Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. helmikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välisen tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan sopimuksen jatkamisesta (KOM(2008)0581 – C6-0392/2008 – 2008/0184(CNS))

P6_TA(2009)0032 A6-0006/2009

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2008)0581),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) 18. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1982/2006/EY(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 170 artiklan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0392/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, 83 artiklan 7 kohdan ja 43 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A6-0006/2009),

1.   hyväksyy sopimuksen jatkamisen;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 412, 30.12.2006, s. 1.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. helmikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi sopimuksesta, jolla uusitaan Euroopan yhteisön ja Venäjän federaation hallituksen välinen tiede- ja teknologiayhteistyötä koskeva sopimus (KOM(2008)0728 – C6-0456/2008 – 2008/0209(CNS))

P6_TA(2009)0033 A6-0005/2009

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2008)0728),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) 18. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1982/2006/EY(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 170 artiklan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0456/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, 83 artiklan 7 kohdan ja 43 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A6-0005/2009),

1.   hyväksyy sopimuksen tekemisen;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Venäjän federaation hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 412, 30.12.2006, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. helmikuuta 2009 Euroopan erämaista (2008/2210(INI))

P6_TA(2009)0034 A6-0478/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2. huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY(1), jäljempänä 'lintudirektiivi',

–   ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY(2), jäljempänä 'luontotyyppidirektiivi',

–   ottaa huomioon Natura 2000 -verkoston, joka on edellä mainituilla direktiiveillä perustettu Euroopan unionin erityisten suojelutoimien alueiden ekologinen verkosto,

–   ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin yhdeksännen kokouksen (COP 9) tulokset,

–   ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen raportin 3/2008, jonka aiheena on Euroopan metsäekosysteemien tila ja kestävä käyttö,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0478/2008),

A.   toteaa, että Euroopan viimeisten erämaa-alueiden tehokas suojelu ja tarvittaessa ennallistaminen on elintärkeää biologisen monimuotoisuuden katoamisen pysäyttämiseksi vuoteen 2010 mennessä,

B.   toteaa, että tavoitetta luonnon monimuotoisuuden katoamisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 mennessä ei tulla saavuttamaan ja että luonnon monimuotoisuuden katoamisen ja ekosysteemipalvelujen heikkenemisen kielteiset vaikutukset ovat jo havaittavissa,

C.   toteaa, että EU:n tulisi rakentaa nykyisten saavutusten, kuten Natura 2000:n, varaan ja kehittää uusi, huomattavasti vahvempi ja kunnianhimoinen poliittinen kehys biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi vuoden 2010 jälkeen,

D.   toteaa, että lintu- ja luontotyyppidirektiivi tarjoavat vahvat ja toimivat puitteet luonnon ja erämaa-alueiden suojelulle haitalliselta kehitykseltä,

E.   toteaa, että EU:n biologista monimuotoisuutta koskevan politiikan ja lintu- ja luontotyyppidirektiivien tavoitteita ei ole vielä kunnolla sisällytetty alakohtaisiin politiikkoihin, kuten maatalous-, aluekehitys-, energia- ja liikennepolitiikkaan,

F.   toteaa, että monet erämaa-alueet ovat tärkeitä hiilivarastoja, joiden suojelu on tärkeää sekä biologisen monimuotoisuuden että ilmastonsuojelun kannalta,

G.   toteaa, että tulokaslajien vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen muodostavat erityisen vakavan uhkan erämaa-alueille, joilla tulokaslajien aikainen havaitseminen ei ehkä ole mahdollista ja joilla saattaa syntyä merkittävää ekologista ja taloudellista vahinkoa ennen kuin toimiin voidaan ryhtyä,

Määritelmä ja kartoitus

1.   kehottaa komissiota luomaan erämaan määritelmän, jossa olisi käsiteltävä ekosysteemipalvelujen, suojeluarvojen, ilmastonmuutoksen ja kestävän käytön kaltaisia näkökohtia;

2.   kehottaa komissiota antamaan Euroopan ympäristökeskukselle ja muille relevanteille eurooppalaisille elimille valtuudet kartoittaa Euroopan viimeiset erämaa-alueet, jotta voidaan selvittää vielä koskemattomien alueiden sekä alueiden, joilla ihmisen toiminta on vähäistä, tämänhetkinen jakauma, luonnon monimuotoisuuden taso eri alueilla sekä pinta-ala (luontotyypin mukaan jaettuna: metsäerämaa-alueet, makean veden erämaa-alueet ja suolaisen veden erämaa-alueet);

3.   kehottaa komissiota suorittamaan tutkimuksen erämaiden suojelun arvosta ja hyödyistä; katsoo, että tutkimuksessa olisi käsiteltävä erityisesti ekosysteemipalveluja, luonnon monimuotoisuuden tasoa erämaa-alueilla, mukautumista ilmastonmuutokseen ja kestävää luontomatkailua;

Erämaa-alueiden kehittäminen

4.   kehottaa komissiota kehittämään EU:lle erämaastrategian, joka olisi yhteensopiva lintu- ja luontotyyppidirektiivien kanssa ja jossa käytettäisiin ekosysteemiperustaista lähestymistapaa, yksilöitäisiin uhanalaisia lajeja ja biotooppeja sekä asetettaisiin prioriteetteja;

5.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään erämaa-alueita; painottaa, että tarvitaan erityisrahoitusta, jotta voidaan vähentää pirstaloitumista, hoitaa huolellisesti erämaiksi palautettavia alueita, kehittää hyvitysmekanismeja ja -ohjelmia, lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä sekä ottaa käyttöön erämaahan liittyviä käsitteitä, kuten vapaat luonnon prosessit ja niistä johtuvat rakenteelliset tekijät, suotuisan suojeluaseman seurannassa ja määrittämisessä; katsoo, että tämä on toteutettava yhteistyössä paikallisen väestön ja sidosryhmien kanssa;

Edistäminen

6.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä paikallisten kansalaisjärjestöjen, sidosryhmien ja paikallisen väestön kanssa erämaiden arvon edistämiseksi;

7.   kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään ja tukemaan tiedotuskampanjoita, joilla lisätään kansalaisten tietoisuutta erämaista ja niiden merkityksestä ja vaalitaan ymmärrystä siitä, että luonnon monimuotoisuuden suojelu voi olla yhteensopiva talouskasvun ja työpaikkojen kanssa;

8.   kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan tietoa erämaa-alueita koskevista parhaista käytännöistä ja kokemuksista ja saattamaan yhteen Euroopan huomattavimpia asiantuntijoita tarkastelemaan erämaan käsitettä Euroopan unionissa ja asettamaan erämaat unionin ensisijaisesti käsittelemien asioiden joukkoon;

9.   toteaa, että matkailun tiedetään aiheuttaneen ja edelleen aiheuttavan paljon vahinkoa monille Euroopan arvokkaimmille luonnonperintöalueille, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että matkailuun suhtaudutaan äärimmäisellä huolella, vaikka tarkoituksena onkin tutustuttaa vierailijoita erämaiden luontotyyppeihin ja luonnonvaraisiin kasveihin ja eläimiin, ja hyödyntämään täysimääräisesti Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella saadut kokemukset matkailun vaikutusten vähentämisestä sekä ottamaan tarvittaessa huomioon luontotyyppidirektiivin 6 artiklan; katsoo, että olisi harkittava sellaisia malleja, joissa erämaa-alueet ovat suurimmalta osin suljettuja (tieteellistä tutkimusta lukuun ottamatta) ja joissa osa alueesta on avoinna kestävälle ja korkealaatuiselle elämysmatkailulle, joka hyödyttää taloudellisesti paikallisia yhteisöjä;

Parempi suojelu

10.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota erämaa-alueiden tehokkaaseen suojeluun;

11.   kehottaa komissiota kartoittamaan erämaa-alueita välittömästi uhkaavat tekijät;

12.   kehottaa komissiota kehittämään asianmukaisia suosituksia, joissa annetaan EU:n jäsenvaltioille opastusta parhaista toimintatavoista luontotyyppien suojelun varmistamiseksi;

13.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita erämaa-alueiden parempaan suojeluun panemalla lintu- ja luontotyyppidirektiivin, vesipolitiikan puitedirektiivin(3) ja meristrategiadirektiivin(4) täytäntöön tehokkaammin ja johdonmukaisemmin ja paremmalla rahoituksella, jotta vältyttäisiin näiden alueiden tuhoutumiselta haitallisen ja kestämättömän kehityksen vuoksi;

14.   pitää myönteisenä lintu- ja luontotyyppidirektiivien uudelleentarkastelua, jotta niitä voidaan tarvittaessa mukauttaa uhanalaisten lajien ja biotooppien suojelun tehostamiseksi;

15.   kehottaa komissiota hyväksymään Wild Europe -aloitteen, jonka luonnonsuojelujärjestöt, kuten IUCN, IUCN-WCPA, WWF, Birdlife International ja PAN Parks ovat yhdessä perustaneet luonnonvaraisten alueiden ja lähes luonnonvaraisten alueiden hyväksi;

Erämaat ja Natura 2000

16.   kehottaa komissiota yhdessä sidosryhmien kanssa luomaan suuntaviivat erämaa-alueiden suojelua, hallintaa, kestävää käyttöä, valvontaa ja rahoitusta varten Natura 2000 -verkostossa, etenkin kun edessä on ilmastonmuutoksen, laittomien hakkuiden ja tavaroiden kasvavan kysynnän aiheuttamia haasteita;

17.   ilmaisee syvän huolestumisensa luonnon monimuotoisuutta koskevasta EU:n politiikasta, koska Natura 2000 -verkoston hallinnolle ei saada rahoitusta; kehottaa tässä yhteydessä komissiota valmistelemaan, kuten luontotyyppidirektiivissä säädetään, yhteisön yhteisrahoitusta jäsenvaltioissa sijaitsevien alueiden hallintoa varten;

18.   kehottaa komissiota antamaan erämaa-alueille erityisroolin ja tiukemman suojelun Natura 2000 -verkostossa;

19.   katsoo, että maaseudun kehittämispolitiikkaa ja ympäristönsuojelun sisällyttämistä EU:n maataloussektoriin on vahvistettava; pitää kuitenkin maaseudun kehittämisrahastoa resursseiltaan, ohjelmiltaan ja asiantuntemukseltaan riittämättömänä rahoittamaan luonnon monimuotoisuuden ja erämaiden suojelua;

20.   kehottaa komissiota varmistamaan, että Natura 2000 -verkostoa vahvistetaan edelleen ja että siitä tehdään yhtenäinen ja toimiva ekologinen verkosto, jossa erämaa-alueilla on keskeinen sija; korostaa, että johdonmukaista politiikkaa tarvitaan yhteisen maatalouspolitiikan, liikenteen, energian ja talousarvion kaltaisilla aloilla, jotta Natura 2000 -verkoston suojelutavoitteet eivät vaarantuisi;

Tulokaslajit

21.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan yhteistyössä tulokaslajeja koskevat vankat lainsäädännölliset puitteet, jotka koskevat näiden lajien ekologisia ja taloudellisia vaikutuksia ja erämaa-alueiden erityistä herkkyyttä tulokaslajien muodostaman uhkan edessä;

Erämaat ja ilmastonmuutos

22.   kehottaa komissiota tarkkailemaan ja arvioimaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia erämaihin;

23.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan erämaiden suojelun yhdeksi ensisijaista tavoitteista ilmastonmuutosta käsittelevässä strategiassaan;

24.   kehottaa komissiota ilmastonmuutosasioissa toteuttamaan tutkimuksia ja antamaan neuvoja siitä, miten ihmisten toimilla voidaan hallinnoida erämaita niiden suojelemiseksi;

o
o   o

25.   antaa vahvan tukensa erämaa-alueisiin liittyvän politiikan ja toimenpiteiden vahvistamiselle;

26.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1. (2) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7. (3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23. lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1). (4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17. kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19).

Euroopan parlamentin päätös 3. helmikuuta 2009 Miloslav Ransdorfin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2008/2176(IMM))

P6_TA(2009)0035 A6-0008/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Tšekin tasavallan toimivaltaisen viranomaisen välittämän, 16. kesäkuuta 2008 päivätyn pyynnön Miloslav Ransdorfin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseksi, josta ilmoitettiin täysistunnossa 9. heinäkuuta 2008,

–   kuultuaan Miloslav Ransdorfia työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 10 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä, välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964 ja 10. heinäkuuta 1986 antamat tuomiot(1),

–   ottaa huomioon Tšekin tasavallan perustuslain 27 artiklan 4 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0008/2009),

A.   ottaa huomioon, että Miroslav Ransdorf on Euroopan parlamentin jäsen, joka valittiin 10.–13. kesäkuuta 2004 pidetyillä kuudensilla välittömillä vaaleilla ja jonka valtakirjan parlamentti tarkisti 14. joulukuuta 2004(2),

B.   ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 10 artiklan nojalla Euroopan parlamentin jäsenillä on parlamentin istuntojen ajan oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus; toteaa, että koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta; toteaa, että tämä ei estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuus yhden jäsenen osalta;

C.   toteaa, että Tšekin tasavallan perustuslain 27 artiklan 4 kohdan mukaan ketään parlamentin jäsentä tai senaattoria ei voida asettaa rikossyytteeseen ilman sen kamarin suostumusta, jonka jäsen hän on, ja että jos kyseinen kamari ei anna suostumustaan, rikossyytteestä on luovuttava pysyvästi,

1.   päättää pidättää Miloslav Ransdorfinin parlamentaarisen koskemattomuuden;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Tšekin tasavallan toimivaltaisille viranomaisille.

(1) Asia 101/63, Wagner v. Fohrmann ja Krier, Kok. 1964, s. 383, Kok. Ep. I, s. 203, ja asia 149/85, Wybot v. Faure ym., Kok. 1986, s. 2391, Kok. Ep. VIII, s. 729. (2) EUVL C 226 E, 15.9.2005, s. 51.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. helmikuuta 2009 yleisilmailun ja liikelentotoiminnan kestävästä tulevaisuudesta (2008/2134(INI))

P6_TA(2009)0036 A6-0501/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon yleisilmailun ja liikelentotoiminnan kestävästä tulevaisuudesta 11. tammikuuta 2007 annetun komission tiedonannon (KOM(2007)0869),

–   ottaa huomioon komission 25. kesäkuuta 2008 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetusten (EY) N:o 549/2004, (EY) N:o 550/2004, (EY) N:o 551/2004 ja (EY) N:o 552/2004 muuttamisesta Euroopan ilmailujärjestelmän suorituskyvyn ja kestävyyden parantamiseksi (KOM(2008)0388),

–   ottaa huomioon komission 25. kesäkuuta 2008 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 216/2008 muuttamisesta lentopaikkojen, ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen osalta sekä neuvoston direktiivin 2006/23/EY kumoamisesta (KOM(2008)0390),

–   ottaa huomioon direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta ilmailualan toimintojen sisällyttämiseksi yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/101/EY(1),

–   ottaa huomioon yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 549/2004(2), lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 550/2004(3) ja yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan organisoinnista ja käytöstä (ilmatila-asetus) 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 551/2004(4),

–   ottaa huomioon yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta 20 päivänä helmikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008(5) (EASA-asetus),

–   ottaa huomioon lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä 18 päivänä tammikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 95/93(6),

–   ottaa huomioon ilma-alusten ja niihin liittyvien tuotteiden, osien ja laitteiden lentokelpoisuus- ja ympäristöhyväksyntää sekä suunnittelu- ja tuotanto-organisaatioiden hyväksyntää koskevista täytäntöönpanosäännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 1702/2003 muuttamisesta 30 päivänä maaliskuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 375/2007(7),

–   ottaa huomioon lentokelpoisuuden ja ilmailutuotteiden, osien ja laitteiden ylläpidosta, ja näihin tehtäviin osallistuvien organisaatioiden ja henkilöstön hyväksymisestä annetun komission asetuksen (EY) N:o 2042/2003 muuttamisesta 30 päivänä maaliskuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 376/2007(8),

–   ottaa huomioon yhteisyrityksen perustamisesta uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämiseksi 27 päivänä helmikuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 219/2007(9),

–   ottaa huomioon tutkimuksen ja teknologian kehittämisen kuudennesta puiteohjelmasta rahoitetun hankkeen Cost Effective Small Aircraft (CESAR),

–   ottaa huomioon komission 25. kesäkuuta 2008 antaman tiedonannon "Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila II: kohti kestävämpää ja suorituskykyisempää ilmailua" (KOM(2008)0389),

–   ottaa huomioon komission 24. tammikuuta 2007 antaman tiedonannon "Euroopan lentoasemien kapasiteettia, tehokkuutta ja turvallisuutta koskeva toimintasuunnitelma" (KOM(2006)0819),

–   ottaa huomioon komission 30. huhtikuuta 2008 antaman tiedonannon "Lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä annetun asetuksen (ETY) N:o 95/93 soveltaminen" (KOM(2008)0227),

–   ottaa huomioon komission 15. maaliskuuta 2007 antaman tiedonannon "Uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämishankkeen edistyminen" (KOM(2007)0103),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A6-0501/2008),

A.   ottaa huomioon, että yleisilmailun ja liikelentotoiminnan alaan kuuluu useita ilmailualan toimintoja; ottaa huomioon, että kyseinen termi kattaa kaikki siviili-ilma-alukset, joilla ei harjoiteta kaupallista lentoliikennettä, sekä tilauksesta ja korvausta vastaan harjoitettavat siviili-ilmakuljetukset,

B.   ottaa huomioon, että alaan kuuluu myös korkean lisäarvon tuottavia erikoistuneita toimintoja, kuten erityiset lentotyöt (lentokartoitus, maatalouslennot, palontorjunta, liikenteen seuranta), lentokoulutus ja harrasteilmailu,

C.   toteaa, että yleisilmailusta ja liikelentotoiminnasta ei nykyisin ole tietoja eikä tilastoja,

D.   ottaa huomioon, että yleisilmailu ja liikelentotoiminta ovat nopeimmin kasvavia siviili-ilmailun aloja Euroopassa; ottaa huomioon, että yleisilmailu ja liikelentotoiminta täydentävät kaupallisten lentoyhtiöiden harjoittamaa säännöllistä lentoliikennettä ja tarjoavat siten erityisiä yhteiskunnallisia ja taloudellisia etuja esimerkiksi lisäämällä kansalaisten liikkuvuutta, liiketoiminnan tuottavuutta ja alueellista yhteenkuuluvuutta,

E.   toteaa yleisilmailun ja liikelentotoiminnan kasvavan taloudellisen merkityksen erityisesti Euroopan valmistusteollisuudelle, joka on jatkuvasti lisännyt maailmanmarkkinaosuuttaan ja jolla on edelleen huomattavaa kasvupotentiaalia,

F.   katsoo, että EU:n ilmailupolitiikassa on perinteisesti keskitytty ansiolentotoimintaan eikä siinä ole otettu huomioon sen yhä suurempia vaikutuksia yleisilmailuun ja liikelentotoimintaan,

G.   katsoo, että erittäin vaativan ansiolentotoiminnan harjoittamiseen tarkoitetut säännöt saattavat merkitä suhteetonta taloudellista ja sääntelyyn liittyvää taakkaa pienille yksityislentotoiminnan harjoittajille; katsoo, että siksi tietyissä yhteyksissä "yksi ratkaisumalli sopii kaikkiin tilanteisiin" -lähestymistavan käyttö sääntelyssä ja yhdenmukainen sääntöjen soveltaminen eri ilmailun aloihin on osoittautunut epäasianmukaiseksi,

H.   katsoo, että pääsy ilmatilaan ja lentopaikoille on yleisilmailun ja liikelentotoiminnan avainkysymyksiä, koska kysynnän ja kapasiteetin välillä on yhä suurempi kuilu; katsoo, että yleisilmailu ja liikelentotoiminta kilpailevat entistä useammin muun lentoliikenteen kanssa pääsystä ilmatilaan ja lentopaikoille,

1.   suhtautuu yleisesti ottaen myönteisesti yleisilmailua ja liikelentotoimintaa koskevaan komission tiedonantoon, koska siinä esitetään vankka analyysi ilmailualaa koskevista kysymyksistä ja yksilöidään useita soveltuvia lähestymistapoja alan erityistarpeisiin vastaamiseksi kaikkien eturyhmien välisen pysyvän vuoropuhelun avulla;

Suhteellinen sääntely ja toissijaisuus

2.   painottaa tarvetta ottaa huomioon yleisilmailun ja liikelentotoiminnan etunäkökohdat ja erityispiirteet tulevien lentoliikennepolitiikkaa koskevien aloitteiden kehittämisessä lentoliikenteen kilpailukyvyn vahvistamiseksi; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaate otetaan huomioon sekä olemassa olevan että tulevan lainsäädännön laatimisessa ja täytäntöönpanossa;

3.   muistuttaa komissiota tarpeesta toteuttaa järjestelmällisesti alakohtaisia vaikutusarviointeja, jotta voidaan tarvittaessa ja turvallisuutta vaarantamatta ottaa käyttöön eri sääntöjä eri yrityskategorioita ja ilmatilan käyttäjiä varten;

4.   kehottaa komissiota lentoturvallisuutta koskevia täytäntöönpanosääntöjä hyväksyessään varmistamaan, että ne ovat oikeasuhteisia ja vastaavat asianomaisen ilma-alus- ja toimintakategorian vaativuutta;

5.   on tyytyväinen äskettäiseen muuhun kuin ansiolentotoimintaan käytettyjä ilma-aluksia ja erityisesti muita kuin "vaativia moottorikäyttöisiä ilma-aluksia" koskevien kunnossapitostandardien mukauttamiseen;

6.   katsoo, että yleisilmailun ollessa kyseessä tietynasteinen joustavuus täytäntöönpanossa on toivottavaa; katsoo, että tähän voidaan päästä delegoimalla tiettyä valvontavaltaa urheilu- ja harrasteilmailualan yhdistyksille ja järjestöille asiasta vastaavan ilmailuviranomaisen asianmukaisessa valvonnassa ja edellyttäen, että asiaan ei liity eturistiriitoja;

7.   kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön liikelentomatkustajiin sovellettavat yksinkertaistetut turvatarkastukset ja seulontamenettelyt vaarantamatta mitenkään heidän turvallisuuttaan;

8.   ehdottaa, että komissio helpottaisi turvatoimia koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa pienillä ja keskisuurilla lentokentillä;

Lentoasemien ja ilmatilan kapasiteetti

9.   painottaa, että yleisilmailun ja liikelentotoiminnan harjoittajien on entistä vaikeampaa päästä suurille ja alueellisille lentokentille, koska kasvava kysyntä ansiolentotoiminnan harjoittajien taholta vaikeuttaa tulo- ja lähtöaikojen ja pysäköintipaikkojen saatavuutta;

10.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään näitä ongelmia lentokenttäviranomaistensa välityksellä panemalla täytäntöön toimia olemassa olevan kapasiteetin optimaaliseksi käyttämiseksi paremman suunnittelun ja uuden tekniikan käytön avulla Euroopan lentoasemien kapasiteettia, tehokkuutta ja turvallisuutta koskevan komission toimintasuunnitelman, jäljempänä 'komission toimintasuunnitelma' mukaisesti;

11.   odottaa uudelta yhteisön lentoasemakapasiteetin seurantakeskukselta neuvoja toimien kehittämisestä Euroopan lentokenttäverkoston kapasiteetin parantamiseksi ja odottaa, että seurantakeskus ottaa merkittävän roolin komission toimintasuunnitelman toteuttamisessa;

12.   katsoo, että helikopterit voivat olla tärkeä väline lentokenttien välisillä lyhyillä matkoilla, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään ne kapasiteetin lisäämistä koskeviin strategioihinsa;

13.   rohkaisee jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia investoimaan yleisilmailulle ja liikelentotoiminnalle erittäin tärkeiden pienten ja keskisuurten lentokenttien uudenaikaistamiseen ja niiden perustamiseen;

14.   rohkaisee jäsenvaltioita investoimaan yleisilmailun ja liikelentotoiminnan alalla ilma-alusten toimintaan ja säilyttämiseen lentokentillä tarvittavaan erityiseen infrastruktuuriin;

15.   kannustaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia ottamaan kaikki asiaan liittyvät osapuolet mukaan kuulemisprosesseihin, jotta on mahdollista ottaa tarvittaessa mahdollisia tai olemassa olevia lentokenttiä nimenomaan yleisilmailun ja liikelentotoiminnan käyttöön; katsoo, että kun kyseessä ovat käytöstä poistetut sotilaslentokentät, olisi kuultava sotilasviranomaisia;

16.   pitää ehdottoman tärkeänä, että pienten ja keskisuurten lentokenttien ympärillä ilmatilan vyöhykkeet soveltuvat yleisilmailuun ja liikelentotoimintaan ja että käyttäjiä kuullaan ennen vyöhykkeisiin mahdollisesti tehtäviä muutoksia;

17.   korostaa, että liikelentotoiminnan harjoittajille olisi annettava mahdollisuuksien mukaan riittävä pääsy suurille lentokentille, jotta ne voivat huolehtia yhteyksistä Euroopan alueiden ja niiden talouskeskusten välillä, ja kehottaa komissiota tarkastelemaan, onko tarpeellista mukauttaa asianomaisia säännöksiä nykyisessä lähtö- ja saapumisaikojen jakamista koskevassa asetuksessa, ja laatimaan parlamentille tätä koskevan kertomuksen vuoden 2009 loppuun mennessä;

18.   painottaa tarvetta kehittää Euroopan laajuinen yhdenmukaistettu lähestymistapa lentokenttien lähtö- ja saapumisaikojen ja lentosuunnitelmien välisen johdonmukaisuuden takaamiseksi ja kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen asianmukaisista toimista ja kannustaa Euroopan lentokenttien koordinaattoreita osallistumaan tähän asiaan;

19.   odottaa, että viimeisintä alan kehitystä ja innovatiivista tekniikkaa käyttävän ilmaliikenteen hallintajärjestelmän käyttöönotto SESAR-yhteisyrityksen puitteissa estäisi osaltaan eurooppalaisen ilmatilan pirstomista ja sen ennustettua ruuhkautumista ja lisäisi huomattavasti ilmatilan kapasiteettia, mikä hyödyttää kaikkia ilmatilan käyttäjiä, myös yleisilmailua ja liikelentotoimintaa;

20.   korostaa kuitenkin, että SESAR-ohjelmassa on otettava täysin huomioon yleisilmailun ja liikelentotoiminnan erityispiirteet ja että sen on tuotettava todellisia etuja alalle sitä liikaa kuormittamatta;

21.   katsoo, että yhtenä tavoitteena pitäisi olla, että näkölentosääntöjen käyttäjillä on pääsy lento-, sää- ja ilmailutietoihin käyttäjäystävällisellä ja kustannustehokkaalla tavalla;

22.   vaatii, ettei yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskeva lainsäädäntö eikä SESAR-hanke johda näkölentosääntöjen perusteella toimivia pieniä ilma-aluksia koskeviin suhteettomiin ja ylettömän kalliisiin varustusvaatimuksiin, mutta myöntää, että kaikissa valvottua ilmatilaa käyttävissä ilma-aluksissa on oltava riittävän turvallisuustason tarjoavat varusteet, kuten paikannuslaitteet;

Ympäristön kestävyys

23.   katsoo, että ansiolentotoimintaan verrattuna yleisilmailulla ja liikelentotoiminnalla on vähäisiä ympäristövaikutuksia, jotka liittyvät hiilidioksidipäästöihin ja meluun;

24.   pitää kuitenkin välttämättömänä vähentää päästöjä edistämällä edelleen pienten ilma-alusten ympäristöystävällisyyttä puhtaampien polttoaineiden käytön sekä tutkimuksen, teknisen kehityksen ja innovaation edistämisen avulla; painottaa tässä yhteydessä Clean Sky ja CESAR -aloitteiden merkitystä;

25.   panee merkille, että suurin osa yleisilmailusta ja liikelentotoiminnasta jää ilmailualan toimintojen sisällyttämistä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään koskevan direktiivin komission ehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle;

26.   katsoo, että meluun liittyvät kysymykset olisi käsiteltävä kansallisella tai paikallisella tasolla toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, ja pitää melukartoitusta yhtenä monista välineistä, joka tarjoaa tasapainoisen menetelmän lentokenttien kehittämisen varmistamiseksi aiheuttamatta paikallisille asukkaille merkittävää melusaastetta;

Muut kysymykset

27.   katsoo, että päättäjillä on oltava käytössään riittävästi tietoja ja tilastoja yleisilmailusta ja liikelentotoiminnasta, jotta he voivat täysin ymmärtää ilmailualaa ja siten säännellä sitä asianmukaisesti; kehottaa siksi komissiota ja Eurostatia kehittämään ja ottamaan käyttöön kansainvälisen ja eurooppalaisen tiedon keruuta ja levittämistä koskevan järjestelmällisen lähestymistavan;

28.   on tyytyväinen lainsäädännöllisiä määritelmiä koskevaan komission täsmennykseen, myös jaettua omistusta koskevaan määritelmään, ja muistuttaa, että asiaa käsitellään tarkistetun EASA-asetuksen ja siihen liittyvien parhaillaan laadittavina olevien täytäntöönpanosääntöjen yhteydessä;

29.   kehottaa komissiota toteuttamaan asianmukaisia toimia, joilla helpotetaan EU:n yleisilmailun ja liikelentotoiminnan alan valmistusteollisuuden pääsyä maailman markkinoille;

30.   katsoo, että yleisilmailun ja liikelentotoiminnan edut on myös otettava huomioon EU:n ulkoisen ilmailupolitiikan ja erityisesti Atlantin ylityslentojen kehittämisessä;

31.   kehottaa komissiota tehostamaan ilmailualan tutkimusta, kehitystä ja innovaatiota koskevaa tukea erityisesti pk-yrityksissä, jotka kehittävät ja rakentavat yleisilmailussa ja liikelentotoiminnassa käytettäviä ilma-aluksia;

32.   pitää olennaisen tärkeänä harraste- ja urheiluilmailun sekä eurooppalaisten ilmailukerhojen toiminnan edistämistä koko ilmailualalle merkittävinä ammattitaidon lähteinä;

33.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon merkittävän roolin, joka tällä ilmailun alalla on ja voi olla tulevaisuudessakin lentäjien ammattikoulutuksen kehittämisessä;

34.   kehottaa komissiota antamaan Euroopan parlamentille vuoden 2009 loppuun mennessä kertomuksen tässä päätöslauselmassa yksilöidyissä kysymyksissä saavutetusta edistyksestä;

o
o   o

35.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 8, 13.1.2009, s. 3. (2) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 1. (3) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 10. (4) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 20. (5) EUVL L 79, 19.3.2008, s. 1. (6) EYVL L 14, 22.1.1993, s. 1. (7) EUVL L 94, 4.4.2007, s. 3. (8) EUVL L 94, 4.4.2007, s. 18. (9) EUVL L 64, 2.3.2007, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. helmikuuta 2009 esikaupallisista hankinnoista: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa (2008/2139(INI))

P6_TA(2009)0037 A6-0018/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 14. joulukuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon "Esikaupalliset hankinnat: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa" (KOM(2007)0799) (jäljempänä "komission tiedonanto"),

–   ottaa huomioon julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY(1),

–   ottaa huomioon vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY(2),

–   ottaa huomioon komission selittävän tiedonannon julkisia hankintoja ja käyttöoikeutta koskevan yhteisön oikeuden soveltamisesta julkisen ja yksityisen sektorin rakenteellisiin kumppanuuksiin(3),

–   ottaa huomioon kaikki valtiontukea ja teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat sovellettavat kilpailusäännökset,

–   ottaa huomioon 21. joulukuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon "Aloite edelläkävijämarkkinoiden luomiseksi Eurooppaan" (KOM(2007)0860) ja komission kuulemismenettelyn tätä aloitetta tukevien julkisten hankintaverkostojen perustamisesta,

–   ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Pienet ensin – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (Small Business Act)" (KOM(2008)0394) ja 25. kesäkuuta 2008 päivätyn komission valmisteluasiakirjan "European code of Best practices facilitating access by SMEs to public procurement contracts" (SEC(2008)2193),

–   ottaa huomioon 13. syyskuuta 2006 annetun komission tiedonannon "Tietämyksestä käytännön toimiin: laajapohjainen innovaatiostrategia EU:lle" (KOM(2006)0502) ja Euroopan parlamentin 24. toukokuuta 2007 antaman päätöslauselman(4),

–   ottaa huomioon 23. helmikuuta 2007 annetun komission valmisteluasiakirjan "Guide on dealing with innovative solutions in public procurement: 10 elements of good practice" (SEC(2007)0280),

–   ottaa huomioon tutkimus- ja kehitystyötä sekä innovointia käsitelleen riippumattoman asiantuntijaryhmän raportin "Innovatiivisen Euroopan luominen" (Ahon raportti)(5),

–   ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon aiheesta "Esikaupalliset hankinnat: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa"(6),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A6-0018/2009),

A.   palauttaa mieliin, että Lissabonin strategia edellyttää, että jäsenvaltiot sijoittavat kolme prosenttia bruttokansantuotteesta tutkimus- ja kehittämistoimintaan, mikä on tärkeä sitoumus vahvistettaessa innovointia ja tehostettaessa osaamistaloutta,

B.   palauttaa mieliin, että Ahon raportissa todettiin, että julkiset hankinnat ovat yksi tämän tavoitteen saavuttamiseen tarvittava strateginen keino,

