Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 4. syyskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tietokonepohjaisia paikanvarausjärjestelmiä koskevista käytännesäännöistä (KOM(2007)0709 – C6-0418/2007 – 2007/0243(COD))

P6_TA(2008)0402 A6-0248/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0709),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 71 artiklan ja 80 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0418/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A6-0248/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 4. syyskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi tietokonepohjaisia paikanvarausjärjestelmiä koskevista käytännesäännöistä ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2299/89 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o 80/2009.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 4. syyskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Keski-Aasian maiden kelpoisuudesta saada rahoitusta yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolella toteutettuihin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta tehdyn neuvoston päätöksen 2006/1016/EY nojalla (KOM(2008)0172 – C6-0182/2008 – 2008/0067(CNS))

P6_TA(2008)0403 A6-0317/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0172),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 181 a artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0182/2008),

–   ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n Keski-Aasian strategiasta(1),

–   ottaa huomioon Keski-Aasian maiden uutta kumppanuutta koskevan EU:n strategian, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi kokouksessaan 21. ja 22. päivänä kesäkuuta 2007,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä olevan asian C-155/07, Euroopan parlamentti vastaan Euroopan unionin neuvosto,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A6-0317/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   pyytää komissiota vetämään pois ehdotuksensa, jos Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa parhaillaan käsiteltävänä oleva päätös 2006/1016/EY kumotaan;

6.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Päätösehdotus Johdanto-osan 3 a kappale (uusi) (3a)  On yleisesti tunnustettua, että EIP:n olisi Keski-Aasiassa keskitettävä luotonantonsa energiahuolto- ja energian kuljetushankkeisiin, jotka edistävät myös EU:n etuja energia-alalla. Tarkistus 2 Päätösehdotus Johdanto-osan 3 b kappale (uusi) (3b)  Energiahuoltoa ja liikennettä koskevien hankkeiden osalta Keski-Aasiassa toteutettavien EIP:n rahoitusoperaatioiden olisi oltava yhdenmukaisia energianlähteiden monipuolistamista ja Kioton pöytäkirjan vaatimusten noudattamista koskevien EU:n poliittisten tavoitteiden kanssa ja niiden olisi tuettava kyseisten tavoitteiden saavuttamista sekä edistettävä ympäristönsuojelua. Tarkistus 3 Päätösehdotus Johdanto-osan 3 c kappale (uusi) (3c)  Kaikkien Keski-Aasiassa toteutettavien EIP:n rahoitusoperaatioiden olisi oltava yhdenmukaisia EU:n ulkopolitiikan kanssa ja niiden olisi tuettava kyseistä politiikkaa, myös erityisiä alueellisia tavoitteita, ja operaatioiden olisi myös edistettävä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden noudattamisen kehittämistä ja vahvistamista koskevaa yleistä tavoitetta, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista koskevaa tavoitetta sekä niiden kansainvälisten ympäristöä koskevien sopimusten noudattamista, joiden osapuolia Euroopan yhteisö tai sen jäsenvaltiot ovat. Tarkistus 4 Päätösehdotus Johdanto-osan 3 d kappale (uusi) (3d)  EIP:n olisi varmistettava, että yksittäisille hankkeille tehdään hankevastaavista ja EIP:sta riippumaton kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointi. Tarkistus 5 Päätösehdotus Johdanto-osan 4 kappale Keski-Aasian maiden makrotaloudelliset olosuhteet ja erityisesti ulkoisen rahoitusaseman ja velanhoidon tilanne ovat kohentuneet viime vuosina vahvan taloudellisen kasvun ja varovaisen makrotalouspolitiikan ansiosta, ja sen vuoksi niille olisi voitava myöntää EIP:n rahoitusta. (4)  Keski-Aasian maiden makrotaloudelliset olosuhteet ja erityisesti ulkoisen rahoitusaseman ja velanhoidon tilanne ovat kohentuneet viime vuosina vahvan taloudellisen kasvun ja varovaisen makrotalouspolitiikan ansiosta, ja sen vuoksi niille olisi voitava myöntää EIP:n rahoitusta. EIP:n lainojen kelpoisuusedellytyksille olisi kuitenkin asetettava seuraavia ennakkoehtoja: kyseisten maiden on osoitettava, että selkeää edistymistä on tapahtunut oikeusvaltion periaatteen, sanan- ja lehdistönvapauden, kansalaisjärjestöjen vapauden ja vuosituhannen kehitystavoitteiden vakiinnuttamisessa EU:n kumppanuus- ja yhteistyösopimusten mukaisesti. Niihin ei pitäisi olla kohdistettu EU:n sanktioita ihmisoikeusloukkauksista ja niiden pitäisi olla todellakin parantanut ihmisoikeustilannettaan, kuten Euroopan parlamentin EU:n Keski-Aasian strategiasta 20. helmikuuta 2008 antamassa päätöslauselmassa vaaditaan.1 ___________________ 1 Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0059. Tarkistus 6 Päätösehdotus Johdanto-osan 5 a kappale (uusi) (5a)  Luotonannolla olisi tuettava EU:n poliittista tavoitetta edistää alueen vakautta. Tarkistus 10 Päätösehdotus 1 artikla Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan ovat kelpoisia saamaan yhteisön takuun piiriin kuuluvaa EIP:n rahoitusta neuvoston päätöksen 2006/1016/EY nojalla. Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan ja Turkmenistan ovat kelpoisia saamaan yhteisön takuun piiriin kuuluvaa EIP:n rahoitusta neuvoston päätöksen 2006/1016/EY nojalla. Uzbekistan on kelpoinen saamaan rahoitusta, kun maan vastaiset EU:n pakotteet kumotaan. Tarkistus 7 Päätösehdotus 1 a artikla (uusi) 1 a artikla Komission ja EIP:n välisessä takuusopimuksessa on neuvoston päätöksen 2006/1016/EY 8 artiklan mukaisesti vahvistettava yhteisön takuuta koskevat yksityiskohtaiset määräykset ja menettelyt ja siihen on sisällytettävä ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevia selkeitä kriteerejä koskevia ehtoja. Tarkistus 8 Päätösehdotus 1 b artikla (uusi) 1 b artikla Komission on EIP:ltä saatujen tietojen perusteella laadittava tämän päätöksen nojalla toteutetuista EIP:n rahoitusoperaatioista vuosittainen arviointi ja vuosittainen kertomus, jotka toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kertomukseen olisi sisällytettävä arvio EIP:n rahoitustoimien osuudesta EU:n ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa ja erityisesti niiden osuudesta demokratian ja oikeusvaltion kehittämisen ja lujittamisen yleistavoitteen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen tavoitteen saavuttamisessa sekä kansainvälisten ympäristösopimusten, joissa Euroopan unioni tai sen jäsenvaltiot ovat osallisia, noudattamisesta. Tarkistus 9 Päätösehdotus 1 c artikla (uusi) 1 c artikla EIP:n on varmistettava, että pankin ja kyseisten maiden väliset puitesopimukset julkistetaan ja että annetaan ajoissa riittävästi objektiivista tietoa, jotta ne voivat osallistua päätöksentekoprosessiin täysimääräisesti.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0059.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. syyskuuta 2008 palestiinalaisten vankien tilanteesta Israelin vankiloissa

P6_TA(2008)0404 RC-B6-0343/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Lähi-idästä,

–   ottaa huomioon komission jäsenen Ferrero Waldnerin 9. heinäkuuta 2008 Euroopan parlamentille antaman lausunnon palestiinalaisten vankien tilanteesta Israelin vankiloissa,

–   ottaa huomioon EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen ja 16. kesäkuuta 2008 pidetyn EU:n ja Israelin assosiaationeuvoston kahdeksannen kokouksen tulokset,

–   ottaa huomioon Israeliin ja palestiinalaisalueille (30. toukokuuta–2. kesäkuuta 2008) lähetetyn tilapäisen valtuuskunnan raportin ja sen johtopäätökset,

–   ottaa huomioon Geneven yleissopimukset ja erityisesti 12. elokuuta 1949 tehdyn Geneven IV yleissopimuksen siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana ja erityisesti sen 1–12, 27, 29–34, 47, 49, 51, 52, 53, 59, 61–77 ja 143 artiklan,

–   ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon Punaisen Ristin kansainvälisen komitean kertomuksen vuodelta 2007 ja erityisesti sen Palestiinan miehitettyjä alueita koskevan osan,

–   ottaa huomioon kidutusta Israelissa vastustavan julkisen komitean vuosina 2006, 2007 ja 2008 julkaisemat raportit Euroopan komission ja monien jäsenvaltioiden taloudellisen tuen avulla,

–   ottaa huomioon asiaa koskevat YK:n päätöslauselmat Lähi-idän konfliktista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Israelin siviiliväestöä vastaan on tehty viime vuosina useita tappavia terrori-iskuja ja että Israelin viranomaiset ovat toteuttaneet toimia, kuten pidättäneet palestiinalaistaistelijoiksi epäiltyjä, estääkseen terroristien toiminnan, mutta toteaa, että terrorismin torjuntaa ei saa käyttää verukkeena humanitaarisen oikeuden loukkaamiselle,

B.   ottaa huomioon, että tällä hetkellä Israelin vankiloissa ja pidätyskeskuksissa on yli 11 000 palestiinalaista, mukaan lukien satoja naisia ja lapsia, ja ottaa huomioon, että suurin osa pidätetyistä pidätettiin Palestiinan miehitetyillä alueilla,

C.   ottaa huomioon, että lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa, jonka Israel on allekirjoittanut, lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä; ottaa huomioon, että miehitetyillä palestiinalaisalueilla voimassa olevien Israelin sotilaslakien mukaan palestiinalaiset lapset kuitenkin lasketaan aikuisiksi 16 ikävuodesta alkaen ja heitä pidetään usein epäasianmukaisissa oloissa,

D.   ottaa huomioon, että Israelin hallitus vapautti 25. elokuuta 198 palestiinalaista hyvän tahdon ja molemminpuolisen luottamuksen rakentamisen eleenä ja että osapuolet käyvät uusia neuvotteluja päästäkseen kattavampaan sopimukseen muiden vankien vapauttamisesta,

E.   ottaa huomioon Israelin ja Libanonin hallitusten äskeiset myönteiset toimet vankien vaihtamiseksi israelilaisten sotilaiden jäännöksiin,

F.   ottaa huomioon, että noin tuhat vankia on Israelissa "hallinnollisen pidätysmääräyksen" perusteella pidätettynä – ja heillä oikeus hakea muutosta – mutta ilman syytteeseenpanoa, oikeudenkäyntiä ja puolustautumisoikeutta; ottaa huomioon, että nämä hallinnolliset pidätysmääräykset voidaan uusia vuosiksi ja joissakin tapauksissa niin tehdäänkin,

G.   ottaa huomioon, että ihmisoikeusraporteissa todetaan, että palestiinalaisvankeja pahoinpidellään ja kidutetaan,

H.   ottaa huomioon, että valtaosaa palestiinalaisvangeista pidetään Israelin alueella sijaitsevissa vankiloissa, joten heidän perheidensä on usein mahdotonta tai hyvin vaikeaa saada vierailuoikeutta Punaisen Ristin kansainvälisen komitean Israelille osoittamista vetoomuksista huolimatta,

I.   katsoo, että vankeja koskevalla kysymyksellä on merkittäviä poliittisia, sosiaalisia ja humanitaarisia vaikutuksia ja että vaaleilla valittujen Palestiinan lakia säätävän neuvoston 48 jäsenen ja kunnanvaltuutettujen vangitseminen haittaa vakavasti poliittista kehitystä miehitetyillä palestiinalaisalueilla; ottaa huomioon, että eri ryhmittymiä edustavien vangittujen poliittisten johtajien toukokuussa 2006 hyväksymä vankien asiakirja toimi perustana kansallista sovintoa koskevalle asiakirjalle ja pohjusti tietä kansallisen yhtenäisyyden hallituksen muodostamiselle,

J.   ottaa huomioon, että EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen 2 artiklan nojalla Euroopan yhteisöjen ja Israelin väliset suhteet perustuvat ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden kunnioittamiseen, jotka ovat olennainen osa kyseistä sopimusta; ottaa huomioon, että EU:n ja Israelin välisessä toimintasuunnitelmassa painotetaan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioittamista osapuolten yhteisinä arvoina,

1.   pitää tervetulleena Israelin hallituksen äskeistä päätöstä vapauttaa palestiinalaisvankeja, koska se on positiivinen ele, jolla vahvistetaan palestiinalaisviranomaisen auktoriteettia ja palautetaan keskinäisen luottamuksen ilmapiiri;

2.   vaatii Hamasin ja Israelin välisiä toimia israelilaisen korpraali Gilad Shalitin välittömäksi vapauttamiseksi;

3.   korostaa, että palestiinalaisvankien kysymys vaikuttaa merkittävästi palestiinalaisyhteisöön sekä Israelin ja Palestiinan konfliktiin, ja katsoo tässä yhteydessä, että huomattavan palestiinalaisvankijoukon vapauttaminen ja Palestiinan lakiasäätävään neuvostoon kuuluvien henkilöiden ja Marwan Barghoutin välitön vapauttaminen saattaisivat edistää molemminpuolisen luottamuksen ilmapiirin luomista, jota tarvitaan, jotta rauhanneuvotteluissa tapahtuisi konkreettista edistymistä,

4.   tukee Israelin oikeutettuja turvallisuushuolenaiheita; katsoo, että kaikkien vankien kohtelussa on demokraattisen maan kannalta merkittävänä askeleena sovellettava oikeusvaltion periaatteita;

5.   kehottaa Israelia takaamaan, että pidätyksissä noudatetaan vähimmäisstandardeja, saattamaan kaikki pidätetyt oikeuteen, lopettamaan hallinnollisten pidätysmääräysten käytön ja toteuttamaan asianmukaisia toimia alaikäisiä ja vankien luona tehtäviä vierailuja varten soveltaen täysipainoisesti kansainvälisiä standardeja, kuten lapsen oikeuksia koskevaa yleissopimusta ja kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaista YK:n yleissopimusta;

6.   on huolissaan palestiinalaisnaisten ja haavoittuvassa asemassa olevien vankien tilanteesta, sillä heitä kohdellaan raporttien mukaan huonosti eivätkä he saa terveydenhoitoa;

7.   kehottaa palestiinalaishallintoa tekemään kaikkensa estääkseen kaikki väkivaltaisuudet ja terroriteot, etenkin ne, jotka ovat entisten vankien tai lasten tekemiä;

8.   uskoo, että EU:n ja Israelin välisten suhteiden parantamisen pitäisi olla johdonmukaista ja sidoksissa siihen, että Israel noudattaa kaikkia kansainvälisen lainsäädännön mukaisia velvoitteitaan;

9.   on tyytyväinen EU:n ja Israelin assosiaationeuvoston kahdeksannen kokouksen päätökseen perustaa varsinainen ihmisoikeuksien alivaliokunta korvaamaan nykyinen ihmisoikeustyöryhmä; kehottaa kuulemaan kattavasti Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla toimivia ihmisoikeusjärjestöjä ja kansalaisjärjestöjä sekä ottamaan ne täysimittaisesti mukaan seuraamaan Israelin edistymistä kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitteidensa noudattamisessa;

10.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Israelin hallitukselle ja knessetille, palestiinalaishallinnon presidentille, Palestiinan lakia säätävälle neuvostolle, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Lähi-idän kvartetin erityisedustajalle, parlamentaarisen Euro–Välimeri-yleiskokouksen puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle ja Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. syyskuuta 2008 EU:n pakotteiden arvioinnista osana EU:n ihmisoikeustoimia ja -politiikkaa (2008/2031(INI))

P6_TA(2008)0405 A6-0309/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset ja niihin liitetyt valinnaiset pöytäkirjat,

–   ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja kaksi siihen liitettyä valinnaista pöytäkirjaa,

–   ottaa huomioon YK:n peruskirjan ja erityisesti sen 1 ja 25 artiklan sekä sen VII lukuun sisältyvän 39 ja 41 artiklan,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) ja siihen liitetyt pöytäkirjat,

–   ottaa huomioon uutta Eurooppaa koskevan Pariisin peruskirjan (Pariisin peruskirja),

–   ottaa huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin vuoden 1975 päätösasiakirjan (Helsingin päätösasiakirja),

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (EU-sopimus) 3, 6, 11, 13, 19, 21, 29 ja 39 artiklan sekä Euroopan yhteisön (EY) perustamissopimuksen 60, 133, 296, 297, 301 ja 308 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa maailman ihmisoikeustilanteesta,

–   ottaa huomioon aiemmat keskustelunsa ja kiireelliset päätöslauselmansa ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista,

–   ottaa huomioon 20. syyskuuta 1996 annetun päätöslauselmansa komission tiedonannosta kansanvallan periaatteiden ja ihmisoikeuksien sisällyttämisestä yhteisön ja kolmansien maiden sopimuksiin(1),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden kansainväliset velvoitteet, mukaan lukien WTO-sopimuksista johtuvat velvoitteet,

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen, joka on allekirjoitettu Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 (Cotonoun sopimus)(2), erityisesti sen 8, 9, 33, 96 ja 98 artiklan sekä sopimuksen tarkistamisen(3),

–   ottaa huomioon 22. tammikuuta 2004 päivätyn neuvoston asiakirjan "Ulkosuhdeneuvosten työryhmän pakotteet-kokoonpanon (RELEX/pakotteet) perustaminen" (5603/2004),

–   ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2004 päivätyn neuvoston asiakirjan "Rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) käyttöä koskevat perusperiaatteet" (10198/1/2004),

–   ottaa huomioon neuvoston asiakirjan "Suuntaviivat rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) täytäntöönpanoa ja arviointia varten EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla", sellaisena kuin se on viimeksi tarkistettuna 2. joulukuuta 2005 (15114/2005),

–   ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2007 päivätyn neuvoston asiakirjan "EU:n parhaat käytänteet rajoittavien toimenpiteiden tehokasta täytäntöönpanoa varten" (11679/2007),

–   ottaa huomioon 2. joulukuuta 1996 määritellyn neuvoston yhteisen kannan 96/697/YUTP Kuubasta(4),

–   ottaa huomioon 27. joulukuuta 2001 annetut neuvoston yhteiset kannat 2001/930/YUTP terrorismin torjumisesta(5) ja 2001/931/YUTP erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi(6) sekä tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi 27. joulukuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001(7),

–   ottaa huomioon 27. toukokuuta 2002 annetun neuvoston yhteisen kannan 2002/402/YUTP Osama bin Ladeniin, Al-Qaida-järjestön ja Talebanin jäseniin sekä niitä lähellä oleviin henkilöihin, ryhmiin, yrityksiin ja yhteisöihin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä(8) sekä tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä 27. toukokuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002(9),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin yhteisen puolustustarvikeluettelon(10),

–   ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin tehtävästä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa(11),

–   ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa(12),

–   ottaa huomioon kaikki Euroopan unionin ja kolmansien maiden väliset sopimukset ja niihin sisällytetyt ihmisoikeuslausekkeet,

–   ottaa huomioon 11. lokakuuta 1982 antamansa päätöslauselman(13) taloudellisten pakotteiden, erityisesti kauppasaarron ja boikottien merkityksestä ja vaikutuksesta Euroopan talousyhteisön ulkosuhteisiin,

–   ottaa huomioon 1. marraskuuta 2001 Brysselissä (Belgiassa) kokoontuneen AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen antaman päätöslauselman pakotteiden ja erityisesti kauppasaartojen vaikutuksista niiden valtioiden väestöön, joihin toimet kohdistuvat(14),

–   ottaa huomioon 6. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisoikeusvuoropuhelujen toiminnasta ja ihmisoikeuksia koskevista kolmansien maiden kuulemisista(15),

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 23. tammikuuta 2008 hyväksymän päätöslauselman 1597 (2008) ja suosituksen 1824 (2008) Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston ja Euroopan unionin mustista listoista,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta 13. joulukuuta 2007 Lissabonissa allekirjoitetun Lissabonin sopimuksen, jonka odotetaan tulevan voimaan 1. tammikuuta 2009,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnot (A6-0309/2008),

A.   ottaa huomioon, että EU-sopimuksen 11 artiklan ensimmäisessä kohdassa tunnustetaan ihmisoikeuksien kunnioittaminen yhdeksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tavoitteista, ja ottaa huomioon, että EU-sopimuksen uudessa 21 artiklassa, sellaisena kuin se lisätään sopimukseen Lissabonin sopimuksen 1 artiklan 24 kohdalla, tunnustetaan, että "unionin toiminta kansainvälisellä tasolla perustuu sen perustamisen, kehittämisen ja laajentumisen johtoajatuksena oleviin periaatteisiin, joita unioni pyrkii edistämään muualla maailmassa: demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen",

B.   ottaa huomioon, että pakotteita sovelletaan EU-sopimuksen 11 artiklassa asetettujen YUTP:n erityisten tavoitteiden mukaisesti ja että niihin kuuluu muun muassa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen, demokratian, oikeusvaltion periaatteiden ja hyvien hallintotapojen edistäminen,

C.   katsoo, että edellä mainitut rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) käyttöä koskevat perusperiaatteet ovat ensimmäinen käytännöllinen asiakirja, jossa määritellään, missä yhteydessä EU määrää pakotteita; ottaa huomioon, että EU on kuitenkin käytännössä määrännyt niitä jo 1980-luvun alusta alkaen ja erityisesti EU-sopimuksen voimaantulosta vuonna 1993 alkaen; ottaa huomioon, että kyseisellä asiakirjalla pakotteet vahvistetaan virallisesti YUTP:n välineeksi, ja katsoo, että näin ollen sen voidaan katsoa olevan EU:n pakotepolitiikan perusta,

D.   katsoo, että tämä pakotepolitiikka perustuu pääasiassa seuraaviin viiteen YUTP:n tavoitteeseen: unionin yhteisten arvojen, perustavanlaatuisten etujen, riippumattomuuden ja koskemattomuuden turvaaminen YK:n peruskirjan periaatteiden mukaisesti; unionin turvallisuuden kaikkinainen vahvistaminen; rauhan säilyttäminen ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistaminen, myös ulkorajoilla, YK:n peruskirjan ja Helsingin päätösasiakirjan periaatteiden ja Pariisin peruskirjan periaatteiden mukaisesti; kansainvälisen yhteistyön edistäminen; demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen edistäminen ja vahvistaminen,

E.   katsoo, että kansainvälisellä tasolla vallitsee yhä suurempi yksimielisyys siitä, että kaikki vakava ja tietoisesti tehty ympäristön vahingoittaminen horjuttaa rauhaa ja kansainvälistä turvallisuutta ja rikkoo ihmisoikeuksia,

F.   ottaa huomioon, että EU on sitoutunut määräämään järjestelmällisesti YK:n peruskirjan VII luvussa määrätyt YK:n turvallisuusneuvoston pakotteet ja että se määrää myös pakotteita itsenäisesti, mikäli YK:n turvallisuusneuvostolla ei ole toimivaltaa ryhtyä toimenpiteisiin tai se ei voi toteuttaa toimenpiteitä jäsentensä yhteisymmärryksen puutteen takia; katsoo, että tässä yhteydessä on tärkeää korostaa YK:n ja EU:n velvoitetta määrätä pakotteita kansainvälisen oikeuden mukaisesti,

G.   katsoo, että YK:n turvallisuusneuvoston pakotteet kuuluvat näin ollen EU:n pakotepolitiikkaan, mutta että niiden soveltamisala ja tavoitteet ovat laajemmat kuin YK:n turvallisuusneuvoston politiikassa (kansainvälinen rauha ja turvallisuus),

H.   katsoo, että pakotteet ovat yksi välineistä, joita EU voi käyttää toteuttaakseen ihmisoikeuspolitiikkaansa; katsoo, että pakotteiden käytön on oltava kyseistä alaa koskevan unionin yleisen strategian mukaista; katsoo, että pakotteiden käytön on oltava viimeinen keino YUTP:n tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että pakotteiden tehokkuus riippuu siitä, soveltavatko kaikki jäsenvaltiot niitä samanaikaisesti,

I.   ottaa huomioon, ettei pakotteelle ole virallista määritelmää kansainvälisessä oikeudessa tai EU:n/yhteisön oikeudessa; ottaa kuitenkin huomioon, että YUTP:ssa pakotteet ja rajoittavat toimenpiteet katsotaan toimenpiteiksi, joilla katkaistaan tai supistetaan kokonaan tai osittain diplomaattiset suhteet tai taloussuhteet yhteen tai useampaan valtioon yhden tai useamman valtion kanssa, millä pyritään muuttamaan tiettyjä toimia tai tiettyä politiikkaa, kuten kansainvälisen oikeuden tai ihmisoikeuksien rikkomista, tai politiikkaa, jossa kolmansien maiden hallitukset, valtioista riippumattomat yhteisöt, luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt eivät noudata oikeusvaltion tai demokratian periaatteita,

J.   ottaa huomioon, että rajoittaviin toimenpiteisiin kuuluu eri toimenpiteitä, kuten asevientikielto, kauppapakotteet, rahoitukselliset ja taloudelliset pakotteet, varojen jäädyttäminen, lentokiellot, maahantulon rajoittaminen, diplomaattiset pakotteet, urheilu- ja kulttuuritapahtumien boikotointi ja kolmannen maan kanssa tehtävän yhteistyön keskeyttäminen,

K.   ottaa huomioon, että EU:n käytännön mukaisesti tässä päätöslauselmassa käytetään erottelematta termejä "pakote" ja "rajoittavat toimenpiteet"; ottaa huomioon, että tässä päätöslauselmassa aiheelliset toimenpiteet määritellään Cotonoun sopimuksen 96 artiklan(16) mukaisesti,

L.   ottaa huomioon, että EU:n pakotteet perustuvat useisiin oikeusperustoihin rajoittavien toimenpiteiden tarkan luonteen ja kyseiseen kolmanteen maahan sekä kyseisiin aloihin ja tavoitteisiin liittyvien suhteiden oikeudellisen luonteen mukaan; ottaa huomioon, että näillä tekijöillä määritetään pakotteiden hyväksymismenettely – joka edellyttää usein, muttei aina, YUTP:n yhteistä kantaa ja näin ollen yksimielisyyttä neuvostossa – ja noudatettava lainsäädäntömenettely, jotta pakotteista saadaan laillisesti sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia EY:n perustamissopimuksen 301 artiklassa annetun yhteisen menettelyn mukaisesti,

M.   ottaa huomioon, että viisumikiellot ja asevientikiellot ovat nykyään yleisimmin määrättyjä YUTP:n pakotteita ja ensimmäinen vaihe EU:n pakotesarjassa; ottaa huomioon, että nämä kaksi toimenpidetyyppiä ovat ainoita, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa suoraan, koska ne eivät edellytä EY:n perustamissopimuksen mukaista erityistä pakotelainsäädäntöä; ottaa huomioon, että toisaalta taloudelliset pakotteet (varojen jäädyttäminen) ja kauppapakotteet edellyttävät erityisen pakotelainsäädännön antamista,

N.   ottaa huomioon, että edellä mainittujen rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) käyttöä koskevien perusperiaatteiden ja niihin liittyvien suuntaviivojen mukaan kohdennetut pakotteet voivat olla yleisempiä pakotteita tehokkaampia ja siten suotavampia, koska niillä ensinnäkin vältetään mahdollisia suurempaan ihmisryhmään kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia ja koska ne myös vaikuttavat suoraan vastuussa oleviin tahoihin ja ovat siten tehokkaampia poliittisten muutosten aikaan saamiseksi,

O.   ottaa huomioon, että on olemassa toimenpiteitä, joita ei nimitetä pakotteiksi, vaikka neuvosto on ne hyväksynyt puheenjohtajan päätelmissä, ja jotka poikkeavat myös muista YUTP:n välineissä luetelluista rajoittavista toimenpiteistä,

P.   ottaa huomioon, että EU:n ja kolmansien maiden välisiä taloussuhteita hallinnoidaan usein alakohtaisilla kahdenvälisillä tai monenvälisillä sopimuksilla, joita EU:n on noudatettava pakotteita määrätessään; katsoo, että EU:n olisi näin ollen tarvittaessa keskeytettävä tai irtisanottava kyseinen sopimus ennen sellaisten taloudellisten pakotteiden käyttöönottoa, jotka eivät ole yhteensopivia kyseiselle kolmannelle maalle voimassa olevalla sopimuksella taattujen oikeuksien kanssa,

Q.   ottaa huomioon, että EU:n ja kolmansien maiden välisiä suhteita hallinnoidaan usein kahden- tai monenvälisillä sopimuksilla, joilla sopimuspuolille annetaan mahdollisuus toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä silloin, kun toinen sopimuspuoli rikkoo sopimuksen olennaista osaa, erityisesti ihmisoikeuksien, kansainvälisen oikeuden, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamista (ihmisoikeuslauseke), ja katsoo, että Cotonoun sopimus on tästä erinomainen esimerkki,

R.   katsoo, että rajoittavien toimenpiteiden käyttöönoton ja täytäntöönpanon on tapahduttava noudattaen ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta, mukaan lukien oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan sekä suhteellisuusperiaatteen noudattaminen, ja että niissä on säädettävä myös asianmukaisista poikkeuksista toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden inhimillisten perustarpeiden, kuten peruskoulutuksen, juomaveden sekä perusterveydenhoidon ja tavallisimpien lääkkeiden saannin huomioon ottamiseksi; katsoo, että pakotepolitiikassa on otettava täysimääräisesti huomioon Geneven sopimuksessa, lapsen oikeuksista tehdyssä yleissopimuksessa, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa sekä siviilien ja lasten suojelua aseellisten selkkauksien yhteydessä koskevissa YK:n päätöslauselmissa vahvistetut standardit,

S.   katsoo, että EU:n ja sen yksittäisten jäsenvaltioiden uskottavuus vaarantuu, kun EU:n pakotteita näyttää rikotun, ja että Robert Mugabe kutsuttiin osallistumaan EU–Afrikka-huippukokoukseen Lissaboniin 8.–9. joulukuuta 2007 huolimatta siitä, että häneltä oli virallisesti evätty pääsy jäsenvaltioiden alueelle Zimbabween kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden muuttamisesta ja voimassaolon jatkamisesta 19. helmikuuta 2004 annetun neuvoston yhteisen kannan 2004/161/YUTP(17), perusteella, jota viimeksi jatkettiin 18. helmikuuta 2008 annetulla neuvoston yhteisellä kannalla 2008/135/YUTP(18).

