Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Nepalin hallituksen välisen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskevan sopimuksen tekemisestä (KOM(2008)0041 – C6-0041/2009 – 2008/0017(CNS))

P6_TA(2009)0146 A6-0071/2009

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2008)0041),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 80 artiklan 2 kohdan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0041/2009),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, 83 artiklan 7 kohdan ja 43 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0071/2009),

1.   hyväksyy sopimuksen tekemisen;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Nepalin hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden tietyistä osista ja ominaisuuksista (kodifioitu toisinto) (KOM(2008)0690 – C6-0414/2008 – 2008/0213(COD))

P6_TA(2009)0147 A6-0130/2009

(Yhteispäätösmenettely – kodifiointi)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0690),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0414/2008),

–   ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 80 ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0130/2009),

A.   toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta (kodifioitu toisinto) (KOM(2008)0842 – C6-0019/2009 – 2008/0235(CNS))

P6_TA(2009)0148 A6-0129/2009

(Kuulemismenettely – kodifiointi)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0842),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 26, 37 ja 308 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0019/2009),

–   ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 80 ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0129/2009),

A.   toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 suosituksesta neuvoston asetukseksi Euroopan keskuspankin valtuuksista kerätä tilastotietoja annetun asetuksen (EY) N:o 2533/98 muuttamisesta (13411/2008 – C6-0351/2008 – 2008/0807(CNS))

P6_TA(2009)0149 A6-0119/2009

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan keskuspankin suosituksen neuvostolle (13411/2008)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 107 artiklan 6 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0351/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0119/2009),

1.   hyväksyy Euroopan keskuspankin suosituksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia Euroopan keskuspankin suositukseen;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja Euroopan keskuspankille.

Euroopan keskuspankin teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Suositus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 7 a kappale (uusi) (7 a)  Avoimuuden lisäämiseksi EKPJ:n rahoitusalan laitoksilta keräämät tilastotiedot olisi saatettava yleisön saataville, mutta tietosuojan korkea taso olisi turvattava. Tarkistus 2 Suositus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 7 b kappale (uusi) (7 b)  Euroopan tilastojen kehittämisessä, tuottamisessa ja jakelussa olisi otettava huomioon parhaat käytännöt ja asiasta annetut kansainväliset suositukset. Tarkistus 3 Suositus asetukseksi – muutossäädös Johdanto-osan 8 kappale (8)  Kun otetaan huomioon perustamissopimuksen 285 artikla ja perussäännön 5 artikla, on lisäksi tärkeää varmistaa tiivis yhteistyö EKPJ:n ja Euroopan tilastojärjestelmän (European Statistical System, ESS) kesken erityisesti luottamuksellisten tietojen vaihtamisen edistämiseksi tilastointitarkoituksia varten näiden kahden järjestelmän välillä. (8)  Kun otetaan huomioon perustamissopimuksen 285 artikla ja perussäännön 5 artikla, on lisäksi tärkeää varmistaa tiivis yhteistyö EKPJ:n ja Euroopan tilastojärjestelmän (European Statistical System, ESS) kesken päällekkäisen työn välttämiseksi tilastotietojen keräämisessä ja erityisesti luottamuksellisten tietojen vaihtamisen edistämiseksi tilastointitarkoituksia varten näiden kahden järjestelmän välillä. Tarkistus 4 Suositus asetukseksi – muutossäädös 1 artikla – 2 a kohta (uusi) Asetus (EY) N:o 2533/98 2 a artikla (uusi) 2 a.  Lisätään artikla seuraavasti: "2 a artikla Yhteistyö Euroopan tilastojärjestelmän kanssa Tietojen antamisesta koituvan rasitteen minimoimiseksi, päällekkäisen työn välttämiseksi ja Euroopan tilastojen tuottamista koskevan yhtenäisen lähestymistavan takaamiseksi EKPJ:n ja Euroopan tilastojärjestelmän on toimittava tiiviissä yhteistyössä 3 artiklassa säädettyjä tilastointiperiaatteita noudattaen." Tarkistus 5 Suositus asetukseksi – muutossäädös 1 artikla – 4 kohta – g alakohta Asetus (EY) N:o 2533/98 8 artikla – 11–13 kohta g)  Lisätään 11–13 kohta seuraavasti: Poistetaan. "11. Luottamuksellisia tilastotietoja voidaan luovuttaa tiedot keränneen EKPJ:n jäsenen ja Euroopan tilastojärjestelmän viranomaisen kesken edellyttäen, että tällainen luovuttaminen on tarpeen Euroopan tilastojen kehittämiseksi, tuottamiseksi tai jakelemiseksi tehokkaalla tavalla taikka niiden laadun parantamiseksi Euroopan tilastojärjestelmän ja EKPJ:n toimivaltaan kuuluvilla alueilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden tietojen kuin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien luottamuksellisten tilastotietojen vaihtamista koskevien kansallisten säännösten noudattamista. Jokaiseen ensimmäisen luovuttamisen jälkeiseen luovutukseen on oltava tiedot keränneen EKPJ:n jäsenen nimenomaisesti antama lupa. 12.  Jos luottamuksellisia tietoja luovutetaan Euroopan tilastojärjestelmän viranomaisen ja EKPJ:n jäsenen kesken, näitä tietoja saa käyttää yksinomaan tilastointia varten ja niihin saa olla pääsy vain tilastotoiminnassa omilla erityisaloillaan työskentelevällä henkilöstöllä. 13.  Asetuksen (EY) N:o [XX] 19 artiklassa tarkoitettuja suojaamistoimenpiteitä sovelletaan kaikkiin luottamuksellisiin tietoihin, joita luovutetaan Euroopan tilastojärjestelmän viranomaisen ja EKPJ:n jäsenen välillä tämän artiklan 11 ja 12 kohdan sekä asetuksen (EY) N:o [XX] 20 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla. EKP julkaisee vuosittain luottamuksellisuutta koskevan kertomuksen niistä toimenpiteistä, jotka se on toteuttanut tilastotietojen luottamuksellisuuden suojaamiseksi." Tarkistus 6 Suositus asetukseksi – muutossäädös 1 artikla – 4 a kohta (uusi) Asetus (EY) N:o 2533/98 8 a artikla (uusi) 4 a.  Lisätään artikla seuraavasti: "8 a artikla Euroopan tilastojärjestelmän ja EKPJ:n yhteistyö 1.  Luottamuksellisia tilastotietoja voidaan luovuttaa tiedot keränneen EKPJ:n jäsenen ja Euroopan tilastojärjestelmän viranomaisen kesken edellyttäen, että tällainen luovuttaminen on tarpeen Euroopan tilastojen, euroalueen tilastot mukaan luettuina, kehittämiseksi, tuottamiseksi tai jakelemiseksi tehokkaalla tavalla taikka niiden laadun parantamiseksi Euroopan tilastojärjestelmän ja EKPJ:n toimivaltaan kuuluvilla alueilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden tietojen kuin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien luottamuksellisten tilastotietojen vaihtamista koskevien kansallisten säännösten noudattamista. Tietojen luovuttamiseen edelleen ensimmäisen luovuttamisen jälkeen on oltava tiedot keränneen EKPJ:n jäsenen nimenomainen lupa. 2.  Jos luottamuksellisia tietoja luovutetaan Euroopan tilastojärjestelmän viranomaisen ja EKPJ:n jäsenen kesken, näitä tietoja saa käyttää yksinomaan tilastointia varten ja niihin saa olla pääsy vain tilastotoiminnassa omilla erityisaloillaan työskentelevällä henkilöstöllä. 3.  Euroopan tilastoista ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2009* 20 artiklassa tarkoitettuja suojaamissääntöjä ja -toimenpiteitä sovelletaan kaikkiin luottamuksellisiin tietoihin, joita luovutetaan Euroopan tilastojärjestelmän viranomaisen ja EKPJ:n jäsenen välillä tämän artiklan 1 ja 2 kohdan sekä asetuksen (EY) N:o .../2009 21 artiklan 2 kohdan nojalla. EKP julkaisee vuosittain kertomuksen niistä toimenpiteistä, jotka se on toteuttanut tilastotietojen luottamuksellisuuden turvaamiseksi." ______ * EUVL L ...

(1) EUVL C 251, 3.10.2008, s. 1.

Euroopan parlamentin suositus neuvostolle 24. maaliskuuta 2009 Euroopan unionin painopisteistä YK:n yleiskokouksen 64. istuntoa varten (2009/2000(INI))

P6_TA(2009)0150 A6-0132/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Alexander Graf Lambsdorffin ALDE-ryhmän puolesta esittämän ehdotuksen suositukseksi neuvostolle Euroopan unionin painopisteistä YK:n yleiskokouksen 64. istuntoa varten (B6-0034/2009),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin 9. heinäkuuta 2008 antaman suosituksen neuvostolle Euroopan unionin painopisteistä YK:n yleiskokouksen 63. istuntoa varten(1),

–   ottaa huomioon neuvoston 16. kesäkuuta 2008 vahvistamat Euroopan unionin painopisteet YK:n yleiskokouksen 63. istuntoa varten (9978/2008),

–   ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 63. istunnon ja erityisesti sen päätöslauselmat YK:n ja parlamenttien välisen liiton yhteistyöstä(2), ydinaseiden käytön kieltävästä yleissopimuksesta(3), kattavasta ydinkoekieltosopimuksesta(4), bakteriologisten (biologisten) ja toksiiniaseiden kehittämisen, tuottamisen ja varastoimisen kieltämiseksi ja niiden hävittämiseksi tehdystä yleissopimuksesta(5), kuolemanrangaistuksen käytön keskeyttämisestä(6), ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelusta terrorismin torjunnan yhteydessä(7), Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeustilanteesta(8), Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta(9), kehitysrahoitusta koskevasta Dohan julistuksesta ja Monterreyn konsensuksen tarkistamista käsitelleen kansainvälisen kehitysrahoituskonferenssin loppuasiakirjasta(10), Burman/Myanmarin ihmisoikeustilanteesta(11), kehitystä tukevista toimista(12), poliittisen osaston vahvistamisesta(13), kaksivuotiskauden 2008–2009 ohjelmabudjetista(14) ja kaksivuotiskauden 2010–2011 ohjelmabudjettiehdotuksesta(15),

–   ottaa huomioon 14. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman YK:n ihmisoikeusneuvoston kehityksestä, mukaan lukien EU:n asema(16),

–   ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman rauhanrakentamista ja valtiorakenteiden kehittämistä konfliktin jälkeisissä tilanteissa koskevista kehitysnäkymistä(17),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdan ja 90 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A6-0132/2009),

A.   katsoo, että nyt neljän vuoden kuluttua olisi muistutettava YK:n jäsenvaltioita niiden sitoutumisesta toteuttamaan vuoden 2005 huippukokouksen New Yorkissa 16. syyskuuta 2005 hyväksyttyyn päätösasiakirjaan kirjatut kunnianhimoiset tavoitteet,

B.   katsoo, että ainoastaan maailmanlaajuisella, tehokkaalla ja kattavalla monenvälisellä järjestelmällä voidaan puuttua niihin monilukuisiin ja keskenään kytköksissä oleviin kansakunnille, yhteiskunnille ja kansalaisille aiheutuviin haasteisiin ja uhkiin, jotka liittyvät rauhaan, vakauteen ja ihmisten turvallisuuteen, köyhyyden, ilmastonmuutoksen ja energiahuollon asettamiin vaatimuksiin ja maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin seurauksiin,

C.   toteaa, että YK:n yleiskokouksen 63. istunnossa tehtiin tärkeitä päätöksiä monista uudistusohjelmaa koskevista asioista, mukaan lukien parannukset inhimillisten voimavarojen hallinnoinnissa ja lainkäytössä, poliittisen osaston osittainen vahvistaminen ja turvallisuusneuvoston uudistamista koskevien hallitusten välisten neuvottelujen käynnistäminen,

D.   ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous on hyväksynyt kolmannen komiteansa ehdotuksesta joukon tärkeitä päätöslauselmia ihmisoikeuksista ja sosiaalisista ja humanitaarisista asioista, kolme maapäätöslauselmaa mukaan luettuina, sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan,

E.   toteaa, että Delivering as One -aloitteen ja kahden yhteyshenkilön toiminnan ansiosta on edistytty konkreettisesti joidenkin YK:n systeemikoherenssiuudistusten toteutuksessa; katsoo, että saavutukset on vakiinnutettava ja että tarvitaan lisäedistystä muilla 63. istunnossa yksilöidyillä aloilla,

F.   toteaa, että ellei onnistuta uudistamaan esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvostoa ja talous- ja sosiaalineuvostoa (ECOSOC), epäviralliset ryhmät, kuten G8 tai G20, saattavat pyrkiä ottamaan maailmanlaajuisten institutionaalisten järjestelyjen paikan,

G.   katsoo, että Euroopan unionin on edistettävä sitä, mitä se pitää vakaasti yleismaailmallisina arvoina, ja pyrittävä estämään kantojen polaroituminen,

H.   toteaa kuitenkin, että YK:n sihteeristön ja EU:n toimielinten yhteistyö on tiiviimpää kuin koskaan aikaisemmin ja ilmentää kummankin organisaation yhteisiä arvoja, tavoitteita ja etuja,

I.   katsoo, että YK:n toimintavalmiuksia rauhan ja turvallisuuden aloilla on vahvistettava edelleen ja että EU:n ja YK:n rauhanturvayhteistyö on yksi kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden kulmakiviä,

J.   toteaa, että yhä useampi YK:n rauhanturvaaja on menettänyt henkensä rauhanturvaamistehtävässään, ja katsoo, että on tehtävä kaikki voitava näiden työntekijöiden suojelemiseksi,

K.   katsoo, että Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat strategisia kumppaneita ja että on niiden molempien etujen mukaista käsitellä yhdessä uusia yhteisiä maailmanlaajuisia uhkia ja haasteita kansainvälisen oikeuden ja monenvälisten instituutioiden, erityisesti YK:n, puitteissa; katsoo, että Yhdysvaltain uuden pysyvän YK-edustajan Susan Ricen lausunnot antavat viitteitä maan uudesta sitoutumisesta rakentavaan YK-yhteistyöhön,

L.   toteaa Euroopan unionin esittäneen 19. syyskuuta 2008 YK:n ihmisoikeusneuvostolle antamassaan julkilausumassa, että EU ei voi hyväksyä seuraavia neljää Durbanin tarkistuskonferenssin päätösasiakirjan kohtaa: 1) maailman yhden alueen ottaminen erilleen; 2) vuoden 2001 Durbanin julistuksen avaaminen uudelleen lisäämällä siihen uskonnon halventamiskielto, jolla halutaan rajoittaa sananvapautta ja luoda sensuuri, joka kuuluu olennaisesti islamilaisiin jumalanpilkan kieltäviin lakeihin; 3) uhreja koskevan tärkeysjärjestyksen laatiminen; 4) keskustelun politisointi tai polarisointi,

M.   katsoo, että maailmanlaajuisen taantuman syvetessä kehitysmaat voivat ajautua kehityksessä vuosikymmeniä taaksepäin, kun hyödykkeiden hinnat laskevat, investoinnit vähenevät, rahoitusmarkkinoiden vakaus huononee ja rahalähetykset vähenevät, ja toteaa, että EU:n nykyisten avustussitoumusten arvo putoaa lähes 12 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa, koska sitoumukset ilmaistaan prosenttiosuutena jäsenvaltioiden bruttokansantuotteesta,

1.   suosittaa neuvostolle, että:

o
o   o

2.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja tiedoksi komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0339. (2) A/RES/63/24. (3) A/RES/63/75. (4) A/RES/63/87. (5) A/RES/63/88. (6) A/RES/63/168. (7) A/RES/63/185. (8) A/RES/63/190. (9) A/RES/63/191. (10) A/RES/63/239. (11) A/RES/63/245. (12) A/RES/63/260. (13) A/RES/63/261. (14) A/RES/63/264 A–C. (15) A/RES/63/266. (16) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0021. (17) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0639.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 Afrikan ja EU:n kumppanuudesta vuosi Lissabonin jälkeen (2008/2318(INI))

P6_TA(2009)0151 A6-0079/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Afrikan ja EU:n yhteisen strategian (jäljempänä "yhteinen strategia") sekä ensimmäisen EU:n ja Afrikan strategisen kumppanuuden täytäntöönpanoa koskevan toimintasuunnitelman (2008–2010), jonka EU:n ja Afrikan valtion- tai hallitusten päämiehet hyväksyivät Lissabonissa 8. ja 9. joulukuuta 2007 pitämässään kokouksessa,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Afrikan ja EU:n kumppanuus vuosi Lissabonin jälkeen" (KOM(2008)0617),

–   ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 10. marraskuuta 2008 antamat päätelmät tiedonannosta "Afrikan ja EU:n kumppanuus vuosi Lissabonin jälkeen",

–   ottaa huomioon Afrikan ja EU:n yhteisen strategian ja sitä koskevan ensimmäisen toimintasuunnitelman (2008–2010) täytäntöönpanoa koskevan yhteisen edistymiskertomuksen, jonka Afrikan ja EU:n ministeritroikka hyväksyi Addis Abebassa Etiopiassa 21. marraskuuta 2008,

–   ottaa huomioon yleisafrikkalaisen parlamentin suhteista Euroopan parlamentin kanssa vastaavan väliaikaisen komitean ja suhteista yleisafrikkalaiseen parlamenttiin vastaavan Euroopan parlamentin tilapäisen valiokunnan 17. joulukuuta 2008 Afrikan unionin (AU) ja Euroopan unionin (EU) puheenjohtajavaltioille sekä Euroopan komissiolle ja AU:n komissiolle osoittaman muistion, jossa käsiteltiin yleisafrikkalaisen parlamentin ja Euroopan parlamentin roolia yhteisen strategian täytäntöönpanossa ja seurannassa,

–   ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n ja Afrikan suhteiden nykytilasta(1),

–   ottaa huomioon 17. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman Afrikan kehitysstrategiasta(2),

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen(3) sellaisena kuin se on muutettuna 25. kesäkuuta 2005 Luxemburgissa allekirjoitetulla kumppanuussopimusta muuttavalla sopimuksella(4) (Cotonoun sopimus),

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006(5),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 177 ja 181 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A6-0079/2009),

A.   ottaa huomioon, että köyhyyden poistamisen tavoitteen on oltava jatkossakin erittäin keskeinen osa yhteistä strategiaa,

B.   ottaa huomioon, että puolet Afrikan väestöstä elää edelleen köyhyydessä ja että Afrikka on ainoa manner, joka ei ole edistynyt vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa, erityisesti köyhyyden vähentämisen, lapsikuolleisuuden, odottavien äitien terveyden sekä HIV:n/aidsin ja malarian torjunnan osalta,

C.   ottaa huomioon, että yhteisellä strategialla pyritään kehitysyhteistyötä pidemmälle, Afrikan rajojen ulkopuolelle ja instituutioiden ulkopuolelle, jotta sillä voidaan kattaa aikaisempaa useampia Afrikkaa ja koko maailmaa koskevia kysymyksiä, kuten energia, ilmastonmuutos ja turvallisuus, ja jotta sen toteuttamiseen osallistuisi entistä laajempi joukko instituutioiden ulkopuolisia toimijoita,

D.   ottaa huomioon, että viime vuonna saatiin valmiiksi suurin osa Afrikan ja EU:n yhteisen strategian institutionaalisesta arkkitehtuurista sekä sen innovatiivisista työmenetelmistä, mutta että konkreettinen edistyminen paikan päällä on ollut vähäistä,

E.   ottaa huomioon, että yhteisessä strategiassa tunnustetaan yksiselitteisesti yleisafrikkalaisen parlamentin ja Euroopan parlamentin perustehtävä saavutetun edistyksen arvioinnissa ja kumppanuuden poliittisessa ohjauksessa, mutta parlamentit eivät ole kuitenkaan edelleenkään voineet osallistua järjestelmällisellä tai tarkoituksenmukaisella tavalla yhteisen strategian laatimiseen, mukauttamiseen tai seurantaan,

F.   ottaa huomioon, että varsinkin Afrikan puolella kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset ovat osallistuneet yhteisen strategian täytäntöönpanoon vain hyvin vähäisessä määrin,

G.   ottaa huomioon, että yhteisen strategian täytäntöönpanoon on osoitettu hyvin vähän uutta rahoitusta ja että itse asiassa asianomaiset rahoituslähteet olivat jo täysin ohjelmoidut ennen kuin yhteinen strategia hyväksyttiin,

H.   ottaa huomioon, että Euroopan kehitysrahaston (EKR) sisällyttäminen EU:n talousarvioon, mitä parlamentti on toistuvasti vaatinut, mahdollistaisi johdonmukaisemman politiikan ja kehitysyhteistyövarojen parlamentaarisen valvonnan,

I.   ottaa huomioon, että Afrikan osuus maailmankaupasta pienenee ja että Afrikka on jäämässä vaille globalisaation tarjoamia mahdollisuuksia,

J.   ottaa huomioon, että pääomapako ja etenkin laiton pääomapako aiheuttaa Afrikan talouksille miljardien eurojen menetykset vuosittain, samalla kun maanosa menettää "aivovuodon" myötä suuren osan sen tulevan kehityksen kannalta olennaisesta älyllisestä kapasiteetista,

K.   ottaa huomioon, että elintarviketuotannon ja -turvan merkitys politiikan ensisijaisena tavoitteena on hiipunut ja että niihin suunnatut investoinnit ovat olleet täysin riittämättömiä viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana, millä voi olla katastrofaalisia seurauksia, kuten äskettäinen elintarvikkeiden hintakriisi osoitti,

L.   ottaa huomioon, että Afrikka on aliedustettuna kansainvälisissä järjestöissä ja monenvälisillä foorumeilla, jotka päättävät monista maanosan tulevaisuuteen vaikuttavista asioista,

M.   ottaa huomioon, että EU:n ja Afrikan pitkäaikaiset suhteet saavat uudenlaista merkitystä, kun toimijoiden joukko laajenee muilla kuin perinteisillä avunantajilla, joiden Afrikkaa koskevat ohjelmat ja painopisteet merkitsevät uusia riskejä ja haasteita,

N.   katsoo, että on olennaisen tärkeää löytää synergioita ja välttää päällekkäisyyksiä yhteisen strategian instituutioiden ja Cotonoun sopimuksen, Euro–Välimeri-strategian ja Etelä-Afrikan ja EU:n strategisen kumppanuuden kaltaisten olemassa olevien rakenteiden välillä,

O.   katsoo, että Cotonoun sopimuksen uudelleenarvioinnilla vuonna 2009 pyritään selkiyttämään AKT-maiden ja AU:n tulevia suhteita,

P.   katsoo, että tietoisuus yhteisen strategian tavoitteista ja toimista on huolestuttavan vähäistä, ja ottaa huomioon, että (etupäässä Afrikassa) yleinen tietoisuus Afrikan ja EU:n strategisesta kumppanuudesta ja siihen sitoutuminen riippuu suoraan yhteisen strategian kyvystä tuottaa välittömiä ja kouriintuntuvia tuloksia, joiden avulla Afrikan kansojen elintasoa voidaan nostaa,

Q.   katsoo, että kumppanuudessa olisi otettava huomioon, että vaikka "tasavertainen kumppanuus" tarkoittaa EU:n ja AU:n tasavertaisuutta keskusteluun osallistumisessa ja politiikan muotoilemisessa, siinä olisi myös käsiteltävä karua todellisuutta, jossa nämä maanosat ja niiden instituutiot ovat yhä hyvin kaukana tasavertaisuudesta institutionaalisen kehityksen, päätöksentekovalmiuksien ja voimavarojen osalta,

EU–Afrikka-rakenteiden luominen

1.   pitää myönteisenä, että vuosi yhteisen strategian hyväksymisen jälkeen sen täytäntöönpanoon tarvittavan institutionaalisen arkkitehtuurin pääosat ovat vihdoin valmiit ja ovat aloittaneet toimintansa tavoitteita ja määräaikoja sisältävän toimintasuunnitelman perusteella, ja että yhteisen strategian ja sen temaattisten kumppanuuksien täytäntöönpano on edistynyt jonkin verran; pahoittelee kuitenkin sitä, että täytäntöönpanon ensimmäisen vuoden päättyessä joissakin kumppanuuksissa määritellään edelleen työmenetelmiä eikä ole vielä vahvistettu tavoitteita, määräaikoja ja talousarviomäärärahoja;

2.   pitää myönteisenä, että ensimmäisenä yhteisen strategian allekirjoittamisen jälkeisenä vuonna EU:n ja AU:n tapaamisia on ollut useammin kuin koskaan aiemmin;

3.   kehottaa EU:n ja AU:n komissioita ja EU:n ja AU:n jäsenvaltioita ottamaan ensisijaiseksi tavoitteeksi kyseisen institutionaalisen arkkitehtuurin päätökseen saattamisen kehittämällä sen parlamentaarisia ja kansalaisyhteiskuntaa sekä paikallisviranomaisia koskevia osia, joiden pitäisi viedä prosessia eteenpäin ja ylläpitää sitä tekemällä siitä avoimen, omavastuullisen ja demokraattisesti uskottavan;

4.   pitää myönteisenä, että EU:ssa on perustettu täytäntöönpanoryhmiä, joihin asianosaiset jäsenvaltiot osallistuvat, koska yhteisen strategian rahoittaminen on huomattavassa määrin riippuvainen jäsenvaltioiden rahoitusosuuksista ja koska jäsenvaltioiden suora osallistuminen myös edistää toimintasuunnitelmaan sisältyvien toimien jatkuvuutta ja kestävyyttä sekä niitä koskevan tietoisuuden lisääntymistä;

5.   pyytää yhteisen strategian instituutioita keskittymään tinkimättä tarpeellisiin tavoitteisiin ottaen huomioon, että ensimmäisen toimintasuunnitelman toteuttamiseen on varattu ainoastaan kolme vuotta (2008–2010);

Parlamenttien rooli

6.   toistaa EU:n ja AU:n komissioille osoittamansa pyynnön ryhtyä aktiivisiin toimiin, jotta Euroopan parlamentti ja yleisafrikkalainen parlamentti saadaan osallistumaan yhteisen strategian täytäntöönpanoon ja seurantaan sekä sen poliittiseen ohjaukseen, mitä niiden asema yhteisen strategian institutionaalisen rakenteen keskeisinä osina edellyttää;

7.   korostaa, että Euroopan parlamentin ja afrikkalaisten parlamenttien väliset elimet (kuten AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous sekä EU:n ja Välimeren alueen maiden yhteinen parlamentaarinen edustajakokous) ovat tärkeitä rauhan ja turvallisuuden sekä hyvän hallintotavan ja demokratian edistämisen kannalta sekä tehokkaita foorumeja yhteistyölle ja yhteisiin huolenaiheisiin puuttumiselle;

8.   panee merkille, että Afrikan ja EU:n ministeritroikan 11. kokouksessa hyväksyttiin ensimmäinen yhteisen strategian täytäntöönpanon edistymistä koskeva vuosikertomus sekä sen täytäntöönpanoa koskeva ensimmäinen toimintasuunnitelma, jonka EU-osuuden edellä mainittu komission tiedonanto muodostaa;

9.   pitää kuitenkin valitettavana, että kyseinen kertomus laadittiin kuulematta Euroopan parlamenttia tai yleisafrikkalaista parlamenttia tai pyytämättä niiltä minkäänlaista muodollista panosta;

10.   ehdottaa, että yleisafrikkalaisen parlamentin ja Euroopan parlamentin puhemiehet osallistuvat järjestelmällisesti kaikkiin EU–Afrikka-huippukokouksiin esitelläkseen näiden parlamenttien päätelmät toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta ja ehdotukset yhteisen strategian tulevista suuntaviivoista;

11.   pyytää, että ministeritroikan jäsenet keskustelevat juuri ennen ministeritroikan kevätkokousta yleisafrikkalaisen parlamentin ja Euroopan parlamentin toimivaltaisten elinten edustajien kanssa, jolloin parlamentit voivat tehdä yhteistä vuotuista edistymiskertomusta koskevia ehdotuksia ja suosituksia; ehdottaa, että parlamenttien ehdotuksista ja suosituksista keskusteleminen otetaan kyseisen ministeritroikan kokouksen esityslistalle; odottaa, että seuraavassa, seuraavan syksyn ministeritroikan kokouksessa hyväksytyssä yhteisessä vuotuisessa edistymiskertomuksessa esitetään, miten ehdotukset ja suositukset on otettu huomioon; pyytää, että parlamenttien edustajat tapaavat ministeritroikan ministereitä myös troikan syyskokouksen yhteydessä;

12.   katsoo, että yleisafrikkalaisen parlamentin ja Euroopan parlamentin pitäisi osallistua asianmukaisella tasolla sekä yhteisten asiantuntijaryhmien että AU–EU-työryhmän toimintaan;

13.   pitää myönteisenä sitä, että Euroopan komissio on luonut yhdeksännessä Euroopan kehitysrahastossa AU:n toimielinten valmiuksien parantamista koskevan tukiohjelman, johon on otettu 55 miljoonaa euroa; vaatii jälleen, että osa kyseisistä määrärahoista on osoitettava yleisafrikkalaisen parlamentin hallinnollisten valmiuksien ja toimintakyvyn vahvistamiseen, ja kehottaa komissioita laatimaan toimintasuunnitelmat näiden varojen käyttöä varten yleisafrikkalaista parlamenttia kuullen ja yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa;

14.   suosittaa, että yleisafrikkalainen parlamentti hallinnoi suoraan talousarviossa sille varattuja määrärahoja sitten, kun se on kehittänyt itselleen siihen tarvittavat hallinnolliset valmiudet ja kun se täyttää EY:n varainhoitoasetuksessa(6) (erityisesti sen 56 artiklassa) vahvistetut vaatimukset sille, että komissio voi toteuttaa talousarviota välillisen keskitetyn hallinnoinnin avulla;

15.   kehottaa EU:n ja AU:n komissioita selkeyttämään menettelyitä parlamenttien kanssa käytävän suoran ja tehokkaan vuoropuhelun varmistamiseksi, jotta vältetään perusteettomat viiveet, ottaen asianmukaisesti huomioon komissioiden menettelytapoihin liittyvät erityispiirteet;

16.   kehottaa jälleen sisällyttämään Euroopan kehitysrahaston talousarvioon ja pyytää komissiota tällä välin pitämään Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin aja tasalla kaikissa budjettiprosessin vaiheissa;

Kansalaisyhteiskunta ja muut kuin valtiolliset toimijat

17.   katsoo, että jotta yhteisestä strategiasta kehittyy aidosti "laajapohjainen ja laaja-alainen ihmiskeskeinen kumppanuus", siihen on otettava kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset tehokkaasti mukaan ja sillä on edistettävä niiden tehokasta osallistumista täytäntöönpanevien elinten toimintaan;

18.   pahoittelee sitä, että vaikka toimintasuunnitelman mukaan jokaisessa Afrikan ja EU:n kumppanuudessa voidaan toteuttaa monia erilaisia toimia, pääpaino on selkeästi valtion toimissa; korostaa, että parlamenttien ja muiden kuin valtiollisten toimijoiden, kuten kansalaisjärjestöjen, paikallisviranomaisten ja muiden tällaisten toimijoiden, panosta ja osallistumista prosessiin on syvennettävä ja selvennettävä entisestään;

19.   suhtautuu myönteisesti Afrikan unionin talous-, sosiaali- ja kulttuurineuvostoon (ECOSOCC) välineenä luoda kumppanuus Afrikan hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan välille; on kuitenkin huolestunut Afrikan kansalaisyhteiskunnan vähäisestä osallistumisesta yhteisen strategian täytäntöönpanoon ja kehottaa erityisesti afrikkalaista osapuolta ryhtymään viipymättä toimiin luodakseen tiivistä yhteistyötä asianosaisten sidosryhmien kanssa tehden menettelyitä, joilla tunnistetaan ja kartoitetaan Afrikkaa edustavat muut kuin valtiolliset toimijat ja varmistetaan niiden tehokas osallistuminen;

20.   kehottaa Euroopan komissiota kehittämään afrikkalaisia kansalaisjärjestöjä varten asianmukaiset valmiuksien lisäämisen välineet, joilla pyritään erityisesti vahvistamaan niiden valmiuksia osallistua yhteisen strategian täytäntöönpanoon;

Kumppanuudet

21.   toteaa, että yhteisellä strategialla olisi puututtava myös kysymyksiin, joilla, vaikka ne muodollisesti kuuluvatkin toisen institutionaalisen rakenteen piiriin, on merkittävä vaikutus Afrikan tulevaisuuteen ja jotka muokkaavat näiden mannerten välisiä suhteita, kuten talouskumppanuussopimukset ja alueellisten talouskumppanuussopimusryhmittymien ja muiden afrikkalaisten alueellisten ryhmittymien (alueelliset talousyhteisöt mukaan lukien) välinen suhde, Cotonoun sopimuksen toinen uudelleenarviointi, Euro–Välimeri-strategia, Etelä-Afrikan ja EU:n strateginen kumppanuus sekä Afrikan suhteet Kiinan ja Brasilian kaltaisiin uusiin maailmanlaajuisiin toimijoihin;

22.   katsoo, että kestävää taloudellista, sosiaalista ja ympäristöä koskevaa kehitystä voi tapahtua vain maissa, jotka antavat takeet rauhasta, demokratiasta ja ihmisoikeuksista;

23.   kehottaa Euroopan komissiota, neuvostoa ja afrikkalaista osapuolta varmistamaan, että tämä strategia on johdonmukainen muiden sellaisten politiikkojen kanssa, joilla voi olla kielteinen vaikutus EU:n ja Afrikan uuden strategisen kumppanuuden edistämiseen, erityisesti kauppa-, ympäristö-, maahanmuutto- ja maatalouspolitiikan kanssa; korostaa, että näitä kysymyksiä olisi käsiteltävä EU:n ja Afrikan välisessä poliittisessa vuoropuhelussa;

24.   korostaa, että köyhyyden tehokas torjuminen, minkä on pysyttävä yhteisen strategian ydintavoitteena, edellyttää, että EU:n ja Afrikan strategisella kumppanuudella tuetaan kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä, houkutellaan investointeja ulkomailta, edistetään oikeudenmukaista kansainvälistä kauppaa ja edesautetaan sellaisten olosuhteiden luomista, joissa Afrikan maat voivat vaiheittain ottaa oman paikkansa maailmantaloudessa;

Rauha ja turvallisuus

25.   pitää myönteisenä rauhan ja turvallisuuden kumppanuuden osalta saavutettua edistystä; panee merkille AU:n ja EU:n välisen poliittisen vuoropuhelun kriisitilanteista Afrikassa ja muualla; korostaa, että kyseisessä vuoropuhelussa on käsiteltävä rauhaa ja turvallisuutta koskevien kysymysten koko kirjoa konfliktien ehkäisystä ja konfliktien ratkaisemisesta konfliktien jälkeiseen jälleenrakentamiseen ja rauhan rakentamiseen, mukaan lukien perusteellinen vuoropuhelu suojeluvastuun periaatteen toteuttamisesta;

26.   kehottaa pitämään Afrikan rauhan ja turvallisuuden rakenteiden täytäntöönpanoa ensisijaisena tavoitteena; painottaa jälleen, että Euroopan kehitysrahasto ei ole soveltuva rahoituslähde Afrikan rauhanrahastoa varten; katsoo, että Euroopan kehitysrahaston menojen olisi vastattava taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean (OECD/DAC) vahvistamia julkisen kehitysavun kriteereitä; toistaa kehotuksensa etsiä lopullinen ratkaisu Afrikan rauhanrahaston rahoitusta koskevaan kysymykseen;

27.   pitää myönteisenä, että YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon perusti syyskuussa 2008 korkea-arvoisista henkilöistä koostuvan AU:n ja YK:n paneelin, jotta löydetään tapoja, joilla kansainvälinen yhteisö voi tukea YK:n valtuuttamia AU:n rauhanturvaoperaatioita;

Hallinto ja ihmisoikeudet

28.   huomauttaa, että hallinnon käsitteen pitäisi ilmentää, miten hyvin yhteiskunta toimii pitämällä yllä lakia ja järjestystä, noudattamalla ja edistämällä aktiivisesti ihmisoikeuksia, torjumalla lahjontaa torjuntaa sekä luomalla vaurautta ja jakamalla vaurautta ja olennaisia terveys- ja sosiaalipalveluja avoimesti ja oikeudenmukaisesti; tähdentää, että ulkoisten toimijoiden ei pidä arvioida hallintoa yksinomaan ulkoapäin asetettujen kriteereiden perusteella, vaan yhteisesti sovittujen ja jaettujen arvojen ja standardien pohjalta;

29.   pitää tärkeänä kestävää demokratiaa, hyvä hallinto ja demokraattiset vaalit mukaan luettuina, jossa on tuettava parlamentaaristen valmiuksien lisäämistä sekä kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten osallistumista poliittiseen vuoropuheluun;

30.   korostaa, että molempien osapuolten on parannettava hallintoaan: se ei ole ensisijainen tavoite vain Afrikassa vaan myös Euroopan unionissa, jonka on parannettava hallintoa ja vastuullisuutta avustussitoumusten ja avunantajien toimien paremman yhteensovittamisen osalta tavoitteena ottaa paremmin huomioon apua vaille jääneet alueet; korostaa, että kansallisilla ja maanosan parlamenteilla, muilla kuin valtiollisilla toimijoilla ja paikallisviranomaisilla on tärkeä rooli tällä alalla;

31.   kehottaa tukemaan enemmän olemassa olevia afrikkalaisia aloitteita, kuten Afrikan valtioiden vertaisarviointijärjestelmää (APRM), joka on Afrikan maiden toistaiseksi vakavin pyrkimys parantaa maanosan hallintoa, ja AU:n luomia useita muita välineitä, joilla lisätään afrikkalaisten sitoutumista prosessiin;

32.   on erittäin huolestunut siitä, että komission kaikille AKT-maille kehittämien "hallintoprofiilien", jotka toimivat suuntaviivoina kehitysavun ohjelmoinnille 10. Euroopan kehitysrahastoon sisältyvien 2 700 miljoonan euron lisävarojen osalta, valmisteluun ei ole otettu mukaan muita toimijoita; toteaa, että edunsaajamaiden edellytyksiä saada lisävaroja on arvioitu kriteereillä, joista vain yksi liittyy suoraan vuosituhattavoitteisiin; on tyrmistynyt siitä, että Euroopan komission "profiilit" uhkaavat heikentää APRM-prosessia; kehottaa Euroopan komissiota kuulemaan Euroopan parlamenttia ja neuvostoa sekä tiedottamaan niille näiden varojen käytöstä ja sen seurannasta, jotta varmistetaan, että ne osoitetaan hallintoa koskeviin aloitteisiin sekä AU:n hallintoa koskevan ohjelman ja APRM-prosessin tukemiseen;

33.   kehottaa käsittelemään hallinto- ja ihmisoikeuskumppanuuteen liittyvässä vuoropuhelussa ihmisoikeusloukkausten rankaisematta jäämistä ja tarkastelemaan tässä yhteydessä kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön mukaisia parhaita käytäntöjä, Sierra Leoneen ja Ruandaan perustettujen kansainvälisten rikostuomioistuinten toiminta mukaan lukien;

Kauppa, talouskehitys ja alueellinen integraatio

34.   katsoo kauppaa ja alueellista integraatiota koskevan kumppanuuden osalta, että suotuisten olosuhteiden vallitessa kaupan lisääntyminen on talouskasvua olennaisesti edistävä voima, edellyttäen että kauppapolitiikka on johdonmukaista kehitystavoitteiden kanssa; pitää siten myönteisinä tämän kumppanuuden tavoitteita tukea Afrikan alueellista integraatiota ja vahvistaa maanosan kaupallista toimintakykyä;

35.   odottaa , että Maailman kauppajärjestön (WTO) Dohan kehityskierros saadaan pikaisesti päätökseen, mutta vaatii, että sen on säilyttävä pohjimmiltaan "kehityskierroksena", jossa asetetaan etusijalle Afrikan kansakuntien integroiminen maailmantalouteen, vähennetään tehokkaasti kauppaa vääristäviä maataloustukia ja luovutaan maatalouden vientituista;

36.   katsoo, että EU:n pitäisi auttaa Afrikan valtioita varmistamaan maataloutensa omavaraisuus sekä edistämään keskeisiä palveluja ja heikossa asemassa olevaa kotimaista teollisuutta;

37.   vaatii, että Afrikan valtioiden kanssa allekirjoitettujen lopullisten talouskumppanuussopimusten on oltava ennen muuta kehityksen välineitä, joilla otetaan huomioon edunsaajien erilaiset valmiudet ja kehitystasot;

38.   korostaa, että talouskumppanuussopimuksilla on edistettävä Afrikan alueellista integraatiota sen heikentämisen sijaan; tukee AU:n pyrkimyksiä vahvistaa alueellisia talousyhteisöjä mantereen alueellisen integraation kehittämisen keskeisinä osatekijöinä;

39.   vaatii, että Euroopan komissio ja jäsenvaltiot pitävät kiinni sitoumuksestaan osoittaa vuoteen 2010 mennessä vuosittain vähintään 2 000 miljoonaa euroa aitoon kauppaa tukevaan apuun (Aid for Trade), josta suurin osa on osoitettava Afrikalle; kehottaa määrittämään ja osoittamaan hyvissä ajoin kyseisen osan kauppaa tukevan avun varoista; korostaa, että näiden varojen olisi oltava lisärahoitusta eikä pelkästään Euroopan kehitysrahaston rahoituksen uudelleenjärjestelyä;

40.   kehottaa kumppanuusosapuolia tarkastelemaan kauppaa tukevaan apuun liittyviä tavoitteita kokonaisvaltaisesti, infrastruktuurin kehittäminen, yritystoiminnan edistäminen ja sääntelyn parantaminen, myös yksinkertaisemmat ja käyttäjäystävälliset alkuperäsäännöt, mukaan lukien;

41.   kehottaa kumppanuusosapuolia käsittelemään myös sellaisia talouden näkökohtia, jotka eivät välttämättä liity kauppaan, mutta joilla on merkittäviä seurauksia Afrikan kansantalouksien kannalta, kuten toimenpiteiden toteuttamisen välttämättömyys pääomien laittoman paon pysäyttämiseksi sekä veroparatiiseja koskevan kansainvälisen sääntelyn edistämiseksi;

42.   kehottaa tunnustamaan yhteisessä strategiassa siirtolaisten ja diaspora-ilmiön merkityksen asianomaisten henkilöiden kotimaiden kehityksen edistämisessä ja tehostamaan sitä helpottamalla heidän investointejaan näihin maihin ja alentamalla rahansiirtojen kustannuksia;

Kehityksen kannalta keskeiset kysymykset

43.   on voimakkaasti sitä mieltä, että mitä tulee vuosituhattavoitteita koskevaan kumppanuuteen, kyseisten tavoitteiden saavuttaminen on vaikeaa, vaikka apua lisättäisiin ja parannettaisiinkin, ja kehottaa näin ollen EU:n jäsenvaltioita pitämään kiinni hiljan Dohan kehitysrahoituskonferenssissa sekä avun tuloksellisuudesta Accrassa järjestetyssä korkean tason foorumissa uudelleen antamistaan sitoumuksista, erityisesti kun on kyse niiden myöntämän avun määrästä, politiikkojen johdonmukaisuudesta ja omavastuusta, avoimuudesta sekä lahjoittajien välisestä työnjaosta;

