Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2008/2178(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0485/2008

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0485/2008

Keskustelut :

PV 12/01/2009 - 22
CRE 12/01/2009 - 22

Äänestykset :

PV 13/01/2009 - 6.9
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2009)0009

Hyväksytyt tekstit
PDF 134kWORD 59k
Tiistai 13. tammikuuta 2009 - Strasbourg
YKP ja ekosysteemiperustainen lähestymistapa kalastuksen hoidossa
P6_TA(2009)0009A6-0485/2008

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. tammikuuta 2009 yhteisestä kalastuspolitiikasta ja ekosysteemiperustaisesta lähestymistavasta kalastuksen hoidossa (2008/2178(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 10. joulukuuta 1982 tehdyn YK:n merioikeusyleissopimuksen,

–   ottaa huomioon 20. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 elollisten kalavarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa(1),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Yhteisen kalastuspolitiikan rooli ekosysteemiperustaisen lähestymistavan soveltamisessa merien hoitoon" (KOM(2008)0187),

–   ottaa huomioon 29. ja 30. syyskuuta 2008 kokoontuneen maatalous- ja kalastusneuvoston päätelmät edellä mainitusta komission tiedonannosta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A6-0485/2008),

A.   ottaa huomioon, että kaikki elävät organismit (ihmiset, kasvit, eläimet ja mikro-organismit), niiden fyysinen ympäristö (maaperä, vesi, ilma) ja niitä ylläpitävä luonnon kiertokulku ovat yhteydessä toisiinsa kaikilla maantieteellisillä alueilla,

B.   ottaa huomioon, että tällaisissa ekosysteemeissä ilmenevät kehityskulut, vuorovaikutukset ja muutokset vaikuttavat suoraan ja usein ei-toivotulla tai ennalta arvaamattomalla tavalla sekä ekosysteemin sisällä että sen ulkopuolella oleviin muihin elementteihin ja että samaten ekosysteemin ulkopuolella ilmenevillä kehityskuluilla voi olla siihen välittömiä vaikutuksia,

C.   katsoo, että ekosysteemiperustainen lähestymistapa kalastuksessa luo parhaan perustan mahdollisimman kokonaisvaltaiselle hoidolle ja päätöksentekojärjestelmälle, jossa otetaan huomioon kaikki sidosryhmät ja asiaan kuuluvat tahot, niiden vaatimukset ja tarpeet sekä tulevat vaikutukset ekosysteemiin ja sen vuorovaikutussuhteisiin,

D.   ottaa huomioon kalastuksen merkityksen jäsenvaltioiden yksinomaisilla talousvyöhykkeillä niiden omavaraisuuden ja riippumattomuuden varmistamiseksi etenkin elintarvikkeiden osalta,

E.   katsoo, että valtamerien ja niihin vaikuttavien tekijöiden tuntemus on vielä vähäistä, mutta kuitenkin riittävää, jotta tiedetään, että monet niin kaupalliset kuin ei-kaupalliset kalakannat ovat ehtyneet sekä EU:ssa että muualla maailmassa ja että vaikka tämä johtuu monista tekijöistä, pääasiallinen syy on useimmiten liikakalastus,

F.  F katsoo, että tieteellinen tutkimus kalavarojen kestävyydestä edellyttää kaikkien ennakkokäsityksiin perustuvien oletusten torjumista ja että näin ollen ehdotuksen mukainen ekosysteemiperustainen luonnonvarojen arviointi on todella ekosysteemiperustainen vain, jos se pohjautuu pitävään tieteelliseen tietoon,

G.   katsoo, että ekosysteemiperustaisen lähestymistavan tieto- ja päätöksentekomenettelyjen on oltava dynaamisia ja joustavia, koska sitä joudutaan mukauttamaan jatkuvasti uuden tieteellisen tietämyksen ja uusien vuorovaikutussuhteiden valossa,

H.   toteaa, että jäsenvaltioiden raporteista vuonna 2006 havaituista käyttäytymistavoista, joilla rikottiin vakavasti yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä, annetun komission tiedonannon (KOM(2008)0670) mukaan yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä rikotaan edelleen huolestuttavan usein ja vakavasti, vaikka yhteisön laivaston vahvuutta on pyritty vähentämään,