Yleisiä näkökohtia tehokkaasta EU:n pakotepolitiikasta

1.   pahoittelee, että EU:n pakotepolitiikasta ei ole tähän mennessä tehty mitään arviointia tai tutkimusta ja että sen vuoksi on erityisen hankalaa arvioida politiikan vaikutuksia ja tehokkuutta käytännössä ja siten tehdä asiasta tarpeelliset päätelmät; vaatii neuvostoa ja komissiota tekemään tällaista arviointityötä; katsoo kuitenkin, että Etelä-Afrikan vastainen pakotepolitiikka osoittautui tehokkaaksi apartheid-järjestelmän lakkauttamisen edistämisessä;

2.   katsoo, että EU:n pakotepolitiikan täytäntöönpanoa koskevan oikeusperustan hajanaisuuden vuoksi päätöksenteko, toteuttaminen ja valvonta suoritetaan eri tasoilla, mikä on esteenä EU:n pakotepolitiikan avoimuudelle ja yhdenmukaisuudelle ja heikentää siten sen uskottavuutta;

3.   katsoo, että jotta pakotteet olisivat tehokkaita, niiden on oltava EU:n tasolla, kansainvälisellä tasolla sekä siinä maassa, jossa muutoksia edellytetään toteutettaviksi, vallitsevan yleisen mielipiteen mukaan oikeutettuja; korostaa, että Euroopan parlamentin kuuleminen päätöksentekoprosessissa vahvistaa niiden legitiimiyttä;

4.   huomauttaa, että pakotteilla voi olla symbolinen merkitys EU:n antaman moraalisen tuomion ilmentäjänä, mikä vahvistaa EU:n ulkopolitiikan näkyvyyttä ja uskottavuutta; varoittaa kuitenkin korostamasta liikaa ajatusta pakotteista vertauskuvallisina toimenpiteinä, sillä se saattaa johtaa niiden arvon täydelliseen häviämiseen;

5.   katsoo, että pakotteisiin turvautumista on harkittava silloin, kun hallinto tai muut kuin valtiolliset toimijat taikka luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt loukkaavat vakavasti henkilöiden turvallisuutta ja oikeuksia, tai silloin, kun kaikki sopimusperusteiset ja/tai diplomaattiset suhteet katkaistaan tai niissä ei selvästikään edistytä kolmannen osapuolen takia;

6.   katsoo, että kaikkea ympäristön tahallista ja peruuttamatonta pilaamista on pidettävä uhkana turvallisuudelle sekä vakavana ihmisoikeusrikkomuksena; pyytää tässä yhteydessä neuvostoa ja komissiota sisällyttämään ympäristön tahallisen ja peruuttamattoman pilaamiseen niihin perusteisiin, joiden vuoksi pakotteet voidaan ottaa käyttöön;

7.   panee merkille, että EU:n pakotteita koskevia välineitä sovelletaan kaiken kaikkiaan joustavasti ja niillä vastataan tarpeisiin tapauskohtaisin perustein; pitää kuitenkin valitettavana, että EU on soveltanut pakotepolitiikkaansa epäjohdonmukaisesti ja että se on kohdellut kolmansia maita eri tavoin, vaikka niiden ihmisoikeus- ja demokratiatausta on samankaltainen, ja että se on aiheuttanut kritiikkiä "kahdenlaisten sääntöjen" soveltamisesta;

8.   katsoo tässä yhteydessä, että ihmisoikeusloukkauksien vuoksi määrättävien EU:n pakotteiden käyttöönotolle ja arvioinnille on periaatteessa annettava ensisijainen merkitys verrattuna Euroopan unionin ja sen kansalaisten kaupallisille eduille niiden soveltamisesta mahdollisesti aiheutuviin haittoihin;

9.   pahoittelee, että EU:n sisäiset kiistat tietyn maan, kuten Kuuban, osalta tai jäsenvaltioiden pyrkimykset olla suututtamatta tärkeitä kumppaneita, kuten Venäjää, ovat johtaneet siihen, että EU hyväksyy pakotteet vain epävirallisesti puheenjohtajavaltion päätelmissä, mikä osoittaa, että unionin pakotteet pannaan täytäntöön tavalla, joka ei ole tasapainoinen tai johdonmukainen; katsoo kuitenkin, että puheenjohtajavaltion päätelmiin kuuluvat toimet, kuten sopimusten allekirjoittamisen lykkääminen Serbian kaltaisten valtioiden kanssa, voivat olla asianmukainen väline painostettaessa kolmansia maita tekemään täysimääräistä yhteistyötä kansainvälisten järjestelmien kanssa;

10.   panee merkille, että Kuubaan osalta edellä mainittu vuonna 1996 hyväksytty ja määräajoin uusittu yhteinen kanta, joka noudattelee rauhanomaiseksi siirtymiseksi demokratiaan hyväksyttyä tiekarttaa, on edelleen sellaisenaan voimassa eikä Euroopan unionin toimielimissä esiinny sitä koskevia kiistoja; pahoittelee, että ihmisoikeuksien suhteen ei tähän mennessä ole tapahtunut minkäänlaista edistystä; panee merkille neuvoston 20. kesäkuuta 2008 tekemän päätöksen Kuubaan kohdistettujen epävirallisten pakotteiden poistamisesta vaatien samalla kaikkien poliittisten vankien välitöntä ja ehdotonta vapauttamista, vankiloihin tutustumisen helpottamista sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen sopimuksen ratifiointia ja täytäntöönpanoa; toteaa, että neuvosto päättää vuoden kuluttua siitä, jatkaako se Kuuban kanssa käytävää poliittista vuoropuhelua riippuen siitä, onko ihmisoikeuksien alalla tapahtunut merkittävää edistymistä; palauttaa mieliin, että neuvoston kanta velvoittaa myös Euroopan unionin toimielimiä vuoropuheluun Kuuban viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa; toistaa mielipiteensä Saharov-palkinnon voittajien, Oswaldo Payá Sardiñasin ja Damas de Blanco -ryhmän (Ladies in White) suhteen;

11.   katsoo, että pakotteiden "tehottomuutta" koskevaa näkökohtaa ei voida käyttää niiden poistamisen perusteena, vaan että sitä pitäisi käyttää pakotteiden uudelleensuuntaamiseen ja uudelleenarviointiin; katsoo lisäksi, että pakotteiden jatkamisen tai jatkamatta jättämisen pitäisi olla riippuvainen ainoastaan siitä, onko niiden tavoitteet saavutettu, koska niiden luonnetta voidaan vahvistaa tai muuttaa tarkastelun perusteella, ja katsoo siten, että niihin pitäisi aina sisältyä selkeät perusteet;

12.   katsoo, että pakotteiden tehokkuutta on arvioitava monella tasolla, kuten toimien tehokkuutta koskevalla tasolla, eli määriteltäessä niiden vaikutusta kohdehenkilöiden yksityiseen tai ammatilliseen toimintaan tietyn kohteena olevan hallinnon jäseninä tai vaikutusta sen toimintaan, taikka pakotteiden poliittisen tehokkuuden tasolla määriteltäessä pakotteiden soveltuvuutta niiden toimien tai toimintalinjojen lopettamiseksi tai muuttamiseksi, joiden vuoksi ne otettiin käyttöön;

13.   uskoo, että pakotteen tehokkuus riippuu Euroopan unionin kyvystä pitää sitä yllä sen koko voimassaoloajan, ja pitää tässä yhteydessä valitettavana tarkistuslauseiden kaltaisten määräysten soveltamista, joihin sisältyy pakotteiden automaattinen poistaminen;

14.   vastustaa kaikissa olosuhteissa yleisten, erotuksetta sovellettavien pakotteiden määräämistä millekään valtiolle, koska tällainen lähestymistapa johtaa tosiasiassa väestön täydelliseen eristämiseen; katsoo, että ellei talouspakotteita soviteta yhteen muiden poliittisten välineiden kanssa, niiden avulla voidaan vain suurin ponnistuksin onnistua helpottamaan kohteena olevan hallinnon poliittista uudistamista; korostaa siksi, että kaikkiin valtion hallintoa koskeviin pakotetoimiin on järjestelmällisesti yhdistettävä tuki kyseisen valtion kansalaisyhteiskunnalle;

Pakotteet osana kokonaisvaltaista ihmisoikeusstrategiaa

15.   huomauttaa, että suurin osa EU:n pakotteista määrätään turvallisuusnäkökohtien perusteella; korostaa kuitenkin, että ihmisoikeusloukkauksia olisi pidettävä riittävänä perusteena pakotteiden soveltamiselle, sillä myös ne ovat uhka turvallisuudelle ja vakaudelle;

16.   huomauttaa, että pakotteiden pääasiallinen tarkoitus on saada aikaan poliittinen tai toiminnallinen muutos YUTP:n yhteisen kannan tai neuvoston hyväksymien päätelmien tai pakotteiden perustana olevan kansainvälisen päätöksen mukaisesti;

17.   korostaa, että neuvosto on edellä mainittujen rajoittavien toimien (pakotteiden) perusperiaatteet hyväksymällä sitoutunut käyttämään pakotteita osana kokonaisvaltaista ja yhdennettyä poliittista lähestymistapaa; korostaa tässä yhteydessä, että tähän lähestymistapaan kuuluu keskinäinen poliittinen vuoropuhelu, kannustimet ja ehdollisuus ja että siihen voi kuulua myös viimeisenä keinona pakkokeinojen käyttö, mikä määritellään perusperiaatteissa; katsoo, että ihmisoikeuksia ja demokratialausekkeita, etuusjärjestelmiä ja kehitysapua on käytettävä välineinä kyseisessä kokonaisvaltaisessa ja yhdennetyssä poliittisessa lähestymistavassa;

18.   katsoo, että ihmisoikeuslausekkeen täytäntöönpanoa ei voida pitää kokonaisuudessaan itsenäisenä tai yksipuolisena EU:n pakotteena, sillä se perustuu suoraan kahden- tai monenväliseen sopimukseen, jossa määritellään molemminpuolinen sitoutuminen ihmisoikeuksien kunnioittamiseen; katsoo, että tämän lausekkeen mukaan toteutettavat asianmukaiset toimet koskevat ainoastaan kyseisen sopimuksen täytäntöönpanoa ja että kummallakin osapuolella on oikeudelliset perusteet keskeyttää tai kumota sopimus; katsoo siten, että ihmisoikeuslausekkeiden täytäntöönpano ja itsenäiset tai yksipuoliset pakotteet ovat ehdottomasti toisiaan täydentäviä;

19.   on siksi tyytyväinen, että ihmisoikeuslausekkeet sisällytetään järjestelmällisesti kaikkiin kolmansien maiden kanssa allekirjoitettaviin uusiin kahdenvälisiin sopimuksiin, alakohtaiset sopimukset mukaan lukien, ja vaatii, että niihin sisällytetään myös erityinen täytäntöönpanomekanismi; palauttaa mieliin tässä yhteydessä lausekkeen tehokkaammasta ja järjestelmällisestä täytäntöönpanosta esitetyt suositukset: tavoitteiden ja kriteerien laatiminen ja säännöllinen arviointi; toistaa vaatimuksen, että ihmisoikeuslausekkeet pannaan täytäntöön avoimemman osapuolten – Euroopan parlamentti ja kansalaisyhteiskunta mukaan lukien – välisen kuulemisen avulla esittäen yksityiskohtaisesti poliittiset ja oikeudelliset menettelyt, joita käytetään, jos kahdenvälistä yhteistyötä koskeva pyyntö perutaan toistuvien ja/tai järjestelmällisten kansainvälisen oikeuden vastaisten ihmisoikeusloukkausten vuoksi; tukee Cotonoun sopimuksessa laadittua, ihmisoikeuksiin, demokratian periaatteisiin ja oikeusvaltioon kohdistuviin vakaviin loukkauksiin puuttumista koskevaa menettelymallia; uskoo, että intensiivisen poliittisen vuoropuhelun (Cotonoun sopimuksen 8 artikla) ja neuvottelujen (Cotonoun sopimuksen 96 artikla) järjestelmällä on ennen asianmukaisten toimenpiteiden hyväksymistä ja sen jälkeen voitu useassa tapauksessa parantaa tehokkaasti tilannetta kentällä;

20.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita olemaan esittämättä vapaakauppa- ja/tai assosiaatiosopimuksia – vaikka ne sisältäisivätkin ihmisoikeuslausekkeen – niiden maiden hallituksille, joissa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan loukataan ihmisoikeuksia räikeästi;

21.   katsoo, että ellei asianmukaisiin tai rajoittaviin toimenpiteisiin ryhdytä tilanteissa, joita leimaavat jatkuvat ihmisoikeusrikkomukset, Euroopan unionin ihmisoikeusstrategia, pakotepolitiikka ja uskottavuus heikkenevät vakavasti;

22.   katsoo, että pakotepolitiikka saadaan huomattavasti tehokkaammaksi, kun se on osa johdonmukaista ihmisoikeusstrategiaa; esittää uudelleen pyyntönsä neuvostolle ja komissiolle laatia jokaisessa maakohtaisessa strategia-asiakirjassa sekä samankaltaisissa asiakirjoissa ihmisoikeuksia ja demokraattista tilannetta koskeva erityinen strategia;

23.   katsoo, että pakotteita sovellettaessa ihmisoikeuksia koskevaan vuoropuheluun ja neuvotteluun olisi välttämättä ja järjestelmällisesti sisällytettävä keskustelu niiden tavoitteiden ja kriteerien toteuttamisessa saavutetusta edistyksestä, jotka asetettiin rajoittavista toimenpiteistä päätettäessä; katsoo myös, että ihmisoikeuksia koskevalla vuoropuhelulla ja neuvotteluilla saavutetuilla tavoitteilla ei voida missään tapauksessa korvata niiden tavoitteiden toteuttamista, jotka olivat keskeisessä asemassa pakotteista päätettäessä;

Kansainvälisen yhteisön koordinoitu toiminta

24.   katsoo, että kansainvälisen yhteisön koordinoidulla toiminnalla on valtioiden tai alueellisten kokonaisuuksien hajanaista ja epätasoista toimintaa tehokkaampi vaikutus; on siksi tyytyväinen siihen, että EU:n pakotepolitiikka perustuisi edelleen etusijan antamiseen YK:n järjestelmälle;

25.   kehottaa neuvostoa siinä tapauksessa, että YK:n turvallisuusneuvoston pakotteita ei ole käytössä, tekemään yhteistyötä EU:n ulkopuolisten pakotteista päättävien valtioiden kanssa, jakamaan tietoa sekä koordinoimaan toimia kansainvälisellä tasolla, jotta estetään pakotteiden kiertäminen ja maksimoidaan EU:n ja muiden pakotteiden tehokkuus ja niiden täytäntöönpano kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

26.   katsoo, että EU:n tulisi pyrkiä tekemään yhteistyötä muiden alueellisten järjestöjen, kuten Afrikan unionin ja Kaakkois-Aasian maiden järjestön (ASEAN) kanssa ihmisoikeuksien edistämiseksi sekä pakotteita koskevien toimien koordinoinnin varmistamiseksi;

27.   kehottaa EU:ta kehittämään järjestelmällisesti vuoropuhelua pakotteisiin osallistumattomien valtioiden kanssa, jotta päästään yhteiseen kantaan rajoittavista toimista erityisesti alueellisella tasolla; huomauttaa, että pakotteilla ei usein saada aikaan politiikan tai toimien tarpeellista muutosta silloin, kun kansainvälinen yhteisö ei ole asiasta yksimielinen ja pääasialliset toimijat eivät osallistu niiden täytäntöönpanoon, mikä käy ilmi Burman/Myanmarin tapauksessa;

28.   kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan järjestelmällisesti käsiteltäväksi poliittisen vuoropuhelun pakotteisiin osallistumattomien valtioiden kanssa niiden osallistumista koskevan kysymyksen ja niiden mahdollisuudet vaikuttaa kohteena olevaan hallintoon tai valtioista riippumattomiin toimijoihin, kuten henkilöihin, järjestöihin tai yrityksiin;

29.   katsoo, että mahdollisuutta vapaakauppasopimuksen allekirjoittamiseen tulevaisuudessa sellaisten alueiden kanssa, joihin pakotteiden kohteena oleva maa kuuluu, voidaan käyttää "porkkanana" ja painostuskeinona ja että sellaisen sopimuksen piiriin ei missään tapauksessa pitäisi sisällyttää pakotteiden kohteena olevaa maata;

Selkeiden päätöksentekoprosessien, tavoitteiden, vertailukohtien ja tarkistusmekanismien käyttöönottaminen

30.   korostaa tarvetta tehdä ennen pakotteiden hyväksymistä perusteellinen arvio jokaisesta erityistilanteesta, jotta eri pakotteiden potentiaalista vaikutusta voidaan arvioida ja jotta voidaan määritellä, mitkä pakotteet ovat kaikkein tehokkaimmat, kun muut näkökohdat ja vertailukelpoiset kokemukset otetaan huomioon; katsoo että tällainen ennakkoarvio on perusteltu etenkin siksi, että pakotetoimien alettua on vaikeaa perääntyä ilman, että saatetaan kyseenalaiseksi EU:n uskottavuus tai EU:n kolmannen maan väestölle antama tuki ottaen huomioon se mahdollisuus, että kyseisen valtion viranomaiset käyttävät mahdollisesti hyväkseen EU:n päätöstä; panee tässä suhteessa merkille nykyisen käytännön, jonka mukaisesti ehdotettujen pakotteiden asianmukaisuudesta, luonteesta ja tehokkuudesta keskustellaan neuvostossa EU-edustustojen päälliköiden kyseisessä maassa tekemän arvion pohjalta, ja vaatii riippumattoman asiantuntijan raportin sisällyttämistä tähän arvioon;

31.   korostaa kuitenkin, että tällaista arviota ei tulisi käyttää pakotteiden hyväksymisen lykkäämiseksi; korostaa tässä suhteessa, että kaksivaiheinen menettely pakotteiden määräämiseksi YUTP:n mukaisesti antaa mahdollisuuden kiireelliseen poliittiseen reaktioon, aluksi hyväksyttäessä yhteinen kanta, joka esitetään asetuksen perusteellisemman arvioinnin jälkeen ja jossa ilmoitetaan yksityiskohtaisesti pakotteiden tarkka laatu ja laajuus;

32.   kehottaa sisällyttämään oikeudellisiin välineisiin järjestelmällisesti selkeät ja erityiset perusteet ennakkoehdoksi pakotteiden poistamiselle; painottaa erityisesti, että kyseiset perusteet pitäisi laatia riippumattoman asiantuntijalausunnon perusteella eikä niitä pitäisi myöhemmin muuttaa neuvoston sisäisten poliittisten muutosten mukaisesti;

33.   kehottaa neuvostoa ja komissiota perustamaan pakotteiden uudelleentarkastelua koskevan järjestelmän, johon sisältyy järjestelmällisesti uudelleentarkastelulauseke, jonka perusteella tarkastellaan uudelleen pakotetoimia sovittujen perusteiden mukaisesti sekä arvioidaan, onko tavoitteet saavutettu; painottaa, että aiejulistuksia tai tahdonilmauksia myönteisiä tuloksia antavien järjestelmien käyttöönottamiseksi on pidettävä tervetulleina, mutta korostaa, että pakotteita arvioitaessa niillä ei missään tapauksessa pidä korvata konkreettista ja todellista edistymistä asetettujen vaatimusten täyttämisessä;

34.   katsoo, että Kiinaan kohdistuva asevientikielto osoittaa yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden unionissa, koska kiellosta päätettiin ensin vuonna 1989 tapahtuneen Tiananmenin verilöylyn vuoksi, eikä EU:lle ei ole tähän mennessä annettu selityksiä verilöylystä, joten asevientikieltoa ei ole syytä poistaa;

35.   kehottaa ulkosuhdeneuvosten työryhmän pakotteet-kokoonpanoa (RELEX/pakotteet) hoitamaan toimeksiantonsa perusteellisesti; korostaa erityisesti tarvetta tutkimuksen tekemiseen ennen pakotteiden käyttöönottoa ja niiden käyttöönoton jälkeen säännöllisen ajantasaistetun tiedon saamiseksi kehityksestä sekä tarvetta kehittää rajoittavien toimenpiteiden täytäntöönpanoa ja soveltamista koskevia parhaita käytäntöjä;

36.   tunnustaa, että valtiot sekä kansainväliset ja alueelliset organisaatiot tulisi saattaa vastuuseen kansainvälisesti epäoikeudenmukaisista toimista pakotteita täytäntöönpantaessa, ja korostaa tässä yhteydessä tarvetta luoda oikeudellinen valvontajärjestelmä takaamaan kansainvälisen ja humanitaarisen oikeuden noudattaminen;

37.   vaatii, että parlamentti kytketään kaikkiin pakotteita koskevan prosessin vaiheisiin, kuten pakotteisiin johtavaan päätöksentekoprosessiin, tilanteeseen kaikkein soveltuvimman pakotteiden valintaan, perusteiden määrittelemiseen sekä niiden täytäntöönpanon arviointiin uudelleentarkastelumekanismin puitteissa ja pakotteiden poistamiseen;

Tehokkaampana välineenä kohdennetut pakotteet?