44.   toteaa, että perusterveydenhuolto sekä ensimmäisen ja toisen asteen koulutus edesauttavat olennaisesti vuosituhattavoitteiden saavuttamista; rohkaisee näin ollen Afrikan valtioita nostamaan kyseiset alat niiden köyhyyden vähentämisstrategioiden ensisijaisten tavoitteiden joukkoon; kehottaa kumppanuusosapuolia edistämään tällaista kehitystä, kun otetaan huomioon Euroopan komission sitoumus käyttää vähintään 20 prosenttia yhteisön kehitysyhteistyövaroista näillä aloilla; kehottaa komissiota laajentamaan tämän sitoumuksen koskemaan myös Euroopan kehitysrahastoa; muistuttaa, että kaikkiin tähän liittyviin toimiin olisi sisällytettävä vammaiset; pitää tässä yhteydessä myönteisenä ensimmäisen yhteisen asiantuntijaryhmän tapaamisen tulosta ja kehottaa mukana olevia sidosryhmiä varmistamaan, että edistystä tapahtuu tulevana vuonna;

45.   kehottaa Euroopan komissiota ryhtymään pikaisesti toimiin noudattaakseen sitoumuksiaan terveydenhuollon alalla Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tammikuussa 2009 julkistamassa erityiskertomuksessa "Terveydenhuoltopalveluihin liittyvä EY:n kehitysyhteistyötuki Saharan eteläpuolisen Afrikan maille" esitettyjen päätelmien ja suositusten osalta; korostaa, että on tärkeää lisätä Euroopan komission tukea terveydenhuoltoalalle Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 10. Euroopan kehitysrahaston väliarvioinnin yhteydessä, jotta tuetaan sen sitoutumista terveydenhuoltoa koskeviin vuosituhattavoitteisiin;

46.   kannustaa EU:n ja AU:n jäsenvaltioita antamaan enemmän painoarvoa Afrikan elintarviketurvalle ja elintarvikeomavaraisuudelle, tukemaan toimia Afrikan maatalouden tuottavuuden ja kilpailukyvyn lisäämiseksi, erityisesti paikallismarkkinoita palvelevaa elintarviketuotantoa, ja edistämään kaupunkeja ympäröiviä "vihreitä vyöhykkeitä";

47.   kehottaa jäsenvaltioita käsittelemään sekä yhteisen strategian yhteydessä että muissa yhteyksissä käymissään keskusteluissa luonnonvarojen hyödyntämisestä syntyvän vaurauden oikeudenmukaista jakamista; vaatii, että luonnonvaroista saatavat kansalliset tulot on ensi tilassa osoitettava oikeudenmukaisemmin väestön perustarpeiden tyydyttämiseen, erityisesti terveydenhuollon, koulutuksen sekä luonnonvarojen ja ympäristön suojelun aloilla, jotta edistetään vuosituhattavoitteiden saavuttamista;

48.   ilmaisee huolensa siitä, että Afrikan viimeaikainen ennätyksellinen talouskasvu kääntyy maailmanlaajuisen talouden hidastumisen myötä laskuun, ja korostaa, että maanosa voi taantua vuosikymmeniä hyödykkeiden laskevien hintojen, investointien vähenemisen, rahoituksen epävakauden ja rahalähetysten vähenemisen seurauksena;

Muut strategiaan sisältyvät näkökohdat

49.   palauttaa ilmastonmuutoksen osalta mieleen, että kehittyneet valtiot kantavat suurimman vastuun ilmaston muuttumisesta, mutta että siitä johtuvat kielteiset vaikutukset tuntuvat voimakkaimmin kehitysmaissa; vaatii siksi lisää rahoitusta, mikäli halutaan, että Afrikan valtiot välttyvät maksamasta suhteettoman korkeaa hintaa sopeutumisesta sen vaikutuksiin ja sen vaikutusten lieventämisestä; tukee lisäksi EU:n ja Afrikan yhteistä poliittista julistusta ilmastonmuutoksesta, joka esitettiin ilmastonmuutosta koskevasta YK:n puitesopimuksesta Poznanissa joulukuussa 2008 järjestetyssä kokouksessa;

50.   vaatii, että maahanmuuttoa ja työllisyyttä koskevassa kumppanuudessa löydetään oikeudenmukainen ja toteuttamiskelpoinen ratkaisu "aivovuotoon", joka riistää monilta Afrikan valtioilta suuren joukon ammattitaitoisia työntekijöitä etenkin terveydenhoidon alalla;

51.   kehottaa ehkäisemään EU:n uudessa "sinisen kortin" järjestelmässä kehitysmaista peräisin olevien ammattitaitoisten työntekijöiden laajamittaista käyttöä aloilla, joilla näissä maissa vallitsee työvoimapula, erityisesti terveydenhuollossa ja koulutuksessa;

52.   kehottaa Euroopan komissiota hyödyntämään Afrikan ja EU:n kumppanuutta auttaakseen Afrikan maita käyttämään teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevasta sopimuksesta (TRIPS-sopimus) ja kansanterveydestä annettuun Dohan julistukseen sisältyviä joustoja, jotta helpotetaan kohtuuhintaisten keskeisten lääkkeiden saatavuutta Afrikassa;

53.   kannustaa molempia osapuolia tiedettä ja teknologiaa koskevan kumppanuuden yhteydessä kaventamaan digitaalista kuilua tehostamalla teknologian kehittämistä ja siirtoa koskevaa yhteistyötä, erityisesti puhelinliikenteen ja internetin osalta;

54.   odottaa, että yhteisessä strategiassa toteutetaan erityisiä toimia naisten, lasten ja vammaisten mahdollisuuksien parantamiseksi Afrikassa, koska nämä ryhmät kohtaavat erityisen vakavia vaikeuksia kehitysmaissa;

55.   korostaa, että jotta yhteinen strategia ulottuisi Afrikan rajojen ulkopuolelle ja jotta se johtaisi EU:n ja Afrikan yhteistyön tiivistymiseen kansainvälisissä elimissä kaupan, ihmisoikeuksien ja ilmastonmuutoksen kaltaisista kysymyksistä käytävissä monenvälisissä neuvotteluissa olisi EU:n ja Afrikan pyrittävä muuttamaan kansainväliset instituutiot, kuten Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailman kauppajärjestö, demokraattisemmiksi ja edustuksellisemmiksi sekä varmistettava, että Afrikka voi vihdoin käyttää vaikutusvaltaa kokonsa ja asemansa mukaisesti;

56.   kehottaa jälleen EU:n toimielimiä luomaan yhteisen strategian täytäntöönpanoa varten erityisen rahoitusvälineen, johon keskitetään kaikki olemassa olevat rahoituslähteet, selkeällä, ennakoitavalla ja ohjelmoitavalla tavalla; tiedustelee, missä määrin yhteisellä strategialla voidaan saavuttaa sen ylevät tavoitteet tai tarjota todellista lisäarvoa ilman minkäänlaista uutta rahoitusta tai edes nykyisen rahoituksen uudelleenohjelmointia;

57.   kehottaa EU:n jäsenvaltioiden ja Afrikan maiden hallituksia tiedottamaan kansalaisilleen tehokkaammin ja järjestelmällisemmin yhteisen strategian toimista ja saavutuksista sekä pyrkimään saamaan niille lisää näkyvyyttä tiedotusvälineissä;

Tulevaisuudennäkymät

58.   odottaa, että Euroopan parlamentti ja yleisafrikkalainen parlamentti sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja paikalliset viranomaiset voivat osallistua tarkoituksenmukaisella tavalla, Lissabonissa 8. ja 9. joulukuuta 2007 järjestetyn EU–Afrikka-huippukokouksen kokemusten mukaisesti, vuonna 2010 järjestettävän kolmannen Afrikka–EU-huippukokouksen valmisteluihin sekä ottaa aktiivisesti osaa itse huippukokoukseen;

59.   kehottaa EU:n ja AU:n komissioita ja puheenjohtajavaltioita kannattamaan edellä esitettyjä ehdotuksia, joilla pyritään lisäämään parlamenttien osallistumista yhteisen strategian täytäntöönpanoon ja seurantaan;

60.   aikoo varmistaa, että Euroopan parlamentissa koordinointi ja synergia eri elinten välillä ovat yhteisen strategian täytäntöönpanon ja seurannan edellyttämällä tasolla; toistaa tässä yhteydessä aikeensa muuttaa suhteista yleisafrikkalaiseen parlamenttiin vastaava tilapäinen valiokunta täysiarvoiseksi parlamenttien väliseksi valiokunnaksi;

o
o   o

61.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, Afrikan unionin talous-, sosiaali- ja kulttuurineuvostolle, Afrikan unionin komissiolle ja toimeenpanevalle neuvostolle, yleisafrikkalaiselle parlamentille, AKT-ministerineuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

(1) EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 633. (2) EUVL C 280 E, 18.11.2006, s. 475. (3) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3. (4) EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27. (5) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41. (6) Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002, annettu 25. kesäkuuta 2002, yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta (EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 vuosituhattavoitteita koskevista sopimuksista (2008/2128(INI))

P6_TA(2009)0152 A6-0085/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien 18. syyskuuta 2000 antaman vuosituhatjulistuksen, jossa kansainvälinen yhteisö sitoutuu saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet päämääränään puolittaa maailman köyhyys vuoteen 2015 mennessä ja joka on vahvistettu useissa Yhdistyneiden Kansakuntien kokouksissa, erityisesti Monterreyn kehitysrahoituskokouksessa,

–   ottaa huomioon jäsenvaltioiden sitoumukset Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 järjestetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa,

–   ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman vuosituhannen kehitystavoitteista: puolimatkassa(1),

–   ottaa huomioon 20. joulukuuta 2005 allekirjoitetun neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: "Eurooppalainen konsensus"(2),

–   ottaa huomioon komission vuonna 2005 esittämän vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan ehdotuskokonaisuuden,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Kehityksen vauhdittaminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi – Kehityksen rahoittaminen ja avun tuloksellisuus" (KOM(2005)0133),

–   ottaa huomioon komission vuosikertomuksen "Kehitysyhteistyön rahoitusta koskevien Euroopan unionin lupausten pitäminen" (KOM(2007)0164),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "EU:n kehitysavun määrän lisääminen, laadun parantaminen ja täytäntöönpanon nopeuttaminen" (KOM(2006)0087),

–   ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman vuonna 2002 pidetyn Monterreyn kehitysrahoituskokouksen seurannasta(3),

–   ottaa huomioon Monterreyn konsensuksen täytäntöönpanon tarkastelemiseksi järjestetyn kansainvälisen kehitysrahoituskokouksen seurantakokouksen tulokset ja päätösasiakirjan (Doha, Qatar, 29. marraskuuta–2. joulukuuta 2008)(4),

–   ottaa huomioon 22. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman avun tuloksellisuudesta vuonna 2005 annetun Pariisin julistuksen seurannasta(5),

–   ottaa huomioon komission 19. kesäkuuta 2007 antaman keskusteluasiakirjan "MDG Contract: A Proposal for Longer-Term and More Predictable General Budget Support",

–   ottaa huomioon Afrikan ja Euroopan unionin välisen uuden strategisen kumppanuuden,

–   ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n ja Afrikan suhteiden nykytilasta(6),

–   ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2005 annetun Pariisin julistuksen avun tuloksellisuudesta sekä Pariisin julistuksen seurannasta Accrassa 2.–4. syyskuuta 2008 järjestetyn korkean tason foorumin päätelmät julistuksen seurannasta,

–   ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman kehitysavun tehokkuudesta ja korruptiosta kehitysmaissa(7),

–   ottaa huomioon 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman äitiyskuolleisuudesta ennen vuosituhannen kehitystavoitteiden tarkistamista 25. syyskuuta 2008 pidettävässä YK:n korkean tason tapaamisessa(8),

–   ottaa huomioon asiakirjan "Aid Delivery Methods. Guidelines of the Programming, Design & Management of General Budget Support"(9),

–   ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2000 tehdyn Cotonoun sopimuksen määräykset ja erityisesti sen 58 artiklan, jota on tarkistettu vuonna 2005 ja jossa luetellaan rahoituskelpoiset elimet,

–   ottaa huomioon OECD:n ohjeet talousarviotuen hyvistä käytännöistä asiakirjassa "Harmonising Donor Practices for Effective Aid Delivery"(10),

–   ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 2/2005 EKR:n talousarviotuesta AKT-maille: komission tapa hallinnoida julkistalouden uudistusta(11),

–   ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 10/2008 "Terveydenhuoltopalveluihin liittyvä EY:n kehitysyhteistyötuki Saharan eteläpuolisen Afrikan maille" ja sen liitteenä olevat komission vastaukset,

–   ottaa huomioon toukokuussa 2006 julkaistun kertomuksen "Evaluation of General Budget Support: Synthesis Report"(12),

–   ottaa huomioon 16. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman uusista kehitysyhteistyön rahoitusvälineistä vuosituhannen kehitystavoitteiden yhteydessä(13),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden allekirjoittaman vammaisten henkilöiden oikeuksista 13. joulukuuta 2006 tehdyn YK:n yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A6-0085/2009),

A.   katsoo, että Euroopan unioni on vuonna 2000 annetun vuosituhatjulistuksen seurauksena sitoutunut yhdessä koko kansainvälisen yhteisön kanssa puolittamaan äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrän maailmassa vuoteen 2015 mennessä keskittämällä toimensa kahdeksaan vuosituhannen kehitystavoitteeseen,

B.   toteaa, että tuoreiden arvioiden mukaan noin 1,4 miljardia ihmistä elää yhä köyhyysrajan (1,25 dollaria/päivä) alapuolella, mikä vastaa yli neljäsosaa kehitysmaiden väestöstä,

C.   ottaa huomioon komission ja unionin jäsenvaltioiden vuonna 2007 antamat uudet sitoumukset, joiden avulla pyritään merkittävästi kuromaan kiinni viivettä tavoitteiden saavuttamisessa,

D.   toteaa, että terveydenhuollon ja muiden peruspalvelujen puute aiheuttaa miljoonien ihmisten kuoleman ja pitää ihmiset köyhyysloukussa, vaikka terveydenhoidon ja peruskoulutuksen saanti on ihmisoikeus, jonka noudattamisen ja toteutumisen varmistaminen on hallitusten vastuulla,

E.   katsoo, että vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia voidaan kehitysmaissa käyttää muiden välineiden ohella maailmanlaajuisen elintarvikekriisin asettamiin haasteisiin vastaamiseksi erityisesti maatalouden alalla,

F.   huomauttaa, että tähän mennessä toteutetuista lukuisista toimista huolimatta suurimmalla osalla kehitysmaista ei ole riittävästi voimavaroja vastata terveydenhuollon ja koulutuksen haasteisiin, minkä vuoksi ulkopuolinen apu on välttämätöntä,

G.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin tehtävänä on myöntää Euroopan kehitysrahastoa koskeva vastuuvapaus,

H.   toteaa, että komissio aikoo lisätä huomattavasti talousarviotuen käyttöä kymmenennen Euroopan kehitysrahaston aikana tehostaakseen tuen tuloksellisuutta ja saavuttaakseen asettamansa tavoitteet,

I.   toteaa, että kehitysmaiden opettajat ja terveydenhoitoalan työntekijät työskentelevät kurjissa olosuhteissa, että vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan lähes kaksi miljoonaa opettajaa ja yli neljä miljoonaa terveydenhoitoalan työntekijää ja että heidät voitaisiin palkata ja kouluttaa vuosituhattavoitteita koskevien sopimusten osana annettavan riittävän talousarviotuen avulla,

J.   panee merkille, että terveydenhoitoalan ja opettajien toistuva puute on pahentunut rikkaiden maiden järjestämän aivoviennin seurauksena,

K.   panee merkille unionin aikomuksen jatkaa talousarviotukimenojensa kasvattamista lisäämällä merkittävästi etenkin terveydenhuollon ja koulutuksen alakohtaista talousarviotukea erityisesti Afrikan maissa,

L.   toteaa, että vuosituhattavoitteita koskevissa sopimuksissa asetetaan konkreettisia tavoitteita, jotka pyritään saavuttamaan terveydenhuoltoa ja peruskoulutusta koskeviin vuosituhattavoitteisiin liittyen, mutta vuosituhattavoitteita koskevaan sopimukseen voitaisiin sisällyttää muitakin ensisijaisina pidettyjä aloja,

M.   toteaa, että Euroopan parlamentti esitti kehitysapua koskevan virallisen kantansa edellä mainitun 16. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman 6 kohdassa uusista kehitysyhteistyön rahoitusvälineistä vuosituhannen kehitystavoitteiden yhteydessä ja sen mukaan "määrän lisäämisen on käytävä käsi kädessä laadun lisäämisen kanssa, toisin sanoen avun tehokkuutta on lisättävä koordinoinnin, täydentävyyden ja johdonmukaisuuden avulla sekä vähentämällä kehitysavun siirtämisen aiheuttamia kuluja, luomalla entistä ennustettavampia ja kestävämpiä avustusmekanismeja, nopeuttamalla kehitysavun jakamista, poistamalla edelleen kehitysavulle asetettuja ehtoja, etsimällä ratkaisuja kestämättömiin velkataakkoihin, edistämällä hyvää hallintoa, taistelemalla korruptiota vastaan ja lisäämällä avunsaajien kykyä ottaa kehitysapua vastaan",

N.   uskoo, että ennakoitavissa oleva pitkän aikavälin tuki voi edistää suoraan ja tehokkaasti vuosituhannen kehitystavoitteissa määritettyjen köyhyyden vähentämisstrategioiden konkreettista täytäntöönpanoa,

O.   ottaa huomioon, että huolimatta Monterreyssä (2002), Gleneaglesissa (2005), Pariisissa (2005) ja Accrassa (2008) antamistaan sitoumuksista lisätä kehitysavun määrää ja parantaa sen laatua monet unionin jäsenvaltiot eivät anna lupaamaansa tukea täysimääräisenä ja silloinkin, kun tukea annetaan, osa siitä on epäasianmukaista,

P.   huomauttaa, että 30 prosentissa tapauksista komission antaman talousarviotuen maksaminen myöhästyy raskaiden hallintomenettelyjen vuoksi,

Q.   toteaa, että talousarviotuen ennakoitavuuden puute johtuu erityisesti siitä, että suurin osa tuen antamisen ehdoista on vuosiluonteisia, ja että ennakoitavuuden puute pakottaa tuensaajamaat toisinaan käyttämään tuen ennen sen saamista tietämättä varmasti, annetaanko se niille jossain vaiheessa,

R.   toteaa, että unionin kehitysapua ei kyetä ennakoimaan myöskään tuensaajamaissa, joissa on tietty oikeusvarmuus ja vakaa sääntely-ympäristö,

S.   huomauttaa, että komissio on suurin kehitysavun monenvälinen antaja ja yksi suurimmista talousarviotuen antajista ja että se yhä useammin turvautuu viimeksi mainittuun tukeen, joka on muodostanut viidenneksen sen viime vuosina myöntämän tuen kokonaismäärästä,

T.   katsoo, että sikäli kun talousarviotuki on jo yksi unionin tukea parantavista välineistä, olisi hyödyllistä tehdä siitä ennakoitavampi ja myöntää sitä pidemmäksi aikaa,

U.   toteaa, että nykyisin komission antama talousarviotuki ohjelmoidaan tavallisesti kolmeksi vuodeksi tai joidenkin virastojen tapauksessa vuodeksi kerrallaan,

V.   huomauttaa, ettei ehdotuksella vuosituhattavoitteita koskevasta sopimuksesta ole talousarviovaikutuksia eikä mainittu sopimus ole uusi väline vaan olemassa olevien välineiden täytäntöönpanokeino,

W.   panee merkille, että tällä hetkellä vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia koskevan komission asiakirjan asema ei ole selvä,

X.   toteaa komission olevan nyt sitä mieltä, että on aika toteuttaa sopimus, jossa asetetaan konkreettiset vuosituhattavoitteita koskevat tavoitteet, sen sijaan että kukin avunantaja tarkistaisi omat ehtonsa vuosittain,

Y.   ottaa huomioon, että sopimukseen sisältyy sekä rahoitussitoumus, jolla tuenantajamaa takaa paremman ennakoitavuuden, että tämän vastineena tuensaajamaan vankempi sitoutuminen konkreettisten tavoitteiden saavuttamiseen,

Z.   ottaa huomioon, että komissio aikoo tehdä ensimmäiset vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset kuudeksi vuodeksi eli kymmenennen Euroopan kehitysrahaston loppuun,

AA.   huomauttaa, että komission ehdotus tehdä sopimuksia kuudeksi vuodeksi menee pidemmälle kuin muiden maailmanlaajuisten rahoittajien nykysuuntaus,

AB.   ottaa huomioon komission jäsenvaltioille esittämän kehotuksen yhteisrahoittaa vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset Euroopan kehitysrahastoon maksettavien vapaaehtoisten lisämaksujen avulla,

AC.   toteaa, että koska vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset kuuluvat Cotonoun sopimuksen periaatteiden perusteella laaditun yleisen talousarviotukivälineen alaisuuteen, parhaillaan käynnissä olevien ohjelmien päätöksiä tai yleisen talousarviotuen toimeenpanoehtojen eroja ei tarvitse muuttaa, että vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset eivät edellytä uuden rahoitusvälineen perustamista vaan perustuvat edelleen Cotonoun sopimukseen sisältyviin talousarviotukea koskeviin määräyksiin ja että vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset ovat äskettäin valmiiksi saatujen yleistä talousarviotukea koskevien sisäisten suuntaviivojen mukaisia,

AD.   huomauttaa, että vuosituhattavoitteita koskevan sopimuksen tekemisen edellytyksenä on ihmisoikeuksia sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamista koskevan Cotonoun sopimuksen 9 artiklan noudattaminen,

AE.   arvelee, että tehokkaan talousarviotuen avulla tuensaajien pitäisi pysyä rahoittamaan omia konkreettisia strategioitaan ja ohjelmiaan, joilla parannetaan toimivien julkisten palvelujen saatavuutta terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla,

AF.   huomauttaa, ettei komissio ole pitänyt lupaustaan ottaa parlamentin jäsenet ja kansalaisjärjestöjen edustajat järjestelmällisesti mukaan kehitysmaiden hallitusten kanssa käytävään vuoropuheluun, ja toteaa lisäksi, että nykykäsityksen mukaan tehokkuuden takaamiseksi kehitysyhteistyötä ei pitäisi jättää täysin hallitusten käsiin vaan myös kehitysmaiden parlamenttien ja kansalaisjärjestöjen olisi voitava osallistua siihen,

AG.   panee merkille, että komission mukaan sopimuskelpoisia ovat maat, joissa talousarviotuen täytäntöönpanoa koskevat tulokset ovat makrotalouden tasolla sekä varainhoidon osalta tyydyttäviä, ja että tässä komissio erottuu edukseen muista talousarviotuen antajista, kuten Kansainvälisestä valuuttarahastosta tai Maailmanpankista, jotka liittävät lukuisia ehtoja tukeensa, mikä on vastoin tuensaajamaata koskevaa omavastuullisuuden periaatetta,

AH.   toteaa, että monet maat, joilla olisi kiireellinen tarve saada enemmän tehokkaampaa apua voidakseen nopeuttaa edistymistään vuosituhannen kehitystavoitteissa, eivät täytä komission määrittämiä nykyisiä edellytyksiä vuosituhattavoitteita koskevien sopimusten tekemiselle,

AI.   toteaa, että nykymuodossaan vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset on tarkoitettu ainoastaan AKT-valtioille,

AJ.   huomauttaa, että komission talousarviotuki kärsii pahasti avoimuuden sekä köyhien maiden omavastuullisuuden puutteesta ja että rahoitussopimukset julkistetaan vain harvoin,

AK.   huomauttaa, että kehitysyhteistyön perusperiaatteena on tarjota apua niille, jotka tarvitsevat sitä kipeimmin siellä, missä se on tuloksellisinta,

AL.   toteaa, että esimerkiksi Burkina Fason tapauksessa paikan päällä kukaan ei ollut tietoinen käynnissä olevista Burkina Fason ja komission neuvotteluista vuosituhattavoitteita koskevan sopimuksen tekemiseksi ja että asiasta ei ole saatavilla mitään tietoa komission Burkina Fason edustuston verkkosivulla,

AM.   huomauttaa, että kehitysyhteistyötä koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa unioni sitoutuu käyttämään tuloksiin ja suorituskykyä mittaaviin indikaattoreihin perustuvaa toimintatapaa,

AN.   pitää tarpeellisena, että komissio kytkee talousarviotuen jatkossakin tuensaajamaan tuloksiin tasa-arvoa ja naisten oikeuksien edistämistä koskevissa kysymyksissä,

AO.   ottaa huomioon, että talousarviotukea koskevat sopimukset on jo tehty komission ja Burkina Fason (2005–2008), Etiopian (2003–2006), Ghanan (2007–2009), Kenian (2004–2006), Madagaskarin (2005–2007), Malawin (2006–2008), Malin (2003–2007), Mosambikin (2006–2008), Tansanian (2006–2008), Ugandan (2005–2007) ja Sambian (2007–2008) välillä,

AP.   ottaa huomioon, että maailmassa on 650 miljoonaa vammaista henkilöä, joista 80 prosenttia elää kehitysmaissa ja viidesosa äärimmäisessä köyhyydessä; ottaa huomioon, että he muodostavat yhden suurimmista syrjäytyneiden ja köyhien ryhmistä ja kohtaavat monenlaisesta syrjintää ja saavat harvoin koulutusta ja terveydenhoitoa,

AQ.   toteaa, että yleisten velvoitteiden ja erityisesti edellä mainitun vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 32 artiklan mukaisesti kyseisen yleissopimuksen allekirjoittaneiden on otettava vammaisuus huomioon kehitysyhteistyössään,

AR.   arvelee, että vuosituhattavoitteita ei saavuteta vuoteen 2015 mennessä, jos vammaisten osallistamista ja osallistumista ei oteta asianmukaisesti huomioon,

AS.   ottaa huomioon 22. marraskuuta 2008 laaditun kertomuksen Afrikan ja EU:n kumppanuuden toimeenpanemisesta ja erityisesti sen 37 kohdan, jossa korostetaan vammaisten henkilöiden hyväksi tehtyjen toimien räikeää puutetta ponnisteluissa vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi,

Vuosituhannen kehitystavoitteet ja kehitysyhteistyö

1.   vahvistaa, että kehitysavun olisi perustuttava tarpeisiin ja tuloksiin ja että kehitysyhteistyöpolitiikkaa olisi suunniteltava yhteistyössä tuensaajamaiden kanssa;

2.   vahvistaa, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi tuenantajamaiden on täytettävä kaikki sitoumuksensa ja parannettava antamansa tuen laatua;

3.   painottaa, että on kehitettävä uusia mekanismeja, jotta tuesta saadaan ennakoitavampaa ja pysyvämpää;

4.   muistuttaa Abujan julistuksen tavoitteesta myöntää 15 prosenttia kansallisesta talousarviosta terveydenhoitoalalle sekä maailmanlaajuisen koulutuskampanjan tavoitteesta myöntää 20 prosenttia kansallisesta talousarviosta koulutusalalle;

Ensisijaiset alat

5.   kehottaa komissiota kytkemään jatkossakin tukensa terveydenhuollon ja koulutuksen, erityisesti perusterveydenhuollon ja peruskoulutuksen, aloille kyseisillä aloilla ja erityisesti perusterveydenhuollossa ja peruskoulutuksessa saavutettuihin tuloksiin; kehottaa komissiota myös tarkentamaan, mikä merkitys näillä aloilla saavutetuille tuloksille annetaan suhteessa kattavampaan indikaattorien kokonaisuuteen ja miten se aikoo arvioida näillä aloilla edistymistä;

Tuen tehokkuus, vakaus ja ennakoitavuus

6.   kehottaa komissiota parantamaan talousarviotuen ennakoitavuutta ottamalla käyttöön vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia ja ulottamalla sopimusten periaatteet koskemaan useampia maita sekä alakohtaista talousarviotukea;

7.   muistuttaa komissiota tarpeesta vähentää merkittävästi sen ylen määrin raskaista hallintomenettelyistä johtuvia tarpeettomia viivästyksiä;

8.   kehottaa kehitysmaiden hallituksia kasvattamaan terveydenhuoltomenojaan 15 prosenttiin kansallisesta talousarviosta Abujan julistuksen suositusten mukaisesti ja koulutusmenojaan 20 prosenttiin kansallisesta talousarviosta, kuten maailmanlaajuisessa koulutuskampanjassa vaaditaan;

Talousarviotuki

9.   pyytää komissiota varmistamaan talousarviotukimenojen korkean tason ja pyrkimään erityisesti lisäämään huomattavasti talousarviotukea AKT-maiden sosiaalialalle ja kasvattamaan alakohtaista talousarviotukea muilla alueilla;

Vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset

10.   panee tyytyväisenä merkille, että komission vuosituhattavoitteita koskevien sopimusten tekemisellä taataan sopimuskelpoisille maille vähimmäistuki (70 prosenttia kokonaissitoumuksesta);

11.   pitää kuitenkin valitettavana, ettei vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia koskevassa asiakirjassa aseteta mitään aikataulua näiden pääasiassa kymmenennen Euroopan kehitysrahaston kuusivuotiskaudeksi tehtävien sopimusten täytäntöönpanolle, ja pyytääkin komissiota laatimaan tarkan aikataulun;

12.   panee merkille, että vuosituhattavoitteita koskevan sopimuksen pääasiallisena tavoitteena on parantaa tuen tehokkuutta ja nopeuttaa edistymistä vuosituhannen kehitystavoitteissa maissa, joissa tarve on suurin;

13.   pyytää komissiota antamaan tiedonannon, jossa vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia koskeva aloite esitetään virallisesti, ja laajentamaan aloitteen koskemaan AKT-valtioiden lisäksi myös muita edellytykset täyttäviä maita;

Parlamentit ja kansalaisyhteiskunta, omavastuullisuus ja avoimuus

14.   pyytää komissiota ja tuensaajamaita valvomaan, että tuensaajamaiden parlamentit ja kansalaisyhteiskunta, vammaisjärjestöt mukaan lukien, saavat osallistua talousarviotuesta käytävän vuoropuhelun kaikkiin vaiheisiin, myös vuosituhattavoitteita koskevissa sopimuksissa vahvistettavan ohjelman valmisteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin;

15.   korostaa, että tuenantajien pitäisi sitoutua tuensaajia koskevien yksipuolisten ehtojen asettamisen sijasta edistämään hyvää hallintoa, demokratiaa ja vakautta tuensaajamaissa asianomaisten maiden kanssa määritettyjen avoimien kriteerien pohjalta;

16.   katsoo, että avoimuuden edistämiseksi muuttuvan maksuerän maksamisen ehtojen pitäisi perustua tuloksiin siten, että tämä kannustaa tuenantajia ja -saajia analysoimaan käytetyn rahan todellista vaikutusta ja lisää julkisten varojen käytön avoimuutta;

17.   kehottaa komissiota valvomaan säännöllisin väliajoin ohjelmiensa tuloksia ja kertomaan tuloksista Euroopan parlamentille;

18.   suosittaa, että komissio pyrkisi vahvistamaan tuenantajien ja tuensaajien välistä vuoropuhelua erityisesti määrittääkseen todelliset tarpeet ja alat, joilla tukea tarvitaan;

19.   pyytää AKT:n ja EU:n yhteistä parlamentaarista edustajakokousta olemaan aktiivisempi ensisijaisten alojen määrittelemisessä vuosituhattavoitteita koskevista sopimuksista neuvoteltaessa sekä prosessin kaikissa muissakin vaiheissa;

Valintaperusteet – luovuus ja joustavuus

20.   pyytää komissiota asettamaan talousarviotuen edellytykseksi tulosten saavuttamisen hyvän hallinnon ja avoimuuden sekä ihmisoikeuksien – erityisesti köyhimpien ja syrjäytyneimpien, kuten vammaisten, vähemmistöjen, naisten ja lasten – puolustamisen ja kunnioittamisen aloilla sekä valvomaan, ettei talousarviotukea käytetä muilla kuin vuosituhattavoitteita koskevissa sopimuksissa määritetyillä aloilla;

21.   toistaa, että kansalliset maaohjelmat olisi vahvistettava yhteistyössä asianomaisten valtioiden parlamenttien, yhteisen AKT–EU-edustajakokouksen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa;

22.   panee merkille, ettei vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia koskevassa ehdotuksessa mainita, mitkä maat ovat mukana vuosituhattavoitteita koskevien sopimusten ensimmäisellä kierroksella; panee lisäksi merkille, että nykymuodossaan vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset on tarkoitettu yksinomaan AKT-maille;

23.   pitää valitettavana, että kehitysmaille suunnatussa unionin talousarviotukipolitiikassa edellytetään yhä useammin Kansainvälisen valuuttarahaston asettamien ehtojen täyttämistä unionin kehitysavun saamiseksi; katsoo lisäksi, että tällaisten ehtojen asettaminen on vastoin tuensaajamaiden omavastuullisuuden periaatetta koskevaa politiikkaa;

24.   painottaa, että on kehitettävä muita talousarviotuen toimintatapoja niitä maita varten, jotka eivät täytä vuosituhattavoiteita koskevien sopimusten tekemisen edellytyksiä, ja erityisesti niitä maita varten, joissa tilanne on epävakaa; korostaa, että on ilmeistä, etteivät maat, joissa tilanne on kaikkein epävakain, pysty täyttämään nykyisiä sopimuskelpoisuuden edellytyksiä;

25.   suosittaa, että vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset olisivat mahdollisia myös kehitysyhteistyön rahoitusvälineen piiriin kuuluvien maiden kanssa;

26.   pyytää komissiota ilmoittamaan selkeästi, miten se on aikonut yhdistää ehdotetut vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset muihin tuenjakovälineisiin;

27.   varoittaa, ettei vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia pidä tehdä harkitsemattomasti eikä liikaa siten, että ne nähdään ainoana todella tehokkaana tuenjakotapana, ja kehottaa komissiota valitsemaan aina kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivan tuenjakomenetelmän;

28.   pyytää komissiota vahvistamaan tuensaajamaiden parlamenttien valmiuksia osallistua talousarviomenettelyihin sekä parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan valmiuksia osallistua kansallisten toimintalinjojen laadintaan antamalla enemmän rahoitustukea, painottamalla tällaista osallistumista tuensaajamaiden kanssa käytävissä poliittisissa vuoropuheluissa ja keskittymällä julkisen varainhoidon indikaattoreihin, joilla pyritään parantamaan hallitusten kansalaisiin kohdistamaa vastuullisuutta;

Arviointi – suorituskykyä koskevat indikaattorit

29.   pyytää komissiota liittämään yhteistyössä kumppanimaiden kanssa jokaiseen vuosituhattavoitteita koskevaan sopimukseen joukon suorituskykyä koskevia indikaattoreita, joiden perusteella voidaan arvioida sopimuksen täytäntöönpanon avulla saavutettua edistystä ja vammaisten henkilöiden ja vammaisten lasten osallistamista;

Sukupuoliulottuvuus

30.   kiinnittää komission huomiota siihen, että sen olisi jatkossakin ehdottomasti kytkettävä talousarviotukensa tuensaajamaan saavuttamiin tuloksiin miesten ja naisten tasa-arvoa ja naisten oikeuksien edistämistä koskevissa kysymyksissä, ja pyytää, että suorituskykyä koskevia indikaattoreita tiukennettaisiin tältä osin vuosituhattavoitteita koskevissa sopimuksissa niiden ulottamiseksi käsittämään myös muita aloja, kuten naisten ja vammaisten henkilöiden oikeudet; pyytää komissiota vahvistamaan talousarviotukeen liittyviä sukupuoliulottuvuutta koskevia suorituskykyindikaattoreita ja ulottamaan ne esimerkiksi seuraaville aloille: vammaisten henkilöiden oikeudet ja naisten oikeudet sekä erityisesti toimet, joilla edistetään kaikkien naisten mahdollisuuksia saada tietoa ja kattavia palveluja seksuaali- ja lisääntymisterveyden alalla, perhesuunnittelumenetelmien saatavuuden ja käyttömahdollisuuksien parantaminen, naisten koulutuksen edistäminen ja heidän asemansa pysyvä vahvistaminen sekä syrjinnän torjuminen sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi;

o
o   o

31.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, AKT-ministerineuvostolle sekä jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 146 E, 12.6.2008, s. 232. (2) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0420. (4) A/Conf.212/L.1/Rev1, 9. joulukuuta 2008. (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0237. (6) EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 633. (7) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 316. (8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0406. (9) Komissio julkaissut englanniksi vuonna 2007 – yhteistyötoimisto EuropeAid, kehitysyhteistyön pääosasto, ulkosuhteiden pääosasto. (10) OECD:n kehitysapukomitean laatima asiakirja, DAC Reference Document, Volume 2, 2006. (11) EUVL C 249, 7.10.2005, s. 1. (12) IDD and Associates, toukokuu 2006. (13) EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 396.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 taidealan koulutuksesta Euroopan unionissa (2008/2226(INI))

P6_TA(2009)0153 A6-0093/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 149 ja 151 artiklan,

–   ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2006/962/EY elinikäisen oppimisen avaintaidoista(1),

–   ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1350/2008/EY Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuodesta (2009)(2),

–   ottaa huomioon 24. ja 25. toukokuuta 2007 annetut neuvoston päätelmät kulttuuri- ja luovan alan mahdollisuuksista edistää Lissabonin tavoitteiden saavuttamista sekä 21. ja 22. toukokuuta 2008 kokoontuneen neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpanon edistymistä koskevan neuvoston ja komission yhteisen raportin vuonna 2008 – "Tietoa, luovuutta ja innovointia elinikäisen oppimisen ansiosta"(3),

–   ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman taiteilijoiden sosiaalisesta asemasta(4),

–   ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kulttuuria kansainvälistyvässä maailmassa koskevasta Euroopan toimintasuunnitelmasta(5),

–   ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan kulttuuriteollisuudesta(6),

–   ottaa huomioon suositukset, jotka annetaan kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä 20. lokakuuta 2005 tehdyssä Unescon yleissopimuksessa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A6-0093/2009),

A.   katsoo, että "moninaisuudessaan yhtenäinen" -tunnuslauseensa mukaisesti Euroopan unionin on tunnustettava yhteinen historiansa ja tehtävä se eurooppalaisen taiteen historian pohjalta, sillä se on luonteeltaan yleismaailmallista,

B.   katsoo, että koulusta olisi tultava jälleen tärkein kulttuurin saatavuuden demokratisoinnin paikka,

C.   katsoo, että taide- ja kulttuurikasvatus, josta kuvakasvatus on osa, on jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien tärkeä elementti,

D.   katsoo, että taide- ja kulttuurikasvatus on tärkeä osatekijä lasten ja nuorten koulutuksessa, koska se myötävaikuttaa vapaan tahdon, toisten ihmisten huomioon ottamisen ja heitä kohtaan osoitetun avoimuuden kehittymistä; katsoo, että se on avainkysymys, mitä tulee yhtäläisiin mahdollisuuksiin, ja kulttuurin saatavuuden todellisen demokratisoinnin edellytys,

E.   katsoo, että kulttuurin saatavuuden demokratisoinnin muodostaman haasteen kohtaamiseksi on välttämätöntä edistää taidetietoisuutta kaikilla tasoilla ja kaikissa ikäryhmissä, tunnustaa taidealan ryhmä- ja harrastelijatoimintojen merkitys ja edistää taidekoulutukseen pääsyä,

F.   pitää valitettavana sitä, että jäsenvaltiot usein katsovat taloudellisten syiden pakottavan ne vähentämään taideaineille yleisessä koulutuspolitiikassa annettua tilaa,

G.   katsoo, että taidekasvatus on taidealan ammatillisen koulutuksen perusta ja että se edistää sekä luovuutta että fyysistä ja henkistä kehitystä tällä alalla luomalla tiiviimpiä ja hedelmällisempiä suhteita koulutuksen, kulttuurin ja taiteiden välille,

H.   katsoo, että taide- ja muotoilualojen koulut ja oppilaitokset auttavat kehittämään uusia ajattelumalleja sekä luomaan uudenlaisia tyylejä ja suuntauksia taiteen alalla ja avaamaan pääsyn erilaisiin kulttuurimaailmoihin, mikä vahvistaa Euroopan unionin imagoa maailmalla,

I.   katsoo, että koulutus on hyvin tärkeää ammattilaisten menestymisen kannalta taiteen ja luovan työn alalla,

J.   katsoo, että taidealan opinnot, joiden tavoitteena on ammatin hankkiminen ja uran kehittäminen, edellyttävät opiskelijoilta lahjakkuuden lisäksi vankkaa kulttuurin tuntemusta, joka voidaan saavuttaa ainoastaan monialaisella ja järjestelmällisellä koulutuksella; katsoo, että tällaisella koulutuksella lisätään myös mahdollisuuksia päästä alan työmarkkinoille, koska se tarjoaa opiskelijoille yleistä kulttuurin ja tutkimusmenetelmien tuntemusta, yrittäjätaitoja ja tietoa liiketoiminnasta sekä pätevyyttä nykytaiteeseen liittyvillä erilaisilla toiminnan aloilla,

K.   katsoo, että ne talouteen ja työllisyyteen liittyvät mahdollisuudet, joita luova teollisuus, kulttuuri- ja taideteollisuus sekä näiden alojen yritykset tarjoavat Euroopan unionissa, vaikuttavat merkittävästi taidealan kehitykseen,

L.   ottaa huomioon, että tekninen vallankumous on lisännyt kilpailukykyä sekä maiden sisällä että niiden välillä ja nostanut älyllisen kyvyn ja luovuuden erittäin tärkeään asemaan Lissabonin strategian yhteydessä,

M.   katsoo, että yhteiskunnissamme tapahtuvat nopeat ja jatkuvat muutokset edellyttävät ihmisiltä työelämässä yhä parempaa sopeutumiskykyä, joustavuutta, luovuutta sekä innovointi- ja viestintäkykyä; katsoo, että jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien olisi kehitettävä näitä ominaisuuksia edellä mainitun Koulutus 2010 -työohjelman tavoitteiden mukaisesti,

N.   katsoo, että olisi otettava huomioon, että taideopetuksen muodoissa on suuria eroja jäsenvaltioiden välillä,

O.   katsoo, että olisi otettava huomioon, että globalisaation ja kansalaisten lisääntyneen liikkuvuuden sekä Euroopan unionin peräkkäisten laajentumisten seurauksena kulttuuria ja sen monimuotoisuutta koskevalla koulutuksella on tärkeä merkitys identiteetin säilyttämisessä ja kulttuurien ja uskontojen välisen ymmärryksen edistämisessä; katsoo, että Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden tavoitteena olevaa kulttuuritietoisuuden lisäämistä ja kulttuurin tukemista olisi jatkettava myös vuoden 2008 jälkeen,

1.   katsoo, että taidekasvatuksen pitäisi olla pakollinen osa opetusohjelmia koulutuksen kaikilla tasoilla, jotta edistettäisiin kulttuurin saatavuuden demokratisointia;

2.   korostaa, että on tärkeää sekä koulujen opetusohjelmissa että ammatillisen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen ohjelmissa jatkuvasti järjestää kursseja, joilla edistetään ja kehitetään luovuutta kaikissa ikäryhmissä osana elinikäistä oppimista;