I.   ottaa huomioon, että kalavarojen arvioinnissa selvitetään kantojen kestävyyttä, joka on erittäin tärkeää kalastustoiminnalle ja jonka varmistaminen kuuluu jäsenvaltioiden tehtäviin,

J.   ottaa huomioon, että kalastuspolitiikan tärkein tavoite on kestävän enimmäistuoton saavuttaminen, minkä kaikki Johannesburgissa vuonna 2002 pidettyyn kestävän kehityksen huippukokoukseen osallistuneet valtiot hyväksyivät,

K.   katsoo, että kalatalousalan tulotason jyrkkä lasku johtuu monien kaupallisesti merkittävien kalakantojen ehtymisestä, minkä vuoksi on jouduttu säätämään kalastustoiminnan rajoituksista ja ensimyyntihintojen jäädyttämisestä/alentamisesta, sekä tuotantotekijöitä koskevista rajuista muutoksista (diesel ja bensiini), joiden vuoksi tilanne on vielä huonompi maissa, joissa kyseiset kustannukset ovat korkeammat, erityisesti alaa koskevien tukitoimien puuttumisen tai riittämättömyyden vuoksi verrattuna muissa maissa toteutettuihin tukitoimiin,

L.   pitää komission ehdotusta YKP:n mahdollista uudistamista koskevan keskustelun avauksena,

1.   pitää edellä mainittua komission tiedonantoa ekosysteemiperustaisen lähestymistavan soveltamisesta merien hoitoon tervetulleena ja korostaa aloitteen tarpeellisuutta takeena sellaisesta kalavarojen hyödyntämisestä, jolla luodaan ympäristön, talouden ja sosiaalisten tekijöiden kannalta kestävät olosuhteet;

2.   korostaa, että kalastuksen hoidossa sovellettavan ekosysteemiperustaisen lähestymistavan perusteella olisi luotava dynaaminen ja joustava hoitojärjestelmä, vastavuoroinen oppimisjärjestelmä ja tutkimusjärjestelmä, johon voidaan sisällyttää uusia muuttujia, joita voi tulevaisuudessa aiheutua ennakoimattomista tekijöistä tai vaikutuksista tai muista tieteenaloista;

3.   kehottaa komissiota sisällyttämään ehdotukseensa menetelmiä ja välineitä, jotka mahdollistavat sidosryhmien keskinäisen tiedonvaihdon ja jatkuvan oppimisprosessin, jotta kaikki nämä tahot voivat osallistua ekosysteemiperustaisen lähestymistavan jatkokehitykseen siitä kaikille koituvien etujen osoittamiseksi;

4.   muistuttaa, että kalastustoiminta on erittäin tärkeä ihmisten ravinnonsaannin ja eloonjäämisen varmistamisen kannalta, ja pitää tätä seikkaa koko kalastuspolitiikan ensisijaisena tavoitteena;

5.   korostaa, että kalastusalalla on erittäin suuri taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen merkitys eräissä EU:n rannikkoyhteisöissä;

6.   toistaa, että YKP:n olisi edistettävä kalastusalan nykyaikaistamista ja kestävää kehitystä varmistamalla alan sosioekonomiset edellytykset ja kalavarojen kestävyys ja takaamalla kalataloustuotteiden yleinen saatavuus, elintarvikeomavaraisuus ja elintarvikkeiden saatavuus, työpaikkojen säilyminen ja kalastajien elinolojen paraneminen;

7.   katsoo, että kaikessa kalastuspolitiikassa on otettava huomioon useita ulottuvuuksia – sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset näkökohdat – jotka vaativat kokonaisvaltaista ja tasapainoista lähestymistapaa, mikä ei sovi yhteen sellaisen näkemyksen kanssa, jossa nämä ulottuvuudet asetetaan etukäteen määriteltyyn hierarkkiseen tärkeysjärjestykseen;

8.   painottaa, että YKP:n omat tavoitteet huomioon ottaen sitä ei tarvitse alistaa muiden sittemmin määriteltyjen yhteisön politiikkojen alaan kuuluvaksi, vaan katsoo päinvastoin, että muiden yhteisön politiikkojen tehtävänä olisi turvata ja integroida kalastuspolitiikan tavoitteet;

9.   korostaa, että rannikkoalueen kestävä kehitys edellyttää alueen ympäristöllisten, luonnollisten ja inhimillisten osatekijöiden vuorovaikutuksen arviointia ja alueen kalastusyhteisöjen elämänlaadun edistämistä; painottaa, että kalastuspolitiikan lähtökohtana on kalastusyhteisöjen hyvinvoinnin ja niiden ekosysteemien keskinäisen riippuvuuden periaate;

10.   painottaa näin ollen, että on välttämätöntä tunnustaa pienimuotoisen rannikkokalastuksen ja perinteisen kalastuksen erityinen luonne ja merkitys;

11.   painottaa siksi, että pyrkimys jäsenvaltioiden elintarviketarpeiden tyydyttämiseen, strategisesti tärkeän kalatalousalan ja kalastusyhteisöjen elinkelpoisuuden säilyttäminen sekä meriekosysteemien kestävyyden ylläpitäminen eivät ole yhteensovittamattomia tavoitteita;

12.   katsoo, että koko maailman kalavarojen säilyttämiseksi hyväksyttävällä tasolla on myös asetettava ylärajat sille, kuinka monta päivää kalastajat saavat olla merellä;

13.   korostaa, että ekosysteemiperustaisen lähestymistavan soveltaminen merien hoitoon edellyttää ehdottomasti monitieteisiä ja -alaisia toimia niiden eri toimien ja politiikkojen joukossa, jotka vaikuttavat meriekosysteemeihin; katsoo, että kyseisten toimien on oltava kauaskantoisia ja edellettävä hyväksyttyjä kalatalousalaa koskevia politiikkoja – muuten tämän lähestymistavan mukaisten tavoitteiden saavuttaminen on mahdotonta;

14.   painottaa tarvetta tutkia ja toteuttaa useita eri tekijöitä koskevia toimia, kuten rannikoiden ja syvänmeren pilaantuminen, teollisuuden ja maatalouden päästöt, jokien juoksun muuttaminen, ruoppaaminen, satamatoiminta, meriliikenne ja matkailu, joilla on huomattavia vaikutuksia meriekosysteemien kestävyyteen ja kalavarojen tilaan ja siten kalastuselinkeinoon;

15.   korostaa, että eri merialueiden ja niiden luonnonvarojen välillä samoin kuin eri laivastojen ja käytettyjen pyyntimenetelmien sekä niiden ekosysteemeihin aiheuttamien vaikutusten välillä on huomattavia eroja, minkä vuoksi kalastuksenhoitotoimet, kuten verkkoja koskevat tekniset muutokset, tiettyjen kalastusalueiden sulkeminen ja pyyntiponnistusten vähentäminen, on hajautettava ja kohdennettava kuhunkin yksittäiseen tapaukseen soveltuviksi;

16.   pitää välttämättömänä tuki- tai korvausmekanismien soveltamista kalastajiin, jotka ovat kärsineet monivuotisten elvytys- ja hoitosuunnitelmien aiheuttamista taloudellisista ja sosiaalisista seurauksista ja ekosysteemien suojelutoimien käyttöönotosta;

17.   korostaa, että kattavan, monitieteisen ja -alaisen lähestymistavan väistämättä asteittainen soveltaminen merien hoitoon edellyttää parempaa ja syvällisempää tutkimustietoa sen varmistamiseksi, että toteutettavat toimet perustuvat pitäviin tieteellisiin tietoihin;

18.   korostaa, että komission olisi sisällytettävä kalastusala aidosti monialaiseen suunnitelmaan meriympäristön säilyttämisestä EU:n uuden meripolitiikan ympäristöpilarin muodostavan meristrategiadirektiivin(2) mukaisesti;

19.   painottaa, että kalastustieteellisellä tutkimuksella on olennainen merkitys kalastuksenhoidossa, koska se on välttämätön kalavarojen kehittymistä säätelevien tekijöiden yksilöimiseksi, niiden määrän arvioimiseksi ja niiden kehitystä ennustavien mallien laatimiseksi mutta myös pyyntimenetelmien, alusten sekä kalastajien työolojen ja turvallisuuden parantamiseksi samoin kuin kalastajien osaamisen ja kokemuksen lisäämiseksi;

20.   ehdottaa, että toteutetaan tieteellisiä tutkimuksia, joiden avulla voidaan selvittää kalastusalan hyödyntämien merien lajistojen jakaumat niiden viimeaikaisten vaikutusten valossa, joita ilmastonmuutos on aiheuttanut vesien fysikaalisiin ja kemiallisiin parametreihin; katsoo, että näiden tutkimusten perusteella olisi muutettava joukko nykyisiä kalakantojen elvytyssuunnitelmia, kuten Iberian niemimaan etelänkummeliturskan ja keisarihummerikantojen elvytyssuunnitelma;

21.   korostaa, että tarvitaan vesiviljelyalan tutkimushankkeita, jotta voidaan elvyttää kaikkein uhanalaisimpia lajeja;

22.   katsoo tässä yhteydessä, että on välttämätöntä investoida työntekijöiden koulutukseen, varata siihen riittävästi taloudellisia resursseja ja edistää jäsenvaltioiden eri julkisten elinten välistä yhteistyötä;

23.   painottaa, että tieteellisessä tutkimuksessa on otettava huomioon kalastustoiminnan sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset tekijät; katsoo, että on olennaisen tärkeää arvioida kalastuksenhoidon eri järjestelmien/välineiden vaikutusta kalastusyhteisöjen työllisyyteen ja toimeentuloon;

24.  24 korostaa, että koska kalastus on itsestään uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämistä, kalastuksenhoidon tärkein ja ensisijainen tehtävä on valvoa suoraan tai välillisesti kokonaispyyntiponnistusta, jotta on mahdollista saavuttaa edellä mainitussa Johannesburgin huippukokouksessa vuonna 2002 määritelty tavoite;

25.   kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen suurimpien sallittujen saaliiden ja kiintiöiden nykyistä järjestelmää merten luonnonvarojen pääasiallisena hallinnointivälineenä ja sen toimivuutta nykyisten kalastusrajoitusten valossa;

26.   kehottaa komissiota luomaan avoimempia valvontajärjestelmiä, joita sovelletaan saaliiden purkamiseen, laittomiin saaliisiin ja ei-toivottujen sivusaaliiden mereen päästämiseen;

27.   pitää edellä mainittuja toimenpiteitä välttämättöminä, jotta toimivaltaiset tieteelliset elimet voivat tehdä asianmukaisen arvioinnin kalavarojen tilasta;

28.   myöntää, että nykyiset kalastuksenhoidon välineet, jotka perustuvat suurimpiin sallittuihin saaliisiin (TAC), kohdistuvat suoraan saaliisiin ja välillisesti pyyntiponnistuksiin; korostaa kuitenkin, että tarvitaan pyyntiponnistusten valvontaa, jotta menetelmä toimisi optimaalisesti; kehottaa komissiota tarkastelemaan kalavarojen hallinnoinnin eri välineitä ja varmistamaan, että nykyisiä välineitä ei muuteta ennen kuin käytettävissä on vaihtoehto, jolla varmistetaan kalavarojen asianmukaisempi hallinnointi;

29.   korostaa, että suurimpien sallittujen saaliiden jakaminen laivastoittain ja pyyntimenetelmittäin suhteellisen vakauden periaatteen mukaisesti kuuluu kunkin jäsenvaltion yksinomaiseen toimivaltaan; katsoo, että jäsenvaltiokohtaisten kiintiöiden jakamisessa on kiinnitettävä huomiota pyyntimenetelmiin (mm. troolikalastus) ja niiden tuottamiin saaliisiin;

30.   on syvästi huolestunut YKP:n mahdollisista muutoksista, erityisesti kalastusoikeuksia koskevista muutoksista, jotka merkitsisivät kalastustoiminnan keskittämistä;

31.   painottaa, että joidenkin toimijoiden kiintiöiden vähentämisen ja keskittämisen ei tarvitse merkitä pyyntiponnistuksen vähentämistä vaan ainoastaan kalavarojen hyödyntämisen keskittämistä;

32.   pitää tervetulleena positiivista syrjintää, jota sovelletaan laivastojen uudistamistukiin joillakin EU:n syrjäisimmillä alueilla, ja pitää välttämättömänä, että kyseiset tuet säilytetään nykyisen rahoituskehyksen 2007–2013 umpeutumisen jälkeen, jotta senkin jälkeen voidaan turvata kestävä ja ympäristöystävällinen kalastustoiminta;

33.   katsoo, että on välttämätöntä pitää edelleen voimassa poikkeussäännös, jolla rajoitetaan pääsyä aluevesille vähintään 12 meripeninkulmaan, rannikkoalueiden meriekosysteemien kestävyyden, perinteisen kalastustoiminnan ja paikallisten kalastusyhteisöjen elinkelpoisuuden edistämiseksi; pyytää, että tästä poikkeuksesta tehdään pysyvä;

34.   pyytää, että syrjäisimpien alueiden yksinomaisia talousvyöhykkeitä vastaavaa aluetta pidetään pysyvästi "yksinomaisena vyöhykkeenä", jotta taataan meriekosysteemien, kalastustoiminnan ja paikallisten kalastusyhteisöjen elinkelpoisuus;

35.   pitää epäasianmukaisena mitata pyyntiponnistuksia samalla tavalla ottamatta huomioon kalastuslaivastojen ja pyyntivälineiden erilaisuutta; katsoo, että pyyntiponnistusten valvonnassa on otettava huomioon eri kalalajit, erilaiset pyyntivälineet ja kunkin lajin saaliiden arvioitu vaikutus vesiin;

36.   katsoo, että pyyntiponnistuksen mittaaminen kW/vrk-perusteella on järkevää ainoastaan troolikalastuksessa mutta hyödytöntä muiden pyyntimenetelmien yhteydessä;

37.   katsoo, että erityisrajoitusten (suljetut tai suojellut alueet, esimerkiksi suojellut merialueet) on perustuttava monitieteiseen tutkimustietoon, varsinkin kun kyse on eri toimien ja tekijöiden tosiasiallisesta vaikutuksesta ekosysteemeihin ja rajoitusten todellisista eduista, joka kattaa perusteelliset erityistutkimukset niiden ympäristö- ja sosioekonomisista vaikutuksista kalastusyhteisöihin;

38.   toteaa, että kalastusmahdollisuuksia on rajoitettu pääasiassa alusten romuttamisella mutta sitä ei ole tehty yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa; korostaa näin ollen, että jo toteutettu pyyntiponnistusten vähentäminen on otettava huomioon jäsenvaltioiden laivastojen sopeuttamisessa käytettävissä oleviin kalavaroihin;

39.   pitää epäasianmukaisena ja perusteettomana politiikkaa, jolla edistetään alusten erittelemätöntä romuttamista ottamatta huomioon asianomaisia laivastojen erityispiirteitä ja kalavaroja, kunkin jäsenvaltion kulutustarpeita ja niiden sosioekonomista merkitystä;

40.   pitää näin ollen tärkeimpinä kalastuksenhoitoon liittyvinä tehtävinä tieteellistä arviota siitä, onko olemassa ylimitoitettuja laivastoja ja liikaa hyödynnettyjä kalakantoja ja mitkä sellaisia ovat, jotta voidaan toteuttaa asianmukaisia erityistoimia;

41.   toteaa, että kalastuksenhoidon ennalta varautuva lähestymistapa määritellään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 siten, että riittävien tieteellisten tietojen puuttumista ei käytetä perusteena lykätä tai jättää toteuttamatta hoitotoimenpiteitä kohdelajien, niiden ohessa saaliiksi saatavien tai niistä riippuvaisten lajien sekä muiden kuin kohdelajien ja niiden ympäristön suojelemiseksi;

