Hyväksytyt tekstit - Keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Choisissez la langue de votre document :

Hyväksytyt tekstit

Keskiviikko 9. heinäkuuta 2008 - Strasbourg

		Brasiliaa ja Argentiinaa koskevat vuotuiset toimintaohjelmat vuodeksi 2008
		EU:n painopisteet YK:n yleiskokouksen 63. istuntoa varten
		Yhteisön rautateiden turvallisuudesta annetun direktiivin 2004/49/EY muuttaminen ***II
		Euroopan rautatieviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 881/2004 muuttaminen ***II
		Lentoliikenteen harjoittamisen yhteiset säännöt (uudelleen laadittu toisinto) ***II
		Euroopan yritys- ja kauppatilastojen uudenaikaistamisohjelma (MEETS) ***I
		Paristot ja akut sekä käytetyt paristot ja akut ***I
		Tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoitukset ***I
		Maakaasun siirtoverkkoihin pääsyn edellytykset ***I
		Maakaasun sisämarkkinat ***I
		Sosiaaliturvajärjestelmien koordinointi: täytäntöönpanomenettely ***I
		Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen: liite XI ***I
		Asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o […] soveltamisalan laajentaminen koskemaan kolmansien maiden kansalaisia, joita kyseiset säännökset eivät jo koske yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi *
		Poliittisten ryhmien muodostaminen (työjärjestyksen 29 artiklan muuttaminen)
		Kansallisen tuomarin asema Euroopan oikeuslaitoksessa
		Airbusia ja Boeingia koskevat kiistat
		Euroopan strateginen energiateknologiasuunnitelma
		Valtiolliset sijoitusrahastot
		Uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen
		EKP:n vuosikertomus 2007

Brasiliaa ja Argentiinaa koskevat vuotuiset toimintaohjelmat vuodeksi 2008

115k

39k

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2008 komission päätösluonnoksista Brasiliaa ja Argentiinaa koskevien vuotuisten toimintaohjelmien laatimisesta vuodeksi 2008

P6_TA(2008)0338

B6-0336/2008

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006(1),

– ottaa huomioon komission päätösluonnokset Brasiliaa ja Argentiinaa koskevien vuotuisten toimintaohjelmien laatimisesta (CMTD6-2008-0263 - D000422-01, CMTD-2008-0263 - D000421-01),

– ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 1905/2006 35 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean (kehitysyhteistyön rahoitusvälineen hallintokomitea) 10. kesäkuuta 2008 antaman lausunnon,

– ottaa huomioon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28. kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(2) 8 artiklan,

– ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja komission välisen sopimuksen, joka koskee menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 3. kesäkuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY(3),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan,

A. ottaa huomioon, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen hallintokomitea äänesti 10. kesäkuuta 2008 luonnoksen Brasiliaa ja Argentiinaa koskevista vuotuisista toimintaohjelmista vuodeksi 2008 (CMTD-2008-0263-D000422-01, CMTD-2008-0263-D000421-01) puolesta,

B. ottaa huomioon, että parlamentti sai päätöksen 1999/468/EY 7 artiklan 3 kohdan sekä edellä mainitun 3. kesäkuuta 2008 tehdyn sopimuksen 1 artiklan mukaisesti kehitysyhteistyön rahoitusvälineen hallintokomitealle toimitetun ehdotuksen täytäntöönpanotoimiksi sekä äänestystulokset,

C. ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1905/2006 2 artiklan 1 kohdan mukaan "asetuksen nojalla tehtävän yhteistyön ensisijaisena ja yleisenä tavoitteena on poistaa köyhyys kumppanimaista ja -alueilta osana kestävää kehitystä",

D. ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1905/2006 2 artiklan 4 kohdassa säädetään, että "toimenpiteet, joihin viitataan 1 artiklan 1 kohdassa(4), on suunniteltava niin, että ne täyttävät [Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean] OECD/DAC:n vahvistamat julkisen kehitysavun arviointiperusteet",

E. ottaa huomioon, että OECD/DAC määrittelee asiakirjassa "Reporting Directives for the Creditor Reporting System" (DCD/DAC (2002)21) julkisen kehitysavun rahoitusvirroiksi, jotka suunnataan DAC:n julkista kehitysapua saavien maiden luettelossa oleville maille ja joiden kohdalla muun muassa jokaisen rahasiirron yhteydessä on päätavoitteena taloudellisen kehityksen ja kehitysmaiden hyvinvoinnin edistäminen,

Brasilia

1. panee merkille, että luonnokseen Brasilian vuotuisesta toimintaohjelmasta vuodeksi 2008 sisältyy Brasilian akateemista liikkuvuutta koskeva ohjelma 2008–2010 (Brasilian Erasmus Mundus -ohjelman ulkoinen yhteistyö) ainoana toimena ja että tämä toimi kuuluu maakohtaisen strategia-asiakirjan prioriteettiin I "Kahdenvälisten suhteiden parantaminen, toimi 2: korkea-asteen koulutusta koskeva ohjelma Brasilialle" ja että EU:n kansallisten opiskelijoiden ja akateemisen henkilöstön liikkuvuuden rahoittaminen (jopa 30 prosentia opiskelijoiden ja henkilöstön henkilökohtaisen liikkuvuuden kokonaisrahoituksesta) on otettu tärkeäksi osaksi Brasiliaa koskevaa vuotuista toimintaohjelmaa 2008;

Argentiina

2. panee merkille, että luonnokseen Argentiinan vuotuisesta toimintaohjelmasta vuodeksi 2008 sisältyy Argentiinan Erasmus Mundus -ohjelman ulkoinen yhteistyö ainoana toimena ja että tämä toimi kuuluu maakohtaisen strategia-asiakirjan keskeiseen alaan "Kahdenvälisten suhteiden ja keskinäisen yhteisymmärryksen vahvistaminen EY:n ja Argentiinan välillä" ja että EU:n kansallisten opiskelijoiden ja akateemisen henkilöstön liikkuvuuden rahoittaminen (jopa 30 prosenttia opiskelijoiden ja henkilöstön henkilökohtaisen liikkuvuuden kokonaisrahoituksesta) on otettu tärkeäksi osaksi Argentiinaa koskevaa vuotuista toimintaohjelmaa 2008;

o
o o

3. katsoo, että Euroopan komissio näin ollen ylittää Brasiliaa koskevassa vuotuisessa toimintaohjelmassa 2008 ja Argentiinaa koskevassa vuotuisessa toimintaohjelmassa 2008 perussäädöksen mukaiset täytäntöönpanovaltuutensa, koska edellä mainitut osatekijät eivät vastaa asetuksen (EY) N:o 1905/2006 2 artiklan 1 ja 4 kohtaa, sillä näiden osatekijöiden päätavoitteena ei ole köyhyyden poistaminen ja koska ne eivät täytä OECD/DAC:n vahvistamia julkisen kehitysavun arviointiperusteita(5);

4. kehottaa komissiota peruuttamaan päätösluonnoksensa Brasiliaa ja Argentiinaa koskeviksi vuotuisiksi toimintaohjelmiksi 2008 ja esittämään kehitysyhteistyön rahoitusvälineen hallintokomitealle uudet päätösluonnokset noudattaen täysin asetuksen (EY) N:o 1905/2006 säännöksiä;

5. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)	OJ L 378, 27.12.2006, p. 41.
(2)	OJ L 184, 17.7.1999, p. 23.
(3)	EUVL C 143, 10.6.2008, s. 1.
(4)	1 artiklan 1 kohta: "Yhteisö rahoittaa toimenpiteitä, joilla tuetaan yhteistyötä (...) avunsaajien luetteloon sisältyvien (...) maiden ja alueiden kanssa (...)."
(5)	Arviointiperusteena on se, onko jokaisen rahasiirron yhteydessä päätavoitteena taloudellisen kehityksen ja kehitysmaiden hyvinvoinnin edistäminen (OECD/DAC:n tietolomake lokakuulta 2006: "Is it ODA?", s. 1).

EU:n painopisteet YK:n yleiskokouksen 63. istuntoa varten

150k

72k

Euroopan parlamentin suositus 9. heinäkuuta 2008 neuvostolle EU:n painopisteistä Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 63. istuntoa varten (2008/2111(INI))

P6_TA(2008)0339

A6-0265/2008

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Alexander Lambsdorffin ja Annemie Neyts-Uyttenbroeckin ALDE-ryhmän puolesta laatiman ehdotuksen suositukseksi neuvostolle Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) yleiskokouksen 63. istuntoa varten (B6-0176/2008),

– ottaa huomioon YK:n pääsihteerin raportin "In larger Freedom" vuodelta 2005, YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 60/1, joka koskee vuoden 2005 huippukokouksen tuloksia, ja 7. maaliskuuta 2006 päivätyn YK:n pääsihteerin raportin "Investing in the United Nations: for a stronger Organization worldwide",

– ottaa huomioon EU:n painopisteet YK:n yleiskokouksen 62. täysistunnossa,

– ottaa huomioon 29. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien välisistä suhteista(1) 9. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman Yhdistyneiden Kansakuntien uudistuksesta(2) ja 29. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman 14.–16. syyskuuta 2005 pidetyn Yhdistyneiden Kansakuntien huippukokouksen tuloksista(3),

– ottaa huomioon yleiskokouksen 63. istunnon 11. helmikuuta 2008 päivätylle alustavalle esityslistalle otetut alustavat kohdat ja erityisesti kohdat "Kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttäminen", "Afrikan kehitys", "Ihmisoikeuksien edistäminen" ja "Hallinnon uudistaminen",

– ottaa huomioon 19.–30. toukokuuta 2008 Bonnissa pidetyn biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin yhdeksännen kokouksen tulokset,

– ottaa huomioon kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön vuonna 2009 pidetyn tarkistuskonferenssin,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdan sekä 90 artiklan,

– ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0265/2008),

A. ottaa huomioon, että EU:n ulkopolitiikka perustuu vahvan ja horjumattoman tuen antamiseen toimivalle monenkeskisyydelle, jota YK:n peruskirja ilmentää,

B. ottaa huomioon, että EU on YK:n keskeinen poliittinen ja taloudellinen kumppani köyhyyden vastustamisessa ja taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen edistämisessä, mukaan lukien uhanalaisen väestön elinolojen suojelu, yleisen turvallisuuden lisääminen ja ihmisoikeuksien tukeminen kaikkialla maailmassa,

C. ottaa huomioon, että YK:n uudistusohjelma, jossa perustetaan uusia ja parannetaan jo olemassa olevia elimiä, uudistetaan kenttäoperaatioiden hallintoa, järjestetään avun toimittaminen uudelleen ja uudistetaan sihteeristö perinpohjaisesti, on erittäin kunnianhimoinen ja edellyttää jatkuvaa poliittista tukea, erityisesti aikana, jolloin täytäntöönpanovaihe on käynnistynyt uusien toimintaperiaatteiden määrittelyn jälkeen,

D. ottaa huomioon, että kaksi keskeistä elintä, ihmisoikeusneuvosto ja rauhanrakentamista käsittelevä toimikunta ovat saavuttaneet ratkaisevan vaiheen, jonka aikana niiden on osoitettava kykynsä saavuttaa YK:n jäsenvaltioiden niille asettamat päämäärät,

E. ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvoston kauan kaivattua uudistamista ei ole vielä toteutettu, koska asiaan liittyy arkaluonteisia piirteitä ja koska laajemman vastuuvelvollisuuden ja paremman geopoliittisen tasapainon välistä jännitettä on mitattava turvallisuusneuvoston tehokkuuden ja toimintakyvyn rinnalla,

F. ottaa huomioon, että vuosi 2008 on ratkaiseva vuosi toimille, jotka koskevat köyhyyden poistamista ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista koko maailmassa vuoteen 2015 mennessä, ja ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltioiden olisi osoitettava johtajuutta koko maailmalle tärkeissä asiaa koskevissa kokouksissa, jotka pidetään tämän vuoden loppupuoliskolla,

G. ottaa huomioon, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi EU:n toimet ovat tärkeitä muutoksen aikaan saamiseksi ja esimerkkinä muille avunantajille, mutta jos nykyistä suuntausta ei muuteta, ne jäävät kuitenkin 75 miljardia euroa jälkeen EU:n kehitysapusitoumuksista vuoteen 2010 mennessä,

H. ottaa huomioon, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa monet maat eivät nykyisellä edistymistavallaan saavuta yhtään vuosituhannen kehitystavoitetta ja että siellä monissa keskituloisissa maissa on alueita ja etnisiä ryhmiä, joissa on miljoonia ihmisiä, joiden edistys tavoitteita kohti ei ole riittävää,

I. ottaa huomioon, että ruoan hinnan nousu ja maailmanlaajuinen kasvun hidastuminen uhkaavat hidastaa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista noin 7 vuodella, ellei maatalousalalle ja elintarviketeollisuuteen tehdä uusia investointeja kehitysmaissa,

J. ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous päätti pitää 4. ja 5. lokakuuta 2007 korkean tason vuoropuhelun uskontojen ja kulttuurien välisestä yhteistyöstä suvaitsevaisuuden, yhteisymmärryksen ja yleismaailmallisen kunnioituksen edistämiseksi uskonnonvapauden ja kulttuurien monimuotoisuuden alalla yhdessä alan muiden samansuuntaisten aloitteiden kanssa,

K. ottaa huomioon, että vuosi 2008 on Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuosi,

L. ottaa huomioon, että YK:n yleiskokouksen esityslista ei ole vielä riittävän jäsentynyt ja sulavalinjainen, jotta yleiskokouksen toiminta olisi johdonmukaisempaa ja päätöslauselmien seuranta olisi helpompaa,

M. ottaa huomioon, että YK:n rauhanturvaoperaatioista vastaava osasto hallinnoi tällä hetkellä 20 kenttäoperaatiota, joissa on mukana yli 100 000 sotilasta, ja yli puolet näistä on Afrikassa,

N. ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltioiden kantojen koordinaation taso YK:ssa vaihtelee voimakkaasti eri elimissä ja politiikoissa,

O. ottaa huomioon, että tällaiseen koordinaatioon ei pidä pyrkiä muista geopoliittisista blokeista olevien maiden kanssa käytävien neuvottelujen kustannuksella, sillä nämä ovat välttämätön edellytys tarvittavien liittolaisuuksien solmimiseksi YK:n piirissä,

P. ottaa huomioon, että koordinointi edellyttää myös tiiviimpää yhteistyötä merkityksellisten Brysselissä sijaitsevien neuvoston työryhmien ja EU:n virastojen sekä New Yorkissa ja Genevessä sijaitsevien EU:n jäsenvaltioiden pysyvien edustustojen välillä,

Q. ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa EU:lle annetaan oikeushenkilöllisyys, mikä on uudistus, jolla tulee olemaan suuri vaikutus unionin edustukseen YK:ssa

1. Esittää neuvostolle seuraavat suositukset:

		EU YK:ssa ja Lissabonin sopimuksen ratifiointi
	a)	vaatii, että EU:n poliittisista painopisteistä YK:n seuraavaa yleiskokousistuntoa varten keskustellaan perusteellisesti ja laaja-alaisesti parlamentin, neuvoston ja komission välillä,
	b)	katsoo, että New Yorkissa sijaitsevien EU:n jäsenvaltioiden pysyvien edustustojen olisi pidettävä neuvoston virallista kantaa YK:n yleiskokouksen painopisteistä sitovana poliittisena ohjelmana, jota käytetään perustana neuvotteluille muiden maiden kanssa,
	c)	katsoo, että EU:n jäsenvaltioiden kantojen koordinointi YK:ssa pitäisi yleensä alkaa asianomaisissa neuvoston työryhmissä, jolloin New Yorkin diplomaattien olisi helpompi saavuttaa tiettyjä kysymyksiä koskeva yhteinen kanta YK:n elimissä ja jolloin olisi enemmän aikaa muiden alueellisten ryhmittymien tai niihin kuuluvien maiden kanssa järjestettäville kuulemistilaisuuksille ja neuvotteluille,
	d)	pyytää neuvostoa ja komissiota harkitsemaan New Yorkin toimistojensa uudelleenjärjestämistä ja laajentamista, koska EU:n edustajien toimivaltuudet ja vastuu lisääntyvät Lissabonin sopimuksen ratifioinnin jälkeen; näin turvataan yhteisön politiikkojen, ohjelmien ja varojen mahdollisimman hyvä koordinointi ja synergia EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluvien välineiden ja edustustojen välillä,
	e)	vaatii neuvostoa ja komissiota tutkimaan perusteellisesti Lissabonin sopimuksen vaikutukset unionin tulevaan edustukseen YK:ssa, ja kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan selvästi ja varauksetta kaikkien tarvittavien toimenpiteiden toteuttamiseen sen varmistamiseksi, että unionilla on asianmukainen näkyvyys ja arvovalta YK:n elimissä ja foorumeilla,
	f)	kannustaa neuvostoa neuvottelemaan mahdollisimman pian EU:n tarkkailija-aseman toiminnallisesta luonteesta YK:ssa ja määrittelemään sen,
	g)	kehottaa samoin EU:n jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen YK:n alueellisten ryhmittymien nykyistä rakennetta sen varmistamiseksi, että se vastaa viimeisimmästä laajentumisesta aiheutunutta EU:n jäsenyyttä,
	h)	pyytää neuvostoa ja komissiota tiedottamaan parlamentille säännöllisesti kaikista seurauksista, budjettiseuraukset mukaan lukien, joita aiheutuu EU:n osallistumisesta YK:n eri osien, ja myös sihteeristön, rahastojen ja ohjelmien, toimintaan, ja siihen mahdollisesti suunnitelluista muutoksista,
		EU:n osallistuminen YK:n uudistuksiin
	i)	pitää ilahduttavana, että on käynnistetty uudelleen YK:n yleiskokouksen työn elvyttämistä käsittelevän työryhmän toiminta, jonka tehtävänä on löytää tapoja, joilla vahvistetaan yleiskokouksen roolia, arvovaltaa, vaikuttavuutta ja tehokkuutta; kehottaa EU:n jäsenvaltioita edistämään tässä mielessä yleiskokouksen puheenjohtajan roolia ja myöntämään samalla riittävästi varoja, henkilö- ja infrastruktuurivoimavaroja, sekä käynnistämään järjestelmällisemmän yhteistyön yleiskokouksen, pääsihteerin ja YK:n turvallisuusneuvoston välillä turvallisuusneuvoston vastuuvelvollisuuden ja legitimiteetin lisäämiseksi,
	j)	kannustaa EU:n jäsenvaltioita edelleen vaatimaan pitkään odotettua toimivaltuuksien tarkastelua, jolla lujitettaisiin ja ajanmukaistettaisiin YK:n työohjelmaa siten, että se vastaisi jäsenvaltioiden nykyaikaisiin vaatimuksiin ja että kaikki yleiskokouksen ja muiden elinten päätöslauselmiin perustuvat yli viisi vuotta vanhat toimivaltuudet otettaisiin tarkastelun kohteeksi,
	k)	muistuttaa EU:n jäsenvaltioita vuoden 2005 huippukokouksessa tehdyistä lupauksista YK:n lujittamiseksi useilla hallintoon ja sihteeristöön liittyvillä uudistuksilla; kehottaa neuvostoa tukemaan kyseisiä uudistuksia vastuuvelvollisuuden ja valvonnan lisäämiseksi, hallinnon ja avoimuuden parantamiseksi sekä etiikan, tehokkuuden ja organisointivalmiuksien lujittamiseksi keskittymällä ennen muuta sihteeristön rakenteen uudistamiseen,
	l)	vaatii neuvostoa varmistamaan, että YK:n rauhanturvatoiminnan osastolla ja YK:n poliittisella osastolla on riittävästi henkilökuntaa tehtävien täyttämiseksi ja vastuun kantamiseksi, ja tukemaan YK:n pääsihteerin pyrkimyksiä tässä suhteessa,
	m)	kehottaa EU:n jäsenvaltioita tukemaan YK:n pääsihteerin toimia prosessissa, jossa pannaan täytäntöön suojeluvastuuta (responsibility to protect), joka hyväksyttiin vuoden 2005 huippukokouksessa; kehottaa EU:n jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti tähän prosessiin,
	n)	pyytää neuvostoa tukemaan täysimääräisesti järjestelmän johdonmukaisuutta käsittelevän korkean tason työryhmän antamien suositusten täytäntöönpanoon tähtäävien neuvottelujen uudelleen käynnistämistä; suosittaa EU:n jäsenvaltioita tekemään aktiivisesti yhteistyötä sellaisten kehitysmaiden kanssa, jotka saavat Euroopan tason tai kansallisen tason tukea, ja käyttämään kunnolla hyväkseen unionin joukkovoimaa sekä omaa vaikutusvaltaansa, jotta kyseiset maat tukisivat YK:n avustusten toimittamista koskevan järjestelmän uudistusta ja kentän tasolla vaikuttavien YK:n toimintaperiaatteiden yhteneväisyyden edistämistä,
	o)	kehottaa EU:n jäsenvaltioita pyrkimään suurempaan yksimielisyyteen YK:n turvallisuusneuvoston uudistamisessa siten, että EU:n lopullisena tavoitteena on pysyvä paikka uudistetun YK:n turvallisuusneuvostossa ja että unionin painoarvoa lisätään tavalla, joka vastaa EU:n osallistumista YK:n rauhanturvaoperaatioihin ja YK:n kehitysapuun,
	p)	muistuttaa EU:n jäsenvaltioita tässä yhteydessä siitä, että on erittäin tärkeää varmistaa, että YK:n turvallisuusneuvostossa istuvat EU:n jäsenvaltiot edistävät EU:n virallista kantaa ja että ne pitävät muut jäsenvaltiot asianmukaisesti ajan tasalla turvallisuusneuvostossa tapahtuneista keskusteluista ja koordinoivat aktiivisesti kantansa neuvoston asiaa käsittelevissä työryhmissä,
	q)	kehottaa EU:n jäsenvaltioita tukemaan YK:n yleiskokouksen puheenjohtajan Srgjan Kerimin työryhmää, joka käsittelee turvallisuusneuvoston uudistamista; pitää tähän liittyen myönteisenä, että turvallisuusneuvostoa uudistetaan kaikenkattavaksi prosessiksi (Overarching Process) kutsutun aloitteen seurauksena; kannustaa neuvostoa edistämään keskustelua, jossa konkreettista edistystä tässä asiassa haetaan keskittymällä yhtymäkohtiin,
		EU ja YK:n ihmisoikeusneuvosto
	r)	vaatii EU:n jäsenvaltioita, etenkin Ranskaa ja Slovakiaa, jotka valittiin hiljattain YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseniksi, kaksinkertaistamaan pyrkimyksensä ihmisoikeusneuvoston toiminnan onnistumisen varmistamiseksi sekä yleismaailmallisten oikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi; kehottaa tässä yhteydessä lisäämään vastuuvelvollisuutta erityismenettelyjen käyttöönottoa ja uusimista koskevan menettelyn yhteydessä ja toimivallan haltijoiden nimittämisessä, jonka pitäisi perustua avoimuuden ja todellisen kilpailun periaatteille,
	s)	painottaa kansalaisyhteiskunnan osallistumisen tärkeyttä YK:n ihmisoikeusneuvoston toimintaan, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita osallistumaan YK:n ihmisoikeusneuvoston toimintaan ja tarjoamaan tehokkaita toimintamenetelmiä ja välineitä, joiden avulla kansalaisyhteiskunta voi osallistua YK:n ihmisoikeusneuvoston toimintaan ja täten suojella ihmisoikeuksia maailmanlaajuisesti ja edistää instituution avoimuutta,
	t)	kehottaa neuvostoa hyväksymään pyrkimykset, joilla pyritään lisäämään YK:n jäsenvaltioiden vastuuvelvollisuutta ihmisoikeusasioissa lisäämällä yleisen määräaikaisarvioinnin tehokkuutta, tiukentamalla etenkin menettelytapoja, joilla vältetään tahallinen estäminen tai harhauttavat toimenpiteet,
	u)	on huolestunut YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistoa koskevasta viimeaikaisesta kritiikistä; kehottaa EU:n jäsenvaltioita tukemaan toimistoa erityisesti yleiskokouksen viidennessä neuvostossa, jotta varmistetaan, että viraston riippumattomuuteen ei vaikuteta ja että virastolle myönnetään kaikki tarvittavat rahalliset voimavarat, joiden avulla se voi suorittaa tehtäväänsä; kehottaa EU:n jäsenvaltioita valvomaan tarkasti käynnissä olevaa uuden valtuutetun nimitysprosessia, sillä nykyisen valtuutetun Louise Arborin toimikausi loppuu kesäkuussa 2008,
	v)	kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita olemaan edelleen mukana vuoden 2009 Durbanin konferenssin valmisteluissa ja varmistamaan, että konferenssi tarjoaa kaikille sidosryhmille mahdollisuuden uudistaa sitoumuksensa rasismin, rotusyrjinnän, kastiin liittyvän syrjinnän, muukalaisvihan ja muunlaisen suvaitsemattomuuden torjumiseksi ja ottamaan käyttöön parhaita käytäntöjä rasismin kitkemiseksi Durbanin julistuksen ja toimintaohjelman mukaisesti,
	w)	kehottaa neuvostoa varmistamaan, että ensimmäiseen Durbanin kokoukseen liittyviä kielteisiä tapahtumia ei esiinny uudelleen; vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että kansalaisyhteiskunta osallistuu vuoden 2009 Durbanin konferenssiin Genevessä YK:n peruskirjan ja YK:n talous- ja sosiaalineuvoston 25. heinäkuuta 1996 antaman peruskirjan ja päätöslauselman 1996/31 mukaisesti,
	x)	kehottaa EU:n kaikkia jäsenvaltioita edistämään ja turvaamaan lasten oikeudet tukemalla lasten oikeuksien valtavirtaistamista YK-järjestelmän kaikkien asianomaisten toimielinten ja mekanismien toiminnassa,
		EU ja YK:n rauhanrakentamista käsittelevä toimikunta
	y)	katsoo, että EU:n jäsenvaltioiden olisi yhdessä kannatettava rauhanrakentamista käsittelevän toimikunnan aseman lujittamista YK-järjestelmään nähden ja varmistettava, että sen suositukset otetaan riittävästi huomioon YK:n asiaankuuluvissa toimielimissä, sekä lisättävä rauhanrakentamista käsittelevän toimikunnan ja YK:n järjestöjen, rahastojen ja ohjelmien välistä synergiaa; painottaa rauhanrakentamista käsittelevän toimikunnan ja konfliktista toipuvissa maissa aktiivisesti toimivien kansainvälisten rahoitusinstituutioiden välisen tiiviimmän yhteistyön tärkeyttä,
	z)	kehottaa neuvostoa ja EU:n jäsenvaltioita tukemaan YK:n rauhanrakennusrahastoa riittävien määrärahojen turvaamiseksi,
	aa)	vaatii, että turvallisuusneuvoston jäsenvaltioina olevat EU:n jäsenvaltiot helpottaisivat rauhanrakentamista käsittelevän toimikunnan kuulemista rauhanrakentamista koskevan toimikunnan uusien jäsenvaltioiden osalta ja yhdistettyjä rauhanrakentamisoperaatioita koskevien toimivaltuuksien suhteen keskittyen etenkin joustavaan siirtymiseen rauhanturvaamisesta rauhanrakentamiseen myöhempänä ajankohtana; suhtautuu tältä osin myönteisesti siihen, että rauhanrakentamisen tukitoimisto osallistuu tehtävien yhdennettyyn suunnitteluun,
	ab)	pitää oleellisena, että sen lisäksi, että rauhanrakentamista käsittelevä toimikuntaa pyrkii parantamaan eri osapuolten välistä koordinointia, varmistamaan ennakoitavissa olevan rahoituksen ja ulottamaan kansainvälinen huomion konflikteista toipuviin maihin, toimikunnan olisi yhdessä asiasta vastaavien YK:n yksiköiden kanssa käsiteltävä organisaation rauharakentamista koskevan oppimiskyvyn parantamiseksi toteutettavia toimia,
	ac)	korostaa edellä mainittuihin kohtiin liittyen, että on varmistettava rauhanrakentamista käsittelevän toimikunnan henkilöstövoimavarojen ja määrärahojen riittävyys sen tehtävien sekä YK:n elinten ja lahjoitusmaiden odotusten valossa, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita ottamaan tämän kysymyksen esille asiasta vastaavassa YK:n yleiskokouksen komiteassa,
		EU ja vuosituhannen kehitystavoitteet
	ad)	kehottaa neuvostoa tukemaan puheenjohtaja Barroson ja komissaari Louis Michelin jäsenvaltioille esittämiä kehotuksia siitä, että jäsenvaltiot laativat selvät ja sitovat kansalliset aikataulut ja talousarviot, jotta todellisen avun osuus voidaan nostaa aiemmin luvatun yhteisen tavoitteen tasolle, joka oli 0,56 prosenttia bruttokansantulosta vuonna 2010 ja 0,7 prosenttia vuonna 2015,
	ae)	muistuttaa EU:n jäsenvaltioita, että uusia lupauksia tai uusia menettelyitä ei tarvita tällä hetkellä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi ja että jäsenvaltioiden on keskityttävä aikaisemmin antamiensa lupausten ja sitoumusten pitämiseen ja olemassa olevien menettelyjen laajentamiseen,
	af)	ottaa huomioon jatkuvan tarpeen ratkaista terveydenhuollon julkisen rahoituksen kriisi, jos kolme terveydenhuoltoon liittyvää vuosituhannen kehitystavoitetta aiotaan saavuttaa inhimillisten voimavarojen asianmukaisen, ennustettavan ja toistuvan rahoituksen, lääkkeiden saatavuuden sekä hajautetun ja osallistumiseen perustuvan hallinnon avulla, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin mahdollisiin pyrkimyksiin vahvistaakseen maailmanlaajuisia ja yhdennettyjä terveydenhuoltojärjestelmiä, jotka vastaavat paikallisia tarpeita ja joihin sisällytetään asteittain tautikohtaisia ohjelmia (kuudes vuosituhannen kehitystavoite),
	ag)	katsoo, että sukupuolten välisellä tasa-arvolla (kolmannella vuosituhattavoitteella) on tärkeä rooli vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa, ja suosittelee, että EU:n jäsenvaltiot puuttuvat pikaisesti kolmannen tavoitteen saavuttamiseen liittyvään rahoitusvajeeseen; katsoo, että naisten vaikutusvallan lisääminen edistää huomattavasti koulutuksen lisäksi vuosituhannen neljännen lapsikuolleisuutta koskevan kehitystavoitteen ja viidennen äitiyskuolleisuutta koskevan kehitystavoitteen saavuttamista, ja että kyseiset tavoitteet toimivat yleisen kehityksen kriittisinä indikaattoreina,
	ah)	katsoo, että maailmanlaajuista perusasteen koulutusta koskevasta viimeaikaisesta huomattavasta kehityksestä huolimatta noin 93 miljoonaa peruskouluikäistä lasta, joista valtaosa oli tyttöjä, ei ollut vielä vuonna 2006 koulussa; kehottaa jäsenvaltioita käsittelemään lisääntyneitä rahoitukseen liittyviä tarpeita koulutuksen tukemiseksi, muun muassa konflikteista kärsivissä epävakaissa valtioissa,
	ai)	palauttaa mieleen EU:n pyrkimykset kehityksen toimenpiteiden yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi, suosittelee, että neuvosto ja EU:n jäsenvaltiot rohkaisevat YK:n kattavaa keskustelua siitä, miten voidaan turvata se, että ilmastonmuutosta koskevat pyrkimykset ja tavoitteet tukevat vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista; katsoo, että sopeutumisrahastoja on tuettava huomattavasti enemmän, jotta ilmastonvaikutuksiltaan kestävä kehitys voidaan saavuttaa köyhimmissä maissa,
	aj)	kehottaa EU:n jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti Uusi kumppanuus Afrikan kehittämiseksi -ohjelman (NEPAD) täytäntöönpanoa käsittelevään korkean tason kokoukseen, joka järjestetään 22. syyskuuta 2008, ja YK:n vuosituhannen kehitystavoitteita käsittelevään korkean tason kokoukseen, joka järjestetään 25. syyskuuta 2008 New Yorkissa,
	ak)	suosittelee, että neuvosto ja EU:n jäsenvaltiot aloittavat uudelleen keskustelut velkahuojennuksesta YK:n tasolla ja että velanhoitokykyä koskevia perusteita muokataan uudelleen siten, että ne edistävät pikemminkin kehitystavoitteiden saavuttamista kuin velan takaisinmaksua,
	al)	katsoo, että äitiyskuolleisuus on yhä liian korkea monissa kehitysmaissa, sillä yli 500 000 naista kuollee joka vuosi raskauteen ja synnytykseen liittyviin hoidettavissa ja estettävissä oleviin komplikaatioihin; kehottaa tästä syystä jäsenvaltioita lisäämään huomattavasti pyrkimyksiä ja rahoitusta sekä takaamaan, että ihmisille tarjotaan maailmanlaajuisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvää tietoa ja palveluita, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä terveyteen liittyvien vuosituhannen kehitystavoitteiden ja sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamisen ja köyhyyden estämisen osalta,
	am)	kehottaa nykyisen ruokakriisin valossa neuvostoa ja EU:n jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin kaupan vääristymien vähentämiseksi,
		EU:n ja YK:n yhteistyön parantaminen käytännössä
	an)	kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan poliittisesti ja rahallisesti YK:n demokratiarahastoa,
	ao)	kehottaa neuvostoa ja etenkin niitä EU:n jäsenvaltioita, jotka ovat YK:n turvallisuusneuvoston pysyviä tai vuorottelevia jäseniä, kannattamaan YK:n pakotejärjestelmän muuttamista (terroristien mustat listat) ja yhdenmukaistamaan sen YK:n hyväksymän kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen kanssa sekä luomaan siihen etenkin asianmukaiset ilmoitus- muutoksenhakumenettelyt; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti siihen, että ensimmäisenä askeleena oikeaan suuntaan YK:n turvallisuusneuvostossa on hyväksytty päätöslauselma 1730 (2006), jossa vahvistetaan luettelosta poistamista koskeva menettely ja luettelosta poistamista koskevia pyyntöjä hoitava keskus YK:n sihteeristössä,
	ap)	kehottaa EU:n jäsenvaltioita aloittamaan, YK:n sisällä ja ennen edellä mainittua tarkistuskonferenssia, keskustelun kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevista haasteista, jotka voivat heikentää tuomioistuimen toiminnan tehokkuutta, ottaen huomioon, että tarkoituksena on päästä sopimukseen hyökkäysrikoksen ja sellaisten olosuhteiden määrittelystä, joissa tuomioistuin voi harjoittaa Rooman perussäännön 5 (2) mukaista lainkäyttövaltaansa,
	aq)	katsoo, että ottaen huomioon ilmastonmuutoksen selvät vaikutukset miljoonien ihmisten toimeentuloon EU:n olisi aktiivisesti rohkaistava ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimuspuolia jatkamaan neuvotteluita kansainvälisen ilmastonmuutosta koskevan sopimuksen tekemiseksi vuoden 2009 loppuun mennessä, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita ottamaan johdon käsiinsä kyseisissä maailmanlaajuisissa neuvotteluissa; kehottaa EU:n jäsenvaltioita tässä yhteydessä käyttämään uusiutuvia ja hiilidioksidivapaita energialähteitä; katsoo lopuksi, että EU:n jäsenvaltioiden olisi harkittava sen suosittelemista, että perustetaan YK:n tasoinen katastrofien neuvontayksikkö, joka antaisi järjestelmällisesti hallituksille tehokasta katastrofivalmiutta koskevia neuvoja,
	ar)	kehottaa, että EU:n ja YK:n toimijat harkitsevat yleisesti EU:n ja Afrikan unionin yhteistyötä rauhan ja turvallisuuden saamiseksi Afrikan mantereelle, keskittyen erityisesti niihin YK:n käytettävissä oleviin keinoihin, joilla se voi parantaa kenttäoperaatioidensa laatua käyttämällä EU:n täydentäviä valmiuksia; suosittelee, että valmiuksien yhdistämistä harkittaisiin vakavasti teknisen ja sotilaallisen kaluston synergiaetujen sekä legitimiteetin ja hyväksynnän vuoksi, sekä hinta-laatusuhteen ja toimivaltuuksien soveltumisen vuoksi,
	as)	kehottaa neuvostoa asettamaan myös jatkossa onnistuneiden alueiden välisten kumppanuuksien kehittämisen etusijalle ja toimimaan erityisesti maailmanlaajuisesti kumppaneiden kanssa taatakseen YK:n yleiskokouksen antaman kuolemantuomion täytäntöönpanon keskeyttämistä ja kuolemanrangaistuksen poistamista koskevan YK:n päätöslauselman 62/149 soveltamisen,
	at)	panee merkille, että YK:n pääsihteeri on päättänyt muotoilla uudelleen YK:n rauhanturvaoperaatiota Kosovossa ja antaa EU:lle laajennetun operatiivisen roolin oikeusvaltioperiaatteen alalla, ja kehottaa Euroopan unionin oikeusvaltio-operaation (EULEX Kosovo) perustamista yksimielisesti kannattaneita EU:n jäsenvaltioita valvomaan tarkasti tämän päätöksen täytäntöönpanoa paikan päällä,
	au)	on huolissaan aseidenriisuntaan liittyvien neuvottelujen paikallaan polkemisesta muun muassa ydinaseisiin käytettävien halkeamiskelpoisten aineiden tuotantokiellon ja biologisia aseita koskevan sopimuksen valvontapöytäkirjan sekä täydellisestä ydinkoekiellosta tehdyn sopimuksen ratifioinnin hitauden suhteen; huomauttaa kuitenkin, että YK:n 63. yleiskokous tarjoaa EU:lle hyvän tilaisuuden ottaa johtoasema hiljattain hyväksytyn rypäleammukset kieltävän sopimuksen ratifioimisen ja yleisen soveltamisen edistämisessä sekä neuvottelujen aloittamisessa kansainvälisen asekauppasopimuksen ja köyhdytettyä uraania sisältävien aseiden maailmanlaajuista kieltoa koskevan kansainvälisen sopimuksen tekemiseksi; kehottaa EU:ta ja YK:ta jatkamaan pyrkimyksiään, joilla pyritään vahvistamaan YK:n pien- ja kevytaseiden laitonta kauppaa koskevaa toimintaohjelmaa ja laajentamaan maamiinojen käyttöä kieltävän Ottawan sopimuksen soveltamisalaa,
	av)	kehottaa EU:n jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta voidaan saavuttaa kansainvälinen yksimielisyys, joka mahdollistaa kansainvälistä terrorismia koskevan kattavan yleissopimuksen solmimisen,
	aw)	kehottaa neuvostoa rohkaisemaan kaikkia toimia ja asianmukaista rahoitusta, joiden avulla sukupuolikysymykset voidaan valtavirtaistaa YK:n kaikessa toiminnassa,
	ax)	kehottaa neuvostoa tukemaan kaikkia toimia, joilla pyritään estämään lajien sukupuuttoon kuoleminen, ja suojelemaan ympäristöä sekä ottamaan käyttöön tarvittavat rahalliset voimavarat;

2. kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja tiedoksi komissiolle.

(1)	EUVL C 96 E, 21.4.2004, s. 79.
(2)	EUVL C 124 E, 25.5.2006, s. 549.
(3)	EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 582.

Yhteisön rautateiden turvallisuudesta annetun direktiivin 2004/49/EY muuttaminen ***II

186k

41k

		Päätöslauselma
		Teksti

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. heinäkuuta 2008 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi rautateiden turvallisuudesta annetun direktiivin 2004/49/EY (rautatieturvallisuusdirektiivi) muuttamisesta (16133/3/2007 – C6-0129/2008 – 2006/0272(COD))

P6_TA(2008)0340

A6-0223/2008

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (16133/3/2007 – C6-0129/2008)(1),

– ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0784),

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,

– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0223/2008),

1. hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 9. heinäkuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/.../EY antamiseksi yhteisön rautateiden turvallisuudesta annetun direktiivin 2004/49/EY (rautatieturvallisuusdirektiivi) muuttamisesta

P6_TC2-COD(2006)0272

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin toisessa käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2008/110/EY.)

(1)	EUVL C 122 E, 20.5.2008, s. 10.
(2)	Hyväksytyt tekstit 29.11.2007, P6_TA(2007)0557.

Euroopan rautatieviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 881/2004 muuttaminen ***II

186k

36k

		Päätöslauselma
		Teksti

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. heinäkuuta 2008 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Euroopan rautatieviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 881/2004 (virastoasetus) muuttamisesta (16138/3/2007 – C6-0131/2008 – 2006/0274(COD))

P6_TA(2008)0341

A6-0210/2008

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (16138/3/2007 – C6-0131/2008)(1),

– ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0785),

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,

– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0210/2008),

1. hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 9. heinäkuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi Euroopan rautatieviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 881/2004 (virastoasetus) muuttamisesta

P6_TC2-COD(2006)0274

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin toisessa käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o 1335/2008.)

(1)	EUVL C 93 E, 15.4.2008, s. 1.
(2)	Hyväksytyt tekstit 29.11.2007, P6_TA(2007)0558.

Lentoliikenteen harjoittamisen yhteiset säännöt (uudelleen laadittu toisinto) ***II

186k

32k

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. heinäkuuta 2008 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä (uudelleen laadittu toisinto) (16160/4/2007 – C6-0176/2008 – 2006/0130(COD))

P6_TA(2008)0342

A6-0264/2008

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (16160/4/2007 – C6-0176/2008)(1),

– ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0396),

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0264/2008),

1. hyväksyy yhteisen kannan;

2. toteaa, että säädös annetaan yhteisen kannan mukaisesti;

3. kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4. kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1)	EUVL C 129 E, 27.5.2008, s. 1.
(2)	Hyväksytyt tekstit 11.7.2007, P6_TA(2007)0337.

Euroopan yritys- ja kauppatilastojen uudenaikaistamisohjelma (MEETS) ***I

188k

53k

		Päätöslauselma
		Teksti

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. heinäkuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan yritys- ja kauppatilastojen uudenaikaistamisohjelmasta (MEETS) (KOM(2007)0433 – C6-0234/2007 – 2007/0156(COD))

P6_TA(2008)0343

A6-0240/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0433),

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 285 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0234/2007),

– ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A6-0240/2008),

1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2. katsoo, että lainsäädäntöehdotuksessa ohjelmalle esitetyn rahoituskehyksen on oltava yhteensopiva monivuotisen rahoituskehyksen 2007–2013, sellaisena kuin se on tarkistettuna päätöksellä 2008/371/EY(2), otsakkeen 1 a enimmäismäärän kanssa, ja huomauttaa, että vuotuisesta määrästä päätetään vuotuisessa talousarviomenettelyssä 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 37 kohdan mukaisesti;

3. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. heinäkuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o .../2008/EY tekemiseksi Euroopan yritys- ja kauppatilastojen uudenaikaistamisohjelmasta (MEETS)

P6_TC1-COD(2007)0156

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä N:o 1297/2008/EY.)

(1)	EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(2)	EUVL L 128, 16.5.2008, s. 8.

Paristot ja akut sekä käytetyt paristot ja akut ***I

183k

50k

		Päätöslauselma
		Teksti

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. heinäkuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/66/EY muuttamisesta paristojen ja akkujen markkinoille saattamista koskevan 6 artiklan 2 kohdan osalta (KOM(2008)0211 – C6-0165/2008 – 2008/0081(COD))

P6_TA(2008)0344

A6-0244/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0211),

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0165/2008),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarviketurvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0244/2008),

1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. heinäkuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/.../EY antamiseksi paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY muuttamisesta paristojen ja akkujen markkinoille saattamisen osalta

P6_TC1-COD(2008)0081

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2008/103/EY.)

Tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoitukset ***I

187k

68k

		Päätöslauselma
		Teksti

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. heinäkuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksista annetun neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta 2-(2-metoksietoksi)etanolin, 2-(2-butoksietoksi)etanolin, metyleenidifenyylidi-isosyanaatin, sykloheksaanin ja ammoniumnitraatin osalta (KOM(2007)0559 – C6-0327/2007 – 2007/0200(COD))

P6_TA(2008)0345

A6-0135/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0559),

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0327/2007),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0135/2008),

1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. heinäkuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o .../2008/EY tekemiseksi neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta 2-(2-metoksietoksi)etanolin, 2-(2-butoksietoksi)etanolin, metyleenidifenyylidi-isosyanaatin, sykloheksaanin ja ammoniumnitraatin markkinoille saattamisen ja käytön rajoitusten osalta

P6_TC1-COD(2007)0200

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä N:o 1348/2008/EY.)

Maakaasun siirtoverkkoihin pääsyn edellytykset ***I

370k

166k

		Päätöslauselma
		Konsolidoitu teksti

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. heinäkuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1775/2005 muuttamisesta (KOM(2007)0532 – C6-0319/2007 – 2007/0199(COD))

P6_TA(2008)0346

A6-0253/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0532),

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0319/2007),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

– ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A6-0253/2008),

1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. heinäkuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1775/2005 muuttamisesta

P6_TC1-COD(2007)0199

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen║,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Vuodesta 1999 lähtien asteittain toteutettujen kaasun sisämarkkinoiden tavoitteena on luoda todellisia valinnanmahdollisuuksia kaikille EU:n kuluttajille, niin kansalaisille kuin yrityksillekin, sekä uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja laajempaa kaupankäyntiä rajojen yli. Näin pyritään saavuttamaan parempi tehokkuus, kilpailuun perustuvat hinnat, parempi palvelutaso ja käyttömahdollisuus mahdollisimman monille ihmisille sekä edistämään toimitusvarmuutta ja kestävyyttä.

(2) Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä║26 päivänä kesäkuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/55/EY(4) sekä maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä 28 päivänä syyskuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1775/2005(5) ovat myötävaikuttaneet merkittävästi kaasun sisämarkkinoiden luomiseen.

(3) Oikeutta myydä kaasua kaikissa jäsenvaltioissa tasapuolisin ehdoin tai ilman syrjintää tai epäsuotuisampaa asemaa ei kuitenkaan voida tällä hetkellä taata kaikille yrityksille yhteisössä. Jäsenvaltioiden välillä ei ole toteutunut varsinkaan syrjimätön pääsy verkkoihin eikä myöskään tasoltaan yhdenmukainen viranomaisvalvonta, ja eristyneitä markkinoita on edelleen.

(4) Valtioiden rajat ylittävän kaasuverkkojen yhteenliittämiskapasiteetin riittävä taso olisi saavutettava ensimmäisenä askeleena kohti markkinoiden yhdentymistä ja kaasun sisämarkkinoiden loppuun saattamista.

5) ║Komission 10 päivänä tammikuuta 2007 antamassa tiedonannossa 'Energiapolitiikka Euroopalle'║ korostetaan tarvetta saattaa valmiiksi maakaasun sisämarkkinat ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille kaasuyrityksille yhteisössä. Samana päivänä kaasu- ja sähkömarkkinoiden tulevaisuudennäkymistä annettu komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle║ ja asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklaan perustuva Euroopan kaasu- ja sähköalan tutkinta (loppuraportti)║ ovat osoittaneet, että nykyisiä sääntöjä ja toimenpiteitä ei ole kaikissa jäsenvaltioissa pantu täytäntöön riittävällä tavalla ja siksi tavoitteena olevia moitteettomasti toimivia energian sisämarkkinoita ei ole voitu toistaiseksi toteuttaa riittävän hyvin.

(6) Kaasun sisämarkkinoiden sääntelykehyksen parantamiseksi asetusta (EY) N:o 1775/2005 on tarpeen mukauttaa║mainittujen tiedonantojen mukaisesti.

(7) Erityisesti pitäisi luoda fyysiset yhteydet kaasuverkkojen välille ja lisätä siirtoverkonhaltijoiden välistä yhteistyötä ja koordinointia, jotta voitaisiin vähitellen parantaa todellisen ja avoimen rajat ylittävän siirtoverkkoihin pääsyn toteuttamiseksi annettujen teknisten ja kaupallisten sääntöjen yhteensopivuutta, varmistaa yhteisön siirtoverkkojärjestelmän riittävän ennakoiva suunnittelu ja hyvä tekninen kehitys, ottaen ympäristö asianmukaisesti huomioon, sekä edistää energiatehokkuutta, tutkimusta ja innovointia varsinkin uusiutuvien energialähteiden käytön ja hiilidioksidipäästöiltään vähäisen teknologian yleistymisen tukemiseksi. Siirtoverkonhaltijoiden olisi käytettävä verkkojaan näiden toisiaan täydentävien teknisiä ja markkinoita koskevien sääntöjen mukaisesti.

(8) Kaasun siirtoverkon optimaalisen hallinnan varmistamiseksi yhteisössä olisi perustettava siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto. Sen tehtävien toteuttamisessa olisi noudatettava yhteisön kilpailusääntöjä, joita sovelletaan myös siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston tekemiin päätöksiin. Verkoston tehtävät olisi määriteltävä täsmällisesti, ja sen työskentelymenetelmillä olisi voitava varmistaa tehokkuus, edustavuus ja avoimuus. Koska nopeampi edistyminen voi olla saavutettavissa alueellisilla toimilla, siirtoverkonhaltijoiden olisi perustettava yleisen yhteistyöverkoston puitteissa alueellisia rakenteita sekä varmistettava, että alueellisilla toimilla saavutettavat tulokset sopivat yhteen yhteisön tason sääntöjen ja investointisuunnitelmien kanssa. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä yhteistyötä ja seurattava verkon tehokkuutta aluetasolla.

▌

(9) Kilpailun lisäämiseksi likvidien kaasun tukkumarkkinoiden avulla on välttämätöntä, että kaasulla voidaan käydä kauppaa riippumatta sen sijainnista verkossa. Tämä voi toteutua ainoastaan, jos verkon käyttäjät voivat varata otto- ja syöttökapasiteettia toisistaan riippumatta, jolloin kaasun siirtoa tapahtuu alueellisesti sopimusperusteisten virtojen sijasta. Jo kuudennessa Madridin foorumissa suurin osa sidosryhmistä katsoi otto- ja syöttöjärjestelmän olevan paras keino edistää kilpailun kehittämistä.

(10) Kaasuverkoissa on paljon sopimusperusteista ylikuormitusta. Sen vuoksi uusien ja hiljattain neuvoteltujen sopimusten osalta ylikuormituksen hallinta ja kapasiteetin jako perustuvat käyttämättömän kapasiteetin vapauttamiseen siten, että käyttäjille annetaan mahdollisuus vuokrata tai myydä edelleen sovittua kapasiteettia ja siirtoverkonhaltijat velvoitetaan tarjoamaan käyttämätöntä kapasiteettia markkinoille vähintään seuraavan vuorokauden kapasiteettina ja keskeytyvänä kapasiteettina. Uuden ja olemassa olevan kapasiteetin käyttäjille on tarpeen luoda tasapuoliset toimintaedellytykset. Tämän vuoksi edellä esitettyjä periaatteita olisi voimassa olevien sopimusten suuri määrä huomioon ottaen sovellettava kaikkeen sovittuun kapasiteettiin jo tehdyt sopimukset mukaan luettuina.

(11) Kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission viime vuosina harjoittaman markkinoiden seurannan yhteydessä on ilmennyt, että nykyiset avoimuusvaatimukset ja infrastruktuuriin pääsyä koskevat säännöt eivät ole riittäviä todellisten, moitteettomasti toimivien, tehokkaiden ja avoimien sisämarkkinoiden varmistamiseksi.

(12) Verkon fyysistä tilaa koskevien tietojen olisi oltava tasavertaisesti kaikkien markkinaosapuolten saatavilla, jotta niillä olisi mahdollisuus arvioida kysynnän ja tarjonnan yleistä tilannetta ja todeta syyt tukkuhinnan muutoksiin. Tämä edellyttää täsmällisempiä tietoja tarjonnasta ja kysynnästä, verkon kapasiteetista, kaasuvirroista ja ylläpidosta, tasehallinnasta sekä varastojen saatavuudesta ja käyttöasteesta. Koska nämä tiedot ovat tärkeitä kaasun sisämarkkinoiden toiminnalle, olisi poistettava luottamuksellisuussyistä asetetut julkistamisrajoitukset.

(13) Jotta luottamus markkinoihin lisääntyisi, markkinaosapuolilla on oltava varmuus siitä, että väärinkäytöksistä seuraa todellinen rangaistus. Toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava valtuudet tutkia väitteet markkinoiden väärinkäytöstä tehokkaasti. Sen vuoksi toimivaltaisten viranomaisten on tarpeen saada käyttöönsä tiedot kaasuntoimittajien operatiivisista päätöksistä. Kaasumarkkinoilla kaikki tällaiset päätökset ilmoitetaan verkonhaltijalle kapasiteettivarauksina, ilmoituksina ja toteutuneina virtoina. Verkonhaltijoiden olisi pidettävä nämä tiedot toimivaltaisten viranomaisten saatavilla ja helposti käytettävissä tietyn ajan. Toimivaltaisten viranomaisten olisi lisäksi säännöllisesti seurattava, että siirtoverkonhaltijat noudattavat sääntöjä.

(14) Kilpailu kotitalousasiakkaista edellyttää, että toimittajien pääsyä uusille vähittäismarkkinoille ei estetä. Sen vuoksi toimitusketjua koskevien sääntöjen ja vastuunjaon on oltava kaikkien markkinaosapuolien tiedossa, ja niitä olisi yhdenmukaistettava siten, että ne edistävät yhteisön markkinoiden yhdentymistä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi säännöllisesti seurattava, että markkinaosapuolet noudattavat sääntöjä.

(15) Joissakin jäsenvaltioissa nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ja varastojen käyttömahdollisuudet eivät ole riittäviä, joten nykyisten sääntöjen täytäntöönpanoa on parannettava huomattavasti. Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän (ERGEG) toteuttaman seurannan perusteella on todettu, että varastointilaitteistojen haltijoille tarkoitettuja kolmannen osapuolen käyttöoikeuden hyviä toimintatapoja koskevia vapaaehtoisia suuntaviivoja, jotka kaikki sidosryhmät hyväksyivät Madridin foorumissa, ei aina sovelleta riittävästi. Sen vuoksi niistä olisi tehtävä sitovia. Vaikka vapaaehtoiset suuntaviivat on pantu täytäntöön lähes täydellisesti kaikkialla Euroopan unionissa, niiden muuttaminen sitoviksi lisäisi markkinaosapuolten luottamusta syrjimättömään mahdollisuuteen käyttää varastoja.

(16) Asetuksessa (EY) N:o 1775/2005 säädetään, että eräistä toimenpiteistä on päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(6) mukaisesti.

(17) Päätöstä 1999/468/EY on muutettu neuvoston päätöksellä 2006/512/EY(7), jolla otettiin käyttöön valvonnan käsittävä sääntelymenettely, jota käytetään hyväksyttäessä sellaisia laajakantoisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on muuttaa perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen annetun perussäädöksen muita kuin keskeisiä osia, myös poistamalla joitakin niistä tai täydentämällä säädöstä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla.

(18) Päätökseen 2006/512/EY liittyvän Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausuman(8) mukaisesti, jotta valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä voitaisiin soveltaa jo voimassa oleviin║perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti annettuihin säädöksiin, kyseiset säädökset on mukautettava niihin sovellettavia menettelyjä noudattaen.

19) ║Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta hyväksyä asetuksen (EY) N:o 1775/2005 täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet, jotta vahvistetaan tai hyväksytään suuntaviivat, jotka ovat tarpeen tämän asetuksen tavoitteen saavuttamiseksi vaadittavan yhdenmukaistamisen vähimmäistason määrittelemiseksi. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa asetuksen (EY) N:o 1775/2005 muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(20) Asetus (EY) N:o 1775/2005 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1775/2005 seuraavasti:

(1) Korvataan 1 artikla seuraavasti:"

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tällä asetuksella
	a)	annetaan syrjimättömät säännöt maakaasun siirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä, ottaen huomioon kansallisten ja alueellisten markkinoiden erityispiirteet, kaasun sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi;
	b)	annetaan syrjimättömät säännöt nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ja varastojen käyttöoikeuden edellytyksistä;
	c)	helpotetaan sellaisten moitteettomasti toimivien ja avoimien rajat ylittävien ▌tukkumarkkinoiden syntymistä, joilla kaasun toimitusvarmuuden taso on korkea, ja säädetään mekanismeista, joilla ▌yhdenmukaistetaan verkkoon pääsyä koskevia sääntöjä rajat ylittävässä kaasun kaupassa.

Tätä asetusta║sovelletaan ainoastaan direktiivin 2003/55/EY 19 artiklan 3 tai 4 kohdan soveltamisalaan kuuluviin varastoihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 a artiklan 4 kohdan soveltamista.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin kohteisiin kuuluu yhdenmukaisten periaatteiden vahvistaminen verkkoonpääsytariffeille tai niiden laskennan perustana oleville menetelmille, kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvien palvelujen luominen sekä kapasiteetin jakamista ja ylikuormituksen hallintaa koskevat yhdenmukaiset periaatteet, avoimuusvaatimusten määrittely, tasehallintasäännöt ja tasepoikkeamamaksut sekä kapasiteettikaupan helpottaminen.

(2) Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

Muutetaan 1 kohta seuraavasti:

(i)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:"

"siirrolla' maakaasun siirtämistä siirtoputkistoissa tai putkiverkostossa, jotka sisältävät pääasiassa korkeapaineputkia, lukuun ottamatta siirtämistä tuotantovaiheen aikaisissa putkistoissa tai putkiverkostossa taikka varastoinnin paikalliseen jakeluun yhdistävissä putkistoissa tai putkiverkostossa ja yleisesti siirtämistä putkistoissa, joita käytetään pääasiassa maakaasun paikalliseen jakeluun;

(ii)

Lisätään alakohdat seuraavasti:"

	24.	"nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen kapasiteetilla' kapasiteettia nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemalla, jota käytetään maakaasun nesteyttämiseen tai nesteytetyn maakaasun tuontiin, purkamiseen, lisäpalveluihin, tilapäiseen varastointiin ja kaasuttamiseen;
	25.	"tilalla' kaasun määrää, jonka varaston käyttäjä saa varastoida;
	26.	"purkauskyvyllä' virtausnopeutta, jolla varaston käyttäjä saa ottaa kaasua varastosta;
	27.	"latauskyvyllä' virtausnopeutta, jolla varaston käyttäjä saa syöttää kaasua varastoon;
	28.	"varastointikapasiteetilla' mitä tahansa tilan, latauskyvyn ja purkauskyvyn yhdistelmää;

29. "virastolla' energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamista ... päivänä ...kuuta ... annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o …* perustettua energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa.
__________
* EUVL L ... "

Korvataan 2 kohta seuraavasti:"
2. Lisäksi sovelletaan direktiivin 2003/55/EY 2 artiklassa olevia määritelmiä, jotka ovat tarpeen tämän asetuksen soveltamiseksi, lukuun ottamatta 2 artiklan 3 kohdassa olevaa siirron määritelmää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 1 kohdassa olevien määritelmien soveltamista.
Tämän artiklan 1 kohdan 3–23 kohdassa olevia siirtoa koskevia määritelmiä sovelletaan vastaavasti varastoihin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin."

(3) Lisätään 2 artiklan jälkeen artiklat seuraavasti:"

2 a artikla

Kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto

Kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä yhteisön tason yhteistyötä perustamalla kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto, jonka tarkoituksena on turvata Euroopan kaasunsiirtoverkon optimaalinen hallinta, koordinoitu toiminta ja hyvä tekninen kehitys ja edistää kaasun sisämarkkinoiden loppuun saattamista, rajat ylittävää kauppaa ja energiamarkkinoiden toimintaa.

2 b artikla

Kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston perustaminen

1. Kaasun siirtoverkonhaltijoiden on toimitettava viimeistään […] komissiolle ja virastolle luonnos perustettavan kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston perussäännöksi, luettelo sen tulevista jäsenistä sekä luonnos työjärjestykseksi ▌.

2. Virasto antaa komissiolle lausunnon perussääntöluonnoksesta, jäsenluettelosta ja työjärjestysluonnoksesta kahden kuukauden kuluessa niiden vastaanottamisesta kuultuaan virallisesti kaikkia sidosryhmiä ja erityisesti järjestelmän käyttäjiä ja asiakkaita edustavia organisaatioita.

3. Komissio antaa lausunnon perussääntöluonnoksesta, jäsenluettelosta ja työjärjestysluonnoksesta ottaen huomioon 2 kohdassa säädetyn viraston lausunnon ja kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut tämän lausunnon.

4. Siirtoverkonhaltijoiden on perustettava kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto, vahvistettava sen perussääntö ja työjärjestys sekä julkaistava ne kolmen kuukauden kuluessa komission lausunnon vastaanottamisesta.

2 c artikla

Kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston tehtävät

1. Saavuttaakseen 2 a artiklassa säädetyt tavoitteet kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston on hyväksyttävä ja toimitettava virastolle hyväksyttäväksi 2 d artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen ja [energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta annetun] asetuksen (EY) N:o .../2008 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti seuraavat:

	a)	yhteistyössä markkinaosapuolten ja verkon käyttäjien kanssa laadittu luonnos verkkoja koskeviksi säännöiksi 3 kohdassa mainituilla aloilla
	b)	verkon yhteiseen toimintaan liittyvät välineet ja tutkimussuunnitelmat
	c)	joka toinen vuosi 10-vuotinen investointisuunnitelma, johon sisältyy selvitys tarjonnasta ja kysynnästä
	d)	toimenpiteet, joilla varmistetaan verkon toiminnan reaaliaikainen koordinointi normaali- ja hätätilanteissa
	e)	suuntaviivat yhteisön ja kolmansien maiden siirtoverkonhaltijoiden teknisen yhteistyön koordinointia varten
	f)	viraston määrittelemiin painopisteisiin perustuva vuotuinen työohjelma
	g)	vuosikertomus, ja
	h)	vuotuiset talvi- ja kesätoimitusten riittävyysnäkymät.

2. Edellä 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetussa vuotuisessa työohjelmassa on oltava luettelo ja kuvaus kyseisenä vuonna laadittavista verkkoja koskevista säännöistä, verkon toiminnan koordinointia ja tutkimus- ja kehittämistoimintaa kyseisenä vuonna koskeva suunnitelma sekä alustava aikataulu.

3. Yksityiskohtaisten verkkoja koskevien sääntöjen on katettava seuraavat alat vuotuisessa työohjelmassa määriteltyjen painopisteiden mukaisesti:

	a)	varmuutta ja luotettavuutta koskevat säännöt, mukaan luettuina yhteentoimivuutta koskevat säännöt ja hätätilanteita koskevat menettelyt
	b)	verkkoon kytkemistä ja verkkoon pääsyä koskevat säännöt
	▌
	c)	rajat ylittävää kapasiteetinjakoa ja ylikuormituksen hallintaa koskevat säännöt
	▌
	d)	verkkoihin liittyvät avoimuutta koskevat säännöt
	e)	tasehallintaa ja taseselvitystä koskevat säännöt ▌
	▌
	f)	kaasuverkkojen energiatehokkuus.

4. Virasto seuraa, että kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto panee täytäntöön verkkoja koskevat säännöt.

5. Kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston on joka toinen vuosi julkaistava yhteisön laajuinen 10-vuotinen investointisuunnitelma sen jälkeen, kun virasto on sen hyväksynyt. Investointisuunnitelmaan on sisällyttävä integroidun verkon mallintaminen, ottaen huomioon varastot ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset, skenaarioiden laatiminen, selvitys tarjonnasta ja kysynnästä sekä verkon häiriönkestävyyden arviointi. Investointisuunnitelman on perustuttava erityisesti kansallisiin investointisuunnitelmiin, ja siinä on otettava huomioon verkkosuunnittelun yhteisön laajuiset ja alueelliset näkökohdat, kuten Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevat suuntaviivat Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1364/2006/EY* mukaisesti. Investointisuunnitelmassa on määriteltävä puuttuvat investoinnit erityisesti rajat ylittävän kapasiteetin osalta, ja siihen on sisällyttävä investoinnit erityisesti yhteenliitäntöihin, painopistealueena "energiasaarekkeiden" ja kaasuverkkojen väliset liitokset Euroopan unionissa, ja muuhun infrastruktuuriin tehtävät investoinnit, joita tehokas kauppa, kilpailu ja toimitusvarmuus edellyttävät. Investointisuunnitelmaan on liitettävä katsaus esteistä, joita erilaiset lupamenettelyt tai -käytännöt aiheuttavat verkon rajat ylittävän kapasiteetin lisäämiselle.

Siirtoverkonhaltijoiden on pantava julkaistu investointisuunnitelma täytäntöön.

6. Kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto voi omasta aloitteestaan ehdottaa virastolle luonnoksia verkkoja koskeviksi säännöiksi muilla kuin 3 kohdassa luetelluilla aloilla 2 a artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Virasto hyväksyy verkkoja koskevat säännöt 2 f artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja varmistaa, että säännöt eivät ole ristiriidassa 2 e artiklan nojalla hyväksyttyjen suuntaviivojen kanssa.

2 d artikla

Viraston toteuttama seuranta

1. Viraston on seurattava kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaiselle verkostolle 2 c artiklan 1 kohdassa asetettujen tehtävien toteuttamista.

2. Kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston on toimitettava virastolle hyväksyttäväksi verkkoja koskevien sääntöjen ▌luonnokset ja 2 c artiklan 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat.

Kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston on kerättävä kaikki asiaan liittyvät tiedot verkoja koskevien sääntöjen täytäntöönpanosta ja toimitettava tiedot viraston arvioitaviksi.

3. Viraston on seurattava teknisten sääntöjen, 10-vuotisen investointisuunnitelman ja vuotuisen työohjelman täytäntöönpanoa ja esitettävä seurannan tulokset vuotuisessa kertomuksessaan. Jos siirtoverkonhaltijat eivät noudata verkkoja koskevia sääntöjä, 10-vuotista investointisuunnitelmaa tai kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston vuotuista työohjelmaa, viraston on ilmoitettava asiasta komissiolle.

2 e artikla

Suuntaviivojen laatiminen

1. Komissio laatii virastoa kuultuaan vuotuisen luettelon kaasun sisämarkkinoiden kehittämisen kannalta erityisen tärkeistä seikoista.

2. Komissio valtuuttaa luettelon huomioon ottaen viraston laatimaan kuuden kuukauden kuluessa luonnoksen suuntaviivoiksi, joissa vahvistetaan selkeät ja objektiiviset perusperiaatteet sääntöjen yhdenmukaistamiseksi 2 c artiklassa tarkoitetulla tavalla.

3. Suuntaviivoja laatiessaan viraston on virallisesti kuultava laajasti ja avoimella tavalla kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaista verkostoa ja muita sidosryhmiä.

4. Virasto hyväksyy suuntaviivoja koskevan luonnoksen kuulemisen tulosten perusteella. Sen on ilmoitettava tarkasti kuulemismenettelyn aikana saadut huomautukset ja se, miten ne on otettu huomioon. Sen on perusteltava tapaukset, joissa huomautuksia ei ole otettu huomioon.

5. Komissio voi omasta aloitteestaan tai viraston pyynnöstä käynnistää saman menettelyn suuntaviivojen ajantasaistamiseksi.

2 f artikla

Verkkoja koskevien sääntöjen laatiminen

1. Kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun virasto on hyväksynyt suuntaviivat, ja 2 e artiklan mukaisesti komissio valtuuttaa kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston laatimaan luonnoksen verkkoja koskeviksi säännöiksi täysin suuntaviivoissa annettujen periaatteiden mukaisesti.

2. Laatiessaan näitä sääntöjä kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston on otettava huomioon markkinaosapuolten ja verkonkäyttäjien tekninen asiantuntemus ja tiedotettava niille asian edistymisestä.

3. Kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston on toimitettava sääntöjä koskeva luonnos virastolle.

4. Viraston on järjestettävä laaja ja avoin virallinen kuuleminen luonnoksesta verkkoja koskeviksi säännöiksi.

5. Virasto hyväksyy luonnoksen verkkoja koskeviksi säännöiksi kuulemisen tulosten perusteella. Sen on ilmoitettava tarkasti kuulemismenettelyn aikana saadut huomautukset ja se, miten ne on otettu huomioon. Sen on perusteltava tapaukset, joissa huomautuksia ei ole otettu huomioon.

6. Voimassa olevia verkkoja koskevia sääntöjä voidaan tarkistaa viraston omasta aloitteesta tai kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston pyynnöstä samaa menettelyä noudattaen.

7. Komissio voi viraston suosituksesta esittää luonnoksen verkkoja koskeviksi säännöiksi 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle komitealle, jotta ne voidaan lopullisesti hyväksyä 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2 g artikla

Kuulemiset

1. Toteuttaessaan tehtäviään viraston on avoimella tavalla ▌kuultava virallisesti kaikkia markkinaosapuolia, joita asia koskee ▌. Kuultavia tahoja ovat kaasuntoimittajat, asiakkaat, verkon käyttäjät, jakeluverkonhaltijat, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ja varastointilaitteistojen haltijat, mukaan luettuina (teollisuuden) organisaatiot, tekniset elimet ja sidosryhmien yhteisöt, joita asia koskee.

2. Kaikki 1 kohdassa tarkoitettuihin kysymyksiin liittyvät asiakirjat ja kokouspöytäkirjat on julkistettava.

3. Ennen suuntaviivojen ja verkkoja koskevien sääntöjen hyväksymistä viraston on ilmoitettava kuulemismenettelyssä esitetyt huomautukset ja se, miten ne on otettu huomioon. Sen on perusteltava tapaukset, joissa huomautuksia ei ole otettu huomioon.

4. Kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston on toimittava yhteistyössä markkinaosapuolten ja verkon käyttäjien kanssa 2 f artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2 h artikla

Kustannukset

Kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston 2 a – 2 i artiklassa tarkoitetuista tehtävistä aiheutuvista kustannuksista vastaavat siirtoverkonhaltijat, ja kyseiset kustannukset otetaan huomioon tariffeja laskettaessa.

2 i artikla

Siirtoverkonhaltijoiden alueellinen yhteistyö

1. Siirtoverkonhaltijoiden on toteutettava kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisessa verkostossa alueellinen yhteistyö, jolla edistetään 2 c artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tehtävien toteuttamista. Erityisesti niiden on julkaistava joka toinen vuosi alueellinen investointisuunnitelma, jonka perusteella ne voivat tehdä investointipäätöksiä.

Alueellinen investointisuunnitelma ei saa olla ristiriidassa 2 c artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun 10-vuotisen investointisuunnitelman kanssa.

2. Siirtoverkonhaltijoiden on edistettävä operatiivisia järjestelyjä, joilla voidaan varmistaa verkon optimaalinen hallinta, sekä edistettävä energiapörssien kehittämistä, rajat ylittävän kapasiteetin koordinoitua jakamista ▌ja rajat ylittävien tasehallintamekanismien yhteensopivuutta.

3. Kansallisten sääntelyviranomaisten ja muiden asianomaisten kansallisten viranomaisten on toimittava yhteistyössä kaikilla tasoilla, jotta markkinasuunnittelu saataisiin yhdenmukaistettua ja niiden kansalliset markkinat voitaisiin yhdentää vähintään yhdellä tai useammalla aluetasolla, mikä olisi ensimmäinen välivaihe sisämarkkinoiden täydellisen vapauttamisen prosessissa. Viranomaisten on erityisesti tuettava verkonhaltijoiden yhteistyötä aluetasolla ja helpotettava niiden alueellista yhdentymistä, jotta voidaan luoda kilpailukykyiset sisämarkkinat, edistää niiden teknisten ja sääntelykehysten yhdenmukaistamista ja ennen kaikkea integroida edelleen olemassa olevat "kaasusaarekkeet

__________

* EUVL L 262, 22.9.2006, s. 1.".

(4)

Muutetaan 3 artiklan 1 kohta seuraavasti:

	a)	Korvataan 1 alakohta seuraavasti:" 1. Sellaisten siirtoverkonhaltijoiden ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen haltijoiden soveltamien tariffien tai niiden laskennassa käytettävien menetelmien, jotka sääntelyviranomaiset ovat hyväksyneet direktiivin 2003/55/EY 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti, samoin kuin mainitun direktiivin 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti julkaistujen tariffien, on oltava avoimia, niissä on otettava huomioon järjestelmän toimivuuden ja parantamisen tarve, niiden on vastattava todellisia kustannuksia sikäli kuin nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin ja ne ovat avoimia. Samalla on otettava mukaan sijoitetun pääoman asianmukainen tuotto. Tariffeja tai niiden laskentamenetelmiä on sovellettava syrjimättömästi."
	b)	Korvataan 3 alakohta seuraavasti:" Tariffien tai niiden laskennassa käytettävien menetelmien on helpotettava tehokasta kaasukauppaa ja kilpailua, vältettävä samalla verkonkäyttäjien välinen ristiintukeminen, tarjottava investointikannustimia ja ylläpidettävä tai luotava siirtoverkkojen yhteentoimivuutta. Tämä saattaa kattaa erityisen sääntelyn uusille investoinneille."
	c)	Lisätään alakohdat seuraavasti:" Verkon käyttäjiltä perittävät tariffit on määriteltävä erikseen siirtoverkon kunkin syöttö- ja ottokohdan osalta. Verkkomaksuja ei saa laskea sopimusvirtojen perusteella. Verkon on oltava uusien toimijoiden käytettävissä syrjimättömästi. Tariffeja tai niiden laskennassa käytettäviä menetelmiä on sovellettava syrjimättömästi, ja niiden on oltava avoimia."

(5) Korvataan 4 artiklan otsikko seuraavasti:"

Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvät palvelut siirtoverkonhaltijoiden osalta

(6) Lisätään 4 artiklan jälkeen artikla seuraavasti:"

4 a artikla

║Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvät palvelut varastojen nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten osalta║

1. Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ja varastointilaitteistojen haltijoiden on:

	a)	varmistettava, että ne tarjoavat palveluja syrjimättömästi kaikille verkonkäyttäjille, jotka vastaavat markkinoiden kysyntään; jos nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen tai varastointilaitoksen haltija tarjoaa samanaikaisesti samaa palvelua eri asiakkaille, sen on tarjottava palvelu samanlaisilla sopimusehdoilla;
	b)	tarjottava palveluja, jotka sopivat yhteen yhteenliitettyjen kaasunsiirtoverkkojen käytön kanssa ja helpotettava joustavaa verkkoon pääsyä tekemällä yhteistyötä siirtoverkonhaltijan kanssa;
	c)	julkistettava asiaa koskevat tiedot ja erityisesti tiedot palvelujen käytöstä ja saatavuudesta siten, että ne ovat saatavilla varastojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten käyttäjien kohtuullisten kaupallisten tarpeiden edellyttämässä ajassa. Toimivaltaisen viranomaisen on seurattava näiden tietojen julkaisemista.

2. Varastointilaitteistojen haltijoiden on:

	a)	tarjottava sekä kiinteitä että keskeytyviä kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyviä palveluja; keskeytyvän kapasiteetin hinnassa on otettava huomioon keskeytyksen todennäköisyys;
	b)	tarjottava varastojen käyttäjille sekä pitkä- että lyhytaikaisia palveluja;
	c)	tarjottava varastojen käyttäjille sekä eriyttämättömiä että eriytettyjä palveluja varastotilan ja lataus- ja purkauskyvyn osalta.

3. Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia ja varastoja koskevat sopimukset eivät saa johtaa tariffien mielivaltaiseen korottamiseen sillä perusteella, että:

	a)	sopimusta ei allekirjoiteta maakaasuvuoden aikana ja sillä on poikkeuksellinen voimaantulopäivä, tai
	b)	sopimuksella on lyhyempi voimassaoloaika kuin vakiomuotoisella vuosittaisella siirto- ja varastointisopimuksella.

4. Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyviä palveluita voidaan tarvittaessa tarjota edellyttäen, että verkonkäyttäjät antavat asianmukaiset takeet tällaisten käyttäjien luottokelpoisuudesta. Kyseiset takeet eivät saa muodostaa aiheettomia esteitä markkinoille pääsylle, ja niiden on oltava syrjimättömiä, avoimia ja oikeasuhtaisia.

5. Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen kapasiteetin ja varastointikapasiteetin vaadittavan vähimmäiskoon sopimusperusteisen rajoittamisen on perustuttava teknisiin rajoituksiin, ja rajoittaminen ei saa haitata varastojen pienkäyttäjien mahdollisuuksia käyttää varastointipalveluja.

(7) Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

Korvataan otsikko seuraavasti:"
Kapasiteetinjakomekanismien ja ylikuormituksen hallintamenettelyjen periaatteet siirtoverkonhaltijoiden osalta"

b) Korvataan 2 kohdan a alakohta seuraavasti:"

annettava asianmukaisia taloudellisia signaaleja teknisen kapasiteetin tehokasta ja maksimaalista käyttöä varten ja helpotettava investointeja uuteen infrastruktuuriin ja rajat ylittävää kaasun kauppaa;

	c)	Korvataan 3 kohta seuraavasti:" 3. Siirtoverkonhaltijoiden on pantava täytäntöön ja julkistettava ylikuormituksen hallitsemiseksi syrjimättömät ja avoimet menettelyt, jotka helpottavat rajat ylittävää kaasulla käytävää kauppaa syrjimättömyyden ja vapaan kilpailun periaatteita kunnioittaen. Sopimusperusteisen ylikuormituksen välttämiseksi siirtoverkonhaltijan on tarjottava käyttämätöntä kapasiteettia ensimarkkinoilla vähintään seuraavan vuorokauden kapasiteettina siltä osin kuin tämä ei estä pitkäaikaisten toimitussopimusten täytäntöönpanoa."
	d)	Poistetaan 4 kohta.
	e)	Lisätään kohdat seuraavasti:" 6. Siirtoverkonhaltijoiden on arvioitava säännöllisesti uusien investointien kysyntä markkinoilla. Uusia investointeja suunnitellessaan siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä arvio markkinoiden kysynnästä ja otettava huomioon toimitusvarmuuskriteerit. 7. Pitkäaikaisen fyysisen ylikuormituksen tapauksessa siirtoverkonhaltijat ratkaisevat ylikuormituksen siten, että ne laajentavat nykyistä kapasiteettia markkinoiden kysynnän perusteella. Markkinoiden kysynnän arvioimiseksi siirtoverkonhaltijat ovat velvollisia toteuttamaan open season -menettelyn. 8. Kansallisten sääntelyviranomaisten on seurattava kansallisten kaasujärjestelmien ja rajayhdysjohtojen ylikuormituksen hallintaa. Siirtoverkonhaltijoiden on toimitettava ylikuormituksen hallintamenettelynsä, kapasiteetinjakomenettely mukaan lukien, kansallisten sääntelyviranomaisten hyväksyttäviksi. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat pyytää tekemään muutoksia kyseisiin menettelyihin ennen kuin ne hyväksytään."

(8) Lisätään 5 artiklan jälkeen artikla seuraavasti:"

5 a artikla

Kapasiteetinjakomekanismien ja ylikuormituksen hallintamenettelyjen periaatteet varastojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten osalta

1. Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ja varastojen enimmäiskapasiteetti on saatettava markkinaosapuolten käytettäväksi järjestelmän toimivuus ja verkon tehokas toiminta huomioon ottaen.

2. Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ja varastointilaitteistojen haltijoiden on pantava täytäntöön ja julkistettava syrjimättömät ja avoimet kapasiteetinjakomekanismit, joiden on:

	a)	annettava asianmukaisia taloudellisia signaaleja kapasiteetin tehokasta ja maksimaalista käyttöä varten ja helpotettava investointeja uuteen infrastruktuuriin;
	b)	oltava yhteensopivia markkinamekanismien kanssa, spot-markkinat ja kaupankäynnin keskukset mukaan luettuina, oltava samalla joustavia, ja niitä on voitava mukauttaa muuttuviin markkinaolosuhteisiin;
	c)	oltava yhteensopivia yhteenliitettyyn verkkoon pääsyä koskevien järjestelyjen kanssa.

3. Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ja varastojen sopimuksiin on sisällyttävä toimenpiteitä kapasiteetin turhan varaamisen estämiseksi, ottaen huomioon seuraavat periaatteet, joita sovelletaan sopimusperusteisen ylikuormituksen tapauksissa:

	a)	laitteiston haltijan on tarjottava nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ja varastojen käyttämätöntä kapasiteettia ensimarkkinoilla viipymättä; varastojen osalta sitä on tarjottava vähintään seuraavan vuorokauden kapasiteettina ja keskeytyvänä kapasiteettina;
	b)	nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten tai varastojen käyttäjillä, jotka haluavat jälleenmyydä käyttämättömän sovitun kapasiteettinsa jälkimarkkinoilla, on oltava siihen oikeus.

Näissä toimenpiteissä on otettava huomioon kyseessä olevan järjestelmän toimivuus ja toimitusvarmuus.

(9) Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

Korvataan otsikko seuraavasti:"
Avoimuusvaatimukset siirtoverkonhaltijoiden osalta
Siirtoverkonhaltijoiden on julkistettava ennakoitua ja toteutunutta tarjontaa ja kysyntää koskevat tiedot, jotka perustuvat ilmoituksiin, ennusteisiin ja toteutuneisiin virtoihin verkosta ja verkkoon. Julkistettavien tietojen on oltava yhtä yksityiskohtaisia kuin siirtoverkonhaltijoiden käytettävissä olevat tiedot. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että tarvittavat tiedot julkaistaan.

	b)	Poistetaan 5 kohta.
	c)	Lisätään║ kohta seuraavasti:

Siirtoverkonhaltijoiden on pyynnöstä tiedotettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle verkon tasapainottamiseksi toteutetuista toimenpiteistä ja siitä seuranneista kustannuksista ja tuloista.
Niiden markkinaosapuolten, joita asia koskee, on toimitettava siirtoverkonhaltijoille tässä artiklassa tarkoitetut tiedot."

(10) Lisätään 6 artiklan jälkeen artiklat seuraavasti:"

6 a artikla

Avoimuusvaatimukset varastojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten osalta

1. Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ja varastointilaitteistojen haltijoiden on julkistettava yksityiskohtaiset tiedot tarjoamistaan palveluista ja soveltamistaan ehdoista sekä tekniset tiedot, joita nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ja varastojen käyttäjien näiden laitosten tosiasiallinen käyttöoikeus edellyttää.

2. Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ja varastointilaitteistojen haltijoiden on säännöllisesti ja jatkuvasti julkistettava tarjoamiaan palveluja varten kaikkia asianomaisia verkon kohtia koskevat numerotiedot teknisestä, sovitusta ja käytettävissä olevasta nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ja varastojen kapasiteetista helppotajuisessa vakiomuodossa. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että tarvittavat tiedot julkaistaan.

3. Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ja varastointilaitteistojen haltijoiden on aina ilmoitettava tässä asetuksessa vaaditut tiedot tarkoituksenmukaisesti, määrien kannalta selkeästi, ymmärrettävästi ja ketään syrjimättä.

4. Kaikkien nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ja varastointilaitteistojen haltijoiden on julkistettava tiedot kaasun määrästä kussakin varastossa tai samalla tasehallinta-alueella sijaitsevassa varastojen ryhmässä ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksessa, syöttö- ja ottovirroista sekä laitosten käytettävissä olevasta kapasiteetista, mukaan luettuina tiedot laitoksista, jotka on vapautettu kolmansien osapuolten käyttöoikeudesta. Nämä tiedot on toimitettava myös siirtoverkonhaltijalle, jonka on julkistettava kooste niistä verkkokohtaisesti tai asianomaisten kohtien mukaan määriteltyjen osaverkkojen osalta. Tiedot on ajantasaistettava vähintään kerran vuorokaudessa.

5. Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ja varastointilaitteistojen haltijoiden tai asianomaisten sääntelyviranomaisten on julkaistava kohtuullisen ja riittävän yksityiskohtaista tietoa tariffien määrittämisestä, laskentamenetelmistä ja tariffien rakenteesta, kun on kyse säännellystä kolmansien osapuolten pääsystä infrastruktuureihin, avoimien, puolueettomien ja syrjimättömien tariffien varmistamiseksi ja infrastruktuurien tehokkaan käytön edistämiseksi. Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ja varastointilaitteistojen haltijoiden on toimitettava ylikuormituksen hallintamenettelynsä, kapasiteetinjako mukaan luettuna, sääntelyviranomaisten hyväksyttäväksi. Sääntelyviranomaiset voivat pyytää tekemään muutoksia kyseisiin menettelyihin ennen kuin ne hyväksytään.

6. Jos nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen tai varastointilaitoksen haltija katsoo, ettei sillä ole oikeutta julkistaa kaikkia vaadittuja tietoja luottamuksellisuussyistä, sen on pyydettävä kansallisten sääntelyviranomaisten suostumusta rajoittaa kyseistä kohtaa tai kyseisiä kohtia koskevien tietojen julkistamista.

Kansalliset sääntelyviranomaiset antavat tai epäävät suostumuksensa tapauskohtaisesti ottaen huomioon erityisesti tarpeen kunnioittaa oikeutettua kaupallista luottamuksellisuutta ja tavoitteen luoda kilpailulle avoimet kaasun sisämarkkinat. Jos suostumus annetaan, käytettävissä oleva varastointi- ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoskapasiteetti on julkistettava ilmoittamatta numerotietoja, jotka rikkoisivat luottamuksellisuuden.

6 b artikla

Tietojen säilyttäminen verkonhaltijoiden osalta

║Siirtoverkonhaltijoiden ja varastointilaitteistojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen haltijoiden on pidettävä kansallisen sääntelyviranomaisen, kansallisen kilpailuviranomaisen ja komission saatavilla kaikki 6 ja 6 a artiklassa ja liitteessä olevassa 3 osassa tarkoitetut tiedot vähintään viiden vuoden ajan.

(11) Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

a) Lisätään 1 kohdan loppuun virke seuraavasti:"

Tasehallintasääntöjen on oltava markkinaperusteisia

b) Korvataan 2 kohta seuraavasti:"

2. Siirtoverkonhaltijoiden on annettava riittävää, oikea-aikaista ja luotettavaa on line -tietoa verkonkäyttäjien tasetilanteesta, jotta verkonkäyttäjät voivat tehdä oikea-aikaisen korjauksen.

Annettujen tietojen on oltava samaa tasoa kuin siirtoverkonhaltijoiden käytettävissä olevat tiedot ja vastattava selvityskautta, jolta tasepoikkeamamaksut lasketaan.

Tällaisten tietojen antamisesta ei saa periä maksua.

c) Poistetaan 4, 5 ja 6 kohta.

(12) Korvataan 8 artikla seuraavasti:"

8 artikla

Kapasiteettioikeuksien kauppa

Kunkin siirtoverkonhaltijan, varastointilaitteiston haltijan ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijan on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet kapasiteettioikeuksilla käytävän vapaan kaupan mahdollistamiseksi ja sen helpottamiseksi. Kaupankäynti on toteutettava avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteita kunnioittaen. Kunkin haltijan on kehitettävä yhdenmukaiset siirtosopimukset, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia tai varastointia koskevat sopimukset ja menettelyt ensimarkkinoilla helpottaakseen kapasiteetilla käytävää jälkikauppaa sekä tunnustettava ensisijaisten kapasiteettioikeuksien siirto, josta verkonkäyttäjät ovat ilmoittaneet.

Yhdenmukaisista siirtosopimuksista, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia tai varastointia koskevista sopimuksista ja menettelyistä on ilmoitettava sääntelyviranomaisille.

(13) Lisätään 8 artiklan jälkeen artikla seuraavasti:"

8 a artikla

Vähittäismarkkinat

Moitteettomasti toimivien, tehokkaiden ja avoimien markkinoiden syntymisen helpottamiseksi alueellisesti ja koko yhteisön laajuisesti jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden, kaasuntoimittajien ja asiakkaiden sekä mahdollisten muiden markkinaosapuolten asema ja vastuu määritellään yksityiskohtaisesti sopimusjärjestelyn, asiakkaille annettujen sitoumusten, tietojen vaihdon ja taseselvitystä koskevien sääntöjen, tietojen omistusoikeuden ja mittausvastuun osalta.

Säännöt on julkistettava, ▌ja sääntelyviranomaisten on toteutettava niiden uudelleentarkastelu.

(14) Korvataan 9 artikla seuraavasti:"

9 artikla

Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyviä palveluita koskevat suuntaviivat

1. Komissio voi tarvittaessa hyväksyä suuntaviivat, joilla varmistetaan tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämä yhdenmukaistamisen vähimmäistaso ja joissa määritellään ▌kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvien palvelujen yksityiskohdat, mukaan luettuina näiden palvelujen luonne, kesto ja muut vaatimukset, 4 ja 4 a artiklan mukaisesti.

▌

2. Liitteessä vahvistetaan 1 kohdassa tarkoitetut kolmannen osapuolen verkkoonpääsyä koskevat suuntaviivat siirtoverkonhaltijoiden osalta.

3. Tämän artiklan nojalla vahvistettuja kolmannen osapuolen verkkoonpääsyä koskevia suuntaviivoja sovellettaessa ja muutettaessa on otettava huomioon kansallisten kaasujärjestelmien väliset erot, minkä vuoksi tällöin ei edellytetä yhdenmukaisia yksityiskohtaisia ehtoja ja edellytyksiä kolmannen osapuolen verkkoonpääsyn osalta yhteisön tasolla. Näissä suuntaviivoissa voidaan kuitenkin asettaa vähimmäisvaatimukset, jotka on täytettävä kaasun sisämarkkinoiden kannalta välttämättömien syrjimättömien ja avointen verkkoonpääsyä koskevien edellytysten saavuttamiseksi ja joita voidaan sitten soveltaa kansallisten kaasujärjestelmien väliset erot huomioon ottaen.

(15) Korvataan 13 artiklan 1 kohta seuraavasti:"

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin 2003/55/EY 25 artiklan nojalla perustetuilla kansallisilla sääntelyviranomaisilla on valtuudet varmistaa tämän asetuksen tehokas noudattaminen, antamalla niille valtuudet määrätä yksittäisistä rikkomuksista tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhtaisia seuraamuksia, jotka ovat enintään kymmenen prosenttia verkonhaltijan kotimaisten markkinoiden liikevaihdosta, tai pidättää verkonhaltijan toimilupa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle 1 päivään tammikuuta 2010 mennessä ja ilmoitettava mahdollisista myöhemmistä muutoksista viipymättä.

(16) Korvataan 14 artiklan 2 kohta seuraavasti:"

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

(17) Korvataan 16 artiklan b alakohta seuraavasti:"

direktiivin 2003/55/EY 22 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin jäsenvaltioiden välisiin yhdysputkiin, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin ja varastoihin, olemassa olevan infrastruktuurin kapasiteetin merkittävään kasvuun ja tällaiseen infrastruktuuriin tehtäviin uusien kaasuntoimituslähteiden kehittämisen mahdollistaviin muutoksiin, joiden osalta on myönnetty vapautus mainitun direktiivin 7, 18, 19 ja 20 artiklan sekä 25 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan soveltamisesta, niin kauan kuin ne on vapautettu tässä alakohdassa tarkoitetuista säännöksistä lukuun ottamatta tämän asetuksen 6 a artiklan 4 kohtaa;

(18) Muutetaan liite seuraavasti:

a) Korvataan 1 kohdan otsikko seuraavasti:"

Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyviä palveluja siirtoverkonhaltijoiden osalta

b) Korvataan 2 kohdan otsikko seuraavasti:"

Kapasiteetinjakomekanismeja ja ylikuormituksen hallintamenettelyjä siirtoverkonhaltijoiden osalta ja niiden soveltamista sopimusperusteisen ylikuormituksen tapauksessa

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty║

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1)	EUVL C 211, 19.8.2008, s. 23.
(2)	EUVL C 172, 5.7.2008, s. 55.
(3)	Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 9. heinäkuuta 2008.
(4)	EUVL L 176, 15.7.2003, s. 57.
(5)	EUVL L 289, 3.11.2005, s. 1.
(6)	EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23║.
(7)	EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11.
(8)	EUVL C 255, 21.10.2006, s. 1.

Maakaasun sisämarkkinat ***I

597k

304k

		Päätöslauselma
		Konsolidoitu teksti

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. heinäkuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/55/EY muuttamisesta (KOM(2007)0529 – C6-0317/2007 – 2007/0196(COD))

P6_TA(2008)0347

A6-0257/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0529),

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan, 47 artiklan 2 kohdan sekä 55 ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0317/2007),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

– ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja sisämarkkinoiden ja kuluttajansuojan valiokunnan lausunnot (A6-0257/2008),

1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. heinäkuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/.../EY antamiseksi maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/55/EY muuttamisesta

P6_TC1-COD(2007)0196

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan, 55 artiklan ja 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen║,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Yhteisössä on vuodesta 1999 lähtien toteutettu asteittain kaasun sisämarkkinoita, joilla pyritään luomaan todellisia valinnanmahdollisuuksia kaikille Euroopan unionin kuluttajille, niin kansalaisille kuin yrityksillekin, sekä uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja laajempaa kaupankäyntiä rajojen yli. Näin pyritään saavuttamaan parempi tehokkuus, kilpailuun perustuvat hinnat ja parempi palvelutaso sekä edistämään toimitusvarmuutta ja kestävyyttä.

(2) Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä║26 päivänä kesäkuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/55/EY(4) on myötävaikuttanut merkittävästi kaasun sisämarkkinoiden luomiseen.

(3) Oikeutta myydä kaasua kaikissa jäsenvaltioissa tasapuolisin ehdoin ja ilman syrjintää tai epäsuotuisampaa asemaa ei voida kuitenkaan tällä hetkellä taata kaikille yrityksille kaikissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden välillä ei ole toteutunut varsinkaan syrjimätön pääsy verkkoihin eikä myöskään tasoltaan yhdenmukainen viranomaisvalvonta, koska║oikeudellinen kehys on riittämätön.

(4) Komission 10 päivänä tammikuuta 2007 antamassa tiedonannossa "Energiapolitiikka Euroopalle"║korostetaan tarvetta saattaa valmiiksi maakaasun sisämarkkinat ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille yhteisöön sijoittautuneille kaasualan yrityksille. Samana päivänä kaasu- ja sähkömarkkinoiden tulevaisuudennäkymistä annettu komission tiedonanto ja asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklaan perustuva Euroopan kaasu- ja sähköalan tutkinta (loppuraportti) ovat osoittaneet, että nykyiset säännöt ja toimenpiteet eivät tarjoa riittäviä puitteita tavoitteena olevien moitteettomasti toimivien sisämarkkinoiden saavuttamiseksi.

(5) Jos verkkotoimintoja ei tosiasiallisesti eriytetä toimitus- ja tuotantotoiminnoista on olemassa vaara, että syrjintää esiintyy sekä verkon toiminnassa että myös sen suhteen, minkälaisia kannustimia vertikaalisesti integroituneilla yrityksillä on tehdä riittäviä investointeja verkkoihinsa.

(6) Jäsenvaltioiden olisi edistettävä yhteistyötä ja valvottava verkon tehokkuutta alueellisella tasolla. Useat jäsenvaltiot ovat jo esittäneet ehdotuksen, jonka avulla tämä tavoite voitaisiin saavuttaa.

(7) Nykyiset oikeudellista ja toiminnallista eriyttämistä koskevat säännöt eivät ole vielä johtaneet siirtoverkonhaltijoiden tosiasialliseen eriyttämiseen kaikissa jäsenvaltioissa, osittain siitä syystä, että yhteisön nykyistä lainsäädäntöä ei ole pantu täysimääräisesti täytäntöön. Eurooppa-neuvosto pyysi Brysselissä 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 2007 pitämässään kokouksessa komissiota laatimaan lainsäädäntöehdotuksia, joiden tavoitteena on toimitus- ja tuotantotoimien tehokas erottaminen verkkotoiminnoista.

(8) Tosiasiallinen eriyttäminen voidaan varmistaa ainoastaan poistamalla vertikaalisesti integroitujen yritysten luontainen kannustin syrjiä kilpailijoitaan verkkoon pääsyssä ja investoinneissa. Omistuksen eriyttäminen, mikä merkitsee sitä, että verkon omistaja nimetään verkonhaltijaksi, joka on riippumaton toimituksiin ja tuotantoon liittyvistä intresseistä, on selvästi tehokkain ja vakain tapa ratkaista luontainen eturistiriita ja turvata toimitusvarmuus. Tästä syystä Euroopan parlamentti toteaa kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuuksista 10 päivänä heinäkuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa(5), että se pitää siirtotasolla tapahtuvaa omistuksen eriyttämistä tehokkaimpana tapana edistää infrastruktuuriin tehtäviä investointeja syrjimättömästi, uusien tulokkaiden oikeudenmukaista pääsyä verkkoon ja markkinoiden avoimuutta. Jäsenvaltioita olisi siksi vaadittava varmistamaan, ettei henkilöllä tai henkilöillä ei ole oikeutta käyttää määräysvaltaa, mukaan luettuna strategisesti tärkeitä päätöksiä kuten investointeja koskevaa määrävähemmistöoikeutta, kaasun tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä, jos sillä tai niillä on samaan aikaan minkäänlaisia etuja tai oikeuksia siirtoverkonhaltijaan tai siirtoverkkoon nähden. Samalla tavoin määräysvallan siirtoverkonhaltijassa olisi suljettava pois mahdollisuus, että samalla henkilöllä voisi olla minkäänlaisia etuja tai oikeuksia toimitusyritykseen nähden.

(9) Eriyttämisjärjestelmällä olisi poistettava tehokkaasti eturistiriitoja tuottajien ja siirtoverkonhaltijoiden väliltä, jotta voidaan luoda kannustimia tarvittaville investoinneille ja turvata uusien yrittäjien pääsy markkinoille avoimen ja tehokkaan sääntelyjärjestelmän avulla, eikä sillä saisi luoda kansallisille sääntelyviranomaisille ankaraa ja vaikeaselkoista sääntelyjärjestelmää, jonka täytäntöönpano on hankalaa tai kallista.

(10) Kaasua tuodaan Euroopan unioniin pääasiassa ja yhä enemmän kolmansista maista. Yhteisön lainsäädännössä olisi siksi otettava huomioon kaasualan erityinen yhdentyminen maailmanmarkkinoihin, mukaan luettuna erot tuotantoketjun alku- ja loppupään markkinoilla.

(11) Omistuksen eriyttäminen vaatii joissain tapauksissa yritysten rakenneuudistuksia, joten niille jäsenvaltioille, jotka päättävät toteuttaa omistajuuden eriyttämisen, olisi annettava lisäaikaa asiaa koskevien säännösten soveltamiseen. Sähkö- ja kaasualojen väliset vertikaaliset yhteydet huomioon ottaen näitä eriyttämissäännöksiä olisi sovellettava molemmilla aloilla.

(12) Jäsenvaltiot voivat halutessaan soveltaa tämän direktiivin säännöksiä siirtoverkkojen ja siirtoverkonhaltijoiden tehokkaasta ja tosiasiallisesta eriyttämisestä. Eriyttäminen on tehokasta, jos sen avulla voidaan varmistaa siirtoverkonhaltijoiden riippumattomuus, ja se on tosiasiallista, jos sen avulla voidaan luoda asianmukaisemmat sääntelypuitteet oikeudenmukaisen kilpailun, riittävien investointien, uusien toimijoiden markkinoille pääsyn ja maakaasumarkkinoiden yhdentymisen turvaamiseksi. Tällainen eriyttäminen perustuu lisäksi organisatoristen toimenpiteiden ja siirtoverkonhaltijoiden hallintoa koskevien toimenpiteiden muodostamaan pilariin sekä investointeja, uuden tuotantokapasiteetin liittämistä verkkoon ja markkinoiden yhdentymistä alueellisen yhteistyön avulla koskevien toimenpiteiden muodostamaan pilariin ja vastaa 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston asettamia vaatimuksia.

(13) Jäsenvaltioiden olisi edistettävä alueellista yhteistyötä ja olisi mahdollisesti nimitettävä alueellinen koordinaattori, jonka vastuulla on vuoropuhelun edistäminen toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välillä. Lisäksi verkkoon olisi aikanaan yhdistettävä uusia tuotantoa tai toimittamista harjoittavia yrityksiä tehokkaalla tavalla.

(14) Tämän direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komission olisi avustettava niitä jäsenvaltioita, joilla on siinä ongelmia.

(15) Integroidun eurooppalaisen energiaverkon tavoite on keskeinen toimitusvarmuuden ja toimivien maakaasun sisämarkkinoiden kannalta. Tämän vuoksi komission olisi sidosryhmiä, erityisesti energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa, jäljempänä 'virasto', joka on perustettu energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta … päivänä …kuuta 2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) …/2008(6), ja siirtoverkonhaltijoita, kuultuaan arvioitava yhtenäisen eurooppalaisen siirtoverkonhaltijan toteutettavuutta ja sen kustannuksia ja hyötyjä markkinoiden yhdentymisen sekä siirtoverkon tehokkaan ja turvallisen toiminnan kannalta.

(16) Jotta voitaisiin varmistaa verkkotoimintojen täydellinen riippumattomuus toimituksiin ja tuotantoon liittyvistä intresseistä ja estää luottamuksellisten tietojen vaihto, sama henkilö ei saisi olla sekä siirtoverkonhaltijan että kaasun tuotantoa tai toimittamista harjoittavan yrityksen johtokunnan jäsen. Samasta syystä henkilöllä ei saisi olla oikeutta nimittää siirtoverkonhaltijan johtokunnan jäseniä, jos sillä on minkäänlaisia etuja kaasuntoimittajaan nähden.

(17) Toimituksiin ja tuotantoon liittyvistä intresseistä riippumattomien siirtoverkonhaltijoiden perustamisen tulisi mahdollistaa se, että vertikaalisesti integroituneet yritykset voivat säilyttää verkon omistuksen samalla kun varmistetaan intressien tosiasiallinen eriyttäminen. Tämä edellyttää, että riippumaton siirtoverkonhaltija huolehtii kaikista verkonhaltijan toiminnoista, minkä lisäksi on varmistettava yksityiskohtainen sääntely ja otettava käyttöön kattavat mekanismit viranomaisvalvontaa varten.

(18) Kun siirtoverkon omistava yritys kuuluu vertikaalisesti integroituun yritykseen, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus valita kahdesta vaihtoehdosta, joita ovat omistuksen eriyttäminen tai riippumattoman siirtoverkonhaltijan perustaminen.

(19) Kilpailun kehittämiseksi kaasun sisämarkkinoilla asiakkaiden, jotka eivät ole kotitalouksia, olisi saatava valita toimittajansa, ja niille olisi annettava mahdollisuus tehdä tarvitsemiansa kaasun saannin turvaavia sopimuksia useiden toimittajien kanssa. Tällaisia asiakkaita olisi suojeltava sopimuksiin sisällytettäviltä yksinoikeuslausekkeilta, joiden tarkoituksena on estää kilpailevat ja/tai täydentävät tarjoukset.

(20) Tosiasiallisen eriyttämisen toteutuksessa olisi noudatettava julkisen ja yksityisen sektorin välisen syrjimättömyyden periaatetta. Tästä syystä samalla henkilöllä ei saisi olla yksinomaista tai jaettua vaikutusvaltaa sekä siirtoverkonhaltijoiden että kaasuntoimittajien toimielinten kokoonpanoon, äänestyksiin tai päätöksiin. ▌

(21) Verkko- ja toimitustoimintojen ▌ eriyttämistä olisi sovellettava kaikkialla yhteisössä ▌. Tätä periaatetta olisi sovellettava samalla tavoin sekä Euroopan unioniin että kolmansiin maihin sijoittautuneisiin yrityksiin. Sen varmistamiseksi, että verkko- ja toimitustoiminnot pidetään erillään kaikkialla yhteisössä, sääntelyviranomaisille olisi annettava valtuudet evätä sellaisten siirtoverkonhaltijoiden sertifiointi, jotka eivät noudata eriyttämissääntöjä. Jotta voitaisiin varmistaa vaatimusten yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla yhteisössä ja yhteisön kansainvälisten velvoitteiden noudattaminen, virastolla olisi oltava oikeus tarkastella uudelleen sääntelyviranomaisten tekemiä, sertifiointia koskevia päätöksiä.

(22) Energiansaannin turvaaminen on olennainen osa yleistä turvallisuutta ja siten luontaisesti sidoksissa kaasun sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan ja jäsenvaltioiden eristyneiden markkinoiden yhdentymiseen. Kaasua voidaan toimittaa unionin kansalaisille vain verkon kautta. Toimivat avoimet kaasumarkkinat, joilla on todellisia kaupankäyntimahdollisuuksia, ja erityisesti verkot ja muu kaasuntoimituksiin liittyvä omaisuus ovat olennaisen tärkeitä Euroopan unionin yleisen turvallisuuden, sen talouden kilpailukyvyn ja sen kansalaisten hyvinvoinnin kannalta. Komissio katsoo, että kaasunsiirtoverkkojen ala on yhteisölle erityisen tärkeä, minkä vuoksi tarvitaan uusia kolmansien maiden vaikutusvaltaa koskevia varotoimenpiteitä, jotta voidaan välttää unionin yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen ja sen kansalaisten hyvinvointiin kohdistuvat mahdolliset uhat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön kansainvälisten velvoitteiden noudattamista. Tällaiset toimenpiteet ovat tarpeellisia myös tosiasiallista eriyttämistä koskevien sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi.

(23) On tarpeellista varmistaa varastointilaitteistojen haltijoiden riippumattomuus, jotta voidaan parantaa kolmansien osapuolten mahdollisuuksia käyttää kaasuvarastoja, jotka ovat teknisesti ja/tai taloudellisesti tarpeellisia tehokkaan verkkoon pääsyn tarjoamiseksi asiakkaille suuntautuvia toimituksia varten. Siksi on asianmukaista, että varastointia harjoittavat oikeudellisesti erilliset yksiköt, joilla on tosiasialliset päätösoikeudet varastojen ylläpitämiseen, käyttämiseen ja kehittämiseen tarvittavaan omaisuuteen nähden. Lisäksi on syytä lisätä avoimuutta kolmansille osapuolille tarjottavan varastointikapasiteetin osalta velvoittamalla jäsenvaltiot vahvistamaan ja julkaisemaan syrjimättömät ja selkeät kehykset, joissa määritellään varastoihin sovellettava asianmukainen sääntelyjärjestelmä.

(24) Syrjimätön pääsy jakeluverkkoon on edellytys toimitusyhteyksien luomiselle asiakkaisiin vähittäismarkkinatasolla. Mahdollisuudet kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn ja investointeihin liittyvään syrjintään ovat kuitenkin jakelutasolla rajallisemmat kuin siirtotasolla, koska ylikuormitus ja tuotantoon liittyvät intressit eivät ole jakelutasolla yhtä merkittäviä tekijöitä kuin siirtotasolla. Lisäksi jakeluverkonhaltijoiden toimintojen eriyttämisestä tuli direktiivin 2003/55/EY mukaisesti pakollista vasta 1 päivästä heinäkuuta 2007, ja sen vaikutukset sisämarkkinoihin on vielä analysoitava. Nykyiset oikeudellista ja toiminnallista eriyttämistä koskevat säännöt voivat johtaa tosiasialliseen eriyttämiseen sillä edellytyksellä, että ne määritellään selkeämmin, pannan asianmukaisesti täytäntöön ja täytäntöönpanoa valvotaan tarkasti. Yhtäläisten toimintaedellytysten luomiseksi vähittäismarkkinatasolla jakeluverkonhaltijoiden toimintaa olisi siis valvottava, jotta niitä estettäisiin hyödyntämästä vertikaalista integroitumistaan parantaakseen kilpailuasemaansa markkinoilla erityisesti suhteessa kotitalousasiakkaisiin ja muihin pieniin asiakkaisiin.

(25) Jäsenvaltioiden olisi toteutettava konkreettisia toimenpiteitä biokaasun ja biomassasta tuotetun kaasun laajemman käytön edistämiseksi, ja niiden tuottajille olisi annettava syrjimätön pääsy kaasuverkkoon, edellyttäen että pääsy on teknisten sääntöjen ja turvallisuusnormien mukainen.

(26) Direktiivin 2003/55/EY mukaan jäsenvaltioiden on perustettava kansalliset sääntelyviranomaiset, joilla on määrätyt toimivaltuudet. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että sääntelyn vaikuttavuutta on usein rajoittanut kansallisten sääntelyviranomaisten puutteellinen riippumattomuus hallituksesta ja niiden riittämätön toimi- ja harkintavalta. Tästä syystä Eurooppa-neuvosto pyysi Brysselissä║pitämässään kokouksessa komissiota laatimaan lainsäädäntöehdotuksia, joiden tavoitteena on kansallisten║ sääntelyviranomaisten toimivaltuuksien yhdenmukaistaminen edelleen sekä niiden riippumattomuuden lujittaminen.

(27) Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava tehdä päätöksiä kaikista sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta merkityksellisistä sääntelykysymyksistä, ja niiden tulisi olla täysin riippumattomia kaikista muista julkisten tai yksityisten yritysten eduista.

(28) Kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava valtuudet tehdä verkonhaltijoita koskevia sitovia päätöksiä ja määrätä tehokkaita, asianmukaisia ja varoittavia seuraamuksia verkonhaltijoille, jotka eivät täytä velvollisuuksiaan. Niille olisi myös annettava valtuudet päättää, kilpailusääntöjen soveltamisesta riippumatta, kaikista verkkoon pääsyä koskevista asianmukaisista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on edistää markkinoiden moitteettoman toiminnan edellyttämää tosiasiallista kilpailua. Niiden olisi myös voitava varmistaa julkisten palvelujen korkea taso markkinoiden avaamisen yhteydessä, heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojelu sekä kuluttajansuojatoimenpiteiden täysimääräinen vaikutus. Nämä säännökset eivät saisi rajoittaa komission toimivaltaa, joka koskee kilpailusääntöjen soveltamista, mukaan luettuna sellaisten yrityskeskittymien tutkiminen, joilla on vaikutuksia yhteisön tasolla, eivätkä sisämarkkinasääntöjen soveltamista, kuten pääoman vapaa liikkuvuus.

(29) Kansallisten sääntelyviranomaisten ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä antaakseen toisilleen mahdollisuuden saada yleiskuvan kyseisistä markkinoista. Niillä olisi myös oltava oikeus saada asiaa koskevia tietoja kaasualan yrityksiltä asianmukaisten ja riittävien tutkimusten avulla, ratkaista riitoja sekä määrätä tehokkaita seuraamuksia.

(30) Investointeja uusiin merkittäviin infrastruktuureihin olisi edistettävä voimakkaasti samalla kun varmistetaan kaasun sisämarkkinoiden moitteeton toiminta. Jotta infrastruktuurihankkeiden vapauttamisella säännösten soveltamisesta olisi mahdollisimman myönteinen vaikutus kilpailuun ja toimitusvarmuuteen, markkinoiden mielenkiinto olisi selvitettävä hankkeen suunnitteluvaiheessa ja ylikuormituksen hallintaa koskevat säännöt olisi pantava täytäntöön. Jos infrastruktuuri sijaitsee useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella,║viraston olisi käsiteltävä vapautuspyyntö, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon vapautuksen rajojen yli ulottuvat vaikutukset sekä helpottaa pyynnön hallinnollista käsittelyä. Lisäksi kun otetaan huomioon näiden vapautettujen merkittävien infrastruktuurihankkeiden rakentamisen poikkeuksellinen riskiprofiili, toimitus- ja tuotantoyrityksille olisi voitava myöntää tilapäisesti osittaisia vapautuksia eriyttämissääntöjen soveltamisesta kyseisten hankkeiden osalta. Toimitusvarmuuden turvaamiseksi tämän tulisi erityisesti koskea yhteisön alueelle rakennettavia uusia putkistoja, joilla maakaasua kuljetetaan kolmansista maista yhteisöön.

(31) Kaasun sisämarkkinoita vaivaa likviditeetin ja avoimuuden puute, joka haittaa voimavarojen tehokasta jakamista, riskeiltä suojautumista ja uusien toimijoiden markkinoille tuloa. Luottamusta markkinoihin, niiden likviditeettiä ja markkinatoimijoiden lukumäärää on kasvatettava, mistä syystä kaasuntoimituksia harjoittavien yritysten viranomaisvalvontaa on lisättävä. Tällaiset vaatimukset eivät saisi rajoittaa voimassa olevan rahoitusmarkkinoita koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamista ja niiden tulisi olla yhteensopivia tämän lainsäädännön kanssa. Kansallisten sääntelyviranomaisten ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyviranomaisten olisi toimittava yhteistyössä, jotta molemmilla olisi yleiskuva kyseessä olevista markkinoista.

(32) Kaasumarkkinoiden rakenteellinen jäykkyys, joka johtuu toimittajien keskittymisestä, toimitusten perustana olevista pitkän aikavälin sopimuksista ja tuotantoketjun loppupään likviditeetin puutteesta, synnyttää läpinäkymättömiä hinnoittelumalleja. Jotta hinnoittelumalleista saataisiin selkeämpiä, hintojen muodostumisen avoimuutta on lisättävä. Tämän takia kaupankäyntivelvollisuuden pitäisi olla pakollinen.

▌

(33) Julkisen palvelun vaatimuksia ja niistä seuraavia yhteisiä vähimmäisnormeja olisi edelleen vahvistettava sen varmistamiseksi, että kaikki kuluttajat voivat hyötyä kilpailusta. Keskeinen tekijä kuluttajille tehtävissä toimituksissa on mahdollisuus saada kulutustietoja. Kuluttajilla olisi oltava mahdollisuus saada käyttöönsä itseään koskevat tiedot, jotta he voivat pyytää kilpailijoita tekemään tarjouksia näiden tietojen pohjalta. Kuluttajilla olisi myös oltava oikeus saada asianmukaisesti tietoja energiankulutuksestaan. Säännöllisesti annettavat tiedot energiakustannuksista kannustavat energian säästämiseen, koska kuluttajat saavat niistä suoraa palautetta energiatehokkuuden parantamiseen tehtyjen investointien ja kulutustottumusten muutosten vaikutuksista.

(34) Julkisen palvelun velvoitteita ja niistä aiheutuvia yhteisiä vähimmäisnormeja on tarpeen tiukentaa edelleen sen varmistamiseksi, että kansalaiset ja pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) voivat saada kaasupalveluja.

(35) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että älykkäät mittarit asennetaan energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista 5 päivänä huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/32/EY(7) mukaisesti, jotta kuluttajille voidaan tarjota täsmällistä tietoa energiankulutuksesta ja varmistaa loppukäyttäjätehokkuus.

(36) Tässä direktiivissä olisi kiinnitettävä päähuomio kuluttajiin. Kuluttajien nykyisiä oikeuksia on vahvistettava, ne on turvattava, ja niihin pitäisi sisältyä suurempi avoimuus ja edustus. Kuluttajansuoja merkitsee sitä, että kaikki asiakkaat hyötyvät markkinoista, joilla vallitsee kilpailu. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi valvottava kuluttajien oikeuksien toteutumista luomalla kannustimia ja määräämällä seuraamuksia yrityksille, jotka eivät noudata kuluttajansuojaa ja kilpailua koskevia sääntöjä.

(37) Kaasun kuluttajille olisi annettava selkeitä ja ymmärrettäviä tietoja heidän oikeuksistaan energia-alan kaupankäynnissä. Komission 5 päivänä heinäkuuta 2007 antaman tiedonannon "Tavoitteena energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja" jälkeen komission olisi esitettävä kaikkia asianomaisia sidosryhmiä, mukaan lukien kansallisia sääntelyviranomaisia, energian kuluttajien järjestöjä ja työmarkkinaosapuolia kuultuaan helposti saatavilla oleva ja käyttäjäystävällinen peruskirja, jossa luetellaan energian kuluttajien oikeudet jo voimassa olevassa yhteisön lainsäädännössä, tämä direktiivi mukaan lukien. Energiantoimittajien olisi varmistettava, että kaikki kuluttajat saavat jäljennöksen peruskirjasta ja että se on yleisön saatavilla.

(38) Jotta toimitusvarmuutta voitaisiin edistää ja samalla säilyttää ▌ solidaarisuuden henki, erityisesti mahdollisen energian toimituskriisin sattuessa, jäsenvaltioiden olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä. Tätä tarkoitusta varten perustaksi olisi otettava maakaasun toimitusvarmuuden takaavista toimenpiteistä 26 päivänä huhtikuuta 2004 annettu neuvoston direktiivi 2004/67/EY(8).

(39) Maakaasun sisämarkkinoiden luomiseksi jäsenvaltioiden olisi edistettävä kansallisten markkinoidensa yhdentymistä ja verkonhaltijoiden välistä yhteistyötä Euroopan ja alueellisella tasolla. Alueelliset yhdentymisaloitteet ovat olennainen välitavoite pyrittäessä lopullisena tavoitteena olevaan yhteisön sisäisten energiamarkkinoiden yhdentymiseen. Alueellinen taso nopeuttaa yhdentymisprosessia antamalla asianomaisille toimijoille, erityisesti jäsenvaltioille, kansallisille sääntelyviranomaisille ja siirtoverkonhaltijoille, mahdollisuuden tehdä yhteistyötä tiettyjen kysymysten osalta.

(40) Yhtenä tämän direktiivin päätavoitteista olisi oltava aidosti yhteisön laajuisen putkiverkoston kehittäminen, ja rajatylittäviä yhteenliittymiä ja alueellisia markkinoita koskevien sääntelykysymysten olisi sen vuoksi oltava viraston vastuulla.

(41) Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi annettava tietoja markkinoille myös siksi, että komissio voisi seurata ja valvoa Euroopan kaasumarkkinoita ja niiden lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin kehitystä, mukaan luettuina tekijät kuten kysyntä ja tarjonta, siirto- ja jakeluinfrastruktuurit, rajat ylittävä kauppa, investoinnit, tukku- ja kuluttajahinnat, markkinoiden likviditeetti sekä ympäristönäkökohtia ja tehokkuutta koskevat parannukset.

(42) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli täysin toimintakykyisten maakaasun sisämarkkinoiden luomista,║vaan se voidaan tämän toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(43) Jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava asianomaisten työmarkkinaosapuolten kanssa direktiivin 2003/55/EY muuttamisen, erityisesti siirtoverkonhaltijoiden riippumattomuuden turvaamiseen käytettävien mallien, vaikutuksia työllisyyden, työehtojen ja työntekijöiden tiedotus-, kuulemis- ja osallistumisoikeuksien osalta, jotta lievitettäisiin kielteisiä vaikutuksia.

(44) Maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä 28 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1775/2005(9) mukaan komissio voi antaa suuntaviivoja tarvittavan yhdenmukaistamistason saavuttamiseksi. Tällaiset suuntaviivat, jotka ovat siis sitovia täytäntöönpanotoimia, ovat hyödyllinen väline, jota voidaan tarvittaessa mukauttaa nopeasti.

(45) Direktiivissä 2003/55/EY säädetään, että tietyistä toimenpiteistä on päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(10) mukaisesti.

(46) Päätöstä 1999/468/EY on muutettu neuvoston päätöksellä 2006/512/EY(11), jolla otettiin käyttöön valvonnan käsittävä sääntelymenettely, jota käytetään päätettäessä sellaisista laajakantoisista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen annetun perussäädöksen muita kuin keskeisiä osia, myös║täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla.

▌

(47) Direktiivi 2003/55/EY olisi muutettava vastaavasti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Direktiivin 2003/55/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2003/55/EY seuraavasti:

(1) Korvataan 1 artiklan 2 kohta seuraavasti:"

2. Tässä direktiivissä annettuja maakaasua, nesteytetty maakaasu mukaan lukien, koskevia sääntöjä sovelletaan syrjimättömällä tavalla myös biokaasuun ja biomassasta peräisin olevaan kaasuun tai muun tyyppisiin kaasuihin edellyttäen, että näitä kaasuja voidaan teknisesti ja turvallisesti syöttää maakaasuverkkoon ja siirtää kyseisessä verkossa.

(2) Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

(a) Korvataan 3 alakohta seuraavasti:"

"siirrolla" maakaasun siirtämistä putkistoissa, jotka sisältävät pääasiassa korkeapaineputkia, mutta ei tuotantovaiheen aikaisia putkistoja eikä pääasiassa maakaasun paikalliseen jakeluun käytettäviä korkeapaineputkistojen osia, asiakkaille toimitettavaksi, mutta ei maakaasun toimitusta,

(b) Korvataan 9 alakohta seuraavasti:"

"varastolla" maakaasualan yrityksen omistamaa ja/tai hoitamaa laitosta, jota käytetään maakaasun varastointiin, mukaan lukien nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksissa varastointiin käytettävä osa mutta lukuun ottamatta yksinomaan tuotantotoimintaan käytettävää osaa ja laitteistoja, jotka ovat yksinomaan tehtäviään hoitavien siirtoverkonhaltijoiden käytettävissä,

14.

"lisäpalveluilla" kaikkia siirto- ja/tai jakeluverkkojen ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten käyttöön ja toimintaan tarvittavia palveluja ja/tai varastoja, kuormituksen tasapainotus, sekoitus ja inerttikaasujen lisääminen mukaan lukien, mutta pois lukien laitokset, jotka ovat yksinomaan tehtäviään hoitavien siirtoverkonhaltijoiden käytettävissä,

(d) Korvataan 17 alakohta seuraavasti:"

17.

17. "jäsenvaltioiden välisellä yhdysputkella" pitkien siirtoetäisyyksien kaasuputkea, joka ylittää jäsenvaltioiden välisen rajan tai kulkee sen poikki ja jonka pääasiallisena tarkoituksena on yhdistää näiden jäsenvaltioiden kansalliset siirtoverkot toisiinsa,

(e) Korvataan 20 alakohta seuraavasti:"

	20.	"vertikaalisesti integroituneella yrityksellä" maakaasualan yritystä tai maakaasualan yritysten ryhmää, jossa samalla henkilöllä tai samoilla henkilöillä on oikeus käyttää, joko suoraan tai välillisesti, yrityskeskittymien valvonnasta (EY:n sulautuma-asetus) 20 päivänä tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004* 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua määräysvaltaa, kun yritys tai yritysten ryhmä harjoittaa ainakin joko maakaasun siirtoa, jakelua, nesteyttämistä tai varastointia ja ainakin joko maakaasun tuotantoa tai toimittamista,
	______
	* EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1.

(f) Lisätään alakohdat seuraavasti:"

34.

"kaasuntoimitussopimuksella" maakaasun toimittamisesta tehtyä sopimusta, lukuun ottamatta kuitenkaan kaasujohdannaisia,

35.

"kaasujohdannaisella" rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY* liitteessä I olevan C osan 5, 6 tai 7 kohdassa määriteltyä rahoitusvälinettä, jonka kohde-etuus on maakaasu,

36.

"määräysvallalla" oikeuksia, sopimuksia tai muita keinoja, jotka joko erikseen tai yhdessä ja ottaen huomioon asiaan liittyvät tosiasialliset ja oikeudelliset olosuhteet antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa yrityksessä, erityisesti:

	a)	antamalla omistusoikeuden tai käyttöoikeuden yrityksen kaikkiin tai joihinkin varoihin;
	b)	oikeuksin tai sopimuksin, joiden perusteella saadaan ratkaiseva vaikutusvalta yrityksen toimielinten kokoonpanossa, äänestyksissä tai päätöksissä.║

Epätietoisuuden välttämiseksi on todettava, että vaikka tuotanto- tai toimitustoimista kiinnostunut yritys on tehnyt pitkän ajan kuljetussopimuksen, se ei sinällään merkitse siirtoverkon hallintaa,

37.

"eristyneillä markkinoilla" jäsenvaltiota, josta ei ole rakennettu yhdysputkea muiden jäsenvaltioiden kansallisiin siirtoverkkoihin ja/tai johon tapahtuvat kaasutoimitukset ovat kolmanteen maahan sijoittautuneen henkilön tai sijoittautuneiden henkilöiden määräysvallassa,

"Euroopan etua koskevalla hankkeella" kaasuinfrastruktuuria koskevaa hanketta, jonka avulla yhteisö saa käyttöönsä uusia kaasuvaroja ja joka monipuolistaa kaasuntoimituksia useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa,

39.

39. "oikeudenmukaisella ja vääristymättömällä kilpailulla avoimilla markkinoilla" kaikkien sellaisten toimittajien yhtäläisiä mahdollisuuksia ja tasa-arvoista pääsyä markkinoille Euroopan unionissa, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelyviranomaisten ja energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston, jäljempänä 'virasto', joka on perustettu energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta … päivänä …kuuta 2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) …/2008**, vastuun piiriin,

40.

40. "energiaköyhyydellä" tilannetta, jossa kotitalouteen kuuluvilla ei ole varaa lämmittää kotiaan kohtuulliseen lämpötilaan. Lämpötila perustuu Maailman terveysjärjestön suosittelemaan tasoon,

41.

41. "kohtuullisella hinnalla" hintaa, jonka jäsenvaltiot ovat määritelleet kansallisella tasolla kuultuaan kansallisia sääntelyviranomaisia, työmarkkinaosapuolia ja asianmukaisia sidosryhmiä, ottaen huomioon 40 alakohdassa säädetyn energiaköyhyyden määritelmän,

42.

"teollisuusalueella" yksityisomistuksessa olevaa maantieteellistä aluetta, jolla sijaitsee yhden yhtiön hallinnoima maakaasuverkosto, josta on yhteys siirto- tai jakeluverkkoon:

___________
* EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.
** EUVL L ...

	a)	joka pääasiassa toimittaa kaasua verkonhaltijan tai siihen sidossuhteessa olevien yritysten teolliseen toimintaan, tai
	b)	joka toimittaa kaasua tietyille teollisille kuluttajille tai asiakkaille, jotka liittyvät teollisuusalueen teolliseen toimintaan.

(3) Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

(a) Korvataan 2 kohta seuraavasti:"

Ottaen täysin huomioon perustamissopimuksen asiaa koskevat määräykset ja erityisesti sen 86 artiklan jäsenvaltiot voivat yleisen taloudellisen edun nimissä asettaa maakaasualalla toimiville yrityksille julkisen palvelun velvoitteita, jotka voivat koskea turvallisuutta, toimitusvarmuus mukaan luettuna, toimitusten säännöllisyyttä ja laatua sekä ympäristönsuojelua, ilmastonsuojelu ja energiatehokkuus mukaan luettuna.

(b) Korvataan 3 kohta seuraavasti:"

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet loppukäyttäjien suojelemiseksi ja varmistettava erityisesti, että heikossa asemassa olevia asiakkaita suojellaan asianmukaisilla toimenpiteillä mukaan lukien eläkeläisten ja vammaisten verkosta irti kytkemisen kieltäminen talvisaikaan. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden on tunnustettava energiaköyhyys ja määriteltävä heikossa asemassa olevat asiakkaat. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että heikossa asemassa oleviin asiakkaisiin liittyviä oikeuksia ja velvoitteita noudatetaan ja erityisesti toteutettava toimia syrjäisillä alueilla asuvien kuluttajien suojelemiseksi. Niiden on varmistettava kuluttajansuojan korkea taso erityisesti sopimusehtojen, yleisen tiedottamisen ja riitojenratkaisumenettelyjen avoimuuden osalta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaatimukset täyttävät asiakkaat voivat tosiasiallisesti vaihtaa helposti toimittajaa. Ainakin kotitalousasiakkaiden osalta näihin toimenpiteisiin on kuuluttava liitteessä A esitetyt toimenpiteet.

Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet energiaköyhyyden käsittelemiseksi kansallisissa toimintasuunnitelmissaan sen varmistamiseksi, että energiaköyhyydestä kärsivien ihmisten määrä tosiasiallisesti vähenee, ja niiden on tiedotettava kyseisistä toimenpiteistä komissiolle. Kunkin jäsenvaltion on 2 artiklan 40 alakohdan säännökset huomioon ottaen laadittava toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kansallisella tasolla energiaköyhyyden määritelmä kuultuaan kansallisia sääntelyviranomaisia ja sidosryhmiä. Kyseisiin toimenpiteisiin voi sisältyä sosiaaliturvajärjestelmiin liittyviä etuuksia, tukea energiatehokkuuden parantamiseen ja energiantuotantoon mahdollisimman alhaisin hinnoin, mutta niillä ei saa haitata 23 artiklassa tarkoitettua markkinoiden avaamista. Komissio antaa ohjeita siihen, kuinka seurataan näiden toimenpiteiden vaikutusta energiaköyhyyteen ja markkinoiden toimintaan.

3 b. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla asiakkailla on oikeus saada kaasutoimituksensa niihin suostuvalta toimittajalta siitä riippumatta, missä jäsenvaltiossa tämä on hyväksytty toimittajaksi. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toisessa jäsenvaltiossa toimittajiksi hyväksytyt yritykset voivat toimittaa kaasua jäsenvaltion kansalaisille ilman, että niiden tarvitsee täyttää muita ehtoja.

(d) Korvataan 4 kohta seuraavasti:"

4. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sellaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka liittyvät sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen ja joilla alennetaan pienituloisille kotitalouksille toimitettavan kaasun hintaa ja turvataan samat edellytykset syrjäisillä alueilla asuville asiakkaille, sekä ympäristönsuojeluun liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi. Näihin toimenpiteisiin voi sisältyä energiatehokkuutta / kysyntäpuolen hallintaa koskevia toimenpiteitä ja ilmastonmuutoksen torjuntakeinoja, sekä toimitusvarmuuteen liittyviä toimia, ja niihin voi myös sisältyä erityisesti riittävien taloudellisten kannustimien tarjoaminen, jossa käytetään tarvittaessa kaikkia olemassa olevia kansallisia ja yhteisön keinoja, tarvittavan verkko-infrastruktuurin, myös yhteenliittämiskapasiteetin, ylläpitoa ja rakentamista varten.

(e) Lisätään 4 kohdan jälkeen kohdat seuraavasti:"

4 a. Energiatehokkuuden edistämiseksi kansallisten sääntelyviranomaisten on annettava kaasualan yrityksille valtuudet ottaa käyttöön hinnoittelumalleja, joissa hinnat nousevat kulutuksen kasvaessa ja joilla varmistetaan kuluttajien ja jakeluverkonhaltijoiden aktiivinen osallistuminen verkonhallintaan tukemalla sellaisten toimien käyttöönottoa, joilla optimoidaan kaasun käyttö, erityisesti kysyntähuippujen aikana. Näillä hinnoittelumalleilla ja niihin liittyvällä älykkäiden mittareiden ja verkkojen käyttöönotolla edistetään energiatehokkaita kulutustottumuksia ja kotitalouskuluttajien, erityisesti energiaköyhyydestä kärsivien kotitalouksien, mahdollisimman alhaisia energiamenoja.

4 b. Jäsenvaltioiden on järjestettävä yhteyspisteitä, jotta kuluttajille voidaan varmistaa kaikkien heidän oikeuksiaan, nykyistä lainsäädäntöä ja oikaisukeinoja riitatapauksissa koskevien tarvittavien tietojen saanti.

(f) Lisätään 5 kohdan jälkeen kohta seuraavasti:"

5 a. Tämän direktiivin täytäntöönpano ei saa vaikuttaa kielteisesti asianomaisten työntekijöiden työllisyyteen, työehtoihin, kuulemiseen eikä tiedotukseen tai osallistumisoikeuksiin. Jäsenvaltioiden on kuultava työmarkkinaosapuolia kaikkien tähän direktiiviin tehtävien muutosten täytäntöönpanosta, jotta voidaan lieventää tällaisia kielteisiä vaikutuksia. Komissio tiedottaa kaasun ja sähkön sosiaalisen vuoropuhelun alakohtaisille komiteoille kuulemisista ja toteutetuista toimenpiteistä.

(4) Korvataan 4 artiklan 2 kohta seuraavasti:"

2. Jos jäsenvaltiossa on käytössä lupajärjestelmä, jäsenvaltioiden on vahvistettava puolueettomat ja syrjimättömät perusteet, jotka yrityksen on täytettävä hakiessaan lupaa maakaasun käsittelylaitosten rakentamiseen ja/tai käyttöön tai hakiessaan lupaa maakaasun toimittamiseen. Jäsenvaltiot eivät saa missään tapauksessa vahvistaa lupien myöntämisperusteita sellaisiksi, että ne jättävät toimivaltaisille viranomaisille vapaan harkintavallan. Syrjimättömät lupien myöntämisperusteet ja syrjimätön lupamenettely on julkistettava. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laitosten, putkien ja niihin liittyvien laitteiden lupamenettelyissä otetaan huomioon hankkeen merkitys kaasun sisämarkkinoille.

(5) Lisätään 5 artiklan jälkeen artiklat seuraavasti:"

5 a artikla

Alueellinen solidaarisuus

1. Jotta toimitusvarmuus maakaasun sisämarkkinoilla voitaisiin turvata, jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä alueellisen ja kahdenvälisen solidaarisuuden edistämiseksi rasittamatta markkinatoimijoita suhteettomasti.

2. Yhteistyön on katettava tilanteet, jotka johtavat tai voivat todennäköisesti johtaa lyhyellä aikavälillä johonkin jäsenvaltioon vaikuttavaan vakavaan toimitushäiriöön. Siihen on sisällyttävä:

	a)	direktiivin 2004/67/EY 8 artiklassa tarkoitettujen kansallisten hätätilanteita koskevien toimenpiteiden koordinointi;
	b)	sähkön ja maakaasuun siirtoyhteyksien määrittely ja tarvittaessa kehittäminen tai parantaminen;
	c)	keskinäisen avunannon edellytykset ja käytännön menettelyt.

3. Tästä yhteistyöstä on tiedotettava komissiolle, muille jäsenvaltioille ja markkinatoimijoille.

▌

5 b artikla

Alueellisen yhteistyön edistäminen

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on toimittava keskenään yhteistyössä, jotta markkinasuunnittelu saataisiin yhdenmukaistettua ja niiden kansalliset markkinat voitaisiin yhdentää vähintään yhdellä aluetasolla, mikä olisi ensimmäinen ja väliaikainen vaihe kaasun sisämarkkinoiden täydellisessä vapauttamisessa. Niiden on erityisesti tuettava verkonhaltijoiden yhteistyötä ja yhdentymistä aluetasolla, jotta voidaan luoda kilpailukykyiset sisämarkkinat, edistää niiden oikeudellisten puitteiden, sääntelypuitteiden ja teknisten puitteiden yhdenmukaisuutta ja ennen kaikkea yhdentää Euroopan unionissa jäljellä olevat erilliset kaasuvyöhykkeet. Jäsenvaltioiden on myös edistettävä kansallisten sääntelyviranomaisten rajatylittävää ja alueellista yhteistyötä.

2. Virasto tekee yhteistyötä kansallisten sääntelyviranomaisten ja siirtoverkonhaltijoiden kanssa III ja IV luvun mukaisesti varmistaakseen sääntelypuitteiden lähentymisen alueiden välillä kilpailukykyisten sisämarkkinoiden luomiseksi. Mikäli virasto katsoo, että kyseinen yhteistyö edellyttää sitovia sääntöjä, se esittää asianmukaisia suosituksia. Alueellisilla markkinoilla viraston katsotaan olevan toimivaltainen sääntelyviranomainen 24 d artiklassa tarkoitetuilla aloilla.

(6) Korvataan 7 artikla seuraavasti:"

7 artikla

Siirtoverkkojen ja siirtoverkonhaltijoiden eriyttäminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ... päivästä ...kuuta ...* alkaen:

jokainen yritys, joka omistaa siirtoverkon, toimii siirtoverkonhaltijana;

henkilöllä tai henkilöillä ei ole oikeutta yksinään tai yhdessä:

	i)	käyttää, joko suoraan tai välillisesti, määräysvaltaa kaasun tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä, jos se käyttää tai ne käyttävät samaan aikaan, joko suoraan tai välillisesti, määräysvaltaa siirtoverkonhaltijassa tai siirtoverkossa tai sillä tai niillä on minkäänlaisia etuja tai oikeuksia siirtoverkonhaltijaan ▌nähden, tai
	ii)	käyttää, joko suoraan tai välillisesti, määräysvaltaa siirtoverkonhaltijassa ▌, jos se käyttää tai ne käyttävät samaan aikaan, joko suoraan tai välillisesti, määräysvaltaa kaasun tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä tai sillä tai niillä on minkäänlaisia etuja tai oikeuksia kaasun tuotantoa tai toimittamista harjoittavaan yritykseen nähden;

henkilöllä tai henkilöillä ei ole oikeutta nimittää siirtoverkonhaltijan ▌hallintoneuvoston, hallituksen tai yritystä lain mukaan edustavan toimielimen jäseniä, jos se käyttää tai ne käyttävät määräysvaltaa kaasun tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä tai sillä tai niillä on minkäänlaisia etuja tai oikeuksia kaasun tuotantoa tai toimittamista harjoittavaan yritykseen nähden;

sama henkilö ei voi olla yrityksen hallintoneuvoston, hallituksen tai yritystä lain mukaan edustavan toimielimen jäsen sekä kaasun tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä että siirtoverkonhaltijassa tai siirtoverkossa;

henkilöllä tai henkilöillä ei ole oikeutta toimia siirtoverkonhaltijoina hallintosopimuksen nojalla, eikä henkilöllä tai henkilöillä ole ehdollisen hallintaoikeuden nojalla mitään määräysvaltaa, eikä se tai ne käytä samaan aikaan, joko suoraan tai välillisesti, määräysvaltaa tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä, eikä sillä tai niillä ole minkäänlaisia etuja tai oikeuksia tuotantoa tai toimittamista harjoittavaan yritykseen nähden.

2. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin etuihin ja oikeuksiin lukeutuvat erityisesti seuraavat:

	a)	pääoman tai liikeomaisuuden osan omistus,║
	b)	oikeus käyttää äänivaltaa,║
	c)	oikeus nimittää hallintoneuvoston, hallituksen tai yritystä lain mukaan edustavan toimielimen jäseniä, tai
	d)	oikeus saada osinkoja tai muita osuuksia hyödyistä.

3. Edellä olevan 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi käsitteeseen "tuotantoa tai toimittamista harjoittava yritys" sisältyy myös║ direktiivissä 2003/54/EY║ tarkoitettu "tuotantoa ja toimittamista harjoittava yritys" ja käsitteisiin "siirtoverkonhaltija" ja "siirtoverkko" myös direktiivissä 2003/54/EY tarkoitetut "siirtoverkonhaltija" ja "siirtoverkko

║

4. Jäsenvaltioiden on valvottava vertikaalisesti integroituneiden yritysten eriyttämisprosessia ja toimitettava komissiolle kertomus sen edistymisestä.

5. Jäsenvaltiot voivat myöntää poikkeuksia edellä olevan 1 kohdan b ja c alakohdan soveltamisesta ... päivään ...kuuta ... ** saakka sillä edellytyksellä, että siirtoverkonhaltijat eivät kuulu vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen.

6. Edellä 1 kohdan a alakohdassa asetettu velvollisuus katsotaan täytetyksi tilanteessa, jossa useat siirtoverkkoja omistavat yritykset ovat perustaneet yhteisyrityksen, joka toimii siirtoverkonhaltijana useissa jäsenvaltioissa kyseisten siirtoverkkojen osalta. ▌

7. Jos 1 kohdan b–e alakohdassa tarkoitettu henkilö on jäsenvaltio tai muu julkinen elin, kahta erillistä julkista elintä, joista toinen käyttää määräysvaltaa siirtoverkonhaltijassa tai siirtoverkossa ja toinen tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä, ei pidetä samana henkilönä.

8. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, jotka ovat vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen kuuluneen siirtoverkonhaltijan ja sen henkilöstön hallussa, siirretä kaasun tuotantoa tai toimittamista harjoittaville yrityksille.

9. Jos siirtoverkko kuuluu ... päivänä ...kuuta ...*** vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 1 kohtaa.

Siinä tapauksessa jäsenvaltioiden on noudatettava IV a luvun säännöksiä.

Vertikaalisesti integroituneita yrityksiä, jotka omistavat siirtoverkon, ei missään tapauksessa saa estää toteuttamasta toimia 1 kohdan noudattamiseksi.

__________

* Yhden vuoden kuluttua päivästä, johon mennessä [maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/55/EY muuttamisesta annettu] direktiivi .../.../EY on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä.

** Kahden vuoden kuluttua päivästä, johon mennessä [maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/55/EY muuttamisesta annettu] direktiivi .../.../EY on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä.

*** [Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/55/EY muuttamisesta annetun] direktiivin .../.../EY voimaantulopäivä."

(7) Lisätään 7 artiklan jälkeen artiklat seuraavasti:"

7 a artikla

Määräysvalta siirtoverkon omistajissa ja siirtoverkonhaltijoissa

1. Siirtoverkot tai siirtoverkonhaltijat eivät saa olla kolmannesta maasta tulevan henkilön tai henkilöiden määräysvallassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön kansainvälisten velvoitteiden noudattamista.

2. Poikkeaminen 1 kohdan säännöksestä voidaan sallia yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tehdyssä sopimuksessa, jonka sopimuspuolena yhteisö on ja jonka tavoitteena on energia-alan investointien yhteisten puitteiden luominen ja kolmannen maan energiamarkkinoiden avaaminen myös Euroopan unioniin sijoittautuneille yrityksille.

7 b artikla

Siirtoverkonhaltijoiden nimeäminen ja sertifiointi

1. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja nimettävä siirtoverkonhaltijoiksi yritykset, jotka omistavat siirtoverkon ja joiden kansallinen sääntelyviranomainen on tässä artiklassa esitetyn sertifiointiprosessin mukaisesti varmistanut noudattaneen 7 artiklan 1 kohdan ja 7 a artiklan vaatimuksia. Siirtoverkonhaltijoiden nimeäminen on ilmoitettava Euroopan komissiolle ja julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2. Kun sertifiointia pyytää siirtoverkon omistaja tai siirtoverkonhaltija, joka on 7 a artiklan mukaisesti kolmannesta maasta tulevan henkilön tai henkilöiden määräysvallassa, pyyntö on evättävä, ellei siirtoverkon omistaja tai siirtoverkonhaltija pysty osoittamaan, ettei millään kaasun tai sähkön tuotantoa tai toimitusta harjoittavalla toimijalla tai kolmannella maalla voi olla suoraa tai välillistä vaikutusvaltaa kyseiseen yksikköön 7 artiklan 1 kohdan vastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön kansainvälisten velvoitteiden noudattamista.

3. Siirtoverkonhaltijoiden on ilmoitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle kaikista suunnitelluista liiketoimista, jotka voivat edellyttää sen uudelleenarviointia, noudattavatko ne 7 artiklan 1 kohtaa ja 7 a artiklaa.

4. Kansallisten sääntelyviranomaisten on valvottava, että siirtoverkonhaltijat noudattavat jatkuvasti 7 artiklan 1 kohtaa ja 7 a artiklaa. Niiden on aloitettava sertifiointimenettely tällaisen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi:

	a)	kun siirtoverkonhaltija tekee 3 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen,
	b)	omasta aloitteestaan, jos niillä on tiedossa, että suunniteltu muutos siirtoverkon omistajien tai siirtoverkonhaltijoiden suhteen käytetyissä oikeuksissa tai vaikutusvallassa saattaa johtaa 7 artiklan 1 kohdan tai 7 a artiklan sääntöjen rikkomiseen, tai jos niillä on syytä epäillä, että tällainen rikkominen on saattanut tapahtua, tai
	c)	komission pyynnöstä.

5. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tehtävä päätös siirtoverkonhaltijan sertifioinnista neljän kuukauden kuluessa siirtoverkonhaltijan tekemän ilmoituksen päivämäärästä tai komission pyynnön päivämäärästä.║Sertifiointi katsotaan myönnetyksi, jos kansalliset sääntelyviranomaiset eivät ole tehneet päätöstä määräajassa. Sääntelyviranomaisen nimenomainen tai hiljainen päätös voi tulla voimaan vasta sen jälkeen kun 6–9 kohdassa säädetty menettely on saatettu loppuun ja ainoastaan, jos komissio ei ilmoita vastustavansa sitä.

6. Kansallisen sääntelyviranomaisen on ilmoitettava siirtoverkonhaltijan sertifiointia koskevasta nimenomaisesta tai hiljaisesta päätöksestä viipymättä komissiolle ja toimitettava ilmoituksen mukana kaikki päätöksen kannalta merkitykselliset tiedot.

7. Komissio tutkii ilmoituksen heti sen saatuaan. Jos komissio katsoo, että kansallisen sääntelyviranomaisen päätös herättää vakavia epäilyjä siitä, onko se 7 artiklan 1 kohdan, 7 a artiklan tai tämän artiklan 2 kohdan mukainen, se päättää asiaa koskevan menettelyn aloittamisesta kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Tällaisessa tapauksessa se pyytää kansallista sääntelyviranomaista ja asianomaista siirtoverkonhaltijaa esittämään huomautuksensa. Jos komissio pyytää lisätietoja, kahden kuukauden määräaikaa voidaan jatkaa edelleen kahdella kuukaudella täydellisten tietojen vastaanottoajankohdasta lukien.

8. Kun komissio on päättänyt aloittaa menettelyn, se tekee viimeistään neljän kuukauden kuluessa tällaisen päätöksen tekemisestä lopullinen päätöksen siitä, että se

	a)	ei vastusta kansallisen sääntelyviranomaisen päätöstä,
	tai
	b)	pyytää asianomaista kansallista sääntelyviranomaista muuttamaan päätöstään tai peruuttamaan sen, jos se katsoo, ettei 7 artiklan 1 kohtaa, 7 a artiklaa tai tämän artiklan 2 kohtaa ole noudatettu.

9. Jos komissio ei ole tehnyt päätöstä menettelyn aloittamisesta 7 kohdassa tarkoitetussa määräajassa tai tehnyt lopullista päätöstä 8 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, sen katsotaan olleen vastustamatta kansallisen sääntelyviranomaisen päätöstä.

10. Kansallisen sääntelyviranomaisen on noudatettava sertifiointipäätöksen muuttamista tai peruuttamista koskevaa komission päätöstä neljän viikon kuluessa ja ilmoitettava tästä komissiolle.

11. Kansalliset sääntelyviranomaiset ja komissio voivat pyytää siirtoverkonhaltijoilta ja kaasun tuotantoa tai toimittamista harjoittavilta yrityksiltä kaikkia tietoja, joilla on merkitystä niille tämän artiklan nojalla kuuluvien tehtävien toteuttamisessa.

12. Kansalliset sääntelyviranomaiset ja komissio käsittelevät kaupallisesti arkaluonteisia tietoja luottamuksellisina.

▌

13. Tässä artiklassa säädettyjä menettelyjä ja erityisesti 2 kohdassa säädettyjä rajoituksia ei sovelleta tuotantoketjun alkupään putkiin, jotka on tarkoitettu ainoastaan yhdistämään kaasuntuottajien alkuperämaiden verkot yhteisön alueella sijaitsevaan maahantuontipisteeseen, eikä putkien uudistamiseen.

7 c artikla

Varastointilaitteistojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen haltijoiden nimeäminen

Jäsenvaltioiden on nimettävä tai vaadittava, että varastoja tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia omistavat maakaasualan yritykset nimeävät yhden tai useamman verkonhaltijan ajaksi, jonka jäsenvaltiot määrittelevät tehokkuuden ja taloudellisen tasapainon huomioon ottaen.

(8) Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

(a) Muutetaan 1 kohta seuraavasti:

i) (i) korvataan a alakohta seuraavasti:"

käytettävä, ylläpidettävä ja kehitettävä taloudellisten edellytysten mukaisesti varmoja, luotettavia ja tehokkaita siirto-, varastointi- ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistoja avoimien markkinoiden turvaamiseksi uusille yrityksille ottaen ympäristö asianmukaisesti huomioon ▌.

(ii) Lisätään b alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:"

(b a) rakennettava siirtoinfrastruktuuriensa välille riittävän suuri yhteenliittämiskapasiteetti kapasiteettiin kohtuullisen kysynnän tyydyttämiseksi kokonaan tehokkaiden ja kokonaisvaltaisten markkinoiden edistämiseksi ja kaasun toimitusvarmuutta koskevien perusteiden täyttämiseksi.

(b) Korvataan 3 kohta seuraavasti:"

3. Jäsenvaltiot voivat kansallisten sääntelyviranomaistensa kautta vaatia, että siirtoverkonhaltijat noudattavat siirtoverkon, yhteenliittämiskapasiteetti mukaan luettuna, ylläpidon ja kehittämisen osalta tiettyjä vähimmäisvaatimuksia. Kansallisille sääntelyviranomaisille on annettava laajemmat valtuudet kuluttajansuojan varmistamiseksi Euroopan unionissa.

4 a. Siirtoverkonhaltijoiden on tehtäviään suorittaessaan otettava huomioon kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston hyväksymät säännöt.

(9) Poistetaan 9 artikla.

▌

(10) Korvataan 10 artikla seuraavasti:"

10 artikla

Luottamuksellisuus siirtoverkonhaltijoiden ja siirtoverkon omistajien osalta

1. Kunkin siirtoverkon, varastointilaitteiston ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijan ja siirtoverkon omistajan on pidettävä liiketoiminnan harjoittamisen yhteydessä saadut kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina, ja sen on estettävä omaa toimintaansa koskevien, mahdollisesti kaupallista etua tuottavien tietojen luovuttaminen syrjivällä tavalla, ja se ei erityisesti saa luovuttaa kaupallisesti arkaluonteisia tietoja yrityksen jäljelle jääneille osille, jollei tämä ole tarpeellista liiketoimen toteuttamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 16 artiklan soveltamista tai muun lakiin perustuvan tietojen luovutusvelvollisuuden täyttämistä. Tietojen eriyttämistä koskevien sääntöjen täydellisen noudattamisen varmistamiseksi on myös varmistettava, etteivät siirtoverkon omistaja ja yrityksen jäljelle jääneet osat käytä yhteisiä palveluja, lukuun ottamatta puhtaasti hallinnollisia tai tietotekniikkapalveluja (esim. ei yhteistä oikeudellista yksikköä).

2. Siirtoverkon, varastointilaitteiston ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijat eivät saa niihin omistussuhteessa olevien yritysten suorittaman maakaasun myynnin tai oston yhteydessä käyttää väärin kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, joita ne ovat saaneet kolmansilta osapuolilta verkkoon pääsyä järjestettäessä tai siitä neuvoteltaessa.

3. Kaupallisesti arkaluonteiset tiedot määritellään käyttäen puolueettomia ja avoimia kriteerejä.

(11) Muutetaan 12 artikla seuraavasti:

(a) Korvataan 1 kohta seuraavasti:"

1. Kunkin jakeluverkonhaltijan velvollisuutena on varmistaa verkon pitkän aikavälin valmiudet vastata kaasun jakelua koskevaan kohtuulliseen kysyntään sekä käyttää, ylläpitää ja kehittää taloudellisten edellytysten mukaisesti turvallista, luotettavaa ja tehokasta kaasun jakeluverkkoa alueellaan ottaen ympäristö ja energiatehokkuuden edistäminen asianmukaisesti huomioon.

(b) Korvataan 4 kohta seuraavasti:

4. Kunkin jakeluverkonhaltijan on toimitettava verkon käyttäjille tarvittavat tiedot tehokkaan verkkoon pääsyn ja verkon tehokkaan käytön varmistamiseksi.

4 a. Jakeluverkonhaltijan on toimitettava asianomaiselle sääntelyviranomaiselle ... päivänä ...kuuta ...* mennessä ehdotus, jossa kuvaillaan asianmukaisia tiedotus- ja viestintäjärjestelmiä, jotka on otettava käyttöön 4 kohdassa tarkoitetun tiedon toimittamiseksi. Ehdotuksella on edistettävä muun muassa kaksisuuntaisten sähkömittareiden käyttöä, joka laajennetaan kaikkiin kuluttajiin ... päivänä ...kuuta ...** mennessä, loppukäyttäjien ja hajautettujen tuotantolaitosten aktiivista osallistumista verkonhallintaan ja kaikkien käytettävissä olevien tuotanto-, verkko- ja kysyntäresurssien optimaaliseen käyttöön tähtäävän tosiaikaisen tiedon kulkua jakeluverkonhaltijan ja siirtoverkonhaltijan välillä.

4 b. Kansallisten sääntelyviranomaisten on ... päivänä ...kuuta ...*** mennessä hyväksyttävä tai hylättävä 4 a kohdassa tarkoitetut ehdotukset. Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava käyttöön otettavien tiedotus- ja viestintäjärjestelmien täysimääräinen yhteentoimivuus. Tätä tarkoitusta varten ne voivat antaa ohjeita ja kehottaa tekemään tarkistuksia 4 a artiklassa tarkoitettuihin ehdotuksiin.

4 c. Ennen kuin kansallinen sääntelyviranomainen ilmoittaa jakeluverkonhaltijalle 3 kohdassa tarkoitettua ehdotusta koskevasta päätöksestään, sen on tiedotettava siitä virastolle tai, jos virasto ei vielä ole toiminnassa, komissiolle. Virasto tai komissio varmistaa, että täytäntöön pantavilla tiedotus- ja viestintäjärjestelmillä edistetään kaasun sisämarkkinoiden kehittämistä eikä luoda uusia teknisiä esteitä.

__________

* Vuoden kuluttua [maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/55/EY muuttamisesta annetun] direktiivin …/…/EY voimaantulosta.

** Kymmenen vuoden kuluttua [maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/55/EY muuttamisesta annetun] direktiivin …/…/EY voimaantulosta.

*** Kahden vuoden kuluttua [maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/55/EY muuttamisesta annetun] direktiivin …/…/EY voimaantulosta.

(12) Lisätään IV luvun jälkeen luvut seuraavasti:

IV a LUKU

Riippumattomat siirtoverkonhaltijat

12 a artikla

Soveltamisala

Tämän luvun säännöksiä sovelletaan, kun jäsenvaltio päättää 7 artiklan 9 kohdan mukaisesti olla soveltamatta 7 artiklan 1 kohtaa.

12 b artikla

Varat, laitteisto, henkilöstö ja henkilöllisyys

1. Siirtoverkonhaltijoilla on oltava käytössään kaikki henkilöstövoimavarat sekä aineelliset ja taloudelliset voimavarat, joita ne tarvitsevat tämän direktiivin mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi ja kaasunsiirron liiketoiminnan harjoittamiseksi edellyttäen, että

	a)	varat, jotka ovat tarpeen kaasunsiirron liiketoiminnan osalta, siirtoverkko mukaan lukien, ovat siirtoverkonhaltijan omaisuutta,
	b)	henkilöstö, joka on tarpeen kaasunsiirron liiketoiminnassa, yrityksen kaikkien tehtävien hoito mukaan lukien, on palvelussuhteessa siirtoverkonhaltijaan,
	c)	henkilöstön vuokraus ja palvelujen tarjoaminen ja hankkiminen vertikaalisesti integroituneen yrityksen muille osille tai muilta osilta on kielletty,
	d)	erityisesti vertikaalisesti integroituneen yrityksen on pidettävä siirtoverkonhaltijan 12 f artiklassa tarkoitetun vuotuisen rahoitussuunnitelman yhteydessä esittämästä pyynnöstä käytettävissä asianmukaiset taloudelliset voimavarat tulevia investointihankkeita varten ja/tai nykyisten varojen korvaamiseksi,
	e)	siirtoverkonhaltijat eivät käytä samoja ulkopuolisia alihankkijoita tai konsultteja kuin vertikaalisesti integroitunut yritys, eikä niillä ole yhteisiä tietotekniikkajärjestelmiä tai -laitteita eikä tiloja tai turvajärjestelmiä.

2. Kaasunsiirron liiketoiminta kattaa ainakin seuraavat toimet 8 artiklassa tarkoitettujen toimien lisäksi:

	a)	siirtoverkonhaltijan edustus, yhteydet kolmansiin osapuoliin ja sääntelyviranomaisiin,
	b)	siirtoverkonhaltijan edustus siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisessa verkostossa,
	c)	kolmansien osapuolten verkkoon pääsyn salliminen ja hallinnointi,
	d)	kaikkien siirtoverkkoon liittyvien maksujen kerääminen, mukaan lukien verkkoon pääsyä koskevat maksut ja palvelujen ostamisen kaltaisia lisäpalveluja (kustannusten tasapainottaminen, hävikin korvaava energia) koskevat tasoitusmaksut,
	e)	siirtoverkkojen käyttö, huolto ja kehittäminen,
	f)	investointien suunnittelu, jolla varmistetaan verkon pitkän aikavälin valmiudet vastata kohtuulliseen kysyntään ja jolla taataan toimitusvarmuus,
	g)	asianomaisten yhteisyritysten perustaminen, myös yhden tai useamman siirtoverkonhaltijan kanssa, ja kaasupörssien perustaminen, jotta alueellisten markkinoiden perustamisen kehittämistä tai vapauttamisprosessin helpottamista koskeva tavoite voitaisiin saavuttaa,
	h)	kaikki yrityspalvelut, mukaan lukien oikeudelliset palvelut, kirjanpito ja tietotekniikkapalvelut.

3. Siirtoverkonhaltijoiden organisaation oikeudellisen muodon on oltava direktiivin 68/151/ETY 1 artiklassa tarkoitettu osakeyhtiö.

4. Siirtoverkonhaltija ei saa yrityskuvassaan, viestinnässään, tuotenimessään eikä toimitiloissaan aiheuttaa epäselvyyttä siitä, että vertikaalisesti integroitunut yritys on erillinen yksikkö.

5. Siirtoverkonhaltijoiden tilintarkastajan on oltava muu kuin vertikaalisesti integroituneen yrityksen tai jonkun sen osan tilintarkastaja.

12 c artikla

Siirtoverkonhaltijan riippumattomuus

1. Rajoittamatta vertikaalisesti integroituneen yrityksen 12 f artiklan mukaisesti nimittämän valvontaelimen jäsenten toimivaltaa, siirtoverkonhaltijalla on oltava vertikaalisesti integroituneesta yrityksestä riippumattomat tehokkaat päätöksenteko-oikeudet verkon käyttöön, ylläpitoon tai kehittämiseen tarvittavien varojen osalta. Siirtoverkonhaltijalla on oltava toimivalta hankkia varoja pääomamarkkinoilla erityisesti ottamalla lainaa ja korottamalla pääomaa 12 f artiklassa tarkoitetun vuosittaisen rahoitussuunnitelman puitteissa.

2. Vertikaalisesti integroituneen yrityksen tytäryhtiöt, jotka harjoittavat tuotanto- tai toimitustoimintoja, eivät saa omistaa suoraan eikä välillisesti siirtoverkonhaltijan osakkeita. Siirtoverkonhaltija ei saa omistaa suoraan eikä välillisesti sellaisten vertikaalisesti integroituneiden yritysten tytäryhtiöiden osakkeita, jotka harjoittavat tuotanto- tai toimitustoimintoja, eikä se saa vastaanottaa osinkoja eikä muunlaista rahallista hyötyä tällaisilta tytäryhtiöiltä, poikkeuksena verkon käytöstä saadut tulot.

3. Siirtoverkonhaltijan koko hallintorakenteen ja yhtiöjärjestyksen on oltava sellaiset, että siirtoverkonhaltijan tosiasiallinen riippumattomuus voidaan varmistaa tämän luvun mukaisesti. Vertikaalisesti integroitunut yritys ei saa määrittää suoraan eikä välillisesti siirtoverkonhaltijan kilpailukäyttäytymistä tämän päivittäisessä toiminnassa ja verkon hallinnoinnissa tai 12 h artiklan nojalla laaditun verkon 10 vuoden investointisuunnitelman valmisteluun tarvittavissa toiminnoissa.

4. Vertikaalisesti integroituneen yrityksen ja siirtoverkonhaltijan välisten mahdollisten kaupallisten ja rahoituksellisten suhteiden, mukaan lukien siirtoverkonhaltijan lainat vertikaalisesti integroituneelle yritykselle, on oltava markkinaehtojen mukaiset. Siirtoverkonhaltijan on pidettävä yksityiskohtaista kirjaa tällaisista kaupallisista ja rahoituksellisista suhteista ja annettava ne pyydettäessä kansallisen sääntelyviranomaisen käyttöön.

5. Siirtoverkonhaltijan on ilmoitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle kaikista kaupallisista ja rahoituksellisista sopimuksista vertikaalisesti integroituneen yrityksen kanssa.

6. Siirtoverkonhaltijan on ilmoitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle kaikista käytettävissään olevista 12 b artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetuista taloudellisista voimavaroista.

7. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja nimettävä siirtoverkonhaltijaksi yritys, jonka kansallinen sääntelyviranomainen on varmistanut noudattavan tässä luvussa esitettyjä vaatimuksia. Asiassa noudatetaan 7 b artiklassa tarkoitettua sertifiointiprosessia.

8. Avoimuuden on oltava pakollista sen varmistamiseksi, ettei syrjintää harjoiteta, erityisesti mitä tulee viittauksiin tariffeihin, kolmansien osapuolten markkinoille pääsyä koskeviin palveluihin, kapasiteetin jakamiseen ja tasehallintaan. Vertikaalisesti integroitunutta yritystä on vaadittava pidättäytymään kaikista toimista, jotka estävät siirtoverkonhaltijoita täyttämästä näitä velvoitteita.

12 d artikla

Henkilöstön riippumattomuus ja siirtoverkonhaltijan hallinto

1. Siirtoverkonhaltijan valvontaelimen, joka on nimitetty 12 f artiklan mukaisesti, on tehtävä päätökset siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavien henkilöiden ja/tai sen hallintoelinten jäsenien nimittämisestä ja nimityksen uusimisesta sekä työolosuhteista, mukaan lukien palkkaus ja palvelussuhteen päättyminen.

2. Henkilöiden, jotka valvontaelin on nimennyt siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaaviksi henkilöiksi ja/tai sen hallintoelinten jäseniksi tai joiden nimitys uudistetaan, henkilöllisyys ja heidän palvelussuhteensa ehtoja, kestoa ja päättymistä koskevat edellytykset sekä tällaisen palvelussuhteen päättämistä koskevan päätösehdotuksen syyt on ilmoitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset ja päätökset ovat sitovia ainoastaan, jos kansallinen sääntelyviranomainen ei vastusta niitä kolmen viikon kuluessa ilmoittamisesta. Kansallinen sääntelyviranomainen voi vastustaa, jos syntyy vakavia epäilyjä sen suhteen, onko siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavaksi henkilöksi ja/tai sen hallintoelinten jäseneksi nimetty henkilö ammatillisesti riippumaton tai, kun kyseessä on palvelussuhteen ennenaikainen päättäminen, vakavia epäilyjä palvelussuhteen päättämisen oikeutuksesta.

3. Siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavilla henkilöillä ja/tai sen hallintoelinten jäsenillä ei saa olla nimitystään edeltävien viiden vuoden aikana suoraan eikä välillisesti minkäänlaista ammatillista asemaa tai vastuuta, etua tai liikesuhdetta vertikaalisesti integroituneessa yrityksessä tai missään sen osassa tai sen määräysvaltaa käyttävässä osakkeenomistajassa, lukuun ottamatta siirtoverkonhaltijaa.

4. Siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavilla henkilöillä ja/tai sen hallintoelinten jäsenillä ei ole saanut olla nimitystään edeltävien viiden vuoden aikana suoraan eikä välillisesti minkäänlaista ammatillista asemaa tai vastuuta, etua tai liikesuhdetta vertikaalisesti integroituneessa yrityksessä tai missään sen osassa tai sen määräysvaltaa käyttävässä osakkeenomistajassa, lukuun ottamatta siirtoverkonhaltijaa.

5. Siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavilla henkilöillä ja/tai sen hallintoelinten jäsenillä ja työntekijöillä ei saa olla minkäänlaista etua missään vertikaalisesti integroituneen yrityksen osassa, lukuun ottamatta siirtoverkonhaltijaa, eivätkä saada siltä suoraan tai välillisesti minkäänlaisia rahoitusetuuksia. Heidän palkkansa ei saa riippua vertikaalisesti integroituneen yrityksen, lukuun ottamatta siirtoverkonhaltijaa, toiminnoista tai tuloksista.

6. Siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaaville henkilöille ja/tai sen hallintoelinten jäsenille on varmistettava tosiasiallinen oikeus hakea kansalliselta sääntelyviranomaiselta muutosta heidän palvelussuhteensa ennenaikaista päättämistä koskeviin päätöksiin.

7. Sen jälkeen, kun siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavien henkilöiden ja/tai sen hallintoelinten jäsenten palvelussuhde siirtoverkonhaltijassa on päättynyt, niillä ei saa olla vähintään viiteen vuoteen minkäänlaista ammatillista asemaa tai vastuuta, etua tai liikesuhdetta vertikaalisesti integroituneessa yrityksessä tai missään sen osassa, lukuun ottamatta siirtoverkonhaltijaa, eikä sen määräysvaltaa käyttävässä osakkeenomistajassa.

12 e artikla

Edunvalvoja

1. Kansallinen sääntelyviranomainen nimittää riippumattoman edunvalvojan vertikaalisesti integroituneen yrityksen ehdotuksesta ja kustannuksella. Edunvalvoja toimii yksinomaan vertikaalisesti integroituneen yrityksen laillisten etujen suojaamiseksi siirtoverkonhaltijan käyttöomaisuuden säilyttämiseksi turvaten samalla siirtoverkonhaltijan riippumattomuuden vertikaalisesti integroituneesta yrityksestä. Näitä tehtäviä hoitaessaan edunvalvoja ei ota huomioon vertikaalisesti integroituneen yrityksen tuotanto- ja toimitusliiketoiminnan etuja.

2. Edunvalvojalla ei saa olla ollut minkäänlaista ammatillista asemaa tai vastuuta, etua tai liikesuhdetta suoraan tai epäsuorasti vertikaalisesti integroituneen yrityksen tai minkään sen osan kanssa tai sen määräysvaltaisten osakkeenomistajien kanssa tai minkään tuotanto- tai toimitustoimintaa harjoittavan yrityksen kanssa niiden viiden vuoden aikana, jotka edeltävät hänen nimitystään.

Kansallisen sääntelyviranomaisen on hyväksyttävä edunvalvojan toimeksiantoa koskevat ehdot, mukaan lukien sen kesto, päättymistä koskevat ehdot ja taloudelliset ehdot.

Toimeksiantonsa aikana edunvalvojalla ei saa olla minkäänlaista muuta ammatillista asemaa tai vastuuta, etuja tai liikesuhdetta suoraan tai epäsuorasti vertikaalisesti integroituneen yrityksen minkään osan kanssa tai sen määräysvaltaisten osakkeenomistajien kanssa.

Toimeksiantonsa päättymisen jälkeen edunvalvojalla ei saa vähintään viiden vuoden aikana olla minkäänlaista muuta ammatillista asemaa tai vastuuta, etuja tai liikesuhdetta suoraan tai epäsuorasti vertikaalisesti integroituneen yrityksen minkään osan kanssa tai sen määräysvaltaisten osakkeenomistajien kanssa.

3. Edunvalvoja vastaa

	a)	siirtoverkonhaltijan valvontaelimen jäsenten nimittämisestä, nimitysten uusimisesta ja erottamisesta, lukuun ottamatta 12 f artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja jäseniä, ja
	b)	äänivallan käyttämisestä siirtoverkonhaltijassa.

12 f artikla

Valvontaelin

1. Siirtoverkonhaltijalla on oltava valvontaelin, joka vastaa sellaisten päätösten tekemisestä, joilla voi olla merkittävä vaikutus siirtoverkonhaltijan osakkeenomistajien varojen arvoon, ja erityisesti sellaisten päätösten tekemisestä, jotka koskevat vuotuisen rahoitussuunnitelman hyväksyntää, siirtoverkonhaltijan velkaantumisastetta ja osakkeenomistajille jaettujen osinkojen määrää.

2. Valvontaelimeen kuuluu

	a)	vertikaalisesti integroitunutta yritystä edustavia jäseniä,
	b)	kolmannen osapuolen osakkeenomistajia edustavia jäseniä,
	c)	siirtoverkonhaltijaa edustavia jäseniä,
	d)	edunvalvoja, ja
	e)	jos näin jäsenvaltion asiaa koskevassa lainsäädännössä säädetään, siirtoverkonhaltijan työntekijöiden kaltaisia muita asianomaisia osapuolia edustavia jäseniä.

3. Valvontaelimen jäseniin sovelletaan 12 d artiklan 2–7 kohtaa.

4. Edunvalvojalla on oikeus kieltää päätökset, jotka hänen käsityksensä mukaan voivat merkittävästi vähentää siirtoverkonhaltijan käyttöomaisuutta. Siirtoverkonhaltijan vuosittainen rahoitussuunnitelma ja velkojen määrä on otettava erityisesti huomioon arvioitaessa sitä, voiko tietty päätös vähentää merkittävästi omaisuuden arvoa. Jos kaksi kolmasosaa valvontaelimen jäsenistä päättää kumota tällaisen kiellon, sovelletaan 12 h artiklan 7 kohtaa.

12 g artikla

Sääntöjen noudattamista koskeva ohjelma ja valvonnasta vastaava toimihenkilö

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtoverkonhaltijat laativat sääntöjen noudattamista koskevan ohjelman, jossa esitetään toimenpiteet sen varmistamiseksi, että syrjintää ei esiinny, ja että ne panevat ohjelmat täytäntöön, sekä varmistavat, että ohjelman noudattamista valvotaan riittävästi. Ohjelmassa on esitettävä työntekijöiden erityiset velvoitteet tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ohjelmalle on saatava kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksyntä. Valvonnasta vastaava toimihenkilö valvoo riippumattomasti ohjelman noudattamista sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen sääntelyviranomaisen toimivaltuuksia.

2. Valvontaelin nimittää valvonnasta vastaavan toimihenkilön. Valvonnasta vastaava toimihenkilö voi olla luonnollinen tai oikeushenkilö. Valvonnasta vastaavaan toimihenkilöön sovelletaan 12 d artiklan 2–7 kohtaa. Kansallinen sääntelyviranomainen voi vastustaa valvonnasta vastaavan toimihenkilön nimitystä syistä, jotka koskevat riippumattomuuden tai ammatillisten valmiuksien puutetta.

3. Valvonnasta vastaavan toimihenkilön tehtävänä on

	a)	valvoa sääntöjen noudattamista koskevan ohjelman täytäntöönpanoa,
	b)	laatia vuosittainen kertomus, jossa esitetään sääntöjen noudattamista koskevan ohjelman täytäntöönpanemiseksi toteutetut toimenpiteet, ja toimittaa se kansalliselle sääntelyviranomaiselle,
	c)	antaa valvontaelimelle kertomuksia ja antaa suosituksia sääntöjen noudattamista koskevasta ohjelmasta ja sen täytäntöönpanosta,
	d)	antaa kansalliselle sääntelyviranomaiselle kertomus mahdollisista kaupallisista ja taloudellisista suhteista vertikaalisesti integroituneen yrityksen ja siirtoverkonhaltijan välillä.

4. Valvonnasta vastaavan toimihenkilön on toimitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle päätösehdotukset investointisuunnitelmasta tai verkkoon tehtävistä yksittäisistä investoinneista. Päätösehdotukset on toimitettava viimeistään silloin, kun siirtoverkonhaltijan hallinto ja/tai toimivaltainen hallintoelin toimittaa ne valvontaelimelle.

5. Jos vertikaalisesti integroitunut yritys on yleiskokouksessa tai valvontaelimessä sen jäsenten äänillä estänyt jonkin päätöksen tekemisen, minkä johdosta verkkoon tehtävät investoinnit estyvät tai viivästyvät, valvonnasta vastaavan toimihenkilön on ilmoitettava tästä sääntelyviranomaiselle.

6. Kansallisen sääntelyviranomaisen on hyväksyttävä valvonnasta vastaavan toimihenkilön toimeksiantoa tai palvelukseen ottamista koskevia edellytyksiä koskevat ehdot, ja näillä ehdoilla on taattava sääntöjen noudattamista valvovan viranomaisen riippumattomuus.

7. Valvonnasta vastaavan toimihenkilön on annettava säännöllisesti kansalliselle sääntelyviranomaiselle kertomus joko suullisesti tai kirjallisesti ja hänellä on oltava oikeus antaa säännöllisesti kertomus joko suullisesti tai kirjallisesti siirtoverkonhaltijan valvontaelimelle.

8. Valvonnasta vastaava toimihenkilö voi osallistua kaikkiin siirtoverkonhaltijan hallinnon tai hallintoelinten kokouksiin sekä valvontaelimen kokouksiin ja yleiskokoukseen. Valvonnasta vastaavan toimihenkilön on osallistuttava kaikkiin kokouksiin, joissa käsitellään seuraavia asioita:

	a)	asetuksessa (EY) N:o 1775/2005 määritellyt verkkoon pääsyä koskevat edellytykset ennen kaikkea tariffien, kolmannen osapuolen verkkoon pääsyyn liittyvien palvelujen, kapasiteetin jaon ja ylikuormituksen hallinnan, avoimuuden, tasapainottamisen ja jälkimarkkinoiden osalta,
	b)	hankkeet, jotka on toteutettu siirtoverkon käyttämiseksi, ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi, mukaan luettuna investoinnit uusiin liikenneyhteyksiin, kapasiteetin lisäämiseen ja nykyisen kapasiteetin optimoimiseen,
	c)	siirtoverkon käyttämiseksi tarvittavat energian ostot ja myynnit.

9. Valvonnasta vastaavan toimihenkilön on valvottava, että siirtoverkonhaltija noudattaa 10 artiklan säännöksiä.

10. Valvonnasta vastaavalla toimihenkilöllä on oltava pääsy kaikkiin asiaa koskeviin tietoihin ja siirtoverkonhaltijan toimistoihin ja kaikkiin sen tehtävien hoitamiseksi tarvittaviin tietoihin.

11. Saatuaan etukäteen hyväksynnän kansalliselta sääntelyviranomaiselta valvontaelin voi erottaa valvonnasta vastaavan toimihenkilön.

12. Siirtoverkonhaltijan ja vertikaalisesti integroituneen yrityksen velvoitteet, erityisesti siirtoverkonhaltijan ja vertikaalisesti integroituneen yrityksen välisiä kaupallisia ja rahoituksellisia sopimuksia varten, pitäisi vain ilmoittaa kansalliselle sääntelyviranomaiselle eikä niille tarvita hyväksyntää. Valvonnasta vastaavan toimihenkilön ja johdon nimittämisestä ja työoloista on ilmoitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle, mutta niille ei tarvita hyväksyntää.

12 h artikla

Verkon kehittäminen ja valtuudet päättää investoinneista

1. Sen jälkeen, kun siirtoverkonhaltija on kuullut kaikkia asianomaisia sidosryhmiä, sen on toimitettava joka vuosi kansalliselle sääntelyviranomaiselle verkon 10 vuoden kehityssuunnitelma, joka perustuu nykyisiin ja ennakoituihin toimituksiin ja kysyntään. Suunnitelmaan on sisällyttävä tehokkaita toimenpiteitä, joilla varmistetaan järjestelmän soveltuvuus ja toimitusvarmuus.

2. Verkon 10 vuoden kehityssuunnitelmassa on erityisesti:

	a)	ilmoitettava markkinatoimijoille tärkeimmät siirtoinfrastruktuurit, joita on rakennettava tai parannettava seuraavien kymmenen vuoden aikana,
	b)	mainittava kaikki jo päätetyt investoinnit ja uudet investoinnit, jotka on tehtävä seuraavien kolmen vuoden aikana,
	c)	vahvistettava määräaika kaikille investointihankkeille.

3. Kun siirtoverkonhaltija laatii verkon 10 vuoden kehityssuunnitelman, sen on tehtävä kohtuullisia oletuksia oman tuotantonsa, toimitustensa ja kulutuksensa sekä muiden maiden kanssa käytävän kaupan kehityksestä ottaen huomioon alueellisia ja Euroopan unionin laajuisia verkkoja sekä varastointia ja nesteytetyn maakaasun uudelleenkaasutuslaitteistoja koskevat investointisuunnitelmat.

4. Kansallisen sääntelyviranomaisen on kuultava kaikkia tosiasiallisia tai mahdollisia verkonkäyttäjiä verkon 10 vuoden kehityssuunnitelmasta julkisella ja avoimella tavalla. Henkilöitä tai yrityksiä, jotka väittävät olevansa mahdollisia käyttäjiä, voidaan pyytää perustelemaan väitteensä. Sen on julkaistava kuulemisprosessin tulokset erityisesti mahdollisten investointitarpeiden osalta.

5. Kansallisen sääntelyviranomaisen on tarkasteltava, kattaako verkon 10 vuoden kehityssuunnitelma kaikki kuulemisprosessissa esille tulleet investointitarpeet ja onko se johdonmukainen asetuksen (EY) N:o 1775/2005 2 c artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön verkon 10 vuoden kehityssuunnitelman kanssa. Jos suunnitelman johdonmukaisuutta yhteisön verkon 10 vuoden kehityssuunnitelman kanssa epäillään, kansallisen sääntelyviranomaisen on neuvoteltava viraston kanssa. Kansallinen sääntelyviranomainen voi vaatia siirtoverkonhaltijaa muuttamaan suunnitelmaansa.

6. Kansallisen sääntelyviranomaisen on valvottava ja arvioitava verkon 10 vuoden kehityssuunnitelman täytäntöönpanoa.

7. Jos siirtoverkonhaltija muuten kuin ylivoimaisen esteen vuoksi jättää tekemättä investoinnin, joka verkon 10 vuoden kehityssuunnitelman mukaan olisi pitänyt tehdä seuraavien kolmen vuoden kuluessa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella sääntelyviranomaisella on velvollisuus toteuttaa ainakin yksi seuraavista toimenpiteistä sen varmistamiseksi, että kyseessä oleva investointi tehdään:

	a)	siirtoverkonhaltija velvoitetaan tekemään kyseessä olevat investoinnit 12 f artiklassa tarkoitetun vuosittaisen rahoitussuunnitelman mukaisesti, tai
	b)	kaikille investoijille avoin tarjouskilpailu järjestetään kyseessä olevasta investoinnista.

Jos kansallinen sääntelyviranomainen on käyttänyt b alakohdan mukaista toimivaltaansa, se voi velvoittaa siirtoverkonhaltijan hyväksymään seuraavat:
	a)	jonkin kolmannen osapuolen suorittama rahoitus,
	b)	jonkin kolmannen osapuolen suorittama rakentaminen,
	c)	asianomaisten uusien varojen hankkiminen, tai
	d)	asianomaisten uusien varojen käyttäminen.

Siirtoverkonhaltijan on annettava investoijille kaikki investoinnin tekemiseksi tarvittavat tiedot, kytkettävä uusia varoja siirtoverkkoon ja yleisesti pyrittävä helpottamaan investointihankkeen täytäntöönpanoa parhaalla mahdollisella tavalla.

Asiaankuuluville rahoitusjärjestelyille on saatava kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksyntä.

8. Jos kansallinen sääntelyviranomainen on käyttänyt 7 kohdan mukaista toimivaltaansa, asiaankuuluvan tariffisääntelyn on katettava kyseessä olevien investointien kustannukset.

12 i artikla

Varastojen, nesteytetyn maakaasun uudelleenkaasutuslaitteistojen ja yritysasiakkaiden liittämistä siirtoverkkoon koskevat päätöksentekovaltuudet

1. Siirtoverkonhaltijoiden on laadittava ja julkaistava avoimet ja tehokkaat menettelyt ja tariffit varastojen, nesteytetyn maakaasun uudelleenkaasutuslaitteistojen ja yritysasiakkaiden liittämiseksi verkkoon syrjimättömällä tavalla. Menettelyt edellyttävät kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksyntää.

2. Siirtoverkonhaltija ei saa kieltäytyä hyväksymästä uusien varastojen, nesteytetyn maakaasun jälleenhöyrystämislaitteistojen tai yritysasiakkaiden liittämistä siirtoverkkoon vetoamalla käytettävissä olevassa verkkokapasiteetissa myöhemmin mahdollisesti ilmeneviin rajoituksiin tai verkkokapasiteetin välttämättömään lisäämiseen liittyviin lisäkustannuksiin. Siirtoverkonhaltijaa on vaadittava varmistamaan uudelle liitännälle riittävä otto- ja syöttökapasiteetti.

3. Siirtoverkonhaltijoiden on sallittava kolmannen osapuolen, erityisesti uusien markkinatoimijoiden ja biokaasun tuottajien verkkoon pääsy ja hallinnoitava sitä verkon turvallisuutta koskevien sääntöjen mukaisesti.

IV b LUKU

12 j artikla

Tarkistuslauseke

1. Virasto toimittaa ... päivänä ...kuuta ...* mennessä tämän direktiivin [viiden vuoden kuluttua direktiivin …/…/EY voimaantulosta] Euroopan parlamentille ja neuvostolle yksityiskohtaisen kertomuksen, jossa esitetään yhteenveto siitä, missä määrin tämän direktiivin mukaisilla eriyttämisvaatimuksilla on onnistuttu varmistamaan siirtoverkonhaltijoiden täysi ja tosiasiallinen riippumattomuus.

2. Virasto ottaa 1 kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa huomioon erityisesti seuraavat seikat: oikeudenmukainen ja syrjimätön verkkoon pääsy, tehokas sääntely, verkon kehittäminen, investoinnit ja vääristymättömät investointikannustimet, yhteenliittämisen infrastruktuurien kehittäminen sekä yhteisön toimitusvarmuustilanne.

3. Komissio toimittaa ... päivänä ...kuuta ...* mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle yksityiskohtaisen kertomuksen, jossa esitetään kokonaisarvio yhtenäisen eurooppalaisen siirtoverkonhaltijan toteutettavuudesta ja arvioidaan sen kustannuksia ja hyötyjä erityisesti omistusoikeuden, markkinoiden yhdentymisen sekä siirtoverkon tehokkaan ja turvallisen toiminnan kannalta. Kertomusta laadittaessa kuullaan sidosryhmiä, erityisesti virastoa ja siirtoverkonhaltijoita.

4. Tarvittaessa ja erityisesti siinä tapauksessa, että 1 kohdassa tarkoitetussa yksityiskohtaisessa kertomuksessa katsotaan, että 2 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä ei ole käytännössä taattu, komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksia siirtoverkonhaltijoiden täydellisen ja tehokkaan riippumattomuuden varmistamiseksi ennen ...**.

__________

* Viiden vuoden kuluttua [maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/55/EY muuttamisesta annetun] direktiivin …/…/EY voimaantulosta.

** Seitsemän vuoden kuluttua [maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/55/EY muuttamisesta annetun] direktiivin …/…/EY voimaantulosta.

(13) Muutetaan 13 artikla seuraavasti:

(a) Lisätään 2 kohdan c alakohtaan ensimmäisen virkkeen jälkeen virke seuraavasti:"

Jakelunverkonhaltijalla on oltava käytössään riittävät voimavarat näiden tehtävien hoitamiseksi, mukaan luettuina tekniset, taloudelliset, fyysiset ja henkilöstövoimavarat.

(b) Muutetaan 2 kohdan d alakohta seuraavasti:

(i)

Korvataan viimeinen virke seuraavasti:"
Ohjelman noudattamisen seurannasta vastaavan henkilön tai elimen, jäljempänä 'valvonnasta vastaava toimihenkilö', on esitettävä toteutetuista toimenpiteistä 24 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle kansalliselle sääntelyviranomaiselle vuosittain kertomus, joka on julkaistava."

(ii) Lisätään virke seuraavasti:"

Valvonnasta vastaavan toimihenkilön on oltava täysin riippumaton, ja hänen on tehtäviensä toteuttamiseksi voitava saada käyttöönsä kaikki tarpeelliset tiedot jakeluverkonhaltijasta ja kaikista sidosyrityksistä.

3. Jos jakeluverkonhaltija kuuluu vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että jakeluverkonhaltijan toimintaa valvotaan, jotta se ei voi hyötyä vertikaalisesta integroitumisestaan kilpailun vääristämiseksi. Vertikaalisesti integroituneet jakeluverkonhaltijat eivät etenkään viestinnässään ja tuotemerkeissään saa aiheuttaa epäselvyyttä sen suhteen, että vertikaalisesti integroituneen yrityksen toimituksista huolehtiva liiketoimintahaara on erillinen yksikkö.

▌

(14) Korvataan 15 artikla seuraavasti:"

15 artikla

Yhdistetty siirto- ja jakeluverkonhaltija

Tämä direktiivi ei estä yhdistetyn siirtoverkon, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston, varastointilaitteiston ja jakeluverkon haltijan toimintaa edellyttäen, että se noudattaa kunkin toimintonsa osalta 7 ║ artiklan ja 13 artiklan 1 kohdan sovellettavia säännöksiä.

(15) Lisätään 18 artiklan jälkeen artikla seuraavasti:"

18 a artikla

Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten käyttöoikeus

1. Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten käyttöoikeuden järjestämisessä sovelletaan joko säänneltyä käyttöoikeusmenettelyä tai 2 kohdassa tarkoitettua neuvoteltua käyttöoikeusmenettelyä. Näitä menettelyjä sovelletaan tasapuolisten, avointen ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti. Kansallisten sääntelyviranomaisten on valvottava näiden perusteiden noudattamista.

Jäsenvaltioiden on valittava käyttöoikeusmenettely määriteltyjen ja julkaistujen perusteiden nojalla. Näitä perusteita sovelletaan erityisesti, jos maakaasun käsittelylaitosten kilpailu tapahtuu kyseisillä markkinoilla ja jos nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten käyttöoikeus järjestetään riippumattoman infrastruktuurinhaltijan avulla, joka tarjoaa avoimen pääsyn. Kansallisten sääntelyviranomaisten on valvottava näiden perusteiden noudattamista ja julkaistava tai velvoitettava nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten haltijat julkaisemaan tiedot siitä, mitä nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia tai niiden osia tarjotaan käytettäväksi 2 kohdassa tarkoitetun, neuvoteltua pääsyä koskevan menettelyn mukaisesti.

2. Mikäli kyseessä on neuvoteltu pääsy, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta maakaasuyritykset ja vaatimukset täyttävät asiakkaat yhteenliitetyn verkon kattamalla alueella tai sen ulkopuolella voivat neuvotella pääsystä nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin. Osapuolten on neuvoteltava pääsystä nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin vilpittömässä mielessä.

(16) Korvataan 19 artikla seuraavasti:"

19 artikla

Varastojen käyttöoikeus

1. Järjestääkseen varastojen käyttöoikeuden silloin kun se on teknisesti ja/tai taloudellisesti tarpeellista tehokkaan verkkoon pääsyn tarjoamiseksi asiakkaille suuntautuvia toimituksia varten jäsenvaltioiden on valittava joko 4 kohdassa tarkoitettu säännelty käyttöoikeusmenettely tai 3 kohdassa tarkoitettu neuvotteluihin perustuva verkkoon pääsy. Näitä menettelyjä sovelletaan tasapuolisten, avointen ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti. Kansallisten sääntelyviranomaisten on valvottava näiden perusteiden noudattamista.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on määriteltävä ja julkaistava perusteet, joiden mukaisesti ▌oikeus käyttää varastoja voidaan määrittää, ja kiinnitettävä erityisesti huomiota siihen, onko varastojen välillä kilpailua kyseisillä markkinoilla, ja onko tällainen järjestely luotu riippumattoman infrastruktuurin haltijan avulla, joka antaa avoimen käyttöoikeuden. Kansallisen sääntelyviranomaisen on valvottava näiden perusteiden noudattamista ja julkaistava tai velvoitettava varastointilaitteiston ▌ haltijat julkaisemaan tiedot siitä, mitä varastoja tai varastojen osia ▌ tarjotaan käytettäväksi 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen eri menettelyjen mukaisesti.

2. Edellä olevan 1 kohdan säännökset eivät koske nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin liittyviä lisäpalveluja ja tilapäistä varastointia, joita tarvitaan uudelleenkaasuttamista varten ja kaasun toimittamiseksi sen jälkeen siirtoverkkoon.

3. Jos kyseessä on neuvotteluihin perustuva verkkoon pääsy, kansallisten sääntelyviranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteenliitetyn verkon alueella tai sen ulkopuolella olevat maakaasualan yritykset ja vaatimukset täyttävät asiakkaat voivat neuvotella varastojen käyttöoikeudesta silloin, kun se on teknisesti ja/tai taloudellisesti tarpeellista tehokkaan verkkoon pääsyn tarjoamiseksi. Osapuolet on velvoitettava neuvottelemaan varastojen käyttöoikeudesta vilpittömässä mielessä.

Varastojen käyttöoikeutta koskevista sopimuksista on neuvoteltava asianomaisen varastointilaitteiston haltijan kanssa. Kansallisten sääntelyviranomaisten on vaadittava varastointilaitteiston haltijoita julkaisemaan varastojen käyttöä koskevat tärkeimmät kaupalliset toimitusehtonsa kuuden kuukauden kuluessa tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja sen jälkeen vuosittain. Näitä ehtoja kehitettäessä on otettava huomioon niiden verkon käyttäjien näkemykset, joilla on oikeus vastustaa niitä kansallisen sääntelyviranomaisen edessä.

4. Jos kyseessä on säännelty käyttöoikeusmenettely, kansallisten sääntelyviranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteenliitetyn verkon alueella tai sen ulkopuolella olevat maakaasualan yritykset ja vaatimukset täyttävät asiakkaat saavat oikeuden käyttää varastoja kyseisten varastojen käyttöä koskevien julkaistujen tariffien ja/tai muiden ehtojen ja velvoitteiden perusteella silloin, kun ne ovat teknisesti ja/tai taloudellisesti tarpeellisia tehokkaan verkkoon pääsyn tarjoamiseksi. Näitä ehtoja kehitettäessä on otettava huomioon niiden verkon käyttäjien näkemykset, joilla on oikeus vastustaa niitä kansallisen sääntelyviranomaisen edessä. Käyttöoikeus voidaan antaa vaatimukset täyttäville asiakkaille siten, että niille annetaan mahdollisuus tehdä toimitussopimuksia sellaisten kilpailevien maakaasualan yritysten kanssa, jotka eivät ole verkon omistajia ja/tai verkonhaltijoita tai tällaiseen yritykseen omistussuhteessa olevia yrityksiä.

(17) Korvataan 22 artikla seuraavasti:"

22 artikla

Uusi infrastruktuuri

1. Merkittävät uudet kaasuinfrastruktuurit eli jäsenvaltioiden väliset yhdysputket, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset ja varastot voidaan pyynnöstä vapauttaa määritellyksi ajaksi 7, 18, 19 ja 20 artiklan ja 24 c artiklan 4, 5 ja 7 kohdan säännösten soveltamisesta seuraavin edellytyksin:

	a)	investoinnin on lisättävä kilpailua kaasuntoimitusten alalla ja parannettava toimitusvarmuutta;
	b)	investointiin liittyvä riski on niin suuri, että investointi ei toteutuisi, jollei vapautusta myönnettäisi;
	c)	infrastruktuurin omistaja on luonnollinen tai oikeushenkilö, joka on ainakin oikeudellisen muotonsa osalta erillinen niistä verkonhaltijoista, joiden verkkoon infrastruktuuria rakennetaan;
	d)	kustannukset peritään kyseisen infrastruktuurin käyttäjiltä;
	e)	vapautus ei haittaa kilpailua, maakaasun sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa eikä sen säännellyn verkon tehokasta toimintaa, johon infrastruktuuri on liitetty;
	f)	hanke on Euroopan edun mukainen, ja infrastruktuuri ylittää ainakin yhden kansallisen rajan Euroopan unionin alueella.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan aina myös silloin, kun olemassa olevan infrastruktuurin kapasiteettia kasvatetaan merkittävästi tai infrastruktuuria muutetaan kaasun määrän lisäämiseksi.

3. Jäljempänä VI a luvussa tarkoitettu kansallinen sääntelyviranomainen voi tapauskohtaisesti päättää 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen vapautusten myöntämisestä. Jos kyseessä oleva infrastruktuuri sijaitsee useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella, tässä artiklassa sääntelyviranomaiselle asetetut tehtävät toteuttaa virasto. Viraston on kuultava asianomaisia kansallisia sääntelyviranomaisia ja hakijaa ennen päätöksen tekemistä.

Vapautus voi koskea uuden infrastruktuurin tai olemassa olevan infrastruktuurin, jonka kapasiteettia on huomattavasti lisätty, koko kapasiteettia tai ainoastaan sen tiettyjä osia.

Päätettäessä myöntää vapautus on tapauskohtaisesti harkittava, onko tarpeen asettaa vapautuksen kestoa ja uuden infrastruktuurin syrjimätöntä käyttöoikeutta koskevia edellytyksiä. Näistä edellytyksistä päätettäessä on erityisesti otettava huomioon rakennettava lisäkapasiteetti tai olemassa olevan kapasiteetin muutos, hankkeen aikaperspektiivi ja kansalliset olosuhteet.

Ennen vapautuksen myöntämistä kansallisen sääntelyviranomaisen on päätettävä kapasiteetin hallintaa ja jakamista koskevista säännöistä ja menettelyistä, joita voidaan tarvittaessa muuttaa sen kauden aikana, jolloin infrastruktuuri on vapautettu edellä mainittujen säännösten noudattamisesta, jotta taloudellisia tarpeita ja markkinoita koskevia tarpeita voitaisiin mukauttaa. Säännöissä on vaadittava, että kaikkia infrastruktuurin mahdollisia käyttäjiä pyydetään ilmoittamaan kiinnostuksensa kapasiteetin hankintaan ennen kuin uuden infrastruktuurin kapasiteetti, omaan käyttöön tarkoitettu kapasiteetti mukaan luettuna, jaetaan. Kansallisen sääntelyviranomaisen on vaadittava, että ylikuormituksen hallintaa koskeviin sääntöihin sisältyy velvollisuus tarjota käyttämätöntä kapasiteettia markkinoille ja että käyttäjillä on oikeus käydä hankkimallaan kapasiteetilla kauppaa jälkimarkkinoilla. Arvioidessaan 1 kohdan a, b ja e alakohdassa tarkoitettujen perusteiden täyttymistä kansallisen sääntelyviranomaisen on otettava huomioon kapasiteetinjakomenettelyn tulokset, mikäli kolmannet osapuolet ovat ilmaisseet vakaan sitoutumisensa infrastruktuuriin.

Vapautusta koskeva päätös ja mahdolliset toisessa alakohdassa tarkoitetut edellytykset on perusteltava asianmukaisesti ja julkaistava.

4. Kansallisen sääntelyviranomaisen on toimitettava komissiolle jäljennös jokaisesta vapautuspyynnöstä heti, kun pyyntö on vastaanotettu. Sääntelyviranomaisen on annettava päätös sekä kaikki päätöstä koskevat olennaiset tiedot viipymättä tiedoksi komissiolle. Tiedot voidaan toimittaa komissiolle kootusti niin, että komissio voi tehdä perustellun päätöksen. Tietoihin on sisällyttävä erityisesti:

	a)	kansallisen sääntelyviranomaisen antaman vapautuksen tai vapautuksen epäämisen yksityiskohtaiset perustelut sekä viittaus tällaisen päätöksen perustana olevaan artiklaan, mukaan luettuina taloudelliset tiedot, joilla vapautuksen tarve on perusteltu;
	b)	analyysi siitä, miten vapautuksen myöntäminen vaikuttaa kilpailuun ja maakaasun sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan;
	c)	perustelut myönnetyn vapautuksen kestolle ja vapautuksen kohteena olevalle osuudelle kaasuinfrastruktuurin kokonaiskapasiteetista;
	d)	yhdysputkia koskevien vapautusten osalta asianomaisten jäsenvaltioiden tai sääntelyviranomaisten välisen kuulemisen tulokset;
	e)	infrastruktuurin merkitys kaasuntoimitusten monipuolistamisessa.

5. Komissio voi tehdä kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta päätöksen, jolla kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan muuttamaan tai peruuttamaan vapautuksen myöntämistä koskeva päätös. Tämä määräaika alkaa ilmoituksen vastaanottamista seuraavasta päivästä. Kahden kuukauden määräaikaa voidaan jatkaa edelleen kahdella kuukaudella, jos komissio pyytää lisätietoja. Tämä määräaika alkaa kaikkien lisätietojen vastaanottamista seuraavasta päivästä. Kahden kuukauden määräaikaa voidaan jatkaa myös sekä komission että kansallisen sääntelyviranomaisen suostumuksella. Jos pyydettyjä tietoja ei toimiteta pyynnössä esitettynä määräaikana, ilmoitus on katsottava peruutetuksi, ellei sitä ole ennen määräajan päättymistä joko jatkettu sekä komission että kansallisen sääntelyviranomaisen suostumuksella tai kansallinen sääntelyviranomainen ole asianmukaisesti perustellen ilmoittanut komissiolle, että se katsoo ilmoituksen olevan täydellinen.

Kansallisen sääntelyviranomaisen on noudatettava vapautuspäätöksen muuttamista tai peruuttamista koskevaa komission päätöstä neljän viikon kuluessa ja ilmoitettava tästä komissiolle.

Komissio pitää kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina.

Jos infrastruktuuria ei ole otettu käyttöön, komission vapauttamispäätöksen voimassaolo päättyy viiden vuoden kuluttua siitä, kun kaikki kansalliset ja alueelliset päätökset on tehty ja luvat myönnetty, jollei viivästyminen aiheudu syistä, joihin vapauttamisen saanut henkilö ei voi vaikuttaa.

6. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja vapautuksia sovelletaan automaattisesti tämän artiklan nojalla myönnettyihin vapautuksiin ... päivänä ...kuuta ....* Tämän artiklan nojalla annetun vapauttamispäätöksen hyväksymisehtoja ei saa muuttaa jälkikäteen ilman, että kaikki asianosaiset osapuolet hyväksyvät muutokset.

__________

* [Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/55/EY muuttamisesta annetun] direktiivin voimaantulopäivä.

(18) Lisätään 24 artiklan jälkeen║ luku seuraavasti:"

VI a LUKU

KANSALLISET SÄÄNTELYVIRANOMAISET

24 a artikla

Sääntelyviranomaisten nimeäminen ja riippumattomuus

1. Jokaisen jäsenvaltion on nimettävä yksi kansallinen sääntelyviranomainen.

2. Jäsenvaltioiden on taattava kansallisen sääntelyviranomaisen riippumattomuus ja varmistettava, että se käyttää toimivaltuuksiaan puolueettomasti ja avoimesti. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että sääntelyviranomainen on tässä direktiivissä ja muussa asiaa koskevassa lainsäädännössä sille asettuja viranomaistehtäviä hoitaessaan oikeudellisesti erillinen ja toiminnallisesti riippumaton kaikista muista julkisista tai yksityisistä elimistä ja että sen henkilöstö ja johtohenkilöt toimivat markkinoiden eduista riippumatta eivätkä pyydä eivätkä ota suoria ohjeita miltään hallitukselta tai muulta julkisesta tai yksityiseltä elimeltä viranomaistehtäviä hoitaessaan.

3. Kansallisen sääntelyviranomaisen riippumattomuuden suojelemiseksi jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että

	a)	kansallinen sääntelyviranomainen on oikeushenkilö, se on taloudellisesti riippumaton ja sillä on riittävät henkilöstö- ja taloudelliset resurssit tehtäviensä hoitamiseksi;
	b)	kansallisen sääntelyviranomaisen johtokunnan jäsenet nimitetään vähintään viiden mutta enintään seitsemän vuoden toimikaudeksi, jota ei voida uusia. Ensimmäisen toimikauden osalta tämä aika on kaksi ja puoli vuotta puolella jäsenistä. Jäsenet voidaan vapauttaa tehtävistään kesken toimikauden ainoastaan, jos he eivät enää täytä tässä artiklassa asetettuja vaatimuksia tai ovat syyllistyneet vakavaan rikkomukseen kansallisen lainsäädännön mukaisesti; ja
	c)	kansallisen sääntelyviranomaisen rahoitustarpeet katetaan energiamarkkinatoimista saatavilla suorilla tuloilla.

24 b artikla

Kansallisen sääntelyviranomaisen toiminnan tavoitteet

Tässä direktiivissä määriteltyjä viranomaistehtäviä hoitaessaan kansallisen sääntelyviranomaisen on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi:
	a)	kilpailullisten, varmojen ja ympäristön kannalta kestävien maakaasun sisämarkkinoiden edistäminen yhteisön sisällä ja markkinoiden tosiasiallinen avaaminen kaikille yhteisön kuluttajille ja toimittajille läheisessä yhteistyössä komission, viraston ja muiden maiden kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa sekä sen varmistaminen, että energiantoimitusverkot toimivat tehokkaasti, luotettavasti ja pitkän aikavälin tavoitteet huomioon ottaen;
	b)	kilpailullisten ja moitteettomasti toimivien ▌markkinoiden kehittäminen yhteisön alueella a alakohdassa mainitun tavoitteen saavuttamiseksi;
	c)	jäsenvaltioiden välisen maakaasukaupan kaikkien rajoitusten poistaminen, mukaan luettuna sellaisen riittävän rajat ylittävän siirtokapasiteetin kehittäminen, jolla voidaan vastata kysyntään ja parantaa kansallisten markkinoiden yhdentymistä rajoituksettomien maakaasuvirtojen edistämiseksi kaikkialla yhteisössä;
	d)	kuluttajasuuntautuneiden, varmojen, luotettavien ja tehokkaiden verkkojärjestelmien kehittämisen varmistaminen mahdollisimman tehokkaasti, verkon riittävyyden varmistaminen takaamalla samalla energiatehokkuus ja suuri- ja pienimuotoisen uusiutuviin energialähteisiin (esim. biokaasu) perustuvan tuotannon ja hajautetun tuotannon integroiminen sekä siirto- että jakeluverkkoihin;
	e)	verkkoon pääsyn helpottaminen erityisesti poistamalla esteet, jotka voivat estää uusien markkinatoimijoiden ja uusiutuvien energiamuotojen pääsymahdollisuudet;
	f)	sen varmistaminen, että verkonhaltijoille annetaan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä riittävästi kannustimia lisätä verkon suorituskykyä ja edistää markkinoiden yhdentymistä;
	g)	kuluttajien saamien hyötyjen varmistaminen kansallisten markkinoiden tehokkaan toiminnan ▌sekä tosiasiallisen kilpailun edistämisen avulla yhteistyössä kilpailuviranomaisten kanssa sekä kuluttajansuojasta huolehtiminen;
	h)	osallistuminen maakaasualan palvelun ja julkisten palvelujen korkean tason takaamiseen, heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojeluun ja tämän direktiivin liitteessä A määriteltyjen kuluttajansuojatoimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseen;
	i)	tarvittavien tietojenvaihtoprosessien yhdenmukaistaminen.

24 c artikla

Kansallisen sääntelyviranomaisen tehtävät ja toimivaltuudet

1. Kansallisen sääntelyviranomaisen tehtävänä on tarvittaessa tiiviissä yhteistyössä muiden asianomaisten yhteisön viranomaisten ja kansallisten viranomaisten, siirtoverkonhaltijoiden ja markkinoiden muiden sidosryhmien kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niille erityisesti kuuluvia toimivaltuuksia:

	a)	varmistaa, että siirto- ja jakeluverkonhaltijat, ja tarvittaessa verkkojen omistajat, sekä kaikki maakaasualan yritykset noudattavat tästä direktiivistä ja muusta asiaa koskevasta yhteisön lainsäädännöstä johtuvia velvollisuuksiaan, myös rajat ylittävien kysymysten osalta;
	b)	ehdä rajat ylittäviä kysymyksiä koskevaa yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten ja viraston kanssa sekä varmistaa, että siirtoinfrastruktuurien välillä on riittävästi yhteenliittämiskapasiteettia tehokasta kokonaismarkkinoiden arviointia ja toimitusvarmuutta koskevien kriteerien täyttämiseksi syrjimättä eri jäsenvaltioiden toimitusyrityksiä;
	c)	noudattaa komission ja viraston kaikkia asiaa koskevia sitovia päätöksiä ja panna ne täytäntöön;
	d)	antaa vuosittain kertomus toiminnastaan ja tehtäviensä toteuttamisesta jäsenvaltioiden asianomaisille viranomaisille, komissiolle ja virastolle. Kertomuksessa on esitettävä toteutetut toimenpiteet ja saavutetut tulokset kunkin tässä artiklassa luetellun tehtävän osalta;
	e)	valvoa tällä direktiivillä ja muulla asiaa koskevalla yhteisön lainsäädännöllä säädettyjen eriyttämistä koskevien vaatimusten noudattamista ja varmistaa, ettei siirtoon, jakeluun, varastointiin, nesteytetyn maakaasun käsittelyyn sekä toimitukseen liittyvien toimintojen välillä esiinny ristiinsubventioita, ja varmistaa, että jakelu- ja siirtotariffit vahvistetaan hyvissä ajoin ennen niitä jaksoja, jolloin niitä sovelletaan;
	f)	tarkastaa siirtoverkonhaltijoiden investointisuunnitelmat ja esittää vuosikertomuksessaan arviointi siitä, kuinka siirtoverkonhaltijoiden investointisuunnitelmat vastaavat asetuksen (EY) N:o 1775/2005 2 c artiklassa tarkoitettua Euroopan laajuista 10-vuotista verkon kehittämissuunnitelmaa; siirtoverkonhaltijoiden investointisuunnitelmilla on varmistettava, että työntekijöiden ammattitaito ja määrä riittävät palveluvelvoitteiden täyttämiseen; jos siirtoverkonhaltija ei noudata investointisuunnitelmaa, sille on määrättävä oikeasuhteisia seuraamuksia viraston antamien suuntaviivojen mukaisesti;
	g)	hyväksyä siirtoverkonhaltijoiden vuotuiset investointisuunnitelmat;
	h)	seurata verkon varmuutta ja luotettavuutta koskevien vaatimusten noudattamista, laatia tai hyväksyä palvelun ja toimitusten laatua koskevia normeja ja vaatimuksia, arvioida toimintaa suoritetun palvelun ja toimitusten laadun kannalta ja arvioida verkon varmuutta ja luotettavuutta koskevia sääntöjä;
	i)	seurata avoimuuden tasoa ja varmistaa, että verkonhaltijat noudattavat avoimuutta koskevia velvollisuuksia;
	j)	seurata markkinoiden avaamisen ja kilpailun astetta tukku- ja vähittäismyyntitasoilla, mukaan luettuina maakaasupörssit, kotitalouksien maksamat hinnat, toimittajaa vaihtaneiden asiakkaiden määrä, verkosta kytkettyjen asiakkaiden määrä ja kotitalouksien sovitussa muodossa tekemät valitukset, sekä mahdollisia kilpailun vääristymiä tai rajoituksia yhteistyössä kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa, mihin sisältyy kaikkien asiaa koskevien tietojen antaminen, sekä saattaa tarvittaessa tapaukset asianomaisten kilpailuviranomaisten käsiteltäviksi;
	k)	valvoa rajoittavien sopimuskäytäntöjen esiintymistä, mukaan luettuna yksinoikeutta koskevat sopimusehdot, jotka voivat estää muita asiakkaita kuin kotitalouksia tekemästä samanaikaisesti sopimuksia useamman kuin yhden toimittajan kanssa tai rajoittaa tällaisten asiakkaiden valinnanvapautta, sekä tarvittaessa ilmoittaa tällaisista käytännöistä kansallisille kilpailuviranomaisille;
	l)	ottaen täysin huomioon perustamissopimuksen asiaankuuluvat määräykset edistää energiankuluttajien ja -toimittajien välisiä pitkän aikavälin sopimuksia, joilla edistetään energian tuotannon ja jakelun parantamista ja annetaan samalla kuluttajille osuus saaduista hyödyistä edellyttäen, että niillä voidaan edistää energia-alan investointitason parantamista;
	m)	seurata aikaa, jonka siirto- ja jakeluyritykset käyttävät liitäntöjen ja korjausten suorittamiseen, ja määrätä seuraamuksia viraston antamien suuntaviivojen mukaisesti, mikäli näitä määräaikoja ylitetään ilman perusteltua syytä;
	n)	seurata ▌ varastojen, putkilinjavarastoinnin ja muiden lisäpalvelujen käyttöoikeuksien edellytyksiä kuten 19 artiklassa säädetään;
	o)	varmistaa maakaasualan julkisten palvelujen korkea taso, heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojelu ja tämän direktiivin liitteessä A määriteltyjen kuluttajansuojatoimenpiteiden tehokkuus ja täytäntöönpano, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaa;
	p)	julkaista vähintään vuosittain suosituksia siitä, ovatko toimitustariffit 3 artiklan mukaisia, ja kiinnittää näissä suosituksissa asianmukaista huomiota säänneltyjen hintojen (tukkuhinnat ja loppukäyttäjähinnat) vaikutukseen markkinoiden toimintaan;
	q)	varmistaa kaikille markkinaosapuolille tehokas ja yhdenvertainen mahdollisuus saada asiakkaiden kulutustietoja, mukaan luettuna tiedot hinnoista ja kaikista liitännäiskustannuksista, tällaisten kuluttajatietojen helposti ymmärrettävän yhdenmukaistetun muodon soveltaminen sekä todellisen kulutuksen mukaan määräytyvä riittävä etukäteismaksu sekä kaikille asiakkaille tarjottava mahdollisuus saada liitteessä A olevassa h kohdassa tarkoitettuja tietoja nopeasti;
	r)	seurata siirtoverkonhaltijoiden, jakeluverkonhaltijoiden, toimittajien ja asiakkaiden ja muiden markkinaosapuolten asemaa ja vastuita koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa asetuksen (EY) N:o 1775/2005 8 b artiklan mukaisesti;
	s)	asettaa tai hyväksyä verkkoon pääsyä koskevia tariffeja ja julkaista tariffien asettamisessa käytetty menettely;

	t)	varmistaa, että hintojen vaihtelu tukkumarkkinoilla on avointa; ja
	u)	seurata niiden perusteiden asianmukaista soveltamista, joiden mukaisesti määritetään, kuuluuko varasto 19 artiklan 3 kohdan vai 4 kohdan soveltamisalaan.
	║

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisille sääntelyviranomaisille annetaan toimivaltuudet, joiden nojalla ne voivat hoitaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tehtävänsä tehokkaasti ja viiveettä. Tätä varten kansallisella sääntelyviranomaisella on oltava muun muassa valtuudet:

	a)	tehdä maakaasualan yrityksiä sitovia päätöksiä;
	b)	tehdä yhteistyössä kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa kaasumarkkinoiden toimintaa koskevia tutkimuksia ja päättää ▌asiamukaisista ja oikeasuhteisista toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen tosiasiallisen kilpailun edistämiseksi ja markkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi, mukaan luettuina kaasunsiirtokapasiteetin vapauttamisohjelmat;
	c)	pyytää maakaasualan yrityksiltä kaikkia sen tehtävien toteuttamisen kannalta merkityksellisiä tietoja;
	d)	määrätä tehokkaita, asianmukaisia ja varoittavia seuraamuksia maakaasualan yrityksille, jotka eivät täytä velvollisuuksiaan, jotka johtuvat tästä direktiivistä tai kansallisen sääntelyviranomaisen tai viraston tekemistä päätöksistä, tai kehottaa toimivaltaista yksikköä määräämään seuraamukset; lisäksi määrätä enintään kymmentä prosenttia siirtoverkonhaltijan vuosittaisesta liikevaihdosta vastaavia sakkoja tai ehdottaa tällaisten seuraamusten määräämistä siirtoverkonhaltijalle tai tapauksesta riippuen vertikaalisesti integroituneelle yritykselle, jos nämä eivät täytä tämän direktiivin mukaisia velvoitteitaan;
	e)	suorittaa tutkimuksia ja ratkaista riitoja 8 ja 9 kohdan nojalla; ja
	f)	hyväksyä 26 artiklassa tarkoitettuja varotoimenpiteitä.

3. Kun siirtoverkonhaltija on nimetty IV a luvun mukaisesti, sääntelyviranomaiselle on sille 1 ja 2 kohdassa annettujen tehtävien ja valtuuksien lisäksi annettava muun muassa seuraavat tehtävät ja valtuudet:

määrätä seuraamuksia, sakot mukaan luettuina, 2 kohdan d alakohdan mukaisesti vertikaalisesti integroitunutta yritystä suosivista, muita syrjivistä käytännöistä;

seurata siirtoverkonhaltijan ja vertikaalisesti integroituneen yrityksen välistä viestintää sen varmistamiseksi, että siirtoverkonhaltija täyttää velvoitteensa;

toimia riitojen ratkaisusta vastaavana viranomaisena vertikaalisesti integroituneen yrityksen ja siirtoverkonhaltijan välillä kaikissa valituksissa, joita kumpi tahansa osapuoli tekee 8 kohdan mukaisesti;

seurata vertikaalisesti integroituneen yrityksen ja siirtoverkonhaltijan välisiä kaupallisia ja rahoituksellisia suhteita lainat mukaan lukien;

valvoa kaikkia kaupallisia ja rahoituksellisia sopimuksia sen suhteen, noudatetaanko niissä markkinaehtoja;

pyytää vertikaalisesti integroituneelta yritykseltä selvitys, kun valvonnasta vastaava toimihenkilö on tehnyt sille 12 g artiklan 4 kohdan mukaisen ilmoituksen. Tällaiseen selvitykseen on erityisesti sisällyttävä todisteet siitä, että vertikaalisesti integroitunutta yritystä hyödyttävää syrjintää ei ole harjoitettu;

suorittaa tarkastuksia vertikaalisesti integroituneen yrityksen ja siirtoverkonhaltijan tiloissa;

pyytää siirtoverkonhaltijalta mitä tahansa tietoa ja ottaa suoraan yhteyttä siirtoverkonhaltijoiden kaikkiin työntekijöihin; mikäli toiminnan asianmukaisuutta on edelleen syytä epäillä, sama oikeus koskee myös vertikaalisesti integroitunutta yritystä ja sen tytäryhtiöitä;

suorittaa kaikki tarvittavat tutkimukset siirtoverkonhaltijoista ja, mikäli toiminnan asianmukaisuutta on edelleen syytä epäillä, myös vertikaalisesti integroituneesta yrityksestä ja sen tytäryhtiöistä; tässä yhteydessä sovelletaan perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003* 20 artiklan säännöksiä;

määrätä tehokkaita, asianmukaisia ja varoittavia seuraamuksia siirtoverkonhaltijalle ja/tai vertikaalisesti integroituneelle yritykselle, jotka eivät täytä velvollisuuksiaan, jotka johtuvat tästä direktiivistä tai sääntelyviranomaisen tai viraston tekemistä päätöksistä; tähän toimivaltaan sisältyy oikeus:

	i)	määrätä tehokkaita, asianmukaisia ja varoittavia sakkoja, jotka perustuvat siirtoverkonhaltijan tai vertikaalisesti integroituneen yrityksen liikevaihtoon;
	ii)	antaa määräyksiä syrjivän käytännön poistamiseksi; ja
	iii)	peruuttaa siirtoverkonhaltijan toimilupa ainakin osittain, mikäli tällä artiklalla säädettyjä eriyttämistä koskevia säännöksiä rikotaan toistuvasti.

4. Kansallisten sääntelyviranomaisten on vahvistettava tai hyväksyttävä ennen niiden voimaantuloa ehdot ja edellytykset, jotka koskevat:

	a)	liittämistä ja pääsyä kansallisiin verkkoihin, mukaan luettuina siirto- ja jakelutariffit ja niiden laskentamenetelmät tai vaihtoehtoisesti siirto- ja jakelutariffien asettamista ja hyväksymistä koskevat menettelyt ja niiden valvonta mukaan luettuina, sekä ehdot, edellytykset ja tariffit, jotka koskevat oikeutta käyttää nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia mukaan luettuna niiden laskentamenettelyt tai vaihtoehtoisesti menettelyt niiden tariffien määrittelemiseksi ja hyväksymiseksi, jotka koskevat oikeutta käyttää nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia. Näiden tariffien on vastattava todellisia kustannuksia, sikäli kuin kustannukset ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin ja ovat avoimia. Niiden on mahdollistettava tarvittavien investointien toteuttaminen verkkoihin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin niin, että kyseisillä investoinneilla voidaan varmistaa verkkojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten toimivuus;
	b)	tasapainottamispalvelujen tarjontaa, jonka on vastattava kustannuksia mahdollisimman pitkälti, ilman että se vaikuttaa tuloihin, ja asianmukaisesti kannustettava verkonkäyttäjiä tasapainottamaan kaasun syöttämisensä ja ottamisensa; sekä
	c)	pääsyä rajat ylittävään verkkoon, kapasiteetin jakaminen ja siirtorajoitusten hallinta mukaan luettuina. Niillä on oltava toimivalta vaatia siirtoverkonhaltijoita muuttamaan näitä ehtoja ja edellytyksiä.

5. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tariffien laskennan ja tasapainottamispalvelujen ehtoja ja edellytyksiä vahvistaessaan tai hyväksyessään varmistettava, että verkonhaltijoille annetaan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä riittäviä kannustimia parantaa tehokkuutta, edistää markkinoiden yhdentymistä, huolehtia toimitusvarmuudesta ja tukea asiaan liittyviä tutkimustoimia.

6. Kansallisten sääntelyviranomaisten on valvottava kansallisten kaasunsiirtoverkkojen ylikuormituksen hallintaa.

Siirtoverkonhaltijat antavat ylikuormituksen hallintaa koskevat menettelytapansa, kapasiteetinjakomenettely mukaan lukien, kansallisten sääntelyviranomaisten hyväksyttäviksi. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat pyytää siirtoverkonhaltijoita tekemään näihin menettelytapoihin muutoksia ennen niiden hyväksymistä.

7. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oikeus vaatia, että siirtoverkon, ▌nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston ja jakeluverkon haltijat tarvittaessa muuttavat tässä artiklassa tarkoitettuja ehtoja ja edellytyksiä, tariffit mukaan luettuina, sen varmistamiseksi, että ne ovat oikeasuhteisia ja niitä sovelletaan syrjimättömällä tavalla.

8. Jos jokin osapuoli haluaa tehdä valituksen siirtoverkon, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston, varastointilaitteiston tai jakeluverkon haltijasta, se voi osoittaa valituksensa kansalliselle sääntelyviranomaiselle, joka tekee riitojen ratkaisijana toimivana viranomaisena asiasta päätöksen kahden kuukauden kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Tätä määräaikaa voidaan pidentää kahdella kuukaudella, jos kansalliset sääntelyviranomaiset pyytävät lisätietoja. Määräaikaa voidaan pidentää valituksen tekijän suostumuksella. Kansallisen sääntelyviranomaisen päätös on sitova, paitsi jos ja siihen asti kun se kumotaan muutoksenhaussa.

9. Kuka tahansa haittaa kärsinyt osapuoli, jolla on oikeus tehdä valitus tämän artiklan mukaisesti tehdystä menetelmiä koskevasta päätöksestä tai, jos kansallisella sääntelyviranomaisella on velvollisuus neuvotella, ehdotetuista tariffeista ja menetelmistä, voi viimeistään kahden kuukauden kuluessa tai jäsenvaltioiden asettaman lyhyemmän ajanjakson kuluessa päätöksen tai päätösehdotuksen julkaisemisesta esittää valituksen vaatien päätöksen uudelleen tarkastelua. Valituksella ei ole lykkäävää vaikutusta.

10. Jäsenvaltioiden on luotava sellaiset asianmukaiset ja tehokkaat menetelmät ▌valvonnan ja avoimuuden turvaamiseksi, joilla vältetään määräävän aseman väärinkäyttö etenkin kuluttajien etujen vastaisella tavalla sekä kaikenlainen markkinoiden valtaukseen tähtäävä toiminta. Näissä menetelmissä on otettava huomioon perustamissopimuksen määräykset ja erityisesti sen 82 artikla.

11. Kansallisten sääntelyviranomaisten on perustettava riippumattomia elimiä valitusten käsittelyä varten ja luotava vaihtoehtoisia oikaisumenettelyjä, kuten energia-asiamies tai kuluttajansuojaelin. Näiden elinten tai menettelyjen on taattava valitusten tehokas käsittely ja niiden on oltava parhaiden käytäntöjen kriteerien mukaisia. Kansallisten sääntelyviranomaisten on asetettava standardit ja suuntaviivat, joiden mukaisesti tuottajat ja verkonhaltijat käsittelevät valituksia.

12. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastuussa olevia luonnollisia tai oikeushenkilöitä vastaan toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet, jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaiset hallinnolliset toimet tai rikosoikeudelliset menettelyt mukaan luettuina, jos tässä direktiivissä säädettyjä luottamuksellisuussääntöjä ei ole noudatettu.

13. Edellä 9 ja 10 kohdassa tarkoitetut valitukset eivät rajoita yhteisön oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisen muutoksenhakuoikeuden käyttöä.

14. Kansallisten sääntelyviranomaisten tekemien päätösten on oltava perusteltuja ja julkisia oikeudellisen valvonnan mahdollistamiseksi.

15. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla on olemassa sopivat järjestelmät, joiden mukaisesti osapuoli, jota kansallisen sääntelyviranomaisen päätös koskee, voi hakea siihen muutosta kansalliselta lainkäyttöelimeltä tai muulta kansalliselta riippumattomalta viranomaiselta, joka on riippumaton asianosaisista osapuolista tai hallituksista.

▌

24 d artikla

Rajat ylittäviä kysymyksiä koskeva sääntelyjärjestelmä

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä keskenään ja kuultava toisiaan sekä annettava toisilleen ja virastolle kaikki tiedot, joita ne tarvitsevat tästä direktiivistä johtuvien tehtäviensä toteuttamiseksi. Vastaanottavan viranomaisen on vaihdettavien tietojen osalta varmistettava sama luottamuksellisuuden taso kuin tiedot lähettäneeltä viranomaiselta edellytetään.

2. Varmistaakseen, että alueellisia kaasumarkkinoita seurataan asianmukaisten sääntelyrakenteiden avulla, kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava tiiviissä yhteistyössä viraston kanssa, että niiden alueellisilla markkinoilla huolehditaan ainakin seuraavista tehtävistä:

	a)	yhteistyö vähintään alueellisella tasolla ▌sellaisten operatiivisten järjestelyjen luomiseksi, joilla voidaan varmistaa verkon optimaalinen hallinta, kehittää yhteisiä kaasupörssejä ja rajat ylittävän kapasiteetin jakamista ja varmistaa, myös uusien yhteenliittymien avulla, yhteenliittämiskapasiteetin riittävä taso alueella ja alueiden välillä, jotta tosiasiallinen kilpailu voi kehittyä ja toimitusvarmuus parantua;
	b)	kaikkien teknisten ja markkinasääntöjen yhdenmukaistaminen vähintään kyseisellä aluetasolla asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden ja muiden markkinatoimijoiden osalta;
	c)	ylikuormituksen hallintaa koskevien sääntöjen yhdenmukaistaminen; ja
	d)	sääntöjen hyväksyminen sen varmistamiseksi, että alueellisilla vaihtoon perustuvilla markkinoilla toimivat kaasupörssien omistajat ja/tai hallinnoijat ovat täysin riippumattomia tuotantovälineiden omistajista ja/tai hallinnoijista.

Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oltava oikeus tehdä keskenään sopimuksia sääntely-yhteistyön edistämiseksi, ja ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut toimet on tarvittaessa suoritettava tiiviissä yhteistyössä muiden asianomaisten kansallisten viranomaisten kanssa ja rajoittamatta niille erityisesti kuuluvaa toimivaltaa.

3. Viraston on päätettävä vähintään kahta jäsenvaltiota yhdistävän infrastruktuurin sääntelyjärjestelmästä:

	a)	toimivaltaisten kansallisten sääntelyviranomaisten yhteisestä pyynnöstä, tai
	b)	kun toimivaltaiset kansalliset sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen asianmukaisesta sääntelyjärjestelmästä kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun asia annettiin näistä sääntelyviranomaisista viimeisen käsiteltäväksi.
	▌

24 e artikla

Suuntaviivojen noudattaminen

1. Komissio tai mikä tahansa sääntelyviranomainen voi pyytää virastolta lausuntoa siitä, onko kansallisen sääntelyviranomaisen tekemä päätös tässä direktiivissä tai asetuksessa (EY) N:o 1775/2005 tarkoitettujen suuntaviivojen mukainen.

2. Viraston on annettava lausuntonsa komissiolle tai sitä pyytäneelle sääntelyviranomaiselle sekä kyseisen päätöksen tehneelle kansalliselle sääntelyviranomaiselle kahden kuukauden kuluessa.

3. Jos päätöksen tehnyt kansallinen sääntelyviranomainen ei noudata viraston lausuntoa neljän kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta, viraston on ilmoitettava asiasta komissiolle.

4. Mikä tahansa kansallinen sääntelyviranomainen voi ilmoittaa komissiolle, jos se katsoo, ettei jonkin kansallisen sääntelyviranomaisen tekemä päätös ole tässä direktiivissä tai asetuksessa (EY) N:o 1775/2005 tarkoitettujen suuntaviivojen mukainen, kahden kuukauden kuluessa päätöksen tekoajankohdasta.

5. Jos komissio kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut║3 kohdan mukaisesti ilmoituksen siitä, että viraston lausuntoa ei ole noudatettu, tai║4 kohdan mukaisesti ilmoituksen siitä, että suuntaviivoja ei ole noudatettu, tai omasta aloitteestaan kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tekoajankohdasta, katsoo, että sääntelyviranomaisen päätös herättää vakavia epäilyjä siitä, onko se tässä direktiivissä tai asetuksessa (EY) N:o 1775/2005 tarkoitettujen suuntaviivojen mukainen, komissio voi päättää asiaa koskevan menettelyn aloittamisesta. Tällaisessa tapauksessa se pyytää kansallista sääntelyviranomaista ja menettelyn osapuolia esittämään huomautuksensa.

6. Kun komissio on päättänyt aloittaa menettelyn, se tekee viimeistään neljän kuukauden kuluessa tällaisen päätöksen tekemisestä lopullisen päätöksen siitä, että se

	a)	ei vastusta kansallisen sääntelyviranomaisen päätöstä, tai
	b)	pyytää asianomaista kansallista sääntelyviranomaista muuttamaan päätöstään tai peruuttamaan sen, jos se katsoo, ettei suuntaviivoja ole noudatettu.

7. Jos komissio ei ole tehnyt päätöstä menettelyn aloittamisesta 5 kohdassa tarkoitetussa määräajassa tai tehnyt lopullista päätöstä 6 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, sen katsotaan olleen vastustamatta kansallisen sääntelyviranomaisen päätöstä.

8. Kansallisen sääntelyviranomaisen on noudatettava päätöksensä muuttamista tai peruuttamista koskevaa komission päätöstä kahden kuukauden kuluessa ja ilmoitettava tästä komissiolle.

9. Komissio antaa suuntaviivoja, joissa kuvataan yksityiskohtaisesti tämän artiklan soveltamiseksi noudatettava menettely. Tämä toimenpide, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 30 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

24 f artikla

Tietojen säilyttäminen

1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että kaasuntoimittajat pitävät toimivaltaisten viranomaisten saatavilla näille kuuluvien tehtävien täyttämisen mahdollistamiseksi vähintään viiden vuoden ajan merkitykselliset tiedot kaikista kaasuntoimitussopimuksiin ja kaasujohdannaisiin liittyvistä liiketoimista, joita ne ovat toteuttaneet tukkuasiakkaiden ja siirtoverkonhaltijoiden sekä varastointilaitteistojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen haltijoiden kanssa.

2. Tiedot voivat sisältää yksityiskohtaisia tietoja kyseessä olevien liiketoimien ominaispiirteistä kuten kestosta ja toimitus- ja maksusäännöistä, määristä, toteutuspäivistä ja -kellonajoista ja hinnoista sekä tiedot, joiden perusteella kyseinen tukkuasiakas voidaan yksilöidä, sekä määritellyt tiedot kaikista selvittämättä jääneistä kaasuntoimitussopimuksista ja kaasujohdannaisista.

3. Kansallinen sääntelyviranomainen voi päättää asettaa osia näistä tiedoista markkinaosallistujien saataville edellyttäen, ettei yksittäisiä markkinatoimijoita tai yksittäisiä liiketoimia koskevia kaupallisesti arkaluonteisia tietoja julkaista. Tätä kohtaa ei sovelleta direktiivin 2004/39/EY soveltamisalaan kuuluvia rahoitusvälineitä koskeviin tietoihin.

▌

4. Tämän artiklan säännökset eivät aiheuta direktiivin 2004/39/EY soveltamisalaan kuuluville toimijoille lisävelvollisuuksia 1 kohdassa tarkoitettuja viranomaisia kohtaan.

5. Jos 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on saatava käyttöönsä tietoja, jotka ovat direktiivin 2004/39/EY soveltamisalaan kuuluvien toimijoiden hallussa, mainitun direktiivin nojalla toimivaltaisten viranomaisten on annettava 1 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille niiden tarvitsemat tiedot.

__________

* EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1.

(19) Poistetaan 25 artikla.

(20) Lisätään 26 artiklan jälkeen artikla seuraavasti:"

26 a artikla

Teollisuusalueiden vapauttaminen

1. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa teollisuusalueet tämän direktiivin 4 ja 7 artiklan, 8 artiklan 1 ja 2 kohdan, 11 artiklan, 12 artiklan 5 kohdan, 13, 17 ja 18 artiklan, 23 artiklan 1 kohdan ja/tai 24 artiklan säännöksistä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vapautus ei koske kolmannen osapuolen verkkoonpääsyä. Teollisuusalueiden asiakkaiden on voitava valita vapaasti kaasuntoimittajansa ja voitava turvautua kansalliseen sääntelyviranomaiseen, jos verkonhaltijan kanssa on erimielisyyttä.