38.   pitää valitettavana, että arvioinnin puutteellisuuden vuoksi on mahdotonta arvioida kohdennettujen toimien tehokkuutta; panee kuitenkin merkille EU:n humanitaarisia näkökohtia koskevan huolenaiheen, joka on johtanut yleisten talouspakotteiden lakkauttamiseen, kuten aikaisemmin Irakin tapauksessa, sekä sellaisten kohdennettujen "älykkäiden" pakotteiden käyttöönottoon, joilla pyritään vaikuttamaan mahdollisimman paljon niihin tahoihin, joiden toimiin halutaan puuttua, ja jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän kielteisiä humanitaarisia vaikutuksia tai seurauksia muille kuin kohdehenkilöille tai naapurimaille;

39.   katsoo, että taloudellisten pakotteiden käyttämisellä muista poliittisista välineistä erillään ei todennäköisesti pystytä painostamaan kohteena oleva hallintoa toteuttamaan merkittäviä poliittisia muutoksia; korostaa lisäksi, että kauaskantoisten taloudellisten rajoitteiden taloudellinen ja humanitaarinen hinta saattaa nousta liian korkeaksi, ja toistaa siksi uudelleen kehotuksensa laatia ja kohdentaa taloudelliset pakotteet paremmin, jotta ne vaikuttavat ensisijaisesti niiden kohteena olevan hallinnon tärkeimpiin johtajiin ja ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneisiin tahoihin;

40.   korostaa, että talouspakotteet on kohdennettava ennen kaikkea aloille, jotka eivät ole työvoimavaltaisia ja joilla on vähäinen merkitys pienille ja keskisuurille yrityksille, koska viime mainitut ovat tärkeitä sekä talouden kehityksen että tulonjaon kannalta;

41.   kannattaa rahoitusta koskevien kohdennettujen pakotteiden käyttöä kohteena olevan hallinnon tärkeimpiä johtajia ja heidän välittömiä perheenjäseniään vastaan, koska ne kohdistuvat kohdehenkilöiden tuloihin; korostaa tarvetta yhdistää näihin pakotteisiin asianmukaiset toimenpiteet tällaisten henkilöiden kanssa yhteistyötä tekeviä EU:n taloudellisia toimijoita vastaan; korostaa, että kun hyödykkeisiin kohdennetuilla pakotteilla vaikutetaan hallinnon pääasialliseen tulonlähteeseen, on mahdollista, että väestölle aiheutetaan laaja-alaisia ja harkitsemattomia seurauksia, ja ne voivat myös edistää harmaan talouden kehittymistä;

42.   katsoo, että taloudellisten ja rahoituksellisten pakotteiden soveltamiseen, silloinkin kun ne ovat kohdennettuja, tulee osallistua kaikkien luonnollisten ja oikeushenkilöiden, jotka harjoittavat EU:ssa kaupallista toimintaa, mukaan lukien kolmansien maiden kansalaiset sekä Euroopan unionin kansalaiset tai eurooppalaiset oikeushenkilöt, joiden rekisteröityä asuin- tai toimipaikkaa säätelee EU:n jäsenvaltion lainsäädäntö ja jotka harjoittavat kaupallista toimintaa EU:n ulkopuolella;

43.   kehottaa rajaamaan "poikkeukselliset pakotteet" varojen jäädytykseen; kehottaa luomaan erityisen vastustamismenettelyn siinä tapauksessa, että jäsenvaltio haluaa myöntää poikkeuksen varojen jäädytyksen osalta, sillä kyseisen menettelyn puuttuminen heikentää rajoittavien toimien tehokkuutta, kun jäsenvaltioiden on ainoastaan ilmoitettava komissiolle etukäteen tällaisesta poikkeuksesta;

44.   kehottaa ryhtymään toimiin rahoitusta koskevien EU:n kohdennettujen pakotteiden täytäntöönpanon parantamiseksi, jotta varmistetaan, että toimilla todella estetään kohdehenkilöitä ja -laitoksia pääsemästä kaikkiin EU:n lainsäädännön alaisiin rahoituspalveluihin mukaan lukien EU:n tilisiirtoja käsittelevät pankit tai muut tahot, jotka käyttävät EU:n lainsäädännön alaisia rahoituspalveluita; korostaa tarvetta joustaa enemmän pakoteluetteloiden jakamisessa EU:ssa ja jäsenvaltioissa kaikille henkilöille, joita kolmannessa rahanpesudirektiivissä(19) säädetyt velvoitteet koskevat; ehdottaa, että jokainen jäsenvaltio nimittää yhden laitoksen vastaamaan näiden tietojen levittämisestä;

45.   kehottaa neuvostoa ja komissiota tiivistämään yhteistyötä SWIFT-hallinnon ja osakkeenomistajien kanssa Euroopassa, jotta mustalla listalla olevat pankkitilit voidaan jäädyttää tehokkaammin ja tilisiirrot näiltä tileiltä tai näille tileille voidaan estää;

46.   kehottaa neuvostoa ja komissiota tarkastelemaan mahdollisuuksia ja tapoja käyttää kohteena olevien viranomaisten jäädytettyjä varoja rakentavalla tavalla myöntäen niitä esimerkiksi ihmisoikeusrikkomusten uhreille tai YK:n peruskirjan VII luvun mukaisiin kehitystoimiin;

47.   panee merkille, että asevientikielto on pakotekeino, jolla pyritään estämään aseiden ja sotatarvikkeiden kulkeutuminen konfliktialueille tai sellaiselle hallinnolle, joka käyttää niitä sisäisiin rankaisutoimiin tai hyökkäykseen vierasta valtiota vastaan, mikä sisältyy asevientiä koskeviin käytännesääntöihin;

48.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toimimaan yhteisesti pantaessa täytäntöön EU:n asevientikieltoja, jotka kukin jäsenvaltio saattaa voimaan;

49.   kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään aseidenvientiä koskevat yhteiset kannat, joiden perusteella nykyiset asevientiä koskevat käytännesäännöt tulevat oikeudellisesti sitoviksi;

50.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan työtään YK:n valvonnan ja täytäntöönpanon tehokkuuden parantamiseksi ja tukee näkemystä siitä, että olisi perustettava pysyvä YK:n yksikkö arvioimaan konfliktihyödykkeiden kauppaa sekä niitä koskevien pakotteiden merkitystä;

51.   muistuttaa, että maahantulo-oikeuden rajoittaminen (matkustuskiellot, viisumikiellot) on ensimmäisiä toimia EU:n pakotteiden asteikolla ja että sen perusteella mustalla listalla olevat henkilöt tai muuhun kuin valtioon kuuluvat tahot eivät voi osallistua EU:n virallisiin kokouksiin eivätkä matkustaa EU:n alueelle henkilökohtaisten syiden vuoksi;

52.   panee huolestuneena merkille, että jäsenvaltiot eivät noudata EU:n viisumikieltoa tehokkaimmalla mahdollisella tavalla; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään yhteisen lähestymistavan matkustuskiellon ja asianmukaisten poikkeuslausekkeiden soveltamisessa;

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen kohdistettuja pakotteita sovellettaessa terrorismin vastaisessa taistelussa

53.   ottaa huomioon, että yksittäiset EU:n määräämät terrorismin vastaiset pakotteet sekä EU:n täytäntöön panemat YK:n turvallisuusneuvoston määräämät terrorismin vastaiset pakotteet ovat oikeudenkäynnin kohteena monissa yhteisöjen tuomioistuimen ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäviksi saatetuissa asioissa;

54.   palauttaa mieliin, että jäsenvaltioiden on laadittava pakotteet EU-sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jossa unionin edellytetään kunnioittavan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja ja jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuvia perusoikeuksia; korostaa, että sekä EU:n että YK:n nykyisissä mustia listoja koskevissa menettelyissä on puutteita oikeusvarmuuden ja oikeussuojakeinojen näkökulmasta; kehottaa neuvostoa tekemään asiasta päätelmät sekä panemaan täysimääräisesti täytäntöön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamat tuomiot asiaa koskevista EU:n omista pakotteista;

55.   kehottaa neuvostoa ja komissiota tarkastelemaan uudelleen mustille listoille kirjaamista ja niiltä poistamista koskevia nykyisiä menettelyitä, jotta kunnioitetaan kyseisille listoille kirjattujen henkilöiden ja tahojen menettelyllisiä ja aineellisia ihmisoikeuksia, ja erityisesti kansainvälisiä menettelyitä, joiden perusteella riippumattomalta ja puolueettomalta elimeltä voidaan asianmukaisen menettelyn perusteella hakea tehokkaita suojakeinoja mukaan lukien oikeus saada riittävää informaatiota kyseistä henkilöä tai tahoa vastaan nostetuista kanteista, tehdyistä päätöksistä sekä saada korvauksia ihmisoikeusrikkomuksista; pyytää EU:n jäsenvaltioita samalla edistämään YK:n menettelyjen vastaavanlaista uudelleentarkastelua, jotta terrorismin vastaisessa taistelussa käytettävien kohdennettujen pakotteiden toteuttamisessa varmistetaan perusoikeuksien kunnioittaminen;

56.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 75 artikla antaisi Euroopan parlamentille tilaisuuden korjata mustalle listalle kirjaamista koskevia nykyisiä käytäntöjä, ja tukee parlamentissa käynnissä olevaa työtä, joka on tarkoitus sisällyttää vuoden 2009 lainsäädäntöohjelmaan;

57.   pahoittelee, ettei millään lainkäyttöelimellä ole mahdollisuutta arvioida mustien listojen asianmukaisuutta, koska mustalle listalle merkitsemiseen johtava näyttö perustuu pääasiassa salaisten palvelujen – joiden toiminta on jo asian luonteen vuoksi salaista – hallussa olevaan tietoon; katsoo kuitenkin, että tämä perusluonteinen luottamuksellisuus ei saa johtaa kansainvälisen oikeuden rikkomisen rankaisematta jäämiseen; kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita takaamaan salaisten palvelujen työskentelyn tehokkaan parlamentaarisen valvonnan; pitää siksi tarpeellisena Euroopan parlamentin yhteistoimintaa jo olemassa olevan jäsenvaltioiden tiedustelupalvelujen valvontakomiteoiden konferenssin kanssa;

58.   toistaa kuitenkin, että terrorismin vastaisten luetteloiden järjestelmä on Euroopan unionin terrorismin torjuntaan tarkoitetun politiikan tehokas väline edellyttäen, että siinä noudatetaan yhteisöjen tuomioistuimen uusinta oikeuskäytäntöä;

59.   korostaa, että terrorismi on uhka turvallisuudelle ja vapaudelle, ja kehottaa siksi neuvostoa tarkistamaan ja päivittämään luetteloa terroristijärjestöistä ottaen huomioon niiden toiminnan kaikilla mantereilla;

Pakotteita koskeva toimintalinjojen yhdistelmä

60.   korostaa, että EU on aina edistänyt pakotteiden käytössä myönteistä lähestymistapaa ja että sen päämäärä on kannustaa muutoksiin tasapainoisilla toimilla; korostaa siksi, että on tärkeää suosia kokonaisvaltaista yhdennettyä toimintaa asteittaisella strategialla, jossa sovelletaan painostustoimia ja kannustimia;

61.   katsoo, että avoimuusstrategia ja pakotepolitiikka eivät poissulje toisiaan; katsoo sen vuoksi, että EU:n pakotepolitiikka saattaa auttaa vahvistamaan ihmisoikeuksien kunnioittamista valtiossa, johon pakotteet kohdistuvat, kun sitä tarkistetaan erityisesti myönteisten toimien politiikan käyttöönottoa varten; panee tässä yhteydessä merkille Uzbekistania vastaan marraskuusta 2007 huhtikuuhun 2008 asetetut pakotetoimet, jolloin neuvosto jatkoi yhden vuoden ajan pakotteita, jotka otettiin käyttöön, koska Andijanin joukkomurhan tutkimista ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevia alkuperäisiä tavoitteita ei täytetty, mutta neuvosto päätti keskeyttää viisumikiellon soveltamisen ja asettaa Uzbekistanin hallitukselle kuuden kuukauden määräajan, jonka kuluessa sen olisi täytettävä tietyt ihmisoikeuksia koskevat kriteerit, tai muussa tapauksessa se uhkasi ottaa viisumikiellon jälleen käyttöön; toteaa, että sitoutuminen ja pakotteet yhdessä saivat jossain määrin aikaan myönteistä kehitystä sen ansiosta, että pakotteiden automaattinen uudelleen käyttöön ottaminen oli mahdollista ja että täsmälliset edellytykset oli määritelty; korostaa, että nämä ehdot on täytettävä rajoitetun ajanjakson kuluessa ja niiden on oltava tarkoituksenmukaiset yleisessä pakotejärjestelmässä;pitää kuitenkin valitettavana, että myönteistä kehitystä ei ole vielä tapahtunut ja että Uzbekistanin hallituksen kanssa ei edelleenkään tehdä yhteistyötä;

62.   vaatii, että monikohtaisessa strategiassa pakotteisiin liitetään järjestelmällisesti tehokkaita myönteisiä toimia kansalaisyhteiskunnan, ihmisoikeuksien puolustajien sekä kaikkien ihmisoikeuksia ja demokratiaa edistävien hankkeiden tukemiseksi; pyytää, että ohjelmia ja aihekohtaisia välineitä (eurooppalainen ihmisoikeus- ja demokratia-aloite(20), valtioista riippumattomat toimijat, henkilöihin investointi) käytetään edistämään tehokkaasti tämän tavoitteen toteuttamista;

63.   kehottaa neuvostoa ja komissiota hyödyntämään Lissabonin sopimuksen ratifioinnin ja sen johdosta perustettavan Euroopan ulkosuhdehallinnon tarjoaman mahdollisuuden, jotta varmistetaan EU:n ulkoisen toiminnan eri välineiden optimaalinen yhdenmukaisuus, jolla on keskeinen merkitys EU:n pakotepolitiikan tehokkuuden lisäämisessä;

EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita koskevat suositukset

64.   kehottaa komissiota ja neuvostoa tekemään kattavan ja perusteellisen arvion EU:n pakotepolitiikasta, jotta voidaan määrittää sen vaikutukset ja toimenpiteet, joihin tulisi ryhtyä sen vahvistamiseksi; kehottaa neuvostoa ja komissiota esittämään tällaisia toimenpiteitä koskevan ohjelman; kehottaa neuvostoa ja komissiota arvioimaan, miten pakotteet vaikuttavat kyseessä olevien maiden kehityspolitiikkaan ja EU:n kauppapolitiikkaan;

65.   kehottaa komissiota varmistamaan, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ja Euroopan kehitysrahaston alaiset kehitysapustrategiat ovat sovellettavien pakotejärjestelmien ja ihmisoikeusvuoropuhelujen mukaisia; kehottaa komissiota varmistamaan, että yleisen talousarviotuen ehdot sekä ns. vuosituhannen kehitystavoitteita koskevien sopimusten ehdot kytketään nimenomaisesti ihmisoikeuksiin ja demokratiakriteereihin;

66.   kehottaa neuvostoa ja komissiota hyödyntämään Lissabonin sopimuksen ratifioinnin tarjoaman mahdollisuuden yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan nimittämisen – joka on samalla komission varapuheenjohtaja ja ulkoasiainneuvoston puheenjohtaja – ja Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen osalta, jotta EU:n ulkoisesta toiminnasta tulisi yhtenäisempää ja johdonmukaisempaa ja jotta pakotteiden alalla toimivien asianomaisten EU:n yksikköjen asiantuntemusta parannetaan sekä eri yksikköjen välistä yhteistyötä kohennetaan;

67.   kehottaa samalla jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ja komissiota parantamaan yhteistyötään, jotta varmistetaan rajoittavien toimien yhtenäisempi ja tehokkaampi täytäntöönpano;

68.   kehottaa myös YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä olevia jäsenvaltioita pyrkimään järjestelmällisesti laajentamaan EU:n käyttöön ottamat pakotteet kansainväliselle tasolle EU-sopimuksen 19 artiklan mukaisesti;

69.   kehottaa jäsenvaltioita olemaan Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa toimiessaan loukkaamatta ihmisoikeuksia koskevia velvoitteitaan, kuten Euroopan ihmisoikeussopimusta;

70.   velvoittaa Euroopan parlamentin elimet, erityisesti pysyvät ja tilapäiset valtuuskunnat, hyödyntämään suhteitaan pakotteisiin osallistumattomien maiden parlamentteihin voidakseen parantaa kyseistä aluetta koskevien EU:n pakotejärjestelmien ymmärtämistä ja tarkastella mahdollisuuksia ryhtyä koordinoituihin toimiin ihmisoikeuksien edistämiseksi;

71.   kehottaa komissiota perustamaan riippumattoman asiantuntijaverkoston, jonka tehtävänä on esittää tilanteesta riippuen neuvostolle kaikkein asianmukaisimmat rajoittavat toimet sekä laatimaan säännöllisesti raportin tilanteen kehittymisestä tavoiteltujen perusteiden ja pyrkimysten osalta ja tarpeen tullen ehdottamaan parannuksia pakotteita koskevaan täytäntöönpanoon; katsoo, että kyseisen verkoston perustamisella edistetään avoimuutta ja keskustelua pakotteista yleisesti sekä vahvistetaan pakotteiden toteuttamista ja valvontaa erityistapauksissa; katsoo samalla, että komissiolla tulisi olla aktiivisempi rooli selkeän EU:n pakotteita koskevan politiikan määrittämisessä;

72.   katsoo, että EU:n pakotepolitiikan legitiimiyttä, jolla on keskeinen ja merkittävä osa YUTP:ssä, on vahvistettava siten, että parlamentti osallistuu päätöksenteon kaikille tasoille ja EU-sopimuksen 21 artiklan mukaisesti erityisesti pakotteita laadittaessa ja pantaessa täytäntöön siten, että neuvosto ja komissio kuulevat sitä ja raportoivat sille asiasta järjestelmällisesti; katsoo, että parlamentin pitäisi osallistua tarkasteluun, jossa arvioidaan, miten perusteet ovat vaikuttaneet pakotteiden kohteena oleviin tahoihin; kehottaa ihmisoikeuksien alivaliokuntaa järjestelmällistämään ja valvomaan tämän alan toimia kaikkien niiden pakotteiden osalta, joiden tavoitteet ja kriteerit koskevat ihmisoikeuksia;

o
o   o

73.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan neuvoston pääsihteereille.

(1) EYVL C 320, 28.10.1996, s. 261. (2) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3. (3) EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27. (4) EYVL L 322, 12.12.1996, s. 1. (5) EYVL L 344, 28.12.2001, s. 90. (6) EYVL L 344, 28.12.2001, s. 93. (7) EYVL L 344, 28.12.2001, s. 70 (8) EYVL L 139, 29.5.2002, s. 4 (9) EYVL L 139, 29.5.2002, s. 9. (10) EUVL C 98, 18.4.2008, s. 1. (11) EUVL C 131 E, 5.6.2003, s. 147. (12) EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 107. (13) EYVL C 292, 8.11.1982, s. 13. (14) EYVL C 78, 2.4.2002, s. 32. (15) EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 214. (16) 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Cotonoun sopimuksen 96 artikla kuuluu seuraavasti:"Olennaiset osat: neuvottelumenettely ja aiheelliset toimenpiteet, jotka liittyvät ihmisoikeuksiin sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteeseen1. Tässä artiklassa käsitteellä 'osapuoli' tarkoitetaan toisaalta yhteisöä ja Euroopan unionin jäsenvaltioita ja toisaalta kutakin AKT-valtiota.2. a) Jos osapuolten välillä säännöllisesti käytävästä poliittisesta vuoropuhelusta huolimatta jokin osapuoli katsoo, että toinen osapuoli ei ole täyttänyt velvoitetta, joka liittyy 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteen kunnioittamiseen, sen on, paitsi erityisen kiireellisissä tapauksissa, toimitettava toiselle osapuolelle ja ministerineuvostolle tiedot, joita tarvitaan perusteellisen selvityksen tekemiseen tilanteesta osapuolten hyväksymän ratkaisun löytämiseksi. Tätä tarkoitusta varten osapuoli kutsuu toisen osapuolen neuvotteluihin, joissa keskitytään toimenpiteisiin, joihin asianomainen osapuoli on ryhtynyt tai aikoo ryhtyä tilanteen korjaamiseksi.Neuvottelut käydään tasolla ja kokoonpanossa, joka katsotaan soveliaimmaksi sopivan ratkaisun löytämistä varten. Neuvottelut on aloitettava 15 päivää kutsun jälkeen ja ne jatkuvat rikkomuksen luonteen ja vakavuuden mukaan määräytyvän yhteisesti sovitun ajan. Neuvottelut eivät missään tapauksessa saa kestää 60 päivää kauemmin.Jos neuvottelut eivät johda molempien osapuolten hyväksymään ratkaisuun, jos osapuoli kieltäytyy neuvotteluista tai jos kyse on erityisen kiireellisestä tapauksesta, voidaan toteuttaa aiheelliset toimenpiteet. Nämä toimenpiteet lopetetaan heti, kun niiden toteuttamisen syyt ovat poistuneet.b) Käsitteellä 'erityisen kiireellinen tapaus' tarkoitetaan poikkeuksellisia tilanteita, joissa jotakin 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua olennaista osaa rikotaan erityisen räikeästi ja joka edellyttää välitöntä toimintaa.Osapuolen, joka turvautuu erityisen kiireellisen tilanteen mukaiseen menettelyyn, on ilmoitettava siitä erikseen toiselle osapuolelle ja ministerineuvostolle, paitsi jos sillä ei ole tähän aikaa.c) Tässä artiklassa 'aiheellisilla toimenpiteillä' tarkoitetaan toimenpiteitä, jotka ovat kansainvälisen oikeuden mukaisia ja oikeassa suhteessa rikkomukseen. Näitä toimenpiteitä valittaessa etusijalle on asetettava ne, jotka vähiten haittaavat tämän sopimuksen soveltamista. Sopimuksen soveltamatta jättämistä pidetään viimeisenä keinona.Toimenpiteistä, joihin ryhdytään erityisen kiireellisissä tapauksissa, on ilmoitettava viipymättä toiselle osapuolelle ja ministerineuvostolle. Kyseisen osapuolen pyynnöstä voidaan sitten käynnistää neuvottelut tilanteen perusteelliseksi selvittämiseksi ja ratkaisujen löytämiseksi mahdollisuuksien mukaan. Nämä neuvottelut käydään a alakohdan toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti." (17) EUVL L 50, 20.2.2004, s. 66. (18) EUVL L 43, 19.2.2008, s. 39. (19) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, 2005/60/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15). (20) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1889/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä (EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. syyskuuta 2008 äitiyskuolleisuudesta ennen vuosituhannen kehitystavoitteiden tarkistamista 25. syyskuuta 2008 pidettävässä YK:n korkean tason tapaamisessa

P6_TA(2008)0406 RC-B6-0377/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon syyskuussa 2000 pidetyssä YK:n vuosituhannen huippukokouksessa hyväksytyt vuosituhannen kehitystavoitteet,

–   ottaa huomioon kesäkuun Eurooppa-neuvostossa hyväksytyn EU:n toimintasuunnitelman ja sen välitavoitteet vuodeksi 2010,

–   ottaa huomioon YK:n päämajassa New Yorkissa 25. syyskuuta 2008 järjestettävän korkean tason tapaamisen, jossa käsitellään vuosituhannen kehitystavoitteita,

–   ottaa huomioon komission laatiman kertomuksen EU:n vuosituhannen kehitystavoitteista 2000–2004 (SEC(2005)456),

–   ottaa huomioon Brysselissä 16. ja 17. joulukuuta 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät, joiden mukaan Euroopan unioni on täysin sitoutunut vuosituhannen kehitystavoitteisiin ja politiikan johdonmukaisuuteen,

–   ottaa huomioon 20. marraskuuta 1959 annetun YK:n lasten oikeuksien julistuksen, jonka mukaan "lapsen ja hänen äitinsä on […] saatava erityistä hoitoa ja huolenpitoa siihen luettuna asianmukainen hoito ennen ja jälkeen synnytyksen ", sekä 20. marraskuuta 1989 annetun YK:n yleissopimuksen lasten oikeuksista, jonka mukaan allekirjoittavavaltiot takaavat "asianmukaisen terveydenhuollon odottaville ja synnyttäneille äideille",

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä (KOM(2007)0100),

–   ottaa huomioon yhteisen Afrikka–EU-strategian, joka hyväksyttiin EU–Afrikka-huippukokouksessa Lissabonissa vuonna 2007,

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä(1),

–   ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin tehtävistä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi(2) ja 20. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman vuosituhannen kehitystavoitteista: puolimatkassa(3),

–   ottaa huomioon 17. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman Afrikan kehitysstrategiasta(4) ja 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n ja Afrikan suhteiden nykytilasta(5),

–   ottaa huomioon Pekingissä syyskuussa 1995 pidetyn neljännen naisten maailmankonferenssin, Pekingissä hyväksytyn julistuksen ja toimintaohjelman sekä myöhemmissä YK:n erityisistunnoissa hyväksytyt konferenssin tuloksia arvioivat asiakirjat, eli Peking +5 -kokouksessa 10. kesäkuuta 2000 ja Peking +10 -erityisistunnossa 11. maaliskuuta 2005 hyväksytyt asiakirjat "jatkotoimet ja aloitteet Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman toimeenpanemiseksi",

–   ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteiset julkilausumat Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta: "Eurooppalainen konsensus"(6) ja humanitaarista apua koskeva eurooppalainen konsensus(7),

–   ottaa huomioon YK:n väestörahaston raportin "The Promise of Equality: Gender Equity, Reproductive Health and the Millennium Development Goals" (Tasa-arvon ja lisääntymisterveyden edistämisellä kohti vuosituhattavoitteita) vuodelta 2005 ja raportin "A Passage to Hope: Women and International Migration" (Kohti toivoa: naiset ja kansainvälinen muuttoliike) vuodelta 2006,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (kehitysyhteistyövälineen) perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006(8),

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan afrikkalaisen peruskirjan Afrikan naisten oikeuksia koskevan pöytäkirjan eli niin kutsutun Maputon pöytäkirjan, joka tuli voimaan 25. marraskuuta 2005, sekä Maputon toimintasuunnitelman, joka koskee maanosan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä sekä -oikeuksia koskevan poliittisen kehyksen saattamista toimintavalmiiksi 2007–2010 ja joka hyväksyttiin Afrikan unionin terveysministerien kokouksen syyskuussa 2006 pidetyssä erityisistunnossa,

–   ottaa huomioon Kairossa syyskuussa 1994 pidetyn YK:n kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICDP), Kairossa hyväksytyn lopullisen toimintaohjelman sekä kokouksen tuloksista laaditut asiakirjat, jotka hyväksyttiin vuonna 1999 YK:n yleiskokouksen erityisistunnossa ja jotka koskivat lisätoimia ICDP:n toimintaohjelman (ICDP+5) toteuttamiseksi,

–   ottaa huomioon Brysselin toimintakehyksen ja terveyttä ja kestävää kehitystä koskevat suositukset, jotka Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän terveysministerit hyväksyivät ensimmäisessä kokouksessaan Brysselissä lokakuussa 2007,

–   ottaa huomioon YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (TSS-sopimus), joka tuli voimaan 3. tammikuuta 1976, ja erityisesti sen 12 artiklan,

–   ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän komitean TSS-sopimuksen 12 artiklaa (oikeus mahdollisimman hyvään terveyteen) koskevan yleishuomion nro 14,

–   ottaa huomioon 3. syyskuuta 1981 voimaan tulleen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että lisääntymisterveydenhuolto (tavoite 5) on vuosituhattavoitteista se, jossa edistystä on saavutettu vähiten, ja että tämän vuoksi tavoitteen 5 saavuttaminen on vähiten todennäköistä vuoteen 2015 mennessä erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa,

B.   ottaa huomioon, että raskauden tai synnytyksen takia kuolee vuosittain puoli miljoonaa naista ja että 99 prosenttia näistä kuolemantapauksista tapahtuu kehitysmaissa; ottaa huomioon, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kuolleisuusaste on 20 vuoden aikana laskenut hädin tuskin 0,1 prosentilla vuodessa ja alueen naisten riski kuolla raskauteen tai synnytykseen on 1/16; ottaa huomioon, että äitiyskuolleisuus on terveyttä koskevan eriarvoisuuden huomattavin ilmentymä maailmassa,

C.   ottaa huomioon, että äitiyskuolleisuudesta saatu kokemus ja sitä koskeva tutkimus paljastavat, että maantieteellisten erojen lisäksi äitiyskuolleisuus vaihtelee suuresti varakkuuden, rodun, etnisen alkuperän, kaupunki- tai maaseutuympäristön, luku- ja kirjoitustaidon ja jopa maan kielellisen tai uskonnollisen jaon mukaan, myös teollisuusmaissa, ja että kyseessä on suurin ero kaikissa kansanterveydestä laadituissa tilastoissa,

D.   ottaa huomioon, että G8-maat hyväksyivät terveyttä koskevan toimenpidepaketin, jonka avulla koulutetaan ja palkataan 1,5 miljoonaa terveysalan työntekijää Afrikassa ja varmistetaan, että koulutuksen saanut terveysalan työntekijä on mukana 80 prosentissa synnytyksistä; ottaa huomioon, että tämä merkitsee sitoutumista siihen, että terveysalan työntekijöiden määrä nostetaan 2,3:een tuhatta asukasta kohti 36:ssa Afrikan maassa, joissa näistä on huutava pula; ottaa kuitenkin huomioon, että paketissa ei mainita lainkaan niitä 10 miljardia Yhdysvaltain dollaria, jotka kansalaisyhteiskunnan aktivistien mukaan olisi varattava siihen, että voitaisiin pelastaa kuuden miljoonan äidin ja lapsen elämä vuosittain,

E.   toteaa, että äitiyskuolleisuus ja äitien sairastavuus ovat maailmanlaajuinen hätätilanne, sillä synnytykseen kuolee vuosittain arviolta 536 000 naista ja joka kahdennellakymmenennellä on vakavia komplikaatioita, jotka vaihtelevat kroonisista infektioista aina synnytyskanavan avanteen kaltaisiin toimintakykyä heikentäviin vammoihin tai elinikäisiin vammoihin,

F.   toteaa, että siihen, miksi naiset kuolevat raskauteen tai synnytykseen, ei liity mitään mysteeriä, vaan äitiyskuolleisuuden syyt ovat selkeät ja ne tunnetaan hyvin, samoin kuin keinot äitiyskuolleisuuden välttämiseksi,

G.   katsoo, että äitiyskuolleisuuden syyt voitaisiin estää tarjoamalla odottaville äideille turvallista terveydenhoitoa sekä mahdollisuus tehokkaaseen ehkäisyyn ja lailliseen ja turvalliseen raskaudenkeskeytykseen,

