Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. helmikuuta 2009 esikaupallisista hankinnoista: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa (2008/2139(INI))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 14. joulukuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon "Esikaupalliset hankinnat: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa" (KOM(2007)0799) (jäljempänä "komission tiedonanto"),
– ottaa huomioon julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY(1),
– ottaa huomioon vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY(2),
– ottaa huomioon komission selittävän tiedonannon julkisia hankintoja ja käyttöoikeutta koskevan yhteisön oikeuden soveltamisesta julkisen ja yksityisen sektorin rakenteellisiin kumppanuuksiin(3),
– ottaa huomioon kaikki valtiontukea ja teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat sovellettavat kilpailusäännökset,
– ottaa huomioon 21. joulukuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon "Aloite edelläkävijämarkkinoiden luomiseksi Eurooppaan" (KOM(2007)0860) ja komission kuulemismenettelyn tätä aloitetta tukevien julkisten hankintaverkostojen perustamisesta,
– ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Pienet ensin – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (Small Business Act)" (KOM(2008)0394) ja 25. kesäkuuta 2008 päivätyn komission valmisteluasiakirjan "European code of Best practices facilitating access by SMEs to public procurement contracts" (SEC(2008)2193),
– ottaa huomioon 13. syyskuuta 2006 annetun komission tiedonannon "Tietämyksestä käytännön toimiin: laajapohjainen innovaatiostrategia EU:lle" (KOM(2006)0502) ja Euroopan parlamentin 24. toukokuuta 2007 antaman päätöslauselman(4),
– ottaa huomioon 23. helmikuuta 2007 annetun komission valmisteluasiakirjan "Guide on dealing with innovative solutions in public procurement: 10 elements of good practice" (SEC(2007)0280),
– ottaa huomioon tutkimus- ja kehitystyötä sekä innovointia käsitelleen riippumattoman asiantuntijaryhmän raportin "Innovatiivisen Euroopan luominen" (Ahon raportti)(5),
– ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon aiheesta "Esikaupalliset hankinnat: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa"(6),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A6-0018/2009),
A. palauttaa mieliin, että Lissabonin strategia edellyttää, että jäsenvaltiot sijoittavat kolme prosenttia bruttokansantuotteesta tutkimus- ja kehittämistoimintaan, mikä on tärkeä sitoumus vahvistettaessa innovointia ja tehostettaessa osaamistaloutta,
B. palauttaa mieliin, että Ahon raportissa todettiin, että julkiset hankinnat ovat yksi tämän tavoitteen saavuttamiseen tarvittava strateginen keino,
C. katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden on kehitettävä tarvittava asiantuntemus, jotta komission tiedonannon suosituksia voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin,
D. katsoo, että komissiolla ei tällä hetkellä ole käytettävissä keinoja, joilla voidaan edistää esikaupallisten hankintojen pilottihankkeita, ja aloitteenteko on pelkästään jäsenvaltioiden asiana,
1. on tyytyväinen komission tiedonantoon ja tukee ehdotettua hyödyt ja riskit jakavaa esikaupallisten hankintojen mallia yhtenä innovaatioiden moottoreista;
2. tukee Ahon raporttia ja etenkin näkemystä siitä, että jäsenvaltioiden tulisi käyttää julkisia hankintoja innovatiivisten tuotteiden kysynnän moottoreina ja samalla parantaa julkisten palveluiden laatua ja saatavuutta;
3. panee merkille, että lukuisista eurooppalaisista tutkimusohjelmista huolimatta julkiset viranomaiset eivät ole vielä hyödyntäneet niiden tuloksia julkisten hankintojen kautta;
4. panee merkille esikaupallisiin hankintoihin jo kiinnitetyn huomion etenkin Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Japanissa; näissä maissa mahdollisuuksia hyödynnetään aktiivisesti useiden poliittisten instrumenttien avulla esimerkiksi Yhdysvaltojen puolustusalan hankintojen suorituksen arviointihankkeessa (DAPA);
5. katsoo, että esikaupallinen hankinta on innovaatiokeskeisen kasvun alihyödynnetty moottori EU:ssa, että se tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia laadukkaiden julkisten palvelujen hankkimiseen ja niiden saatavuuden parantamiseen esimerkiksi terveydenhoidon ja kuljetuksen alalla sekä ilmastonmuutokseen, kestävään energiaan ja ikääntyvään väestöön liittyvien yhteiskunnallisten ongelmien käsittelyyn;
6. pahoittelee, että monet julkiset viranomaiset eivät ole tietoisia esikaupallisten hankintojen mahdollisuuksista eivätkä vielä toimi "älykkäinä asiakkaina";
7. katsoo, että tämän aloitteen parhaat mahdolliset edut toteutuvat vain, jos hankintaviranomaiset ottavat innovaation yhdeksi hankintaohjelmansa tavoitteista;
8. panee merkille, että esikaupallista hankintaa voidaan hyödyntää direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY nykyisissä oikeudellisissa puitteissa ja että tutkimus- ja kehityspalvelut eivät kuulu näiden direktiivien soveltamisalaan(7), ellei hankintaviranomainen korvaa palveluita ja saa niistä syntyviä hyötyjä kokonaan yksin;
9. kannustaa jäsenvaltioita tarkastelemaan kansallista lainsäädäntöään sen varmistamiseksi, etteivät edellä mainittujen poikkeuksien puuttuva, virheellinen tai tarpeettoman monimutkainen täytäntöönpano jäsenvaltion lainsäädännössä tai tarpeettoman kehittyneet kansalliset tarjouskilpailuja koskevat vaatimukset ja hankintamallit estä julkisten viranomaisten esikaupallisia hankintoja;
10. panee merkille, että esikaupallisiin hankintoihin sovellettavasta erityisestä lähestymistavasta huolimatta olisi aina silti noudatettava julkisia hankintoja koskevia hyviä periaatteita eli avoimuutta ja kilpailuttamista, jotta voidaan varmistaa, että integroidut lopputuotteet vastaavat asiakkaiden tarpeita;
11. tukee komission tiedonantoa, joka sisältää käsitteellisen perustan, jolla voidaan säännellä esikaupallisia hankintoja ja niiden toteuttamista, vaikka katsookin, että ehdotetun menettelyn konkreettisessa soveltamisessa paikallisella ja alueellisella tasolla on joitakin puutteita;
12. katsoo, että paikallisten ja alueellisten viranomaisten osalta esikaupallisten hankintojen hyödyntämisen toteuttamisen esteistä ei ole vielä riittävästi tietoa todella innovatiivisten ja väestölle hyödyllisten ratkaisujen edistämiseksi esikaupallisten hankintojen avulla;
13. kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyöhön, jotta voidaan varmistaa, että paikallisten, alueellisten ja muiden keskushallinnosta irrotettujen viranomaisten hankintaviranomaiset kehittävät tarvittavan asiantuntemuksen innovatiivisten hankintojen toteuttamiseen;
14. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan paikallisten ja alueellisten hankintaviranomaisten käyttöön esikaupallisten hankintojen hyödyntämistä tuotekehitysalalla koskevia suuntaviivoja ja koulutusvälineitä;
15. on tyytyväinen komission aloitteeseen rahoittaa esikaupallisia hankintoja koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa ja koulutusta seitsemännen puiteohjelman vuoden 2009 työohjelmasta;
16. kiittää edellä mainittua komission valmisteluasiakirjaa, joka sisältää julkisten hankintojen innovatiivisten ratkaisujen hyvien käytäntöjen kymmenen elementtiä, ja on tyytyväinen Pro Inno Europe -foorumin laajempiin innovaatiota tukeviin toimiin; pyytää komissiota laatimaan myös esikaupallisia hankintoja varten vastaavan hyvien käytäntöjen oppaan;
17. katsoo, että esikaupallisilla hankinnoilla on erittäin suuri potentiaali seuraavana vaiheena kohti innovatiivisten hankintojen huomioon ottamista, mutta tunnustaa erityisten hankintataitojen tarpeen ja jäsenvaltioiden tarpeen tukea yhdessä yritysten, yliopistojen ja koulutuskeskusten kanssa koulutustoimia hallintatyökalujen kehittämiseksi;
18. kehottaa toimivaltaisia komission pääosastoja tekemään yhteistyötä ja laatimaan kattavan, helppolukuisen ja oikeudellisesti yksiselitteisen käsikirjan kaikilla virallisilla kielillä erityisesti pk-yritysten sekä hankintaviranomaisten käyttöön sisällyttäen siihen esimerkkejä käytännön tapauksista, jotka osoittavat, miten asiaan vaikuttavia oikeudellisia periaatteita voidaan panna täytäntöön oikein;
19. kehottaa komissiota esittämään käsikirjassa erityisesti käytännön esimerkkejä riskien ja hyötyjen jakamisesta markkinaolosuhteiden mukaisesti; katsoo lisäksi, että teollis- ja tekijänoikeuksiin on panostettava esikaupallisiin hankintoihin osallistuvissa yrityksissä sekä Yhdysvalloissa ja Japanissa, joissa toimitaan tämän mallin pohjalta, koska se kannustaa lukuisia yrityksiä osallistumaan esikaupallisia hankintoja koskeviin menettelyihin;
20. panee erityisesti merkille onnistuneiden esikaupallisten hankintojen merkityksen riskien ja hyötyjen jakamiseksi ja osallistuvien yritysten teollis- ja tekijänoikeuksien varmistamisen tärkeyden;
21. pyytää jäsenvaltioita ja komissiota tunnistamaan innovaatiopolitiikassaan keskipitkän ja pitkän aikavälin haasteet, jotka ratkaistaan esikaupallisilla hankinnoilla kehitettyjen teknisten ratkaisujen avulla; katsoo, että tällaisia ratkaisuja voivat olla myös suunnittelukilpailut ja Yhdysvaltojen Driverless Vehicle Challengen kaltaiset haasterahastot;
22. katsoo, että osaamisen siirtäminen teknologisesti innovatiivisten yliopistojen, tutkimuskeskusten ja hankintaviranomaisten välillä on olennainen osa onnistuneita esikaupallisia hankintoja;
23. panee merkille, että eurooppalaiset innovaatioelimet kuten VINNOVA Ruotsissa, Tekes Suomessa, Senternovem Alankomaissa ja Innovation Norway Norjassa, osallistuvat aktiivisesti potentiaalisten asiakkaiden ja tutkijoiden väliseen osaamisen siirtoon, sillä ne lisäävät esikaupallisten hankintojen käyttöä edistämällä tutkimus- ja kehittämistoiminnassa mukana olevien osapuolten välistä yhteistyötä; kannustaa tämän vuoksi jäsenvaltioita tarkastelemaan näiden elinten toimintaa ja vertaamaan omia toimiaan siihen;
24. panee merkille EU:n teknologiayhteisöjen merkityksen kehyksen tarjoamisessa tutkimuksen ja kehityksen ensisijaisten tavoitteiden määrittelemiseksi sekä käyttövalmiiden innovaatioiden ja potentiaalisten asiakkaiden tarpeiden yhdistämisessä; panee lisäksi merkille, että teknologiayhteisöjen avulla voidaan suunnata uuden teknologian varhaista markkinakehitystä julkisten viranomaisten tarpeiden mukaisesti; pyytää tämän vuoksi komissiota varmistamaan, että teknologiayhteisöt otetaan entistä paremmin mukaan esikaupallisiin hankintoihin;
25. on tyytyväinen komission edelläkävijämarkkinoita (LMI) koskevaan aloitteeseen, joka vauhdittaa voimakkaasti esikaupallisten hankintojen käyttöä innovaation tukena tärkeimpiin suuriin markkinoihin keskittyen, ja panee erityisesti merkille aloitteen LMI:a tukevien julkisten hankintaverkostojen perustamiseksi;
27. on tyytyväinen komission selvennykseen, jonka mukaan hankintaviranomaiset voivat tehdä esikaupallisia hankintoja uuden tuotteen tai palvelun kehityksen ja käyttöönoton kaikissa vaiheissa eikä pelkästään perustutkimusvaiheessa; panee merkille, että kattava suhtautumistapa kannustaa pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin;
28. kiittää komission ehdotusta julkisten viranomaisten aseman selkeyttämisestä julkisten hankintojen avulla tapahtuvassa tutkimuksen ja kehityksen sekä innovoinnin edistämisessä; korostaa, etteivät jäsenvaltioiden hankintapolitiikat saisi olla liian määräileviä, koska esikaupalliset hankinnat voidaan käytännössä järjestää monin eri tavoin eri hankkeiden ja tarpeiden mukaisesti noudattaen samalla yhteisön sääntöjä;
29. pitää ajatusta esikaupallisista hankinnoista tärkeänä, mutta pelkää sen epäonnistuvan pk-yritysten mukaan saamisessa, ellei selkeästi ymmärretä, miten esikaupallisten hankintojen on määrä toimia, erityisesti rajat ylittävissä tapauksissa; huomauttaa, että esikaupallisten hankintojen keskeinen periaate, jonka mukaan viranomainen ei saa kaikkea hyötyä tutkimus- ja kehittämistoiminnasta vaan kukin yritys säilyttää omistusoikeudet luomiinsa uusiin ideoihin, takaa oikeusvarmuuden ja osallistuvien yritysten ideoiden suojelun;
30. tunnustaa, että pk-yritykset voivat hyötyä esikaupallisista hankinnoista tutkimus- ja kehitysprosessin kaikissa vaiheissa riskien jakamisen (kun otetaan huomioon niiden rajallisemmat investointimahdollisuudet), asteittaisen kasvun (sekä koon että kokemuksen osalta) sekä perinteistä hankintaa yksinkertaisemman tarjousmenettelyn ansiosta;
31. pyytää komissiota vahvistamaan nämä strategiat yhdeksi julkisia hankintoja koskevaksi politiikaksi, jonka tarkoituksena on innovaatioiden kannustaminen julkisten hankintojen, esikaupallisten hankintojen, johtavien markkinoiden ja pk-yritysten julkisiin hankintoihin perustuvan kasvun avulla;
32. katsoo, että julkiset kampanjat johtaisivat hankintaviranomaisille myönteisempään ilmapiiriin sijoittaa enemmän innovaatiota kehittäviin toimintoihin, joissa sijoitukselle saadaan tuottoa vasta pidemmällä aikavälillä, ja että tämän pitäisi olla osa yhtenäistä strategiaa, jolla edistetään innovaatiota esikaupallisten hankintojen avulla; tukee tältä osin paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten verkottumismahdollisuuksia esikaupallisiin hankintoihin liittyvissä asioissa;
33. katsoo, että esikaupallinen hankinta on tehokkainta, jos on riittävästi kannusteita, joiden ansiosta julkiset viranomaiset hyödyntävät tutkimuksen ja kehityksen markkinoita ja toimittajat osallistuvat valtion hankkeisiin; panee tämän vuoksi merkille, että esikaupallisiin hankintoihin liittyvät taloudelliset kannusteet ovat erittäin tärkeitä esikaupallisten hankintojen käytön kannalta ja että niitä on jo käytössä joissakin jäsenvaltioissa; näissä menetelmissä keskusviranomainen voi korvata huomattavan osan ensimmäisen esikaupallisen hankinnan kustannuksista;
34. katsoo, että yhteisön innovaatiota kannustavissa ohjelmissa tulisi harkita sellaisten taloudellisten kannusteiden käyttöä, joiden avulla koko EU:n julkiset viranomaiset voisivat toteuttaa innovatiivisen tekniikan esikaupallisia hankintoja johtavilla markkinoilla ja muilla Euroopan yhteiseen etuun liittyvillä aloilla;
35. panee merkille, että tällaisille yhteisön pilottihankkeille olisi hyötyä automaattisesta komission arvioinnista ja käytännön kokeiden ja sopimuslausekkeiden laajasta julkaisemisesta onnistuneisiin edeltäjiin viitaten; niitä voitaisiin käyttää myös parhaita käytäntöjä koskevana oppaana;
36. tunnistaa tarpeen eurooppalaiselle pilottihankkeelle esikaupallisten hankintojen yhteydessä, jotta voitaisiin tarjota esimerkki täytäntöönpanosta, joka takaa mahdollisimman suuren oikeusvarmuuden ja suojelun yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, jotka perusasetelmaltaan ovat heikompia osapuolia verrattuna hankintaviranomaisiin sekä suurimittaisiin hankkeisiin, joita julkisiin hankintoihin yleensä liittyy;
37. panee merkille, että esikaupallisten hankintojen vahvistaminen on monille jäsenvaltioille edelleen keino nostaa osuuttaan innovaatiosta ja tutkimuksesta; pyytää tämän vuoksi jäsenvaltioita edistämään innovaatiota sitouttamalla mukaan kaikki eturyhmät, yliopistot, tutkimuslaitokset ja muut taloudellisen kehityksen edistämiseen osallistuvat toimielimet mukaan lukien, jotta viranomaiset saadaan paremmin osallistumaan innovatiivisiin yrityksiin; katsoo, että tämä sitouttaminen olisi sisällytettävä tutkimusta ja innovaatiota koskevaan johdonmukaiseen strategiaan;
38. suosittelee komissiolle ja jäsenvaltioille, että kilpailun voimistamisen tavoitetta silmällä pitäen edistettäisiin sähköisten hankintajärjestelmien ja dynaamisten menettelyjen käyttöä esikaupallisia hankintoja koskevan prosessin helpottamiseksi;
39. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.