(21) Korvataan 30 artikla seuraavasti:"

30 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

(22) Korvataan liite A seuraavasti:"

Rajoittamatta kuluttajansuojaa koskevien yhteisön sääntöjen ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY ja neuvoston direktiivin 93/13/ETY soveltamista, 3 artiklassa tarkoitetuilla toimenpiteillä on määrä varmistaa, että:

asiakkailla on oikeus tehdä kaasun palveluntarjoajansa kanssa sopimus, jossa eritellään seuraavat tiedot:

	–	palveluntarjoajan nimi ja osoite;
	–	tarjotut palvelut, tarjottujen palvelujen laatu sekä perusliittymän toimitusaika;
	–	tarjotut ylläpitopalvelutyypit;
	–	menetelmät, joiden avulla voi saada ajantasaisia tietoja kaikista sovellettavista tariffeista ja ylläpitomaksuista;
	–	sopimuksen kesto sekä palvelujen ja sopimuksen uusimiseen ja päättämiseen sovellettavat ehdot, mahdollinen irtisanomisoikeus maksutta;
	–	mahdolliset korvaukset ja hyvitysmenettelyt, joita sovelletaan, jos sovittua palvelun laatua ei saavuteta, mukaan lukien virheellinen tai viivästynyt laskutus;
	–	menetelmä, jonka avulla aloitetaan f kohdan mukainen riitojenratkaisumenettely;
	–	tiedot kuluttajien oikeuksista, mukaan luettuna kaikki edellä mainitut tiedot, jotka esitetään selvästi laskuissa sekä kaasualan yritysten verkkosivuilla; ja
	–	yksityiskohtaiset tiedot toimivaltaisesta muutoksenhakuviranomaisesta ja menettelystä, jota kuluttajan on erimielisyystapauksessa käytettävä.

Ehtojen on oltava oikeudenmukaiset, ja niiden on oltava etukäteen tiedossa. Tässä kohdassa tarkoitetut tiedot on joka tapauksessa annettava ennen sopimuksen tekemistä tai vahvistamista. Jos sopimuksia tehdään kolmannen osapuolen välityksellä, nämä tiedot on silloinkin annettava ennen sopimuksen tekemistä;
	b)	asiakkaille annetaan ajoissa tieto kaikista sopimusehtojen muuttamista koskevista aikomuksista ja kerrotaan heidän oikeudestaan sanoutua irti sopimuksesta saadessaan tietää ehtojen muuttuvan. Palveluntarjoajien on ilmoitettava maksujen korotukset avoimesti ja ymmärrettävässä muodossa tilaajilleen suoraan asianmukaisena ajankohtana, kuitenkin viimeistään yhden tavanomaisen laskutuskauden kuluessa siitä, kun korotukset tulevat voimaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asiakkaat voivat vapaasti sanoutua irti sopimuksista, jos ne eivät hyväksy uusia sopimusehtoja, joista kaasun palveluntarjoaja on niille ilmoittanut;
	c)	asiakkaat saavat selkeät tiedot liittymiin sekä kaasupalvelujen käyttöön sovellettavista hinnoista ja tariffeista sekä niitä koskevien sopimusten vakioehdoista;
	d)	asiakkaat voivat valita useista eri maksumenetelmistä, jotka eivät saa olla asiakkaita syrjiviä. Ehtojen ja edellytysten mahdollisten erojen on heijastettava erilaisista maksumenetelmistä toimittajalle johtuvia kuluja. Yleisten ehtojen ja edellytysten on oltava oikeudenmukaisia ja avoimia. Ne on esitettävä selvällä ja ymmärrettävällä tavalla. Asiakkaita on suojeltava epäoikeudenmukaisilta tai harhaanjohtavilta myyntimenetelmiltä, mukaan lukien myyjän asettamat sopimuksen ulkopuoliset esteet, kuten kohtuuttoman laaja sopimusaineisto;
	e)	asiakkaita ei veloiteta toimittajan vaihtamisesta;
	f)	asiakkaiden käytettävissä on avoimia, yksinkertaisia ja kohtuuhintaisia menettelyjä heidän valitustensa käsittelyä varten. Kaikilla kuluttajilla on erityisesti oltava oikeus siihen, että heidän kaasun palveluntarjoajansa toimittaa palvelut ja käsittelee valitukset. Kyseisten menettelyjen avulla on mahdollista ratkaista riidat oikeudenmukaisesti ja nopeasti, kolmen kuukauden kuluessa, ja tarvittaessa voidaan soveltaa korvaus- ja/tai hyvitysjärjestelmää. Riitojenratkaisumenettelyissä olisi noudatettava mahdollisuuksien mukaan tuomioistuinten ulkopuolisiin kuluttajariitoja ratkaiseviin elimiin sovellettavista periaatteista 30 päivänä maaliskuuta 1998 annetun komission suosituksen 98/257/EY* periaatteita;
	g)	asiakkaille, jotka on liitetty kaasuverkkoon, ilmoitetaan heidän oikeudestaan saada sovellettavan kansallisen lainsäädännön perusteella käyttöönsä määrätynlaatuista maakaasua kohtuullisilla hinnoilla;
	(h) asiakkailla on mahdollisuus helposti vaihtaa toimittajaa ja heillä on käytettävissään omat kulutustietonsa ja he voivat, nimenomaisesta sopimuksesta ja kuluitta, antaa mille tahansa yritykselle, jolla on oikeus toimittaa kaasua, oikeuden käyttää mittaritietojaan. Tiedonhallinnasta vastaava osapuoli on velvollinen antamaan nämä tiedot kyseiselle yritykselle. Jäsenvaltioiden on määriteltävä tietojen muoto sekä menettely, jonka mukaisesti toimittajat ja kuluttajat voivat saada tietoja. Kuluttajalta ei saa periä lisämaksua tästä palvelusta;
	i)	asiakkaille tiedotetaan vähintään neljännesvuosittain todellisesta kaasunkulutuksesta ja kustannuksista. Kuluttajalta ei saa periä lisämaksua tästä palvelusta. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että älykkäiden mittarien käyttöönotto toteutetaan mahdollisimman vähän katkoksia asiakkaille aiheuttaen ... päivään ...kuuta ... mennessä** ja että se tapahtuu jakeluverkonhaltijan tai toimituksesta vastaavien yritysten vastuulla. Kansallisten sääntelyviranomaisten on vastattava tämän prosessin valvonnasta ja yhteisten normien asettamisesta sitä varten. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että normeissa, joilla asetetaan tekniset vähimmäisvaatimukset mittareiden suunnittelulle ja toiminnalle, otetaan huomioon yhteentoimivuusvaatimukset, jotta niistä olisi kuluttajille mahdollisimman paljon hyötyä mahdollisimman pienin kustannuksin;
	j)	kaasuntoimittajan vaihduttua asiakkaat saavat tasoitusloppulaskun viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun asianosaiselle toimittajalle on ilmoitettu asiasta.
	__________
	* EYVL L 115, 17.4.1998, s. 31.
	** Kymmenen vuotta [maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/55/EY muuttamisesta annetun] direktiivin .../.../EY voimaantulopäivästä.

2 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään ... päivänä ...kuuta ... (12). Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä ... päivästä ...kuuta ...*.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3. Jäsenvaltioiden on kumottava kaikki sellaiset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, joilla estetään maakaasuyritystä, sääntelyviranomaista tai muuta viranomaista noudattamasta velvollisuuksiaan, käyttämästä toimivaltuuksiaan tai täyttämästä velvoitteitaan tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

4. Komissio antaa vuosittain tietoja Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin muodollisesta ja käytäntöön liittyvästä täytäntöönpanosta kussakin jäsenvaltiossa.

5. Jos julkisyhteisön määräysvallassa oleva yritys osallistuu suoraan tai epäsuorasti vertikaalisesti integroituneen yrityksen osien hankkimiseen, kyseisen oikeustoimen järjestämiseen liittyvä hinta on ilmoitettava komissiolle. Tällaisen ilmoituksen on sisällettävä kansainvälisen tilintarkastusyrityksen todistus piilevästä käyttöomaisuudesta. Komissio käyttää tällaisia tietoja ainoastaan valtion tuen valvomiseen.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan […] päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty║

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1)	EUVL C 211, 19.8.2008, s. 23.
(2)	EUVL C 172, 5.7.2008, s. 55.
(3)	Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 9. heinäkuuta 2008.
(4)	EUVL L 176, 15.7.2003, s. 57.
(5)	EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 206.
(6)	EUVL L …
(7)	EUVL L 114, 27.4.2006, s. 64.
(8)	EUVL L 127, 29.4.2004, s. 92.
(9)	EUVL L 289, 3.11.2005, s. 1.
(10)	EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23║.
(11)	EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11.
(12)	* 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

Sosiaaliturvajärjestelmien koordinointi: täytäntöönpanomenettely ***I

599k

349k

		Päätöslauselma
		Konsolidoitu teksti
		Liite
		Liite
		Liite
		Liite

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. heinäkuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä (KOM(2006)0016 – C6-0037/2006 – 2006/0006(COD))

P6_TA(2008)0348

A6-0251/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0016),

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 42 ja 308 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0037/2006),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

– ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A6-0251/2008),

1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. heinäkuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä ja asetuksen (ETY) N:o 574/72 kumomisesta

P6_TC1-COD(2006)0006

(ETA:n ja Sveitsin kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 42 ja 308 artiklan,

ottavat huomioon sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta║ 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004(1) ja erityisesti sen 89 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen║,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Asetuksella (EY) N:o 883/2004 nykyaikaistetaan jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevia sääntöjä täsmentämällä täytäntöönpanon vaatimat toimenpiteet ja menettelyt ja pyrkimällä niiden yksinkertaistamiseen kaikkien asiaan liittyvien tahojen eduksi. Asetukselle on vahvistettava täytäntöönpanomenettely.

(2) Sosiaaliturvalaitosten yhteistyön tehostaminen ja tiivistäminen on keskeinen tekijä, joka antaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 soveltamisalaan kuuluville henkilöille mahdollisuuden hyödyntää oikeuksiaan mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman hyvin edellytyksin.

(3) Sähköisten välineiden käyttö sopii nopeaan ja luotettavaan tiedonvaihtoon jäsenvaltioiden laitosten välillä. Tietojen sähköisellä käsittelyllä pitäisi pystyä nopeuttamaan menettelyjä asianomaisten henkilöiden eduksi. Lisäksi heihin olisi sovellettava kaikkia takeita niiden yhteisön säännösten mukaisesti, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja vapaassa liikkumisessa, ja jäsenvaltioiden olisi siksi toteutettava tarvittavat toimet varmistaakseen, että asetuksen (EY) N:o 883/2004 soveltamisalaan kuuluvia kansallista sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevia tietoja käsitellään siten, että suojellaan asianmukaisesti luonnollisia henkilöitä, kun henkilötietoja käsitellään ja vaihdetaan tämän asetuksen yhteydessä.

(4) Asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanoon todennäköisesti osallistuvien jäsenvaltioiden elinten yhteystiedot, myös sähköiset, olisi asetettava saataville sellaisessa muodossa, että ne voidaan päivittää reaaliaikaisesti, minkä pitäisi helpottaa tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden laitosten välillä. Tällä edistetään asiatietojen ajantasaisuutta ja välitöntä saatavuutta kansalaisille; kyseessä on merkittävä yksinkertaistamistoimi, joka olisi otettava käyttöön tällä asetuksella.

(5) Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamissääntöjen monimutkaisten täytäntöönpanomenettelyjen mahdollisimman hyvään toimivuuteen pääseminen ja kyseisten menettelyjen tehokas hallinnointi edellyttävät järjestelmää, jolla tämän asetuksen liitettä IV voidaan päivittää viipymättä. Kyseisten järjestelyjen suunnitteleminen ja soveltaminen tätä tarkoitusta varten edellyttää jäsenvaltioiden ja komission tiivistä yhteistyötä, ja ne olisi toteutettava pikaisesti, kun otetaan huomioon, mitä seurauksia viivästymisestä on kansalaisille ja hallintoviranomaisille. Komissiolle olisi siten annettava valtuudet tietokannan perustamiseen ja ylläpitämiseen, ja lisäksi olisi varmistettava, että tietokanta alkaisi toimia viimeistään tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Komission olisi erityisesti toteutettava tarvittavat toimet liitteessä IV olevien tietojen sisällyttämiseksi tietokantaan.

(6) Tiettyjen menettelyjen vahvistamisen pitäisi lisätä oikeusvarmuutta ja avoimuutta asetuksen (EY) N:o 883/2004 käyttäjien kannalta. Erityisesti tiettyjen velvoitteiden tai hallinnollisten vaiheiden hoitamiselle asetettavien yhteisten määräaikojen pitäisi selkeyttää ja jäsentää vakuutettujen ja laitosten välisiä suhteita.

(7) Jäsenvaltioilla, toimivaltaisilla viranomaisilla ja sosiaaliturvalaitoksilla pitäisi olla mahdollisuus sopia keskenään kevennetyistä menettelyistä ja hallinnollisista järjestelyistä, joita ne pitävät tehokkaimpina ja sopivimpina omissa sosiaaliturvajärjestelmissään. Tällaisten järjestelyiden ei pitäisi kuitenkaan vaikuttaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden oikeuksiin.

(8) Sosiaaliturvan alalle ominaiset ongelmat merkitsevät sitä, että kaikkien jäsenvaltioiden laitosten olisi pyrittävä toimimaan vakuutettujen eduksi, jotta sellaiset henkilöt eivät joutuisi kärsimään, jotka eivät ole toimittaneet hakemustaan tai tiettyjä tietoja laitokselle, joka on toimivaltainen käsittelemään kyseisen hakemuksen asetuksessa (EY) N:o 883/2004 ja tässä asetuksessa säädettyjen sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.

(9) Jotta voitaisiin määrittää toimivaltainen laitos eli se laitos, jonka lainsäädäntöä sovelletaan tai jolle kuuluu tiettyjen etuuksien maksaminen, yhden tai useampien jäsenvaltioiden laitosten on tarkasteltava vakuutetun ja hänen perheenjäsentensä tosiasiallista tilannetta. Asianomaisen henkilön suojan takaamiseksi laitosten välisen välttämättömän tiedonvaihdon aikana on säädettävä hänen kuulumisestaan tilapäisesti jonkin sosiaaliturvalainsäädännön piiriin.

(10) Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä niiden henkilöiden asuinpaikan määrittämiseksi, joita tämä asetus ja asetus (EY) N:o 883/2004 koskevat, ja niiden olisi kiistanalaisissa tapauksissa otettava huomioon kaikki asianmukaiset perusteet asian ratkaisemiseksi. Tätä varten jäsenvaltiot voivat ottaa tämän asetuksen asianmukaiset säännökset huomioon.

(11) Tässä asetuksessa säädetyillä useilla toimenpiteillä ja menettelyillä pyritään tekemään avoimemmiksi perusteita, joita jäsenvaltioiden laitosten on sovellettava asetuksen (EY) N:o 883/2004 puitteissa. Täsmennykset ovat seurausta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, hallintotoimikunnan päätöksistä sekä kokemuksista, joita on saatu sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen soveltamisesta yli 30 vuoden aikana perustamissopimuksessa määrättyjen perusvapauksien puitteissa.

(12) Tämä asetus sisältää toimenpiteitä ja menettelyjä, joilla edistetään työntekijöiden ja työttömien liikkuvuutta. Täysin työttömät rajatyöntekijät voivat kirjautua työttömiksi työnhakijoiksi työnvälityspalveluissa sekä asuinmaassaan että jäsenvaltiossa, jossa he viimeksi olivat työllistettyinä. Heillä olisi kuitenkin oltava oikeus ainoastaan asuinmaansa etuuksiin.

(13) Asetuksen (EY) N:o 883/2004 soveltamisalan laajentaminen kaikkiin vakuutettuihin, myös työmarkkinoiden ulkopuolella oleviin, edellyttää tiettyjä näihin henkilöihin sovellettavia erityissääntöjä ja -menettelyjä, jotta voitaisiin määrittää esimerkiksi sovellettava lainsäädäntö lasten kasvatukseen käytettyjen kausien ottamiseksi huomioon, kun kyseessä on henkilö, joka ei ole koskaan toiminut palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana niissä jäsenvaltioissa, joissa hän on asunut.

(14) Tietyissä menettelyissä on lisäksi otettava huomioon vaatimus tehtävien tasapuolisesta jakautumisesta jäsenvaltioiden kesken. Varsinkin sairausetuuksien alalla menettelyissä on otettava huomioon toisaalta sellaisten jäsenvaltioiden tilanne, jotka vastaanottavina jäsenvaltioina vastaavat vakuutettujen kustannuksista tarjoamalla näiden käyttöön terveydenhoitojärjestelmänsä, ja toisaalta sellaisten jäsenvaltioiden tilanne, joiden laitokset vastaavat niiden luontoisetuuksien kustannuksista, joita heidän vakuutettunsa saavat muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa he asuvat.

(15) Asetuksen (EY) N:o 883/2004 puitteissa on selkeytettävä erityisesti edellytyksiä, joilla sairauteen liittyvien luontoisetuuksien kustannukset katetaan erikseen määriteltyjen hoitojen osalta eli hoitojen, joihin vakuutettu hakeutuu muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa hän on vakuutettu tai jossa hän asuu. Ennakkoluvan hakemista koskevat vakuutetun velvoitteet samoin kuin luvan myöntämisedellytyksiä koskevat laitoksen velvoitteet potilaaseen nähden olisi täsmennettävä. On myös täsmennettävä vaikutukset, joita aiheutuu luvan perusteella toisessa jäsenvaltiossa saadun hoidon kustannusten korvaamisesta.

(16) Tiukemmat menettelyt, joilla lyhennetään jäsenvaltioiden laitosten välisten saatavien maksuaikoja, vaikuttavat keskeisiltä, jotta säilytetään luottamus tiedonvaihtoon ja vastataan hyvän hallintotavan vaatimuksiin, jotka ovat välttämättömiä jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmille. On siis parannettava menettelyjä, jotka koskevat sairaus- ja työttömyysetuuksiin liittyvien saatavien käsittelyä.

(17) Koska asetuksen (EY) N:o 883/2004 soveltamisalaan kuuluvat sosiaaliturvajärjestelmät perustuvat kaikkien vakuutettujen yhteisvastuun periaatteeseen, on säädettävä mekanismeista, joilla peritään tehokkaammin saatavat, jotka liittyvät aiheettomasti maksettuihin etuuksiin tai maksuihin, joita vakuutetut eivät ole suorittaneet. Laitosten keskinäistä avunantoa koskevia menettelyjä on täsmennettävä käyttäen perustana keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä 26 päivänä toukokuuta 2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/55/EY(4) säännöksiä, jotta voidaan paremmin turvata jäsenvaltioiden taloudelliset edut organisoimalla yhteistyötä varsinkin veroviranomaisten kesken.

(18) Vakuutettujen oikeuksia ja velvoitteita koskeva tiedottaminen on olennainen tekijä, jolla vahvistetaan luottamuksellista suhdetta toimivaltaisten viranomaisten ja jäsenvaltioiden laitosten kanssa.

(19) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli yhteensovittamistoimenpiteitä sen takaamiseksi, että henkilöiden oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen voidaan tosiasiallisesti käyttää,║vaan se voidaan║ saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on ║tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(20) Tällä asetuksella olisi korvattava sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21 päivänä maaliskuuta 1972 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 574/72(5),

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I osasto

Yleiset säännökset

I luku

Määritelmät

1 artikla

Määritelmät

1. Tässä asetuksessa

	a)	'perusasetuksella' tarkoitetaan asetusta (EY) N:o 883/2004;
	b)	'täytäntöönpanoasetuksella' tarkoitetaan tätä asetusta; sekä
	c)	sovelletaan perusasetuksen määritelmiä.

2. Edellä║1 kohdassa tarkoitettujen määritelmien lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan

	a)	"yhteyspisteellä' sähköistä yhteyspistettä, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on nimennyt yhtä tai useampaa perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua sosiaaliturvan alaa varten lähettämään ja vastaanottamaan sähköisesti jäsenvaltioiden välillä perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamiseksi tarvittavia tietoja yhteisen verkon kautta;
	b)	"yhteyselimellä' elintä, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on nimennyt yhtä tai useampaa perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua sosiaaliturvan alaa varten vastaamaan perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamista varten esitettyihin tiedotus- ja neuvontapyyntöihin ja jonka on hoidettava sille täytäntöönpanoasetuksen IV osaston mukaisesti annetut tehtävät;
	c)	"asiakirjalla' kaikkia ▌tietoja, käytetystä välineestä riippumatta, jotka ovat sellaisessa muodossa, että niitä voidaan vaihtaa sähköisesti, ja joiden ilmoittaminen on välttämätöntä perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen toimivuudelle;
	d)	"vakiomuotoisella sähköisellä viestillä' kaikkia asiakirjoja, jotka on laadittu ▌jäsenvaltioiden ▌välistä tiedonvaihtoa varten suunnitellussa muodossa;
	e)	"sähköisessä muodossa toimittamisella' tietojen välittämistä sähköiseen tietojenkäsittelyyn tarkoitetuilla laitteilla (myös tietojen digitaalinen pakkaaminen), johtimella, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella menetelmällä;
	f)	"teknisellä toimikunnalla' perusasetuksen 73 artiklassa tarkoitettua toimikuntaa;
	g)	"tilintarkastuslautakunnalla' perusasetuksen 74 artiklassa tarkoitettua lautakuntaa.

II luku

Yhteistyötä ja tiedonvaihtoa koskevat säännökset

2 artikla

Laitosten välisen tiedonvaihdon soveltamisala ja tiedonvaihtoa koskevat säännöt

1. Täytäntöönpanoasetusta sovellettaessa jäsenvaltioiden viranomaisten ja laitosten sekä perusasetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden välisen tietojenvaihdon on perustuttava julkisen palvelun, puolueettomuuden, yhteistyön, aktiivisen avustamisen, vaikuttavuuden, vammaisten kannalta helppokäyttöisyyden ja nopean toimittamisen periaatteisiin.

2. Laitosten on toimitettava tai vaihdettava asianomaisen jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännössä vahvistettujen määräaikojen mukaisesti kaikki tiedot, joita tarvitaan perusasetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien vahvistamiseen ja määrittämiseen. Tällainen jäsenvaltioiden välinen tiedonsiirto tapahtuu joko suoraan laitosten toimesta tai yhteyselinten välityksellä.

3. Jos henkilö on erehdyksessä toimittanut tietoja, asiakirjoja tai hakemuksia ▌laitokselle, joka sijaitsee muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti nimetty laitos sijaitsee, ensiksi mainitun laitoksen on viipymättä toimitettava kyseiset tiedot, asiakirjat tai hakemukset täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti nimetylle laitokselle ja ilmoitettava päivämäärä, jona ne alun perin toimitettiin. Kyseinen päivämäärä sitoo viimeksi mainittua laitosta. Jäsenvaltion laitosten ei kuitenkaan voida katsoa olevan vastuussa tai tehneen päätöstä sen perusteella, että ne eivät ole voineet toimia siitä syystä, että muiden jäsenvaltioiden laitokset ovat toimittaneet tietoja, asiakirjoja tai hakemuksia myöhään.

▌

4. Jos tietojen vaihto suoritetaan yhteyspisteen tai yhteyselimen välityksellä, kyseisen yhteyspisteen tai yhteyselimen katsotaan olevan kyseissä jäsenvaltiossa vaaditun laitoksen asemassa tai hoitavan sen tehtäviä niiden määräaikojen osalta, jotka koskevat laitokselle esitettyihin pyyntöihin vastaamista.

3 artikla

Laitosten ja edunsaajien välisen tiedonvaihdon soveltamisala ja tiedonvaihtoa koskevat säännöt

1. Perusasetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden on toimitettava asiaankuuluvalle laitokselle ▌tiedot, asiakirjat tai todisteet, joita tarvitaan kyseisten henkilöiden tai heidän perheenjäsentensä tilanteen todentamiseksi, oikeuksien ja velvollisuuksien vahvistamiseksi tai säilyttämiseksi sekä sovellettavan lainsäädännön ja heille siitä seuraavien velvollisuuksien määrittämiseksi.

▌

2. Kun jäsenvaltiot keräävät, välittävät tai käsittelevät lainsäädäntönsä mukaisesti tietoja perusasetuksen täytäntöön panemiseksi, niiden on varmistettava, että asianomaiset henkilöt voivat toteuttaa täysipainoisesti henkilötietojen suojelua koskevia oikeuksiaan niiden yhteisön säännösten mukaisesti, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja vapaassa liikkumisessa.

Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että kyseisiä henkilötietoja ei käytetä muihin kuin sosiaaliturvaan liittyviin tarkoituksiin, paitsi jos asianomainen henkilö on nimenomaisesti antanut siihen luvan. Jäsenvaltioiden on myös pyynnöstä annettava asianomaisille henkilöille tarkat ja riittävät tiedot heidän tämän asetuksen soveltamista varten pyydettyjen henkilötietojen käsittelemisestä.

Asianomaiset henkilöt voivat käyttää heille kuuluvia rekisteröidyn oikeuksia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla toimivaltaisen laitoksen kautta tiedon alkuperästä riippumatta.

Luettelo ja yksityiskohtaiset tiedot kussakin jäsenvaltiossa yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(6) 18 artiklan mukaisesti nimitetystä henkilötietojen suojelusta vastaavasta viranomaisesta, joka käsittelee perusasetuksen mukaiseen sosiaaliturvalainsäädäntöön liittyviä tietoja, sisällytetään täytäntöönpanoasetuksen liitteeseen IV.

3. Asiaankuuluvien laitosten on asianomaisen jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännössä vahvistettujen määräaikojen mukaisesti toimitettava tietoja ja annettava asiakirjoja asianomaisille henkilöille siinä määrin kuin perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltaminen sitä edellyttää.

4. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, joka lähettää suoraan asiakirjan, jossa on päätös toisen jäsenvaltion alueella asuvan tai oleskelevan henkilön oikeuksista, on pyydettävä vastaanottotodistus lähetysvälineestä ja -tavasta riippumatta. Vastaanottotodistus voidaan antaa missä muodossa tai millä välineellä hyvänsä.

5. Jos 4 kohdassa tarkoitettu todiste päätöksen lähettämisestä puuttuu, perusasetuksen nojalla saavutettujen oikeuksien menettämistä tai rajoittamista koskevia määräaikoja ei sovelleta edunsaajien vahingoksi.

6. Jos 4 kohdassa tarkoitetun päätöksen lähetyspäivä on asianmukaisesti osoitettu, katsotaan, että toimivaltaisen laitoksen päätöstä voidaan soveltaa asianomaiseen henkilöön kyseistä päivämäärää seuraavan kuukauden kuluessa. Jos päätöksen tehneen jäsenvaltion lainsäädännössä kuitenkin säädetään pidemmästä määräajasta, sovelletaan sitä määräaikaa.

7. Asianomaisella henkilöllä on joka tapauksessa käytössään muutoksenhakukeinot ja menettelyt, joista säädetään päätöksen tehneen laitoksen soveltamassa lainsäädännössä.

▌

4 artikla

Tiedonvaihtomuoto ja -tavat

1. Hallintotoimikunta vahvistaa asiakirjojen ▌ja vakiomuotoisten sähköisten viestien rakenteen, sisällön ja muodon sekä niiden vaihtoa koskevat menettelytavat.

2. Tietojen siirto laitosten, yhteyspisteiden tai yhteyselinten välillä tehdään sähköisesti suojatuissa yhteisissä puitteissa, joissa voidaan taata vaihdettujen tietojen luottamuksellisuus ja suoja.

3. Asiaankuuluvien laitosten on viestinnässään asianomaisten henkilöiden kanssa käytettävä kuhunkin tapaukseen soveltuvaa menettelytapaa ja suosittava mahdollisimman pitkälti sähköisten välineiden käyttöä. Hallintotoimikunnan on päätettävä käytännön toimenpiteistä tietojen, asiakirjojen tai päätösten lähettämiseksi sähköisesti asianomaiselle henkilölle.

5 artikla

Toisessa jäsenvaltiossa laadittujen asiakirjojen ja todisteiden oikeudellinen pätevyys

1. Jäsenvaltion laitoksen antamat asiakirjat, joissa todistetaan henkilön tilanne perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamiseksi, ja toisen jäsenvaltion viranomaisten, myös veroviranomaisten, laatimat todisteet sitovat muiden jäsenvaltioiden laitoksia niin kauan, kuin nämä asiakirjat tai todisteet laatineen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tai laitos ei peruuta tai julista niitä mitättömiksi.

2. Jos on syytä epäillä asiakirjan pätevyyttä tai siinä olevien tietojen perustana olevien tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, asiakirjan vastaanottaneen jäsenvaltion laitos ottaa yhteyttä asiakirjan antaneeseen laitokseen ja pyytää siltä tarvittavia tarkennuksia ja tarvittaessa kyseisen asiakirjan peruuttamista. Asiakirjan antaneen laitoksen on harkittava uudelleen asiakirjan antamisperusteita ja tarvittaessa peruutettava se.

3. Jos kyseiset laitokset eivät pääse asiassa sopimukseen kuukauden kuluessa siitä, kun asiakirjan vastaanottanut laitos on esittänyt pyynnön, hallintotoimikuntaan voidaan ottaa yhteyttä perusasetuksen 76 artiklan 6 kohdan mukaisesti, jotta se sovittelisi näkökantoja yhteydenottoa seuraavien kuuden kuukauden kuluessa.

6 artikla

Lainsäädännön tilapäinen soveltaminen ja etuuksien tilapäinen maksaminen

1. Jollei täytäntöönpanoasetuksessa toisin säädetä, jos kahden tai useamman jäsenvaltion laitokset tai viranomaiset ovat eri mieltä sovellettavasta lainsäädännöstä, asianomaiseen henkilöön sovelletaan tilapäisesti yhden jäsenvaltion lainsäädäntöä siten, että etusijajärjestys määräytyy seuraavasti:

	a)	sen jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa henkilö tosiasiallisesti toimii palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, jos hän toimii palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa; tai
	b)	asuinjäsenvaltion lainsäädäntö, jos henkilö harjoittaa siellä osaksi toimintaansa tai jos hän ei toimi palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana; tai
	c)	sen asianomaisen jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka lainsäädännön soveltamista on ensin pyydetty, kun henkilö harjoittaa yhtä tai useampaa toimintaa kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa.

2. Jos kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaiset laitokset tai viranomaiset ovat eri mieltä siitä, minkä laitoksen olisi myönnettävä etuudet, asianomainen henkilö, joka voisi saada etuuksia, ellei kyseessä olisi asian riitauttaminen, saa tilapäisesti etuuksia asuinpaikan laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan tai jos asianomainen henkilö ei asu kyseisten jäsenvaltioiden alueella, sen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan, jolle hakemus on esitetty ensimmäisenä.

3. Jos kyseiset laitokset tai viranomaiset eivät pääse sopimukseen, asia voidaan viedä toimivaltaisten viranomaisten kautta hallintotoimikunnan käsiteltäväksi aikaisintaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu erimielisyys syntyi. Hallintotoimikunta pyrkii sovittelemaan näkökannat kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun asia on annettu sen käsiteltäväksi.

4. Jos vahvistetaan, että sovellettava lainsäädäntö ei ole sen jäsenvaltion, jossa tilapäinen vakuuttaminen tapahtui, tai jos etuudet tilapäisesti myöntänyt laitos ei ole toimivaltainen laitos, toimivaltaiseksi laitokseksi vahvistettua laitosta pidetään sellaisena takautuvasti, ikään kuin tätä erimielisyyttä ei olisi ollut, viimeistään siitä päivästä, jona tilapäinen vakuuttaminen alkoi tai jona kyseiset etuudet ensimmäisen kerran tilapäisesti myönnettiin.

5. Toimivaltainen laitos selvittää tarvittaessa asianomaisen henkilön taloudellisen tilanteen maksujen ja tilapäisesti käteisellä maksettujen etuuksien suhteen täytäntöönpanoasetuksen 71–81 artiklassa annettujen sääntöjen mukaisesti.

Toimivaltaisen laitoksen on korvattava kaikki toisen laitoksen 2 kohdan mukaisesti tilapäisesti myöntämät luontoisetuudet täytäntöönpanoasetuksen IV osaston mukaisesti.

7 artikla

Velvoite tilapäiseen maksamiseen

1. Jollei täytäntöönpanoasetuksessa toisin säädetä, jos henkilöllä on oikeus saada etuutta tai jos hänen kuuluu suorittaa maksu perusasetuksen säännösten mukaisesti mutta toimivaltaisella laitoksella ei ole käytössään kaikkia sellaisia tietoja tilanteesta toisessa jäsenvaltiossa, jotka tarvitaan tuon etuuden tai maksun lopullisen määrän laskemiseen, kyseisen laitoksen on myönnettävä etuus asianomaisen henkilön pyynnöstä tai laskettava maksu tilapäisesti, jos sen laskeminen on laitoksen käytössä olevien tietojen perusteella mahdollista.

2. Kyseisen etuuden tai maksun uusi laskenta on suoritettava heti, kun perusteena olevat asiakirjat on toimitettu kyseiselle laitokselle.

III luku

Muut perusasetuksen soveltamista koskevat yleiset säännökset

8 artikla

Hallinnolliset järjestelyt kahden tai useamman jäsenvaltion välillä

1. Tämän asetuksen säännöksillä korvataan perusasetuksen 8 artiklassa tarkoitettujen sopimusten soveltamisjärjestelyitä koskevat säännökset, lukuun ottamatta perusasetuksen liitteessä II tarkoitettuihin sopimuksiin liittyviä järjestelyitä koskevia säännöksiä, edellyttäen että kyseisiä järjestelyitä koskevat säännökset sisällytetään tämän asetuksen liitteeseen I.

2. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa sopia keskenään perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sopimusten soveltamisjärjestelyistä, edellyttäen että nämä järjestelyt eivät vaikuta haitallisesti asianomaisten henkilöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin ja että ne sisällytetään täytäntöönpanoasetuksen liitteeseen I.

9 artikla

Muut menettelyt laitosten välillä

1. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai niiden toimivaltaiset viranomaiset ▌voivat sopia muista kuin täytäntöönpanoasetuksessa säädetyistä menettelyistä, edellyttäen että nämä menettelyt eivät vaikuta haitallisesti henkilöiden, joita asia koskee, oikeuksiin tai velvollisuuksiin.

2. Näin tehdyistä sopimuksista on ilmoitettava hallintotoimikunnalle, ja ne on lueteltava täytäntöönpanoasetuksen liitteessä I.

10 artikla

Etuuksien päällekkäisyyden estäminen

Jos kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön nojalla maksettavaksi kuuluvia etuuksia pienennetään tai maksaminen keskeytetään tai peruutetaan, määrät, joita ei maksettaisi sovellettaessa tiukasti kyseisten jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädettyjä pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia säännöksiä, jaetaan niiden etuuksien lukumäärällä, joihin pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista sovelletaan.

11 artikla

Asuinpaikan määrittämiseen liittyvät tekijät

1. Jos kahden tai useamman jäsenvaltion laitosten välillä on erimielisyyttä perusasetuksen soveltamisalaan kuuluvan henkilön asuinpaikan määrittämisestä, laitokset vahvistavat yhteisellä sopimuksella asianomaisen henkilön toiminnan keskuspaikan tekemällä yleisen arvion kaikista saatavilla olevista asiaankuuluvista tiedoista, joita voivat olla muun muassa seuraavat:

oleskelun kesto ja jatkuvuus asianomaisten jäsenvaltioiden alueilla;

henkilökohtainen tilanne, mukaan lukien:

	i)	harjoitetun toiminnan luonne ja erityispiirteet, erityisesti paikka, jossa toimintaa tavallisesti harjoitetaan, toiminnan pysyvyys tai työsopimuksen kesto,
	ii)	ii) perheasema ja perhesiteet,
	iii)	muun kuin ansiotoiminnan harjoittaminen,
	iv)	opiskelijoiden osalta tulolähde,
	v)	asumistilanne, erityisesti asunnon vakituisuus,
	vi)	jäsenvaltio, jossa asianomaisen henkilön verotustarkoituksissa katsotaan asuvan.

2. Jos laitokset eivät pääse sopimukseen soveltamalla eri perusteita 1 kohdassa lueteltujen asiaankuuluvien tosiseikkojen perusteella, henkilön tahdonilmaisua, joka käy ilmi kyseisistä tosiseikoista ja tekijöistä, ja erityisesti syitä, jotka ovat johtaneet muuttamiseen, pidetään ratkaisevana hänen tosiasiallisen asuinpaikkansa määrittämiseksi.

12 artikla

Vakuutuskausien yhteenlaskeminen

1. Perusasetuksen 6 artiklan soveltamiseksi toimivaltainen laitos ottaa yhteyttä sen jäsenvaltion laitoksiin, jonka lainsäädäntöä asianomaiseen henkilöön on myös sovellettu, saadakseen tiedot kaikista kyseisen lainsäädännön mukaisesti täyttyneistä kausista.

2. Jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttyneet vakuutus- tai työskentelykaudet taikka itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet tai asumiskaudet lisätään jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttyneisiin vakuutus- tai työskentelykausiin taikka itsenäisen ammatinharjoittamisen kausiin tai asumiskausiin, jos tämä on tarpeen perusasetuksen 6 artiklan soveltamiseksi, kunhan nämä kaudet eivät ole päällekkäisiä.

3. Jos jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisen pakollisen vakuutuksen perusteella täyttynyt vakuutus- tai asumiskausi on päällekkäinen jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisen vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella täyttyneen vakuutuskauden kanssa, vain pakollisen vakuutuksen perusteella täyttynyt kausi otetaan huomioon.

4. Jos muu vakuutus- tai asumiskausi kuin jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttynyt vastaavaksi katsottava kausi on päällekkäinen jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti vastaavaksi katsottavan kauden kanssa, vain muu kuin vastaavaksi katsottava kausi otetaan huomioon.

5. Kaikki kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti vastaavaksi katsottavat kaudet otetaan huomioon vain sen jäsenvaltion laitoksessa, jonka lainsäädäntöä sovellettiin pakollisesti vakuutettuun viimeksi ennen kyseistä kautta. Jos vakuutettu ei ole ollut pakollisesti vakuutettuna jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ennen kyseistä kautta, kausi otetaan huomioon sen jäsenvaltion laitoksessa, jonka lainsäädäntöä vakuutettuun sovellettiin pakollisesti ensimmäistä kertaa kyseisen kauden jälkeen.

6. Jos aikaa, jonka kuluessa tietyt vakuutus- tai asumiskaudet ovat täyttyneet jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, ei voida määrittää tarkasti, oletetaan, että nämä kaudet eivät ole päällekkäisiä toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien kanssa, ja ne otetaan huomioon, jos tämä on asianomaisen henkilön edun mukaista, ja siinä määrin kuin tämä on tarkoituksenmukaista.

7. Jos vakuutus- tai asumiskausia ei oteta tämän artiklan nojalla huomioon, koska muut kaudet, jotka eivät anna oikeutta kyseiseen etuuteen, ovat etusijalla, huomioon ottamatta jätetyt kaudet eivät menetä kansallisen lainsäädännön mukaista merkitystään etuuksia koskevan oikeuden saamisen, säilyttämisen tai takaisinsaamisen kannalta.

13 artikla

Vakuutuskausien muuntamista koskevat säännöt

Jos jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttyneet vakuutuskaudet on ilmaistu eri yksikköinä kuin toisen jäsenvaltion lainsäädännössä, kausien yhteenlaskemista varten tarvittava muuntaminen tehdään seuraavien sääntöjen mukaisesti:
	a)	yksi päivä vastaa kahdeksaa tuntia ja päin vastoin
	b)	viisi päivää vastaa viikkoa ja päin vastoin
	c)	22 päivää vastaa kuukautta ja päin vastoin
	d)	kolme kuukautta tai 13 viikkoa tai 66 päivää vastaavat neljännesvuotta ja päin vastoin
	e)	muunnettaessa viikkoja kuukausiksi ja kuukausia viikoiksi viikot ja kuukaudet muutetaan päiviksi
	f)	a–e alakohtien soveltamisesta ei saa seurata, että kaikkien kalenterivuoden aikana täyttyneiden vakuutuskausien yhteismääräksi tulee yli 264 päivää tai 52 viikkoa tai 12 kuukautta tai neljä vuosineljännestä.

Jos jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttyneet vakuutuskaudet ilmaistaan kuukausina, kuukauden osaa vastaavia päiviä pidetään kokonaisena kuukautena ensimmäisessä alakohdassa esitettyjen muuntamissääntöjen mukaisesti.

II osasto

Sovellettavan lainsäädännön määrittäminen

14 artikla

Perusasetuksen 12 ja 13 artiklaa koskevat täsmennykset

1. Sovellettaessa perusasetuksen 12 artiklan 1 kohtaa "jäsenvaltiossa palkkatyötä tekevä henkilö ... ja jonka tämä työnantaja lähettää toiseen jäsenvaltioon" käsittää henkilön, joka on palkattu työskentelemään toiseen jäsenvaltioon lähetettynä työntekijänä, jos juuri ennen työskentelyn aloittamista kyseiseen henkilöön jo sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä, johon hänen työnantajansa on sijoittautunut.

2. Sovellettaessa perusasetuksen 12 artiklan 1 kohtaa ilmaus "jonka työnantaja tavallisesti harjoittaa toimintaansa tässä jäsenvaltiossa" tarkoittaa työnantajaa, joka yleensä harjoittaa muuta kuin pelkkää sisäiseen hallintoon liittyvää merkittävää toimintaa sijoittautumisjäsenvaltion alueella kaikki kyseisen yrityksen toimintaa luonnehtivat perusteet huomioon ottaen. Asiaankuuluvien perusteiden on sovelluttava kunkin työnantajan erityispiirteisiin ja harjoitetun toiminnan todelliseen luonteeseen.

3. Sovellettaessa perusasetuksen 12 artiklan 2 kohtaa ilmaus "tavallisesti toimiva itsenäinen ammatinharjoittaja" tarkoittaa henkilöä, joka yleensä harjoittaa merkittävää toimintaa sen jäsenvaltion alueella, jonne hän on sijoittautunut. Erityisesti kyseisen henkilön on täytynyt harjoittaa toimintaansa jo jonkin aikaa ennen ajankohtaa, jona hän haluaa vedota kyseisen artiklan säännöksiin, ja mahdollisesti työskennellessään tilapäisesti jossain toisessa jäsenvaltiossa hänen on samalla säilytettävä toimintansa jatkamisen edellytykset sijoittautumisvaltiossaan voidakseen palattuaan jatkaa toimintaansa.

4. Sovellettaessa perusasetuksen 12 artiklan 2 kohtaa, kun määritetään, onko työ, jota itsenäinen ammatinharjoittaja lähtee tekemään toiseen jäsenvaltioon, "samankaltaista" kuin itsenäisen ammatinharjoittajan tavallisesti tekemä työ, perusteena on käytettävä työn todellista luonnetta eikä palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen määritelmää, jonka toinen jäsenvaltio tälle työlle mahdollisesti antaa.

5. Sovellettaessa perusasetuksen 13 artiklan 1 kohtaa "palkkatyötä tavallisesti kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa tekevä henkilö" tarkoittaa erityisesti henkilöä, joka

	a)	säilyttää toimintansa yhdessä jäsenvaltiossa mutta harjoittaa samanaikaisesti toista erillistä toimintaa yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa, tämän toisen toiminnan kestosta ja luonteesta riippumatta;
	b)	harjoittaa jatkuvaa, vuorottelevaa toimintaa (pienimuotoista toimintaa lukuun ottamatta) kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa, vaihtelun tiheydestä, säännöllisyydestä tai epäsäännöllisyydestä riippumatta.

6. Sovellettaessa perusasetuksen 13 artiklan 2 kohtaa "tavallisesti kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva henkilö" tarkoittaa erityisesti henkilöä, joka toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana harjoittaen samanaikaisesti tai vuorotellen yhtä tai useampaa erillistä toimintaa kahden tai useamman jäsenvaltion alueella, tämän toiminnan luonteesta riippumatta.

7. Edellä 5 ja 6 kohdassa tarkoitetaan toiminnan erottamisessa perusasetuksen 12 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista tilanteista ratkaisevaa on yhdessä tai useammassa toisessa jäsenvaltiossa harjoitetun toiminnan kesto (onko se luonteeltaan pysyvää, tilapäistä vai väliaikaista). Tätä tarkoitusta varten on arvioitava kokonaisvaltaisesti kaikkia asianmukaisia seikkoja, joihin työntekijän osalta kuuluu erityisesti työsopimuksessa määritelty työpaikka.

8. Sovellettaessa perusasetuksen 13 artiklan 1 ja 2 kohtaa "huomattava osa palkkatyötä tekevän ja itsenäisen ammatinharjoittajan toiminnasta" ▌jossakin jäsenvaltiossa tarkoittaa, että määrällisesti merkittävä osa palkkatyötä tekevän tai itsenäisen ammatinharjoittajan kaikesta toiminnasta tapahtuu siellä, vaikka kyseessä ei välttämättä ole suurin osa toiminnasta.

Määritettäessä, harjoitetaanko huomattavaa osaa toiminnasta tietyssä jäsenvaltiossa, otetaan huomioon seuraava ohjeellinen luettelo eri perusteista:
	a)	palkkatyö: työaika ja/tai palkka, sekä
	b)	itsenäinen ammatinharjoittaminen: liikevaihto, työaika, suoritettujen palvelujen lukumäärä ja/tai tulo.

Yleisessä arvioinnissa osoituksena siitä, että huomattavaa osaa toiminnasta ei harjoiteta kyseisessä jäsenvaltiossa, pidetään sitä, että edellä mainituista perusteista vähemmän kuin 25 prosenttia täyttyy.

9. Sovellettaessa perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohtaa itsenäisen ammatinharjoittajan toiminnan "keskuspaikka" määritetään ottamalla huomioon kaikki tekijät, joista hänen ammatillinen toimintansa muodostuu, erityisesti paikka, jossa asianomaisen henkilön toiminnan kiinteä ja pysyvä toimipaikka sijaitsee, harjoitetun toiminnan tavanomainen luonne tai kesto, jäsenvaltio, jossa asianomaista henkilöä verotetaan kaikista tuloista niiden lähteestä riippumatta, sekä asianomaisen henkilön oma tahto, joka käy ilmi kaikista tekijöistä.

10. Laitosten, joita asia koskee, on sovellettavaa lainsäädäntöä 8 ja 9 kohdan mukaisesti määritettäessä otettava huomioon 12 seuraavaksi kalenterikuukaudeksi kaavailtu tilanne.

11. Jos henkilö harjoittaa palkkatyötä kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa sellaisen työnantajan lukuun, joka on sijoittautunut unionin alueen ulkopuolelle, ja jos tämä henkilö asuu jossakin jäsenvaltiossa harjoittamatta siellä merkittävää toimintaa, hänen

sovelletaan asuinjäsenvaltion lainsäädäntöä.

15 artikla

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan b ja d alakohdan, 11 artiklan 4 kohdan ja 12 artiklan soveltamista koskeva menettely (tietojen toimittaminen asianomaisille laitoksille)

1. Jollei täytäntöönpanoasetuksen 16 artiklassa toisin säädetä, jos henkilö harjoittaa toimintaansa muussa kuin perusasetuksen II osaston mukaisesti toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, työnantajan tai, jos henkilö ei ole palkkatyössä, asianomaisen henkilön itsensä on ilmoitettava asiasta mahdollisuuksien mukaan ennalta sen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle, jonka lainsäädäntöä sovelletaan. Laitoksen on viipymättä asetettava henkilöön perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan b alakohdan tai 12 artiklan nojalla sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat tiedot sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen saataville, jossa toimintaa harjoitetaan.

2. Edellä olevan 1 kohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin henkilöihin, jotka kuuluvat perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan d alakohdan soveltamisalaan.

3. Perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun työnantajan, jonka palveluksessa työntekijä työskentelee jonkin toisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella, on ilmoitettava asiasta mahdollisuuksien mukaan ennalta sen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle, jonka lainsäädäntöä sovelletaan. Kyseisen laitoksen on viipymättä asetettava henkilöön perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan nojalla sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat tiedot sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen saataville, jonka lipun alla purjehtivalla aluksella työntekijä työskentelee.

▌

16 artikla

Perusasetuksen 13 artiklan soveltamista koskeva menettely

1. Toimintaa kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa harjoittava henkilö ilmoittaa tästä asuinjäsenvaltionsa nimetylle laitokselle. Tämä laitos toimittaa nämä tiedot kunkin sellaisen jäsenvaltion nimetylle laitokselle, jossa toimintaa harjoitetaan.

2. Sen jäsenvaltion, jossa henkilö asuu, nimetyn laitoksen on viipymättä määritettävä asianomaiseen henkilöön sovellettava lainsäädäntö, ottaen huomioon perusasetuksen 13 artiklan sekä täytäntöönpanoasetuksen 14 artiklan säännökset. Määrittäminen on aluksi tilapäistä. Laitos tiedottaa tilapäisestä määrittämisestään kunkin sellaisen jäsenvaltion nimetyille laitoksille, jossa toimintaa harjoitetaan.

3. Sovellettavan lainsäädännön 2 kohdan mukainen tilapäinen määrittäminen tulee lopulliseksi kahden kuukauden kuluttua siitä, kun sen jäsenvaltion, jossa toimintaa harjoitetaan, nimeämälle laitokselle on ilmoitettu tilapäisestä määrittämisestä, jollei lainsäädäntöä jo ole lopullisesti määritetty 4 kohdan perusteella tai jollei vähintään yksi laitoksista, joita asia koskee, ole ilmoittanut asuinvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle laitokselle tämän kahden kuukauden jakson loppuun mennessä, että se ei voi vielä hyväksyä lainsäädännön määrittämistä tai että sillä on asiasta erilainen käsitys.

4. Jos epävarmuus sovellettavan lainsäädännön määrittämisessä edellyttää yhteydenpitoa kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisten laitosten tai viranomaisten kesken, kyseessä olevaan henkilöön sovellettava lainsäädäntö määritetään yhden tai useamman jäsenvaltion, jota asia koskee, toimivaltaisten viranomaisten nimeämän laitoksen tai toimivaltaisten viranomaisten itsensä pyynnöstä yhteisellä sopimuksella ottaen huomioon perusasetuksen 13 artiklan säännökset ja täytäntöönpanoasetuksen 14 artiklan soveltuvat säännökset.

Jos asianomaisten laitosten tai toimivaltaisten viranomaisten välillä on erimielisyyttä, niiden on pyrittävä pääsemään sopimukseen edellä esitetyin edellytyksin, ja tässä sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan säännöksiä.

5. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädäntöä on päätetty soveltaa joko tilapäisesti tai lopullisesti, on ilmoitettava asiasta viipymättä henkilölle, jota asia koskee.

6. Jos henkilö, jota asia koskee, ei toimita 1 kohdassa tarkoitettua tietoa, tämän artiklan säännöksiä on sovellettava kyseisen henkilön asuinvaltion toimivaltaisten viranomaisten nimeämän laitoksen aloitteesta heti, kun tämä on saanut tietoonsa kyseisen henkilön tilanteen, mahdollisesti jonkin muun sellaisen laitoksen välityksellä, jota asia koskee.

17 artikla

Perusasetuksen 15 artiklan soveltamista koskeva menettely

Euroopan yhteisöjen ylimääräisillä toimihenkilöillä on oikeus perusasetuksen 15 artiklassa säädettyyn valintaan työsopimuksen tekohetkellä. Sopimuksen tekemiseen oikeutettu viranomainen ilmoittaa sen jäsenvaltion nimetylle laitokselle, jonka lainsäädännön soveltamisen ylimääräinen toimihenkilö on valinnut.

18 artikla

Perusasetuksen 16 artiklan 1 kohdan soveltamista koskeva menettely

Työnantajan tai henkilön, jota asia koskee, pyynnöt poiketa perusasetuksen 11–15 artiklasta on toimitettava mahdollisuuksien mukaan ennalta toimivaltaiselle viranomaiselle tai sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle elimelle, jonka lainsäädännön soveltamista työnantaja tai asianomainen henkilö pyytää.

19 artikla

Tietojen antaminen henkilöille, joita asia koskee, ja työnantajille

1. Sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädäntöä aletaan soveltaa perusasetuksen II osaston nojalla, ilmoittaa asianomaiselle henkilölle ja tarvittaessa hänen työnantajalleen tai työantajilleen sovellettavasta lainsäädännöstä seuraavista velvoitteista. Laitos antaa tarvittavaa apua lainsäädännössä vaadittujen muodollisuuksien täyttämiseksi.

2. Sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädäntöä sovelletaan perusasetuksen II osaston säännösten nojalla, ilmoittaa henkilölle, jota asia koskee, sovellettavasta lainsäädännöstä todistuksella ja ilmoittaa tarvittaessa mihin päivämäärään asti ja millä edellytyksillä. Todistuksesta käy ilmi työnantajan ilmoittama palkka.

20 artikla

Laitosten välinen yhteistyö

1. Asianomaiset laitokset ilmoittavat sen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle, jonka lainsäädäntöä henkilöön perusasetuksen II osaston nojalla sovelletaan, tarvittavat tiedot sen päivän vahvistamiseksi, jona tätä lainsäädäntöä ryhdytään soveltamaan, ja niiden maksujen vahvistamiseksi, jotka asianomaisen henkilön ja hänen työnantajansa tai työnantajiensa on ▌tämän lainsäädännön nojalla maksettava.

2. Sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädäntöä ryhdytään soveltamaan henkilöön, ilmoittaa tästä sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädäntöä henkilöön viimeksi sovellettiin, ja ilmoittaa päivämäärän, josta soveltaminen tulee voimaan.

21 artikla

Työnantajan velvoitteet

1. Työnantajan, jonka kotipaikka tai liiketoimipaikka on muualla kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, on noudatettava kaikkia työntekijään sovellettavassa lainsäädännössä asetettuja velvoitteita, erityisesti velvoitetta maksaa lainsäädännössä säädetyt maksut, samalla tavoin kuin jos hänen kotipaikkansa tai liiketoimipaikkansa olisi toimivaltaisessa jäsenvaltiossa.

2. Työnantaja, jolla ei ole liiketoimipaikkaa jäsenvaltiossa, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, ja palkattu työntekijä voivat sopia, että viimeksi mainittu voi suorittaa maksujen maksamiseen liittyvät työnantajan velvoitteet tämän puolesta tämän vaikuttamatta työnantajan muihin velvoitteisiin. Työnantajan on ilmoitettava tällaisesta järjestelystä kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle.

III Osasto

Eri etuusryhmiin sovellettavat erityissäännökset

I luku

Sairaus-, äitiys- ja vastaavat isyysetuudet

22 artikla

Soveltamista koskevat yleiset säännökset

1. Toimivaltaiset viranomaiset tai laitokset varmistavat, että vakuutettujen saataville on asetettu kaikki tarvittava tieto luontoisetuuksien myöntämistä koskevista menettelyistä ja ehdoista, jos nämä etuudet saadaan muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, missä toimivaltainen laitos sijaitsee ▌.

2. Täytäntöönpanoasetuksen 25 ja 26 artiklalla ei ole vaikutusta niiden jäsenvaltion kansallisten säännösten soveltamiseen, joiden mukaan 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa luontoisetuuksiin liittyvät kustannukset voidaan korvata suotuisammin ehdoin kuin mitä perusasetuksessa säädetään.

3. Kaksi jäsenvaltiota tai useammat jäsenvaltiot tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia keskenään muista menettelyistä ja säännöistä täytäntöönpanoasetuksen 25, 26 ja 27 artiklan soveltamiseksi. Tätä varten tehdyillä sopimuksilla ei kuitenkaan saa olla epäedullisia vaikutuksia asianomaisten henkilöiden luontoisetuuksien kustannusten korvaamista koskeviin ehtoihin ja summiin sellaisina kuin niistä on säädetty tässä asetuksessa. Tällaisista sopimuksista on ilmoitettava hallintotoimikunnalle.

4. Sen estämättä, mitä perusasetuksen 5 artiklan a kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi joutua vastaamaan etuuksien kustannuksista perusasetuksen 22 artiklan mukaisesti vain, jos vakuutettu on hakenut eläkettä tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, tai perusasetuksen 23–30 artiklan mukaisesti vain, jos vakuutettu saa eläkettä tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

23 artikla

Sovellettava järjestelmä, jos asuin- tai oleskelujäsenvaltiossa on useita järjestelmiä

Jos asuin- tai oleskelupaikan lainsäädäntöön sisältyy useita sairaus-, äitiys- tai isyysvakuutusjärjestelmiä, perusasetuksen 17 artiklan, 19 artiklan 1 kohdan sekä 20, 22, 24, 26 ja 27 artiklan nojalla sovellettavat säännökset ovat niitä, jotka liittyvät palkkatyöntekijöiden yleisjärjestelmään.

24 artikla

Asuminen muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa

1. Sovellettaessa perusasetuksen 17 artiklaa vakuutetun tai hänen perheenjäsentensä on rekisteröidyttävä asuinpaikan laitokseen toimittamalla sinne asiakirja, jossa todistetaan heidän oikeudestaan luontoisetuuksiin toimivaltaisen jäsenvaltion kustannuksella.

Asiakirjan laatii toimivaltainen laitos, tarvittaessa työnantajan toimittamien tietojen avulla. Jos vakuutettu tai hänen perheenjäsenensä eivät toimita kyseistä asiakirjaa, asuinpaikan laitos ottaa yhteyttä toimivaltaiseen laitokseen saadakseen tarvittavat tiedot.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu asiakirja on voimassa, kunnes toimivaltainen laitos ilmoittaa asuinpaikan laitokselle sen peruuttamisesta.

Asuinpaikan laitos ilmoittaa toimivaltaiselle laitokselle kaikista rekisteröitymisistä, jotka se on tehnyt 1 kohdan säännösten mukaisesti, sekä kaikista rekisteröitymisiin tehdyistä muutoksista tai peruutuksista.

3. Tätä artiklaa sovelletaan perusasetuksen 22, 24, 25 ja 26 artiklassa tarkoitettuihin henkilöihin soveltuvin osin.

25 artikla

Oleskelu muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa

A) Menettely ja oikeuden soveltamisala

1. Sovellettaessa perusasetuksen 19 artiklaa vakuutetun on esitettävä oleskelujäsenvaltion terveydenhoitopalvelun tarjoajalle toimivaltaisen laitoksensa antama asiakirja, josta käyvät ilmi hänen oikeutensa luontoisetuuksiin. Jos vakuutetulla ei ole kyseistä asiakirjaa, oleskelupaikan laitos ottaa pyynnöstä tai tarvittaessa muuten yhteyttä toimivaltaiseen laitokseen saadakseen tarvittavan asiakirjan.

▌

2. Asiakirjasta on käytävä ilmi, että vakuutetulla on oikeus luontoisetuuksiin perusasetuksen 19 artiklassa säädettyjen ehtojen mukaisesti samoin ehdoin kuin joita sovelletaan oleskelujäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti vakuutettuihin henkilöihin.

▌

3. Perusasetuksen 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla luontoisetuuksilla tarkoitetaan sellaisia oleskelujäsenvaltiossa sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti annettavia luontoisetuuksia, jotka ovat lääketieteellisistä syistä välttämättömiä ja joilla estetään se, että vakuutetun täytyisi palata ennen suunnitellun oleskeluajan päättymistä toimivaltaiseen jäsenvaltioon saadakseen tarvitsemaansa hoitoa.

▌

B) Luontoisetuuksien kattamista ja/tai korvaamista koskevat menettelyt ja säännöt

4. Jos vakuutettu on tosiasiallisesti täysin tai osittain huolehtinut perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti annettujen luontoisetuuksien kustannuksista ja jos oleskelupaikan laitoksen soveltamassa lainsäädännössä säädetään mahdollisuudesta kyseisten kustannusten korvaamiseen vakuutetulle, tämä voi esittää korvaushakemuksensa oleskelupaikan laitokselle. Tässä tapauksessa tämä laitos korvaa vakuutetulle suoraan kyseisiä etuuksia vastaavan kustannusten määrän soveltamaansa lainsäädäntöön sisältyvien korvausperusteiden rajoissa ja niitä koskevien ehtojen mukaan.

5. Jos näiden kustannusten korvaamista ei ole haettu suoraan oleskelupaikan laitokselta, toimivaltainen laitos korvaa aiheutuneet kustannukset asianomaiselle henkilölle ▌oleskelupaikan laitoksen soveltamien korvausperusteiden mukaisesti tai niiden määrien mukaisesti, jotka oleskelupaikan laitokselle olisi pitänyt korvata, jos kyseisessä tapauksessa olisi sovellettu täytäntöönpanoasetuksen 61 artiklaa.

Oleskelupaikan laitoksen on toimitettava toimivaltaiselle laitokselle pyynnöstä kaikki tarvittavat tiedot näistä maksuperusteista ja määristä.

6. Poiketen siitä, mitä 5 kohdassa säädetään, toimivaltainen laitos voi korvata aiheutuneet kustannukset soveltamaansa lainsäädäntöön sisältyvien maksuperusteiden rajoissa ja niitä koskevien ehtojen mukaan edellyttäen, että vakuutettu on suostunut tämän säännöksen soveltamiseen ▌.

7. Vakuutetulle korvattava määrä ei saa missään tapauksessa ylittää hänelle tosiasiassa aiheutuneiden kustannusten määrää.

8. Jos kyseessä ovat merkittävät kustannukset, toimivaltainen laitos voi maksaa vakuutetulle asianmukaisen ennakon heti, kun tämä toimittaa laitokselle korvaushakemuksen.

C) Perheenjäsenet

9. Tämän artiklan 1–8 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin vakuutetun perheenjäseniin.

26 artikla

Erikseen määritelty hoito

A) Lupamenettely

1. Sovellettaessa perusasetuksen 20 artiklan 1 kohtaa vakuutetun on esitettävä oleskelupaikan laitokselle toimivaltaisen laitoksen antama asiakirja. Tässä artiklassa toimivaltaisella laitoksella tarkoitetaan laitosta, joka vastaa erikseen määriteltyyn hoitoon liittyvistä kustannuksista; perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdassa ja 27 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, joissa asuinjäsenvaltiossa annetut luontoisetuudet korvataan kiinteiden määrien perusteella, toimivaltaiseksi laitokseksi katsotaan asuinpaikan laitos.

2. Jos vakuutettu ei asu toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, hänen on pyydettävä lupaa asuinpaikan laitokselta, jonka on toimitettava pyyntö toimivaltaiselle laitokselle viipymättä.

Tässä yhteydessä asuinpaikan laitoksen on annettava todistus siitä, täyttyvätkö perusasetuksen 20 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaiset ehdot asuinjäsenvaltiossa.

Toimivaltainen laitos voi kieltäytyä myöntämästä lupaa ainoastaan, jos asuinpaikan laitoksen arvion mukaan perusasetuksen 20 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaiset edellytykset eivät täyty vakuutetun asuinjäsenvaltiossa tai jos sama hoito voidaan antaa toimivaltaisessa jäsenvaltiossa lääketieteellisesti perusteltavissa olevan ajan kuluessa, ottaen huomioon henkilön, jota asia koskee, senhetkinen terveydentila ja prognoosi.

Toimivaltaisen laitoksen on ilmoitettava päätöksestään asuinjäsenvaltion laitokselle.

Ellei vastausta saada viidentoista kalenteripäivän kuluessa lähetyspäivästä, toimivaltaisen laitoksen katsotaan myöntäneen luvan.

▌

3. Jos vakuutettu henkilö, joka ei asu toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, tarvitsee pikaista ja elintärkeää hoitoa, perusasetuksen 20 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaisesti lupaa ei voida kieltää. Siinä tapauksessa luvan myöntää asuinpaikan laitos toimivaltaisen laitoksen puolesta, ja asuinpaikan laitos ilmoittaa sille tästä välittömästi.

Toimivaltaisen laitoksen on hyväksyttävä kiireellisen ja elintärkeän hoidon tarpeeseen liittyvät havainnot ja hoitovaihtoehdot, joihin luvan myöntävän asuinpaikan laitoksen hyväksymät lääkärit ovat päätyneet.

4. Toimivaltaisella laitoksella säilyy luvanmyöntämismenettelyn kaikissa vaiheissa oikeus teettää itse valitsemallaan lääkärillä oleskelu- tai asuinjäsenvaltiossa vakuutetun lääkärintarkastus.

5. Oleskelupaikan laitoksen on ilmoitettava toimivaltaiselle laitokselle, jos voimassa olevan luvan tarkoittaman hoidon täydentäminen vaikuttaa lääketieteellisistä syistä asianmukaiselta, tämän kuitenkaan vaikuttamatta lupaa koskeviin päätöksiin.

B) Vakuutetulle suoritettavaksi aiheutuneiden luontoisetuuksien kustannuksista vastaaminen

6. Täytäntöönpanoasetuksen 25 artiklan 4 ja 5 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 kohdan soveltamista.

7. Jos vakuutettu on tosiasiallisesti huolehtinut täysin tai osittain luvan mukaisten hoitotoimenpiteiden kustannuksista ja kustannusten määrä, joka toimivaltaisen laitoksen on korvattava oleskelupaikan laitokselle tai vakuutetulle 6 kohdan mukaisesti (todelliset kustannukset), on pienempi kuin kustannusten määrä, joka sen olisi pitänyt maksaa samasta hoidosta toimivaltaisessa jäsenvaltiossa (laskennalliset kustannukset), toimivaltaisen laitoksen on pyynnöstä korvattava vakuutetulle tälle hoidosta aiheutuneet kustannukset enintään laskennallisten kustannusten ja todellisten kustannusten erotukseen saakka. Korvattava määrä ei saa kuitenkaan ylittää vakuutetulle tosiasiassa aiheutuneiden kustannusten määrää ja siinä voidaan ottaa huomioon määrä, joka vakuutetun olisi pitänyt maksaa, jos hoito olisi annettu toimivaltaisessa jäsenvaltiossa.

C) Erikseen määriteltyihin hoitoihin liittyvistä matka- ja oleskelukustannuksista vastaaminen

8. Vakuutetun hoitoon erottamattomasti liittyvien matka- ja oleskelukustannusten korvaamisesta ja tarvittaessa näistä kustannuksista sellaisen henkilön osalta, jonka on saatettava vakuutettua, vastaa tämä laitos silloin, kun lupa myönnetään toisessa jäsenvaltiossa annettavaa hoitoa varten. Mikäli vakuutettu henkilö on vammainen, hänen saattajansa matka- ja oleskelukustannuksia on pidettävä tarpeellisina.

D) Perheenjäsenet

9. Edellä olevia 1–8 kohtaa sovelletaan vakuutetun perheenjäseniin soveltuvin osin.

27 artikla

Työkyvyttömyyteen liittyvät rahaetuudet, jos oleskelu- tai asuinjäsenvaltio on muu kuin toimivaltainen jäsenvaltio

A) Menettely, jota vakuutetun on noudatettava

1. Jos toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään, että vakuutetun on esitettävä todistus ollakseen oikeutettu työhön kykenemättömyyteen liittyviin rahaetuuksiin perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan nojalla, vakuutetun on pyydettävä asuinjäsenvaltion lääkäriä, joka määritteli hänen terveydentilansa, todistamaan hänen kykenemättömyytensä työhön ja arvioimaan sen todennäköisen keston.

2. Vakuutetun on lähetettävä todistus toimivaltaiselle laitokselle toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyn ajan kuluessa.

3. Jos asuinjäsenvaltiossa hoitoa antavat lääkärit eivät anna työhön kykenemättömyyttä koskevia todistuksia ja niitä vaaditaan toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännössä, henkilön, jota asia koskee, on käännyttävä suoraan asuinpaikan laitoksen puoleen. Tämän laitoksen on viipymättä järjestettävä työhön kykenemättömyyden lääketieteellinen arviointi ja 1 kohdassa tarkoitetun todistuksen laatiminen. Todistus toimitetaan edelleen toimivaltaiselle laitokselle viipymättä.

4. Edellä║ 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun asiakirjan toimittaminen ei vapauta vakuutettua täyttämästä sovellettavassa lainsäädännössä säädettyjä velvoitteita, erityisesti työnantajaansa nähden. Työnantaja ja/tai toimivaltainen laitos voi tarvittaessa kehottaa työntekijää osallistumaan toimintaan, jonka tarkoituksena on edistää ja tukea vakuutetun paluuta työelämään.

▌

B) Menettely, jota asuinjäsenvaltion laitoksen on noudattava

5. Toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä tai 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa asuinpaikan laitos teettää tarvittaessa lääkärintarkastuksen vakuutetulle, ikään kuin hän olisi vakuutettuna kyseisessä laitoksessa. Asuinpaikan laitos toimittaa tarkastuksen tehneen lääkärin raporttiin sisältyvät tiedot, joissa ilmoitetaan erityisesti työkyvyttömyyden todennäköinen kesto, toimivaltaiselle laitokselle kolmen työpäivän kuluessa tarkastuksen tekemisestä.

▌

C) Menettely, jota toimivaltaisen laitoksen on noudatettava

6. Toimivaltaisella laitoksella säilyy kuitenkin oikeus tarkastuttaa vakuutettu itse valitsemallaan lääkärillä.

7. Toimivaltainen laitos maksaa rahaetuudet suoraan asianomaiselle henkilölle ja ilmoittaa tästä tarvittaessa asuinpaikan laitokselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen soveltamista.

8. Sovellettaessa perusasetuksen 21 artiklan 1 kohtaa hoitavan lääkärin lääketieteellisten havaintojen perusteella toisessa jäsenvaltiossa laaditussa vakuutetun työkyvyttömyystodistuksessa olevat merkinnät sitovat toimivaltaista laitosta, paitsi jos kyseessä on väärinkäytös.

9. Jos toimivaltainen laitos päättää evätä rahaetuudet, sen on ilmoitettava päätöksestään vakuutetulle ja samanaikaisesti ilmoitettava siitä myös asuinpaikan laitokselle.

D) Menettely, kun kyseessä on oleskelu muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa

10. Edellä olevien 1–9 kohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin, jos vakuutettu oleskelee muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa.

28 artikla

Pitkäaikaishoitoon liittyvät rahaetuudet, jos oleskelu- tai asuinjäsenvaltio on muu kuin toimivaltainen jäsenvaltio

A) Menettely, jota vakuutetun on noudatettava

1. Ollakseen oikeutettu pitkäaikaishoitoon liittyviin rahaetuuksiin perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan nojalla vakuutetun on haettava tätä oikeutta toimivaltaiselta laitokselta. Toimivaltaisen laitoksen on tarvittaessa ilmoitettava asiasta asuinpaikan laitokselle.

B) Menettely, jota asuinpaikan laitoksen on noudatettava

2. Asuinpaikan laitoksen on toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä tutkittava vakuutetun kunto hänen pitkäaikaishoidon tarpeensa osalta. Toimivaltaisen laitoksen on annettava asuinpaikan laitokselle kaikki tällaista tutkimusta varten tarvittavat tiedot.

C) Menettely, jota toimivaltaisen laitoksen on noudatettava

3. Määritelläkseen pitkäaikaishoidon tarpeen asteen toimivaltaisella laitoksella on oltava oikeus teettää vakuutetun lääkärintarkastus itse valitsemallaan lääkärillä tai jollakin muulla asiantuntijalla.

4. Täytäntöönpanoasetuksen 27 artiklan 7 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

D) Menettely, kun kyseessä on oleskelu muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa

5. Tämän artiklan 1–4 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, jos vakuutettu oleskelee muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa.

E) Perheenjäsenet

6. Tämän artiklan 1–5 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin vakuutetun perheenjäseniin.

29 artikla

Perusasetuksen 28 artiklan soveltaminen

Jos jäsenvaltio, jossa entinen rajatyöntekijä viimeksi harjoitti toimintaansa, ei ole enää toimivaltainen jäsenvaltio ja entinen rajatyöntekijä tai hänen perheenjäsenensä matkustaa sinne saadakseen luontoisetuuksia perusasetuksen 28 artiklan nojalla, hänen on toimitettava asuinpaikan laitokselle toimivaltaisen laitoksen antama asiakirja.

30 artikla

Eläkkeensaajien maksut

Jos henkilö saa eläkettä useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta, kaikista maksetuista

eläkkeistä vähennettävien maksujen määrä ei missään tapauksessa saa olla suurempi kuin sellaiselta henkilöltä vähennettyjen maksujen määrä, joka saa samansuuruista eläkettä toimivaltaiselta jäsenvaltiolta.

31 artikla

Perusasetuksen 34 artiklan soveltaminen

A) Menettely, jota toimivaltaisen laitoksen on noudatettava

▌

1. Toimivaltaisen laitoksen on ilmoitettava asianomaiselle henkilölle perusasetuksen 34 artiklassa tarkoitetusta etuuksien päällekkäisyyden estämistä koskevasta säännöksestä. Tällaisten sääntöjen soveltamisella on varmistettava se, että henkilöllä, joka ei asu toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, on oikeus vähintään samaan etuuden kokonaismäärään tai -arvoon kuin mihin hänellä olisi oikeus, jos hän asuisi kyseisessä jäsenvaltiossa.

2. Toimivaltaisen laitoksen on ilmoitettava myös asuin- tai oleskelupaikan laitokselle pitkäaikaishoitoon liittyvien rahaetuuksien maksamisesta, jos asuin- tai oleskelupaikan laitoksen soveltamassa lainsäädännössä edellytetään pitkäaikaishoitoon liittyviä luontoisetuuksia, jotka mainitaan perusasetuksen 34 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa luettelossa.

B) Menettely, jota asuin- tai oleskelupaikan laitoksen on noudatettava

3. Vastaanotettuaan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot asuin- tai oleskelupaikan laitoksen on ilmoitettava viipymättä toimivaltaiselle laitokselle kaikista pitkäaikaishoitoon liittyvistä luontoisetuuksista, joita myönnetään samaa tarkoitusta varten ja joita laitos myöntää lainsäädäntönsä mukaisesti henkilölle, jota asia koskee, sekä korvausperusteista.

4. Hallintotoimikunta toteuttaa tarvittaessa tämän artiklan soveltamiseen liittyviä toimenpiteitä.

32 artikla

Erityiset täytäntöönpanotoimenpiteet

1. Liitteessä II mainittujen jäsenvaltioiden osalta perusasetuksen III osaston 1 luvun säännöksiä, jotka koskevat luontoisetuuksia, sovelletaan henkilöihin, joilla on oikeus luontoisetuuksiin yksinomaan virkamiesten erityisjärjestelmän perusteella, ainoastaan siltä osin kuin liitteessä säädetään. Toisen jäsenvaltion laitos ei saa yksinomaan tästä syystä joutua vastaamaan näille henkilöille tai heidän perheenjäsenilleen annettujen luontois- tai rahaetuuksien kustannuksista.

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, perusasetuksen 23 artiklaa sovelletaan kaikkiin henkilöihin, jotka saavat eläkettä liitteessä II mainitun jäsenvaltion virkamiehiin sovellettavan erityisjärjestelmän ja toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla.

3. Hallintotoimikunta toteuttaa 1 ja 2 kohdan käytännön täytäntöönpanotoimenpiteet.

II luku

Työtapaturma- ja ammattitautietuudet

33 artikla

Oikeus luontois- ja rahaetuuksiin, jos asuin- tai oleskelujäsenvaltio on muu kuin toimivaltainen jäsenvaltio

Sovellettaessa perusasetuksen 36 artiklan 1 kohtaa sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 24–27 artiklassa määriteltyjä menettelyjä soveltuvin osin.

▌

34 artikla

Laitosten välinen yhteistyö, jos kyseessä on muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen jäsenvaltion alueella tapahtunut työtapaturma tai todettu ammattitauti

1. Jos työtapaturma tapahtui tai ammattitauti todettiin lääketieteellisesti ensimmäisen kerran muun kuin toimivaltaisen jäsenvaltion alueella, ilmoitus työtapaturmasta tai ammattitaudista on tehtävä toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, rajoittamatta kuitenkaan tarvittaessa sen jäsenvaltion alueella voimassa olevien säännösten soveltamista, jossa työtapaturma tapahtui tai ammattitauti ensimmäisen kerran todettiin lääketieteellisesti; tällaisessa tapauksessa nämä säännökset jäävät sovellettaviksi. Ilmoitus toimitetaan toimivaltaiselle laitokselle ja sen jäljennös lähetetään asuin- tai oleskelupaikan laitokselle.