H.   katsoo, että äitiyskuolleisuutta voitaisiin ehkäistä lisäämällä perhesuunnittelukeinojen saatavuutta ja hyväksymistä, varmistamalla turvallisen ja laadukkaan terveydenhoidon saatavuus ja takaamalla äitien pääsy siihen erityisesti raskauden ja synnytyksen aikana, myös hätätilanteissa, sekä synnytyksen jälkeen, samoin kuin parantamalla naisten terveydentilaa ja ravitsemustilaa sekä heidän asemaansa yhteiskunnassa,

I.   toteaa, että ennalta ehkäisevään lähestymistapaan kuuluu naisten ja terveydenhoitoalan työntekijöiden kouluttaminen tunnistamaan komplikaatioita raskauden ja synnytyksen aikana ja hakeutumaan asianmukaiseen hoitoon, asianmukainen terveydenhoitolaitosten verkosto, joka voidaan luoda järkevän ajan kuluessa käytettävissä olevan infrastruktuurin ja liikennemahdollisuuksien perusteella, ja se, että koulutettu henkilökunta tarjoaa asianmukaista hoitoa kyseisissä lähellä sijaitsevissa terveydenhoitolaitoksissa, joita hallinnoidaan tehokkaasti ja joiden sähkö-, vesi- ja lääketoimitukset varmistetaan, maaseutualueet mukaan luettuina,

J.   ottaa huomioon, että estettävissä olevat äitiyskuolemat rikkovat naisten ja nuorten tyttöjen oikeutta elämään, joka on vahvistettu useissa kansainvälisissä ihmisoikeuksia koskevissa sitoumuksissa, myös Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, ja että äitiyskuolleisuus ja äitien sairastavuus voivat johtua myös muiden ihmisoikeuksien loukkauksista, joista voidaan mainita esimerkkeinä oikeus nauttia parhaimmasta mahdollisesta fyysisestä ja henkisestä terveydestä sekä oikeus syrjimättömyyteen perusterveydenhuollon saatavuuden yhteydessä,

K.   ottaa huomioon, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskeva itsemääräämisoikeus sisältää oikeuden solmia avioliitto, perustaa perhe ja ryhtyä sukupuolisuhteisiin vapaaehtoisesti sekä oikeuden olla joutumatta seksuaalisen väkivallan ja pakottamisen kohteeksi,

L.   katsoo, että on hallitusten tehtävä varmistaa joko itse tai muiden avulla terveydenhoitopalvelujen saatavuus, ja katsoo, että myös hallitukset, joiden toimintaedellytykset ovat rajoitetut, voivat toteuttaa lukemattomia äitien terveyteen vaikuttavia toimia,

M.   toteaa, että äitiyskuolleisuuden ja synnytykseen liittyvien vammojen syyt ovat perimmiltään harvoin käytännöstä tai rakenteista johtuvia, vaan niiden syyt löytyvät pikemminkin naisten alhaisesta arvostuksesta ja heikommasta asemasta yhteiskunnassa, ja panee merkille, että kun tarkastellaan taloudellisen kehityksen tasoltaan samankaltaisia maita, äitiyskuolleisuus on sitä alhaisempi, mitä korkeampi naisten asema on,

N.   toteaa, että naiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa raskauden ja synnytyksen aikana, mikä johtuu useista eri syrjinnän muodoista, joista voidaan mainita esimerkkeinä naisten ja miesten eriarvoisuus kotona, naisia vahingoittavat perinteiset käytännöt, naisiin kohdistuva väkivalta, se, että naiset eivät pysty määräämään itse lisääntymisterveydestään ja -oikeuksistaan, tyttövauvojen torjunta sekä stereotypiat, joiden mukaan naiset ovat ensi sijassa äitejä ja hoivaajia; ottaa huomioon, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen,

O.   ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous sisällytti lisääntymisterveydenhuollon yleistä saatavuutta vuoteen 2015 mennessä koskevan tavoitteen yhdeksi kansainvälisen yhteisön vuosituhannen kehitystavoitteeksi äitiyskuolleisuutta koskevan tavoitteen 5 alatavoitteena,

P.   ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö lupasi ICDP:ssä lisävaroja ja yksilöi lisääntymisterveyden (johon kuuluvat myös perhesuunnittelu ja äitien terveydenhoitopalvelut) kansainvälisten kehitysyhteistyötoimien keskeiseksi painopisteeksi,

Q.   ottaa huomioon, että tukea ei ole lisätty, vaan avunantajien perhesuunnitteluun antama kokonaisrahoitus on nyt paljon alempi kuin vuonna 1994, sillä se on laskenut absoluuttisesti mitattuna 723 miljoonasta Yhdysvaltain dollarista vuonna 1995 aina 442 miljoonaan Yhdysvaltain dollariin vuonna 2004,

R.   toteaa, että EU on tehnyt säännöllisiä ja johdonmukaisia sitoumuksia tavoitteen 5 saavuttamiseksi, ja näistä viimeisin on kesäkuussa 2008 hyväksytty EU:n toimintasuunnitelma,

S.   toteaa, että ongelman ja ihmisoikeuksien loukkauksen vakavuudesta huolimatta naisten terveydenhoitopalveluja pidetään edelleen vähemmän tärkeänä asiana kansainvälisellä asialistalla ja ne ovat jääneet tautikohtaisten erityistoimien varjoon, ja että tämä on johtanut äitiyskuolleisuuden marginalisoitumiseen, ja korkeat hiv-luvut ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siihen, että äitiyskuolleisuuden ja äitien sairastavuuden vähentämistä koskeva kehitys on pysähtynyt paikoilleen tai taantunut,

1.   on erittäin huolissaan siitä, että äitiyskuolleisuus (tavoite 5) on vuosituhannen kehitystavoitteista ainoa, jossa ei ole tapahtunut edistystä sitten vuoden 2000, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa, vaan luvut ovat samat kuin 20 vuotta sitten;

2.   panee merkille, että koulutuksen lisäksi naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen edistää omalta osaltaan merkittävästi äitien terveyttä koskevan tavoitteen 5 saavuttamista;

3.   kehottaa neuvostoa ja komissiota vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan YK:n korkean tason tapaamisen edellä asettamaan etusijalle toimet, joiden avulla tavoite 5 voidaan saavuttaa;

4.   kehottaa neuvostoa ja komissiota vähentämään äitiyskuolleisuudessa teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välillä olevia eroja siten, että lisätään rahoitusta ja toimia terveydenhoitoalan henkilöstöresurssien parantamiseksi ja lisätään resursseja ja sitoumuksia terveydenhoitojärjestelmien ja perusterveydenhoitoinfrastruktuurin lujittamiseksi, myös seurantaan, valvontaan, kansanterveyttä koskeviin peruspalveluihin, yhteisön toimiin ja muihin tarvittaviin tukitoimiin osoitettavia varoja;

5.   kehottaa neuvostoa ja komissiota tehostamaan pyrkimyksiä ehkäistävissä olevan äitiyskuolleisuuden ja äitien sairastavuuden poistamiseksi kehittämällä, panemalla täytäntöön ja säännöllisesti arvioimalla äitiyskuolleisuuden ja äitien sairastavuuden maailmanlaajuisen taakan vähentämistä koskevia etenemissuunnitelmia ja toimintasuunnitelmia, joissa noudatetaan sellaista tasapuolista, järjestelmällistä ja kestävää ihmisoikeuksiin keskittyvää lähestymistapaa, jota tuetaan ja edistetään riittävästi vahvojen institutionaalisten järjestelyjen ja rahoituksen avulla;

6.   kehottaa neuvostoa ja komissiota laajentamaan odottavien äitien terveydenhuoltopalvelujen tarjontaa perusterveydenhuollon yhteydessä siten, että lähtökohtina ovat tietoon perustuvat valinnat, turvallista äitiyttä koskeva valistus, kohdennettu ja tehokas synnytystä edeltävä hoito, odottavien äitien ravinto-ohjelmat, asianmukainen synnytysavustus, jossa vältetään tarpeettomat keisarinleikkaukset ja varaudutaan synnytykseen liittyviin hätätilanteisiin, hoitoonohjauspalvelut raskauteen, synnytykseen ja aborttiin liittyvissä komplikaatioissa sekä synnytyksen jälkeinen hoito ja perhesuunnittelu;

7.   kehottaa neuvostoa ja komissiota edistämään kaikkien naisten mahdollisuuksia saada seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevia kattavia tietoja ja palveluja;

8.   kehottaa neuvostoa ja komissiota hyväksymään uusia ja kehittämään jo vakiintuneita indikaattoreita ja vertailuarvoja äitiyskuolleisuuden vähentämiseksi (julkisen kehitysavun määrärahat mukaan luettuina) sekä luomaan seuranta- ja vastuumekanismeja, joiden avulla nykyisiä toimintalinjoja ja ohjelmia voidaan jatkuvasti parantaa;

9.   kehottaa neuvostoa ja komissiota takaamaan, että lisääntymisterveyttä koskevat terveydenhoitopalvelut ovat kohtuuhintaisia, kaikkien saatavilla ja laadukkaita, ja kohdentamaan kaikki saatavilla olevat voimavarat äitiyskuolleisuutta koskeviin toimintalinjoihin ja ohjelmiin;

10.   kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että täytäntöönpanon tueksi kerätään luotettavia ja oikea-aikaisia tietoja, jotta äitiyskuolleisuuteen ja äitien sairastavuuteen voidaan puuttua;

11.   kehottaa neuvostoa ja komissiota luomaan mahdollisuudet sille, että voidaan kouluttaa riittävä määrä ammattitaitoisia kätilöitä ja kehittää heidän valmiuksiaan, ja luomaan tarvittavan infrastruktuurin sekä varmistamaan, että kaikilla raskaana olevilla naisilla ja tytöillä on mahdollisuus käyttää näiden kätilöiden palveluita sekä varmistamaan, että etenemissuunnitelmat ja kansalliset toimintasuunnitelmat ovat tämän päämäärän mukaisia;

12.   kehottaa lisäämään kansallisissa terveydenhuolto-ohjelmissa hiv-testejä ennen raskautta ja sen aikana, hiv-positiivisille raskaina oleville naisille annettavaa antiretroviraalista lääkehoitoa ja hiv-viruksen torjuntatoimia, kuten tiedotuskampanjoita ja valistusta;

13.   kehottaa painokkaasti EU:ta olemaan jatkossakin seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien tukemisen eturintamassa ja säilyttämään ennallaan ICDP:n toimintaohjelman täytäntöönpanon rahoituksen ja pahoittelee, että vaikka äitien kuolleisuusluvut ovat korkeimmat juuri Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, myös ehkäisyvalmisteiden käyttöaste on siellä maailman alhaisin (19 prosenttia), ja 30 prosenttia kaikista äitien kuolemista alueella johtuu vaarallisissa oloissa tehdyistä aborteista;

14.   uskoo, että lisääntymisterveydenhuollon yleistä saatavuutta vuoteen 2015 mennessä koskevien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi EU:n myöntämän rahoituksen tasoa on nostettava tai muussa tapauksessa naisten kuoleminen raskauden ja siihen liittyvien syiden takia jatkuu;

15.   kehottaa neuvostoa ja komissiota kehittämään ohjelmia ja toimintalinjoja, joissa käsitellään äitiyskuolleisuuden ehkäisemisen kannalta olennaisia terveyden taustatekijöitä, kuten osallistumista terveyteen liittyvään päätöksentekoon, seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevaa tietoa, luku- ja kirjoitustaitoa, ravintoa, syrjimättömyyttä ja sukupuolten tasa-arvoon vaikuttavia yhteiskunnallisia normeja;

16.   kehottaa neuvostoa ja komissiota äitiyskuolleisuuden vähentämisessä tapahtuvan edistyksen seuraamiseksi osallistumaan aktiivisesti maailmanlaajuisiin foorumeihin, kuten Countdown 2015 -aloitteeseen, vaihtamaan tällä alalla ohjelmia ja toimintalinjoja koskevia parhaita toimintatapoja ja tukemaan jatkuvaa edistymistä;

17.   kehottaa jäsenvaltioita olemaan rikkomatta rahoituslupauksiaan vuosituhannen kehitystavoitteiden, myös tavoitteen 5, saavuttamiseksi, ja kehottaa neuvoston puheenjohtajavaltiota ottamaan johtoaseman ja näyttämään esimerkkiä siten, että varmistetaan riittävän ja ennustettavissa olevan rahoituksen saatavuus ja toimien tehostaminen ihmishenkien pelastamiseksi;

18.   muistuttaa EU:n jäsenvaltioita, että ne ovat sitoutuneet saavuttamaan tavoitteen, jossa virallisen kehitysavun osuus bruttokansantulosta (BKTL) on 0,7 prosenttia vuoteen 2015 mennessä, ja kehottaa aikataulusta jäljessä olevia jäsenvaltioita tehostamaan toimia;

19.   kehottaa valtioita, jotka eivät vielä ole kieltäneet naisten sukuelinten silpomisen kaltaisia vahingollisia käytäntöjä ja perinteitä, ryhtymään asianmukaisiin toimiin ja tukemaan kieltämistä koskevia tiedotuskampanjoita;

20.   kehottaa komissiota varmistamaan, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi tehtävissä sopimuksissa keskitytään pääasiassa terveys- ja koulutusaloihin;

21.   pitää kirkkojen puoltamaa ehkäisyvälineiden käyttökieltoa valitettavana, sillä kondomien käytöllä on ratkaiseva osuus tautien ja epätoivottujen raskauksien ehkäisemisessä;

22.   tuomitsee Yhdysvaltain global gag rule -säännön, joka estää Yhdysvaltain kansainvälisen kehitysviraston (USAID) perhesuunnittelurahoitusta saavia ulkomaisia kansalaisjärjestöjä käyttämästä omia, Yhdysvaltain ulkopuolisia varojaan laillisten aborttipalvelujen, lääketieteellisen neuvonnan tai aborttia koskevien hoitoonohjauspalvelujen tarjoamiseen;

23.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, parlamenttien väliselle liitolle sekä taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehitysapukomitealle.

(1) P6_TA(2008)0103. (2) EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 311. (3) EUVL C 146 E, 12.6.2008, s. 232. (4) EUVL C 280 E, 18.11.2006, s. 475. (5) P6_TA(2007)0483. (6) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1. (7) EUVL C 25, 30.1.2008, s. 1. (8) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. syyskuuta 2008 palvelukaupasta (2008/2004(INI))

P6_TA(2008)0407 A6-0283/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon tammikuussa 1995 voimaan tulleen palvelukaupan yleissopimuksen (GATS),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto" (KOM(2006)0567),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Globaali Eurooppa: markkinat avoimiksi Euroopan viejille vahvemman kumppanuuden avulla" (KOM(2007)0183),

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä CARIFORUM-valtioiden talouskumppanuussopimuksen allekirjoittamisesta ja sen väliaikaisesta soveltamisesta (KOM(2008)0155),

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä CARIFORUM-valtioiden talouskumppanuussopimuksen tekemisestä (KOM(2008)0156),

–   ottaa huomioon 22. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman "Globaali Eurooppa – Kilpailukyvyn ulkoiset näkökohdat"(1),

–   ottaa huomioon 19. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n strategiasta eurooppalaisten yritysten markkinoille pääsyn varmistamiseksi(2),

–   ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman kauppa- ja taloussuhteista Koreaan(3),

–   ottaa huomioon 8. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman kauppa- ja taloussuhteista Kaakkois-Aasian valtioiden liittoon (ASEAN)(4),

–   ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen(5),

–   ottaa huomioon 12. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman EU:n ja Mercosurin talous- ja kauppasuhteista alueiden välisen assosiaatiosopimuksen tekemiseksi(6),

–   ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman transatlanttisista taloussuhteista EU:n ja USA:n välillä(7),

–   ottaa huomioon 13. lokakuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ja Kiinan kauppasuhteiden tulevaisuudennäkymistä(8),

–   ottaa huomioon 28. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman talous- ja kauppasuhteista Euroopan unionin ja Intian välillä(9),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A6-0283/2008),

A.   ottaa huomioon, että EU on kilpailukykyisin toimija palvelukaupan alalla; ottaa huomioon, että EU on maailman suurin viejä ja palvelujen tarjoaja, jonka osuus maailman kokonaisviennistä on yli 28 prosenttia, ja se on siksi hyvin kiinnostunut varmistamaan, että tavaroille, palveluille ja investoinneille avataan uusia markkinoita,

B.   ottaa huomioon, että 25 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2007 kokonais-BKT:sta yli 75 prosenttia muodostui palvelualalla; ottaa huomioon, että palvelujen osuus BKT:sta vuonna 2007 oli Pohjois-Amerikassa noin 78 prosenttia, Afrikassa 52 prosenttia ja Aasiassa 60 prosenttia;

C.   ottaa huomioon, että palvelukauppa vastaa nykyisin 25 prosenttia maailmankaupasta; ottaa huomioon, että alalla on valtava potentiaali ja että alalla luodaan enemmän työpaikkoja kuin millään muulla talouden alalla,

D.   ottaa huomioon, että laadukkaiden työpaikkojen kehittäminen on liittynyt työpaikkojen määrän lisääntymiseen; katsoo, että palvelualalla luodaan eniten osa-aikaisia työpaikkoja ja että talouden tämän alan kehittämisessä on otettava huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) suositukset,

E.   katsoo, että Maailman kauppajärjestön (WTO) kattama monenvälinen kauppajärjestelmä muodostaa edelleenkin tehokkaimmat puitteet oikeudenmukaisen ja tasapuolisen tavara- ja palvelukaupan saavuttamiseksi maailmanlaajuisesti, sillä siinä voidaan kehittää asianmukaiset säännöt ja varmistaa näiden sääntöjen noudattaminen; katsoo, että WTO:n asemassa GATS-sopimuksessa on otettava huomioon palvelualan erilainen luonne, sillä siihen ei voida soveltaa vapauttamisen astetta tai jäljellä olevia kaupan esteitä koskevia määrällisiä mittauksia,

F.   ottaa huomioon, että GATS muodostaa ja sen täytyy muodostaa monenväliset puitteet palvelukaupan sääntelyyn; katsoo, että tämä ei estä valtioita eikä etenkään EU:ta neuvottelemasta kahdenvälisiä sopimuksia, joilla on erityisiä sitoumuksia koskevia kauaskantoisempia suunnitelmia, ottaen kuitenkin huomioon, että kahdenvälisillä sopimuksilla voi olla kielteinen vaikutus monenvälisten puitteiden edistymiseen ja niiden merkitykseen,

G.   ottaa huomioon, että tehokas palveluinfrastruktuuri on ennakkoedellytys taloudelliselle menestykselle; ottaa huomioon, että maailmanluokan palveluiden saatavuus auttaa kehitysmaissa tavaroiden ja palveluiden viejiä ja tuottajia hyödyntämään kilpailukykyistä vahvuuttaan; ottaa huomioon, että monet kehitysmaat ovat myös pystyneet edistymään kansainvälisillä palveluiden markkinoilla ulkomaisiin investointeihin ja asiantuntemukseen tukeutuen; ottaa huomioon, että palvelujen vapauttamisesta on näin ollen tullut monien kehitysstrategioiden avaintekijä,

H.   ottaa huomioon, että kaupan esteet ja muualla kuin rajalla ilmenevät esteet eivät rajoita ainoastaan tavaroiden kauppaa vaan vaikuttavat merkittävästi myös palvelujen ja julkisten hankintojen kauppaan,

I.   katsoo, että palvelumarkkinoiden vapauttamisessa pitäisi tehdä selvä ero teollistuneiden maiden ja kehitysmaiden välillä ja yksittäisten kehitysmaiden välillä, jotta kehityksen eri tasot voitaisiin ottaa huomioon,

J.   katsoo, että joissakin kehitysmaissa ja erityisesti vähiten kehittyneissä maissa pitäisi vahvistaa hallintoa ja luoda tehokkaita rakenteita ja infrastruktuureja kaupan edistämiseksi ja palvelumarkkinoiden laajentamiseksi,

K.   pitää tärkeänä, että parlamentilla on oikeus tutustua asianmukaisessa ajassa komissiolle annettujen eri neuvotteluvaltuuksien teksteihin,

Yleisiä huomioita

1.   toteaa, että kehitystä ja köyhyyden vähentämistä edistävän kansainvälisen kaupan on myös edistettävä sosiaalista kehitystä ja laadukkaita työpaikkoja; muistuttaa, että kauppaa koskevissa säännöissä on noudatettava ILOn vahvistamia sosiaalisia normeja ja että kaikenlaisen työhön liittyvän hyväksikäytön (muun muassa pakkotyön ja lapsityövoiman) kieltäminen sekä ammatillisen järjestäytymisvapauden kunnioittaminen ovat olennaisia kaikkia hyödyttävän tasapainoisen kaupan järjestämisessä; toistaa, että kaupan ja sosiaalisten kysymysten välistä vuorovaikutusta on tutkittava;

2.   kiinnittää huomiota EU:n palveluntarjoajien ulkoisen kilpailukyvyn korkeaan tasoon; kehottaa komissiota pyrkimään kauppaneuvotteluissa palvelujen asteittaiseen ja vastavuoroiseen saatavuuden parantamiseen ja noudattamaan sääntöjä ja määräyksiä koskevaa lisääntyneen avoimuuden ja ennakoitavuuden politiikkaa, johon liittyy tiukkoja sääntöjä ja seuraamuksia korruption ja monopolien torjumiseksi, jotta molempien sopimusosapuolten kansalaiset ja yrittäjät voivat saada enemmän palveluja;

3.   myöntää täysin, että palvelujen luonteessa on tällä hetkellä eroja ja että on erityisesti erotettava toisistaan kaupalliset ja ei-kaupalliset palvelut; korostaa, että yleishyödyllisten palvelujen markkinoiden avaamisen yhteydessä on käytettävä eriytettyä lähestymistapaa;

4.   muistuttaa, että komission on otettava eri jäsenvaltioiden ja kehitysmaiden edut sekä kansalaisryhmien välinen taloudellinen epätasa-arvoisuus huomioon neuvotellessaan sitoumuksia koskevia aikatauluja;

5.   katsoo, että tehokkaasti toimivat palvelujen sisämarkkinat ovat tärkeitä EU:n yritysten maailmanlaajuisen kilpailukyvyn kannalta; korostaa, että ajallaan toteutettu ja asianmukainen yhteisön lainsäädännön, myös palveluista sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2006/123/EY(10) täytäntöönpano ja sisällyttäminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on tässä mielessä tärkeää;

6.   korostaa, että palvelusektori saattaa tuoda monia ratkaisuja ympäristöongelmiin ja katsoo, että palvelut ovat yksi EU:n osaamisvientiin sisältyvän lisäarvon keskeisimpiä osia; korostaa, että palvelusektorin merkitys on otettava huomioon suunniteltaessa kestävää kehitystä koskevaa politiikkaa;

7.   pitää myönteisenä komission painotusta, jonka mukaan globalisaation myönteiset vaikutukset välitetään kuluttajille; korostaa, että yhdessä korkeatasoisen kuluttajansuojan kanssa reilu kilpailu palvelualoilla on keskeistä sen varmistamiseksi, että kuluttajat hyötyvät EU:n vapautuneista markkinoista;

8.   on vakuuttunut, että palveluilla on tärkeä asema jokaisessa taloudessa, ja katsoo, että palvelumarkkinoille pääsyn laajempi avaaminen, jossa otetaan huomioon erilaiset taloudelliset todellisuudet, ei ole siksi tärkeää vain kehittyneille maille vaan myös kehitysmaille;

9.   painottaa, että EU:n on otettava huomioon kehityksen eri asteet vaatiessaan palvelujen sääntelyn purkamista ja vapauttamista, ja korostaa siksi, että EU ei voi eikä sen pidä määrätä yhden koon mallia muille maille;

10.   katsoo, että myönteisten tulosten saavuttamiseksi erityisesti kehitysmaiden uuden palvelualan vapauttaminen on kaikissa tapauksissa toteutettava niin, että sitä tuetaan uusilla säännöksillä sekä valvonta- ja täytäntöönpanomekanismeilla, joilla voidaan rajoittaa väestöön ja ympäristöön kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia sekä hallitsevan aseman tai keskittymisen väärinkäyttöä, ja se toteutetaan vaiheittain ja sitä tuetaan tarvittavilla tukitoimenpiteillä;

11.   on tietoinen siitä, että kotimaista sääntelyä koskevat äskettäin ehdotetut säännöt lisättäisiin liitteenä GATS-sopimukseen, mikä edellyttäisi sopimuksen tarkistamista; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille GATS-sopimuksen kotimaista sääntelyä käsittelevän työryhmän menettelyistä ja toimittamaan parlamentille kaikki GATS-sopimuksen tarkistamista koskevat päätökset yhteispäätösmenettelyn mukaisesti;

12.   tunnustaa valtioiden suvereniteetin ja näin ollen niiden oikeuden säännellä palveluja kaikilla aloilla, erityisesti julkisten palveluiden alalla, riippumatta siitä, onko GATS-sopimuksen puitteissa tehty sitoumuksia, edellyttäen että kaikki tämä sääntely tehdään GATS-sopimuksen kansallista sääntelyä koskevan VI artiklan mukaisesti; uskoo, että palvelujen markkinoiden tehokas toiminta edellyttää selvää ja oikeudellisesti yksiselitteistä sääntelyä;

13.   katsoo, että tehokkuuden lisääntyminen, johon voidaan päästä avaamalla palvelujen markkinat kilpailulle ja tukemalla niitä sisäisillä sääntelytoimenpiteillä, sallisi vähemmän kehittyneiden maiden tarjota kansalaisilleen enemmän palveluja; korostaa, että on tärkeää varmistaa yleiset, saatavilla olevat ja kestävät julkiset palvelut, jotka ovat kaikille kohtuuhintaisia ja laadukkaita;

14.   korostaa, että vapauttamisen hallinnointiin tarvitaan sääntöjä ja standardeja; kannustaa ympäristö- ja laatustandardien noudattamiseen järkevällä ja puolueettomalla tavalla muodostamatta tarpeettomia kaupan esteitä;

15.   panee tyytyväisenä merkille, että komissio on julkaissut yhteisön tarjouspaketin nykyisissä GATS-neuvotteluissa; katsoo kuitenkin, että komission olisi keskusteltava nykyisistä edistysaskeleista tarkemmin parlamentin ja sen asianomaisten valiokuntien kanssa;

16.   huomauttaa, että palvelukauppa on suurelta osin asiantuntemuksen siirtoa maiden välillä ja että siksi vapaa palvelukauppa on merkittävä osa kaikkia kehitysstrategioita, koska se mahdollistaa tietotaidon perusteellisen siirtämisen nopeasti ja tehokkaasti;

17.   myöntää, että eräät kehitysmaiden palvelujen tarjonnan oikeudenmukaisuuteen ja avoimuuteen liittyneistä ongelmista ovat usein aiheutuneet silloin, kun niissä on ollut osallisena kehittyneiden maiden yhtiöitä;

18.   pyytää komissiolta yksityiskohtaista katsausta ohjelmistojen, elokuvien, logistiikan ja rahoituspalvelujen kaltaisista erityisistä palvelualoista, joilla on merkittävä asema tietyissä kehitysmaissa ja joita tarjotaan ja levitetään maailmanlaajuisesti; pyytää komissiolta lisäksi yksityiskohtaisia analyysejä siitä, kuinka tämä vaikuttaa EU:n palvelumarkkinoihin;

19.   pyytää komissiolta yksityiskohtaista katsausta maailmanlaajuisesti toteutettavista, merkittävistä tietojen louhintapalveluista; pyytää komissiolta lisäksi yksityiskohtaisia tietoja tämän alan palvelujen sijainnista, toimijoista, koosta ja laadusta;

Dohan kehityskierros ja GATS

20.   palauttaa mieliin GATS-sopimuksen XIX artiklan, jonka mukaan jäsenten tulee aloittaa peräkkäiset neuvottelut, alkaen viimeistään viiden vuoden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulosta ja määräajoin sen jälkeen päämääränä asteittain suurempi palvelukaupan vapauttaminen; muistuttaa, että edellä mainitut neuvottelut käydään sen periaatteen puitteissa, jonka mukaan tulokset on hyväksyttävä yhtenä kokonaisuutena, ja että niitä on siksi tasapainotettava muilla neuvoteltavilla aloilla esiin tulevia etuja vastaan;

21.   muistuttaa, että GATS-sopimuksen periaatteissa ei kielletä yksityistämistä tai sääntelyn purkamista; painottaa siksi, että jokainen valtio on vapaa vapauttamaan minkä tahansa palvelualan; korostaa, että GATS-listoissa käsitellään kunkin WTO-jäsenen sidottuja sitoumuksia palvelukaupan kannalta ja että jokainen jäsen on vapaa avaamaan markkinoitaan enemmän kuin sen GATS-sitoumuksissa edellyttäen, että GATS-sopimuksen suosituimmuusperiaatetta koskevaa II artiklaa tai sen taloudellista yhdentymistä koskevaa V artiklaa noudatetaan;

22.   muistuttaa, että Dohan kehityskierroksella on keskityttävä kehitykseen ja että palvelukauppaa koskevien neuvottelujen on palveltava sekä EU:n etuja että köyhimpien maiden talouskasvua;

23.   korostaa, että kehitysmaille on annettava poliittista valinnanvaraa kaupan vapauttamisen vastavuoroisuuden asteesta antamalla niiden itse päättää vapauttamisen laajuudesta ja tahdista;

24.   panee merkille kehitysmaiden EU:lle ja Yhdysvalloille osoittaman pyynnön parantaa erityisesti tarjouksia palvelujen neljännessä toimitusmuodossa; pitää tarpeellisena oikean tasapainon löytämistä molempien osapuolten tyydyttämiseksi; pyytää komissiota tiedottamaan parlamentille kaikista muutoksista alkuperäisiin pyyntöihin verrattuna;

Kahdenväliset ja alueelliset sopimukset

25.   kannustaa selvään ja kunnianhimoiseen sitoumusten tasoon tulevissa ja parhaillaan neuvoteltavissa kahdenvälisissä ja alueellisissa kauppasopimuksissa; korostaa, että on tärkeää sisällyttää ihmisoikeuksia ja sosiaalisia normeja koskevat lausekkeet kauppasopimuksiin;

26.   panee merkille Karibian alueen AKT-valtioiden foorumin (CARIFORUM) talouskumppanuussopimuksesta saadut tulokset; uskoo, että palvelukauppa on kehityksen vetojuhta edellyttäen, että palveluihin sovelletaan vakaita ja avoimia kansallisia säännöksiä; kehottaa turvaamaan kaikille ihmisille yleiset, saavutettavissa olevat, kestävät ja edulliset julkiset palvelut, jotka täyttävät korkeat laatustandardit;

27.   panee merkille, että CARIFORUM-valtioiden talouskumppanuussopimuksen investointeja koskevassa luvussa taataan ulkomaisille investoijille niiden odotetut edut sopimuksen mukaisesti tehdyistä sitoumuksista;

28.   tukee erityisesti sopimusta palvelujen neljännestä toimitusmuodosta EU:n ja Cariforumin sopimuksessa; pitää tätä keinona ehkäistä aivovuotoa;

29.   katsoo EU:n ja ASEANin vapaakauppasopimusneuvotteluiden osalta, että julkisiin hankintoihin, investointeihin ja palveluihin vaikuttavan sopimuksen näkökohdissa olisi tunnustettava ASEANin jäsenten vaihteleva kehitystaso ja kunnioitettava kaikkien osallistujien oikeutta säännellä julkisia palveluja, etenkin perustarpeisiin liittyviä – tämän ei kuitenkaan pitäisi estää yksityisiä yrityksiä täyttämästä vajausta silloin, kun valtio ei pysty tarjoamaan kansalaisten vaatimia palveluja;

30.   on tietoinen EU:n ja Korean vapaakauppasopimusneuvotteluiden yhteydessä vaikeuksista, joita ulkomaalaisilla yrityksillä on pääsyssä Korean palvelumarkkinoille, mukaan lukien pankit, vakuutusala, televiestintä, uutistoimistot ja oikeudellinen neuvonta; vaatii komissiota myös ottamaan huomioon EU:ssa kasvavat huolet kriisiin helposti johtavista vaikutuksista pankki- ja vakuutusalalla, jonka vapauttamista ei ole tuettu vakaalla ja avoimella kansallisella sääntelyllä, kun se ottaa tämän asian esille vapaakauppasopimusneuvotteluissa;

31.   painottaa EU:n ja Intian vapaakauppasopimusneuvotteluiden yhteydessä Intian-kumppanuutemme tärkeyttä ja tarvetta saada aikaan kunnianhimoinen sopimus, jossa on huomattavia ja laajoja sitoumuksia sekä mahdollisimman vähän rajoituksia Intian markkinoillepääsyyn kaikissa toimitusmuodoissa; huomauttaa, että palvelukaupan vapauttamisen pitää GATS-sopimuksen V artiklan mukaisten huomattavaa kattavuutta koskevien vaatimusten mukaisesti olla vähintään 90 prosenttia sekä alakohtaisesti että määrällisesti; korostaa, että rajoitukset ovat erityisen vakavia aloilla kuten rahoituspalvelut, arvopaperit, kirjanpito, televiestintä, jakelu, posti- ja kuriiripalvelut ja oikeuspalvelut;

32.   ilmaisee EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välisten vapaakauppasopimusneuvottelujen osalta huolensa rahoituspalvelujen avoimuudesta ja vastuunalaisuudesta erityisesti valtiollisten sijoitusrahastojen tekemien investointien alalla;

Alakohtaiset erityiskysymykset

33.   panee merkille, että mikään WTO:n jäsen ei ole vielä tehnyt sitoumuksia vedenjakelualalla; painottaa, että jos tällainen sitoumus tehdään, se ei estä valtiota asettamasta laatu-, turvallisuus- ja hintatasoja tai muita sopivina pitämiään poliittisia tavoitteita, ja ulkomaalaisiin toimittajiin sovellettaisiin samaa sääntelyä kuin paikallisiin;

34.   korostaa audiovisuaali-, musiikki- ja julkaisualan kaltaisten kulttuuripalvelujen merkitystä sekä EU:n teollisuudenaloille sen kauppakumppaneille; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että kulttuuripalvelujen kauppa on asianmukaisessa tasapainossa, ja samalla kunnioittamaan teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua;

35.   korostaa, että erityisesti matkailuala tukee laajasti taloutta monissa kehitysmaissa; pitää siksi tärkeänä, että EU avustaa kehitysyhteistyön ja teknisen avun kautta;

36.   uskoo, että etukäteen laaditun vakaan ja avoimen kansallisen sääntelyn perusteella rahoituspalvelumarkkinoiden varovainen ja asteittainen avautuminen kehitysmaissa voi tarjota kansalaisten ja yrittäjien saataville varoja paikallisten työpaikkojen luomiseksi ja köyhyyden lievittämiseksi, koska he ei enää ole pelkästään valtion monopolien tai instituutioiden varassa;

37.   katsoo, että ulkoista kilpailukykyään kasvattaakseen EU:n on ryhdyttävä kauppapoliittisiin toimiin sähköisten rahasiirtojen ja kaupan turvallisuuden varmistamiseksi ja parannettava tietosuojaa;

38.   toteaa, että palvelut, etenkin rahoituspalvelut, vaikuttavat moniin toimialoihin, ja korostaa, että tämän päätöslauselman keskeisimpänä aiheena on palvelujen kauppa eli markkinoille pääsyn täysimääräinen toteuttaminen vapaaehtoisen markkinoiden avaamisen kautta käyttämällä pyydä ja tarjoa -neuvottelumenetelmää; esittää, että rahoitusvalvonnan ja sääntelyn kaltaisia aloja ja muita rahoituspalvelujen eri näkökohtia koskevia kysymyksiä olisi käsiteltävä sopivalla foorumilla;

39.   kannattaa vahvasti komission näkemystä, että markkinoille pääsy ja palvelujen vapaa kauppa ovat kasvua ja työllisyyttä edistävän Lissabonin strategian olennainen osatekijä; korostaa, että avoimet markkinat yhdistettyinä palvelujen vapaaseen, tasapainoiseen ja säänneltyyn kauppaan hyödyttävät kaikkia osallistuvia maita ja alueita;

40.   panee merkille, että EU:n yritykset ovat yhä aktiivisempia kansainvälisesti, että maailmanlaajuinen talouskasvu on suuressa määrin kolmansien maiden käsissä ja että parempi pääsy markkinoille myötävaikuttaisi siksi EU:n kilpailukyvyn vahvistamiseen;

41.   katsoo, että palvelujen kauppaa tarvitaan täydentämään tavaroiden kauppaa mutta että niitä pitäisi käsitellä erillään toisistaan;

42.   katsoo, että palvelutaloudesta on tullut määrällisesti tärkein talouden ala OECD-maiden talouksissa ja että palveluiden saatavuus lisää talouskasvua ja helpottaa liiketoiminnan kasvua ja kehitystä parantamalla muiden teollisuudenalojen suorituskykyä, koska palvelut tuottavat keskeisiä välituotteita etenkin yhä yhteenliittyneemmässä globalisoituneessa maailmassa;

43.   tunnustaa sen, että markkinoille pääsyn täysimääräinen toteuttaminen on palveluiden kohdalla vaikea prosessi käynnissä olevien WTO:n/Dohan kehitysohjelmaan liittyvien neuvottelujen puitteissa; kehottaa komissiota pyrkimään WTO:n monenvälisissä puitteissa tasapainoisen paketin aikaansaamiseen, johon kuuluu kunnianhimoinen tarjonta palvelujen alalla, erityisesti rahoituspalvelujen, joissa EU:lla on kilpailukykyistä asiantuntemusta ja suuret kasvumahdollisuudet; toteaa, että sääntöjen ja normien noudattaminen on välttämätöntä tullien ulkopuolisten kaupan esteiden ehkäisemiseksi, mikä saattaa olla arkaluonteista palvelujen alalla;

44.   kehottaa komissiota ottamaan kauppaneuvotteluissa täysin huomioon yleishyödyllisten palvelujen olemassaolon ja mahdollisen vaikutuksen, joka markkinoiden avautumisella on niiden järjestämiseen;

45.   panee merkille, että rahoituspalvelujen suhteen EU:lla on maailman avoimimpiin kuuluvat markkinat, mutta korostaa, että EU:n on pyrittävä hyökkäävämpään ja tasapainoiseen taktiikkaan palvelujen kaupasta käytävissä neuvotteluissa ja omaksuttava avoimuuden, kehityksen ja vastavuoroisuuden periaatteet;

46.   korostaa, että on tärkeää, että rahoituspalvelualan viranomaiset pysyvät menestyksekkäästi kaikkien eurooppalaisten ja maailmanlaajuisten rahoituspalvelumarkkinoiden tahdissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan EU:n sääntelypuitteita sekä tiivistämään EU:n ja sen kauppakumppaneiden sääntelystä käymää vuoropuhelua kaupan esteiden vähentämiseksi;

47.   kehottaa komissiota tutkimaan sellaisten kolmansien maiden "offshore"-käytäntöjä, jotka haittaavat markkinoiden molemminpuolisesti edullista avautumista;

48.   kehottaa jäsenvaltioita työskentelemään komission kanssa yhdennetymmän ja johdonmukaisen kauppapolitiikan kehittämiseksi, erityisesti investointien alalla; huomauttaa, että jäsenvaltioiden ei pitäisi yliarvioida ulkomaisten investointien riskejä, vaan pyrkiä tekemään kansantalouksistaan tosiasiallisesti avoimia ja noudattaa yhteistä lähestymistapaa valtion omistamiin sijoitusyhtiöihin; panee merkille tarpeen arvioida sellaisia asioita kuin toimitusvarmuus erityisesti, kun kyse on valtio-omisteisten yritysten ulkomaisista investoinneista energia-alalla; muistuttaa, ettei tällaista arviota voida käyttää protektionistisena toimenpiteenä;

49.   kiinnittää komission huomiota mahdollisiin riskeihin, jotka koskevat kilpailusääntöjen noudattamista EU:ssa, koska julkisia hankintoja koskevassa WTO-sopimuksessa ei ole vastavuoroisuutta;

50.   kehottaa komissiota vahvistamaan tuoteväärennysten torjuntaa etenkin Internetin kautta edistämällä muun muassa kansallisten hallintojen parempaa yhteistyötä sekä vahvistamalla tuoteväärennysten valvonta- ja arviointikeinoja; kehottaa lisäksi komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen, jotta yhteisölle ja jäsenvaltioille voidaan antaa Euroopan tasolla kvalitatiivista ja tilastollista tietoa erityisesti Internetin kautta tapahtuvista tuoteväärennyksistä;

51.   yhtyy komission monenvälisille kauppaneuvotteluille antamaan vahvaaan tukeen, mutta huomauttaa, että palvelujen kaupan osalta, erityisesti mitä tulee rahoituspalveluihin, vapaakauppasopimukset saattavat sopia paremmin markkinoille pääsyn täysimääräiseen toteuttamiseen; katsoo, että kun tehdään talouskumppanuussopimuksia AKT-maiden kanssa, niiden olisi katettava paitsi tavarat niin myös palvelut ja investoinnit, mutta vain, jos kyseiset maat sitä toivovat;

52.   painottaa, että rahoituspalvelujen tehokas markkinoille pääsy luo parempia mahdollisuuksia kilpailuun, avoimuuteen ja monipuolistamiseen; panee merkille, että varsinkin nousevissa talouksissa tehokas markkinoille pääsy voisi johtaa paikallisten rahoitusmarkkinoiden vahvempaan kehitykseen sellaisten yritysten eduksi, jotka haluavat sijoittautua, sekä tarjota kuluttajille enemmän vaihtoehtoja ja parempia tuotteita;

53.   kehottaa – AKT-maiden heikon rahoituksellisen, hallinnollisen ja institutionaalisen kapasiteetin mielessä pitäen – komissiota varmistamaan kansainvälisesti sovittujen standardien noudattamisen rahoituspalvelualan sääntelyssä ja valvonnassa sen neuvotellessa kauppasopimuksia ja pannessa niitä täytäntöön veroparatiiseina pidettävien maiden kanssa;

54.   katsoo, että erityisesti rahoituspalvelujen saatavuus (mikroluotot, pankkitilien ja peruspankkipalvelujen käyttömahdollisuus, kiinnelainat, leasing ja factoring, eläkkeet sekä paikallinen ja kansainvälinen maksunvälitys) on tarpeen yksityishenkilöille kehitysmaissa, jotta he voisivat harjoittaa taloudellisia perustoimintoja, ja pyytää näin ollen komissiota edistämään markkinoille pääsyn parantamista kehitysmaissa rahoituspalvelujen alalla ja kannustamaan järkevään vakavaraisuutta koskevaan sääntelyyn, kilpailukykyisten markkinoiden kehittämiseen ja rahoituspalvelu-alan opetukseen;

o
o   o

55.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Maailman kauppajärjestölle ja sen jäsenmaille.

(1) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 128. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0053. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0629. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0195. (5) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 155. (6) EUVL C 308 E, 16.12.2006, s.182. (7) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 235. (8) EUVL C 233 E, 28.9.2006, s. 103. (9) EUVL C 306 E, 15.12.2006, s. 400. (10) EUVL L 376, 29.12.2006, s. 36.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. syyskuuta 2008 Euroopan satamapolitiikasta (2008/2007(INI))

P6_TA(2008)0408 A6-0308/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan satamapolitiikasta (KOM(2007)0616),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Euroopan unionin tuleva meripolitiikka: Meriä ja valtameriä koskeva eurooppalainen näkemys" (KOM(2006)0275),

–   ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman "Euroopan unionin tulevasta meripolitiikasta: Meriä ja valtameriä koskeva eurooppalainen näkemys"(1),

–   ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen energia- ja ympäristöpolitiikan huomioon ottavasta kestävästä eurooppalaisesta liikennepolitiikasta(2),

–   ottaa huomioon luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2. huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY(3),

–   ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY(4),

–   ottaa huomioon kaatopaikoista 26. huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY(5),

–   ottaa huomioon yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY(6),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön ja aluekehitysvaliokunnan lausunnon (A6-0308/2008),

A.   toteaa, että pääsystä satamapalvelujen markkinoille keskusteltiin Euroopan parlamentissa, minkä jälkeen komissio toteutti sidosryhmien laajan kuulemisen,

B.   toteaa, että komission tiedonannossa Euroopan satamapolitiikasta ei esitetä uusia toimia, jotka koskisivat pääsyä satamapalvelujen markkinoille,

C.   toteaa, että kansainvälisyytensä vuoksi Euroopan satamapolitiikka sopii säänneltäväksi yhteisön politiikalla, jossa voidaan hyödyntää satamien suhteellisia geopoliittisia etuja,

D.   ottaa huomioon, että satamilla on suuri merkitys Euroopan meri-, joki- ja yhdistelmäliikenteelle ja että ne ovat lisäksi tärkeitä taloudellisen toiminnan keskuksina, työpaikkojen luojina ja väestön integroitumisen edistäjinä,

E.   katsoo, että meriliikenteen kilpailukyvyn edistämistä ja korkealaatuisten nykyaikaisten palvelujen tuottamista koskevia tavoitteita varten Euroopan satamapolitiikan olisi edistettävä seuraavaa neljää periaatetta: turvallisuus, nopea palvelu, alhaiset kustannukset ja ympäristön kunnioittaminen,

F.   ottaa huomioon Euroopan satamien tulevat haasteet, jotka liittyvät eritoten ympäristöön, globalisaatioon, kestävään kehitykseen, työllisyyteen ja sosiaalisiin oloihin – erityisesti turvallisuuden ja elinikäisen oppimisen osalta – rahoitukseen, markkinoillepääsyyn ja hallintoon sekä EU:n ulkopuolisten valtioiden tärkeillä maantieteellisillä markkinoilla toteuttamiin kilpailunvastaisiin ja syrjiviin toimiin,

G.   huomauttaa, että satamien kehittämiseen soveltuvien maa-alueiden puute Euroopassa sekä luontotyyppien harvinaisuus ja herkkyys osoittavat, miten tärkeää olisi, että lainsäädännössä saavutetaan tasapaino ja oikeudellinen selkeys ympäristöön liittyvien, taloudellisten ja sosiaalisten velvollisuuksien suhteen,

H.   ottaa huomioon Euroopan satama-alan huomattavan monimuotoisuuden ja ennusteet voimakkaasta kasvusta tulevina vuosina,

I.   ottaa huomioon, että Panaman kanavan laajentaminen vaikuttaa todennäköisesti siten, että nykysuuntaus alusten koon kasvuun kiihtyy,

J.   toteaa, että moderni infrastruktuuri ja tehokkaat sisämaa- ja saariyhteydet ovat tärkeitä satamille,

1.   on tyytyväinen edellä mainittuun komission tiedonantoon Euroopan satamapolitiikasta;

2.   antaa komissiolle tunnustusta tiedonannon laatimisessa valitusta lähestymistavasta ja etenkin sitä varten toteutetusta laajasta kuulemisesta;

3.   on tyytyväinen siihen, että komissio keskittyy pehmeään lainsäädäntöön, kuten suuntaviivojen julkaisuun ja hallinnollisten esteiden poistamiseen;

4.   korostaa satama-alan suurta merkitystä EU:ssa taloudelliselta, kaupalliselta ja sosiaaliselta kannalta, ympäristön kannalta ja strategiselta kannalta;

5.   katsoo, että komission asema on tärkeä, jotta voidaan varmistaa, että kaikki Euroopan satamat voivat hyödyntää mahdollisuutensa;

6.   kannattaa komission aikomusta laatia suuntaviivat yhteisön ympäristölainsäädännön soveltamiselle satamien kehittämiseen ja niiden infrastruktuuriin, joissa on päätavoitteena meriympäristön ja satamien lähialueiden suojelu; kehottaa komissiota julkaisemaan kyseiset suuntaviivat vuoden 2008 loppuun mennessä;

7.   katsoo, että satamien ja luonnon kestävä rinnakkaiselo on mahdollista, sillä luonnon tuhoutuminen aiheuttaa usein taloudellista vahinkoa muille aloille, kuten matkailulle, maataloudelle ja kalataloudelle, ja kehottaa siksi liikenteestä vastaavaa komission jäsentä tiiviiseen yhteistyöhön ympäristöasioista vastaavan komission jäsenen kanssa satamia ja ympäristöä koskevan EU:n lainsäädännön ja suuntaviivojen laadinnassa ja täytäntöönpanossa;

8.   katsoo, että suuntaviivoilla on pyrittävä poistamaan oikeudellinen epävarmuus, jonka tietyt ympäristöalan direktiivit ovat synnyttäneet, ja otettava samalla ympäristöpolitiikka syvälliseen tarkasteluun pitäen mielessä satamien erityisluonne unionissa;

9.   korostaa tarvetta ottaa satama- ja paikallisviranomaiset mukaan vesistöalueiden ja merisatamien veden laatua koskevien hallinnointisuunnitelmien laadintaan direktiivin 2000/60/EY mukaisesti;

10.   kiinnittää huomiota siihen, että alueyhteisöjen on tarpeellista tukea ponnisteluja alusten ja maa- ja lentoliikenteessä käytettävien kulkuneuvojen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ilmanlaadun hallintasuunnitelmien avulla ja noudattamalla Marpol-yleissopimusta ja ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27. syyskuuta 1996 annettua neuvoston direktiiviä 96/62/EY(7);

11.   korostaa tarvetta luoda yhdennetty eurooppalainen politiikka, joka vahvistaa alueellista kilpailukykyä ja koheesiota ja jossa huomioidaan koko alueen sosiaaliset, ympäristölliset, taloudelliset ja turvallisuusnäkökohdat luomalla toimielinten ja sektoreiden välisiä useita alueita kattavia kumppanuuksia;

12.   toteaa, että komissio on huolissaan liikennevirtojen jakautumisesta Euroopassa, ja panee merkille satama-alan monimuotoisuuden sekä pienten ja keskisuurten satamien kasvun Euroopassa; katsoo myös, että komission on otettava huomioon kansainvälisessä meriliikenteessä odotettavissa olevat merkittävät muutokset, jotka johtuvat alan teknologian ja talouden kehityksestä, Panaman kanavan laajentamisesta sekä alusten koon ja suorituskyvyn kasvusta, jotka tulevat kiistatta vaikuttamaan alaan suuresti;

13.   kiinnittää huomiota eurooppalaisten satamien kehittämisen alueelliseen ulottuvuuteen ja etenkin tarpeeseen tehdä rajat ylittävää yhteistyötä ja toteuttaa koordinointia vierekkäisten satama-alueiden välillä; korostaa Euroopan naapuruuspolitiikan sekä Välimeren, Itämeren ja Mustanmeren alueellisten strategioiden merkitystä; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen Euroopan unionin ja sen rajanaapureiden satamien välisten pullonkaulojen kartoittamisesta;

14.   kehottaa komissiota seuraamaan järjestelmällisesti satama- ja laivapalveluissa sekä rahti-, matkustaja- ja maaliikenneterminaaleissa kansainvälisesti käytettyjen uusien tekniikoiden ja hallintomenetelmien kehitystä voidakseen edistää politiikkaa ja aloitteita yhteisön satamien kehittämiseksi ja niiden tehokkuuden ja tuottavuuden parantamiseksi niiden itsensä ja käyttäjien eduksi;

15.   katsoo, että yhtymäkohtina toimivien satamien lisääntyneen liikennöinnin haasteiden edellyttämät tekniset muutokset merkitsevät huomattavia taloudellisia seurauksia kyseisille alueille; katsoo, että näiden alueiden olisi voitava käyttää Euroopan rakennerahastoja tähän tarkoitukseen ja etenkin rahoittaakseen kehittyneiden teknisten laitteiden hankinnan, luodakseen työpaikkoja innovatiivisilla aloilla ja elvyttääkseen kaupunkialueet, joilta satamapalvelut siirtyvät kaupungin ulkopuolelle;

16.   katsoo, että kansainvälisestä oikeudellisesta kehyksestä johdetun yhteisöoikeudellisen kehyksen oikeusvarmuus merialalla riippuu Erika III -meripaketin nopeasta hyväksymisestä;

17.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään eurooppalaisten satamien välistä yhteistyötä; painottaa tässä yhteydessä myös satamien roolia sisämaan aluetaloudessa; korostaa, että satamien harmoninen kehitys on unionin yhdentyneen meripolitiikan avaintekijä;

18.   korostaa satamien sosiaalista ja kulttuurista asemaa sisämaan asukkaille ja katsoo, että yleistä tietoisuutta satamien merkityksestä kehitykselle on parannettava;

19.   katsoo, että meri- ja jokiliikennettä ei voida käsitellä erillään maa- ja ilmaliikenteestä ja että yhteydet sisämaahan ovat erittäin tärkeitä sataman kaupallisen menestyksen kannalta, ja sen vuoksi on luotava yhteyksiä satamien, sisämaan logistiikkaterminaalien ja kuivasatamien välille; pitää näin ollen tarpeellisena satamien komodaalista osallistumista Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin ja tuleviin yhteisön vihreisiin käytäviin, millä varmistettaisiin kuljetuskapasiteetin tehokkaampi hyödyntäminen kabotaasin ja jokiliikenteen aloilla sekä myös maa- ja ilmakuljetusten yhteyksien osalta niin, että taataan johdonmukaisen ja aidon liikennepolitiikan toteutuminen;

20.   tukee siksi komission aietta arvioida satamien yhteydet sisämaahan ja yhteyksiä koskevat tarpeet sekä satamien vaikutus tasapainoiseen liikennevirtojen verkkoon Euroopan laajuisten liikenneverkkojen väliarvioinnissa vuonna 2010(8);

21.   katsoo, että Euroopan laajuisen liikenneverkon väliarvioinnissa vuonna 2010 yhtenä tavoitteena on oltava meri- ja jokiliikenteen integrointi maaliikenteeseen Euroopan satamien välityksellä;

22.   kehottaa kyseisiä alueyhteisöjä toteuttamaan multimodaalisempaa liikenteen kehittämispolitiikkaa, jotta mahdollistetaan rautatie- ja sisävesiliikenteen kehittyminen maanteiden rinnalla sekä satama-alueiden liittäminen toimivasti Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin ja satamien toimivammat yhteydet kauempana sijaitseviin alueisiin erityisesti rautateiden ja sisävesiväylien avulla;

23.   toteaa, että EU:n satamat kilpailevat kolmansien maiden satamien kanssa, jotka eivät usein joudu noudattamaan samoja sääntöjä, ja että niihin kohdistuu myös syrjivää talouspolitiikkaa, jota EU:n naapurimaat panevat täytäntöön esimerkiksi syrjivällä tariffipolitiikalla;

