Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2008 Kiinan tilanteesta maanjäristyksen jälkeen ja ennen olympialaisia

P6_TA(2008)0362 RC-B6-0340/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 22. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman luonnonkatastrofista Kiinassa(1),

–   ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Tiibetistä(2),

–   ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kiinan suhteista(3),

–   ottaa huomioon Brdossa, Sloveniassa, 15. toukokuuta 2008 järjestetyn EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun 25. kierroksen tulokset,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että sekä Kiina että Euroopan unioni ovat sitoutuneet edistämään rauhaa, turvallisuutta ja kestävää kehitystä maailmassa,

B.   ottaa huomioon Kiinan lounaisosassa 12. toukokuuta 2008 tapahtuneen voimakkaan maanjäristyksen aiheuttamien tuhojen laajuuden; ottaa huomioon, että tämän maanjäristyksen uhreja oli kymmeniätuhansia, etenkin Sichuanin maakunnassa; ottaa huomioon, että viimeisimpien arvioiden mukaan 10 miljoonaa ihmistä on kärsinyt maanjäristyksestä ja melkein 70 000 menetti henkensä, mukaan lukien tuhannet koululaiset, jotka kuolivat, kun heidän luokkahuoneensa sortuivat;

C.   ottaa huomioon, että Kiinan hallitus ryhtyi poikkeuksellisiin pelastustoimiin ja lähetti paikalle henkilöstöä – muun muassa armeijan osastoja – sekä lääkintähenkilöstöä tuhoalueen asukkaiden auttamiseksi,

D.   ottaa huomioon koko Kiinan kansan ja kansainvälisen yhteisön poikkeuksellisen toiminnan ja yhteisvastuullisuuden maanjäristyksestä kärsineen väestönosan auttamiseksi,

E.   katsoo, että Tiibetin avaamista matkailijoille ja tiedotusvälineille ei tulisi käyttää "PR-temppuna", vaan sen olisi oltava aito avautuminen, ja toimittajien, tiedotusvälineiden ja matkailijoiden olisi voitava tutustua Tiibetin seutuun,

F.   ottaa huomioon Kansainvälisen olympiakomitean loppupäätelmät, joissa korostettiin, että vuoden 2008 olympiakisojen myöntäminen Kiinalle auttaa maata avautumaan ulospäin ja parantaa sen ihmisoikeustilannetta,

1.   on tyytyväinen Euroopan unionin ja Kiinan suhteiden kehittymiseen, alakohtaisiin neuvotteluihin ja lähempään yhteistyöhön erilaisten maailmanlaajuisten kysymysten suhteen;

2.   kehottaa Kiinan viranomaisia pitämään mielessä, että maanjäristyksistä varoittaminen on yksi kriteeri, jolla mitataan maan kehittymistä; korostaa täten, kuinka tärkeää on reagoida aktiivisesti ja hyvissä ajoin varoituksiin, joita tiedeyhteisö voi antaa viranomaisille siinä epätodennäköisessä mutta mahdollisessa tilanteessa, että Kiinassa tapahtuisi toinen luonnonkatastrofi;

3.   panee tyytyväisenä merkille dalai-laman edustajien ja Kiinan viranomaisten uudelleen alkaneet yhteydenotot Lhasan maaliskuisten tapahtumien jälkeen; rohkaisee osapuolia lisäämään näitä yhteyksiä, jotta voitaisiin luoda pohja keskinäiselle luottamukselle, joka on edellytys molemmille hyväksyttävän poliittisen ratkaisun löytämiselle;

4.   pitää valitettavana, että vaikka Kiinan-suhteissa on edistytty merkittävästi kaupan ja talouden alalla, ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksissä ei ole saavutettu mainittavia tuloksia;

5.   pitää valitettavana, että Kiinan ihmisoikeustilanne on edelleen huolestuttava, koska maassa loukataan ihmisoikeuksia laajamittaisesti ja järjestelmällisesti; palauttaa mieliin ihmisoikeussitoumukset, jotka Kiina antoi, kun sille myönnettiin olympialaiset;

6.   tuomitsee kuolemanrangaistuksen yleisen käytön Kiinassa ja kehottaa Kiinan viranomaisia keskeyttämään kuolemantuomioiden täytäntöönpanon;

7.   pahoittelee, että kansainväliset vetoomukset eivät ole saaneet Kiinan viranomaisia lopettamaan toimintaansa 14. maaliskuuta 2008 syttyneiden mellakoiden jälkeen Tiibetissä, jossa Lhasan mielenosoituksiin osallistuneita yhä jäljitetään, vangitaan ja pidetään mielivaltaisesti pidätettyinä antamatta perheille tietoa, missä heidän läheisensä ovat, vaikka Kiinan lainsäädännössä näin edellytetään; kehottaa Kiinaa lopettamaan olympialaisten ajaksi historiallisen olympiarauhan nimissä "isänmaallisen uudelleenkasvatuskampanjansa", jota se on voimistanut huhtikuun alusta lähtien;

8.   panee tyytyväisenä merkille, että Kiina ei viivästellyt kansainvälisen yhteisön avun hyväksymisessä Sichuanin alueella maanjäristyksestä kärsineiden auttamiseksi eikä humanitaaristen avustus- ja pelastusjärjestöjen toiminnan helpottamisessa avun jakamiseksi;

9.   korostaa, että Euroopan unionin, sen jäsenvaltioiden ja kansainvälisen yhteisön on tärkeää antaa tukea alueen jälleenrakennusvaiheessa;

10.   kehottaa Kiinaa noudattamaan ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia, demokratiaa sekä oikeusvaltion periaatetta koskevia julkisia sitoumuksiaan, joista Kansainvälinen olympiakomitea ilmoitti, kun se myönsi kisojen järjestämisen Kiinalle;

11.   vaatii Kiinan viranomaisia tarttumaan historialliseen mahdollisuuteen osoittaa maailmalle, että olympialaisten myöntäminen Pekingille on tuonut ainutlaatuisen mahdollisuuden parantaa maan ihmisoikeustilastoja, ja armahtamaan kaikki poliittiset vangit ja vangitut ihmisoikeusaktivistit, myös Tiibetissä maaliskuun 2008 kansannousun jälkeen vangitut henkilöt (tietysti lukuun ottamatta henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet väkivaltarikoksiin); pyytää lisäksi Kiinan viranomaisia lopettamaan maalta muuttaneiden ja etnisten vähemmistöjen syrjinnän sekä ammattiyhdistysaktivistien, lakimiesten ja toimittajien ahdistelun, kun nämä tuovat julki perusvapauksien loukkauksia; toistaa vakaumuksensa, että näiden henkilöiden vangitseminen on yleismaailmallisesti hyväksytyn kansainvälisen oikeuden (ius gentium) hengen vastaista;

12.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja Kansainvälisen olympiakomitean johtokunnalle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0232. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0119. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0622.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2008 komission vuoden 2007 laajentumisstrategia-asiakirjasta (2007/2271(INI))

P6_TA(2008)0363 A6-0266/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon laajentumisstrategiasta sekä vuosien 2007 ja 2008 tärkeimmistä haasteista (KOM(2007)0663),

–   ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman komission vuoden 2005 laajentumisstrategiasta(1) ja 13. joulukuuta 2006 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta laajentumisstrategiasta ja tärkeimmistä haasteista 2006–2007(2),

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Länsi-Balkanin maista, Turkista ja Euroopan naapuruuspolitiikan eurooppalaisista kumppaneista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A6-0266/2008),

A.   ottaa huomioon, että unionin laajentumisstrategialla on sekä ulkoinen että sisäinen ulottuvuus,

B.   ottaa huomioon, että tämän strategian ulkoiseen ulottuvuuteen kuuluu uudistusten edistäminen eurooppalaisten demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista, rauhaa ja vakautta sekä vaurautta koskevien standardien mukaisesti,

C.   ottaa huomioon, että laajentumisstrategian sisäinen ulottuvuus vaikuttaa suoraan EU:n kykyyn ajaa poliittisia tavoitteitaan ja muodostaa yhä tiiviimpi unioni perussopimusten mukaisesti,

D.   katsoo, että poliittisesti yhdentynyt EU, joka kykenee laatimaan solidaarisuutta ja vakautta koskevia kunnianhimoisia politiikkoja, on välttämätön,

E.   toteaa, että jokainen Euroopan valtio voi Rooman sopimuksen mukaan hakea Euroopan unionin jäsenyyttä,

F.   katsoo, että koska aikaisemmat laajentumiset ovat epäilyksettä olleet menestyksellisiä sekä Euroopan unionin että siihen liittyneiden jäsenvaltioiden näkökulmasta ja että ne ovat edistäneet koko Euroopan vakautta, kehitystä ja vaurautta, on hyvin tärkeää luoda tarvittavat edellytykset myös tulevien laajentumisten onnistumisen takaamiseksi,

G.   katsoo, että vakautus- ja assosiointisopimukset ovat merkittävästi ja menestyksekkäästi edistäneet EU:n ja Länsi-Balkanin maiden välisiä suhteita viimeksi mainittujen maiden integroimiseksi unioniin ja että ne edistävät alueellista yhteistyötä,

H.   ottaa huomioon, että Thessalonikissa vuonna 2003 sekä Brysselissä vuonna 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti EU:n aikomuksen noudattaa Kaakkois-Euroopan ja Länsi-Balkanin maiden suhteen tekemiään sitoumuksia,

I.   katsoo, että joulukuussa 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymä uudistettu konsensus perustuu sitoumusten vakauttamisen periaatteisiin, tiukkojen ja tasapuolisten ehtojen noudattamiseen sekä parempaan kommunikaatioon kansalaisten kanssa,

J.   katsoo, että laajentumisstrategia on paljon enemmän kuin neuvottelumetodiikkaa, koska se heijastaa sitä keskeistä vakaumusta, että Euroopan unioni on yhteisiin arvoihin perustuva yhteisö, ja se kytkeytyy monitahoisesti keskusteluun EU:n tavoitteista ja tehokkuudesta, sen tulevaisuudesta sekä sen roolista naapurialueilla ja muualla maailmassa,

K.   katsoo, että edellä mainitussa komission tiedonannossa hahmoteltu metodiikka ja arviointiperusteet, jotka koskevat liittymisneuvottelujen käymistä, ansaitsevat täyden tuen ja ne olisi pantava tinkimättömästi täytäntöön, ja että poliittiset seikat eivät saa haitata näiden arviointiperusteiden tiukkaa noudattamista,

L.   katsoo, että unionin laajentumisstrategian olisi oltava osa laajaa politiikan välineiden kokonaisuutta, joka on suunniteltu demokratian vakiinnuttamiseen sekä vakauden ja yhteiskunnallisen kehityksen luomiseen EU:n naapurimaissa sekä EU:n aseman vahvistamiseen koko maailmassa,

M.   katsoo, että näiden toimintalinjojen olisi katettava joukko erilaisia tilanteita, joita esiintyy EU:n naapurialueilla, erityisesti niissä eri maissa, jotka ovat ehdokasvaltion asemassa ja aloittaneet neuvottelut, jotka ovat ehdokasvaltion asemassa mutta eivät vielä aloittaneet neuvotteluja, joiden jäsenyyttä koskevia suunnitelmia on olemassa, jotka pyrkivät yhdentymään Euroopan kanssa tai jotka pelkästään haluavat solmia läheiset naapuruussuhteet EU:n kanssa,

N.   katsoo, että näiden toimintalinjojen olisi oltava riippumattomia eivätkä ne saa vaikuttaa säännöksiin, joiden mukaan tietty maa voi edetä yhdentyyppisestä suhteesta EU:n kanssa toisentyyppiseen, mikäli kyseiselle maalle asetetut tarvittavat sisäiset ja ulkoiset ehdot täyttyvät,

O.   katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvat itäiset kumppanit ovat selvästi yksilöitävissä Euroopan maiksi ja että eräät niistä ovat ilmaisseet pyrkivänsä lähentymään Eurooppaan,