C.   katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden on kehitettävä tarvittava asiantuntemus, jotta komission tiedonannon suosituksia voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin,

D.   katsoo, että komissiolla ei tällä hetkellä ole käytettävissä keinoja, joilla voidaan edistää esikaupallisten hankintojen pilottihankkeita, ja aloitteenteko on pelkästään jäsenvaltioiden asiana,

1.   on tyytyväinen komission tiedonantoon ja tukee ehdotettua hyödyt ja riskit jakavaa esikaupallisten hankintojen mallia yhtenä innovaatioiden moottoreista;

2.   tukee Ahon raporttia ja etenkin näkemystä siitä, että jäsenvaltioiden tulisi käyttää julkisia hankintoja innovatiivisten tuotteiden kysynnän moottoreina ja samalla parantaa julkisten palveluiden laatua ja saatavuutta;

3.   panee merkille, että lukuisista eurooppalaisista tutkimusohjelmista huolimatta julkiset viranomaiset eivät ole vielä hyödyntäneet niiden tuloksia julkisten hankintojen kautta;

4.   panee merkille esikaupallisiin hankintoihin jo kiinnitetyn huomion etenkin Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Japanissa; näissä maissa mahdollisuuksia hyödynnetään aktiivisesti useiden poliittisten instrumenttien avulla esimerkiksi Yhdysvaltojen puolustusalan hankintojen suorituksen arviointihankkeessa (DAPA);

5.   katsoo, että esikaupallinen hankinta on innovaatiokeskeisen kasvun alihyödynnetty moottori EU:ssa, että se tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia laadukkaiden julkisten palvelujen hankkimiseen ja niiden saatavuuden parantamiseen esimerkiksi terveydenhoidon ja kuljetuksen alalla sekä ilmastonmuutokseen, kestävään energiaan ja ikääntyvään väestöön liittyvien yhteiskunnallisten ongelmien käsittelyyn;

6.   pahoittelee, että monet julkiset viranomaiset eivät ole tietoisia esikaupallisten hankintojen mahdollisuuksista eivätkä vielä toimi "älykkäinä asiakkaina";

7.   katsoo, että tämän aloitteen parhaat mahdolliset edut toteutuvat vain, jos hankintaviranomaiset ottavat innovaation yhdeksi hankintaohjelmansa tavoitteista;

8.   panee merkille, että esikaupallista hankintaa voidaan hyödyntää direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY nykyisissä oikeudellisissa puitteissa ja että tutkimus- ja kehityspalvelut eivät kuulu näiden direktiivien soveltamisalaan(7), ellei hankintaviranomainen korvaa palveluita ja saa niistä syntyviä hyötyjä kokonaan yksin;

9.   kannustaa jäsenvaltioita tarkastelemaan kansallista lainsäädäntöään sen varmistamiseksi, etteivät edellä mainittujen poikkeuksien puuttuva, virheellinen tai tarpeettoman monimutkainen täytäntöönpano jäsenvaltion lainsäädännössä tai tarpeettoman kehittyneet kansalliset tarjouskilpailuja koskevat vaatimukset ja hankintamallit estä julkisten viranomaisten esikaupallisia hankintoja;

10.   panee merkille, että esikaupallisiin hankintoihin sovellettavasta erityisestä lähestymistavasta huolimatta olisi aina silti noudatettava julkisia hankintoja koskevia hyviä periaatteita eli avoimuutta ja kilpailuttamista, jotta voidaan varmistaa, että integroidut lopputuotteet vastaavat asiakkaiden tarpeita;

11.   tukee komission tiedonantoa, joka sisältää käsitteellisen perustan, jolla voidaan säännellä esikaupallisia hankintoja ja niiden toteuttamista, vaikka katsookin, että ehdotetun menettelyn konkreettisessa soveltamisessa paikallisella ja alueellisella tasolla on joitakin puutteita;

12.   katsoo, että paikallisten ja alueellisten viranomaisten osalta esikaupallisten hankintojen hyödyntämisen toteuttamisen esteistä ei ole vielä riittävästi tietoa todella innovatiivisten ja väestölle hyödyllisten ratkaisujen edistämiseksi esikaupallisten hankintojen avulla;

13.   kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyöhön, jotta voidaan varmistaa, että paikallisten, alueellisten ja muiden keskushallinnosta irrotettujen viranomaisten hankintaviranomaiset kehittävät tarvittavan asiantuntemuksen innovatiivisten hankintojen toteuttamiseen;

14.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan paikallisten ja alueellisten hankintaviranomaisten käyttöön esikaupallisten hankintojen hyödyntämistä tuotekehitysalalla koskevia suuntaviivoja ja koulutusvälineitä;

15.   on tyytyväinen komission aloitteeseen rahoittaa esikaupallisia hankintoja koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa ja koulutusta seitsemännen puiteohjelman vuoden 2009 työohjelmasta;

16.   kiittää edellä mainittua komission valmisteluasiakirjaa, joka sisältää julkisten hankintojen innovatiivisten ratkaisujen hyvien käytäntöjen kymmenen elementtiä, ja on tyytyväinen Pro Inno Europe -foorumin laajempiin innovaatiota tukeviin toimiin; pyytää komissiota laatimaan myös esikaupallisia hankintoja varten vastaavan hyvien käytäntöjen oppaan;

17.   katsoo, että esikaupallisilla hankinnoilla on erittäin suuri potentiaali seuraavana vaiheena kohti innovatiivisten hankintojen huomioon ottamista, mutta tunnustaa erityisten hankintataitojen tarpeen ja jäsenvaltioiden tarpeen tukea yhdessä yritysten, yliopistojen ja koulutuskeskusten kanssa koulutustoimia hallintatyökalujen kehittämiseksi;

18.   kehottaa toimivaltaisia komission pääosastoja tekemään yhteistyötä ja laatimaan kattavan, helppolukuisen ja oikeudellisesti yksiselitteisen käsikirjan kaikilla virallisilla kielillä erityisesti pk-yritysten sekä hankintaviranomaisten käyttöön sisällyttäen siihen esimerkkejä käytännön tapauksista, jotka osoittavat, miten asiaan vaikuttavia oikeudellisia periaatteita voidaan panna täytäntöön oikein;

19.   kehottaa komissiota esittämään käsikirjassa erityisesti käytännön esimerkkejä riskien ja hyötyjen jakamisesta markkinaolosuhteiden mukaisesti; katsoo lisäksi, että teollis- ja tekijänoikeuksiin on panostettava esikaupallisiin hankintoihin osallistuvissa yrityksissä sekä Yhdysvalloissa ja Japanissa, joissa toimitaan tämän mallin pohjalta, koska se kannustaa lukuisia yrityksiä osallistumaan esikaupallisia hankintoja koskeviin menettelyihin;

20.   panee erityisesti merkille onnistuneiden esikaupallisten hankintojen merkityksen riskien ja hyötyjen jakamiseksi ja osallistuvien yritysten teollis- ja tekijänoikeuksien varmistamisen tärkeyden;

21.   pyytää jäsenvaltioita ja komissiota tunnistamaan innovaatiopolitiikassaan keskipitkän ja pitkän aikavälin haasteet, jotka ratkaistaan esikaupallisilla hankinnoilla kehitettyjen teknisten ratkaisujen avulla; katsoo, että tällaisia ratkaisuja voivat olla myös suunnittelukilpailut ja Yhdysvaltojen Driverless Vehicle Challengen kaltaiset haasterahastot;

22.   katsoo, että osaamisen siirtäminen teknologisesti innovatiivisten yliopistojen, tutkimuskeskusten ja hankintaviranomaisten välillä on olennainen osa onnistuneita esikaupallisia hankintoja;

23.   panee merkille, että eurooppalaiset innovaatioelimet kuten VINNOVA Ruotsissa, Tekes Suomessa, Senternovem Alankomaissa ja Innovation Norway Norjassa, osallistuvat aktiivisesti potentiaalisten asiakkaiden ja tutkijoiden väliseen osaamisen siirtoon, sillä ne lisäävät esikaupallisten hankintojen käyttöä edistämällä tutkimus- ja kehittämistoiminnassa mukana olevien osapuolten välistä yhteistyötä; kannustaa tämän vuoksi jäsenvaltioita tarkastelemaan näiden elinten toimintaa ja vertaamaan omia toimiaan siihen;

24.   panee merkille EU:n teknologiayhteisöjen merkityksen kehyksen tarjoamisessa tutkimuksen ja kehityksen ensisijaisten tavoitteiden määrittelemiseksi sekä käyttövalmiiden innovaatioiden ja potentiaalisten asiakkaiden tarpeiden yhdistämisessä; panee lisäksi merkille, että teknologiayhteisöjen avulla voidaan suunnata uuden teknologian varhaista markkinakehitystä julkisten viranomaisten tarpeiden mukaisesti; pyytää tämän vuoksi komissiota varmistamaan, että teknologiayhteisöt otetaan entistä paremmin mukaan esikaupallisiin hankintoihin;

25.   on tyytyväinen komission edelläkävijämarkkinoita (LMI) koskevaan aloitteeseen, joka vauhdittaa voimakkaasti esikaupallisten hankintojen käyttöä innovaation tukena tärkeimpiin suuriin markkinoihin keskittyen, ja panee erityisesti merkille aloitteen LMI:a tukevien julkisten hankintaverkostojen perustamiseksi;

26.   on tyytyväinen komission työhön pk-yritysten julkisiin hankintoihin osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi pk-yrityksiä tukevan aloitteen parhaiden käytäntöjen avulla;

27.   on tyytyväinen komission selvennykseen, jonka mukaan hankintaviranomaiset voivat tehdä esikaupallisia hankintoja uuden tuotteen tai palvelun kehityksen ja käyttöönoton kaikissa vaiheissa eikä pelkästään perustutkimusvaiheessa; panee merkille, että kattava suhtautumistapa kannustaa pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin;

28.   kiittää komission ehdotusta julkisten viranomaisten aseman selkeyttämisestä julkisten hankintojen avulla tapahtuvassa tutkimuksen ja kehityksen sekä innovoinnin edistämisessä; korostaa, etteivät jäsenvaltioiden hankintapolitiikat saisi olla liian määräileviä, koska esikaupalliset hankinnat voidaan käytännössä järjestää monin eri tavoin eri hankkeiden ja tarpeiden mukaisesti noudattaen samalla yhteisön sääntöjä;

29.   pitää ajatusta esikaupallisista hankinnoista tärkeänä, mutta pelkää sen epäonnistuvan pk-yritysten mukaan saamisessa, ellei selkeästi ymmärretä, miten esikaupallisten hankintojen on määrä toimia, erityisesti rajat ylittävissä tapauksissa; huomauttaa, että esikaupallisten hankintojen keskeinen periaate, jonka mukaan viranomainen ei saa kaikkea hyötyä tutkimus- ja kehittämistoiminnasta vaan kukin yritys säilyttää omistusoikeudet luomiinsa uusiin ideoihin, takaa oikeusvarmuuden ja osallistuvien yritysten ideoiden suojelun;

30.   tunnustaa, että pk-yritykset voivat hyötyä esikaupallisista hankinnoista tutkimus- ja kehitysprosessin kaikissa vaiheissa riskien jakamisen (kun otetaan huomioon niiden rajallisemmat investointimahdollisuudet), asteittaisen kasvun (sekä koon että kokemuksen osalta) sekä perinteistä hankintaa yksinkertaisemman tarjousmenettelyn ansiosta;

31.   pyytää komissiota vahvistamaan nämä strategiat yhdeksi julkisia hankintoja koskevaksi politiikaksi, jonka tarkoituksena on innovaatioiden kannustaminen julkisten hankintojen, esikaupallisten hankintojen, johtavien markkinoiden ja pk-yritysten julkisiin hankintoihin perustuvan kasvun avulla;

32.   katsoo, että julkiset kampanjat johtaisivat hankintaviranomaisille myönteisempään ilmapiiriin sijoittaa enemmän innovaatiota kehittäviin toimintoihin, joissa sijoitukselle saadaan tuottoa vasta pidemmällä aikavälillä, ja että tämän pitäisi olla osa yhtenäistä strategiaa, jolla edistetään innovaatiota esikaupallisten hankintojen avulla; tukee tältä osin paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten verkottumismahdollisuuksia esikaupallisiin hankintoihin liittyvissä asioissa;

33.   katsoo, että esikaupallinen hankinta on tehokkainta, jos on riittävästi kannusteita, joiden ansiosta julkiset viranomaiset hyödyntävät tutkimuksen ja kehityksen markkinoita ja toimittajat osallistuvat valtion hankkeisiin; panee tämän vuoksi merkille, että esikaupallisiin hankintoihin liittyvät taloudelliset kannusteet ovat erittäin tärkeitä esikaupallisten hankintojen käytön kannalta ja että niitä on jo käytössä joissakin jäsenvaltioissa; näissä menetelmissä keskusviranomainen voi korvata huomattavan osan ensimmäisen esikaupallisen hankinnan kustannuksista;

34.   katsoo, että yhteisön innovaatiota kannustavissa ohjelmissa tulisi harkita sellaisten taloudellisten kannusteiden käyttöä, joiden avulla koko EU:n julkiset viranomaiset voisivat toteuttaa innovatiivisen tekniikan esikaupallisia hankintoja johtavilla markkinoilla ja muilla Euroopan yhteiseen etuun liittyvillä aloilla;

35.   panee merkille, että tällaisille yhteisön pilottihankkeille olisi hyötyä automaattisesta komission arvioinnista ja käytännön kokeiden ja sopimuslausekkeiden laajasta julkaisemisesta onnistuneisiin edeltäjiin viitaten; niitä voitaisiin käyttää myös parhaita käytäntöjä koskevana oppaana;

36.   tunnistaa tarpeen eurooppalaiselle pilottihankkeelle esikaupallisten hankintojen yhteydessä, jotta voitaisiin tarjota esimerkki täytäntöönpanosta, joka takaa mahdollisimman suuren oikeusvarmuuden ja suojelun yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, jotka perusasetelmaltaan ovat heikompia osapuolia verrattuna hankintaviranomaisiin sekä suurimittaisiin hankkeisiin, joita julkisiin hankintoihin yleensä liittyy;

37.   panee merkille, että esikaupallisten hankintojen vahvistaminen on monille jäsenvaltioille edelleen keino nostaa osuuttaan innovaatiosta ja tutkimuksesta; pyytää tämän vuoksi jäsenvaltioita edistämään innovaatiota sitouttamalla mukaan kaikki eturyhmät, yliopistot, tutkimuslaitokset ja muut taloudellisen kehityksen edistämiseen osallistuvat toimielimet mukaan lukien, jotta viranomaiset saadaan paremmin osallistumaan innovatiivisiin yrityksiin; katsoo, että tämä sitouttaminen olisi sisällytettävä tutkimusta ja innovaatiota koskevaan johdonmukaiseen strategiaan;

38.   suosittelee komissiolle ja jäsenvaltioille, että kilpailun voimistamisen tavoitetta silmällä pitäen edistettäisiin sähköisten hankintajärjestelmien ja dynaamisten menettelyjen käyttöä esikaupallisia hankintoja koskevan prosessin helpottamiseksi;

39.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114. (2) EUVL L 134, 30.4.2004, s. 1. (3) EYVL C 91, 12.4.2008, s. 4. (4) EYVL C 102 E, 24.4.2008, s. 455. (5) http://ec.europa.eu/invest-in-research/action/2006_ahogroup_en.htm. (6) EYVL C 325, 19.12.08, s. 44. (7) Direktiivin 2004/18/EY 16 artiklan f kohta ja direktiivin 2004/17/EY 24 artiklan e kohta.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. helmikuuta 2009 toisesta strategisesta energiakatsauksesta (2008/2239(INI))

P6_TA(2009)0038 A6-0013/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Toinen strateginen energiakatsaus – Energian toimitusvarmuutta ja energia-alan solidaarisuutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma" (KOM(2008)0781) ("tiedonanto toisesta strategisesta energiakatsauksesta"),

–   ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission vihreän kirjan "Kohti toimitusvarmaa, kestävää ja kilpailukykyistä Euroopan laajuista energiaverkkoa" (KOM(2008)0782),

–   ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission kertomuksen Euroopan laajuisten energiaverkkojen täytäntöönpano-ohjelmasta ajanjaksolla 2002–2006 (KOM(2008)0770),

–   ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon maakaasun toimitusvarmuuden takaavista toimenpiteistä 26. huhtikuuta 2004 annetusta neuvoston direktiivistä 2004/67/EY (KOM(2008)0769),

–   ottaa huomioon komission 13. marraskuuta 2008 antaman ehdotuksen neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa (KOM(2008)0775),

–   ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon: EU:n kehitysavun 20 prosentin tavoitteen saavuttaminen (KOM(2008)0772),

–   ottaa huomioon komission 13. marraskuuta 2008 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta (uudelleenlaadittu) (KOM(2008)0780),

–   ottaa huomioon komission 13. marraskuuta 2008 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (uudelleenlaadittu) (KOM(2008)0778),

–   ottaa huomioon komission 13. marraskuuta 2008 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi renkaiden polttoainetehokkuutta ja muita keskeisiä parametrejä koskevasta merkinnästä (KOM(2008)0779),

–   ottaa huomioon komission 26. marraskuuta 2008 antaman ehdotuksen neuvoston direktiiviksi ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta (KOM(2008)0790),

–   ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Eurooppa voi säästää energiaa sähkön ja lämmön yhteistuotannon avulla" (KOM(2008)0771,

–   ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Merituulivoima: Vuoden 2020 ja sen jälkeisten energiapoliittisten tavoitteiden saavuttaminen (KOM(2008)0768),

–   ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Ohjeellisen ydinalan ohjelman päivitys toisen strategisen energiakatsauksen yhteydessä" (KOM(2008)0776),

–   ottaa huomioon 10. tammikuuta 2007 annetun komission tiedonannon "Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen: Toimet vuoteen 2020 ja sen jälkeen" (KOM(2007)0002),

–   ottaa huomioon 23. tammikuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Kaksi kertaa 20 vuonna 2020: ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle" (KOM(2008)0030),

–   ottaa huomioon komission 23. tammikuuta 2008 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (KOM(2008)0019),

–   ottaa huomioon 26. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon Eurooppa-neuvostolle "Euroopan talouden elvytyssuunnitelma" (KOM(2008)0800),

–   ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2006 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta ja päätöksen 96/391/EY ja päätöksen N:o 1229/2003/EY kumoamisesta(1),

–   ottaa huomioon 10. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euratomin toiminnan arvioinnista – 50 vuotta eurooppalaista ydinenergiapolitiikkaa(2),

–   ottaa huomioon Euroopan etenemissuunnitelmasta uusiutuvia energiamuotoja varten 25. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman(3),

–   ottaa huomioon EU:n yhteisestä energiapolitiikasta 26. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman(4),

–   ottaa huomioon perinteisistä energianlähteistä ja energiateknologioista 24. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman(5),

–   ottaa huomioon energiatehokkuuden toimintasuunnitelmasta ja mahdollisuuksien toteuttamisesta 31. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman(6),

–   ottaa huomioon energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävästä maailmanlaajuisesta rahastosta 13. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman(7),

–   ottaa huomioon Euroopan strategisesta energiateknologiasuunnitelmasta 9. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman(8),

–   ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2008 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/54/EY muuttamisesta(9),

–   ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2008 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi kaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/55/EY muuttamisesta(10),

–   ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2008 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa annetun asetuksen (EY) N:o 1228/2003 muuttamisesta(11),

–   ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2008 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1775/2005 muuttamisesta(12),

–   ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2008 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta(13),

–   ottaa huomioon kestävästä sähköntuotannosta fossiilisista polttoaineista: varhaisvaiheen demonstroinnin tukemisesta 18. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman(14),

–   ottaa huomioon 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon 13. ja 14. maaliskuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon 15. ja 16. lokakuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A6-0013/2009),

A.   katsoo, että Euroopan energiapolitiikassa on pyrittävä erottamattomasti kolmeen yhtä tärkeään päätavoitteeseen eli toimitusvarmuuteen ja jäsenvaltioiden väliseen solidaarisuuteen, ilmastonmuutoksen torjuntaan, vahva sitoutuminen EU:n tavoitteisiin ja niiden täytäntöönpano mukaan lukien, sekä kilpailukykyyn,

B.   katsoo, että energiapolitiikassa on tarpeen täydellinen suunnanmuutos, jotta saavutetaan edellä mainitut kolme tavoitetta ja löydetään samalla ratkaisu yhteiskuntaan, ympäristöön, talouteen ja työllisyyteen liittyviin kysymyksiin,

C.   katsoo, että Euroopan unionin riippuvuus perinteisistä energialähteistä ja rajallisesta määrästä energiantuottajia merkitsee vakavaa riskiä vakaudelle, hyvinvoinnille ja energian toimitusvarmuudelle,

D.   katsoo, että energiatehokkuuden lisäämisen on oltava keskeisessä asemassa tuontienergiariippuvuuden vähentämisessä, kilpailukyvyn vahvistamisessa ja ilmastonmuutoksen torjumisessa,

E.   ottaa huomioon, että energian kysyntä kasvaa edelleen useimmilla aloilla Euroopan unionissa ja energiatehokkuuteen liittyvä potentiaali on siten vielä laajalti hyödyntämättä,

F.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni tuo tällä hetkellä 50 prosenttia kuluttamastaan energiasta ja että tämä osuus voi nousta 70 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä,

G.   ottaa huomioon, että niukkaan energiankäyttöön perustuvaan talouteen tähtäävän vision puuttuminen ja investointien vähäisyys lisäävät Euroopan unionin toimitusvarmuuden uhkia, eritoten paikallisesti ja alueellisesti, mikä aiheuttaa kaikilla energia-aloilla ja energiaan liittyvillä aloilla kapasiteetin kireyttä ja jopa riittämättömyyttä, mikä puolestaan tarkoittaa, että olisi välttämätöntä uusia voimaloita vuoteen 2030 mennessä arviolta 900 miljardin euron suuruisilla investoinneilla,

H.   ottaa huomioon, että öljyn ja kaasun hinnan laskulla on kielteinen vaikutus suunniteltuihin investointeihin, minkä vuoksi on välttämätöntä tukea kaikkia tärkeimpiä infrastruktuurihankkeita, joilla autetaan lisäämään suurten kaasumäärien tuontia Eurooppaan, monipuolistamaan lähteitä ja reittejä sekä välttämään kauttakulkuun liittyviä riskejä,

I.   katsoo, että nykyinen talouskriisi hankaloittaa entisestään energiainfrastruktuuriin tehtäviä investointeja,

J.   ottaa huomioon, että vaikka komission skenaariossa ennustetaan perinteisten energialähteiden kysynnän laskevan kahtena seuraavana vuosikymmenenä, Euroopan on tuettava kaikkia suunniteltuja investointeja uuteen tuontienergiainfrastruktuuriin; katsoo, että näin taataan turvallinen siirtyminen uuteen eurooppalaiseen energiajärjestelmään, jonka odotetaan olevan käytössä vuoteen 2020 mennessä,

K.   katsoo, että fossiilisten energianlähteiden pulan ratkaisemiseksi Euroopan unionin on kehitettävä ja suunniteltava uusia kilpailukykyisiä, kestävän kehityksen mukaisia ja vähän hiilidioksidia tuottavia energiatekniikoita vuodesta 2030 eteenpäin ja samalla huomattavasti vähennettävä energiankulutustaan,

L.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin on ripeästi kehitettävä merkittäviä verkkoinvestointeja ja toteutettava energian sisämarkkinat ja että olisi tuettava kauaskantoisia aloitteita, kuten eurooppalaisen siirtoverkonhaltijan ja yhtenäisen eurooppalaisen kaasuverkon perustaminen,

M.   ottaa huomioon, että energia-ala ja investoinnit energiainfrastruktuuriin vaativat vakaata sääntelykehystä ja tiiviimpää yhteistyötä kansallisten sääntelyviranomaisten välillä,

N.   katsoo, että energiaverkostojen kehittäminen lisää olennaisesti toimitusvarmuutta, jonka on kuuluttava Euroopan unionin energiapolitiikan tärkeimpiin painopistealueisiin,

O.   ottaa huomioon, että sähkö- ja kaasualoilla tarvitaan vakaata ja ennustettavissa olevaa sääntelykehystä, minkä vuoksi on annettava laajat toimivaltuudet energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolle, jotta edistetään kansallisten sääntelykehysten yhdenmukaistamista ja vältetään epävarmuus, jota komitologiamenettely saattaisi aiheuttaa,

P.   ottaa huomioon, että toimitusvarmuustavoitteiden saavuttamiseksi perinteisiä Euroopan unionin omia energialähteitä on käytettävä jäsenmaissa, joissa niitä on saatavilla, kansallista ja yhteisön ympäristölainsäädäntöä noudattaen,

1.   kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan tätä strategista energiakatsausta perustana Euroopan unionin energiapolitiikan täytäntöönpanolle ja vuosia 2010–2012 koskevan kunnianhimoisen toimintasuunnitelman laatimiselle;

2.   vahvistaa vuodelle 2020 asetetun kolmitahoisen tavoitteen eli kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen 20 prosentilla ja 30 prosentilla, jos saadaan aikaan kansainvälinen sopimus, energian kulutuksen vähentämisen vähintään 20 prosentilla ja uusiutuvan energian osuuden nostamisen vähintään 20 prosenttiin energian loppukulutuksesta; kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita kehittämään taloutensa energiatehokkuudeltaan parhaimmaksi, jotta voidaan aktiivisesti edesauttaa kahden celsiusasteen ilmastotavoitteen saavuttamista; kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä; kehottaa komissiota valmistelemaan kaikkia osapuolia kuullen mahdollisia energiaskenaarioita, joissa kuvataan keinoja saavuttaa nämä tavoitteet ja esitetään niiden edellytyksenä olevat tekniset ja taloudelliset oletusarvot;

3.   uskoo vahvasti, että energian kulutuksen vähentäminen on ehdottoman ensisijaista, jotta voidaan edistää kestävän kehityksen, innovoinnin, työpaikkojen luomisen ja kilpailukyvyn tavoitteita, ja se on myös erittäin tehokas ja edullinen keino energian toimitusvarmuuden parantamiseksi;

4.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään 20 prosentin energiansäästötavoitteesta vuoteen 2020 mennessä jäsenvaltioita oikeudellisesti sitovan ja ehdottamaan toimenpiteitä sen saavuttamiseksi ja panemaan ne täytäntöön;

5.   kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita asettamaan tavoitteeksi energiatehokkuuden lisäämisen 35 prosentilla ja uusiutuvan energian osuuden nostamisen 60 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä;

6.   kehottaa komissiota tukemaan kaikkia suunniteltuja investointeja uuteen tuontienergiainfrastruktuuriin ja uusiutuvia energialähteitä koskevaan teknologiaan, jotta voidaan kompensoida öljyn ja kaasun hinnan lasku, jolla on kielteisiä vaikutuksia suunniteltuihin investointeihin;

Eurooppalainen energiapolitiikka

7.   kehottaa Euroopan unionia uhkaavien energiavarmuusriskien vuoksi jäsenvaltioita esiintymään yhtenäisesti; panee merkille, että tällä hetkellä toimitaan täysin päinvastoin; pitää välttämättömänä sekä toimitusvarmuutta, solidaarisuutta että kansainvälisen sääntelykehyksen määrittelyä koskevien neuvottelujen tehokkuutta ajatellen, että komissio ehdottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle eurooppalaisen energiapolitiikan laatimista ottaen huomioon Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden vastuualueet ja toimivallan: kansainväliset suhteet, energiatehokkuus, ilmastonmuutoksen torjunta, sisämarkkinoiden edelleen kehittäminen, kansainvälisiä sopimuksia koskevat neuvottelut, näkymät ja vuoropuhelu tuottaja- ja kauttakulkumaiden kanssa, energia-alan tutkimus ja energiahuollon monipuolistaminen;

8.   kehottaa komissiota osaltaan auttamaan yhtenäisen eurooppalaisen suhtautumistavan luomisessa kolmansien maiden tuottajiin ja kehittämään molempia osapuolia hyödyttävää keskinäistä riippuvuutta sekä tukemaan Euroopan unionin yritysten markkinavoiman vahvistamista suhteessa kolmansien maiden valtionyhtiöihin;

9.   katsoo, että energiasolidaarisuudesta on tultava tärkeä eurooppalainen asia Euroopan unionissa, alueellisesti ja kahdenvälisellä tasolla, ja katsoo, että jonkin jäsenvaltion energiatoimitusvarmuuden uhkaaminen vaikuttaa koko Euroopan unioniin;

10.   korostaa paikallisten ilmastonsuojelualoitteiden merkitystä ilmastonmuutoksen torjumisessa; kannattaa toimia, joilla pyritään edistämään energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä, kuten koheesiopolitiikkaan tai vihreään verotukseen liittyvien ohjelmien rahoittaminen tai "kaupunginjohtajien yleiskokouksen" osallistuminen, ja kannattaa tähän liittyen ajatusta "saarten sopimuksesta" parhaiden käytäntöjen levityksessä ja korkeasti energiatehokkaiden ja uusiutuvaa energiaa käyttävien kuntien ja kaupunkien kehittämisessä;

11.   katsoo, että asianmukaisen unionin energiapolitiikan on perustuttava tasapainoiselle energialähteiden yhdistelmälle, joka pohjautuu hiilettömien energialähteiden, mahdollisimman vähäpäästöisten fossiilisten energialähteiden sekä sellaisten uusien tekniikoiden käytölle, jotka mahdollistavat kiinteiden fossiilisten energialähteiden kasvihuonekaasupäästöjen merkittävän vähentämisen;

12.   uskoo, että jäsenvaltioiden olisi kehitettävä kansallisia strategioita energiaköyhyyteen liittyvän kysymyksen ratkaisemiseksi alueellaan;

13.   katsoo, että yritysten ja poliittisten päättäjien välinen tehtävänjako, jossa yritykset kantavat vastuun toimitusvarmuudesta, on osoittautunut hyväksi ja että sitä olisi tämän vuoksi periaatteessa jatkettava; edellyttää yhä hankalammaksi käyvän globaalin toimintaympäristön perusteella poliittisilta päättäjiltä yritystoiminnan tuntuvampaa tukemista;

14.   palauttaa mieliin jäsenvaltioiden Lissabonin sopimuksen allekirjoituksen yhteydessä tekemät sitoumukset ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja solidaarisuuden harjoittamiseksi energiakriisin aikana;

15.   katsoo, että Lissabonin sopimuksen ratifiointi vahvistaa entisestään pyrkimyksiä yhteisen eurooppalaisen energiapolitiikan luomiseksi;

Toimitusvarmuus

16.   pitää myönteisenä energian toimitusvarmuutta ja energia-alan solidaarisuutta koskevaa Euroopan unionin toimintasuunnitelmaa;

EU:n energiatarpeiden kannalta välttämättömien infrastruktuurien kehittäminen

17.   panee merkille erittäin merkittävän viivytyksen ensisijaisten ja Euroopan laajuisesti tärkeiden energiaverkkojen toteutuksessa; korostaa, että tämä investointien alhainen taso estää sisämarkkinoiden toimintaa ja aiheuttaa sen, että kapasiteetti kaikilla energiasektoreilla on niukkaa tai jopa riittämätöntä; panee merkille myös, että tämä on vain osittain teollisuuden vastuulla, ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan kansalaiset paremmin mukaan, muun muassa tiedottamalla heille uuden infrastruktuurin ja tuotantohankkeiden tarpeesta; kehottaa täten kansallisia sääntelyviranomaisia tekemään päätöksentekoaloillaan kaikkensa investointien nopeuttamiseksi;

18.   toteaa, että uusien investointien on oltava eteenpäin suuntautuvia, jotta energiankulutuksen ja -tuotannon muutokset voidaan ottaa huomioon, ja että hajautettuja energiajärjestelmiä täydentävät suuret uusiutuvat energianlähteet;

19.   muistuttaa, että Eurooppa-neuvosto on asettanut tavoitteeksi kymmenen prosentin yhteenliitäntäkapasiteetin kaasun ja sähkön osalta jäsenvaltioiden välillä;

20.   suhtautuu myönteisesti ajatukseen eurooppalaisen rahoituksen lisäämisestä, jotta voidaan kannustaa investointeja verkkoihin; panee kiinnostuneena merkille komission ehdotuksen myöntää vuoden 2008 talouden elvytyssuunnitelman puitteissa 5 miljardia euroa vuosien 2008 ja 2009 käyttämättä jääneistä varoista erityisesti uusiin energiayhteyksiin; pyytää parlamentin täysimääräistä osallistumista hankkeiden lopullisesta luettelosta päätettäessä; katsoo, että Euroopan investointipankilla olisi oltava merkittävämpi asema energiatehokkuutta, uusiutuvia energialähteitä sekä tutkimusta ja kehitystä koskevien hankkeiden rahoituksessa;

21.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita aktiivisesti lisäämään toimijoiden määrää energiamarkkinoilla ja erityisesti toteuttamaan toimenpiteitä, joiden avulla edistetään pienten ja keskisuurten yritysten energiantuotantoa sekä niiden pääsyä markkinoille;

22.   korostaa Keski- ja Kaakkois-Euroopan läpi pohjoinen-etelä-akselilla kulkevien kaasu- ja sähköyhteyksien kehittämisen merkitystä ja muistuttaa, että Itämeren alueen verkkoja olisi kehitettävä edelleen ja ne olisi integroitava Länsi-Euroopan verkkoon; korostaa, että kaasun, sähkön ja varastoinnin kattavan Itämeren alueen yhteenliitäntäsuunnitelman kehittämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota vuonna 2009; tukee myös yhteenliitäntöjen rakentamista saarille ja Euroopan unionin syrjäisille ja eristyneille alueille;

23.   kehottaa samasta syystä kehittämään Lounais-Euroopan yhteenliitäntöjä, eritoten Pyreneiden niemimaalta Pohjois-Ranskaan;

24.   muistuttaa, että eri mailla on jo rajatylittäviä yhteyksiä; muistuttaa, että viidenvälisen foorumin (Pentalateral Energy Forum) kaltaiset alueelliset aloitteet ovat kehittäneet käytännöllisiä ja soveltamiskelpoisia ratkaisuja, jotka nopeuttavat sisämarkkinoiden integroitumista; kannustaa jatkamaan näiden aloitteiden menestyksekästä toimintaa;

25.   kehottaa komissiota esittämään asianmukaisia toimenpiteitä yhteenliitäntöihin kannustamiseksi ja sähköverkkojen kehittämiseksi, jotta mahdollistetaan optimaalinen integraatio ja uusiutuvan energian onshore- ja offshore-tuotannon vaihtelujen tasapainottaminen;

26.   pitää myönteisenä aietta esittää Pohjanmeren offshore-tuulivoimaverkkoa koskeva suunnitelma, jolla on määrä hyödyntää valtaisaa tuulienergiapotentiaalia; pitää tässä yhteydessä myönteisenä myös eurooppalaisen superverkon perustamista, jossa yhdistetään Pohjanmeren, Välimeren ja Itämeren alueiden verkkoinfrastruktuurit;

27.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaisen sääntelyn ja sallimaan syrjimättömän pääsyn uuteen infrastruktuuriin, esimerkiksi Pohjanmeren offshore-verkkoon;

28.   uskoo, että EU:n on merkittävästi ja mahdollisimman nopeasti lisättävä energialähteittensä monimuotoisuutta ja toimitusvarmuutta; kehottaa komissiota ja puheenjohtajavaltio Tšekkiä esittämään seuraavalle Eurooppa-neuvoston kokoukselle kunnianhimoisen ja kaukonäköisen monipuolistamissuunnitelman;

29.   ilmaisee tukensa hankkeille, joiden avulla voidaan eriyttää energiatoimituslähteitä ja -reittejä, eritoten eteläisen kaasulinjan kehittämiselle, Nabucco-hanke, Turkin, Kreikan ja Italian kaasun yhteenliitäntähanke (TGI) ja South Stream -hanke mukaan luettuna; korostaa tarvetta toimia yhdessä kyseisten maiden, erityisesti Kaspianmeren alueen maiden, kanssa; pitää erittäin tärkeänä, että pidemmällä aikavälillä poliittisten olosuhteiden salliessa toimitukset muista alueen maista, kuten Uzbekistanista ja Iranista, voisivat muodostaa uuden merkittävän toimituslähteen Euroopan unionille;

30.   ilmaisee myös tukensa sille, että liitetään yhteen Algerian, Espanjan ja Ranskan sekä Manner-Euroopan MEDGAZ-hanke, jota komissio pitää tärkeimpiä yhteenliitäntöjä koskevassa suunnitelmassa Euroopan unionin edun mukaisena hankkeena, jolla kaasun Eurooppaan tulevia reittejä voidaan monipuolistaa edelleen;

31.   kannattaa kotimaisten maakaasutoimitusten vähentymisen ja useissa jäsenvaltioissa ilmenevän energialähteiden valinnan muutosten perusteella kaikkien tällä hetkellä suunnitteilla olevien maakaasu- ja sähköinfrastruktuurihankkeiden pikaista toteuttamista, jotta kysynnän tyydyttäminen voidaan varmistaa myös jatkossa;

32.   katsoo, että suhteet ja kumppanuus tärkeimpien energiantoimittajien, kauttakulkumaiden ja kuluttajamaiden kanssa ovat tärkeitä ja niitä pitää syventää; huomauttaa kuitenkin, että suhteiden ja kumppanuuksien syventäminen ei saisi missään oloissa tapahtua Euroopan unionin perusarvojen eikä etenkään ihmisoikeuksien kustannuksella; korostaa tässä suhteessa, että luottamuksen sekä syvempien ja laillisesti sitovien yhteyksien kehittämisen Euroopan unionin ja tuottaja- ja kauttakulkumaiden välillä olisi tapahduttava demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kehittämisen ja kunnioittamisen hengessä; kehottaa laatimaan ja ottamaan käyttöön politiikkaa ja konkreettisia toimia näitä tavoitteita varten;

33.   pyytää tähän liittyen, että EU, Venäjä ja Ukraina tekisivät kolmikantasopimuksen kaasun toimittamisesta Venäjältä Euroopan unioniin, millä turvattaisiin toimitusvarmuus tulevina vuosina;

34.   kehottaa komissiota lujittamaan pyrkimyksiään ratkaisun löytämiseksi toistaiseksi avoimiin kysymyksiin siitä, millä ehdoilla maakaasua voidaan toimittaa Turkin läpi Nabuccon kaasuputkea pitkin;

35.   katsoo, että kaikilla jäsenvaltioilla olisi oltava käytettävissään riittävästi nesteytetyn maakaasun kapasiteettia eli nesteytyslaitoksia tuottajamaissa ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia ja aluksilla toimivia uudelleenkaasutuslaitoksia Euroopan unionissa joko suoraan tai muiden jäsenvaltioiden välityksellä solidaarisuusjärjestelyjen perusteella; katsoo, että uusia nesteytetyn maakaasun terminaaleja olisi pidettävä Euroopan unionin kannalta merkittävinä hankkeina, koska ne ovat keskeisiä toimitusreittien monipuolistamisen kannalta;

36.   kehottaa komissiota antamaan täyden tukensa strategisten kaasuvarastojen rakentamiseen tehtäville investoinneille, sillä ne ovat tärkeä osa Euroopan unionin energiatoimitusvarmuutta;

37.   katsoo, että öljynjalostuskapasiteetti on toinen tärkeä Euroopan unionin energiatoimitusvarmuutta lisäävä tekijä; katsoo sen vuoksi, että on tärkeää lisätä unionin tarpeita vastaavaa jalostuskapasiteettia koskevan kysynnän ja tarjonnan tasapainon avoimuutta ottaen huomioon erityisesti huolen dieselpolttoaineiden saatavuudesta tulevaisuudessa;

38.   pyrkii Euroopan energiasolidaarisuuden periaatteen mukaisesti varmistamaan energian toimitusvarmuuden Itämeren alueella taloudellisen taantuman aikana;

Energian sisämarkkinat

39.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita määrittelemään kestävät strategiset suuntaviivat siten, että yksityisten teollisuuden toimijoiden osallistumista niiden täytäntöönpanoon kannustetaan markkinamekanismit ja sääntely tasapainoisesti huomioon ottaen;

40.   korostaa, että on tärkeätä luoda selkeä ja vakaa oikeudellinen kehys saattamalla energian sisämarkkinoita koskevan lainsäädäntöpaketin neuvottelut päätökseen ennen vaalikauden päättymistä vuonna 2009; kannattaa energia-alan sääntelyviranomaisten riippumattoman yhteistyöviraston perustamista, kuten esitetään edellä mainitussa komission ehdotuksessa yhteistyöviraston perustamisesta, ja että yhteistyövirastolle annetaan laaja ja itsenäinen toimivalta, muun muassa toimitusvarmuuteen ja verkkoihin liittyen; kehottaa jäsenvaltioita edistämään kolmannen energiapaketin täytäntöönpanoa ja erityisesti aloittamaan keskinäisen yhteistyön alueellisen ja kahdenvälisen solidaarisuuden edistämiseksi, jotta voidaan turvata varmat toimitukset sisämarkkinoilla;

41.   pyytää jäsenvaltioita ja komissiota kehittämään merkittäviä verkkoinvestointeja ja toteuttamaan energian sisämarkkinat kauaskantoisten aloitteiden, kuten eurooppalaisen siirtoverkonhaltijan ja yhtenäisen eurooppalaisen kaasuverkon perustamisen, avulla;

42.   kehottaa komissiota esittämään tavoitteeksi älykkään yhtenäisen sähköverkon kehittämistä ja toteuttamista vuoteen 2020 mennessä olennaisena osana vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamista;

43.   pyytää jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä Euroopan unionin strategian työstämiseksi, jotta voidaan laatia tarpeellisia investointeja koskeva monivuotinen suunnitelma ja tyydyttää näin tulevat sähköntuotantotarpeet keskipitkän aikavälin energiatarpeita koskevien tutkimusten pohjalta; katsoo, että olisi harkittava suuntaa-antavan monivuotisen suunnitelman laatimista myös kaasualalla, jotta saadaan kokonaiskuva investointitarpeista Euroopan tasolla;

44.   kehottaa jäsenvaltioita ja asianomaisia sidosryhmiä tarkastelemaan ja koordinoimaan rajatylittäviä infrastruktuuri-investointeja (kuten verkkoja, putkia ja voimaloita) koskevia tulevia suunnitelmia asianosaisten kanssa kaikissa maissa, joihin suunnitellut investoinnit voivat vaikuttaa, jotta käytettävissä olevia resursseja voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin; katsoo, että infrastruktuureja käsittelevän koordinointiryhmän perustaminen Euroopan tasolla edistäisi näitä koordinointipyrkimyksiä ja voisi täydentää energian sisämarkkinoita koskevassa paketissa ehdotetun verkon kehittämistä koskevan 10-vuotissuunnitelman kehittämistä;

45.   korostaa, että energian sisämarkkinat ovat toimivat vain, jos investointien esteet poistetaan ja rakennetaan kaikki jäsenvaltiot yhteen yhteiseen energiaverkkoon liittäviä fyysisiä yhteyksiä sekä jos tietyn ajan kuluessa voidaan välttää energian hintojen vaihtelu ja varmistaa tasapuoliset markkinat kaikille energiantuottajille sekä uusien energiantuottajien ja energiateknologian verkkoyhteys, käyttö ja yhdentyminen; korostaa, että äskettäin tarkistetussa, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä 13. lokakuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY(15) säädetään selkeästi ja ennakoitavasti hiilidioksidipäästöjen arvioinnista;

Energiaa koskevat ulkosuhteet

46.   panee tyytyväisenä merkille tiedonannon toisesta strategisesta energiakatsauksesta ja erityisesti sen ehdotukset ulkoisesta energiapolitiikasta, jotka ovat suurelta osin samansuuntaisia kuin edellä mainittu 26. syyskuuta 2007 annettu päätöslauselma; ilmaisee pettymyksensä yksityiskohtaisten ehdotusten puuttumisen vuoksi ja korostaa vielä kerran, että on lujitettava Euroopan unionin ponnisteluja johdonmukaisen ja tehokkaan yhteisen ulkoisen energiapolitiikan kehittämiseksi kiinnittämällä aiempaa enemmän huomiota energiantuottajamaihin;

47.   kehottaa komissiota tukemaan sitä, että tuottaja- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtäviin kauppa-, assosiaatio- ja kumppanuus- sekä yhteistyösopimuksiin lisätään niin sanottu energiavarmuuslauseke, jossa määrätään menettelysäännöistä ja kielletään kaupallisista kiistoista aiheutuvat keskeytykset ja hahmotellaan täsmällisesti toimenpiteet, joita toteutetaan yksipuolisen keskeyttämisen tapauksessa tai jos sopimuksen ehdoissa tai jonkun kumppanin toimitusehdoissa tapahtuu muutoksia;

48.   muistuttaa, että Euroopan unioni on kunnianhimoisten ja määrätietoisesti toteutettujen energiatehokkuus- ja energiansäästösuunnitelmien olemassaolosta huolimatta todennäköisesti keskipitkällä aikavälilläkin riippuvainen kolmansien maiden fossiilienergiatoimituksista; pyytää näin ollen, että vuoropuhelua tuottaja-, kauttakulkumaiden ja muiden kuluttajamaiden kanssa lujitetaan ja yleisemmin, että kansainvälistä yhteistyötä lujitetaan, jotta lisätään maailman energiamarkkinoiden avoimuutta ja käsitellään kestävän kehityksen kysymystä;

49.   muistuttaa pitkäaikaisten toimitussopimusten merkityksestä tuottaja- ja ostajamaiden luotettavien pitkän aikavälin suhteiden kehittämisen kannalta ja niiden merkityksestä aiempien ja myöhempien vaiheiden tarvittavia investointeja turvattaessa;

50.   kehottaa Euroopan unionia yhteistyöhön Välimeren alueen ja Pohjois-Afrikan maiden kanssa ottaen huomioon kyseisten maiden huomattavan energiaresurssipotentiaalin sekä Afrikalle näin tarjoutuvat merkittävät kehitysmahdollisuudet; katsoo, että olisi erityisesti tutkittava ja edistettävä aurinkoenergian hyödyntämistä; kehottaa siksi sisällyttämään uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevat yhteiset tavoitteet Välimeren alueen unionia koskevaan Barcelonan prosessiin;

51.   kehottaa Euroopan unionia yhteistyöhön Lähi-idän maiden kanssa ottaen huomioon kyseisten maiden huomattavan energiaresurssipotentiaalin;

52.   tukee aikomusta neuvotella Venäjän kanssa uudesta laaja-alaisesta sopimuksesta, joka korvaa vuoden 1997 kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja joka sisältää energiaa koskevan luvun, jossa olisi täysin kunnioitettava energiaperuskirjan ja sen kauttakulkupöytäkirjojen periaatteita; panee merkille, että Venäjä on allekirjoittanut ja Ukraina ratifioinut energiaperuskirjan; palauttaa mieleen, että se sisältää muun muassa riitojenratkaisumekanismin, joka koskee riitojen sovittelua esimerkiksi silloin, kun peruskirjan osapuolten välillä ilmenee kauttakulkua tai kauppaa koskevia kiistoja;

53.   korostaa tarvetta ottaa Ukraina mukaan käynnissä olevaan eurooppalaiseen vuoropuheluun Venäjän kanssa johtuen Ukrainan avainasemasta kauttakulkumaana;

54.   kehottaa komissiota toimitusvarmuuden takaamiseksi harkitsemaan Euroopan unionin ja Kaakkois-Euroopan välisen energiasopimuksen ulottamista muihin kolmansiin maihin ja uusien alueellisten energiamarkkinoiden luomista naapurimaiden kanssa Kaakkois-Euroopan energiayhteisön mallin mukaan, kuten Euro–Välimeri-energiayhteisön perustamista,;

55.   korostaa tarvetta ottaa Turkki mukaan käynnissä olevaan eurooppalaiseen vuoropuheluun Kaspianmeren ja Kaukasuksen alueen kanssa johtuen sen mahdollisesta avainasemasta kauttakulkumaana; palauttaa samalla mieliin, että se on ehdokasvaltiona sitoutunut saattamaan lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön mukaiseksi;

56.   korostaa Mustanmeren alueen geopoliittista merkitystä Euroopan unionin energian toimitusvarmuuden ja sen energialähteiden monipuolistamisen kannalta;

57.   pyytää jäsenvaltioita jatkamaan energia-alan suhteiden syventämistä Latinalaisen Amerikan maiden kanssa nykyisten ja tulevien assosiaatio- ja yhteistyösopimuksien puitteissa;

58.   kehottaa jäsenvaltioita käyttämään euroa kansainvälisten rahoitussuhteiden strukturointivälineenä, jotta voidaan vähentää heilahteluita, jotka johtuvat öljy- ja kaasuostojen laskutuksesta; kehottaa Euroopan unionia tarkastelemaan ulkomaisia investointeja Euroopan energia-alalla koskevaa kysymystä soveltamalla vastavuoroisuuslauseketta; katsoo, että niin kauan kuin Euroopan unioni ei takaa parlamentin ja komission ehdottamaa markkinoille pääsyn vastavuoroisuutta, Euroopan unionin olisi sovellettava toimivaa kolmannen maan lauseketta siirtoverkon tai siirtoverkon haltijan hankkimisen yhteydessä;

59.   kehottaa komissiota analysoimaan erilaisia tapoja maaöljyn ja maakaasun hintojen volatiliteetin vähentämiseksi; muistuttaa erityisesti avoimuuden, riittävän varatukikapasiteetin ja rahoituskeinottelun katalysaattorivaikutusten merkityksestä hinnanmuodostuksessa markkinoilla; torjuu taloudellisista syistä strategisten öljyvarastojen käytön hintojen vaihtelun hillitsemiseen;

60.   kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan ja koordinoimaan toimiaan, kun kyse on toimitusreittien turvaamisesta, eritoten merellä;

61.   kehottaa jäsenvaltioita tunnistamaan parhaat kansainvälisen tason käytännöt ja lujittamaan teknologista yhteistyötä näiden maiden kanssa tietojen ja kokemusten lisäämiseksi tällä alalla; kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan teknologista yhteistyötään erityisesti Japanin kanssa, jonka talous on täysin riippuvainen energiantuonnista ja joka on kehittänyt yhden maailman tehokkaimmista energiajärjestelmistä;

62.   panee merkille, että Kiinan kasvava energiankulutus ja lisääntyvät kasvihuonekaasupäästöt merkitsevät valtavaa haastetta ympäristötavoitteiden saavuttamiselle ja energian toimitusvarmuudelle; kehottaa Euroopan unionia ja Kiinaa tehostamaan yhteistyötään edistääkseen vain vähän hiilidioksidia tuottavan teknologian siirtoa ottaen huomioon erityisesti energiatehokkuuden ja uudistuvat energialähteet; korostaa hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehittämisen ja käyttöönoton ratkaisevaa merkitystä Kiinassa ottaen huomioon kivihiilen merkityksen maan taloudelle;

63.   panee merkille EU:n ja Opecin energiaa koskevan vuoropuhelun ja kehottaa komissiota tehostamaan Norjan kanssa käytävää energia-alan vuoropuhelua;

Kriiseihin reagointi öljy- ja kaasuvarastoja hallinnoimalla

64.   pitää myönteisenä komission aikomusta tarkistaa jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa (kodifioitu toisinto) 24. heinäkuuta 2006 annettua neuvoston direktiiviä 2006/67/EY(16) ja ehdottaa kuukausittaisten tietojen julkaisemisen sijasta viikoittaisten tietojen julkaisemista, jotta lisätään markkinoiden avoimuutta ja vältetään suhteetonta reaktiota Yhdysvaltain tilanteeseen;

65.   panee merkille, että jäsenvaltiot eivät Ukrainan ja Venäjän välisen viimeaikaisen kaasukriisin aikana pystyneet osoittamaan solidaarisuutta lisäämällä kriisin kohteeksi joutuneiden jäsenvaltioiden käytössä olevan kaasun määrää; kehottaa neuvostoa ja komissiota luomaan Lissabonin sopimuksen mukaisesti solidaarisuusmekanismin, joka antaisi EU:lle mahdollisuuden toimia tehokkaasti, nopeasti ja johdonmukaisesti kriisitilanteissa, jotka aiheutuvat toimitusten keskeytymisestä, kriittisen infrastruktuurin vahingoittumisesta tai muusta syystä;

66.   pitää edellä mainitun viimeaikaisen kaasukriisin valossa myönteisenä komission aikomusta parantaa maakaasun toimitusvarmuuden takaavista toimenpiteistä 26. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/67/EY(17) puitteita ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen direktiivin tarkistamiseksi ennen vuoden 2009 loppua edellä mainitussa tiedonannossa (KOM(2008)0769) esitetyn mukaisesti;

67.   korostaa, että neuvoston direktiivin 2004/67/EY tarkistamisen tärkeimpien elementtien olisi oltava pakollisia ja niihin olisi sisällyttävä toimivia kansallisia ja eurooppalaisia hätätilasuunnitelmia, joissa muun muassa määritellään yhteinen hätätilan julistaminen, käytettävissä olevien varastojen ja infrastruktuurin jakaminen hätätilasta kärsivien valtioiden kesken, koordinoidut toimitukset sekä hätätoimenpiteiden käynnistäminen valtioissa, joita tilanne ei koske tai koskee vähemmässä määrin, jotta voidaan lisätä saatavilla olevan kaasun määrää hätätilasta kärsivillä markkinoilla kaikin mahdollisin keinoin, mukaan luettuna esimerkiksi keskeytymättömät sopimukset, polttoaineiden vaihto, varastojen tyhjentäminen ja toimitusten joustavuus; katsoo, että on olennaista parantaa markkinoiden toimintaa avoimuudella ja lisätä kaasun saatavuutta markkinoilla; kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioitakehittämään kaasun varastointia siten, että varastot voidaan purkaa nopeasti;

68.   ehdottaa, että tietotekniikkaa hyödynnetään paremmin toimitusten täydelliseen tai osittaiseen keskeyttämiseen kriisitilanteessa, ja katsoo, että tätä tarkoitusta varten olisi sääntelyelimen valvonnan alaisuudessa pantava täytäntöön mekanismi, jonka avulla kulutusta voidaan yhteisellä päätöksellä vähentää;

Energiatehokkuus

69.   katsoo, että energiatehokkuuden parantaminen vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä on ensisijainen tavoite, jotta voidaan edistää kestävän kehityksen ja kilpailukyvyn tavoitteita, ja se on myös tehokkain ja edullisin keino energiavarmuuden parantamiseksi; kehottaa tästä syystä komissiota ja jäsenvaltioita sopimaan välittömästi oikeudellisesti sitovasta, vähintään 20 prosentin energiatehokkuustavoitteesta vuoteen 2020 mennessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan tiedotuskampanjoita ja siten antamaan käyttöön käytännön tietoa toteutettavista energiatehokkuutta lisäävistä ratkaisuista ja myös edistämään energiakoulutusohjelmia Euroopan unionin kouluissa ja yliopistoissa;

70.   korostaa, että on tärkeää, että jäsenvaltiot ja komissio panevat energiatehokkuutta ja energiansäästämistä koskevan lainsäädännön täytäntöön tehokkaasti ja oikea-aikaisesti ja valvovat sen soveltamista; korostaa, että on tärkeää hyväksyä julkisia hankintoja koskevia pakollisia toimenpiteitä yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla, jotta voidaan edistää innovatiivisten, energiatehokkuutta parantavien tuotteiden ja palvelujen kysyntää; vaatii sen vuoksi kunnianhimoista otetta tulevaan energiansäästöä ja energiatehokkuutta koskevaan lainsäädäntötyöhön (erityisesti rakennusalan, teollisuuden, liikenteen, kaupunkisuunnittelun ja sähkölaitteiden suhteen);

71.   panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen seurata tarkasti sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistymistä ja kehottaa komissiota päättämään vuonna 2009 muista tukitoimenpiteistä energiatehokkuutta koskevan toimintasuunnitelman tarkistamiseksi; muistuttaa komissiota siitä, että primäärienergian säästöt, kustannustehokkuus ja toimitusvarmuus ovat sähkön ja lämmön yhteistuotannon ensisijaisia tavoitteita riippumatta siitä, mitä teknologiaa käytetään; katsoo, että markkinoiden on vastattava tehokkaimpien teknologioiden kehittämisestä ja valitsemisesta; kannattaa strategian kehittämistä sellaisten infrastruktuurien tukemista ja rahoitusta varten, kuten lämpö- ja kylmäverkot, joiden avulla voidaan käyttää paikallisia energialähteitä, esimerkiksi maalämpöä ja lämmön ja sähkön yhteistuotantoa;

72.   tukee kansainvälistä kumppanuutta energiatehokkuutta koskevassa yhteistyössä, jotta voidaan edistää normien yhdenmukaistamista ja edistää kunnianhimoisia maailmanlaajuisia tavoitteita;

73.   kehottaa öljyn tehokkaampaan käyttöön erityisesti liikenteen alalla, jossa käytetään olennainen osa kyseisestä polttoaineesta; pyytää hyväksymään kunnianhimoiset keskipitkän aikavälin (2020) tavoitteet ajoneuvojen polttoainetehokkuudelle, siten että kannustetaan jäsenvaltioita pohtimaan vaihtoehtoisia energialähteitä ja käyttöteknologioita, esimerkiksi sähkömoottoreita, tavara- ja henkilökuljetuksiin, erityisesti kaupunkialueilla; katsoo, että Euroopan unionin strategiaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi tulisi kuulua olennaisena osana merkittävä siirtyminen ympäristöystävällisempiin liikennemuotoihin, esimerkiksi siirtyminen yksityisautoilusta joukkoliikenteeseen;

74.   katsoo, että jos Euroopan autoteollisuudella olisi edelläkävijän rooli, tämä auttaisi saamaan takaisin erityisesti aasialaisille valmistajille menetettyjä kansainvälisiä markkinoita;

75.   pitää valitettavana, että rautatieliikenteen osuus eurooppalaisesta tavaraliikenteestä on vain 10 prosenttia; vaatii jäsenvaltioita lisäämään rautatie- ja vesiliikenteen käyttöä; vaatii lisäämään ponnisteluja rautatie-, vesi- ja maantieliikenteen välisen optimaalisen yhdistelmän saavuttamiseksi;

76.   korostaa, että on tärkeää hyväksyä joukko erilaisia toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sekä nykyisten että uusien sähkölaitteiden energiatehokkuuden parantamiseksi;

EU:n omien energialähteiden ja parhaiden tekniikoiden parempi käyttö

77.   katsoo, että uusiutuvat energianlähteet, kuten tuulivoima, biokaasu, aurinkoenergia, vesivoima, biomassa, geoterminen energia ja merten resurssit, ovat kaikkein tärkein mahdollinen energianlähde Euroopan unionissa ja ne voivat osaltaan vaikuttaa energian hintojen vakiintumiseen ja auttaa energiariippuvuuden torjumisessa, ja pitää myönteisenä hanketta tiedonannosta, joka koskee uusien energialähteiden esteiden poistamista; korostaa tässä yhteydessä, että mikään uusi aloite ei saa johtaa nykyisten hankkeiden lykkääntymiseen;

78.   katsoo, että Euroopan energiaomavaraisuutta voidaan parantaa hyödyntämällä sen omia fossiilisten polttoaineiden varoja, erityisesti maalla ja merellä sijaitsevia luonnonkaasukenttiä, ja että saatavilla olevia varoja on hyödynnettävä jäsenvaltioiden ja yhteisön ympäristölainsäädännön mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota pyrkimään Euroopan unionin maa- ja merialueita koskevassa säätelyssä asianmukaiseen tasapainoon ympäristönsuojelun ja tuotantomahdollisuuksien välillä;

79.   muistuttaa, että uusiutuvien energialähteiden jatkuvasti muuttuvan luonteen vuoksi on välttämätöntä kiihdyttää sähköverkkojen yhteenliittämiskapasiteettia unionin tasolla ja samalla kiinnittää erityishuomiota jäsenvaltioihin ja alueisiin, jotka ovat hyvin eristäytyneitä unionin energiamarkkinoilla, ja varustaa jäsenvaltiot välineillä, joita ne tarvitsevat uusiutuvia energialähteitä koskevan 20 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä;

80.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sekä paikallisviranomaisia mullistamaan maatalous- ja energia-alojen väliset suhteet suunnitelman avulla, jonka tarkoituksena on maatalousrakennusten kattojen varustaminen aurinkopaneeleilla ja muilla vastaavilla uusiutuvia energialähteitä hyödyntävillä laitteilla; kehottaa jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia luomaan paikallisia kannusteita käytettyjen öljyjen ja ekologisesti kestävien paikallisten biomassan varantojen käytön edistämiseksi sekä varmistamaan asianmukaisen tasapainon energiakasvien ja ravintokasvien välillä;

81.   kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille kertomuksen, jossa käsitellään niitä teknisiä esteitä ja standardeja, jotka estävät pk-yrityksiä investoimasta energiantuotantoon ja käyttämästä olemassa olevia verkkoja tuottamansa energian jakeluun;

82.   kehottaa komissiota lujittamaan ensisijaista asemaa, joka on annettu sähkön varastointia koskevalle tutkimukselle ja kehittämiselle, hajautettujen tuotantolaitosten tietotekniikkapohjaisille yhteyksille (virtuaaliset voimalaitokset), älykkäille verkoille ja infrastruktuurivalmiuksien parantamiselle, jotta mahdollistetaan uusiutuvien energialähteiden ensisijainen verkkoon liittäminen;

83.   kehottaa komissiota määrittelemään uudelleen Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan integroimalla siihen uuden energiaosion; katsoo tähän liittyen, että Pohjois-Afrikkaan suunniteltujen aurinkokeskushankkeiden on oltava ensisijaisesti tarkoitettuja paikallisiin tarpeisiin;

84.   muistuttaa, että rusko- ja kivihiilellä on Euroopan unionin energialähteiden yhdistelmässä ja toimitusvarmuudessa siirtymävaiheessa keskeinen rooli suurista omista varannoista johtuen ja koska ne muodostavat vaihtoehdon öljylle ja kaasulle; korostaa kuitenkin, että niiden hiilidioksidipäästöt ovat suuremmat kuin muilla primäärienergialähteillä; kehottaa näin ollen vähentämään näitä päästöjä uudistamalla energialaitoksia hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologian avulla ja kehottaa tähän liittyen komissiota harkitsemaan kaikkia mahdollisuuksia rahoittaa vuoteen 2015 mennessä 12 esittelylaitosta;

85.   muistuttaa, että biomassan polttaminen moderneissa hiilivoimalaitoksissa saavuttaa jo nykyään 45 prosentin hyötysuhteen ja että sähkön ja lämmön yhteistuotannossa voidaan saavuttaa jopa 90 prosentin hyötysuhde; kehottaa tästä syystä komissiota ja jäsenvaltioita luomaan kannustimia eloperäisten polttoaineiden käyttöönoton lisäämiseksi fossiilisia polttoaineita käyttävissä voimalaitoksissa;

86.   yhtyy komission analyysiin, jonka mukaan on tärkeää säilyttää ydinenergia energialähteiden yhdistelmässä ja tätä silmällä pitäen on viipymättä edistettävä yhdenmukaistetun lainsäädäntökehyksen ja taloudellisen kehyksen käyttöönottoa, sillä nämä auttaisivat tarpeellisten investointipäätösten tekemisessä; kehottaa komissiota kehittämään konkreettisen etenemissuunnitelman ydinvoima-alan investointeja varten; katsoo, että on hyvin tärkeää aloittaa – ilman ennakkoluuloja – yhteiskunnallinen keskustelu tämän energialähteen turvallisesta käytöstä; kehottaa komissiota edistämään Euroopan naapuruuspolitiikan kiinteänä osana ydinturvallisuutta koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamista naapurimaissa aina kun niissä suunnitellaan uutta voimalaa tai uudistetaan vanhoja;

87.   muistuttaa ydinvoiman merkityksestä, jota tuotetaan 27 jäsenvaltiosta 15:ssä, jota käytetään vielä useammassa jäsenvaltiossa ja joka tyydyttää noin kolmanneksen Euroopan unionin sähkönkysynnästä; muistuttaa myös tällä hetkellä kuuden uuden ydinvoimalaitoksen rakentamisesta neljässä jäsenvaltiossa;

88.   korostaa ydinvoiman kilpailukykyä, sillä uraanipolttoainekustannusten alhainen osuus tuotantokustannuksista tekee siitä paljolti riippumattoman polttoaineiden hintojen heilahduksista;

89.   korostaa, että Euroopan unionin ydinenergia-ala on maailmanlaajuisesti johtavassa asemassa kaikissa ydinpolttoainekiertoon liittyvissä tekniikoissa, erityisesti rikastamisessa, mikä merkittävästi parantaa unionin energiantoimitusvarmuutta;

90.   panee tyytyväisenä merkille komission yleisesti ottaen myönteisen kannan ydinvoimaan; huomauttaa kuitenkin, ettei komissio puutu riittävästi radioaktiivisen jätteen loppuvarastointiin, vaikka tämä on yleisen mielipiteen kannalta hyvin merkittävä asia; vaatii asianosaisia jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan löytääkseen ratkaisun kaiken radioaktiivisen jätteen, erityisesti korkea-aktiivisen ydinjätteen, loppuvarastointiin;

91.   pitää välttämättömänä taata unionin kansalaisille, että ydinenergiaa käytetään Euroopan unionissa turvallisesti ja avoimesti, niin turvallisesti kuin edistyneintä tekniikkaa käyttäen on mahdollista, erityisesti mitä tulee ydinjätteen hallinnointiin; suhtautuu myönteisesti edellä mainittuun komission ehdotukseen neuvoston direktiiviksi ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta; kehottaa neuvostoa ja komissiota kehittämään yhdessä Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) kanssa malleja ja menettelyjä, joiden avulla varmistetaan se, että ydinenergian rauhanomainen käyttö ei johda ydinaseiden leviämiseen;

92.   korostaa, että komissio ei tarkistetussa ohjelmassaan tai strategisessa katsauksessaan tarkastele kestävän ydinenergian teknologiayhteisön viiteasiakirjassa ehdotetulla tavalla ydinteknologian kehitystä vuoteen 2050 mennessä eikä valvottua fuusiota koskevalle ITER-hankkeelle annettua asemaa;

Kohti vuotta 2050

93.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rakentamaan sellaista eurooppalaista energiapolitiikkaa, joka mahdollistaa massiivisen siirtymisen energiatehokkaaseen ja vähäisten hiilidioksidipäästöjen energiateknologiaan, jotta voidaan vastata energiankulutuksen kasvaviin tarpeisiin; korostaa, että jos ensisijaisina tavoitteina on energiatehokkuus ja energiansäästö sekä uusiutuvien energialähteiden kehittäminen edelleen, energiatarpeet voidaan vuoteen 2050 mennessä tyydyttää vähäpäästöisistä energialähteistä;

94.   muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita, että erittäin energiatehokkaaseen järjestelmään siirtymisen hallinta vaatii järjestelmällistä lähestymistapaa, joka perustuu eri alojen väliseen synergiaan; korostaa, että on erityisen tärkeää arvioida kaikkia toimenpiteitä sen perusteella, miten ne vaikuttavat hiilidioksidipäästöjen vähenemiseen; katsoo, että tässä tarkoituksessa etusijalle on asetettava paikalliset kokonaisvaltaiset ratkaisut;

95.   katsoo, että koko maailmaa ja Eurooppaa koskevat pitkän tähtäimen energia- ja ilmastonmuutoshaasteet tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden uusiin liiketoiminnan malleihin kaikilla talouden aloilla vihreiden innovaatioiden ja yrittäjyyden vahvistamiseksi;

96.   pyytää komissiota tekemään tutkimuksia tuulivoimahankkeiden toteuttamiskelpoisuudesta Pohjanmerellä sekä aurinkokeskushankkeista Afrikassa;

97.   hyväksyy energiatekniikoita koskevan strategisen suunnitelman yhteydessä poliittisen esityslistan laatimisen vuotta 2030 varten sekä energiapoliittisen etenemissuunnitelman laatimisen vuotta 2050 varten; kehottaa tätä varten komissiota arvioimaan energialähteiden yhdistelmän muodostumista useiden eri skenaarioiden valossa ja ottamaan huomioon energiankysynnän kehityksen, mahdolliset energiaresurssit, ympäristövaikutukset, arvioidun energianhinnan sekä hiilidioksidipäästöt;

98.   pyytää komissiota varmistamaan, että etenemissuunnitelmassa annetaan suuntaviivat sellaiselle energiateknologian tutkimus- ja kehitystyölle sekä koulutukselle, jonka avulla vähennetään uusiutuvien energianlähteiden kustannuksia, edistetään energian varastointia sekä neljännen sukupolven ydinreaktoreiden ja hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin onnistumista ja eritoten vaihtoehdon löytämistä öljyn käytölle kuljetuksissa sekä korostetaan aurinkoenergiaa, joka tarjoaa rajattomat resurssit;

99.   muistuttaa, että on tarpeen kannustaa jatkuvasti ydinjätteiden transmutaatiota ja ydinfuusiota pitkän aikavälin energianlähteinä koskevaa tutkimusta;

o
o   o

100.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 114. (2) EUVL C 76 E, 27.3.2008, s. 114. (3) EUVL C 219 E, 28.8.2008, s. 82. (4) EUVL C 219 E, 28.8.2008, s. 206. (5) EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 424. (6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0033. (7) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0096. (8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0354. (9) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0294. (10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0347. (11) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0295. (12) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0346. (13) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0296. (14) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0545. (15) EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32. (16) EUVL L 217, 8.8.2006, s. 8. (17) EUVL L 127, 29.4.2004, s. 92.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. helmikuuta 2009 sukupuoleen perustuvasta syrjimättömyydestä ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta (2008/2118(INI))

P6_TA(2009)0039 A6-0492/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 2 kohdan ja 141 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten ja miesten tasapuolisesta osallistumisesta työ- ja perhe-elämään 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston sekä neuvostossa kokoontuneiden työ- ja sosiaaliministerien päätöslauselman(1),

–   ottaa huomioon 15. joulukuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta "Kaikenikäisten Eurooppaan – Hyvinvoinnin ja sukupolvien solidaarisuuden puolesta"(2),

–   ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta(3),

–   ottaa huomioon 22. ja 23. maaliskuuta 2005 Brysselissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän eurooppalaisen nuorisosopimuksen,

–   ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta(4),

–   ottaa huomioon 12. lokakuuta 2006 annetun komission tiedonannon "Euroopan väestökehitys – haasteista mahdollisuuksiin" (KOM(2006)0571),

–   ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman sääntelykehyksestä nuorten naisten perhe-elämän ja opiskeluajan yhteensovittamistoimenpiteiksi Euroopan unionissa(5),

–   ottaa huomioon 10. toukokuuta 2007 annetun komission tiedonannon "Sukupolvien välisen solidaarisuuden edistäminen" (KOM(2007)0244),

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta "Sukupolvien välisen solidaarisuuden edistäminen"(6),

–   ottaa huomioon 27. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa(7),

–   ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Euroopan väestönkehitys faktoina ja lukuina" (SEC(2007)0638),

–   ottaa huomioon 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan väestökehityksestä(8),

–   ottaa huomioon 3. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta – 2008(9),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6-0492/2008),

A.   ottaa huomioon, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia ihmisarvon, oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta,

B.   ottaa huomioon, että naisten ja miesten yhtäläisen kohtelun periaate on oikeusjärjestelmän perusta ja sen vuoksi sisällytettävä lainsäädäntöön ja huomioitava lainsäädäntöä tulkittaessa ja sovellettaessa,

C.   ottaa huomioon, että naisten ja miesten väliset kuilut pysyvät sitkeästi kaikissa olosuhteissa työn laadun näkökulmista, esimerkiksi työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa, ja ottaa huomioon, että naisten, joilla on huollettavia lapsia, työllisyysaste on vain 62,4 prosenttia verrattuna miesten 91,4 prosenttiin; ottaa huomioon, että 76,5 prosenttia osa-aikatyöntekijöistä on naisia,

D.   ottaa huomioon, että Lissabonin strategian tavoitteena on saada 60 prosenttia työkykyisistä naisista työmarkkinoille; katsoo, että Lissabonin strategian määrälliset ja laadulliset tavoitteet ja uudet kasvua ja työllisyyttä koskevat yhdennetyt suuntaviivat(10) lähtevät varsinkin naisten ja yleensäkin aikuisten työllisyyden yhteydessä selkeästi siitä, että kestävyyden näkökulmasta ei voida tukea toimintatapaa, jossa kyseisen voimavaran ja potentiaalin annetaan mennä hukkaan, ja että eläke- ja sosiaalijärjestelmien vakaus on vaarassa,

E.   ottaa huomioon, että naisten ja miesten yhtäläisen kohtelun periaate merkitsee, että minkäänlaista suoraa tai epäsuoraa sukupuoleen, varsinkaan äitiyteen, perhevelvollisuuksien hoitamiseen tai siviilisäätyyn, perustuvaa syrjintää ei saa esiintyä,

F.   ottaa huomioon, että edellä mainitussa 12. lokakuuta 2006 päivätyssä komission tiedonannossa mainitut luvut osoittavat, että mailla ja alueilla, joilla naisten työllisyys on korkeampi ja joilla on sosiaaliturvajärjestelmät, on myös korkeampi syntyvyysaste,

G.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin kohtaamat kolme päähaastetta – demografiset muutokset, globalisaatio ja ilmastonmuutos – edellyttävät sukupolvien välistä solidaarisuutta, joka perustuu laajamittaiseen sopimukseen ei ainoastaan sukupolvien vaan myös sukupuolten ja ihmisten välillä,

H.   katsoo, että sukupuolten, sukupolvien ja ihmisten välinen sopimus on rakennettava yksilöiden mahdollisuudelle järjestää työ- ja yksityiselämänsä ja yhteensovittaa ammatillisen elämän taloudelliset ja tuotannolliset vaatimukset mahdollisuuteen valita, millaisiin tehtäviin ja milloin he ryhtyvät lainsäädännössä ja sopimuksessa asetettujen oikeuksien ja velvollisuuksien puitteissa,

I.   katsoo, että sukupolvien välinen vastuu edellyttää, että julkiset viranomaiset omaksuvat aktiivisen lähestymistavan ja että kaikki sosiaaliset toimijat osallistuvat, jotta taattaisiin yleisen edun mukaisten palveluiden korkeat standardit ja turvattaisiin tarpeellinen hyvinvointi ja riittävä sosiaaliturvajärjestelmä,

J.   katsoo, että naisten osallistuminen työmarkkinoille on kytköksissä kulttuurisiin muutoksiin ja uudistuksiin, jotka on suunniteltu panemaan täytäntöön toimintalinjat, jotka on suunnattu työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen ja roolien uudelleen jakamiseen; katsoo, että tällaiset toimintalinjat kattavat monia olennaisesti keskenään sidoksissa olevia erilaisia alueita, joita ovat väliaikaisesti lyhyemmät työajat ja henkilökohtaisten hoitopalvelujen verkosto, mihin päästään muuttamalla työsopimukset osa-aikaisiksi ja turvautumalla lomajärjestelyihin (äitiys-, isyys-, vanhempain- ja perhelomat),

K.   katsoo, että demografisilla muutoksilla on merkittävä vaikutus ihmisten yksityis- ja työelämään; katsoo, että riittämättömät palvelut, alhainen palkkataso, viipeet työmarkkinoille pääsyssä, peräkkäiset määräaikaiset sopimukset ja riittämättömät kannustimet nuorille pareille ovat niiden syiden joukossa, joiden vuoksi nuoret siirtävät perheen perustamista ja lasten hankkimista myöhemmäksi; katsoo, että tiukat työhön liittyvät järjestelyt ja vaikeus palata työhön hoitoajanjakson jälkeen vaikeuttavat vapaata päätöstä siitä, pyrkiäkö työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen vaiko niiden vuorotteluun,

L.   muistuttaa, että syrjimätön kohtelu sukupuolesta riippumatta koskee ennen kaikkea ja yleensä naisten/äitien lisäksi myös miehiä/isiä; toteaa, että tätä alaa koskevan toiminnan ei tulisi enää keskittyä pelkästään naisiin ja että unionin ja jäsenvaltioiden politiikoissa olisi jatkossa otettava huomioon miesten/isien tarpeet ja kyvyt tällä alalla,

M.   katsoo, että on ryhdyttävä pohtimaan hoitovelvollisuuteen liittyvän syrjinnän käsitettä, joka on yhteydessä äitiys-, isyys-, vanhempain- ja perheloman käyttämiseen, ja pyrittävä määrittelemään, merkitseekö syrjintä tällaisissa tilanteissa sukupuoleen perustuvaa syrjintää; katsoo, että on sovittava Euroopan unionin laajuisesta määritelmästä, joka koskee moniperusteista syrjintää,

N.   muistuttaa, että sukupolvien välinen solidaarisuus ei rajoitu pelkästään lasten hoitamiseen vaan koskee myös vastuun ottamista iäkkäistä ja muiden avusta riippuvaisista henkilöistä, millä tuetaan ihmisarvon kunnioittamista ja sen edistämistä tulevien sukupolvien parissa,

O.   katsoo, että suuri köyhyys ei saa olla syrjivä tekijä sukupolvien välisen solidaarisuuden alalla ja että myös köyhimmillä perheillä on yhteyksiä ja toimintaa, jotka ovat osoitus sukupolvien välisestä solidaarisuudesta,

P.   katsoo, että yhteiskunnan olisi tunnustettava henkilö, joka uhraa aikansa ja kykynsä lasten hoitamiselle ja kasvattamiselle tai vanhuksista huolehtimiselle, ja että tämä tavoite voitaisiin saavuttaa antamalla tällaiselle henkilölle erityisoikeuksia muun muassa sosiaalietuuksien ja eläketurvan suhteen,

Q.   katsoo, että vanhempien kasvatuksellinen rooli suhteessa lapsiin ja lasten rooli suhteessa iäkkäisiin ja muiden avusta riippuvaisiin henkilöihin sekä naisten ja miesten rooli hoivan tarjoajina iäkkäille ja muiden avusta riippuvaisille henkilöille on olennaista yhteisen hyvän lisäämisessä ja se olisi tunnustettava eri alojen politiikoissa, myös niiden naisten ja miesten osalta, jotka vapaaehtoisesti käyttävät tähän aikansa osittain tai kokonaan,

R.   ottaa huomioon, että komissio on käynyt lokakuusta 2003 lähtien keskusteluja työmarkkinaosapuolten kanssa työ- ja yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta; ottaa huomioon, että nämä toiseen vaiheeseen edenneet keskustelut ovat perustuneet tarpeeseen löytää toimintalinjoja ja välineitä, joilla mahdollistetaan laadukkaat työpaikat, jotka sopivat yhteen naisten ja miesten hoitovelvollisuuksien kanssa,

S.   ottaa huomioon miesten keskeisen roolin todellisen tasa-arvon toteutumisessa,

T.   ottaa huomioon, että naisia varten sovellettavat joustoturvaperiaatteet asetettiin parlamentin 29. marraskuuta 2007 antamassa päätöslauselmassa(11), ja ottaa huomioon, että suurimmassa osassa Eurooppaa työaikajärjestelyt eivät juurikaan auta henkilöitä, joilla on lapsia, ja että työntekijöillä, joilla on lapsia, on vähemmän mahdollisuuksia tehdä työtä, jossa työajat ovat joustavat, kuin niillä, joilla ei ole lapsia(12),

U.   katsoo, että perhesuunnitelmat, yksityiselämä ja ammatilliset tavoitteet voidaan yhdistää harmonisesti vain, jos kyseiset henkilöt ovat taloudellisesti ja sosiaalisesti tosiasiallisesti vapaita valitsemaan ja heitä tuetaan Euroopan unionin ja kansallisen tason poliittisilla ja taloudellisilla päätöksillä, niin että he eivät joudu kärsimään valinnastaan, ja jos olennainen infrastruktuuri on käytettävissä,

V.   katsoo, että on olemassa pakollisen osa-aikatyön riski eritoten naisille/äideille ja että he joutuvat usein valitsemaan näin kohtuuhintaisten lastenhoitomahdollisuuksien puuttuessa, ja että on olemassa myös vaara, että vaihto kokopäivätyöstä osa-aikatyöhön ei ole ehkä sallittua, minkä vuoksi on vaikeaa tai jopa mahdotonta yhteensovittaa työ-, yksityis- ja perhe-elämä,

1.   korostaa, että sukupolvien välisen solidaarisuuden periaate on yksi eurooppalaisen sosiaalisen mallin avaintekijöistä; pyytää, että tämän periaatteen säilyttämiseksi viranomaiset ryhtyvät toimimaan aktiivisesti eri tasoilla ja että kaikki yhteiskunnalliset toimijat osallistuvat laadukkaiden yleisten etujen mukaisten palvelujen takaamiseen perheille, nuorille ja niille, jotka eivät pysty elättämään itseään;

2.   huomauttaa, että hoitopolitiikat ja hoitopalvelujen tarjoaminen liittyvät olennaisesti naisten ja miesten välisen tasa-arvon saavuttamiseen; kritisoi kohtuuhintaisten, saatavilla olevien ja korkealaatuisten hoitopalvelujen puutetta useimmissa jäsenvaltioissa, mikä johtuu siitä, että hoitotyö ei jakaudu tasaisesti naisten ja miesten välillä ja millä taas on suora kielteinen vaikutus naisten kykyyn osallistua yhteiskunnalliseen, taloudelliseen, poliittiseen ja kulttuurielämään kaikilta osin;

3.   korostaa, että korkealaatuisten ja kohtuuhintaisten, vanhemmille ja lapsille sopivina aikoina toimivien lastenhoitopalvelujen sekä kohtuuhintaisten ja korkealaatuisten vanhuksille ja muille hoitoa tarvitseville henkilöille tarkoitettujen hoitopalvelujen on oltava eurooppalaisen sosiaalisen mallin keskeisiä tekijöitä ja avaintekijöitä helpotettaessa naisten pääsyä työmarkkinoille ja palkkatyöhön, jotta he voivat käyttää kykyjään taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseksi;

4.   muistuttaa jäsenvaltioita niiden sitoumuksista, joista sovittiin Barcelonassa vuonna 2002 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa, poistaa esteet naisten ja miesten yhtäläisestä osallistumisesta työmarkkinoille ja taata vuoteen 2010 mennessä päivähoito 90 prosentille yli kolmevuotiaista mutta alle kouluikäisistä lapsista ja ainakin 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista; pyytää jäsenvaltioita asettamaan samanlaisia tavoitteita vanhusten ja sairaiden vanhempien hoitopalveluille;

5.   viittaa valtavaan epätasapainoon miesten ja naisten välillä kotitöiden ja perhevastuun jakamisessa, minkä vuoksi etupäässä naiset valitsevat joustavat työaikajärjestelyt tai jopa luopuvat työnteosta kokonaan, mikä taas vaikuttaa naisten urakehitykseen, palkkakuilun pysymiseen miesten ja naisten välillä ja eläkeoikeuksien kertymiseen;

6.   pelkää, että puheenjohtajavaltio Tšekin ehdotus, jonka mukaan lasten hoitaminen on täysimittainen vaihtoehto ammattiuralle, suuntaa perinteiseen työnjakoon miesten ja naisten välillä, eli perinteiseen käsitykseen työntekijästä miehenä, joka on käytettävissä täysipäiväisesti ja jonka henkilökohtaisista tarpeista huolehtivat näkymättömät kädet eli naiset, jotka hoitavat kodin ja perheen;

7.   on hyvin huolissaan siitä, että eritoten taloudellisen taantuman aikana puheenjohtajavaltio Tšekin ehdotuksessa pakotetaan naiset luopumaan työpaikoistaan, jotta he voivat seurata "luonnollista polkuaan" eli huolehtia lapsista ja muista muiden hoidosta riippuvaisista henkilöistä; vaatii neuvostoa ja jäsenvaltioita tekemään kaiken mahdollisen Barcelonan lastenhoitotavoitteiden saavuttamiseksi;

8.   korostaa, että vanhemman tai vanhempien kokopäivätyö, josta maksetaan kohtuullista palkkaa, voi auttaa välttämään työssäkäyvien köyhyyttä, ja auttaa torjumaan paljon suuremmasta köyhyysasteesta (32 prosenttia) kärsivien yksinhuoltajaperheiden köyhyysriskiä;

9.   huomauttaa, että jäsenvaltioiden eläkejärjestelmät jättävät yhä monille naisille vain johdetut oikeudet, jotka perustuvat heidän aviomiestensä työuraan, minkä vuoksi suurin osa köyhyydessä elävistä vanhuksista on naisia;

10.   kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan rakenteellisiin tekijöihin, jotka tukevat eläkejärjestelmien epätasa-arvoa, mukaan lukien hoidon järjestäminen ja perhe- ja työelämän yhdistäminen, eriarvoisuudet työmarkkinoilla, sukupuolten välinen palkkakuilu ja suora syrjintä toisen ja kolmannen pilarin alaan kuuluvissa eläkkeissä;

11.   kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksen uudeksi direktiiviksi, joka koskee työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyviä erityisiä oikeuksia ja turvaa silloin, kun perheessä on muiden avusta riippuvaisia perheenjäseniä (lapsia, vanhuksia ja vammaisia);

12.   kehottaa tutkimuslaitoksia ja -instituutteja sijoittamaan enemmän voimavaroja sellaisten tuotteiden parantamiseen ekologisesti, jotka on suunnattu lapsille tai henkilöille, jotka eivät pysty itse huolehtimaan itsestään, tai yleensäkin kotitalouksille;

13.   kehottaa Eurostatia kehittämään toimia tilastojen esittämiseksi lastenhoidosta ja muista muiden avusta riippuvaisten hoidosta sukupuolen mukaan jaoteltuna;

14.   kehottaa komissiota esittämään konkreettisia aloitteita kasvatustehtävien harjoittamisesta ja muiden avusta riippuvaisten ihmisten ja kotitöiden hoidosta saatujen pätevyyksien virallistamiseksi, niin että ne voitaisiin ottaa huomioon työmarkkinoille palattaessa; huomauttaa, että poikittaisten pätevyyksien arviointi on olennainen osa niin sanottua pätevyystasetta, joka on laadittava jäsenvaltioiden parhaiden kokemusten mukaisesti työn tarjonnan ja kysynnän yhteensovittamista koskevia järjestelmiä varten;

15.   kehottaa komissiota toteuttamaan tiedotuskampanjan ja käynnistämään pilottihankkeita, jotta helpotetaan naisten ja miesten tasapainoista osallistumista työhön ja perhe-elämään;

16.   kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan vanhemmille (vapaavalintaisesti) joustavia työaikoja ja lastentarhoille joustavia aukioloaikoja, jotta sekä naiset ja miehet voivat onnistuneemmin yhdistää työ- ja perhe-elämän;

17.   pyytää komissiota seuraamaan jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä hoitajien osalta ja tiedottamaan näistä parhaista käytännöistä kaikissa jäsenvaltioissa, jotta osoitetaan, että hoitajilla on keskeinen rooli sukupolvien välisen solidaarisuuden alalla ja kannustetaan hoitajia koskevan strategian täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;

18.   kehottaa jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään komission eurooppalaisen perheallianssin nimissä käynnistämiä toimintaohjelmia; pyytää komissiota tehostamaan välineiden kehittämistä parhaiden käytänteiden vaihdon ja alan tutkimuksen systematisoimiseksi;

19.   kehottaa julkista valtaa ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta työssäkäyvät äidit ja isät voivat saada tukea työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamisen edistämiseen suunnatuista toimintalinjoista, ja jotta tähän liittyvät välineet ovat heidän saatavillaan;

20.   kehottaa jäsenvaltioita antamaan etusijan vapaajärjestelyille (vanhempainloma, adoptioloma, hoitovapaa), joita käyttävät henkilöt, jotka haluavat katkaista ammatillisen toimintansa muiden avusta riippuvaisen henkilön hoitamiseksi;

21.   uskoo, että on toteutettava toimia ei ainoastaan äitiysloman vaan myös isyys- ja vanhempainloman parantamiseksi, ottaen erityisesti huomioon työssäkäyvien isien ottaman loman, sillä kaikissa jäsenvaltioissa vain pieni osuus miehistä käyttää lomaoikeuksiaan;

22.   vaatii, että jokaisen henkilön, joka haluaa luopua virallisesta työelämästä tai vähentää toimintaansa siellä panostaakseen sukupolvien väliseen yhteisvastuuseen, tulisi voida tehdä joustavaa työaikaa; pyytää näin ollen pk-yrityksiä aktiivisempaan yhteistyöhön ja julkista valtaa suurempaan taloudelliseen joustoon valtionavustusten budjettinäkymissä;

23.   kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolien kanssa tarkistamaan työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevia toimintalinjoja, erityisesti

24.   pitää tervetulleena ehdotusta sisällyttää tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY työajan järjestämistä koskevaan direktiiviin(13) artikla työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta ja toteaa, että se on otettava huomioon säädettäessä työviikkoa ja päivystysaikaa koskevista järjestelyistä;

25.   pyytää jäsenvaltioita valvomaan, että henkilöt, jotka ovat väliaikaisesti siirtyneet syrjään työelämästä kasvattaakseen lapsia tai hoitaakseen vanhuksia tai muita hoitoa tarvitsevia, voivat palata työmarkkinoille ja säilyttävät oikeuden palata entiseen työpaikkaansa ja uralla etenemiseen;

26.   huomauttaa, että naisten tulot ovat edelleen avain heidän taloudelliseen riippumattomuuteensa ja suurempaan tasa-arvoon naisten ja miesten välillä koko yhteiskunnassa;

27.   katsoo, että vanhempiimme kohdistuvan solidaarisuuden on vahvistuttava, mutta korostaa, että sen on oltava myös vastavuoroista solidaarisuutta lapsia ja nuoria kohtaan; katsoo, että vanhempien ihmisten välittäessä viisautta, tietoa ja kokemusta nuorempi sukupolvi tarjoaa energiaa, dynamismia, elämäniloa ja toivoa;

28.   uskoo, että sukupolvien välistä solidaarisuutta olisi edistettävä järkevillä veropolitiikoilla (varojensiirron, vähennysten ja hyvitysten muodossa), aktiivista ikääntymistä edistävillä toimilla, taitojen kehittämisellä ja lapsille, vanhuksille, vammaisille ja muiden avusta riippuvaisille ihmisille suunnatuilla integroiduilla palveluverkostoilla samalla arvioiden, miten ne helpottavat tai haittaavat henkilökohtaisia valintoja ja työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamista;

29.   muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita, että on toteutettava positiivisia toimia naisten ja miesten hyväksi, jotta helpotetaan heidän paluutaan työhön perhevelvollisuuksien hoitoon (lasten kasvattaminen ja/tai sairaan tai vammaisen perheenjäsenen hoitaminen) käytetyn ajanjakson jälkeen edistämällä (uudelleen) integroitumista työmarkkinoille, jotta heidän olisi mahdollista tulla uudelleen taloudellisesti riippumattomiksi;

30.   kehottaa jäsenvaltioita edistämään veropolitiikkaa, jossa otetaan huomioon kotitalouksien taloudelliset velvoitteet ja muun muassa lastenhoidon, vanhustenhoidon ja muiden hoitoa tarvitsevien kustannukset verojärjestelyin tai veronkevennyksin;

31.   kehottaa jäsenvaltioita uudistamaan verojärjestelmiään ja asettamaan veroasteet, jotka perustuvat yksilöllisille oikeuksille, ja vaatii näin ollen eläkeoikeuksien ja sosiaaliturvajärjestelmään liittyvien oikeuksien räätälöimistä;

32.   kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita naisten ja miesten tasa-arvoperiaatteen toteutumiseksi ryhtymään erityisiin toimiin naisten hyväksi, jotta ilmeiset eriarvoisuudet miehiin nähden korjattaisiin; katsoo, että tällaisten toimien, joita olisi sovellettava niin pitkään kuin eriarvoisuus jatkuu, on oltava joka tapauksessa kohtuullisia ja suhteellisia pyrittyyn tavoitteeseen nähden;

33.   pyytää kansallisia ja paikallisia viranomaisia kehittämään ohjelmia, jotka on suunnattu nuorille ja joissa otetaan mukaan sukupolvien välinen ulottuvuus, jotta nuorempi sukupolvi ymmärtää, että nykyinen vauraus ja hyvinvointi ovat peräisin aikaisempien sukupolvien ponnisteluista ja vaikeuksista;

34.   kehottaa unionin toimielimiä ja kaikkia julkisia viranomaisia ottamaan naisten ja miesten tasa-arvoperiaatteen aktiivisesti huomioon hyväksyessään ja pannessaan täytäntöön normeja, laatiessaan julkisia toimintalinjoja ja toteuttaessaan kaikkia tehtäviään;

35.   pyytää mediaa antamaan positiivista ja johdonmukaista huomiota sukupolvien välisille suhteille antamalla näkyvyyttä sukupolvien välisille kysymyksille, keskusteluille eri ikäryhmien kesken ja yleisemmin myönteiselle kuvalle vanhempien sukupolvien myötävaikutuksesta yhteiskuntaan;

36.   toteaa, että yhtäläisen kohtelun ja mahdollisuuksien periaatteen sisällyttäminen talous-, työ-, ja sosiaalipolitiikkoihin on tärkeää, jotta vältettäisiin työmarkkinoiden jakautuminen ja eliminoitaisiin palkkaerot sekä vahvistettaisiin naisyrittäjyyttä ja naisten työn arvoa, mukaan lukien kotityö;

37.   katsoo, että perhemallin muutoksien ja naisten asteittaisen työmarkkinoille tulon vuoksi on välttämätöntä uudistaa perinteinen muiden avusta riippuvaisten henkilöiden hoitojärjestelmää; suosittelee, että jäsenvaltiot laajentavat ja täydentävät sosiaalipalvelujensa tarjoamaa turvaa, jotta huolehditaan siitä, että oikeutta henkilökohtaiseen riippumattomuuteen voidaan käyttää tasa-arvoisella tavalla, ja jotta varmistetaan muiden avusta riippuvaisten henkilöiden hoito;

38.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja kansallisille tilastolaitoksille, Kansainväliselle työtoimistolle, OECD:lle ja UNDP:lle.kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja kansallisille tilastolaitoksille, Kansainväliselle työtoimistolle, OECD:lle ja UNDP:lle.

(1) EYVL C 218, 31.7.2000, s. 5. (2) EYVL C 232, 17.8.2001, s. 381. (3) EYVL C 102 E, 28.4.2004, s. 492. (4) EYVL C 292 E, 1.12.2006, s. 131. (5) EYVL C 146 E, 12.6.2008, s. 112. (6) EYVL C 120, 16.5.2008, s. 66. (7) EYVL C 219 E, 28.8.2008, s. 324. (8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0066. (9) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0399. (10) Ks. Komission tiedonanto, päivätty 11. joulukuuta 2007, "Kasvua ja työllisyyttä koskevat yhdennetyt suuntaviivat (2008–2010)" (KOM(2007)0803). (11) EUVL C 297 E, 20.11.2008, s. 174. (12) Eurostat, The life of women and men in Europe, 2008, s. 89. (13) EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9.

Euroopan parlamentin suositus 3. helmikuuta 2009 neuvostolle lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta (2008/2144(INI))

P6_TA(2009)0040 A6-0012/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Roberta Angelillin UEN-ryhmän puolesta esittämän ehdotuksen suositukseksi neuvostolle lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta (B6-0216/2008),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan, jolla turvataan lapsen oikeus suojeluun ja huolenpitoon,

–   ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan 20. marraskuuta 1989 hyväksytyn YK:n yleissopimuksen 34 artiklan ja yleissopimukseen 25. toukokuuta 2000 liitetyn valinnaisen pöytäkirjan lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta (jäljempänä 'valinnainen pöytäkirja'),

–   ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta 22. joulukuuta 2003 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS(1) (jäljempänä 'puitepäätös'),

–   ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta 22 päivänä joulukuuta 2003 annetun neuvoston puitepäätöksen 12 artiklan perusteella 16. marraskuuta 2007 annetun komission kertomuksen (KOM(2007)0716) (jäljempänä 'komission kertomus'),

–   ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2007 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaaliselta hyväksikäytöltä (jäljempänä 'Euroopan neuvoston yleissopimus'),

–   ottaa huomioon 16. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman: Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia(2),

–   ottaa huomioon Rio de Janeiron sopimuksen lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi ja lopettamiseksi, josta sovittiin 25.–28. marraskuuta 2008 järjestetyssä lasten ja nuorten seksuaalista hyväksikäyttöä käsitelleessä kolmannessa maailmankongressissa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A6-0012/2009),

A.   toteaa, että kahdenkymmenen EU:n jäsenvaltion allekirjoittama Euroopan neuvoston yleissopimus on ensimmäinen kansainvälinen oikeusväline, jossa luokitellaan erilaiset lapsen seksuaalisen hyväksikäytön muodot rikoksiksi, mukaan luettuna esimerkiksi väkivaltaa, pakottamista tai uhkailua käyttäen tehty hyväksikäyttö silloinkin, kun se tapahtuu perheen piirissä,

B.   ottaa huomioon, että seitsemän jäsenvaltiota ei ole vieläkään allekirjoittanut Euroopan neuvoston yleissopimusta ja että kahdeksan jäsenvaltiota ei ole vieläkään ratifioinut valinnaista pöytäkirjaa,

C.   toteaa, että lapset käyttävät yhä enemmän uutta teknologiaa ja että yhä suurempi osa lasten ja nuorten sosiaalisesta kanssakäynnistä tapahtuu verkossa, jossa käytetään jatkuvasti kehittyviä tekniikoita ja viestintävälineitä; katsoo, että tästä johtuen mahdolliset ja tosiasialliset seksuaalirikolliset käyttävät Internetiä lisääntyvässä määrin lasten seksuaalisen hyväksikäytön valmisteluun, erityisesti lasten houkuttelun ja lapsipornografian avulla,

1.   suosittaa, että neuvosto

o
o   o

2.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja tiedoksi komissiolle ja jäsenvaltioille.

(1) EUVL L 13, 20.1.2004, s. 44. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0012.

Euroopan parlamentin kannanotto NTDTV:n televisiolähetysten aloittamiseen jälleen Eutelsatin kautta Kiinaan

P6_TA(2009)0041 P6_DCL(2008)0086

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, joka allekirjoitettiin 7. joulukuuta 2000 ja jossa puolustetaan tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 116 artiklan,

A.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni perustuu ja sitä määrittävät sen sitoutuminen vapauden, demokratian ja ihmisoikeuksien, perusoikeuksien sekä oikeusvaltion kunnioittamisen periaatteisiin,

B.   ottaa huomioon, että sananvapaus ja erityisesti tiedotusvälineiden sananvapaus, internet mukaan lukien, on voimakkaasti rajoitettua Kiinassa,

C.   ottaa huomioon, että NTDTV on voittoa tavoittelematon televisiolähetystoiminnan harjoittaja ja ollut vuodesta 2004 alkaen ainoa Kiinassa näkyviä ohjelmia lähettävä riippumaton kiinankielinen tv-asema,

D.   ottaa huomioon, että Eutelsat lakkautti NTDTV:n lähetykset Kiinaan 16. kesäkuuta 2008 alkaen, muutama viikko ennen olympiakisoja, ilmoittaen syiden olevan teknisiä ja esittämättä mitään muuta selitystä,

1.   kehottaa Eutelsatia aloittamaan jälleen viipymättä NTDTV:n ohjelmien lähettämisen Kiinaan ja kertomaan tämän keskeytyksen syyt;

2.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet auttaakseen käynnistämään jälleen NTDTV:n lähetykset Kiinaan ja tukemaan sitä, että miljoonille kiinalaisille tarjotaan mahdollisuudet saada sensuroimatonta tietoa;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton ja allekirjoittajien nimet neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille: