Euroopan parlamentin päätös 24. syyskuuta 2008 Euroopan parlamentin työjärjestyksen kanteen nostamista yhteisöjen tuomioistuimessa koskevan 121 artiklan muuttamisesta (2007/2266(REG))
– ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan puheenjohtajan 26. syyskuuta 2007 päivätyn kirjeen,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 201 ja 202 artiklan,
– ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0324/2008),
1. päättää muuttaa työjärjestystä jäljempänä esitetyllä tavalla;
2. palauttaa mieliin, että kyseinen muutos tulee voimaan seuraavan istuntojakson ensimmäisenä päivänä;
3. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.
Nykyinen teksti
Tarkistus
Tarkistus 1 Euroopan parlamentin työjärjestys 121 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.Puhemies toimittaa kirjallisia huomautuksia tai esiintyy tuomioistuinkäsittelyissä parlamentin puolesta kuultuaan asiasta vastaavaa valiokuntaa.
Jos puhemies aikoo poiketa asiasta vastaavan valiokunnan suosituksesta, hän ilmoittaa siitä valiokunnalle ja antaa asian puheenjohtajakokouksen käsiteltäväksi perustellen oman kantansa.
Jos puheenjohtajakokous katsoo, ettei parlamentin poikkeuksellisesti pitäisi toimittaa kirjallisia huomautuksia eikä esiintyä yhteisöjen tuomioistuimessa asiassa, joka koskee parlamentin säädöksen pätevyyttä, asia saatetaan viipymättä täysistunnon käsiteltäväksi.
Kiireellisissä tapauksissa puhemies voi ryhtyä tarvittaviin väliaikaistoimiin asianomaisen tuomioistuimen asettamien määräaikojen noudattamiseksi. Tällaisissa tapauksissa tässä kohdassa määrätty menettely on pantava täytäntöön mahdollisimman pian.
Tulkinta:
Mikään työjärjestyksen määräys ei estä asiasta vastaavaa valiokuntaa päättämästä asianmukaisista menettelytavoista sen suosituksen välittämiseksi ajoissa kiireellisissä tapauksissa.
Siirtyminen toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmään (SIS II) *
191k
42k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. syyskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi siirtymisestä Schengenin tietojärjestelmästä (SIS 1+) toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmään (SIS II) (12059/1/2008 – C6-0188/2008 – 2008/0077(CNS))
– ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (12059/1/2008),
– ottaa huomioon komission ehdotuksen (KOM(2008)0196),
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 30 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan, 31 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan sekä 34 artiklan 2 kohdan c alakohdan,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0188/2008),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 93 ja 51 artiklan,
– ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0351/2008),
1. hyväksyy ehdotuksen neuvoston päätökseksi sellaisena kuin se on tarkistettuna;
2. pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
3. pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;
4. pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia tekstiin, josta se kuuli parlamenttia;
5. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
Komission teksti
Tarkistus
Tarkistus 1 Ehdotus neuvoston päätökseksi 11 A a artikla (uusi)
11 A a artikla
Kertomukset
Komissio esittää kunkin kuuden kuukauden jakson lopussa ja ensimmäisen kerran ensimmäisen kuuden kuukauden jakson lopussa vuonna 2009 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen SIS II:n kehittämisestä ja siirtymisestä Schengen-tietojärjestelmästä (SIS 1+) toisen sukupolven Schengen-tietojärjestelmään (SIS II).
Tarkistus 2 Ehdotus neuvoston päätökseksi 12 artikla
Tämä päätös tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Päätöksen voimassaolo päättyy päivänä, jonka neuvosto määrittää päätöksen 2007/533/YOS 71 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
Tämä päätös tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Päätöksen voimassaolo päättyy päivänä, jonka neuvosto määrittää päätöksen 2007/533/YOS 71 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja joka tapauksessa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2010.
Siirtyminen toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmään (SIS II) *
190k
42k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. syyskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi siirtymisestä Schengenin tietojärjestelmästä (SIS 1+) toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmään (SIS II) (11925/2/2008 – C6-0189/2008 – 2008/0078(CNS))
– ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi (11925/2/2008),
– ottaa huomioon komission ehdotuksen (KOM(2008)0197),
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 66 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0189/2008),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,
– ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0352/2008),
1. hyväksyy ehdotuksen neuvoston asetukseksi sellaisena kuin se on tarkistettuna;
2. pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
3. pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;
4. pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia tekstiin, josta se kuuli parlamenttia;
5. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
Komission teksti
Tarkistus
Tarkistus 1 Ehdotus neuvoston asetukseksi 11 A a artikla (uusi)
11 A a artikla
Kertomukset
Komissio esittää kunkin kuuden kuukauden jakson lopussa ja ensimmäisen kerran ensimmäisen kuuden kuukauden jakson lopussa vuonna 2009 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen SIS II:n kehittämisestä ja siirtymisestä Schengen-tietojärjestelmästä (SIS 1+) toisen sukupolven Schengen-tietojärjestelmään (SIS II).
Tarkistus 2 Ehdotus neuvoston asetukseksi 12 artikla – 1 kohta
Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sen voimassaolo päättyy päivänä, jonka neuvosto määrittää asetuksen (EY) N:o 1987/2006 55 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sen voimassaolo päättyy päivänä, jonka neuvosto vahvistaa asetuksen (EY) N:o 1987/2006 55 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja joka tapauksessa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2010.
Alusliikennettä koskeva yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmä ***II
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. syyskuuta 2008 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta (5719/3/2008 – C6-0225/2008 – 2005/0239(COD))
– ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (5719/3/2008 – C6-0225/2008)(1),
– ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0589),
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,
– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0334/2008),
1. hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;
2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 24. syyskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/.../EY antamiseksi alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta
(1) Hyväksymällä direktiivin 2002/59/EY(6) Euroopan unioni lisäsi keinojaan ehkäistä tilanteita, jotka uhkaavat ihmishengen turvallisuutta merellä sekä meriympäristön suojelua.
(2) Koska tämä direktiivi koskee direktiivin 2002/59/EY muuttamista, useimmat siihen sisältyvät velvoitteet eivät koske jäsenvaltioita, joilla ei ole merenrantaa eikä merisatamia. Näin ollen Itävaltaa, Tšekkiä, Unkaria, Luxemburgia tai Slovakiaa koskevat ainoastaan ne velvoitteet, jotka koskevat näiden jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia aluksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden velvollisuutta tehdä yhteistyötä jatkuvuuden varmistamiseksi meriliikenteen ja muiden liikennemuotojen välisten hallintapalvelujen/ohjauspalvelujen, erityisesti jokiliikenteen tiedotuspalvelujen osalta.
(3) Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden, jotka ovat rannikkovaltioita, olisi voitava vaihtaa tietoja, joita niille kertyy, kun ne toteuttavat alusliikenteen seurantatehtäviä lainkäyttövaltaansa kuuluvilla alueilla. Komission yhteisymmärryksessä jäsenvaltioiden kanssa kehittämä yhteisön tiedonvaihtojärjestelmä SafeSeaNet, jäljempänä 'SafeSeaNet-järjestelmä', käsittää tiedonvaihtoverkon sekä aluksia ja niiden lasteja koskevien tärkeimpien käytettävissä olevien tietojen esittämisen standardoidussa muodossa (saapumisilmoitukset ja muut ilmoitusjärjestelmiin tehtävät ilmoitukset). Järjestelmän avulla voidaan paikantaa alukset ja toimittaa kaikille viranomaisille tarkat ja ajan tasalla olevat tiedot Euroopan vesillä liikkuvista aluksista, niiden liikkeistä ja vaarallisista tai ympäristöä pilaavista lasteista sekä merellä sattuneista vaaratilanteista.
(4) Jotta voitaisiin varmistaa kerättyjen tietojen hyödyntäminen käytännössä, on olennaisen tärkeää, että tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen vastaanottamiseksi ja vaihtamiseksi tarvittavat, kansallisten viranomaisten käyttöön ottamat järjestelmät integroidaan SafeSeaNet-järjestelmään.
(5) Direktiivin 2002/59/EY mukaisesti ilmoitettavista ja vaihdettavista tiedoista erityisen tärkeitä ovat tarkat tiedot meritse kuljetettavien vaarallisten tai ympäristöä pilaavien tavaroiden ominaisuuksista. Viimeaikaiset merionnettomuudet ovat osoittaneet, että rannikkovaltioiden viranomaisten olisi saatava helpommin tiedot meritse kuljetettavien öljytuotteiden ominaisuuksista, mikä on olennaisen tärkeää, jotta voidaan valita sopivimmat öljyntorjuntatekniikat; hätätilanteessa viranomaisilla olisi myös oltava suora yhteys toiminnanharjoittajiin, joilla on parhaat tiedot kuljetetuista tavaroista.
(6) Ihmishengen turvallisuudesta merellä 1 päivänä marraskuuta 1974 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa (SOLAS-yleissopimus) tarkoitetut alusten automaattiset tunnistusjärjestelmät (Automatic Identification System, AIS) parantavat mahdollisuuksia seurata aluksia, mutta ennen kaikkea ne parantavat alusten turvallisuutta vilkkaasti liikennöidyillä väylillä. Sen vuoksi direktiivissä 2002/59/EY annetaan säännökset AIS:sta. Koska on tapahtunut suuri määrä yhteentörmäyksiä, joissa on ollut osallisina kalastusaluksia, joita kauppa-alukset eivät selvästikään ole havainneet tai jotka eivät ole havainneet lähellään olevia kauppa-aluksia, on erittäin toivottavaa, että tämä toimenpide laajennettaisiin koskemaan myös yli 15 metrin pituisia kalastusaluksia. Euroopan kalatalousrahastosta voidaan myöntää rahoitusta AIS:n kaltaisten turvallisuuslaitteiden asentamiseksi kalastusaluksille. Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) on tunnustanut, että alusten lähettämien AIS-tietojen julkaiseminen kaupallisessa tarkoituksessa Internetissä tai muualla saattaa heikentää alusten ja satamien turvallisuutta, ja kehottanut jäseninä olevia hallituksia kansallisten lakien säännöksiä noudattaen vastustamaan AIS-tietojen antamista muille käytettäviksi Internetissä julkaisemista varten. Alusten reittejä ja lasteja koskevien AIS-tietojen saatavuus ei myöskään saisi vahingoittaa merenkulkualan toimijoiden välistä reilua kilpailua.
(7) Velvoite asentaa AIS olisi tulkittava siten, että AIS on myös pidettävä aina toiminnassa, paitsi jos kansainvälisissä säännöissä tai määräyksissä edellytetään navigointitietojen suojaamista.
(8) Komission teettämissä tutkimuksissa on käynyt selvästi ilmi, että AIS:n yhdistäminen yhteisen kalastuspolitiikan yhteydessä käytettäviin paikannus- ja viestintäjärjestelmiin ei ole tarkoituksenmukaista eikä sitä ole mahdollista toteuttaa.
(9)Direktiivissä 2002/59/EY annetaan sitä pyytävälle jäsenvaltiolle mahdollisuus pyytää toiselta jäsenvaltiolta tietoja aluksesta ja aluksella olevista vaarallisista tai ympäristöä pilaavista aineista. On tarpeen selventää, ettei tällä tarkoiteta yhden jäsenvaltion järjestelmällisesti esittämiä pyyntöjä toiselle jäsenvaltiolle, vaan sitä, että kyseisiä tietoja voidaan pyytää ainoastaan merenkulun turvallisuuteen tai meriympäristön suojeluun liittyvistä syistä.
(10) Direktiivissä 2002/59/EY säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava erityistoimenpiteitä sellaisia aluksia kohtaan, jotka voivat aiheuttaa vaaraa käyttäytymisensä tai kuntonsa takia. Tällaisten alusten luetteloon olisi syytä lisätä alukset, joilla ei ole║ riittävää vakuutusta tai rahavakuutta, sekä alukset, joiden osalta luotsit tai satamaviranomaiset ovat ilmoittaneet ilmeisistä poikkeavuuksista, jotka voivat aiheuttaa vaaraa merenkulun turvallisuudelle tai ympäristölle.
(11) Direktiivin 2002/59/EY mukaisesti poikkeuksellisen huonojen sääolosuhteiden aiheuttamien vaarojen osalta olisi syytä ottaa huomioon myös jään mahdollisesti aiheuttamat vaarat merenkululle. Jos jäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen katsoo pätevän säätietopalvelun toimittamien jääennusteiden perusteella, että sääolosuhteet vaarantavat vakavasti ihmishenkien turvallisuuden tai aiheuttavat vakavan ympäristön pilaantumisvaaran, sen olisi ilmoitettava asiasta niiden alusten päälliköille, jotka ovat sen toimivaltaan kuuluvalla alueella tai jotka aikovat saapua kyseisellä alueella sijaitsevaan satamaan tai lähteä tällaisesta satamasta. Tämän viranomaisen olisi voitava toteuttaa kaikki asiaankuuluvat toimenpiteet ihmishenkien turvaamiseksi merellä ja ympäristön suojelemiseksi. SOLAS-yleissopimuksen II-1 luvun A-1 osan 3.1 säännön mukaisesti jäsenvaltiot ovat vastuussa sen varmistamisesta, että niiden lipun alla purjehtivat alukset suunnitellaan, rakennetaan ja huolletaan niiden viranomaisten hyväksymien luokituslaitoksen vahvistamien rakenteellisten, mekaanisten ja sähköteknisten vaatimusten mukaisesti. Jäsenvaltoiden olisi siksi vahvistettava purjehtimista jäisillä vesillä koskevat vaatimukset niiden vaatimusten mukaisesti, jotka alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 22 päivänä marraskuuta 1994 annetussa neuvoston direktiivissä 94/57/EY(7)tarkoitetut laitokset ovat asettaneet, tai vastaavia kansallisia standardeja. Jäsenvaltioilla tulisi olla mahdollisuus varmistaa, että aluksella olevat tarvittavat asiakirjat osoittavat aluksen täyttävän vallitsevia jääolosuhteita vastaavat lujuus- ja tehovaatimukset.
(12) Direktiivissä 2002/59/EY säädetään erityisesti, että jäsenvaltioiden on merionnettomuuksien seurausten rajoittamiseksi laadittava suunnitelmat, jotka mahdollistavat sen, että merihätään joutuneet alukset voidaan tarvittaessa ottaa vastaan niiden satamissa tai jollain muulla suojaisalla alueella parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Kun otetaan huomioon Kansainvälisen merenkulkujärjestön 13 päivänä joulukuuta 2003 annettuun päätöslauselmaan A.949(23), jäljempänä 'IMO:n päätöslauselma A.949(23) ', liitetyt avun tarpeessa olevien alusten suojapaikoista annetut ohjeet, jotka on hyväksytty direktiivin 2002/59/EY antamisen jälkeen ja jotka koskevat avun tarpeessa olevia aluksia ▌, eikä niinkään merihätään joutuneita aluksia, mainittua direktiiviä olisi kuitenkin muutettava vastaavasti. Tällä direktiivillä ei poiketa pelastustoimiin sovellettavista säännöistä, joita on annettu esimerkiksi etsintä- ja pelastuspalvelua merellä koskevassa vuoden 1979 kansainvälisessä yleissopimuksessa, kun ihmishenkiä on vaarassa. Kyseistä yleissopimusta sovelletaan siis edelleen kaikilta osin.
(13) IMO:n päätöslauselman A.949(23) perusteella sekä komission, Euroopan meriturvallisuusviraston, jäljempänä 'virasto', ja jäsenvaltioiden yhteisesti toteuttaman työn pohjalta on tarpeen määritellä suojapaikkoja koskevien suunnitelmien pakolliset osat, jotta voidaan varmistaa avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamista koskevien suunnitelmien yhdenmukainen ja tehokas täytäntöönpano ja selkeyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksien soveltamisalaa.
(14) IMO:n päätöslauselman A.949(23) olisi oltava pohjana jäsenvaltioiden laatimille suunnitelmille, joiden avulla avun tarpeessa olevien alusten aiheuttamiin uhkiin voitaisiin vastata tehokkaasti. Arvioidessaan tällaisiin uhkiin liittyviä riskejä jäsenvaltiot voivat erityisolosuhteidensa vuoksi ottaa kuitenkin huomioon muita tekijöitä, kuten meriveden käyttö juomaveden valmistukseen ja sähkön tuottaminen.
(15)Aluksen päällikön ja miehistön täyden yhteistyön ja luottamuksen takaamiseksi on avun tarpeessa olevan aluksen päällikön ja miehistön voitava luottaa hyvään ja oikeudenmukaiseen kohteluun asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten taholta. Tässä yhteydessä on toivottavaa, että jäsenvaltiot soveltavat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti merenkulkijoiden oikeudenmukaisesta kohtelusta merellä sattuneen onnettomuuden yhteydessä annettujen IMO:n ohjeiden asianomaisia määräyksiä.
(16) Kun alus on avun tarpeessa, on mahdollisesti tehtävä päätös kyseisen aluksen vastaanottamisesta suojapaikkaan. Tämä on erityisen tärkeää, kun merellä sattuu hätätilanne eli tilanne, joka saattaa johtaa aluksen haaksirikkoutumiseen tai aiheuttaa vaaraa ympäristölle tai merenkululle. Näissä tapauksissa on tärkeää, että kussakin jäsenvaltiossa tai kullakin alueella, jäsenvaltion sisäisestä hallintorakenteesta riippuen, voidaan kääntyä riippumattoman viranomaisen puoleen, jolla on tarvittava toimivalta ja asiantuntemus tarpeellisten päätösten tekemiseen avun tarpeessa olevan aluksen auttamiseksi niin, että voidaan suojella ihmiselämää ja ympäristöä sekä rajoittaa taloudellinen menetys mahdollisimman pieneksi. Olisi toivottavaa, että toimivaltainen viranomainen on luonteeltaan pysyvä. Erityisesti viranomaisen olisi voitava tehdä itsenäisesti päätös avun tarpeessa olevan aluksen vastaanottamisesta suojapaikkaan. Sen olisi tätä varten tehtävä tilanteesta ennakkoarviointi sovellettavaan suojapaikkasuunnitelmaan sisältyvien tietojen pohjalta.
(17) Avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamista koskevissa suunnitelmissa olisi myös kuvattava yksityiskohtaisesti hälytyksen tekemiseen ja kyseessä olevan tilanteen hoitamiseen liittyvä päätöksentekoketju. Suunnitelmassa olisi mainittava selvästi asianomaiset viranomaiset ja niiden toimivaltuudet sekä selostettava, kuinka osapuolten välinen viestintä on järjestetty. Sovellettavilla menettelyillä olisi taattava, että asianmukainen päätös, joka perustuu merenkulun erityisasiantuntemukseen sellaisten tapahtumien käsittelyssä, joilla voidaan odottaa olevan erittäin vahingollisia seurauksia, sekä toimivaltaisen viranomaisen käytössä oleviin riittävin tietoihin, voidaan tehdä nopeasti.
(18) Jäsenvaltioiden olisi suunnitelmia laatiessaan kerättävä tietoa rannikollaan sijaitsevista mahdollisista suojapaikoista, jotta toimivaltainen viranomainen voi merellä tapahtuneen onnettomuuden tai vaaratilanteen jälkeen osoittaa selkeästi ja nopeasti alueet, jotka sopivat parhaiten avun tarpeessa olevien alusten vastaanottoon. Tällaisiin tietoihin olisi sisällytettävä kuvaus mahdollisten suojapaikkojen tietyistä ominaispiirteistä sekä käytettävissä olevista laitteista ja kalustosta, joilla voidaan helpottaa avun tarpeessa olevien alusten vastaanottoa tai torjua onnettomuuden tai pilaantumisen seurauksia.
(19) On tärkeää, että luettelo toimivaltaisista viranomaisista, jotka päättävät alusten vastaanotosta suojapaikkaan, sekä viranomaisista, jotka vastaavat hälytysten vastaanotosta ja käsittelystä, julkaistaan asianmukaisesti. Lisäksi voisi olla hyödyllistä, että olennaiset tiedot olisivat merellä suoritettaviin avustustoimiin osallistuvien tahojen, myös meripelastus- ja hinausyritysten, käytettävissä ja sellaisten naapurijäsenvaltioiden viranomaisten saatavilla, joihin merellä tapahtuva hätätilanne voi vaikuttaa.
(20)Taloudellisten takuiden tai vakuutuksen puuttuminen ei saisi poistaa jäsenvaltiolta velvollisuutta auttaa avun tarpeessa olevaa alusta ja vastaanottaa se suojapaikkaan, jos jäsenvaltio niin tehdessään voi vähentää vaaraa miehistölle tai ympäristölle. Vaikka toimivaltaiset viranomaiset voivat ennen päätöksensä tekemistä tarkistaa, onko aluksella vakuutus tai muu rahavakuus, joka mahdollistaa aluksen vastaanotosta suojapaikkaan aiheutuvien kulujen ja vahinkojen korvaamisen, näiden tietojen pyytäminen ei saa viivyttää pelastustoimenpiteitä.
(21)Satamien, jotka vastaanottavat avun tarpeessa olevan aluksen, on voitava luottaa siihen, että operaatioon liittyvät kustannukset ja mahdolliset vahingot korvataan pikaisesti. Tässä yhteydessä on tärkeää, että sovelletaan [alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista] ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/.../EY(8) ja kansainvälisistä öljyvahinkojen korvausrahastoista annettujen asetusten lisäksi myös vuoden 1996 kansainvälistä yleissopimusta vahingonkorvausvastuusta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä, vuoden 2001 kansainvälistä yleissopimusta aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta ja hylkyjen siirtämistä koskevaa vuoden 2007 yleissopimusta. Jäsenvaltioiden olisi siten ratifioitava nämä yleissopimukset mahdollisimman pian. Poikkeustapauksissa jäsenvaltioiden olisi varmistettava sellaisten kustannusten ja taloudellisen menetyksen korvaaminen, jotka satamalle on aiheutunut sen vuoksi, että se on vastaanottanut aluksen suojapaikkaan, varsinkin, jos aluksen omistajien ja muiden olemassa olevien korvausmekanismien taloudelliset takuut eivät kata tällaisia kustannuksia ja taloudellista menetystä.
(22) Alusten seurantaan ja reittijakoon liittyvien toimenpiteiden tarkoituksena on erityisesti antaa jäsenvaltioille ajantasaista tietoa niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä liikkuvista aluksista ja parantaa siten jäsenvaltioiden mahdollisuuksia ehkäistä tarvittaessa mahdollisia vaaratilanteita. Tietojenvaihdolla voidaan parantaa kerätyn tiedon laatua ja helpottaa sen käsittelyä.
(23) Jäsenvaltiot ja komissio ovat direktiivin 2002/59/EY mukaisesti edistyneet merkittävästi sähköisessä muodossa tapahtuvan tietojenvaihdon yhdenmukaistamisessa, erityisesti vaarallisten tai ympäristöä pilaavien aineiden kuljetusten osalta. SafeSeaNet-järjestelmää on kehitetty vuodesta 2002 lähtien, ja siitä olisi nyt tehtävä koko yhteisön viiteverkko. On tärkeää varmistaa, että SafeSeaNet-järjestelmä ei lisää teollisuuden hallinnollista taakkaa tai kustannuksia, että yhdenmukaistaminen tapahtuu kansainvälisiin sääntöihin ja että otetaan huomioon luottamuksellisuus kaikkien mahdollisten kaupallisten vaikutusten osalta.
(24) Uusissa teknologioissa ja erityisesti niiden avaruussovelluksissa, joita ovat muun muassa alusten seuraaminen satelliittien avulla, kuvantamisjärjestelmät ja Galileo, saavutettu edistys mahdollistaa nykyisin alusliikenteen seurannan laajentamisen avomerelle ja siten Euroopan vesien kattavamman valvonnan. Lisäksi IMO on tarkistanut SOLAS-yleissopimusta meriturvallisuuden ja meriympäristön kehityksen huomioon ottamiseksi tavoitteenaan kehittää maailmanlaajuisia pitkän kantaman järjestelmiä alusten tunnistamiseksi ja seuraamiseksi (LRIT). IMO:n hyväksymän rakenteen mukaan, johon kuuluu mahdollisuus perustaa alueellisia LRIT-tietokeskuksia, ja ottaen huomioon SafeSeaNet-järjestelmästä saatu kokemus, LRIT:n Euroopan tietokeskus olisi perustettava keräämään ja hallinnoimaan LRIT-tietoja. LRIT-tietoja saadakseen jäsenvaltiot tarvitsevat yhteyden LRIT:n Euroopan tietokeskukseen.
(25)Kustannusten säästämiseksi ja sen ehkäisemiseksi, että AIS-seuranta-asemien kattamilla merialueilla purjehtiviin aluksiin asennetaan tarpeettomia välineitä, olisi AIS-tiedot liitettävä LRIT-järjestelmään. Jäsenvaltioiden ja komission olisi tämän vuoksi ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin erityisesti IMO:ssa.
(26) Jotta voitaisiin varmistaa, että direktiivin 2002/59/EY nojalla kerättyä meriturvallisuutta koskevaa tietoa hyödynnetään optimaalisesti ja yhdenmukaisesti koko yhteisön alueella, komission olisi tarvittaessa voitava käsitellä ja hyödyntää tätä tietoa sekä luovuttaa sitä jäsenvaltioiden nimeämille viranomaisille.
(27) Equasis-järjestelmän kehittäminen on osoittanut, kuinka tärkeää on edistää meriturvallisuuskulttuuria etenkin meriliikenteen harjoittajien piirissä. Komission olisikin voitava myötävaikuttaa siihen, että kaikkea meriturvallisuuden kannalta tärkeää tietoa levitetään erityisesti kyseisen järjestelmän avulla.
(28)Tämän direktiivin nojalla kerättyjä tietoja voidaan levittää ja käyttää ainoastaan sellaisten tilanteiden ehkäisemiseksi, joissa ihmisten turvallisuus merellä tai meriympäristön suojelu ovat uhattuina. Sen vuoksi olisi toivottavaa, että komissio tutkii, miten mahdollisesti esiintyvät verkko- ja tietoturvallisuusongelmat voidaan ratkaista.
(29) Meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean (COSS-komitea) perustamisesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002(9) keskitetään meriturvallisuutta, alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä ja alusten asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevassa yhteisön lainsäädännössä perustettujen komiteoiden tehtävät. Nykyinen komitea olisi sen vuoksi korvattava COSS-komitealla.
(30) On myös syytä ottaa huomioon asiaa koskevien kansainvälisten oikeudellisten asiakirjojen muutokset.
(31) Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(10) mukaisesti.
(32) Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa direktiiviä 2002/59/EY siihen liittyvien kansainvälisiin yleissopimuksiin, pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin myöhemmin tehtävien muutosten soveltamiseksi, muuttaa sen liitteitä I, III ja IV saatujen kokemusten perusteella, vahvistaa vaatimukset LRIT-laitteiden asentamisesta jäsenvaltioiden AIS-asemien peittoalueella purjehtiviin aluksiin, vahvistaa Euroopan LRIT-tietokeskuksen hallussa olevien tietojen käyttöoikeutta koskevat säännöt ja periaatteet ja muuttaa määritelmiä, viittauksia tai liitteitä niiden saattamiseksi Euroopan yhteisön tai kansainvälisen oikeuden säännösten mukaisiksi. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa kyseisen direktiivin muita kuin keskeisiä, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
(33) Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1406/2002(11) mukaisesti virasto tarjoaa komissiolle ja jäsenvaltioille tarvittavaa tukea direktiivin 2002/59/EY täytäntöönpanossa.
▌
(34) Sen vuoksi direktiivi 2002/59/EY olisi muutettava,
OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Muutokset
Muutetaan direktiivi 2002/59/EY seuraavasti:
(1)
Korvataan otsikko seuraavasti:" "Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/59/EY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2002, alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän ja alusten omistajien siviilioikeudellista vastuuta ja rahavakuutta koskevan järjestelmän perustamisesta sekä neuvoston direktiivin 93/75/ETY kumoamisesta"."
(2)
Muutetaan 1 artikla seuraavasti:
a)
Korvataan ensimmäinen kohta seuraavasti:" Tämän direktiivin tarkoituksena on perustaa alusliikennettä koskeva yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmä, jolla pyritään parantamaan merenkulun turvallisuutta ja tehokkuutta sekä satamien ja merenkulun turvatoimia, parantamaan viranomaisten toimintakykyä merellä tapahtuvissa toteutuneissa tai mahdollisissa vaaratilanteissa sekä onnettomuuksissa, mukaan lukien etsintä- ja pelastusoperaatiot, ja edistämään alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemistä ja havaitsemista."
b)
Lisätään kohta seuraavasti:" Tässä direktiivissä vahvistetaan myös säännöt, joita sovelletaan merikuljetusketjun toimijoiden siviilioikeudelliseen vastuuseen liittyvien velvollisuuksien eräisiin näkökohtiin, sekä säädetään merenkulkijoiden asianmukaisesta taloudellisesta turvasta, jos alus joudutaan hylkäämään."
(3)Muutetaan 2 artikla seuraavasti:
a)
Korvataan 1 kohta seuraavasti:"
1.Tätä direktiiviä sovelletaan
–
aluksiin, joiden bruttovetoisuus on vähintään 300, ja
–
kansainvälisen oikeuden mukaisesti jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan uuluvilla merialueilla .
"
b)
Muutetaan 2 kohta seuraavasti:
i)
Korvataan║johdantolause seuraavasti:" Ellei toisin säädetä, tätä direktiiviä ei sovelleta:"
ii)
Korvataan c alakohta seuraavasti:"
c)
alusten varastoihin ja aluksella käytettäväksi tarkoitettuihin varusteisiin.
"
(4) Muutetaan 3 artikla seuraavasti:
a)
Muutetaan a alakohta seuraavasti:
i)
Korvataan johdantolause seuraavasti:" 'kansainvälisillä oikeudellisilla asiakirjoilla' seuraavia asiakirjoja sellaisina kuin ne kulloinkin ovat voimassa:"
(ii)
Lisätään neljännen luetelmakohdan jälkeen luetelmakohta seuraavasti:"
–
'vuoden 1996 yleissopimus' eli IMO:n vuoden 1976 yleissopimus merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1996 pöytäkirjalla,
"
iii)
Lisätään luetelmakohdat seuraavasti:"
–
"IMO:n päätöslauselma A.917(22)' eli Kansainvälisen merenkulkujärjestön päätöslauselma 917(22), jonka otsikkona on "Ohjeet AIS:n käyttöön aluksessa", päätöslauselma sellaisena kuin se on muutettuna IMO:n päätöslauselmalla A.956(23),
–
'IMO:n päätöslauselma A.930(22)' eli IMO:n yleiskokouksen ja Kansainvälisen työjärjestön hallintoneuvoston päätöslauselma, jossa annetaan ohjeet rahavakuudesta, jolla suojellaan merenkulkijoita, jos alus joudutaan hylkäämään,
"
–
"IMO:n päätöslauselma A.949(23)' eli Kansainvälisen merenkulkujärjestön päätöslauselma 949(23), jossa annetaan ohjeet avun tarpeessa olevien alusten suojapaikoista,
–
"IMO:n päätöslauselma A.950(23)' eli Kansainvälisen merenkulkujärjestön päätöslauselma 950(23), joka koskee merenkulun avustuspalvelua (MAS),
–
'IMO:n ohjeet merenkulkijoiden oikeudenmukaisesta kohtelusta merellä sattuneen onnettomuuden yhteydessä' eli IMO:n oikeudellisen komitean ja Kansainvälisen työjärjestön hallintoneuvoston 27 päivänä huhtikuuta 2006 hyväksymään päätöslauselmaan LEG. 3(91) liitetyt ohjeet;
b)
Korvataan k alakohta seuraavasti:"
k)
"toimivaltaisilla viranomaisilla' viranomaisia ja organisaatioita, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet suorittamaan tämän direktiivin mukaisia tehtäviä;
"
c)
Lisätään alakohta seuraavasti:" k a) 'aluksen omistajalla' aluksen omistajaa tai mitä tahansa muuta organisaatiota tai henkilöä, kuten laivanisäntää, asiamiestä tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahtaajaa, jolle aluksen omistaja on antanut vastuun aluksen toiminnasta ja joka tämän vastuun ottaessaan on sitoutunut vastaamaan kaikista tähän liittyvistä tehtävistä ja velvollisuuksista;"
d)
lisätään alakohdat seuraavasti:" s) "SafeSeaNet-järjestelmällä' yhteisön merenkulun tiedonvaihtojärjestelmää, jonka komissio on kehittänyt yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanon varmistamiseksi;
t)
"säännöllisellä liikenteellä' sarjaa matkoja, jotka liikennöidään kahden tai useamman saman sataman välillä joko julkaistun aikataulun mukaisesti tai niin säännöllisesti tai usein, että matkoista muodostuu järjestelmällinen sarja;
u)
"kalastusaluksella' alusta, joka on varustettu elollisten vesiluonnonvarojen kaupallista hyödyntämistä varten;
v)
"avun tarpeessa olevalla aluksella' alusta, joka on sellaisessa tilanteessa, joka saattaa johtaa aluksen menettämiseen tai aiheuttaa vaaraa ympäristölle tai merenkululle. Aluksessa olevien henkilöiden pelastamisessa sovelletaan tarvittaessa SAR-yleissopimusta, joka on ensisijainen tämän direktiivin säännöksiin nähden;
w)
'siviilioikeudellisella vastuulla' vuoden 1996 yleissopimusta sovellettaessa vastuuta, jonka nojalla vahinkoon johtaneen merikuljetustoimen kolmas osapuoli on oikeutettu mainitun yleissopimuksen 2 artiklan mukaisesti rajoitettavissa olevaan vaatimukseen, lukuun ottamatta vaatimuksia, jotka kuuluvat [merten ja sisävesien matkustajaliikenteen harjoittajien vastuusta onnettomuustapauksissa] ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2008* soveltamisalaan;
x)'LRIT':llä järjestelmää, joka lähettää automaattisesti pitkän kantaman tunniste- ja seurantatietoja SOLAS-yleissopimuksen V luvun 19 määräyksen mukaisesti meriturvallisuutta ja meriympäristön suojelua varten. _________ * EUVL L ..."
(5)Lisätään artikla seuraavasti:"
4 a artikla
Vapautukset
1.Jäsenvaltiot voivat vapauttaa alueellaan sijaitsevien satamien välillä tapahtuvan säännöllisen liikenteen 4 artiklassa säädetyistä vaatimuksista, edellyttäen, että seuraavat ehdot täyttyvät:
a)
edellä tarkoitettua säännöllistä liikennettä harjoittava yhtiö laatii luettelon kyseeseen tulevista aluksista, pitää sen ajan tasalla ja toimittaa sen asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle;
b)
kutakin tehtyä matkaa koskevat liitteessä I olevassa 1 kohdassa luetellut tiedot voidaan antaa toimivaltaisen viranomaisen käyttöön tämän pyynnöstä. Yhtiön on luotava sisäinen järjestelmä, jolla varmistetaan se, että tällaiset tiedot voidaan toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle välittömästi tämän pyynnöstä mihin vuorokauden aikaan tahansa 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti sähköisessä muodossa;
c)
kaikki vähintään kuuden tunnin poikkeamat arvioidusta saapumisajasta määräsatamaan tai luotsiasemalle ilmoitetaan tulosatamaan 4 artiklan mukaisesti;
d)
vapautuksia myönnetään ainoastaan erityisliikenteessä oleville yksittäisille aluksille;
e)
liikenne katsotaan säännölliseksi liikenteeksi ainoastaan silloin, jos sitä aiotaan harjoittaa vähintään kuukauden ajan;
f)
vapautukset 4 artiklassa säädetyistä vaatimuksista rajataan matkoihin, joiden suunniteltu kesto on enintään 12 tuntia.
2.Kun kahden tai useamman valtion, joista ainakin yksi on jäsenvaltio, välillä harjoitetaan säännöllistä kansainvälistä liikennettä, mikä tahansa asianomaisista jäsenvaltioista voi pyytää toisia jäsenvaltioita myöntämään tälle liikenteelle vapautuksen. Kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden, mukaan lukien rannikkovaltiot, joita asia koskee, on toimittava yhteistyössä vapautuksen myöntämisessä tälle liikenteelle 1 kohdassa säädettyjen ehtojen mukaisesti.
3.Jäsenvaltioiden on säännöllisesti tarkastettava, että 1 ja 2 kohdassa säädetyt ehdot täyttyvät. Jos yksikin näistä ehdoista ei enää täyty, jäsenvaltioiden on välittömästi peruutettava kyseistä yhtiötä koskeva vapautus.
4.Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo yhtiöistä ja aluksista, joille on myönnetty vapautus tämän artiklan mukaisesti, sekä ilmoitettava kaikista luetteloon tehtävistä muutoksista.
"
(6) Lisätään artiklat seuraavasti:"
6 a artikla
Automaattisten tunnistusjärjestelmien (AIS) käyttö kalastusaluksissa
"Kaikkiin kokonaispituudeltaan yli 15 metrin pituisiin kalastusaluksiin, jotka purjehtivat jäsenvaltion lipun alla ja jotka on rekisteröity yhteisössä tai jotka toimivat jäsenvaltion sisäisillä tai ulkoisilla aluevesillä taikka jotka purkavat saaliinsa jäsenvaltion satamassa, on liitteessä II olevan I osan 3 kohdan aikataulua noudattaen asennettava A-luokan automaattinen tunnistusjärjestelmä (AIS), joka täyttää IMO:n asettamat suoritusarvovaatimukset.
Automaattisella tunnistusjärjestelmällä varustettujen kalastusalusten on pidettävä järjestelmänsä toiminnassa aina. Poikkeuksellisissa olosuhteissa AIS voidaan kytkeä pois päältä, mikäli aluksen päällikkö katsoo, että se on tarpeen aluksen turvallisuuden kannalta.
6 b artikla
LRIT-järjestelmän (pitkän kantaman järjestelmä alusten tunnistamiseksi ja seuraamiseksi) käyttö
1.Kansainvälisillä matkoilla käytettävät ja jäsenvaltion satamassa käyvät alukset on varustettava LRIT-järjestelmällä SOLAS-yleissopimuksen 19 määräyksen V luvun sekä IMO:n hyväksymien suoritusnormien ja toiminnallisten vaatimusten mukaisesti.
Komissio vahvistaa 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen ja yhdessä jäsenvaltioiden kanssa yksityiskohtaiset säännöt ja vaatimukset LRIT-laitteiden asentamisesta jäsenvaltioiden AIS-asemien peittoalueella purjehtiviin aluksiin, ja se voi esittää IMO:lle asianmukaisia toimenpiteitä.
2.Jäsenvaltiot ja komissio toimivat yhteistyössä perustaakseen LRIT:n Euroopan tietokeskuksen, joka vastaa pitkän kantaman tunniste- ja seurantatietojen käsittelystä.
LRIT:n Euroopan tietokeskus on osa eurooppalaista merenkulkualan tiedonvaihtojärjestelmää (SafeSeaNet). Jäsenvaltiot vastaavat kustannuksista, jotka aiheutuvat SafeSeaNet-järjestelmän kansallisten osien muuttamisesta LRIT-tietojen sisällyttämiseksi niihin.
Jäsenvaltioiden on luotava yhteys LRIT:n Euroopan tietokeskukseen ja pidettävä sitä yllä.
3.Komissio määrittelee toimintalinjat ja periaatteet LRIT:n Euroopan tietokeskuksen tietojen saannille 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
"
(7) Korvataan 12 artikla seuraavasti:"
12 artikla
Laivaajan velvollisuudet
1.Laivaajan, joka tarjoaa jäsenvaltion satamassa kuljetettavaksi vaarallisia tai ympäristöä pilaavia aineita, on ennen tavaroiden lastaamista toimitettava aluksen päällikölle tai liikenteenharjoittajalle, aluksen koosta riippumatta, ilmoitus, josta käyvät ilmi seuraavat tiedot:
a)
liitteessä I olevassa 2 kohdassa luetellut tiedot;
b)
MARPOL-yleissopimuksen liitteessä I tarkoitetuista aineista käyttöturvallisuustiedote, josta käyvät tarvittaessa ilmi tuotteiden fysikaalis-kemialliset ominaisuudet, muun muassa cSt:nä ilmaistu viskositeetti 50 °C:ssa ja tiheys 15 °C:ssa sekä muut tiedotteen tiedot IMO:n päätöslauselman MSC.150(77) mukaisesti;
c)
laivaajan tai minkä tahansa muun sellaisen henkilön tai elimen yhteystiedot, jolta voidaan saada tietoja tuotteiden fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista ja hätätilanteessa toteutettavista toimenpiteistä.
2. Yhteisön ulkopuolelta tulevilla aluksilla, jotka ovat matkalla jäsenvaltion satamaan tai jäsenvaltion aluevesillä sijaitsevaan ankkuripaikkaan, ja joiden lastina on vaarallista tai ympäristöä pilaavaa tavaraa, on oltava hallussaan laivaajan antama seuraavat tiedot sisältävä ilmoitus:
a)
liitteessä I olevassa 3 kohdassa luetellut tiedot;
b)
tämän artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa vaaditut tiedot.
3.Laivaajan tehtävänä ja velvollisuutena on toimittaa ▌tällainen ilmoitus ja varmistaa, että kuljetettavaksi tarjottu lasti todella vastaa 1 ja 2 kohdan mukaisesti ilmoitettua lastia.
"
(8)Korvataan 14 artiklan toisen kohdan c alakohta seuraavasti:"
c)
kunkin jäsenvaltion on voitava pyynnöstä toimittaa viipymättä toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaiselle paikallisviranomaiselle tiedot aluksesta ja sen kuljettamista vaarallisista tai ympäristöä pilaavista aineista SafeSeaNet-järjestelmää käyttäen, mikäli ne ovat ehdottomasti tarpeellisia merenkulun turvallisuuteen tai meriympäristön suojeluun liittyvistä syistä.
"
(9) Lisätään 16 artiklan 1 kohtaan alakohdat seuraavasti:"
d)
alukset, jotka eivät ole esittäneet tai joilla ei ole tämän direktiivin ja kansainvälisten sääntöjen mukaista vakuutustodistusta tai rahavakuutta;
e)
alukset, joiden osalta luotsit tai satamaviranomaiset ovat ilmoittaneet ilmeisistä poikkeavuuksista, jotka voivat aiheuttaa vaaraa merenkulun turvallisuudelle tai ympäristölle.
"
(10) Lisätään artikla seuraavasti:"
18 a artikla
Toimenpiteet vaarallisissa jääolosuhteissa
1. Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että jäätilanteen takia ihmishenkien turvallisuus merellä on vakavasti uhattuna tai jäsenvaltioiden tai muiden valtioiden meri- tai rannikkoalueiden suojeluun kohdistuu vakava vaara:
a)
niiden on annettava sellaisten alusten päälliköille, jotka ovat niiden toimivaltaan kuuluvalla alueella tai jotka aikovat saapua johonkin niiden satamaan taikka lähteä jostakin niiden satamasta, asiaankuuluvat tiedot jäätilanteesta, suositelluista reiteistä ja niiden toimivaltaan kuuluvalla alueella tarjottavista jäänmurtopalveluista;
b)
ne voivat vaatia, että kyseisillä alueilla olevat alukset, jotka aikovat saapua johonkin satamaan tai terminaaliin tai lähteä sieltä taikka lähteä joltakin ankkurointialueelta, pystyvät esittämään asiakirjaselvityksen siitä, että ne täyttävät alueella vallitsevaa jäätilannetta vastaavat lujuus- ja tehovaatimukset; tämä ei kuitenkaan rajoita velvollisuutta antaa apua avun tarpeessa oleville aluksille eikä muita asiaankuuluvista kansainvälisistä säännöistä johtuvia velvollisuuksia.
2. Edellä olevan 1 kohdan säännösten soveltamiseksi toteutettavien toimenpiteiden on jäätilannetta koskevien tietojen osalta perustuttava jäsenvaltion hyväksymän pätevän säätietopalvelun antamiin jää- ja säätiedotuksiin.
"
(11)Muutetaan 19 artikla seuraavasti:
a) Lisätään║2 kohtaan alakohta seuraavasti:"
Tätä varten niiden on toimitettava pyynnöstä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille 12 artiklassa tarkoitetut tiedot.
"
b)
Lisätään kohta seuraavasti:" 3 a.Jäsenvaltioiden on sovellettava kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti merenkulkijoiden oikeudenmukaisesta kohtelusta merellä sattuneen onnettomuuden yhteydessä annettujen IMO:n ohjeiden asianomaisia määräyksiä, erityisesti sellaisen aluksen päällikköön ja miehistöön, joka on avun tarpeessa jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä."
(12)Lisätään artikla seuraavasti:"
19 a artikla
Avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamiseen toimivaltainen viranomainen
1.Jokaisen jäsenvaltion on nimettävä toimivaltainen viranomainen, jolla on vaadittava asiantuntemus ja joka on siinä mielessä riippumaton, että sillä on pelastusoperaation aikana toimivalta tehdä omasta aloitteestaan päätöksiä alusten vastaanottamisesta:
–
ihmiselämän suojelemiseksi
–
rannikon suojelemiseksi
–
meriympäristön suojelemiseksi
–
meriturvallisuuden suojelemiseksi, ja
–
taloudellisen menetyksen rajoittamiseksi mahdollisimman pieneksi.
2.Edellä 1 kohdassa tarkoitetulla viranomaisella on vastuu 20 a artiklassa tarkoitettujen suunnitelmien toteuttamisesta.
3.Edellä 1 kohdassa tarkoitettu viranomainen voi muun muassa:
a)
rajoittaa aluksen liikkumista tai ohjata sen käyttämään tiettyä reittiä. Tämä vaatimus ei vaikuta aluksen päällikön vastuuseen aluksensa turvallisesta käsittelystä;
b)
vaatia virallisesti aluksen päällikköä lopettamaan uhka ympäristölle tai meriturvallisuudelle;
c)
nousta alukseen tai lähettää alukselle arviointiryhmän arvioimaan aluksen vaurioita ja vaaran vakavuutta, auttaa päällikköä korjaamaan tilanne ja tiedottaa toimivaltaiselle rannikkoasemalle;
d)
tarvittaessa itse kutsua ja sijoittaa pelastusmiehistöä;
e)
saattaa aluksen luotsattavaksi tai hinattavaksi.
"
(13) Korvataan 20 artikla seuraavasti:"
20 artikla
Avun tarpeessa olevien alusten vastaanottaminen suojapaikkoihin
1. Edellä 19 a artiklassa tarkoitetun viranomaisen on päätettävä aluksen päästämisestä suojapaikkaan. Kyseisen viranomaisen on huolehdittava siitä, että merihädässä olevan aluksen sallitaan 20 a artiklassa tarkoitettujen suunnitelmien mukaisesti tehdyn tilannearvion perusteella saapua suojapaikkaan aina, kun aluksen vastaanottaminen mahdollistaa tilanteen aiheuttamien vaarojen ehkäisemisen tai rajoittamisen.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on kokoonnuttava säännöllisesti vaihtamaan kokemuksia ja kehittämään tämän artiklan nojalla toteutettavia toimenpiteitä. Ne voivat kokoontua milloin tahansa, jos erityiset olosuhteet sitä edellyttävät.
"
(14) Lisätään artiklat seuraavasti:"
20 a artikla
Avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamista koskevat suunnitelmat
1. Jäsenvaltioiden on laadittava suunnitelmat siitä, miten ne voivat torjua lainkäyttövaltaansa kuuluvilla vesillä avun tarpeessa olevien alusten aiheuttamia uhkia ja turvata alusten ottamisen vastaan ja suojella ihmisten elämää.
2. Ennen 1 kohdassa tarkoitettujen suunnitelmien laatimista on kuultava kaikkia osapuolia, joita asia koskee, ja suunnitelmat on laadittava IMO:n päätöslauselmien A.949(23) ja A.950(23) pohjalta; suunnitelmien on sisällettävä vähintään seuraavat seikat:
a)
tiedot viranomaisesta, joka vastaa hälytysten vastaanotosta ja käsittelystä;
b)
tiedot viranomaisesta, jonka toimivaltaan kuuluvat tilanteen arviointi sekä päätöksen tekeminen luvan myöntämisestä avun tarpeessa olevalle alukselle saapua määrättyyn suojapaikkaan tai sen epäämisestä;
c)
jäsenvaltioiden rantaviivaa koskevat tiedot sekä tiedot kaikista tekijöistä, joiden perusteella on voitava nopeasti tehdä arvio ja päätös suojapaikan valinnasta avun tarpeessa olevan aluksen ottamiseksi vastaan, mukaan lukien kuvaus ympäristöllisistä, taloudellisista ja sosiaalisista näkökohdista sekä luonnonolosuhteista;
d)
arviointimenettelyt, joiden pohjalta avun tarpeessa olevalle alukselle annetaan tai siltä evätään lupa saapua suojapaikkaan;
e)
riittävä kalusto ja välineistö avustus- ja pelastustoimia sekä ympäristön pilaantumisen torjuntaa varten;
f)
kansainväliset koordinointi- ja päätöksentekomenettelyt;
g)
suojapaikkaan vastaanotettavien alusten rahavakuuksiin ja vastuuvelvollisuuteen liittyvät menettelyt.
3. Jäsenvaltioiden on julkaistava 19 a artiklassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen nimi sekä hälytysten vastaanottoon ja käsittelyyn nimettyjen viranomaisten nimet ja yhteystiedot.
Jäsenvaltioiden on pyydettäessä toimitettava olennaiset tiedot suunnitelmista naapurijäsenvaltioilleen.
Kun jäsenvaltiot panevat täytäntöön avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamista koskevissa suunnitelmissa kuvattuja menettelyjä, niiden on varmistettava, että olennaiset tiedot ovat toimintaan osallistuvien tahojen saatavilla.
Edellä toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti tietoja saavien on noudatettava salassapitovelvollisuutta, jos jäsenvaltiot sitä vaativat.
4. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään …päivänä…kuuta…(12) tämän artiklan soveltamiseksi toteutetut toimenpiteet.
20 b artikla
Siviilioikeudellista vastuuta ja rahavakuutta koskeva järjestelmä
1.Jäsenvaltioiden on määriteltävä alusten omistajien siviilioikeudellista vastuuta koskeva järjestelmä ja huolehdittava siitä, että alusten omistajien oikeuteen rajoittaa vastuutaan sovelletaan kaikkia vuoden 1996 yleissopimuksen määräyksiä.
2.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kaikki niiden lipun alla purjehtivien alusten omistajat esittävät siviilioikeudellista vastuuta koskevan rahavakuuden vuoden 1996 yleissopimuksessa vahvistetun enimmäismäärän mukaisesti.
3.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kaikki jonkin kolmannen maan lipun alla purjehtivien alusten omistajat esittävät 2 kohdan mukaisen rahavakuuden, kun alus saapuu jäsenvaltion talousvyöhykkeelle tai muulle vastaavalle vyöhykkeelle. Vakuuden on oltava voimassa vähintään kolmen kuukauden ajan siitä päivästä, jolloin sitä vaaditaan.
20 c artikla
Rahavakuus merenkulkijoiden suojelemiseksi, jos alus joudutaan hylkäämään
1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kaikki niiden lipun alla purjehtivien alusten omistajat esittävät rahavakuuden, jonka tarkoituksena on IMO:n päätöslauselman A.930(22) mukaisesti suojella alukseen toimeen otettuja tai siinä aluksen lukuun työskenteleviä merenkulkijoita, jos alus joudutaan hylkäämään.
2.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kaikki jonkin kolmannen maan lipun alla purjehtivien alusten omistajat esittävät 1 kohdan mukaisen rahavakuuden, kun alus saapuu jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan tai ulkosatamaan tai ankkuroituu niiden lainkäyttövaltaan kuuluvalle alueelle.
3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahavakuusjärjestelmästä voidaan maksaa korvauksia IMO:n päätöslauselman A.930(22) mukaisesti, jos alus joudutaan hylkäämään.
20 d artikla
Todistus rahavakuudesta
1.Edellä 20 b ja 20 c artiklassa tarkoitettujen rahavakuuksien olemassaolo ja voimassaolo on todistettava yhdellä tai useammalla todistuksella.
2.Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset myöntävät todistukset todettuaan, että aluksen omistaja täyttää tämän direktiivin vaatimukset. Toimivaltaisten viranomaisten on todistuksia myöntäessään otettava myös huomioon se, onko vakuuden antaja edustettuna Euroopan unionissa.
Jäsenvaltiossa rekisteröidyille aluksille todistuksen myöntää tai vahvistaa aluksen rekisteröintivaltion toimivaltainen viranomainen.
Kolmannessa maassa rekisteröidyille aluksille todistuksen voi myöntää tai vahvistaa minkä tahansa jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen.
3.Komissio määrittelee todistusten myöntämisehdot ja voimassaolon, erityisesti niiden myöntämisperusteet ja myöntämiseen sovellettavat säännöt, sekä rahavakuuden antajia koskevat toimenpiteet. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä, hyväksytään 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
4.Todistuksissa on oltava seuraavat tiedot:
a)
aluksen ja rekisteröintisataman nimi;
b)
aluksen omistajan nimi ja päätoimipaikka;
c)
vakuuden tyyppi;
d)
vakuutuksenantajan tai muun rahavakuuden antajan nimi ja päätoimipaikka sekä tarvittaessa se toimipaikka, jossa vakuutus tai muu rahavakuus on annettu;
e)
todistuksen voimassaoloaika, joka ei saa ylittää vakuutuksen tai muun rahavakuuden voimassaoloaikaa.
5.Todistus on laadittava sen myöntävän valtion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä. Jos käytettävä kieli ei ole englanti eikä ranska, tekstiin on sisällyttävä käännös jommallekummalle näistä kielistä.
20 e artikla
Rahavakuustodistuksesta ilmoittaminen
1.Todistusta on säilytettävä aluksella, ja sen jäljennös on tallennettava aluksen rekisteröineen viranomaisen huostaan tai, jos alusta ei ole rekisteröity jäsenvaltiossa, sen valtion viranomaisen huostaan, joka on myöntänyt tai vahvistanut todistuksen. Kyseisen viranomaisen on toimitettava jäljennös asiakirjasta 20 i artiklassa tarkoitetulle yhteisön virastolle, jotta tämä liittää sen rekisteriin.
2.Sellaisen aluksen liikenteenharjoittajan, asiamiehen tai päällikön, joka saapuu jonkin jäsenvaltion talousvyöhykkeelle tai muulle vastaavalle vyöhykkeelle 20 b artiklassa tarkoitetussa tapauksessa, on ilmoitettava kyseisen jäsenvaltion viranomaisille, että aluksella on rahavakuustodistus.
3.Sellaisen aluksen liikenteenharjoittajan, asiamiehen tai päällikön, joka pyrkii saapumaan jonkin jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan tai ulkosatamaan tai ankkuroitumaan jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvalle alueelle 20 c artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa, on ilmoitettava kyseisen jäsenvaltion viranomaisille, että aluksella on rahavakuustodistus.
4.Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on voitava vaihtaa 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja SafeSeaNet-järjestelmän kautta.
20 f artikla
Seuraamukset
Jäsenvaltioiden on valvottava tässä direktiivissä säädettyjen sääntöjen noudattamista ja säädettävä kyseisten sääntöjen rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia.
Kunkin jäsenvaltion on tunnustettava todistukset, jotka jonkin toisen jäsenvaltion viranomaiset ovat myöntäneet 20 d artiklan mukaisesti tämän direktiivin soveltamiseksi, sekä pidettävä tällaisia todistuksia yhtä pätevinä kuin niiden itsensä myöntämiä tai vahvistamia todistuksia, vaikkei asianomaista alusta ole rekisteröity jäsenvaltiossa.
Jäsenvaltio voi milloin tahansa pyytää neuvotteluja todistuksen myöntäneen tai vahvistaneen valtion kanssa, jos se katsoo, että todistuksessa mainittu vakuutuksen tai vakuuden antaja ei pysty taloudellisesti täyttämään tämän direktiivin mukaisia velvoitteita.
20 h artikla
Suora kanne siviilioikeudellista vastuuta koskevan rahavakuuden antajaa vastaan
Aluksen aiheuttamia vahinkoja koskevat korvausvaatimukset voidaan kohdistaa suoraan aluksen omistajan siviilioikeudellisen vastuun kattavan rahavakuuden antajaan.
Rahavakuuden antaja voi vedota niihin seikkoihin, joihin aluksen omistaja itse olisi voinut vedota, ei kuitenkaan aluksen omistajan vararikkoon tai selvitystilaan.
Rahavakuuden antaja voi myös vedota siihen, että menetys tai vahinko on johtunut aluksen omistajan tahallisesta teosta tai laiminlyönnistä. Se ei voi kuitenkaan vedota muihin sellaisiin seikkoihin, joihin se olisi voinut vedota aluksen omistajan sitä vastaan aloittamassa oikeudenkäynnissä.
Rahavakuuden antaja voi kaikissa tapauksissa vaatia aluksen omistajaa osallistumaan oikeudenkäyntiin.
20 i artikla
Yhteisön virasto
Perustetaan yhteisön virasto, joka vastaa annettuja todistuksia koskevan kattavan rekisterin ylläpidosta, todistusten seurannasta ja niiden voimassaolon päivittämisestä sekä kolmansien maiden rekisteröimien rahoitusvakuuksien olemassaolon tarkistamisesta.
20 j artikla
Rahavakuudet ja korvaukset
1.Jäsenvaltioiden on tehtävä 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ennakkoarviointi ja päätös myös siinä tapauksessa, ettei todistusta vakuutuksesta tai rahavakuudesta ole esitetty, eikä tämä sinänsä ole riittävä syy kieltäytyä vastaanottamasta alusta suojapaikkaan.
2.Rajoittamatta 1 kohdan säännösten soveltamista jäsenvaltio voi, vastaanottaessaan aluksen suojapaikkaan, pyytää aluksen liikenteenharjoittajaa, asiamiestä tai päällikköä esittämään tässä direktiivissä tarkoitetun todistuksen vakuutuksesta tai rahavakuudesta, joka kattaa kyseisen liikenteenharjoittajan, asiamiehen tai päällikön vastuun aluksen aiheuttamista vahingoista. Todistuksen pyytäminen ei saa viivästyttää avun tarpeessa olevan aluksen vastaanottamista suojapaikkaan.
3.Jäsenvaltioiden on varmistettava 20 artiklan 1 kohdan nojalla tehdystä päätöksestä satamalle aiheutuneiden kustannusten ja mahdollisen taloudellisen menetyksen korvaaminen, jos aluksen omistaja tai liikenteenharjoittaja ei ole korvannut kustannuksia tai menetystä kohtuullisen ajan kuluessa tämän direktiivin ja voimassa olevien kansainvälisten korvausjärjestelmien mukaisesti.
"
(15) Lisätään artikla seuraavasti:"
"22 a artikla
SafeSeaNet-järjestelmä
1. Jäsenvaltioiden on perustettava kansallisia tai paikallisia merenkulun tiedonhallintajärjestelmiä tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen käsittelyä varten.
2. Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti perustettujen järjestelmien on mahdollistettava vastaanotettujen tietojen operatiivinen hyödyntäminen, ja niiden on erityisesti täytettävä 14 artiklassa asetetut vaatimukset.
3. Varmistaakseen tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen asianmukaisen vaihdon jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen keräämiseksi, käsittelemiseksi ja tallentamiseksi perustetut kansalliset tai paikalliset järjestelmät voidaan liittää SafeSeaNet-järjestelmään. Komissio varmistaa, että SafeSeaNet-järjestelmä on toiminnassa ympärivuorokautisesti. SafeSeaNet-järjestelmän perusperiaatteet on vahvistettu liitteessä III.
4. Toimiessaan yhteistyössä alueellisten sopimusten mukaisesti tai rajat ylittävissä, alueiden välisissä tai ylikansallisissa hankkeissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että luodut tietojärjestelmät tai verkostot ovat tämän direktiivin vaatimusten mukaisia ja yhteensopivia SafeSeaNet-järjestelmän kanssa ja siihen kytkettyjä.
"
(16) Muutetaan 23 artikla seuraavasti:
a)
Korvataan c alakohta seuraavasti:"
c)
yhteisön alusliikenteen seuranta- ja tietojärjestelmän kattavuuden laajentaminen ja/tai sen ajan tasalle saattaminen alusten tunnistamisen ja seurannan tehostamiseksi, ottaen huomioon tieto- ja viestintäteknologioiden kehitys. Tätä varten jäsenvaltioiden ja komission on toimittava yhteistyössä ja otettava tarvittaessa käyttöön pakollisia ilmoittautumisjärjestelmiä, pakollisia alusliikennepalveluja ja asianmukaisia alusliikenteen reittijakojärjestelmiä sekä toimitettava ne IMO:n hyväksyttäviksi. Lisäksi niiden on toimittava yhteistyössä alueellisissa tai kansainvälisissä elimissä, joissa käsitellään pitkän kantaman tunnistus- ja -seurantajärjestelmien kehittämistä.
"
b)
Lisätään alakohta seuraavasti:"
e)
liitteessä I tarkoitettujen tietojen hallintaan käytettyjen kansallisten järjestelmien yhteenliitettävyyden ja yhteentoimivuuden varmistaminen sekä SafeSeaNet-järjestelmän kehittäminen ja pitäminen ajan tasalla;
"
(17) Lisätään artikla seuraavasti:"
23 a artikla
Merenkulun turvallisuuteen liittyvien tietojen käsittely ja hallinta
1. Komissio varmistaa tarvittaessa, että tämän direktiivin nojalla kerätyt tiedot käsitellään ja hyödynnetään sekä luovutetaan jäsenvaltioiden nimeämille viranomaisille.
2. Tarpeen vaatiessa komissio edistää merenkulun turvallisuuteen liittyvien tietojen keräykseen ja luovuttamiseen käytettävien järjestelmien kehittämistä ja toimintaa etenkin Equasis-järjestelmän tai muiden vastaavien julkisten järjestelmien avulla.
"
(18)Lisätään 24 artiklaan kohdat seuraavasti:"
Jäsenvaltioiden on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti varmistettava, että alusten lähettämien AIS- ja LRIT-tietojen julkistaminen ei aiheuta vaaraa turvallisuudelle ja/tai ympäristön suojelulle eikä vaikuta liikenteenharjoittajien väliseen kilpailuun. Erityisesti jäsenvaltiot eivät saa sallia lasteja ja aluksella olevia henkilöitä koskevien yksityiskohtaisten tietojen julkista levittämistä, ellei siihen saada aluksen päällikön tai liikenteenharjoittajan lupaa.
Komissio tutkii, miten voidaan ratkaista ne mahdolliset verkko- ja tietoturvallisuusongelmat, jotka saattavat johtua tässä direktiivissä ja erityisesti sen 6, 6 a, 14 ja 22 a artiklassa säädetyistä toimenpiteistä, ja ehdottaa tarvittaessa liitteeseen III tehtäviä muutoksia verkon turvallisuuden parantamiseksi.
"
(19) Korvataan 27 ja 28 artikla seuraavasti:"
27 artikla
Muuttamismenettely
1.Tämän direktiivin 3 artiklassa olevia määritelmiä, viittauksia yhteisön ja IMO:n asiakirjoihin sekä liitteitä voidaan muuttaa 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen niiden saattamiseksi hyväksytyn, muutetun tai voimaansaatetun yhteisön tai kansainvälisen oikeuden mukaisiksi, mikäli muutoksilla ei laajenneta tämän direktiivin soveltamisalaa.
2.Lisäksi voidaan liitteitä I, III ja IV muuttaa 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen tämän direktiivin täytäntöönpanosta saatujen kokemusten pohjalta, mikäli muutoksilla ei laajenneta tämän direktiivin soveltamisalaa.
28 artikla
Komiteamenettely
1. Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002* perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).
2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1−4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
___________________
* EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1║.
"
(20)Korvataan liitteessä I olevan 4 kohdan X luetelmakohta seuraavasti:"
–X. Muita tietoja:
–
kaikkien bunkkeripolttoainetta kuljettavien alusten bunkkeripolttoaineen ominaisuudet ja arvioitu määrä
–
navigaatiostatus
"
(21) Lisätään liitteessä II olevaan I osaan kohta seuraavasti:"
3. Kalastusalukset
Kaikki kokonaispituudeltaan yli 15 metrin pituiset kalastusalukset on varustettava 6 a artiklassa tarkoitetuilla laitteilla seuraavan aikataulun mukaisesti:
–
kalastusalukset, joiden kokonaispituus on vähintään 24 metriä mutta alle 45 metriä: viimeistään … päivänä …kuuta …(13);
–
kalastusalukset, joiden kokonaispituus on vähintään 18 metriä mutta alle 24 metriä: viimeistään … päivänä …kuuta …(14)*;
–
kalastusalukset, joiden kokonaispituus on yli 15 metriä mutta alle 18 metriä: viimeistään … päivänä …kuuta …(15)**.
Uudet kalastusalukset, joiden kokonaispituus on yli 15 metriä, on varustettava 6 a artiklassa tarkoitetuilla laitteilla … päivästä …kuuta …(16)***.
"
2 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään …päivänä…kuuta(17). Niiden on toimitettava nämä säädökset kirjallisina komissiolle viipymättä. Niiden on toimitettava nämä säädökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko kirjallisina komissiolle viipymättä.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
3 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
4 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 25. huhtikuuta 2007 (EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 533), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 6. kesäkuuta 2008 (EUVL C 184 E, 22.7.2008, s. 1) ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 24. syyskuuta 2008.
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. syyskuuta 2008 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista ja direktiivien 1999/35/EY ja 2002/59/EY muuttamisesta (5721/5/2008 – C6-0226/2008 – 2005/0240(COD))
– ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (5721/5/2008 – C6-0226/2008)(1),
– ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0590),
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,
– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0332/2008),
1. hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;
2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 24. syyskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/.../EY antamiseksi meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista sekä neuvoston direktiivin 1999/35/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta
(1) Euroopan meriliikenteen turvallisuus olisi pidettävä yleisesti korkealla tasolla, ja merionnettomuuksien ja merellä sattuvien vaaratilanteiden määrää olisi pyrittävä vähentämään kaikin tavoin.
(2) Merionnettomuuksien ripeä tekninen tutkiminen parantaa meriturvallisuutta, koska sen avulla voidaan ehkäistä ihmishenkien menetykseen, alusten menetykseen ja meriympäristön pilaantumiseen johtaneiden onnettomuuksien toistuminen.
(3) Euroopan parlamentti on meriturvallisuuden parantamisesta 21 päivänä huhtikuuta 2004 antamassaan päätöslauselmassa(6) kehottanut komissiota antamaan direktiiviehdotuksen merionnettomuuksien tutkinnasta.
(4) Joulukuun 10 päivänä 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS-yleissopimus) 2 artiklassa vahvistetaan rantavaltioiden oikeus tutkia syyt niiden aluemerillä tapahtuviin merionnettomuuksiin, jotka voivat aiheuttaa vaaraa ihmishengelle tai ympäristölle, koskevat║rantavaltion etsintä- ja pelastusviranomaisia tai vaikuttavat muulla tavoin║ rantavaltioon.
(5) UNCLOS-yleissopimuksen 94 artiklassa vahvistetaan, että lippuvaltiot tutkituttavat asianmukaisen pätevyyden omaavalla henkilöllä tai henkilöillä tietyt aavalla merellä tapahtuneet merivahingot tai -onnettomuudet.
(6) Ihmishengen turvallisuudesta merellä 1 päivänä marraskuuta 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SOLAS 74 -yleissopimus) I luvun 21 säännössä, 5 päivänä huhtikuuta 1966 tehdyssä kansainvälisessä lastiviivayleissopimuksessa sekä alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä 2 päivänä marraskuuta 1973 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa vahvistetaan lippuvaltioiden velvollisuudet tutkia onnettomuudet ja toimittaa merkitykselliset tulokset Kansainväliselle merenkulkujärjestölle (IMO).
(7) Joulukuun 1 päivänä 2005 annettuun IMO:n yleiskokouksen päätöslauselmaan A.973(24) liitetyssä IMO:n velvoittavien asiakirjojen täytäntöönpanoa koskevassa säännöstössä muistutetaan lippuvaltioiden velvollisuudesta varmistaa, että meriturvallisuutta koskeva tutkinta teetetään tutkijoilla, joilla on asianmukainen pätevyys sekä merionnettomuuksiin ja merellä sattuviin vaaratilanteisiin liittyviä seikkoja koskeva asiantuntemus. Mainitussa säännöstössä edellytetään myös, että lippuvaltiot ovat valmiita asettamaan tätä tarkoitusta varten käyttöön päteviä tutkijoita riippumatta siitä, missä onnettomuus tai vaaratilanne on tapahtunut.
(8) Olisi otettava huomioon 27 päivänä marraskuuta 1997 annettuun IMO:n yleiskokouksen päätöslauselmaan A.849(20) liitetty merionnettomuuksien tai merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaa koskeva säännöstö, jäljempänä 'merionnettomuuksien tai merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaa koskeva IMO:n säännöstö', jonka mukaan merionnettomuuksia ja merellä sattuneita vaaratilanteita koskevaan turvallisuustutkintaan sovelletaan yhteistä lähestymistapaa ja tällaisiin onnettomuuksiin ja vaaratilanteisiin vaikuttaneet tekijät määritetään valtioiden välisenä yhteistyönä. Lisäksi olisi otettava huomioon IMO:n yleiskokouksen 27 päivänä marraskuuta 1997 annettu päätöslauselma A.861(20) ja IMO:n meriturvallisuuskomitean 17 päivänä toukokuuta 2004 annettu päätöslauselma MSC.163(78), joissa vahvistetaan matkatietojen tallentimien määritelmä.
(9) Jäsenvaltioiden olisi merionnettomuuksia ja merellä sattuneita vaaratilanteita koskevaa turvallisuustutkintaa suorittaessaan otettava huomioon IMO:n oikeudellisen komitean päätöslauselmaan LEG.3(91) liitetyt Kansainvälisen työjärjestön hallintoneuvoston 27 päivänä huhtikuuta 2006 hyväksymät ohjeet merenkulkijoiden oikeudenmukaisesta kohtelusta merellä sattuneen onnettomuuden yhteydessä ▌.
(10) Pakollisesta katsastusjärjestelmästä säännöllisen ro-ro-alusliikenteen ja suurnopeusmatkustaja-alusliikenteen turvallisen harjoittamisen varmistamiseksi 29 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/35/EY(7) mukaan jäsenvaltioiden on määriteltävä omassa oikeusjärjestelmässään se, missä oikeudellisessa asemassa ne ja muut jäsenvaltiot, joita asia merkittävässä määrin koskee, voivat osallistua sellaisen merionnettomuuden tai vaaratilanteen tutkintaan, jossa on osallisena ro-ro-alus tai suurnopeusmatkustaja-alus, toimia siinä yhteistyössä tai, jos merionnettomuuksien tai merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaa koskevassa IMO:n säännöstössä niin määrätään, suorittaa sen.
(11) Alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY(8) mukaan jäsenvaltioiden on noudatettava merionnettomuuksien tai merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaa koskevaa IMO:n säännöstöä sekä varmistettava, että tutkinnan tulokset julkaistaan mahdollisimman pian sen päättymisen jälkeen.
(12) Turvallisuustutkinnan puolueeton suorittaminen sellaisista onnettomuuksista tai vaaratilanteista, joissa on osallisena merialuksia tai satamassa tai muilla rajoitetuilla merialueilla olevia muita aluksia, on erittäin tärkeää tällaisten onnettomuuksien tai vaaratilanteiden olosuhteiden ja syiden tehokkaan selvittämisen kannalta. Tällainen tutkinta tulisi tästä syystä eturistiriitojen välttämiseksi teettää sellaisen riippumattoman elimen tai yksikön valvonnassa toimivilla pätevillä tutkijoilla, jolla on pysyvä päätöksentekovalta.
(13) Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa varmistettava oikeudellisesta tutkinnasta vastaavien viranomaisten toimivaltuuksia koskevan lainsäädäntönsä mukaisesti ja yhteistyössä kyseisten viranomaisten kanssa, että teknisestä tutkinnasta vastaavat henkilöt voivat suorittaa tehtävänsä parhaissa mahdollisissa olosuhteissa.
(14) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden oikeusjärjestelmä antaa niille ja mahdollisille muille jäsenvaltioille, joita asia merkittävässä määrin koskee, mahdollisuuden olla osallisena tai toimia yhteistyössä turvallisuustutkinnassa tai suorittaa tutkinta merionnettomuuksien tai merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaa koskevan IMO:n säännöstön mukaisesti.
(15) Jäsenvaltio voi antaa merionnettomuutta tai merellä sattunutta vaaratilannetta koskevan turvallisuustutkinnan, jäljempänä 'turvallisuustutkinta', johtamisen tai turvallisuustutkintaan kuuluvia erityistehtäviä toisen jäsenvaltion tehtäväksi, jos näin on yhteisesti sovittu.
(16) Jäsenvaltioiden on kaikin tavoin pyrittävä välttämään maksun perimistä sellaisen avun antamisesta, jota pyydetään kahta tai useampaa jäsenvaltiota koskevan turvallisuustutkinnan suorittamiseen. Kun apua pyydetään jäsenvaltiolta, jota turvallisuustutkinta ei koske, jäsenvaltioiden olisi sovittava aiheutuneiden kulujen korvaamisesta.
(17) SOLAS 74 -yleissopimuksen V luvun 20 säännössä edellytetään, että 1 päivänä heinäkuuta 2002 tai sen jälkeen rakennetuissa matkustaja-aluksissa ja muissa kuin matkustaja-aluksissa, joiden bruttovetoisuus on vähintään 3 000, on oltava matkatietojen tallentimet onnettomuustutkinnan helpottamiseksi. Kun otetaan huomioon näiden laitteiden merkitys merionnettomuuksien ehkäisyä koskevan politiikan laadinnassa, niistä olisi järjestelmällisesti tehtävä pakollisia aluksilla, jotka harjoittavat kansallista tai kansainvälistä liikennettä ja käyvät yhteisön satamissa.
(18) Matkatietojen tallennusjärjestelmän ja muiden elektroniikkalaitteiden antamia tietoja voidaan käyttää sekä jälkikäteen merionnettomuuden tai merellä sattuneen vaaratilanteen syiden selvittämiseksi että ennalta ehkäisevästi kokemusten saamiseksi olosuhteista, jotka voivat johtaa tällaisiin tapauksiin. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällaisia tietoja käytetään asianmukaisesti molempiin tarkoituksiin, jos niitä on saatavissa.
(19)Aluksen lähettämät hätäkutsut tai mistä tahansa lähteestä saadut tiedot siitä, että alus tai aluksella olevat tai olleet henkilöt ovat vaarassa tai että henkilöt, aluksen rakenne tai ympäristö ovat suuressa vaarassa vahingoittua aluksen toimintaan liittyvän tapahtuman johdosta, olisi tutkittava tai muulla tavoin selvitettävä.
(20) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1406/2002(9) mukaan Euroopan meriturvallisuusviraston, jäljempänä 'meriturvallisuusvirasto', on tehtävä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa kehittääkseen teknisiä ratkaisuja ja tarjotakseen teknistä tukea yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanossa. Meriturvallisuusviraston erityisenä tehtävänä turvallisuustutkinnan alalla on helpottaa jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä yhteisen menettelytavan kehittämisessä merionnettomuuksien tutkintaa varten, jäsenvaltioiden erilaiset oikeusjärjestelmät asianmukaisesti huomioon ottaen ja sovittujen kansainvälisten periaatteiden mukaisesti.
(21) Asetuksen (EY) N:o 1406/2002 mukaisesti meriturvallisuusvirasto helpottaa yhteistyötä jäsenvaltioille annettavassa tutkintaan liittyviä toimia koskevassa tuessa sekä laadittujen onnettomuustutkintaraporttien analysoimisessa.
(22)Laadittujen onnettomuusraporttien analysoimisesta tehdyt päätelmät, joista voi olla hyötyä tulevien onnettomuuksien ehkäisemisessä ja Euroopan unionin meriturvallisuuden parantamisessa, olisi otettava huomioon kehitettäessä tai muutettaessa yhteisiä menettelytapoja merionnettomuuksien tutkinnassa.
(23) Jäsenvaltioiden ja yhteisön olisi otettava asianmukaisesti huomioon turvallisuustutkintaan perustuvat turvallisuussuositukset.
(24) Koska║ turvallisuustutkinnan tavoitteena on estää uusien onnettomuuksien ja vaaratilanteiden syntyminen merellä, siinä tehdyissä päätelmissä ja turvallisuussuosituksissa ei tulisi missään tapauksessa osoittaa syyllisyyttä tai vastuuta.
(25) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on meriturvallisuuden parantaminen yhteisössä ja uusien merionnettomuuksien riskin pienentäminen tällä tavoin, vaan se voidaan tämän direktiivin laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.
(26) Tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(10) mukaisesti.
(27) Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa tätä direktiiviä myöhempien kansainvälisiin yleissopimuksiin, pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin tehtävien muutosten huomioon ottamiseksi sekä merionnettomuuksien ja merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaa koskevien yhteisten menettelytapojen muuttamiseksi. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen,
▌
OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Kohde
1. Tämän direktiivin tarkoituksena on parantaa meriturvallisuutta ja ehkäistä alusten aiheuttamaa pilaantumista sekä pienentää siten uusien merionnettomuuksien riskiä:
a)
helpottamalla turvallisuustutkinnan ripeää toteuttamista sekä merionnettomuuksien ja merellä sattuneiden vaaratilanteiden asianmukaista analysointia niiden syiden määrittämiseksi ja
b)
varmistamalla, että turvallisuustutkinnasta sekä korjaavia toimia koskevista ehdotuksista annetaan täsmällistä ja ajankohtaista tietoa.
2. Tämän direktiivin perusteella aloitettavassa turvallisuustutkinnassa ei saa olla kyse vastuun määrittämisestä eikä syyllisyyden osoittamisesta. Jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistettava, että tutkintaelin tai -yksikkö, jäljempänä 'tutkintaelin', ei pidäty onnettomuuden ja vaaratilanteen syiden täydellisestä ilmoittamisesta siksi, että syyllisyys tai vastuu voidaan päätellä tuloksista.
2 artikla
Soveltamisala
1. Tätä direktiiviä sovelletaan merionnettomuuksiin, merellä sattuviin vaaratilanteisiin ja hätäkutsuihin,
a)
joissa on osallisena jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivia aluksia,
b)
jotka tapahtuvat jäsenvaltioiden UNCLOS-yleissopimuksen määritelmän mukaisella aluemerellä tai sisäisillä aluevesillä, taikka
c)
jotka koskevat jäsenvaltioiden muita merkittäviä etuja.
2. Tätä direktiiviä ei sovelleta merionnettomuuksiin, merellä sattuviin vaaratilanteisiin ja hätäkutsuihin, joissa on osallisena ainoastaan:
a)
sota- tai joukkojenkuljetusaluksia tai muita aluksia, jotka ovat jäsenvaltion omistuksessa tai käytössä ja joita käytetään ainoastaan valtion muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin;
b)
aluksia, jotka eivät kulje konevoimalla, alkeellista rakennetta olevia puualuksia tai ei-ammattimaisessa käytössä olevia huvialuksia ja -veneitä, jollei niillä ole miehistöä ja jollei niillä kuljeteta enempää kuin kahtatoista matkustajaa kaupallisessa tarkoituksessa;
c)
sisävesillä käytettäviä sisävesialuksia;
d)
alle 15 metrin pituisia kalastusaluksia;
e)
kiinteitä avomeriyksikköjä.
3 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
1)
"merionnettomuuksien tai merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaa koskevalla IMO:n säännöstöllä' 27 päivänä marraskuuta 1997 annettuun IMO:n yleiskokouksen päätöslauselmaan A.849(20) liitetyn merionnettomuuksien tai merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaa koskevan säännöstön ajantasaistettua toisintoa.
2) Seuraavat käsitteet on tulkittava merionnettomuuksien tai merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaa koskevassa IMO:n säännöstössä olevien määritelmien mukaisesti:
a)
"merionnettomuus';
b)
"hyvin vakava onnettomuus';
c)
"merellä sattunut vaaratilanne';
d)
"merionnettomuutta tai merellä sattunutta vaaratilannetta koskeva turvallisuustutkinta';
e)
"tutkintaa johtava valtio';
f) "valtio, jota asia merkittävässä määrin koskee'.
3)Käsitteet 'vakava vaaratilanne' ja 'lievempi vaaratilanne' on tulkittava IMO:n meriturvallisuuskomitean yleiskirjeessä 953 esitettyjen ajantasaistettujen määritelmien mukaisesti.
4) Käsitteet 'ro-ro-alus' ja 'suurnopeusmatkustaja-alus' on tulkittava direktiivin 1999/35/EY 2 artiklassa olevien määritelmien mukaisesti.
5) Käsite 'matkatietojen tallennin', jäljempänä 'VDR', on tulkittava IMO:n yleiskokouksen päätöslauselmassa A.861(20) ja IMO:n meriturvallisuuskomitean päätöslauselmassa MSC.163(78) olevan määritelmän mukaisesti.
6)'Hätäkutsulla' tarkoitetaan aluksesta annettua signaalia tai mistä tahansa lähteestä saatua tietoa, joka osoittaa, että alus tai sillä olevat tai olleet henkilöt ovat merihädässä.
7) "Turvallisuussuosituksella' tarkoitetaan myös rekisteröinnin ja valvonnan osalta ehdotusta, jonka esittää jompikumpi seuraavista:
a)
turvallisuustutkintaa suorittavan tai johtavan valtion tutkintaelin kyseisestä tutkinnasta saatujen tietojen pohjalta, tai tapauksen mukaan
b)
komissio meriturvallisuusviraston avustamana abstraktien tietojen ja tehtyjen turvallisuustutkintojen tulosten analysoinnin pohjalta.
4 artikla
Turvallisuustutkinnan asema
1. Jäsenvaltioiden on oikeusjärjestelmänsä mukaisesti määriteltävä turvallisuustutkinnan oikeudellinen asema niin, että kyseiset tutkinnat voidaan suorittaa mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti.
Jäsenvaltioiden on varmistettava oman lainsäädäntönsä mukaisesti ja tarvittaessa yhteistyössä oikeudellisesta tutkinnasta vastaavien viranomaisten kanssa, että turvallisuustutkinnat:
a)
ovat riippumattomia rikostutkinnasta ja muusta rinnakkaisesta tutkinnasta, jotka suoritetaan vastuun määrittämiseksi tai syyllisyyden osoittamiseksi, jolloin ainoastaan tämän direktiivin nojalla aloitetuista turvallisuustutkinnoista saatuja päätelmiä ja suosituksia voidaan hyödyntää oikeudellisissa tutkinnoissa;
b)
eivät aiheetta esty, keskeydy tai viivästy tällaisen tutkinnan vuoksi.
2. Jäsenvaltioiden vahvistamissa määräyksissä on oltava 10 artiklassa tarkoitetun pysyvän yhteistyöjärjestelmän mukaisesti säännökset, jotka antavat mahdollisuuden:
a)
tehdä yhteistyötä ja antaa keskinäistä apua muiden jäsenvaltioiden johtamassa turvallisuustutkinnassa tai antaa toisen jäsenvaltion tehtäväksi johtaa tällaista tutkintaa 7 artiklan mukaisesti ja
b)
koordinoida omien tutkintaelintensä toimia siinä määrin kuin on tarpeen tämän direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi.
