Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 33 artiklan,

–   ottaa huomioon 9. joulukuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon "Elintarvikkeiden hinnat Euroopassa" (KOM(2008)0821),

–   ottaa huomioon parlamentin 20. lokakuuta 2007 teettämän tutkimuksen tuottaja- ja kuluttajahintojen eroista,

–   ottaa huomioon komission 28. marraskuuta 2006 teettämän tutkimuksen Euroopan elintarviketeollisuuden kilpailukyvystä "Competitiveness of the European Food Industry. An economic and legal assessment",

–   ottaa huomioon 20. toukokuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon "Nousevien elintarvikehintojen haasteeseen vastaaminen – suunta EU:n toimille" (KOM(2008)0321),

–   ottaa huomioon 19. helmikuuta 2008 antamansa kannanoton Euroopan unionissa toimivilla suurilla supermarketeilla olevan aseman väärinkäytön tutkimiseen ja tilanteen korjaamiseen(1),

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 7. huhtikuuta 2005 päivätyn lausunnon suuresta vähittäiskauppasektorista sekä sen suuntauksista ja vaikutuksista maanviljelijöihin ja kuluttajiin(2),

–   ottaa huomioon komission 22. tammikuuta 1997 antaman vihreän kirjan Euroopan yhteisön kilpailupolitiikan vertikaalisista rajoituksista (KOM(1996)0721),

–   ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman rehujen ja elintarvikkeiden hintojen noususta(3),

–   ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) meneillään olevan terveystarkastuksen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A6-0094/2009),

A.   ottaa huomioon, että elintarvikkeiden hinnat ovat viime aikoina heilahdelleet voimakkaasti Euroopan unionissa ja muualla maailmassa ja hinnat ovat nousseet osin voimakkaasti, millä on ollut monitahoisia vaikutuksia maatalousalaan, koska hintojen nousu on hyödyttänyt toisia, kun taas toiset – lähinnä karjatilat ja elintarvikkeiden jalostuksessa toimivat yritykset – ovat kohdanneet huomattavan kustannusten nousun,

B.   panee merkille, että huomattava osa maataloustuotannon kustannusten noususta on aiheutunut myös lannoitteiden ja torjunta-aineiden kaltaisten tuotantopanosten hintojen noususta ja että huolimatta siitä, että tuottajahinnat ovat vapaassa pudotuksessa, tällä hetkellä se ei aiheuta näiden tuotantokustannusten putoamista samassa määrin ja samassa ajassa,

C.   toteaa, että maataloustuotteiden hintojen lasku, joka ei johdu tuotantokustannusten pienenemisestä, johtaa siihen, että viljelijöiden rahoitustilanne muodostuu kestämättömäksi ja monet viljelijät joutuvat lopettamaan tuotannon kannattamattomana,

D.   panee merkille, että yksittäisissä jäsenvaltioissa on todettu, että suuret tuottajat tarjoavat samoja tuotteita voimakkaasti vaihtelevin hinnoin,

E.   ottaa huomioon, että kaikkialla Euroopan unionissa on havaittu huomattavia eroja kuluttaja- ja tuottajahintojen välillä ja ettei tätä kaikissa tapauksissa voida selittää tuotteiden jalostukseen, jakeluun ja myyntiin liittyvillä kustannuksilla,

F.   toteaa, että hintojen ja niiden kehityksen arvioimisessa on otettava huomioon koko tarjontaketju; toteaa, että ruokasektori on hajautunut ja tarjontaketju hyvin monimutkainen ja siinä on monia välittäjiä,

G.   panee merkille, että viime vuosina tietyt suuret jalostajat ovat lisänneet markkinaosuuttaan,

H.   panee merkille, että viime vuosina on tapahtunut suuria muutoksia elintarvikkeiden tarjontaketjun kilpailurakenteessa samalla, kun elintarviketuottajien sekä tukku- ja vähittäiskauppiaiden keskittyminen on lisääntynyt,

I.   ottaa huomioon, että tiedot Euroopan unionin eri puolilta viittaavat siihen, että suuret supermarketit käyttävät ostovoimaansa ja painavat tavarantoimittajille maksettavat hinnat kestämättömän alhaiselle tasolle ja pakottavat ne näin toimimaan epäoikeudenmukaisissa olosuhteissa; katsoo, että suurista vähittäismyyjistä on kaikkialla Euroopan unionissa nopeasti tulossa "portinvartijoita", jotka säätelevät viljelijöiden ja muiden toimittajien mahdollisuuksia tavoittaa kuluttajia,