24.   kehottaa komissiota tarkastelemaan satamaturvallisuutta uudelleen ja laskemaan lisääntyneiden kustannusten vaikutukset mukaan Euroopan satamien kilpailukykyyn;

25.   pitää hyvänä komission aikomusta luetteloida Euroopan satamien asiassa kohtaamat ongelmat ja kehottaa komissiota harkitsemaan erityisen rekisterin perustamista, jotta ongelmia, joita syntyy kilpailussa EU:n ulkopuolisten satamien kanssa ja EU:n naapurimaiden toteuttamien kilpailunvastaisten ja syrjivien toimien takia, voitaisiin käsitellä täsmällisemmin;

26.   korostaa tarvetta kehittää yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan valmistella ja toteuttaa ohjelmia osaamisen kehittämiseksi, koordinoimiseksi ja siirtämiseksi naapurisatamien välillä;

27.   katsoo, että komission olisi tutkittava mahdollisuutta perustaa kuljetusalusten – etenkin kabotaasiin ja jokiliikenteeseen tarkoitettujen alusten – uudistamista koskeva yhteisön ohjelma;

28.   pitää uutta teknologiaa ja erityisesti tietotekniikkaa avaintekijöinä, joiden ansiosta kolmansien maiden satamien kilpailun paineen alla toimivat Euroopan satamat, joista osalla ei ole tilaa kehittyä, voivat laajentaa ja tehostaa toimintaansa sekä lisätä kannattavuuttaan;

29.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiirehtimään asianmukaisten elinten välityksellä kaukoluotsausjärjestelmien täytäntöönpanoa tehokkuuden ja turvallisuuden lisäämiseksi satamien ja redien liikenteenohjauksessa;

30.   kannustaa komissiota jatkamaan alan tutkimusta ja innovointia unionin puiteohjelmien välityksellä ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan tutkimusta turvallisuuden alalla onnettomuuksien lukumäärän minimoimiseksi, logistiikan alalla satamien tilankäytön optimoimiseksi sekä ympäristön alalla muun muassa hiilidioksidipäästöjen ja jätteistä johtuvan pilaantumisen vähentämiseksi;

31.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan Kansainväliselle merenkulkujärjestölle jätettyjä ehdotuksia nykyisen polttoaineen korvaamisesta dieselillä vuoteen 2020 mennessä ja mahdollisuutta sisällyttää meriala päästökauppajärjestelmään;

32.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti etsintä- ja pelastuslaivaston (SAR) ja satamien etsintä- ja pelastustoimien jatkuvaa kehittämistä SOLAS (ihmishengen turvallisuus merellä)- ja SAR-yleissopimusten puitteissa sekä kehittämään edelleen meripelastuskeskusten yhteistyötä;

33.   katsoo, että "päästötön alus"- ja "päästötön satama"-ohjelmia on kehitettävä edelleen;

34.   kehottaa komissiota ja merenkulkualaa rohkaisemaan varustamoja vähentämään tyhjinä kuljetettavien konttien määrää ja hyödyntämään tämä kapasiteetti täysin ja tukemaan tähän pyrkiviä aloitteita (esimerkiksi tutkimusohjelmien kautta) ottaen huomioon asiakkaiden todelliset ja erityiset tarpeet sekä ympäristövaikutuksen vähentämisen;

35.   pitää erittäin tervetulleena komission aikomusta esittää lainsäädäntöehdotus yhteisen esteettömän meriliikennealueen luomiseksi ja katsoo, että ehdotuksen tavoitteena on oltava varmistaa terve kilpailu unionin meri- ja maaliikenteen välillä;

36.   suosittaa, että yhteisötavara vapautetaan kaikesta tullivalvonnasta yhteisön sisäisessä lähimerenkulussa ja että luodaan mahdollisuuksien mukaan erillisiä satama-alueita yhteisön sisäistä liikennettä ja kansainvälistä liikennettä varten, yksinkertaistetaan sisäistä liikennettä, standardoidaan ja sovitaan erityiskonttien yksilöimistavat;

37.   kehottaa komissiota tarkastelemaan ja parantamaan menettelytapoja, joilla kehitetään ja tuetaan lähimerenkulkua;

38.   kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta luoda yhteisössä kuljetettaville konteille yhtenäinen kuljetusasiakirja hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamiseksi;

39.   kehottaa komissiota teettämään tutkimuksen julkisen alan rahoituksesta eurooppalaisille kauppasatamille mahdollisten kilpailun vääristymien havaitsemiseksi ja valtiontukia koskevien ohjeiden selventämiseksi, jotta tiedettäisiin, millaista satamaviranomaisille myönnettyä tukea olisi pidettävä valtiontukena; katsoo, että julkisen alan mahdollisia investointeja satamien kehittämiseksi ei olisi pidettävä valtiontukena silloin, kun niillä pyritään suoraan ympäristön parantamiseen tai ruuhkautumisen vähentämiseen sekä maanteiden käytön vähentämiseen tavaraliikenteessä etenkään silloin, kun niiden katsotaan olevan olennaisia taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen (esimerkiksi saarten) koheesion varmistamiseksi, paitsi jos ne koituvat ainoastaan yksittäisen käyttäjän tai toimijan hyödyksi;

40.   kehottaa komissiota julkistamaan satamien valtiontukea koskevat suuntaviivat vuonna 2008 ja katsoo, että kyseisten suuntaviivojen olisi katettava satama-alue sellaisenaan ja että olisi erotettava toisistaan pääsy- ja puolustusinfrastruktuuri, hankekohtainen infrastruktuuri ja superstruktuuri, kun taas eri satamaluokkia ei erotettaisi toisistaan;

41.   hyväksyy jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta sekä tiettyjen yritysten taloudellisen toiminnan avoimuudesta 16. marraskuuta 2006 annetussa komission direktiivissä 2006/111/EY(9) vahvistettujen avoimuutta koskevien säännösten laajentamisen, mutta kehottaa komissiota harkitsemaan alemman vuotuisten tulojen vähimmäismäärän eikä absoluuttisen velvollisuuden soveltamista;

42.   panee erityisesti merkille komission analyysin satamien käyttöoikeussopimuksista ja kehottaa komissiota ottamaan huomioon, että pienellä joustavuudella on suuri merkitys satamaviranomaisille asiassa, erityisesti kun on kyse sellaisten käyttöoikeussopimusten uusimisesta, joihin liittyy suuria investointeja, vaikka katsookin, ettei tätä joustavuutta pidä käyttää kilpailun estämiseen satamissa;

43.   pitää ensisijaisen tärkeänä säilyttää tasapaino palvelujen tarjoamisen vapauden ja satamien erityisten pyyntöjen välillä korostaen samalla tarvetta yksityisen ja julkisen sektorin väliseen yhteistyöhön satamien nykyaikaistamiseksi;

44.   kannustaa hyödyntämään koheesiopolitiikkaan kuuluvia eurooppalaisia alueellisia yhteistyöohjelmia sekä EU:n naapuruus- ja laajentumispolitiikkaan kuuluvia yhteistyöohjelmia, mutta myös kannustaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueviranomaisia, joita asia koskee, panemaan mahdollisuuksien mukaan täytäntöön rajat ylittävä strategia nykyisen kapasiteetin hyödyntämiseksi satamainfrastruktuurien yhteisrahoituksessa;

45.   tukee voimakkaasti paikallisessa omistuksessa olevien voittoa tavoittelemattomien satamien roolia ja kehottaa paikallisia, alueellisia, kansallisia ja EU:n viranomaisia ryhtymään toimiin niiden suojelemiseksi rappeutumiselta, sillä ympäröivät kunnat voivat käyttää niitä sosiaalisiin, vapaa-ajan ja matkailutarkoituksiin, mikä on enemmän kuin niiden alkuperäinen taloudellinen toimintatarkoitus;

46.   korostaa painokkaasti, että Eurooppaa ja sen meripolitiikkaa koskevan keskusteluun on ollakseen hedelmällistä liityttävä eurooppalaisella vapaa-ajan veneilyllä oleva tärkeä rooli paikallisessa talouskehityksessä, sillä veneilysatamat ovat yhtäältä sisämaan näyteikkuna ja tärkeä väline satamaan ja sen ympäristöön suuntautuvan matkailun edistämisessä, mutta ne tarjoavat myös olennaisia huoltopalveluja paikallisille yrityksille;

47.   panee tyytyväisenä merkille satama-alan vuoropuhelun saaman painoarvon; kehottaa perustamaan eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävän komitean ja katsoo, että sen olisi käsiteltävä satamiin liittyviä kysymyksiä, mukaan lukien työntekijöiden oikeudet, satamien käyttöoikeussopimukset ja Kansainvälisen työjärjestön yleissopimus nro 152 vuodelta 1979, joka koskee työturvallisuutta ja -terveyttä satamatyössä;

48.   korostaa, että on tärkeää varmistaa satamatyöläisten mahdollisimman korkea koulutustaso; tukee komission aikeita esittää satamatyöläisille vastavuoroisesti tunnustettavaa peruskoulutusta alan joustavuuden edistämiseksi; katsoo tätä silmällä pitäen, että ensimmäiseksi olisi vertailtava käytössä olevia erilaisia satamatyöläisten ammattikoulutusjärjestelmiä; katsoo kuitenkin, että peruskoulutus ei saa vaikuttaa siten, että jäsenvaltioiden satamatyöläisten keskimääräinen koulutustaso alenisi;

49.   ehdottaa, että ammattikoulutusta ja elinikäistä oppimista käsitellään työmarkkinaosapuolten kanssa tulevassa EU:n työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävässä komiteassa;

50.   kannustaa komissiota edistämään hyvien käytäntöjen vaihtoa satama-alalla yleensä ja erityisesti innovoinnissa ja työntekijöiden koulutuksessa palvelujen laadun, kilpailukyvyn ja investointihalukkuuden parantamiseksi;

51.   suhtautuu myönteisesti 20. toukokuuta vietettävän Euroopan meripäivän käyttöönottoon ja eritoten satamien avointen ovien päivään, joka saattaa lisätä yleistä tietoisuutta satamatyöstä ja alan merkityksestä;

52.   kehottaa komissiota jatkamaan ponnistelujaan transatlanttisesta talousneuvostosta 8. toukokuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman(10) mukaisesti sen varmistamiseksi, että Yhdysvallat muuttaa lakiaan kaiken Yhdysvaltoihin kuljetettavan rahtitavaran läpivalaisemisesta, jotta voidaan varmistaa valtuutettujen taloudellisten toimijoiden ja Maailman tullijärjestössä päätettyjen turvallisuusstandardien (C-TPAT, SAFE) keskinäiseen tunnustamiseen perustuva yhteistyö; kehottaa komissiota arvioimaan kaikkien Yhdysvaltoihin kuljetettavien merikonttien läpivalaisemisesta yrityksille ja EU:n taloudelle mahdollisesti aiheutuvat kustannukset sekä tämän mahdollisen vaikutuksen tullitoimintaan;

53.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 531. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0087. (3) EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1. (4) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7. (5) EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1. (6) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1. (7) EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55. (8) Vrt. yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla 20 päivänä kesäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 680/2007 (EUVL L 162, 22.6.2007, s. 1) 19 artikla. (9) EUVL L 318, 17.11.2006, s. 17. (10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0192.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. syyskuuta 2008 Euroopan tavaraliikenteestä (2008/2008(INI))

P6_TA(2008)0409 A6-0326/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannot "EU:n tavaraliikenteen asialista: tehokkaampaa, yhdennetympää ja kestävämpää tavaraliikennettä Eurooppaan" (KOM(2007)0606), "Tavaraliikenteen logistiikkaa koskeva toimintasuunnitelma" (KOM(2007)0607), "Tavoitteena ensisijaisesti tavaraliikenteelle suunnattu rautatieverkko" (KOM(2007)0608) ja "Rautatieinfrastruktuurin laatua koskevat monivuotiset sopimukset" (KOM(2008)0054),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Euroopan tavaraliikenteen logistiikka – kestävän liikkuvuuden avaintekijä" (KOM(2006)0336),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon eurooppalaisen rautatieliikenteen merkinantojärjestelmän ERTMS/ETCS käyttöönotosta (KOM(2005)0298),

–   ottaa huomioon 29.–30. marraskuuta ja 3. joulukuuta 2007 esitetyt neuvoston päätelmät komission tiedonannosta "Tavaraliikenteen logistiikkaa koskeva toimintasuunnitelma" ja 7. huhtikuuta 2008 esitetyt neuvoston päätelmät komission tiedonannosta "Tavoitteena ensisijaisesti tavaraliikenteelle suunnattu rautatieverkko",

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan "Uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen" (KOM(2007)0551),

–   ottaa huomioon 5. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan tavaraliikenteen logistiikasta kestävän liikkuvuuden avaintekijänä(1),

–   ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman "Uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen"(2),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0326/2008),

A.   ottaa huomioon, että liikenneala aiheuttaa vajaat 30 prosenttia CO2-päästöistä EU:ssa – kaupungeissa jopa 40 prosenttia – ja että teknisiä parannuksia ja innovaatioita koskevista ponnisteluista huolimatta liikenteen CO2-päästöt kasvoivat 26 prosenttia vuosina 1990–2005, kun taas muilla aloilla CO2-päästöjä kyettiin supistamaan 10 prosenttia huomattavien (jopa miljardien eurojen) investointien avulla,

B.   ottaa huomioon, että kestävällä ja tehokkaalla Euroopan tavaraliikenteellä on tärkeä osa menestyksekkään ja kilpailukykyisen talouden saavuttamisessa, kuluttajien kysyntään vastaamisessa ja lukuisten työpaikkojen ja vaurauden luomisessa Euroopan unionin kansalaisille,

C.   ottaa huomioon, että tavaraliikenteen arvioidaan (tonnikilometreinä laskettuna) kasvavan noin 50 prosenttia vuosina 2000–2020, kuten komission valkoisessa kirjassa "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika" (KOM(2001)0370) ennustetaan, ja että tavaraliikenne kasvoi jo vuosina 1995–2005 noin 30 prosenttia nopeammin kuin bruttokansantuote; ottaa lisäksi huomioon, että koko tavaraliikenteen kasvu johtui suurimmaksi osaksi muihin liikennemuotoihin verrattuna suuresta tie- ja lentoliikenteen kasvusta,

D.   ottaa huomioon, että kestävämpiä ja tehokkaampia logistiikka- ja tavaraliikennejärjestelmiä ja kaikkien liikennemuotojen multimodaalista yhdentymistä edistävät ratkaisut eivät ainoastaan paranna taloudellisuutta ja turvallisuutta vaan vastaavat myös Euroopan unionin vuodeksi 2020 asettamia tavoitteita ilmastonmuutoksen ja energiansäästön aloilla,

E.   ottaa huomioon, että vastatakseen näihin haasteisiin EU ja sen jäsenvaltiot asettavat talousarvion nykyisten riittämättömien varojen puitteissa tiettyjä yhteensovitettuja prioriteetteja, keskittävät voimavaransa rajalliseen määrään tavaraliikenteen kestävyyttä ja multimodaalisuutta edistäviä toimenpiteitä ja ottavat huomioon herkät alueet,

F.   ottaa huomioon, että Euroopan käytäväverkkoa on kehitettävä paremmin siten, että lähtökohtana ovat nykyiset verkostot ja nykyiset rakenteet ja tekniikat ja että siihen yhdennetään myös kaikkia tavaraliikenteen muotoja koskevat ympäristöä säästävät ns. vihreät käytävät kunnianhimoisine kestävine ympäristökriteereineen,

G.   katsoo, että edellä mainitun tavaraliikenteen logistiikkaa koskevan toimintasuunnitelman tavoitteena on oltava tavaraliikennetoiminnan helpottaminen Euroopassa ja sen ulkopuolella, mikä hyödyttää kaikkia eurooppalaisia yrityksiä ja koko Euroopan kilpailukykyä,

1.   korostaa, että Euroopan tavaraliikennejärjestelmien on vastattava kiireellisiin haasteisiin tavaraliikenteen integraation ja kestävyyden lisäämiseksi Euroopassa siten, että edistetään nykyistä tuntuvammin liikkuvuutta ja energiatehokkuutta ja tehostetaan öljyn kulutuksen, saastepäästöjen ja ulkoisten kustannusten supistumista, ja suhtautuu tämän vuoksi myönteisesti edellä mainittuihin komission tiedonantoihin ja neuvoston päätelmiin; kannustaa komissiota, jäsenvaltioita ja teollisuutta vastedes tukemaan ympäristön, ilmaston, talouden, turvallisuuden ja työmarkkinaosapuolten intressien kannalta kestävämpää tavaraliikennepolitiikkaa liikkuvuuden osalta edistämällä nykyistä tehokkaampien logistiikkajärjestelmien käyttöä yhdennettäessä rautateiden ensisijaiset rajatylittävät tavaraliikennekäytävät, solmukohdat ja perinteiset verkot laajentuneessa Euroopan unionissa ja edistettäessä käyttäjä maksaa -periaatteen ja saastuttaja maksaa -periaatteen soveltamista kaikkien liikennemuotojen yhteydessä;

2.   tukee komission kantaa, jonka mukaan liikennemuotojen yhteistoiminta ja multimodaalisuus ovat tärkeimpiä tekijöitä luotaessa kestävää ja tehokasta tavaraliikennettä Euroopassa;

3.   toteaa kuitenkin, että EU:n toimivalta ja välineet tavaraliikenteen markkinoiden parantamiseksi ovat rajallisia; huomauttaa, että verkon tärkeimpien osien koko kapasiteetti on jo käytössä; kehottaa siksi Euroopan tärkeimmistä liikennekäytävistä vastaavia liikenneministereitä ottamaan esille infrastruktuureihin tehtäviä investointeja koskevan kysymyksen ja vähintään sopimaan kansallisia käytäviään koskevien kansallisten investointisuunnitelmien koordinoinnista;

4.   on vakuuttunut siitä, että kaupunkien tavaraliikenne edellyttää erityistä lähestymistapaa; toivoo, että edellä mainitusta kaupunkiliikennettä koskevasta vihreästä kirjasta käytävä keskustelu ja tavaraliikenteen logistiikkaa koskeva toimintasuunnitelma voivat johtaa hyvien käytänteiden vaihtoon kaupunkien välillä, jotta voidaan löytää kestäviä tapoja kaupunkeihin suunnattuun tavarankuljetukseen;

5.   ehdottaa tämän vuoksi, että komissio esittää vuoden 2008 loppuun mennessä ohjelmaa, jolla vahvistetaan tämän alan hankkeista vastaavien jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, ja että se edistää ja arvioi nykyisten esteiden ratkaisemista kiinnittäen erityistä huomiota tavaroiden kuljetukseen ottaen asianmukaisesti huomioon logistiikkaan liittyvän tekijän lisäarvon;

6.   kannattaa ajatusta erityisistä tavaraliikenteen verkoista, jotka käyttäisivät nykyisiä perinteisiä liikenneverkkoja, jotka vapautettaisiin niiden käyttöön suurnopeusjunien osalta saavutetun edistyksen ansiosta;

7.   tähdentää, että rautateiden tavaraliikenneverkkojen on perustuttava markkinoiden kannalta tärkeimpiin kuljetuskäytäviin ja niissä on otettava huomioon olemassa olevat ERTMS-käytävät (Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmä) ja Euroopan laajuinen liikenneverkko (eli sitä on tarvittaessa laajennettava kattamaan alueet, jotka tuottavat paljon liikennettä, esimerkiksi satamat); katsoo, että pitäisi nimittää käytävistä vastaavat korkean tason koordinaattorit, mikäli sitä ei ole vielä tehty; kehottaa ERTMS-järjestelmästä vastaavana viranomaisena toimivaa Euroopan rautatievirastoa varmistamaan, että kyseiset reitit ovat yhteentoimivia;

8.   odottaa, että komissio määrittelee ympäristöä säästävät ns. vihreät käytävät liikkuvuutta ja yhteentoimivuutta koskevina mallihankkeina, siirtyy ympäristöystävällisiin liikennemuotoihin onnettomuuksien kokonaismäärän, ruuhkien, melun, paikallisen myrkyllisen ja ei-myrkyllisen saastumisen, hiilidioksidipäästöjen, tilankäytön ja energiankulutuksen vähentämiseksi sekä lisää uusiutuvien energialähteiden (erityisesti tuuli- ja aurinkoenergian) käyttöä yhteisön lainsäädännön ja sen tavoitteiden sekä älykkäiden liikennejärjestelmien mukaisesti;

9.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tässä yhteydessä tarjoamaan nykyistä tuntuvampia kannustimia edistääkseen kaikkien liikennemuotojen ympäristöystävällisyyttä ja tukeakseen niiden tehokkaimpia yhdistelmiä, jotta ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman vähäisiä varsinkin ns. vihreissä käytävissä;

10.   ehdottaa aluesuunnittelun, tuotantoprosessien ja markkinarakenteiden yhdentämisen ja jopa liikenteen välttämisen tukemista ja myötävaikuttamista välimatkojen lyhentämiseen ja nopeuden mukauttamiseen tavaraliikenteessä; katsoo, että aikaa ja energiaa vievä jatkuva pysähtyminen tavaraliikenteessä on vältettävä tietokoneavusteisella nopeuden mukauttamisella;

11.   pitää vaarallisten ja saastuttavien tavaroiden liikennettä koskevan voimassaolevan lainsäädännön asianmukaista täytäntöönpanoa ja vahvistamista ensisijaisena asiana;

12.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään parhaiden käytänteiden vaihtoa rajatylittävillä herkillä vuoristo- ja ruuhka-alueilla ja kaupungeissa esikuvina ja ottamaan huomioon edellä mainittuun parlamentin kaupunkiliikenteestä antamaan päätöslauselmaan sisältyvät suositukset ja Civitas-ohjelmasta saadut puhtaampaa ja parempaa liikennettä kaupungeissa koskevat kokemukset edistämällä logistisia näkökulmia;

13.   kehottaa komissiota keskittämään EU:n osarahoituksen rautatieinfrastruktuurin, multimodaalisten solmukohtien ja muiden tavaraliikenteen muotojen tehokkuuteen, yhteentoimivuuteen ja ajanmukaistamiseen;

14.   kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan liikenteen asemaa Euroopan unionin talousarviossa vuodeksi 2009 jo sillä aikaa, kun sitä tarkistetaan, jotta aiempien virheiden toistaminen voidaan välttää ja jotta voidaan varmistaa riittävät tulevat investoinnit strategiseen infrastruktuuriin, minkä avulla saavutetaan unionin itselleen asettamat kestävää kehitystä ja päästöjen vähentämistä koskevat tavoitteet;

15.   korostaa, että yhteentoimivat eurooppalaiset tiet, joilla on tehokasta tavaraliikennettä, ovat äärimmäisen tärkeitä;

16.   pitää meri- ja sisäsatamien raideyhteyksien parantamista sisämaahan logistiikkainfrastruktuurin tärkeänä osatekijänä; korostaa sisäisten asemalaitureiden ja kuivatelakoiden merkittävää asemaa;

17.   on vakuuttunut sisävesiväylien mahdollisuuksista tavaraliikenteessä ja kehottaa komissiota varmistamaan sisävesiliikenteen edistämistä Euroopassa koskevan NAIADES-toimintaohjelman asianmukaisen täytäntöönpanon;

18.   painottaa, että investoinnit sisämaan terminaaleihin on toteutettava joustavasti ja nopeasti, minkä avulla voidaan poistaa pullonkauloja multimodaalisesta kuljetusketjusta kokonaisuudessaan;

19.   kehottaa pitämään strategisesti tärkeänä ajoneuvojen, konttien ja lastauslaitteiden mittoja ja painoja koskevien vakiintuneiden multimodaalisten standardien noudattamista ja käyttöönottoa, jotta voidaan siirtää tavaraliikenteen logistiikka rautateille ja kestäville vesireiteille infrastruktuurikustannusten vähentämiseksi;

20.   toteaa, että erilaiset horisontaaliset tekniikat, jotka edistäisivät paitsi nykyistä yksinkertaisempia lastausmahdollisuuksia kuorma-autoista rautatieliikenteeseen myös siirtymistä rautateiden eri raideleveyksiin, ovat usein puutteellisesti standardoituja; kehottaa tämän vuoksi kansainvälisiä ja eurooppalaisia tahoja standardoimaan varsinkin nämä tekniikat tehokkuuden ja kustannussäästöjen lisäämiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää hyväksyä nopeasti multimodaalisia lastausyksiköitä koskevat maailmanlaajuiset normit;

21.   pyytää komissiota laatimaan ympäristö- ja rautatietukia koskevat suuntaviivat siten, että investointien tekemistä rautateiden kestävään tavaraliikenteeseen helpotetaan; korostaa tässä yhteydessä yhteisrahoituksen strategista merkitystä melun vähentämiseksi myös sen lähteellä (tavaravaunuihin tehtävät muutosasennukset), kuten on jo liikkuvaa kalustoa koskevan ERTMS-järjestelmän osalta;

22.   on vakuuttunut siitä, että infrastruktuuria on hallittava ja palveluita tarjottava rajatylittävällä, ketään syrjimättömällä ja avoimella tavalla, jotta voidaan saavuttaa tehokas, yhteentoimiva ja kitkaton tavaraliikenteen logistiikka; korostaa tässä yhteydessä kaikkia liikennemuotoja koskevien liikennealan sisämarkkinoiden toteuttamisen jatkamisen merkitystä; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission ehdotusta "esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen" perustamisesta ja tukee ajatusta kaikkien kuljetusmuotojen "yhdestä kuljetusasiakirjasta" ja "yhden palvelupisteen järjestelmästä";

23.   korostaa, että tehokkaasti toimivat tavaraliikenteen sisämarkkinat voisivat auttaa tekemään liikennealasta tehokkaamman ja vähentämään kuormittamattomien reittien määrää; kehottaa komissiota valvomaan tiukasti kansainvälistä tavara- ja kabotaasiliikennettä koskevaa EU:n lainsäädäntöä; tunnustaa, että jäsenvaltiot voivat rajoittaa kabotaasiliikennettä tietyin ehdoin, mutta kehottaa komissiota perustamissopimusten valvojana ryhtymään ankariin toimenpiteisiin sellaisia suhteettomia rajoituksia ja seuraamuksia vastaan, joita monet jäsenvaltiot säätävät ulkomaisille liikenteenharjoittajille tässä yhteydessä;

24.   kannustaa komissiota rautatieinfrastruktuurin laatua koskevissa monivuotisissa sopimuksissa määrittelemään Euroopan laajuisten vähimmäislaatua koskevien vaatimusten lähtökohdat; ehdottaa, että jäsenvaltiot asettavat näiden laatuvaatimusten täyttymisen rautatieinfrastruktuurin rakentamisen, laajentamisen ja ylläpidon julkisten varojen saamisen ehdoksi ja pitävät niitä kokonaisvaltaisina paketteina edistääkseen tällä tavoin tehokkuuden lisääntymistä ja kustannussäästöjä;

25.   kehottaa komissiota seuraamaan ja edistämään rautatieinfrastruktuurin laatua koskeviin monivuotisiin sopimuksiin liittyvien parhaiden käytäntöjen johdonmukaista ja tehokasta soveltamista; kehottaa komissiota kehittämään tiiviissä yhteistyössä rataverkon haltijoiden kanssa edellä mainittuun tiedonantoon KOM(2008)0054 perustuvan mallin infrastruktuuripalveluita koskevan esikuva-analyysin tekemisestä, tärkeimpien suoritusindikaattoreiden julkistaminen mukaan lukien;