P.   katsoo, että edellä mainitun 13. joulukuuta 2006 antamansa päätöslauselman mukaan maiden, joilla on mahdollisuus päästä EU:n jäseneksi, olisi hyödyttävä läheisestä kahden- tai monenvälisestä suhteesta EU:n kanssa, joka on niiden erityistarpeiden ja -etujen mukainen; katsoo, että tämä vaihtoehto, joka tuo mukanaan laajan valikoiman toimintamahdollisuuksia, antaisi kumppanimaille vakaan pitkän aikavälin näkymän, kun suhteet EU:n kanssa olisi institutionalisoitu, ja tarjoaisi tarvittavan kannustimen vakauden, rauhan, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja demokraattisten sekä taloudellisten uudistusten edistämiseen kyseisissä maissa,

Q.   katsoo, että edellä mainitun päätöslauselman mukaisesti kaikkien maiden, joilla on tunnustetut mahdollisuudet liittyä jäseniksi, olisi itse päätettävä, haluavatko ne hyötyä samanlaisista monenvälisistä järjestelyistä välivaiheena ennen täysjäsenyyttä,

R.   katsoo, että EU:n laajentumisstrategia on myös selitettävä ja välitettävä tehokkaasti nykyisille EU:n kansalaisille sekä kaikille sen tuleville kansalaisille, jotta voidaan varmistaa, että he ovat täysin tietoisia asiaan liittyvistä politiikoista ja jotta EU saa lisää yleistä tukea naapureilleen antamilleen sitoumuksille, millä taataan EU:n uskottavuus ja solidaarisuus kumppanina ja pyritään samalla vastaamaan oikeutettuihin huolenaiheisiin,

1.   on samaa mieltä komission kanssa siitä, että aiemmat laajentumiset ovat olleet suuri menestys, joka on hyödyttänyt sekä EU:n vanhoja että sen uusia jäsenvaltioita edistäen taloudellista kehitystä, tukien yhteiskunnallista edistystä ja tuoden Euroopan mantereelle rauhaa, vakautta, vapautta ja hyvinvointia; katsoo, että aiemmista laajentumisista voidaan saada oppia ja että laajentumisprosessin laadun uusien parantamistapojen on perustuttava tähän mennessä saatuihin myönteisiin kokemuksiin;

2.   toistaa vakaan tukensa kaikille ehdokasvalioille sekä maille, joille on annettu selkeät jäsenyysnäkymät, edellyttäen että kaikki vuonna 1993 määritetyt Kööpenhaminan kriteerit täytetään täysin ja tiukasti; katsoo, että EU:n on pyrittävä vahvistamaan integrointivalmiuttaan ja että tämä valmius on otettava täysin huomioon;

3.   muistuttaa tässä yhteydessä, että entisen Jugoslavian mailta edellytetään ehdottomasti täyttä yhteistyötä entistä Jugoslaviaa käsittelevän kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa;

4.   katsoo, että EU:n laajentumisstrategiassa olisi noudatettava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen määräyksiä ja EU:n aiemmin tekemiä sitoumuksia sekä saatava aikaan tasapaino EU:n geostrategisten intressien, unionin rajojen ulkopuolella tapahtuvan poliittisen kehityksen aiheuttamien vaikutusten sekä EU:n integrointivalmiuden välillä, mukaan lukien sen kyky selviytyä tulevista sisäisistä ja ulkoisista haasteista ja toteuttaa poliittisen integroitumisen suunnitelma;

5.   muistuttaa tässä yhteydessä tarpeesta tehdä tarvittavat sisäiset uudistukset, joilla pyritään muun muassa lisäämään tehokkuutta sekä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja vahvistamaan demokraattista vastuuta;

6.   muistuttaa, että integrointivalmius liittyy EU:n kykyyn päättää tiettynä ajankohtana poliittisista tavoitteistaan ja siten myös saavuttaa ne, ottaen huomioon erityisesti tavoitteet edistää taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja työllisyyden korkeaa tasoa jäsenvaltioissa, vahvistaa unionin identiteettiä ja kykyä toimia kansainvälisellä näyttämöllä, edistää samalla tavoin EU:n jäsenvaltioiden ja Euroopan kansalaisten oikeuksia ja etuja, kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, säilyttää täysin yhteisön säännöstö ja kehittää sitä sekä puolustaa perusoikeuksia ja -vapauksia, sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan unionin perusoikeuskirjassa;

7.   katsoo, että integrointivalmiuden käsitteeseen sisältyy neljä osatekijää:

8.   korostaa, että laajentumisstrategian uskottavuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi jäsenvaltioiden on noudatettava Kööpenhaminan kriteereitä ja täytettävä ne täysimääräisesti, jotta vältetään edellyttämästä ehdokasvaltioilta tiukempia normeja kuin ne, joita sovelletaan joissakin osissa EU:ta;

9.   muistuttaa lisäksi, että kunkin uuden jäsenvaltion taloudellinen rakenne ja edut voivat vaikuttaa siihen, minkä suunnan EU:n politiikat ja talousarvio saavat ja että vaadittava politiikan mukauttaminen voi vaikuttaa itse EU:n luonteeseen; muistuttaa, että yhtenäisen kansakuntien yhteisön tulee perustua johdonmukaiseen politiikkaan ja etuihin liittyvään solidaarisuuteen;

10.   katsoo, että mahdollisten tulevien laajentumisten talousarviovaikutukset sekä laajemmat taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset on otettava asianmukaisesti huomioon kauden 2007–2013 monivuotista rahoituskehystä arvioitaessa ja tulevia rahoituskehyksiä laadittaessa;

11.   on myös vakuuttunut siitä, että jokaisen liittymään pyrkivän valtion olisi yritettävä ratkaista suurimmat sisäiset ongelmansa ja erityisesti alueellista ja perustuslaillista rakennettaan koskevat ongelmansa, ennen kuin se voi liittyä unioniin; katsoo, että ennen tällaisten maiden kanssa käytäviä neuvotteluja ja niiden aikana EU:n tulisi antaa apuaan näiden kysymysten ratkaisemisessa;

12.   korostaa vakiinnuttamisen, ehdollisuuden ja viestinnän merkitystä EU:n laajentumisstrategian johtavina periaatteina;

13.   katsoo, että jokaisen laajentumisen jälkeen on toteutettava riittävä lujittaminen ja poliittinen keskittäminen, toisin sanoen EU:n politiikkojen ja toimintatapojen vakava uudelleenarviointi, jotta vastattaisiin Euroopan kansalaisten odotuksiin ja taattaisiin EU:n elinkelpoisuus poliittisena hankkeena;

14.   on huolissaan siitä, että laajentuminen ilman riittävää vakiinnuttamista ja valmistelua voi vaikuttaa kielteisesti unionin sisäiseen yhteenkuuluvuuteen, ja sillä voi olla vakavia EU:n toimintamahdollisuuksiin kohdistuvia vaikutuksia, koska se heikentäisi sen toimielimiä, tekisi jäsenvaltioista entistä haavoittuvampia ulkoisten paineiden suhteen ja heikentäisi EU:n uskottavuutta globaalina toimijana;

15.   uskoo myös, että laajentumisprosessin onnistuminen (ja siten myös EU:n poliittisen integraatioprosessin onnistuminen) voi toteutua ainoastaan silloin, kun kunkin ehdokasmaan EU-jäsenyydelle saadaan kansalaisilta selvä ja kestävä kannatus; katsoo siksi, että tuleviin laajentumisiin tulisi liittyä yhteinen tiedotuspolitiikka, jossa kaikki EU:n toimielimet ja jäsenvaltioiden hallitukset sekä kansalaisyhteiskunnan edustajat olisivat mukana ja että tällaisen tiedotuspolitiikan tulisi olla suunniteltu selittämään EU:n kansalaisille laajentumisen poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia etuja; muistuttaa siksi olevan jäsenvaltioiden hallituksien ja parlamenttien vastuulla, että kansalaisille tiedotetaan asianmukaisesti aiempien laajentumisten myönteisistä saavutuksista, käynnissä olevien neuvottelujen nykytilanteesta ja asioista, jotka liittyvät uusien jäsenvaltioiden liittymiseen;

16.   katsoo, että maiden, joilla on mahdollisuus päästä EU:n jäseneksi, olisi tehtävä kaikkensa selittääkseen kansalaisille unioniin integroitumisen prosessia, osallistaakseen heidät ja valmistellakseen heidät siihen, ja kansalaisyhteiskunnan olisi oltava mukana tässä prosessissa alusta alkaen;

17.   on myös vakuuttunut siitä, että laajentumisstrategialle olisi annettava sivustatukea aiempaa monipuolisemmalla valikoimalla ulkoisten sopimusten kehyksiä ja että nämä kehykset olisi rakennettava toisensa läpäiseviksi samankeskisiksi kehiksi siten, että maille tarjottaisiin tilaisuus, tiukkojen mutta selkeiden sisäisten ja ulkoisten ehtojen puitteissa, siirtyä halutessaan asemasta toiseen, jos ne täyttävät kuhunkin erityiseen kehykseen liittyvät arviointiperusteet;

18.   vahvistaa, että osallistuminen unionin naapuruuspolitiikkaan ei periaatteessa eikä käytännössä korvaa jäsenyyttä tai ole välttämättä jäsenyyteen johtava vaihe; katsoo, että EU:n laajentumisstrategian ja sen naapuruuspolitiikan välinen käsitteellinen, poliittinen ja oikeudellinen kuilu on kurottava umpeen, jotta vastataan itäisten naapureiden odotuksiin; on vakuuttunut siitä, että komission vahvistettu naapuruuspolitiikka ei ole tässä suhteessa riittävä, vaikka se edustaa jo myönteistä askelta oikeaan suuntaan, ja että tarvitaan merkittävämpää laadullista muutosta;

19.   ehdottaa näin ollen, että mitä tulee niihin itäisiin naapureihin, joilla poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen tilanteensa sekä EU:n nykyisen integrointivalmiuden vuoksi ei tällä hetkellä ole jäsenyysmahdollisuuksia, mutta jotka samanaikaisesti täyttävät tietyt demokratiaa ja taloutta koskevat ehdot, EU:n olisi perustettava yhteisille toimintalinjoille perustuva alue, joka kattaisi erityisesti oikeusvaltioperiaatteen, demokratian, ihmisoikeudet, ulko- ja turvallisuuspolitiikan alan yhteistyön, talous- ja rahoitusasiat, kaupan, energian, liikenteen, ympäristökysymykset, oikeusasiat, turvallisuuden, maahanmuuton, viisumivapaan liikkumisen ja koulutuksen; katsoo, että näillä yhteisillä menettelyillä olisi pyrittävä yleisesti ottaen avustamaan itäisiä naapureita EU:n standardien vähittäisessä saavuttamisessa ja avaamaan siten tietä näiden maiden entistä tiiviimmälle yhdentymiselle Eurooppaan; on myös vakuuttunut siitä, että nämä yhteiset toimintalinjat olisi muotoiltava yhdessä osallistuvien maiden kanssa erityisten päätöksentekomekanismien pohjalta ja niitä tulisi vahvistaa riittävällä rahallisella avulla; suhtautuu myönteisesti Puolan ja Ruotsin ehdotukseen itäisestä kumppanuudesta, joka esitettiin yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokouksessa 26. ja 27. toukokuuta 2008, mikäli ehdotuksen sisältämä aloite toteutetaan EU:n puitteissa;

20.   pitää tässä suhteessa myönteisenä Barcelonan prosessin eli Välimeren unionin uudelleen käynnistämistä EU:n puitteissa katsoen sen olevan myönteinen edistysaskel EU:n suhteissa eteläisiin naapureihin; uskoo, että tämä uusi kehitys vahvistaa perusteita erityisten monenvälisten sopimussuhteiden solmimiselle myös EU:n itäisten naapureiden kanssa, joilla on eteläisiin kumppaneihin verrattuina selkeät Euroopan unioniin lähentymistä koskevat tavoitteet ja mahdollisuudet; muistuttaa, että ensimmäisenä askeleena näiden suhteiden tulee johtaa vapaakauppa-alueen perustamiseen, jota seuraisivat läheisemmät suhteet laajennetun Euroopan talousalueen (EEA +), Euroopan kansainyhteisön tai erityisten alueellisten yhteistyökehysten mallin mukaisesti;