5 artikla
Tutkintavelvollisuus
1. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että 8 artiklassa tarkoitettu tutkintaelin suorittaa turvallisuustutkinnan sellaisten merellä sattuneiden vakavien tai hyvin vakavien onnettomuuksien jälkeen,
a)
joissa on ollut osallisena kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtiva alus, riippumatta siitä, missä onnettomuus on tapahtunut;
b)
jotka ovat tapahtuneet sen UNCLOS-yleissopimuksen määritelmän mukaisella aluemerellä tai sisäisillä aluevesillä, riippumatta siitä, minkä lipun alla onnettomuudessa osallisena ollut alus tai alukset purjehtivat; taikka
c)
jotka koskevat merkittävässä määrin kyseistä jäsenvaltiota, riippumatta siitä, missä onnettomuus on tapahtunut ja minkä lipun alla siinä osallisena ollut alus tai alukset purjehtivat.
2. Vakavien ja hyvin vakavien onnettomuuksien tutkimisen lisäksi 8 artiklassa tarkoitetun tutkintaelimen on päätettävä lievemmän merionnettomuuden, merellä sattuneen vaaratilanteen tai hätäkutsun jälkeen, onko siitä tehtävä turvallisuustutkinta, selvitettyään alustavasti kyseisen tapauksen tosiseikat.
Päätöksessään tutkintaelimen on otettava huomioon onnettomuuden tai vaaratilanteen vakavuus, hätäkutsun kohteena oleva alus- ja/tai lastityyppi sekä etsintä- ja pelastusviranomaisten mahdolliset pyynnöt.
3. Turvallisuustutkinnan suorittamisen laajuudesta ja käytännön järjestelyistä päättää tutkintaa johtavan jäsenvaltion tutkintaelin yhteistyössä muiden sellaisten valtioiden vastaavien elinten kanssa, joita asia merkittävässä määrin koskee, tavalla, jonka kyseinen tutkintaelin katsoo parhaiten edistävän tämän direktiivin tavoitteen saavuttamista ja ehkäisevän uudet onnettomuudet ja vaaratilanteet.
4. Turvallisuustutkinnassa on noudatettava merionnettomuuksien tai merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaan asetuksen (EY) N:o 1406/2002 2 artiklan e alakohdan mukaisesti kehitettyjä yhteisiä menettelytapoja. Komissio hyväksyy tai muuttaa näitä menettelytapoja tämän direktiivin soveltamista varten.
Kyseinen toimenpide, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä, hyväksytään 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
Komissio ottaa yhteisiä menettelytapoja muuttaessaan huomioon sekä laadittujen onnettomuusraporttien päätelmät että raportteihin sisältyvät turvallisuussuositukset.
5. Turvallisuustutkinta on aloitettava niin pian kuin on käytännössä mahdollista merionnettomuuden tai merellä sattuneen vaaratilanteen jälkeen ja viimeistään kahden kuukauden kuluttua onnettomuudesta tai vaaratilanteesta.
6 artikla
Ilmoitusvelvollisuus
Jäsenvaltion on vaadittava oikeusjärjestelmänsä puitteissa, että asiasta vastaavat viranomaiset tai asianomaiset osapuolet viipymättä ilmoittavat kyseisen jäsenvaltion tutkintaelimelle kaikista onnettomuuksista, vaaratilanteista ja hätäkutsuista, jotka kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan.
7 artikla
Turvallisuustutkinnan johtaminen ja siihen osallistuminen
1. ▌Kun on kyse vakavista tai hyvin vakavista onnettomuuksista, jotka koskevat merkittävässä määrin kahta tai useampaa jäsenvaltiota, kyseisten jäsenvaltioiden on ▌sovittava nopeasti, mikä niistä on tutkintaa johtava jäsenvaltio. Jos ne eivät pysty sopimaan, mikä niistä on tutkintaa johtava jäsenvaltio, komissio tekee päätöksen meriturvallisuusviraston lausunnon pohjalta ja päätös pannaan välittömästi täytäntöön.
▌
2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, kukin jäsenvaltio on vastuussa turvallisuustutkinnasta ja toiminnan yhteensovittamisesta muiden jäsenvaltioiden kanssa, joita asia merkittävässä määrin koskee, kunnes ne yhteisesti sopivat tai kunnes komissio on päättänyt, mikä niistä on tutkintaa johtava valtio.
3. Jäsenvaltio voi tapauskohtaisesti antaa keskinäisellä sopimuksella turvallisuustutkinnan johtamisen tai tällaista tutkintaa koskevien erityistehtävien suorittamisen toisen jäsenvaltion tehtäväksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseistä jäsenvaltiota koskevien tämän direktiivin ja kansainvälisen oikeuden mukaisten velvollisuuksien soveltamista.
4. Jos ro-ro-alus tai suurnopeusmatkustaja-alus on osallisena merionnettomuudessa, merellä sattuvassa vaaratilanteessa tai hätäkutsussa, turvallisuustutkintamenettelyn aloittaa se jäsenvaltio, jonka UNCLOS-yleissopimuksen määritelmän mukaisella aluemerellä tai sisäisillä aluevesillä onnettomuus, vaaratilanne tai hätäkutsu on sattunut, tai jos se on sattunut muualla, se jäsenvaltio, jossa kyseinen alus on viimeksi käynyt. Kyseinen valtio on vastuussa turvallisuustutkinnasta ja toiminnan yhteensovittamisesta muiden jäsenvaltioiden kanssa, joita asia merkittävässä määrin koskee, kunnes ne sopivat tai kunnes komissio on päättänyt, mikä niistä on tutkintaa johtava valtio.
8 artikla
Tutkintaelimet
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvallisuustutkinta suoritetaan sellaisen puolueettoman pysyvän tutkintaelimen tai -yksikön vastuulla, jolla on tarvittavat valtuudet ja joka koostuu tutkijoista, joilla on asianmukainen pätevyys ▌merionnettomuuksiin ja merellä sattuviin vaaratilanteisiin liittyvistä seikoista.
▌Tutkintaelimen on oltava toiminnallisesti riippumaton erityisesti niistä kansallisista viranomaisista, joiden vastuualueeseen kuuluvat merikelpoisuus, todistuskirjojen antaminen, tarkastaminen, miehitys, turvallinen navigointi, huolto, meriliikenteen ohjaus, satamavaltioiden suorittama valvonta ja merisatamien toiminta, vastuu- tai täytäntöönpanotarkoituksissa tutkimuksia suorittavista elimistä sekä yleisesti kaikista muista osapuolista, joiden edut saattaisivat olla ristiriidassa kyseisen tehtävän kanssa.
Sisämaajäsenvaltioiden, joiden lipun alla ei purjehdi aluksia, on määriteltävä riippumaton yhteyspiste, joka tekee turvallisuustutkinnassa yhteistyötä 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.
2. Tutkintaelimen on varmistettava, että yksittäisillä tutkijoilla on käytännön tietoja ja käytännön kokemusta niiltä aloilta, jotka liittyvät heidän tavanomaisiin tutkintatehtäviinsä. Lisäksi sen on varmistettava, että sopivaa asiantuntemusta saadaan tarvittaessa nopeasti käyttöön.
3. Tutkintaelimelle annettuja tehtäviä voidaan laajentaa meriturvallisuuteen liittyvien tietojen keräämiseen ja analysointiin erityisesti ennalta ehkäisevässä tarkoituksessa, jos kyseiset toimet eivät vaikuta tutkintaelimen riippumattomuuteen eikä niihin liity vastuuta sääntelyä, hallintoa tai standardointia koskevista asioista.
4. Kunkin jäsenvaltion on oman kansallisen oikeusjärjestelmänsä mukaisesti varmistettava, että kyseisen jäsenvaltion tutkintaelimen tai muun sellaisen tutkintaelimen tutkijoille, jonka tehtäväksi se on antanut turvallisuustutkinnan, tarvittaessa yhteistyössä oikeudellisesta tutkinnasta vastaavien viranomaisten kanssa, annetaan valtuudet:
a)
päästä vapaasti asianomaisille alueille tai onnettomuuspaikoille sekä aluksille, hylkyihin ja rakenteisiin, lasti, varusteet ja hylkytavara mukaan luettuina;
b)
varmistaa todisteiden välitön luettelointi sekä hylyn, hylkytavaran tai muiden osien tai aineiden valvottu etsintä ja siirtäminen tutkimista tai analysointia varten;
c)
vaatia b alakohdassa tarkoitettujen seikkojen tutkimista tai analysointia ja saada tällaisten tutkimusten tai analyysien tulokset vapaasti käyttöönsä;
d)
saada vapaasti käyttöönsä alusta, matkaa, lastia, miehistöä tai muita henkilöitä, kohteita, asianhaaroja tai olosuhteita koskevaa informaatiota ja tallennettuja tietoja, mukaan luettuna VDR:n tiedot, sekä kopioida ja käyttää niitä;
e)
saada vapaasti käyttöönsä uhrien ruumiita koskevat tutkimustulokset ja uhrien ruumiista otettuja näytteitä koskevat koetulokset;
f)
vaatia ja saada vapaasti käyttöönsä alukseen toimintaan osallistuneita tai muita asianomaisia henkilöitä koskevat tutkimustulokset ja heistä otettuja näytteitä koskevat koetulokset;
g)
haastatella todistajia sellaisten henkilöiden poissa ollessa, joiden etujen voidaan katsoa vaikeuttavan turvallisuustutkintaa;
h)
saada käyttöönsä lippuvaltion, alusten omistajien, luokituslaitosten ja muiden asianomaisten osapuolten hallussa olevat katsastuspöytäkirjat ja merkitykselliset tiedot, jos kyseiset osapuolet tai niiden edustajat ovat sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon;
i)
pyytää apua kulloistenkin valtioiden asianomaisilta viranomaisilta, kuten lippu- ja satamavaltion katsastajilta, merivartioston virkamiehiltä, alusliikennepalvelun tarjoajilta, etsintä- ja pelastusyksiköiltä, luotseilta tai muulta satama- tai merenkulkuhenkilöstöltä.
5. Tutkintaelimen on voitava ryhtyä välittömästi toimiin, ilmoitettiinpa sille milloin tahansa onnettomuudesta, ja sen on saatava riittävästi voimavaroja tehtäviensä itsenäiseen suorittamiseen. Tutkintaelimen tutkijoille on annettava sellainen asema, joka takaa heille tarvittavan riippumattomuuden.
6. Tutkintaelin voi yhdistää tämän direktiivin mukaiset tehtävänsä muita tapahtumia kuin merionnettomuuksia koskevaan tutkintatyöhön sillä ehdolla, että tällainen tutkinta ei vaaranna sen riippumattomuutta.
9 artikla
Tietojen salassapito
Kunkin jäsenvaltion on oikeusjärjestelmänsä mukaisesti varmistettava, että seuraavia tietoja ei anneta muita tarkoituksia kuin turvallisuustutkintaa varten ▌:
a)
todistajanlausunnot sekä muut lausunnot, selonteot ja muistiinpanot, jotka tutkintaelin on hankkinut tai saanut turvallisuustutkinnan aikana;
b)
tiedot, joista ilmenee turvallisuustutkinnan yhteydessä todisteita esittäneiden henkilöiden henkilöllisyys;
c)
onnettomuudessa tai vaaratilanteissa osallisena olleita henkilöitä koskevat lääketieteelliset tai yksityiset tiedot.
Jäsenvaltioiden on myös huolehdittava todistajien suojelusta niin, että heidän tutkintojen kuluessa antamansa lausunnot tai muut tiedot eivät tule kolmansien maiden viranomaisten tietoon, jotta niitä ei käytetä kyseisissä kolmansissa maissa rikostutkintatarkoituksiin.
10 artikla
Pysyvä yhteistyöjärjestelmä
1. Jäsenvaltioiden on tiiviissä yhteistyössä komission kanssa perustettava pysyvä yhteistyöjärjestelmä, jonka avulla niiden tutkintaelimet voivat tehdä yhteistyötä toistensa siinä määrin kuin on tarpeen tämän direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi.
2. Pysyvän yhteistyöjärjestelmän työjärjestyksestä ja sen vaatimista organisaatiojärjestelyistä päätetään 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.
3. Pysyvässä yhteistyöjärjestelmässä jäsenvaltioiden tutkintaelimet sopivat erityisesti parhaista yhteistyömuodoista, jotka antavat mahdollisuuden:
a)
jakaa tutkintaelinten kesken toimitilat, laitteet ja välineet, joita tarvitaan aluksen hylyn, laitteiden ja muiden turvallisuustutkinnan kannalta merkityksellisten esineiden tekniseen tutkimiseen, mukaan luettuna tietojen kerääminen matkatietojen tallentimista ja muista elektroniikkalaitteista ja näiden tietojen arviointi;
b)
tarjota keskinäistä teknistä yhteistyötä tai asiantuntemusta, jota tarvitaan erityistehtävien suorittamiseen;
c)
hankkia ja jakaa tietoja, joita tarvitaan onnettomuustietojen analysoinnissa ja asianmukaisten turvallisuussuositusten laadinnassa yhteisön tasolla;
d)
laatia yhteiset periaatteet turvallisuussuositusten seurannalle ja tutkintamenetelmien mukauttamiselle tekniikan ja tieteen kehitykseen;
e)
perustaa nopea hälytysjärjestelmä merionnettomuuksia ja merellä sattuneita vaaratilanteita varten;
f)
laatia luottamuksellisuutta koskevat kansallisia sääntöjä noudattavat ▌säännöt todistajanlausuntojen jakamista ja tietojenkäsittelyä sekä muita 9 artiklassa tarkoitettuja tietoja varten;
g)
järjestää tarvittaessa asianmukaista koulutusta yksittäisille tutkijoille;
h)
edistää yhteistyötä kolmansien maiden tutkintaelinten ja merionnettomuuksia tutkivien kansainvälisten organisaatioiden kanssa tämän direktiivin piiriin kuuluvilla aloilla.
▌
4. Jäsenvaltion, jonka laitteistoja tai palveluja alus on käyttänyt tai olisi tavallisesti käyttänyt ennen onnettomuutta tai vaaratilannetta ja jolla on turvallisuustutkinnan kannalta olennaisia tietoja, on annettava nämä tiedot tutkintaa suorittavalle tutkintaelimelle.
11 artikla
Kustannukset
1. Kun on kyse turvallisuustutkinnasta, joka koskee kahta tai useampaa jäsenvaltiota, siihen kuuluvista toimista ei peritä maksua.
2. Kun apua pyydetään jäsenvaltiolta, jota turvallisuustutkinta ei koske, jäsenvaltiot sopivat aiheutuneiden kulujen korvaamisesta.
12 artikla
Yhteistyö kolmansien maiden kanssa, joita asia merkittävässä määrin koskee
1. Jäsenvaltioiden on mahdollisimman laajalti tehtävä turvallisuustutkinnassa yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, joita asia merkittävässä määrin koskee.
2. Kolmansille maille, joita asia merkittävässä määrin koskee, on yhteisestä sopimuksesta annettava lupa osallistua jäsenvaltion tämän direktiivin mukaisesti johtamaan turvallisuustutkintaan missä tahansa tutkinnan vaiheessa.
3. Yhteistyö, jota jäsenvaltio tekee sellaisen kolmannen maan suorittamassa turvallisuustutkinnassa, jota asia merkittävässä määrin koskee, ei rajoita tämän direktiivin mukaisten turvallisuustutkinnalle asetettujen suoritus- ja raportointivaatimusten soveltamista. Kun kolmas maa, jota asia merkittävässä määrin koskee, johtaa turvallisuustutkintaa, jossa yksi tai useampi jäsenvaltio on osallisena, jäsenvaltiot voivat päättää, että rinnakkaista turvallisuustutkintaa ei suoriteta, mikäli kolmannen maan johtamassa turvallisuustutkinnassa noudatetaan IMO:n säännöstöä.
13 artikla
Todisteiden säilyttäminen
Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien onnettomuuksien ja vaaratilanteiden osapuolet pyrkivät kaikin tavoin:
a)
säilyttämään kaikki tiedot, jotka on saatu merikartoista, laivapäiväkirjoista sekä sähköisistä ja magneettisista ääni- ja kuvatallenteista, mukaan luettuina matkatietojen tallentimista ja muista elektroniikkalaitteista saadut tiedot, jotka liittyvät onnettomuutta edeltäneeseen ajanjaksoon, onnettomuusajankohtaan ja onnettomuuden jälkeiseen ajanjaksoon;
b)
estämään tällaisten tietojen päällekirjoituksen tai muunlaisen muuttamisen;
c)
estämään häiriöitä muille laitteille, joita voidaan kohtuuden rajoissa pitää onnettomuuden turvallisuustutkinnan kannalta tarpeellisina;
d)
ripeästi keräämään ja säilyttämään kaikki todisteet turvallisuustutkintaa varten.
14 artikla
Onnettomuusraportit
1. Tämän direktiivin mukaisesti tehdystä turvallisuustutkinnasta on julkaistava toimivaltaisen tutkintaelimen määrittämässä muodossa oleva raportti, jonka sisältö on liitteen I asiaa koskevien osioiden mukainen.
Tutkintaelimet voivat päättää, että turvallisuustutkinnasta, joka ei koske vakavaa tai hyvin vakavaa merionnettomuutta ja jonka tulokset eivät ole omiaan johtamaan uusien onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäisemiseen, laaditaan yksinkertaistettu raportti, joka julkaistaan.
2. Tutkintaelimen on parhaansa mukaan pyrittävä antamaan 1 kohdan mukainen raportti yleisön ja erityisesti koko merenkulkualan, jolle on tarvittaessa toimitettava erityispäätelmiä ja -suosituksia, saataville 12 kuukauden kuluessa päivästä, jona onnettomuus tai vaaratilanne on sattunut. Jos loppuraporttia ei pystytä laatimaan kyseisessä ajassa, 12 kuukauden kuluessa mainitusta päivästä on julkaistava väliraportti.
3. Tutkintaa johtavan jäsenvaltion tutkintaelimen on lähetettävä loppuraportista, yksinkertaistetusta raportista tai väliraportista kopio komissiolle. Sen on otettava huomioon komission mahdolliset ▌huomautukset siitä, miten raportin laatua voidaan parantaa, jotta raportti edistäisi mahdollisimman hyvin tämän direktiivin tavoitteen saavuttamista.
4. Komissio toimittaa kolmen vuoden välein Euroopan parlamentille kertomuksen, jossa esitetään sekä tämän direktiivin säännösten soveltamisen ja noudattamisen taso että kertomukseen sisältyvien suositusten perusteella tarpeellisiksi katsotut lisätoimet.
15 artikla
Turvallisuussuositukset
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne, joille tutkintaelinten antamat turvallisuussuositukset on osoitettu, ottavat ne asianmukaisesti huomioon ja että suositusten pohjalta ryhdytään tarvittaessa asianmukaisiin jatkotoimiin, jotka ovat yhteisön ja kansainvälisen oikeuden mukaisia.
2. Tutkintaelin tai komissio antaa tarvittaessa meriturvallisuusviraston avustamana turvallisuussuosituksia abstraktin tietoanalyysin ja tehtyjen turvallisuustutkintojen tulosten pohjalta.
3. Turvallisuussuosituksessa ei tule missään tapauksessa ratkaista onnettomuuteen liittyvää vastuuta tai syyllisyyden jakautumista.
16 artikla
Varhaisvaroitusjärjestelmä
Jos jäsenvaltion tutkintaelin katsoo turvallisuustutkinnan missä tahansa vaiheessa, että uusien onnettomuuksien vaaran torjumiseksi on toteutettava kiireellisiä toimia yhteisön tasolla, sen on viipymättä ilmoitettava komissiolle tarpeesta antaa varhaisvaroitus, sanotun vaikuttamatta sen oikeuteen antaa varhaisvaroitus.
Komissio antaa tarvittaessa varoituksen kaikkien muiden jäsenvaltioiden asiasta vastaaville viranomaisille, merenkulkualalle ja muille asianomaisille osapuolille.
17 artikla
Eurooppalainen merionnettomuustietokanta
1. Merionnettomuuksia ja merellä sattuneita vaaratilanteita koskevat tiedot on tallennettava ja analysoitava eurooppalaisen sähköisen tietokannan avulla, jonka komissio perustaa ja jota kutsutaan merionnettomuuksia koskevaksi eurooppalaiseksi tietojärjestelmäksi (European Marine Casualty Information Platform, EMCIP).
2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viranomaiset, joilla on oikeus käyttää kyseistä tietokantaa.
3. Jäsenvaltioiden tutkintaelinten on ilmoitettava komissiolle merionnettomuuksista ja merellä sattuneista vaaratilanteista liitteessä II olevan mallin mukaisesti. Niiden on myös toimitettava komissiolle turvallisuustutkinnasta saadut tiedot EMCIP-tietokantamallin mukaisesti.
4. Komissio ja jäsenvaltiot kehittävät tietokantamallin sekä tietojen ilmoitusmenettelyn asianmukaisessa aikataulussa.
18 artikla
Merenkulkijoiden oikeudenmukainen kohtelu
Jäsenvaltioiden on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti sovellettava merenkulkijoiden oikeudenmukaisesta kohtelusta merionnettomuuden yhteydessä annettujen IMO:n ohjeiden asiaa koskevia määräyksiä.
19 artikla
Komitea
1. Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002(11) perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).
2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kaksi kuukautta.
3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
20 artikla
Muutosvaltuudet
Komissio voi tässä direktiivissä asetetuissa rajoissa ajantasaistaa tähän direktiiviin sisältyviä määritelmiä ja viittauksia yhteisön säädöksiin ja IMO:n asiakirjoihin mukauttaakseen ne voimaan tulleisiin yhteisön tai IMO:n toimenpiteisiin.
Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä, hyväksytään 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
Komissio voi myös muuttaa liitteitä samaa menettelyä noudattaen.
IMO:n säännöstöön tehdyt muutokset voidaan asetuksen (EY) N:o 2099/2002 5 artiklan mukaisesti jättää tämän direktiivin soveltamisen ulkopuolelle.
21 artikla
Lisätoimenpiteet
Tämän direktiivin säännökset eivät estä jäsenvaltiota toteuttamasta meriturvallisuutta koskevia lisätoimenpiteitä, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, edellyttäen, että kyseiset toimenpiteet eivät ole tämän direktiivin vastaisia eivätkä estä mitenkään sen tavoitteen eivätkä unionin tavoitteiden saavuttamista.
22 artikla
Seuraamukset
Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
23 artikla
Muutokset voimassa oleviin säädöksiin
1. Poistetaan direktiivin 1999/35/EY 12 artikla.
2. Poistetaan direktiivin 2002/59/EY 11 artikla.
24 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään...(12). Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säädökset sekä kyseisiä säädöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
25 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
26 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty
Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta
Puhemies Puheenjohtaja
LIITE I
Turvallisuustutkintaraportin sisältö
Johdanto
Tässä osassa ilmoitetaan, mikä on turvallisuustutkinnan ainoa tavoite, ja todetaan, että turvallisuussuositus ei missään tapauksessa luo oletusta vastuusta tai syyllisyydestä eikä raportin sisällössä tai tyylissä ole pyritty siihen, että raporttia käytettäisiin oikeuskäsittelyssä.
(Raportissa ei saa viitata todistajanlausuntoihin eikä liittää ketään raportissa mainittua henkilöä sellaiseen henkilöön, joka on ollut turvallisuustutkinnan aikana todistajana.)
1. Tiivistelmä
Tässä osassa esitetään merionnettomuutta tai merellä sattunutta vaaratilannetta koskevat perustiedot: mitä tapahtui; miten, missä ja milloin se tapahtui; tässä osassa myös mainitaan aiheuttiko tapahtuma kuolonuhreja ja loukkaantumisia ja vahingoittiko se alusta, lastia, kolmansia osapuolia tai ympäristöä.
2. Tosiseikat
Tämä osa koostuu erillisistä jaksoista, joissa esitetään riittävä määrä tutkintaelimen tosiseikkoina pitämiä tietoja, jotka tukevat analyysiä ja helpottavat asian ymmärtämistä.
Jaksoissa esitetään erityisesti seuraavat tiedot:
2.1 Alusta koskevat tiedot
lippu / alusrekisteri;
tunnistetiedot;
pääominaisuudet;
omistus ja hallinta;
rakennetiedot;
vähimmäismiehitys;
sallittu lasti.
2.2 Matkaa koskevat tiedot
käyntisatamat;
matkatyyppi;
lastitiedot;
miehitys.
2.3 Merionnettomuutta tai merellä sattunutta vaaratilannetta koskevat tiedot
merionnettomuuden tai merellä sattuneen vaaratilanteen laji;
päivämäärä ja kellonaika;
merionnettomuuden tai merellä sattuneen vaaratilanteen sijainti ja tapahtumapaikka;
ulkoiset ja sisäiset olosuhteet;
aluksen toiminta ja matkaosuus;
paikka aluksella;
inhimilliset tekijät;
seuraukset (ihmisille, alukselle, lastille, ympäristölle ja muille).
2.4 Maissa olevien viranomaisten osallistuminen ja pelastustoimet
ketkä osallistuivat;
mitä keinoja käytettiin;
kuinka nopeasti reagoitiin;
toteutetut toimet;
saavutetut tulokset.
3. Tapahtumaselostus
Merionnettomuus tai merellä sattunut vaaratilanne rekonstruoidaan tässä osassa aikajärjestyksessä sarjana tapahtumia, jotka johtivat onnettomuuteen tai vaaratilanteeseen, sattuivat sen aikana ja sen jälkeen. Siinä rekonstruoidaan myös kunkin tekijän (henkilöiden, materiaalien, ympäristön, laitteiden tai ulkoisten tekijöiden) osuus. Tapahtumaselostuksen käsittämä ajanjakso riippuu niiden tapahtumien ajankohdasta, joilla oli suoranainen vaikutus merionnettomuuteen tai merellä sattuneeseen vaaratilanteeseen. Tämä osa sisältää myös kaikki suoritetun turvallisuustutkinnan olennaiset yksityiskohdat, tutkimusten ja kokeiden tulokset mukaan luettuina.
4. Analyysi
Tämä osa koostuu erillisistä jaksoista, joissa analysoidaan kutakin onnettomuuteen tai vaaratilanteeseen liittynyttä tapahtumaa ja esitetään huomautuksia turvallisuustutkinnan aikana tehtyjen tutkimusten ja kokeiden tuloksista sekä turvallisuustoimista, jotka on jo mahdollisesti toteutettu merionnettomuuksien ehkäisemiseksi.
Näissä jaksoissa on käsiteltävä muun muassa seuraavia seikkoja:
–
onnettomuustapahtuman tausta ja olosuhteet;
–
inhimilliset erehdykset ja laiminlyönnit, tapahtumat, joihin on liittynyt vaarallisia aineita, ympäristövaikutukset, laiteviat ja ulkoiset tekijät;
–
tapahtumaan vaikuttaneet tekijät, jotka liittyvät henkilösidonnaisiin toimintoihin, aluksen toimintoihin, maissa harjoitettavaan johtoon tai sääntelyyn.
Analyysin ja huomautusten pohjalta raportissa voidaan tehdä loogisia päätelmiä, joissa esitetään kaikki osatekijät, mukaan luettuina riskitekijät, joiden osalta katsotaan, että onnettomuuksien ehkäisemiseen ja/tai niiden seurausten poistamiseen tai lieventämiseen tähtäävät nykyiset torjuntakeinot ovat riittämättömiä tai niitä ei ole ollenkaan.
5. Päätelmät
Tämä osa sisältää tiivistelmän tekijöistä, joiden on todettu vaikuttaneen onnettomuuteen tai vaaratilanteeseen, sekä puuttuvista tai riittämättömistä torjuntakeinoista (materiaalit, toiminnot, merkinnät tai menettelyt), joiden vuoksi on kehitettävä turvallisuustoimia uusien merionnettomuuksien ehkäisemiseksi.
6. Turvallisuussuositukset
Tässä osassa esitetään tarpeen mukaan turvallisuussuosituksia, jotka perustuvat tehtyyn analyysiin ja päätelmiin ja koskevat erityisaloja, kuten lainsäädäntöä, suunnittelua, menettelyjä, tarkastuksia, johtoa, työterveyttä ja -turvallisuutta, koulutusta, korjaustöitä, huoltoa, maista käsin tarjottavaa tukea ja pelastustoimia.
Turvallisuussuositukset, joiden tavoitteena on ehkäistä merionnettomuudet, osoitetaan niille, joilla on parhaat edellytykset panna ne täytäntöön, kuten alusten omistajille, laivanisännille, hyväksytyille laitoksille, merenkulkuviranomaisille, alusliikennepalveluille, pelastuspalveluille, kansainvälisille merenkulkujärjestöille ja Euroopan unionin toimielimille.
Tässä osassa esitetään myös mahdolliset turvallisuustutkinnan aikana annetut väliaikaiset turvallisuussuositukset tai toteutetut turvallisuustoimet.
7. Lisäykset
Tarpeen mukaan raporttiin liitetään seuraavan luettelon mukaisesti (luettelo ei ole tyhjentävä) paperimuodossa ja/tai sähköisessä muodossa:
–
valokuvat, liikkuvat kuvat, äänitteet, merikartat, piirrokset;
–
sovellettavat normit;
–
käytetyt tekniset termit ja lyhenteet;
–
erityiset turvallisuusselvitykset;
–
muut tiedot.
LIITE II
MERIONNETTOMUUDESTA TAI MERELLÄ SATTUNEESTA VAARATILANTEESTA ILMOITETTAVAT TIEDOT
Huomautus: Jos numero on alleviivattu, tiedot on ilmoitettava jokaisesta merionnettomuudessa tai merellä sattuneessa vaaratilanteessa osallisena olleesta aluksesta, jos niitä on ollut useampi kuin yksi.
01. Asiasta vastaava jäsenvaltio / yhteyshenkilö
02. Tutkinnan suorittava jäsenvaltio
03. Jäsenvaltion rooli
04. Rantavaltio, johon onnettomuus tai vaaratilanne vaikuttaa
05. Niiden valtioiden lukumäärä, joita asia merkittävässä määrin koskee
06. Valtiot, joita asia merkittävässä määrin koskee
07. Ilmoittava taho
08. Ilmoituksen kellonaika
09. Ilmoituksen päivämäärä
10. Aluksen nimi
11. IMO-tunnistenumero/kirjaintunnus
12. Aluksen lippu
13. Merionnettomuuden tai merellä sattuneen vaaratilanteen laji
14. Alustyyppi
15. Merionnettomuuden tai merellä sattuneen vaaratilanteen päivämäärä
16. Merionnettomuuden tai merellä sattuneen vaaratilanteen kellonaika
17. Sijainti leveysasteina
18. Sijainti pituusasteina
19. Merionnettomuuden tai merellä sattuneen vaaratilanteen tapahtumapaikka
20. Lähtösatama
21. Määräsatama
22. Liikennejakojärjestelmä
23. Matkaosuus
24. Aluksen toiminta
25. Paikka aluksella
26. Kuolleet:
Miehistö
Matkustajat
Muut
27. Vakavat loukkaantumiset:
Miehistö
Matkustajat
Muut
28. Ympäristön pilaantuminen
29. Aluksen vauriot
30. Lastivahingot
31. Muut vahingot
32. Lyhyt kuvaus merionnettomuudesta tai merellä sattuneesta vaaratilanteesta
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 25. huhtikuuta 2007 (EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 546), neuvoston yhteinen kanta, hyväksytty 6. kesäkuuta 2008 (EUVL C 184 E, 22.7.2008, s. 23), ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 24. syyskuuta 2008.
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. syyskuuta 2008 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi merten matkustajaliikenteen harjoittajan vastuusta onnettomuustapauksissa (6389/2/2008 – C6-0227/2008 – 2005/0241(COD))
– ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (6389/2/2008 – C6-0227/2008)(1),
– ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0592),
– ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (KOM(2007)0645),
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,
– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0333/2008),
1. hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;
2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 24. syyskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi merten matkustajaliikenteen harjoittajan vastuusta onnettomuustapauksessa
(1) Yhteisen liikennepolitiikan puitteissa on tarpeen toteuttaa lisätoimenpiteitä turvallisuuden parantamiseksi meriliikenteessä. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat matkustajille aiheutuviin vahinkoihin sovellettavat vastuusäännöt, sillä on tärkeää taata asianmukainen korvaustaso merionnettomuuksissa osallisina oleville matkustajille.
(2) Matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 pöytäkirja hyväksyttiin 1 päivänä marraskuuta 2002 Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO). Yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat parhaillaan päättämässä tähän pöytäkirjaan liittymisestä tai sen ratifioimisesta.
(3) Matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehtyä Ateenan yleissopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2002 pöytäkirjalla, jäljempänä 'Ateenan yleissopimus', sovelletaan ainoastaan kansainväliseen liikenteeseen. Meriliikenteen sisämarkkinoilla ei kuitenkaan enää eroteta toisistaan kansallista ja kansainvälistä liikennettä, ja sen vuoksi on tarkoituksenmukaista, että sekä kansainväliseen että kansalliseen liikenteeseen sovelletaan samantasoista ja -tyyppistä vastuuta yhteisössä.
(4)Ateenan yleissopimuksen mukaisten vakuutusjärjestelyiden on oltava asianmukaisia laivanomistajien ja vakuutuslaitosten taloudellisten mahdollisuuksien kannalta. Laivanomistajien on pystyttävä hoitamaan vakuutusjärjestelynsä taloudellisesti hyväksyttävällä tavalla ja erityisesti pienten, kansallisia kuljetuspalveluita hoitavien varustamojen tapauksessa on otettava huomioon niiden toiminnan kausiluonteisuus. Tämän asetuksen soveltamiseksi säädetyn siirtymäajan on oltava riittävän pitkä, jotta mahdollistetaan Ateenan yleissopimuksessa määrättyjen pakollisten vakuutusten ottaminen voimassa oleviin vakuutusjärjestelyihin vaikuttamatta.
(5)Rahdinkuljettaja olisi velvoitettava suorittamaan ennakkomaksu matkustajan kuoleman tai henkilövahingon tapauksessa siten, että ennakkomaksu ei merkitse korvausvastuun tunnustamista.
(6)Matkustajille on annettava ennen matkaa asianmukaiset, täydelliset ja ymmärrettävät tiedot heille kuuluvista uusista oikeuksista.
(7)Ateenan yleissopimuksen mahdolliset muutokset sisällytetään yhteisön lainsäädäntöön, jollei muutosta jätetä sen soveltamisalan ulkopuolelle noudattaen menettelyä, josta säädetään meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean (COSS-komitea) perustamisesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2099/2002(6) 5 artiklan 2 kohdassa.
(8) IMO:n oikeudellinen komitea hyväksyi 19 päivänä lokakuuta 2006 IMOn varauman ja ohjeet Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanosta, jäljempänä 'IMOn ohjeet', joidenkin Ateenan yleissopimuksen piiriin kuuluvien kysymysten, erityisesti terrorismiin liittyvien vahinkojen korvaamisen, ratkaisemiseksi. Niitä voidaan pitää erityissääntönä.
(9) Tämä asetus sisältää osan IMOn ohjeista, ja sillä tehdään ne sitoviksi. Tätä varten erityisesti IMOn sääntöjen määräyksissä käytetyn verbimuodon "olisi'║on ymmärrettävä tarkoittavan "on".
(10) Ateenan yleissopimuksen (liite I) ja IMOn ohjeiden (liite II) määräyksiä olisi tulkittava tarvittavin muutoksin yhteisön lainsäädännön puitteissa.
(11) Ateenan yleissopimuksen 17 ja 17 a artiklan soveltamisalaan kuuluvat asiat kuuluvat ║yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan siltä osin, kuin mainitut artiklat vaikuttavat tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetulla asetuksella (EY) N:o 44/2001(7) vahvistettuihin sääntöihin. Tältä osin kyseisistä artikloista tulee osa yhteisön oikeusjärjestystä, kun yhteisö liittyy Ateenan yleissopimukseen.
(12) Tässä asetuksessa ilmaisu 'tai on rekisteröity johonkin jäsenvaltioon' olisi tulkittava siten, että ilman miehistöä rahdattuna ("bareboat charter-out") rekisteröidyn aluksen lippuvaltion on oltava joko jäsenvaltio tai Ateenan yleissopimuksen sopimuspuoli. Jäsenvaltioiden ja komission olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta IMO laatisi ilman miehistöä rahdattuna rekisteröintiä koskevat ohjeet.
(13) Tätä asetusta sovellettaessa ilmaisulla 'liikunta-apuvälineet' ei pitäisi tarkoittaa Ateenan yleissopimuksen 8 artiklassa tarkoitettuja matkatavaraa eikä ajoneuvoja.
(14) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(8) mukaisesti.
(15) Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa tätä asetusta kansainväliseen yleissopimukseen ja siihen liittyviin pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin myöhemmin tehtyjen muutosten sisällyttämiseksi siihen. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
(16) Kesäkuun 27 päivänä 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1406/2002(9) perustetun Euroopan meriturvallisuusviraston (jäljempänä 'virasto') olisi avustettava komissiota uusien sääntöjen toimivuutta koskevan seurantakertomuksen valmistelussa ja laadinnassa.
(17)Koska meriturvallisuuskysymykset edellyttävät entistä enemmän yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, on olennaista arvioida viraston toimivaltaa ja harkita sen valtuuksien mahdollista laajentamista.
(18)Kansallisilla viranomaisilla, etenkin satamaviranomaisilla, on perustavanlaatuinen ja ratkaiseva asema meriturvallisuuden erilaisten riskien tunnistamisessa ja hallinnassa.
▌
(19) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on merten rahdinkuljettajien ja matkustajien oikeuksiin onnettomuustapauksessa sovellettavien yhtenäisten sääntöjen vahvistaminen, koska on tarpeen varmistaa yhtäläiset onnettomuuksien vastuurajat kaikissa jäsenvaltioissa, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,
OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Kohde
Tässä asetuksessa vahvistetaan yhteisön järjestelmä, joka liittyy seuraavissa asiaankuuluvissa määräyksissä tarkoitettuun matkustajien kuljettamiseen meritse sovellettavaan korvausvastuuseen ja vakuutussuojaan:
a)
liitteessä I olevat matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2002 pöytäkirjalla, jäljempänä 'Ateenan yleissopimus', määräykset, ja
b)
liitteessä II olevat IMO:n oikeudellisen komitean Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanosta 19 päivänä lokakuuta 2006 hyväksymien IMOn varauman ja ohjeiden, jäljempänä 'IMOn ohjeet', määräykset.
Lisäksi tällä asetuksella ulotetaan kyseisten määräysten soveltamisala jäsenvaltion sisäiseen matkustajien kuljettamiseen ▌, ja asetuksessa säädetään myös tiettyjä lisävaatimuksia.
2 artikla
Soveltamisala
Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin Ateenan yleissopimuksen 1 artiklan 9 kohdassa tarkoitettuihin kansainvälisiin kuljetuksiin sekä jäsenvaltion sisäisiin merikuljetuksiin ▌, jos:
a)
alus purjehtii jonkin jäsenvaltion lipun alla tai on rekisteröity johonkin jäsenvaltioon║
b)
kuljetussopimus on tehty jossakin jäsenvaltiossa tai
c)
lähtö- tai määräpaikka on kuljetussopimuksen mukaan jossakin jäsenvaltiossa.
▌
3 artikla
Korvausvastuu ja vakuutussuoja
1. Vastuuseen matkustajista, heidän matkatavarastaan ja ajoneuvoistaan sekä vakuutusta tai muuta rahavakuutta koskeviin sääntöihin sovelletaan tätä asetusta ja Ateenan yleissopimuksen 1 ja 1 a artiklaa, 2 artiklan 2 kohtaa, 3–16 artiklaa, lukuun ottamatta 7 artiklan 2 kohtaa, sekä 18, 20 ja 21 artiklaa, jotka ovat liitteessä I, sekä IMOn ohjeiden määräyksiä, jotka ovat liitteessä II.
Ateenan yleissopimuksen 7 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaan matkustajaliikenteeseen, elleivät Euroopan parlamentti ja neuvosto perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen muuta tätä asetusta vastaavasti.
2. Liitteessä 1 olevat IMOn ohjeet ovat sitovia.
4 artikla
Korvaus liikunta-apuvälineistä tai muista erityisvälineistä
Rahdinkuljettajan vastuuseen liikuntarajoitteisen matkustajan käyttämien liikunta-apuvälineiden tai muiden erityisvälineiden menetyksestä tai vahingoittumisesta sovelletaan Ateenan yleissopimuksen 3 artiklan 3 kohtaa. Korvauksen on oltava välineiden jälleenhankinta-arvon tai tarvittaessa niiden korjauskustannusten suuruinen.
▌
5 artikla
Ennakkomaksu
Silloin kun matkustajan kuolema tai henkilövahinko on aiheutunut merionnettomuudesta ▌, rahdinkuljettajan, joka tosiasiallisesti suoritti kokonaan tai osittain kuljetuksen, kun merionnettomuus tapahtui, on suoritettava 15 päivän kuluessa korvaukseen oikeutetun henkilön yksilöimisestä ennakkomaksu, joka riittää kattamaan välittömät taloudelliset tarpeet ja joka on suhteessa kärsittyyn vahinkoon. Matkustajan kuolemantapauksessa tai täydellisen ja pysyvän invaliditeetin aiheuttavassa tapauksessa tai kliinisesti hyvin vakavana pidettävässä tapauksessa, jossa vammat kattavat vähintään 75 prosenttia matkustajan kehosta, kyseisen maksun on oltava vähintään 21 000 euroa.
Tätä artiklaa sovelletaan myös silloin, kun rahdinkuljettaja on sijoittautunut yhteisöön.
Ennakkomaksu ei merkitse korvausvastuun tunnustamista, ja se voidaan vähentää muista tämän asetuksen perusteella myöhemmin maksettavista määristä, mutta sitä ei voida palauttaa, paitsi Ateenan yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdassa tai IMOn ohjeiden lisäyksessä A tarkoitetuissa tapauksissa tai jos ennakkomaksun vastaanottaja ei ollut korvaukseen oikeutettu henkilö.
Maksun suorittaminen tai ennakkomaksun vastaanottaminen oikeuttaa rahdinkuljettajan, alirahdinkuljettajan tai matkustajan ryhtymään oikeudenkäyntiin korvausvastuun ja syyllisyyden selvittämiseksi.
6 artikla
Tiedottaminen matkustajille
Rahdinkuljettajan ja/tai alirahdinkuljettajan on varmistettava, että matkustajille annetaan ennen matkaa asianmukaista, kattavaa ja ymmärrettävää tietoa heille tämän asetuksen nojalla kuuluvista oikeuksista. Jos joko rahdinkuljettaja tai alirahdinkuljettaja on antanut kyseiset tiedot, toisella niistä ei ole velvollisuutta antaa niitä. Tieto on annettava tarkoituksenmukaisessa, täydellisessä ja ymmärrettävässä muodossa, ja matkanjärjestäjien on annettava tiedot noudattaen myös matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/314/ETY(10) 4 artiklaa.
Tämän tiedonantovaatimuksen täyttämiseksi rahdinkuljettaja ja/tai alirahdinkuljettaja voi käyttää komission laatimaa ja julkistettua yhteenvetoa tämän asetuksen säännöksistä.
7 artikla
Kertomus
Komissio laatii viimeistään...(11) tämän asetuksen soveltamista koskevan kertomuksen, jossa otetaan huomioon muun muassa taloudellinen kehitys ja kehitys kansainvälisillä foorumeilla.
Kertomuksen yhteydessä voidaan antaa ehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi tai ehdotus esitykseksi, jonka yhteisö tekee asianmukaisilla kansainvälisillä foorumeilla.
8 artikla
Menettely
Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia ja jotka koskevat muutosten sisällyttämistä Ateenan yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdassa, 4 a artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklassa määriteltyihin vastuunrajoihin Ateenan yleissopimuksen 23 artiklan nojalla tehtävien päätösten huomioon ottamiseksi ja jotka vastaavat liitteen I päivityksiä, hyväksytään 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia ja jotka koskevat muutosten sisällyttämistä liitteessä II oleviin IMOn ohjeiden määräyksiin, hyväksytään 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
9 artikla
Komiteamenettely
1. Komissiota avustaa 5 päivänä marraskuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002║ perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).
2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
10 artikla
Siirtymäsäännös
Yksittäisen jäsenvaltion sisällä ▌suoritettavien merikuljetusten osalta jäsenvaltiot voivat valita, että asetuksen soveltamista säännölliseen matkustajalauttaliikenteeseen lykätään siihen asti, kun on kulunut kaksi vuotta tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä, ja säännölliseen matkustajalauttaliikenteeseen perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan piiriin kuuluvilla alueilla siihen asti, kun on kulunut neljä vuotta tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä.
11 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Sitä sovelletaan päivästä, jona Ateenan yleissopimus tulee voimaan yhteisön osalta.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty
Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta
Puhemies Puheenjohtaja
LIITE I
TÄMÄN ASETUKSEN SOVELTAMISEN KANNALTA MERKITYKSELLISET, MATKUSTAJIEN JA MATKATAVAROIDEN KULJETTAMISESTA MERITSE TEHDYN ATEENAN YLEISSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
(Matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen ja siihen vuonna 2002 tehdyn pöytäkirjan konsolidoitu teksti)
1 artikla
Määritelmät
Tässä yleissopimuksessa:
1) a) "rahdinkuljettajalla' tarkoitetaan henkilöä, joka tekee kuljetussopimuksen tai jonka puolesta se tehdään, riippumatta siitä, suorittaako kuljetuksen tosiasiallisesti kyseinen henkilö vai alirahdinkuljettaja;
b)
"alirahdinkuljettajalla' tarkoitetaan henkilöä (muuta kuin rahdinkuljettajaa), joka aluksen omistajan, rahdinantajan tai laivanisännän ominaisuudessa tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen kokonaan tai osittain; ja
c)
"rahdinkuljettajalla, joka tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen kokonaan tai osittain' tarkoitetaan alirahdinkuljettajaa tai, siltä osin kuin rahdinkuljettaja tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen, rahdinkuljettajaa;
2)
"kuljetussopimuksella' tarkoitetaan rahdinkuljettajan tekemää tai hänen puolestaan tehtyä sopimusta, joka koskee matkustajan tai tapauksen mukaan matkustajan ja hänen matkatavaransa kuljettamista meritse;
3)
"aluksella' tarkoitetaan ainoastaan merialuksia, lukuun ottamatta ilmatyynyaluksia;
4)
"matkustajalla' tarkoitetaan ketä tahansa aluksessa kuljetettavaa henkilöä,
a)
joka kuljetetaan kuljetussopimuksen nojalla tai
b)
joka rahdinkuljettajan suostumuksella saattaa aluksessa ajoneuvoa tai eläviä eläimiä, joista tehty tavarankuljetussopimus ei kuulu tämän yleissopimuksen soveltamisalaan;
5)
"matkatavaralla' tarkoitetaan kuljetussopimuksen mukaisesti kuljetettavaa tavaraa tai ajoneuvoa, poislukien:
a)
rahtaussopimuksen, konossementin tai muun ensisijaisesti tavarankuljetusta koskevan sopimuksen mukaisesti kuljetettavat tavara ja ajoneuvot ja
b)
elävät eläimet;
6)
"käsimatkatavaralla' tarkoitetaan matkatavaraa, joka matkustajalla on hytissään tai joka on muulla tavoin hänen hallussaan, huostassaan tai valvonnassaan. Muita kuin tämän artiklan 8 kohtaa ja 8 artiklaa sovellettaessa käsimatkatavaraan kuuluu matkatavara, joka matkustajalla on ajoneuvonsa sisällä tai päällä;
7)
"matkatavaran menetyksellä tai vahingoittumisella' sisältää myös rahallisen menetyksen, joka johtuu siitä, että matkatavaraa ei ole toimitettu takaisin matkustajalle kohtuullisen ajan kuluessa sen aluksen saapumisesta, jossa matkatavara kuljetettiin tai jossa se olisi pitänyt kuljettaa, mutta ei sisällä työtaisteluista johtuvia viiveitä;
8)
"kuljetus' käsittää seuraavat ajanjaksot:
a)
matkustajan ja hänen käsimatkatavaransa osalta ajanjakson, jonka aikana matkustaja ja/tai hänen käsimatkatavaransa ovat aluksessa tai menossa alukseen tai maihin, ja ajanjakson, jonka aikana matkustajaa ja hänen käsimatkatavaraansa kuljetetaan vesitse maista alukseen tai päinvastoin, jos kyseisen kuljetuksen hinta sisältyy matkan hintaan tai jos rahdinkuljettaja on antanut tähän apukuljetukseen käytettävän aluksen matkustajan käyttöön. Matkustajan osalta kuljetus ei kuitenkaan käsitä ajanjaksoa, jonka aikana hän on satamaterminaalissa tai asemarakennuksessa tai satamalaiturilla taikka muussa satamarakenteessa tai -rakenteella;
b)
käsimatkatavaran osalta myös ajanjakson, jonka aikana matkustaja on satamaterminaalissa tai asemarakennuksessa tai satamalaiturilla tai muussa satamarakenteessa tai -rakenteella, jos rahdinkuljettaja tai hänen avustajansa tai asiamiehensä on ottanut huostaansa kyseisen matkatavaran eikä sitä ole toimitettu takaisin matkustajalle;
c)
muun matkatavaran osalta, joka ei ole käsimatkatavaraa, ajanjakson, joka alkaa, kun rahdinkuljettaja tai hänen palveluksessaan oleva henkilö tai asiamiehensä ottaa sen huostaansa maissa tai aluksessa, ja päättyy, kun rahdinkuljettaja tai hänen palveluksessaan oleva henkilö tai asiamiehensä toimittaa sen takaisin matkustajalle;
9)
"kansainvälisellä kuljetuksella' tarkoitetaan kuljetusta, jossa lähtö- ja määräpaikka sijaitsevat kuljetussopimuksen mukaan kahdessa eri valtiossa taikka, jos kuljetussopimuksen tai vahvistetun matkasuunnitelman mukaan matkalla poiketaan toisen valtion satamaan, samassa valtiossa;
10) "järjestöllä' tarkoitetaan Kansainvälistä merenkulkujärjestöä;
11) "pääsihteerillä' tarkoitetaan järjestön pääsihteeriä.
1 a artikla
Liite
Tämän yleissopimuksen liite on tämän yleissopimuksen erottamaton osa.
2. Tämän artiklan 1 kohdasta riippumatta tätä yleissopimusta ei sovelleta, kun kuljetukseen sovelletaan matkustajien tai matkatavaran kuljetusta muissa liikennemuodoissa koskevan muun kansainvälisen yleissopimuksen nojalla siviilioikeudellista vastuuta kyseisen muun yleissopimuksen määräysten nojalla, siltä osin kuin kyseisten määräysten soveltaminen merikuljetuksiin on pakollista.
3 artikla
Rahdinkuljettajan vastuu
1. Rahdinkuljettajan vastuu merionnettomuuden aiheuttaman matkustajan kuoleman tai henkilövahingon aiheuttamasta menetyksestä on enintään 250 000 laskentayksikköä matkustajaa kohti kussakin erillisessä tapauksessa, jollei rahdinkuljettaja osoita, että tapahtuma:
a)
on aiheutunut sotaan, vihollisuuteen, sisällissotaan tai kapinaan liittyneestä teosta tai poikkeuksellisesta, väistämättömästä ja ylivoimaisesta luonnonilmiöstä; tai
b)
on kokonaan aiheutunut kolmannen osapuolen teosta tai laiminlyönnistä, jonka tarkoituksena on ollut tapahtuman aiheuttaminen.
Jos ja siltä osin kuin menetys ylittää edellä mainitun enimmäismäärän, rahdinkuljettaja vastaa menetyksestä enemmälti, jollei rahdinkuljettaja osoita, ettei menetyksen aiheuttanut tapahtuma johtunut rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä.
2. Jos matkustajan kuolema tai henkilövahinko ei johdu merionnettomuudesta, rahdinkuljettaja vastaa kyseisen kuolemantapauksen tai henkilövahingon seurauksena kärsitystä menetyksestä, jos menetyksen aiheuttanut tapahtuma johtui rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä. Tuottamusta tai laiminlyöntiä koskeva todistustaakka on kantajalla.
3. Rahdinkuljettaja vastaa käsimatkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen seurauksena kärsitystä menetyksestä, jos menetyksen aiheuttanut tapahtuma johtui rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä. Rahdinkuljettajan tuottamuksen tai laiminlyönnin oletetaan tapahtuneen, jos menetyksen on aiheuttanut merionnettomuus.
4. Rahdinkuljettaja vastaa muun matkatavaran kuin käsimatkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen seurauksena kärsitystä menetyksestä, jollei rahdinkuljettaja osoita, ettei menetyksen aiheuttanut tapahtuma johtunut rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä.
5. Tässä artiklassa:
a)
"merionnettomuudella' tarkoitetaan aluksen haaksirikkoa, kaatumista, yhteentörmäystä tai karilleajoa, aluksessa tapahtuvaa räjähdystä tai tulipaloa taikka aluksessa olevaa vikaa;
b)
"rahdinkuljettajan tuottamus tai laiminlyönti' käsittää rahdinkuljettajan palveluksessa olevien henkilöiden tuottamukset tai laiminlyönnit työtehtävien puitteissa;
c)
"aluksessa olevalla vialla' tarkoitetaan mitä tahansa toimintahäiriötä, epäkuntoisuutta tai sovellettavien turvallisuusmääräysten laiminlyöntiä missä tahansa aluksen tai sen laitteiden osassa, kun sitä käytetään matkustajien pelastautumiseen, evakuointiin, alukseen nousuun ja aluksesta poistumiseen tai kun sitä käytetään aluksen käyttövoimaan, ohjaamiseen, turvalliseen navigointiin, kiinnitykseen, ankkurointiin, kiinnitys- tai ankkuripaikkaan saapumiseen tai sieltä lähtemiseen taikka vuodon jälkeiseen vaurioiden valvontaan tai kun sitä käytetään hengenpelastuslaitteiden käyttöönottoon;
d)
"menetys' ei käsitä rankaisuksi tuomittavia tai varoittavia vahingonkorvauksia.
6. Rahdinkuljettajan tämän artiklan mukainen vastuu rajoittuu ainoastaan menetykseen, joka johtuu kuljetuksen aikana sattuneesta tapahtumasta. Todistustaakka siitä, että menetyksen aiheuttanut tapahtuma sattui kuljetuksen aikana, sekä menetyksen laajuudesta on kantajalla.
7. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät rajoita rahdinkuljettajan takautumisoikeutta kolmatta osapuolta kohtaan eivätkä vastaamista vedoten vahinkoa kärsineen myötävaikutukseen tämän yleissopimuksen 6 artiklan nojalla. Tämän artiklan määräykset eivät rajoita tämän yleissopimuksen 7 ja 8 artiklan mukaista rajoitusoikeutta.
8. Osapuolen tuottamusta tai laiminlyöntiä koskevat olettamukset tai todistustaakan asettaminen osapuolelle eivät estä ottamasta huomioon todisteita kyseisen osapuolen eduksi.
4 artikla
Alirahdinkuljettaja
1. Jos kuljetus on annettu kokonaan tai osittain alirahdinkuljettajan suoritettavaksi, rahdinkuljettaja vastaa kuitenkin koko kuljetuksesta tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti. Lisäksi alirahdinkuljettajaan sovelletaan tämän yleissopimuksen määräyksiä hänen suorittamansa kuljetuksen osalta.
2. Alirahdinkuljettajan suorittaman kuljetuksen osalta rahdinkuljettaja vastaa alirahdinkuljettajan ja hänen palveluksessaan olevien henkilöiden ja asiamiesten työtehtäviensä puitteissa tekemistä teoista ja laiminlyönneistä.
3. Erityinen sopimus, jonka perusteella rahdinkuljettaja ottaa itselleen velvollisuuksia, joita ei aseteta tässä yleissopimuksessa, tai tämän yleissopimuksen antamista oikeuksista luopuminen vaikuttaa alirahdinkuljettajaan vain, jos hän on siihen nimenomaisesti ja kirjallisesti suostunut.
4. Jos ja siltä osin kuin sekä rahdinkuljettaja että alirahdinkuljettaja ovat vastuussa, he ovat yhteisvastuullisia.
5. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta takautumisoikeuteen rahdinkuljettajan ja alirahdinkuljettajan välillä.
4 a artikla
Pakollinen vakuutus
1. Kun matkustajia kuljetetaan sopimusvaltiossa rekisteröidyssä aluksessa, jolla on lupa kuljettaa yli kaksitoista matkustajaa, ja tätä yleissopimusta sovelletaan, jokaisella rahdinkuljettajalla, joka tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen kokonaan tai osittain, on oltava vakuutus tai muu rahavakuus, esimerkiksi pankin tai vastaavan rahoituslaitoksen takaus, joka kattaa tähän yleissopimukseen perustuvan korvausvastuun matkustajien kuoleman ja henkilövahingon varalta. Pakollisen vakuutuksen tai muun rahavakuuden on oltava vähintään 250 000 laskentayksikköä matkustajaa kohti kussakin erillisessä tapauksessa.
2. Jokaiselle alukselle on myönnettävä todistus, jolla osoitetaan, että vakuutus tai muu rahavakuus on voimassa tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti, sen jälkeen, kun sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen on todennut, että 1 kohdan vaatimukset on täytetty. Sopimusvaltiossa rekisteröidylle alukselle tällaisen todistuksen myöntää tai vahvistaa rekisteröintivaltion toimivaltainen viranomainen. Alukselle, jota ei ole rekisteröity missään sopimusvaltiossa, todistuksen voi myöntää tai vahvistaa minkä tahansa sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen. Todistuksen on oltava tämän yleissopimuksen liitteessä olevan mallin mukainen, ja siinä on oltava seuraavat tiedot:
a)
aluksen nimi, numero- tai kirjaintunnus ja rekisteröintisatama;
b)
rahdinkuljettajan, joka tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen kokonaan tai osittain, nimi ja päätoimipaikka;
c)
aluksen IMO-tunnistenumero;
d)
vakuuden tyyppi ja kesto;
e)
vakuutuksenantajan tai muun rahavakuuden antajan nimi ja päätoimipaikka sekä tarvittaessa se toimipaikka, jossa vakuutus tai muu rahavakuus annetaan; ja
f)
todistuksen voimassaoloaika, joka ei saa ylittää vakuutuksen tai muun rahavakuuden voimassaoloaikaa.
3. a) Sopimusvaltio voi valtuuttaa tunnustamansa laitoksen tai elimen myöntämään odistuksen. Kyseisen laitoksen tai elimen on ilmoitettava tälle sopimusvaltiolle kunkin todistuksen antamisesta. Sopimusvaltio takaa kaikissa tapauksissa täysin näin myönnetyn todistuksen täydellisyyden ja oikeellisuuden ja sitoutuu varmistamaan tämän velvoitteen täyttämisen edellyttämät järjestelyt.
b) Sopimusvaltion on ilmoitettava pääsihteerille:
i)
tunnustamalleen laitokselle tai elimelle siirrettyyn toimivaltaan liittyvistä erityisistä velvoitteista ja ehdoista;
ii)
tällaisen toimivallan peruuttamisesta; ja
iii)
päivä, jona toimivallan siirtäminen tai peruuttaminen tulee voimaan.
Toimivallan siirtäminen tulee voimaan aikaisintaan kolme kuukautta sen jälkeen, kun asiaa koskeva ilmoitus on annettu pääsihteerille.
c) Laitos tai elin, joka on tämän kohdan mukaisesti valtuutettu myöntämään todistuksia, on valtuutettava myös peruuttamaan todistukset, jos niiden myöntämisehdot eivät täyty. Laitoksen tai elimen on kaikissa tapauksissa ilmoitettava todistuksen peruuttamisesta valtiolle, jonka puolesta todistus on myönnetty.
4. Todistus on kirjoitettava sen myöntävän valtion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä. Jos käytettävä kieli ei ole englanti, ranska tai espanja, tekstiin on liitettävä käännös jollekin näistä kielistä, ja valtion niin päättäessä valtion virallinen kieli voidaan jättää pois.
5. Todistusta on säilytettävä aluksessa, ja sen jäljennös on talletettava aluksen rekisteröineen viranomaisen huostaan tai, jos alusta ei ole rekisteröity sopimusvaltiossa, sen valtion viranomaisen huostaan, joka myöntää tai varmentaa todistuksen.
6. Vakuutus tai muu rahavakuus ei täytä tämän artiklan vaatimuksia, jos sen voimassaolo voi muista syistä kuin todistuksessa määritetyn vakuutuksen tai vakuuden voimassaoloajan päättymisen vuoksi päättyä ennen kuin kolme kuukautta on kulunut siitä päivästä, jona sen päättymisestä ilmoitetaan 5 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille, ellei todistusta ole toimitettu kyseisille viranomaisille tai ellei uutta todistusta ole myönnetty kyseisen ajanjakson kuluessa. Edellä olevia määräyksiä sovelletaan myös sellaiseen vakuutuksen tai muun rahavakuuden muutokseen, jonka seurauksena tämän artiklan vaatimukset eivät enää täyty.
7. Aluksen rekisteröintivaltio päättää todistuksen myöntämisen ja voimassaolon ehdoista, ottaen huomioon tämän artiklan määräykset.
8. Tämän yleissopimuksen määräysten ei katsota estävän sopimusvaltiota käyttämästä muilta valtioilta tai järjestöltä tai muilta kansainvälisiltä järjestöiltä tämän yleissopimuksen soveltamista varten saatuja tietoja, jotka koskevat vakuutuksen tai muun rahavakuuden antajien taloudellista asemaa. Tällaisessa tapauksessa sopimusvaltio, joka käyttää kyseisiä tietoja, ei vapaudu vastuusta, joka sillä on todistuksen myöntävänä valtiona.
9. Sopimusvaltiot hyväksyvät toisen sopimusvaltion viranomaisten myöntämät tai varmentamat todistukset tämän yleissopimuksen soveltamistarkoituksessa ja katsovat ne yhtä päteviksi kuin niiden itsensä myöntämät tai varmentamat todistukset, vaikka ne olisi myönnetty tai varmennettu alusten osalta, joita ei ole rekisteröity sopimusvaltiossa. Sopimusvaltio voi milloin tahansa pyytää neuvotteluja todistuksen myöntävän tai varmentavan valtion kanssa, jos se uskoo, että vakuutustodistuksessa mainittu vakuutuksenantaja tai takuun antaja ei pysty taloudellisesti täyttämään tämän yleissopimuksen velvoitteita.
10. Korvausvaatimukset, jotka vakuutus tai muu rahavakuus tämän artiklan nojalla kattaa, voidaan esittää suoraan vakuutuksenantajalle tai muulle henkilölle, joka on antanut rahavakuuden. Tällöin vakuutuksenantajan tai muun rahavakuuden antaneen henkilön vastuu rajoittuu 1 kohdassa vahvistettuun määrään, vaikka rahdinkuljettajalla tai alirahdinkuljettajalla ei olisi oikeutta vastuun rajoittamiseen. Vastaaja voi myös vedota niihin seikkoihin, joihin 1 kohdassa tarkoitettu rahdinkuljettaja olisi voinut vedota tämän yleissopimuksen mukaisesti (ei kuitenkaan konkurssiin tai toiminnan lopettamiseen). Lisäksi vastaaja voi vedota siihen, että vahinko on johtunut vakuutetun tahallisesta teosta, mutta vastaaja ei voi vedota muihin sellaisiin seikkoihin, joihin hän olisi voinut vedota vakuutetun häntä vastaan aloittamassa oikeudenkäynnissä. Vastaajalla on kaikissa tapauksissa oikeus vaatia rahdinkuljettajan ja alirahdinkuljettajan osallistumista oikeudenkäyntiin.
11. Kaikki 1 kohdan mukaisen vakuutuksen tai muun rahavakuuden takaamat summat ovat käytettävissä yksinomaan tähän yleissopimukseen perustuvien korvausvaatimusten täyttämiseen, ja kyseisistä summista suoritetut maksut vapauttavat tähän yleissopimukseen perustuvasta korvausvastuusta suoritettujen maksujen määrään.
12. Sopimusvaltio ei saa sallia sen lipun alla purjehtivan ja tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvan aluksen liikennöintiä, ellei sille ole myönnetty 2 tai 15 kohdan mukaista todistusta.
13. Jollei tämän artiklan määräyksistä muuta johdu, kunkin sopimusvaltion on kansallisen lainsäädäntönsä nojalla varmistettava, että vakuutus tai muu rahavakuus on voimassa 1 kohdassa määriteltyyn määrään sellaisten alusten osalta, joilla on lupa kuljettaa yli kaksitoista matkustajaa ja jotka saapuvat sen alueella olevaan satamaan tai lähtevät sieltä, riippumatta siitä, missä alukset on rekisteröity, ja siltä osin kuin tätä yleissopimusta sovelletaan.
14. Sen estämättä, mitä tämän artiklan 5 kohdassa määrätään, sopimusvaltio voi ilmoittaa pääsihteerille, että 13 kohtaa sovellettaessa aluksilta ei vaadita 2 kohdan edellyttämän todistuksen säilyttämistä aluksessa eikä sen esittämistä aluksen tullessa sen alueella sijaitsevaan satamaan tai lähtiessä sieltä, jos todistuksen myöntävä sopimusvaltio on ilmoittanut pääsihteerille pitävänsä yllä todistuksen olemassaolon osoittavaa sähköistä rekisteriä, johon kaikilla sopimusvaltioilla on pääsy ja jonka avulla sopimusvaltiot voivat täyttää niille 13 kohdan nojalla kuuluvat velvoitteensa.
15. Tämän artiklan määräyksiä ei sovelleta sopimusvaltion omistamaan alukseen, jonka osalta ei ole voimassa vakuutusta tai muuta rahavakuutta, mutta aluksella on oltava todistus, jonka aluksen rekisteröintivaltion toimivaltainen viranomainen on myöntänyt ja jonka mukaan aluksen omistaa kyseinen valtio ja vastuu on katettu 1 kohdan mukaisesti määrättyyn rajaan saakka. Todistuksen on noudatettava mahdollisimman tarkasti 2 kohdassa määrättyä mallia.
5 artikla
Arvoesineet
Rahdinkuljettaja ei vastaa rahan, vaihdanta-arvopaperien, kullan, hopeaesineiden, jalokivien, koriste- ja taide-esineiden tai muiden arvoesineiden menetyksestä tai vahingoittumisesta, jollei kyseisiä arvoesineitä ole jätetty rahdinkuljettajan huostaan säilyttämistä varten, missä tapauksessa rahdinkuljettaja on vastuussa 8 artiklan 3 kohdassa määrättyyn rajaan saakka, jollei ole sovittu korkeammasta rajasta 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
6 artikla
Vahinkoa kärsineen myötävaikutus
Jos rahdinkuljettaja osoittaa, että matkustajan kuolema tai henkilövahinko tai hänen matkatavaransa menetys tai vahingoittuminen johtui kokonaan tai osittain matkustajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä, tuomioistuin, jossa asia on vireillä, voi vapauttaa rahdinkuljettajan kokonaan tai osittain vastuusta tuomioistuimen soveltaman lainsäädännön mukaisesti.
7 artikla
Vastuun rajoittaminen kuolemantapauksessa ja henkilövahingossa
1. Rahdinkuljettajan vastuu matkustajan kuolemasta tai henkilövahingosta on 3 artiklan nojalla enintään 400 000 laskentayksikköä matkustajaa kohti kussakin erillisessä tapauksessa. Jos sen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä, lainsäädännön mukaan korvaukset suoritetaan määräaikaisina maksuina, kyseisten maksujen vastaava pääoma-arvo ei saa ylittää mainittua rajaa.
2. Sopimusvaltio voi säätää 1 kohdassa määrätystä vastuun rajasta kansallisilla erityissäännöksillä sikäli kuin vastuuta koskeva kansallinen yläraja, jos sellainen on, ei ole alempi kuin 1 kohdassa vahvistettu raja. Sopimusvaltion, joka käyttää tässä kohdassa määrättyä mahdollisuutta, on ilmoitettava pääsihteerille asetetusta korvausvastuun rajasta tai siitä, ettei mitään rajaa ole asetettu.
8 artikla
Matkatavaran ja ajoneuvon menetystä tai vahinkoa koskevan vastuun rajoittaminen
1. Rahdinkuljettajan vastuu käsimatkatavaran menetyksestä tai vahingoittumisesta on enintään 2 250 laskentayksikköä matkustajaa kohti kunkin yksittäisen kuljetuksen osalta.
2. Rahdinkuljettajan vastuu ajoneuvojen menetyksestä tai vahingoittumisesta, mukaan luettuina kaikki ajoneuvon sisällä tai päällä oleva matkatavara, on enintään 12 700 laskentayksikköä ajoneuvoa kohti kunkin yksittäisen kuljetuksen osalta.
3. Rahdinkuljettajan vastuu muiden kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun matkatavaran menetyksestä tai vahingoittumisesta on enintään 3 375 laskentayksikköä matkustajaa kohti kunkin yksittäisen kuljetuksen osalta.
4. Rahdinkuljettaja ja matkustaja voivat sopia, että rahdinkuljettajan vastuuseen sovelletaan enintään 330 laskentayksikön omavastuuosuutta ajoneuvon vahingoittumisen osalta ja enintään 149 laskentayksikön omavastuuosuutta matkustajaa kohti muun matkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen osalta, jolloin kyseinen summa vähennetään menetyksestä tai vahingosta.
9 artikla
Laskentayksikkö ja muuntaminen
Tässä yleissopimuksessa tarkoitettu laskentayksikkö on Kansainvälisen valuuttarahaston määrittämä erityisnosto-oikeus. Määrät, jotka mainitaan 3 artiklan 1 kohdassa, 4 a artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklassa, muunnetaan sen valtion kansalliseksi valuutaksi, jossa tuomioistuin, jossa asia on vireillä, sijaitsee, sen arvon mukaisesti, joka kyseisellä valuutalla on suhteessa erityisnosto-oikeuteen tuomion antamispäivänä tai osapuolten sopimana päivänä. Sellaisen sopimusvaltion osalta, joka on Kansainvälisen valuuttarahaston jäsen, kansallisen valuutan arvo suhteessa erityisnosto-oikeuteen lasketaan sillä menetelmällä, jota Kansainvälinen valuuttarahasto soveltaa kyseisenä päivänä maksutapahtumissaan ja -liikenteessään. Sellaisen sopimusvaltion osalta, joka ei ole Kansainvälisen valuuttarahaston jäsen, kansallisen valuutan arvo suhteessa erityisnosto-oikeuteen lasketaan kyseisen sopimusvaltion määrittelemällä tavalla.
2. Valtio, joka ei ole Kansainvälisen valuuttarahaston jäsen ja jonka lainsäädäntö ei salli 1 kohdan määräysten soveltamista, voi kuitenkin ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen tai siihen liittyessään taikka milloin tahansa sen jälkeen antaa ilmoituksen, jonka mukaan 1 kohdassa tarkoitettu laskentayksikkö vastaa 15 kultafrangia. Tässä kohdassa tarkoitettu kultafrangi vastaa 65,5 milligrammaa kultaa, jonka pitoisuus on yhdeksänsataa tuhannesosaa. Kultafrangi muunnetaan kansalliseksi valuutaksi asianomaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.
3. Tämän artiklan 1 kohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitettu laskutoimitus sekä 2 kohdassa tarkoitettu muuntaminen suoritetaan siten, että 3 artiklan 1 kohdassa, 4 a artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklassa mainittujen määrien reaaliarvo sopimusvaltion kansallisessa valuutassa ilmaistuna on sikäli kuin mahdollista sama kuin se arvo, joka saataisiin 1 kohdan kolmea ensimmäistä virkettä soveltamalla. Tallettaessaan tätä yleissopimusta koskevan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa valtiot tiedottavat pääsihteerille, mitä laskentatapaa ne soveltavat 1 kohdan nojalla tai, vastaavasti, mikä on 2 kohdassa tarkoitetun muuntamisen tulos, sekä ilmoittavat laskentatavan tai muuntamisen tuloksen muutoksista.
10 artikla
Vastuunrajoja koskevat lisämääräykset
1. Rahdinkuljettaja ja matkustaja voivat sopia nimenomaisesti ja kirjallisesti 7 ja 8 artiklassa määrättyjä korkeammista vastuunrajoista.
2. Vahingonkorvausten korkoja ja oikeudenkäyntikustannuksia ei saa sisällyttää 7 ja 8 artiklassa määrättyihin vastuunrajoihin.
11 artikla
Rahdinkuljettajan palveluksessa olevien henkilöiden puolustus ja vastuunrajat
Jos rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan palveluksessa olevaa henkilöä tai asiamiestä vastaan nostetaan kanne, jonka syynä on tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluva vahinko, kyseisellä henkilöllä tai asiamiehellä, jos hän osoittaa toimineensa työtehtäviensä puitteissa, on oikeus vedota seikkoihin ja vastuunrajoihin, joihin rahdinkuljettajalla tai alirahdinkuljettajalla on oikeus vedota tämän yleissopimuksen nojalla.
12 artikla
Korvausvaatimusten yhdistäminen
1. Kun 7 ja 8 artiklassa määrätyt vastuunrajat tulevat voimaan, niitä sovelletaan niiden korvausten yhteismäärään, joiden maksamista voidaan vaatia kaikkien yhden yksittäisen matkustajan kuolemaa tai henkilövahinkoa tai hänen matkatavaransa menetystä tai vahingoittumista koskevien korvausvaatimusten perusteella.
2. Alirahdinkuljettajan suorittaman kuljetuksen osalta korvausten yhteismäärä, joka rahdinkuljettaja ja alirahdinkuljettaja ja heidän palveluksessaan olevat työtehtäviensä puitteissa toimineet henkilöt ja asiamiehet voidaan velvoittaa maksamaan, ei saa ylittää suurinta määrää, joka voidaan tuomita joko rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan maksettavaksi tämän yleissopimuksen nojalla, mutta yhdenkään mainitun henkilön korvausvastuu ei saa ylittää häneen sovellettavaa rajaa.
3. Jos rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan palveluksessa olevalla henkilöllä tai asiamiehellä on tämän yleissopimuksen 11 artiklan nojalla oikeus rajoittaa vastuutaan 7 ja 8 artiklan mukaisesti, korvausten yhteismäärä, joka rahdinkuljettaja tai tapauksen mukaan alirahdinkuljettaja sekä kyseinen rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan palveluksessa oleva henkilö tai asiamies voidaan velvoittaa maksamaan, ei saa missään tapauksessa ylittää kyseisiä rajoja.
13 artikla
Vastuunrajoitusoikeuden menettäminen
1. Rahdinkuljettaja ei voi vedota 7 ja 8 artiklan ja 10 artiklan 1 kohdan perusteella määräytyvään vastuunrajoitusoikeuteen, jos osoitetaan, että vahinko on aiheutunut rahdinkuljettajan teosta tai laiminlyönnistä, jonka tarkoituksena on ollut kyseisen vahingon aiheuttaminen, tai hänen piittaamattomuudestaan ja tietoisena kyseisen vahingon todennäköisyydestä.
2. Rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan palveluksessa oleva henkilö tai asiamies ei voi vedota mainittuun vastuunrajoitusoikeuteen, jos osoitetaan, että vahinko on aiheutunut hänen teostaan tai laiminlyönnistään, jonka tarkoituksena on ollut vahingon aiheuttaminen, tai hänen piittaamattomuudestaan ja tietoisena kyseisen vahingon todennäköisyydestä.
14 artikla
Korvausvaatimusten perusteet
Rahdinkuljettajaa tai alirahdinkuljettajaa vastaan voidaan nostaa matkustajan kuolemaan tai henkilövahinkoon tai matkatavaran menetykseen tai vahingoittumiseen perustuva vahingonkorvauskanne ainoastaan tämän yleissopimuksen mukaisesti.
15 artikla
Matkatavaran menetyksestä tai vahingoittumisesta ilmoittaminen
1. Matkustajan on toimitettava rahdinkuljettajalle tai hänen asiamiehelleen kirjallinen ilmoitus:
a)
kun matkatavaralle on tapahtunut näkyvää vahinkoa:
i)
käsimatkatavaran osalta ennen kuin matkustaja poistuu aluksesta tai sen yhteydessä,
ii)
kaiken muun matkatavaran osalta ennen matkatavaran toimittamista takaisin matkustajalle tai tämän toimittamisen yhteydessä,
b)
kun matkatavaralle on tapahtunut vahinkoa, joka ei ole näkyvää, tai kun matkatavara on menetetty, viidentoista päivän kuluessa aluksesta poistumisesta tai matkatavaran toimittamisesta takaisin matkustajalle taikka ajankohdasta, jolloin matkatavara olisi pitänyt toimittaa takaisin matkustajalle.
2. Jos matkustaja ei noudata tämän artiklan määräyksiä, hänen oletetaan saaneen matkatavaransa takaisin vahingoittumattomana, jollei toisin osoiteta.
3. Kirjallista ilmoitusta ei tarvitse antaa, jos matkatavaran kunnosta on tehty yhteinen arvio tai tarkastus niitä takaisin toimitettaessa.
16 artikla
Kanneoikeuden vanhenemisaika
1. Oikeus nostaa matkustajan kuolemaan tai henkilövahinkoon taikka matkatavaran menetykseen tai vahingoittumiseen perustuva vahingonkorvauskanne vanhenee kahden vuoden määräajan kuluttua.
2. Määräaika lasketaan seuraavasti:
a)
henkilövahingon osalta päivästä, jona matkustaja poistuu aluksesta;
b)
kuljetuksen aikana tapahtuneen kuoleman osalta päivästä, jona matkustajan olisi pitänyt poistua aluksesta, ja kuljetuksen aikana aiheutuneen ja aluksesta poistumisen jälkeen matkustajan kuolemaan johtaneen henkilövahingon osalta kuolinpäivästä edellyttäen, että sen ja aluksesta poistumisen välinen aika on enintään kolme vuotta;
c)
matkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen osalta päivästä, jona aluksesta poistuminen on tapahtunut tai sen olisi pitänyt tapahtua, sen mukaan, kumpi on myöhäisempi.
3. Vanhentumisaikojen lykkäämiseen ja keskeyttämiseen sovelletaan sen tuomioistuimen lainsäädäntöä, jossa asia on vireillä, mutta tämän yleissopimuksen nojalla ei voi nostaa kannetta sen jälkeen, kun jompikumpi seuraavista määräajoista on umpeutunut:
a)
viisi vuotta matkustajan aluksesta poistumisen päivästä tai päivästä, jolloin aluksesta poistumisen olisi pitänyt tapahtua, sen mukaan, kumpi on myöhäisempi;
b)
kolme vuotta päivästä, jona kantaja tiesi tai hänen olisi kohtuudella pitänyt tietää tapahtuman aiheuttamasta loukkaantumisesta, menetyksestä tai vahingosta.
4. Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa määrätään, vanhenemisaikaa voidaan pidentää rahdinkuljettajan ilmoituksella tai osapuolten sopimuksella sen jälkeen, kun kanteen peruste on syntynyt. Ilmoituksen tai sopimuksen on oltava kirjallinen.
Ennen matkustajan kuoleman tai henkilövahingon taikka matkustajan matkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen aiheuttanutta tapahtumaa tehdyt sopimusmääräykset, joiden tarkoituksena on vapauttaa henkilö vastuusta, joka hänellä on tämän yleissopimuksen perusteella matkustajaa kohtaan, tai määrätä tässä yleissopimuksessa määrättyjä vastuurajoja alempi vastuuraja, lukuun ottamatta 8 artiklan 4 kohdassa määrättyä rajaa, sekä määräykset, joiden tarkoituksena on siirtää rahdinkuljettajalla tai alirahdinkuljettajalla oleva todistustaakka tai jotka rajoittavat 17 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoja, ovat pätemättömiä, mutta kyseisten määräysten pätemättömyys ei kuitenkaan tee kuljetussopimusta pätemättömäksi, vaan siihen sovelletaan edelleen tämän yleissopimuksen määräyksiä.
20 artikla
Ydinvahingot
Tämän yleissopimuksen nojalla ei synny korvausvastuuta ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta:
a)
jos ydinlaitoksen toiminnanharjoittaja vastaa vahingosta joko vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehdyn Pariisin yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna siihen 28 päivänä tammikuuta 1964 liitetyllä lisäpöytäkirjalla, tai korvausvastuusta ydinvahinkojen alalla 21 päivänä toukokuuta 1963 tehdyn Wienin yleissopimuksen taikka niiden voimassa olevien muutosten tai pöytäkirjojen mukaisesti; tai
b)
jos ydinlaitoksen toiminnanharjoittaja vastaa vahingosta tällaisen vahingon korvausvastuuta koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, edellyttäen, että kyseinen lainsäädäntö on kaikilta osin yhtä edullinen henkilöille, jotka voivat kärsiä vahinkoa, kuin joko Pariisin tai Wienin yleissopimus tai niiden voimassa olevat muutokset tai pöytäkirjat.
21 artikla
Viranomaisten toteuttamat kaupalliset kuljetukset
Tätä yleissopimusta sovelletaan valtioiden tai viranomaisten 1 artiklassa tarkoitetun kuljetussopimuksen nojalla toteuttamiin kaupallisiin kuljetuksiin.
[Matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehtyyn Ateenan yleissopimukseen vuonna 2002 tehdyn pöytäkirjan 22 ja 23 artikla]
1. Tämän artiklan mukaista erityismenettelyä sovelletaan ainoastaan yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä pöytäkirjalla, 3 artiklan 1 kohdassa, 4 a artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklassa määriteltyjen vastuunrajojen muuttamiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 22 artiklan määräysten soveltamista.
2. Pääsihteeri antaa yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä pöytäkirjalla, 3 artiklan 1 kohdassa, 4 a artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklassa määriteltyjen vastuunrajojen, mukaan luettuina omavastuuosuudet, muuttamista koskevan ehdotuksen tiedoksi kaikille järjestön jäsenille ja kaikille sopimusvaltioille, jos vähintään puolet mutta joka tapauksessa vähintään kuusi tämän pöytäkirjan sopimusvaltioista on sitä pyytänyt.
3. Kaikki yllä mainitulla tavalla ehdotetut ja tiedoksi annetut muutokset saatetaan järjestön oikeudellisen komitean (jäljempänä 'oikeudellinen komitea') käsiteltäväksi vähintään kuuden kuukauden kuluttua niiden tiedoksiantopäivästä.
4. Kaikilla tällä pöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen sopimusvaltioilla, riippumatta siitä, ovatko ne järjestön jäseniä, on oikeus osallistua muutosten käsittelyyn ja hyväksymiseen oikeudellisessa komiteassa.
5. Muutokset hyväksytään tällä pöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen läsnä olevien ja äänestävien sopimusvaltioiden kahden kolmasosan enemmistöllä oikeudellisessa komiteassa, jonka kokoonpanoa on laajennettu 4 kohdan mukaisesti, edellyttäen kuitenkin, että vähintään puolet tällä pöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen sopimusvaltioista on läsnä äänestyksen aikana.
6. Käsitellessään vastuunrajojen muutosehdotusta oikeudellinen komitea ottaa huomioon kokemukset vahinkotapahtumista ja erityisesti niistä aiheutuneiden vahinkojen laajuudesta, valuuttojen arvon muutokset sekä vaikutukset, joita esitetyllä muutoksella olisi vakuutusmaksuun.