26.   kehottaa komissiota esittämään tehokkaampia suosituksia rautatieinfrastruktuurin laatua ja kapasiteettia koskevien monivuotisten sopimusten osalta (direktiivin 2001/14/EY(3) 6 artiklan käynnissä olevan täytäntöönpanon avoimen seurannan perusteella); kehottaa tässä yhteydessä komissiota vaatimaan jäsenvaltioita panemaan täytäntöön kyseiset monivuotiset rahoituspuitteet, jotta infrastruktuurin hoitajille voidaan taata taloudellinen vakaus huolto- ja uudistustarpeita varten (mikä edellyttää riittävää julkista rahoitusta);

27.   kehottaa komissiota tukemaan esimerkiksi kevyelle tavaraliikenteelle tarkoitettujen suurnopeuslinjojen erilliskäyttöä koskevia hankkeita;

28.   kehottaa komissiota laatimaan yleiskatsauksen satelliittinavigoinnilla varustetuista tavaravaunuista Euroopan unionin alueella, minkä perusteella voidaan tarkastella näiden järjestelmien rajatylittävää yhteentoimivuutta ja yhteensopivuutta, toteuttamaan uusien vaunujen yhteentoimivan satelliittinavigoinnin ja edistämään nykyisiin tavaravaunuihin tehtäviä muutosasennuksia; tukee sellaisten lastaustekniikkojen parhaiden käytänteiden käyttöönottoa, joissa multimodaalinen kuljetusketju alkuvaiheesta aina kuorman uudelleenlastauksen ja purkamisen päättymiseen on suunniteltu niin, että se lisää koko alan tehokkuutta;

29.   korostaa, että tavaraliikenteen markkinoilla toimivien viranomaisten hallinnollista toimintaa on yhtenäistettävä ja yksinkertaistettava sekä tullisääntöjä ja -menettelyjä maiden rajoilla on yksinkertaistettava; pitää myönteisenä erityisesti esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen perustamista koskevaa päätöstä, ja kehottaa komissiota pyytämään asianmukaisia kansainvälisiä yhdistyksiä ja järjestöjä laatimaan yhtenäisen ja multimodaalisen asiakirjan;

30.   korostaa, että yliopistoista puuttuu kunnollinen logistiikkakoulutus, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita antamaan ehdottoman etusijan logistiikka- ja tavaraliikennealan korkeakoulutukselle ja jatkokoulutukselle;

31.   kehottaa komissiota tukemaan hankkeita ja tutkimuksia ja pyrkimään yleiseen tiedonkulkuun liikennemuotojen yhdentämisen ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi tietotasolla;

32.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 154. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0356. (3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/14/EY, annettu 26 päivänä helmikuuta 2001, rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta (EYVL L 75, 15.3.2001, s. 29).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. syyskuuta 2008 aiheesta "Väliarvio Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmasta (2004–2010)" (2007/2252(INI))

P6_TA(2008)0410 A6-0260/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle "Väliarvio Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmasta (2004–2010)" (KOM(2007)0314),

–   ottaa huomioon 23. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmasta (2004–2010)(1),

–   ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) 27. heinäkuuta 2007 julkaiseman raportin "Principles for evaluating health risks in children associated with exposure to chemicals" (kemikaaleille altistumisesta lasten terveydelle aiheutuvien riskien arviointiperiaatteet),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 152 ja 174 artiklan säännökset, joiden tavoitteena on taata ihmisten terveyden ja ympäristön korkeatasoinen suojelu,

–   ottaa huomioon toisesta terveysalan yhteisön toimintaohjelmasta (2008–2013) 23. lokakuuta 2007 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1350/2007/EY(2),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0260/2008),

A.   ottaa huomioon, että vuodesta 2003 Euroopan unionin terveydensuojelupolitiikka on perustunut terveys-, ympäristönsuojelu- ja tutkimusalojen välisen yhteistyön tiivistämiseen, minkä perusteella voidaan toivoa, että ajan mittaan saadaan aikaan yhtenäinen ja integroitu eurooppalainen ympäristöterveysstrategia,

B.   katsoo, että unionin ensimmäisen ympäristöterveystoimintasuunnitelman (2004–2010) (KOM(2004)0416) puitteissa toteutettujen tärkeimpien toimien eli indikaattorien laatimisen, kokonaisvaltaisen seurannan kehittämisen, asiaankuuluvien tietojen keräämisen ja arvioinnin sekä tutkimuksen moninkertaistamisen avulla on mahdollista ymmärtää paremmin saastumisen lähteiden ja terveysvaikutusten välistä yhteyttä, mutta kyseiset toimet ovat tunnetusti riittämättömiä yhä lisääntyvien ympäristötekijöihin liittyvien sairauksien vähentämiseksi,

C.   katsoo, että mainitusta toimintasuunnitelmasta on lähes mahdotonta tehdä väliarviota, koska sillä ei ole minkäänlaista selvää ja määrällisesti ilmaistua tavoitetta; lisäksi suunnitelmalle osoitettua kokonaisbudjettia on edelleen vaikea määritellä eikä se ole missään nimessä ole riittävä suunnitelman tehokasta edistämistä varten,

D.   katsoo, että kun terveysalan toimintaohjelman (2008–2013) tavoitteena on erityisesti puuttua perinteisiin terveyden taustatekijöihin kuten ravintoon, tupakointiin sekä alkoholin ja huumeiden käyttöön, tässä toimintasuunnitelmassa (2004–2010) tulisi keskittyä tiettyihin uusiin terveyshaasteisiin ja lisäksi olisi puututtava ratkaiseviin terveyteen vaikuttaviin ympäristötekijöihin kuten ulko- ja sisäilman laatuun, sähkömagneettisiin aaltoihin, nanohiukkasiin ja erityistä huolta aiheuttaviin kemikaaleihin (syöpää tai perimän muutoksia aiheuttaviksi taikka lisääntymiselle vaarallisiksi luokitellut aineet (CMR), hormonaaliset haitta-aineet) sekä ilmastonmuutoksesta aiheutuviin terveysriskeihin,

E.   ottaa huomioon, että sairauksista hengityselinsairaudet ovat kuolemantapauksien määrän, ilmaantuvuuden, esiintyvyyden sekä aiheuttamiensa kustannuksien suhteen unionissa toisella sijalla, että ne ovat alle viisivuotiaitten lasten yleisin kuolinsyy ja että ne yleistyvät edelleen erityisesti ulko- ja sisäilman saastumisen vuoksi,

F.   katsoo, että erityisesti pienhiukkasista ja alailmakehän otsonista johtuva ilman pilaantuminen on merkittävä uhka terveydelle ja vaikuttaa lapsen normaaliin kehitykseen sekä laskee eliniänodotetta unionissa(3),

G.   katsoo, viitaten kaupunkien ympäristöterveyttä koskevaan kysymykseen ja erityisesti sisäilman laatuun, että yhteisön on – toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen – tehostettava toimiaan sisäilman saastumisen torjumiseksi, sillä eurooppalaiset viettävät keskimäärin 90 prosenttia ajastaan sisätiloissa,

H.   ottaa huomioon, että vuosina 2004 ja 2007 järjestetyissä ympäristöä ja terveyttä käsitelleissä WHO:n ministerikokouksissa korostettiin kemiallisten saasteiden monitahoisen yhteisvaikutuksen ja tiettyjen sairauksien ja kroonisten tautien välistä yhteyttä erityisesti lasten kohdalla; ottaa huomioon, että nämä huolenaiheet on otettu esille myös Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman UNEP:n sekä hallitustenvälisen kemikaalifoorumin (IFCS) virallisissa asiakirjoissa,

I.   ottaa huomioon, että on yhä enemmän tieteellisiä todisteita, joiden mukaan tietyt syövät, kuten sappirakon syöpä, luusyöpä, keuhkosyöpä, ihosyöpä, rintasyöpä, eivät aiheudu ainoastaan kemiallisten aineiden, säteilyn ja ilmassa olevien hiukkasten vaikutuksista vaan myös muista ympäristötekijöistä,

J.   katsoo, että näiden ympäristöterveysalan ongelmallisten kehityskulkujen lisäksi viime vuosina on ilmestynyt uusia sairauksia tai oireita, kuten monikemikaaliyliherkkyys, amalgaamioireyhtymä, yliherkkyys sähkömagneettiselle säteilylle, sairas rakennus -oireyhtymä sekä lasten tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADHD),

K.   ottaa huomioon, että ennalta varautumisen periaate on nimenomaisesti sisältynyt perustamissopimukseen vuodesta 1992 ja että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on useaan otteeseen täsmentänyt kyseisen periaatteen sisältöä ja sen merkitystä yhteisön oikeudessa yhtenä yhteisön ympäristön ja terveyden alalla harjoittaman suojelupolitiikan kulmakivistä(4),

L.   katsoo, että 2. helmikuuta 2000 julkaistussa komission tiedonannossa ennalta varautumisen periaatteesta (KOM(2000)0001) esitetyt kriteerit ovat äärimmäisen rajoittavia tai epäkäytännöllisiä,

M.   ottaa huomioon, että ihmisten biomonitorointi on tärkeä väline arvioitaessa, missä määrin Euroopan väestö altistuu saastumisen vaikutuksille, sekä parlamentin useaan kertaan toistaman ja edellä mainitussa 23. helmikuuta 2005 annetun päätöslauselman 3 kohdassa sekä 20. joulukuuta 2007 kokoontuneen ympäristöasioiden neuvoston päätelmissä ilmaistun tahdon kiirehtiä unionin laajuisen biomonitorointijärjestelmän luomista,

N.   katsoo olevan yleisesti tunnustettua, että ilmastonmuutos voi lisätä merkittävästi tiettyjen sairauksien vakavuutta ja ilmaantuvuutta ja että etenkin helleaallot, tulvat ja metsäpalot, jotka ovat unionin yleisimpiä luonnonkatastrofeja, voivat johtaa sairauksien, puutteellisten hygieniaolosuhteiden ja kuolemantapauksien lisääntymiseen, ja samalla tunnustaa ilmastonmuutosta lieventävien toimien suotuisat vaikutukset terveyteen,

O.   katsoo, että ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävällä tavalla ihmisten terveyteen, muun muassa edistämällä tiettyjen tartunta- ja loistautien kehittymistä pääasiassa sen vuoksi, että ilman lämpötilan ja kosteuden muutokset vaikuttavat ekosysteemeihin, eläimiin, kasveihin, hyönteisiin, loiseläimiin, alkueläimiin, mikrobeihin ja viruksiin,

P.   katsoo, että Euroopan parlamentin ja yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annettu neuvoston direktiivi 2000/60/EY(5) ja sen tytärdirektiivit sisältävät selkeitä säännöksiä hyvälaatuisten vesialueiden säilyttämisestä ja parantamisesta,

Q.   katsoo, että ympäristölääketiede on uusi lääketieteen ala, jonka perustana oleva yliopisto-opetus on vielä liian hajanaista ja epätasaista eri jäsenvaltioissa ja jota näin ollen on syytä tukea ja edistää unionissa,

R.   ottaa huomioon, että yhä useampi henkilö kärsii ympäristötekijöiden vuoksi ja katsoo, että tietoa epidemiologioista on kerättävä, jotta saadaan kokonaiskuva ympäristötekijöistä kokonaan tai osittain johtuvista sairauksista,

1.   antaa tunnustuksen työskentelylle, johon komissio on panostanut toimintasuunnitelman käynnistämisestä vuonna 2004 alkaen pääasiassa ympäristöterveyttä koskevan tietoketjun parantamiseksi, ympäristöterveystutkimuksen integroimiseksi ja tehostamiseksi EU:ssa sekä yhteistyön lisäämiseksi erikoistuneiden kansainvälisten organisaatioiden kuten WHO:n kanssa;

2.   katsoo kuitenkin, että tällaisessa, ainoastaan jo olemassa olevia yhteisön politiikkoja tukevassa toimintasuunnitelmassa on jo itsessään osittaisen epäonnistumisen siemen, koska se ei perustu ennaltaehkäisevään politiikkaan, jolla pyritään vähentämään ympäristötekijöihin liittyviä sairauksia, ja koska sillä ei ole minkäänlaista selvää ja määrällisesti ilmaistua tavoitetta;

3.   kiinnittää komission huomion siihen, että WHO:n johdolla on jo toteutettu ohjelma, jonka yhteydessä WHO:n jäsenvaltiot laativat omat kansalliset ja paikalliset ympäristöterveysalan toimintasuunnitelmansa; suosittaa komissiolle näin ollen, että se käyttäisi kyseistä WHO:n ohjelmaa mahdollisena mallina, jota voitaisiin myös hyödyntää esimerkkinä unionille tulevaisuudessa;

4.   pahoittelee syvästi, että komissio ja tarkemmin sanottuna sen tutkimuksen pääosasto ei ole varmistanut ihmisten biomonitoroinnin alalla riittävää rahoitusta vuodeksi 2008, jotta unionissa saataisiin aikaan yhtenäinen lähestymistapa biomonitorointiin, kuten komissio on luvannut jäsenvaltioille ja parlamentille;

5.   kehottaa samoin komissiota vuoteen 2010 mennessä vastaamaan kahteen vuonna 2004 itselleen asettamaansa keskeiseen tavoitteeseen eli yhtäältä kansalaisten valistamiseen ympäristön saastumisesta ja sen terveysvaikutuksista ja toisaalta unionin riskientorjuntapolitiikan uudelleentarkasteluun ja mukauttamiseen, ja vahvistamaan sekä toteuttamaan kyseisiä tavoitteita koskevan viestintästrategian;

6.   suosittelee painokkaasti, että komissio ja jäsenvaltiot täyttäisivät yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevat velvollisuutensa;

7.   painottaa, että arvioidessa ympäristötekijöiden vaikutuksia terveyteen on ennen kaikkea otettava huomioon haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät kuten raskaana olevat naiset, vastasyntyneet, lapset ja ikääntyneet ihmiset;

8.   vaatii, että herkimmin saasteille altistuvat haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät otetaan erityisesti huomioon ryhtymällä toimenpiteisiin, joilla vähennetään altistumista sisäilman epäpuhtauksille terveysasemilla ja kouluissa asianmukaisen sisätilojen ilmanlaadun hallinnan avulla;

9.   vaatii, että laatiessaan ehdotuksia nykyisen lainsäädännön muuttamisesta komissio ei löyhentäisi lainsäädäntöä eturyhmien tai alueellisten tai kansainvälisten järjestöjen painostuksen seurauksena;

10.   muistuttaa, että unionin on sovellettava toimintasuunnitelmaan yhtäjaksoista, dynaamista ja joustavaa lähestymistapaa; katsoo siksi, että on ensisijaisen tärkeää hankkia ympäristöterveyden alalla erityistä asiantuntemusta, joka perustuu alan avoimeen, monitieteelliseen ja kyseenalaistavaan luonteeseen ja antaa näin mahdollisuuden poistaa suuren yleisön epäluuloja virastoja ja virallisia asiantuntijakomiteoita kohtaan; muistuttaa, että on tärkeää parantaa terveysalan asiantuntijoiden koulutusta erityisesti vaihtamalla parhaita käytänteitä yhteisön tasolla;

11.   korostaa, että viime vuosina on ympäristöpolitiikan alalla saavutettu todellista edistystä esimerkiksi ilman saastumisen vähentämisessä, vesien laadun parantamisessa, jätteiden keräys- ja kierrätyspolitiikassa, kemikaalien valvonnassa ja lyijyä sisältävän bensiinin kieltämisessä, mutta toteaa samalla, että unionin politiikalle on edelleen tunnusomaista kokonaisvaltaisen ja ehkäisevän strategian sekä ennalta varautumisen periaatteen soveltamisen puuttuminen;

12.   kehottaa näin ollen komissiota tarkistamaan edellä mainitussa ennalta varautumisen periaatetta koskevassa tiedonannossa esitetyt kriteerit Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa, jotta tämä väliaikaisiin ja oikeasuhtaisiin toimenpiteisiin perustuva toiminta- ja turvallisuusperiaate olisi unionin ympäristöterveysalan politiikkojen keskeinen elementti;

13.   katsoo, että tuotteen vaarattomuutta koskevan todistustaakan kääntäminen tuottajalle tai maahantuojalle edistäisi ennaltaehkäisemiseen perustuvaa politiikkaa, mistä säädetään myös 18. joulukuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) ja Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta(6), sekä kehottaa komissiota ulottamaan tämän yhteisön lainsäädännön velvoitteen koskemaan kaikkia tuotteita; katsoo, että toimintasuunnitelmassa olisi vältettävä eläinkokeiden lisäämistä ja huomioitava yksityiskohtaisesti vaihtoehtoisten menetelmien kehittäminen ja käyttö;

14.   pyytää toistamiseen komissiota ryhtymään mahdollisimman pian sisäilman laatua koskeviin konkreettisiin toimiin, joiden avulla voitaisiin taata sisätilojen turvallisuuden ja terveellisyyden korkeatasoinen suojelu, erityisesti neuvoston 21. joulukuuta 1988 rakennusalan tuotteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä antaman direktiivin 89/106/ETY(7) tarkistuksen yhteydessä, ja ehdottamaan toimenpiteitä, joilla lisätään rakennusten energiatehokkuutta sekä laitteisiin ja irtaimistoon sisältyvien kemiallisten aineiden turvallisuutta ja vaarattomuutta;

15.   suosittelee, että vähentääkseen ympäristön haitallisia vaikutuksia terveydelle komissio vetoaa siihen, että jäsenvaltiot yrittävät verotuksellisten ja/tai muiden taloudellisten kannustimien avulla saada markkinoiden toimijat kiinnostumaan sisäilman laadun parantamisesta ja sähkömagneettiselle säteilylle altistumisen vähentämisestä rakennuksissaan, sivuliikkeissään ja -konttoreissaan;

16.   suosittelee, että komissio laatii asianmukaiset vähimmäisvaatimukset rakennettavien uusien rakennusten sisäilman laadun varmistamiseksi;

17.   suosittelee, että myöntäessään yksittäisille hankkeille Euroopan unionin tukea komissio kiinnittää huomiota sisäilman laatua, sähkömagneettiselle säteilylle altistumista ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien terveyttä koskeviin perusteisiin, samalla tavalla kuin se huomioi ympäristönsuojelua koskevat perusteet;

18.   vaatii, että vedessä olevien prioriteettiaineiden ympäristönlaatunormit määritetään uusimman tieteellisen tietämyksen perusteella ja päivitetään säännöllisesti ajantasaisen tieteellisen näkemyksen mukaisesti;

19.   korostaa, että eräissä jäsenvaltioissa on menestyksekkäästi otettu käyttöön liikkuvia analyysilaboratorioita eli ns. vihreitä ambulansseja, jotka voivat tehdä nopeasti luotettavan diagnoosin julkisten ja yksityisten tilojen sisäilman saastumisesta; katsoo, että komissio voisi edistää tätä käytäntöä niissä jäsenvaltioissa, joissa ei vielä ole otettu käyttöön tätä saastuneella alueella toteutettavan suoran toiminnan mallia;

20.   on huolissaan siitä, että lainsäädännöstä puuttuu erityiset säännökset nanohiukkasia sisältävien kulutustuotteiden turvallisuuden varmistamiseksi ja että komissio ei suhtaudu vakavasti tarpeeseen tarkastella uudelleen nanohiukkasten käyttöä kulutustuotteissa koskevia säännöksiä, vaikka markkinoille tulee yhä enemmän nanohiukkasia sisältäviä kulutustuotteita;

21.   suhtautuu varsin vakavasti sähkömagneettisia kenttiä koskevaan kansainväliseen Bio-Initiative-raporttiin(8), jossa tehdään synteesi yli 1 500:sta tätä aihetta koskevista tutkimuksesta, ja jonka päätelmissä tuodaan esiin matkapuhelimien päästöjen, UMTS-Wifi-Wimax-Bluetooth-teknologian sekä langattomien kiinteiden puhelinliittymien (DECT) päästöjen aiheuttamat terveysvaarat;

22.   toteaa, että väestön sähkömagneettisille kentille altistumisen raja-arvot ovat vanhentuneet, sillä niitä ei ole mukautettu väestön sähkömagneettisille kentille (0 Hz–300 GHz) altistumisen rajoittamisesta 12. heinäkuuta 1999 annetun neuvoston suosituksen 1999/519/EY(9) jälkeen eikä niissä selvästikään oteta huomioon tieto- ja viestintäteknologian kehitystä, Euroopan ympäristöviraston antamia suosituksia eikä esimerkiksi Belgiassa, Italiassa ja Itävallassa käyttöön otettuja tiukempia päästönormeja tai käsitellä haavoittuvammassa asemassa olevia ryhmiä, kuten raskaana olevia naisia, vastasyntyneitä ja lapsia;

23.   pyytää sen vuoksi neuvostoa muuttamaan suositustaan 1999/519/EY, jotta voidaan ottaa huomioon parhaat kansalliset toimintatavat ja asettaa siten tiukemmat altistumisen raja-arvot kaikille sähkömagneettista säteilyä taajuuksilla 0,1 MHz – 300 GHz lähettäville laitteille;

24.   suhtautuu hyvin vakavasti ilmaston lämpenemisen unionin alueella aiheuttamiin moniin terveysuhkiin ja kehottaa tehostamaan yhteistyötä WHO:n, kansallisten valvontaviranomaisten, komission ja tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen välillä, jotta voidaan vahvistaa ennakkovaroitusjärjestelmää ja siten rajoittaa ilmastonmuutoksen kielteisiä terveysvaikutuksia;

25.   painottaa, että tälle toimintasuunnitelmalle olisi eduksi, että toimet laajennettaisiin koskemaan ilmastonmuutoksen terveydelle aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia työstämällä yhteisön tasolla tarvittavia tehokkaita sopeuttamistoimia, kuten

26.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota vastaamaan asianmukaisesti ilmastonmuutoksen aiheuttamiin uusiin uhkiin, kuten vastikään havaittuihin viruksiin ja havaitsemattomiin patogeeneihin, ja sen vuoksi ottamaan käyttöön uusia olemassa olevia patogeenejä vähentäviä tekniikoita, joilla vähennetään tunnettujen ja havaitsemattomien virusten ja muiden veren kautta tarttuvien patogeenien määrää;

27.   pahoittelee, että tiedonannon "Kaksi kertaa 20 vuonna 2020 – Ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle" (KOM(2008)0030) nykyisessä kustannus-hyöty-vaikuttavuusanalyysissä otetaan huomioon ainoastaan ilman epäpuhtauksien vähentämisestä saadut terveyshyödyt, mikäli kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä; kehottaa komissiota takaamaan, että eritasoisista vähennystavoitteista terveydelle koituvia muita lisähyötyjä tutkitaan kiireellisesti ja että komissio laatii niistä vaikutustenarvioinnin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) suositusten mukaisesti (suositusten mukaan kotimaan kasvihuonepäästöjä on vähennettävä vähintään 25, 40 tai 50 prosenttia 2020 mennessä);

28.   kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota mielenterveyttä koskevaan vakavaan ongelmaan, joka ilmenee unionissa tehtyjen itsemurhien lukumäärästä, ja käyttämään enemmän voimavaroja asianmukaisten ehkäisystrategioiden ja terapioiden kehittämiseen;

29.   tuo uudelleen esille sen, että komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava WHO:n ympäristöä ja lasten terveyttä koskevaa eurooppalaista suunnitelmaa (CEHAPE) edistämällä sitä sekä unionin että kahdenvälisen kehitysyhteistyön piirissä ja edistämällä vastaavia toimia muualla kuin WHO:n Euroopan alueella;

30.   kehottaa komissiota sisällyttämään toiseen toimintasuunnitelmaansa SCALE-aloitteen (Science, Children, Awareness, Legal instrument, Evaluation), joka liittyy epäpuhtauksille altistumisen vähentämiseen Euroopan ympäristöterveysstrategian säännösten mukaisesti (KOM(2003)0338);

31.   vaatii komissiota parantamaan ja tarjoamaan sellaisia välineitä, jotka edistävät innovatiivisten ratkaisujen kehittämistä, kuten Lissabonin strategian yhteydessä on painotettu, jotta voitaisiin minimoida ympäristötekijöistä johtuvat merkittävimmät terveysriskit;

32.   kehottaa painokkaasti neuvostoa tekemään viipymättä päätöksen ehdotuksesta asetukseksi unionin solidaarisuusrahastosta, sillä parlamentti on esittänyt kantansa asiaan jo 18. toukokuuta 2006(10); katsoo, että ehdotettu asetus, joka muun muassa alentaa kynnystä unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönottoon, antaa mahdollisuuden puuttua tehokkaammin, joustavammin ja nopeammin luonnonkatastrofien tai ihmisten toiminnasta johtuvien katastrofien aiheuttamiin vahinkoihin; katsoo, että tällainen rahoitusväline on erittäin tärkeä, varsinkin kun luonnonkatastrofien odotetaan lisääntyvän tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen takia;

33.   katsoo, että pk-yrityksillä on ratkaiseva taloudellinen asema Euroopassa, ja suosittelee siksi, että komissio tarjoaa teknistä tukea pk-yrityksille, jotta näiden on mahdollista ja helpompaa noudattaa sitovia ympäristöterveyttä koskevia säännöksiä, ja jotta niitä kannustetaan toteuttamaan lisäksi muita ympäristöterveyden ja yritysten toiminnan kannalta suotuisia muutoksia;

34.   suosittaa, että komissio harkitsee tästä vuodesta alkaen vuoteen 2010 ja ympäristöterveystoimintasuunnitelman toisen vaiheen huomioon ottaen keskittymistä aloitteidensa yhteydessä uudelleen juuri haavoittuvassa asemassa oleviin väestöryhmiin ja laatii uusia riskinarviointimenetelmiä, joissa lasten, raskaana olevien naisten ja ikääntyneiden ihmisten erityinen haavoittuvuus on keskeisessä asemassa;

35.   kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan ehkäisy- ja varovaisuusperiaatteiden hyödyt ja kehittämään sekä toteuttamaan työkaluja, joiden avulla voidaan ennakoida mahdolliset ympäristö- ja terveysuhat ja varautua niihin; suosittaa, että komissio arvioi toimintasuunnitelman toisesta vaiheesta aiheutuvat kulut ja varautuu asianmukaiseen rahoitukseen, jolla katetaan useampia käytännön toimenpiteitä, joilla torjutaan ympäristön haitallisia vaikutuksia terveydelle ja toteutetaan ehkäisy- ja varovaisuustoimenpiteitä;

36.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja WHO:lle.

