Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Srebrenicansta7. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman(1),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden ja Bosnia ja Herzegovinan välillä tehdyn vakautus- ja assosiaatiosopimuksen, joka allekirjoitettiin 16. kesäkuuta 2008 Luxemburgissa, sekä mahdollisuuden EU:n jäsenyyteen, joka annettiin kaikille Länsi-Balkanin maille Thessalonikissa vuonna 2003 pidetyssä EU:n huippukokouksessa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että heinäkuussa 1995 bosnialainen Srebrenican kaupunki, joka oli silloin erillisalue, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto oli julistanut suojelualueeksi 16. huhtikuuta 1993 antamallaan päätöslauselmalla, joutui kenraali Ratko Mladićin johtamien, silloisen Serbitasavallan presidentin Radovan Karadžićin alaisuudessa toimivien serbialaisjoukkojen haltuun,

B.   ottaa huomioon, että Srebrenican kukistumista seuranneen, useita päiviä kestäneen verilöylyn aikana kenraali Mladićin komentamat Bosnian serbijoukot ja puolisotilaalliset yksiköt, joiden joukossa oli myös Serbiasta Bosnian alueelle tulleita Serbian vakinaisiin poliisivoimiin kuulumattomia poliisiyksiköitä, teloittivat summittaisesti yli 8 000 muslimimiestä ja -poikaa, jotka olivat etsineet turvaa tältä Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvajoukkojen (UNPROFOR) suojeluksessa olevalta alueelta; ottaa huomioon, että lähes 25 000 naista, lasta ja vanhusta karkotettiin voimatoimin, mikä on suurin Euroopassa tehty sotarikos sitten toisen maailmansodan päättymisen,

C.   ottaa huomioon, että tämä murhenäytelmä, jonka entisen Jugoslavian alueen kansainvälinen rikostuomioistuin (ICTY) on julistanut kansanmurhaksi, tapahtui YK:n julistamalla turva-alueella ja osoittaa näin ollen kansainvälisen yhteisön kykenemättömyyden puuttua konfliktiin ja suojella siviiliväestöä,

D.   ottaa huomioon, että bosnialaiset serbijoukot syyllistyivät moniin Geneven sopimusten vastaisiin rikkomuksiin Srebrenican siviiliväestöä kohtaan, mukaan lukien tuhansien naisten, lasten ja vanhusten karkotukset ja lukuisien naisten raiskaukset,

E.   ottaa huomioon, että huolimatta tähän mennessä toteutetuista suunnattomista ponnisteluista joukkohautojen ja yksittäisten hautojen löytämiseksi ja avaamiseksi ja uhrien ruumiiden tunnistamiseksi, tähän asti tehdyt etsinnät eivät anna täydellistä kuvaa tapahtumista Srebrenicassa ja sen ympäristössä,

F.   ottaa huomioon, ettei todellista rauhaa voida saavuttaa ilman oikeudenmukaisuutta, ja katsoo, että täydellinen ja rajoittamaton yhteistyö ICTY:n kanssa on edelleen perusedellytys sille, että Länsi-Balkanin maiden yhdentyminen EU:hun voi jatkua,

G.   ottaa huomioon, että Bosnian serbiarmeijan kenraali Radislav Krstić on ensimmäinen henkilö, jonka ICTY on todennut syylliseksi avunantoon ja yllytykseen Srebrenican kansanmurhaan, mutta että nimekkäin syytetty, Ratko Mladić, on edelleen vapaalla jalalla lähes neljätoista vuotta näiden traagisten tapahtumien jälkeen, ja pitää myönteisenä, että Radovan Karadžic on nyt saatettu ICTY:n tuomittavaksi,

H.   katsoo, että muistopäivän vakiinnuttaminen vaikuttaa parhaalta tavalta verilöylyjen uhrien muiston kunnioittamiseen ja selvän viestin lähettämiseen tuleville sukupolville,

1.   muistaa ja kunnioittaa kaikkia näiden entisen Jugoslavian sotien aikaisten julmuuksien uhreja; ilmaisee surunvalittelunsa ja solidaarisuutensa uhrien omaisille, joista monet joutuvat elämään ilman lopullista vahvistusta sukulaistensa kohtalosta; tunnustaa, että heidän jatkuvaa tuskaansa pahentaa se, että näistä teoista vastuussa olleita ei ole saatu oikeuden eteen;

2.   kehottaa neuvostoa ja komissiota kunnioittamaan asianmukaisella tavalla Srebrenica-Potočarin kansanmurhan muistopäivää antamalla tukensa sille, että parlamentti on tunnustanut 11. heinäkuuta Srebrenican kansanmurhan muistopäiväksi kaikkialla Euroopan unionissa ja kehottaa kaikkia Länsi-Balkanin maita tekemään samoin;

3.   vaatii lisätoimia vielä vapaalla jalalla olevien karkulaisten saattamiseksi oikeuden eteen ja antaa täyden tukensa ICTY:n tekemälle arvokkaalle ja hankalalle työlle, ja korostaa, että Srebrenicassa ja sen liepeillä joukkomurhiin syyllistyneiden saattaminen oikeuden eteen merkitsee tärkeää askelta kohti alueen rauhaa ja vakautta; toistaa tältä osin, että sotarikosoikeudenkäynteihin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota kansallisella tasolla;

4.   painottaa sovittelupolitiikan tärkeyttä osana Euroopan yhdentymisprosessia; korostaa uskonnollisten yhteisöjen, tiedotusvälineiden ja koulutusjärjestelmän tärkeää tehtävää tässä prosessissa, jotta kaikkiin etnisiin ryhmiin kuuluvat siviilihenkilöt voisivat päästä eroon menneisyyden jännitteistä ja aloittaa rauhanomaisen ja vilpittömän rinnakkaiselon kestävän rauhan, vakauden ja taloudellisen kasvun hyväksi; kehottaa kaikkia maita edelleen ponnistelemaan sen hyväksi, että vaikean ja ongelmallisen menneisyyden kanssa opittaisiin tulemaan toimeen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, Bosnia ja Hertsegovinan ja sen osien hallitukselle ja parlamentille sekä Länsi-Balkanin maiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 468.