21.   muistuttaa edellä mainittujen erityisten alueellista yhteistyötä koskevien kehysten yhteydessä, kuinka tärkeää on laatia Mustanmeren aluetta varten nykyistä synergia-aloitetta laajempi pitkälle kehitetty ja kattava EU-strategia, johon liittyisi sellaisen Mustanmeren yhteistyösopimuksen luominen, johon kuuluisivat yhdenveroisina kumppaneina EU, Turkki ja kaikki Mustanmeren rannikkovaltiot niin, että samalla pyrittäisiin Venäjän täyteen osallistumiseen, ja josta voisi myöhemmin kehittyä Mustanmeren unioni; uskoo, että tällainen monenvälinen kehys antaisi osallistuville maille mahdollisuuden lujittaa yhteistyötään EU:n kanssa monilla eri aloilla samalla, kun EU voisi myös osallistua aktiivisemmin rauhanomaisten ratkaisujen hakemiseen alueen selkkauksiin, mikä edistäisi tämän alueen turvallisuutta;

22.   uskoo samalla, että maat, joilla on tunnustetut jäsenyysmahdollisuudet, mutta joilla on yhä huomattavasti tehtävää ennen kuin ne pystyvät täyttämään ehdokasvaltion aseman saamiselle asetetut poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset ehdot, voisivat osallistua tuloksekkaasti täysin vapaaehtoisuuteen perustuen niin, että sovellettaisiin edellä mainittujen kahden- ja monenvälisten puitteiden kaltaisia menettelyjä; muistuttaa, että tällainen välivaihe auttaisi kaikkien EU:n käytettävissä olevien välineiden hyödyntämistä niin, että näitä maita voitaisiin auttaa niiden matkalla kohti täysjäsenyyttä;

23.   pitää tässä yhteydessä myönteisenä 5. maaliskuuta 2008 annettua komission tiedonantoa "Länsi-Balkan – lähemmäksi EU-jäsenyyttä" (KOM(2008)0127), jossa hahmotellaan joukko toimenpiteitä alueen maiden tukemiseksi niiden ponnisteluissa kohti yhdentymistä EU:hun ja EU:n ja näiden maiden välisten suhteiden syventämiseksi kaupan, energian, koulutuksen ja/tai tutkimuksen alalla; on tyytyväinen siihen, että 7. marraskuuta 2007 on allekirjoitettu vakautus- ja assosiointisopimukset Serbian sekä 16. kesäkuuta 2008 Bosnia ja Hertsegovinan kanssa, mikä on uusi askel tämän alueen ja EU:n välisten siteiden vahvistamisessa; kehottaa tässä yhteydessä nopeuttamaan viisumivapautta koskevia neuvotteluja Länsi-Balkanin maiden kanssa, jotta voidaan helpottaa niiden osallistumista yhteisön ohjelmiin;

24.   kehottaa komissiota laatimaan konkreettisia ehdotuksia EU:n naapureita kohtaan harjoitettavasta entistä monipuolisemmasta ulkosuhdepolitiikasta niiden suuntaviivojen mukaisesti, jotka on hahmoteltu tässä päätöslauselmassa, ja kehottaa sen omien hallinnollisten rakenteiden tarkastelun yhteydessä ainakin luomaan yhteyden laajentumisasioiden pääosaston ja ulkosuhteiden (RELEX) pääosaston toimintojen välille;

25.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 291 E, 30.11.2006, s. 402. (2) EUVL C 317 E, 23.12.2006, s. 480.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2008 Zimbabwen tilanteesta

P6_TA(2008)0364 B6-0347/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Zimbabwesta ja erityisesti 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman(1),

–   ottaa huomioon 18. helmikuuta 2008 hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2008/135/YUTP(2), jolla yhteisessä kannassa 2004/161/YUTP(3) Zimbabween kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden voimassaoloa jatketaan 20. helmikuuta 2009 saakka,

–   ottaa huomioon neuvoston 29. huhtikuuta 2008 sekä 26. ja 27. toukokuuta 2008 hyväksymät päätelmät Zimbabwesta,

–   ottaa huomioon Zimbabwen vaalien ratkaisevaa kierrosta koskevan päätöslauselman, jonka Afrikan ihmisoikeus- ja kansalaisoikeustoimikunta (Afrikan komissio) hyväksyi 43. sääntömääräisessä istunnossaan, joka pidettiin 7.–22. toukokuuta 2008 Ezulwinissa Swazimaan kuningaskunnassa,

–   ottaa huomioon yleisafrikkalaisen parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskunnan raportin 29. maaliskuuta 2008 pidetyistä Zimbabwen tasavallan yhdenmukaistetuista vaaleista,

–   ottaa huomioon 19. ja 20. kesäkuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät, joissa vahvistetaan Euroopan unionin olevan valmis hyväksymään lisätoimenpiteitä väkivallasta vastuussa olevia tahoja vastaan,

–   ottaa huomioon Eteläisen Afrikan kehitysyhteisön (SADC) vaalitarkkailuvaltuuskunnan 29. kesäkuuta 2008 antaman alustavan lausunnon Zimbabwen presidentinvaalien ratkaisevasta kierroksesta ja lakiasäätävän kokouksen täytevaaleista,

–   ottaa huomioon yleisafrikkalaisen parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskunnan 30. kesäkuuta 2008 antaman väliaikaisen lausunnon Zimbabwen presidentinvaalien ratkaisevasta kierroksesta ja parlamentin täytevaaleista,

–   ottaa huomioon Afrikan unionin (AU) Zimbabwen vaalitarkkailuvaltuuskunnan 29. kesäkuuta 2008 antaman alustavan lausunnon,

–   ottaa huomioon Sharm el Sheikhissä Egyptissä 30. kesäkuuta ja 1. heinäkuuta 2008 pidetyssä AU:n 11. huippukokouksessa hyväksytyn päätöslauselman Zimbabwesta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Zimbabwen presidentinvaalien ratkaiseva kierros pidettiin 27. kesäkuuta 2008 huolimatta siitä, että presidenttiehdokas Morgan Tsvangirai oli luopunut ehdokkuudestaan lisääntyneen väkivallan ja oppositiopuolueeseen ja sen tukijoihin kohdistettujen rajoituksien vuoksi,

B.   ottaa huomioon, että SADC:n, yleisafrikkalaisen parlamentin ja AU:n tarkkailijat totesivat, että väkivalta heikensi ratkaisevan kierroksen äänestyksen luotettavuutta ja se ei täyttänyt AU:n ja SADC:n vaatimuksia eikä ilmentänyt kansan tahtoa,

C.   ottaa huomioon, että Zimbabwen lakiasäätävän kokouksen, Zimbabwen senaatin, presidentin ja paikallishallinnon elinten vaalit pidettiin 29. maaliskuuta 2008,

D.   ottaa huomioon, että Zimbabwen vaalilautakunnan julkaisemien virallisten tulosten mukaan oppositiopuolue demokraattisen muutoksen liike (MDC) sai enemmistön paikoista lakiasäätävässä kokouksessa ja Morgan Tsvangirai sai 47,9 prosenttia ja Robert Mugabe 43,2 prosenttia presidentinvaalissa annetuista äänistä,

E.   ottaa huomioon, että presidentinvaalien tulokset viivästyivät useita viikkoja, mikä on heikentänyt vaalimenettelyn uskottavuutta ja avoimuutta,

F.   ottaa huomioon, että Robert Mugabe ilmoitti ennen vaalien ratkaisevaa kierrosta, että MDC ei ikinä pääse hallitsemaan Zimbabwea ja että hän on valmis taistelemaan estääkseen heitä nousemasta valtaan,

G.   ottaa huomioon, että presidentinvaalien ratkaisevan kierroksen edellä opposition kannattajat ja aktivistit joutuivat valtion tukeman väkivallan, kidutuksen, pelottelun ja mielivaltaisten pidätysten kohteeksi ja MDC:n mukaan ainakin 86 sen kannattajaa sai surmansa ja 200 000 joutui pakenemaan kodeistaan,

H.   ottaa huomioon, että Morgan Tsvangirai pidätettiin useita kertoja vaalikampanjan aikana, hän joutui aseistettujen sotilaiden takaa-ajamaksi ja hänen oli pakko hakeutua turvaan Alankomaiden lähetystöön Harareen,

I.   ottaa huomioon, että MDC:n puoluesihteeri Tendai Biti pidätettiin 12. kesäkuuta 2008 ja että häntä syytetään kumouksellisesta toiminnasta ja maanpetoksesta,

J.   ottaa huomioon, että valtion tiedotusvälineet kielsivät MDC:n vaalimainokset, jolloin vapaa ja oikeudenmukainen vaalikampanja ei ollut mahdollinen; ottaa huomioon, että Zanu-PF:n (Zimbabwe African National Union – Patriotic Front) väkivaltaiset kannattajat estivät MDC:n joukkokokouksen pitämisen 22. kesäkuuta 2008 Hararessa,

K.   ottaa huomioon, että ANC-puolueen (African National Congress) puheenjohtaja Jacob Zuma totesi 24. kesäkuuta 2008, että Zimbabwen tilanne on riistäytynyt käsistä, ja kehotti Yhdistyneitä Kansakuntia ja SADC:tä puuttumaan pikaisesti asiaan,

L.   ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto on vihdoin tuominnut yksimielisesti Zimbabwen hallituksen toteuttaman väkivaltakampanjan, vaikkei olekaan julistanut vaaleja laittomiksi Etelä-Afrikan vastustuksen vuoksi,

M.   ottaa huomioon, että AU ei päässyt sopimukseen suuntaviivoista eikä tarkasta aikataulusta neuvottelujen aloittamiseksi ja lopettamiseksi, ja ottaa lisäksi huomioon, että vuoropuhelu on epätodennäköistä SADC:n sisäisten erimielisyyksien vuoksi,

N.   ottaa huomioon, että toimittajia on vainottu ja uhkailtu ja ulkomaalaisia toimittajia on estetty pääsemästä maahan,

O.   ottaa huomioon, että poliisi on mielivaltaisesti pidättänyt kansalaisyhteiskuntaa edustavia aktivisteja, joiden joukossa on ollut Hararessa toimivien kirkon kansalaisoikeusryhmien jäseniä, ja useat kansalais- ja avustusjärjestöt ovat joutuneet keskeyttämään toimintansa,

P.   ottaa huomioon, että Etelä-Afrikan presidentin Thabo Mbekin viime vuosina harjoittama "hiljainen diplomatia" ei ole valitettavasti tuonut konkreettisia muutoksia Zimbabwen poliittiseen tilanteeseen ja hänen Robert Mugabea kohtaan tuntemansa huomattava sympatia johti loppujen lopuksi siihen, että Zimbabwen oppositio kieltäytyi hyväksymästä häntä välittäjäksi,

Q.   ottaa huomioon, että Zimbabwen kriisin vaikutukset näkyvät nyt myös naapurimaissa, etenkin Etelä-Afrikassa,

R.   ottaa huomioon, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön ja Maailman elintarvikeohjelman raportin mukaan arviolta kahta miljoonaa ihmistä Zimbabwessa uhkaa nälänhätä heinäkuun 2008 ja syyskuun 2008 välisenä aikana ja kyseisen luvun oletetaan kasvavan 5,1 miljoonaan tammikuun ja maaliskuun 2009 välisenä aikana,

S.   ottaa huomioon, että Zimbabwessa yksi lapsi kymmenestä kuolee ennen viidettä ikävuottaan ja että keskimäärin eliniänodote on miehillä 37 vuotta ja naisilla 34 vuotta,

1.   korostaa, että 27. kesäkuuta 2008 pidettyjä vaaleja ei voida pitää laillisina, ja pitää myönteisenä neuvoston puheenjohtajavaltion 28. kesäkuuta 2008 antamaa julkilausumaa, jossa tämä kanta ilmaistaan selvästi;

2.   tuomitsee jyrkästi presidentinvaalien toisen kierroksen alla poliittiseen oppositioon kohdistuneen hallituksen tukeman väkivaltakampanjan, joka johti opposition aktivistien ja kannattajien sekä ihmisoikeuksien puolustajien surmaamiseen, mielivaltaisiin pidätyksiin ja häirintään;

