Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. syyskuuta 2008 tiedotusvälineiden keskittymisestä ja moniarvoisuudesta Euroopan unionissa (2007/2253(INI))

P6_TA(2008)0459 A6-0303/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan,

–   ottaa huomioon Amsterdamin sopimukseen liitetyn pöytäkirjan jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta(1),

–   ottaa huomioon komission työasiakirjan tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta Euroopan unionin jäsenvaltioissa (SEC(2007)0032),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston 11. joulukuuta 2007 antaman direktiivin 2007/65/EY televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY muuttamisesta(2),

–   ottaa huomioon 20. marraskuuta 2002 antamansa päätöslauselman tiedotusvälineiden keskittymisestä(3),

–   ottaa huomioon vuonna 2005 tehdyn kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelua ja edistämistä koskevan Unescon yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman EU:ssa ja varsinkin Italiassa tapahtuvasta sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden perusoikeuksien rikkomisesta (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan 2 kohta)(4),

–   ottaa huomioon komission vuonna 2001 antaman tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan(5),

–   ottaa huomioon neuvoston 25. tammikuuta 1999 antaman päätöslauselman julkisesta yleisradiotoiminnasta(6),

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean jäsenvaltioille 31. tammikuuta 2007 antaman suosituksen (Rec(2007)3) julkisen palvelun yleisradiotoiminnan tehtävästä tietoyhteiskunnassa,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 27. kesäkuuta 2000 antaman suosituksen (Rec 1466(2000)) viestimiin liittyvästä ohjauksesta,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean 31. tammikuuta 2007 antaman suosituksen (Rec(2007)2) median moniarvoisuudesta ja mediasisällön monimuotoisuudesta,

–   ottaa huomioon 13. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman vuorovaikutteisten digitaalitelevisiopalvelujen yhteentoimivuudesta(7),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A6–0303/2008),

A.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni on vahvistanut sitoumuksensa tiedotusvälineiden moniarvoisuuden puolustamiseen ja edistämiseen olennaisena osana Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistettua tiedonsaantia ja sananvapautta koskevaa oikeutta ja demokratian, yhteiskunnallisen moniarvoisuuden ja kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämisen keskeisinä kulmakivinä,

B.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on ilmaissut toistuvasti toiveensa, että komissio vahvistaisi sekä viestintäalalla että kaikkialla tietoyhteiskunnassa vakaan oikeuskehyksen, jolla varmistetaan yhtäläinen moniarvoisuuden suojelun taso jäsenvaltioissa ja mahdollistetaan se, että toimijat voivat hyödyntää yhteismarkkinoiden luomia mahdollisuuksia,

C.   katsoo, että tiedotusvälineiden moniarvoisuuden käsitettä ei voida – kuten komissio korosti edellä mainitussa työasiakirjassaan – rajoittaa ongelmaan, joka koskee yritysten omistuksen keskittymistä, vaan se kattaa myös julkiseen yleisradiotoimintaan, poliittiseen valtaan, taloudelliseen kilpailuun, kulttuuriseen moninaisuuteen, uusien tekniikoiden kehittämiseen, avoimuuteen ja toimittajien työolosuhteisiin liittyvät kysymykset Euroopan unionissa,

D.   katsoo, että yleisradiopalveluilla on oltava käytössään tarvittavat resurssit ja välineet, joilla niille varmistetaan todellinen riippumattomuus poliittisesta painostuksesta ja markkinavoimista,

E.   ottaa huomioon, että tällä hetkellä julkinen yleisradiotoiminta joutuu kilpailemaan epäoikeudenmukaisesti ja sisältöjensä laadun kustannuksella markkinaosuuksista kaupallisten kanavien kanssa, joiden perimmäisenä tavoitteena ei ole laatu, vaan kysynnän tyydyttäminen yleisön enemmistön toiveiden mukaisesti,

F.   ottaa huomioon, että kulttuurin moninaisuutta koskevassa Unescon yleissopimuksessa pidetään erityisen tärkeänä muun muassa tiedotusvälineiden monimuotoisuutta edistävien olosuhteiden luomista,

G.   ottaa huomioon, että kulttuurin moninaisuutta koskevassa Unescon yleissopimuksessa tunnustetaan sopimuspuolten oikeus toteuttaa toimenpiteitä tiedotusvälineiden monimuotoisuuden edistämiseksi myös julkisen palvelun yleisradiotoiminnan avulla,

H.   ottaa huomioon, että julkisen audiovisuaalisen viestinnän tärkeä rooli moniarvoisuuden varmistamisessa tunnustetaan kulttuurin moninaisuutta koskevassa Unescon yleissopimuksessa ja Amsterdamin sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa, jonka mukaan jäsenvaltioiden julkinen yleisradiotoiminta liittyy suoraan jokaisen yhteiskunnan demokraattisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin samoin kuin tarpeeseen turvata viestinnän moniarvoisuus ja jonka mukaan jäsenvaltiot vastaavat julkisen yleisradiotoiminnan tehtävien määrittelemisestä ja sen rahoittamisesta,

I.   ottaa huomioon, että edellä mainitussa vuonna 2001 annetussa komission tiedonannossa tunnustetaan täysin julkisen yleisradiotoiminnan keskeinen rooli moniarvoisuuden sekä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämisessä ja painotetaan, että kyseisiä valtiontukia arvioidessaan komissio soveltaa kriteerejä, joihin kuuluvat muun muassa kulttuurisen monimuotoisuuden edistämisen merkitys ja jokaisen yhteiskunnan demokraattisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen tarpeiden täyttäminen,

J.   ottaa huomioon, että edellä mainitussa 25. tammikuuta 1999 annetussa neuvoston päätöslauselmassa vahvistetaan julkisen yleisradiotoiminnan olennainen rooli moniarvoisuuden kannalta ja edellytetään, että jäsenvaltiot määrittelevät sille laaja-alaisia tehtäviä, jotka vastaavat sen roolia uusista audiovisuaalialan palveluista ja tietopalveluista sekä uusista tekniikoista koituvien hyötyjen saattamisessa yleisön saataville,

K.   katsoo, että Amsterdamin sopimukseen liitetty pöytäkirja hyväksyttiin jäsenvaltioiden toimivallan varmistamiseksi julkisen yleisradiotoiminnan järjestämisessä kansallisella tasolla siten, että se täyttää jokaisen yhteiskunnan demokraattiset ja kulttuuriset tarpeet, jotta voidaan parhaalla mahdollisella tavalla edistää tiedotusvälineiden moniarvoisuuden säilyttämistä koskevan tavoitteen toteutumista,

L.   katsoo, että edellä mainitussa ministerikomitean suosituksessa (Rec(2007)3) korostetaan julkisen yleisradiotoiminnan erityistä roolia puolueettomien ja riippumattomien tietojen ja kannanottojen sekä innovatiivisen ja vaihtelevan sisällön lähteenä, joka noudattaa korkeita eettisiä ja laadullisia standardeja, sekä julkisen keskustelun foorumina ja keinona yksilöiden laajemman demokraattisen osallistumisen edistämiseksi, ja näin ollen vaaditaan, että tehtävien määrittelemistä koskeva toimivalta säilyy jäsenvaltioilla, jotta tiedotusvälineet voivat täyttää tehtävänsä uudessa mediaympäristössä,

M.   katsoo, että tiedotusvälineiden moniarvoisuus voidaan taata ainoastaan varmistamalla julkisten televisioyhtiöiden tuottaman sisällön todellinen poliittinen tasapaino,

N.   katsoo, että kokemus on osoittanut, että rajoittamaton omistuksen keskittyminen vaarantaa moniarvoisuuden ja kulttuurisen monimuotoisuuden ja että puhtaasti vapaaseen markkinakilpailuun perustuva järjestelmä ei yksinään pysty takaamaan tiedotusvälineiden moniarvoisuutta,

O.   katsoo, että yksityisen ja julkisen sektorin televisiotoimintaa ja audiovisuaalisia viestintäpalveluja koskevat kahden pilarin järjestelyt Euroopassa ovat osoittautuneet arvokkaiksi tiedotusvälineiden moniarvoisuuden vahvistamisessa ja että niitä tulisi kehittää edelleen,

P.   katsoo, että omistuksen keskittyminen aiheuttaa mediatyöntekijöiden lisääntyvää riippuvuutta suurten mediayritysten omistajista,

Q.   katsoo, että uudet teknologiat ja erityisesti siirtyminen digitaaliseen teknologiaan audiovisuaalisen sisällön tuotannon ja levittämisen osalta sekä uusien viestintä- ja tietopalveluiden markkinoille tulo ovat huomattavasti vaikuttaneet saatavilla olevien tuotteiden määrään ja levityskeinoihin; katsoo kuitenkin, että tiedotusvälineiden ja palvelujen määrällinen lisääntyminen ei automaattisesti takaa sisällön monimuotoisuutta; katsoo, että uudet päivitetyt keinot tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja kulttuurisen monimuotoisuuden varmistamiseksi ja täsmällisten ja puolueettomien tietojen antamiseksi yleisölle ovat siksi tarpeen,

R.   katsoo, että tämänhetkiset televiestinnän sääntelypuitteet, jotka heijastavat infrastruktuurin ja sisällön sääntelyn välistä suoraa yhteyttä ja keskinäistä riippuvuutta, antavat jäsenvaltioille saatavuutta koskevien sääntöjen ja jakeluvelvoitesääntöjen kaltaisia sopivia teknisiä välineitä tiedotusvälineiden ja sisällön monimuotoisuuden suojelemiseksi,

S.   katsoo kuitenkin, että tekniikan edistys ei automaattisesti takaa tietojen moniarvoisuuden ja sisällön monimuotoisuuden kunnioittamista, vaan se on saatava aikaan kansallisten ja Euroopan viranomaisten harjoittamalla aktiivisella, yhtenäisellä ja valppaalla politiikalla,

T.   katsoo, että vaikka Internet on merkittävästi lisännyt erilaisten tietolähteiden, näkökulmien ja mielipiteiden saatavuutta, se ei ole vielä korvannut perinteisiä tiedotusvälineitä julkisen mielipiteen ratkaisevana muodostajana,

U.   ottaa huomioon, että teknologiset muutokset merkitsevät sitä, että sanomalehtien julkaisijat jakavat sisältöä yhä enenevässä määrin Internetissä ja ovat siksi laajalti riippuvaisia (on line -) mainostuloista,

V.   ottaa huomioon, että tiedotusvälineet muodostavat edelleen tärkeän vaikutusvälineen poliittisten näkemysten vaihdossa, ja katsoo tämän vuoksi, että tiedotusvälineiden kykyyn hoitaa tehtäväänsä toimia demokratian vartijana kohdistuu huomattava uhka, koska tällä sektorilla yksityisiä yrityksiä kiinnostaa pääasiassa taloudellinen voitto; katsoo, että tähän liittyy tietojen moniarvoisuuden, sisällön laadun ja näkökantojen monimuotoisuuden vähenemisen vaara ja että siksi tiedotusvälineiden moninaisuutta ei saisi jättää pelkästään markkinamekanismien varaan,

W.   katsoo, että isot mediayritykset ovat saavuttaneet huomattavan ja usein hallitsevan markkina-aseman joissakin jäsenvaltioissa; katsoo, että sellaisten lehdistöryhmien olemassaolo, jotka ovat julkisia hankintoja koskevia sopimuksia myöntävien yritysten omistuksessa, muodostaa uhan tiedotusvälineiden itsenäisyydelle,

X.   katsoo, että monikansallisten mediayritysten myötävaikutus on joissakin jäsenvaltioissa ratkaisevan tärkeää mediamaiseman elvyttämiselle, mutta että tiettyjä parannuksia tarvitaan myös työolosuhteiden ja palkkojen osalta,

Y.   katsoo, että työolosuhteita ja mediatyöntekijöiden työn laatua on parannettava, ja ottaa huomioon, että sosiaaliturvan puuttuessa yhä suurempi määrä journalisteista työskentelee epävarmoissa olosuhteissa,

