Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 16. joulukuuta 2003 tekemän toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä(1),

–   ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta 23. syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73/EY(2),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A6–0491/2008),

A.   katsoo, että EY:n perustamissopimuksessa vahvistetut demokratian ja oikeusvaltion periaatteet edellyttävät, että lainlaatija valvoo hyväksymänsä lainsäädännön täytäntöönpanoa,

B.   katsoo, että parlamentin tehtävä lainsäädäntövallan käyttäjänä direktiivin 2002/73/EY täytäntöönpanon seurannassa on ongelmallinen komission antamien tietojen puutteellisuuden vuoksi; ottaa huomioon, että tämän vuoksi otettiin yhteyttä kansallisten parlamenttien asiaa käsitteleviin valiokuntiin ja tasa-arvoelimiin tietojen saamiseksi ja että 27 kansallista parlamenttia ja 16 tasa-arvoelintä vastasi,

C.   katsoo, että direktiivi 2002/73/EY on merkittävä merkkipaalu miesten ja naisten tasa-arvon saavuttamisessa ja sukupuoleen perustuvaan syrjintään puuttumisessa yhteiskunnassa yleisesti ottaen,

D.   ottaa huomioon, että direktiivissä 2002/73/EY määritellään välitön syrjintä, välillinen syrjintä, häirintä ja seksuaalinen häirintä, kielletty naisten syrjintä raskauden tai äitiysloman perusteella ja säädetään oikeudesta palata samaan tai vastaavanlaiseen työhön äitiysloman, isyys- tai adoptiovapaan jälkeen niissä tapauksissa, joissa jäsenvaltiot ovat tunnustaneet nämä oikeudet,

E.   ottaa huomioon, että jäsenvaltiot sitoutuivat muun muassa seuraaviin velvoitteisiin direktiivin 2002/73/EY saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä 5. lokakuuta 2005 mennessä:

F.   ottaa huomioon, että direktiivin 2002/73/EY hidas tai huonosti järjestetty täytäntöönpano uhkaa Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista ja Euroopan unionin sosiaalisen ja taloudellisen kapasiteetin täyden potentiaalin kehittämistä,

G.   ottaa huomioon, että direktiivin 2002/73/EY saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on ollut monille jäsenvaltioille vaikeaa etenkin niiden pyrkiessä lisäämään lainsäädäntöönsä erityisiä ja asianmukaisia toimenpiteitä sukupuolten tasa-arvon parantamiseksi ja syrjinnän vähentämiseksi työnsaannin, ammatillisen koulutuksen ja työuralla etenemisen sekä työolojen suhteen,

H.   katsoo, että tasa-arvon valtavirtaistaminen olisi otettava huomioon mainituilla aloilla,

I.   ottaa huomioon, että muiden sosiaalisten ja poliittisten näkökohtien osalta sukupuoleen perustuva syrjintä on kärjistynyt sukupuolten välillä edelleen vallitsevien palkkaerojen vuoksi, etenkin naisvaltaisilla ja miesvaltaisilla taloudenaloilla,

J.   ottaa huomioon, että naisten taloudellinen itsenäisyys on olennaista heidän vapautumisensa kannalta ja oikeuksin varustettu työ on näin ollen takeena heidän henkilökohtaiselle kehitykselleen ja sosiaaliselle osallisuudelleen, minkä vuoksi yhtäläistä kohtelua koskevaa lainsäädäntöä olisi parannettava,

1.   kehottaa komissiota valvomaan tarkasti direktiivin 2002/73/EY täytäntöönpanoa ja sen täytäntöönpanosta johtuvan lainsäädännön noudattamista sekä jatkamaan jäsenvaltioiden painostamista; korostaa tarvetta antaa riittävästi resursseja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

2.   palauttaa mieliin paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 34 kohdan ja etenkin neuvoston sitoumuksen kannustaa jäsenvaltioita laatimaan ja julkaisemaan taulukoita, joista ilmenee direktiivien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus; katsoo, että vastaavuustaulukoiden olemassaolo helpottaisi komission tehtävää sen valvoessa direktiivin 2002/73/EY saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä;

3.   panee merkille, että kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin asiaa käsittelevien valiokuntien kiinteä yhteistyö valvottaessa tasa-arvolainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa toisi sukupuolten tasa-arvon lähemmäksi poliittisia päättäjiä ja kansalaisia;

4.   pitää erityisen myönteisinä lukuisia yksityiskohtaisia vastauksia, jotka saatiin lyhyessä ajassa kansallisilta parlamenteilta ja tasa-arvoelimiltä täytäntöönpanon tilasta ja siihen liittyvistä ongelmista;

5.   pitää valitettavana, että kertomus, joka komission on määrä antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja jonka on määrä perustua jäsenvaltioiden vuoden 2005 loppuun mennessä toimittamiin tietoihin, ei ole vielä saatavilla;

6.   pitää valitettavana, että eräissä kansallisissa lainsäädännöissä ei määritellä riittävän selkeästi ja nimenomaisesti välitöntä ja välillistä syrjintää, häirintää ja sukupuolista häirintää;