2. Sen jäsenvaltion laitos, jonka alueella työtapaturma on tapahtunut tai ammattitauti on ensimmäisen kerran todettu lääketieteellisesti, toimittaa toimivaltaiselle laitokselle alueellaan laaditut lääkärintodistukset ja toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä kaikki asiaan liittyvät tiedot.

3. Jos tapaturmasta, joka on tapahtunut matkan aikana muun kuin toimivaltaisen jäsenvaltion alueella, on aihetta tehdä tutkimus ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella, toimivaltainen laitos voi nimetä tätä varten tutkijan, mistä se ilmoittaa kyseisen jäsenvaltion viranomaisille. Viranomaiset antavat apuaan tutkimukseen nimeämällä vastaavan henkilön, joka avustaa pöytäkirjojen ja muiden tapaturmaan liittyvien asiakirjojen tutkimisessa.

4. Hoidon päätyttyä toimivaltaiselle laitokselle toimitetaan tarkka raportti, jonka liitteenä ovat lääkärintodistukset tapaturman tai taudin pysyvistä vaikutuksista, erityisesti potilaan nykytilasta sekä vammojen parantumisesta tai vakaantumisesta. Siihen liittyvät palkkiot maksaa tapauksen mukaan asuin- tai oleskelupaikan laitos kyseisen laitoksen soveltaman taksan mukaan toimivaltaisen laitoksen kustannuksella.

5. Asuin- tai oleskelupaikan laitoksen pyynnöstä toimivaltainen laitos ilmoittaa sille päätöksestä, jossa vahvistetaan vammojen parantumis- tai vakaantumispäivä, ja tarvittaessa eläkkeen myöntämistä koskevasta päätöksestä.

35 artikla

Tapaturman tai taudin ammatillisen luonteen riitauttaminen

1. Jos perusasetuksen 36 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa toimivaltainen laitos riitauttaa työtapaturmia tai ammattitauteja koskevan lainsäädännön soveltamisen, sen on annettava viipymättä asiasta tieto asuin- tai oleskelupaikan laitokselle, joka on antanut luontoisetuuksia, joiden katsotaan näin ollen kuuluvan sairausvakuutukseen.

2. Jos asiassa on tehty lopullinen päätös, toimivaltainen laitos antaa viipymättä asiasta tiedon asuin- tai oleskelupaikan laitokselle, joka on antanut luontoisetuudet. Jos kysymyksessä ei ole työtapaturma tai ammattitauti, tämä laitos jatkaa kyseisten luontoisetuuksien antamista sairausvakuutuksesta, jos palkatulla työntekijällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla on niihin oikeus. Muissa tapauksissa asianomaisen henkilön sairausvakuutuksesta saamia luontoisetuuksia pidetään tapaturman tai taudin ensimmäisestä lääketieteellisestä toteamisesta lähtien työtapaturma- tai ammattitautietuuksina.

36 artikla

Menettely tapauksessa, jossa altistus ammattitautiin on tapahtunut useassa jäsenvaltiossa

1. Perusasetuksen 38 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa ilmoitus ammattitaudista toimitetaan ammattitaudin osalta toimivaltaiselle laitokselle joko siinä valtiossa, jonka lainsäädännön mukaan taudista kärsivä henkilö viimeksi harjoitti kyseisen taudin mahdollisesti aiheuttanutta toimintaa, tai asuinpaikan laitokselle, joka toimittaa ilmoituksen edelleen kyseiselle toimivaltaiselle laitokselle.

Jos kyseinen toimivaltainen laitos osoittaa, että toimintaa, joka saattoi aiheuttaa kyseisen ammattitaudin, harjoitettiin viimeksi toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, sen on toimitettava ilmoitus liitteenä olevine asiakirjoineen kyseisen jäsenvaltion vastaavalle laitokselle.

2. Jos sen jäsenvaltion laitos, jonka lainsäädännön mukaan taudista kärsivä henkilö viimeksi harjoitti kyseisen ammattitaudin mahdollisesti aiheuttanutta toimintaa, osoittaa, että tällainen henkilö tai hänen jälkeensä elävät eivät täytä tämän lainsäädännön edellytyksiä, kyseinen laitos toimittaa viipymättä ilmoituksen sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädännön mukaan taudista kärsivä henkilö aikaisemmin harjoitti kyseisen taudin mahdollisesti aiheuttanutta toimintaa, kaikkine mukaan liitettävine asiakirjoineen, samoin kuin havainnot ja kertomukset lääkärintarkastuksista, jotka ensiksi mainittu laitos järjesti, sekä jäljennöksen toisessa alakohdassa tarkoitetusta päätöksestä.

Laitos ilmoittaa samanaikaisesti vakuutetulle päätöksestään, jossa erityisesti osoitetaan perusteet etuuksien epäämiseen, muutoksenhakukeinot ja määräajat muutoksen hakemiselle sekä päivämäärä, jona asiakirjat toimitettiin edelleen sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädännön mukaisesti vakuutettu aikaisemmin harjoitti kyseisen ammattitaudin mahdollisesti aiheuttanutta toimintaa.

3. Tapaus palautetaan tarvittaessa saman menettelyn mukaisesti takaisin sen jäsenvaltion vastaavalle laitokselle, jonka lainsäädännön mukaan taudista kärsivä henkilö ensiksi harjoitti kyseisen ammattitaudin mahdollisesti aiheuttanutta toimintaa.

37 artikla

Laitosten välinen tietojen vaihto ja ennakoiden maksaminen tapauksissa, joissa haetaan muutosta hylkäyspäätökseen

1. Jos on haettu muutosta hakemuksen hylkäämistä koskevaan päätökseen, jonka on tehnyt sen jäsenvaltion laitos, jonka lainsäädännön mukaan taudista kärsivä henkilö harjoitti kyseisen ammattitaudin mahdollisesti aiheuttanutta toimintaa, tämä laitos ilmoittaa asiasta laitokselle, jolle päätöksestä on toimitettu ilmoitus täytäntöönpanoasetuksen 36 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti, sekä antaa sille tiedon myöhemmin tehdystä lopullisesta päätöksestä.

2. Jos etuuksiin on saatu oikeus sen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, jolle ilmoitus on toimitettu, kyseinen laitos maksaa ennakkoa määrän, joka määritetään tarvittaessa sen jälkeen, kun on kuultu laitosta, jonka päätökseen on haettu muutosta. Viimeksi mainittu laitos korvaa maksetun ennakon määrän, jos muutoksenhaun seurauksena sen on annettava etuudet. Tämä määrä vähennetään asianomaisen henkilön saamien etuuksien kokonaismäärästä täytäntöönpanoasetuksen 71 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

38 artikla

Ammattitaudin paheneminen

Perusasetuksen 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa hakijan on toimitettava kaikki tieto, joka koskee kyseisen ammattitaudin osalta myönnettyjä aiempia etuuksia, sen jäsenvaltion laitokselle, josta hän hakee oikeutta etuuksiin. Tämä laitos voi kääntyä minkä tahansa muun aiemman toimivaltaisen laitoksen puoleen saadakseen tietoja, joita se pitää tarpeellisena.

39 artikla

Työkyvyttömyysasteen määrääminen aiemmin tai myöhemmin sattuneessa työtapaturmassa tai todetussa ammattitaudissa

Sovellettaessa perusasetuksen 40 artiklan 3 kohtaa, kun aiempi tai myöhempi työkyvyttömyys aiheutui tapaturmasta, joka sattui, kun asianomainen henkilö oli sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jossa ei tehdä eroa työkyvyttömyyden alkuperän suhteen, aiemman tai myöhemmän työkyvyttömyyden osalta toimivaltainen laitos tai kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämä toimielin toimittaa toisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä tietoja aiemman tai myöhemmän työkyvyttömyyden asteesta ja mahdollisuuksien mukaan kaiken tiedon, joka tekisi mahdolliseksi määrittää, oliko työkyvyttömyys seurausta työtapaturmasta viimeksi mainitun jäsenvaltion laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan.

Tässä tapauksessa etuutta koskevan oikeuden saavuttamiseksi ja etuuden määrän määräämiseksi toimivaltainen laitos ottaa soveltamansa lainsäädännön mukaisesti huomioon sen työkyvyttömyyden asteen, joka on aiheutunut aiemmista tai myöhemmistä tapauksista.

40 artikla

Eläke- tai lisäavustushakemusten toimittaminen ja tutkiminen

1. Saadakseen eläkkeen tai lisäavustuksen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, palkkatyöntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan tai hänen jälkeensä elävät, jotka asuvat toisen jäsenvaltion alueella, on esitettävä hakemus joko toimivaltaiselle laitokselle tai asuinpaikan laitokselle, joka toimittaa tällaisen hakemuksen edelleen toimivaltaiselle laitokselle. Hakemukseen on liitettävä sen perusteena olevat vaaditut asiakirjat, ja se on laadittava toimivaltaisen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti.

2. Toimivaltainen laitos ilmoittaa hakijalle päätöksestään joko suoraan tai toimivaltaisen valtion yhteyselimen välityksellä; se lähettää jäljennöksen tästä päätöksestä hakijan asuinpaikan jäsenvaltion yhteyselimelle.

41 artikla

Erityiset täytäntöönpanotoimenpiteet

Perusasetuksen III osaston 2 luvun säännöksiä, jotka koskevat luontoisetuuksia, ei sovelleta henkilöihin, joilla on oikeus luontoisetuuksiin yksinomaan täytäntöönpanoasetuksen liitteessä II mainitun jäsenvaltion virkamiehiin sovellettavan erityisjärjestelmän perusteella.

III luku

Kuolemantapauksen johdosta myönnettävät avustukset

42 artikla

Kuolemantapauksen johdosta myönnettäviä avustuksia koskeva hakemus

Sovellettaessa perusasetuksen 42 ja 43 artiklaa kuolemantapauksen johdosta myönnettäviä avustuksia koskeva hakemus on osoitettava hakijan asuinpaikan laitokselle.

IV luku

Työkyvyttömyysetuudet sekä vanhuus- ja perhe-eläkkeet

43 artikla

Etuuksien laskeminen

1. Perusasetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisessa etuuden teoreettisen ja tosiasiallisen määrän laskemisessa sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 12 artiklan 3, 4, 5 ja 6 kohdassa annettuja sääntöjä.

2. Jos vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutusjärjestelmän mukaisia vakuutuskausia ei oteta huomioon täytäntöönpanoasetuksen 12 artiklan 3 kohdan nojalla, sen jäsenvaltion laitos, jonka lainsäädännön mukaisesti nämä kaudet ovat täyttyneet, laskee näitä kausia vastaavan määrän soveltamansa lainsäädännön mukaisesti. Perusasetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti laskettuun etuuden tosiasialliseen määrään lisätään vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutusjärjestelmän mukaisia vakuutuskausia vastaava määrä.

3. Kunkin jäsenvaltion laitos laskee soveltamansa lainsäädännön mukaan vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen kausia vastaavan maksettavan määrän, johon perusasetuksen 53 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan ei sovelleta toisen jäsenvaltion peruuttamista, pienentämistä tai keskeyttämistä koskevia sääntöjä.

Jos toimivaltainen laitos ei soveltamansa lainsäädännön perusteella kykene määrittämään tätä määrää suoraan, koska kyseisessä lainsäädännössä annetaan vakuutuskausille erilaiset arvot, voidaan vahvistaa laskennallinen määrä. Hallintotoimikunnan on annettava yksityiskohtaiset säännöt kyseisen laskennallisen

määrän vahvistamisesta.

44 artikla

Lastenhoitokausien huomioon ottaminen

1. Tätä artiklaa sovellettaessa 'lastenhoitokaudella' tarkoitetaan kautta, joka hyvitetään jonkin jäsenvaltion eläkelainsäädännössä tai jonka perusteella eläkkeeseen tulee lisäosa nimenomaan siitä syystä, että henkilö on hoitanut lasta, riippumatta siitä, mitä menetelmää käyttäen kyseiset kaudet määritetään ja kertyvätkö ne lastenhoidon aikana vai myönnetäänkö ne taannehtivasti.

2. Jos lastenhoitokautta ei oteta huomioon perusasetuksen II osaston mukaisesti toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännössä, sen jäsenvaltion laitos, jonka lainsäädäntöä perusasetuksen II osaston mukaisesti sovellettiin asianomaiseen henkilöön, koska tämä toimi palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana ajankohtana, jona lastenhoitokauden huomioon ottaminen kyseisen lapsen osalta tämän lainsäädännön mukaisesti alkoi, on edelleen vastuussa tämän lastenhoitokauden huomioon ottamisesta sen oman lainsäädännön mukaisena lastenhoitokautena, samalla tavoin kuin jos lastenhoitokausi olisi tapahtunut sen alueella.

3. Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta, jos asianomaiseen henkilöön sovelletaan tai aletaan soveltaa minkä tahansa jäsenvaltion lainsäädäntöä palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen perusteella.

45 artikla

Etuuksien hakeminen

A) Etuushakemuksen esittäminen perusasetuksen 44 artiklan 2 kohdan nojalla

1. Saadakseen etuuksia perusasetuksen 44 artiklan 2 kohdan mukaisen A-tyypin lainsäädännön nojalla hakijan on toimitettava hakemus sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädäntöä häneen sovellettiin sillä hetkellä, kun työkyvyttömyyteen johtanut kykenemättömyys työhön ilmeni tai työkyvyttömyys paheni, tai asuinpaikan laitokselle, joka toimittaa hakemuksen edelleen aiemmalle laitokselle.

2. Jos on myönnetty rahana maksettavia sairausetuuksia, näiden etuuksien suorittamisen päättymispäivää on tarvittaessa pidettävä päivänä, jona eläkehakemus on esitetty.

3. Perusasetuksen 47 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa laitos, jossa asianomainen henkilö oli vakuutettuna viimeksi, ilmoittaa etuudet alun perin myöntäneelle laitokselle soveltamansa lainsäädännön mukaisten etuuksien määrän ja alkamispäivän. Tästä päivästä alkaen työkyvyttömyyden pahenemista edeltävät etuudet peruutetaan tai vähennetään määrään, joka ei ole suurempi kuin perusasetuksen 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu lisä.

B) Muiden etuushakemusten esittäminen

4. Muissa kuin 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa hakija toimittaa hakemuksen ▌asuinpaikkansa laitokselle ▌tai sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädäntöä ▌on viimeksi sovellettu. Jos asianomaiseen henkilöön ei minään ajankohtana ole sovellettu asuinpaikan laitoksen lainsäädäntöä, kyseinen laitos toimittaa hakemuksen edelleen sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädäntöä on viimeksi sovellettu.

5. Hakemuksen esittämispäivä on voimassa kaikissa kyseisissä laitoksissa.

6. Poiketen siitä, mitä 5 kohdassa säädetään, jos hakija ei ole hakemuksessaan ilmoittanut kaikkia muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti täyttyneitä vakuutus- tai asumiskausia, vaikka häntä on nimenomaisesti kehotettu tekemään niin, päivämäärää, jona hakija täydentää alkuperäistä hakemustaan tai esittää uuden hakemuksen, joka kattaa puuttuvat kaudet, pidetään hakemuksen jättöpäivänä laitoksessa, joka soveltaa kyseistä lainsäädäntöä, ellei tämän lainsäädännön suotuisammista säännöksistä muuta johdu.

▌

46 artikla

Asiakirjat ja tiedot, jotka hakijan on liitettävä hakemukseen

1. Hakijan on jätettävä hakemus täytäntöönpanoasetuksen 45 artiklan 1 tai 4 kohdassa tarkoitetun laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, ja siihen on liitettävä kyseisessä lainsäädännössä vaadittavat asiakirjat. Hakijan on toimitettava erityisesti kaikki saatavilla olevat merkitykselliset tiedot ja asiakirjat niistä vakuutuskausista (laitokset, tunnistenumerot), työskentelykausista (työnantajat) tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausista (toiminnan luonne ja paikka) ja asumiskausista (osoitteet), jotka ovat saattaneet täyttyä toisen lainsäädännön mukaisesti, sekä tiedot kyseisten kausien pituudesta.

2. Jos perusasetuksen 50 artiklan 1 kohdan mukaan hakija pyytää yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvien vanhuusetuuksien myöntämisen lykkäämistä, hänen on mainittava tämä hakemuksessaan ja ilmoitettava, minkä lainsäädännön mukaan hän pyytää lykkäystä. Jotta hakija voisi käyttää tätä oikeutta, asianomaiset laitokset ilmoittavat hakijan pyynnöstä tälle kaikki käytössään olevat tiedot, jotta hakija voisi arvioida seurauksia niiden etuuksien samanaikaisesta tai peräkkäisestä myöntämisestä, joita hän voi hakea.

3. Jos hakija peruuttaa jonkin tietyn jäsenvaltion lainsäädännön nojalla myönnettäviä etuuksia koskevan hakemuksensa, etuushakemuksia ei katsota peruutetun samanaikaisesti muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti.

47 artikla

Hakemusten käsittely laitoksissa

A) Käsittelevä laitos

1. Laitos, jolle etuushakemus toimitetaan tai toimitetaan edelleen täytäntöönpanoasetuksen 45 artiklan 1 tai 4 kohdan mukaisesti, on jäljempänä 'yhteyslaitos'. Asuinpaikan laitosta ei kutsuta yhteyslaitokseksi, jos henkilöön, jota asia koskee, ei ole missään vaiheessa sovellettu kyseisen laitoksen soveltamaa lainsäädäntöä.

Sen lisäksi, että yhteyslaitos käsittelee etuushakemuksen soveltamansa lainsäädännön mukaisesti, se osallistuu tietojenvaihtoon, tiedottaa päätöksistä ja toimista, joita tarvitaan hakemuksen käsittelemiseksi asianomaisissa laitoksissa, antaa hakijalle pyynnöstä tiedot, jotka liittyvät yhteisön näkökohtiin asian käsittelyssä, ja pitää hakijan ajan tasalla asian etenemisestä.

B) Etuushakemuksen käsittely perusasetuksen 44 artiklan mukaisesti

2. Perusasetuksen 44 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa käsittelevä laitos toimittaa kaikki asianomaista henkilöä koskevat tiedot laitokselle, johon tämä on kuulunut aikaisemmin ja joka käsittelee hakemuksen vuorostaan.

3. Täytäntöönpanoasetuksen 48–52 artiklaa ei sovelleta perusasetuksen 44 artiklassa tarkoitettujen hakemusten käsittelyyn.

C) Muiden etuushakemusten käsittely

4. Muissa kuin 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa yhteyslaitos toimittaa etuushakemukset ja kaikki saatavillaan olevat asiakirjat ja tarvittaessa hakijan toimittamat asiakirjat viipymättä kaikille kyseisille laitoksille, jotta ne pystyvät aloittamaan hakemuksen käsittelyn samanaikaisesti. Yhteyslaitos ilmoittaa muille laitoksille soveltamansa lainsäädännön mukaiset vakuutus- tai asumiskaudet. Lisäksi se ilmoittaa, mitä asiakirjoja toimitetaan myöhemmin, ja täydentää hakemusta mahdollisimman pian.

5. Kaikki kyseiset laitokset ilmoittavat mahdollisimman pian yhteyslaitokselle ja muille asianomaisille laitoksille soveltamansa lainsäädännön mukaisesti täyttyneet vakuutus- tai asumiskaudet.

6. ▌Kukin kyseisistä laitoksista laskee etuuksien määrän perusasetuksen 52 artiklan mukaisesti ja ilmoittaa yhteyslaitokselle ja muille asianomaisille laitoksille päätöksestään ja maksettavaksi kuuluvien etuuksien määrästä sekä kaikki muut perusasetuksen 53–55 artiklassa edellytetyt tiedot.

7. Heti kun jokin laitos tämän artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella toteaa, että sovelletaan perusasetuksen 46 artiklan 2 kohtaa tai 57 artiklan 2 tai 3 kohtaa, se ilmoittaa tästä yhteyslaitokselle ja muille asianomaisille laitoksille.

▌

48 artikla

Päätöksistä ilmoittaminen hakijalle

1. Kukin laitos ilmoittaa hakijalle soveltamansa lainsäädännön mukaisesti tekemästään päätöksestä. Jokaisessa päätöksessä täsmennetään sovellettavat muutoksenhakukeinot ja määräajat. ▌Saatuaan tiedon kaikista kunkin laitoksen tekemistä päätöksistä yhteyslaitos lähettää hakijalle ja muille asianomaisille laitoksille yhteenvedon päätöksistä. Yhteenvedon malli laaditaan hallintotoimikunnassa. Yhteenveto lähetetään hakijalle laitoksen käyttämällä kielellä tai hakijan pyynnöstä millä tahansa tämän valitsemalla kielellä, joka on vahvistettu yhteisön toimielinten viralliseksi kieleksi perustamissopimuksen 290 artiklan mukaisesti.

2. Jos hakija katsoo yhteenvedon vastaanotettuaan, että kahden tai useamman laitoksen tekemien päätösten keskinäinen vuorovaikutus on saattanut heikentää hänen oikeuksiaan, hänellä on kyseisen kansallisen lainsäädännön mukaisen määräajan kuluessa oikeus vaatia asianomaisia laitoksia tarkastelemaan kyseisiä päätöksiä uudelleen. Määräaika alkaa kulua yhteenvedon vastaanottamispäivästä. Hakijalle on ilmoitettava kirjallisesti uudelleentarkastelun tuloksesta.

49 artikla

Työkyvyttömyysasteen määrittäminen

1. Sovellettaessa perusasetuksen 46 artiklan 3 kohdan säännöksiä käsittelevä laitos on ainoa, joka on oikeutettu tekemään päätöksen hakijan työkyvyttömyysasteesta. Se tekee tällaisen päätöksen heti kun se pystyy päättämään, täyttyvätkö oikeutta koskevat edellytykset sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, ottaen tapauksen mukaan huomioon perusasetuksen 6 ja 51 artiklan säännökset. Se ilmoittaa tästä päätöksestä viipymättä muille asiaan liittyville laitoksille.

Jos, ottaen huomioon perusasetuksen 6 ja 51 artiklan säännökset, muut oikeutta koskevat kuin työkyvyttömyyden asteeseen liittyvät edellytykset, jotka on vahvistettu käsittelevän laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan, eivät täyty, laitos ilmoittaa tästä välittömästi sen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle, jonka lainsäädäntöä hakijaan sovellettiin viimeksi. Viimeksi mainitulla laitoksella on toimivalta päättää hakijan työkyvyttömyysasteesta, jos sen soveltamassa lainsäädännössä asetut edellytykset oikeuden saamiseksi täytetään; se ilmoittaa tästä päätöksestä viipymättä muille asiaan liittyville laitoksille.

2. Tarvittaessa oikeuden saamiseksi asia saatetaan joutua lähettämään samojen edellytysten mukaisesti takaisin työkyvyttömyyden osalta toimivaltaiselle laitokselle siinä jäsenvaltiossa, jonka lainsäädäntöä sovellettiin hakijaan ensimmäiseksi.

3. Tapauksissa, joissa perusasetuksen 46 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta, kullakin laitoksella on soveltuvan lainsäädännön mukaisesti työkyvyttömyysasteen määrittämiseksi mahdollisuus teettää hakijalle lääkärintarkastus valitsemallaan lääkärillä tai tutkituttaa hänet muulla valitsemallaan asiantuntijalla. Jäsenvaltion laitoksen on kuitenkin otettava huomioon asiakirjat, lääkärinlausunnot ja hallinnolliset tiedot, jotka se on saanut muilta jäsenvaltioilta, ikään kuin ne olisi laadittu omassa jäsenvaltiossa.

▌

50 artikla

Etuuksien tilapäinen maksaminen ja ennakoiden maksaminen

1. Sen estämättä, mitä täytäntöönpanoasetuksen 7 artiklassa säädetään, kaikki laitokset, jotka toteavat etuushakemuksen käsittelyn aikana, että hakijalla on perusasetuksen 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti oikeus itsenäiseen etuuteen laitoksen soveltaman lainsäädännön nojalla, maksavat välittömästi tämän etuuden. Maksua pidetään tilapäisenä, jos hakemuksen käsittelymenettelyn tulos voi vaikuttaa myönnettyyn määrään.

2. Jos hakijalle ei voida maksaa 1 kohdan nojalla mitään etuutta tilapäisesti, mutta tiedoista käy ilmi, että oikeus on saavutettu perusasetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan, käsittelevä laitos maksaa hänelle asianmukaisen takaisin perittävän ennakon, jonka määrä on mahdollisimman lähellä sitä määrää, joka hänelle todennäköisesti myönnetään perusasetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan.

3. Kukin laitos, jonka on maksettava tilapäisiä etuuksia tai ennakoita 1 tai 2 kohdan nojalla, ilmoittaa tästä viipymättä hakijalle ja kiinnittää tämän huomion nimenomaisesti toimenpiteen tilapäiseen luonteeseen ja sovellettavan lainsäädännön mukaisiin muutoksenhakuoikeuksiin.

51 artikla

Etuuksien laskeminen uudelleen

1. Jos etuudet lasketaan uudelleen perusasetuksen 48 artiklan 3 ja 4 kohdan, 50 artiklan 4 kohdan ja 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 50 artiklaa soveltuvin osin.

2. Jos etuus lasketaan uudelleen, peruutetaan tai keskeytetään, päätöksen tehnyt laitos ilmoittaa siitä viipymättä asianomaiselle henkilölle täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 4–7 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti ja kullekin laitokselle, jossa henkilöllä on oikeuksia.

52 artikla

Eläkkeiden laskemisen nopeuttamiseksi tarkoitetut toimenpiteet

1. Hakemusten käsittelyn ja etuuksien maksamisen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi laitosten, joiden soveltaman lainsäädännön alainen henkilö on ollut, on

	a)	vaihdettava muiden jäsenvaltioiden laitosten kanssa tai toimitettava näiden käyttöön tunnistetiedot henkilöistä, jotka siirtyvät yhdestä sovellettavasta kansallisesta lainsäädännöstä toiseen, ja niiden on yhdessä huolehdittava siitä, että nämä tunnistetiedot säilytetään ja että ne vastaavat toisiaan, tai muussa tapauksessa annettava kyseisille henkilöille mahdollisuus päästä suoraan tutustumaan tunnistetietoihin;
	b)	riittävän ajoissa ennen eläkeoikeuksien alkamiseksi vaadittavaa vähimmäisikää tai ennen laitosten, joiden soveltaman lainsäädännön alainen henkilö on ollut, erikseen määrittämää ikää, vaihdettava asianomaisen henkilön ja muiden jäsenvaltioiden laitosten kanssa tai asetettava näiden saataville tietoa (täyttyneistä kausista tai muista tärkeistä tekijöistä) yhdestä sovellettavasta lainsäädännöstä toiseen siirtyneiden henkilöiden eläkeoikeuksista, tai muussa tapauksessa ilmoitettava näille henkilöille mahdollisuuksista tai annettava heille mahdollisuus tutustua tuleviin etuusoikeuksiinsa.

2. Sovellettaessa 1 kohtaa hallintotoimikunta määrittää, mitä tietoja on vaihdettava tai asetettava saataville, ja vahvistaa soveltuvat menettelyt ja mekanismit ottaen huomioon kansallisten eläkejärjestelmien ominaispiirteet, niiden hallinnollisen ja teknisen organisoinnin sekä niiden käytössä olevan teknologian. Hallintotoimikunta varmistaa eläkejärjestelmien täytäntöönpanon järjestämällä toteutettujen toimien ja niiden soveltamisen seurannan.

3. Sovellettaessa 1 kohtaa olisi sen jäsenvaltion laitokselle, jossa henkilölle on osoitettu ensimmäinen sosiaaliturvan hallintoon liittyvä henkilötunnus, ilmoitettava edellä mainitut tiedot.

▌

53 artikla

Yhteensovittamistoimet jäsenvaltiossa

1. Jos kansalliseen lainsäädäntöön sisältyy sääntöjä vastuussa olevan laitoksen tai sovellettavan järjestelmän määrittämiseksi taikka vakuutuskausien määrittämiseksi tiettyyn järjestelmään kuuluviksi, näitä sääntöjä sovelletaan ottaen huomioon ainoastaan ne vakuutuskaudet, jotka ovat täyttyneet tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, tämän kuitenkaan vaikuttamatta perusasetuksen 51 artiklan soveltamiseen.

2. Jos kansalliseen lainsäädäntöön sisältyy sääntöjä, jotka koskevat virkamiehiin sovellettavien erityisjärjestelmien ja palkkatyöntekijöiden yleisjärjestelmän yhteensovittamista, perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen säännökset eivät vaikuta näihin sääntöihin.

V luku

Työttömyysetuudet

54 artikla

Kausien yhteenlaskeminen ja etuuksien laskeminen

1. Täytäntöönpanoasetuksen 12 artiklan 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin perusasetuksen 61 artiklaan. Henkilö, jota asia koskee, voi toimittaa toimivaltaiselle laitokselle sen jäsenvaltion, jonka lainsäädäntöä henkilöön sovellettiin hänen viime toimintansa osalta palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, laitoksen antaman asiakirjan, jossa mainitaan kyseisen lainsäädännön mukaisesti täyttyneet kaudet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asianomaisten laitosten muita tähän liittyviä velvoitteita.

2. Sovellettaessa perusasetuksen 62 artiklan 3 kohtaa sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädäntöä asianomaiseen henkilöön sovellettiin, kun hän viimeksi toimi palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, ilmoittaa asuinpaikan laitokselle sen pyynnöstä kaikki työttömyysetuuksien laskemiseen tarvittavat tiedot, erityisesti palkka- tai ammattitulojen määrän.

▌

3. Sovellettaessa perusasetuksen 62 artiklaa ja sen estämättä, mitä perusasetuksen 63 artiklassa säädetään, sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädännön mukaan etuuksien määrään vaikuttaa perheenjäsenten määrä, ottaa huomioon myös asianomaisen henkilön perheenjäsenet, jotka asuvat toisessa jäsenvaltiossa, ikään kuin he asuisivat toimivaltaisessa jäsenvaltiossa. Tätä säännöstä ei sovelleta, jos perheenjäsenten asuinjäsenvaltiossa toisella henkilöllä on oikeus työttömyysetuuksiin, joiden laskemisessa nämä perheenjäsenet otetaan huomioon.

55 artikla

Edellytykset ja rajoitukset etuuksia koskevan oikeuden säilyttämiseksi työttömän siirtyessä toiseen jäsenvaltioon

1. Jotta toiseen jäsenvaltioon siirtyvään työttömään voitaisiin edelleen soveltaa perusasetuksen 64 artiklaa, hänen on ilmoitettava toimivaltaiselle laitokselle ennen lähtöään ja pyydettävä tältä todistusta siitä, että hänellä on edelleen oikeus etuuksiin perusasetuksen 64 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vahvistetuin edellytyksin.

Laitos ilmoittaa hänelle kuuluvista velvoitteista ja antaa edellä mainitun asiakirjan, jossa on seuraavat maininnat:
	a)	päivä, jona työtön lakkasi olemasta toimivaltaisen valtion työvoimaviranomaisten käytettävissä
	b)	perusasetuksen 64 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen määräaika rekisteröityä työnhakijaksi siinä jäsenvaltiossa, johon työtön on siirtynyt
	c)	enimmäisaika, johon asti perusasetuksen 64 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan oikeus etuuteen voidaan säilyttää
	d)	seikat, jotka saattavat muuttaa oikeutta etuuteen.

2. Työtön ilmoittautuu työnhakijaksi työvoimaviranomaisille jäsenvaltiossa, johon hän siirtyy, perusasetuksen 64 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, ja toimittaa tämän jäsenvaltion laitokselle tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun asiakirjan. Asiakirjan puuttuessa sen paikan laitos, jonne työtön siirtyi, ottaa yhteyttä toimivaltaiseen laitokseen saadakseen tarvittavat tiedot.

3. Sen jäsenvaltion työvoimaviranomaiset, johon työtön siirtyi hakeakseen työtä, ilmoittavat työttömälle hänen velvoitteistaan.

4. Sen paikan laitos, johon työtön siirtyi, toimittaa viipymättä toimivaltaiselle laitokselle asiakirjan, jossa mainitaan päivämäärä, jona työtön on ilmoittautunut työvoimaviranomaisille, ja hänen uusi osoitteensa.

Jos sinä aikana, jona työttömällä on edelleen oikeus etuuksiin, ilmenee seikkoja, jotka saattavat vaikuttaa etuuden saamista koskevaan oikeuteen, sen paikan laitos, johon työtön on siirtynyt, toimittaa viipymättä toimivaltaiselle laitokselle ja asianomaiselle henkilölle asiaankuuluvat tiedot sisältävän asiakirjan.

Toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä sen paikan laitos, johon työtön on siirtynyt, toimittaa kuukausittain asiaankuuluvat tiedot työttömän tilanteen seurannasta ja erityisesti siitä, onko työtön edelleen työvoimaviranomaisen rekisterissä ja noudattaako hän valvontamenettelyjä.

5. Sen paikan laitos, johon työtön on siirtynyt, huolehtii valvonnasta tai järjestää valvonnan ikään kuin kyse olisi työttömästä, jolla on oikeus etuuksiin sen soveltaman lainsäädännön mukaan. Se ilmoittaa toimivaltaiselle laitokselle välittömästi kaikista 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetuista seikoista.

6. Kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tai toimivaltaiset laitokset voivat sopia keskenään kaikista toimista, joilla on tarkoitus edistää niiden työttömien työnhakua, jotka siirtyvät johonkin näistä jäsenvaltioista perusasetuksen 64 artiklan mukaisesti.

56 artikla

Työttömät, jotka asuivat muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa

1. Jos työtön päättää perusasetuksen 65 artiklan 2 kohdan mukaisesti rekisteröityä työnhakijaksi sekä asuinjäsenvaltiossa että jäsenvaltiossa, jossa hän on viimeksi toiminut palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, hän ilmoittaa tästä ensin asuinpaikkansa laitokselle ja työvoimaviranomaisille.

Sen jäsenvaltion työvoimaviranomaisten pyynnöstä, jossa työtön on viimeksi toiminut palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, asuinpaikan työvoimaviranomaiset toimittavat asiaan liittyvät tiedot, jotka koskevat työttömän rekisteröitymistä ja työnhakua.

2. Jos asianomaisissa jäsenvaltioissa sovellettava lainsäädäntö edellyttää, että työttömän on täytettävä ▌tietyt velvoitteet ja/tai haettava työtä, ensisijaisia ovat velvoitteet ja/tai työnhakutoimet, jotka työttömän on suoritettava asuinjäsenvaltiossa.

Se, että työtön on laiminlyönyt kaikki velvoitteet ja/tai työnhaun jäsenvaltiossa, jossa hän viimeksi on viimeksi harjoittanut ammatillista toimintaa, ei vaikuta asuinjäsenvaltiossa myönnettyihin etuuksiin.

3. Sovellettaessa perusasetuksen 65 artiklan 5 kohdan b alakohtaa sen jäsenvaltion laitos, jonka lainsäädäntöä työntekijään viimeksi sovellettiin, ilmoittaa asuinpaikan laitokselle sen pyynnöstä, onko työntekijällä oikeus etuuksiin perusasetuksen 64 artiklan mukaisesti.

VI luku

Perhe-etuudet

57 artikla

Ensisijaisuussäännöt päällekkäisyystilanteessa

Sovellettaessa perusasetuksen 68 artiklan 1 kohdan b alakohdan i ja ii alakohtaa, jos ensisijaisuusjärjestystä ei voida määrittää lasten asuinpaikan perusteella, kukin asianomainen jäsenvaltio laskee etuuksien määrän ottaen huomioon myös lapset, jotka eivät asu kyseisen jäsenvaltion alueella. Sovellettaessa 68 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohtaa sen jäsenvaltion II, jonka lainsäädännön mukaan etuuksien määrä on suurin, toimivaltainen laitos maksaa näiden etuuksien määrän kokonaisuudessaan ja toisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos korvaa sille puolet kyseisestä määrästä viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyn määrän rajoissa.

58 artikla

Sovellettavat säännöt, kun sovellettava lainsäädäntö ja/tai toimivalta myöntää perhe-etuuksia vaihtuu

1. Kun sovellettava lainsäädäntö ja/tai toimivalta myöntää perhe-etuuksia vaihtuu jäsenvaltioiden välillä kalenterikuukauden aikana, riippumatta siitä, mitkä olivat perhe-etuuksien maksamisen päivämäärät jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti, laitos, joka maksoi perhe-etuudet sen lainsäädännön mukaisesti, jota sovellettiin, kun etuudet myönnettiin kyseisen kuukauden alussa, vastaa kustannuksista kuluvan kuukauden loppuun asti.

2. 2 Se ilmoittaa yhden tai useamman muun sellaisen jäsenvaltion, jota asia koskee, laitoksille päivämäärän, jona se lakkaa maksamasta kyseisiä perhe-etuuksia. Yksi tai useampi muu jäsenvaltio, jota asia koskee, alkaa maksaa etuuksia tuosta päivästä.

59 artikla

Perusasetuksen 67 ja 68 artiklan täytäntöönpanomenettely

1. Perhe-etuushakemus osoitetaan toimivaltaiselle laitokselle. Sovellettaessa perusasetuksen 67 ja 68 artiklaa on otettava huomioon koko perheen tilanne samalla tavoin kuin jos kaikkiin kyseessä oleviin henkilöihin sovellettaisiin asianomaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä ja he asuisivat siellä, erityisesti kun on kyse oikeudesta vaatia etuuksia. Jos vanhempi, jolla on oikeus vaatia etuuksia, ei käytä oikeuttaan, sen jäsenvaltion, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, toimivaltainen laitos ottaa huomioon toisen vanhemman tai sellaiseksi katsotun henkilön taikka lapsen tai lasten holhoojana toimivan henkilön tai laitoksen toimittaman perhe-etuushakemuksen.

2. Laitos, jolle hakemus on tehty 1 kohdan mukaisesti, käsittelee hakemuksen hakijan toimittamien yksityiskohtaisten tietojen perusteella ▌ottaen huomioon║hakijan perheen yleisen tosiasiallisen ja oikeudellisen tilanteen.

Jos laitos toteaa, että sen lainsäädäntöä sovelletaan ensisijaisen oikeuden perusteella perusasetuksen 68 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti, laitos myöntää perhe-etuudet soveltamansa lainsäädännön mukaisesti.

Jos laitos pitää mahdollisena, että jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaiseen erotukseen on oikeus perusasetuksen 68 artiklan 2 kohdan mukaisesti, se toimittaa hakemuksen viipymättä kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle ja ilmoittaa asiasta henkilölle, jota asia koskee; lisäksi se ilmoittaa toisen jäsenvaltion laitokselle hakemusta koskevasta päätöksestään ja maksettujen perhe-etuuksien määrän.

3. Jos laitos, jolle hakemus on tehty, toteaa, että sen lainsäädäntöä sovelletaan, vaikkakaan ei perusasetuksen 68 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun ensisijaisen oikeuden perusteella, se tekee viipymättä väliaikaisen päätöksen sovellettavista ensisijaisuussäännöistä ja toimittaa hakemuksen perusasetuksen 68 artiklan 3 kohdan mukaisesti kyseisen toisen jäsenvaltion laitokselle ja ilmoittaa asiasta myös hakijalle. Tällä laitoksella on kaksi kuukautta aikaa ottaa kantaa tehtyyn väliaikaiseen päätökseen.

Jos laitos, jolle hakemus on toimitettu edelleen, ei ota kantaa kahden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta, sovelletaan edellä tarkoitettua väliaikaista päätöstä, ja laitos maksaa lainsäädäntönsä mukaiset etuudet ja ilmoittaa maksettujen etuuksien määrän laitokselle, jolle hakemus alun perin jätettiin.

4. Jos laitokset, joita asia koskee, ovat eri mieltä siitä, mikä lainsäädäntö on ensisijainen, sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan 2–5 kohtaa. Tässä yhteydessä täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna asuinpaikan laitoksena pidetään lapsen taikka lasten asuinpaikan laitosta.

5. Laitos, joka on maksanut tilapäisesti etuuksia enemmän kuin sille lopullisesti kuuluvan osuuden, ottaa yhteyttä ensisijaiseen laitokseen periäkseen siltä liikaa maksetun määrän täytäntöönpanoasetuksen 71 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

60 artikla

Perusasetuksen 69 artiklan täytäntöönpanomenettely

Sovellettaessa perusasetuksen 69 artiklaa hallintotoimikunta laatii luettelon perusasetuksen saman artiklan soveltamisalaan kuuluvista, orvoille myönnettävistä täydentävistä tai erityisistä perhe-etuuksista. Jos toimivaltaisen laitoksen ei tarvitse myöntää tällaisia täydentäviä tai erityisiä orpojen perhe-etuuksia soveltamansa ensisijaiseksi katsottavan lainsäädännön nojalla, sen on viipymättä toimitettava perhe-etuushakemus sekä kaikki tarvittavat asiakirjat ja tiedot sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädäntöä henkilöön, jota asia koskee, on sovellettu pisimpään ja joka myöntää tällaisia täydentäviä tai erityisiä orpojen perhe-etuuksia. Tarvittaessa asia saatetaan joutua lähettämään samojen edellytysten mukaisesti takaisin sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädännön mukaan asianomaiselle henkilölle on täyttynyt lyhimmät vakuutus- tai asumiskaudet.

IV osasto

Varainhoitoa koskevat säännökset

I luku

Etuuksien korvaaminen perusasetuksen 35 artiklan 1 kohdan ja 41 artiklan mukaisesti

1 jakso

Etuuksien korvaaminen todellisten kustannusten perusteella

61 artikla

Periaatteet

1. Sovellettaessa perusasetuksen 35 artiklan 1 kohtaa ja 41 artiklaa toimivaltainen laitos korvaa maksettujen luontoisetuuksien tosiasiallisen määrän etuudet maksaneelle laitokselle, siten kuin viimeksi mainitun laitoksen tileistä ilmenee, paitsi sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 62 artiklaa.

▌

2. Jos 1 kohdassa tarkoitettujen etuuksien tosiasiallinen määrä kokonaan tai osittain ei käy ilmi sen laitoksen tileistä, joka ne on maksanut, korvattava määrä määritetään kiinteämääräisten summien perusteella laskemalla se kaikesta asianmukaisesta tiedosta, jota on saatu käytettävissä olevista lähteistä. Hallintotoimikunta määrää perusteet, joita käytetään kiinteämääräisten summien laskemisessa, ja vahvistaa niiden määrät.

3. Korvauksessa ei voida ottaa huomioon korkeampia taksoja kuin ne, joita sovelletaan sellaisille vakuutetuille annettuihin luontoisetuuksiin, jotka ovat 1 kohdassa tarkoitetut etuudet antaneen laitoksen soveltaman lainsäädännön alaisia.

▌

2 jakso

Etuuksien korvaaminen kiinteämääräisten summien perusteella

62 artikla

Asiaan liittyvien jäsenvaltioiden kartoittaminen

1. Perusasetuksen 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltiot, joiden oikeudellisten tai hallinnollisten rakenteiden vuoksi todellisiin kustannuksiin perustuvien korvausten maksaminen ei ole tarkoituksenmukaista, esitetään täytäntöönpanoasetuksen liitteessä III.

▌

2. Täytäntöönpanoasetuksen liitteessä III mainittujen jäsenvaltioiden osalta toimivaltaiset laitokset korvaavat perusasetuksen 17 artiklan nojalla perheenjäsenille, jotka asuvat eri jäsenvaltiossa kuin vakuutettu, maksettujen luontoisetuuksien määrän ja perusasetuksen 22 artiklan, 24 artiklan 1 kohdan, 25 artiklan ja 26 artiklan nojalla eläkkeensaajalle ja hänen perheenjäsenilleen maksettujen luontoisetuuksien määrän etuudet maksaneille laitoksille kunkin kalenterivuoden osalta vahvistetun kiinteämääräisen summan perusteella. Kiinteämääräisen summan määrän on oltava mahdollisimman lähellä todellisia kustannuksia.

63 artikla

Kuukausittaisten kiinteiden määrien ja kiinteän kokonaismäärän laskentamenetelmä

1. Kunkin velkojajäsenvaltion osalta kuukausittainen kiinteä määrä henkeä kohti (Fi) kalenterivuodeksi määritetään jakamalla keskimääräiset vuosikustannukset henkeä kohden (Yi), eri ikäryhmien (i) mukaan eriteltyinä, 12:lla ja soveltamalla tulokseen vähennystä (X) seuraavan kaavan mukaisesti:

Fi = Yi*1/12*(1 - X)

jossa:
	–	indeksi i (arvot i = 1, 2 ja 3) edustaa kolmea ikäryhmää, joita käytetään kiinteiden määrien laskemista varten
	i = 1: alle 20-vuotiaat
	i = 2: 20–64-vuotiaat
	i = 3: 65-vuotiaat ja vanhemmat
	▌

– Yi edustaa ▌keskimääräisiä vuosikustannuksia henkeä kohden ikäryhmässä i, sellaisena kuin ne määritellään 2 kohdassa

	–	kerroin X (0,20 tai 0,15) edustaa vähennystä, sellaisena kuin se määritellään
	3 kohdassa.

2. Keskimääräiset vuosikustannukset henkeä kohden (Yi) ikäryhmässä i saadaan jakamalla velkojajäsenvaltion laitosten kaikille kyseiseen ikäryhmään kuuluville henkilöille, joihin sovelletaan sen lainsäädäntöä ja jotka asuvat sen alueella, antamien kaikkien luontoisetuuksien ▌vuosikustannukset tämän ikäryhmän asianomaisten henkilöiden ▌keskimääräisellä lukumäärällä kyseisenä kalenterivuonna. Laskennan on perustuttava täytäntöönpanoasetuksen 23 artiklassa tarkoitettujen järjestelmien mukaisiin kustannuksiin.

3. Kuukausittaiseen kiinteään määrään sovellettava vähennys on periaatteessa 20 prosenttia (X = 0,20). Eläkkeensaajille ja heidän perheenjäsenilleen vähennys on 15 prosenttia (X = 0,15), jos toimivaltaista jäsenvaltiota ei ole otettu perusasetuksen liitteessä IV olevaan luetteloon.

4. Kunkin velallisjäsenvaltion osalta kiinteä kokonaismäärä kalenterivuotta kohden on tulojen summa, joka saadaan kertomalla kussakin ikäryhmässä i määritetyt kuukausittaiset kiinteät määrät henkeä kohden niiden kuukausien lukumäärällä, jotka henkilöille, joita asia koskee, ovat täyttyneet velkojajäsenvaltiossa kyseisessä ikäryhmässä.

Asianomaisille henkilöille velkojajäsenvaltiossa täyttyneiden kuukausien lukumäärä on kalenterivuoden niiden kalenterikuukausien summa, joiden aikana henkilöillä, joita asia koskee, on ollut velkojajäsenvaltion alueella asumisen perusteella oikeus saada luontoisetuuksia kyseisellä alueella velallisjäsenvaltion kustannuksella. Nämä kuukaudet määritetään luettelon avulla, jota pidetään tätä tarkoitusta varten asuinpaikan laitoksessa ja joka perustuu toimivaltaisen laitoksen toimittamiin asiakirjoihin, joilla osoitetaan edunsaajien oikeudet.

5. Viimeistään ...(7) hallintotoimikunta antaa erityiskertomuksen tämän artiklan soveltamisesta ja erityisesti 3 kohdassa tarkoitetuista vähennyksistä. Hallintotoimikunta voi tehdä kertomuksen pohjalta ehdotuksen, joka sisältää mahdollisesti tarvittavia muutoksia sen varmistamiseksi, että kiinteiden määrien laskeminen vastaa mahdollisimman tarkoin todellisia aiheutuneita kustannuksia ja että 3 kohdassa tarkoitetuista vähennyksistä ei aiheudu jäsenvaltioille epäsuhtaisia eikä päällekkäisiä maksuja.

Hallintotoimikunta vahvistaa edellä olevissa kohdissa tarkoitettujen kiinteiden määrien laskentaan tarvittavien tekijöiden määrittämisessä noudatettavat menetelmät

6. ▌.

7. Sen estämättä, mitä 1–4 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat jatkaa asetuksen (ETY) N:o 574/72 94 ja 95 artiklan soveltamista kiinteiden määrien laskentaan ...(8) saakka edellyttäen, että 3 kohdassa tarkoitettua vähennystä sovelletaan.

64 artikla

Keskimääräisistä vuosikustannuksista ilmoittaminen

Tiettyä vuotta koskevat keskimääräiset vuosikustannukset henkeä kohti kussakin ikäryhmässä on ilmoitettava tilintarkastuslautakunnalle viimeistään kyseistä vuotta seuraavan toisen vuoden loppuun mennessä. Jos tietoja ei toimiteta tässä määräajassa, huomioon otetaan hallintotoimikunnan edeltävänä vuonna viimeksi määrittämät keskimääräiset vuosikustannukset henkeä kohden.

Keskimääräiset vuosikustannukset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3 jakso

Yhteiset säännökset

65 artikla

Laitosten välisiä korvauksia koskeva menettely

1. Asianomaisten jäsenvaltioiden väliset korvaukset suoritetaan mahdollisimman nopeasti. Kunkin asianomaisen laitoksen on korvattava saatavat ennen tässä artiklassa mainittuja määräaikoja ja heti kun se on laitokselle mahdollista. Tiettyä saatavaa koskevat erimielisyydet eivät saa estää muiden saatavien korvaamista.

2. Perusasetuksen 35 ja 41 artiklassa säädetyt korvaukset jäsenvaltioiden laitosten välillä suoritetaan yhteyselimen välityksellä. Perusasetuksen 35 ja 41 artiklassa tarkoitettuja korvauksia varten voi olla erillinen yhteyselin.

66 artikla

Saatavien esittämistä ja maksamista koskevat määräajat

1. Todellisiin kustannuksiin perustuvat saatavat on esitettävä velallisjäsenvaltion yhteyselimelle 12 kuukauden kuluessa sen kalenterivuosipuoliskon päättymisestä, jona nämä saatavat on merkitty velkojalaitoksen kirjanpitoon.

2. Kiinteisiin määriin perustuvat saatavat kalenterivuoden osalta ▌on esitettävä velallisjäsenvaltion yhteyselimelle niiden kuuden kuukauden kuluessa, jotka seuraavat kuukautta, jona kyseistä vuotta koskevat keskimääräiset kustannukset on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Täytäntöönpanoasetuksen 63 artiklan 4 kohdan mukaiset luettelot on esitettävä viitevuotta seuraavan vuoden loppuun mennessä.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa mainittujen määräaikojen jälkeen esitettyjä saatavia ei oteta huomioon.

4. Velallislaitos ▌maksaa saatavat täytäntöönpanoasetuksen 65 artiklassa tarkoitetulle velkojajäsenvaltion yhteyselimelle kuuden kuukauden kuluessa sen kuukauden lopusta, jona saatavat esitettiin velallisjäsenvaltion yhteyselimelle. Tätä ei sovelleta saataviin, jotka velallislaitos on tuon ajan kuluessa hylännyt pätevästä syystä.

5. Saatavaa koskeva riita on ratkaistava viimeistään vuoden kuluttua sen kuukauden päättymisestä, jona saatava on esitetty. ▌

6. Tilintarkastuslautakunta helpottaa tilien lopullista selvittämistä tapauksissa, joissa sopuun ei päästä 5 kohdassa tarkoitetussa ajassa, ja jommankumman osapuolen esittämästä perustellusta pyynnöstä antaa lausuntonsa riita-asiassa kuuden kuukauden kuluessa sen kuukauden päättymisestä, jona asia osoitettiin sille.

67 artikla

Viivästyskorot ja ennakkomaksut

1. Täytäntöönpanoasetuksen 66 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun kuuden kuukauden määräajan päättymisestä lukien velkojalaitos voi periä korkoa maksamattomista saatavista, jollei velallislaitos ole kuuden kuukauden kuluessa sen jälkeen, kun kyseinen saatava on esitetty, maksanut ennakkomaksua, joka on vähintään 90 prosenttia täytäntöönpanoasetuksen 66 artiklan 1 tai 2 kohdan nojalla esitetystä koko saatavasta. Ennakkomaksun ylittävästä saatavaosuudesta voidaan periä korkoa vasta täytäntöönpanoasetuksen 66 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun vuoden määräajan päättymisestä lukien.

2. Korko lasketaan Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioissaan soveltaman viitekoron perusteella. Tällöin sovelletaan erääntymiskuukauden ensimmäisenä päivänä voimassaolevaa viitekorkoa.

3. Yhteyselin ei ole velvollinen hyväksymään ennakkomaksua 1 kohdan mukaisesti. Jos yhteyselin kuitenkin kieltäytyy tarjotusta ennakkomaksusta, velkojalaitoksella ei enää ole oikeutta periä korkoa saatavia koskevista viivästyneistä maksuista muutoin kuin 1 kohdan toisen virkkeen mukaisissa tapauksissa.

68 artikla

Vuotuisten tilitysten vahvistaminen

1. Hallintotoimikunta vahvistaa saatavien tilanteen kunakin kalenterivuonna perusasetuksen 72 artiklan g alakohdan mukaisesti tilintarkastuslautakunnan kertomuksen perusteella. Tätä varten yhteyselinten on ilmoitettava tilintarkastuslautakunnalle – sen vahvistamien määräaikojen ja sääntöjen mukaisesti – esitettyjen, suoritettujen tai riitautettujen saatavien määrä (velkojavaltion kanta), sekä vastaanotettujen, suoritettujen tai riitautettujen saatavien määrä (velallisvaltion kanta).

2. Hallintotoimikunta voi suorittaa asianmukaiset varmistukset tilastollisten ja tilinpidollisten tietojen tarkastamiseksi, joita tarvitaan 1 kohdassa säädetyn saatavien tilannetta koskevan vuotuisen selvityksen tekemiseksi, erityisesti varmistaakseen, että tiedot ovat tässä osastossa vahvistettujen sääntöjen mukaiset.

II luku

Työttömyysetuuksien korvaaminen perusasetuksen 65 artiklan mukaisesti

69 artikla

Työttömyysetuuksien korvaaminen

Perusasetuksen 65 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun sopimuksen puuttuessa asuinpaikan laitos pyytää sen jäsenvaltion ▌, jonka lainsäädäntöä edunsaajaan viimeksi sovellettiin, laitosta korvaamaan työttömyysetuudet perusasetuksen 65 artiklan 6 ja 7 kohdan nojalla. Pyyntö tehdään kuuden kuukauden kuluessa sen kalenterivuosipuoliskon päättymisestä, jonka kuluessa korvauspyynnön kohteena olevien työttömyysetuuksien viimeinen maksu suoritettiin. Pyynnössä on ilmoitettava maksettujen etuuksien määrä perusasetuksen 65 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden tai mainitun artiklan 7 kohdassa tarkoitetun viiden kuukauden kauden aikana, kausi, jolta etuudet on maksettu, ja työttömän tunnistetiedot. Saatavat on esitettävä ja maksettava asianomaisten jäsenvaltioiden yhteyselinten välityksellä.

Pyyntöjen harkitsemista ei edellytetä sen jälkeen, kun ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu määräaika on päättynyt.

Täytäntöönpanoasetuksen 65 artiklan 1 kohdan ja 66 artiklan 4–6 kohdan säännöksiä sovelletaan ▌soveltuvin osin.

Velkojalaitos voi periä korkoa maksamattomista saatavista täytäntöönpanoasetuksen 66 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun kuuden kuukauden määräajan päättymisestä lukien. Korko lasketaan täytäntöönpanoasetuksen 67 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Perusasetuksen 65 artiklan 6 kohdan kolmannessa virkkeessä tarkoitettu korvauksen enimmäismäärä on kussakin yksittäistapauksessa sen etuuden määrä, johon asianomaisella henkilöllä olisi oikeus sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jota häneen viimeksi sovellettiin, jos henkilö olisi ilmoittautunut tuon jäsenvaltion työvoimaviranomaisille. Kuitenkin liitteessä XY luetelluissa jäsenvaltioiden välisissä suhteissa näistä jäsenvaltioista sen, jonka lainsäädäntöä asianomaiseen henkilöön viimeksi sovellettiin, toimivaltaiset laitokset määrittävät enimmäismäärän kussakin yksittäistapauksessa niiden työttömyysetuuksien keskimäärän perusteella, jotka on annettu tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti edellisenä kalenterivuonna.

III luku

Liikaa maksettujen etuuksien ja tilapäisten maksujen takaisinperiminen ja vähentäminen sekä perintään liittyvä avunanto

1 jakso

Periaatteet

70 artikla

1. Sovellettaessa perusasetuksen 84 artiklaa ja sen määrittelemissä puitteissa saatavien periminen on mahdollisuuksien mukaan suoritettava vähennysten kautta sekä velkojalaitosten, jäljempänä 'pyynnön esittäneiden elinten, ja velallislaitosten, jäljempänä 'pyynnön vastaanottaneiden elinten', välillä että vakuutettuun nähden täytäntöönpanoasetuksen 71 ja 72 artiklan mukaisesti.

Jos saatavaa kokonaisuudessaan tai sen osaa ei ole voitu periä ensimmäisen alakohdan mukaisesti vähennysten kautta, edunsaajan maksettavaksi kuuluvat määrät peritään täytäntöönpanoasetuksen 73–82 artiklan mukaisesti.

2. Yhteyselintä pidetään pyynnön vastaanottaneena elimenä niiden hakemusten osalta, jotka on osoitettu sille.

2 jakso

Vähentäminen

71 artikla

Perusteetta tai liikaa maksetut rahaetuudet

1. Jos jäsenvaltion laitos on maksanut etuudensaajalle suuremman summan kuin mihin tällä on oikeus, laitos pyytää sen soveltamassa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin ja rajoituksin minkä tahansa muun jäsenvaltion laitosta, joka vastaa etuuksien suorittamisesta etuudensaajalle, vähentämään liikaa maksetun määrän kyseiselle etuudensaajalle maksettavasta määrästä. Viimeksi mainittu laitos tekee vähentämisen sen soveltamassa lainsäädännössä tällaiselle vähentämiselle säädetyin edellytyksin ja rajoituksin ikään kuin se itse olisi maksanut liikaa etuutta ja siirtää vähennetyn määrän velkojana olevalle laitokselle.

2. Täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan mukaisesti viimeistään kaksi kuukautta sen jälkeen, kun sovellettava lainsäädäntö on määritetty tai etuuksien maksamisesta vastaava laitos tunnistettu, rahaetuudet tilapäisesti maksanut laitos laatii selvityksen määrästä, joka toimivaltaisen laitoksen on maksettava sille. Jos etuudensaaja ja/tai hänen työnantajansa on maksanut maksut tilapäisesti, nämä summat otetaan huomioon laskettaessa kyseistä määrää.

Etuudensaajalle maksettavista etuuksista vastaava toimivaltainen laitos vähentää tilapäisesti maksetun määrän niistä määristä, jotka sen on maksettava asianomaiselle henkilölle. Maksamisesta vastaava laitos tekee vähennyksen sen soveltamassa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin ja rajoituksin ja siirtää vähennetyn määrän velkojana olevalle laitokselle viipymättä.

3. Jos vakuutettu on saanut sosiaalietuuksia jäsenvaltion alueella aikana, jolloin hänellä oli oikeus etuuksiin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, etuuksia antanut laitos voi, jos sillä on laillinen oikeus vaatia mainitulle henkilölle suoritettuja etuuksia takaisin, pyytää minkä tahansa muun jäsenvaltion laitosta, joka vastaa etuuden suorittamisesta tälle henkilölle, vähentämään maksetun etuuden määrästä, jonka viimeksi mainittu maksaa asianomaiselle henkilölle.

Tätä säännöstä sovelletaan soveltuvin osin vakuutetun perheenjäseniin, jotka ovat saaneet etuuksia jonkin jäsenvaltion alueella aikana, jolloin vakuutetulla oli oikeus etuuksiin jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla kyseisen perheenjäsenen osalta.

Velkojana oleva laitos ilmoittaa maksamisesta vastaavalle laitokselle selvityksen sille maksettavaksi kuuluvasta määrästä. Maksamisesta vastaava laitos tekee vähennyksen sen soveltamassa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin ja rajoituksin ja siirtää vähennetyn määrän velkojana olevalle laitokselle viipymättä.

4. Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa toimivaltainen laitos toimittaa asianomaiselle henkilölle tämän tilannetta koskevan selvityksen, jossa esitetään maksettavina olevat tai liikaa maksetut määrät sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti.

72 artikla

Perusteetta tai liikaa perityt maksut

Täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan mukaisesti laitos, joka on perinyt maksut tilapäisesti vakuutetulta ja/tai hänen työnantajaltaan, korvaa kyseiset määrät henkilöille, jotka ovat ne maksaneet, vasta sen jälkeen kun se on kysynyt toimivaltaiselta laitokselta määrät, jotka on maksettava sille täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

3 jakso

Perintä

73 artikla

Tiedonsaantia koskevat pyynnöt

1. Pyynnön esittäneen elimen pyynnöstä pyynnön vastaanottanut elin toimittaa tälle kaikki tiedot, jotka voivat olla tarpeen saatavien perimisessä.

Näiden tietojen hankkimiseksi pyynnön vastaanottanut elin käyttää valtuuksia, joista säädetään kaikkien sen omassa maassa aiheutuneiden samankaltaisten saatavien perintään sovellettavissa laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä.

2. Tiedonsaantia koskevassa pyynnössä on ilmoitettava nimi, osoite ja muut tunnistamisen kannalta merkitykselliset tiedot, jotka pyynnön esittävä elin saa yleensä käyttöönsä henkilöstä, jota toimitettavat tiedot koskevat; myös pyynnön kohteena olevan saatavan laatu ja määrä on ilmoitettava.

3. Pyynnön vastaanottavan elimen ei tarvitse toimittaa tietoja, joita se ei saisi haltuunsa periäkseen omassa jäsenvaltiossaan aiheutuneita samankaltaisia saatavia.

4. Pyynnön vastaanottanut elin ilmoittaa pyynnön esittäneelle elimelle tietoja koskevan pyynnön epäämisen perusteet.

74 artikla

Tiedoksianto

1. Pyynnön esittäneen elimen pyynnöstä pyynnön vastaanottanut elin ilmoittaa vastaanottajalle omassa jäsenvaltiossaan vastaavien asiakirjojen tiedoksiantoa koskevien voimassa olevien sääntöjen mukaisesti kaikista pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltion toimittamista asiakirjoista ja päätöksistä, myös oikeudellisista, jotka liittyvät saatavaan tai sen perimiseen.

2. Tiedoksiantopyynnössä on ilmoitettava nimi, osoite ja muut tiedot, jotka pyynnön esittävä elin saa yleensä käyttöönsä vastaanottajasta, tiedoksi annettavan asiakirjan tai päätöksen luonne ja aihe sekä tarvittaessa nimi ja osoite ja muut tiedot, jotka pyynnön esittävä elin saa yleensä käyttöönsä velallisesta, asiakirjassa tai päätöksessä tarkoitettu saatava sekä muut mahdollisesti hyödylliset tiedot.

3. Pyynnön vastaanottanut elin ilmoittaa viipymättä pyynnön esittäneelle elimelle tiedoksiantopyynnön seurannasta, erityisesti päivän, jona päätös tai asiakirja on toimitettu vastaanottajalle.

75 artikla

Takaisinperintää koskeva pyyntö

1. Maksujen taikka perusteetta tai liikaa maksettujen etuuksien takaisinperintää koskevassa pyynnössä, jonka pyynnön esittävä elin osoittaa pyynnön vastaanottavalle elimelle, on oltava liitteenä virallinen tai oikeaksi todistettu jäljennös saatavan perinnän mahdollistavasta asiakirjasta, joka on laadittu pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa, ja tarvittaessa muut perintään tarvittavat alkuperäiset asiakirjat tai niiden oikeaksi todistetut jäljennökset.

2. Pyynnön esittänyt elin saa pyytää saatavien perintää vain, jos

	a)	jäsenvaltio ei riitauta saatavaa tai sen perimisen mahdollistavaa asiakirjaa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 78 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa
	b)	se on omassa jäsenvaltiossaan soveltanut 1 kohdassa tarkoitetun asiakirjan perusteella käytettävissään olevia asianmukaisia perintämenettelyjä eivätkä toteutetut toimenpiteet ole johtaneet saatavan maksamiseen täysimääräisenä.

3. Perintäpyynnössä on ilmoitettava

	a)	nimi, osoite ja muut asianomaisen henkilön ja/tai tämän omaisuutta hallussa pitävän kolmannen osapuolen tunnistamisen kannalta merkitykselliset tiedot
	b)	pyynnön vastaanottavan elimen tunnistamisen kannalta merkitykselliset tiedot
	c)	saatavan perinnän mahdollistava asiakirja, joka on laadittu pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa
	d)	saatavan laatu ja määrä, mukaan luettuina pääoma, korko sekä muut aiheutuneet seuraamukset, sakot ja kulut, ilmoitettuna molempien elinten jäsenvaltion valuuttana
	e)	päivämäärä, jona pyynnön esittänyt elin ja/tai pyynnön vastaanottanut elin on antanut asiakirjan tiedoksi vastaanottajalle
	f)	ajankohta, josta alkaen, ja ajanjakso, jonka kuluessa perintä voidaan suorittaa pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltion voimassa olevien lakien mukaisesti
	g)	muut merkitykselliset tiedot.

4. Perintäpyyntöön on lisäksi liitettävä pyynnön esittäneen elimen lausunto, jossa 2 kohdassa asetetut ehdot vahvistetaan täytetyiksi.

5. Pyynnön esittänyt elin toimittaa pyynnön vastaanottaneelle elimelle kaikki perintäpyynnössä tarkoitettuun asiaan liittyvät tarpeelliset tiedot heti ne saatuaan.

76 artikla

Perimisen mahdollistava asiakirja

1. Saatavan perinnän mahdollistava asiakirja tunnustetaan ja katsotaan ilman eri toimenpiteitä perinnän mahdollistavaksi asiakirjaksi pyynnön vastaanottaneen elimen osalta.

2. Saatavan perinnän mahdollistava asiakirja voidaan tarvittaessa ja pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa voimassa olevien määräysten mukaisesti hyväksyä tai tunnustaa taikka sitä voidaan täydentää tai se voidaan korvata asiakirjalla, joka mahdollistaa perinnän kyseisen jäsenvaltion alueella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

Pyynnön vastaanottamista seuraavien kolmen kuukauden kuluessa toimivaltaiset viranomaiset pyrkivät saattamaan loppuun asiakirjan hyväksymiseen, tunnustamiseen, täydentämiseen tai korvaamiseen liittyvät muodollisuudet lukuun ottamatta tapauksia, joihin sovelletaan kolmannen alakohdan säännöksiä. Viranomaiset eivät voi kieltäytyä, jos perinnän mahdollistava asiakirja on laadittu moitteettomasti. Pyynnön vastaanottaneen elimen on ilmoitettava pyynnön esittäneelle elimelle perusteet kolmen kuukauden määräajan ylitykselle.

Jos jokin näistä muodollisuuksista antaa aihetta saatavaa ja/tai pyynnön esittäneen elimen antamaa perinnän mahdollistavaa asiakirjaa koskevaan riitauttamiseen, asiassa sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 78 artiklaa.

77 artikla

Maksamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja määräajat

1. Takaisinperintä suoritetaan pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltion valuutassa. Pyynnön vastaanottanut elin siirtää perittävänä olevan saatavan koko määrän pyynnön esittäneelle elimelle.

2. Pyynnön vastaanottanut elin voi myöntää velalliselle tietyn maksuajan tai sallia maksamisen erissä, jos sen jäsenvaltiossa voimassa olevat lait, asetukset tai hallinnolliset käytännöt sen sallivat ja sen jälkeen, kun se kuullut pyynnön esittänyttä elintä. Pyynnön vastaanottaneen elimen tämän maksuajan perusteella perimä korko tilitetään sekin pyynnön esittäneelle elimelle.

Siitä päivästä lukien, jona perinnän mahdollistava asiakirja on täytäntöönpanoasetuksen 76 artiklan mukaisesti hyväksytty, tunnustettu, täydennetty tai korvattu, maksun viivästymisestä peritään korkoja pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti ja myös ne tilitetään pyynnön esittäneelle elimelle.

78 artikla

Saatavan tai saatavan perinnän mahdollistavan asiakirjan riitauttaminen

1. Jos asianomainen henkilö riitauttaa perintämenettelyn aikana saatavan tai pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa annetun perinnän mahdollistavan asiakirjan, hänen on saatettava asia pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltion toimivaltaisen elimen käsiteltäväksi kyseisessä jäsenmaassa voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti. Pyynnön esittäneen elimen on ilmoitettava tästä pyynnön vastaanottaneelle elimelle. Myös asianomainen henkilö voi ilmoittaa asiasta pyynnön vastaanottaneelle elimelle.

2. Saatuaan pyynnön esittäneeltä elimeltä tai asianomaiselta henkilöltä 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen pyynnön vastaanottanut elin keskeyttää heti täytäntöönpanomenettelyn asiassa toimivaltaisen elimen päätöstä odotettaessa, ellei pyynnön esittänyt elin toisen alakohdan mukaisesti pyydä toisin. Jos pyynnön esittänyt elin pitää sitä tarpeellisena, se voi ryhtyä suojatoimenpiteisiin taatakseen perinnän, sikäli kuin se on mahdollista sen jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien ja asetusten mukaisesti samankaltaisten saatavien osalta.

Pyynnön esittänyt elin voi sen jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti pyytää pyynnön vastaanottanutta elintä perimään riitautetun saatavan, mikäli se on mahdollista pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltion lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista. Jos asian riitauttaminen ratkeaa myönteisesti velallisen kannalta, pyynnön esittäneen elimen on korvattava peritty summa kokonaisuudessaan sekä kaikki korvaukset, jotka kuuluvat maksettaviksi pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltion voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

3. Jos riitauttaminen koskee pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa toteutettuja perintätoimenpiteitä, asia viedään käsiteltäväksi kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiseen elimeen sen lakien ja asetusten mukaisesti.

4. Jos toimivaltainen elin, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu 1 kohdan mukaisesti, on oikeudellinen tai hallinnollinen tuomioistuin, kyseisen tuomioistuimen päätös, jos se on pyynnön esittäneelle laitokselle myönteinen ja sallii saatavan perimisen pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa, on 'perinnän mahdollistava asiakirja', ja saatava peritään tämän päätöksen perusteella.

79 artikla

Avunantoon liittyvät rajoitukset

Pyynnön vastaanottanut elin ei ole velvollinen
	a)	antamaan täytäntöönpanoasetuksen 73–78 artiklassa tarkoitettua apua, jos saatavan perintä aiheuttaisi velallisen tilanteen takia vakavia taloudellisia tai sosiaalisia ongelmia elimen jäsenvaltiossa edellyttäen, että pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa voimassa olevat lait, asetukset tai hallinnolliset käytännöt sallivat kyseiset toimet samankaltaisten kansallisten saatavien osalta
	b)	antamaan täytäntöönpanoasetuksen 73–78 artiklassa tarkoitettua apua, jos täytäntöönpanoasetuksen 73–75 artiklan mukainen alkuperäinen pyyntö koskee yli viisi vuotta vanhoja saatavia laskettuna siitä hetkestä, jolloin perinnän mahdollistava asiakirja on laadittu pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien, asetusten tai hallinnollisten käytäntöjen mukaisesti, pyynnön esittämisajankohtaan asti. Kuitenkin tapauksissa, joissa saatava tai asiakirja on riitautettu, määräaika lasketaan alkavaksi hetkestä, jolloin pyynnön esittänyt valtio vahvistaa, ettei saatavaa tai asiakirjaa voi enää riitauttaa.

80 artikla

Suojatoimenpiteet

Pyynnön esittäneen elimen perustellusta pyynnöstä pyynnön vastaanottanut elin toteuttaa suojatoimenpiteitä, joilla taataan saatavan periminen, mikäli tämä on mahdollista pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien tai asetusten mukaisesti.

Ensimmäisen alakohdan täytäntöönpanoa varten sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 73–75║ ja 77 artiklassa tarkoitettuja säännöksiä ja menettelyjä soveltuvin osin.

81 artikla

Kulut

1. Jos saatava peritään täytäntöönpanoasetuksen 71 ja 72 artiklassa tarkoitetulla vähentämismenetelmällä, täytäntöönpanokulujen korvaamista ei pyydetä.

2. Pyynnön vastaanottanut elin perii asianomaiselta henkilöltä kaikki kulut, jotka liittyvät täytäntöönpanoasetuksen 73–77 ja 81 artiklan mukaisesti suoritettuun perintään, ja pidättää ne jäsenvaltiossaan samankaltaisiin saataviin sovellettavien lakien ja asetusten mukaisesti.

3. Jäsenvaltiot ovat vaatimatta toisiltaan perusasetuksen tai täytäntöönpanoasetuksen säännösten mukaisesti vastavuoroisesta avunannosta aiheutuneiden kulujen korvaamista.

4. Jos kyseessä on erityisiä vaikeuksia aiheuttava perintä, johon liittyy erittäin korkeita kuluja, pyynnön esittänyt ja pyynnön vastaanottanut elin voivat sopia erityisistä korvausmenettelyistä.

Pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on velvollinen korvaamaan pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki kulut ja menetykset, jotka ovat aiheutuneet toimista, jotka on tunnustettu perusteettomiksi saatavan tosiasiallisen esiintymisen tai pyynnön esittäneen elimen antaman perinnän mahdollistavan asiakirjan hyväksyttävyyden osalta.

V osasto

Erinäiset säännökset sekä siirtymä- ja loppusäännökset

82 artikla

Hallinnolliset ja lääkärintarkastukset

1. Jos täytäntöönpanoasetuksen III osaston I, II ja IV luvussa tarkoitettujen etuuksien saaja oleskelee tai asuu muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jossa maksamisesta vastaava laitos sijaitsee, etuuden saajan oleskelu- tai asuinpaikan laitos suorittaa lääkärintarkastuksen maksamisesta vastaavan laitoksen pyynnöstä oleskelu- tai asuinpaikan laitoksen soveltaman lainsäädännön sääntöjen mukaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta täytäntöönpanoasetuksen 27 artiklan säännösten soveltamista. Tällöin oleskelu- tai asuinpaikan laitoksen tekemät havainnot sitovat maksamisesta vastaavaa laitosta.

Jos oleskelu- tai asuinpaikan laitosta on perusasetuksen 82 artiklan mukaan pyydetty suorittamaan lääkärintarkastus, sen on meneteltävä soveltamassaan lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti. Tällaisten menettelyjen puuttuessa se kääntyy maksamisesta vastaavan laitoksen puoleen saadakseen tietoja sovellettavista menettelyistä.

Maksamisesta vastaavalla laitoksella säilyy kuitenkin oikeus tarkastuttaa tämän jälkeen edunsaaja itse valitsemallaan lääkärillä. Edunsaajaa voidaan kehottaa menemään maksamisesta vastaavan laitoksen jäsenvaltioon kuitenkin vain sillä edellytyksellä, että hän pystyy matkustamaan sinne vaarantamatta terveyttään ja että maksamisesta vastaava laitos vastaa tähän liittyvistä matka- ja oleskelukustannuksista.

2. Jos täytäntöönpanoasetuksen III osaston I, II ja IV luvussa tarkoitettujen etuuksien saaja oleskelee tai asuu muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jossa maksamisesta vastaava laitos sijaitsee, etuuden saajan oleskelu- tai asuinpaikan laitos suorittaa hallinnollisen tarkastuksen maksamisesta vastaavan laitoksen pyynnöstä. Maksamisesta vastaava laitos ilmoittaa oleskelu- tai asuinpaikan laitokselle seikat, joihin hallinnollisen tarkastuksen olisi kohdistuttava. Jos näitä seikkoja ei ilmoiteta, oleskelu- tai asuinpaikan laitos tekee tarkastuksen omassa lainsäädännössään säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

Oleskelu- tai asuinpaikan laitoksen on toimitettava raportti maksamisesta vastaavalle laitokselle, joka pyysi tarkastusta.

83 artikla

Tiedoksiannot

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava║komissiolle perusasetuksen 1 artiklan m, q ja r alakohdassa sekä täytäntöönpanoasetuksen 1 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen elinten samoin kuin täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti nimettyjen laitosten yhteystiedot.

2. Edellä║1 kohdassa tarkoitetuille elimille on annettava sähköistä tunnistamista varten tunnistekoodi ja sähköinen osoite.

3. Hallintotoimikunta vahvistaa rakenteen, sisällön ja säännöt, kuten yhteisen muodon ja mallin, 1 kohdassa tarkoitettujen yhteystietojen ilmoittamista varten.

4. Täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV annetaan yksityiskohtaiset tiedot julkisesta tietokannasta, joka sisältää 1 kohdassa tarkoitetut tiedot. Tietokannan perustaa ja sitä hoitaa komissio. Jäsenvaltioiden on kuitenkin vastattava omien kansallisten yhteystietojensa syöttämisestä tähän tietokantaan. Lisäksi jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että 1 kohdassa vaaditut kansalliset yhteystiedot pitävät paikkansa.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen jatkuva ylläpito.

▌

84 artikla

Tiedottaminen

1. Hallintotoimikunta laatii tarvittavia tiedotteita, jotta asianomaiset saisivat tietoa oikeuksistaan ja niistä hallinnollisista muodollisuuksista, jotka on täytettävä näiden oikeuksien saamiseksi. Tietojen levittäminen tehdään ensisijaisesti sähköisesti antamalla tiedot saataville verkkosivuilla, joihin kansalaisilla on pääsy. Hallintotoimikunta varmistaa niiden säännöllisen päivityksen.

2. Perusasetuksen 75 artiklassa tarkoitettu neuvoa-antava komitea voi antaa lausuntoja ja suosituksia tietojen ja niiden levityksen parantamiseksi.

3. Jäsenvaltioiden on valvottava, että tarvittavat tiedot ovat perusasetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden saatavilla, jotta he saisivat tietoa perusasetuksella ja täytäntöönpanoasetuksella tehdyistä muutoksista voidakseen hyödyntää oikeuksiaan.

4. Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava, että niiden laitokset ovat tietoisia kaikista yhteisön säännöksistä ja muista toimista, myös hallintotoimikunnan päätöksistä, ja että ne soveltavat niitä, perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamisalalla ja niissä säädetyin edellytyksin.

85 artikla

Valuutan muuntaminen

Sovellettaessa perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen säännöksiä valuuttojen vaihtokurssi on Euroopan keskuspankin julkaisema viitekurssi.

86 artikla

Tilastot

Toimivaltaiset viranomaiset laativat ja toimittavat perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamista koskevat tilastot hallintotoimikunnan sihteeristölle. Tiedot kerätään ja järjestetään hallintotoimikunnan määrittelemän suunnitelman ja menetelmän mukaisesti. Komissio huolehtii tietojen levittämisestä.

87 artikla

Liitteiden muuttaminen

Täytäntöönpanoasetuksen liitteitä I, II, III ja IV sekä perusasetuksen liitteitä I, VI, VII, VIII ja IX voidaan muuttaa vain komission asetuksella asianomaisten jäsenvaltioiden tai niiden toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä ja hallintotoimikunnan yksimielisellä päätöksellä.

88 artikla

Siirtymäsäännökset

Perusasetuksen 87 artiklan säännöksiä sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen soveltamisalaan kuuluviin tilanteisiin.

89 artikla

Kumoaminen

1. Kumotaan ...(9) alkaen neuvoston asetus (ETY) N:o 574/72.

Asetus (ETY) N:o 574/72 pysyy kuitenkin voimassa ja sen oikeusvaikutukset säilyvät seuraavien säädösten osalta:
	a)	neuvoston asetus (EY) N:o 859/2003(10), annettu 14 päivänä toukokuuta 2003, asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan kolmansien maiden kansalaisia, joita kyseiset säännökset eivät jo koske yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi, niin kauan kuin kyseistä asetusta ei kumota tai muuteta
	b)	neuvoston asetus (ETY) N:o 1661/85(11), annettu 13 päivänä kesäkuuta 1985, yhteisön siirtotyöläisten sosiaaliturvaa koskevien sääntöjen teknisestä mukauttamisesta Grönlannin osalta, niin kauan kuin kyseistä asetusta ei kumota tai muuteta
	c)	sopimus Euroopan talousalueesta(12) sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välinen sopimus henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta(13) ja muut sopimukset, joissa viitataan asetukseen (ETY) N:o 574/72, niin kauan kuin kyseisiä sopimuksia ei muuteta täytäntöönpanoasetuksen perusteella.

2. Yhteisön alueella liikkuvien palkattujen työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien lisäeläkeoikeuksien suojaamisesta 29 päivänä kesäkuuta 1998 annetussa neuvoston direktiivissä 98/49/EY(14) olevia viittauksia asetukseen (ETY) N:o 574/72 pidetään viittauksina täytäntöönpanoasetukseen.

90 artikla

Loppusäännökset

Tämä asetus tulee voimaan kuusi kuukautta sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty ║

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

Kahdenvälisten sopimusten voimaan jäävät täytäntöönpanosäännökset ja kahdenvälisten sopimusten uudet täytäntöönpanosäännökset

(8 artiklan 1 kohta ja 9 artikla 2 kohta)

LIITE II

Virkamiehiin sovellettavat erityisjärjestelmät

(32 ja 41 artikla)

A. Niihin virkamiehiin sovellettavat erityisjärjestelmät, joihin ei sovelleta perusasetuksen III osaston 1 luvun luontoisetuuksia koskevia säännöksiä

1. Saksa

Versorgungssystem für Beamte (virkamiesten sairausvakuutusjärjestelmä)

2. Espanja

Mutualismo administrativo (virkamiesten, asevoimien ja oikeushallinnon erityisjärjestelmä)

B. Niihin virkamiehiin sovellettavat erityisjärjestelmät, joihin ei sovelleta perusasetuksen III osaston 2 luvun luontoisetuuksia koskevia säännöksiä

1. Saksa

Unfallfürsorge für Beamte (virkamiesten tapaturmavakuutusjärjestelmä)

LIITE III

Jäsenvaltiot, jotka korvaavat etuuksien kustannukset kiinteämääräisten summien perusteella

(62 artiklan 1 kohta)

LIITE IV

Toimivaltaiset viranomaiset ja laitokset, asuin- ja oleskelupaikan laitokset, yhteyspisteet, toimivaltaisten viranomaisten nimeämät laitokset ja elimet

(83 artiklan 4 kohta)

(1)	║EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1. Oikaistu toisinto julkaistu EUVL L 200, 7.6.2004, s. 1.
(2)	EUVL C 324, 30.12.2006, s. 59.
(3)	Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 9. heinäkuuta 2008.
(4)	EUVL L 150, 10.6.2008, s. 28.
(5)	EYVL L 74, 27.3.1972, s. 1║.
(6)	EYVL L 281, 23.11 1995, s. 31.
(7)	* Viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.
(8)	* Viisi vuotta täytäntöönpanoasetuksen voimaantulosta.
(9)	* Tämän asetuksen voimaantulopäivästä.
(10)	EYVL L 124, 20.5.2003, s. 1.
(11)	EYVL L 160, 20.6.1985, s. 7.
(12)	EYVL L 1, 3.1.1994, s. 1.
(13)	EYVL L 114, 30.4.2002, s. 6║.
(14)	EYVL L 209, 25.7.1998, s. 46.

Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen: liite XI ***I

594k

269k

		Päätöslauselma
		Konsolidoitu teksti
		Liite

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. heinäkuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 muuttamisesta ja liitteen XI sisällön määrittämisestä (KOM(2006)0007 – C6-0029/2006 – 2006/0008(COD))

P6_TA(2008)0349

A6-0229/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0007),

– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0376)

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan sekä 42 ja 308 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0029/2006),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 42 ja 51 artiklan,

– ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0229/2008),

1. hyväksyy komission ehdotuksen KOM(2006)0007 sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2. katsoo menettelyn 2007/0129(COD) rauenneen, koska komission ehdotuksen KOM(2007)0376 sisältö on sisällytetty menettelyyn 2006/0008(COD);

3. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. heinäkuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 muuttamisesta ja sen liitteiden sisällön määrittämisestä

P6_TC1-COD(2006)0008

(ETA:n ja Sveitsin kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 42 ja 308 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen║,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 883/2004(4) säädetään, että asetuksen liitteiden II, X ja XI sisältö määritetään ennen asetuksen soveltamisen alkamispäivää.

(2) Asetuksen (EY) N:o 883/2004 liitteitä I, III, IV, VI, VII, VIII ja IX olisi mukautettava, jotta voitaisiin ottaa huomioon sekä niiden jäsenvaltioiden vaatimukset, jotka ovat liittyneet Euroopan unioniin asetuksen antamispäivän jälkeen, että tilanteen viimeaikainen kehittyminen muissa jäsenvaltioissa.

(3) ▌Asetuksen (EY) N:o 883/2004 ▌56 artiklan 1 kohdassa ja 83 artiklassa viitataan jäsenvaltioiden lainsäädännön soveltamista koskeviin erityissäännöksiin, jotka esitetään kyseisen asetuksen liitteessä XI. Liitteessä XI on tarkoitus ottaa huomioon jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien ominaispiirteet, jotta helpotetaan yhteensovittamissääntöjen soveltamista.

(4) Useat jäsenvaltiot ovat pyytäneet sosiaaliturvalainsäädäntönsä soveltamista koskevien merkintöjen sisällyttämistä liitteeseen XI ja toimittaneet komissiolle oikeudelliset ja käytännön selvitykset lainsäädännöstään ja järjestelmistään.

(5) Uuden asetuksen järkeistämis- ja yksinkertaistamistarpeen mukaisesti tarvitaan yhteinen lähestymistapa sen varmistamiseksi, että eri jäsenvaltioita koskevia merkintöjä, jotka ovat saman luonteisia ja joilla on sama tavoite, käsitellään periaatteessa samalla tavalla.

(6) Koska asetuksen (EY) N:o 883/2004 tavoitteena on koordinoida sosiaaliturvalainsäädäntöä, jonka alalla jäsenvaltioilla on yksinomainen vastuu, asetukseen ei pitäisi sisällyttää merkintöjä, jotka eivät ole yhteensopivia asetuksen tarkoituksen tai tavoitteen kanssa, eikä merkintöjä, joilla pyritään yksinomaan selkeyttämään kansallisen lainsäädännön tulkintaa.

(7) Joissakin jäsenvaltioiden pyynnöissä tuli esiin kysymyksiä, jotka ovat yhteisiä useille jäsenvaltioille; sen vuoksi on asianmukaista käsitellä näitä kysymyksiä yleisemmällä tasolla joko selkeyttämällä asetuksen (EY) N:o 883/2004 tekstiä tai sen jotakin toista liitettä, jota näin ollen olisi muutettava vastaavasti, tai antamalla säännöksiä 89 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa ennemminkin kuin sisällyttämällä samankaltaisia säännöksiä liitteeseen XI useiden jäsenvaltioiden osalta.

(8) Tiettyjä erityiskysymyksiä on myös asianmukaista käsitellä niiden tarkoituksen ja sisällön mukaan muissa liitteissä║kuin liitteessä XI, jotta taataan asetuksen (EY) N:o 883/2004 liitteiden sisäinen ja niiden välinen johdonmukaisuus.

(9) Jotta helpotetaan asetuksen (EY) N:o 883/2004 käyttöä kansalaisten kannalta, kun he pyytävät tietoja tai jättävät hakemuksia jäsenvaltioiden laitoksille, kyseisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöä koskevat viittaukset olisi tehtävä myös alkuperäiskielellä mahdollisuuksien mukaan, jotta vältetään mahdolliset väärinymmärrykset.

(10) Asetus (EY) N:o 883/2004 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(11) Asetuksessa (EY) N:o 883/2004 säädetään, että sitä sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen voimaantulopäivästä lähtien. Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava samasta päivästä alkaen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 883/2004 seuraavasti:

1. Lisätään johdanto-osan 5 kappaleen jälkeen kappale seuraavasti:"

(5 a) Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteessä VI olevat joitakin jäsenvaltioita koskevat kohdat sisältyvät nyt asetuksen (EY) N:o 883/2004 tiettyihin yleisiin säännöksiin. Esimerkiksi asetuksen (EY) N:o 883/2004 5 artiklassa, joka koskee etuuksien, tulojen, tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastamista, säädetään, että jos tietyillä seikoilla tai tapahtumilla on toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla oikeusvaikutuksia, vastaavilla seikoilla tai tapahtumilla on oltava samat oikeusvaikutukset myös toisessa jäsenvaltiossa. Näin ollen monista asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteen VI kohdista on tullut tarpeettomia.

2. Lisätään johdanto-osan 8 kappaleen jälkeen kappale seuraavasti:"

(8 a) Entisten rajatyöntekijöiden perheenjäsenten olisi voitava jatkaa hoitoa vakuutetun entisessä työskentelymaassa tämän eläkkeelle siirtymisen jälkeen.

3. Lisätään johdanto-osan 17 kappaleen jälkeen kappale seuraavasti:"

(17 a) Kun henkilöön on alettu soveltaa tiettyä lainsäädäntöä tämän asetuksen II osaston mukaisesti, vakuuttamista ja etuusoikeutta koskevat edellytykset olisi määriteltävä toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännössä ja yhteisön oikeutta noudattaen.

4. Lisätään johdanto-osan 18 kappaleen jälkeen kappale seuraavasti:"

(18 a) Sovellettavan lainsäädännön yhtenäisyys on erittäin tärkeä periaate, jota olisi vahvistettava. Tämän ei pidä kuitenkaan tarkoittaa, että pelkästään se, että jonkin jäsenvaltion laitos tämän asetuksen mukaisesti myöntää etuuden, mihin kuuluu vakuutusmaksujen maksaminen tai vakuutussuoja etuudensaajaa varten, sinällään merkitsisi, että kyseisen jäsenvaltion lainsäädännöstä tulee asianomaiseen henkilöön sovellettava lainsäädäntö*.

__________

* Ks. yhdistetyt asiat C-502/01 ja C-31/02, Gaumain-Cerri ja Barth, Kok. [2004], s. I-6483.

5. Lisätään 1 artiklaan alakohta seuraavasti:"

(v a) "luontoisetuudella" jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti myönnettäviä luontoisetuuksia, joiden tarkoituksena on tarjota tai saattaa saataville sairaanhoitopalveluja tai hoitotuotteita ja hoitoon liittyviä lisäpalveluja tai korvata näistä aiheutuneet kustannukset. Tähän kuuluvat pitkäaikaishoitoon liittyvät luontoisetuudet."

6. Korvataan 3 artiklan 5 kohta seuraavasti:"

5. Tätä asetusta ei sovelleta:

	a)	lääkinnälliseen ja sosiaalihuoltoon, eikä
	b)	sellaisiin etuuksiin, joiden osalta jäsenvaltio ottaa vastuun henkilöihin kohdistuneista vahingoista ja antaa korvauksia, kuten etuuksiin sodan ja sotatoimien tai niiden seurauksien uhreille, rikoksen, salamurhan tai terroritekojen uhreille, jäsenvaltion viranomaisten tehtäviään hoitaessaan aiheuttamien vahinkojen uhreille tai uhreille, joille on aiheutunut vahinkoa poliittisista tai uskonnollisista syistä tai syntyperän vuoksi.

Korvataan 14 artiklan 4 kohta seuraavasti:"
4. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä oikeus vapaaehtoiseen vakuutukseen tai valinnaiseen jatkuvaan vakuutukseen edellyttää asumista kyseisessä jäsenvaltiossa tai aiempaa toimimista palkkatyöntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, 5 artiklan b alakohtaa sovelletaan vain henkilöihin, jotka joskus aiemmin ovat kuuluneet kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön piiriin palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen perusteella.
5. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä oikeus vapaaehtoiseen vakuutukseen tai valinnaiseen jatkuvaan vakuutukseen edellyttää, että henkilöllä on täyttyneitä vakuutuskausia, tällainen oikeus myönnetään vain henkilöille, joilla on aiemmin täyttyneitä vakuutuskausia kyseisessä jäsenvaltiossa samassa järjestelmässä."

8. Korvataan 18 artiklan 2 kohta seuraavasti:"

2. Rajatyöntekijän perheenjäsenet ovat oikeutettuja luontoisetuuksiin oleskellessaan toimivaltaisessa jäsenvaltiossa. Liitteen III voimassaolon ajan ja jos toimivaltainen jäsenvaltio sisältyy liitteen III luetteloon, rajatyöntekijän perheenjäsenet, jotka asuvat samassa jäsenvaltiossa kuin rajatyöntekijä, ovat kuitenkin oikeutettuja luontoisetuuksiin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa ainoastaan 19 artiklan 1 kohdassa säädetyin ehdoin.

9. Korvataan 28 artiklan 1 kohta seuraavasti:"

1. Iän tai työkyvyttömyyden vuoksi eläkkeelle jääneellä rajatyöntekijällä on sairastuessaan oikeus edelleen saada luontoisetuuksia siinä jäsenvaltiossa, jossa hän on viimeksi toiminut palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, jos kyseessä on mainitussa jäsenvaltiossa aloitetun hoidon jatkaminen. "Hoidon jatkamisella" tarkoitetaan sairauden tutkimisen, diagnosoimisen ja hoidon jatkamista koko sen keston ajan.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan mutatis mutandis eläkkeelle jääneen rajatyöntekijän perheenjäseniin.

10. Korvataan 51 artiklan 3 kohta seuraavasti:"

3. Jos jäsenvaltion lainsäädännön tai tietyn tämän jäsenvaltion järjestelmän mukaan etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi edellytetään, että asianomainen on vakuutettu riskin toteutumishetkellä, tämä edellytys katsotaan täyttyneeksi, jos kyseinen henkilö on aiemmin ollut vakuutettuna tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti tai tietyssä tämän jäsenvaltion järjestelmässä ja on riskin toteutumishetkellä vakuutettuna toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti saman riskin varalta, tai muussa tapauksessa etuus myönnetään saman riskin varalta toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Jälkimmäinen edellytys katsotaan kuitenkin täyttyneeksi 57 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa.

11.

Korvataan 52 artiklan 4 kohta seuraavasti:"
4. Jos 1 kohdan a alakohdan mukainen laskelma jossain jäsenvaltiossa johtaa aina siihen tulokseen, että itsenäinen etuus on vähintään yhtä suuri kuin 1 kohdan b alakohdan mukaisesti laskettu pro rata -etuus, toimivaltainen laitos luopuu pro rata -laskelmasta edellyttäen, että

	a)	tällainen tapaus esitetään liitteessä VIII olevassa 1 osassa,
	b)	tapauksessa ei sovelleta lainsäädäntöä, joka sisältää 54 ja 55 artiklassa tarkoitettuja sääntöjä päällekkäisyyden estämiseksi, paitsi jos 55 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, ja
	c)	57 artiklaa ei sovelleta toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttyneisiin kausiin tässä erityistapauksessa tarkoitetuissa olosuhteissa.

12. Lisätään 52 artiklaan kohta seuraavasti:"

4 a. Sen estämättä, mitä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään, pro rata -laskelmaa ei sovelleta järjestelmiin, joiden tarjoamien etuuksien laskemisessa ajanjaksoilla ei ole merkitystä sillä edellytyksellä, että tällaiset järjestelmät on lueteltu liitteessä VIII olevassa 2 osassa. Tällaisissa tapauksissa kyseisellä henkilöllä on oikeus etuuteen, joka on laskettu asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

13. Lisätään 56 artiklan 1 kohdan c alakohtaan ilmaisu "tarvittaessa" ennen ilmaisua "asianomaisen jäsenvaltion osalta liitteessä XI säädettyjen menettelyjen mukaisesti".

14. Lisätään 56 artiklaan kohta seuraavasti:"

1 a. Jos 1 kohdan c alakohtaa ei sovelleta, koska jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuutta ei lasketa vakuutus- tai asumiskausien vaan muiden, ajasta riippumattomien tekijöiden perusteella, toimivaltainen laitos ottaa kunkin, toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneen vakuutus- tai asumiskauden osalta laskennassa huomioon karttuneen pääoman tai karttuneeksi katsotun pääoman määrän taikka minkä tahansa muun tekijän soveltamansa lainsäädännön mukaisesti jaettuna kyseisessä eläkejärjestelmässä käytetyillä vastaavilla kausien yksiköillä.

15. Lisätään 57 artiklaan kohta seuraavasti:"

3 a. Tätä artiklaa ei sovelleta liitteessä VIII olevassa 2 osassa lueteltuihin järjestelmiin.

16. Korvataan 62 artiklan 3 kohta seuraavasti:"

3. Edellä 1 ja 2 kohdasta poiketen asuinpaikan laitoksen on otettava 65 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen työttömien henkilöiden osalta täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti huomioon ne palkka- tai ammattitulot, jotka asianomainen henkilö on saanut jäsenvaltiossa, jonka lainsäädäntöä häneen sovellettiin hänen toimiessaan viimeksi palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana.

17. Lisätään 68 artiklan jälkeen artikla seuraavasti:"

68 a artikla

Etuuksien antaminen

Jos henkilö, jolle perhe-etuudet olisi myönnettävä, ei käytä niitä perheenjäsentensä elättämiseen, toimivaltainen laitos täyttää lakisääteiset velvollisuutensa myöntämällä mainitut etuudet luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, joka tosiasiallisesti huolehtii perheenjäsenten elatuksesta, heidän asuinjäsenvaltionsa laitoksen tai heidän asuinjäsenvaltionsa toimivaltaisen viranomaisen tätä tarkoitusta varten nimeämän laitoksen tai elimen pyynnöstä ja kautta.

18. Lisätään 87 artiklan 10 kohdan jälkeen kohta seuraavasti:"

10 a. Liite III kumotaan viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä.

19. Muutetaan liitteet tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 883/2004 89 artiklassa mainitun täytäntöönpanoasetuksen voimaantulopäivästä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty║

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 883/2004 liitteet seuraavasti:

1. Muutetaan liitteessä I oleva I jakso seuraavasti:

	a)	Lisätään otsakkeen "A. BELGIA" alla olevan merkinnän jälkeen seuraava kohta:" A a. BULGARIA Valtion maksamat perhelain 92 §:n mukaiset elatustuet"
	b)	Lisätään kohdan "C. SAKSA" jälkeen seuraavat kohdat:" C a. VIRO Elatustuesta 21 päivänä helmikuuta 2007 annetun lain mukainen elatustuki C b. ESPANJA 7 päivänä joulukuuta 2007 annetun kuninkaallisen asetuksen N:o 1618/2007 mukaiset elatustuet"
	c)	Lisätään otsakkeen "D. RANSKA" alla olevan merkinnän jälkeen seuraava kohta:" D a. LIETTUA Lasten elatustukirahastosta annetun lain mukaiset maksut lasten elatustukirahastosta D b. LUXEMBURG 26 päivänä heinäkuuta 1980 annetussa laissa tarkoitettu elatustuki ja sen takaisinperintä"
	d)	Lisätään otsakkeen "I. ITÄVALTA" alla olevan merkinnän jälkeen seuraava kohta:" I a. PUOLA Elatustukeen oikeutettujen henkilöiden tuesta annetun lain mukaiset elatustukirahastosta maksettavat etuudet"
	e)	Lisätään otsakkeen "F. PORTUGALI" alla olevan merkinnän jälkeen seuraavat kohdat:" F a. SLOVENIA Elatustuki Slovenian tasavallan takuu- ja toimeentulorahastosta 25 päivänä heinäkuuta 2006 annetun lain mukaisesti F b. SLOVAKIA Korvaava elatustuki korvaavasta elatustuesta annetun lain N:o 452/2004 Kok., sellaisena kuin se on muutettuna myöhemmillä säädöksillä, mukaisesti."

2. Muutetaan liitteessä I oleva II jakso seuraavasti:

	a)	Lisätään otsakkeen "A. BELGIA" alla olevan merkinnän jälkeen seuraavat kohdat:" A a. BULGARIA Kertasuoritteinen äitiysavustus (laki lasten perheavustuksista) A b. TŠEKKI Synnytysavustus A c. VIRO Synnytysavustus Adoptioavustus"
	b)	Muutetaan otsake "B. ESPANJA" seuraavasti:" B. ESPANJA Kertasuoritteinen synnytysavustus ja kertasuoritteinen adoptioavustus"
	c)	Lisätään ▌otsakkeen "C. RANSKA" alla olevan tekstin jälkeen seuraavat sanat:" paitsi silloin, kun ne maksetaan henkilölle, johon sovelletaan edelleen Ranskan lainsäädäntöä 12 artiklan tai 16 artiklan nojalla"
	d)	Lisätään otsakkeen "C. RANSKA" alla olevan merkinnän jälkeen seuraavat kohdat:" C a. LATVIA Synnytysavustus Adoptioavustus C b. LIETTUA Kertasuoritteinen lapsiavustus"

e) Lisätään otsakkeen "D. LUXEMBURG" alla olevan merkinnän jälkeen seuraavat kohdat:"

D a. UNKARI

Äitiysavustus

D b. PUOLA

Kertasuoritteinen synnytysavustus (perhe-etuuslaki)

D c. ROMANIA

Synnytysavustus

Vauvanvaate- ja -varustepakkaus vastasyntyneille

D d. SLOVENIA

Synnytysavustus

D e. SLOVAKIA

Synnytysavustus

Synnytysavustuksen lisäosa

3. Korvataan liite II seuraavasti:"

LIITE II

VOIMASSA PYSYVIEN SOPIMUSTEN MÄÄRÄYKSET, JOITA SOVELTUVISSA TAPAUKSISSA SOVELLETAAN AINOASTAAN NIIDEN SOVELTAMISALAAN KUULUVIIN HENKILÖIHIN

[8 artiklan 1 kohta]

Yleisiä huomioita

Huomattakoon, että jäsenvaltioiden sellaisten kahdenvälisten sopimusten määräyksiä, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan ja jotka pysyvät voimassa, ei ole esitetty tässä liitteessä. Näihin määräyksiin sisältyvät sellaisista sopimuksista johtuvat jäsenvaltioiden keskinäiset velvoitteet, joissa on esimerkiksi määräyksiä kolmannessa maassa täyttyneiden vakuutuskausien yhteenlaskemisesta.

Voimassa pysyvien sosiaaliturvasopimusten määräykset

a) BELGIA–SAKSA

7 päivänä joulukuuta 1957 tehtyyn yleiseen sopimukseen liittyvän, samana päivänä tehdyn päätöspöytäkirjan 3 ja 4 artikla, sellaisina kuin ne ovat 10 päivänä marraskuuta 1960 tehdyssä lisäpöytäkirjassa 10 (eräillä raja-alueilla ennen toista maailmansotaa, sen aikana ja sen jälkeen täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen).

b) BELGIA–LUXEMBURG

Rajatyöntekijöiden sosiaaliturvasta 24 päivänä maaliskuuta 1994 tehty sopimus (kiinteä lisäkorvaus).

c) BULGARIA–SAKSA

Sosiaaliturvasta 17 päivänä joulukuuta 1997 tehdyn sopimuksen 28 artiklan 1 kohdan b alakohta (Bulgarian ja entisen Saksan demokraattisen tasavallan tekemien sopimusten pitäminen voimassa niiden henkilöiden osalta, jotka saivat eläkettä jo ennen vuotta 1996).

d) BULGARIA–ITÄVALTA

Sosiaaliturvasta 14 päivänä huhtikuuta 2005 tehdyn sopimuksen 38 artiklan 3 kohta (ennen 27 päivää marraskuuta 1961 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen); tätä kohtaa sovelletaan vain mainitun sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

e) BULGARIA–SLOVENIA

Sosiaaliturvasta 18 päivänä joulukuuta 1957 tehdyn sopimuksen 32 artiklan 2 kohta (ennen 31 päivää joulukuuta 1957 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen).

f) TŠEKKI–SAKSA

Sosiaaliturvasta 27 päivänä heinäkuuta 2001 tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta (entisen Tšekkoslovakian tasavallan ja entisen Saksan demokraattisen tasavallan tekemän sopimuksen pitäminen voimassa niiden henkilöiden osalta, jotka saivat eläkettä jo ennen vuotta 1996; yhdessä asianomaisista sopimusvaltioista täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen niiden henkilöiden osalta, jotka saivat 1 päivänä syyskuuta 2002 eläkettä näiden kausien perusteella toisessa sopimusvaltiossa ja asuivat samalla tämän alueella).

g) TŠEKKI–KYPROS

Sosiaaliturvasta 19 päivänä tammikuuta 1999 tehdyn sopimuksen 32 artiklan 4 kohta (asiasta vuonna 1976 tehdyn sopimuksen mukaisesti täyttyneiden työskentelykausien laskemista koskevan toimivallan määrittäminen); tätä kohtaa sovelletaan vain sen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

h) TŠEKKI–LUXEMBURG

17 päivänä marraskuuta 2000 tehdyn sopimuksen 52 artiklan 8 kohta (vakuutuskausien huomioon ottaminen poliittisten pakolaisten osalta).

i) TŠEKKI–ITÄVALTA

Sosiaaliturvasta 20 päivänä heinäkuuta 1999 tehdyn sopimuksen 32 artiklan 3 kohta (ennen 27 päivää marraskuuta 1961 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen); tätä kohtaa sovelletaan vain mainitun sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

j) TŠEKKI–SLOVAKIA

Sosiaaliturvasta 29 päivänä lokakuuta 1992 tehdyn sopimuksen 12, 20 ja 33 artikla (12 artiklassa määritetään toimivalta myöntää perhe-eläke-etuus; 20 artiklassa määritetään toimivalta laskea ennen Tšekin ja Slovakian liittotasavallan hajoamispäivää täyttyneet vakuutuskaudet; 33 artiklassa määritetään toimivalta maksaa ennen Tšekin ja Slovakian liittotasavallan hajoamispäivää myönnetyt eläkkeet).

k) TANSKA–SUOMI

18 päivänä elokuuta 2003 tehdyn pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen 7 artikla kotimatkasta asuinmaahan aiheutuneiden lisäkustannusten korvaamisesta silloin, kun asianomainen henkilö joutuu toisessa Pohjoismaassa oleskellessaan sairautensa vuoksi käyttämään kalliimpaa matkustustapaa kuin hän muutoin olisi käyttänyt.

l) TANSKA–RUOTSI

m) SAKSA–ESPANJA

Sosiaaliturvasta 4 päivänä joulukuuta 1973 tehdyn sopimuksen 45 artiklan 2 kohta (diplomaatti- ja konsuliviranomaisten toimesta tapahtuva edustus).

n) SAKSA–RANSKA

i) 10 päivänä heinäkuuta 1950 tehtyyn yleissopimukseen kyseisenä päivänä tehty lisäsopimus N:o 4, sellaisena kuin se on 18 päivänä kesäkuuta 1955 tehdyssä lisäsopimuksessa N:o 2 (1 päivän heinäkuuta 1940 ja 30 päivän kesäkuuta 1950 välisenä aikana täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen);

ii) Mainitussa lisäsopimuksessa N:o 2 oleva I osasto (ennen 8 päivää toukokuuta 1945 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen);

iii) 10 päivänä heinäkuuta 1950 tehtyyn yleissopimukseen liittyvän yleispöytäkirjan 6, 7 ja 8 kohta (hallintojärjestelyt);

iv) 20 päivänä joulukuuta 1963 tehdyn sopimuksen II, III ja IV osasto (sosiaaliturva Saarissa).

o) SAKSA–LUXEMBURG

11 päivänä heinäkuuta 1959 tehdyn sopimuksen 4–7 artikla (syyskuun 1940 ja kesäkuun 1946 välisenä aikana täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen).

p) SAKSA–UNKARI

Sosiaaliturvasta 2 päivänä toukokuuta 1998 tehdyn sopimuksen 40 artiklan 1 kohdan b alakohta (entisen Saksan demokraattisen tasavallan ja Unkarin tekemän sopimuksen pitäminen voimassa niiden henkilöiden osalta, jotka saivat eläkettä jo ennen vuotta 1996).

q) SAKSA–ALANKOMAAT

29 päivänä maaliskuuta 1951 tehtyyn sopimukseen liittyvän, 21 päivänä joulukuuta 1956 tehdyn lisäsopimuksen N:o 4 2 ja 3 artikla (hollantilaisten työntekijöiden 13 päivän toukokuuta 1940 ja 1 päivän syyskuuta 1945 välisenä aikana saamien Saksan sosiaalivakuutusjärjestelmän mukaisten oikeuksien järjestäminen)

r) SAKSA–ITÄVALTA

i) Työttömyysvakuutuksista 19 päivänä heinäkuuta 1978 tehdyn sopimuksen 1 artiklan 5 kohtaa ja 8 artiklaa sekä kyseiseen sopimukseen liittyvän loppupöytäkirjan 10 kohtaa (työttömyyskorvauksen myöntäminen rajatyöntekijöille edellisessä työskentelyvaltiossa) sovelletaan edelleen henkilöihin, jotka ovat työskennelleet rajatyöntekijöinä 1 päivänä tammikuuta 2005 tai sitä ennen ja joutuneet työttömiksi ennen 1 päivää tammikuuta 2011;

ii) Sosiaaliturvasta 4 päivänä lokakuuta 1995 tehdyn sopimuksen 14 artiklan 2 kohdan g, h, i ja j alakohta, toimivaltajako asianomaisten valtioiden kesken aiempien vakuutustapausten ja täyttyneiden vakuutuskausien osalta (asianomaisten valtioiden toimivallan määrittäminen aiempien vakuutustapausten ja täyttyneiden vakuutuskausien osalta); tätä kohtaa sovelletaan vain mainitun sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

s) SAKSA–PUOLA

i) Eläke- ja työtapaturmavakuutuksesta 9 päivänä lokakuuta 1975 tehty sopimus sosiaaliturvasta 8 päivänä joulukuuta 1990 tehdyn sopimuksen 27 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa määriteltyjen edellytysten ja soveltamisalan mukaisesti (oikeusaseman pitäminen voimassa vuoden 1975 sopimuksen nojalla niiden henkilöiden osalta, jotka ovat asettautuneet asumaan Saksan tai Puolan alueelle ennen 1 päivää tammikuuta 1991 ja asuvat siellä yhä);

ii) Sosiaaliturvasta 8 päivänä joulukuuta 1990 tehdyn sopimuksen 27 artiklan 5 kohta ja 28 artiklan 2 kohta (eläkeoikeuden pitäminen voimassa niiden eläkkeiden osalta, jotka maksetaan entisen Saksan demokraattisen tasavallan ja Puolan vuonna 1957 tekemän sopimuksen nojalla; entisen Saksan demokraattisen tasavallan ja Puolan vuonna 1988 tekemän sopimuksen mukaisesti puolalaisten työntekijöiden osalta täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen).

t) SAKSA–ROMANIA

Sosiaaliturvasta 8 päivänä huhtikuuta 2005 tehdyn sopimuksen 28 artiklan 1 kohdan b alakohta (entisen Saksan demokraattisen tasavallan ja Romanian tekemän sopimuksen pitäminen voimassa niiden henkilöiden osalta, jotka saivat eläkettä jo ennen vuotta 1996)..

u) SAKSA–SLOVENIA

Sosiaaliturvasta 24 päivänä syyskuuta 1997 tehdyn sopimuksen 42 artikla (ennen 1 päivää tammikuuta 1956 saatujen toisen sopimusvaltion sosiaaliturvajärjestelmän mukaisten oikeuksien järjestäminen); tätä kohtaa sovelletaan vain mainitun sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

v) SAKSA–SLOVAKIA

12 päivänä syyskuuta 2002 tehdyn sopimuksen 29 artiklan 1 kohdan toinen ja kolmas alakohta (entisen Tšekkoslovakian tasavallan ja entisen Saksan demokraattisen tasavallan tekemän sopimuksen pitäminen voimassa niiden henkilöiden osalta, jotka saivat eläkettä jo ennen vuotta 1996; yhdessä asianomaisista sopimusvaltioista täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen niiden henkilöiden osalta, jotka saivat 1 päivänä joulukuuta 2003 eläkettä näiden kausien perusteella toisessa sopimusvaltiossa ja asuivat samalla tämän alueella).

w) SAKSA–YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

i) Sosiaaliturvasta 20 päivänä huhtikuuta 1960 tehdyn sopimuksen 7 artiklan 5 ja 6 kohta (puolustusvoimien palveluksessa oleviin siviilihenkilöihin sovellettava lainsäädäntö);

ii) Työttömyysvakuutuksista 20 päivänä huhtikuuta 1960 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 5 ja 6 kohta (puolustusvoimien palveluksessa oleviin siviilihenkilöihin sovellettava lainsäädäntö).

x) IRLANTI–YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Sosiaaliturvasta 14 päivänä joulukuuta 2004 tehdyn sopimuksen 19 artiklan 2 kohta (eräiden vammaisille myönnettävien etuuksien siirtämisestä ja huomioon ottamisesta).

y) ESPANJA–PORTUGALI

11 päivänä kesäkuuta 1969 tehdyn yleissopimuksen 22 artikla (työttömyysetuuksien maastavienti). Tämä merkintä on voimassa kahden vuoden ajan asetuksen (EY) N:o 883/2004 soveltamisen alkamispäivästä.

z) ITALIA–SLOVENIA

i) Sopimus sosiaalivakuutusten vastavuoroisten velvoitteiden sääntelemisestä viitaten rauhansopimuksen liitteen XIV 7 kohtaan (tehty noottien vaihtona 5 päivänä helmikuuta 1959) (ennen 18 päivää joulukuuta 1954 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen); tätä kohtaa sovelletaan vain mainitun sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin;

ii) 7 päivänä heinäkuuta 1997 tehdyn sosiaaliturvasopimuksen 45 artiklan 3 kohta, joka koskee entistä Triesten vapaa-alueen B-vyöhykettä (ennen 5 päivää lokakuuta 1956 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen); tätä kohtaa sovelletaan vain mainitun sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

a a) LUXEMBURG–PORTUGALI

10 päivänä maaliskuuta 1997 tehty sopimus (yhdessä sopimusvaltiossa toimivien laitosten tekemien, sellaisten eläkkeenhakijoiden työkyvyttömyysastetta koskevien päätösten tunnustaminen, jotka hakevat toisen sopimusvaltion laitoksesta maksettavaa eläkettä).

a b) LUXEMBURG–SLOVAKIA

Sosiaaliturvasta 23 päivänä toukokuuta 2002 tehdyn sopimuksen 50 artiklan 5 kohta (vakuutuskausien huomioon ottaminen poliittisten pakolaisten osalta).

a c) UNKARI–ITÄVALTA

Sosiaaliturvasta 31 päivänä maaliskuuta 1999 tehdyn sopimuksen 36 artiklan 3 kohta (ennen 27 päivää marraskuuta 1961 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen); tätä kohtaa sovelletaan vain mainitun sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

a d) UNKARI–SLOVENIA

Sosiaaliturvasta 7 päivänä lokakuuta 1957 tehdyn sopimuksen 31 artikla (ennen 29 päivää toukokuuta 1956 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen); tätä kohtaa sovelletaan vain mainitun sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

a e) UNKARI–SLOVAKIA

Sosiaaliturvasta 30 päivänä tammikuuta 1959 tehdyn sopimuksen 34 artiklan 1 kohta (sopimuksen 34 artiklan 1 kohdan mukaan ennen sopimuksen allekirjoittamispäivää myönnettyinä vakuutuskausina pidetään sen sopimusvaltion vakuutuskausia, jonka alueella etuuksiin oikeutetun henkilön asuinpaikka sijaitsi); tätä kohtaa sovelletaan vain mainitun sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

a f) ITÄVALTA–PUOLA

Sosiaaliturvasta 7 päivänä syyskuuta 1998 tehdyn sopimuksen 33 artiklan 3 kohta (ennen 27 päivää marraskuuta 1961 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen); tätä kohtaa sovelletaan vain mainitun sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

a g) ITÄVALTA–ROMANIA

Sosiaaliturvasta 28 päivänä lokakuuta 2005 tehdyn sopimuksen 37 artiklan 3 kohta (ennen 27 päivää marraskuuta 1961 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen); tätä kohtaa sovelletaan vain mainitun sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

a h) ITÄVALTA–SLOVENIA

Sosiaaliturvasta 10 päivänä maaliskuuta 1997 tehdyn sopimuksen 37 artikla (ennen 1 päivää tammikuuta 1956 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen); tätä kohtaa sovelletaan vain mainitun sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

a i) ITÄVALTA–SLOVAKIA

Sosiaaliturvasta 21 päivänä joulukuuta 2001 tehdyn sopimuksen 34 artiklan 3 kohta (ennen 27 päivää marraskuuta 1961 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen); tätä kohtaa sovelletaan vain mainitun sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

a j) PORTUGALI–YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

15 päivänä marraskuuta 1978 tehdyn sairaanhoitoa koskevan pöytäkirjan 2 artiklan 1 kohta.

a k) SUOMI–RUOTSI

4. Muutetaan liite III seuraavasti:

	a)	Lisätään kohdan "TANSKA" jälkeen kohta "VIRO".
	b)	Lisätään kohdan "IRLANTI" jälkeen seuraavat kohdat:" LIETTUA UNKARI"

5. Muutetaan asetuksen (EY) N:o 883/2004 liite IV seuraavasti:

	a)	Lisätään kohdan "BELGIA" jälkeen seuraavat kohdat:" BULGARIA TŠEKKI"
	b)	Lisätään kohdan "RANSKA" jälkeen kohta "KYPROS".
	c)	Lisätään kohdan "LUXEMBURG" jälkeen seuraavat kohdat:" UNKARI"
	"ALANKOMAAT"
	d)	Lisätään kohdan "ITÄVALTA" jälkeen seuraavat kohdat:" PUOLA SLOVENIA"

6. Muutetaan liite VI seuraavasti:

	a)	Lisätään seuraavat kohdat:" -A. TŠEKKI Täysi työkyvyttömyyseläke henkilöille, joiden täydellinen työkyvyttömyys ilmeni ennen kahdeksantoista vuoden ikää ja jotka eivät olleet vakuutettuina vaadittua aikaa (eläkevakuutuslain N:o 155/1995 Kok. 42 §). -A a. VIRO i) Ennen 1 päivää huhtikuuta 2000 valtionavustuksista annetun lain nojalla myönnetyt työkyvyttömyyseläkkeet, jotka ovat voimassa valtion eläkevakuutuslain mukaisesti. ii) Työkyvyttömyyden perusteella valtion eläkevakuutuslain nojalla myönnetyt valtion eläkkeet. iii) Työkyvyttömyyseläkkeet, jotka on myönnetty puolustusvoimissa palvelusta annetun lain, poliisivoimissa palvelusta annetun lain, syyttäjänvirastolain, tuomarien asemasta annetun lain, Riigikogun jäsenten palkoista, eläkkeistä ja muista sosiaalivakuuksista annetun lain tai tasavallan presidentin virallisista etuuksista annetun lain nojalla."
	b)	Vaihdetaan otsakkeiden "A. KREIKKA" ja "B. IRLANTI" ja niihin liittyvien merkintöjen järjestystä seuraavasti: "A. IRLANTI" ja "B. KREIKKA".
	c)	Korvataan otsakkeen "A. IRLANTI" alla oleva merkintä seuraavasti:" Vuoden 2005 konsolidoidun sosiaaliturvalain (Social Welfare Consolidation Act 2005) II osan 17 luku."
	d)	Lisätään otsakkeen "B. KREIKKA" alla olevan merkinnän jälkeen seuraava kohta:" B a. LATVIA Työkyvyttömyyseläkkeet (kolmas ryhmä) valtion eläkkeistä 1 päivänä tammikuuta 1996 annetun lain 16(1)(2) §:n mukaisesti."
	e)	Muutetaan otsakkeen "C. SUOMI" alla olevat merkinnät seuraavasti:" Vammaisina syntyneille tai nuorena vammautuneille myönnettävä kansaneläke (kansaneläkelaki 568/2007). Siirtymäsäännösten mukaisesti määräytyvä ja ennen 1 päivää tammikuuta 1994 myönnetty työkyvyttömyyseläke (laki kansaneläkelain voimaanpanosta 569/2007)."

7. Muutetaan liite VII seuraavasti:

	a)	Poistetaan otsakkeilla "BELGIA" ja "RANSKA" varustetuista taulukoista Luxemburgiin viittaavat rivit.
	b)	Poistetaan otsakkeella "LUXEMBURG" varustettu taulukko.

8. Korvataan liite VIII seuraavasti:"

LIITE VIII

TAPAUKSET, JOISSA ▌PRO RATA -LASKELMASTA LUOVUTAAN TAI JOISSA SITÄ EI SOVELLETA

[52 artiklan 4 ja 5 kohta]

1 osa: Tapaukset, joissa pro rata laskelmasta luovutaan 52 artiklan 4 kohdan nojalla

A. TANSKA

Kaikki sosiaalieläkelaissa tarkoitettuja eläkkeitä koskevat hakemukset, lukuun ottamatta liitteessä IX mainittuja eläkkeitä.

B. IRLANTI

Kaikki (siirtymä)kansaneläkettä, (maksuihin perustuvaa) kansaneläkettä ja (maksuihin perustuvaa) leskeneläkettä koskevat hakemukset.

C. KYPROS

Kaikki vanhuus-, työkyvyttömyys- ja leskeneläkkeitä koskevat hakemukset.

D. LATVIA

a) Kaikki työkyvyttömyyseläkkeitä koskevat hakemukset (valtion eläkkeistä 1 päivänä tammikuuta 1996 annettu laki).

b) Kaikki perhe-eläkkeitä koskevat hakemukset (valtion eläkkeistä 1 päivänä tammikuuta 1996 annettu laki; valtion rahoittamista eläkkeistä 1 päivänä heinäkuuta 2001 annettu laki).

E. LIETTUA

Kaikki perhe-eläkkeen perusmäärän perusteella laskettuja valtion sosiaalivakuutuksen piiriin kuuluvia perhe-eläkkeitä koskevat hakemukset (laki valtion sosiaalivakuutuksen piiriin kuuluvista eläkkeistä).

F. ALANKOMAAT

Kaikki yleisestä vanhuuseläkevakuutuksesta annetun lain (AOW) mukaisia vanhuuseläkkeitä koskevat hakemukset.

G. ITÄVALTA

a) Kaikki hakemukset, jotka koskevat yleisestä sosiaalivakuutuksesta 9 päivänä syyskuuta 1955 annetun liittovaltion lain, kaupan alan itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaalivakuutuksesta 11 päivänä lokakuuta 1978 annetun liittovaltion lain, maatalousyrittäjien sosiaalivakuutuksesta 11 päivänä lokakuuta 1978 annetun liittovaltion lain ja vapaissa ammateissa toimivien itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaalivakuutuksesta 30 päivänä marraskuuta 1978 annetun liittovaltion lain mukaisia etuuksia.

b) Kaikki hakemukset, jotka koskevat 18 päivänä marraskuuta 2004 annetun yleisen eläkelain mukaisia eläketiliin perustuvia työkyvyttömyyseläkkeitä.

c) Kaikki hakemukset, jotka koskevat 18 päivänä marraskuuta 2004 annetun yleisen eläkelain mukaisia eläketiliin perustuvia perhe-eläkkeitä, jos ylimääräisiin vakuutuskuukausiin ei sovelleta etuuksien korotusta yleisen eläkelain 7(2) §:n nojalla.

d) Kaikki Itävallan alueellisten lääkäriliittojen (Landesärztekammern) työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä koskevat hakemukset, jotka perustuvat perusturvaan (perusetuus ja mikä tahansa lisäetuus taikka peruseläke).

e) Kaikki hakemukset, jotka koskevat Itävallan eläinlääkäriliiton (Österreichische Tierärztekammer) eläkerahaston pysyvästä ammatillisesta työkyvyttömyydestä maksamaa tukea ja perhe-eläketukea.

f) Kaikki hakemukset, jotka koskevat ammatillisia työkyvyttömyysetuuksia ja lesken- ja lapseneläkkeitä Itävallan asianajajaliittojen (Rechtsanwaltskammern) sosiaaliturvalaitosten sääntöjen osan A mukaisesti.

H. PUOLA

Kaikki työkyvyttömyyseläkkeitä, etuusperusteisen järjestelmän mukaisia vanhuuseläkkeitä ja perhe-eläkkeitä koskevat hakemukset.

I. PORTUGALI

Kaikki työkyvyttömyys-, vanhuus- ja perhe-eläkehakemukset, lukuun ottamatta tapauksia, joissa useamman kuin yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttyneiden yhteenlaskettujen vakuutuskausien kesto on vähintään 21 kalenterivuotta, kansallisten vakuutuskausien kesto on enintään 20 vuotta, ja laskeminen tapahtuu 19 päivänä helmikuuta 2002 annetun säädöksen N:o 35/2002 11 §:n mukaisesti.

J. SLOVAKIA

a) Kaikki sellaisia perhe-eläkkeitä (lesken- ja lapseneläke) koskevat hakemukset, jotka on laskettu ennen 1 päivää tammikuuta 2004 voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti ja joiden määrä perustuu edunjättäjälle aiemmin maksettuun eläkkeeseen.

b) Kaikki sellaisia eläkkeitä koskevat hakemukset, jotka on laskettu muutetun sosiaaliturvalain N:o 461/2003 Kok. nojalla.

K. RUOTSI

Kaikki vanhuuseläkkeenä maksettavaa takuueläkettä (laki 1998:702) ja lisäeläkkeenä maksettavaa vanhuuseläkettä (laki 1998:674) koskevat hakemukset.

L. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Kaikki vanhuuseläke-, lesken- ja kuolemantapausetuuksia koskevat hakemukset, lukuun ottamatta niitä, joiden osalta

6 päivänä huhtikuuta 1975 tai sen jälkeen alkavan verovuoden aikana

	i)	asianomainen on täyttänyt Yhdistyneen kuningaskunnan ja jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön vakuutus-, työskentely- tai asumiskausia koskevat vaatimukset, ja
	ii)	yhtä (tai useampaa) i alakohdassa tarkoitetuista verovuosista ei pidetä Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisesti huomioon otettavana vuotena;

Yhdistyneen kuningaskunnan voimassa olevan lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet 5 päivää heinäkuuta 1948 edeltävien kausien osalta otettaisiin huomioon asetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa soveltamalla jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisia vakuutus-, työskentely- ja asumiskausia.

Kaikki hakemukset, jotka koskevat vuonna 1992 sosiaaliturvamaksuista ja etuuksista annetun lain (Social Security Contributions and Benefits Act 1992) 44 §:n ja vuonna 1992 sosiaaliturvamaksuista ja -etuuksista (Pohjois-Irlanti) annetun lain (Social Security Contributions and Benefits (Northern Ireland) Act 1992) 44 §:n mukaista lisäeläkettä.

2 osa: Tapaukset, joihin sovelletaan 52 artiklan 5 kohtaa

A. RANSKA

Perus- tai täydentävät järjestelmät, joissa vanhuusetuudet lasketaan eläkepisteiden perusteella.

B. LATVIA

Vanhuuseläkkeet (valtion eläkkeistä 1 päivänä tammikuuta 1996 annettu laki ja valtion rahoittamista eläkkeistä 1 päivänä heinäkuuta 2001 annettu laki).

C. UNKARI

Yksityisten eläkerahastojen jäsenyyteen perustuvat eläke-etuudet.

D. ITÄVALTA

a) 18 päivänä marraskuuta 2004 annetun yleisen eläkelain mukaiset eläketiliin perustuvat vanhuuseläkkeet.

b) Itävallan apteekkialan yleisestä palkkarahastosta (Pharmazeutische Gehaltskasse für Österreich) 28 päivänä joulukuuta 2001 annetun liittovaltion lain (Itävallan virallinen lehti BGBl I N:o 154) 41 §:n mukaiset pakolliset maksut.

c) Itävallan alueellisten lääkäriliittojen (Landesärztekammern) vanhuus- ja varhaiseläkkeet, jotka perustuvat perusturvaan (perusetuus ja mikä tahansa lisäetuus taikka peruseläke), ja kaikki Itävallan alueellisten lääkäriliittojen eläke-etuudet, jotka perustuvat lisäturvaan (lisä- tai yksilöllinen eläke).

d) Itävallan eläinlääkäriliiton (Tierärztekammer) eläkerahastosta maksettava vanhuusiän tuki.

e) Itävallan asianajajayhdistysten sosiaaliturvalaitosten sääntöjen (osat A ja B) mukaiset etuudet, lukuun ottamatta työkyvyttömyydestä ja lesken- ja lapseneläkkeistä johtuvia etuuksia koskevia hakemuksia Itävallan asianajajaliittojen sosiaaliturvalaitosten sääntöjen mukaisesti (osa A).

f) Liittovaltion arkkitehti- ja insinööriliiton sosiaaliturvalaitosten etuudet Itävallan insinööriliitosta vuonna 1993 annetun lain (Ziviltechnikerkammergesetz) ja sosiaaliturvalaitosten sääntöjen mukaisesti, lukuun ottamatta ammatillisen työkyvyttömyyden perusteella maksettavia etuuksia ja viimeksi mainituista etuuksista johtuvia perhe-eläke-etuuksia.

g) Liittovaltion tilintarkastaja- ja veroneuvojaliiton sosiaaliturvalaitoksen sääntöjen mukaiset etuudet Itävallan tilintarkastaja- ja veroneuvojaliitosta annetun lain (Wirtschaftstreuhandberufsgesetz) mukaisesti.

E. PUOLA

Maksuperusteisen järjestelmän mukaiset vanhuuseläkkeet.

F. SLOVENIA

Pakollisesta lisäeläkevakuutuksesta maksettava eläke.

G. SLOVAKIA

Pakollinen vanhuuseläkesäästäminen.

H. RUOTSI

Ansiosidonnainen eläke ja rahastoeläke (laki 1998:674).

I. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Portaittaiset eläke-etuudet, jotka maksetaan vuonna 1965 annetun vakuutuslain (National Insurance Act 1965) 36 ja 37 §:n mukaisesti ja vuonna 1966 annetun vakuutuslain (National Insurance Act – Northern Ireland) 35 ja 36 §:n mukaisesti.

J. BULGARIA

Pakollisesta lisäeläkevakuutuksesta maksettavat vanhuuseläkkeet sosiaalivakuutussäädöksen II osan II osaston mukaisesti.

K. VIRO

Pakollinen rahastoiva vanhuuseläkejärjestelmä.

9. Muutetaan liite IX seuraavasti:

(a) Muutetaan I osa seuraavasti:

	i)	Lisätään otsakkeen "F. IRLANTI" alla olevan merkinnän jälkeen seuraava kohta:" F a. LATVIA Työkyvyttömyyseläkkeet (kolmas ryhmä) valtion eläkkeistä 1 päivänä tammikuuta 1996 annetun lain 16(1)(2) §:n mukaisesti."
	ii)	Lisätään otsakkeen "G. ALANKOMAAT" alle merkintä seuraavasti:" Työkyvyttömyysasteen mukaan määräytyvästä työkyvyttömyydestä 10 päivänä marraskuuta 2005 annettu laki."
	iii)	Korvataan otsakkeen "H. SUOMI" alla oleva merkintä seuraavasti:" Vammaisina syntyneille tai nuorena vammautuneille myönnettävä kansaneläke (kansaneläkelaki 568/2007). Siirtymäsäännösten mukaisesti määräytyvä ja ennen 1 päivää tammikuuta 1994 myönnetty kansaneläke ja leskeneläke (laki kansaneläkelain voimaanpanosta 569/2007). Lapsen perhe-eläkkeen täydennysmäärä laskettaessa itsenäistä etuutta kansaneläkelain mukaisesti (kansaneläkelaki 568/2007)"
	iv)	Korvataan otsakkeen "I. RUOTSI" alla oleva merkintä seuraavasti:" Ruotsin ansiosidonnainen sairausetuus ja aktivointikorvaus (laki 1962:381). Ruotsin takuueläke ja takuukorvaus, joilla on korvattu ennen 1 päivää tammikuuta 1993 sovelletun kansaneläkelainsäädännön mukainen Ruotsin täysi kansaneläke, sekä kyseisestä ajankohdasta sovellettavan lainsäädännön siirtymäsäännösten mukaisesti myönnettävä täysi kansaneläke."

(b) Muutetaan II osa seuraavasti:

	i)	Lisätään otsakkeen "C. ITALIA" alla olevan merkinnän jälkeen seuraavat kohdat:" C a. LATVIA Oletettujen vakuutuskausien perusteella laskettu perhe-eläke (valtion eläkkeistä 1 päivänä tammikuuta 1996 annetun lain 23(8) §). C b. LIETTUA a) Valtion sosiaalivakuutuksen piiriin kuuluvat työkyvyttömyyseläkkeet, jotka maksetaan valtion sosiaalivakuutuksen piiriin kuuluvista eläkkeistä annetun lain mukaisesti. b) Valtion sosiaalivakuutuksen piiriin kuuluvat lesken- ja lapseneläkkeet, jotka on laskettu edunjättäjän työkyvyttömyyseläkkeen perusteella ja maksetaan valtion sosiaalivakuutuksen piiriin kuuluvista eläkkeistä annetun lain mukaisesti."
	ii)	Lisätään otsakkeen "D. LUXEMBURG" alla olevan merkinnän jälkeen seuraava kohta:" G. SLOVAKIA a) Slovakian työkyvyttömyyseläke sekä niistä johdetut perhe-eläkkeet. b) Työkyvyttömyyseläke henkilölle, joka on vammautunut ollessaan vielä huollettava lapsi ja jonka kohdalla vakuutuskausivaatimuksen katsotaan kaikissa tapauksissa täyttyneen (sosiaalivakuutuksesta annetun lain N:o 461/2003, sellaisena kuin se on muutettuna, 70(2) §, 72(3) § sekä 73(3) ja (4) §)."

Sosiaaliturvasta 18 päivänä elokuuta 2003 tehty pohjoismainen sopimus.

10. Korvataan liite X seuraavasti:"

LIITE X

MAKSUIHIN PERUSTUMATTOMAT ERITYISET RAHAETUUDET

[70 artiklan 2 kohdan c alakohta]

A. BELGIA

a) Tuloja korvaava tuki (27 päivänä helmikuuta 1987 annettu laki)

b) Vanhusten takuuansio (22 päivänä maaliskuuta 2001 annettu laki)

B. BULGARIA

Vanhusten sosiaalieläke (sosiaaliturvalain 89 §)

C. TŠEKKI

Sosiaaliavustus (sosiaalitukilaki N:o 117/1995 Sb.)

D. TANSKA

Eläkkeensaajien asumiskulut (laki yksilöllisestä asumistuesta, kodifioitu 29 päivänä maaliskuuta 1995 annetulla lailla N:o 204)

E. SAKSA

Perustoimeentulotuki vanhuksille ja henkilöille, joiden ansiokyky on alentunut, sosiaaliturvalain XII osan 4 luku

Työnhakijoiden perusturvaan liittyvät toimeentuloetuudet, ellei henkilö ole oikeutettu kyseisten etuuksien väliaikaiseen lisäosaan työttömyysetuuden jälkeen (sosiaaliturvalain II osan 24(1) §)

F. VIRO

a) Vammaisten aikuisten tuki (vammaisten sosiaalietuuksista 27 päivänä tammikuuta 1999 annettu laki)

b) Valtion työttömyysavustus (työmarkkinapalveluista ja -tuesta 29 päivänä syyskuuta 2005 annettu laki)

G. IRLANTI

a) Työnhakuavustus (Social Welfare Consolidation Act 2005, 3 osa, 2 luku)

b) Valtion eläke (maksuihin perustumaton) (Social Welfare Consolidation Act 2005, 3 osa, 4 luku)

c) Leskeneläke (maksuihin perustumaton) (Social Welfare Consolidation Act 2005, 3 osa, 6 luku)

d) Vammaistuki (Social Welfare Consolidation Act 2005, 3 osa, 10 luku)

e) Liikuntakyvyttömän avustus (Health Act 1970, 61 §)

f) Sokean eläke (Social Welfare Consolidation Act 2005, 3 osa, 5 luku)

H. KREIKKA

Vanhusten erityisetuudet (laki N:o 1296/82)

I. ESPANJA

a) Taattu vähimmäistulo (7 päivänä huhtikuuta 1982 annettu laki N:o 13/82)

b) Rahaetuudet vanhusten ja työhön kykenemättömien vammaisten avustamiseksi (24 päivänä heinäkuuta 1981 annettu kuninkaallinen asetus N:o 2620/81)

c) Seuraavat eläke-etuudet:

i) Yleisen sosiaaliturvalain konsolidoidun tekstin (hyväksytty 20 päivänä kesäkuuta 1994 lain tasoisella kuninkaallisella asetuksella N:o 1/1994) 38(1) §:ssä tarkoitetut maksuihin perustumattomat työkyvyttömyyseläkkeet ja vanhuuseläkkeet sekä

ii) edellä i alakohdassa mainittuja eläkkeitä täydentävät etuudet autonomisten alueiden lainsäädännön mukaisesti, kun tämänkaltaisilla lisäetuuksilla taataan asianomaisen autonomisen alueen taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen suhteutettu vähimmäistoimeentulo

d) Avustukset liikkuvuuden edistämiseksi ja kuljetuskustannusten korvaamiseksi (7 päivänä huhtikuuta 1982 annettu laki N:o 13/1982)

J. RANSKA

a) Lisäavustukset

	i)	erityisinvaliditeettirahastosta ja
	ii)	vanhusten avustusrahastosta saatuihin oikeuksiin liittyen (30 päivänä kesäkuuta 1956 annettu laki, kodifioitu sosiaaliturvalain VIII osassa)
	Vammaisten aikuisten tuki (30 päivänä kesäkuuta 1975 annettu laki, kodifioitu sosiaaliturvalain VIII osassa)

c) Erityisavustus (10 päivänä heinäkuuta 1952 annettu laki, kodifioitu sosiaaliturvalain VIII osassa) saatuihin oikeuksiin liittyen

d) Vanhusten solidaarisuusavustus (24 päivänä kesäkuuta 2004 annettu asetus, kodifioitu sosiaaliturvalain VIII osassa) 1 päivästä tammikuuta 2006 alkaen

K. ITALIA

a) Toimeentuloa vailla olevien sosiaalieläkkeet (30 päivänä huhtikuuta 1969 annettu laki N:o 153)

b) Vammaisten tai työkyvyttömien siviilihenkilöiden eläkkeet ja tuet (30 päivänä maaliskuuta 1974 annettu laki N:o 118, 11 päivänä helmikuuta 1980 annettu laki N:o 18 ja 23 päivänä marraskuuta 1988 annettu laki N:o 508)

c) Kuurojen ja mykkien eläkkeet ja tuet (26 päivänä toukokuuta 1970 annettu laki N:o 381 ja 23 päivänä marraskuuta 1988 annettu laki N:o 508)

d) Sokeiden siviilihenkilöiden eläkkeet ja tuet (27 päivänä toukokuuta 1970 annettu laki N:o 382 ja 23 päivänä marraskuuta 1988 annettu laki N:o 508)

e) Peruseläkettä täydentävät etuudet (4 päivänä huhtikuuta 1952 annettu laki N:o 218, 11 päivänä marraskuuta 1983 annettu laki N:o 638 ja 29 päivänä joulukuuta 1990 annettu laki N:o 407)

f) Vammaistukia täydentävät etuudet (12 päivänä kesäkuuta 1984 annettu laki N:o 222)

g) Sosiaaliavustus (8 päivänä elokuuta 1995 annettu laki N:o 335)

h) Sosiaalinen korotus (29 päivänä joulukuuta 1988 annetun lain N:o 544 1(1) ja (12) § sekä myöhemmät muutokset)

L. KYPROS

a) Sosiaalieläke (vuoden 1995 sosiaalieläkelaki 25(I)/95, sellaisena kuin se on muutettuna)

b) Vakavasti liikuntavammaisten tuki (ministerineuvoston päätökset N:o 38210, tehty 16 päivänä lokakuuta 1992, N:o 41370, tehty 1 päivänä elokuuta 1994, N:o 46183, tehty 11 päivänä kesäkuuta 1997 ja N:o 53675, tehty 16 päivänä toukokuuta 2001)

c) Sokeiden erityistuki (erityistukia koskeva vuoden 1996 laki 77(I)/96, sellaisena kuin se on muutettuna)

M. LATVIA

a) Valtion sosiaaliturvaetuus (valtion sosiaalietuuksista 1 päivänä tammikuuta 2003 annettu laki)

b) Avustus liikuntarajoitteisten vammaisten kuljetuskustannusten korvaamiseksi (valtion sosiaalietuuksista 1 päivänä tammikuuta 2003 annettu laki)

N. LIETTUA

a) Sosiaaliavustuseläke (valtion sosiaalietuuksista vuonna 2005 annetun lain 5 §)

b) Erityisavustus (valtion sosiaalietuuksista vuonna 2005 annettu laki, 15 §)

c) Liikuntarajoitteisten vammaisten kuljetuskorvaus (kuljetuskorvauksista vuonna 2000 annetun lain 7 §)

O. LUXEMBURG

O. Vaikeavammaisten tulo (12 päivänä syyskuuta 2003 annetun lain 1(2) §), lukuun ottamatta vammaisiksi työntekijöiksi tunnustettuja henkilöitä, jotka toimivat yleisillä työmarkkinoilla tai suojatyössä

UNKARI

a) Työkyvyttömyysetuus (työkyvyttömyysetuuksista annettu ministerineuvoston asetus N:o 83/1987)

b) Maksuihin perustumaton vanhuusavustus (sosiaalihallinnosta ja sosiaalietuuksista annettu vuoden 1993 laki III)

c) Kuljetusavustus (vakavasti fyysisesti vammaisten kuljetusavustuksista annettu hallituksen asetus N:o 164/1995)

Q. MALTA

a) Lisäavustus (vuoden 1987 sosiaaliturvalain 73 §, 318 luku)

b) Ikään perustuva eläke (vuoden 1987 sosiaaliturvalain 318 luku)

R. ALANKOMAAT

a) Wet Arbeidsongeschiktheidsvoorziening jonggehandicapten (Wajong) (laki vammaisten nuorten työkyvyttömyysavustuksista), annettu 24 päivänä huhtikuuta 1997

b) Toeslagenwet (TW) (laki lisäetuuksista), annettu 6 päivänä marraskuuta 1986

S. ITÄVALTA

S. Korvauslisä (yleisestä sosiaalivakuutuksesta 9 päivänä syykuuta 1955 annettu liittovaltion laki, kaupan alan työntekijöiden sosiaalivakuutuksesta 11 päivänä lokakuuta 1978 annettu liittovaltion laki ja maanviljelijöiden sosiaalivakuutuksesta 11 päivänä lokakuuta 1978 annettu liittovaltion laki)

PUOLA

T. Sosiaalieläke (sosiaalieläkkeistä 27 päivänä kesäkuuta 2003 annettu laki)

PORTUGALI

a) Maksuihin perustumaton valtion vanhuus- ja työkyvyttömyyseläke (13 päivänä lokakuuta 1980 annettu säädös N:o 464/80)

b) Maksuihin perustumaton leskeneläke (11 päivänä marraskuuta 1981 annettu sääntelyasetus N:o 52/81)

c) Vanhusten solidaarisuuslisä (29 päivänä joulukuuta 2005 annettu säädös N:o 232/2005, sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä joulukuuta 2006 annetulla säädöksellä N:o 236/2006)

V. SLOVENIA

a) Valtion eläke (23 päivänä joulukuuta 1999 annettu eläke- ja vammaisvakuutuslaki)

b) Eläkkeensaajien tulotuki (23 päivänä joulukuuta 1999 annettu eläke- ja vammaisvakuutuslaki)

c) Elatusapu (23 päivänä joulukuuta 1999 annettu eläke- ja vammaisvakuutuslaki)

W. SLOVAKIA

a) Ennen 1 päivää tammikuuta 2004 tehty tarkistus ainoana tulolähteenä oleviin eläkkeisiin

b) Ennen 1 päivää tammikuuta 2004 myönnetty sosiaalieläke

X. SUOMI

a) Eläkkeensaajien asumistuki (laki eläkkeensaajien asumistuesta 571/2007)

b) Työmarkkinatuki (työttömyysturvalaki 1290/2002)

c) Maahanmuuttajan erityistuki (laki maahanmuuttajan erityistuesta 1192/2002)

Y. RUOTSI

a) Eläkkeensaajien asumislisä (laki 2001:761)

b) Vanhusten toimeentulotuki (laki 2001:853)

Z. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

a) Valtion eläkehyvitys (State Pension Credit Act 2002 ja State Pension Credit Act (Northern Ireland) 2002)

b) Ansiosidonnaiset työnhakuavustukset (Jobseekers Act 1995 ja Jobseekers (Northern Ireland) Order 1995)

c) Toimeentulotuki (Social Security Contributions and Benefits Act 1992 ja Social Security Contributions and Benefits (Northern Ireland) Act 1992)

d) Työkyvyttömyysavustuksen toimintakykyyn perustuva osa (Social Security Contributions and Benefits Act 1992 ja Social Security Contributions and Benefits (Northern Ireland) Act 1992)

11. Korvataan liite XI seuraavasti:

11) LIITE XI"

ERITYISSÄÄNNÖKSET JÄSENVALTIOIDEN LAINSÄÄDÄNNÖN

SOVELTAMISEKSI

[51 artiklan 3 kohta, 56 artiklan 1 kohta ja 83 artikla]

A. BELGIA

Ei ole

B. BULGARIA

Bulgarian sairausvakuutuslain 33(1) §:ää sovelletaan kaikkiin henkilöihin, joiden osalta Bulgaria on toimivaltainen jäsenvaltio asetuksen III osaston 1 luvun mukaisesti.

C. TŠEKKI

Ei ole

D. TANSKA

▌

1. a) Laskettaessa eläkettä sosiaalieläkelain (Lov om social pension) mukaisesti pidetään rajatyöntekijän tai Tanskaan kausityöhön tulleen työntekijän Tanskan lainsäädännön mukaan täyttyneitä palkkatyö- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausia jälkeen elävän puolison osalta Tanskassa täyttyneinä asumiskausina niiltä osin kuin jälkeen elävä puoliso oli näiden kausien aikana avioliitossa edellä mainitun työntekijän kanssa ilman asumuseroa tai tosiasiallista eroa yhteensopimattomuuden vuoksi ja edellyttäen, että kyseisten kausien aikana puoliso asui toisen jäsenvaltion alueella.

Tässä kohdassa 'kausityöllä' tarkoitetaan työtä, joka on riippuvainen vuodenaikojen vaihtelusta ja toistuu automaattisesti joka vuosi.

b) Laskettaessa eläkettä sosiaalieläkelain (Lov om social pension) mukaisesti sellaisten henkilöiden osalta, joihin ei sovelleta 2 kohdan a alakohtaa, pidetään Tanskan lainsäädännön mukaan ennen 1 päivää tammikuuta 1984 täyttyneitä palkkatyö- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausia jälkeen elävän puolison osalta Tanskassa täyttyneinä asumiskausina niiltä osin kuin jälkeen elävä puoliso oli näiden kausien aikana avioliitossa kyseisen henkilön kanssa ilman asumuseroa tai tosiasiallista eroa yhteensopimattomuuden vuoksi ja edellyttäen, että kyseisten kausien aikana puoliso asui toisen jäsenvaltion alueella.

c) Edellä olevan a ja b alakohdan mukaisesti huomioon otettavia kausia ei oteta huomioon, jos ne ovat päällekkäisiä asianomaisen henkilön toisen jäsenvaltion pakollista vakuutusta koskevan lainsäädännön mukaan eläkettä laskettaessa huomioon otettujen kausien kanssa tai sellaisten kausien kanssa, joiden aikana asianomainen henkilö sai eläkettä tällaisen lainsäädännön mukaan. Nämä kaudet otetaan kuitenkin huomioon, jos mainitun eläkkeen vuosittainen määrä on vähemmän kuin puolet sosiaalieläkkeen perusmäärästä.

2. a) Sen estämättä, mitä 6 artiklassa säädetään, henkilöillä, jotka eivät ole olleet palkkatyöntekijöinä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, on oikeus Tanskan sosiaalieläkkeeseen vain, jos he ovat olleet tai ovat aiemmin olleet pysyviä asukkaita Tanskassa vähintään kolme vuotta ottaen huomioon Tanskan lainsäädännön mukaiset ikärajoitukset. Jollei 4 artiklasta muuta johdu, 7 artiklaa ei sovelleta Tanskan sosiaalieläkkeeseen, johon tällaiset henkilöt ovat saaneet oikeuden.

b) Edellä mainittuja säännöksiä ei sovelleta Tanskan sosiaalieläkeoikeuksiin sellaisten henkilöiden perheenjäsenten osalta, jotka ovat tai ovat olleet palkkatyöntekijöinä Tanskassa, eikä opiskelijoiden tai heidän perheenjäsentensä osalta.

3. Tilapäinen etuus työttömälle, joka on hyväksytty ledighedsydelse-järjestelmään ("joustotyösuhdejärjestelmä") (10 päivänä kesäkuuta 1997 annettu laki nro 455), kuuluu tämä asetuksen III osaston 6 luvun soveltamisalaan. Toiseen jäsenvaltioon lähteviin työttömiin sovelletaan 64 ja 65 artiklaa, jos tällä jäsenvaltiolla on samanlaiset työntekijöiden järjestelmät samaan ryhmään kuuluville henkilöille.

4. Jos Tanskan sosiaalieläkkeen saajalla on myös oikeus toisen jäsenvaltion myöntämään perhe-eläkkeeseen, näitä eläkkeitä pidetään Tanskan lainsäädäntöä sovellettaessa asetuksen 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina samanlaisina etuuksina edellyttäen kuitenkin, että sillä henkilöllä, jonka vakuutus- tai asumiskausia käytetään perustana perhe- eläkkeen laskemisessa, on oikeus Tanskan sosiaalieläkkeeseen.

E. SAKSA

▌

1. Sen estämättä, mitä asetuksen 5 artiklan a alakohdassa ja sosiaalilain VI osan (Sozialgesetzbuch VI) 5(4)(1) §:ssä säädetään, henkilö, joka saa täyttä vanhuuseläkettä toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, voi hakea pakollista vakuutusta Saksan eläkevakuutusjärjestelmästä.

2. Sen estämättä, mitä tämän asetuksen 5 artiklan a alakohdassa ja sosiaalilain VI osan (Sozialgesetzbuch VI) 7(1) ja (3) §:ssä säädetään, henkilö, joka kuuluu pakolliseen vakuutusjärjestelmään toisessa jäsenvaltiossa tai saa vanhuuseläkettä toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, voi liittyä Saksan vapaaehtoiseen vakuutusjärjestelmään.

3. Myönnettäessä sosiaalilain V osan (Sozialgesezbuch V) 47(1) §:n, sosiaalilain VII osan (Sozialgesezbuch VII) 47(1) §:n ja sosiaalivakuutuslain (RVO) 200(2) §:n nojalla rahaetuuksia vakuutetuille henkilöille, jotka asuvat toisessa jäsenvaltiossa, Saksan vakuutusjärjestelmissä lasketaan etuuksien arvioinnissa käytettävä nettopalkka ikään kuin vakuutettu asuisi Saksassa, jollei vakuutettu pyydä arviointia tosiasiallisesti saamansa nettopalkan perusteella.

4. Muiden jäsenvaltioiden kansalaiset, joiden vakinainen tai tavanomainen asuinpaikka on Saksan ulkopuolella ja jotka täyttävät Saksan eläkevakuutusjärjestelmän yleiset edellytykset, voivat maksaa vapaaehtoisia vakuutusmaksuja järjestelmään vain, jos he ovat aiemmin olleet vapaaehtoisesti tai pakollisesti vakuutettuina Saksan eläkevakuutusjärjestelmässä; tämä koskee myös valtiottomia henkilöitä ja pakolaisia, joiden vakinainen tai tavanomainen asuinpaikka on jossain toisessa jäsenvaltiossa.

5. Sosiaalilain (Sozialgesetzbuch VI)║ 253 §:n mukainen vakiokausi (pauschale Anrechnungszeit) määritetään ottaen huomioon vain Saksan kaudet.

6. Tapauksissa, joissa eläkkeen uudelleenlaskentaan sovelletaan 31 päivänä joulukuuta 1991 voimassa ollutta Saksan eläkelainsäädäntöä, sovelletaan ainoastaan ▌Saksan lainsäädäntöä hyvitettäessä Saksan korvaavia aikoja (Ersatzzeiten).

7. Saksan lainsäädäntöä työtapaturmista ja ammattitaudeista, jotka korvataan ulkomaisia eläkkeitä koskevan lain mukaisesti, sekä sellaisten vakuutuskausien perusteella myönnettävistä etuuksista, jotka voidaan hyvittää ulkomaisia eläkkeitä koskevan lain mukaisesti alueilla, jotka mainitaan siirtymään joutuneiden ja pakolaisasiain lain (Bundesvertriebenengesetz) 1(2)(3) §:ssä, sovelletaan edelleen tämän asetuksen soveltamisalan rajoissa sen estämättä, mitä ulkomaisia eläkkeitä koskevan lain (Fremdrentengesetz) 2 §:ssä säädetään.

