Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. tammikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi jäsenvaltioiden myöntämien passien ja matkustusasiakirjojen turvatekijöitä ja biometriikkaa koskevista vaatimuksista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2252/2004 muuttamisesta (KOM(2007)0619 – C6-0359/2007 – 2007/0216(COD))

P6_TA(2009)0015 A6-0500/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0619),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 62 artiklan 2 kohdan a alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0359/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0500/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   hyväksyy liitteenä olevat yhteiset lausumat;

3.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 14. tammikuuta 2009 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2009 antamiseksi jäsenvaltioiden myöntämien passien ja matkustusasiakirjojen turvatekijöitä ja biometriikkaa koskevista vaatimuksista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2252/2004 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o 444/2009.)

LIITE

Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteinen lausuma passien ja matkustusasiakirjojen turvallisuuden lisäämisestä käyttämällä matkustusasiakirjojen hankkimista varten turvallisia asiakirjoja

Sanotun rajoittamatta jäsenvaltioiden toimivaltaa myöntää passeja ja muita matkustusasiakirjoja, Euroopan parlamentti ja neuvosto korostavat, että passien turvallisuuden parantamistavoite saattaa vaarantua, jos passeja myönnetään epäluotettavien asiakirjojen perusteella.

Passi itsessään on vain yksi lenkki turvallisuusketjussa, joka alkaa matkustusasiakirjojen hakemisen yhteydessä edellytettävien asiakirjojen esittämisestä, jatkuu biometristen tietojen kirjaamisella ja päättyy vertaamiseen rajatarkastuspisteissä. Tämä ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.

Euroopan parlamentti ja neuvosto panevat merkille, että jäsenvaltioiden tilanteet ja menettelyt poikkeavat toisistaan huomattavasti siltä osin, millaisia asiakirjoja passin saamiseksi olisi esitettävä, ja että näillä asiakirjoilla on tavallisesti vähemmän turvaominaisuuksia kuin itse passilla, ja ne joutuvat todennäköisemmin väärentämisen ja jäljentämisen kohteeksi.

Neuvosto valmistelee siksi jäsenvaltioita varten kyselyn, jotta voidaan vertailla menettelyjä ja sitä, mitä asiakirjoja kussakin jäsenvaltiossa vaaditaan passin tai matkustusasiakirjan myöntämiseksi. Tässä analyysissa olisi arvioitava mahdollista tarvetta määritellä yhteiset periaatteet tai suuntaviivat parhaille tämän alan käytännöille.

Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteinen lausuma 5 a artiklassa tarkoitetusta tutkimuksesta

Euroopan parlamentti ja neuvosto panevat merkille, että komissio aikoo suorittaa yhden yksittäisen tutkimuksen tämän asetuksen 5 a artiklan ja yhteistä konsuliohjetta muuttavan asetus(luonnoksen) 2 artiklan tarkistamista varten.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. tammikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla (KOM(2007)0766 – C6-0467/2007 – 2007/0280(COD))

P6_TA(2009)0016 A6-0415/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0766),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan, 47 artiklan 2 kohdan ja 55 ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0467/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A6-0415/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 14. tammikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden tekemien rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2009/81/EY.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. tammikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden (dikloorimetaani) markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksien osalta (KOM(2008)0080 – C6-0068/2008 – 2008/0033(COD))

P6_TA(2009)0017 A6-0341/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0080),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0068/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0341/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 14. tammikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o .../2009/EY tekemiseksi neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta dikloorimetaanin markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksien osalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä N:o 455/2009/EY.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. tammikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan, Euroopan yhteisön edun vuoksi, kalastusalan työtä koskeva Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimus (yleissopimus nro 188) (KOM(2008)0320 – C6-0218/2008 – 2008/0107(CNS))

P6_TA(2009)0018 A6-0423/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2008)0320),

–   ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2007 tehdyn kalastusalan työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimuksen nro 188,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 42 artiklan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0218/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 83 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä kalatalousvaliokunnan mietinnön (A6-0423/2008),

1.   hyväksyy ehdotuksen neuvoston päätökseksi;

2.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita pikaisesti ratifioimaan yleissopimuksen ja panemaan sen sisällön täytäntöön ennen ratifiointiprosessin loppuunsaattamista;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. tammikuuta 2009 perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa 2004–2008 (2007/2145(INI))

P6_TA(2009)0019 A6-0479/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 7. joulukuuta 2000 tehdyn Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä 'perusoikeuskirja', sellaisena kuin se on muutettuna 12. joulukuuta 2007,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 ja 7 artiklassa esitetyt tavoitteet tehdä Euroopan unionista vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue sekä panna täytäntöön vapauden, kansanvallan, perusoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion periaatteet,

–   ottaa huomioon ne innovaatiot, jotka jäsenvaltioiden hallitukset hyväksyivät 13. joulukuuta 2007 allekirjoittaessaan Lissabonin sopimuksen ja joista keskeisimmät ovat perusoikeuskirjan juridisesti sitova luonne ja velvoite yhtyä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen, jäljempänä 'Euroopan ihmisoikeussopimus',

–   ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun direktiivin 2000/43/EY(1), yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun direktiivin 2000/78/EY(2) sekä kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston perustamisesta 15. helmikuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 168/2007(3) (jäljempänä "perusoikeusvirasto"),

–   ottaa huomioon perusoikeusviraston, Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen ja asiaa koskevien kansalaisjärjestöjen raportit,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin riippumattomien asiantuntijoiden verkoston laatimat perusoikeuksien tilaa Euroopan unionissa käsittelevät vuotuiset raportit,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston elimien raportit ja erityisesti parlamentaarisen yleiskokouksen ja ihmisoikeuskomissaarin raportit ihmisoikeustilanteesta,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnöt laittomien maahanmuuttajien säilöönottokeskuksiin tekemistään vierailuista,

–   ottaa huomioon päätöslauselmansa perus- ja ihmisoikeuksista,

–   ottaa huomioon julkiset kokoukset ja vuoropuhelut, joita järjestettiin tämän päätöslauselman valmistelemiseksi kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa ja erityisesti 8. lokakuuta 2007 pidetyn kokouksen perustuslakituomioistuinten ja korkeimpien oikeuksien tuomareiden kanssa, 19. toukokuuta 2008 pidetyn kokouksen Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaarin kanssa sekä 6. lokakuuta 2008 pidetyn kokouksen kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A6-0479/2008),

A.   ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaan unioni perustuu arvoihin ja perusoikeuksien kunnioittamiseen, sellaisina kuin ne taataan ihmisoikeussopimuksessa ja sellaisina kuin ne ilmenevät jäsenvaltioiden yhteisessä valtiosääntöperinteessä,

B.   katsoo, että Euroopan parlamentti suoraan valittuna unionin kansalaisten edustajana ja heidän oikeuksiensa takaajana kantaa myös vastuun näiden periaatteiden toteutumisesta erityisesti, koska perussopimusten nykytilassa yksilöiden valitusoikeus yhteisön tuomioistuimissa ja Euroopan oikeusasiamiehelle on edelleen hyvin rajallinen,

C.   katsoo, että lainsäädäntöehdotusten yhteensopivuutta perusoikeuskirjan kanssa koskevan valvontamenettelyn luominen on yksi tarpeellinen seuraus perusoikeuskirjan hyväksymisestä 7. joulukuuta 2000, kuten komissio on tunnustanut antamalla aiheesta säännöksiä vuonna 2001 ja kuten parlamenttikin on muistuttanut komissiota 15. maaliskuuta 2007 hyväksymässään päätöslauselmassa "Perusoikeuskirjan noudattaminen komission lainsäädäntöehdotuksissa: menetelmä järjestelmällistä ja tiukkaa valvontaa varten"(4),

D.   ottaa huomioon, että ratifiointiprosessissa olevassa Lissabonin sopimuksessa viitataan selvästi perusoikeuskirjaan ja annetaan sille sama juridinen arvo kuin perussopimuksille,

E.   katsoo, että jos perusoikeuskirja sisällytetään unionin primaarilainsäädäntöön, siinä määritellyt oikeudet tulevat sitoviksi sekundaarilainsäädännössä, jossa ne pannaan täytäntöön,

F.   katsoo, että perusoikeuskirja on oikeudellisesta asemastaan riippumatta muovautunut vuosien saatossa inspiraation lähteeksi eurooppalaisten tuomioistuinten, kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen, yhteisöjen tuomioistuimen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja lukuisten perustuslakituomioistuinten, oikeuskäytännössä,

G.   katsoo, että todellinen "perusoikeuskulttuuri" Euroopan unionissa edellyttää näiden oikeuksien kattavaa valvontaa koskevan järjestelmän luomista siten, että neuvosto ja kansainvälisen yhteistyön puitteissa tehdyt päätökset tulevat myös kyseeseen, koska perusoikeuksien suojaaminen ei sisällä ainoastaan sääntöjen muodollista noudattamista vaan ennen kaikkea niiden aktiivista edistämistä ja tosiasiallista puuttumista asioihin, kun perusoikeuksia ei noudateta jäsenvaltioissa tai niitä sovelletaan epätyydyttävällä tavalla,

Taustaa

1.   katsoo, että perusoikeuksien tehokas suojaaminen ja edistäminen on eurooppalaisen kansanvallan perusta ja keskeisen tärkeä edellytys vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan eurooppalaisen alueen lujittamiselle;

2.   katsoo, että perusoikeuksien suojelu edellyttää toimia useammalla tasolla (kansainvälisellä, eurooppalaisella, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla), ja korostaa alue- ja paikallisviranomaisten roolia perusoikeuksien edistämisessä ja niiden konkreettisessa täytäntöönpanossa;

3.   pitää valitettavana, että jäsenvaltiot kieltäytyvät edelleen omien ihmisoikeuspolitiikkojensa ja -käytäntöjensä unionin tason valvonnasta ja pyrkivät rajoittamaan näiden oikeuksien suojan kansalliseksi asiaksi, mikä haittaa unionin roolia maailmalla aktiivisena ihmisoikeuksien puolustajana ja horjuttaa unionin ulkopolitiikan uskottavuutta perusoikeuksien puolustamisen osalta;

4.   palauttaa mieliin, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on panna täytäntöön perusoikeuksien noudattaminen, sellaisina kuin ne ilmenevät jäsenvaltioiden yhteisessä valtiosääntöperinteessä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa sekä muissa kansainvälisen oikeuden välineissä;

5.   korostaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklassa määrätään eurooppalaisesta menettelystä, jolla voidaan varmistaa, että unionissa ei tapahdu vakavia ja jatkuvia ihmisoikeuksien ja perusvapauksien rikkomisia, mutta että kyseistä menettelyä ei ole käytetty koskaan, vaikka rikkomista esiintyy EU:n jäsenvaltioissa, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot osoittavat; kehottaa EU:n toimielimiä luomaan seurantamekanismin ja vahvistamaan objektiivisia perusteita Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan soveltamiselle;

6.   korostaa, että jäsenvaltioiden yhteistä valtiosääntöperinnettä voidaan käyttää tuomioistuimen inspiraatiolähteenä sen laatiessa oikeuskäytäntöään perusoikeuksien alalla ja Euroopan unionin perusoikeuskirja on vähimmäisoikeuksien yhteinen perusta, ja että jäsenvaltiot eivät voi väittää verukkeena takeiden heikentämiselle, että perusoikeuskirja tarjoaisi alemman suojatason tiettyjen oikeuksien osalta kuin niiden omassa valtiosäännössä annetut takeet;

7.   panee tyytyväisenä merkille perusoikeuskirjan 53 artiklan, jossa mahdollistetaan se, että yhteisöjen tuomioistuin syventää oikeuskäytäntöään perusoikeuksien alalla, mikä antaa niille oikeudellisen perustan, joka on keskeisen tärkeä EU-oikeuden kehittämiseksi;

8.   korostaa, että tuomareilla on jäsenvaltioissa keskeinen asema ihmisoikeuksien täytäntöönpanoprosessissa; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan perusoikeuksien suojelujärjestelmiä käsittelevän jatkuvan koulutuksen järjestelmän tuomareilleen;

Yleiset suositukset

9.   katsoo, että perusoikeuksien täytäntöönpanon on oltava kaikkien eurooppalaisten politiikkojen tavoitteena; arvioi, että tämän saavuttamiseksi Euroopan unionin toimielinten pitäisi edistää ja suojata perusoikeuksia aktiivisesti ja ottaa ne täysimääräisesti huomioon lainsäädäntöä laatiessaan ja hyväksyessään;

10.   panee tyytyväisenä merkille perusoikeusviraston luomisen, mikä on ensimmäinen askel kohti sitä, että toteutetaan Euroopan parlamentin kehotukset luoda integroitu sääntely- ja institutionaalinen järjestelmä, jonka tarkoituksena on panna perusoikeuskirja täytäntöön ja varmistaa yhdenmukaisuus Euroopan ihmisoikeussopimuksella käyttöönotetun järjestelmän kanssa; palauttaa kuitenkin mieliin, että riippumattomien perusoikeusasiantuntijoiden eurooppalaisen verkoston vuotuisessa ihmisoikeusraportissa, joka julkaistiin vielä vuonna 2005, tarkasteltiin kaikkien perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien soveltamista kussakin jäsenvaltiossa, ja on siksi huolissaan siitä, että perusoikeusviraston rajallinen mandaatti ja verkoston purkaminen voivat jättää järjestelmällisen tarkastelun piiristä pois lukuisia merkittäviä eurooppalaisia ihmisoikeuspolitiikan aloja;

11.   korostaa perusoikeusviraston rajallisen mandaatin osalta, että ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä ei voida jakaa keinotekoisesti ensimmäisen, toisen ja kolmannen pilarin mukaisesti siten kuin jäsenvaltiot ovat halunneet määritellä Euroopan unionin toimivalta-alat, koska perusoikeudet ovat erottamaton kokonaisuus ja keskenään riippuvaisia; katsoo, että tästä syystä on tarpeen, että komissio ja neuvosto luovat yhdessä perusoikeusviraston kanssa ensin yleiskatsauksen ihmisoikeushuolenaiheisiin jäsenvaltioissa sivuuttaen tiukasti eurooppalaisen kehyksen ja rajoittumatta Euroopan unionissa esillä oleviin päivän kysymyksiin tai käytössä oleviin oikeudellisiin ja poliittisiin välineisiin yksilöiden sen sijaan toistuvia ja ajankohtaisia ihmisoikeusongelmia jäsenvaltioissa ja tarkastellen kaikkia olemassa olevia kansainvälisiä ja eurooppalaisia mekanismeja;

12.   kehottaa komissiota ja neuvostoa käyttämään tietoja, jotka ovat käytettävissä perusoikeusviraston, Euroopan neuvoston, YK:n valvontaelinten, kansallisten ihmisoikeusinstituuttien ja kansalaisjärjestöjen Euroopan unionissa suorittaman seurantatoiminnan ansiosta, ja muuntamaan ne korjaaviksi toimiksi tai ennaltaehkäiseväksi oikeudelliseksi kehykseksi;

13.   pidättää itsellään oikeuden perusoikeusviraston toiminnan seurantaan unionissa ja sellaisten ihmisoikeuskysymysten käsittelyyn, jotka eivät jo kuulu perusoikeusviraston toimivaltaan; kehottaa komissiota toimimaan samoin perussopimusten valvojan roolissaan;

14.   muistuttaa, että aktiivinen oikeuksia koskeva politiikka ei saa rajoittua yleistä huomiota saaviin tapauksiin ja että vakavat oikeuksien loukkaukset tapahtuvat usein yleisön kriittisen valvonnan ulottumattomissa nuorten, vanhusten ja sairaiden suljetuissa laitoksissa ja vankiloissa; korostaa, että jäsenvaltioiden ja unionin on valvottava sekä sääntöjen että käytännön tasolla tiukasti näiden suljettujen laitosten elinoloja;

15.   kehottaa neuvostoa integroimaan tuleviin vuotuisiin ihmisoikeuksia maailmalla koskeviin raportteihinsa tilanneanalyysin tilanteesta maailmalla ja myös kussakin jäsenvaltiossa; katsoo, että tällainen kaksoisanalyysi toisi esille unionin sitoumuksen ihmisoikeuksien suojaamiseen rajojensa sisällä ja niiden ulkopuolella tavalla, jolla vältettäisiin syytökset siitä, että lähestymistapa on tapauksesta riippuen erilainen;

16.   kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, jotta niiden Yhdistyneiden Kansakuntien Pariisin periaatteiden mukaisesti luoduilla kansallisilla ihmisoikeusinstituuteilla on riippumaton asema toimeenpanovallasta sekä riittävät varat ottaen erityisesti huomioon sen, että yksi näiden elinten tehtävistä on arvioida ihmisoikeuspolitiikkaa estääkseen puutteet ja ehdottaakseen parannuksia, koska tehokkuus liittyy ensisijaisesti ongelmien ehkäisyyn eikä ainoastaan niiden ratkaisuun; kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole näin tehneet, perustamaan edellä mainittuja kansallisia ihmisoikeusinstituutteja;

17.   kehottaa neuvostoa muuttamaan perusoikeuksia ja kansalaisuutta käsittelevän ad hoc työryhmänsä pysyväksi työryhmäksi, joka toimisi yhdessä ihmisoikeustyöryhmän (COHOM) kanssa, ja kehottaa komissiota osoittamaan kaikki ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevat asiat yhdelle komission jäsenelle;

18.   palauttaa mieliin pitävänsä politiikan kannalta keskeisen tärkeänä, että perusoikeuksien edistäminen sisällytetään tavoitteisiin, joihin pyritään yhteisön säännöstöä yksinkertaistaessa tai uudelleen järjesteltäessä; vaatii, että kaikissa uusissa politiikoissa, lainsäädäntöehdotuksissa ja ohjelmissa on vaikutusarviointi perusoikeuksien kunnioittamisen kannalta ja että tällainen arviointi on erottamaton osa ehdotuksen perusteluja, ja toivoo, että jäsenvaltiot hyväksyvät myös vastaavia vaikutustenarviointivälineitä myöhemmin saattaessaan yhteisön lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöä;

Yhteistyö Euroopan neuvoston ja muiden perusoikeuksien suojaamisen alalla toimivien kansainvälisten elinten ja järjestöjen kanssa

19.   panee tyytyväisenä merkille mahdollisuuden, että unioni liittyy Euroopan ihmisoikeussopimukseen, vaikka liittyminen ei tuokaan mukanaan perustavaa laatua olevia muutoksia, koska "kun ihmisoikeussopimukseen sisältyviä oikeuksia ja vapauksia koskevia kysymyksiä tulee yhteisöjen tuomioistuimen eteen, tuomioistuin kohtelee kyseistä sopimusta täysimääräisenä osana Euroopan unionin oikeusjärjestystä(5)";

20.   palauttaa mieliin, että Euroopan neuvoston elimillä ja valvontamekanismeilla sekä erilaisilla yleissopimuksilla on merkittävä rooli ihmisoikeuksien alalla; kehottaa Euroopan unionin jäsenvaltioita, Euroopan unionin toimielimiä ja perusoikeusvirastoa pohjaamaan tähän kokemukseen ja ottamaan nämä mekanismit huomioon ja sisällyttämään ne verkostotyömenetelmiin ja hyödyntämään Euroopan neuvoston kehittämiä standardeja ja muita sen toiminnan konkreettisia tuloksia; kehottaa hyödyntämään Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin yhteisymmärryspöytäkirjan kaikkia mahdollisuuksia;

21.   kehottaa lujittamaan perusoikeuksien suojaa käsittelevien eri elinten ja järjestöjen yhteistyötä Euroopassa ja kansainvälisesti;

22.   korostaa uudelleen, että on erittäin tärkeää unionin uskottavuuden kannalta maailmalla, ettei unionilla ole erilaista lähestymistapaa ulkopolitiikassa ja sisäpolitiikassa;

23.   toteaa, että useimmat unionin jäsenvaltioista ovat liittyneet yleissopimuksiin ja muihin kansainvälisiin oikeudellisiin välineisiin perusoikeuksien suojaamisen alalla, ja katsoo, että vaikka unioni itse ei ole varsinainen osapuoli, sillä on kuitenkin velvoite noudattaa kyseisten sopimusten ja välineiden määräyksiä ja tarpeen mukaan suosituksia, joita määräykset antaneet elimet ovat laatineet, mikäli Euroopan unionin oikeus ei jo tarjoa vastaavaa tai parempaa suojaa; toivoo, että yhteisöjen tuomioistuin yhtyy tähän lähestymistapaan oikeuskäytäntönsä kautta;

24.   suosittaa, että unioni tekee yhteistyösopimuksia perusoikeuksia puolustavien kansainvälisten elinten ja järjestöjen kanssa ja erityisesti YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja muiden alalla toimivien YK:n elinten kanssa sekä demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön vähemmistövaltuutetun kanssa;

Ihmisoikeudet, vapaus, turvallisuus ja oikeus

25.   korostaa tarvetta arvioida ja kunnioittaa täysimääräisesti perusoikeuksia ja yksilönvapauksia unionin toimivallan kehittyessä; katsoo siksi, että perusoikeuksien kunnioittamista ja kollektiivisen turvallisuuden varmistamista koskevat erilliset tavoitteet ovat sekä yhteensopivia että keskenään riippuvaisia ja että asianmukaisilla politiikoilla voidaan välttää se, että pakkotoimiin perustuva lähestymistapa uhkaa yksilönoikeuksia;

26.   katsoo, että vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen perustuvan Euroopan oikeudenkäyttöalueen luomisessa on huolehdittava koko unionissa yhdenmukaisista prosessuaalisista takeista ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa tarkoitettujen perusoikeuksien kunnioittamisesta; kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä niin tehneet, antamaan pikaisesti asianmukaisen säädöksen yksilön oikeuksista rikosoikeudellisissa menettelyissä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että eurooppalaista pidätysmääräystä ja muita vastavuoroisen tunnustamisen toimenpiteitä sovelletaan EU:n ihmisoikeusstandardien mukaisesti;

27.   palauttaa painokkaasti mieliin, että kaikilla pidätetyillä on oikeus kaikkiin oikeustakeisiin ja tarpeen mukaan kotimaansa diplomaattiedustuksen apuun sekä riippumattoman tulkin palveluihin;

28.   on huolissaan siitä, että monissa Euroopan ihmisoikeussopimuksen rikkomistapauksissa on osallisena EU:n jäsenvaltioita, ja kehottaa niitä noudattamaan asiaa koskevia tuomioita ja toteuttamaan tarvittavia uudistuksia rakenteellisten puutteiden korjaamiseksi ja ihmisoikeuksien jatkuvan loukkaamisen lopettamiseksi;

29.   on huolestunut siitä, että terrorismin vastainen kansainvälinen yhteistyö on usein johtanut ihmisoikeuksien ja perusvapauksien, erityisesti perustavaa laatua olevien yksityisyyden suojan, tietosuojan ja syrjimättömyyden tason laskuun, ja katsoo, että unionin pitäisi toimia kansainvälisesti tinkimättömämmin edistääkseen ihmisoikeusalan kansainvälisten standardien ja vaatimusten sekä perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan mukaista henkilötietojen suojan ja yksityiselämän kunnioittamisen täysimääräiseen noudattamiseen perustuvaa strategiaa; kehottaa sen vuoksi neuvostoa hyväksymään pikaisesti ehdotuksen puitepäätökseksi rikosasioissa tehtävässä poliisiyhteistyössä ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta korkeampia standardeja koskevien parlamentin suositusten mukaisesti; katsoo, että tällaisessa strategiassa on otettava huomioon tarve hoitaa tiedustelupalvelujen oikeudellinen valvonta tehokkaasti, jotta vältettäisiin kidutuksella, huonolla kohtelulla tai muilla kansainvälisten ihmisoikeusstandardien vastaisilla tavoilla saatujen tietojen käyttäminen todisteina oikeudenkäynneissä, mukaan lukien tutkintavaihe;

30.   kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen 14. helmikuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa(6) annetut suositukset ja panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille Yhdysvaltojen vastavalitun presidentin lausunnon Guantánamon pidätyskeskuksen sulkemisesta ja vangittujen tuomisesta oikeuden eteen; kehottaa jäsenvaltioita ilmaisemaan valmiutensa etsiä yhdessä ratkaisuja jäljellä olevien vankien tilanteeseen;

31.   pitää valitettavana, että unioni ei ole noudattanut Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 12. joulukuuta 2006 sekä 4. joulukuuta 2008 ja Ison-Britannian vetoomustuomioistuimen 7. toukokuuta 2008 iranilaista PMOI-järjestöä koskevassa asiassa antamia tuomioita;

Syrjintä
Yleiset huomiot

32.   korostaa, että vähemmistöjen suojelun ja syrjinnänvastaisen politiikan välillä on ero; katsoo, että yhtäläiset mahdollisuudet on kaikkien ihmisten perusoikeus eikä erioikeus ja että ne koskevat muitakin kuin jäsenvaltioiden kansalaisia; katsoo tästä syystä, että kaikenlaista syrjintää on torjuttava yhtä ponnekkaasti;

33.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota panemaan täysimääräisesti toimeen perusoikeusviraston suositukset, sellaisina kuin ne on esitettynä viraston ensimmäisen vuosikertomuksen 7 luvussa(7);

34.   panee huolestuneena merkille syrjinnänvastaisten politiikkojen täytäntöönpanon epätyydyttävän tilanteen ja tukee tältä osin perusoikeusviraston vuotta 2008 koskevassa vuosikertomuksessa esitettyjä arvioita; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät sitä ole vielä tehnyt, konkretisoimaan näiden politiikkojen ja erityisesti direktiivin 2000/43/EY ja direktiivin 2000/78/EY täytäntöönpanon, ja palauttaa mieliin, että näissä direktiiveissä säädetään vähimmäisstandardista, joten niiden pitäisi olla perusta, jolle kattavaa syrjinnänvastaista politiikkaa rakennetaan;

35.   kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät sitä vielä ole tehneet, ratifioimaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen pöytäkirjan nro 12(8), jossa määrätään syrjintää koskevasta yleiskiellosta takaamalla, että ketään eri syrjitä mistään syystä minkään julkisen viranomaisen toimesta; katsoo, että tällaista määräystä ei tätä nykyä ole Euroopan unionin tai Euroopan neuvoston voimassa olevissa säädöksissä;

36.   pitää myönteisenä komission ehdotusta neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (KOM(2008)0426), mikä merkitsisi direktiivin 2000/43/EY soveltamisalan laajentamista kaikkeen syrjintään, millä pantaisiin täytäntöön perusoikeuskirjan 21 artikla, jossa tarjotaan laajempi toimintamarginaali kuin EY:n perustamissopimuksen 13 artiklassa, koska siinä mainitaan täydentävät syrjintätapaukset eli ihonväri, yhteiskunnallinen alkuperä, geneettiset ominaisuudet, kieli, poliittiset tai muut mielipiteet, kansalliseen vähemmistöön kuuluminen, varallisuus tai syntyperä;

37.   pitää valitettavana, että ehdotettu direktiivi jättää huomattavia aukkoja syrjinnän kieltävään oikeussuojaan erityisesti, koska se sisältää monia yleistä järjestystä ja turvallisuutta, kansanterveyttä, taloudellista toimintaa, siviilisäätyä, perheasemaa ja lisääntymisoikeuksia sekä koulutusta ja uskontoa koskevia poikkeuksia; pelkää, että tällaisilla "pakolausekkeilla" ei kielletä syrjintää vaan niillä voidaan tosiasiallisesti vakiinnuttaa nykyiset syrjivät käytännöt; muistuttaa komissiota, että direktiivin on oltava sopusoinnussa homoja, lesboja, biseksuaaleja ja transseksuaaleja koskevan nykyisen oikeuskäytännön, erityisesti Maruko-tuomion, kanssa(9);

38.   kehottaa komissiota ottamaan perusoikeusviraston mukaan syrjinnän vastustamista koskevaan yhteisön lainsäädäntöprosessiin siten, että virasto voi olla keskeisessä asemassa ja tarjota ajankohtaisia ja tarkkoja tietoja, jotka ovat keskeisen tärkeitä täydentävän lainsäädännön laatimisessa, ja siten, että virastolta pyydetään lausuntoa heti lainsäädäntöehdotusten laadinnan valmisteluvaiheessa;

39.   pitää myönteisenä, että neuvosto teki joulukuussa 2007 saavutetun poliittisen yhteisymmärryksen mukaisesti 28. marraskuuta 2008 puitepäätöksen 2008/913/YOS rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin(10); palauttaa mieliin 29. marraskuuta 2007 vahvistamansa kannan(11), jossa kannatettiin ehdotusta; kehottaa komissiota ehdottamaan perusoikeusvirastoa kuultuaan vastaavaa säädöstä myös homofobian torjumiseksi;

40.   on huolestunut syrjinnän vastaisen lainsäädännön heikosta tuntemuksesta jäsenvaltioissa ja muistuttaa, että unionin kansalaisten on voitava vedota yhteisön lainsäädäntöön voidakseen harjoittaa oikeuksiaan; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimenpiteitä tämän tason nostamiseksi; korostaa samalla sitä, että lainsäädäntö on tehokasta ainoastaan, jos kansalaiset voivat panna asian vireille tuomioistuimessa, sillä syrjinnänvastaisissa direktiiveissä esitetty suojajärjestelmä perustuu uhrien tekemiin aloitteisiin;

41.   katsoo, että oikeudellisten välineiden ja oikeussuojakeinojen lisäksi syrjinnän torjunnan on perustuttava koulutukseen, parhaiden käytäntöjen edistämiseen sekä sellaisiin tiedotuskampanjoihin, joilla pyritään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen sekä aloihin ja sektoreihin, joilla esiintyy syrjintää; kehottaa kansallista ja paikallista julkishallintoa käyttämään perusoikeusviraston ja Euroopan neuvoston laatimia opetusvälineitä toteuttaessaan syrjinnänvastaista politiikkaa koskevia koulutus- ja edistämistoimia;

42.   korostaa, että positiivisten erityistoimien käsite, jolla tunnustetaan se tosiasia, että tietyissä tapauksissa syrjinnän vastaisen toiminnan tehokkuus edellyttää viranomaisten aktiivista puuttumista vakavasti vaarantuneen tasapainon palauttamiseksi, ei voi rajoittua kiintiöihin; korostaa, että tällaiset toimet voivat käytännössä olla erittäin moninaisia, kuten työpaikkahaastattelujen takaaminen, ensisijainen pääsy koulutukseen, joka johtaa ammattiin, jossa tietyt yhteisöt ovat aliedustettuina, ensisijaiset tiedot työpaikoista tietyille yhteisöille sekä ammattikokemuksen ottaminen huomioon pelkkien pätevyyksien sijaan;

43.   katsoo, että tietojen kerääminen vähemmistöjen ja heikommassa asemassa olevien ryhmien tilanteesta on tärkeää, kuten Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen ja perusoikeusviraston raporteissa on todettu; kehottaa jäsenvaltioita julkaisemaan yksityiskohtaisia tilastoja rasistisista rikoksista sekä kehittämään rikos- ja/tai uhritutkimuksia, jotka mahdollistavat näiden rikosten uhreja koskevien määrällisten ja vertailukelpoisten tietojen keruun;

Vähemmistöt

44.   panee merkille, että unionin viimeaikaiset laajentumiset ovat lisänneet lähes sata vähemmistöryhmää niiden noin 50 ryhmän joukkoon, joita 15 jäsenvaltion Euroopan unionissa jo oli, ja korostaa, että Keski- ja Itä-Euroopassa maahanmuuttajien, pakolaisten ja kolmansista maista tulevien ulkomaalaisten osuus on pieni, ja "perinteiset" alkuperäisvähemmistöt ovat olleet näkyvämmin esillä, joten maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikka on siellä erotettu vähemmistöpolitiikasta;

45.   korostaa, että vaikka vähemmistöjen suojelu kuuluu Kööpenhaminan kriteereihin, yhteisön politiikassa ei ole yhteisiä kriteerejä eikä vähimmäisstandardeja kansallisten vähemmistöjen oikeuksille eikä unionin yhteistä määritelmää kuulumiselle kansalliseen vähemmistöön; suosittaa, että tällainen määritelmä laaditaan Euroopan tasolla Euroopan neuvoston suosituksen 1201 (1993) perusteella; kehottaa kaikkia niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet ja ratifioineet vähemmistökieliä koskevaa Euroopan neuvoston peruskirjaa ja kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevaa puiteyleissopimusta, tekemään niin;

46.   korostaa tässä yhteydessä, että yhä useampi unionin kansalainen muuttaa jäsenvaltiosta toiseen ja että kansalaisten pitää voida saada nauttia täysimääräisesti perussopimusten heille unionin kansalaisina suomia oikeuksia, erityisesti oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ja oikeutta osallistua paikallisvaaleihin ja Euroopan parlamentin vaaleihin; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan täysimääräisesti vapaasta liikkuvuudesta annetun direktiivin 2004/38/EY säännöksiä ja unionin toimielimiä toteuttamaan toimenpiteitä, joilla taataan unionin kansalaisten oikeuksien suoja kaikkialla EU:ssa;

47.   pitää tärkeänä, että suojellaan ja edistetään alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä, koska oikeus äidinkielen käyttöön ja äidinkieliseen opetukseen on yksi keskeisimmistä perusoikeuksista; pitää myönteisinä jäsenvaltioiden toimia, joilla edistetään kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua, koska on tärkeää taata kulttuuristen ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksien täysimääräinen toteutuminen;

48.   katsoo, että toissijaisuusperiaate ja itsemääräämisoikeus ovat tehokkaimpia keinoja käsitellä kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksia unionin parhaita käytäntöjä soveltamalla; kannustaa käyttämään asianmukaisia itsemääräämisoikeusratkaisuja ja huolehtimaan siitä, että kunnioitetaan jäsenvaltioiden suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta;

49.   korostaa, että unionin monikielisyyspolitiikalla on suojeltava ja edistettävä alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä kohdennetulla rahoituksella ja erityisohjelmilla elinikäistä oppimista koskevan ohjelman yhteydessä;

50.   katsoo, että valtiottomat ihmiset, jotka asuvat pysyvästi jäsenvaltioissa, ovat ainutlaatuisessa asemassa Euroopan unionissa, koska eräät jäsenvaltiot asettavat heille perusteettomia tai tarpeettomia vaatimuksia, mikä johtaa syrjintään enemmistöryhmään verrattuna; kehottaa kaikkia kyseisiä jäsenvaltioita ratifioimaan YK:n yleissopimukset, jotka koskevat valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa (1954) ja valtiottomuuden poistamista (1961); kehottaa jäsenvaltioita, jotka saivat suvereniteetin 90-luvulla ensimmäistä kertaa tai uudestaan, kohtelemaan syrjimättömästi kaikkia alueellaan ennen sitä asuneita ja kehottaa niitä etsimään järjestelmällisesti kansainvälisten järjestöjen suositusten mukaisesti oikeudenmukaisia ratkaisuja niihin ongelmiin, joita syrjinnän kohteeksi joutuneet kokevat; tuomitsee erityisesti unionissa pysyvästi asuviksi kirjattujen henkilöiden poistamisen rekistereistä ja kehottaa asianomaisia hallituksia toteuttamaan toimenpiteitä kyseisten valtiottomien henkilöiden oikeusaseman palauttamiseksi;

Romanit

51.   katsoo, että romaniyhteisö tarvitsee erityissuojaa, koska unionin laajentumisen jälkeen siitä on tullut yksi suurimmista vähemmistöistä unionissa; korostaa, että kyseinen yhteisö on historiallisesti sysätty yhteiskunnan ulkopuolelle ja sitä on estetty kehittymästä tietyillä keskeisillä aloilla syrjinnän, leimautumisen ja ulkopuolelle sulkemista koskevien ongelmien takia, jotka ovat vain pahentuneet;

52.   katsoo, että romanien yhteiskunnallinen syrjäytyminen ja syrjintä on tosiasia huolimatta siitä, että niitä on yritetty torjua oikeudellisilla, poliittisilla ja taloudellisilla välineillä Euroopan tasolla; toteaa, että unionin ja jäsenvaltioiden hajanaisilla ja koordinoimattomilla toimilla ei toistaiseksi ole pystytty parantamaan romanien tilannetta rakenteellisesti ja kestävästi etenkään keskeisen tärkeillä aloilla, kuten koulutus-, terveydenhoito-, asumis- ja työmahdollisuudet, ja että tämä epäonnistuminen on julkisestikin tunnustettu;

53.   pitää valitettavana sellaisen romanien syrjintää koskevan yleisen ja integroidun politiikan puuttumista, jolla voitaisiin puuttua heidän ensisijaisiin ongelmiinsa, jotka on vahvistettu useissa ihmisoikeuksien valvontamekanismeissa, mukaan lukien komission laatima liittymistä edeltävä arviointi, ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot ja perusoikeusviraston raportit; vahvistaa, että on unionin vastuulla on löytää yhteisesti ratkaisuja näihin ongelmiin, jotka muodostavat yhden laajimmista ja monimutkaisimmista kysymyksistä ihmisoikeuksien alalla, ja että toimiin on ryhdyttävä vakain tuumin;

54.   korostaa tarvetta omaksua yleinen, ihmisoikeuksiin ja toimintaan suuntautunut syrjimättömyyslähestymistapa, jossa otetaan huomioon romaneihin kohdistuvan syrjinnän eurooppalainen ulottuvuus; katsoo, että romanien yhteiskunnallista osallisuutta koskevan unionin puitestrategian pitäisi pyrkiä puuttumaan todellisiin ongelmiin laatimalla jäsenvaltioille toimintasuunnitelma, jossa vahvistetaan tavoitteet ja prioriteetit ja helpotetaan seuraavien kysymysten seurantaa ja arviointia:

Yhtäläiset mahdollisuudet

55.   kehottaa jäsenvaltioita lisäämään naisten kaikkinaisen syrjinnän poistamista koskevassa YK:n yleissopimuksessa esitettyjen oikeuksien noudattamista, suojaamista ja täytäntöönpanoa ja kehottaa jäsenvaltioita, joita asia koskee, luopumaan varaumistaan ja ratifioimaan kyseisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan(12) ja korostaa myös jäsenvaltioiden tarvetta jatkaa päättäväisesti niiden sitoumustensa täyttämistä, jotka on annettu YK:n julistuksessa ja Pekingissä 1995 pidetyn neljännen naisten maailmankonferenssin hyväksymässä toimintaohjelmassa;

56.   kehottaa jäsenvaltioita ja unionia torjumaan tehokkain toimin kaikkinaista naisten suoraa ja epäsuoraa syrjintää (myös avioliitossa, parisuhteessa ja muissa perhesuhteissa) ja moninkertaista syrjintää (joka perustuu sekä sukupuoleen että samanaikaisesti johonkin muuhun syyhyn);

57.   kehottaa kiinnittämään erityishuomiota etnisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten ja maahanmuuttajanaisten tilanteeseen, koska näiden naisten syrjäytymistä vahvistaa ulkopuolelta ja omista yhteisöistä tuleva moninainen syrjintä; suosittaa integroitujen kansallisten toimintaohjelmien hyväksymistä, jotta puututaan tehokkaasti moninaiseen syrjintään, erityisesti siinä tapauksessa, että eri elimet hoitavat syrjintäongelmia tietyssä jäsenvaltiossa;

58.   korostaa, että väkivalta, jota naisiin kohdistetaan sukupuolen takia, ja erityisesti perheväkivalta on tunnustettava ja sitä on torjuttava Euroopan tasolla ja kansallisella tasolla, koska kyseessä on yleinen ja usein aliarvioitu naisten oikeuksien loukkaus, ja kehottaakin jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia ja tehokkaita toimia, joilla pyritään takaamaan naisille väkivallaton elämä ottaen asianmukaisesti huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskeva päätöslauselma(13);

59.   kehottaa jäsenvaltioita ja unionia tunnistamaan kaikkinainen seksuaalinen hyväksikäyttö ja puuttumaan siihen; katsoo, että jäsenvaltiot, jotka eivät ole noudattaneet ihmiskaupan torjunnasta annettua yhteisön lainsäädäntöä, olisi saatettava vastuuseen asiasta(14); katsoo, että jäsenvaltioiden olisi ratifioitava kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen YK:n yleissopimuksen lisäpöytäkirja, joka koskee ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista, sekä Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta; kehottaa komissiota panemaan täytäntöön ihmiskaupan torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman;

60.   korostaa tarvetta lisätä yleistä tietoisuutta oikeudesta lisääntymis- ja seksuaaliterveyteen ja kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että nämä naisten oikeudet turvataan täysimääräisesti, järjestämään asianmukaista seksuaaliopetusta, tiedotusta ja luottamuksellisia neuvontapalveluja sekä helpottamaan ehkäisymenetelmien saatavuutta, jotta ei-toivotut raskaudet sekä laittomat ja riskialttiit abortit voidaan välttää, sekä torjumaan naisten ja tyttöjen sukupuolielinten silpomiskäytäntöjä;

61.   painottaa, että etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluville naisille olisi taattava oikeus saada julkisia varoja heidän laillisesta asemastaan riippumatta, jotta heidän olisi mahdollista käyttää turvallisia, tasa-arvoisia, kulttuurinäkökohdat huomioon ottavia terveyspalveluja ja -oikeuksia, erityisesti lisääntymis- ja seksuaaliterveyden osalta; katsoo, että olisi annettava Euroopan laajuinen oikeudellinen kehys nuorten tyttöjen fyysisen koskemattomuuden takaamiseksi naisten sukupuolielinten silpomiselta;

62.   korostaa, että vaikka naisten työllisyyden suhteen on tapahtunut edistymistä ja vaikka naisten koulutustaso on korkea, naisten ammatit keskittyvät edelleen tietyille aloille ja naiset saavat edelleen vähemmän palkkaa kuin miehet vastaavasta työstä, ovat vähemmän edustettuina päätöksentekotehtävissä ja työnantajat suhtautuvat heihin epäilevästi raskauksien ja äitiyden vuoksi; katsoo, että naisten ja miesten välisiin palkkaeroihin on suhtauduttava vakavasti naisten taloudellisen itsenäisyyden sekä naisten ja miesten välisen tasa-arvon toteutumiseksi työmarkkinoilla;

63.   kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia toteuttamaan tarvittavia toimia seksuaalisen häirinnän ja työpaikkakiusaamisen torjumiseksi työympäristössä;

64.   korostaa, että naisten on tarpeen saada tukea ammattiurallaan, myös yksityis-, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen pyrkivien politiikkojen kautta; painostaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään sekä jaettua vanhempainlomaa että isyyslomaa ja jakamaan tasan äitiyden ja vanhempainloman kustannukset siten, että naiset eivät enää ole kalliimpaa työvoimaa kuin miehet; painottaa tarvetta järjestää tiedotuskampanjoita stereotyyppisten perhemallien välttämiseksi siten, että samalla korostetaan joustavien työehtojen varmistamisen merkitystä, lisätään lastenhoitomahdollisuuksia ja varmistetaan naisten, joilla on lapsia, täysimääräinen osallistuminen eläkejärjestelmiin;

65.   kehottaa jäsenvaltioita torjumaan yhteistyössä työmarkkinaosapuolien kanssa työmarkkinoilla ilmenevää raskaana olevien naisten syrjintää ja hyväksymään kaikki tarvittavat toimet äitien suojelemisen tason kohottamiseksi; kehottaa komissiota laatimaan yksityiskohtaisemman arvioinnin tämän alan kansallisten säännösten yhteensopivuudesta yhteisön oikeuden kanssa ja laatimaan tarpeen vaatiessa asianmukaisia ehdotuksia yhteisön lainsäädännön tarkistamiseksi;

66.   kiinnittää huomiota itsenäisten ammatinharjoittajien (pääasiassa naisia olevien) puolisoiden suureen määrään (pääasiassa maataloudessa), sillä näiden henkilöiden oikeudellinen asema on monissa jäsenvaltioissa epävarma, mikä saattaa johtaa erityisiin taloudellisiin ja oikeudellisiin ongelmiin, kun on kyse äitiys- ja sairauslomasta, eläkkeen kertymisestä, sosiaaliturvan saamisesta sekä avioerotapauksista;

67.   toteaa, että naisten epätasa-arvoiset mahdollisuudet taloudellisiin resursseihin työmarkkinoilla heikentävät heidän mahdollisuuksiaan sosiaaliturvaan, erityisesti eläkeoikeuksien saantia, mikä johtaa siihen, että ikääntyneiden naisten köyhyysriski on suurempi kuin ikääntyneiden miesten; katsoo, että naisten syrjinnän torjumiseksi on ratkaisevan tärkeää varmistaa, että sosiaaliturvajärjestelmissä oikeudet ovat henkilökohtaisia eivätkä perheyksikköön perustuvia; katsoo, että huollettavana olevien henkilöiden hoitamisen vuoksi virallisten työmarkkinoiden ulkopuolella vietetty aika olisi otettava huomioon kokonaiseläkeoikeuksien laskennassa;

68.   korostaa, että on tärkeää varmistaa, että unionin alueelle tulevat kolmansien maiden kansalaiset ja unionin kansalaiset ovat tietoisia isäntämaissa olemassa olevista miesten ja naisten välistä tasa-arvoa koskevista laeista ja sosiaalialan sopimuksista, jotta vältetään syrjintätilanteet, jotka johtuvat oikeudellisen ja yhteiskunnallisen kontekstin ymmärryksen puutteesta;

69.   kehottaa jäsenvaltioita kieltämään tapojen, perinteiden tai muiden uskonnollisten vaikuttimien käyttämisen perusteena mille tahansa naisiin kohdistuvalle syrjinnälle, sorrolle tai väkivallalle tai sellaisten politiikkojen hyväksymiselle, jotka voivat vaarantaa naisten hengen;

70.   kehottaa komissiota toteuttamaan tutkimuksen yhden hengen kotitalouksien syrjinnästä, erityisesti niiden verokohtelusta, sosiaaliturvasta, julkisista palveluista, terveyspalveluista ja asunto-oloista;

Sukupuolinen suuntautuminen

71.   katsoo, että uskonnollisten, yhteiskunnallisten ja poliittisten johtajien syrjivät kommentit homoseksuaaleista ruokkivat vihaa ja väkivaltaa, ja kehottaa toimivaltaisia hallintoelimiä tuomitsemaan tällaiset kommentit;

72.   kannattaa tässä yhteydessä täysin kaikkien jäsenvaltioiden tukemaa Ranskan aloitetta homoseksuaalisuuden yleismaailmalliseksi dekriminalisoinniksi, sillä homoseksuaalisuus on edelleen rangaistava teko 91 maassa ja joissakin tapauksissa jopa rikos, josta tuomitaan kuolemanrangaistukseen;

73.   panee tyytyväisenä merkille perusoikeusviraston ensimmäisen, parlamentin pyynnöstä laaditun aihekohtaisen raportin, jossa käsitellään homofobiaa ja sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää jäsenvaltioissa, ja kehottaa jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä panemaan kiireellisesti täytäntöön perusoikeusviraston suositukset tai perustelemaan, miksi ne eivät pane suosituksia täytäntöön;

74.   palauttaa kaikkien jäsenvaltioiden mieliin, että ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kokoontumisvapautta voi harjoittaa, vaikka oikeutta käyttävien mielipiteet ovat enemmistön mielipiteiden vastaisia, ja että näin ollen kulkueiden syrjivä kieltäminen ja niihin osallistuvien asianmukaista suojelemista koskevan velvoitteen laiminlyönti ovat vastoin ihmisoikeustuomioistuimen, Euroopan unionin yhteisiä arvoja ja periaatteita koskevan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan sekä perusoikeuskirjan takaamia periaatteita;

75.   kehottaa jäsenvaltioita, joiden lainsäädännössä tunnustetaan rekisteröity parisuhde samaa sukupuolta olevien välillä tunnustamaan muiden jäsenvaltioiden asianomaiset säännökset, joilla on sama vaikutus; kehottaa niitä jäsenvaltioita ehdottamaan suuntaviivoja sille, että jäsenvaltiot tunnustavat vastavuoroisesti olemassa olevan lainsäädännön sen varmistamiseksi, että samaa sukupuolta olevien parien vapaata liikkumisoikeutta unionissa sovelletaan samalla tavalla kuin eri sukupuolta olevien parien vapaata liikkumisoikeutta;

76.   kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia, joilla varmistetaan, että jäsenvaltiot soveltavat homoseksuaalisten parien vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, oli kyse sitten avioliitosta tai rekisteröidystä parisuhteesta, varsinkin kun kyse on heidän unionin lainsäädännön mukaisesta oikeudestaan vapaaseen liikkuvuuteen;

77.   kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole näin tehneet, toteuttamaan tasa-arvoperiaatetta noudattaen lainsäädäntötoimia eräiden parien kokeman sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän poistamiseksi;

78.   kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot myöntävät turvapaikan henkilöille, jotka pakenevat heidän sukupuoliseen suuntautumiseensa perustuvaa vainoa kotimaassaan, tekemään aloitteita kahden- ja monenvälisellä tasolla lopettaakseen sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan henkilöiden vainoamisen ja laatimaan tutkimuksen transsukupuolisten ihmisten tilanteesta jäsenvaltioissa ja ehdokasmaissa, etenkin häirintä- ja väkivaltariskin osalta;

Muukalaisviha

79.   kehottaa neuvostoa ja komissiota sekä paikallis-, alue- ja kansallishallinnon eri tasoja koordinoimaan toimensa antisemitismin ja vähemmistöryhmiin (mukaan lukien romanit, perinteiset kansalliset vähemmistöt ja kolmansien maiden kansalaiset jäsenvaltioissa) kohdistuvien hyökkäysten torjumiseksi siten, että kunnioitetaan suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteita ja edistetään yhteiskunnallista, taloudellista ja poliittista integroitumista; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole sitä tehneet, julistamaan YK:n alaisuudessa toimivan rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean (CERD) toimivaltaiseksi vastaanottamaan ja käsittelemään yksittäisiä tiedonantoja kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan YK:n kansainvälinen yleissopimuksen mukaisesti;

80.   kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään oikeustoimiin vihanilmauksia vastaan, joita esitetään tiedotusvälineiden rasistisissa ohjelmissa tai suvaitsemattomuutta ja viharikoksia romaneja, maahanmuuttajia, ulkomaalaisia, perinteisiä kansallisia vähemmistöjä tai muita vähemmistöryhmiä kohtaan lietsovissa artikkeleissa, yhtyeiden sanoituksissa tai uusnatsien konserteissa, jotka usein sallitaan ilman mitään seuraamuksia; kehottaa myös poliittisia puolueita ja liikkeitä, joilla on suuri vaikutusvalta joukkotiedotusvälineisiin, pitäytymään vihan lietsonnasta ja unionin vähemmistöryhmien halventamisesta;

Nuoret, vanhukset ja vammaiset

81.   kehottaa jäsenvaltioita edistämään työmarkkinaosapuolten laajempaa osallistumista toimiin, joilla pyritään poistamaan vammaan tai ikään perustuva syrjintä ja parantamaan huomattavasti nuorten, vanhusten ja vammaisten pääsyä työmarkkinoille ja koulutukseen; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet YK: n yleissopimusta vammaisten oikeuksista eivätkä sen valinnaista pöytäkirjaa, ratifioimaan ne;

82.   kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltioille järjestetty rahoitus palvelujen tarjoamiseksi vammaisille täyttää vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ehdot ja että rahoitusta järjestetään tarkoituksenmukaisiin yhteisö/perheperusteisiin palveluihin ja itsenäisiin asumismahdollisuuksiin;

83.   katsoo, että on varmistettava, että kaikki vanhushoitoa tai sairauteen tai vammaan perustuvaa hoitoa tarvitsevat saavat palveluja, ja pitää välttämättömänä kiinnittää erityistä huomiota vammaisten nuorten hoidon saatavuuteen ja heidän suojeluunsa;

Kulttuuri

84.   korostaa, että tiedotusvälineiden on edistettävä monimuotoisuutta, monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta; kehottaa kaikkia joukkoviestintäpalveluja torjumaan sisällöt, jotka voivat suosia rasismia, muukalaisvihaa, suvaitsemattomuutta tai kaikenlaista syrjintää;

85.   kehottaa jäsenvaltioita tekemään Euroopan kulttuurienvälisen teemavuoden (2008) yhteydessä yhteistyötä monien sidosryhmien, erityisesti kansalaisjärjestöjen kanssa kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi yhteisistä arvoista sekä kulttuurisen, uskonnollisen ja kielellisen monimuotoisuuden kunnioittamisesta, erityisesti nuorten keskuudessa;

86.   korostaa urheilun merkittävää asemaa suvaitsevaisuuden, keskinäisen kunnioituksen ja ymmärryksen edistämisessä; kehottaa kansallisia ja eurooppalaisia urheiluelimiä jatkamaan ponnistelujaan rasismin ja muukalaisvihan torjumiseksi ja kannustaa niitä käynnistämään uusia, entistä vahvempia ja kauaskantoisempia aloitteita nykyisten toimien pohjalta;

87.   korostaa medialukutaidon merkitystä kaikkien unionin kansalaisten oikeudenmukaisten ja yhtäläisten koulutusmahdollisuuksien kannalta;

88.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kolmansista maista saapuvien uusien maahanmuuttajien ja erityisesti lasten ja nuorten tehokkaan integroinnin unionin jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmiin ja auttamaan heitä tukemalla heidän kulttuurista monimuotoisuuttaan;

Asevoimat

89.   palauttaa mieliin, että perusoikeuksia ei jätetä pois käytöstä kasarmien sisälläkään ja että niitä sovelletaan täysimääräisesti myös univormua käyttäviin kansalaisiin, ja suosittaa, että jäsenvaltiot varmistavat, että myös asevoimissa noudatetaan perusoikeuksia;

Maahanmuuttajat ja pakolaiset
Kansainväliset ja lailliseen maahanmuuttoon liittyvät suojamahdollisuudet

90.   on järkyttynyt niiden ihmisten traagisesta kohtalosta, jotka menehtyvät yrittäessään päästä Euroopan alueelle tai jotka joutuvat salakuljettajien ja ihmiskauppiaiden armoille;

91.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tehokkaita ja pitkäaikaisia laillista maahanmuuttoa koskevia politiikkoja ja takaamaan tosiasialliset mahdollisuudet päästä unionin alueelle ja menettelyt joustavampien ja yhteen sovitettujen sääntöjen saamiseksi turvapaikanhakijoille sen sijaan, että keskitetään kaikki toimet laittoman maahanmuuton torjumiseen toteuttamalla yhä enemmän rajatarkastuksia, joista puuttuvat potentiaalisten turvapaikanhakijoiden tunnistamiseen Euroopan rajoilla tarvittavat mekanismit, mikä johtaa vuonna 1951 tehdyssä pakolaisten oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa määritellyn palauttamiskiellon periaatteen rikkomiseen;

92.   kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa vainoa vastaan tarjottavaa kansainvälistä suojelua koskevia suuntaviivoja (2002) turvapaikka-asiaa koskevien yhteisön direktiivien täytäntöönpanossa;

93.   kehottaa neuvostoa selkeyttämään unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (FRONTEX) ja jäsenvaltioiden rooleja, jotta voidaan taata, että rajavalvonnassa kunnioitetaan ihmisoikeuksia; katsoo, että FRONTEXin mandaattia on pikaisesti mukautettava ja lisättävä siihen meripelastus; pyytää, että Euroopan parlamentin sallitaan harjoittaa demokraattista valvontaansa FRONTEXin kolmansien maiden kanssa tekemien sopimusten yhteydessä, erityisesti kun on kyse yhteisistä palauttamisjärjestelyistä;

94.   kehottaa neuvostoa ja komissiota antamaan FRONTEXille tehtäväksi toteuttaa rakenteellista yhteistyötä viraston ja UNHCR:n kanssa, jotta voidaan helpottaa operaatioita, joissa otetaan huomioon ihmisoikeuksien suojaaminen;

95.   pitää huolestuttavana, että suuntaus kohti rajatarkastusten suorittamista yhä kauempana unionin maantieteellisiltä rajoilta tekee erittäin vaikeaksi valvoa, mitä tapahtuu pakolaisasemaa hakevien tai kansainvälistä suojaa tarvitsevien henkilöiden kohdatessa kolmannen maan viranomaisia;

96.   kehottaa komissiota ja erityisesti neuvostoa edistämään kiireisesti ja määrätietoisesti unionin tulevaa turvapaikkastrategiaa II vaiheen täytäntöönpanossa, johon kuuluu pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista 1 päivänä joulukuuta 2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/85/EY(15) ja kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29 huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY(16) tarkistaminen sekä Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston perustaminen;

Vastaanotto

97.   kehottaa komissiota edelleen arvioimaan yksityiskohtaisesti turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista 27 päivänä tammikuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/9/EY(17) siirtämistä osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta sen siirtämättä jättäminen tai osittainen siirtäminen eivät johda tilanteeseen, jossa useissa jäsenvaltioissa on käytäntöjä, jotka ovat kaukana direktiivissä asetetuista vähimmäisvaatimuksista;

98.   palauttaa mieliin, että myös sellaisten maahanmuuttajien, jotka eivät jätä turvapaikkahakemusta, vastaanottoa varten on oltava asianmukaiset ja mukautetut rakenteet, joissa he voivat tutustua – tulkkien ja tätä varten koulutettujen kulttuuriasiamiesten avulla – oikeuksiinsa ja vastaanottajavaltion tarjoamiin mahdollisuuksiin sekä yhteisön oikeuteen ja kansainvälisiin yleissopimuksiin;

Siirtolaisten, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten lapset

99.   kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota pakolais-, turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajalasten tilanteeseen ja niiden lasten tilanteeseen, joiden vanhemmat hakevat turvapaikkaa, ovat pakolaisia tai rekisteröimättömiä henkilöitä, jotta voidaan varmistaa, että kukin lapsi voi käyttää täysimääräisesti oikeuksiaan, jotka on määritelty lasten oikeuksien YK-yleissopimuksessa, mukaan luettuna syrjimättömyyttä koskevaoikeus, ottamalla ennen kaikkea huomioon lapsen edun kaikissa toteutetuissa toimissa mutta tunnustamalla täysin vanhempien tärkeän tehtävän ja vastuun; kiinnittää huomiota joissakin jäsenvaltioissa tapahtuneeseen kehitykseen, jossa on eri koulutus-, terveydenhuolto- ja avustusjärjestelmä maan omien kansalaisten lapsille ja muille lapsille, ja painottaa, että järjestelmä ei saa olla syrjivä eikä pysyvä ja sen perusteena pitäisi olla paremman opetuksen varmistaminen kaikille lapsille myös isäntävaltion kielten osalta;

100.   kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota unionin alueelle sääntöjä vastaamattoman maahanmuuton piirissä ilman huoltajaa tuleviin alaikäisiin ja vanhemmistaan eroon joutuneisiin lapsiin ja korostaa jäsenvaltioiden vastuuta antaa heille apua ja erityissuojaa; kehottaa kaikkia paikallis- ja aluetason sekä kansallisia viranomaisia sekä unionin toimielimiä toimimaan uutterasti yhteistyössä suojellakseen näitä lapsia kaikelta väkivallalta ja hyväksikäytöltä, varmistaakseen holhoojan nimittämisen pikaisesti, antaakseen oikeusapua, etsiäkseen lasten perhettä ja parantaakseen vastaanotto-oloja tarjoamalla asianmukaisen majoituksen, helpon pääsyn terveydenhuoltopalvelujen ja opetuksen piiriin, etenkin virallisen kielen opetuksen sekä ammattikoulutuksen osalta, ja antamalla mahdollisuuden integroitua täysin koulujärjestelmään;

101.   palauttaa mieliin, että lasten hallinnollista säilöönottoa ei pitäisi tehdä ja että perheen mukana olevia lapsia ei saisi ottaa säilöön muuten kuin todella poikkeuksellisissa olosuhteissa ja mahdollisimman lyhyeksi ajaksi ja ainoastaan, jos säilöönotto palvelee heidän etuaan lasten oikeuksien tehdyn YK:n yleissopimuksen 3 ja 37 artiklan b kohdan mukaisesti;

Kotouttaminen

102.   kehottaa koordinoimaan kolmansien maiden kansalaisia koskevat kansalliset kotouttamispolitiikat ja alan eurooppalaiset aloitteet laajemmin; korostaa, että yhteisten perusperiaatteiden soveltamisella yhtenäisen eurooppalaisen kehyksen luomiseksi tällä alalla pitäisi taata, että kotouttamispolitiikka sisältää muutakin kuin syrjimättömyyspolitiikan ja kattaa useita aloja, kuten työllisyys sekä yleissivistävä ja ammatillinen koulutus;

103.   kehottaa laatimaan kotouttamis- ja kulttuurien välisen vuoropuhelun ohjelmia, joilla pyritään lieventämään mahdollisia jännitteitä yhteisön sisäisten maahanmuuttajien ja alkuperäisyhteisöjen välillä laajentumisen jälkeisen maahanmuuttoilmiön jälkeen;

104.   katsoo, että maahanmuuttajataustaisten vähemmistöjen kiireellisin tarve on kotoutua mahdollisimman pikaisesti sijoittautumismaan yhteiskuntaan, kuitenkin siten, että tämä tapahtuu vastavuoroisuuden hengessä; katsoo myös, että kansalaisoikeudet on taattava kaikille tietyssä jäsenvaltiossa syntyneille tai asuville henkilöille; uskoo, että pitkään maassa oleskelleiden oikeus osallistua poliittiseen elämään paikallistasolla edistäisi yhteiskunnallista ja poliittista integraatiota;

105.   pitää huolestuttavana, että tehokkaan kotouttamispolitiikan puuttuessa sadattuhannet ei-kansalaiset ja valtiottomat henkilöt syrjäytyvät työelämästä sekä yhteiskunnallisesta ja poliittisesta elämästä, mikä muun muassa heikentää unionin pyrkimystä lisätä työvoiman liikkuvuutta kilpailukyvyn ja taloudellisen vaurauden edistämiseksi; on tietoinen riskistä, että syrjäytyminen asettaa ihmisen heikkoon asemaan ja mahdollistaa radikalisoitumisen, ihmiskaupan ja muut riistämisen muodot;

Palauttaminen

106.   korostaa, ettei ihmisiä saa palauttaa ennen kuin heidän hakemuksensa on käsitelty tasapuolisesti ja perinpohjaisesti; katsoo, että kun palauttaminen on mahdotonta tai epäinhimillistä alkuperämaan tai kauttakulkumaan liian huonon ihmisoikeustilanteen takia, jäsenvaltioiden olisi pidättäydyttävä palauttamisesta ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

107.   vaatii jäsenvaltioita valvomaan kotimaahansa palautettujen elinoloja ja kotouttamista alkuperämaissa ja kauttakulkumaissa ja toteuttamaan toimia varmistaakseen, että nämä henkilöt saavat asianmukaista apua;

Säilöönotto ja takaisinottosopimukset

108.   on huolestunut siitä, että jo vuosien ajan ulkomaalaisten säilöönottokeskusten määrä on kasvanut jäsenvaltioissa ja niiden rajoilla; kehottaa – lukuisten, toistuvat ihmisoikeusloukkaustapaukset tuomitsevien raporttien, muun muassa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan valtuuskuntien raporttien nojalla – toteuttamaan seuraavat toimet:

109.   pitää huolestuttavana, että vuodesta 2002 alkaen useimpiin unionin ja kolmansien maiden kahdenvälisiin sopimuksiin, muun muassa kauppasopimuksiin, on sisällytetty takaisinottolausekkeita, mikä johtaa unionin maahanmuuttopolitiikan kasvavaan ulkoistamiseen, jolle on luonteenomaista puutteellinen parlamentaarinen valvonta niin yhteisön tasolla kuin kansallisesti; kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan Euroopan parlamentin mukaan tällaisen sopimuksen neuvottelujen varhaisessa vaiheessa ja antamaan sille säännöllisesti selvityksiä unionista näiden lausekkeiden nojalla poistettujen henkilöiden määrästä;

Ilmaisuvapaus

110.   puolustaa ilmaisuvapautta yhtenä unionin perusarvona; katsoo, että ilmaisuvapautta on harjoitettava lainsäädännön puitteissa, sen on toimittava yhdessä henkilökohtaisen vastuun kanssa ja perustuttava muiden ihmisten oikeuksien kunnioittamiseen;

111.   panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden yleisesti ottaen tyydyttävän lehdistönvapaustilanteen, koska kaikki 27 jäsenvaltiota olivat 56 parhaan joukossa Reporters without Frontiers -järjestön lehdistönvapauden maailmanluokittelussa vuonna 2007;

112.   kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat viimeksi kuluneina vuosina käyttäneet oikeuslaitostaan rikkoakseen toimittajien oikeutta lähdesuojaan sekä toimittajien ja kustantajien oikeutta julkaista tietoja tai jotka aikovat muuttaa lainsäädäntöään tähän suuntaan, parantamaan lainsäädäntöään ja käytäntöjään ihmisoikeustuomioistuimen 27. maaliskuuta 1996 antaman tuomion ja toimittajien oikeutta olla paljastamatta tietolähteitään koskevan Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen(18) mukaisesti, koska tämän oikeuden loukkaaminen on nykyään suurin uhka toimittajien ilmaisuvapaudelle unionissa ja koska tilanne ei ole kohentunut viime vuosina merkittävästi;

113.   katsoo, että ilmaisuvapaus ja lehdistön riippumattomuus ovat yleismaailmallisia oikeuksia, joita ei voida vaarantaa minkään yksilön tai ryhmän toimesta, joka kokee sanotun tai kirjoitetun itseään koskevaksi hyökkäykseksi; korostaa samaan aikaan, että väärien tietojen levittämisen tai kunnianloukkauksen aiheuttama vahingonkorvausoikeus on voitava taata tuomioistuimissa voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti;

114.   katsoo, että lehdistönvapautta pitäisi aina harjoittaa lain puitteissa, mutta on samaan aikaan huolestunut siitä, että viime vuosina on ollut kiusaus kieltää julkinen keskustelu tietyistä aiheista, mikä on monissa jäsenvaltioissa johtanut tiedotusvälineiden epäviralliseen sensuuriin tai itsesensuuriin;

Lapsen oikeudet
Väkivalta, köyhyys ja työ

115.   tuomitsee kaiken lapsiin kohdistuvan väkivallan ja korostaa erityisesti tarvetta torjua kaikkien yleisimpiä väkivallan muotoja jäsenvaltioissa, kuten pedofilia, seksuaalinen hyväksikäyttö, perheväkivalta, ruumiilliset rangaistukset kouluissa ja erilaiset kuritusongelmat laitoksissa; kehottaa luomaan luotettavia, luottamuksellisia ja avoimia mekanismeja, joiden avulla lapset kaikissa jäsenvaltioissa voivat ilmiantaa väkivallan, ja tekemään ne laajalti tunnetuiksi;

116.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tehokkaita toimia lasten hyväksikäytön kaikkien muotojen kieltämiseksi, mukaan lukien prostituutio, lapsipornograafisen materiaalin tuottaminen, huumekauppa, taskuvarkaudet, kerjäläisyys ja kaikki muut hyväksikäytön muodot;

117.   pyytää jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla pyritään kieltämään epäviralliset avioliitot alaikäisten, usein hyvin nuorten henkilöiden välillä; katsoo, että tällaiset käytännöt ovat yhdenlaista seksuaalista hyväksikäyttöä, joka on vahingollista lasten kehitykselle ja kannustaa koulunkäynnin keskeyttämiseen;

118.   kehottaa niitä kolmeatoista jäsenvaltiota, joissa ei ole lasten ruumiillista kurittamista koskevaa lainsäädäntöä, kieltämään täysin ruumiillisen kurituksen YK:n vuonna 2006 laatiman, lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan tutkimuksen mukaisesti, jossa ruumiillinen kuritus luonnehditaan kaikkein yleisimmäksi lapsiin kohdistuvaksi väkivallaksi;

119.   korostaa, että kaikissa jäsenvaltioiden ja unionin politiikoissa on tarpeen varmistaa, että kaikkinaisen lapsityön poistaminen otetaan huomioon; katsoo, että kokopäiväinen koulutus on paras keino tämän ongelman ratkaisemiseksi, koska sen avulla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja katkaista tulevaisuudessa lukutaidottomuuden ja köyhyyden aiheuttama noidankehä;

120.   toteaa, että tietyissä jäsenvaltioissa tuhansia lapsia on värvätty pahimpiin töihin kaupungeissa ja maaseudulla, ja kehottaa jäsenvaltioita ratkaisemaan ongelman pikaisesti soveltamalla tiukasti kansallista lainsäädäntöään sekä järjestämällä kansallisia tiedotuskampanjoita sekä vanhemmille että lapsille;

121.   palauttaa mieliin, että lähes 20 prosenttia Euroopan unionin lapsista elää köyhyysrajan alapuolella ja että kaikkein haavoittuvimmat tulevat yksinhuoltajaperheistä ja/tai heidän vanhempansa ovat syntyneet ulkomailla; korostaa, että on toteutettava asianmukaisia, lapsen tarpeisiin keskittyviä toimia heidän oikeuksiensa varmistamiseksi, mukaan lukien koko perheen tukeminen, ja kehottaa jäsenvaltioita ja etenkin niitä, joiden köyhyystaso on korkein, hyväksymään kunnianhimoisia ja toteuttavissa olevia tavoitteita lasten ja heidän perheidensä köyhyyden vähentämiseksi;

122.   kehottaa komissiota integroimaan lasten ja heidän perheidensä köyhyyttä, nuorisotyöttömyyttä ja vähemmistöjen sosiaalista integroimista koskevat toimintasuunnitelmansa kaikkiin kehitysstrategioihin, mukaan lukien köyhyyden vähentämistä koskevat strategia-asiakirjat ja maaohjelmat; kehottaa jäsenvaltioita torjumaan tehokkaasti lapsikauppaa lisäämällä rajatylittävää yhteistyötä antamalla erityiskoulutusta ja panemalla täytäntöön säännöksiä sen ehkäisemiseksi;

123.   korostaa lasten suojelemisen merkitystä; katsoo, että lasten oikeuksia koskevaan unionin strategiaan liittyvät aloitteet, kuten vain lasten asioihin keskittyvät verkkosivut, palveleva puhelin ja hätäapupuhelin sekä budjettivarojen suuntaaminen lasten oikeuksia edistäviin unionin ohjelmiin, olisi pantava täysimääräisesti täytäntöön ja niitä olisi kehitettävä;

Syrjintä

124.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota erilaisiin nuoriin ja lapsiin kohdistuvan syrjinnän usein hyvin moniin eri muotoihin, joista kärsivät erityisesti köyhyydessä elävät lapset, etnisiin vähemmistöihin ja maahanmuuttajaryhmiin kuuluvat katulapset ja nuoret sekä vammaiset lapset ja nuoret ja jotka johtavat koulutus- ja terveydenhuoltomahdollisuuksien puuttumiseen;

125.   vaatii, että romanilapsiin kohdistetaan erityistoimia varsinkin, muttei yksinomaan, niissä jäsenvaltioissa, joissa romanit ovat suuri etninen vähemmistö, jotta voidaan lopettaa syrjintä, eriarvoinen kohtelu sekä yhteiskunnallinen ja koulutusjärjestelmästä syrjäytyminen, joiden uhreja he usein ovat; kehottaa erityisesti jäsenvaltioita ryhtymään toimiin romanilasten täysin perusteettoman yliedustuksen purkamiseksi psyykkisesti vammaisten laitoksissa, järjestämään koulunkäyntiä koskevia edistämiskampanjoita ja torjumaan romanilasten usein kohtaamaa ongelmaa eli henkilökortin epäämistä;

126.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan heikossa asemassa olevien ja sosiaalisesti syrjäytyneiden lasten ja nuorten tehokkaan integroinnin koulutusjärjestelmään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sekä kannustamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoon;

127.   kehottaa jäsenvaltioita torjumaan syrjintää koulutuksessa, esimerkkinä romanilasten eristäminen kouluissa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiasta antaman äskettäisen tuomion(19) mukaisesti;

Nuoret ja oikeuslaitos

128.   katsoo, että alaikäisten rikollisten pidättämiseen on turvauduttava vasta viimeisenä keinona ja pidätyksen on oltava mahdollisimman lyhytkestoinen, ja kehottaa tarjoamaan vaihtoehtoja alaikäisten vangitsemiselle; vaatii toteuttamaan rehabilitointitoimia, kuten yhdyskuntapalvelu, jotta varmistetaan nuorten sopeutuminen takaisin yhteiskuntaan ja työelämään;

129.   toteaa, että rikosoikeudellista vastuuta koskeva ikäraja ei ole sama kaikissa jäsenvaltioissa, ja panee huolestuneena merkille, että tietyissä jäsenvaltioissa lapset joutuvat jatkuvasti aikuisille tarkoitettuihin tuomioistuimiin ja että joissakin jäsenvaltioissa erityiset nuorisotuomioistuimet on suljettu; kehottaa jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan tuomioistuinjärjestelmiään siten, että lasten oikeudenkäynnit eroavat aikuisten oikeudenkäynneistä;

130.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan lasten tehokkaan ja riippumattoman edustuksen kaikissa oikeudenkäynneissä tai lakiin perustuvissa menettelyissä ja laillisesti nimetyn huoltajan, mikäli yksikään perheenjäsen ei voi toimia heidän puolestaan; korostaa, että viranomaisten pitäisi ilmoittaa valitusmekanismeista kaikille lapsille, mukaan lukien huostaan otetut lapset;

Lapsuusiän tuki

131.   kehottaa jäsenvaltioita takaamaan lasten oikeuden perheeseen ja toimimaan tämän eteen siten, että yksilöidään tehokkaita ratkaisuja lasten ja vanhempien erottamisen ja lasten hylkäämisen estämiseksi; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita sanoutumaan irti suurista laitoksista ja uudistamaan, kehittämään ja lujittamaan mieluummin tehokkaita vaihtoehtoisia lastenhoitorakenteita, jotka perustuvat perheeseen ja yhteisöön; pyytää jäsenvaltioilta tarvittavia voimavaroja, jotta laitokseen tai sijaiskotiin sijoitettu lapsi voidaan palauttaa perheeseensä;

132.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavia toimia, joilla varmistetaan lastenhoitorakenteiden laatu, mukaan lukien ammatillinen jatkokoulutus, hyvät työolot ja kunnollinen palkka päiväkotien työntekijöille; korostaa, että tällaiset rakenteet ja henkilöstö tarjoavat lapsille vakaan perustan tulevaisuutta varten ja hyödyttävät myös vanhempia ja etenkin niitä, joilla on raskas työtaakka tai jotka ovat yksinhuoltajia, ja että ne antavat myös vaihtoehdon lapsille, joiden perhekehys on puutteellinen tai olematon;

Osallisuus

133.   palauttaa mieliin, että lapsilla on oikeus ilmaista mielipiteensä iän ja kypsyystason mukaisesti ja että heille on annettava mahdollisuus osallistua lapsiryhmiin tai kerhoihin, jotta he tapaavat muita lapsia ja voivat ilmaista itseään tässä kehyksessä; kehottaa jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia edistämään hankkeita, joiden tarkoituksena on antaa lapsille ilmaisumahdollisuuksia tällä tavoin paikallisissa lasten neuvostoissa tai parlamenteissa varmistaen samalla, että kaikkein syrjäytyneimmätkin lapset otetaan mukaan ja että tästä toiminnasta tiedotetaan lapsille mahdollisimman laajalti;

134.   panee tyytyväisenä merkille, että komissio on perustanut foorumin, jossa kokoontuu yhteisön toimielinten sekä lasten oikeuksia puolustavien kansallisten ja kansainvälisten järjestöjen edustajia; katsoo, että lasten osallistumisen pitäisi olla yksi foorumin keskeisistä tavoitteista, ja kehottaakin komissiota varmistamaan lasten osallistumisen foorumin toiminnan kaikissa vaiheissa;

135.   pitää tärkeänä, että tietoa lasten oikeuksista jaetaan lapsille näille helposti saatavalla tavalla ja asianmukaisin keinoin; kehottaa komissiota kehittämään sellaisia tehokkaita välineitä tiedottamista varten, joilla parannetaan lasten tietoisuutta oikeuksistaan, lasten tilanteesta jäsenvaltioissa ja unionin toiminnasta tällä alalla;

Sosiaaliset oikeudet

136.   katsoo, että köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä voidaan torjua ainoastaan takaamalla kaikki perusoikeudet, erityisesti taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet kaikille; hyväksyy tässä yhteydessä päätöksen nimetä vuosi 2010 Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sopimaan näitä koskevista kunnianhimoisista tavoitteista ja toteuttamaan ne;

137.   korostaa, että on olemassa jakamattomia ja keskenään riippuvaisia perusoikeuksia, joiden tosiasiallinen toteutuminen on taattava kaikille ihmisille;

Köyhyys

138.   painottaa, että tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan 30 artiklassa taataan oikeus suojeluun köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan, ja kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan kyseisen peruskirjan;

139.   korostaa työmarkkinoista etääntyneimpien henkilöiden ns. aktiivista osallisuutta korostavan politiikan kasvavaa merkitystä;

140.   korostaa, että äärimmäinen köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen loukkaavat kaikkia perusoikeuksia;

141.   toivoo, että sosiaalinen ulottuvuus ja perusoikeudet integroidaan täysimääräisesti kaikkiin unionin politiikkoihin;

142.   antaa sitoumuksen sosiaalisen ja kestävän kehityksen mallin puolesta, koska se on yhdenmukainen sosiaalisiin oikeuksiin perustuvan lähestymistavan kanssa ja koskee pääasiassa sosiaalista yhteenkuuluvuutta;

143.   muistuttaa, että perusoikeuskirjan 34 ja 36 artiklassa tunnustetaan oikeus sosiaaliturvaetuuksiin ja sosiaalipalveluihin ja mahdollisuus käyttää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki kansalaiset, myös heikoimmassa asemassa olevat, voivat käyttää näitä oikeuksia;

144.   palauttaa mieliin, että köyhyyttä on torjuttava yhteistyössä niiden kaikkein vähäosaisimpien väestönosien kanssa, joita asia eniten koskee ja jotka voivat parhaiten kertoa palvelujen saamattomuuden seurauksista ja siitä, miten asiaa voitaisiin korjata; toivoo, että luodaan osallistuva demokratia, jossa erityistä huomiota kiinnitetään köyhien, syrjäytyneiden, syrjittyjen ja epätasa-arvoisessa asemassa olevien osallistumiseen;

Asunnottomuus

145.   kehottaa komissiota laatimaan asunnottomuutta koskevan unionin yhteisen määritelmän, keräämään vertailukelpoista ja luotettavaa tilastotietoa ja julkaisemaan vuosittaiset selvitykset jäsenvaltioissa toteutetuista toimista asunnottomuuden ratkaisemiseksi;

146.   kehottaa jäsenvaltioita laatimaan hätäsuunnitelmia talven varalle osana laajempaa asunnottomuusstrategiaa;

Asuminen

147.   muistuttaa, että perusoikeuskirjan 34 artiklan 3 kohdassa tunnustetaan oikeus toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja, sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi pyytääkin jäsenvaltioita turvaamaan kunnollisten asuntojen saatavuuden;

148.   muistuttaa Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaarin kohtuuhintaisista asumiskelpoisista asunnoista tekemän raportin huomioista ja periaatteista(20);

Terveys

149.   muistuttaa, että perusoikeuskirjan 35 artiklan mukaan jokaisella on oikeus saada ehkäisevää terveydenhoitoa ja sairaanhoitoa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaisten terveydenhuoltopalvelujen saatavuuden erityisesti pienituloisille ja niille joiden terveydentila edellyttää intensiivistä, pitkäaikaista tai kallista hoitoa;

150.   kehottaa jäsenvaltioita ja unionia varmistamaan, että huumausaineiden käyttäjillä on täydet oikeudet terveydenhoidon erityispalveluihin ja vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin ja että heitä ei kohdella rikollisina ainoastaan heidän henkilökohtaisen laittomien huumeiden käyttönsä vuoksi;

Työntekijät

151.   korostaa tarvetta parantaa työmarkkinoiden avoimuutta siten, että kaikki työ (määräaikainen, pysyvä, kokopäiväinen, osa-aikainen tai satunnainen työ) ilmoitetaan, siitä maksetaan kohtuullinen palkka ja työntekijöiden oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti;

152.   huomauttaa, että kaikilla jäsenvaltioilla ei ole kansallista lainsäädäntöä, jossa määritellään minimipalkka; kehottaa ottamaan käyttöön välineitä kohtuullisen tulotason turvaamiseksi kaikille, jotta voidaan varmistaa, että kaikille unionin työntekijöille maksetaan palkkaa, joka mahdollistaa ihmisarvoisen elämän;

153.   kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita ja ehdokasmaita ratifioimaan ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukset; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ILOa valvontajärjestelmänsä ja -mekanismiensa vahvistamisessa;

154.   kannustaa yrityksiä omaksumaan vastuulliset, syrjimättömät palvelukseen ottamista ja ammatillista kehittymistä koskevat toimintatavat, jotta voidaan parantaa naisten, nuorten ja heikossa asemassa olevien työllisyyttä;

155.   katsoo, että syrjintää on myös pidettävä neljää perusvapautta – erityisesti henkilöiden vapaata liikkuvuutta – haittaavana tekijänä ja että se näin ollen estää sisämarkkinoiden toimintaa; kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita tarkistamaan työmarkkinoille pääsyä koskevia siirtymäsäännöksiään unionin kansalaisten välisten erojen poistamiseksi tässä suhteessa;

156.   pyytää jäsenvaltioita tarkistamaan lainsäädäntöään, jotta varmistetaan, että rikollisjärjestöt eivät käytä seksityöntekijöitä hyväkseen heidän laillisesta asemastaan riippumatta, että heidän perusoikeutensa on turvattu ja että heillä on mahdollisuus käyttää asianmukaisia sosiaali- ja terveyspalveluja;

157.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan sosiaalista integraatiota työmarkkinoista etääntyneimmille ja ratkaisemaan ns. köyhien työssäkävijöiden ongelman; katsoo, että tällaisissa strategioissa pitäisi löytää oikeudenmukainen tasapaino asianmukaisen palkkatason, perhe- ja työelämän yhteensovittamisen, laadukkaiden työolojen, sosiaaliturvan, työllistettävyyden ja työpaikkojen pysyvyyden välillä;

Sääntöjenvastaisesti työskentelevät työntekijät

158.   kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan siirtotyöläisten oikeuksien suojelusta tehdyn YK:n yleissopimuksen(21) ja kiinnittää huomiota siihen, että suurin osa niistä työntekijöistä, jotka suorittavat työtehtäviä ilman asianmukaisia maahanmuuttopapereita, tekevät laillista työtä, joka on korvaamattoman tärkeää Euroopan talouksille, kuten hedelmien poiminta, kiinteistöjen rakentaminen ja kunnossapito, sairaanhoito sekä vanhusten ja lasten hoitaminen;

159.   kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita lopettamaan ilmaisun "laittomat siirtolaiset" käytön, koska sillä on erittäin kielteisiä konnotaatioita, ja puhumaan pikemminkin sääntöjenvastaisesti työskentelevistä tai rekisteröimättömistä työntekijöistä tai maahanmuuttajista;

160.   vahvistaa uudelleen, että työlainsäädäntö on olemassa, jotta suojataan työntekijää, joka on epäoikeudenmukaisessa työsuhteessa, mikä koskee erityisesti rekisteröimättömiä työntekijöitä, ja kehottaa jäsenvaltioita suojaamaan kaikkien työntekijöiden järjestäytymisoikeutta, mukaan lukien nämä rekisteröimättömät työntekijät;

161.   kehottaa komissiota pitämään kehitteillä olevaa maahanmuuttopolitiikkaa ja "maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia" yhtä ensisijaisina ja kiireellisinä tavoitteina käsittelemällä näitä yhtenä pakettina;

162.   korostaa, että työtarkastuksen ensimmäinen tehtävä on suojata työntekijöitä, ja kehottaa jäsenvaltioita:

Ikääntyvät ihmiset

163.   katsoo, että väestön ikääntyminen on haaste ja että se on katsottava mahdollisuudeksi ottaa läheisemmin mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan ihmiset, joilla on pitkä ja arvokas kokemus, ja myötävaikuttaa tällä tavoin aktiivisen ikääntymisen edistämiseen; katsoo, että on ponnisteltava ikääntyneiden työntekijöiden ottamiseksi mukaan työmarkkinoille;

164.   katsoo, että ikääntyviin yksinasuviin naisiin on kiinnitettävä erityishuomiota, koska he ovat erityisen haavoittuva ryhmä ja usein ajautuvat ensimmäisinä köyhyyteen, kun taloudessa on taantuma;

165.   pitää välttämättömänä torjua ikääntyvien naisten syrjintää ja tukea heidän osallisuuttaan työmarkkinoilla (esim. elinikäisen oppimisen ohjelmien avulla), koska he ovat heikommassa asemassa ja heitä on yhä enemmän unionissa;

166.   muistuttaa, että perusoikeuskirjan 25 artiklassa turvataan ikääntyvien henkilöiden oikeus ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään; suosittaa näin ollen, että ikääntyneille turvataan perusoikeuskirjan 34 ja 35 artiklan mukaisesti ehkäisevä terveydenhoito ja sosiaaliturva ihmisarvoisen elämän takaamiseksi;

167.   kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät sitä vielä ole tehneet, ottamaan käyttöön hoitotestamenttia koskevat säännökset lainsäädännössään, jotta voidaan taata, että ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä tehdyn Oviedon yleissopimuksen 9 artiklan mukaisesti sellaisen potilaan, joka ei lääketieteellisen toimenpiteen hetkellä kykene ilmaisemaan tahtoaan, aikaisemmin ilmaisemat toiveet kyseisestä toimenpiteestä otetaan huomioon, sekä säätämään oikeudesta ihmisarvoiseen loppuelämään;

o
o   o

168.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan unionin perusoikeusvirastolle, Euroopan neuvoston ministerikomitealle, parlamentaariselle yleiskokoukselle ja ihmisoikeuskomissaarille sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ja Yhdistyneiden kansakuntien asianmukaisille elimille.

(1) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22. (2) EUVL L 303, 2.12.2000, s. 16. (3) EUVL L 53, 22.2.2007, s. 1. (4) EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 229. (5) Euroopan neuvosto – Euroopan unioni: "Euroopan mantereen yhteiset tavoitteet", Jean-Claude Junckerin raportti, 11. huhtikuuta 2006, s. 4. (6) 1 EYVL C 287 E, 29.11.2007, s. 309. (7) Euroopan perusoikeusviraston vuosikertomus vuodelta 2008, julkaistu 24. kesäkuuta 2008. (8) 4. marraskuuta 2000 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen pöytäkirja nro 12. (9) Asiassa C-267/06, Tadao Maruko v. Versorgungsanstalt der deutschen Bühnen, 1. huhtikuuta 2008 antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että päätös, jonka mukaan rekisteröidyn parisuhteen osapuoli ei saa toisen osapuolen kuoleman jälkeen sellaista perhe-eläkettä, jota jälkeen jäänyt aviopuoliso saa, vaikka rekisteröidyllä parisuhteella asetetaan samaa sukupuolta olevat henkilöt vertailukelpoiseen tilanteeseen aviopuolisojen kanssa mainitun perhe-eläkkeen kannalta, on suoraa sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää. (10) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55. (11) EUVL C 297 E, 29.11.2008, s. 125. (12) Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja, hyväksytty 15. lokakuuta 1999. (13) Naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskeva YK:n päätöslauselma, hyväksytty 20. joulukuuta 1993. (14) Neuvoston direktiivi 2004/81/EY, annettu 29. huhtikuuta 2004, oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi (EUVL L 261, 6.8.2004, s. 19); neuvoston puitepäätös 2002/629/YOS, tehty 19. heinäkuuta 2002, ihmiskaupan torjunnasta (EYVL L 203, 1.8.2002, s. 1). (15) EUVL L 326, 13.12.2005, s. 13. (16) EUVL L 304, 30.9.2004, s. 12. (17) EUVL L 31, 6.2.2003, s. 18. (18) Suositus nro R (2000) 7. (19) D. H. ja muut vastaan Tšekin tasavalta, liittyen aikaisempien vuosien tapauksiin. (20) Komissaarin 29. lokakuuta 2007 esittämä lausunto "Kenenkään ei pitäisi joutua kodittomaksi – kunnollinen asunto on oikeus". (21) Siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien turvaamista koskeva YK:n yleissopimus, joka on hyväksytty 18. joulukuuta 1990 YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla 45/158.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. tammikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) merityötä koskevasta yleissopimuksesta (2006) tekemän sopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 1999/63/EY muuttamisesta

P6_TA(2009)0020 B6-0624/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) merityötä koskevasta yleissopimuksesta (2006) tekemän sopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 1999/63/EY muuttamisesta (KOM(2008)0422),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan unionin kuljetusalojen ammattiliiton (FST) tekemästä, merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevasta sopimuksesta 21. kesäkuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/63/EY(1),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan unionin kuljetusalojen ammattiliiton (ETF) tekemän sopimuksen vuonna 2006 tehdystä merityötä koskevasta yleissopimuksesta (jäljempänä "yleissopimus"),

–   ottaa huomioon, että sopimukseen ja sen liitteeseen A sisältyi yhteinen pyyntö kyseisen sopimuksen täytäntöön panemiseksi neuvoston komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä EY:n perustamissopimuksen 139 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 78 artiklan 3 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklassa määrätään, että jokaisella työntekijällä on oikeus sellaisiin työoloihin, jotka ovat hänen terveytensä, turvallisuutensa ja ihmisarvonsa mukaisia, ja että jokaisella on oikeus enimmäistyöajan rajoitukseen sekä päivittäisiin ja viikoittaisiin lepojaksoihin ja palkalliseen vuosilomaan,

B.   ottaa huomioon, että perustamissopimuksen 139 artiklan 1 kohdan mukaan työmarkkinaosapuolilla on yhteisön tasolla mahdollisuus halutessaan käydä vuoropuhelua, joka saattaa johtaa sopimussuhteisiin, mukaan lukien sopimusten tekeminen,

C.   ottaa huomioon, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 139 artiklan 2 kohdassa määrätään mahdollisuudesta panna yhteisön tasolla tehdyt sopimukset täytäntöön allekirjoittajaosapuolten yhteisestä pyynnöstä, neuvoston komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä,

D.   ottaa huomioon, että jos kaikki jäsenvaltiot ratifioivat yleissopimuksen, sen voimaantulon edellyttämä kynnys ylittyy,

E.   katsoo, että yleissopimuksen ratifioiminen edistää merkittävästi asianmukaisten työnormien lujittamista maailmanlaajuisesti,

1.   pitää myönteisenä, että vaikka Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 139 artiklan 2 kohdassa ei määrätäkään Euroopan parlamentin kuulemisesta työmarkkinaosapuolten komissiolle osoittamien pyyntöjen suhteen, komissio on toimittanut ehdotuksensa parlamentille ja pyytänyt sitä ilmaisemaan mielipiteensä komissiolle ja neuvostolle;

2.   tukee työmarkkinaosapuolten tekemää sopimusta merenkulkualan työntekijöiden työehtojen tietyistä näkökohdista, sillä se tasapainottaa hyvin tarpeen kohentaa työoloja ja suojella merenkulkijoiden terveyttä ja turvallisuutta;

3.   on yhtä mieltä siitä, että sopimus olisi toimitettava neuvoston käsiteltäväksi; kehottaa neuvostoa siten hyväksymään komission ehdotuksen, jotta työmarkkinaosapuolten tekemä sopimus voidaan panna täytäntöön ottaen huomioon mahdolliset jäsenvaltioiden ja EU:n erityisedut;

4.   pitää olennaisena, että määritetään ja saatetaan voimaan kattavat työoloja ja työturvallisuutta koskevat vähimmäisstandardit merellä kulkevaan laivaan töihin otettuja tai merellä kulkevassa laivassa työskenteleviä merenkulkijoita varten;

5.   pitää myönteisenä, että työmarkkinaosapuolten tekemä sopimus ja komission ehdotus neuvoston direktiiviksi huolehtivat vain vähimmäisvaatimuksista ja jättävät jäsenvaltioille ja/tai työmarkkinaosapuolille mahdollisuuden hyväksyä kyseisen alan työntekijöiden kannalta edullisempia toimenpiteitä, jotka vastaavat olennaisilta osin yleissopimuksen A osan määräyksiä;

6.   muistuttaa joustavuudesta, jota tarjotaan yleissopimuksen II artiklan 6 kohdassa niille valtioille, jotka ovat jo allekirjoittaneet kyseisen yleissopimuksen;

7.   korostaa, että työmarkkinaosapuolilla on keskeinen asema työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevien olosuhteiden parantamisessa; kannattaa täysimääräisesti sitä, että työmarkkinaosapuolet osallistuvat työmarkkinoita koskeviin neuvotteluihin ja tekevät sopimuksia työoloista;

8.   suosittelee komission ehdotuksen hyväksymistä;

9.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan viipymättä vuonna 2006 tehdyn merityötä koskevan yleissopimuksen;

10.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja työmarkkinaosapuolille.

(1) EYVL L 167, 2.7.1999, s. 33.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. tammikuuta 2009 YK:n ihmisoikeusneuvoston kehityksestä, mukaan lukien EU:n asema (2008/2201(INI))

P6_TA(2009)0021 A6-0498/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat, vuoden 1996 jälkeen Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeustoimikunnasta (UNCHR) antamansa päätöslauselmat, erityisesti 16. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeusneuvostoa koskevien neuvottelujen tuloksista sekä YK:n ihmisoikeustoimikunnan 62. istunnosta(1), sekä 29. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien välisistä suhteista(2), 9. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman Yhdistyneiden Kansakuntien uudistuksesta(3), 29. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman 14.–16. syyskuuta 2005 pidetyn Yhdistyneiden Kansakuntien huippukokouksen tuloksista(4), 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston (UNHRC) seitsemännestä istunnosta(5) ja 8. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2007 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta(6),

–   ottaa huomioon kiireelliset päätöslauselmansa ihmisoikeuksista ja demokratiasta,

–   ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 21. maaliskuuta 2005 antaman vuoden 2005 raportin "In Larger Freedom: towards security, development and human rights for all", YK:n yleiskokouksen päätöslauselman A/RES/60/1 vuoden 2005 huippukokouksen tuloksista ja YK:n pääsihteerin 7. maaliskuuta 2006 antaman raportin "Investing in the United Nations: for a stronger Organization worldwide",

–   ottaa huomioon UNHRC:n perustamisesta annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman A/RES/60/251,

–   ottaa huomioon EU:n puheenjohtajavaltion Euroopan unionin puolesta 16. maaliskuuta 2006 antaman julistuksen UNHRC:n perustamisesta,

–   ottaa huomioon UNHRC:n aikaisemmat säännönmukaiset istunnot ja erityisistunnot,

–   ottaa huomioon UNHRC:n työryhmien tulokset valitusmenettelyistä, yleisen määräaikaisarvioinnin, tulevan asiantuntijoiden neuvoja koskevan järjestelmän, toimintaohjelman, vuosittaisen työohjelman, työskentelytavat, työjärjestyksen sekä erityismenettelyjen tarkastelun,

–   ottaa huomioon YK:n yleiskokouksessa 21. toukokuuta 2008 pidettyjen UNHRC:n jäsenvaltioiden kolmansien vaalien tulokset,

–   ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 pidetyn UNHRC:n puheenjohtajavaltion vaalin tulokset,

–   ottaa huomioon yleisen määräaikaisarvioinnin ensimmäisen, toisen ja kolmannen istunnon, jotka pidettiin 7.–18. huhtikuuta 2008 ja 5.–16. toukokuuta 2008 ja 1.–15. joulukuuta 2008,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0498/2008),

A.   katsoo, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden kunnioittaminen, edistäminen ja suojelu ovat osa yhteisön oikeudellista säännöstöä sekä yksi Euroopan unionin perusperiaatteista,

B.   ottaa huomioon, että EU:ssa ihmisoikeudet ja demokratia kuuluvat ulkosuhteiden ytimeen ja että EU:n ulkopolitiikka perustuu tehokkaan monenvälisyyden voimakkaaseen ja yksiselitteiseen tukemiseen, kuten YK:n peruskirjassa todetaan,

C.   katsoo, että YK ja UNHRC kuuluvat niihin organisaatioihin, jotka parhaiten soveltuvat käsittelemään kokonaisvaltaisesti ihmisoikeuskysymyksiä ja humanitaarisia haasteita,

D.   katsoo, että päätökseen UNHRC:n perustamisesta lähes pysyvänä elimenä on yleisesti suhtauduttu myönteisesti ja että sitä pidetään aloitteena, jonka avulla voidaan korjata UNCHR:n puutteita ja pyritään juurruttamaan ihmisoikeudet osaksi hallitustenvälisiä keskusteluja,

E.   katsoo, että UNHRC laati toimintansa kolmelle ensimmäiselle vuodelle kunnianhimoisen ohjelman, joka sisälsi sen menettelyiden ja työskentelytapojen tarkastelun, erityisesti tähän mennessä kolme kertaa kokoontuneen ja 48 maata – joiden joukossa kahdeksan EU-jäsenvaltiota – tarkastelleen yleisen määräaikaisarvioinnin kehittämisen ja täytäntöönpanon, sekä erityismenettelyjen tarkastelun,

F.   katsoo, että EU on tukenut ja edistänyt voimakkaasti UNHRC:n perustamista ja että EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet ja paneutuneet toimimaan aktiivisessa ja näkyvässä asemassa luodakseen tehokkaan elimen, joka käsittelee nykyisiä ihmisoikeuksiin liittyviä haasteita, ja tukeakseen sitä,

G.   ottaa huomioon, että EU tuki ponnekkaasti sekä vahvistetun määräenemmistön ja jäsenyysperusteiden luomista UNHRC:n vaaleja varten koskevia ehdotuksia, joita ei ole viety pidemmälle, että menettelyjä YK:n jäsenvaltioiden vaalilupausten varsinaisen täytäntöönpanon valvomiseksi,

H.   katsoo, että vaikka EU:n kyky toimia yhtenäisesti on edelleen rajallista, mikä johtuu erityisesti ristiriitaisista kansallisista eduista ja jäsenvaltioiden sinnikkäästä halusta toimia riippumattomasti YK:ssa, on olemassa viitteitä siitä, että ne toimivat yhtenäisemmällä tavalla UNHRC:ssä kuin UNCHR:ssä,

I.   ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltiot muodostavat UNHRC:ssä vähemmistön, mikä heikentää suuresti EU:n mahdollisuuksia vaikuttaa UNHRC:n asialistaan ja aiheuttaa vakavan haasteen EU:n kantojen integroimiselle UNHRC:n työhön,

J.   toteaa, että Yhdysvaltojen valitettava poissaolo UNHRC:stä on johtanut EU:n tarpeeseen vahvistaa johtavaa asemaansa ihmisoikeuskysymyksissä demokraattisten maiden joukossa,

K.   toteaa, että Euroopan parlamentti seuraa tiiviisti tilanteen kehitystä UNHRC:ssä lähettämällä säännöllisesti valtuuskuntia sen istuntoihin ja kutsumalla erityisraportoijia ja riippumattomia asiantuntijoita osallistumaan parlamentin ihmisoikeustyöhön,

L.   ottaa huomioon, että edellä mainitun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman A/RES/60/251 mukaan UNHRC:n menettelyjä ja mekanismeja on määrä tarkastella vuonna 2011,

UNHRC:n kolmen ensimmäisen toimintavuoden kokonaisarviointi

1.   on tyytyväinen UNHRC:n tähänastiseen työhön ja toteaa, että UNHRC:llä on mahdollisuudet kehittyä arvokkaaksi kehykseksi EU:n monenkeskisissä ihmisoikeuksia koskevissa ponnisteluissa; on kuitenkin pahoillaan, että kolmen ensimmäisen toimintavuotensa aikana uusi elin ei ole vielä edistynyt merkittävämmin YK:n ihmisoikeustilanteen parantamisessa;

2.   suhtautuu myönteisesti siihen, että UNHRC on hyväksynyt tärkeitä ihmisoikeusnormeja asettavia asiakirjoja, mukaan lukien kansainvälinen yleissopimus kaikkien henkilöiden suojelemisesta tahdonvastaisilta katoamisilta ja YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja; toteaa viimeksi mainitun olevan erittäin merkittävä päätös, sillä siinä perustetaan yksityishenkilöille valitusmenettely ja luodaan mekanismi, jotta sellaiset henkilöt, joiden taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia on loukattu, voivat esittää vetoomuksia kansainvälisellä tasolla; kehottaa painokkaasti kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan pikaisesti valinnaisen pöytäkirjan taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen;

3.   pahoittelee, että UNHRC ei ole onnistunut ryhtymään toimenpiteisiin useiden maailman kiireellisimpien ihmisoikeustilanteiden suhteen, mikä johtuu osittain lukuisten UNHRC:n jäsenvaltioiden yhä kasvavasta vastahakoisuudesta, sillä ne vastustavat yksittäisten maiden tilanteen käsittelyä, esimerkiksi maakohtaisin päätöslauselmin, erityisistunnoin, erityismenettelyin ja maakohtaisin toimeksiannoin, koska väittävät sen politisoivan UNHRC:tä; toistaa näkemyksensä, jonka mukaan UNHRC:n kyky tehokkaasti puuttua yksittäisten maiden tilanteeseen on keskeistä sen arvovallan ja uskottavuuden kannalta;

4.   pitää myönteisenä, että UNHRC:n vaalimenettely on mahdollistanut pahimpien ihmisoikeuksien loukkaajien, kuten Iranin ja Valko-Venäjän, sulkemisen pois UNHRC:stä; pahoittelee kuitenkin, että kaikki maantieteelliset ryhmät eivät ole järjestäneet todellisia vaalimenettelyjä UNHRC:n jäseneksi pääsystä; pahoittelee, että vapaaehtoisten vakuutusten järjestelmä on tuottanut hyvin erilaisia ja riittämättömiä tuloksia ja antanut hallituksille mahdollisuuden vältellä kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteitaan; on siksi syvästi huolissaan siitä, että tietyt jäsenet ovat käyttäneet nk. sitoumuksia taktisesti, ja toistaa, että valmiuden täyteen yhteistyöhön erityismenettelyissä olisi yhä oltava perusedellytys UNHRC:n jäseneksi pääsemiselle;

5.   pahoittelee UNHRC:n yleistyvää jakautumista alueellisiin ryhmittymiin; katsoo, että tällainen "ryhmämentaliteetti" heikentää UNHRC:n kykyä käsitellä eri puolilla maailmaa tapahtuvia ihmisoikeusrikkomuksia tehokkaasti, puolueettomasti ja objektiivisesti ja että se saattaa olla todellinen syy puolueellisuuteen, valikoivuuteen ja heikkouteen;

6.   tunnustaa, että useilta valtuuskunnilta Genevessä puuttuu riittävät valmiudet käydä ihmisoikeusneuvotteluja asianmukaisesti, minkä vuoksi ne tukeutuvat kannanmuodostuksessaan ryhmän johtajiin; panee kuitenkin merkille, että suuntausta on onnistuttu tehokkaasti tasapainottamaan useissa keskeisen tärkeissä asioissa, kuten erityismenettelyjen käytännesäännöt ja Darfurin tilanne, eritoten Aasian ja Afrikan valtioiden ryhmissä; huomauttaa kuitenkin, että EU:n ja ehdokasvaltioiden yhdessä hyväksymät kannat ovat merkittävästi lujittaneet ryhmämentaliteettia; pyytää komissiota antamaan vuosikertomuksen äänestyskäyttäytymisestä YK:n ihmisoikeusäänestyksissä, jossa analysoitaisiin, miten EU:n, sen jäsenvaltioiden ja muiden ryhmittymien toimintalinjat ovat vaikuttaneet äänestämiseen;

7.   tunnustaa, että UNHRC:n laaja kokoonpano ja monien tarkkailijavaltioiden osallistuminen turvaa sen, että käytännössä lähes kaikki valtiot osallistuvat sen keskusteluihin; katsoo vuonna 2011 suoritettavaa uudelleentarkastelua ennakoiden, että voitaisiin tunnustella mahdollisuutta ottaa kaikki maailman valtiot UNHRC:n jäseniksi, vaikka pienempi kokoonpano voisi osoittautua hyödylliseksi;

8.   panee merkille UNHRC:n ja YK:n yleiskokouksen kolmannen komitean suhteesta parhaillaan käytävän keskustelun; muistuttaa tässä yhteydessä, että kolmannen komitean tehtävä on siirtää tälle kaikki YK:n jäsenvaltiot käsittävälle elimelle UNHRC:n pääasialliset huolenaiheet; katsoo, että tämä elin voi myös paikata UNHRC:n puutteita, kuten yleiskokous tekee turvallisuusneuvoston päätösten suhteen, mikä on tärkeä osa UNHRC:n ja kolmannen komitean keskinäistä täydentävyyttä; kehottaa EU:ta uusimaan sitoumuksensa UNHRC:n tukemiseen ja sen toiminnan tehostamiseen, sillä se on ainutlaatuinen yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin erikoistunut elin ja YK-järjestelmän erityinen ihmisoikeusfoorumi;

9.   ilmaisee syvän huolensa siitä, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden periaatetta heikennetään enenevässä määrin, mistä ovat osoituksena erityisesti eräiden maiden yritykset rajoittaa yleisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia, kuten sananvapautta, tai tulkita ihmisoikeuksia kulttuurista, ideologista tai perinteistä taustaa vasten; kehottaa EU:ta pysymään valppaana tällaisten yritysten suhteen ja puolustamaan pontevasti ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden, jakamattomuuden ja keskinäisen riippuvuuden periaatteita;

Erityismenettelyt

10.   katsoo, että erityismenettelyt muodostavat YK:n ihmisoikeuksia käsittelevän järjestelmän ytimen, ja korostaa, että UNHRC:n uskottavuus ja tehokkuus ihmisoikeuksien suojelun osalta ovat erityismenettelyjen ja niiden täysimääräisen täytäntöönpanon varassa sekä sellaisten uudistusten hyväksymisen varassa, jotka vahvistaisivat erityismenettelyjen kykyä puuttua ihmisoikeusloukkauksiin;

11.   pitää maakohtaisia tilanneraportteja koskevia erityismenettelyjä keskeisenä välineenä parannettaessa ihmisoikeuksia ruohonjuuritasolla; katsoo, että yleisen määräaikaisarvioinnin alaiset maakohtaiset tarkastelut eivät voi luonteensa ja laatimistiheytensä takia korvata maakohtaisia toimeksiantoja; vastustaa siksi eräiden maiden yrityksiä käyttää erityismenettelyjen "järkeistämistä" perusteena kyseisten toimeksiantojen poistamiselle; pahoittelee tämän osalta Valko-Venäjän tasavallan, Kongon demokraattisen tasavallan ja Kuuban tasavallan maakohtaisten toimeksiantojen päättämistä sekä Darfurin tilannetta käsittelevän asiantuntijaryhmän lakkauttamista;

12.   panee merkille ehtojen asettamisen Burundia koskevan maakohtaisen toimeksiannon keskeyttämiselle; tunnustaa, että on tärkeää määritellä strategia, joka mahdollistaa maakohtaisten erityismenettelyjen päättämisen;

13.   paheksuu useiden UNHRC:n jäsenten pyrkimyksiä rajoittaa erityismenettelyjen riippumattomuutta ja tehokkuutta; panee merkille, että 18. kesäkuuta 2007 hyväksyttiin erityismenettelyjen toimeksisaajien käytännesäännöt; kehottaa UNHRC:tä panemaan käytännesäännöt täytäntöön edellä mainitun päätöslauselman A/RES/60/251 hengessä ja kunnioittamaan erityismenettelyjen riippumattomuutta;

14.   peräänkuuluttaa erityismenettelyjä koskevien asianmukaisten toimeksiantojen haltijoiden valinnan ja nimittämisen parantamista, erityisesti etsimällä tapoja ja menetelmiä vahvistaa nykyistä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) ehdokasluetteloa ja lisäämällä toimeksiantojen haltijoiden riippumattomuutta ehdokkaiden kokemuksen ja osaamisen perusteella, ottaen asianmukaisesti huomioon maantieteellisen edustuksen ja sukupuolten tasapainon;

15.   korostaa paremman seurannan tarvetta erityismenettelyjen havaintojen ja suositusten osalta esimerkiksi luomalla mekanismeja suositusten täytäntöönpanosta raportoimiseksi;

16.   katsoo, että yleinen määräaikaisarviointi on erityismenettelyjä täydentävä väline ja mahdollisuus käyttää eritysmenettelyjen raportteja tehokkaammin ja varmistaa yhteistyön lisääminen ja niiden työn seuranta;

17.   vaatii jatkuvan tuen antamista erityismenettelyille rahoituksen ja henkilöstön muodossa;

Yleinen määräaikaisarviointi

18.   tunnustaa yleisen määräaikaisarvioinnin mahdollisen arvon parannettaessa ihmisoikeuksiin liittyvien sitoumusten ja menettelyjen valvonnan yleismaailmallisuutta kaikkialla maailmassa kohtelemalla ja tarkkailemalla kaikkia YK:n jäsenvaltioita yhtäläisesti sekä avaamalla kansalaisjärjestöille uusia mahdollisuuksia ryhtyä vuoropuheluun tiettyjen valtioiden kanssa;

19.   suhtautuu myönteisesti siihen, että yleinen määräaikaisarviointi on tarjonnut useille YK:n jäsenvaltioille kannustimen sitoutua täyttämään kansainväliset velvoitteensa, toteuttamaan toimia sopimuselinten ja erityismenettelyjen päätelmien ja suositusten johdosta, esittämään yleiskatsauksia sopimuselimille, vastaamaan erityismenettelyjä koskeviin täyttämättä oleviin pyyntöihin, ratifioimaan vielä vahvistamatta olevia valtiosopimuksia ja jopa hyväksymään kansallista lainsäädäntöä, jonka avulla pyritään varmistamaan niiden allekirjoittamien valtiosopimusten velvoitteiden noudattaminen;

20.   pahoittelee, että kolme ensimmäistä istuntoa eivät ole täysin vastanneet odotuksia, viitaten "puolueettomaan, avoimeen, valikoimattomaan, rakentavaan, ystävällismieliseen ja politisoitumattomaan" menettelyyn(7);

21.   korottaa, että kyseinen tavoite voidaan saavuttaa vain, jos tarkasteluun liittyy riippumaton asiantuntemus tarkastelumenettelyn kaikissa vaiheissa sekä tehokas, tuloshakuinen seurantajärjestelmä;

22.   valittelee, että yleisessä määräaikaisarvioinnissa ei ole keskitytty taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin eikä vähemmistöjen oikeuksiin, ja peräänkuuluttaa suuremman huomion kiinnittämistä näihin oikeuksiin tulevissa istunnoissa ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden, jakamattomuuden ja keskinäisen riippuvuuden periaatteen mukaisesti;

23.   paheksuu poliittisten liittoumien käyttämistä eräiden maiden suojaamiseksi tarkastelulta sen sijaan, että arvioitaisiin kriittisesti ihmisoikeuksia koskevia oloja ja niiden turvaamista, koska se heikentää huomattavasti yleisen määräaikaisarvioinnin varsinaista tarkoitusta; huomauttaa, että kyseinen menettely saavutti vaaralliset mittasuhteet Tunisiaa koskevassa tarkastelussa, jossa annettiin riippumattomien asiantuntijoiden havaintojen kanssa merkittävästi ristiriidassa olevia julkilausumia; toteaa kuitenkin, että mainittu tarkastelu ei näyttänyt ilmentävän yleistä suuntausta;

24.   pitää myönteisenä EU:n päätöstä pidättäytyä yhteispuheenvuoroista maakohtaisissa tarkasteluissa ja varmistaa puheenvuorojen täydentävyys, jotta voidaan käsitellä laajalti eri ongelmia; painottaa EU:n pyrkimyksiä murtaa UNHRC:ssä vallitseva ryhmämentaliteetti ottamalla esiin muiden ryhmien asialistoilla olevia kysymyksiä; on ilahtunut EU:n jäsenvaltioiden sitoutumisesta tarkkailuihin, myös kun ne koskevat muita EU:n jäsenvaltioita; kannustaa EU:ta kehittämään nykyistä "löyhän koordinoinnin" mallia ja varmistamaan, että EU:n jäsenvaltiot käsittelevät kaikkia maita ja aiheita riittävän perusteellisesti ja toistoa välttäen;

25.   on huolestunut siitä, että useissa tapauksissa yleisen määräaikaisarvioinnin loppuraportti ja tarkastelun aikainen vuorovaikutteinen vuoropuhelu eivät kuvastaneet yhteenvetoasiakirjoja eikä niissä edes kiistetty riippumattomien asiantuntijoiden havaintoja, vieden siten tarkasteluprosessilta tarkoituksenmukaisuuden, ja että työryhmän raporteissa esitetyt suositukset olivat liian epämääräisiä ja niiltä puuttui toiminnallinen merkittävyys; kehottaa yleisen määräaikaisarvioinnin työryhmän jäseniä laatimaan tulevissa tarkasteluissaan mitattavissa olevia, konkreettisia, realistisia ja uhreihin keskittyviä suosituksia, jotka perustuvat riippumattomien valvontamekanismien tai kansalaisjärjestöjen vahvistamiin tietoihin;

26.   pahoittelee kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden täytäntöönpanoa edistävien yleisen määräaikaisarvioinnin suositusten ei-sitovaa luonnetta, joka johtuu yleismaailmallisen määräaikaistarkastelun valtioille tarjoamasta oikeudesta päättää, mitkä suositukset ne voivat hyväksyä; toteaa, että eräissä tapauksissa, kuten Sri Lanka, hyväksyttyjen suositusten prosenttiosuus oli alhainen; katsoo kuitenkin, että kaikki suositukset eivät ehkä ole arvokkaita tai kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia; katsookin tämän osoittavan, että yleinen määräaikaisarviointi ei välttämättä osoittaudu kaikkein käyttökelpoisimmaksi välineeksi tietyissä tapauksissa, ja korostaa, että kansalaisjärjestöjen riippumattomat valvontamekanismit ja havainnot ovat tärkeitä yleisessä määräaikaisarvioinnissa samalla kun säilytetään UNCHR:n maakohtaiset toimeksiannot;

27.   paheksuu eräiden jäsenvaltioiden yrityksiä sensuroida kansalaisjärjestöjen osallistumista; pahoittelee kansalaisjärjestöjen osallistumisen rajallista vaikutusta päätöksen tulokseen, koska niiden puheaika yleisen määräaikaisarvioinnin raportin käsittelyssä on rajallinen ja niiden osallistumista on rajoitettu, minkä takia ne voivat tehdä yleisluonteisia huomautuksia, mutta eivät ottaa käsiteltäväksi uudelleen kysymyksiä, joista on keskusteltu työryhmissä;

28.   pahoittelee YK:n jäsenvaltioiden raporteista käytävien kattavien kansallisten neuvottelujen puuttumista, joihin kansalaisjärjestöt osallistuisivat; kehottaa siksi kaikkia tarkasteltavina olevia valtioita ryhtymään avoimella tavalla niiden ihmisoikeustilannetta koskevaan todelliseen keskusteluun, johon osallistuvat kaikki julkisen sektorin alat sekä kansalaisyhteiskunta, pitäen mielessä, että tarkasteluprosessin päätavoite on ihmisoikeuksien parantaminen ruohonjuuritasolla;

29.   kehottaa kaikkia valtioita toteuttamaan laajan kansallisen kuulemisen arvioinnin jälkeen ja sen suositusten perusteella; kehottaa EU:ta selvittämään edelleen, kuinka suosituksia voidaan hyödyntää teknisen avun ohjelmien kehittämisessä;

30.   kehottaa UNHRC:tä pitämään yllä pyrkimyksiä, jotka tähtäävät YK:n jäsenvaltioiden vastuullisuuden lisäämiseen ihmisoikeuksien alalla lisäämällä yleisen määräaikaisarvioinnin tehokkuutta, ennen kaikkea tiukentamalla menettelyjä tahallisen haitanteon tai harhauttamisen välttämiseksi, sillä niillä heikennetään YK:n, UNHRC:n ja yleisen määräaikaisarvioinnin peruspäämääriä;

Avoimuus ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen UNHRC:n työhön

31.   toistaa, että on tärkeää, että kansalaisyhteiskunta osallistuu UNHRC:n toimintaan, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita tapoja ja välineitä, jotka mahdollistavat kansalaisyhteiskunnan osallistumisen UNHRC:hen ja joiden avulla kansalaisjärjestöt voivat käyttää hyväkseen neuvoa-antavan asemansa mahdollistamia etuoikeuksia jättääkseen kirjallisia tiedonantoja ja tehdäkseen suullisia julistuksia;

32.   suhtautuu myönteisesti säilytettyyn menettelyyn, jossa ihmisoikeuksia puolustavat kansalaisjärjestöt osallistuvat keskusteluihin, ja toivoo, että tätä osallistumista parannetaan ja vahvistetaan tulevaisuudessa; toistaa vaatimuksensa kansalaisjärjestöistä vastaavan YK:n komitean uudistamiseksi niin, että varmistetaan riippumattomien kansalaisjärjestöjen vaikuttava osallistuminen, ja huomauttaa, että riippumattomien asiantuntijoiden on annettava akkreditointisuositukset kansalaisjärjestöjen työn ja panoksen perusteella;

33.   huomauttaa, että UNHRC:n pysyvän elimen luonne merkitsee erityisiä haasteita kansalaisjärjestöille, jotka eivät ole sijoittautuneet Geneveen; panee siksi tyytyväisenä merkille kansalaisjärjestöjen puolesta YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja YK:n Genevessä sijaitsevan toimiston kanssa yhteydessä olevien elinten panoksen toimitettaessa kansalaisjärjestöille tietoja toiminnasta ja helpotettaessa niiden osallistumista UNHRC:n toimintaan;

34.   kehottaa avunantajia vastaamaan erityisesti muualle kuin Geneveen sijoittautuneiden ihmisoikeusjärjestöjen koulutus- ja rahoitustarpeisiin siten, että ne voisivat osallistua johdonmukaisesti ja tehokkaasti UNHRC:n toimintaan; kehottaa komissiota tukemaan edelleen kansalaisyhteiskunnan aloitteita, joilla halutaan saattaa valvonnan alaisiksi hallitusten menettelytavat YK:n ihmisoikeusasioissa;

35.   pahoittelee yleisen mielenkiinnon ja tietämyksen puutetta UNHRC:stä; pitää siksi tervetulleina OHCHR:n aloitteita avoimuuden lisäämiseksi ja erityisesti epävirallisia kokouksia koskevan tiedotteen luomista; pitää myönteisenä UNHRC:n istuntojen lähettämistä internetin välityksellä, millä pyritään lisäämään yleisön tietoisuutta sen työstä;

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto

36.   vahvistaa käsityksensä, jonka mukaan OHCHR on keskeinen elin YK:n järjestelmässä, koska sillä on ratkaiseva asema suojeltaessa ja pidettäessä yllä ihmisoikeuksia, sillä se valtavirtaistaa kyseiset oikeudet koko YK:n järjestelmässä ja kaikissa asianmukaisissa organisaatioissa, ennen kaikkea rauhan, kehityksen ja humanitaarisen toiminnan palauttamiseen tai vahvistamiseen liittyvän toiminnan yhteydessä;

37.   vahvistaa tukensa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle ja sitoutumisensa kyseisen elimen toimivallan oikeellisuuteen sekä sen riippumattomuuteen ja tasapuolisuuteen;

38.   tukee YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston pyrkimyksiä vahvistaa läsnäoloaan ruohonjuuritasolla avaamalla paikallisia toimistoja; suhtautuu tässä suhteessa myönteisesti YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja Kirgisian tasavallan viranomaisten allekirjoittamaan yhteisymmärryspöytäkirjaan YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston alueellisen toimiston avaamisesta Biškekiin; antaa jälleen tunnustusta OHCHR:n tekemästä ratkaisevan tärkeästä työstä sopimuselinten ja erityismenettelyjen tukemiseksi;

39.   arvostaa Louise Arbourin työtä YK:n ihmisoikeusvaltuutettuna sekä hänen osoittamaansa sitoutumista ja oikeudenmukaisuutta ja on varma, että hänen seuraajansa, Navanethem Pillay, suhtautuu yhtä innokkaasti toimeen liittyviin haasteisiin ja täyttää odotukset;

40.   suhtautuu myönteisesti komission YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle vuosien ajan vapaaehtoisesti antamiin avustuksiin, joihin sisältyy neljä miljoonaa euroa vuonna 2008 eurooppalaisesta rahoitusvälineestä demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen maailmassa; kehottaa EU:n jäsenvaltioita jatkamaan YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston tukemista erityisesti hallinnollisia ja budjettikysymyksiä käsittelevässä YK:n yleiskokouksen viidennessä komiteassa sen varmistamiseksi, että toimiston riippumattomuuteen ei puututa ja että sille myönnetään kaikki taloudelliset varat, joita tarvitaan sen tehtävien suorittamiseen;

EU:n asema UNHRC:ssä

41.   suhtautuu myönteisesti EU:n aktiiviseen osallistumiseen UNHRC:n toimintaan sen kolmen ensimmäisen vuoden aikana antamalla tai tukemalla päätöslauselmia, antamalla lausumia, osallistumalla vuorovaikutteiseen vuoropuheluun ja keskusteluihin sekä vaatimalla onnistuneesti erityisistuntoja, jotka koskivat ihmisoikeustilannetta Darfurissa (pidettiin joulukuussa 2006) ja Burmassa/Myanmarissa (pidettiin lokakuussa 2007) ja Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa (pidettiin marraskuussa 2008); tunnustaa EU:n sitoumukset puuttua yksittäisten maiden tilanteeseen UNHRC:ssä;

42.   suhtautuu myönteisesti siihen, että UNHRC on hyväksynyt kaikki EU:n ehdottamat tai tukemat päätöslauselmat sen yhdeksässä ensimmäisessä säännönmukaisessa istunnossa ja kahdeksassa ensimmäisessä erityisistunnossa; panee kuitenkin merkille, että monista kiistanalaisista tai sellaisista kysymyksistä, joista ei vallitse yksimielisyys, jätettiin äänestämättä;

43.   panee merkille, että UNHRC:hen osallistuvat EU:n jäsenvaltiot jakautuvat kahteen alueelliseen ryhmittymään: Länsi-Euroopan valtioiden ryhmään ja Itä-Euroopan valtioiden ryhmään; huomauttaa, että EU vastustaa järjestelmää, jonka mukaan kukin alue nimittää ainoastaan käytettävissä olevia paikkoja vastaavan määrän ehdokkaita (clean slate system), sillä tämä johtaa käytännössä siihen, että EU:n jäsenvaltiot kilpailevat toisiaan vastaan valinnasta UNHRC:ään;

44.   kannustaa EU:ta jatkamaan UNHRC:n vaaleja koskevien jäsenyysperusteiden luomisen kiirehtimistä, mukaan lukien pysyvien kutsujen myöntäminen erityismenettelyjen toimeksisaajille, sekä jatkamaan YK:n jäsenvaltioiden vaalilupausten tosiasiallisen täytäntöönpanon valvomisen kiirehtimistä; vaatii myös uudemman kerran, että tätä sääntöä sovelletaan määriteltäessä, pitäisikö EU:n tukea ehdokasmaita; valittaa, että EU ei ole vielä hyväksynyt pyyntöä;

45.   panee merkille, että EU on vähemmistössä UNHRC:ssä, mikä epäilemättä on haaste, kun se haluaa saada äänensä kuuluville; suhtautuu myönteisesti Slovenian puheenjohtajakaudella aloitettuun käytäntöön "ojentaa käsi" muille UNHRC:n jäsenille ja jakaa taakkaa EU:n jäsenvaltioiden välillä; kehottaa EU:n jäsenvaltioita kehittämään ja vahvistamaan tätä toimintatapaa entisestään;

46.   suhtautuu myönteisesti yleistyvään suuntaukseen, jossa EU:n jäsenvaltiot osallistuvat keskusteluihin EU:n puheenjohtajavaltion lisäksi; kehottaa kehittämään osallistumista edelleen ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita vahvistamaan EU:n viestiä esittämällä "yksi viesti monella äänellä"; kannustaa EU:n jäsenvaltioita kehittämään edelleen alueiden välisiä aloitteita, koska ne ovat hyödyllinen tapa torjua ryhmittymäpohjaisia toimintalinjoja; kehottaa EU:ta ja islamilaista konferenssia tiivistämään toimiaan vastavuoroisen ymmärryksen ja yhteistyön parantamiseksi;

47.   tukee EU:n asennetta pyrkiä koordinoituun, yhteiseen kantaan UNHRC:ssä; pahoittelee kuitenkin, että pyrkiessään EU:n jäsenvaltioiden yhteiseen politiikkaan UNHRC:ssä EU:lla on UNHRC:n foorumilla usein pienin yhteinen nimittäjä, mikä rajoittaa EU:n diplomaattisten mahdollisuuksien toimivuutta muiden alueellisten ryhmittymien kanssa; kannustaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa Javier Solanaa valtuuttamaan oman demokratia- ja ihmisoikeuskysymyksistä vastaavan edustajansa – tarvittaessa lähettämällä henkilökohtaisia edustajia – selvittämään intensiivisesti Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maiden kantoja UNHRC:ssä keskusteltuihin asioihin, jotta muiden ryhmittymien maita saataisiin mukaan yhteisiin aloitteisiin YK:n tasolla;

48.   pahoittelee, että osittain yhteisen kannan saavuttamiseen vaaditun ajan ja ponnistelujen takia EU ei ole kyennyt käyttämään vaikutusvaltaansa tehokkaasti laajemmassa YK:n järjestelmässä; kehottaa EU:ta, samalla kun se on sitoutunut saavuttamaan yhteisen kannan, lisäämään joustavuuttaan vähemmän tärkeissä asioissa, jotta se kykenisi toimimaan nopeammin ja tehokkaammin kaikkein tärkeimpiä asioita koskevissa neuvotteluissa;

49.   pahoittelee EU:n UNHRC:ssä omaksumaa varsin puolustuskannalla olevaa asennetta, erityisesti sen haluttomuutta esittää päätöslauselmia yksittäisten maiden tilanteesta, koska tietyt maat yleensä vastustavat niitä kiivaasti, sekä sen harkitusti valitsemaa konsensusta ja taipumusta välttää kielenkäyttöä, joka loisi vastustusta, mikä puolestaan johtaa sellaisten kompromissien hyväksymiseen, jotka eivät kuvasta EU:n toiveita, kuten tapahtui Darfurin tilanteesta 27. maaliskuuta 2007(8) ja Darfurin tilannetta käsittelevästä asiantuntijaryhmästä 13. joulukuuta 2007(9) hyväksyttyjen päätöslauselmien osalta, minkä seurauksena asiantuntijaryhmä lakkautetaan, vaikka EU alun perin vaati sen säilyttämistä;

50.   kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita hyödyntämään paremmin mahdollista vaikutusvaltaansa käyttääkseen asemaansa, joka sillä voisi olla sen johtaessa demokraattisten maiden ryhmää, joiden ihmisoikeustilanne on vakaa; katsoo, että tämä johtoasema voidaan parhaiten saavuttaa tehostamalla kumppanuuksia muita alueellisia ryhmiä edustavien maiden kanssa, kuten useat EU:n YK:n puitteissa tekemät aloitteet ovat osoittaneet, esimerkiksi yleiskokouksen päätöslauselmat kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon lykkäämisestä sekä oikeudesta veteen;

51.   kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toimimaan pontevammin vuorovaikutuksessa muiden UNHRC:n demokraattisten jäsenten kanssa, myös Afrikan ja Aasian ryhmien maiden kanssa, ja erityisesti kansainvälisiä oikeusvaltion periaatteita noudattavien demokraattisten valtioiden kanssa; katsoo, että meneillään oleva Nigerian UNHRC:n puheenjohtajakausi on erinomainen tilaisuus EU:lle tässä suhteessa;

52.   kehottaa EU:ta järjestämään säännöllisiä kokouksia kyseisten maiden kanssa erityisistä aiheista ja pyrkiä siten luomaan yhdistymistä vahvistava järjestelmä ja varmistamaan laajin mahdollinen tuki esittämilleen kannoille; korostaa tarvetta antaa valtuutus EU:n jäsenvaltioiden Geneven valtuuskunnille ja sijoittaa varoja diplomaattikuntaan lähettämällä ihmisoikeusasiantuntijoita ja korkean tason diplomaatteja johtamaan UNHRC:tä;

53.   vaatii tiiviimpää koordinointia ja yhteistyötä asianmukaisten Brysseliin sijoittautuneiden Euroopan unionin neuvoston työryhmien sekä EU:n toimistojen ja New Yorkissa ja Genevessä sijaitsevien EU:n jäsenvaltioiden pysyvien edustustojen välillä; pitää hyvänä päivittäisen päätöksenteon tosiasiallista siirtämistä Brysselistä Geneveen niin, että pääkaupungeille jää tärkeä koordinointivastuu;

54.   kehottaa jälleen kerran EU:ta hyödyntämään tehokkaammin kolmansille maille antamaansa apua ja poliittista tukea, sekä muita välineitä, kuten ihmisoikeuksia koskevaa vuoropuhelua ja neuvotteluja, taatakseen laajemman sovinnon sen tekemistä tai tukemista aloitteista, joiden periaatteena olisi oltava kansainvälisen oikeuden ja yleismaailmallisesti tunnustettujen ihmisoikeusnormien noudattaminen ja demokraattisten uudistusten edistäminen; kehottaa samalla EU:n jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan huomioon UNHRC:n saavuttamat tulokset suhteessa tiettyyn valtioon, myös yleisen määräaikaisarvioinnin suositukset ja päätelmät, kun määritellään EU:n avustusohjelmien tavoitteita ja painopisteitä;

55.   pahoittelee, että EU ei ole kyennyt esittämään olennaisia painopisteitä UNHRC:n toiminnalle ja että se on useaan otteeseen pakotettu "vahinkojen rajoittamiseen" keskittyvään asenteeseen, kuten tapahtui etenkin Afrikan ryhmän vuonna 2007 ehdottaman "erityismenettelyjä koskevien käytännesääntöjen" osalta; kehottaa EU:ta omaksumaan ennakoivamman strategian ja lisäämään ponnistelujaan vaikuttaakseen UNHRC:n käsittelemiin asioihin ja sen keskusteluihin;

56.   katsoo, että vaikka EU:n jäsenvaltioiden ihmisoikeustilanne on parempi kuin useissa muissa UNHRC:n jäsenvaltioissa, EU:n toiminta on tehokkaampaa, jos sitä ei voida syyttää kaksinaismoraalista ja valikoivuudesta oman ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan politiikkansa suhteen; kehottaa siksi EU:ta täyttämään sitoumuksensa ja tehostamaan ihmisoikeuksia kaikilla maailman alueilla ja kaikissa kysymyksissä; kehottaa tässä suhteessa EU:ta osallistumaan aktiivisesti Durbanin tarkistuskonferenssiin, joka on määrä pitää vuonna 2009, kiinnittäen erityistä huomiota tarpeeseen panna täytäntöön YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 hyväksymä päätöslauselma A/RES/62/149, jossa vaaditaan kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmallista keskeyttämistä;

57.   kannustaa lähettämään säännöllisesti Euroopan parlamentin valtuuskuntia UNHRC:n istuntoihin Genevessä; pitää hyvänä Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan aloitetta kutsua erityismenettelyjen toimeksisaajat sekä UNHRC:n puheenjohtajavaltio kokoukseensa, ja kehottaa jatkamaan tätä käytäntöä;

58.   vahvistaa selkeän näkemyksen, poliittisen ohjelman ja pitkäaikaisen strategian tarpeen UNHRC:n toiminnalle sekä EU:n jäsenvaltioiden UNHRC:n puitteissa tapahtuvalle toiminnalle, erityisesti vuonna 2011 tehtävän ihmisoikeusneuvoston tarkastelun osalta; katsoo, että kyseiseen strategiaan pitäisi sisältyä selkeitä tarkistuskohtia; kehottaa tässä suhteessa EU:ta:

o
o   o

59.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä EU:n ja UNHRC:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle, YK:n pääsihteerille sekä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle.

(1) EUVL C 291 E, 30.11.2006, s. 409. (2) EUVL C 96 E, 21.4.2004, s. 79. (3) EUVL C 124 E, 25.5.2006, s. 549. (4) EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 582. (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0065. (6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0193. (7) UNHRC:n päätöslauselma 5/1, annettu 18. kesäkuuta 2007. (8) Päätöslauselma A/HRC/7/16. (9) Päätöslauselma A/HRC/6/35.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. tammikuuta 2009 yleisön oikeudesta tutustua Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoihin (asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpano) (2007/2154(INI))

P6_TA(2009)0022 A6-0459/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 254 artiklan velvollisuudesta julkaista säädökset sekä 255 artiklan 2 kohdan EU:n kansalaisten ja sen alueella asuvien oikeudesta tutustua Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoihin,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan 3 kohdan neuvoston velvoitteesta täsmentää työjärjestyksessään edellytykset, joilla yleisö voi tutustua neuvoston asiakirjoihin,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 1 artiklan (avoimuus yhtenä unionin yleisperiaatteena), 6 artiklan (demokratia), 28 artiklan 1 kohdan ja 41 artiklan 1 kohdan (oikeus tutustua asiakirjoihin asioissa, jotka liittyvät yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä rikosasioissa tehtävään poliisiyhteistyöhön ja oikeudelliseen yhteistyöhön),

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 10 ja 16 artiklan sellaisina kuin artiklat on määrä muuttaa Lissabonin sopimuksella sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 15 ja 298 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 41 artiklan (oikeus hyvään hallintoon) ja 42 artiklan (oikeus tutustua asiakirjoihin),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001(1),

–   ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön historiallisten arkistojen avaamisesta yleisölle annetun asetuksen (ETY, Euratom) N:o 354/83 muuttamisesta 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1700/2003(2),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön, joka liittyy oikeuteen tutustua asiakirjoihin, ja erityisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen äskettäisen tuomion asiassa Bavarian Lager Co. Ltd vastaan komissio (asia T-194/04) sekä yhteisöjen tuomioistuimen tuomion asiassa Ruotsin kuningaskunta ja Maurizio Turco vastaan neuvosto (yhdistetyt asiat C-39/05 P ja C-52/05 P, jäljempänä Turco-asiassa annettu tuomio),

–   ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen toiminnan sekä hänen ja Euroopan tietosuojavaltuutetun laatimat asiakirjat oikeudesta tutustua asiakirjoihin,

–   ottaa huomioon 20. marraskuuta 2002 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä (3) neuvoston arkaluonteisten turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan tietojen saamisesta Euroopan parlamentin tutustuttavaksi,

–   ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2008 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (KOM(2008)0229),

–   ottaa huomioon luonnoksen Euroopan neuvoston yleissopimukseksi virallisten asiakirjojen saatavuudesta,

–   ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle esitetyt suulliset kysymykset Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Turco antaman tuomion täytäntöönpanemisesta, (O-87/2008 ja O-88/2008)

–   ottaa huomioon neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin vuoden 2006 kertomukset oikeudesta tutustua asiakirjoihin sekä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 17 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan ja 97 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0459/2008),

A.   ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvia demokratioita sitoo periaate, jonka mukaisesti kansalaisia koskevat säännökset ovat julkisia, mihin liittyy EU:n toimielinten velvoite toimia avoimesti ja erityisesti noudattaa avoimuutta päätöksenteossaan siten, että demokraattiset lainsäädäntöelimet pitävät kokouksensa, käyvät keskustelunsa ja äänestävät julkisesti, ja myös lakiluonnokset ja niihin liittyvät asiakirjat ovat saatavilla,

B.   katsoo, että demokraattisen poliittisen järjestelmän vastuullisuuden ja oikeutuksen varmistamiseksi kansalaisilla on oikeus tietää

C.   ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö ja Euroopan unioni jäsenvaltioidensa kokemusten perusteella ovat yhä enemmän tunnustaneet aidon "oikeuden tutustua asiakirjoihin" ja "oikeuden saada tietoja" demokratian, julkisuuden ja avoimuuden periaatteiden mukaisesti,

D.   ottaa huomioon, että määrälliset tiedot EU:n toimielinten vuotuisissa kertomuksissa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 toimeenpanosta osoittavat, että asiakirjoihin tutustumiseen on myönnytty aikaisempaa useammin (kieltäytymisten lukumäärä ja osuus ovat yleisesti laskeneet), kun taas kieltäytymisten perusteet vaihtelevat EU-toimielimittäin (yleisin on päätöksenteon luottamuksellisuuden suojeleminen), ja että komissio ja parlamentti eivät ole kirjanneet ainoatakaan arkaluonteista asiakirjaa asiakirjarekistereihinsä, kun taas neuvoston 409:stä rekisteriinsä kirjaamasta asiakirjasta 79 oli arkaluonteisia; katsoo, että laadullinen arvio osoittaa selvästi, että useat asetuksen säännöksistä ovat johtaneet toisistaan poikkeaviin tulkintoihin asetuksen oikeasta soveltamisesta, mikä on antanut kansalaisille aihetta kääntyä Euroopan oikeusasiamiehen ja yhteisöjen tuomioistuimen puoleen,

E.   katsoo, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 11 artiklan 2 kohdan vastaisesti neuvosto lisää ainoastaan joihinkin asiakirjoihin toimielinten yhteisen viitenumeron ja vaikeuttaa siten asiakirjan yhdistämistä tiettyyn menettelyyn ja lisäksi joko luokittelee asiakirjat vähemmän merkityksellisiksi "kokousasiakirjoiksi", joita ei kirjata rekisteriin, tai käsittelee niitä "diplomaattisina" asiakirjoina, mikä mitätöi kansalaisten oikeuden tutustua asiakirjoihin,

F.   ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 johdanto-osan 6 kappaleen mukaisesti mahdollisuus tutustua asiakirjoihin olisi myönnettävä myös silloin, kun toimielimet toimivat siirretyn toimivallan nojalla (komitologia) ja että yhdeksän kymmenesosaa lainsäädännöstä hyväksytään tällaisen menettelyn mukaisesti, ja katsoo näin ollen, että tämän menettelyn yhteydessä olisi taattava asianmukainen ja avoin parlamentaarinen ja demokraattinen valvonta,

G.   ottaa huomioon, että Internetistä on tullut kansalaisten tärkein tapa tarkastella EU-asiakirjoja samalla, kun EU:n toimielimet ovat lisänneet asiakirjojen saatavuutta sähköisessä muodossa, minkä vuoksi on nyt tarpeen entisestään parantaa EU:n toimielinten verkkosivujen ja asiakirjojen käyttäjäystävällisyyttä, niiden välisiä yhteyksiä ja sellaisen yhteisen EU-portaalin luomista, jonka kautta pääsisi tutustumaan kaikkiin EU:n asiakirjoihin, menettelyihin ja toimielimiin,

H.   katsoo, että EU:n toimielinten olisi pyrittävä lisäämään läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja demokratiaa etenemällä kohti "EU:n tiedonvapausasetusta", koska useita asetuksen (EY) N:o 1049/2001 toimeenpanossa ilmenneitä puutteita on tuotu julkisuuteen, EU:n toimielinten on kiireellisesti arvioitava viimeaikaisia tuomioita ja pantava ne täytäntöön samalla, kun komissio on esittänyt ehdotuksensa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 tarkistamiseksi,

1.   korostaa, että yhteisöjen tuomioistuin totesi Turco-asiassa antamassaan merkittävässä tuomiossa, että "asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 asetetaan lähtökohtaisesti velvollisuus ilmaista neuvoston oikeudellisen yksikön lainsäädäntömenettelyitä koskevien lausuntojen sisältämät tiedot"(4) ja että tuomioistuin päätyi tässä tuomiossa seuraaviin päätelmiin:

2.   korostaa, että yhteisöjen tuomioistuimen Turco-asiassa antama tuomio entisestään vahvistaa EU:ssa periaatetta, jonka mukaisesti demokraattisten toimielinten velvollisuutena on varmistaa toimintansa, asiakirjojensa ja päätöstensä julkisuus, mikä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan ja EY:n perustamissopimuksen 254 ja 255 artiklan perusteella on niiden laillisuuden, oikeutuksen ja vastuullisuuden edellytys, ja korostaa näin ollen, että asiakirjat on julkistettava ja niihin on voitava tutustua ja että poikkeuksien tästä periaatteesta on oltava rajoitettuja ja niitä on tulkittava suppeasti;

3.   kehottaa EU:n toimielimiä panemaan kiireellisesti täytäntöön asetuksen (EY) N:o 1049/2001 viimeaikaisen oikeuskäytännön mukaisesti ja erityisesti ottaen huomioon yhteisöjen tuomioistuimen Turco-asiassa antaman tuomion kaikkine, erityisesti lainsäädäntötyötä koskevine seurannaisvaikutuksineen (oikeudellisen yksikön lausuntojen julkistaminen, poikkeusten tiukka tulkinta, velvoite eritellä yksityiskohtaisesti kieltäytymisen perusteet jne.), ja kehottaa neuvostoa lisäksi tarkistamaan menettelysääntöjään varmistaakseen kaikkien keskustelujen, asiakirjojen ja tietojen julkisuuden, mukaan lukien neuvoston kokouksiin osallistuvien jäsenvaltioiden valtuuskuntien jäsenten ja myös sen työ- ja asiantuntijaryhmiin osallistuvien henkilöllisyys, sekä laatimaan tarkan kirjallisen selostuksen julkisista kokouksistaan, koska myös tässä tapauksessa ovat voimassa yhteisöjen tuomioistuimen päätelmät, joiden mukaisesti avoimuuden kautta saavutettava yleinen etu on tärkeämpää kuin päätöksenteon luottamuksellisuuden suojelemiseksi tehty poikkeus – koska eri näkemykset lainsäädäntötoimesta lisäävät toimielinten oikeutusta;

4.   kehottaa EU:n toimielimiä määrittelemään yhteiset säännöt siitä, miten hallintomenettelyt olisi toteutettava ja miten hallinnolliset asiakirjat olisi jätettävä käsiteltäviksi, määrättävä salassa pidettäviksi tai julkisiksi ja merkittävä asiakirjarekisteriin ja miten niitä olisi levitettävä EU:n toimielinten sisällä ja ulkopuolella, koska avoimuuden periaatetta ei voi erottaa hyvän hallinnon periaatteesta, sellaisena kuin Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sen vahvistaneet Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa; katsoo, että samasta näkökulmasta Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön historiallisten arkistojen avaamisesta yleisölle 1 päivänä helmikuuta 1983 annettu neuvoston asetus (ETY, Euratom) N:o 354/83(10) olisi kytkettävä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 tarkistamiseen ja määriteltävä näin yhteisten säännöt ajankohtaisista, välivaiheen ja historiallisista arkistoista, jotta voidaan välttää nykyiset epäjohdonmukaisuudet EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden käytäntöjen välillä;

5.   uskoo, että parlamentin olisi oltava EU:n julkisuuden ja avoimuuden eturintamassa ja että sen olisi ennen vuoden 2009 parlamenttivaaleja käynnistettävä erityinen toimintaohjelma esimerkiksi sähköistä parlamenttia koskevan aloitteen yhteydessä, jotta erityisesti sen omalla sivustolla olisi saatavilla enemmän ja helpommin käytettävissä olevaa tietoa

6.   kehottaa komissiota noudattamaan Euroopan oikeusasiamiehen komission asiakirjarekisteristä antamaa suositusta (kantelu 3208/2006/GG), joka koskee sen velvollisuutta sisällyttää asetuksen (EY) N:o 1049/2001 11 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin viittaukset kaikkiin hallussaan oleviin, asetuksen 3 artiklan a kohdassa tarkoitettuihin asiakirjoihin, jos näin ei vielä ole tehty;

7.   katsoo, että asiakirjojen ja tiedon hakeminen olisi helpompaa, jos muut toimielimet käyttäisivät yhteisiä standardeja jättäessään asiakirjoja käsiteltäviksi, merkitessään niitä asiakirjarekisteriin ja käyttäessään niitä uudelleen (esimerkiksi viittauksissa saman asiakirjan eri versioihin, siihen tehtyihin tarkistuksiin, sen liitteisiin ja siihen tehtyihin oikaisuihin)(14) käyttämällä avoimen lähdekoodin tekstinkäsittelyjärjestelmiä sekä soveltaen monikielisyyttä ja tekniikoita, joiden avulla myös vammaiset henkilöt saavat tiedot ja asiakirjat käyttöönsä, kuten komissio on esittänyt jäsenvaltioille tiedonannossaan yhteentoimivuusratkaisuista eurooppalaisille julkishallinnoille (ISA) (KOM (2008)0583) ja kuten säädetään julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä 17 päivänä marraskuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/98/EY(15);

8.   uskoo, että tavallisten kansalaisten on edelleen työlästä saada käyttöönsä EU:n toimielimiin liittyvää tietoa, koska toimielimillä ei ole yhteistä kansalaiskeskeistä avoimuus- ja viestintäpolitiikkaa; katsoo, että riippumatta siitä, mistä EU-kansalaiset saavat tietoa käyttöönsä, heidän olisi pystyttävä jäljittämään tietty lainsäädännöllinen tai hallinnollinen menettely ja saatava käyttöönsä kaikki siihen liittyvät asiakirjat(16); katsoo, että kuten jo vuonna 2001 vaadittiin, EU:n toimielinten olisi määriteltävä yhteiset toimintaohjeet asiakirjarekistereidensä ja Internet-sivustojensa parantamiseksi, yksinkertaistamiseksi ja täydentämiseksi ja niiden yhteentoimivuuden varmistamiseksi; katsoo lisäksi, että koska EU:n toimielinten tarkoituksena on johtaa sähköisen viranomaisasioinnin tekniikoiden kehittämistä, niiden olisi kyettävä ja myös oltava halukkaita luomaan todellinen toimielinten yhteinen hakukone, joka tekisi yleisön mahdollisuudesta tutustua asiakirjoihin ja tietoihin käyttäjäystävällisempää;

9.   pitää erittäin valitettavana, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 12 artiklassa säädetyn vastaisesti monia lainsäädännön valmisteluasiakirjoja ei edelleenkään merkitä asiakirjarekisteriin (kuten "kokousasiakirjat", joista pääasiassa keskustellaan Coreper I:n perustamissa neuvoston työryhmissä) ja silloin kun ne merkitään, niistä puuttuu toimielinten yhteinen viite siten, että on osoittautunut mahdottomaksi liittää niitä toimielinten yhteiseen arkistoon, jota ylläpidetään osana jo vuonna 2004 käynnistettyä toimielinten välistä avoimuutta koskevaa Trans-JAI-pilottihanketta, joka koskee vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaan alueeseen liittyviä lainsäädäntömenettelyjä; panee merkille varapuhemies Wallströmin täysistunnossa ilmoittaman uuden määräajan (2010) ja katsoo, että tätäkään määräaikaa ei voida pitää, jos EU:n toimielimet eivät välittömästi osoita yhteysvirkamiestä, joka voisi lisätä toimielinten yhteisen viitteen silloin, kun se puuttuu alkuperäisestä asiakirjasta; katsoo, että nykyinen tilanne merkitsee paitsi julkisten varojen tuhlausta myös sitä, että kansalaiset pidetään etäisyyden päässä päivittäisestä lainsäädäntötyöstä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla ja muilla hyvin arkaluonteisilla alueilla; kehottaa komissiota ennakoimaan tällaisen menettelyn käyttöön ottamista seuraavan vaalikauden alussa;

10.   katsoo, että EU:n toimielinten pitäisi perustaa yhteinen EU:n asiakirja- ja tietorekisteri/portaali, jonka avulla kansalaiset voisivat seurata tiettyä menettelyä ja tarkastella kaikkia siihen liittyviä asiakirjoja(17); suunnitelmassa pitäisi lähteä liikkeelle toimielinten rekistereiden ja verkkosivustojen yksinkertaistamisesta ja täydentämisestä sekä yhteyksien luomisesta niiden välille ja edetä niiden kaikkien yhdistämiseen samaan EU-portaaliin; kehottaa perustamaan ennen seuraavaa vaalikautta toimielinten yhteisen päivittäisen seurantatiedotteen, johon koottaisiin EU:n lainsäädännöllistä ja muuta toimintaa ja esityslistoja koskevia tietoja ja asiakirjoja, mitä on jo suunniteltu toimielinten vuonna 2004 tekemään sopimukseen perustuvassa Trans-JAI-hankkeessa, joka valitettavasti ei vielä ole käynnissä;

11.   kehottaa EU:n toimielimiä varmistamaan, että viimeistään ennen seuraavan vaalikauden alkua

12.   kehottaa EU:n toimielimiä huolehtimaan avoimuuden lisäämisestä komitologiamenettelyissä ja myös yhteispäätösmenettelyissä silloin, kun EU:n toimielinten välillä päästään yhteisymmärrykseen ensimmäisessä käsittelyssä (ns. kolmikantaneuvottelut), jotta voidaan varmistaa, että toimielinten väliset sopimukset täyttävät lainsäädäntömenettelyjen julkisuuden ja avoimuuden vaatimukset, ja katsoo, että tämän on tapahduttava sellaisen parlamentaarinen edustajakokouksen myötävaikutuksella, jolla on lainsäädännöllinen velvollisuus pitää kokouksensa julkisesti ja julkistaa käsittelemänsä asiakirjat;

13.   korostaa, että nykyiset siirretyn lainsäädäntövallan käyttöön liittyviä menettelyjä (nk. komitologiasäädökset), jotka muodostavat yhdeksän kymmenesosaa EU:n toimielinten vuosittain hyväksymistä oikeudellisesti sitovista säädöksistä, olisi tarkistettava ja niitä olisi sovellettava siten, että voidaan varmistaa demokratian periaatteiden ja avoimuuden noudattaminen, että komitologiakomiteoiden jäseniä, pöytäkirjoja ja äänestyksiä koskevista tiedoista olisi tehtävä julkisia ja että kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin jäsenillä sekä kansalaisilla olisi oltava mahdollisuus saada tutustuttavakseen komitologiarekisterissä olevat asiakirjat välittömästi sen jälkeen, kun ne on lähetetty komiteoiden jäsenille (kuten entinen komission jäsen Barnier lupasi vuonna 2001); katsoo, että avoimuutta olisi lisättävä erityisesti asetusten valmistelussa ja että parlamentin olisi järjestettävä näiden ehdotusten käsittely mahdollisimman avoimesti välttääkseen tilanteet, joissa avoimuutta ei noudateta, kuten tapahtui nesteitä ja henkilöskannereita koskevien lentoturvallisuusasetusten kohdalla;

14.   katsoo, että EU:n toimielinten välisen lojaalisen yhteistyön periaatteen mukaisesti niiden velvollisuus on erityisesti lainsäädäntöasioihin tai kansainvälisiin sopimuksiin liittyvissä asioissa (kuten EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa, matkustajarekisterin (PNR) käytössä ja tietosuoja-asioissa) tai nimitysasioissa (kuten Euroopan unionin perusoikeusviraston johtajan nimitys), vaihtamaan kaikkia asiaan liittyviä asiakirjoja ja tietoja, vaikka ne olisivat arkaluonteisia tai luottamuksellisia, ja katsoo myös, että nykyisiä käytäntöjä pitäisi pikaisesti kehittää;

15.   kiittää Euroopan oikeusasiamiestä hänen työstään avoimuuden lisäämiseksi EU:n toimielimissä ja yhtyy näkemyksiin, joita hän on esittänyt yhdessä Euroopan tietosuojavaltuutetun kanssa tasapainosta tietosuojan ja yksityisyyden suojan välillä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001(18) ja asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti; pyytää Euroopan oikeusasiamiestä laatimaan vaalien jälkeiselle uudelle Euroopan parlamentille asiakirjoihin tutustumista koskevan kertomuksen tässä päätöslauselmassa käsitellyistä asioista;

16.   kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita edistämään yhteistä avointa hallintokulttuuria, jossa noudatetaan periaatteita, jotka käyvät ilmi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklasta, yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, Euroopan oikeusasiamiehen suosituksista ja jäsenvaltioiden parhaista käytännöistä; katsoo, että samaan tapaan kuin tietosuojasta vastaavat henkilöt jo nyt toimivat, EU:n toimielinten kaikkien pääosastojen olisi huolehdittava, että asiakirjat jätetään käsiteltäviksi, merkitään asiakirjarekisteriin, määrätään salassa pidettäviksi tai julkisiksi ja että niitä levitetään hyvän hallinnon periaatteen mukaisesti sekä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 ja kunkin EU:n toimielimen työjärjestyksen edellyttämällä tavalla;

17.   kehottaa käynnistämään Euroopan avoimuuden teemavuoden sekä avoimuuskampanjan, jota käytäisiin Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä vuonna 2009, jotta kansalaiset olisivat tietoisia oikeudestaan tutustua EU:n asiakirjoihin sekä EU:n ja jäsenvaltioiden julkisuutta ja avoimuutta koskevista säännöistä;

18.   katsoo, että EU:n tason avoimuuden tulisi heijastua myös EU:n lainsäädännön saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä jäsenvaltioissa, ja kehottaa kansallisia parlamentteja ja Euroopan unionin kansanedustuslaitosten yhteisö- ja Eurooppa-asioiden valiokuntien konferenssia tarkastelemaan tähän päätöslauselmaan sisältyviä ehdotuksia ja edistämään EU-rekisterin perustamista parlamenttien ja niiden jäsenten toiminnasta, mikä voisi auttaa varmistamaan ja lisäämään EU:n, Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välistä yhteistyötä ja kuulemista hyödyntäen myös sähköisen parlamentin ja sähköisen viranomaisasioinnin avoimuushankkeen yhteydessä esiin tulleita hyviä käytäntöjä;

19.   panee merkille Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen lausunnossaan N:o 270(2008) ilmaiseman huolen luonnoksesta Euroopan neuvoston yleissopimukseksi virallisten asiakirjojen saatavuudesta ja kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään yleissopimusluonnokseen ainakin yleiskokouksen jäsenten esittämät tarkistukset;

20.   kehottaa Euroopan neuvostoa ja yhteisöjen tuomioistuinta (sen hallinnollisten tehtävien suhteen), jotka ainoina eliminä eivät edelleenkään sovella asiakirjoihinsa asetusta (EY) N:o 1049/2001, pohtimaan asiaa ja ryhtymään asianmukaisiin toimiin tilanteen korjaamiseksi;

21.   kehottaa EU:n toimielimiä työskentelemään kunnianhimoisesti eurooppalaisen "tiedonvapausasetuksen" hyväksi asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nykyisen tarkistusehdotuksen pohjalta;

22.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle sekä Euroopan neuvostolle.

(1) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43. (2) EUVL L 243, 27.9.2003, s. 1. (3) EYVL C 298, 30.11.2002, s. 1. (4) Yhteisöjen tuomioistuimen Turco-asiassa antama tuomio, kohta 68. (5) Jos asiakirjan voidaan katsoa kuuluvan poikkeustapauksiin (kuten "oikeudelliset lausunnot"), sen sisällön tarkastelun perusteella olisi arvioitava, mitä sen osia poikkeus koskee; tietojen tutustuttavaksi antamiseen liittyvien riskien on oltava asianmukaisesti ennakoitavissa eikä ainoastaan oletettavissa; on löydettävä tasapaino tällaisen riskin ja sen yleisen edun välillä, joka saavutettaisiin julkistamalla asiakirja suurempaan avoimuuteen liittyvien etujen kautta, koska avoimuus "parantaa kansalaisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekomenettelyihin ja sen avulla varmistetaan, että hallinnolla on demokraattisessa järjestelmässä suhteessa kansalaisiin suurempi legitimiteetti ja että se on tehokkaampaa ja vastuullisempaa". (6) Sen perusteella, että kansalaisten "mahdollisuus tietää lainsäädäntötoimien perustana olevat seikat on edellytys sille, että he voivat tehokkaasti käyttää demokraattisia oikeuksiaan" (tuomioistuimen Turco-asiassa antaman tuomion 46 kohta) ja myös sen perusteella, että "mahdollisuus tutustua asiakirjoihin [...] oikeudellisista kysymyksistä, jotka ovat nousseet esiin lainsäädäntöaloitteita koskevien neuvotteluiden yhteydessä, on omiaan lisäämään yleistä ja lainsäädäntömenettelyn avoimuutta ja vahvistamaan Euroopan kansalaisten demokraattista oikeutta" ja on siten asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 tarkoitettu ylivoimainen etu (em. tuomion 67 kohta). (7) Turco-asiassa annetun tuomion 59 kohta. (8) Turco-asiassa annetun tuomion 69 kohta. (9) Turco-asiassa annetun tuomion 70 kohta. (10) EYVL L 43, 15.2.1983, s. 1. (11) Kuten esimerkiksi: kuinka monta päivää kukin jäsen on ollut läsnä parlamentin täysistunnoissa ja valiokunnissa ja missä hän on kirjautunut ja/tai äänestänyt sekä – nimenhuutoäänestyksissä – kuinka hän on äänestänyt; mihin toimielimen elinten kokouksiin hän on osallistunut (täysistunnot, valiokunnat, valtuuskunnat jne.); tietojen tulisi olla saatavilla myös hakukriteerien avulla, kuten jäsenen nimi/täysistunto/valiokunta/valtuuskunta/äänestykset/läsnäolo/päivä/kuukausi/vuosi/lainsäädäntökausi jne., ja tälle verkkosivulle pitäisi olla linkki jäsenten verkkosivuilta ja muilta tärkeiltä sivustoilta; nämä tiedot pitäisi olla jäsenten verkkosivuilla, kuten myös avustajien nimet, laaditut lausunnot, käsiteltäväksi jätetyt valiokunta- ja täysistuntotarkistukset mietintöihin ja muihin teksteihin, äänestysselitykset, kuva- ja äänitallenteet jne. (12) Valiokuntamenettelyt ja -asiakirjat, kuten mietinnöt ja tarkistukset, muiden valiokuntien lausunnot, oikeudellisen yksikön lausunnot, täysistuntotarkistukset, nimenhuutoäänestykset, erityisesti lainsäädäntömenettelyihin liittyvät toimielinten väliset kirjeet valiokunta- ja täysistuntotasolla jne. (13) Euroopan oikeusasiamiehen suositusluonnos Euroopan parlamentille kantelusta 3643/2005/(GK)WP. (14) Nykyään asia ei ole näin, koska komissio, parlamentti ja neuvosto noudattavat eri käytäntöjä. (15) EUVL L 345, 31.12.2003, s. 90. (16) Kuten alkuperäiset ehdotukset, kokouspöytäkirjat, mietinnöt, tarkistukset, äänestykset, äänestystulokset, keskustelut, lopulliset asiakirjat, toimeenpano jäsenvaltioissa, arviointikertomukset jne. (17) Kuten alkuperäiset ehdotukset, kokouspöytäkirjat, mietinnöt, tarkistukset, äänestykset, äänestystulokset, keskustelut, lopulliset asiakirjat, toimeenpano jäsenvaltioissa, arviointikertomukset jne. (18) EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.