Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2008 annetun komission valkoisen kirjan yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista (KOM(2008)0165),

–   ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman vihreästä kirjasta yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista(1),

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 annetun komission tiedonannon "EU:n kuluttajapoliittinen strategia vuosiksi 2007–2013 – Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, hyvinvoinnin parantaminen ja tehokas suojaaminen" (KOM(2007)0099),

–   ottaa huomioon perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003(2), EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7. huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 773/2004(3) ja yrityskeskittymien valvonnasta 20. tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (EY:n sulautuma-asetus)(4),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa(5) ja 30. kesäkuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 622/2008(6) siltä osin kuin kyse on kartelliasioissa toteutettavista sovintomenettelyistä,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A6-0123/2009),

A.   katsoo, että kilpailupolitiikka lisää Euroopan unionin taloudellista suorituskykyä ja edistää ratkaisevalla tavalla Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista,

B.   palauttaa mieliin, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että yksityiset ja yritykset voivat nostaa vahingonkorvauskanteen yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta, jotta perustamissopimuksen 81 artiklan täysi tehokkuus voidaan turvata,

C.   katsoo, että vahingonkorvauskanteet ovat vain yksi tehokkaan siviilikanteisiin perustuvan noudattamisen valvonnan järjestelmän osa ja että vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt ovat asianmukaisissa olosuhteissa tehokas vaihtoehto ryhmäkanteisiin liittyville menettelyille ja tarjoavat oikeudenmukaisen ja nopean tuomioistuinten ulkopuolisen ratkaisun, joten niitä pitäisi edistää,

D.   toteaa, että valkoisessa kirjassa käsitellyt asiat koskevat kaikentyyppisiä vahinkoa kärsineitä tahoja ja kaikentyyppisiä EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan rikkomisia kaikilla talouden aloilla,

E.   katsoo, että ryhmäkannemenettelyn käyttöönottoa EY:n kilpailusääntöjen rikkomistapauksissa koskevien ehdotusten pitäisi täydentää eikä korvata joissakin jäsenvaltioissa jo käytettäviä vaihtoehtoisia oikeussuojakeinoja (esimerkiksi edustukselliset kanteet ja pilottioikeudenkäynnit),

F.   katsoo, että yksityisoikeudellisten vahingonkorvauskanteiden tavoitteena on oltava kärsityn vahingon täysimääräinen korvaaminen ja että on kunnioitettava sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevia periaatteita, joissa kielletään perusteeton etu ja moninkertainen korvaus sekä vältetään rangaistusluonteinen vahingonkorvaus,

G.   toteaa, että komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten toteuttama kilpailuoikeuden täytäntöönpano kuuluu julkisoikeuden alaan ja että kansallisissa tuomioistuimissa on nostettu varsin vähän yksityisiä vahingonkorvauskanteita, vaikka useat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tai ovat toteuttamassa toimenpiteitä, joilla helpotetaan yksityisten nostamia vahingonkorvauskanteita tapauksissa, joissa EY:n kilpailusääntöjä on rikottu,

H.   katsoo, että yksityisten vahingonkorvauskanteiden nostamisen pitäisi täydentää ja tukea mutta se ei saisi korvata kilpailuviranomaisten toteuttamaa kilpailuoikeuden täytäntöönpanoa ja että kilpailuviranomaisten henkilöresursseja ja määrärahoja on lisättävä, jotta EY:n kilpailusääntöjen rikkomiseen voidaan puuttua entistä tehokkaammin,

I.   katsoo, että riidanratkaisutavasta riippumatta on välttämätöntä ottaa käyttöön menettelyjä ja suojakeinoja sen varmistamiseksi, että kaikkia osapuolia kohdellaan oikeudenmukaisesti ja myös ettei järjestelmää voida käyttää väärin, kuten muissa oikeusjärjestelmissä ja erityisesti Yhdysvalloissa on tapahtunut,

J.   katsoo, että komission on otettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet huomioon tehdessään ehdotuksia, jotka eivät kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan,

1.   suhtautuu myönteisesti valkoiseen kirjaan ja korostaa, että EY:n kilpailusäännöt ja erityisesti niiden tehokas täytäntöönpano edellyttävät, että EY:n kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi vahinkoa kärsineet voivat vaatia korvausta kärsitystä vahingosta;

2.   toteaa, ettei komissio ole toistaiseksi määrittänyt oikeusperustaa ehdottamilleen toimenpiteille ja että on edelleen pyrittävä löytämään oikeusperusta suunnitelluille toimille, joilla puututaan sopimussuhteen ulkopuolista vahingonkorvausta koskeviin kansallisiin menettelyihin ja kansalliseen prosessioikeuteen;

3.   katsoo, että EY:n kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi vahinkoa kärsineiden tehokkaille oikeussuojakeinoille on olemassa useita esteitä, kuten joukko- ja satunnaisvahingot, tietojen epäsymmetrinen jakautuminen ja muut ongelmat vahingonkorvauskanteiden käsittelyssä, paitsi yhteisön kilpailuoikeuteen liittyvissä menettelyissä myös muilla aloilla, esimerkiksi tuotevastuun alalla ja muissa kuluttajiin liittyvissä kysymyksissä;

4.   palauttaa mieliin, että yksittäiset kuluttajat ja pienet yritykset, erityisesti ne, joiden kärsimä vahinko on satunnaista ja arvoltaan verrattain vähäistä, luopuvat usein erillisistä vahingonkorvauskanteista niihin liittyvien kulujen, kulutetun ajan, epävarmuustekijöiden, riskien ja rasitteiden vuoksi; korostaa tässä yhteydessä, että ryhmäkanne, jolla voidaan yhdistää EY:n kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi vahinkoa kärsineiden yksittäiset vahingonkorvaushakemukset ja parantaa vahinkoa kärsineiden oikeussuojakeinoja, on tärkeä pelote; pitää tältä osin myönteisinä komission ehdotuksia, joilla otetaan käyttöön menettelyjä ryhmäkanteiden parantamiseksi ja vältetään samalla turhia oikeudenkäyntejä;

5.   palauttaa mieliin, että komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto julkaisi vuoden 2008 lopussa tulokset kahdesta tutkimuksesta, jotka koskevat ryhmäkannemenettelyä jäsenvaltioissa ja jäsenvaltioiden erilaisesta lainsäädännöstä mahdollisesti johtuvia sisämarkkinoiden esteitä; huomauttaa myös, että komissio julkaisi vihreän kirjan yhteisön mahdollisista toimintavaihtoehdoista kuluttajansuojalainsäädännön alalla ja että se on ilmoittanut julkaisevansa toisen toimintapoliittisen asiakirjan vuonna 2009; korostaa, että yhteisön tasolla toteutettavat toimenpiteet eivät saa johtaa kansallisen prosessioikeuden mielivaltaiseen ja tarpeettomaan pirstoutumiseen ja että on sen vuoksi harkittava perusteellisesti, olisiko tuomioistuinten ulkopuolisen käsittelyn ja vahingonkorvauskanteiden nostamisen helpottamiseksi valittava horisontaalinen vai yhdennetty lähestymistapa ja missä määrin sitä olisi sovellettava; pyytää sen vuoksi, että komissio tutkii mahdollisia oikeusperustoja ja sitä, edetäänkö asiassa horisontaalisesti vai yhdennetysti, vaikkei välttämättä valittaisikaan yhtä horisontaalista välinettä, ja että se pidättyy toistaiseksi ehdottamasta ryhmäkannemenettelyä EY:n kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi vahinkoa kärsineille ilman, että parlamentti voi osallistua sen hyväksymiseen yhteispäätösmenettelyssä;

6.   huomauttaa, että EY:n kilpailusääntöjen rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita pitäisi mahdollisuuksien mukaan kohdella johdonmukaisesti muiden sopimussuhteen ulkopuolisten kanteiden kanssa, katsoo, että horisontaalinen tai yhdennetty lähestymistapa voisi kattaa ryhmäkannemenettelyille eri lainkäyttöaloilla yhteiset prosessioikeudelliset säännöt, ja korostaa, ettei kyseinen lähestymistapa saa viivyttää tai estää yhteisön kilpailuoikeuden täysimääräisen täytäntöönpanon kannalta tarpeellisiksi katsottujen ehdotusten tai toimenpiteiden kehittämistä; panee lisäksi merkille kilpailuoikeutta koskevien yksityisoikeudellisten oikeussuojakeinojen lähemmän analyysin ja kilpailuviranomaisten edistyneen kehyksen, Euroopan kilpailuviranomaisten verkosto mukaan luettuna, ja katsoo, että ainakin tiettyjen kysymysten osalta on tämän vuoksi perusteltua edetä nopeasti, kun otetaan huomioon, että osa suunnitelluista toimenpiteistä voitaisiin ulottaa koskemaan muita aloja kuin kilpailuoikeutta; katsoo, että tällaisia alakohtaisia toimenpiteitä voitaisiin jo ehdottaa EY:n kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi vahinkoa kärsineiden tilanteeseen liittyvien tiettyjen erityispiirteiden ja vaikeuksien osalta;

7.   toteaa, että on vastaajien kannalta toivottavaa saada aikaan "kerralla lopullinen" ratkaisu, jotta voitaisiin vähentää epävarmuutta ja liiallisia taloudellisia vaikutuksia, jotka voivat kohdistua työntekijöihin, tavarantoimittajiin, alihankkijoihin ja muihin syyttömiin osapuoliin; kehottaa ottamaan mahdollisesti käyttöön ryhmäkanteissa tuomioistuinten ulkopuolisen riitojenratkaisumenettelyn, joka voidaan panna vireille joko osapuolten toimesta ennen kanteen nostamista tai sen tuomioistuimen määräyksestä, jossa kanne nostetaan; katsoo, että tällaisella menettelyllä olisi pyrittävä ratkaisemaan riita tuomioistuimen ulkopuolella hakemalla oikeudellinen hyväksyntä sovittelulla aikaansaadulle sopimukselle, joka voidaan julistaa kaikkia riitojenratkaisumenettelyyn osallistuneita vahinkoa kärsineitä sitovaksi; korostaa, ettei tällainen menettely saa tarkoittaa käsittelyn tarpeetonta pitkittymistä tai edistää kanteiden epäoikeudenmukaista ratkaisua; pyytää komissiota selvittämään, miten voidaan lisätä varmuutta, esimerkiksi arvioimaan, pitäisikö mahdollisten myöhempien kantajien yleensä olettaa tyytyvän pelkästään tällaisen riitojenratkaisumenettelyn tulokseen;

8.   katsoo, että suorien ja epäsuorien ostajien käytössä pitäisi olla erillis- tai jatkokanteiden nostamista varten yksittäiset, ryhmä- tai edustukselliset kanteet, jotka voidaan toteuttaa myös pilottioikeudenkäynnin muodossa, mutta että yhden osapuolen samasta kanneperusteesta nostamien päällekkäisten kanteiden välttämiseksi yhden kanteen valinnan pitäisi estää osapuolta käyttämästä toista joko samanaikaisesti tai myöhemmin; katsoo, että jos eri osapuolet panevat vireille erilliset kanteet, olisi pyrittävä yhdistämään ne tai käsittelemään ne peräkkäin;

9.   katsoo, että oikeudenkäynteihin liittyvien väärinkäytösten välttämiseksi jäsenvaltioiden pitäisi antaa kanneoikeus edustuksellisissa kanteissa valtion elimille, kuten oikeusasiamiehelle, tai kanteen nostamiseen oikeutetuille yksiköille, kuten kuluttajajärjestöille, kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista 19. toukokuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/27/EY(7) 3 artiklan mukaisesti ja että tapauskohtaista valtuutusta tällaisten edustuksellisten kanteiden nostamiseen pitäisi ensisijaisesti harkita ammattijärjestöille, jotka järjestävät yritysten vahingonkorvausoikeudenkäyntejä;

10.   pyytää, että vain selkeästi rajatun henkilöryhmän on saatava osallistua ryhmäkanteisiin ja että kyseisen ryhmän jäsenet on nimettävä suostumukseen perustuvissa edustuksellisissa kanteissa ja etukäteen nimettyjen tai tapauskohtaisen valtuutuksen saaneiden oikeutettujen yksiköiden nostamissa edustuksellisissa kanteissa selkeässä määräajassa ilman tarpeetonta viivytystä, noudattaen kuitenkin olemassa olevaa lainsäädäntöä, jossa säädetään pidemmästä määräajasta; korostaa, että ainoastaan tosiasiallisesti kärsityt vahingot pitäisi korvata; huomauttaa, että jos kanne hyväksytään, haettu vahingonkorvaus on maksettava nimetylle henkilöryhmälle tai sen nimeämälle taholle ja että oikeutetulle yksikölle voidaan korvata ainoastaan sille kanteen nostamisesta aiheutuneet kulut eikä se saa suoraan tai epäsuorasti olla vahingonkorvauksen saajaksi nimetty taho;

11.   korostaa, että jos erilliskanne hyväksytään, viranomaisten mahdollisuutta nostaa myöhempi kanne EY:n kilpailusääntöjen rikkomisesta ei suljeta pois; toistaa myös, että jotta yrityksiä kannustetaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti maksamaan korvaus laittomasta toiminnasta vahinkoa kärsineille, kilpailuviranomaisia pyydetään ottamaan huomioon maksettu tai maksettava korvaus, kun ne määrittävät vastaajana olevalle yritykselle määrättävän sakon; huomauttaa, ettei tämä saisi kuitenkaan vaikuttaa vahinkoa kärsineen oikeuteen saada täysimääräinen korvaus kärsimästään vahingosta tai tarpeeseen säilyttää sakkojen ennaltaehkäisevä tarkoitus eikä johtaa pitkälliseen epävarmuuteen ratkaisun lopullisuudesta yritysten kannalta; kehottaa neuvostoa ja komissiota nimenomaisesti sisällyttämään kyseiset sakotusperusteet asetukseen (EY) N:o 1/2003 sekä edelleen parantamaan ja täsmentämään kyseisiä perusteita, jotta voidaan noudattaa yleisten oikeusperiaatteiden vaatimuksia;

12.   huomauttaa, että alkuvaiheessa olisi toteutettava jonkinlainen ryhmäkanteen perusteiden alustava arviointi, ja korostaa, etteivät ryhmäkanteiden kantajat saa olla paremmassa tai huonommassa asemassa kuin yksittäiset kantajat; pyytää, että ryhmäkannemenettelyssä noudatetaan periaatetta, jonka mukaan kantajan on näytettävä vaatimuksensa toteen edellyttäen, ettei sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetä todistustaakan keventämisestä tai helpoteta oikeutta tutustua vastaajan hallussa oleviin tietoihin ja todisteisiin;

13.   pyytää komissiota takaamaan, että tutkinnan jatkotoimien yhteydessä EY:n kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi vahinkoa kärsineet saavat käyttöönsä vahingonkorvauskanteen nostamiseksi tarvittavat tiedot, ja korostaa, että EY:n perustamissopimuksen 255 artiklassa ja asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädetään oikeudesta tutustua toimielinten asiakirjoihin ja että toimielimet voivat evätä tämän oikeuden vain kyseisessä asetuksessa ja erityisesti sen 4 artiklassa säädetyin edellytyksin; katsoo sen vuoksi, että komission on tulkittava asetusta (EY) N:o 1049/2001 tämän mukaisesti tai ehdotettava asetuksen muuttamista; korostaa, että kun viranomaiset myöntävät oikeuden tutustua asiakirjoihin, erityistä huomiota on kiinnitettävä vastaajan tai kolmansien osapuolten liikesalaisuuden suojaamiseen, ja huomauttaa, että sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevien hakemusten käsittelystä on tarpeen antaa ohjeita;

14.   katsoo, ettei toisen jäsenvaltion kansallisen kilpailuviranomaisen päätöksen pitäisi sitoa kansallista tuomioistuinta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sääntöjä, joiden mukaan Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston jäsenen perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklaa soveltaen ja samasta asiasta tekemillä päätöksillä on sitova vaikutus; huomauttaa, että koulutus- ja vaihto-ohjelmien pitäisi johtaa päätösten lähentymiseen niin, että muiden kansallisten kilpailuviranomaisten päätösten hyväksymisestä tulee normi;

15.   korostaa, että tarkoituksellisen teon on aina oltava vahingonkorvauskanteen edellytyksenä ja että EY:n kilpailusääntöjen rikkomisen on edellytettävä vähintään huolimattomuutta, paitsi jos kansallisessa lainsäädännössä on EY:n kilpailusääntöjen rikkomista koskeva olettama tai kumottavissa oleva olettama tuottamuksellisuudesta, jotta voidaan varmistaa kilpailuoikeuden johdonmukainen ja yhtenäinen täytäntöönpano;

16.   suhtautuu myönteisesti siihen, että korvauksen tarkoituksena on hyvittää tappiot ja tulonmenetykset, ylihinta ja kertyneet korot mukaan luettuina, ja pyytää, että tämä vahingon määritelmä vahvistetaan ryhmäkannemenettelyjä varten yhteisön tasolla;

17.   suhtautuu myönteisesti komission työhön sellaisten ei-sitovien ohjeiden laatimiseksi vahingonkorvausten määrän laskentaa varten, jotka voisivat sisältää ohjeita laskennassa tarvittavista tiedoista ja mahdollisuuksien mukaan niiden soveltamisesta vaihtoehtoisissa riidanratkaisumenettelyissä;

18.   huomauttaa, että ylihinnan edelleen välittämistä koskevan yhteisen yhteisön lähestymistavan kehittäminen on perusteltua, ja hyväksyy, että ylihinnan edelleen välittämistä voidaan käyttää puolustuksena, että vastaajan on aina annettava todisteet tällaisesta puolustuksesta ja että tuomioistuimet voivat soveltaa syy-yhteyttä ja vastuuta koskevia vakiintuneita kansallisia sääntöjä tehdessään yksittäistapauksissa oikeudenmukaisia ratkaisuja; ehdottaa ohjeiden laatimista siitä, missä määrin epäsuora ostaja ja erityisesti viimeinen epäsuora ostaja voivat vedota siihen kumottavissa olevaan olettamaan, että sääntöjenvastainen ylihinta on siirretty kyseisen epäsuoran ostajan tasolle kokonaisuudessaan;

19.   suhtautuu myönteisesti siihen, että jos kilpailusääntöjä rikotaan keskeytyksettä tai toistuvasti, vanhentumisaika alkaa vasta, kun rikkominen loppuu tai kun vahinkoa kärsineellä voidaan kohtuudella olettaa olevan tieto rikkomisesta sen mukaan, kumpi näistä toteutuu myöhemmin; korostaa, että vanhentumisaikaa koskevat säännöt lisäävät myös oikeusvarmuutta ja että sen vuoksi on sovellettava viiden vuoden vanhentumisaikaa tapauksissa, joissa ei nosteta julkisoikeudellista tai yksityisoikeudellista kannetta; suhtautuu myönteisesti myös siihen, että erilliskanteita koskeva vanhentumisaika määritetään kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja pyytää soveltamaan samaa periaatetta jatkokanteisiin; huomauttaa, ettei tämä saa vaikuttaa vanhentumisajan keskeyttämistä koskevaan jäsenvaltioiden lainsäädäntöön;

20.   suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltiot päättävät kulujen jakamista koskevista säännöistään; katsoo, että on jäsenvaltioiden tehtävä arvioida, haluavatko ne varmistaa, etteivät kantajan ja vastaajan erilaiset resurssit oikeudenkäynnissä estä perusteltujen vahingonkorvauskanteiden nostamista, ja toteaa, että oikeussuojakeinoja on myös tasapainotettava voimakkailla toimilla, joilla estetään niiden väärinkäyttö esimerkiksi asiattomien tai kiusaamis- tai kiristystarkoituksessa nostettujen kanteiden avulla;

21.   palauttaa mieliin, että sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan ohjelman soveltaminen edesauttaa ratkaisevasti kartellitapausten paljastumista, jolloin yksityisoikeudelliset kanteet ovat ylipäätään mahdollisia, ja pyytää selvittämään, miten sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan ohjelman soveltaminen voidaan edelleen pitää houkuttelevana; korostaa, että sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan ohjelman soveltamisen merkityksestä huolimatta oikeusviranomaisten kanssa yhteistyötä tekevän henkilön täysimääräinen vapauttaminen yhteisvastuusta on ristiriidassa järjestelmän kanssa, ja torjuu jyrkästi tällaisen vapauttamisen, sillä se on monien EY:n kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi vahinkoa kärsineiden etujen vastainen;

22.   kehottaa komissiota ensisijaisesti välttämään kartelli- ja kilpailuoikeudenkäynneistä luopumista sekä päättämään kaikki merkittävät oikeudenkäynnit asianmukaisesti yksiselitteisellä päätöksellä, jotta vahinkoa kärsineiden oikeutta nostaa vahingonkorvauskanteita ei heikennettäisi vaan sitä helpotettaisiin;

23.   korostaa, että Euroopan parlamentti on yhteispäätösmenettelyn puitteissa otettava mukaan kaikkiin lainsäädäntöaloitteisiin ryhmäkanteiden alalla;

24.   vaatii, että ennen lainsäädäntöehdotusten tekemistä toteutetaan riippumaton kustannus-hyötyanalyysi;

25.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä yhteisön tason työmarkkinaosapuolille.

(1) EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 653. (2) EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1. (3) EUVL L 123, 27.4.2004, s. 18. (4) EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1. (5) EUVL C 298, 8.12.2006, s. 17. (6) EUVL L 171, 1.7.2008, s. 3. (7) EYVL L 166, 11.6.1998, s. 51.