8. Tämän asetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetun teoreettisen määrän laskemiseksi vapaiden ammattien eläkejärjestelmissä toimivaltainen laitos ottaa perusteeksi jokaisen jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneen vakuutusvuoden osalta keskimääräisen vuosittaisen eläkeoikeuden, joka on hankittu toimivaltaisen laitoksen jäsenyyden aikana vakuutusmaksuja maksamalla.

F. VIRO

Vanhempainetuuksia laskettaessa katsotaan muussa jäsenvaltiossa kuin Virossa täyttyneiden työskentelykausien perustuvan samaan keskimääräiseen sosiaaliverotukseen kuin niiden Virossa täyttyneiden työskentelykausien, joiden kanssa ne lasketaan yhteen. Jos henkilö on työskennellyt viitevuoden aikana vain muissa jäsenvaltioissa, etuuden laskemisen perustaksi otetaan viitevuoden ja äitiysloman välillä Virossa maksettu keskimääräinen sosiaalivero.

G. KREIKKA

1. Lakia N:o 1469/84 Kreikan kansalaisten ja kreikkalaista alkuperää olevien ulkomaiden kansalaisten vapaaehtoisesta liittymisestä eläkevakuutusjärjestelmään sovelletaan muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin, valtiottomiin henkilöihin ja pakolaisiin, jos kyseiset henkilöt ovat asuin- tai oleskelupaikastaan riippumatta aikaisemmin kuuluneet pakollisesti tai vapaaehtoisesti Kreikan eläkevakuutusjärjestelmään.

2. Sen estämättä, mitä tämän asetuksen 5 artiklan a alakohdassa ja lain N:o 1140/81 34 §:ssä säädetään, henkilö, joka saa eläkettä työtapaturman tai ammattitaudin perusteella toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, voi hakea pakollista vakuutusta maatalouden vakuutusjärjestelmän soveltaman lainsäädännön mukaisesti sikäli kuin hän harjoittaa kyseisen lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa.

H. ESPANJA

▌

1. ▌Tämän asetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohtaa sovellettaessa vuodet, joina työntekijä ei ole eläkkeeseen oikeuttavassa iässä tai pakollisessa eläkeiässä siten kuin niistä säädetään valtion eläkkeensaajia koskevan lain (Ley de clases pasivas del Estado) konsolidoidun tekstin 31(4) §:ssä, otetaan huomioon tosiasiallisina valtion palvelusvuosina ainoastaan, jos sen tapahtuman ajankohtana, jonka perusteella työkyvyttömyys- tai perhe-eläkkeet maksetaan, etuudensaaja kuului Espanjan virkamiesten erityisjärjestelmään tai harjoitti kyseisessä järjestelmässä tähän rinnastettavaa toimintaa, tai jos eläketapahtuman ajankohtana etuudensaaja harjoitti toimintaa, joka olisi edellyttänyt asianomaisen henkilön kuulumista valtion virkamiesten, puolustusvoimien tai oikeuslaitoksen erityisjärjestelmään, jos toimintaa olisi harjoitettu Espanjassa.

2. a) Asetuksen 56 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti Espanjan teoreettinen etuus lasketaan niiden tosiasiallisten vakuutusmaksujen perusteella, jotka henkilö on maksanut vuosina, jotka edelsivät välittömästi viimeistä maksua Espanjan sosiaaliturvaan. Jos eläkkeen perusmäärää laskettaessa on otettava huomioon muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti täyttyneitä vakuutus- ja/tai asumiskausia, kyseisten kausien osalta käytetään Espanjan maksuperustaa, joka on ajallisesti lähimpänä viitekausia, ottaen huomioon kuluttajahintaindeksin kehitys.

b) Saatua eläkkeen määrää korotetaan lisien määrällä ja rahanarvon muutoksilla, jotka lasketaan kutakin seuraava vuotta kohti samanluontoisten eläkkeiden osalta.

3. Toisissa jäsenvaltioissa täyttyneitä kausia, jotka on laskettava virkamiesten, asevoimien ja oikeushallinnon erityisjärjestelmän mukaan, käsitellään tämän asetuksen 56 artiklaa sovellettaessa samalla tavalla kuin ajallisesti viimeisimpiä Espanjan valtion virkamiehien täyttyneitä kausia.

4. Yleisen sosiaaliturvalain toisessa siirtymäsäännöksessä (Disposición Transitoria Segunda de la Ley General de la Seguridad Social) tarkoitettuja ikään perustuvia lisiä sovelletaan kaikkiin tämän asetuksen etuudensaajiin, jotka ovat maksaneet Espanjan lainsäädännön mukaisia vakuutusmaksuja ennen 1 päivää tammikuuta 1967. Tämän asetuksen 5 artiklaa soveltaen ei ole mahdollista yksinomaan tässä yhteydessä rinnastaa toisessa jäsenvaltiossa ennen mainittua päivämäärää hyvitettyjä vakuutuskausia Espanjassa maksettuihin vakuutusmaksuihin. Päivä, joka vastaa 1 päivää tammikuuta 1967, on merimiesten erityisjärjestelmässä (Régimen Especial de Trabajadores del Mar) 1 päivä elokuuta 1970 ja hiilikaivosalan sosiaaliturvan erityisjärjestelmässä (Régimen Especial de la Seguridad Social para la Minería del Carbón) 1 päivä huhtikuuta 1969.

I. RANSKA

1. Muiden jäsenvaltioiden kansalaiset, joiden asuinpaikka tai tavanomainen asunto on Ranskan ulkopuolella ja jotka täyttävät Ranskan eläkevakuutusjärjestelmän yleiset edellytykset, voivat maksaa vapaaehtoisia vakuutusmaksuja järjestelmään vain, jos he ovat aiemmin olleet vapaaehtoisesti tai pakollisesti vakuutettuina Ranskan eläkevakuutusjärjestelmässä; tämä koskee myös valtiottomia henkilöitä ja pakolaisia, joiden asuinpaikka tai tavanomainen asunto on jossain toisessa jäsenvaltiossa.

2. Henkilöille, jotka saavat Ranskassa luontoisetuuksia tämän asetuksen 17, 24 tai 26 artiklan perusteella ja jotka asuvat Ranskan Haut-Rhinin, Bas-Rhinin tai Mosellen departementeissa, toisen jäsenvaltion laitoksen puolesta myönnettyihin luontoisetuuksiin, joiden kustannuksista se vastaa, kuuluvat Alsace-Mosellen yleisestä sairausvakuutusjärjestelmästä ja pakollisesta täydentävästä paikallisesta sairausvakuutusjärjestelmästä myönnetyt etuudet.

3. Tämän asetuksen III osaston 5 luvussa tarkoitettuihin nykyisiin tai entisiin palkkatyöntekijöihin tai itsenäisiin ammatinharjoittajiin sovellettavan Ranskan lainsäädännön katsotaan kattavan sekä vanhuuseläkevakuutuksen perusjärjestelmän että lisäeläkejärjestelmän, joihin asianomainen henkilö on kuulunut.

J. IRLANTI

1. Sen estämättä, mitä tämän asetuksen 21 artiklan 2 kohdassa ja 62 artiklassa säädetään, laskettaessa vakuutetun määrättyjä hyväksyttäviä viikkoansioita Irlannin lainsäädännön mukaisten sairaus- tai työttömyysetuuksien myöntämistä varten otetaan vakuutetun jokaiselta työviikolta, jona hän on jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ollut palkkatyössä asiaankuuluvana määrättynä vuonna, huomioon määrä, joka vastaa palkkatyöntekijöiden keskimääräistä viikkoansiota tuona määrättynä vuonna.

2. Sovellettaessa tämän asetuksen 46 artiklaa, jos asianomainen henkilö on kykenemätön tekemään työtä ja se johtaa työkyvyttömyyteen, kun häneen sovelletaan toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, Irlanti ottaa vuonna 2005 annetun konsolidoidun sosiaalihuoltolain (Social Welfare Consolidation Act 2005) 118(1)(a) §:n mukaisesti huomioon kaikki kaudet, joiden aikana häntä olisi pidetty työhön kykenemättömyyttä seuranneen työkyvyttömyyden osalta Irlannin lainsäädännön mukaisesti kyvyttömänä työskentelemään.

K. ITALIA

Ei mitään║

L. KYPROS

Sovellettaessa asetuksen 6, 51 ja 61 artiklan säännöksiä 6 päivänä lokakuuta 1980 voimassa olleen tai sen jälkeen jatkuvan kauden osalta vakuutusviikko määritellään Kyproksen lainsäädännössä jakamalla tietyn kauden sosiaalivakuutusmaksuperustan muodostavat kokonaisansiot kyseiseen sosiaalivakuutusmaksuvuoteen sovellettavalla sosiaalivakuutusmaksuperustan muodostavien perusansioiden viikoittaisella määrällä edellyttäen, että näin määrätty viikkojen lukumäärä ei ylitä kyseisen kauden kalenteriviikkojen lukumäärää.

M. LATVIA

Ei mitään║

N. N IETTUA

Ei mitään║

O. LUXEMBURG

Ei mitään║

P. UNKARI

Ei mitään║

Q. MALTA

Erityissäännökset virkamiesten osalta:

a) Yksinomaan sovellettaessa asetuksen 49 ja 60 artiklaa puolustusvoimalain (Maltan lakien 220 luku), poliisilain (Maltan lakien 164 luku) ja vankeinhoitolain (Maltan lakien 260 luku) mukaisessa palveluksessa olevia henkilöitä pidetään virkamiehinä.

b) Edellä mainittujen lakien ja eläkeasetuksen (Maltan lakien 93 luku) nojalla maksettavia eläkkeitä pidetään yksinomaan asetuksen 1 artiklan e alakohdan soveltamiseksi "virkamiesten erityisjärjestelminä

R. ALANKOMAAT

1. Hoitovakuutus

a) Kun on kyse oikeudesta luontoisetuuksiin Alankomaiden lainsäädännön mukaan tämän asetuksen III osaston 1 ja 2 luvun täytäntöönpanoa varten, luontoisetuuksiin oikeutetuilla henkilöillä tarkoitetaan

	i)	henkilöitä, joiden on hoitovakuutuslain (Zorgverzekeringswet) 2 §:n mukaisesti otettava vakuutus hoitovakuutuslaitoksesta, ja
	ii)	sikäli kuin nämä eivät kuulu i alakohdan soveltamisalaan, sellaisten aktiivipalveluksessa olevien sotilashenkilöiden perheenjäseniä, jotka asuvat toisessa jäsenvaltiossa, sekä henkilöitä, jotka asuvat toisessa jäsenvaltiossa ja joilla on asetuksen mukaan oikeus terveydenhoitoon asuinvaltiossaan Alankomaiden vastatessa kustannuksista.

b) Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden on hoitovakuutuslain (Zorgverzekeringswet) mukaisesti otettava vakuutus hoitovakuutuslaitoksesta, ja 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden on rekisteröidyttävä hoitovakuutusvirastossa (College voor zorgverzekeringen).

c) Hoitovakuutuslain (Zorgverzekeringswet) ja erityissairaanhoitokuluja koskevan yleisen lain (Algemene Wet Bijzondere Ziektekosten) säännöksiä, jotka koskevat velvollisuutta suorittaa maksuja, sovelletaan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin henkilöihin ja heidän perheenjäseniinsä. Perheenjäsenten osalta maksut peritään henkilöltä, jonka perusteella oikeus terveydenhoitoon on saatu, lukuun ottamatta toisessa jäsenvaltiossa asuvien sotilashenkilöiden perheenjäseniä, joilta maksut peritään suoraan.

d) Hoitovakuutuslain (Zorgverzekeringswet) säännöksiä, jotka koskevat viivästynyttä vakuutuksen ottamista, sovelletaan soveltuvin osin, kun kyseessä on 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden viivästynyt rekisteröityminen hoitovakuutusvirastoon (College voor zorgverzekeringen).

e) Tilapäisesti Alankomaissa asuvilla tai oleskelevilla henkilöillä, joilla on oikeus luontoisetuuksiin muun jäsenvaltion kuin Alankomaiden lainsäädännön nojalla, on oikeus asuin- tai oleskelupaikan laitoksen Alankomaissa vakuutetuille myöntämiin luontoisetuuksiin, ottaen huomioon hoitovakuutuslain (Zorgverzekeringswet) 11 §:n 1–3 momentti ja 19 §:n 1 momentti, samoin kuin erityissairaanhoitokuluja koskevan yleisen vakuutuslain (Algemene wet bijzondere ziektekosten) mukaisiin luontoisetuuksiin.

f) Sovellettaessa 23–30 artiklaa pidetään seuraavia etuuksia (III osaston 4 ja 5 luvun mukaisten eläkkeiden lisäksi) Alankomaiden lainsäädännön mukaan maksettavina eläkkeinä:

	–	eläkkeet, jotka on myönnetty virkamiesten ja heidän jälkeensä elävien eläkkeistä 6 päivänä tammikuuta 1966 annetun lain mukaisesti (Algemene burgerlijke pensioenwet) (Alankomaiden virkamieseläkelaki)
	–	eläkkeet, jotka on myönnetty sotilashenkilöiden ja heidän jälkeensä elävien eläkkeistä 6 päivänä lokakuuta 1966 annetun lain mukaisesti (Algemene militaire pensioenwet) (sotilaseläkelaki)
	–	työkyvyttömyysetuudet, jotka on myönnetty sotilaiden työkyvyttömyysetuuksista 7 päivänä kesäkuuta 1972 annetun lain mukaisesti (Wet arbeidsongeschiktheidsvoorziening militairen) (laki sotilaiden työkyvyttömyysetuuksista)
	–	eläkkeet, jotka on myönnetty NV Nederlandse spoorwegen (Alankomaiden rautatieyhtiö) -yhtiön työntekijöiden ja heidän jälkeensä elävien eläkkeistä 15 päivänä helmikuuta 1967 annetun lain mukaisesti (Spoorwegpensioenwet) (rautatie-eläkelaki)
	–	eläkkeet, jotka on myönnetty työskentelyedellytyksistä Alankomaiden rautatieyhtiössä annetun asetuksen mukaan (Reglement Dienstvoorwaarden Nederlandse Spoorwegen)
	–	etuudet, jotka annetaan henkilöille, jotka ovat jääneet eläkkeelle ennen eläkkeellejääntiin oikeuttavaa 65 vuoden ikää sellaisen eläkkeen perusteella, jonka tarkoituksena on tarjota aiemmin työssä olleille henkilöille vanhuusiän tuloturva, tai etuudet, jotka annetaan poistuttaessa ennenaikaisesti työmarkkinoilta valtion perustaman tai työmarkkinasopimuksella perustetun vähintään 55-vuotiaille tarkoitetun järjestelmän mukaisesti ▌
	–	etuudet, jotka annetaan sotilashenkilöstöön kuuluville ja virkamiehille henkilöstön vähentämistä, työn luonteen vuoksi ikäsyistä tapahtuvaa irtisanomista ja varhaiseläkkeelle siirtymistä koskevan järjestelyn mukaisesti.

g) Sovellettaessa tämän asetuksen III osaston 1 ja 2 lukua on korvaushakemuksettomalta kaudelta maksettavaa palautusta, joka myönnetään Alankomaiden järjestelmän mukaan terveydenhoitopalvelujen vähäisen käytön perusteella, pidettävä sairauden perusteella myönnettävänä rahaetuutena.

▌

2. Alankomaiden yleistä vanhuusvakuutusta koskevan lainsäädännön (Algemene Ouderdomswe – AOW) soveltaminen

a) AOW:n 13 §:n 1 momentissa tarkoitettua vähennystä ei sovelleta 1 päivää tammikuuta 1957 edeltäviin kalenterivuosiin, joiden aikana edunsaaja, joka ei täytä edellytyksiä kyseisten vuosien käsittelemiseksi vakuutuskausina,

	–	asui Alankomaissa ikävuosina 15–65
	–	asui toisessa jäsenvaltiossa mutta työskenteli Alankomaissa Alankomaihin sijoittautuneen työnantajan palveluksessa tai
	–	työskenteli toisessa jäsenvaltiossa kausina, joita pidetään vakuutuskausina Alankomaiden sosiaaliturvajärjestelmässä.

Poiketen siitä, mitä AOW:n 7 §:ssä säädetään, henkilöillä, jotka asuivat tai työskentelivät Alankomaissa edellä mainittujen edellytysten mukaisesti vain ennen 1 päivää tammikuuta 1957, katsotaan myös olevan oikeus eläkkeeseen.

b) AOW:n 13 §:n 1 momentissa tarkoitettua vähennystä ei sovelleta 2 päivää elokuuta 1989 edeltäviin kalenterivuosiin, joiden aikana 16–65-vuotias henkilö, joka on tai oli naimisissa, ei ollut vakuutettuna edellä mainitun lainsäädännön mukaisesti ja asui muun jäsenvaltion kuin Alankomaiden alueella, jos nämä kalenterivuodet ovat päällekkäisiä vakuutuskausien kanssa, jotka ovat täyttyneet kyseisen lainsäädännön mukaisesti henkilön puolison osalta, tai kalenterivuosien kanssa, jotka otetaan huomioon 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, edellyttäen että avioliitto oli voimassa tuona aikana.

Poiketen siitä, mitä AOW:n 7 §:ssä säädetään, tällä henkilöllä katsotaan olevan oikeus eläkkeeseen.

c) AOW:n 13 §:n 2 momentissa tarkoitettua vähennystä ei sovelleta 1 päivää tammikuuta 1957 edeltäviin kalenterivuosiin, joiden aikana eläkkeensaajan puoliso, joka ei täytä edellytyksiä kyseisten vuosien käsittelemiseksi vakuutuskausina,

	–	asui Alankomaissa ikävuosina 15–65
	–	asui toisessa jäsenvaltiossa mutta työskenteli Alankomaissa Alankomaihin sijoittautuneen työnantajan palveluksessa tai
	–	työskenteli toisessa jäsenvaltiossa kausina, joita pidetään vakuutuskausina Alankomaiden sosiaaliturvajärjestelmässä.

d) AOW:n 13 §:n 2 momentissa tarkoitettua vähennystä ei sovelleta 2 päivää elokuuta 1989 edeltäviin kalenterivuosiin, joiden aikana 16–65-vuotias eläkkeensaajan puoliso asui muun jäsenvaltion kuin Alankomaiden alueella eikä ollut vakuutettuna edellä mainitun lainsäädännön mukaisesti, jos nämä kalenterivuodet ovat päällekkäisiä vakuutuskausien kanssa, jotka ovat täyttyneet kyseisen lainsäädännön mukaisesti eläkkeensaajan osalta, tai kalenterivuosien kanssa, jotka otetaan huomioon 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, edellyttäen että avioliitto oli voimassa tuona aikana.

e) 2 kohdan a–d alakohtaa ei sovelleta kausiin, jotka ovat päällekkäisiä

	–	kausien kanssa, jotka voidaan ottaa huomioon laskettaessa eläkeoikeuksia muun jäsenvaltion kuin Alankomaiden vanhuusvakuutusta koskevan lainsäädännön mukaisesti, tai
	–	kausien kanssa, joiden osalta asianomainen henkilö on saanut vanhuuseläkettä kyseisen lainsäädännön mukaisesti.

Toisen jäsenvaltion vapaaehtoisen järjestelmän vakuutuskausia ei oteta huomioon tätä säännöstä sovellettaessa.

f) Edellän olevan 2 kohdan a–d alakohtaa sovelletaan vain, jos asianomainen henkilö on asunut yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa kuusi vuotta 59 ikävuoden jälkeen ja vain sen ajan, jona hän asuu jossakin näistä jäsenvaltioista.

g) Poiketen siitä, mitä AOW:n IV luvussa säädetään, kaikilla muussa jäsenvaltiossa kuin Alankomaissa asuvilla henkilöillä, joiden puoliso kuuluu kyseisen lainsäädännön mukaan pakolliseen vakuutukseen, on lupa ottaa vapaaehtoinen vakuutus kyseisen lainsäädännön mukaisesti kausiksi, joiden aikana puolisolla on pakollinen vakuutus.

Tämä lupa ei pääty, jos puolison pakollinen vakuutus päättyy hänen kuolemansa johdosta ja jos jälkeen elävä saa eläkettä vain yleisen perhe-eläkelain (Algemene nabestaandenwet) mukaisesti.

Kaikissa tapauksissa lupa vapaaehtoisen vakuutuksen osalta päättyy päivänä, jolloin henkilö saavuttaa 65 vuoden iän.

Vapaaehtoiseen vakuutuksen maksettava vakuutusmaksu vahvistetaan niiden AOW:n säännösten mukaisesti, jotka koskevat vapaaehtoiseen vakuutuksen maksettavan vakuutusmaksun määrittämistä. Jos vapaaehtoinen vakuutus kuitenkin seuraa 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua vakuutuskautta, maksu vahvistetaan niiden AOW:n säännösten mukaisesti, jotka koskevat pakolliseen vakuutukseen maksettavan vakuutusmaksun määrittämistä, ja huomioon otettavat tulot katsotaan saaduiksi Alankomaissa.

h) Edellä olevan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitettua lupaa ei myönnetä kenellekään, joka on vakuutettuna toisen jäsenvaltion eläkkeitä tai perhe-etuuksia koskevan lainsäädännön mukaisesti.

i) Kaikkien, jotka haluavat ottaa 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetun vapaaehtoisen vakuutuksen, on haettava sitä sosiaalivakuutuspankista (Sociale Verzekeringsbank) vuoden kuluessa sen päivämäärän jälkeen, jona osallistumista koskevat edellytykset täyttyvät.

j) Sovellettaessa 52 artiklan 1 kohdan b alakohtaa vain 15 ikävuoden jälkeen täyttyneet AOW:n mukaiset vakuutuskaudet otetaan huomioon vakuutuskausina.

3. Alankomaiden yleisen perhe-eläkelain (Algemene nabestaandenwet – ANW) soveltaminen

▌

a) Jos jälkeen elävä puoliso on oikeutettu ANW:n mukaiseen perhe-eläkkeeseen 51 artiklan 3 kohdan mukaisesti, eläke lasketaan tämän asetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

Sovellettaessa näitä säännöksiä myös 1 päivää lokakuuta 1959 edeltäviä vakuutuskausia pidetään Alankomaiden lainsäädännön mukaisesti täyttyneinä vakuutuskausina, jos kyseisten kausien aikana yli 15-vuotias vakuutettu
	–	asui Alankomaissa tai
	–	asui toisessa jäsenvaltiossa mutta työskenteli Alankomaissa Alankomaihin sijoittautuneen työnantajan palveluksessa, tai
	–	työskenteli toisessa jäsenvaltiossa kausina, joita pidetään vakuutuskausina Alankomaiden sosiaaliturvajärjestelmässä.

b) Kausia, jotka otetaan huomioon 3 kohdan b alakohdan säännösten mukaan, ei oteta huomioon, jos ne ovat päällekkäisiä sellaisten vakuutuskausien kanssa, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion perhe-eläkkeitä koskevan lainsäädännön mukaan.

c) Sovellettaessa 52 artiklan 1 kohdan b alakohtaa vain 15 ikävuoden jälkeen täyttyneet Alankomaiden lainsäädännön mukaiset vakuutuskaudet otetaan huomioon vakuutuskausina.

d) Poiketen siitä, mitä ANW:n 63a §:n 1 momentissa säädetään, muussa jäsenvaltiossa kuin Alankomaissa asuvalla henkilölle, jonka puoliso on pakollisesti vakuutettuna ANW:n mukaisesti, annetaan lupa ottaa vapaaehtoinen vakuutus kyseisen lainsäädännön mukaisesti, edellyttäen että tällainen vakuutus on alkanut jo …(5), mutta vain niitä kausia varten, joiden aikana puoliso on pakollisesti vakuutettu. Lupa päättyy päivänä, jona puolison pakollinen vakuutus ANW:n nojalla päättyy, ellei puolison pakollinen vakuutus pääty hänen kuolemansa johdosta ja jos jälkeen elävä saa eläkettä vain ANW:n mukaisesti.

Kaikissa tapauksissa lupa vapaaehtoisen vakuutuksen osalta päättyy päivänä, jolloin henkilö saavuttaa 65 vuoden iän.

Vapaaehtoiseen vakuutuksen maksettava vakuutusmaksu vahvistetaan niiden ANW:n säännösten mukaisesti, jotka koskevat vapaaehtoiseen vakuutuksen maksettavan vakuutusmaksun määrittämistä. Jos vapaaehtoinen vakuutus kuitenkin seuraa 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua vakuutuskautta, maksu vahvistetaan niiden ANW:n säännösten mukaisesti, jotka koskevat pakolliseen vakuutukseen maksettavan vakuutusmaksun määrittämistä, ja huomioon otettavat tulot katsotaan saaduiksi Alankomaissa.

4. Työkyvyttömyyttä koskevan Alankomaiden lainsäädännön soveltaminen

▌

a) Jos tämän asetuksen 51 artiklan 3 kohdan mukaisesti asianomaisella henkilöllä on oikeus Alankomaiden työkyvyttömyysetuuteen, 52 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu määrä etuuden laskemiseksi määritetään

jos henkilö ennen työhön kykenemättömyyden ilmenemistä toimi viimeksi palkkatyöntekijänä 1 artiklan a alakohdan mukaisesti

	–	työkyvyttömyysvakuutusta koskevan lain (Wet op de arbeidsongeschiktheidsverzekering – WAO) säännösten mukaisesti, jos työhön kykenemättömyys ilmeni ennen 1 päivää tammikuuta 2004, tai
	–	työkyvyttömyysasteen mukaan määräytyvää työkyvyttömyyttä koskevan lain (Wet Werk en inkomen naar arbeidsvermogen – WIA) säännösten mukaisesti, jos työhön kykenemättömyys ilmeni 1 päivänä tammikuuta 2004 tai sen jälkeen;

ii)

jos henkilö ennen työhön kykenemättömyyden ilmenemistä toimi viimeksi itsenäisenä ammatinharjoittajana 1 artiklan b alakohdan mukaisesti, itsenäisten ammatinharjoittajien työkyvyttömyysvakuutuslain (Wet arbeidsongeschiktheidsverzekering zelfstandigen – WAZ) säännösten mukaisesti, jos työhön kykenemättömyys ilmeni ennen 1 päivää elokuuta 2004.

b) Laskiessaan etuuksia WAO:n, WIA:n tai WAZ:n mukaisesti Alankomaiden laitokset ottavat huomioon

	–	ansiotyön kaudet ja vastaavat kaudet, jotka ovat täyttyneet Alankomaissa ennen 1 päivää heinäkuuta 1967
	–	WAO:n mukaisesti täyttyneet vakuutuskaudet
	–	henkilön vakuutuskaudet, jotka ovat täyttyneet 15 ikävuoden jälkeen yleisen työkyvyttömyyslain (Algemene Arbeidsongeschiktheidswet – AAW) mukaisesti, kunhan nämä eivät ole päällekkäisiä WAO:n mukaisesti täyttyneiden vakuutuskausien kanssa
	–	WAZ:n mukaisesti täyttyneet vakuutuskaudet
	–	WIA:n mukaisesti täyttyneet vakuutuskaudet.
	▌

S. ITÄVALTA

1. Hankittaessa eläkevakuutuskausia pidetään toisen jäsenvaltion koulussa tai vastaavassa oppilaitoksessa olemista vastaavana kuin koulussa tai oppilaitoksessa olemista ▌yleisen sosiaalivakuutuslain (Allgemeines Sozialversicherungsgesetz – ASVG) 227(1)(1) §:n ja 228(1)(3) §:n, kaupan alan työntekijöiden sosiaalivakuutuslain (Gewerbliches Sozialversicherungsgesetz – GSVG) 116(7) §:n sekä maanviljelijöiden sosiaalivakuutuslain (Bauern-Sozialversicherungsgesetz – BSVG) 107(7) §:n mukaisesti, jos henkilöön on sovellettu jossakin vaiheessa Itävallan lainsäädäntöä sillä perusteella, että hän on toiminut palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, ja ASVG:n 227(3) §:ssä, GSVG:n 116(9) §:ssä ja BSGV:n 107(9) §:ssä säädetyt erityiset maksut tällaisten koulutuskausien hankkimiseksi on maksettu.

▌

2. Laskettaessa 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua pro rata -etuutta Itävallan lainsäädännön mukaisia maksujen erityiskorotuksia lisävakuutusta ja kaivostyöntekijöiden lisäetuutta varten ei oteta huomioon. Näissä tapauksissa ilman kyseisiä maksuja laskettuun pro rata -etuuteen lisätään tarvittaessa vähentämättömät maksujen erityiskorotukset lisävakuutusta ja kaivostyöntekijöiden lisäetuutta varten

3. Jos 6 artiklan mukaiset Itävallan eläkevakuutusjärjestelmän korvaavat jaksot ovat täyttyneet mutta niitä ei voida käyttää laskentaperustana ASVG:n 238 ja 239 §:n, GSVG:n 122 ja 123 §:n sekä BSVG:n 113 ja 114 §:n mukaisesti, käytetään lapsenhoitokausia koskevaa laskentaperustaa ASVG:n 239 §:n, GSVG:n 123 §:n ja BSVG:n 114 §:n mukaisesti.

▌

T. PUOLA

Ei mitään║

U. PORTUGALI

Ei mitään║

V. ROMANIA

Ei mitään

W. SLOVENIA

Ei mitään║

X. SLOVAKIA

Ei mitään║

Y. SUOMI

▌

1. Suomen kansaneläkettä koskevan oikeuden määrittämiseksi ja määrän laskemiseksi 52–54 artiklan mukaisesti toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla hankittuja eläkkeitä kohdellaan samalla tavalla kuin Suomen lainsäädännön nojalla hankittuja eläkkeitä.

2. Sovellettaessa 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohtaa Suomen ansiosidonnaisia eläkkeitä koskevan lainsäädännön mukaisen laskennallisen kauden ansioiden laskemiseksi on siinä tapauksessa, että henkilö on toiminut osan Suomen lainsäädännön mukaista viitekautta toisessa jäsenvaltiossa palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana ja hänelle on täyttynyt siihen perustuvia eläkevakuutuskausia, katsottava laskennallisen kauden ansioiden vastaavan sitä summaa, jonka henkilö on ansainnut viitekauden aikana Suomessa ja joka jaetaan Suomessa viitekautena täyttyneiden vakuutuskuukausien lukumäärällä.

Z. RUOTSI

1. Jos vanhempainloma-avustus maksetaan 67 artiklan mukaisesti perheenjäsenelle, joka ei ole työssä, maksetun vanhempainloma-avustuksen määrä vastaa perusmäärää tai alinta määrää.

2. Laskettaessa yleisen vakuutuslain (Lag 1962:381 om allmän försäkring) 4 luvun 6 §:n mukaisesti vanhempainlomarahaa henkilöille, joilla on oikeus työskentelyyn perustuvaan vanhempainlomarahaan, sovelletaan seuraavaa:

Sellaisen vanhemman kohdalla, jonka sairausetuuksia kerryttävät tulot lasketaan Ruotsissa harjoitetusta ansiotyöstä saatujen tulojen perusteella, vaatimus siitä, että henkilöllä on oltava vähimmäistason ylittävä sairausvakuutus vähintään 240 peräkkäisen päivän ajan ennen lapsen syntymää, täyttyy, jos mainitun jakson aikana vanhemmalla oli jossakin toisessa jäsenvaltiossa ansiotyöstä tuloja, jotka vastaavat vähimmäistasoa korkeampaa vakuutusta.

3. Vakuutus- tai oleskelukausien yhteenlaskemista koskevia asetuksen säännöksiä ei sovelleta║Ruotsin lainsäädännön siirtymäsäännöksiin, jotka koskevat sellaisten vuonna 1937 tai aiemmin syntyneiden henkilöiden oikeutta takuueläkkeeseen, jotka ovat asuneet Ruotsissa tietyn ajan ennen eläkehakemuksen jättämistä (laki 2000:798).

4. Laskettaessa teoreettisia tuloja ansiosidonnaista sairausetuutta ja ansiosidonnaista aktivointikorvausta varten yleisen vakuutuslain (Lag 1962:381 om allmän försäkrings) 8 luvun mukaisesti sovelletaan seuraavaa:

	a)	jos vakuutettu on viitekautena kuulunut palkkatyöntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana myös yhden tai useamman muun jäsenvaltion lainsäädännön piiriin, kyseisissä jäsenvaltioissa saatujen tulojen katsotaan vastaavan vakuutetun Ruotsissa viitekautena saamia keskimääräisiä bruttotuloja siten, että Ruotsissa saadut tulot jaetaan niiden ansaintavuosien lukumäärällä
	b)	jos etuudet lasketaan 46 artiklan mukaisesti eikä henkilö ole vakuutettu Ruotsissa, viitekausi määritetään edellä mainitun lain 8 luvun 2 ja 8 §:n mukaisesti ikään kuin asianomainen henkilö olisi vakuutettu Ruotsissa. Ellei asianomaisella henkilöllä║ole kyseiseltä kaudelta ansiosidonnaisesta vanhuuseläkkeestä annetun lain (1998:674) mukaisia eläkettä kerryttäviä tuloja, viitekauden voidaan katsoa alkavan aiemmasta ajankohdasta, jolloin vakuutetulla oli tuloja ansiotoiminnasta Ruotsissa.

5. a) Laskettaessa teoreettisia eläkevaroja ansiosidonnaista perhe- eläkettä varten (laki 2000:461) otetaan siinä tapauksessa, ettei Ruotsin lainsäädännön mukainen vaatimus eläkeoikeudesta vähintään kolmelta vakuutetun kuolemaa välittömästi edeltäneistä viidestä vuodesta (viiteaika) täyty, huomioon║myös muissa jäsenvaltioissa täyttyneet vakuutuskaudet ikään kuin ne olisivat täyttyneet Ruotsissa. Muissa jäsenvaltioissa täyttyneiden vakuutuskausien katsotaan perustuvan Ruotsin keskimääräiseen eläkekarttumaan. Jos asianomaiselle on karttunut eläkettä Ruotsista vain yhden vuoden ajalta, kaikkien toisessa jäsenvaltiossa täyttyneiden vakuutuskausien katsotaan olevan määrältään samoja.

b) Laskettaessa teoreettista eläkekertymää perhe-eläkettä varten, joka liittyy 1 päivänä tammikuuta 2003 tai sen jälkeen sattuneisiin kuolemantapauksiin, jos Ruotsin lainsäädännön vaatimus siitä, että eläkekertymää on ollut vähintään kahtena vuonna vakuutetun kuolemaa välittömästi edeltäneiden neljän vuoden aikana (viitekausi), ei täyty, mutta viitekauden aikana täyttyi vakuutuskausia toisessa jäsenvaltiossa, kaikkien kyseisten vuosien katsotaan perustuvan samaan eläkekertymään kuin Ruotsissa vietetyn vuoden.

YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

1. Jos Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan henkilöllä voi olla oikeus vanhuuseläkkeeseen, jos

entisen puolison maksut otetaan huomioon ikään kuin ne olisivat tämän henkilön omia maksuja tai

tämän henkilön puoliso tai entinen puoliso täyttää asianmukaiset maksuedellytykset,

jolloin kaikissa tapauksissa edellytetään, että puoliso tai entinen puoliso toimii tai oli toiminut palkkatyöntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, johon oli sovellettu kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädäntöä, tämän asetuksen III osaston 5 luvun säännöksiä sovelletaan määritettäessä oikeutta etuuteen Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan. Tässä tapauksessa kyseisessä 5 luvussa tehtyjä viittauksia "vakuutuskausiin" pidetään viittauksena vakuutuskausiin, jotka ovat täyttyneet

puolison tai entisen puolison osalta, jos hakemuksen tekee

	–	avioliitossa oleva nainen tai
	–	henkilö, jonka avioliitto on päättynyt muutoin kuin puolison kuoleman vuoksi, tai

ii)

entisen puolison osalta, jos hakemuksen tekee

	–	leskeksi jäänyt mies, joka välittömästi ennen eläkeikää ei ole oikeutettu leskeksi jääneen vanhemman avustukseen, tai
	–	leskeksi jäänyt nainen, joka välittömästi ennen eläkeikää ei ole oikeutettu leskeksi jääneen äidin etuuteen, leskeksi jääneen vanhemman avustukseen tai leskeneläkkeeseen tai joka on oikeutettu vain ikään suhteutettuun leskeneläkkeeseen, joka on laskettu asetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännösten mukaisesti; tässä yhteydessä 'ikään suhteutetulla leskeneläkkeellä' tarkoitetaan leskeneläkettä, jota maksetaan alennettu määrä vuoden 1992 sosiaaliturvamaksuja ja -etuuksia koskevan lain (Social Security Contributions and Benefits Act 1992) 39 §:n 4 momentin mukaisesti.

2. Sovellettaessa tämän asetuksen 6 artiklaa säännöksiin, jotka koskevat oikeutta hoitoavustuksiin, hoitajan avustukseen ja työkyvyttömyysavustukseen, työskentely-, itsenäisen ammatinharjoittamisen tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet muun jäsenvaltion kuin Yhdistyneen kuningaskunnan alueella, otetaan huomioon siinä määrin kuin on tarpeellista, jotta vaadittavia Yhdistyneessä kuningaskunnassa oleskelun kausia koskevat edellytykset täyttyvät, ennen päivää, jolloin oikeus kyseessä olevaan etuuteen syntyi.

3. Sovellettaessa tämän asetuksen 7 artiklaa ▌Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön nojalla etuutta saavan henkilön, joka oleskelee toisen jäsenvaltion alueella, katsotaan kyseisen oleskelun ajan asuvan tuon toisen jäsenvaltion alueella, jos kyseessä ovat työkyvyttömyys-, vanhuus- tai perhe-eläkkeen rahaetuudet, työtapaturmiin ja ammattitauteihin liittyvät eläkkeet sekä kuolemantapauksen johdosta myönnettävät avustukset.

4. Sovellettaessa 46 artiklaa, jos asianomainen henkilö on kykenemätön tekemään työtä ja se johtaa työkyvyttömyyteen, kun häneen sovelletaan toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, Yhdistynyt kuningaskunta ottaa vuonna 1992 annetun sosiaaliturvamaksuja ja -etuuksia koskevan lain (Social Security Contributions and Benefits Act 1992) 30A §:n 5 momentin mukaisesti huomioon kaikki kaudet, jonka aikana asianomainen henkilö on työkyvyttömyyden osalta saanut

	a)	sairauteen liittyviä rahaetuuksia tai palkkaa niiden sijasta
	b)	III osaston 4 ja 5 luvussa tarkoitettuja etuuksia, jotka on myönnetty työhön kykenemättömyyttä seuraavan työkyvyttömyyden vuoksi
	toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, ikään kuin ne olisivat tilapäiseen työkyvyttömyyteen liittyviä etuuskausia vuonna 1992 annetun sosiaaliturvamaksuja ja etuuksia koskevan lain (Social Security Contributions and Benefits Act 1992) 30A §:n 1–4 momentin mukaisesti.

5. Sovellettaessa 46 artiklaa huomioon otetaan vain kaudet, joiden aikana henkilö on ollut kykenemätön työhön Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan.

6. a) Laskettaessa ansiotekijää, kun määritetään oikeutta etuuksiin Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan, kunkin palkkatyöntekijänä toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan toimitun työviikon osalta, joka alkoi Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisesti asianomaisen tuloverotusvuoden aikana, asianomaisen henkilön katsotaan maksaneen maksuja ansiotyöntekijänä ("employed earner") tai maksaneen vakuutusmaksuja sellaisten ansioiden perusteella, jotka vastaavat kahta kolmasosaa kyseisen vuoden ylemmästä ansiorajasta.

b) Sovellettaessa 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohtaa

	i)	jos jonakin 6 päivänä huhtikuuta 1975 tai sen jälkeen alkaneena tuloverotusvuonna palkkatyöntekijänä toimivalle henkilölle on kertynyt vakuutus-, työskentely- tai asumiskausia yksinomaan muussa jäsenvaltiossa kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja 6 kohdan 1 alakohdan soveltamisesta seuraa, että kyseinen vuosi lasketaan vaatimukset täyttäväksi vuodeksi Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan sovellettaessa 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohtaa, hänen katsotaan olleen vakuutettuna 52 viikkoa kyseisenä vuonna kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa
	ii)	jos mitään 6 päivänä huhtikuuta 1975 tai sen jälkeen alkanutta tuloverotusvuotta ei lasketa vaatimukset täyttäväksi vuodeksi Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan sovellettaessa 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohtaa, kaikki kyseisenä vuonna kertyneet vakuutus-, työskentely- tai asumiskaudet jätetään ottamatta huomioon.

c) Muutettaessa ansiotekijä vakuutuskausiksi jaetaan kyseisenä Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisena tuloverotusvuonna saavutettu ansiotekijä tämän vuoden alemmalla ansiorajalla. Tulos ilmaistaan kokonaislukuna, eikä mitään jäljelle jääviä osia oteta huomioon. Näin lasketun luvun katsotaan osoittavan niiden vakuutusviikkojen määrän, jotka ovat kertyneet Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan kyseisen vuoden aikana edellyttäen, että tällainen luku ei ole suurempi kuin niiden viikkojen määrä, joiden aikana asianomainen henkilö kyseisenä vuonna kuului tämän lainsäädännön piiriin."

(1)	EUVL C 161, 13.7.2007, s. 61.
(2)	EUVL C ...
(3)	Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 9. heinäkuuta 2008.
(4)	EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1. Oikaistu toisinto julkaistu EUVL L 200, 7.6.2004, s. 1.
(5)	+ Virallinen lehti: pyydetään lisäämään sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 voimaantulopäivä.

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o […] soveltamisalan laajentaminen koskemaan kolmansien maiden kansalaisia, joita kyseiset säännökset eivät jo koske yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi *

189k

39k

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. heinäkuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o […] muuttamisesta soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan kolmansien maiden kansalaisia, joita kyseiset säännökset eivät jo koske yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi (KOM(2007)0439 – C6-0289/2007 – 2007/0152(CNS))

P6_TA(2008)0350

A6-0209/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission ehdotuksen (KOM(2007)0439),

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan 4 kohdan,

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0289/2007),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

– ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0209/2008),

1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2. pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3. pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4. pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti		Tarkistus
Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
		(3 a) Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, sekä erityisesti perusoikeuskirjan 34 artiklan 2 kohta.
Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
		(6 a) Euroopan unionin tavoitteita ovat korkeatasoinen sosiaalinen suojelu sekä elintason ja elämänlaadun kohottaminen jäsenvaltioissa.

Poliittisten ryhmien muodostaminen (työjärjestyksen 29 artiklan muuttaminen)

253k

39k

Euroopan parlamentin päätös 9. heinäkuuta 2008 Euroopan parlamentin työjärjestyksen poliittisten ryhmien muodostamista koskevan 29 artiklan muuttamisesta (2006/2201(REG))

P6_TA(2008)0351

A6-0206/2008

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon ehdotuksen työjärjestyksen muuttamiseksi (B6-0420/2006),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 201 ja 202 artiklan,

– ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0206/2008),

1. päättää muuttaa työjärjestystä jäljempänä esitetyllä tavalla;

2. päättää, että kyseinen muutos tulee voimaan vuonna 2009 pidettäviä Euroopan parlamentin vaaleja seuraavan ensimmäisen istuntojakson ensimmäisenä päivänä;

3. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.

Nykyinen teksti		Tarkistus
Tarkistus 3 Euroopan parlamentin työjärjestys 29 artikla – 2 kohta
2. Poliittisessa ryhmässä on oltava vähintään viidesosasta jäsenvaltioita valittuja jäseniä. Poliittisen ryhmän muodostamiseen tarvitaan vähintään 20 jäsentä.		2. Poliittisessa ryhmässä on oltava vähintään neljäsosasta jäsenvaltioita valittuja jäseniä. Poliittisen ryhmän muodostamiseen tarvitaan vähintään 25 jäsentä.
Tarkistus 1 Euroopan parlamentin työjärjestys 29 artikla – 2 a kohta (uusi)
		2 a. Jos ryhmän jäsenmäärä laskee alle vaaditun vähimmäismäärän, puhemies voi puheenjohtajakokouksen suostumuksella sallia ryhmän jatkavan parlamentin seuraavaan järjestäytymisistuntoon asti, jos seuraavat ehdot täyttyvät:
		– jäsenet edustavat edelleen vähintään yhtä viidesosaa jäsenvaltioista
		– ryhmä on ollut olemassa vähintään yhden vuoden ajan.
		Puhemies ei sovella tätä poikkeusta, jos on ilmeistä, että sitä käytetään väärin.

Kansallisen tuomarin asema Euroopan oikeuslaitoksessa

146k

77k

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2008 kansallisen tuomarin asemasta Euroopan oikeuslaitoksessa (2007/2027(INI))

P6_TA(2008)0352

A6-0224/2008

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 61 artiklan, jossa määrätään vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen asteittaisesta toteuttamisesta ja siihen sisältyvistä siviili- ja rikosasioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä koskevista toimenpiteistä,

– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 5. marraskuuta 2004 Brysselissä hyväksymän Haagin ohjelman(1) vapauden, turvallisuuden ja oikeuden lujittamiseksi Euroopan unionissa sekä komission 10. toukokuuta 2005 antaman tiedonannon aiheesta "Haagin ohjelma: kymmenen painopistettä seuraaviksi viideksi vuodeksi – Kumppanuus Euroopan uudistamiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla" (KOM(2005)0184),

– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston Laekenissa 14. ja 15. joulukuuta 2001 antaman julistuksen, jossa kehotetaan perustamaan nopeasti eurooppalainen verkosto edistämään oikeuslaitoksen palveluksessa olevien koulutusta oikeudellista yhteistyötä tekevien tahojen välisen keskinäisen luottamuksen lisäämiseksi,

– ottaa huomioon 10. syyskuuta 1991 antamansa päätöslauselman(2) Eurooppaoikeuden akatemian (Academy of European Law, ERA) perustamisesta ja 24. syyskuuta 2002 antamansa päätöslauselman Ranskan tasavallan aloitteesta neuvoston päätöksen tekemiseksi oikeuslaitoksen palveluksessa olevien koulutuksen eurooppalaisen verkoston perustamisesta(3) (European Judicial Training Network, EJTN),

– ottaa huomioon komission 29. kesäkuuta 2006 antaman tiedonannon oikeusalan koulutuksesta Euroopan unionissa (KOM(2006)0356), 5. syyskuuta 2007 antaman tiedonannon "Tulosten Eurooppa – yhteisön lainsäädännön soveltaminen" (KOM(2007)0502) sekä 4. helmikuuta 2008 antaman tiedonannon EU:n oikeusalan politiikkaa ja käytänteitä käsittelevän keskustelufoorumin perustamisesta (KOM(2008)0038),

– ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan muuttamisesta 20. joulukuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/79/EY, Euratom(4) ja sitä seuranneet Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen muutokset, joilla otettiin käyttöön kiireellinen ennakkoratkaisumenettely,

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä tulevassa sopimuksessa olevat 81 artiklan 2 kohdan h alakohdan ja 82 artiklan 1 kohdan c alakohdan, sellaisina kuin ne on lisätty siihen Lissabonin sopimuksella, ja jotka luovat oikeudellisen perustan oikeusalan ammattilaisten kouluttamiseen tähtääville toimenpiteille,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0224/2008),

A. ottaa huomioon, että tätä päätöslauselmaa varten vuoden 2007 jälkimmäisellä puoliskolla tehdyssä tutkimuksessa korostetaan, että:

	–	kansallisten tuomareiden yhteisön oikeuden(5) tuntemuksessa on merkittäviä eroja Euroopan unionin alueella ja tuomareiden yhteisön oikeuden tuntemus on osittain hyvin rajallista,
	–	kansallisten tuomareiden kielitaitoa on kiireellisesti parannettava,
	–	kansallisilla tuomareilla on vaikeuksia saada yksityiskohtaista tai ajan tasalla olevaa tietoa yhteisön oikeudesta,
	–	on tarpeellista parantaa ja tehostaa kansallisten tuomarien peruskoulutusta ja elinikäistä oppimista yhteisön oikeuden alalla,
	–	tuomarien ennakkoratkaisumenettelyn tuntemus on puutteellista ja kansallisten tuomarien ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen välistä vuoropuhelua tulee vahvistaa,
	–	monet tuomarit pitävät yhteisön oikeutta liian monimutkaisena ja vaikeasti tulkittavana,
	–	on tärkeää varmistaa, että kansalliset tuomarit pystyvät paremmin soveltamaan yhteisön oikeutta,

B. katsoo, että oikeusalan koulutuksen järjestäminen ja eurooppalaisen ulottuvuuden sisällyttäminen koulutukseen on ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla; ottaa huomioon, että edellä mainittuun Haagin ohjelmaan sisältyy Eurooppa-neuvoston lausuma, jonka mukaan "EU-tietous olisi järjestelmällisesti sisällytettävä oikeusviranomaisten koulutukseen"(6); katsoo, että oikeusalan ammattilaisten koulutus kussakin jäsenvaltiossa on kuitenkin Euroopan unionin toimielinten ja kunkin jäsenvaltion yhteinen huolenaihe,

C. katsoo, että yhteisön oikeutta ei tule mieltää yksinomaan valikoituneille asiantuntijoille tarkoitetuksi alaksi ja että tämän alan koulutusmahdollisuuksia ei tule rajoittaa ylempien oikeusasteiden tuomareihin, vaan koulutusmahdollisuudet olisi ulotettava koskemaan tasapuolisesti tuomareita oikeuslaitoksen kaikilla tasoilla,

D. katsoo, että tietyt yhteisön taloudellisesti tukemat elimet ovat yhä menestyksekkäämpiä ja tarjoavat koulutusta jo lukuisille tuomareille ja valtionsyyttäjille,

E. katsoo, että kielitaidolla on ratkaiseva merkitys asianmukaisen oikeudellisen yhteistyön varmistamisessa etenkin siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, tuomarien välistä suoraa yhteydenpitoa edellyttävillä aloilla sekä sen varmistamisessa, että tuomarit voivat osallistua vaihto-ohjelmiin,

F. katsoo, että ennakkoratkaisumenettelyn keskimääräinen kestoaika tällä hetkellä on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen jatkuvista ponnisteluista huolimatta liian pitkä ja vähentää huomattavasti menettelyn kiinnostavuutta kansallisten tuomareiden silmissä,

G. ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että jäsenvaltioiden tehtävänä on luoda oikeusturvajärjestelmä, jonka avulla varmistetaan tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden kunnioittaminen yksilölle yhteisön oikeusjärjestyksen mukaan kuuluvien oikeuksien osalta(7),

H. katsoo, että minkään tässä päätöslauselmassa mainitun asian ei tule vaikuttaa tuomarien eikä kansallisten oikeusjärjestelmien riippumattomuuteen Euroopan neuvoston ministerineuvoston antaman suosituksen N:o R(94)12 ja vuonna 1998 hyväksytyn tuomarien ohjesääntöä koskevan eurooppalaisen peruskirjan mukaisesti,

Kansallinen tuomari yhteisön oikeuden ensimmäisenä tuomarina

1. panee merkille, että Euroopan yhteisö on oikeusyhteisö(8); panee merkille, että yhteisön oikeus jää kuolleeksi kirjaimeksi, jos sitä ei sovelleta asianmukaisesti jäsenvaltioissa kansallisten tuomareiden toimesta, jotka ovat näin ollen Euroopan unionin oikeusjärjestyksen kulmakiviä ja joilla on erittäin tärkeä ja ehdottoman välttämätön tehtävä Euroopan yhteisen oikeusjärjestyksen luomisessa, myös kun otetaan huomioon yhteisön lainsäätäjän äskettäiset saavutukset(9) siinä, että kansallisten tuomareiden osallisuutta yhteisön oikeuden soveltamiseen on lisätty ja heille on annettu siinä enemmän vastuuta;

2. on tyytyväinen komission tunnustukseen, jonka mukaan kansallisilla tuomareilla on yhteisön oikeuden noudattamisen varmistamisessa tärkeä rooli, joka toteutuu käytännössä esimerkiksi yhteisön oikeuden ensisijaisuusperiaatteen, välittömän vaikutuksen ja yhtenäisen tulkinnan sekä yhteisön oikeuden rikkomistapauksissa kyseeseen tulevan jäsenvaltion korvausvastuun kautta; kehottaa komissiota jo olemassa olevien alakohtaisten aloitteiden lisäksi jatkamaan pyrkimyksiään tällä saralla; pyytää lisäksi komissiota jatkamaan viivytyksettä toimenpiteitään kansallisten viranomaisten toimesta tehtyjä yhteisön oikeuden rikkomisia käsittelevän tiedotteen julkaisemiseksi;

Kieleen liittyvät asiat

3. katsoo, että kieli on oikeusalan ammattilaisten pääasiallinen työväline; katsoo, että kansallisten tuomareiden vieraiden kielten taidon tämänhetkinen taso yhdistettynä yhteisön oikeuden tuntemuksen tämänhetkiseen tasoon ei rajoita vain yksittäisiin säädöksiin perustuvan oikeudellisen yhteistyön mahdollisuuksia vaan myös keskinäisen luottamuksen kehittymistä, acte clair -opin asianmukaista käyttöä ja vaihto-ohjelmiin osallistumista; pyytää kaikkia oikeusalan koulutuksessa osallisina olevia tahoja kiinnittämään erityistä huomiota tuomareiden kielikoulutukseen;

4. toteaa, että yhteisön oikeuden soveltaminen on suuri haaste kansallisille tuomareille, erityisesti Euroopan unioniin toukokuussa 2004 tai sen jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden tuomareille, ja tästä syystä on vastaavasti tehostettava toimia, joilla edistetään tuomareiden koulutusta näissä jäsenvaltioissa;

5. on lisäksi sitä mieltä, että yhteisön lainsäätäjä on hyväksyessään lainvalintasääntöjä sisältäviä säännöksiä tehnyt tietoisen poliittisen valinnan, jonka todennäköisenä seurauksena on ulkomaisen oikeuden soveltaminen kansallisissa tuomioistuimissa mahdollisesti myös vertailevaa lähestymistapaa käyttäen; katsoo, että nämä asiat yhdessä puhuvat kielikoulutuksen lisäämisen puolesta;

6. katsoo, että on yleisen edun mukaista parantaa oikeusalan ammattilaisten kielitaitoa jäsenvaltioissa; pyytää tästä syystä jäsenvaltioita varmistamaan, että kyseinen koulutus on maksutonta ja helposti saatavilla, ja selvittämään mahdollisuutta, voisivatko tuomarit opiskella vierasta kieltä jäsenvaltiossa, jossa sitä puhutaan, esimerkiksi oikeusalan vaihto-ohjelmiin osallistumisen yhteydessä;

7. katsoo, että tieteellisen kirjallisuuden saatavuus tuomarin äidinkielellä on tärkeä tekijä yhteisön oikeuden paremman ymmärtämisen kannalta, ja panee merkille, että tietyillä Euroopan unionin virallisilla kielillä on julkaistu vain niukasti yhteisön oikeutta käsittelevää erikoiskirjallisuutta esimerkiksi kansainvälisen yksityisoikeuden kysymyksistä, ja että tällä tosiseikalla on mahdollisesti vakavat seuraukset oikeudellisten perinteiden kirjoa kuvastavan yhteisen oikeusjärjestyksen rakentamiselle; pyytää tästä syystä komissiota tukemaan erikoiskirjallisuuden kehittämistä erityisesti vähemmän puhutuilla virallisilla kielillä;

Merkityksellisten oikeuslähteiden saatavuus

8. panee merkille, että täydellistä ja ajan tasalla olevaa tietoa yhteisön oikeudesta ei ole järjestelmällisellä ja asianmukaisella tavalla monien kansallisten tuomareiden saatavilla, ja että yhteisön oikeus on aika ajoin heikosti esillä kotimaisissa virallisissa lehdissä, lakikokoelmissa, lainselitysteoksissa, aikakauslehdissä ja oppikirjoissa, ja se perustuu vaihtelevan tasoisiin käännöksiin; pyytää jäsenvaltioita tehostamaan ponnistelujaan tällä alueella;

9. on sitä mieltä, että tehokkaan oikeudellisen yhteistyön mahdollistava Euroopan oikeudellinen alue edellyttää eurooppaoikeuden tuntemuksen lisäksi yleistietoa muiden jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmistä; korostaa ulkomaisen oikeuden käsittelyssä esiintyviä epäjohdonmukaisuuksia Euroopan unionin alueella ja katsoo, että tähän tärkeään asiaan tulisi paneutua tulevaisuudessa; panee tässä yhteydessä merkille komission lähestyvän horisontaalisen tutkimuksen ulkomaisen oikeuden käsittelystä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa ja kansainvälistä yksityisoikutta käsittelevän Haagin konferenssin luoman viitekehyksen puitteissa meneillään olevan tutkimuksen;

10. on tyytyväinen komission aikomukseen tukea kansallisten tuomioistuinten antamia yhteisön oikeutta koskevia tuomioita sisältävien kansallisten tietokantojen parempaa saatavuutta; katsoo, että tietokantojen tulisi olla mahdollisimman täydellisiä ja käyttäjäystävällisiä; on lisäksi sitä mieltä, että yleissopimukset ja tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettu neuvoston asetus olisivat hyvä esimerkki eurooppalaisten tietokantojen tarpeellisuudesta ottaen huomioon, että kansalliset tuomarit käyttävät niitä toistuvasti;

11. on sitä mieltä, että jokaisella kansallisella tuomarilla tulee olla mahdollisuus käyttää tietokantoja, jotka sisältävät kaikista jäsenvaltioista saapuneet vireillä olevat ennakkoratkaisupyynnöt; pitää yhtä hyödyllisenä myös ennakkoratkaisupyynnön esittäneiden kansallisten tuomioistuinten tuomioiden julkaisemista, jota on jo käsitelty Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen muistiossa kansallisten tuomioistuinten ennakkoratkaisupyyntöjen tekemisestä(10);
12. katsoo yhteisön oikeutta käsittelevän runsaan Internet-aineiston huomioon ottaen, että tuomareita on koulutettava oikeuden sisältöön liittyvien kysymysten lisäksi myös ajan tasalla olevien oikeuslähteiden tehokkaaseen hyödyntämiseen;
13. on tyytyväinen komission sitoumukseen julkaista kansalaisille tarkoitettuja tiivistelmiä yhteisön lainsäädännöstä, ja katsoo, että myös tällaiset ei-oikeudelliset tiivistelmät voivat auttaa oikeusalan ammattilaisia saamaan merkityksellistä tietoa nopeammin;
14. rohkaisee verkko-opetustyökalujen kehittämistä ja verkko-oppimiseen (e-learning) liittyviä aloitteita, jotka tulisi nähdä tuomareiden ja kouluttajien henkilökohtaisia tapaamisia täydentäviksi välineiksi, vaikka ne eivät voi olla ainoita koulutusmenetelmiä;
Kohti järjestelmällisempää oikeusalan koulutuksen viitekehystä Euroopan unionissa

15. pyytää, että kaikkien oikeuslaitoksen jäsenten kansallisen tason koulutuksessa

	–	EU-osuus olisi sisällytettävä järjestelmällisesti koulutukseen ja ammattiin pääsemiseksi vaadittavaan tutkintoon,
	–	sitä olisi painotettava aikaisimmasta mahdollisesta vaiheesta lähtien keskittäen huomion nousujohteisesti käytännönläheisiin näkökohtiin,
	–	siinä olisi käsiteltävä myös kotimaiselle oikeusjärjestelmälle mahdollisesti tuntemattomia mutta yhteisön oikeuden kannalta tärkeitä tulkintamenetelmiä ja oikeusperiaatteita;

16. panee merkille oikeusviranomaisille tarkoitetun vaihto-ohjelman kasvavan menestyksen; rohkaisee EJTN:ää mahdollistamaan vaihto-ohjelmaan osallistumisen mahdollisimman monelle tuomarille ja varmistamaan, että riittävästi tuomareita siviili-, kauppa- ja hallinto-oikeuden alalta pääsee mukaan ohjelmaan; on tyytyväinen EJTN:n toimenpiteisiin kielikoulutuksen suhteen ja vaihto-ohjelman ulottamiseen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen, Eurojust-yksikköön ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen;

17. katsoo, että kansallisten tuomareiden mahdollisuus osallistua perus- ja jatkokoulutukseen on suuri logistinen ja taloudellinen kysymys jäsenvaltioille; katsoo, että koulutuksesta yhteisön oikeuden alalla aiheutuvien kustannusten ei periaatteessa tulisi jäädä tuomarien maksettavaksi; pyytää komissiota antamaan parlamentille kunkin jäsenvaltion osalta arvion kustannuksista, jotka aiheutuvat sijaisten järjestämisestä vaihto-ohjelmaan osallistuville tuomareille;

18. ottaa huomioon, että komissio tunnustaa, että EJTN:llä on tosiasiassa monopoliasema vaihto-ohjelman tarjoamisessa Euroopan oikeusviranomaisille; kehottaa komissiota varmistamaan, että menettelyt, joita EJTN soveltaa vaihto-ohjelman rahoitukseen, vastaavat tätä monopoliasemaa; kehottaa erityisesti valtavirtaistamaan nämä menettelyt sen varmistamiseksi, että varat ovat käytettävissä ajoissa, jotta EJTN voi huolehtia sellaisen tehokkaan ohjelman järjestämisestä ja toteuttamisesta, joka vastaa osallistuvien kansallisten oppilaitosten, kansainvälisten elinten sekä tuomareiden ja syyttäjien odotuksia ja sitoumuksia; katsoo, että jos näin ei tapahdu, vaihto-ohjelman luotettavuus voidaan asettaa kyseenalaiseksi, mistä aiheutuu vahinkoa ohjelmasta kiinnostuneille kansallisille tuomareille ja syyttäjille sekä eurooppalaisen tuomarikunnan keskinäisen luottamuksen edistämiselle;

19. panee merkille komission arvion, jonka mukaan sopivin keino koulutuksen edistämiseen Euroopan oikeudellisella alueella on tällä hetkellä taloudellisen tuen myöntäminen eri elimille perusoikeuksien ja oikeusasioiden puiteohjelmasta vuosiksi 2007–2013, jonka päätyttyä kysymys Euroopan oikeusalan koulutusrakenteen kehittämisestä kohti uutta muotoa voitaisiin nostaa uudelleen esiin;

20. pyytää komissiota arvioimaan perusteellisesti kyseisen puiteohjelman tuloksia ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon tämän päätöslauselman sekä laatimaan uusia ehdotuksia kehittääkseen ja monipuolistaakseen toimia, joilla edistetään tuomareiden koulutusta;

21. katsoo kuitenkin, että aika on kypsä oikeusalan koulutusta Euroopan unionin tasolla koskevan kysymyksen käytännölliselle ja institutionaaliselle ratkaisulle, jossa hyödynnetään olemassa olevat rakenteet välttäen samalla ohjelmien ja rakenteiden tarpeettoman toistamisen; pyytää tästä syystä Euroopan oikeusalan koulutusverkostoon perustuvan European Judicial Academy -oppilaitoksen ja Academy of European Law -koulutusorganisaation perustamista; pyytää, että ratkaisussa huomioidaan European Police College -verkoston ylläpitämisestä saatu oleellinen kokemus;

22. katsoo, että kansalliset tuomarit eivät voi omaksua passiivista suhtautumistapaa yhteisön oikeuteen, mikä myös on selvästi osoitettu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä, joka koskee kansallisten tuomioistuinten omasta aloitteestaan esiin tuomia yhteisön oikeuden kysymyksiä(11);

23. pyytää, että oikeuslaitoksen palvelukseen hakeutuvien koulutusta olisi vahvistettava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja noudattaen vastaavasti edellä olevia ehdotuksia, jotka koskevat kansallisia tuomareita;

Kansallisten tuomareiden ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen välisen vuoropuhelun lisääminen

24. katsoo, että ennakkoratkaisumenettely muodostaa olennaisen takeen yhteisön oikeusjärjestyksen yhtenäisyydelle ja yhteisön oikeuden yhdenmukaiselle soveltamiselle;

25. pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta ja kaikkia asianomaisia tahoja pyrkimään edelleen lyhentämään ennakkoratkaisumenettelyn keskimääräistä kestoa ja siten vahvistamaan kansallisten tuomareiden kiinnostusta tätä ratkaisevaa vuoropuhelun mahdollisuutta kohtaan;

26. kehottaa komissiota tutkimaan, muodostaako jokin kansallinen menettelysääntö jossakin jäsenvaltiossa todellisen tai mahdollisen esteen minkä tahansa tuomioistuimen mahdollisuudelle esittää ennakkoratkaisupyyntö EY:n perustamissopimuksen 234 artiklan 2 kohdan määräysten mukaisesti, ja puuttumaan määrätietoisesti tällaisten esteiden muodostamaan yhteisön oikeuden rikkomiseen;

27. katsoo, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimivallan rajoitukset, jotka liittyvät erityisesti EY:n perustamissopimuksen IV osastoon, muodostavat tarpeettoman haitan yhteisön oikeuden yhdenmukaiselle soveltamiselle näillä aloilla ja antavat negatiivisia viestejä suurelle osalle kyseisten asioiden kanssa tekemisissä olevista tuomareista tehden suoran yhteyden muodostamisen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen mahdottomaksi ja saaden aikaan tarpeettomia viivästyksiä;

28. pitää valitettavana, että Lissabonin sopimukseen liitetyn siirtymämääräyksiä koskevan pöytäkirjan 10 artiklassa määrätään, että yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskevissa asioissa, sellaisena kuin se hyväksyttiin ennen tämän sopimuksen voimaantuloa, pysyy viiden vuoden siirtymäkauden ajan samana kuin nykyisen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaisesti; panee kuitenkin tyytyväisenä merkille hallitustenvälisen konferenssin julistuksen kyseisestä pöytäkirjan artiklasta ja pyytää neuvostoa ja komissiota tästä syystä painokkaasti omaksumaan parlamentin kannan ja hyväksymään uudestaan ne poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskevat säädökset, jotka hyväksyttiin ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa;

29. on kiireellisen ennakkoratkaisumenettelyn käyttöön ottamisen vuoksi samaa mieltä neuvoston kanssa siitä, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen on tärkeää antaa ohjeita, joihin kansalliset tuomarit voivat tukeutua harkitessaan kiireellisen ennakkoratkaisupyynnön tekemistä;

30. pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta harkitsemaan kaikkia mahdollisuuksia ennakkoratkaisumenettelyn parantamiseen keinoilla, jotka lisäisivät ennakkoratkaisupyynnön tehneen tuomarin osallistumista menettelyyn, kuten paremmat mahdollisuudet ennakkoratkaisupyynnön käsittelyyn ja osallistuminen suulliseen käsittelyyn;

31. katsoo, että hajautuneessa ja kypsässä yhteisön oikeusjärjestyksessä kansallisia tuomareita ei tule väheksyä, vaan heille tulee antaa enemmän vastuuta ja heitä tulee rohkaista tehtävässään yhteisön oikeuden ensimmäisinä tuomareina; kehottaa tästä syystä harkitsemaan niin sanottua vihreän valon järjestelmää, jossa kansalliset tuomarit sisällyttäisivät vastausehdotuksensa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle osoittamiinsa ennakkoratkaisukysymyksiin, jonka jälkeen Euroopan yhteisöjen tuomioistuin päättäisi annetun ajan sisällä, hyväksyykö se ehdotetun tuomion vai muuttaako se sitä toimien tavallaan muutoksenhakutuomioistuimena;

Paremmin kansallisten tuomareiden sovellettavaksi soveltuvat lait

32. panee merkille Euroopan unionin oikeusalan politiikkaa ja käytänteitä käsittelevän keskustelufoorumin perustamisen ja pyytää komissiota varmistamaan, että foorumi toteuttaa tehtävänsä avoimella tavalla; panee merkille komission sitoumuksen raportoida säännöllisesti sekä parlamentille että neuvostolle;

33. vaatii selkeämpää kieltä yhteisön lainsäädännössä ja suurempaa terminologista yhtenäisyyttä säädösten välille; tukee erityisesti hanketta, joka koskee Euroopan sopimusoikeuden yhteistä viitekehystä parempana lainsäädäntövälineenä;

34. tukee vahvasti komission näkemystä, jonka mukaan jäsenvaltiot tuottavat järjestelmällisesti vastaavuustaulukoita siitä, kuinka yhteisön direktiivejä pannaan täytäntöön kansallisilla säädöksillä; on yhtä mieltä siitä, että tämänkaltaisten taulukoiden avulla saadaan arvokasta tietoa vähäisillä kustannuksilla ja työtaakalla; katsoo lisäksi, että vastaavuustaulukot lisäävät yhteisön oikeuden täytäntöönpanon avoimuutta ja antavat kansallisille tuomareille ja heitä edeltäville osapuolille realistisen mahdollisuuden nähdä, onko yhteisön oikeus tietyn kansallisen säädöksen takana ja tarkistaa, onko direktiivi saatettu asianmukaisesti osaksi kansallista oikeusjärjestystä;

o
o o

35. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle ja Euroopan oikeusasiamiehelle.

(1)	EUVL C 53, 3.3.2005, s. 1.
(2)	EYVL C 267, 14.10.1991, s. 33.
(3)	EUVL C 273 E, 14.11.2003, s. 99.
(4)	EUVL L 24, 29.1.2008, s. 42.
(5)	Tässä päätöslauselmassa viittauksilla yhteisön oikeuteen tarkoitetaan myös Euroopan unionin oikeutta.
(6)	EUVL C 53, 3.3.2005, s. 1 (s. 12).
(7)	Asia C-50/00 P, Union de Pequeños Agricultores, Kok. 2002, s. I-6677, tuomion 41 kohta.
(8)	Asia 294/83, Parti écologiste "Les Verts" v. parlamentti, Kok. 1986, s. 1339, Kok. Ep. VIII, s. 551, tuomion 23 kohta.
(9)	Ks. esimerkiksi neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta, (EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1).
(10)	EUVL C 143, 11.6.2005, s. 1, 31 kohta.
(11)	Asia C-312/93, Peterbroeck, Kok. 1995, s. I-4599; asia C-473/00, Cofidis, Kok. 2002, s. I-10875 ja asia C-168/05, Mostaza Claro, Kok. 2006, s. I-10421.

Airbusia ja Boeingia koskevat kiistat

114k

40k

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2008 Maailman kauppajärjestössä käsiteltävinä olevista Airbusin ja Boeingin mahdollisia tukia koskevista Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisistä kiistoista

P6_TA(2008)0353

B6-0334/2008

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Maailman kauppajärjestössä käsiteltävinä olevat Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen väliset kiistat mahdollisista Airbusin ja Boeingin tuista,

– ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman transatlanttisista taloussuhteista EU:n ja USA:n välillä(1),

– ottaa huomioon Yhdysvaltain senaatin 8. joulukuuta 2006 antaman päätöslauselman (nro 623), jossa USA:ta ja EU:ta kehotetaan toimimaan yhdessä transatlanttisten markkinoiden vahvistamiseksi,

– ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2007 pidetyn EU:n ja USA:n huippukokouksen,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A. arvostaa EU:n ja USA:n transatlanttista kumppanuutta ja tukee oikeudenmukaista ja tasapainoista kauppapolitiikkaa yleensä,

B. ottaa huomioon, että viime vuosikymmenenä transatlanttisissa taloussuhteissa on tapahtunut ennennäkemätöntä integroitumista ja että eurooppalaisten investointien osuus USA:ssa on ollut 75 prosenttia kaikista vuonna 2006 tehdyistä investoinneista USA:han ja USA:n investoinnit Eurooppaan ovat olleet ennätysmäiset 128 miljardia (128 000 000 000) Yhdysvaltain dollaria eli 59 prosenttia kaikista USA:n ulkomaisista suorista investoinneista vuonna 2006,

C. ottaa huomioon lentokoneteollisuuden suuren merkityksen työllisyydelle ja uusien työpaikkojen luomiselle, erityisesti korkeaa pätevyyttä vaativilla aloilla, sekä useille muille teollisuudenaloille, alueelliselle kehitykselle sekä huippualojen kansainväliselle teolliselle yhteistyölle,

D. ottaa huomioon, että siviililentokoneiden valmistajilla Airbusilla ja Boeingilla on nykyään valmiudet suunnitella ja rakentaa suuria kaupallisia lentokoneita ja että on lentoyhtiöiden ja niiden asiakkaiden edun mukaista pitää yllä korkeatasoista tervettä kilpailua,

E. ottaa huomioon, että EU ja USA ovat allekirjoittaneet vuonna 1992 suurten siviililentokoneiden kauppaa koskevan kahdenvälisen sopimuksen (vuoden 1992 sopimus), jolla luotiin tasapuoliset kilpailuedellytykset valtiontukia koskevine sääntöineen,

F. ottaa huomioon, että EU on johdonmukaisesti noudattanut vuoden 1992 sopimuksen henkeä ja kirjainta sekä toimittanut säännöllisesti asiakirjoihin perustuvia todisteita sääntöjen noudattamisesta,

G. ottaa huomioon, että USA on suurelta osin laiminlyönyt vuoden 1992 sopimuksen mukaisten velvoitteensa noudattamisen, sillä se ei ole ilmoittanut Boeingille myöntämiään tukia,sen myöntämien tukien määrä ylittää sovitut rajat ja se on myöntänyt sääntöjenvastaisia tukia Boeingille,

H. ottaa huomioon, että vuoden 1992 sopimuksen avulla pidettiin yllä alan vakautta vuoteen 2004 asti, jolloin USA yritti yksipuolisesti vetäytyä sopimuksesta ja käynnisti WHO:ssa riita-asian EU:ta vastaan EU:n myöntämästä takaisinmaksettavasta ennakkorahoituksesta, vaikka rahoitus oli myönnetty täysin vuoden 1992 sopimuksen mukaisesti ja se oli saman luonteista kuin Boeingin saama rahoitus sen 787-mallin suurten osien kehittämiseen ja tuotantoon Japanissa ja muissa riskin jakamiseen osallistuvissa maissa,

I. ottaa huomioon, että lukuisista vilpittömistä yrityksistään huolimatta EU ei ole tähän mennessä onnistunut luomaan oikeudenmukaista ja tasapainoista pohjaa neuvotteluratkaisun aikaansaamiseksi,

J. toistaa tukevansa komission johdonmukaista valmiutta päästä tasapainoiseen neuvotteluratkaisuun ilman ennakkoehtoja,

K. katsoo, että tasapuolinen ja oikeudenmukainen valtiontuki ilmailualalle Atlantin kummallakin puolella on synnyttänyt tutkimusta ja innovaatioita, lisännyt turvallisuutta, parantanut ympäristönsuojelun tasoa ja lentoliikenteen tehokkuutta,

L. huomauttaa, että jäsenvaltioiden rahoitus Airbusille on tiukasti rajoitettua ja se maksetaan takaisin korkoineen eikä sillä ei ole selvästi mitään vaikutusta Boeingin kilpailukykyyn, sillä Airbusin takaisin maksama määrä ylittää 40 prosentilla sen jäsenvaltioiden hallituksilta vuoden 1992 jälkeen saaman rahoituksen ja Airbus on tähän mennessä maksanut takaisin jo yli 7 miljardia euroa,

M. ottaa huomioon, että EU väittää Boeingin saaneen useita laittomia ja syytteenalaisia USA:n liittovaltion, osavaltion ja paikallisia tukia eli yhteensä 23,7 miljardia Yhdysvaltain dollaria, joita ei ole tarvinnut maksaa takaisin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana eikä tarvitse maksaa takaisin ennen vuotta 2024,

N. toistaa luottavansa julkisia hankintamenettelyjä koskevaan oikeudenmukaiseen ja avoimeen kilpailuun ja on pannut tyytyväisenä merkille Northrop Grummanin ja eurooppalaisen ase- ja ilmailuteollisuusyhtymän EADS:n) kanssa tehdyn sopimuksen ilmatankkeriohjelmasta, joka perustuu puolueettomiin kriteereihin, jotka on laadittu USA:n ilmavoimien tarvitseman parhaimman ja sopivimman kaluston tunnistamiseksi ja sen hankkimiseksi;

O. on kuitenkin syvästi huolestunut Boeingin ja USA:n kongressin katkerista EADSiin kohdistuvista hyökkäyksistä, joissa sen toimet pyritään kyseenalaistamaan ja osoittamaan tietyt EU:n jäsenvaltiot epäluotettaviksi ilmailualan liikekumppaneiksi ja USA:n sotilaallista valmiutta uhkaavaksi turvallisuusriskiksi; tämä viesti ei ole jäänyt huomaamatta Euroopassa;

P. tarjoukseen liittyvän Boeingin vastalauseen hyväksyvää yleisen tilintarkastusviraston raporttia on pidettävä pelkän valintamenettelyn arviointina eikä lentokoneen ominaisuuksien arviointina; toistaa katsovansa, että Yhdysvaltojen puolustusministeriön hankintamenettelyjä, mukaan lukien kongressin riippumattoman tutkimusviraston (GAO) valvontaa, on sovellettava samalla tavalla kaikkiin kilpailijoihin,

1. pyytää komissiota ottamaan huomioon seuraavat suositukset, joissa puolustetaan EU:n nimissä jäsenvaltioiden etuja ja EU:n mittavaa siviililentokoneteollisuutta:

	a)	kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että yhteisö ja jäsenvaltiot reagoivat asianmukaisesti ja kaikkiin lainsäädännössä tai täytäntöönpanopolitiikassa oleviin kilpailunvastaisiin toimiin, joilla rajoitetaan epäasianmukaisesti EU:n yritysten mahdollisuuksia kilpailla joko siviili- tai puolustusalan ohjelmissa;
	b)	tukee täysimääräisesti EU:n etujen puolustamista WTO:ssa vireillä olevan riita-asian ratkaisemisessa ja kehottaa komissiota jatkamaan asiaa koskevia ponnistelujaan; epäilee kuitenkin, tuoko WTO:n ratkaisu markkinoiden kaipaamaa kauaskantoista ratkaisua, joka olisi perusta tämän alan tulevalle rauhanomaiselle ja oikeudenmukaiselle kilpailulle, mikä taas voisi olla mahdollista neuvotteluratkaisun myötä;
	c)	katsoo, että kaikkien neuvottelujen lähtökohtana pitäisi olla keskustelu ilman ennakkoehtoja, jossa kummallakin osapuolella on aito pyrkimys EU:n kansallisten tukien ja Yhdysvaltain sotateollisuusjärjestelmän välisen käytännöllisen tasapainon saavuttamiseen ja jossa tuotaisiin esiin sellaiset valtion osallistumisen muodot, jotka, joka tosiasiassa estävät aidosti tasapuolisten kilpailuedellytysten luomisen;

2. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Amerikan Yhdysvaltain presidentille ja kongressille.