3.   muistuttaa, että yksi taide- ja kulttuurikasvatuksen tavoitteista on osallistua kansalaiskasvatukseen ja että se osaltaan vahvistaa kykyämme ajatella ja edistää yksilön kehitystä älyllisellä, emotionaalisella ja fyysisellä tasolla;

4.   tunnustaa taiteiden tehtävän tärkeänä innovoinnin edistäjänä yhteiskunnassa ja taloudessa Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuoden 2009 puitteissa;

5.   kiinnittää neuvoston ja jäsenvaltioiden huomiota siihen rooliin, joka eurooppalaisella kulttuurilla ja sen monimuotoisuudella on Euroopan yhdentymistä edistävänä tekijänä, sekä taide- ja kulttuurikasvatuksen merkitykseen yhteisössä, muun muassa perinteisten kulttuuriarvojen turvaamisessa eri alueilla;

6.   toteaa, että yhä useammat taidealan opiskelijat haluavat suorittaa opintonsa toisessa jäsenvaltiossa, ja kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita koordinoimaan taideopetusta koskevaa politiikkaansa Euroopan unionin tasolla, vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja lisäämään sekä opiskelijoiden että opettajien liikkuvuutta tällä alalla;

7.   ehdottaa taidealan ammattilaisten liikkuvuuden parantamista kiinnittämällä enemmän huomiota pätevyyden tunnustamiseen; tämä olisi tehtävä kannustamalla koulutuslaitoksia ja työnantajia olemaan yhteydessä eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen, jotta alan tutkintoja ja pätevyyksiä voidaan verrata Euroopan tasolla;

8.   kehottaa tässä yhteydessä komissiota tekemään jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä eurooppalaisten taiteilijoiden ja luovan työn tekijöiden liikkuvuuden puitteiden suunnittelemisessa, painottaen erityisesti nuorten taiteilijoiden ja taidealan opiskelijoiden liikkuvuutta;

9.   katsoo, tosin tunnustaen, että tämä on jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluva asia, että taidekasvatusta koskevaa politiikkaa olisi koordinoitava EU:ssa erityisesti seuraavilla osa-alueilla:

10.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita

11.   vaatii, että taidehistorian opetukseen on sisällytettävä myös taiteilijoiden tapaamisia ja vierailuja kulttuurikohteisiin, jotta opiskelijoiden uteliaisuus herätettäisiin ja jotta heidän pohdinnalleen annettaisiin virikkeitä;

12.   korostaa, että kun taideaineet otetaan mukaan koulujen opetusohjelmiin, on tärkeää hyödyntää uusien viestintä- ja tietotekniikoiden sekä internetin tarjoamia mahdollisuuksia nykyaikaisen ja ajanmukaisen opetuksen välineinä;

13.   korostaa tässä yhteydessä sellaisten hankkeiden keskeistä merkitystä kuten Euroopan digitaalikirjasto, Europeana;

14.   suosittaa, että kehitetään yhdessä taide- ja kulttuurikasvatuksen eurooppalainen portaali ja että taidekasvatus sisällytetään jäsenvaltioiden opetussuunnitelmiin, jotta voidaan varmistaa kansainvälisesti arvostetun eurooppalaisen kulttuurimallin kehittäminen ja edistäminen;

15.   pyytää neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan, miten taidekasvatuksen sisällyttämisessä opetusohjelmiin edistytään; ehdottaa erityisesti, että komissio tekisi tarvittavat selvitykset, jotta saataisiin luotettavaa tietoa taideaineiden opetuksen vaikutuksista opiskelijoiden opintojen tasoon ja ammattitaitoon Euroopan unionissa;

16.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 394, 30.12.2006, s. 10. (2) EUVL L 348, 24.12.2008, s. 115. (3) EUVL C 86, 5.4.2008, s. 1. (4) EUVL C 125 E, 22.5.2008, s. 223. (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0124. (6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0123.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 aktiivisesta EU-asioita käsittelevästä vuoropuhelusta kansalaisten kanssa (2008/2224(INI))

P6_TA(2009)0154 A6-0107/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 22. lokakuuta 2008 allekirjoitetun Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen julkilausuman "Kumppanuuteen perustuva EU-viestintä"(1);

–   ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Debate Europe – hyödynnetään "K-suunnitelmasta" (kansanvalta, kuunteleminen ja keskustelu) saatua kokemusta" (KOM(2008)0158),

–   ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2008 annetun komission tiedonannon audiovisuaalisesta EU-viestinnästä (Communicating Europe through audiovisual media, SEC(2008)0506),

–   ottaa huomioon 21. joulukuuta 2007 annetun komission tiedonannon EU-viestinnästä internetin kautta (Communicating about Europe via the Internet – Engaging the citizens, SEC(2007)1742),

–   ottaa huomioon 3. lokakuuta 2007 annetun komission valmisteluasiakirjan ehdotuksesta toimielintenväliseksi sopimukseksi kumppanuuteen perustuvasta EU-viestinnästä (KOM(2007)0569),

–   ottaa huomioon 12. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1904/2006/EY(2) aktiivisen Euroopan kansalaisuuden edistämiseksi vuosina 2007–2013 toteutettavasta Kansalaisten Eurooppa -ohjelmasta,

–   ottaa huomioon 1. helmikuuta 2006 annetun komission valkoisen kirjan eurooppalaisesta viestintäpolitiikasta (KOM(2006)0035),

–   ottaa huomioon 13. lokakuuta 2005 annetun komission tiedonannon "Komission panos Euroopan tulevaisuutta koskevaan pohdintaan "K-suunnitelma": kansanvalta, kuunteleminen ja keskustelu" (KOM(2005)0494),

–   ottaa huomioon 16. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman komission valkoisesta kirjasta eurooppalaisesta viestintäpolitiikasta(3),

–   ottaa huomioon 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin tiedotus- ja viestintästrategian toteuttamisesta(4),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan, ulkoasiainvaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A6-0107/2009),

A.   ottaa huomioon, että demokraattinen ja avoin Euroopan unioni vaatii tehokkaampaa vuoropuhelua kansalaisten ja Euroopan unionin toimielinten välillä, parlamentti mukaan lukien, välillä ja myös jatkuvaa EU-asioita koskevaa keskustelua, jota käydään Euroopan tasolla sekä kansallisesti ja paikallisesti,

B.   ottaa huomioon, että Ranskan ja Alankomaiden hylättyä Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen 53,4 prosenttia irlantilaisista äänesti kansanäänestyksessä Lissabonin sopimuksen ratifiointia vastaan ja että riittämättömästi Euroopan unionin politiikoista tai sopimuksista tietävät vastustavat niitä muita todennäköisemmin,

C.   ottaa huomioon, että Eurobarometri 69 -kysely osoitti, että 52 prosenttia unionin kansalaisista pitää kotimaansa EU-jäsenyyttä hyvänä asiana ja ainoastaan 14 prosenttia on vastakkaista mieltä,

D.   katsoo, että Euroopan unionin, sen politiikkojen ja sen toiminnan sekä perussopimusten takaamien oikeuksien tuntemus on perusta kansalaisten luottamuksen palauttamiselle Euroopan unionin toimielimiin,

E.   ottaa huomioon, että vuonna 2004 nimitettiin ensimmäisen kerran erityinen viestintästrategiasta vastaava komission jäsen, vaikka toistaiseksi minkäänlaista viestintäpolitiikkaa ei ole voitu hyväksyä, koska perussopimuksista puuttuu tarvittava oikeusperusta,

Yleinen mielipide

1.   muistuttaa, että kyselyt osoittavat, että mitä vähemmän koulutusta ja varallisuutta unionin kansalaisella on, sitä todennäköisemmin hän vastustaa Euroopan integraation syventymistä, mikä puolestaan osoittaa, että kaikista aiemmista ponnisteluista huolimatta Euroopan aate on lähinnä tavoittanut Euroopan yhteiskuntien hyvin koulutetut ja varakkaat ryhmät; pitää Euroopan unionin ja sen kansalaisten välistä aktiivista vuoropuhelua olennaisena EU-hankkeen periaatteiden ja arvojen toteuttamiseksi käytännössä, mutta myöntää, että toistaiseksi vuoropuhelu ei ole ollut kovin tuloksekasta;

2.   pahoittelee, että komission toimista ja hyvistä ajatuksista huolimatta unionin kansalaisten tietoisuutta unionin asioista ja kiinnostusta niihin ei juuri ole onnistuttu lisäämään, mistä Irlannin kansanäänestys on valitettava osoitus;

3.   korostaa, että on erityisen tärkeää luoda yhtenäisiä, sisällöltään kohdennettuja tiedotuskanavia niin EU:n ja erityispiirteitä omaavien alueiden välille kuin EU:n ja yhteiskunnan erityisryhmien välille;

4.   huomauttaa, että äskettäisten mielipidetutkimusten mukaan eurooppalaisten suuri enemmistö kannattaa Euroopan unionia, joka puhuu yhdellä äänellä ulkopolitiikkaa koskevissa asioissa; tähdentää, että tätä koskeva lausuma sisällytettiin Euroopan kansalaisten pyynnöstä suosituksiin, jotka 9. joulukuuta 2007 järjestetyn, "K-suunnitelmaan" kuuluvien kuuden kansalaishankkeen päätöskonferenssin osallistujat esittivät avoimen kirjeen muodossa; korostaa, että avoimen kirjeen 27 suosituksen joukossa on kehotus, jonka mukaan unionin olisi toimittava tehokkaammin sosiaalipolitiikan ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden alalla ja sen olisi etenkin vähennettävä miesten ja naisten välisiä palkkaeroja, edistettävä sukupuolten välistä tasa-arvoa ja yleisemmin kiinnitettävä erityistä huomiota tasa-arvokysymyksiin, jotka usein laiminlyödään; katsoo, että siksi on myös tärkeää ottaa huomioon toiminnasta välittyvät viestit ja arvioida, missä määrin ne ovat ristiriidassa sen viestin kanssa, jota EU pyrkii välittämään kansalaisilleen;

5.   muistuttaa, että enemmistö naisista äänesti "ei" viimeisimmissä Euroopan unionia koskeneissa kansanäänestyksissä: 56 % Ranskassa (Flash Eurobarometri 171), 63 % Alankomaissa (Flash Eurobarometri 172) ja 56 % Irlannissa (Flash Eurobarometri 245); katsoo, että kielteinen äänestystulos johtuu muun muassa Euroopan unionin toimielinten vähäisestä osallistumisesta politiikkoihin, jotka suoraan koskevat naisia ja joiden johdosta miehillä ja naisilla ei edelleenkään ole yhtäläisiä mahdollisuuksia, kuten työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen tai toisten avusta riippuvaisten henkilöiden auttaminen;

Perussopimuksiin liittyvät ja toimielinten väliset näkökohdat

6.   korostaa tarvetta saattaa päätökseen Lissabonin sopimuksen ratifiointi, sillä sopimus lisäisi EU:n avoimuutta ja kansalaisten osallistumista päätöksentekoon; muistuttaa tässä yhteydessä, että Lissabonin sopimus tarjoaisi uusia mahdollisuuksia osallistuvaan demokratiaan etenkin kansalaisaloitteen muodossa;

7.   korostaa, että kommunikointi unionin kansalaisten kanssa EU-asioista edellyttää kaikkien unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden koordinoituja ja yhteisiä toimia; pitää tervetulleena ja merkille pantavana edellä mainittua 22. lokakuuta 2008 annettua yhteistä julkilausumaa, jossa asetetaan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille selvät tavoitteet EU-viestinnän parantamiseksi; on sitä mieltä, että se voisi olla kunnianhimoisempi, koska parlamentti oli pyytänyt kaikkien toimielinten välistä yhteistä sopimusta viestintäpolitiikasta;

8.   katsoo, että EU:n toimielinten olisi käynnistettävä EU-aiheisia keskusteluja ja välittömästi toteutettava käytännössä ajatukset, jotka on esitetty edellä mainituissa yhteisessä julkilausumassa, 1. helmikuuta 2006 annetussa komission tiedonannossa sekä 3. lokakuuta 2007 annetussa komission valmisteluasiakirjassa;

9.   katsoo komission tavoin, että osallistuva demokratia voi hyödyllisesti täydentää edustuksellista demokratiaa; korostaa kuitenkin, että osallistuva demokratia ei merkitse pelkästään kansalaisten kuuntelemista vaan myös sitä, että heille annetaan todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa unionin politiikkaan; muistuttaa, että nämä tavoitteet vaativat toimielimiltä huomattavaa avoimuuden lisäämistä sekä sellaisten toimintatapojen omaksumista, jotka mahdollistavat kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen tehokkaan osallistumisen unionin asioiden käsittelyyn kaikissa vaiheissa; muistuttaa niin ikään, että mahdollisimman kattava toimielinten asiakirjojen julkisuus on yksi vaikuttamisen perusedellytyksistä;

10.   korostaa kuulemismenettelyn merkitystä ja arvoa tehokkaana välineenä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi, sillä sen avulla he voivat vaikuttaa suoraan EU:n tason politiikkaprosesseihin; kehottaa komissiota ryhtymään toimiin tiedon levittämiseksi hyvissä ajoin tulevista EU-tason kuulemisista tiedotusvälineissä ja muilla tavoin kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti, pyrkimään mahdollisimman monipuolisten näkemysten saamiseen eri toimijoilta EU:n lainsäädäntöä käsittelevissä kuulemisissa ja julkistamaan laajemmin EU-politiikkaa ja aloitteita koskevat internet-kuulemiset, jotta kaikki toimijat ja erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset sekä paikalliset kansalaisjärjestöt saataisiin mukaan keskusteluun; korostaa eri alojen ammattilaisten ja kuluttajien verkostojen ja muiden kansalaisyhteiskunnan edustajien suurta merkitystä kaikilla tasoilla ylikansallisesta paikalliseen, sillä ne tarjoavat foorumeja tietoon perustuvaan näkemysten vaihtoon EU:n toimintalinjoista ja edistävät samalla EY:n lainsäädännön laadun parantamista; tunnustaa ongelmat lainsäädännön täytäntöönpanossa ja valvonnassa sekä kannustaa kuluttajia ja yrityksiä käyttämään oikeuksiaan ja ilmoittamaan esiintyvistä ongelmista EU:n toimielimille;

11.   katsoo, että EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi sovitettava yhteen tiedotustoimintansa ja toimittava kumppaneina kansalaisyhteiskunnan kanssa mahdollisten synergiaetujen hyödyntämiseksi; korostaa toimielinten välisen koordinoinnin tarpeellisuutta ja Euroopan parlamentin ja komission televisiokanavien välisten yhteyksien luomisen etuja; kehottaa komissiota parantamaan yhteistyötä ja koordinaatiota jäsenvaltioissa toimivien edustustojensa ja Euroopan parlamentin tiedotustoimistojen välillä; kehottaa komission ja parlamentin edustustoja jäsenvaltioissa parantamaan yhteistyötään kansalaisten kuulemisessa, tietojen, tietämyksen ja ideoiden vaihtamisessa EU:hun liittyvistä asioista kansalaisten kanssa sekä tapaamisten järjestämisessä äänestäjien sekä eri maista valittujen Euroopan parlamentin jäsenten ja EU:n virkamiesten välillä;

12.   pitää myönteisenä, että komissio tukee parlamentin ja eurooppalaisten poliittisten puolueiden roolia ja tunnustaa tarpeen kuroa umpeen kuilu kansallisen tason ja Euroopan tason politiikan välillä erityisesti Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä;

13.   kehottaa kolmea suurinta toimielintä tutkimaan mahdollisuutta järjestää yhteisiä avoimia keskusteluja, jotka täydentäisivät parlamentin avoimia keskusteluja ja joissa käsiteltäisiin kuluttajiin ja heidän arkipäiväänsä liittyviä kysymyksiä pyrkimyksenä vahvistaa heidän luottamustaan sisämarkkinoihin ja kuluttajansuojaan; korostaa, että Euroopan parlamentin eri puolueiden edustajista koostuvat ryhmät toimivat välittäjinä kansalaisten suuntaan ja siten täyttävät täysin tehtävänsä politiikan maailman ja kansalaisyhteiskunnan yhdistäjinä;

14.   panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ottanut huomioon monet parlamentin aiemmin esittämät ajatukset muun muassa sekä unionin että kansallisen tason kansalaisfoorumeista, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen merkityksen korostamisesta sekä uusmedian innovatiivisesta käytöstä;

Paikallinen toiminta

15.   kehottaa komissiota laajentamaan vuoropuheluaan kaikille tasoille mukauttamalla viestiään eri kohderyhmille näiden sosiaalisen taustan mukaisesti; ehdottaa näin ollen, että vahvistetaan EU:n ja sen kansalaisten välistä vuoropuhelua tarjoamalla kaikille samat tiedot eri kohderyhmille räätälöityinä ja edistämällä keskustelumahdollisuuksia asiaan perehtyneiden kansalaisten kanssa ja heidän välillään; katsoo, että EU:n toimielinten olisi sisällytettävä "K-suunnitelman" puitteissa järjestettyjen paikallisten keskustelujen johtopäätökset politiikkaansa ja otettava kansalaisten EU:ta koskevat odotukset huomioon uudesta lainsäädännöstä päätettäessä;

16.   kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään tehokkaita EU:ta koskevia tiedotuskampanjoita kaikilla tasoilla eli kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti; kehottaa komissiota levittämään tällaisissa kampanjoissa löydettyjä hyviä käytäntöjä ja ehdottaa pysyvän vuorovaikutteisen viestintäjärjestelmän luomista Euroopan unionin toimielinten ja kansalaisten välille ja tämän järjestelmän puitteissa EU:n säännöllisesti järjestämiä paikallisesti ja alueellisesti toteutettuja kampanjoita, alueellisten tiedotusvälineiden tukemista sekä kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen, kauppakamarien, työntekijäjärjestöjen ja eri ammattialojen edunvalvontajärjestöjen aktiivista osallistumista;

17.   korostaa, että EU:n koheesiopolitiikka on Euroopan yhdentymisen ja sosiaalisen yhteisvastuun perusta; katsoo siksi, että EU:n politiikan pyrkimyksiä ja sen vaikutuksia kansalaisten arkeen olisi tuotava kansalaisten tietoisuuteen EU:n panosta ja yhteisen eurooppalaisen hankkeen etuja korostaen; toivoo tässä yhteydessä, että paikallisviranomaiset tiedottavat aiempaa paremmin Euroopan unionilta saadusta tuesta; korostaa, että paikallisten ja alueellisten vaaleilla valittujen edustajien sitoutuminen on olennaisen tärkeää tiedotuksen ja koulutuksen kehittämiseksi, ja on tässä suhteessa tyytyväinen paikallisia ja alueellisia edustajia varten perustettuun Erasmus-ohjelmaan;

18.   korostaa, että kumppanien mukaan ottaminen vuosien 2007–2013 rakennerahastoista annetun yleisen asetuksen 11 artiklan mukaisesti toimintaohjelmien valmisteluun ja täytäntöönpanoon edistää merkittävästi EU:n koheesiopolitiikkaa ja tuo sen lähemmäksi kansalaisia; korostaa, että näillä kumppaneilla on ainutlaatuinen mahdollisuus todeta omakohtaisesti kansalaisten suurimmat konkreettiset huolenaiheet; kehottaa näin ollen komissiota huolehtimaan, että kumppanuuden periaatetta sovelletaan oikein kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti; korostaa, kuinka tärkeää on, että kansalliset ja alueelliset viranomaiset hyödyntävät Euroopan sosiaalirahaston tarjoamia rahoitusmahdollisuuksia, jotta näiden kumppaneiden taitoja voidaan parantaa erityisesti koulutuksen suhteen; toteaa, että rakennerahastoilla on ollut merkittävä asema rajatylittävän yhteistyön lisäämisessä yhteisön hankkeiden ja ohjelmien välityksellä ja että tämä on kannustanut kehittämään aktiivista kansalaisuutta ja osallistuvaa demokratiaa; kehottaa komissiota edelleen tukemaan tällaisia hankkeita ja ohjelmia ja toimimaan niiden yhteistyökumppanina;

19.   korostaa, että tuleviin Euroopan parlamentin vaaleihin liittyen tarvitaan erityisesti nuorille ja ensimmäistä kertaa äänestäville mutta myös muille kansalaisille suunnattua paikallis- ja aluetason tiedotusta; korostaa myös yleisemmin sen tärkeyttä, että Euroopan parlamentin jäsenet osallistuvat yhteistyössä paikallisten ja alueellisten vaaleilla valittujen edustajien kanssa alueidensa kansalaisten kuulemiseen, sillä he ovat näiden kansalaisten ääni EU:ssa; tukee alueiden komitean ponnisteluja aluetason kuulemisten vahvistamiseksi sekä alueellisten verkostojen ja tärkeiden paikallisten ja alueellisten toimijoiden ottamista niihin mukaan, jotta edistettäisiin lähellä kansalaisia käytävää keskustelua ja jotta heidän mielipiteensä ja etunsa otettaisiin huomioon;

20.   korostaa, että Euroopan parlamentin jäsenet on saatava tiiviimmin mukaan yhteydenpitoon EU:n kansalaisten kanssa ja että parlamentin työn järjestämisessä on tehtävä muutoksia, jotta parlamentin jäsenet voisivat osallistua nimenomaan paikallisesti toteutettuun vuoropuheluun kansalaisten kanssa; toivoo, että Euroopan parlamentin jäsenet osallistuvat poliittisten puolueiden kampanjoiden rinnalla tiiviisti myös jäsenvaltioissa paikan päällä toteutettavaan Euroopan parlamentin vaalikampanjaan;

21.   kehottaa komissiota käynnistämään paikallisia pienimuotoisia viestintäkampanjoita, joihin paikalliset toimijat osallistuvat, ja edistämään toimia, joiden avulla kansalaiset saavat enemmän tietoa maahanmuuttajien alkuperämaista, sekä tiedottamaan myös maahanmuuttajille nykyistä paremmin heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan unionin kansalaisina, koska nämä ovat tehokkaimpia ja mielekkäimpiä keinoja saavuttaa viestintätavoitteet, sekä jatkamaan Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden 2008 yhteydessä toteutettuja toimia;

Koulutus, tiedotusvälineet, tietotekniikka ja aktiivinen kansalaisuus

22.   korostaa, että on tärkeää sisällyttää Eurooppa-politiikka ja Euroopan historia kunkin jäsenvaltion koulujen opetusohjelmaan eurooppalaisten arvojen lujittamiseksi ja perustaa Eurooppa-tutkimuksen osastoja yliopistojen koulutusohjelmiin; kehottaa komissiota tarjoamaan rahoitustukea näiden hankkeiden edistämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita edistämään Euroopan yhdentymisen historiaa ja EU:n toimintaa käsittelevää kurssia siten, että se muodostaa yhteisen Eurooppa-tiedon perustan;

23.   korostaa kansalaisvalistuksen erityistä roolia erittäin tärkeänä aktiivista kansalaisuutta edistävänä voimana; panee merkille tarpeen tukea kansalaisvalistuksen aktiivista mallia, joka tarjoaa nuorille ihmisille tilaisuuden solmia suoraan yhteydet julkiseen elämään, poliittisiin edustajiinsa kansallisella tasolla, paikallistasolla ja Euroopan tasolla sekä kansalaisjärjestöjen edustajiin ja kansalaisaloitteisiin; ehdottaa, että komissio tukee pilottihankkeita, joilla edistetään tällaista kansalaisvalistuksen mallia jäsenvaltioissa;

24.   suosittaa Erasmus-, Leonardo da Vinci-, Grundtvig- ja Comenius-ohjelmien kaltaisten ohjelmien tehokkaampaa esille tuomista tiedotusta lisäämällä ja niiden järjestämistä siten, että mahdollisimmat monia kannustettaisiin osallistumaan ja että vähemmän varakkaiden kansalaisten osallistumista voitaisiin lisätä ja helpottaa heidän liikkuvuuttaan EU:n sisällä; kiinnittää huomiota siihen, että juuri nämä ohjelmat ovat saaneet hyvin myönteisen vastaanoton nuorten keskuudessa ja että ne edistävät merkittävästi Euroopan yhdentymisen onnistumista;

25.   pitää myönteisenä edellä mainittua 21. joulukuuta 2007 annettua komission tiedonantoa, jossa määritellään selvät tavoitteet, kuinka Eurooppa-sivustosta voidaan tehdä palvelukeskeinen "web 2.0" -sivusto; kehottaa komissiota huolehtimaan uuden sivuston valmistumisesta jo vuonna 2009 ja katsoo, että sille pitäisi luoda foorumi, jolla kansalaiset voisivat vaihtaa mielipiteitä ja osallistua verkkokyselyihin ja jossa kaikki kansalaisjärjestöt, julkiset elimet ja yksittäiset ihmiset voivat vaihtaa kokemuksiaan EU:n viestintähankkeista; kehottaa komissiota keräämään ja julkaisemaan tällä sivustolla "K-suunnitelman" mukaisesti rahoitetuista toimista hyötyneiden kokemuksia;

26.   katsoo, että EU Tube on hyvä ajatus, koska se on lähes 1,7 miljoonan katsojansa vuoksi ainutlaatuinen tapa kertoa EU-politiikasta internetin käyttäjille; kehottaa lisäksi komissiota laatimaan tehokkaiden verkkokampanjojen ohjeet ja antamaan ne myös muiden toimielinten käyttöön;

27.   kehottaa komissiota hyödyntämään enemmän Europe by Satellite -palvelun audiovisuaalista aineistoa luomalla yhteyksiä aineiston lähettämisestä kiinnostuneiden paikallisten televisiokanavien ja tiedotusvälineiden kanssa, jotta voitaisiin tavoittaa laajempi yleisö;

28.   katsoo, että Europe Direct -verkosto on tärkeä tapa vastata EU:n eri puolilla asuvien kansalaisten postitse tai ilmaisen puhelinlinjan kautta tekemiin kyselyihin ja että sitä pitäisi tehdä paremmin tunnetuksi;

29.   katsoo, että toiminta kuluttajansuojan ja sisämarkkinoiden alalla vaikuttaa ratkaisevasti kuvaan, joka Euroopan unionista välittyy kuluttajille ja yrityksille; kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan tehokkaammin yhtenäismarkkinoiden eduista kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja lujittamaan interaktiivista viestintää ja tiedotusta, jotta kuluttajien, yritysten ja toimielinten välillä syntyisi todellista vuoropuhelua, jossa hyödynnetään erilaisia edistyneimmän tekniikan mukaisia sähköisiä välineitä, sekä tukemaan sähköisen kaupankäynnin kehittämistä;

30.   pyytää komissiota vahvistamaan koordinointitoimiaan kuluttajien oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan valistuksen ja tiedottamisen alalla lisäämällä toiminnan rahoitusta ja henkilöresursseja; pyytää jäsenvaltioita lisäämään EU-kuluttajaneuvontaverkoston rahoitusta ja henkilöresursseja, jotta voidaan lisätä tietoisuutta EU:n kuluttajien oikeuksista ja huolehtia niiden toteutumisesta, ja kehottaa jäsenvaltioita nykyisen maailmanlaajuisen talouskriisin ja kuluttajien lisääntyvän velkaantumisen vuoksi edistämään kuluttajien "taloudellista lukutaitoa", etenkin heidän säästö- ja laina-asioihin liittyvien oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa sekä muutoksenhakumahdollisuuksiensa suhteen;

31.   pyytää jäsenvaltioita osoittamaan lisää henkilöresursseja ja rahoitusta SOLVIT-verkostolle, jonka avulla yhteisön lainsäädännön puutteelliseen täytäntöönpanoon tai täytäntöönpanon laiminlyömiseen liittyviä ongelmia voidaan ratkaista maksutta; pyytää komissiota nopeuttamaan yhtenäismarkkinoita koskevien eri tiedotus- ja neuvontapalveluiden yhtenäistämistä; kannattaa sen vuoksi 20. marraskuuta 2007 annetussa komission tiedonannossa "2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat" (KOM(2007)0724) esitettyä yhtenäistä toimintamallia, jossa yhtenäismarkkinoiden erilaisille neuvontapalveluille kehitetään yhteinen internet-palvelupiste; panee merkille hallintotaakan keventämistä ja sääntelyn parantamista koskevat komission aloitteet; vaatii erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä tukevia parannuksia, koska ne ovat tärkeitä työllistäjiä Euroopassa;

32.   huomauttaa, että vapaaehtoistyön eurooppalainen teemavuosi olisi EU:lle ihanteellinen tilaisuus luoda yhteyksiä kansalaisiin; toteaa, että koko EU:ssa on yli sata miljoonaa vapaaehtoistyöntekijää, ja kehottaa komissiota valmistelemaan vuoden 2011 julistamista Euroopan teemavuodeksi tekemällä tarvittavat säädösehdotukset mahdollisimman pian;

33.   korostaa, että on tärkeää tarkastella kansalaisten mielipiteitä EU:sta maailmanlaajuisena toimijana ja ottaa huomioon erityisesti Euroopan parlamentin yhä merkittävämpi rooli tässä kysymyksessä; kannustaa näin ollen Euroopan parlamentin ja neuvoston jäseniä osallistumaan komission jäsenten "K-suunnitelmaan" liittyviin vierailuihin, koska niillä on tärkeä asema yhteyksien luomisessa kansallisiin parlamentteihin, kansalaisyhteiskuntaan, liike-elämän ja ammattijärjestöjen johtoon sekä jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaisiin;

34.   on hyvillään siitä, että muu maailma osoittaa yhä suurempaa mielenkiintoa eurooppalaista hanketta kohtaan ja että Euroopan unioni ja sen kansalaiset myös tiedostavat aiempaa voimakkaammin edut, joita koituu ylikansallisten kokemusten jakamisesta muiden valtioiden sekä alueiden ja erityisesti Euroopan unionin naapurimaiden kanssa; kehottaa näin ollen komissiota kehittämään kolmansissa maissa olevien edustustojensa avulla keinoja saavuttaa näiden maiden kansalaiset ja tiedottaa heille Euroopan unionin tarjoamista mahdollisuuksista, esimerkiksi tiedotusvälineistä ja muista kulttuurimuodoista, koulutuksesta, kielten oppimisesta ja liikkuvuudesta tai Erasmus Munduksen kaltaisista vaihto-ohjelmista;

35.   huomauttaa, että ottaen huomioon erityisesti kolmansien maiden kansalaisten kasvavan määrän EU:ssa ja monikulttuuristen yhteiskuntien muotoutumisen, johon myös kolmansien maiden kansalaiset ovat antaneet panoksensa, olisi tehostettava pyrkimyksiä maahanmuuttajien kotouttamiseksi EU:hun ja annettava heille konkreettiset mahdollisuudet saada tietoa siitä, mitä unionin kansalaisuus pitää sisällään, esimerkiksi vahvistamalla eri hallintotasojen (paikallisen, alueellisen ja kansallisen) ja valtiosta riippumattomien toimijoiden (esim. työnantajien, kansalaisyhteiskunnan, maahanmuuttajien yhdistysten, tiedotusvälineiden ja maahanmuuttajia tukevien kansalaisjärjestöjen) välistä kumppanuutta; katsoo, että onnistunut kotouttaminen tukee suvaitsevaisuuteen, vuoropuheluun ja tasa-arvoon perustuvan monikulttuurisen eurooppalaisen tietoisuuden edelleen kehittämistä;

36.   kehottaa komissiota edistämään ohjelmia ja kampanjoita (kuten "maailma naisten silmin") naisten sosiaalisen, poliittisen ja kulttuurisen aktiivisuuden kannustamiseksi ottaen huomioon naisten rooli sukupolvien välisessä vuoropuhelussa sekä yhteiskunnallinen kestävyys ja hyvinvointi; kehottaa siksi tiedottamaan paremmin tytöille ja naisille Euroopan kansalaisuuden käsitteestä ja siihen liittyvistä oikeuksista, etenkin sosiaalisesti ja maantieteellisesti eristäytyneillä alueilla; korostaa, että näiden tiedotuskampanjoiden tavoitteena on oltava naisten laajempi osallistuminen poliittiseen elämään ja päätöksentekoon; korostaa, että on edistettävä toimia sukupuolten välisen digitaalisen kuilun poistamiseksi, jotta naisille tarjottaisiin yhtäläisin edellytyksin välineet osallistua Euroopan unionista käytävään keskusteluun; katsoo komission onnistuneen hyvin valitessaan hankkeita, joiden rahoittamiseen osana "K-suunnitelmaa" komission edustustot osallistuvat ja joista monet ovat naisjärjestöjen toteuttamia ja joista moniin naiset osallistuvat; katsoo, että on edistettävä kansalaisten osallistumista, kun on kyse sellaisista asioista kuin sukupuoleen perustuva väkivalta tai ihmiskauppa, joissa yhteiskunnan puuttuminen on välttämätöntä ongelman ratkaisemiseksi; tunnustaa naisten ongelman- ja kriisinratkaisukyvyt ja vaatii komissiota ottamaan enemmän naisia mukaan erikoisyksiköihin ja työryhmiin, joissa käsitellään perhe-elämään, lastenhoitoon, koulutukseen jne. liittyviä asioita;

o
o   o

37.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, komissiolle, neuvostolle, yhteisöjen tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, alueiden komitealle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 13, 20.1.2009, s. 3. (2) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 32. (3) EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 369. (4) EUVL C 92 E, 20.4.2006, s. 403.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toiminnasta vuonna 2008 (2008/2303(INI))

P6_TA(2009)0155 A6-0081/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen(1) (Cotonoun sopimus),

–   ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2003 hyväksytyn AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työjärjestyksen(2), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Port Moresbyssä (Papua-Uusi-Guinea) 28. marraskuuta 2008(3),

–   ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta(4),

–   ottaa huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 22. marraskuuta 2007 hyväksymän Kigalin (Ruanda) julistuksen kehitysmyönteisistä talouskumppanuussopimuksista(5),

–   ottaa huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 28. marraskuuta 2008 hyväksymän Port Moresbyn julistuksen maailmanlaajuisesta elintarvi- ja rahoituskriisistä(6),

–   ottaa huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen vuonna 2008 hyväksymät päätöslauselmat:

–   ottaa huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 29. huhtikuuta 2008 hyväksymän Windhoekin (Namibia) julkilausuman(16),

–   ottaa huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 1. joulukuuta 2008 hyväksymän Port Vilan julkilausuman (Vanuatu)(17),

–   ottaa huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työvaliokunnan 25. marraskuuta 2008 antaman Euroopan unionin puheenjohtajavaltiota Ranskaa koskevan julkilausuman(18),

–   ottaa huomioon 18. joulukuuta 2007 allekirjoitetun humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen(19),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A6-0081/2009),

A.   ottaa huomioon talouskumppanuussopimuksien allekirjoittamisen tiettyjen AKT-alueiden ja valtioiden kanssa vuonna 2008 sekä yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa maaliskuussa 2008 Ljubljanassa (Slovenia) ja marraskuussa 2008 Port Moresbyssä käydyt keskustelut talouskumppanuussopimusta koskevien neuvotteluiden edistymisestä,

B.   ottaa huomioon, että hyväksyttiin asetus (EY) N:o 1905/2006, jonka mukaan aihepiirikohtaisia ohjelmia sovelletaan myös AKT-valtioihin ja johon sisältyy liitännäistoimenpiteitä sokeria koskevan pöytäkirjan allekirjoittaneille AKT-valtioille,

C.   ottaa huomioon kehitysyhteistyöstä ja humanitaarisesta avusta vastaavan komission jäsenen yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen istunnossa kesäkuussa 2007 Wiesbadenissa antaman sitoumuksen saattaa AKT-maiden maa- ja aluekohtaiset strategia-asiakirjat (vuosilta 2008–2013) parlamenttien demokraattiseen valvontaan ja pitää myönteisenä, että tätä sitoumusta on noudatettu,

D.   katsoo, että Cotonoun sopimuksen uudelleentarkistaminen, joka on määrä toteuttaa vuonna 2010, on tärkeä tilaisuus kehittää yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen alueellista ulottuvuutta ja parlamentaarista valvontaa AKT-alueiden tasolla sekä lujittaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen tehtävää ja toimintaa instituutiona,

E.   pitää onnistuneena yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen vuonna 2008 Namibiassa ja Vanuatussa pitämää kahta alueellista kokousta, jotka johtivat edellä mainittujen Windhoekin ja Port Vilan julkilausumien hyväksymiseen,

F.   ottaa huomioon Zimbabwen tilanteen, joka on entisestään huonontunut vuoden 2008 aikana huolimatta heinäkuussa 2008 pidetyistä vaaleista, mutta on kuitenkin tyytyväinen, että Zimbabwea koskevasta päätöslauselmasta päästiin sopuun yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 16. istunnossa Port Moresbyssä,

G.   ottaa huomioon jatkuvan konfliktin Kongon demokraattisessa tasavallassa sekä siellä esiintyvät vakavat ja toistuvat ihmisoikeusloukkaukset ja palauttaa mieliin sen, että kansainvälisen yhteisön humanitaarisen avun on oltava tehokasta ja sitoutumisen vahvaa,

H.   ottaa huomioon yleisafrikkalaisen parlamentin työn sekä kyseisen parlamentin ja Euroopan parlamentin välisten suhteiden virallistamisen ja Euroopan parlamentin puhemiehen yleisafrikkalaisen parlamentin kymmenennessä istunnossa 28. lokakuuta 2008 esittämässä puheenvuorossa ilmoittaman aikomuksen perustaa parlamenttien välisistä suhteista vastaava valtuuskunta seuraavalla lainsäädäntökaudella,

I.   ottaa huomioon, että yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 16. istunnon (Port Moresby) ja kehitysavun rahoittamista koskevan kansainvälisen konferenssin (Doha) järjestäminen lähes yhtä aikaa aiheutti sen, että tiettyjen Euroopan parlamentin jäsenten piti tehdä hankala valinta osallistumisen suhteen,

J.   ottaa huomioon Euroopan unionin puheenjohtajavaltion Slovenian (tammikuusta kesäkuuhun 2008) ja Papua-Uuden-Guinean hallituksen merkittävän työn edellä mainituissa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen istunnoissa Ljubljanassa ja Port Moresbyssä,

K.   ottaa huomioon yhteisen edustajakokouksen työvaliokunnan tiedonkeruumatkat vuonna 2008:

1.   on tyytyväinen, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous on tarjonnut vuonna 2008 puitteet avoimelle, demokraattiselle ja perusteelliselle neuvottelulle EU:n ja AKT-maiden välisistä talouskumppanuussopimuksista;

2.   korostaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen ilmaisemia huolenaiheita monista neuvotteluiden osatekijöistä, jotka koskevat sekä muotoa että sisältöä; muistuttaa, että keskustelu jatkuu talouskumppanuussopimusten hyväksymisen jälkeen Cariforumin (Karibian alueen valtioiden foorumin) kanssa sekä väliaikaisten sopimusten hyväksymisen jälkeen muilla alueilla sijaitsevien valtioiden kanssa;

3.   pitää tervetulleena uuden kaupasta vastaavan komission jäsenen myönteistä vastausta useiden AKT-maiden ja -alueiden pyyntöön kiistakysymyksiin palaamisesta, mikä käy yksiin komission puheenjohtajan esittämien lausuntojen kanssa;

4.   painottaa, että parlamentin läheistä valvontaa tarvitaan talouskumppanuussopimuksia koskevien neuvotteluiden ja niiden täytäntöönpanon aikana; pahoittelee sitä, että yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen roolia uhkaa mahdollinen uuden elimen, eli parlamentaarisen komitean, perustaminen talouskumppanuussopimusten puitteissa ja että tämän elimen ja yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen suhde ei ole selvä; kehottaa parlamentaarista komiteaa toimimaan osana yhteistä parlamentaarista edustajakokousta, jotta vältyttäisiin kalliilta ja hankalilta kokouksilta ja voitaisiin käyttää edustajakokouksen alueellisten kokousten järjestelmää ja jotta voitaisiin hyödyntää edustajakokouksen kokemusta ja levittää synergiaetuja kaikille talouskumppanuussopimusalueille; korostaa, että tämän komitean olisi toimittava joustavasti, jotta siinä pystyttäisiin käyttämään talouskumppanuussopimuksen tutkimiseen komiteoissa osallistuneiden Euroopan parlamentin jäsenten asiantuntemusta sekä kauppaa että kehitystä koskevista kysymyksistä;

5.   korostaa erityisesti AKT-valtioiden parlamenttien, valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten merkittävää asemaa talouskumppanuussopimusten seurannassa ja hallinnoimisessa ja vaatii komissiota takaamaan, että kyseiset tahot otetaan mukaan käynnissä oleviin neuvotteluihin ja että siten tuleville neuvotteluille laaditaan selkeä toimintaohjelma, jonka AKT-maat ja Euroopan unioni hyväksyvät ja joka perustuu osallistavaan menettelytapaan;

6.   korostaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen huolta nykyisen rahoituskriisin vaikutuksista ja panee tyytyväisenä merkille, että yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa hyväksyttiin Port Moresbyn julkilausuma maailman rahoitus- ja elintarvikekriisistä; kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta keskustelemaan säännöllisesti tästä aiheesta;

7.   on tyytyväinen kehitysyhteistyöstä ja humanitaarisesta avusta vastaavan komission jäsenen edellä mainitussa Kigalin istunnossa tekemästä sitoumuksesta toimittaa maa- ja aluekohtaiset strategia-asiakirjat AKT-valtioille (ajanjaksolla 2008−2013), jotta parlamentit voivat valvoa niitä demokraattisesti; on tyytyväinen tiettyjen AKT-valtioiden parlamenttien näiden asiakirjojen tarkastelua koskevaan työhön;

8.   muistuttaa tässä yhteydessä tarpeesta saada parlamentit osallistumaan tiiviisti demokratiakehitykseen sekä kansallisiin kehitysstrategioihin; korostaa niiden perustavanlaista työtä kehitysyhteistyötä koskevien toimintalinjojen seuraamisessa ja valvomisessa;

9.   pyytää, että AKT-valtioiden parlamentit vaativat hallituksiaan osallistumaan Euroopan unionin ja niiden omien valtioidensa kansallisten ja alueellisten strategia-asiakirjojen valmistelu- ja täytäntöönpanoprosessiin (ajanjaksolla 2008−2013), sekä pyytää komissiota osallistumaan tähän työhön;

10.   kehottaa komissiota toimittamaan kaikki saatavissa olevat tiedot AKT-valtioiden parlamenteille sekä avustamaan niitä tässä demokraattisessa valvontatehtävässä myös kapasiteettia tukemalla;

11.   tukee Euroopan kehitysrahaston (EKR) sisällyttämistä EU:n talousarvioon kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuuden, avoimuuden ja tehokkuuden parantamiseksi ja sen demokraattisen valvonnan takaamiseksi; painottaa, että EKR:n sisällyttäminen EU:n talousarvioon tarjoaa lisäksi kaivatun ratkaisun peräkkäisten EKR:jen toteuttamiseen ja ratifioimiseen liittyviin ongelmiin;

12.   kehottaa parlamentteja harjoittamaan tarkasti parlamentaarista valvontaa EKR:n osalta; korostaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen etuoikeutettua asemaa tässä keskustelussa ja pyytää yhteistä parlamentaarista edustajakokousta sekä AKT-valtioiden parlamentteja osallistumaan aktiivisesti keskusteluun Cotonoun sopimuksen uudelleentarkastelua koskevassa prosessissa, jota suunnitellaan vuodeksi 2010; vaatii, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous osallistuu uudelleentarkastelua koskevan prosessin kaikkiin keskusteluihin;