7. a) Vastuunrajojen muutoksia ei voida tämän artiklan nojalla käsitellä ennen kuin viisi vuotta on kulunut siitä päivästä, jona tämä pöytäkirja avattiin allekirjoittamista varten, eikä ennen kuin viisi vuotta on kulunut aiemman tämän artiklan nojalla tehdyn muutoksen voimaantulopäivästä.
b) Vastuunrajaa ei saa korottaa siten, että se ylittäisi tällä pöytäkirjalla muutetussa yleissopimuksessa määrätyn rajan korotettuna 6 prosentilla vuosittain ja sisältäen edeltävän vuoden prosentuaalisen korotuksen siitä päivästä lukien, jona tämä pöytäkirja avattiin allekirjoittamista varten.
c) Vastuunrajaa ei saa korottaa siten, että se ylittäisi tällä pöytäkirjalla muutetussa yleissopimuksessa määrätyn rajan kerrottuna kolmella.
8. Järjestö ilmoittaa kaikille sopimusvaltioille 5 kohdan mukaisesti hyväksytystä muutoksesta. Muutos katsotaan hyväksytyksi kahdeksantoista kuukauden kuluttua ilmoituksen päivämäärästä, jollei tämän ajanjakson kuluessa vähintään yksi neljäsosa valtioista, jotka olivat sopimusvaltioita muutoksen hyväksymisen aikaan, ole toimittanut pääsihteerille tiedonantoa, jonka mukaan ne eivät hyväksy muutosta, jolloin muutosta ei hyväksytä eikä sillä ole vaikutusta.
9. Muutos, joka katsotaan hyväksytyksi 8 kohdan mukaisesti, tulee voimaan kahdeksantoista kuukauden kuluttua sen hyväksymisestä.
10. Muutos sitoo kaikkia sopimusvaltioita, elleivät ne irtisano tätä pöytäkirjaa 21 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti viimeistään kuusi kuukautta ennen muutoksen voimaantuloa. Irtisanominen tulee voimaan samanaikaisesti kuin kyseinen muutos.
11. Kun muutos on hyväksytty, mutta sen hyväksymisen edellytyksenä oleva kahdeksantoista kuukauden ajanjakso ei ole vielä päättynyt, muutos sitoo sanotun ajanjakson aikana sopimusvaltioksi tulevaa valtiota, jos se tulee voimaan. Tämän ajanjakson jälkeen sopimusvaltioksi tullutta valtiota sitovat 8 kohdan mukaisesti hyväksytyt muutokset. Muutos sitoo valtiota tässä kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kun muutos tulee voimaan tai kun tämä pöytäkirja tulee voimaan kyseisen valtion osalta, mikäli pöytäkirjan voimaantuloajankohta on myöhempi.
ATEENAN YLEISSOPIMUKSEN LIITE
TODISTUS VAKUUTUKSESTA TAI MUUSTA RAHAVAKUUDESTA,
JOKA KOSKEE KORVAUSVASTUUTA MATKUSTAJIEN KUOLEMAN JA HENKILÖVAHINGON VARALTA
Annettu matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamista meritse koskevan vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen 4 a artiklan määräysten mukaisesti.
Aluksen nimi
Numero- tai kirjaintunnus
Aluksen IMO-tunnistenumero
Rekisteröinti-satama
Rahdinkuljettajan, joka tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen, nimi ja päätoimipaikan täydellinen osoite
Täten todistetaan, että edellä mainitun aluksen osalta on voimassa matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 2002 tehdyn Ateenan yleissopimuksen 4 a artiklan vaatimukset täyttävä vakuutus tai muu rahavakuus.
Vakuuden tyyppi
Vakuuden kesto
Vakuutuksen ja/tai vakuuden antajan (antajien) nimi ja osoite
Nimi
Osoite
Tämän todistuksen voimassaolo päättyy
Todistuksen myöntänyt tai varmentanut :n hallitus
(valtion täydellinen nimi)
TAI
Käytetään seuraavaa tekstiä, kun sopimusvaltio soveltaa 4 a artiklan 3 kohtaa:
Tämän todistuksen on myöntänyt :n (valtion täydellinen nimi) hallituksen
antamin valtuuksin ………………………………………………………(laitoksen tai elimen nimi)
……………………………………. ………………………………………..
paikka) (päiväys)
…………………………………………………………………………
(Todistuksen myöntävän tai vahvistavan virkamiehen allekirjoitus ja virka-asema)
Selityksiä:
1. Valtion nimeen voidaan haluttaessa liittää maininta sen maan toimivaltaisesta viranomaisesta, jossa todistus on myönnetty.
2. Jos vakuuden kokonaismäärä on peräisin useammasta kuin yhdestä lähteestä, kunkin osuus on mainittava erikseen.
3. Jos vakuus annetaan useassa muodossa, nämä on eriteltävä.
4. Kohdassa "Vakuuden kesto" on mainittava myös vakuuden voimassaolon alkamispäivä.
5. Vakuutuksen ja/tai vakuuden antajan (antajien) osoitteen kohdalla on mainittava vakuutuksen ja/tai vakuuden antajan (antajien) päätoimipaikka. Myös toimipaikka, jossa vakuutus tai muu vakuus annetaan, on tarvittaessa mainittava.
LIITE II
OTE KANSAINVÄLISEN MERENKULKUJÄRJESTÖN OIKEUDELLISEN KOMITEAN ATEENAN YLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA 19 PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA 2006 HYVÄKSYMISTÄ IMOn VARAUMASTA JA OHJEISTA
IMOn VARAUMA JA OHJEET ATEENAN YLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOA VARTEN
Varauma:
1. 1 Ateenan yleissopimus olisi ratifioitava varustettuna seuraavin varaumin tai vastaavin julkilausumin:"
[1.1] Matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 2002 tehdyn Ateenan yleissopimuksen ('yleissopimus') ratifiointia ... hallituksen puolesta koskeva varauma
Rahdinkuljettajien vastuun rajoittaminen jne.
[1.2] ... n hallitus varaa itselleen oikeuden rajoittaa ja sitoutuu rajoittamaan yleissopimuksen 3 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisen mahdollisen vastuun Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevien IMOn ohjeiden 2.2 kohdassa tarkoitettujen vaarojen aiheuttaman matkustajan kuoleman ja henkilövahingon osalta pienempään seuraavista määristä:
– 250 000 laskentayksikköä kutakin matkustajaa kohti kussakin erillisessä tapauksessa
tai
– 340 miljoonaa laskentayksikköä kokonaisuudessaan alusta kohti kussakin erillisessä tapauksessa.
[1.3] Lisäksi ...n hallitus varaa itselleen oikeuden soveltaa ja sitoutuu soveltamaan tarvittavin muutoksin Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevien IMOn ohjeiden 2.1.1 ja 2.2.2 kohtaa tällaiseen vastuuseen.
[1.4] Yleissopimuksen 4 artiklan mukaista alirahdinkuljettajan vastuuta, yleissopimuksen 11 artiklan mukaista rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan henkilöiden ja asiamiesten vastuuta sekä yleissopimuksen 12 artiklan mukaista korvausten yhteismäärän rajaa rajoitetaan samalla tavalla.
[1.5] Kohdassa 1.2 esitettyjä varaumaa ja sitoumusta sovelletaan riippumatta 3 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesta vastuuperusteesta ja sen estämättä, mitä muuta yleissopimuksen 4 tai 7 artiklassa määrätään; mutta varauma ja sitoumus eivät vaikuta 10 ja 13 artiklan vaikuttavuuteen.
Pakollinen vakuutus ja vakuutuksenantajien korvausvastuun rajoittaminen
[1.6] … n hallitus varaa itselleen oikeuden rajoittaa ja sitoutuu rajoittamaan 4 a artiklan 1 kohdan mukaista vaatimusta pitää voimassa vakuutus tai muu rahavakuus Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevien IMOn ohjeiden 2.2 kohdassa tarkoitettujen vaarojen aiheuttaman matkustajan kuoleman ja henkilövahingon osalta pienempään seuraavista määristä:
– 250 000 laskentayksikköä kutakin matkustajaa kohti kussakin erillisessä tapauksessa
tai
– 340 miljoonaa laskentayksikköä kokonaisuudessaan alusta kohti kussakin erillisessä tapauksessa.
[1.7] ... n hallitus varaa itselleen oikeuden rajoittaa ja sitoutuu rajoittamaan 4 a artiklan 10 kohdan mukaista vakuutuksen antajan tai muun rahavakuuden antaneen henkilön korvausvastuuta Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevien IMOn ohjeiden 2.2 kohdassa tarkoitettujen vaarojen aiheuttaman matkustajan kuoleman ja henkilövahingon osalta sellaisen vakuutuksen tai muun rahavakuuden ylärajaan, joka rahdinkuljettajan on tämän varauman 1.6 kohdan mukaisesti pidettävä voimassa.
[1.8] …n hallitus varaa itselleen oikeuden soveltaa ja sitoutuu soveltamaan Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevia IMOn ohjeita, mukaan lukien ohjeiden 2.1 ja 2.2 kohdassa tarkoitettujen lausekkeiden soveltaminen, kaikissa yleissopimuksen mukaisissa pakollisissa vakuutuksissa.
[1.9] ...n hallitus varaa itselleen oikeuden vapauttaa ja sitoutuu vapauttamaan vakuutuksen tai muun rahavakuuden antajan 4 a artiklan 1 kohdan nojalla kaikesta korvausvastuusta, johon tämä ei ole sitoutunut.
Todistukset
[1.10] ...n hallitus varaa itselleen oikeuden antaa ja sitoutuu antamaan yleissopimuksen 4 a artiklan 2 kohdan mukaisia vakuutustodistuksia:
–
joista käy ilmi 1.2, 1.6, 1.7 ja 1.9 kohdassa tarkoitettu korvausvastuun rajaaminen ja vakuutusturvaa koskevat vaatimukset; ja
–
joiden avulla voidaan lisätä muita rajoituksia, vaatimuksia ja vapautuksia, joita se katsoo vakuutusmarkkinoiden tilanteen todistuksen antamishetkellä edellyttävän.
[1.11] ...n hallitus varaa itselleen oikeuden hyväksyä ja sitoutuu hyväksymään muiden sopimusvaltioiden samanlaisen varauman nojalla antamia vakuutustodistuksia.
[1.12] Kaikki tällaiset rajoitukset, vaatimukset ja vapautukset käyvät selkeästi ilmi yleissopimuksen 4 a artiklan 2 kohdan nojalla annetuista tai varmennetuista todistuksesta.
Tämän varauman ja Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevien IMOn ohjeiden suhde
[1.13] Tällä varaumalla pidätettyjä oikeuksia käytetään ottamalla yhdenmukaisuuden varmistamiseksi asianmukaisesti huomioon Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevat IMOn ohjeet tai niihin tehdyt muutokset. Jos Kansainvälisen merenkulkujärjestön oikeudellinen komitea on hyväksynyt ehdotuksen muuttaa Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevia IMOn ohjeita, rajoitukset mukaan lukien, näitä muutoksia sovelletaan komitean määrittämästä ajankohdasta alkaen. Tämä ei rajoita kansainvälisen oikeuden sääntöjä, jotka koskevat valtion oikeutta poistaa tai muuttaa varaumaansa.
"
Ohjeet
2. Vakuutusmarkkinoiden nykyisen tilan vuoksi sopimusvaltioiden olisi annettava vakuutustodistukset siten, että yksi vakuutuksenantaja sitoutuu kattamaan sotariskit ja toinen vakuutuksenantaja kattaa muut kuin sotariskit. Kunkin vakuutuksenantajan olisi vastattava vain omasta osuudestaan. Olisi sovellettava seuraavia sääntöjä (lausekkeet, joihin viitataan, ovat lisäyksessä A):
2.1 Sekä sotaa että muuta kuin sotaa koskevaa vakuutusta voivat koskea seuraavat lausekkeet:
2.1.1 Radioaktiivista saastumista sekä kemiallisia, biologisia, biokemiallisia ja sähkömagneettisia aseita koskeva poissulkemislauseke (lauseke 370);
2.1.2 Tietoverkkohyökkäystä koskeva poissulkemislauseke (lauseke 380);
2.1.3 Yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna näillä ohjeilla, mukaiset pakollisen rahavakuuden antajan varaumat ja vastuunrajat, erityisesti 250 000 laskentayksikköä matkustajaa kohti kussakin erillisessä tapauksessa;
2.1.4 Varauma, jonka mukaan vakuutus kattaa vain yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna näillä ohjeilla, mukaiset vastuut; ja
2.1.5 Varauma, jonka mukaan kaikki yleissopimuksen nojalla sovitut määrät vähentävät vastaavasti rahdinkuljettajan ja/tai rahdinkuljettajan vakuutuksenantajan yleissopimuksen 4 a artiklan mukaista vastuuta, vaikka sotaa koskevan vakuutuksen antaja tai muuta kuin sotaa koskevan vakuutuksen antaja ei olisi maksanut niitä tai vakuutuksenantajaa ei olisi vaadittu maksamaan niitä.
2.2 Sotaa koskeva vakuutus kattaa mahdollisen korvausvastuun menetyksestä, joka aiheutuu matkustajan kuolemasta tai henkilövahingosta, jonka syynä on:
–
sota, sisällissota, vallankumous, kapina tai niistä aiheutuva yhteiskunnallinen konflikti tai sotaakäyvän vallan tekemä tai siihen kohdistuva vihamielinen teko;
–
kaappaus, sieppaus, pidätys, vapaudenriisto tai vangitseminen ja sen seuraukset tai sellaisen yritys;
–
hylätyt miinat, torpedot, pommit muut hylätyt sota-aseet;
–
terroristien tai vihamielisesti tai poliittisin perustein toimivien henkilöiden teot sekä toimet tällaisen riskin ehkäisemiseksi tai torjumiseksi;
–
menetetyksi tuomitseminen ja pakkolunastus.
Seuraavia vapautuksia, rajoituksia ja vaatimuksia voidaan soveltaa:
2.2.1 Vakuutuksen automaattista päättymistä ja poissulkemista koskeva lauseke sodan yhteydessä
2.2.2 Jos yksittäisten matkustajien korvausvaatimusten yhteismäärä on yli 340 miljoonaa laskentayksikköä kokonaisuudessaan alusta kohti missä tahansa erillisessä tapauksessa, rahdinkuljettajalla on oikeus vedota vastuunsa rajoittamiseen 340 miljoonaan laskentayksikköön, aina sillä edellytyksellä, että
–
määrä olisi jaettava korvauksenhakijoiden kesken heidän vahvistettujen korvausvaatimustensa mukaisessa suhteessa;
–
määrä voidaan jakaa yhdessä tai useammassa erässä jakamishetkellä tiedossa oleville korvauksenhakijoille; ja
–
määrän voi jakaa vakuutuksenantaja tai tuomioistuin tai muu toimivaltainen viranomainen, jonka käsiteltäväksi vakuutuksenantaja on asian saattanut missä tahansa sopimusvaltiossa, jossa oikeudenkäynti on pantu vireille niiden korvausvaatimusten osalta, jotka vakuutuksen väitetään kattavan.
2.2.3 30 päivän irtisanomislauseke tapauksissa, joita kohta 2.2.1 ei kata.
2.3 Muun kuin sotaa koskevan vakuutuksen tulisi kattaa kaikki vaarat, joita pakollinen vakuutus koskee ja jotka ovat muita kuin kohdassa 2.2 lueteltuja riskejä, riippumatta siitä, koskevatko niitä kohdan 2.1 ja 2.2 vapautukset, rajoitukset tai vaatimukset.
3. Lisäys B sisältää esimerkin näiden ohjeiden mukaisista vakuutussitoumuksista (Sininen kortti, Blue Card) ja vakuutustodistuksesta.
LISÄYS A
OHJEISSA 2.1.1, 2.1.2 JA 2.2.1 TARKOITETUT LAUSEKKEET
Radioaktiivista saastumista sekä kemiallisia, biologisia, biokemiallisia ja sähkömagneettisia aseita koskeva poissulkemislauseke (lauseke 370, 10.11.2003)
Tämä lauseke on ensisijainen ja kumoaa kaikki tähän vakuutukseen sisältyvät lausekkeen kanssa yhteensopimattomat määräykset
1. Tämä vakuutus ei missään tapauksessa kata menetystä tai vahinkoa koskevaa vastuuta tai kuluja, joiden syynä ovat tai joihin ovat myötävaikuttaneet tai joiden aiheuttajana ovat suoraan tai välillisesti
1.
1 ydinpolttoaineesta tai ydinjätteestä tai ydinpolttoaineen palamisesta aiheutuvasta radioaktiivisuudesta johtuva ionisoiva säteily tai saastuminen
1.
2 ydinvoimalaitoksen, ydinreaktorin tai niiden muiden ydinosien tai ydinkomponenttien radioaktiiviset, myrkylliset, räjähtävät tai muut vaaralliset tai saastuttavat ominaisuudet
1.
3 ase tai laite, jossa käytetään atomi- tai ydinfissiota ja/tai -fuusiota tai muuta vastaavaa menetelmää tai radioaktiivista voimaa tai ainetta
1.
4 radioaktiivisen aineen radioaktiiviset, myrkylliset, räjähtävät tai muut vaaralliset tai saastuttavat ominaisuudet. Poissulkeminen tässä alalausekkeessa ei ulotu radioaktiivisiin isotooppeihin, paitsi ydinpolttoaineeseen, kun tällaisia isotooppeja valmistetaan, kuljetetaan, varastoidaan tai käytetään kaupallisiin, maatalouteen liittyviin, lääketieteellisiin, tieteellisiin tai muihin vastaaviin rauhanomaisiin tarkoituksiin.
1.
5 kemialliset, biologiset, biokemialliset tai sähkömagneettiset aseet.
Tietoverkkohyökkäystä koskeva poissulkemislauseke (lauseke 380, 10.11.2003)
1. Mikäli yksinomaan jäljempänä olevasta 10.2 lausekkeesta ei muuta johdu, tämä vakuutus ei missään tapauksessa kata menetystä tai vahinkoa koskevaa vastuuta tai kuluja, joiden syynä on tai joihin on myötävaikuttanut tai joiden aiheuttajana on suoraan tai välillisesti tietokoneen, tietokonejärjestelmän, tietokoneohjelmiston, haittaohjelman, tietokoneviruksen tai -prosessin tai muun elektronisen järjestelmän käyttö tai toiminta keinona aiheuttaa vahinkoa.
2. Jos tämä lauseke on hyväksytty vakuutuksissa, jotka kattavat riskit sodasta, sisällissodasta, vallankumouksesta, kapinasta tai niistä aiheutuvasta yhteiskunnallisesta konfliktista tai sotaakäyvän vallan tekemästä tai siihen kohdistuvasta vihamielisestä teosta, terrorismista tai poliittisin perustein toimivien henkilöiden toimista, lauseketta 10.1 ei sovelleta sellaisten menetysten poissulkemiseen (jotka vakuutusturva muutoin kattaisi), jotka aiheutuvat tietokoneen, tietokonejärjestelmän tai tietokoneohjelmiston tai muun elektronisen järjestelmän käytöstä aseen tai ohjuksen laukaisu- ja/tai ohjausjärjestelmässä ja/tai tulitusmekanismissa.
Vakuutuksen automaattinen päättyminen ja poissulkeminen sodan yhteydessä
1.1 Vakuutusturvan automaattinen päättyminen
Riippumatta siitä, onko peruuttamisesta annettu ilmoitus vai ei, tässä tarkoitettu vakuutusturva PÄÄTTYY AUTOMAATTISESTI
1.1.
1 sodan syttyessä (riippumatta sodanjulistuksen esittämisestä) minkä tahansa seuraavien välillä: Yhdistynyt kuningaskunta, Amerikan yhdysvallat, Ranska, Venäjän federaatio, Kiinan kansantasavalta;
1.1.
2 minkä tahansa aluksen osalta, jonka yhteydessä tässä on myönnetty vakuutusturva, jos tällainen alus pakkoluovutetaan omistukseen tai käyttöön.
1.2 Viiden suurvallan välinen sota
Tämän vakuutuksen ulkopuolelle jätetään
1.2.
1 menetystä tai vahinkoa koskeva vastuu tai kulut, jotka aiheutuvat sodan syttymisestä (riippumatta sodanjulistuksen esittämisestä) minkä tahansa seuraavien välillä: Yhdistynyt kuningaskunta, Amerikan yhdysvallat, Ranska, Venäjän federaatio, Kiinan kansantasavalta;
1.2.
2 pakkoluovutus omistukseen tai käyttöön.
LISÄYS B
I. I Esimerkkejä ohjeessa 3 tarkoitetuista vakuutussitoumuksista (Sininen kortti, Blue Card)
Sotaa koskevan vakuutuksen antajan myöntämä Sininen kortti (Blue Card)
Tämä todistus annetaan todisteeksi vakuutuksesta matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamista meritse koskevan vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen 4 a artiklan määräysten mukaisesti.
Aluksen nimi
Aluksen IMO-tunnistenumero
Rekisteröintisatama
Omistajan nimi ja osoite
Täten todistetaan, että edellä mainitussa omistuksessa olevan edellä mainitun aluksen osalta on voimassa matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 2002 tehdyn Ateenan yleissopimuksen 4 a artiklan vaatimukset täyttävä vakuutus, jota koskevat kaikki poikkeukset ja rajoitukset, joita pakolliseen sotaa koskevaan vakuutukseen voidaan soveltaa Ateenan yleissopimuksen ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön oikeudellisen komitean kyseisen yleissopimuksen täytäntöönpanosta lokakuussa 2006 hyväksymien ohjeiden mukaan, mukaan luettuina erityisesti seuraavat lausekkeet: [Tähän voidaan lisätä osia yleissopimuksen sekä sen täytäntöönpano-ohjeiden ja niiden lisäysten tekstistä halutussa laajuudessa]
Vakuutuskausi alkaa: 20. helmikuuta 2007
ja päättyy: 20. helmikuuta 2008
Vakuutuksenantaja voi aina peruuttaa tämän todistuksen ilmoittamalla asiasta kirjallisesti (...) 30 päivää etukäteen edellä mainitulle viranomaiselle, minkä jälkeen tämän vakuutuksenantajan korvausvastuu päättyy mainitun ajan kuluttua ilmoittamispäivästä, mutta vain sen jälkeen sattuvien tapahtumien osalta.
Päiväys:
Todistuksen myöntäjä:
War Risks, Inc
[Osoite]
Vakuutuksenantajan allekirjoitus
War Risks, Inc:n yksinomainen asiamies
Muuta kuin sotaa koskevan vakuutuksen antajan myöntämä Sininen kortti (Blue Card)
Tämä todistus annetaan todisteeksi vakuutuksesta matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamista meritse koskevan vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen 4 a artiklan määräysten mukaisesti.
Aluksen nimi
Aluksen IMO-tunnistenumero
Rekisteröintisatama
Omistajan nimi ja osoite
Täten todistetaan, että edellä mainitussa omistuksessa olevan edellä mainitun aluksen osalta on voimassa matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 2002 tehdyn Ateenan yleissopimuksen 4 a artiklan vaatimukset täyttävä vakuutus, jota koskevat kaikki poikkeukset ja rajoitukset, joita muuta kuin sotaa koskevan vakuutuksen antajaan voidaan soveltaa Ateenan yleissopimuksen ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön oikeudellisen komitean kyseisen yleissopimuksen täytäntöönpanosta lokakuussa 2006 hyväksymien ohjeiden mukaan, mukaan luettuina erityisesti seuraavat lausekkeet: [Tähän voidaan lisätä osia yleissopimuksen sekä sen täytäntöönpano-ohjeiden ja niiden lisäysten tekstistä halutussa laajuudessa]
Vakuutuskausi alkaa: 20. helmikuuta 2007
ja päättyy: 20. helmikuuta 2008
Vakuutuksenantaja voi aina peruuttaa tämän todistuksen ilmoittamalla asiasta kirjallisesti kolme kuukautta etukäteen edellä mainitulle viranomaiselle, minkä jälkeen tämän vakuutuksenantajan korvausvastuu päättyy mainitun ajan kuluttua ilmoittamispäivästä, mutta vain sen jälkeen sattuvien tapahtumien osalta.
Päiväys:
Todistuksen myöntäjä:
PANDI P&I
[Osoite]
Vakuutuksenantajan allekirjoitus
PANDI P&I:n yksinomainen asiamies
II Ohjeessa 3 tarkoitettu vakuutustodistuksen malli
TODISTUS VAKUUTUKSESTA TAI MUUSTA RAHAVAKUUDESTA,
JOKA KOSKEE KORVAUSVASTUUTA MATKUSTAJIEN KUOLEMAN JA HENKILÖVAHINGON VARALTA
Annettu matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamista meritse koskevan vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen 4 a artiklan määräysten mukaisesti.
Aluksen nimi
Numero- tai kirjaintunnus
Aluksen IMO-tunnistenumero
Kirjaamo
Rahdinkuljettajan, joka tosiasiallisesti suorittaa
kuljetuksen, nimi ja
päätoimipaikan
täydellinen osoite
Täten todistetaan, että edellä mainitun aluksen osalta on voimassa matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamista meritse koskevan vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen 4 a artiklan vaatimukset täyttävä vakuutus tai muu rahavakuus.
Vakuuden tyyppi
Vakuuden kesto
Vakuutuksen ja/tai vakuuden antajan (antajien) nimi ja osoite
Tämän todistuksen mukainen vakuutusturva jakautuu kahtia sotaa ja muuta kuin sotaa koskevaan vakuutusosuuteen Kansainvälisen merenkulkujärjestön oikeudellisen komitean Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanosta lokakuussa 2006 hyväksymien ohjeiden mukaisesti. Kumpaakin vakuutusturvan osuutta koskevat kaikki poikkeukset ja rajoitukset, joita yleissopimuksen ja sen täytäntöönpano-ohjeiden mukaan voidaan soveltaa. Vakuutuksenantajat eivät ole yhteisvastuullisia. Vakuutuksenantajat ovat:
Sotariskien osalta: War Risks, Inc. [osoite]
Muiden kuin sotariskien osalta: Pandi P&I [osoite]
Tämän todistuksen voimassaolo päättyy ………………………………………………….
Todistuksen myöntänyt tai varmentanut ………………………………………..:n hallitus
(valtion täydellinen nimi)
TAI
Käytetään seuraavaa tekstiä, kun sopimusvaltio soveltaa 4 a artiklan 3 kohtaa:
Tämän todistuksen on myöntänyt ............................................:n (valtion täydellinen nimi) hallituksen antamin valtuuksin … (laitoksen tai elimen nimi)..............................................., ............................................
…………………………………. ……………………………………….
(paikka) (Päivämäärä)
……………………………………………………………………….
(Todistuksen myöntävän tai varmentavan virkamiehen allekirjoitus ja virka-asema)
Selityksiä:
1. Valtion nimeen voidaan haluttaessa liittää maininta sen maan toimivaltaisesta viranomaisesta, jossa todistus on myönnetty.
2. Jos vakuuden kokonaismäärä on peräisin useammasta kuin yhdestä lähteestä, kunkin osuus on mainittava erikseen.
3. Jos vakuus annetaan useassa muodossa, nämä on eriteltävä.
4. Kohdassa "Vakuuden kesto" on mainittava myös vakuuden voimassaolon alkamispäivä.
5. Vakuutuksen ja/tai vakuuden antajan (antajien) osoitteen kohdalla on mainittava vakuutuksen ja/tai vakuuden antajan (antajien) päätoimipaikka. Myös toimipaikka, jossa vakuutus tai muu vakuus annetaan, on tarvittaessa mainittava.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 25. huhtikuuta 2007 (EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 562), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 6. kesäkuuta 2008 (EUVL C 190 E, 29.7.2008, s. 17) ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 24. syyskuuta 2008.
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. syyskuuta 2008 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta (uudelleenlaadittu toisinto) (5722/3/2008 – C6-0224/2008 – 2005/0238(COD))
– ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (5722/3/2008 – C6-0224/2008)(1),
– ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0588),
– ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (KOM(2008)0208),
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,
– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0335/2008),
1. hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;
2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 24. syyskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/.../EY antamiseksi satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta (uudelleenlaadittu toisinto)
(1) Satamavaltioiden suorittamasta alusten valvonnasta 19 päivänä kesäkuuta 1995 annettua neuvoston direktiiviä 95/21/EY(6) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin. Nyt kun mainittua direktiiviä muutetaan vielä uudelleen, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.
(2) Yhteisö on vakavasti huolestunut merionnettomuuksista sekä jäsenvaltioiden merialueiden ja rannikoiden pilaantumisesta.
(3) Yhteisö on myös huolestunut asumis- ja työskentelyolosuhteista aluksilla.
(4) Turvallisuutta, pilaantumisen ehkäisemistä ja asumis- ja työskentelyolosuhteita aluksilla voidaan tehokkaasti parantaa vähentämällä merkittävästi alikuntoisten alusten määrää yhteisön vesillä ja soveltamalla tiukasti yleissopimuksia, kansainvälisiä sääntöjä ja päätöslauselmia.
(5)Tätä varten jäsenvaltioiden olisi pyrittävä toteuttamaan tarvittavat toimet ja ratifioimaan merityötä koskeva Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2006 konsolidoitu yleissopimus, jonka 5.2.1 kohta sisältää satamavaltion velvoitteita koskevia määräyksiä.
(6)Jäsenvaltioiden olisi annettava tarvittavia säännöksiä kansallisen lainsäädäntönsä mukauttamiseksi Kansainvälisen merenkulkujärjestön vuoden 1976 yleissopimukseen merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1996 pöytäkirjalla (vuoden 1996 yleissopimus), sisältämiin vastuun rajoittamista koskeviin määräyksiin. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-188/07 antaman tuomion(7) valossa voidaan päätellä, että jätteistä kolmannelle osapuolelle aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen perustuu "saastuttaja maksaa" -periaatteeseen jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY(8) ja ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY(9) mukaisesti, ja oikeus korvauksiin koskee kaikkia aiheutuneita vahinkoja, myös tapauksissa, joissa ne eivät kokonaisuudessaan kuulu kyseisten säännösten soveltamisalaan tai jäävät yleissopimusten täytäntöönpanoa koskevien kansallisten säännösten ulkopuolelle.
(7) Sen valvominen, että alukset täyttävät turvallisuutta, pilaantumisen ehkäisemistä ja asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevat kansainväliset standardit, on pääasiassa lippuvaltion vastuulla. Turvautuen tarvittaessa hyväksyttyihin järjestöihin, lippuvaltion on taattava, että asiaa koskevien todistusten myöntämiseksi suoritettavat tarkastukset ja katsastukset ovat täydelliset ja tehokkaat. Katsastuksen jälkeinen aluksen ja sen laitteiston ylläpito alukseen sovellettavien yleissopimusten mukaisten edellytysten mukaisena on varustamon vastuulla. Jotkin lippuvaltiot ovat kuitenkin jättäneet kansainväliset sopimusmääräykset toimeenpanematta, eivätkä ole noudattaneet niitä. Tästä syystä lisätoimenpiteenä alikuntoisten alusten liikennöinnin vähentämiseksi myös satamavaltioiden olisi valvottava, että alukset täyttävät turvallisuutta, pilaantumisen ehkäisemistä ja asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevat kansainväliset sopimusmääräykset, pitäen kuitenkin mielessä, että satamavalvontaviranomaisen suorittamat tarkastukset eivät ole katsastuksia eivätkä asiaa koskevat tarkastuslomakkeet ole merikelpoisuustodistuksia.
(8) Jäsenvaltioiden yhdenmukaistettu lähestymistapa näiden kansainvälisten sopimusmääräysten tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä purjehtivien ja niiden satamia käyttävien alusten suhteen estäisi kilpailun vääristymisen.
(9) Merenkulku on otollinen terrorismin kohde. Merikuljetusten turvatoimet olisi toteutettava tehokkaasti ja jäsenvaltioiden olisi tiiviisti valvottava turvasääntöjen noudattamista suorittamalla turvatarkastuksia.
(10) Olisi hyödynnettävä sitä kokemusta, joka on saatu Pariisissa 26 päivänä tammikuuta 1982 allekirjoitetun satamavaltioiden harjoittamaa tarkastustoimintaa koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan (Pariisin pöytäkirja) voimassaoloaikana.
(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston 27 päivänä kesäkuuta 2002 antamalla asetuksella (EY) N:o 1406/2002(10) perustetun Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) olisi tarjottava tarvittava tuki satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan järjestelmän yhdenmukaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi. EMSAn olisi erityisesti edesautettava tämän direktiivin mukaisesti perustetun tarkastustietokannan sekä satamavaltiovalvonnassa toimivien tarkastajien jäsenvaltioiden toimesta tapahtuvaa kouluttamista ja pätevyyden arvioimista koskevan yhdenmukaistetun yhteisön järjestelmän kehittämistä ja täytäntöönpanoa.
(12) Tehokkaassa satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevassa järjestelmässä olisi pyrittävä varmistamaan, että kaikki Euroopan unionin satamissa käyvät alukset tarkastetaan säännöllisesti. Tarkastuksissa olisi keskityttävä alikuntoisiin aluksiin: hyväkuntoiset alukset eli ne, joilla on tyydyttävä tarkastushistoria tai joiden lippuvaltio noudattaa Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) jäsenvaltioiden vapaaehtoista auditointijärjestelmää, olisi palkittava tarkastamalla ne harvemmin. Tällaiset uudet tarkastusjärjestelyt olisi sisällytettävä yhteisön satamavaltiovalvontajärjestelmään heti kun sen yksityiskohdat on määritelty ja siten, että periaatteena on tarkastusten jakautuminen tavalla, jossa kukin jäsenvaltio myötävaikuttaa oikeudenmukaisella panoksella yhteisön tavoitteen eli kattavan tarkastusjärjestelmän toteutumiseen. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi palkattava ja pidettävä palveluksessaan tarvittava määrä henkilökuntaa, kuten päteviä tarkastajia, kunkin sataman alusliikenteen määrän ja ominaispiirteiden mukaan.
(13) Tässä direktiivissä perustetussa tarkastusjärjestelmässä otetaan huomioon Pariisin pöytäkirjan puitteissa tehty työ. Kaikesta Pariisin pöytäkirjasta johtuvasta kehityksestä on päästävä yhteisymmärrykseen yhteisön tasolla ennen sen soveltamista koko EU:n alueella, mikä edellyttää yhteisön ja Pariisin pöytäkirjan puitteissa tehtävän työn tiiviin yhteensovittamisen aloittamista ja ylläpitämistä mahdollisimman suuren lähentymisen helpottamiseksi.
(14) Komission olisi vastattava tarkastustietokannan hallinnoimisesta ja ajan tasalla pitämisestä tiiviissä yhteistyössä Pariisin pöytäkirjan kanssa. Tarkastustietokantaan olisi sisällytettävä jäsenvaltioiden ja kaikkien Pariisin pöytäkirjan osapuolina olevien valtioiden suorittamissa tarkastuksissa ilmenneet tiedot. Kunnes yhteisön meriliikenteen tietojärjestelmä SafeSeaNet on täysin toimintavalmis ja siihen on mahdollista tallentaa alusten satamakäyntejä koskevat tiedot automaattisesti, jäsenvaltioiden olisi toimitettava direktiivin täytäntöönpanon asianmukaisen seurannan edellyttämät, erityisesti alusten liikkeitä koskevat tiedot komissiolle. Komission olisi haettava tarkastustietokannasta jäsenvaltioiden toimittamien tarkastustietojen pohjalta tiedot alusten riskiprofiileista, kaikista tarkastusvuorossa olevista aluksista ja alusten liikkeistä ja laskettava tarkastusvelvoite kullekin jäsenvaltiolle. Tarkastustietokannan on oltava yhteensopiva yhteisön muiden meriturvallisuusalan tietokantojen kanssa.
(15) Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tarkistamaan Pariisin pöytäkirjan mukaista lippuvaltioiden valkoisen, harmaan ja mustan listan laadintamenetelmää, jotta varmistettaisiin sen oikeudenmukaisuus erityisesti sellaisten lippuvaltioiden osalta, joiden laivastot ovat pieniä.
(16) Satamavaltioiden suorittamaan valvontaan liittyviä tarkastuksia koskevat säännöt ja menettelytavat, mukaan lukien alusten pysäyttämisen perusteet, olisi yhdenmukaistettava sen varmistamiseksi, että tarkastukset ovat yhtä tehokkaita kaikissa satamissa, mikä vähentäisi myös merkittävästi tiettyjen satamien valikoivaa käyttöä määräsatamina tarkastusten välttämiseksi.
(17)Määräaikaistarkastuksissa ja lisätarkastuksissa olisi tutkittava ennalta määritetyt kohteet alustyypin, tarkastustyypin ja aiempien satamavaltioiden aiemmin suorittamien tarkastusten perusteella. Kussakin tarkastuksessa tutkittavat riskikohteet olisi määritettävä tarkastustietokannan tietojen avulla.
(18) Tietyt alusluokat aiheuttavat suuren onnettomuus- tai pilaantumisvaaran saavutettuaan tietyn iän, joten ne olisi tarkastettava laajemmin. Tällaisten laajennettujen tarkastusten sisältö olisi määriteltävä.
(19) Tällä direktiivillä käyttöön otetussa tarkastusjärjestelmässä alusten määräaikaistarkastusten tarkastusväli riippuu alusten riskiprofiilista, joka määräytyy tiettyjen yleisten ja historiallisten tekijöiden perusteella. Suuren turvallisuusriskin alusten tarkastusväli ei saisi olla pidempi kuin kuusi kuukautta.
▌
(20) Tietyt alukset aiheuttavat huonon kuntonsa, lippuvaltionsa toiminnan ja taustansa vuoksi ilmeisen vaaran merenkulun turvallisuudelle ja meriympäristölle. Näiltä aluksilta olisi tästä syystä evättävä pääsy yhteisössä sijaitseviin satamiin ja ankkuripaikkoihin, jollei pystytä osoittamaan, että niitä voidaan käyttää turvallisesti yhteisön vesillä. Olisi laadittava ohjeet niitä menettelyjä varten, joita sovelletaan pääsyn epäämiseen ja epäämisen kumoamiseen. Avoimuuden edistämiseksi luettelo aluksista, joilta on evätty pääsy yhteisön satamiin ja ankkuripaikkoihin, olisi julkistettava.
(21) Jotta tietyille viranomaisille ja yhtiöille toistuvista tarkastuksista aiheutuvaa taakkaa voitaisiin vähentää, isäntävaltion, joka ei ole kyseisen aluksen lippuvaltio, suorittamat ro-ro-alusten ja suurnopeusmatkustaja-alusten katsastukset, jotka on tehty pakollisesta katsastusjärjestelmästä säännöllisen ro-ro-alusliikenteen ja suurnopeusmatkustaja-alusliikenteen turvallisen harjoittamisen varmistamiseksi 29 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/35/EY(11) mukaisesti ja jotka sisältävät vähintään kaikki laajennettuun tarkastukseen sisältyvät kohdat, olisi otettava huomioon aluksen riskiprofiilia, tarkastusten välistä ajanjaksoa ja kunkin jäsenvaltion tarkastusvelvoitetta määritettäessä. Lisäksi komission olisi tarkasteltava, onko tarkoituksenmukaista muuttaa direktiiviä 1999/35/EY vastaisuudessa ro-ro-alusten ja suurnopeusmatkustaja-alusten liikennöinnin edellytyksenä olevan turvallisuustason nostamiseksi.
(22) Asiaan liittyvien yleissopimusten noudattamatta jättäminen olisi saatava loppumaan. Alukset, joissa on tehtävä korjaavia toimenpiteitä, olisi pysäytettävä, jos todetut puutteet muodostavat selvän vaaran turvallisuudelle, terveydelle tai ympäristölle, ja niiden matkaanlähtö olisi sallittava vasta, kun puutteet on korjattu.
(23) Toimivaltaisten viranomaisten antamista pysäyttämismääräyksistä on voitava valittaa aluksen aiheettomaan pysäyttämiseen ja viivyttämiseen johtavien kohtuuttomien päätösten ehkäisemiseksi.
(24) Satamavaltiovalvontaa harjoittavilla viranomaisilla ja tarkastajilla ei saisi olla eturistiriitoja tarkastussataman tai tarkastettavien alusten tai niihin liittyvien etutahojen kanssa. Tarkastajilla olisi oltava asianmukainen pätevyys, ja heidän olisi saatava tarvittavaa koulutusta tarkastusten suorittamiseen liittyvän osaamisen ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä tarkastajien kouluttamista ja tarkastajien pätevyyden todentamista koskevan yhteisön yhteisen järjestelmän kehittämiseksi ja edistämiseksi.
(25) Luotseilla ja satamaviranomaisilla tai -organisaatioilla olisi oltava oikeus antaa hyödyllistä tietoa aluksilla todetuista selvistä sääntöjenvastaisuuksista.
(26) Aluksella vallitsevia asuin- ja työoloja koskevat valitukset henkilöiltä, joiden perusteltua etua asia koskee, olisi tutkittava. Valituksen tekijälle olisi tiedotettava toimenpiteistä, joihin valituksen johdosta on ryhdytty.
(27) Yhteistyö jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja muiden viranomaisten tai organisaatioiden välillä on välttämätöntä tehokkaan seurannan varmistamiseksi sellaisten alusten osalta, joissa on ilmennyt puutteita ja joille on annettu lupa jatkaa matkaansa, sekä satamissa olevia aluksia koskevan tiedon vaihtamiseksi.
(28) Koska tarkastustietokanta on keskeinen osa satamavaltiovaltioiden harjoittamaa valvontaa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että se pidetään ajan tasalla yhteisön vaatimusten mukaisesti.
(29) Tietojen julkaiseminen sellaisista aluksista, liikenteenharjoittajista tai yhtiöistä, jotka eivät täytä kansainvälisiä turvallisuutta, terveyttä ja meriympäristön suojelua koskevia määräyksiä, voi osoittautua tehokkaaksi pelotteeksi, joka estää rahtaajia käyttämästä tällaisia aluksia, sekä yllykkeeksi laivanvarustajille korjata puutteet. Komission olisi julkaistavien tietojen osalta toimittava tiiviissä yhteistyössä Pariisin pöytäkirjan kanssa ja otettava kaikki julkaistu tieto huomioon, jotta vältettäisiin tarpeetonta päällekkäisyyttä. Jäsenvaltioiden pitäisi joutua toimittamaan asianmukaiset tiedot vain kerran.
(30) Kaikki kustannukset, jotka liittyvät sellaisten alusten tarkastamiseen, jotka on pysäytettävä, sekä kustannukset, joita aiheutuu satamaanpääsykiellon poistamisesta, olisi perittävä laivanvarustajalta tai liikenteenharjoittajalta.
(31) Tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(12) mukaisesti.
(32) Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa tätä direktiiviä siihen liittyvien yleissopimuksiin, kansainvälisiin sääntöihin ja päätöslauselmiin myöhemmin tehtyjen muutosten ottamiseksi huomioon. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
(33) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa direktiivin tavoitteita, joihin kuuluu erityisesti alikuntoisten alusten liikennöinnin vähentäminen jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä parantamalla meriliikenteessä olevia aluksia koskevaa yhteisön tarkastusjärjestelmää sekä ennaltaehkäisevien toimien kehittäminen meren pilaantumisen alalla, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten takia saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.
(34) Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan direktiivin 95/21/EY sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu mainittuun direktiiviin.
(35) Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa liitteessä XV olevassa B osassa mainituissa direktiiveissä asetettuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä.
(36) Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(13) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.
(37) Jotta sisämaajäsenvaltioille ei koituisi kohtuutonta hallinnollista rasitetta, niiden olisi saatava niin sanotun de minimis -säännön nojalla poiketa tämän direktiivin säännöksistä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kyseisten valtioiden ei tarvitse saattaa direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään, kunhan ne täyttävät tietyt edellytykset.
(38) Sen tosiseikan huomioon ottamiseksi, että Ranskan merentakaiset departementit kuuluvat erilliseen maantieteelliseen vyöhykkeeseen, että ne ovat suurelta osin muiden alueellisten satamavalvontasäännöstöjen kuin Pariisin pöytäkirjan alaisia ja että niiden ja Manner-Euroopan väliset liikennevirrat ovat hyvin rajallisia, asianomaiselle jäsenvaltiolle olisi sallittava kyseisten satamien jättäminen yhteisön sisällä sovellettavan satamavaltiovalvontaa koskevan järjestelmän ulkopuolelle,
OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Tarkoitus
Tällä direktiivillä on tarkoitus osaltaan vaikuttaa siihen, että alikuntoisten alusten määrä vähenisi merkittävästi jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä:
a)
lisäämällä merenkulun turvallisuutta ja turvatoimia, meriympäristön suojelua sekä asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevan kansainvälisen ja asiaan kuuluvan yhteisön lainsäädännön noudattamista kaikkien valtioiden lippujen alla purjehtivilla aluksilla,
b)
luomalla yhteiset perusteet satamavaltioiden suorittamille alusten tarkastuksille ja yhdenmukaistamalla tarkastus- ja pysäyttämismenettelyt käyttäen hyväksi Pariisin pöytäkirjan puitteissa kertynyttä asiantuntemusta ja kokemusta,
c)
soveltamalla yhteisön sisällä satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevaa järjestelmää, joka perustuu tavoitteeseen tarkastaa kaikki yhteisössä ja Pariisin pöytäkirjan alueella sijaitsevissa satamissa käyvät alukset niiden riskiprofiilista riippuvin määräajoin niin, että suuremman riskin aiheuttavat alukset tarkastetaan muita perusteellisemmin ja muita lyhemmin aikavälein.
2 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
1)
"yleissopimuksilla' seuraavia yleissopimuksia sekä niiden pöytäkirjoja ja muutoksia sekä niihin liittyviä pakollisia säännöstöjä sellaisina kuin ne kulloinkin ovat voimassa:
a)
vuoden 1966 kansainvälinen lastiviivasopimus (LL 66),
b)
vuoden 1974 kansainvälinen yleissopimus ihmishengen turvallisuudesta merellä (SOLAS 74),
c)
vuoden 1973 kansainvälinen yleissopimus alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä sekä siihen liittyvä vuoden 1978 pöytäkirja (MARPOL 73/78),
d)
vuoden 1978 kansainvälinen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva yleissopimus (STCW 78),
e)
vuoden 1972 yleissopimus kansainvälisistä säännöistä yhteentörmäämisen estämiseksi merellä (COLREG 72),
f)
vuoden 1969 kansainvälinen aluksenmittausyleissopimus (ITC 69),
g)
vuoden 1976 yleissopimus kauppa-aluksissa noudatettavasta vähimmäistasosta (ILO N:o 147), ja
h)
vuoden 1992 kansainvälinen yleissopimus öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta (CLC 92).
2)
"Pariisin pöytäkirjalla' satamavaltioiden harjoittamaa tarkastustoimintaa koskevaa, Pariisissa 26 päivänä tammikuuta 1982 allekirjoitettua yhteisymmärryspöytäkirjaa, sellaisena kuin se kulloinkin on voimassa;
"Pariisin pöytäkirjan alueella' maantieteellistä aluetta, jolla Pariisin pöytäkirjan osapuolina olevat valtiot tekevät tarkastuksia Pariisin pöytäkirjan puitteissa;
5)
"satamalla' maa- ja vesialuetta, jolla on tehty sellaisia töitä ja joka on varustettu siten, että kyseisellä alueella voidaan pääasiallisesti ottaa vastaan aluksia, lastata niitä ja purkaa niiden lasteja, varastoida tavaroita, vastaanottaa ja toimittaa tavaroita sekä ottaa aluksiin matkustajia ja laskea matkustajia maihin;
6)
"aluksella' meriliikenteessä olevaa alusta, johon sovelletaan yhtä tai useampaa yleissopimusta ja joka purjehtii muun kuin kyseisen satamavaltion lipun alla;
7)
"aluksen ja sataman vuorovaikutuksella' vuorovaikutusta, joka syntyy, kun alukseen vaikuttavat suoraan ja välittömästi toimet, jotka liittyvät henkilöiden ja tavaroiden liikkumiseen tai satamapalvelujen suorittamiseen alukselle tai aluksesta;
8)
"ankkurissa olevalla aluksella' satamassa tai sataman toimivaltaan kuuluvalla muulla alueella mutta ei laiturissa olevaa alusta, joka osallistuu aluksen ja sataman vuorovaikutukseen;
9)
"tarkastajalla' valtion virkamiestä tai muuta henkilöä, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on asianmukaisesti valtuuttanut suorittamaan satamavaltiotarkastuksia ja joka on vastuussa kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle;
10)
"toimivaltaisella viranomaisella' tämän direktiivin mukaisesti satamavaltiovalvonnasta vastaavaa merenkulkuviranomaista;
11)
"toimivaltaisella merenkulun turvaviranomaisella' toimivaltaista merenkulun turvaviranomaista sellaisena kuin se on määritelty alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 725/2004(14) 2 artiklan 7 alakohdassa;
▌
12)
"perustarkastuksella' aluksella tapahtuvaa tarkastajan käyntiä, jonka tarkoituksena on tarkastaa asiaan liittyvien yleissopimusten ja määräysten noudattaminen ja joka kattaa ainakin 13 artiklan 1 kohdassa vaaditut tarkastukset;
13)
"yksityiskohtaisella tarkastuksella' tarkastusta, jonka yhteydessä alus, sen varusteet ja henkilökunta kokonaisuudessaan tai, tarvittaessa, osa siitä alistetaan 13 artiklan 3 kohdassa määritellyissä olosuhteissa perusteelliseen tutkimukseen, joka kattaa aluksen rakenteen, varusteet, miehityksen, asumis- ja työskentelyolosuhteet sekä sen, noudatetaanko aluksella vaadittavia toimintatapoja;
14)
"laajennetulla tarkastuksella' tarkastusta, joka käsittää vähintään liitteessä VII olevassa C osassa luetellut kohdat. Laajennettu tarkastus voi sisältää yksityiskohtaisen tarkastuksen, jos tähän on 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmeisiä syitä;
15)
"valituksella' tietoa tai ilmoitusta, jonka on toimittanut luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka oikeutettua etua aluksen turvallisuus, miehistöön kohdistuvat turvallisuus- ja terveysriskit, aluksen asumis- ja työskentelyolosuhteet tai ympäristön pilaantumisen ehkäisy koskevat;
16)
"pysäyttämisellä' aluksen matkaanlähdön virallista epäämistä sellaisten havaittujen puutteiden takia, jotka yksin tai yhdessä tekevät aluksesta merikelvottoman;
17)
"pääsyn epäämismääräyksellä' aluksen päällikölle, aluksesta vastuussa olevalle yhtiölle ja lippuvaltiolle annettavaa päätöstä, jolla evätään aluksen pääsy kaikkiin yhteisön satamiin ja ankkuripaikkoihin;
18)
"toiminnon kieltämisellä' alukselle annettua virallista kieltoa jatkaa jotakin toiminnoistaan sen vuoksi, että havaitut puutteet tekisivät yksinään tai yhdessä toiminnon jatkamisen vaaralliseksi;
19)
"yhtiöllä' aluksen omistajaa tai muuta organisaatiota tai henkilöä, kuten hoitoyhtiötä tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahtaajaa, joka on ottanut vastuun aluksen toiminnasta varustamolta ja joka on vastuun otettuaan suostunut hoitamaan kaikki kansainvälisestä turvallisuusjohtamissäännöstöstä (ISM-säännöstöstä) johtuvat velvoitteet ja vastuut;
20)
"hyväksytyllä laitoksella' luokituslaitosta tai muuta yksityistä elintä, joka hoitaa lakisääteisiä tehtäviä lippuvaltion viranomaisten puolesta;
21)
"lakisääteisellä todistuksella' kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti lippuvaltion toimesta tai puolesta annettua todistuskirjaa;
22)
"luokitustodistuksella' asiakirjaa, jossa vahvistetaan SOLAS 74 -yleissopimuksen liitteessä olevan II-1 luvun A-1 osan 3 säännön 1 kohdan noudattaminen;
23)
"tarkastustietokannalla" tietojärjestelmää, jonka avulla pannaan täytäntöön satamavaltiovalvontajärjestelmä yhteisön alueella ja joka sisältää Pariisin pöytäkirjan alueella tehtyihin tarkastuksiin liittyvät tiedot.
24)
"vuoden 1996 yleissopimuksella' Kansainvälisen merenkulkujärjestön vuonna 1976 tekemää yleissopimusta merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 1996 tehdyllä pöytäkirjalla;
3 artikla
Soveltamisala
1. Tätä direktiiviä sovelletaan sellaiseen alukseen ja sen miehistöön, joka käy jäsenvaltion satamassa tai ankkuripaikassa ja osallistuu aluksen ja sataman vuorovaikutukseen.
▌
Ranska voi päättää, että perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa merentakaisissa departementeissa sijaitsevat satamat eivät kuulu tämän kohdan soveltamisalaan.
Kun jäsenvaltio suorittaa aluksen tarkastuksen aluevesillään mutta sataman ulkopuolella, tarkastusmenettelyn katsotaan olevan tämän direktiivin mukainen tarkastus.
Mitä tässä artiklassa säädetään, ei vaikuta asiaa koskevien kansainvälisten yleissopimusten mahdollistamiin jäsenvaltion väliintulo-oikeuksiin.
Jäsenvaltiot, joilla ei ole merisatamia ▌, voivat poiketa tietyin ehdoin tämän direktiivin soveltamisesta. Komissio hyväksyy 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen toimet, joilla tällainen poikkeusmenettely voidaan toteuttaa.
▌
2. Jäsenvaltioiden on sovellettava alle 500 bruttorekisteritonnin aluksiin asiaa koskevan yleissopimuksen määräyksiä ja, jos mitään yleissopimusta ei sovelleta, toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, etteivät kyseiset alukset muodostaisi selvää vaaraa turvallisuudelle, terveydelle tai ympäristölle. Soveltaessaan tätä kohtaa jäsenvaltioiden on otettava huomioon Pariisin pöytäkirjan liite 1.
3. Tarkastaessaan alusta, jonka lippuvaltio ei ole liittynyt johonkin kyseisistä yleissopimuksista, jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei alus ja sen miehistö saa osakseen parempaa kohtelua kuin kyseiseen yleissopimukseen liittyneen lippuvaltion alus.
4. Tämän direktiivin soveltamisalaan eivät kuulu kalastusalukset, sota-alukset, avustavat sota-alukset, yksinkertaiset puiset alukset, ei-kaupallisiin tarkoituksiin käytettävät julkisen vallan alukset eivätkä ei-ammattimaisessa käytössä olevat huviveneet.
4 artikla
Tarkastusvaltuudet
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta niillä on lain mukaan oikeus suorittaa ulkomaisilla aluksilla tässä direktiivissä tarkoitetut tarkastukset kansainvälisen oikeuden mukaisesti.
2. Jäsenvaltioilla on oltava alusten tarkastamista varten toimivaltaiset viranomaiset, joiden palvelukseen on nimitetty tarvittava määrä henkilökuntaa ja erityisesti päteviä tarkastajia, myös palkkaamalla lisähenkilökuntaa, ja niiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tarkastajat suorittavat tehtävänsä tässä direktiivissä säädetyllä tavalla, ja erityisesti on huolehdittava siitä, että toimivaltaiset viranomaiset ovat käytettävissä tämän direktiivin mukaisia tarkastuksia varten.
5 artikla
Jäsenvaltioiden on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin kansallisen lainsäädäntönsä mukauttamiseksi vuoden 1996 yleissopimuksen sisältämiin vastuun rajoittamista koskeviin määräyksiin.
Jätteistä kolmannelle osapuolelle aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen perustuu "saastuttaja maksaa" -periaatteeseen direktiivin 75/442/ETY ja direktiivin 2004/35/EY mukaisesti, ja oikeus korvauksiin koskee kaikkia aiheutuneita vahinkoja, myös tapauksissa, joissa ne eivät kokonaisuudessaan kuulu kyseisten säännösten soveltamisalaan tai jäävät yleissopimusten täytäntöönpanoa koskevien kansallisten säännösten ulkopuolelle.
Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai antaa säännöksiä, jotka ovat tiukempia kuin tämän artiklan säännökset.
6 artikla
Tarkastusjärjestelmä ja vuosittaiset tarkastusvelvoitteet
1. Jäsenvaltioiden on suoritettava tarkastuksia 12 artiklassa tarkoitetun valintajärjestelmän ja liitteen I säännösten mukaisesti.
2. Täyttääkseen vuosittaisen tarkastusvelvoitteensa kunkin jäsenvaltion on
a)
tarkastettava kaikki 12 artiklan a alakohdassa tarkoitetut, satamissaan tai ankkuripaikoissaan käyvät I-kiireellisyysluokkaan kuuluvat alukset ja
b)
suoritettava vuosittain sellainen määrä 12 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitettujen I-kiireellisyysluokkaan ja II-kiireellisyysluokkaan kuuluvien alusten tarkastuksia, joka vastaa sen omaa osuutta yhteisön ja Pariisin pöytäkirjan alueella vuosittain vaadittavien tarkastusten kokonaismäärästä. Kunkin jäsenvaltion osuus tarkastuksista vastaa kyseisen jäsenvaltion satamissa tai ankkuripaikoissa käyvien alusten määrän osuutta kaikkien yhteisön ja Pariisin pöytäkirjan alueen valtioiden satamissa tai ankkuripaikoissa käyvien alusten kokonaismäärästä.
3. Laskettaessa edellä 2 kohdan b alakohdassa mainittua osuutta yhteisön ja Pariisin pöytäkirjan alueella vuosittain vaadittavien tarkastusten kokonaismäärästä ankkurissa olevia aluksia ei lasketa, ellei asianomainen jäsenvaltio muuta ilmoita.
7 artikla
Yhteisön tarkastusjärjestelmän noudattaminen
Jokaisen jäsenvaltion on 5 artiklan mukaisesti
a)
tarkastettava kaikki sen satamissa tai ankkuripaikoissa käyvät I-kiireellisyysluokkaan kuuluvat alukset 12 artiklan a alakohdan mukaisesti ja
b)
tarkastettava vuosittain yhteensä vähintään yhtä monta 12 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin I- ja II-kiireellisyysluokkaan kuuluvaa alusta kuin se on velvollinen tarkastamaan vuosittain.
▌
8 artikla
Poikkeustapaukset, joissa tiettyjä aluksia ei tarkasteta
1. Jäsenvaltio voi seuraavissa poikkeustapauksissa päättää siirtää I-kiireellisyysluokkaan kuuluvan aluksen tarkastamisen myöhempään ajankohtaan:
i)
jos tarkastus voidaan suorittaa aluksen käydessä samassa jäsenvaltiossa seuraavan kerran, alus ei käy välillä missään muussa yhteisön eikä Pariisin pöytäkirjan alueen satamassa tai ankkuripaikassa, ja lykkäyksen pituus on korkeintaan 15 päivää, tai
ii)
jos tarkastus voidaan suorittaa jossakin muussa yhteisön tai Pariisin pöytäkirjan alueen satamassa, jossa alus käy, 15 päivän kuluessa, ja kyseisen sataman sijaintivaltio on antanut ▌suostumuksensa tarkastuksen suorittamiseen.
Jos tarkastus siirretään myöhempään ajankohtaan mutta sitä ei suoriteta i ja ii alakohdan mukaisesti eikä tallenneta tarkastustietokantaan, se lasketaan tarkastuksen siirtäneen jäsenvaltion suorittamatta jättämäksi tarkastukseksi.
2. ▌I-kiireellisyysluokkaan kuuluvien alusten suorittamatta jäänyttä tarkastusta ei poikkeuksellisesti lasketa suorittamatta jätetyksi, jos tarkastustietokantaan on kirjattu tarkastuksen suorittamatta jättämisen syy ja jos ▌toimivaltainen viranomainen katsoo, että tarkastuksen suorittaminen vaarantaisi tarkastajien, aluksen, sen miehistön tai sataman turvallisuuden taikka meriympäristön ▌.
▌
3. Jos ankkurissa olevaa alusta ei tarkasteta, tarkastusta ei lasketa suorittamatta jätetyksi edellyttäen, että ii alakohtaa sovellettaessa tarkastamatta jättämisen syy on kirjattu tarkastustietokantaan ja että
i)
alus tarkastetaan jossakin muussa yhteisön tai Pariisin pöytäkirjan alueen satamassa liitteen II mukaisesti 15 päivän kuluessa, tai
▌
ii)
toimivaltainen viranomainen katsoo, että tarkastuksen suorittaminen vaarantaisi tarkastajien, aluksen tai sen miehistön turvallisuuden taikka sataman tai meriympäristön ▌.
4. Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä ja jotka koskevat tämän artiklan soveltamista koskevia sääntöjä, hyväksytään 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
9 artikla
Alusten saapumisesta ilmoittaminen
1. Jos jäsenvaltion satamaan matkalla olevalle alukselle voidaan tehdä laajennettu tarkastus 14 artiklan mukaisesti, ▌liikenteenharjoittajan, asiamiehen tai päällikön on ilmoitettava aluksen saapumisesta ensimmäiseen käyntisatamaan tai ankkuripaikkaan yhteisössä liitteen III säännösten mukaisesti.
2. Kyseisen satamaviranomaisen ▌on tämän artiklan 1 kohdassa ja alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY(15) 4 artiklassa tarkoitetun ilmoituksen saatuaan toimitettava kyseiset tiedot edelleen toimivaltaiselle viranomaiselle sekä niiden perättäisten käyntisatamien tai ankkuripaikkojen toimivaltaisille viranomaisille, joissa alus käy yhteisön alueella.
3. Kaikki tässä artiklassa tarkoitetut tiedot on toimitettava ▌sähköisessä muodossa. Muita tiedonvälityskeinoja käytetään vain, jos sähköinen muoto ei ole käytettävissä.
4. Jäsenvaltioiden liitteen III soveltamiseksi laatimien menettelyjen ja tiedon esitystapojen on oltava ▌direktiivin 2002/59/EY ▌mukaisia.
10 artikla
Aluksen riskiprofiili
1. Kaikille tarkastustietokantaan sisältyville aluksille, jotka käyvät jonkin jäsenvaltion satamassa tai ankkuripaikassa, on määriteltävä riskiprofiili, joka määrittää kunkin aluksen tarkastuksen ensisijaisuuden, tarkastusvälit ja tarkastusten laajuuden.
2. Aluksen riskiprofiili määräytyy seuraavien yleisten ja historiallisten tekijöiden perusteella:
a)
Yleiset tekijät
Yleiset tekijät koskevat aluksen tyyppiä, ikää, lippua, asianomaisia hyväksyttyjä laitoksia ja yhtiön toimintaa liitteessä I olevan I osan 1 kohdan sekä liitteen II mukaisesti.
b)
Historialliset tekijät
Historialliset tekijät koskevat häiriöiden ja pysäyttämisten määrää tiettynä aikana liitteessä I olevan I osan 2 kohdan sekä liitteen II mukaisesti.
3. Komissio antaa 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen säännöt tämän artiklan täytäntöönpanosta ja täsmentää erityisesti
–
kunkin riskitekijän painoarvon,
–
kutakin alusten riskiprofiilitasoa vastaavan riskitekijöiden yhdistelmän,
–
liitteessä I olevan I osan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdassa tarkoitettujen lippuvaltioita koskevien kriteerien soveltamisehdot siltä osin kuin on kyse sen osoittamisesta, että asianmukaista säännöstöä on noudatettu.
▌
11 artikla
Tarkastusten suorittamisvälit
║Yhteisön satamissa tai ankkuripaikoissa käyville aluksille on tehtävä määräaikaistarkastuksia tai lisätarkastuksia seuraavasti:
a)
Aluksille on tehtävä määräaikaistarkastuksia ennalta määrätyin, alusten riskiprofiilin perusteella määräytyvin väliajoin liitteessä I olevan I osan mukaisesti. Suuren turvallisuusriskin aluksille on tehtävä määräaikaistarkastus vähintään kuuden kuukauden välein.
b)
Aluksille on tehtävä lisätarkastuksia niiden viimeisimmästä määräaikaistarkastuksesta riippumatta seuraavasti:
–
Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava sellaisten alusten tarkastaminen, joita koskevat liitteessä I olevan II osan 2A kohdassa luetellut ensisijaiset tekijät.
–
Alukset, joita koskevat liitteessä I olevan II osan 2B kohdassa luetellut ennalta arvaamattomat tekijät, voidaan tarkastaa. Päätöksen tällaisen lisätarkastuksen suorittamisesta tekee toimivaltainen viranomainen ammatillisen harkintansa mukaan.
12 artikla
Tarkastettavien alusten valinta
Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että alukset valitaan tarkastettaviksi liitteessä I olevassa I osassa esitetyn riskiprofiilin perusteella ja kun ilmenee liitteessä I olevan II osan 2A ja 2B kohdassa tarkoitettuja ensisijaisia tai ennalta arvaamattomia tekijöitä.
Alusten tarkastusta varten toimivaltainen viranomainen:
a)
valitsee alukset, joille on tehtävä pakollinen tarkastus, jäljempänä 'I-kiireellisyysluokkaan kuuluvat alukset', liitteessä I olevan II osan 3A kohdassa esitetyn valintajärjestelmän mukaisesti,
b)
voi valita alukset, joille voidaan tehdä tarkastus, jäljempänä 'II-kiireellisyysluokkaan kuuluvat alukset', liitteessä I olevan II osan 3B kohdan mukaisesti.
13 artikla
Perustarkastukset ja yksityiskohtaiset tarkastukset
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 12 artiklan mukaisesti tarkastettaviksi valituille aluksille tehdään perustarkastus tai yksityiskohtainen tarkastus seuraavasti:
1. Kunkin perustarkastuksen osalta toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että tarkastaja ainakin:
a)
tarkastaa yhteisön merilainsäädännössä ja turvallisuuteen ja turvatoimiin liittyvissä yleissopimuksissa aluksissa pidettäviksi edellytetyt todistuskirjat ja muut asiakirjat, jotka luetellaan liitteessä IV;
b)
tarkastaa tarvittaessa, että aiemman jäsenvaltion tai Pariisin pöytäkirjan allekirjoittajavaltion suorittaman tarkastuksen aikana havaitut puutteet on korjattu;
c)
varmistuu aluksen yleisestä kunnosta, hygienia, konehuone ja asuintilat mukaan luettuina.
2. Jos tarkastustietokantaan on 1 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen perusteella merkitty puutteita, jotka on korjattava seuraavassa käyntisatamassa, kyseisen seuraavan sataman toimivaltainen viranomainen voi päättää olla tekemättä 1 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettuja tarkistuksia.
3. Yksityiskohtainen tarkastus, johon kuuluu sen lähempi tarkastaminen, vastaako alus sen käytölle asetettuja vaatimuksia, on suoritettava, jos 1 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen jälkeen on ilmennyt ilmeisiä syitä olettaa, että aluksen tai sen varusteiden kunto tai miehistö eivät olennaisesti täytä jonkin kyseessä olevan yleissopimuksen asiaan liittyviä vaatimuksia.
"Ilmeinen syy" on olemassa, kun tarkastaja havaitsee seikkoja, jotka hänen ammatillisen harkintansa mukaan oikeuttavat tekemään alukselle, sen varusteille tai henkilökunnalle yksityiskohtaisen tarkastuksen.
Liitteessä V annetaan esimerkkejä "ilmeisistä syistä".
14 artikla
Laajennetut tarkastukset
1. Seuraaviin luokkiin kuuluville aluksille voidaan tehdä laajennettu tarkastus liitteessä I olevan II osan 3A ja 3B kohdan mukaisesti:
–
alukset, joihin riskiprofiilin perusteella liittyy suuri turvallisuusriski,
–
matkustaja-alukset, öljysäiliöalukset, kaasu- tai kemikaalisäiliöalukset taikka irtolastialukset, jotka ovat yli 12 vuotta vanhoja,
–
alukset tai matkustaja-alukset, joihin riskiprofiilin perusteella liittyy suuri turvallisuusriski, öljysäiliöalukset, kaasu- tai kemikaalisäiliöalukset taikka irtolastialukset, jotka ovat yli 12 vuotta vanhoja, jos on olemassa ensisijaisia tai ennalta arvaamattomia tekijöitä,
–
alukset, joille on tehtävä uusi tarkastus 16 artiklan mukaisen pääsyn epäämisen johdosta.
2. Aluksen liikenteenharjoittajan tai päällikön on huolehdittava siitä, että aluksen liikennöintiaikataulussa varataan riittävästi aikaa laajennettua tarkastusta varten.
Ellei turvallisuussyistä toteutettavista valvontatoimista muuta johdu, aluksen on pysyttävä satamassa kunnes tarkastus on tehty.
3.Saatuaan ennakkoilmoituksen alukselta, jolle voidaan tehdä laajennettu määräaikaistarkastus, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava alukselle, jos laajennettua tarkastusta ei tehdä.
4. Laajennetun tarkastuksen laajuus ja sen yhteydessä tarkastettavat riskikohteet vahvistetaan liitteessä VII. Komissio vahvistaa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen liitteen VII täytäntöönpanoa koskevat toimenpiteet.
15 artikla
Turvallisuutta ja turvatoimia koskevat ohjeet ja menettelytavat
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden tarkastajat noudattavat liitteessä VI mainittuja menettelytapoja ja ohjeita.
2. Turvatarkastuksien osalta jäsenvaltioiden on sovellettava tämän direktiivin liitteessä VI vahvistettuja asianmukaisia menettelytapoja kaikkiin asetuksen (EY) N:o 725/2004 3 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin aluksiin, jotka käyvät niiden satamissa, paitsi jos niiden lippuvaltio on sama kuin tarkastussataman sijaintivaltio.
3. Laajennettuja tarkastuksia koskevia tämän direktiivin 14 artiklan säännöksiä sovelletaan direktiivin 1999/35/EY 2 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin ro-ro-aluksiin ja suurnopeusmatkustaja-aluksiin.
Jos alus on katsastettu direktiivin 1999/35/EY 6 ja 8 artiklan mukaisesti isäntävaltiossa, joka ei ole aluksen lippuvaltio, tällainen erityiskatsastus voidaan kirjata joko yksityiskohtaisena tai laajennettuna tarkastuksena tarkastustietokantaan ja ottaa huomioon tämän direktiivin 10, 11 ja 12 artiklaa sovellettaessa sekä laskettaessa kunkin jäsenvaltion tarkastusvelvoitteen täyttymistä edellyttäen, että kaikki liitteessä VII mainitut seikat on katettu.
Tämän direktiivin säännökset puutteiden korjaamisesta, pysäyttämisestä, pääsyn epäämisestä sekä tarvittaessa tarkastusten, pysäyttämisten ja pääsyn epäämisten jatkotoimista eivät vaikuta direktiivin 1999/35/EY 10 artiklan mukaisesti päätettyyn ro-ro-aluksen tai suurnopeusmatkustaja-aluksen liikennöinnin estämiseen.
4. Komissio voi tarvittaessa antaa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen sääntöjä, jotka ovat tarpeen tämän artiklan 1 ja 2 kohdan yhdenmukaisen soveltamisen takaamiseksi.
16 artikla
Pääsyn epäämiseen liittyvät toimenpiteet, jotka koskevat tiettyjä aluksia
1. Jäsenvaltion on varmistettava, että alukselta, joka täyttää tässä kohdassa täsmennetyt perusteet, evätään pääsy sen satamiin ja ankkuripaikkoihin 21 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja tilanteita lukuun ottamatta, jos
–
aluksen lippuvaltio on Pariisin pöytäkirjan mustalla tai harmaalla listalla, joka on laadittu tarkastustietokantaan kirjattujen, komission vuosittain julkaisemien tietojen perusteella, ja
▌
–
alus on pysäytetty tai sen liikennöinti on estetty direktiivin 1999 /35/EY nojalla yli kaksi kertaa viimeksi kuluneiden 36 kuukauden aikana jäsenvaltion tai Pariisin pöytäkirjan allekirjoittajavaltion satamassa.
Tätä kohtaa sovellettaessa Pariisin pöytäkirjassa määritellyt listat tulevat voimaan kunkin vuoden heinäkuun 1 päivänä.
Pääsyn epäämistoimet kumotaan vasta kolmen kuukauden kuluttua niiden aloittamisesta ja vain siinä tapauksessa, että liitteessä VIII olevassa 4–10 kohdassa mainitut ehdot täyttyvät.
Jos alukselle annetaan toinen pääsyn epäämismääräys, määräaika pidennetään 12 kuukaudeksi. Kaikki myöhemmät pysäyttämispäätökset jossakin yhteisön satamassa johtavat pysyvään pääsyn epäämiseen alukselta yhteisön kaikkiin satamiin ja ankkuripaikkoihin.
▌
2. Tätä artiklaa soveltaessaan jäsenvaltioiden on noudatettava liitteessä VIII säädettyjä menettelyjä.
17 artikla
Päällikölle annettava tarkastuskertomus
Kun tarkastus, yksityiskohtainen tarkastus tai laajennettu tarkastus on suoritettu, tarkastajan on laadittava liitteen IX mukainen tarkastuskertomus. Tarkastuskertomuksesta on toimitettava jäljennös aluksen päällikölle.
18 artikla
Valitukset
Toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä kaikille valituksille pikaisesti alustava arviointi. Arvioinnin avulla voidaan päätellä, onko valitus oikeutettu, perustuuko se tosiasiallisiin seikkoihin ja onko se ilmeisen perusteltu.
Jos näin on, toimivaltainen viranomainen vie valituksen asianmukaisesti eteenpäin. Viranomainen antaa kapteenille, aluksen omistajalle ja kaikille muille valitukseen välittömästi liittyville henkilöille, valittaja mukaan lukien, mahdollisuuden tuoda esille näkemyksensä.
Jos toimivaltainen viranomainen pitää valitusta selkeästi perusteettomana, viranomaisen on ilmoitettava tästä päätöksestä perusteluineen valituksen tekijälle.
Valittajan henkilöllisyyttä ei saa paljastaa kyseisen aluksen päällikölle eikä omistajalle. Tarkastajan on toteutettava kaikki miehistön haastattelut luottamuksellisesti.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava lippuvaltion hallinnolle ja tarvittaessa Kansainväliselle työjärjestölle (ILO) kaikista sellaisista valituksista, jotka eivät ole selkeästi perusteettomia, sekä niiden johdosta toteutetuista toimenpiteistä.
19 artikla
Puutteiden korjaaminen ja pysäyttäminen
1. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistuttava siitä, että tarkastuksessa varmistuneet tai ilmenneet puutteet on korjattu tai korjataan yleissopimusten mukaisesti.
2. Kun on kyse puutteista, jotka muodostavat selvän vaaran turvallisuudelle, terveydelle tai ympäristölle, sen satamavaltion toimivaltaisen viranomaisen, jossa alus tarkastetaan, on varmistettava, että alus pysäytetään tai toiminto, jonka aikana puute on havaittu, keskeytetään. Pysäyttämismääräystä tai toiminnon keskeyttämistä ei saa peruuttaa ennen kuin vaara on poistettu tai ennen kuin kyseinen viranomainen toteaa, että alus voi, tarpeelliseksi katsotuin ehdoin, lähteä merelle tai käynnistää toiminnon uudelleen vaarantamatta matkustajien tai miehistön turvallisuutta ja terveyttä tai aiheuttamatta vaaraa muille aluksille, taikka ilman että meriympäristölle aiheutuu kohtuutonta haittaa.
3. Käyttäessään ammatillista harkintaansa sen ratkaisemiseksi, onko alus pysäytettävä, tarkastajan on sovellettava liitteessä X vahvistettuja perusteita.
4. Jos tarkastuksessa käy ilmi, että alusta ei ole varustettu toimivalla matkatietojen tallentimella sen käytön ollessa direktiivin 2002/59/EY mukaan pakollista, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että alus pysäytetään.
Jos tällaisia puutteita ei voida nopeasti korjata pysäyttämissatamassa, toimivaltainen viranomainen voi joko antaa alukselle luvan siirtyä pysäyttämissatamasta lähimmälle sopivalle korjaustelakalle, jossa puutteet voidaan nopeasti korjata, tai edellyttää, että puute korjataan korkeintaan 30 päivän kuluessa Pariisin pöytäkirjan yhteydessä määritellyissä ohjeissa olevien säännösten mukaisesti. Näiltä osin sovelletaan 21 artiklassa säädettyjä menettelyjä.
5. Poikkeuksellisissa olosuhteissa, jos aluksen yleinen kunto selvästikään ei vastaa vaatimuksia, voi toimivaltainen viranomainen siirtää aluksen tarkastusta siihen asti, kunnes vastuulliset osapuolet toteuttavat tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että alus täyttää yleissopimusten asiaa koskevat vaatimukset.
6. Jos alus pysäytetään, toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi ilmoitettava kirjallisesti kaikista niistä olosuhteista, joiden takia väliintulo katsottiin tarpeelliseksi, lippuvaltion hallinnolle, tai mikäli tämä ei ole mahdollista, kyseisen valtion konsulille tai hänen poissa ollessaan sen lähimmälle diplomaattiselle edustajalle, sekä liitettävä ilmoitukseen tarkastuskertomus. Lisäksi asiasta on tarvittaessa ilmoitettava myös nimetyille katsastajille tai hyväksytyille laitoksille, jotka vastaavat luokitustodistusten antamisesta tai yleissopimusten mukaisten lakisääteisten todistusten antamisesta.
7. Tämä direktiivi ei vaikuta niihin yleissopimusten lisävaatimuksiin, jotka koskevat satamavaltiotarkastuksiin liittyvää ilmoitusvelvollisuutta ja ilmoittamismenettelyä.
8. Kun satamavaltiovalvontaa harjoitetaan tämän direktiivin mukaisesti, on kaikki mahdollinen pyrittävä tekemään sen välttämiseksi, että alus pysäytetään tai sen matkaa viivytetään aiheettomasti. Mikäli alus pysäytetään tai sen matkaa viivytetään aiheetta, on aluksen omistaja tai liikenteenharjoittaja oikeutettu korvauksiin kärsimästään menetyksestä tai vahingosta. Milloin pysäyttämistä epäillään aiheettomaksi, todistusvelvollisuus on aluksen omistajalla tai liikenteenharjoittajalla.
9. Sataman ruuhkautumisen välttämiseksi toimivaltainen viranomainen voi sallia pysäytetyn aluksen siirtämisen sataman toiseen osaan, jos se on turvallista. Sataman ruuhkautumiseen liittyviä näkökohtia ei kuitenkaan saa ottaa huomioon tehtäessä päätöksiä aluksen pysäyttämisestä tai vapauttamisesta.
Toimivaltaisen viranomaisen on tiedotettava satamaviranomaisille tai -organisaatioille mahdollisimman pian pysäyttämismääräyksen antamisesta.
Satamaviranomaisten tai -organisaatioiden on tehtävä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa pysäytettyjen alusten sijoittamisen helpottamiseksi.
20 artikla
Valitusoikeus
1. Aluksen omistajalla tai liikenteenharjoittajalla tai heidän jäsenvaltioon sijoittautuneella edustajallaan on oikeus valittaa toimivaltaisen viranomaisen tekemästä pysäyttämis- tai pääsyn epäämispäätöksestä. Valitus ei aiheuta pysäyttämis- tai pääsyn epäämistoimenpiteen keskeyttämistä.
2. Tätä varten jäsenvaltioiden on laadittava ja ylläpidettävä sopivia menettelytapoja kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, ja niiden on tehtävä yhteistyötä erityisesti sen varmistamiseksi, että valitukset käsitellään kohtuullisessa määräajassa.
3. Toimivaltaisen viranomaisen on asianmukaisella tavalla ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetun aluksen päällikölle valitusoikeudesta ja tähän liittyvistä käytännön menettelyistä.
4. Jos pysäyttämis- tai pääsyn epäämispäätös kumotaan tai sitä muutetaan aluksen omistajan tai liikenteenharjoittajan tai heidän edustajansa valituksen tai pyynnön johdosta:
a)
jäsenvaltion on varmistettava, että tarkastustietokantaan tehdään viipymättä tarvittavat muutokset,
b)
sen jäsenvaltion, jossa pysäyttämis- tai pääsyn epäämispäätös on annettu, on 24 tunnin kuluessa tällaisesta päätöksestä korjattava 26 artiklan mukaisesti julkaistut tiedot.
21 artikla
Tarkastusten ja pysäyttämisten seuranta
1. Kun 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja puutteita ei voida korjata tarkastussatamassa, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi antaa alukselle luvan jatkaa matkaansa pysäyttämissatamasta suoraan lähimmälle sopivalle, päällikön ja kyseisten viranomaisten valitsemalle korjaustelakalle, jossa jatkotoimenpiteet voidaan toteuttaa, mikäli alus noudattaa lippuvaltion toimivaltaisen viranomaisen määräämiä ja kyseisen jäsenvaltion hyväksymiä ehtoja. Näiden ehtojen avulla varmistetaan, että alus voi lähteä matkaan aiheuttamatta vaaraa matkustajien tai miehistön turvallisuudelle ja terveydelle tai muille aluksille tai aiheuttamatta kohtuutonta vaaraa meriympäristölle.
2. Jos päätös lähettää alus korjaustelakalle perustuu irtolasti- ja öljysäiliöalusten tarkistuksia koskevan ohjelman suuntaviivoista annetun IMO:n päätöslauselman A.744 (18) (Guidelines on the Enhanced Programme of Inspections during Surveys of Bulk Carriers and Oil Tankers) noudattamatta jättämiseen joko aluksen asiakirjojen tai aluksen rakenteellisten vikojen tai puutteiden suhteen, toimivaltainen viranomainen voi edellyttää, että tarvittavista paksuusmittauksista huolehditaan pysäyttämissatamassa ennen kuin alus saa poistua satamasta.
3. Jäsenvaltion tarkastussatamassa olevan toimivaltaisen viranomaisen on 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa ilmoitettava kaikista matkaa koskevista ehdoista sen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa korjaustelakka sijaitsee, 19 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuille osapuolille sekä tarvittaessa muille kyseeseen tuleville viranomaisille.
Ilmoituksen vastaanottaneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava ilmoituksen tehneelle viranomaiselle niistä toimista, joihin asian johdosta on ryhdytty.
4. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yhteisön satamiin tai ankkuripaikkoihin pääsy evätään 1 kohdassa tarkoitetuilta aluksilta, jotka lähtevät merelle, jos ne
a)
eivät täytä niitä ehtoja, jotka jäsenvaltion tarkastussataman toimivaltaiset viranomaiset ovat asettaneet, tai
b)
kieltäytyvät noudattamasta yleissopimusten asiaa koskevia vaatimuksia jättämällä saapumatta kyseiselle korjaustelakalle.
Epääminen on voimassa, kunnes omistaja tai liikenteenharjoittaja esittää sellaiset todisteet, jotka sen puutteet todenneen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät osoituksena siitä, että alus täyttää kaikki yleissopimusten asiaan liittyvät vaatimukset.
5. Edellä 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, jossa aluksessa todettiin olevan puutteita, on heti tehtävä ilmoitus kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.
Edellä 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, jossa korjaustelakka sijaitsee, on heti tehtävä ilmoitus kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.
Ennen satamaan pääsyn epäämistä jäsenvaltio voi pyytää neuvotteluja kyseisen aluksen lippuvaltion kanssa.
6. Poiketen siitä, mitä 4 kohdan säännöksissä säädetään, satamavaltion viranomainen voi sallia aluksen pääsyn tiettyyn satamaan tai ankkuripaikkaan ylivoimaisen esteen sattuessa tai ylivoimaisesti tärkeämpien turvallisuusnäkökohtien vuoksi tai pilaantumisvaaran poistamiseksi tai vähentämiseksi tai puutteiden korjaamiseksi, mikäli aluksen omistaja, liikenteenharjoittaja tai päällikkö on ryhtynyt aiheellisiin, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiin toimenpiteisiin turvallisen satamaantulon varmistamiseksi.
22 artikla
Tarkastajien ammatillinen pätevyys
1. Tarkastuksia saavat suorittaa vain sellaiset tarkastajat, jotka täyttävät liitteessä XI eritellyt pätevyysvaatimukset ja jotka toimivaltainen viranomainen on valtuuttanut harjoittamaan satamavaltiovalvontaa.
2. Jos satamavaltion toimivaltaisella viranomaisella ei ole käytettävissään vaadittua ammatillista asiantuntemusta, kyseisen toimivaltaisen viranomaisen tarkastajaa voi avustaa henkilö, jolla on vaadittu asiantuntemus.
3. Toimivaltaisella viranomaisella, satamavalvontaa suorittavilla tarkastajilla ja heidän avustajillaan ei saa olla tarkastussatamaan tai tarkastettaviin aluksiin liittyvää kaupallista intressiä, eivätkä tarkastajat saa olla sellaisen yksityisen organisaation palveluksessa tai tehdä työtä sellaiselle organisaatiolle, joka myöntää pakollisia todistuskirjoja ja luokitustodistuksia tai joka suorittaa aluksille todistuskirjojen myöntämistä varten vaadittavia katsastuksia.
4. Jokaisella tarkastajalla on oltava toimivaltaisen viranomaisen yhteisen mallin laatimisesta satamavalvontaa suorittavien tarkastajien henkilötodistusta varten 25 päivänä kesäkuuta 1996 annetun komission direktiivin 96/40/EY(16) mukaisesti antama henkilötodistus.
5. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tarkastajien pätevyys ja se, että he täyttävät liitteen XI vähimmäisvaatimukset, todennetaan ennen kuin heidät valtuutetaan suorittamaan tarkastuksia ja tämän jälkeen säännöllisin väliajoin 7 kohdassa tarkoitettu koulutusjärjestelmä huomioon ottaen.
6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarkastajat saavat riittävää koulutusta tässä direktiivissä säädetyistä ja yleissopimusten muutosten myötä tapahtuvista muutoksista yhteisössä sovellettavaa satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevassa järjestelmässä.
7. Komissio kehittää ja edistää yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa yhteisön yhteistä järjestelmää satamavaltiovalvontaa harjoittavien tarkastajien jäsenvaltioissa tapahtuvaa kouluttamista ja pätevyyden todentamista varten.
23 artikla
Luotsien ja satamaviranomaisten tekemät ilmoitukset
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että niiden luotsit, jotka osallistuvat aluksen kiinnittämiseen laituriin tai sen irrottamiseen laiturista tai jotka toimivat aluksilla, jotka ovat matkalla jäsenvaltion satamaan tai kulkevat jäsenvaltion alueen kautta, ilmoittavat viipymättä satamavaltion tai rannikkovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, mikäli he tavanomaisia tehtäviään suorittaessaan havaitsevat aluksessa olevan ilmeisiä sääntöjenvastaisuuksia, jotka voivat haitata aluksen turvallista kulkua tai aiheuttaa meriympäristölle vaaraa.
2. Kun satamaviranomaiset tai -organisaatiot tavanomaisia tehtäviään suorittaessaan saavat tietää, että heidän satamassaan olevassa aluksessa on ilmeisiä sääntöjenvastaisuuksia, jotka voivat haitata aluksen turvallisuutta tai aiheuttaa meriympäristölle kohtuutonta vaaraa, viranomaisen tai organisaation on välittömästi ilmoitettava asiasta kyseisen satamavaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.
3. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luotsit ja satamaviranomaiset tai -organisaatiot ilmoittavat vähintään seuraavat tiedot mahdollisuuksien mukaan sähköisessä muodossa:
–
aluksen tunnistetiedot (nimi, IMO-tunnistenumero, radiokutsutunnus ja lippuvaltio)
–
aluksen reitti (viimeinen käyntisatama, määräsatama)
–
kuvaus aluksella todetuista ilmeisistä sääntöjenvastaisuuksista.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotsien ja satamaviranomaisten tai -organisaatioiden ilmoittamien ilmeisten sääntöjenvastaisuuksien johdosta toteutetaan tarvittavat jatkotoimenpiteet, ja merkittävä toteutetut toimenpiteet muistiin.
5. Komissio voi 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen hyväksyä tämän artiklan täytäntöönpanotoimenpiteitä, myös yhtenäistetyn sähköisen lomakkeen ja menettelytavat, joita käytetään luotsien ja satamaviranomaisten tai -organisaatioiden havaitsemien ilmeisten sääntöjenvastaisuuksien ja jäsenvaltioiden toteuttamien jatkotoimenpiteiden ilmoittamisessa.
24 artikla
Tarkastustietokanta
1. Komissio kehittää, pitää yllä ja päivittää tarkastustietokantaa Pariisin pöytäkirjan yhteydessä kertyneen asiantuntemuksen ja kokemusten pohjalta.
Tarkastustietokantaan on sisällyttävä kaikki tässä direktiivissä perustetun tarkastusjärjestelmän täytäntöönpanon edellyttämät tiedot sekä liitteessä XII säädetyt toiminnot.
2.Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että niiden satamissa käyvien alusten todellista saapumisaikaa ja todellista lähtöaikaa koskevat tiedot siirretään tarkastustietokantaan direktiivin 2002/59/EY 25 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen kansallisten merenkulun tiedonhallintajärjestelmien kautta yhden tunnin kuluessa aluksen saapumisesta ja kolmen tunnin kuluessa aluksen lähdöstä.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin mukaisesti tehtyihin tarkastuksiin liittyvät tiedot siirretään tarkastustietokantaan heti, kun tarkastuskertomus on saatu valmiiksi tai pysäyttämispäätös on kumottu.
Jäsenvaltioiden on varmistettava 72 tunnin kuluessa, että tarkastustietokantaan siirretyt tiedot validoidaan julkaisemista varten.
4. Jäsenvaltioiden toimittamien tarkastustietojen perusteella komission on voitava hakea tarkastustietokannasta kaikki tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevat asiaankuuluvat tiedot, erityisesti tiedot aluksen riskiprofiilista, tarkastusvuorossa olevista aluksista, alusten liikkeistä ja kunkin jäsenvaltion tarkastusvelvoitteista.
Jäsenvaltioilla on oltava mahdollisuus saada kaikki tarkastustietokantaan tallennetut tiedot, jotka liittyvät tämän direktiivin mukaisten tarkastusmenettelyjen toteuttamiseen.
Jäsenvaltioille ja Pariisin pöytäkirjan sopimuspuolina oleville kolmansille valtioille on annettava mahdollisuus saada kaikki tiedot, jotka ne ovat tallentaneet tarkastustietokantaan, ja kaikkia niiden lipun alla purjehtivia aluksia koskevat tiedot.
25 artikla
Tietojenvaihto ja yhteistyö
Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että satamaviranomaiset tai -organisaatiot ja muut asiaan liittyvät viranomaiset tai elimet toimittavat toimivaltaiselle, satamavaltion suorittamasta valvonnasta vastaavalle viranomaiselle seuraavat hallussaan olevat tiedot:
–
9 artiklan ja liitteen III mukaisesti ilmoitetut tiedot;
–
tiedot aluksista, jotka eivät ole ilmoittaneet tämän direktiivin, aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/59/EY(17) ja direktiivin 2002/59/EY sekä soveltuvissa tapauksissa asetuksen (EY) N:o 725/2004 vaatimusten mukaisia tietoja;
–
tiedot aluksista, jotka ovat lähteneet merelle noudattamatta direktiivin 2000/59/EY 7 tai 10 artiklaa;
–
tiedot aluksista, joiden pääsy satamaan on turvallisuussyistä kielletty tai jotka on turvallisuussyistä karkotettu satamasta,
–
tiedot 23 artiklan mukaisista ilmeisistä sääntöjenvastaisuuksista,
26 artikla
Tietojen julkaiseminen
Komissio asettaa saataville ja pitää yllä julkisella verkkosivustolla tarkastuksiin, pysäyttämisiin ja pääsyn epäämisiin liittyvät tiedot liitteen XIII mukaisesti Pariisin pöytäkirjan yhteydessä kertyneen asiantuntemuksen ja siitä saatujen kokemusten pohjalta.
27 artikla
Luettelon julkaiseminen yhtiöistä, joiden toiminnan laatu on heikko tai erittäin heikko
Komissio laatii ja julkaisee säännöllisesti julkisella verkkosivustolla tietoja yhtiöistä, joiden toiminnan laadun on liitteessä I olevassa 1 osassa tarkoitettua aluksen riskiprofiilia määriteltäessä katsottu olleen heikko tai erittäin heikko vähintään kolmen kuukauden ajan.
Komissio antaa tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat säännöt 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen ja varmistaen, että näissä otetaan huomioon yhtiöiden käyttämän laivaston koko, ja vahvistaa erityisesti julkaisemista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.
28 artikla
Kustannusten takaisinmaksu
1. Jos 13 ja 14 artiklassa tarkoitetuissa tarkastuksissa varmistuu tai ilmenee, että aluksessa on yleissopimusten vaatimuksiin nähden sellaisia puutteita, jotka oikeuttavat aluksen pysäyttämisen, on aluksen omistajan tai liikenteenharjoittajan tai heidän satamavaltioon sijoittautuneen edustajansa katettava kaikki tarkastuksiin liittyvät kustannukset normaalin kirjanpitokauden aikana.
2. Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen suorittamista 16 artiklan ja 21 artiklan 4 kohdan säännösten mukaisista tarkastuksista aiheutuneet kustannukset on perittävä aluksen omistajalta tai liikenteenharjoittajalta.
3. Mikäli alus pysäytetään, aluksen omistaja tai liikenteenharjoittaja vastaa kaikista satamaan pysäyttämisestä aiheutuneista kuluista.
4. Pysäyttämistä ei saa kumota ennen kuin kustannukset on maksettu kokonaan tai kustannusten takaisinmaksusta on annettu riittävä vakuus.
29 artikla
Täytäntöönpanon seurantaa varten tarvittavat tiedot
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle liitteessä XIV luetellut tiedot kyseisessä liitteessä mainituin väliajoin.
30 artikla
Jäsenvaltioiden toimien seuranta
Tämän direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi ja yhteisön satamavaltiovalvontajärjestelmän yleisen toiminnan seuraamiseksi asetuksen (EY) N:o 1406/2002 2 artiklan b kohdan i alakohdan mukaisesti komissio kerää tarvittavia tietoja ja tekee käyntejä jäsenvaltioihin.
31 artikla
Komiteamenettely
1. Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston 5 päivänä marraskuuta 2002 annetun asetuksen (EY) N:o 2099/2002(18) 3 artiklalla perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).
2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetyksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.
3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
32 artikla
Muutosmenettely
Komissio:
a)
mukauttaa liitteitä, liitettä I lukuun ottamatta, merenkulun turvallisuutta ja turvatoimia koskevassa yhteisön lainsäädännössä ja asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen yleissopimuksissa, kansainvälisissä säännöstöissä ja päätöslauselmissa tapahtuneiden muutosten sekä Pariisin pöytäkirjassa tapahtuneen kehityksen huomioon ottamiseksi;
b)
muuttaa määritelmiä, joissa viitataan tämän direktiivin soveltamisen kannalta merkityksellisiin yleissopimuksiin, kansainvälisiin säännöstöihin ja päätöslauselmiin sekä yhteisön lainsäädäntöön.
Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
Edellä 2 artiklassa mainittuihin kansainvälisiin oikeudellisiin asiakirjoihin tehdyt muutokset voidaan jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle asetuksen (EY) N:o 2099/2002 5 artiklaa noudattaen.
33 artikla
Täytäntöönpanoa koskevat säännöt
Vahvistaessaan 8 artiklan 4 kohdassa, 10 artiklan 3 kohdassa, 14 artiklan 3 kohdassa, 15 artiklan 4 kohdassa, 23 artiklan 5 kohdassa ja 27 artiklassa tarkoitettuja täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä 31 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti komissio valvoo erityisesti, että kyseisissä säännöissä otetaan huomioon yhteisön tarkastusjärjestelmän ja Pariisin pöytäkirjan yhteydessä kertynyt asiantuntemus ja niistä saadut kokemukset.
34 artikla
Seuraamukset
Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että näitä seuraamuksia sovelletaan. Näin säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
35 artikla
Uudelleentarkastelu
Komissio tarkastelee tämän direktiivin täytäntöönpanoa viimeistään 18 kuukauden kuluttua…päivästä…kuuta…(19), erityisesti yhteisön tarkastusjärjestelmän yhdenmukaisen soveltamisen kannalta. Tarkastelun kohteena on muun muassa 6 artiklassa säädetyn yhteisön kokonaistarkastusvelvoitteen täyttyminen, satamavaltion tarkastajien määrä kussakin jäsenvaltiossa, suoritettujen tarkastusten lukumäärä sekä kunkin jäsenvaltion vuosittaisen tarkastusvelvoitteen täyttyminen ja 7 ja 8 artiklan täytäntöönpano.
Komissio ilmoittaa tarkastelun tulokset Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja määrittelee tarkastelun perusteella, onko tarpeen ehdottaa direktiivin muuttamista tai uutta lainsäädäntöä tällä alalla.
36 artikla
Täytäntöönpano ja ilmoitukset
1. Jäsenvaltioiden on saatettava […] artiklan ja liitteissä […] olevan […] kohdan [artiklat tai niiden osat ja liitteiden kohdat, joiden sisältöä on muutettu suhteessa aikaisempaan direktiiviin] noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 18 kuukauden kuluttua 38 artiklassa säädetystä ajankohdasta. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle nämä säännökset kirjallisina sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.
2. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään.
3. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
4. Komissio tiedottaa lisäksi säännöllisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin täytäntöönpanon edistymisestä jäsenvaltioissa.
37 artikla
Kumoaminen
Kumotaan direktiivi 95/21/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä XV olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, … päivästä…kuuta…(20) alkaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteen XV osassa B asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä XVI olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
38 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Edellä olevaa […] artiklaa sekä liitteissä […] olevaa […] kohtaa [artikloja ja niiden osia sekä liitteen kohtia, joita ei ole muutettu suhteessa aikaisempaan direktiiviin], sovelletaan ...(21) alkaen.
39 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty
Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta
Puhemies Puheenjohtaja
LIITE I
YHTEISÖN SATAMAVALTION TARKASTUSJÄRJESTELMÄN OSATEKIJÄT
(6 artikla)
Yhteisön satamavaltion tarkastusjärjestelmä sisältää seuraavat osatekijät:
I. I Aluksen riskiprofiili
Aluksen riskiprofiili määräytyy seuraavien yleisten ja historiallisten tekijöiden perusteella:
1. Yleiset tekijät
a) Alustyyppi
Matkustaja-alukset, öljy- ja kemikaalisäiliöalukset, kaasunkuljetusalukset ja irtolastialukset katsotaan riskialttiimmiksi.
b) Aluksen ikä
Yli 12 vuotta vanhat alukset katsotaan riskialttiimmiksi.
c) Lippuvaltion toiminta
i) Alukset, joiden lippuvaltion pysäyttämisaste Euroopan unionissa ja Pariisin pöytäkirjan alueella on korkea, katsotaan riskialttiimmiksi.
ii) Alukset, joiden lippuvaltion pysäyttämisaste Euroopan unionissa ja Pariisin pöytäkirjan alueella on alhainen, katsotaan vähemmän riskialttiiksi.
iii) Alukset, joiden lippuvaltion osalta on saatettu päätökseen tarkastus ja tarvittaessa toimitettu korjaavia toimia koskeva suunnitelma, molemmat IMO:n jäsenvaltioiden vapaaehtoisen auditointijärjestelmän puitteiden ja menettelyjen mukaisesti, katsotaan vähemmän riskialttiiksi. Heti kun 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet on hyväksytty, tällaisen aluksen lippuvaltion on osoitettava noudattaneensa IMO:n pakollisten asiakirjojen täytäntöönpanoa koskevaa säännöstöä.
d) Hyväksytyt laitokset
i) Alukset, joiden todistuskirjat on myöntänyt hyväksytty laitos, jonka toiminnan laatu suhteessa pysäyttämisasteeseen Euroopan unionissa ja Pariisin pöytäkirjan alueella on heikko tai erittäin heikko, katsotaan riskialttiimmiksi.
ii) Alukset, joiden todistuskirjat on myöntänyt hyväksytty laitos, jonka toiminnan laatu suhteessa pysäyttämisasteeseen Euroopan unionissa ja Pariisin pöytäkirjan alueella on korkea, katsotaan vähemmän riskialttiiksi.
iii) Alukset, joiden todistuskirjat on myöntänyt neuvoston direktiivin 94/57/EY mukaisesti hyväksytty laitos, katsotaan vähemmän riskialttiiksi.
e) Yhtiön toiminta
i) Alukset, jotka omistavan yhtiön toiminnan laatu, joka määräytyy sen alusten puute- ja pysäyttämisasteesta EU:ssa ja Pariisin pöytäkirjan alueella, on heikko tai erittäin heikko, katsotaan riskialttiimmiksi.
ii) Alukset, jotka omistavan yhtiön toiminnan laatu, joka määräytyy sen alusten puute- ja pysäyttämisasteesta EU:ssa ja Pariisin pöytäkirjan alueella, on korkea, katsotaan vähemmän riskialttiiksi.
2. Historialliset tekijät
i) Alukset, jotka on pysäytetty useammin kuin kerran, katsotaan riskialttiimmiksi.
ii) Alukset, joissa liitteessä II tarkoitettuna aikana suoritetussa tarkastuksessa tai suoritetuissa tarkastuksissa on esiintynyt vähemmän kuin liitteessä II tarkoitettu määrä puutteita, katsotaan vähemmän riskialttiiksi.
iii) Alukset, joita ei ole pysäytetty liitteessä II tarkoitettuna aikana, katsotaan vähemmän riskialttiiksi.
Riskitekijät yhdistetään käyttäen painotusta, jossa otetaan huomioon kunkin tekijän suhteellinen vaikutus aluksen kokonaisriskiin, jonkin seuraavista riskiprofiileista antamiseksi alukselle:
–
suuri turvallisuusriski
–
normaali turvallisuusriski
–
pieni turvallisuusriski.
Riskiprofiilia määritettäessä on painotettava alustyyppiin, lippuvaltion toimintaan, hyväksyttyyn laitokseen ja yhtiön toimintaan liittyviä tekijöitä.
II. II Alusten tarkastaminen
1. Määräaikaistarkastukset
Määräaikaistarkastuksia on tehtävä ennalta määrätyin väliajoin. Niiden tarkastusväli määräytyy aluksen riskiprofiilin perusteella. Suuren turvallisuusriskin aluksille on tehtävä määräaikaistarkastus vähintään kuuden kuukauden välein. Muiden riskiprofiilien aluksille määräaikaistarkastuksia suoritetaan sitä harvemmin, mitä pienempi turvallisuusriski on.
Jäsenvaltion on suoritettava määräaikaistarkastus:
–
suuren turvallisuusriskin alukselle, jota ei ole tarkastettu EU:n tai Pariisin pöytäkirjan alueen satamassa viimeisten kuuden kuukauden aikana. Suuren turvallisuusriskin alukset ovat tarkastettavissa edellisestä tarkastuksesta laskien viidennestä kuukaudesta lähtien;
–
normaalin turvallisuusriskin alukselle, jota ei ole tarkastettu EU:n tai Pariisin pöytäkirjan alueen satamassa viimeisten 12 kuukauden aikana. Normaalin turvallisuusriskin alukset ovat tarkastettavissa edellisestä tarkastuksesta laskien kymmenennestä kuukaudesta lähtien;
–
pienen turvallisuusriskin alukselle, jota ei ole tarkastettu Euroopan unionin tai Pariisin pöytäkirjan alueen satamassa viimeisten 30 kuukauden aikana. Pienen turvallisuusriskin alukset ovat tarkastettavissa edellisestä tarkastuksesta laskien 24:nnestä kuukaudesta lähtien.
2. Lisätarkastukset
Jos alusta koskee jokin seuraavista ensisijaisista tai ennalta arvaamattomista tekijöistä, se tarkastetaan riippumatta siitä, kuinka kauan edellisestä määräaikaistarkastuksesta on kulunut. Lisätarkastuksen tarpeesta ennalta arvaamattomien seikkojen perusteella päättää kuitenkin tarkastaja ammatillisen harkintansa mukaan.
2.A. 2A. Ensisijaiset tekijät
Alukset, joita koskee jokin seuraavista ensisijaisista tekijöistä, on tarkastettava riippumatta siitä, milloin niille on viimeksi tehty määräaikaistarkastus:
– Alus on poistettu toistaiseksi tai pysyvästi luokastaan turvallisuussyistä sen jälkeen, kun se on viimeksi tarkastettu Euroopan unionissa tai Pariisin pöytäkirjan alueella.
– Toinen jäsenvaltio on tehnyt aluksesta ilmoituksen.
– Alusta ei ole rekisteröity tarkastustietokantaan.
–Alus ei ole noudattanut tämän direktiivin 9 artiklassa, direktiiveissä 2000/59/EY ja 2002/59/EY sekä soveltuvissa tapauksissa asetuksessa (EY) N:o 725/2004 tarkoitettuja ilmoitusvelvollisuuksiaan.
–Aluksessa on ilmoituksen mukaan edelleen korjaamattomia puutteita, lukuun ottamatta aluksia, joiden puutteet oli korjattava ennen lähtöä.
– Alusta koskee jokin seuraavista tilanteista:
–
alus on ollut osallisena yhteentörmäyksessä, saanut pohjakosketuksen tai ajanut karille matkallaan satamaan,
–
alusta on syytetty vahingollisten aineiden tai jätevesien veteen päästämistä koskevien määräysten epäillystä laiminlyönnistä, tai
–
alusta on ohjailtu epänormaalilla tai turvallisuutta vaarantavalla tavalla niin, että IMO:n hyväksymiä reittijakojärjestelyjä tai turvallista kulkua koskevia käytäntöjä ja menettelyjä ei ole noudatettu.
2.B. 2B. Ennalta arvaamattomat tekijät
Alukset, joita koskee jokin seuraavista ennalta arvaamattomista tekijöistä, on tarkastettava riippumatta siitä, milloin niille on viimeksi tehty määräaikaistarkastus. Päätöksen lisätarkastuksen tekemisestä tekee toimivaltainen viranomainen ammatillisen harkintansa mukaan.
– Alusta koskee jokin seuraavista tilanteista:
–
alusta onkäytetty tavalla, joka aiheuttaa vaaraa ihmisille, omaisuudelle tai ympäristölle, tai
–
alus ei ole noudattanut Itämerelle tuloa koskevaa IMO:n navigointisuositusta, joka on päätöslauselman MSC.138(76) liitteissä.
– Aluksen todistuskirjat on myöntänyt entinen hyväksytty laitos, jonka hyväksyntä on peruutettu sen jälkeen, kun alus on viimeksi tarkastettu Euroopan unionissa tai Pariisin pöytäkirjan alueella.
– Aluksessa on luotsien tai satamaviranomaisten tai -organisaatioiden tämän direktiivin 23 artiklan mukaisesti tekemien ilmoitusten mukaan ilmeisiä sääntöjenvastaisuuksia, jotka voivat haitata niiden turvallista kulkua tai aiheuttaa ympäristölle vaaraa.
– Alus ei ole noudattanut tämän direktiivin 9 artiklassa, direktiiveissä 2000/59/EY ja 2002/59/EY sekä soveltuvissa tapauksissa asetuksessa (EY) N:o 725/2004 tarkoitettuja ilmoitusvelvollisuuksiaan.
– Aluksen päällikkö, muu miehistön jäsen tai muu henkilö tai organisaatio, jonka perusteltua etua aluksen turvallinen toiminta, aluksen asumis- tai työskentelyolosuhteet tai pilaantumisen ehkäiseminen koskee, on tehnyt aluksesta ilmoituksen tai valituksen, eikä asianomainen jäsenvaltio pidä ilmoitusta tai valitusta selvästi perusteettomana.
– Alus on edellisen kerran pysäytetty yli kolme kuukautta sitten.
– Aluksessa on ilmoituksen mukaan edelleen korjaamattomia puutteita, lukuun ottamatta aluksia, joiden puutteet oli korjattava 14 vuorokauden kuluessa lähdöstä, sekä puutteita, jotka oli korjattava ennen lähtöä.
– Aluksen lastiin, varsinkin kun on kyse myrkyllisestä ja vaarallisesta lastista, on ilmoitettu liittyvän ongelmia.
– Alusta on käytetty tavalla, joka aiheuttaa vaaraa ihmisille, omaisuudelle tai ympäristölle.
– Aluksen osalta on luotettavasta lähteestä saatu tieto, jonka mukaan sen riskitekijät poikkeavat ilmoitetuista ja riskitaso on sen vuoksi korkeampi.
3. Valintajärjestelmä
3.A. 3A. I-kiireellisyysluokkaan kuuluvat alukset on tarkastettava seuraavasti:
a) Laajennettu tarkastus on suoritettava seuraavissa tapauksissa:
–
aluksen riskiprofiili edustaa suurta turvallisuusriskiä, ja sitä ei ole tarkastettu viimeisten kuuden kuukauden aikana,
–
alus on enemmän kuin 12 vuotta vanha matkustaja-alus, öljysäiliöalus, kaasusäiliöalus, kemikaalisäiliöalus tai irtolastialus, jonka riskiprofiili edustaa normaalia turvallisuusriskiä ja jota ei ole tarkastettu viimeisten 12 kuukauden aikana.
b) Perustarkastus tai tarpeen mukaan yksityiskohtainen tarkastus on suoritettava seuraavissa tapauksissa:
–
Alus on enemmän kuin 12 vuotta vanha muu alus kuin matkustaja-alus, öljysäiliöalus, kaasusäiliöalus, kemikaalisäiliöalus tai irtolastialus, jonka riskiprofiili edustaa normaalia turvallisuusriskiä ja jota ei ole tarkastettu viimeisten 12 kuukauden aikana.
c) Jos kyseessä on ensisijainen tekijä,
–
on tarkastajan ammatillisen harkinnan mukaan suoritettava joko yksityiskohtainen tai laajennettu tarkastus kaikille aluksille, joiden riskiprofiili edustaa suurta turvallisuusriskiä, ja kaikille enemmän kuin 12 vuotta vanhoille matkustaja-aluksille, öljysäiliöaluksille, kaasusäiliöaluksille, kemikaalisäiliöaluksille ja irtolastialuksille,
–
on suoritettava yksityiskohtainen tarkastus kaikille enemmän kuin 12 vuotta vanhoille muille aluksille kuin matkustaja-aluksille, öljysäiliöaluksille, kaasusäiliöaluksille, kemikaalisäiliöaluksille ja irtolastialuksille.
3.B. 3B. Jos toimivaltainen viranomainen valitsee II-kiireellisyysluokkaan kuuluvan aluksen tarkastettavaksi, noudatetaan seuraavaa valintajärjestelmää:
a) Laajennettu tarkastus on suoritettava seuraavissa tapauksissa:
–
Aluksen riskiprofiili edustaa suurta turvallisuusriskiä, ja sitä ei ole tarkastettu viimeisten viiden kuukauden aikana.
–
Alus on enemmän kuin 12 vuotta vanha matkustaja-alus, öljysäiliöalus, kaasusäiliöalus, kemikaalisäiliöalus tai irtolastialus, jonka riskiprofiili edustaa normaalia turvallisuusriskiä ja jota ei ole tarkastettu viimeisten 10 kuukauden aikana.
–
Alus on enemmän kuin 12 vuotta vanha matkustaja-alus, öljysäiliöalus, kaasusäiliöalus, kemikaalisäiliöalus tai irtolastialus, jonka riskiprofiili edustaa pientä turvallisuusriskiä ja jota ei ole tarkastettu viimeisten 24 kuukauden aikana.
b) Perustarkastus tai tarpeen mukaan yksityiskohtainen tarkastus on suoritettava seuraavissa tapauksissa:
–
Alus on enemmän kuin 12 vuotta vanha muu alus kuin matkustaja-alus, öljysäiliöalus, kaasusäiliöalus, kemikaalisäiliöalus tai irtolastialus, jonka riskiprofiili edustaa normaalia turvallisuusriskiä ja jota ei ole tarkastettu viimeisten 10 kuukauden aikana.
–
Alus on enemmän kuin 12 vuotta vanha muu alus kuin matkustaja-alus, öljysäiliöalus, kaasusäiliöalus, kemikaalisäiliöalus tai irtolastialus, jonka riskiprofiili edustaa pientä turvallisuusriskiä ja jota ei ole tarkastettu viimeisten 24 kuukauden aikana.
c) Jos kyseessä on ennalta arvaamaton tekijä,
–
▌tarkastajan ammatillisen harkinnan mukaan on suoritettava joko yksityiskohtainen tai laajennettu tarkastus kaikille aluksille, joiden riskiprofiili edustaa suurta turvallisuusriskiä, ja kaikille enemmän kuin 12 vuotta vanhoille matkustaja-aluksille, öljysäiliöaluksille, kaasusäiliöaluksille, kemikaalisäiliöaluksille ja irtolastialuksille,
–
on suoritettava yksityiskohtainen tarkastus kaikille enemmän kuin 12 vuotta vanhoille muille aluksille kuin matkustaja-aluksille, öljysäiliöaluksille, kaasusäiliöaluksille, kemikaalisäiliöaluksille ja irtolastialuksille.
LIITE II
ALUKSEN RISKIPROFIILIN MÄÄRITTÄMINEN
(10 artiklan 2 kohta)
Profiili
Suuren riskin alus
Normaalin riskin alus
Pienen riskin alus
Yleiset tekijät
Kriteerit
Painotuspisteet
Kriteerit
Kriteerit
1
Alustyyppi
Kemikaalisäiliöalus
Kaasusäiliöalus
Öljysäiliöalus
Irtolastialus
Matkustaja-alus
2
ei suuren eikä pienen riskin alus
Kaikki tyypit
2
Aluksen ikä
kaikki tyypit > 12 vuotta
1
Kaikenikäiset
3a
Lippuvaltio
BGW-lista (musta-harmaa-valkoinen)
Musta–erittäin korkea riski, korkea riski, normaali–korkea riski
2
Valkoinen
Musta - normaali riski
1
3b
IMO-audit.
-
-
Kyllä
4a
Hyväksytty
laitos
Toiminta
H
-
-
Korkea
M
-
-
-
L
Heikko
1
-
VL
Erittäin heikko
-
4b
EU:n hyväksymä
-
-
Kyllä
5
Yhtiö
Toiminta
H
-
-
Korkea
M
-
-
-
L
Heikko
2
-
VL
Erittäin heikko
-
Historialliset tekijät
6
Kussakin tarkastuksessa todettujen puutteiden määrä edell. 36 kk aikana
Puutteet
Ei sovelleta
-
≤ 5 (ja vähintään yksi edell. 36 kk aikana tehty tarkastus)
7
Pysäyttämisten määrä edell. 36 kk aikana
Pysäyttämiset
≥ 2 pysäyttämistä
1
Ei
pysäyttämisiä
Suuren riskin alukset ovat aluksia, jotka täyttävät kriteerit siten, että niistä kertyy yhteensä vähintään viisi painotuspistettä.
Pienen riskin alukset ovat aluksia, jotka täyttävät kaikki pienen riskin tekijöiden kriteerit.
Normaalin riskin alukset ovat aluksia, jotka eivät ole suuren eivätkä pienen riskin aluksia.
LIITE III
ILMOITTAMINEN
(9 artiklan 1 kohta)
9 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitettavat tiedot:
Satamaviranomaiselle tai -organisaatiolle tai tätä tarkoitusta varten nimetylle viranomaiselle tai organisaatiolle on toimitettava vähintään kolme päivää ennen oletettua saapumisajankohtaa satamaan tai ankkuripaikkaan tai, jos matkan oletetaan kestävän alle kolme päivää, ennen lähtöä edellisestä satamasta seuraavat tiedot:
a)
aluksen tunnistetiedot (nimi, radiokutsutunnus, IMO-tunnistenumero tai MMSI-numero);
b)
satamassa käynnin suunniteltu kesto ja luettelo yhteisön satamista, joissa alus käy saman matkan aikana,
7. Kansainvälinen öljyn aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiskirja
8. Kansainvälinen irtolastina kuljetettavien haitallisten nestemäisten aineiden aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiskirja
9. Kansainvälinen lastiviivakirja (1966)
Kansainvälinen lastiviivavapautuskirja
10. Öljypäiväkirja, osat I ja II
11. Lastipäiväkirja
12. Miehitystodistus
13. STCW -yleissopimuksen määräysten mukaisesti vaadittavat todistukset ja muut asiakirjat
14. Lääkärintodistukset (ks. ILO:n yleissopimus N:o 73 merenkulkijoiden lääkärintarkastuksista)
15. Aluksen työaikajärjestelytaulukko (ILO:n yleissopimus N:o 180 ja STCW 95 -yleissopimus)
16. Merenkulkijoiden työ- ja lepoaikaa koskeva kirjanpito (ILO:n yleissopimus N:o 180)
17. Vakavuustiedot
18. Jäljennös vaatimustenmukaisuusasiakirjasta ja turvallisuusjohtamistodistuksesta, jotka on myönnetty alusten turvallista toimintaa ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevan kansainvälisen turvallisuusjohtamissäännöstön mukaisesti (SOLAS 74 -yleissopimuksen liitteessä oleva IX luku)
19. Hyväksytyn laitoksen antamat todistuskirjat aluksen rungon vahvuudesta ja koneistosta (vaaditaan ainoastaan, jos alus on hyväksytyn laitoksen luokassa)
20. Vaatimustenmukaisuusasiakirja, joka sisältää vaarallisia aineita kuljettavia aluksia koskevat erityisvaatimukset
21. Suurnopeusaluksen turvallisuuskirja ja suurnopeusaluksen liikennöintilupa
22. Vaarallisia aineita koskeva erityisluettelo tai tavaraluettelo taikka yksityiskohtainen ahtauspiirros
23. Aluksen lokikirja, jossa on tiedot testeistä ja harjoituksista, kuten turvaharjoituksista, sekä tiedot hengenpelastuslaitteiden ja -järjestelmien ja palontorjuntalaitteiden ja -järjestelmien tarkastuksesta ja huollosta
24. Erikoisaluksen turvallisuuskirja
25. Öljyn- tai kaasunporauslautan turvallisuuskirja
26. Öljysäiliöalusten osalta öljypäästöjen valvontajärjestelmää koskevat tiedot viimeisen painolastissa kuljetun matkan ajalta
27. Hälytysluettelo, palontorjuntakaavio ja matkustaja-alusten osalta vaurion torjuntakaavio
28. Öljyonnettomuuksien varalle laadittu suunnitelma
29. Huoltopäiväkirjat (irtolastialuksista ja öljysäiliöaluksista)
31. Ro-ro-matkustaja-alusten osalta tiedot A/A-maximum-suhdeluvusta
32. Viljan kuljettamiseen oikeuttava asiakirja
33. Lastinkiinnityskäsikirja
34. Jätehuoltosuunnitelma ja jätepäiväkirja
35. Päätöksenteon tukijärjestelmä matkustaja-alusten päällikköjä varten
36. Etsintä- ja pelastustoimien yhteistyösuunnitelma säännöllisillä reiteillä liikennöiviä matkustaja-aluksia varten
37. Matkustaja-alusten liikenteen harjoittamisen rajoituksia koskeva luettelo
38. Irtolastialuskirja
39. Irtolastialusten lastaus- ja purkusuunnitelma
40. Todistuskirja vakuutuksesta tai muusta rahavakuudesta, joka koskee öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvaa siviilioikeudellista vastuuta (vuoden 1992 kansainvälinen yleissopimus öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta)
41. Alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista … päivänä …kuuta … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/XX/EY nojalla vaadittavat todistuskirjat
42. [Alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta ja alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista] … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/XX/EY nojalla vaadittavat todistukset.
43. Meri- ja sisävesiväylien matkustajaliikenteen harjoittajien vastuusta onnettomuustapauksessa annetun asetuksen (EY) N:o XXXX/2008 nojalla vaadittava todistuskirja(22)]
44. Kansainvälinen ilmansuojelutodistuskirja
45. Kansainvälinen todistuskirja käymäläjäteveden aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemisestä
LIITE V
ESIMERKKEJÄ "ILMEISISTÄ SYISTÄ"
(13 artiklan 3 kohta)
A. Esimerkkejä yksityiskohtaisen tarkastuksen ilmeisistä syistä
1. Kyseessä on alus, jota tarkoitetaan liitteessä I olevan II osan 2A ja 2B kohdassa.
2. Öljyn rahtikirjaa ei ole pidetty asianmukaisesti.
3. Todistuskirjojen ja muiden asiakirjojen tarkastamisen yhteydessä on ilmennyt epätarkkuuksia.
4. On saatu viitteitä siitä, että laivaväki ei täytä laivalla kommunikointia koskevia merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta 4 päivänä huhtikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/25/EY(23) 17 artiklassa säädettyjä vaatimuksia.
5. Pätevyyskirja on saatu vilpillisesti, tai pätevyyskirjan haltija ei ole se henkilö, jolle pätevyyskirja on alun perin myönnetty.
6. Aluksen päällikön tai muun päällystön tai miehistön jäsenen todistuskirjan myöntänyt maa ei ole ratifioinut STCW -yleissopimusta.
7. On saatu todisteita siitä, että rahtia tai muita toimintoja ei ole hoidettu turvallisesti tai IMO:n sääntöjen mukaisesti, esimerkiksi hapen määrä inertkaasun pääsyötössä lastitankkeihin on sallittua enimmäismäärää suurempi.
8. Öljysäiliöaluksen päällikkö ei toimita tietoja öljypäästöjen valvontajärjestelmää koskevista tiedoista viimeisen painolastissa kuljetun matkan ajalta.
9. Ajan tasalla oleva hälytysluettelo puuttuu tai laivaväki ei ole tietoinen velvollisuuksistaan tulipalon syttyessä tai jos laiva on hylättävä.
10. On lähetetty aiheettomia hätäkutsuja, joita ei ole peruutettu asianmukaisin menettelyin.
11. Yleissopimuksissa vaaditut olennaiset varusteet tai järjestelmät puuttuvat.
12. Aluksella vallitsevat olosuhteet ovat erityisen epähygieeniset.
13. Tarkastajan saama yleisvaikutelma ja havainnot osoittavat, että aluksen rungossa tai rakenteessa on vakavia vikoja tai puutteita, jotka voivat vaarantaa aluksen rakenteen kestävyyden, sen vesitiiviyden tai säänkestävyyden.
14. On olemassa tietoa tai todisteita siitä, että päällikkö tai muu laivaväki ei tunne tärkeitä aluksen toimintoja, jotka liittyvät alusten turvallisuuteen tai pilaantumisen ehkäisemiseen, tai että näitä toimintoja ei ole suoritettu.
15. Aluksen työjärjestelyt osoittava taulu tai kirjanpito merenkulkijoiden työtunneista ja lepoajoista puuttuu.
B. Esimerkkejä ilmeisistä syistä alusten turvanäkökohtien tarkastamiseksi
1. Alkutarkastuksessa tarkastaja voi todeta olevan ilmeisiä syitä suorittaa turvatoimiin liittyviä lisävalvontatoimenpiteitä seuraavissa tapauksissa:
1.1.
ISSC-todistus ei ole pätevä tai sen voimassaoloaika on kulunut umpeen.
Aluksen turvataso on alhaisempi kuin sataman.
1.3.
Aluksella ei ole suoritettu turvaharjoituksia.
1.4.
Tiedot kymmenestä viimeisestä aluksen ja satamarakenteen tai aluksen ja toisen aluksen välisestä vuorovaikutustilanteesta ovat puutteelliset.
1.5.
On saatu todisteita tai havaittu, että aluksen miehistön keskeiset jäsenet eivät pysty kommunikoimaan keskenään.
1.6.
Tarkastamisen yhteydessä on käynyt ilmi, että turvajärjestelyissä on vakavia puutteita.
1.7
Lisätoimenpiteet ovat tarpeen kolmannelta osapuolelta saadun tiedon, kuten ilmoituksen tai valituksen, perusteella.
1.8
Aluksella on ollut useita perättäisiä väliaikaisia ISSC-todistuksia, ja tarkastajan ammatillisen harkinnan perusteella näyttää siltä, että yksi aluksen tai yhtiön syistä käyttää väliaikaisia todistuksia on pyrkimys välttyä ensimmäisen väliaikaistodistuksen voimassaolon päättymisen jälkeenkin täysimääräisesti noudattamasta SOLAS 74 -yleissopimuksen liitteessä olevaa XI-2 lukua ja ISPS-säännöstön A osaa. ISPS-säännöstön A osassa määritellään olosuhteet, joissa väliaikainen todistus voidaan myöntää.
2. Mikäli edellä kuvattuja ilmeisiä syitä ilmenee, tarkastajan on välittömästi ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle turvaviranomaiselle (ellei tarkastaja ole myös asianmukaisesti valtuutettu turvavirkailija). Tämän jälkeen toimivaltaisen turvaviranomaisen on päätettävä turvataso huomioon ottaen tarpeellisista lisävalvontatoimenpiteistä SOLAS 74 -yleissopimuksen liitteessä olevan XI luvun 9 säännön mukaisesti.
3. Muut ilmeiset syyt kuin edellä luetellut kuuluvat asianmukaisesti valtuutetun turvavirkailijan harkintavaltaan.
LIITE VI
ALUSTEN VALVONTAA KOSKEVAT MENETTELYTAVAT
(15 artiklan 1 kohta)
Pariisin pöytäkirjan liite 1 "Port State Control Procedures" ("Satamavaltioiden suorittaman valvonnan menettelyt") sekä Pariisin pöytäkirjan seuraavat ohjeet ajantasaistetussa muodossaan:
– Instruction 33/2000/02: Operational Control on Ferries and Passenger Ships (matkustajalauttojen ja matkustaja-alusten operatiivinen valvonta),
– Instruction 35/2002/02: Guidelines for PSCOs on Electronic Charts (elektronisia merikarttoja koskevat suuntaviivat satamavaltioiden tarkastajille),
– Instruction 36/2003/08: Guidance for Inspection on Working and Living Conditions (työ- ja elinolojen tarkastamista koskevat ohjeet),
– Instruction 37/2004/02: Guidelines in Compliance with STCW 78/95 Convention as Amended (STCW 78/95 -yleissopimusta muutoksineen koskevat suuntaviivat),
– Instruction 37/2004/05: Guidelines on the Inspection of Hours of Work/Rest (työ- ja lepoaikojen tarkastamista koskevat suuntaviivat),
– Instruction 37/2004/10: Guidelines for Port State Control Officers on Security aspects (turvallisuusnäkökohtia koskevat suuntaviivat satamavaltioiden tarkastajille),
– Instruction 38/2005/02: Guidelines for PSCOs Checking a Voyage Data Recorder (VDR) (matkatietojen tallentimen tarkastamista koskevat suuntaviivat satamavaltioiden tarkastajille),
– Instruction 38/2005/05: Guidelines on MARPOL 73/78 Annex I (MARPOL 73/78-yleissopimuksen liitettä I koskevat suuntaviivat),
– Instruction 38/2005/07: Guidelines on Control of the Condition Assessment Scheme (CAS) of Single Hull Oil Tankers (yksirunkoisten öljysäiliöalusten kunnon arviointijärjestelmän (CAS-järjestelmän) valvontaa koskevat suuntaviivat),
– Instruction 39/2006/01: Guidelines for the Port State Control Officer on the ISM-Code (kansainvälistä turvallisuusjohtamissäännöstöä (ISM-säännöstöä) koskevat suuntaviivat satamavaltioiden tarkastajille),
– Instruction 39/2006/02: Guidelines for Port State Control Officers on Control of GMDSS (maailmanlaajuisen merihätä- ja turvallisuusjärjestelmän (GMDSS-järjestelmän) valvontaa koskevat suuntaviivat satamavaltioiden tarkastajille),
– Instruction 39/2006/03: Optimisation of Banning and Notification Checklist (kieltoja ja ilmoituksia koskevan tarkistusluettelon optimointi),
– Instruction 39/2006/10: Guidelines for PSCOs for the Examination of Ballast Tanks and Main Power Failure Simulation (black-out test) (painolastisäiliöiden tarkastamista ja simuloitua päävirtakatkosta (black-out -testi) koskevat ohjeet satamavaltioiden tarkastajille),
– Instruction 39/2006/11: Guidance for Checking the Structure of Bulk Carriers (irtolastialusten rakenteen tarkastamista koskevat ohjeet),
– Instruction 39/2006/12: Code of Good Practice for Port State Control Officers (hyvät toimintatavat satamavaltioiden valvontavirkailijoille),
– Instruction 40/2007/04: Criteria for Responsibility Assessment of Recognised Organisations (R/O) (kriteerit hyväksyttyjen laitosten vastuullisuusarviointia varten),
– Instruction 40/2007/09: Guidelines for Port State Control Inspections for Compliance with Annex VI of MARPOL 73/78 (suuntaviivat satamavaltioiden tarkastajille MARPOL 73/78 -yleissopimuksen liitteen VI noudattamiseksi).
LIITE VII
ALUSTEN LAAJENNETUT TARKASTUKSET
(14 artikla)
Laajennettu tarkastus koskee erityisesti seuraavien riskikohteiden yleistä kuntoa:
–
Asiakirjat
–
Rakenteellinen kunto
–
Säätiiviys
–
Hätäjärjestelmät
–
Radioviestintä
–
Lastioperaatiot
–
Paloturvallisuus
–
Hälytyslaitteet
–
Elin- ja työolot
–
Navigointilaitteet
–
Pelastusvälineet
–
Vaaralliset tavarat
–
Kuljetuskoneisto ja apukoneisto
–
Saastumisen ehkäiseminen.
Lisäksi laajennetun tarkastuksen on katettava riskikohteiden tietyt seikat tarkastetun aluksen tyypistä riippuen 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja ellei tarkastuksen käytännön toteutettavuudesta sekä mahdollisista henkilöiden, aluksen tai sataman turvallisuuteen liittyvistä rajoituksista muuta johdu.
LIITE VIII
YHTEISÖSSÄ SIJAITSEVIIN SATAMIIN JA ANKKURIPAIKKOIHIN PÄÄSYN EPÄÄMISTÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET
(16 artikla)
1. Jos 16 artiklan 1 kohdassa kuvatut ehdot täyttyvät, on toimivaltaisen viranomaisen siinä satamassa, jossa alus pysäytetään kolmannen kerran, ilmoitettava kirjallisesti aluksen päällikölle, että alusta koskeva pääsyn epäämispäätös tulee voimaan välittömästi aluksen poistuttua satamasta. Pääsyn epäämispäätös tulee voimaan heti, kun alus poistuu satamasta sen jälkeen, kun pysäyttämisen syynä olleet puutteet on korjattu.
2. Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava jäljennös pääsyn epäämispäätöksestä lippuvaltion hallinnolle, asianomaiselle hyväksytylle laitokselle, muille jäsenvaltioille ja Pariisin pöytäkirjan muille allekirjoittajavaltioille, komissiolle ja Pariisin pöytäkirjan sihteeristölle. Toimivaltaisen viranomaisen on myös viipymättä kirjattava pääsyn epäämistä koskevat tiedot tarkastustietokantaan.
3. Saadakseen pääsyn epäämispäätöksen kumotuksi aluksen omistajan tai liikenteenharjoittajan on esitettävä virallinen pyyntö pääsyn epäämispäätöksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Pyynnön mukana on oltava lippuvaltion hallinnon antama, lippuvaltion hallinnon valtuuttaman katsastajan aluksella käynnin pohjalta laadittu asiakirja siitä, että alus on täysin yleissopimusten sovellettavien määräysten mukainen. Lippuvaltion hallinnon on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle todisteet aluksella käynnistä.
4. Pääsyn epäämispäätöksen kumoamista koskevaan pyyntöön on tarvittaessa liitettävä myös aluksen luokituksesta vastaavan luokituslaitoksen antama, luokituslaitoksen katsastajan aluksella käynnin pohjalta laadittu asiakirja siitä, että alus on kyseisen laitoksen määrittelemien luokitusvaatimusten mukainen. Luokituslaitoksen on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle todisteet aluksella käynnistä.
5. Pääsyn epäämispäätös voidaan kumota vasta tämän direktiivin 16 artiklassa mainitun ajanjakson kuluttua ja kun alus on tarkastettu uudelleen sovitussa satamassa. Jos sovittu satama sijaitsee jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi pääsyn epäämispäätöksen antaneen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä antaa alukselle luvan siirtyä sovittuun satamaan uusintatarkastusta varten. Tässä tapauksessa alukselle ei satamassa saa suorittaa minkäänlaisia lastiin liittyviä operaatioita ennen kuin pääsyn epäämispäätös on kumottu.
6. Jos pääsyn epäämispäätökseen johtaneessa pysäyttämisessä todettiin puutteita aluksen rakenteessa, epäämispäätöksen antanut toimivaltainen viranomainen voi edellyttää, että uusintatarkastuksessa sallitaan pääsy tiettyihin aluksen tiloihin, kuten lastitiloihin ja säiliöihin.
7. Uusintatarkastuksen suorittaa pääsyn epäämispäätöksen antaneen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tai pääsyn epäämispäätöksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella määräsataman toimivaltainen viranomainen. Toimivaltainen viranomainen voi vaatia, että uusintatarkastuksesta ilmoitetaan vähintään 14 vuorokautta etukäteen. Kyseisen jäsenvaltion on voitava varmistua siitä, että alus täyttää kaikilta osin yleissopimusten sovellettavat vaatimukset.
8. Uusintatarkastuksen on oltava laajennettu tarkastus, johon on sisällytettävä vähintään kaikki liitteessä VII esitetyt asiaankuuluvat osatekijät.
9. Laajennetun tarkastuksen kaikista kustannuksista vastaa aluksen omistaja tai liikenteenharjoittaja.
10. Jos laajennetun tarkastuksen tulos tyydyttää jäsenvaltiota liitteen VII mukaisesti, pääsyn epäämispäätös on kumottava ja asiasta ilmoitettava kirjallisesti aluksen yhtiölle.
11. Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava päätöksestään kirjallisesti myös lippuvaltion hallinnolle, asianomaiselle luokituslaitokselle, muille jäsenvaltioille, muille Pariisin pöytäkirjan allekirjoittajavaltioille, komissiolle ja Pariisin pöytäkirjan sihteeristölle. Toimivaltaisen viranomaisen on myös viipymättä kirjattava pääsyn epäämispäätöksen kumoamista koskevat tiedot tarkastustietokantaan.
12. Niitä aluksia koskevat tiedot, joilta on evätty pääsy yhteisössä sijaitseviin satamiin, on asetettava saataville tarkastustietokantaan ja ne on julkaistava 26 artiklan ja liitteen XIII säännösten mukaisesti.
LIITE IX
TARKASTUSKERTOMUS
(17 artikla)
Tarkastuskertomukseen on sisällyttävä vähintään seuraavat tiedot:
5. Alustyyppi (sellaisena kuin se on ilmoitettu turvallisuusjohtamistodistuksessa)
6. IMO-tunnistenumero
7. Radiokutsutunnus
8. Bruttovetoisuus
9. Kantavuus (tarvittaessa)
10. Rakennusvuosi siten kuin se on määritetty aluksen turvallisuuskirjoissa
11. Tarpeen mukaan luokituslaitos tai luokituslaitokset tai muu organisaatio, jo(t)ka on myöntänyt / ovat myöntäneet alukselle mahdolliset luokitustodistukset
12. Hyväksytty laitos tai hyväksytyt laitokset ja/tai mahdolliset muut osapuolet, jo(t)ka on myöntänyt / ovat myöntäneet alukselle todistuksia sovellettavien yleissopimusten mukaisesti lippuvaltion puolesta
13. Aluksen yhtiön tai liikenteenharjoittajan nimi ja osoite
14. Nestemäistä tai kiinteää irtolastia kuljettavien alusten osalta aluksen valinnasta vastaavan rahtaajan nimi ja osoite sekä rahtaustyyppi
15. Tarkastuskertomuksen lopullinen päivämäärä
16. Ilmoitus siitä, että tarkastusta tai pysäyttämistä koskevat yksityiskohtaiset tiedot voidaan julkaista.
II. II Tarkastusta koskevat tiedot
1. Asiaan liittyvien yleissopimusten mukaisesti myönnetyt todistukset, todistuksen/todistukset myöntänyt viranomainen tai laitos sekä päivämäärät, jolloin todistus on annettu ja jolloin sen voimassaoloaika päättyy
2. Aluksen osat tai osatekijät, jotka on tarkastettu (kun kyseessä on yksityiskohtainen tai laajennettu tarkastus)
3. Viimeisimmän väli- tai vuosi- tai uusintakatsastuksen satama ja päivämäärä sekä katsastuksen suorittaneen laitoksen nimi
2. Päivämäärä, jolloin pysäyttämispäätös on kumottu
3. Niiden puutteiden laatu, jotka ovat oikeuttaneet pysäyttämispäätöksen (tarvittaessa viittaukset yleissopimuksiin)
4. Tarvittaessa tieto siitä, onko hyväksytty laitos tai jokin muu katsastuksen tehnyt yksityinen laitos vastuussa puutteista, jotka yksin tai yhdessä johtivat aluksen pysäyttämiseen
5. Toteutetut toimenpiteet.
LIITE X
PERUSTEET ALUKSEN PYSÄYTTÄMISELLE
(19 artiklan 3 kohta)
JOHDANTO
Ennen sen ratkaisemista, oikeuttavatko tarkastuksen aikana havaitut puutteet aluksen pysäyttämisen, tarkastajan on sovellettava jäljempänä kohdassa 1 ja 2 mainittuja perusteita.
Kohdassa 3 on esimerkkejä puutteista, jotka sinänsä voivat oikeuttaa aluksen pysäyttämisen (ks. 19 artiklan 4 kohta).
Vahingot, jotka ovat aiheutuneet onnettomuudesta aluksen ollessa matkalla satamaan, eivät ole peruste aluksen pysäyttämiseen, jos
a)
on otettu asianmukaisesti huomioon SOLAS 74 -yleissopimuksen liitteessä olevaan sääntöön I-11(c) sisältyvät vaatimukset, jotka koskevat lippuvaltion hallinnolle, nimetylle katsastajalle tai sille hyväksytylle laitokselle tehtävää ilmoitusta, joka vastaa asiaankuuluvan todistuskirjan myöntämisestä;
b)
aluksen päällikkö tai omistaja on ennen aluksen saapumista satamaan antanut satamavalvontaviranomaiselle yksityiskohtaiset tiedot onnettomuustilanteesta ja aiheutuneista vahingoista ja tiedot vaaditusta lippuvaltion hallinnolle annetusta ilmoituksesta;
c)
aluksella on toteutettu korjaavia toimenpiteitä viranomaista tyydyttävällä tavalla; ja
d)
sen jälkeen, kun viranomaiselle on ilmoitettu korjaavien toimenpiteiden toteuttamisesta, tämä on varmistanut, että puutteet, jotka muodostivat selvän vaaran turvallisuudelle, terveydelle tai ympäristölle, on korjattu.
1. PÄÄASIALLISET PERUSTEET
Harkitessaan, olisiko alus pysäytettävä, tarkastajan on sovellettava seuraavia perusteita:
Ajoitus:
Alukset, jotka eivät ole merikelpoisia, on pysäytettävä ensimmäisen tarkastuksen yhteydessä, riippumatta siitä, kuinka pitkäksi aikaa alus joutuu jäämään satamaan.
Peruste:
Alus pysäytetään, jos sen puutteet ovat niin vakavia, että tarkastajan on syytä palata alukselle varmistaakseen, että puutteet on korjattu ennen aluksen lähtöä.
Tarkastajan tarve palata alukselle on puutteiden vakavuuden mittapuu. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että jokaisessa tapauksessa on velvollisuus toimia näin. Se merkitsee sitä, että viranomaisen on varmistettava tavalla tai toisella, mieluiten uudella käynnillä, että puutteet on korjattu ennen lähtöä.
2. PÄÄASIALLISTEN PERUSTEIDEN SOVELTAMINEN
Päättäessään, ovatko aluksessa havaitut puutteet riittävän vakavia oikeuttaakseen pysäyttämisen, tarkastajan on arvioitava, onko aluksella:
1.
asianmukaiset, voimassaolevat asiakirjat;
2.
miehitystodistuksen mukainen miehistö.
Tarkastuksen yhteydessä tarkastajan on lisäksi arvioitava, kykeneekö alus ja/tai sen miehistö:
3.
navigoimaan turvallisesti koko tulevan matkan ajan;
4.
turvallisesti käsittelemään ja kuljettamaan lastin ja valvomaan sen tilaa koko tulevan matkan ajan;
5.
käyttämään konehuonetta turvallisesti koko tulevan matkan ajan;
6.
ylläpitämään kuljetuskoneistoa ja ohjausta koko tulevan matkan ajan;
7.
torjumaan tehokkaasti tulipaloja kaikissa aluksen osissa tarpeen tullen tulevan matkan aikana;
8.
nopeasti ja turvallisesti evakuoimaan aluksen ja tarvittaessa ryhtymään pelastustoimiin tulevan matkan aikana;
9.
ehkäisemään meriympäristön pilaantumista koko tulevan matkan ajan;
10.
ylläpitämään riittävää vakavuutta koko tulevan matkan ajan;
11.
ylläpitämään riittävää vedenpitävyyttä koko tulevan matkan ajan;
12.
tarvittaessa viestimään hätätilanteissa tulevan matkan aikana;
13.
ylläpitämään turvallisia ja terveellisiä olosuhteita aluksella koko tulevan matkan ajan;
14.
antamaan mahdollisimman täydelliset tiedot onnettomuuden sattuessa.
Jos vastaus johonkin edellä lueteltuun väittämään on kielteinen, aluksen pysäyttämistä on harkittava vakavasti kaikki havaitut puutteet huomioon ottaen. Useamman lievemmän puutteen esiintyminen voi myös oikeuttaa aluksen pysäyttämisen.
3. Tarkastajan avuksi näiden ohjeiden käytössä esitetään asiaa koskevien yleissopimusten ja/tai sääntöjen mukaisesti ryhmitelty luettelo puutteista, joita on pidettävä niin vakavina, että ne voivat oikeuttaa aluksen pysäyttämisen. Tämä luettelo ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi.
3.1. Yleistä
Asiaan liittyvien asiakirjojen mukaisten, voimassaolevien todistuskirjojen ja asiakirjojen puuttuminen. Aluksilla, jotka purjehtivat sellaisen valtion lipun alla, joka ei ole liittynyt kyseiseen sopimukseen tai joka ei ole saattanut voimaan muuta asiaankuuluvaa asiakirjaa, ei kuitenkaan ole oikeutta yleissopimuksen tai muun asiakirjan mukaisiin todistuskirjoihin. Siksi vaadittujen todistuskirjojen puuttuminen ei sinänsä ole riittävä syy näiden alusten pysäyttämiseksi; kuitenkin sovellettaessa lauseketta ei-suotuisammasta käsittelystä on vaadittava, että alus oleellisilta osin täyttää määräykset ennen kuin se voi lähteä matkaan.
3.2. SOLAS 74 -yleissopimuksen alaan kuuluvat asiat
1. Kuljetuskoneiston ja muun olennaisen tärkeän koneiston sekä sähkölaitteiston toiminnan häiriö.
2. Konehuoneen puutteellinen siisteys, liian paljon öljyisen veden seoksia pilsseissä, putkiston eristeisiin ja poistoputkiin on päässyt öljyä, kupuveden pumppauslaitteiden toiminnan häiriöt.
3. Hätägeneraattorin, valaistuksen, akkujen ja katkaisimien toimintahäiriöt.
4. Pää- ja apuohjauslaitteiston toimintahäiriöt.
5. Henkilökohtaisten hengenpelastuslaitteiden, pelastusveneiden ja -lauttojen sekä laukaisulaitteistojen puuttuminen, liian vähäinen kapasiteetti tai vakava vaurioituneisuus.
6. Paloilmaisinjärjestelmän, palohälyttimien, palontorjuntavarusteiden, kiinteiden palonsammutuslaitteistojen, ilmastointiventtiilien, palopeltien, nopeiden sulkulaitteiden puuttuminen, ei-vaatimustenmukaisuus tai vakava vaurioituneisuus niin, etteivät ne vastaa alkuperäistä käyttötarkoitustaan.
7. Öljysäiliöalusten lastikansialueen palontorjuntalaitteiston puuttuminen, vakava vaurioituneisuus tai toimintahäiriö.
8. Merkkivalojen, merkkikuvioiden tai äänimerkinantolaitteiden puuttuminen, ei-vaatimustenmukaisuus tai vakava vaurioituneisuus.
9. Hätä- ja turvallisuusviestintään käytettävien radiolaitteiden puuttuminen tai toimintahäiriö.
10. Navigointilaitteiden puuttuminen tai toimintahäiriöt ottaen huomioon SOLAS 74 -yleissopimuksen liitteessä olevan V luvun 16 säännön 2 kohta.
11. Ajantasaistettujen merikarttojen ja/tai kaikkien muiden, suunniteltua matkaa varten tarpeellisten merenkulkujulkaisujen puuttuminen, ottaen huomioon se, että virallista tietoa käyttävää tyyppihyväksyttyä elektronista merikarttajärjestelmää (ECDIS) voidaan käyttää karttojen asemesta.
13. Vakavat puutteet, jotka liittyvät aluksen käyttöä koskeviin vaatimuksiin, sellaisina kuin ne on esitetty Pariisin pöytäkirjan liitteessä 1 olevassa 5.5 kohdassa.
14. Laivaväen lukumäärä, kokoonpano tai pätevyys ei vastaa miehitystodistusta.
15. SOLAS 74 -yleissopimuksen liitteessä olevan XI luvun 2 säännön mukaisen laajennetun tarkastusohjelman toteuttamatta jättäminen.
3.3. IBC-säännöstön alaan kuuluvat asiat
1. Sellaisen aineen kuljettaminen, jota ei mainita kansainvälisessä todistuskirjassa, tai puuttuvat lastitiedot.
2. Puuttuvat tai vahingoittuneet korkeapaineturvalaitteet.
3. Sähkölaitteet eivät ole sisäisesti turvallisia tai eivät vastaa säännöstön vaatimuksia.
4. Paloherkät kohteet vaarallisissa paikoissa.
5. Erityisvaatimusten rikkomiset.
6. Suurimman säiliökohtaisen lastimäärän ylitys.
7. Herkkien tuotteiden riittämätön lämpösuojaus.
3.4. IGC-säännöstön alaan kuuluvat asiat
1. Sellaisen aineen kuljettaminen, jota ei mainita kansainvälisessä todistuskirjassa, tai puuttuvat lastitiedot.
2. Asuintilojen tai työskentelytilojen puuttuvat sulkemislaitteet.
3. Laipio ei kaasutiivis.
4. Vialliset ilmasulut.
5. Puuttuvat tai vialliset nopeasulkuventtiilit.
6. Puuttuvat tai vialliset turvaventtiilit.
7. Sähkölaitteet eivät ole sisäisesti turvallisia tai eivät vastaa säännöstön vaatimuksia.
8. Lastitilan tuuletustorvet eivät ole toimintakunnossa.
9. Lastitilojen painehälyttimet eivät ole toimintakunnossa.
10. Kaasunilmaisulaitos ja/tai myrkyllisen kaasun ilmaisulaitos viallisia.
11. Inhiboitavien aineiden kuljetus ilman voimassaolevaa inhibiittoritodistuskirjaa.
3.5. Lastiviivayleissopimuksen alaan kuuluvat asiat
1. Laajojen alueiden vahingoittuminen tai ruostuminen tai laidoituksen syöpyminen ja siihen liittyvä kansien ja rungon jäykistyminen, joka vaikuttaa merikelpoisuuteen tai paikallisten kuormien sietokykyyn, ellei ole tehty riittäviä tilapäisiä korjauksia matkaa varten, joka suuntautuu sellaiseen satamaan, jossa voidaan suorittaa pysyvät korjaukset.
2. Selvästi havaittava riittämätön vakavuus.
3. Sellaisen riittävän ja luotettavan, hyväksytyssä muodossa olevan tiedon puuttuminen, joka nopeasti ja helposti antaisi päällikölle mahdollisuuden järjestää aluksensa lastauksen ja painolastin ottamisen siten, että turvallista vakavuusylijäämää voidaan ylläpitää matkan kaikissa vaiheissa ja vaihtelevissa olosuhteissa sekä vältetään kaikkien liiallisten jännitteiden syntyminen aluksen rakenteessa.
4. Puuttuvat, selvästi vaurioituneet tai vialliset sulkemislaitteet, luukunsulkemisjärjestelyt ja vesitiiviit ovet.
5. Ylisyvään lastaus.
6. Syväysmerkin puuttuminen tai syväysmerkistä ei saa selvää.
3.6. MARPOL -yleissopimuksen liitteen I alaan kuuluvat asiat
1. Öljyisen veden suodatinlaitteiston, öljypäästöjen valvontajärjestelmän tai 15 ppm:n pilssivesihälyttimen puuttuminen, vakava vaurioituneisuus tai toimintahäiriö.
2. Jätesäiliön ja/tai jäteöljysäiliön jäljellä oleva kapasiteetti riittämätön suunniteltua matkaa varten.
3. Öljypäiväkirjaa ei ole.
4. Luvaton rinnakkainen poistoputki asennettu.
5. Katsastuskertomuksiin liittyvät asiakirjat puuttuvat tai ne eivät ole MARPOL 73/78 -yleissopimuksen 13 G säännön 3 kohdan b alakohdan mukaisia.
3.7. MARPOL 73/78 -yleissopimuksen liitteen II alaan kuuluvat asiat
1. P&A-käsikirjan puuttuminen.
2. Lastia ei ole luokiteltu.
3. Lastipäiväkirjaa ei ole.
4. Öljymäisten aineiden kuljettaminen vaatimusten mukaisesti tai ilman asianmukaisesti muutettua todistuskirjaa.
5. Luvaton rinnakkainen poistoputki asennettu.
3.8. MARPOL 73/78 -yleissopimuksen liitteen V alaan kuuluvat asiat
1. Jätehuoltosuunnitelmaa ei ole.
2. Jätepäiväkirjaa ei ole.
3. Aluksen henkilöstö ei tunne jätteiden käsittelyä koskevia jätehuoltosuunnitelman vaatimuksia.
3.9. STCW -yleissopimuksen sekä direktiivin 2001/25/EY alaan kuuluvat asiat
1. Merenkulkijoilla ei ole asianmukaista pätevyyskirjaa, voimassa olevaa erivapautta tai asiakirjanäyttöä siitä, että kelpoisuustodistusta koskeva hakemus on tehty sen maan viranomaisille, jonka lipun alla alus purjehtii.
2. On olemassa todisteita siitä, että pätevyyskirja on saatu vilpillisesti, tai pätevyyskirjan haltija ei ole se henkilö, jolle pätevyyskirja alun perin myönnettiin.
3. Aluksella ei noudateta lippuvaltion hallinnon asettamia turvallista miehitystä koskevia vaatimuksia.
4. Komentosiltavahti- tai konevahtijärjestelyt eivät täytä lippuvaltion hallinnon alukselle asettamia vaatimuksia.
5. Vahdissa ei ole pätevää henkilöä käyttämässä laitteita, jotka liittyvät olennaisesti turvalliseen navigointiin, hätä- ja turvallisuusliikenteeseen tai meren pilaantumisen ehkäisemiseen.
6. Ei ole esitetty todisteita ammattitaidosta, jota edellytetään alusturvallisuuteen ja pilaantumisen ehkäisemiseen liittyvien tehtävien hoitamiseksi.
7. Aluksella ei ole riittävästi levänneitä ja muutoin työkuntoisia henkilöitä ensimmäiseen vahtivuoroon matkan alussa eikä seuraaviin vahtivuoroihin.
3.10. ILO -yleissopimusten alaan kuuluvat asiat
1. Elintarvikkeet eivät riitä seuraavaan satamaan asti.
2. Juomavesi ei riitä seuraavaan satamaan asti.
3. Olosuhteet aluksella erittäin epähygieeniset.
4. Asuintiloissa ei ole lämmitystä, vaikka alus liikennöi alueilla, joissa lämpötila voi laskea hyvin alhaiseksi.
5. Aluksen asuintilojen ilmanvaihto on riittämätön.
6. Käytävillä tai asuintiloissa on paljon jätteitä tai tilat ovat varusteiden tai lastin tukkimia tai olosuhteet eivät muutoin ole turvallisia.
7. On olemassa selviä todisteita siitä, että ensimmäisen vahdin tai sitä seuraavien vahtivuorojen vahtihenkilöstö ja muu päivystyshenkilöstö ei ole saanut riittävästi lepoa.
3.11. Asiat, jotka eivät välttämättä anna oikeutta pysäyttää alusta, mutta joiden johdosta esim. lastaus on keskeytettävä.
Inerttikaasujärjestelmän, lastaukseen liittyvien laitteiden tai koneiden toimintahäiriöitä (tai puutteellista kunnossapitoa) pidetään riittävänä syynä lastauksen pysäyttämiseksi.
LIITE XI
TARKASTAJIA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET
(22 artiklan 1 ja 5 kohta)
1. Tarkastajilla on oltava asianmukaiset teoreettiset tiedot ja käytännön kokemus aluksista ja niiden toiminnasta. Heidän on pystyttävä asiantuntevasti valvomaan yleissopimusten vaatimusten ja satamavaltioiden suorittaman valvonnan menettelytapojen noudattamista. Tämä kansainvälisten ja yhteisön vaatimusten täytäntöönpanoon liittyvä osaaminen ja asiantuntemus on hankittava dokumentoitujen koulutusohjelmien suorittamisella.
2. Tarkastajalta vaaditaan vähintään joko:
a)
asianmukainen merenkulkualan oppilaitoksessa hankittu pätevyys sekä asianmukainen merenkulkukokemus pätevänä päällystön jäsenenä, jolla on tai jolla on ollut voimassa oleva STCW II/2 tai III/2 -pätevyyskirja, jota ei ole rajoitettu toiminta-alueen tai konetehon tai vetoisuuden osalta; tai
b)
että hän on suorittanut toimivaltaisen viranomaisen tunnustaman laivainsinöörin, koneinsinöörin tai muun merenkulkualan insinöörin tutkinnon ja että hän on työskennellyt tutkinnon mukaisessa tehtävässä vähintään viisi vuotta; tai
c)
alaan liittyvä korkeakoulututkinto tai vastaava sekä asianmukainen merenkuluntarkastajan tutkinto.
3. Tarkastajan on täytynyt
–
toimia vähintään vuosi lippuvaltion tarkastajana tehtävänään joko yleissopimusten mukaisten katsastusten suorittaminen ja todistuskirjojen myöntäminen tai niiden tunnustettujen laitosten toimien valvominen, joille säännönmukaisia tehtäviä on siirretty, tai
–
hankkia vastaava pätevyys suorittamalla vähintään vuoden kestävä käytännön koulutus, johon kuuluu osallistuminen satamavaltion suorittamaan valvontaan liittyviin tarkastuksiin satamavaltioiden kokeneiden tarkastajien ohjauksessa.
4. Edellä 2 kohdan a alakohdassa mainituilla tarkastajilla on oltava vähintään viiden vuoden kokemus merenkulusta, mukaan lukien joko kansi- tai koneosaston päällystötehtävät, tai lippuvaltion tarkastajana tai avustavana satamavaltion tarkastajana. Tällaiseen kokemukseen on sisällyttävä vähintään kahden vuoden kokemus merenkulusta kansi- tai koneosaston päällystötehtävissä.
5. Tarkastajalla on oltava kyky kommunikoida sekä suullisesti että kirjallisesti merenkulkijoiden kanssa sillä kielellä, jota merellä yleisimmin käytetään.
6. Myös sellaiset tarkastajat, jotka eivät täytä edellä lueteltuja vaatimuksia, hyväksytään, jos he ovat jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen palveluksessa satamavalvontatehtävissä sinä päivänä, jona direktiivi on annettu.
7. Jos satamavaltion tarkastajat suorittavat 15 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tarkastukset jäsenvaltiossa, kyseisillä tarkastajilla on oltava riittävä pätevyys, johon on kuuluttava riittävä teoreettinen tietämys ja käytännön kokemus merenkulun turvatoimista. Tämä kattaa yleensä:
a)
hyvät tiedot merenkulun turvatoimista ja niiden soveltamisesta tarkastettavissa toiminnoissa;
b)
turvateknologioiden ja -tekniikoiden hyvän käytännön tuntemuksen;
c)
tarkastusperiaatteiden, -menettelyjen ja -menetelmien tuntemuksen;
d)
tarkastelun kohteena olevien toimintojen käytännön tuntemuksen.
LIITE XII
TARKASTUSTIETOKANNAN TOIMINNOT
(24 artiklan 1 kohta)
1. Tarkastustietokannalla on ainakin seuraavat toiminnot:
–
Se sisältää jäsenvaltioiden ja Pariisin pöytäkirjan kaikkien sopimusvaltioiden tarkastustiedot.
–
Siinä on tiedot alusten riskiprofiileista ja tarkastusvuorossa olevista aluksista.
–
Se laskee kunkin jäsenvaltiot tarkastusvelvoitteet.
–
Sen avulla voidaan koota valkoinen lista sekä 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut harmaa ja musta lista lippuvaltioista.
–
Sen avulla voidaan koota yhtiöiden toimintaa koskevat tiedot.
–
Sen avulla voidaan määrittää kussakin tarkastuksessa tarkastettavat riskikohteet.
2. Tarkastustietokanta on voitava mukauttaa tulevaan kehitykseen ja sen on oltava yhteensopiva yhteisön muiden meriturvallisuusalan tietokantojen kanssa, mukaan lukien SafeSeaNet, joka sisältää tiedot alusten tosiasiallisista käynneistä jäsenvaltioiden satamissa, sekä tarvittaessa asianmukaisten kansallisten tietojärjestelmien kanssa.
3. Tarkastustietokannasta luodaan syvä linkki Equasis-tietojärjestelmään. Jäsenvaltioiden on rohkaistava tarkastajia tutustumaan alusten tarkastuksia koskeviin julkisiin ja yksityisiin tietokantoihin, joita voidaan käyttää Equasis-tietojärjestelmän kautta.
LIITE XIII
TIETOJEN JULKAISEMINEN ALUSTEN TARKASTUKSISTA, PYSÄYTTÄMISISTÄ JA SATAMAAN PÄÄSYN EPÄÄMISISTÄ JÄSENVALTIOIDEN SATAMISSA
(26 artikla)
1. Direktiivin 26 artiklan mukaisesti julkaistavien tietojen on sisällettävä:
a)
aluksen nimi,
b)
IMO-tunnistenumero,
c)
alustyyppi,
d)
bruttovetoisuus,
e)
rakennusvuosi siten kuin se on määritetty aluksen turvallisuuskirjoissa,
f)
aluksen yhtiön nimi ja osoite,
g)
nestemäistä tai kiinteää irtolastia kuljettavien alusten osalta aluksen valinnasta vastaavan rahtaajan nimi ja osoite sekä rahtaustyyppi,
h)
lippuvaltio,
i)
asiaa koskevien yleissopimusten mukaisesti myönnetyt luokitustodistukset ja lakisääteiset todistuskirjat, todistuksen/todistukset myöntänyt viranomainen tai laitos sekä päivämäärät, jolloin todistus on annettu ja jolloin sen voimassaoloaika päättyy,
j)
edellä i kohdassa tarkoitettujen todistusten edellyttämän viimeisimmän väli- tai vuosikatsastuksen satama ja päivämäärä ja ilmoitus siitä, mikä viranomainen tai laitos katsastuksen on suorittanut,
k)
pysäyttämispäivämäärä sekä maa ja satama, jossa pysäyttäminen tapahtui.
2. Pysäytettyjen alusten osalta 26 artiklan mukaisesti julkaistavissa tiedoissa on ilmoitettava myös seuraavat seikat:
a)
pysäyttämisten määrä edeltävien 36 kuukauden aikana,
b)
päivämäärä, jolloin pysäyttämispäätös on kumottu,
c)
pysäyttämisaika päivinä,
d)
pysäyttämisen syyt tarkasti ja yksityiskohtaisesti,
e)
tarvittaessa tieto siitä, onko katsastuksen tehnyt hyväksytty laitos vastuussa puutteista, jotka yksin tai yhdessä johtivat aluksen pysäyttämiseen,
f)
kuvaus toteutetuista toimenpiteistä aluksella, jolle on annettu lupa siirtyä lähimmälle sopivalle korjaustelakalle,
g)
epäämisen syy selvästi ja yksityiskohtaisesti, jos alukselta on evätty pääsy johonkin yhteisön satamaan.
LIITE XIV
TÄYTÄNTÖÖNPANON SEURANTAA VARTEN TOIMITETTAVAT TIEDOT
(29 artikla)
1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain seuraavat edellistä vuotta koskevat tiedot viimeistään 1 päivänä huhtikuuta.
1.1 Jäsenvaltioiden puolesta satamavaltion valvontaa harjoittavien tarkastajien lukumäärä.
Tiedot on toimitettava komissiolle seuraavaa mallitaulukkoa käyttäen (1) (2):
Satama/alue
Kokopäiväisten tarkastajien lukumäärä
(A)
Osa-aikaisten tarkastajien lukumäärä
(B)
(B) koko-päiväisiksi muutettuna
(C)
Yhteensä
(A+C)
Satama X …
tai Alue X
Satama Y
tai Alue Y
YHTEENSÄ
(1) Jos tarkastajien satamavaltion valvonnan yhteydessä tekemät tarkastukset muodostavat vain osan heidän työmäärästään, tarkastajien kokonaismäärä on muutettava kokopäiväisten tarkastajien lukumääräksi. Jos tarkastaja työskentelee useammassa satamassa tai useammalla maantieteellisellä alueella, hänen osa-aikainen työpanoksensa on laskettava mukaan kussakin satamassa.
(2) Tiedot on annettava kansallisella tasolla ja jokaisesta kyseisen jäsenvaltion satamasta. Tämän liitteen soveltamiseksi satamalla tarkoitetaan yksittäistä satamaa taikka tarkastajan tai tarkastajaryhmän toimivaltaan kuuluvaa maantieteellistä aluetta, jolla voi mahdollisesti sijaita useita yksittäisiä satamia.
1.2 Jäsenvaltioiden satamiin saapuneiden yksittäisten alusten kokonaismäärä kansallisella tasolla. Luku tarkoittaa jäsenvaltion satamiin saapuneiden, tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien alusten kokonaismäärää kansallisella tasolla; kukin alus lasketaan vain kerran.
2. Jäsenvaltioiden on
a)
toimitettava komissiolle kuuden kuukauden välein luettelo niiden satamiin saapuneiden tai satamapaikkaan saapumisestaan satamaviranomaiselle tai-organisaatiolle ilmoittaneiden muiden kuin säännöllistä matkustaja- tai rahtilauttaliikennettä harjoittavien yksittäisten alusten satamassa käynneistä; luetteloon on sisällyttävä jokaisen siirtymisen osalta aluksen IMO-tunnistenumero, sen saapumispäivämäärä ja satama. Luettelo on toimitettava taulukkolaskentaohjelmalla tehtynä niin, että edellä mainitut tiedot voidaan hakea taulukosta käsiteltäviksi automaattisesti. Luettelo on toimitettava neljän kuukauden kuluessa tarkasteluajanjakson päättymisestä,
ja
b)
toimitettava komissiolle erilliset luettelot a alakohdassa tarkoitetusta säännöllisestä matkustajalauttaliikenteestä ja säännöllisestä rahtilauttaliikenteestä viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja sen jälkeen aina, kun tällaisessa liikenteessä tapahtuu muutoksia. Luettelossa on ilmoitettava kunkin aluksen IMO-tunnistenumero, nimi ja reitti. Luettelo on toimitettava taulukkolaskentaohjelmalla tehtynä niin, että edellä mainitut tiedot voidaan hakea taulukosta käsiteltäviksi automaattisesti.
LIITE XV
Osa A
KUMOTTU DIREKTIIVI JA SEN MUUTOKSET
(37 artikla)
Neuvoston direktiivi 95/21/EY
(EYVL L 157, 7.7.1995, s. 1)
Neuvoston direktiivi 98/25/EY
(EYVL L 133, 7.5.1998, s. 19)
Komission direktiivi 98/42/EY
(EYVL L 184, 27.6.1998, s. 40)
Komission direktiivi 1999/97/EY
(EYVL L 331, 23.12.1999, s. 67)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/106/EY
(EYVL L 19, 22.1.2002, s. 17)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/84/EY
(EYVL L 324, 29.11.2002, s. 53)
vain 4 artikla
Osa B
MÄÄRÄAJAT KANSALLISEN LAINSÄÄDÄNNÖN OSAKSI SAATTAMISELLE
(37 artikla)
Direktiivi
Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle
Direktiivi 95/21/EY
30. kesäkuuta 1996
Direktiivi 98/25/EY
30. kesäkuuta 1998
Direktiivi 98/42/EY
30. syyskuuta 1998
Direktiivi 1999/97/EY
13. joulukuuta 2000
Direktiivi 2001/106/EY
22. heinäkuuta 2003
Direktiivi 2002/84/EY
23. marraskuuta 2003
LIITE XVI
VASTAAVUUSTAULUKKO
(37 artikla)
Direktiivi 95/21/EY
Tämä direktiivi
1 artiklan johdantolause
1 artiklan johdantolause
1 artiklan ensimmäinen luetelmakohta
1 artiklan a alakohta
1 artiklan toinen luetelmakohta
1 artiklan b alakohta
–
1 artiklan c alakohta
2 artiklan johdantolause
2 artiklan johdantolause
2 artiklan 1 kohdan johdantolause
2 artiklan 1 kohdan johdantolause
2 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta
2 artiklan 1 kohdan a alakohta
2 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta
2 artiklan 1 kohdan b alakohta
2 artiklan 1 kohdan kolmas luetelmakohta
2 artiklan 1 kohdan c alakohta
2 artiklan 1 kohdan neljäs luetelmakohta
2 artiklan 1 kohdan d alakohta
2 artiklan 1 kohdan viides luetelmakohta
2 artiklan 1 kohdan e alakohta
2 artiklan 1 kohdan kuudes luetelmakohta
2 artiklan 1 kohdan f alakohta
2 artiklan 1 kohdan seitsemäs luetelmakohta
2 artiklan 1 kohdan g alakohta
–
2 artiklan 1 kohdan h alakohta
2 artiklan 1 kohdan viimeinen luetelmakohta
–
2 artiklan 2 kohta
2 artiklan 2 kohta
–
2 artiklan 3 kohta
–
2 artiklan 4 kohta
–
2 artiklan 5 kohta
2 artiklan 3 kohta
2 artiklan 6 kohta
2 artiklan 4 kohta
–
–
2 artiklan 7 kohta
–
2 artiklan 8 kohta
2 artiklan 5 kohta
2 artiklan 9 kohta
–
2 artiklan 10 kohta
–
2 artiklan 11 kohta
2 artiklan 6 kohta
2 artiklan 12 kohta
2 artiklan 7 kohta
2 artiklan 13 kohta
2 artiklan 8 kohta
2 artiklan 14 kohta
–
2 artiklan 15 kohta
2 artiklan 9 kohta
2 artiklan 16 kohta
–
2 artiklan 17 kohta
2 artiklan 10 kohta
2 artiklan 18 kohta
–
2 artiklan 19 kohta
–
2 artiklan 20 kohta
–
2 artiklan 21 kohta
–
2 artiklan 22 kohta
–
2 artiklan 23 kohta
2 artiklan 24 kohta
3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta
3 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta
3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen luetelmakohta
3 artiklan 1 kohdan toinen alakohta
–
3 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta
3 artiklan 1 kohdan toinen alakohta
3 artiklan 1 kohdan neljäs alakohta
–
3 artiklan 1 kohdan viides alakohta
–
–
3 artiklan 2–4 kohta
3 artiklan 2–4 kohta
–
4 artiklan 1 kohta
4 artikla
4 artiklan 2 kohta
5 artikla
–
–
6 artikla
–
7 artikla
–
8 artikla
–
9 artikla
–
10 artikla
–
11 artikla
–
12 artikla
6 artiklan 1 kohdan johdantolause
–
–
13 artiklan 1 kohdan johdantolause
6 artiklan 1 kohdan a alakohta
13 artiklan 1 kohdan a alakohta
–
13 artiklan 1 kohdan b alakohta
6 artiklan 1 kohdan b alakohta
13 artiklan 1 kohdan c alakohta
6 artiklan 2 kohta
–
–
13 artiklan 2 kohta
6 artiklan 3 kohta
13 artiklan 3 kohta
6 artiklan 4 kohta
–
7 artikla
–
7 a artikla
–
7 b artikla
–
–
14 artikla
–
15 artikla
–
16 artikla
8 artikla
17 artikla
–
18 artikla
9 artiklan 1 ja 2 kohta
19 artiklan 1 ja 2 kohta
9 artiklan 3 kohdan ensimmäinen lause
19 artiklan 3 kohta
9 artiklan 3 kohdan toinen, kolmas ja neljäs lause
Euroopan parlamentin kanta, annettu 25. huhtikuuta 2007 (EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 584), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 6. kesäkuuta 2008 (EUVL C 198 E, 5.8.2008, s. 1) ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 24. syyskuuta 2008.