3.   toteaa, että oppositioon kohdistunut väkivalta, uhkailu ja pelottelu tekivät vapaan ja oikeudenmukaisen presidentinvaalien ratkaisevan kierroksen järjestämisen mahdottomaksi Zimbabwessa, minkä kansainvälinen yhteisö, myös afrikkalaiset vaalitarkkailijat ja Afrikan maiden johtajat, ovat yleisesti tunnustaneet;

4.   pitää myönteisenä YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan lausuntoa, jossa tuomittiin tapa, jolla Zimbabwen presidentinvaalit toteutettiin;

5.   suhtautuu myönteisesti G8-maiden johtajien 8. heinäkuuta 2008 Zimbabwesta antamaan lausuntoon ja erityisesti siihen, että he kieltäytyvät hyväksymästä minkään sellaisen hallituksen legitiimiyttä, joka ei heijasta Zimbabwen kansan tahtoa, heidän suositukseensa nimittää YK:n pääsihteerin erityislähettiläs raportoimaan poliittisesta ja humanitaarisesta tilanteesta sekä ihmisoikeus- ja turvallisuustilanteesta ja tukemaan alueellisia pyrkimyksiä poliittisten puolueiden välisen sovittelun edistämiseksi 29. maaliskuuta 2008 järjestettyjen vaalien tuloksia kunnioittaen, ja heidän aikomukseensa toteuttaa lisätoimia, muun muassa ottamalla käyttöön väkivaltaisuuksista vastuussa olevia henkilöitä vastaan toteutettavia rahoitus- ja muita toimenpiteitä;

6.   kehottaa Afrikan maita ja kansainvälistä yhteisöä yleensäkin kieltäytymään tunnustamasta Mugaben hallintoa;

7.   kehottaa AU:ta, SADC:tä ja YK:ta helpottamaan kaikki osapuolet kattavaa välitysprosessia, jolla on selkeä neuvotteluaikataulu ja joka mahdollistaa nopean ja myönteisen, vapaisiin ja oikeudenmukaisiin vaaleihin perustuvan ratkaisun Zimbabwen kriisiin;

8.   korostaa, että välitystoimet voivat johtaa mielekkääseen ja hedelmälliseen kansalliseen vuoropuheluun vain, jos siihen otetaan mukaan muita ulkopuolisia toimijoita presidentti Thabo Mbekin ohella, ja että sisäistä vuoropuhelua ei pitäisi rajoittaa kahteen poliittiseen puolueeseen vaan siihen pitäisi pikemminkin ottaa mukaan muita kansalaisyhteiskunnan toimijoita, kuten kansalaisjärjestöjä, kirkkoja ja ammattiliittoja, ja parlamentti;

9.   kehottaa käynnissä olevaa kriisiä koskevaan neuvotteluratkaisuun, jonka perusteella luodaan siirtymähallinto, jolla on valtuudet lopettaa valtion tukema väkivalta, purkaa puolisotilaalliset joukot, kumota sortava lainsäädäntö, ratkaista humanitaarinen kriisi, vakauttaa talous, käynnistää kaikki osapuolet kattava perustuslain uudelleentarkastelu ja koota uudelleen Zimbabwen vaalilautakunta, jotta saadaan aikaan edellytykset vapaille ja oikeudenmukaisille presidentinvaaleille, jotka järjestettäisiin lähitulevaisuudessa AU:n ja YK:n valvonnassa; vaatii, että näitä neuvotteluja tarkkailee AU:n/ YK:n lähettiläs;

10.   kehottaa YK:ta käynnistämään kattavan ja puolueettoman tutkimuksen tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista ja painottaa, että niihin syyllistyneet eivät saa jäädä rangaistuksetta vaan heidät on saatettava toimivaltaisen ja puolueettoman tuomioistuimen eteen;

11.   korostaa, että väkivallan uhrit tarvitsevat kuntoutusta, ja kehottaa ottamaan käyttöön siirtymäkauden oikeudellisia toimenpiteitä, totuus- ja sovintokomission perustaminen mukaan luettuna;

12.   pitää myönteisenä sitä, että monet Afrikan maat ja useat erittäin arvostetut afrikkalaiset, kuten Nelson Mandela, Desmond Tutu ja Kofi Annan, ovat tuominneet Zimbabwen tilanteen, ja kannustaa heitä toteuttamaan konkreettisia toimia poliittisen ja demokraattisen ratkaisun aikaansaamiseksi;

13.   tukee Botswanan kehotusta sulkea Zimbabwe afrikkalaisten foorumien ulkopuolelle, kunnes maassa pidetään vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit;

14.   kehottaa Etelä-Afrikkaa ottamaan SADC:n alueella keskeisen vastuun Zimbabwen tulevaisuudesta ja pitää erittäin valitettavana sitä, että Etelä-Afrikka kieltäytyi YK:n turvallisuusneuvostossa julistamasta vaaleja laittomiksi;

15.   kehottaa kansainvälistä yhteisöä lisäämään Mugaben hallintoon kohdistuvaa diplomaattista painostusta, jotta se lopettaisi välittömästi kaiken väkivallan ja sallisi kolme kuukautta sitten asianmukaisesti valitun parlamentin kokoontuvan;

16.   kehottaa neuvostoa tiukentamaan ja jatkamaan Mugaben hallinnon jäseniin ja muihin vakavista ihmisoikeusloukkauksista vastuussa oleviin henkilöihin kohdistettavia pakotteita, jos välitysponnistelut torjutaan ja jos valtion tukema väkivalta ei lopu, ja ajamaan pakotteiden hyväksymistä YK:n tasolla, aseidenvientikielto ja koko hallituksen ja hallitsevan puolueen johdon omaisuuden kattava jäädyttäminen mukaan luettuina; korostaa tarvetta panna pakotteet tiukasti täytäntöön ja toimia yhteisymmärryksessä laajemman kansainvälisen yhteisön kanssa niiden toimivuuden varmistamiseksi sekä estää niiden kiertäminen;

17.   edellyttää, että tällaisten pakkotoimien osana olisi julkistettava Zanu-PF:n sortohallinnon rahoittamisesta vastuussa olevien liike-elämän edustajien nimet ("name and shame") ja muun muassa peruutettava heidän oleskelulupansa Euroopassa ja kiellettävä heidän perheenjäseniltään pääsy työelämään ja koulutukseen sekä paljastettava osakkeenomistajille kansainväliset pankit, jotka välittävät korruptiosta saatuja tuloja tai tarjoavat lainoja ja investointeja, kuten Barclays Bank ja Standard Chartered; kannustaa muita eurooppalaisia ja kansainvälisiä yhtiöitä tarkastelemaan uudelleen toimintoja, joiden avulla hallinto saa kovaa valuuttaa, ja pitää tässä yhteydessä myönteisenä Tescon ja Giesecke & Devrientin päätöstä katkaista liikesuhteet Zimbabween;

18.   kehottaakin jäsenvaltioita olemaan myöntämättä Robert Mugabelle, hänen hallitukselleen ja Zanu-PF:n johdolle viisumia mihinkään kansalliseen tai kansainväliseen tarkoitukseen EU:n alueelle, sillä he edustavat laitonta tosiasiallista hallintoa eivätkä voi vaatia mitään erioikeuksia diplomaattisia vapauksia ja erioikeuksia koskevien kansainvälisten sopimusten nojalla;

19.   kehottaa jäsenvaltioita, neuvostoa ja komissiota lisäämään diplomaattisia ponnistelujaan suhteissaan Afrikan hallituksiin, SADC:hen ja AU:hun sekä muihin tärkeisiin toimijoihin, kuten Kiinan hallitukseen, yhteisten näkökantojen kartoittamiseksi Zimbabwen kriisiin;

20.   kehottaa Kiinaa ja Libyaa lopettamaan tukensa Mugaben hallinnolle;

21.   kehottaa neuvostoa ja komissiota ilmaisemaan Etelä-Afrikalle, joka on keskeinen maa alueella, syvän huolen siitä, että Zimbabwen kriisin sovittelussa ei ole saatu konkreettisia tuloksia viime vuosina, ja huomauttamaan, että kriisin vaikutusta naapurimaihin, myös Etelä-Afrikkaan, ei pitäisi jättää huomiotta alueella, sekä selventämään, että Mugaben hallinnon jatkuvalla poliittisella ja taloudellisella tukemisella saattaa olla kielteisiä vaikutuksia EU:n ja Etelä-Afrikan suhteisiin;

22.   kehottaa neuvostoa ajamaan tehokkaita ja konkreettisia kansainvälisiä konfliktinesto- ja liennytystoimenpiteitä ja tarvittaessa lähettämään Zimbabween nopeasti AU:n/YK:n rauhanturvajoukkoja;

23.   kehottaa vapauttamaan välittömästi kaikki yksinomaan poliittisista syistä vangitut henkilöt;

24.   panee merkille poliittisen kriisin tuhoisat vaikutukset Zimbabwen kansaan ja vaatii Mugaben hallitusta poistamaan kaikki humanitaarista apua antaville järjestöille asetetut rajoitukset sekä varmistamaan, että humanitaarinen apu voidaan toimittaa perille humaanisuutta, neutraaliutta, puolueettomuutta ja riippumattomuutta koskevia periaatteita noudattaen;

25.   vaatii Zimbabwen hallitusta riisumaan välittömästi aseista ja kotiuttamaan nuorten puolisotilaalliset joukot ja sotaveteraanit ja asettamaan ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet henkilöt syytteeseen;

26.   tuomitsee YK:n ihmisoikeustyöntekijän karkottamisen Zimbabwesta viikkoa ennen suunniteltuja vaaleja ja vaatii hallitusta takaamaan YK:n työntekijöille esteettömän pääsyn maahan;

27.   kehottaa Etelä-Afrikan viranomaisia ja EU:n jäsenvaltioita olemaan karkottamatta zimbabwelaisia pakolaisia ja myöntämään heille tilapäisen aseman siksi, kunnes turvallinen kotiinpaluu on mahdollista;

28.   kehottaa komissiota tehostamaan tukeaan ihmisoikeuksien puolustajille ja reagoimaan nopeasti poliittisen kriisin aiheuttamiin uusiin humanitaarisiin tarpeisiin ottaen huomioon erityisesti maan sisällä siirtymään joutuneiden ihmisten tarpeet ja turvallisuuden;

29.   tuo ilmi huolestuneisuutensa arvioista, joiden mukaan maan rajat ylittävien zimbabwelaisten määrä nousee lähiviikkoina 10–40 prosenttia; panee merkille, että kyseisistä siirtolaisista lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, sillä he altistuvat hyväksikäytölle ja joutuvat tekemään vaarallisia töitä esimerkiksi kaivoksissa tai käsittelemään maatalouskoneita tai joutuvat seksityöläisiksi hengissä pysyäkseen;

30.   kehottaa Euroopan unionia keskeyttämään kaiken sellaisen avun antamisen, joka jaetaan Zimbabwen nykyisten viranomaisten kautta, ja kanavoimaan sen kansallisten ja kansainvälisten riippumattomien elinten ja järjestöjen kautta;

31.   pitää myönteisenä komission jäsenen Michelin antamaa sitoumusta lisätä huomattavasti tukea Zimbabwelle ja sen kansalle lupaamalla 250 miljoonaa euroa kehitysapuun, kunhan demokratia palautetaan ja valitaan laillinen ja luotettava hallitus;

32.   vaatii, että Zimbabwen kansan demokraattisia toiveita on kunnioitettava; kehottaa kaikkia niitä, jotka haluavat edesauttaa Zimbabwen tulevaisuutta, tekemään yhteistyötä demokraattisen muutoksen taustavoimien kanssa;

33.   kehottaa Zimbabwen hallitusta noudattamaan demokratian periaatteita, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita koskevia sitoumuksia, jotka se on tehnyt SADC:n perustamissopimuksen ja sen pöytäkirjojen, mukaan lukien SADC:n vaalipöytäkirja, AU:n perustamisasiakirjan, ihmisoikeuksia ja kansalaisoikeuksia koskevan afrikkalaisen peruskirjan ja Afrikan kehitystä edistävän uuden kumppanuuden allekirjoittajana;

34.   kehottaa niitä maan hallinnon ja Zanu-PF:n jäseniä, joilla on hyvää tahtoa, hylkäämään epädemokraattiset voimat ja tekemään yhteistyötä MDC:n kanssa nopean muutoksen aikaansaamiseksi, ennen kuin se on myöhäistä;

35.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, G8-maiden hallituksille, Zimbabwen ja Etelä-Afrikan hallituksille ja parlamenteille, Kansainyhteisön pääsihteerille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, Afrikan unionin komission ja toimeenpanevan neuvoston puheenjohtajille, yleisafrikkalaiselle parlamentille sekä Eteläisen Afrikan kehitysjärjestön pääsihteerille ja hallituksille ja sen parlamentaariselle foorumille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0184. (2) EUVL L 43, 19.2.2008, s. 39. (3) EUVL L 50, 20.2.2004, s. 66.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2008 avaruudesta ja turvallisuudesta (2008/2030(INI))

P6_TA(2008)0365 A6-0250/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan turvallisuusstrategian (ETS) "Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa",

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevan EU:n strategian,

–   ottaa huomioon neuvoston 21. toukokuuta 2007 antaman päätöslauselman Euroopan unionin avaruuspolitiikasta(1),

–   ottaa huomioon sopimuksen Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) ja sopimuksen Euroopan unionista (SEU), sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella, niiden Euroopan unionin avaruuspolitiikkaa koskevat määräykset (SEUT-sopimuksen 189 artikla), turvallisuus- ja puolustusasioita koskevan pysyvän rakenteellisen yhteistyön (SEU-sopimuksen 42 artiklan 6 kohta ja 46 artikla ja pöytäkirja 10), siviilialan tehostetun yhteistyön (SEUT-sopimuksen kuudes osa, III osasto) sekä solidaarisuuslausekkeen (SEUT-sopimuksen 222 artikla) ja jäsenvaltioiden välisen keskinäisen avun lausekkeen, jota käytetään, jos jäsenvaltio tai jäsenvaltiot joutuu/joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi (SEU-sopimuksen 42 artiklan 7 kohta),

–   ottaa huomioon 29. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman toimintasuunnitelmasta Euroopan avaruuspolitiikan toteuttamiseksi(2),

–   ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin turvallisuusstrategiasta(3),

–   ottaa huomioon vuoden 1967 yleissopimuksen valtioiden toimintaa johtavista periaatteista niiden tutkiessa ja käyttäessä ulkoavaruutta, siihen luettuna kuu ja muut taivaankappaleet (ulkoavaruussopimus),

–   ottaa huomioon EU:n ja Venäjän avaruuspolitiikkaa koskevan yhteistyön, jonka tuloksena vuonna 2006 luotiin kolmikantainen avaruusvuoropuhelu, johon osallistuvat Euroopan komissio, Euroopan avaruusjärjestö (ESA) ja Roskosmos (Venäjän avaruusjärjestö),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A6-0250/2008),

A.   ottaa huomioon, että vapautta avaruudesta kohdistuvista uhista sekä turvallista ja kestävää avaruuden käyttämisen mahdollisuutta on pidettävä Euroopan unionin avaruuspolitiikan perusperiaatteina,

B.   ottaa huomioon Euroopan unioniin enenevässä määrin kohdistuvat erilaiset poliittiset ja turvallisuusuhat, joiden vuoksi Euroopan itsenäinen avaruuspolitiikka on strateginen välttämättömyys,

C.   ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltioiden avaruuspolitiikan yhteisen lähestymistavan puuttuminen aiheuttaa liiallisia kustannuksia,

D.   ottaa huomioon, että Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) puitteissa toteutettavien kriisinhallintaoperaatioiden ongelmana on EU:n jäsenvaltioiden käyttämien avaruusresurssien yhteensopimattomuus,

E.   ottaa huomioon, että Euroopan unionilta puuttuvat kattava turvallisuus- ja puolustustarkoituksiin käytettävä eurooppalainen avaruusarkkitehtuuri,

F.   ottaa huomioon, että uuden sukupolven kantorakettien kehittäminen kestää noin 15 vuotta ja että nykysukupolven kantoraketit on korvattava uusilla seuraavien 20 vuoden kuluessa,

G.   ottaa huomioon, että Yhdysvallat, Venäjä ja Japani sekä avaruutta käyttävät nousevat valtiot, erityisesti Kiina, Intia, Etelä-Korea, Taiwan, Brasilia, Israel, Iran, Malesia, Pakistan, Etelä-Afrikka ja Turkki, kehittävät avaruusresursseja nopeaan tahtiin,

H.   ottaa huomioon, että vuoden 2008 toisella puoliskolla Euroopan unionin puheenjohtajavaltiona toimiva Ranska sisällyttää ensisijaisiin tavoitteisiinsa Euroopan unionin avaruuspolitiikan edistämisen,

I.   katsoo, että yksi kustannustehokkaimpia avaruusarkkitehtuurin osatekijöitä ja tapoja aikaansaada avaruusresurssien kestävä kanta on kiertoradalla toimiva palveluteknologia, joka käyttää paikalla olevia välineitä,

Yleiset huomiot

1.   panee merkille avaruusulottuvuuden merkityksen Euroopan unionin turvallisuudelle ja tarpeen aikaansaada yhteinen lähestymistapa Euroopan avaruuspoliittisten etujen puolustamiseksi;

2.   korostaa avaruusresurssien tarpeellisuutta, koska niiden avulla Euroopan unionin poliittinen ja diplomaattinen toiminta voi perustua riippumattomiin, luotettaviin ja täydellisiin tietoihin, jotka tukevat EU:n konfliktinehkäisypolitiikkaa ja kriisinhallintatoimia ja maailman turvallisuutta erityisesti siksi, että avaruusresurssien avulla voidaan valvoa joukkotuhoaseiden ja niiden kuljetusjärjestelmien leviämistä, kansainvälisten sopimusten noudattamista ja pien- ja kevytaseiden rajat ylittävää salakuljetusta, suojella kriittistä infrastruktuuria ja Euroopan unionin rajoja, sekä tukea pelastuspalvelua luonnollisten ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ja kriisien yhteydessä;

3.   pitää myönteisenä, että "avaruusneuvosto" on hyväksynyt Euroopan avaruuspolitiikan komission ja Euroopan avaruusjärjestön yhteisessä tiedonannossa (KOM(2007)0212) ehdotetulla tavalla, ja pitää erityisesti myönteisenä turvallisuutta ja puolustusta koskevaa lukua, mutta pitää valitettavana, että avaruuden aseistamista ei ole sisällytetty tärkeimpiin kysymyksiin, joita on tarkasteltava kansainvälisiä suhteita koskevaa strategiaa kehitettäessä (kuten edellä mainitussa 21. toukokuuta 2007 annetun neuvoston päätöslauselman liitteessä 3 todetaan); suosittelee sen vuoksi avaruuspolitiikan ottamista asianmukaisesti huomioon tarkistetussa Euroopan unionin turvallisuusstrategiassa ja katsoo, että avaruusasiat olisi sisällytettävä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta mahdollisesti laadittavaan valkoiseen kirjaan;

4.   panee merkille Euroopan avaruuspolitiikan oikeusperustan sisällyttämisen Lissabonin sopimukseen; pitää myönteisenä parlamentille ja neuvostolle annettua mahdollisuutta toteuttaa tavanomaista lainsäädäntömenettelyä noudattaen toimenpiteitä, joita eurooppalaisen avaruusohjelman laadinta edellyttää; kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen tällaisista toimenpiteistä sekä tiedonannon asianmukaisten suhteiden luomisesta Euroopan avaruusjärjestöön; pitää myönteisenä myös pysyvän rakenteellisen yhteistyön mahdollisuutta turvallisuutta ja puolustusta koskevissa asioissa ja tehostettua yhteistyötä siviilitoimissa;

5.   kehottaa Euroopan unionin jäsenvaltioita, Euroopan avaruusjärjestöä ja eri toimijoita käyttämään enemmän ja tehokkaammin käytettävissä olevia kansallisia ja monikansallisia avaruusjärjestelmiä ja lisäämään niiden keskinäistä täydentävyyttä; panee tässä yhteydessä merkille, että ETPP vaatii yhteisiä valmiuksia vähintään seuraavilla aloilla: televiestinnässä, tietohallinnossa, valvonnassa ja navigoinnissa; suosittelee mainittuja aloja koskevien tietojen jakamista ja vaihtamista EU:n jaetun verkon toimintarakenteen periaatteen mukaisesti;

6.   pitää myönteisinä järjestöjen International Academy of Astronautics ja International Association for the Advancement of Space Safety ponnisteluja, joilla pyritään tehostamaan avaruusromua koskevia korjaavia toimenpiteitä ja ongelman tiedostamista;

Itsenäinen uhkien arviointi

7.   kehottaa EU:n jäsenvaltioita yhdistämään ja vaihtamaan EU:n itsenäisen uhkien arvioinnin edellyttämiä geospatiaalisia tiedustelutietoja;

Kaukokartoitus ja tiedustelu

8.   vaatii, että Euroopan unionin satelliittikeskus (EUSK) on kehitettävä täyteen laajuuteensa sen toimintapotentiaalin täydelliseksi hyödyntämiseksi; suosittelee lisäksi, että Euroopan unionin satelliittikeskus ja jäsenvaltiot tekevät kiireellisesti sopimuksen kuvatietojen luovuttamisesta ETPP-operaatioiden ja valmiusjoukkojen komentajien käyttöön, ja suosittelee myös ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurantajärjestelmän (GMES) havainnointikapasiteetin ja sen avulla saatujen turvallisuustietojen keskinäisen täydentävyyden varmistamista; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Euroopan puolustusviraston (EDA) ja Euroopan unionin satelliittikeskuksen yhteiskäytössä olevaa taktisten kuvatietojen käyttökeskuksen hanketta;

9.   suosittelee, että EU kehittää geospatiaalista tiedustelutietoa varten yhteisen käsitteen ja luo edellytykset sille, että EUSK osallistuu kuhunkin avaruudesta suoritettavaa tarkkailua ja tiedustelutoimintaa edellyttävän ETPP-operaation suunnitteluun; suosittelee, että EUSK ottaa ETPP-operaatioita tukeakseen käyttöön turvallisen viestintäyhteyden EU:ssa toimivien operaatioiden komentokeskusten sekä alueella toimintansa käynnistäneiden joukkojen komentokeskusten kanssa; ehdottaa lisäksi, että EU selvittäisi, voidaanko EUSK:lle antaa avustusta EU:n talousarviosta, jotta ETPP-operaatioiden lisääntyviin tarpeisiin saadaan riittävästi varoja;

10.   kehottaa niitä jäsenvaltioita, joilla on käytössään erilaisia tutkahavaintosatelliitteja, optisia ja säähavaintosatelliitteja sekä tiedustelujärjestelmiä (Helios, SAR-Lupe, TerraSAR-X, Rapid Eye, Cosmo-Skymed, Pleiades), varmistamaan niiden yhteensopivuuden; pitää myönteisenä johtavien EU:n jäsenvaltioiden välisiä kahdenvälisiä ja monenvälisiä sopimuksia (esimerkkeinä SPOT, ORFEO, Helios-yhteistyökehys, Schwerinin sopimus ja tuleva MUSIS); suosittelee, että MUSIS-järjestelmä sisällytetään yhteisön puitteisiin ja että se rahoitetaan EU:n talousarviosta;

11.   korostaa GMES-seurannan merkitystä Euroopan unionin ulkopolitiikan kannalta ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kannalta; vaatii toimintamäärärahojen pääbudjettikohdan käyttöönottamista sen varmistamiseksi, että GMES-palvelut vastaavat johdonmukaisesti käyttäjien tarpeita;

Navigointi – paikannus – ajoitus

12.   korostaa Galileon välttämättömyyttä ETPP-operaatioiden riippumattomuuden, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan, Euroopan oman turvallisuuden ja unionin strategisen riippumattomuuden kannalta; panee erityisesti merkille sen, että Galileon julkisesti säännelty palvelu on ratkaisevan tärkeä navigoinnin, paikannuksen ja ajoituksen kannalta ennen kaikkea tarpeettomien riskien välttämiseksi;

13.   panee merkille, että parlamentti ja neuvosto pääsivät ensimmäisessä käsittelyssä sopimukseen ehdotuksesta asetukseksi eurooppalaisten satelliittinavigointiohjelmien (EGNOS ja Galileo) toteuttamiseksi ja että sopimuksen mukaan järjestelmä on yhteisön omistuksessa ja sen kehitysvaihe rahoitetaan kokonaisuudessaan yhteisön talousarviosta;

14.   kiinnittää huomiota 23. huhtikuuta 2008 vahvistamaansa kantaan eurooppalaisten satelliittinavigointiohjelmien (EGNOS ja Galileo) toteuttamisesta (4) ja erityisesti siihen, että EGNOS- ja Galileo-ohjelmia olisi pidettävä eurooppalaisen avaruusohjelman yhtenä pilarina ja että ohjelmia on hallinnoitava yhdessä toimielinten välisen Galileo-paneelin kanssa, jota voidaan käyttää mallina eurooppalaisen avaruuspolitiikan kehittämisessä;

Televiestintä

15.   korostaa ETPP-operaatioiden (EU:n sotilashenkilöstön, EU:n komentokeskuksen, operaatioiden komentokeskusten) turvallisen satelliittiviestinnän välttämättömyyttä, mikä koskee myös EU:n joukkojen osallistumista YK:n, Naton ja muiden vastaavien järjestöjen alaisiin operaatioihin;

16.   pyytää, että tällä hetkellä ja tulevaisuudessa EU:n jäsenvaltioiden käytössä olevat satelliittiviestintäjärjestelmät (kuten Skynet, Syracuse, Sicral, SATCOM BW ja Spainsat) saatetaan yhteentoimiviksi kustannusten säästämiseksi;

17.   kannattaa sitä, että komissio ja Euroopan puolustusvirasto kehittävät yhteistyössä ohjelmistoradion (Software Defined Radio, SDR); panee merkille, että ohjelmistoradio parantaa televiestintäjärjestelmän maayhteyksien yhteentoimivuutta;

18.   suosittaa hankkimaan säästöjä eri kansallisia televiestintäjärjestelmiä tukevan maa-infrastruktuurin yhteiskäytöllä;

19.   tukee mahdollisuutta rahoittaa ETPP-operaatioita tukevia Euroopan satelliitti- ja televiestintäjärjestelmiä EU:n talousarviosta;

Avaruuden valvonta

20.   kannattaa avaruustilannetietoisuutta edistävän avaruusvalvontajärjestelmän kehittämistä (esimerkiksi GRAVES ja TIRA mukaan lukien) tarkoituksena valvoa avaruusinfrastruktuuria, avaruusromua ja mahdollisesti myös muita uhkia;

21.   tukee mahdollisuutta rahoittaa tulevaa Euroopan avaruusvalvontajärjestelmää EU:n talousarviosta;

Satelliittiperusteinen ballististen ohjusten ennakkovaroitusjärjestelmä

22.   pitää valitettavana, että EU:n jäsenvaltioilla ei ole käytössään reaaliaikaisia tietoja ballististen ohjusten laukaisemisesta eri puolilla maailmaa; kannattaa sen vuoksi hankkeita, jotka johtavat (Ranskan "Spirale"-järjestelmän kaltaisen) satelliittiperusteisen ballististen ohjusten ennakkovaroitusjärjestelmän käyttöönottoon; vaatii lisäksi, että kaikki mainittujen tulevien järjestelmien kautta saadut tiedot on annettava kaikkien EU:n jäsenvaltioiden käyttöön niiden väestön suojelemiseksi ja mahdollisten vastatoimien tukemiseksi sekä ydinsulkusopimuksen noudattamisen valvomiseksi ja ETPP-operaatioiden käyttöön ja Euroopan turvallisuusetujen turvaamiseksi;

Signaalitiedustelu

23.   kannattaa signaalitiedustelun (elektronisen tiedustelun, kuten Essaim, ja viestitiedustelun) avulla hankittujen tietojen vaihtamista eurooppalaisella tasolla;

Itsenäinen pääsy avaruuteen ja kansainvälinen ympäristö

24.   kannattaa EU:n turvallista, itsenäistä ja kestävää pääsyä avaruuteen, koska se on EU:n riippumattoman toiminnan edellytys;

25.   suosittelee, että eurooppalaiset ei-kaupalliset satelliitit lähetetään kiertoradalle mieluimmin EU:n alueelta eurooppalaisilla kantoraketeilla, ja että samalla on otettava huomioon toimitusvarmuus ja Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan suojelu;

26.   korostaa, että on lisättävä kehitysponnisteluja parannetun Ariane 5:n saamiseksi käyttöön ennen vuotta 2015;

27.   suosittelee, että pitkän aikavälin strateginen sijoitus uusiin eurooppalaisiin kantoraketteihin tulisi käynnistää mahdollisimman pian, jotta EU voi pysyä lisääntyvän kansainvälisen kilpailun tasolla; vaatii hoitamaan tämän hankkeen sekä rahoituksellisesti että aikataulullisesti moitteettomasti;

28.   suosittelee, että luodaan kiertoradalla toimiva palveluteknologia, jonka avulla voidaan parantaa toiminnallisten avaruusresurssien kestävyyttä, ylläpidettävyyttä, saatavuutta ja toiminnallista tehokkuutta ja samalla alentaa resurssien käyttö- ja ylläpitokustannuksia;

Hallintotapa

29.   kannustaa vahvaan pilarien väliseen avaruus- ja turvallisuusyhteistyöhön, johon osallistuvat kaikki relevantit toimijat (kuten komissio, neuvosto, Euroopan puolustusvirasto ja Euroopan unionin satelliittikeskus) tarkoituksena varmistaa ETPP:hen liittyvä turvallisuuspolitiikka ja tietoturva;

30.   suosittaa painokkaasti edistämään sitä, että tehostetun ETPP-yhteistyön mukaisesti avaruusresursseja hyödyntäen kerätyt operationaaliset tiedot asetetaan tasapuolisesti EU:n kaikkien jäsenvaltioiden saataville;

31.   suosittaa, että Euroopan puolustusvirasto huolehtii avaruuteen liittyvien toimien hallinnointi- ja rahoitusvalmiuksien kehittämisestä;

Rahoitus

32.   panee merkille, että unionin talousarviosta on osoitettu kaudeksi 2007–2013 noin 5 250 miljoonaa euroa Euroopan yhteisille avaruustoimille, mikä on keskimäärin 750 miljoonaa euroa vuodessa kyseisellä kaudella;

33.   kehottaa Euroopan unionia laatimaan avaruuden voimavaroille toimintabudjetin, josta tuetaan ETPP:tä ja Euroopan turvallisuusetuja;

34.   on syvästi huolestunut, että EU:n jäsenvaltioiden keskinäisen koordinaation puuttuminen johtaa toimien tarpeettomaan päällekkäisyyteen; kannattaa näin ollen ajatusta, että jäsenvaltiot käynnistävät yhteisiä ohjelmia, minkä avulla saadaan aikaan pitkän aikavälin kustannussäästöjä;

35.   panee myös merkille, että avaruuden voimavarojen hankintaa, ylläpitoa ja toimintaa koskevan EU:n yhteisen lähestymistavan puuttumisen arvioidaan aiheuttavan satojen miljoonien eurojen ylimääräiset kustannukset;

36.   toteaa kokemuksen osoittaneen, että suuria yhteisiä hankkeita ei kyetä hallinnoimaan kunnolla, jos asiassa on mukana 27 eri kansallista budjettiviranomaista, jotka soveltavat oikeudenmukaisen palautuman periaatetta; suosittaa siksi painokkaasti kyseisten hankkeiden ja ohjelmien rahoittamista EU:n talousarviosta;

37.   panee merkille asiantuntijoiden arviot, joiden mukaan satelliittiviestinnän osalta Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustustarpeiden täyttämiseen tarvittavia määrärahoja ja Euroopan unionin kaukokartoitukseen ja tiedustelutietojen keräämiseen, signaalitiedustelu mukaan luettuna, tarvittavia määrärahoja olisi lisättävä huomattavasti, jotta voidaan huolehtia kattavan avaruuspolitiikan tarpeista ja tavoitteista;

38.   katsoo, että Euroopan unionin, Euroopan avaruusjärjestön ja Euroopan puolustusviraston sekä niiden jäsenvaltioiden olisi myönnettävä luotettava ja riittävä rahoitus suunniteltuun avaruustoimintaan ja siihen liittyvään tutkimukseen; pitää erityisen tärkeänä EU:n talousarviosta myönnettävää rahoitusta, Galileo-hanke mukaan lukien;

Avaruusinfrastruktuurin suojelu

39.   korostaa strategisten avaruusresurssien sekä avaruuteen pääsyn infrastruktuurin, kuten kantorakettien ja avaruuskeskusten haavoittuvuutta; korostaa sen vuoksi tarvetta suojella edellä mainittuja taktisella ohjuspuolustuksella (theatre missile defence), lentokoneilla ja avaruusvalvonnalla; kannattaa myös tietojen jakamista kansainvälisten kumppanien kanssa siinä tapauksessa, että vihollinen tekee satelliitit toimintakyvyttömiksi;

40.   vaatii, että tulevien eurooppalaisten satelliittijärjestelmien haavoittuvuutta on vähennettävä häirinnäneston, suojaamisen, kiertoradalla toimivan palveluteknologian, korkealla olevien kiertoratojen ja satelliittien monirataisuuden (multi-orbital constellation architectures) avulla;

41.   korostaa, että suojatoimien on oltava täydellisesti ulkoavaruuden rauhanomaista käyttöä koskevien kansainvälisten sopimusten mukaisia ja että niistä on sovittava (mannertenvälisiä ohjuksia koskevien) avoimuutta ja luottamusta lisäävien yhteisten toimien avulla; pyytää EU:n jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisuutta laatia avaruusalan toimijoita oikeudellisesti tai poliittisesti sitovat säännöt ja avaruusliikenteen hallintajärjestelmä;

42.   korostaa, että haavoittuvuutensa vuoksi kehittynyt viestintäteknologia ei saisi koskaan olla täysin riippuvainen avaruusteknologiasta;

Avaruuden käyttöä koskeva kansainvälinen oikeudellinen säännöstö

43.   korostaa jälleen kerran edellä mainitussa vuoden 1967 ulkoavaruussopimuksessa esitetyn avaruuden rauhanomaista käyttöä koskevan periaatteen merkitystä; on sen vuoksi huolestunut avaruuden sotilaallisen käytön mahdollisesta lisääntymisestä;

44.   vaatii huolehtimaan siitä, että Euroopan avaruuspolitiikka ei missään tapauksessa johda avaruuden militarisointiin ja aseistamiseen;

45.   vaati avaruuden rauhanomaista käyttöä sääntelevän ja suojelevan kansainvälisen oikeudellisen säännöstön lujittamista avaruusromun vähentämistä koskevat suuntaviivat laatineen ulkoavaruuden rauhanomaista käyttöä käsittelevän YK:n komitean (COPUOS) puitteissa siten, että mainitut toimet ovat yhdenmukaisia järjestöjen välisen avaruusromun koordinointikomitean sekä YK:n aseidenriisuntakonferenssin – joka kehittää parhaillaan monenvälistä sopimusta ulkoavaruuden aseistamisen estämisestä – toimien kanssa; pyytää myös, että EU:n puheenjohtajavaltio edustaa EU:ta aktiivisesti COPUOSissa; kehottaa EU:n toimielimiä pyrkimään järjestämään ulkoavaruussopimuksen tarkistuskonferenssin, jossa sopimusta vahvistettaisiin ja sen soveltamisalaan lisättäisiin kaikenlaisia avaruuteen sijoitettavia aseita koskeva kielto;

46.   kehottaa kaikkia kansainvälisiä toimijoita pidättymään käyttämästä aseita avaruudessa; on erittäin huolestunut satelliitteihin kohdistetuista tuhoavista toimista, esimerkkinä Kiinan tammikuussa 2007 tekemä satelliitintorjuntakoe, ja avaruusromun määrän valtavan kasvun seurauksista avaruuden turvallisuudelle; suosittelee sen vuoksi, että kansainväliset toimijat tekevät oikeudellisesti sitovia kansainvälisiä sopimuksia, joilla kielletään aseiden käyttö avaruusresursseja vastaan ja aseiden sijoittaminen avaruuteen;

47.   kehottaa avaruuden käyttäjiä rekisteröimään satelliittinsa, myös sotilaalliset satelliitit, avoimuutta edistävänä ja luottamusta lisäävänä avaruuden turvallisuuteen liittyvänä toimenpiteenä; pitää myönteisenä neuvoston tavoittelemaa avaruusesineitä koskevaa kattavaa EU:n käytännesäännöstöä; vaatii tekemään säännöstöstä oikeudellisesti sitovan;

48.   kehottaa YK:ta ja Euroopan unionia toimimaan aktiivisesti sen puolesta, että avaruusromu saadaan vähenemään ja satelliitteja suojellaan niitä vahingoittavalta avaruusromulta;

Avaruuspolitiikkaa ja ohjuspuolustusta koskeva transatlanttinen yhteistyö

49.   kehottaa Euroopan unionia ja Pohjois-Atlantin puolustusliittoa käynnistämään strategisen avaruuspolitiikkaa ja ohjuspuolustusta koskevan vuoropuhelun ja pitämään samalla mielessä oikeudellisen velvoitteen välttää sellaisia toimia, jotka voisivat olla ristiriidassa avaruuden rauhanomaisen käytön periaatteen kanssa; katsoo, että edellä mainittu koskee erityisesti satelliittiviestintäjärjestelmien, avaruusvalvontajärjestelmien ja ballististen ohjusten ennakkovaroitusjärjestelmien täydentävyyttä ja yhteentoimivuutta sekä eurooppalaisten joukkojen suojelua toiminta-alueen ohjuspuolustusjärjestelmällä;

50.   kehottaa Euroopan unionia ja Amerikan Yhdysvaltoja käynnistämään strategisen vuoropuhelun avaruusvoimavarojen käytöstä ja ottamaan sekä YK:ssa että sen ulkopuolella kansainvälisen vastuun sen varmistamisesta, että ulkoavaruus säilytetään yksinomaan rauhanomaisia toimia varten;

Muu kansainvälinen yhteistyö

51.   pitää myönteisenä Euroopan unionin ja Venäjän federaation yhteistyön vahvistumista edellä mainitun, Euroopan komission, Euroopan avaruusjärjestön ja Roskosmosin välillä vuonna 2006 käynnistetyn kolmikantaisen avaruusvuoropuhelun puitteissa, mukaan lukien avaruussovellukset (satelliittinavigointi, kaukokartoitus ja satelliittiviestintä) sekä avaruuteen pääsy (kantoraketit ja tulevat avaruuskuljetusjärjestelmät);

o
o   o

52.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan avaruusjärjestölle, jäsenvaltioiden parlamenteille sekä Yhdistyneiden Kansakuntien, Pohjois-Atlantin puolustusliiton ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön pääsihteereille.

(1) EUVL C 136, 20.6.2007, s. 1. (2) EUVL C 96 E, 21.4.2004, s. 136. (3) EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 580. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0167.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2008 joukkohautojen olemassaoloa koskevista epäilyistä Intian hallinnoimassa Kašmirin osassa

P6_TA(2008)0366 RC-B6-0349/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Kashmirissa 8.–11. joulukuuta 2003 ja 20.–24. kesäkuuta 2004 vierailleen tilapäisen valtuuskuntansa raportit,

–   ottaa huomioon 18. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2005 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta(1),

–   ottaa huomioon 24. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman Kašmirin tämänhetkisestä tilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä(2),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Jammun ja Kashmirin alueelta on vuoden 2006 jälkeen löydetty satoja merkitsemättömiä hautoja ja että väitteiden mukaan pelkästään Urin piirikunnan alueen 18 kylästä on löydetty vähintään 940 ruumista,

B.   ottaa huomioon, että srinagarilainen kadonneiden henkilöiden vanhemmista koostuva yhdistys APDP julkaisi 29. maaliskuuta 2008 raportin, jossa yksilöitiin useilla paikkakunnilla sijaitsevia hautoja, jotka kuitenkin ovat niin lähellä Pakistanin valvontalinjaa, ettei niihin pääse tutustumaan ilman turvallisuusjoukkojen erikoislupaa,

C.   ottaa huomioon ihmisoikeusjärjestöjen lausunnot, joiden mukaan ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että kyseiset haudat sisältäisivät niiden uhrien jäännöksiä, jotka ovat peräisin vuodesta 1989 lähtien jatkuneen Jammun ja Kashmirin alueen aseellisen konfliktin yhteydessä tapahtuneista laittomista surmista, tahdonvastaista katoamisista ja muista väärinkäytöksistä,

D.   ottaa huomioon, että arviot vuoden 1989 jälkeen kadonneiden henkilöiden lukumäärästä vaihtelevat suuresti, sillä uhrien perheiden yhdistykset arvioivat määräksi yli 8 000 ja valtiollisten viranomaisten mukaan määrä on alle 4 000,

E.   ottaa huomioon, että osavaltion poliisin vuonna 2006 antaman selvityksen mukaan vuoden 1989 jälkeen vankeudessa on kuollut 331 henkeä ja pidätyksen jälkeisiä tahdonvastaisia katoamisia on ilmennyt 111,

F.   ottaa huomioon, että väitteet ihmisoikeusloukkauksista jatkuvat, vaikka Intian hallitus on syyskuussa 2005 sitoutunut olemaan suvaitsematta enää ihmisoikeusloukkauksia Jammun ja Kashmirin alueella,

G.   ottaa huomioon, että palkittu ihmisoikeusasianajaja, Jammun ja Kashmirin kansalaisyhteiskuntajärjestön puheenjohtaja sekä APDP:n perustaja Pervez Imroz selvisi Srinagarissa 30. kesäkuuta 2008 tehdystä murhayrityksestä, johon syypäiksi väitettiin turvallisuusjoukkojen edustajia, ja ottaa huomioon, että muita APDP:n avustaman Kashmirin ihmisoikeuksia ja oikeutta puolustavan kansainvälisen tribunaalin jäseniä on tietojen mukaan ahdisteltu,

1.   kehottaa Intian hallitusta pikaisesti huolehtimaan, että kaikkia Jammun ja Kashmirin alueen epäiltyjä hautapaikkoja tutkitaan riippumattomasti ja puolueettomasti ja että ensimmäisenä välittömänä toimenpiteenä hautapaikkojen koskemattomuus varmistetaan todisteiden säilyttämiseksi;

2.   kehottaa komissiota tarjoamaan vakausvälineen puitteissa taloudellista ja teknistä apua Intian hallitukselle tällaiseen perinpohjaiseen tutkimukseen ja Kashmirin mahdollisiin myöhempiin konfliktinratkaisutoimiin;

3.   kehottaa EU:n jäsenvaltioita käsittelemään tätä asiaa seuraavassa ihmisoikeusvuoropuhelussa, joka on määrä käydä vuoden 2008 jälkimmäisellä puoliskolla;

4.   ilmaisee huolensa Pervez Imrozin ja muiden Jammun ja Kashmirin alueella merkitsemättömiä hautoja ja väitettyjä ihmisoikeusrikkomuksia tutkivien ihmisoikeusaktivistien turvallisuuden puolesta ja kehottaa Intian viranomaisia huolehtimaan heidän suojelustaan ja antamaan heille mahdollisuuden toimia ilman ahdistelun ja väkivallan pelkoa; vaatii viranomaisia suorittamaan nopean ja puolueettoman tutkimuksen Pervez Imrozia vastaan tehdystä hyökkäyksestä, julkistamaan tutkimuksen tulokset ja saattamaan syylliset oikeuden eteen;

5.   toistaa Intian hallitukselle ja osavaltion viranomaisille esittämänsä kehotuksen kaikkien tahdonvastaisia katoamisia koskevien väitteiden tutkimisesta; vaatii siirtämään siviilipuolen syyttäjänviraston toimivaltaan kaikki tapaukset, joissa epäiltynä tai asianosaisena on puolustusvoimien, turvallisuusjoukkojen tai poliisin edustajia, ja vaatii perustamaan yhden julkisen tietokannan kaikista kadonneista henkilöistä ja kaikista löydetyistä ruumiista; kehottaa EU:n jäsenvaltioita helpottamaan ja tukemaan kaikkea Intian ja Pakistanin hallitusten välistä yhteistyötä tämän tutkimuksen yhteydessä;

6.   kehottaa osavaltion viranomaisia varmistamaan, että kaikki vangitsemismenettelyt täyttävät kansainvälisiä laillisuusnormeja, asianmukaista kohtelua, rekisteröintiä, syytteeseen asettamista, perheenjäsenten ja asianajajien pikaista tapaamista ja pikaista pääsyä puolueettoman tuomioistuimen eteen koskevat vähimmäisvaatimukset sekä näiden menettelyjen rikkomista koskevat vastuuvelvollisuuden vaatimukset;

7.   tuomitsee jyrkästi Jammun ja Kashmirin alueella vuodesta 1989 lähtien jatkuneen aseellisen konfliktin aikana tapahtuneet laittomat surmat, tahdonvastaiset katoamiset, kidutuksen, raiskaukset ja muut ihmisoikeusloukkaukset; vaatii, että uhrien omaisille myönnetään täysimääräiset korvaukset;

8.   kehottaa kaikkia hallituksia ratifioimaan kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön, ratifioimaan ja panemaan täytäntöön varauksitta kaikkien ihmisten suojelua tahdonvastaisilta katoamisilta koskevan YK:n yleissopimuksen ja kyseisen yleissopimuksen31 ja 32 artiklan mukaisesti julistamaan tunnustavansa tahdonvastaisia katoamisia käsittelevän komitean toimivallan ratifioimisesta;

9.   kehottaa YK:n erityismenettelyjen ehtojen mukaisesti molempia osapuolia myöntämään vapaan pääsyn valvontalinjan molemmille puolille YK:n erityisedustajille, ja etenkin ilman oikeudenkäyntiä tai summittaisesti suoritettuja teloituksia käsittelevälle YK:n erityisedustajalle ja tahdonvastaisia katoamisia käsittelevälle YK:n työryhmälle;

10.   toistaa Intian parlamentin alahuoneelle Lok Sabhalle esittämänsä kehotuksen ihmisoikeuksien suojelua koskevan lainsäädännön muuttamisesta siten, että kansallinen ihmisoikeustoimikunta voi tutkia riippumattomasti väitteitä puolustusvoimien henkilöstön väärinkäytöksistä;

11.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Intian hallitukselle ja parlamentille, Pakistanin islamilaisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille, Jammun ja Kashmirin osavaltion hallitukselle ja parlamentille sekä YK:n pääsihteerille.