(1)	EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 235.

Euroopan strateginen energiateknologiasuunnitelma

156k

72k

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2008 Euroopan strateginen energiateknologiasuunnitelma (2008/2005(INI))

P6_TA(2008)0354

A6-0255/2008

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission tiedonannon "Euroopan strateginen energiateknologiasuunnitelma (SET-suunnitelma): Kohti vähähiilistä tulevaisuutta" (KOM(2007)0723)(jäljempänä "SET-suunnitelmaa koskeva tiedonanto"),

– ottaa huomioon SET-suunnitelmaan liittyvän täydellisen vaikutustenarvioinnin (SEC(2007)1508): teknologiakartoitus (Technology Map (SEK(2007)1510)) ja kapasiteettikartoitus (Capacities Map (SEC(2007)1511),

- ottaa huomioon komission tiedonannon "Kaksi kertaa 20 vuonna 2020: Ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle" (KOM(2008)0030),

- ottaa huomioon vaikutustenarvioinnin, joka koskee toimenpidepakettia, ilmastonmuutosta ja uusiutuvia energialähteitä koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä (SEC(2008)0085),

- ottaa huomioon komission tiedonannon "Kestävää sähköntuotantoa fossiilisista polttoaineista: varhaisvaiheen demonstroinnin tukeminen" (KOM(2008)0013),

– ottaa huomioon komission työasiakirjan uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon tukemisesta (SEC(2008)0057),

- ottaa huomioon komission tiedonannon "Energiapolitiikka Euroopalle" (KOM(2007)0001),

– ottaa huomioon komission tiedonannon "Talouden uudistukset ja kilpailukyky: Euroopan kilpailukykyraportin 2006 tärkeimmät viestit" (KOM(2006)0697),

- ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (KOM(2008)0019),

- ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi (KOM(2008)0016),

- ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY, direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY, 2006/12/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta (KOM(2008)0018),

- ottaa huomioon Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) 18. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1982/2006/EY (1),

- ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) seitsemännen ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelman (2007–2011) täytäntöön panemiseksi toteutettavasta erityisohjelmasta 19. joulukuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/976/Euratom(2),

- ottaa huomioon kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta 24. lokakuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1639/2006/EY(3),

- ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi polttokenno- ja vetyteknologian alalla toimivan yhteisyrityksen perustamisesta (KOM(2007)0571),

- ottaa huomioon Euroopan etenemissuunnitelmasta uusiutuvia energiamuotoja varten 25. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman(4),

- ottaa huomioon energiatehokkuuden toimintasuunnitelmasta ja mahdollisuuksien toteuttamisesta 31. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman(5),

- ottaa huomioon energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävästä maailmanlaajuisesta rahastosta 13. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman(6),

- ottaa huomioon Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin perustamisesta 11. maaliskuuta 2008 vahvistamansa kannan(7),

- ottaa huomioon Brysselissä 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

- ottaa huomioon liikenne-, viestintä- ja energiaministerien neuvoston 28. helmikuuta 2008 antamat päätelmät Euroopan strategisesta energiateknologiasuunnitelmasta,

- ottaa huomioon Brysselissä 13. ja 14. maaliskuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

- ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

- ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0255/2008),

A. ottaa huomioon, että parlamentin, neuvoston ja komission peräkkäisissä tiedotteissa on korostettu, että EU:n energia- ja ilmastopolitiikan tavoitteita ovat ilmastomuutoksen torjunta, energian toimitusvarmuuden parantaminen ja EU:n talouden kilpailukyvyn parantaminen,

B. ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen aiheuttama uhka kasvaa edelleen ja sopimuspuolten konferenssin 14. kokous (COP14) Poznanissa ja 15. kokous (COP15) Kööpenhaminassa ovat erittäin tärkeitä, jotta saataisiin aikaan ilmastomuutosta koskeva kansainvälinen sopimus, joka korvaisi Kioton pöytäkirjaan perustuvan järjestelmän,

C. ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen taloudellisia näkökohtia käsittelevässä Sternin raportissa myönnetään, että ilmastonmuutoksen lieventämisen laiminlyönnin kustannukset ylittävät selvästi sen lieventämistoimien kustannukset,

D. ottaa huomioon, että EU:n riippuvuus fossiilisten polttoaineiden tuonnista voi nousta vuoteen 2030 mennessä 65 prosenttiin koko energiankulutuksesta,

E. ottaa huomioon, että komissio on arvioinut, että EU:n kasvihuonekaasujen vähentämistä ja uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden saavuttaminen maksaa EU:lle vuosittain 70 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä,

F. katsoo, että energiatehokkuuden parantaminen kuuluu kustannustehokkaimpiin keinoihin vähentää kasvihuonekaasupäästöjä,

G. ottaa huomioon, että tutkimus ja teknologian kehitys ovat ratkaisevia pyrittäessä saavuttamaan EU:n energiapolitiikan tavoitteet,

H. katsoo, että parantamalla tulevaisuuden energiateknologiaa koskevan eurooppalaisen tutkimuksen synergiaa lisätään väistämättä kestävää talouskasvua ja Euroopan talouden suhteellista etua, kohennetaan työllisyystilannetta ja edistetään sekä Lissabonin strategian tavoitteiden toteutumista että ilmastonmuutoksen torjuntaa,

I. ottaa huomioon, että seitsemännessä puiteohjelmassa (FP7) osoitetaan ainoastaan 2,3 miljardia euroa energiatutkimukseen seitsenvuotisella kaudella,

J. ottaa huomioon, että yksityisen sektorin investoinnit energiateknologioiden tutkimukseen ovat hyvin rajallisia verrattuna yhteisön ulkopuolisten kilpailijoiden ja jopa EU:n muiden teollisuusalojen toteuttamiin ponnisteluihin,

K. ottaa huomioon, että energia-alan tutkimukseen EU:ssa käytetyt julkiset ja yksityiset varat ovat vähentyneet huomattavasti 1980-luvulta lähtien ja että EU:n tulokset ovat huonoja, kun verrataan teknologian tutkimukseen käytettyihin varoihin perustuvia innovaatioindikaattoreita kansainvälisesti,

L. ottaa huomioon, että julkisen sektorin toiminta on välttämätöntä ja perusteltua uusien, vähemmän saastuttavien energiateknologioiden tukemiseksi, koska niiden kustannukset ovat alussa suurempia kuin niiden teknologioiden, jotka ne korvaavat, mistä syystä niistä ei välttämättä koidu markkinoilletulovaiheessa lyhyen aikavälin liikevoittoa ja kuluttajahinnat eivät ole tavallista edullisempia,

Strategisen energiateknologiasuunnitelman tarve

1. suhtautuu myönteisesti Euroopan strategiseen energiateknologiasuunnitelmaan (SET-suunnitelma); katsoo, että Euroopan energiateknologiapolitiikka, joka saa riittävästi rahoitusta, on välttämätön Euroopan unionin energia- ja ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä;

2. korostaa, että Euroopan unionin on saavutettava kasvihuonekaasujen vähentämistä, energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevat tavoitteet vuoteen 2020 mennessä ja samalla säilytettävä kilpailukykyinen ja kestävä talous; uskoo, että innovatiivisten ja edullisten vähähiilisten energiateknologioiden, energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian kehittäminen ja hyväksikäyttö on olennaista, jos halutaan vähentää päästöleikkauksista aiheutuvia kustannuksia, luoda uusia markkinoita EU:n teollisuudelle ja taata maailmanlaajuinen sitoutuminen ilmastonmuutoksen torjuntaan;

3. katsoo, että kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi on ehdottoman tärkeää vähentää vihreän energian kustannuksia ja edistää innovaatioita energia-alalla; katsoo, että tämän takia on parannettava prosessia, jossa teknologioita siirretään tutkimuskeskuksista yrityksille, lyhennettävä markkinoilletuloaikaa, lopetettava nykyinen teknologiaa ja sääntelyä koskeva pysähtyneisyys ja edistettävä verkkojen yhteentoimivuutta;

4. katsoo, että uusia teknologioita, erityisesti uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevia teknologioita, tarvitaan myös energialähteiden monipuolistamisen helpottamiseksi, energian kysynnän vähentämiseksi ja kotimaisten resurssien vähemmän saastuttavien ja turvallisempien käyttömenetelmien kehittämiseksi energian toimitusvarmuuden parantamiseksi; pyytää komissiota laatimaan arvion Euroopan unionin energiavaroista;

5. katsoo, että SET-suunnitelmalla pitäisi tukea erilaisia toimia, joilla vauhditetaan julkista keskustelua erilaisten uusien energiateknologioiden hyödyistä, kuten kuluttajien valistusta ja tiedotuskampanjoita;

6. katsoo, että halvemmat ja tehokkaammat vähähiiliset teknologiat voivat edistää sitä, että saadaan aikaan ilmastonmuutosta koskeva uusi kansainvälinen sopimus, jolla korvataan Kioton pöytäkirjaan perustuva järjestelmä;

Yhteensovittaminen ja strateginen suunnittelu

7. korostaa tarvetta tehostaa strategisten energiateknologioiden yhteensovittamista eri tasoilla ja eri osapuolten välillä; korostaa myös tarvetta välttää liiallista byrokratiaa, varmistaa yksinkertaisuus ja selkeys ja kaikkien mahdollisten kumppaneiden laaja osallistuminen yhteensovittamisen parantamisessa, esimerkiksi ehdotetun Euroopan yhteisön ohjausryhmän ja ehdotetun Euroopan energiatutkimuksen yhteenliittymän avulla, joiden pitäisi olla avoimia kaikille Euroopan tutkimuskeskuksille koosta ja kapasiteetista riippumatta;

8. kannattaa energiateknologiaa käsittelevän korkean tason johtoryhmän sekä avoimen ja helposti käytettävissä olevan tiedotusjärjestelmän perustamista etenkin pienten ja keskisuurten yritysten käyttöön ja pyytää komissiota tiedottamaan Euroopan parlamentille mainitun ryhmän perustamisesta ja työstä sekä tiedotusstrategiasta;

9. panee merkille, että puitesopimuksissa kehitettyjä välineitä (ERA-NET, NoE, ETP) voitaisiin käyttää Euroopan energiateknologian tietojärjestelmän tukemiseen tulevaisuudessa;

10. korostaa, että koordinoitu yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa on olennaisen tärkeää asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, etujen maksimoimiseksi ja kulujen vähentämiseksi; katsoo, että rakennerahastojen kaltaiset kansallisen tason yhteisön välineet voivat edistää tutkimus-, kehitys- ja innovaatiovalmiuksia kyseisillä aloilla;

11. korostaa, että on erittäin tärkeää parantaa yhteensovittamista kolmansien maiden kanssa ja vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä, jotta pantaisiin täytäntöön yhdenmukainen ja eroavaisuuksiin perustuva strategia suhteessa teollisuusmaihin, kehitysmaihin ja kasvavan talouden maihin;

12. korostaa, että Euroopan unionin tutkimuspohjan valmiuksia on laajennettava ja että lisäkoulutus on olennaisen tärkeää, jotta voidaan tarjota määrällisesti ja laadullisesti riittävät henkilöstövoimavarat, joita tarvitaan uuden teknologian tarjoamien mahdollisuuksien täysimääräiseksi hyödyntämiseksi; katsoo, että yhdennetty lähestymistapa kaikissa seitsemännen puiteohjelman erityisohjelmissa olisi tässä yhteydessä hyödyllinen;

13. painottaa uusien aloitteiden päällekkäisyyksiin ja lisääntymiseen liittyviä mahdollisia riskejä; pyytää komissiota harkitsemaan, miten uudet eurooppalaiset teollisuusaloitteet (EII) sopivat olemassa oleviin ohjelmiin, mukaan lukien seitsemäs puiteohjelma ja erityisesti eurooppalaiset teknologiayhteisöt, yhteisiin teknologia-aloitteisiin, joista päätettiin seitsemännessä puiteohjelmassa, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan (CIP) ja etenkin Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituuttiin sekä sen ilmastonmuutos- ja energia-alan osaamis- ja innovaatioyhteisöihin; kehottaa komissiota selostamaan, kuinka eurooppalaiset teollisuusaloitteet tukevat yhteentoimivuutta kansallisen ja yhteisön tason välillä;

14. toteaa jälleen, että SET-suunnitelman avulla on kehitettävä energiatutkimusta ja innovaatiovalmiuksia Euroopan laajuisesti; katsoo komission tavoin, että yleiseurooppalaiset tutkimusinfrastruktuurit ovat osa ratkaisua; pyytää siksi Euroopan tutkimusinfrastruktuurien strategiafoorumia määrittämään eurooppalaisten tutkimusinfrastruktuurien tarpeen uusiutuvaa energiaa koskevien teknologioiden kaltaisten innovatiivisten energiateknologioiden alalla;

15. uskoo, että Euroopan laajuisilla energiaverkoilla ja yksinkertaistetuilla lupamenettelyillä tällä alalla on keskeinen rooli Euroopan unionin strategisessa energiapolitiikassa;

Tutkimuksen ja teknologian siirto

16. korostaa, että tarvittavaa koordinointia on laajennettava tieteen ja teknologian eri aloille, joilla on monialaisuutensa takia osansa energiateknologian tutkimuksessa ja kehityksessä; korostaa tässä yhteydessä, että tutkimusta on edistettävä biologian, tietotekniikan, materiaalitieteen ja makroteknologioiden kaltaisissa perustieteissä;

17. pyytää komissiota ottamaan huomioon energiateknologioiden potentiaalin työllistäjinä unioniin äskettäin liittyneissä jäsenvaltioissa ja ottamaan käyttöön EU:n eri alojen politiikkaan perustuvia tukijärjestelyjä;

18. korostaa, että teknologian siirtoa tutkimuskeskuksista yrityksille on parannettava; vaatii, että uudella Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutilla pitäisi olla osansa kyseisellä alalla;

19. vaatii, että yksityisen sektorin pitäisi investoida enemmän tutkimukseen ja ottaa enemmän riskejä, sillä ne ovat edellytyksiä sille, että Euroopan unioni voi johtaa tämän alan kilpailua;

Eurooppalaiset teollisuusaloitteet

20. uskoo vahvasti, että vähähiilisten teknologioiden osalta uusille hajautetuille uusiutuvaa energiaa koskeville teknologioille on annettava lisää tukea demonstrointi- ja kaupallistamisvaiheessa; näin ollen suhtautuu myönteisesti ehdotettuihin EII-aloitteisiin; korostaa kuitenkin tarvetta lisätä tukea tutkimukselle ja kehitykselle teknologioissa, joita tarvitaan pidemmällä aikavälillä, erityisesti aurinkoenergian kaltaisille strategisesti tärkeille teknologioille, joiden avulla Euroopan unionista voi pitkällä aikavälillä tulla omavarainen energian suhteen;

21. katsoo, että EII-aloitteissa pitäisi keskittyä aloille, joilla on suurimmat mahdollisuudet auttaa saavuttamaan Euroopan unionin ilmastonmuutosta, energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevat tavoitteet kestävästi ja vähentämään kustannuksia ja toistoa pitkällä aikavälillä;

22. pyytää, että eri aloitteiden välisiä painopisteitä asetettaessa kunkin teknologian elinkaari ja ympäristövaikutukset otettaisiin huomioon tuotantoprosessien kaikissa vaiheissa; pyytää, että harkittaisiin mahdollisuutta näiden teknologioiden siirtämiseen kehittyviin talouksiin teknologisen kuilun supistamiseksi;

23. pyytää lisäämään teknologian siirtoa kehittyneiden maiden kanssa ja aloittamaan niiden kanssa tieteellisen yhteistyön uuden energiateknologian kehittämiseksi;

24. tukee komission ehdotusta, jonka mukaan EII-aloitteita pitäisi kehittää eri tavoilla, jotta ne soveltuvat eri teknologioiden tarpeisiin; uskoo, että tällainen mukautuskyky mahdollistaisi strategisten yhteenliittymien perustamisen jäsenvaltioiden, paikallisten ja alueellisten hallitusten, tutkimuskeskusten ja yksityissektorin välille erityisten teknologioiden kehittämiseksi; pyytää näitä elimiä tekemään yhteistyötä ja laatimaan kiireellisesti EII-aloitteita koskevia yksityiskohtaisia ehdotuksia;

25. tukee voimakkaasti ehdotettuja tuulivoimaa, aurinkoenergiaa, bio-energiaa, hiilidioksidin talteenottoa, kuljetusta ja varastointia, sähköverkkoja ja ydinfissiota koskevia EII-aloitteita;

26. kehottaa erityisesti tehostamaan biopolttoaineiden tutkimusta sen varmistamiseksi, että kyseisten polttoaineiden tuotannon kokonaisvaltaiset ympäristövaikutukset ovat yksiselitteisesti suotuisia;

27. panee merkille laajamittaista biomassan muuntamista kaasuksi koskevan kehityksen tärkeyden, jotta voidaan tuottaa synteettisiä vetypolttoaineita ja nestemäisiä polttoaineita kestäviä liikenneteknologioita varten;

28. korostaa, että ydinfissiota koskevan EII-aloitteen pitäisi mahdollistaa jatkuvuus ja että siihen pitäisi sisältyä kolmannen ja neljännen sukupolven teknologioiden tutkimus- ja kehitystyö;

29. pahoittelee sitä, että SET-suunnitelmassa asetetaan etusijalle tarjontaan liittyvät toimenpiteet ja laiminlyödään energian kysyntää vähentäviä toimenpiteitä, kuten energiansäästöä ja energiatehokkuutta;

30. vaatii, että SET-suunnitelmassa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota energiatehokkuuteen, sillä tällä alalla on eniten mahdollisuuksia kustannustehokkaisiin päästövähennyksiin keskipitkällä aikavälillä, etenkin rakennusalalla, joka vastaa 40 prosentista EU:n energian kokonaiskulutuksesta; kehottaa näin ollen komissiota lisäämään energiatehokkuusteknologiat, yhteis- ja monituotanto mukaan lukien, EII-aloitteisiin kuuluviin aloihin; kannattaa energiatehokkuuden ottamista yhdeksi EII-aloitteisiin kuuluvista painopistealoista;

31. pyytää komissiota selvittämään mahdollisuuksia laajentaa sellaisia muille aloille esitettyjä EII-aloitteita, joilla voitaisiin saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä, kuten sähkön ja lämmön yhteistuotanto, vety, rakennusala ja asuminen, lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmät, energian varastointi- ja jakeluinfrastruktuurin parantaminen ja verkkojen yhteenliittäminen;

32. katsoo, että hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologian (CCS-teknologia) kehittäminen voisi vaikuttaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, mikäli sen tehokkuus ja turvallisuus varmistetaan; kehottaa komissiota helpottamaan ehdotettujen jopa kahdentoista täysimittaisen CCS-demonstraatiohankkeen toteuttamista EII-aloitteiden puitteissa; toteaa, että puhtaille hiiliteknologioille (hiilidioksidin muuntaminen kaasuksi) annettu tuki tekee CCS:n käyttöönoton helpommaksi ja halvemmaksi ja että se olisi mahdollisesti tehtävä pakolliseksi tulevaisuudessa;

Rahoitus

33. odottaa komission ehdottamaa uusien vähähiilisten teknologioiden ja CCS-teknologioiden rahoitusta koskevaa tiedonantoa; pitää valitettavana, ettei tätä tiedonantoa julkaistu SET-suunnitelman kanssa;

34. korostaa, ettei SET-suunnitelmaa pitäisi rahoittaa jakamalla sellaisia varoja uudelleen, jotka on osoitettu energialle seitsemännestä puiteohjelmasta tai kilpailukyvyn tai innovoinnin puiteohjelmasta;

35. katsoo, että kun otetaan huomioon, että ilmastonmuutosta ja energiakysymyksiä pidetään ensisijaisen tärkeinä, EU:n on myönnettävä merkittäviä lisävaroja energiatehokkuudelle ja uusiutuvalle energialla ja ne pitäisi ottaa käyttöön EU:n vuodelle 2020 asettamien tavoitteiden saavuttamisen helpottamiseksi;

36. rohkaisee komissiota varmistamaan kiireellisesti riittävän rahoituksen ja tuen uuden vähähiilisen ja hiilidioksidipäästöttömän teknologian tutkimukselle, kehittämiselle, demonstroinnille ja kaupallistamiselle, jotta vuodesta 2009 eteenpäin Euroopan unionin talousarviosta vähintään 2 miljardia käytetään vuosittain tällaisten teknologioiden tukemiseen seitsemännen puiteohjelman ja innovoinnin puiteohjelman ulkopuolelta; pyytää myös komissiota esittämään lisävaroja koskevia ehdotuksia rahoituskehyksen 2007–2013 puolivälin tarkastelussa;

37. katsoo, että sekä rahoitusvaroja että henkilöstövoimavaroja olisi käytettävä paremmin ja enemmän tulevaisuuden puhtaiden teknologioiden kehityksen ja käyttöönoton vauhdittamiseksi;

38. painottaa tarvetta lisätä EU:n tutkimuskapasiteettia; pyytää siksi lisäämään henkilöstl- ja koulutusmäärärahoja energiateknologia-alalla; kehottaa myös parantamaan koulutuksen ja tutkimuksen tukemiseen tarkoitettujen yhteisön rahoitusvälineiden, etenkin seitsemännen puiteohjelman, ja jäsenvaltioiden rahoitusvälineiden keskinäistä koordinointia;

39. tukee komission tiedonannon "Euroopan alueiden kilpailukyvyn parantaminen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan avulla – Kasvun sekä työpaikkojen määrän ja laadun edistäminen" (KOM(2007)0474) sisältämiä ehdotuksia, koska EU:n rahastojen on täydennettävä paremmin toisiaan; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission käytännön ohjeita alueellisista ja kansallisista lähteistä, EU:sta ja Euroopan investointipankista peräisin olevien tutkimuksen ja kehityksen ja innovaation alan EU:n varojen koordinoinnista; on samaa mieltä komission kanssa, että sidosryhmille on tiedotettava paremmin neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(8) 54 artiklan 5 kohdasta, joka koskee rahoitusta kahdesta eri yhteisön lähteestä samoja tukikelpoisia kustannuksia varten;

40. kehottaa komissiota selittämään rahoitussuunnitelmaansa esitellessään, miten yhteiset EU:n toimet tuovat lisäarvoa eri teknologia-aloilla, ja esittämään tulokset, joita on saatu erilaisten teknologisten kehityssuuntien kestävyydestä;

41. toteaa, että on tarpeen ottaa käyttöön voimavaroja yhteistyössä teollisuuden kanssa, jotta yksityissektorin uusiin vähähiilisiin teknologioihin tekemistä investoinneista saadaan täysi hyöty; korostaa tarvetta selkeään pitkän aikavälin visioon ja rahoituskehykseen, joita Euroopan investointipankin kaltaiset rahoituslaitokset tukevat, jotta yksityissektorin kumppaneille annetaan riittävästi investointivarmuutta; korostaa tarvetta saada pk-yritykset mukaan erityisesti hajautetun energiahuollon teknologioihin;

42. panee merkille, että EU:n päästökauppajärjestelmän ehdotetussa tarkistuksessa huutokauppatulot voisivat olla merkittävä rahoituslähde Euroopan unionin energian toimitusvarmuuden vahvistamiseksi ja ilmastoa, energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi;

o
o o

43. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)	EUVL L 412, 30.12.2006, s. 1.
(2)	EUVL L 400, 30.12.2006, s. 404.
(3)	EUVL L 310, 9.11.2006, s. 15.
(4)	Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0406.
(5)	Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0033.
(6)	Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0096.
(7)	Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0081.
(8)	EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1989/2006 (EUVL L 411, 30.12.2006, s. 6).

Valtiolliset sijoitusrahastot

110k

36k

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2008 valtiollisista sijoitusrahastoista

P6_TA(2008)0355

B6-0304/2008

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission tiedonannon "Yhteinen eurooppalainen lähestymistapa valtioiden omistamiin sijoitusyhtiöihin" (KOM(2008)0115),

– ottaa huomioon Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja erityisesti valtiollisia sijoitusrahastoja käsittelevän kansainvälisen työryhmän meneillään olevan työn,

– ottaa huomioon taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) investointikomitean 4. huhtikuuta 2008 hyväksymän raportin,

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 64 ja 65 artiklan (aiemmat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 57 ja 58 artikla),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A. ottaa huomioon, että valtiolliset sijoitusrahastot (SWF) ovat toimineet maailman rahoitusmarkkinoilla jo yli 50 vuoden ajan,

B. ottaa huomioon, ettei rahoitusmarkkinoiden häiriöitä voida pitää valtiollisten sijoitusrahastojen toiminnasta johtuvina,

C. ottaa huomioon, että valtiollisten sijoitusrahastojen omistusrakenne asettaa ne Euroopan unionin rahoitusmarkkinasääntelyn ulkopuolelle,

D. ottaa huomioon, että valtiolliset sijoitusrahastot ovat näyttäneet sijoitusstrategiassaan suosivan pitkän aikavälin vakaita sijoituksia,

E. katsoo, että avoimuuden puute antaa jonkin verran aihetta huoleen joidenkin valtiollisten sijoitusrahastojen kohdalla, mitä tulee niiden varoihin, sijoitusstrategioihin, voittoihin ja hallintorakenteisiin,

F. ottaa huomioon valtiollisten sijoitusrahastojen roolin äskettäisen rahoituskriisin aikana niiden pelastaessa joitakin keskeisiä rahoituslaitoksia konkurssiin joutumiselta,

G. ottaa huomioon valtiollisten sijoitusrahastojen kasvumahdollisuudet,

H. katsoo, että Euroopan unionin olisi pysyttävä vakaasti sitoutuneena toimintalinjaan, joka suosii investointeihin kohdistuvaa avoimuutta ja pääoman vapaata liikkumista,

1. katsoo, että valtiolliset sijoitusrahastot eivät ole aiheuttaneet mitään häiriöitä pääomamarkkinoilla, mutta että niiden rakenteen, koon ja nopean kasvun vuoksi niiden roolin ja vaikutuksen huolellinen arviointi on tarpeen; myöntää, että niiden tavassa suhtautua avoimuuteen ja niiden hallintotavoissa on eroja;

2. on huolestunut siitä, että tiettyjen valtiollisten sijoitusrahastojen avoimuuden puute vie mahdollisuuden niiden rakenteiden ja vaikuttimien asianmukaiseen ymmärtämiseen; pyytää komissiota tunnustamaan, että avoimuus ja julkistaminen ovat keskeinen periaate luotaessa todella yhtäläiset toimintamahdollisuudet ja varmistettaessa markkinoiden häiriötön toiminta yleensä;

3. pitää myönteisenä komission valtioiden omistamista sijoitusyhtiöistä antamaa tiedonantoa, jossa vahvistetaan jälleen avointen markkinoiden tärkeys ja komission sitoutuminen globaaliin ratkaisuun; panee merkille eri aloitteet, jotka on tehty joko kansallisella tasolla tai kansainvälisillä foorumeilla avoimuuden lisäämiseksi ja hallinnon parantamiseksi, ja pyytää komissiota työskentelemään tiiviisti IMF:n ja OECD:n kanssa maailmanlaajuisten menettelysääntöjen luomiseksi;

4. katsoo kuitenkin, että valtioiden omistamia sijoitusyhtiöitä koskevaa komission tiedonantoa olisi pidettävä ensimmäisenä askeleena, ja pyytää näin ollen komissiota seuraamaan valtiollisten sijoitusrahastojen toimintaa ja hoitamaan koordinointitehtäväänsä varmistaakseen, että kansalliset aloitteet eivät ole ristiriidassa investointeihin kohdistuvaan avoimuuteen sitoutumisen kanssa eivätkä vaaranna Euroopan unionin asemaa maailmanlaajuisilla markkinoilla;

5. pyytää komissiota laatimaan analyysin välineistä, jotka ovat Euroopan unionin käytettävissä, joko EY:n perustamissopimuksen säännösten tai nykyisen lainsäädännön muodossa – esimerkiksi avoimuutta koskevat vaatimukset, äänestysoikeudet, osakkeenomistajien oikeudet ja 'kultaiset osakkeet', joihin liittyy erityisoikeuksia (golden shares) –, ja jotka mahdollistaisivat jonkin reaktion, mikäli valtiollisten sijoitusrahastojen väliintulon vuoksi syntyy omistusongelmia;

6. pyytää neuvostoa ja komissiota arvioimaan, millaisen liikkumavaran Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 65 ja 65 artiklan säännökset jättävät Euroopan unionin toimielimille, jotta varmennetaan ne vaihtoehdot, joita on EU:n tasolla tapahtuvaan yhteensovitettuun toimintaan, sillä tämä on erittäin tärkeää EU:n etujen ja sisämarkkinoiden häiriöttömän toiminnan kannalta; pyytää komissiota työstämään luettelon niistä aloista, jotka voisivat kuulua 65 artiklan yleistä järjestystä koskevien säännösten soveltamisalaan;

7. pyytää neuvostoa ja komissiota laatimaan perusteellisen analyysin maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden toiminnasta ja määrittelemään EU:lle globaalit aloitteet huomioon ottaen vahvan vision siitä, millaisten periaatteiden ja sääntöjen pitäisi ohjata näiden markkinoiden toimintaa, sekä edistämään tätä visiota; katsoo, että tämäntyyppinen yhteinen näkemys vahvistaisi EU:n asemaa kansainvälisillä foorumeilla; pyytää komissiota soveltamaan tarvittaessa vastavuoroisuuden periaatetta;

8. on huolestunut öljyn hinnoista ja niiden vaikutuksista euron ja dollarin väliseen vaihtokurssiin, sillä öljyvoitot investoidaan usein valtiollisten sijoitusrahastojen kautta euromääräisiin sijoituskohteisiin ja euroalueen markkinoille yleensä;

9. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

Uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen

140k

67k

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2008 aiheesta "Uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen" (2008/2041(INI))

P6_TA(2008)0356

A6-0252/2008

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon vihreän kirjan "Uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen" (KOM(2007)0551),

– ottaa huomioon valkoisen kirjan "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika" (KOM(2001)0370),

– ottaa huomioon komission tiedonannon "Kestävää liikkuvuutta Eurooppaan – Euroopan komission vuoden 2001 liikennepolitiikan valkoisen kirjan väliarviointi" (KOM(2006)0314),

– ottaa huomioon komission tiedonannon "Kohti turvallisempaa, puhtaampaa ja älykkäämpää Euroopan laajuista liikkuvuutta: Ensimmäinen raportti älyautoaloitteesta" (KOM(2007)0541),

– ottaa huomioon komission tiedonannon "Kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehys 2000-lukua varten – Komission kanta korkean tason CARS 21 -työryhmän loppuraporttiin – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto" (KOM(2007)0022),

– ottaa huomioon komission tiedonannon "Älyautoaloite – Tieto- ja viestintätekniikkaa älykkäämpiä, turvallisempia ja puhtaampia autoja varten" (KOM(2006)0059),

– ottaa huomioon komission tiedonannon "Euroopan tavaraliikenteen logistiikka – kestävän liikkuvuuden avaintekijä" (KOM(2006)0336),

– ottaa huomioon komission tiedonannon "Tavaraliikenteen logistiikkaa koskeva toimintasuunnitelma" (KOM(2007)0607),

– ottaa huomioon komission tiedonannon "Kaupunkiympäristöä koskeva teemakohtainen strategia" (KOM(2005)0718),

– ottaa huomioon komission ehdotukset ja suuntaviivat ja Euroopan parlamentin lausunnot rakennerahastoista ja koheesiorahastosta sekä seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta,

– ottaa huomioon muutetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi puhtaiden ja energiatehokkaiden maantieajoneuvojen edistämisestä (KOM(2007)0817),

– ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kevään 2008 Eurooppa-neuvostolle tiedotettavista Euroopan parlamentin Lissabonin strategiaa koskevista näkemyksistä(1),

– ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan kestävästä liikkuvuudesta(2),

– ottaa huomioon 15. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman CARS 21: kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehyksestä(3),

– ottaa huomioon 5. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan tavaraliikenteen logistiikasta kestävän liikkuvuuden avaintekijänä(4),

– ottaa huomioon 26. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman kaupunkiympäristön teemakohtaisesta strategiasta(5),

– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta "Kaupunkiliikenne",

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A6-0252/2008),

A. katsoo, että kaupunkikeskuksilla (kaupungeilla ja niiden ympäristöillä) on monesta syystä erittäin suuri merkitys EU:n kansalaisten elämässä; katsoo, että kaupunkikeskuksia koskevat niiden erilaisesta koosta ja rakenteesta huolimatta samankaltaiset ongelmat ja haasteet, jotka liittyvät kaupunkiliikenteestä aiheutuvaan saastumiseen, ruuhkautumiseen ja meluun sekä tieturvallisuuteen,

B. katsoo, että kaupunkiliikenteeseen tarvitaan pikaisesti uutta ajattelua ja innovoivia toimintamalleja, sillä kaupunkiliikenne on merkittävä tekijä ilmastonmuutoksessa, saastumisessa ja muissa ympäristöongelmissa ja lisää merkittävästi niiden kaupunkilaisten elämänlaatuun ja terveyteen kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia; katsoo, että näihin ongelmiin on puututtava, jos ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöongelmien torjuntaa koskevan yleisen EU:n strategian halutaan toimivan,

C. C katsoo, että EU:n sekä kaupunkien ja kuntien välillä on vahvistettava asianmukainen tehtävänjako, jossa EU:n asema olisi määriteltävä selvästi; katsoo, että paremman sääntelyn periaatteen sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti kaupunkiliikennettä koskevia yhteisön toimia olisi toteutettava vain, jos niistä saadaan selvää lisäarvoa Euroopan tasolla,

D. katsoo, että EU:n sisämarkkinoiden periaatteet on otettava huomioon myös kaupunkiliikenteen alalla,

E. katsoo, että Euroopan kaupunkien ja kuntien on voitava valita laajasta valikoimasta joustavia keinoja niille sopivat kootakseen näin räätälöidyn politiikkayhdistelmän integroitujen, kestävien, yhteiskunnallisesti toimivien ja taloudellisesti elinkelpoisten ratkaisujen tarjoamiseksi niiden omiin liikenneongelmiin; huomauttaa, että kaikissa liikennemuodoissa ja kaikilla liikenteen aloilla (jalankulkijat, pyöräilijät, julkinen ja yksityinen matkustajaliikenne, rahdin jakelu ja palvelut) pitäisi pyrkiä parempiin logistiikkaratkaisuihin ja siirryttävä kestävämpiin liikennemuotoihin, jotta kaupunkien keskustat olisivat helppopääsyisiä ja liikennevirrat sujuvia, mikä on erittäin tärkeää asukkaille, vierailijoille, työmatkaliikenteelle sekä tavaroiden ja palvelujen tuottajille ja toimittajille – etenkin pk-yrityksille; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota valittujen välineiden yhteentoimivuuteen, jotta viranomaiset ovat myöhemmin toimivaltaisia kaupunkialueisiin liittyvissä tieliikennerikkomusasioissa rajojen yli,

F. katsoo, että eurooppalaisessa kaupunkiliikennepolitiikassa pitää ottaa huomioon taloudellinen, sosiaalinen, alueellinen ja ympäristöön liittyvä koheesio; huomauttaa, että on erityisesti huomioitava "uusien" jäsenvaltioiden erityisongelmat ja -olot,

G. katsoo, että on huomioitava työntekijöiden (työmatkaliikenteen), liikuntaesteisten henkilöiden, lasten (lastenvaunut), sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien ja ikääntyneiden erityistarpeet; katsoo, että on pidettävä mielessä, että Euroopan väestön nopea vanhentuminen johtaa väestörakenteen muutoksiin ja yhteiskuntien uusiin liikennetarpeisiin,

H. katsoo, että on erittäin tärkeää noudattaa uutta toimintatapaa kaupunkialueiden strategisessa suunnittelussa, jotta ennakoitaisiin ympäristöä, energiaa ja liikennettä koskevia haasteita, jotka syntyvät tulevien muutaman vuosikymmenen aikana,

I. katsoo, että ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin on tärkeä askel tiellä selvyyden saamiseen liikennesektorin kustannuksista; katsoo, että on syytä selvittää mahdollisuus kestäviä kaupunkiliikenteen toimintamalleja hyödyttävään ristikkäiseen tukemiseen tavara- ja matkustajaliikenteen sekä eri liikennemuotojen oikeudenmukaisen kohtelun varmistamiseksi; katsoo, ja että pitäisi ponnistella uusien rahoitusvälineiden kehittämiseksi ja hyödyntää paremmin ja useammin rakenne- ja koheesiorahastojen kaltaisia nykyisiä rahoitusvälineitä kaupunkiliikennettä koskevia kestäviä ratkaisuja varten,

Euroopan unionin rooli

1. suhtautuu myönteisesti edellä mainittuun vihreään kirjaan, joka on sopiva runko keskustelulle; suhtautuu myönteisesti myös siihen, että sidosryhmät on otettu tehokkaasti mukaan prosessiin, jossa muotoillaan kantoja ja EU:n tulevaa kaupunkiliikennettä koskevaa politiikkaa;

2. katsoo, että on välttämätöntä rajata selkeästi EU:n vastuualueet perussopimuksissa vahvistettujen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti; tunnustaa periaatteen, jonka mukaan paikallisviranomaiset voivat vapaasti päättää omasta liikennepolitiikastaan, kunhan ne eivät riko asiaa koskevaa kansallista ja yhteisön lainsäädäntöä; edellyttää samaan aikaan, että – edellä mainittuja periaatteita soveltaen – jäsenvaltiot, kunnat ja kaupungit ovat tietoisia omasta vastuustaan kaupunkiliikenteen organisoinnin ja suunnittelun parantamisesta; tunnustaa kuitenkin, että joillakin aloilla voidaan saada aikaan selvää lisäarvoa toteuttamalla yhteisiä toimia yhteisön sisällä;

3. katsoo, että EU:n olisi määriteltävä kaupunkiliikennettä koskeva yleinen strategia, jonka avulla voidaan järkevöittää yksityisautoilua, ja että sen olisi edistettävä siirtymistä kestäviin liikennemuotoihin, jotta tuettaisiin sen sitoutumista ympäristönsuojeluun ja kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamiseen;

4. on sitä mieltä, että seuraavilla aloilla tarvitaan toimintaa Euroopan tasolla, ja edellyttää, että

	–	laaditaan kaupunkiliikenteen eurooppalainen, integroitu toimintamalli, jota eurooppalaiset, kansalliset, alueelliset ja paikalliset toimijat (kunnat, kansalaiset, yritykset ja teollisuus) voivat käyttää yhteisenä viitekehyksenä; tämän toimintamallin pitäisi perustua EU:n sisämarkkinoiden kestävän liikenteen periaatteisiin ja siinä olisi otettava huomioon kaupunkien elinkelpoisuus ja vaikutus väestökehitykseen (poismuutto kaupungeista); korostaa, että tämän pitäisi antaa selvä kimmoke kaupungeille ja kaupunkialueille laatia integroituja ja kattavia kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmia (SUMP), joissa korostetaan pitkän aikavälin kaupunki- ja aluesuunnittelua; kehottaa tässä yhteydessä komissiota selvittämään kuinka kaupunkiliikenteen suunnitelmat voidaan niveltää EU:n yhteisrahoituksen avulla yli 100 000 asukkaan kaupungeissa toteutettaviin liikennehankkeisiin sekä EU:n lainsäädäntöön, päätöksiin ja tavoitteisiin, jotka koskevat onnettomuuksien, hiilidioksidipäästöjen, paikallisten kaasupäästöjen ja melun vähentämistä
	–	hankitaan ja välitetään tehokkaasti luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja kaupunkien ja niitä ympäröivien alueiden liikenteen kaikista näkökohdista ottaen huomioon yleisten olosuhteiden tulevat muutokset (esimerkiksi väestönmuutokset, talouskasvu ja ilmastonmuutos)
	–	kootaan yhteen tyhjentävät, kaupunkiliikenteeseen suoraan tai epäsuorasti liittyvät nykyiset yhteisön säännöt; jokaisen kohdalla on selvitettävä mahdollisuudet parantamiseen ja yksinkertaistamiseen
	–	arvioidaan kaupunkiliikenteeseen ja erityisesti julkiseen matkustajaliikenteeseen vaikuttavan unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa ja soveltamista jäsenvaltioissa
	–	kootaan yhteen paikalliset aloitteet joihinkin vihreässä kirjassa mainittuihin ongelmiin puuttumiseksi (esimerkiksi tietullit, ympäristövyöhykkeet, julkisen liikenteen turvallisuus ja pyöräilijöiden suojeleminen); tällainen luettelo voisi olla perustana parhaiden käytäntöjen vaihtamiselle näillä aloilla
	–	valvotaan kaupunkien keskustojen helppopääsyisyyttä koskevia paikallisia toimenpiteitä, jotta vältetään kaupan uusien esteiden muodostuminen EU:n sisämarkkinoilla
	–	perustetaan kaupunkiliikennettä koskeva eurooppalainen foorumi tai muu toimiva foorumi, jonka avulla voidaan koota ymmärrettävällä tavalla yhteen kaikki tiedot, parhaat käytännöt ja politiikkaa koskevat tiedot kaupunkiliikenteestä, jotta kansalaiset ja poliittiset päätöksentekijät voivat saada helposti tietoja, jotka ovat erittäin tärkeitä kaupunkiliikennettä koskevan politiikan kehittämiseksi; korostaa, että tällaisessa foorumissa olisi hyödynnettävä mahdollisimman paljon nykyisiä tietokantoja, resursseja ja elimiä, jotta vältetään byrokratiaa
	–	arvioidaan eri liikennemuotojen ulkoiset kustannukset sekä selvitetään, onko näiden sisällyttäminen hintoihin mahdollista;

5. kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa kaupunkisuunnitelmien kansallisten esteiden poistamiseksi kuitenkin ilman, että ehdotetaan EU:n lainsäädäntöä, jolla saatetaan rajoittaa paikallista joustavuutta, joka on tarpeen liikennettä koskevien ongelmien ratkaisemiseksi;

Lainsäädäntö

6. pitää tarpeellisena, että EU:n ottaa huomioon kaupunkiliikenteen erityisvaatimukset niillä politiikan aloilla, joilla sillä on lainsäädäntövaltaa (esimerkiksi budjettipolitiikka, ympäristöpolitiikka, sosiaali- ja työmarkkinapolitiikka, kilpailupolitiikka, teollisuuspolitiikka, alue- ja koheesiopolitiikka, liikennepolitiikka, tieturvallisuuspolitiikka ja energiapolitiikka);

Standardointi ja yhdenmukaistaminen

7. vaatii erityisiä eurooppalaisia standardointi- ja yhdenmukaistamissääntöjä ja/tai suuntaviivoja ennen kaikkea seuraavilla aloilla:

	–	ympäristövyöhykkeiden ja tienkäyttömaksujen suunnittelu ja toiminta; katsoo, että päätös näiden toimenpiteiden mahdollisesta käyttöönotosta olisi tehtävä paikallistasolla ottaen huomioon kunkin taajaman erityistilanne; katsoo, että EU:n sisämarkkinoiden periaatteiden mukaisesti olisi korostettava erityisesti yhteentoimivaa rakennetta, jotta mahdollistetaan liikenteen sujuvuus ja vältetään toisistaan poikkeavien aloitteiden käyttöönottoa eri jäsenvaltioissa
	–	matkustaja- ja rahtiliikenteen eri muotojen yhteentoimivuuden tekniset ja organisatoriset vaatimukset
	–	vammaisten, vanhusten, pienten lasten kanssa liikkuvien henkilöiden ja sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien henkilöiden liikkuvuus
	–	liikenneturvallisuuden parantaminen unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti
	–	älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevan teknologian käytettävyys ja yhteentoimivuus EU:n laajuista käyttöä varten;

Hyviksi havaittujen käytäntöjen levittäminen ja vaihtaminen

8. vaatii lisäksi asianmukaisia toimenpiteitä hyviksi havaittujen, erityisesti seuraaviin asioihin liittyvien käytäntöjen vaihtamisen edistämiseksi:

	–	olemassa olevien infrastruktuurien käytön tehostaminen esimerkiksi joustavien tienkäyttömallien avulla
	–	multimodaalisten liikenneratkaisujen hyväksyminen (tie-, raide- ja vesiliikenne)
	–	yhdennetyt lippu- ja maksujärjestelmät, jotka yksinkertaistavat eri liikennemuotojen käyttömahdollisuuksia ja komodaalista käyttöä
	–	räätälöityjen liikennesuunnitelmien sekä niitä tukevien toimenpiteiden kehittäminen alue- ja kaupunkisuunnittelussa ("lyhyiden matkojen kaupunki"), mihin kaikkien asianosaisten olisi osallistuttava jo varhaisessa vaiheessa
	–	suuntaviivat, joilla varmistetaan virastojen välinen yhteistyö paikallis- ja aluehallintojen kaikkien osastojen sekä yleispalveluyritysten kesken tehtäessä suunnitelmia kaupunkialueilla;
	–	innovatiiviset ratkaisut tavaraliikenteen tehostamiseksi, erityisesti paikallisten tuotteiden jakelemiseksi kaupunkeihin, mukaan luettuna luotettavat lastaus- ja purkujärjestelmät viimeisen osuuden toimien helpottamiseksi
	–	kestävät liikennepalvelut matkailijoiden liikkuvuuden takaamiseksi kaupunkialueilla ja taajamien lähialueilla
	–	suuntaviivat ympäristöystävällisille julkisille hankinnoille
	–	puhtaan julkisen paikallisliikenteen tehokkuuden ja houkuttelevuuden parantaminen, päästöjen vähentäminen ja esteettömyyden parantaminen myös vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden kannalta sekä turvallisuuteen keskittyminen
	–	kestävien liikenneketjujen eli kävelyn–pyöräilyn–autonjakamisen–kimppakyytien–taksien–julkisen liikenteen edistäminen
	–	lähiliikenteen parempi organisointi
	–	logistiikkaa ja liikenteenhallintaa tehostavat ja liikennettä vähentävät ja/tai estävät toimenpiteet, kuten etätyöskentely sekä joustavat työajat ja opetuksen alkamisajat
	–	virtuaalista liikkuvuutta edistävät toimenpiteet, kuten sähköiset oppimisympäristöt, sähköiset pankkipalvelut, etäostokset ja etäkokoukset
	–	ympäristövyöhykkeiden ja tienkäyttömaksujen käyttöönotto
	–	pysäköintiä koskevat lähestymistavat ja käytännöt, kuten pysäköintiä koskevien ohjausjärjestelmien käyttöönotto
	–	älykkäiden liikennejärjestelmien käytön parantaminen ja laajentaminen;

9. kehottaa jakamaan mahdollisimman laajasti tietoa kaupunkiliikenteeseen liittyvistä kysymyksistä, kuten Eurostat-tilastotoimiston ja CARE-tietokannan (yhteisön tietokanta tieliikenneonnettomuuksista Euroopassa) tilastoja; pyytää antamaan vapaan pääsyn CARE-tietokantaan, sillä se olisi tehokas väline tietojen ja asiantuntemuksen vaihtamiseen liikennealan ammattilaisten kesken;

10. kehottaa komissiota tukemaan paikallisviranomaisia edistämällä erityisesti kaupunkiliikennettä koskevaan yhdennettyyn toimintamalliin tähtääviä pilotti- ja kokeiluhankkeita ja tarjoamalla tukea kaupunkisuunnittelua koskevaan tutkimukseen;

Tutkimus ja kehitys

11. korostaa, että on välttämätöntä toteuttaa tutkimus- ja kehittämistoimia kestävän liikenteen alalla, jotta voitaisiin erityisesti edistää teknologista edistystä vähemmän saastuttavien ajoneuvoteknologioiden kehittämisessä; kehottaa komissiota ja neuvostoa investoimaan puhtaisiin, tehokkaampiin, kuluttajalähtöisiin ja turvallisiin kaupunkiliikennejärjestelmiin ja toteuttamaan toimenpiteitä tällaisten järjestelmien markkinoiden luomiseksi;

12. huomauttaa, että EU:lla on oma tehtävänsä älykkäiden liikennejärjestelmien kehittämisessä ja edistämisessä sekä innovatiivisten teknologioiden rahoittamisessa, sillä kyseiset järjestelmät voivat muun muassa lisätä merkittävästi liikenneturvallisuutta, parantaa liikenteen sujuvuutta ja tehostaa logistiikkaa; on näin ollen sitä mieltä, että pitäisi erityisesti edistää älykkäiden liikennejärjestelmien kehittämistä edelleen ja ennen kaikkea niiden käytön lisäämistä EU:ssa;

13. kehottaa komissiota laatimaan helposti käytettävissä olevia ja yhdenmukaisia luetteloita EU:n eri puiteohjelmien nojalla toteutettavista kaupunkiliikennettä koskevista tutkimus- ja kehittämishankkeista ja ilmoittamaan luetteloissa myös käytännön esimerkit;

Viranomaisten välinen koordinointi

14. korostaa, että kaupunkiliikenteen parantamiseksi on erittäin tärkeää vaihtaa parhaita liikenteenhallintaa koskevia käytäntöjä ja tehostaa koordinointia, sillä nyt alkaa ilmetä vastuun epäasianmukaisen jakamisen, paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten toimien puutteellisen koordinoinnin sekä kaupunkialueilla, taajamissa ja maaseudulla käytettävien liikennejärjestelmien riittämättömän koordinoinnin kaltaisia puutteita; huomauttaa, että paikallisviranomaisten välinen heikko koordinointi lisää kustannuksia ja liikennettä ja näin ollen ympäristön saastumista;

15. kehottaa parantamaan pikaisesti vierekkäisillä alueilla toimivien paikallisviranomaisten koordinointia tietyntasoisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi ja huolehtimaan paikallisen ja alueellisen liikenneinfrastruktuurin kestävästä ja yhdenmukaisesta kehittämisestä rajatylittävillä alueilla ja muilla alueilla;

Yhdennetty toimintatapa

16. katsoo, että kaupunkirakentamisessa ja -suunnittelussa on toimittava yhdennetysti ja otettava huomioon nykyiset ja tulevat liikennettä koskevat tarpeet; katsoo, että laajamittaisen kaupunkirakentamisen ja kaupunkien nykyaikaistamisen keskeisenä periaatteena pitäisi olla kaupunkien keskustojen ja jokisatamien ja rautatie- ja lentoasemien ja erityisesti syrjäisten alueiden välisten nopeiden junayhteyksien käyttöönotto;

17. muistuttaa, että entistä nopeamman kaupungistumisen takia olisi kiinnitettävä enemmän huomiota esikaupunkeihin, taajamien lähialueisiin ja taajamiin;

Kansalaisten oma vastuu

18. korostaa kansalaisten omaa vastuuta ja katsoo, että on tarpeen kannustaa heitä tarkastelemaan kriittisesti käyttäytymistään tielläliikkujina ja osallistumaan mahdollisuuksien mukaan aktiivisesti paikallisiin kaupunkiliikennefoorumeihin; on sitä mieltä, että melkein jokainen kansalainen voi muuttaa tapojaan esimerkiksi yksityisautoilun ja vaihtoehtoisten liikennemuotojen (kävely, pyöräily tai julkinen liikenne) suhteen ja siten vaikuttaa omalta osaltaan siihen, että kaupungista tulee puhtaampi ja miellyttävämpi elinympäristö; kehottaa kansallisia ja alue- ja paikallisviranomaisia tarjoamaan liikennevaihtoehtoja näiden muutosten helpottamiseksi; kehottaa lisäksi unionin ja kansallisia sekä alue- ja paikallisviranomaisia tehostamaan valistus- ja tiedotuskampanjoita, jotta kansalaiset saataisiin tietoisemmiksi liikennekäyttäytymisestään; korostaa nuoremmille sukupolville kohdistettavien valistuskampanjoiden erityistä merkitystä;

19. korostaa tässä yhteydessä Euroopan liikkujan viikon puitteissa toteutetun autottoman päivän merkitystä ja kasvavaa suosiota; panee merkille, että vuonna 2007 tähän aloitteeseen osallistui 1909 kaupunkia 23 jäsenvaltiosta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan tämän aloitteen tukemista ja edistämään sen laajamittaista toteuttamista;

20. katsoo, että olisi laadittava tutkimus, jossa tarkastellaan kansalaisten käytettävissä olevien kaupunkiliikenteen mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen kaikkia näkökohtia (yksityinen vastaan julkinen liikenne) ja joka sisältää yksityiskohtaisia tietoja kyseisistä näkökohdista; kehottaa luomaan uuden ja standardoidun tiedonkeruumenetelmän, jolla voitaisiin kerätä tietoa vähemmän tutkituista kysymyksistä, kuten jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden käyttäytymisestä ja kansalaisten perusteista sille, miksi he käyttävät tiettyjä liikennemuotoja mutta eivät joitakin muita;

Rahoitus

21. uskoo, että EU voi osallistua tärkeällä panoksella kaupunkien henkilö- ja rahtiliikenteen toimenpiteiden rahoittamiseen esimerkiksi rakenne- ja koheesiorahastojen varoista, ja kehottaa komissiota tiedostamaan vastuunsa tässä asiassa; muistuttaa jäsenvaltioiden rahoitusvastuusta yhteisön lainsäädännössä säädettyjen ympäristöön ja liikenteeseen liittyvien toimenpiteiden kohdalla;

22. kehottaa komissiota luomaan erityisiä markkinatalouslähtöisiä välineitä tasapainoisten kestävää liikennettä suosivien puitteiden luomiseksi taajama-alueiden keskustoihin;

23. vaatii, että EU:n talousarvion tulevan uudelleentarkastelun yhteydessä hankkeiden rahoittaminen EU:n varoista sidotaan tulevaisuudessa tiukemmin ehtoihin ja edellytyksiin, jotka liittyvät kestävään liikenteeseen ja ympäristönsuojeluun, ja pitää tätä sopivana välineenä ympäristöystävällisten ja laajalti saatavilla olevien liikennemallien edistämiseen;

24. kehottaa komissiota tutkimaan yksin tai muun muassa yhdessä Euroopan investointipankin kanssa nykyisiä ja tulevia mahdollisuuksia kaupunkiliikenteen rahoittamiseen; ehdottaa, että laaditaan kattava opas, jossa esitetään järjestelmällisesti kaikki kaupunkiliikenteeseen saatavilla olevat varat; kehottaa komissiota lisäksi selvittämään kysymyksen ristikkäisestä tukemisesta liikenteen alalla, jotta varmistetaan kaikkien liikennemuotojen sekä matkustaja- ja tavaraliikenteen oikeudenmukainen kohtelu; katsoo lisäksi, että olisi arvioitava julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kaikkia näkökohtia ja niiden mahdollista panosta kestäviin kaupunkiliikennemalleihin;

25. kehottaa Euroopan parlamentin puhemiehistöä ja sen yksiköitä olemaan esimerkkinä ja panemaan täytäntöön omat päätöksensä ja edistämään liikkuvuuden hallintaa koskevia toimenpiteitä jäsenten, henkilökunnan ja vierailijoiden kohdalla pitäen tavoitteena sitä, että Euroopan parlamentti ottaa kestävän liikenteen mukaan sovellettaessa EMAS-asetusta;

o
o o

26. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)	Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0057.
(2)	Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0345.
(3)	Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0007.
(4)	Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0375.
(5)	EUVL C 306 E, 15.12.2006, s. 182.

EKP:n vuosikertomus 2007

131k

53k

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2008 EKP:n vuosikertomuksesta 2007 (2008/2107(INI))

P6_TA(2008)0357

A6-0241/2008

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Euroopan keskuspankin (EKP) vuosikertomuksen 2007,

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan,

– ottaa huomioon perustamissopimuksen liitteenä olevan Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussääntöä koskevan pöytäkirjan 15 artiklan,

– ottaa huomioon 2. huhtikuuta 1998 antamansa päätöslauselman demokraattisesta vastuusta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa(1),

– ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kasvua ja työllisyyttä koskevista yhdennetyistä suuntaviivoista (Osa: jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajat suuntaviivat): uuden syklin käynnistäminen (2008–2010)(2),

– ottaa huomioon komission tiedonannon EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen (KOM(2008)0238),

– ottaa huomioon EKP:n joulukuussa 2007 antaman arvion taloudellisesta vakaudesta ja sen huhtikuussa 2008 antaman selvityksen Euroopan rahoitusalan yhdentymisestä,

– ottaa huomioon komission kevään talousennusteen vuosiksi 2008–2009,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6–0241/2008),

A. ottaa huomioon, että vuonna 2007 euroalueen BKT nousi 2,6 prosenttia (verrattuna 2,7 prosenttiin vuonna 2006) huolimatta vuoden jälkimmäisen puoliskon taloudellisen kuohunnan aiheuttamasta lisääntyneestä epävarmuudesta,

B. ottaa huomioon, että inflaatio oli 2,1 prosenttia (verrattuna 2,2 prosenttiin vuonna 2006) huolimatta taloudellisesta ympäristöstä, jolle oli tunnusomaista merkittävä hintojen nousupaine,

C. ottaa huomioon, että EKP jatkoi korkotason mukauttamista vuonna 2007 (joulukuussa 2006 se oli 3,5 prosenttia ja kesäkuussa 2007 4,0 prosenttia) ja piti tätä tasoa yllä vuoden jälkimmäisellä puoliskolla,

D. ottaa huomioon, että Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja OECD ovat kehottaneet suureen varovaisuuteen euroalueen korkojen nostossa,

E. ottaa huomioon, että vuonna 2007 euron nimellinen efektiivinen vaihtokurssi nousi 6,3 prosenttia ja että tämä nousu oli erityisen voimakasta suhteessa Yhdysvaltain dollariin (11,8 prosenttia),

F. ottaa huomioon, että taloudellinen kuohunta ja huomattava maailmanlaajuinen epätasapaino muodostavat riskin maailmanlaajuiselle talouskasvulle ja vaihtokurssien kehitykselle,

G. ottaa huomioon, että euroalueen inflaation ennustetaan nousevan vuonna 2008 yhteensä 2–3 prosenttia heijastaen laajalti nykyistä raaka-aineiden hinnannousua ja vuonna 2009 tasoittuvan 1,2 ja 2,4 prosentin väliin,

H. ottaa huomioon, että Euroopan perustamissopimuksen 105 artiklan mukaan EKP:n ja EKPJ:n pääasiallisena tavoitteena on ylläpitää hintatason vakautta ja muutoin tukea Euroopan yhteisön yleistä talouspolitiikkaa; tunnustaa EKP:n ja EKPJ:n täyden riippumattomuuden,

I. ottaa huomioon, että EKP on vaikeuksissa, kun se joutuu kohtaamaan kiihtyvän inflaation tuomat haasteet ja ensimmäiset merkit rahoitusmarkkinoiden viime kuukausien levottomuudesta johtuvasta talouskasvun hidastumisesta,

J. ottaa huomioon, että parlamentti haluaa auttaa vahvistamaan EKP:n ja euroalueen roolia ja kansainvälistä auktoriteettia kansainvälisellä näyttämöllä,

EKP tänään

1. pitää myönteisenä, että kymmenen vuotta talous- ja rahaliiton (EMU) käynnistämisen jälkeen sekä EKP että euro ovat maailmantaloudessa arvostettuja ja yleisesti hyväksyttyjä, ja panee merkille, että eurosta on tullut maailmanlaajuisesti arvostettu valuutta, joka on lähes yhdenvertainen Yhdysvaltain dollarin kanssa;

2. palauttaa mieliin, että EY:n perustamissopimuksessa tehdään nimenomainen ero EKP:n hintavakauden tavoitteen ja yleisen talouspolitiikan tukemisen tavoitteen välillä ja että siksi näitä kahta tavoitetta ei voida pitää toisiaan korvaavina; korostaa EKP:n riippumattomuuden suurta merkitystä tämän kaksoismandaatin hoitamisessa ja pitää myönteisenä sitä, että Lissabonin sopimuksen nojalla EKP:stä pitäisi tulla EU:n toimielin, jolla on sekä oikeushenkilön asema että selkeästi vakiintunut riippumaton poliittinen ja taloudellinen asema; katsoo, että EU:n toimielimen aseman myöntäminen EKP:lle lisää Euroopan parlamentin ja erityisesti parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan vastuuta toimielimenä, jolle EKP ilmoittaa rahapoliittisista päätöksistään;

3. toivottaa Kyproksen ja Maltan tervetulleiksi talous- ja rahaliittoon, ja panee merkille niiden onnistuneen liittymisen;

Rahapolitiikan vakaus

4. tunnustaa EKP:n tehneen erinomaista työtä Yhdysvaltain subprime-luottokriisien aikaansaaman taloudellisen kuohunnan hallinnassa, etenkin 9. elokuuta 2007 käynnistetyssä operaatiossa, joka lisäsi markkinoiden likviditeettiä 95 miljardilla eurolla 4,00 prosentin kiinteäkorkoisena huutokauppana noudattaen samaa menettelyä kuin EKP:n tavalliset markkinaoperaatiot; panee merkille, että yhdessä hienosäätöoperaatioiden ja niitä seuranneiden runsaiden viikoittaisten uudelleenrahoitusoperaatioiden kanssa operaatiolla onnistuttiin vakauttamaan erittäin lyhytaikaiset korot; katsoo jälleen kerran tämän osoittavan EKP:n toteuttaman yhteisen rahapolitiikan arvon taloutta epävakaina ajanjaksoina vakauttavana tekijänä;

5. yhtyy EKP:n näkemyksiin, että rahoitusvälineiden jatkuva monimutkaistuminen ja rahoituslaitosten riskien vaikeaselkoisuus lisäävät epätietoisuutta otettujen riskien vakavuudesta, riskin lopullisesta kantajasta ja mahdollisten tappioiden suuruudesta;

6. korostaa tarvetta luoda unionin puitteet rahoitusjärjestelmän valvonnalle ja painottaa, että vaikka EY:n perustamissopimuksessa ei anneta EKP:lle suoraa vastuuta valvoa luottolaitosten vakavaraisuutta ja rahoitusjärjestelmän vakautta, EKP on otettava tiiviisti mukaan valvontaan;

7. katsoo, että EKP:n onnistuneet toimet nykyisen rahoituskriisin hoitamisessa ovat vahvistaneet sen asemaa; pitää myönteisenä EKP:n saamaa uutta uskottavuutta ja kansainvälistä tunnustusta; kehottaa euroryhmää noudattamaan EKP:n esimerkkiä sekä kasvattamaan ja koordinoimaan asiantuntemustaan rahoitusmarkkinasääntelyyn ja -valvontaan liittyvissä asioissa;

8. korostaa lisääntynyttä tarvetta keskuspankkien ja valvontaviranomaisten yhteistyöhön rahamarkkinoiden vakauden ylläpitämiseksi, etenkin ottaen huomioon yhä yhtenäisemmät rahoitusjärjestelmät; pyytää EKP:ta jatkamaan paremman yhdentymisen ja viestinnän vaatimista EU:n sisällä sekä suhteissaan muiden keskuspankkien ja asiaankuuluvien toimielinten kanssa, etenkin mitä tulee suhteeseen Englannin pankin kanssa, sillä Lontoo on Euroopan unionin merkittävin rahoitusalan keskus; kehottaa EKP:tä ottamaan aktiivisen roolin eri foorumeilla keskusteltaessa valvonnan muutoksista, kuten Lamfalussy-prosessin jatkotoimenpiteistä;

9. tunnustaa, että merkittävät keskuspankit, kuten EKP ja Yhdysvaltain keskuspankki, varoittivat taloudellisten riskien aliarvioimisesta ennen vuosien 2000 ja 2001 IT-kuplan puhkeamista tai vuoden 2007 subprime-luottokriisiä; panee merkille, että rahoitusmarkkinat eivät tosiasiallisesti reagoineet näihin varoituksiin; pyytää näin ollen EKP:tä analysoimaan tuota reaktion puutetta ja ehdottamaan, miten tällaisten tulevaisuuteen suuntautuneiden varoitusten ja markkinareaktioiden välistä korrelaatioita voitaisiin parantaa; kehottaa EKP:tä viimeaikaisen taloudellisen kuohunnan valossa analysoimaan ja arvioimaan rahoituskriisin jälkivaikutuksia ja tutkimaan, onko sillä riittävät välineet rajatylittävän eurooppalaisen rahoituskriisin hoitamiseksi ja millaisia valtuuksia se tarvitsee euroalueen makrovakausvalvonnan parantamiseksi;

Taloudellinen ja rahapoliittinen kehitys

10. panee merkille käynnissä olevan keskustelun siitä, miten tulisi määritellä hintavakaus, jonka suhteen jotkut puoltavat suoraa inflaatiotavoitetta; uskoo kuitenkin, että M3:een perustuva kaksipilarinen järjestelmä on sopivin tapa mitata hintavakautta; kehotta EKP:tä parantamaan järjestelmää edelleen; tunnustaa lisätietojen ja inflaatioriskiä koskevan varhaisen varoituksen lisäarvon sekä tällaisen järjestelmän tarjoaman toimintaan liittyvän pidättyvyyden;

11. korostaa, että epäsymmetrisen talouskehityksen riskit euroalueella saattavat lisääntyä uusien jäsenien myötä, kun jäsenvaltioiden talouksien koko- ja kehittyneisyyserot kasvavat; kehottaa EKP:tä kiinnittämään erityistä huomiota tähän tilanteeseen sekä torjumaan tällaiset riskit heti alkuunsa ja ilmoittamaan niistä jäsenvaltioille;

12. kehottaa kaikkia euroalueen jäsenvaltioita, euroalueen ulkopuolelle jättäytyneitä jäsenvaltioita sekä euroalueeseen liittymään pyrkiviä jäsenvaltioita panemaan merkille nämä haasteet ja näin ollen noudattamaan täysimääräisesti vakaus- ja kasvusopimuksen kriteereitä sekä täyttämään Maastrichtin kriteerit asianmukaisella tavalla, sillä tämä yhdessä julkisen talouden vakauttamisen, verotuksen ja kasvuun ja tuottavuuteen perustuvan palkkapolitiikan kanssa tarjoaa parhaan turvan epäsymmetrisen kehityksen haasteilta;

13. korostaa, että kun otetaan huomioon kasvuennusteisiin hiljattain tehty korjaus, korkojen nostamisessa olisi noudatettava varovaisuutta, jotta ei vaaranneta talouskasvua; toteaa, että jäsenvaltioiden on talouden elpymisen tukemiseksi toteutettava tarvittavat rakennemuutokset ja investoinnit;

14. odottaa neuvoston kohtelevan kaikkia euroalueeseen liittymään pyrkiviä jäsenvaltioita yhdenvertaisina ja noudattamaan täysimääräisesti EKP:n arviota ja suosituksia siitä, ovatko ne valmiita liittymään euroalueeseen;

15. panee merkille euron arvon nousun erityisesti suhteessa Yhdysvaltain dollariin; korostaa hintavakaustavoitetta mutta huomauttaa, että voimakkaat ja nopeat muutokset euron valuuttakurssissa eivät saisi haitata EKP:n kykyä hallita rahapolitiikkaansa, jolle haasteita tarjoavat inflaatio ja viennistä riippuvaisten valtioiden vaikeat kasvunäkymät; pyytää EKP:tä tarkkailemaan tätä kehitystä ja tarvittaessa ryhtymään toimiin sekä kehottaa euroryhmää, komissiota ja EKP:tä tehostamaan valuuttakurssipoliittisten toimiensa koordinointia;

16. panee merkille kasvavan inflaatiopaineen, jonka taustalla on erityisesti elintarvikkeiden ja energian hintojen nousu; kehottaa EKP:tä tehostamaan kansallisten keskuspankkien kanssa asiasta käymäänsä vuoropuhelua, jotta voidaan keskittyä paremmin hintavakauteen;

Hallinto ja tehokas päätöksenteko

17. muistuttaa jatkuvasta pyynnöstään lisätä EKP:n avoimuutta, mikä puolestaan lisäisi uskottavuutta ja ennakoitavuutta, ja arvostaa jo toteutettuja parannuksia tällä alalla; myöntää tässä suhteessa vaikeudet EKP:n neuvoston kokousten pöytäkirjojen julkaisemisessa, koska erot henkilökohtaisissa kannoissa saatettaisiin tulkita kansallisten etujen ajamiseksi, mikä saattaisi johtaa jäsenvaltioiden hallitusten painostukseen EKP:n neuvoston jäseniä kohtaan; pyytää EKP:tä toimittamaan parlamentille ja kansalaisille vuosittain yhteenvedon EKP:n toimintakyvyn parantamiseksi tämän päätöslauselman mukaisesti toteutetuista toimista;

18. katsoo, että parlamentin ja EKP:n välinen valuuttapoliittinen vuoropuhelu oli menestys, ja sitä on edelleen vahvistettava; korostaa, että EKP:n jälkivastuun toteutumisella on keskeinen merkitys luottamukselle ja siten rahoitusmarkkinoiden vakaudelle; katsoo, että EKP:n johtokunnan ja neuvoston yhtenäisyyden kannalta on tärkeää, että ne ovat jatkossakin päättäväisiä ulkoisessa esiintymisessään; kannattaa kohdennettua tiedotuspolitiikkaa EKP:n suhteissa parlamenttiin, neuvostoon, komissioon ja euroryhmään; on pettynyt laimeaan kannanottoon, jolla EKP reagoi Euroopan parlamentin päätöslauselmaan 12. heinäkuuta 2007 Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2006(3); korostaa erityisesti, että kehotus parantaa EKP:n viestintäpolitiikkaa on nähtävä yhteydessä siihen, että samalla säilytetään EKP:n ja sen elinten riippumattomuus;

19. kehottaa EKP:tä ilmoittamaan neuvostossaan tehtyjen päätösten jälkeisissä lausumissaan yksityiskohtaisesti ja selkeästi, päästiinkö keskusteluissa yksimielisyyteen helposti vai pidettiinkö eriävistä mielipiteistä tiukasti kiinni, sillä se tarjoaisi markkinoille enemmän tietoa olematta esteenä EKP:n neuvoston päätösten yhteisille eurooppalaisille näkymille;

20. kehottaa EKP:tä esittämään ajatuksiaan neuvoston rakenteen uudistamisesta, koska kansallisten keskuspankkien pääjohtajien lukumäärän odotetaan 1. tammikuuta 2009 lähtien ylittävän 15; panee merkille, että euroalueen valtioiden määrän kasvaessa uudistuksista tulee entistäkin tarpeellisempia; kannattaa EKP:n aiempaa ehdotusta, että rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden taloudellista painoarvoa tulisi pitää merkittävimpänä tekijänä äänioikeuden rotaatiossa ja että päätöksentekijöiden määrä tulisi pitää alhaisena tehokkuuden varmistamiseksi;

21. katsoo, että EKP:n riippumattomuus myös johtokunnan jäsenten nimittämismenettelyssä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi; korostaa, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 112 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määrätään, että EKP:n johtokunnan jäsenet nimitetään henkilöistä, joilla on arvostettu asema ja ammattikokemus rahatalouden tai pankkitoiminnan alalla, ja tähdentää, että heidän kansallisuudellaan ei pitäisi olla merkitystä ja että heitä arvioidaan vastaisuudessakin EY:n perustamissopimuksessa vahvistettujen tiukkojen kriteerien, kuten ammatillisen pätevyyden perusteella; katsoo, että demokraattinen ennakkovastuu ja avoimuus lisääntyisivät, jos neuvosto arvioisi useita mahdollisia ehdokkaita ja jos neuvoston esittämät ehdokkaat asetettaisiin tämän jälkeen parlamentissa hyväksymisäänestykseen;

22. katsoo, että kun otetaan huomioon EKP:n tuleva, Lissabonin sopimuksen mukainen asema, parlamentin roolia johtokunnan nimittämisessä olisi vahvistettava; korostaa olevansa halukas tarkastelemaan yhdessä muiden toimielinten kanssa mahdollisuuksia parantaa nimitysmenettelyä ennen johtokunnan kokoonpanon vuonna 2010 tapahtuvaa seuraavaa uudistamista;

23. tunnustaa euroryhmän ja sen puheenjohtajan kasvavan roolin Euroopan unionin talousohjelman pääosan täytäntöönpanossa, etenkin muodollisemman rakenteen osalta, ja sen keskeisen roolin euroryhmän sisäisen talouspolitiikan koordinoinnissa, kuten säädetään EY:n perustamissopimuksen 136 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella, koskien myös euroalueen ulkopuolisia jäsenvaltioita; kannattaa sellaisen euroalueen kehittämisen vahvistamista, joka on kansainvälisillä foorumeilla yksiääninen, kuten säädetään EY:n perustamissopimuksen 138 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella, ja jonka ääntä käyttää euroryhmän puheenjohtaja;

24. kannattaa EKP:n, komission ja rahoituspalvelualan välistä yhteistyötä yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) onnistuneessa käyttöönotossa ja lyhytaikaisia velkapapereita (STEP) koskevien aloitteiden tekemisessä; katsoo näiden rahoituspalvelualan panosten olevan myönteisiä Euroopan unionin taloudellisen integraation edistämisessä;

25. pitää myönteisenä Target 2 -hankkeiden onnistunutta käynnistämistä ja siirtymistä jaettavaan laitealustaan (single shared platform, SSP); katsoo, että SSP:n käyttö on tärkeä askel kohti taloudellista yhdentymistä sekä selvityskustannusten pienenemistä; katsoo, että EKP:n on nyt pikaisesti tehtävä TARGET2-Securities-hankkeen (T2S) hallintorakennetta koskeva ehdotus;

Euron ulkoinen ulottuvuus

26. panee merkille euron aseman vakaan nousun kansainvälisenä valuuttana; huomauttaa, että Euroopan unionin talous- ja raha-asioiden edustus kansainvälisillä foorumeilla heijastaa huonosti euroalueen todellista taloudellista painoarvoa ja että tätä voidaan pitää vaikutusvallan lisääntymisen esteenä kansainvälisissä talousasioissa; kehottaa näin ollen ryhtymään konkreettisiin toimiin yhtenäisen euroalueen edustuksen luomiseksi kansainvälisissä rahoituslaitoksissa, kuten Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF);

27. kannustaa EKP:tä jatkamaan koordinointiprosessinsa vahvistamista kansainvälisissä taloudellisissa yhteyksissä; uskoo, että euron kansainvälisesti vahvempi asema hyödyttää euroaluetta ja kannustaa tällä hetkellä rahaliiton ulkopuolella olevia jäsenvaltioita hakemaan täysimääräistä jäsenyyttä;

o
o o

28. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, euroryhmälle ja Euroopan keskuspankille.

(1)	EYVL C 138, 4.5.1998, s. 177.
(2)	Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0058.
(3)	Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0349.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö