuhelun eurooppalaista teemavuotta;

71.   kehottaa komissiota tarjoamaan viljelijöiksi haluaville nuorille laajaa tukea panemalla täytäntöön luotettavaa politiikkaa, luomalla käytännön toimintaolosuhteita vastaavat hallinnolliset järjestelyt ja antamalla mahdollisimman paljon tukea yrityksen johtamiselle;

72.   kehottaa komissiota esittämään kohtuullisen ajan kuluessa väliraportin nuorten viljelijöiden tilanteesta ja kuulemaan asiaan liittyviä nuorten viljelijöiden yhdistyksiä;

73.   korostaa, että nuoria viljelijöitä olisi tuettava toiminnan aloittamista seuraavina vuosina ja että olisi perustettava erityinen vararahasto, jolla heitä autetaan selviytymään tilan perustamisen yhteydessä ilmenevistä odottamattomista tapahtumista, kuten poikkeuksellisten sääolosuhteiden aiheuttamista satovahingoista tai kustannusten jyrkästä noususta;

74.   kehottaa komissiota tutkimaan menetelmiä, joilla innovatiivisia viljelytekniikoita ja tilan hallintaa koskevia parhaita käytäntöjä voidaan jakaa koko EU:n uusien viljelijöiden kesken;

75.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 262, 18.9.2001, s. 153. (2) EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1. (3) EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toiminnasta vuonna 2007 (2007/2180(INI))

P6_TA(2008)0259 A6-0175/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 tehdyn kumppanuussopimuksen(1) (Cotonoun sopimus),

–   ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2003 hyväksytyn AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työjärjestyksen(2), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Wiesbadenissa (Saksa) 28. kesäkuuta 2007(3),

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006(4),

–   ottaa huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen Kigalissa 22. marraskuuta 2007 antaman Kigalin julistuksen kehitysmyönteisistä talouskumppanuussopimuksista(5) (Kigalin julistus),

–   ottaa huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen vuonna 2007 hyväksymät päätöslauselmat:

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A6-0175/2008),

A.   ottaa huomioon talouskumppanuussopimusneuvottelujen edistymisestä Wiesbadenissa kesäkuussa 2007 ja Kigalissa marraskuussa 2007 käydyt keskustelut, jotka johtivat edellä mainitun Kigalin julistuksen hyväksymiseen,

B.   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006, jossa säädetään myös AKT-maihin sovellettavista aihekohtaisista ohjelmista sekä AKT-sokeripöytäkirjan allekirjoittaneiden AKT-maiden hyväksi toteutettavia liitännäistoimenpiteitä koskevasta ohjelmasta,

C.   ottaa huomioon kehitysyhteistyöstä ja humanitaarisesta avusta vastaavan komission jäsenen yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen istunnossa Wiesbadenissa antaman sitoumuksen saattaa AKT-maiden maa- ja aluekohtaiset strategia-asiakirjat (vuosiksi 2008–2013) parlamenttien demokraattiseen valvontaan, ja suhtautuu myönteisesti tämän sitoumuksen toteuttamisen aloittamiseen,

D.   ottaa huomioon, että Cotonoun sopimuksen tarkistaminen on luonut pohjan Euroopan unionin ja AKT-maiden yhteistyön lujittamiselle ja tehostamiselle, vaikka kyseisen sopimuksen ratifiointimenettelyä ei ole vielä saatu päätökseen,

E.   ottaa huomioon ihmisoikeuksia, demokratiaa, epävakaita tilanteita, politiikan johdonmukaisuutta ja avun tehokkuutta koskevien yleisesti kiinnostavien kysymysten kasvavan merkityksen yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa,

F.   ottaa huomioon Zimbabwen tilanteen, joka on heikentynyt entisestään vuoden 2007 kuluessa, ja pahoittelee, ettei edellä mainitussa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen istunnossa Wiesbadenissa voitu antaa rakentavan keskustelun päätteeksi asiaa koskevaa päätöslauselmaa; pitää hyvin valitettavana, että Zimbabwen valtuuskunta ei osallistunut tähän istuntoon,

G.   ottaa huomioon, että konflikti Darfurissa (Sudanissa) jatkuu yhä ja että siellä loukataan vakavasti ja toistuvasti ihmisoikeuksia, etenkin naisiin ja nuoriin tyttöihin kohdistuvista jatkuvista seksuaalisen väkivallan ja raiskausten riskeistä, ja muistuttaa tehokkaan humanitaarisen avun ja seksuaalisen väkivallan uhrien tukemisen välttämättömyydestä,

H.   ottaa huomioon yleisafrikkalaisen parlamentin toiminnan sekä suhteiden luomisen Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin välille; ottaa erityisesti huomioon yhteisen julistuksen, jonka yleisafrikkalainen parlamentti ja Euroopan parlamentti antoivat ennen Lissabonissa joulukuussa 2007 järjestettyä EU:n ja Afrikan huippukokousta,

I.   ottaa huomioon valtiosta riippumattomien toimijoiden lisääntyvän osallistumisen yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen istuntoihin sekä AKT-maiden kansalaisyhteiskunnan kohtaamat taloudelliset vaikeudet kokouksiin osallistumiseksi,

J.   ottaa huomioon unionin puheenjohtajavaltion Saksan sekä Ruandan hallituksen erinomaisen panoksen edellä mainittuihin yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen istuntoihin Wiesbadenissa ja Kigalissa,

K.   ottaa huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työvaliokunnan tutkimus- ja tiedonhankintamatkat vuonna 2007

1.   pitää myönteisenä, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous tarjosi vuonna 2007 puitteet avoimen, demokraattisen ja syvällisen vuoropuhelun käymiseksi EU:n ja AKT-maiden välisistä neuvotteluista, josta osoituksena on edellä mainittu Kigalin julistus;

2.   korostaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen ilmaisemia huolia, joita liittyy useisiin neuvottelukysymyksiin niin muodon kuin sisällönkin tasolla; muistuttaa, että keskustelu on jatkunut, kun Karibian maiden kanssa on tehty talouskumppanuussopimukset ja eräiden muiden maiden tai alueiden kanssa väliaikaiset sopimukset;

3.   on huolissaan uuden elimen eli parlamentaarisen valiokunnan perustamisesta talouskumppanuussopimusten puitteissa ilman kyseisen elimen ja yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen välisen suhteen selkeyttämistä; pyytää välttämään kaikenlaiset toimivaltakiistat ja tarpeettomat riidat tällä alalla; on samanaikaisesti ilahtunut siitä parlamentaarisesta ulottuvuudesta, joka talouskumppanuussopimuksille annetaan, ja on täysin vakuuttunut siitä, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous alkaa välittömästi käydä tätä vuoropuhelua parlamentaarisella tasolla alueellisissa kokouksissaan;

4.   pitää tervetulleena kehitysyhteistyöstä ja humanitaarisesta avusta vastaavan komission jäsenen yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen istunnossa Kigalissa antamaa sitoumusta saattaa AKT-maiden maa- ja aluekohtaiset strategia-asiakirjat (vuosiksi 2008–2013) parlamenttien demokraattiseen valvontaan, ja panee tyytyväisenä merkille eräiden AKT-maiden parlamenttien jo tekemän työn näiden asiakirjojen analysoimiseksi;

5.   muistuttaa tässä yhteydessä tarpeesta ottaa parlamentit tiiviisti mukaan demokraattiseen prosessiin ja kansallisiin kehitysstrategioihin; korostaa niiden olennaista roolia kehitysyhteistyöpolitiikan toteuttamisessa, seurannassa ja valvonnassa;

6.   kehottaa AKT-maiden parlamentteja vaatimaan hallituksiaan ja komissiota varmistamaan, että ne otetaan mukaan EU:n ja omien maidensa välistä yhteistyötä (vuosina 2008–2013) koskevien kansallisten strategia-asiakirjojen valmisteluun ja täytäntöönpanoon;

7.   kehottaa komissiota toimittamaan AKT-maiden parlamenteille kaikki käytettävissä olevat tiedot ja avustamaan niitä demokraattisen valvonnan kehittämisessä etenkin voimavarojen tukemisen kautta;