J.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin kuluttajahinnat ovat keskimäärin jopa viisinkertaisia viljelijöille maksettuihin hintoihin nähden; panee merkille, että eurooppalaiset maanviljelijät saivat 50 vuotta sitten noin puolet elintarvikkeiden vähittäismyyntihinnasta, kun nykyään osuus on huomattavasti pienempi, mikä on seurausta elintarvikkeiden selvästi nousseesta jalostusasteesta,

K.   toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan rahoitus on vuosien ajan mahdollistanut kuluttajille edullisemmat hinnat, mutta on kuitenkin pantava merkille, että kuluttajahinnat ovat maatalousalan hintojen laskusta huolimatta edelleen korkeita eikä niitä ole laskettu,

L.   toteaa, että EU:n korkea omavaraisuusaste on strategisesti tärkeä kysymys ja että tässä yhteydessä on pyrittävä EU:n alkutuottajien vahvaan asemaan elintarviketuotantomme kantavana voimana,

M.   toteaa, että neuvotteluvoimaa koskeva epätasapaino maataloustuottajien ja tarjontaketjun muiden osien välillä on aiheuttanut maatalousalan tuottajien voittomarginaaleihin kohdistuvan voimakkaan ja jatkuvan paineen,

1.   pitää EY:n perustamissopimuksen nojalla EU: n yleisen edun mukaisena, että tuottaja- ja kuluttajahintojen taso pidetään riittävänä ja huolehditaan reilusta kilpailusta erityisesti maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kaltaisten strategisesti tärkeiden kauppatavaroiden suhteen;

2.   katsoo, että jos kilpailijat tarjoavat kuluttajille elintarvikkeita kilpailukykyiseen hintaan, on taattava viljelijöille vakaat tulot hinnoilla, jotka käsittävät tuotantokustannukset ja oikeudenmukaisen korvauksen viljelijöiden työstä myös siksi, että voitaisiin taata hyvälaatuisten elintarvikkeiden toimitusvarmuus;

3.   katsoo, että hyvin monet eri tekijät vaikuttavat hintojen välittymismekanismiin ja tuottaja- ja kuluttajahintojen eroihin; näitä tekijöitä ovat muun muassa toimijoiden markkinointikäyttäytyminen koko tarjontaketjussa valmistajat, tukkumyyjät ja vähittäismyyjät mukaan lukien, muiden kuin maatalouskustannusten (kuten energia ja työvoima) osuus, lainsäädäntö- ja säätely-ympäristö, tuotteen herkkä pilaantuvuus, tuotteen jalostus-, markkinointi- ja käsittelyaste ja kuluttajien mieltymykset;

4.   katsoo, että hintojen välittymismekanismiin sekä tuottaja- ja kuluttajahintaeroihin eniten vaikuttavista tekijöistä tärkeimpiä ovat lisääntyvä keskittyminen elintarvikkeiden koko tarjontaketjussa, tuotteiden jalostusaste ja muiden ulkoisten kustannusten aiheuttama hintojen nousu ja myös maataloushyödykkeillä keinottelu; pitää siksi markkinoiden sääntelyvälineitä nykytilanteessa tärkeämpinä kuin koskaan;

5.   on komission kanssa samaa mieltä siitä, että tarjontaan ja kysyntään liittyvä kehitys sekä elintarvikkeiden tarjontaketjun toiminnan puutteet ovat edistäneet elintarvikkeiden hintojen nousua merkittävästi; painottaa kuitenkin, että myös keinottelu rahoitusmarkkinoilla on lisännyt huomattavasti hinnanmuodostusmekanismin vääristymiä;

6.   kehottaa komissiota teettämään mahdollisimman nopeasti tutkimuksen voittomarginaalien jakautumisesta tuotanto- ja tarjontaketjussa, kuten vuoden 2009 talousarviomenettelyn yhteydessä esitetyn maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan aiemman ehdotuksen pohjalta oli määrä tehdä; pitää tätä ensimmäisenä askeleena kyseisen ketjun avoimuuden tukemisessa;

7.   pahoittelee maatalousmarkkinoita koskevien EU:n tukitoimien asteittaista poistamista, koska se edistää merkittävästi hintojen suurta vaihtelua; katsoo, että on otettava käyttöön uusia markkinoiden ohjausvälineitä, jotta voitaisiin vakauttaa tuottajien tuloja ja jotta kuluttajille voitaisiin tarjota kohtuulliset hinnat;

8.   katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä tarvitaan markkinoiden ohjausvälineitä, jotta voidaan vakauttaa maatalousalaa ja maatalouselintarvikkeiden markkinoita ja jotta voidaan ylläpitää kestävää EU:n maataloustuotantoa kohtuullisin hinnoin ja näin välttää lopullisiin hintoihin ja tuotantotekijöihin liittyviä voimakkaita heilahteluja;

9.   katsoo, että vertailu, jossa komissio tarkastelee Euroopan unionin ja USAn tuottavuutta, on täysin mielekäs, mutta se ei voi kuitenkaan olla absoluuttisena perustana elintarvikealan ideaalisen tuottavuuden määrittelemiselle (etenkään maataloustuotannon ja jalostuksen suhteen) Euroopan unionissa; korostaa, että EU:n maatalous- ja elintarvikeala poikkeaa huomattavasti USA:sta lajikkeiden, kattamiensa alueiden sekä vallitsevien olosuhteiden ja noudatettavien sääntöjen suhteen;

10.   katsoo, että maatalouden alkutuotannon kilpailu- ja innovointikyvyn vahvistamista on tuettava, koska se tarjoaa alkutuottajille lisämahdollisuuksia tilanhoidon monipuolistamiseen ja vähentää riippuvuutta tuotanto- ja tarjontaketjun muista osista;

11.   katsoo, että maataloustuotannon tarjonnan keskittyminen tuottajajärjestöjen, osuuskuntien ja vastaavien kautta mahdollistaisi sen, että niiden painotus elintarvikeketjussa voitaisiin määrittää uudestaan tavalla, joka vahvistaisi viljelijöiden neuvotteluasemaa ja lisäisi heidän tuotteidensa lisäarvoa niin, että jakelukanavat saataisiin lähemmäksi kuluttajaa;

Elintarvikemarkkinoiden epätäydellisyys

12.   kiinnittää huomiota siihen, että suuri markkinavoima on erityisen kannattavaa maa- ja elintarviketalouden alalla, mikä johtuu toisaalta maatalouden tarjonnan ja toisaalta kuluttajakysynnän olemattomasta hintajoustosta;

13.   on huolestunut tavaroiden myynnistä omakustannushintaa halvemmalla ja muista vastaavista markkinointikäytännöistä, joiden tarkoituksena on lisätä supermarketissa käyntejä; kannattaa kieltoa myydä elintarvikkeita omakustannushintaa halvemmalla ja tukee jäsenvaltioita, jotka jo ovat ottaneet tällaiset toimet käyttöön; toivoo, että EU:ssa torjuttaisiin laajemmin tällaista aggressiivista hinnoittelua ja myös muita kilpailun vastaisia käytäntöjä kuten tuotteiden kytkemistä toisiinsa tai muunlaista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä;

14.   katsoo, että kustannuksia halvempia hintoja, jotka eivät enää ole kannattavia minkään yrityksen kannalta, voivat ylläpitää vain suuret (eriytyneet) yritykset lyhyen aikaa ja vain kilpailijoiden syrjäyttämiseksi markkinoilla; katsoo, että tällainen käytäntö ei pitkällä aikavälillä hyödytä kuluttajia eikä markkinoita kokonaisuudessaan;

15.   on myös huolissaan muista tavoista, joilla kauppa käyttää markkina-asemaansa, kuten kohtuuttoman pitkät maksuajat, maksut myyntivalikoimaan ottamisesta, hyllytilamaksut, uhka myyntivalikoimasta poistamisesta, jo myydyille tuotteille takautuvasti myönnetyt alennukset, epäoikeudenmukainen osallistuminen vähittäismyyjän myynninedistämiskustannuksiin tai pitäytyminen yksinomaiseen oikeuteen tarjota tuotetta;

16.   korostaa, että joissakin jäsenvaltioissa sekä osto- että myyntimarkkinat ovat usein yhtä keskittyneitä, mikä osaltaan pahentaa markkinoita vääristävää vaikutusta;

17.   korostaa, että kun otetaan huomioon yhteisen maatalouspolitiikan uudistus ja erityisesti tuen irrottamisen tuotantomääristä, viljelijät tekevät tuotantopäätökset yhä enemmän hyödyntäen markkinasignaaleja, joita vähittäiskaupan liiallinen keskittyminen ei saa huonontaa; katsoo, että EU:n lisääntynyt elintarviketuonti todennäköisesti laskee viljelijöille maksettavia hintoja;

18.   kiinnittää huomiota siihen, että vähittäismyyjät voivat käyttää hyväkseen esimerkiksi reilun kaupan tuotemerkintöjä kasvattaakseen voittomarginaaliaan kuluttajien kustannuksella; kehottaa tästä syystä laatimaan tällaisen käytännön rajoittamiseksi ja tämän merkinnän käytön valvomiseksi reilulle kaupalle Euroopan unionin laajuisen kehys- ja kehitysstrategian;

19.   myöntää, että lyhyellä aikavälillä markkinoiden keskittyminen elintarvikkeiden toimitusketjun eri tasoilla voi johtaa elintarvikkeiden hintojen alenemiseen, mutta on keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei vahingoiteta vapaata kilpailua tavalla, joka pakottaa pienet tuottajat pois markkinoilta ja rajoittaa kuluttajien valinnanvapautta;

20.   kiinnittää huomiota siihen, että monet elintarvikealan pienet ja keskisuuret yritykset ovat erittäin herkästi haavoittuvia erityisesti jos ne ovat pitkälle riippuvaisia yhdestä suuresta toimijasta; panee merkille, että elintarvikkeiden tarjontaketjun suuret toimijat usein panevat useat tavarantoimittajat kilpailemaan keskenään alhaisimmasta hinnasta, ja voidakseen jatkaa toimintaansa pienten yritysten on leikattava kustannuksia ja voittomarginaaleja, mikä puolestaan laskee viljelijöille maksettavia hintoja, heikentää pk-yritysten markkinoille pääsyä ja vähentää niiden jakelukanavia, aiheuttaa henkilöstövähennyksiä ja huonontaa kuluttajatuotteiden laatua;

21.   on huolissaan lisääntyvästä keinottelusta elintarvikehyödykkeillä rahoitusmarkkinoilla; kehottaa komissiota käynnistämään tutkimusten tästä asiasta; odottaa elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevän korkean tason työryhmän johtopäätöksiä ja kannustaa sitä ehdottamaan tehokkaita toimenpiteitä markkinoiden tasapainottamiseksi;

22.   suhtautuu myös varauksellisesti komission johtopäätöksiin, joiden mukaan keinottelu rahoitusmarkkinoilla ei olisi vaikuttanut merkittävästi hinnanmuodostusprosessiin; katsoo, että komission tulee tehdä aloitteita maatalouden tärkeimpien raaka-aineiden termiinimarkkinoiden valvonnan tehostamiseksi;

23.   panee merkille, että komissio rajoittuu tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen yksipuoliseen esittämiseen, koska se ei ota huomioon termiinimarkkinoilla keinottelutarkoituksessa tehtyjen investointien mahdollisia vaikutuksia, joita ovat esimerkiksi:

24.   korostaa, että toisin kuin komissio arvioi, on yhä kiireellisempää tarkastella uusia sääntöjä futuurimarkkinoiden hallitsemiseksi, koska on merkkejä siitä, että keinottelu aiheuttaa jo ongelmia, jotka koskevat peruselintarvikkeiden hintoja ja samalla myös niistä riippuvaisia markkinoita ja tuottajayrityksiä;

25.   katsoo, että komissio on viimeisen viiden vuoden aikana tehostanut kartellivalvontaansa sekä parantamalla kilpailulainsäädäntöä että panemalla nykyisiä määräyksiä täytäntöön; katsoo, että erityisen merkittäviä ovat olleet sellaiset toimenpiteet kuin sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevat hakemukset, riitojenratkaisumenettely ja rikostutkinnan tietotekniikka; katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioilla on vielä parantamisen varaa näiden toimien sisällön ja toteuttamisen osalta;

26.   kiinnittää kilpailusta vastaavan komission jäsenen huomion edellä mainittuun parlamentin kirjalliseen kannanottoon, joka koskee tutkimusta Euroopan unionissa toimivien suurten supermarketketjujen harjoittamasta aseman väärinkäytöstä sekä vastaavia korjaavia toimia; on pettynyt koska, komissio ei ole noudattanut siihen sisältyviä kehotuksia; vaatii tässä yhteydessä tekemään tutkimuksen vähittäiskaupan markkinoiden keskittymisestä ja kartellien muodostamisesta sekä laittomista toimista määrättävistä seuraamuksista;

27.   kehottaa komissiota analysoimaan vuotuisissa kertomuksissaan tuottaja- ja kuluttajahintojen välistä eroa, jäsenvaltioiden välisiä hintaeroja sekä erilaisten maataloustuotteiden välisiä hintaeroja;

28.   viittaa siihen, että merkittävän kokoisilla yrityksillä on yksiselitteisiä ja tunnettuja taloudellisia etuja (mittakaavaetuja), jotka johtavat kulujen ja samalla hintojen alenemiseen; korostaa kuitenkin, että elintarvikkeiden tarjontaketjun parantamiseen liittyvien toimien tulisi tukea sellaisten tehokkaiden järjestelmien luomista, joiden avulla maatalousala voi hyödyntää näitä etuja (yhteenliittymät, verkostot ja alakohtaiset järjestöt jne.) vähentääkseen voittomarginaaleihin kohdistuvaa painetta, jota yritykset käyttävät seuraavassa vaiheessa;

29.   on hyvin huolissaan siitä, että kun komissio edellä mainitussa tiedonannossaan elintarvikkeiden hinnoista Euroopassa käsittelee yleisimpiä elintarvikkeiden tarjontaketjun kilpailua vahingoittavia toimia, se ei mainitse määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, jota on havaittavissa vähittäiskaupassa ja jossakin määrin myös tukkukaupassa; toteaa, että kilpailun vastaiset menettelyt, joita suuren markkina-aseman omaavat yritykset harjoittavat, kuten yksinomaiset sopimukset tai tuotteiden pakollinen yhdistäminen toisiinsa, ovat merkittäviä elintarvikkeiden tarjontaketjun tervettä kilpailua haittaavia tekijöitä;

Euroopan unionin rooli
Markkinoiden epätasapainoon vastaaminen

30.   tukee komission päätöstä ehdottaa tehokasta EU:n markkinaseurantajärjestelmää, joka pystyisi kirjaamaan hintakehityksen ja tuotantopanoskustannukset koko tarjontaketjussa; uskoo, että tällainen järjestelmä varmistaisi avoimuuden sekä sallisi samanlaisten tuotteiden rajatylittävät vertailut; katsoo, että tällainen järjestelmä olisi luotava läheisessä yhteistyössä Eurostatin ja kansallisten tilastoviranomaisten kanssa ja sen pitäisi myös toimia tiiviissä yhteistyössä EU-kuluttajaneuvontakeskusten verkoston kanssa; viittaa periaatteeseen, jonka mukaan lisäkustannusten ja -rasituksen on pysyttävä kohtuullisina;

31.   vaatii komissiota luomaan yhteisön oikeudellisen kehyksen, joka käsittää muun muassa kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 29. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/35/EY(4) perusteellisen tarkistuksen ja tukee elintarvikeketjun eri toimijoiden välistä tasapainoista suhdetta, estää epäasianmukaiset käytännöt ja tukee myyntikatteiden entistä oikeudenmukaista jakautumista;

32.   kehottaa kansallisia ja EU-tason kilpailuviranomaisia tutkimaan ja arvioimaan koko Euroopan unionin alueen kuluttajahintoja, jotta varmistetaan kilpailusääntöjen noudattaminen ja jotta voidaan määrittää arvoketjun muodostavien eri toimijoiden vastuualueet; korostaa, että hintojen lasku on lyhyellä aikavälillä ohjattava edelleen kuluttajille, kun taas hintojen nousu on hyvitettävä tuottajille entistä nopeammin;

33.   toteaa, että kustannusrakenteen avoimuutta voidaan lisätä luomalla koko Euroopan kattava tietokanta, jossa tuotteiden ja tuotantopanosten vertailuhinnat sekä energiaan, palkkoihin, vuokriin, veroihin ja maksuihin liittyvät kustannukset eri puolilta Euroopan unionia ovat helposti kuluttajien saatavilla; kehottaa komissiota suunnittelemaan tällaista sähköistä järjestelmää, joka perustuisi nykyisille kansallisille malleille, kuten Ranskan hintaseurantajärjestelmät (observatoires des prix); on myös sitä mieltä, että on tarpeen luoda YK:n elintarvikejärjestö FAO:n kanssa yhteistyössä kansainvälinen maataloustuotteiden, tuotantopanosten ja elintarvikkeiden hintojen seurantajärjestelmä, joka tehostaisi tällaisten tietojen seurantaa kansainvälisesti;

34.   kehottaa tuotanto- ja tarjontaketjun yksittäisiä toimijoita laatimaan yhdessä suositeltavia käytäntöjä tai "tulostauluja" tukemaan maataloustuotteiden hintojen avoimuutta;

35.   kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia ja komissiota tutkimaan ja analysoimaan yksityiskohtaisesti viljelijöille maksettavien hintojen ja lopullisten kuluttajahintojen välistä hintojen välittymistä ja voittomarginaaleja ja kehottaa analysoimaan supermarkettien sijaintia ja lukumäärää ja niiden liikevaihtoa sekä niille logistiikasta ja energiankäytöstä aiheutuvia erityisiä kustannuksia; kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia ja komissiota tutkimaan, ovatko määräävän markkina-aseman toteamisessa käytettävät perusteet edelleen asianmukaisia vähittäismarkkinoiden kehitys huomioon ottaen; kehottaa asettamaan uudelleen komissioon työryhmän, joka tarkastelee elintarvikkeiden tarjontaketjua yhteistyössä kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa;

36.   toteaa, että yksi syistä tuottaja- ja myyntihintojen välisiin eroihin on elintarvikeketjun epätasapaino ja että Euroopan unionilla ei siitä huolimatta ole riittäviä tukitoimia tuottajajärjestöille ja osuuskuntien ja muiden organisaatioiden kautta, jotta voitaisiin tukea tarjonnan keskittymistä; vaatii komissiota luomaan toimia sekä YMP:n yhteydessä että muilla EU:n politiikan alueilla näiden organisaatioiden tukemiseksi, mikä johtaa tuottajien neuvotteluaseman vahvistumiseen elintarvikeketjun muihin osiin nähden;

37.   ehdottaa, että koska kansallisilla kilpailuviranomaisilla on yhteisön lainsäädännön nojalla merkittävä rooli kilpailun seurannassa elintarvikkeiden tarjontaketjun kaikissa vaiheissa, niiden olisi tehostettava yhteistyötään tuotantokustannusten ja kaupan seurannassa ja komission olisi toimittava tässä koordinaattorina käyttäen avointa koordinointimenetelmää, jotta sisämarkkinat toimisivat asianmukaisesti;

38.   katsoo, että koska vähittäiskauppaa leimaavat ensisijaisesti kansalliset oikeudelliset, taloudelliset, poliittiset ja kulttuuriset tekijät, on tarkoituksenmukaista harjoittaa Euroopan kilpailuverkon (ECN) yhteydessä entistä laajempaa tietojen vaihtoa ja tarvittaessa koordinoida jäsenvaltioiden toimia, kun tutkitaan EU:n laajuisesti toimivien yritysten kilpailun vastaista toimintaa;

39.   vaatii, että Lissabonin strategian yhteydessä tuetaan kansallisia suunnitelmia sellaisen vähittäiskauppaa koskevan perusteettoman sääntelyn vähentämiseksi ja lopettamiseksi, joka rajoittaa kilpailua ja elintarvikkeiden tarjontaketjun kitkatonta toimintaa kuluttajien vahingoksi;

40.   katsoo, että sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevaa malliohjelmaa tulisi soveltaa sekä kansallisella että EU:n tasolla, jotta entistä enemmän elintarvikkeiden tarjontaketjuun liittyviä kilpailun vastaisia menettelyjä saataisiin toimivaltaisten kilpailuviranomaisten tietoon;

41.   toteaa, että yhteisön kilpailusääntöjen ohella on monia muita EU:n tason toimia, jotka määrittävät vähittäiskaupan toimintaa, joista esimerkkejä ovat yhteisön sisämarkkinasäännökset sekä yhteisön kuluttajaoikeus; korostaa, että kaikkien näiden toimien on oltava sopusoinnussa keskenään ja niitä on koordinoitava keskitetysti EU:n tasolla, jotta voidaan saavuttaa parhaat mahdolliset tulokset kuluttajahintojen suhteen;

42.   korostaa, että nykyiseen elintarvikekriisiin olisi reagoitava myös kansainvälisesti; kehottaa luomaan kansainvälisen verkoston FAO:n puitteissa, jotta voidaan varmistaa maailman elintarvikevarantojen riittävyys;

43.   vaatii komissiota neuvottelemaan Maailman kauppajärjestön puitteissa sopimuksen, joka antaa maataloudelle riittävästi liikkumavapautta, jotta se voi selviytyä jatkossakin kilpailusta kolmansien maiden kanssa katsoo, että muiden kuin kauppaan liittyvien kysymysten ottaminen mukaan edistää merkittävästi EU:n tuotantonormien ylläpitoa ja niiden noudattamista;

44.   vaatii, että tietyille peruselintarvikkeille otetaan EU:n tasolla käyttöön kriisihuolto ja -varastointi, kuten raakaöljytuotteiden suhteen on tehty;

45.   kehottaa ottamaan käyttöön mekanismeja, joiden avulla voidaan torjua rahoitusmarkkinoilla havaittua maataloushyödykkeillä ja niihin perustuvilla rahoitusinstrumenteilla keinottelua; tukee komission aietta tarkastella, millaisin toimin voitaisiin vähentää maataloushyödykkeiden hintavaihteluja;

46.   kehottaa tukemaan pienten maataloustuottajien yhteistyötä, jotta he pystyvät kilpailemaan suurten tuottajien, jalostajien ja vähittäismyyjien kanssa; katsoo, että jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin on huolehdittava eri kaupan muotojen säilymisestä ja pyrittävä estämään elintarvikemarkkinoiden täydellinen vapautuminen, joka johtaisi entistä suurempaan keskittymiseen; kehottaa komissiota antamaan vihreän kirjan tuottajajärjestöjen vahvistamisesta, tehokkaasta koko ketjua koskevasta menettelystä sekä suurten vähittäismyyjien markkinavoimasta;

47.   vaatii komissiota valvomaan entistä tehokkaammin sitä, miten elintarvikkeiden tuonnissa noudatetaan etenkin EU:n hygienia- ja ympäristönormeja, jotta tuontituotteet eivät aiheuta EU:n kuluttajille tavallista suurempaa riskiä;

48.   pitää tarpeellisena, että maatalousalan tarjontaa pyritään keskittämään entistä voimakkaammin tukemalla erilaisia yhteenliittymien oikeudellisia muotoja, jotta paino elintarvikeketjussa voidaan määrittää uudelleen, viljelijöiden tuotteille saadaan lisäarvoa ja viljelijöiden neuvotteluasemaa kaupan muihin toimijoihin nähden voidaan vahvistaa;

49.   kehottaa perustamaan uudelleen Euroopan elintarviketuottajien konsultointipalvelun, joka neuvoo viljelijöitä ja tuottajajärjestöjä asioissa, jotka liittyvät tuotteiden jakeluun, vähittäismyyntimarkkinoihin ja erityistuotteiden tuotantomahdollisuuksiin;

50.   kehottaa perustamaan kuluttajien ja maataloustuottajien palvelupuhelimen, johon he voivat ilmoittaa väärinkäyttötapauksista ja josta he saavat tietoa vastaavista tuotteista ja niiden hinnoista eri puolilta Euroopan unionia; katsoo, että palvelupuhelin voitaisiin perustaa ja se voisi toimia EU:n kuluttajaneuvontakeskusten yhteydessä;

51.   pitää myönteisenä kuluttajamarkkinoiden tulostaulun käyttöönottoa, koska sen avulla voidaan tehokkaammin seurata sisämarkkinoita ja antaa enemmän tietoa kuluttajille;

52.   on huolestunut tavaran välittäjien vaikutuksesta lopullisiin kuluttajahintoihin; kehottaa komissiota käynnistämään tarjontaketjua koskevan tutkimuksen, jotta voitaisiin ymmärtää entistä paremmin kunkin toimijan rooli hinnanmuodostusketjussa;

Tuottajat ja kuluttajat lähemmäksi toisiaan

53.   kehottaa ottamaan käyttöön sellaisia toimintatapoja, jotka tukevat laajempia ja suorempia yhteyksiä tuottajien ja kuluttajien välillä, mistä esimerkkinä on äskettäin hyväksytty, hedelmiä koulussa koskeva EU:n ohjelma, koska näin voitaisiin korostaa tuottajien roolia markkinoilla ja samalla tarjota kuluttajille paremmat ja laajemmat tuotevalikoimat; toteaa, että tällainen toimi on esimerkiksi valmistajan harjoittaman tuotteiden suoramarkkinoinnin mahdollisuuksien luominen ja tukeminen;

54.   vaatii komissiota ryhtymään toimiin tuottajajärjestöjen, kuten osuuskuntien, yhteenliittymien ja yhteistyön yksinkertaistamiseksi byrokratiaa ja muita rajoituksia välttäen, jotta tuottajajärjestöt voivat mukautua suurempina yksikköinä globalisoituneiden markkinoiden edellyttämiin toimitusehtoihin;

55.   katsoo, että järjestelmää koskevan luottamuksen aikaansaamiseksi kuluttajille annettavan tiedon määrän ja laadun parantaminen on ensiarvoisen tärkeää ja kaikin tavoin olisi pyrittävä valistamaan kuluttajia ja antamaan heille asianmukaisesti puolueetonta tietoa;

56.   kehottaa sisällyttämään kuluttajille annettaviin tietoihin nimenomaisen viittauksen siihen, että EU:n tuottajat pyrkivät erityisesti noudattamaan ympäristöä, elintarviketurvallisuutta ja eläinsuojelua koskevia yhteisön säännöksiä;

57.   korostaa, että kuluttajansuojapolitiikka ei käsitä vain hintoja, vaan myös elintarvikkeiden monipuolisuuden ja laadun takaamisen; ehdottaa siksi, että komissio tutkii, millaisissa olosuhteissa tuotteiden laatu ja monipuolisuus kärsivät elintarvikkeiden tarjontaketjussa ja erityisesti vähittäiskaupassa;

58.   panee merkille paikallisten vähittäiskauppojen tuoman lisäarvon, kun ne antavat tärkeän panoksen pyrittäessä ylittämään tuottajien ja kuluttajien välinen kuilu ja myös parantavat elämänlaatua maaseutualueilla luomalla työpaikkoja ja vahvistamalla olemassa olevia sosiaalisia yhteyksiä;

59.   katsoo, että uuden tekniikan ja internetin käyttöä olisi edistettävä laajasti; korostaa, että uutta tekniikkaa voidaan käyttää parantamaan tiedonsaantia eri tuotetyyppien tuotantopaikasta, hinnasta ja ominaisuuksista; katsoo, että näin voidaan paremmin vastata pienten niche-markkinoiden kysyntään ja tarjota kuluttajille laajemmat valinnanmahdollisuudet; tukee EU:n maaseudun kehittämiseen sekä kilpailukyvyn ja koheesion parantamiseen tarkoitettujen varojen käyttöä siten, että helpotetaan tuottajien pääsyä markkinoille uuden tekniikan ja internetin avulla;

60.   tukee toimia, jotka antavat uutta pontta käsitteelle "lähiruoka", ja erityisesti menekkiä lisääviä toimia ja kuluttajille tiedottamista asianomaisten tuotteiden erityisominaisuuksista ja niiden käytön tuomista terveydellisistä ja taloudellisista hyödyistä, sekä toimia, joilla tuetaan perinteisiä markkinoita ja perinteisiä markkinointimuotoja, joissa tuottaja ja kuluttajat kohtaavat ilman välikäsiä;

61.   kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita tukemaan entistä enemmän luonnonmukaista tuotantoa; kehottaa soveltamaan tämäntyyppiseen maataloustuotantoon kunnianhimoista rahallista kannustuspolitiikkaa, jotta kuluttajat voisivat saada laadukkaita tuotteita kohtuulliseen hintaan;

62.   kehottaa lujittamaan tuottajien keskinäistä yhteistyötä joko perinteisesti tuottajaorganisaatioiden puitteissa tai ottamalla käyttöön uusia yhteistyömuotoja viljelijöiden markkinointitoiminnassa;

63.   kehottaa kannustamaan enemmän maataloustuotteiden eriytymistä markkinointikonseptina, mikä jättäisi enemmän tilaa laadun mukaisille hintaeroille;

64.   on huolissaan siitä, että elintarvikkeiden tuottajien vahva neuvotteluasema, joka haittaa vähittäiskauppiaita ja joka on seurausta vahvasta tuotemerkistä tai tuotteen eriytymisestä, esitetään edellä mainitussa komission tiedonannossa elintarvikkeiden hinnoista Euroopassa kohtuuttoman kielteisenä verrattuna moniin merkittävämpiin tekijöihin, kuten puuttuvaan kilpailuun, oligopoleihin ja monopoleihin; katsoo, että vahvan tuotemerkin luominen tai eriyttäminen ovat sallittuja menettelyjä ja että vain näin syntyvän aseman väärinkäyttö on kiellettyä;

65.   kehottaa vahvistamaan ja tiukentamaan EU: n politiikkoja tuotteiden alkuperänimitysten, maantieteellisten merkintöjen ja muiden sertifikaatioiden suojaamiseksi, sillä ne tuovat esiin maataloustuotteiden erot; pitää tässä suhteessa tervetulleena keskustelua, joka käynnistyi, kun 15. lokakuuta 2008 julkaistiin vihreä kirja maataloustuotteiden laadusta: tuotestandardit, tuotantoedellytykset ja laatujärjestelmät (KOM(2008)0641);

66.   pitää tarpeellisena, että tutkitaan tarkemmin, olisiko nykyisten mallien perusteella mahdollisuutta luoda erityinen merkintä EU:n maataloustuotteita varten; katsoo, että merkinnän tulisi taata EU:n tuottajanormien noudattaminen ja esimerkiksi markkinoille osallistuvien oikeudenmukainen kohtelu koko tuotanto- ja jakeluketjun pituudelta; katsoo lisäksi, että tällainen merkintä kannustaisi kuluttajia käyttämään entistä enemmän EU:n tuotteita ja tukisi näin EU:ssa toimivia tuottajia;

67.   vaatii komissiota analysoimaan kustannuksia, joita tuottajille aiheutuu yhteisön ympäristösäännösten täyttämisestä, sekä sitä, missä määrin tällaiset normit eroavat eri jäsenvaltioissa tai ovat mahdollisesti tiukempia kuin tuotuihin elintarvikkeisiin sovellettavat normit;

o
o   o

68.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0054. (2) EUVL C 255, 14.10.2005, s. 44. (3) EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 621. (4) EYVL L 200, 8.8.2000, s. 35.