Z.   katsoo, että EU:n kilpailulainsäädäntöä voidaan soveltaa vain rajoitetusti tiedotusvälineiden keskittymistä koskeviin kysymyksiin, koska vertikaalisten ja horisontaalisten tiedotusvälineiden omistusta keskittävien toimien taloudellinen laajuus uusimmissa jäsenvaltioissa ei ole saavuttanut sellaista tasoa, joka mahdollistaisi EU:n kilpailulainsäädännön soveltamisen,

AA.   katsoo, että tiedotusvälineiden omistusta liikaa rajoittavien sääntöjen käyttöönottaminen saattaa vähentää eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä maailman markkinoilla ja lisätä muiden kuin eurooppalaisten mediakonsernien vaikutusta,

AB.   katsoo, että tiedotusvälineiden kuluttajien on pystyttävä valitsemaan laajasta tarjonnasta,

AC.   katsoo, että mediatuottajat pyrkivät luomaan mahdollisimman laadukasta sisältöä, mutta olosuhteet tämän tavoitteen saavuttamiseksi eivät ole kauttaaltaan tyydyttävät kaikissa jäsenvaltioissa,

AD.   katsoo, että uusien tiedotusvälineiden leviäminen (laajakaistainen verkkoyhteys, satelliittikanavat, maanpäälliset digitaalitelevisiolähetykset jne.) ja tiedotusvälineiden omistuksen eri muodot eivät itsessään riitä takaamaan moniarvoisuutta tiedotusvälineiden tuottaman sisällön osalta,

AE.   katsoo, että sisältöä koskevia laadullisia sääntöjä ja alaikäisten suojelua koskevaa periaatetta tulisi soveltaa sekä julkisella että kaupallisella tasolla,

AF.   katsoo, että mediayritykset ovat korvaamattomia tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja demokratian säilyttämisen kannalta ja että niiden tulisi siksi käsitellä liike-elämän etiikkaan ja sosiaaliseen vastuuseen liittyviä käytäntöjä aktiivisemmin,

AG.   katsoo, että kaupalliset tiedotusvälineet hyödyntävät yhä kasvavassa määrin käyttäjien tuottamaa sisältöä, erityisesti audiovisuaalista sisältöä, nimellistä korvausta vastaan tai korvauksetta, mikä aiheuttaa eettisiä ja yksityisyyden suojaa koskevia ongelmia ja lisää epäasianmukaisella tavalla kilpailupaineita toimittajien ja muiden mediatyöntekijöiden keskuudessa,

AH.   katsoo, että verkkopäiväkirjat ovat uusi ja tärkeä ilmaisunvapauden edistämiskeino, ja ottaa huomioon että niitä käyttävät sekä mediatyöntekijät että yksityishenkilöt,

AI.   katsoo, että julkisille yleisradioyhtiöille täytyy myöntää vakaa rahoitus, että niiden on käyttäydyttävä oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti ja että niille on annettava keinot yleisön mielenkiinnon lisäämiseksi sekä sosiaalisten arvojen edistämiseksi,

AJ.   ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on erilaisia käsityksiä julkisista tiedotusvälineistä ja niiden rahoituksesta,

AK.   ottaa huomioon, että julkisilla tiedotusvälineillä on huomattava markkinaosuus ainoastaan audiovisuaalisilla ja ei-lineaarisilla markkina-alueilla,

AL.   katsoo, että audiovisuaalialan eurooppalaisen toimintamallin kestävän perustan on muodostuttava vahvojen, itsenäisten ja moniarvoisten julkisten palvelujen sekä dynaamisen kaupallisen alan välisestä tasapainosta; katsoo, että tämän toimintamallin jatkuvuus on keskeistä luomisen elinvoimaisuudelle ja laadulle, tiedotusvälineiden moniarvoisuudelle sekä kulttuurisen moninaisuuden kunnioittamiselle ja edistämiselle,

AM.   katsoo, että jäsenvaltioiden julkiset tiedotusvälineet kärsivät joskus sekä riittämättömästä rahoituksesta että poliittisesta painostuksesta,

AN.   katsoo, että kunkin jäsenvaltion julkisille yleisradioyhtiöille määräämät tehtävät edellyttävät pitkäkestoista rahoitusta ja taattua itsenäisyyttä, mikä on kaukana kaikkien jäsenvaltioiden tämänhetkisestä tilanteesta,

AO.   katsoo, että julkisilla tiedotusvälineillä on johtava asema tietyissä jäsenvaltioissa sekä sisällön laadun että niiden keräämän yleisön osalta,

AP.   katsoo, että korkealaatuisen ja moninaisen sisällön saatavuus maailmanlaajuisen yleisön kannalta muuttuu yhä ratkaisevammaksi teknologisten muutosten ja lisääntyneen keskittymisen yhteydessä sekä yhä kilpailuhenkisemmässä ja globalisoituneemmassa ympäristössä; katsoo, että julkiset audiovisuaalipalvelut ovat keskeisiä demokraattisen mielipiteenmuodostuksen ja moniarvoisuuden takaamisen kannalta sekä siinä suhteessa, että ne mahdollistavat ihmisille tutustumisen kulttuuriseen moninaisuuteen; katsoo myös, että näiden palvelujen on voitava hyödyntää uusia lähetysjärjestelmiä täyttääkseen niille asetetut tehtävät ja tavoittaakseen kaikki yhteiskunnan ryhmät käytössä olevista keinoista riippumatta,

AQ.   katsoo, että julkiset tiedotusvälineet tarvitsevat riittävän julkisen rahoituksen voidakseen kilpailla kaupallisten tiedotusvälineiden kanssa siltä osin kuin kyse on korkeatasoisesta kulttuuri- ja uutistarjonnasta,

AR.   katsoo, että uusia mediatekniikoita on kehittynyt viimeisen vuosikymmenen aikana ja että mainostulojen suuntautuminen Internetissä toimiville jakelijoille aiheuttaa haittaa perinteisille tiedotusvälineille,

AS.   katsoo, että julkiset yleisradioyhtiöt ja kaupalliset televisioyhtiöt tulevat yhdessä uusien tekijöiden kanssa olemaan edelleen toisiaan täydentävässä asemassa uudella audiovisuaalialalla, jolle on ominaista jakelutekniikoiden monimuotoisuus,

AT.   katsoo, että Euroopan unionilla ei ole varsinaista toimivaltaa tiedotusvälineiden keskittymisen sääntelemiseksi, mutta sen toimivalta politiikan eri aloilla mahdollistaa, että se voi omaksua aktiivisen roolin tiedotusvälineiden moniarvoisuuden suojelemisessa ja edistämisessä; katsoo, että kilpailu- ja valtiontukilainsäädäntö, audiovisuaali- ja televiestintäalaa koskevat säännökset sekä ulkosuhteet (kauppa) ovat aloja, joilla Euroopan unionin tulisi aktiivisesti pyrkiä harjoittamaan tiedotusvälineiden moniarvoisuutta vahvistavaa ja edistävää politiikkaa,

AU.   ottaa huomioon sananvapautta koskevien konfliktien kasvavan määrän,

AV.   katsoo, että mediakoulutus on tietoyhteiskunnassa keskeinen keino, jonka avulla voidaan saada kansalaiset myötävaikuttamaan demokratiaan tietoisella ja aktiivisella tavalla,

AW.   katsoo, että tietojen lisääntynyt tarjonta (erityisesti Internetin ansiosta) tekee niiden tulkinnan ja arvioinnin yhä tärkeämmäksi,

AX.   katsoo, että Euroopan unionin kansalaisten medialukutaidon edistämiseksi tarvitaan huomattavasti enemmän tukea,

AY.   ottaa huomioon, että eurooppalaiset tiedotusvälineet toimivat nyt globalisoituneilla markkinoilla, mikä tarkoittaa, että niiden omistusta koskevat laajat rajoitukset huonontavat huomattavasti niiden kykyä kilpailla kolmansien maiden yritysten kanssa, joita vastaavat rajoitukset eivät koske; katsoo, että tämän vuoksi on tarpeen luoda yhtäältä tasapaino oikeudenmukaisten kilpailusääntöjen yhtenäisen täytäntöönpanon ja moniarvoisten turvamekanismien tarjoamisen välille sekä toisaalta varmistaa, että yrityksille sallitaan tarvittava joustavuus, jotta ne pystyvät kilpailemaan kansainvälisillä mediamarkkinoilla,

AZ.   katsoo, että elämme yhteiskunnassa, jossa meitä "pommitetaan" jatkuvasti tiedoilla, reaaliaikaisilla viesteillä ja suodattamattomilla sanomilla, ja että tietojen valikointi edellyttää erityisiä kykyjä,

BA.   katsoo, että tiedotusvälineiden moniarvoisuuden vahvistamiseen ja edistämiseen tähtäävien toimenpiteiden on oltava perustavanlaatuisia Euroopan unionin ulkosuhteiden kannalta (niin kaupan alalla kuin muuallakin) erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikan, laajentumisstrategian ja kahdenvälisten kumppanuussopimusten yhteydessä,

1.   vaatii komissiota ja jäsenvaltioita säilyttämään tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja varmistamaan, että kaikki EU:n kansalaiset voivat seurata vapaita ja moniarvoisia tiedotusvälineitä kaikissa jäsenvaltioissa, ja vaatii komissiota ja jäsenvaltioita suosittelemaan tarvittaessa parannuksia;

2.   on vakuuttunut siitä, että moniarvoinen mediajärjestelmä on demokraattisen eurooppalaisen yhteiskuntamallin säilymisen perusedellytys;

3.   toteaa, että Euroopan mediamaisemassa tapahtuu jatkuvaa lähentymistä sekä eri viestimien että eri markkinoiden välillä;

4.   korostaa, että omistajuuden keskittyminen mediajärjestelmässä luo edulliset olosuhteet mainosmarkkinoiden monopolisoitumiselle, estää uusien toimijoiden pääsyn markkinoille ja johtaa lisäksi mediasisällön yhtenäistymiseen;

5.   panee merkille, että mediajärjestelmän kehitystä ohjaa yhä enemmän voitontavoittelu ja että tästä syystä yhteiskunnallisia, poliittisia ja taloudellisia prosesseja tai toimittajien käytännesääntöjen mukaisia arvoja ei taata asianmukaisesti; katsoo tämän vuoksi, että kilpailu- ja medialainsäädäntö on nivottava toisiinsa, jotta taataan pääsy, kilpailu ja laatu ja vältetään eturistiriidat tiedotusvälineiden omistajakeskittymien ja poliittisen vallan välillä, sillä ne haittaavat vapaata kilpailua, yhtäläisiä mahdollisuuksia ja moniarvoisuutta;

6.   muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että kansallisten sääntelyviranomaisten päätöksissä on pyrittävä tasapainoon viranomaisten velvollisuuksien ja ilmaisunvapauden välillä ja että ilmaisunvapauden turvaaminen on pohjimmiltaan tuomioistuinten vastuulla;

7.   kehottaa komissiota sitoutumaan siihen, että se edistää vakaata oikeuskehystä, jolla varmistetaan moniarvoisuuden suojelun korkea taso kaikissa jäsenvaltioissa;

8.   vaatii näin ollen julkisten ja yksityisten lähetystoiminnan harjoittajien välisen tasapainon takaamista – niissä jäsenvaltioissa, joissa julkisia lähetystoiminnan harjoittajia tällä hetkellä on – sekä kilpailu- ja medialainsäädännön kytkemistä toisiinsa tiedotusvälineiden moniarvoisuuden vahvistamiseksi;

9.   katsoo, että viranomaisten tärkeimpiä tavoitteita tulisi olla sellaisten olosuhteiden luominen, joilla varmistetaan tiedotusvälineiden laadun korkea taso (myös julkisten tiedotusvälineiden), niiden monipuolisuuden varmistaminen ja toimittajien ehdottoman riippumattomuuden takaaminen;

10.   vaatii toteuttamaan toimenpiteitä eurooppalaisten mediakonsernien kilpailukyvyn parantamiseksi, millä edistetään merkittävästi talouskasvua, myös lisäämällä kansalaisten tietoisuutta ja tuntemusta taloudellisista ja rahoituskysymyksistä;