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. syyskuuta 2008 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (uudelleen laadittu) (5724/2/2008 – C6-0222/2008 – 2005/0237A(COD))
– ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (5724/2/2008) – C6-0222/2008)(1),
– ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0587),
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,
– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0331/2008),
1. hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;
2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 24. syyskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/.../EY antamiseksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta ja alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (uudelleen laadittu)
(1) Alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 22 päivänä marraskuuta 1994 annettua neuvoston direktiiviä 94/57/EY(6) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin. Nyt kun mainittua direktiiviä muutetaan vielä uudelleen, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.
(2) Ottaen huomioon direktiivin 94/57/EY säännösten luonteen, sen säännösten uudelleen laatiminen kahtena eri yhteisön säädöksenä, eli direktiivinä ja asetuksena, olisi tarkoituksenmukaista
(3) Merenkulun turvallisuutta koskevasta yhteisestä politiikasta 8 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa päätöslauselmassa(7) neuvosto vahvisti tavoitteeksi pitää poissa yhteisön vesiltä alukset, jotka eivät täytä vaatimuksia, ja asetti etusijalle yhteisön toimet, joiden tarkoituksena on varmistaa kansainvälisten sääntöjen tosiasiallinen ja yhdenmukainen soveltaminen laatimalla yhteiset standardit luokituslaitoksille, joilla tarkoitetaan alusten tarkastus- ja katsastuslaitoksia (jäljempänä "hyväksytyt laitokset").
(4) Merenkulun turvallisuutta ja meren pilaantumisen ehkäisemistä voidaan parantaa tehokkaasti soveltamalla tarkasti yleissopimuksia, päätöslauselmia ja kansainvälisiä sääntöjä edistäen samalla palvelujen vapaan tarjonnan tavoitetta.
(5) Lippuvaltion ja satamavaltion on valvottava, täyttävätkö alukset merenkulun turvallisuutta ja meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevat yhtenäiset kansainväliset standardit.
(6) Jäsenvaltiot vastaavat kansainvälisten turvallisuustodistusten antamisesta ja pilaantumisen ehkäisemisestä, joista määrätään muun muassa 1 päivänä marraskuuta 1974 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa ihmishengen turvallisuudesta merellä, jäljempänä 'SOLAS 74 -yleissopimus',, 5 päivänä huhtikuuta 1966 tehdyssä kansainvälisessä lastiviivayleissopimuksessa sekä 2 päivänä marraskuuta 1973 tehdyssä yleissopimuksessa alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä, jäljempänä 'MARPOL-yleissopimus', ja sen vuoden 1978 pöytäkirjassa, sekä varmistettava mainittujen yleissopimusten soveltaminen.
(7) Mainittujen yleissopimusten mukaan kaikki jäsenvaltiot voivat antaa hyväksytyille laitoksille eriasteiset valtuudet antaa todistuksia yleissopimusten määräysten noudattamisesta ja siirtää näiden tehtäväksi turvallisuustodistusten antamisen ja pilaantumisen ehkäisemisen.
(8) Monet maailman hyväksytyistä laitoksista eivät huolehdi asianmukaisesta sääntöjen täytäntöönpanosta eivätkä asianmukaisesta luotettavuudesta toimiessaan kansallisten viranomaisten puolesta, koska niillä ei ole käytettävissä ▌riittäviä rakenteita eikä kokemusta voidakseen suorittaa tehtävänsä suurella ammattitaidolla.
(9) Lisäksi nämä hyväksytyt laitokset laativat ja panevat täytäntöön alusten suunnittelua, rakentamista, huoltoa ja tarkastamista koskevat säännöt, ja niiden vastuulla on tarkastaa alukset lippuvaltioiden puolesta ja todistaa, että alukset täyttävät kansainvälisten yleissopimusten vaatimukset, mikä on edellytys asianmukaisten todistuskirjojen antamiselle. Jotta ne voisivat toteuttaa tehtävänsä tyydyttävällä tavalla, niiden on oltava täysin riippumattomia, niillä on oltava pitkälle erikoistunutta teknistä asiantuntemusta ja niiden on harjoitettava tiukkaa laadunhallintaa.
(10) Hyväksyttyjen laitosten olisi voitava tarjota palvelujaan koko yhteisön alueella ja kilpailla keskenään siten, että ne tarjoavat saman turvallisuuden ja ympäristön suojelun tason. Niiden toiminnalle olisi siten vahvistettava yhdenmukaiset ammatilliset vaatimukset, joita sovelletaan koko yhteisön alueella.
(11) Radioturvallisuuskirjan antaminen lastialuksille voidaan antaa yksityisten laitosten tehtäväksi, joilla on riittävä asiantuntemus ja pätevä henkilökunta.
(12) Jäsenvaltio voi rajoittaa valtuuttamiensa hyväksyttyjen laitosten lukumäärää avoimesti ja puolueettomasti määriteltyjen tarpeidensa perusteella sillä varauksella, että komissio valvoo asiaa komiteamenettelyä noudattaen.
(13) Tämän direktiivin olisi varmistettava palveluiden vapaa tarjonta yhteisön alueella, ja komissiolla olisi sen vuoksi oltava oikeus neuvotella yhteisöön sijoittautuneiden hyväksyttyjen laitosten yhdenvertaisesta kohtelusta niiden kolmansien maiden kanssa, joissa jotkin hyväksytyt laitokset sijaitsevat.
(14) Kansallisten viranomaisten on osallistuttava tiiviisti alusten katsastuksiin ja vastaavien todistuskirjojen antamiseen kansainvälisten turvallisuussääntöjen täydellisen noudattamisen varmistamiseksi silloinkin, kun jäsenvaltiot antavat lakisääteiset tehtävänsä niiden hallintoon kuulumattomille hyväksytyille laitoksille. Tämän vuoksi on aiheellista luoda läheinen yhteistyösuhde viranomaisten ja niiden valtuuttamien hyväksyttyjen laitosten välille, joka saattaa edellyttää, että hyväksytyillä laitoksilla on paikallinen edustaja sen jäsenvaltion alueella, jonka puolesta ne suorittavat tehtäviään.
(15) Jäsenvaltioiden puolesta toimivien hyväksyttyjen laitosten taloudellisten vastuujärjestelmien eroavuudet haittaisivat tämän direktiivin asianmukaista täytäntöönpanoa. Ongelman ratkaisemisen helpottamiseksi on syytä jossain määrin yhdenmukaistaa yhteisön tasolla sellaista hyväksytyn laitoksen merellä tuottamasta vahingosta aiheutuvaa vastuuta, josta päätetään tuomioistuimessa, riita-asiassa käytetty välitysmenettely mukaan lukien.
(16) Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(8) mukaisesti.
(17) Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa tätä direktiiviä kansainvälisiin yleissopimuksiin, pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin myöhemmin tehtyjen muutosten sisällyttämiseksi siihen. Koska kyseiset toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
(18) Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin edelleen oltava mahdollisuus keskeyttää ▌hyväksytylle laitokselle myöntämänsä valtuutuksen voimassaolo, jos turvallisuus tai ympäristö ovat vakavassa vaarassa. Komission olisi päätettävä viipymättä komiteamenettelyä noudattaen, olisiko kansallinen keskeytys mahdollisesti peruutettava.
(19) Jäsenvaltioiden on määräajoin arvioitava niiden puolesta toimivien hyväksyttyjen laitosten suoritukset ja toimitettava komissiolle ja kaikille muille jäsenvaltioille näitä suorituksia koskevat tarkat tiedot.
(20) Jäsenvaltioiden on satamaviranomaisina edistettävä turvallisuutta ja pilaantumisen ehkäisemistä yhteisön vesillä tarkastamalla ensisijaisesti alukset, jotka ovat saaneet todistuskirjansa laitoksilta, jotka eivät täytä yhteisiä vaatimuksia, ja tällä tavalla varmistettava, että kolmannen valtion lipun alla purjehtivat alukset eivät saa osakseen suotuisampaa kohtelua.
(21) Tällä hetkellä ei ole olemassa yhtenäisiä kansainvälisiä standardeja rungosta, koneistosta, sähkölaitteista ja hallintalaitteista, joita kaikkien alusten olisi noudatettava rakentamisvaiheessa tai niiden käyttöiän aikana. Nämä standardit voidaan laatia hyväksyttyjen laitosten sääntöjen tai vastaavien standardien mukaisesti, jotka kansallisten viranomaisten on annettava teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/34/EY(9) määriteltyä menettelyä noudattaen.
(22) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, eli niiden toimenpiteiden vahvistamista, joita jäsenvaltiot noudattavat suhteissaan yhteisössä toimivien alusten tarkastuksesta ja katsastuksesta sekä niiden todistuskirjojen myöntämisestä vastaaviin laitoksiin, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.
(23) Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan direktiivin 94/57/EY sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu kyseiseen direktiiviin.
(24) Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä I olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.
(25) Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(10) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi laadittava omaa käyttöään varten ja yhteisön edun turvaamiseksi omat taulukkonsa, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin säännösten ja täytäntöönpanotoimien vastaavuus, ja niiden olisi julkistettava kyseiset taulukot.
(26) Toimenpiteistä, joita hyväksyttyjen laitosten on noudatettava, säädetään [alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista] … päivänä …kuuta … annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o …/….(11)(12),
OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Tämän direktiivin tarkoituksena on:
a)
varmistaa, että jäsenvaltiot täyttävät tosiasiallisesti ja yhdenmukaisesti velvollisuutensa lippuvaltioina kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti;
b)
säätää toimenpiteistä, joita jäsenvaltioiden on noudatettava suhteissaan valtuuttamiinsa alusten tarkastuksesta ja katsastuksesta sekä niiden todistuskirjojen antamisesta vastaaviin hyväksyttyihin laitoksiin merenkulun turvallisuutta ja meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevien kansainvälisten yleissopimusten noudattamisen varmistamiseksi edistäen samalla palvelujen vapaan tarjonnan tavoitetta. Tähän prosessiin kuuluu myös kyseisten kansainvälisten yleissopimusten soveltamisalaan kuuluvien alusten runkoa, koneistoa, sähkölaitteita, radiolaitteita ja hallintalaitteita koskevien turvallisuusmääräysten laatiminen ja täytäntöönpano.
2 artikla
Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
a)
"aluksella' kansainvälisten yleissopimusten soveltamisalaan kuuluvaa alusta;
b)
"jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella' alusta, joka on rekisteröity jäsenvaltiossa ja purjehtii kyseisen jäsenvaltion lipun alla sen lainsäädännön mukaisesti. Alukset, jotka eivät vastaa tätä määritelmää, rinnastetaan kolmannen maan lipun alla purjehtiviin aluksiin;
c)
"tarkastuksilla ja katsastuksilla' tarkastuksia ja katsastuksia, jotka ovat kansainvälisten yleissopimusten sekä tämän direktiivin ja muun meriturvallisuutta koskevan yhteisön lainsäädännön mukaan pakollisia;
d)
"kansainvälisillä yleissopimuksilla' 1 päivänä marraskuuta 1974 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta ihmishengen turvallisuudesta merellä (SOLAS 74), ▌5 päivänä huhtikuuta 1966 tehtyä kansainvälistä lastiviivasopimusta, 2 päivänä marraskuuta 1973 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä (MARPOL), vuonna 1969 tehtyä kansainvälistä aluksenmittausyleissopimusta (Tonnage 69); vuonna 1978 tehtyä kansainvälistä merenkulkijoiden koulutusta, pätevyysasiakirjoja ja vahdinpitoa koskevaa yleissopimusta (STCW 78), vuonna 1972 tehtyä yleissopimusta yhteentörmäämisen estämiseksi merellä, (COLREG 72) sekä näiden yleissopimusten pöytäkirjoja ja muutoksia sekä asiaan liittyviä, kaikkia jäsenvaltioita sitovia sääntöjä, sellaisina kuin ne ovat voimassa;
e)
'lippuvaltioita koskevalla säännöstöllä' IMO:n yleiskokouksen 29 päivänä marraskuuta 2007 päätöslauselmalla A.996(25) vahvistaman IMO:n velvoittavien asiakirjojen täytäntöönpanoa koskevan säännöstön ("Code for the implementation of mandatory IMO instruments") 1 ja 2 osaa, sellaisina kuin ne ovat kulloinkin voimassa;
f)
'viranomaisilla' sen jäsenvaltion, jonka lipun alla alus purjehtii, toimivaltaisia viranomaisia, mukaan lukien eri osastot, virastot ja elimet, jotka vastaavat IMO:n yleissopimusten lippuvaltiota koskevien määräysten täytäntöönpanosta;
g)
g) "laitoksella' oikeushenkilöä, sen tytäryrityksiä ja kaikkia muita sen määräysvallassa olevia yhteisöjä, jotka joko yhdessä tai erikseen suorittavat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia tehtäviä;
h)
h) "määräysvallalla' edellä e alakohdassa tarkoitettuja oikeudellisia tai tosiasiallisia oikeuksia, sopimuksia tai muita keinoja, jotka joko erikseen tai yhdessä antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaikutus-valtaa oikeushenkilöön nähden tai mahdollistavat sen, että kyseinen oikeushenkilö suorittaa tämän direktiivin soveltamis-alaan kuuluvia tehtäviä;
i)
i) "hyväksytyllä laitoksella' [alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista] annetun asetuksen (EY) N:o …/…(13) mukaisesti hyväksyttyä laitosta;
j)
j) "valtuuttamisella' tekoa, jolla jäsenvaltio antaa valtuudet tai siirtää toimivallan hyväksytylle laitokselle;
k)
k) "lakisääteisellä todistuskirjalla' kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti lippuvaltion toimesta tai puolesta annettua todistuskirjaa;
l)
l) "säännöillä ja menettelyillä' alusten suunnittelua, rakentamista, varusteita, huoltoa ja katsastamista koskevia hyväksytyn laitoksen vaatimuksia;
m)
m) "luokitustodistuksella' hyväksytyn laitoksen antamaa asiakirjaa, jossa todistetaan aluksen kunnon soveltuvuus erityiseen tarkoitukseen tai käyttöön kyseisen hyväksytyn laitoksen vahvistamien ja julkistamien sääntöjen ja määräysten mukaisesti;
n)
n) "lastialuksen radio-turvallisuuskirjalla' SOLAS-yleissopimuksen muuttamisesta tehdyllä vuoden 1988 pöytäkirjalla käyttöönotettua, kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) hyväksymää todistuskirjaa.
3 artikla
1. Ottaessaan kantaakseen kansainvälisiin yleissopimuksiin perustuvan vastuunsa ja velvoitteensa jäsenvaltioiden on toimittava siten, että niiden asianomaiset viranomaiset voivat varmistaa niiden määräysten tosiasiallisen soveltamisen 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti.
2.Jäsenvaltioiden on sovellettava lippuvaltioita koskevaa säännöstöä.
3.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet huolehtiakseen siitä, että niiden viranomaiset ovat riippumattoman auditoinnin kohteena vähintään kerran joka viides vuosi IMO:n 1 päivänä joulukuuta 2005 pidetyssä yleiskokouksessa annetun päätöslauselman A.974(24) määräysten mukaisesti. Niiden on varmistettava, että tarvittaessa auditoinnin tulosten perusteella laaditaan kyseisen päätöslauselman liitteessä olevan II osan 8 osaston mukaisesti kattava korjaussuunnitelma, joka pannaan oikea-aikaisesti ja tehokkaasti täytäntöön.
4.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet alusten tarkastusten ja katsastusten suorittamiseksi ja antaakseen lakisääteisiä todistuskirjoja ja vapautuskirjoja kansainvälisten yleissopimusten määräysten mukaisesti.
5. Jos jäsenvaltio päättää 1 kohtaa varten sen lipun alla purjehtivien alusten osalta:
i)
valtuuttaa laitoksia suorittamaan kaikki tai osan lakisääteisiin todistuskirjoihin liittyvistä tarkastuksista ja katsastuksista, mukaan lukien ne, joiden perusteella voidaan arvioida 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista, ja tarvittaessa antamaan tai uusimaan niihin liittyvät todistuskirjat tai
ii)
käyttää hyväksyttyjä laitoksia i alakohdassa tarkoitettujen tarkastusten ja katsastusten toteuttamiseen kokonaisuudessaan tai osaksi,
se voi antaa nämä tehtävät ainoastaan hyväksytyille laitoksille.
Toimivaltaisen viranomaisen on kaikissa tapauksissa hyväksyttävä ensimmäisten vapautuskirjojen antaminen.
Lastialuksen radioturvallisuuskirjan osalta nämä tehtävät voidaan kuitenkin antaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymälle yksityiselle laitokselle, jolla on riittävä asiantuntemus ja pätevä henkilökunta suorittamaan radioviestinnän turvallisuuden arviointiin liittyviä erityistehtäviä toimivaltaisen viranomaisen puolesta.
6. Tämä artikla ei koske todistuskirjojen antamista aluksen yksittäisistä varusteista.
4 artikla
Lippuvaltion vaatimukset
1.Ennen kuin aluksen, jolle on myönnetty oikeus purjehtia jäsenvaltion lipun alla, sallitaan toimia, asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseinen alus on sovellettavien kansainvälisten sääntöjen ja määräysten mukainen. Sen on erityisesti tarkastettava aluksen turvallisuustiedot kaikin asianmukaisin keinoin. Sen on tarvittaessa kuultava sen jäsenvaltion viranomaisia, jonka lipun alla alus ennen purjehti, selvittääkseen, onko kyseisten viranomaisten havaitsemia korjattavia puutteita tai turvallisuuskysymyksiä jäänyt hoitamatta.
2.Jos jokin lippuvaltio pyytää tietoja aluksesta, joka on aiemmin purjehtinut tietyn jäsenvaltion lipun alla, tämän jäsenvaltion on annettava viipymättä tälle toiselle lippuvaltiolle tiedot korjattavista puutteista ja muista merkityksellisistä turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä.
3.Kun jäsenvaltion viranomaisille ilmoitetaan, että satamavaltio on pysäyttänyt asianomaisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivan aluksen, viranomaisten on huolehdittava asianmukaisista korjaavista toimenpiteistä aluksen saattamiseksi sovellettavien määräysten ja IMO:n yleissopimusten mukaiseksi. Tätä varten mainittujen viranomaisten on vahvistettava sovellettavat menettelyt.
5 artikla
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viranomaisilla ja niiden valvonnan alaisuudessa ovat vähintään seuraavat niiden lipun alla purjehtivia aluksia koskevat tiedot ja että tiedot ovat asianmukaisen tietotekniikan avulla helposti viranomaisten saatavilla milloin tahansa:
a)
aluksen tiedot (nimi, IMO-numero jne.);
b)
katsastusten, mukaan lukien lisäkatsastukset ja täydentävät katsastukset, jos niitä on tehty, päivämäärät sekä auditointien päivämäärät;
c)
tiedot aluksen todistuskirjojen antamiseen ja luokitukseen osallistuneista hyväksytyistä laitoksista;
d)
tiedot laitoksista, jotka ovat tarkastaneet aluksen satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevien määräysten nojalla, sekä tarkastuspäivämäärät;
e)
tiedot satamavaltioiden suorittamaan valvontaan liittyvien tarkastusten tuloksista (puutteita: KYLLÄ tai EI pysäyttämisiä: KYLLÄ tai EI);
f)
tiedot vahingoista;
g)
tiedot aluksista, jotka ovat lakanneet purjehtimasta asianomaisen jäsenvaltion lipun alla edellisten 12 kuukauden aikana.
Jäsenvaltioiden on pyydettäessä toimitettava komissiolle edellä mainitut tiedot.
6 artikla
1.Kunkin jäsenvaltion on laadunhallintajärjestelmänsä puitteissa jatkuvasti arvioitava ja tarkasteltava toimintaansa lippuvaltiona. Näiden arviointien on katettava [36] kuukauden kuluessa kaikki laadunhallintajärjestelmän näkökohdat, jotka liittyvät viranomaisten toiminnalliseen osaan.
Arviointiin on kuuluttava vähintään seuraavat suoritusindikaattorit:
–
satamavaltioiden suorittaman valvonnan yhteydessä suoritettujen pysäytysten määrä,
–
lippuvaltioiden suorittamien tarkastusten tulokset, ja
–
tarpeen mukaan suoritusindikaattoreita, joilla määritellään, ovatko henkilöstö, voimavarat ja hallinnolliset menettelyt riittävät lippuvaltion velvollisuuksien täyttämiseksi.
2.Jäsenvaltioiden, jotka ovat laatineet 1 kohdan toisen alakohdan mukaisia arvioita ja ovat satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan vuosikertomuksessa julkaistulla mustalla [tai harmaalla] listalla 1 päivänä heinäkuuta sinä vuonna, jolloin arviointi on saatettu loppuun, on annettava komissiolle selvitys lippuvaltiotoiminnastaan viimeistään 1 päivänä marraskuuta sinä vuonna, jona arviointi on saatettu loppuun.
Kyseisessä selvityksessä on määritettävä ja analysoitava keskeiset syyt puutteelliselle toiminnalle; selvityksessä on myös esitettävä suunnitelma korjaavista toimista, mukaan lukien tarvittaessa suoritettavat täydentävät katsastukset, jotka toteutetaan mahdollisimman pikaisesti.
3.Laadunhallintajärjestelmä on perustettava ja varmennettava viimeistään ...(14).
7 artikla
Komissio antaa vuoden [2010] loppuun mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa se tarkastelee, olisiko mahdollista saada aikaan lippuvaltioiden valvontavelvollisuuksia koskeva yhteisymmärryspöytäkirja, jonka tavoitteena olisi taata tasavertaiset toimintaedellytykset niille lippuvaltioille, jotka ovat sitoutuneet panemaan velvoittavasti täytäntöön lippuvaltioita koskevan säännöstön ja jotka ovat suostuneet siihen, että ne auditoidaan IMO:n yleiskokouksen 1 päivänä joulukuuta 2005 antaman päätöslauselman A. 974 (24) määräysten mukaisesti.
8 artikla
Suhteet hyväksyttyihin laitoksiin
1. Soveltaessaan 3 artiklan 5 kohtaa jäsenvaltiot eivät pääsääntöisesti voi kieltäytyä valtuuttamasta hyväksyttyä laitosta suorittamaan kyseisiä tehtäviä, ellei tämän artiklan 2 kohdasta sekä 9 ja 13 artiklasta muuta johdu. Ne voivat kuitenkin rajoittaa valtuuttamiensa laitosten lukumäärää tarpeidensa perusteella sillä edellytyksellä, että niillä on avoimet ja puolueettomat perusteet menettelylleen.
2. Jotta jäsenvaltio voi hyväksyä, että kolmannessa valtiossa sijaitseva hyväksytty laitos suorittaa sen puolesta 3 artiklassa tarkoitetut tehtävät tai osan niistä, se voi vaatia kyseistä kolmatta maata myöntämään vastavuoroisen kohtelun yhteisössä sijaitseville hyväksytyille laitoksille.
Lisäksi yhteisö voi vaatia, että kolmas valtio, jossa hyväksytty laitos sijaitsee, myöntää vastavuoroisen kohtelun yhteisössä sijaitseville hyväksytyille laitoksille.
9 artikla
1. Jäsenvaltioiden, jotka tekevät 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun päätöksen, on luotava yhteistyösuhde toimivaltaisen viranomaisensa ja niiden puolesta toimivien laitosten välille.
2. Yhteistyösuhdetta on säädeltävä määrämuotoisella ja ketään syrjimättömällä kirjallisella sopimuksella tai vastaavalla oikeudellisella järjestelyllä, jossa vahvistetaan laitosten erityiset tehtävät ja toimet ja johon sisältyvät vähintään
a)
IMO:n päätöslauselman A.739(18) liitteessä II esitetyt määräykset, jotka koskevat viranomaisen puolesta toimivien laitosten valtuuttamiseen liittyviä toimintaohjeita, ottaen huomioon viranomaisen puolesta toimivien hyväksyttyjen laitosten valtuuttamista koskevasta mallisopimuksesta annettujen IMO:n meriturvallisuuskomitean kiertokirjeen MSC/Circ.710 ja meriympäristön suojelukomitean kiertokirjeen MEPC/Circ. 307 liite, lisäykset ja täydennykset;
b)
seuraavat taloudellista vastuuta koskevat määräykset:
i)
jos viranomainen on tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai riita-asiassa käytetyssä välitysmenettelyssä aikaansaadun ratkaisun mukaan vastuussa merenkulkuonnettomuudesta ja velvollinen suorittamaan korvausta vahinkoa kärsineille sellaisen omaisuuden häviämisen tai vahingoittumisen taikka henkilövahingon tai kuolemantapauksen johdosta, jonka on kyseisessä tuomioistuimessa osoitettu johtuneen hyväksytyn laitoksen, sen elinten, työntekijöiden, edustajien tai muiden hyväksytyn laitoksen puolesta toimivien henkilöiden tahallisesta teosta tai laiminlyönnistä taikka törkeästä huolimattomuudesta, viranomaisella on oikeus saada hyväksytyltä laitokselta taloudellinen korvaus siltä osin kuin kyseinen omaisuuden häviäminen, vahingoittuminen, ruumiinvamma tai kuolema on kyseisen tuomioistuimen päätöksen mukaan hyväksytyn laitoksen aiheuttama;
ii)
jos viranomainen on tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai riita-asiassa käytetyssä välitysmenettelyssä aikaansaadun ratkaisun mukaan vastuussa merellä tapahtuneesta vahingosta ja velvollinen suorittamaan korvausta vahinkoa kärsineille sellaisesta henkilövahingosta, joka ei ole johtanut kuolemaan ja jonka on kyseisessä tuomioistuimessa osoitettu johtuneen hyväksytyn laitoksen, sen työntekijöiden, edustajien tai muiden hyväksytyn laitoksen puolesta toimivien henkilöiden huolimattomasta tai varomattomasta toiminnasta tai laiminlyönnistä, viranomaisella on oikeus vaatia hyväksytyltä laitokselta taloudellinen korvaus siltä osin kuin kyseinen henkilövahinko, joka ei ole johtanut kuolemaan, on kyseisen tuomioistuimen päätöksen mukaan hyväksytyn laitoksen aiheuttama; jäsenvaltiot voivat rajoittaa hyväksytyn laitoksen maksettavaksi tulevaa enimmäiskorvausta, joka ei kuitenkaan saa olla alle 4 miljoonaa euroa, paitsi jos tuomiossa tai välitystuomiossa määrätty korvaussumma on tätä pienempi, jolloin maksetaan tuomion tai välitystuomion mukainen korvaus;
iii)
jos viranomainen on tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai riita-asiassa käytetyssä välitysmenettelyssä aikaansaadun ratkaisun mukaan vastuussa merellä tapahtuneesta vahingosta ja velvollinen suorittamaan korvausta vahinkoa kärsineille sellaisen omaisuuden häviämisen tai muun omaisuusvahingon johdosta, jonka on kyseisessä tuomioistuimessa osoitettu johtuneen hyväksytyn laitoksen, sen työntekijöiden, edustajien tai muiden hyväksytyn laitoksen puolesta toimivien henkilöiden huolimattomasta tai varomattomasta toiminnasta tai laiminlyönnistä, viranomaisella on oikeus vaatia hyväksyttyä laitosta maksamaan kyseinen korvaus siltä osin kuin kyseinen omaisuuden häviäminen tai muu omaisuusvahinko on kyseisen tuomioistuimen päätöksen mukaan hyväksytyn laitoksen aiheuttama; jäsenvaltiot voivat rajoittaa hyväksytyn laitoksen maksettavaksi tulevaa enimmäiskorvausta, joka ei kuitenkaan saa olla alle 2 miljoonaa euroa, paitsi jos tuomiossa tai välitystuomiossa määrätty korvaussumma on tätä pienempi, jolloin maksetaan tuomion tai välitystuomion mukainen korvaus;
c)
määräykset viranomaisen tai sen nimeämän puolueettoman ulkopuolisen elimen määräajoin suorittamasta tarkastuksesta, joka koskee niitä tehtäviä, joita laitokset hoitavat sen puolesta 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla;
d)
mahdollisuus suorittaa alusten satunnaisia ja yksityiskohtaisia tarkastuksia;
e)
laitosten luokittelemaa aluskantaa, luokan muutoksia, luokituksen voimassaolon keskeyttämisiä tai luokituksen peruuttamisia koskevien olennaisten tietojen pakollista ilmoittamista koskevat määräykset.
3. Sopimuksessa tai vastaavassa lainsäädännöllisessä järjestelyssä voidaan vaatia, että hyväksytyllä laitoksella on paikallinen edustaja sen jäsenvaltion alueella, jonka puolesta se suorittaa 3 artiklassa tarkoitetut tehtävät. Tämä vaatimus voidaan täyttää paikallisella edustajalla, joka on jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti oikeushenkilö ja sen kansallisten tuomioistuinten tuomiovallan alainen.
4. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle tarkat tiedot tämän artiklan säännösten mukaisesti luodusta yhteistyösuhteesta. Komissio antaa niistä sen jälkeen tiedon muille jäsenvaltioille.
10 artikla
1. Komissiota avustaa asetuksella (EY) N:o 2099/2002(15) perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).
2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.
3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
11 artikla
1. Tätä direktiiviä voidaan sen soveltamisalaa laajentamatta muuttaa
a)
2 artiklan d alakohdassa, 3 artiklan 1 kohdassa ja 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kansainvälisiin yleissopimuksiin, pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin myöhemmin tehtyjen ja voimaan tulleiden muutosten sisällyttämiseksi tähän direktiiviin liittyviltä osin,
b)
9 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii ja iii alakohdassa yksilöityjen määrien muuttamiseksi.
Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
2. Uusien säädösten tai 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettuihin kansainvälisiin yleissopimuksiin liittyvien pöytäkirjojen antamisen seurauksena neuvosto päättää, komission ehdotuksesta ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden parlamentaariset menettelyt sekä IMO:n asiaa koskevat menettelyt, näiden uusien säännösten tai näiden pöytäkirjojen ratifiointia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä huolehtien siitä, että niitä sovelletaan samanaikaisesti ja yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.
Edellä 2 artiklan d kohdassa ja 9 artiklassa mainittuihin kansainvälisiin oikeudellisiin asiakirjoihin tehdyt muutokset voidaan jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle asetuksen (EY) N:o 2099/2002 5 artiklaa noudattaen.
12 artikla
Jos jäsenvaltio katsoo, ettei hyväksyttyä laitosta voida enää valtuuttaa suorittamaan sen puolesta 3 artiklassa määritettyjä tehtäviä, se voi [alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista] annetun asetuksen (EY) N:o …/...?(16) liitteessä I esitetyistä vaatimuksista riippumatta keskeyttää ▌tällaisen valtuutuksen voimassaolon seuraavaa menettelyä noudattaen:
a)
jäsenvaltion on annettava viipymättä komissiolle ja muille jäsenvaltioille tieto päätöksestään ja sen perusteluista;
b)
komissio arvioi turvallisuutta ja pilaantumisen ehkäisemistä koskevat näkökohdat huomioon ottaen asianomaisen jäsenvaltion esittämien syiden perusteella, onko hyväksytylle laitokselle myönnetyn valtuutuksen voimassaolo aiheellista keskeyttää;
c)
komissio ilmoittaa 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen jäsenvaltiolle, onko sen päätökseen keskeyttää valtuutuksen voimassaolo riittävät perusteet turvallisuuteen tai ympäristöön kohdistuvan vakavan vaaran vuoksi. Jos päätökseen ei ole perusteita, komissio pyytää jäsenvaltiota peruuttamaan keskeytyksen. Jos päätökseen on perusteet ja asianomainen jäsenvaltio on 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti rajoittanut sen puolesta toimivien hyväksyttyjen laitosten määrää, komissio kehottaa jäsenvaltiota myöntämään valtuutuksen toiselle hyväksytylle laitokselle sen laitoksen sijaan, jonka valtuutuksen voimassaolo on keskeytetty.
13 artikla
1. Kunkin jäsenvaltion on tarkastettava, että sen puolesta 3 artiklan 2 kohdassa mainitussa tarkoituksessa toimivat hyväksytyt laitokset suorittavat tehokkaasti kyseisessä artiklassa tarkoitetut tehtävät toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla.
2. Kunkin jäsenvaltion on tarkastettava puolestaan toimivat hyväksytyt laitokset vähintään joka toinen vuosi sekä toimitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle kertomus näiden tarkastusten tuloksista viimeistään sen vuoden 31 päivänä maaliskuuta, joka seuraa niitä edeltäviä vuosia, joina tarkastukset toteutetaan.
14 artikla
Harjoittaessaan satamavaltiona tarkastusoikeuttaan ja täyttäessään tarkastusvelvollisuuksiaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille sekä lippuvaltiolle, jos ne havaitsevat, että lippuvaltion puolesta toimivat hyväksytyt laitokset ovat antaneet voimassaolevia lakisääteisiä todistuskirjoja alukselle, joka ei täytä kansainvälisten yleissopimusten asiaa koskevia määräyksiä, tai että aluksessa, jolla on voimassa oleva luokitustodistus, on kyseisen todistuksen kattamiin seikkoihin liittyviä puutteita. Tämän artiklan nojalla on ilmoitettava ainoastaan tapaukset, joissa alukset aiheuttavat vakavan uhan turvallisuudelle ja ympäristölle tai joiden osalta on näyttöä hyväksytyn laitoksen toimineen erityisen piittaamattomasti. Kyseiselle hyväksytylle laitokselle on ilmoitettava asiasta ensimmäisen tarkastuksen yhteydessä niin, että se voi heti toteuttaa asianmukaiset jatkotoimenpiteet.
15 artikla
1. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtiva alus on suunniteltu, rakennettu ja varusteltu ja sitä huolletaan hyväksytyn laitoksen laatimiin runkoa, koneistoa, sähkölaitteita ja hallintalaitteita koskeviin vaatimuksiin liittyvien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.
2. Jäsenvaltio voi päättää käyttää hyväksytyn laitoksen sääntöjä ja menettelyjä vastaavina pitämiään sääntöjä ainoastaan sillä edellytyksellä, että se antaa nämä säännöt viipymättä tiedoksi komissiolle direktiivissä 98/34/EY tarkoitettua menettelyä noudattaen sekä muille jäsenvaltioille, ja että yksikään jäsenvaltio tai komissio ei niitä vastusta tai ole tämän direktiivin 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä soveltamalla katsonut, etteivät ne täytä vastaavuusedellytystä.
3. Jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä valtuuttamiensa hyväksyttyjen laitosten kanssa kyseisten laitosten sääntöjen ja menettelyjen laatimisessa. Jäsenvaltioiden on neuvoteltava hyväksyttyjen laitosten kanssa, jotta kansainvälisistä yleissopimuksista voitaisiin saavuttaa yhdenmukainen tulkinta
16 artikla
Loppusäännökset
Komissio tiedottaa kerran kahdessa vuodessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin täytäntöönpanon edistymisestä jäsenvaltioissa.
17 artikla
1. Jäsenvaltioiden on saatettava […] artiklan ja liitteessä I olevan […] kohdan [artiklat tai niiden osat sekä liitteiden kohdat, joiden sisältöä on muutettu suhteessa direktiiviin 94/57/EY] noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ...(17)mennessä. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset sekä niiden ja tämän direktiivin välinen vastaavuustaulukko kirjallisina komissiolle ▌.
Kun jäsenvaltiot hyväksyvät nämä säädökset, niissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on niiden virallisen julkaisun yhteydessä liitettävä tällainen viittaus. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
18 artikla
Kumotaan direktiivi 94/57/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä I olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, … päivästä …kuuta …(18) alkaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä I olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
19 artikla
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
20 artikla
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty
Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta
Puhemies Puheenjohtaja
LIITE I
A osa
Kumottu direktiivi ja sen myöhemmät muutokset
(18 artiklassa tarkoitetut)
Neuvoston direktiivi 94/57/EY
EYVL L 319, 12.12.1994, s. 20
Komission direktiivi 97/58/EY
EYVL L 274, 7.10.1997, s. 8
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/105/EY
EYVL L 19, 22.1.2002, s. 9
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/84/EY
EYVL L 324, 29.11.2002, s. 53
B osa
Määräajat saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä
(18 artiklassa tarkoitetut)
Direktiivi
Määräaika saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä
94/57/EY
31. joulukuuta 1995
97/58/EY
30. syyskuuta 1998
2001/105/EY
22. heinäkuuta 2003
2002/84/EY
23. marraskuuta 2003
LIITE II
VASTAAVUUSTAULUKKO
Direktiivi 94/57/EY
Tämä direktiivi
Asetus (EY) N:o …/…, [alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista](19)
1 artikla
1 artikla
1 artikla
2 artiklan a alakohta
2 artiklan a alakohta
2 artiklan a alakohta
2 artiklan b alakohta
2 artiklan b alakohta
-
2 artiklan c alakohta
2 artiklan c alakohta
-
2 artiklan d alakohta
2 artiklan d alakohta
2 artiklan b alakohta
2 artiklan e alakohta
2 artiklan g alakohta
2 artiklan c alakohta
-
2 artiklan h alakohta
2 artiklan d alakohta
2 artiklan f alakohta
2 artiklan i alakohta
2 artiklan e alakohta
2 artiklan g alakohta
2 artiklan j alakohta
2 artiklan f alakohta
2 artiklan h alakohta
2 artiklan k alakohta
2 artiklan g alakohta
2 artiklan i alakohta
2 artiklan m alakohta
2 artiklan i alakohta
-
2 artiklan l alakohta
2 artiklan h alakohta
2 artiklan j alakohta
2 artiklan n alakohta
-
2 artiklan k alakohta
-
2 artiklan j alakohta
3 artikla
3 artikla
4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke
-
3 artiklan 1 kohta
4 artiklan 1 kohdan toinen virke
3 artiklan 2 kohta
4 artiklan 1 kohdan kolmas virke
-
4 artiklan 1 kohdan neljäs virke
4 artiklan 1 kohta
-
3 artiklan 3 kohta
-
4 artiklan 2, 3 ja 4 kohta
5 artikla
6 artikla
7 artikla
5 artiklan 1 kohta
8 artiklan 1 kohta
5 artiklan 3 kohta
8 artiklan 2 kohta
6 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohta
9 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohta
6 artiklan 5 kohta
-
7 artikla
10 artikla
12 artikla
8 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta
11 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta
8 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta
-
13 artiklan 1 kohta
8 artiklan 1 kohdan kolmas luetelmakohta
11 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta
-
11 artiklan 1 kohdan toinen alakohta
13 artiklan 1 kohdan toinen alakohta
8 artiklan 2 kohta
11 artiklan 2 kohta
8 artiklan 2 kohdan toinen alakohta
13 artiklan 2 kohta
9 artiklan 1 kohta
9 artiklan 2 kohta
10 artiklan 1 kohdan johdantolause
12 artikla
10 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta sekä 2, 3 ja 4 kohta
-
-
11 artiklan 1 ja 2 kohta
13 artiklan 1 ja 2 kohta
11 artiklan 3 ja 4 kohta
8 artiklan 1 ja 2 kohta
12 artikla
14 artikla
13 artikla
-
-
14 artikla
15 artiklan 1 ja 2 kohta
-
15 artiklan 3 kohta
16 artikla
-
9 artikla
15 artiklan 1 kohta
10 artiklan 1 ja 2 kohta
15 artiklan 2 kohta
10 artiklan 3 kohta
15 artiklan 3 kohta
-
10 artiklan 4 kohta
15 artiklan 4 kohta
10 artiklan 5 kohta
15 artiklan 5 kohta
10 artiklan 6 kohdan ensimmäinen, toinen, kolmas ja viides alakohta
Euroopan parlamentin kanta, annettu 25. huhtikuuta 2007 (EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 632), neuvoston yhteinen kanta, hyväksytty 6. kesäkuuta 2008 (EUVL C 184 E, 22.7.2008, s. 11), ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 24. syyskuuta 2008.
Meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean (COSS-komitea) perustamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2099/2002 (EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1)║.
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. syyskuuta 2008 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (uudelleen laadittu) (5726/2/2008 – C6-0223/2008 – 2005/0237B(COD))
– ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (5726/2/2008 – C6-0223/2008)(1),
– ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0587),
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,
– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0330/2008),
1. hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;
2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 24. syyskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (uudelleen laadittu)
(1) Alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 22 päivänä marraskuuta 1994 annettua neuvoston direktiiviä 94/57/EY(6) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin. Uusien muutosten takia ja selkeyden vuoksi mainittu direktiivi olisi uudelleenlaadittava. Nyt kun mainittua direktiiviä muutetaan vielä uudelleen, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.
(2) Ottaen huomioon direktiivin 94/57/EY säännösten luonteen, sen säännösten uudelleen laatiminen kahtena eri yhteisön säädöksenä, eli direktiivinä ja asetuksena, olisi tarkoituksenmukaista
▌
(3) Alusten tarkastus- ja katsastuslaitosten olisi voitava tarjota palvelujaan koko yhteisön alueella ja kilpailla keskenään tarjoten samantasoisen turvallisuuden ja ympäristön suojelun. Niiden toiminnalle olisi siksi vahvistettava yhdenmukaisesti ammatilliset vaatimukset, joita sovelletaan koko yhteisön alueella.
(4)Tämä tavoite olisi pyrittävä saavuttamaan Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) työn ja toiminnan kanssa asianmukaisesti yhteensopivien ja mahdollisesti niiden pohjalta laadittujen ja niitä täydentävien toimien avulla. ▌
(5) Olisi vahvistettava laitosten hyväksymistä koskevat vähimmäisvaatimukset alusten turvallisuuden parantamiseksi ja niistä johtuvan pilaantumisen ehkäisemiseksi. Tämän vuoksi direktiivissä 94/57/EY säädettyjä vähimmäisvaatimuksia olisi tiukennettava.
(6) Annettaessa alustava hyväksyntä laitoksille, jotka haluavat saada valtuudet toimia jäsenvaltioiden puolesta, tässä asetuksessa säädettyjen vähimmäisvaatimusten noudattamista voitaisiin arvioida tehokkaammin siten, että arvioinnista vastaa yhdenmukaisesti ja keskitetysti komissio yhdessä hyväksyntää pyytävän jäsenvaltion kanssa.
(7) Hyväksyntä olisi myönnettävä ainoastaan laitoksen laadun ja turvallisuustason perusteella. Olisi varmistettava, että hyväksynnän laajuus vastaa aina kyseisen laitoksen toimintakykyä. Hyväksynnässä olisi myös otettava huomioon hyväksyttyjen laitosten erilainen oikeudellinen asema ja yritysrakenne samalla kun varmistetaan edellä mainittujen vähimmäisvaatimusten yhdenmukainen soveltaminen ja yhteisön valvonnan tehokkuus. ▌
(8) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(7) mukaisesti.
(9) Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa tätä asetusta kansainvälisiin yleissopimuksiin, pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin myöhemmin tehtävien muutosten sisällyttämiseksi siihen, päivittää liitteen I vaatimuksia ja hyväksyä vähimmäisvaatimukset, joilla mitataan sääntöjen ja menettelyjen tehokkuutta sekä hyväksyttyjen laitosten kykyä huolehtia luokittelemiensa alusten turvallisuudesta ja niistä mahdollisesti aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisestä. Koska kyseiset toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
(10) Jos hyväksytty laitos ei täytä velvollisuuksiaan, on olennaisen tärkeää, että asiaan kyetään puuttumaan nopeasti ja tehokkaasti oikeasuhteisella tavalla. Ensisijaisena tavoitteena tulisi olla puutteiden korjaaminen, jotta turvallisuuteen tai ympäristöön mahdollisesti kohdistuva uhka voidaan poistaa varhaisessa vaiheessa. Komissiolle olisi siksi annettava tarvittavat valtuudet vaatia, että hyväksytty laitos toteuttaa tarvittavat ennaltaehkäisevät ja korjaavat toimet, ja määrätä sakkoja ja uhkasakkoja pakkokeinona. Näitä valtuuksia käyttäessään komission olisi meneteltävä perusoikeuksia kunnioittavalla tavalla ja varmistettava, että laitoksella on oikeus tulla kuulluksi.
(11) Yhteisönlaajuisen lähestymistavan mukaisesti päätös sellaisen laitoksen hyväksynnän peruuttamisesta, joka ei täytä tässä asetuksessa säädettyjä velvoitteita, kun edellä mainitut toimenpiteet osoittautuvat tehottomiksi tai laitos muutoin aiheuttaa turvallisuudelle tai ympäristölle uhan, jota ei voida hyväksyä, on tehtävä yhteisön tasolla, ja siksi päätös on komission tehtävä komiteamenettelyä noudattaen.
(12) Hyväksyttyjen laitosten jatkuva jälkiseuranta sen arvioimiseksi, noudattavatko ne tätä asetusta, voidaan suorittaa tehokkaammin, jos se tehdään yhdenmukaisesti ja keskitetysti. Siksi on aiheellista, että tästä tehtävästä vastaa yhteisön puolesta komissio yhdessä hyväksyntää pyytävän jäsenvaltion kanssa.
(13) Osana hyväksyttyjen laitosten toimien seurantaa on olennaista, että komission tarkastajilla on pääsy aluksiin ja aluksen asiakirjoihin sen lippuvaltiosta riippumatta sen arvioimiseksi, noudattavatko hyväksytyt laitokset tässä asetuksessa säädettyjä vähimmäisvaatimuksia kaikkien luokittelemiensa alusten osalta.
(14) Hyväksyttyjen laitosten valmiudet huomata nopeasti ja korjata säännöissään, menettelyissään ja sisäisessä valvonnassaan esiintyvät puutteet ovat olennaisen tärkeät niiden alusten turvallisuuden kannalta, joita laitokset tarkastavat ja joille ne antavat todistuksia. Tämän kyvyn parantamiseksi olisi luotava ▌riippumaton arviointikomitea, joka toimii itsenäisesti, jotta se voi ehdottaa ▌toimia kaikkien hyväksyttyjen laitosten toiminnan jatkuvaksi parantamiseksi, ja joka voi taata tuloksellisen vuorovaikutuksen komission kanssa.
(15) Hyväksyttyjen laitosten säännöt ja menettelyt ovat avaintekijä turvallisuuden lisäämisessä ja onnettomuuksien ja pilaantumisen ehkäisemisessä. Hyväksytyt laitokset ovat tästä syystä käynnistäneet prosessin, jonka olisi johdettava niiden sääntöjen ja menettelyjen yhdenmukaistamiseen. Yhteisön lainsäädännöllä olisi kannustettava ja tuettava tätä prosessia, koska sillä olisi oltava myönteinen vaikutus meriturvallisuuteen sekä Euroopan laivanrakennusalan kilpailukykyyn.
▌
(16) Hyväksyttyjen laitosten olisi pidettävä tekniset standardinsa ajan tasalla ja sovellettava niitä johdonmukaisesti turvallisuussääntöjen yhdenmukaistamiseksi ja kansainvälisten sääntöjen yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi yhteisössä Jos hyväksyttyjen laitosten tekniset standardit ovat täysin tai lähes samanlaiset, olisi harkittava materiaaleja, varusteita ja osia koskevien todistusten vastavuoroista tunnustamista asianmukaisissa tapauksissa, ottaen vertailukohdaksi vaativimmat ja tiukimmat standardit.
▌
(17) Koska avoimuus ja tietojenvaihto asianomaisten osapuolten välillä sekä yleisön oikeus saada tietoja ovat keskeisiä keinoja merionnettomuuksien ehkäisyssä, hyväksyttyjen laitosten olisi toimitettava kaikki niiden luokittelemien alusten kuntoa koskevat asiaankuuluvat lakisääteiset tiedot satamavaltion valvontaviranomaisille ja saatettava ne yleisön saataville.
(18) Jotta voitaisiin estää sellaiset alusten luokan vaihdot, joiden tarkoituksena on välttää korjauksia, joita hyväksytty laitos on tarkastuksessaan vaatinut, olisi määrättävä hyväksytyt laitokset vaihtamaan etukäteen keskenään kaikki asiaankuuluvat tiedot niiden alusten kunnosta, joille on haettu luokan vaihtoa, sekä olemaan tarvittaessa yhteydessä lippuvaltioon.
▌
(19) Asetuksella (EY) N:o 1406/2002(8) perustetun Euroopan meriturvallisuusviraston olisi annettava tarvittavaa tukea tämän asetuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi.
(20) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on niiden toimenpiteiden vahvistaminen, joita alusten tarkastuksesta ja katsastuksesta sekä niiden todistuskirjojen antamisesta vastaavien yhteisössä toimivien laitosten on noudatettava, vaan se voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.
(21) Toimenpiteistä, joita jäsenvaltioiden on noudatettava suhteessaan laivojen tarkastus- ja katsastuslaitoksiin, säädetään [lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta ja alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista] … päivänä …kuuta … annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä …/…/EY(9)(10),
OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Tässä asetuksessa vahvistetaan toimenpiteet, joita alusten tarkastuksesta ja katsastuksesta sekä niiden todistuskirjojen antamisesta vastaavien laitosten on noudatettava merenkulun turvallisuutta ja meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevien kansainvälisten yleissopimusten noudattamiseksi, edistäen samalla palvelujen tarjonnan vapauden tavoitetta. Tähän kuuluu myös kansainvälisten yleissopimusten soveltamisalaan kuuluvien alusten runkoa, koneistoa, sähkölaitteita ja hallintalaitteita koskevien turvallisuusmääräysten laatiminen ja täytäntöönpano.
2 artikla
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
a)
"aluksella' kansainvälisten yleissopimusten soveltamisalaan kuuluvaa alusta;
b)
"kansainvälisillä yleissopimuksilla' 1 päivänä marraskuuta 1974 tehtyä kansainvälistä yleis-sopimusta ihmishengen turvallisuudesta merellä (SOLAS 74), lukuun ottamatta sen liitteessä olevaa XI-2 lukua, 5 päivänä huhtikuuta 1966 tehtyä kansainvälistä lastiviivasopimusta sekä 2 päivänä marraskuuta 1973 tehtyä kansainvälistä yleis-sopimusta alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä (MARPOL) ja sen vuoden 1978 pöytäkirjaa, sekä kulloinkin voimassa olevia näiden yleissopimusten pöytäkirjoja ja muutoksia sekä asiaan liittyviä, kaikkia jäsen-valtioita sitovia sääntöjä;
c)
"laitoksella' oikeushenkilöä, sen tytäryrityksiä ja kaikkia muita sen määräysvallassa olevia yhteisöjä, jotka joko yhdessä tai erikseen suorittavat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tehtäviä;
d)
"määräysvallalla' edellä e alakohdassa oikeudellisia tai tosiasiallisia oikeuksia, sopimuksia tai muita keinoja, jotka joko erikseen tai yhdessä antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa oikeushenkilöön nähden tai mahdollistavat sen, että kyseinen oikeushenkilö suorittaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tehtäviä;
e)
"hyväksytyllä laitoksella' tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttyä laitosta;
f)
"valtuuttamisella' tekoa, jolla jäsenvaltio antaa valtuudet tai siirtää toimivallan hyväksytylle laitokselle;
g)
"lakisääteisellä todistuskirjalla' kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti lippuvaltion antamaa tai sen puolesta annettua todistuskirjaa;
h)
"säännöillä ja menettelyillä' alusten suunnittelua, rakentamista, varusteita, huoltoa ja katsastamista koskevia hyväksytyn laitoksen vaatimuksia;
i)
"luokitustodistuksella' hyväksytyn laitoksen antamaa asiakirjaa, jossa todistetaan aluksen kunnon soveltuvuus erityiseen tarkoitukseen tai käyttöön kyseisen hyväksytyn laitoksen vahvistamien ja julkistamien sääntöjen ja määräysten mukaisesti;
j)
"sijaintivaltiolla' valtiota, jossa hyväksytyn laitoksen sääntömääräinen kotipaikka, hallinnollinen päätoimipaikka tai pääasiallinen║toimipaikka sijaitsee.
3 artikla
1. Jäsenvaltioiden, jotka haluavat myöntää valtuutuksen laitokselle, jolla ei vielä ole hyväksyntää, on esitettävä komissiolle hyväksyntää koskeva pyyntö täydellisine tietoineen ja näyttöineen siitä, että laitos täyttää liitteessä säädetyt vähimmäisvaatimukset, sekä tietoineen siitä, että laitosta vaaditaan noudattamaan ja se sitoutuu noudattamaan 8 artiklan 4 kohdan ja 9, 10 ja 11 artiklan säännöksiä.
2. Komissio tekee yhdessä pyynnön esittävän jäsenvaltion kanssa arvion laitoksista, joita koskevan hyväksymispyynnön se on vastaanottanut, tarkistaakseen, että laitokset täyttävät 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset ja sitoutuvat noudattamaan niitä.
3. Komissio kieltäytyy 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun sääntelymenettelyn mukaisesti antamasta hyväksyntää laitoksille, jotka eivät täytä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia tai joiden toiminnan laadun katsotaan 14 artiklan mukaisesti vahvistettujen vaatimusten perusteella aiheuttavan turvallisuudelle tai ympäristölle uhan, jota ei voida hyväksyä.
2. Hyväksyntä myönnetään asiaankuuluvalle oikeudelliselle yhteisölle, joka on kaikkien niiden oikeudellisten yhteisöjen emoyhteisö, jotka muodostavat hyväksytyn laitoksen. Hyväksyntä käsittää kaikki oikeudelliset yhteisöt, jotka myötävaikuttavat sen varmistamiseen, että kyseinen laitos tarjoaa palvelujaan maailmanlaajuisesti.
3. Komissio voi 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen rajoittaa hyväksynnän tiettyjen alustyyppien, tietyn kokoisten alusten tai tiettyjen reittien tai näiden yhdistelmän osalta kyseisen laitoksen todetun toimintakyvyn ja asiantuntemuksen mukaisesti. Tällaisessa tapauksessa komissio perustelee hyväksynnän rajoittamisen ja ilmoittaa, millä edellytyksillä rajoitus poistetaan tai on laajennettavissa. Tätä rajoitusta voidaan tarkastella milloin tahansa uudestaan.
4. Komissio laatii ja saattaa säännöllisesti ajan tasalle luettelon tämän artiklan mukaisesti hyväksytyistä laitoksista. Luettelo julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
5 artikla
Jos komissio katsoo, ettei hyväksytty laitos ole täyttänyt liitteessä I vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia tai sille tämän asetuksen nojalla kuuluvia velvollisuuksia tai että hyväksytyn laitoksen valmiudet taata turvallisuus ja ehkäistä pilaantumista ovat heikentyneet merkittävästi tämän aiheuttamatta kuitenkaan turvallisuudelle tai ympäristölle sellaista uhkaa, jota ei voida hyväksyä, se vaatii kyseistä hyväksyttyä laitosta toteuttamaan asetetuissa määräajoissa tarvittavat ennaltaehkäisevät ja korjaavat toimet, joilla varmistetaan kyseisten vähimmäisvaatimusten ja velvollisuuksien täydellinen noudattaminen ja erityisesti poistetaan turvallisuuteen tai ympäristöön mahdollisesti kohdistuva uhka, tai muutoin puuttumaan toiminnan laadun heikkenemisen syihin.
Ennaltaehkäiseviin ja korjaaviin toimiin voi sisältyä väliaikaisia suojatoimenpiteitä, jos turvallisuuteen tai ympäristöön kohdistuva mahdollinen uhka on välitön.
Komission on kuitenkin tiedotettava etukäteen toimista, joihin se aikoo ryhtyä, kaikille niille jäsenvaltioille, jotka ovat myöntäneet kyseiselle hyväksytylle laitokselle valtuutuksen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimien välitöntä täytäntöönpanoa.
6 artikla
1. Edellä 5 artiklan nojalla toteutettujen toimenpiteiden lisäksi komissio voi 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen määrätä sakkoja sellaiselle hyväksytylle laitokselle,
a)
jonka vakava tai toistuva kyvyttömyys täyttää liitteessä I vahvistetut vähimmäisvaatimukset tai sille 8 artiklan 4 kohdan, 9, 10 ja 11 artiklan nojalla kuuluvat velvollisuudet tai jonka toiminnan laadun heikkeneminen on paljastanut vakavia puutteita sen rakenteissa, järjestelmissä, menettelyissä tai sisäisessä valvonnassa, tai
b)
joka on tarkoituksella antanut komissiolle virheellisiä, epätäydellisiä tai harhaanjohtavia tietoja 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehtävän arvioinnin yhteydessä tai muulla tavoin haitannut arviointia.
2. Jos hyväksytty laitos ei toteuta komission vaatimia ennaltaehkäiseviä ja korjaavia toimia tai aiheuttaa perusteetonta viivästystä, komissio voi määrätä kyseiselle laitokselle uhkasakkoja siihen saakka, kunnes vaaditut toimet on toteutettu täydellisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.
3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen sakkojen ja uhkasakkojen on oltava varoittavia ja oikeassa suhteessa sekä tapauksen vakavuuteen että kyseessä olevan hyväksytyn laitoksen taloudelliseen asemaan, ja niissä on erityisesti otettava huomioon, missä määrin turvallisuus tai ympäristön suojelu on vaarantunut.
Niitä määrätään vasta sen jälkeen, kun kyseessä olevalle hyväksytylle laitokselle ja asianomaisille jäsenvaltioille on annettu mahdollisuus esittää huomautuksensa.
Määrättyjen sakkojen ja uhkasakkojen yhteenlaskettu määrä saa olla enintään 5 prosenttia hyväksytyn laitoksen kolmen edellisen tilikauden keskimääräisestä liikevaihdosta tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa toiminnoissa.
▌
7 artikla
1. Komissio peruu hyväksynnän laitoksilta,
a)
joiden toistuva ja vakava kyvyttömyys täyttää liitteessä I vahvistetut vähimmäisvaatimukset tai niille tämän asetuksen nojalla kuuluvat velvollisuudet aiheuttaa turvallisuudelle tai ympäristölle uhan, jota ei voida hyväksyä;
b)
joiden toistuva ja vakava kyvyttömyys niiden turvallisuuden edistämistä ja pilaantumisen ehkäisemistä koskevissa toimissa on sellainen, että se aiheuttaa turvallisuudelle tai ympäristölle uhan, jota ei voida hyväksyä;
c)
jotka estävät komissiota suorittamasta arviointia tai haittaavat sitä toistuvasti; tai
d)
jotka eivät maksa 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja sakkoja ja/tai uhkasakkoja.║
▌
2. Edellä 1 kohdan a ja b alakohtaa sovellettaessa komissio tekee päätöksensä ottaen huomioon kaikki käytettävissä olevat tiedot, muun muassa seuraavat:
a)
komission 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti suorittaman kyseessä olevan hyväksytyn laitoksen arvioinnin tulokset;
b)
jäsenvaltioiden ilmoitukset, jotka on tehty [lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta ja alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista] annetun direktiivin …/…/EY(11)14 artiklan mukaisesti║;
c)
sellaisten onnettomuuksien analysoinnit, joissa on ollut mukana hyväksyttyjen laitosten luokittelemia aluksia;
d)
6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen puutteiden toistuminen;
e)
missä määrin puutteet vaikuttavat hyväksytyn laitoksen luokittelemaan aluskantaan; ja
3. Hyväksynnän peruuttamisesta päättää komissio joko omasta aloitteestaan tai jonkin jäsenvaltion pyynnöstä 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen sen jälkeen, kun kyseessä olevalle hyväksytylle laitokselle on annettu mahdollisuus esittää huomautuksensa.
8 artikla
1. Komissio arvioi kaikki hyväksytyt laitokset yhdessä sen jäsenvaltion kanssa, joka on esittänyt laitosta koskevan hyväksymispyynnön, säännöllisesti ja vähintään joka toinen vuosi tarkistaakseen, että ne täyttävät tähän asetukseen perustuvat velvoitteet ja liitteessä I säädetyt vähimmäisvaatimukset. Arvioinnin on rajoituttava hyväksyttyjen laitosten tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin toimiin.
2. Valitessaan arvioitavia hyväksyttyjä laitoksia komissio kiinnittää erityistä huomiota hyväksytyn laitoksen toiminnan laatuun turvallisuuden ja pilaantumisen ehkäisemisen suhteen, onnettomuustilastoihin sekä jäsenvaltioiden ilmoituksiin, jotka on tehty [lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta ja alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista] annetun direktiivin …/…/EY(12)14 artiklan mukaisesti║.
3. Arviointiin voi sisältyä vierailuja hyväksytyn laitoksen aluetoimipaikoissa ja sekä käytössä että rakenteilla olevien alusten satunnaisia tarkastuksia hyväksytyn laitoksen toiminnan tason tarkastamiseksi. Tällöin komissio ilmoittaa asiasta tarvittaessa jäsenvaltiolle, jossa aluetoimipaikka sijaitsee. Komissio toimittaa jäsenvaltioille kertomuksen arvioinnin tuloksista.
4. Kunkin hyväksytyn laitoksen on vuosittain saatettava 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean käytettäväksi laaduntarkkailuarviointinsa.
9 artikla
1. Komission mahdollisuuksia saada käyttöönsä 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa tarvittavia tietoja ei voida rajoittaa vetoamalla mihinkään hyväksytyn laitoksen jonkin kolmannen osapuolen kanssa tekemään sopimukseen tai lippuvaltion kanssa tekemään valtuutussopimukseen sisältyvään lausekkeeseen.
2. Hyväksyttyjen laitosten on varmistettava kolmansien osapuolten kanssa tekemissään sopimuksissa, jotka koskevat lakisääteisten todistuskirjojen tai luokitustodistusten antamista alukselle, että todistuksia voidaan antaa ainoastaan sillä edellytyksellä, etteivät mainitut osapuolet estä yhteisön tarkastajien pääsyä kyseiselle alukselle 8 artiklan 1 kohdassa säädetyissä tarkoituksissa.
10 artikla
1. Hyväksyttyjen laitosten on määräajoin neuvoteltava keskenään sääntöjensä ja määräystensä ja niiden täytäntöönpanon vastaavuuden ylläpitämiseksi ja yhdenmukaistamiseksi. Niiden on toimittava keskenään yhteistyössä saavuttaakseen yhdenmukaisen tulkinnan kansainvälisistä yleissopimuksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lippuvaltioiden toimivaltaa. Hyväksyttyjen laitosten on tarvittaessa sovittava teknisistä ja menettelyyn liittyvistä ehdoista, joiden mukaisesti ne tunnustavat vastavuoroisesti luokitustodistukset, jotka on annettu niiden omia vaatimuksia vastaavien vaatimusten mukaisesti, ottaen esimerkiksi vaativimmat ja tiukimmat mallit ja ottaen erityisesti huomioon laivavarusteet, joissa on laivavarusteista 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/98/EY(13) mukainen vaatimustenmukaisuusmerkki.
▌
Hyväksyttyjen laitosten on hyväksyttävä luokittelua varten sellaisten laivavarusteiden todistukset, joissa on laivavarusteista 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/98/EY║ mukainen vaatimustenmukaisuusmerkki║.
Niiden on määräajoin toimitettava komissiolle ja jäsenvaltioille kertomukset standardien ja materiaaleja, varusteita ja osia koskevien todistusten vastavuoroisen tunnustamisen alalla tapahtuneesta olennaisesta kehityksestä.
2. Komissio esittää ▌…(14) mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle riippumattomaan tutkimukseen perustuvan kertomuksen sääntöjen ja määräysten yhdenmukaistamisprosessissa ja vastavuoroisessa tunnustamisessa saavutetusta tasosta. Jos hyväksytyt laitokset eivät noudata tämän artiklan säännöksiä, komissio tekee Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä.
3. Hyväksyttyjen laitosten on tehtävä yhteistyötä satamavaltion valvonnasta vastaavien viranomaisten kanssa, kun on kyse niiden luokkaan kuuluvasta aluksesta, erityisesti todettujen poikkeavuuksien tai muiden puutteiden korjaamisen helpottamiseksi.
4. Hyväksyttyjen laitosten on toimitettava kaikille jäsenvaltioiden viranomaisille, jotka ovat antaneet [lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta ja alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista] annetun direktiivin …/…/EY(15) 3 artiklassa edellytettyjä valtuutuksia, ja komissiolle kaikki niiden luokiteltua aluskantaa, siirtoja, luokan muutoksia, luokituksen voimassaolon keskeyttämisiä tai luokituksen peruuttamisia koskevat asiaankuuluvat tiedot riippumatta siitä, minkä lipun alla alukset purjehtivat.
Siirtoja, luokan muutoksia, luokituksen voimassaolon keskeyttämisiä tai luokituksen peruuttamisia koskevat tiedot, mukaan lukien tiedot kaikista myöhässä olevista katsastuksista, noudattamatta jätetyistä suosituksista sekä luokitusehdoista, käyttöehdoista tai käyttörajoituksista, joita laitosten luokittelemille aluksille on asetettu – riippumatta siitä, minkä lipun alla alukset purjehtivat – on toimitettava sähköisesti myös jäsenvaltioiden [lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta ja alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista] annetun direktiivin …/…/EY+ täytäntöönpanemiseksi käyttämään yhteiseen tarkastustietokantaan samaan aikaan kuin ne rekisteröidään hyväksytyn laitoksen omaan järjestelmään ja joka tapauksessa viimeistään 72 tuntia ilmoitusvelvollisuuden aiheuttaneen tapahtuman jälkeen. Nämä tiedot, lukuun ottamatta suosituksia ja luokitusehtoja, joita on noudatettu, on julkaistava kyseisten hyväksyttyjen laitosten Internet-sivuilla.
5. Hyväksytyt laitokset eivät saa antaa lakisääteisiä todistuskirjoja alukselle – riippumatta siitä, minkä lipun alla alus purjehtii – joka on poistettu luokasta tai jonka luokkaa muutetaan turvallisuussyistä, ennen kuin se on antanut lippuvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuuden esittää kohtuullisen ajan kuluessa lausuntonsa siitä, onko täydellinen tarkastus tarpeellinen.
6. Jos luokitus siirretään hyväksytyltä laitokselta toiselle, luovuttavan laitoksen on ilman aiheetonta viivästystä annettava vastaanottavalle laitokselle täydelliset tiedot aluksen historiasta ja erityisesti ilmoitettava sille:
a)
kaikista myöhässä olevista katsastuksista,
b)
kaikista noudattamatta jätetyistä suosituksista ja luokitusehdoista,
c)
käyttöehdoista, joita alukselle on asetettu, ja,
d)
käyttörajoituksista, joita alukselle on asetettu.
Vastaanottava laitos voi antaa aluksen osalta uudet todistuskirjat vasta sitten, kun kaikki myöhässä olevat katsastukset on suoritettu asianmukaisesti ja kaikki aluksen osalta aiemmin esitetyt noudattamatta jätetyt suositukset on otettu huomioon tai luokitusehdot on täytetty luovuttavan laitoksen määrittelemällä tavalla.
Vastaanottavan hyväksytyn laitoksen on ennen uusien todistuskirjojen loppuun saattamista ilmoitettava luovuttavalle hyväksytylle laitokselle todistuskirjojen antamispäivä ja vahvistettava kunkin myöhässä olevan katsastuksen, noudattamatta jätetyn suosituksen ja täyttämättä jätetyn luokitusehdon osalta toteutetut toimenpiteet sekä ilmoitettava, missä ne tehtiin ja mitkä olivat niiden aloittamis- ja lopettamispäivämäärät.
Hyväksyttyjen laitosten on vahvistettava ja pantava täytäntöön asianmukaiset yhteiset vaatimukset sellaisia luokansiirtotapauksia varten, jotka edellyttävät erityisiä varotoimia. Näihin tapauksiin on joka tapauksessa sisällyttävä vähintään 15 vuotta vanhojen alusten luokan siirto sekä siirto hyväksymättömältä laitokselta hyväksytylle laitokselle.
Hyväksyttyjen laitosten on toimittava keskenään yhteistyössä pannakseen tämän kohdan säännökset asianmukaisesti täytäntöön.
11 artikla
1. Jäsenvaltioiden on yhdessä hyväksyttyjen laitosten kanssa perustettava ▌…(16) mennessä EN 45012 laatustandardin mukainen arviointikomitea, johon voivat neuvoa-antavassa ominaisuudessa osallistua asianomaiset merenkulkualan ammatilliset järjestöt.
2. Arviointikomitea huolehtii seuraavista tehtävistä:
a)
hyväksyttyjen laitosten laadunhallintajärjestelmän jatkuva sääntely ja arviointi ▌ISO 9001 -laatustandardien kriteerien mukaisesti;
sitovien tulkintojen antaminen kansainvälisesti tunnustetuista laadunhallintastandardeista, erityisesti hyväksyttyjen laitosten luonteeseen ja velvollisuuksiin liittyvien erityispiirteiden huomioon ottamiseksi;
d)
laitoskohtaisten tai yleisten suositusten antaminen hyväksyttyjen laitosten sääntöjen, menettelyjen ja sisäisten valvontajärjestelmien parantamiseksi.
3. Arviointikomitean on oltava riippumaton ja sille on annettava tarvittavat toimivaltuudet, jotta se voi toimia itsenäisesti hyväksyttyihin laitoksiin nähden, ja sillä on oltava tarvittavat resurssit itsenäisessä muodossa, jotta se voi toteuttaa tehtäväänsä tehokkaasti ja parhaan ammattitavan mukaan. Arviointikomitea laatii työmenetelmänsä ja menettelysääntönsä.
▌
4. Arviointikomitean on annettava asianomaisille, myös ▌komissiolle, täydelliset tiedot vuotuisesta työsuunnitelmastaan sekä havainnoistaan ja suosituksistaan, erityisesti, kun ne koskevat tilanteita, joissa turvallisuus on saattanut vaarantua.
5. Komissio tekee säännöllisen tarkastuksen arviointikomitean toiminnasta ja voi vaatia 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen arviointikomiteaa toteuttamaan toimenpiteet, joita komissio pitää tarpeellisina 1 kohdan täydellisen noudattamisen varmistamiseksi.
6. Komissio tiedottaa jäsenvaltioille arviointinsa tuloksista ja sen johdosta toteutetuista toimenpiteistä.
12 artikla
1. Komissiota avustaa asetuksella (EY) N:o 2099/2002(17) perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).
2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.
4. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
13 artikla
1. Tätä asetusta voidaan sen soveltamisalaa laajentamatta muuttaa 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen liitteessä I vahvistettujen vähimmäisvaatimusten ajan tasalle saattamiseksi ottaen huomioon erityisesti IMO:n asiaa koskevat päätökset.
Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
2. Tämän asetuksen 2 artiklan b kohdassa mainittuihin kansainvälisiin yleissopimuksiin tehdyt muutokset voidaan jättää tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle asetuksen (EY) N:o 2099/2002 5 artiklaa noudattaen.
14 artikla
1. Komissio vahvistaa ja julkaisee
a)
vaatimukset, joilla mitataan sääntöjen ja menettelyjen tehokkuutta sekä hyväksytyn laitoksen toiminnan laatua niiden luokittelemien alusten turvallisuuden ja niistä aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisen suhteen, ottaen erityisesti huomioon satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan ja/tai muiden vastaavien järjestelmien kautta saadut tiedot; ja
b)
vaatimukset sen määrittelemiseksi, milloin toiminnan laadun on katsottava aiheuttavan turvallisuudelle tai ympäristölle uhan, jota ei voida hyväksyä; vaatimuksissa voidaan ottaa huomioon pienempikokoisten tai pitkälle erikoistuneiden laitosten erityisolosuhteet.
Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
2. Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä ja jotka liittyvät 6 artiklan ja tarvittaessa 7 artiklan täytäntöönpanoon, toteutetaan 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
3. Komissio voi 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen hyväksyä liitteessä I säädettyjen vähimmäisvaatimusten tulkitsemista koskevat säännöt ja se voi harkita tavoitteiden asettamista liitteessä I olevan A osan 3 kohdassa esitettyjen yleisten vähimmäisvaatimusten osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä I säädettyjen vaatimusten välitöntä soveltamista.
15 artikla
1. Laitoksille, joille on tämän asetuksen voimaantullessa annettu hyväksyntä direktiivin 94/57/EY mukaisesti, annettu hyväksyntä pysyy voimassa, ellei 2 kohdan säännöksistä muuta johdu.
2. Komissio tarkastelee uudelleen kaikkia direktiivin 94/57/EY nojalla annettuja määräaikaisia hyväksyntöjä tämän asetuksen 4 artiklan 2 kohdan kannalta viimeistään … päivänä …kuuta …(18), päättääkseen 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen, onko rajoitukset korvattava toisilla rajoituksilla tai poistettava, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 ja 7 artiklan soveltamista. Rajoituksia sovelletaan siihen saakka, kunnes komissio on tehnyt asiassa päätöksen.
16 artikla
Tehdessään 8 artiklan 1 kohdan mukaista arviointia komissio tarkistaa, että hyväksynnän haltija on sellaisen laitoksen asiaankuuluva oikeudellinen yhteisö, johon sovelletaan tämän asetuksen säännöksiä. Jos näin ei ole, komissio tekee päätöksen hyväksynnän muuttamisesta.
Jos komissio muuttaa hyväksyntää, jäsenvaltioiden on mukautettava hyväksytyn laitoksen kanssa tekemiään sopimuksia muutoksen huomioon ottamiseksi.
17 artikla
Komissio tiedottaa kerran kahdessa vuodessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän asetuksen soveltamisesta.
18 artikla
Yhteisölainsäädännön ja kansallisen lainsäädännön viittauksia direktiiviin 94/57/EY pidetään soveltuvin osin viittauksina tähän asetukseen ja ne luetaan liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
19 artikla
Tämä asetus tulee voimaan kahdenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty
Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta
Puhemies Puheenjohtaja
LIITE I
3 ARTIKLASSA TARKOITETTUIHIN LAITOKSIIN
SOVELLETTAVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET
A. Yleiset vähimmäisvaatimukset
1. Jotta laitos voi saada tai säilyttää yhteisön hyväksynnän, sillä on oltava oikeushenkilön asema sijoittautumisvaltiossaan. Riippumattomien tilintarkastajien on tarkastettava sen tilit.
2. Hyväksytyn laitoksen on voitava asiakirjoin osoittaa omaavansa laajan kokemuksen kauppa-alusten suunnittelun ja rakenteen arvioinnin alalta.
3. Hyväksytyllä laitoksella on oltava koko ajan käytettävissään huomattavaa teknistä sekä johto-, tuki- ja tutkimushenkilöstöä, joka on oikeassa suhteessa laitoksen luokitteleman aluskannan kokoon ja tyyppijakaumaan sekä siihen nähden, missä määrin laitos osallistuu alusten rakentamiseen ja muuntamiseen. Hyväksytyn laitoksen on kyettävä aina tarpeen mukaan osoittamaan jokaiseen työskentelypaikkaan välineet ja henkilöstö, jotka ovat oikeassa suhteessa sen tehtävien suorittamiseen 6 ja 7 kohdassa mainittujen yleisten vähimmäisvaatimusten ja B osassa mainittujen erityisten vähimmäisvaatimusten mukaisesti.
4. Hyväksytyllä laitoksella on oltava laadultaan kansainvälisesti tunnustettuja standardeja vastaavat omat yksityiskohtaiset säännöt ja menettelyt, tai näyttö valmiuksista sellaisiin, kauppa-alusten suunnittelua, rakentamista ja määräaikaiskatsastuksia varten, ja sen täytyy soveltaa niitä. Nämä säännöt ja menettelyt on julkaistava ja niitä on päivitettävä ja parannettava jatkuvasti tutkimus- ja kehitysohjelmien avulla.
5. Hyväksytyn laitoksen on vuosittain julkaistava tai pidettävä yllä yleisön käytettävissä olevana sähköisenä tietokantana alusrekisterinsä.
6. Hyväksytty laitos ei saa olla alusten omistajien tai laivanrakentajien tai muiden kaupallista toimintaa alusten valmistuksen, varustuksen, korjauksen tai käytön alalla harjoittavien määräysvallassa. Hyväksytyn laitoksen tulot eivät ole merkittävässä määrin yhden ainoan kaupallisen yrityksen varassa. Hyväksytty laitos ei suorita luokitusta tai lakisääteistä tehtävää, jos se on itse aluksen omistaja tai liikenteenharjoittaja tai jos sillä on liiketoiminnallisia, henkilökohtaisia tai sukulaisuussiteitä aluksen omistajaan tai liikenteenharjoittajaan. Tätä sidonnaisuuksien kieltoa on sovellettava myös hyväksytyn laitoksen palveluksessa oleviin tarkastajiin.
7. Hyväksytyn laitoksen on toimittava viranomaisen puolesta toimivien hyväksyttyjen laitosten katsastus- ja todistustenantotoimien kuvauksista annetun IMO:n päätöslauselman A.789(19) liitteessä esitettyjen määräysten mukaisesti siltä osin, kuin nämä määräykset koskevat seikkoja, jotka kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan.
B. Erityiset vähimmäisvaatimukset
1. Hyväksyttyjen laitosten on huolehdittava maailmanlaajuisesta kattavuudesta päätoimisen teknisen henkilöstönsä tai, ▌asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, muiden ▌laitosten päätoimisen teknisen henkilöstön avulla.
2. Hyväksytyllä laitoksella on oltava eettiset säännöt.
3. Hyväksyttyä laitosta on johdettava ja hallinnoitava tavalla, joka takaa viranomaisen vaatimien tietojen luottamuksellisuuden.
4. Hyväksytyn laitoksen on toimitettava asiaankuuluvat tiedot viranomaisille, komissiolle ja asianomaisille osapuolille.
5. Hyväksytyn laitoksen, sen katsastajien ja sen teknisen henkilöstön on työskenneltävä loukkaamatta mitenkään telakoiden, varustetoimittajien ja alusten omistajien teollis- ja tekijänoikeuksia, mukaan lukien patentit, lisenssit, tietotaito tai kaikenlainen muu tietämys, jonka käyttö on oikeudellisesti suojattu yhteisössä tai kansallisesti. Hyväksytty laitos tai sen palveluksessa olevat katsastajat ja tekninen henkilöstö eivät saa missään olosuhteissa välittää tai levittää kaupallisesti tärkeitä tietoja, jotka ne ovat saaneet rakennettavana tai korjattavana olevien alusten tarkastus-, tarkastamis- ja seurantatoimien yhteydessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden ja komission arviointivaltuuksia ja erityisesti 9 artiklan soveltamista.
6. Hyväksytyn laitoksen johdon on oltava määritellyt ja asiakirjoin vahvistanut laatuun liittyvät toimintaperiaatteensa ja tavoitteensa sekä sitoutumisensa niihin ja varmistanut, että nämä periaatteet ymmärretään ja niitä sovelletaan ja ylläpidetään laitoksen kaikilla tasoilla. Hyväksytyn laitoksen toimintaperiaatteissa on viitattava turvallisuustasoa ja pilaantumisen ehkäisyn tasoa koskeviin tavoitteisiin ja osoittimiin.
7. Hyväksytyn laitoksen on varmistettava, että
a)
sen säännöt ja menettelyt laaditaan ja niitä ylläpidetään järjestelmällisellä tavalla;
b)
sen sääntöjä ja menettelyjä noudatetaan ja käyttöön otetaan sisäinen järjestelmä palvelun laadun mittaamiseksi suhteessa näihin sääntöihin ja menettelyihin;
c)
lakisääteisen tehtävän, joka hyväksytty laitos on valtuutettu tekemään, vaatimukset täytetään, ja käyttöön otetaan sisäinen järjestelmä palvelun laadun mittaamiseksi suhteessa kansainvälisten yleissopimusten noudattamiseen;
d)
sellaisten henkilökunnan jäsenten, joiden työ vaikuttaa hyväksytyn laitoksen tarjoamien palvelujen laatuun, vastuu, valtuudet ja keskinäiset suhteet määritellään ja vahvistetaan asiakirjoin;
e)
kaikki työ suoritetaan valvotuissa olosuhteissa;
f)
käytössä on valvontajärjestelmä, jonka avulla seurataan hyväksytyn laitoksen palveluksessa olevien katsastajien sekä teknisen ja hallinnollisen henkilöstön suorittamia toimia ja työtä;
g)
katsastajilla on kattavat ja suoritettavan katsastuksen kannalta tarpeelliset tiedot tietystä alustyypistä, jonka osalta he suorittavat työtään, sekä sitä koskevista sovellettavista vaatimuksista;
h)
käytössä on järjestelmä katsastajien kelpuuttamiseksi ja heidän tietojensa säännölliseksi ajantasaistamiseksi;
i)
pidetään kirjoja, joista näkyy, että vaaditut standardit on täytetty eri aloilla, joilla palveluja on suoritettu, ja että laatujärjestelmä toimii tehokkaasti;
j)
kaikilla sijaintipaikoilla ylläpidetään kattavaa järjestelmää laatuun liittyvän toiminnan suunniteltua ja asiakirjoin vahvistettua sisäistä tarkastusta varten;
k)
yhdenmukaistetussa katsastus- ja todistustenantojärjestelmässä vaaditut lakisääteiset katsastukset ja tarkastukset, joita hyväksytty laitos on valtuutettu tekemään, suoritetaan yhdenmukaistettuun katsastus- ja todistustenantojärjestelmään liittyvistä katsastusohjeista annetun IMO:n päätöslauselman A.948(23) liitteessä ja lisäyksessä esitettyjen määräysten mukaisesti;
l)
hyväksytyn laitoksen keskus- ja aluetoimistojen sekä hyväksyttyjen laitosten ja niiden katsastajien välille määritellään selkeät ja suorat vastuu- ja valvontasuhteet.
8. Laitosten on ollut laadittava ja toteutettava tehokas sisäinen laatujärjestelmä ja niiden on pidettävä yllä tällaista järjestelmää, joka perustuu kansainvälisesti tunnustettujen laatustandardien soveltuviin osiin ja vastaa standardeja EN ISO/IEC 17020:2004 (tarkastuslaitokset) ja EN ISO 9001:2000 ▌, sellaisina kuin 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu arviointikomitea on ne tulkinnut ja sertifioinut.
Arviointikomitean on toimittava itsenäisesti ja sen vuoksi sillä on oltava käytössään kaikki tarvittavat keinot, jotta se voi toimia asianmukaisesti ja työskennellä perinpohjaisesti ja yhtäjaksoisesti sekä omata hyvin erikoistuneet ja korkeatasoiset tekniset tiedot ja käytännesäännöt, joilla taataan tarkastajien toiminnan riippumattomuus.
9. ▌Laitoksen säännöt ja määräykset on pantava täytäntöön siten, että laitos voi aina omaan välittömään tietämykseensä ja harkintaansa tukeutuen esittää luotettavan ja puolueettoman arvion kyseessä olevien alusten turvallisuudesta luokitustodistuksissa, joiden pohjalta voidaan antaa lakisääteisiä todistuskirjoja.
10. Hyväksytyllä laitoksella on oltava tarvittavat mahdollisuudet arvioida – päteviä asiantuntijoita käyttäen ja ohjeista viranomaisille kansainvälisen turvallisuusjohtamissäännöstön (ISM) täytäntöönpanoa varten annetun IMO:n päätöslauselman A.913(22) liitteen mukaisesti – todistusten piiriin kuuluvaksi tarkoitetun turvallisuusjohtamisjärjestelmän täytäntöönpanoa ja ylläpitämistä sekä maissa että aluksilla.
11. Hyväksytyn laitoksen on sallittava viranomaisten ja muiden asianomaisten osapuolien edustajien osallistuminen laitoksen sääntöjen ja menettelyjen laatimiseen.
LIITE II
VASTAAVUUSTAULUKKO
Direktiivi 94/57/EY
Direktiivi (EY) N:o …/…, [lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta ja alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista](19)
Tämä asetus
1 artikla
1 artikla
1 artikla
2 artiklan a alakohta
2 artiklan a alakohta
2 artiklan a alakohta
2 artiklan b alakohta
2 artiklan b alakohta
–
2 artiklan c alakohta
2 artiklan c alakohta
–
2 artiklan d alakohta
2 artiklan d alakohta
2 artiklan b alakohta
2 artiklan e alakohta
2 artiklan g alakohta
2 artiklan c alakohta
–
2 artiklan h alakohta
2 artiklan d alakohta
2 artiklan f alakohta
2 artiklan i alakohta
2 artiklan e alakohta
2 artiklan g alakohta
2 artiklan j alakohta
2 artiklan f alakohta
2 artiklan h alakohta
2 artiklan k alakohta
2 artiklan g alakohta
2 artiklan i alakohta
2 artiklan m alakohta
2 artiklan i alakohta
–
2 artiklan j alakohta
2 artiklan h alakohta
2 artiklan j alakohta
2 artiklan n alakohta
-
2 artiklan k alakohta
–
2 artiklan j alakohta
3 artikla
3 artikla
4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke
–
3 artiklan 1 kohta
4 artiklan 1 kohdan toinen virke
3 artiklan 2 kohta
4 artiklan 1 kohdan kolmas virke
–
4 artiklan 1 kohdan neljäs virke
4 artiklan 1 kohta
–
3 artiklan 3 kohta
–
4 artiklan 2, 3 ja 4 kohta
5 artikla
6 artikla
7 artikla
5 artiklan 1 kohta
8 artiklan 1 kohta
5 artiklan 3 kohta
8 artiklan 2 kohta
6 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohta
9 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohta
6 artiklan 5 kohta
–
7 artikla
10 artikla
12 artikla
8 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta
11 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta
8 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta
–
13 artiklan 1 kohta
8 artiklan 1 kohdan kolmas luetelmakohta
11 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta
–
11 artiklan 1 kohdan toinen alakohta
13 artiklan 1 kohdan toinen alakohta
8 artiklan 2 kohta
11 artiklan 2 kohta
8 artiklan 2 kohdan toinen alakohta
13 artiklan 2 kohta
9 artiklan 1 kohta
9 artiklan 2 kohta
10 artiklan 1 kohdan johdantolause
12 artikla
10 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta sekä 2, 3 ja 4 kohta
–
–
11 artiklan 1 ja 2 kohta
13 artiklan 1 ja 2 kohta
11 artiklan 3 ja 4 kohta
8 artiklan 1 ja 2 kohta
12 artikla
14 artikla
13 artikla
–
–
14 artikla
15 artiklan 1 ja 2 kohta
–
15 artiklan 3 kohta
16 artikla
–
9 artikla
15 artiklan 1 kohta
10 artiklan 1 ja 2 kohta
15 artiklan 2 kohta
10 artiklan 3 kohta
15 artiklan 3 kohta
–
10 artiklan 4 kohta
15 artiklan 4 kohta
10 artiklan 5 kohta
15 artiklan 5 kohta
10 artiklan 6 kohdan ensimmäinen, toinen, kolmas ja viides alakohta
Euroopan parlamentin lausunto, annettu 25. huhtikuuta 2007 (EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 632), neuvoston yhteinen kanta, hyväksytty 6. kesäkuuta 2008 (EUVL C 190 E, 29.7.2008, s. 1) ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 24. syyskuuta 2008.
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. syyskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY, sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annetun direktiivin 2002/19/EY sekä sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista annetun direktiivin 2002/20/EY muuttamisesta (KOM(2007)0697 – C6-0427/2007 – 2007/0247(COD))
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0697),
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille(C6-0427/2007),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,
– ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan, sisämarkkinoiden ja kuluttajansuojan valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0321/2008),
1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 24. syyskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/.../EY antamiseksi sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY, sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annetun direktiivin 2002/19/EY sekä sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista annetun direktiivin 2002/20/EY muuttamisesta
(1) Nykyinen sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntelyjärjestelmä koostuu viidestä direktiivistä: sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY(4) (puitedirektiivi), sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/19/EY(5) (käyttöoikeusdirektiivi), sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/20/EY(6) (valtuutusdirektiivi), yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY(7) (yleispalveludirektiivi) sekä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY(8) (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (jäljempänä yhdessä "puitedirektiivi ja erityisdirektiivi"). Komission on säännöllisesti tarkasteltava uudelleen näiden direktiivien toimivuutta erityisesti päätelläkseen, onko niitä tarpeen muuttaa teknologioiden ja markkinoiden kehityksen valossa.
(2)Audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) 3 päivänä lokakuuta 1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/552/ETY(9) tarkistettiin vuonna 2007 sen varmistamiseksi, että Euroopan unionin tietotekniikka-alalla sekä mediateollisuudessa ja -palveluissa vallitsevat parhaat mahdolliset kilpailuedellytykset ja oikeusvarmuuden periaate sekä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden kunnioitus. Tässä asiayhteydessä oikeudenmukainen ja tasapainoinen sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskeva sääntelyjärjestelmä on koko EU:n audiovisuaalisen sektorin olennainen peruspilari.
(3) Tältä osin komissio esitteli alustavat tuloksensa neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 29 päivänä kesäkuuta 2006 antamassaan tiedonannossa sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevan EU:n sääntelyjärjestelmän uudelleentarkastelusta. Näiden alustavien tulosten pohjalta järjestettiin julkinen kuuleminen, jossa sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden jatkuva toteutumattomuus yksilöitiin tärkeimmäksi ratkaisua vaativaksi kysymykseksi. Erityisesti todettiin, että sääntelyn hajanaisuus ja kansallisten sääntelyviranomaisten toimien epäyhtenäisyys saattavat vaarantaa paitsi alan kilpailukyvyn myös ne huomattavat kuluttajahyödyt, joita valtioiden rajat ylittävä kilpailu voisi tuoda.
(4) Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevaa EU:n sääntelyjärjestelmää olisi sen vuoksi uudistettava, jotta saatettaisiin valmiiksi sähköisen viestinnän sisämarkkinat, lujittamalla yhteisön mekanismia huomattavan markkinavoiman operaattoreiden sääntelemiseksi keskeisillä markkinoilla. ▌Uudistukseen sisältyy myös tehokkaan ja koordinoidun taajuushallintostrategian määrittely yhtenäisen eurooppalaisen tietoalueen toteuttamiseksi ja vammaisia käyttäjiä koskevien säännösten tehostaminen osallistavan tietoyhteiskunnan toteuttamiseksi.
(5)EU:n sähköistä viestintää koskevan sääntelykehyksen tavoitteena on luoda tarjontaan ja kysyntään perustuva kestävä sähköisen viestinnän ekosysteemi: tarjonta syntyy tehokkaan ja kilpailukykyisen infrastruktuurin sekä palvelumarkkinoiden avulla, kysyntä taas tietoyhteiskunnan lisääntyvän kehityksen avulla.
(6)EU:n sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntelyjärjestelmän tavoitteena on lisäksi vähentää alakohtaista ennakkosääntelyä sitä mukaa kun kilpailu markkinoilla kehittyy, niin että lopulta sähköistä viestintää säännellään ainoastaan kilpailulainsäädännöllä. Vaikka sähköisen viestinnän markkinat ovat viime vuosina osoittaneet voimakasta kilpailudynamiikkaa, on erittäin tärkeää muistaa, että ennakkosääntelyä koskevia velvoitteita olisi määrättävä ainoastaan siinä tapauksessa, että todellista ja kestävää kilpailua ei ole. Ennakkosääntelyn jatkamistarvetta olisi arvioitava viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä.
(7)Sen varmistamiseksi, että sääntely on oikein suhteutettua ja mukautettu erilaisiin kilpailuolosuhteisiin, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava määrittää markkinat jäsenvaltioiden alueellisella tasolla ja/tai poistaa sääntelyvelvoitteita sellaisilta markkinoilta ja/tai maantieteellisiltä alueilta, joilla esiintyy todellista infrastruktuurien välistä kilpailua, vaikka niitä ei olisikaan määritelty erillisiksi markkinoiksi.
(8)Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen antaa asianmukaisia kannustimia uusiin nopeisiin verkkoihin tarkoitetuille investoinneille, mikä edistää innovointia sisältörikkaiden internetpalvelujen alalla ja vahvistaa Euroopan unionin kansainvälistä kilpailukykyä. Kyseisillä verkoilla on suunnattomat mahdollisuudet hyödyttää kuluttajia ja liiketoimintaa koko Euroopan unionissa. Tästä syystä on hyvin tärkeää, että edistetään huomattavia investointeja kyseisten uusien verkkojen kehitykseen siten, että samalla turvataan kilpailu ja tuetaan kuluttajavalintoja sääntelyn ennustettavuuden ja johdonmukaisuuden avulla.
(9)Komissio myönsi 20 päivänä maaliskuuta 2006 antamassaan tiedonannossa "Laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kurominen"(10), että Euroopan unionin nopeiden laajakaistayhteyspalvelujen saatavuudessa on alueellisia eroja. Vaikka laajakaista onkin ylipäätään yleistynyt, eri alueiden liityntämahdollisuudet ovat vähäisemmät, koska kustannukset ovat alhaisen asukastiheyden ja pitkien välimatkojen vuoksi korkeat. Usein osoittautuu, että näillä alueilla ei ole riittävästi kaupallisia kannustimia laajakaistan kehittämiseen. Toisaalta tekniset innovoinnit alentavat käyttökustannuksia. Sen varmistamiseksi, että heikosti kehittyneillä alueilla investoidaan uusiin tekniikoihin, sähköisen viestinnän sääntelyn on oltava johdonmukaista muiden poliittisten toimenpiteiden kuten valtiontukea tai rakennerahastoja koskevien toimien taikka alan yleisten tavoitteiden kanssa.
(10)Investoiminen tutkimukseen ja kehitykseen on hyvin tärkeää seuraavan sukupolven valokuitukaapeliverkkojen kehityksen sekä joustavien ja tehokkaiden radioliittymien saavuttamisen kannalta sekä lisääntyneen kilpailun ja innovatiivisten sovellusten ja palvelujen tukemiseksi kuluttajien hyödyksi. Haasteena on toimittaa seuraavan sukupolven sähköiselle viestinnälle, tietotekniikalle ja tiedotusvälineille tarkoitetut ajasta ja paikasta riippumattomat ja konvergoidut verkko- ja palveluinfrastruktuurit.
(11)Poliittisten toimenpiteiden avulla olisi pyrittävä täydentämään sähköisten viestintämarkkinoiden tehokasta toimintaa vaikuttamalla sekä tarjontaan että kysyntään sellaisen itseään vahvistavan kehityskulun stimuloimiseksi, jossa sisältöjen ja palvelujen parantaminen riippuu infrastruktuurin kehityksestä ja päinvastoin. Julkisen tahon osallistumisen olisi oltava oikein suhteutettua, ja sen ei pitäisi vääristää kilpailua eikä estää yksityisiä investointeja, vaan sen olisi lisättävä kannustimia investointeihin ja vähentää markkinoillepääsyn esteitä. Tässä suhteessa viranomaiset voivat tukea sellaisen suurkapasiteettisen infrastruktuurin käyttöönottoa, joka kestää kauas tulevaisuuteen. Julkinen tuki olisi jaettava avointen ja kilpailukykyisten menettelyjen kautta, se ei saisi ennakolta suosia mitään tekniikkaa ja sen avulla olisi annettava infrastruktuurin käyttöoikeus syrjimättömällä tavalla.
(12)Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntelyjärjestelmän tavoitteita ovat myös kuluttajansuojan edistäminen sähköisten viestintäpalveluiden alalla varmistamalla kaikilla tavoin oikean ja kattavan tiedon antaminen, hintojen avoimuus ja palvelujen tarjoamisen laadukkuus. Sen olisi myös täysin tunnustettava kuluttajansuojajärjestöjen asema julkisessa kuulemisprosessissa ja luotava takeet siitä, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet estää mahdolliset manipuloinnit ja rangaista tehokkaasti mahdollisista petoksista.
(13)Komission olisi otettava huomioon kansallisten sääntelyviranomaisten ja alan sidosryhmien näkemykset, kun se ottaa käyttöön tähän direktiiviin liittyviä toimenpiteitä tehokkaan kuulemismenettelyn avulla avoimuuden ja suhteellisuusperiaatteen turvaamiseksi. Komission olisi laadittava yksityiskohtaisia kuulemisasiakirjoja, joissa selvitetään harkittujen toimien eri vaiheet, ja asianomaisten sidosryhmien vastauksille on annettava riittävästi aikaa. Kuulemisten jälkeen vastaukset käsiteltyään komission olisi ilmoitettava antamassaan selonteossa syyt päätökselleen, mukaan lukien kuvaus siitä, miten vastauksen antaneiden osapuolten näkemykset on otettu huomioon.
(14) Jotta kansalliset sääntelyviranomaiset pystyisivät saavuttamaan puitedirektiivissä ja erityisdirektiiveissä asetetut tavoitteet, erityisesti päästä päähän -yhteentoimivuuden osalta, puitedirektiivin soveltamisalaa olisi laajennettava kattamaan radio- ja telepäätelaitteet, sellaisina kuin ne on määritelty radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1999 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 1999/5/EY(11), sekä digitaalitelevisiotoiminnassa käytettävät kuluttajalaitteet.
(15)On selvitettävä telepäätelaitteiden tiettyjen seikkojen soveltamista vammaisten loppukäyttäjien käyttöoikeuksien osalta, jotta voidaan varmistaa telepäätelaitteiden ja sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteentoimivuus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 1999/5/EY soveltamista.
(16) Joitakin määritelmiä olisi selkeytettävä tai muutettava markkinoiden ja teknologioiden kehityksen huomioon ottamiseksi ja sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanossa todettujen moniselitteisyyksien poistamiseksi.
(17)Kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission toiminta EU:n sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntelyjärjestelmän yhteydessä edistää laajojen yleispoliittisten tavoitteiden toteutumista kulttuurin, työllisyyden, ympäristön, sosiaalisen koheesion ja aluekehityksen alalla sekä maankäytön suunnittelussa.
(18)Kansalliset sähköisen viestinnän markkinat pysyvät jatkossakin erilaisina Euroopan unionissa. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla ja televiestinnän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten yhteistyöelimellä, jäljempänä 'yhteistyöelin', on tarvittavat toimivaltuudet ja tietämys, jotta ne voivat luoda kilpailukykyisen EU:n ekosysteemin sähköisen viestinnän markkinoille ja -palveluihin siten, että ne samalla suhtautuvat ymmärtäväisesti kansallisiin ja alueellisiin eroihin ja noudattavat toissijaisuusperiaatetta.
(19) Kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuutta olisi lujitettava sääntelyjärjestelmän tehokkaamman soveltamisen varmistamiseksi, viranomaisten määräysvallan lisäämiseksi ja viranomaisten tekemien päätösten ennakoitavuuden parantamiseksi. Tätä varten kansallisessa lainsäädännössä olisi nimenomaisesti varmistettava, että kansallinen sääntelyviranomainen on tehtäviään suorittaessaan suojattu ulkopuoliselta väliintulolta tai poliittiselta painostukselta, joka todennäköisesti vaarantaa sen käsiteltäväksi tulevien asioiden riippumattoman arvioinnin. Tällainen ulkopuolinen vaikuttaminen tekee kansallisesta lainsäädäntöelimestä soveltumattoman toimimaan kansallisena sääntelyviranomaisena sääntelyjärjestelmän mukaisesti. Tätä varten olisi säädettävä etukäteen säännöistä, jotka koskevat kansallisen sääntelyviranomaisen johtajan erottamisen perusteita, jotta ei olisi mitään syytä epäillä kyseisen elimen puolueettomuutta ja sen taipumattomuutta ulkoisten tekijöiden edessä. On tärkeää, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oma budjetti erityisesti sen vuoksi, että ne pystyisivät palkkaamaan riittävästi pätevää henkilöstöä. Budjetti olisi julkaistava vuosittain läpinäkyvyyden varmistamiseksi.
(20) Tavoissa, joilla muutoksenhakuelimet soveltavat väliaikaistoimenpiteitä kansallisten sääntelyviranomaisten päätösten soveltamisen tilapäiseksi keskeyttämiseksi, on ilmennyt huomattavia eroavaisuuksia. Jotta lähestymistavan yhdenmukaisuutta voitaisiin parantaa, olisi sovellettava yhteistä normia yhteisön oikeuskäytännön mukaisesti. Kun otetaan huomioon muutoksenhakujen merkitys sääntelyjärjestelmän kokonaistoiminnan kannalta, olisi luotava mekanismi, jolla kerätään tietoa muutoksenhauista ja kansallisten sääntelyviranomaisten tekemistä keskeytyspäätöksistä kaikissa jäsenvaltioissa ja jolla näistä tiedoista raportoidaan komissiolle.
(21) Jotta kansalliset sääntelyviranomaiset voisivat hoitaa sääntelytehtävänsä tehokkaasti, niiden keräämiin tietoihin pitäisi sisältyä kirjanpitotietoa vähittäismarkkinoista, jotka liittyvät sellaisiin tukkumarkkinoihin, joilla jollakin operaattorilla on huomattava markkinavoima ja joita kansallinen sääntelyviranomainen siten sääntelee, ja sellaista tietoa, jonka avulla kansallinen sääntelyviranomainen voi arvioida verkkotopologian suunniteltujen uudistusten tai muutosten mahdollisia vaikutuksia kilpailun kehittymiseen tai muiden osapuolten saataville asetettaviin tukkutuotteisiin.
(22) Puitedirektiivin 6 artiklassa säädetty kansallinen kuuleminen olisi suoritettava ennen kyseisen direktiivin 7 artiklassa säädettyä yhteisön kuulemista, jotta yhteisön kuulemisessa voitaisiin huomioida intressitahojen näkemykset. Lisäksi toista yhteisön kuulemista ei tarvittaisi, jos kansallisen kuulemisen tulokset saavat aikaan toimenpide-ehdotuksen muuttamisen.
(23) Kansallisten sääntelyviranomaisten harkintavalta on sovitettava yhteen yhdenmukaisten sääntelykäytäntöjen kehittämisen ja sääntelyjärjestelmän yhdenmukaisen soveltamisen kanssa, jotta sisämarkkinoiden kehittämistä ja valmiiksi saattamista voitaisiin edistää tehokkaasti. Kansallisten sääntelyviranomaisten pitäisi tämän vuoksi tukea komission ja yhteistyöelimen sisämarkkinatoimia. Markkinaviranomaisen pitäisi toimia yksinomaisena yhteistyöfoorumina kansallisten sääntelyviranomaisten välillä niiden suorittaessa sääntelyjärjestelmän mukaisia velvoitteitaan.
(24) Yhteisön mekanismi, jonka myötä komissio voi vaatia kansallisia sääntelyviranomaisia perumaan markkinoiden määrittelyä ja huomattavan markkinavoiman operaattoreita varten suunniteltuja toimia, on yhdenmukaistanut huomattavasti lähestymistapaa niiden olosuhteiden yksilöimiseen, joissa voidaan soveltaa ennakkosääntelyä ja joissa operaattorit ovat tällaisen sääntelyn kohteena. Korjaavia toimia varten ei kuitenkaan ole vastaavaa mekanismia. Komission kokemukset markkinoiden valvonnasta ja erityisesti puitedirektiivin 7 artiklan menettelystä saadut kokemukset ovat osoittaneet, että epäjohdonmukaisuudet kansallisten sääntelyviranomaisten korjaavien toimien soveltamistavoissa jopa samankaltaisissa markkinaolosuhteissa heikentävät sähköisen viestinnän sisämarkkinoita, eivät takaa tasapuolisia toimintaolosuhteita eri jäsenvaltioissa toimiville operaattoreille ja estävät valtioiden rajat ylittävästä kilpailusta ja palveluntarjonnasta syntyvien kuluttajahyötyjen toteutumisen. Komissiolle pitäisi antaa valtuudet vaatia kansallisia sääntelyviranomaisia perumaan niiden valitsemia korjaavia toimia koskevat ehdotukset. Jotta varmistettaisiin sääntelyjärjestelmän yhdenmukainen soveltaminen yhteisössä, komission pitäisi kuulla yhteistyöelintä ennen päätöksen tekemistä.
(25) On tärkeää, että sääntelyjärjestelmän täytäntöönpano on nopeaa. Kun komissio on tehnyt päätöksen, jolla kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan perumaan suunniteltu toimenpide, kansallisen sääntelyviranomaisen on toimitettava komissiolle muutettu toimenpide-ehdotus. Komissiolle puitedirektiivin 7 artiklan mukaisesti toimitettavalle ilmoitukselle muutetusta toimenpide-ehdotuksesta olisi säädettävä määräaika, jotta markkinatoimijat voisivat tietää markkinoiden tarkastelun keston ja jotta oikeusvarmuutta voitaisiin lisätä.
(26) Samoin tilanteessa, jossa uudelleen ilmoitettu toimenpide-ehdotus muodostaisi edelleen esteen sisämarkkinoille tai se olisi yhteensopimaton yhteisön oikeuden kanssa, komission pitäisi voida, yhteistyöelintä ensin kuultuaan, vaatia kansallista sääntelyviranomaista määräämään tietyn korjaavan toimen tietyssä ajassa, jotta vältettäisiin sääntelytyhjiö tällä tyypillisesti nopealiikkeisellä alalla.
(27) Kun otetaan huomioon yhteisön kuulemismekanismin lyhyet määräajat, komissiolle olisi siirrettävä toimivalta hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä niiden menettelyjen yksinkertaistamiseksi, joilla vaihdetaan tietoja komission ja kansallisten sääntelyviranomaisten välillä – esimerkiksi tapauksissa, jotka koskevat vakaita markkinoita tai vähäisiä muutoksia aiemmin ilmoitettuihin ehdotuksiin – tai jotta komissio voisi ottaa käyttöön ilmoitusta koskevan vapautuksen menettelyjen yksinkertaistamiseksi tietyissä tapauksissa.
(28)Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen tavoitteiden mukaisesti sääntelyjärjestelmän pitäisi varmistaa, että kaikki käyttäjät, mukaan luettuina vammaiset loppukäyttäjät, vanhukset ja sosiaalisia erityistarpeita omaavat henkilöt, saavat helposti käyttöönsä edullisia ja laadukkaita palveluja. Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjaan liitetyssä julistuksessa 22 määrätään, että yhteisön toimielimet ottavat huomioon vammaisten tarpeet suunnitellessaan║perustamissopimuksen 95 artiklan mukaisia toimenpiteitä.
(29) Radiotaajuudet pitäisi nähdä niukkana julkisena voimavarana, jolla on huomattavaa julkista ja markkina-arvoa. On yleisen edun mukaista, että taajuuksia hallinnoidaan mahdollisimman tehokkaasti ja toimivasti talouden, yhteiskunnan ja ympäristön näkökulmasta ottaen huomioon kulttuurin monimuotoisuuteen ja tiedonvälityksen moniarvoisuuteen liittyvät tavoitteet ja että niiden tehokkaan käytön esteitä poistetaan vaiheittain.
(30)Vaikka taajuushallinto kuuluu edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan, vain yhteisön tasolla tapahtuvalla koordinoinnilla ja tarvittaessa yhdenmukaistamisella voidaan varmistaa, että taajuuksien käyttäjät hyötyvät täysimittaisesti sisämarkkinoista ja että EU:n etuja voidaan tehokkaasti puolustaa maailmanlaajuisesti.
(31)Tämän direktiivin taajuushallintoa koskevien säännösten olisi oltava yhdenmukaisia radiotaajuushallintoalan kansainvälisten ja alueellisten organisaatioiden, kuten Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) ja Euroopan posti- ja telehallintojen konferenssin (CEPT), tekemän työn kanssa, jotta varmistetaan taajuuksien käytön tehokas hallinnointi ja yhdenmukaistaminen koko yhteisön alueella sekä maailmanlaajuisesti.
(32)Direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 a artiklassa määritettyjen tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi olisi jäsenvaltioiden johdolla järjestettävä vuonna 2010 taajuuksia koskeva kokous, johon osallistuisivat Euroopan parlamentti, komissio ja kaikki sidosryhmät. Kokouksen olisi erityisesti edistettävä seuraavia seikkoja: EU:n taajuuspolitiikan yleisen johdonmukaisuuden lisääminen, taajuuksien vapauttaminen uusille sähköisille viestintäpalveluille digitaalilähetyksiin siirtymisen myötä ja analogisista digitaalisiin maanpäällisiin televisiolähetyksiin siirtymistä koskevien ohjeiden antaminen.
(33)Analogisista digitaalisiin televisiolähetyksiin siirtymisen pitäisi digitaaliteknologian selvästi paremman lähetystehokkuuden johdosta vapauttaa huomattavia määriä taajuuksia Euroopan unionissa ja luoda niin sanottua taajuusylijäämää. Jäsenvaltioiden olisi vapautettava taajuusylijäämänsä mahdollisimman nopeasti, mikä antaisi kansalaisille mahdollisuuden saada käyttöönsä uusia, innovatiivisia ja kilpailukykyisiä palveluja. Tätä tarkoitusta varten digitaalisen ylijäämän tehokasta jakoa tai uudelleenjakoa kansallisella tasolla haittaavat esteet olisi poistettava ja digitaalisen taajuusylijäämän jaossa yhteisössä olisi noudatettava yhdenmukaisempaa ja integroidumpaa lähestymistapaa.
(34) Radiotaajuuksien hallinnoinnissa olisi varmistettava haitallisten häiriöiden välttäminen. Haitallisten häiriöiden peruskäsite olisi siten määriteltävä hyvin viittaamalla olemassa oleviin kansainvälisesti sovittuihin taajuussuunnitelmiin, jotta varmistetaan sääntelytoimien rajoittuminen välttämättömään häiriöiden poistamiseksi.
(35) Taajuuksien nykyinen hallinto- ja jakelujärjestelmä perustuu yleensä hallinnollisiin päätöksiin, jotka ovat liian joustamattomia teknologian ja talouden kehityksen suhteen ja erityisesti langattoman teknologian nopean kehityksen ja kaistanleveyksien kiihtyvän kysynnän suhteen. Kansallisten toimintamallien tarpeeton pirstaloituminen aiheuttaa taajuuksien käyttäjille lisäkustannuksia ja markkinamahdollisuuksien menetyksiä, jarruttaa innovointia ja aiheuttaa haittaa sisämarkkinoille, kuluttajille ja koko taloudelle. Lisäksi taajuuksien saanti- ja käyttöehdot saattavat vaihdella operaattorityypistä riippuen, ja kun nämä operaattorit tarjoavat entistä enemmän päällekkäisiä sähköisiä palveluja, tuloksena on jännitteitä oikeudenhaltijoiden välillä, erovaisuuksia taajuuksien saamisen kustannuksissa ja mahdollisia häiriöitä sisämarkkinoiden toiminnassa.
(36) Kansallisilla rajoilla on entistä vähemmän merkitystä määriteltäessä optimaalista taajuuksien käyttöä. Taajuusoikeuksien myöntämisen hajanainen hallinnointi jarruttaa investointeja ja innovaatioita eikä anna operaattoreille ja laitevalmistajille mahdollisuutta mittakaavaetuihin, mikä hidastaa taajuuksia käyttävien sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä.
(37) Taajuushallinnon ja taajuuksien saannin joustavuutta olisi parannettava teknologiasta ja palvelusta riippumattomien valtuutusten kautta, jotta taajuuksien käyttäjät voisivat valita parhaat teknologiat ja palvelut käytettäväksi taajuusalueilla, joita käytetään sähköisiin viestintäpalveluihin kansallisten taajuusjakotaulukoiden ja ITU:n radio-ohjesäännön mukaisesti, jäljempänä 'teknologia- ja palveluriippumattomuuden periaatteet'. Teknologioiden ja palvelujen hallinnollista määritystä pitäisi soveltaa, kun kyseessä ovat yleisen edun mukaiset tavoitteet.
(38) ▌Teknologiariippumattomuuden periaatteen rajoitusten olisi oltava asianmukaisia ja ne olisi perusteltava tarpeella välttää haitallisia häiriöitä esimerkiksi määräämällä läheterajoituksia ja tehotasoja tai tarpeella varmistaa kansanterveyden suojelu rajoittamalla yleisön altistumista sähkömagneettisille kentille taikka tarpeella varmistaa taajuuksien asianmukainen yhteiskäyttö erityisesti silloin kun käyttöön tarvitaan pelkkä yleisvaltuutus tai kun on noudatettava yhteisön lainsäädännön mukaista yleisen edun tavoitetta.
(39) Taajuuksien käyttäjien pitäisi kyetä vapaasti valitsemaan palvelut, joita ne haluavat tarjota, noudattaen siirtymäkauden määräyksiä, joilla käsitellään aikaisemmin hankittuihin oikeuksiin liittyviä kysymyksiä, sekä kansallisten taajuusjakotaulukkojen ja ITU:n radio-ohjesäännön määräyksiä. Poikkeukset tästä palveluriippumattomuuden periaatteesta edellyttävät erityisen palvelun tarjoamista kansalliseen yleiseen järjestykseen liittyvien seikkojen ottamiseksi huomioon tai selkeästi määriteltyjen yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten ihmishengen turvaamiseksi, sosiaalisen, alueellisen ja maantieteellisen yhteenkuuluvuuden tai taajuuksien tehokkaan käytön ja taajuuksien tehokkaan hallinnoinnin edistämiseksi. Näihin tavoitteisiin pitäisi sisältyä audiovisuaali- ja viestintäalan kansallisen politiikan, kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistäminen kansallisessa lainsäädännössä määritellyllä tavalla yhteisön oikeuden mukaisesti. Lukuun ottamatta sellaisia tilanteita, joissa on turvattava ihmishenki tai varmistettava edellä mainittujen tavoitteiden saavuttaminen, poikkeukset eivät saisi johtaa yksinoikeuteen tiettyjen palvelujen käytön osalta vaan niillä pitäisi pikemminkin antaa etusija siten, että muutkin palvelut tai teknologiat voivat toimia samalla taajuusalueella sikäli kuin se on mahdollista. Jotta valtuutuksen haltija voisi vapaasti valita tehokkaimman keinon siirtää taajuuksien kautta tarjottavien palvelujen sisältöä, sisältöä ei pitäisi säännellä taajuuksien käyttövaltuutuksissa.
(40) Jäsenvaltioilla on toimivalta määritellä oman kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kaikkien sellaisten poikkeusten soveltamisala ja luonne, jotka liittyvät kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden, audiovisuaali- ja viestintäalan kansallisen politiikan ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistämiseen.
(41) Koska taajuuksien varaaminen tiettyjä teknologioita tai palveluja varten on poikkeus teknologia- ja palveluriippumattomuuden periaatteista ja vähentää vapautta valita tarjottava palvelu tai käytettävä teknologia, tällaisia taajuuksien varauksia koskevien ehdotusten olisi oltava läpinäkyviä ja niistä pitäisi järjestää julkinen kuuleminen.
(42) Joustavuuden ja tehokkuuden nimissä kansallisten sääntelyviranomaisten pitäisi yhdenmukaistetusti yksilöitävillä taajuusalueilla antaa taajuuksien käyttäjien myös vapaasti siirtää tai vuokrata käyttöoikeuksiaan kolmansille osapuolille, mikä mahdollistaisi taajuuksien arvon määräytymisen markkinoiden mukaan. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on valtuudet varmistaa taajuuksien tehokas käyttö, joten niiden pitäisi toimia sen varmistamiseksi, että kaupankäynti ei johda kilpailun vääristymiseen siten, että taajuuksia jää käyttämättä.
▌
(43) Sisämarkkinoiden kannalta saattaa olla tarpeen myös yhdenmukaistaa yhteisön tasolla kaupattavien taajuusalueiden yksilöintiä, kaupattavuuden tai kaupattaviin oikeuksiin siirtymisen ehtoja tietyillä taajuusalueilla, kaupattavien oikeuksien vähimmäismuotoa, vaatimuksia taajuuskaupan edellyttämien tietojen keskitetyn saatavuuden, esteettömän saannin ja luotettavuuden varmistamiseksi sekä vaatimuksia kilpailun turvaamiseksi ja taajuuksien hamstraamisen estämiseksi. Komissiolle olisi sen vuoksi siirrettävä toimivalta hyväksyä kyseistä yhdenmukaistamista koskevia täytäntöönpanotoimenpiteitä. Näissä täytäntöönpanotoimenpiteissä olisi otettava huomioon, onko yksittäisiä käyttöoikeuksia myönnetty kaupallisin vai ei-kaupallisin perustein.
(44) Teknologia- ja palveluriippumattomuuden sekä kaupankäynnin käyttöönotto olemassa olevissa taajuuksien käyttöoikeuksissa saattaa edellyttää siirtymäkauden sääntöjä, kuten terveen kilpailun turvaavia toimia, koska jotkin taajuuksien käyttäjät voivat uuden järjestelmän turvin ryhtyä kilpailemaan sellaisten taajuuksien käyttäjien kanssa, jotka ovat hankkineet taajuusoikeutensa ankarammin ehdoin. Sitä vastoin jos oikeuksia on myönnetty poikkeuksena yleisistä säännöistä tai muilla kuin puolueettomilla, selkeillä, syrjimättömillä ja oikeasuhteisilla perusteilla yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, tällaisten oikeuksien haltijoiden tilanne ei saisi parantua niiden uusia kilpailijoita haittaavalla tavalla enempää kuin on tarpeen tällaisten yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Jos taajuuksia jää tarpeettomaksi yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta, tällaiset taajuudet olisi palautettava saataville ja myönnettävä uudelleen valtuutusdirektiivin mukaisesti.
(45) Sisämarkkinoiden toiminnan edistämiseksi ja valtioiden rajat ylittävien palvelujen kehittämisen tukemiseksi komission tulisi voida kuulla yhteistyöelintä numeroinnin alalla. Lisäksi jotta jäsenvaltioiden kansalaiset, mukaan luettuina matkailijat ja vammaiset käyttäjät, voisivat saada yhteyden tiettyihin palveluihin käyttämällä samoja tunnistettavia numeroita kaikissa jäsenvaltioissa, teknisten täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymistä koskevien komission valtuuksien pitäisi tarpeen mukaan kattaa myös sovellettava hintaperiaate tai -mekanismi sekä käyttöön otettava yhtenäinen EU:n puhelinnumero, jolla varmistetaan näiden palvelujen käyttäjäystävällinen saatavuus.
(46) Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tarjoaville yrityksille myönnettävät luvat käyttää julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevaa omaisuutta ovat keskeisiä tekijöitä sähköisten viestintäverkkojen tai uusien verkkoelementtien perustamiselle. Asennusoikeuksien myöntämiseen liittyvien menettelyjen tarpeeton monimutkaisuus ja hitaus voivat siten muodostaa huomattavia esteitä kilpailun kehittymiselle. Tämän johdosta pitäisi yksinkertaistaa tapaa, jolla valtuutetut yritykset hankkivat asennusoikeuksia. Kansallisten sääntelyviranomaisten pitäisi kyetä koordinoimaan asennusoikeuksia ja saattamaan merkityksellistä tietoa saataville verkkosivuilleen.
(47) On tarpeen lujittaa jäsenvaltioiden valtuuksia suhteessa asennusoikeuksien haltijoihin, jotta varmistetaan uuden verkon käyttöönotto oikeudenmukaisella, tehokkaalla ja ympäristön kannalta vastuullisella tavalla ja riippumatta siitä, onko huomattavan markkinavoiman operaattorilla velvoitetta myöntää oman sähköisen viestintäverkkonsa käyttöoikeutta. Kansallisten sääntelyviranomaisten pitäisi pystyä määräämään tapauskohtaisesti verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen, kaapelikanavien, mastojen ja antennien yhteiskäytöstä, rakennusten sisääntuloista ja yhdyskuntarakentamisen paremmasta koordinoinnista. Järjestelmien yhteiskäytön parantaminen voi merkittävästi parantaa kilpailua ja alentaa yleisiä taloudellisia ja ympäristökustannuksia, joita yrityksille koituu sähköisen viestintäinfrastruktuurin, etenkin valokuitukaapeliverkkojen käyttöönotosta. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi kyettävä velvoittamaan huomattavan markkinavoiman operaattorit esittämään kaapelikanaviensa käyttöoikeutta koskeva viitetarjous oikeudenmukaisella ja syrjimättömällä tavalla.
(48) Luotettava ja turvallinen tiedonvälitys sähköisten viestintäverkkojen kautta on yhä keskeisemmässä asemassa koko talouden ja yhteiskunnan kannalta yleensä. Järjestelmän monimutkaisuudella, teknisellä häiriöllä, inhimillisellä virheellä, onnettomuuksilla tai hyökkäyksillä voi olla vaikutuksia sellaisten fyysisten infrastruktuurien toimintaan ja saatavuuteen, joilla toimitetaan EU:n kansalaisille tärkeitä palveluja, kuten sähköisen hallinnon palveluja. Kansallisten sääntelyviranomaisten pitäisi sen vuoksi varmistaa yleisten viestintäverkkojen eheys ja turvallisuus. Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston(12) pitäisi myötävaikuttaa sähköisen viestinnän turvallisuustason kohottamiseen muun muassa tarjoamalla asiantuntemusta ja neuvontaa ja edistämällä parhaiden käytäntöjen vaihtamista. Sekä Euroopan verkko- ja tietoturvavirastolla että kansallisilla sääntelyviranomaisilla pitäisi olla tarvittavat välineet tehtäviensä suorittamiseen, kuten valtuudet saada riittävästi sellaista tietoa, jonka avulla ne pystyvät arvioimaan verkkojen tai palvelujen turvallisuustasoa, sekä seikkaperäistä ja luotettavaa tietoa varsinaisista turvallisuuden vaarantumistilanteista, joilla on ollut huomattavia vaikutuksia verkkojen tai palvelujen toimintaan. Kun pidetään mielessä, että riittävän turvallisuuden onnistunut ylläpitäminen ei ole kertatapahtuma vaan jatkuva toteuttamis-, uudelleentarkastelu- ja ajantasaistamisprosessi, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tuottajia pitäisi vaatia toteuttamaan toimenpiteitä verkkojen ja palvelujen eheyden ja turvallisuuden takaamiseksi arvioitujen riskien varalta, ottaen huomioon tällaisten toimenpiteiden uusimman kehitystason.
(49) Siltä osin kuin on tarpeen sopia yhteisistä turvallisuusvaatimuksista, komissiolle olisi siirrettävä toimivalta hyväksyä teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä riittävän turvallisuustason saavuttamiseksi sähköisen viestinnän verkoissa ja palveluissa sisämarkkinoilla. Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston pitäisi osallistua soveltuvien teknisten ja organisatoristen turvallisuustoimenpiteiden yhdenmukaistamiseen tarjoamalla asiantuntija-apua. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla pitäisi olla valtuudet antaa sitovia ohjeita puitedirektiivin nojalla vahvistettuihin teknisiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin liittyen. Jotta ne pystyisivät hoitamaan tehtävänsä, niillä pitäisi olla valtuudet tutkia ohjeiden noudattamista ja määrätä seuraamuksia noudattamatta jättämisestä.
(50) Sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanosta saadut kokemukset osoittavat, että markkina, jolla huomattavaa markkinavoimaa käytetään, ei ole ongelman lähde vaan sen vaikutusten kohde. Siksi kansallisten sääntelyviranomaisten pitäisi käsitellä yhdellä markkinalla vallitsevaa huomattavaa markkinavoimaa sen lähteessä eikä viereisillä markkinoilla, joilla sen vaikutukset tuntuvat.
(51) Valtioiden rajat ylittäviksi määriteltyjen markkinoiden osalta markkinakatsausmenettelyä pitäisi yksinkertaistaa ja tehostaa antamalla komission nimetä, yhteistyöelimen mielipiteen huomioon ottaen, huomattavan markkinavoiman yritys tai yritykset ja asettaa yksi tai useampia erityisvelvoitteita, jolloin luonteeltaan valtioiden rajat ylittäviä sääntelykysymyksiä ratkottaisiin suoraan yhteisön tasolla.
(52) Jotta markkinatoimijoille voitaisiin tarjota varmuus sääntelyolojen suhteen, markkinakatsauksille on tarpeen asettaa määräaika. On tärkeää suorittaa markkina-analyysi säännöllisesti ja kohtuullisen ja asianmukaisen aikataulun puitteissa. Aikataulussa olisi otettava huomioon, onko kyseinen markkina ollut aiemmin markkina-analyysin kohteena ja onko siitä tehty asianmukainen ilmoitus. Jos kansalliset sääntelyviranomaiset eivät onnistu analysoimaan markkinaa määräajassa, sisämarkkinat voivat vaarantua eivätkä tavanomaiset velvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat menettelyt välttämättä tuota toivottua vaikutusta ajoissa. Komission pitäisi tämän vuoksi voida pyytää yhteistyöelintä avustamaan kyseistä kansallista sääntelyviranomaista tämän tehtävien suorittamisessa ja erityisesti antamaan lausunto, johon sisältyy toimenpide-ehdotus, merkityksellisten markkinoiden analyysi sekä asianmukaiset velvoitteet, jotka komissio voisi sitten asettaa.
(53) Sähköisen viestinnän alan korkean teknologisen innovaatioasteen ja erittäin dynaamisten markkinoiden vuoksi sääntelyä on voitava mukauttaa nopeasti Euroopan tasolla koordinoidulla ja yhdenmukaistetulla tavalla, sillä kokemus on osoittanut, että kansallisten sääntelyviranomaisten toisistaan poikkeava tapa panna sääntelyjärjestelmä täytäntöön voi luoda esteen sisämarkkinoiden kehittämiselle. Siksi komissiolle olisi annettava toimivalta vahvistaa täytäntöönpanotoimenpiteitä sellaisilla alueilla kuin uudet palvelut, numerointi, nimeäminen ja osoitteiden antaminen, kuluttaja-asiat, mukaan luettuna sähköisen viestinnän esteettömyys, ja laskentajärjestelmien sääntely.
(54) Yksi yhteistyöelimelle annettavista tärkeistä tehtävistä on rajat ylittäviä riitoja koskevien lausuntojen antaminen tarpeen vaatiessa. Kansallisten sääntelyviranomaisten pitäisi sen vuoksi ottaa yhteistyöelimen lausunnot huomioon tällaisissa tapauksissa.
(55) Sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanosta saadut kokemukset osoittavat, että nykyiset säännökset, joiden nojalla kansalliset sääntelyviranomaiset voivat langettaa sakkoja, eivät ole onnistuneet luomaan riittävää kannustinta sääntelyvaatimusten noudattamiseen. Riittävillä lainvalvontavaltuuksilla voidaan vaikuttaa sääntelyjärjestelmän nopeaan täytäntöönpanoon ja siten parantaa sääntelyvarmuutta, mikä toimii tärkeänä veturina investoinneille. Todellisen toimivallan puute tapauksissa, joissa määräyksiä ei noudateta, koskee koko sääntelyjärjestelmää. Puitedirektiiviin tulee uusi säännös, joka koskee puite- ja erityisdirektiivien mukaisten velvoitteiden rikkomista, ja sen pitäisi varmistaa yhdenmukaisten ja johdonmukaisten periaatteiden soveltaminen lainvalvontaan ja seuraamuksiin koko sääntelyjärjestelmässä.
(56)Olisi kannustettava sekä investointeihin että kilpailuun, jotta kuluttajan valinnanvapaus on turvattu.
(57) Nykyiseen sääntelyjärjestelmään sisällytettiin tiettyjä säännöksiä helpottamaan siirtymistä vuoden 1998 vanhasta sääntelyjärjestelmästä vuoden 2002 uuteen järjestelmään. Tämä siirtyminen on nyt valmis kaikissa jäsenvaltioissa, ja nämä säännökset pitäisi kumota tarpeettomina.
(58) Puitedirektiivin liitteessä I on luettelo merkityksellisiä tuote- ja palvelumarkkinoita koskevaan suositukseen sisällytettävistä markkinoista, joihin voidaan kohdistaa ennakkosääntelyä. Tämä liite pitäisi kumota, sillä se on täyttänyt tehtävänsä suosituksen(13) ensimmäisen version pohjana.
(59) Puitedirektiivin liitteessä II luetellaan perusteet, joita kansallisten sääntelyviranomaisten on käytettävä arvioidessaan direktiivin 14 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, onko kyseessä yhteinen määräävä asema markkinoilla. Kyseinen liite voi olla harhaanjohtava markkina-analyysiä tekeville kansallisille sääntelyviranomaisille. Yhteisen määräävän aseman käsite riippuu myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä. Liitettä II olisi sen vuoksi muutettava.
(60) Toimintojen eriyttäminen tarkoittaa, että vertikaalisesti integroituneen operaattorin on perustettava operatiivisesti erillisiä liiketoimintayksiköitä, ja sen tarkoituksena on varmistaa täysin samanarvoisten käyttöoikeustuotteiden tarjonta kaikille ketjun loppupään operaattoreille, mukaan luettuna vertikaalisesti integroituneen operaattorin omat alaosastot. Toimintojen eriyttäminen voi mahdollistaa kilpailun lisäämisen useilla merkityksellisillä markkinoilla vähentämällä huomattavasti houkutusta syrjintään ja helpottamalla syrjimättömyysvelvoitteiden noudattamisen varmentamista ja valvontaa. ▌Sisämarkkinoiden kilpailuhäiriöiden välttämiseksi komission olisi hyväksyttävä etukäteen toimintojen eriyttämistä koskevat ehdotukset.
(61) Toimintojen eriyttämisen toteuttaminen ei saisi estää erillisten liiketoimintayksiköiden välisiä asianmukaisia koordinointimekanismeja sen varmistamiseksi, että emoyhtiön taloudelliset ja johtamiseen liittyvät valvontaoikeudet suojataan.
(62)Sähköisten viestintäverkkojen ja -palveluiden markkinoiden jatkuva yhdentyminen sisämarkkinoilla vaatii ennakkosääntelyn soveltamisen parempaa yhteensovittamista EU:n sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntelyjärjestelmässä edellytetyllä tavalla.
(63) Jos vertikaalisesti integroitunut operaattori päättää luovuttaa koko paikallisliityntäverkko-omaisuutensa tai huomattavan osan siitä erilliselle oikeushenkilölle, jolla on eri omistaja, tai perustamalla erillisen liiketoimintayksikön käyttöoikeustuotteille, kansallisten sääntelyviranomaisten pitäisi arvioida aiotun toimen vaikutuksia kaikkiin vertikaalisesti integroituneelle operaattorille asetettuihin voimassa oleviin sääntelyvelvoitteisiin sen varmistamiseksi, että uudet järjestelyt ovat direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) ja direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) mukaisia. Kansallisen sääntelyviranomaisen pitäisi suorittaa uusi analyysi markkinoista, joilla eriytetty yksikkö toimii, ja asettaa, säilyttää, muuttaa tai poistaa velvoitteita vastaavasti. Tätä varten kansallisen sääntelyviranomaisen pitäisi voida pyytää yritykseltä tietoja.
(64) Vaikka joissakin olosuhteissa on aiheellista, että kansallinen sääntelyviranomainen asettaa velvoitteita operaattoreille, joilla ei ole huomattavaa markkinavoimaa, saavuttaakseen sellaisia tavoitteita kuin päästä päähän -liitettävyys tai palvelujen yhteentoimivuus tai edistääkseen tehokkuutta, kestävää kilpailua ja mahdollisimman suuria etuja loppukäyttäjille, on kuitenkin tarpeen varmistaa, että tällaisten velvoitteiden asettamisessa noudatetaan sääntelyjärjestelmää ja erityisesti sen ilmoitusmenettelyjä.
(65) Komissiolla on valtuudet vahvistaa täytäntöönpanotoimenpiteitä mukauttaakseen liitteessä I vahvistettuja ehtoja digitaalitelevisio- ja -radiopalvelujen tarjonnalle. Tämä koskee myös liitteen II vähimmäisluetteloa, joka on julkistettava läpinäkyvyysvelvoitteen noudattamiseksi.
(66)Komission olisi esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotus sellaisten yhteisön sähköistä viestintää koskevan politiikan täytäntöönpanemiseksi tarvittavien teknisten täytäntöönpanotoimien hyväksymiseksi, jotka menevät yhdenmukaistamistoimia pidemmälle.
(67) Radiotaajuuksien saatavuuden helpottaminen markkinatoimijoille myötävaikuttaa markkinoille tulon esteiden poistamiseen. Lisäksi teknologian kehittyminen vähentää haitallisten häiriöiden riskiä tietyillä taajuusalueilla vähentäen siten yksittäisten käyttöoikeuksien tarvetta. Taajuuksien käyttöehdot sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseksi pitäisi sen vuoksi yleensä vahvistaa yleisvaltuutuksissa, paitsi jos yksittäiset oikeudet ovat tarpeen, taajuuksien käytön huomioon ottaen, haitallisilta häiriöiltä suojautumiseksi tai erityisen yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi. Yksittäisten oikeuksien tarvetta koskevat päätökset olisi tehtävä selkeällä ja oikeasuhteisella tavalla.
(68) Palvelu- ja teknologiariippumattomuusvaatimusten käyttöönoton taajuuksien myöntämistä ja varaamista koskevissa päätöksissä sekä lisääntyneiden mahdollisuuksien siirtää oikeuksia yritysten kesken pitäisi lisätä vapautta ja keinoja toimittaa sähköisiä viestintäpalveluja ja audiovisuaalisia mediapalveluja yleisölle ja siten myös helpottaa yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamista. ▌Tietyt yleisen edun mukaiset velvoitteet, joita lähetystoiminnan harjoittajille asetetaan audiovisuaalisten mediapalvelujen toimittamiseksi, saattavat kuitenkin edellyttää erityisten perusteiden käyttöä taajuuksien myöntämisessä ▌silloin kun vaikuttaa olevan olennaisen tärkeää saavuttaa kansallisessa lainsäädännössä säädetty tietty yleisen edun mukainen tavoite. Yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseen liittyvien menettelyjen on kaikissa olosuhteissa oltava selkeitä, puolueettomia, oikein suhteutettuja ja syrjimättömiä.
(69)Mahdollisen vapauttamisen velvoitteesta suorittaa, kokonaan tai osittain, asetetut maksut olisi oltava puolueeton ja selkeä ja perustuttava muihin voimassa oleviin kansallisen lainsäädännön mukaisiin yleistä etua koskeviin velvoitteisiin.
(70) Sellaisen yksittäisen käyttöoikeuden, joka ei ole kaupan, voimassaoloaikaa olisi rajoitettava, koska se rajoittaa taajuuksien vapaata saantia. Jos käyttöoikeuksiin sisältyy määräys niiden voimassaolon uusimisesta, jäsenvaltioiden olisi ensin suoritettava uudelleentarkastelu, johon sisältyy julkinen kuuleminen, ottaen huomioon markkinoiden, kattavuuden ja teknologian kehitys. Kun otetaan huomioon taajuuksien niukkuus, yrityksille myönnettyjä yksittäisiä oikeuksia olisi tarkasteltava uudelleen säännöllisesti. Tätä uudelleentarkastelua suorittaessaan jäsenvaltioiden pitäisi sovittaa oikeuksien haltijoiden intressit tarpeeseen edistää taajuuskaupan käyttöönottoa sekä taajuuksien joustavampaa käyttöä mahdollisuuksien mukaan yleisvaltuutusten kautta.
(71) Kansallisilla sääntelyviranomaisilla pitäisi olla valtuudet varmistaa taajuuksien ja numeroiden tehokas käyttö sekä, siltä osin kuin taajuuksia ja numerovaroja jää käyttämättä, ryhtyä toimiin estääkseen kilpailun vastaisen hamstrauksen, joka voi haitata uusien tulokkaiden tuloa markkinoille.
(72) Poistettaessa oikeudellisia ja hallinnollisia esteitä eurooppalaista ulottuvuutta omaavien taajuuksien tai numeroiden yleisvaltuutuksilta tai käyttöoikeuksilta olisi asetettava etusijalle teknologian ja palvelujen kehittäminen ja myötävaikutettava kilpailun lisäämiseen. Vaikka taajuuksien saatavuuden ja tehokkaan käytön teknisten ehtojen koordinointi on järjestetty Euroopan yhteisön radiotaajuuspolitiikan sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 676/2002/EY(14) (radiotaajuuspäätös) nojalla, voi sisämarkkinatavoitteiden saavuttamiseksi olla tarpeen myös koordinoida tai yhdenmukaistaa valintamenettelyjä ja ehtoja, joita sovelletaan oikeuksiin ja valtuutuksiin tietyillä taajuusalueilla, numeroiden käyttöoikeuksiin ja yleisvaltuutuksiin. Tämä koskee erityisesti niitä sähköisiä viestintäpalveluja, joilla on luonteensa vuoksi sisämarkkinaulottuvuutta tai rajat ylittävää potentiaalia, kuten satelliittipalveluja, joiden kehittämistä jäsenvaltioiden sekä EU:n ja kolmansien maiden väliset erot taajuuksien myöntämisessä haittaisivat, ottaen huomioon ITU:n ja CEPT:n päätökset. Komission pitäisi sen vuoksi voida hyväksyä, viestintäkomitean avustuksella ja ottaen yhteistyöelimen lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon, teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä tällaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Komission hyväksymissä täytäntöönpanotoimenpiteissä saatetaan vaatia jäsenvaltioita asettamaan taajuuksien ja/tai numeroiden käyttöoikeuksia saataville koko alueellaan ja tarpeen mukaan peruuttamaan kaikki muut kansalliset käyttöoikeudet. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden ei pitäisi myöntää uutta käyttöoikeutta kyseiseen taajuusalueeseen tai numerointialueeseen kansallisilla menettelyillä.
(73) Teknologioiden ja markkinoiden kehittyminen on mahdollistanut jäsenvaltioiden maantieteelliset rajat ylittävien sähköisten viestintäpalvelujen käyttöönoton. Valtuutusdirektiivin 16 artiklassa vaaditaan komissiota tarkastelemaan säännöllisesti uudelleen kansallisten valtuutusjärjestelmien toimintaa ja rajat ylittävän palvelujen tarjonnan kehittymistä yhteisössä. Radiotaajuuksien yhdenmukaistettua myöntämistä koskevat valtuutusdirektiivin 8 artiklan säännökset ovat osoittautuneet tehottomiksi sellaisen yrityksen tarpeisiin, joka haluaa tarjota yhteisön laajuisia palveluja, ja niitä olisi tämän vuoksi muutettava.
(74) Vaikka valtuutusten myöntämisen ja käyttöehtojen noudattamisen valvonnan pitäisi pysyä kunkin jäsenvaltion vastuulla, niiden pitäisi pidättäytyä asettamasta sellaisia uusia ehtoja, perusteita tai menettelyjä, jotka rajoittaisivat, muuttaisivat tai viivästyttäisivät yhdenmukaistetun tai koordinoidun valinta- tai valtuutusmenettelyn moitteetonta täytäntöönpanoa. Silloin kun se on perusteltua tällaisten koordinointi- tai yhdenmukaistamistoimenpiteiden täytäntöönpanon helpottamiseksi, niihin voitaisiin sisällyttää siirtymäkauden poikkeuksia tai, taajuuksien osalta, taajuuksien yhteiskäyttöön liittyviä siirtymäkauden mekanismeja, jotka vapauttaisivat jäsenvaltion tällaisten toimenpiteiden soveltamiselta, edellyttäen että tämä ei aiheuttaisi aiheettomia eroja kilpailu- tai sääntelytilanteisiin jäsenvaltioiden välillä.
(75) Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava toteuttaa tehokkaita toimia yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuden ehtojen noudattamisen valvomiseksi ja varmistamiseksi, mukaan luettuna valtuudet määrätä tehokkaita taloudellisia ja/tai hallinnollisia seuraamuksia, jos ehtoja rikotaan.
(76) Valtuutuksiin liitettäviin ehtoihin pitäisi sisältyä erityisehtoja, jotka koskevat esteettömyyttä vammaisille käyttäjille ja viranomaisten ja hätäpalvelujen tarvetta tiedottaa toisilleen ja yleisölle ennen suuronnettomuuksia, niiden aikana ja jälkeen. Lisäksi, teknisten innovaatioiden merkitys huomioon ottaen, jäsenvaltioiden pitäisi voida antaa taajuuksien käyttövaltuutuksia koetarkoituksiin erityisin rajoituksin ja ehdoin, jotka on tiukasti perusteltu tällaisten oikeuksien kokeellisella luonteella.
(77) Tilaajayhteyksien eriytetystä tarjoamisesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2887/2000(15) on osoittautunut tehokkaaksi markkinoiden avaamisen ensimmäisessä vaiheessa. Puitedirektiivissä pyydetään komissiota valvomaan siirtymistä vuoden 1998 sääntelyjärjestelmästä vuoden 2002 järjestelmään ja antamaan sopivana ajankohtana ehdotuksia asetuksen kumoamiseksi. Vuoden 2002 sääntelyjärjestelmässä kansallisilla sääntelyviranomaisilla on velvollisuus analysoida markkinaa, joka koskee metallijohdinpohjaisten tilaajayhteyksien ja niiden osien eriytetyn käyttöoikeuden tukkutarjontaa laajakaista- ja puheensiirtopalvelujen tarjoamiseksi, siten kuin se on määritelty merkityksellisiä tuote- ja palvelumarkkinoita koskevassa suosituksessa. Koska kaikki jäsenvaltiot ovat analysoineet tämän markkinan vähintään kerran ja vuoden 2002 sääntelyjärjestelmään perustuvat asianmukaiset velvoitteet ovat voimassa, asetus (EY) N:o 2887/2000 on käynyt tarpeettomaksi ja se pitäisi sen vuoksi kumota.
(78) Puite-, käyttöoikeus- ja valtuutusdirektiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(16) mukaisesti.
(79) Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, jotka liittyvät puitedirektiivin 7 artiklan mukaisiin ilmoituksiin; yhdenmukaistamiseen taajuuksien ja numeroinnin alalla sekä verkkojen ja palvelujen turvallisuuteen liittyvissä asioissa; valtioiden rajat ylittävien markkinoiden yksilöintiin; standardien täytäntöönpanoon sekä sääntelyjärjestelmän säännösten yhdenmukaiseen soveltamiseen. Sille olisi myös siirrettävä toimivalta hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä käyttöoikeusdirektiivin liitteiden I ja II päivittämiseksi markkinoiden ja teknologian kehityksen mukaisesti ja hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevien valtuutussääntöjen, -menettelyjen ja -ehtojen yhdenmukaistamiseksi. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa näiden direktiivien muita kuin keskeisiä osia täydentämällä niitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Koska valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn noudattaminen tavanomaisten määräaikojen mukaisesti saattaa tietyissä poikkeuksellisissa tapauksissa estää täytäntöönpanotoimenpiteiden oikea-aikaisen hyväksymisen, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission olisi toimittava ripeästi sen varmistamiseksi, että kyseiset toimenpiteet hyväksytään ajoissa,
1. Tällä direktiivillä perustetaan yhdenmukaistettu järjestelmä sähköisten viestintäpalvelujen, sähköisten viestintäverkkojen, niiden liitännäistoimintojen ja -palvelujen sekä päätelaitteiden tiettyjen näkökohtien sääntelylle, jotta parannettaisiin vammaisten käyttäjien käyttömahdollisuuksia ja rohkaistaisiin heikommassa asemassa olevia käyttäjiä käyttämään sähköistä viestintää. Siinä säädetään kansallisten sääntelyviranomaisten tehtävistä ja määritellään joukko menettelyjä, joilla varmistetaan, että sääntelyjärjestelmää sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla yhteisössä.
"
(2) Muutetaan 2 artikla seuraavasti:
a) Korvataan b alakohta seuraavasti:"
b)
"valtioiden rajat ylittävillä markkinoilla' useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa sijaitsevia markkinoita, jotka kattavat yhteisön tai suuren osan siitä;
"
b) Korvataan d alakohta seuraavasti:"
d)
"yleisellä viestintäverkolla' sähköistä viestintäverkkoa, jota käytetään ainoastaan tai pääasiallisesti sellaisten yleisön saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjontaan, jotka tukevat tiedonsiirtoa verkon liityntäpisteiden välillä, mukaan luettuna verkkoelementit, jotka eivät ole aktiivisia;
"
c)
Korvataan e alakohta seuraavasti:"
e)
'liitännäistoiminnoilla' toimintoja, jotka liittyvät sähköiseen viestintäverkkoon ja/tai sähköiseen viestintäpalveluun ja jotka mahdollistavat palvelujen tarjoamisen ja/tai tukevat palvelujen tarjoamista kyseisen verkon ja/tai palvelun kautta tai joilla on mahdollisuus toimia näin ja joihin sisältyy numeron- tai osoitteenmuunnosjärjestelmiä, ehdollisen käyttöoikeuden järjestelmiä ja sähköisiä ohjelmaoppaita, sekä fyysistä infrastruktuuria, kuten rakennusten sisääntuloja, rakennusten kaapelointia, torneja ja muita tukirakenteita, kaapelikanavia, tyhjiä putkia, mastoja, antenneja, kaapelikaivoja ja jakokaappeja sekä kaikkia muita verkkojen osia, jotka eivät ole aktiivisia;
"
d)
Korvataan l alakohta seuraavasti:"
l)
"erityisdirektiiveillä' direktiiviä 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi), direktiiviä 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi), direktiiviä 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/58/EY║(sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi)*
__________________ * EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
"
e) Lisätään q, r ja s alakohta seuraavasti:"
q)
"varaamisella' tietyn taajuusalueen tai numeroalueen osoittamista yhden tai useamman tyyppisten palvelujen käyttöön, tarvittaessa erityisin ehdoin;
r)
"myöntämisellä' kansallisen sääntelyviranomaisen oikeushenkilölle tai luonnolliselle henkilölle antamaa valtuutusta käyttää radiotaajuutta tai radiotaajuuskanavaa taikka numeroa (tai numeroryhmää tai -ryhmiä);
s)
"haitallisella häiriöllä' häiriötä, joka vaarantaa radionavigointipalvelun tai muun turvallisuuspalvelun toiminnan tai joka muutoin vakavasti heikentää sellaista radioviestintäpalvelua, joka toimii sovellettavien kansainvälisten määräysten taikka yhteisön tai kansallisten säännösten mukaisesti, tai estää tai toistuvasti keskeyttää tällaisen palvelun toiminnan.
"
(3) Korvataan 3 artiklan 3 kohta seuraavasti:"
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset käyttävät toimivaltuuksiaan riippumattomasti, puolueettomasti, avoimesti ja oikea-aikaisesti. Kansalliset sääntelyviranomaiset eivät saa pyytää tai ottaa vastaan miltään muulta elimeltä ohjeita sellaisten tehtävien päivittäisessä hoitamisessa, jotka niille on annettu yhteisön lainsäädännön täytäntöön panemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön nojalla. Ainoastaan 4 artiklan mukaisesti perustetuilla muutoksenhakuelimillä tai kansallisilla tuomioistuimilla on valtuudet peruuttaa tilapäisesti tai kumota kansallisten sääntelyviranomaisten tekemät päätökset.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen sääntelyviranomaisen johtaja tai hänen sijaisensa voidaan irtisanoa ainoastaan, jos hän ei enää täytä tehtäviensä suorittamiseen vaadittavia kansallisessa lainsäädännössä etukäteen säädettyjä ehtoja tai jos hän on syyllistynyt vakavaan rikkomukseen. Kansallisen sääntelyviranomaisen johtajan erottamisesta tehdyn päätöksen täytyy sisältää perustelut ja se täytyy julkistaa erottamisen ajankohtana.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit niille annettujen tehtävien hoitamiseen ja että niillä on erilliset vuosibudjetit. Niiden budjetit on julkistettava.
3 bis."3 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asiasta vastaavat kansalliset sääntelyviranomaiset tukevat aktiivisesti televiestinnän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen, jäljempänä 'yhteistyöelin', tavoitteita sääntelyn yhteensovittamisen ja johdonmukaisuuden edistämiseksi.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on riittävät taloudelliset voimavarat ja henkilöstövoimavarat niille osoitettujen tehtävien hoitamista ja aktiiviseen yhteistyöelimen toimintaan osallistumista ja sen edistämistä varten. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oltava erilliset talousarviot, joita koskevien tietojen on oltava julkisesti saatavilla.
3 ter.3 b. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset ottavat erittäin huolellisesti yhteistyöelimen antamat yhteiset kannat huomioon tehdessään kotimarkkinoitaan koskevia omia päätöksiään."
"
(4) Muutetaan 4 artikla seuraavasti:
a) Korvataan 1 kohta seuraavasti:"
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla on käytössä tehokkaita järjestelmiä, joiden avulla jokainen käyttäjä tai sähköisiä viestintäverkkoja ja/tai -palveluja tarjoava yritys, johon kansallisen sääntelyviranomaisen tekemä päätös vaikuttaa, voi hakea muutosta päätökseen muutoksenhakuelimeltä, joka on riippumaton asianomaisista osapuolista. Tällä elimellä, joka voi olla tuomioistuin, on oltava tehtäviensä tehokkaan hoitamisen edellyttämä asiantuntemus. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tapaukseen liittyvät tosiseikat otetaan asianmukaisesti huomioon, että käytettävissä on toimiva muutoksenhakumekanismi ja että muutoksenhakuelimen menettelyt eivät ole kohtuuttoman pitkiä. Jäsenvaltioiden on asetettava määräajat tällaisten muutostenhakupyyntöjen käsittelylle.
Kansallisen sääntelyviranomaisen päätös on voimassa, kunnes muutoksenhakupyyntö on käsitelty, jollei määrätä tilapäisiä toimenpiteitä. Tilapäisiä toimenpiteitä voidaan asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti määrätä, jos on kiireellinen tarve keskeyttää päätöksen vaikutus, jotta estetään vakava ja peruuttamaton haitta osapuolelle, joka hakee näitä toimenpiteitä ja kun intressien tasapaino sitä edellyttää.
"
(b)Lisätään kohdat seuraavasti:"
3.Muutoksenhakuelimet voivat pyytää yhteistyöelimeltä lausuntoa ennen kuin ne tekevät muutoksenhakuprosessia koskevan päätöksen.
4. Jäsenvaltioiden on kerättävä tiedot muutoksenhakujen aiheista, määrästä, muutoksenhakumenettelyjen kestosta, tilapäisten toimenpiteiden määräämisestä 1 kohdan mukaisesti tehtyjen päätösten määrästä sekä tällaisten päätösten syistä. Jäsenvaltioiden on vuosittain toimitettava nämä tiedot komissiolle ja yhteistyöelimelle.
"
(5) Korvataan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:"
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tarjoavat yritykset toimittavat kaikki tarvittavat tiedot, taloudelliset tiedot mukaan lukien, jotta kansalliset sääntelyviranomaiset voivat varmistua siitä, että tämän direktiivin ja erityisdirektiivien säännöksiä tai niiden mukaisesti tehtyjä päätöksiä noudatetaan. ▌Näiden yritysten on pyynnöstä toimitettava tiedot viipymättä sekä kansallisen sääntelyviranomaisen edellyttämän aikataulun mukaisesti että sen vaatimalla tarkkuudella. Kansallisen sääntelyviranomaisen pyytämien tietojen on oltava oikein suhteutettuja tehtävien suorittamiseen nähden. Kansallisen sääntelyviranomaisen on esitettävä perustelut tietojen antamista koskevalle pyynnölleen ja noudatettava sekä yhteisön että kansallista lainsäädäntöä liike-elämän tietojen luottamuksellisuudesta.
"
(6) Korvataan 6 ja 7 artikla seuraavasti:"
6 artikla
Kuulemismenettelyt ja avoimuus
Lukuun ottamatta 7 artiklan 10 kohdan, 20 artiklan tai 21 artiklan soveltamisalaan kuuluvia tapauksia ja jollei 9 c artiklan mukaisesti hyväksytyissä täytäntöönpanotoimenpiteissä toisin määrätä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos kansalliset sääntelyviranomaiset aikovat tämän direktiivin tai erityisdirektiivien mukaisesti toteuttaa ▌toimenpiteitä tai jos ne aikovat säätää merkityksellisiin markkinoihin huomattavalla tavalla vaikuttavista rajoituksista 9 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti, ne antavat asianomaisille osapuolille mahdollisuuden esittää kohtuullisessa määräajassa lausuntonsa ehdotetuista toimenpiteistä.
Kansallisten sääntelyviranomaisten on julkaistava tiedot kansallisista kuulemismenettelyistään.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perustetaan yhtenäinen tiedotuspiste, jonka kautta on mahdollista saada tietoa kaikista senhetkisistä kuulemisista.
Kansallisten sääntelyviranomaisten on annettava kuulemisten tulokset julkisesti saataville, jollei tietoja ole luokiteltu luottamuksellisiksi liike-elämän tietojen luottamuksellisuutta koskevan yhteisön ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jos luottamuksellisiksi luokiteltuja tietoja pääsee julkisuuteen, kansalliset sääntelyviranomaiset hyväksyvät asianomaisten yritysten pyynnöstä tarvittavia toimenpiteitä mahdollisimman nopeasti.
1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tämän direktiivin ja erityisdirektiivien mukaisia tehtäviään toteuttaessaan otettava 8 artiklassa vahvistetut tavoitteet mahdollisimman tarkasti huomioon sikäli kun ne liittyvät sisämarkkinoiden toimintaan.
2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on myötävaikutettava sisämarkkinoiden kehittymiseen toimimalla ▌yhteistyössä komission ja yhteistyöelimen kanssa avoimella tavalla, jotta varmistetaan tämän direktiivin ja erityisdirektiivien säännösten yhdenmukainen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa. Tätä varten niiden on erityisesti toimittava yhteistyössä komission ja yhteistyöelimen kanssa, jotta löydettäisiin välineitä ja keinoja, jotka soveltuvat parhaiten tietyntyyppisten markkinatilanteiden hoitoon.
3. Jollei 7 b artiklan mukaisesti hyväksytyissä täytäntöönpanotoimenpiteissä toisin määrätä, jos kansallinen sääntelyviranomainen aikoo 6 artiklassa tarkoitetun kuulemisen jälkeen toteuttaa toimenpiteitä, jotka:
a)
kuuluvat tämän direktiivin 15 tai 16 artiklan tai direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 5 tai 8 artiklan soveltamisalaan, ja
b)
jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan,
sen on asetettava toimenpide-ehdotus perusteluineen samaan aikaan komission,yhteistyöelimen ja muiden jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten saataville 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti sekä ilmoitettava asiasta komissiolle, yhteistyöelimelle ja muille kansallisille sääntelyviranomaisille. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla, yhteistyöelimellä ja komissiolla on mahdollisuus antaa lausuntonsa kyseiselle kansalliselle sääntelyviranomaiselle yhden kuukauden kuluessa. Tätä yhden kuukauden määräaikaa ei voida pidentää.
4. Jos 3 kohdassa tarkoitetulla aiotulla toimenpiteellä pyritään
a)
sellaisten merkityksellisten markkinoiden määrittelemiseen, jotka eroavat 15 artiklan 1 kohdan mukaisessa suosituksessa määritellyistä; tai
b)
päättämään, onko jollakin yrityksellä joko yksin tai yhdessä muiden kanssa huomattava markkinavoima 16 artiklan 3, 4 tai 5 kohdan mukaisesti,║
▌
ja jos toimenpide vahingoittaisi jäsenvaltioiden välistä kauppaa ja jos komissio on ilmoittanut kansalliselle sääntelyviranomaiselle, että se katsoo toimenpide-ehdotuksen muodostavan esteen yhtenäismarkkinoille tai että se epäilee vakavasti ehdotuksen yhteensopivuutta yhteisön oikeuden ja erityisesti 8 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden kanssa, toimenpiteen hyväksymistä on lykättävä vielä kahdella kuukaudella. Tätä määräaikaa ei voida pidentää.
5. Edellä 4 kohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan kuluessa komissio voi tehdä päätöksen, jolla asianomaiselta kansalliselta sääntelyviranomaiselta edellytetään toimenpide-ehdotuksen perumista. Komission on ennen päätöksen tekemistä otettava mahdollisimman tarkasti huomioon [televiestinnän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen perustamisesta] ... päivänä ... kuuta ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008* 5 artiklan mukaisesti annettu yhteistyöelimen lausunto. Päätökseen on liitettävä yksityiskohtainen ja objektiivinen selvitys siitä, miksi komissio katsoo, että toimenpide-ehdotusta ei pidä hyväksyä, sekä yksityiskohtaiset ehdotukset toimenpide-ehdotuksen muuttamiseksi.
6. Kansallisen sääntelyviranomaisen on muutettava toimenpide-ehdotusta tai peruttava se kolmen kuukauden kuluessa komission 5 kohdan mukaisesti tekemästä päätöksestä, jolla kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan perumaan suunniteltu toimenpide. Jos toimenpide-ehdotusta muutetaan, kansallisen sääntelyviranomaisen on järjestettävä julkinen kuuleminen 6 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti ja tehtävä uusi ilmoitus muutetusta toimenpide-ehdotuksesta komissiolle 3 kohdan säännösten mukaisesti.
7. Kyseisen kansallisen sääntelyviranomaisen on otettava muiden kansallisten sääntelyviranomaisten, yhteistyöelimen ja komission lausunnot mahdollisimman laajasti huomioon ja se voi, 4 kohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta, hyväksyä lopullisen toimenpide-ehdotuksen ja toimittaa sen tällöin komissiolle. Myös kaikkien muiden kansallisten elinten, jotka suorittavat tämän direktiivin tai erityisdirektiivien soveltamisalaan kuuluvia toimia, on otettava komission lausunnot mahdollisimman tarkasti huomioon.
▌
8. Jos kansallinen sääntelyviranomainen poikkeuksellisissa olosuhteissa katsoo, että kilpailun turvaamiseksi ja kuluttajien etujen suojaamiseksi on toimittava kiireellisesti noudattamatta 3 ja 4 kohdassa säädettyä menettelyä, se voi hyväksyä oikein suhteutetut ja tilapäiset toimenpiteet välittömästi. Sen on viipymättä ilmoitettava näistä toimenpiteistä perusteluineen komissiolle, muille kansallisille sääntelyviranomaisille ja yhteistyöelimelle. Kansallisen sääntelyviranomaisen tekemään päätökseen tehdä kyseisistä toimenpiteistä pysyviä tai pidentää niiden soveltamisaikaa sovelletaan 3 ja 4 kohdan säännöksiä.
____________
* EUVL L ...
"
(7) Lisätään artiklat seuraavasti:"
7 a artikla
Menettely korjaavien toimien johdonmukaiseksi soveltamiseksi
1.Kun kansallinen sääntelyviranomainen aikoo hyväksyä toimenpiteitä, joilla asetetaan, muutetaan tai poistetaan toimijaa koskeva velvoite soveltaen 16 artiklaa yhdessä direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 5 ja 9–13 a artiklan sekä direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 17 artiklan kanssa, komissio ja muiden jäsenvaltioiden kansalliset sääntelyviranomaiset voivat esittää huomionsa kyseiselle sääntelyviranomaiselle yhden kuukauden kuluessa toimenpide-ehdotuksen ilmoittamisesta.
2.Jos toimenpide-ehdotus koskee muiden kuin direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 13 a artiklassa säädettyjen velvoitteiden asettamista, muuttamista tai poistamista, komissio voi saman määräajan kuluessa ilmoittaa kyseiselle kansalliselle sääntelyviranomaiselle ja yhteistyöelimelle syistä, joiden vuoksi se katsoo toimenpide-ehdotuksen muodostavan esteen yhtenäismarkkinoille, tai että se epäilee vakavasti ehdotuksen yhteensopivuutta yhteisön oikeuden kanssa. Tällaisessa tapauksessa toimenpiteen hyväksymistä on lykättävä vielä kahdella kuukaudella komission ilmoituksesta.
Jos tällaista ilmoitusta ei tehdä, kyseinen kansallinen sääntelyviranomainen voi hyväksyä toimenpide-ehdotuksen ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon komission tai jonkin muun kansallisen sääntelyviranomaisen esittämät huomiot.
3.Komissio, yhteistyöelin ja kansallinen sääntelyviranomainen tekevät 2 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa läheistä yhteistyötä yksilöidäkseen 8 artiklassa määritettyjen tavoitteiden kannalta asianmukaisimman ja tehokkaimman toimenpiteen ottaen samalla huomioon markkinatoimijoiden näkemykset sekä tarpeen kehittää johdonmukaista sääntelykäytäntöä.
Saman kahden kuukauden määräajan kuluessa yhteistyöelin hyväksyy ehdottomalla enemmistöllä lausunnon, jossa vahvistetaan toimenpide-ehdotuksen asianmukaisuus ja tehokkuus tai vaihtoehtoisesti todetaan, että toimenpide-ehdotusta olisi muutettava, sekä tässä tapauksessa esittää yksityiskohtaisia ehdotuksia toimenpide-ehdotuksen muuttamiseksi. Lausunto on perusteltava ja julkistettava.
Jos yhteistyöelin on vahvistanut ehdotetun toimenpiteen asianmukaisuuden ja tehokkuuden, kansallinen sääntelyviranomainen voi hyväksyä toimenpide-ehdotuksen ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon komission ja yhteistyöelimen esittämät huomiot. Kansallisen sääntelyviranomaisen on julkistettava, mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt näiden huomioiden johdosta.
Jos yhteistyöelin on ilmoittanut, että toimenpide-ehdotusta olisi muutettava, komissio voi, ottaen yhteistyöelimen lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon, tehdä päätöksen, jolla vaaditaan kyseistä kansallista sääntelyviranomaista muuttamaan toimenpide-ehdotusta, ja tehdä tätä koskevia yksityiskohtaisia ehdotuksia.
4.Jos toimenpide-ehdotus koskee direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 13 a artiklassa säädetyn velvoitteen asettamista, muuttamista tai poistamista, toimenpide-ehdotuksen hyväksymistä on lykättävä vielä kahdella kuukaudella 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymisestä.
Komissio, yhteistyöelin ja kansallinen sääntelyviranomainen tekevät ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan kuluessa tiivistä yhteistyötä määrittääkseen, onko toimenpide-ehdotus direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 13 a artiklan säännösten mukainen ja onko kyseessä asianmukaisin ja tehokkain toimenpide. Tätä varten otetaan asianmukaisella tavalla huomioon markkinatoimijoiden näkemykset sekä tarve kehittää johdonmukaista sääntelykäytäntöä. Kahden kuukauden määräaikaa pidennetään yhteistyöelimen tai komission perustellusta pyynnöstä enintään kahdella kuukaudella.
Toisessa alakohdassa asetetun enimmäismääräajan kuluessa yhteistyöelin hyväksyy ehdottomalla enemmistöllä lausunnon, jossa vahvistetaan ehdotetun toimenpiteen asianmukaisuus ja tehokkuus tai vaihtoehtoisesti todetaan, että toimenpide-ehdotusta ei tulisi hyväksyä. Lausunto on perusteltava ja julkistettava.
Vain siinä tapauksessa, että komissio ja yhteistyöelin ovat vahvistaneet ehdotetun toimenpiteen asianmukaisuuden ja tehokkuuden, kansallinen sääntelyviranomainen voi hyväksyä toimenpide-ehdotuksen ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon komission ja yhteistyöelimen esittämät huomiot. Kansallisen sääntelyviranomaisen on julkistettava, mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt näiden huomioiden johdosta.
5.Kansallisen sääntelyviranomaisen on muutettava toimenpide-ehdotusta tai peruttava se kolmen kuukauden kuluessa komission 3 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti tekemästä perustellusta päätöksestä, jolla kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan muuttamaan ehdotettua toimenpidettä. Jos toimenpide-ehdotusta on muutettava, kansallisen sääntelyviranomaisen on järjestettävä julkinen kuuleminen 6 artiklassa tarkoitetun avoimuus- ja kuulemismenettelyn mukaisesti ja tehtävä uusi ilmoitus muutetusta toimenpide-ehdotuksesta komissiolle 7 artiklan säännösten mukaisesti.
6.Kansallinen sääntelyviranomainen voi perua toimenpide-ehdotuksen missä tahansa menettelyn vaiheessa.
7 b artikla
Täytäntöönpanosäännökset
║ Ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon yhteistyöelimen lausunnon komissio voi säätää 7 artiklaan liittyvistä suosituksista ja/tai suuntaviivoista, joissa määritellään 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavissa ilmoituksissa annettavien tietojen muoto, sisältö ja taso, olosuhteet joissa, ilmoituksia ei vaadita, sekä määräaikojen laskenta.
▌
"
(8) Muutetaan 8 artikla seuraavasti:
a) Korvataan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti:"
Jollei taajuuksia koskevassa 9 artiklassa toisin säädetä tai jollei 2–4 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttaminen muuta edellytä, jäsenvaltioiden on pyrittävä kaikin tavoin välttämään sitoutumista yksittäisiin tekniikoihin ja varmistettava suorittaessaan tässä direktiivissä ja erityisdirektiiveissä säädettyjä sääntelytehtäviä ja varsinkin niitä tehtäviä, joiden tarkoituksena on varmistaa tehokas kilpailu, että kansalliset sääntelyviranomaiset toimivat samoin.
"
b) Korvataan 2 kohdan a, b ja c alakohta seuraavasti:"
a)
varmistamalla, että käyttäjille, myös vammaisille, vanhuksille ja sosiaalisia erityistarpeita omaaville käyttäjille, koituu mahdollisimman paljon hyötyä valinnanvaran lisääntymisestä, hintojen alentumisesta ja laadun parantumisesta, ja että tarjoajalle yleisen edun nojalla asetettujen velvoitteiden hoitamisesta todennetusti aiheutuneet nettolisäkustannukset korvataan;
b)
varmistamalla, ettei kilpailua sähköisen viestinnän alalla vääristetä tai rajoiteta, erityisesti sisällön sekä kaikkien verkkopalvelujen toimittamisen ja yleisen käyttöoikeuden osalta;
c)
edistämällä ja helpottamalla tehokkaita, markkinalähtöisiä investointeja perusrakenteisiin ja tukemalla innovointia; ja
"
c) Muutetaan 3 kohta seuraavasti:
Poistetaan c alakohta,
Korvataan║d alakohta seuraavasti:"
d)
toimimalla yhteistyössä komission ja yhteistyöelimen kanssa johdonmukaisen sääntelykäytännön kehittämiseksi sekä tämän direktiivin ja erityisdirektiivien johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.
"
d) Muutetaan 4 kohta seuraavasti:
i)
Korvataan e alakohta seuraavasti:"
e)
ottamalla huomioon erityisryhmien ja etenkin vammaisten, vanhusten ja sosiaalisia erityistarpeita omaavien käyttäjien tarpeet;
"
ii)
Lisätään g ja h alakohta seuraavasti:"
g)
soveltamalla periaatetta, jonka mukaan loppukäyttäjillä pitäisi olla mahdollisuus käyttää ja jaella mitä tahansa laillista sisältöä ja käyttää kaikkia valitsemiaan laillisia sovelluksia ja/tai palveluja ja tätä tarkoitusta varten tukemalla laillisen sisällön edistämistä direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 33 artiklan mukaisesti;
h)
soveltamalla periaatetta, jonka mukaan loppukäyttäjien perusoikeuksia tai -vapauksia ei rajoiteta sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan mukaisesti ennen oikeusviranomaisen tekemää ennakkopäätöstä, paitsi niissä tapauksissa, joissa yleinen järjestys on uhattuna, jolloin ennakkopäätös voidaan pitää toissijaisena.
"
e)Lisätään kohta seuraavasti:"
5.Kansallisten sääntelyviranomaisten on 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuihin poliittisiin tavoitteisiin pyrkiessään sovellettava puolueettomia, selkeitä, syrjimättömiä ja oikein suhteutettuja sääntelyperiaatteita muun muassa
a)
edistämällä sääntelyn ennustettavuutta tarvittaessa useisiin markkinakatsauksiin perustuvien jatkuvien korvaavien toimien avulla;
b)
varmistamalla, että sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja toimittavia yrityksiä kohdellaan samankaltaisissa olosuhteissa syrjimättömästi;
c)
turvaamalla kuluttajia hyödyttävä kilpailu ja edistämällä infrastruktuuriin perustuvaa kilpailua aina kun se on mahdollista;
d)
edistämällä markkinalähtöisiä investointeja ja innovaatioita uuteen ja parannettuun infrastruktuuriin, myös rohkaisemalla investointien jakamiseen ja varmistamalla riskin kohtuullisen jakamisen investoijien ja niiden yritysten kanssa, jotka saavat uudet toiminnot käyttöönsä;
e)
ottamalla huomioon jäsenvaltioissa ja niiden eri maantieteellisillä alueilla vallitsevat vaihtelevat kilpailu- ja kuluttajaolosuhteet;
f)
asettamalla ennakkosääntelyvelvoitteita vain silloin, kun tosiasiallista ja kestävää kilpailua ei ole, ja höllentämällä niitä tai poistamalla ne heti, kun kilpailua syntyy.
"
(9)Lisätään artiklat seuraavasti:"
8 a artikla
Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä komitea
1.Perustetaan radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä komitea, jonka tehtävänä on edistää 8 b artiklan 1, 3 ja 5 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.
Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä komitea antaa neuvoja Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle radiotaajuuspoliittisissa kysymyksissä.
Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevään komiteaan kuuluu korkean tason edustajia kunkin jäsenvaltion radiotaajuuspolitiikasta vastaavasta kansallisesta toimivaltaisesta viranomaisesta. Kullakin jäsenvaltiolla on yksi ääni, ja komissiolla ei ole äänioikeutta.
2.Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä komitea antaa Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan lausuntoja, jotka se hyväksyy ehdottomalla enemmistöllä.
3.Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä komitea toimittaa vuosittain toimintakertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
8 b artikla
Euroopan unionin radiotaajuuspolitiikan strateginen suunnittelu ja koordinointi
1.Jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä keskenään ja komission kanssa radiotaajuuksien käyttöä Euroopan unionissa koskevassa strategisessa suunnittelussa, koordinoinnissa ja yhdenmukaistamisessa. Tätä tarkoitusta varten ne ottavat huomioon muun muassa EU:n toimintalinjojen taloudelliset näkökohdat, turvallisuuteen, terveyteen, julkiseen etuun ja ilmaisunvapauteen liittyvät näkökohdat, kulttuuriset, tieteelliset, sosiaaliset ja tekniset näkökohdat sekä erilaiset radiotaajuuksien käyttäjäyhteisöjen edut, jotta optimoidaan radiotaajuuksien käyttö ja vältetään haitalliset häiriöt.
2.Euroopan unionin radiotaajuuspolitiikka ei saa rajoittaa
a)
yhteisön tasolla tai kansallisella tasolla yhteisön oikeuden mukaisesti toteutettavia toimenpiteitä, joilla pyritään yleisen edun mukaisiin, erityisesti sisällön sääntelyyn ja audiovisuaali- ja viestintäalan politiikkaan liittyviin tavoitteisiin;
b)
direktiivin 1999/5/EY säännöksiä; eikä
c)
jäsenvaltioiden oikeutta järjestää ja käyttää radiotaajuuksiaan yleisen järjestyksen, turvallisuuden ja puolustuksen tarkoituksiin.
3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että radiotaajuuspolitiikan lähestymistapoja koordinoidaan Euroopan unionissa ja että radiotaajuuksien saatavuudelle ja tehokkaalle käytölle asetetaan tarvittaessa yhdenmukaistetut ehdot, joita sisämarkkinoiden toteuttaminen ja toiminta edellyttävät EU:n politiikan eri aloilla, esimerkiksi sähköisen viestinnän, liikenteen sekä tutkimuksen ja kehityksen alalla.
4.Komissio voi laatia, radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän komitean lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen, lainsäädäntöehdotuksen radiotaajuuksien toimintaohjelman perustamiseksi radiotaajuuksien käyttöä Euroopan unionissa koskevaa strategista suunnittelua, koordinointia ja yhdenmukaistamista varten tai muita lainsäädäntötoimenpiteitä, jotta optimoidaan radiotaajuuksien käyttö ja vältetään haitalliset häiriöt.
5.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että Euroopan unionin etuja koordinoidaan tehokkaasti radiotaajuuskysymysten suhteen toimivaltaisissa kansainvälisissä järjestöissä. Komissio voi radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän komitean lausunnon asianmukaisella tavalla huomioon ottaen ehdottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteisiä poliittisia tavoitteita ja tarvittaessa myös neuvotteluvaltuuksia.
"
(10) Korvataan 9 artikla seuraavasti:"
9 artikla
Radiotaajuuksien hallinta sähköisten viestintäpalvelujen osalta
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ottaen asianmukaisesti huomioon, että radiotaajuudet ovat julkinen voimavara, jolla on tärkeä yhteiskunnallinen, kulttuurinen ja taloudellinen arvo, että sähköisissä viestintäpalveluissa niiden alueella käytettäviä radiotaajuuksia hallinnoidaan tehokkaasti 8 ja 8 b artiklan mukaisesti. Niiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset noudattavat tällaisia radiotaajuuksia varatessaan ja tiettyyn käyttöön osoittaessaan puolueettomia, selkeitä, syrjimättömiä ja oikein suhteutettuja perusteita. Niiden on tällöin noudatettava kansainvälisiä sopimuksia, ja ne voivat ottaa huomioon yleisen järjestyksen.
2. Jäsenvaltioiden on edistettävä radiotaajuuksien käytön yhdenmukaistamista yhteisössä ja otettava samalla huomioon tarve varmistaa niiden tehokas käyttö ja pyrittävä saavuttamaan kuluttajia hyödyttäviä mittakaavaetuja ja palvelujen yhteentoimivuutta. Tällöin niiden on toimittava tämän direktiivin 8 b ja 9 c artiklan sekä päätöksen N:o 676/2002/EY (radiotaajuuspäätös) mukaisesti.
3. Jollei toisessa alakohdassa tai 9 c artiklan mukaisesti hyväksytyissä toimenpiteissä toisin säädetä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkia sähköisiä viestintäpalveluja varten käytettäviä tekniikoita voidaan käyttää sähköisiä viestintäpalveluja varten saatavilla olevilla taajuusalueilla ITU:n radio-ohjesääntöjen mukaisesti.
Jäsenvaltiot voivat kuitenkin määrätä sähköisiä viestintäpalveluita varten käytettävien teknologioiden tyyppejä koskevia oikein suhteutettuja ja syrjimättömiä rajoituksia, silloin kun se on tarpeen:
a)
haitallisten häiriöiden mahdollisuuden välttämiseksi,
b)
yleisön suojelemiseksi sähkömagneettisilta kentiltä,
c)
palvelun teknisen laadun takaamiseksi,
d)
taajuuksien mahdollisimman laajan yhteiskäytön varmistamiseksi ▌,
e)
taajuuksien tehokkaan käytön varmistamiseksi,
f)
yleistä etua koskevien tavoitteiden vuoksi 4 kohdan mukaisesti.
4. Jollei toisessa alakohdassa ▌toisin säädetä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisten viestintäpalvelujen käytettävissä olevilla taajuusalueilla voidaan tarjota kaiken tyyppisiä sähköisiä viestintäpalveluja taajuuksien jakamista koskevien kansallisten taulukoiden ja ITU:n radio-ohjesääntöjen mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin määrätä tarjottavien sähköisten viestintäpalvelujen tyyppejä koskevia oikein suhteutettuja ja syrjimättömiä toimia.
Toimet, jotka edellyttävät sähköisen viestintäpalvelun tarjoamista sähköisiä viestintäpalveluja varten käytettävissä olevalla tietyllä taajuusalueella, on perusteltava, jotta voidaan varmistaa kansallisessa lainsäädännössä määritellyn yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttaminen yhteisön oikeuden mukaisesti. Tällaisia tavoitteita ovat esimerkiksi ihmishengen turvaaminen, sosiaalisen, alueellisen tai maantieteellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen, taajuuksien tehottoman käytön torjuminen tai kulttuuri- ja mediapolitiikan tavoitteet, kuten kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistäminen ▌.
Toimenpide, jolla kielletään minkään muun sähköisen viestintäpalvelun tarjoaminen tietyllä taajuusalueella, voidaan säätää ainoastaan silloin kun se on perusteltavissa tarpeella suojata ihmishengen turvaamiseen liittyviä palveluja.
5. Jäsenvaltioiden on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen rajoitusten ja toimenpiteiden tarpeellisuutta ja julkistettava näiden tarkastelujen tulokset.
6. Edellä olevia 3 ja 4 kohtaa sovelletaan radiotaajuuksien varaamiseen ja myöntämiseen ...* alkaen.
____________
* Päivä, jona tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.
"
(11) Lisätään 9 a, 9 b ja 9 c artikla seuraavasti:"
9 a artikla
Olemassa olevien oikeuksien rajoitusten uudelleentarkastelu
1. Jäsenvaltiot voivat ...* alkaen varmistaa viiden vuoden ajan, että ne oikeuksien haltijat, joille on myönnetty taajuuksien käyttöoikeuksia ennen tätä ajankohtaa vähintään viiden vuoden ajaksi, voivat toimittaa toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle hakemuksen, jotta niiden oikeuksiin 9 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti sovellettavia rajoituksia arvioitaisiin uudelleen.
Ennen päätöksen tekemistä toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on tehtävä oikeudenhaltijalle rajoituksia koskevasta arvioinnistaan ilmoitus, jossa ilmoitetaan oikeuden laajuus arvioinnin jälkeen, ja annettava oikeudenhaltijalle kohtuullinen määräaika hakemuksen peruuttamiseen.
Jos oikeudenhaltija peruu hakemuksensa, oikeus pysyy muuttumattomana voimassaolokautensa loppuun tai viisivuotiskauden loppuun asti, sen mukaan, kumpi näistä ajankohdista on aikaisempi.
2. Jos 1 kohdassa mainittu oikeudenhaltija on radio- tai televisio-ohjelmien sisältöpalvelujen tarjoaja ja taajuuksien käyttöoikeus on myönnetty erityisen yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi, radio- ja televisiotoiminta mukaan luettuna, oikeus käyttää sitä taajuuksien osaa, joka on tarpeen tällaisen tavoitteen saavuttamiseksi, säilyy muuttumattomana voimassaolokautensa loppuun asti. Siihen taajuuksien osaan, joka tulee tarpeettomaksi kyseisen tavoitteen saavuttamisen kannalta ▌, on sovellettava uutta myöntämismenettelyä tämän direktiivin 9 artiklan 3 ja 4 kohdan ja valtuutusdirektiivin 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
"
3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun viisivuotiskauden jälkeen jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 9 artiklan 3 ja 4 kohtaa sovelletaan kaikkiin sellaisiin jäljelle jääviin radiotaajuuksien varaamisiin ja myöntämisiin, jotka olivat olemassa tämän direktiivin voimaantulohetkellä.
4. Tätä artiklaa soveltaessaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet terveen kilpailun takaamiseksi.
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yritykset voivat siirtää tai vuokrata muille yrityksille taajuuksien yksittäisiä käyttöoikeuksia niillä taajuusalueilla, joiden osalta tästä määrätään 9 c artiklan mukaisesti vahvistetuissa täytäntöönpanotoimissa, edellyttäen, että tällainen siirtäminen tai vuokraaminen toteutetaan kansallisten menettelyjen ja taajuuksien jakamista koskevien kansallisten taulukoiden mukaisesti.
Myös muilla taajuusalueilla jäsenvaltiot voivat antaa yrityksille mahdollisuuden siirtää tai vuokrata radiotaajuuksien käyttöoikeuksia muille yrityksille kansallisten menettelyjen mukaisesti.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tietyn yrityksen aikomuksesta siirtää radiotaajuuksien käyttöoikeuksia sekä tapahtuneesta siirrosta ilmoitetaan radiotaajuuksien erillisten käyttöoikeuksien myöntämisestä vastaavalle toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle ja että se julkistetaan. Jos radiotaajuuksien käyttö on yhdenmukaistettu 9 c artiklaa ja radiotaajuuspäätöstä tai muuta yhteisön toimenpidettä soveltamalla, tällainen siirto ei saa olla ristiriidassa tämän yhdenmukaistetun käytön kanssa.
Edistääkseen sisämarkkinoiden kehittämistä komissio voi 8 b, 9, 9 a ja 9 b artiklan periaatteiden saavuttamiseksi hyväksyä asianmukaisia teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä
a)
8 b artiklan 4 kohdan mukaisesti perustetun radiotaajuuksien toimintaohjelman täytäntöönpanemiseksi;
b)
sellaisten taajuusalueiden yksilöimiseksi, joiden käyttöoikeuksia voidaan siirtää tai vuokrata yritysten kesken;
sellaisten taajuuksien yksilöimiseksi, joihin sovelletaan palveluriippumattomuuden periaatetta.
Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, hyväksytään 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. ▌
____________
* Päivä, jona tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.
(12) Muutetaan 10 artikla seuraavasti:
a) Korvataan 2 kohta seuraavasti:"
2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että numerointisuunnitelmia ja -menettelyjä sovelletaan tavalla, joka kohtelee yhdenvertaisesti kaikkia numeroiden tarjoajia ja käyttäjiä kaikkialla Euroopan unionissa. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että yritys, jolle on myönnetty numerointialue, ei syrji muita tarjoajia ja käyttäjiä niiden palvelujen käyttöön tarvittavien numeroiden osalta.
"
b) Korvataan 4 kohta seuraavasti:"
4. Jäsenvaltioiden on tuettava erityisnumeroiden tai -numeroalueiden yhdenmukaistamista yhteisössä silloin kun se edistää sisämarkkinoiden toimintaa tai tukee yleiseurooppalaisten palvelujen kehittämistä. Komissio voi tältä osin toteuttaa asianmukaisia teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joihin voi sisältyä sellaisen valtioiden rajat ylittävän kansallisten numeroiden käyttöoikeuden varmistaminen, jota käytetään keskeisiin palveluihin, kuten valtioiden rajat ylittävään numerotiedusteluun. Täytäntöönpanotoimenpiteissä voidaan antaa yhteistyöelimelle vastuita näiden toimenpiteiden soveltamisessa.
Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, hyväksytään 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. ▌
"
(13) Korvataan 11 artiklan 1 kohdassa ilmaisu "toimii selkeiden ja yleisesti saatavilla olevien menettelyjen pohjalta, joita sovelletaan syrjimättömästi ja viivytyksettä, ja" seuraavasti:"
toimii yksinkertaisten, selkeiden ja yleisesti saatavilla olevien menettelyjen pohjalta, joita sovelletaan syrjimättömästi ja viivytyksettä, ja tekee joka tapauksessa päätöksensä neljän kuukauden kuluessa hakemuksesta, ja
"
(14) Korvataan 12 artikla seuraavasti:"
12 artikla
Rinnakkain sijoittaminen ja verkon osien ja liitännäistoimintojen yhteiskäyttö sähköisten viestintäverkkojen tarjoajien osalta
1. Jos sähköisiä viestintäverkkoja tarjoavalla yrityksellä on kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus asentaa järjestelmiä julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden yhteyteen tai mahdollisuus käyttää omaisuuden pakkolunastus- tai käyttöönottomenettelyä, kansallisten sääntelyviranomaisten on voitava suhteellisuusperiaatteen täysimääräisesti huomioon ottaen määrätä tällaisten järjestelmien tai tällaisen omaisuuden yhteiskäytöstä, mukaan luettuina rakennusten sisääntulot, rakennusten kaapelointi, mastot, antennit, tornit ja muut tukirakenteet, kaapelikanavat, tyhjät putket, kaapelikaivot, jakokaapit ja kaikki muut verkkojen osat, jotka eivät ole aktiivisia.
2. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että 1 kohdassa tarkoitettujen oikeudenhaltijoiden on myönnettävä järjestelmien tai omaisuuden yhteiskäyttömahdollisuus (fyysinen rinnakkain sijoittaminen mukaan luettuna), tai toteuttaa julkisten töiden yhteensovittamista helpottavia toimenpiteitä ympäristön, kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden suojelemiseksi tai kaupunkisuunnittelun ja maankäytön tavoitteiden toteuttamiseksi vasta sellaisen asianmukaisen julkisen kuulemisvaiheen jälkeen, jonka aikana kaikille asianomaisille osapuolille on annettava mahdollisuus esittää näkemyksensä. Tällaiset yhteiskäyttö- ja yhteensovittamisjärjestelyt voivat sisältää sääntöjä, jotka koskevat järjestelmien tai omaisuuden yhteiskäytöstä aiheutuvien kustannusten jakamista.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on valtuudet vaatia, että 1 kohdassa tarkoitetut oikeudenhaltijat myöntävät järjestelmien tai omaisuuden yhteiskäyttömahdollisuuden (fyysinen rinnakkain sijoittaminen mukaan luettuna), jotta kannustetaan tehokkaisiin investointeihin infrastruktuuriin ja edistetään innovointia sellaisen asianmukaisen julkisen kuulemisvaiheen jälkeen, jonka aikana suoraan asiassa osallisille henkilöille on annettava mahdollisuus esittää näkemyksensä. Tällaiset yhteiskäyttö- ja yhteensovittamisjärjestelyt voivat sisältää sääntöjä, jotka koskevat järjestelmien tai omaisuuden yhteiskäytöstä aiheutuvien kustannusten jakamista, ja niillä on varmistettava, että asianomaiset yritykset jakavat toistensa kanssa riittävällä tavalla riskejä.
4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset laativat 1 kohdassa mainittujen oikeudenhaltijoiden toimittamien tietojen pohjalta yksityiskohtaisen luettelon kyseisessä kohdassa mainittujen järjestelmien luonteesta, saatavuudesta ja maantieteellisestä sijainnista ja että ne toimittavat sen asianomaisille osapuolille.
5. Jäsenvaltiot varmistavat, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat käyttöön yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa asianmukaisia koordinointimenettelyjä, jotka koskevat 2 kohdassa mainittuja julkisia hankkeita ja muita soveltuvia julkisia järjestelmiä tai omaisuutta ja johon voi sisältyä menettelyitä, joilla varmistetaan, että asianomaisilla osapuolilla on tietoa soveltuvista julkisista järjestelmistä tai omaisuudesta sekä käynnissä olevista ja suunnitelluista julkisista hankkeista, että niille ilmoitetaan tällaisista hankkeista hyvissä ajoin ja että jakamista helpotetaan mahdollisimman pitkälti.
6. Kansallisen sääntelyviranomaisen tämän artiklan mukaisesti toteuttamien toimenpiteiden on oltava puolueettomia, selkeitä, syrjimättömiä ja oikein suhteutettuja.
"
(15) Lisätään III a luku seuraavasti:"
III a luku
VERKKOJEN JA PALVELUJEN TURVALLISUUS JA EHEYS
13 a artikla
Turvallisuus ja eheys
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavat yritykset toteuttavat asianmukaisia teknisiä ja organisatorisia toimenpiteitä varmistaakseen verkkojensa tai palvelujensa turvallisuuden. Näillä toimenpiteillä on voitava varmistaa riskiin suhteutettu turvallisuustaso ottaen huomioon uusin tekniikka. Erityisesti on toteutettava toimenpiteitä turvallisuuden vaarantumistilanteista käyttäjille ja yhteenliitetyille verkoille aiheutuvien vaikutusten ehkäisemiseksi ja minimoimiseksi.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisiä viestintäverkkoja tarjoavat yritykset toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen verkkojensa eheyden ja turvatakseen siten näiden verkkojen kautta tarjottavien palvelujen jatkuvuuden. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on järjestettävä kuulemistilaisuuksia sähköisten viestintäpalvelujen toimittajien kanssa ennen sähköisten viestintäverkkojen turvallisuutta ja eheyttä koskevien erityistoimenpiteiden hyväksymistä.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavat yritykset ilmoittavat toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle kaikki sellaiset turvallisuuden tai eheyden loukkaukset, joilla on ollut huomattava vaikutus verkkojen tai palvelujen toimintaan.
Kyseisen toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on tarvittaessa ilmoitettava asiasta muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ja Euroopan verkko- ja tietoturvavirastolle. Jos loukkauksen julkistaminen on yleisen edun mukaista, toimivaltainen kansallinen viranomainen voi tiedottaa asiasta yleisölle.
Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on ▌toimitettava komissiolle vuosittain tiivistelmäraportti vastaanotetuista ilmoituksista ja tämän kohdan mukaisesti toteutetuista toimista.
4. Komissio voi, ottaen Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon, hyväksyä asianmukaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden yhdenmukaistamiseksi, mukaan luettuna toimenpiteet, joilla määritellään ilmoitusvelvollisuuksiin liittyvät olosuhteet, ilmoitusten muoto ja niihin sovellettavat menettelyt. Täytäntöönpanotoimenpiteillä ei estetä jäsenvaltioita hyväksymästä täydentäviä vaatimuksia 1 ja 2 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Ilmoittamista koskevien täytäntöönpanotoimien on oltava yhdenmukaisia direktiivin 2002/58/EY kanssa.
Nämä täytäntöönpanotoimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia ║ täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, hyväksytään 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. ║
13 b artikla
Täytäntöönpano ja sen valvonta
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisella kansallisella viranomaisella on valtuudet antaa sitovia ohjeita yleisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoaville yrityksille 13 a artiklan täytäntöön panemiseksi. Sitovien ohjeiden on oltava oikein suhteutettuja ja taloudellisesti ja teknisesti kestäviä ja ne on pantava täytäntöön kohtuullisen ajan kuluessa.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisella kansallisella viranomaisella on valtuudet vaatia yleisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavia yrityksiä:
a)
antamaan tiedot, jotka tarvitaan niiden palvelujen ja verkkojen turvallisuuden ja eheyden arvioimiseksi, mukaan luettuina dokumentoidut turvallisuusohjeet; ja
b)
teettämään pätevällä riippumattomalla elimellä turvallisuustarkastuksen ja toimittamaan sen tulokset kansalliselle sääntelyviranomaiselle.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla on kaikki tarvittavat valtuudet tutkia määräysten noudattamatta jättämistä sekä verkkojen turvallisuuden ja eheyden vaikutuksia.
4. Nämä säännökset eivät rajoita tämän direktiivin 3 artiklan soveltamista.
"
(16)Korvataan 14 artiklan 3 kohta seuraavasti:"
Jos yrityksellä on tietyillä markkinoilla huomattava markkinavoima ja jos näiden markkinoiden väliset yhteydet mahdollistavat tietyillä markkinoilla saavutetun merkittävän markkinavoiman hyödyntämisen toisilla markkinoilla siten, että yrityksen markkinavoima vahvistuu, tällaisen markkinavoiman estämiseen tarkoitettuja korjaavia toimia voidaan määrätä yhteydessä oleville markkinoille direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 9, 10, 11 ja 13 artiklan mukaisesti, ja jos tällaiset korjaavat toimet osoittautuvat riittämättömiksi, voidaan määrätä korjaavia toimia direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 17 artiklan mukaisesti.
"
(17) Muutetaan 15 artikla seuraavasti:
a) Korvataan otsikko seuraavasti:"
Markkinoiden yksilöinnissä ja määrittelyssä noudatettava menettely
"
b) Korvataan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:"
1. Julkisen kuulemisen ja yhteistyöelimen kuulemisen jälkeen komissio antaa suosituksen merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista, jäljempänä 'suositus'. Suosituksessa yksilöidään ne sähköisen viestinnän alan tuote- ja palvelumarkkinat, jotka ominaisuuksiensa perusteella saattavat edellyttää erityisdirektiiveissä vahvistettujen sääntelyvelvoitteiden asettamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tällaisten markkinoiden määrittelyä kilpailulainsäädännön mukaisesti yksittäisissä tapauksissa. Komissio määrittelee markkinat kilpailulainsäädännön periaatteiden mukaisesti.
"
c)Lisätään kohta seuraavasti:"
2 a.Komissio julkaisee viimeistään ...* kansallisille sääntelyviranomaisille tarkoitetut suuntaviivat päätöksistä, joilla pannaan täytäntöön, tarkistetaan tai perutaan määräävässä markkina-asemassa olevia yrityksiä koskevia velvollisuuksia.
____________
* [Direktiivin 2002/21/EY muuttamisesta] ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/.../EY voimaantulopäivä.
"
d) Korvataan 3 kohta seuraavasti:"
3. Kansallisten sääntelyviranomaisten on, ottaen suosituksen ja suuntaviivat mahdollisimman tarkasti huomioon, määriteltävä kilpailulainsäädännön periaatteiden mukaisesti kansallisia olosuhteita vastaavat merkitykselliset markkinat, erityisesti alueellaan vallitsevat merkitykselliset maantieteelliset markkinat. Kansallisten sääntelyviranomaisten on noudatettava 6 ja 7 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä ennen kuin ne määrittelevät markkinoita, jotka poikkeavat suosituksessa yksilöidyistä.
"
e) Korvataan 4 kohta seuraavasti:"
4. Komissio voi, ottaen [televiestinnän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen perustamisesta annetun] asetuksen (EY) N:o .../2008 7 artiklan mukaisesti annetun markkinaviranomaisen lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon, tehdä päätöksen, jolla yksilöidään valtioiden rajat ylittävät markkinat.
Tämä päätös, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. ▌
"
(18) Muutetaan 16 artikla seuraavasti:
a) Korvataan 1 ja 2 kohta seuraavasti:"
1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on suoritettava analyysi ▌merkityksellisistä markkinoista ottaen huomioon suosituksessa luetellut markkinat ja ottaen suuntaviivat mahdollisimman tarkasti huomioon. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämä analyysi suoritetaan tarvittaessa yhteistyössä kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa.
2. Jos kansallisen sääntelyviranomaisen on 3 tai 4 kohdan, direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 17 artiklan tai direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 8 artiklan nojalla tehtävä päätös siitä, asettaako, pitääkö voimassa, muuttaako tai poistaako se tiettyjä yrityksiä koskevia velvoitteita, sen on tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun markkina-analyysinsä perusteella määriteltävä, vallitseeko merkityksellisillä markkinoilla todellinen kilpailu.
"
b) Korvataan 5 ja 6 kohta seuraavasti:"
5. Edellä 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa päätöksessä määriteltyjen valtioiden rajat ylittävien markkinoiden osalta komissio pyytää yhteistyöelintä suorittamaan markkina-analyysin ottaen suuntaviivat mahdollisimman tarkasti huomioon ja antamaan lausunnon tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sääntelyvelvoitteiden asettamisesta, voimassa pitämisestä, muuttamisesta tai poistamisesta.
Komissio voi, yhteistyöelimen lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen, tehdä päätöksen yhden tai useamman yrityksen nimeämisestä huomattavan markkinavoiman yritykseksi kyseisillä markkinoilla ja direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 9–13 a artiklan ja direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 17 artiklan mukaisen yhden tai useamman erityisvelvoitteen asettamisesta. Näin toimiessaan komission on pyrittävä 8 artiklassa asetettuihin poliittisiin tavoitteisiin.
6. Tämän artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisia toimenpiteitä toteutettaessa on noudatettava 6 ja 7 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä. Kansallisten sääntelyviranomaisten on suoritettava analyysi merkityksellisistä markkinoista:
a)
kahden vuoden kuluessa edellisestä ilmoituksesta, joka koskee kyseiseen markkinaan liittyvää toimenpide-ehdotusta;
b)
niiden markkinoiden osalta, joista ei ole aiemmin tehty ilmoitusta komissiolle, vuoden kuluessa merkityksellisiä markkinoita koskevan tarkistetun suosituksen hyväksymisestä, tai;
c)
äskettäin EU:hun liittyneiden jäsenvaltioiden osalta vuoden kuluessa niiden liittymisestä.
"
c) Lisätään 7 kohta seuraavasti:"
7. "7. Mikäli kansallinen sääntelyviranomainen ei ole saanut valmiiksi suosituksessa yksilöidyn merkityksellisen markkinan analyysiään 16 artiklan 6 kohdassa vahvistetun määräajan kuluessa, komissio voi pyytää yhteistyöelintä antamaan lausunnon, johon sisältyy toimenpide-ehdotus, erityisen markkinan analyysi ja asetettavat erityisvelvoitteet. Yhteistyöelin järjestää kyseisestä toimenpide-ehdotuksesta julkisen kuulemisen.
▌
"
(19) Muutetaan 17 artikla seuraavasti:
a) Korvataan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen ilmaisu "22 artiklan 2 kohdassa" ilmaisulla "22 artiklan 3 kohdassa" ja toisen virkkeen ilmaisu "laatii 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja julkaisee" ilmaisulla "toteuttaa asianmukaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä ja laatii ja julkaisee".
b)Korvataan 2 kohdan 3 alakohta seuraavasti:"
Jos tällaisia standardeja ja/tai eritelmiä ei ole, jäsenvaltioiden on edistettävä kansainvälisen teleliiton (International Telecommunications Union, ITU), Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssin (CEPT), kansainvälisen standardisoimisjärjestön (International Organisation for Standardisation, ISO) tai kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan (International Electrotechnical Committee, IEC) antamien kansainvälisten standardien tai suositusten käyttöä.
"
c) Korvataan 6 kohdan ilmaisu "poistaa ne 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen 1 kohdassa tarkoitetusta standardien ja/tai eritelmien luettelosta" ilmaisulla "toteuttaa asianmukaiset tekniset täytäntöönpanotoimenpiteet ja poistaa nämä standardit ja/tai eritelmät 1 kohdassa tarkoitetusta standardien ja/tai eritelmien luettelosta".
d) Lisätään 6 a kohta seuraavasti:"
6 a. Edellä 1, 4 ja 6 kohdassatarkoitetut toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, hyväksytään 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. ▌
"
(20) Muutetaan 18 artikla seuraavasti:
a) Lisätään 1 kohtaan c alakohta seuraavasti:"
c)
digitaalitelevisiopalvelujen ja -laitteiden tarjoajat tekevät yhteistyötä interaktiivisten digitaalitelevisiopalvelujen tarjonnassa vammaisille loppukäyttäjille.
"
b) Poistetaan 3 kohta.
(21) Korvataan 19 artikla seuraavasti:"
19 artikla
Yhdenmukaistamismenettelyt
1. Jos komissio toteaa, että eroavaisuudet kansallisten sääntelyviranomaisten tavoissa panna täytäntöön tässä direktiivissä ja erityisdirektiiveissä määritettyjä sääntelytehtäviä luovat esteen sisämarkkinoille, komissio voi, yhteistyöelimen mahdollisen lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen, tehdä päätöksen tämän direktiivin ja erityisdirektiivien säännösten soveltamisen yhdenmukaistamisesta 8 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin 9 artiklan ja direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 6 ja 8 artiklan soveltamista.
▌
2. Edellä 1 kohdassa mainittu päätös, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. ▌
3. Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttyihin toimenpiteisiin voi sisältyä yhdenmukaistetun tai koordinoidun lähestymistavan yksilöinti seuraavien aiheiden käsittelemiseen:
a)
Sääntelytapojen yhdenmukainen toteuttaminen, mukaan luettuna uusien palvelujen, alueellisten markkinoiden ja yritysten rajat ylittävien sähköisten viestintäpalvelujen sääntely;
b)
Numerointiin, nimeämiseen ja osoitteiden antamiseen liittyvät kysymykset, mukaan luettuina numeroalueet, numeroiden ja tunnisteiden siirrettävyys, numeron- tai osoitteenmuunnosjärjestelmät sekä 112-hätäpalvelujen käyttömahdollisuus;
c)
Kuluttajakysymykset, jotka eivät sisälly direktiiviin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi), erityisesti sähköisten viestintäpalvelujen ja -laitteiden esteettömyys vammaisille loppukäyttäjille;
d)
Kirjanpidon sääntely, mukaan luettuna investointiriskin laskenta.
▌
"
(22) Korvataan 20 artiklan 1 kohta seuraavasti:"
1. Mikäli palveluntarjoajien välille syntyy tämän direktiivin tai erityisdirektiivien nojalla asetettuihin olemassa oleviin velvoitteisiin liittyvä riita, jossa yhtenä osapuolena on sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja yksittäisessä jäsenvaltiossa tarjoava yritys, asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen on kumman tahansa osapuolen pyynnöstä ja 2 kohdan säännösten soveltamista rajoittamatta tehtävä mahdollisimman pian ja poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta joka tapauksessa neljän kuukauden kuluessa sitova päätös riidan ratkaisemiseksi. Asianomaisen jäsenvaltion on vaadittava, että kaikki osapuolet toimivat täydessä yhteistyössä kansallisen sääntelyviranomaisen kanssa.
"
(23) Korvataan 21 artikla seuraavasti:"
21 artikla
Rajat ylittävien riitojen ratkaisu
1. Tämän direktiivin tai erityisdirektiivien soveltamisalaan kuuluvissa, eri jäsenvaltioista tulevien osapuolten välisissä rajat ylittävissä riidoissa, jotka kuuluvat vähintään kahden jäsenvaltion kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan, sovelletaan 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyjä säännöksiä.
2. Mikä tahansa osapuoli voi antaa riidan kyseisten kansallisten sääntelyviranomaisten käsiteltäväksi. Toimivaltaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on sovitettava toimintansa yhteen yhteistyöelimen alaisuudessa riidan ratkaisemiseksi mahdollisimman pitkälti siten, että tehdään yhteinen päätös 8 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti. Kaikkien kansallisen sääntelyviranomaisen yritykselle säätämien riidanratkaisua koskevien velvoitteiden on oltava tämän direktiivin ja erityisdirektiivien säännösten mukaisia.
Jokainen kansallinen sääntelyviranomainen, jolla on toimivaltaa tällaisessa riidassa, voi pyytää yhteistyöelintä antamaan [televiestinnän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen perustamisesta annetun] asetuksen (EY) N:o…./2008 18 artiklan mukaisen suosituksen puitedirektiivin ja/tai erityisdirektiivien säännösten mukaisesti suoritettaviksi toimenpiteiksi riidan ratkaisemiseksi.
Kun yhteistyöelimelle tehdään tällainen pyyntö, jokaisen kansallisen sääntelyviranomaisen, jolla on jotakin toimivaltaa riidan jonkin näkökohdan suhteen, on odotettava [televiestinnän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen perustamisesta annetun] asetuksen (EY) N:o…./2008 18 artiklan mukaista yhteistyöelimen suositusta ennen kuin se ryhtyy toimiin riidan ratkaisemiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten sääntelyviranomaisten mahdollisuutta toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä tarpeen vaatiessa.
Niiden velvoitteiden, jotka kansallinen sääntelyviranomainen asettaa yritykselle riita-asiaa ratkaistaessa, on oltava tämän direktiivin tai erityisdirektiivien säännösten mukaisia ja niissä on otettava [televiestinnän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen perustamisesta annetun] asetuksen (EY) N:o…./2008 18 artiklan mukaisesti annettu yhteistyöelimen suositus mahdollisimman tarkasti huomioon.
3. Jäsenvaltiot voivat säätää, että toimivaltaiset kansalliset sääntelyviranomaiset voivat yhdessä päättää olla ratkaisematta riitaa, jos on olemassa muita keinoja, kuten sovittelu, jotka edistävät paremmin riidan nopeaa ratkaisemista 8 artiklan säännösten mukaisesti.
Niiden on ilmoitettava tästä osapuolille mahdollisimman pian. Jos riitaa ei ole ratkaistu neljän kuukauden kuluessa, ja jos ▌osapuoli, jonka oikeuksia on loukattu, ei ole saattanut sitä tuomioistuimen käsiteltäväksi, kansallisten sääntelyviranomaisten on kumman tahansa osapuolen pyynnöstä sovitettava yhteen toimintansa riidan ratkaisemiseksi mahdollisimman pitkälti siten, että tehdään yhteinen päätös 8 artiklan säännösten mukaisesti ja ottaen [televiestinnän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen perustamisesta annetun] asetuksen (EY) N:o…./2008 18 artiklan mukaisesti annetun yhteistyöelimen suosituksen mahdollisimman tarkasti huomioon.
4. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu menettely ei estä osapuolia panemasta vireille oikeudenkäyntiä tuomioistuimessa.
"
(24) Lisätään 21 a artikla seuraavasti:"
21 a artikla
Seuraamukset
Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin ja erityisdirektiivien täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden soveltamisen varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava asianmukaisia, tehokkaita, oikein suhteutettuja ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään …(17) mennessä sekä ilmoitettava viipymättä kaikista niihin vaikuttavista muutoksista.
"
(25) Muutetaan 22 artikla seuraavasti:
(a)Lisätään kohta seuraavasti:"
1 a.Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, 9 c artiklan mukaisten toimien hyväksymiseksi komissiota avustaa päätöksen 676/2002/EY 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustettu radiotaajuuskomitea.
"
b) Korvataan 3 kohta seuraavasti:"
3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
"
c) Korvataan 4 kohta seuraavasti:"
4. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1, 2, 4 ja 6 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
"
(26) Poistetaan 27 artikla.
(27) Poistetaan liite I ja muutetaan liite II tämän direktiivin liitteen mukaisesti.
"käyttöoikeudella' tarkoitetaan järjestelmien ja/tai palvelujen asettamista toisen yrityksen saataville määritellyin ehdoin joko yksinoikeudella tai muutoin sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamista, myös tietoyhteiskunnan palvelujen taikka radio- ja televisiosisältöpalvelujen toimittamista varten. Se kattaa muun muassa: verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeuden, johon saattaa sisältyä laitteiden liittäminen kiinteää tai muuta kuin kiinteää tapaa käyttäen (tässä tarkoitetaan erityisesti tilaajayhteyksien sekä sellaisten toimintojen ja palvelujen käyttöoikeutta, joita tarvitaan palvelujen tarjoamiseksi tilaajayhteyksien kautta); fyysisten perusrakenteiden käyttöoikeuden, mukaan lukien rakennukset, kaapelikanavat ja mastot; asiaan kuuluvien ohjelmistojen käyttöoikeuden, mukaan lukien käyttötukijärjestelmät; numeronmuuntoa tai vastaavia toimintoja tarjoavien järjestelmien käyttöoikeuden; tarvittavien tilaajatietojen ja sellaisten järjestelmien käyttöoikeuden, joita käytetään loppukäyttäjiltä laskutettujen summien takaisinmaksuun luettelopalvelujen tarjoajille; kiinteiden ja matkaviestintäverkkojen käyttöoikeuden erityisesti verkkovierailua varten; digitaalitelevisiopalvelujen ehdollisen käyttöoikeuden järjestelmien käyttöoikeuden; ja virtuaaliverkkopalvelujen käyttöoikeuden.
"
b)
Korvataan e alakohta seuraavasti:"
e)
"tilaajayhteydellä' tarkoitetaan fyysisiä johtoja, jotka yhdistävät liityntäpisteen ristikytkentätelineeseen tai vastaavaan kiinteän yleisen sähköisen viestintäverkon verkkoelementtiin.
"
(2) Korvataan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti:"
1. Yleisten viestintäverkkojen operaattoreilla on oikeus ja, direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 4 artiklan mukaisesti valtuutetun toisen yrityksen sitä pyytäessä, velvollisuus neuvotella keskenään yhteenliittämisestä yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseksi tai lähetyssisällön tai tietoyhteiskuntapalvelujen tarjoamiseksi, jotta varmistetaan palvelujen tarjonta ja yhteentoimivuus koko yhteisössä. Operaattoreiden on tarjottava käyttöoikeutta ja yhteenliittämistä muille yrityksille ehdoilla, jotka eivät ole ristiriidassa kansallisen sääntelyviranomaisen 5, 6, 7 ja 8 artiklan nojalla asettamien velvollisuuksien kanssa. Yhteenliittämisen ehdoista ei kuitenkaan saa aiheutua perusteettomia esteitä yhteentoimivuudelle.
"
(3) Muutetaan 5 artikla seuraavasti:
a) Korvataan 1 ja 2 kohta seuraavasti:"
Kansallisten sääntelyviranomaisten on direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 artiklassa säädettyihin tavoitteisiin pyrkiessään edistettävä tämän direktiivin säännösten mukaisia riittäviä käyttöoikeuksia ja yhteenliittämistä sekä palvelujen yhteentoimivuutta ja tarvittaessa varmistettava ne täyttäen tehtävänsä tavalla, joka edistää tehokkuutta, kestävää kilpailua, investointeja ja innovaatioita ja antaa mahdollisimman suuren hyödyn loppukäyttäjille.
Kansallisten sääntelyviranomaisten on, tämän kuitenkaan rajoittamatta toimenpiteitä, joita voidaan 8 artiklan nojalla toteuttaa sellaisten yritysten osalta, joilla on huomattava markkinavoima, voitava erityisesti:
a)
jos se on välttämätöntä päästä päähän -liitettävyyden tai oikeudenmukaisen ja kohtuullisen kolmannen osapuolen palvelujen kuten luettelopalvelujen käyttöoikeuden varmistamiseksi, asettaa velvollisuuksia yrityksille, joiden määräämisvallassa ovat yhteydet loppukäyttäjiin, mukaan lukien perustelluissa tapauksissa velvollisuus liittää verkkonsa yhteen tai tehdä niin syrjimättömällä tavalla, mikäli tätä ei ole vielä tehty, tai tehdä palveluistaan yhteentoimivia, mukaan lukien järjestelmät, joita käytetään loppukäyttäjiltä laskutettujen summien takaisinmaksuun luettelopalvelujen tarjoajille, oikeudenmukaisin, avoimin ja kohtuullisin ehdoin.
b)
jos se on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltion määrittelemät digitaaliset radio- ja televisiolähetykset saatetaan loppukäyttäjän saataville, asettaa operaattoreille velvollisuus tarjota käyttöoikeutta muihin liitteessä I olevassa II osassa tarkoitettuihin toimintoihin oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin.
2. Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti asetettavien velvollisuuksien ja ehtojen on oltava puolueettomia, avoimia, oikein suhteutettuja ja syrjimättömiä, ja ne on pantava täytäntöön direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 6, 7 ja 7 a artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.
Arvioidessaan tarvittavien velvollisuuksien ja ehtojen oikeasuhteisuutta kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava huomioon eri kilpailuolosuhteet, jotka ovat voimassa jäsenvaltioiden eri alueilla.
"
b) Poistetaan 3 ja 4 kohta.
(4) Korvataan 6 artiklan 2 kohta seuraavasti:"
2. Markkinoiden ja tekniikan kehityksen perusteella komissio voi hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä liitteen I muuttamiseksi. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. ▌
Tässä kohdassa tarkoitettujen säännösten valmistelussa komissio voi saada apua televiestinnän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten yhteistyöelimeltä, jäljempänä 'yhteistyöelin'.
"
(5) Poistetaan 7 artikla.
(6) Muutetaan 8 artikla seuraavasti:
a) Korvataan 1 kohdassa ilmaisu "9–13 artiklassa" ilmaisulla "9–13 a artiklassa".
b)Korvataan 2 kohta seuraavasti:"
2. Jos operaattorilla on direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 16 artiklan mukaisesti suoritetun markkina-analyysin perusteella määritelty olevan huomattava markkinavoima tietyillä markkinoilla, kansallisten sääntelyviranomaisten on tarpeen mukaan asetettava tämän direktiivin 9–13 artiklassa säädetyt velvollisuudet direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 7 a artiklassa vahvistettua menettelyä noudattaen.
"
c) Muutetaan 3 kohta seuraavasti:
i) Muutetaan ensimmäinen alakohta seuraavasti:
–
Korvataan ensimmäisessä luetelmakohdassa ilmaisu "5 artiklan 1 kohdan, 5 artiklan 2 kohdan ja 6 artiklan" ilmaisulla "5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan".
–
Korvataan toisessa luetelmakohdassa ilmaisu "henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta televiestinnän alalla 15 päivänä joulukuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/66/EY*" ilmaisulla "henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY** (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi)
____________
* EYVL L 24, 30.1.1998, s. 1.
** EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37║."
ii) Lisätään virke toisen alakohdan toiseksi virkkeeksi seuraavasti:"
Komission on otettava [televiestinnän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen perustamisesta annetun] asetuksen (EY) N:o .../2008 4 artiklan 3 kohdan m alakohdan mukaisesti annettu yhteistyöelimen lausunto mahdollisimman tarkasti huomioon.
"
(7)Muutetaan 9 artikla seuraavasti:
Korvataan 1 kohta seuraavasti:"
1.Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat 8 artiklan säännösten mukaisesti asettaa yhteenliittämistä ja/tai käyttöoikeuksia koskevia avoimuusvelvollisuuksia, joiden mukaan operaattoreiden on julkistettava määrätyt tiedot kuten kirjanpitotiedot, tekniset eritelmät, verkon ominaisuudet, palvelujen ja sovellusten käyttörajoitukset, liikenteenhallintatavat, tarjonnan ja käytön ehdot sekä hinnat.
"
Korvataan 4 kohta seuraavasti:"
4.Sen estämättä, mitä 3 kohdassa säädetään, kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava vähintään liitteessä II esitetyt osat sisältävän viitetarjouksen julkaiseminen, jos operaattorilla on todettu olevan huomattava markkinavoima asiaankuuluvilla markkinoilla direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 14 artiklan mukaisesti liittyen paikallisliityntään kiinteässä paikassa.
"
c)
Korvataan ║5 kohta seuraavasti:" 5. Komissio voi hyväksyä tarvittavia muutoksia liitteeseen II sen mukauttamiseksi tekniikan ja markkinoiden kehitykseen. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Jos on kyse erittäin kiireellisestä tapauksesta, komissio voi käyttää 14 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua kiireellistä menettelyä. Yhteistyöelin voi avustaa komissiota tämän kohdan säännösten täytäntöönpanossa."
(8) Korvataan 12 artikla seuraavasti:"
12 artikla
Erityisten verkkotoimintojen käyttöoikeuksia ja käyttöä koskevat velvollisuudet
1.Kansallinen sääntelyviranomainen voi 8 artiklan säännösten mukaisesti asettaa operaattoreille velvollisuuksia toteuttaa kohtuulliset pyynnöt, jotka koskevat erityisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeutta tai oikeutta hyödyntää niitä muun muassa silloin, kun kansallinen sääntelyviranomainen katsoo, että käyttöoikeuden epääminen tai saman vaikutuksen aiheuttavat kohtuuttomat ehdot estäisivät kestävien kilpailumarkkinoiden kehittymistä vähittäismyyntitasolla tai että se ei olisi loppukäyttäjien edun mukaista.
Operaattoreita vaaditaan muun muassa:
a)
antamaan kolmansille osapuolille tiettyjen verkkoelementtien ja/tai toimintojen käyttöoikeus, tilaajayhteyksien eriytetty tarjonta mukaan lukien;
b)
neuvottelemaan käyttöoikeutta pyytävien yritysten kanssa vilpittömässä mielessä;
c)
olemaan peruuttamatta jo myönnettyä toimintojen käyttöoikeutta;
d)
tarjoamaan tiettyjä palveluja tukkumyynnissä kolmansille osapuolille jälleenmyyntiä varten;
e)
myöntämään teknisten rajapintojen, yhteyskäytäntöjen tai muiden keskeisten palvelujen tai virtuaaliverkkopalvelujen yhteentoimivuuden kannalta välttämättömien tekniikkojen avoin käyttöoikeus;
f)
tarjoamaan rinnakkain sijoittamista tai muita toimintojen yhteiskäyttötapoja, mukaan lukien kaapelikanavien, rakennuksien tai rakennusten sisääntulojen, antennien, tornien ja muiden tukirakenteiden, mastojen, kaapelikaivojen, jakokaappien yhteiskäyttö ja yhteiskäyttö muiden verkkojen osien kanssa, jotka eivät ole aktiivisia;
(fa) antamaan kolmansille osapuolille kanavakaapelien käyttöoikeutta koskeva viitteellinen tarjous;
g)
tarjoamaan tiettyjä sellaisia palvelua, joita tarvitaan päästä päähän -palvelujen yhteentoimivuuden varmistamiseksi käyttäjille, mukaan lukien älyverkkopalveluihin tai matkaviestinverkkojen verkkovierailuihin liittyvät toiminnot;
h)
antamaan käyttötukijärjestelmien tai samankaltaisten ohjelmistojärjestelmien käyttöoikeus terveen kilpailun varmistamiseksi palvelujen tarjonnassa;
i)
liittämään yhteen verkot tai verkkotoiminnot;
j)
tarjoamaan liitännäispalvelujen, kuten tunnistamis-, paikantamis- ja tilatietopalvelujen käyttöoikeuden.
Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat liittää tällaisiin velvollisuuksiin vilpittömyyttä, kohtuullisuutta ja määräaikoja koskevia ehtoja.
2.Harkitessaan, onko syytä asettaa 1 kohdassa tarkoitettuja velvollisuuksia, ja erityisesti arvioidessaan, ovatko kyseiset velvollisuudet oikeassa suhteessa direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 artiklassa asetettuihin tavoitteisiin, niiden on otettava huomioon erityisesti seuraavat seikat:
a)
kilpailevien toimintojen käytön tai asentamisen tekninen ja taloudellinen kannattavuus markkinoiden kehitysasteen kannalta katsottuna ja ottaen huomioon kyseessä olevan yhteenliittämisen ja käyttöoikeuden luonteen ja laadun, mukaan lukien muiden liityntävaihtoehtojen, kuten kaapelikanavien saatavuuden;
b)
ehdotetun käyttöoikeuden toteuttamiskelpoisuus suhteessa käytettävissä olevaan kapasiteettiin;
c)
toiminnon omistajan tekemät perusinvestoinnit ottaen huomioon tehdyt julkiset investoinnit ja investointeihin liittyvät riskit, mukaan luettuna riskien asianmukainen jakaminen niiden yritysten kanssa, jotka saavat nämä uudet toiminnot käyttöönsä;
d)
tarve turvata kilpailu, erityisesti infrastruktuuriin perustuva kilpailu, pitkällä aikavälillä;
e)
mahdolliset asiaan liittyvät teollis- ja tekijänoikeudet;
f)
yleiseurooppalaisten palvelujen tarjoaminen.
3. Asettaessaan operaattorille velvollisuuden tarjota käyttöoikeus tämän artiklan säännösten mukaisesti kansalliset sääntelyviranomaiset voivat, jos se on verkon normaalin toimivuuden varmistamiseksi tarpeen, asettaa teknisiä tai käyttöä koskevia ehtoja tällaisen käyttöoikeuden tarjoajalle ja/tai käyttöoikeuden saajalle. Erityisten teknisten standardien tai eritelmien noudattamisvelvoitteiden on oltava direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 17 artiklan mukaisesti säädettyjen standardien ja/tai eritelmien mukaisia.
"
(9)Muutetaan 13 artikla seuraavasti:
a)Korvataan 1 kohta seuraavasti:"
1.Kansallinen sääntelyviranomainen voi 8 artiklan mukaisesti asettaa kustannusvastaavuutta ja hintavalvontaa koskevia velvollisuuksia, mukaan lukien hintojen kustannuslähtöisyyttä ja kustannus-laskentaa koskevat velvollisuudet, tietyntyyppisten yhteenliittämisten ja/tai käyttöoikeuksien tarjonnassa, jos markkina-analyysi osoittaa, että todellinen kilpailu puuttuu ja tämä saattaa johtaa siihen, että kyseinen operaattori saattaa pitää hintoja liian korkealla tasolla tai harjoittaa hintapainostusta loppukäyttäjien haitaksi. Kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava huomioon operaattorin tekemät investoinnit ja sallittava tälle kohtuullinen tuotto sijoitetulle pääomalle ja, tämän rajoittamatta direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 19 artiklan 3 kohdan d alakohdan soveltamista, otettava huomioon investointeihin liittyvät riskit ja riskin asianmukaisen jakamisen investoijien ja niiden yritysten kanssa, jotka saavat uudet toiminnot käyttöönsä, mukaan lukien eriytetyt lyhyen aikavälin ja pitkän aikavälin riskinjakojärjestelyt.
"
Lisätään kohta seuraavasti:"
5.Kansallisen sääntelyviranomaisen on varmistettava, että pitkäikäisten riskinjakosopimusten käyttöoikeushinnat vastaavat tehokkaan operaattorin pitkäaikaisia marginaalikustannuksia ottaen huomioon operaattorin uusien markkinoiden laskennallinen käyttäjien määrä ja se, että lyhyen aikavälin sopimusten käyttöoikeushinnat sisältävät riskipreemion. Tämä riskipreemio poistetaan vähitellen käytöstä, kun uudet käyttöoikeudet saavat lisää markkinaosuutta. Marginaalin kiristystä ei saa soveltaa lyhyen ajan sopimuksiin, kun riskipreemio veloitetaan.
"
(10) Lisätään 13 a ja 13 b artikla seuraavasti:"
13 a artikla
Toimintojen eriyttäminen
1. Kansallinen sääntelyviranomainen voi 8 artiklan säännösten ja erityisesti 8 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti asettaa poikkeuksellisena toimenpiteenä vertikaalisesti integroituneille yrityksille velvoitteen siirtää kiinteiden käyttöoikeustuotteiden tukkutarjontaan liittyvät toiminnot riippumattomasti toimivaan liiketoimintayksikköön.
Tämän liiketoimintayksikön on tarjottava käyttöoikeustuotteita ja -palveluja kaikille yrityksille, mukaan luettuina emoyhtiön muut liiketoimintayksiköt, samoin aikatauluin ja ehdoin, mukaan luettuina hinta- ja palvelutaso, ja samoin järjestelmin ja prosessein.
2. Kun kansallinen sääntelyviranomainen aikoo asettaa toimintojen eriyttämistä koskevan velvoitteen, sen on toimitettava komissiolle ehdotus, johon sisältyy:
a)
näyttöä siitä, että 9–13 artiklassa yksilöityihin velvollisuuksiin kuuluvien asianmukaisten velvollisuuksien asettaminen ja niiden täytäntöönpano kohtuullisessa aikataulussa siten, että otetaan huomioon parhaat sääntelykäytänteet, todellisen kilpailun saavuttamiseksi, sen jälkeen kun merkityksellisistä markkinoista on tehty koordinoidu analyysi direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 16 artiklassa säädetyn markkina-analyysimenettelyn mukaisesti, ei ole johtanut eikä tule jatkossakaan johtamaan todellisen kilpailun saavuttamiseen, ja että useilla analysoiduista tukkutuotemarkkinoista on yksilöity merkittäviä ja pysyviä kilpailuongelmia ja markkinahäiriöitä;
b)
näyttöä siitä, että infrastruktuurikilpailun syntymiseen kohtuullisessa ajassa on vain vähäiset tai täysin olemattomat mahdollisuudet;
c)
analyysi odotetusta vaikutuksesta sääntelyviranomaiseen, yritykseen, erityisesti sen työvoimaan, ja sen kannustimiin investoida verkkoonsa, sekä muihin sidosryhmiin, erityisesti mukaan luettuna odotettu vaikutus infrastruktuurien kilpailuun ja kaikki mahdolliset vaikutukset kuluttajiin;
d)
erittely syistä, joiden perusteella tämä velvoite olisi tehokkain keino ottaa käyttöön korjaavia toimia, joilla pyritään hoitamaan yksilöityjä kilpailuongelmia tai markkinahäiriöitä.
▌
3. Kansallisen sääntelyviranomaisen on sisällytettävä ehdotukseensa luonnos ehdotettavasta toimenpiteestä, jossa on oltava seuraavat elementit:
a)
eriyttämisen tarkka luonne ja taso ▌;
b)
erillisen liiketoimintayksikön omaisuuden yksilöinti ja sen tarjoamat tuotteet tai palvelut;
c)
hallintojärjestelyt erillisen liiketoimintayksikön henkilöstön riippumattomuuden varmistamiseksi, ja vastaava kannustinrakenne;
d)
säännöt velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi;
e)
säännöt toiminnallisten menettelyjen avoimuuden varmistamiseksi, erityisesti suhteessa muihin sidosryhmiin;
f)
valvontaohjelma määräysten noudattamisen varmistamiseksi, mukaan luettuna vuosikertomuksen julkaiseminen.
4. Kun komission on tehnyt toimenpide-ehdotuksesta päätöksen 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti, kansallisen sääntelyviranomaisen on suoritettava koordinoitu analyysi liityntäverkkoon liittyvistä eri markkinoista direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 16 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Tekemänsä arvioinnin pohjalta kansallisen sääntelyviranomaisen on asetettava, säilytettävä, muutettava tai peruutettava velvollisuuksia direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 6 ja 7 artiklan mukaisesti.
5. Yritykselle, jolle on asetettu toimintojen eriyttämistä koskeva velvollisuus, voidaan asettaa mitä tahansa 9–13 artiklassa yksilöityjä velvollisuuksia millä tahansa erityismarkkinoilla, joilla se on nimetty huomattavan markkinavoiman yritykseksi direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 16 artiklan mukaisesti, tai muita komission 8 artiklan 3 kohdan nojalla valtuuttamia velvollisuuksia.
13 b artikla
Vertikaalisesti integroituneen yrityksen suorittama vapaaehtoinen eriyttäminen
1. Yritysten, jotka on nimetty huomattavan markkinavoiman yrityksiksi yhdellä tai useammalla merkityksellisellä markkinalla direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 16 artiklan mukaisesti, on ilmoitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle etukäteen aikeestaan siirtää paikallisliityntäverkko-omaisuutensa tai huomattava osa siitä erilliselle oikeushenkilölle, jolla on eri omistaja, tai perustaa erillinen liiketoimintayksikkö tarjotakseen kaikille vähittäistason tarjoajille, mukaan luettuna sen omat vähittäistason osastot, täysin samanarvoisia käyttöoikeustuotteita.
2. Kansallisen sääntelyviranomaisen on arvioitava aiotun toimen vaikutukset direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) mukaisiin voimassa oleviin sääntelyvelvoitteisiin.
Tätä varten kansallisen sääntelyviranomaisen on suoritettava koordinoitu analyysi liityntäverkkoon liittyvistä eri markkinoista direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 16 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
Tekemänsä arvioinnin pohjalta kansallisen sääntelyviranomaisen on asetettava, säilytettävä, muutettava tai peruutettava velvollisuuksia direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 6 ja 7 artiklan mukaisesti.
3. Oikeudellisesti ja/tai toiminnallisesti eriytetylle yritykselle voidaan asettaa mitä tahansa 9–13 artiklassa yksilöityjä velvollisuuksia millä tahansa erityismarkkinoilla, joilla se on nimetty huomattavan markkinavoiman yritykseksi direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 16 artiklan mukaisesti, tai muita komission 8 artiklan 3 kohdan nojalla valtuuttamia velvollisuuksia.
"
(11)Korvataan 14 artiklan 3 kohta seuraavasti:"
3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
"
▌
(12)Muutetaan liite II tämän direktiivin liitteen mukaisesti.
'yleisvaltuutuksella' tarkoitetaan jäsenvaltion vahvistamia lainsäädäntöpuitteita, joilla turvataan oikeus sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamiseen, ja jossa säädetään alakohtaisista velvollisuuksista, joita voidaan soveltaa kaikkiin tai tietyntyyppisiin sähköisiin viestintäverkkoihin ja -palveluihin tämän direktiivin mukaisesti.
"
(2) Korvataan 3 artiklan 2 kohta seuraavasti:
a)
a) ilmaisu "5, 6 ja 7 artiklassa" korvataan ilmaisulla "5, 6, 6 a ja 7 artiklassa";
Lisätään alakohta seuraavasti:"
Useassa eri jäsenvaltiossa toimiville yrityksille rajat ylittäviä sähköisiä viestintäpalveluita tarjoavia yrityksiä kohdellaan samalla tavoin kaikissa jäsenvaltioissa ja niihin sovelletaan enintään yhtä yksinkertaistettua ilmoitusmenettelyä kyseistä jäsenvaltiota kohden.
"
(3) Korvataan 5 artikla seuraavasti:"
5 artikla
Radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeudet
1. Jäsenvaltioiden on edistettävä yleisvaltuutuksen avulla radiotaajuuksien käyttöä. Jäsenvaltiot voivat myöntää yksittäisiä käyttöoikeuksia:
a)
haitallisten häiriöiden mahdollisuuden välttämiseksi, ▌
b)
palvelun teknisen laadun takaamiseksi,
c)
radiotaajuuksien tehokkaan käytön varmistamiseksi,
d)
muiden yhteisön oikeuden mukaisesti kansallisessa lainsäädännössä määriteltyjen yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, tai
e)
6 a artiklan nojalla hyväksytyn toimenpiteen noudattamiseksi.
2. ▌Jäsenvaltioiden on myönnettävä yksittäinen käyttöoikeus pyynnöstä kaikille yrityksille, ▌sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin 6, 6 a ja 7 artiklan sekä 11 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja muiden tällaisten voimavarojen tehokkaan käytön varmistavien sääntöjen soveltamista direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) mukaisesti.
Radiotaajuuksien käyttöoikeuksien jakamismenettelyjen on oltava avoimia, puolueettomia, läpinäkyviä, syrjimättömiä ja oikein suhteutettuja ja, radiotaajuuksien osalta, direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 9 artiklan säännösten mukaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niitä erityisperusteita ja menettelyjä, joita jäsenvaltiot ovat hyväksyneet radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämiseksi radio- tai televisio-ohjelmien sisältöpalvelujen tarjoajille yleistä etua koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisön oikeuden mukaisesti. Menettelyt voivat poikkeuksellisesti olla suljettuja tapauksissa, joissa radiotaajuuksien yksittäisten käyttöoikeuksien myöntämisen radio- tai televisio-ohjelmien sisältöpalvelujen tarjoajille voidaan osoittaa olevan olennaista jäsenvaltion sellaisen etukäteen määrittelemän ja perusteleman erityisvelvoitteen noudattamiseksi, joka on tarpeen yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi yhteisön oikeuden mukaisesti.
Käyttöoikeuksia myöntäessään jäsenvaltioiden on ilmoitettava, voiko oikeudenhaltija siirtää kyseiset oikeudet ja millä ehdoin. Radiotaajuuksien osalta tällaisten säännösten on oltava direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 9 ja 9 b artiklan mukaisia.
Jos jäsenvaltiot myöntävät määräaikaisia käyttöoikeuksia, määräajan on oltava tarjottavan palvelun kannalta tarkoituksenmukainen tavoiteltavaa ▌tavoitetta silmällä pitäen, ja siinä on otettava huomioon tarve jättää riittävästi aikaa investointien kuoletukselle.
Kun radiotaajuuksien yksittäisiä käyttöoikeuksia myönnetään vähintään kymmeneksi vuodeksi ja kun niitä ei voida siirtää tai vuokrata yritysten kesken direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 9 b artiklan mukaisesti, toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on taattava keinot sen varmistamiseksi, että perusteita yksittäisten käyttöoikeuksien myöntämiseksi edelleen sovelletaan ja noudatetaan luvan voimassaoloaikana. Jos kyseiset perusteet yksittäisten käyttöoikeuksien myöntämiseen eivät enää ole sovellettavissa, yksittäinen käyttöoikeus muutetaan radiotaajuuksien käytön yleisvaltuutukseksi ▌etukäteisilmoituksella kohtuullisen ajan kuluttua tai se tehdään vapaasti siirrettäväksi tai vuokrattavaksi yritysten kesken.
3. Päätökset käyttöoikeuksien myöntämisestä on tehtävä, niistä on ilmoitettava ja ne on julkistettava mahdollisimman pian sen jälkeen kun kansallinen sääntelyviranomainen on saanut täydellisen hakemuksen, kolmen viikon kuluessa sellaisten numeroiden osalta, jotka on kansallisessa numerointisuunnitelmassa ║varattu erityisiin tarkoituksiin, ja kuuden viikon kuluessa sellaisten radiotaajuuksien osalta, jotka on kansallisessa radiotaajuussuunnitelmassa varattu sähköisiin viestintäpalveluihin. Jälkimmäinen määräaika ei rajoita radiotaajuuksien tai kiertoratapaikkojen käyttöä koskevien soveltuvien kansainvälisten sopimusten soveltamista.
4. Jos asianomaisten osapuolten direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 6 artiklan mukaisesti tapahtuneen kuulemisen jälkeen on päätetty, että poikkeuksellista taloudellista arvoa omaavia numeroita koskevat käyttöoikeudet on myönnettävä kilpailuun perustuvalla tai vertailevalla valintamenettelyllä, jäsenvaltiot voivat pidentää kolmen viikon enimmäismääräaikaa vielä enintään toisella kolmen viikon ajanjaksolla.
Radiotaajuuksien jakamista koskevaan kilpailuun perustuvaan tai vertailevaan valintamenettelyyn sovelletaan 7 artiklaa.
5. Jäsenvaltiot eivät saa rajoittaa myönnettävien käyttöoikeuksien määrää, ellei tämä ole välttämätöntä radiotaajuuksien tehokkaan käytön varmistamiseksi 7 artiklan mukaisesti.
6. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on varmistettava, että radiotaajuuksia käytetään tehokkaasti ja tosiasiallisesti direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 artiklan 2 kohdan ja 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Niiden on myös varmistettava, ettei radiotaajuuksien käyttöoikeuden siirto tai kerääminen vääristä kilpailua.▌
"
(4) Muutetaan 6 artikla seuraavasti:
a) Korvataan 1 kohta seuraavasti:"
1. Sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjontaa koskevassa yleisvaltuutuksessa sekä radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksissa voivat olla ainoastaan liitteessä I luetellut ehdot. Näiden ehtojen on oltava syrjimättömiä, oikeasuhteisia ja läpinäkyviä ja, radiotaajuuksien käyttöoikeuksien osalta, direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 9 artiklan mukaisia.
"
b) Korvataan 2 kohdassa ilmaisu "direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 16, 17, 18 ja 19 artiklan" ilmaisulla "direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 17 artiklan".
c) Korvataan 3 kohdassa ilmaisu "liitteen" ilmaisulla "liitteessä I olevassa".
(5) Lisätään 6 a ▌ artikla seuraavasti:"
6 a artikla
Yhdenmukaistamistoimenpiteet
1. Rajoittamatta tämän direktiivin 5 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 b ja 9 artiklan soveltamista komissio voi hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä:
a)
yksilöidäkseen radiotaajuusalueita, joiden käyttö edellyttää yleisvaltuutuksia▌;
b)
yksilöidäkseen yhteisön tasolla yhdenmukaistettavat numerointialueet;
c)
yhdenmukaistaakseen yleiseurooppalaisia sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluita tarjoavien yritysten radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöä koskevien yleisvaltuutusten tai yksittäisten käyttöoikeuksien myöntämismenettelyjä;
d)
yhdenmukaistaakseen liitteessä II määritettyjä ehtoja, jotka liittyvät yleiseurooppalaisia sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja tarjoavien yritysten radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöä koskeviin yleisvaltuutuksiin tai yksittäisiin käyttöoikeuksiin.
▌
Nämätoimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 14 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.▌
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa toimenpiteissä voidaan tarpeen mukaan määrätä jäsenvaltioiden mahdollisuudesta esittää perusteltu pyyntö saada osittainen vapautus ja/tai tilapäinen poikkeus näistä toimenpiteistä.
Komissio arvioi pyynnön oikeutusta ottaen huomioon jäsenvaltion erityistilanteen ja voi myöntää osittaisen vapautuksen ja/tai tilapäisen poikkeuksen tai kummatkin, edellyttäen että tämä ei aiheettomasti haittaa 1 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamista tai luo aiheettomia eroja kilpailu- tai sääntelytilanteisiin jäsenvaltioiden välille.
▌
"
(6) Muutetaan 7 artikla seuraavasti:
a) Muutetaan 1 kohta seuraavasti:
i) Korvataan johdantolause seuraavasti:"
1. Jos jäsenvaltio harkitsee, onko myönnettävien radiotaajuuksien käyttöoikeuksien määrää rajoitettava tai onko olemassa olevien oikeuksien kestoa jatkettava muilla kuin näissä oikeuksissa määritetyillä ehdoilla, sen on muun muassa:
"
ii) Korvataan c alakohta seuraavasti:"
c)
julkaistava päätös käyttöoikeuksien myöntämisen rajoittamisesta tai käyttöoikeuksien uusimisesta perusteluineen;
"
b) Korvataan 3 kohta seuraavasti:"
3. Jos radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämistä on rajoitettava, jäsenvaltioiden on myönnettävä tällaiset oikeudet puolueettomin, läpinäkyvin, syrjimättömin ja oikeasuhteisin perustein. Valintaperusteissa on otettava asianmukaisesti huomioon direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 artiklan tavoitteiden ja 9 artiklan vaatimusten saavuttaminen.
"
c) Korvataan 5 kohdassa ilmaisu "9 artiklan" ilmaisulla "9 b artiklan".
▌
(7) Muutetaan 10 artikla seuraavasti:
a) Korvataan 1, 2 ja 3 kohta seuraavasti:"
1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on seurattava ja valvottava yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtojen noudattamista sekä 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen erityisvelvollisuuksien noudattamista 11 artiklan mukaisesti.
Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on valtuudet 11 artiklan mukaisesti edellyttää, että yritykset, jotka tarjoavat yleisvaltuutuksen piiriin kuuluvia sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja tai joilla on radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöoikeuksia, antavat kaikki tarvittavat tiedot, jotta voidaan tarkistaa, että yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtoja tai 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja erityisvelvollisuuksia noudatetaan.
2. Jos kansallinen sääntelyviranomainen toteaa, ettei yritys täytä yhtä tai useampaa yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtoa tai ei noudata 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja erityisvelvollisuuksia, sen on ilmoitettava tästä yritykselle ja annettava sille mahdollisuus esittää näkemyksensä kohtuullisen määräajan kuluessa.
3. Asianomaisella viranomaisella on valtuudet vaatia 2 kohdassa tarkoitetun laiminlyönnin lopettamista joko välittömästi tai kohtuullisen määräajan kuluessa ja sen on toteutettava tarpeelliset ja oikeasuhteiset toimenpiteet ehtojen ja velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi.
Tältä osin jäsenvaltioiden on valtuutettava asianomaiset viranomaiset määräämään▌
a)
tarvittaessa varoittavia taloudellisia seuraamuksia, joihin voi sisältyä takautuvia uhkasakkoja; ja
b)
määräyksiä sellaisen palvelun tai palvelukimpun tarjoamisen lopettamiseksi, joka voisi aiheuttaa huomattavaa haittaa kilpailulle, kunnes direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 16 artiklan mukaisen markkina-analyysin jälkeen annettuja käyttöoikeuksia koskevia velvoitteita noudatetaan.
"
b) Korvataan 4 kohta seuraavasti:"
4. Sen estämättä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on valtuutettava asianomainen viranomainen määräämään tarvittaessa yritykselle taloudellisia seuraamuksia, jos se ei ole noudattanut velvollisuuttaan toimittaa tämän direktiivin 11 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa tai direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 9 artiklassa edellytetyt tiedot kansallisen sääntelyviranomaisen määräämän kohtuullisen ajan kuluessa.
"
c) Korvataan 5 kohta seuraavasti:"
5. Tapauksissa, joissa yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtoja tai 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja erityisvelvollisuuksia on rikottu vakavasti tai toistuvasti ja joissa tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetut ehtojen ja velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi toteutettavat toimenpiteet ovat epäonnistuneet, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat estää yritystä jatkamasta sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoamista taikka peruuttaa käyttöoikeudet toistaiseksi tai kokonaan. Tehokkaita, oikein suhteutettuja ja varoittavia seuraamuksia voidaan soveltaa minkä tahansa rikkomuksen koko ajalta vaikka se olisi sittemmin oikaistu.
"
d) Korvataan 6 kohta seuraavasti:"
6. Sen estämättä, mitä 2, 3 ja 5 kohdassa säädetään, jos asianomaisella viranomaisella on näyttöä siitä, että yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtojen tai 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen erityisvelvollisuuksien rikkomisesta aiheutuu välitöntä ja vakavaa vaaraa yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle tai kansanterveydelle tai että tällainen tilanne aiheuttaa vakavia taloudellisia tai toiminnallisia ongelmia muille sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajille tai käyttäjille tai muille radiotaajuuksien käyttäjille, se voi toteuttaa kiireellisiä väliaikaistoimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Kyseiselle yritykselle on annettava sen jälkeen kohtuullinen tilaisuus ilmaista kantansa ja ehdottaa ratkaisuja puutteiden korjaamiseksi. Tarvittaessa asianomainen viranomainen voi vahvistaa väliaikaistoimenpiteet, jotka ovat voimassa enintään kolme kuukautta.
"
e)Lisätään kohta seuraavasti:"
6 a.Jäsenvaltioiden on kansallista lainsäädäntöä noudattaen varmistettava, että 5 ja 6 kohdassa säädettyjä kansallisten viranomaisten toimenpiteitä valvotaan oikeudellisesti.
"
(8)Muutetaan 11 artiklan 1 kohta seuraavasti:
a) korvataan a alakohdassa ilmaisu "liitteessä" ilmaisulla "liitteessä I" ja b alakohdassa ilmaisu "liitteen" ilmaisulla "liitteen I".
b)Lisätään ensimmäiseen alakohtaan alakohta seuraavasti:"
g)
radiotaajuuksien tehokkaan käytön edistäminen ja tehokkaan hallinnan varmistaminen.
"
(9) Korvataan 14 artikla seuraavasti:"
14 artikla
Oikeuksien ja velvollisuuksien muuttaminen
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisvaltuutuksiin, käyttöoikeuksiin ja järjestelmien asennusoikeuksiin liittyviä oikeuksia, ehtoja ja menettelyjä voidaan muuttaa ainoastaan objektiivisesti perusteltavissa tapauksissa ja oikeasuhteisesti, ottaen tarvittaessa huomioon radiotaajuuksien siirrettäviin käyttöoikeuksiin sovellettavat erityisehdot. Aikomuksesta tehdä tällaisia muutoksia on tehtävä ilmoitus asianmukaisella tavalla ja annettava asianomaisille osapuolille, myös käyttäjille ja kuluttajille, riittävä aika ilmaista kantansa ehdotettuihin muutoksiin. Tämän määräajan on poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta oltava vähintään neljä viikkoa.
2. Jäsenvaltiot eivät saa rajoittaa tai peruuttaa järjestelmien asennusoikeuksia tai radiotaajuuksien käyttöoikeuksia ennen niiden voimassaoloajan päättymistä muulloin kuin perustelluissa tapauksissa ja soveltuvin osin niiden kansallisten säännösten mukaisesti, jotka koskevat oikeuksien peruutusten johdosta myönnettävää korvausta.
"
(10) Lisätään 14 a artikla seuraavasti:"
14 a artikla
Komitea
1. Komissiota avustaa viestintäkomitea.
2.Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, 6 a artiklan 1 kohdan a, c ja d alakohdan mukaisten toimien hyväksymiseksi komissiota avustaa päätöksen N:o 676/2002/EY 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustettu radiotaajuuskomitea.
3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
4. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
▌
"
(11) Korvataan 15 artiklan 1 kohta seuraavasti:"
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisvaltuutuksiin, käyttöoikeuksiin ja järjestelmien asennusoikeuksiin liittyviä oikeuksia, ehtoja, menettelyjä, hallinnollisia ja muita maksuja sekä päätöksiä koskevat tiedot julkistetaan ja pidetään ajan tasalla niin, että ne ovat helposti kaikkien asianomaisten osapuolten saatavilla.
"
(12) Korvataan 17 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:"
1. Jäsenvaltioiden on saatettava 31 päivänä joulukuuta 2009 voimassa olevat valtuutukset tämän direktiivin 5, 6 ja 7 artiklan sekä liitteen I säännösten mukaisiksi viimeistään [31 päivään joulukuuta 2010] mennessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 9 a artiklan soveltamista.
2. Jos 1 kohdan soveltaminen vähentää voimassa oleviin valtuutuksiin sisältyviä oikeuksia tai lisää niihin sisältyviä velvollisuuksia, jäsenvaltiot voivat pidentää kyseisten oikeuksien ja velvollisuuksien voimassaoloaikaa enintään 30 päivään syyskuuta 2011, edellyttäen, että muiden yritysten yhteisön oikeuden mukaisia oikeuksia ei loukata. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisista pidennyksistä ja perusteltava ne.
"
(13) Muutetaan liite tämän direktiivin liitteen ║mukaisesti.
(14) Lisätään uusi liite II, jonka teksti on tämän direktiivin liitteessä.
4 artikla
Uudelleentarkastelu
1.Komissio tarkastelee säännöllisesti uudelleen tämän direktiivin toimintaa ja direktiivien 2002/21/EY (puitedirektiivi), 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) ja 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) toimintaa ja antaa siitä kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään kolmen vuoden kuluttua 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta soveltamispäivästä. Komissio arvioi kertomuksessaan markkinoiden kehittymisen perusteella ja kilpailutilanteen ja kuluttajansuojan huomioon ottaen, tarvitaanko direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 8–13 a artiklan ja direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 17 artiklan mukaisen alakohtaisen ennakkosääntelyn säännöksiä edelleen vai olisiko ne muutettava tai kumottava. Tätä varten komissio voi pyytää kansallisilta sääntelyviranomaisilta ja yhteistyöelimeltä tietoja, jotka on toimitettava ilman aiheetonta viivästystä.
2.Jos komissio havaitsee, että 1 kohdassa mainittuja säännöksiä olisi muutettava tai että ne olisi kumottava, se toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen ilman aiheetonta viivästystä.
5 artikla
Kumoaminen
Kumotaan asetus (EY) N:o 2887/2000.
6 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
(1) Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ja julkaistava ne viimeistään […]. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.
Niiden on sovellettava näitä säännöksiä […].
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
(2) Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
7 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan […] päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
8 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty║
Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta
Puhemies Puheenjohtaja
LIITE
1.Korvataan direktiivin 2002/21/EY liite II seuraavasti:"
LIITE II
Perusteet, joita kansallisten sääntelyviranomaisten on käytettävä arvioidessaan 14 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, onko kyseessä yhteinen määräävä asema markkinoilla
Kahdella tai useammalla yrityksellä voidaan katsoa olevan yhteinen määräävä asema markkinoilla 14 artiklassa tarkoitetulla tavalla, jos ne toimivat markkinoilla, joille on ominaista tehokkaan kilpailun puute ja joilla yhdelläkään yrityksellä ei ole huomattavaa markkinavoimaa, vaikka kyseisten yritysten välillä ei olisikaan rakenteellisia tai muita yhteyksiä. Rajoittamatta yhteistä määräävää asemaa markkinoilla koskevan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön soveltamista, tilanteen on todennäköisesti katsottava olevan tämä, jos markkinat ovat keskittyneet ja niillä on tietyt asiaankuuluvat ominaisuudet, joista seuraavat saattavat olla olennaisimpia sähköisen viestinnän osalta:
–
alhainen kysyntäjousto
–
samanlaiset markkinaosuudet
–
suuret markkinoille pääsyn oikeudelliset tai taloudelliset esteet
–
vertikaalinen integraatio ja kollektiivinen kieltäytyminen toimituksista
–
tasoittavan ostovoiman puute
–
mahdollisen kilpailun puute.
Tämä luettelo ei ole täydellinen eivätkä perusteet myöskään ole kumuloituvia. Luettelon tarkoituksena on pikemminkin esittää, mitä todisteita voidaan käyttää markkinoilla olevan yhteisen määräävän aseman olemassaoloa koskevan väitteen tueksi.
"
2.Direktiivin 2002/19/EY liitteen II otsikko ja siinä olevat määritelmät, A osa ja B osan 1 kohta korvataan seuraavasti:"
Liite II
Luettelo tiedoista, jotka huomattavan markkinavoiman operaattorien julkaisemissa, verkkoinfrastruktuurin tukkukäyttöoikeuden viitetarjouksissa, mukaan lukien jaetut tai täysin eriytetyt käyttöoikeudet kiinteässä paikassa, on vähintään oltava
Tässä liitteessä tarkoitetaan:
a)
"tilaajayhteyden osalla" osaa, joka yhdistää verkon liityntäpisteen keskittimeen tai erityiseen tilaajayhteyden varrella olevaan kiinteän yleisen sähköisen viestintäverkon liityntäpisteeseen;
b)
"tilaajayhteyksien eriytetyllä käyttöoikeudella" tilaajayhteyksien täysin eriytettyä käyttöoikeutta ja tilaajayhteyksien rinnakkaiskäyttöoikeutta; tämä ei merkitse tilaajayhteyden omistusoikeuden siirtymistä;
c)
"tilaajayhteyden täysin eriytetyllä käyttöoikeudella" käyttöoikeuden saaneen oikeutta käyttää huomaavan markkinavoiman operaattorin tilaajayhteyksiä tai tilaajayhteyden osia siten, että tämä sallii käyttää koko verkon infrastruktuurikapasiteettia;
d)
"tilaajayhteyden rinnakkaiskäyttöoikeudella" käyttöoikeuden saaneen oikeutta käyttää huomaavan markkinavoiman operaattorin tilaajayhteyksiä tai tilaajayhteyden osia siten, että tämä sallii käyttää verkon infrastruktuurikapasiteetin tiettyä osaa, kuten taajuuksien osia tai vastaavia osia.
A.Eriytetyn käytön edellytykset
1.Verkon kohdat, joiden käyttöoikeutta tarjotaan erityisesti seuraavien seikkojen osalta, yhdessä siihen liittyvien asianmukaisten toimintojen kanssa:
a)
eriytetty tilaajayhteyksien ja tilaajayhteyksien osien käyttöoikeus;
b)
jaettu käyttöoikeus asianmukaisiin verkkokohtiin, jotka sallivat yhtäläisen toimivuuden eriytettyyn käyttöoikeuteen tilanteissa, joissa sellainen käyttöoikeus ei ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista;
c)
kaapelikanavan käyttöoikeus, joka mahdollistaa pääsy- ja paluukuormaverkkojen asentamisen;
2.Tiedot fyysisten liityntäpaikkojen sijainnista mukaan lukien katujakokaapit ja jakelupuitteet, pääsystä tilaajayhteyksiin ja tilaajayhteyksien osiin, mastoihin ja paluukuormatoimintoihin verkon eri kohdissa ja saatavuus kaapelikanavilla;
3.Tilaajayhteyksien ja tilaajayhteyksien osien sekä mastojen johtoihin pääsyä ja niiden käyttöä koskevat tekniset edellytykset tilaajayhteyden kierrettyjen parijohtojen tekniset ominaisuudet ja/tai valokuitu ja/tai vastaava, kaapelijakelijat, mastot ja siihen liittyvät toiminnot mukaan luettuina;
4.Tilaus- ja toimitusmenettelyt, käyttörajoitukset;
B.Rinnakkain sijoittaminen
1.Tiedot huomattavan markkinavoiman operaattorin nykyisistä tiloista tai varustepaikoista ja niiden suunnitelluista ajanmukaistamisista.
Tässä liitteessä on lueteltu ne 6 artiklan 1 kohdassa ja 11 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut enimmäisehdot, jotka voidaan sisällyttää yleisvaltuutuksiin (A osa), radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin (B osa) ja numeroiden käyttöoikeuksiin (C osa), direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 5, 6, 7, 8 ja 9 artiklan sallimissa rajoissa.
"
(3) Muutetaan A osa seuraavasti:
a) Korvataan 4 kohta seuraavasti:"
4. Loppukäyttäjien mahdollisuus käyttää jäsenvaltioiden kansallisiin numerointisuunnitelmiin kuuluvia numeroita, mahdollisuus käyttää ETNS- ja UIFN-järjestelmään kuuluvia numeroita ja direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) mukaiset ehdot.
"
b) Korvataan 7 kohta seuraavasti:"
7. Erityisesti sähköisen viestinnän alaa koskeva henkilötietojen ja yksityisyyden suoja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY* (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) mukaisesti.
"
____________________________
* EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
c) Korvataan 8 kohta seuraavasti:"
8. Erityisesti sähköisen viestinnän alaa koskevat kuluttajansuojasäännöt, mukaan lukien direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) mukaiset ehdot sekä vammaisia käyttäjiä koskevat esteettömyysehdot mainitun direktiivin 7 artiklan mukaisesti.
11 a. Viestinnän käyttöehdot tilanteissa, joissa kansalliset sääntelyviranomaiset varoittavat yleisöä uhkaavista vaaratilanteista ja joissa pyritään pienentämään suuronnettomuuksien seurauksia.
"
f) Poistetaan 12 kohdassa ilmaisu "sekä suurelle yleisölle suunnattujen lähetysten".
(g)Lisätään kohta seuraavasti:"
19.Avoimuusvelvoitteet julkisen viestintäverkon tarjoajille päästä päähän -liitettävyyden varmistamiseksi, mukaan luettuna sisällön, palvelujen ja sovellusten rajoittamaton käyttöoikeus, noudattaen direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 artiklan tavoitteita ja periaatteita, palvelujen ja sovellusten käyttöoikeusrajoitusten sekä liikenteen hallintapolitiikan ilmoittaminen ja, jos se on tarpeen ja suhteellista, kansallisten sääntelyviranomaisten oikeus tietoon, jota tarvitaan ilmoitusten oikeellisuuden tarkastamiseen.
"
(4) Muutetaan B osa seuraavasti:
a) Korvataan 1 kohta seuraavasti:"
1. Velvollisuus tarjota sellaista palvelua tai käyttää sellaista teknologiatyyppiä, jota varten taajuuden käyttöoikeus on myönnetty, mukaan luettuna tarpeen mukaan kattavuusvaatimukset.
"
b) Poistetaan 2 kohta.
▌
c) Korvataan 7 kohta seuraavasti:"
7. Vapaaehtoiset sitoumukset, jotka käyttöoikeuden saava yritys on tehnyt tarjouskilpailuun perustuvassa tai vertailevassa valintamenettelyssä. Jos tällainen sitoumus vastaa tosiasiassa yhtä tai useampaa velvollisuutta, joka on lueteltu direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 9–13 a artiklassa, sitoumuksen voimassaolon katsotaan päättyneen viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2010.
"
d) Lisätään 9 kohta seuraavasti:"
9. Radiotaajuuksien kokeellista käyttöä koskevat erityisvelvollisuudet.
"
(5)Muutetaan C osa seuraavasti:
a)
Korvataan 1 kohta seuraavasti:" 1.Sen palvelun kuvaus, johon numeroa käytetään, mukaan lukien kyseisen palvelun tarjoamiseen liittyvät vaatimukset ja epäilyn välttämiseksi tariffiperiaatteet ja enimmäishinnat, joita voidaan soveltaa tiettyihin numerosarjoihin kuluttajansuojan varmistamiseksi direktiiviin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti."
b) Korvataan ║ 8 kohta seuraavasti:"
8. Vapaaehtoiset sitoumukset, jotka käyttöoikeuden saava yritys on tehnyt tarjouskilpailuun perustuvassa tai vertailevassa valintamenettelyssä.
"
4. Lisätään direktiiviin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) liite II seuraavasti:"
LIITE II
Ehdot, jotka voidaan yhdenmukaistaa 6 a artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti:
mahdollisuus siirtää oikeus radiotaajuuksien muille käyttäjille sekä tähän liittyvät ehdot ja menettelyt;
d)
menetelmä radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin liittyvien käyttömaksujen määrittämiseksi sen rajoittamatta jäsenvaltioiden määrittelemiä järjestelmiä, joissa velvollisuus maksaa käyttömaksuja korvataan velvollisuudella noudattaa tiettyjä yleisen edun mukaisia tavoitteita;
Komission suositus, annettu 11 päivänä helmikuuta 2003, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY mukaisesti ennakkosääntelyn alaisiksi tulevista merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla (EUVL L 114, 8.5.2003, s. 45).
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. syyskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomaisen perustamisesta (KOM(2007)0699 – C6-0428/2007 – 2007/0249(COD))
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0699),
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0428/2007),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,
– ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0316/2008),
1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;
2. panee merkille, että komissio on ilmoittanut aikovansa rahoittaa uuden televiestinnän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen tämänhetkisen monivuotisen rahoituskehyksen (2007–2013) alaotsakkeesta 1 a osittain uudelleenjärjestelyin ja osittain lisäyksellä vuosina 2009–2013; huomauttaa kuitenkin, ettei budjettivallan käyttäjä ole vielä saanut yksityiskohtaisia tietoja näistä toimenpiteistä, joten on edelleen epäselvää, mihin ohjelmiin tai ensisijaisiin tavoitteisiin tämä vaikuttaa ja mitkä ovat seuraukset koko rahoituskauden aikana sekä jääkö alaotsakkeeseen 1 a riittävästi liikkumavaraa;
3. huomauttaa, että ehdotetulla yhteistyöelimellä on myös hallinnollisia tehtäviä ja että se avustaa komissiota; katsoo näin ollen, että olisi tutkittava kaikki monivuotisen rahoituskehyksen 2007–2013 tarjoamat yhteistyöelimen rahoittamismahdollisuudet, mukaan lukien sen rahoittaminen otsakkeesta 5, jossa vielä näyttää olevan riittävästi liikkumavaraa;
4. korostaa, että talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) 47 kohdan määräyksiä sovelletaan yhteistyöelimen perustamiseen; painottaa, että jos lainsäädäntövallan käyttäjä päättää kannattaa tämän viraston perustamista, parlamentti aloittaa neuvottelut toisen budjettivallan käyttäjän kanssa päästäkseen hyvissä ajoin sopimukseen viraston rahoituksesta toimielinten välisen sopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti;
5. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;
6. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 24. syyskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi televiestinnän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen perustamisesta
(1) Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi)(5), sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi)(6), sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi)(7), yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi)(8) ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi)(9), jäljempänä yhteisesti 'puitedirektiivi ja erityisdirektiivit', ja kuluttajien luottamuksesta digitaaliseen ympäristöön 21. päivänä kesäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman(10) tarkoituksena on luoda sähköisen viestinnän sisämarkkinat yhteisössä ja varmistaa samalla investointien, innovoinnin ja kuluttajansuojan korkea taso lisäämällä kilpailua.
(2) Vuonna 2002 annetussa sähköisen viestinnän sääntelykehyksessä määritellään kansallisten sääntelyviranomaisten toteuttama sääntelyjärjestelmä ja säädetään näiden viranomaisten yhteistyöstä toistensa ja komission kanssa yhdenmukaisen sääntelykäytännön kehittämiseksi ja sääntelykehyksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi yhteisössä mutta jätetään tilaa kansallisten sääntelyviranomaisten väliselle sääntelyä koskevalle kilpailulle erityisten kansallisten markkinatilanteiden valossa.
▌
(3) Kansalliset sääntelyviranomaiset käyttävät huomattavaa harkintavaltaa sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanossa, mikä heijastaa niiden paikallisten markkinaolojen erikoisasiantuntemusta. Tämä harkintavalta on kuitenkin sovitettava yhteen yhdenmukaisen sääntelykäytännön kehittämisen ja sääntelyjärjestelmän yhdenmukaisen soveltamisen kanssa, jotta sisämarkkinoiden kehittämistä ja valmiiksi saattamista voitaisiin edistää tehokkaasti.
(4)Televiestinnän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten yhteistyöelin olisi perustettava hoitamaan jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten välistä koordinointia siten, ettei olemassa olevia sääntelyjärjestelmiä kuitenkaan yhtenäistetä siinä määrin, että se haittaisi sääntelyä koskevaa kilpailua.
(5) Koska asiaa koskevia sääntöjä on sovellettava yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, komission päätöksellä 2002/627/EY(11) perustettiin eurooppalainen sääntelyviranomaisten ryhmä (ERG), jonka tehtävänä on neuvoa ja avustaa komissiota sisämarkkinoiden vahvistamisessa ja yleisti ottaen toimia kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission välisenä yhteystahona.
(6) ERG:n toiminnasta on saatu myönteisiä kokemuksia ja se on avustanut siirtymisessä kohti yhdenmukaista sääntelykäytäntöä niin pitkälle kuin tämä on ollut mahdollista. ERG on kuitenkin luonteeltaan löyhä ryhmittymä, jonka toiminta perustuu vapaaehtoiseen yhteistyöhön ja jonka nykyinen institutionaalinen asema ei vastaa niitä suuria vastuita, joita kansallisilla sääntelyviranomaisilla on sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanossa.
(7) Siksi tarvitaan vankempi institutionaalinen pohja elimelle, joka kokoaa yhteen kansallisten sääntelyviranomaisten asiantuntemuksen ja kokemuksen ja jolla on selkeästi määritelty toimivalta. Tällaisella elimellä olisi oltava sen jäsenten ja säännellyn alan silmissä ▌auktoriteettia, joka perustuu sen tuotosten laatuun.
(8) Tarvetta parantaa mekanismeja, joilla varmistetaan yhdenmukainen sääntelykäytäntö sähköisen viestinnän ja palvelujen sisämarkkinoiden valmiiksi saattamiseksi, on korostettu kertomuksissa, jotka komissio on 20. helmikuuta 2006 ja 29. maaliskuuta 2007 antanut vuoden 2002 sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanosta(12), sekä julkisessa kuulemisessa, joka käynnistettiin 29 päivänä kesäkuuta 2006 annetulla komission tiedonannolla neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevan EU:n sääntelyjärjestelmän uudelleentarkastelusta. Kertomuksissa ja kuulemisessa määriteltiin sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden jatkuva toteutumattomuus tärkeimmäksi kysymykseksi, jonka ratkaisemiseksi sääntelyjärjestelmää on uudistettava. Kansallisten sääntelyviranomaisten toiminnan löyhästä koordinoinnista johtuva sääntelyn hajanaisuus ja epäyhtenäisyys saattavat vaarantaa alan kilpailukyvyn ja ne huomattavat kuluttajahyödyt, joita valtioiden rajat ylittävä kilpailu sekä ylikansalliset ja jopa yhteisön laajuiset palvelut voisivat tuoda.
(9) Tekijöitä, jotka johtavat tehottomiin ratkaisuihin ja luovat esteitä sisämarkkinoille, ovat erityisesti viiveet direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) mukaisten markkina-analyysien tekemisessä, kansallisten sääntelyviranomaisten toisistaan poikkeavat lähestymistavat sellaisten velvollisuuksien asettamiseen, joilla pyritään korjaamaan markkina-analyysissä havaittu tosiasiallisen kilpailun puuttuminen, käyttöoikeuksiin liitetyt vaihtelevat ehdot, yhteisön laajuisiin palveluihin liittyvät vaihtelevat valintamenettelyt, erilaiset numerot yhteisön sisällä yhteisön laajuisia palveluja varten sekä kansallisten sääntelyviranomaisten kohtaamat ongelmat rajat ylittävien kiistojen ratkaisussa.
(10)Nykyinen tapa lisätä kansallisten sääntelyviranomaisten välistä johdonmukaisuutta vaihtamalla tietoja käytännön kokemuksista on tänä käyttöönoton jälkeisenä lyhyenä aikana osoittautunut toimivaksi menetelmäksi tänä lyhyenä aikana sen käyttöönoton jälkeen. Sähköisten viestintäpalvelujen sisämarkkinoiden ymmärtäminen ja kehittäminen sääntelyn yhdenmukaistamiseksi edellyttää kuitenkin tehokkaampaa koordinointia kaikkien kansallisten ja eurooppalaisten sääntelyviranomaisten välillä.
(11) Tämä edellyttää, että perustetaan uusi ▌elin eli televiestinnän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten yhteistyöelin. Yhteistyöelin edistäisi aktiivisesti sisämarkkinoiden valmiiksi saattamista avustamalla komissiota ja kansallisia sääntelyviranomaisia. Se toimisi vertailupisteenä ja loisi luottamusta riippumattomuutensa, antamiensa neuvojen ja levittämiensä tietojen laadun, menettelyjensä ja toimintatapojensa avoimuuden sekä sille annettujen tehtävien suorittamisessa osoitetun huolellisuuden ansiosta.
(12)Yhteistyöelimen tulisi koota yhteen asiantuntemusta ja tätä kautta lujittaa kansallisten sääntelyviranomaisten valmiuksia korvaamatta kuitenkaan niiden nykyisiä toimintoja tai toistamatta jo tehtyä työtä sekä avustaa komissiota sen tehtävien hoitamisessa.
(13)Yhteistyöelimen on määrä korvata ERG ja olla ainoa foorumi kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyölle sekä näiden viranomaisten ja komission väliselle yhteistyölle niiden toteuttaessa kaikkia sääntelyjärjestelmän mukaisia tehtäviään.
(14)Yhteistyöelin olisi perustettava siten, että säilytetään yhteisön nykyinen institutionaalinen rakenne ja valtuuksien tasapaino. Sen olisi oltava teknisissä asioissa riippumaton ja sillä olisi oltava oikeudellinen, hallinnollinen ja taloudellinen itsemääräämisoikeus. Tätä tarkoitusta varten on tarpeen ja asianmukaista, että yhteistyöelimen olisi oltava yhteisön elin, joka on oikeushenkilö ja joka toteuttaa sille tällä asetuksella annetut tehtävät.
(15)Yhteistyöelimen työn tulisi perustua kansallisiin ja yhteisön toimiin, ja tämän vuoksi sen olisi toteutettava tehtävänsä tiiviissä yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission kanssa ja oltava valmis luomaan yhteyksiä teollisuuteen, kuluttajaryhmiin, kulttuurialan eturyhmiin ja muihin sidosryhmiin.
(16)Yhteistyöelimellä on tärkeä asema ▌mekanismeissa, joita on suunniteltu sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden lujittamiseksi ja markkina-analyysien tekemiseksi tietyissä olosuhteissa.
(17)Yhteistyöelimen olisi annettava neuvoja komissiolle ja kansallisille sääntelyviranomaisille sekä Euroopan parlamentille tämän pyynnöstä yhteisön sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän mukaisesti ja siten avustettava sääntelyjärjestelmän tehokkaassa täytäntöönpanossa.
▌
(18)Yhteistyöelimen vuosikatsauksessa olisi yksilöitävä parhaat toimintatavat ja jäljellä olevat pullonkaulat ja sen olisi osaltaan edistettävä Euroopan unionissa matkustavien kansalaisten etujen parantamista.
(19) Komissio voi Euroopan yhteisön radiotaajuuspolitiikan sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 676/2002/EY (radiotaajuuspäätös)(13) tavoitteiden saavuttamiseksi pyytää yhteistyöelimeltä tarvittaessa riippumatonta asiantuntija-apua liittyen radiotaajuuksien käyttöön yhteisössä. Tähän avunantoon voi sisältyä erityisiä teknisiä selvityksiä sekä taloudellisten tai sosiaalisten vaikutusten arviointeja ja analyysejä taajuuspolitiikkaan liittyvistä toimenpiteistä. Se voi myös koskea päätöksen N:o 676/2002/EY 4 artiklan täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä, jolloin yhteistyöelintä voidaan pyytää antamaan komissiolle neuvoja tuloksista, joita on saavutettu komission Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssille (CEPT) antamien valtuutusten nojalla.
(20)Sähköinen viestintä on keskeinen ala, kun Euroopassa siirrytään kehittyneempään tietoperusteiseen talouteen, ja teknologian ja markkinoiden kehitys on lisännyt mahdollisuuksia ottaa käyttöön sähköisiä viestintäpalveluja yksittäisten jäsenvaltioiden maantieteellisten rajojen ulkopuolella, mutta on olemassa vaara, että tällaisten palvelujen käyttöönottoa koskevat, toisistaan poikkeavat oikeudelliset ja sääntelylliset ehdot eri jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä rajoittavat entisestään tällaisten rajat ylittävien palvelujen tarjoamista. ▌
(21)Komissio on todennut globaalien televiestintämarkkinoiden yleismaailmallisen ja rajatylittävän luonteen, ottaen huomioon, että kyseiset markkinat eroavat pelkästään kansallisella tasolla tarjottavista televiestintäpalveluista, ja todennut myös, että olisi tarpeen luoda kaikille globaaleille televiestintäpalveluille yhteismarkkinat, jotka erotetaan selkeästi pelkästään kansallisista televiestintäpalveluista. Globaalit televiestintäpalvelut ovat erikoistapaus, jonka yhteydessä valtuutuksen myöntämisen ehtojen lähentäminen saattaa olla tarpeen. On yleisesti tunnustettu, että nämä palvelut, joissa on kyse monikansallisten yritysten, joilla on toimipaikkoja eri maissa ja usein eri mantereilla, yritystietojen ja puheensiirtopalvelujen hallinnoinnista, ovat luonteeltaan rajat ylittäviä, ja Euroopassa ne ovat Euroopan laajuisia. Yhteistyöelimen olisi laadittava yhteinen sääntelyä koskeva lähestymistapa, jotta integroiduista saumattomasti toimivista palveluista voidaan hyötyä koko Euroopassa.
(22) Jos yritysten välillä syntyy luonteeltaan rajat ylittäviä riitoja sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän mukaisista oikeuksista tai velvollisuuksista, yhteistyöelimen olisi voitava selvittää riidan tausta ja antaa asianomaisille kansallisille sääntelyviranomaisille neuvoja toimenpiteistä, joiden se katsoo niiden olevan parasta toteuttaa riidan ratkaisemiseksi sääntelyjärjestelmän säännösten mukaisesti.
(23)Investoinnit ja innovointi ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa sähköisen viestinnän alalla. Yhteistyöelimen olisi edistettävä parhaiden sääntelykäytäntöjen kehittämistä ja sääntelyn yhdenmukaista soveltamista sähköisen viestinnän alalla tukemalla tietojenvaihtoa kansallisten viranomaisten välillä ja saattamalla asianmukaisia tietoja yleisön saataville helposti saatavilla olevassa muodossa. Yhteistyöelimen olisi voitava käsitellä taloudellisia ja teknisiä kysymyksiä ja saada käyttöönsä viimeisimmät saatavilla olevat tiedot, jotta se voisi vastata kehittyvän tietoyhteiskunnan asettamiin taloudellisiin ja teknisiin haasteisiin ▌.
▌
(24) ▌Jotta parannettaisiin yhteisön alueella soitettavien ja vastaanotettavien säänneltyjen verkkovierailupuhelujen vähittäishintojen avoimuutta ja jotta verkkovierailuasiakkaiden olisi ulkomailla oleskellessaan helpompi tehdä matkapuhelimen käyttöä koskevia päätöksiä, yhteistyöelimen olisi varmistettava, että niillä, joita asia koskee, on saatavissaan ajantasaista tietoa verkkovierailuista yleisissä matkapuhelinverkoissa yhteisön alueella ║27 päivänä kesäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 717/2007(14) soveltamisesta, ja julkaistava vuosittain tämän seurannan tulokset.
(25)Yhteistyöelimen olisi voitava teettää tutkimuksia, jotka ovat tarpeen sen tehtävien toteuttamiseksi, samalla kun se varmistaa, että sen komissioon ja jäsenvaltioihin luomat yhteydet estävät päällekkäisen työn tekemisen.
▌
(26)Yhteistyöelimen rakenteen olisi oltava kilpailukykyinen ja sovelluttava niihin tehtäviin, joita sen on määrä toteuttaa. Se olisi mukautettava sähköisen viestinnän sääntelyä koskevan yhteisön järjestelmän erityistarpeisiin. Erityisesti kansallisten sääntelyviranomaisten erityisroolia ja niiden riippumatonta luonnetta olisi kunnioitettava kaikilta osin sekä kansallisesti että EU:n tasolla.
(27)Yhteistyöelimellä olisi oltava tarvittavat toimivaltuudet, jotta se voi huolehtia tehtävistään tehokkaasti ja ennen kaikkea riippumattomasti. Sääntelyneuvoston olisi siksi toimittava, kuten kansallisellakin tasolla, riippumatta kaupallisista eduista ja pyytämättä tai ottamatta vastaan ohjeita miltään hallitukselta tai muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä.
(28)Yhteistyöelimen asianmukainen toiminta edellyttää, että sen toiminnanjohtaja nimitetään ansioiden ja todistuksin osoitettujen hallinnollisten ja johtamistaitojen sekä sähköisen viestinnän verkkojen, palvelujen ja markkinoiden kannalta merkityksellisen pätevyyden ja kokemuksen perusteella ja että hänellä on tehtäviensä hoitamisessa täysi riippumattomuus ja liikkumavara yhteistyöelimen sisäisen toiminnan organisoinnissa. Toiminnanjohtajan olisi varmistettava yhteistyöelimen tehtävien tehokas toteuttaminen riippumattomalla tavalla.
(29) Sen varmistamiseksi, että yhteistyöelin toteuttaa tehtävänsä tehokkaasti, sen toiminnanjohtajalle olisi annettava valtuudet vahvistaa sääntelyneuvoston suostumuksella kaikki lausunnot ja varmistaa, että yhteistyöelin toimii tätä tarkoitusta varten vahvistettujen yleisten periaatteiden mukaisesti.
▌
(30) Sen lisäksi, että yhteistyöelimen toimintaperiaatteet perustuvat riippumattomuuteen ja avoimuuteen, sen tulisi myös olla valmis luomaan yhteyksiä muun muassa teollisuuteen, kuluttajiin, ammattiliittoihin, julkisen sektorin elimiin, tutkimuskeskuksiin ja muihin sidosryhmiin. Yhteistyöelimen olisi tarvittaessa autettava komissiota levittämään ja vaihtamaan parhaita käytäntöjä yritysten välillä.
(31)Yhteistyöelimen menettelyissä olisi varmistettava, että sillä on käytettävissään erikoistunutta asiantuntemusta ja kokemusta sähköisen viestinnän alalta ja erityisesti osa-alueilta, joilla tekniikka on monimutkaista ja muutokset nopeita ▌.
▌
(32)Yhteistyöelimen täydellisen itsemääräämisoikeuden ja riippumattomuuden varmistamiseksi sillä olisi oltava itsenäinen talousarvio. Kolmannes sen rahoituksesta olisi myönnettävä Euroopan unionin yleisestä talousarviosta, ja loput kaksi kolmannesta sen olisi saatava kansallisilta sääntelyviranomaisilta. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on ehdoitta käytössään riittävästi varoja tähän tarkoitukseen. Tämä rahoitustapa ei saisi vaikuttaa yhteistyöelimen riippumattomuuteen sekä jäsenvaltioista että komissiosta.
(33)Yhteistyöelimen olisi tarvittaessa kuultava osapuolia, joita asia koskee, ja annettava niille mahdollisuus esittää kohtuullisessa määräajassa huomautuksensa ehdotetuista toimenpiteistä.
(34) Komission olisi voitava ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, jos yritykset eivät toimita tarvittavia tietoja, jotta yhteistyöelin voisi toteuttaa tehtävänsä tehokkaasti. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niillä on mahdollisuus määrätä yrityksille tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, jos yritykset eivät täytä tästä asetuksesta johtuvia velvollisuuksiaan.
(35)Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava, että yhteistyöelin noudattaa toimialansa puitteissa sekä tavoitteitaan toteuttaessaan ja tehtäviään suorittaessaan ▌erityisesti arkaluonteisten asiakirjojen käsittelyä koskevia yhteisön toimielimiin sovellettavia määräyksiä. Tarvittaessa olisi varmistettava yhtenäinen ja turvallinen tiedonvaihto tämän asetuksen puitteissa.
(36)Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava, että yhteistyöelin soveltaa yhteisön lainsäädäntöä, joka koskee yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin, siten kuin tästä on säädetty Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001(15), sekä yksilön suojaa henkilötietojen käsittelyssä, siten kuin tästä on säädetty yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001(16).
(37)Tammikuun 1 päivään 2014 mennessä olisi tehtävä uudelleentarkastelu sen arvioimiseksi, pitäisikö yhteistyöelimen toimeksiantoa jatkaa. Mikäli toimeksiannon jatkaminen on perusteltua, talousarviota ja menettelyjä koskevia säännöksiä sekä henkilövoimavaroja olisi tarkistettava.
OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:
I LUKU
AIHE, SOVELTAMISALA, MÄÄRITELMÄT JA TEHTÄVÄT
1 artikla
Aihe ja soveltamisala
1. Perustetaan televiestinnän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten yhteistyöelin, jolla on tässä asetuksessa säädetyt velvollisuudet. Komissio kuulee yhteistyöelintä hoitaessaan tässä asetuksessa säädettyjä puitedirektiivin ja erityisdirektiivien mukaisia tehtäviään.
2. Yhteistyöelin Yhteistyöelin toimii puitedirektiivin ja erityisdirektiivien soveltamisalalla ja hyödyntää kansallisten sääntelyviranomaisten asiantuntemusta. Se edistää II ja III luvussa lueteltujen tehtävien kautta kansallisen sääntelyn parantamista sähköisen viestinnän alalla sekä sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sisämarkkinoiden parempaa toimintaa ja edistää erityisesti sähköisen viestinnän sääntelykehyksen tehokasta ja johdonmukaista soveltamista sekä yhteisön laajuisten sähköisten viestintäpalvelujen kehittämistä ▌.
3. Yhteistyöelin toteuttaa tehtävänsä yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission kanssa ▌.
Yhteistyöelimen on toimittava kansallisten sääntelyviranomaisten tiedonvaihtokanavana ja autettava niitä tekemään johdonmukaisia päätöksiä. Se on organisaatio, joka toimii kansallisten sääntelyviranomaisten päätöksenteon perustana. Se hyväksyy yhteisiä kantoja ja antaa lausuntoja. Lisäksi se antaa komissiolle neuvoja ja avustaa kansallisia sääntelyviranomaisia kaikissa asioissa, jotka kuuluvat kansallisille sääntelyviranomaisille puitedirektiivissä ja erityisdirektiiveissä osoitettuun toiminta-alueeseen.
4. Yhteistyöelimen on kaikessa toiminnassaan ja erityisesti lausuntoja laatiessaan pyrittävä samoihin tavoitteisiin kuin ne, jotka on asetettu kansallisille sääntelyviranomaisille direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 artiklassa.
5.Tehdään yhteistyöelimen tarvitsemien voimavarojen varmistamiseksi toimiston perustamista koskeva päätös, joka sisältää seuraavat säännökset:
a) säännökset siitä, että toimisto on osa yhteisön hallintoa työehtojen ja edellytysten sekä budjettivastuun osalta;
b) erityiset säännökset toimiston henkilöstöstä siltä osin kuin yhteistyöelimen tehtävien itsenäinen suorittaminen niin edellyttää; ja
c) säännökset yhteistyöelimen ensimmäisestä kokoonpanosta ja puheenjohtajasta.
Toimiston toimipaikkana on Bryssel.
2 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa sovelletaan direktiivin 2002/21/EY 2 artiklassa, direktiivin 2002/19/EY 2 artiklassa, direktiivin 2002/20/EY 2 artiklassa, direktiivin 2002/22/EY 2 artiklassa, direktiivin 2002/58/EY 2 artiklassa ja päätöksen N:o 676/2002/EY║2 artiklassa säädettyjä määritelmiä.
3 artikla
Yhteistyöelimen tehtävät
Tässä asetuksessa sille asetettujen tehtäviensä toteuttamiseksi yhteistyöelin :
a)
antaa lausuntoja Euroopan parlamentin tai komission pyynnöstä tai omasta aloitteestaan ja avustaa Euroopan parlamenttia ja komissiota antamalla niille teknistä tukea kaikissa sähköiseen viestintään liittyvissä kysymyksissä;
b)
kehittää yhteisiä kantoja, suuntaviivoja ja parhaita käytänteitä sääntelytoimien toteuttamiseksi kansallisella tasolla ja seuraa niiden täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa;
c)
avustaa yhteisöä, sen jäsenvaltioita ja kansallisia sääntelyviranomaisia suhteissa, keskusteluissa ja tiedonvaihdossa kolmansien osapuolten kanssa;
d)
antaa sääntelykysymyksiin liittyviä neuvoja markkinatoimijoille (kuluttajat ja kuluttajajärjestöt mukaan luettuina) ja kansallisille sääntelyviranomaisille;
e)
vaihtaa, levittää ja kokoaa tietoja ja tekee selvityksiä toimintansa kannalta merkityksellisillä aloilla;
f)
vaihtaa kokemuksia ja edistää innovointeja sähköisen viestinnän alalla;
g)
antaa neuvoja kansallisille sääntelyviranomaisille rajat ylittäviin riitoihin liittyen ja tarvittaessa sähköisten palvelujen esteettömyyteen liittyvissä kysymyksissä.
h)
laatii yhteisiä kantoja Euroopan laajuisista kysymyksistä, kuten globaaleista televiestintäpalveluista, jotta voitaisiin lisätä sääntelyn yhdenmukaisuutta ja edistää Euroopan laajuisia markkinoita ja sääntöjä.
II LUKU
SISÄMARKKINOIDEN LUJITTAMISEEN LIITTYVÄT YHTEISTYÖELIMEN TEHTÄVÄT
4 artikla
Yhteistyöelimen asema sääntelyjärjestelmän soveltamisessa
1. Yhteistyöelin antaa komission pyynnöstä lausuntoja kaikista tässä asetuksessa säädetyistä sähköiseen viestintään liittyvistä kysymyksistä. Yhteistyöelin voi myös antaa omasta aloitteestaan lausuntoja näistä kysymyksistä komissiolle tai kansallisille sääntelyviranomaisille.
2. Jotta voidaan edistää ▌puitedirektiivin ja erityisdirektiivien säännösten yhdenmukaista soveltamista, komissio myös pyytää yhteistyöelimeltä apua suositusten ja päätösten valmistelussa, joita komissio antaa tai tekee direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 19 artiklan mukaisesti. Euroopan parlamentti voi myös pyytää yhteistyöelimeltä tällaista apua, jota se voi kohtuudella tarvita yhteistyöelimen tehtäviin liittyvää tutkimusta tai lainsäädäntöä varten.
3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja kysymyksiä ovat:
a)
kansallisten sääntelyviranomaisten toimenpide-ehdotukset, jotka koskevat markkinoiden määrittelyä, yritysten nimeämistä huomattavan markkinavoiman yrityksiksi ja korjaavien toimenpiteiden määräämistä direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 7 artiklan mukaisesti;
▌
b)
valtioiden rajat ylittävien markkinoiden yksilöinti direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 15 artiklan mukaisesti;
tiettyjä kansallisia markkinoita koskevat analyysit direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 16 artiklan mukaisesti sekä tarvittaessa kunkin jäsenvaltion alueellisia markkinoita koskevat analyysit;
e)
avoimuus ja loppukäyttäjille tiedottaminen direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 21 artiklan mukaisesti;
digitaalitelevisio- ja radiopalvelujen käyttöoikeuksia koskevat ehdot direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 6 artiklan mukaisesti ja interaktiivisten digitaalitelevisiopalvelujen yhteentoimivuus direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 18 artiklan mukaisesti;
m)
puitedirektiivissä ja erityisdirektiiveissä säädettyyn yhteistyöelimen vastuualueeseen liittyvät kysymykset, siltä osin kuin ne vaikuttavat taajuushallintoon tai taajuushallinto vaikuttaa niihin;
n)
toimet sen takaamiseksi, että kehitetään yhteiset Euroopan laajuiset säännöt ja vaatimukset globaaleille televiestintäpalveluiden tarjoajille.
4. Lisäksi komissio voi pyytää yhteistyöelintä toteuttamaan5–18 artiklassa säädetyt erityistehtävät.
5.Komission ja kansallisten sääntelyviranomaisten on, niin suurelta osin kuin mahdollista, otettava huomioon yhteistyöelimen lausunnot. Jos yhteistyöelin ehdottaa vaihtoehtoisia ratkaisuja erilaisten markkinatilanteiden vuoksi ja siksi, että eri sääntelytavoissa tulevat valintamahdollisuudet riippuvat aiemmista valinnoista (ns. polkuriippuvuus), kansalliset sääntelyviranomaiset tutkivat, mikä ratkaisu sopii parhaiten niiden sääntelytapaan. Kansalliset sääntelyviranomaiset ja komissio ilmoittavat julkisesti, millä tavalla yhteistyöelimen lausunto on otettu huomioon.
5 artikla
Yhteistyöelimen kuuleminen kansallisten markkinoiden määrittelystä ja analysoinnista ja korjaavista toimenpiteistä
1. Komissio ilmoittaa yhteistyöelimelle, kun komissio toimii direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 7 artiklan 4 ja 8 kohdan mukaisesti.
2. Yhteistyöelimen on annettava komissiolle lausunto kyseisestä toimenpide-ehdotuksesta neljän viikon kuluessa siitä, kun sille on ilmoitettu asiasta. Lausunnossa on oltava yksityiskohtainen ja objektiivinen analyysi siitä, muodostaako ehdotettu toimenpide esteen sisämarkkinoille ja onko se yhteisön oikeuden mukainen ja erityisesti direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden mukainen. Komissio pyytää tarvittaessa yhteistyöelintä ilmoittamaan, mitä muutoksia toimenpide-ehdotukseen olisi tehtävä sen varmistamiseksi, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa mahdollisimman tehokkaasti.
3. Yhteistyöelimen on annettava pyynnöstä komissiolle kaikki saatavilla olevat tiedot, joita se tarvitsee toteuttaakseen 2 kohdassa tarkoitetut tehtävät.
6 artikla
Yhteistyöelimen tekemä kansallisten markkinoiden arviointi
1. Jos komissio pyytää direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 16 artiklan 7 kohdan mukaisesti yhteistyöelintä analysoimaan tietyn jäsenvaltion merkityksellisiä markkinoita, yhteistyöelimen on annettava lausunto ja toimitettava komissiolle tarvittavat tiedot, mukaan luettuina julkisen kuulemisen ja markkina-analyysin tulokset. Jos yhteistyöelin toteaa, ettei markkinoilla ole tosiasiallista kilpailua, sen on julkisen kuulemisen jälkeen esitettävä lausunnossaan toimenpide-ehdotus, jossa yksilöidään yritykset, jotka olisi sen mielestä nimettävä huomattavan markkinavoiman yrityksiksi kyseisillä markkinoilla, sekä asianmukaiset velvoitteet, jotka yrityksille olisi asetettava.
2. Yhteistyöelin voi tarvittaessa kuulla asianomaisia kansallisia kilpailuviranomaisia ennen lausunnon antamista komissiolle.
3. Yhteistyöelimen on annettava pyynnöstä komissiolle kaikki saatavilla olevat tiedot, joita se tarvitsee toteuttaakseen 1 kohdassa tarkoitetut tehtävät.
7 artikla
Valtioiden rajat ylittävien markkinoiden määrittely ja analysointi
1. Yhteistyöelimen on annettava pyynnöstä komissiolle lausunto valtioiden rajat ylittävien markkinoiden asianmukaisesta määrittelystä.
2. Kun komissio on yksilöinyt valtioiden rajat ylittävät markkinat direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti, yhteistyöelin voi pyynnöstä avustaa yhteisen markkina-analyysin laatimiseen osallistuvia kansallisia sääntelyviranomaisia mainitun direktiivin 16 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja antaa asiasta komissiolle lausunnon.
▌
3. Yhteistyöelimen on annettava pyynnöstä komissiolle kaikki saatavilla olevat tiedot, joita se tarvitsee toteuttaakseen 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tehtävät.
8 artikla
Numeroinnin ja numeron siirrettävyyden yhdenmukaistaminen
▌
1. Yhteistyöelin toimii komission pyynnöstä yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa yhteisössä tapahtuviin petoksiin tai numerointivarojen väärinkäytöksiin liittyvissä kysymyksissä, erityisesti rajat ylittävien palvelujen osalta. Se voi antaa lausunnon toimista, joilla petoksiin ja väärinkäytöksiin ja muihin numerointiin liittyviin kuluttajien huolenaiheisiin voidaan puuttua yhteisön tasolla tai kansallisesti.
2. Yhteistyöelimen on annettava pyynnöstä komissiolle lausunto numeroiden tai tilaajatunnisteiden ja niihin liittyvien tietojen siirtämistä verkkojen välillä koskevien velvollisuuksien laajuudesta ja niihin liittyvistä teknisistä parametreista sekä siitä, onko tällaisia velvollisuuksia aiheellista laajentaa yhteisön tasolla.
9 artikla
Eurooppalaisen hätänumeron 112 toteuttaminen
▌
1. Yhteistyöelimen on annettava pyynnöstä komissiolle lausunto teknisistä kysymyksistä, jotka liittyvät eurooppalaisen hätänumeron 112 toteuttamiseen direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 26 artiklan mukaisesti.
2. Ennen kuin yhteistyöelin antaa 1 kohdan mukaisen lausuntonsa sen on kuultava toimivaltaisia kansallisia viranomaisia ja järjestettävä julkinen kuuleminen tämän asetuksen 31 artiklan mukaisesti.
1. Yhteistyöelimen on annettava pyynnöstä komissiolle, radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevälle ryhmälle ("RSPG") tai radiotaajuuskomitealle ("RSC") tarvittaessa neuvoja yhteistyöelimen toiminta-alueeseen liittyvissä kysymyksissä siltä osin kuin ne vaikuttavat radiotaajuuksien käyttöön sähköisessä viestinnässä yhteisössä tai radiotaajuuksien käyttö vaikuttaa niihin. Yhteistyöelin toimii tarvittaessa tiiviissä yhteistyössä RSPG:n ja RSC:n kanssa.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja toimia voidaan toteuttaa päätöksen N:o 676/2002/EY (radiotaajuuspäätös) täytäntöönpanoon liittyvissä asioissa. Tämä ei vaikuta mainitun päätöksen 4 artiklassa säädettyyn tehtävänjakoon.
3. Komissio voi pyytää yhteistyöelintä antamaan RSPG:lle tai RSC:lle neuvoja, jotka liittyvät RSC:n komissiolle antamiin neuvoihin päätöksen N:o 676/2002/EY (radiotaajuuspäätös) 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen yhteisen politiikan tavoitteiden määrittelystä, siltä osin kuin ne liittyvät sähköisen viestinnän alaan.
4. Yhteistyöelin osallistuu tarvittaessa komission, RSPG:n, RSC:n tai muiden asianomaisten elinten kertomusten laatimiseen taajuuskysymysten tulevasta kehityksestä sähköisen viestinnän alalla ja politiikassa ja määriteltävä siinä mahdolliset tarpeet ja haasteet.
11 artikla
Yleisvaltuutuksiin ja käyttöoikeuksiin liittyvien ehtojen ja menettelyjen yhdenmukaistaminen
1. Komissio voi pyytää yhteistyöelintä antamaan komissiolle, RSPG:lle tai RSC:lle lausunnon direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 6 a artiklassa säädettyjen täytäntöönpanotoimenpiteiden soveltamisalasta ja sisällöstä. Tähän voi sisältyä erityisesti yhteistyöelimen arviointi siitä, mitä hyötyjä sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhtenäismarkkinoille voi koitua täytäntöönpanotoimenpiteistä, joita komissio hyväksyy direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 6 a artiklan mukaisesti, sekä niiden palvelujen yksilöinti, joihin liittyy yhteisön laajuisia mahdollisuuksia ja jotka hyötyisivät näistä toimenpiteistä.
▌
2. Jos komissio, RSPG, RSC tai muu asianomainen elin niin pyytää, yhteistyöelimen on selitettävä tai täydennettävä 1 kohdan mukaisesti annettua lausuntoa pyynnössä asetetussa määräajassa.
▌
12 artikla
Yhteisen valintamenettelyn mukaisesti myönnettyjen radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksien peruuttaminen
Komissio voi pyytää yhteistyöelintä antamaan komissiolle, RSPG:lle tai RSC:lle lausunnon direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 6 b artiklassa säädetyn yhteisen valintamenettelyn mukaisesti myönnettyjen käyttöoikeuksien peruuttamisesta.
Lausunnossa on tarkasteltava sitä, onko käyttöoikeuteen liitettyjä ehtoja rikottu vakavasti ja toistuvasti.
▌
13 artikla
Omat aloitteet
Yhteistyöelin voi omasta aloitteestaan antaa Euroopan parlamentille ja komissiolle lausunnon erityisesti 4 artiklan 2 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa, 8 artiklan 2 kohdassa, 10 artiklan 1 kohdassa ja 12, 14, 21 ja 22 artiklassa tarkoitetuista asioista tai muista tärkeinä pitämistään asioista.
III LUKU
YHTEISTYÖELIMEN TÄYDENTÄVÄT TEHTÄVÄT▌
14 artikla
Rajat ylittävät riidat
1. Jos yhteistyöelin saa kansalliselta sääntelyviranomaiselta direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 21 artiklan mukaisen pyynnön antaa suositus riidan ratkaisemiseksi, sen on ilmoitettava asiasta kaikille riidan osapuolille ja kaikille asianomaisille kansallisille sääntelyviranomaisille.
2. Yhteistyöelin selvittää riidan syitä ja pyytää asiaankuuluvia tietoja riidan osapuolilta ja asianomaisilta kansallisilta sääntelyviranomaisilta.
3. Yhteistyöelimen on annettava suosituksensa kolmen kuukauden kuluessa pyynnöstä poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta. Suosituksessa on yksilöitävä toimenpiteet, jotka yhteistyöelin katsoo asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten olevan asianmukaista toteuttaa puitedirektiivin ja/tai erityisdirektiivien säännösten mukaisesti.
4. Yhteistyöelin voi kieltäytyä antamasta suositusta jos se katsoo, että muunlainen järjestely edistäisi paremmin riidan pikaista ratkaisua direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 artiklan säännösten mukaisesti. Tällaisessa tapauksessa sen on ilmoitettava asiasta viipymättä riidan osapuolille ja asianomaisille kansallisille sääntelyviranomaisille.
Jos riitaa ei ole ratkaistu neljän kuukauden kuluessa tai jos osapuolet eivät ole turvautuneet mihinkään muuhun riitojenratkaisujärjestelmään, yhteistyöelimen on toimittava 2 ja 3 kohdan mukaisesti minkä tahansa kansallisen sääntelyviranomaisen pyynnöstä.
15 artikla
Tiedon vaihto, levittäminen ja kerääminen
1. Yhteistyöelin edistää sähköistä viestintää koskevan yhteisön politiikan mukaisesti sekä jäsenvaltioiden keskinäistä että jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission välistä tiedonvaihtoa sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevien sääntelytoimien tilanteesta ja kehityksestä. Erilaisten markkinatilanteiden ja erilaisen kansallisen lainsäädännön polkuriippuvuuden valossa yhteistyöelin voi kehittää vaihtoehtoisia ratkaisuja yhdenmukaistetun sääntelyjärjestelmän puitteissa.
2. Yhteistyöelin tukee tiedonvaihtoa ja edistää parasta sääntelykäytäntöä ja teknologian kehitystä yhteisössä ja sen ulkopuolella erityisesti:
a)
keräämällä, käsittelemällä ja julkaisemalla tietoja, jotka liittyvät sähköisten viestintäpalvelujen teknisiin ominaispiirteisiin, laatuun ja hintaan sekä yhteisön sähköisen viestinnän markkinoihin;
b)
teettämällä tai tekemällä tutkimuksia sähköisistä viestintäverkoista ja -palveluista ja niiden sääntelystä ▌ja
c)
järjestämällä tai tukemalla kansallisten sääntelyviranomaisten koulutusta ▌kysymyksissä, jotka kuuluvat yhteistyöelimen toiminta-alueeseen puitedirektiivin ja erityisdirektiivien mukaisesti.
3. Yhteistyöelimen on saatettava nämä tiedot yleisön saataville helposti saatavilla olevassa muodossa. Luottamuksellisuutta on noudatettava asianmukaisesti.
▌
16 artikla
Sähköisen viestinnän alan seuranta ja siitä raportointi
1. Komissio voi pyytää yhteistyöelintä seuraamaan sähköisen viestinnän markkinoiden kehitystä ja erityisesti kuluttajien yleisimmin käyttämien tuotteiden ja palvelujen vähittäishintoja.
2. Yhteistyöelin julkaisee vuosittain kertomuksen sähköisen viestinnän alan kehityksestä, kuluttajiin liittyvät kysymykset mukaan luettuina, ja määrittelee siinä sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden valmiiksi saattamisen jäljellä olevat esteet. Kertomukseen on sisällyttävä yleiskatsaus ja analyysi kansallisia muutoksenhakumenettelyjä koskevista tiedoista, joita jäsenvaltiot ovat toimittaneet direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti, sekä siitä, missä määrin jäsenvaltioissa käytetään direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 34 artiklassa tarkoitettuja tuomioistuinten ulkopuolisia riitojenratkaisumenettelyjä. Kertomus esitellään Euroopan parlamentille, joka voi antaa siitä lausunnon.
3. Komissio voi pyytää yhteistyöelintä antamaan vuosikertomuksen julkaisemisen yhteydessä ▌lausunnon toimenpiteistä, joita voitaisiin toteuttaa niiden ongelmien ratkaisemiseksi, jotka on havaittu 1 kohdassa tarkoitettujen kysymysten arvioinnin yhteydessä. Lausunto esitellään Euroopan parlamentille.
4. Komissio voi pyytää yhteistyöelintä julkaisemaan säännöllisesti kertomuksen direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 18 artiklassa tarkoitetusta interaktiivisten digitaalitelevisiopalvelujen yhteentoimivuudesta.
17 artikla
Sähköisten palvelujen esteettömyys
1. Yhteistyöelimen on annettava pyynnöstä komissiolle ja kansallisille sääntelyviranomaisille neuvoja sähköisten viestintäpalvelujen ja päätelaitteiden yhteentoimivuuden ja käyttömahdollisuuksien parantamisesta ja erityisesti rajat ylittävistä yhteentoimivuuskysymyksistä sekä tarkasteltava vammaisten loppukäyttäjien ja vanhusten erityistarpeita.
▌
18 artikla
Lisätehtävät
Yhteistyöelin voi komission pyynnöstä ottaa hoitaakseen erityisiä lisätehtäviä edellyttäen, että kaikki sen jäsenet hyväksyvät tämän.
IV LUKU
YHTEISTYÖELIMEN ORGANISAATIO
19 artikla
Yhteistyöelimen elimet
Yhteistyöelimeen kuuluu:
a)
sääntelyneuvosto
▌
b)
toiminnanjohtaja
▌
20 artikla
Sääntelyneuvosto
1. Sääntelyneuvostoon kuuluu kustakin jäsenvaltiosta yksi jäsen, jonka tulee olla sääntelyjärjestelmän päivittäisestä soveltamisesta kyseisessä jäsenvaltiossa vastaavan riippumattoman kansallisen sääntelyviranomaisen johtaja tai nimetty korkean tason edustaja. Kansallisten sääntelyviranomaisten on nimettävä yksi varajäsen jäsenvaltiota kohden. Komissio on läsnä tarkkailijana sääntelyneuvoston annettua tähän etukäteen suostumuksensa.
2. Sääntelyneuvosto valitsee jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Varapuheenjohtaja toimii puheenjohtajan sijaisena tämän ollessa estyneenä. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on kaksi ja puoli vuotta työjärjestyksessä määrättyjen valintamenettelyjen mukaisesti.
3. Sääntelyneuvosto kokoontuu puheenjohtajan kutsusta vähintään neljä kertaa vuodessa säännönmukaiseen istuntoon. Se voi kokoontua myös poikkeuksellisesti puheenjohtajan aloitteesta tai jos komissio tai vähintään kolmasosa sääntelyneuvoston jäsenistä sitä pyytää. Sääntelyneuvosto voi kutsua kokouksiinsa tarkkailijaksi kenet tahansa henkilön, jonka lausuntoa se voi tarvita. Sääntelyneuvoston jäsenten apuna voi olla neuvonantajia tai asiantuntijoita, jollei sen työjärjestyksestä muuta johdu.▌
4. Jollei tässä asetuksessa, puitedirektiivissä ja erityisdirektiiveissä toisin säädetä, sääntelyneuvosto tekee päätöksensä läsnä olevien jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä. Näistä päätöksistä ilmoitetaan komissiolle.
Sääntelyneuvosto hyväksyy yhteistyöelimen työjärjestyksen kahden kolmasosan enemmistöllä. Työjärjestyksellä taataan, että sääntelyneuvoston jäsenille toimitetaan aina täydelliset esityslistat ja ehdotusluonnokset ennen kokouksia, jotta he voisivat ehdottaa muutoksia ennen äänestystä.
5. Kullakin jäsenellä on yksi ääni. Työjärjestyksessä vahvistetaan yksityiskohtaisemmat äänestyssäännöt ja erityisesti ehdot, joiden mukaisesti jäsen voi toimia toisen jäsenen nimissä, sekä tarvittaessa päätösvaltaisuutta koskevat säännöt.
6.Sääntelyneuvoston on sille tässä asetuksessa annettuja tehtäviä suorittaessaan toimittava riippumattomasti, eikä se saa pyytää tai ottaa vastaan ohjeita miltään jäsenvaltiolta tai muulta julkiselta tai yksityiseltä eturyhmältä.
7.Yhteistyöelin huolehtii sääntelyneuvoston sihteeristötehtävistä.
21 artikla
Sääntelyneuvoston tehtävät
1. Sääntelyneuvosto nimittää toiminnanjohtajan [7 kohdan] mukaisesti. Sääntelyneuvosto tekee kaikki 3 artiklassa lueteltujen yhteistyöelimen tehtävien toteuttamiseen liittyvät päätökset.
▌
2. Sääntelyneuvosto vahvistaa komissiota kuultuaan ennen kunkin vuoden syyskuun 30 päivää yhteistyöelimen seuraavan vuoden työohjelman 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti sekä 25 artiklan mukaisesti laadittua talousarvioesitystä noudattaen ja toimittaa sen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle. ▌
▌
3. Sääntelyneuvostolla on kurinpidollinen toimivalta toiminnanjohtajaan nähden.
▌
4. Sääntelyneuvosto vahvistaa yhteistyöelimen puolesta36 artiklan mukaisesti erityiset säännökset, jotka koskevat yleisön oikeutta tutustua yhteistyöelimen asiakirjoihin.
5. Sääntelyneuvosto vahvistaa yhteistyöelimen toimintaa koskevan vuosikertomuksen ja toimittaa sen viimeistään 15 päivänä kesäkuuta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja tilintarkastustuomioistuimelle. Euroopan parlamentti voi pyytää joko sääntelyneuvoston puheenjohtajaa tai toiminnanjohtajaa kertomaan sille yhteistyöelimen toimintaan liittyvistä merkityksellisistä kysymyksistä.
▌
6.Sääntelyneuvosto antaa ohjeita toiminnanjohtajalle tämän tehtävien suorittamisessa.
7.Sääntelyneuvosto nimittää toiminnanjohtajan. Sääntelyneuvosto tekee tämän päätöksen jäsentensä kolmen neljäsosan enemmistöllä. Toiminnanjohtajaksi nimetty henkilö ei osallistu tällaisen päätöksen valmisteluun eikä sitä koskevaan äänestykseen.
8.Sääntelyneuvosto hyväksyy vuosikertomuksessa olevan kuulemistoimintaa koskevan erillisen osan, josta säädetään tämän artiklan 5 kohdassa ja 23 artiklan 7 kohdassa.
▌
22 artikla
Toiminnanjohtaja
1. Yhteistyöelintä johtaa sen toiminnanjohtaja, joka on vastuunalainen sääntelyneuvostolle ja hoitaa tehtäväänsä sen ohjeiden mukaisesti. Toiminnanjohtaja ei saa muutoin pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita miltään hallitukselta eikä miltään elimeltä ▌.
2. Sääntelyneuvosto nimittää toiminnanjohtajan sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen kannalta merkityksellisten ansioiden, pätevyyden ja kokemuksen perusteella. Euroopan parlamentti ja komissio voivat antaa lausunnon, joka ei ole sitova, sääntelyneuvoston valitseman ehdokkaan soveltuvuudesta ennen tämän nimittämistä. Tätä varten ehdokas kutsutaan antamaan lausuntonsa Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.
3. Toiminnanjohtajan toimikausi on viisi vuotta. ▌
4. Sääntelyneuvosto voi ▌jatkaa toiminnanjohtajan toimikautta kerran enintään kolmella vuodella ottaen huomioon arviointikertomuksen ja ainoastaan niissä tapauksissa, joissa tämä on yhteistyöelimen tehtävien ja velvoitteiden kannalta perusteltua.
Sääntelyneuvoston on ilmoitettava Euroopan parlamentille aikeestaan jatkaa toiminnanjohtajan toimikautta. Toiminnanjohtaja voidaan toimikauden jatkamista edeltävän kuukauden aikana kutsua antamaan lausuntonsa Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.
Jos toimikautta ei jatketa, toiminnanjohtaja jatkaa tehtävässään seuraajan nimittämiseen asti.
5. Toiminnanjohtaja voidaan erottaa ainoastaan sääntelyneuvoston päätöksellä, jossa otetaan huomioon Euroopan parlamentin lausunto. Sääntelyneuvosto tekee kyseisen päätöksen jäsentensä kolmen neljäsosan enemmistöllä.
6. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat pyytää toiminnanjohtajaa raportoimaan tehtäviensä suorittamisesta. Euroopan parlamentin toimivaltainen valiokunta voi tarvittaessa pyytää toiminnanjohtajaa vastaamaan sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.
23 artikla
Toiminnanjohtajan tehtävät
1. Toiminnanjohtaja vastaa yhteistyöelimen edustamisesta ja johtamisesta.
2. Toiminnanjohtaja valmistelee sääntelyneuvoston esityslistan. Hän osallistuu sääntelyneuvoston kokouksiin ilman äänioikeutta.
▌
3. Toiminnanjohtaja laatii joka vuosi yhteistyöelimen työohjelmaluonnoksen seuraavalle vuodelle ja toimittaa sen sääntelyneuvostolle ▌ennen kyseisen vuoden kesäkuun 30 päivää. Sääntelyneuvosto hyväksyy luonnoksen työohjelmaksi 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
5. Toiminnanjohtaja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuina sisäisten hallinnollisten ohjeiden antaminen ja tiedonantojen julkaiseminen, varmistaakseen yhteistyöelimen tämän asetuksen säännösten mukaisen toiminnan.
6. Toiminnanjohtaja laatii ennakkoarvion yhteistyöelimen tuloista ja menoista 25 artiklan mukaisesti ja huolehtii yhteistyöelimen talousarvion toteuttamisesta 26 artiklan mukaisesti.
7. Toiminnanjohtaja laatii joka vuosi yhteistyöelimen toimintaa koskevan vuosikertomusluonnoksen, jossa on yhteistyöelimen neuvoa-antavaa toimintaa koskeva osa sekä talous- ja hallintokysymyksiä koskeva osa.
8. Säätelyneuvosto voi siirtää toiminnanjohtajalle38 artiklan 3 kohdan mukaiset valtuudet yhteistyöelimen henkilöstöön nähden.
▌
V LUKU
VARAINHOITOA KOSKEVAT VAATIMUKSET
24 artikla
Yhteistyöelimen talousarvio
1. Yhteistyöelimen tulot ja varat muodostuvat erityisesti:
a)
yhteisön tuesta, joka otetaan Euroopan unionin yleisen talousarvion (pääluokka "Komissio") asianomaisiin budjettikohtiin budjettivallan käyttäjän päätöksen mukaisesti ja talousarviota koskevan kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission toimielinten välisen sopimuksen(17) 47 kohtaa noudattaen;
b)
kunkin kansallisen sääntelyviranomaisen rahoitusosuudesta. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on yhteistyöelimen työhön osallistumista varten riittävät taloudelliset resurssit;
c)
puolet ammattihenkilöstöstä koostuu kansallisten viranomaisten lähettämistä kansallisista asiantuntijoista;
d)
sääntelyneuvosto sopii viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta kunkin jäsenvaltion b alakohdan nojalla suorittaman maksuosuuden tasosta;
e)
talousarvion rakenteen asianmukaisuutta ja asetuksen noudattamista jäsenvaltioissa tarkastellaan uudelleen 1 päivään tammikuuta 2014 mennessä.
2. Yhteistyöelimen menot kattavat henkilöstö-, hallinto-, infrastruktuuri- ja toimintamenot.
3. Tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.
4. ▌Kaikista tuloista ja menoista tehdään kutakin varainhoitovuotta varten ennakkoarviot, jotka otetaan sen talousarvioon. Varainhoitovuosi on kalenterivuosi.
5.Yhteistyöelimen taloudellista ja organisaatiorakennetta tarkastellaan uudelleen 1 päivään tammikuuta 2014 mennessä.
25 artikla
Talousarvion laatiminen
1. Toiminnanjohtaja laatii kunkin vuoden helmikuun 15 päivään mennessä alustavan talousarvioesityksen, joka käsittää seuraavan varainhoitovuoden suunnitellut toimintakulut ja työohjelman ja toimittaa sen sekä alustavan henkilöstötaulukon sääntelyneuvostolle. Sääntelyneuvosto laatii vuosittain toiminnanjohtajan laatimaan luonnokseen perustuvan ennakkoarvion yhteistyöelimen tuloista ja menoista seuraavaa varainhoitovuotta varten. Sääntelyneuvosto toimittaa kyseisen ennakkoarvion, joka sisältää alustavan henkilöstötaulukon, komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta. ▌
2. Komissio toimittaa ennakkoarvion Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevan alustavan esityksen yhteydessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle, jäljempänä yhteisesti 'budjettivallan käyttäjä'.
3. Ennakkoarvion perusteella komissio sisällyttää Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevaan alustavaan esitykseen tarpeellisiksi katsomansa arviot henkilöstötaulukkoon liittyvistä kustannuksista ja tukimäärästä, joihin osoitetaan rahoitus yleisestä talousarviosta perustamissopimuksen 272 artiklan mukaisesti.
4. Budjettivallan käyttäjä vahvistaa yhteistyöelimen henkilöstötaulukon.
5. Sääntelyneuvosto laatii yhteistyöelimen talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun Euroopan yhteisöjen yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Sitä mukautetaan tarvittaessa.
6. Sääntelyneuvosto ilmoittaa budjettivallan käyttäjälle viipymättä aikomuksestaan toteuttaa hankkeita, joilla voi olla huomattavaa taloudellista vaikutusta talousarvion rahoittamiseen, erityisesti kiinteistöihin liittyviä hankkeita kuten kiinteistöjen vuokraus tai hankinta. Sääntelyneuvosto ilmoittaa asiasta komissiolle. Jos jompikumpi budjettivallan käyttäjä aikoo antaa lausunnon, se ilmoittaa yhteistyöelimelle tästä aikomuksestaan kahden viikon kuluessa siitä, kun se on saanut tiedon hankkeesta. Jos se ei tee tällaista ilmoitusta, yhteistyöelin voi käynnistää suunnitellun hankkeen.
26 artikla
Talousarvion toteutus ja valvonta
1. Toiminnanjohtaja toimii tulojen ja menojen hyväksyjänä ja toteuttaa yhteistyöelimen talousarvion.
2.Toiminnanjohtaja laatii vuosittain yhteistyöelimen toimintakertomuksen sekä tarkastuslausuman. Nämä asiakirjat julkistetaan.
3. Yhteistyöelimen tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta komission tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle kunkin varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 1 päivään mennessä. Yhteistyöelimen tilinpitäjä toimittaa selvityksen talousarvio- ja varainhallinnosta myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 31 päivään mennessä. Komission tilinpitäjä konsolidoi tämän jälkeen toimielinten ja hajautettujen elinten alustavat tilinpäätökset║asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 128 artiklan mukaisesti.
4. Komission tilinpitäjä toimittaa yhteistyöelimen alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta tilintarkastustuomioistuimelle kunkin varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 31 päivään mennessä. Selvitys varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta toimitetaan myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
5. Saatuaan yhteistyöelimen alustavaa tilinpäätöstä koskevat huomautukset, jotka tilintarkastustuomioistuin on laatinut║asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 129 artiklan mukaisesti, toiminnanjohtaja vahvistaa yhteistyöelimen lopullisen tilinpäätöksen omalla vastuullaan ja toimittaa sen sääntelyneuvostolle lausuntoa varten.
6. Sääntelyneuvosto antaa lausunnon yhteistyöelimen lopullisesta tilinpäätöksestä.
7.Toiminnanjohtaja toimittaa lopullisen tilinpäätöksen ja sääntelyneuvoston lausunnon Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle varainhoitovuoden päättymistä seuraavan heinäkuun 1 päivään mennessä.
8. Lopullinen tilinpäätös julkaistaan.
9. Toiminnanjohtajatoimittaa 15 päivään lokakuuta mennessä tilintarkastustuomioistuimelle vastineensa sen huomautuksiin. toiminnanjohtaja toimittaa tämän vastineen myös sääntelyneuvostolle, Euroopan parlamentille ja komissiolle.
10. Toiminnanjohtaja toimittaa asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 146 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille pyynnöstä kaikki tiedot, joita tarvitaan vastuuvapauden myöntämiseksi talousarvion toteuttamisesta kyseiseltä varainhoitovuodelta.
11. Ennen vuoden N + 2 toukokuun 15 päivää Euroopan parlamentti myöntää neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta toiminnanjohtajalle vastuuvapauden varainhoitovuoden N talousarvion toteuttamisesta.
27 artikla
Sisäiset valvontajärjestelmät
Komission sisäinen tarkastaja vastaa yhteistyöelimen sisäisten valvontajärjestelmien tarkastamisesta.
28 artikla
Varainhoitosäännöt
Sääntelyneuvosto vahvistaa yhteistyöelimeen sovellettavat varainhoitosäännöt komissiota kuultuaan. Säännöt saavat poiketa Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 23 päivänä joulukuuta 2002 annetusta komission asetuksesta (EY, Euratom) N:o 2343/2002(18) ainoastaan, mikäli se on välttämätöntä yhteistyöelimen toiminnasta johtuvien erityisvaatimusten vuoksi ja komissio antaa tähän suostumuksen etukäteen.
29 artikla
Petostentorjunta
1. Petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi virastoon sovelletaan rajoituksetta Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999(19) säännöksiä.
2. Yhteistyöelimen on liityttävä Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission välillä 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista(20) ja annettava välittömästi asianmukaiset määräykset, jotka koskevat kaikkia yhteistyöelimen työntekijöitä.
3. Rahoituspäätöksissä ja niistä johtuvissa täytäntöönpanoa koskevissa sopimuksissa tai asiakirjoissa on määrättävä nimenomaisesti, että tilintarkastustuomioistuin ja OLAF voivat tarvittaessa tehdä tarkastuksia paikan päällä yhteistyöelimen varojen edunsaajien luona ja näiden varojen jakamisesta vastaavan henkilöstön luona.
VI LUKU
YLEISET SÄÄNNÖKSET
30 artikla
Tietojen antaminen yhteistyöelimelle
1. Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tarjoavien yritysten on annettava yhteistyöelimelle kaikki tiedot, myös taloudelliset tiedot, joita se pyytää tässä asetuksessa säädettyjen tehtäviensä toteuttamiseksi. Yritysten on pyynnöstä toimitettava tiedot viipymättä yhteistyöelimen edellyttämässä määräajassa ja sen vaatimalla tarkkuudella. Komissio voi vaatia yhteistyöelintä perustelemaan tietopyyntönsä.
2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on annettava yhteistyöelimelle tiedot, joita se tarvitsee tässä asetuksessa säädettyjen tehtäviensä toteuttamiseksi. Jos annetuissa tiedoissa viitataan tietoihin, joita yritykset ovat aiemmin toimittaneet kansallisen sääntelyviranomaisen pyynnöstä, näille yrityksille on ilmoitettava asiasta.
3.Tarvittaessa taataan tämän artiklan mukaisesti esitettyjen tietojen luottamuksellisuus. Sovelletaan 46 artiklaa.
31 artikla
Kuuleminen
▌Kun yhteistyöelin aikoo antaa lausunnon tässä asetuksessa annettujen säännösten mukaisesti, sen on tarvittaessa kuultava osapuolia, joita asia koskee, ja annettava niille mahdollisuus esittää kohtuullisessa määräajassa lausuntonsa yhteistyöelimen lausuntoluonnoksesta. Yhteistyöelimen on asetettava kuulemisen tulokset julkisesti saataville, paitsi jos tiedot ovat luottamuksellisia.
32 artikla
Valvonta, täytäntöönpano ja seuraamukset
▌
1. Kansalliset sääntelyviranomaiset vastaavat yhteistyössä yhteistyöelimen kanssa sen varmentamisesta, että yritykset noudattavat tässä asetuksessa annetuista säännöksistä johtuvia velvollisuuksiaan.
2. Yritysten jättäessä vastaamatta 41 artiklassa tarkoitettuun tietopyyntöön komissio kiinnittää niiden huomion asiaan. Komissio voi tarvittaessa ja yhteistyöelimen pyynnöstä julkaista näiden yritysten nimet ▌.
▌
4.
33 artikla
Etunäkökohtia koskeva ilmoitus
Yhteistyöelimen henkilöstön, sääntelyneuvoston jäsenten ja yhteistyöelimen toiminnanjohtajan on tehtävä sitoumuksistaan ja etunäkökohdistaan vuosittain ilmoitus, jossa he toteavat, ettei heidän riippumattomuuttaan mahdollisesti vaarantavia välittömiä tai välillisiä etunäkökohtia ole. Tämä ilmoitus on tehtävä kirjallisesti.
34 artikla
Avoimuus
1. Yhteistyöelimen toiminnan on oltava mahdollisimman avointa.
2. Yhteistyöelimen on varmistettava, että suuri yleisö ja kaikki asianomaiset tahot saavat tarvittaessa puolueetonta, luotettavaa ja helposti saatavissa olevaa tietoa erityisesti yhteistyöelimen työn tuloksista. Sen on myös julkistettava sääntelyneuvoston jäsenten ja toiminnanjohtajan etunäkökohtia koskevat ilmoitukset.
3. Sääntelyneuvosto voi toiminnanjohtajan ehdotuksesta sallia asianomaisten tahojen seurata joidenkin yhteistyöelimen toimien käsittelyä.
4. Yhteistyöelin vahvistaa työjärjestyksessään 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen avoimuussääntöjen täytäntöönpanoa koskevat käytännön järjestelyt.
35 artikla
Luottamuksellisuus
1. Yhteistyöelin ei saa paljastaa kolmansille osapuolille sellaista käsittelemäänsä ja saamaansa tietoa, jolle on pyydetty luottamuksellista käsittelyä.
3. Yhteistyöelin vahvistaa työjärjestyksessään 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen salassapitovelvollisuutta koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa koskevat käytännön järjestelyt.
4. Yhteistyöelin toteuttaa päätöksen 2001/844/EY, EHTY, Euratom(21) mukaisesti asianmukaiset toimenpiteet suojatakseen luottamuksellisuutta edellyttävät tiedot, joihin sillä on oikeus tutustua tai joita jäsenvaltiot tai kansalliset sääntelyviranomaiset sille toimittavat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 47 artiklan soveltamista. Jäsenvaltioiden on toteutettava vastaavat toimenpiteet asiaa koskevan kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Yhteisön tai yhden tai useamman jäsenvaltion olennaisille eduille mahdollisesti aiheutuvan vahingon vakavuus on otettava asianmukaisella tavalla huomioon. Kunkin jäsenvaltion ja komission on noudatettava asiakirjan luovuttajan antamaa turvaluokitusta.
36 artikla
Tiedonsaantioikeus
1. Yhteistyöelimen hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan║asetusta (EY) N:o 1049/2001.
2. Sääntelyneuvoston on hyväksyttävä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanoa koskevat käytännön järjestelyt kuuden kuukauden kuluessa Yhteistyöelimen toiminnan tosiasiallisesta aloittamisesta.
▌
37 artikla
Oikeudellinen asema
1. Yhteistyöelin on yhteisön elin, jolla on oikeushenkilön asema.
2. Yhteistyöelimellä on jokaisessa jäsenvaltiossa laajin kansallisen lainsäädännön mukainen oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.
3. Yhteistyöelintä edustaa sen toiminnanjohtaja.
4. Yhteistyöelimen toimipaikka on […]. Kunnes sen tilat käytettävissä, se toimii komission tiloissa.
38 artikla
Henkilöstö
1. Yhteistyöelimen henkilöstöön ▌sovelletaan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä, Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja ja Euroopan yhteisöjen toimielimien näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti antamia sääntöjä.
2. Sääntelyneuvosto antaa yhteisymmärryksessä komission kanssa tarvittavat soveltamissäännöt Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 110 artiklan säännösten mukaisesti.
3. Yhteistyöelin käyttää henkilöstönsä suhteen niitä valtuuksia, jotka kuuluvat nimittävälle viranomaiselle Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen mukaan ja työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen mukaan.
4. Sääntelyneuvosto voi antaa säännöksiä, joilla sallitaan kansallisten asiantuntijoiden siirto jäsenvaltioista Yhteistyöelimen määräaikaiseen palvelukseen.
39 artikla
Erioikeudet ja vapaudet
Yhteistyöelimeen ja sen henkilöstöön sovelletaan Euroopan yhteisöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa.
40 artikla
Yhteistyöelimen vastuu
1. Jos kyseessä on sopimukseen perustumaton vastuu, yhteistyöelimen on jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien yhteisten perusperiaatteiden mukaisesti korvattava itsensä tai henkilöstönsä tehtäviensä yhteydessä aiheuttamat vahingot. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan tällaisten vahinkojen korvaamiseen liittyvät riita-asiat.
2. Yhteistyöelimen työntekijöiden henkilökohtaista taloudellista ja kurinpidollista vastuuta yhteistyöelintä kohtaan säännellään yhteistyöelimen henkilöstöön sovellettavissa asiaa koskevissa määräyksissä.
41 artikla
Henkilötietojen suoja
Kun yhteistyöelin käsittelee henkilöihin liittyviä tietoja, sen on noudatettava asetuksen (EY) N:o 45/2001 säännöksiä.
42 artikla
Kolmansien maiden osallistuminen
Yhteistyöelimen toimintaan voivat osallistua ne Euroopan maat, jotka ovat tehneet Euroopan yhteisön kanssa sopimuksen, jonka mukaisesti ne ovat saattaneet voimaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan yhteisön lainsäädännön ja soveltavat sitä. Mainittujen sopimusten asiaa koskevien määräysten mukaisesti laaditaan järjestelyjä, joissa määritellään yksityiskohtaiset säännöt näiden maiden osallistumiselle yhteistyöelimen toimintaan ja erityisesti tällaisen osallistumisen luonne ja laajuus. Näissä järjestelyissä voidaan sääntelyneuvoston päätöksen nojalla määrätä edustuksesta sääntelyneuvoston kokouksissa ilman äänioikeutta.
43 artikla
Viestintäkomitea
1. Komissiota avustaa tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanossa direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 22 artiklalla perustettu viestintäkomitea.
2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(22) 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
44 artikla
Arviointi ja uudelleentarkastelu
Komissio julkaisee kolmen vuoden kuluessa yhteistyöelimen toiminnan tosiasiallisesta alkamisesta arviointikertomuksen yhteistyöelimen toiminnan tuloksena saaduista kokemuksista. Arviointikertomus kattaa yhteistyöelimen saavuttamat tulokset ja sen työmenetelmät suhteessa sen tavoitteeseen, toimeksiantoon ja tehtäviin, jotka määritellään tässä asetuksessa ja yhteistyöelimen vuotuisissa työohjelmissa. Arviointikertomuksessa otetaan huomioon sidosryhmien näkemykset sekä yhteisön että jäsenvaltioiden tasolla ja se toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Euroopan parlamentti antaa lausunnon komission arviointikertomuksesta.
Tammikuun 1 päivään 2014 mennessä tehdään uudelleentarkastelu, jonka tarkoituksena on arvioida, onko yhteistyöelimen toimeksiantoa tarpeen jatkaa. Jos toimeksiannon jatkaminen on perusteltua, talousarviota ja menettelyjä koskevia säännöksiä sekä henkilöstövoimavaroja tarkastellaan uudelleen.
45 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan [31 päivänä joulukuuta 2009].
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Eurooppalaisen taajuusylijäämän täysimääräinen hyödyntäminen: Yhteinen lähestymistapa digitalisoinnin yhteydessä vapautuvien lähetystaajuuksien käyttöön
142k
67k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. syyskuuta 2008 eurooppalaisen taajuusylijäämän täysimääräisestä hyödyntämisestä: Yhteinen lähestymistapa digitalisoinnin yhteydessä vapautuvien lähetystaajuuksien käyttöön (2008/2099(INI))
– ottaa huomioon komission 13. marraskuuta 2007 antaman tiedonannon "Eurooppalaisen taajuusylijäämän täysimääräinen hyödyntäminen: Yhteinen lähestymistapa digitalisoinnin yhteydessä vapautuvien lähetystaajuuksien käyttöön" (KOM(2007)0700) (komission tiedonanto yhteisestä lähestymistavasta lähetystaajuuksien käyttöön),
– ottaa huomioon 14. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman "Kohti eurooppalaista radiotaajuuspolitiikkaa"(1),
– ottaa huomioon komission 29. syyskuuta 2005 antaman tiedonannon "Digitaalilähetyksiin siirtymiseen liittyvät EU:n taajuuspolitiikan painopisteet tulevassa ITU:n alueellisessa radioviestintäkonferenssissa 2006 (RRC-06)" (KOM(2005)0461),
– ottaa huomioon radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän 14. helmikuuta 2007 antaman lausunnon "EU Spectrum Policy Implications of the Digital Dividend",
– ottaa huomioon analogisista digitaalisiin radio- ja televisiolähetyksiin siirtymisen nopeuttamisesta 16. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman(2),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A6-0305/2008),
A. ottaa huomioon, että digitaaliteknologian ylivoimaisen lähetystehokkuuden ansiosta siirtyminen analogisista digitaalisiin maanpäällisiin TV-lähetyksiin vuoden 2012 loppuun mennessä vapauttaa Euroopan unionissa huomattavan määrän lähetystaajuuksia ja tarjoaa täten mahdollisuuden jakaa lähetystaajuuksia uudelleen ja tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia kasvattaa markkinoita ja lisätä kuluttajille tarjottavia laadukkaita palveluja ja valikoimaa,
B. ottaa huomioon, että radiotaajuuksien käyttämisestä saatavia hyötyjä maksimoidaan koordinoiduilla toimilla EU:n tasolla mahdollisimman tehokkaan käytön takaamiseksi,
C. katsoo, että radiotaajuudet ovat merkittävässä asemassa palvelujen laajan valikoiman tarjoamisen kannalta ja kehitettäessä teknologiapainotteisia markkinoita, joiden arvo on noin 2,2 prosenttia EU:n BKT:stä, ja siksi ne ovat Lissabonin strategian mukaisesti merkittävä alan kasvuun, tuottavuuteen ja kehitykseen vaikuttava tekijä EU:ssa,
D. ottaa huomioon, että radiotaajuusresursseja on niukasti ja että ne ovat julkisia hyödykkeitä ja että niiden tehokas käyttö on ensiarvoisen tärkeää varmistettaessa palveluntarjonnasta kiinnostuneille asianosaisille radiotaajuuksien käyttöoikeus,
E. toteaa, että suuri osa taajuuksista on nykyään sotilaskäytössä analogisena ja että siksi julkiseen sähköiseen viestintään käytettävien taajuuksien kokonaismäärän suuri lisäys käsittää myös tämän osan digitalisoinnin jälkeen,
F. ottaa huomioon, että 27 jäsenvaltiolla ei ole yhteistä aikataulua digitaalilähetyksiin siirtymiselle; ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa digitaalilähetyksiin siirtymistä koskevat suunnitelmat ovat pitkälle kehittyneet, ja muutamissa on jo siirrytty digitaalilähetyksiin,
G. ottaa huomioon, että komission tiedonanto yhteisestä lähestymistavasta lähetystaajuuksien käyttöön on keskeinen osa sähköistä viestintää käsittelevää pakettia, jonka komissio hyväksyi marraskuussa 2007 sähköistä viestintää koskevan lainsäädännöllisen kehyksen uudistamisesta,
H. ottaa huomioon, että lähetystaajuuksien (uudelleen)jako digitaalilähetysten harjoittajille on parhaillaan käynnissä useissa jäsenvaltioissa sillä seurauksella, että kyseiset taajuudet jaetaan ja niitä ei voida enää hyödyntää useisiin vuosiin,
I. ottaa huomioon, että teknologinen sitoutumattomuus on erittäin tärkeää yhteistoimivuuden edistämiselle ja että se on olennainen osa joustavampaa ja avoimempaa digitaalilähetyksiin siirtymistä koskevaa politiikkaa, jossa otetaan huomioon yleinen etu,
J. ottaa huomioon, että neuvosto on pyytänyt jäsenvaltioita saattamaan digitaalilähetyksiin siirtymisen päätökseen mahdollisimman suurelta osin ennen vuotta 2012,
K. ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot ovat julkaisseet ehdotuksensa, jotka koskevat digitaalisiin lähetyksiin siirtymistä,
1. ottaa huomioon, että i2010-aloite on tärkeä osa uudistettua Lissabonin strategiaa, ja korostaa lähetystaajuuksien saatavuuden ja käytön tehokkuuden merkitystä Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen kannalta; korostaa tässä yhteydessä laajakaistapalvelujen saatavuuden tarvetta niin kutsutun digitaalisen kahtiajaon umpeen kuromiseksi;
2. korostaa tarvetta digitalisointiin, joka yhdessä uuden tieto- ja viestintäteknologian kehittämisen ja taajuusylijäämän kanssa auttaa kuromaan umpeen digitaalista kahtiajakoa ja edistää Lissabonin tavoitteiden saavuttamista;
3. panee merkille kansallisten järjestelmien eroavaisuudet lähetystaajuuksien jakamisen ja käytön osalta; panee merkille, että kyseiset eroavaisuudet saattavat haitata sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan saavuttamista;
4. painottaa, että taajuusylijäämä on erisuuruinen eri jäsenvaltioissa, mikä johtuu kansallisista olosuhteista ja heijastaa kansallista viestintä- ja audiovisuaalialan politiikkaa;
5. ottaa huomioon, että digitaalisen maanpäällisen television lisääntyneen taajuustehokkuuden ansiosta pitäisi olla mahdollista jakaa uudelleen noin 100 MHz:n suuruinen taajuusylijäämä mobiililaajakaistapalveluille ja muille palveluille (esimerkiksi julkiset turvallisuuspalvelut, radiotaajuinen identifiointi ja tieturvallisuussovellukset) ja samalla varmistaa, että lähetyspalvelut voivat jatkaa toimintaansa menestyksekkäästi;
6. toteaa, että suurin osa jäsenvaltioista on tällä hetkellä jäljessä muista teollisuusmaista uuden sukupolven viestintäinfrastruktuureihin tehtävien investointien osalta, ja korostaa, että johtavan aseman saavuttaminen laajakaistan ja Internetin kehittämisessä on ratkaisevan tärkeää Euroopan unionin kilpailukyvylle ja koheesiolle kansainvälisellä areenalla, erityisesti silmällä pitäen interaktiivisten digitaalisten jakelukanavien kehittämistä ja uusien palvelujen, kuten sähköisen kaupan, sähköisen terveydenhuollon, sähköisen oppimisen ja sähköisen hallinnon, tarjoamista; korostaa, että kansallisella ja yhteisön tasolla olisi tehtävä suurempia investointeja innovatiivisten tuotteiden ja palveluiden käytön rohkaisemiseksi; korostaa, että laajakaistapalvelujen saatavuuden takaamiseksi toteutettavien ponnistelujen ei pitäisi koskea ainoastaan taajuusylijäämää;
7. on vakuuttunut siitä, että teknologisen lähentymisen