7.   pitää huolestuttavana, että kielletyt syrjinnän muodot eivät useissa jäsenvaltioissa ole kattavuudeltaan direktiivin 2002/73/EY mukaisia; palauttaa mieliin, että kielletyt syrjinnän muodot koskevat sekä yksityistä että julkista sektoria;

8.   pitää valitettavana, että joidenkin jäsenvaltioiden lainsäädännössä rikotaan tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten periaatetta asettamalla ylärajoja korvausten tai hyvitysten maksamiselle syrjinnän uhreille;

9.   kiinnittää huomiota siihen, että naisten epäedullinen kohtelu raskauden tai äitiysloman takia on syrjintää; pitää valitettavana, että jotkut jäsenvaltiot eivät ole selkeästi tunnustaneet oikeutta palata äitiyslomalta samaan tai vastaavanlaiseen työhön;

10.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki direktiivin 2002/73/EY säännökset on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä täysimääräisesti, oikein ja tehokkaasti ja että täytäntöönpano on asianmukaista;

11.   pitää myönteisinä niiden jäsenvaltioiden ponnisteluja, joissa direktiivin 2002/73/EY velvoitteita on laajennettu tai vahvistettu, ja etenkin sellaisia aloitteita, jotka ovat tuoneet syrjinnän vastaisen suojan koskemaan uusia yhteiskuntasektoreita;

12.   pyytää jäsenvaltioita kannustamaan työnantajia edistämään työoloja, joilla estetään sukupuolinen häirintä ja sukupuoleen perustuva häirintä, ja ottamaan käyttöön erityismenettelyjä mainitun käyttäytymisen estämiseksi;

13.   kehottaa jäsenvaltioita kehittämään valmiuksia ja varmistamaan tarkoituksenmukaiset resurssit direktiivissä 2002/73/EY mainituille yhtäläistä kohtelua sekä naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia edistäville elimille ja palauttaa mieliin direktiivissä esitetyn velvoitteen varmistaa mainittujen elinten riippumattomuus;

14.   panee merkille erilaiset lähestymistavat soveltaa direktiivin 2002/73/EY 8 a artiklaa, jossa korostetaan tarvetta toimia yhteistyössä ja vaihtaa hyviä käytäntöjä jäsenvaltioiden kesken; katsoo, että sekä komission verkosto kansallisille tasa-arvoelimille että Equinet-verkosto ovat tärkeitä välineitä mainitun yhteistyön lisäämisessä ja yhteisön tasa-arvolainsäädännön yhdenmukaisen täytäntöönpanon edistämisessä;

15.   pitää myönteisenä komission aikomusta laatia vuoden 2009 aikana tutkimus tasa-arvoelinten organisaatiosta; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan Euroopan unionin kansalaisten tietotasoa tasa-arvoelinten tarjoamista palveluista ja käynnistämään tiedotuskampanjan mainittujen elinten tekemiseksi paremmin tunnetuiksi;

16.   kiinnittää huomiota naisten heikkoon tietoisuuteen direktiivin 2002/73/EY antamista oikeuksista, mikä voidaan päätellä siitä, että tasa-arvo-oikeudenkäyntejä ja -valituksia on ollut vain vähän; kehottaa jäsenvaltioita, ammattijärjestöjä, työnantajia ja kansalaisjärjestöjä tehostamaan pyrkimyksiään tiedottaa naisille mahdollisuuksista, joita syrjinnän uhreille on tarjolla vuodesta 2005 voimassa olleen kansallisen lainsäädännön nojalla;

17.   panee merkille syrjinnän uhrien rajallisen luottamuksen oikeussuojaan; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että annettava apu on riippumatonta ja saatavilla helposti, lisäämään syrjinnän uhreille annettavia takeita ja antamaan oikeussuojan henkilöille, jotka puolustavat direktiivin 2002/73/EY suojaamaa henkilöä tai antavat todistajanlausunnon tämän puolesta;

18.   vaatii komissiota tutkimaan, varmistavatko jäsenvaltiot, etteivät oikeudelliset tai muut esteet, kuten liian lyhyet määräajat, estä uhreja sekä yhdistyksiä ja järjestöjä, joilla on direktiivin 2002/73/EY mukaisesti oikeutettu etu, aloittamasta oikeudenkäyntiä syrjintäsuojasääntöjä ja yhtäläisiä oikeuksia koskevien rikkomusten perusteella, tai estä uhreja vaatimasta direktiivin 2002/73/EY mukaisia täysimääräisiä oikeuksia muissa hallinnollisissa menettelyissä;

19.   tunnustaa myönteisen vaikutuksen, joka tasa-arvoelinten ja työsuojelutarkastajien kiinteällä yhteistyöllä voi olla syrjivien käytäntöjen estämiseen ja arviointiin; kehottaa jäsenvaltioita vaatimaan, että työsuojelutarkastajille annetaan koulutusta uusista velvollisuuksista, jotka aiheutuvat direktiivin 2002/73/EY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä uusista välineistä, kuten todistustaakan kääntäminen;

20.   korostaa kansalaisjärjestöjen keskeistä roolia avun tarjoamisessa syrjinnän uhreille; kehottaa viranomaisia osoittamaan resursseja välitys- ja avustushankkeisiin, jotka ovat monimutkaisempia toteuttaa kuin tiedotuskampanjat;

21.   korostaa luotettavien, vertailukelpoisten ja käytettävissä olevien määrä- ja laatuindikaattoreiden sekä sukupuoleen perustuvien tilastotietojen merkitystä direktiivin täytäntöönpanon ja seurannan varmistamisessa; kehottaa tasa-arvoelimiä lisäämään pyrkimyksiään toteuttaa riippumattomia tutkimuksia, julkaista riippumattomia raportteja ja antaa suosituksia kaikista syrjintään liittyvistä aiheista; palauttaa mieliin Euroopan tasa-arvoinstituutin roolin, koska sille on annettu tehtäväksi kerätä ja analysoida tasa-arvotietoa, nostaa Euroopan unionin kansalaisten tasa-arvotietoisuutta ja kehittää menetelmiä tasa-arvon valtavirtaistamisen tukemiseksi;

22.   korostaa tarvetta edistää sosiaalista vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten välillä, jotta yhtäläisen kohtelun periaatetta sovelletaan valvomalla työpaikkojen käytäntöjä, työehtosopimuksia, menettelysääntöjä, tutkimusta sekä kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa;

23.   pyytää jäsenvaltioita kannustamaan työnantajia tarjoamaan työntekijöille ja heidän edustajilleen säännöllisesti tietoja naisten ja miesten tasavertaisen kohtelun periaatteen noudattamisesta;

24.   pyytää jäsenvaltioita kannustamaan työnantajia tarjoamaan työntekijöille ja heidän edustajilleen säännöllisesti tietoa tasa-arvoasioista;

25.   korostaa tarvetta kehittää kansallisia mekanismeja, joiden tarkoituksena on valvoa samapalkkaisuusperiaatteen täytäntöönpanoa sekä työhön palaamista äitiys- ja isyysloman tai huollettavien perheenjäsenten hoitoloman jälkeen;

26.   panee merkille, että palkkaero on edelleen olemassa ja naiset ansaitsevat keskimäärin 15 prosenttia vähemmän kuin miehet, että palkkaero pieneni vuosien 2000 ja 2006 välisenä aikana vain yhden prosenttiyksikön ja että johtotehtävissä olevien naisten prosenttiosuus on edelleen huomattavasti pienempi kuin miesten; korostaa tarvetta kehittää kansallisia mekanismeja, joiden tarkoituksena on valvoa samapalkkaisuusperiaatteen täytäntöönpanoa, ja kehottaa komissiota uusimaan tätä tarkoitusta varten tukitoimenpiteiden suunnittelun toissijaisuusperiaatetta asianmukaisesti noudattaen;

27.   korostaa tarvetta kannustaa aloitteita, joilla tuetaan henkilöresurssipolitiikkaa ja sukupuolten tasa-arvoa edistävien myönteisten toimenpiteiden laatimista ja täytäntöönpanoa yrityksissä; pyytää jäsenvaltioita suosittelemaan yrityksille, että ne kehittävät ja panevat täytäntöön tasa-arvosuunnitelmia ja edistävät sukupuolten tasavertaista edustusta yrityksen johto- ja päätöksentekoelimissä;

28.   muistuttaa jäsenvaltioita sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen sekä perhe- ja työelämän yhteensovittamisen aktiivisen soveltamisen merkityksestä lainsäädännön laadinnassa ja täytäntöönpanossa;

29.   korostaa, että on torjuttava erityisiä vammaisiin naisiin ja tyttöihin sekä vammaisten lasten vanhempiin kohdistuvia esteitä, jotka liittyvät yhtäläiseen pääsyyn koulutukseen ja työmarkkinoille, ja että toimenpiteitä on mukautettava sukupuoliulottuvuuden sisällyttämiseksi kaikkiin politiikkoihin ja myös näiden ryhmien erityistarpeiden huomioimiseksi;

30.   huomauttaa, että vanhempainvapaan joustavuuden parantaminen on varmistettava etenkin vammaisten lasten vanhempien osalta;

31.   kehottaa jäsenvaltioita poistamaan kohdennetuilla toimenpiteillä tyttöihin ja naisiin kohdistuvan syrjinnän heidän siirtyessään peruskoulusta korkeamman asteen opintoihin ja opinnoista työelämään sekä palatessaan työmarkkinoille lasten- tai omaishoitovapaan jälkeen; huomauttaa julkisen päivähoidon, terveydenhoidon ja vanhusten hoidon tarpeesta; kiinnittää huomion jäsenvaltioiden Barcelonan huippukokouksessa vuonna 2002 antamaan, näitä asioita koskevaan sitoumukseen;

32.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, kansallisille parlamenteille ja kansallisille tasa-arvoelimille.

(1) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1. (2) EYVL L 269, 5.10.2002, s. 15.