11.   korostaa kolmansien maiden mediasijoittajien kasvavaa vaikutusvaltaa EU:ssa ja erityisesti uusissa jäsenvaltioissa;

12.   vaatii, että kilpailulainsäädäntöä sovelletaan johdonmukaisesti EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla kilpailun varmistamiseksi ja uusien kilpailijoiden markkinoille pääsyn mahdollistamiseksi;

13.   katsoo, että EU:n kilpailulainsäädäntö on auttanut rajoittamaan tiedotusvälineiden keskittymistä; korostaa kuitenkin jäsenvaltioiden vastuulla olevan tiedotusvälineiden riippumattoman valvonnan merkitystä ja vaatii tämän vuoksi, että tiedotusvälineiden kansallisen sääntelyn olisi oltava tehokasta, selkeää, avointa ja korkeatasoista;

14.   suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen laatia konkreettisia indikaattoreita tiedotusvälineiden moniarvoisuuden mittaamiseksi;

15.   vaatii, että mediajärjestelmän arviointiin kehitetään tiedotusvälineiden moniarvoisuuden lisäksi muitakin indikaattoreita, jotka koskevat suhtautumista demokratiaan ja oikeusvaltioperiaatteeseen, ihmisoikeuksiin ja vähemmistöjen oikeuksiin sekä toimittajien ammatillisiin käytännesääntöihin;

16.   katsoo, että tiedotusvälineiden keskittymistä koskevien sääntöjen olisi katettava omistajuuden ja mediasisällön tuottamisen lisäksi (sähköiset) kanavat ja mekanismit Internetiin pääsemiseksi ja sen sisällön levittämiseksi, kuten hakukoneet;

17.   painottaa tarvetta turvata vammaisten tiedonsaanti;

18.   myöntää, että itsesäätelyllä on tärkeä rooli tiedotusvälineiden moniarvoisuuden turvaamisessa; panee tyytyväisenä merkille olemassa olevat aloitteet tällä alalla;

19.   kannustaa luomaan tiedotusvälineiden vapautta koskevan peruskirjan sananvapauden ja moniarvoisuuden turvaamiseksi;

20.   kehottaa kunnioittamaan tiedotusvälineiden vapautta ja varmistamaan, että tiedotusvälineiden tiedotus on johdonmukaisesti eettisten sääntöjen mukaista;

21.   painottaa luotettavia ja puolueettomia indikaattoreita hyödyntävien valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmien perustamisen tarvetta tiedotusvälineiden moniarvoisuuden takaamiseksi;

22.   painottaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden viranomaisten on taattava journalistinen ja toimituksellinen riippumattomuus tarvittavilla ja erityisillä oikeudellisilla ja sosiaalisilla vakuuksilla, ja toteaa, että on tärkeää luoda ja soveltaa yhdenmukaisesti jäsenvaltioissa ja kaikilla markkinoilla, joilla EU:ssa kotipaikkaansa pitävät mediayhtiöt toimivat, toimituksellista ohjeistusta, jotta omistajia tai osakkaita, tai ulkoisia tahoja, kuten esimerkiksi hallituksia, voidaan estää puuttumasta uutisten sisältöön;

23.   kehottaa jäsenvaltioita turvaamaan asianmukaisilla keinoilla riittävän poliittisten ja yhteiskunnallisten näkökohtien välisen tasapainon, etenkin uutis- ja ajankohtaisohjelmien sisällön osalta;

24.   pitää myönteisenä uusien tiedotusvälineiden mukanaan tuomaa dynaamisuutta ja moniarvoisuutta mediamaisemassa ja rohkaisee käyttämään kaikkia uusia tekniikoita, kuten mobiili-tv:tä, vastuullisesti kaupallisten, julkisten ja yhteisöllisten tiedotusvälineiden järjestelmäperustana;

25.   kannustaa käymään avointa keskustelua kaikista verkkopäiväkirjojen oikeudellista asemaa koskevista kysymyksistä;

26.   tukee tekijänoikeuksien turvaamista verkkotiedotusvälineissä velvoittamalla kolmannet osapuolet ilmoittamaan lähteensä heidän käyttäessään julkaisuja;

27.   suosittaa medialukutaidon sisällyttämistä eurooppalaisiin perustaitoihin ja tukee eurooppalaisen peruskoulutusohjelman kehittämistä medialukutaidon osalta korostaen samalla sen olennaista merkitystä digitaalisen kuilun kaventamisessa;

28.   toteaa, että mediakasvatuksen tavoitteena on, kuten edellä mainitussa Euroopan neuvoston suosituksessa (Rec 1466(2000)) vahvistetaan, tarjota kansalaisille keinot tulkita kriittisesti heille suunnattua alati kasvavaa tietomäärää ja keinot käyttää kyseistä tietoa; katsoo, että kyseisen oppimisprosessin avulla kansalaiset voivat käsitellä saamiaan viestejä ja valita sopivimmat välineet viestintäänsä varten ja että he näin ollen voivat harjoittaa tiedonsaannin ja ilmaisun vapauttaan täysipainoisesti;

29.   kehottaa komissiota kiinnittämään eurooppalaisen lähestymistavan omaksumisessa tarvittavaa huomiota kriittiseen sisällön arvioimiseen ja siihen liittyvien parhaiden toimintatapojen vaihtoon;

30.   pyytää komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan yleispätevää kehystä, jonka puitteissa lähetyslupia myönnetään kaapeli- ja satelliittitelevision ja analogisten ja digitaalisten lähetysten markkinoilla avoimin ja tasa-arvoisin perustein, jotta luodaan moniarvoinen kilpailujärjestelmä ja estetään markkinoilla monopoliasemassa tai hallitsevassa asemassa olevien yritysten väärinkäytökset;

31.   muistuttaa komissiota, että sitä on useissa yhteyksissä pyydetty laatimaan direktiivi, jolla pyrittäisiin varmistamaan moniarvoisuus, rohkaisemaan säilyttämään kulttuurinen monimuotoisuus siten kuin se on määritelty Unescon yleissopimuksessa kulttuurin moninaisuudesta sekä turvaamaan kaikille mediayrityksille mahdollisuus käyttää tekniikkaa, jonka avulla ne saavuttavat kaikki kansalaiset;

32.   kehottaa jäsenvaltioita tukemaan korkealaatuista julkista yleisradiotoimintaa, joka voi toimia vastapainona kaupallisten kanavien ohjelmatarjonnalle, sekä ottaa eurooppalaisella audiovisuaalialalla entistä korkeamman profiilin roolin tiedotusvälineiden moniarvoisuutta, demokraattista vuoropuhelua ja kaikkien kansalaisten pääsyä laadukkaisiin sisältöihin tukevana pilarina joutumatta välttämättä kilpailemaan mainostuloista ja markkinaosuuksista;

33.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan entistä laajempaa Euroopan sääntelyviranomaisten välistä yhteistyötä ja tehostamaan virallisia ja epävirallisia keskusteluita ja mielipiteenvaihtoa sääntelyviranomaisten välillä yleisradiotoiminnan alalla;

34.   suosittaa, että jäsenvaltioiden julkiset tiedotusvälineet varmistavat tarvittaessa, että palvelut heijastavat alueiden monikulttuurista luonnetta;

35.   rohkaisee julkistamaan kaikkien tiedotusvälineiden omistajien nimet avoimuuden lisäämiseksi radio- tai televisioyhtiöiden ja julkaisijoiden tavoitteiden ja taustojen osalta;

36.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisen kilpailulainsäädännön soveltaminen tiedostusvälineisiin sekä Internetiin ja viestintätekniikan alaan edistää tiedotusvälineiden moniarvoisuutta; kehottaa komissiota - sen pannessa täytäntöön EU:n kilpailusääntöjä - ottamaan huomioon kyseisten sääntöjen vaikutuksen tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen;

37.   suosittaa, että valtiontukea koskevia sääntöjä laaditaan ja sovelletaan siten, että julkiset ja yhteisölliset tiedotusvälineet voivat täyttää tehtävänsä dynaamisessa ympäristössä, ja että samalla varmistetaan, että julkiset tiedotusvälineet hoitavat jäsenvaltioiden niille asettamat tehtävät avoimesti ja vastuullisesti välttäen julkisen rahoituksen väärinkäyttöä poliittisten tai taloudellisten tarkoitusperien vuoksi;

38.   pyytää komissiota ottamaan huomioon kulttuurillista monimuotoisuutta koskevan Unescon yleissopimuksen ja edellä mainitun Euroopan neuvoston suosituksen (Rec(2007)3) tehdessään päätöstä edellä mainitun EY:n yleisradiotoimintaa koskevan vuoden 2001 tiedonannon tarkistamisen tarpeellisuudesta; pyytää, että jos komissio päättää tarkistaa olemassa olevia suuntaviivoja, kaikki ehdotetut toimenpiteet tai selvennykset arvioidaan niiden tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen kohdistuvan vaikutuksen mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaa kunnioittaen;

39.   suosittaa komissiota käyttämään edellä mainitun EY:n yleisradiotoimintaa koskevan vuoden 2001 tiedonannon tarkistusta – jos se katsoo sen tarpeelliseksi – keinona vahvistaa julkisen palvelun lähetystoiminnan roolia tiedotusvälineiden moniarvoisuuden olennaisena turvaajana EU:ssa;

40.   katsoo, että jotta julkiset audiovisuaaliset mediat pystyvät täyttämään tehtävänsä digitaalisen teknologian aikakautena, niiden on kehitettävä tavanomaisten ohjelmien lisäksi uusia tietopalveluita ja mediakatetta ja niiden on oltava vuorovaikutuksessa kaikkien digitaalisten tietoverkkojen ja järjestelmäperustojen kanssa;

41.   panee tyytyväisenä merkille, että tietyissä jäsenvaltioissa on pantu täytäntöön säännöksiä, jotka velvoittavat kaapelitelevision tarjoajat sisällyttämään kaapelitelevisioon valtion hallinnoimia kanavia ja myöntämään osan digitaalisesta taajuudesta julkisten medioiden tarjoajille;

42.   kehottaa komissiota tulkitsemaan julkisen palvelun lähetystoiminnan harjoittajien tehtävää kattavasti Amsterdamin sopimuksen pöytäkirjan dynaamisen ja tulevaisuuden ratkaisuja tukevan tulkinnan mukaisesti ottaen etenkin huomioon julkisen palvelun lähetystoiminnan harjoittajien esteettömän osallistumisen tekniseen kehitykseen ja sisällön tuottamiseen tuotantotapojen luomisessa ja esittämisessä (sekä lineaarisissa ja ei-lineaarisissa palveluissa); katsoo, että tähän pitää myös sisältyä uusien palveluiden riittävä rahoitus osana julkisten palveluiden lähetystoiminnan tehtävää;

43.   toteaa jälleen kerran, että taajuuden käytön sääntelyssä on otettava huomioon julkisen edun tavoitteet, kuten esimerkiksi tiedotusvälineiden moniarvoisuus, eikä kyseistä sääntelyä voida tästä syystä alistaa pelkästään markkinapohjaisen menettelytavan alaisuuteen; katsoo lisäksi, että jäsenvaltioiden on myös jatkossa vastattava taajuuksien myöntämisestä täyttääkseen kulloinkin yhteiskunnan erityistarpeet etenkin tiedotusvälineiden moniarvoisuuden turvaamisen ja edistämisen osalta;

44.   suosittelee televiestintäpaketin tarkistamisen yhteydessä siirtovelvollisuuden säilyttämistä ja tarvittaessa sen laajentamista;

45.   yhtyy edellä mainittuun Euroopan neuvoston suositukseen (Rec(2007)2) siltä osin kuin kyse on sisällöntuottajien tasavertaisen pääsyn varmistamisesta sähköisen viestinnän verkkoihin;

46.   kiinnittää huomion edellä mainittuun 13. marraskuuta 2007 antamaansa päätöslauselmaan, sillä yhteentoimivuus on perustavan tärkeää tiedotusvälineiden moniarvoisuuden näkökulmasta;

47.   kehottaa soveltamaan tasapainoista lähestymistapaa digitaalisten taajuuksien jakamiseen, jotta varmistetaan tasapuolinen taajuuksien käyttömahdollisuus kaikille toimijoille ja jotta voidaan siten taata tiedonvälityksen moniarvoisuus;

48.   on huolestunut siitä, että muutamat suuret on line -toimijat ovat määräävässä asemassa, mikä rajoittaa uusien markkinatoimijoiden tuloa markkinoille ja sitä kautta tukahduttaa luovuutta ja yrittäjyyttä tällä alalla;

49.   kehottaa laajempaan avoimuuteen henkilötietojen osalta ja sen tiedon osalta, jota käyttäjistä otetaan talteen Internetin hakukoneissa, sähköpostiohjelmissa ja sosiaaliseen verkostumiseen erikoistuneilla sivustoilla;

50.   on sitä mieltä, että EU-tason sääntely riittää sähköisten ohjelmaoppaiden ja vastaavanlaisten valvonta- ja navigointitoimintojen saatavuuden varmistamiseksi, mutta lisätoimia voitaisiin harkita tarjolla olevia ohjelmia koskevien tietojen esittelyn osalta, jotta voidaan varmistaa yleishyödyllisten palvelujen helppo saatavuus; kehottaa komissiota selvittämään kuulemismenettelyiden avulla, onko vähimmäissuuntaviivojen antaminen tai alakohtainen sääntely tarpeen tiedotusvälineiden moniarvoisuuden turvaamiseksi;

51.   kehottaa takaamaan tasapainon yleisradioyhtiöiden ja yksityisten yhtiöiden välillä samoin kuin kilpailu- ja medialainsäädännön yhdenmukaisen soveltamisen tiedotusvälineiden moniarvoisuuden lujittamiseksi;

52.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 340, 10.11.1997, s. 109. (2) EUVL L 332, 18.12.2007, s. 27. (3) EUVL C 25 E, 29.1.2004, s. 205. (4) EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 1026. (5) EYVL C 320, 15.11.2001, s. 5. (6) EYVL C 30, 5.2.1999, s. 1. (7) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0497.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. syyskuuta 2008 energiahintojen hallinnasta

P6_TA(2008)0460 RC-B6-0428/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 29. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman öljyriippuvuudesta(1) sekä 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman polttoaineen hinnannousun aiheuttamasta kalastusalan kriisistä(2),

–   ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon vastatoimista öljyn hinnannousulle (KOM(2008)0384),

–   ottaa huomioon 19. ja 20. kesäkuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon Nizzassa 12. ja 13. syyskuuta 2008 järjestetyn epävirallisen Ecofin-kokouksen tulokset,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että öljyn hinnat saavuttivat kesällä 2008 kaikkien aikojen korkeimman reaalitasonsa ja että myös muiden energiatuotteiden hinnat ovat nousseet ja että polttoaineiden kuluttajahinnat ovat noudattaneet raakaöljyn hinnassa vallitsevaa suuntausta; ottaa huomioon, että heikko Yhdysvaltain dollari on vaikuttanut öljyn hintaan kohdistuviin paineisiin,

B.   ottaa huomioon, että ennusteiden mukaan öljyn hinta saattaa pysyä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä korkeana ja tällä on kielteinen vaikutus inflaatioon ja EU:n talouskasvuun,

C.   ottaa huomioon, että energian korkeampi hintataso heikentää EU:n kansalaisten ostovoimaa, ja kielteisin vaikutus kohdistuu pienituloisimpiin kotitalouksiin ja energiavaltaisiin toimialoihin,

D.   katsoo, että energiahintojen äkilliseen nousuun vaikuttaa monimutkaisten tekijöiden yhdistelmä: öljyn tarjonnan ja kysynnän rakenteellinen muutos, uusien öljykenttien määrän ja koon supistuminen, öljyntuotannon rajoitettu laajentuminen, geopoliittiset tekijät, teknologiseen kehitykseen suunnattujen investointien väheneminen, suuremmat investointikustannukset sekä pätevän työvoiman puute keskeisissä tuottajamaissa; ottaa huomioon, että eräillä öljyntuottajavaltioilla on taipumus käyttää luonnonvarojaan poliittisiin tarkoituksiin,

E.   katsoo, että kaupallisia öljyvaroja koskevan tiedon avoimuuden ja luotettavuuden lisääminen sekä sen tiheämpi julkistaminen ovat öljymarkkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta tärkeitä tekijöitä,

F.   katsoo, että rahoitusalan nykyinen kuohunta on ajanut investoijat hakemaan vaihtoehtoisia sijoituksia ja osaltaan lisännyt lyhyen aikavälin hintavaihtelua,

G.   katsoo, että EU:n talous on edelleen suuresti tuontiöljystä riippuvainen ja mahdolliset uudet kentät ovat suurimmaksi osaksi "epätavanomaisissa esiintymissä", mikä nostaa niiden hyödyntämiskustannuksia,

H.   katsoo, että solidaarisuudelle ja tarjonnan monipuolistamiselle perustuvalla yhteisellä energiapolitiikalla luotaisiin synergiaa, jonka avulla huolehdittaisiin toimitusvarmuudesta EU:ssa ja lujitettaisiin EU:n vahvuutta ja toimintavalmiuksia ulkopolitiikan alalla sekä uskottavuutta maailmanlaajuisena toimijana,

1.   korostaa, että ellei energiapolitiikassa ja energian kulutuksessa saada yhteisvoimin aikaan maailmanlaajuista muutosta, energian kysyntä kasvaa edelleen tulevina vuosikymmeninä; on huolestunut energian hinnan noususta, etenkin sen kielteisestä vaikutuksesta maailmantalouteen ja kuluttajiin, mikä estää myös Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen;

2.   korostaa tarvetta toteuttaa toimenpiteitä, jotka antavat EU:n taloudelle mahdollisuuden ylläpitää kilpailukykyään ja mukautua uuteen energian hintaympäristöön;

3.   vaatii vahvaa poliittista sitoutumista konkreettisiin toimenpiteisiin energian kysynnän vähentämiseksi, uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden edistämiseksi sekä energiatoimitusten monipuolistamiseksi ja riippuvuuden vähentämiseksi fossiilisista tuontipolttoaineista; katsoo, että tämä muutos on paras keino reagoida korkeampiin energian hintoihin, lisätä energiamarkkinoiden vakautta, saada aikaan pitkäaikaisia kustannushyötyjä kuluttajille sekä saavuttaa YK:n ilmastonmuutossopimuksen ja siihen liittyvän Kioton pöytäkirjan tavoitteet; on samaa mieltä, että nämä strategiset toimenpiteet edellyttävät asianmukaista taloudellista rahoitusta tutkimukselle ja kehitykselle;

4.   katsoo, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava lyhyellä aikavälillä kohdennettuja toimenpiteitä, jotta voidaan lieventää kielteisiä vaikutuksia köyhimpiin kotitalouksiin; korostaa kuitenkin, että olisi vältettävä toimenpiteitä, jotka lisäävät inflaatiota, koska ne voivat olla haitaksi julkisen talouden kestävyydelle ja korkeampi öljyn hinta voi tehdä ne tehottomiksi;

5.   muistuttaa ensimmäisessä käsittelyssä 18. kesäkuuta 2008 vahvistamastaan kannasta, joka koskee ehdotusta sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY muuttamiseksi(3), ja 9. heinäkuuta 2008 vahvistamastaan kannasta, joka koskee ehdotusta maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/55/EY(4) muuttamiseksi; katsoo, että komission olisi laadittava tiedonanto energiaköyhyyden torjunnasta Euroopan unionissa; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kansalliset määritelmät energiaköyhyydelle ja kehittämään kansallisia toimintasuunnitelmia energiaköyhyyden poistamiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan, että yleisten ja julkisten palvelujen velvoitteita noudatetaan, ja sen lisäksi seuraamaan ja koordinoimaan jäsenvaltioiden tuottamaa tietoa;

6.   kehottaa komissiota varmistamaan, että ehdotetussa energiankäyttäjien oikeuksia koskevassa peruskirjassa määritetään selkeästi kuluttajien oikeudet; kehottaa kansallisia sääntelyviranomaisia käyttämään toimivaltuuksiaan kuluttajien auttamiseksi;

7.   panee merkille, että raakaöljyn hinta on laskenut sataan dollariin tynnyriltä viime viikkojen aikana ja että öljyn hinnan jatkuva nousu on näin katkennut; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että kuluttajat maksavat edelleen korkeampia hintoja, jotka eivät aina täysin heijastele raakaöljyn hinnan laskusuuntausta; kehottaa komissiota seuraamaan hintakehitystä ja etenkin sitä, miten hintojen nousut ja laskut vaikuttavat kuluttajiin;

8.   kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n kilpailusääntöjä noudatetaan, ja keskittymään etenkin kilpailua vääristävien käytäntöjen tutkimiseen ja torjumiseen kaasu- ja sähköalalla sekä öljyn jalostuksessa ja jakelussa myyntipisteisiin;

9.   kehottaa komissiota tutkimaan yhteyttä öljyn ja kaasun hintojen välillä pitkäkestoisissa kaasusopimuksissa ja löytämään tähän toimivan ratkaisun;

10.   kehottaa Ecofinia ryhtymään toimiin energiaa säästävien tuotteiden ja palvelujen alv-tason alentamiseksi;

11.   kannustaa toimiin, joilla tuetaan energiavaltaisten alojen mukauttamista energiatehokkaammiksi; pyytää kuitenkin komissiota seuraamaan kyseisten toimien vaikutuksia ja ryhtymään aiheellisiin toimiin, mikäli ne vääristävät kilpailua;

12.   korostaa myös, että uusiutuvat energialähteet yhdessä energiansäästötoimien kanssa, mukaan luettuna kannustimet kotitalouksien energiatehokkuuteen, vähentävät Euroopan riippuvuutta energiantuonnista ja pienentävät näin tuonnista johtuvia poliittisia ja taloudellisia riskejä;

13.   kehottaa komissiota varmistamaan, että energiansäästölle, energiatehokkuudelle ja uusiutuville energialähteille annetaan etusija EU:n tulevan energiapolitiikan laadinnassa ja erityisesti tulevassa toisessa strategisessa energiakatsauksessa;

14.   katsoo, että Euroopan investointipankilla olisi oltava keskeisempi rooli rahoitettaessa energiatehokkuuteen, uusiutuviin energialähteisiin sekä tutkimukseen ja kehitykseen liittyviä hankkeita erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osalta;

15.   panee merkille, että joidenkin jäsenvaltioiden energiaveroista saamat tulot ovat lisääntyneet öljyn viimeaikaisen hinnannousun johdosta; korostaa asianmukaisen veropolitiikan merkitystä keinona vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, puuttua ilmastonmuutokseen ja luoda kannustimia sijoituksille energiatehokkuuteen, uusiutuviin energialähteisiin ja ympäristöystävällisiin tuotteisiin;

16.   kehottaa komissiota esittämään ehdotuksensa energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY(5) (niin kutsuttu energiaverodirektiivi) tarkistamiseksi sen jälkeen, kun se on huolellisesti tutkinut, mitä vaikutuksia verotuksellisilla toimenpiteillä voi olla inflaatioon, uusiin investointeihin ja EU:n siirtymiseen kohti vähähiilistä ja energiatehokasta taloutta;

17.   pitää erityisen tärkeänä avoimuuden lisäämistä sekä öljymarkkinoita ja kaupallisia öljyvaroja koskevan tiedon luotettavuutta; pitää tärkeänä parantaa tietämystä öljytuotteiden hintojen kehityksestä; kehottaa pikaisesti tarkistamaan yhteisön lainsäädäntöä öljyn varmuusvarastoista;

18.   huomauttaa, että EU:n olisi esiinnyttävä energiapolitiikassa yhtenäisenä; korostaa jälleen EU:n yhteisen energiapolitiikan ja Euroopan naapuruuspolitiikkaan sitoutumisen merkitystä; uskoo tähän liittyen, että EU:n olisi asetuttava johtamaan energiavuoropuhelua keskeisten öljyn- ja kaasuntuottajamaiden kanssa; pitää tervetulleena ajatusta öljyn ja kaasun kuluttaja- ja tuottajamaiden välisestä korkean tason huippukokouksesta, jolla pyritään parempaan hintavakauteen, toimitusten suurempaan ennakoitavuuteen sekä kauppojen maksamiseen euroina;

19.   kannustaa EU:n yrityksiä toimimaan aktiivisemmin lisäinvestointien avulla ja omaksumaan johtavan aseman uuden teknologisen taitotiedon ja suunnittelutaitojen alalla, jotta ne voivat säilyä suurimpien öljyntuottajamaiden keskeisinä kumppaneina; toteaa, että investointeja tarvitaan etenkin öljynjalostus- ja öljynetsintävalmiuksien kehittämiseen, jotta voidaan vastata lisääntyvään kysyntään;

20.   panee merkille, että suurten öljy-yhtiöiden olisi kehitettävä yritysten sosiaalista vastuuta kanavoimalla enemmän energia-alan yksityisiä investointeja energiansäästöohjelmiin ja vaihtoehtoisiin energiateknologioihin sekä niihin liittyvään tutkimukseen ja kehitykseen;

21.   kehottaa jäsenvaltioita koordinoimaan poliittiset interventiot, joilla puututaan energiahintojen nousuun; kehottaa komissiota laatimaan analyysin, joka perustuu jäsenvaltioiden parhaiden käytänteiden mukaisiin poliittisiin toimenpiteisiin, joilla ne ovat reagoineet korkeiden energiahintojen muodostamiin haasteisiin;

22.   kehottaa neuvostoa saamaan nopeasti aikaan sopimuksen tulevista keskeisistä toimenpiteistä täysin vapaiden energian sisämarkkinoiden aikaansaamiseksi, sillä niiden avulla voidaan vähentää EU:n haavoittuvuutta energian hintojen suhteen ja parantaa toimitusvarmuutta; esittää tähän liittyen jälleen vahvan tukensa EU:n energia-alan sisämarkkinoiden loppuun saattamiselle;

23.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 580. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0308. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0294. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0347. (5) EYVL L 283, 31.10.2003, s. 51.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. syyskuuta 2008 valkoisesta kirjasta ravitsemukseen, ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä terveyskysymyksiä koskevasta eurooppalaisesta strategiasta (2007/2285(INI))

P6_TA(2008)0461 A6-0256/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission 30. toukokuuta 2007 antaman valkoisen kirjan ravitsemukseen, ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä terveyskysymyksiä koskevasta eurooppalaisesta strategiasta (KOM(2007)0279),

–   ottaa huomioon 1. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman terveellisen ruokavalion ja liikunnan edistämisestä(1),

–   ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön WHO:n ruokaa ja ravitsemusta koskevan toisen toimintasuunnitelman Euroopan alueelle vuosiksi 2007–2012, jonka WHO:n Euroopan aluekomitea hyväksyi Belgradissa 17.–20. syyskuuta 2007, sekä WHO:n aluetoimiston vuonna 2006 hyväksymän liikalihavuuden torjumista käsittelevän Euroopan peruskirjan,

–   ottaa huomioon Istanbulissa 15.–17. marraskuuta 2006 järjestetyn WHO:n Euroopan ministerikokouksen asettamat tavoitteet sekä liikalihavuuden torjumista käsittelevän Euroopan peruskirjan,

–   ottaa huomioon 57. Maailman terveyskokouksen 22. toukokuuta 2004 hyväksymän maailmanlaajuisen strategian, joka koskee ruokavaliota, fyysistä aktiivisuutta ja terveyttä,

–   ottaa huomioon 2. ja 3. kesäkuuta 2005 kokoontuneen työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa, terveyttä ja kuluttaja-asioita käsittelevän neuvoston päätelmät lihavuudesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta,

–   ottaa huomioon 5. ja 6. joulukuuta 2007 kokoontuneen työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa, terveyttä ja kuluttaja-asioita käsittelevän neuvoston päätelmät aiheesta "ravitsemukseen, ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä terveyskysymyksiä koskevan eurooppalaisen strategian toteuttaminen",

–   ottaa huomioon WHO:n Euroopan aluetoimiston julkaisun fyysisestä aktiivisuudesta ja terveydestä Euroopassa,

–   ottaa huomioon komission 11. heinäkuuta 2007 antaman valkoisen kirjan urheilusta (KOM(2007)0391),

–   ottaa huomioon komission 25. syyskuuta 2007 antaman vihreän kirjan "Uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen" (KOM(2007)0551),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0256/2008),

A.   katsoo, että ylipainosta ja lihavuudesta sekä ruokavalioon liittyvistä sairauksista on tulossa yhä kasvava epidemia ja että ne ovat tärkeimpiä myötävaikuttajia kuolleisuuteen ja sairastuvuuteen Euroopassa,

B.   ottaa huomioon, että tieteellisesti on todistettu ravitsemukseen liittyvien tautien esiintymistiheyden ja vakavuusasteen olevan erilainen naisilla ja miehillä,

C.   toteaa, että WHO:n mukaan yli 50 prosenttia Euroopan aikuisväestöstä on ylipainoista tai lihavaa,

D.   toteaa, että yli 5 miljoonaa lasta on lihavia ja melkein 22 miljoonaa ylipainoisia ja että nämä luvut kasvavat nopeasti, minkä vuoksi ylipainoisten ja lihavien lasten määrän ennustetaan lisääntyvän 1,3 miljoonalla vuodessa vuoteen 2010 mennessä,

E.   ottaa huomioon, että lihavuudesta ja ylipainosta johtuvien sairauksien arvellaan kuluttavan joissakin jäsenvaltioissa 6 prosenttia hallitusten terveydenhoitomenoista; ottaa huomioon, että kyseisten sairauksien välilliset kustannukset ovat esimerkiksi tuottavuuden alenemisen ja sairauslomien vuoksi huomattavasti tätä korkeammat,

F.   ottaa huomioon, että vyötärölihavuuden on tieteellisesti todettu olevan eräs lukuisten painoon liittyvien sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien ja tyypin 2 diabeteksen, tärkeimmistä ennusmerkeistä,

G.   ottaa huomioon, että lapsena omaksutut ruokailutottumukset säilyvät usein aikuisuuteen asti ja että tutkimukset ovat osoittaneet, että lihavista lapsista tulee suuremmalla todennäköisyydellä lihavia aikuisia,

H.   toteaa, että Euroopan kansalaiset elävät "obesogeenisessä" ympäristössä, jossa istuva elämäntapa on kasvattanut lihavuusriskiä,

I.   katsoo huonon ruokavalion aiheuttavan merkittävän riskin sairastua muihin ruokavalioon liittyviin sairauksiin, joihin kuolee huomattava määrä ihmisiä EU:ssa ja joihin lukeutuvat sydänsairaudet, syöpä, diabetes ja aivohalvaus,

J.   ottaa huomioon, että WHO:n vuoden 2005 Euroopan terveyskertomuksessa osoitetaan analyysein, että suuri osa kuolemista ja sairauksista johtuu seitsemästä riskitekijästä, joista kuusi (verenpainetauti, kolesteroli, painoindeksi, riittämätön hedelmien ja vihannesten syönti, liikunnan puute ja liiallinen alkoholin käyttö) liittyy ruokavalioon ja liikuntaan, ja että näihin terveystekijöihin on puututtava samanaikaisesti, jotta suuri määrä kuolemia ja sairastapauksia voitaisiin estää,

K.   katsoo, että liikunta yhdessä tasapainoisen terveellisen ruokavalion kanssa on ensisijainen keino estää ylipainon kertymistä, ja panee huolestuneena merkille, että kolmasosa eurooppalaisista ei koskaan harrasta liikuntaa vapaa-aikanaan, että eurooppalaiset viettävät keskimäärin yli viisi tuntia päivässä istuen eivätkä monetkaan heistä noudata tasapainoista ruokavaliota,

L.   ottaa huomioon, että liikuntatuntien määrä on vähentynyt kuluneen vuosikymmenen aikana sekä ala- että yläasteen kouluissa ja että liikuntatiloissa ja -varusteissa on valtavia eroja jäsenvaltioiden välillä,

M.   toteaa, että WHO:n laatimassa liikalihavuuden torjumista käsittelevässä Euroopan peruskirjassa asetetaan tavoitteeksi saavuttaa näkyvää edistystä lasten lihavuuden torjunnassa seuraavien neljän–viiden vuoden aikana ja tavoitteena on nykyisen kehityssuuntauksen kääntäminen vuoteen 2015 mennessä,

N.   katsoo, että terveellisellä ruokavaliolla on oltava tiettyjä määrällisiä ja laadullisia ominaisuuksia, se on mukautettava yksilön tarpeisiin ja siinä on aina noudatettava tiukasti ravitsemusperiaatteita,

O.   katsoo, että jotta ruokavaliolla olisi myönteisiä terveysvaikutuksia, sen on täytettävä seuraavat vaatimukset: (1) ravintoaine- ja energiasisältö (ravintoarvo), (2) terveys- ja toksikologiset vaatimukset (elintarvikkeiden turvallisuus), (3) elintarvikkeiden luonnolliset ominaisuudet ("esteettiset/maulliset" ja "ruoansulatukselliset" ominaisuudet), (4) elintarvikkeiden tuotannon ekologinen luonne (kestävä maatalous),

P.   katsoo, että ylipainoa ja lihavuutta olisi torjuttava kokonaisvaltaisella lähestymistavalla, joka ulottuu eri politiikanaloille ja hallintotasoille, etenkin kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti, ja ottaen toissijaisuusperiaate kaikin tavoin huomioon,

Q.   katsoo, että alkoholin ja sen suuren kalorimäärän sekä tupakoinnin merkitystä ei pidä sivuuttaa, sillä ne vääristävät ruokahalua ja aiheuttavat useita terveysriskejä,

R.   katsoo, että on otettava huomioon ongelman sosiaalinen ulottuvuus ja etenkin se, että eniten ylipainoa ja lihavuutta on alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä; katsoo, että tämä saattaa syventää terveyteen ja sosioekonomiseen tilanteeseen liittyvää epätasa-arvoisuutta erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevissa väestöryhmissä, kuten vammaisten keskuudessa,

S.   ottaa huomioon, että sosioekonominen eriarvoisuus laajenee uuteen ulottuvuuteen sitä mukaa kuin raaka-aineiden (esimerkiksi viljan, voin ja maidon) hinnat nousevat tavalla, joka on ennennäkemätön sekä kallistuneiden tuotteiden määrän että hinnannousun suuruuden osalta,

T.   katsoo, että raaka-aineiden kallistuminen ja eräissä jäsenvaltioissa laajamittaiseen jakeluun sovellettavien sääntöjen vaikeaselkoisuus ovat yhdessä nopeuttaneet ravitsemuksellisesti arvokkaiden peruselintarvikkeiden kuten hedelmien, vihannesten ja sokerittomien maitotaloustuotteiden hintojen nousua, mikä vaikuttaa käytettävissä oleviin varoihin suurimmassa osassa unionin kotitalouksista, ja katsoo, että EU:n on vastattava tähän haasteeseen,

U.   ottaa huomioon, että EU:n työikäisestä väestöstä 15 prosenttia on vammaisia; ottaa lisäksi huomioon tutkimusten osoittavan, että vammaisilla on muita suurempi lihavuusriski muun muassa energia-aineenvaihdunnan ja elimistön rakenteen patofysiologisten muutosten sekä lihasten surkastumisen ja liikkumattomuuden vuoksi,

V.   katsoo, että olisi tuettava eri sidosryhmien yhteisiä aloitteita vuoropuhelun, parhaiden käytänteiden vaihdon ja itsesääntelyn parantamiseksi ja mainitsee esimerkkeinä ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä käsittelevän Euroopan toimintafoorumin sekä urheilua ja terveyttä käsittelevän työryhmän ja terveyttä edistävää liikuntaa käsittelevän EU-verkoston,

W.   katsoo, että erilaisia perinteisiä keittiöitä olisi tuettava osana kulttuuriperintöämme, mutta samalla olisi ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että kuluttajat tietävät niiden todelliset vaikutukset terveyteen, jotta perusteltujen päätösten tekeminen helpottuisi,

X.   katsoo, että eurooppalaisten kuluttajien olisi saatava tarvitsemansa tiedot voidakseen laatia parhaista ravinnonlähteistä elämäntapaansa ja terveydentilaansa nähden sopivimman ruokavalion,

Y.   ottaa huomioon, että äskettäisissä mainosalan itsesääntelyä koskevissa aloitteissa puututaan ruoan ja juomien mainonnan tasapainoon ja luonteeseen; panee merkille, että itsesääntelyn on katettava kaikki markkinointimuodot ja erityisesti Internetissä ja muissa uusissa viestimissä tapahtuva markkinointi; panee merkille, että ruokamainokset muodostavat noin puolet kaikista mainoksista lasten televisionkatseluaikoina ja että on olemassa selviä todisteita siitä, että televisiomainokset vaikuttavat 2–11-vuotiaiden lasten lyhytaikaisiin kulutustottumuksiin; katsoo, että uudenlaiset markkinointimuodot, joissa käytetään kaikkia teknisiä välineitä ja etenkin niin sanottuja seikkailupelejä, mukaan lukien matkapuhelimet, pikaviestit, videopelit ja interaktiiviset pelit Internetissä, antavat aihetta huoleen; ottaa huomioon, että useat elintarvikkeiden tuottajat, mainos- ja markkinointiyritykset sekä terveys- ja kuluttajansuojayhdistykset ovat jo sitoutuneet ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä käsittelevään Euroopan toimintafoorumiin ja voivat jo esitellä onnistuneita tutkimuksia ja hankkeita,

Z.   ottaa huomioon, että vajaaravitsemuksesta, joka koskee erityisesti vanhuksia, aiheutuu eurooppalaisille terveydenhuoltojärjestelmille yhtä suuret kustannukset kuin lihavuudesta ja ylipainosta,

1.   suhtautuu myönteisesti edellä mainittuun valkoiseen kirjaan ravitsemuksesta merkittävänä askeleena kokonaisvaltaisessa strategiassa lihavuuden lisääntymisen torjumiseksi ja ruokavalioon liittyviin kroonisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, aivohalvaukseen, syöpään ja diabetekseen puuttumiseksi Euroopassa;

2.   kehottaa jäsenvaltioita uudelleen tunnustamaan lihavuuden krooniseksi sairaudeksi; katsoo, että olisi vältettävä leimaamasta yksilöitä tai ihmisryhmiä, jotka ovat vaarassa kohdata kulttuuritekijöiden vuoksi ravitsemukseen, ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä terveydellisiä ongelmia tai sairastua diabeteksen kaltaisiin sairauksiin tai anoreksian ja bulimian kaltaisiin syömishäiriöihin, ja neuvoo jäsenvaltioita varmistamaan, että kyseiset ihmiset saavat asianmukaista hoitoa kansallisessa terveydenhuoltojärjestelmässään;

3.   pitää monen tason kattavaa lähestymistapaa parhaana keinona lihavuuden torjumiseksi EU:n väestön parissa ja huomauttaa, että tämän vitsauksen torjumiseen on olemassa useita eurooppalaisia ohjelmia (tutkimuksen, terveyden, koulutuksen ja elinikäisen oppimisen ohjelmat);

4.   katsoo, että ruoan laatua koskevalla politiikalla voi olla merkittävä osuus terveyden edistämisessä ja lihavuuden vähentämisessä ja että ymmärrettävät pakkausmerkinnät auttavat kuluttajia tekemään valinnan hyvän, paremman ja huonon ravinnon välillä;

5.   hyväksyy ravitsemukseen ja liikuntaan liittyviä terveyskysymyksiä käsittelevän asiantuntijaryhmän ja fyysisiä ja biologisia mittaustuloksia keräävien eurooppalaisten terveystutkimusjärjestelmien, kuten terveystarkastuskyselyn (HES) ja terveyttä koskevan eurooppalaisen haastattelututkimuksen (EHIS) perustamisen ja pitää niitä tehokkaina keinoina päätöksentekijöille ja kaikille toimijoille, jotka ovat mukana lihavuuden torjuntaa koskevan tietämyksen parantamisessa ja parhaiden käytänteiden vaihtamisessa;

6.   pyytää komissiota takaamaan miesten ja naisten tasapuolisen edustuksen tulevassa ravitsemukseen ja liikuntaan liittyviä terveyskysymyksiä käsittelevässä asiantuntijaryhmässä, jotta ongelmia voidaan käsitellä kohdennetummin ja jotta voidaan ehdottaa parhaita ratkaisuja sukupuoliulottuvuuden perusteella eli toisaalta miehille ja toisaalta naisille;

7.   tunnustaa itsesääntelyn olennaisen tärkeän roolin lihavuuden torjunnassa ja korostaa, että se edellyttää kaikilta osapuolilta selkeitä ja konkreettisia tavoitteita sekä näiden tavoitteiden riippumatonta seurantaa; huomauttaa sääntelyn olevan toisinaan tarpeen, jotta kaikilla teollisuuden aloilla saataisiin aikaan todellinen ja merkittävä muutos erityisesti, kun kyseessä ovat lapset, jotta voidaan varmistaa kuluttajansuoja ja korkeat kansanterveyden standardit; panee kiinnostuneena merkille ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä käsittelevän Euroopan toimintafoorumin antamat 203 sitoumusta, joilla pyritään tuotteiden koostumuksen muokkaamiseen, lapsille suunnatun mainonnan vähentämiseen sekä tasapainoisen ruokavalion edistämiseen pakkausmerkintöjen avulla; katsoo, että toimintafoorumin jäsenyys olisi laajennettava koskemaan tietokonepelien ja pelikonsolien valmistajia sekä Internet-palvelujen tarjoajia;

8.   vaatii kuitenkin konkreettisempia toimia, jotka on kohdistettu erityisesti lapsiin ja riskiryhmiin;

9.   kehottaa komissiota omaksumaan ravitsemukseen kokonaisvaltaisemman lähestymistavan ja ottamaan vajaaravitsemuksen yhdessä lihavuuden kanssa ravitsemus- ja terveysalan painopisteeksi sisällyttäen sen aina mahdollisuuksien mukaan EU:n rahoittamiin tutkimusaloitteisiin ja EU:n tason kumppanuuksiin;

10.   katsoo, että eurooppalaisten kuluttajien olisi saatava tarvitsemansa tiedot, jotta he voisivat valita parhaat ravinnonlähteet laatiakseen ja säilyttääkseen elämäntapaansa ja terveydentilaansa parhaiten sopivan ruokavalion; katsoo, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota kansalaisten terveysosaamisen parantamiseen, jotta he pystyisivät tekemään järkeviä päätöksiä sekä omasta että lastensa ruokavaliosta; katsoo, että alan ammattilaisten (opettajien, kulttuuritapahtumien järjestäjien ja terveydenhoitoalan ammattilaisten) olisi tarjottava vanhemmille tietoa ja koulutusta ravintoa koskevista asioista asianmukaisissa paikoissa; on vakuuttunut, että kuluttajatiedotuksen, ravitsemuskasvatuksen ja elintarvikemerkintöjen olisi perustuttava kuluttajatutkimukseen;

11.   toteaa tässä yhteydessä, että on tärkeää yhdistää tuleva hedelmien kulutuksen lisäämiseen kouluissa tarkoitettu ohjelma laajempaan koulutussuunnitelmaan esimerkiksi sisällyttämällä peruskoulujen opetusohjelmaan ruokavaliota ja terveyttä koskevia oppitunteja;

12.   korostaa vanhempien olennaista asemaa perheen ravintokasvatuksessa ja heidän ratkaisevaa panostaan lihavuuden torjunnassa;

13.   vaatii jäsenvaltioita, alueita ja paikallisviranomaisia kehittämään ennakoivammin "liikuntaystävällisiä yhteisöjä" etenkin kaupunkisuunnittelun yhteydessä, jotta kunnat saadaan edistämään liikuntaa jokapäiväisenä rutiinina sekä luomaan paikallisessa ympäristössä mahdollisuuksia, jotka motivoivat ihmisiä liikkumaan vapaa-ajallaan; katsoo, että tämä voidaan saavuttaa toteuttamalla paikallisia toimenpiteitä autoista riippuvuuden vähentämiseksi ja kävelyn edistämiseksi sekä yhdistämällä liike- ja asuinalueiden kehittäminen, edistämällä julkista liikennettä, puistoja ja avoimia liikuntapaikkoja, pyöräteitä ja suojateitä; kehottaa kuntia edistämään "kaupungit terveellisen elämän puolesta" -verkkoa tarjoamalla yhteisiä toimia lihavuuden torjumiseksi;

14.   kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan sekä koululaisia että työntekijöitä omaksumaan aktiivisen liikenteen käsitteen; kannustaa paikallisviranomaisia ottamaan tämän käsitteen painopisteeksi kaupunkiliikennettä ja -suunnittelua arvioidessaan;

15.   huomauttaa, että luontoalueiden tarjoaminen lasten ja nuorten käyttöön antaa heille vaihtoehdon perinteiselle vapaa-ajantoiminnalle ja samalla tukee heidän mielikuvitustaan ja luovuuttaan sekä haluaan tutkia uusia asioita;

16.   pyytää urheilujärjestöjä kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että teini-ikäiset tytöt lopettavat usein urheilun harrastamisen; huomauttaa, että kyseisillä järjestöillä on merkittävä tehtävä pitää yllä tyttöjen ja naisten kiinnostusta harrastaa eri urheilumuotoja;

17.   painottaa, että yksityisellä sektorilla on tärkeä rooli lihavuuden vähentämisessä uusia ja terveellisempiä tuotteita kehittämällä, mutta sitä on kannustettava voimakkaammin kehittämään selkeitä tietojärjestelmiä ja parantamaan pakkausmerkintöjä, joiden perusteella kuluttajat voisivat tehdä tietoisen valinnan;

18.   painottaa, että Euroopan unionin pitäisi ottaa johtava asema yhteisen lähestymistavan muotoilemisessa ja koordinoinnin sekä parhaiden käytänteiden edistämisessä jäsenvaltioiden välillä; on vakuuttunut, että sellaisilla aloilla kuin kuluttajatiedotus, ravitsemuskasvatus, mainostaminen tiedotusvälineissä, maataloustuotanto ja erityisesti transrasvapitoisuuden sisältävät elintarvikemerkinnät voidaan tarjota merkittävää eurooppalaista lisäarvoa; kehottaa kehittämään sellaisia eurooppalaisia indikaattoreita kuten vyötärönympärys ja muut lihavuuteen (erityisesti vyötärölihavuuteen) liittyvät riskitekijät;

Etusijalla lapset

19.   kehottaa komissiota ja kaikkia toimijoita asettamaan tavoitteeksi lihavuuden torjunnan jo varhaislapsuudesta alkaen pitäen mielessä, että lapsena omaksutut ruokailutottumukset säilyvät useita vuosia;

20.   vaatii järjestämään tiedotuskampanjoita, joilla lisätään raskaana olevien naisten tietoisuutta tasapainoisen ja terveellisen ruokavalion tärkeydestä ja tiettyjen ravinteiden ihanteellisesta saannista raskausaikana ja tiedottamaan naisille ja heidän kumppaneilleen rintaruokinnan merkityksestä; muistuttaa, että imetys, vieroitus aikaisintaan kuuden kuukauden iässä, lapsen opettaminen syömään terveellistä ruokaa ja annoskokojen valvominen voivat ehkäistä lapsen ylipainoa tai lihavuutta; korostaa kuitenkin, että imetys ei ole ainoa toimenpide lihavuuden torjumiseen ja että tasapainoiset ruokailutottumukset opitaan pitkällä aikavälillä; painottaa, että tiedotuskampanjoissa olisi otettava huomioon imetyksen olevan yksityisasia ja kunnioitettava naisten tahtoa ja valinnanvapautta;

21.   pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisissa terveydenhuoltopalveluissa edistetään erityisiä ravintoon liittyviä neuvontapalveluja, jotka on suunnattu raskaana oleville naisille ja vaihdevuosia eläville naisille, sillä raskaus ja vaihdevuodet ovat naisen elämässä kaksi keskeistä vaihetta, joihin liittyy lisääntynyt ylipainon riski;

22.   kehottaa jäsenvaltioita ehdottamaan asiantuntijoiden laatimia suuntaviivoja, kuinka parantaa fyysistä aktiivisuutta jo ennen kouluikää ja edistää ravitsemuskasvatusta jo näin varhaisessa vaiheessa;

23.   katsoo, että ensisijaisesti kouluissa pitäisi huolehtia siitä, että liikunta ja tasapainoinen ruokavalio tulevat osaksi lapsen elämää; pyytää ravitsemukseen ja liikuntaan liittyviä terveyskysymyksiä käsittelevää asiantuntijaryhmää kehittämään ohjeita koulujen ravitsemuspolitiikaksi sekä ravitsemuskasvatuksen edistämiseksi ja jatkamiseksi koulun jälkeen; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään tasapainoisen ruokavalion ja liikunnan edut koulujen opetussuunnitelmiin;

24.   pyytää lisäksi jäsenvaltioita, paikallisyhteisöjä ja kouluviranomaisia valvomaan ja parantamaan koulu- ja päiväkotiaterioiden laatua ja ravitsemusstandardeja tarjoamalla ruokalan henkilökunnalle erityistä koulutusta ja ohjeita, suorittamalla ruokalassa laadunvalvontaa sekä laatimalla ruokaloihin terveellistä ruokaa koskevat suuntaviivat; korostaa, että on tärkeää mukauttaa annoskoot tarpeiden mukaan ja sisällyttää aterioihin hedelmiä ja vihanneksia; pyytää lisäämään ravintokasvatusta tasapainoisesta ruokavaliosta ja kannustaa siirtymään pois paljon rasvaa, suolaa ja sokeria sisältävien sekä ravintoarvoltaan huonojen ruokien ja juomien myynnistä kouluissa; kannattaa sen sijaan myyntipisteissä tarjottavan enemmän tuoreita hedelmiä ja vihanneksia; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia varmistamaan, että koulujen lukujärjestyksissä käytetään vähintään kolme tuntia viikossa liikuntaan edellä mainitun urheilua koskevan valkoisen kirjan tavoitteiden mukaisesti, ja pyytää viranomaisia esittämään suunnitelmia vammaisille helppopääsyisten uusien julkisten liikuntatilojen rakentamiseksi ja koulujen nykyisten liikuntatilojen säilyttämiseksi; suhtautuu myönteisesti mahdolliseen EU:n taloudellisesti tukemaan "hedelmiä koulussa" -hankkeeseen, joka on samanlainen kuin käynnissä oleva koulumaito-ohjelma; kehottaa eräiden jäsenvaltioiden pyynnön mukaisesti etsimään ratkaisuja hedelmien ja vihannesten ilmaisen jakelun jatkamiseksi kouluille ja hyväntekeväisyysjärjestöille vuoden 2008 aikana, kunnes kouluhedelmäjärjestelyä ryhdytään soveltamaan 1. tammikuuta 2009;

25.   kehottaa jäsenvaltioiden paikallisviranomaisia edistämään vapaa-ajanpalvelujen saatavuutta ja edullisuutta sekä tukemaan paikallisessa ympäristössä sellaisten mahdollisuuksien luomista, jotka motivoivat ihmisiä liikkumaan vapaa-ajallaan;

26.   pyytää jäsenvaltioita, paikallisia tahoja ja kouluviranomaisia varmistamaan, että koulujen automaateissa on tarjolla myös terveellisiä vaihtoehtoja; katsoo, että sellaisten ravintoarvoltaan huonojen tuotteiden, joissa on paljon sokeria, suolaa ja rasvaa, kaikenlainen sponsorointi ja mainonta kouluissa tulisi sallia ainoastaan kouluviranomaisten pyynnöstä tai luvalla ja vanhempainyhdistysten valvonnassa; katsoo, että urheilujärjestöjen ja -joukkueiden on näytettävä esimerkkiä liikunnassa ja terveellisessä ruokavaliossa; kehottaa kaikkia urheilujärjestöjä ja -joukkueita vapaaehtoisesti sitoutumaan tukemaan tasapainoista ruokavaliota ja liikuntaa erityisesti lasten keskuudessa; olettaa kaikkien urheilujärjestöjen ja -joukkueiden edistävän tasapainoista ruokavaliota ja liikuntaa; korostaa lisäksi, että eurooppalaista urheiluliikettä ei tulisi syyttää ylipainosta ja lihavuudesta Euroopassa;

27.   on tyytyväinen yhteisen maatalouspolitiikan yhteisen markkinajärjestelyn uudistukseen, jonka ansiosta kouluissa voidaan tarjota enemmän hedelmiä ja vihanneksia, edellyttäen että näiden tuotteiden laatua ja kemikaaliturvallisuutta valvotaan;

28.   kehottaa EU:ta ja erityisesti Ecofin-neuvostoa suhtautumaan joustavammin jäsenvaltioiden pyyntöihin arvonlisäveroasteen alentamisesta silloin, kun kyseessä ovat sosiaaliset, taloudelliset, ympäristöä tai terveyttä koskevat tarpeet; tältä osin kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole sitä tehneet, alentamaan hedelmien ja vihannesten arvonlisäveroa, muistuttaen, että yhteisön lainsäädännössä valtuutetaan ne tekemään niin; kehottaa lisäksi tarkistamaan voimassa olevaa yhteisön lainsäädäntöä, jotta hedelmät ja vihannekset voivat hyötyä erittäin alhaisesta arvonlisäveroasteesta (alle 5 prosenttia);

29.   suhtautuu myönteisesti sellaisiin EU-aloitteisiin kuin "EU mini chefs" -verkkosivujen perustaminen ja "European Day for Healthy Food and Cooking" -teemapäivä, joka järjestettiin 8. marraskuuta 2007; suosittaa tiedotuskampanjoiden laatimista tietoisuuden parantamiseksi siitä, kuinka paljon liikuntaa tarvitaan energiatiheiden tuotteiden sisältämien kalorien kuluttamiseen;

Tietoon perustuvat valinnat ja terveellisten tuotteiden saatavuus

30.   uskoo, että tuotteiden koostumuksen muokkaus on tehokas keino vähentää rasvan, sokerin ja suolan määrää ruokavalioissamme, ja kannustaa elintarvikkeiden tuottajia edelleen muokkaamaan energiatiheiden ja vähäravinteisten elintarvikkeiden koostumusta vähentäen niiden rasva-, sokeri- ja suolapitoisuutta sekä lisäten niiden kuitu-, hedelmä- ja vihannessisältöä; pitää myönteisenä tuottajien vapaaehtoista sitoumusta ottaa ravintoarvokriteerit huomioon elintarvikkeiden koostumuksen muokkauksessa;

31.   painottaa, että ravintoarvomerkintöjen on oltava pakollisia ja selkeitä, jotta kuluttajat voivat valita terveellisiä elintarvikkeita;

32.   vaatii kieltämään keinotekoiset transrasvahapot koko EU:ssa ja kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan hyvää käytäntöä elintarvikkeiden ravintoainepitoisuuksien (esimerkiksi suolapitoisuuden) valvonnassa; kehottaa komissiota perustamaan ohjelman parhaiden käytäntöjen jakamiseen jäsenvaltioiden välillä; huomauttaa, että tiettyjä poikkeuksia pitäisi voida tehdä suojattujen alkuperänimitysten, suojattujen maantieteellisten merkintöjen ja taattujen perinteisten erikoisuuksien sekä muiden perinteisten tuotteiden osalta alkuperäisten reseptien säilyttämiseksi; odottaa siksi paljon tulevalta maatalouden laatupolitiikkaa koskevalta vihreältä kirjalta paremman laadun ja maantieteellisiä merkintöjä koskevan järjestelmän osalta;

33.   korostaa, että tämänhetkisten tutkimustietojen mukaan transrasvahappojen liiallinen nauttiminen (yli 2 prosenttia energiansaannista) lisää merkittävästi riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin; pitää siksi erittäin valitettavana, että vain harva eurooppalainen hallitus on ryhtynyt toimiin vähentääkseen eurooppalaisten kuluttajien lisääntyvää altistumista keinotekoisille transrasvahapoille ja tyydyttyneille rasvahapoille, joita on lukuisissa ravintoarvoiltaan heikoissa jalostetuissa tuotteissa;

34.   korostaa, että teollisesti valmistetut transrasvahapot muodostavat eurooppalaisten terveydelle vakavan, hyvin dokumentoidun ja tarpeettoman uhan, jota tulisi käsitellä asianmukaisessa lainsäädäntöaloitteessa, jolla pyritään tehokkaasti poistamaan elintarvikkeista teollisesti valmistetut transrasvahapot;

35.   kehottaa tutkimaan, kuinka suuri merkitys on keinotekoisilla arominvahventeilla, kuten glutamaateilla, guanylaateilla ja inosinaateilla erityisesti valmisruoissa ja teollisesti tuotetuissa elintarvikkeissa, jotta voidaan määritellä niiden vaikutus kulutuskäyttäytymiseen;

36.   vaatii elintarviketeollisuutta tarkistamaan yhden hengen annosten kokoa ja tarjoamaan enemmän pieniä kokovaihtoehtoja;

37.   suhtautuu myönteisesti komission uuteen ehdotukseen elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöistä 24. syyskuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/496/ETY(2) tarkistamisesta; kehottaa sitä varmistamaan, että merkinnät ovat näkyviä, selkeitä ja helposti kuluttajan ymmärrettävissä;

38.   pyytää komissiota lisäksi tarkistamaan perusteellisesti yhteisen maatalouspolitiikan terveysvaikutukset sen arvioimiseksi, voitaisiinko politiikkaa muuttaa niin, että ruokavalioita olisi helpompaa parantaa koko Euroopassa;

Tiedotusvälineet ja mainonta

39.   vaatii media-alan toimijoita luomaan yhdessä jäsenvaltioiden ja urheilujärjestöjen kanssa kaikissa tiedotusvälineissä lisäkannustimia liikunnan lisäämiseksi ja urheilunharrastusten aloittamiseksi;

40.   muistuttaa tiedotusvälineiden merkityksestä terveellisestä ja tasapainoisesta ruokavaliosta tiedottamisessa, kouluttamisessa ja vakuuttamisessa sekä niiden roolista stereotypioiden ja kehonkuvan luomisessa; katsoo, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä(3) esitettyä vapaaehtoista lähestymistapaa ravintoarvoltaan huonojen elintarvikkeiden lapsiin suunnatussa mainonnassa on erityisesti seurattava ja pyytää komissiota esittämään tiukempia lainsäädäntöaloitteita, mikäli vapaaehtoisen lähestymistavan todetaan epäonnistuneen tällä alalla vuonna 2011 suoritettavassa direktiivin tarkistuksessa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kannustamaan mediapalvelujen tarjoajia kehittämään ruokien ja juomien sopimatonta audiovisuaalista mainontaa koskevat menettelysäännöt ja kehottaa toimijoita ryhtymään kansallisella tasolla konkreettisiin toimiin direktiivissä annettujen määräysten täytäntöön panemiseksi tai vahvistamiseksi;

41.   kehottaa elintarviketeollisuutta olemaan erityisen varovainen mainostaessaan erityisesti lapsille suunnattuja elintarvikkeita; pyytää rajoittamaan kellonaikoja, jolloin saa esittää erityisesti lapsille tarkoitettuja, epäterveellisiä elintarvikkeita koskevia mainoksia; sellaisten rajoitusten pitäisi koskea myös uusia viestinnän muotoja kuten verkkopelejä, ponnahdusikkunoita ja tekstiviestejä;

Terveydenhoito ja tutkimus

42.   toteaa, että terveydenhuoltoalan ammattilaiset, erityisesti lastenlääkärit ja farmaseutit, olisi tehtävä tietoisiksi olennaisesta roolistaan ylipainoriskin alaisina olevien henkilöiden varhaisessa tunnistamisessa ja katsoo, että heidän pitäisi olla tärkeitä toimijoita lihavuusepidemian ja tarttumattomien tautien torjunnassa; vaatii siksi komissiota kehittämään lihavuuteen liittyviä kardiometabolisia riskitekijöitä koskevia eurooppalaisia antropometrisiä indikaattoreita ja ohjeita; korostaa säännöllisesti suoritettavien järjestelmällisten mittausten merkitystä seulottaessa muita kardiometabolisia riskitekijöitä, jotta ylipainon/lihavuuden kanssa samanaikaisesti esiintyvien sairauksien esiintymistä voitaisiin arvioida perusterveydenhuollon tasolla;

43.   kiinnittää huomiota virheravitsemukseen, jossa ruokavalion puutteellisuudella, kohtuuttomuudella tai tasapainottomuudella on merkittävä haitallinen vaikutus kudokseen sekä kehon rakenteeseen ja toimintaan; huomauttaa myös, että virheravitsemus on raskas taakka sekä yksilön hyvinvoinnille että yhteiskunnalle, erityisesti terveydenhuoltojärjestelmälle, ja että se lisää kuolleisuutta, pidentää sairaalassaoloaikoja, aiheuttaa komplikaatioita ja alentaa potilaiden elämänlaatua; muistuttaa, että virheravitsemuksen vuoksi sairaalassa vietetyistä ylimääräisistä päivistä ja komplikaatioiden hoidosta maksetaan julkisista varoista joka vuosi miljardeja euroja;

44.   korostaa arvioita, joiden mukaan 40 prosenttia sairaaloiden potilaista ja 40–80 prosenttia vanhainkotien asukkaista on vajaaravittuja; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan sairaaloiden ja vanhainkotien ruoan määrää ja laatua, minkä seurauksena sairaalassa vietetty aika lyhenee;

45.   katsoo, että sellaisten lääkinnällisten ammattien kuin "kliininen dieteetikko" ja "ravintofysiologi" pätevyysvaatimuksista on säädettävä;

46.   vaatii komissiota edistämään esimerkiksi eurooppalaisessa terveysfoorumissa parhaita käytänteitä sekä tiedotuskampanjoita, jotka koskevat lihavuuteen liittyviä riskejä ja erityisesti vatsan alueen lihavuutta kiinnittäen huomiota sydän- ja verisuonitautiriskeihin; kehottaa komissiota toimittamaan tietoa kotidieettien vaaroista, etenkin jos niihin liittyy laihdutuslääkkeiden käyttö ilman lääkäriltä saatua reseptiä; kehottaa komissiota kiinnittämään enemmän huomiota virheravitsemukseen, puutteelliseen ravitsemukseen sekä elimistön kuivumiseen;

47.   kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10. kesäkuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/46/EY(4);

48.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rahoittamaan lihavuuden sekä syövän ja diabeteksen kaltaisten kroonisten tautien välistä yhteyttä koskevaa tutkimustyötä, koska epidemiologisissa tutkimuksissa on saatava selville, mitkä tekijät liittyvät läheisimmin lihavuuteen sairastuvuuden lisääntymiseen kuten moniulotteisten biologisten merkkiaineiden tunnistaminen ja arvioiminen aineiden alaryhmissä, jotta lihavuuteen johtavat biologiset mekanismit saataisiin selville; kehottaa myös tekemään tutkimuksia, joissa verrataan ja arvioidaan eri hoitomuotojen tehokkuutta, mukaan lukien psykologisia tutkimuksia; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan järjestelmän, jolla varmistetaan ylipainon, lihavuuden ja niihin liittyvien kroonisten sairauksien ehkäisyyn, seulontaan ja hallintaan liittyvien palvelujen saatavuus ja laatu;

49.   on tyytyväinen, että seitsemännen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelman terveyden aihealueeseen on otettu painopistealueeksi "diabetes ja lihavuus";

50.   kannustaa jatkamaan vyötärölihavuuden tieteellistä tutkimista ja seurantaa seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa;

51.   kehottaa komissiota edistämään suurelle yleisölle ja erityisesti terveydenhuoltoalan ammattilaisille suunnattuja Euroopan laajuisia tiedotuskampanjoita vyötärölihavuuden riskejä koskevan tietoisuuden lisäämiseksi;

52.   vaatii, että ravintoasioita on korostettava Euroopan unionin kaikilla politiikanaloilla ja kaikissa toimissa.

o
o   o

53.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Maailman terveysjärjestölle.

(1) EUVL C 250 E, 25.10.2007, s. 93. (2) EYVL L 276, 6.10.1990, s. 40. (3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/65/EY, annettu 11. joulukuuta 2007 (EUVL L 332, 18.12.2007, s. 27). (4) EYVL L 183, 12.7.2002, s. 51.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. syyskuuta 2008 laillisiin verkkomusiikkipalveluihin liittyvästä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien rajatylittävästä kollektiivisesta hallinnoinnista

P6_TA(2008)0462 B6-0423/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission 18. lokakuuta 2005 antaman suosituksen 2005/737/EY laillisiin verkkomusiikkipalveluihin liittyvästä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien rajatylittävästä kollektiivisesta hallinnoinnista(1) (jäljempänä 'vuoden 2005 suositus'),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 ja 151 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan II-77 ja II-82 artiklan,

–   ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen 97 a artiklan,

–   ottaa huomioon musiikkiin liittyviä oikeuksia koskevat voimassaolevat kansainväliset sopimukset eli esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta 26. lokakuuta 1961 tehdyn Rooman yleissopimuksen, kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevan Bernin yleissopimuksen, 20. joulukuuta 1996 tehdyn WIPOn tekijänoikeussopimuksen, 20. joulukuuta 1996 tehdyn WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen sekä teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPS) 15. huhtikuuta 1994 tehdyn WTO:n sopimuksen (TRIPS),

–   ottaa huomioon tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien alaa koskevan yhteisön säännöstön (acquis communautaire), jota sovelletaan musiikkiin liittyviin oikeuksiin, eli vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/115/EY(2), tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta 27. syyskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/83/ETY(3), tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/116/EY (4) sekä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY(5),

–   ottaa huomioon komission 19. heinäkuuta 1995 antaman vihreän kirjan tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista tietoyhteiskunnassa (KOM(1995)0382),

–   ottaa huomioon 15. toukokuuta 2003 antamansa päätöslauselman esittävien taiteilijoiden oikeuksien suojelusta(6),

–   ottaa huomioon 15. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman yhteisön puitteista tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien yhteisvalvontajärjestöille(7),

–   ottaa huomioon komission 16. huhtikuuta 2004 antaman tiedonannon tekijänoikeuden ja lähioikeuksien hallinnoinnista sisämarkkinoilla (KOM(2004)0261),

–   ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpanosta: Lisää tutkimusta ja innovaatiota – Investointi kasvuun ja työllisyyteen: Yhteinen lähestymistapa(8),

–   ottaa huomioon komission 3. tammikuuta 2008 antaman tiedonannon luovasta verkkosisällöstä sisämarkkinoilla (KOM(2007)0836),

–   ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman sananvapaudesta Internetissä(9),

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman komission 18. lokakuuta 2005 antamasta suosituksesta 2005/737/EY laillisiin verkkomusiikkipalveluihin liittyvästä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien rajatylittävästä kollektiivisesta hallinnoinnista(10)

–   ottaa huomioon 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman oikeudellisesti sitomattomien välineiden institutionaalisista ja oikeudellisista vaikutuksista(11),

–   ottaa huomioon yhteenvetokertomuksen(12), jossa esitetään vuoden 2005 suosituksen seurannan tulokset,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että parlamentti pyysi 13. maaliskuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa komissiota tekemään selväksi, että vuoden 2005 suositusta sovellettiin yksinomaan musiikkiäänitteiden verkkokauppaan, ja antamaan mahdollisimman pian – kuultuaan huolellisesti asianomaisia osapuolia – ehdotuksen joustavaksi puitedirektiiviksi, jonka parlamentti ja neuvosto hyväksyvät yhteispäätösmenettelyllä, tavoitteena säännellä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivista hallinnointia rajatylittävien verkkomusiikkipalvelujen alalla siten, että otetaan huomioon digitaalisen aikakauden erityisluonne ja suojellaan Euroopan kulttuurista monimuotoisuutta, pieniä sidosryhmiä ja paikallisia valikoimia yhdenvertaisen kohtelun periaatteen pohjalta,

B.   ottaa huomioon, että parlamentti katsoi 13. maaliskuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa, että tekijöiden etuja ja näin ollen Euroopan kulttuurista monimuotoisuutta palveltaisiin parhaiten perustamalla reilu ja avoin kilpailujärjestelmä, jonka avulla voidaan estää tekijänpalkkioiden polkeminen,

1.   muistuttaa, että tekijänoikeuksien alueellisen luonteen valossa ja huolimatta direktiivin 2001/29/EY olemassaolosta tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien kollektiivisen hallinnoinnin tilanne on aidosti monimutkainen pääasiassa eurooppalaisten lisenssien puuttumisen vuoksi;

2.   katsoo, että kieltäytymällä lainsäädännön antamisesta Euroopan parlamentin lukuisista päätöslauselmista huolimatta ja pyrkimällä sääntelemään alaa suosituksella on luotu oikeudellisen epävarmuuden tila oikeudenhaltijoille ja käyttäjille, erityisesti lähetystoiminnan harjoittajille;

3.   korostaa, että käyttäjien valituksen johdosta komission kilpailun pääosasto on toisaalta puuttunut asiaan käynnistämällä menettelyn tekijänoikeusjärjestöjen kansainvälistä yhteistyöelintä (CISAC) vastaan, jonka jäseniin kuuluu 24 eurooppalaista tekijänoikeusjärjestöä; katsoo, että tässä asiassa annettava päätös tekee tyhjiksi kaikki kyseisten toimijoiden yhteistyöpyrkimykset sopivien ratkaisujen löytämiseksi – kuten esimerkiksi oikeuksien selvittämiseen Euroopan tasolla käytettävä järjestelmä – ja jättää tien auki oligopolille, jossa joukko suuria yhteisvalvontajärjestöjä on kytketty yksinoikeussopimuksilla julkaisijoihin, jotka kuuluvat maailmanlaajuiseen ohjelmistoon; katsoo, että tämä johtaa valinnanvaran supistumiseen ja pienten yhteisvalvontajärjestöjen katoamiseen vähemmistökulttuurien tappioksi;

4.   katsoo, ettei kertomus vuoden 2005 suosituksen seurannan tuloksista kuvaa vallitsevaa tilannetta täsmällisesti eikä siinä oteta huomioon parlamentin 13. maaliskuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa esittämää mielipidettä;

5.   katsoo, että tämä tilanne heijastelee sitä tosiseikkaa, että komissio on päättänyt jättää huomiotta varoitukset, joita parlamentti on esittänyt erityisesti 13. maaliskuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa, joka sisältää konkreettisia ehdotuksia valvotusta kilpailusta sekä vähemmistökulttuurien suojelusta ja kannustamisesta Euroopan unionissa;

6.   kehottaa komissiota varmistamaan, että parlamentin annetaan tosiasiallisesti osallistua toisena lainsäätäjänä luovaa verkkosisältöä koskevaan aloitteeseen;

7.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

(1) EUVL L 276, 21.10.2005, s. 54. (2) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 28. (3) EYVL L 248, 6.10.1993, s. 15. (4) EUVL L 372, 27.12.2006, s. 12. (5) EYVL L 167, 22.6.2001, s. 10. (6) EUVL C 67 E, 17.3.2004, s. 293. (7) EUVL C 92 E, 16.4.2004, s. 425. (8) EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 640. (9) EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 879. (10) EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 64. (11) EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 75. (12) http://ec.europa.eu/internal_market/copyright/docs/management/monitoring-report_en.pdf