13.   panee tyytyväisenä merkille yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhä parlamentaarisemman luonteen, sen edustajien vankemman sitoutumisen ja keskustelujen laadun parantumisen ja katsoo, että tämä edistää merkittävästi AKT-valtioiden ja EU:n välistä kumppanuutta;

14.   katsoo, että edellä mainitut yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselmat Kenian ja Zimbabwen tilanteesta ovat esimerkkejä tästä vahvistuneesta vuoropuhelusta;

15.   kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta puuttumaan edelleen tilanteeseen Sudanissa, erityisesti Darfurin alueella, ja arvioimaan EU:n ja AKT-maiden kantoja kansainvälisen rikostuomioistuimen rikossyytteisiin;

16.   kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta puuttumaan edelleen Somalian tilanteeseen, jonka vuoksi Somalian asukkaiden elämä on vaarassa ja alueen turvallisuus on uhattuna ja joka edistää maailmanlaajuista epävakautta rikollisuuden, ääriliikkeiden ja merirosvouden lisääntyessä;

17.   kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta jatkamaan keskustelua Zimbabwen huolestuttavasta tilanteesta, sillä heinäkuussa 2008 järjestetyt vaalit eivät palauttaneet demokratiaa, ja taloudellinen tilanne on todellinen uhka miljoonien kansalaisten terveydelle ja elämälle sekä katsoo, että Zimbabwen tilanne uhkaa vakautta koko alueella;

18.   kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta jatkamaan pyrkimyksiä saattaa kansainvälisen yhteisön tietoisuuteen konfliktit Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa sekä edistämään poliittista ratkaisua neuvotteluteitse ja tukemaan kaikkia toimia, joita mahdollisesti ehdotetaan neuvotteluilla aikaansaadun ratkaisun puitteissa;

19.   kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta jatkamaan ja syventämään yleisafrikkalaisen parlamentin ja alueellisten järjestöjen kanssa käymäänsä vuoropuhelua, koska alueellinen yhdentyminen on tärkeää rauhan ja AKT-valtioiden kehityksen kannalta;

20.   pitää valitettavana, että yhteistä parlamentaarista edustajakokousta ei ole kuultu tarpeeksi Euroopan unionin ja Afrikan välisen yhteisen kehitysstrategian valmistelussa, ja toivoo, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous voi osallistua aktiivisesti tämän strategian täytäntöönpanoon;

21.   on tyytyväinen, että Cotonoun sopimuksen ja yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työjärjestyksen mukaisia alueellisia kokouksia on järjestetty vuodesta 2008 lähtien; katsoo, että näissä kokouksissa voidaan käydä todellista vuoropuhelua alueellisista haasteista, mukaan lukien konfliktien ehkäisytoimista ja ratkaisemisesta, ja että EU:n toimintalinjoilla edistetään osaltaan alueellista yhteenkuuluvuutta; korostaa, että nämä kokoukset järjestetään erityisen otolliseen aikaan juuri nyt, kun taloudellisista kumppanuussopimuksista neuvotellaan, niitä tehdään ja toteutetaan ja katsoo, että tämän on oltava painopistealue; onnittelee kahden erittäin onnistuneen kokouksen järjestäjiä Namibiassa ja Vanuatussa sekä tukee seuraavien kokousten järjestämistä Karibian ja Länsi-Afrikan alueella vuonna 2009;

22.   kannustaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta vahvistamaan sen poliittisten asioiden valiokunnan tehtävää todellisena konfliktien ehkäisemisen ja ratkaisemisen foorumina AKT-valtioiden ja EU:n välisen yhteistyön puitteissa sekä järjestämään säännöllisesti keskusteluja tietyn valtion hätätilanteesta; on tyytyväinen siviilihenkilöiden suojelun alalla tehtyyn työhön rauhanturvaoperaatioissa sekä aikomukseen työskennellä hallintotapaa koskevissa kysymyksissä AKT-valtioissa;

23.   suhtautuu myönteisesti myös Euroopan alueellisesta yhdentymisprosessista saatuja AKT-maiden kannalta olennaisia kokemuksia koskevaan yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen poliittisten asioiden valiokunnan mietintöön, joka annettiin Ljubljanassa maaliskuussa 2008 ja jossa korostetaan yhdentymisen tärkeimpiä etuja, esimerkiksi rauhaa ja turvallisuutta, mahdollisten selkkausten torjumista ennen kuin ne kärjistyvät aseellisiksi konflikteiksi, vaurautta, hyvinvointia, demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista;

24.   panee tyytyväisenä merkille yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen taloudellisen kehityksen, rahoituksen ja kaupan valiokunnan ilmaiseman aikomuksen aloittaa AKT-alueiden aluekohtaisten strategia-asiakirjojen tarkastelu;

25.   korostaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen taloudellisen kehityksen, rahoituksen ja kaupan valiokunnan roolia lapsityövoiman torjunnan alalla sekä sen aikomusta jatkaa AKT-valtioiden nuorten sosiaalisen tilanteen analysointia;

26.   suhtautuu myönteisesti myös rakennesopeutumisohjelmien sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia koskevaan sosiaali- ja ympäristöasioiden valiokunnan mietintöön, joka annettiin Ljubljanassa ja jossa todetaan, että Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston lainojen asettaminen talouspoliittisten ehtojen alaisiksi on aiheuttanut tuhoisia sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia AKT-maille ja että järjestelmä olisi korvattava maakohtaisella lainamenettelyllä, jonka painopisteala on köyhyyden vähentäminen;

27.   kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta osallistumaan tiiviisti Cotonoun sopimuksen uudistamista koskevaan prosessiin, joka alkaa vuonna 2009, jotta varmistetaan, että yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen tehtävää ja toimia vahvistetaan tulevaisuudessa;

28.   panee tyytyväisenä merkille valtioihin liittymättömien osanottajien lisääntyvän osallistumisen yhteiseen parlamentaariseen edustajakokoukseen, mikä tuli esiin erityisesti keskustelussa, joka johti nykyistä kansainvälistä rahoitus- ja elintarvikekriisiä käsittelevään edellä mainittuun Port Moresbyn julkilausumaan marraskuussa 2008, sekä talouskumppanuussopimuksia koskevassa talous- ja sosiaalikumppanuusraportissa, jotka esitettiin Ljubljanassa maaliskuussa 2008 pidetyssä yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen istunnossa;

29.   katsoo, että AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toimintaa koskevan vuosikertomuksen lisäksi AKT-valtioiden sihteeristön ja Euroopan parlamentin olisi hyvä laatia yhteiset näkymät yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toimintaedellytyksistä, erityisesti erillisestä äänestyksestä, parlamentin jäsenten yhdenvertaisesta kohtelusta sekä yhteisistä tiedustelu- ja vaalitarkkailuoperaatioista;

30.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, AKT:n ministerineuvostolle, yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työvaliokunnalle sekä Slovenian ja Papua-Uuden-Guinean hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3. (2) EUVL C 231, 26.9.2003, s. 68. (3) AKT-EU/100 291/08/lopullinen. (4) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41. (5) EUVL C 58, 1.3.2008, s. 44. (6) EUVL C 61, 16.3.2009, s. 42. (7) EUVL C 271, 25.10.2008, s. 20. (8) EUVL C 271, 25.10.2008, s. 27. (9) EUVL C 271, 25.10.2008, s. 32. (10) EUVL C 271, 25.10.2008, s. 37. (11) EUVL C 61, 16.3.2009, s. 19. (12) EUVL C 61, 16.3.2009, s. 26. (13) EUVL C 61, 16.3.2009, s. 31. (14) EUVL C 61, 16.3.2009, s. 37. (15) EUVL C 61, 16.3.2009, s. 40. (16) APP 100.288. (17) APP 100.452. (18) APP 100.448. (19) Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission yhteinen julkilausuma "Humanitaarista apua koskeva eurooppalainen konsensus" (EUVL C 25, 30.1.2008, s. 1).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 aluepolitiikan parhaista käytännöistä ja rakennerahastojen käytön esteistä (2008/2061(INI))

P6_TA(2009)0156 A6-0095/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon osana Urban-aloitetta toteutettavan Urbact-ohjelman, joka edistää ja kehittää hyviä käytäntöjä ja kokemustenvaihtoa kaikkiaan yli 200:ssa Euroopan unionin kaupungissa,

–   ottaa huomioon 21. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman hallintotavasta ja kumppanuudesta kansallisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla(1),

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(2),

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1080/2006(3),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 158 ja 159 artiklan,

–   ottaa huomioon Lissabonissa 23. ja 24. maaliskuuta 2000 kokoontuneen kevään Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Viides taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus – Kasvavat alueet, kasvava Eurooppa" (KOM(2008)0371),

–   ottaa huomioon 6. lokakuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Vihreä kirja alueellisesta koheesiosta Euroopassa – Alueellisen moninaisuuden kääntäminen vahvuudeksi" (KOM(2008)0616),

–   ottaa huomioon 8. marraskuuta 2006 annetun komission tiedonannon "Alueet talouden muutosten edistäjinä" (KOM(2006)0675),

–   ottaa huomioon rakenne- ja koheesiopolitiikasta vastaavan osastonsa tutkimuksen aiheesta "Aluepolitiikan parhaat käytännöt ja rakennerahastojen käytön esteet",

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin aluekehitysvaliokunnan 17. heinäkuuta 2008 järjestämän julkisen kuulemisen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A6-0095/2009),

A.   ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka kuuluu Euroopan unionin merkittävimpiin politiikan aloihin, ei pelkästään siksi, että sen osuus talousarviosta on huomattava, vaan ennen kaikkea siksi, että se on keskeinen osa Euroopan yhdentymisprosessia ja sillä on hyvin tärkeä merkitys Euroopan unionin yhteiskunnallisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden sekä yhteensä 268 alueen kehityksen kannalta, koska se vähentää kehitysongelmia ja alueiden välisiä eroja sekä parantaa kaikkien EU:n kansalaisten elämänlaatua,

B.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin alueilla on keskenään paljolti samankaltaisia haasteita, vaikka niiden vaikutukset vaihtelevat huomattavasti alueittain, kun otetaan huomioon niiden erityispiirteet ominaisuuksiensa (esimerkiksi saari- tai vuoristoalueet) ja väestönsä suhteen, kuten globalisaatio ja siihen liittyvä nopeutunut talouselämän rakennemuutos, kauppasuhteiden avaaminen, teknisen vallankumouksen seuraukset, ilmastonmuutos, osaamistalouden kehitys, väestörakenteen muutos, väestökato sekä lisääntyvä maahanmuutto,

C.   katsoo, että hankkeissa päästään usein parhaisiin, osaamisperustaa vahvistaviin ja kilpailukykyä parantaviin tuloksiin julkisen sektorin, yritysten, koulutussektorin ja paikallisten toimijoiden yhteistyöllä,

D.   katsoo, että koheesiopolitiikka ei voi käyttää kaikkea potentiaaliaan näihin haasteisiin vastaamiseen, sillä Euroopan unionin rakennerahastoista tukea mahdollisesti hakevat tahot kohtaavat suuria esteitä, joita ovat

E.   katsoo, että jotkin koheesiopolitiikan virheistä johtuvat näistä olemassa olevista esteistä,

F.   ottaa huomioon, että rakennepolitiikan täytäntöönpanon viiveet johtuvat osittain menettelyjen liiallisesta jäykkyydestä ja että tämän vuoksi olisi mietittävä, miten menettelyjä voisi yksinkertaistaa ja vastuun ja toimivallan jakaa selkeästi Euroopan unionin, jäsenvaltioiden ja alueellisten sekä paikallisten viranomaisten kesken,

1.   korostaa, että vaikka on otettava huomioon hyvien käytäntöjen levittämisestä laajemmalle yleisölle saatava erityinen lisäarvo parempana tiedottamisena ja kustannushyötynä, pyrkimykset soveltaa näitä käytäntöjä EU:n aluepolitiikassa olisi suunnattava etupäässä hallintoviranomaisiin ohjaten niitä laatimaan rakennerahastovarojen saantia koskevia sääntöjä, jotta tietoja ja kokemuksia vaihtaen saadaan merkittävästi kohennettua hankkeiden laatua, tarjoamalla ratkaisuja yhteisiin ongelmiin ja auttamalla valitsemaan tehokkaampia ja paremmin kohdennettuja tukitoimia;

2.   kiinnittää huomiota tarpeeseen yksinkertaistaa rakennerahastohankkeiden ja -ohjelmien täytäntöönpanoa sääteleviä menettelyjä, etenkin hallinto- ja valvontajärjestelmiä; pitää sen vuoksi tässä yhteydessä myönteisenä rakennerahastoa koskevien säännösten tarkistuspakettia vastauksena nykyiseen finanssikriisiin; odottaa innolla asiaa koskevia komission lisäehdotuksia, joista on määrä ilmoittaa lähikuukausien aikana;

Esteiden poistaminen

3.   kehottaa komissiota poistamaan edellä mainitut esteet, muun muassa seuraavin keinoin:

4.   suosittelee, että komissio kehittäisi lisäksi alueiden välisessä vaihdossa käytettyihin menettelyihin (parhaat käytännöt) perustuvan yhteisen, yleisesti käytettävissä olevan lähestymistavan, jonka tavoitteena olisi, että koheesiopolitiikan toimijat voivat käyttää hyväkseen muiden kokemuksia;

5.   huomauttaa nimenomaisesti, että parhaiden käytäntöjen määrittäminen ei saa lisätä hakijoiden ja hankkeiden vetäjien hallinnollista rasitusta;

6.   vaatii käyttämään rakennerahastoja mahdollisimman epäbyrokraattisesti ja huolehtimaan siitä, että byrokratiaa ei lisätä tarpeettomasti jäsenvaltioiden asettamilla omilla ehdoilla;

7.   vahvistaa tukevansa käytäntöä, jonka tavoitteena on, että jokainen jäsenvaltio toimittaa vuosittain kansallisen tarkastuslausuman yhteistyössä hallinnoitavista yhteisön varoista, ja katsoo, että tämä käytäntö on otettava yleisesti käyttöön;

Yleisiä ja aihekohtaisia kriteerejä parhaiden käytäntöjen määrittämiseen

8.   arvostaa aloitteeseen "Alueet talouden muutosten edistäjinä" liitettyä tehtävää, jonka mukaan määritetään parhaat käytännöt, joille myönnetään vuosittainen "Regio Stars"-tunnustus ja joista tiedotetaan julkisesti, sekä lisäksi perustetaan parhaita käytäntöjä käsittelevä verkkosivusto; kiinnittää huomiota siihen, että pelkän verkkosivuston teho on rajallinen;

9.   suhtautuu kriittisesti siihen, että komission objektiivisista perusteista parhaiden käytäntöjen määrittämistä varten puuttuu avoimuus;

10.   koska käsitettä "parhaat käytännöt" käytetään monilla eri tavoilla ja koska rinnalla käytetään usein käsitteitä "hyvät käytännöt" (good practices) tai "menestystarinat" (success stories), kehottaa komissiota laatimaan selkeän, koheesiopolitiikkaa varten suunnitellun kriteeriluettelon, jossa parhaat käytännöt voidaan erottaa muista hankkeista;

11.   suosittelee komissiolle parhaiden käytäntöjen tunnistamisessa käytettäväksi seuraavia seikkoja:

12.   korostaa, että kaikkien parhaiden käytäntöjen korostamiseksi käytettävien kriteerien on oltava selkeästi mitattavissa ja luotettavia, jotta vältetään hankaukset, epätoivotut vaikutukset ja subjektiiviset tulkinnat, jotka voivat murentaa koko näihin kriteereihin perustuvan hankkeiden luokitusmenettelyn; kehottaa näin ollen komissiota kuvaamaan selkeästi näiden kriteerien sisällön ja niiden täytäntöönpanotavan;

13.   suosittaa luettelemaan muita tekijöitä parhaiden käytäntöjen määrittämiseksi, koska Euroopan unionin monilla alueilla toteutetaan analyyseja lukuisista hankkeista koheesiopolitiikan alalla, ja nämä hankkeet ovat erityisen merkittäviä paitsi yksittäisten alueiden myös koko EU:n kehityksen kannalta ja näitä leimaa huomattavan moninainen toteutus;

14.   suosittelee, että tutkimuksen ja kehityksen/innovaatioiden alalla otetaan huomioon seuraavat tekijät:

15.   suosittelee, että ympäristönsuojelun, ilmastonsuojelun ja kestävän energiapolitiikan alalla otetaan huomioon seuraavat tekijät:

16.   suosittelee, että arvokkaiden työpaikkojen luomisen yhteydessä otetaan huomioon seuraavat tekijät:

17.   suosittelee, että elinikäisessä oppimisessa otetaan huomioon seuraavat tekijät:

18.   suosittelee, että integroidussa kaupunkisuunnittelussa otetaan huomioon seuraavat tekijät:

19.   suosittelee, että väestörakenteen kehityksen alalla otetaan huomioon seuraavat tekijät:

20.   suosittelee, että rajatylittävässä yhteistyössä otetaan huomioon seuraavat tekijät:

21.   suosittelee, että julkisen ja yksityisen alan kumppanuuksien yhteydessä otetaan huomioon seuraavat tekijät:

22.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon tarpeen edistää parhaita käytäntöjä rahoitusjärjestelyissä, etenkin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien yhteydessä sekä Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston tuella toteutettavissa hankkeissa;

23.   on tietoinen siitä, että hankkeen on poikkeuksellisen vaikeaa täyttää yhtäaikaisesti kaikki edellä mainitut kriteerit; kehottaa komissiota sen vuoksi ennen näiden ehtojen soveltamista asettamaan ne tärkeysjärjestykseen ja määrittämään ne ehdot, jotka ovat tärkeimpiä, jotta on helpompaa määrittää tärkeät hankkeet parhaiksi käytännöiksi; korostaa, että on käytettävä parhaita käytäntöjä koskevia yhteisesti sovittuja ehtoja avoimella tavalla, mikä mahdollistaa parhaiden käytäntöjen paremman hallinnon, hyväksyttävyyden ja vertailtavuuden ja estää sekaannukset muiden vastaavien käsitteiden kanssa;

24.   kehottaa komissiota laatimaan näiden tekijöiden pohjalta käsitteiden "parhaat käytännöt", "hyvät käytännöt" sekä "menestystarinat" tulevaa käyttöä varten selvän ja avoimen alajaottelun tai jaksotuksen, jota voidaan käyttää hankkeiden laadun määrittämisessä;

Parhaiden käytäntöjen vaihto

25.   kehottaa komissiota järjestämään ja koordinoimaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa alueiden verkoston kautta ja luomaan tätä tarkoitusta varten kaikilla Euroopan unionin kielillä toimivan julkisen verkkosivuston, joka sisältää tärkeää tietoa näistä hankkeista;

26.   suosittaa komissiota nykyisen hallintokehyksen aikana luomaan aluepolitiikasta vastaavaan pääosastoon yksikön, jonka tavoitteena olisi parhaiden käytäntöjen pitkäkestoinen, jatkuva, luotettava ja menestyksekäs vaihto koheesiopolitiikan alalla yhteistyössä parhaiden käytäntöjen arviointia, keräämistä sekä vaihtoa toteuttavan alueiden verkoston kanssa ja joka olisi yhteyshenkilön ominaisuudessa aina käytettävissä niin tarjontaa kuin kysyntääkin koskevissa asioissa; kehottaa komissiota levittämään hyvien käytäntöjen kulttuuria kaikkiin osastoihinsa;

27.   ehdottaa tässä yhteydessä, että arviointijärjestelmissä tutkittaisiin ja otettaisiin huomioon kokeiltuja ja hyviksi havaittuja menetelmiä, jotka ovat jo olleet käytössä; uskoo, että erityinen painoarvo olisi annettava yhteistyölle alueviranomaisten ja asiantuntijalaitosten verkoston kanssa, joilta on parhaiten saatavissa parhaita käytäntöjä koskevaa perusmateriaalia arvioitavaksi;

28.   muistuttaa, että vaikka Euroopan unioni huolehtii rahoituksen ja hyvien käytäntöjen tarjoamisesta, on kansallisten, alueellisten ja paikallisten päättäjien tehtävä ottaa niistä hyöty irti; pitää tässä yhteydessä myönteisenä vaaleilla valittujen paikallisten edustajien Erasmus-ohjelman perustamista;

29.   suosittelee, että komissio käyttää käytettävissä olevia alueiden komitean välineitä, erityisesti Lissabonin strategian seurantafoorumia ja toissijaisuusperiaatteen toteutumista seuraavaa verkostoa, parhaiden käytäntöjen vaihtoon alueiden ja jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan yksilöidä ja yhdessä määrittää koheesiopolitiikan tavoitteet, sen jälkeen suunnitella toimet ja lopulta toteuttaa vertaileva arvio politiikan tuloksista;

o
o   o

30.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0492. (2) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25. (3) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 koheesiopolitiikan täydentävyydestä ja sen yhteensovittamisesta maaseudun kehitystoimien kanssa (2008/2100(INI))

P6_TA(2009)0157 A6-0042/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 158 ja 159 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(1) ja etenkin sen 9 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20. päivänä syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005(2),

–   ottaa huomioon yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista 6. lokakuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/702/EY(3),

–   ottaa huomioon maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista (ohjelmakausi 2007–2013) 20. helmikuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/144/EY(4),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin alueellisen ohjelman ja sen täytäntöönpanoa koskevan ensimmäisen toimintasuunnitelman,

–   ottaa huomioon 6. lokakuuta 2008 päivätyn komission vihreän kirjan alueellisesta koheesiosta Euroopassa – Alueellisen moninaisuuden kääntäminen vahvuudeksi (KOM(2008)0616),

–   ottaa huomioon Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen seurantaverkon (ESPON) selvityksen Euroopan tulevaisuudesta ja alueellisista näkymistä ("Territorial futures: Spatial scenarios for Europe"),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A6-0042/2009),

A.   ottaa huomioon, että OECD on määritellyt maaseutualueen käsitteen, joka sisältää sellaiset piirteet, kuten alhainen väestöntiheys ja palvelujen saatavuuden puute, ja että komissio käyttää tätä määritelmää valitessaan ja hahmotellessaan kehitystavoitteita näille alueille,

B.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin maaseutualueet ovat hyvin erilaisia jäsenvaltiosta riippuen ja että vaikka joillakin alueilla ja joissakin jäsenvaltioissa maaseutualueilla on ollut talouskasvua ja väestö on lisääntynyt, monien maaseutualueiden asukkaat muuttavat kaupunkeihin tai pyrkivät löytämään uusia elinkeinoja, mikä synnyttää valtavia haasteita näille alueille,

C.   ottaa huomioon, että maaseutualueet kattavat jopa 80 prosenttia Euroopan unionin pinta-alasta,

D.   ottaa huomioon, että maaseudun välialueilla, joille on tyypillistä niihin rajoittuvien kaupunkialueiden kaltainen taloudellinen rakenne, on erilaiset tarpeet kuin alueilla, jotka ovat puhtaasti maaseutua, syrjäisiä tai eristyneitä,

E.   ottaa huomioon, että yksi unionin tavoitteista on tukea taloudellista ja sosiaalista edistystä, edistää työllisyyden korkeaa tasoa ja saavuttaa tasapainoinen ja kestävä kehitys,

F.   katsoo, että Euroopan unionin taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota on mahdollista vahvistaa taloudellisen kehityksen avulla, tukemalla työllistymismahdollisuuksia maaseutu- ja kaupunkialueilla sekä varmistamalla julkisten palvelujen yhtäläinen saatavuus,

G.   toteaa, että rakennepolitiikan uudistus kaudella 2007–2013 toi mukanaan muutoksia rahastojen rakenteisiin ja niiden kautta jaettavien tukien jakoperusteisiin sekä sen myötä perustettiin myös yhteiseen maatalouspolitiikkaan (YMP) liittyvä ja koheesiopolitiikasta erotettu uusi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto),

H.   katsoo, että LEADER-ohjelmat ovat osoittaneet jo aikaisemmin, miten maaseudun kehittämistä voidaan menestyksekkäästi tukea aluepolitiikan välineillä,

I.   katsoo, että maaseuturahaston onnistumisen kannalta on olennaisen tärkeää, että maaseuturahastosta ja rakennerahastoista yhteisrahoitetut toimet täydentävät toisiaan, eli on otettava käyttöön eri rahastoista, erityisesti Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR), koheesiorahastosta ja Euroopan sosiaalirahastosta (ESR), myönnettävien tukien koordinointi ja valvottava, että nämä rahastot täydentävät toisiaan,

J.   katsoo, että maaseuturahaston perustaminen ja maaseudun kehittämisen rahoituksen erottaminen koheesiopolitiikasta ja laajemmin aluekehityspolitiikasta eivät saa johtaa siihen, että tietyt tavoitteet (esimerkiksi ympäristönsuojelu, liikenne tai koulutus) ovat päällekkäisiä tai että ne jätetään kokonaan huomiotta,

K.   katsoo, että jatkuva varojen siirtäminen Euroopan maatalouden tukirahaston ja maaseuturahaston välillä johtaa suunnittelun epävarmuuteen sekä maanviljelijöiden että maaseudun kehittämishankkeiden toteuttajien osalta,

L.   katsoo, että talousarvion rajoitteista johtuen on olemassa riski, että EAKR:sta saatavat varat käytetään suuressa määrin taloudellisen kilpailukyvyn parantamiseen suurimmissa kaupunkikeskuksissa tai erittäin dynaamisilla alueilla, kun taas maaseuturahaston varoja käytetään lähinnä maatalouden kilpailukyvyn parantamiseen, joka edelleen on maaseutualueiden kehityksen moottori, ja että ne suunnataan myös muun kuin maataloustoiminnan tukemiseen ja maaseutualueilla sijaitsevien pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) kehittämiseen; tästä syystä koordinointia on tiukennettava sen varmistamiseksi, etteivät mitkään alueet jää ilman tukea,

M.   katsoo, että pk-yritykset, erityisesti mikroyritykset ja käsityöläisyritykset, ovat tärkeässä asemassa taloudellisen ja sosiaalisen elämän säilyttämisessä ja vakaan tilanteen takaamisessa maaseudulla,

N.   katsoo, että maaseudun kehittämispolitiikan tavoitteiden ei tarvitse olla ristiriidassa Lissabonin tavoitteiden kanssa, kun kehittäminen perustuu suhteellisen kilpailukyvyn mekanismin käyttöön (parempi kustannustehokkuus), erityisesti paikallisessa elintarvikejalostuksessa ja pk-yritysten sekä infrastruktuurin ja palvelujen, kuten matkailun, koulutuksen ja ympäristösuojelun, kehittämiseen liittyen,

O.   katsoo, että olisi tunnustettava maatalouspolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan välinen luonnollinen yhteys ja niiden täydentävyys,

1.   katsoo, että perinteiset kriteerit maaseutualueiden erottamiseksi kaupunkialueista (matalampi väestöntiheys ja kaupungistumisen taso) eivät ehkä aina riitä antamaan kattavaa kuvaa tilanteesta; katsoo tämän vuoksi, että olisi tutkittava mahdollisuutta lisätä muita kriteerejä, ja kehottaa komissiota analysoimaan asiaa ja laatimaan siitä konkreettisia ehdotuksia;

2.   on vakuuttunut, että koska Euroopan unionin maaseutualueet, jotka muodostavat jopa 80 prosenttia sen pinta-alasta, ovat hyvin erilaisia jäsenvaltiosta riippuen, olisi tarpeen hyväksyä ja panna täytäntöön mukautettu ja yhdennetty lähestymistapa niiden kehittämiseksi kestävällä tavalla sekä pyrittävä tasoittamaan kaupunki- ja maaseutualueiden eriarvoisuutta ja edistettävä niiden taloudellista dynamiikkaa; tähdentää, että tähän liittyvään toimintaan on myönnettävä riittävät varat;

3.   muistuttaa tässä yhteydessä, että kaikkien alueiden koko Euroopan unionissa, mukaan lukien maaseutualueet ja syrjäiset alueet, olisi voitava hyötyä periaatteessa samoista kehitysmahdollisuuksista, jotta vältetään heikoimmassa asemassa olevien alueiden alueellinen syrjäytyminen entisestään;

4.   korostaa, että hyvin monilla maaseutualueilla etenkin nuorten ja naisten kehitysmahdollisuuksia heikentävät vaikeudet hyödyntää julkisia palveluja, työpaikkojen puute ja ikäpyramidi;

5.   huomauttaa, että tietyillä alueilla tarjolla ei ole vaihtoehtoja tietyntyyppiselle maataloustuotannolle, joka on monissa tapauksissa ympäristö- ja aluepoliittisista syistä säilytettävä hinnalla millä hyvänsä, etenkin kun on kyse syrjäisistä alueista ja ylänköjen viljelyalueista, joita uhkaa aavikoituminen;

6.   muistuttaa, että 15. ja 16. kesäkuuta 2001 järjestetty Göteborgin Eurooppa-neuvosto laajensi Lissabonin tavoitteita, niin että ne käsittävät kestävyyden ja koheesion, ja että maaseudun kehittämispolitiikan tavoitteena on nimenomaan kestävä maatalous, maaseudulla harjoitettavan muun kuin maataloustoiminnan säilyttäminen, paikallisten kehitysmahdollisuuksien maksimointi, ympäristönsuojelu, tasapainoinen aluesuunnittelu ja pk-yritysten kehittäminen;

7.   katsoo, että maaseudun kehittämispolitiikan moitteeton täytäntöönpano maaseutualueiden pitkän aikavälin kestävän kehityksen kannalta edellyttää, että otetaan huomioon kunkin alueen luonnonvarat ja erityispiirteet, mukaan lukien maaseudun perintöarvojen suojelu, kohentaminen ja hallinnointi, sekä yhteyksien ja yhteistoiminnan kehittäminen kaupunkialueiden kanssa;

8.   korostaa myös vaihtoehtoisen taloudellisen toiminnan alojen arvioinnin merkitystä ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia väestön ammatillisen toiminnan monipuolistamiseksi;

9.   katsoo, että maaseudun kohtaamat tulevaisuuden haasteet edellyttävät tasapainoista kehittämispolitiikkaa, johon osallistuvat kaikki sosiaaliset ja taloudelliset toimijat, mukaan lukien tuotanto- ja palvelualojen pienyritykset ja mikroyritykset, kun otetaan huomioon niiden merkitys alueiden integroidun kehityksen kannalta;

10.   katsoo, että uusissa jäsenvaltioissa maaseudun kehittämispolitiikan on tähdättävä maatalouden tehokkuuden parantamiseen ja maaseudun ja kaupunkien välisten taloudellisten kehityserojen kaventamiseen, esimerkiksi tukemalla muuta kuin maanviljelystoimintaa, ja että tähän tavoitteeseen voidaan pyrkiä myös rakennerahastojen avulla;

11.   on tyytyväinen Salzburgissa vuonna 2003 pidetyn maaseudun kehittämistä käsitelleen toisen konferenssin kunnianhimoisiin tavoitteisiin, mutta pitää valitettavana sitä, että YMP:n toisen pilarin rahoitusta on merkittävästi heikennetty, mikä uhkaa aiheuttaa tehottomuutta ja tehdä eron viljelijöiden ja maaseudun muiden asukkaiden välille;

12.   huomauttaa, että on kehitettävä johdonmukainen, pitkän aikavälin maaseudun kehittämisstrategia, jotta helpotetaan kaiken käytettävissä olevan rahoituksen mahdollisimman tehokasta käyttöä;

13.   pyytää jäsenvaltioita ja alueviranomaisia laatimaan komission kanssa tekemänsä yhteistyön ja kaikkien toimivaltaisten viranomaisten ja kansalaisyhteiskuntaa edustavien elinten kanssa harjoittamansa kumppanuuden puitteissa avoimen, pitkäkestoisen ja kestävän maaseudun kehittämisstrategian sekä kansallisella että alueellisella tasolla, jotta voidaan määritellä selkeästi maaseudun kehittämisen painopistealueet ja tavoitteet ja varmistaa eri lähteistä peräisin olevien tukien mukauttaminen, koordinointi ja täydentävyys;

14.   pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja alueviranomaisia ottamaan näiden painopistealueiden arviointiin mukaan pk-yrityksiä, mikroyrityksiä ja käsityöläisyrityksiä edustavat järjestöt, jotta voidaan paremmin vastata näiden yritysten tarpeisiin ja odotuksiin;

15.   myöntää, että maaseudun kehittämispolitiikalla on erityisen tärkeä tehtävä maaseutualueille tyypillisten ongelmien tunnistamisessa ja niihin puuttumisessa, ja uskoo, että maaseuturahaston perustaminen YMP:n toista pilaria varten edustaa pyrkimystä lähestyä joustavasti, strategisesti, temaattisesti ja yhtenäisesti EU:n maaseutualueita kohtaavia erilaisia tilanteita ja lukuisia haasteita sekä yksinkertaistaa rahoitusmenettelyjä ja varmistaa, että varat suunnataan näille alueille;

16.   palauttaa mieliin, että jäsenvaltioita on pyydetty valmistelemaan nykyistä ohjelmakautta varten kaksi strategista asiakirjaa: maaseudun kehittämisen kansallinen strategiasuunnitelma (maaseuturahasto) ja aluepolitiikan kansallinen strateginen viitekehys (rakennerahastot); muistuttaa, että jäsenvaltioita on pyydetty lisäämään synergiaetuja ja perustamaan toiminnallisia koordinointimekanismeja eri rahastojen välillä; pahoittelee kuitenkin, että tässä prosessissa korostetaan etupäässä eri rahastojen ja ohjelmien erottamista toisistaan sen sijaan, että niistä saataisiin synergiaetuja;

17.   katsoo, että tehokas maaseudun kehittämispolitiikka voidaan saada aikaiseksi vain, jos maaseuturahaston ja aluekehityspolitiikan mukaisia toimia koordinoidaan ja ne täydentävät toisiaan, niin että vältetään päällekkäistä rahoitusta ja aukkoja; toteaa huolestuneena riittämättömän koordinoinnin yksittäisissä jäsenvaltioissa kuluvalla ohjelmakaudella toteutettujen kyseisten toimenpiteiden välillä; kehottaa näin ollen komissiota esittämään uudistusehdotuksia koheesiopolitiikan ja YMP:n puitteissa rahoitettujen toimenpiteiden suunnittelun ja toteuttamisen paremman koordinoinnin takaamiseksi; toteaa, että vuoden 2013 jälkeinen YMP:n ja rakennerahastojen uudistus antaa mahdollisuuden arvioida uudelleen maaseudun kehittämisen sekä maatalouspolitiikan ja koheesiopolitiikan välistä suhdetta;

18.   myöntää, että maaseudun kehittämispolitiikan tärkein tehtävä on saada väestö pysymään edelleenkin maaseudulla ja varmistaa heille kohtuullinen elintaso;

19.   katsoo, että tätä lähestymistapaa, jossa maaseudun kehittäminen erotettiin koheesiopolitiikasta perustamalla maaseuturahasto, on seurattava hyvin tarkasti, jotta voidaan arvioida sen todellisia vaikutuksia maaseutualueiden kehitykseen; toteaa, että uusi järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2007 ja että tämän vuoksi on liian aikaista tehdä johtopäätöksiä tämän yhteisön politiikan suhteen;

20.   korostaa, että yksi maaseudun kehittämispolitiikan painopistealuista on ehdottaa toimia, jotka eivät johda siihen, että maaseutuväestön on jätettävä maanviljely, ja jotka auttavat myös tukemaan muun muassa kilpailukykyisiä tiloja sekä esimerkiksi luonnonmukaisten tuotteiden ja perinteisten korkealaatuisten elintarvikkeiden ja juomien tuotantoa;

21.   panee mielenkiinnolla merkille, että YMP:n toisen pilarin (maaseudun kehittämispolitiikka) toimintalinjat 3 ja 4 (LEADER), jotka ovat 15 prosenttia maaseuturahaston kaikista menoista, koskevat muuta kuin maataloustoimintaa ja keskittyvät etupäässä maaseudun talouden monipuolistamiseen; katsoo, että kun otetaan huomioon näistä välineistä rahoitettujen toimien luonne, jotka muistuttavat joitakin rakennerahastoista rahoitettuja toimia, on olemassa riski politiikkojen päällekkäisyydestä;

22.   korostaa kuitenkin tarvetta ottaa huomioon ennen kaikkea maatalouden alalla työskentelevien tulevaisuudennäkymät, joiden olisi pysyttävä maaseudun kehittämispolitiikan tukitoimien keskipisteenä;

23.   korostaa, kuinka tärkeää on tukea nuoria viljelijöitä, jotta he eivät jätä maitaan, vaikka he eivät harjoitakaan pelkästään maataloustuotantoa, ja tarjota heille kannustimia kehittämiseen ja muuhun toimintaan, kuten maaseutumatkailu, ja korostaa myös pk-yritysten vahvistamisen merkitystä maaseudulla;

24.   toteaa, että maaseudun kehittämispolitiikan tärkeimmät tavoitteet voidaan saavuttaa vain, jos sille myönnetään tarvittavat varat, joita käytetään maaseutualueille määritettyjen painopistealueiden mukaisesti, ja että tuen mukauttamisen kautta kerätyt varat olisi aina jaettava takaisin toimiville viljelijäyhteisöille;

25.   katsoo, että rakennepolitiikan ja maaseudun kehittämisen koordinointi mahdollistaa hankkeet, joilla on enemmän eurooppalaista lisäarvoa; näkee tässä mahdollisuuden maaseudun arvon pysyvään nostamiseen muun muassa infrastruktuuritoimenpiteillä tai ympäristönsuojelutoimenpiteillä;

26.   pyytää komissiota esittämään tarkat tiedot ja ennusteita maaseuturahaston ja rakennerahastojen varojen käytöstä maaseutualueilla ja tarkastelemaan yhteisvaikutuksia, joita voidaan luoda maaseuturahaston ja rakennerahastojen avulla maaseutualueilla käytettävissä olevien varojen puitteissa;

27.   kehottaa komissiota tarkastelemaan, voivatko aluepoliittiset ohjelmat auttaa tarjoamaan maanviljelijöille varman toimeentulon, esimerkiksi ympäristön- ja luonnonsuojeluun sekä maisemanhoitoon liittyvien toimien toteuttamisen avulla;

28.   korostaa, että koheesiopolitiikan alalla suurimmat haasteet ovat edelleenkin kestävä kehitys, tulotaso asukasta kohden, saavutettavuus, julkisten hyödykkeiden ja palvelujen saatavuus ja maaseudun väestökato ja että niitä voidaan tehokkaimmin parantaa muun muassa tukemalla taloudellista toimintaa maaseutualueilla;

29.   pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan maaseudun järjestelmällisesti huomioon yhteisön politiikoissa ja tukemaan asianmukaisella tavalla inhimillisen pääoman kehittämiseen tarkoitettuja hankkeita, erityisesti tarjoamalla koulutusmahdollisuuksia maatalousyrittäjille ja muiden alojen yrittäjien maaseutualueilla kiinnittäen erityistä huomiota maaseudulla asuviin nuoriin naisiin ja tavoitteena työllisyyden ja työpaikkojen luomisen tukeminen;

30.   korostaa, että maaseutualueiden kehittämisessä on kiinnitettävä enemmän huomiota luonnon- ja maaseutumaiseman säilyttämiseen, ekomatkailuun, uusiutuvan energian tuotantoon ja käyttöön ja paikallisiin aloitteisiin, kuten paikalliset elintarvikkeiden laadunparannusjärjestelmät ja paikallisten maataloustuottajien harjoittama suoramyynti;

31.   korostaa pk-yritysten merkitystä maaseudun kehittämisessä ja niiden osuutta alueellisessa ja paikallisessa lähentymisessä; pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia painottamaan kilpailukyvyn vahvistamista tukemalla myös muita tuotannonaloja ja kannustamaan yrittäjyyteen maaseutualueilla, muun muassa poistamalla hallinnolliset, oikeudelliset ja suunnitteluun liittyvät esteet, tarjoamalla riittävän tietotekniikkainfrastruktuurin ja lisäämällä kannustimia uuden yritystoiminnan käynnistämiseksi, sekä tarjoamaan myös enemmän tukea muuhun kuin maataloustoimintaan ja samalla edistämään näiden alueiden talouden monipuolistamista;

32.   toistaa vetoomuksensa neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille ja paikallisviranomaisille liittyen siihen merkittävään haasteeseen, jonka aiheuttaa useiden miljoonien pienyritysten katoaminen maaseudulta, millä on huomattava vaikutus maaseudun työllisyydelle ja siten vakaalle tilanteelle; pyytää, että ryhdyttäisiin kaikkiin toimenpiteisiin kaikilla tasoilla läheisessä yhteistyössä taloudellisten toimijoiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa;

33.   myöntää, että maaseudun kehittämispolitiikan täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet johtuvat alakohtaisten politiikkojen ja alueellisen koheesiopolitiikan sekä niiden taloudellisten ja sosiaalisten ulottuvuuksien yhteensopimattomuudesta, erilaisista toimivallan jaon organisaatiomalleista ja erilaisesta toimien koordinoinnista jäsenvaltioiden tasolla; korostaa tähän liittyen jälleen kerran tarvetta luoda yhteisvaikutusta maaseuturahaston ja rakenne- ja koheesiorahastojen välillä sekä kehottaa komissiota lisäämään näiden rahoitusvälineiden tarjoamien mahdollisuuksien tiedostamista kansallisten, alue- ja paikallisviranomaisten keskuudessa; pyytää jäsenvaltioita varmistamaan vuoropuhelun hallintoviranomaisten välillä yhteisvaikutusten luomiseksi eri rahastojen toimien välillä ja niiden tehokkuuden lisäämiseksi;

34.   katsoo, että maaseudun kehittämisen rahoitusuudistus edellyttää, että komissio tekee ensin perusteellisia tutkimuksia kaikista alakohtaisista politiikoista, joilla on vaikutusta maaseutualueilla, ja eritoten YMP:sta ja aluepolitiikasta koheesiopolitiikan puitteissa ja että määritetään maaseudun kehittämispolitiikkaa kokonaisuudessaan koskevia hyviä käytäntöjä;

35.   pyytää neuvostoa kutsumaan kokoon yhteiseen epäviralliseen neuvoston kokoukseen maataloudesta ja aluepolitiikasta vastaavat ministerit ja keskustelemaan parhaista keinoista koordinoida koheesiopolitiikkaa ja maaseudun kehittämisen toimia sekä kutsumaan tähän kokoukseen Euroopan unionin neuvoa-antavat elimet (alueiden komitea ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea) sekä alue- ja paikallisviranomaisten edustajia;

36.   pyytää, että komissio perustaa osana YMP:n terveystarkastusta vuoteen 2011 mennessä korkean tason työryhmän, joka laatii ehdotuksia maaseudun talouden ja kaikkien maaseutualueilla asuvien tulevaisuuden turvaamiseksi vuoden 2013 jälkeen;

37.   kehottaa komissiota perustamaan todellisen hallinnon ja kumppanuuden kaikilla tasoilla tai vahvistamaan sitä ja ottamaan suoraan tähän mukaan kaikki toimijat, mukaan lukien pk-yritykset ja mikroyritykset sekä taloudelliset toimijat ja työmarkkinaosapuolet, jotta voidaan määritellä maaseutualueiden kehitystarpeisiin parhaiten soveltuvat toiminnan painopistealueet;

38.   toteaa, että maaseudun kehittämisen prosessi on sovitettava yhteen kaupunkien reuna-alueiden etujen kanssa ja koordinoitava tiukasti kaupunkialueiden kehittämisen kanssa, ja korostaa, että kaupunki- ja maaseutualueiden kehityspolitiikkojen synergia ei ole riittävää eikä toimivaa;

39.   tunnustaa maaseutuyhteisöjen mahdollisuudet edistää ympäristönsuojelua sitoutumalla ympäristöystävälliseen toimintaan ja kehittämällä vaihtoehtoisia energialähteitä, kuten biopolttoaineita, ottaen huomioon erityisesti neljä uutta haastetta, jotka on esitetty terveystarkastuksen maaseudun kehittämispolitiikassa, muun muassa luonnon monimuotoisuus ja uusiutuvat energialähteet;

40.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25. (2) EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1. (3) EUVL L 291, 21.10.2006, s. 11. (4) EUVL L 55, 25.2.2006, s. 20.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kosmeettisista valmisteista (laaditaan uudelleen) (KOM(2008)0049 – C6-0053/2008 – 2008/0035(COD))

P6_TA(2009)0158 A6-0484/2008

(Yhteispäätösmenettely – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0049),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0053/2008),

–   ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1),

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle työjärjestyksen 80 a artiklan 3 kohdan mukaisesti 21. marraskuuta 2008 osoittaman kirjeen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 80 a ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0484/2008),

A.   toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä oleva ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset mainittujen muutosten kanssa niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella ja sellaisena kuin se on jäljempänä tarkistettuna;

2.   panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausunnot;

3.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 24. maaliskuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2009 antamiseksi kosmeettisista valmisteista (uudelleenlaadittu toisinto)

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o ....)