8.   kehottaa AKT-maiden parlamentteja harjoittamaan tiukkaa parlamentaarista valvontaa Euroopan kehitysrahaston (EKR) suhteen; korostaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen etuoikeutettua asemaa tässä keskustelussa ja kehottaa sitä jatkamaan niiden parlamenttien painostamista, jotka eivät ole vielä ratifioineet tarkistettua Cotonoun sopimusta, jotta ne ratifioisivat kyseisen sopimuksen voidakseen hyötyä kymmenennestä EKR:sta;

9.   pyytää komissiota laatimaan toimenpiteitä, joilla täytetään rahoitusvaje yhdeksännen ja kymmenennen EKR:n täytäntöönpanon välillä;

10.   toistaa tukevansa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen huhtikuussa 2005 yhdeksännessä istunnossaan esittämää pyyntöä siitä, että asianmukainen osuus EKR:n määrärahoista käytettäisiin parlamentaarikkojen sekä poliittisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten johtajien poliittiseen koulutukseen, jotta vahvistettaisiin pysyvästi hyvää hallintotapaa, oikeusvaltiota, demokraattisia rakenteita sekä hallituksen ja opposition välistä vuorovaikutusta pluralistisissa demokratioissa, jotka perustuvat vapaisiin vaaleihin;

11.   panee tyytyväisenä merkille yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen alati parlamentaarisemman ja siten siis myös yhä poliittisemman luonteen, sen jäsenten sitoumuksen vahvistumisen ja sen keskustelujen laadun nousun, mikä antaa ratkaisevan panoksen AKT:n ja EU:n kumppanuuteen;

12.   katsoo, että edellä mainitut. Darfurin tilannetta ja Kongon tilannetta koskevat päätöslauselmat ovat merkittäviä esimerkkejä vuoropuhelun lisääntymisestä;

13.   katsoo, että yhteisellä parlamentaarisella edustajakokouksella, joka tarjoaa foorumin EU:n ja AKT-maiden parlamenttien jäsenten väliselle keskustelulle, on myönteinen rooli poliittisessa keskustelussa ja sellaisen kattavan globaalin sopimuksen löytämisessä, jolla Darfurin kansalaisille taataan rauha ja kehitys;

14.   kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta osallistumaan pyrkimyksiin kansainvälisen yhteisön tietoisuuden lisäämiseksi Pohjois-Kivua ja monia Kongon demokraattisen tasavallan itäosan alueita koettelevista konflikteista, edistämään neuvotellun poliittisen ratkaisun löytämistä kriisiin sekä tukemaan kaikkia sellaisia toimia, joita voitaisiin ehdottaa neuvotellun poliittisen ratkaisun puitteissa;

15.   kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta jatkamaan ja syventämään yleisafrikkalaisen parlamentin sekä alueellisten parlamenttien kanssa käymäänsä vuoropuhelua, ottaen huomioon alueellisen yhdentymisen merkitys rauhalle ja kehitykselle AKT-maissa;

16.   on iloinen keskustelusta, jota on käyty Somalian tilanteesta edellä mainitussa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen Kigalissa pidetyssä istunnossa, mikä osoittaa, että yhteistä parlamentaarista edustajakokousta voidaan käyttää foorumina näiden mutkikkaiden kysymysten käsittelylle; pahoittelee kuitenkin, että Somalian tilanne ei ole parantunut ja pysyy "unohdettuna kriisinä";

17.   pahoittelee, että yhteistä parlamentaarista edustajakokousta ei ole riittävästi kuultu EU:n ja Afrikan yhteisen strategian valmistelun yhteydessä, ja toivoo, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous otetaan aktiivisesti mukaan strategian toteuttamiseen;

18.   on tyytyväinen siihen, että Cotonoun sopimuksessa sekä yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työjärjestyksessä säädettyjen alueellisten kokousten järjestäminen aloitetaan lopultakin vuonna 2008; toivoo näiden kokousten mahdollistavan todellisen ajatustenvaihdon alueellisista kysymyksistä ja ristiriitojen ennaltaehkäisemisestä ja ratkaisemisesta, ja toivoo lisäksi EU:n politiikan edistävän alueellista koheesiota; korostaa, että kokoukset pidetään erityisen sopivana ajankohtana talouskumppanuussopimuksia koskevien neuvottelujen sekä niiden sopimisen ja täytäntöönpanon kannalta ja että nämä kokoukset on asetettava etusijalle; kannattaa ensimmäisen alueellisen kokouksen järjestämistä huhtikuussa 2008 Windhoekissa Namibiassa;

19.   kannustaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta vahvistamaan poliittisten asioiden valiokunnan asemaa, jotta se voisi tarjota todellisen foorumin konfliktien ehkäisylle ja ratkaisulle AKT:n ja EU:n kumppanuuden puitteissa, ja laajentamaan tätä varten yksittäisten maiden hätätilanteista käytäviä keskusteluja; on tyytyväinen hyvän hallintotavan sekä vaalien ja vaalimenettelyjen alalla AKT-maissa ja unionin jäsenvaltioissa jo toteutettuihin toimiin, ja kannustaa lähettämään AKT:n ja unionin yhteisen valtuuskunnan kaikkiin yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen maihin tarkkailemaan tulevia vaaleja unionin vaalitarkkailutehtävien puitteissa;

20.   panee tyytyväisenä merkille yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen taloudellisen kehityksen, rahoituksen ja kaupan valiokunnan esittämän toiveen ottaa käsittelyyn elintarviketurvaan liittyviä kysymyksiä, etenkin juuri nyt Maailman elintarvikeohjelman varoittaessa hintojen noususta, ilmastonmuutoksen seurauksista ja maailmanlaajuisten elintarvikevarastojen vähenemisestä;

21.   korostaa edellä mainitussa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen istunnossa Kigalissa päätetyn avun tehokkuutta koskevan mietinnön tärkeyttä, ja kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta käymään perusteellista keskustelua virallisen kehitysavun käsitteestä, budjetointikysymyksistä ja kehitysyhteistyön vaihtoehtoisista rahoitusmuodoista;

22.   korostaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen sosiaali- ja ympäristöasioiden valiokunnan työtä ammattitaitoisten työntekijöiden siirtolaisuuden ja laiminlyötyjen tautien alalla, ja tukee sen päätöstä tutkia rakennesopeutusohjelmien vaikutuksia;

23.   panee tyytyväisenä merkille valtiosta riippumattomien toimijoiden lisääntyvän osallistumisen yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen istuntoihin sekä istuntojen yhteydessä järjestettyjen oheistapahtumien kokouksiin antaman myönteisen panoksen; pyytää yhteistä parlamentaarista edustajakokousta, unionia ja AKT-maita antamaan taloudellista ja teknistä tukea kannustaakseen AKT-maiden kansalaisyhteiskunnan osallistumista toimintaan; pitää yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työvaliokunnalle syyskuussa 2008 esitettävää pyyntöä ja tähän tähtääviä ehdotuksia rakentavana kehityksenä;

24.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, AKT-neuvostolle, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle, AKT-maiden parlamenteille sekä Saksan liittotasavallan ja Ruandan tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3, sopimus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna AKT–EY- ministerineuvoston päätöksellä N:o 1/2006 (EUVL L 247, 9.9.2006, s. 22). (2) EUVL C 231, 26.9.2003, s. 68. (3) EUVL C 254, 26.10.2007, s. 42. (4) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41. oikaisu EUVL L 163, 23.6.2007, s. 24. (5) EUVL C 58, 1.3.2008, s. 44. (6) EUVL C 254, 26.10.2007, s. 17. (7) EUVL C 254, 26.10.2007, s. 25. (8) EUVL C 254, 26.10.2007, s. 31. (9) EUVL C 254, 26.10.2007, s. 39. (10) EUVL C 58, 1.3.2008, s. 18. (11) EUVL C 58, 1.3.2008, s. 26. (12) EUVL C 58, 1.3.2008, s. 29. (13) EUVL C 58, 1.3.2008, s. 35. (14) EUVL C 58, 1.3.2008, s. 40.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 kilpailusta: vähittäispankkitoiminnan alaa koskeva tutkinta (2007/2201(INI))

P6_TA(2008)0260 A6-0185/2008

Euroopan parlamentti, joka

-   ottaa huomioon komission tiedonannon asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklaan perustuvasta vähittäispankkitoiminnan alaa koskevasta tutkinnasta (loppuraportti)(KOM(2007)0033),

-   ottaa huomioon komission 12. huhtikuuta 2006 julkaiseman maksukortteja koskevan ensimmäisen väliraportin sekä 17. heinäkuuta 2006 julkaiseman käyttötilejä ja niihin liittyviä palveluja koskevan toisen väliraportin,

-   ottaa huomioon vihreän kirjan vähittäisrahoituspalveluista yhtenäismarkkinoilla (KOM(2007)0226),

-   ottaa huomioon komission tiedonannon "2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat" (KOM(2007)0724),

–   ottaa huomioon komission 19. joulukuuta 2007 tekemän päätöksen COMP/34.579 Europay (Eurocard - MasterCard), joka koskee MasterCardin ETA-alueella veloittamia monenvälisiä toimitusmaksuja,

-   ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (uudelleenlaadittu teksti)(1) (pääomavaatimuksia koskeva direktiivi) sekä 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/49/EY sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (uudelleenlaadittu teksti)(2) (omien varojen riittävyyttä koskeva direktiivi),

-   ottaa huomioon 13. marraskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/64/EY maksupalveluista sisämarkkinoilla (3)(maksupalveludirektiivi),

-   ottaa huomioon 16. tammikuuta 2008 toisessa käsittelyssä hyväksymänsä kannan neuvoston yhteisestä kannasta kuluttajille myönnettävistä luottosopimuksista annettavan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin hyväksymisestä ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY(4) muuttamisesta (luonnos kulutusluottodirektiiviksi),

-   ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman rahoituspalvelupolitiikkaa 2005–2010 koskevasta valkoisesta kirjasta(5),

-   ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman rahoituspalvelualan jatkuvasta keskittymisestä(6),

-   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0185/2008),

A.   ottaa huomioon, että toimivat yhdennetyt rahoitusmarkkinat ovat ennakkoedellytys Lissabonin ohjelman toteuttamiselle, jotta Euroopan unionista voitaisiin tehdä maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua sekä luomaan uusia ja parempia työpaikkoja,

B.   ottaa huomioon vähittäispankkien vaikuttaneen tarvittaessa merkittävällä tavalla rahapolitiikan vaatimusten välittämisessä markkinoille, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille) ja kuluttajille,

C.   katsoo, että paremmat vähittäisrahoituspalvelut ovat tarpeen rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman toteuttamiseksi ja jotta kuluttajat ja vähittäiskauppiaat saisivat siitä irti täyden hyödyn,

D.   katsoo, että peruspankkipalvelujen saaminen, kuten tilin avaaminen, on jokaisen kansalaisen oikeus,

E.   ottaa huomioon vähittäispankkitoiminnan tärkeyden EU:n talouskasvulle ja työllisyydelle sekä sen merkityksen kuluttajille ja pk-yrityksille,

F.   ottaa huomioon vaikeudet, jotka liittyvät kuluttajapolitiikan yhteensovittamiseen Euroopan unionissa, sekä rahoitustuotteille ominaisen monimutkaisuuden,

G.   ottaa huomioon yhteisön kilpailupolitiikan merkityksen sisämarkkinoiden toteuttamisessa sekä kaikille toimijoille todella tasavertaisen toimintaympäristön moitteettoman toiminnan takaamisessa,

H.   katsoo, että vähittäispankkialalla toimivien rahoituslaitosten (pankkien, säästöpankkien, osuuskuntien jne.) yhtiömuotojen ja liiketoimintatavoitteiden monimuotoisuus on merkittävä etu EU:n taloudelle, sillä se monipuolistaa alaa, vastaa markkinoiden moniarvoista rakennetta ja auttaa lisäämään kilpailua sisämarkkinoilla,

I.   ottaa huomioon tarpeen sovittaa yhteen korkeatasoinen kuluttajansuoja ja toimivat sisämarkkinat,

Yleistä

1.   kannattaa komission yhdennettyä lähestymistapaa, jonka puitteissa tuetaan sisämarkkinapolitiikkaa toteuttamalla hyvin kohdennettuja alakohtaisia tutkimuksia; pahoittelee kuitenkin tämän alakohtaisen tutkimuksen ajoitusta ja ettei ole tehty tutkimusta siitä, kuinka rahapolitiikan vaatimukset on välitetty vähittäismarkkinoille, ja kannustaa komissiota jatkamaan työtään sitten kun omien varojen riittävyydestä annetun direktiivin, yhtenäisen euromaksualueen (SEPA), maksupalveludirektiivin sekä kulutusluottodirektiivin vaikutukset on nähty käytännössä;

2.   pahoittelee, ettei alakohtaisessa tutkimuksessa oteta riittävästi huomioon tiukasti säännellyn pankkialan erityispiirteitä eikä kulttuurin, tottumusten ja kielen merkitystä rahoitustuotteita koskevissa kuluttajien valinnoissa ja kuluttajansuojassa; katsoo, että kuluttajien vähäinen liikkuvuus EU:ssa selittyy usein pankin ja kuluttajan välisellä pitkäaikaisella luottamussuhteella; on huolissaan siitä, että komission arvio markkinoiden yhdentämisestä perustuu liian pieneen määrään talouden indikaattoreita eikä siksi välttämättä heijasta kunnolla vähittäispankkitoiminnan alan ominaispiirteitä;

3.   muistuttaa, että kilpailupolitiikka on tehokas väline sisämarkkinoiden toteuttamiseksi, mutta kilpailun lisäämiseen pyrkimisen ei tulisi johtaa riskienhallinnan heikentymiseen pankkialalla eikä tämän maailmantalouden kannalta ratkaisevan tärkeän ja strategisen sektorin vakauden vaarantamiseen; korostaa, että niin markkinoiden kuin kuluttajien luottamus on olennaista rahoituspalvelujen kehittämiseksi ja että kuluttajille suunnattua, rahoituspalveluja koskevaa tiedotusta on lisättävä kuluttajien roolin vahvistamiseksi markkinatoimijoina;

4.   huomauttaa, että hajanainen sääntelykehys estää rajat ylittävien pankkipalvelujen kehittämisen; kannattaa siksi komission aloitetta alkaa käsitellä uudelleen 23. syyskuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/65/EY kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä(7) ja katsoo, että tässä yhteydessä on myös tarkasteltava uudelleen sähköistä kaupankäyntiä koskevaa direktiiviä(8) ja sähköisiä allekirjoituksia koskevaa direktiiviä(9), jotta niillä voidaan todella saavuttaa niissä asetetut tavoitteet;

5.   katsoo, että jopa rahanpesua koskevan lainsäädännön täytäntöönpano voi estää kuluttajien liikkuvuuden esimerkiksi estämällä käyttötilien avaamisen rajojen yli, koska pankeille asetetut tunnistus- ja varmennusvaatimukset vaihtelevat; kehottaa komissiota arvioimaan rahanpesua koskevan lainsäädännön vaikutusta kuluttajien liikkuvuuteen;

Kuluttajien liikkuvuus

6.   pyytää komissiota ryhtymään toimiin kuluttajien liikkuvuuden helpottamiseksi ja seuraamaan jäsenvaltioiden edistymistä siihen pyrkimisessä, että kuluttajat voisivat entistä helpommin vaihtaa palveluntarjoajaa, mikä lisäisi palveluntarjoajien välistä tervettä kilpailua; toivoo, ettei palveluja keskeytetä edes käyttötilin sulkemisen yhteydessä tai palveluntarjoajaa vaihdettaessa ja että vältetään kallista palvelujen päällekkäisyyttä;

7.   korostaa, ettei rahoituspalveluja koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen ja kuluttajien liikkuvuuden esteiden purkaminen saa heikentää kuluttajansuojaa jäsenvaltioissa;

8.   suosittelee vain täysin perusteltujen tilinsulkemiskulujen soveltamista liikkuvuuden ja kilpailun edistämiseksi; rohkaisee pankkialaa kehittämään parhaat toimintatavat tilien pankista toiseen siirtämiseksi nopeasti ja tehokkaasti siten, että otetaan huomioon sekä asianomaisen menettelyn kesto että siihen liittyvät kulut; katsoo, ettei käyttötilin siirtämisestä saisi aiheutua haittaa kuluttajille; vastustaa kaikenlaisia tarpeettomia sopimusehtoja, jotka haittaavat kuluttajien liikkuvuutta;

9.   korostaa, että tuotteiden sitomisen tapauksessa on tehtävä selvä ero yhtäältä sekä kuluttajalle että pankille edullisten ja kaikille talouden aloille yhteisten tuoteyhdistelmien ja toisaalta epäreiluun kilpailuun johtavien käytäntöjen välillä;

10.   katsoo, että peruspankkipalvelujen saaminen, kuten tilin avaaminen, on oikeus, ja kehottaa komissiota tunnistamaan tämän oikeuden harjoittamisen esteet ja vähittäispankkitoiminnan alan toimijoiden noudattamat parhaat käytänteet;

Tiedotus ja avoimuus

11.   katsoo, että kuluttajille tiedottaminen on erittäin tärkeää pankkien keskinäisen kilpailun varmistamiseksi; vaatii antamaan korkealaatuisempaa ja ymmärrettävämpää tietoa, joka olisi näin ollen myös paremmin kuluttajien käytettävissä; katsoo tällaisen tiedon hankkimisen olevan vielä liian paljon aikaa vievää ja työlästä kuluttajille;

12.   panee merkille, että ongelmana on se, kuinka kuluttajille voidaan tarjota riittävästi tietoja välttäen kuitenkin samalla liiallista tietotulvaa; katsoo, että tiedon laatu on sen määrää tärkeämpää; kehottaa näin ollen komissiota pyytämään kuluttajajärjestöjä määrittelemään, mitkä tiedot ovat niiden mielestä oleellisia, jotta kuluttajat voivat tehdä asianmukaisia valintoja;

13.   pyytää komissiota varmistamaan, että pankit olemassa olevien kansallisten säännösten noudattamisen lisäksi antavat kuluttajille ennen tilin avaamista tiiviin yhteenvedon, jossa esitetään yksityiskohtaisesti kaikki kulut, mahdolliset tilinlopettamiskulut mukaan lukien, siten, että ne ovat vertailukelpoisia koko Euroopan unionissa; kehottaa komissiota esittämään asianmukaisia ehdotuksia siltä varalta, että pankit laiminlyövät tämän tehtävänsä;

14.   pitää myönteisenä komission tutkimusta vähittäissijoitustuotteiden ja sääntely-ympäristöstä ja luottaa siihen, että sen myötä tuodaan kustannukset, riskit ja ehdot paremmin esiin ja tehdään hyödyllisiä rajat ylittäviä vertailuja;

15.   kehottaa laatimaan yhteisen EU:n standardin tiedoista, joita palveluntarjoajan on annettava kuluttajalle perustuotteistaan sekä niihin liittyvistä kustannuksista ja ehdoista, jotta tuotteiden vertailu olisi helppoa ja avointa, mikä ei nykyään ole mahdollista sidottujen tuotteiden kohdalla; kehottaa pyydettäessä paljastamaan vähittäisrahoitustuotteiden arvoketjun kustannukset yhtäläisten kilpailumahdollisuuksien varmistamiseksi; ehdottaa, että pankit selvittävät mahdollisuutta sellaisen EU:n laajuisen hakujärjestelmän luomisesta, jonka avulla tuotteita voidaan vertailla rajojen ylitse helposti ja vapaasti;

Vähittäispankkitoimintaan liittyvä kuluttajavalistus

16.   pyytää kehittämään rahoituspalveluja koskevia opetusohjelmia, joilla pyritään valistamaan kuluttajia varojensa hallintaa koskevista vaihtoehdoista;

17.   kannattaa komission ja rahoituspalvelualan pyrkimyksiä parantaa kuluttajien tietoja rahoitustuotteista ja toteuttaa asiaa koskevia opetusohjelmia, koska kuluttajien on myös ymmärrettävä ja osattava käyttää rahoituspalvelujen tarjoajien antamia tietoja;

18.   muistuttaa, kuinka tärkeää on kehittää talousalan opetusta keinona täydentää asianmukaista kuluttajansuojaa erityisesti vähittäispankkipalvelujen alalla (esimerkiksi lainat, kiinnelainat, hajautetut ja riskittömät säästämis- ja sijoittamismuodot); kehottaa jäsenvaltioita ja pankkialaa toteuttamaan ja koordinoimaan toimenpiteitä, joilla parannetaan kansalaisten – myös lasten, nuorten, työntekijöiden ja eläkeläisten – taloustietoja, ja valistamaan näin kuluttajia ja tarjoamaan heille uusia mahdollisuuksia etsiä parempia, halvempia ja sopivampia tuotteita ja palveluja sekä edistämään kilpailua, laatua ja innovointia pankkialalla; muistuttaa, että luottavaiset sijoittajat voivat tuoda lisää likviditeettiä pääomamarkkinoille;

19.   pyytää jäsenvaltioita harkitsemaan rahoituspalveluista vastaavan riippumattoman kansallisen kuluttaja-asiamiehen perustamista;

Luottorekisterit ja luotonvälittäjät

20.   korostaa luotettavan, tasavertaisesti ja avoimesti saatavilla olevan luottoja ja petoksia koskevan tiedon tärkeyttä pankeille ja muille luotonantajille; painottaa kuitenkin tarvetta suojata kuluttajien henkilötietoja; pyytää komissiota yksilöimään tietojen vaihtoa koskevat esteet ja tekemään tietorekistereiden yhteentoimivuutta koskevia ehdotuksia kuitenkin niin, että kunnioitetaan kuluttajien yksityiselämää ja heidän oikeuttaan saada tutustua kyseisiin tietoihin ja saada oikaista niitä; katsoo, että kuluttajille olisi ilmoitettava heitä koskevista rajat ylittävistä luottotietopyynnöistä; pitää myönteisenä komission aikomusta perustaa luottotietohistoriaa käsittelevä asiantuntijaryhmä auttamaan komissiota tätä koskevien toimenpiteiden valmistelussa;

21.   kehottaa komissiota tehostamaan luotonvälittäjiin (edustajat tai välittäjät) liittyvien kysymysten käsittelyä kuluttajansuojan varmistamiseksi sekä sellaisten vaikeaselkoisten myyntimenettelyjen estämiseksi, jotka ovat erityisen vahingollisia muita heikommassa asemassa oleville kuluttajaryhmille; pitää myönteisenä sitä, että komissio on sitoutunut julkaisemaan EU:n luotonvälitysmarkkinoita koskevan tutkimuksen, jossa tarkastellaan sen sääntelykehystä ja selvitetään, ovatko jotkin säännökset haitallisia kuluttajille;

22.   pyytää komissiota selkeyttämään ja yhdenmukaistamaan välittäjien oikeuksia ja velvollisuuksia "sama liiketoiminta, samat riskit, samat säännöt" -periaatteen mukaisesti, sillä ongelmia esiintyy usein rahoituspalvelusopimusten myynnissä, hallinnoinnissa ja täytäntöönpanossa; huomauttaa, että eriyttämätön "sama malli kaikille" -lähestymistapa vähentäisi tuotevalikoimaa; kiinnittää komission huomiota eroon toisaalta sellaisten tietojen, joiden on oltava selkeitä, täsmällisiä, ymmärrettäviä ja ilmaisia, sekä toisaalta asiakkaalle räätälöityjen neuvontapalvelujen välillä;

Pankkien välinen yhteistyö

23.   pitää myönteisenä sitä, että komissio tutkii lisää pankkien välistä yhteistyötä arvioidakseen, onko kyseisestä yhteistyöstä taloudellista hyötyä ja hyötyvätkö kuluttajat siitä ja voisiko se johtaa kilpailun rajoittamiseen; korostaa kuitenkin, että pankkien välisestä yhteistyöstä – esimerkiksi hajautetuissa verkostoissa toimivat luottolaitokset – voi koitua taloudellisia etuja ja aiheutua hyötyä kuluttajille ja että siksi tarvitaan huolellista analyysia ja puolueetonta lähestymistapaa;

24.   katsoo, että säästö- ja osuuspankkien sekä muiden luottolaitosten osuus on merkittävä paikallistalouden rahoittamisessa ja alueiden omien mahdollisuuksien kehittämisessä ja että ne parantavat kaikkien kuluttajien mahdollisuuksia saada rahoituspalveluja; korostaa, että monipuoliset pankkimarkkinat ja palveluntarjoajien moninaisuus ovat edellytys EU:n pankkimarkkinoiden kilpailulle, jos huolehditaan siitä, ettei kilpailu vääristy ja että markkinoiden kaikille toimijoille taataan yhtäläiset toimintaedellytykset "sama liiketoiminta, samat riskit, samat säännöt" -periaatteen mukaisesti;

25.   katsoo, että syrjimätön yhteistyö sellaisten riippumattomien luottolaitosten välillä, jotka kilpailevat edelleen keskenään, on tehokkaampaa ja takaa loppukäyttäjille palvelujen paremman yhteensopivuuden ja laajemman valikoiman sekä voi edistää alan toimintaa ja edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamista;

Maksujärjestelmät

26.   uskoo Euroopan yhtenäisen maksualueen (SEPA) ja maksupalveludirektiivin tuovan ratkaisuja alan tutkinnassa havaittuun markkinoiden hajanaisuuteen ja kilpailun puuttumiseen maksujen perusrakenteiden alalla; muistuttaa, että SEPAn ensimmäinen vaihe alkoi 28. tammikuuta 2008, ja se edellyttää yhtenäisiä selvitystoimintajärjestelmiä, jotka noudattavat toiminnassaan samoja sääntöjä ja teknisiä standardeja; korostaa, että SEPAn osallistumisehtojen on oltava tasapuolisia ja avoimia ja että sen hallinnon pitäisi ottaa huomioon kaikki järjestelmän sidosryhmät, ei ainoastaan rahoituslaitoksia; muistuttaa lisäksi, että maksupalveludirektiivissä säädetään, että maksujärjestelmiin pääsyä ei tule estää enempää kuin on tarpeen riskeiltä suojautumiseksi sekä taloudellisen ja operatiivisen vakauden suojaamiseksi; huomauttaa, että yhteisöjen politiikan puolueettomuutta koskevan periaatteen mukaisesti yhtäkään maksutapaa ei pitäisi suosia ja että eri maksujärjestelmien käyttöön liittyvät kulut pitäisi ilmoittaa niin avoimesti, että kuluttajat voivat valita maksutavan täysin tietoisina tosiseikoista;

27.   kehottaa komissiota tutkimaan, vähentääkö maksupalveludirektiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä maksupalvelujen tarjoajien määrää ja sekä ryhtymään välittömästi toimiin, jos suuret palveluntarjoajat hankkivat monopoliaseman, joka voi vähentää kilpailua;

28.   toteaa, että komissio ja monet kansalliset kilpailuviranomaiset ovat todenneet useaan otteeseen, etteivät monenväliset toimitusmaksut (MIF) ole itsessään EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan nojalla kiellettyjä; panee kuitenkin merkille, että komissio on äskettäin kiinnittänyt huomiota monenvälisiä toimitusmaksuja koskevan järjestelmän yhteensopivuuteen yhteisön kilpailulainsäädännön kanssa; suosittaa, että komissio antaa selkeitä suuntaviivoja ja ohjeita markkinoilla ilmenevien puutteiden korjaamiseksi; muistuttaa komissiota oikeusvarmuuden tärkeydestä markkinatoimijoille ja markkinoiden uusille tulokkaille niiden palvelujen kehittämisen ja uudistamisen kannalta;

29.   uskoo olevan suurta tarvetta selkeyttää menettelyjä ja sääntöjä, joita sovelletaan maksukorttijärjestelmiä koskevien monenvälisten toimitusmaksujen hallinnassa sekä pankkiautomaatteja ja muita kuin maksukorttijärjestelmiä koskevien, pankkienvälisistä tapahtumista perittävien maksujen laskentamekanismissa; muistuttaa, että suoraveloitus- ja tilisiirtojärjestelmät, kuten SEPAn järjestelmät, tukevat palveluja, joita kaksi maksupalvelujen tarjoajaa tarjoaa ja kaksi kuluttajaa pyytää yhdessä, ja tuovat näin taloudellista hyötyä niin sanottujen verkkovaikutusten ansiosta; ehdottaa, että komissio asettaa ja ilmoittaa kaikille sidosryhmille kriteerit, joiden mukaisesti markkinatoimijat määrittelevät kaikkien monenvälisten toimitusmaksujen laskentamenetelmän, joka komission on otettava huomioon, taatakseen todella tasavertaisen toimintaympäristön ja kaikkien kilpailusääntöjen täytäntöönpanon;

30.   muistuttaa komissiolle, että on yhtä tärkeää keskittyä maksuihin ja hintoihin kuin pyrkiä lisäämään alan avoimuutta tiedottamalla kuluttajille maksutuotteiden ja -palvelujen ominaisuuksista sekä heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan käyttäjinä, jotta lisätään kilpailua markkinoilla;

o
o   o

31.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille sekä Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitealle.

(1) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1. (2) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201. (3) EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0011. (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0338. (6) EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 110. (7) EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16. (8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8. kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1). (9) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/93/EY, annettu 13. joulukuuta 1999, sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista (EYVL L 13, 19.1.2000, s. 12).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. kesäkuuta 2008 vähittäisrahoituspalveluja yhtenäismarkkinoilla koskevasta vihreästä kirjasta (2007/2287(INI))

P6_TA(2008)0261 A6-0187/2008

Euroopan parlamentti, joka

-   ottaa huomioon komission vihreän kirjan vähittäisrahoituspalveluista yhtenäismarkkinoilla (KOM(2007)0226),

-   ottaa huomioon komission tiedonannon asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklaan perustuvasta vähittäispankkitoiminnan alaa koskevasta tutkinnasta (loppuraportti) (KOM(2007)0033),

-   ottaa huomioon komission tiedonannon asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklaan perustuvasta yritysvakuutusten alaa koskevasta tutkinnasta (loppukertomus) (KOM(2007)0556),

-   ottaa huomioon komission tiedonannon "2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat" (KOM(2007)0724) ja erityisesti siihen liitetyn sisäisen valmisteluasiakirjan aloitteista vähittäisrahoituspalveluiden alalla (SEK(2007)1520),

-   ottaa huomioon komission asetuksen (EY) N:o 358/2003, annettu 27. helmikuuta 2003, perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vakuutusalan sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin(1),

-   ottaa huomioon toisessa käsittelyssä 16. tammikuuta 2008 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta(2),

-   ottaa huomioon 12. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan sopimusoikeudesta(3),

-   ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman rahoituspalvelupolitiikkaa 2005–2010 koskevasta valkoisesta kirjasta(4),

-   ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman rahoituspalvelualan jatkuvasta keskittymisestä(5),

-   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A6-0187/2008),

A.   katsoo, että kansalaisten hyväksyntä Euroopan yhdentymiselle riippuu sen heille tuomista konkreettisista eduista; katsoo, että tämän vuoksi kaikkien kansalaisten on voitava nauttia sisämarkkinoiden eduista tasapuolisesti,

B.   ottaa huomioon, että vähittäispankkitoiminta on ratkaisevan tärkeässä asemassa rahapolitiikan ehtojen siirtämisessä markkinoille, erityisesti kuluttajille ja pk-yrityksille,

C.   katsoo, että Lissabonin sopimuksen mukaan eurooppalainen järjestysmalli on kestävä sosiaalinen markkinatalous,

D.   katsoo, että suuremmille yrityksille suunnattujen rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden yhdentyminen on edennyt viime vuosina ilahduttavan vauhdikkaasti, kun taas kuluttajien ja pk-yritysten rahoituspalvelujen yhtenäismarkkinoissa on vielä kehittämisen varaa,

Yleistä

1.   suhtautuu myönteisesti vihreään kirjaan, joka kattaa pankki-, vakuutus- ja eläketuotteet, sekä sen tavoitteisiin, nimittäin suuremman valinnanvaran ja alhaisempien hintojen kuluttajille tuottamiin konkreettisiin etuihin, kuluttajien luottamuksen vahvistamiseen sekä heidän mahdollisuuksiensa parantamiseen;

2.   toteaa, että kuluttajien lisäksi myös pk-yritykset käyttävät vähemmän rajat ylittäviä rahoituspalveluja; korostaa tarvetta saattaa rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden edut myös pk-yritysten saataville; huomauttaa kuitenkin, että tämä ei tarkoita kuluttajansuojalainsäädännön laajentamista koskemaan pk-yrityksiä; tähdentää lisäksi, että kattavaan vähittäismyynnin strategiaan sisältyy lukuisia eri toimia, joista kuluttajansuojalainsäädäntö on vain yksi osa-alue;

3.   arvioi, että etenkin kysyntäpuolella rahoituspalvelujen tuottaminen kuluttajille ja pk-yrityksille jää kieli- ja kulttuuritekijöiden sekä henkilökohtaisen kanssakäynnin suosimisen takia suurelta osin paikalliseksi toiminnaksi; tunnustaa samalla vähittäismarkkinoiden tarjontapuolen avaamisen tarjoamat mahdollisuudet; kannustaa siksi kuluttajia ja pk-yrityksiä käyttämään hyväkseen rajat ylittävien rahoituspalveluiden tarjoamat kilpailua ja tarjontaa koskevat edut;

4.   korostaa, että kuluttajille suunnattujen rahoituspalvelujen sisämarkkinat voidaan luoda ainoastaan sellaisten toimenpiteiden avulla, jotka tarjoavat turvalliset olosuhteet tasapainoisesti sekä kysyntä- että tarjontapuolelle, mukaan luettuna korvausehdot; pitää ratkaisevan tärkeänä, että tällaiset toimet toteutetaan siten, että avataan tietä uusille tuotteille, palveluille ja markkinatoimijoille;

5.   korostaa, että on tutkittava ja määriteltävä puitteet ja kansalliset valtuudet kansallisten valvontaviranomaisten väliselle yhteistyölle käytännön ratkaisujen löytämiseksi rajat ylittävien vähittäisrahoitusta tarjoavien ryhmittymien valvonnalle lyhyessä ajassa; suhtautuu myönteisesti valvontakollegioihin, jotka käsittelevät usealla oikeudenkäyttöalueella toimivia finanssiryhmittymiä;

Sääntelyn parantaminen

6.   tukee komissiota sen lähestymistavan noudattamisessa, että aloitteisiin ryhdytään ainoastaan silloin, kun perusteellisen kustannus-hyötyanalyysin avulla voidaan perustellusti osoittaa kuluttajille koituvat konkreettiset edut ja aloitteista on tehty kunnolliset vaikutustutkimukset; yhtyy näkemykseen, jonka mukaan rajat ylittävä toiminta on olennaista kilpailun lisäämiseksi, mikä yleensä parantaa valinnanmahdollisuuksia, alentaa kustannuksia ja varmistaa dynaamisemman kehityksen;

7.   muistuttaa, että kunnolliseen vaikutustutkimukseen on aina sisällyttävä myös yhtenä osatekijänä alkuperäisten markkinaolosuhteiden asianmukainen toteaminen; painottaa, että yhdentymisen ja tiettyjen markkinoiden kilpailun arviointiin sekä aloitteen vaikutusten selvittämiseen on yhden indikaattorin sijaan käytettävä mahdollisimman monipuolisia mittauksia; kehottaa komissiota ottamaan huomioon markkinatarjonnan hinnan ja laajuuden lisäksi myös palvelujen laadun sekä sosiaaliset ja kulttuuriset puitteet;

8.   toteaa, että tällä hetkellä käytettävissä olevista lainsäädännöllisistä lähestymistavoista kohdistettu täysimääräinen yhdenmukaistaminen, mikä tarkoittaa olennaisiksi katsottujen avaintekijöiden täydellistä yhdenmukaistamista, on sopivin menetelmä rajat ylittävän liiketoiminnan ja kuluttajansuojelun kehittämiseksi ja näin ollen vähittäismarkkinoiden yhdentämiseksi; katsoo, että niiltä osin kuin yhdenmukaistamista ei voida toteuttaa, olisi sovellettava eri kansallisten säännösten molemminpuolista tunnustamista;

9.   on tietoinen siitä, että ajatusta 28. järjestelmästä, kuten yhteinen viitekehys, on esitetty mahdolliseksi uudeksi lähestymistavaksi yhteisön sääntelyyn, jotta rajat ylittävät käyttäjät voivat hyödyntää yleiseurooppalaisia rahoitustuotteita, jotka tarjoavat yhtenäisen ja korkean kuluttajansuojan tason; kehottaa komissiota esittämään aikataulun perusteellisen selvityksen tekemiseksi siitä, onko 28. järjestelmä toteuttamiskelpoinen, onko sille kysyntää rahoituspalvelualan ja kuluttajien keskuudessa ja voisiko se tuottaa myönteisiä tuloksia; korostaa, että 28. järjestelmä ei missään tapauksessa saisi muodostua esteeksi uusille palveluille ja tuotteille;

10.   suhtautuu kriittisesti ajatukseen tuotteiden standardoimisesta lainsäädännön avulla, mikäli se haittaa tuotteiden monipuolistamisen tavoitetta; katsoo, että kilpailevien rahoitustuotteiden vertailtavuuden parantamiseksi on tarpeen edetä lainsäädännön, kuten tiedottamista ja toiminnan vakautta koskevien vaatimusten yhdenmukaistamisen tiellä;

11.   katsoo, että rahoituspalvelualan itsesääntely voi joissakin tapauksissa osoittautua tarkoituksenmukaiseksi; korostaa, että etenkin näissä erityistapauksissa itsesääntelyä olisi edistettävä ja sen täytäntöönpanoa olisi seurattava huolellisesti; kehottaa rahoituspalvelualaa pyrkimään itsesääntelyn avulla mainitun vihreän kirjan tavoitteisiin ja siten vähentämään lainsäädännön tarvetta;

12.   korostaa, että säästö- ja eläketuotteiden markkinointiin pätee erityinen huolellisuusvelvoite, sillä kuluttajien näissä asioissa tekemät päätökset ovat yleensä erittäin merkittäviä heille;

Lisätarjontaa ja alhaisempia hintoja kuluttajille ja pk-yrityksille

13.   painottaa, että yhteisön laajuisen kilpailun ja rahoituspalvelujen rajat ylittävän tarjonnan aikaansaaminen on yksi kuluttajille ja pk-yrityksille suunnattujen rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden luomisen perusedellytyksistä; muistuttaa, että alhaisemmat hinnat, suuremmat valinnanmahdollisuudet ja parempi laatu ovat rahoitusalan palveluntarjoajien välisestä terveestä kilpailusta johtuvat pääasialliset seuraukset; painottaa, että pk-yrityksiä suosivat rahoituspalveludirektiivit tarjoavat etuja vain, mikäli vähittäisrahoitusalan palveluntarjoajien välillä on todellista kilpailua;

14.   on tyytyväinen maksualan aloitteeseen luoda yhtenäinen euromaksualue, mutta korostaa, että tällaisen järjestelmän olisi johdettava entistä suurempaan avoimuuteen, erityisesti siirtomaksujen osalta;

15.   muistuttaa komissiota, että tehokkaan kilpailun rahoituspalvelujen tarjoajien välillä takaa tasaveroisissa olosuhteissa kilpailevien markkinaosapuolten suuri määrä sekä asiakkaille olennaisten tietojen jatkuva virta; muistuttaa rahoituspalvelualan keskittymistä koskevasta päätöslauselmastaan, jossa se toteaa, että EU:n pankkimarkkinoiden, joilla rahoituslaitokset kulloistenkin erilaisten liiketoimintatavoitteidensa perusteella voivat valita erilaisia yhtiömuotoja, pluralistinen rakenne merkitsee suurta etua Euroopan sosiaaliselle markkinataloudelle, kuluttajalle sekä rahoitusmarkkinoiden vakaudelle;

16.   panee merkille keskinäisten vakuutusyhtiöiden tärkeän aseman EU:n vakuutusmarkkinoilla sekä sen, että niiden osuus vakuutusyhtiöistä on 68 prosenttia ja markkinaosuus on 25 prosenttia, ja ne palvelevat yli 230 miljoonaa EU:n kansalaista; korostaa, että nykyiset välineet liiketoiminnan kehittämiseksi sisämarkkinoilla eivät sovellu keskinäisten vakuutusyhtiöiden rakenteeseen;

17.   muistuttaa, että säädös eurooppalaisesta keskinäisestä yhtiöstä antaisi keskinäisille vakuutusyhtiöille mahdollisuuden toimia tasapuolisilla toimintaedellytyksillä muiden vakuutusyhtiöiden kanssa, erityisesti rajat ylittävissä tapauksissa, mikä lisäisi vakuutustuotteiden tarjontaa; korostaa, että keskinäiset yhtiöt sekä niiden hallinto, johon niiden asiakkaat osallistuvat suoraan, lisäävät kuluttajien yleistä luottamusta EU:n rahoitusmarkkinoihin; uskoo, että osallistava hallinnon malli keskinäisissä yhtiöissä voi lisätä kuluttajien tietoa rahoitusmarkkinoista sekä heidän osallistumistaan niihin;

18.   toteaa, että aitoa ja oikeudenmukaista kilpailua voi syntyä vain tasapuolisissa toimintaedellytyksissä; päättelee tästä, että jokaisen toimenpiteen yhteydessä on noudatettava periaatetta "sama liiketoiminta, samat riskit, samat säännöt"; muistuttaa kuitenkin, että rahoituspalvelualalla tuotteiden muodostumiseen vaikuttaa erityisen paljon sääntely-ympäristö ja että eriyttämätön "sama malli kaikille" -periaate vähentäisi tuotteiden monipuolisuutta; korostaa näin ollen tuotetyyppiin perustuvan erilaistamisen merkitystä; on kuitenkin vakuuttunut siitä, että kilpaileviin sijoitustuotteisiin on sovellettava vertailukelpoisia avoimuutta ja tiedonantoa koskevia vaatimuksia, erityisesti myyntihetkellä; pahoittelee, että tähän mennessä monimutkaisia rahoitustuotteita koskevaa kysymystä ei ole käsitelty asianmukaisesti; kehottaa siksi komissiota puuttumaan perusteettomiin epäyhdenmukaisuuksiin ja muihin asianomaisen sääntelykehyksen puutteisiin;

19.   kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia verrannollisten vähittäistuotteiden jakelua ja järjestämistä koskevien sääntelyvaatimusten ja niitä koskevan tiedottamisen tehostamiseksi; on lisäksi sitä mieltä, että tällaisten ehdotusten pitää perustua rahoitusvälineiden markkinoista 21. huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/39/EY(6) esitettyihin periaatteisiin, joita ovat esimerkiksi parasta sijoitusneuvontaa koskeva periaate tai "tunne asiakkaasi"-periaate;

20.   pahoittelee, että rajat ylittäville rahoituspalvelujen tarjoajille aiheutuu suuria kustannuksia ja he joutuvat kärsimään oikeudellisesta epävarmuudesta erilaisten määräysten ja kansallisten valvontaviranomaisten käytäntöjen takia; kehottaa Lamfalussy-komiteoita tehostamaan työtään EU:n normien yhtenäistämiseksi; puoltaa erityisesti sopimista ilmoitus- ja hyväksyntämenettelyissä käytettävistä yksinkertaisista ja käytännöllisistä yhtenäisistä lomakkeista;

21.   katsoo, että Internet-palvelujen kehitys muuttaa mahdollisuuksia EU:n rahoitusmarkkinoilla ja tarjoaa mahdollisuuden siirtyä johtoasemaan vähittäismyyntipalveluiden kehittämisessä; kehottaa sekä komissiota että jäsenvaltioita edistämään edelleen verkkokauppaa ja sähköistä allekirjoitusta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäksi arvioimaan, hankaloittaako rahanpesudirektiivi(7) etäpalveluja, ja sitä, miten tätä tilannetta voidaan parantaa;

22.   tunnustaa rahoituspalvelujen väliportaan (asiamiesten ja välittäjien) suuren merkityksen rahoituspalvelujen välittämisessä kuluttajille ja pk-yrityksille muista jäsenvaltioista; kehottaa komissiota varmistamaan puitteet, jotka vahvistavat tätä toimialaa; toistaa, että tätä toimialaa säätelevän kehyksen on noudatettava "sama liiketoiminta, samat riskit, samat säännöt" -periaatetta ja vältettävä summittaisen "sama malli kaikille" -lähestymistavan soveltamista; korostaa, että välittäjiä koskevilla säännöksillä on varmistettava oikeusvarmuuden toteutuminen välittäjien ja asiamiesten osalta sekä kuluttajien suojeleminen esimerkiksi epäilyttäviltä myyntikäytännöiltä; korostaa lisäksi, että on annettava säännöksiä rahoituspalvelujen välittäjien koulutuksesta ja mainonnasta ja myyntineuvonnasta;

23.   muistuttaa rahoitusalan koulutuksen merkityksestä täydennyksenä asianmukaiselle kuluttajansuojalle; kehottaa jäsenvaltioita ja sidosryhmiä toteuttamaan ja koordinoimaan toimia kansalaisten taloudellisen lukutaidon parantamiseksi – mukaan luettuna lapset, nuoret, työikäiset ja eläkeläiset – kuluttajien tukemiseksi ja kouluttamiseksi etsimään parempia, edullisempia ja asianmukaisempia tuotteita ja palveluja, kannustamaan kilpailua, laatua ja innovointia alalla, kehittämään taloudellisesti lukutaitoisia kuluttajajärjestöjä, jotka voivat tasapainottaa yritysten asemaa lainsäädännön valmisteluprosessissa; muistuttaa, että kansalaiset, jotka luottavat sijoittamiseen, voivat tarjota lisää likviditeettiä pääomamarkkinoille;

24.   muistuttaa, että verolainsäädännön erot muodostavat yhden suurimmista esteistä rahoitusalan sisämarkkinoille; muistuttaa jäsenvaltioita niiden erityisen suuresta vastuusta tässä asiassa;

25.   tunnustaa – otettuaan opikseen tietyistä äskettäisistä vähittäispankkien kriiseistä (Northern Rock, IKB, Sachsen LB, Société Générale) – että pankkien korvausjärjestelmiä olisi uusittava pitkän aikavälin tavoitteiden ja valvontaviranomaisten antamien suuntaviivojen perusteella moraalisia riskejä koskevan ilmiön torjumiseksi entistä tehokkaammin ja huolellisten riskienhallintajärjestelmien aseman vahvistamiseksi;

Pankit

26.   painottaa voimakkaasti, että on tärkeää mahdollistaa luottolaitoksille sekä luottotietojen välittäjille syrjimätön rajat ylittävä pääsy luottotieto- ja petosrekistereihin; rohkaisee pankkeja käyttämään saatavilla olevia luottotietoja etenkin asiakkaiden liikkuvuuden edistämiseksi, mikä puolestaan vahvistaisi tervettä kilpailua; korostaa kuitenkin, että samalla on taattava kuluttajatietojen mahdollisimman laaja suojelu sekä kuluttajan oikeus tarkistaa ja tarvittaessa korjata henkilötietonsa;

27.   kehottaa komissiota selkeyttämään niiden kuluttajaluottojen tarjoajien oikeudellista asemaa ja valvontakehystä, jotka eivät ole pankkeja, kuten sellaisten tarjoajien, jotka toimivat vain Internetissä tai tekstiviestien välityksellä;

28.   korostaa, että luotettavat tiedot ovat tärkeitä, kun myönnetään pankkilainoja, joita pitäisi tarjota reilujen, avointen kriteerien perusteella;

Vakuutukset

29.   kehottaa komissiota tukemaan markkinoille pääsyä edistävää vakuutusalan yhteistyötä; kehottaa sitä pidentämään asetuksen (EY) N:o 358/2003 voimassaoloa yli vuoden 2010;

30.   katsoo, että toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvan toiminnan yhteydessä nimettävää veroedustajaa koskevan vaatimuksen poistamisen olisi oltava mahdollista vain siinä tapauksessa, että on olemassa oikeuskehys, jossa määritellään rajat ylittäviä toimia koskevat valvontavaltuudet ja vastuut;

31.   tukee komissiota sen pyrkimyksessä tutkia kaikkien kansallisten, yleistä etua koskevien pakollisten säännösten yhdenmukaisuus yhteisön oikeuden kanssa;

32.   kehottaa komissiota jatkamaan työtä eurooppalaisia keskinäisiä yhtiöitä koskevan säädöksen valmistelemiseksi käynnistämällä toteutettavuustutkimuksen kyseistä lainsäädäntöhanketta varten;

Kuluttajien luottamuksen vahvistaminen ja kuluttajien mahdollisuuksien lisääminen

33.   korostaa, että samalla, kun vähittäisrahoituspalveluja koskevan yhteisön lainsäädännön on aina pyrittävä takaamaan paras mahdollinen kuluttajansuoja, kaikkien markkinaosapuolten – mukaan lukien kuluttajat ja sijoittajat – on oltava tietoisia rahoitusmarkkinoiden perusperiaatteesta, jonka mukaan kaikkiin korkeampiin tuottomahdollisuuksiin liittyy suurempi riski, ja että riski on olennainen osa kaikkia toimivia rahoitusmarkkinoita; korostaa lisäksi, että korkeatasoisen kuluttajansuojan ja moitteettomasti toimivien sisämarkkinamekanismien välille olisi pyrittävä löytämään oikea tasapaino; katsoo, että komission olisi edistettävä rahoitustietoutta levittäviä kansallisia aloitteita, joilla pyritään tarkkaan tietämykseen riskin ja tuoton suhteista sekä rahoitusvälineiden erityisluonteesta;

34.   myöntää, että vaikka vähittäisrahoituspalvelujen kysyntä on nykypäivänä pääasiassa kotimaista, Internetin ja verkkopankin käytöstä on tullut keskeinen väline kuluttajille, kun nämä suorittavat rajat ylittäviä vähittäisrahoitustoimintoja; pyytää siksi kaikkia mukana olevia osapuolia tukemaan sähköisten palvelujen kehittämistä ja varmistamaan samalla sähköisen viestinnän turvallisuuden erityisesti kuluttajien hyväksi;

35.   korostaa kuitenkin, ettei pidä unohtaa kuluttajia, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää Internetiä ja verkkopankkia tai joilla on vaikeuksia niiden käytössä esimerkiksi ikänsä takia;

36.   on sitä mieltä, ettei rahoituspalveluja koskevan lainsäädännön yksinkertaistaminen ja kuluttajien liikkuvuuden esteiden poistaminen saa johtaa kuluttajansuojan tason laskuun jäsenvaltioissa;

37.   palauttaa mieleen 11. heinäkuuta 2007 hyväksymänsä päätöslauselman ja erityisesti siihen sisältyvän suosituksen luoda Euroopan unionin talousarvioon "budjettikohta, josta kuluttaja- ja pk-yrityksistä koostuvien järjestöjen rahoitusmarkkina-asiantuntijapalvelut rahoitettaisiin";

38.   katsoo, että kuluttajien, jotka haluavat vaihtaa rahoituspalvelujensa tarjoajaa, on voitava tehdä se milloin tahansa ja että tähän liittyvien oikeudellisten esteiden ja kustannusten on pysyttävä mahdollisimman pieninä ja että palvelujen tarjoajien vaihtoa koskevat sopimuslausekkeet on laadittava selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä ja ne on nimenomaisesti saatettava kuluttajien tietoon;

39.   kannattaa komission aloitteita lisätä rahoitusalan tuntemusta ja on selvillä siitä, että sen toteuttamiseen tarvitaan tiedotusta, mutta samalla kuitenkin toteaa jännitteen liiallisen tietomäärän välttämisen ja kuluttajille tarjottavan riittävän tiedon välillä; suosii laatua määrän sijasta; kehottaa komissiota sen vuoksi pyytämään, että kuluttajajärjestöt määrittävät, millainen tieto on kuluttajan näkökulmasta olennaista asianmukaisen valinnan tekemiseksi; korostaa, että tiedotus ja neuvonta olisi erotettava selkeästi toisistaan;

40.   korostaa, että kuluttajat tarvitsevat sekä luottamusta että asianmukaista tietoa, jotta he osaisivat tehdä oikeita ratkaisuja valitessaan rahoitustuotetta; korostaa lisäksi, että tarvitaan koordinoituja toimia sekä kansallisella että Euroopan unionin tasolla rahoitusalan tuntemuksen lisäämiseksi kaikissa jäsenvaltioissa;

41.   vaatii, että kuluttajilla olisi oltava mahdollisuus käyttää tuomioistuinten ulkopuolisia vaihtoehtoisia riidanratkaisuvälineitä (ADR) ratkaistakseen vähittäisrahoituspalveluita koskevia riita-asioita sekä kansallisella että rajat ylittävällä tasolla; pyytää komissiota tukemaan vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevia parhaita toimintatapoja;

42.   pyytää jäsenvaltioita tukemaan kuluttajien tietämystä ja tuntemusta rahoituspalvelualan riitojenratkaisuverkostosta FIN-NETistä; korostaa, että FIN-NETin on oltava keskeinen väline kaikissa jäsenvaltioissa, kun koordinoidaan oikeussuojaa ja vaihtoehtoisia riitojenratkaisuvälineitä koskevaa julkista tiedotusta, erityisesti rajat ylittävien rahoituspalvelujen yhteydessä;

43.   muistuttaa, että perinteinen riitauttaminen tuomioistuimessa on edelleen tärkeä riitojenratkaisuväline; kehottaa sen vuoksi komissiota tutkimaan tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22. joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001(8) vaikutusta rajat ylittäviin vähittäisrahoituspalveluihin;

44.   kannattaa yhtenäisen ratkaisun löytämistä eurooppalaisella tasolla, joka takaisi kuluttajille mahdollisuuden käyttää yhteisiä vakaita ja uusia oikeussuojakeinoja vähittäisrahoitustuotteiden rajat ylittävään toimintaan liittyvien valitusten ratkaisemiseksi; kehottaa arvioimaan kansallisella tasolla hiljattain kehitettyjen järjestelmien vaikutusta;

45.   korostaa tarvetta varmistaa rahoituspalvelujen saanti kaikille osapuolille; kehottaa tämän vuoksi rahoituspalvelujen tarjoajia tarjoamaan vähintään luottopohjaisen postisiirtotilin kuluttajille, jotka ilmoittavat haluavansa sellaisen;

o
o   o

46.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan pankkivalvojien komitealle, Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitealle ja Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitealle.

(1) EYVL L 53, 28.2.2003, s. 8. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0011. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0615. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0338. (5) EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 110. (6) EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1. (7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY, annettu 26. lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15). (8) EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.

Euroopan parlamentin kannanotto reumatauteihin

P6_TA(2008)0262 P6_DCL(2008)0008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 116 artiklan,

A.   ottaa huomioon, että reumataudit ovat kroonisia vaivoja, jotka aiheuttavat kipua, kärsimystä ja työkyvyttömyyttä,

B.   ottaa huomioon, että 30–40 prosentilla väestöstä on tuki- ja liikuntaelinten sairauksien oireita ja että tällaisista oireista kärsii Euroopassa yli 100 miljoonaa henkilöä,

C.   ottaa huomioon, että reumataudit ovat merkittävin työntekijöiden työkyvyttömyyden ja ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymisen aiheuttaja,

D.   ottaa huomioon arviot, joiden mukaan vuoteen 2030 mennessä yli 65-vuotiaita on jopa neljännes Euroopan väestöstä, ja ottaa huomioon, että suurimmalla osalla yli 70-vuotiaista henkilöistä on kroonisia tai toistuvia reumaoireita,

E.   katsoo, että reumataudeista kärsivien henkilöiden tarpeiden arviointiin perustuvien sosiaali- ja terveyspolitiikkojen käyttöönotto vähentäisi tällaisiin tauteihin liittyviä taloudellisia ja sosiaalisia kustannuksia (1–1,5 % kehittyneiden maiden bruttokansantulosta),

1.   kehottaa komissiota ja neuvostoa:

2.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton ja allekirjoittajien nimet neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.