42.   pitää tärkeänä jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaa kalastuksenhoidon valvontaa;

43.   pyytää tukea jäsenvaltioiden yksinomaisten talousvyöhykkeiden omien seuranta-, tarkastus- ja valvontamenetelmien käyttöönottoon ja uudistamiseen laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjumiseksi, meriturvallisuuden tehostamiseksi ja meriekosysteemien säilyttämiseksi;

44.   pitää tärkeänä jo hyväksyttyjen laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjumista koskevien toimien toteuttamista ja pyytää jäsenvaltioita tehostamaan valvontamekanismejaan;

45.   pyytää komissiota ehdottamaan toimia sen varmistamiseksi, että EU:n sisämarkkinoilla kaupan pidettäviin tuontikalastustuotteisiin sovelletaan samoja ehtoja kuin eri jäsenvaltioista peräisin oleviin kalastustuotteisiin;

46.   painottaa jälleen tarvetta kehittää jatkuvasti pyyntivälineitä niiden valikoivuuden parantamiseksi, koska se on tärkeää sivusaaliiden ja niiden ympäristövaikutuksen vähentämiseksi; kehottaa komissiota luomaan konkreettisia ohjausvälineitä, joilla kannustetaan kalastajia tekemään kaikkensa sivusaaliiden pitämiseksi mahdollisimman pieninä;

47.   katsoo, että teollisen troolikalastuksen menetelmien käyttöönotto on lisännyt kalastuskuolleisuutta, minkä vuoksi on välttämätöntä valvoa erikseen näiden pyyntitapojen käyttöä esimerkiksi pitämällä edelleen voimassa kalastusalueita koskevat määrätyt rajoitukset (etäisyys rannikosta);

48.   kehottaa komissiota edistämään ympäristöystävällisempiä kalastuskäytäntöjä, joissa käytetään selektiivisempiä kalastustapoja, joiden avulla voidaan vähentää ei-toivottuja saaliita ja polttoaineen kulutusta kalastustoiminnassa;

49.   kehottaa komissiota pyrkimään kaikin keinon siihen, että saadaan pikaisesti aikaan sellainen kalan ympäristösertifiointimenettely, jonka avulla voidaan edistää puhtaampaa ja ympäristöystävällisempää kalastustoimintaa;

50.   painottaa, että kalastusalan osallistuminen useiden YKP:hen liittyvien toimien määrittelyyn, soveltamiseen ja arviointiin on erittäin tärkeää entistä asianmukaisempien ja tehokkaampien toimintalinjojen hyväksymiseksi;

51.   katsoo, että alueellisilla neuvoa-antavilla toimikunnilla voi olla merkittävä osuus YKP:hen liittyvässä päätöksenteossa, jos niihin otetaan mukaan kalavarojen arvioinnista vastaavia kalastajia ja tutkijoita; katsoo, että niiden toiminnalle on myönnettävä riittävä rahoitus;

52.   korostaa, että aluepolitiikan ja hyvän naapuruuspolitiikan puitteissa olisi lisättävä yhteistyötä jaettuja kantoja hyödyntävien kolmansien maiden laivastojen kanssa, jotta voidaan varmistaa tällaisten kantojen elinkelpoisuus;

53.   korostaa tarvetta tukea kalastajien ammattiryhmiä ja -järjestöjä, jotka ovat valmiita vastuunjakoon YKP:tä sovellettaessa (yhteishallinnointi);

54.   vaatii YKP:n hajauttamista edelleen, jotta voidaan lisätään kalastajien ja heidän edunvalvontajärjestöjensä sekä kalastusyhteisöjen osallistumista yhteiseen kalastuspolitiikkaan sekä kalastuksen hallinnoinnin parantamiseen varmistaen samalla, että noudatettavat vähimmäisstandardit ovat yhdenmukaisia koko yhteisössä;

55.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.
(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17. kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19).

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö