Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2009 EU:n varojenkäytön valvonnasta Afganistanissa (2008/2152(INI))

P6_TA(2009)0023 A6-0488/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Afganistanista ja erityisesti 8. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman(1),

–   ottaa huomioon Bonnissa vuonna 2001, Tokiossa vuonna 2002 ja Berliinissä vuonna 2004 järjestetyt konferenssit, joissa Yhdistyneet Kansakunnat (YK), Euroopan unioni ja kansainvälinen yhteisö sitoutuivat myöntämään Afganistanille kansainvälistä apua yhteensä yli 8 000 000 000 euroa; ottaa huomioon Lontoossa vuonna 2006 järjestetyn konferenssin, jossa allekirjoitettiin Afganistania koskeva kokonaissuunnitelma,

–   ottaa huomioon kansallisen kehitysstrategian, jonka Afganistanin hallitus hyväksyi alkuvuonna 2008 ja jossa esitetään myös suunnitelma maan köyhyyden vähentämiseksi,

–   ottaa huomioon Pariisissa 12. kesäkuuta 2008 pidetyn konferenssin, jossa avunantajamaat lupasivat Afganistanille tukea yli 21 000 000 000 Yhdysvaltain dollaria,

–   ottaa huomioon unionin edellä mainitussa Pariisin konferenssissa tekemät sitoumukset tehostaa Afganistanille annettavaa apua sekä vuonna 2007 hyväksytyt EU:n menettelysäännöt täydentävyydestä ja työnjaosta kehitysyhteistyöpolitiikassa,

–   ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2006, pääluokka III – Komissio(2), ja erityisesti sen 181–200 kohdan (ulkoiset toimet, humanitaarinen apu ja kehitys),

–   ottaa huomioon vuosia 2003–2006 koskevan kansallisen strategia-asiakirjan, jonka komissio hyväksyi yhteisymmärryksessä parlamentin kanssa ja jossa korostettiin vakauden vahvistamisen ja köyhyyden vähentämisen tärkeyttä,

–   ottaa huomioon vuosia 2007–2013 koskevan kansallisen strategia-asiakirjan ja vuosien 2007–2010 monivuotisen tavoiteohjelman (MIP), jotka komissio hyväksyi yhteisymmärryksessä Euroopan parlamentin kanssa ja joista jälkimmäisessä Afganistanin islamilaista tasavaltaa varten varattiin varainhoitovuosiksi 2007–2010 yhteensä 610 000 000 euron määräraha,

–   ottaa huomioon Afganistanissa 26. huhtikuuta–1. toukokuuta 2008 vierailleelle parlamentin valtuuskunnalle annetun toimeksiannon tutkia yhteisön avun ja kansainvälisen avun täytäntöönpano-olosuhteita sekä valtuuskunnan tästä aiheesta laatiman selonteon,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(3) ja erityisesti sen 53 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 285–287 artiklan Euroopan tilintarkastustuomioistuinta koskevat määräykset sekä saman sopimuksen 310–325 artiklan rahoitusta koskevat määräykset, jotka tulevat voimaan Euroopan unionista tehtyä sopimusta ja Euroopan yhteisön perustamissopimusta muuttavan Lissabonin sopimuksen ratifioinnin päätökseen saattamisen jälkeen,

–   ottaa huomioon Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25. toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999(4),

−   ottaa huomioon vuosituhannen kehitystavoitteet, jotka asetettiin YK:n 8. syyskuuta 2000 hyväksymässä ja 189 valtion allekirjoittamassa vuosituhatjulistuksessa,

−   ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006(5),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A6-0488/2008),

A.   katsoo, että jo useiden vuosikymmenten ajan Afganistan on ollut lähes pysyvässä konflikti- ja sotatilassa ja että huumausainekaupan ja hallinnossa kaikkialla rehottavan korruption lisäksi keskushallintoa vaivaavat sitkeät rakenteelliset heikkoudet, valmiuksien ja asiantuntemuksen puute sekä krooninen voimavarojen puute tilanteessa, jossa valtion budjettitulot kattavat hädin tuskin 30 prosenttia kaikista menoista,

B.   katsoo, että Afganistanin vakava tilanne edellyttää nopeita hallinnollisia parannuksia, joiden avulla valtio vahvistuisi ja pystyisi varmistamaan paremmin kansalaisten turvallisuuden ja lakien noudattamisen sekä luomaan välttämättömät edellytykset maan kestävälle kehitykselle,

C.   katsoo, että nyt maailman talouskehityksen hidastuessa on erityisen tärkeää varmistaa, että Euroopan unionin kehitysyhteistyövarojen käyttöä valvotaan tehokkaasti,

D.   ottaa huomioon, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun asetuksen 25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritetään edellytykset talousarviotuen myöntämisestä kumppanivaltioille,

E.   ottaa huomioon, että vastuuvelvollisuus, avoimuus ja tulosjohtaminen ovat tärkeimpiä periaatteita, jotka ohjaavat kehitysyhteistyötä monien kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti, avun tehokkuudesta annettu Pariisin julistus mukaan luettuna,

F.   ottaa huomioon, että Afganistanissa 90 prosenttia julkisesta rahoituksesta tulee kansainvälisistä avustuksista, mikä kuvaa tuen tarpeen ja tukiriippuvuuden korkeaa tasoa maassa,

Euroopan unionin tukien jakaminen

1.   toteaa, että Euroopan unioni on yksi Afganistanin tärkeimmistä kehitysavun ja humanitaarisen avun antajista; muistuttaa, että komissio, jolla on ollut Kabulissa lähetystö vuodesta 2002 lähtien, antoi vuosina 2002–2007 maalle tukea yhteensä 1 400 000 000 euroa, josta 174 000 000 euroa osoitettiin humanitaariseen tukeen, ja että noin 1 150 000 000 euroa tästä kokonaismäärästä on jo maksettu, mikä tarkoittaa, että maksatusaste on erittäin korkea eli 81,5 prosenttia;

2.   panee merkille, että unionin tuki voi olla joko suoraa tai välillistä ja että vuosina 2002–2007 komission yksiköt panivat täytäntöön suoran tuen, joka vastaa 70:tä prosenttia (970 000 000 euroa) yhteisön kokonaistuesta, Afganistanin valtion kanssa tehtyjen rahoitussopimusten muodossa, palveluntarjoajien, tavarantoimittajien ja urakoitsijoiden kanssa tehtyjen sopimusten kautta tai kansainvälisten järjestöjen tai eurooppalaisten tai paikallisten valtioista riippumattomien järjestöjen kanssa tehtyjen avustussopimusten kautta, ja että välillistä tukea hallinnoivat etupäässä YK (13 prosenttia kokonaisvaroista) ja Maailmanpankki (17 prosenttia kokonaisvaroista);

Tärkeimmät tukisektorit

3.   muistuttaa, että Afganistania koskevassa vuosien 2003–2006 komission kansallisessa strategia-asiakirjassa tavoitteeksi asetettiin kestävän kehityksen ja köyhyyden vähentämisen kannalta välttämättömien edellytysten kehittäminen ja keskityttiin seuraaviin ensisijaisiin tavoitteisiin: julkishallinnon uudistus (212 000 000 euroa), huumekaupan torjunta (95 000 000 euroa), elintarviketurvallisuus (203 000 000 euroa), perusrakenteet (90 000 000 euroa), terveydenhoito (50 000 000 euroa), pakolaiset (38 000 000 euroa) sekä miinanraivaustoimet (47 200 000 euroa); kaudella 2007–2013 komission Afganistania koskevassa strategia-asiakirjassa kahdeksi tärkeimmäksi pitkän aikavälin tavoitteeksi ehdotetaan kestävää kehitystä ja köyhyyden torjuntaa;

4.   panee merkille, että näiden vuosiksi 2007–2013 vahvistetun kahden pitkäaikaisen päätavoitteen saavuttamiseksi tärkeimmät tukisektorit ovat hallinto, maaseudun kehitys ja terveydenhoito, joiden lisäksi tuetaan sosiaalista suojelua, alueellista yhteistyötä ja miinanraivaustoimia;

5.   muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvo ja naisten oikeudet tunnustetaan erittäin tärkeiksi kysymyksiksi sekä Afganistanin hallituksen kansallisessa kehitysstrategiassa että kansallisessa strategia-asiakirjassa vuosiksi 2007–2013, jossa määritetään, että sukupuolikysymys on erottamaton osa suunnittelua edellä mainitussa kolmessa ensisijaisessa painopistealueessa;

6.   ehdottaa, että komissio muuttaa vuosille 2010–2013 tehtävän monivuotisen tavoiteohjelman laadinnassa yhteisön avun jakoa kolmelle keskeiselle ja kolmelle muulle alalle sekä infrastruktuurin kehittämiseen ja vaihtoehtoisiin elinkeinoihin, jotka vähentävät köyhyyttä ja helpottavat siirtymistä oopiumintuotantoon perustuvasta taloudesta vaihtoehtoiseen talous- ja sosiaalijärjestelmään, jotta voitaisiin lisätä määrärahoja EU:n kahteen pitkän aikavälin tärkeimpään tavoitteeseen Afganistanissa, jotka ovat kestävä kehitys ja köyhyyden torjunta; kehottaa näin ollen komissiota lisäämään terveyteen, koulutukseen ja infrastruktuuriin osoitettavia määrärahoja; muistuttaa lisäksi Euroopan unionin vuosituhannen vaihteen kehitystavoitteiden saavuttamiseen liittyvistä sitoumuksista;

Katsaus Euroopan unionin varojen käyttöön

7.   muistuttaa, että edellä mainitun Afganistanissa vierailleen valtuuskunnan tapaamisissa tuli ilmi kaksi suurta ongelmakohtaa kansainvälisen avun jaossa: maan heikko vastaanottokyky taloudellisella ja hallinnollisella tasolla sekä avunantajien ja Afganistanin viranomaisten keskinäisen koordinoinnin puute;

8.   katsoo, että koordinoinnin puutteeseen osasyynä ovat hallintorakenteiden heikkoudet ja todellisen hallitusstrategian puute; katsoo, että Afganistanin viranomaisia ja poliittisia johtajia ei saa vapauttaa maan yleisten asioiden hoitamiseen liittyvistä vastuistaan, oli sitten kyse strategisten suuntaviivojen laatimisesta tai maalle osoitettavien huomattavan suurten taloudellisten avustusten hallinnoinnista; huomioi myös, että avunantajien kirjo on runsas ja että ne kaikki haluavat toimia näkyvästi, mikä johtaa usein kansallisten strategioiden hajanaisuuteen ja jopa päällekkäisyyksiin maan eri ministeriöissä; katsoo, että tämä koordinoinnin puute rohkaisee korruptiota ja vaikeuttaa maan jälleenrakennusta;

9.   palauttaa mieliin, että Afganistanin kokonaissuunnitelma, jonka Afganistanin islamilainen tasavalta ja kansainvälinen yhteisö hyväksyivät Lontoon konferenssissa vuonna 2006, on Afganistanin jälleenrakentamista ja valtiorakenteiden kehittämistä koskeva vastavuoroisesti sitova kehys;

10.   ilmaisee huolensa avustusten hallinnoinnin heikosta tasosta Afganistanin keskushallinnossa sekä avoimuuden puutteesta kyseisten avustusten hallinnoinnissa; pitää ensisijaisen tärkeänä, että monivuotisessa tavoiteohjelmassa 2010–2013 otetaan asiaankuuluvasti huomioon korruption vastaisessa taistelussa saavutetut konkreettiset tulokset ja että EU:n tuki sovitetaan niiden mukaisesti;

11.   katsoo, että Afganistanin hallituksen on otettava poliittisiksi päätavoitteikseen oikeusvaltion kehittäminen ja korruption ja huumekaupan vastainen taistelu, ja toteaa, että Afganistanissa ei saavuteta kestävää kehitystä, jos hallinto ei hoida omaa osuuttaan;

12.   toteaa, että näistä rakenteellisista heikkouksista huolimatta väestön elinolosuhteita on kuitenkin pystytty parantamaan kansainvälisen yhteisön ja Afganistanin hallituksen toimin;

13.   muistuttaa, että valtuuskunta piti komission kanavoimia EU:n tukivalintoja oikeutettuina;

14.   arvioi erityisesti, että Taleban-hallinnon kukistumisen jälkeen tulokset ovat olleet lupaavia terveydenhoidon, koulutuksen ja perusrakenteiden (etenkin tiehankkeet) alalla, lapsikuolleisuus on laskenut merkittävästi (vuonna 2001 se oli 22 prosenttia, vuonna 2006 enää 12,9 prosenttia), yhä suurempi osa maan asukkaista on päässyt perusterveydenhuollon piiriin (vuonna 2006 osuus oli 65 prosenttia, vuonna 2001 vain 9 prosenttia), koulutuksen alalla on saatu ensimmäiset merkit myönteisestä kehityksestä ja lisäksi on tehty aloitteita sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi;

15.   palauttaa mieliin Taleban-hallinnon aikana Afganistanissa erityisen vakavan naisiin kohdistuneen syrjinnän, ja tuomitsee kaikenlaisen naisiin kohdistuvaa laillista, kulttuurista ja uskonnollista syrjintää koskevat käytännöt, jotka sulkevat heidät julkisen ja poliittisen elämän ulkopuolelle ja erottelevat heitä jokapäiväisessä elämässä; vaatii komissiota torjumaan näitä käytäntöjä kaikissa Afganistanissa toteuttamissaan kehitysyhteistyötoimissa;

16.   painottaa, että on tärkeää torjua kaikkea lapsityötä, lapsikauppaa ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä parantaa alaikäisten sosiaalista suojelua Afganistanissa; kehottaa käynnistämään ohjelmia, joilla kannustetaan lapsia koulunkäyntiin ja joissa huolehditaan koulumaksuista ja kouluruokailusta;

17.   panee merkille komission pyrkimyksen lisätä toimiensa ponnekkuutta afganistanilaisten kumppaniensa edessä, mutta pahoittelee samalla sitä, että jäsenvaltiot eivät tue komissiota juuri lainkaan hankkeiden yksilöinnissä;

18.   katsoo, ottaen huomioon oikeudelliset määräykset, jotka koskevat yhteisön suoran ja välillisen tuen valvontaa EU:n allekirjoittamissa sopimuksissa monenkeskisten rahastojen kautta maksetun yhteisön tuen hallinnoimiseksi, että komissiolla on käytössään riittävät oikeudelliset välineet, joilla se voi puolustaa EU:n taloudellista etua Afganistanissa; odottaa komissiolta tältä osin, että maassa havaitut sääntöjenvastaisuudet luokitellaan tyypeittäin;

19.   panee merkille, että samoja määräyksiä sovellettaessa myös Euroopan tilintarkastustuomioistuin voi valvoa kyseisten kansainvälisten järjestöjen toimintaa;

20.   muistuttaa, että sekä YK:n virastoilla että Maailmanpankilla on olemassa komission järjestelmään verrattavissa oleva valvontajärjestelmä, joka sisältää varainhoitoon erikoistuneita yksiköitä, sisäisiä tarkastuksia, valvontaa, ulkoisia tarkastuksia, markkinoiden seurantaa ja välineitä petosten ja sääntöjenvastaisuuksien torjuntaan;

21.   on tyytyväinen YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen sekä EU:n toimielinten välisen yhteistyön parantumiseen hiljattain kehitysyhteistyövarojen valvonnan osalta; kehottaa parantamaan yhteistyötä lähitulevaisuudessa entisestään;

22.   painottaa, että EU:n kehitysyhteistyön täytäntöönpanoa on valvottava tehokkaammin; kehottaa YK:ta ja muita EU:n varoja hallinnoivia kansainvälisiä järjestöjä tekemään täysimääräistä yhteistyötä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sekä YK:n yhteisen tarkastusyksikön kanssa;

23.   kannattaa komission pyrkimyksiä tukea Afganistania ja pitää tervetulleena sen pitkän aikavälin sitoutumista kyseiseen maahan; katsoo, että komission olisi toimittava läheisemmässä yhteistyössä YK:n ja Maailmanpankin kanssa, mukaan lukien yhteistyö komission, Euroopan tilitarkastustuomioistuimen, OLAFin ja asiaan kuuluvien YK:n virastojen välillä, varmistaakseen, että komission maksuosuutta monenkeskisiin rahastoihin hallinnoidaan avoimesti; kehottaa komissiota antamaan parlamentille riittävästi tietoja;

24.   korostaa avunantajien koordinoinnin parantamisen tarvetta Afganistanissa YK:n Afganistanin avustusoperaation puitteissa, ja katsoo, että komission olisi vahvistettava jäsenvaltioiden antaman avun koordinointia, jotta avun tehokkuutta ja näkyvyyttä voidaan parantaa;

Suositukset
Kansainvälisen avun koordinointi ja näkyvyys

25.   katsoo, että kansainvälisen avun alalla on toteutettava lisätoimia Afganistanin kansallisen kehitysstrategian täytäntöönpanon tukemiseksi ja koordinoinnin parantamiseksi sekä menetelmien tehostamiseksi vaiheittain pantaessa täytäntöön afganistanilaisten itsensä määrittelemiä ensisijaisia kehitystavoitteita; vaatii korostamaan Kabulin viranomaisten roolia kehityshankkeiden täytäntöönpanossa ja korruption torjunnassa sekä etenkin julkisten varojen käytön parantamisessa ja tilintarkastajien koulutuksen lisäämisessä erityisesti ministeri- ja paikallishallinnon tasolla;

26.   vaatii komissiota puuttumaan huolestuttaviin puutteisiin EU:n Afganistanille antaman taloudellisen tuen koordinoinnissa sekä jäsenvaltioiden ja komission välillä että jäsenvaltioiden kesken; kehottaa komissiota laatimaan lahjoittajia ja Afganistanin viranomaisia koskevan strategian, jolla on määrä parantaa näiden kahden osapuolten välistä koordinaatiota ja viestintää;

27.   korostaa, että avunantajien on erittäin tärkeää koordinoida toimiaan Afganistanissa ja että on erityisen tärkeää yhdenmukaistaa menettelyt Afganistanin omien järjestelmien mukaisesti; vaatii, että nämä ja muut Pariisin julistuksessa esitetyt avun tehokkuutta edistävät toimenpiteet pannaan täysimääräisinä täytäntöön Afganistanissa;

28.   muistuttaa, että kehitysavun tuloksellisuus on EU:n kehityspolitiikan tärkeä periaate; painottaa tässä yhteydessä komission avun tuloksellisuutta koskevan suunnitelman tärkeyttä ja panee merkille yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 26. toukokuuta 2008 hyväksymät EU:n avun tuloksellisuutta Afganistanissa koskevat päätelmät;

29.   panee merkille aikomuksen siirtää perusterveydenhuoltoon tarkoitettua komission rahoitusta Afganistanin terveysministeriölle ja korostaa, että Afganistanin hallituksen kautta ohjattavaan mahdolliseen lisärahoitukseen on sovellettava valmiuksien lisäämistä ja selkeitä odotuksia koskevia ehtoja, joihin kuuluu aluetason demokraattiselle hallinnolle myönnettävä erityistuki;

30.   pitää kyseenalaisena monenvälisten rahastojen tapaa ohjata varoja Afganistanin valtion perustalousarvion kautta ("talousarviotuki") niin, että rahoitusosuuksia tulee yhteisön talousarviosta, sillä Afganistanin ei katsota toistaiseksi täyttävän EU:n vaatimuksia, jotka koskevat suoraa osallistumista talousarviotukiohjelmiin; katsoo, että kun kyseiset vaatimukset täytetään, talousarviotukea olisi annettava alakohtaisesti;

31.   kiinnittää huomiota kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun asetuksen 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan vaatimukseen, jonka mukaan talousarviotukiohjelmien ohella olisi tuettava kumppanivaltioiden pyrkimyksiä kehittää parlamentaarista valvontaa ja tilintarkastusvalmiuksia sekä lisätä avoimuutta ja yleisön tiedonsaantimahdollisuuksia; tuo esiin, että tämän alan toimia olisi toteutettava myös silloin, kun "talousarviotukea" antavat muut avunantajat tai monenväliset rahastot ja korostaa merkittävää tehtävää, joka kansalaisyhteiskunnalla voi olla tällaisen budjettituen valvonnassa;

32.   painottaa, että yhteisön yhteistyötä Afganistanissa on tärkeää arvioida, kuten kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun asetuksen 33 artiklassa edellytetään, ja arvioinnin lähtökohtien on oltava tukevat, sen on katettava avunantajien koordinointi ja sisällettävä näkökohtia panostuksesta ja tulosketjusta (tuotos, tulos, vaikutus); kehottaa käyttämään arviointien tuloksia hyödyksi tulevaa yhteistyötoimintaa laadittaessa;

33.   pitää välttämättömänä, että EU:n toimien näkyvyyttä parannetaan sekä paikallisesti että Euroopan kansalaisten edessä ottaen huomioon, kuinka tärkeää yhteisön tuki on suhteessa muuhun kansainväliseen tukeen; katsoo, että on korostettava EU:n roolia Afganistanin hallituksen, paikallisten ja alueellisten hallintoelinten sekä kansainvälisen avunantajayhteisön kanssa käytävässä vuoropuhelussa, suuntaviivojen kehittämisessä ja päätöksentekoon liittyvässä tuessa; odottaa, että komissio pohtii yleisellä tasolla sitä, miten Afganistanin viranomaiset voivat tulevaisuudessa hallinnoida suoraa tukea;

34.   kehottaa Afganistanin hallitusta varmistamaan, että äskettäin hyväksyttyä Afganistanin naisia koskevaa kansallista toimintasuunnitelmaa varten myönnetään riittävästi rahoitusta ja että se pannaan täytäntöön yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan ja naisjärjestöjen kanssa; kehottaa myös komissiota varmistamaan, että sen tasa-arvoa edistävät toimet ovat avoimia ja yhdenmukaistettuja Afganistanissa toimivien muiden avunantajien vastaavien toimien kanssa; kehottaa komissiota tässä mielessä esittämään kertomuksen, jossa tutkitaan, missä määrin sukupuolten tasa-arvo on tähän mennessä otettu huomioon EU:n yleisen rahoitustuen suunnittelussa;

Tärkeimmät tukisektorit

35.   kannustaa komissiota vahvistamaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toimenpiteitä, joilla pyritään ratkaisemaan ihmisten arkielämään, terveydenhoitoon, turvallisuuteen ja julkisten palvelujen ja peruskoulutuksen saatavuuteen liittyviä suurimpia ongelmia;

36.   katsoo, että Afganistania koskevassa komission maastrategiassa (2007–2013) määritellyt ensisijaiset tavoitteet ovat sopusoinnussa Afganistanin yhteiskunnan tarpeiden kanssa; korostaa tarvetta keskittyä rikosoikeusjärjestelmän uudistamiseen, poliisitoimi, pidätyskäytännöt ja oikeuslaitos mukaan luettuina, varmistaen ihmisoikeuksien, erityisesti naisten ja lasten ihmisoikeuksien, kunnioittamisen ja köyhyyden torjunnan sekä maaseudun kehittämisen ja oopiumintuotantoa koskevan ensisijaisen ongelman ratkaisemisen; pitää myönteisenä, että komissio aikoo ottaa hallinnon kohteekseen, ja kehottaa antamaan siirtymäkauden oikeusjärjestelyille uuden kimmokkeen rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja sovintoa koskevan Afganistanin hallituksen toimintasuunnitelman mukaisesti;

37.   korostaa, että Afganistanille annettavaa kehitysapua on lisättävä samanaikaisesti kun sitä tehostetaan; vahvistaa, että avun olisi lisättävä kotimaista kapasiteettia ja että se on jaettava maassa tasapuolisesti arvioitujen sosioekonomisten tarpeiden mukaisesti; panee merkille Pariisin konferenssissa ja Afganistanille annettavaa apua koordinoivan ACBAR-viraston raportissa annetut samansuuntaiset suositukset; kehottaa talousarvion valvontavaliokuntaa arvioimaan, onko Afganistanissa järjestettyä EU:n poliisioperaatiota varten annettua rahoitusta käytetty asianmukaisesti ja tehokkaasti;

38.   kehottaa kiinnittämään huomiota kahteen erityiseen haasteeseen, joihin on puututtava pikaisesti: maatalouden kehittäminen sellaisen mahdollisen humanitaarisen kriisin torjumiseksi, joka voisi pahentaa jo epävakaata turvallisuustilannetta, ja sellaisten politiikkojen ja ohjelmien kehittäminen, joissa puututaan huumeriippuvuuden aiheuttamiin merkittäviin sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin ja otetaan kohteeksi erityisesti naiset ja heidän perheensä;

EU:n varojen valvonta

39.   odottaa komission valvovan enemmän EU:n talousavun hallinnoinnin tehokkuutta ja erityisesti omaa osuuttaan rahastoihin;

40.   kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille vuosikertomuksen, johon sisältyy arvio avun tehokkuudesta ja vaikutuksesta ja joka tarjoaa tukityypeittäin jaoteltuna riittävät vakuudet rahoitettujen ja yhteisrahoitettujen operaatioiden laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta ja tiedot menojen tarkastusosuudesta tukityypeittäin, havaittujen sääntöjenvastaisuuksien tyypeistä sekä toteutetuista toimenpiteistä;

41.   kiinnittää huomiota asetukseen (EY) N:o 1073/1999 ja kehottaa lähettämään kaikki EU:n varojen käyttöön vaikuttavat, petoksia tai vakavia sääntöjenvastaisuuksia koskevat tiedot kiireellisesti OLAFille;

42.   vaatii komissiota ja OLAFia toteuttamaan aloitteita, joilla lisätään operationaalisia yhteyksiä Maailmanpankin Integrity Departement -osastoon erityisesti silloin, kun rahoittaminen hoidetaan erityisrahastojen kautta, ja kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että toteutetaan yhteisiä tai YK:n elinten kanssa koordinoituja tutkintatoimia;

43.   ilmaisee olevansa erittäin huolestunut siitä, että kehitysyhteistyöstä Afganistanissa huolehtivaan henkilöstöön kohdistuu vaaroja, josta on osoituksena neljän työntekijän kuolema elokuussa 2008; katsoo, että siviiliapua antavien työntekijöiden turvallisuus vaarantuu siksi, että sotilashenkilöstö ja siviilihenkilöstö ovat menneet sekaisin, kun sotilaallisia alueellisia jälleenrakennusryhmiä on käytetty toteuttamaan kehitysyhteistyötoimia maaseudulla; kehottaa siksi tekemään uudelleen selvän eron sotilas- ja siviilihenkilöstön välillä;

44.   katsoo, että turvallisuuden heikentyminen on suuri ongelma komission Kabulin lähetystön henkilöstölle ja lisää komission tukemien hankkeiden täytäntöönpanoon liittyviä hallintokuluja; kannustaa komissiota vahvistamaan kyseisen lähetystön resursseja, jotta sillä olisi käytössään riittävästi pätevää henkilöstä kaikkiin tarpeellisiin seuranta-, valvonta- ja tilintarkastustoimiin Afganistanin erityisolosuhteet huomioon ottaen;

45.   vaatii riittävää rahoitusta komission hankkeiden turvallisuuskustannuksiin, jotta voidaan varmistaa, että avustustyöntekijöitä suojellaan ja ettei perusteltu turvallisuusjohtaminen vie määrärahoja hankkeiden tavoitteilta ja toteutukselta;

46.   panee tyytyväisenä merkille komission Kabulin lähetystön henkilöstön merkittävät saavutukset ja kehottaa lisäämään huomattavasti turvatoimia sekä parantamaan tämän henkilöstön työskentelyolosuhteita;

Tuki Afganistanin hallinnon valmiuksien kehittämiselle

47.   pitää myönteisinä Afganistanin viranomaisten pyrkimyksiä parantaa hallinto- ja rahoitusmekanismejaan, mikä johtaisi kansalliseen omistukseen, mutta katsoo, että siinä suhteessa mainitun prosessin kestävyys edellyttää yhtenäisempää pyrkimystä; painottaa, että Afganistanin instituutioiden on jatkettava korruption torjumista sekä laadittava tehokkaita politiikkoja väestön sosiaalisen tilanteen ja elinolojen, koulutuksen ja terveydentilan parantamiseksi ja että on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, millä tavoin syrjäytyneet ryhmät ja naiset voidaan ottaa mukaan päätöksentekoon;

48.   pitää välttämättömänä vahvistaa entistä enemmän sellaisia toimia ja ohjelmia, joilla pyritään parantamaan Afganistanin hallinnon moitteetonta toimintaa ja tehokkuutta sekä torjumaan korruptiota sen kaikissa muodoissa; panee merkille EU:n ponnistukset Afganistanin hallinnon keskuudessa vallitsevan korruption kitkemiseksi siten, että osa asianomaisen budjettikohdan määrärahoista osoitetaan virkamiesten kouluttamiseen ja palkanmaksuun, ja kehottaa komissiota jatkamaan toimiaan virkamiesten ja poliisin kouluttamiseksi;

49.   kehottaa tarjoamaan Afganistanissa samantyyppistä koulutusta, jota OLAF ja EuropeAid-yhteistyötoimisto ovat tarjonneet afrikkalaisille virkamiehille ja jonka aiheena on julkisten varojen suojelu ja optimointi sekä yhteistyö kansallisten ja kansainvälisten elinten kanssa;

50.   vaatii kansainvälistä yhteisöä edellyttämään Afganistanin hallitukselta suurempaa avoimuutta tämän jakaessa verovaroja provinsseille, alueille ja paikallisviranomaisille niin, että kyseiset elimet otetaan kiinteämmin mukaan kansallisten kehityssuunnitelmien täytäntöönpanoon; kehottaa Afganistanin hallitusta tiedottamaan Afganistanin parlamentille asianmukaisesti kansainvälisen avun käytöstä;

51.   kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja Afganistanin hallitusta varmistamaan, että niiden ohjelmat ja toimet erityisesti maakuntatasolla ovat täydellisesti sopusoinnussa Afganistanin kansallisen kehittämisstrategian kanssa sekä kaikkien osapuolten Pariisin konferenssissa tekemien sitoumusten mukaisia;

52.   tunnustaa alueellisten jälleenrakennusryhmien ja Afganistanin turvallisuusjoukkojen työn merkityksen, mutta tunnistaa silti avun tuloksellisuutta koskevan haasteen edistettäessä Afganistanin kehitystä siviili- ja sotilasalan instituutioiden kautta ja vaatii Afganistanin valtiosta riippumattomia ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, Afganistanin hallitusta ja kansainvälisiä elimiä osallistumaan siihen mahdollisimman laajasti;

53.   pitää valitettavana, että valtiosta riippumattomien toimijoiden ja Afganistanin hallituksen välisissä suhteissa on aika ajoin kitkaa, ja kehottaa pyrkimään parantamaan näitä suhteita kaikin keinoin; tuo samalla esiin, että kansallisella tasolla on laadittava tiukka määritelmä voittoa tavoittelemattomista valtiosta riippumattomista toimijoista sen jälkeen, kun niitä on kuultu;

54.   rohkaisee kaikkia aloitteita, joilla pyritään lähentämään Euroopan parlamentin parlamenttien välisiä valtuuskuntia ja Afganistanin parlamentin kahta kamaria, Wolesi Jirgaa sekä Meshrano Jirgaa, toisiinsa hyvien parlamentaaristen hallintotapojen edistämiseksi;

55.   muistuttaa vuoden 2008 talousarvion käsittelyn yhteydessä esittämästään aloitteesta, joka koskee demokratian rakentamisen tukemista kolmansien maiden parlamenttien avulla, ja päättää käyttää mainittuja resursseja sen tukemiseen, että Afganistanin parlamentti voi parantaa lainsäädäntökykyään, kykyään valvoa Afganistanin hallituksen toimintaa ja kykyään edustaa täysimääräisesti Afganistanin kansalaisia;

56.   korostaa tarvetta asettaa etusijalle poliittisten puolueiden kehittämiselle, kansalliskokoukseen kuuluville ongelmiin keskittyville ryhmille, kansalaisyhteiskunnalle ja tiedotusvälineille annettava tuki; katsoo, että kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus rahoittaa vaalibudjetti kokonaan tai osittain ja tarjota apua Afganistanin vaalilain kaikkien säännösten täytäntöönpanossa, mukaan lukien ehdokkaiden taustan tarkastaminen;

57.   kehottaa komissiota ja Afganistanin hallitusta, ajatellen Afganistanin tulevia presidentinvaaleja ja parlamenttivaaleja, jotka on määrä järjestää 2009 ja 2010, edelleen rohkaisemaan ja tarjoamaan riittävästi rahoitusta toimiin, joilla edistetään naisten poliittista emansipoitumista, erityisesti syrjäisillä alueilla, ottaen huomioon, että viimeisimmissä alueellisten neuvostojen vaaleissa ei ollut riittävästi naisehdokkaita alueneuvostoissa naisille varattujen 124 paikan täyttämiseen;

58.   katsoo, että komission on lisättävä huumekaupan torjuntaan tarkoitettuja voimavarojaan, ja suosittelee, että avunantajat toteuttavat kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen, että huumausainetuotantoa korvaavat tuotantovaihtoehdot antaisivat tuottajille riittävän tulonlähteen ja sitä kautta mahdollisuuden hylätä unikonviljely lopullisesti;

59.   palauttaa mieliin, että 25. lokakuuta 2007 annetussa parlamentin suosituksessa neuvostolle oopiumin tuotannosta lääkinnällistä tarkoitusta varten Afganistanissa(6) vastustetaan integroitujen kehitysohjelmien puitteissa savustuksen käyttämistä keinona unikon hävittämiseen Afganistanissa ja tarjotaan apua tieteellisen "unikosta lääkettä" -pilottihankkeen mahdollisuuksista ja toteuttamiskelpoisuudesta keskustelemiseksi;

o
o   o

60.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Afganistanin islamilaisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0337. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0133. (3) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1. (4) EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1. (5) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41. (6) EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 651.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2009 miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun direktiivin 2002/73/EY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamisesta (2008/2039(INI))

P6_TA(2009)0024 A6-0491/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 16. joulukuuta 2003 tekemän toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä(1),

–   ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta 23. syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73/EY(2),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A6–0491/2008),

A.   katsoo, että EY:n perustamissopimuksessa vahvistetut demokratian ja oikeusvaltion periaatteet edellyttävät, että lainlaatija valvoo hyväksymänsä lainsäädännön täytäntöönpanoa,

B.   katsoo, että parlamentin tehtävä lainsäädäntövallan käyttäjänä direktiivin 2002/73/EY täytäntöönpanon seurannassa on ongelmallinen komission antamien tietojen puutteellisuuden vuoksi; ottaa huomioon, että tämän vuoksi otettiin yhteyttä kansallisten parlamenttien asiaa käsitteleviin valiokuntiin ja tasa-arvoelimiin tietojen saamiseksi ja että 27 kansallista parlamenttia ja 16 tasa-arvoelintä vastasi,

C.   katsoo, että direktiivi 2002/73/EY on merkittävä merkkipaalu miesten ja naisten tasa-arvon saavuttamisessa ja sukupuoleen perustuvaan syrjintään puuttumisessa yhteiskunnassa yleisesti ottaen,

D.   ottaa huomioon, että direktiivissä 2002/73/EY määritellään välitön syrjintä, välillinen syrjintä, häirintä ja seksuaalinen häirintä, kielletty naisten syrjintä raskauden tai äitiysloman perusteella ja säädetään oikeudesta palata samaan tai vastaavanlaiseen työhön äitiysloman, isyys- tai adoptiovapaan jälkeen niissä tapauksissa, joissa jäsenvaltiot ovat tunnustaneet nämä oikeudet,

E.   ottaa huomioon, että jäsenvaltiot sitoutuivat muun muassa seuraaviin velvoitteisiin direktiivin 2002/73/EY saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä 5. lokakuuta 2005 mennessä:

F.   ottaa huomioon, että direktiivin 2002/73/EY hidas tai huonosti järjestetty täytäntöönpano uhkaa Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista ja Euroopan unionin sosiaalisen ja taloudellisen kapasiteetin täyden potentiaalin kehittämistä,

G.   ottaa huomioon, että direktiivin 2002/73/EY saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on ollut monille jäsenvaltioille vaikeaa etenkin niiden pyrkiessä lisäämään lainsäädäntöönsä erityisiä ja asianmukaisia toimenpiteitä sukupuolten tasa-arvon parantamiseksi ja syrjinnän vähentämiseksi työnsaannin, ammatillisen koulutuksen ja työuralla etenemisen sekä työolojen suhteen,

H.   katsoo, että tasa-arvon valtavirtaistaminen olisi otettava huomioon mainituilla aloilla,

I.   ottaa huomioon, että muiden sosiaalisten ja poliittisten näkökohtien osalta sukupuoleen perustuva syrjintä on kärjistynyt sukupuolten välillä edelleen vallitsevien palkkaerojen vuoksi, etenkin naisvaltaisilla ja miesvaltaisilla taloudenaloilla,

J.   ottaa huomioon, että naisten taloudellinen itsenäisyys on olennaista heidän vapautumisensa kannalta ja oikeuksin varustettu työ on näin ollen takeena heidän henkilökohtaiselle kehitykselleen ja sosiaaliselle osallisuudelleen, minkä vuoksi yhtäläistä kohtelua koskevaa lainsäädäntöä olisi parannettava,

1.   kehottaa komissiota valvomaan tarkasti direktiivin 2002/73/EY täytäntöönpanoa ja sen täytäntöönpanosta johtuvan lainsäädännön noudattamista sekä jatkamaan jäsenvaltioiden painostamista; korostaa tarvetta antaa riittävästi resursseja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

2.   palauttaa mieliin paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 34 kohdan ja etenkin neuvoston sitoumuksen kannustaa jäsenvaltioita laatimaan ja julkaisemaan taulukoita, joista ilmenee direktiivien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus; katsoo, että vastaavuustaulukoiden olemassaolo helpottaisi komission tehtävää sen valvoessa direktiivin 2002/73/EY saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä;

3.   panee merkille, että kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin asiaa käsittelevien valiokuntien kiinteä yhteistyö valvottaessa tasa-arvolainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa toisi sukupuolten tasa-arvon lähemmäksi poliittisia päättäjiä ja kansalaisia;

4.   pitää erityisen myönteisinä lukuisia yksityiskohtaisia vastauksia, jotka saatiin lyhyessä ajassa kansallisilta parlamenteilta ja tasa-arvoelimiltä täytäntöönpanon tilasta ja siihen liittyvistä ongelmista;

5.   pitää valitettavana, että kertomus, joka komission on määrä antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja jonka on määrä perustua jäsenvaltioiden vuoden 2005 loppuun mennessä toimittamiin tietoihin, ei ole vielä saatavilla;

6.   pitää valitettavana, että eräissä kansallisissa lainsäädännöissä ei määritellä riittävän selkeästi ja nimenomaisesti välitöntä ja välillistä syrjintää, häirintää ja sukupuolista häirintää;

7.   pitää huolestuttavana, että kielletyt syrjinnän muodot eivät useissa jäsenvaltioissa ole kattavuudeltaan direktiivin 2002/73/EY mukaisia; palauttaa mieliin, että kielletyt syrjinnän muodot koskevat sekä yksityistä että julkista sektoria;

8.   pitää valitettavana, että joidenkin jäsenvaltioiden lainsäädännössä rikotaan tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten periaatetta asettamalla ylärajoja korvausten tai hyvitysten maksamiselle syrjinnän uhreille;

9.   kiinnittää huomiota siihen, että naisten epäedullinen kohtelu raskauden tai äitiysloman takia on syrjintää; pitää valitettavana, että jotkut jäsenvaltiot eivät ole selkeästi tunnustaneet oikeutta palata äitiyslomalta samaan tai vastaavanlaiseen työhön;

10.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki direktiivin 2002/73/EY säännökset on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä täysimääräisesti, oikein ja tehokkaasti ja että täytäntöönpano on asianmukaista;

11.   pitää myönteisinä niiden jäsenvaltioiden ponnisteluja, joissa direktiivin 2002/73/EY velvoitteita on laajennettu tai vahvistettu, ja etenkin sellaisia aloitteita, jotka ovat tuoneet syrjinnän vastaisen suojan koskemaan uusia yhteiskuntasektoreita;

12.   pyytää jäsenvaltioita kannustamaan työnantajia edistämään työoloja, joilla estetään sukupuolinen häirintä ja sukupuoleen perustuva häirintä, ja ottamaan käyttöön erityismenettelyjä mainitun käyttäytymisen estämiseksi;

13.   kehottaa jäsenvaltioita kehittämään valmiuksia ja varmistamaan tarkoituksenmukaiset resurssit direktiivissä 2002/73/EY mainituille yhtäläistä kohtelua sekä naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia edistäville elimille ja palauttaa mieliin direktiivissä esitetyn velvoitteen varmistaa mainittujen elinten riippumattomuus;

14.   panee merkille erilaiset lähestymistavat soveltaa direktiivin 2002/73/EY 8 a artiklaa, jossa korostetaan tarvetta toimia yhteistyössä ja vaihtaa hyviä käytäntöjä jäsenvaltioiden kesken; katsoo, että sekä komission verkosto kansallisille tasa-arvoelimille että Equinet-verkosto ovat tärkeitä välineitä mainitun yhteistyön lisäämisessä ja yhteisön tasa-arvolainsäädännön yhdenmukaisen täytäntöönpanon edistämisessä;

15.   pitää myönteisenä komission aikomusta laatia vuoden 2009 aikana tutkimus tasa-arvoelinten organisaatiosta; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan Euroopan unionin kansalaisten tietotasoa tasa-arvoelinten tarjoamista palveluista ja käynnistämään tiedotuskampanjan mainittujen elinten tekemiseksi paremmin tunnetuiksi;

16.   kiinnittää huomiota naisten heikkoon tietoisuuteen direktiivin 2002/73/EY antamista oikeuksista, mikä voidaan päätellä siitä, että tasa-arvo-oikeudenkäyntejä ja -valituksia on ollut vain vähän; kehottaa jäsenvaltioita, ammattijärjestöjä, työnantajia ja kansalaisjärjestöjä tehostamaan pyrkimyksiään tiedottaa naisille mahdollisuuksista, joita syrjinnän uhreille on tarjolla vuodesta 2005 voimassa olleen kansallisen lainsäädännön nojalla;

17.   panee merkille syrjinnän uhrien rajallisen luottamuksen oikeussuojaan; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että annettava apu on riippumatonta ja saatavilla helposti, lisäämään syrjinnän uhreille annettavia takeita ja antamaan oikeussuojan henkilöille, jotka puolustavat direktiivin 2002/73/EY suojaamaa henkilöä tai antavat todistajanlausunnon tämän puolesta;

18.   vaatii komissiota tutkimaan, varmistavatko jäsenvaltiot, etteivät oikeudelliset tai muut esteet, kuten liian lyhyet määräajat, estä uhreja sekä yhdistyksiä ja järjestöjä, joilla on direktiivin 2002/73/EY mukaisesti oikeutettu etu, aloittamasta oikeudenkäyntiä syrjintäsuojasääntöjä ja yhtäläisiä oikeuksia koskevien rikkomusten perusteella, tai estä uhreja vaatimasta direktiivin 2002/73/EY mukaisia täysimääräisiä oikeuksia muissa hallinnollisissa menettelyissä;

19.   tunnustaa myönteisen vaikutuksen, joka tasa-arvoelinten ja työsuojelutarkastajien kiinteällä yhteistyöllä voi olla syrjivien käytäntöjen estämiseen ja arviointiin; kehottaa jäsenvaltioita vaatimaan, että työsuojelutarkastajille annetaan koulutusta uusista velvollisuuksista, jotka aiheutuvat direktiivin 2002/73/EY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä uusista välineistä, kuten todistustaakan kääntäminen;

20.   korostaa kansalaisjärjestöjen keskeistä roolia avun tarjoamisessa syrjinnän uhreille; kehottaa viranomaisia osoittamaan resursseja välitys- ja avustushankkeisiin, jotka ovat monimutkaisempia toteuttaa kuin tiedotuskampanjat;

21.   korostaa luotettavien, vertailukelpoisten ja käytettävissä olevien määrä- ja laatuindikaattoreiden sekä sukupuoleen perustuvien tilastotietojen merkitystä direktiivin täytäntöönpanon ja seurannan varmistamisessa; kehottaa tasa-arvoelimiä lisäämään pyrkimyksiään toteuttaa riippumattomia tutkimuksia, julkaista riippumattomia raportteja ja antaa suosituksia kaikista syrjintään liittyvistä aiheista; palauttaa mieliin Euroopan tasa-arvoinstituutin roolin, koska sille on annettu tehtäväksi kerätä ja analysoida tasa-arvotietoa, nostaa Euroopan unionin kansalaisten tasa-arvotietoisuutta ja kehittää menetelmiä tasa-arvon valtavirtaistamisen tukemiseksi;

22.   korostaa tarvetta edistää sosiaalista vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten välillä, jotta yhtäläisen kohtelun periaatetta sovelletaan valvomalla työpaikkojen käytäntöjä, työehtosopimuksia, menettelysääntöjä, tutkimusta sekä kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa;

23.   pyytää jäsenvaltioita kannustamaan työnantajia tarjoamaan työntekijöille ja heidän edustajilleen säännöllisesti tietoja naisten ja miesten tasavertaisen kohtelun periaatteen noudattamisesta;

24.   pyytää jäsenvaltioita kannustamaan työnantajia tarjoamaan työntekijöille ja heidän edustajilleen säännöllisesti tietoa tasa-arvoasioista;

25.   korostaa tarvetta kehittää kansallisia mekanismeja, joiden tarkoituksena on valvoa samapalkkaisuusperiaatteen täytäntöönpanoa sekä työhön palaamista äitiys- ja isyysloman tai huollettavien perheenjäsenten hoitoloman jälkeen;

26.   panee merkille, että palkkaero on edelleen olemassa ja naiset ansaitsevat keskimäärin 15 prosenttia vähemmän kuin miehet, että palkkaero pieneni vuosien 2000 ja 2006 välisenä aikana vain yhden prosenttiyksikön ja että johtotehtävissä olevien naisten prosenttiosuus on edelleen huomattavasti pienempi kuin miesten; korostaa tarvetta kehittää kansallisia mekanismeja, joiden tarkoituksena on valvoa samapalkkaisuusperiaatteen täytäntöönpanoa, ja kehottaa komissiota uusimaan tätä tarkoitusta varten tukitoimenpiteiden suunnittelun toissijaisuusperiaatetta asianmukaisesti noudattaen;

27.   korostaa tarvetta kannustaa aloitteita, joilla tuetaan henkilöresurssipolitiikkaa ja sukupuolten tasa-arvoa edistävien myönteisten toimenpiteiden laatimista ja täytäntöönpanoa yrityksissä; pyytää jäsenvaltioita suosittelemaan yrityksille, että ne kehittävät ja panevat täytäntöön tasa-arvosuunnitelmia ja edistävät sukupuolten tasavertaista edustusta yrityksen johto- ja päätöksentekoelimissä;

28.   muistuttaa jäsenvaltioita sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen sekä perhe- ja työelämän yhteensovittamisen aktiivisen soveltamisen merkityksestä lainsäädännön laadinnassa ja täytäntöönpanossa;

29.   korostaa, että on torjuttava erityisiä vammaisiin naisiin ja tyttöihin sekä vammaisten lasten vanhempiin kohdistuvia esteitä, jotka liittyvät yhtäläiseen pääsyyn koulutukseen ja työmarkkinoille, ja että toimenpiteitä on mukautettava sukupuoliulottuvuuden sisällyttämiseksi kaikkiin politiikkoihin ja myös näiden ryhmien erityistarpeiden huomioimiseksi;

30.   huomauttaa, että vanhempainvapaan joustavuuden parantaminen on varmistettava etenkin vammaisten lasten vanhempien osalta;

31.   kehottaa jäsenvaltioita poistamaan kohdennetuilla toimenpiteillä tyttöihin ja naisiin kohdistuvan syrjinnän heidän siirtyessään peruskoulusta korkeamman asteen opintoihin ja opinnoista työelämään sekä palatessaan työmarkkinoille lasten- tai omaishoitovapaan jälkeen; huomauttaa julkisen päivähoidon, terveydenhoidon ja vanhusten hoidon tarpeesta; kiinnittää huomion jäsenvaltioiden Barcelonan huippukokouksessa vuonna 2002 antamaan, näitä asioita koskevaan sitoumukseen;

32.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, kansallisille parlamenteille ja kansallisille tasa-arvoelimille.

(1) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1. (2) EYVL L 269, 5.10.2002, s. 15.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2009 Gazan alueen tilanteesta

P6_TA(2009)0025 RC-B6-0051/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Lähi-idän tilanteesta, erityisesti Gazan tilanteesta 16. marraskuuta 2006(1), Lähi-idästä 12. heinäkuuta 2007(2), Gazan humanitaarisesta tilanteesta 11. lokakuuta 2007(3) sekä Gazan tilanteesta 21. helmikuuta 2008(4) antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 22. marraskuuta 1967 antaman päätöslauselman 242 (S/RES/242(1967)), 22. lokakuuta 1973 antaman päätöslauselman 338 (S/RES/338(1973)) ja 8. tammikuuta 2009 antaman päätöslauselman 1860 (S/RES/1860(2009)),

–   ottaa huomioon siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana 12. elokuuta 1949 tehdyn neljännen Geneven sopimuksen,

–   ottaa huomioon, että äänestystä, joka koskee hyväksyntää Israelin laajemmalle osallistumiselle EY:n ohjelmiin, on lykätty,

–   ottaa huomioon 30. joulukuuta 2008 annetun Euroopan unionin julkilausuman Lähi-idän tilanteesta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Israel käynnisti 27. joulukuuta 2008 sotilaallisen hyökkäyksen Gazan alueelle vastauksena Etelä-Israeliin suunnatuille Hamasin ohjushyökkäyksille sen jälkeen, kun Hamas oli ottanut alueen haltuunsa ja tulitauko oli päättynyt ja tulitaukosopimuksen uudistamisesta oli kieltäydytty,

B.   ottaa huomioon, että uusimpien raporttien mukaan Israelin operaatiossa on tähän mennessä kuollut Gazassa noin tuhat ihmistä, joista monet ovat lapsia ja naisia, tuhansia on haavoittunut ja taloja, kouluja ja muuta keskeistä siviili-infrastruktuuria tuhoutunut Israelin armeijan voimankäytön seurauksena,

C.   ottaa huomioon, että Gazan rajanylityspaikat ovat olleet suljettuina kahdeksantoista kuukauden ajan ja henkilöiden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden estäminen on vaikuttanut asukkaiden päivittäiseen elämään ja lamauttanut Gazan alueen taloutta entisestään ja rajoittanut Länsirannan tilanteen paranemista merkittävästi; pitää Gazan alueen saartoa kollektiivisena rangaistuksena, joka on vastoin kansainvälistä humanitaarista oikeutta,

D.   ottaa huomioon, että Gazan alueella ja Länsirannalla asuvien palestiinalaisten elinolojen parantaminen sekä rauhanprosessin elvyttäminen ja toimivien palestiinalaisten instituutioiden perustaminen Gazaan ovat keskeisiä tekijöitä pyrkimyksissä, joilla tavoitellaan oikeudenmukaista ja kestävää rauhaa israelilaisten ja palestiinalaisten välille,

E.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin huomattavalla taloudellisella tuella palestiinalaisille on ollut merkittävä rooli pyrittäessä estämään humanitaarista katastrofia Gazan alueella ja Länsirannalla; ottaa huomioon, että Euroopan unioni antaa yhä humanitaarista apua Gazan alueelle muun muassa YK:n Palestiinan pakolaisten avustus- ja työelimen (UNWRA) kautta,

1.   panee tyytyväisenä merkille, että YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi 8. tammikuuta 2009 päätöslauselman 1860, ja pahoittelee, että toistaiseksi Israel ja Hamas eivät kumpikaan ole noudattaneet YK:n pyyntöä lopettaa vihamielisyydet; vaatii välitöntä ja pysyvää tulitaukoa, johon olisi myös kuuluttava se, että Hamas lopettaa ohjushyökkäykset Israeliin ja Israel nykyisen sotilaallisen toimintansa Gazassa;

2.   yhtyy YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1860 esitettyihin vaatimuksiin, joiden mukaan Gazassa on toteutettava kiireellisesti toimia ja annettava takeet kestävän tulitauon aikaansaamiseksi, mihin kuuluu Israelin joukkojen vetäytyminen, rajanylityspaikkojen avaaminen pysyvästi uudelleen, saarron purkaminen ja aseiden ja ammusten salakuljetuksen ja laittoman kaupan estäminen;

3.   kehottaa neuvottelemaan aselevon, jonka takeena olisi Lähi-idän kvartetin ja Arabivaltioiden liiton koordinoiman kansainvälisen yhteisön luoma mekanismi, johon voisi sisältyä monikansallisten joukkojen lähettäminen alueelle selkeän mandaatin nojalla, jotta Israelin ja Gazan ihmisten turvallisuus voidaan palauttaa ja taata tulitauon noudattaminen ja jotta voidaan kiinnittää erityistä huomiota Egyptin ja Gazan alueen välisen rajan valvontaan, jossa Egyptillä on merkittävä rooli; kehottaa neuvostoa lisäämään painostusta, jotta jatkuva väkivalta voidaan lopettaa; kannustaa jatkamaan diplomaattisia toimia, joihin kansainvälinen yhteisö, erityisesti Egypti ja Euroopan unioni, on tähän mennessä ryhtynyt;

4.   ilmaisee järkytyksensä Gazan alueen siviiliväestön kärsimyksestä; pahoittelee voimakkaasti erityisesti sitä, että siviili- ja YK-kohteisiin on tehty iskuja hyökkäysten aikana; ilmaisee myötätuntonsa siviiliväestölle, joka joutuu kärsimään väkivallasta Gazassa ja Etelä-Israelissa;

5.   kehottaa erittäin painokkaasti Israelin viranomaisia sallimaan humanitaarisen avun esteettömän pääsyn Gazan alueelle ja varmistamaan jatkuvat ja riittävät avustustoimitukset humanitaaristen käytävien kautta; kehottaa Israelin viranomaisia päästämään kansainvälisen lehdistön seuraamaan tapahtumia paikan päällä;

6.   kehottaa Israelia noudattamaan kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan; kehottaa Hamasia lopettamaan ohjushyökkäykset ja kantamaan oman vastuunsa sitoutumalla poliittiseen prosessiin, jolla pyritään käynnistämään uudelleen Palestiinan sisäinen vuoropuhelu ja myötävaikuttamaan käynnissä olevaan neuvotteluprosessiin;

7.   vaatii Euroopan unionilta voimakkaampaa ja yhtenäisempää poliittista kantaa ja kehottaa neuvostoa käyttämään tilaisuutta yhteistyöhön Yhdysvaltojen uuden hallituksen kanssa konfliktin lopettamiseksi kahden valtion malliin pohjautuvalla sopimuksella, jolla pyritään rakentamaan uusi rauhanomainen alueellinen turvallisuusjärjestelmä Lähi-itään;

8.   painottaa, että on erittäin tärkeää uudistaa ponnistelut Palestiinan sisäisen sovinnon edistämiseksi Palestiinan yhteiskunnan kaikkien osien välillä 8. helmikuuta 2007 tehdyn Mekan sopimuksen perusteella, johon sisältyy aikaisempien sopimusten hyväksyminen, myös Israelin olemassaolon oikeus; korostaa tässä yhteydessä Gazan alueen ja Länsirannan välisen pysyvän maantieteellisen yhteyden ja rauhallisen ja kestävän poliittisen yhdentymisen tarvetta;

9.   korostaa, että vain todellinen eteneminen kohti rauhaa ja tilanteen huomattava parantuminen Länsirannalla ja Gazan alueella voi lujittaa palestiinalaishallinnon oikeutusta;

10.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Lähi-idän kvartetin erityisedustajalle, palestiinalaishallinnon presidentille, Palestiinan lakia säätävälle neuvostolle, Israelin hallitukselle ja knessetille, Egyptin hallitukselle ja parlamentille sekä Arabivaltioiden liiton pääsihteerille.

(1) EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 324. (2) EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 579. (3) EUVL C 227 E, 4.9.2008, s. 138. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0064.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2009 Afrikan sarven tilanteesta

P6_TA(2009)0026 B6-0033/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Afrikan sarven valtioista,

–   ottaa huomioon Afrikan sarven alueelle tehtyä tiedonhankintamatkaa koskevan selonteon, jonka kehitysyhteistyövaliokunta hyväksyi 8. joulukuuta 2008,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että ratkaisemattomat rajakiistat Etiopian ja Eritrean sekä Eritrean ja Djiboutin välillä vaikuttavat haitallisesti Afrikan sarven alueen rauhaan ja turvallisuuteen; ottaa huomioon, että Somalian tilanne on pahentunut niin, että siitä on tullut yksi maailman pahimpia humanitaarisia ja turvallisuuskriisejä; katsoo, että Sudanin tilanne on yksi alueen suuria riskitekijöitä,

B.   ottaa huomioon, että Etiopian ja Eritrean välinen sota päättyi, kun maat allekirjoittivat kansainvälisen välitystoiminnan tuloksena niin kutsutut Algerin sopimukset, joissa määrätään Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaoperaatiosta (UNMEE) ja Etiopian ja Eritrean välisen rajakomitean (EEBC) perustamisesta, mutta osapuolten välillä on yhä näkemyseroja sopimusten ja rajakomission päätöksen täytäntöönpanosta; ottaa huomioon, että UNMEE-operaation valtuudet oli lopetettava 31. heinäkuuta 2008, koska Eritrea esti operaation toiminnan ja Etiopia oli kieltäytynyt panemasta täytäntöön kiisteltyä Badmen aluetta koskevaa EEBC:n päätöstä,

C.   ottaa huomioon, että kesäkuussa 2008 väkivalta kärjistyi Eritrean ja Djiboutin rajalla Ras Doumeirassa, minkä seurauksena 35 ihmistä kuoli ja kymmeniä loukkaantui; ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto kehotti 12. kesäkuuta 2008 kumpaakin osapuolta sitoutumaan tulitaukoon ja vetämään joukkonsa ja palauttamaan ennen selkkausta vallinneen tilanteen; ottaa huomioon, että nykyisellään tilanne on rauhallinen, mutta kärjistymisen mahdollisuus on olemassa joukkojen läheisyyden vuoksi,

D.   ottaa huomioon, että 29. lokakuuta 2008 tehtiin itsemurhaiskuja Etiopian kaupalliseen edustustoon, YK:n tiloihin ja presidentinpalatsiin Somalimaan pääkaupungissa Hargeysassa sekä samaan aikaan tehtiin Bossasossa Puntlandin somalialueella iskuja, joiden vuoksi useita henkilöitä on pidätetty,

E.   ottaa huomioon, että Djiboutissa käytiin toinen neuvottelukierros marraskuussa 2008 ja neuvottelut johtivat vallanjakoa koskevan sopimuksen allekirjoittamiseen Somalian väliaikaisen liittohallituksen (TFG) edustajien ja Somalian ja Djiboutin vapautuksen allianssi (ARS-D) -oppositiopuolueen välillä, ja kumpikin osapuoli ilmoitti julkisesti tukevansa tutkintakomissiota, joka selvittää ihmisoikeusloukkaukset Somaliassa,

F.   ottaa huomioon, että Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestö (IGAD) hyväksyi 29. lokakuuta 2008 Nairobissa pidetyssä konferenssissa Somalian siirtymäkauden liittovaltioelinten edustajien ja siirtymäkauden parlamentin jäsenten kanssa seitsemän kohdan ohjelman, jolla tuetaan Somalian rauhanprosessia, ja perustivat mekanismin täytäntöönpanon valvomiseksi,

G.   ottaa huomioon, että Etiopia on marraskuusta 2008 lähtien vetänyt asteittain joukkojaan Mogadishusta ja kaikista muista paikoista, joissa niitä yhä on Somaliassa; ottaa huomioon, että Afrikan unionin operaatio Sudanissa (AMISOM), jonka toiminta on maaliskuusta 2007 lähtien rajoittunut pääasiallisesti Mogadishuun, on nyt yksin alueella,

H.   ottaa huomioon, että Somalian väliaikainen liittohallitus ei ole onnistunut neljän vuoden aikana luomaan laajapohjaista hallitusta; ottaa huomioon, että presidentti Abdullahin äskettäisen eron vuoksi on olemassa todellinen vaara, että kilpailevat ryhmät aloittavat taistelut uudelleen,

I.   ottaa huomioon, että merirosvous on toinen suuri turvallisuushaaste Afrikan sarven alueella; katsoo, että merirosvouksen torjunta ei onnistu yksinomaan sotilaallisin keinoin, vaan sen onnistuminen riippuu rauhan, kehityksen ja valtion rakentamisen edistämisestä Somaliassa; ottaa huomioon, että merirosvouksen vuoksi Maailman elintarvikeohjelma on keskeyttänyt elintarvikeavun Somalialle, mikä pahentaa ennestään herkkää humanitaarista tilannetta,

J.   ottaa huomioon, että EU käynnisti 8. joulukuuta 2008 Somaliassa merioperaationsa EU NAVFOR:n (tai operaatio Atalantan), jonka tavoitteena on suojella Maailman elintarvikeohjelman saattueita ja muita Somalian edustan vesillä kulkevia kauppalaivoja,

K.   ottaa huomioon, että kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen täytäntöönpanon epäonnistuminen Sudanin pohjois- ja eteläosien välillä voi johtaa irrottautumiseen, mistä seuraa todennäköisesti sotilaallinen konflikti raja-alueen öljyvaroista; katsoo, että irrottautuminen johtaisi todennäköisesti koko maan hajoamiseen, kun Darfur ja itäosa pyrkisivät itsenäistymään, sekä etnisten ryhmien välisiin taisteluihin, joita kiihdyttäisi vielä naapurimaiden, myös Eritrean, sekaantuminen,

L.   katsoo, että Djiboutilla on yhä edessään valtavia haasteita ja sen tilanteesta on tulossa hälyttävä maailman elintarvikekriisin vuoksi; ottaa huomioon, että Etiopian somalialue Ogaden kärsii vakavasta kuivuudesta ja että sen asukkaille tarkoitettu hallituksen valvoma elintarvikeapu ei saavuta asukkaita huolimatta viimeaikaisesta edistymisestä Maailman elintarvikeohjelman ruoka-avun toimittamisessa tälle alueelle, koska viivästyksistä tulee yhä ilmoituksia, ja ne johtuvat siitä, että somalialueelle matkustamiseen tarvitaan lupa armeijalta,

M.   ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien, oikeusvaltion, demokratian ja hyvän hallintotavan suhteen tilanne kaikissa Afrikan sarven alueen valtioissa on aiheuttanut EU:lle suurta huolta monien vuosien ajan; ottaa huomioon, että alueelta on saatu luotettavia kertomuksia mielivaltaisista pidätyksistä, pakkotyöstä, kidutuksesta ja vankien pahoinpitelyistä sekä toimittajien vainoamisesta ja poliittisesta sorrosta,

N.   ottaa huomioon Somaliassa tapahtuneet ihmisoikeusloukkaukset, mukaan lukien kahden italialaisen katolisen nunnan Maria Teresa Oliveron ja Caterina Giraudon sieppaamisen,

O.   ottaa huomioon, että vuoden 2008 parlamenttivaaleissa käytetty enemmistöäänestysjärjestelmä, joka on erittäin epäsuotuisa oppositiopuolueille, aiheuttaa huolta Djiboutissa, jossa oppositiopuolue Movement for Democratic Renewal (MRD) kiellettiin heinäkuussa 2008 täysin perusteettomasti siitä syystä, että se olisi tukenut Eritrean hyökkäystä Djiboutiin, ja Union of Djibouti Workers/General Union of Djibouti Workers -ammattiyhdistyksen (UDT/UGDT) johtajat eivät ole vieläkään saaneet työpaikkojaan takaisin, kun heidät oli sanottu irti heidän ammattiyhdistystoimintaansa liittyvistä syistä,

P.   ottaa huomioon, että Etiopian kansalaisjärjestöissä ja oppositiopiireissä vallitsee pelko, että hallituksen valvonta lisääntyy, ja poliittista vapautta on rajoitettu äskettäin annetuilla lehdistöä ja puolueiden rekisteröimistä koskevilla laeilla; katsoo, että kansalaisjärjestölaki (hyväntekeväisyysjärjestöjen ja yhteisöjen rekisteröintiä ja sääntelyä koskeva säädös), jonka Etiopian hallitus hyväksyi ja parlamentti ratifioi, saattaa rajoittaa vakavasti sellaisten kansainvälisten ja etiopialaisten järjestöjen toimintaa, jotka toimivat tasa-arvon, oikeuden, ihmisoikeuksien ja konfliktinratkaisun hyväksi,

Alueellinen turvallisuus

1.   kehottaa Etiopian hallitusta hyväksymään muodollisesti rajakomitean laatiman Eritrean ja Etiopian välisen karttakoordinaatteihin perustuvan rajalinjan lopullisena ja sitovana; kehottaa Eritrean hallitusta suostumaan Etiopian kanssa vuoropuheluun, jossa puututtaisiin joukkojen vetämistä rajalta ja rajan fyysistä merkintää koskevaan prosessiin rajakomitean päätöksen mukaisesti sekä kyseisten valtioiden välisten suhteiden normalisointiin, myös rajan avaamisiin kaupalle; kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja EU:ta painostamaan kumpaakin osapuolta löytämään pääsyn nykyisestä umpikujasta;

2.   kehottaa neuvostoa nimittämään EU:n erityisedustajan tai -lähettilään Afrikan sarven alueelle;

3.   kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan ponnistelujaan aluepoliittisen kumppanuuden puitteissa rauhan, turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi Afrikan sarven alueella sellaisten yhteisen edun mukaisten hankkeiden löytämiseksi, jotka voisivat edistää toiminnallista yhteistyötä Eritrean ja Etiopian välillä, esimerkiksi energian toimitusten, rajat ylittävän kaupan ja satamien alalla;

4.   kehottaa Eritrean hallitusta harkitsemaan uudelleen tällä hetkellä lykkäämäänsä jäsenyyttä Afrikan sarven alueen yhteistyöjärjestössä (IGAD); kehottaa Afrikan unionin ja Afrikan sarven alueen yhteistyöjärjestön johtajia ottamaan edelleen Eritrean mukaan toimintaan ja kannustamaan hallitusta liittymään alueellisiin ja paikallisiin yhteistyötoimiin;

5.   kehottaa Eritrean hallitusta suostumaan kutsumaan yhdessä Djiboutin hallituksen kanssa riippumaton tiedonhankintavaltuuskunta tutustumaan Ras Doumeiran tilanteeseen; kehottaa kumpaakin osapuolta luottamaan vuoropuheluun ja diplomaattisiin keinoihin valtioiden välisten suhteiden palauttamiseksi;

6.   kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan tukeaan toimielinten luomiselle Somaliaan, Djiboutin rauhansopimuksen täytäntöönpanolle ja Afrikan sarven alueen yhteistyöjärjestön pyrkimyksille rauhanprosessissa; kehottaa lujittamaan kiireesti AMISOM-operaatiota ja lähettämään YK:n vakauttamisjoukot heti, kun poliittiset ja turvallisuusolot sen sallivat;

7.   tuomitsee viime kuukausien aikana tapahtuneet yhä vakavammat avustustyöntekijöihin kohdistuneet hyökkäykset, jotka ovat vaikeuttaneet vakavasti avustustoimia ja siten pahentaneet Somalian humanitaarista tilannetta; kehottaa YK:n Somaliaa käsittelevää humanitaarisen avun koordinaattoria neuvottelemaan humanitaarisen avun pääsystä erillään Djiboutin rauhanprosessissa siten, että neuvotteluissa käsitellään maantieteellinen alue kerrallaan, elintarviketoimitusten nopeuttamiseksi ja vakavan humanitaarisen tilanteen lievittämiseksi;

8.   korostaa, että Euroopan unionin ja kansainvälisen yhteisön osallistuessa Sudanin pohjois- ja eteläosien välisen sopimuksen tekemiseen on nyt erittäin tärkeää jatkaa kaikkia ponnisteluja sopimuksen panemiseksi täytäntöön ja tarvittavan painostuksen ylläpitämiseksi; kehottaa neuvostoa ja kansainvälistä yhteisöä näin ollen lisäämään tukeaan Sudanin pohjois- ja eteläosien välisen kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen täytäntöönpanolle ja turvaamaan YK:n ja Afrikan unionin Darfurin operaation (UNAMID) täysimääräisten toiminnan;

9.   kehottaa neuvostoa ja komissiota tukemaan edelleen Afrikan sarven alueen yhteistyöjärjestöä ja sen ponnisteluja alueen integrointisuunnitelman kehittämiseksi ja toimielinten vahvistamiseksi;

Elintarviketurva ja kehitys

10.   kehottaa Eritrean hallitusta tekemään tiiviimpää yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen kanssa elintarviketurvaa koskevan tilanteen arvioimiseksi, jotta siihen voidaan puuttua ajoissa ja kohdennetusti;

11.   kehottaa Eritrean hallitusta antamaan komissiolle esteettömän pääsyn komission rahoittamiin hankkeisiin ja ottamaan avoimemmin vastaan teknistä apua yhteisesti sovituissa hankkeissa ja ohjelmissa; kehottaa sitä myös mukauttamaan kansalaisjärjestöistä annettua säädöstä niiden kansalaisjärjestöjen rahoitusvaatimusten helpottamiseksi, jotka haluavat osallistua kehitystoimiin Eritreassa;

12.   kehottaa Etiopian hallitusta päästämään humanitaariset järjestöt esteettä Ogadenin somalialueelle ja järjestämään sellaiset olosuhteet, joissa apu saadaan vietyä kaikille sitä tarvitseville koko alueella;

13.   kehottaa komissiota tukemaan edelleen alueellisten ratkaisujen löytämistä rajat ylittäviin haasteisiin rauhaa, turvallisuutta ja kehitystä koskevan EU:n alueellisen kumppanuuden puitteissa sekä erityisesti alueellista vesivarojen hallintaa, koska se on elintarviketurvan keskeinen osa;

14.   kehottaa komissiota varmistamaan, että mitään sen avustusohjelmista, cash for work -ohjelma mukaan luettuna, ei toteuteta pakkotyön avulla;

Ihmisoikeudet, demokratia ja hyvä hallintotapa

15.   kehottaa Eritrean hallitusta antamaan julkisen lausunnon vankien olinpaikasta ja heidän terveydentilastaan ja joko nostamaan kaikkia poliittisia vankeja ja vangittuja toimittajia vastaan syytteet ja järjestämään heille heti oikeudenkäynnin tai vapauttamaan heidät välittömästi;

16.   kehottaa Eritrean hallitusta kunnioittamaan täydellisesti ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, kokoontumisvapaus, ilmaisunvapaus, tiedotusvälineiden vapaus ja omantunnonvapaus mukaan luettuina;

17.   ilmaisee syvän huolensa ruotsalais-eritrealaisen toimittajan Dawit Isaakin jatkuvasta vankeudesta Eritreassa, koska häntä on pidetty vankilassa ilman oikeudenkäyntiä siitä lähtien, kun hänet pidätettiin syyskuussa 2001, ja vaatii Dawit Isaakin ja muiden vangittujen toimittajien välitöntä vapauttamista;

18.   kehottaa EU:ta harkitsemaan uudelleen lähestymistapaansa Eritreaan, jos Cotonoun sopimuksen keskeisten elementtien (9 artikla) noudattamisessa ei tapahdu edistystä, mikä koskee erityisesti keskeisiä ihmisoikeuskysymyksiä (Punaisen ristin kansainvälisen komitean pääsy vankiloihin, G11:n vankien vapauttaminen);

19.   kehottaa Somalian väliaikaista liittohallitusta tuomitsemaan kahden italialaisen katolisen nunnan sieppaamisen ja ryhtymään toimenpiteisiin heidän vapauttamisen nopeuttamiseksi ja uusien sieppausten estämiseksi;

20.   kehottaa Djiboutin viranomaisia suojelemaan oppositiopuolueiden ja riippumattomien ihmisoikeusjärjestöjen poliittisia oikeuksia, lehdistönvapauden, kokoontumisvapauden ja ilmaisunvapauden täydellinen turvaaminen mukaan luettuina; korostaa tarvetta käynnistää hallituksen ja opposition välillä vakava vuoropuhelu, joka johtaa vaalilain muuttamiseen niin, että se sallii olemassa olevien poliittisten puolueiden oikeudenmukaisemman edustuksen parlamentissa; kehottaa Djiboutin viranomaisia antamaan MRD-oppositiopuolueelle luvan aloittaa toimintansa uudelleen ja palauttamaan virkoihinsa kaikki ammattiyhdistystoiminnan vuoksi irtisanotut UDT/UGTD-ammattiyhdistyksen johtajat;

21.   kehottaa Djiboutin hallitusta ryhtymään toimiin ammattiyhdistysten oikeuksien suojelemiseksi paremmin lainsäädännössä ja käytännössä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) keskeisten yleissopimusten mukaisesti;

22.   pahoittelee, että Etiopian parlamentti on ratifioinut avustusjärjestöjen ja yhteisöjen rekisteröintiä ja sääntelyä koskevan säädöksen; kehottaa tekemään siihen merkittäviä mukautuksia perustavanlaatuisten ihmisoikeusperiaatteiden turvaamiseksi; kehottaa panemaan tämän lain täytäntöön siten, että täytäntöönpano ei ole rajoittavaa, ja kehottaa komissiota seuraamaan täytäntöönpanoa tiiviisti;

23.   kehottaa Etiopian viranomaisia tarkastelemaan kiireesti uudelleen lehdistölakia ja puolueiden rekisteröintiä koskevaa lakia sekä vaalilautakunnan kokoonpanoa, jotta varmistetaan oppositiopuolueiden poliittiset oikeudet; kehottaa Etiopian viranomaisia myös kiireesti tutkimaan väitteet, jotka koskevat opposition ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen jäsenten häirintää ja mielivaltaisia pidätyksiä, ja saattamaan teoista vastuussa olevat oikeudenkäyntiin;

24.   on järkyttynyt siitä, että oppositiopuolue UDJ:n (Unity for Democracy and Justice) johtaja Birtukan Midekssa on vangittu, ja vaatii vapauttamaan hänet välittömästi ja ehdoitta;

25.   kehottaa Etiopian viranomaisia käsittelemään ripeästi Etiopian kansallisen opettajayhdistyksen rekisteröimistä koskevan hakemuksen asiaa koskevien lakien ja sääntöjen mukaisesti ja lopettamaan tämän yhdistyksen jäsenten vainoamisen;

26.   kehottaa Etiopian, Eritrean ja Djiboutin hallituksia ja neuvostoa tarkistetun Cotonoun sopimuksen 8 artiklan ja liitteen VII mukaisesti sopimaan yhdessä poliittisen vuoropuhelun syventämisestä ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden alalla, mukaan luettuna edellä mainitut kysymykset, jotta voidaan määritellä vertailuarvot ja saavuttaa konkreettisia tuloksia ja edistystä itse paikalla;

27.   ottaa huomioon, että Sudanissa on tarkoitus järjestää vaalit vuonna 2009, mutta toteaa, että lakeja, joilla rajoitetaan yksityishenkilöiden, poliittisten puolueiden ja tiedotusvälineiden ilmaisunvapautta ja järjestäytymisvapautta ja jotka ovat ristiriidassa kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen (Comprehensive Peace Agreement, CPA) ja valtion väliaikaisen perustuslain (Interim National Constitution, INC) kanssa, ei ole vielä muutettu eikä kansallista ihmisoikeuskomissiota ole perustettu; korostaa, että näiden lakien kumoaminen ja korvaaminen kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen ja väliaikaisen perustuslain mukaisella lainsäädännöllä sekä kansallisen ihmisoikeuskomission perustaminen ovat välttämättömiä edellytyksiä sellaisen ympäristön syntymiselle, jossa voidaan pitää vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit;

o
o   o

28.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, Afrikan unionin komission puheenjohtajalle, Afrikan unionin edustajakokouksen puheenjohtajalle, Afrikan unionin pääsihteerille, yleisafrikkalaiselle parlamentille, Afrikan sarven alueen yhteistyöjärjestön jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2009 EU:n Valko-Venäjän strategiasta

P6_TA(2009)0027 RC-B6-0028/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Valko-Venäjän tilanteesta ja erityisesti 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman Valko-Venäjän tilanteesta 28. syyskuuta 2008 järjestettyjen parlamenttivaalien jälkeen(1),

–   ottaa huomioon puheenjohtajavaltion Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman 10. marraskuuta 2008 hyväksytystä neuvoston yhteisestä kannasta 2008/844/YUTP(2) Valko-Venäjän tiettyihin virkamiehiin kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä koskevan yhteisen kannan 2006/276/YUTP muuttamisesta,

–   ottaa huomioon Valko-Venäjästä 13. lokakuuta 2008 annetut yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät, joissa poistettiin poliittista yhteydenpitoa Valko-Venäjän viranomaisiin koskenut kielto ja keskeytettiin Valko-Venäjän viranomaisia, myös presidentti Aljaksandr Lukašenkaa, koskenut viisumikielto kuudeksi kuukaudeksi,

–   ottaa huomioon 27. marraskuuta 2008 julkistetun EU:n vuosittaisen ihmisoikeusraportin 2008 (14146/2/2008),

–   ottaa huomioon itäisen kumppanuuden aloitteesta 3. joulukuuta 2008 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0823),

–   ottaa huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) ja demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) vaalitarkkailuvaltuuskunnan 27. marraskuuta 2008 julkistaman loppuraportin Valko-Venäjällä 28. syyskuuta 2008 järjestetyistä parlamenttivaaleista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että neuvosto vahvisti edellä mainituissa 13. lokakuuta 2008 antamissaan päätelmissä toiveet Valko-Venäjän suhteiden asteittaisesta palauttamisesta ennalleen ja valmiutensa kehittää vuoropuhelua Valko-Venäjän viranomaisten ja kaikkien demokraattiseen keskusteluun osallistuvien kanssa, jotta tuettaisiin todellista edistymistä kohti demokratian lujittumista ja ihmisoikeuksien kunnioittamista Valko-Venäjällä,

B.   ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaisten kanssa käytävän vuoropuhelun kannustamiseksi sekä demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioituksen lujittamista koskevien positiivisten toimien toteuttamiseksi neuvosto päätti, että tiettyjä Valko-Venäjän hallituksen virkamiehiä – poikkeuksena vuosina 1999 ja 2000 tapahtuneisiin katoamisiin sekaantuneet henkilöt ja keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja – koskevia matkustusrajoituksia ei sovelleta kuuden kuukauden ajanjaksolla, joka voidaan uusia,

C.   ottaa huomioon, että Valko-Venäjän myönteisiin toimiin vastaamiseksi komissio on jo ryhtynyt tehostettuun vuoropuheluun Valko-Venäjän kanssa muun muassa energian, ympäristön, tullin, liikenteen ja elintarviketurvallisuuden aloilla sekä vahvistanut valmiutensa laajentaa edelleen molempia osapuolia hyödyttäviä teknisiä keskusteluja,

D.   toteaa, että Etyjin/ODIHR:n vaalitarkkailijat ilmoittivat loppuraportissaan, että vaikka joitain parannuksia oli tehty, 28. syyskuuta 2008 pidetyt vaalit käytiin tiukassa valvonnassa, kampanjointia oli tuskin lainkaan, ääntenlaskua ja äänestyspaikkojen tulosten kokoamista rasitti avoimuuden puute ja että vaalit eivät täyttäneet kansainvälisiä demokratiastandardeja; ottaa huomioon, että keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Lidzija Jarmošyna on myöntänyt, että vuoden 2008 syyskuun vaalit eivät saaneet eurooppalaisilta kumppaneilta täyttä ja ehdotonta tunnustusta siitä, että ne olisivat kansainvälisten standardien mukaiset, ja tästä syystä vaalien tärkein tavoite jäi täyttymättä,

E.   ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt itäisen kumppanuuden aloitteen tehostaakseen yhteistyötä monien Itä-Euroopan maiden kanssa, mukaan lukien Valko-Venäjä sillä ehdolla, että se täyttää demokratiaan, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja oikeusvaltioon liittyvät erityiset kriteerit,

F.   ottaa huomioon, että Valko-Venäjän ulkoministeri Sergei Martinov on ilmoittanut, että Valko-Venäjällä on myönteinen näkemys osallistumisesta itäisen kumppanuuden aloitteeseen, ja lisännyt, että Valko-Venäjä aikoo osallistua tähän aloitteeseen,

G.   ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat määränneet oppositioaktivisti Aleksandr Barazenkalle yhden vuoden "rajoitetun vapauden" rangaistuksen tämän toiminnasta tammikuussa 2008 järjestetyssä mielenosoituksessa,

H.   ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset kieltävät yhä useammilta protestanteilta ja roomalais-katolisilta papeilta ja nunnilta oikeuden saarnata ja opettaa,

1.   pitää tervetulleena Valko-Venäjän viranomaisten päätöstä rekisteröidä Valko-Venäjän entisen presidenttiehdokkaan Aleksandr Milinkevitšin johtama For Freedom -liike; toivoo, että Valko-Venäjän hallitus parantaa ehtoja, jotka koskevat muiden kansalaisjärjestöjen rekisteröintiä ja työskentelyä, mukaan lukien poliittiset puolueet ja Nasha Viasna - ihmisoikeusjärjestö;

2.   pitää tervetulleena Valko-Venäjän viranomaisten päätöstä sallia kahden itsenäisen sanomalehden, Narodnaia Volian ja Nasha Nivan, painaminen ja jakelu; muistuttaa samanaikaisesti, että 13 riippumatonta sanomalehteä edelleen odottaa toimilupaa; pitää tervetulleena Valko-Venäjän hallituksen päätöstä neuvotella kansainvälisistä internet-viestinnän säännöistä ja keskustella näistä kysymyksistä Valko-Venäjän journalistiyhdistyksen kanssa; toivoo, että myös muiden riippumattomien tiedotusvälineiden työskentelylle luodaan asianmukaiset olosuhteet Valko-Venäjällä, mukaan lukien mahdollisuudet mainontaan;

3.   panee merkille Valko-Venäjän valmiuden keskustella yksityiskohtaisesti Etyjin/ODIHR:n suosituksista, jotka koskevat vaalilakiin tehtäviä parannuksia; pitää tätä tärkeänä ja kannustavana askeleena Valko-Venäjältä ja odottaa sen nopeaa täytäntöönpanoa sekä EU:n toiveiden mukaisia lisätoimia;

4.   panee tyytyväisenä merkille, että Valko-Venäjä on vapauttanut poliittisia vankeja, mutta pahoittelee, että Aljaksandr Kazulin, Sergei Parsjukevitš ja Andrei Kim eivät vieläkään nauti kaikista niistä kansalaisoikeuksista, jotka Valko-Venäjän tasavallan perustuslaki valkovenäläisille takaa, ja Aleksandr Barazenkan tapaukseen viitaten, jota pidettiin viikkojen ajan tutkintavankeudessa odottamassa tammikuun 2008 mielenosoituksiin osallistumisen seurauksena käytävää oikeudenkäyntiä, pahoittelee myös, että muiden aktivistien vapauksia rajoitetaan yhä eri tavoin;

5.   suhtautuu myönteisesti Valko-Venäjän viranomaisten päätökseen poistaa väliaikaisesti lukuisia Tšernobylin onnettomuuden uhreja koskeva matkustuskielto, jotta nämä voisivat osallistua lepo- ja kuntoutusohjelmiin, ja toivoo pitkäkestoisen rakenteellisen ratkaisun löytymistä; vaatii puheenjohtajavaltiota Tšekkiä asettamaan ensisijaiseksi tavoitteekseen Valko-Venäjän viranomaisten kanssa neuvoteltavan Euroopan unionin tason sopimuksen, jonka nojalla lapset voisivat matkustaa Valko-Venäjältä mihin tahansa unionin jäsenvaltioon, joka järjestää tällaisia lepo- ja kuntoutusohjelmia;

6.   muistuttaa, että parantaakseen merkittävästi suhteitaan EU:n kanssa 1) Valko-Venäjällä ei pitäisi olla poliittisia vankeja, 2) sen hallituksen olisi taattava median ilmaisunvapaus, 3) sen olisi jatkettava yhteistyötään Etyjin kanssa vaalilain uudistamiseksi, 4) sen olisi parannettava kansalaisjärjestöjen työskentelyolosuhteita ja 5) taattava kokoontumisvapaus ja poliittinen yhdistymisvapaus;

7.   kehottaa Valko-Venäjän hallitusta kunnioittamaan ihmisoikeuksia:

8.   korostaa, että demokraattisen opposition on oltava osa Valko-Venäjän-suhteiden asteittaista lähentymisprosessia;

9.   kehottaa neuvostoa ja komissiota ryhtymään lisätoimiin Valko-Venäjän kansalaisia koskevien viisumimenettelyjen vapauttamiseksi, koska vain tällaisten toimien avulla voidaan saavuttaa EU:n Valko-Venäjän-politiikan keskeinen tavoite eli tehostaa henkilökohtaisia yhteyksiä, mikä puolestaan helpottaa Valko-Venäjän demokratisoitumista; kehottaa niitä tässä yhteydessä harkitsemaan mahdollisuutta alentaa Valko-Venäjän kansalaisilta Schengenin alueelle myönnettävien viisumien kustannuksia ja yksinkertaistamaan prosessia niiden saamiseksi;

10.   kehottaa neuvostoa ja komissiota harkitsemaan Euroopan naapuruus- ja kumppanuusvälineen(3) ja Euroopan ihmisoikeus- ja demokratiavälineen(4) valikoivaa soveltamista Valko-Venäjään lisäämällä tukea Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnalle, vaatimaan Valko-Venäjän hallitukselta hyvän tahdon ja myönteisten muutosten eleenä, että Vilnassa (Liettua) maanpaossa olevan Valko-Venäjän eurooppalaisen humanistisen yliopiston sallitaan palata laillisesti Valko-Venäjälle ja palauttaa asianmukaiset edellytykset tulevalle toiminnalleen Minskissä, myöntämään rahoitustukea Valko-Venäjän riippumattomalle Belsat-televisiokanavalle ja pyytämään Valko-Venäjän hallitusta rekisteröimään virallisesti Belsat-televisiokanavan Valko-Venäjällä;

11.   kehottaa neuvostoa ja komissiota harkitsemaan toimia liiketoimintaympäristön, kaupankäynnin, investointien, energia- ja liikenneinfrastruktuurin sekä Euroopan unionin ja Valko-Venäjän välisen rajatylittävän yhteistyön kohentamiseksi, niin että edistetään maan kansalaisten hyvinvointia ja vaurautta ja heidän mahdollisuuksiaan ilmaista itseään vapaasti ja matkustaa vapaasti Euroopan unioniin;

12.   kehottaa neuvostoa ja komissiota harkitsemaan Euroopan investointipankin osallistumista Valko-Venäjän energiansiirtoinfrastruktuurin rahoittamiseen; korostaa, että eurooppalaisten yritysten osallistuminen Valko-Venäjällä tapahtuvaan yksityistämisprosessiin on tärkeää;

13.   kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia noudattamaan tiukasti kansainvälisiä turvallisuusstandardeja ja -vaatimuksia uuden ydinvoimalan rakentamisprosessissa; kehottaa Valko-Venäjää ratifioimaan kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n ydinmateriaalivalvontasopimuksen lisäpöytäkirjan; kehottaa komissiota seuraamaan ja raportoimaan sille ja jäsenvaltioille siitä, miten Valko-Venäjä noudattaa IAEA:n suosituksia ja ydinturvallisuutta koskevan yleissopimuksen ja ydinsulkusopimuksen vaatimuksia, sekä vaikutuksista, joita ydinvoimalan toiminnalla voisi olla naapureina oleville EU:n jäsenvaltioille;

14.   pahoittelee Valko-Venäjän viranomaisten parin viime vuoden aikana toistuvasti tekemiä päätöksiä kieltäytyä myöntämästä maahantuloviisumeja Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien jäsenille; pyytää Valko-Venäjän viranomaisia olemaan vaikeuttamatta entisestään Euroopan parlamentin suhteista Valko-Venäjään vastaavan valtuuskunnan vierailuja maahan;

15.   pitää myönteisenä, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat valtaisista paineista huolimatta pidättyneet toistaiseksi Etelä-Ossetian ja Abhasian yksipuolisten itsenäisyysjulistusten tunnustamisesta;

16.   tuomitsee sen, että Valko-Venäjä on ainoa Euroopan maa, jossa kuolemanrangaistus on edelleen käytössä, mikä on vastoin YK:n arvoja;

17.   kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia kunnioittamaan uskonnonvapautta; tuomitsee sen, että Euroopan unionin kansalaisia, myös pappeja, on toistuvasti karkotettu Valko-Venäjältä, mikä on vastoin EU:n kanssa rakennettavaa luottamusta;

18.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, Etyjin ja Euroopan neuvoston parlamentaarisille yleiskokouksille, Itsenäisten valtioiden yhteisön sihteeristölle sekä Valko-Venäjän parlamentille ja hallitukselle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0470. (2) EUVL L 300, 11.11.2008, s. 56. (3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1638/2006, annettu 24. lokakuuta 2006, eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä (EUVL L 310, 9.11.2006, s. 1). (4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1889/2006, annettu 20. joulukuuta 2006, demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä (EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2009 Srebrenicasta

P6_TA(2009)0028 RC-B6-0022/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Srebrenicansta7. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman(1),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden ja Bosnia ja Herzegovinan välillä tehdyn vakautus- ja assosiaatiosopimuksen, joka allekirjoitettiin 16. kesäkuuta 2008 Luxemburgissa, sekä mahdollisuuden EU:n jäsenyyteen, joka annettiin kaikille Länsi-Balkanin maille Thessalonikissa vuonna 2003 pidetyssä EU:n huippukokouksessa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että heinäkuussa 1995 bosnialainen Srebrenican kaupunki, joka oli silloin erillisalue, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto oli julistanut suojelualueeksi 16. huhtikuuta 1993 antamallaan päätöslauselmalla, joutui kenraali Ratko Mladićin johtamien, silloisen Serbitasavallan presidentin Radovan Karadžićin alaisuudessa toimivien serbialaisjoukkojen haltuun,

B.   ottaa huomioon, että Srebrenican kukistumista seuranneen, useita päiviä kestäneen verilöylyn aikana kenraali Mladićin komentamat Bosnian serbijoukot ja puolisotilaalliset yksiköt, joiden joukossa oli myös Serbiasta Bosnian alueelle tulleita Serbian vakinaisiin poliisivoimiin kuulumattomia poliisiyksiköitä, teloittivat summittaisesti yli 8 000 muslimimiestä ja -poikaa, jotka olivat etsineet turvaa tältä Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvajoukkojen (UNPROFOR) suojeluksessa olevalta alueelta; ottaa huomioon, että lähes 25 000 naista, lasta ja vanhusta karkotettiin voimatoimin, mikä on suurin Euroopassa tehty sotarikos sitten toisen maailmansodan päättymisen,

C.   ottaa huomioon, että tämä murhenäytelmä, jonka entisen Jugoslavian alueen kansainvälinen rikostuomioistuin (ICTY) on julistanut kansanmurhaksi, tapahtui YK:n julistamalla turva-alueella ja osoittaa näin ollen kansainvälisen yhteisön kykenemättömyyden puuttua konfliktiin ja suojella siviiliväestöä,

D.   ottaa huomioon, että bosnialaiset serbijoukot syyllistyivät moniin Geneven sopimusten vastaisiin rikkomuksiin Srebrenican siviiliväestöä kohtaan, mukaan lukien tuhansien naisten, lasten ja vanhusten karkotukset ja lukuisien naisten raiskaukset,

E.   ottaa huomioon, että huolimatta tähän mennessä toteutetuista suunnattomista ponnisteluista joukkohautojen ja yksittäisten hautojen löytämiseksi ja avaamiseksi ja uhrien ruumiiden tunnistamiseksi, tähän asti tehdyt etsinnät eivät anna täydellistä kuvaa tapahtumista Srebrenicassa ja sen ympäristössä,

F.   ottaa huomioon, ettei todellista rauhaa voida saavuttaa ilman oikeudenmukaisuutta, ja katsoo, että täydellinen ja rajoittamaton yhteistyö ICTY:n kanssa on edelleen perusedellytys sille, että Länsi-Balkanin maiden yhdentyminen EU:hun voi jatkua,

G.   ottaa huomioon, että Bosnian serbiarmeijan kenraali Radislav Krstić on ensimmäinen henkilö, jonka ICTY on todennut syylliseksi avunantoon ja yllytykseen Srebrenican kansanmurhaan, mutta että nimekkäin syytetty, Ratko Mladić, on edelleen vapaalla jalalla lähes neljätoista vuotta näiden traagisten tapahtumien jälkeen, ja pitää myönteisenä, että Radovan Karadžic on nyt saatettu ICTY:n tuomittavaksi,

H.   katsoo, että muistopäivän vakiinnuttaminen vaikuttaa parhaalta tavalta verilöylyjen uhrien muiston kunnioittamiseen ja selvän viestin lähettämiseen tuleville sukupolville,

1.   muistaa ja kunnioittaa kaikkia näiden entisen Jugoslavian sotien aikaisten julmuuksien uhreja; ilmaisee surunvalittelunsa ja solidaarisuutensa uhrien omaisille, joista monet joutuvat elämään ilman lopullista vahvistusta sukulaistensa kohtalosta; tunnustaa, että heidän jatkuvaa tuskaansa pahentaa se, että näistä teoista vastuussa olleita ei ole saatu oikeuden eteen;

2.   kehottaa neuvostoa ja komissiota kunnioittamaan asianmukaisella tavalla Srebrenica-Potočarin kansanmurhan muistopäivää antamalla tukensa sille, että parlamentti on tunnustanut 11. heinäkuuta Srebrenican kansanmurhan muistopäiväksi kaikkialla Euroopan unionissa ja kehottaa kaikkia Länsi-Balkanin maita tekemään samoin;

3.   vaatii lisätoimia vielä vapaalla jalalla olevien karkulaisten saattamiseksi oikeuden eteen ja antaa täyden tukensa ICTY:n tekemälle arvokkaalle ja hankalalle työlle, ja korostaa, että Srebrenicassa ja sen liepeillä joukkomurhiin syyllistyneiden saattaminen oikeuden eteen merkitsee tärkeää askelta kohti alueen rauhaa ja vakautta; toistaa tältä osin, että sotarikosoikeudenkäynteihin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota kansallisella tasolla;

4.   painottaa sovittelupolitiikan tärkeyttä osana Euroopan yhdentymisprosessia; korostaa uskonnollisten yhteisöjen, tiedotusvälineiden ja koulutusjärjestelmän tärkeää tehtävää tässä prosessissa, jotta kaikkiin etnisiin ryhmiin kuuluvat siviilihenkilöt voisivat päästä eroon menneisyyden jännitteistä ja aloittaa rauhanomaisen ja vilpittömän rinnakkaiselon kestävän rauhan, vakauden ja taloudellisen kasvun hyväksi; kehottaa kaikkia maita edelleen ponnistelemaan sen hyväksi, että vaikean ja ongelmallisen menneisyyden kanssa opittaisiin tulemaan toimeen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, Bosnia ja Hertsegovinan ja sen osien hallitukselle ja parlamentille sekä Länsi-Balkanin maiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 468.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2009 Iranista: Shirin Ebadin tapaus

P6_TA(2009)0029 RC-B6-0036/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Iranista ja erityisesti ihmisoikeuksia koskeneet päätöslauselmansa,

–   ottaa huomioon Brysselissä 4. ja 5. marraskuuta 2008 pidetyn Euroopan parlamentin ja Iranin islamilaisen tasavallan parlamentin (Majlis) kolmannen parlamenttien välisen kokouksen ja siitä tehdyn raportin,

–   ottaa huomioon neuvoston puheenjohtajavaltion 22. joulukuuta 2008 Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman siitä, että Iranin poliisi on sulkenut vuonna 2003 Nobelin rauhanpalkinnon saaneen asianajajan Shirin Ebadin johtaman ihmisoikeuksia puolustavan keskuksen,

–   ottaa huomioon neuvoston puheenjohtajavaltion 31. joulukuuta 2008 antamat julkilausumat Shirin Ebadiin kohdistuvista uhkauksista,

–   ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 3. tammikuuta 2009 antaman julkilausuman Shirin Ebadiin kohdistuvasta häirinnästä ja vainosta sekä hänen turvallisuudestaan,

–   ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen aiemmat päätöslauselmat ja erityisesti sen 18. joulukuuta 2008 antaman päätöslauselman 63/191 Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta,

–   ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 1. lokakuuta 2008 antaman kertomuksen Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta,

–   ottaa huomioon YK:n 9. joulukuuta 1998 antaman julistuksen ihmisoikeuksien puolustajista,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, joissa kaikissa Iran on sopimuspuolena,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että yleinen ihmisoikeustilanne Iranissa on edelleen huonontunut vuoden 2005 jälkeen kaikilla aloilla ja erityisesti kansalaisoikeuksien ja poliittisten vapauksien käytön osalta, vaikka Iran on useissa tällä alalla tehdyissä kansainvälisissä sopimuksissa sitoutunut edistämään ja suojelemaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia,

B.   ottaa huomioon, että Iranin poliisi- ja turvallisuusviranomaiset sulkivat 21. joulukuuta 2008 Shirin Ebadin johtaman ihmisoikeuksia puolustavan keskuksen, kun se valmistautui viettämään ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 60-vuotisjuhlaa,

C.   toteaa, että Shirin Ebadin Teheranissa sijaitseva toimisto tutkittiin 29. joulukuuta 2008 ja sieltä vietiin asiakirjoja ja tietokoneita; toteaa, että vihamieliset väkijoukot osoittivat 1. tammikuuta 2009 mieltä Shirin Ebadin kodin ja toimiston ulkopuolella, huusivat Shirin Ebadin vastaisia iskulauseita, repivät alas tämän asianajotoimiston kyltin ja maalasivat rakennuksen seinään graffiteja,

D.   ottaa huomioon, että on saatu lisää näyttöä siitä, että Shirin Ebadiin kohdistuva Iranin viranomaisten vaino on lisääntynyt siksi, että hänellä on ollut yhteyksiä YK:n ihmisoikeustyöntekijöihin ja että nämä ovat käyttäneet hänen keskuksensa antamia tietoja 2. lokakuuta 2008 päivätyssä YK:n kertomuksessa Iranin ihmisoikeustilanteesta,

E.   toteaa, että Shirin Ebadi on saanut tappouhkauksia sen jälkeen, kun hän päätti ryhtyä toukokuussa 2008 pidätettyjen seitsemän baha'i-johtajan puolustusasianajajaksi; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia puolustava keskus on myös esittänyt vastalauseita viranomaisille, jotka ovat estäneet opiskelijoita opiskelemasta yliopistoissa,

F.   ottaa huomioon, että Iranin virallinen uutistoimisto (IRNA) levitti elokuussa 2008 virheellisiä tietoja, joiden mukaan Shirin Ebadin tytär Narges Tavasolian olisi kääntynyt baha'i-uskoon, ja että tällä väitteellä voi olla vakavia seurauksia, sillä baha'i-uskon kannattajia vainotaan Iranissa ankarasti,

G.   ottaa huomioon, että viranomaiset häiritsevät yhtä vakavasti ja uhkaavat jatkuvasti pidätyksillä toisenkin tunnetun Iranissa toimivan ihmisoikeuskeskuksen, Human Rights of Kurdistan -ihmisoikeusjärjestön, jäseniä; toteaa, että järjestön perustaja Mohammad Sadiq Kaboudvand on saanut kymmenen vuoden vankeustuomion siksi, että hän on "toiminut kansallisen turvallisuuden vastaisesti perustamalla Kurdistanin ihmisoikeusjärjestön",

H.   katsoo, että Iranin hallituksella ja viranomaisilla on nimenomainen velvoite suojella ihmisoikeuksien puolustajia; ottaa huomioon, että edellä mainitussa ihmisoikeuksien puolustajista annetussa Yhdistyneiden Kansakuntien julistuksessa, jonka YK:n yleiskokous yksimielisesti hyväksyi vuonna 1998, todetaan, että valtioiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet varmistaakseen, että toimivaltaiset viranomaiset suojelevat ihmisoikeuksien puolustajia väkivallalta, uhkauksilta, kostolta, tosiasialliselta tai oikeudelliselta syrjinnältä, painostukselta tai muilta mielivaltaisilta toimilta, joiden kohteeksi he voisivat joutua ihmisoikeuksien edistämistä koskevien oikeutettujen toimiensa seurauksena,

1.   tuomitsee jyrkästi Shirin Ebadiin kohdistuvan painostuksen, vainon ja uhkaukset sekä Teheranissa sijaitsevan ihmisoikeuksia puolustavan keskuksen sulkemisen ja on syvästi huolestunut Iranissa toimiviin ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvan vainon lisääntymisestä; huomauttaa, että Iranin turvallisuusjoukkojen Teheranissa sijaitsevaan ihmisoikeuksia puolustavaan keskukseen tekemä isku on osa laajempaa pyrkimystä vaientaa Iranin ihmisoikeusyhteisö;

2.   on erittäin huolestunut siitä, että Shirin Ebadiin kohdistuva jatkuva vaino, uhkaukset ja iskut paitsi vaarantavat hänen turvallisuutensa myös saattavat vaaraan kaikki Iranin kansalaisyhteiskunnan aktivistit ja ihmisoikeuksien puolustajat;

3.   korostaa, että ihmisoikeuksia puolustavan keskuksen sulkeminen on paitsi hyökkäys Shirin Ebadia ja Iranissa toimivia ihmisoikeuksien puolustajia vastaan myös hyökkäys koko sitä kansainvälistä ihmisoikeusyhteisöä vastaan, jonka vaikutusvaltainen ja johtava jäsen hän on;

4.   kehottaa Iranin viranomaisia lopettamaan Shirin Ebadiin kohdistuvan painostuksen, vainon ja uhkaukset, varmistamaan hänen turvallisuutensa ja sallimaan ihmisoikeuksia puolustavan keskuksen uudelleenavaamisen; kehottaa Iranin viranomaisia sallimaan ihmisoikeuksia puolustavan keskuksen, Kurdistanin ihmisoikeusjärjestön ja muiden ihmisoikeusjärjestöjen esteettömän toiminnan;

5.   kehottaa Iranin viranomaisia noudattamaan ihmisoikeuksiin liittyviä kansainvälisiä sitoumuksiaan ja erityisesti kunnioittamaan oikeutta kokoontua rauhanomaisesti, sellaisena kuin se vahvistetaan Iranin allekirjoittamassa ja ratifioimassa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa;

6.   toistaa olevansa huolestunut siitä, että ihmisoikeuksia puolustavia ja kuolemanrangaistusta vastustavia Iranin kansalaisia vainotaan ja vangitaan, jolloin heitä usein syytetään niin kutsutusta kansallisen turvallisuuden vastaisesta toiminnasta; kehottaa myös Irania lopettamaan poliittisten vastustajien ja ihmisoikeuksien puolustajien häirinnän, pelottelun ja vainon – muun muassa vapauttamalla mielivaltaisesti tai poliittisten näkemystensä perusteella vangitut henkilöt – sekä lopettamaan ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden rankaisematta jättämisen;

7.   tuomitsee mitä jyrkimmin kolme kivitystä, jotka pantiin täytäntöön Mashhadin kaupungissa vuoden 2008 joulukuun loppupuolella, kuten oikeuslaitoksen tiedottaja on vahvistanut, ja kehottaa Iranin viranomaisia kunnioittamaan julistettua teloitusten täytäntöönpanon lykkäämistä ja antamaan pikaisesti lainsäädäntöä tämän julman rangaistuksen lakkauttamiseksi;

8.   on erittäin huolestunut Mohammad Sadiq Kaboudvandin terveydentilan heikentymisestä sen jälkeen, kun hänet vangittiin; pitää Mohammad Sadiq Kaboudvandia mielipidevankina ja vaatii, että hänet vapautetaan välittömästi ja ehdoitta ja että hänelle annetaan lääkintähoitoa;

9.   pitää erittäin valitettavana, että opiskelijoita edelleen rangaistaan avoimien julkisten keskustelujen järjestämisestä pidättämällä heiltä opiskeluoikeus, ja kehottaa viranomaisia vapauttamaan edellisen kansallisen opiskelijapäivän yhteydessä 6. joulukuuta 2008 Shirazin yliopistossa pidätetyt henkilöt;

10.   vetoaa Iranin viranomaisiin, jotta nämä noudattaisivat hallituksen vaatimusta uskonnollisten vähemmistöjen kunnioittamisesta ja vapauttaisivat pikaisesti baha'i-johtajat Fariba Kamalabadin, Jamaloddin Khanjanin, Afif Naeimin, Saeid Rasaien, Mahvash Sabetin, Behrouz Tavakkolin ja Vahid Tizfahmin, sillä heidät on vangittu yksinomaan heidän vakaumuksensa perusteella;

11.   kehottaa neuvostoa ja komissiota edelleen tarkkailemaan Iranin ihmisoikeustilannetta ja antamaan parlamentille kattavan kertomuksen asiasta vuoden 2009 alkupuoliskolla sekä edelleen ottamaan esille konkreettisia ihmisoikeusloukkauksia;

12.   painottaa, että Iranin ja EU:n välisen yhteistyö- ja kauppasopimuksen mahdollinen tekeminen tulevaisuudessa on riippuvainen myös Iranin ihmisoikeustilanteen merkittävästä kohentumisesta;

13.   kehottaa neuvoston puheenjohtajavaltiota ja Iranissa olevia jäsenvaltioiden diplomaattiedustajia pikaisesti toteuttamaan yhteisiä toimia edellä mainittujen huolenaiheiden osalta;

14.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle, Iranin korkeimmalle oikeusviranomaiselle sekä Iranin islamilaisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2009 Guinean vallankaappauksesta

P6_TA(2009)0030 RC-B6-0037/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että upseeriryhmä kaappasi Guineassa vallan 23. joulukuuta 2008 presidentti Lansana Contén kuoleman jälkeisenä päivänä,

B.   ottaa huomioon, että Lansana Conté, itsekin entinen upseeri, oli myös ottanut vallan voimakeinoin vuonna 1984 edeltäjänsä presidentti Sékou Tourén kuoltua ja että hän pysyi vallassa 24 vuotta,

C.   ottaa huomioon, että armeijalla ei saisi olla mitään sijaa kansakuntien hallinnossa,

D.   ottaa huomioon, että kansalliskokouksen toimikausi päättyi kaksi vuotta sitten mutta parlamenttivaaleja ei ole järjestetty,

E.   katsoo, että päätökset Guinean poliittisesta, taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta tulevaisuudesta kuuluvat guinealaisille ja heidän edustajilleen ja että sotilasjuntan ehdottama kahden vuoden määräaika vaalien järjestämiselle on aivan liian pitkä,

F.   ottaa huomioon, että Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisö (ECOWAS) ja Afrikan unioni ovat tuominneet vallankaappauksen ja päättäneet erottaa Guinean toistaiseksi,

G.   ottaa huomioon, että tärkeimmät oppositiopuolueet sekä kesäkuun 2006 ja tammikuun 2007 lakot alulle pannut ammattiliittojen yhteisjärjestö ovat panneet vallansiirron merkille, mutta kansalliskokouksen puhemies on esittänyt vetoomuksia perustuslaillisen järjestyksen palauttamiseksi,

H.   ottaa huomioon, että Maailmanpankin mukaan joka toinen guinealainen elää dollarilla päivässä ja että asukasta kohden laskettu tulo on jatkuvasti laskenut itsenäistymisen jälkeen huolimatta maan merkittävistä vesi- ja mineraalivaroista,

I.   ottaa huomioon, että Transparency International -järjestön mukaan Guinea on yksi Afrikan korruptoituneimmista maista,

J.   ottaa huomioon, että vallankaappaus tapahtui huonontuneessa taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa ja että kehitys on paras tae demokratian onnistumiselle,

K.   ottaa huomioon, että useissa guinealaiskaupungeissa on järjestetty toistuvia mielenosoituksia elinkustannusten nousua ja peruselintarvikkeiden puutetta vastaan,

L.   ottaa huomioon, että edesmenneen presidentin Lansana Contén aikana maan ihmisoikeustilanne oli erittäin huolestuttava ja sitä leimasivat muun muassa armeijan ja poliisin liiallinen voimankäyttö siviilejä vastaan, mielivaltaiset pidätykset ja vangitsemiset ilman oikeudenkäyntiä sekä hyökkäykset sananvapautta vastaan,

M.   katsoo, että on tärkeää harkita perusteellisesti poliittisten puolueiden, ammattiliittojen ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ehdotuksia siitä, miten viedään eteenpäin kansallista vuoropuhelua, jossa pyritään sopimaan rauhanomaisesta ja demokraattisesta vallansiirrosta sekä presidentin- ja parlamenttivaalien aikataulusta,

N.   ottaa huomioon, että sotilasjuntan päätökset ja nimitykset, etenkin hallitusnimitykset, ovat vastoin oikeusvaltion perussääntöjä,

O.   ottaa huomioon aiemmin Banque Africaine d'import export -pankin johtajana toimineen Kabiné Komaran nimityksen pääministeriksi ja toteaa hänen olleen niiden henkilöiden listalla, joita ammattiliitot ehdottivat helmikuun 2007 tapahtumien yhteydessä pääministerin toimeen,

P.   ottaa huomioon sotilas- ja siviilijohtajien mielivaltaiset pidätykset,

1.   tuomitsee upseeriryhmän vallankaappauksen ja kehottaa järjestämään muutaman kuukauden kuluessa kansainvälisiä normeja vastaavat vapaat ja avoimet parlamentti- ja presidentinvaalit yhteistyössä Afrikan unionin ja ECOWASin kanssa ja Euroopan unionin tuella sekä siirtymäkauden siviilihallituksen johdolla;

2.   kehottaa guinealaisia ryhtymään sisäiseen kansalliseen vuoropuheluun, johon osallistuvat kaikki poliittiset puolueet, ammattiliitot sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja jossa tasoitetaan tietä demokratiaan siirtymiselle;

3.   kehottaa junttaa kunnioittamaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ilmaistua oikeutta mielipiteen-, sanan- ja yhdistymisvapauteen, oikeus rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen mukaan luettuna;

4.   tuomitsee sotilaiden ja siviilien pidättämisen ja vangitsemisen ilman syytteitä ja vaatii vapauttamaan heidät välittömästi, jos heitä vastaan ei voida nostaa asianmukaisia syytteitä;

5.   panee merkille Guinean uusien johtajien poliittiset sitoumukset, jotka koskevat erityisesti korruption kitkemistä sekä demokraattisen ja avoimen järjestelmän luomista Guineaan; edellyttää, että näitä sitoumuksia noudatetaan;

6.   pitää myönteisinä Afrikan unionin ja ECOWASin päätöksiä erottaa Guinea niin kauaksi aikaa kuin maalla ei ole demokraattisesti valittua parlamenttia ja hallitusta;

7.   pyytää aloittamaan poliittisen vuoropuhelun Euroopan unionin ja Guineassa vallan ottaneiden siirtymäkauden viranomaisten välillä Cotonoun sopimuksen 8 ja 96 artiklan puitteissa;

8.   pyytää komissiota olemaan valmiina jäädyttämään kaiken muun paitsi humanitaarisen ja elintarvikeavun ja tutkimaan kohdennettujen seuraamusten soveltamista vallan voimakeinoin ottaneisiin viranomaisiin, mikäli demokratiaan ei siirrytä;

9.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolle, Afrikan unionin toimielimille, ECOWASille, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle ja Guinean viranomaisille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2009 lehdistönvapaudesta Keniassa

P6_TA(2009)0031 RC-B6-0038/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Keniasta,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että presidentti Kibaki hyväksyi 2. tammikuuta 2009 vuoden 2008 viestintälakiehdotuksen, jolla muutetaan Kenian vuoden 1998 viestintälakia,

B.   katsoo, että Kenian hallituksen allekirjoittama ja ratifioima vuoden 2008 laki ei nykymuodossaan ota huomioon ilmaisu- ja lehdistönvapautta, jotka on vahvistettu yleisessä ihmisoikeuksien julistuksessa ja osaltaan myös muissa Kenian allekirjoittamissa ja ratifioimissa kansainvälisissä sopimuksissa, mukaan lukien ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskeva Afrikan peruskirja,

C.   katsoo, että ongelmallisia ovat lähinnä 88 ja 46 §, koska 88 §:ssä viestintäministerille annetaan merkittävät valtaoikeudet tehdä ratsioita viestintäorganisaatioihin ja hävittää niiden lähetyslaitteita, jos niiden katsotaan uhkaavan kansallista turvallisuutta, ja koska 46 §:ssä valtiolle annetaan oikeus valvoa sellaisen materiaalin sisältöä, joka aiotaan lähettää sähköisessä muodossa tai julkaista painetussa muodossa,

D.   ottaa huomioon, että Itä-Afrikan journalistiliiton (EAJA) lehdistötiedotteen mukaan vuoden 2008 lain seurauksena hallitus voisi harjoittaa joukkotiedotusvälineiden suoraa sensuuria,

E.   ottaa huomioon, että pääministeri Odinga on liittynyt lain lukuisiin vastustajiin; ottaa huomioon, että demokratialiike ODM:n virkailijat pitivät jokin aika sitten kriisikokouksen, koska heidän mukaansa presidentti ei ollut kuullut pääministeriä laista,

F.   ottaa huomioon, että Kenian kansallisen ihmisoikeuskomitean mukaan presidentin lakiehdotukselle antama hyväksyntä osoittaa, että suuri koalitio ei toimi yhteisymmärryksessä,

G.   ottaa huomioon, että ilmaisuvapaus on yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen 19 artiklan mukainen perustavanlaatuinen ihmisoikeus,

H.   ottaa huomioon, että vuosi sitten Kenian puutteita sisältäneiden presidentinvaalien jälkeiset katumielenosoitukset johtivat mellakoihin ja etnisten ryhmien yhteenottoihin, jotka levisivät koko maahan ja joissa sai surmansa yli 1 000 ihmistä ja 350 000 jäi kodittomiksi,

1.   pitää valitettavana, että presidentti Kibaki on allekirjoittanut Kenian viestintälain muutosehdotuksen ja että hän ei lakia allekirjoittaessaan ottanut huomioon laajalti raportoituja epäilyksiä lakiehdotuksesta;

2.   pitää kuitenkin myönteisenä presidentti Kibakin viimeaikaista toimintaa vuoden 2008 lain tarkistamiseksi ja hänen elettään joukkotiedotusvälineiden edustajien lakiin ehdottamien muutosten huomioimiseksi;

3.   muistuttaa jälleen kerran olevansa sitoutunut lehdistönvapauden sekä perusoikeuksiksi katsottavien ilmaisu-, tiedon- ja järjestäytymisvapauden edistämiseen; korostaa, että kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi on olennaista, että heidän käytettävissään on monia eri mielipiteitä edustavaa tietoa;

4.   kehottaa Kenian hallitusta aloittamaan sidosryhmien kuulemiset, jotta päästäisiin yksimielisyyteen siitä, kuinka viestintäalaa voitaisiin valvoa tehokkaammin puuttumatta lehdistönvapauteen; kehottaa presidentti Kibakia ja pääministeri Odingaa tekemään kaikkensa sen takaamiseksi, että vuoden 2008 lain mahdollinen uusi versio on sopusoinnussa ilmaisuvapauden ja tiedonvapauden periaatteiden kanssa;

5.   korostaa, että Keniassa olisi puututtava rankaisemattomuuden kulttuuriin, jotta vuoden takaisesta vaalien jälkeisestä väkivallasta vastuussa olevat voitaisiin tuoda oikeuden eteen; kehottaa perustamaan tutkimuksista ja syytteiden nostamisesta vastaavan riippumattoman toimikunnan, joka muodostuisi paikallisista ja kansainvälisistä oikeudellisista asiantuntijoista; panee merkille, että presidentti Kibaki ja pääministeri Odinga ovat periaatteessa hyväksyneet tällaisen toimikunnan perustamisen, joskin se vielä odottaa asettamistaan;

6.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, Kenian hallitukselle, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille, Itä-Afrikan valtioiden yhteisölle sekä Afrikan unionin komission ja toimeenpanevan neuvoston puheenjohtajille.