(1) EUVL C 304 E, 1.12.2005, s. 264. (2) EUVL L 301, 20.11.2007, s. 3. (3) Euroopan ympäristö – Neljäs arviointi, synteesi, Euroopan ympäristökeskus (10. lokakuuta 2007). (4) Asiassa C-192/01, komissio v. Tanska, 23. syyskuuta 2003 annettu tuomio, Kok. 2003, s. I-9693; asiassa C-127/02, Landelijke Vereniging tot Behoud van de Waddenzee v. Nederlandse Vereniging tot Bescherming van Vogels, 7. syyskuuta 2004 annettu tuomio, Kok. 2004, s. I-7405. (5) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1. (6) EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1; oikaistu toisinto EUVL L 136, 29.5.2007, s. 3. (7) EYVL L 40, 11.2.1989, s. 12. (8) Riippumaton tutkijaryhmä julkaisi raportin 31. elokuuta 2007. Ks. lähemmin: www.bioinitiative.org (9) EYVL L 199, 30.7.1999, s. 59. (10) EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 331.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. syyskuuta 2008 Mauritanian vallankaappauksesta

P6_TA(2008)0411 RC-B6-0386/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon puhemiehen, Euroopan unionia edustavan puheenjohtajavaltion, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, komission, Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston, Afrikan unionin (AU), Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön (ECOWAS) ja ranskankielisten maiden järjestön (Organisation Internationale de la Francophonie, OIF) julkilausumat Mauritanian vallankaappauksen johdostat,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin Länsi-Afrikan erityisedustajan Said Djinnitin toisen vierailun Mauritaniaan tämän vallankaappauksen jälkeen,

–   ottaa huomioon AU:n perustamisasiakirjan, jossa tuomitaan kaikki pyrkimykset ottaa valta voimakeinoin,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Mauritaniassa tapahtui 6. elokuuta 2008 vallankaappaus, jossa kenraalikunnan korkea-arvoisimpien jäsenten ryhmä syöksi vallasta Mauritanian presidentin Sidi Mohamed Ould Cheikh Abdallahin sen jälkeen, kun tämä oli samana päivänä erottanut heidät viroistaan,

B.   katsoo, että kansainväliset tarkkailijat, muun muassa Euroopan unionin tarkkailijat ja erityisesti Euroopan parlamentin lähettämä vaalitarkkailuvaltuuskunta, pitivät marras- ja joulukuussa 2006 pidettyjä parlamenttivaaleja, tammikuussa 2007 pidettyjä senaatin vaaleja ja presidentti Sidi Mohamed Ould Cheikh Abdallahin valintaa maaliskuussa 2007 pidetyissä vaaleissa rehellisinä ja avoimina ja että Euroopan parlamentti meni näin takuuseen näiden vaalien laillisuudesta,

C.   ottaa huomioon, että yli kaksi kolmannesta Mauritanian parlamentin jäsenistä on allekirjoittanut julistuksen, jossa tuetaan vallankaappauksen johtajaa Mohamed Ould Abdel Azizia ja muita kaappaukseen osallistuneita kenraaleja; ottaa huomioon, että lainsäätäjä hyväksyi kesäkuussa 2008 epäluottamuslauseen, jossa presidentti Abdallahia kehotettiin muuttamaan hallituksensa kokoonpanoa, ja että 49 parlamentin jäsentä erosi presidentti Abdallahin nimitettyä 12 ministeriä hyvin epäsuositussa edellisessä hallinnossa palvelleiden ministerien joukosta,

D.   katsoo, että päätökset Mauritanian poliittisesta, taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta tulevaisuudesta kuuluvat yksin kansan vaaleilla valitsemille edustajille ja että demokratia merkitsee sitä, että toimeenpano ja lainsäädäntövalta ovat tasapainossa ja niillä molemmilla on vaalien antama oikeutus,

E.   ottaa huomioon, että vallankaappaus tapahtui huonontuneessa taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa ja että kehitys on paras tae demokratian onnistumiselle,

F.   tunnustaa, että pakolaisten paluussa ja orjuuden kriminalisointia Mauritaniassa koskevan lain hyväksymisessä on edistytty,

G.   ottaa huomioon EU:n tuen demokratiaan siirtymiselle sekä kymmenenteen Euroopan kehitysrahastoon sisältyvän 156 000 000 euron "tukiohjelman" vuosiksi 2008–2013, joka täydentää jo annettavaa tukea sekä vuodesta 1985 lähtien myönnettyä 335 000 000 euron apua,

H.   ottaa huomioon, että Maailmanpankki on jäädyttänyt 175 000 000 Yhdysvaltain dollarin tuen Mauritanialle ja että tukien jäädyttäminen vaikuttaa noin 17 kansalliseen hankkeeseen Mauritaniassa sekä sen osallistumiseen Maailmanpankin alueellisiin hankkeisiin, jotka koskevat muun muassa maaseudun kehittämistä, terveyttä, koulutusta ja perusrakenteita, kuten tienrakennusta,

I.   katsoo, että demokraattinen Mauritania edusti vakauden saareketta erityisen herkällä alueella, sillä Saharassa Algerian ja Malin vastaisella koillisrajalla toimii sadafistinen saarnaaja- ja taistelijaryhmä (Groupe Salafiste pour la Prédiction et le Combat), josta islamilaisissa Maghreb-maissa on tullut al-Qaida, ja alueella on myös käynnissä tuaregikapina,

J.   katsoo, että "perustuslaillisella päätöksellä", jossa juntta määrittelee toimivaltansa ja jossa sille annetaan mahdollisuus hallita asetuksin, ei ole minkäänlaista oikeusperustaa,

1.   tuomitsee Mauritanian kenraalien tekemän sotilasvallankaappauksen, joka on toinen vallankaappaus maassa kolmen vuoden aikana, ja huomauttaa, että se on perustuslain vastainen ja ristiriidassa kansainvälisesti vahvistettujen, demokraattisten vaalitulosten kanssa; pitää tätä takaiskua valitettavana ottaen huomioon, että Mauritaniassa on tapahtunut viime vuosina huomattavaa edistystä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden kehittämisessä; kehottaa ratkaisemaan Mauritanian nykyiset poliittiset jännitteet demokratiaan siirtymisen yhteydessä perustetun valtioelinjärjestelmän puitteissa sekä palauttamaan perustuslaillisen järjestyksen ja siviilihallinnon mahdollisimman pian;

2.   kehottaa vapauttamaan välittömästi presidentti Sidi Mohamed Ould Cheikh Abdallahin, pääministeri Yahya Ould Ahmed el-Waghefin ja muut hallituksen jäsenet, joita pidetään yhä kotiarestissa eri puolilla maata;

3.   pyytää kunnioittamaan täysimääräisesti Mauritanian presidentin ja parlamentin valtaoikeuksien perustuslain mukaisuutta, niin että presidentin ja parlamentin yhteishallinnon ja toimeenpano- ja lainsäädäntövallan tasapainon mekanismeista päätetään perustuslakia noudattaen ja sen puitteissa, sillä perustuslain muuttaminen vakauden lisäämiseksi on mahdollista vain noudattamalla perustuslain säännöksiä ja käymällä ensin laaja keskustelu, johon osallistuvat kaikki poliittiset voimat;

4.   katsoo, että tarvittavista perustuslaillisista keinoista ja välineistä kriisin päättämiseksi on päätettävä tärkeimpien poliittisten voimien välisessä suorassa ja rehellisessä keskustelussa;

5.   pitää pakolaisten paluuta, orjuuden kriminalisoivan lain hyväksymistä ja lakiesitystä tiedotusvälineiden vapauttamisesta myönteisinä, mutta pahoittelee, ettei humanitaarista vajetta ja Mauritanian mustien yhteisöön vuonna 1990 kohdistuneita väärinkäytöksiä ole ratkaistu demokraattisesti, vaikka presidentti oli luvannut asettaa tutkintavaliokunnan;

6.   pyytää palauttamaan Mauritaniaan palanneille pakolaisille heidän oikeutensa antamalla heille takaisin heiltä ryöstetyn omaisuuden;

7.   pyytää, etteivät mauritanialaiset, jotka ovat jo kärsineet suuresti talous- ja elintarvikekriisistä, joutuisi käynnissä olevan kriisin panttivangeiksi, ja pyytää komissiota toteuttamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen välineen kautta hankkeita, joilla tuetaan kansalaisyhteiskuntaa;

8.   panee merkille sotilasjuntan ilmoituksen uusista presidentinvaaleista mutta pitää valitettavana, että juntta ei ole antanut minkäänlaista sitoumusta puolueettomuudesta, toisin kuin vuosina 2005–2007 vallassa ollut juntta; pyytää vallassa olevia sotilasvoimia sitoutumaan viipymättä aikatauluun, jota noudattaen demokraattiset instituutiot palautetaan yhteistoiminnassa kaikkien poliittisten voimien kanssa;

9.   tukee AU:n pyrkimyksiä löytää kriisiin järkiperäinen ratkaisu;

10.   pyytää komissiota aloittamaan Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen(1), sellaisena kuin se on muutettuna Luxemburgissa 24. kesäkuuta 2005 (Cotonoun sopimus), 8 artiklan mukaisesti poliittisen vuoropuhelun perustuslain mukaiseen tilanteeseen palaamiseksi ja ilmoittamaan parlamentille vuoropuhelun tuloksista; jollei siinä onnistuta, pyytää ottamaan uudelleen käyttöön Cotonoun sopimuksen 96 artiklan, mikä saattaa johtaa tukien jäädyttämiseen elintarvikeapua ja humanitaarista apua lukuun ottamatta;

11.   kehottaa EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiota painokkaasti seuraamaan jatkossakin maan poliittista tilannetta tiiviissä yhteistyössä AU:n kanssa sekä varmistamaan unionin kansalaisten turvallisuuden;

12.   pyytää lähettämään mahdollisimman pikaisesti parlamentin jäsenten valtuuskunnan tapaamaan maan parlamentin jäseniä ja ehdottamaan tukea kriisin ratkaisemiseksi;

13.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille sekä Afrikan unionin toimielimille, Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisölle, ranskankielisten maiden järjestö OIF:lle ja Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolle.

(1) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. syyskuuta 2008 Iranin teloituksista

P6_TA(2008)0412 RC-B6-0389/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat Irania ja erityisesti sen ihmisoikeuksia koskevat päätöslauselmansa ja varsinkin 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman(1), joka koskee alaikäisten rikoksentekijöiden teloituksia Iranissa,

–   ottaa huomioon puheenjohtajavaltion 13. kesäkuuta 2008 Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman Mohammad Hassanzadehin teloituksesta,

–   ottaa huomioon julkilausuman, jonka puheenjohtajavaltio antoi Euroopan unionin puolesta 18. heinäkuuta 2008 ja joka koskee kuolemanrangaistuksen soveltamista Iranissa,

–   ottaa huomioon julkilausuman, jonka puheenjohtajavaltio antoi Euroopan unionin puolesta 29. heinäkuuta 2008 ja joka koskee 29 ihmisen teloittamista Evinin vankilassa Iranissa,

–   ottaa huomioon julkilausuman, jonka puheenjohtajavaltio antoi Euroopan unionin puolesta 25. elokuuta 2008 ja joka koskee Reza Hejazin hirttämistä,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltion lausumat Behnood Shoajeen ja Bahman Soleimanianin lähestyvistä teloituksista 19. ja 28. elokuuta 2008,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen antamat päätöslauselmat ja etenkin sen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman A/RES/62/168 Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta ja 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman A/RES/62/149 kuolemanrangaistuksen käytön keskeyttämisestä,

–   ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus), taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (TSS-sopimus), kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen ja lapsen oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, joiden osapuolena Iranin islamilainen tasavalta on,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   toteaa, että Amnesty Internationalin mukaan Iranissa on tehty toistaiseksi tämän vuoden aikana vähintään 191 teloitusta, ja että vuonna 2007 Iranissa tehtiin eniten teloituksia (317) koko maailmassa lukuun ottamatta Kiinaa, vaikka ensin mainitun väestö on 18 kertaa pienempi,

B.   ottaa huomioon, että Teheranissa Evinin vankilassa teloitettiin 27. heinäkuuta 2008 samalla kertaa 29 ihmistä,

C.   ottaa huomioon, että Iranin kurdi, 16-vuotias Mohammad Hassanzadeh teloitettiin 10. kesäkuuta 2008 rikoksesta, jonka hän oli tehnyt 14-vuotiaana; ottaa huomioon, että alaikäiset rikoksentekijät Hassan Mozafari ja Rahman Shahidi teloitettiin 22. heinäkuuta 2008 ja että 19-vuotias Reza Hejazi hirtettiin 19. elokuuta 2008 syytettynä 15 vuoden iässä tehdystä murhasta; ottaa huomioon, että 19-vuotias Behnam Zare teloitettiin 26. elokuuta 2008 rikoksesta, jonka hän oli tehnyt 15-vuotiaana, joten hän oli Iranissa tämän vuoden aikana jo kuudes alaikäinen rikoksentekijä, joka on joutunut teloitettavaksi,

D.   toteaa, että Zaren ja Hejazin omaisille tai asianajajille ei ilmoitettu tulevien teloitusten ajankohdasta eikä paikasta, mikä on vastoin Iranin lakia,

E.   toteaa, että alaikäiset rikoksentekijät Amir Marollahi, Behnood Shojaee, Mohammed Fadaei ja Bahman Soleimanian saattavat joutua teloitetuiksi lähitulevaisuudessa,

F.   toteaa, että alaikäisten rikoksentekijöiden teloittaminen on vastoin kansainvälistä oikeutta, kuten KP-sopimuksen 6 artiklan 5 kohdassa ja lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa todetaan; katsoo, että Iranin kuolemaantuomittujen osastolla on maan oikeudellisista velvoitteista huolimatta ainakin 130 lasta ja lapsirikollista,

G.   katsoo, että kuolemanrangaistus uhkaa yhä useammin vähemmistöjen oikeuksia puolustavia aktivisteja, kuten etniseltä taustaltaan balutšia Yaghoub Mehrnehadia, joka toimi Voice of Justice Youth -yhdistyksen johdossa ja joka teloitettiin 4. elokuuta 2008 hänen vaadittuaan julkisesti paikallisviranomaisia vastuuseen kehnosta toiminnasta,

H.   toteaa, että eräs toinen vähemmistöjen oikeuksien puolustaja, kurdiopettaja Farzad Kamangar, on tuomittu ilman näyttöä kuolemaan aseellisesta noususta valtiota vastaan,

I.   toteaa, että tunnustukset hankitaan usein kidutuksella, asianajajaa ei ole saatavilla ja oikeuden päätökset eivät täytä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin varmistamiseksi välttämättömiä vähimmäisstandardeja,

J.   toteaa, että Iranin oikeuslaitos ilmoitti 5. elokuuta 2008 lopettavansa kuoliaaksi kivittämiset ja että siten 10 naista, joiden nimiä ei ilmoitettu, säästyisi kivittämiseltä,

K.   pitää huolestuttavana, että Iranin opposition jäsenet ja entiset jäsenet, jotka Yhdysvaltain johtamat monikansalliset joukot ovat koonneet Pohjois-Irakissa sijaitsevaan Ashrafin leiriin ja joita nämä suojelevat Geneven IV yleissopimuksen 27 artiklan mukaisesti, saattavat joutua karkotetuiksi tai heidät saatetaan palauttaa väkisin Iraniin, jossa he saattavat joutua ankaran vainon kohteiksi ja saada jopa kuolemantuomion,

1.   on erittäin pahoillaan, että Iranissa on äskettäin teloitettu useita alaikäisiä rikoksentekijöitä ja että tämän vuoksi Iran on maailman ainoa maa, jossa tämä julma ja epäinhimillinen rangaistus on käytössä vuonna 2008;

2.   muistuttaa erityisesti Soghra Najafpourin kohtalosta, sillä hän on viettänyt 19 viime vuotta elämästään kuolemaantuomittujen osastolla murhasta, joka tehtiin kun hän oli 13-vuotias;

3.   kehottaa oikeuslaitoksen johtajaa, ajatollah Mahmoud Hashemi Sharoudia järjestelmällisesti muuntamaan kaikki nuorille rikoksentekijöille langetetut kuolemantuomiot, ja vetoaa Iranin viranomaisiin, jotta ne erityisesti jättäisivät panematta toimeen Amir Marollahin, Behnood Shojaeen, Mohammed Fadaein ja Bahman Soleimanianin teloitukset;

4.   tuomitsee jyrkästi teloitusten yleistymisen ja kehottaa Iranin viranomaisia keskeyttämään kuolemanrangaistuksen käytön ja lopettamaan kuolemantuomiot Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 hyväksymän päätöslauselman mukaisesti;

5.   kehottaa uudelleen Iranin parlamentin (Majlis) jäseniä tarkistamaan pikaisesti lainsäädäntöä, jotta varmistetaan, että ketään ei teloiteta alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ja että oikeudelliseen vastuuseen joutumisen alaikäraja muutetaan kansainvälisten standardien mukaiseksi;

6.   tukee Iranin oikeudellisia pyrkimyksiä ottaa alaikäisiä rikoksentekijöitä varten käyttöön erillinen lainsäädäntö- ja tuomioistuinjärjestelmä, ja kehottaa Majlisin jäseniä säätämään toimista, joilla pyritään lapsirikollisten kouluttamiseen ja yhteiskuntaan integroimiseen; kehottaa komissiota tukemaan Iranin viranomaisia, jos ne esittävät tällä alalla pyyntöjä kansainvälisestä yhteistyöstä;

7.   tuomitsee jyrkästi ihmisoikeuksia puolustavien ja kuolemanrangaistusta vastustavien Iranin kansalaisten vainoamisen ja vangitsemisen syytettynä niin kutsutusta kansallisen turvallisuuden vastaisesta toiminnasta; vaatii erityisesti Emadeddin Baghin ja Mohammed Sadegh Kabovandin vapauttamista ehdoitta, Farzad Kamangarin kuolemanrangaistuksen muuntamista sekä hänen tapauksensa uudelleen tutkimista;

8.   pitää myönteisenä äskettäistä ilmoitusta, että kivitystä ei käytetä kuolemantuomioiden täytäntöönpanossa; on kuitenkin huolissaan siitä, että Majlisin käsiteltävänä olevassa rikoslain uudistusehdotuksessa säilytetään kivittäminen tietyistä aviorikoksista, ja kehottaa Majlisin jäseniä sitoutumaan kivitysten täydelliseen lakkauttamiseen;

9.   kehottaa Irakin ja Yhdysvaltain viranomaisia pidättymään iranilaispakolaisten ja turvapaikanhakijoiden väkisin palauttamisesta Iraniin, sillä he ovat suuressa vaarassa joutua vainotuiksi, ja etenkin tekemään yhteistyötä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) ja muiden kanssa, jotta Ashrafin leirissä olevia varten löydettäisiin tyydyttävä pitkän aikavälin ratkaisu;

10.   kehottaa esittämään YK:n seuraavassa yleiskokouksessa päätöslauselman, jossa kaikkia niitä maita, joissa kuolemanrangaistus on vielä voimassa, vaaditaan saattamaan YK:n pääsihteerin ja yleisön saataville kaikki tiedot kuolemanrangaistuksesta ja teloituksista, jotta päästään eroon kuolemanrangaistukseen kohdistuvasta valtiollisesta salailusta, joka myös vaikuttaa välittömästi teloitusten lukumäärää lisäävästi

11.   kehottaa hyväksymään uuden päätöslauselman, jossa edellytetään pääsihteerin erityislähettilään nimittämistä, jonka tehtävänä on seurata tilannetta, varmistaa kuolemanrangaistusta koskevan järjestelmän mahdollisimman suuri läpinäkyvyys ja edistää sisäistä kehitystä, joka suuntautuu teloitusten keskeyttämisestä hyväksytyn Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselman täytäntöönpanoon;

12.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Iranin islamilaisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille, neuvostolle, komissiolle, YUTP:n korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle sekä Yhdysvaltain ja Irakin hallituksille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0314.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. syyskuuta 2008 albiinojen tapoista Tansaniassa

P6_TA(2008)0413 RC-B6-0387/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon vakavia ihmisoikeuksien loukkauksia koskevat aiemmat päätöslauselmansa,

–   ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–   ottaa huomioon 27. kesäkuuta 1981 annetun ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan, joka tuli voimaan 21. lokakuuta 1986,

–   ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 tehdyn lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, joka tuli voimaan 2. syyskuuta 1990 ja joka on sitova ja jota sovelletaan poikkeuksetta,

–   ottaa huomioon 18. joulukuuta 1992 annetun YK:n julistuksen kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että kansalaisjärjestöjen ja tiedotusvälineiden selontekojen mukaan, jotka Tansanian hallitus on vahvistanut, Victoria-järven alueella, erityisesti Mwanzassa, Shinyangassa ja Marassa, missä asuu suuri määrä albiinoja, on maaliskuusta 2008 lähtien surmattu ja silvottu ainakin 25 albiinoa, näiden joukossa myös lapsia,

B.   ottaa huomioon, että albiinosurmien ohella nämä kolme edellä mainittua aluetta ovat tunnettuja myös siitä, että niillä on tapettu noitina tai velhoina pidettyjä henkilöitä; ottaa huomioon, että usein pelkät huhut riittävät vihaiselle väkijoukolle perusteeksi noituudesta epäillyn henkilön tappamiseen,

C.   ottaa huomioon, että Tansanian viranomaisten mukaan albiinosurmat ovat poppamiesten värväämien järjestäytyneiden joukkioiden tekemiä,

D.   ottaa huomioon, että Dar es Salaamissa tiedotusvälineet ovat raportoineet, että Tansaniassa on albiinosurmiin liittyen pidätetty 173 henkilöä, näiden joukossa huomattava määrä poppamiehiä ja heidän asiakkaitaan,

E.   ottaa huomioon, että kansallisen poliisin mukaan poppamiehet myyvät albiinojen irrotettuja ruumiinosia ja heidän vertaan kaivostyöläisille ja kalastajille, jotka uskovat näiden osien tuovat heille onnea, terveyttä ja vaurautta,

F.   ottaa huomioon, että nämä tapot ovat aiheuttaneet suurta levottomuutta ja pelkoa albiinoyhteisön keskuudessa, sillä he tuntevat nyt olonsa hyvin turvattomaksi ja pelkäävät jopa jäädä yksin ja kävellä tai matkustaa yksin, välttääkseen mahdollisia riskejä,

G.   ottaa huomioon, että 36 prosenttia Tansanian väestöstä elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella; ottaa huomioon, että terveydenhuoltojärjestelmään pääseminen on hyvin rajoitettua, ja tämän vuoksi väestön kääntyminen poppamiesten tai perinteisten parantajien puoleen on yleinen käytäntö,

H.   ottaa huomioon, että albiinot muodostavat vähemmistön ja että albiinoihin kohdistuva syrjintä on vakava ongelma kaikkialla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa; ottaa huomioon, että maailmanlaajuisesti joka 20 000:s ihminen on jossakin määrin albiino,

I.   ottaa huomioon, että Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) tutkimuksen mukaan lähes puolet albiinolasten vanhemmista tuntee häpeää tällaisen lapsen syntyessä; ottaa huomioon, että muut naiset syrjivät albiinonaisia ja että albiinolapsen synnyttäneisiin naisiin kohdistetaan usein pilkkaa tai torjuntaa, ja he kärsivät syrjinnästä työelämässä; ottaa huomioon, että kaksi kolmannesta vanhemmista sanoi albiinolasten erityisten terveydenhoitotoimien olevan kalliita, ja puolet heistä kertoi lapsensa kärsivän vakavista näköhäiriöistä; ottaa huomioon, että 83 prosenttia heistä kuitenkin totesi lapsensa menestyvän koulussa yhtä hyvin kuin kuka tahansa muukin lapsi,

1.   tuomitsee jyrkästi albiinojen surmaamisen Tansaniassa ja heidän ruumiinosillaan tapahtuvan keinottelevan kaupankäynnin;

2.   pitää myönteisenä sitä, että Tansanian presidentti Jakaya Mrisho Kikwete on tuominnut albiinojen surmat ja luvannut, että näiden rikosten lopettamiseksi tehdään töitä kaikin voimin; korostaa, että näiden sanojen lisäksi tarvitaan myös tekoja;

3.   onnittelee presidentti Jakaya Mrisho Kikweteä hänen päätöksestään nimittää Al-Shymaa Kway-Geer parlamentin ensimmäiseksi albiinojäseneksi sen päättäväisyyden vuoksi, jota tämä on osoittanut taistelussa itseensä ja muihin albiinoihin kohdistettua syrjintää vastaan;

4.   tukee ja pitää myönteisinä niitä toimia, jotka Tansanian hallitus on tähän mennessä toteuttanut, esimerkiksi albiinoja koskevan väestönlaskennan perustamista ja poliisin saattajapalvelun perustamista albiinolapsille; tukee Tansanian parlamentin jäsenten vaatimusta, että hallitus toteuttaa lisätoimia ongelman kitkemiseksi sen alkulähteitä myöten ja lopettaa kaiken albiinoihin kohdistuvan syrjinnän;

5.   kehottaa Tansanian viranomaisia, paikallishallinnon viranomaisia ja kansalaisyhteiskuntaa yleensä tekemään yhteistyötä kaikkien albiinojen suojelemiseksi; kehottaa Tansanian hallitusta toteuttamaan välittömästi toimia, joilla edistetään yhteiskunnallista tietoisuutta albinismista ja jaetaan sitä koskevaa tietoa; katsoo, että tällaisia toimia olisi erityisesti toteutettava maaseutualueilla, missä ihmiset yleensä ovat vähemmän koulutettuja ja taikauskoisempia;

6.   pitää myönteisenä viimekuista, maassa tapahtuneisiin albiinosurmiin liittyvää 173 epäillyn pidättämistä; kehottaa vakavasti viranomaisia etenemään nopeasti ja saattamaan vastuulliset tuomioistuimen eteen;

7.   panee pahoitellen merkille, että tutkiva toimittaja Vicky Ntetema on joutunut piiloutumaan saatuaan tappouhkauksia sen johdosta, että hän on tuonut esiin poppamiesten ja poliisin sekaantumisen tappoihin; kehottaa Tansanian viranomaisia käynnistämään näitä Vicky Nteteman esittämiä syytöksiä koskevan perinpohjaisen ja riippumattoman tutkinnan;

8.   ilmaisee arvostuksensa ja tukensa albiinoyhteisöä auttavan Tansanian albiinoyhdistyksen työlle; kehottaa komissiota aktiivisesti tukemaan tätä yhdistystä ja sen akateemisille asiantuntijoille, uskonnollisille johtajille ja ihmisoikeusaktivisteille suuntamaa kehotusta saattaa yleisö tietoiseksi siitä, että albiinojen tappaminen on sosiaalisesti ja moraalisesti tuomittavaa;

9.   kehottaa komissiota tukemaan UNDP:n ponnisteluja albiinojen aseman edistämiseksi ja heidän suojelemisekseen Afrikassa;

10.   katsoo, että paras tapa suojella Tansanian albiinojen oikeuksia on taata heille yhtäläinen pääsy korkealaatuiseen koulutukseen ja terveydenhuoltoon osallisuutta edistävän politiikan puitteissa ja tarjota heille riittävä sosiaalinen ja oikeudellinen suojelu;

11.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan Tansanian hallituksen, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan ponnisteluja sellaisten toimintalinjojen muovaamisessa, joilla huolehditaan albiinojen tarpeista ja oikeuksista syrjimättömyyden ja sosiaalisen osallisuuden sekä yhdenvertaisten työmahdollisuuksien pohjalta;

12.   kehottaa parantamaan terveydenhuollon työntekijöiden koulutusta ja järjestämään opettajille ja vanhemmille seminaareja heidän kannustamisekseen pitämään huolta albiinolasten suojaamisesta auringolta, sillä monet heistä kuolevat ihosyöpään ennen 30:tta ikävuottaan;

13.   vaatii komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaikkensa varmistaakseen, että terveydenhuoltoon tarkoitetuilla varoilla autetaan Tansanian köyhimpiä; korostaa pikaista tarvetta mahdollistaa terveydenhoitoon pääsy maaseutualueilla ja syrjäisillä alueilla;

14.   kehottaa neuvostoa ja komissiota seuraamaan tiiviisti albiinojen ihmisoikeustilannetta Tansaniassa;

15.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, Afrikan unionille, Tansanian hallitukselle ja parlamentille, YK:n pääsihteerille sekä AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille ja AKT-neuvostolle.