(1) EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 341. (2) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 468.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2008 Bangladeshista

P6_TA(2008)0367 RC-B6-0356/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Bangladeshista ja erityisesti 16. marraskuuta 2006(1) ja 6. syyskuuta 2007(2) antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Bangladeshin kansantasavallan välisen kumppanuutta ja kehitystä koskevan yhteistyösopimuksen(3),

–   ottaa huomioon Bangladeshin väliaikaishallituksen 11. tammikuuta 2007 julistaman poikkeustilan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että EU:lla ja Bangladeshilla on pitkään ollut hyvät suhteet, muun muassa kumppanuutta ja kehitystä koskevan yhteistyösopimuksen seurauksena,

B.   ottaa huomioon, että Bangladeshin väliaikaishallitus julisti vaaleja edeltäneiden väkivaltaisuuksien puhjetessa poikkeustilan 11. tammikuuta 2007 ja hyväksyi pian tämän jälkeen poikkeustilalain, joka antoi armeijalle ja puolisotilaallisille voimille samat pidätysoikeudet kuin poliisilla; ottaa huomioon, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta keskeytti tämän jälkeen toimintansa 22. tammikuuta 2007,

C.   ottaa huomioon, että poikkeustilalain täytäntöönpanon lisäksi useita Bangladeshin perustuslain takaamia kansalaisoikeuksia evättiin,

D.   ottaa huomioon, että kyseisten oikeuksien epääminen on johtanut siihen, että maan korkeimman oikeuden valitustuomioistuin on viime aikoina antanut hälyttävän määrän tuomioita, jotka vaikuttavat vakavasti yksilöiden oikeuksiin ja laillisuusperiaatteeseen,

E.   ottaa huomioon, että hyväksyttiin 11. kesäkuuta 2008 uusi terrorismin torjuntaa koskeva määräys, johon ei kysytty kansalaisten mielipidettä, ja katsoo tämän rikkovan perusvapauksia ja perustavaa laatua olevia oikeuksia oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; samalla on otettu käyttöön laaja "terroritekojen" määritelmä, joka nyt kattaa tavalliset omaisuusrikokset sekä yksilöihin kohdistuvat hyökkäykset; katsoo, että kyseinen määritelmä on vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien suosituksia ja ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöt ja asianajajien yhdistykset ovat ilmaisseet huolensa, että määräystä käytetään poliittisen vainon tarkoituksiin,

F.   ottaa huomioon, että kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen, kuten Human Rights Watchin ja Amnesty Internationalin mukaan pidätetyiksi ilmoitettujen henkilöiden määrä on noussut reilusti yli 300 000:een sen jälkeen, kun poikkeustila julistettiin 18 kuukautta sitten; toteaa, että suurin osa pidätetyistä on tämän jälkeen vapautettu; ottaa huomioon, että koska poikkeustilalaki rajoittaa oikeutta anoa vapauttamista takuita vastaan, meneillään oleva joukkopidätysten aalto saattaa ajaa vankilajärjestelmän ahtaalle,

G.   ottaa huomioon väitteet, että useita pidätettyjä on kidutettu vakavasti ja että Bangladeshin kansallisen ihmisoikeusjärjestön Odhikarin mukaan ilman oikeudenkäyntiä toimeenpantujen teloitusten määrä on lisääntynyt,

H.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on toistuvasti vaatinut keskeyttämään kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon kaikissa maissa ja kaikissa olosuhteissa,

I.   panee tyytyväisenä merkille poliittiselle toiminnalle asetettujen rajoitusten äskettäisen höllentämisen sekä hallituksen ja Awami-ryhmän tekemän sopimuksen käynnistää neuvottelut suunnitteilla olevien kansallisten vaalien järjestämisestä joulukuussa 2008, sekä sen, että muut puolueet aikovat lähteä mukaan tähän prosessiin,

J.   ottaa huomioon, että uusien joukkopidätysten aallon aikana, joka alkoi 28. toukokuuta 2008, on pidätetty yli 12 000 henkilöä, joiden joukossa on muun muassa paikallisia puolueaktivisteja; ottaa huomioon, että hallitus on torjunut vihjaukset, että pidätysten syyt ovat poliittiset, ja väittää sen sijaan, että ne on tarkoitettu rikollisista eroon,

K.   ottaa huomioon, että koska väliaikaishallitus kuulemma tarvitsee täydellisen äänestäjäluettelon, se on tähän saakka jättänyt kokonaan huomiotta poliittisten puolueiden, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen vetoomukset jouduttaa kansallisten vaalien järjestämistä ja pitää kiinni asettamastaan viimeisestä aikarajasta, joka on joulukuun 2008 kolmannella viikolla,

L.   ottaa huomioon, että Bangladeshin väestön kokemia koettelemuksia on lisännyt se, että peruselintarvikkeiden, kuten riisin, hinnat ovat nousseet vähintään kolmanneksella viime kuukausien aikana, ja ottaa huomioon, että suurimman osan väestöä keskuudessa elintarvikemenojen osuus käytettävissä olevista varoista oli yli 60 prosenttia jo ennen hintojen räjähdysmäistä nousua,

M.   katsoo, että vaaleilla valittu hallitus tekisi ilmastonmuutoksen vaikutusten käsittelemisen helpommaksi; ottaa huomioon, että Bengalin lahdelta nouseva merivesi uhkaa peittää pysyvästi jopa neljänneksen Bangladeshin alueesta; ottaa huomioon, että ilmastonmuutostutkijat varoittavat, että Bangladeshissa saattaa olla 20–25 miljoonaa ilmastopakolaista vuoteen 2050 mennessä,

1.   kehottaa Bangladeshin hallitusta kumoamaan poikkeustilan, sillä tämä on tärkein edellytys sille, että voidaan valmistautua maan seuraavien parlamenttivaalien pitämiseen ja että paikallisviranomaisten vaalit voidaan järjestää elokuussa 2008;

2.   kehottaa Bangladeshin hallitusta varmistamaan, että sen uusi terrorismin torjuntaa koskeva määräys on kansainvälisesti tunnustettujen terrorismin torjuntaa koskevien oikeusnormien mukainen, kuten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämisestä ja suojaamisesta sekä terrorismin torjunnasta vastaava YK:n erityisedustaja on suositellut;

3.   kehottaa Bangladeshin hallitusta poistamaan kuolemanrangaistuksen;

4.   kehottaa Bangladeshin hallitusta lopettamaan välittömästi äskettäisen joukkopidätysten aallon sekä poliittisten vastustajien tai toimittajien häirinnän hätätilan nojalla, ja on erittäin huolissaan siitä, että viranomaisten kerrotaan harjoittavan kidutusta; kehottaa hallitusta varmistamaan kaikkien pidätettyjen oikeudenmukaista menettelyä koskevat perusoikeudet sekä takaamaan syytetyille oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin; kehottaa, että viranomaisten on joko nostettava syyte tuhansia pidätettyjä vastaan uskottavien todisteiden perusteella tai vapautettava heidät;

5.   antaa Bangladeshin hallitukselle tunnustusta siitä, että se on kieltänyt entisiä sotarikollisia asettumasta ehdokkaiksi vaaleissa, ja kehottaa sitä jatkotoimena tälle myönteiselle edistysaskeleelle muodostamaan riippumattoman tutkintavaliokunnan, jotta voidaan aloittaa sotarikollisten oikeudenkäynnit;

6.   onnittelee väliaikaishallitusta edistymisestä parlamenttivaalien valmistelussa ja siitä, että se on edistynyt merkittävästi vaaliprosessin uudistamisessa sekä siitä, että viranomaiset ovat laatinet paikkansa pitävän äänioikeutettujen luettelon; kehottaa hallitusta varmistamaan, että Bangladeshin etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen jäsenet voivat antaa äänensä vapaasti; kehottaa varmistamaan lehdistönvapauden vaaleja edeltävänä aikana Bangladeshissa;

7.   panee tyytyväisenä merkille entisen pääministerin Sheikh Hasinan vapauttamisen humanitaarisista syistä;

8.   kehottaa Euroopan komissiota ja neuvostoa ottamaan aktiivisemman roolin ja painottamaan Bangladeshin hallitukselle, että poikkeustila sekä kaikki siihen vedoten annetut säädökset on kumottava nopeasti ja kokonaan;

9.   kehottaa järjestämään kansainvälisten vaatimusten mukaisesti vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit, joihin kaikki puolueet osallistuvat; kehottaa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntaa jatkamaan toimiaan heti, kun tämä on mahdollista toteuttaa ja viisasta; kehottaa EU:n jäsenvaltioiden valtuuskuntia sekä komission Bangladeshin-edustustoa seuraamaan tarkasti Bangladeshin ihmisoikeustilannetta ja poliittista tilannetta;

10.   kehottaa, että asevoimien ei pitäisi osallistua poliittiseen päätöksentekoon;

11.   kehottaa Bangladeshin hallitusta antamaan mahdollisimman paljon liikkumavaraa yhteiskunnan kaikille aloille, ympäristö- ja kansalaisjärjestöille, toimittajille ja tiedemiehille lähteä liikkeelle, jotta maata voidaan valmistella tulevien ilmastonmuutoksesta johtuvien katastrofien kohtaamiseen, ja pitää poikkeustilaa hälyttävänä esteenä kyseisen tavoitteen saavuttamiselle;

12.   katsoo, että G8-maiden huippukokouksella on valtava vastuu estää ilmastonmuutoksen nopeutuminen entisestään sekä miljoonien ihmisten henkeä Bangladeshissa ja muualla uhkaavien katastrofien lisääntyminen, ja katsoo, että sen on hyväksyttävä tehokkaita ja kauaskantoisia toimia hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi;

13.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön järjestön jäsenille sekä Bangladeshin hallitukselle.

(1) EUVL C 314E, 21.12.2006, s. 377. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0385. (3) EYVL L 118, 27.4.2001, s. 48.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2008 kuolemanrangaistuksesta ja erityisesti Troy Davisin tapauksesta

P6_TA(2008)0368 RC-B6-0350/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa kuolemanrangaistuksen lakkauttamisesta ja kuolemanrangaistuksen soveltamisen välittömästä keskeyttämisestä niissä maissa, joissa kuolemanrangaistusta vielä sovelletaan,

–   ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 62/149 kuolemanrangaistuksen soveltamisen keskeyttämisestä maailmassa,

–   ottaa huomioon kuolemanrangaistukseen liittyviä kysymyksiä koskevat EU:n ajantasaistetut ja muutetut suuntaviivat , jotka neuvosto hyväksyi 16. kesäkuuta 2008,

A.   ottaa huomioon Troy Davisin tapauksen: Georgian osavaltion tuomioistuin tuomitsi hänet vuonna 1991 kuolemaan poliisin murhasta ja hänet on aikomus teloittaa heinäkuun 2008 lopussa,

B.   ottaa huomioon, että Davisin asianajajien mukaan hänen syyttömyydestään on runsaasti todisteita, todistusaineistoa häntä vastaan ei ole koskaan löytynyt ja seitsemän häntä vastaan todistanutta henkilöä on perunut todistajanlausuntonsa,

C.   ottaa huomioon, että Georgian korkein oikeus suostui 4. elokuuta 2007 tarkastelemaan uusia seikkoja, jotka herättivät epäilyksiä Davisin syyllisyydestä,

D.   ottaa huomioon Georgian korkeimman oikeuden 17. maaliskuuta 2008 tekemän päätöksen evätä Davisilta uusi oikeudenkäynti, johon oikeuden puheenjohtaja antoi eriävän mielipiteensä,

E.   ottaa huomioon, että yli 120 kuolemaan tuomittua henkilöä on vapautettu Yhdysvalloissa vuoden 1975 jälkeen, sen jälkeen kun heidät on todettu syyttömiksi,

F.   katsoo, että armahdusoikeus toimii Yhdysvalloissa kuolemaantuomittujen tapauksissa turvamekanismina sitä peruuttamatonta virhettä vastaan, jota tuomioistuimet eivät voi tai halua korjata,

G.   ottaa huomioon, että New Jersey on ensimmäinen Yhdysvaltojen osavaltio, joka on lakkauttanut kuolemanrangaistuksen lainsäädännöllä, sen jälkeen kun se otettiin uudelleen käyttöön Yhdysvalloissa vuonna 1972, ja yhtenä syynä mainittiin väistämätön riski telottaa väärin perustein tuomittuja,

1.   kehottaa niitä valtioita, joissa kuolemanrangaistusta sovelletaan, ryhtymään tarvittaviin toimiin sen lakkauttamiseksi;

2.   pyytää asianomaisia tuomioistuimia muuntamaan Troy Davisin kuolemanrangaistuksen vapausrangaistukseksi ja niiden runsaiden todisteiden valossa, jotka saattavat aiheuttaa tämän muuntamisen, tarjoamaan Troy Davisille mahdollisuuden uuteen oikeudenkäyntiin;

3.   vetoaa Georgian osavaltion armahduksia ja ehdonalaisia vankeustuomioita käsittelevään lautakuntaan, että se pikaisesti muuntaisi Troy Davisin kuolemanrangaistuksen vapausrangaistukseksi;

4.   kehottaa neuvoston puheenjohtajaa ja komission Yhdysvaltain-lähetystöä ottamaan pikaisesti asian esille Yhdysvaltain viranomaisten kanssa;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Yhdysvaltojen hallitukselle, Georgian osavaltion armahduksia ja ehdonalaisia vankeustuomioita käsittelevälle lautakunnalle ja Georgian osavaltion yleiselle syyttäjälle.