Liite

Komission lausumat

Komissio panee merkille jäsenvaltioiden huolen siitä, että direktiivejä uudelleenlaaditaan asetuksiksi.

Komissio katsoo, että niiltä osin kuin direktiivin säännökset ovat riittävän selkeät, täsmälliset ja tarkat, ne voidaan muuntaa suoraan sovellettaviksi asetuksen säännöksiksi uudelleenlaatimalla. Tämä koskee erityisesti tapauksia, joissa säännökset ovat luonteeltaan teknisiä ja ne on jo saatettu kokonaisuudessaan osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä.

Komissio hyväksyy kaikkien esitettyjen mielipiteiden valossa, että kosmetiikka-asetuksen nimenomaista tapausta ei käytetä ennakkotapauksena tätä aihetta koskevan toimielinten välisen sopimuksen tulkinnassa.

Komissio sitoutuu selvittämään kosmeettisten valmisteiden verkkokauppaa koskevaa tilannetta ennen asetuksen soveltamispäivää.

Kuten Euroopan parlamentti, myös komissio on huolestunut siitä, että väärentäminen saattaa vaikuttaa kosmetiikka-alaan ja täten lisätä vaaraa ihmisten terveydelle. Tästä syystä komissio ryhtyy toimiin yhteistyön tehostamiseksi kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä väärentämisen torjumiseksi.

Komissio laatii selventävän huomautuksen siirtymäsäännöksistä ja asetuksen soveltamispäivistä (erityisesti koskien 7, 8, ja 10 artiklaa sekä 12 artiklan a kohtaa).

Nanomateriaalien määritelmään liittyen komissio panee merkille, että nanomateriaalien yhteinen määritelmä on edelleen kehitteillä. Tästä syystä komissio vahvistaa, että tulevassa yhteisön lainsäädännössä yhteisen määritelmän kehitys on otettava huomioon, ja panee merkille, että ehdotuksen sisältämät komiteamenettelyt sallivat myös määritelmän päivittämisen ehdotuksessa.

(1) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi biosidituotteiden markkinoille saattamisesta annetun direktiivin 98/8/EY muuttamisesta tiettyjen määräaikojen pidentämisen osalta (KOM(2008)0618 – C6-0346/2008 – 2008/0188(COD))

P6_TA(2009)0159 A6-0076/2009

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0618),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0346/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0076/2009),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 24. maaliskuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/.../EY antamiseksi biosidituotteiden markkinoille saattamisesta annetun direktiivin 98/8/EY muuttamisesta tiettyjen määräaikojen pidentämisen osalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2009/107/EY.)

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi direktiivien 92/79/ETY, 92/80/ETY ja 95/59/EY muuttamisesta valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteen ja valmisteverokantojen osalta (KOM(2008)0459 – C6-0311/2008 – 2008/0150(CNS))

P6_TA(2009)0160 A6-0121/2009

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0459),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0311/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0121/2009),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös Johdanto-osan 2 kappale (2)  Jotta sisämarkkinoiden toimivuus ja samalla korkeatasoinen terveydensuojelu voidaan EY:n perustamissopimuksen 152 artiklan mukaisesti varmistaa ja kun otetaan huomioon se, että yhteisö on tupakoinnin torjuntaa koskevan Maailman terveysjärjestön (WHO) puitesopimuksen osapuoli, tarvitaan erilaisia muutoksia. Näissä muutoksissa olisi otettava huomioon vallitseva tilanne kunkin eri tupakkatuotteen kohdalla. (2)  Jotta sisämarkkinoiden toimivuus ja samalla korkeatasoinen terveydensuojelu voidaan EY:n perustamissopimuksen 152 artiklan mukaisesti varmistaa ja kun otetaan huomioon se, että yhteisö on tupakoinnin torjuntaa koskevan Maailman terveysjärjestön (WHO) puitesopimuksen osapuoli, tarvitaan erilaisia muutoksia. Näissä muutoksissa olisi otettava tarvittaessa huomioon tupakointikielto sekä vallitseva tilanne kunkin eri tupakkatuotteen kohdalla, ja niillä olisi täydennettävä tupakkamainonnan kieltämiseen sekä valistuskampanjoiden käynnistämiseen liittyviä toimia. Lisäksi huomioon olisi otettava tarve torjua salakuljetusta kolmansista maista sekä järjestäytynyttä rikollisuutta ja vahvistaa ja laajentaa Schengen-aluetta. Tarkistus 2 Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös Johdanto-osan 3 kappale (3)  Savukkeiden osalta järjestelyjä olisi yksinkertaistettava, jotta voidaan tarjota valmistajille tasavertaiset kilpailuolosuhteet, välttää tupakkamarkkinoiden jakautuminen ja korostaa terveystavoitteita. Tätä varten kysytyimmän hintaluokan käsite olisi korvattava siten, että hintaan liittyvä vähimmäisvaatimus viittaisi vähittäismyyntihinnan painotettuun keskiarvoon kun taas rahamääräistä vähimmäisvaatimusta sovellettaisiin kaikkiin savukkeisiin. Vastaavista syistä vähittäismyyntihinnan painotettua keskiarvoa olisi käytettävä viitearvona myös silloin, kun määritellään erityisvalmisteveron osuutta kokonaisveromäärästä. (3)  Savukkeiden osalta järjestelyjä olisi yksinkertaistettava, jotta voidaan tarjota valmistajille tasavertaiset kilpailuolosuhteet, välttää tupakkamarkkinoiden jakautuminen, varmistaa kaikkien jäsenvaltioiden, EU:n tupakanviljelijöiden ja tupakkateollisuuden tasavertainen kohtelu, korostaa terveystavoitteita ja täyttää makrotaloudelliset tavoitteet, kuten matalan inflaation tavoite, ottaen huomioon euroalueen laajentumisen sekä hintojen lähentymisen. Tätä varten kysytyimmän hintaluokan käsite olisi korvattava siten, että kaikkien tupakkatuotteiden valmisteveroa koskevat vähimmäisvaatimukset kaikissa jäsenvaltioissa olisi 1 päivään tammikuuta 2012 mennessä ilmaistava ainoastaan kustakin tupakkayksiköstä kannettavana erityisosana. Vähittäismyyntihinnan painotettua keskiarvoa olisi ainoastaan käytettävä viitearvona silloin, kun määritellään erityisvalmisteveron osuutta kokonaisveromäärästä. Jäsenvaltioissa, joissa tupakan valmistevero on korkea, olisi noudatettava kohtuullisuutta veronkorotusten suhteen, koska veroasteiden lähentäminen toisiinsa on tärkeää sisämarkkinoilla. Tarkistus 3 Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös Johdanto-osan 5 kappale (5)  Savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan osalta yhteisön vähimmäismäärät olisi ilmaistava siten, että vaikutukset ovat samat kuin savukkeiden osalta. Tätä varten olisi säädettävä, että kansallisten verotasojen on oltava sekä vähittäismyyntihinnan prosenttiosuutena ilmaistavien vähimmäismäärien että kiinteänä summana ilmaistavan vähimmäisveron mukaisia. (5)  Savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan osalta yhteisön vähimmäismäärät olisi ilmaistava siten, että vaikutukset ovat samat kuin savukkeiden osalta. Tätä varten olisi säädettävä, että kansallisten verotasojen on oltava kustakin tupakkayksiköstä 1 päivään tammikuuta 2012 mennessä kannettavana kiinteänä summana ilmaistavan vähimmäisveron mukaisia. Tarkistus 7 Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös 1 artikla – 1 kohta Direktiivi 92/79/ETY 2 artikla – 1 kohta – 1 alakohta 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että savukkeiden valmisteveron (paljouden perusteella kannettava valmistevero sekä arvon perusteella kannettava valmistevero) osuus on vähintään 57 prosenttia myytyjen savukkeiden vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta. Valmisteveron on oltava vähintään 64 euroa 1 000 savukkeelta riippumatta vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta. 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava 1 päivään tammikuuta 2012 mennessä, että kaikkien savuketyyppien valmistevero on vähintään 64 euroa 1 000 savukkeelta. Tarkistus 8 Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös 1 artikla – 1 kohta Direktiivi 92/79/ETY 2 artikla – 2 kohta 2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen savukkeiden valmisteveron (paljouden perusteella kannettava valmistevero sekä arvon perusteella kannettava valmistevero) osuus on vähintään 63 prosenttia myytyjen savukkeiden vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta. Valmisteveron on oltava vähintään 90 euroa 1 000 savukkeelta riippumatta vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta. 2.  Kaikkien jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen kaikkien savukeluokkien valmistevero on vähintään 75 euroa 1 000 savukkeelta tai 8 euroa enemmän kuin 1 päivänä tammikuuta 2010. Jäsenvaltioiden, jotka kantavat valmisteveroa vähintään 122 euroa 1 000 savukkeelta vähittäismyyntihinnan painotetun keskiarvon perusteella, ei kuitenkaan tarvitse noudattaa ensimmäisessä alakohdassa säädettyä 63 prosentin vaatimusta. Tarkistus 9 Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös 1 artikla – 1 kohta Direktiivi 92/79/ETY 2 artikla – 3 kohta 3.  Vähittäismyyntihinnan painotettu keskiarvo määritetään kunakin vuonna 1 päivänä tammikuuta kulutukseen luovutetun kokonaismäärän ja kaikki verot sisältävien hintojen perusteella käyttäen viitearvona vuotta n-1. 3.  Vähittäismyyntihinnan painotettu keskiarvo määritetään kunakin vuonna 1 päivänä maaliskuuta markkinoille saatetun kokonaismäärän ja kaikki verot sisältävien hintojen perusteella käyttäen viitearvona vuotta n-1. Tarkistus 10 Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös 1 artikla – 1 kohta Direktiivi 92/79/ETY 2 artikla – 5 kohta 5.  Jäsenvaltioiden on asteittain korotettava valmisteveroja niin, että 2 kohdassa tarkoitetut vaatimukset täyttyvät 2 ja 4 kohdassa asetettuihin määräaikoihin mennessä. 5.  Jäsenvaltioiden on asteittain korotettava valmisteveroja niin, että 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset täyttyvät 1 päivään tammikuuta 2012 mennessä. Jäsenvaltiot, joissa 1 päivänä tammikuuta 2009 vähittäismyyntihintoihin yleisesti sovellettava valmistevero oli korkeampi kuin 64 euroa 1 000 savukkeelta, eivät alenna valmisteverokantaa. Tarkistus 11 Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös 1 artikla – 1 kohta Direktiivi 92/79/ETY 2 artikla – 6 kohta – 1 a alakohta (uusi) Komissio laskee ja julkaisee samassa yhteydessä tiedoksi euroina tai muuna kansallisena valuuttana ilmaistavan savukkeiden eurooppalaisen vähimmäishinnan laskemalla yhteen valmisteverokannan ja arvonlisäverokannan verottomalta arvoltaan 0 euroa olevan nimellisen savukeaskin perusteella. Tarkistus 12 Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös 1 artikla – 2 kohta Direktiivi 92/79/ETY 2 a artikla 2)  Korvataan 2 a artikla seuraavasti: Poistetaan. "2 a artikla 1.  Jos savukkeiden vähittäismyyntihinnan painotettu keskiarvo muuttuu jossakin jäsenvaltiossa ja valmisteverotaso jää sen vuoksi 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa täsmennettyjä tasoja alhaisemmaksi, kyseinen jäsenvaltio voi enintään muutoksen tapahtumisvuotta seuraavan toisen vuoden tammikuun 1 päivään saakka olla mukauttamatta veroa. 2.  Jos jäsenvaltio korottaa savukkeiden arvonlisäverokantaa, se voi alentaa valmisteveroa siihen määrään asti, joka vähittäismyyntihinnan painotetun keskiarvon prosenttiosuutena ilmaistuna vastaa arvonlisäverokannan korotusta, joka myös ilmaistaan vähittäismyyntihinnan painotetun keskiarvon prosenttiosuutena, vaikka kyseinen mukautus heikentää valmisteveroa 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyä alhaisemmille tasoille, jotka ilmaistaan vähittäismyyntihinnan painotetun keskiarvon prosenttiosuutena. Jäsenvaltion on kuitenkin jälleen korotettava veroa vähintään kyseisille tasoille viimeistään alentumisvuotta seuraavan toisen vuoden 1 päivänä tammikuuta." Tarkistus 13 Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös 2 artikla – 1 kohta Direktiivi 92/80/ETY 3 artikla – 1 kohta – 8 ja 9 alakohta Jäsenvaltioiden on kannettava 1 päivästä tammikuuta 2010 alkaen savukkeiksi käärittävästä hienoksi leikatusta tupakasta valmisteveroa vähintään 38 prosenttia vähittäismyyntihinnasta, johon sisältyvät kaikki verot, ja vähintään 43 euroa kilogrammalta. Jäsenvaltioiden on kannettava 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen savukkeiksi käärittävästä hienoksi leikatusta piippu- ja savuketupakasta valmisteveroa joko vähintään 50 euroa kilogrammalta tai 6 prosenttia enemmän kilogrammalta kuin 1 päivänä tammikuuta 2012. Jäsenvaltioiden on kannettava 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen savukkeiksi käärittävästä hienoksi leikatusta piippu- ja savuketupakasta valmisteveroa vähintään 42 prosenttia vähittäismyyntihinnasta, johon sisältyvät kaikki verot, ja vähintään 60 euroa kilogrammalta. Jäsenvaltioiden on kannettava 1 päivästä tammikuuta 2012 alkaen savukkeiksi käärittävästä hienoksi leikatusta piippu- ja savuketupakasta valmisteveroa joko vähintään 43 euroa kilogrammalta tai 20 prosenttia enemmän kilogrammalta kuin 1 päivänä tammikuuta 2010. Tarkistus 14 Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös 2 artikla – 1 kohta Direktiivi 92/80/ETY 3 artikla – 1 kohta – 10 ja 11 alakohdat Jäsenvaltioiden on korotettava valmisteveroa asteittain niin, että yhdeksännessä alakohdassa tarkoitetut uudet vähimmäisvaatimukset saavutetaan 1 päivään tammikuuta 2014 mennessä. Jäsenvaltioiden on korotettava valmisteveroa asteittain niin, että uudet vähimmäisvaatimukset saavutetaan. Valmisteveron, joka ilmaistaan prosenttiosuutena tai määränä kilogrammaa kohti taikka tiettyä kappalemäärää kohti, on 1 päivästä tammikuuta 2010 alkaen oltava vähintään yhtä suuri kuin seuraavat: Valmisteveron, joka ilmaistaan määränä kilogrammaa kohti tai tiettyä kappalemäärää kohti, on 1 päivästä tammikuuta 2012 alkaen oltava vähintään yhtä suuri kuin seuraavat: (a) sikarien tai pikkusikarien osalta 5 prosenttia vähittäismyyntihinnasta, johon sisältyvät kaikki verot, taikka 12 euroa 1 000 kappaletta tai kilogrammaa kohti; (a) sikarien tai pikkusikarien osalta 12 euroa 1 000 kappaletta tai kilogrammaa kohti; (b) piippu- ja savuketupakan, muun kuin savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan, osalta 20 prosenttia vähittäismyyntihinnasta, johon sisältyvät kaikki verot, tai 22 euroa kilogrammaa kohti. (b) piippu- ja savuketupakan, muun kuin savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan, osalta 22 euroa kilogrammaa kohti. Tarkistus 15 Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös 3 artikla – 4 a kohta (uusi) Direktiivi 95/59/EY 9 artikla – 1 kohta – 3 alakohta 4 a)  Korvataan 9 artiklan 1 kohdan 3 alakohta seuraavasti: "Toisen alakohdan säännös ei kuitenkaan estä soveltamasta hintatason valvontaa tai vahvistettujen hintojen noudattamista koskevia kansallisia järjestelmiä eikä jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista panemasta täytäntöön kyseisen jäsenvaltion kansanterveyspolitiikan mukaisia ja aiheellisia kaikkiin tupakkatuotteisiin sovellettavia kynnyshintatoimenpiteitä tupakan kulutuksen hillitsemiseksi erityisesti nuorten keskuudessa, jos se on yhteisön säännösten mukaista." Tarkistus 16 Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös 3 artikla – 5 kohta Direktiivi 95/59/EY 16 artikla – 1 kohta 1.  Valmisteveron paljouden perusteella kannettava osa ei voi olla alle 10 prosenttia eikä yli 75 prosenttia kokonaisveromäärästä, joka syntyy yhdistämällä seuraavat: 1.  Valmisteveron paljouden perusteella kannettava osa ei voi olla alle 10 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2012 alkaen eikä yli 55 prosenttia kokonaisveromäärästä, joka syntyy yhdistämällä seuraavat: (a) erityisvalmistevero; (a) erityisvalmistevero; (b) suhteellinen valmistevero ja arvonlisävero, joka kannetaan vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta. (b) suhteellinen valmistevero ja arvonlisävero, joka kannetaan vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta. Vähittäismyyntihinnan painotettu keskiarvo määritetään kunakin vuonna 1 päivänä tammikuuta kulutukseen luovutetun kokonaismäärän ja kaikki verot sisältävien hintojen perusteella käyttäen viitearvona vuotta n-1. Vähittäismyyntihinnan painotettu keskiarvo määritetään kunakin vuonna 1 päivänä maaliskuuta kulutukseen luovutetun kokonaismäärän ja kaikki verot sisältävien hintojen perusteella käyttäen viitearvona vuotta n-1. 1 a.  Valmisteveron paljouden perusteella kannettava osa ei saa olla alle 10 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen eikä yli 60 prosenttia kokonaisveromäärästä, joka syntyy yhdistämällä seuraavat: (a) erityisvalmistevero; ja (b) suhteellinen valmistevero ja arvonlisävero, joka kannetaan vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta. Vähittäismyyntihinnan painotettu keskiarvo määritetään kunakin vuonna 1 päivänä maaliskuuta kulutukseen luovutetun kokonaismäärän ja kaikki verot sisältävien hintojen perusteella käyttäen viitearvona vuotta n-1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 EU:ssa harjoitetun naisten sukupuolielinten silpomisen torjunnasta (2008/2071(INI))

P6_TA(2009)0161 A6-0054/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon vuonna 1948 hyväksytyn ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 2, 3 ja 5 artiklan,

–   ottaa huomioon vuonna 1966 hyväksytyn Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen sopimuksen 2, 3 ja 26 artiklan,

–   ottaa erityisesti huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta vuonna 1979 tehdyn yleissopimuksen (CEDAW) 5 artiklan a kohdan,

–   ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 20. marraskuuta 1989 hyväksymän lapsen oikeuksien yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdan, 19 artiklan 1 kohdan, 24 artiklan 3 kohdan sekä 34 ja 39 artiklan,

–   ottaa huomioon kidutuksen ja muun epäinhimillisen tai halventavan kohtelun ja rangaistusten vastaisen YK:n yleissopimuksen vuodelta 1989,

–   ottaa huomioon lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin afrikkalaisen peruskirjan vuodelta 1990,

–   ottaa huomioon YK:n vuonna 1992 hyväksymän, naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean yleisen suosituksen n:o 19 1 artiklan, 2 artiklan f kohdan, 5 artiklan, 10 artiklan c kohdan sekä 12 ja 16 artiklan,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa kesäkuussa 1993 hyväksytyn Wienin julistuksen ja toimintaohjelman,

–   ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen joulukuussa 1993 hyväksymän naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan julistuksen, joka on ensimmäinen kansainvälinen ihmisoikeuksia koskeva asiakirja, joka käsittelee yksinomaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa,

–   ottaa huomioon YK:n väestö- ja kehityskonferenssissa Kairossa 13. syyskuuta 1994 hyväksytyn julistuksen ja toimintasuunnitelman,

–   ottaa huomioon Pekingissä 15. syyskuuta 1995 järjestetyn naisten maailmankonferenssin julistuksen ja toimintaohjelman,

–   ottaa huomioon aiheesta Neljäs naisten maailmankonferenssi Pekingissä: "Tasa-arvo, kehitys ja rauha" 15. kesäkuuta 1995 antamansa päätöslauselman(1),

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien loukkauksista 13. maaliskuuta 1997 antamansa päätöslauselman(2),

–   ottaa huomioon YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan 12. maaliskuuta 1999 hyväksymän, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen liitetyn valinnaisen pöytäkirjan,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston tasa-arvoasiain komitean 12. huhtikuuta 1999 antaman päätöslauselman naisten sukupuolielinten silpomisesta,

–   ottaa huomioon 16. huhtikuuta 1999 hyväksymänsä kannan muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntatoimenpiteitä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (Daphne-ohjelma) (vuosille 2000–2004)(3),

–   ottaa huomioon 18. toukokuuta 2000 antamansa päätöslauselman Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman seurannasta(4),

–   ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2000 antamansa päätöslauselman 5.–9. kesäkuuta 2000 pidetyn YK:n yleiskokouksen erityisistunnon "Naiset 2000: sukupuolten tasa-arvo, kehitys ja rauha 2000-luvulla" tuloksista(5),

–   ottaa huomioon Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen valtioiden ryhmän ja EU:n välisen kumppanuussopimuksen ja siihen liitetyn rahoituspöytäkirjan,

–   ottaa huomioon neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission Nizzan Eurooppa-neuvostossa 7. joulukuuta 2000 yhdessä julistaman perusoikeuskirjan,

–   ottaa huomioon 14. joulukuuta 2000 tekemänsä päätöksen sisällyttää naisten sukupuolielinten silpomisen torjunta vuoden 2001 talousarvion Daphne-ohjelman rahoitukseen tarkoitettuun budjettikohtaan B5-802,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 22. toukokuuta 2001 antaman päätöslauselman 1247 (2001) naisten sukupuolielinten silpomisesta,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 3. toukokuuta 2001 hyväksymän raportin naisten sukupuolielinten silpomisesta,

–   ottaa huomioon naisten sukupuolielinten silpomisesta 20. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman(6),

–   ottaa huomioon YK:n ihmisoikeustoimikunnan 22. huhtikuuta 2003 antaman päätöslauselman 2003/28, jossa helmikuun 6. päivä julistetaan naisten sukupuolielinten silpomisen kieltäväksi kansainväliseksi "nollatoleranssipäiväksi",

–   ottaa huomioon vuonna 2003 hyväksytyn Afrikan ihmis- ja kansalaisoikeuksien peruskirjan pöytäkirjan (ns. Maputon pöytäkirja), joka tuli voimaan 25. marraskuuta 2005, 2, 5, 6 ja 19 artiklan,

–   ottaa huomioon Cristiana Muscardinin 27. maaliskuuta 2007 esittämän vetoomuksen nro 298/2007,

–   ottaa huomioon aiheesta "Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia" 16. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman(7),

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevat 6 ja 7 artiklan (yleiset periaatteet) ja EY:n perustamissopimuksen 12 ja 13 artiklan (syrjintäkielto),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6-0054/2009),

A.   ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestön (WHO) tietojen mukaan 100–140 miljoonaa naista ja tyttöä maailmassa on joutunut sukupuolielinten silpomisen kohteeksi ja että WHO:n ja YK:n väestörahaston lukujen mukaan vuosittain noin 2–3 miljoonalla naisella on potentiaalinen riski joutua näiden vakavasti invalidisoivien käytäntöjen kohteeksi,

B.   ottaa huomioon, että vuosittain noin 180 000 Eurooppaan muuttanutta naista joutuu tai on vaarassa joutua sukupuolielinten silpomisen kohteeksi,

C.   ottaa huomioon, että WHO:n mukaan naisten sukupuolielinten silpominen on yleinen käytäntö ainakin 28 Afrikan maassa, joissakin Aasian maissa ja Lähi-idässä,

D.   ottaa huomioon, että naisiin kohdistuva väkivalta, mukaan luettuna sukupuolielinten silpominen, perustuu sosiaalisiin rakenteisiin, joiden taustalla ovat sukupuolten välinen epätasa-arvo ja valta-, hallinta- ja valvontasuhteiden epätasapaino, jolloin sosiaalinen ja perheen aiheuttama paine johtaa siihen, että loukataan perusoikeutta eli ihmisen koskemattomuuden kunnioittamista,

E.   katsoo, että tyttöjen sukupuolielinten silpomiset on tuomittava mitä jyrkimmin ja että niillä rikotaan selkeästi kansainvälisiä ja kansallisia säännöksiä lasten ja heidän oikeuksiensa suojelemisesta,

F.   ottaa huomioon, että WHO on yksilöinyt naisten ympärileikkauksissa neljä tyyppiä klitoridektomiasta (klitoriksen poistaminen osittain tai kokonaan) ja ns. excisiosta (klitoriksen ja pienten häpyhuulten poistaminen), joka kattaa noin 85 prosenttia naisten sukupuolielinten silpomisista, aina kaikkein äärimmäiseen muotoon eli infibulaatioon (klitoriksen ja pienten häpyhuulten sekä isojen häpyhuulten sisäpinnan poistaminen ja vulvan ompeleminen kiinni pientä vaginan aukkoa lukuun ottamatta) sekä ns. rituaaliseen ympärileikkaukseen (klitoriksen tai häpyhuulten pistely, lävistäminen tai viiltely),

G.   katsoo, että kaikenlaista naisten sukupuolielinten silpomista, olipa se minkä asteista tahansa, on pidettävä naisiin kohdistuvana väkivaltana, jolla rikotaan heidän perusoikeuksiaan – erityisesti oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja ruumiin ja mielen terveyteen – sekä heidän lisääntymis- ja seksuaaliterveyttään; katsoo, että tällaista oikeuksien polkemista ei missään tapauksessa voida perustella erilaisten kulttuuriperinteiden kunnioittamisella tai siirtymäriiteillä,

H.   ottaa huomioon, että sukupuolielinten silpominen koskee Euroopassa noin 500 000 naista ja että tämä ympärileikkaus on yleistä ennen kaikkea maahanmuuttaja- ja pakolaisperheissä ja että tyttöjä jopa lähetetään takaisin kotimaihinsa sitä varten,

I.   toteaa, että sukupuolielinten silpominen aiheuttaa niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä erittäin vakavia ja peruuttamattomia vammoja sen kohteeksi joutuvien naisten ja tyttöjen psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle ja loukkaa syvästi heidän henkilökohtaista koskemattomuuttaan ja voi toisinaan johtaa jopa kuolemaan; toteaa, että alkeellisten instrumenttien käytöllä ja hygieenisten varotoimien puutteella on vakavia vaikutuksia, joiden johdosta sukupuoliyhteys ja synnytykset voivat olla tuskallisia, elimet vahingoittuvat peruuttamattomasti ja voi ilmetä komplikaatioita, kuten verenvuoto, shokki, infektiot, AIDS-viruksen leviäminen, jäykkäkouristus ja hyvänlaatuiset kasvaimet, sekä vakavia komplikaatioita raskauden ja synnytyksen yhteydessä,

J.   ottaa huomioon, että naisten sukupuolielinten silpominen, jolla loukataan erilaisissa kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettuja naisten ja tyttöjen oikeuksia, on kielletty jäsenvaltioiden rikoslainsäädännössä, ja se on Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteiden vastaista,

K.   ottaa huomioon, että parlamentti kehotti 16. tammikuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa jäsenvaltioita antamaan erityisiä säännöksiä naisten sukupuolielinten silpomisesta, jotta lasten sukupuolielimiä silpovat henkilöt voidaan asettaa syytteeseen,

L.   ottaa huomioon, että kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa edellytetään, että osapuolina olevat valtiot toteuttavat aiheelliset toimenpiteet muuttaakseen naisia syrjiviä olemassa olevia lakeja, tapoja ja käytäntöjä tai poistaakseen ne, ja että ne toteuttavat kaikki aiheelliset toimenpiteet muuttaakseen miesten ja naisten sosiaalisia ja sivistyksellisiä käyttäytymiskaavoja poistaakseen ennakkoluulot ja tapaan tai muuhun perustuvat käytännöt, joiden lähtökohtana on käsitys jommankumman sukupuolen alemmuudesta tai ylemmyydestä tai kaavamainen miesten ja naisten roolijako,

M.   ottaa huomioon, että vuonna 1989 hyväksytyssä lapsen oikeuksien yleissopimuksessa määrätään, että sopimusvaltiot kunnioittavat ja varmistavat yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman sukupuoleen tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua ja ryhtyvät kaikkiin tehokkaisiin ja tarkoituksenmukaisiin toimiin kitkeäkseen lasten terveydelle vahingolliset perinteiset käytännöt,

N.   ottaa huomioon, että lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin afrikkalaisessa peruskirjassa kehotetaan sen allekirjoittaneita valtioita luopumaan yhteiskunnallisista ja kulttuurisista käytännöistä, jotka ovat vahingollisia lapsen hyvinvoinnille, ihmisarvolle ja normaalille kasvulle ja kehitykselle,

O.   ottaa huomioon, että kesäkuussa 1993 hyväksytyn Wienin julistuksen ja toimintaohjelman 18 kohdassa julistetaan, että naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisten ihmisoikeuksien luovuttamaton, olennainen ja erottamaton osa,

P.   ottaa huomioon, että vuonna 1993 hyväksytyn naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan YK:n julistuksen 2 artiklassa viitataan nimenomaisesti naisten sukupuolielinten silpomiseen ja muihin naisia vahingoittaviin perinnekäytäntöihin,

Q.   ottaa huomioon, että kyseisen julistuksen 4 artiklassa valtioita vaaditaan tuomitsemaan naisiin kohdistuva väkivalta ja olemaan vetoamatta tapoihin, perinteisiin tai uskonnollisiin katsomuksiin väkivallan lopettamisvelvollisuudelta välttyäkseen,

R.   ottaa huomioon, että Kairossa vuonna 1994 pidetyn väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelmassa hallituksia vaaditaan lakkauttamaan naisten sukupuolielinten silpominen kaikkialla, missä sitä tapahtuu, ja tukemaan kansalaisjärjestöjä ja uskonnollisia järjestöjä, jotka ponnistelevat tällaisten käytäntöjen lopettamiseksi,

S.   ottaa huomioon, että Pekingissä järjestetyssä YK:n neljännessä naisten maailmankonferenssissa hyväksytyssä toimintaohjelmassa hallituksia kehotetaan tiukentamaan lakejaan, uudistamaan toimielimiään ja edistämään määräyksiä ja käytäntöjä, jotka tähtäävät naisten syrjinnän – jota myös naisten sukupuolielinten silpominen edustaa – poistamiseen,

T.   katsoo, että AKT-maiden ja EU:n välinen kumppanuussopimus (Cotonoun sopimus) perustuu tällaisille yleismaailmallisille periaatteille ja sisältää naisten sukupuolielinten silpomisen kieltäviä määräyksiä (sopimuksen olennaisia osia koskeva 9 artikla, sosiaalista kehittämistä koskeva 25 artikla ja sukupuolikysymyksiä koskeva 31 artikla),

U.   ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 3. toukokuuta 2001 hyväksymässä raportissa vaaditaan kieltämään naisten sukupuolielinten silpominen ja pidetään sitä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitettuna epäinhimillisenä ja halventavana kohteluna; muistuttaa, että raportin mukaan kulttuurien ja perinteiden puolustamisessa raja kulkee perusoikeuksien kunnioittamisessa ja kidutukseen rinnastettavien käytäntöjen kieltämisessä,

V.   ottaa huomioon, että komissio ja neuvosto tunnustavat yhteisen eurooppalaisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan yhteydessä, että naisten sukupuolielinten silpominen on ihmisoikeuksiin kohdistuva loukkaus; ottaa huomioon, että yhä useammissa turvapaikkahakemuksissa vanhemmat perustelevat hakemustaan uhalla, jonka kohteeksi he voivat joutua kotimaassaan, koska he eivät ole suostuneet tyttärensä sukupuolielinten silpomiseen,

W.   ottaa huomioon, että turvapaikanhakijan aseman myöntäminen vanhemmille ei valitettavasti takaa, että tytär välttyy sukupuolielinten silpomisuhalta, koska toisinaan silpominen toteutetaan sen jälkeen, kun perhe on asettunut vastaanottavaan EU-maahan,

X.   ottaa huomioon komission jäsenten Ferrero-Waldnerin ja Michelin 5. helmikuuta 2008 antaman lausunnon, jossa todetaan nimenomaisesti, ettei tällaisia käytäntöjä voida hyväksyä Euroopan unionissa eikä kolmansissa maissa, ja korostetaan, ettei naisten oikeuksien loukkaamista voida milloinkaan eikä missään olosuhteissa perustella kulttuurirelativismilla tai perinteillä,

Y.   ottaa huomioon, että nuorisoa ja perheitä varten tarkoitetut kansalliset keskukset ja laitokset voivat ajoissa tarjota apua perheille, jotta voidaan toimia ehkäisevästi naisten sukupuolielinten silpomista vastaan,

1.   tuomitsee jyrkästi naisten sukupuolielinten silpomisen perusihmisoikeuksien loukkauksena ja naisten ja tyttöjen henkilökohtaisen koskemattomuuden julmana loukkaamisena, ja pitää sitä siksi vakavana yhteiskunnallisena rikoksena;

2.   vaatii komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan selkeän kokonaisstrategian ja toimintaohjelmia naisten sukupuolielinten silpomisen kieltämiseksi Euroopan unionissa sekä antamaan tarvittavat keinot eli oikeudelliset, hallinnolliset, ennaltaehkäisevät, kasvatukselliset ja yhteiskunnalliset keinot ja etenkin levittämään laajalti tietoa haavoittuville ryhmille tarjolla olevista suojelumekanismeista, jotta uhrit ja mahdolliset uhrit voivat saada todellista suojelua;

3.   pitää välttämättömänä tutkia tapauskohtaisesti kaikki turvapaikkahakemukset, joissa vanhemmat perustelevat hakemustaan uhalla, jonka kohteeksi he joutuvat kotimaassaan kiellettyään tyttärensä sukupuolielinten silpomisen, sekä varmistaa, että hakemuksen tueksi esitetään perusteellinen näyttö, jossa on otettu huomioon hakemuksen laatu, turvapaikanhakijan persoona ja luotettavuus ja joka osoittaa hakemuksen motiivien aitouden;

4.   vaatii, että naisten ja tyttöjen, joille on myönnetty turvapaikka EU:ssa sukupuolielinten silpomisuhan takia, olisi ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä käytävä säännöllisin väliajoin terveysviranomaisen ja/tai lääkärin suorittamassa tarkastuksessa, jotta heitä voitaisiin suojella silpomisen toteuttamisuhalta myöhemmin EU:ssa; katsoo, ettei tämä toimenpide ole millään tavoin syrjivä näitä naisia ja tyttöjä kohtaan, vaan että se on keino, jolla voidaan varmistaa sukupuolielinten silpomiskiellon toteutuminen EU:ssa;

5.   kehottaa toteuttamaan tämän kokonaisstrategian yhteydessä koulutusohjelmia sekä järjestämään kansallisia ja kansainvälisiä valistuskampanjoita;

6.   tukee Europolin tekemää aloitetta Euroopan poliisivoimien yhteiskokouksen järjestämisestä tavoitteena tehostaa naisten sukupuolielinten silpomisen torjuntatoimia ja käsitellä kysymyksiä, jotka liittyvät rikosilmoitusten vähäiseen määrään ja vaikeuteen löytää todisteita sekä saada todistajanlausuntoja, ja toteuttaa tehokkaita toimia rikoksiin syyllistyneiden asettamiseksi syytteeseen; kehottaa jäsenvaltioita tätä varten harkitsemaan mahdollisia lisätoimia ilmoittautuneiden uhrien suojelemiseksi;

7.   toteaa, että edellä mainitussa Maputon pöytäkirjassa tarkoitetut toimenpiteet sukupuolielinten silpomisen kaltaisten vahingollisten käytäntöjen kitkemiseksi sisältävät seuraavaa: tietoisuuden yleinen lisääminen informaation, muodollisen ja vapaamuotoisen koulutuksen ja kampanjoiden avulla, naisten sukupuolielinten silpomisen kaikkien muotojen (mukaan luettuna lääkintähenkilöstön suorittamat operaatiot) kieltäminen laeilla ja sanktioilla, uhrien tukeminen terveydenhoitopalveluilla, oikeusavulla, psykologisella avulla ja koulutuksella sekä vahingollisten käytäntöjen tai muiden väkivallan, väärinkäytön tai suvaitsemattomuuden muotojen mahdollisina kohteina olevien naisten suojelu;

8.   kehottaa jäsenvaltioita selvittämään kussakin maassa sukupuolielinten silpomiskäytännön uhriksi joutuneiden naisten määrän sekä niiden naisten määrän, jotka ovat vaarassa joutua uhreiksi, pitäen mielessä, että monista maista ei ole vielä tietoja, koska niissä ei ole yhdenmukaistettua tietojenkeruujärjestelmää;

9.   kehottaa luomaan "eurooppalaisen terveyspöytäkirjan" ilmiön seuraamiseksi ja sitä koskevan, tilastoinnin kannalta hyödyllisen tietokannan, jota voidaan käyttää myös tiedotuskampanjoiden toteuttamiseen niille maahanmuuttajayhteisöille, joita asia koskee;

10.   kehottaa jäsenvaltioita keräämään tieteellistä tietoa, jolla voitaisiin tukea WHO:ta sen järjestäessä tukitoimia naisten sukupuolielinten silpomiskäytännön lopettamiseksi Euroopassa ja kaikilla mantereilla;

11.   kehottaa komissiota sisällyttämään asianomaisten maiden kanssa käytäviin yhteistyöneuvotteluihin ja tehtäviin yhteistyösopimuksiin naisten sukupuolielinten silpomisen lopettamista koskevan lausekkeen;

12.   kehottaa kokoamaan eri tasoilla sovellettavia parhaita käytäntöjä ja analysoimaan niiden vaikutusta (mahdollisesti Daphne III -ohjelmasta rahoitettujen hankkeiden ja niistä saatujen tulosten avulla) sekä huolehtimaan tämän tiedon levittämisestä mahdollisimman laajalle ja ottamaan huomioon asiantuntijoiden käytännöstä ja teoriasta saamat kokemukset;

13.   toteaa, että kansallisilla keskuksilla ja instituutioilla on tärkeä rooli uhrien tunnistamisessa ja naisten sukupuolielinten silpomisen estämiseksi tarkoitettujen toimien toteuttamisessa;

14.   vaatii vahvistamaan jo olemassa olevia eurooppalaisia verkostoja vahingollisten perinnekäytäntöjen ennaltaehkäisemiseksi, esimerkiksi järjestämällä kursseja ja koulutusta kansalaisjärjestöille, alueellisille voittoa tavoittelemattomille yhteisöille ja alan toimijoille sekä edistämään tällaista verkostoitumista;

15.   pitää tervetulleena monien kansainvälisten ja kansallisten hallituksista riippumattomien järjestöjen, tutkimuslaitosten, naisten sukupuolielinten silpomisen ehkäisemisen eurooppalaisen verkoston ja asialle omistautuneiden ihmisten tärkeää panosta näiden kehittäessä muun muassa YK:n elinten ja Daphne-ohjelman rahoituksen turvin erilaisia hankkeita, jotka palvelevat tietoisuuden lisäämistä sekä naisten sukupuolielinten silpomisen ehkäisemistä ja lopettamista; katsoo, että hallituksista riippumattomien järjestöjen sekä yksittäisiin yhteisöihin perustuvien järjestöjen välisten verkostojen kehittäminen kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla on epäilemättä perustavalaatuisen tärkeää naisten sukupuolielinten silpomisen lopettamisen sekä tietojen ja kokemusten vaihtamisen kannalta;

16.   katsoo, että kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai kansainvälistä suojelua muutoin tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY(8) 10 artiklassa säädetään, että sukupuoleen liittyvät seikat voidaan ottaa huomioon, mutta ne eivät yksinään johda tämän artiklan soveltamiseen;

17.   kehottaa niin Euroopan perusoikeusvirastoa kuin Euroopan tasa-arvoinstituuttia ottamaan monivuotisten ja/tai vuotuisten työohjelmiensa puitteissa johtavan roolin naisten sukupuolielinten silpomisen torjunnassa; katsoo, että nämä tahot voivat toteuttaa ensisijaisia tutkimus- ja/tai tiedotustoimia, jotka auttavat lisäämään ihmisten ymmärrystä ilmiöstä Euroopassa;

18.   pitää tarpeellisena, että maissa, joita asia koskee, järjestetään keskustelufoorumeja, uudistetaan perinteisiä säännöksiä, otetaan naisten sukupuolielinten silpominen esille kouluopetuksessa ja edistetään yhteistyötä leikkaamattomien naisten kanssa;

19.   kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita ihmisoikeuksien, henkilökohtaisen koskemattomuuden, omantunnonvapauden ja ihmisten terveyttä koskevan oikeuden turvaamiseksi tekemään yhteistyötä nykyisen lainsäädännön yhdenmukaistamiseksi, ja jos nykyinen lainsäädäntö osoittautuu epäasianmukaiseksi, ehdottamaan asiaa koskevaa erityislainsäädäntöä;

20.   kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön nykyiset naisten sukupuolielinten silpomisen kieltävät lait tai säätämään silpomisesta aiheutuvan vakavan ruumiinvamman tuottamisen rangaistusseuraamuksista tällaisen käytännön harjoittamisesta Euroopan unionissa ja edistämään silpomisen ennaltaehkäisyä ja lopettamista tekemällä asiaa tunnetuksi keskeisille ammattiryhmille (sosiaalityöntekijät, opettajat, poliisit, terveydenhoitoalan ammattihenkilöt) niin, että nämä tunnistaisivat tällaiset tapaukset, sekä ryhtymään toimiin Euroopan unionin 27 jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien yhdenmukaistamiseksi mahdollisimman pitkälle;

21.   kehottaa jäsenvaltioita velvoittamaan yleis- ja erikoislääkärit ja sairaaloiden terveydenhoitohenkilökunnan ilmoittamaan naisten sukupuolielinten silpomisesta terveysviranomaisille ja/tai poliisille;

22.   kehottaa jäsenvaltioita joko antamaan erityislainsäädäntöä naisten sukupuolielinten silpomisesta tai asettamaan voimassa olevan lainsäädäntönsä nojalla syytteeseen kaikki henkilöt, jotka suorittavat sukupuolielinten silpomisia;

23.   kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita tekemään näiden käytäntöjen harjoittamisesta rangaistavaa, tuomitsemaan ne ja rankaisemaan niistä noudattaen kokonaisstrategiaa, jossa otetaan huomioon oikeudelliset, terveydelliset, sosiaaliset ja maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyvät näkökohdat; vaatii erityisesti maahanmuuttoa koskevien yhteisön direktiivien osalta, että sukupuolielinten silpominen katsotaan rikokseksi ja että säädetään tällaisen rikoksen tekijöille määrättävistä asianmukaisista rangaistuksista, mikäli näitä käytäntöjä harjoitetaan Euroopan unionissa;

24.   kehottaa luomaan pysyviä jäsenvaltioiden välisiä ja jäsenvaltioiden ja afrikkalaisten instituutioiden välisiä teknisiä harmonisointi- ja yhteistyöneuvottelukuntia; katsoo, että näihin neuvottelukuntiin tulisi kuulua alan asiantuntijoita sekä keskeisten eurooppalaisten ja afrikkalaisten naisjärjestöjen edustajia;

25.   kehottaa torjumaan päättäväisesti klitoriksen pistelyn ja kaikenlaisen lääketieteellistämisen, joita esitetään eräänlaisena keskitien ratkaisuna ympärileikkauksen ja identiteetin kannalta tärkeiden perinteiden kunnioittamisen välillä, koska tällä ainoastaan oikeutettaisiin ja hyväksyttäisiin naisten sukupuolielinten silpominen unionin alueella; tuomitsee ehdottoman jyrkästi naisten sukupuolielinten silpomisen, koska mitkään yhteiskunnalliset, taloudelliset, etniset, terveydelliset tai muut syyt eivät oikeuta siihen;

26.   kehottaa tekemään lopun naisten sukupuolielinten silpomisesta kehittämällä politiikkoja, joilla tuetaan ja kotoutetaan tällaisia perinteitä vaalivia naisia ja perheitä, jotta voidaan varmistaa naisten suojelu kaikilta väärinkäytön ja väkivallan muodoilta lakeja tiukasti noudattaen sekä perusoikeuksia ja sukupuolista itsemääräämisoikeutta kunnioittaen;

27.   toteaa, että syille, joita lukuisat yhteisöt esittävät naisten ja tyttöjen terveyden kannalta haitallisten perinteisten käytäntöjen säilyttämisen tueksi, ei ole mitään perusteita;

28.   kehottaa jäsenvaltioita

29.   kehottaa jäsenvaltioita luomaan valtiollisten ohjelmien ja sosiaalisten palvelujen avulla alaikäisten suojelua varten tarkoitetun ehkäisevän strategian, joka ei stigmatisoi maahanmuuttajayhteisöjä ja jolla pyritään sekä estämään nämä käytännöt vaaranalaisten väestöryhmien koulutuksen, opetuksen ja tietoisuuden lisäämisen avulla että auttamaan sen kohteeksi joutuneita uhreja psykologisella ja lääkinnällisellä tuella, mukaan luettuna mahdollisuuksien mukaan maksuton korjaava lääkärinhoito; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi tutkimaan, voisiko sukupuolielinten silpomisen uhka tai riski muodostaa viranomaisille oikeuden puuttua asiaan lastensuojelusäädösten nojalla;

30.   kehottaa jäsenvaltioita laatimaan terveydenhoitohenkilöstölle, opettajille ja sosiaalityöntekijöille ohjeita, joilla pyritään tiedottamaan ja kertomaan vanhemmille kunnioittavasti ja tarvittaessa tulkin avulla naisten sukupuolielinten silpomisen aiheuttamista valtavista vaaroista sekä siitä, että tällaiset käytännöt muodostavat Euroopan unionin maissa rangaistavan teon, ja myös tarjoamaan yhteistyötä ja rahoitusta verkostoille ja hallituksista riippumattomille järjestöille, jotka tekevät naisten sukupuolielinten silpomista koskevaa koulutus-, tiedotus- ja välitystyötä tiiviissä yhteydessä perheiden ja yhteisöjen kanssa;

31.   kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan täsmällistä ja ymmärrettävää tietoa lukutaidottomalle väestölle erityisesti jäsenvaltioiden konsulaattien kautta viisumien myöntämisen yhteydessä; katsoo, että maahanmuuttoviranomaisten on tiedotettava myös vastaanottajamaahan saapumisen yhteydessä lakiin sisältyvän kiellon syistä, jotta perheet ymmärtävät, että perinteisen tavan kieltämistä ei missään tapauksessa ole tarkoitettu hyökkäykseksi kulttuuria vastaan vaan että se muodostaa oikeudellisen suojan naisille ja tytöille; katsoo, että perheille on tiedotettava rikosoikeudellisista seuraamuksista, joihin voi kuulua vankeusrangaistus, jos silpominen voidaan todeta;

32.   kehottaa parantamaan naisten ja tyttöjen oikeudellista asemaa maissa, joissa sukupuolielinten silpomista harjoitetaan, naisten itseluottamuksen, oma-aloitteisuuden ja omakohtaisen vastuun vahvistamiseksi;

33.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 166, 3.7.1995, s. 92. (2) EYVL C 115, 14.4.1997, s. 172. (3) EYVL C 219, 30.7.1999, s. 497. (4) EYVL C 59, 23.2.2001, s. 258. (5) EYVL C 67, 1.3.2001, s. 289. (6) EYVL C 77 E, 28.3.2002, s. 126. (7) EUVL C 41 E, 19.2.2009, s. 24. (8) EUVL L 304, 30.9.2004, s. 12.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 monikielisyydestä: Euroopan voimavara ja samalla myös yhteinen sitoumus (2008/2225(INI))

P6_TA(2009)0162 A6-0092/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 149 ja 151 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 22 artiklan,

–   ottaa huomioon vuonna 2003 tehdyn aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämistä koskevan UNESCO:n yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon komission 18. syyskuuta 2008 antaman tiedonannon "Monikielisyys: Euroopan voimavara ja samalla myös yhteinen sitoumus" (KOM(2008)0566) sekä siihen liittyvät komission valmisteluasiakirjat (SEC(2008)2443, SEC(2008)2444 ja SEC(2008)2445),

–   ottaa huomioon komission 13. huhtikuuta 2007 antaman tiedonannon "Eurooppalaisen kielitaitotutkimuksen puitteet" (KOM(2007)0184),

–   ottaa huomioon komission 15. marraskuuta 2007 antaman valmisteluasiakirjan "Kertomus kielten oppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämistä koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta" (KOM(2007)0554) ja siihen liittyvän sisäisen valmisteluasiakirjan (SEC(2007)1222),

–   ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kulttuuria kansainvälistyvässä maailmassa koskevasta Euroopan toimintasuunnitelmasta(1),

–   ottaa huomioon 15. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman uudesta monikielisyyden puitestrategiasta(2),

–   ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman toimenpiteistä monikielisyyden ja kielten oppimisen edistämiseksi Euroopan unionissa: eurooppalainen kielitaitoindikaattori(3),

–   ottaa huomioon 4. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle alueellisista ja vähemmän käytetyistä eurooppalaisista kielistä – vähemmistökielet Euroopan unionissa laajentumiseen ja kulttuurin monimuotoisuuteen liittyen(4),

–   ottaa huomioon Euroopan kielten teemavuodesta 2001 17. heinäkuuta 2000 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1934/2000/EY(5),

–   ottaa huomioon 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontuneen Barcelonan Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon 21. ja 22. toukokuuta 2008 kokoontuneen koulutus-, nuoriso- ja kulttuuriasioiden neuvoston päätelmät etenkin monikielisyydestä,

–   ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 20. marraskuuta 2008 antamat päätelmät kulttuurisen monimuotoisuuden ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämisestä unionin ja sen jäsenvaltioiden ulkosuhteissa(6),

–   ottaa huomioon alueiden komitean 18. ja 19. kesäkuuta 2008 antaman lausunnon monikielisyydestä(7) ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. syyskuuta 2008 antaman lausunnon monikielisyydestä,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0092/2009),

A.   katsoo, että liikkuvuuden, maahanmuuton ja globalisaation lisääntyessä kielellisellä ja kulttuurisella monimuotoisuudella on tiedotuksen runsauden vuoksi merkittävä vaikutus Euroopan unionin kansalaisten jokapäiväiseen elämään,

B.   katsoo, että laajan kielitaidon hankkimisella on mitä suurin merkitys kaikille EU:n kansalaisille, sillä sen avulla kansalaiset voivat hyödyntää täysimääräisesti EU:n vapaaseen liikkumiseen ja suhteisiin kolmansien maiden kanssa liittyvät taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuurilliset edut,

C.   katsoo, että monikielisyydellä on yhä enenevässä määrin merkitystä paitsi jäsenvaltioiden välisten suhteiden, myös yhteiselämän kannalta monikulttuurisissa yhteiskunnissamme sekä Euroopan unionin yhteisten politiikkojen kannalta,

D.   katsoo, että monikielisyyttä on arvioitava tunnustettujen välineiden, kuten yhteisen eurooppalaisen kieliviitekehyksen ja muiden välineiden avulla,

E.   katsoo, että jotkut eurooppalaiset kielet toimivat merkittävänä siltana suhteissa kolmansiin maihin sekä maailman useiden eri alueiden kansojen ja kansakuntien välillä,

F.   ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 21 ja 22 artiklassa kielellinen monimuotoisuus on tunnustettu yhdeksi kansalaisten oikeuksista ja että monikielisyyden tavoitteena olisi oltava myös monimuotoisuuden ja suvaitsevaisuuden kunnioittamisen edistäminen, jotta voidaan välttää mahdollisten aktiivisten tai passiivisten konfliktien syntyminen eri kieliyhteisöjen välillä jäsenvaltioissa,

1.   on tyytyväinen komission monikielisyyttä koskevaan tiedonantoon ja neuvoston sitä kohtaan osoittamaan mielenkiintoon;

2.   toistaa jo aiemmin esittämänsä näkemykset monikielisyydestä ja kulttuurillisesta monimuotoisuudesta;

3.   vaatii, että EU:n virallisten kielten tasa-arvoisuus tunnustetaan kaikessa julkisessa toiminnassa;

4.   katsoo, että Euroopan kielellisellä monimuotoisuudella on suuri kulttuurinen merkitys ja että olisi väärin, että Euroopan unioni kiinnittyisi yhteen ainoaan pääkieleen;

5.   katsoo, että EU:n toimielimet ovat merkittävässä asemassa kielten tasa-arvoisuuden periaatteen kunnioittamisessa paitsi jäsenvaltioiden välisissä suhteissa ja EU:n toimielimissä myös EU:n kansalaisten ja kansallisten viranomaisten tai yhteisön taikka kansainvälisten järjestöjen ja elinten välisissä suhteissa;

6.   muistuttaa, että monikielisyyden merkitys ei rajoitu taloudellisiin ja sosiaalisiin näkökohtiin, vaan huomioon on niin ikään otettava luova kulttuurillinen ja tieteellinen toiminta sekä kulttuurin ja tieteen levittäminen sekä kaunokirjallisen ja asiatekstien kääntämisen merkitys kansalaisten elämässä ja EU:n pitkän aikavälin kehityksen kannalta; katsoo, että viimeisenä muttei vähämerkityksisimpänä on myös mainittava kielten tehtävä identiteetin muodostumisessa ja vahvistamisessa;

7.   korostaa, että monikielisyys on monia aloja koskeva aihe, jolla on huomattava vaikutus EU:n kansalaisten elämään; pyytää näin ollen jäsenvaltioita sisällyttämään monikielisyyden myös muihin kuin koulutusta koskeviin politiikkoihin, esimerkiksi elinikäistä oppimista, sosiaalista osallisuutta, työllisyyttä, mediaa ja tutkimusta koskeviin politiikkoihin;

8.   katsoo, että on erityisen tärkeää luoda käännöstyötä ja monikielisten terminologisten tietokantojen verkottamista tukevia erityisohjelmia;

9.   muistuttaa, että tieto- ja viestintätekniikoita on käytettävä monikielisyyden edistämiseen ja tähdentää siksi tarkoituksenmukaisen kansainvälisen standardin (ISO 10646) – joka mahdollistaa kaikkien kielten aakkosten esittämisen – merkitystä ja käyttöä EU:n ja jäsenvaltioiden hallintojärjestelmissä ja tiedotusvälineissä;

10.   ehdottaa eurooppalaisen kääntäjien ja tulkkien päivän perustamista tai että nämä ammatit otetaan huomioon ja niille annetaan näkyvämpi asema joka vuosi 26. syyskuuta vietettävän Euroopan kielten päivän yhteydessä;

11.   toteaa, että on ehdottomasti turvattava monikielisyys maissa ja alueilla, joissa on kaksi tai useampia virallisia kieliä;

12.   korostaa, että jäsenvaltioissa, joiden alueilla käytetään useita virallisia kieliä, on tärkeää varmistaa kielten välinen ymmärrettävyys etenkin vanhuksia koskevilla sekä oikeuden, terveydenhuollon, hallinnon ja työelämän aloilla;

13.   kannustaa virkamiehiä, jotka työssään ovat kontaktissa muiden jäsenvaltioiden kansalaisten kanssa, opiskelemaan Euroopan unionin jonkin toisen jäsenvaltion kieltä;

14.   pitää välttämättömänä ja asianmukaisena luoda mahdollisuuksia vieraiden kielten oppimiseen aikuisiässä ja ammatillisen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen ohjelmien kautta ja pyrkiä siten henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kehittymiseen;

15.   korostaa, että on keskeisen tärkeää tarjota erityistä huomiota ja tukea kouluissa oppilaille, joille ei voida antaa opetusta heidän äidinkielellään, ja pitää ilahduttavana komission ehdotusta äidinkielen ja kahden vieraan kielen edistämisestä koulutuksessa;

16.   pahoittelee sitä, että komissio ei ole vielä käynnistänyt kielellistä monimuotoisuutta koskevaa monivuotista ohjelmaa eikä perustanut kielellistä monimuotoisuutta ja kielten oppimista käsittelevää eurooppalaista virastoa, johon kehotettiin edellä mainitussa päätöslauselmassa, joka annettiin 4. syyskuuta 2003 parlamentin suuren enemmistön tukemana;

17.   korostaa niin ikään, miten tärkeää vastaanottajavaltion virallisten kielten hyvä hallinta on maahanmuuttajien ja heidän perheidensä täydellisen kotoutumisen kannalta, ja painottaa, että kansallisten hallitusten on tehokkaalla tavalla edistettävä erityiskielikursseja varsinkin naisille ja ikääntyneille henkilöille; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan vastuullisesti maahanmuuttajia kohtaan ja tarjoamaan heille tarvittavat keinot oppia isäntämaan kieli ja kulttuuri samalla sallien heidän säilyttää oma kielensä ja rohkaisten siihen;

18.   muistuttaa, että koulutuksen laadun varmistaminen, mukaan luettuna asianmukainen opettajien koulutus, on tämän vuoksi erittäin tärkeää;

19.   katsoo, että on painotettava esikouluiässä tapahtuvan kieltenopetuksen merkitystä, erityisesti sen maan kansallisen kielen opetuksen, jossa lapsi käy koulua;

20.   katsoo, että lasten olisi oman etunsa vuoksi kyettävä puhumaan sen maan kieltä, jossa he asuvat, jotta voidaan varmistaa, että he eivät joudu syrjityksi kouluaikana tai myöhemmässä ammatillisessa koulutuksessa ja kykenevät yhtäläisesti osallistumaan kaikkeen toimintaan;

21.   ehdottaa jäsenvaltiolle, että ne tutkisivat mahdollisuutta opetushenkilöstön vaihtamisesta eri koulutustasoilla, jotta eri kouluaineita opetettaisiin eri kielillä, ja katsoo, että tällaista mahdollisuutta voitaisiin hyödyntää erityisesti rajaseuduilla ja parantaa siten työntekijöiden liikkuvuutta ja kansalaisten kielitaitoa;

22.   katsoo, että kieltenopettajien ja -opiskelijoiden liikkuvuuden ja vaihto-ohjelmien edistäminen on välttämätöntä; korostaa, että kieltenopettajien liikkuminen Euroopan unionissa auttaa varmistamaan, että näistä ammattilaisista mahdollisimman moni pääsee tutustumaan opettamiensa kielten alkuperäiseen ympäristöön;

23.   vaatii komissiota ja jäsenvaltioita edistämään opettajien ammatillista liikkuvuutta sekä koulujen ja valtioiden välistä yhteistyötä teknologisesti ja kulttuurisesti innovatiivisten opetushankkeiden toteuttamisessa;

24.   kannustaa ja tukee äidinkielenä puhuttavien vähemmistö-, alkuperäis- ja vieraiden kielten sisällyttämistä vapaaehtoisena koulutusohjelmiin ja/tai kaikille avoimeen vapaa-ajan kieltenopiskeluun;

25.   kehottaa neuvostoa laatimaan vuosittaisen edistymiskertomuksen monikielisyydestä virallisissa ja epävirallisissa koulutusjärjestelmissä, ammatillisessa koulutuksessa ja aikuiskoulutuksessa jäsenvaltioissa, kiinnittäen erityistä huomiota kansallisten, alueellisten ja vähemmistökielten yleisyyden sekä maahanmuuton suhteeseen;

26.   toistaa olevansa pitkäaikaisesti sitoutunut edistämään kielten oppimista, monikielisyyttä ja kielellistä monimuotoisuutta Euroopan unionissa, mukaan lukien alueelliset ja vähemmistökielet, jotka ovat kulttuurivaroja ja joita pitää suojella ja vaalia; katsoo, että monikielisyys on oleellinen osa tehokasta viestintää ja tapa edistää yksilöiden välistä ymmärrystä ja siten monimuotoisuuden ja vähemmistöjen hyväksymistä;

27.   suosittelee, että jäsenvaltioiden opetusohjelmiin sisällytettäisiin valinnainen kolmannen vieraan kielen opiskelu yläkouluasteelta alkaen;

28.   painottaa naapurimaiden kielten opiskelun merkitystä tapana helpottaa viestintää ja tehostaa keskinäistä ymmärtämistä ja vahvistaa Euroopan unionia;

29.   suosittelee tukea naapurimaiden ja -alueiden kielten oppimiselle erityisesti raja-alueilla;

30.   toistaa, että on tärkeää edistää ja tukea innovatiivisten pedagogisten mallien ja lähestymistapojen kehittämistä kielenopettamisessa, jotta voidaan edistää kielitaidon hankkimista sekä lisätä kansalaisten tietoisuutta ja motivaatiota;

31.   ehdottaa, että jokaisella koulutuksen tasolla, maantieteellisestä ympäristöstä riippumatta, olisi oltava päteviä vieraan kielen opettajia;

32.   suosittelee, että Euroopan nykykielten opettajien liittoja ja yhdistyksiä kuullaan sovellettavista ohjelmista ja menetelmistä keskusteltaessa;

33.   korostaa voimakkaasti lukemiseen innostavien ja luovaan kirjoittamiseen kannustavien toimintaohjelmien merkitystä näiden tavoitteiden toteutumisessa;

34.   panee tyytyväisenä merkille komission suunnitelman käynnistää joukkoviestimiä ja uusia teknologioita hyödyntäviä tiedotus- ja valistuskampanjoita kielten oppimisen hyödyistä; vaatii komissiota hyödyntämään päätelmiä kuulemisista, jotka koskevat maahanmuuttajalasten kielen oppimista sekä lähtövaltion kielen ja kulttuurin opettamista vastaanottavassa jäsenvaltiossa;

35.   suosittelee ja kannustaa tieto- ja viestintätekniikoiden käyttöä kieltenopetuksen välttämättömänä välineenä;

36.   toistaa antavansa poliittisen etuaseman kielitaidon hankkimiselle oppimalla muita EU-kieliä, joista yhden pitäisi olla naapurimaan kieli ja toisen kansainvälinen 'lingua franca'; katsoo, että se antaisi kansalaisille kyvyt ja taidot osallistua demokraattiseen yhteiskuntaan aktiivisen kansalaisuuden, työllistettävyyden ja muiden kulttuurien tuntemisen osalta;

37.   ehdottaa, että myös tiedotusvälineiden ja internetissä levitettävän sisällön monikielisyys varmistetaan tyydyttävästi, ennen kaikkea Europeana- ja muiden Euroopan unioniin liittyvien sivustojen ja portaalien kielipolitiikassa, joissa Euroopan monikielisyyttä on noudatettava täysimääräisesti ainakin Euroopan unionin 23 virallisen kielen osalta;

38.   toteaa, että tekstityksen käyttö televisio-ohjelmissa helpottaa EU-kielten oppimista ja käyttöä sekä tukee audiovisuaalisten tuotteiden kulttuuritaustan parempaa ymmärtämistä;

39.   kehottaa EU:ta hyödyntämään Euroopan kieliä ulkosuhteissaan ja toivoo, että tätä lisäarvoa vaalitaan kulttuurillisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen vuoropuhelun luomisessa muiden maiden kanssa EU:n kansainvälisen aseman ja sen lisäarvon vahvistamiseksi ja edun tuottamiseksi kolmansille maille EU:n ajaman kehitysyhteistyöpolitiikan hengessä;

40.   ehdottaa, että neuvosto järjestää yhdessä kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa ensimmäisen eurooppalaisen konferenssin kielten monimuotoisuudesta, jotta kysymyksestä voidaan keskustella perusteellisesti sen mukaisesti mitä Yhdistyneiden Kansakuntien alkuperäiskieliä käsittelevä kansainvälinen asiantuntijaryhmä on suosittanut raportissa, joka hyväksyttiin alkuperäiskansojen pysyvän foorumin seitsemännessä istunnossa toukokuussa 2008 (seitsemättä istuntoa koskeva raportti (E/2008/43));

41.   katsoo, että elinikäisen oppimisen kontekstissa kaikkia kansalaisia iästä riippumatta pitäisi auttaa riittävästi kielitaidon jatkuvassa kehittämisessä tarjoamalla heille sopivaa kielen opetusta tai muita viestintää helpottavia välineitä – kielen oppimista varhaisella iällä unohtamatta – jotta parannettaisiin samalla heidän sosiaalista osallisuuttaan, työllistymismahdollisuuksiaan ja hyvinvointiaan;

42.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään heikossa asemassa olevien henkilöiden, kansallisten vähemmistöjen edustajien ja maahanmuuttajien kielten oppimista helpottavia toimenpiteitä, jotta näiden ihmisten olisi mahdollista oppia vastaanottavan maan ja/tai seudun kieli tai kielet sosiaalisen integraation saavuttamiseksi ja syrjäytymisen estämiseksi; korostaa, että maahanmuuttajien on tärkeää voida käyttää pääkieltään kehittäessään kielitaitoaan; vaatii jäsenvaltioita näin ollen edistämään sekä henkilön pääkielen käyttöä että kansallisen kielen tai kansallisten kielten oppimista;

43.   katsoo, että Euroopan kielten kansainvälisen levityksen tukea on vahvistettava, sillä Euroopan yhdentymisen lisäarvona pidettävät kielet ovat keskeisessä asemassa EU:n ja kolmansien maiden välisten kielellisten, historiallisten ja kulttuurillisten siteiden ylläpitämisessä, toimien samalla demokraattisten arvojen edistämisen hengessä kyseisissä maissa;

44.   katsoo, että erityisesti eurooppalaisille pk-yrityksille on tarjottava tehokasta tukea kielten opiskeluun ja käyttöön, mikä edistää yritysten pääsyä maailmanmarkkinoille ja erityisesti nopeasti kehittyvien talouksien markkinoille;

45.   korostaa kuluttajien oikeutta saada tietoa asuinpaikkansa markkinoilla myytävistä tuotteista kyseisen alueen virallisella kielellä tai virallisilla kielillä;

46.   kiinnittää erityistä huomiota vaaroihin, joita saattaa liittyä viestintäkuiluun erilaisista kulttuuritaustoista tulevien yksilöiden välillä sekä yhteiskunnalliseen jakolinjaan monikielisten ja yksikielisten ihmisten välillä; muistuttaa, että kielitaidon puute on monissa jäsenvaltioissa yhä vakava este toisesta valtiosta tulleen työntekijän sosiaaliselle integroitumiselle ja pääsylle työmarkkinoille; vaatii näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin, joilla kavennetaan kuilua monikielisten, monia mahdollisuuksia Euroopan unionissa omaavien henkilöiden, sekä yksikielisten, tällaisten mahdollisuuksien ulkopuolelle jäävien henkilöiden, välillä;

47.   katsoo, että olisi tuettava kolmansien maiden kielten oppimista myös EU:n sisällä;

48.   vaatii, että kielitaitoindikaattoreita on alettava soveltaa mahdollisimman pian kaikkiin EU:n virallisiin kieliin, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta indikaattoreiden soveltamiseen muihin Euroopan unionissa puhuttuihin kieliin;

49.   kiinnittää huomiota siihen, että tietojen arvioimiseksi on laadittava testejä neljästä kielitaidon osa-alueesta: luetun ja kuullun ymmärtämisestä sekä kirjallisesta ja suullisesta esityksestä;

50.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan osuuttaan jäsenvaltioiden välisen yhteistyön lisäämisessä hyödyntäen avointa koordinointimenetelmää, jotta monikielisyyttä koskevien kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihtaminen helpottuisi, huomioiden taloudelliset hyödyt esimerkiksi monikielisissä yrityksissä;

51.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0124. (2) EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 207. (3) EUVL C 296 E, 6.12.2006, s. 271. (4) EUVL C 76 E, 25.3.2004, s. 374. (5) EYVL L 232, 14.9.2000, s. 1. (6) EUVL C 320, 16.12.2008, s. 10. (7) EUVL C 257, 9.10.2008, s. 30.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 alueellista koheesiota koskevasta vihreästä kirjasta ja koheesiopolitiikan tulevaa uudistusta koskevan keskustelun tilasta (2008/2174(INI))

P6_TA(2009)0163 A6-0083/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 esitetyn komission tiedonannon "Viides taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus – Kasvavat alueet, kasvava Eurooppa" (KOM(2008)0371),

–   ottaa huomioon 6. lokakuuta 2008 esitetyn komission tiedonannon "Vihreä kirjan alueellisesta koheesiosta Euroopassa – Alueellisen moninaisuuden kääntäminen vahvuudeksi" (KOM(2008)0616),

–   ottaa huomioon 14. marraskuuta 2008 esitetyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Regions 2020 – an assessment of Future Challenges for EU Regions" (alueet vuonna 2020 – arvio EU:n alueiden tulevista haasteista) (SEC(2008)2868),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 158, 159 ja 299 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon 30. toukokuuta 2007 esitetyn komission neljännen kertomuksen taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta (KOM(2007)0273),

–   ottaa huomioon EU:n alueellisen agendan (Towards a More Competitive and Sustainable Europe of Divers Regions (Territorial Agenda) ja kestävää kaupunkikehitystä käsittelevän Leipzigin peruskirjan sekä alueellisen agendan ensimmäisen täytäntöönpano-ohjelman,

–   ottaa huomioon 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman neljännestä kertomuksesta taloudellisesta ja sosiaalista yhteenkuuluvuudesta(1) sekä 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan seurannasta – kohti eurooppalaista aluekehityksen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toimintaohjelmaa(2) ja 21. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman hallintotavasta ja kumppanuudesta kansallisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla(3),

–   ottaa huomioon Euroopan aluesuunnittelun seurantaverkon (ESPON) raportin "Territorial Futures − Spatial scenarios for Europe" ja Euroopan parlamentin selvityksen "Regional Disparities and Cohesion: what Strategies for the Future?",

–   ottaa huomioon Pariisissa 30. ja 31. lokakuuta 2008 pidetyn alueellista koheesiota ja tulevaa koheesiopolitiikkaa käsitelleen konferenssin päätelmät,

–   ottaa huomioon 28. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman alueellisen yhteenkuuluvuuden roolista aluekehityksessä(4),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A6-0083/2009),

A.   ottaa huomioon, että Lissabonin sopimusta, jossa alueellinen koheesio otetaan Euroopan unionin keskeiseksi tavoitteeksi taloudellisen ja sosiaalisen koheesion ohella, ei ole vielä ratifioitu kaikissa unionin jäsenvaltioissa,

B.   ottaa huomioon, että alueellisen koheesion käsite on kuulunut implisiittisesti koheesiopolitiikkaan sen luomisesta saakka ja sen kehityksen ytimeen; katsoo, että Lissabonin sopimus ja vihreä kirja ovat tehneet tästä käsitteestä entistä näkyvämmän ja selkeämmän,

C.   toteaa, että EU:n koheesiopolitiikka on edelleen keskeinen osa Euroopan yhdentymisprosessia ja se on yksi EU:n menestyksekkäimmistä politiikanaloista, sillä se on edistänyt yhä erilaisempien alueiden lähentymistä stimuloiden kasvua ja työllisyyttä; toteaa, että EU:n koheesiopolitiikka on näkyvin, konkreettisin ja kvantifioitavin Euroopan yhteisvastuun ja oikeudenmukaisuuden ilmaus ja että alueellinen yhteenkuuluvuus, joka on keskeinen osa EU:n koheesiopolitiikkaa, perustuu samoille periaatteelle,

D.   katsoo, että vaikka lähentymisessä onkin saavutettu merkittävää edistystä Euroopan unionissa, uusin koheesiokertomus tuo esiin suuntauksen kohti EU:n alueiden välisten erojen suurenemista entisestään esimerkiksi pääsyn suhteen erityisesti rakenteellisesti muita huonommassa asemassa olevien EU:n alueiden osalta, mutta myös alueiden välillä ja EU:n alueiden sisällä, mikä voi johtaa alueellisen eriytymisen ilmiöihin ja kasvattaa hyvinvoinnin eroja EU:n alueiden välillä,

E.   ottaa huomioon, että EU:n koheesiopolitiikka on jo onnistunut joidenkin merkittävien synergioiden luomisessa muiden EU:n politiikkojen kanssa pyrittäessä lisäämään niiden vaikutusta käytännössä ja unionin kansalaisten hyväksi; katsoo, että esimerkiksi synergia, jota on luotu koheesiopolitiikan sekä tutkimuksen, innovaatioiden tai Lissabonin strategian välille, sekä rajat ylittävä synergia on tuottanut konkreettisia myönteisiä tuloksia, joita on vahvistettava ja laajennettava,

EU:n koheesiopolitiikan tulevaisuutta koskevan keskustelun tila

1.   tukee Euroopan unionin tulevaa koheesiopolitiikkaa koskevan yleisen kuulemisen keskeisiä päätelmiä, jotka on esitetty viidennessä väliraportissa; panee tyytyväisenä merkille aluepolitiikan eri toimijoiden, erityisesti paikallis- ja alueyhteisöjen, tätä keskustelua kohtaan jo tähän mennessä osoittaman kiinnostuksen;

2.   pitää myönteisenä, että nämä päätelmät vastaavat hyvin suurelta osin näkemystä, jonka parlamentti esitti neljättä edistymiskertomusta käsittelevässä päätöslauselmassaan;

3.   toteaa, että neljättä edistyskertomusta käsitelleessä päätöslauselmassa esitettyihin näkemyksiin sisältyy seuraavia suosituksia: ensinnäkin kaikki uudelleenkansallistamisyritykset tulisi torjua ja tulisi sitoutua yhteen joustavaan EY:n politiikkaan, jonka avulla voidaan mukautua sopivimpaan toimien mittakaavaan ja jonka avulla voidaan myös käsitellä yhteisiä haasteita, kuten globalisoitumista, ilmastonmuutosta, demografista muutosta (ikääntyminen, muuttoliike ja väestökato mukaan lukien) köyhyyttä ja energiansaantia; katsoo toiseksi, että EU:n koheesiopolitiikan tulisi kattaa kaikki EU:n alueet ja myös erityisiä maantieteellisiä ominaispiirteitä omaavat alueet ja sen tulisi tuoda lisäarvoa kaikille; toteaa kolmanneksi, että on asetettava prioriteetteja EU:n rakennepolitiikan ja -toimien menoille ja hyväksyttävä varauksin varojen ns. korvamerkintä; toteaa neljänneksi, että on myös olemassa tarve saada aikaan synergiaetuja ja yhtenäinen lähestymistapa eri alakohtaisten politiikkojen välille, jotta käytännön kasvu- ja kehitystulokset olisivat mahdollisimman hyviä.

4.   katsoo, että alueellinen koheesio on peruspilari Euroopan unionin koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta, sillä se vahvistaa sekä taloudellista että sosiaalista yhteenkuuluvuutta; korostaa, että alueellinen koheesio auttaa merkittävästi pyrittäessä kuromaan umpeen jäsenvaltioiden ja alueiden väliset mutta myös niiden sisäiset kehityserot; katsookin, että EU:n aluepolitiikan tulevassa uudistuksessa on otettava huomioon vihreästä kirjasta käydystä keskustelusta tehdyt johtopäätökset;

Alueellista koheesiota koskevan vihreän kirjan arviointi

5.   pitää myönteisenä, että komissio on hyväksynyt vihreän kirjan vastauksena parlamentin pitkään esittämään pyyntöön; tukee täysimääräisesti päätöstä jatkaa aluepolitiikkaa koskevien keskustelujen etulinjassa jo pitkään olleen alueellisen koheesion käsitteen analysointia, vaikka Lissabonin sopimusta ei ole vielä ratifioitu;

6.   katsoo kuitenkin, että vihreästä kirjasta puuttuu kunnianhimoisuutta, koska siinä ei ehdoteta selvää alueellisen koheesion tavoitteen määritelmää eikä siinä edistetä merkittävästi tämän uuden käsitteen ymmärtämistä niin, että todella alueiden välisten erojen pahoittelee lisäksi, ettei vihreässä kirjassa selitetä, miten alueellinen yhteenkuuluvuus yhdistetään koheesiopolitiikan nykyiseen kehykseen tai millaisin metodologisin välinein tai resurssein se muutetaan periaatteiden muodostamasta kehyksestä toimiviksi mekanismeiksi, joita voidaan soveltaa konkreettisesti eri kohteissa seuraavan ohjelmakauden aikana;

7.   panee tyytyväisenä merkille vihreässä kirjassa esitetyn analyysin, jossa määritellään kolme avainkäsitettä, joiden pitäisi olla keskeisellä sijalla alueellisen yhteenkuuluvuuden kehittämisessä: keskittäminen, yhteyksien luominen ja yhteistyö; katsoo, että nämä käsitteet voivat auttaa ratkaisemaan tiettyjä perusongelmia, jotka estävät Euroopan unionin sopusointuisen, tasapainoisen ja kestävän kehityksen ja joita ovat erityisesti tiettyihin valtioiden ja alueiden pääkaupunkeihin keskittyvän taloudellisen toiminnan kielteiset vaikutukset, epätasa-arvoisuus markkinoille pääsyssä ja palvelujen saannissa etäisyyksien tai keskittymisen tai infrastruktuurin puuttumisen takia sekä jäsenvaltioiden mutta myös alueiden rajojen asettamat jaot;

8.   katsoo, että vihreässä kirjassa ei oteta tarpeeksi huomioon alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan sitoumuksia, jotka antavat alueelliselle koheesiolle strategisen ja toiminnallisen näkökulman etenkin liittyen monikeskuksisuuden periaatteeseen tai uuteen kaupunkien ja maaseudun väliseen kumppanuuteen; katsoo, että näiden tavoitteiden on oltava keskeisellä sijalla keskusteltaessa alueellisesta yhteenkuuluvuudesta;

9.   panee tyytyväisenä merkille alueellista koheesiota koskevan julkisen kuulemisen aloittamisen, jota vihreässä kirjassa pyydettiin; katsoo, että minkä tahansa julkisen kuulemisen onnistuminen riippuu suoraan siihen osallistuvien toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajien mahdollisimman laajamittaisesta osallistumisesta; kehottaa toimivaltaisia kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia jakamaan viipymättä asiaa koskevaa tietoa, jotta lisätään tietoisuutta tämän uuden käsitteen merkityksestä;

10.   katsoo, että niiden EU:n alakohtaisten politiikkojen, joilla on vahva alueellinen vaikutus, koordinointi on keskeisessä asemassa alueellisen koheesion kehityksessä sekä taloudellisen ja sosiaalisen koheesion vahvistamisen kannalta; pahoittelee siksi, että vihreän kirjan asiaa koskevassa analyysissä rajoitutaan luettelemaan näitä EU:n politiikkoja ilman, että ehdotetaan tapoja, joiden avulla voidaan parantaa niiden välistä synergiaa tai joilla voidaan itse asiassa edes mitata näiden politiikkojen alueellista vaikutusta;

11.   hyväksyy lähestymistavan, jossa kaikki viittaukset alueellisen koheesion mahdollisiin talousarvio- ja rahoitusvaikutuksiin jätetään pois tästä vihreästä kirjasta ja julkisesta keskustelusta; katsoo, että tällainen analyysi olisi ennenaikainen, koska käsitettä itseään ei ole vielä määritelty selkeästi eivätkä kaikki toimijat ymmärrä sitä; katsoo kuitenkin, ettei tätä asiaa koskevaa keskustelua voida erottaa EU:n tulevaa koheesiopolitiikkaa koskevasta neuvottelu- ja suunnitteluprosessista; vaatii, että tämän keskustelun tulosta käytetään seuraavan rahoituskehyksen pohjana;

12.   katsoo, että vahva ja hyvin rahoitettu EU:n aluepolitiikka on välttämätön edellytys toisiaan seuraavien laajentumisten onnistumiselle ja sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toteutumiselle laajentuneessa Euroopan unionissa;

Alueellisen koheesion käsitteen analyysi

13.   kannattaa vihreän kirjan kantaa, jonka mukaan alueellisella yhteenkuuluvuudella, joka perustuu yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteeseen, pyritään takaamaan Euroopan unionin monikeskuksinen kehitys kokonaisuutena sekä tasapainoinen ja kestävä kehitys alueilla, joilla on erilaisia ominaisuuksia ja erityispiirteitä, säilyttäen niiden monimuotoisuus; kannattaa myös näkemystä, jonka mukaan alueellisen yhteenkuuluvuuden tulisi taata, että kansalaiset voivat hyödyntää ja kehittää täysin alueidensa voimavaroja ja mahdollisuuksia; korostaa, että alueellinen yhteenkuuluvuus on horisontaalinen käsite, joka tukee Euroopan unionin kehitystä; uskoo voimakkaasti, että alueellisen yhteenkuuluvuuden tulee tukea tehokkaasti Euroopan unionin alueiden välisten ja niiden sisäisten erojen vähentämistä ja estää näin epäsymmetrisyyttä; katsoo, että alueellisella koheesiolla on sekä maa- että meriulottuvuus;

14.   katsoo alueellisen yhteenkuuluvuuden olevan erityinen käsite, joka tuottaa taloudelliselle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle konkreettista lisäarvoa ja ratkaisun EU:n alueiden yhä kasvaviin haasteisiin; korostaa, että koheesion kolmen osa-alueen (taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio) olisi täydennettävä ja vahvistettava toisiaan mutta säilytettävä kuitenkin omat erilliset tavoitteensa yhden yhtenäisen käsitteen sisällä; katsoo siksi, että näiden osa-alueiden välillä ei pidä olla hierarkiaa tai kompromisseja; korostaa, että alueellinen yhteenkuuluvuus tulisi sisällyttää nykyiseen kehykseen aiheuttamatta EU:n koheesiopolitiikan alakohtaista hajautumista;

15.   panee tyytyväisenä merkille EPSONin raportissa olevat päätelmät Euroopan alueen tulevista kehitysskenaarioista vuoteen 2030 asti, sillä päätelmät tarjoavat konkreettista tietoa tueksi keskusteluun EU:n ja jäsenvaltioiden politiikkojen muotoilusta, jotta voidaan luoda oikeita välineitä ja vastata niiden avulla sellaisiin uusiin haasteisiin, joilla on voimakasta paikallista tai alueellista vaikutusta, kuten väestörakenteen muutos, asutuksen keskittyminen kaupunkeihin, muuttoliikkeet ja ilmastonmuutos, sekä kehittää kansalaisten hyvän elämänlaadun kannalta optimaaliset olosuhteet;

16.   korostaa, että yksi alueellisen koheesion keskeisistä tavoitteista on varmistaa, että yhdessä paikassa aikaan saatu edistyminen ja kasvu tuottaa hyötyä koko alueelle ja koko Euroopan unionille; katsoo tässä suhteessa, että huippuosaamiskeskukset ja tutkimus- ja innovointiryppäät voivat olla yksi keino taata taloudellinen menestys, tieteelliset keksinnöt, tekninen innovointi sekä työpaikat ja alueellinen kehitys, ja kehottaa vahvistamaan yhteistoimintaa ja tietojen siirtoa näiden keskusten, yliopistojen liike-elämän organisaatioiden ja yksittäisten yritysten välillä, myös pienimmät niistä mukaan lukien; kehottaa komissiota esittämään arvion ryppäiden ja osaamiskeskusten vaikutuksesta niitä ympäröiviin alueisiin;

17.   korostaa, että alueellisen yhteenkuuluvuuden käsite kattaa myös alueiden sisäisen yhteenkuuluvuuden, ja ehdottaa, että etusijalle asetetaan kaikki sellainen politiikka, jolla edistetään alueiden aitoa monikeskuksista kehitystä, jotta pääkaupunkeihin kohdistuvaa painetta voitaisiin vähentää ja toissijaisten keskusten syntymistä edistää; korostaa, että näin pitäisi myös torjua keskittymisestä kaupungeille aiheutuvia kielteisiä seurauksia kuten ruuhkia, saastumista, sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyyttä tai hallitsematonta kaupungistumista, joka vaikuttaa kaupunkien asukkaiden elämänlaatuun; katsoo, ettei tässä yhteydessä pidä unohtaa maaseutualueiden tukemista eikä näillä alueilla sijaitsevien pienten ja keskisuurten kaupunkien tärkeää merkitystä;

18.   korostaa sisämarkkinoiden suurta merkitystä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion kannalta; korostaa julkisten palvelujen merkitystä kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen yhteydessä sekä tarvetta sosiaalisesti ja alueellisesti yhdenvertaiseen julkisten palvelujen ja erityisesti julkisten koulutus- ja terveydenhuoltopalvelujen saantiin; korostaa tässä yhteydessä, että "yhdenvertainen saanti" ei koske pelkästään maantieteellistä etäisyyttä, vaan myös näiden palveluiden saatavuutta ja käytettävyyttä, ja katsoo, että toissijaisuusperiaate ja EY:n kilpailuoikeus huomioon ottaen vastuun, joka koskee julkisten palvelujen määrittämistä, järjestämistä, rahoitusta ja valvontaa, tulisi säilyä kansallisilla, alueellisilla ja paikallisilla viranomaisilla; katsoo kuitenkin, että kansalaisten yhdenvertainen palvelujen saanti pitäisi huomioida myös alueellista koheesiota koskevassa keskustelussa;

19.   panee merkille, että vihreässä kirjassa tunnustetaan suuret kehityshaasteet, joita on tiettyjä maantieteellisiä piirteitä omaavien alueiden kolmella erityistyypillä; toteaa, että kyse on vuoristoalueista, saarialueista ja harvaan asutuista alueista; toteaa, että väheksymättä merkitystä, joka alueellisella koheesiolla voi olla näiden alueiden ongelmien tarkastelussa, alueellisen koheesion ei pitäisi olla yksinomaan maantieteellisistä haitoista kärsiviin alueisiin kohdistuvaa politiikkaa; katsoo kuitenkin, että tulisi miettiä erityisesti, miten näiden alueiden haittatekijät voidaan neutralisoida ja miten alueet voisivat muuntaa alueellisen potentiaalinsa voimavaroiksi ja todellisiksi mahdollisuuksiksi ja edistää kasvua, mikä on keskeistä Euroopan unionille kokonaisuudessaan;

20.   panee myös merkille, että muilla alueilla on erityisiä toimintahaasteita taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen, saavutettavuuden ja kilpailukyvyn osalta; nämä haasteet koskevat EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan mukaisia kaikkein syrjäisimpiä alueita, raja-alueita, reuna-alueita, rannikkoalueita sekä väestökadosta kärsiviä alueita; katsoo erityisesti, että syrjäisyyden erityisluonne pitäisi tunnustaa erityiseksi maantieteelliseksi piirteeksi, joka edellyttää näitä alueita koskevaa erityistä poliittista lähestymistapaa; panee merkille erityiset haasteet, joita liittyy myös pienten saarijäsenvaltioiden, kuten Kyproksen ja Maltan, kehitykseen;

21.   katsoo, että alueellisen koheesion ei pitäisi rajoittua ainoastaan Euroopan unionin aluepolitiikan vaikutuksiin Euroopan unionin alueella, vaan siinä tulisi keskittyä myös muiden sellaisten alakohtaisten EU:n politiikkojen alueelliseen ulottuvuuteen, joilla on vahva alueellinen vaikutus; korostaa alueellisen koheesion yhteydessä EU:n eri politiikkojen välisen synergian lisäämistä, jotta koordinoidaan ja maksimoidaan niiden alueellinen konkreettinen vaikutus; panee kuitenkin merkille, että kaikkien EU:n politiikkojen riippumattomuus tulee aina säilymään ja että tämä prosessi ei tarkoita yhden politiikan olevan alisteinen toiselle politiikalle;

Tulevaisuuden alueellista koheesiota koskevia suosituksia

22.   odottaa julkisen kuulemisen tuloksena alueellisen koheesion selkeää ja riittävän joustavaa määritelmää, josta sovitaan ja joka jaetaan yhteisesti, jonka kaikki alan toimijat ymmärtävät samalla tavalla ja joka tuo käsitteelle selkeyttä ja avoimuutta; panee tässä yhteydessä merkille puheenjohtajavaltio Ranskan tekemän määrittelyehdotuksen; katsoo kuitenkin, että alueelliseen koheesioon tulee soveltaa toissijaisuusperiaatetta kaikilla aloilla; uskoo myös, että alueellisen koheesion määrittelyn ja ymmärtämisen parantaminen edellyttää myös yhteisten määritelmien käyttöönottoa "alueelle", "maaseutualueelle" ja "vuoristoalueelle";

23.   katsoo, että alueellisen koheesion tulevassa määritelmässä pitäisi asettaa keskeiselle sijalle monta seikkaa, myös ajatus siitä, että alueellinen koheesio menee taloudellista ja sosiaalista koheesiota pidemmälle ja että sen monialainen luonne ja kokonaisvaltainen lähestymistapa edistävät eri alueiden keskinäistä ja rajat ylittävää toimintaa; katsoo, että alueellisen koheesion avulla pyritään vähentämään jäsenvaltioiden ja alueiden välisiä eroja, ja sen avulla tulisi taata sopusointuinen ja kestävä kehitys erilaisia ominaispiirteitä ja erityispiirteitä omaavien maantieteellisten alueiden välillä niin, että arvioidaan, miten EU:n koheesiopolitiikka ja muu alakohtainen politiikka voidaan parhaiten sovittaa näiden alueiden tilanteeseen; korostaa, että kaikissa tulevissa määritelmissä on myös selvennettävä, että alueellisessa koheesiossa on keskityttävä voimakkaasti hyvään hallintotapaan ottaen huomioon myös julkisen, yksityisten ja kansalaisyhteiskuntaa edustavien toimijoiden kumppanuudet niin, että unionin kansalaiset saavat asianmukaiset elinoloihin ja elämänlaatuun liittyvät mahdollisuudet;

24.   kehottaa voimakkaasti komissiota julkaisemaan alueellista koheesiota koskevan valkoisen kirjan sen kuulemisprosessin päätyttyä; katsoo, että valkoinen kirja olisi tärkeä väline, jonka avulla määritellään selvästi ja vakiinnutetaan alueellisen koheesion käsite ja sen lisäarvo koheesiopolitiikan kannalta, ja haluaisi ehdottaa konkreettisia säännöksiä ja poliittisia toimia, joiden avulla voitaisiin ratkaista EU:n alueiden kasvavat ongelmat ja joita tulisi ottaa käyttöön rakennerahastoja ja niihin liittyvää rahoituskehystä koskevassa vuoden 2013 jälkeisessä lainsäädäntöpaketissa; katsoo, että tällaiseen valkoiseen kirjaan tulisi sisällyttää myös alustava lausunto alueellisen koheesion mahdollisista budjetti- ja rahoitusvaikutuksista;

25.   pitää myönteisenä alueita vuonna 2020 koskevan komission kertomuksen julkaisemista; pyytää komissiota sisällyttämään alueellista koheesiota koskevaan valkoiseen kirjaansa tässä työasiakirjassa esitetyt havainnot ja analyysit erityisesti liittyen taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion kuvaukseen;

26.   katsoo, että kolmea keskeistä käsitettä – keskittäminen, yhteyksien luominen ja yhteistyö – joihin alueellista koheesiota koskevassa vihreässä kirjassa tehty analyysi perustuu, on vielä kehitettävä ja että ne on muunnettava konkreettisiksi toimintavaihtoehdoiksi; kehottaa komissiota selventämään, miten nämä käsitteet integroidaan vuoden 2013 jälkeiseen lainsäädäntökehykseen;

27.   kehottaa vahvistamaan Euroopan alueiden välisen yhteistyön tavoitetta merkittävästi seuraavalla ohjelmakaudella; on vakuuttunut tämän tavoitteen lisäarvosta Euroopan unionille muun muassa siksi, että alueelliset ja paikalliset viranomaiset osallistuvat suoraan suunnitteluun ja toteutukseen merkityksellisten rajatylittävää, ylikansallista ja alueiden välistä yhteistyötä koskevien ohjelmien yhteydessä; katsoo kuitenkin, että tätä ei pidä tehdä kahden muun tavoitteen kustannuksella; korostaa siksi merialueiden ja rajat ylittävän ulottuvuuden tärkeyttä sekä asiaan liittyviä toimintaohjelmia Euroopan naapuruuspolitiikassa, joka on erityisen tärkeä tekijä EU:n tulevien laajentumisten kannalta;

28.   katsoo, että alueellisen koheesion pitäisi kehittyä horisontaalisena periaatteena ja olla kaikkien EU:n politiikkojen ja toimien taustalla; katsoo, että kestävän kehityksen ja ympäristönsuojelun periaatteiden kehittymisen pitäisi olla esimerkkinä siitä, miten alueellinen koheesio integroidaan kaiken asiaa koskevan EU:n politiikan tulevaan kehitykseen, sillä sen on ilmettävä kaikilla koheesioon liittyvillä politiikan aloilla; katsoo kuitenkin, että alueellisen koheesion horisontaalisen ulottuvuuden ei pidä johtaa sen rajoittumiseen yleiseksi ja abstraktiksi arvokehykseksi; kehottaa EU:ta tekemään kaikkia tarvittavia aloitteita, joiden avulla alueellinen koheesio voidaan muuntaa lainsäädäntöä ja politiikkaa koskeviksi ehdotuksiksi;

29.   muistuttaa, kuinka tärkeää on ottaa sukupuolinäkökulma, yhtäläiset mahdollisuudet sekä vammaisten ja ikääntyneiden erityistarpeet huomioon EU:n koheesiopolitiikan täytäntöönpanon ja arvioinnin kaikissa vaiheissa;

30.   korostaa tarvetta määritellä alueellisen koheesion yhteydessä lisää laatuilmaisimia, jotta voidaan paremmin suunnitella ja toteuttaa kyseisiä konkreettisia politiikkoja, ottaen huomioon erilaiset alueelliset ominaispiirteet; kehottaa tämän vuoksi komissiota toteuttamaan viipymättä tarvittavat tutkimukset ja selvittämään mahdollisuutta määrittää uusia, luotettavia ilmaisimia sekä tapaa, jolla ne sisällytettäisiin järjestelmään alueellisten erojen arvioimiseksi;

31.   toteaa, että BKT on ollut ainoa peruste määritettäessä alueiden tukikelpoisuutta tavoitteen 1 yhteydessä (lähentyminen), samalla kun muita indikaattoreita voidaan jo käyttää alueilla, jotka ovat tukikelpoisia alueellista kilpailukykyä ja työllisyyttä koskevan tavoitteen mukaisesti; korostaa olevansa huolestunut siitä, että maiden lähentymisessä tapahtunut kiistaton edistys kätkee usein taakseen alueiden välisiä ja sisäisiä jatkuvasti kasvavia eroja, ja korostaa siksi, että on pohdittava perusteellisesti sitä, kuinka hyvä BKT on tärkeimpänä rakennerahastojen käyttöä koskevana valintaperusteena;

32.   katsoo, että alueiden sisäisten erojen ongelmaa NUTS II -alueilla voidaan tarkkailla paremmin NUTS III:n tasolla; kehottaa siksi komissiota tutkimaan, missä määrin NUTS II -alueiden sisäisten kehityserojen ongelmaan voidaan tulevaisuudessa vastata myös NUTS III -tason tukialueiden määrittelyn avulla; pitää alueellisen koheesion yhteydessä tärkeänä, että jäsenvaltiot määrittelevät, mikä alueellinen yksikkö vastaa asianmukaista toimien tasoa rakennerahasto-ohjelmia määritettäessä ja toteutettaessa; suosittelee siksi, että kunkin ohjelmakauden alussa tehdään alueanalyysi koko EU:n alueesta;

33.   katsoo, että EU:n alakohtaisten politiikkojen alueellisen vaikutuksen koordinoimiseksi paremmin nämä vaikutukset on ymmärrettävä ja niitä on mitattava paremmin; kehottaa komissiota siksi tekemään näiden politiikanalojen alueellista vaikutusta koskevan arvion ja laajentamaan nykyiset vaikutustenarviointimekanismit, kuten strategisen ympäristöarvioinnin, käsittämään alueellisia näkökohtia; kehottaa komissiota myös esittämään konkreettisia tapoja luoda synergiaa tällaisen alueellisen ja alakohtaisen politiikan välillä ja arvioimaan Lissabonin ja Göteborgin strategioiden vaikutusta alueelliseen koheesioon;

34.   toistaa pitkäaikaisen pyyntönsä siitä, että kehitetään kattava Euroopan unionin strategia alueille, joilla on erityisiä maantieteellisiä piirteitä, jotta ne voivat paremmin kohdata ongelmiaan ja haasteitaan; katsoo, että Euroopan unionin strategiassa pitäisi korostaa koheesiopolitiikan alueellista ulottuvuutta ja käsitellä sitä, miten EU:n politiikat mukautetaan näiden alueiden erityistarpeisiin ja -etuihin; korostaa, että tällaisen strategian toteuttaminen on näiden alueiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen keskeinen edellytys; katsoo, että uusien indikaattorien kehittäminen käytännön tilanteen ja ongelmien kuvaamiseksi entistä paremmin on hyvin tärkeää asiaa koskevan EU:n strategian toteuttamisen kannalta;

35.   korostaa kuitenkin, että lisäilmaisimien luominen ja alueellisten arviointien toteuttaminen eivät saisi johtaa byrokratian lisääntymiseen tai lisäviivästyksiin alueellista koheesiota tukevien uusien politiikkojen ja toimien täytäntöönpanossa; korostaa tarvetta saada aikaan välittömiä tuloksia alueellisen koheesion ottamisesta seuraaviin rakennerahasto-ohjelmiin;

36.   muistuttaa pk-yritysten ja mikroyritysten sekä käsiteollisuusyritysten tärkeästä roolista taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion kannalta, ja pitää niitä tärkeinä alueiden kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamisen kannalta; kehottaa siksi komissiota tekemään erityisen tutkimuksen alueiden pk-yrityksiin kohdennettujen rakennerahastojen ja EU:n politiikkojen vaikutuksesta ja tehokkuudesta sekä näiden pk-yritysten kohtaamista hallinto- ja rahoitusongelmista;

37.   kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita lisäksi toteuttamaan aktiivista politiikkaa, joka tukee yritysten innovointia ja kilpailukykyä ja joka sallii yritysten, julkisen sektorin, koulujen ja yliopistojen välisen keskinäisen yhteistyön, ja kehottaa takaamaan, että pk-yrityksiä edustavat organisaatiot voivat osallistua suoraan aluepolitiikan määrittelyyn;

38.   kehottaa jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan Euroopan unionin alueellisen agendan ensimmäisen täytäntöönpano-ohjelman otsakkeen 4 tavoitteiden saavuttamiseksi, jotta luodaan tietoa alueellisesta koheesiosta ja kestävästä aluesuunnittelusta sekä luodaan näkökantoja ja analysoidaan vaikutuksia; tunnustaa ESPONin keskeisen roolin tässä prosessissa;

39.   toteaa, että ilmastonmuutoksella voi olla merkittäviä alueelliseen koheesioon kohdistuvia vaikutuksia; pyytää komissiota tekemään analyysin ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista eri alueilla, kun otetaan huomioon, että vaikutuksen odotetaan olevan erilainen eri puolilla Euroopan unionia; katsoo, että alueellisen koheesion yhteydessä tulisi ottaa asianmukaisella tavalla huomioon ilmastonmuutostavoitteet, ja sen tulisi edistää kestävän kehityksen malleja EU:n alueilla; tunnustaa, että ilmastonmuutosta vastaan on kamppailtava suurelta osin myös muiden EU:n politiikkojen avulla;

40.   panee mielenkiinnolla merkille viidennen väliraportin, jossa mainitaan ensimmäistä kertaa erikseen siirtymäalueet, jotka sijaitsevat lähentymisalueiden ja kilpailukyky- ja työllisyysalueiden välissä; tunnustaa tarpeen käsitellä erikseen näitä alueita, jotka ovat nyt hajallaan tuen vaiheittaisen käyttöönoton tai tuen vaiheittaisen lakkauttamisen alueina näiden kahden tavoitteen välillä; kehottaa komissiota luomaan alueellisen koheesion yhteydessä kattavamman järjestelmän asteittaisen siirtymäavun antamiseksi alueille, jotka ylittävät pian BKT:n 75 prosentin rajan, jotta niille annetaan selvempi status ja enemmän turvaa liittyen niiden kehitykseen; katsoo, että on perustettava siirtymäjärjestelmä myös koheesiorahaston ulkopuolelle jääville jäsenvaltioille;

41.   katsoo, että integroidulla lähestymistavalla on paremmat mahdollisuudet onnistua, jos Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(5) 11 artiklan mukaiset alueelliset ja paikalliset viranomaiset sekä eri sidosryhmät, mukaan lukien taloudelliset, sosiaaliset ja muut kumppanit, jotka voivat antaa kokonaiskuvan ja käsityksen tietyn alueen tarpeista ja erityispiirteistä, saadaan mukaan alusta lähtien kunkin alueen kehitysstrategian määrittämiseen ja toteuttamiseen; kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivoja, joiden avulla jäsenvaltiot ja alueelliset sekä paikalliset viranomaiset voivat toteuttaa integroitua lähestymistapaa mahdollisimman tehokkaasti ja luoda tehokkaita kumppanuuksia näiden alueiden tulevien strategioiden kehittämistä varten;

42.   tunnustaa, että alueellisen koheesion pitäisi parantaa koheesiopolitiikan hallinnointia; on samaa mieltä siitä, että eri ongelmiin tarvitaan erilaiset alueelliset tasot ja että siksi todellisten kumppanuuksien luominen kaikkien alue- ja paikalliskehityksessä niin EU:n tasolla kuin kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla mukana olevien osapuolten välille on ennakkoedellytys alueellisen koheesion suunnitteluprosessin kannalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaikkensa tällaisen monitasoisen aluehallinnoinnin kehittämiseksi; katsoo, että alueellisessa koheesiossa pitäisi keskittyä asianmukaisen aluetason määrittämiseen kunkin politiikan tai toimen toteuttamiselle tavalla, joka on mahdollisimman lähellä kansalaisia;

43.   korostaa, että EU:n politiikat, erityisesti EU:n koheesiopolitiikka, ovat käynnistäneet hallinnon muutosprosessin usein keskitetystä järjestelmästä kohti yhä yhtenäisempää monitasoista järjestelmää; kehottaa sidosryhmiä, julkisia viranomaisia sekä kansalaisia perustamaan alueellisen hallinnon muodollisen järjestelmän, joka perustuu monialaiseen, alueelliseen ja integroituun alhaalta ylös -lähestysmistapaan, jotta voidaan vastata johdonmukaisella ja tehokkaalla tavalla kansalaisten tai käyttäjien tiettyyn tarpeeseen tätä tarvetta vastaavalla alueella; muistuttaa tässä yhteydessä myönteisistä kokemuksista, joita on saatu EU:n aloitteista, kuten Urban I- ja Urban II -aloitteesta kaupunkialueilla ja Leader-aloitteesta maaseutualueilla;

44.   muistuttaa, että rakennepolitiikan täytäntöönpanon ongelmat johtuvat muun muassa liian jäykistä ja monimutkaisista menettelyistä, ja katsoo, että näitä menettelyjä on siis yksinkertaistettava ja että Euroopan unionin, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten vastuualueet ja toimivaltuudet on erotettava selvästi toisistaan; katsoo, että alueellinen hallinto on voimakkaasti sidoksissa tällaisten selkeiden sääntöjen määrittämiseen; kehottaa jälleen komissiota esittämään viipymättä asiaa koskevia ehdotuksia;

45.   suosittelee, että koska alueellisen koheesion merkitys on kasvanut paitsi aluepolitiikassa myös muissa EU:n alakohtaisissa politiikoissa, epämuodolliset rakenteet, jotka ovat hallinneet pitkään alueellista koheesiota ja aluesuunnittelua neuvostossa, korvataan muodollisilla ministeritapaamisilla, joihin osallistuisivat aluepolitiikasta vastaavat Euroopan unionin jäsenvaltioiden ministerit; katsoo, että tällainen institutionaalinen kehitys neuvostossa takaisi paremman tiedonkulun ja alueellisen koheesiopolitiikan nopean kehityksen;

46.   kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan, kuinka ne voivat vahvistaa ja toteuttaa alueellisen koheesion käsitettä entistä paremmin kansallisissa ohjelmissaan ja politiikoissaan; katsoo tässä yhteydessä, että monikeskuksisen kehityksen sekä kaupunkien ja maaseudun välisen kumppanuuden perusperiaatteet samoin kuin Natura 2000 -ohjelman täysi toteuttaminen pitäisi jo olla sisällytetty osaksi niiden aluesuunnittelua;

o
o   o

47.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0068. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0069. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0492. (4) EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 509. (5) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuudesta uudella ohjelmakaudella (2008/2130(INI))

P6_TA(2009)0164 A6-0031/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 158 ja 159 artiklan,

–   ottaa huomioon Ponta Delgadassa (Azoreilla) 23. ja 24. marraskuuta 2007 pidetyssä aluesuunnittelusta ja -kehityksestä vastaavien ministerien neuvoston epävirallisessa kokouksessa hyväksytyn ensimmäisen toimintaohjelman Euroopan unionin alueellisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanemiseksi,

–   ottaa huomioon EU:n alueellisen toimintasuunnitelman (Towards a More Competitive and Sustainable Europe of Diverse Regions) ja EU:n kestävää kaupunkikehitystä koskevan Leipzigin peruskirjan, jotka hyväksyttiin Leipzigissa 24. ja 25. toukokuuta 2007 pidetyssä aluesuunnittelusta ja -kehityksestä vastaavien ministerien neuvoston epävirallisessa kokouksessa,

–   ottaa huomioon Bristolissa 6. ja 7. joulukuuta 2005 pidetyssä epävirallisessa ministerineuvoston kokouksessa hyväksytyn kestäviä yhteisöjä koskevan nk. Bristolin sopimuksen,

–   ottaa huomioon Rotterdamissa 29. marraskuuta 2004 pidetyssä alueellisesta yhteenkuuluvuudesta vastaavien ministerien neuvoston epävirallisessa kokouksessa hyväksytyn nk. Urban Acquis -asiakirjan,

–   ottaa huomioon uuden Ateenan peruskirjan vuodelta 2003, jonka Euroopan kaupunkisuunnittelijoiden neuvosto hyväksyi Lissabonissa 20. marraskuuta 2003, sekä siinä esitetyn vision Euroopan kaupunkien tulevaisuudesta,

–   ottaa huomioon Lillessä 3. marraskuuta 2000 pidetyssä kaupunkiasioista vastaavien ministerien neuvoston epävirallisessa kokouksessa hyväksytyn nk. Lillen toimintasuunnitelman,

–   ottaa huomioon Potsdamissa 11. toukokuuta 1999 pidetyssä aluesuunnittelusta vastaavien ministerien neuvoston epävirallisessa kokouksessa hyväksytyn Euroopan aluekehityssuunnitelman,

–   ottaa huomioon Aalborgissa, Tanskassa 27. toukokuuta 1994 pidetyssä Euroopan kestävän kaupunkikehityksen konferenssissa hyväksytyn Euroopan kaupunkien kestävän kehityksen peruskirjan,

–   ottaa huomioon 6. lokakuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Vihreä kirja alueellisesta koheesiosta Euroopassa – Alueellisen moninaisuuden kääntäminen vahvuudeksi" (KOM(2008)0616),

–   ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Viides taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus – Kasvavat alueet, kasvava Eurooppa" (KOM(2008)0371),

–   ottaa huomioon 14. toukokuuta 2008 annetun komission tiedonannon koheesiopolitiikan strategioita ja ohjelmia ohjelmakaudella 2007–2013 koskevien neuvottelujen tuloksista (KOM(2008)0301),

–   ottaa huomioon 30. toukokuuta 2007 annetun komission tiedonannon "Neljäs kertomus taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta" (KOM(2007)0273),

–   ottaa huomioon 24. toukokuuta 2007 hyväksytyn komission oppaan "The urban dimension in Community policies for the period 2007–2013" (Kaupunkiulottuvuus yhteisön politiikassa vuosina 2007–2013),

–   ottaa huomioon komission toukokuussa 2007 laatiman valmisteluasiakirjan, jonka aiheena on ensimmäinen arviointi kansallisten strategisten viitekehysten ja toimintaohjelmien alue- ja kaupunkiulottuvuudesta (2007–2013),

–   ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2006 annetun komission tiedonannon "Koheesiopolitiikka ja kaupungit: kaupungit ja taajamat alueiden kasvun ja työllisyyden edistäjinä" (KOM(2006)0385),

–   ottaa huomioon yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista 6. lokakuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/702/EY(1),

–   ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2005 annetun komission tiedonannon "Kasvua ja työllisyyttä tukeva koheesiopolitiikka: yhteisön strategiset suuntaviivat vuosiksi 2007–2013" (KOM(2005)0299),

–   ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2002 annetun komission tiedonannon "Rakennerahastojen ohjelmakausi 2000–2006: Urban-aloitteen alustava arviointi" (KOM(2002)0308),

–   ottaa huomioon 6. toukokuuta 1997 annetun komission tiedonannon "Kohti kaupunkien toimintaohjelmaa Euroopan unionissa" (KOM(1997)0197),

–   ottaa huomioon Euroopan aluesuunnittelun seurantaverkon ESPONin vuoden 2006 ohjelman ja hyväksytyn ESPON 2013 -ohjelman tulokset,

–   ottaa huomioon Urban-pilottihankkeiden (1989–1999), Urban I -yhteisöaloitteen (1994–1999) ja Urban II -yhteisöaloitteen (2000–2006) tulokset,

–   ottaa huomioon Urban Audit -tietokannan 358 eurooppalaista kaupunkia koskevat tilastotiedot, jotka perustuvat 330 indikaattoriin,

–   ottaa huomioon 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan seurannasta – kohti eurooppalaista aluekehityksen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toimintaohjelmaa(2),

–   ottaa huomioon 10. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman asuntoasioista ja aluepolitiikasta(3),

–   ottaa huomioon 13. lokakuuta 2005 antamansa päätöslauselman kaupunkiulottuvuudesta laajentumisen yhteydessä(4),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A6-0031/2009),

A.   huomauttaa, että vaikka kaupunkikysymykset ovat kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten vastuulla, kaupunkialueilla tunnustetaan olevan tärkeä osa Lissabonin ja Göteborgin strategioiden tehokkaassa täytäntöönpanossa ja siten tärkeä asema koheesiopolitiikassa, josta EU:n toimielimet vastaavat,

B.   toteaa, että Leipzigin peruskirjan mukaan EU:n tavoitteena on varmistaa yhdennetty lähestymistapa kaupunkien kehityspolitiikan täytäntöönpanoon, jotta voidaan luoda laadukkaita kaupunkialueita, nykyaikaistaa julkisia palveluja ja liikenne-, energia- ja tietoverkostoja sekä kannustaa elinikäiseen oppimiseen, koulutukseen ja innovaatioihin erityisesti epäsuotuisissa kaupunkikeskustoissa ja epäsuotuisilla alueilla,

C.   toteaa, että joustavan, olosuhteisiin mukautuvan ja dynaamisen "muistilistan" laatiminen Leipzigin peruskirjan täytäntöönpanoa varten – joka on perusedellytys Euroopan kaupunkien moninaisten tarpeiden täyttämiseksi ja jonka puheenjohtajavaltio Ranska on jo aloittanut – ja toisaalta jäsenvaltiokohtaisten yhdennetyn kaupunkikehittämisen suunnitelmien laatiminen voivat osoittautua erittäin hyödyllisiksi keinoiksi hankkia tietoa eri tilanteista ja toteuttaa tarkkaan kohdennettuja aloitteita,

D.   katsoo, että kaupunkien ja kaupunkialueiden välille on tehtävä ero,

E.   huomauttaa, että vaikka 80 prosenttia EU:n 492 miljoonasta asukkaasta elää kaupungeissa ja unionille on ominaista monikeskuksinen kehitys, jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin huomattavia eroja väestön jakautumisessa kaupunki-, esikaupunki- ja maaseutualueille, ja kaupunkiväestön etujen ja tarpeiden melko heikko edustus rakennerahastojen toimintaohjelmissa aiheuttaa ongelmia,

F.   muistuttaa, että kaupunkialueilla tuotetaan 70–80 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta ja kaupunkien on tunnustettu olevan innovaatiokeskuksia ja alueellisen, kansallisen ja EU:n kehityksen vetureita,

G.   toteaa kuitenkin, että kaupungit ovat myös vastuussa yli 75 prosentista maailman energiankulutuksesta ja niiden energiantuotanto, liikenne, teollisuus ja lämmitys synnyttävät 80 prosenttia kasvihuonekaasuista,

H.   toteaa, että kaupungistumista lisää sisäinen muuttoliike pääkaupunkeihin ja muihin suurkaupunkeihin ja että siitä johtuva väestönkasvu muodostaa valtavan taakan kasvaville kaupungeille, joiden on selvittävä lisääntyvistä jätehuoltoon, asuntotuotantoon, koulutukseen ja työllisyyteen liittyvistä tarpeista, ja että lisääntyvä kaupungistuminen on valtava haaste maaseutualueille, joiden on selvittävä inhimillisen pääoman, työntekijöiden, kuluttajien ja koululaisten vähenemisestä,

I.   katsoo, että EU:n hiljattain tapahtunut ennennäkemätön laajentuminen on lisännyt alueellisia eroja poikkeuksellisen paljon ja kasvattanut rappeutuneiden kaupunkien lukumäärää,

J.   toteaa, että jäsenvaltioiden erilaisista poliittisista, institutionaalisista ja perustuslaillisista järjestelyistä huolimatta EU:n kaupunkialueilla on yhteisiä haasteita ja mahdollisuuksia, mikä korostaa yhtäältä yksityiskohtaisten tilastotietojen ja toisaalta keskinäisen yhteistyön ja hyvien käytäntöjen vaihtamisen tarvetta, jotta Euroopan kaupungit pärjäisivät globaalissa kilpailussa,

K.   katsoo, että EU:n aluekehityksessä on haasteena talouden rakenneuudistus, työmarkkinoiden suuret vaihtelut, huonosti toimiva ja ruuhkainen liikenne, käyttökelpoisen alueen rajallisuus kaupunkirakenteen hajautumisen vuoksi, vähentyvä ja ikääntyvä väestö, maaseutualueiden ja pienten kaupunkien autioituminen väestön muuttaessa suuriin asutuskeskuksiin, sosiaalinen syrjäytyminen, rikollisuuden yleisyys ja sen jatkuva lisääntyminen, tiettyjen kaupunginosien slummiutuminen, kotitalouksien alhainen tulotaso, elämänlaadun heikkeneminen köyhillä alueilla, puistojen ja virkistysalueiden riittämätön määrä, ympäristön pilaantuminen, vesihuollon ja yhdyskuntajätteen ja jäännösmateriaalien käsittelyn hallinta sekä tarve turvata energiahuolto ja energian tehokas käyttö,

L.   katsoo, että koordinoitu hallinto, jossa hyödynnetään nykyaikaista sähköistä tekniikkaa, ja erityisesti sähköinen hallinto yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden kanssa voisi merkittävästi lieventää olemassa olevia ongelmia ja johtaa siihen, että kaupunkialueiden laajenemista käsitellään yhdennetysti ja yhteistyössä maaseutualueisiin rajoittuvien esikaupunkialueiden kanssa ja ne huomioon ottaen sekä noudatetaan nykyaikaisia kaupunkisuunnittelutapoja, kuten älykästä kasvua, uutta maankäytön suunnittelua ja älykästä urbanismia,

M.   toteaa, että kaupunkikehittämistoimet suosivat erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osallistumista etenkin palvelualalla ja koheesiopolitiikka suuntautuu nyt entistä enemmän kaupunkien kilpailuedun edistämiseen,

N.   huomauttaa, että pk-yritykset, eritoten pienet ja mikroyritykset sekä käsiteollisuus ja kaupallinen toiminta, ovat ratkaiseva vahvuus pyrittäessä turvaamaan toiminnan jatkuminen kaupunkikeskuksissa ja tasapaino tietyissä kaupunginosissa ja että kaupunkien liikennettä, kaupallista toimintaa, kiinteistökauppaa ja asuntomarkkinoiden hintojen nousua koskevat toimintalinjat, tai päinvastoin tasapainotetun politiikan puute kyseisillä aloilla, ovat usein johtaneet liiketoiminnan lakkaamiseen ja henkilöpalvelujen tarjonnan vähenemiseen,

O.   toteaa, että kaupunki- ja maaseutualueiden kumppanuutta on syytä edelleen lujittaa, sillä kaupunkialueilla on tärkeä tehtävä ympäröivien alueiden harmonisessa ja kokonaisvaltaisessa kehittämisessä alueellisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi ja tasapainoisen aluekehityksen varmistamiseksi,

1.   korostaa kestävän kaupunkikehittämisen merkitystä ja kaupunkialueiden osuutta aluekehityksessä ja kehottaa komissiota arvioimaan, mittaamaan ja vertailemaan säännöllisesti EU:n politiikan vaikutuksia kaupunkialueiden taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen – etenkin koulutus- ja kulttuuriongelmiin – sekä terveys-, liikenne, ympäristö- ja turvallisuustilanteeseen ja keskustelemaan niistä;

2.   pahoittelee, että jäsenvaltioita kannustetaan muttei pakoteta edistämään kestävää kaupunkikehittämistä ensisijaisena strategisena tavoitteena; ilmaisee tästä johtuvan huolensa, että joissakin jäsenvaltioissa kaupunkiulottuvuutta ei oteta riittävästi huomioon koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa analysoimaan ja arvioimaan Urban-aloitteen valtavirtaistamisen vaikutuksia sekä säännöllisesti valvomaan ja tutkimaan EU:n varojen käytön vaikutuksia kaupunkialueilla;

3.   kiinnittää huomiota Urban-yhteisöaloitteesta saatuihin myönteisiin kokemuksiin – kumppanuuteen sekä yhdennettyyn ja alhaalta ylöspäin suuntautuvaan lähestymistapaan – jotka ovat osaltaan merkittävästi lisänneet tuettujen hankkeiden tehokkuutta ja tarkoituksenmukaisuutta; vaatii, että mainitut saavutukset rakennerahastotuen kaupunkiulottuvuudessa otetaan huomioon ja että kestävään kaupunkikehittämiseen tarjolla olevassa yleisessä rahoituksessa otetaan käyttöön vastaavanlaisia järjestelyjä, jotta suurempi määrä kaupunkeja voisi hyötyä niistä;

4.   katsoo, että olisi epätarkoituksenmukaista ja jopa ongelmallista hyväksyä yhteinen "kaupunkialueiden" ja yleisemmin "kaupungin" määritelmä, koska jäsenvaltioiden ja alueiden monenlaisia tilanteita on vaikea kattaa tyhjentävästi, ja on siksi sitä mieltä, että kaikki kaupunkialueiden pakolliset määritelmät ja nimitykset on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jätettävä jäsenvaltioiden tehtäväksi yhteisten eurooppalaisten indikaattorien pohjalta;

5.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet pääkaupunkiensa ja muiden suurkaupunkiensa tukemiseksi näiden pyrkimyksissä selviytyä uusista, kaupungistumisen ja väestön lisääntymisen aiheuttamista haasteista, etenkin jätehuollon, asuntotarjonnan, työllisyyden ja koulutuksen alalla; toteaa yleisemmin, että väestömäärän vaihtelu synnyttää sekä kaupunki- että maaseutualueille haasteita, jotka liittyvät työmarkkinoihin ja sitä kautta koulutukseen, työttömäksi jääneiden työntekijöiden uudelleenkoulutukseen ja maaseudun autioitumiseen;

6.   toteaa tässä yhteydessä ja ottaen huomioon selviön, että jäsenvaltioiden erilaiset perustuslailliset järjestelyt eivät luonnostaan mahdollista yhdenmukaistetun metodiikan soveltamista eri hallintotasojen tehokkuudesta huolimatta, että jäsenvaltioiden olisi hyödyllistä määritellä kaupunkiulottuvuus tarvittaessa julkisia kuulemisia käyttäen ja tapauskohtaisesti maan sisäisen yhdenmukaistamisen edistämiseksi ja vuorovaikutuksen tehostamiseksi komission kanssa;

7.   painottaa, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus siirtää kaupunkien hallinnoitavaksi rakennerahastojen varat, jotka on tarkoitettu kestävän kaupunkikehittämisen hankkeiden toteuttamiseen; katsoo, että valtuuksien siirto tuottaa kaksin kerroin lisäarvoa: yhtäältä on alueiden ja unionin kasvun kannalta paljon tehokkaampaa, jos kaupungit ottavat kantaakseen vastuun toimien suunnittelusta niiden täytäntöönpanoon, kun haasteet ovat yksinomaan paikallisia, ja toisaalta paikallishallinnon hallinnollisia valmiuksia voidaan näin merkittävästi lisätä; pitää kuitenkin valitettavana, että valtuuksien siirtomahdollisuutta kunnallisille viranomaisille mahdollisesti Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoittamista toimintaohjelmista myönnettävillä kokonaistuilla ei tähän asti ole kaikilta osin hyödynnetty, ja on vakuuttunut siitä, että seuraavalla ohjelmakaudella kaupunkialueille olisi annettava selvä välittäjän rooli ja edellytykset sen hyödyntämiseen osana monitasoisen hallinnon lähestymistapaa, ja on sitä mieltä, että kaupunkiulottuvuuden ja valtuuksien siirtämisen pitäisi olla pakollisia aluepolitiikassa; pitää tärkeänä välttää, että valtuuksien siirto johtaa aluepolitiikan pirstoutumiseen, minkä vuoksi valtuuksien siirtämismenetelmä on määriteltävä tarkasti;

8.   korostaa yhdennetyn lähestymistavan suurta merkitystä kaupunkisuunnittelussa; ehdottaa, että kaikki julkinen tuki kaupunkikehittämiselle perustuisi yhdennettyihin kaupunkikehittämisen suunnitelmiin; kehottaa tekemään yhdennetystä lähestymistavasta mahdollisimman pikaisesti ja viimeistään seuraavalla ohjelmakaudella sitovan ehdon rakennerahastojen varojen myöntämiselle ja täytäntöönpanolle sekä Euroopan investointipankin lainojen saamiselle; kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivat, joissa annetaan suosituksia ja esimerkkejä yhdennettyjä kaupunkikehittämisen suunnitelmia koskevista hyvistä käytännöistä, ja edistämään hyvien käytäntöjen vaihtoa kansallisten sekä alue- ja paikallisviranomaisten kesken;

9.   kehottaa jäsenvaltioita asettamaan viitteellisissä toimintakehyksissään ja kansallisissa toimintaohjelmissaan etusijalle sellaisten hankkeiden rahoituksen, joilla kestävän kaupunkikehittämisen suunnitelmia toteutetaan käytännössä;

10.   suosittaa, että kestävän kaupunkikehittämisen suunnitelmiin sisällytetään vähintään joitain seuraavista: jätehuoltosuunnitelma, melukartoitus ja toimintasuunnitelmat, ilman ja ympäristön pilaantumista koskevat paikalliset ohjelmat, väestönkasvunäkymät, uusien alueiden kysyntä yhdyskuntasuunnittelua varten, joutomaiden ja hylättyjen rakennusten hyödyntäminen, taantuvien kaupunginosien ja teollisuusalueiden elvytys, julkisten palvelujen tarjonta ja saavutettavuus, kaupunkirakenne ja viheralueiden osuus, vammaispalvelut, kulttuuri-, kansallis- ja luonnonperinnön hyödyntäminen, vesi- ja energiahuollon tarvearviointi sekä vesi- ja energiavarojen tehokas käyttö, julkisen liikenteen saatavuus, tehokas liikennesuunnittelu, heikossa asemassa olevien ryhmien (siirtolaiset, vähemmistöt, matalan osaamistason työvoima, vammaiset, naiset jne.) sosiaalinen osallisuus, ihmisarvoisten ja edullisten asuntojen saatavuus sekä rikollisuuden torjuntasuunnitelmat;

11.   uskoo, että yhdennettyjen kaupunkikehittämisen suunnitelmien laatiminen on tehokasta vain, jos kestävään kaupunkikehittämiseen on käytettävissä riittävästi voimavaroja, ja suosittaa siksi käytettävissä olevien voimavarojen keskittämistä määrättyihin toimiin; ehdottaa rakennerahastosta myönnettäville varoille vähimmäistasoa, joka on määritettävä kaupunkialueen asukasta kohti kullakin ohjelmakaudella siten, ettei saadun määrän varaaminen kyseiseen käyttöön aiheuta alueille suhteetonta taakkaa;

12.   tunnistaa kiireellisen tarpeen lisätä vertikaalisen ja horisontaalisen kaupunkihallinnon hallinnollisia valmiuksia ja kiinnittää jäsenvaltioiden huomiota pakottavaan tarpeeseen hyväksyä yhdennetty lähestymistapa kaupunkikehittämispolitiikan (jossa käsitellään kansalaisten jokapäiväiseen elämään liittyviä peruskysymyksiä, kuten liikennettä, julkisia palveluja, elämänlaatua, työpaikkoja ja paikallista taloudellista toimintaa, turvallisuutta ym.) täytäntöönpanoon ottamalla siihen mukaan kansalliset hallitukset sekä alue- ja paikallisviranomaiset ja kaikki muut asiaankuuluvat julkisen ja yksityisen sektorin toimijat kumppanuusperiaatteen mukaisesti;

13.   tunnustaa, että kaupunkien viranomaisten on vaikea sovittaa yhteen Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) rahoitettavia aloja, kun päämääränä on taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, ja EAKR:sta rahoitettavia aloja, kun suunnitellaan investointeja fyysiseen infrastruktuuriin; uskoo, että "yhden ohjelman, yhden rahaston" periaatetta pitäisi tarkistaa ja että alue- ja paikallisyhteisöjen olisi pyrittävä hyödyntämään EAKR- ja ESR-rahoituksen synergiavaikutuksia sekä lisäämään rahoitusmuotojen yhdistämistä; kehottaa komissiota tutkimaan pitkällä aikavälillä mahdollisuutta yhdistää nämä kaksi rahastoa, jos menettelyjä voitaisiin sen ansiosta yksinkertaistaa;

14.   tukee ajatusta Jessica-hankkeen varojen kierrättämisen periaatteesta ja sen mahdollisuuksista lisätä kaupunkialueiden talouskasvua ja katsoo, että seuraavalla ohjelmakaudella aluepolitiikan on perustuttava huomattavasti enemmän rahoitusjärjestelymekanismeihin, kuten varojen kierrättämiseen ja edullisten lainojen tarjoamiseen, eikä pelkkiin tukiin kuten nykyään;

15.   panee merkille yksityissektorin potentiaalin kaupunkikehittämisessä ja katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita pitäisi järjestelmällisesti rohkaista ja kannustaa luomaan innovatiivisia rajoitusmalleja ja -hankkeita kaupunkialueiden huomattavien taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi ja eritoten infrastruktuurien ja asuntojen rakentamiseksi; korostaa, että tämä edellyttää selkeitä ja avoimia menettelysääntöjä, joita etenkin viranomaisten on sovellettava, kun ne tekevät toissijaisuusperiaatteen mukaisesti strategisia päätöksiä, jotka koskevat palvelujen tuottamismenetelmien valintaa, tarjouseritelmien laadintaa sekä tietynasteisen valvonnan varmistamista;

16.   korostaa kaupunkiulottuvuuden täytäntöönpanoa ja hallinnollisia näkökohtia ja kehottaa jatkamaan ponnisteluja koheesiopolitiikan täytäntöönpanon sääntöjen yksinkertaistamiseksi ja yleensä liiallisen byrokratian vähentämiseksi varojen ja yksittäisten hankkeiden hallinnassa ja valvonnassa;

17.   panee merkille, että koheesiopolitiikan lisäksi on muita yhteisön politiikkoja, joiden puitteissa kaupunkialueille tarjotaan rahoitustukea, ja kehottaa siksi komissiota kehittämään ja ehdottamaan asiaan liittyvän eri alojen politiikan parempaa koordinointia EU:n kaikkien kaupunkialueille kohdennettujen varojen yhdistämiseksi ja yhdennetyn lähestymistavan täytäntöönpanon varmistamiseksi käytännössä koheesiopolitiikan aina huomioon ottaen;

18.   katsoo, että jäsenvaltioiden nykyiset hallintorakenteet eivät edistä monialayhteistyötä, ja kehottaa painokkaasti komissiota edistämään alojen välisen hallintorakenteen periaatteen soveltamista;

19.   vaatii käyttämään olemassa olevat taloudelliset, henkilö- ja organisointiresurssit tehokkaammin kaupunkien verkostojen luomiseen ja vahvistamiseen kestävän kaupunkikehittämisen alalla, koska ne ovat tärkeä osa alueellista yhteistyötä; korostaa tässä yhteydessä sellaisen infrastruktuurin tarvetta, josta on apua tiettyjen ominaispiirteiden (esimerkiksi historialliset voimavarat) säilyttämisessä, modernisoinnissa (esimerkiksi innovaatiokeskukset), talouskasvussa (esimerkiksi pk-yritykset) ja kausiluonteisessa toiminnassa, ja kehottaa komissiota vahvistamaan kaupunkialueiden asemaa "Alueet talouden muutosten edistäjinä" -aloitteessa;

20.   panee merkille, että aluekehityspolitiikan asianmukainen soveltaminen ja kestävän aluekehityksen strategia edellyttävät kaupunki-, esikaupunki- ja maaseutualueita koskevien toimintalinjojen tasapainottamista ja vaikuttavat tätä kautta myös todellisen alueellisen koheesion kehittymiseen, ja toistaa sen tosiasian, että maaseudun kehittämispolitiikalla on huomattava alueellinen vaikutus ja että kaupunkien ja maaseudun kehittämispolitiikkaa ei ole riittävästi yhdennetty; korostaa tarvetta näiden alojen politiikan todelliseen synergiaan, mikä lopulta lisää alueiden todellisia kehitysmahdollisuuksia, kiinnostavuutta ja kilpailukykyä; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita hyödyntämään kaupunki- ja maaseutualueiden kumppanuuksia keinona saavuttaa tavoiteltu tasapainoinen aluekehitys;

21.   kehottaa komissiota kehittämään ja päivittämään säännöllisesti Urban Audit -tietokantaa ja samanaikaisesti tiedottamaan kaupunkien ja maaseutualueiden kehityseroista kaikille jäsenvaltioille, jotta saataisiin selvä kuva tilanteesta ja voitaisiin tunnistaa tasapuolisen kaupunki- ja maaseutukehittämisen erityistarpeet;

22.   suosittaa, että komissio ja jäsenvaltiot perustavat kaupunkikehittämistä käsittelevän Euroopan unionin korkean tason ryhmän ja soveltavat avointa koordinointimenetelmää kaupunkikehittämispolitiikkaan unionin tasolla;

23.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 291, 21.10.2006, s. 11. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0069. (3) EUVL C 76 E, 27.3.2008, s. 124. (4) EUVL C 233 E, 28.9.2006, s. 127.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 rakennerahastoasetuksen täytäntöönpanosta vuosina 2007–2013: kansallisia koheesiostrategioita ja toimenpideohjelmia koskevien neuvottelujen tulokset (2008/2183(INI))

P6_TA(2009)0165 A6-0108/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 2 artiklan ja 3 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon 14. toukokuuta 2008 annetun komission tiedonannon koheesiopolitiikan strategioita ja ohjelmia ohjelmakaudella 2007–2013 koskevien neuvottelujen tuloksista (KOM(2008)0301),

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(1),

–   ottaa huomioon yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista 6. lokakuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/702/EY(2),

–   ottaa huomioon koheesiopolitiikan strategioita ja ohjelmia ohjelmakaudella 2007–2013 koskevien neuvottelujen tuloksia käsittelevät jäsenvaltiokohtaiset tiedot,

–   ottaa huomioon neljännen kertomuksen taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta (KOM(2007)0273),

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevan asetuksen (EY) N:o 1083/2006 muuttamisesta tiettyjen varainhoitoa koskevien säännösten osalta (KOM(2008)0803),

–   ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastosta annetun asetuksen (EY) N:o 1080/2006 muuttamisesta energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön asuntokannassa tehtävien investointien tukikelpoisuuden osalta (KOM(2008)0838),

–   ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sosiaalirahastosta annetun asetuksen (EY) N:o 1081/2006 muuttamisesta uusien tukikelpoisten kustannustyyppien lisäämiseksi (KOM(2008)0813),

–   ottaa huomioon 21. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman hallintotavasta ja kumppanuudesta kansallisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla(3),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0108/2009),

A.   ottaa huomioon, että komissio on julkaissut edellä mainitun tiedonannon jäsenvaltioiden kanssa kansallisista strategisista viitekehyksistä ja toimenpideohjelmista käytyjen neuvottelujen tulosten perusteella,

B.   palauttaa mieliin, että perustamissopimuksen 158 artiklassa määrätään, että yhteisö pyrkii taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi vähentämään alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden tai saarien jälkeenjääneisyyttä, maaseutu mukaan luettuna,

C.   katsoo, että Euroopan unionin kaksi edellistä laajentumista lisäsivät tuntuvasti yhteisön alueellisia eroja, joihin on asianmukaisesti puututtava sopusointuisen, tasapainoisen ja kestävän kehityksen edistämiseksi,

D.   ottaa huomioon, että uusimmissa kertomuksissa yhteenkuuluvuudesta korostetaan, että EU:n alueiden väliset alueelliset erot ja alueiden sisällä alueellisen eriytymisen kaltaiset ilmiöt ovat pahentuneet, mikä on edistänyt tietynlaisten ghettojen syntymistä, ja että joidenkin syrjäisten ja pääasiassa maatalousvaltaisten maaseutualueiden tilanne on jatkuvasti heikentynyt,

E.   toteaa, että neuvosto hyväksyi lokakuussa 2006 edellä mainitut koheesiopolitiikan strategiset suuntaviivat ohjeellisena kehyksenä jäsenvaltioille kansallisten strategisten viitekehysten ja toimenpideohjelmien laatimiseksi ohjelmakaudeksi 2007–2013,

F.   toteaa, että koheesiopolitiikan strategisissa suuntaviivoissa vahvistettujen kolmen ensisijaisen tavoitteen mukaan Euroopasta ja sen alueista tehdään entistä houkuttelevampi paikka sijoittajille ja työntekijöille, parannetaan osaamista ja innovointia kasvua varten ja luodaan lisää ja parempia työpaikkoja,

G.   katsoo, että alueiden pitäisi voida vastata globaalistumiseen, rakennemuutokseen, väestörakenteen muutokseen ja ilmastonmuutokseen liittyviin haasteisiin sekä vahvistaa kestävää kehitystä, kun nämä ensisijaiset tavoitteet siirretään osaksi toimenpideohjelmia,

H.   palauttaa mieliin, että jäsenvaltiot ovat toimenpideohjelmissaan panneet edellä mainitut ensisijaiset tavoitteet täytäntöön varsin eri tavoin sen mukaan, minkä aluekehitystavoitteen – lähentymistavoitteen vai alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen – piiriin tietty alue kuuluu,

I.   ottaa huomioon, että unioniin ennen 1. toukokuuta 2004 liittyneiden jäsenvaltioiden on Euroopan aluekehitysrahastosta, Euroopan sosiaalirahastosta ja koheesiorahastosta annetun yleisasetuksen nojalla pitänyt osoittaa 60 prosenttia lähentymistavoitteen kokonaismenoista ja 75 prosenttia alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen kokonaismenoista Lissabonin strategiaan liittyviin ensisijaisiin tavoitteisiin ja että unioniin 1. toukokuuta 2004 tai sen jälkeen liittyneitä jäsenvaltioita on kehotettu noudattamaan samaa lähestymistapaa,

J.   katsoo, että kestävyys, kaikenlaisen syrjinnän estäminen, hyvä hallinto ja kumppanuusperiaatteen soveltaminen yhdessä vahvojen institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien kanssa ovat olennaisia koheesiopolitiikan onnistuneen täytäntöönpanon kannalta,

K.   toteaa, että koheesiopolitiikan on oltava riittävän vahvaa ja joustavaa, jotta sillä voi olla tärkeä asema unionin toimissa nykyisen maailmanlaajuisen talouskriisin vaikutusten torjumiseksi,

1.   ottaa huomioon kaikkien jäsenvaltioiden toteuttamat toimet koheesiopolitiikan strategisissa suuntaviivoissa vahvistettujen, Lissabonin strategian tavoitteita vastaavien kolmen ensisijaisen tavoitteen sisällyttämiseksi niiden toimenpideohjelmiin;

2.   panee merkille uuden ohjelmakauden varsin hitaan aloittamisen monissa jäsenvaltioissa, mikä saattaa vaarantaa rahoituksen tehokkaan käytön; luottaa kuitenkin siihen, että toimenpideohjelmien neuvottelu- ja hyväksyntäprosessin aikana tehtyjä sitoumuksia kunnioitetaan alueiden ja koko unionin eduksi;

Alueellisten erojen vähentäminen

3.   panee merkille, että jäsenvaltiot ovat määrätietoisesti vastanneet maantieteellisestä sijainnistaan sekä taloudellisesta ja institutionaalisesta kehityksestään aiheutuviin alueellisiin erityistarpeisiin laatimalla strategioita, joiden avulla vähennetään alueiden sisäistä ja välistä epätasapainoa; palauttaa tältä osin mieliin, että jäsenvaltiot ovat ehdottaneet toimenpiteitä kehityshaasteiden ratkaisemiseksi alueilla, joilla on maantieteellisiä erityispiirteitä, kuten vuoristo- ja saaristoalueilla, syrjäisimmillä alueilla, syrjäisissä rajakaupungeissa, alueilla, joita uhkaa väestökato, ja raja-alueilla; toistaa, että talouden ja ympäristön kannalta suotuisa kehitys sekä alueellisten erojen vähentäminen ovat edelleen EU:n aluepolitiikan pääasiallisia tavoitteita;

4.   pahoittelee, että joissakin kansallisissa strategioissa ja toimenpideohjelmissa kestävyyden, yhtäläisten mahdollisuuksien ja syrjimättömyyden sekä kumppanuuden periaatteet on pantu täytäntöön ja esitetty puutteellisesti; arvostelee sitä, että komissio on hyväksynyt tällaisia puutteita sisältäviä toimenpideohjelmia eikä ole vaatinut jäsenvaltioita tai alueita täydentämään niitä;

5.   korostaa, että aiemmat kokemukset ovat osoittaneet, että maiden lähentyminen saattaa kätkeä taakseen erojen lisääntymisen alueiden välillä ja sisällä; toteaa lisäksi, että alueellisia ja paikallisia eroja voidaan havaita useilla aloilla, kuten työllisyydessä, tuottavuudessa, tulotasossa, koulutustasossa ja innovointikyvyssä; korostaa koheesion alueellisen ulottuvuuden merkitystä näiden ongelmien ratkaisemiseksi;

Lissabonin strategian toteuttaminen koheesiopolitiikan avulla

6.   antaa tunnustusta kansallisten viranomaisten toteuttamille toimille, joiden avulla varmistetaan, että Lissabonin strategian toteuttamiseksi osoitettavat menot ovat keskimäärin 65 prosenttia lähentymisalueiden käytettävissä olevista määrärahoista ja 82 prosenttia alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen piiriin kuuluvien alueiden käytettävissä olevista määrärahoista, mikä on itse asiassa enemmän kuin alun perin pyydettiin;

7.   on vakuuttunut siitä, että huomattavasti suuremmat investoinnit ovat tarpeen tällä alalla; katsoo, että rakennerahastojen toimeenpanon puolivälissä suoritetun arvioinnin perusteella näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan määrätietoisempia EU:n suuntaviivoja ja enemmän varoja ja erityisesti vähintään viisi prosenttia rakennerahastotuesta pitäisi käyttää nykyisten asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen; kehottaa tässä suhteessa komissiota seuraamaan 9. ja 10. lokakuuta 2008 pidetyn kilpailukykyneuvoston energiatehokkuutta koskevia päätelmiä; korostaa, että uusiutuvilla energialähteillä on EU:n alueille suuri merkitys ja että ne tarjoavat kehitysmahdollisuuksia sekä luomalla työpaikkoja että edistämällä kestävää paikallista kehitystä;

8.   kannustaa alueita niiden pyrkimyksissä saavuttaa Lissabonin tavoitteet toimenpideohjelmien perusteellisen ja tehokkaan täytäntöönpanon avulla; kehottaa myös komissiota seuraamaan tiiviisti toimenpideohjelmien täytäntöönpanoa, jotta voidaan varmistaa tavoitteiden siirtäminen käytäntöön, ja tiedottamaan parlamentille havaituista ongelmista;

9.   pitää Euroopan laajuisille energiaverkoille varattuja varoja riittämättöminä, koska niillä on ratkaiseva merkitys energian sisämarkkinoiden toteutumiselle;

10.   tuo esille pienten yritysten ja mikroyritysten, erityisesti käsityöyritysten, suuren merkityksen taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta, sillä niillä on merkittävä panos kasvuun ja työllisyyteen; kehottaa sen vuoksi harjoittamaan aktiivista politiikkaa kaikenlaisen innovoinnin tukemiseksi näissä yrityksissä ja pyytää komissiota luomaan mahdollisuuksia yritysten, julkisen sektorin, koulujen ja yliopistojen keskinäiseen yhteistyöhön alueellisten innovaatioklustereiden luomiseksi Lissabonin strategian hengessä;

Globaalistumiseen ja rakennemuutokseen vastaaminen

11.   arvostaa sitä, että kaikki jäsenvaltiot ovat osoittaneet huomattavan osan kokonaismäärärahoistaan tutkimus- ja kehitystoimia ja innovointia koskeviin investointeihin, tietoperustaisen palveluyhteiskunnan kehittämiseen sekä yrittäjyyden ja yritystukipalvelujen edistämiseen, samoin kuin siihen, että yrityksiä ja työntekijöitä autetaan sopeutumaan uusiin olosuhteisiin; huomauttaa, että useimmilla unionin lähentymisalueilla saavutettavuuden varmistaminen on edelleen merkittävä ongelma, sillä niiltä puuttuu liikenneinfrastruktuuria;

12.   katsoo, että rakennerahastojen avulla on tuettava teollisuuspolitiikkaa jäsenvaltioiden ja unionin kilpailukyvyn parantamiseksi; tukee siksi näkemystä, jonka mukaan koheesiopolitiikan ensisijainen tehtävä on auttaa erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä käyttämään potentiaaliaan;

Väestörakenteen muutos ja osallisuutta edistävät työmarkkinat

13.   suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden pyrkimyksiin asettaa etusijalle investoinnit, joiden tavoitteena on nostaa työvoimaosuutta, varmistaa yhtäläiset mahdollisuudet ja siten edistää Euroopan sosiaalirahastosta ja Progress-ohjelmasta (2007–2013) tuettavia toimia, joiden tarkoituksena on osaltaan poistaa syrjintää ja parantaa naisten tilannetta työmarkkinoilla; arvostaa jäsenvaltioiden niiden Euroopan sosiaalirahastosta rahoitettavissa ohjelmissaan toteuttamia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on parantaa taitoja sekä torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä; korostaa, että on tärkeää ja välttämätöntä jatkaa työllisyyden tukemiseen tähtääviä toimia talouskriisin syvetessä siten, että koheesiopolitiikan täytäntöönpanon ja arvioinnin kaikissa vaiheissa otetaan erityisesti huomioon vammaisten ja ikääntyneiden erityistarpeet;

14.   tukee komission koheesiopolitiikassa toteuttamaa "kumppanuusperiaatetta" ja pyytää komissiota ottamaan paikalliset ja kansalliset naisjärjestöt mukaan koheesiopolitiikkaa koskeviin neuvotteluihin ja sen täytäntöönpanoon;

Kestävään kehitykseen, ilmastonmuutokseen ja energiaan liittyviin haasteisiin vastaaminen

15.   katsoo, että kaikkiin toimenpideohjelmiin olisi sisällytettävä toimenpiteitä, joiden tavoitteena on suojella ympäristöä, torjua ilmastonmuutosta ja edistää energiatehokkuutta, ja arvostaa sitä, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet puuttumaan näihin kysymyksiin osoittamalla niihin noin kolmasosan koheesiopolitiikan kokonaismäärärahoistaan; katsoo kuitenkin, etteivät ilmastonmuutoksen torjumiseen ja energiatehokkuuden edistämiseen tarkoitetut erityismäärärahat riitä täyttämään todellisia tarpeita;

16.   katsoo, että kilpailukykykeskusten kehittäminen rakennerahastojen tuella on tärkeää, koska ne tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia hyväpalkkaisten työpaikkojen luomiseen ja kasvun aikaansaamiseen sekä toisaalta myös suuriin taajamiin kohdistuvan paineen lieventämiseen; pitää tässä suhteessa myönteisenä Urban-ohjelman jatkamista, koska kaupunkialueiden elvyttäminen ja vanhentuneiden kaupunki-infrastruktuurien kunnostaminen on välttämätöntä;

17.   korostaa, että rakennerahastoasetuksissa todetaan, että jäsenvaltiot ja komissio varmistavat, että naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja tasa-arvonäkökohtien huomioonottamista edistetään varojen täytäntöönpanon eri vaiheissa;

18.   pyytää jäsenvaltioita tiedottamaan kansalaisille, paikallisviranomaisille, kansalaisjärjestöille ja naisten järjestöille mahdollisuuksista saada rahoitusta ja erityisesti erityisohjelmia koskevista tiedoista, rakennerahastojen yhteisrahoituksen saatavuudesta, yhteisrahoitusta koskevista säännöistä, korvausten saamista koskevista säännöistä ja hankkeita koskevien ehdotusten löytämisestä ohjelmakauden 2007–2013 puitteissa;

19.   pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että liialliset hallinnolliset esteet eivät estä kansalaisjärjestöjä hakemasta rahoitusta hankkeilleen, erityisesti niitä järjestöjä, jotka pyrkivät tukemaan huonossa taloudellisessa tilanteessa olevia naisia, maahanmuuttajanaisia, etnisiin vähemmistöihin kuuluvia naisia ja vammaisia naisia sekä naisia, joilla on huollettavia, sekä väkivallan tai kidutuksen uhreina olevia naisia;

20.   panee merkille, että 15 jäsenvaltion unionin ja 12 jäsenvaltion unionin muodostavat jäsenvaltiot ovat osoittaneet määrärahoja ympäristönsuojelun alalle varsin eri tavoin, ja tunnustaa, että uusien jäsenvaltioiden on käytettävä huomattavasti aiempaa enemmän määrärahoja saavuttaakseen yhteisön säännöstössä vahvistetut ympäristöä, ilmastoa ja biologista monimuotoisuutta koskevat unionin tavoitteet;

21.   korostaa olevan tärkeää vahvistaa yhteistyökapasiteettia ja saatavilla olevien varojen tehokasta käyttöä kaikin mahdollisin keinoin, kuten vaihtamalla parhaita käytäntöjä, järjestämällä tiedotuskampanjoita, toimimalla yhdessä, vaihtamalla uutta tekniikkaa ja luomalla kumppanuuksia, koska se mahdollistaisi meneillään olevien yhteistyöohjelmien tehokkaan täytäntöönpanon ja erityisesti lisäisi uusien jäsenvaltioiden kykyä käyttää varoja;

22.   katsoo, että talouskriisin aikana jäsenvaltioiden pitäisi hyödyntää ympäristönsuojelun ja työpaikkojen luomisen välisiä synergioita koheesiopolitiikan strategisten suuntaviivojen mukaisesti sekä osoittaa lisää määrärahoja hankkeisiin, joilla edistetään vihreää taloutta, ympäristöalan työpaikkoja ja vihreää innovointia;

Monitasoisen hallinnon ja kumppanuuden vahvistaminen

23.   katsoo, että monitasoinen hallinto ja kumppanuusperiaate ovat keskeisiä tekijöitä toimenpideohjelmien legitiimiyden, avoimuuden ja vaikuttavuuden kannalta ohjelmatyövaiheessa ja erityisesti täytäntöönpanoprosessin aikana; pitää sen vuoksi myönteisinä kaikkien jäsenvaltioiden omien institutionaalisten rakenteidensa ja perinteidensä mukaisesti toteuttamia toimia, joiden tarkoituksena on lujittaa kumppanuusperiaatetta niiden ohjelmissa nykyisellä kaudella Euroopan aluekehitysrahastosta, Euroopan sosiaalirahastosta ja koheesiorahastosta annetun yleisasetuksen 11 artiklan mukaisesti; suosittelee erityisesti uusille jäsenvaltioille, joilla on vain vähän kokemusta tehokkaiden kumppanuuksien perustamisesta, että ne jatkuvasti vahvistaisivat kumppanuus- ja avoimuusperiaatteita pannessaan täytäntöön toimenpideohjelmia;

24.   pyytää jäsenvaltioita välttämään liiallista viivyttelyä loppuun suoritettujen hankkeiden kustannusten korvaamisessa ja huomauttaa, että tällaisten viivytysten aiheuttamat rahalliset vaikeudet estävät vastaanottajia, pääasiassa paikallisviranomaisia ja voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä, ryhtymästä uusiin toimiin erityisellä toiminta-alallaan;

25.   muistuttaa, että viivytykset rakennepolitiikan täytäntöönpanossa johtuvat osittain menettelyjen liiallisesta jäykkyydestä ja että kyseisiä menettelyjä pitäisi sen vuoksi yksinkertaistaa ottamalla käyttöön selkeä vastuun- ja toimivaltajako EU:n, jäsenvaltioiden sekä alueellisten ja paikallisten viranomaisten välille;

26.   kehottaa jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa jo kansallisten strategisten viitekehysten suunnitteluvaiheessa, jotta kansalliset strategiat voidaan panna mahdollisimman hyvin täytäntöön ja jotta voidaan saavuttaa kaikki monitasoisen hallinnon tavoitteet;

27.   painottaa, että yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä on edistettävä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien muodossa, jotta voidaan toteuttaa monia avainhankkeita investointien vaikutusten tehostamiseksi;

28.   huomauttaa, että on tarpeen arvioida rakennerahasto-ohjelmien koordinointia ja täydentävyyttä maaseudun kehittämisohjelmien kanssa; toteaa, että paikan päällä saatujen kokemusten mukaan näiden ohjelmien välisiä synergioita ei hyödynnetä riittävästi;

Institutionaalisten valmiuksien kehittäminen

29.   arvostaa sitä, että tietoisuus institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien vahvistamisen merkityksestä politiikan tehokkaan täytäntöönpanon ja EU:n varojen hallinnoinnin kannalta on lisääntynyt; kehottaa toteuttamaan kaikilla lähentymisalueilla tuntuvia toimia institutionaalisten valmiuksien lujittamiseksi ja viranomaisten ammattitaidon lisäämiseksi;

30.   korostaa niin ikään olevan tarpeen kohdistaa koheesiotoimia maaseutualueisiin, koska alueellinen koheesio voidaan saavuttaa ainoastaan luomalla kaupungin ja maaseudun välille tasapaino;

Onnistuneen politiikan valtavirtaistaminen, osaamisen lisääminen ja hyvien käytäntöjen levittäminen

31.   arvostaa erityisesti sitä, että uudet jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet Urban- ja Equal-yhteisöaloitteiden tulokset kauden 2007–2013 toimenpideohjelmiin; hyväksyy jäsenvaltioiden toteuttamat toimet, joiden tarkoituksena on ottaa käyttöön kokonaisvaltaisia kestävän kaupunkikehityksen suunnitelmia, sillä kaupunkeihin on keskittynyt teollisuutta ja ne ovat talouskasvun ja työpaikkojen luomisen perusta; katsoo edelleen, että eurooppalaisen alueellisen yhteistyön ohjelmien sekä Jessica-, Jaspers-, Jeremie- ja Jasmine-aloitteiden mahdollisuuksia olisi hyödynnettävä täysimääräisesti, jotta voidaan nopeuttaa kehitystä ja lisätä kasvua;

32.   kehottaa jäsenvaltioita ottamaan kaikissa rakennerahastohankkeissa huomioon naisiin kohdistuvat vaikutukset sekä tasa-arvonäkökohdat;

Päätelmät

33.   katsoo, ettei sitä, millä tavoin jäsenvaltiot ovat päättäneet panna täytäntöön koheesiopolitiikan strategisten suuntaviivojen muodostaman kehyksen laatiessaan kansallisia strategisia viitekehyksiä ja toimenpideohjelmia, voida käyttää arvovalintojen perustana; arvostaa sitä, että kaikki jäsenvaltiot ovat toteuttaneet kaikissa vaiheissa tuntuvia toimia saavuttaakseen koheesiopolitiikan ensisijaiset tavoitteet erityisten tarpeidensa ja rajoitustensa mukaisesti;

34.   katsoo, että avoimuuden noudattaminen rahoituksen myöntämisessä sekä hallinnon yksinkertaistaminen, jotka helpottavat rakennerahastojen mahdollisten edunsaajien tiedonsaantia, ovat koheesiopolitiikan kokonaistavoitteiden saavuttamisen kannalta olennaisia edellytyksiä;

35.   kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan menettelyjä, joiden avulla varmistetaan, että koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa noudatetaan täysin toimivaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jolloin voidaan taata, että kunkin toimenpideohjelman kaikki näkökohdat otetaan asianmukaisesti huomioon;

36.   kannustaa komissiota sen pyrkimyksissä varmistaa, että jäsenvaltioilla on tehokkaita valvontajärjestelmiä, jotta yhteisön menoihin voidaan soveltaa moitteettoman varainhoidon periaatetta;

37.   huomauttaa, että nykyinen maailmanlaajuinen talouskriisi on synnyttänyt kaikissa jäsenvaltioissa uuden tilanteen, joka edellyttää investointien painopisteiden uudelleenarviointia ja mahdollista mukauttamista; suhtautuu myönteisesti komission edellä mainittuihin ehdotuksiin asetusten muuttamiseksi, jotta unionin tarpeisiin voidaan vastata näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa, ja toistaa näkemyksensä, jonka mukaan koheesiopolitiikka on talouden elpymisen kannalta keskeinen tekijä koko unionin alueella; torjuu sen vuoksi kaikki pyrkimykset tämän politiikan uudelleen kansallistamiseksi;

o
o   o

38.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25. (2) EUVL L 291, 21.10.2006, s. 11. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0492.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 suosituksista komissiolle mikroluottojen kehittämistä kasvun ja työllisyyden tukemiseksi koskevasta eurooppalaisesta aloitteesta (2008/2122(INI))

P6_TA(2009)0166 A6-0041/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 20. joulukuuta 2007 annetun komission tiedonannon mikroluottojen kehittämistä kasvun ja työllisyyden tukemiseksi koskevasta eurooppalaisesta aloitteesta (KOM(2007)0708),

–   ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman rahoituspalvelupolitiikkaa 2005–2010 koskevasta valkoisesta kirjasta(1) ja erityisesti sen 35 kohdan,

–   ottaa huomioon 6. toukokuuta 2003 annetun komission suosituksen 2003/361/EY mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä(2),

–   ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2005 annetun komission tiedonannon "Yhteiset toimet kasvun ja työllisyyden hyväksi – Yhteisön Lissabon-ohjelma" (KOM(2005)0330),

–   ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2005 annetun komission tiedonannon "Kasvua ja työllisyyttä tukeva koheesiopolitiikka: yhteisön strategiset suuntaviivat vuosiksi 2007–2013" (KOM(2005)0299),

–   ottaa huomioon 11. joulukuuta 2007 annetun komission tiedonannon "Kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin strategian toteutus jäsenvaltioissa ja alueilla EU:n koheesiopolitiikan kautta vuosina 2007–2013" (KOM(2007)0798),

–   ottaa huomioon 11. joulukuuta 2007 annetun komission tiedonannon "Ehdotus yhteisön Lissabon-ohjelmaksi 2008–2010" (KOM(2007)0804),

–   ottaa huomioon 24. lokakuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1639/2006/EY kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta(3),

–   ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon: "Pienet ensin" – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite ("Small Business Act") (KOM(2008)0394),

–   ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (uudelleenlaadittu teksti)(4) ja 1. lokakuuta 2008 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta (KOM(2008)0602),

–   ottaa huomioon 26. lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen(5),

–   ottaa huomioon 15. joulukuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1998/2006 EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen(6),

–   ottaa huomioon 20. joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1535/2007 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maataloustuotteiden tuotannon alalla(7),

–   ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta(8),

–   ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta(9),

–   ottaa huomioon 8. toukokuuta 2008 esittämänsä kannanoton mikroluottoihin(10),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan toisen kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 39 ja 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0041/2009),

A.   ottaa huomioon, että komission nykyisen määritelmän mukaan mikroluotto on enintään 25 000 euron laina ja suosituksessa 2003/361/EY säädetään, että mikroyritys on yritys, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 10 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 2 000 000 euroa; ottaa huomioon, että näitä määritelmiä ei voitane soveltaa kaikkiin kansallisiin markkinoihin eikä niiden perusteella voida selkeästi erottaa toisistaan mikroluottoja ja mikrolainoja mikroyrityksille, mikroluottoja pankkipalveluiden ulkopuolelle jääville lainanottajille ja mikroluottoja pankkipalveluiden piiriin kuuluville mikroyrityksille,

B.   ottaa huomioon, että vaikeutta saada asianmukaista rahoitusta pidetään usein huomattavana esteenä yrittäjyydelle ja että huomattavaan potentiaalisen mikroluottojen kysyntään Euroopan unionissa ei tällä hetkellä vastata,

C.   ottaa huomioon, että komissio ei ole vienyt eteenpäin parlamentin 11. heinäkuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa esittämää pyyntöä laatia toimintasuunnitelma mikrorahoitukselle erilaisten poliittisten toimenpiteiden yhteensovittamiseksi ja hyvien käytäntöjen mahdollisimman tehokkaaksi hyödyntämiseksi Euroopan unionissa ja kolmansissa maissa,

D.   ottaa huomioon, että parlamentti hyväksyi vuonna 2008 toiseksi peräkkäiseksi vuodeksi määrärahat pilottihankkeen "Mikroluottojen kannalta suotuisamman toimintaympäristön edistäminen Euroopassa" rahoittamiseen ja että, vaikka edellä mainitussa 20. joulukuuta 2007 annetussa komission tiedonannossa tätä seikkaa ei mainita, nämä määrärahat voitaisiin hyödyllisesti kohdentaa oman pääoman muodostamiseen, niin että se voi toimia alkupääomana,

E.   ottaa huomioon, että useat piirteet erottavat mikroluoton tavallisesta luotosta, myös pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävästä luotosta, ja että yritykset hakevat tavallista luottoa yleensä kaikentyyppisistä rahoituslaitoksista, ja katsoo, että olisi pidettävä mielessä tärkeä perimmäinen tavoite eli kaikkien kansalaisten integroiminen viralliseen rahoitusjärjestelmään,

F.   ottaa huomioon, että mikroluotolla on korkeammat toimintakulut lainan pienen koon, (riittävän) vakuuden puuttumisen ja korkeiden käsittelykulujen takia,

G.   ottaa huomioon, että mikroluottojen myöntämiseen liittyy innovatiivisia ja subjektiivisia tekijöitä, kuten vaihtoehtoiset tai puuttuvat vakuusvaatimukset ja perinteisestä poikkeava luottokelpoisuuden arviointi, ja niitä myönnetään usein pelkän voiton tavoittelun lisäksi yhteenkuuluvuuden lisäämiseen pyrkimällä integroimaan heikossa asemassa olevat (uudelleen) yhteiskuntaan,

H.   ottaa huomioon, että mikroluotot ovat pieniä mutta mahdollisuus niiden "kierrättämiseen" (myöntämällä uuden lainan takaisinmaksun jälkeen) luottojen yleensä lyhyestä laina-ajasta johtuen moninkertaistaa niiden vaikutuksen; katsoo, että olisi otettava huomioon tavoite tuoda saajat takaisin perinteisen pankkijärjestelmän piiriin,

I.   ottaa huomioon, että mikroluottoja voivat tarjota tai rahoituksen saantia voivat helpottaa useat tahot, kuten epäviralliset rahoituspalvelujen tarjoajat (sallittu yksityiseltä yksityiselle lainaus), jäsenten omistamat organisaatiot (esimerkiksi luotto-osuuskunnat), kansalaisjärjestöt, keskinäiset yhtiöt ja talousosuuskunnat, paikallisyhteisöjen kehittämistä edistävät rahoituslaitokset, takuupankit ja -rahastot sekä säästö-, osuus ja liikepankit ja että näiden eri toimijoiden välisestä yhteistyöstä voisi olla hyötyä,

J.   katsoo, että Euroopan unionissa olevien rahoituspalveluiden tarjoajien ainutlaatuinen rakenne on tunnustettava; toteaa, että näitä ovat muun muassa luotto-osuuskunnat, jotka ovat pankkien ulkopuolisia rahoituslaitoksia, jotka mobilisoivat jäsenten talletuksia mikrolainoihin; katsoo, että kyseisiä palvelujentarjoajia ei saisi niiden ainutlaatuisten rakenteiden vuoksi ennalta sulkea asianomaisten mikroluotto-ohjelmien ulkopuolelle,

K.   ottaa huomioon, että nykyinen talouskriisi ja sen mahdolliset jälkiseuraukset koko talouteen osoittavat monimutkaisten rahoitustuotteiden haitat ja sen, että on pohdittava keinoja, joilla voidaan tehostaa toimintaa ja saada käyttöön kaikki mahdolliset rahoituskanavat tilanteissa, joissa maksuvalmiuskriisi heikentää yritysten mahdollisuuksia pääoman saantiin etenkin taloudellisesti ja sosiaalisesti heikommassa asemassa olevilla alueilla, ja korostavat samaan aikaan niiden laitosten tärkeyttä, jotka keskittyvät liiketoiminnassaan paikalliseen kehitykseen, joilla on vahvat yhteydet paikkakuntaan ja jotka tarjoavat kattavia pankkipalveluja kaikille talouden toimijoille,

L.   katsoo, että yrittäjyyttä tulisi edistää,

M.   katsoo, että olisi tehtävä kaikki mahdollinen mikroyrityksiin kohdistuvan sääntelyrasituksen vähentämiseksi minimiin ja komission olisi toimittava tämän mukaisesti,

N.   ottaa huomioon, että korkokatto voi ehkäistä lainanantajia tarjoamasta mikroluottoja, jos rajoitukset estävät heitä kattamasta lainanantokulujaan,

O.   ottaa huomioon, että mikroluottojen tukemisen tulisi olla tärkeä osa tarkistettua Lissabonin strategiaa,

P.   ottaa huomioon, että on lukuisia tapauksia, joissa henkilöillä, jotka haluaisivat EU:n koheesiopolitiikan piiriin kuuluvaa rahoitusta perustaakseen pienen perheyrityksen, saattaa olla vaikeuksia vaaditun yhteisrahoituksen hankinnassa,

Q.   ottaa huomioon, että heikossa asemassa olevien, kuten (pitkäaikais)työttömien, sosiaalitukien varassa elävien, maahanmuuttajien, etnisten vähemmistöjen kuten romanien, pimeässä taloudessa toimivien tai köyhällä maaseudulla asuvien sekä naisten, jotka haluavat perustaa mikroyrityksen, tulisi olla mikroluottoja koskevan EU:n aloitteen kohderyhmässä,

R.   ottaa huomioon, että julkiset toimenpiteet mikroluottojen myöntämisessä ovat tarpeen, vaikka yksityinen osallistuminen tulisi varmistaa mahdollisuuksien mukaan,

S.   ottaa huomioon, että on olemassa useita EU:n aloitteita, jotka tukevat mikroluottoja, ja että yksinkertaistetusta ja kohdistetummasta lähestymistavasta olisi hyötyä, kun nämä aloitteet koottaisiin yhdeksi järjestelmäksi,

T.   katsoo, että mikroyritysten perustajien on ehdottomasti saatava liiketoiminnan tukea (esimerkiksi koulutuksen, valmennuksen ja toimintaedellytysten kehittämisen muodossa) ja että koulutuksen tulisi olla pakollista mikroluoton saajille, sekä katsoo, että rahoitusta koskevan kuluttajavalistuksen ja vastuullisen luotonannon olisi oltava tärkeä osa kaikkien mikrorahoituslaitosten politiikkaa,

U.   katsoo, että mikroluottojen potentiaalisilla saajilla olisi oltava oikeus saada muun muassa luottosopimuksen tekemistä, yrityksen perustamista, velkojen perintää sekä teollis- ja tekijänoikeuksien hankintaa ja käyttöä koskevaa asianmukaista oikeudellista neuvontaa, erityisesti kun kyseinen mikroyritys aikoo tai sillä on mahdollisuus harjoittaa liiketoimintaa muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa,

V.   ottaa huomioon, että oikeus saada mahdollisten lainanottajien luottotiedot helpottaisi mikroluottojen tarjoamista,

W.   katsoo, että mikroluottoihin liittyvien hyvien käytäntöjen tutkimusta ja vaihtoa tulisi edistää, esimerkiksi mikroluottojen myöntämiseen, turvaamiseen ja riskien vähentämiseen liittyvissä innovatiivisissa tekniikoissa siinä laajuudessa ja niissä kohderyhmissä, joissa kyseiset lähestymistavat toimivat EU:ssa,

X.   katsoo, että välittäjien asemaa väärinkäytösten ehkäisemisessä tulisi tutkia ja olisi pohdittava vaihtoehtoisia keinoja varmistaa uskottavuus lainanottajien keskuudessa (esimerkiksi vertaistukiryhmien avulla),

Y.   katsoo, että olisi luotava EU:n puitteet pankkialan ulkopuolella toimiville mikrorahoituslaitoksille ja että komission olisi kehitettävä mikroluottojen tukemiseen tarkoitettu mekanismi, joka jää neutraaliksi mikroluottojen tarjoajien osalta,

Z.   katsoo, että henkilöitä, joilla ei ole pysyvää asuinpaikkaa tai henkilötodistusta, ei tulisi sulkea mikroluottojen myöntämisen ulkopuolelle rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevan lainsäädännön perusteella,

AA.   katsoo, että EY:n kilpailusääntöjä tulisi mukauttaa mikroluottojen myöntämisen esteiden vähentämiseksi,

AB.   katsoo, että EY:n julkisia hankintoja koskevien sääntöjen tulisi tukea mikroluottojen saajia,

1.   pyytää komissiota esittämään parlamentille EY:n perustamissopimuksen 44 artiklan, 47 artiklan 2 kohdan tai 95 artiklan nojalla lainsäädäntöehdotuksen tai -ehdotuksia liitteenä olevissa yksityiskohtaisissa suosituksissa käsitellyistä asioista;

2.   toteaa, että suosituksissa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta ja kunnioitetaan kansalaisten perusoikeuksia;

3.   katsoo, että pyydetyn ehdotuksen tai ehdotusten rahoitusvaikutukset on tarvittaessa katettava EU:n talousarviomäärärahoilla;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

1.  Mikroluotoista tiedottamista koskeva suositus 1

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä säätelemään seuraavia:

a)  Komission olisi huolehdittava mikroluottojen käyttöönotosta asianmukaisissa tilastoissa ja rahoituslaitoksia koskevassa lainsäädännössä. Mikroluottoja koskevissa tilastoissa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden asukaskohtaiset BKT-luvut ja eroteltava itsenäiset ammatinharjoittajat tai perheyritykset niistä, joissa on perheen ulkopuolisia työntekijöitä, jotta ensin mainituille voidaan varmistaa positiivinen erityiskohtelu.

b)  Komission olisi kehotettava jäsenvaltioita standardoimaan mikroluottoja koskeva tilastollinen esitystapa, mukaan luettuina sukupuolen, iän ja etnisen alkuperän mukaan jaoteltujen tietojen kerääminen ja analysointi.

c)  Komission olisi laadittava viestintästrategia, jolla itsenäistä ammatinharjoittamista tarjotaan vaihtoehdoksi palkkatyölle ja erityisesti keinoksi välttää työttömyys heikossa asemassa olevien kohderyhmien keskuudessa.

d)  Komission olisi kehotettava jäsenvaltioita ottamaan käyttöön verohelpotuksia yksityiselle osallistumiselle mikroluottojen myöntämiseen.

e)  Komission olisi kehotettava jäsenvaltioita rajaamaan korkokattojen käyttö kuluttajaluottoihin. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava soveltaa mekanismia, jolla voidaan estää poikkeuksellisen korkeat korot.

f)  Komission olisi äskettäinen subprime-kriisi huomioon ottaen analysoitava erilaisten suorien mikroluottojen etuja ja haittoja verrattuna arvopaperistettuihin luottoihin.

g)  Komission olisi vaadittava jäsenvaltioita analysoimaan erityisesti mikroluottoihin liittyvät toimet ja tulokset ja raportoimaan niistä kansallisten uudistusohjelmiensa vuosikertomuksissa tarkistetun Lissabonin strategian mukaisten kasvun ja työllisyyden yhdennettyjen suuntaviivojen yhteydessä. Komission olisi käsiteltävä nimenomaan mikroluottoja vuosittaisessa väliraportissaan.

2.  EU:n rahoitusta koskeva suositus 2

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä säätelemään seuraavia:

a)  Komission olisi huolehdittava seuraavia seikkoja koskevien hankkeiden (yhteis)rahoituksesta, kun kyseinen rahoitus on kohdistettu nimenomaisesti mikroluottojen tarjoamiseen kaikille henkilöille ja yrityksille, joiden ei ole mahdollista saada suoraan luottoa ja jotka jäsenvaltiot yleensä määrittävät toimivaltansa mukaisesti heikossa asemassa oleviksi kohderyhmiksi (kuten romaneille, maahanmuuttajille, köyhillä maaseutualueilla asuville, epävakaissa työsuhteissa oleville ja naisille):

b)  Päällekkäisyyden välttämiseksi komission olisi

3.  Yhdenmukaistettuja EU:n puitteita pankkialalla ja pankkialan ulkopuolella toimiville mikrorahoituslaitoksille koskeva suositus 3

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä säätelemään seuraavaa:

4.  Direktiiviä 2005/60/EY koskeva suositus 4

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä säätelemään seuraavaa:

Komission olisi direktiiviä 2005/60/EY tarkistettaessa varmistettava, että direktiivissä annetut säännökset eivät estä henkilöitä, joilla ei ole pysyvää asuinpaikkaa tai henkilötodistusta, saamasta mikroluottoa, sallimalla säännöksissä erityisen poikkeuksen, joka koskee asiakkaan tuntemisvelvollisuutta.

5.  EY:n kilpailusääntöjä koskeva suositus 5

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä säätelemään seuraavia:

a)  Komission olisi vähämerkityksistä tukea koskevia sääntöjä tarkistettaessa varmistettava

b)  Komission olisi täsmennettävä, että mikroluottojen tarjoajien rooli ja tarvittaessa julkinen tuki, jonka laitokset saavat, ovat EY:n kilpailusääntöjen mukaiset.

c)  Komission olisi otettava käyttöön säännöt, jotka sallivat mikroluottojen saajien tuottamien tavaroiden tai palveluiden erityiskohtelun julkisissa hankintamenettelyissä.

(1) EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 392. (2) EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36. (3) EUVL L 310, 9.11.2006, s. 15. (4) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1. (5) EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15. (6) EUVL L 379, 28.12.2006, s. 5. (7) EUVL L 337, 21.12.2007, s. 35. (8) EUVL L 134, 30.4.2004, s. 1. (9) EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114. (10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0199.