Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. maaliskuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi diplomaatti- ja konsuliedustustoille annetun yhteisen konsuliohjeiston muuttamisesta biometristen tunnisteiden käyttöönoton ja viisumihakemusten vastaanoton ja käsittelyn järjestämistä koskevien määräysten osalta (5329/1/2009 – C6-0088/2009 – 2006/0088(COD))

P6_TA(2009)0167 A6-0143/2009

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (5329/1/2009 – C6-0088/2009),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0269),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0143/2009),

1.   hyväksyy yhteisen kannan;

2.   toteaa, että säädös annetaan yhteisen kannan mukaisesti;

3.   kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.   kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit 10.7.2008, P6_TA(2008)0358.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolella toteutettuihin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta (KOM(2008)0910 – C6-0025/2009 – 2008/0268(COD))

P6_TA(2009)0168 A6-0109/2009

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0910),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan, 179 artiklan ja 181 a artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0025/2009),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A6-0109/2009),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 25. maaliskuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o .../2009/EY tekemiseksi yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolella toteutettuihin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista aiheutuvien tappioiden varalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä N:o 633/2009/EY.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetusten (EY) N:o 549/2004, (EY) N:o 550/2004, (EY) N:o 551/2004 ja (EY) N:o 552/2004 muuttamisesta Euroopan ilmailujärjestelmän suorituskyvyn ja kestävyyden parantamiseksi (KOM(2008)0388 – C6-0250/2008 – 2008/0127(COD))

P6_TA(2009)0169 A6-0002/2009

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0388),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 80 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0250/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A6-0002/2009),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 25. maaliskuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2009 antamiseksi asetusten (EY) N:o 549/2004, (EY) N:o 550/2004, (EY) N:o 551/2004 ja (EY) N:o 552/2004 muuttamisesta Euroopan ilmailujärjestelmän suorituskyvyn ja kestävyyden parantamiseksi

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o ....)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 216/2008 muuttamisesta lentopaikkojen, ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen osalta sekä neuvoston direktiivin 2006/23/EY kumoamisesta (KOM(2008)0390 – C6-0251/2008 – 2008/0128(COD))

P6_TA(2009)0170 A6-0515/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0390),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 80 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0251/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0515/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 25. maaliskuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2009 antamiseksi asetuksen (EY) N:o 216/2008 muuttamisesta lentopaikkojen, ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen osalta sekä direktiivin 2006/23/EY kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o ....)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi uuselintarvikkeista ja asetuksen (EY) N:o XXX/XXXX/ [yhtenäinen menettely] muuttamisesta (KOM(2007)0872 – C6-0027/2008 – 2008/0002(COD))

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0872),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0027/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A6-0512/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 25. maaliskuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2009 antamiseksi uuselintarvikkeista, ║ asetuksen (EY) N:o 1331/2008 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 258/97 kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen║,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Pantaessa täytäntöön yhteisön politiikkaa ja ottaen huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen olisi varmistettava ihmisten terveyden ja kuluttajien etujen korkeatasoinen suojelu sekä eläinten terveyden ja ympäristönsuojelun korkea taso. Lisäksi olisi sovellettava aina ennalta varautumisen periaatetta, sellaisena kuin se on vahvistettu elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002(3).

(2)  Yhteisön politiikkojen toteuttamisessa olisi varmistettava ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu ja annettava sille sisämarkkinoiden toimintaan nähden etusija.

(3)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklassa selvennetään, että unioni ja jäsenvaltiot ottavat eläinten, jotka ovat tuntevia olentoja, hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon laatiessaan ja pannessaan täytäntöön politiikkaa.

(4)  Yhteisön lainsäädännössä määriteltyjä normeja on sovellettava kaikkiin yhteisön markkinoille tuleviin elintarvikkeisiin, mukaan lukien kolmansista maista peräisin olevat elintarvikkeet.

(5)  Euroopan parlamentti kehotti eläinten kloonauksesta elintarviketuotantoa varten 3 päivänä syyskuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa(4) komissiota laatimaan ehdotuksia, joilla kielletään elintarviketuotantoa varten i) eläinten kloonaus elintarviketuotantoa varten, ii) kloonattujen eläinten ja niiden jälkeläisten kasvattaminen, iii) kloonatuista eläimistä ja niiden jälkeläisistä saatavan lihan tai maitotuotteiden markkinoille saattaminen ja iv) kloonattujen eläinten ja niiden jälkeläisten, kloonatuista eläimistä ja niiden jälkeläisistä saatavan siemennesteen ja alkioiden sekä kloonatuista eläimistä ja niiden jälkeläisistä saatavan lihan ja maitotuotteiden tuonti.

(6)  Kehittymässä olevia ja vastikään havaittuja terveysriskejä käsittelevä komission tiedekomitea (SCENIHR) antoi 28–29 päivänä syyskuuta 2005 lausunnon, jonka mukaan riskienarvioinnin kannalta tarvittavissa tiedoissa on suuria aukkoja. Niitä on muun muassa seuraavissa asioissa: nanohiukkasten karakterisointi, havaitseminen ja mittaaminen, annosvaste, ihmisen elimistössä ja luonnossa olevien nanohiukkasten biologinen hajoavuus ja sen kesto sekä kaikki nanohiukkasten toksikologiaan ja ympäristötoksikologiaan liittyvät näkökohdat. Lisäksi SCENIHRin lausunnossa todetaan, että nykyiset toksikologiset ja ympäristötoksikologiset menetelmät eivät välttämättä riitä kattamaan kaikkia nanohiukkasiin liittyviä kysymyksiä.

(7)  Uuselintarvikkeita koskevat yhteisön säännöt vahvistetaan uuselintarvikkeista ja elintarvikkeiden uusista ainesosista 27 päivänä tammikuuta 1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 258/97(5) ja yksityiskohtaisista säännöistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97 mukaisesti annettujen tietojen julkistamisesta ja suojaamisesta 20 päivänä syyskuuta 2001 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1852/2001(6). Selkeyden vuoksi asetus (EY) N:o 258/97 olisi kumottava ja korvattava tällä asetuksella. Käsillä olevaan asetukseen olisi sisällytettävä toimenpiteitä, jotka tällä hetkellä kuuluvat asetuksen (EY) N:o 1852/2001 soveltamisalaan.

(8)  Uuselintarvikkeen määritysperusteena olisi jatkuvuuden varmistamiseksi asetuksen (EY) N:o 258/97 kanssa pidettävä edelleen sitä, että uuselintarviketta ei ole käytetty ihmisravintona yhteisössä merkittävässä määrin ennen asetuksen (EY) N:o 258/97 soveltamispäivää eli 15 päivää toukokuuta 1997. Käyttö yhteisössä tarkoittaa käyttöä jäsenvaltiossa riippumatta siitä päivämäärästä, jona ne ovat liittyneet Euroopan unioniin.

(9)  Nykyistä uuselintarvikkeen määritelmää olisi selkiytettävä siten, että selitetään uutuuden kriteeri, ja ajantasaistettava korvaamalla nykyiset luokat viittauksella elintarvikkeen yleiseen määritelmään, joka on annettu ║ asetuksessa (EY) N:o 178/2002║.

(10)  Elintarvikkeita, joilla on uusi tai tarkoituksellisesti muunnettu perusmolekyylirakenne, mikro-organismeista, sienistä tai levistä koostuvia tai niistä peräisin olevia elintarvikkeita, uusia mikro-organismikantoja, joilla ei ole turvallista käyttöhistoriaa, sekä kasveissa luonnollisesti esiintyvien aineiden tiivisteitä olisi pidettävä tämän asetuksen määritelmän mukaisina uuselintarvikkeina.

(11)  Lisäksi olisi selkiytettävä, että elintarviketta olisi pidettävä uuselintarvikkeena, jos siihen on sovellettu tuotantoteknologiaa, jota ei ole aikaisemmin käytetty. Tämän asetuksen soveltamisalaan olisi erityisesti sisällytettävä jalostukseen ja elintarvikkeen tuotantoprosesseihin liittyvät uudet teknologiat, joilla on vaikutusta elintarvikkeeseen ja näin ollen mahdollisesti elintarvikkeen turvallisuuteen. Uuselintarvikkeisiin olisi sen vuoksi sisällytettävä kasveista ja eläimistä johdetut elintarvikkeet, jotka on tuotettu muilla kuin perinteisillä jalostustekniikoilla, ja uusilla tuotantoprosesseilla, kuten nanotekniikalla ja nanotieteillä, joilla saattaa olla vaikutusta elintarvikkeeseen, muunnetut elintarvikkeet. Uuselintarvikkeina ei tulisi pitää uusista kasvilajikkeista johdettuja elintarvikkeita tai perinteisillä jalostustekniikoilla tuotettuja eläinrotuja.

(12)  Eläinten kloonaaminen on vastoin 20 päivänä heinäkuuta 1998 tuotantoeläinten suojelusta annetun neuvoston direktiivin 98/58/EY(7) liitteen 20 kohtaa. Liitteen 20 kohdan mukaan sellaisia luonnonmukaisia tai keinotekoisia kasvatusmenetelmiä, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa kärsimystä tai vammoja kyseisille eläimille, ei saa käyttää. Tämän vuoksi ei yhteisön luetteloon saa sisällyttää kloonatuista eläimistä tai niiden jälkeläisistä peräisin olevia elintarvikkeita.

(13)  Tällä hetkellä käytössä olevat testausmenetelmät eivät ole sopivia nanomateriaaleihin liittyvien riskien arvioimiseksi. Olisi kehitettävä kiireellisesi sellaisia nanomateriaalien testausmenetelmiä, joissa ei käytetä eläimiä.

(14)  Luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevä eurooppalainen työryhmä totesi eläinten kloonauksen eettisistä näkökohdista elintarviketuotannon kannalta 16 päivänä tammikuuta 2008 antamassaan lausunnossa nro 23, ettei klooneista ja niiden jälkeläisistä peräisin olevien elintarvikkeiden tuotanto ole puolustettavissa vakuuttavilla perusteilla. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tiedekomitea totesi eläinten kloonauksesta 15 päivänä heinäkuuta 2008 antamassaan lausunnossa(8), että merkittävällä osalla klooneja terveys ja hyvinvointi on kärsinyt ja niillä on usein vakavia ja kuolemaan johtavia vaurioita.

(15)  Elintarvikkeiden pakkauksissa olisi oltava ainoastaan sellaisia nanomateriaaleja, jotka ovat hyväksyttyjen nanomateriaalien luettelossa, ja niihin olisi liitettävä raja-arvo siirtymälle näissä pakkauksissa oleviin elintarvikkeisiin tai niiden pinnalle.

(16)  Kloonatuista eläimistä ja niiden jälkeläisistä johdetut elintarvikkeet olisi kuitenkin jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tällaisista elintarvikkeista olisi säädettävä erityisellä asetuksella, joka perustuu yhteispäätösmenettelyyn eikä yhtenäiseen hyväksymismenettelyyn. Komission olisi esitettävä tätä varten lainsäädäntöehdotus ennen tämän asetuksen voimaantuloa. Sellaisten elintarvikkeiden saattaminen markkinoille, jotka on valmistettu kloonatuista eläimistä ja näiden jälkeläisistä, olisi keskeytettävä, kunnes kloonatuista eläimistä annettu asetus tulee voimaan.

(17)  Olisi ▌annettava täytäntöönpanotoimenpiteet sellaisten lisäperusteiden vahvistamiseksi, joilla helpotetaan sen arvioimista, onko elintarviketta käytetty ihmisravinnoksi merkittävässä määrin yhteisössä ennen 15 päivää toukokuuta 1997. Jos elintarviketta on käytetty ennen tätä päivämäärää yksinomaan elintarvikkeen ravintolisänä tai ravintolisässä, sellaisena kuin se määritellään ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä kesäkuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/46/EY(9), se voidaan saattaa markkinoille samaa käyttötarkoitusta varten kyseisen päivämäärän jälkeen, eikä sitä pidetä uuselintarvikkeena. Käyttöä ravintolisänä tai ravintolisässä ei kuitenkaan pitäisi ottaa huomioon arvioitaessa, onko sitä käytetty ihmisravinnoksi merkittävässä määrin yhteisössä ennen 15 päivää toukokuuta 1997. Sen vuoksi kyseisen elintarvikkeen muu käyttö eli muu käyttö kuin käyttö ravintolisänä, on hyväksytettävä tämän asetuksen mukaisesti.

(18)  Uuselintarvikkeina ei tulisi pitää yhteisön markkinoilla saatavilla olevista nykyisistä elintarvikkeen ainesosista muokattuja elintarvikkeita, eikä etenkään niitä, jotka on muokattu ║muuttamalla kyseisten ainesosien koostumusta ja määrää.

(19)  Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY(10) säännöksiä olisi sovellettava tapauksissa, joissa tuote voi kaikki sen ominaisuudet huomioon ottaen vastata sekä 'lääkkeen' määritelmää että yhteisön muun lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvan tuotteen määritelmää. Näin ollen jäsenvaltio saa rajoittaa kyseisen tuotteen markkinoille saattamista yhteisön lainsäädännön mukaisesti, jos se osoittaa direktiivin 2001/83/EY mukaisesti, että aine on lääke.

(20)  Asetuksen (EY) N:o 258/97 nojalla hyväksyttyjen uuselintarvikkeiden olisi saatava säilyttää niiden uuselintarvike-asemansa, mutta ne olisi hyväksytettävä jokaista uutta käyttötarkoitusta varten.

(21)  Teknologiseen käyttöön tarkoitetut elintarvikkeet ja geneettisesti muunnetut elintarvikkeet eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, jos nämä elintarvikkeet kuuluvat muun yhteisön lainsäädännön mukaisen turvallisuusarvioinnin ja hyväksynnän piiriin. Sen vuoksi tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä elintarvikelisäaineista 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008(11) soveltamisalaan kuuluvat pelkästään lisäaineina käytettävät elintarvikkeet, elintarvikkeissa käytettävistä aromeista ja tietyistä ainesosista, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1334/2008(12) soveltamisalaan kuuluvat aromiaineet, elintarvikkeiden ja elintarvikkeiden ainesosien valmistamisessa käytettäviä uuttamisliuottimia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 13 päivänä kesäkuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 88/344/ETY(13) soveltamisalaan kuuluvat uuttamisliuottimet, elintarvike-entsyymeistä 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1332/2008(14) soveltamisalaan kuuluvat entsyymit ja muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003(15) soveltamisalaan kuuluvat muuntogeeniset elintarvikkeet.

(22)  Vitamiinien ja kivennäisaineiden käyttöä säännellään alakohtaisilla elintarvikesäädöksillä. Tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi sen vuoksi jätettävä erityisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 3 päivänä toukokuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/398/ETY(16) ja ║ 2002/46/EY║ ja vitamiinien, kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1925/2006(17) soveltamisalaan kuuluvat vitamiinit ja kivennäisaineet.

(23)  Uuselintarvikkeita, muita kuin vitamiineja ja kivennäisaineita, jotka on tarkoitettu erityisravinnoksi, elintarvikkeen täydentämiseksi tai ravintolisäksi, olisi arvioitava kaikkiin uuselintarvikkeisiin sovellettavien turvallisuusperusteiden ja vaatimusten mukaisesti. Niihin olisi samanaikaisesti sovellettava direktiivin 89/398/ETY ja sen 4 artiklan 1 kohdassa ja liitteessä I tarkoitettujen erityisdirektiivien, sekä direktiivissä 2002/46/EY ja asetuksessa (EY) N:o 1925/2006 olevia sääntöjä.

(24)  Komission olisi luotava yksinkertainen ja avoin menettely niitä tapauksia varten, joissa sillä ei ole tietoja elintarvikkeen käytöstä ihmisravinnoksi ennen 15 päivää toukokuuta 1997; jäsenvaltioiden olisi oltava mukana kyseisessä menettelyssä. Menettely olisi hyväksyttävä viimeistään kuusi kuukautta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen.

(25)  Uuselintarvikkeet olisi saatettava yhteisön markkinoille ainoastaan, jos ne ovat turvallisia, eivätkä ne johda kuluttajaa harhaan. Niiden turvallisuuden arvioinnin olisi perustuttava ennalta varautumisen periaatteelle, josta säädetään asetuksen (EY) N:o 178/2002 7 artiklassa. Lisäksi ne eivät saisi poiketa elintarvikkeista, jotka niillä on tarkoitus korvata niin, että siitä olisi ravitsemuksellista haittaa kuluttajille.

(26)  On tarpeen soveltaa yhdenmukaistettua keskitettyä turvallisuusarviointi- ja hyväksymismenettelyä, joka on tehokas, määräaikaan perustuva ja avoin. Uuselintarvikkeiden turvallisuusarviointi ja sisällyttäminen yhteisön luetteloon olisi elintarvikkeiden eri hyväksymismenettelyjen yhdenmukaistamisen vuoksi toteutettava elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäisestä hyväksymismenettelystä 16 päivänä joulukuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1331/2008(18) vahvistetun menettelyn mukaisesti. Uuselintarvikkeiden hyväksymisessä olisi myös otettava huomioon käsiteltävään asiaan liittyvät muut tekijät kuten etniset seikat.

(27)  Eläinkokeiden välttämiseksi olisi selkärankaisilla tehtäviin kokeisiin ryhdyttävä tämän asetuksen soveltamiseksi ainoastaan viimeisenä keinona. Tässä asetuksessa olisi varmistettava, että selkärankaisilla tehdään mahdollisimman vähän kokeita ja että päällekkäisiä kokeita vältetään, sekä edistettävä eläinkokeita korvaavien testausmenetelmien ja älykkäiden testausstrategioiden käyttöä. Olemassa olevat tulokset selkärankaisilla tehtävistä kokeista olisi jaettava kehitettäessä uuselintarvikkeita. Lisäksi kokeisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelua koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 24 päivänä marraskuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/609/ETY(19) mukaisesti selkärankaisilla tehdyt eläinkokeet on korvattava taikka niitä on rajoitettava tai parannettava. Tämän asetuksen täytäntöönpanossa olisi mahdollisuuksien mukaan käytettävä asianmukaisia vaihtoehtoisia testausmenetelmiä. Komission olisi viimeistään seitsemän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta tarkistettava selkärankaisilla tehtävien kokeiden tulosten tietosuojasäännöt ja tarvittaessa muutettava niitä.

(28)  Olisi säädettävä uuselintarvikkeista mahdollisesti johtuvien riskien arviointiperusteet. Jotta uuselintarvikkeiden tieteellisen arvioinnin yhdenmukaisuus varmistetaan, tällaiset arvioinnit olisi annettava jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa yhteistyössä toimivan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä 'elintarviketurvallisuusviranomainen', tehtäväksi.

(29)  Hyväksymismenettelyyn kuuluvaan riskienarviointiin on sisällyttävä eettisiä ja ympäristönäkökohtia. Kyseisten näkökohtien arviointi olisi annettava tieteen ja uuden teknologian etiikkaa käsittelevän eurooppalaisen ryhmän sekä Euroopan ympäristökeskuksen tehtäväksi.

(30)  Hakijoiden olisi menettelyjen yksinkertaistamiseksi voitava esittää yksi ainoa hakemus elintarvikkeista, jotka kuuluvat usean eri alakohtaisen elintarvikesäädöksen soveltamisalaan. Asetusta (EY) N:o 1331/2008 olisi sen vuoksi muutettava.

(31)  Tarvittaessa olisi otettava käyttöön turvallisuusarvioinnin päätelmiin perustuvat, markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset uuselintarvikkeiden käytöstä ihmisravinnoksi.

(32)  Uuselintarvike sisällytetään uuselintarvikkeita koskevaan yhteisön luetteloon ilman, että rajoitetaan mahdollisuutta arvioida kyseiseen elintarvikkeeseen lisätyn tai sen valmistuksessa käytetyn aineen tai asetuksen (EY) N:o 1925/2006 8 artiklan mukaisen vastaavan tuotteen yleisestä kulutuksesta aiheutuvia vaikutuksia.

(33)  Erityisolosuhteissa maatalouselintarviketeollisuuden tutkimus- ja kehitystyön sekä innovaatiotoiminnan edistämiseksi on tarkoituksenmukaista suojella investointeja, joita innovoijat ovat tehneet kerätessään tietoja hakemuksensa tueksi tämän asetuksen mukaisesti. Uutta tieteellistä näyttöä ja teollis- ja tekijänoikeuksien alaisia tietoja, jotka on toimitettu yhteisön luetteloon sisällyttämistä koskevan hakemuksen tueksi, ei saisi rajattuna aikana käyttää toisen hakijan eduksi ilman ensimmäisen hakijan suostumusta. Yhden hakijan toimittamien tieteellisten tietojen suojaaminen ei saisi estää muita hakijoita jättämästä yhteisön uuselintarvikkeiden luetteloon sisällyttämistä koskevaa hakemusta, joka perustuu niiden omaan tieteelliseen tietoon. Lisäksi tieteellisten tietojen suojaaminen ei saisi estää avoimuutta ja sellaisten tietojen saantia, jotka liittyvät uuselintarvikkeiden turvallisuusarvioinnissa käytettäviin tietoihin. Teollis- ja tekijänoikeuksia on tästä huolimatta kunnioitettava.

(34)  Uuselintarvikkeisiin sovelletaan myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/13/EY(20) säädettyjä merkintöjä koskevia yleisiä vaatimuksia. Tietyissä tapauksissa saattaa olla tarpeen säätää, että merkinnöissä annetaan lisätietoja, jotka liittyvät erityisesti elintarvikkeen kuvaukseen, sen lähteeseen tai sen käyttöedellytyksiin. Uuselintarvikkeen yhteisön luetteloon sisällyttämisen yhteydessä voidaan sen vuoksi säätää erityisistä käyttöedellytyksistä tai merkintävelvoitteista.

(35)  Elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20 päivänä joulukuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1924/2006(21) yhdenmukaistetaan ravitsemukseen ja terveysväitteisiin liittyvät jäsenvaltioiden säännökset. Uuselintarvikkeita koskevat väitteet olisi sen vuoksi tehtävä ainoastaan edellä mainitun asetuksen mukaisesti. Jos hakija haluaa lisätä uuselintarvikkeeseen terveysväitteen, jolle on saatava hyväksyntä asetuksen (EY) N:o 1924/2006 17 tai 18 artiklan mukaisesti, ja jos sekä uuselintarvikkeen että terveysväitteen hyväksyntää koskeva hakemus sisältää pyyntöjä teollis- ja tekijänoikeuksien alaisten tietojen suojelemisesta, kumpaakin hakemusta koskevan tietosuoja-ajan olisi alettava ja päätyttävä samanaikaisesti hakijan pyynnöstä.

(36)  Kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden turvallisuusarvioinnissa ja -hallinnoinnissa olisi otettava huomioon niiden turvallinen käyttöhistoria alkuperämaana olevassa kolmannessa maassa. Turvalliseen käyttöhistoriaan ei pitäisi sisällyttää käyttöä muuhun kuin elintarviketarkoitukseen tai muuta kuin osana tavanomaista ruokavalioita tapahtuvaa käyttöä. Elintarvikkeen saattaminen yhteisön markkinoille on sallittava sen jälkeen kun tällaista aikomusta koskeva ilmoitus on tehty, jos jäsenvaltiot ja/tai elintarviketurvallisuusviranomainen eivät ole esittäneet turvallisuutta koskevia, tieteelliseen näyttöön – esimerkiksi kielteisiä terveysvaikutuksia koskeviin tietoihin – perustuvia vastaväitteitä ja ellei eettisiä huolenaiheita ei ole esitetty.

(37)  Luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevää eurooppalaista työryhmää (EGE), joka on perustettu 16 päivänä joulukuuta 1997 tehdyllä komission päätöksellä (SEK(97)2404), olisi perustelluissa tapauksissa kuultava neuvojen saamiseksi uusien teknologioiden käyttöön ja uuselintarvikkeiden markkinoille saattamiseen liittyvistä eettisistä kysymyksistä ▌.

(38)  Asetuksen (EY) N:o 258/97 nojalla yhteisön markkinoille saatettuja uuselintarvikkeita olisi saatettava edelleen markkinoille. Asetuksen (EY) N:o 258/97 mukaisesti hyväksytyt uuselintarvikkeet olisi sisällytettävä tällä asetuksella vahvistettuun uuselintarvikkeita koskevaan yhteisön luetteloon. Lisäksi sellaisissa tapauksissa, joissa asetuksessa (EY) N:o 258/97 olevan 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kertomusta ensiarvioinnista ei ole vielä toimitettu komissiolle ja joissa kyseisen asetuksen (EY) N:o 258/97 6 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti vaaditaan täydentävää arviointikertomusta ennen tämän asetuksen soveltamispäivää, asetuksen (EY) N:o 258/97 nojalla jätettyjä hakemuksia ▌olisi pidettävä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvina hakemuksina. Jos elintarvikeviranomaiselta tai jäsenvaltioilta pyydetään lausuntoa, niiden olisi otettava huomioon ensiarvioinnin tulokset. Muut asetuksen (EY) N:o 258/97 4 artiklan mukaisesti ennen tämän asetuksen soveltamispäivää tehdyt hakemukset olisi käsiteltävä asetuksen (EY) N:o 258/97 säännösten mukaisesti.

(39)  Koska toimen tavoitteita ei voida saavuttaa yhtä hyvin jäsenvaltioiden toimin kuin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa perustamissopimuksen 5 artiklassa säädetyn toissijaisuusperiaatteen mukaisia toimia. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(40)  Jäsenvaltioiden olisi annettava säännökset tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(41)  Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(22) mukaisesti.

(42)  Erityisesti olisi siirrettävä komissiolle täytäntöönpanovaltaa vahvistaa perusteet, joiden mukaan elintarvikkeita voidaan pitää sellaisina, joita on käytetty ihmisravintona Euroopan unionissa merkittävässä määrin ennen 15 päivään toukokuuta 1997. Koska kyseiset toimenpiteet ovat yleisluonteisia ja niillä pyritään täydentämään tätä asetusta lisäämällä uusia muita kuin keskeisiä osia, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa tarkoitetun valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti.

(43)  Rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 882/2004(23) vahvistetaan yleiset säännöt elintarvikelainsäädännön noudattamisen valvomiseen tarkoitettujen virallisten tarkastusten suorittamisesta. Jäsenvaltioiden on sen vuoksi suoritettava asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisia virallisia tarkastuksia tämän asetuksen noudattamisen valvomiseksi,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I luku

Johdantosäännökset

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa annetaan uuselintarvikkeiden markkinoille saattamista yhteisössä koskevat yhdenmukaiset säännöt, joilla pyritään varmistamaan ihmisten hengen ja terveyden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin, ympäristön ja kuluttajien etujen suojelun korkea taso, avoimuus sekä sisämarkkinoiden tehokas toiminta ja edistämään innovointia elintarviketeollisuudessa.

2 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä asetusta sovelletaan uuselintarvikkeiden markkinoille saattamiseen yhteisössä.

2.  Jollei toisin säädetä, tätä asetusta ei sovelleta

3.  Sanotun rajoittamatta 2 kohdan soveltamista, tätä asetusta sovelletaan elintarvikelisäaineisiin, elintarvike-entsyymeihin, aromeihin ja tiettyihin elintarvikkeiden ainesosiin, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, joihin on sovellettu uutta tuotantomenetelmää, jota ei ole käytetty ennen 15 päivää toukokuuta 1997 ja joka aiheuttaa elintarvikkeen koostumuksessa tai rakenteessa merkittäviä muutoksia (esimerkiksi nanotekniikka).

4.  Elintarviketyypin kuulumisesta tämän asetuksen soveltamisalaan voidaan tarvittaessa päättää 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Kun elintarvikkeella voi olla ihmiskehoon samanlainen vaikutus kuin lääkkeellä, komissio pyytää Euroopan lääkevirastolta (EMEA) lausunnon siitä, kuuluuko kyseinen elintarvike Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004(25) soveltamisalaan.

3 artikla

Määritelmät

1.  Tässä asetuksessa on sovellettava asetuksen (EY) N:o 178/2002 määritelmiä.

2.  Lisäksi käytetään seuraavia määritelmiä:

3.  Koska eri kansainväliset elimet ovat julkaisseet erilaisia nanomateriaalien määritelmiä ja koska nanoteknologia kehittyy jatkuvasti teknisesti ja tieteellisesti, komissio tarkistaa ja mukauttaa 2 kohdan f alakohtaa tekniseen ja tieteelliseen kehitykseen ja tarkistaa määritelmiä, joista sovitaan kansainvälisesti. Tästä toimenpiteestä, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, päätetään 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4 artikla

Uuselintarvikkeiden luokittelua koskevien tietojen keruu

1.  Komissio kerää tietoja jäsenvaltioista ja/tai elintarvikealan toimijoilta tai muilta tahoilta, joita asia koskee, määrittääkseen, kuuluuko elintarvike tämän asetuksen soveltamisalaan. Jäsenvaltiot, elinkeinoelämän toimijat ja muut tahot, joita asia koskee, välittävät komissiolle tiedot siitä, missä määrin elintarviketta on käytetty ihmisravinnoksi yhteisössä ennen 15 päivää toukokuuta 1997.

2.  Komissio julkistaa nämä tiedot ja niiden keruusta tehdyt päätelmät sekä sellaiset niiden perustana olevat tiedot, jotka eivät ole luottamuksellisia.

3.  Täytäntöönpanotoimet, jotka koskevat tapauksia, joissa komissiolla ei ole tietoa elintarvikkeen käyttämisestä ihmisravinnoksi ennen 15 päivää toukokuuta 1997 ja joilla on tarkoitus muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, muun muassa täydentämällä sitä, on hyväksyttävä 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen viimeistään ...(27).

4.  Edellä olevan 1 kohdan soveltamista koskevia täytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla on tarkoitus muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, muun muassa täydentämällä sitä, voidaan antaa 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

II luku

Vaatimukset ja sisällyttäminen uuselintarvikkeita koskevaan yhteisön luetteloon

5 artikla

Uuselintarvikkeita koskeva yhteisön luettelo

Markkinoille saa saattaa ainoastaan uuselintarvikkeita, jotka on sisällytetty uuselintarvikkeita koskevaan yhteisön luetteloon, jäljempänä 'yhteisön luettelo'. Komissio julkistaa yhteisön luettelon ja pitää sitä yllä komission verkkosivuston erityisellä, tätä varten tarkoitetulla julkisella sivulla.

6 artikla

Sääntöjenvastaisten uuselintarvikkeiden kieltäminen

Uuselintarvikkeita ei saateta markkinoille, jos ne eivät ole tämän asetuksen säännösten mukaisia.

7 artikla

Sisällyttämistä yhteisön luetteloon koskevat edellytykset

1.  Uuselintarvike voidaan sisällyttää yhteisön luetteloon ainoastaan, jos se täyttää seuraavat edellytykset:

2.  Elintarvikkeita, joihin on sovellettu tuotantoprosesseja, jotka edellyttävät erityisiä riskienarviointimenetelmiä (esimerkiksi nanotekniikan käyttö elintarvikkeen tuottamisessa), ei voida sisällyttää yhteisön luetteloon, ennen kuin tällaiset erityiset menettelyt on hyväksytty käytettäviksi ja ennen kuin näiden menetelmien perusteella suoritettu asianmukainen turvallisuusarviointi on osoittanut, että kyseisten elintarvikkeiden käyttö on turvallista.

3.  Uuselintarvike voidaan sisällyttää yhteisön luetteloon ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen on antanut lausunnon siitä, että kyseinen elintarvike ei vaaranna terveyttä.

Yhteisön luetteloon ei saa sisällyttää kloonatuista eläimistä tai niiden jälkeläisistä peräisin olevia elintarvikkeita.

4.  Jos asiassa on epäselvyyttä esimerkiksi siitä syystä, että tieteellinen varmuus ei ole riittävä tai tietoja puuttuu, on sovellettava ennalta varautumisen periaatetta, eikä kyseistä elintarviketta tulisi sisällyttää yhteisön luetteloon.

8 artikla

Yhteisön luettelon sisältö

1.  Yhteisön luetteloa päivitetään asetuksessa (EY) N:o 1331/2008 säädetyn menettelyn mukaisesti, ja komissio julkaisee sen verkkosivuillaan tätä varten tarkoitetulla sivulla.

2.  Sisällytettäessä uuselintarvike yhteisön luetteloon on mainittava

3.  Kaikkien uuselintarvikkeiden osalta edellytetään markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa. Kaikki markkinoille päästetyt uuselintarvikkeet tarkastetaan uudelleen viiden vuoden kuluttua ja aina kun saadaan käyttöön lisää tieteellistä tietoa. Seurannan yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota väestöryhmiin, joiden ravinnon kautta tapahtuva saanti on suurin.

4.  Edellä 2 artiklan 3 kohdassa mainituissa tapauksissa käytetään yhtenäistä menettelyä riippumatta sen aineen tähänastisesta käytöstä tai hyväksynnästä, jonka valmistukseen on käytetty tavanomaista tuotantomenetelmää.

5.  Jos uuselintarvike sisältää ainetta, jonka liikakäyttö saattaa muodostaa riskin ihmisten terveydelle, sen käyttö enimmäisrajojen mukaisesti edellyttää lupaa tietyissä elintarvikkeissa tai elintarvikeluokissa.

6.  Kaikki nanomateriaalin muodossa olevat ainesosat on ilmoitettava selkeästi ainesosaluettelossa. Tällaisten ainesosien nimen jälkeen on merkittävä sulkuihin sana "nano".

7.  Muuntogeenisillä rehuilla ruokituista eläimistä valmistetuissa tuotteissa on oltava merkintä "valmistettu muuntogeenisillä rehuilla ruokituista eläimistä".

8.  Yhteisön luettelon päivittämisestä päätetään 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

║

9.  Yhteisön luetteloa on päivitettävä ennen 15 artiklassa tarkoitetun ajan päättymistä tämän asetuksen muiden kuin keskeisten osien muuttamiseksi 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen niin, että tämän artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetut erityismerkinnät eivät enää sisälly luetteloon edellyttäen, että hyväksytty elintarvike täyttää edelleen tässä asetuksessa säädetyn edellytyksen.

10.  Päivitettäessä yhteisön luetteloa uuselintarvikkeella, joka ei koostu elintarvikkeista, joihin sovelletaan 15 artiklan mukaista tietosuojaa, tai joka ei sisällä tällaisia elintarvikkeita ja

9 artikla

Uuselintarvikkeiden ja elintarvikkeiden uusien ainesosien merkintä

Jos uuselintarvike koostuu aineesta, joka saattaa aiheuttaa suuren riskin ihmisten terveydelle liiallisesti kulutettuna, kuluttajalle on ilmoitettava tästä selkeästi, täsmällisesti sekä helposti luettavalla ja ymmärrettävällä tavalla tuotteen pakkauksessa olevassa merkinnässä.

10 artikla

Kolmannesta maasta peräisin oleva perinteinen elintarvike

1.  Elintarvikealan toimijan, joka aikoo saattaa kolmannesta maasta peräisin olevan perinteisen elintarvikkeen yhteisön markkinoille, on ilmoitettava tästä komissiolle ja mainittava elintarvikkeen nimi, sen koostumus ja alkuperämaa.

Ilmoitukseen on liitettävä kirjalliset tiedot, jotka osoittavat elintarvikkeen turvallisen käyttöhistorian missä tahansa kolmannessa maassa.

2.  Komissio toimittaa ilmoituksen, johon sisältyy 1 kohdassa tarkoitettu osoitus elintarvikkeen turvallisesta käyttöhistoriasta, viipymättä jäsenvaltioille ja elintarviketurvallisuusviranomaiselle ja asettaa sen saataville verkkosivuillaan.

3.  Neljän kuukauden kuluessa päivästä, jona komissio on 2 kohdan mukaisesti toimittanut 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, jäsenvaltio ja elintarviketurvallisuusviranomainen voivat ilmoittaa komissiolle, että niillä on turvallisuutta koskevia tieteelliseen näyttöön perustuvia vastaväitteitä kyseisen perinteisen elintarvikkeen markkinoille saattamiselle.

Elintarviketta ei tällöin saateta yhteisön markkinoille, ja edellä olevaa 5–8 artiklaa sovelletaan. Edellä tämän asetuksen 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta on pidettävä asetuksen (EY) N:o 1331/2008 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna hakemuksena. Vaihtoehtoisesti hakija voi päättää peruuttaa ilmoituksensa.

Komissio ilmoittaa asiasta kyseiselle elintarvikealan toimijalle ilman tarpeetonta viivästystä ja todistettavissa olevalla tavalla enintään viiden kuukauden kuluessa päivästä, jona 1 kohdan mukainen ilmoitus tehtiin.

4.  Jos turvallisuutta koskevia tieteelliseen näyttöön perustuvia vastaväitteitä ei ole esitetty, eikä kyseiselle elintarvikealan toimijalle ole tehty 3 kohdan mukaista ilmoitusta, perinteinen elintarvike voidaan saattaa markkinoille yhteisössä viiden kuukauden kuluttua päivästä, jona 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus tehtiin.

5.  Komissio julkaisee asiaa koskevilla komission verkkosivuilla luettelon kolmansista maista peräisin olevista perinteisistä elintarvikkeista, jotka voidaan 4 kohdan mukaisesti saattaa markkinoille yhteisössä. Sivu on käytettävissä 5 artiklassa tarkoitetusta uuselintarvikkeiden yhteisön luettelosta ja linkitettynä siihen.

6.  Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, joilla on tarkoitus muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, muun muassa täydentämällä sitä, on annettava ennen ... (28) 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

11 artikla

Tekniset ohjeet

Komissio järjestää ennen ...(29) tarvittaessa kiinteässä yhteistyössä elintarviketurvallisuusviranomaisen, elintarvikealan toimijoiden ja pk-yritysten kanssa elintarvikealan toimijoiden ja erityisesti pk-yritysten tai muiden sidosryhmien saataville teknisiä ohjeita ja välineitä tämän asetuksen mukaisten hakemusten ja ilmoitusten valmistelua ja jättämistä varten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1331/2008 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamista. Uuselintarvikkeiden ja elintarvikkeiden uusien ainesosien tieteellisistä näkökohdista, niiden markkinoille saattamista koskevien hakemusten tueksi toimitettavien tietojen esittämistavasta sekä ensiarviointien laatimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97(30) mukaisesti 29 päivänä heinäkuuta 1997 annetun komission suosituksen 97/618/EY on oltava hakijoiden käytössä, kunnes se korvataan teknisillä ohjeilla, jotka annetaan tämän artiklan mukaisesti.

Kyseiset tekniset ohjeet ja välineet julkistetaan viimeistään ...(31)* tätä varten tarkoitetuilla komission verkkosivuilla.

12 artikla

Elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunto

Tapauksissa, joissa esiintyy eettistä epävarmuutta, on turvallisuusarvioinnin lisäksi pyydettävä lausunto luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevältä eurooppalaiselta työryhmältä (EGE).

13 artikla

Elintarvikealan toimijan velvoitteet

1.  ▌Saatuaan elintarviketurvallisuusviranomaiselta lausunnon komissio asettaa elintarviketurvallisuuteen liittyvistä syistä markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevan vaatimuksen. Seuranta tapahtuu viiden vuoden kuluttua siitä, kun uuselintarvike sisällytettiin yhteisön luetteloon, ja siinä on otettava huomioon elintarviketurvallisuusnäkökohdat, eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevat näkökohdat sekä ympäristövaikutukset. Erityistä huomiota on kiinnitettävä väestöryhmiin, joiden ravinnon kautta tapahtuva saanti on suurin.

Seurantavaatimuksia on sovellettava myös jo markkinoilla oleviin uuselintarvikkeisiin, mukaan lukien uuselintarvikkeet, jotka on hyväksytty asetuksen (EY) N:o 258/97 mukaisesti yksinkertaistetussa menettelyssä ("ilmoitus").

Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltaisia viranomaisia, jotka vastaavat markkinoille saattamisen jälkeisestä seurannasta.

2.  Tuottajan ja elintarvikealan toimijan on viipymättä ilmoitettava komissiolle

Kukin elintarvikealan toimija ilmoittaa komissiolle ja sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa se harjoittaa toimintaansa, vuosittain kaikista terveysongelmista, joista kuluttajat tai kuluttajansuojajärjestöt ovat hänelle ilmoittaneet.

Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa komissiolle selvityksen kolmen kuukauden kuluessa tarkastuksen saattamisesta päätökseen. Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle raportin viimeistään vuoden kuluttua 1 kohdassa tarkoitetun viisivuotiskauden päättymisestä.

3.  Eläinkokeiden välttämiseksi on selkärankaisilla tehtäviin testeihin ryhdyttävä tämän asetuksen soveltamiseksi ainoastaan viimeisenä keinona. On edistettävä kokeita, joissa ei käytetä eläimiä, ja älykkäitä testausstrategioita.

14 artikla

Etiikkaa ja uusia teknologioita käsittelevä eurooppalainen työryhmä

Komission voi tarvittaessa, omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion pyynnöstä, kuulla tieteeseen ja uusiin teknologioihin liittyvissä, eettisesti erittäin tärkeissä tieteeseen ja uusiin teknologioita koskevissa kysymyksissä etiikkaa ja uusia teknologioita käsittelevää eurooppalaista työryhmää lausunnon saamiseksi.

Komissio asettaa etiikkaa ja uusia teknologioita käsittelevän eurooppalaisen työryhmän lausunnon yleisön saataville.

III luku

Yleiset säännökset

15 artikla

Tietosuoja

1.  Hakijan pyynnöstä hakemukseen liitettyä ja hakemuksen tukena olevaa asianmukaista ja todennettavissa olevaa uutta tieteellistä näyttöä ja/tai teollis- ja tekijänoikeuksien alaista tieteellistä tietoa ei saa käyttää toisen hakemuksen hyväksi viiden vuoden aikana päivästä, jona uuselintarvike on sisällytetty uuselintarvikkeita koskevaan yhteisön luetteloon, paitsi jos kyseinen hakija on sopinut aiemman hakijan kanssa tällaisen tiedon käytöstä ja silloin, kun

2.  Tiedot Euroopan unionin ja/tai julkisten elinten osittain tai kokonaan maksamista tutkimushankkeista sekä riskianalyysit tai riskianalyyseihin liittyvät tiedot, kuten ruokintatutkimukset, on julkaistava yhdessä hakemuksen kanssa, ja ne ovat vapaasti muiden hakijoiden käytössä.

3.  Jotta vältytään tekemästä toistuvia tutkimuksia selkärankaisilla, on sallittava, että myöhempi hakija viittaa selkärankaisilla tehtyihin tutkimuksiin ja muihin tutkimuksiin, joilla voidaan estää eläinkokeet. Tietojen omistaja voi vaatia asianmukaista korvausta tietojen käytöstä.

16 artikla

Mukautettu tietosuoja

Huolimatta asetuksen (EY) N:o 1331/2008 7 ja 14 artiklan mukaisesta uuselintarvikkeen hyväksynnästä ja asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 olevan 17, 18 ja 25 artiklan mukaisesta terveysväitteen hyväksynnästä, hyväksymispäivämäärien ja/tai virallisessa lehdessä esitettävien hyväksynnän julkaisemispäivämäärien on – jos uuselintarvikkeelle ja tähän liittyvälle terveysväitteelle on tarkoitus myöntää hyväksyntä ja jos niillä on oikeus tietosuojaan kyseisten asetusten säännösten mukaisesti ja jos hakija tätä vaatii – oltava samat ja tietosuoja-aikojen on alettava ja päätyttävä samanaikaisesti.

17 artikla

Tarkastus- ja valvontatoimenpiteet

Noudattaakseen tämän asetuksen säännöksiä jäsenvaltioiden on suoritettava virallista valvontaa, josta säädetään asetuksessa (EY) N:o 882/2004.

18 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on annettava säännökset tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 12 kuukauden kuluessa ja ilmoitettava viipymättä niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista.

19 artikla

Jäsenvaltioiden erioikeudet

1.  Jos jollakin jäsenvaltiolla on uusien tietojen tai jo olemassa olevien tietojen uudelleen arvioinnin vuoksi yksityiskohtainen ja perusteltu syy katsoa, että tämän asetuksen mukaisen elintarvikkeen tai elintarvikkeen ainesosan käyttö aiheuttaa vaaraa ihmisten terveydelle tai ympäristölle, jäsenvaltio voi väliaikaisesti rajoittaa kyseisen elintarvikkeen tai elintarvikkeen ainesosan kauppaa ja käyttöä tai keskeyttää sen kaupan ja käytön alueellaan. Sen on ilmoitettava tästä viipymättä muille jäsenvaltioille ja komissiolle sekä perusteltava päätöksensä.

2.  Komissio tutkii kiinteässä yhteistyössä elintarviketurvallisuusviranomaisen kanssa niin pian kuin mahdollista 1 kohdassa tarkoitetut perustelut ja toteuttaa aiheelliset toimenpiteet. Jäsenvaltio, joka on tehnyt 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen, voi pitää päätöksen voimassa kyseisten toimenpiteiden voimaantuloon saakka.

20 artikla

Komitea

1.  Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 178/2002 58 artiklalla perustettu elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea ║.

2.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

21 artikla

Uudelleentarkastelu

1.  Komissio toimittaa saatujen kokemusten perusteella viimeistään ...(32) Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen ja erityisesti sen 10 ja 15 artiklan soveltamisesta sekä tarvittaessa liittää siihen aiheellisia ehdotuksia.

2.  Komissio toimittaa viimeistään ...(33) Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen kloonatuista eläimistä tai niiden jälkeläisistä tuotettuihin elintarvikkeisiin liittyvistä kaikista näkökohdista ja esittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

Kertomus ja mahdollinen ehdotus saatetaan yleisön saataville.

IV luku

Siirtymä- ja loppusäännökset

22 artikla

Kumoaminen

Asetus (EY) N:o 258/97 on kumottava tämän asetuksen soveltamispäivästä.

23 artikla

Yhteisön luettelon laatiminen

Komissio laatii viimeistään ...(34)* yhteisön luettelon sisällyttämällä siihen sellaiset asetuksen (EY) N:o 258/97 mukaisesti hyväksytyt uuselintarvikkeet, jotka kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan 2 ja 3 artiklan nojalla, sekä tarpeen mukaan kaikki mahdolliset hyväksyntää koskevat edellytykset.

24 artikla

Siirtymätoimenpiteet

║Kaikkia jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 258/97 4 artiklan mukaisesti saamia uuselintarvikkeiden markkinoille saattamista koskevia hakemuksia, joita koskevaa, mainitun asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kertomusta ensiarvioinnista ei ole toimitettu komissiolle ennen ...(35), on pidettävä tämän asetuksen mukaisina hakemuksina. Muut asetuksen (EY) N:o 258/97 3 artiklan 4 kohdan sekä 4 ja 5 artiklan mukaisesti ennen ...* tehdyt hakemukset on käsiteltävä asetuksen (EY) N:o 258/97 säännösten mukaisesti.

▌

25 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1331/2008 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1331/2008 seuraavasti:

(1)  Korvataan otsikko seuraavasti:"

Elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien, elintarvikearomien ja uuselintarvikkeiden yhtenäisestä hyväksymismenettelystä 16 päivänä joulukuuta 2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1331/2008.

(2)  Korvataan 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virke seuraavasti:"

1.  Tässä asetuksessa vahvistetaan elintarvikkeissa ja uuselintarvikkeissa tai niiden pinnalla käytettävien tai käytettäviksi tarkoitettujen elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien, elintarvikearomien ja elintarvikearomien raaka-aineiden, jäljempänä 'aineet' tai 'tuotteet' yhtenäinen arviointi- ja hyväksymismenettely, jäljempänä 'yhtenäinen menettely', jolla edistetään elintarvikkeiden vapaata liikkuvuutta yhteisössä sekä ihmisten terveyden ja kuluttajien etujen suojelun korkeaa tasoa.

(3)  Korvataan 1 artiklan 2 kohta seuraavasti:"

2.  Yhtenäinen menettely tarjoaa puitteet niiden aineiden ja tuotteiden luettelojen päivitystä koskeville menettelyllisille yksityiskohdille, joiden markkinoille saattaminen hyväksytään yhteisössä asetusten (EY) N:o 1333/2008, (EY) N:o 1332/2008, (EY) N:o 1334/2008 ja uuselintarvikkeista ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2009 nojalla, jäljempänä "alakohtaiset elintarvikesäädökset".

(4)  Korvataan ilmaisu 'aine' tai 'aineet' ilmaisulla 'aine tai tuote' tai 'aineet tai tuotteet' 1 artiklan 3 kohdassa, 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 9 artiklan 2 kohdassa, 12 artiklan 1 kohdassa ja 13 artiklassa.

(5)  Korvataan 2 artiklan otsikko seuraavasti:"

Aineita tai tuotteita koskeva yhteisön luettelo

(6)  Lisätään 4 artiklaan ║ kohta seuraavasti:"

3.  Erilaisten alakohtaisten elintarvikesäädösten soveltamisalaan kuuluvien yhteisön luetteloiden päivittämiseksi riittää yksi ainetta tai tuotetta koskeva hakemus, jos hakemus täyttää kunkin alakohtaisen elintarvikesäädöksen vaatimukset.

(7)  Lisätään 6 artiklan 1 kohdan alkuun virke seuraavasti:"

Jos on olemassa tieteellisesti perustellut syyt epäillä turvallisuutta, hakijalta on pyydettävä yksilöityjä riskinarviointiin liittyviä täydentäviä tietoja.

26 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan ║kahdentenakymmenentenä║ päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan ...(36).

Tämän asetuksen 23 artiklaa sovelletaan kuitenkin ...(37)* alkaen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty ║

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 224, 30.8.2008, s. 81. (2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 25. maaliskuuta 2009. (3) EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0400. (5) EYVL L 43, 14.2.1997, s. 1 ║. (6) EYVL L 253, 21.9.2001, s. 17. (7) EYVL L 221, 8.8.1998, s. 23. (8) EFSA Journal (2008) 767, s. 32. (9) EYVL L 183, 12.7.2002, s. 51. (10) EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67. (11) EUVL L 354, 31.12.2008, s. 16. (12) EUVL L 354, 31.12.2008, s. 34. (13) EYVL L 157, 24.6.1988, s. 28. (14) EUVL L 354, 31.12.2008, s. 7. (15) EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1 ║. (16) EYVL L 186, 30.6.1989, s. 27 ║. (17) EUVL L 404, 30.12.2006, s. 26. (18) EUVL L 354, 31.12.2008, s. 1. (19) EYVL L 358, 18.12.1986, s. 1. (20) EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29 ║. (21) EUVL L 404, 30.12.2006, s. 9 ║. (22) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23 ║. (23) EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1. (24) * Kuusi kuukautta tämän asetuksen julkaisupäivästä. (25) EUVL L 136, 30.4.2004, s. 1. (26) * Kuusi kuukautta tämän asetuksen julkaisupäivästä. (27) * Kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. (28) * Kuusi kuukautta tämän asetuksen julkaisupäivästä. (29) * Kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen julkaisupäivästä. (30) EYVL L 253, 16.9.1997, s. 1. (31) ** Kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä. (32) * Kolmen vuoden ja kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä. (33) * Vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä. (34) ** Kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä. (35) * Kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen julkaisupäivästä. (36) * Kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen julkaisupäivästä. (37) ** Tämän asetuksen voimaantulopäivä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi otsonikerrosta heikentävistä aineista (uudelleenlaadittu) (KOM(2008)0505 – C6-0297/2008 – 2008/0165(COD))

P6_TA(2009)0172 A6-0045/2009

(Yhteispäätösmenettely – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0505),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan, 133 artiklan ja 175 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0297/2008),

–   ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1),

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle työjärjestyksen 80 a artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 17. joulukuuta 2008 päivätyn kirjeen,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 80 a, 51 ja 35 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0045/2009),

A.   toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä oleva ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset mainittujen muutosten kanssa niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella ja sellaisena kuin se on jäljempänä tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 25. maaliskuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2009 antamiseksi otsonikerrosta heikentävistä aineista (uudelleenlaadittu toisinto)

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o 1005/2009.)

(1) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2009 toimintoperusteisesta budjetoinnista ja toimintojohtamisesta talousarviomäärärahojen kohdentamisen hallinnointivälineenä (2008/2053(INI))

P6_TA(2009)0173 A6-0104/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A6-0104/2009),

A.   palauttaa mieliin, että Euroopan unionin toimielimet hyväksyivät toimintojohtamisen, toimintoperusteisen budjetoinnin sekä strategisen suunnittelun ja ohjelmoinnin kierroksen hallinnonuudistusta koskevan vuoden 2000 valkoisen kirjan jälkeen (Neil Kinnockin toteuttamat uudistukset) osana uusia pyrkimyksiä kohti komission ja yleensä EU:n ohjelmien entistä tulossuuntautuneempaa hallinnointia,

B.   huomauttaa, että kyseiset käsitteet otettiin siten käytännössä käyttöön Romano Prodin komission ja sen kaudeksi 2000–2005 vahvistettujen viisivuotisten strategisten tavoitteiden aikana ja että niihin sisältyy sekä vuotuinen strategisen suunnittelun ja ohjelmoinnin kierros että vastaava toimintojohtamisen ja toimintoperusteisen budjetoinnin kierros määrärahapuolella,

C.   toteaa, että kaikkien edellä mainittujen toimenpiteiden perimmäisenä tavoitteena oli epäilemättä varmistaa, että veronmaksajilta saatavia niukkoja määrärahoja käytetään mahdollisimman tehokkaasti sovittujen poliittisten painopistealueiden toteuttamiseksi siten, että toimintalinjojen ja määrärahojen kohdentamista koskevan prosessin välistä yhteyttä parannetaan, jolloin EU:n toimielinten piti ottaa käyttöön järjestelyjä, joiden avulla tämä voitaisiin toteuttaa epäbyrokraattisesti ja tehokkaasti,

D.   palauttaa mieliin, että uudistuksella pyrittiin samalla tehostamaan talousarvion hallinnointia ja toteutusta, lisäämään toimintavapautta sekä määrittelemään entistä selkeämmin henkilökohtainen tilivelvollisuus ja vastuu,

E.   huomauttaa, että budjettivallan käyttäjän mielestä oli luonnollisesti erittäin tärkeää käyttää niukat määrärahat tehokkaasti, ja katsoo, että nyt on tullut aika tarkastella tähänastista kehitystä ja antaa uusi kimmoke lisäparannuksille, jotta EU:n toimielinten käytettävissä olisi laadukkaita tulossuuntautuneita järjestelmiä,

F.   katsoo, että yleisessä lähestymistavassa ja asennoitumisessa näihin kysymyksiin on jo tapahtunut huomattavia myönteisiä muutoksia mutta että nykyisten määrärahojen hallinnoinnissa on vielä tuntuvasti parantamisen varaa,

Yleistä

1.   katsoo, että toimintojohtamisen ja toimintoperusteisen budjetoinnin käyttöönotto on ollut menestys ja saanut komissiossa aikaan merkittävän kulttuurisen muutoksen ja että se on samalla osaltaan selkiyttänyt henkilökohtaista vastuuta ja tilivelvollisuutta sekä parantanut hallinnoinnin tehokkuutta, tulossuuntautuneisuutta ja avoimuutta;

2.   huomauttaa, että byrokratian vaara komissiossa on yhä todellinen, sillä raskaita sääntöjä ja työläitä menettelyjä on edelleen runsaasti; kehottaa sen vuoksi kehittämään edelleen menettelyjä ja hallinnointia kaikilla tasoilla komissiossa;

3.   katsoo, että komission viisivuotiset strategiset tavoitteet, jotka viime kädessä muodostavat sen kokonaisohjelmoinnin poliittisen perustan, ja niiden vuotuinen siirtäminen osaksi vuotuista toimintastrategiaa pitäisi entistä paremmin liittää monivuotisiin rahoituskehyksiin, jotta voidaan tehostaa niiden ajoitusta ja hyväksymistä johdonmukaiseksi strategiaksi, joka sisältää vastaavat määrärahat, ja katsoo sen vuoksi, että monivuotisen rahoituskehyksen keston olisi oltava viisi vuotta;

4.   katsoo, että EU:n ohjelmia valvotaan nykyisin kattavasti tarkastusten ja laillisuuden osalta mutta että niissä sovittuna ajanjaksona saavutettuihin tosiasiallisiin tuloksiin ei valitettavasti kiinnitetä yhtä paljon huomiota; katsoo, että saavutettuihin tuloksiin olisi kiinnitettävä selvästi nykyistä enemmän huomiota arvioitaessa komission vuotuisia kokonaistuloksia, myös vastuuvapausmenettelyssä;

Vastuut

5.   korostaa, että on olennaisen tärkeää yksilöidä ja jakaa vastuut selkeästi, jotta EU:n toimintalinjoissa saavutettaisiin tuloksia ja talousarviomäärärahoille saataisiin vastinetta; tähdentää, että poliittinen vastuu kuuluu komission jäsenille; tähdentää lisäksi, että he ovat parlamentin suuntaan myös täysimääräisesti vastuussa moitteettoman ja tehokkaan varainhoidon täytäntöönpanosta omissa yksiköissään ja koko komissiossa; tähdentää, että toimielinten väliset hyvät suhteet vastavuoroisen luottamuksen ja avoimuuden hengessä ovat menestyksen kannalta keskeisiä tekijöitä;

6.   pitää erittäin tärkeänä, että komissiolla täytäntöönpanosta vastaavana toimeenpanovallan käyttäjänä on riittävästi keinoja ja liikkumavaraa mutta että sen pitäisi erittäin selkeästi tiedottaa saavutetuista tavoitteista sekä kohdennettujen määrärahojen ja henkilöresurssien käytöstä; pitää – budjettivallan käyttäjän näkökulmasta – vähemmän tärkeänä sitä, miten kyseiset tavoitteet on saavutettu ja miten komissio on sisäisesti työskennellyt; kannattaa sen vuoksi toimintavapauden lisäämistä tältä osin; kehottaa komissiota analysoimaan nykyistä toimintoperusteisen budjetoinnin sekä strategisen suunnittelun ja ohjelmoinnin kierrosta, jotta voidaan varmistaa, että se on tältä osin johdonmukainen, sekä esittämään aiheellisia muutosehdotuksia;

7.   katsoo, että komission olisi vahvistettava selkeitä määrällisiä ja laadullisia indikaattoreita, joiden avulla voidaan mitata poliittisten ja hallinnollisten tavoitteiden saavuttamista, ja että sen olisi tehtävä niistä ajallisesti vertailukelpoisia;

8.   palauttaa mieliin, että jonkinasteinen johtamisvastuu ja hallinnollinen vastuu, sellaisena kuin se määritellään asiaa koskevissa henkilöstösääntöjen säännöksissä ja varainhoitoasetukseen sisältyvässä moitteettoman varainhoidon periaatteessa, kuuluu lisäksi komission pääosastojen pääjohtajille (valtuutetuille tulojen ja menojen hyväksyjille) ohjelmien ja toimintalinjojen tehokkaan, vaikuttavan ja luonnollisesti myös oikeudellisesti asianmukaisen täytäntöönpanon osalta;

9.   katsoo, että useimmilla aloilla selkeä vastuuketju, jossa ei ole liikaa tasoja ja joka ei ole liian byrokraattinen, voi edelleen merkitä "vastuunottamisen" puuttumista erityiskysymyksissä komissiossa, ja haluaisi tältä osin selkeitä suuntaviivoja, jotka koskevat ohjelmien ja talousarvion toteutusta sekä toimintojohtamisen ja toimintoperusteisen budjetoinnin vaikutusta tähän kysymykseen;

10.   suhtautuu tältä osin myönteisesti lisätoimiin, joiden tarkoituksena on selkiyttää yksittäisten toimijoiden vastuuta ja lisätä vastuuntuntoa organisaation sisällä; katsoo myös tässä yhteydessä, että toimintojohtamisen ja toimintoperusteisen budjetoinnin tehokas käyttö ja integrointi pikemminkin "menestyksen avaimena" kuin hallinnollisena rasitteena voi olla olennaisen tärkeää; kehottaa komissiota jatkamaan tätä prosessia ja esittämään aiheellisia ehdotuksia sen edistämiseksi;

Palaute

11.   katsoo, että vuotuisissa toimintakertomuksissa käytetty tulosten ja kohdennettujen määrärahojen käytännön esitystapa ja yhteenveto ovat yhä jäljessä verrattuna aikaan, joka käytetään tavoitteiden ja pyydettyjen määrärahojen esittelemistä koskeviin hallinnollisiin tehtäviin valmisteluvaiheissa eli vuotuisessa toimintastrategiassa, vuotuisissa hallintosuunnitelmissa ja toimintoselvityksissä; katsoo tältä osin, että tarvitaan lisätoimia, joiden perusteella komission yhteiset yksiköt ottavat myönteisen vastuun tästä prosessista;

12.   korostaa, että tuloksista on saatava entistä parempia, helppokäyttöisiä kertomuksia, jotta parlamentti voi hoitaa talousarvioon, lainsäädäntötyöhön ja tilintarkastukseen liittyvät tehtävänsä; katsoo, että parlamentille ja neuvostolle olisi vuotuisessa talousarviomenettelyssä toimitettava entistä tiiviimpi versio asiaa koskevista vuotuisista toimintakertomuksista ja niiden yhteenvetokertomus, joka sisältää tulokset ja kustannukset;

13.   pitää vakavana puutteena sitä, että vuotuisessa toimintastrategiassa ja alustavan talousarvioesityksen (ATE) perustana olevissa rinnakkaisissa talousarviotiedoissa on tähän saakka otettu käyttöön uusia painopistealueita yksilöimättä "negatiivisia painopistealueita" ja että tämän seurauksena koko kierroksen aikana painopistealueisiin on ollut tapana lisätä uusia tekemättä poliittista päätöstä kysymyksistä, jotka veronmaksajilta saatavien rajallisten määrärahojen vuoksi on karsittava olennaisimpien painopistealueiden tieltä; korostaa, että tämä on selvästikin ristiriidassa uudistuksen perusperiaatteiden kanssa; panee huolestuneena merkille, että monivuotisen rahoituskehyksen tiukat rajat jättävät vain vähän liikkumavaraa;

14.   panee merkille ehdotukset, joiden mukaan vuotuisten hallintosuunnitelmien ja ATE:n mukana julkaistavien toimintoselvitysten johdonmukaisuutta on parannettava, jotta voidaan vähentää strategista suunnittelua ja ohjelmointia koskevasta prosessista aiheutuvaa hallinnollista rasitetta ja samalla säilyttää tavoitteiden ja mitattujen "tuotosten" välinen yhteys; katsoo, että vuotuista hallintosuunnitelmaa on tarpeen uudistaa ja pyytää komissiota toteuttamaan pikaisesti toimia tämän suhteen;

15.   ei edelleenkään ole vakuuttunut siitä, että strategista suunnittelua ja ohjelmointia sekä toimintojohtamista koskevassa prosessissa otetaan riittävästi huomioon aiemmat kokemukset ja tulokset sekä se, miten niiden perusteella kehitetään järjestelmää tulevina vuosina; huomauttaa, että tämä on yhteydessä myös siihen, miten komission toteuttamat lukuisat tutkimukset ja arvioinnit otetaan huomioon ja miten ne vaikuttavat – siten kuin niiden pitäisi vaikuttaa – määrärahojen kohdentamista koskevaan prosessiin; ehdottaa sen vuoksi, että arviointien toimeksiannoissa vaaditaan entistä selkeämmin yhteyttä ohjelmien tarkasteluun ja talousarviomenettelyyn; ehdottaa myös, että vuotuiseen toimintakertomukseen sisällytetään saatuja kokemuksia käsittelevä luku;

16.   katsoo, että strategisen suunnittelun ja ohjelmoinnin sekä toimintojohtamisen kierrokseen olisi sisällytettävä myös asetettujen poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen liittyvien riskien arviointi;

17.   pitää välttämättömänä, että nykyistä hallinnointi- ja talousarviomenettelyä hyödynnetään entistä paremmin uutta talousarviota valmisteltaessa, jotta EU:n ohjelmien tuloksia voidaan parantaa käytännössä; huomauttaa, että teknisellä tasolla se tarkoittaa, että nykyisessä menettelyssä (vuoden 2010 talousarvio) vuotta 2008 koskevien vuotuisten toimintakertomusten ja niiden yhteenvedon, joka sisältää tulokset siltä osin, missä määrin tavoitteet on saavutettu, on oltava saatavilla hyvissä ajoin ja että niitä on hyödynnettävä entistä kattavammin kaikissa komission vuoden 2009 aikana tekemissä ehdotuksissa; tähdentää, että aiempien painopistealueiden ja tavoitteiden edistymisestä pitäisi olla "järjestelmällisiä seurauksia"; pitää valitettavana, että vuosi toisensa jälkeen kiinnitetään liian vähän huomiota siihen, miten näissä seikoissa on edistytty ja miten sen pitäisi heijastua tuleviin vuosiin;

18.   suhtautuu myönteisesti tiettyihin parannuksiin ATE:n mukana toimitettavissa toimintoselvityksissä, joissa perustellaan pyydetyt määrärahat; pitää kuitenkin valitettavana, ettei tietojen laatu ole aina sellainen, että niiden avulla voitaisiin perustella esimerkiksi määrärahojen korotus, ja myös, ettei budjettivallan käyttäjä ole toistaiseksi katsonut tarpeelliseksi palkita "hyvistä tuloksista" ja ettei se vastaavasti ole pitänyt ennallaan tai jopa pienentänyt niiden yksiköiden määrärahoja, joiden tulokset ovat riittämättömiä;

Komission sisällä

19.   katsoo, että pitkän aikavälin tavoitteet ja suunnitelmat eli monivuotinen rahoituskehys ja viisivuotiset strategiset tavoitteet sekä vuotuinen toimintastrategia on myös perusteltava entistä paremmin ja liitettävä yksittäisten pääosastojen ja yksiköiden työskentelyyn, sillä ne ovat tärkeä tekijä, jonka avulla voidaan motivoida henkilöstön jäseniä ja saada heidät tuntemaan itsensä osaksi koko organisaation ensisijaisia tavoitteita sekä edistämään niitä; pyytää sen vuoksi, että komissio liittäisi entistä selkeämmin vuotuisiin hallintosuunnitelmiin ja vuotuisiin toimintakertomuksiin sisältyvät positiiviset ja negatiiviset painopistealueet monivuotisiin ja strategisiin kokonaistavoitteisiin;

20.   on myös yleisesti ottaen sitä mieltä, ettei näiden strategisten tavoitteiden edistymistä valitettavasti arvioida riittävästi; katsoo esimerkiksi, että strategisten tavoitteiden saavuttamisesta voitaisiin tehdä väliarviointi ja että kukin pääosasto voisi osallistua kyseiseen prosessiin ilmoittamalla, mitä toimia on toteutettu, mitä resursseja on käytetty ja miten tämä on edistänyt kokonaistavoitteiden saavuttamista; korostaa, että tämän saavuttamiseksi käytännössä myös tavoitteet ja tulosten mittaamiseksi käytettävät indikaattorit pitäisi mahdollisuuksien mukaan määritellä samassa strategisessa yhteydessä;

21.   tähdentää, että tällainen osallistuminen on viime kädessä keskeistä myös määrärahojen vastuullisessa hallinnoinnissa operatiivisella tasolla ja että se on lisäksi keskeinen tekijä esimerkiksi silloin, kun yksikköjä motivoidaan etsimään tehokkaita työskentelytapoja, löytämään mahdollisia säästöjä ja tekemään yhteistyötä muiden yksikköjen kanssa;

22.   katsoo, että toimintoperusteista budjetointia ja toimintojohtamista on kehitettävä siten, että voidaan parantaa komission keskitettyjen ja hajautettujen tehtävien välisen vastuunjaon avoimuutta ja sitä koskevia selvityksiä sekä erityisesti antaa selkeitä tietoja hallinnollisiin tukitehtäviin ja koordinointitehtäviin, toimintoperusteisen budjetoinnin ja toimintojohtamisen kierroksen tukitehtävät mukaan luettuina, varattujen henkilöresurssien määristä ja kustannuksista ja tällä tavoin helpottaa oikean tasapainon löytämistä keskitetyn ja hajautetun lähestymistavan välillä;

Loppuhuomioita

23.   pyytää komissiota parantamaan strategisen suunnittelun ja ohjelmoinnin sekä toimintojohtamisen kierroksen integrointia ja yksinkertaistamaan sitä, jotta toimintalinjojen ja toimintojen toteutuksen tosiasialliset tulokset voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon henkilöresursseja ja määrärahoja kohdennettaessa; korostaa, että tämän seurauksena olisi lisäksi yksilöitävä mahdollisia "negatiivisia painopistealueita";

24.   katsoo, että olisi pyrittävä siihen, että vuotuisessa toimintastrategiassa otetaan järjestelmällisesti huomioon edellisten vuosien tulokset, ja siten myös vähentämään komission hallinnollista rasitetta;

25.   korostaa, että strategisen suunnittelun ja ohjelmoinnin sekä toimintojohtamisen kannalta keskeisten asiakirjojen, kuten komission vuotuisten toiminta- ja yhteenvetokertomusten, sisältöä ja esitystapaa olisi niin ikään yksinkertaistettava ja parannettava, jotta ne vastaisivat nykyistä paremmin budjettivallan käyttäjän ja vastuuvapauden myöntävän viranomaisen tarpeita;

26.   tähdentää, ettei kyseinen muutos saisi lisätä hallinnollista työtaakkaa; pyytää komissiota sen vuoksi toteuttamaan strategisen suunnittelun ja ohjelmoinnin sekä toimintojohtamisen kierroksen hallintokulujen yksityiskohtaisen analyysin, jotta voidaan yksilöidä mahdolliset hallinnollisen yksinkertaistamisen kohteet, ja seuraamaan tiiviisti, kohdennetaanko henkilöresurssit asianmukaisesti, erityisesti ohjelmointi- ja budjetointitoiminnoissa;

27.   pyytää komissiota tiedottamaan parlamentille tällaisten analyysien tuloksista seuraavassa henkilöstökartoituksessa sekä toteutetuista toimista ja edistymisestä tässä päätöslauselmassa esitettyjen pyyntöjen osalta ennen vuoden 2010 talousarviota koskevaa parlamentin ensimmäistä käsittelyä;

28.   katsoo, että olisi entistä painokkaammin pyrittävä vahvistamaan laatuperusteet, jotka tuloksia koskevien tietojen olisi täytettävä;

29.   pyytää edelleen komissiota tiedottamaan parlamentille toimista, joita on toteutettu organisaation tehokkuuden ja vaikuttavuuden arvioimiseksi ja parantamiseksi, erityisesti siltä osin kuin on kyse hallinnollisten tukitehtävien ja koordinointitehtävien jakamisesta keskitetyn ja operatiivisen tason välillä komission sisällä;

30.   korostaa, että vuotuisten toimintakertomusten, vuotuisen toimintastrategian ja komission ATE:n välillä olisi oltava entistä selkeämpi yhteys ja että ohjelmointi- ja budjetointitoimintojen yhteensovittamista monivuotisen kehyksen kanssa pitäisi edistää parantamalla monivuotisen rahoituskehyksen, komission strategisen suunnitelman ja vuotuisen toimintastrategian välistä yhteyttä;

31.   katsoo, että kyseiset parannukset tekisivät toimintoperusteisesta budjetoinnista ja toimintojohtamisesta tehokkaan välineen tuloksiin keskittyvää talousarviota silmällä pitäen sekä edistäisivät vastuun ja tilivelvollisuuden kulttuuria komission sisällä;

32.   katsoo, että parlamentin pitäisi tarkastella, miten se käyttää strategisen suunnittelun ja ohjelmoinnin sekä toimintojohtamisen asiakirjoissa olevia tuloksia koskevia tietoja lujittaakseen vuoropuheluaan komission kanssa;

o
o   o

33.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2009 vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen väliarvioinnista (2008/2055(INI))

P6_TA(2009)0174 A6-0110/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja etenkin sen 268–280 artiklan,

–   ottaa huomioon käynnissä olevan Lissabonin sopimuksen ratifioimisprosessin,

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1),

–   ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman politiikan haasteista ja rahoitusmahdollisuuksista laajentuneessa unionissa 2007–2013(2),

–   ottaa huomioon 3. marraskuuta 2008 laaditun komission työasiakirjan "Uudistettu talousarvio muuttuvassa Euroopassa" (SEC(2008)2739),

–   ottaa huomioon komission isännöimän, 12. marraskuuta 2008 pidetyn konferenssin "Uudistettu talousarvio muuttuvassa Euroopassa" tulokset,

–   ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007(3) antamansa päätöslauselman neuvoston muuttamasta esityksestä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2008 (kaikki pääluokat) ja 18. joulukuuta 2008(4) antamansa päätöslauselman neuvoston muuttamasta esityksestä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2009 (kaikki pääluokat),

–   ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta(5),

–   ottaa huomioon 12. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen muuttamisesta monivuotisen rahoituskehyksen osalta(6),

–   ottaa huomioon 4. joulukuuta 2008 esittämänsä kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rahoitusvälineen perustamisesta elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa varten kehitysmaissa(7),

–   ottaa huomioon 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman neljännestä kertomuksesta taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta(8),

–   ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman YMP:n "terveystarkastuksesta"(9),

–   ottaa huomioon 15. ja 16. joulukuuta 2005, 21. ja 22. kesäkuuta 2007 sekä 11. ja 12. joulukuuta 2008 kokoontuneiden Eurooppa-neuvostojen päätelmät,

–   ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vastauksen komission tiedonantoon "Uudistettu talousarvio muuttuvassa Euroopassa" (SEC(2007)1188),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A6-0110/2009),

A.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdystä toimielinten välisestä sopimuksesta intensiivisten neuvottelujen päätteeksi, jotka perustuivat Euroopan parlamentin 8. kesäkuuta 2005 omaksumaan neuvottelukantaan – joka puolestaan perustui tarpeiden kattavaan analysointiin ensisijaisten poliittisten tavoitteiden yksilöimiseksi – ja jäsenvaltioiden vuonna 2005 saavuttamaan yhteisymmärrykseen,

B.   ottaa huomioon, että 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa määrätään, että komissio laatii vuoden 2009 loppuun mennessä kertomuksen toimielinten sopimuksen toiminnasta, ja pyytää komissiota tekemään kokonaisvaltaisen ja laaja-alaisen tarkistuksen, joka kattaa kaikki EU:n menot – yhteinen maatalouspolitiikka mukaan lukien – ja varat – Yhdistyneen kuningaskunnan jäsenmaksualennus mukaan lukien – ja esittämään siitä kertomuksen kaudella 2008–2009,

C.   ottaa huomioon, että komissio käynnisti syyskuussa 2007 laajan julkisen kuulemisen, johon saatiin panos yli 300 osallistujalta, ja järjesti 12. marraskuuta 2008 "Uudistettu talousarvio muuttuvassa Euroopassa" -konferenssin, joka merkitsi tarkistusprosessin ensimmäistä vaihetta,

D.   ottaa huomioon, että komissio aikoo esittää tiedonannon, jossa hahmotellaan pääsuuntaukset seuraavan rahoituskehyksen laatimista varten viimeistään syksyllä 2009, ja että sen olisi esitettävä kertomus 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen toimivuudesta (prosessin toinen vaihe) kun taas seuraavaa monivuotista rahoituskehystä ja toimielinten välistä sopimusta koskevat ehdotukset komissio tekee vuoden 2010 aikana (kolmas vaihe),

E.   ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen ratifiointiprosessia ei ole vielä saatettu päätökseen,

F.   ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen varainhoitoa koskevissa määräyksissä todetaan, että monivuotisella rahoituskehyksellä on oikeudellisesti sitova asema Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti ja että se vahvistetaan "vähintään viiden vuoden jaksolle",

G.   ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella laajennetaan Euroopan unionin toimivaltaa, minkä seuraukset saattavat heijastua eräisiin uusiin politiikan aloihin, joille saatetaan tarvita asianmukaiset oikeusperustat ja rahoitus,

H.   katsoo, että toimielinten olisi varmistettava, että seuraavan rahoituskehyksen aikataulu mahdollistaa demokraattisen legitiimiyden ja komission ja parlamentin valtuuksien yhteensovittamisen mahdollisimman pitkälti ottaen huomioon nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen mahdollisen jatkamisen ja mukauttamisen vuoteen 2015 tai 2016 saakka,

I.   katsoo, että uuden komission nimittäminen ja tässä yhteydessä järjestettävät kuulemiset antavat vastavalitulle parlamentille mahdollisuuden esittää kysymyksiä uusille komission jäsenille ja arvioida heitä ja heidän ensisijaisia poliittisia tavoitteitaan ja niiden toteuttamiseen tarvittavia määrärahoja,

J.   katsoo, että käynnissä olevien lainsäädäntöohjelmien väliarvioinnin, joka on määrä toteuttaa 2010–2011, olisi muodostettava tärkein perusta käynnissä olevien ohjelmien ja tulevien ensisijaisten tavoitteiden myöhemmille arvioinneille, ja se olisi otettava asianmukaisesti huomioon, kun nykyistä rahoituskehystä mahdollisesti jatketaan ja mukautetaan vuoden 2015 tai 2016 loppuun,

1.   muistuttaa, että parlamentti on edistänyt tehokkaasti monivuotisen rahoituskehyksen 2007–2013 ja 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen käyttöön ottamista samalla kun se on mahdollistanut yhteisön lainsäädännön jatkuvuuden käynnistämällä lukuisia monivuotisia ohjelmia; katsoo, että useimmat parlamentin päätöslauselman suosituksista ovat edelleen voimassa, koska ne perustuvat alhaalta ylöspäin etenevään lähestymistapaan, jossa tehtävät ja lupaukset yhdistettiin tarvittaviin määrärahoihin; katsoo tässä yhteydessä, että eräät aiempiin kokemuksiin perustuneet yleiset periaatteet ja suuntaviivat olisi välitettävä uudelle parlamentille;

Kolmen vaiheen lähestymistapa

2.   pitää myönteisenä komission aloitetta laajan julkisen kuulemisen järjestämisestä uusien ideoiden ja suuntausten löytämiseksi; muistuttaa kuitenkin, että kullekin toimielimelle kuuluvien institutionaalisten valtuuksien rajoissa parlamentilla on oikeus tutkia muita ratkaisuja ja ajatusmalleja sen itse suunnittelemien neuvottelujen ja kuulemisten pohjalta;

3.   katsoo, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen (2007–2013) ja 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen voimaantulon jälkeen kahden viime vuoden aikana on jonkin verran edistytty parlamentin 17. toukokuuta 2006 toimielinten välisen sopimuksen tekemisestä antamassa päätöslauselmassa(10) kehittämän kolmen pilarin suhteen: ensisijaisten poliittisten tavoitteiden ja rahoitustarpeiden yhteensovittaminen, talousarvion rakenteen nykyaikaistaminen ja EU:n talousarvion toteutuksen laadun parantaminen; panee kuitenkin merkille, että vielä on parantamisen varaa esimerkiksi tuolloin sovitun tarkastuslausuman (DAS) antamisessa, sääntöjen yksinkertaistamisessa ja jo myönnettyjen, mutta erittäin heikosti käytettyjen määrärahojen käytön parantamisessa;

4.   muistuttaa olevansa tietoinen siitä, että lopullisessa sopimuksessa ei kyetty ratkaisemaan eräitä puutteita, kuten alueellisten ja kansallisten hallintoa koskevien ilmoitusten käyttöönottoa; korostaa, että esille nousi tarve saada lisärahoitusta EU:n ensisijaisille poliittisille tavoitteille erityisesti Galileo-ohjelmaa, Euroopan teknologiainstituuttia ja elintarvikkeiden rahoitusvälinettä varten ja että ratkaisu kyettiin löytämään 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen välineiden avulla; toteaa, että neuvosto itse ei ole kyennyt panemaan täytäntöön Eurooppa-neuvoston sopimusta, jonka mukaan EU:n talousarviosta pyritään varaamaan 5 000 000 000 euroa talouden elvytys- ja tukiohjelmaan; uskoo, että nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä ja toimielinten välisessä sopimuksessa on tehtävä lisämukautuksia riittävän ja kunnianhimoisen uudelleenarvioinnin perusteella;

5.   korostaa, että olisi erotettava toisistaan nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen tiettyjen ohjelmien uudelleenarviointi, joka perustuu vuosina 2010–2011 toteutettavaan lainsäädännön väliarviointiin, nykyiset otsakkeiden 4 ja 1a riittämättömästä rahoituksesta johtuvat haasteet ja uudet haasteet, kuten energia-asiat, ilmastonmuutos, kansalaisuus, vapaus, turvallisuus ja oikeus, rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden torjunta, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja muut politiikan alat, jotka kytkeytyvät Lissabonin sopimuksesta aiheutuvaan uuteen toimivaltaan, sekä uuden monivuotisen rahoituskehyksen valmistelu; korostaa, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen jatkaminen tekisi väliarvioinnin vieläkin tarpeellisemmaksi;

6.   tähdentää, että Lissabonin sopimuksen ratifiointiprosessin nykyinen konteksti ja prosessiin liittyvät epävarmuustekijät, parlamentin nykyisen toimikauden päättyminen, Euroopan parlamentin vaalien lopputulos ja uuden komission muodostaminen nykyisessä taloudellisessa tilanteessa eivät mahdollista sellaisten yksityiskohtaisten kantojen omaksumista, joilla pyrittäisiin kunnianhimoiseen uudelleenarviointiin lähikuukausina; painottaa kuitenkin, että kunnianhimoisen uudelleenarvioinnin pitäisi olla uuden parlamentin ja komission kiireellinen painopiste;

7.   katsoo siksi, että realistinen väliarviointi olisi kehitettävä kolmessa vaiheessa:

Yleiset periaatteet

8.   muistuttaa, että omien varojen enimmäismäärä on 1,31 prosenttia EU:n bruttokansantulosta maksusitoumusmäärärahoina ja 1,24 prosenttia EU:n bruttokansantulosta maksumäärärahoina; muistuttaa myös, että rahoituskehyksessä vahvistetun enimmäismäärän alle jää vuosittain merkittävästi liikkumavaraa etenkin maksuina (2007: 8 300 000 000 euroa, 2008: 13 000 000 000 euroa ja 2009: 7 800 000 000 euroa); muistuttaa lisäksi, että monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärän ja EU:n omien varojen enimmäismäärän(11) välillä on valtavasti liikkumavaraa (2010: 36 600 000 000 euroa, 2011: 44 200 000 000 euroa, : 45 000 000 000 euroa ja 2013: 50 600 000 000 euroa)(12);

9.   vahvistaa edellä mainitussa 29. maaliskuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä kannan, jossa korostettiin, että "tulouudistuksen ja menotarkistuksen välinen poliittinen yhteys on väistämätön ja täysin perusteltu"; uskoo, että näiden kahden prosessin ohella on pyrittävä EU:n rahoituksen ja menojen järjestelmän kokonaisvaltaiseen ja integroituun uudistamiseen viimeistään vuonna 2016 tai 2017 alkavan monivuotisen rahoituskehyksen osalta, mikä tarkoittaisi, että valmistelutyöt, myös ratifiointi, on saatettava loppuun tätä ennen; kehottaa harkitsemaan järjestelmää, jonka avulla jäsenvaltioille koituvat hyödyt ja haitat saadaan yleisesti ottaen asianmukaisemmalle tasolle;

10.   uskoo, että nykyinen maailmantalouden kriisi ei saa vaikuttaa EU:n varojen yleiseen tasoon, vaikka jäsenvaltioiden bruttokansantulo ei enää jatkaisikaan kasvuaan; uskoo siksi, että EU:n menoissa olisi keskityttävä selvää eurooppalaista lisäarvoa luoviin politiikan aloihin toissijaisuuden, suhteellisuuden ja solidaarisuuden periaatteita täydellisesti noudattaen; muistuttaa, että tämä lisäarvoa luova toimenpide on kriisiaikoina paljolti Euroopan kansojen välisen solidaarisuuden periaatteen varassa;

11.   korostaa, että moitteettoman varainhoidon, paremman hallinnon jäsenvaltioissa ja komissiossa sekä ensisijaisten poliittisten tavoitteiden ja rahoitustarpeiden yhteen sovittamisen olisi pysyttävä lähivuosien ensisijaisena tavoitteena, ja katsoo, että tähän päämäärään olisi pyrittävä yksilöimällä etukäteen myönteiset ja kielteiset ensisijaiset tavoitteet sen sijaan, että asettaisimme itsellemme enimmäismääriä, ja katsoo siksi, että monivuotisen rahoituskehyksen olisi oltava joustavampi; painottaa sitä, että unionin kohtaamat haasteet (kriisit elintarvike-, energia- ja rahoitusaloilla) ovat harvoin sen historiassa olleet yhtä merkittäviä; katsoo, että todella eurooppalainen vastaus näihin kriiseihin vaatii kansainvälisiä lainsäädäntö- ja budjettitoimia;

12.   katsoo, että koska unionin poliittiset painopisteet muuttuvat jatkuvasti globalisoitumisen, demografisen muutoksen, teknologisen kehityksen, varmojen ja erilaisten energianlähteiden turvaamistarpeen ja ilmastonmuutoksen vuoksi, on tärkeää tarkistaa ja optimoida EU:n varojen käyttö, jotta voidaan saavuttaa eniten lisäarvoa tuovat ja tehokkaimmat EU:n toimet;

13.   on vakuuttunut, että joustavuuden lisääminen otsakkeissa ja niiden välillä on ehdottomasti tarpeen unionin toimintakyvyn kannalta, jotta EU voi kohdata uudet haasteet ja toimielinten päätöksentekoprosessia voidaan helpottaa; odottaa, että komissio käynnistää asian suhteen aloitteita tulevissa ehdotuksissaan, jotka perustuvat 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen julistukseen 1;

14.   muistuttaa, että toimielinten välisen sopimuksen 21 kohdassa säädetään, että "rahoituskehystä voidaan omien varojen ylärajaa noudattaen tarkistaa komission ehdotuksesta, jos syntyy ennakoimaton tilanne"; arvostelee jälleen neuvoston epärationaalista toimintaa, kun se toistuvasti vastustaa tämän tarkistamismahdollisuuden käyttöä;

15.   toistaa haluavansa havaita, kuinka EU:n politiikan alojen, ja erityisesti koheesiopolitiikan, toteuttaminen jäsenvaltioissa ja komissiossa paranee konkreettisesti ja nopeasti; odottaa, että komission ja neuvoston marraskuussa 2008 jäsenvaltioiden puolesta tekemä yhteinen sitoumus yksinkertaistaa menettelyjä (erityisesti hallinto- ja valvontajärjestelmiä), jotta maksuja voidaan nopeuttaa ja tuleviin talousarvioihin voidaan vaikuttaa myönteisesti; on valmis toteuttamaan poliittisia ja hallinnollisia toimia, jos nykyinen tilanne pysyy ennallaan; ehdottaa, että menettelyjen yksinkertaistaminen saisi etusijan myös muilla aloilla kuten tutkimuksessa ja innovoinnissa ja pk-yrityksiä koskevassa politiikassa;

16.   toteaa, että EU:n varojen käytön tehokas hallinnointi olisi asetettava tärkeään asemaan; pitää lisäksi erityisen tärkeänä, että varojen myöntäminen perustuu objektiivisiin perusteisiin ja niiden tehokkuuden jatkuvaan arviointiin; katsoo, että tähän liittyen on tuettava vahvoja ja tehokkaita julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia;

17.   pahoittelee hidasta edistymistä keskustelussa EU:n talousarvion rahoitusjärjestelmän uudistamisesta, joka on talouskriisin johdosta tullut yhä kiireellisemmäksi; pahoittelee erityisesti sitä, että kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmän käyttöönottamisen antamaa tilaisuutta ei käytetty hyväksi syvällisen poliittisen keskustelun käynnistämiseksi unionin päätöksillä luotujen uusien julkisten resurssien käytöstä; vaatii, että tämä keskustelu käynnistetään nykyisen rahoituskehyksen väliarvioinnin yhteydessä;

18.   panee merkille, että jäsenvaltiot ovat kansallisissa talousarvioissaan ottaneet huomioon suuren osan unionin tavoitteista; vaatii, että tällä tavalla käyttöönotetut määrärahat on kirjattava ja julkistettava jokaisessa jäsenvaltiossa, jotta voidaan paremmin mitata kunkin valtion ponnisteluja ja arvioida paremmin tarvittavat määrät, jotka on varattava EU:n talousarviossa aloille, joilla jäsenvaltioiden ponnisteluja on kannustettava ja täydennettävä;

Erityiset huomiot

19.   haluaa päättäväisesti saada asianmukaisen rahoituksen uusille tai täydentäville politiikan aloille, jotka saattavat olla tarpeen, jos Lissabonin sopimus tulee voimaan (kuten energia- ja avaruuspolitiikka ja tutkimus otsakkeessa 1 a, oikeudellinen yhteistyö otsakkeessa 3 a, nuoriso, urheilu, informaatio- ja viestintäpolitiikka ja kansanterveys otsakkeessa 3 b, humanitaarinen apu ja Euroopan ulkosuhdehallinto otsakkeessa 4);

20.   muistuttaa, että otsakkeet 1a, 3 ja 4 ovat jo alirahoitettuina nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä; korostaa, että täydentävillä politiikan aloilla ei pitäisi muuttaa nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen pääluokkien tasapainoa eikä vaarantaa nykyisiä ensisijaisia tavoitteita; tähdentää myös, että jos jotkut jäsenvaltiot pitävät edelleen kiinni '1 prosentin lähestymistavasta', uusien ensisijaisten tavoitteiden rahoittamiseen ei ole talousarviossa mahdollisuuksia, mitä neuvosto todennäköisesti vastustaa ja mitä parlamentti vastustaa jyrkästi;

21.   katsoo, että lyhyen aikavälin uudelleen arviointiin olisi Lissabonin sopimuksen voimaantulosta riippumatta sisällytettävä varojen järjestäminen unionille, jotta se voi saavuttaa poliittiset tavoitteensa energiavarmuuden ja ilmastonmuutoksen torjumisen aloilla; on valmis harkitsemaan erityisrahaston perustamista tätä tarkoitusta varten; painottaa, että tämän on oltava keskeisenä painopisteenä uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä mieluiten siten, että tehdään yleinen sopimus siitä, miten rahoitetaan ilmastonmuutosta käsittelevää politiikkaa; katsoo, että pitkällä aikavälillä on luotava uusi luokka, johon yhdistetään kaikki talousarvion kannalta merkitykselliset politiikan alat ilmastonmuutoksen torjumiseksi;

22.   painottaa, että tässä suhteessa politiikan alojen olisi oltava yhdenmukaisia, ja toteaa, että kaikki merkittävät ohjelmat on testattava ilmastonmuutoksen kannalta, mukaan lukien maataloutta koskevat hankkeet, koheesio-ohjelmat, liikenne- ja energiaverkot sekä kehitysohjelmat;

23.   toistaa olevansa valmis käymään neuvoston kanssa neuvotteluja komission ehdotuksista, jotka koskevat energia- ja verkkohankkeiden (laajakaista) rahoittamista EU:n elvytyssuunnitelman yhteydessä;

24.   korostaa, että nykyistä talouskasvun hidastumista ei pitäisi käyttää tekosyynä viivyttämiselle, vaan päinvastoin se olisi nähtävä mahdollisuutena lisätä investointeja ympäristöystävälliseen teknologiaan;

25.   edellyttää, että tavoitteena on pidettävä tutkimuksen ja innovoinnin määrärahojen lisäämistä 3 prosenttiin EU:n bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä; korostaa, että tieteellinen tutkimus, tiedeinfrastruktuuri, tekninen kehitys ja innovoinnit muodostavat Lissabonin strategian ytimen ja että ne ovat päätekijöitä kasvun, työpaikkojen luomisen, kestävän kehityksen ja EU:n kilpailukyvyn kannalta;

26.   painottaa koulutus-, kulttuuri- ja nuoriso-ohjelmien mahdollisuuksia Euroopan tuomisessa lähemmäs kansalaisia ja kulttuurisen monimuotoisuuden sekä keskinäisen ymmärtämisen vahvistamisessa sen roolin lisäksi, joka koulutuksella on Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa ja osaamisen saattamisessa niiden uusien haasteiden ja mahdollisuuksien mukaisiksi, joita syntyy rahoitus- ja talouskriisistä ja ilmastonmuutoksesta;

27.   muistuttaa, että otsakkeen 4 (EU maailmanlaajuisena toimijana) alirahoitus jatkuu kroonisena; pyytää komissiota tekemään ehdotuksia pitkän aikavälin rahoitukseksi vuosituhattavoitteiden saavuttamista varten, kansainvälisistä ilmastonmuutossopimuksista aiheutuviksi kehitysavusta riippumattomiksi sitoumuksiksi, konfliktien estämiseksi ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämiseksi ja uskottavaksi naapuruuspolitiikaksi ja yhteiseksi ulko- ja turvallisuuspolitiikaksi/Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikaksi (joihin sovelletaan asianmukaista vastuuvapausmenettelyä), jotta voidaan välttää toistuvat ja loppumattomat neuvottelut neuvoston kanssa vuosittaisissa talousarviomenettelyissä; korostaa, että uudet tarpeet olisi rahoitettava lisämäärärahoilla;

28.   muistuttaa, että jäsenvaltiot sitoutuivat vuonna 2005 pyrkimään siihen, että 0,7 prosenttia EU:n bruttokansantulosta kohdennettaisiin viralliseen kehitysapuun vuonna 2015; uskoo, että EU:n talousarviotuella voidaan kannustaa jäsenvaltioita tämän tavoitteen saavuttamiseen; toistaa haluavansa sisällyttää Euroopan kehitysrahaston yleiseen talousarvioon vahvistaakseen parlamentin seuraamien ja valvomien päätöksentekomenettelyjen avoimuutta;

29.   kehottaa vuonna 2009 valittavaa parlamenttia avoimuussyistä sisällyttämään normaaliin talousarvion rakenteeseen varat, joita nykyisin käytetään talousarvion ulkopuolella;

o
o   o

30.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1. (2) EUVL C 124 E, 25.5.2006, s. 373. (3) EUVL C 323 E, 18.12.2008, s. 454. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0622. (5) EUVL C 27 E, 31.1.2008, s. 214. (6) EUVL C 323 E, 18.12.2008, s. 263. (7) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0576. (8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0068. (9) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0093. (10) EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 182. (11) Neuvoston päätös 2000/597/EY, Euratom, tehty 29. syyskuuta 2000, Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä (EYVL L 253, 7.10.2000, s. 42). (12) Omien varojen 1,24 prosentin enimmäismäärä vs. monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärä (perustuu arvioon 27 EU:n jäsenvaltion bruttokansantulosta vuonna 2009).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2009 Cariforumin jäsenvaltioiden sekä Euroopan yhteisöjen ja sen jäsenvaltioiden välisestä talouskumppanuussopimuksesta

P6_TA(2009)0175 B6-0141/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 25. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman Maailman kauppajärjestön viidennestä ministerikokouksesta Cancúnissa(1), 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista WTO:n yleisneuvostossa 1. elokuuta 2004 tehdyn päätöksen jälkeen(2), 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Hongkongissa järjestettävän Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen valmisteluista(3), 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla(4), 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen(5), 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman kaupasta ja köyhyydestä: kauppapolitiikan suunnittelu kaupan myötävaikutuksen maksimoimiseksi köyhyyden lieventämisessä(6), 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen keskeyttämisestä(7), 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista(8), 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman TRIPS-sopimuksesta ja lääkkeiden saatavuudesta(9), 12. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista(10) sekä 5. kesäkuuta 2008 esittämänsä kannan ehdotukseen neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 sekä asetusten (EY) N:o 552/97 ja (EY) N:o 1933/2006 ja komission asetusten (EY) N:o 964/2007 ja (EY) N:o 1100/2006 muuttamisesta(11),

–   ottaa huomioon 26. syyskuuta 2002 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin suosituksista komissiolle talouskumppanuussopimusten neuvottelemisesta AKT-maiden ja -alueiden kanssa(12),

–   ottaa huomioon 5. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla(13),

–   ottaa huomioon Cariforum-valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen talouskumppanuussopimuksen,

–   ottaa huomioon yhteisen julistuksen talouskumppanuussopimuksen allekirjoittamisesta,

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus),

–   ottaa huomioon huhtikuussa 2006, lokakuussa 2006, toukokuussa 2007, lokakuussa 2007, marraskuussa 2007 ja toukokuussa 2008 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon 23. lokakuuta 2007 annetun komission tiedonannon talouskumppanuussopimuksista (KOM(2007)0635),

–   ottaa huomioon tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT-sopimus) ja erityisesti sen XXIV artiklan,

–   ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön neljännen ministerikokouksen antaman julistuksen, joka hyväksyttiin Dohassa 14. marraskuuta 2001,

–   ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen antaman julistuksen, joka hyväksyttiin Hongkongissa 18. joulukuuta 2005,

–   ottaa huomioon "Aid for Trade" -työryhmän kertomuksen ja suositukset, jotka WTO:n yleisneuvosto hyväksyi 10. lokakuuta 2006,

–   ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen julistuksen, jossa esitellään kansainvälisen yhteisön yhdessä laatimat vuosituhannen kehitystavoitteet köyhyyden poistamiseksi,

–   ottaa huomioon Gleneaglesin julkilausuman, jonka G8-maat hyväksyivät 8. heinäkuuta 2005,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan ja 103 artiklan 2 kohdan,

A.   katsoo, että 1. tammikuuta 2008 lähtien EU:n aiemmat kauppasuhteet AKT-maiden kanssa – AKT-maat saivat yksipuolisen etuuskohtelun EU:n markkinoilla – eivät olleet WTO:n sääntöjen mukaiset,

B.   katsoo, että talouskumppanuussopimukset ovat WTO:n sääntöjen mukaisia sopimuksia, joilla pyritään tukemaan AKT-maiden alueellista yhdentymistä ja edistämään niiden asteittaista yhdentymistä maailmantalouteen, mikä edistää niiden yhteiskunnan ja talouden kestävää kehitystä ja tukee yleisiä pyrkimyksiä poistaa köyhyys AKT-maista,

C.   katsoo, että talouskumppanuussopimuksilla pitäisi pyrkiä rakentamaan pitkäaikaisia suhteita, joissa kaupalla tuetaan kehitystä,

D.   katsoo tämänhetkisen talous- ja rahoituskriisin merkitsevän, että kauppapolitiikalla on kehitysmaille suurempi merkitys kuin koskaan ennen,

E.   katsoo, että sopimusten monitahoisten ja laaja-alaisten sitoumusten vaikutukset maihin ja alueisiin voivat olla huomattavat,

F.   katsoo, että talouskumppanuussopimus vaikuttaa vääjäämättä Cariforumin ja muiden kauppakumppaneiden välisten tulevien sopimusten soveltamisalaan ja sisältöön sekä alueen kantaan neuvotteluissa,

G.   ottaa huomioon, että kullekin Cariforum-valtiolle on laadittu erillinen vapauttamista koskeva aikataulu, jossa valtioiden välillä esiintyy tiettyä päällekkäisyyttä, joka kuitenkin ajan myötä kehittyy alueelliseksi aikatauluksi; ottaa huomioon, että Karibian yhteisö (Caricom) pyrkii saamaan aikaan yhteismarkkinat vuoteen 2015 mennessä,

H.   ottaa huomioon, että talouskumppanuussopimusten myötä aikaan saatavien kauppasääntöjen absoluuttinen vaikutus voi olla paljon suurempi kuin tullien poistamisella aikaansaatu vaikutus,

I.   katsoo, että kaupan sääntöjen tehostamisen lisäksi on lisättävä myös tukea kauppaan liittyvälle avulle,

J.   katsoo, että kaupan kehittämiseksi annettavaa apua (Aid for Trade) koskevalla EU:n strategialla pyritään tukemaan kehitysmaiden valmiuksia hyötyä uusista kauppamahdollisuuksista,

K.   toteaa, että sopimuksen 139 artiklan 2 kohdan viimeisessä lauseessa määrätään seuraavaa: "Minkään tässä sopimuksessa ei saa tulkita rajoittavan osapuolten ja allekirjoittaneiden Cariforum-valtioiden mahdollisuuksia tukea lääkkeiden saatavuutta",

L.   ottaa huomioon, että talouskumppanuussopimus sisältää julistuksen kehitysyhteistyöstä mutta ei laillisesti sitovia rahoitussitoumuksia,

1.   korostaa, että talouskumppanuussopimuksia voidaan pitää tyydyttävinä vain, jos ne täyttävät seuraavat tavoitteet: AKT-maiden tukeminen kestävässä kehityksessä, niiden maailmankauppaan osallistumisen edistäminen, alueellistamisprosessin vahvistaminen, Euroopan unionin ja AKT-maiden välisen kaupan elvyttäminen ja AKT-maiden talouksien monipuolistamisen edistäminen;

2.   muistuttaa, että talouskumppanuussopimuksen on tuettava paitsi rakenteensa ja sisältönsä myös täytäntöönpanotapansa ja -henkensä puolesta Cariforum-valtioiden kehitystavoitteita, politiikkaa ja painopisteitä;

3.   huomauttaa, että talouskumppanuussopimuksen olisi edistettävä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista;

4.   kehottaa komissiota selkeyttämään kantaansa veroparatiiseista luopumista koskeviin EU:n tavoitteisiin; muistuttaa tässä yhteydessä, että OECD on luokitellut neljästätoista Cariforumin talouskumppanuussopimuksen allekirjoittajavaltiosta kahdeksan veroparatiiseiksi ja että Cariforumin talouskumppanuussopimuksessa edellytetään kaikkien maassa oleskelevien käyttötilien vapauttamista (122 artikla), investoijien pääomatilien vapauttamista (123 artikla) sekä lähes rajoittamatonta rajat ylittävän rahoituspalvelutoiminnan sallimista, mukaan lukien "trust services" -toiminta ja "over-the-counter" -johdannaiskauppa (103 artiklan B-6 kohta);

5.   korostaa, että EY:n ja Cariforum-valtioiden talouskumppanuussopimuksen päätavoitteena on kehitystavoitteiden toteuttamisen, köyhyyden vähentämisen ja perusoikeuksien kunnioittamisen avulla edistää vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista;

6.   kehottaa komissiota tekemään kaikkensa Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen uudelleen käynnistämiseksi ja varmistamaan, että kaupan vapauttamiseksi tehdyillä sopimuksilla edistetään edelleenkin köyhien maiden kehitystä;

7.   on vakuuttunut siitä, että kattavien talouskumppanuussopimusten tulisi olla AKT-maille Dohan kehitysohjelmaan liittyvää sopimusta täydentäviä eikä sen vaihtoehtoja;

8.   korostaa alueiden välisen kaupan merkitystä ja tarvetta lisätä alueellisia kauppayhteyksiä kestävän kasvun turvaamiseksi alueella; painottaa erilaisten alueellisten yksiköiden välisen yhteistyön ja yhdenmukaisuuden merkitystä;

9.   on huolestunut siitä, että huolimatta talouskumppanuussopimusta koskevista komission neuvotteluvaltuuksista, jotka neuvosto hyväksyi 17. kesäkuuta 2002 ja joissa todettiin, että neuvotteluissa otetaan huomioon yhteisön syrjäisimpien alueiden erityiset etunäkökohdat ja että tältä osin talouskumppanuussopimuksilla voidaan määrätä erityistoimista, joilla suositaan näiltä alueilta peräisin olevia tuotteita tavoitteena edistää kyseisten alueiden yhdentymistä alueiden väliseen kauppaan lyhyellä aikavälillä WTO:n määräysten mukaisesti, ei yhteisön syrjäisimpien alueiden etuja ole kuitenkaan otettu riittävästi huomioon monien sellaisten näkökohtien osalta, jotka alueelliset neuvostot olivat saattaneet komission tietoon, ja että sen seurauksena syrjäisimpien alueiden yhdentyminen lyhyellä aikavälillä alueiden väliseen kauppaan on jäänyt huomioon ottamatta;

10.   kannustaa kehitysmaita ja alueellisia ryhmittymiä, joiden välisen kaupan osuus kaupan arvosta on tällä hetkellä 15–25 prosenttia, alentamaan edelleen tulleja eteläisten maiden keskinäisen kaupan, taloudellisen kasvun ja alueellisen yhdentymisen edistämiseksi edelleen;

11.   muistuttaa, että talouskumppanuussopimuksen täytäntöönpanon onnistuminen edellyttää perustakseen aitoja alueellisia markkinoita ja että alueellinen yhdentyminen ja yhteistyö ovat välttämättömiä Cariforum-valtioiden sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen kannalta;

12.   korostaa, että sopimuksen täytäntöönpanossa on kiinnitettävä asianmukaisesti huomiota Cariforumin yhdentymisprosesseihin, myös Caricomin yhtenäismarkkinoiden ja talouden tavoitteisiin sellaisina kuin ne asetetaan tarkistetussa Chaguaramasin sopimuksessa;

13.   panee merkille, että ne Cariforum-valtiot, jotka ovat Caricomin jäseniä, ovat tehneet sitoumuksia aloilla, joista ei ole vielä sovittu Cariforumin yhtenäismarkkinoiden ja talouden tavoitteissa tai joita ei ole vielä pantu täysimääräisesti täytäntöön, mukaan luettuna rahoituspalvelut, muut palvelut, sijoitukset, kilpailu, julkiset hankinnat, sähköinen kaupankäynti, teollis- ja tekijänoikeudet, tavaroiden vapaa liikkuvuus ja ympäristö; kehottaa kiinnittämään asianmukaista huomiota Caricomin yhtenäismarkkinoihin ja talouteen näitä aloja koskevien määräysten täytäntöönpanossa EY:n ja Cariforum-valtioiden talouskumppanuussopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

14.   kehottaa asianomaisia maita antamaan selkeää ja läpinäkyvää tietoa maansa taloudellisesta ja poliittisesta tilanteesta sekä tapahtuneesta kehityksestä Euroopan yhteisön kanssa tehtävän yhteistyön helpottamiseksi;

15.   kehottaa komissiota selvittämään, miten kasvatetun Aid for Trade -talousarvion määrärahat tosiasiallisesti jakautuvat koko AKT-alueella, ottaen huomioon ensisijaiset menot, joihin on sitouduttu;

16.   vaatii, että tuen tehokkuutta koskevien Pariisin periaatteiden mukaisesti tuen on oltava muun muassa kysyntään perustuvaa, ja kehottaa siksi AKT-maita tekemään ehdotuksia tarvittavasta talouskumppanuussopimuksiin liittyvästä lisärahoituksesta erityisesti seuraavilla aloilla: sääntelykehykset, suojatoimenpiteet, kaupan edistäminen, tuki kansainvälisiä terveys- ja kasvinsuojelutoimia sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien normien noudattamiseen sekä talouskumppanuussopimusten seurantamekanismin perustaminen;

17.   muistuttaa, että lokakuussa 2007 hyväksyttiin EU:n Aid for Trade -strategia, jossa EU:n kollektiivista kauppaan liittyvää apua sitouduttiin kasvattamaan vuoteen 2010 mennessä kahteen miljardiin euroon vuodessa (miljardi yhteisöltä, miljardi jäsenvaltioilta); vaatii, että Cariforum-valtioille annetaan asianmukainen ja kohtuullinen osuus;

18.   kehottaa komissiota selventämään sitä, miten varoja jaetaan koko alueella, ja pyytää EU:n jäsenvaltioita suunnittelemaan lisärahoitusta vuosien 2008–2013 talousarviota koskevien sitoumusten jälkeen;

19.   kehottaa määrittelemään ja varaamaan varhaisessa vaiheessa kohtuullisen osan "Aid for Trade" -varoista; korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että nämä varat ovat lisävaroja eivätkä ainoastaan Euroopan kehitysrahaston (EKR) rahoituksen uudelleenkäyttöä, että ne ovat Cariforumin prioriteettien mukaisia, että niiden maksaminen kanavoidaan mahdollisimman pitkälle aluekehitysrahaston kautta ja että ne maksetaan hyvissä ajoin, ennakoitavasti ja kansallisten ja alueellisten strategisten kehityssuunnitelmien täytäntöönpanoaikataulujen mukaisesti; suosittelee komissiolle ja Cariforum-valtioille näiden varojen tehokasta käyttöä, jotta niillä voidaan auttaa korvaamaan tullitulojen mahdollista menetystä ja vastata kilpailukyvyn parantamisen ja kehityksen edistämisen tarpeisiin;

20.   kehottaa komissiota selvittämään, mitä varoja käytetään 10. Euroopan kehitysrahaston rahoituksen lisänä; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki kehitysyhteistyötä koskevat toimet, mukaan lukien niiden rahoitusta koskevat toimet, pannaan täytäntöön pikaisesti, asianmukaisesti ja tehokkaasti;

21.   panee merkille, että Bahamalle, Antigualle ja Barbadokselle kaupan vapauttamisesta aiheutuva tullitulojen menetys on etupainotteinen; myöntää, että suuri osa muiden Cariforum-valtioiden EU:n viennistä on jo vapautettu kaupan esteistä tai valtaosa vapauttamisesta toteutetaan täytäntöönpanoaikataulun vuosina 10−15;

22.   korostaa, että tarvittaessa alkuperäsääntöihin tehtäviin merkittäviin muutoksiin olisi yhdistettävä tullivapautta ja kiintiövapautta koskeva aloite, jotta tavaroiden vienti kasvaisi huomattavasti; pitää tässä yhteydessä myönteisinä komission äskettäin antamia lausuntoja, joiden mukaan alkuperäsääntöjä voitaisiin ajantasaistaa 10 artiklan nojalla rahoitusvälineiden yhdistämistä koskevan periaatteen mukaisesti;

23.   kehottaa komissiota tiedottamaan Euroopan parlamentille säännöllisesti patenttiyhteistyösopimuksen piiriin kuuluvien patenttihakemusten ja -riitojen määrästä; kehottaa komissiota antamaan säännöllisen selvityksen sopimukseen sisältyvistä teknologian siirtoa koskevista sitoumuksista; vaatii komissiota, että se ei pyri lähentämään teollis- ja tekijänoikeuksien standardeja tiukentamalla niitä enemmän kuin tasolle, joka soveltuu Cariforum-valtioiden kehitystasolle; korostaa, että Cariforum-valtioita on avustettava lääkealan kilpailun vastaisten toimien valvonnassa;

24.   vaatii neuvottelijoita tähdentämään lopullisista talouskumppanuussopimuksista neuvoteltaessa luonnonvarojen avointa hallinnointia sekä tekemään selkoa tarvittavista parhaista käytännöistä, jotta maat voi hyötyä mahdollisimman paljon kyseisistä luonnonvaroista;

25.   kehottaa komissiota varmistamaan, että teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä ei käytetä rinnakkaislääkkeiden tuottajien legitiimin kilpailun tukahduttamiseen ja/tai estämään valtion hankintaelimiä hankkimasta rinnakkaislääkkeitä;

26.   hyväksyy kaupan suojaamista kahdenvälisillä suojatoimenpiteillä koskevan luvun tarpeellisuuden ja merkityksen; kehottaa molempia osapuolia välttämään näiden suojatoimenpiteiden käyttöä;

27.   hyväksyy sellaisen kehitysyhteistyötä koskevan luvun sisällyttämisen laajaan talouskumppanuussopimukseen, joka kattaa yhteistyön tavarakaupan alalla, tarjontapuolen kilpailukyvyn, liiketoimintaa edistävän infrastruktuurin, palvelukaupan, kauppaan liittyvät asiat, institutionaalisten toimintavalmiuksien parantamisen ja julkisen talouden sopeuttamisen; kehottaa molempia osapuolia noudattamaan sitoumustaan saattaa kilpailua ja julkisia hankintoja koskevat neuvottelut päätökseen vasta, kun riittävät toimintavalmiudet on saavutettu;

28.   painottaa, että talouskumppanuussopimuksessa olisi otettava huomioon molempien osapuolten pienten ja keskisuurten yritysten erityisedut;

29.   kehottaa Euroopan unionia soveltamaan suosituimmuuskohtelun periaatetta kaikkiin AKT:n alueellisiin ryhmittymiin;

30.   panee merkille, että Cariforum ja muut alueelliset ryhmittymät soveltavat valikoivasti suosituimmuuskohtelua Euroopan unioniin;

31.   katsoo, että on otettava huomioon talouskumppanuussopimuksen 5 artiklaan sisältyvät erityis- ja erilliskohtelua koskevat säännökset ja että köyhyyden vähentämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi sopivilla talouskumppanuussopimuksen kehitysindikaattoreilla on kolme keskeistä tavoitetta: käynnistää talouskumppanuussopimusten velvoitteiden täytäntöönpano Cariforum-valtioissa tai saada niille poikkeuksia, seurata talouskumppanuussopimusten täytäntöönpanon vaikutusta kestävään kehitykseen ja köyhyyden vähentämiseen sekä valvoa EU:n sitoumusten toteuttamista ja erityisesti luvatun taloudellisen ja teknisen avun maksamista ja tehokasta toimittamista;

32.   korostaa tarvetta laatia kehitysindikaattorit käytettäviksi odotettavien taloudellisten ja sosiaalisten tulosten (kuten köyhyyden vähentäminen, elinolojen parantaminen ja talouden avoimuus) mittaamiseen talouskumppanuussopimuksen täytäntöönpanossa;

33.   panee merkille suuret erot maataloustukiin sekä rahoitus- ja tekniseen tukeen suunnatuissa julkisissa menoissa;

34.   panee merkille, että tämä asettaa AKT-maiden viljelijät epäedulliseen asemaan vähentämällä heidän kilpailukykyään sekä kotimaassa että ulkomailla, kun heidän tuotteidensa reaalihinnat ovat EU:n ja Yhdysvaltojen tuettuun tuotantoon verrattuna korkeammat;

35.   kannattaa siksi tullinimikkeisiin sovittuja poikkeuksia, jotka kohdistuvat maataloustuotteisiin ja joihinkin jalostettuihin maataloustuotteisiin, koska ne perustuvat pääasiallisesti tarpeeseen suojella varhaisessa kehitysvaiheessa olevaa teollisuutta tai arkoja tuotteita näissä maissa;

36.   vaatii luomaan asianmukaisia ja avoimia valvontamekanismeja – joilla on selkeä asema ja vaikutus – talouskumppanuussopimusten vaikutusten seuraamiseksi siten, että AKT:n osallistuminen kasvaa ja sidosryhmiä kuullaan laajasti;

37.   kehottaa komissiota tukemaan sitä, että Cariforum-valtioihin perustettaisiin riippumaton seurantamekanismi, jolla olisi tarvittavat resurssit tehdä analyysi sen määrittelemiseksi, missä määrin talouskumppanuussopimuksella on saavutettu siinä asetetut tavoitteet;

38.   pitää tärkeänä, että talouskumppanuussopimusten täytäntöönpanoon liittyisi sellaisen asianmukaisen seurantajärjestelmän perustaminen, jota koordinoi asiaa käsittelevä parlamentaarinen valiokunta, jossa on mukana kansainvälisen kaupan valiokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan jäseniä, varmistaen tasapainon kansainvälisen kaupan valiokunnan johtavan aseman säilyttämisen ja kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikan yleisen johdonmukaisuuden välillä; katsoo, että tämän parlamentaarisen valiokunnan olisi toimittava joustavasti ja aktiivisesti koordinoitava työtään AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen kanssa;

39.   korostaa Cariforum-valtioiden parlamenttien ja muiden kuin valtiollisten toimijoiden keskeistä asemaa talouskumppanuussopimusten seurannassa ja hallinnoinnissa; toteaa, että niiden tehokas osallistuminen edellyttää EU:n ja Cariforum-valtioiden välistä selkeää ja kattavaa asialistaa;

40.   kehottaa Eurooppa-neuvostoa kuulemaan Karibian alueella sijaitsevien Euroopan unionin syrjäisimpien alueiden (Martinique, Guadeloupe ja Ranskan Guayana) alueellisia neuvostoja ennen Cariforum-valtioiden ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisen talouskumppanuussopimuksen ratifioimista;

41.   pitää myönteisenä edellä mainittua yhteistä julistusta ja sitä, että sopimusta on tarkistettava kattavasti viimeistään viiden vuoden kuluttua sen allekirjoittamisesta ja tämän jälkeen viiden vuoden välein sopimuksen vaikutusten, myös sen täytäntöönpanosta aiheutuneiden kustannusten ja seurausten, määrittelemiseksi; panee merkille, että osapuolet ovat sitoutuneet tarkistamaan sopimuksen määräyksiä ja muuttamaan niiden soveltamista tarvittaessa; kehottaa ottamaan Euroopan parlamentin ja Cariforum-valtioiden parlamentit mukaan mahdolliseen talouskumppanuussopimuksen tarkistamiseen;

42.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksille ja parlamenteille, AKT:n ja EU:n ministerineuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

(1) EUVL C 77 E, 26.3.2004, s. 393. (2) EUVL C 92 E, 20.4.2006, s. 397. (3) EUVL C 285 E, 22.11.2006, s. 126. (4) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 121. (5) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 155. (6) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 261. (7) EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 244. (8) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 301. (9) EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 591. (10) EUVL C 323 E, 18.12.2008, s. 361. (11) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0252. (12) EUVL C 273 E, 14.11.2003, s. 305. (13) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0051.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2009 Norsunluurannikon sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden ensivaiheen talouskumppanuussopimuksen tekemisestä

P6_TA(2009)0176 B6-0148/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT-sopimus) ja erityisesti sen XXIV artiklan,

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus),

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien 8. syyskuuta 2000 antaman vuosituhatjulistuksen, jossa asetetaan vuosituhannen kehitystavoitteet kansainvälisen yhteisön yhteisesti sopimaksi köyhyyden poistamisen perusteeksi,

–   ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön neljännen ministerikokouksen antaman julistuksen, joka hyväksyttiin Dohassa 14. marraskuuta 2001,

–   ottaa huomioon 25. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman Maailman kauppajärjestön (WTO) viidennestä ministerikokouksesta Cancúnissa(1),

–   ottaa huomioon 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista WTO:n yleisneuvostossa 1. elokuuta 2004 tehdyn päätöksen jälkeen(2),

–   ottaa huomioon Gleneaglesin julkilausuman, jonka G8-maat hyväksyivät 8. heinäkuuta 2005,

–   ottaa huomioon 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Hongkongissa järjestettävän Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen valmisteluista(3),

–   ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen antaman julistuksen, joka hyväksyttiin Hongkongissa 18. joulukuuta 2005,

–   ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla(4),

–   ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen(5),

–   ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman kaupasta ja köyhyydestä: kauppapolitiikan suunnittelu kaupan myötävaikutuksen maksimoimiseksi köyhyyden lieventämisessä(6),

–   ottaa huomioon 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen keskeyttämisestä(7),

–   ottaa huomioon "Aid for Trade" -työryhmän kertomuksen ja suositukset, jotka WTO:n yleisneuvosto hyväksyi 10. lokakuuta 2006,

–   ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007(8) ja 12. joulukuuta 2007(9) antamansa päätöslauselmat talouskumppanuussopimuksista,

–   ottaa huomioon 23. lokakuuta 2007 annetun komission tiedonannon talouskumppanuussopimuksista (KOM(2007)0635),

–   ottaa huomioon huhtikuussa 2006, lokakuussa 2006, toukokuussa 2007, lokakuussa 2007, marraskuussa 2007 sekä touko- ja kesäkuussa 2008 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2008 esittämänsä kannan ehdotukseen neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 sekä asetusten (EY) N:o 552/97 ja (EY) N:o 1933/2006 ja komission asetusten (EY) N:o 964/2007 ja (EY) N:o 1100/2006 muuttamisesta(10),

–   ottaa huomioon väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen Norsunluurannikon sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan ja 103 artiklan 2 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että aiemmin, 31. joulukuuta 2007 asti, Euroopan unionin kauppasuhteet AKT-maihin, jotka nauttivat yksipuolisesta etuuskohtelusta EU:n markkinoilla, olivat poikkeus WTO:n yleissääntöihin,

B.   ottaa huomioon, että talouskumppanuussopimukset ovat WTO:n sääntöjen mukaisia sopimuksia, joilla pyritään tukemaan AKT-maiden alueellista yhdentymistä ja edistämään niiden asteittaista yhdentymistä maailmantalouteen, mikä edistää niiden yhteiskunnan ja talouden kestävää kehitystä ja tukee yleisiä pyrkimyksiä poistaa köyhyyttä ja luoda vaurautta AKT-maihin,

C.   ottaa huomioon, että väliaikaiset talouskumppanuussopimukset (IEPA) ovat luonteeltaan WTO:n sääntöjen mukaisia, tavaroiden kauppaa koskevia sopimuksia, joihin sisältyy merkittäviä sitoumuksia ja joilla on tarkoitus ehkäistä keskeytykset AKT-maiden ja Euroopan unionin välisessä kaupassa, ja katsoo, että niitä olisi pidettävä väliaikaisena ratkaisuna sillä välin, kun neuvottelut laajan talouskumppanuussopimuksen tekemisestä Länsi-Afrikan alueen kanssa ovat käynnissä,

D.   katsoo, että väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen muodostamien kauppasääntöjen myötä olisi annettava enemmän tukea kauppaan liittyvälle avulle, kuten hallinnollisten toimintavalmiuksien luomiselle ja hyvää hallintotapaa edistäville toimenpiteille,

E.   ottaa huomioon, että Norsunluurannikko on 163 maan joukossa sijalla 151 Transparency International -järjestön vuoden 2008 korruptioindeksissä,

F.   ottaa huomioon, että kaupan kehittämiseksi annettavaa apua (Aid for Trade) koskevalla EU:n strategialla pyritään tukemaan kehitysmaiden valmiuksia hyötyä uusista kauppamahdollisuuksista,

G.   ottaa huomioon, että jotkin AKT-maat ovat talouskumppanuussopimusneuvottelujen yhteydessä halunneet sisällyttää sopimuksiin suosituimmuuskohtelua koskevan lausekkeen (MFN-lauseke), jolla vahvistetaan tavanomaiset ja syrjimättömät tullit tavaroiden tuonnille, tavoitteenaan varmistaa, että kaikkia viejiä kohdellaan samalla tavoin kuin suosituimmuusasemassa olevaa viejää,

H.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja AKT-maiden välinen kilpailu on vähäistä, koska suurin osa EU:n viennistä koostuu pääasiassa tuotteista, joita AKT-maat eivät tuota mutta joita ne tarvitsevat joko suoraan kulutukseen tai kotimaisen teollisuuden raaka-aineeksi; katsoo, että tämä ei päde maataloustuotteiden kauppaan, jossa EU:n vientituet haittaavat vakavasti AKT-maiden maatalous-, kotieläin- ja meijerituottajien toimintaa häiritsemällä paikallis- ja aluemarkkinoiden toimintaa ja usein tuhoamalla ne, ja että sen vuoksi EU:n olisi viipymättä lakkautettava asteittain kaikki vientituet,

I.   ottaa huomioon, että Euroopan yhteisö ja AKT-maat ovat keskenään neuvotelleet uusista, paremmista ja joustavammista alkuperäsäännöistä, joista voi oikein toteutettuina olla AKT-maille huomattavaa hyötyä, jos AKT-maiden alhaisempi suoritustaso otetaan asianmukaisesti huomioon,

1.   korostaa, että talouskumppanuussopimukset voivat olla tyydyttäviä ainoastaan, jos niillä saavutetaan seuraavat kolme tavoitetta: tuetaan AKT-maiden kestävää kehitystä, edistetään AKT-maiden osallistumista maailmankauppaan ja vahvistetaan alueellistumisprosessia;

2.   korostaa, että sopimuksen päätavoitteena on kaupan ja kehityksen, köyhyyden vähentämisen ja perusoikeuksien kunnioittamisen avulla edistää vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista;

3.   muistuttaa, että vaikka väliaikainen sopimus on WTO:n sääntöjen mukainen ja se voidaan katsoa sopimusprosessin ensimmäiseksi vaiheeksi, se ei johda automaattisesti "täysimääräiseen" talouskumppanuussopimukseen;

4.   suosittelee joustavaa ja käytännöllistä lähestymistapaa käynnissä olevissa neuvotteluissa täysimääräisestä talouskumppanuussopimuksesta; kehottaa komissiota tässä yhteydessä ottamaan erityisesti huomioon Norsunluurannikon pyynnön, joka koskee sopimuksen kehitysnäkökohtia; suhtautuu tässä mielessä myönteisesti toukokuussa 2008 annettuihin yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmiin;

5.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon Norsunluurannikon pyynnöt neuvotella uudelleen niistä kiistakysymyksistä, joita se haluaa muuttaa tai jotka se haluaa perua;

6.   kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti sopimukseen liittyvää talouskehitystä; tukee tästä syystä komission aikomusta tarkastella uudelleen sopimuksen kaikkia näkökohtia täysimääräistä talouskumppanuussopimusta koskevien neuvottelujen aikana; korostaa, että täysimääräiseen talouskumppanuussopimukseen olisi sisällytettävä tarkistuslauseke ja vaikutustenarviointi, joka olisi toteutettava 3–5 vuoden kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta sopimuksen sosioekonomisten vaikutusten, myös sen täytäntöönpanosta aiheutuneiden kustannusten ja seurausten, määrittämiseksi; kehottaa ottamaan parlamentin mukaan mahdolliseen sopimuksen tarkistamiseen;

7.   muistuttaa, että talouskumppanuussopimusten on vastattava WTO:n sääntöjä, joissa ei edellytetä tai kielletä palvelujen vapauttamissitoumuksia tai sääntelyä koskevia velvoitteita, teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa eikä niin kutsuttuja "Singaporen kysymyksiä";

8.   kehottaa ottamaan käyttöön sääntelykehyksen siirtymäkauden aikana, jolloin siirrytään väliaikaisesta täysimittaiseen talouskumppanuussopimukseen; pyytää mahdollisuuksien mukaan varmistamaan, että yleispalveluita koskevat säännökset ovat käytössä, välttämättömät yleishyödylliset palvelut mukaan luettuina; toistaa tässä yhteydessä 4. syyskuuta 2008 palvelukaupasta antamassaan päätöslauselmassa(11) esittämänsä mielipiteet;

9.   katsoo, että täysimääräiseen talouskumppanuussopimukseen on sisällytettävä poliittista vuoropuhelua ja ihmisoikeuksien puolustamista käsittelevä osa;

10.   ilmaisee toiveensa siitä, että Norsunluurannikolle saadaan mahdollisimman pian vastuullinen ja demokraattisesti valittu hallitus; tästä syystä panee tyytyväisenä merkille riippumattoman vaalilautakunnan (CEI) tekemät valmistelut, mutta vaatii vaalilautakuntaa julkistamaan uuden ja realistisen vaaliaikataulun mahdollisimman nopeasti; katsoo, että parlamentin tuessa EU:n ja Norsunluurannikon täysimääräiselle talouskumppanuussopimukselle pitäisi ottaa huomioon, onko vaalit pidetty ja onko vallassa demokraattisesti valittu hallitus; pyytää tulla kuulluksi mahdollisimman aikaisin;

11.   antaa sopimuksen allekirjoittaneille tunnustusta siitä, että he ovat helpottaneet tulliuudistusten edistämistä Länsi-Afrikan alueella, erityisesti ottaen huomioon Norsunluurannikon aseman Länsi-Afrikan alueella yhtenä sen edistyneimmistä ja vauraimmista talouksista ja myös kauppa- ja talouskehityksen johtajana;

12.   suhtautuu myönteisesti tulliliiton kehittämiseen Länsi-Afrikan alueellisessa ryhmittymässä ja pitää myönteisinä erityisesti hyötyjä, joita Norsunluurannikolle koituisi Länsi-Afrikan alueella tapahtuvasta synkronoinnista, joka johtaisi laajempiin markkinoihin, kaupan kasvuun ja parempiin mahdollisuuksiin hyötyä suurtuotannon eduista;

13.   muistuttaa alueiden välisen kaupan muodostavan vain pienen osan Norsunluurannikon kaupasta ja korostaa tarvetta lisätä alueellisia kauppayhteyksiä kestävän kasvun turvaamiseksi alueella; kehottaa tästä syystä komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön (ECOWAS) alueellisen ryhmittymän harjoittaman politiikan;

14.   korostaa, että Länsi-Afrikan kanssa mahdollisesti tehtävä alueellinen talouskumppanuussopimus ei saa missään tapauksessa vaarantaa näiden maiden yhteenkuuluvuutta eikä heikentää niiden alueellista yhdentymistä;

15.   katsoo, että täysimääräisen talouskumppanuussopimuksen olisi edistettävä jalostettujen tuotteiden vientiä yksinkertaistettujen ja parannettujen alkuperäsääntöjen avulla, erityisesti tekstiili-, kalastus- ja maatalousalan kaltaisilla avainaloilla;

16.   kehottaa Euroopan unionia tarjoamaan Norsunluurannikolle riittävästi teknistä ja hallinnollista lisäapua, sen yksityistä sektoria ja kansalaisyhteiskuntaa unohtamatta, Norsunluurannikon talouden mukauttamisen helpottamiseksi väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen;

17.   muistuttaa, että lokakuussa 2007 hyväksyttiin EU:n "Aid for Trade" -strategia, jossa EU:n kollektiivista kauppaan liittyvää apua sitouduttiin kasvattamaan vuoteen 2010 mennessä kahteen miljardiin euroon vuodessa (miljardi euroa yhteisöltä, miljardi euroa jäsenvaltioilta); vaatii, että Norsunluurannikolle annetaan asianmukainen ja kohtuullinen osuus; kehottaa määrittelemään ja myöntämään varhaisessa vaiheessa osuuden kauppaa tukevan avun varoista; korostaa, että näiden varojen pitäisi olla lisävaroja eikä ainoastaan uuteen muotoon pakattua Euroopan kehitysrahaston rahoitusta, että niiden pitäisi vastata Norsunluurannikon ensisijaisia tavoitteita ja että maksut pitäisi suorittaa oikeaan aikaan, ennakoitavalla tavalla sekä kansallisten ja alueellisten strategisten kehityssuunnitelmien täytäntöönpanoaikataulujen mukaisesti; vastustaa kaikkia Euroopan yhteisön tuen myöntämiseen sovellettavia tämän talouskumppanuussopimuksen ratifiointiin liittyviä ehtoja ja pyytää komissiota takaamaan, että 10. Euroopan kehitysrahaston varojen saanti ei ole sidottu neuvottelujen tuloksiin ja tahtiin;

18.   korostaa luonnonvarojen avoimen hallinnoinnin tärkeyttä, sillä luonnonvarat ovat keskeinen tekijä kehityksen kannalta; vaatii neuvottelijoita tähdentämään lopullisista talouskumppanuussopimuksista neuvoteltaessa tällaista mekanismia sekä ehdottamaan parhaita käytäntöjä, jotta Norsunluurannikko voi hyötyä mahdollisimman paljon omista luonnonvaroistaan; toistaa tässä yhteydessä näkemyksensä, jonka se esitti yritysten yhteiskuntavastuusta 13. maaliskuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa(12), ja kehottaa komissiota varmistamaan, että Euroopan unionissa sijaitsevat, rajojen yli toimivat yritykset, joilla on tuotantolaitoksia AKT-maissa, noudattavat Kansainvälisen työjärjestön (ILO) keskeisiä standardeja, yhteiskunta- ja ympäristösopimuksia ja kansainvälisiä sopimuksia, jotta voitaisiin saavuttaa globaali tasapaino talouskasvun ja parannettujen yhteiskunta- ja ympäristöstandardien välillä;

19.   vaatii Norsunluurannikon viranomaisia kannustamaan ja suojelemaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen allekirjoittamisen huomioon ottaen; antaa väliaikaiselle talouskumppanuussopimukselle tunnustusta siitä, että siinä annetaan pienille ja keskisuurille yrityksille 15 vuotta aikaa mukautua muutoksiin;

20.   katsoo, että alueen henkilöresurssien kehittäminen on äärimmäisen tärkeää tarkistetusta kauppajärjestelmästä saatavien hyötyjen turvaamiseksi, ja rohkaisee kehittämään kannustimia, jotta Norsunsuurannikon työvoima jatkossakin koostuu pätevistä ja koulutetuista työntekijöistä;

21.   kannattaa edelleen täysimääräistä talouskumppanuussopimusta Euroopan yhteisön ja Norsunluurannikon välillä; katsoo, että tärkeimpiin neuvoteltaviin asioihin kuuluvat

22.   pahoittelee, että monet tuotteet, kuten sementti, bensiini ja autot, joiden alhaiset tuontikustannukset saattavat olla olennaisen tärkeitä paikallisyrittäjille ja arvoketjun yläpäässä oleville uusille teollisuusyrityksille, on jätetty vapauttamisen ulkopuolelle;

23.   tähdentää, että kaikkiin täysimääräisiin talouskumppanuussopimuksiin olisi sisällytettävä hyvään hallintotapaan, avoimuuteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyviä perusnormeja koskevia määräyksiä;

24.   uskoo, että Norsunluurannikon kansalaiset saavat täyden hyödyn täysimääräisestä talouskumppanuussopimuksesta, jos maassa toimii vastuullinen ja demokraattisesti valittu hallitus; ilmaisee toiveensa siitä, että Norsunluurannikolle saadaan ajan mittaan tällainen hallitus;

25.   pitää tärkeänä, että talouskumppanuussopimuksia täytäntöön pantaessa perustettaisiin asianmukainen seurantajärjestelmä, jota koordinoi asianmukainen parlamentaarinen valiokunta, jossa on mukana kansainvälisen kaupan valiokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan jäseniä, varmistaen tasapainon kansainvälisen kaupan valiokunnan johtavan aseman säilyttämisen ja kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikan yleisen johdonmukaisuuden välillä; katsoo, että tämän parlamentaarisen valiokunnan olisi toimittava joustavasti ja aktiivisesti koordinoitava työtään AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen kanssa; katsoo, että tällaisen seurannan olisi käynnistyttävä jokaisen väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen tekemisen jälkeen;

26.   kehottaa neuvostoa ja komissiota tiedottamaan Euroopan parlamentille hyvissä ajoin siirtymäkauden neuvotteluprosessin aikana;

27.   kehottaa komissiota tarjoamaan käyttökelpoisia vaihtoehtoja, joilla taataan markkinoillepääsy niille maille, jotka eivät halua sitoutua täysimääräiseen talouskumppanuussopimukseen;

28.   korostaa erityisesti AKT-maiden parlamenttien ja valtiosta riippumattomien toimijoiden keskeistä roolia talouskumppanuussopimusten seurannassa ja hallinnoinnissa ja kehottaa komissiota edistämään niiden osallistumista meneillään oleviin neuvotteluprosesseihin; huomauttaa, että tämä edellyttää Euroopan unionin ja AKT-maiden välistä selkeää asialistaa, joka perustuu osallistavaan lähestymistapaan;

29.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksille ja parlamenteille, AKT:n ja EU:n ministerineuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

(1) EUVL C 77 E, 26.3.2004, s. 393. (2) EUVL C 92 E, 20.4.2006, s. 397. (3) EUVL C 285 E, 22.11.2006, s. 126. (4) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 121. (5) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 155. (6) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 261. (7) EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 244. (8) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 301. (9) EUVL C 323 E, 18.12.2008, s. 361. (10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0252. (11) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0407. (12) EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 45.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2009 Ghanan sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden ensivaiheen talouskumppanuussopimuksesta

P6_TA(2009)0177 B6-0142/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 25. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman Maailman kauppajärjestön viidennestä ministerikokouksesta Cancúnissa(1), 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista WTO:n yleisneuvostossa 1. elokuuta 2004 tehdyn päätöksen jälkeen(2), 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Hongkongissa järjestettävän Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen valmisteluista(3), 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla(4), 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen(5), 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman kaupasta ja köyhyydestä: kauppapolitiikan suunnittelu kaupan myötävaikutuksen maksimoimiseksi köyhyyden lieventämisessä(6), 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen keskeyttämisestä(7), 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista(8), 12. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista(9) ja 5. kesäkuuta 2008 vahvistamansa kannan ehdotukseen neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 sekä asetusten (EY) N:o 552/97 ja (EY) N:o 1933/2006 ja komission asetusten (EY) N:o 964/2007 ja (EY) N:o 1100/2006 muuttamisesta(10),

–   ottaa huomioon väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen Ghanan sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä,

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus),

–   ottaa huomioon huhtikuussa 2006, lokakuussa 2006, toukokuussa 2007, lokakuussa 2007, marraskuussa 2007, toukokuussa 2008 ja marraskuussa 2008 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon komission 23. lokakuuta 2007 päivätyn tiedonannon "Talouskumppanuussopimukset" (KOM(2007)0635),

–   ottaa huomioon tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) ja erityisesti sen XXIV artiklan,

–   ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen antaman julistuksen, joka hyväksyttiin Hongkongissa 18. joulukuuta 2005,

–   ottaa huomioon "Aid for Trade" -työryhmän kertomuksen ja suositukset, jotka WTO:n yleisneuvosto hyväksyi 10. lokakuuta 2006,

–   ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen julistuksen, jossa esitellään kansainvälisen yhteisön yhdessä laatimat vuosituhannen kehitystavoitteet köyhyyden poistamiseksi,

–   ottaa huomioon G8-ryhmän 8. heinäkuuta 2005 hyväksymän Gleneaglesin tiedotteen,

–   ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön neljännen ministerikokouksen antaman julistuksen, joka hyväksyttiin Dohassa 14. marraskuuta 2001,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan ja 103 artiklan 2 kohdan,

A.   katsoo, että aiemmin, 31. joulukuuta 2007 asti, Euroopan unionin kauppasuhteet AKT-maihin, jotka nauttivat yksipuolisesta etuuskohtelusta EU:n markkinoilla, eivät olleet WTO:n sääntöjen mukaiset,

B.   katsoo, että talouskumppanuussopimukset ovat WTO:n sääntöjen mukaisia sopimuksia, joilla pyritään tukemaan AKT-maiden alueellista yhdentymistä ja edistämään niiden asteittaista yhdentymistä maailmantalouteen, mikä edistää niiden yhteiskunnan ja talouden kestävää kehitystä ja tukee yleisiä pyrkimyksiä poistaa köyhyys AKT-maista,

C.   katsoo, että WTO:n säännöissä ei vaadita talouskumppanuussopimusmaita sitoutumaan palvelujen, investointien, julkisten hankintojen, teollis- ja tekijänoikeuksien, kilpailun, kaupan edistämisen, tietosuojan, pääoman liikkumisen tai verohallinnon vapauttamiseen ja että näitä kysymyksiä koskeviin keskusteluihin ryhdytään vasta, kun molemmat osapuolet ovat siihen halukkaita; katsoo, että talouskumppanuussopimuksissa todettuihin kehityksen tukemista ja köyhyyden vähentämistä koskeviin tavoitteisiin on pyrittävä vähittäisellä ja asianmukaisesti suunnitellulla viitearvoihin perustuvalla kaupan vapauttamisella, mikä voi osaltaan edistää markkinoiden monimuotoisuutta, talouden kasvua ja kehitystä,

D.   ottaa huomioon, että 26. ja 27. toukokuuta 2008 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmissä korostettiin, että tarvitaan joustava lähestymistapa samalla kun turvataan riittävä edistyminen, ja kehotettiin komissiota käyttämään kaikkea WTO-yhteensopivaa joustavuutta ja epäsymmetriaa, jotta voidaan ottaa huomioon AKT-maiden ja -alueiden erilaiset tarpeet ja kehitystasot,

E.   katsoo, että aiemmilla kaupan etuusjärjestelmillä ei kyetty edistämään merkittävästi näiden maiden taloudellista tilannetta,

F.   ottaa huomioon, että väliaikaiset talouskumppanuussopimukset (IEPA) ovat tavaroiden kauppaa koskevia sopimuksia, joilla on tarkoitus välttää keskeytykset AKT-maiden ja unionin välisessä kaupassa, ja niitä olisi pidettävä väliaikaisena ratkaisuna niin kauan kuin neuvottelut kattavan talouskumppanuussopimuksen aikaansaamiseksi Länsi-Afrikan alueen kanssa jatkuvat,

G.   ottaa huomioon, että talouskumppanuussopimusten myötä aikaan saatavien kauppasääntöjen yleinen vaikutus voi olla paljon suurempi kuin tullien poistamisella,

H.   ottaa huomioon, että Cotonoun sopimuksen 37 artiklan 6 kohdan mukaisesti AKT-mailla on oikeus tarkastella talouskumppanuussopimuksille vaihtoehtoisia mahdollisuuksia,

I.   katsoo, että väliaikaiset talouskumppanuussopimukset ovat ponnahduslautoja kohti täysimääräisiä talouskumppanuussopimuksia,

J.   ottaa huomioon, että unioni tarjoaa AKT-maiden tuotteille kiintiöistä ja tulleista täysin vapaan pääsyn EU:n markkinoille huomioiden riisille (2010) ja sokerille (2015) määrätyt siirtymäkaudet,

K.   ottaa huomioon, että eri AKT-maiden välillä ja AKT:n ja unionin välillä on huomattavia eroja suorituskyvyssä,

L.   katsoo, että kilpailu EU:n ja AKT-maiden talouksien välillä on rajallista, sillä suurin osa EU:n viennistä koostuu tuotteista, joita AKT-maissa ei tuoteta mutta joita ne tarvitsevat joko suoraan kulutettaviksi tai oman tuotantonsa panoksiksi,

M.   katsoo tämänhetkisen talous- ja rahoituskriisin merkitsevän kehitysmaiden kannalta, että kauppapolitiikalla on niille suurempi merkitys kuin koskaan ennen välineenä saavuttaa täysi hyöty kansainvälisen kaupan mahdollisuuksista,

N.   ottaa huomioon, että talouskumppanuussopimuksen teksteihin sisältyy suosituimmuuskohtelua koskeva lauseke, jolla vahvistetaan tavanomaiset ja syrjimättömät tullit tavaroiden tuonnille, tavoitteenaan varmistaa, että kaikkia viejiä kohdellaan yhtä hyvin kuin suosituimmuusasemassa olevaa viejää,

O.   ottaa huomioon, että Euroopan yhteisö ja AKT-maat ovat neuvotelleet uusista paremmista alkuperäsäännöistä, joista voisi oikein toteutettuina olla AKT:lle huomattavaa hyötyä, jos AKT-maiden alhaisempi suoritustaso otetaan asianmukaisesti huomioon,

P.   katsoo, että kaupan kehittämiseksi annettavaa apua (Aid for Trade) koskevalla EU:n strategialla pyritään tukemaan kehitysmaiden valmiuksia hyötyä uusista kauppamahdollisuuksista,

Q.   katsoo, että täysimääräinen talouskumppanuussopimus vaikuttaa vääjäämättä AKT-maiden ja muiden kauppakumppaneiden välisten tulevien sopimusten soveltamisalaan ja sisältöön sekä alueen kantaan neuvotteluissa,

R.   ottaa huomioon, että unionin ja Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön (ECOWAS) alueiden välisessä kaupassa vallitsee kauppataseen tasapaino,

S.   ottaa huomioon, että Ghana kuuluu viidestätoista valtiosta muodostuvaan ECOWASiin; ottaa huomioon, että valtioiden koossa ja BKT:ssa on suuria eroja alueen sisällä,

T.   ottaa huomioon, että viidestätoista ECOWASin jäsenvaltiosta kahdentoista katsotaan kuuluvan vähiten kehittyneiden maiden joukkoon,

U.   ottaa huomioon, että Ghanaa, Norsunluurannikkoa ja Nigeriaa ei luokitella vähiten kehittyneiksi maiksi; ottaa näin ollen huomioon, että erot ECOWASin alueelliseen ryhmittymään kuuluvien valtioiden resursseissa ja valmiuksissa voivat johtaa ongelmiin, sillä valtaosa sen jäsenistä luokitellaan vähiten kehittyneisiin maihin,

1.   toistaa näkemyksensä, että talouskumppanuussopimukset ovat oikein toteutettuina mahdollisuus elvyttää AKT:n ja EU:n kauppasuhteita, edistää AKT-maiden taloudellista monimuotoisuutta ja alueellista yhdentymistä sekä vähentää köyhyyttä AKT-maissa;

2.   tunnustaa, että Cotonoun sopimuksen mukaisen tullietuuskohtelun päätyttyä 31. joulukuuta 2007 viejät ovat hyötyneet Euroopan yhteisön ja AKT-maiden välisistä väliaikaisista talouskumppanuussopimuksista, sillä sopimusten ansiosta vientimahdollisuudet Euroopan unioniin ovat laajentuneet ja Ghanan vientimahdollisuudet unioniin ovat siten säilyneet ja huomattavasti laajentuneet sekä täysimääräisen markkinoille pääsyn että parannettujen alkuperäsääntöjen avulla;

3.   pitää tervetulleena Euroopan yhteisön AKT-maille tarjoamaa täysin tulleista ja kiintiöistä vapaata pääsyä unionin markkinoille, mikä koskee valtaosaa tuotteista, tavoitteena edistää kaupan vapauttamista AKT:n ja unionin välillä;

4.   korostaa, että Ghanan kanssa tehtävä talouskumppanuussopimus ei saa missään tapauksessa vaarantaa ECOWASin yhteenkuuluvuutta eikä heikentää sen alueellista yhdentymistä;

5.   muistuttaa, että vaikka väliaikainen sopimus noudattaa WTO:n sääntöjä ja se voidaan katsoa sopimusprosessin ensimmäiseksi vaiheeksi, se ei johda automaattisesti täysimääräiseen talouskumppanuussopimukseen;

6.   muistuttaa, että WTO:n säännöt eivät edellytä eivätkä estä sopimuksen tekemistä palveluista ja niin sanotuista Singaporen kysymyksistä;

7.   ottaa huomioon väliaikaiseen talouskumppanuussopimukseen sisällytetyn määräyksen siirtymäkausista pienille ja keskisuurille yrityksille, jotta ne voivat siirtymäkausien aikana sopeutua sopimuksen aiheuttamiin muutoksiin, ja kehottaa asianomaisten valtioiden viranomaisia ajamaan edelleen pienten ja keskisuurten yritysten etuja kattavasta talouskumppanuussopimuksesta neuvoteltaessa;

8.   kehottaa AKT-maita edistämään liberalisointiprosessia ja kannustaa ulottamaan uudistukset tavarakaupan ulkopuolelle, palvelukaupan vapauttamisen edistämiseksi;

9.   vaatii komissiota olemaan painostamatta kohtuuttomasti Ghanaa hyväksymään liberalisointisitoumuksia julkisten palvelujen ja niin sanottujen Singaporen kysymysten aloilla;

10.   kehottaa unionia helpottamaan AKT-maiden talouksien siirtymävaihetta väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tarjoamalla sekä niiden viranomaisille että yksityiselle sektorille riittävästi lisäapua;

11.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään, miten kasvatetun Aid for Trade -talousarvion määrärahat tosiasiallisesti jakautuvat koko AKT-alueella huomioiden ensisijaiset menot, joihin on sitouduttu;

12.   muistuttaa, että lokakuussa 2007 hyväksyttiin EU:n "Aid for Trade" -strategia, jossa EU:n kollektiivista kauppaan liittyvää apua sitouduttiin kasvattamaan vuoteen 2010 mennessä kahteen miljardiin euroon (2 000 000 000) vuodessa (miljardi euroa yhteisöltä, miljardi euroa jäsenvaltioilta); vaatii, että Länsi-Afrikan alueelle annetaan asianmukainen ja kohtuullinen osuus;

13.   kehottaa määrittelemään ja varaamaan varhaisessa vaiheessa osan "Aid for Trade" -varoista; korostaa, että näiden varojen pitäisi olla lisävaroja eikä ainoastaan uuteen muotoon pakattua Euroopan kehitysrahaston (EKR) rahoitusta, että niiden pitäisi vastata Ghanan ensisijaisia tavoitteita ja että maksut pitäisi suorittaa oikeaan aikaan, ennakoitavalla tavalla sekä kansallisten ja alueellisten strategisten kehityssuunnitelmien täytäntöönpanoaikataulujen mukaisesti; vastustaa kaikkia talouskumppanuussopimuksiin liittyviä ehtoja, jotka koskevat yhteisön tuen saantia, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että varojen myöntäminen kymmenennestä EKR:stä pidetään erillään neuvottelutuloksesta ja -tahdista;

14.   kehottaa asianomaisia maita antamaan selkeää ja läpinäkyvää tietoa maansa taloudellisesta ja poliittisesta tilanteesta sekä tapahtuneesta kehityksestä Euroopan unionin kanssa tehtävän yhteistyön helpottamiseksi;

15.   korostaa luonnonvarojen avoimen hallinnoinnin tärkeyttä, sillä luonnonvarat ovat keskeinen tekijä kehityksen kannalta; vaatii neuvottelijoita vastaamaan täysimääräisistä talouskumppanuussopimuksista neuvoteltaessa tällaisesta järjestelmästä sekä tekemään selkoa tarvittavista parhaista käytännöistä, jotta Ghana voi hyötyä mahdollisimman paljon omista luonnonvaroistaan; ottaa huomioon Euroopan parlamentin 13. maaliskuuta 2007 antaman päätöslauselman "Yritysten yhteiskuntavastuu: uusi kumppanuus"(11) ja kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että EU:hun sijoittautuneet monikansalliset yritykset, joilla on tuotantolaitoksia kolmansissa maissa, noudattavat Kansainvälisen työjärjestön (ILO) perusnormeja ja yhteiskunnallisia ja ympäristökysymyksiä koskevia sitoumuksia ja kansainvälisiä sopimuksia ja mahdollistamaan siten maailmanlaajuisen tasapainon taloudellisen kasvun ja korkeiden sosiaalisten normien ja ympäristönormien välillä;

16.   korostaa alueiden välisen kaupan merkitystä ja tarvetta lisätä alueellisia kauppayhteyksiä kestävän kasvun turvaamiseksi alueella; painottaa erilaisten alueellisten yksiköiden välisen yhteistyön ja yhdenmukaisuuden merkitystä;

17.   kannustaa kehitysmaita ja alueellisia ryhmittymiä, joiden välisen kaupan osuus kaupan arvosta on tällä hetkellä 15–25 prosenttia, alentamaan edelleen tulleja eteläisten maiden keskinäisen kaupan, taloudellisen kasvun ja alueellisen yhdentymisen edistämiseksi edelleen;

18.   pitää tervetulleena tulliliiton kehittämistä Länsi-Afrikan maiden kesken ja pyrkimyksiä luoda rahaliitto, erityisesti niiden hyötyjen kannalta, joita yrityksille koituisi Länsi-Afrikan alueella tapahtuvasta synkronoinnista, joka johtaisi laajempiin markkinoihin, kaupan kasvuun ja parempiin mahdollisuuksiin hyötyä suurtuotannon eduista;

19.   vaatii luomaan asianmukaisia ja avoimia valvontamekanismeja – joilla on selkeä asema ja vaikutus – talouskumppanuussopimusten vaikutusten seuraamiseksi siten, että AKT:n osallistuminen kasvaa ja sidosryhmiä kuullaan laajasti; korostaa, että viimeistään viiden vuoden kuluttua väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen allekirjoittamispäivästä on tarkasteltava kattavasti sen yhteiskunnallis-taloudellisia vaikutuksia, täytäntöönpanon kustannukset ja seuraukset mukaan lukien, mikä mahdollistaa sopimuksen määräysten ja niiden soveltamisen tarkistamisen;

20.   vaatii, että tuen tehokkuutta koskevien Pariisin periaatteiden mukaisesti tuen on oltava muun muassa kysyntään perustuvaa, ja kehottaa siksi AKT:tä erittelemään talouskumppanuussopimuksiin liittyvän lisärahoituksen tarpeet erityisesti seuraavien osalta: sääntelykehykset, suojatoimenpiteet, kaupan edistäminen, tuki kansainvälisiä terveys- ja kasvinsuojelutoimia sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien normien noudattamiseen sekä talouskumppanuussopimusten seurantamekanismin perustaminen;

21.   kehottaa komissiota tekemään kaikkensa Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen uudelleen käynnistämiseksi ja varmistamaan, että kaupan vapauttamiseksi tehdyillä sopimuksilla edistetään edelleenkin köyhien maiden kehitystä;

22.   on vakuuttunut siitä, että täysimääräisten talouskumppanuussopimusten tulisi olla AKT-maille Dohan kehitysohjelmaan liittyvää sopimusta täydentäviä eikä sen vaihtoehtoja;

23.   hyväksyy kaupan suojaamista kahdenvälisillä suojatoimenpiteillä koskevan luvun tarpeellisuuden; kehottaa molempia osapuolia välttämään näiden suojatoimenpiteiden tarpeetonta käyttöä; kehottaa komissiota hyväksymään kattavista talouskumppanuussopimuksista neuvoteltaessa väliaikaisten talouskumppanuussopimusten turvatakeiden tarkistamisen, jolla voidaan varmistaa asianmukainen, avoin ja nopea hyödyntäminen edellyttäen, että soveltamiskriteerit täyttyvät;

24.   panee merkille suuret erot maataloustukiin suunnatuissa julkisissa menoissa: EU käyttää niihin 55 miljardia euroa vuodessa ja Yhdysvallat 55 miljardia dollaria vuodessa, kun taas Ghana ei ole maksanut viljelijöilleen/maataloustuottajilleen lainkaan tukia 1980-luvulta lähtien;

25.   katsoo, että huolimatta Ghanan maataloustuotteiden etuoikeutetusta pääsystä EU:n markkinoille, talouskumppanuussopimus ei johda Ghanan maataloustuotannon kehittymiseen, ellei tuotantokapasiteettia vahvisteta ja nykyaikaisteta teknisillä ja taloudellisilla investoinneilla;

26.   panee merkille, että tämä asettaa AKT-maiden viljelijät epäedulliseen asemaan vähentämällä heidän kilpailukykyään sekä kotimaassa että ulkomailla, koska heidän tuotteidensa reaalihinnat ovat korkeammat kuin EU:n ja Yhdysvaltojen tuetut tuotteet;

27.   kannattaa siksi tullinimikkeisiin sovittuja poikkeuksia, jotka kohdistuvat maataloustuotteisiin ja joihinkin jalostettuihin maataloustuotteisiin, koska ne perustuvat pääasiallisesti tarpeeseen suojella varhaisessa kehitysvaiheessa olevaa teollisuutta tai arkoja tuotteita näissä maissa;

28.   panee merkille, että Ghanalle on myönnetty tullinimikkeisiin liittyviä poikkeuksia kananlihan ja muun lihan, tomaattien, sipulien, sokerin, tupakan ja oluen osalta;

29.   korostaa, että täysimääräisellä talouskumppanuussopimuksella olisi kannustettava jalostettujen tuotteiden vientiä yksinkertaistettujen ja parannettujen alkuperäsääntöjen avulla, eritoten maatalouden kaltaisilla avainaloilla;

30.   myöntää, että väliaikainen talouskumppanuussopimus sisältää jo kehitysyhteistyötä koskevan luvun (osasto 2), joka kattaa kehitysyhteistyön, verotuksen sopeuttamisen, tarjontapuolen kilpailukyvyn, liiketoimintaa edistävän infrastruktuurin ja jota on sovellettava täysimääräisesti; korostaa, että täysimääräisen alueellisen sopimuksen puitteissa palveluja, investointeja ja kauppasääntöjä koskevat luvut on saatava päätökseen pikaisesti; kehottaa molempia osapuolia noudattamaan sitoumustaan saattaa kilpailua ja julkisia hankintoja koskevat neuvottelut päätökseen vasta, kun riittävät toimintavalmiudet on saavutettu;

31.   tähdentää, että kaikkiin täysimääräisiin talouskumppanuussopimuksiin on sisällytettävä myös hyvää hallintotapaa, poliittisten virkojen avoimuutta ja ihmisoikeuksia koskevia määräyksiä;

32.   huomauttaa, että talouskumppanuussopimusten olisi edistettävä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista;

33.   kehottaa neuvotteluosapuolia sisällyttämään sopimukseen sellaisia investointeja, kilpailua ja julkisia hankintoja koskevia sitovia järjestelyjä, jotka voisivat lisätä kiinnostusta liiketoimintaan ja investointeihin Ghanassa, ja koska sääntöjä sovellettaisiin kaikkiin, niistä hyötyisivät sekä kuluttajat että paikallishallinto;

34.   panee merkille ECOWAS-alueen valtioista riippumattomien toimijoiden ja muiden asianomaisten sidosryhmien panoksen suuren merkityksen sekä täysimääräisten talouskumppanuussopimusten vaikutuksia koskevan selvityksen, joista on apua sellaisen aidon kumppanuuden rakentamisessa, jota tarvitaan talouskumppanuussopimusten seurannassa;

35.   pyytää nopeaa ratifiointimenettelyä, jotta kumppanuusmaat pääsisivät hyötymään väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen eduista ilman tarpeetonta viivytystä;

36.   suosittelee joustavaa, räätälöityä ja käytännöllistä lähestymistapaa käynnissä olevissa neuvotteluissa täysimääräisestä talouskumppanuussopimuksesta; kehottaa komissiota tässä yhteydessä ottamaan erityisesti huomioon Ghanan pyynnön, joka koskee sopimuksen kehitysnäkökohtia; suhtautuu tässä mielessä myönteisesti yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston toukokuussa 2008 antamiin päätelmiin;

37.   kannustaa neuvotteluosapuolia saattamaan neuvottelut päätökseen suunnitelmien mukaan vuoden 2009 aikana; kannustaa osapuolia tekemään kaikkensa, jotta AKT-maiden ja Euroopan unionin välinen täysimääräinen talouskumppanuussopimus saataisiin tehtyä suunnitelmien mukaan ennen vuoden 2009 päättymistä;

38.   korostaa, että täysimääräisen talouskumppanuussopimuksen olisi sisällettävä tarkistuslauseke ja kattava vaikutustenarviointi, joka olisi suoritettava 3–5 vuoden kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta; vaatii, että Euroopan parlamentti ja Ghanan parlamentti otetaan mukaan, jos sopimusta tarkistetaan;

39.   korostaa erityisesti AKT-maiden parlamenttien ja valtiosta riippumattomien toimijoiden keskeistä roolia talouskumppanuussopimusten seurannassa ja hallinnoinnissa ja kehottaa komissiota varmistamaan niiden osallistumisen meneillään oleviin neuvotteluprosesseihin; katsoo, että tämä edellyttää selkeää esityslistaa, josta AKT-maat ja unioni sopivat ja joka perustuu osallistavaan lähestymistapaan;

40.   pitää tärkeänä, että talouskumppanuussopimusten täytäntöönpanon yhteydessä perustetaan tarkoituksenmukainen seurantajärjestelmä, jota koordinoi parlamentin valiokunta, johon osallistuu kansainvälisen kaupan valiokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan jäseniä, ja jonka avulla turvataan riittävä tasapaino kansainvälisen kaupan valiokunnan johtavan roolin ylläpitämisen ja kauppapolitiikan ja kehitysyhteistyöpolitiikan yleisen johdonmukaisuuden välillä; katsoo, että tämän parlamentaarisen valiokunnan on toimittava joustavasti ja tehtävä yhteistyötä AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen kanssa; katsoo, että edellä mainittu seuranta on aloitettava kunkin väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen hyväksymisen jälkeen;

41.   vaatii, että Euroopan parlamentti pidetään kaikilta osin ajan tasalla ja että se otetaan mukaan siirtymäkauden neuvotteluprosessiin;

42.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksille ja parlamenteille, AKT:n ja EU:n ministerineuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

(1) EUVL C 77 E, 26.3.2004, s. 393. (2) EUVL C 92 E, 20.4.2006, s. 397. (3) EUVL C 285 E, 22.11.2006, s. 126. (4) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 121. (5) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 155. (6) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 261. (7) EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 244. (8) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 301. (9) EUVL C 323 E, 18.12.2008, s. 361. (10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0252. (11) EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 45.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2009 väliaikaisesta kumppanuussopimuksesta Tyynenmeren valtioiden ja Euroopan yhteisön välillä

P6_TA(2009)0178 B6-0143/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 25. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman Maailman kauppajärjestön viidennestä ministerikokouksesta Cancúnissa(1), 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista WTO:n yleisneuvostossa 1. elokuuta 2004 tehdyn päätöksen jälkeen(2), 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Hongkongissa järjestettävän Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen valmisteluista(3), 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla(4), 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen(5), 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman kaupasta ja köyhyydestä: kauppapolitiikan suunnittelu kaupan myötävaikutuksen maksimoimiseksi köyhyyden lieventämisessä(6), 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen keskeyttämisestä(7), 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista(8), 12. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista(9) ja 5. kesäkuuta 2008 esittämänsä kannan ehdotukseen neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 sekä asetusten (EY) N:o 552/97 ja (EY) N:o 1933/2006 ja komission asetusten (EY) N:o 964/2007 ja (EY) N:o 1100/2006 muuttamisesta(10),

–   ottaa huomioon väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen Tyynenmeren valtioiden ja Euroopan yhteisön välillä,

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus),

–   ottaa huomioon huhtikuussa 2006, lokakuussa 2006, toukokuussa 2007, lokakuussa 2007, marraskuussa 2007 ja toukokuussa 2008 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon komission 23. lokakuuta 2007 antaman tiedonannon talouskumppanuussopimuksista (KOM(2007)0635),

–   ottaa huomioon tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) ja erityisesti sen XXIV artiklan,

–   ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön neljännen ministerikokouksen antaman julistuksen, joka hyväksyttiin Dohassa 14. marraskuuta 2001,

–   ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen antaman julistuksen, joka hyväksyttiin Hongkongissa 18. joulukuuta 2005,

–   ottaa huomioon "Aid for Trade" -työryhmän kertomuksen ja suositukset, jotka WTO:n yleisneuvosto hyväksyi 10. lokakuuta 2006,

–   ottaa huomioon YK:n 8. syyskuuta 2000 antaman vuosituhannen julistuksen, jossa asetetaan kansainvälisen yhteisön yhdessä sopimat vuosituhannen kehitystavoitteet köyhyyden poistamiseksi,

–   ottaa huomioon Gleneaglesin julkilausuman, jonka G8-maat hyväksyivät 8. heinäkuuta 2005,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan ja 103 artiklan 2 kohdan,

A.   katsoo, että 1. tammikuuta 2008 lähtien Euroopan unionin aiemmat kauppasuhteet AKT-maihin, jotka nauttivat yksipuolisesta etuuskohtelusta EU:n markkinoilla, eivät ole enää Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjen mukaiset,

B.   katsoo, että talouskumppanuussopimukset ovat WTO:n sääntöjen mukaisia sopimuksia, joilla pyritään tukemaan AKT-maiden alueellista yhdentymistä ja edistämään niiden asteittaista yhdentymistä maailmantalouteen, mikä edistää niiden yhteiskunnan ja talouden kestävää kehitystä ja tukee yleisiä pyrkimyksiä poistaa köyhyys AKT-maista,

C.   katsoo, että talouskumppanuussopimuksilla pitäisi pyrkiä rakentamaan pitkäaikaisia suhteita, joissa kaupalla tuetaan kehitystä,

D.   ottaa huomioon, että väliaikaiset talouskumppanuussopimukset (IEPA) ovat tavaroiden kauppaa koskevia sopimuksia, joilla on tarkoitus välttää keskeytykset AKT-maiden ja Euroopan unionin välisessä kaupassa,

E.   katsoo tämänhetkisen talous- ja rahoituskriisin merkitsevän, että kauppapolitiikalla on kehitysmaille suurempi merkitys kuin koskaan ennen,

F.   ottaa huomioon, että väliaikainen talouskumppanuussopimus keskittyy tavaroiden kauppaan ja yhteensopivuuteen Maailman kauppajärjestön sääntöjen kanssa,

G.   katsoo, että WTO:n säännöissä ei vaadita talouskumppanuussopimusmaita sitoutumaan palvelujen vapauttamiseen, eikä sitä myöskään kielletä,

H.   katsoo, että sopimuksiin sisältyvien sitoumusten vaikutukset maille ja alueille voisivat olla merkittävät,

I.   ottaa huomioon, että 14 + 1:stä (Itä-Timor) Tyynenmeren AKT-maista tähän mennessä ainoastaan Papua-Uusi-Guinea ja Fidžin tasavalta ovat parafoineet väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen,

J.   ottaa huomioon, että väliaikainen talouskumppanuussopimus vaikuttaa todennäköisesti Papua-Uuden-Guinean ja Fidžin tasavallan sekä muiden kauppakumppaneiden välisten tulevien sopimusten laajuuteen ja sisältöön ja alueen neuvotteluasemaan,

K.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja Tyynenmeren valtioiden välinen kilpailu on vähäistä, sillä valtaosa unionin viennistä koostuu pääosin tuotteista, joita Tyynenmeren valtiot eivät tuota, mutta joita ne tarvitsevat usein joko suoraan kulutukseen tai kotimaisen teollisuuden käyttöön,

L.   ottaa huomioon, että nykyisessä poliittisessa tilanteessa, jossa Fidžiä johtaa sotilashallitus, täysimittaisen talouskumppanuussopimuksen ehtona olisi oltava Fidžin tärkeimpien poliittisten ryhmien hyväksymä yhteisesti sovittu suunnitelma etenemisestä kohti demokraattisia vaaleja,

M.   ottaa huomioon, että neuvosto vaati palauttamaan demokratian pikaisesti ja täysimääräisesti sekä palaamaan mahdollisimman pian siviilihallintoon,

N.   ottaa huomioon, että AKT-maiden Tyynenmeren alueellinen ryhmittymä koostuu 14:stä täysin hajallaan olevasta saarivaltiosta ja Itä-Timorista ja että sen yhteenlaskettu väestö on suuruudeltaan alle kahdeksan miljoonaa; ottaa huomioon, että Tyynenmeren alueen valtiot ovat kooltaan ja erityispiirteiltään vaihtelevampia kuin minkään muun alueen maat ja että suurin valtio, Papua-Uusi-Guinea, on 3 000 kertaa pienimmän valtion, Niuen, kokoinen,

O.   ottaa huomioon, että kalastuksen ja siihen liittyvän toiminnan sekä kalatalousteollisuuden aloilla on parhaat mahdollisuudet kasvattaa vientiä tulevaisuudessa,

P.   katsoo, että uusien kauppasääntöjen myötä on annettava enemmän tukea kauppaan liittyvälle avulle,

Q.   katsoo, että kaupan kehittämiseksi annettavalla avulla (Aid for Trade) pyritään tukemaan kehitysmaiden valmiuksia hyötyä uusista kauppamahdollisuuksista,

R.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja AKT-maiden kesken on neuvoteltu uudet, entistä joustavammat ja paremmat alkuperäsäännöt, joista tulee olemaan huomattavaa etua, jos ne pannaan moitteettomasti täytäntöön ja jos kapasiteetin vähentäminen otetaan asianmukaisesti huomioon,

S.   ottaa huomioon, että väliaikaisesta täysimittaiseen talouskumppanuussopimukseen siirtymistä koskevien Euroopan unionin ja Tyynenmeren valtioiden neuvottelujen aikataulu perustuu siihen, että sopimus saadaan aikaan vuoden 2009 loppuun mennessä,

1.   korostaa, että sopimukset voivat olla tyydyttäviä ainoastaan, jos niillä saavutetaan kolme tavoitetta: annetaan AKT-maille keinot kestävään kehitykseen, edistetään niiden yhdentymistä maailmankauppaan ja lujitetaan niiden alueellistumiskehitystä;

2.   korostaa, että kyseisen sopimuksen pääasiallisena tarkoituksena on kehitystavoitteiden, köyhyyden vähentämisen ja perusoikeuksien kunnioittamisen kautta vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen ja saavuttaa seuraavat tavoitteet: AKT-maiden tukeminen kestävässä kehityksessä, niiden maailmankauppaan osallistumisen edistäminen, alueellistamisprosessin vahvistaminen, Euroopan unionin ja AKT-maiden välisen kaupan elvyttäminen ja AKT-maiden talouksien monipuolistamisen edistäminen;

3.   korostaa, että suojellakseen Tyynenmeren valtioita niiden talouksien avaamisen mahdollisilta kielteisiltä vaikutuksilta Euroopan unionin tuella on autettava niitä hyötymään kunnolla etuuskohtelusta sekä rakennettava niiden taloudellisesta ja sosiaalista kehitystä;

4.   katsoo, että talouskumppanuussopimuksen on edistettävä ja tehostettava kauppaa, talouskasvua, alueellista yhdentymistä, talouden monipuolistamista ja köyhyyden vähentämistä;

5.   kannustaa neuvotteluosapuolia saattamaan neuvottelut päätökseen suunnitelmien mukaan vuoden 2009 aikana; kannustaa osapuolia tekemään kaikkensa, jotta AKT-maiden ja Euroopan unionin välinen täysimittainen talouskumppanuussopimus saataisiin suunnitelmien mukaan tehdyksi vuoden 2009 aikana;

6.   panee merkille, kuinka tärkeää ja hyödyllistä on tehdä Euroopan unionin ja AKT-maiden välillä kumppanuussopimukset, jotka ovat WTO:n sääntöjen mukaiset, sillä muutoin kauppasuhteet ja niiden kehittyminen keskeytyvät vakavasti; tämän on havaittu hyödyttävän vientiä Euroopan unioniin suuntautuvan kaupan puitteissa sen jälkeen, kun Cotonoun kauppajärjestelmän mukaisen tullietuuskohtelun voimassaolo lakkasi 31. joulukuuta 2007;

7.   pitää tervetulleena Euroopan unionin AKT-maille tarjoamaa täysin tulleista ja kiintiöistä vapaata pääsyä Euroopan unionin markkinoille, mikä koskee valtaosaa tuotteista, tavoitteena edistää kaupan vapauttamista AKT:n ja Euroopan unionin välillä;

8.   painottaa, että väliaikaisten talouskumppanuussopimusten allekirjoittaminen on tarpeellinen askel pyrittäessä kestävään kasvuun koko tällä alueella, ja korostaa, että on tärkeää jatkaa neuvotteluja kattavasta sopimuksesta kaupan kasvun, investointien ja alueellisen yhdentymisen edistämiseksi;

9.   tunnustaa väliaikaiseen talouskumppanuussopimukseen sisällytetyn määräyksen siirtymäkausista pienille ja keskisuurille yrityksille, jotta ne voivat siirtymäkausien aikana sopeutua sopimuksen aiheuttamiin muutoksiin, ja kehottaa Tyynenmeren valtioiden viranomaisia ajamaan edelleen pienten ja keskisuurten yritysten etuja kattavasta talouskumppanuussopimuksesta neuvoteltaessa;

10.   vetoaa komissioon, ettei se painostaisi Tyynenmeren valtioita antamaan palvelujen vapauttamista ja niin sanottuja Singaporen kysymyksiä koskevia sitoumuksia;

11.   kehottaa AKT-maita edistämään liberalisointiprosessia ja kannustaa ulottamaan uudistukset tavarakaupan ulkopuolelle, palvelukaupan vapauttamisen edistämiseksi;

12.   pyytää, että palveluista neuvoteltaessa otetaan käyttöön yhtenäinen sääntelykehys yleispalvelujen tarjoamisen takaamiseksi ja että julkiset peruspalvelut pidetään neuvottelupuitteiden ulkopuolella;

13.   kehottaa Euroopan unionia helpottamaan AKT-maiden talouksien siirtymävaihetta väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tarjoamalla sekä niiden viranomaisille että yksityiselle sektorille riittävästi lisäapua;

14.   kehottaa asianomaisia maita antamaan selkeää ja läpinäkyvää tietoa maansa taloudellisesta ja poliittisesta tilanteesta sekä tapahtuneesta kehityksestä komission kanssa tehtävän yhteistyön helpottamiseksi;

15.   kehottaa neuvottelijoita tähdentämään kattavista talouskumppanuussopimuksista neuvoteltaessa luonnonvarojen avointa hallinnointia sekä tekemään selkoa tarvittavista parhaista käytännöistä, jotta asianomaiset maat voivat hyötyä mahdollisimman paljon omista luonnonvaroistaan;

16.   korostaa alueiden välisen kaupan merkitystä ja tarvetta lisätä alueellisia kauppayhteyksiä kestävän kasvun turvaamiseksi alueella; painottaa erilaisten alueellisten yksiköiden välisen yhteistyön ja yhdenmukaisuuden merkitystä;

17.   kannustaa kehitysmaita ja alueellisia ryhmittymiä, joiden välisen kaupan osuus kaupan arvosta on tällä hetkellä 15–25 prosenttia, alentamaan edelleen tulleja eteläisten maiden keskinäisen kaupan, taloudellisen kasvun ja alueellisen yhdentymisen edistämiseksi edelleen;

18.   kehottaa komissiota tekemään kaikkensa Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen uudelleen käynnistämiseksi ja varmistamaan, että kaupan vapauttamiseksi tehdyillä sopimuksilla edistetään edelleenkin köyhien maiden kehitystä;

19.   on vakuuttunut siitä, että kattavien talouskumppanuussopimusten tulisi olla AKT-maille Dohan kehitysohjelmaan liittyvää sopimusta täydentäviä eikä sen vaihtoehtoja;

20.   hyväksyy kaupan suojaamista kahdenvälisillä suojatoimenpiteillä koskevan luvun tarpeellisuuden ja merkityksen; kehottaa molempia osapuolia välttämään näiden suojatoimenpiteiden käyttöä; kehottaa komissiota hyväksymään kattavaa talouskumppanuussopimusta koskevissa neuvotteluissa väliaikaiseen talouskumppanuussopimukseen sisältyvien suojatoimien tarkistuksen sen takaamiseksi, että niiden käyttö on asianmukaista, avointa ja nopeaa siinä tapauksessa, että niiden soveltamisehdot täyttyvät;

21.   kannattaa tullinimikkeisiin sovittuja poikkeuksia, jotka kohdistuvat maataloustuotteisiin ja joihinkin jalostettuihin maataloustuotteisiin, koska ne perustuvat pääasiallisesti tarpeeseen suojella varhaisessa kehitysvaiheessa olevaa teollisuutta tai arkoja tuotteita näissä maissa;

22.   pyytää nopeaa ratifiointimenettelyä, jotta kumppanuusmaat pääsisivät hyötymään väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen eduista ilman tarpeetonta viivytystä;

23.   muistuttaa, että vaikka väliaikainen sopimus voidaan katsoa sopimusprosessin ensimmäiseksi vaiheeksi, se on oikeudellisesti täysin erillinen kansainvälinen sopimus, joka ei automaattisesti johda täysimittaiseen talouskumppanuussopimukseen eikä siihen, että väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen kaikki alkuperäiset allekirjoittajat allekirjoittaisivat täysimittaisen talouskumppanuussopimuksen;

24.   kehottaa komissiota olemaan mahdollisimman joustava meneillään olevissa neuvotteluissa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston tästä asiasta toukokuussa 2008 ja marraskuussa 2008 tekemien päätelmien mukaisesti;

25.   kehottaa komissiota harkitsemaan Tyynenmeren valtioiden pyyntöjä sellaisten väliaikaisen sopimuksen kiistanalaisten kysymysten neuvottelemisesta uudelleen, jotka se haluaisi muuttaa tai poistaa täysimittaisesta talouskumppanuussopimuksesta;

26.   huomauttaa, että Papua-Uusi-Guinea ja Fidžin tasavalta ovat tähän mennessä olleet ainoat Tyynenmeren alueryhmittymän jäsenet, jotka ovat tehneet sopimuksen, ja että muut ryhmittymän jäsenet ovat päättäneet olla allekirjoittamatta, koska niillä on vähemmän tavaroiden kauppaa Euroopan unionin kanssa;

27.   muistuttaa, että aidot alueelliset markkinat ovat talouskumppanuussopimuksen menestyksellisen täytäntöönpanon välttämätön perusta ja että alueellinen yhdentyminen ja yhteistyö ovat ensiarvoisen tärkeitä Tyynenmeren valtioiden sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle;

28.   korostaa olevan tarpeen varmistaa, ettei väliaikainen talouskumppanuussopimus vähennä poliittista kiinnostusta ja yleisön hyväksyntää taloudellista yhdentymistä kohtaan Tyynenmeren alueella;

29.   korostaa tästä syystä, että väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen täytäntöönpanossa ja täysimääräisen talouskumppanuussopimuksen neuvotteluissa on kiinnitettävä asianmukaista huomiota Tyynenmeren alueen yhdentymisprosesseihin;

30.   suosittelee täysimääräisestä talouskumppanuussopimuksesta parhaillaan käytäviin neuvotteluihin joustavaa, epäsymmetristä ja käytännönläheistä lähestymistapaa; pyytää komissiota ottamaan tässä yhteydessä erityisesti huomioon sopimuksen kehitysyhteistyönäkökohtia koskevat Tyynenmeren valtioiden pyynnöt; suhtautuu tässä mielessä myönteisesti toukokuussa 2008 annettuihin yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmiin;

31.   huomauttaa, että sopimuksella saattaa myös olla vaikutuksia Tyynenmeren alueen suhteisiin sen läheisimpien ja suurimpien kauppakumppaneiden, Australian ja Uuden-Seelannin, kanssa ja että on varmistettava, että nykyisen sopimuksen määräykset eivät ole este tuleville kauppasopimuksille näiden maiden kanssa;

32.   hyväksyy sen, että sellainen kehitysyhteistyötä koskeva luku on sisällytetty kattavaan talouskumppanuussopimukseen, joka kattaa yhteistyön tavarakaupan alalla, tarjontapuolen kilpailukyvyn, liiketoimintaa edistävän infrastruktuurin, palvelukaupan, kauppaan liittyvät asiat, institutionaalisten toimintavalmiuksien parantamisen ja julkisen talouden sopeuttamisen; kehottaa molempia osapuolia noudattamaan sitoumustaan saattaa kilpailua ja julkisia hankintoja koskevat neuvottelut päätökseen vasta, kun riittävät toimintavalmiudet on saavutettu;

33.   muistuttaa, että talouskumppanuussopimuksen on paitsi rakenteeltaan ja sisällöltään myös täytäntöönpanotavaltaan ja -hengeltään oltava sellainen, että se tukee Tyynenmeren valtioiden kehitystavoitteita, -politiikkaa ja -painopisteitä;

34.   huomauttaa, että talouskumppanuussopimuksen olisi edistettävä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista;

35.   tunnustaa, että Euroopan unioni soveltaa suosituimmuusperiaatetta valikoivasti kaikkien AKT-maiden alueellisten ryhmittymien keskuudessa;

36.   muistuttaa, että lokakuussa 2007 hyväksyttiin EU:n "Aid for Trade" -strategia, jossa EU:n kollektiivista kauppaan liittyvää apua sitouduttiin kasvattamaan vuoteen 2010 mennessä kahteen miljardiin euroon vuodessa (miljardi euroa yhteisöltä, miljardi euroa jäsenvaltioilta); vaatii, että Tyynenmeren alueelle annetaan asianmukainen ja kohtuullinen osuus;

37.   kehottaa määrittelemään ja varaamaan varhaisessa vaiheessa osan "Aid for Trade"  varoista; korostaa, että tämän tuen olisi oltava lisäresurssi eikä vain Euroopan kehitysrahaston tukea uudessa paketissa, että sen olisi sovittava Papua-Uuden-Guinean ja Fidžin tasavallan ensisijaisiin tavoitteisiin ja että se olisi maksettava oikea-aikaisesti, ennakoitavasti ja linjassa kansallisten ja alueellisten strategisten kehityssuunnitelmien toteuttamisaikataulujen kanssa; muistuttaa, että talouskumppanuussopimuksen on paitsi rakenteeltaan ja sisällöltään, myös täytäntöönpanotavaltaan ja -hengeltään oltava sellainen, että se tukee Tyynenmeren valtioiden kehitystavoitteita, -politiikkaa ja -painopisteitä;

38.   kehottaa komissiota, ottaen huomioon neuvoston syyskuussa 2007 antamat sitoumukset, jotka koskevat teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPS) tehtyä sopimusta ja lääkkeiden saatavuutta, olemaan neuvottelematta lääkkeisiin liittyvistä TRIPS+-määräyksistä, joilla on vaikutuksia kansanterveyteen ja lääkkeiden saatavuuteen täysimääräisessä talouskumppanuussopimuksessa, pidättäytymään patenttiyhteistyösopimukseen ja patenttilakisopimukseen liittymisestä tai niissä asetettujen velvoitteiden hyväksymisestä, pidättäytymään direktiivin 2004/48/EY(11) säännösten sisällyttämisestä sopimuksiin ja olemaan ottamatta täysimääräisiin talouskumppanuussopimuksiin muun kuin alkuperäisen tietokantasuojauksen kaltaisia sääntöjä;

39.   kannattaa edelleen Euroopan yhteisön sekä Tyynenmeren valtioiden välistä kattavaa talouskumppanuussopimusta, joka kattaa myös teollis- ja tekijänoikeusneuvottelujen keskeisen alueen, joka käsittää paitsi länsimaiset teknologiset tuotokset myös luonnon monimuotoisuuden ja perinnetiedon;

40.   vaatii luomaan asianmukaisia ja avoimia valvontamekanismeja – joilla on selkeä asema ja vaikutus – talouskumppanuussopimusten vaikutusten seuraamiseksi siten, että AKT:n osallistuminen kasvaa ja sidosryhmiä kuullaan laajasti;

41.   pitää tärkeänä, että talous- ja kumppanuussopimusten täytäntöönpanon yhteyteen perustetaan asianmukainen seurantajärjestelmä, jota koordinoi asiasta vastaava parlamentin valiokunta yhdessä kansainvälisen kaupan valiokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan jäsenten kanssa, millä varmistetaan riittävä tasapaino kansainvälisen kaupan valiokunnan johtavan roolin säilyttämisen sekä kauppa- ja kehityspolitiikan yleisen johdonmukaisuuden välillä; pitää tärkeänä, että tämä parlamentin valiokunta toimii joustavasti ja koordinoi toimintaansa aktiivisesti AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen kanssa; katsoo, että tämä seuranta olisi aloitettava kunkin väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen hyväksymisen jälkeen;

42.   korostaa erityisesti, että AKT-maiden parlamentilla ja valtiosta riippumattomien toimijoiden osallistumisella on ratkaisevan tärkeä asema talouskumppanuussopimusten valvonnassa ja hallinnassa, ja kehottaa komissiota edistämään niiden osallistumista meneillään olevaan neuvotteluprosessiin; tämä edellyttää EU:n ja AKT-maiden välistä selvää suunnitelmaa, joka perustuu osallistavaan lähestymistapaan;

43.   korostaa, että täysimittaisen talouskumppanuussopimuksen pitäisi sisältää tarkistuslauseke ja vaikutusten yleisarviointi, jotka pitäisi toteuttaa 3–5 vuoden kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta, jotta sopimuksen yhteiskunnallis-taloudelliset vaikutukset, kuten täytäntöönpanon kustannukset ja seuraukset, voitaisiin määritellä; pyytää Euroopan parlamentin ja Tyynenmeren valtioiden parlamenttien ottamista mukaan sopimuksen tarkistamiseen;

44.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksille ja parlamenteille, AKT:n ja EU:n ministerineuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

(1) EUVL C 77 E, 26.3.2004, s. 393. (2) EUVL C 92 E, 20.4.2006, s. 397. (3) EUVL C 285 E, 22.11.2006, s. 126. (4) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 121. (5) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 155. (6) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 261. (7) EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 244. (8) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 301. (9) EUVL C 323 E, 18.12.08, s. 361. (10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0252. (11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48/EY, annettu 29. huhtikuuta 2004, teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta (EUVL L 157, 30.4.2004, s. 45).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2009 Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä SADC:n talouskumppanuussopimusvaltioiden väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen tekemisestä

P6_TA(2009)0179 B6-0144/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 25. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman Maailman kauppajärjestön viidennestä ministerikokouksesta Cancúnissa(1),

–   ottaa huomioon 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista WTO:n yleisneuvostossa 1. elokuuta 2004 tehdyn päätöksen jälkeen(2),

–   ottaa huomioon 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Hongkongissa järjestettävän Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen valmisteluista(3),

–   ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla(4),

–   ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen(5),

–   ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman kaupasta ja köyhyydestä: kauppapolitiikan suunnittelu kaupan myötävaikutuksen maksimoimiseksi köyhyyden lieventämisessä(6),

–   ottaa huomioon 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen keskeyttämisestä(7),

–   ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista(8),

–   ottaa huomioon 12. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista(9),

–   ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2008 esittämänsä kannan ehdotukseen neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 sekä asetusten (EY) N:o 552/97 ja (EY) N:o 1933/2006 ja komission asetusten (EY) N:o 964/2007 ja (EY) N:o 1100/2006 muuttamisesta(10),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä eteläisen Afrikan kehitysyhteisön (SADC) talouskumppanuussopimusvaltioiden väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen,

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT-maat) ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus),

–   ottaa huomioon huhtikuussa 2006, lokakuussa 2006, toukokuussa 2007, lokakuussa 2007, marraskuussa 2007 ja toukokuussa 2008 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon 23. lokakuuta 2007 annetun komission tiedonannon talouskumppanuussopimuksista (KOM(2007)0635),

–   ottaa huomioon tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT-sopimus) ja erityisesti sen XXIV artiklan,

–   ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön neljännen ministerikokouksen antaman julistuksen, joka hyväksyttiin Dohassa 14. marraskuuta 2001,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan ja 103 artiklan 2 kohdan,

A.   katsoo, että 1. tammikuuta 2008 lähtien Euroopan unionin aiemmat kauppasuhteet AKT-maihin, jotka nauttivat yksipuolisesta etuuskohtelusta EU:n markkinoilla, eivät ole enää Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjen mukaiset,

B.   katsoo, että talouskumppanuussopimukset ovat WTO:n sääntöjen mukaisia sopimuksia, joilla pyritään tukemaan AKT-maiden alueellista yhdentymistä ja edistämään niiden asteittaista yhdentymistä maailmantalouteen, mikä edistää niiden yhteiskunnan ja talouden kestävää kehitystä ja tukee yleisiä pyrkimyksiä poistaa köyhyys AKT-maista,

C.   katsoo tämänhetkisen talous- ja rahoituskriisin merkitsevän, että kauppapolitiikalla on kehitysmaille suurempi merkitys kuin koskaan ennen,

D.   katsoo, että aiemmilla kaupan etuusjärjestelmillä ei kyetty edistämään ratkaisevasti näiden maiden taloudellista tilannetta,

E.   ottaa huomioon, että väliaikaiset talouskumppanuussopimukset ovat tavaroiden kauppaa koskevia sopimuksia, joilla on tarkoitus välttää keskeytykset AKT-maiden ja Euroopan yhteisön välisessä kaupassa, ja että näissä sopimuksissa on monia kiistanalaisia määräyksiä,

F.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni tarjoaa AKT-maiden tuotteille kiintiöistä ja tulleista täysin vapaan pääsyn EU:n markkinoille ja että riisille (2010) ja sokerille (2015) on määrätty siirtymäkaudet,

G.   ottaa huomioon, että hyvin suunniteltu kaupan vapauttaminen voi edistää markkinoiden monimuotoisuutta, talouden kasvua ja kehitystä,

H.   ottaa huomioon, että jotkin AKT-maat ovat pyytäneet suosituimmuuskohtelua (MFN) koskevan lausekkeen soveltamista talouskumppanuussopimusneuvotteluissa ja pyrkivät näin varmistamaan sen, että kaikkia viejiä kohdellaan yhtä hyvin kuin suosituimmuusasemassa olevaa kauppakumppania, mikä merkitsee tavanomaisia, syrjimättömiä tulleja tavaroiden tuonnille,

I.   katsoo, että kilpailu Euroopan unionin ja AKT-maiden talouksien välillä on rajallista, sillä suurin osa Euroopan unionin viennistä koostuu pääasiassa tuotteista, joita AKT-maissa ei tuoteta mutta joita ne tarvitsevat joko suoraan kulutettaviksi tai oman tuotantonsa panoksiksi, katsoo, että tämä ei päde maataloustuotteiden kauppaan, jossa EU:n vientituet haittaavat AKT-maiden maatalous-, kotieläin- ja meijerituottajien toimintaa, häiritsevät paikallis- ja aluemarkkinoiden toimintaa ja usein tuhoavat ne, ja sen vuoksi EU:n olisi lakkautettava asteittain kaikki vientituet,

J.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni ja SADC-valtiot ovat neuvotelleet uusista paremmista alkuperäsäännöistä, jotka koskevat erityisesti tekstiilejä, vaatteita, kalastusta ja eräitä maataloustuotteita, ja joista voisi oikein toteutettuina olla SADC-valtioille huomattavaa hyötyä, jos niiden valtioiden alhaisempi suoritustaso otetaan asianmukaisesti huomioon; katsoo, että olisi korostettava, että jos talouskumppanuussopimuksilla halutaan kannustaa alueellista kumulaatiota ja edistää investointeja, tarvitaan yksinkertaisempia ja parempia alkuperäsääntöjä, jotta AKT-maiden yritykset voivat kehittää jalostettujen tuotteiden vientiä ja hyötyä talouskumppanuussopimusten tarjoamista uusista markkinamahdollisuuksista,

1.   toistaa näkemyksensä, että talouskumppanuussopimusten tulee määräytyä AKT-maiden tarpeiden mukaisesti ja että ne on laadittava niin, että ne elvyttävät AKT:n ja EU:n kauppasuhteita, edistävät AKT-maiden taloudellista monimuotoisuutta sekä alueellista yhdentymistä, köyhyyden vähentymistä, perusihmisoikeuksien kunnioittamista ja näin ollen kokonaisuutena vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista;

2.   korostaa, että suojeltaessa SADC-aluetta talouden avautumisen mahdollisilta kielteisiltä vaikutuksilta Euroopan unionin on annettava tukea tarjotakseen todellisia hyötyjä etuuskohtelun kautta sekä edistääkseen taloudellista ja sosiaalista kehitystä;

3.   tunnustaa, että sen jälkeen, kun Cotonoun sopimuksen mukainen tullietuuskohtelu päättyi 31. joulukuuta 2007, viejät ovat hyötyneet väliaikaisten talouskumppanuussopimusten ratifioinnista, sillä sopimusten ansiosta vienti Euroopan unioniin on säilynyt entisellään ja AKT-maiden viejät ovat siten säästyneet vahingoilta, joita heille olisi voinut aiheutua, jos he olisivat joutuneet toimimaan vähemmän suotuisien kauppajärjestelyjen alaisina;

4.   pitää tervetulleena Euroopan yhteisön AKT-maille tarjoamaa täysin tulleista ja kiintiöistä vapaata pääsyä Euroopan unionin markkinoille, mikä koskee niiden tuotteita, tavoitteena edistää kaupan vapauttamista AKT-maiden ja Euroopan unionin välillä;

5.   pitää ilahduttavina yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston toukokuussa, kesäkuussa ja marraskuussa 2008 antamia päätelmiä, joissa korostetaan tarvetta tukea olemassa olevia alueellisia integraatioprosesseja ja edistää kehitystä, ja kehottaa komissiota noudattamaan tätä valtuutusta neuvotteluissa; korostaa, että tässä suhteessa on tärkeää estää eteläisen Afrikan tulliliiton (SACU) hajoaminen;

6.   painottaa, että väliaikaisten talouskumppanuussopimusten allekirjoittaminen on tarpeellinen askel pyrittäessä kestävään kasvuun alueilla ja näillä alueilla kokonaisuutena, ja korostaa, että on tärkeää jatkaa neuvotteluja kattavasta sopimuksesta kaupan kasvun, investointien ja alueellisen yhdentymisen edistämiseksi;

7.   kehottaa Euroopan unionia helpottamaan AKT-maiden talouksien siirtymävaihetta väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tarjoamalla sekä niiden viranomaisille että yksityiselle sektorille riittävästi lisäapua;

8.   katsoo, että nykyisessä väliaikaisessa sopimuksessa ei ole käsitelty eikä huomioitu erityisesti kysymyksiä, jotka koskevat elintarvikeomavaraisuutta ja oikeutta ruokaan, eikä niissä suosita maatalous- ja kauppapoliittisia välineitä, jotka mahdollistaisivat markkinoiden sääntelyn ja kestävien perheviljelmien suojelun; korostaa, että nämä asiat on otettava neuvottelujen keskipisteeksi sen varmistamiseksi, että kauppapolitiikka ja EU:n kaikki muut toimintalinjat ovat sopusoinnussa elintarvikeomavaraisuutta ja oikeutta ruokaan koskevien periaatteiden kanssa;

9.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään, miten kasvatetun Aid for Trade -budjetin määrärahat tosiasiallisesti jakautuvat koko AKT-alueella; muistuttaa, että lokakuussa 2007 hyväksyttiin EU:n "Aid for Trade" -strategia, jossa EU:n kollektiivista kauppaan liittyvää apua sitouduttiin kasvattamaan vuoteen 2010 mennessä kahteen miljardiin euroon vuodessa (miljardi euroa yhteisöltä, miljardi euroa jäsenvaltioilta); korostaa, että SADC-alueen on saatava tästä sopiva ja kohtuudenmukainen osuus;

10.   kehottaa määrittelemään ja myöntämään varhaisessa vaiheessa kauppaa tukevan avun osuuden varoista; korostaa, että näiden varojen pitäisi olla lisäresursseja eikä ainoastaan Euroopan kehitysrahaston rahoituksen uudelleenkäyttöä, lisäksi niiden pitäisi olla SADC-valtioiden prioriteettien mukaisia ja ne pitäisi jakaa hyvissä ajoin, ennakoitavasti ja kansallisten ja alueellisten strategisten kehityssuunnitelmien mukaisesti; vastustaa kaikkia talouskumppanuussopimuksiin liittyviä ehtoja, jotka koskevat yhteisön tuen saantia, ja kehottaa komissiota takaamaan, että mahdollisuus 10. Euroopan kehitysrahaston varojen saantiin erotetaan neuvottelujen tuloksista ja edistymisestä;

11.   vaatii neuvottelijoita tähdentämään lopullisista talouskumppanuussopimuksista neuvoteltaessa luonnonvarojen avointa hallinnointia sekä tekemään selkoa tarvittavista parhaista käytännöistä, jotta AKT-maat voivat hyötyä mahdollisimman paljon kyseisistä luonnonvaroista;

12.   kehottaa komissiota varmistamaan, että Euroopan unionissa sijaitsevat monikansalliset yritykset, joilla on tuotantolaitoksia AKT-maissa, noudattavat Kansainvälisen työjärjestön (ILO) keskeisiä standardeja, yhteiskunta- ja ympäristösopimuksia ja kansainvälisiä sopimuksia, jotta voidaan saavuttaa globaali tasapaino talouskasvun ja parempien yhteiskunta- ja ympäristöstandardien välillä;

13.   korostaa alueiden välisen kaupan merkitystä ja tarvetta lisätä alueellisia kauppayhteyksiä kestävän kasvun turvaamiseksi alueella; painottaa erilaisten alueellisten yksiköiden välisen yhteistyön ja yhdenmukaisuuden merkitystä; kehottaa komissiota olemaan vahingoittamatta alueellista ulottuvuutta;

14.   pitää tärkeänä, että talouskumppanuussopimuksia täytäntöön pantaessa perustettaisiin asianmukainen valvontajärjestelmä, jota koordinoi asianmukainen parlamentaarinen valiokunta, jossa on mukana kansainvälisen kaupan valiokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan jäseniä, varmistaen tasapainon kansainvälisen kaupan valiokunnan johtavan aseman säilyttämisen ja kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikan yleisen johdonmukaisuuden välillä; katsoo, että tämän parlamentaarisen valiokunnan on toimittava joustavasti ja aktiivisessa yhteistyössä AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen kanssa; katsoo, että tällaisen seurannan on käynnistyttävä jokaisen väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen tekemisen jälkeen;

15.   kehottaa komissiota tekemään kaikkensa Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen uudelleen käynnistämiseksi ja varmistamaan, että kaupan vapauttamiseksi tehdyillä sopimuksilla edistetään edelleenkin köyhien maiden kehitystä;

16.   on vakuuttunut siitä, että täysimääräisten talouskumppanuussopimusten tulisi olla Dohan kehitysohjelmaan liittyvää sopimusta täydentäviä eikä niitä pitäisi pitää sen vaihtoehtona;

17.   hyväksyy kaupan suojaamista kahdenvälisillä suojatoimenpiteillä koskevan luvun tarpeellisuuden ja merkityksen; kehottaa molempia osapuolia välttämään näiden suojatoimenpiteiden väärinkäyttöä; kehottaa komissiota hyväksymään kattavista talouskumppanuussopimuksista neuvoteltaessa väliaikaisten talouskumppanuussopimusten turvatakeiden tarkistamisen, jolla voidaan varmistaa asianmukainen, avoin ja nopea hyödyntäminen edellyttäen, että soveltamiskriteerit täyttyvät;

18.   kannattaa tullinimikkeisiin sovittuja poikkeuksia, jotka kohdistuvat maataloustuotteisiin ja joihinkin jalostettuihin maataloustuotteisiin, koska ne perustuvat pääasiallisesti tarpeeseen suojella varhaisessa kehitysvaiheessa olevaa teollisuutta tai arkoja tuotteita näissä maissa;

19.   kehottaa komissiota osoittamaan joustavuutta käsitellessään sopimusten sisältöä koskevia Angolan, Namibian ja Etelä-Afrikan keskeisiä huolenaiheita, kuten suosituimmuuskohtelua koskevaa lauseketta sekä vientiveroja ja varhaisessa kehitysvaiheessa olevan teollisuuden suojelua;

20.   kannustaa neuvottelukumppaneita toimimaan neuvotteluissa joustavasti, epäsymmetrisesti ja käytännönläheisesti, jotta saadaan molempia osapuolia tyydyttävä alueellinen talouskumppanuussopimus, jotta ei aseteta epärealistisia määräaikoja ja jotta SADC-maille annetaan mahdollisuus neuvotella uudelleen niistä kiistanalaisista kohdista, joita ne haluavat muuttaa tai joista ne haluavat luopua;

21.   panee tyytyväisenä merkille Namibian Swakopmundissa maaliskuussa 2009 käydyissä teknisissä neuvotteluissa saavutetun edistymisen ja pitää myönteisenä komission kantaa, että kiistanalaiset asiat olisi käsiteltävä ennen väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen allekirjoittamista; kehottaa ratkaisemaan avoinna olevat kysymykset, kuten suosituimmuuskohtelua koskeva lauseke, osapuolten oikeudellinen määritelmä ja maatalousmarkkinoille pääsy, niin että kaikki SADC:n talouskumppanuussopimusryhmän jäsenet voivat allekirjoittaa väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen;

22.   hyväksyy sen, että kehitysyhteistyötä koskeva luku on sisällytetty EY:n ja SADC-valtioiden väliaikaiseen talouskumppanuussopimukseen, joka kattaa tavaroiden yhteistyökaupan, tarjontapuolen kilpailukyvyn, liiketoimintaa edistävän infrastruktuurin, palvelujen kaupan, kauppaan liittyvät asiat, institutionaalisten toimintavalmiuksien parantamisen ja julkisen talouden sopeuttamisen; kehottaa molempia osapuolia noudattamaan sitoumustaan saattaa kilpailua ja julkisia hankintoja koskevat neuvottelut päätökseen vasta, kun riittävät toimintavalmiudet on saavutettu; kehottaa komissiota toimimaan läheisessä yhteistyössä SADC-valtioiden kanssa tässä kehitysyhteistyötä koskevassa luvussa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi;

23.   tähdentää, että kaikkiin täysimääräisiin talouskumppanuussopimuksiin on sisällytettävä myös hyvän hallintotavan yleisesti hyväksyttyä määritelmää, poliittisten virkojen avoimuutta ja ihmisoikeuksia koskevia määräyksiä Cotonoun sopimuksen 11 b, 96 ja 97 artiklan mukaisesti, sekä heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä, kuten paikallisia maanviljelijöitä ja naisia, koskevia erityismääräyksiä;

24.   panee merkille, että aikataulu meneillään oleville neuvotteluille, jotka koskevat siirtymistä väliaikaisesta talouskumppanuussopimuksesta EU:n ja SADC-maiden lopulliseen talouskumppanuussopimukseen, perustuu oletukseen, että sopimus saadaan tehtyä vuoden 2009 loppuun mennessä; kehottaa komissiota pidättymään painostamasta SADC-maita hyväksymään palveluja koskevia vapautussitoumuksia ja sääntelyvelvoitteita sekä niin kutsuttuja Singaporen kysymyksiä;

25.   pyytää, että palveluista neuvoteltaessa otetaan käyttöön vahva sääntelykehys yleispalvelujen tarjoamisen takaamiseksi;

26.   tukee molempien osapuolten yritystä varmistaa Etelä-Afrikan aktiivinen osallistuminen koko neuvotteluprosessin aikana; myöntää, että Etelä-Afrikan osallistuminen on oleellista taloudellisen johdonmukaisuuden edistämiselle, alueelliselle yhdentymiselle sekä kaupan ja sijoitussuhteiden edelleen kehittämiselle kyseisen alueen ja Euroopan unionin välillä; kehottaa komissiota ylläpitämään ja vahvistamaan tätä yhteyttä neuvoteltaessa täysimääräisestä ja kattavasta talouskumppanuussopimuksesta;

27.   panee merkille SADC-alueen aikomuksen osallistua uuden vapaakauppa-alueen perustamiseen Itä-Afrikan yhteisön (EAC) alueen sekä itäisen ja eteläisen Afrikan yhteismarkkinajärjestön (COMESA) kanssa; kehottaa komissiota seuraamaan kehitystä täysimääräisen talouskumppanuussopimuksen yhteensopivuuden varmistamiseksi;

28.   pitää myönteisenä uudelleentarkastelulausekkeen sisällyttämistä EU:n ja SADC:n väliseen väliaikaiseen talouskumppanuussopimukseen, jolla vahvistetaan, että sopimusta on tarkistettava kattavasti viimeistään viiden vuoden kuluttua sen allekirjoittamisesta ja tämän jälkeen viiden vuoden välein, mukaan lukien analyysi kauppasitoumusten täytäntöönpanosta aiheutuneista kustannuksista ja seurauksista; tarvittaessa on tehtävä muutoksia sopimuksen säännöksiin ja mukautuksia niiden soveltamiseen WTO:n sääntöjen ja menettelyn mukaisesti;

29.   kannustaa neuvotteluosapuolia saattamaan täysimääräistä talouskumppanuussopimusta koskevat neuvottelut loppuun suunnitellusti vuoden 2009 aikana;

30.   vaatii, että Euroopan parlamentti on pidettävä täysin ajan tasalla ja otettava mukaan siirtymävaiheen prosessiin; toivoo, että tämä tapahtuu neuvoston ja komission kanssa aktiivisesti käytävien epävirallisten kolmikantaneuvottelujen kautta; pyytää neuvostoa toimittamaan asian parlamentin käsiteltäväksi mahdollisimman pian;

31.   korostaa erityisesti AKT-maiden parlamenttien ja valtiosta riippumattomien toimijoiden keskeistä roolia talouskumppanuussopimusten seurannassa ja hallinnoinnissa ja kehottaa komissiota varmistamaan niiden osallistumisen meneillään oleviin neuvotteluprosesseihin; katsoo, että tämä edellyttää selkeää esityslistaa, josta AKT-maat ja EU sopivat ja joka perustuu osallistavaan lähestymistapaan;

32.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksille ja parlamenteille, AKT:n ja EU:n ministerineuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

(1) EUVL C 77 E, 26.3.2004, s. 393. (2) EUVL C 92 E, 20.4.2006, s. 397. (3) EUVL C 285 E, 22.11.2006, s. 126. (4) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 121. (5) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 155. (6) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 261. (7) EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 244. (8) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 301. (9) EUVL C 323 E, 18.12.2008, s. 361. (10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0252.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2009 itäisen ja eteläisen Afrikan valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden talouskumppanuussopimuksen puitteet muodostavan väliaikaisen sopimuksen tekemisestä

P6_TA(2009)0180 B6-0145/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 25. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman Maailman kauppajärjestön viidennestä ministerikokouksesta Cancúnissa(1), 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista WTO:n yleisneuvostossa 1. elokuuta 2004 tehdyn päätöksen jälkeen(2), 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Hongkongissa järjestettävän Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen valmisteluista(3), 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla(4), 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen(5), 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman kaupasta ja köyhyydestä: kauppapolitiikan suunnittelu kaupan myötävaikutuksen maksimoimiseksi köyhyyden lieventämisessä(6), 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen keskeyttämisestä(7), 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista(8), 12. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista(9) ja 5. kesäkuuta 2008 esittämänsä kannan ehdotukseen neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 sekä asetusten (EY) N:o 552/97 ja (EY) N:o 1933/2006 ja komission asetusten (EY) N:o 964/2007 ja (EY) N:o 1100/2006 muuttamisesta(10),

–   ottaa huomioon väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen Komorien, Madagaskarin, Mauritiuksen, Seychellien, Zimbabwen ja Sambian sekä Euroopan yhteisön välillä,

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus),

–   ottaa huomioon huhtikuussa 2006, lokakuussa 2006, toukokuussa 2007, lokakuussa 2007, marraskuussa 2007 ja toukokuussa 2008 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon 23. lokakuuta 2007 annetun komission tiedonannon talouskumppanuussopimuksista (KOM(2007)0635),

–   ottaa huomioon tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT-sopimus) ja erityisesti sen XXIV artiklan,

–   ottaa huomioon Dohassa 14. marraskuuta 2001 hyväksytyn WTO:n ministerikokouksen neljännen kokouksen julistuksen,

–   ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen antaman julistuksen, joka hyväksyttiin Hongkongissa 18. joulukuuta 2005,

–   ottaa huomioon "Aid for Trade" -työryhmän kertomuksen ja suositukset, jotka WTO:n yleisneuvosto hyväksyi 10. lokakuuta 2006,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien 8. syyskuuta 2000 antaman vuosituhatjulistuksen, jossa vahvistetaan vuosituhannen kehitystavoitteet eli kansainvälisen yhteisön yhdessä asettamat kriteerit köyhyyden poistamiseksi,

–   ottaa huomioon Gleneaglesin julkilausuman, jonka G8-maat hyväksyivät 8. heinäkuuta 2005,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan ja 103 artiklan 2 kohdan,

A.   katsoo, että aiemmin, 31. joulukuuta 2007 asti, Euroopan unionin kauppasuhteet AKT-maihin, jotka nauttivat yksipuolisesta etuuskohtelusta EU:n markkinoilla, eivät olleet WTO:n sääntöjen mukaiset,

B.   katsoo, että talouskumppanuussopimukset ovat WTO:n sääntöjen mukaisia sopimuksia, joilla pyritään tukemaan AKT-maiden alueellista yhdentymistä ja edistämään niiden asteittaista yhdentymistä maailmantalouteen, mikä edistää niiden yhteiskunnan ja talouden kestävää kehitystä ja tukee yleisiä pyrkimyksiä poistaa köyhyyttä ja sairauksia AKT-maissa,

C.   katsoo tämänhetkisen talous- ja rahoituskriisin merkitsevän, että oikeudenmukaisella ja kehitystä tukevalla kauppapolitiikalla on kehitysmaille suurempi merkitys kuin koskaan ennen,

D.   katsoo, että aiemmilla kaupan etuusjärjestelmillä ei kyetty edistämään merkittävästi näiden maiden taloudellista tilannetta,

E.   ottaa huomioon, että "väliaikaiset" talouskumppanuussopimukset (IEPA) ovat tavaroiden kauppaa koskevia sopimuksia, joilla on tarkoitus välttää keskeytykset AKT-maiden ja Euroopan unionin välisessä kaupassa,

F.   katsoo, että väliaikaiset talouskumppanuussopimukset ovat täysin itsenäisiä, WTO:n sääntöjen mukaisia kansainvälisiä sopimuksia, joita voidaan pitää ensimmäisenä askeleena kohti talouskumppanuussopimuksia,

G.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni tarjoaa jo ensimmäisestä vuodesta alkaen AKT-maiden muille tuotteille paitsi riisille (2010) ja sokerille (2015) kiintiöistä ja tulleista täysin vapaan pääsyn EU:n markkinoille,

H.   ottaa huomioon, että AKT-maiden ja Euroopan unionin välillä on huomattavia eroja suorituskyvyssä,

I.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja AKT-maiden välinen kilpailu on vähäistä, koska suurin osa EU:n viennistä koostuu pääasiassa tuotteista, joita AKT-maat eivät tuota mutta joita ne tarvitsevat joko suoraan kulutukseen tai kotimaisen teollisuuden raaka-aineeksi,

J.   ottaa huomioon, että hyvin suunniteltu kaupan vapauttaminen voi edistää markkinoiden monimuotoisuutta, talouden kasvua ja kehitystä,

K.   ottaa huomioon, että jotkut AKT-maat ovat hakeneet talouskumppanuussopimusneuvottelujen yhteydessä suosituimmuuskohtelua (MFN-lauseke), jolla vahvistetaan tavanomaiset ja syrjimättömät tullit tavaroiden tuonnille, tavoitteenaan varmistaa, että kaikkia viejiä kohdellaan yhtä hyvin kuin suosituimmuusasemassa olevaa viejää,

L.   ottaa huomioon, että AKT-maiden kanssa on neuvoteltu uusista paremmista alkuperäsäännöistä, joista voi oikein toteutettuina olla AKT-maille huomattavaa hyötyä, jos AKT-maiden alhaisempi suoritustaso otetaan asianmukaisesti huomioon,

M.   katsoo, että kaupan sääntöjen tehostamisen lisäksi on lisättävä myös tukea kauppaan liittyvälle avulle,

N.   katsoo, että EU:n Aid for Trade -strategialla pyritään tukemaan kehitysmaiden valmiuksia hyötyä uusista kauppamahdollisuuksista,

O.   katsoo, että täysimääräinen talouskumppanuussopimus vaikuttaa vääjäämättä AKT-maiden ja muiden kauppakumppaneiden välisten tulevien sopimusten soveltamisalaan ja sisältöön sekä alueen kantaan neuvotteluissa,

P.   ottaa huomioon, että itäisen ja eteläisen Afrikan (ESA) AKT-maiden ryhmä muodostuu hyvin erikokoisista valtioista, joiden BKT vaihtelee suuresti alueen sisällä,

Q.   ottaa huomioon, että itäisen ja eteläisen Afrikan (ESA) maiden ryhmässä on viisi valtiota, joiden yhteenlaskettu väestömäärä on 33,5 miljoonaa ja jotka eroavat kukin toisistaan kokonsa ja ominaispiirteidensä suhteen, niin että suurimman valtion eli Madagaskarin väestö on 250-kertainen pienimmän valtion eli Seychellien väestömäärään nähden,

R.   ottaa huomioon, että ESA-alue, joka jakautuu Itä-Afrikan yhteisön ryhmään (EAC) ja itäisen ja eteläisen Afrikan ryhmään (ESA), voi jälleen yhdistyä niin pian kuin nämä ryhmittymät ovat siihen halukkaita,

1.   toistaa näkemyksensä, että talouskumppanuussopimukset ovat oikein toteutettuina ja tehokkaalla kehitykseen tähtäävällä politiikalla täydennettyinä mahdollisuus elvyttää AKT:n ja EU:n kauppasuhteita, edistää AKT-maiden taloudellista kehitystä ja monimuotoisuutta sekä alueellista yhdentymistä ja vähentää köyhyyttä AKT-maissa;

2.   korostaa, että talouskumppanuussopimukset voivat olla tyydyttäviä ainoastaan, jos niillä saavutetaan kolme tavoitetta: tuetaan AKT-maiden kestävää kehitystä, edistetään AKT-maiden osallistumista maailmankauppaan ja vahvistetaan alueellistumisprosessia;

3.   korostaa, että kyseisen sopimuksen eräänä keskeisenä tarkoituksena on kehitystavoitteiden, köyhyyden vähentämisen ja perusoikeuksien kunnioittamisen kautta edesauttaa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista;

4.   tunnustaa, että sen jälkeen, kun Cotonoun sopimuksen mukainen tullietuuskohtelu päättyi 31. joulukuuta 2007, viejät ovat hyötyneet väliaikaisten talouskumppanuussopimusten allekirjoittamisesta Euroopan unionin ja asianosaisten maiden välillä, sillä sopimusten ansiosta vienti Euroopan unioniin on säilynyt entisellään ja ESA-maat ovat säilyttäneet ja kasvattaneet huomattavasti vientimahdollisuuksiaan Euroopan unioniin sekä täysipainoisten markkinasääntöjen että parempien alkuperäsääntöjen avulla;

5.   panee merkille, kuinka tärkeää on tehdä Euroopan unionin ja AKT-maiden kesken kumppanuussopimukset, jotka ovat WTO:n sääntöjen mukaiset, sillä muutoin niiden väliset kauppasuhteet ja AKT-maiden kehitys keskeytyvät vakavasti;

6.   pitää tervetulleena Euroopan yhteisön ESA-maille tarjoamaa niiden tuotteiden täysin tulleista ja kiintiöistä vapaata pääsyä Euroopan unionin markkinoille, tavoitteena edistää kaupan vapauttamista ESA-maiden ja Euroopan unionin välillä;

7.   painottaa, että väliaikaisten talouskumppanuussopimusten allekirjoittaminen on tarpeellinen askel pyrittäessä kestävään kasvuun tällä alueella, ja näillä alueilla kaiken kaikkiaan, ja korostaa, että on tärkeää jatkaa neuvotteluja täysimääräisestä sopimuksesta kaupan kasvun, investointien ja alueellisen yhdentymisen edistämiseksi;

8.   kehottaa komissiota varmistamaan, että jos tämä on ESA-alueen toive, se voi neuvotella uudelleen niistä kiistakysymyksistä, joita se haluaa muuttaa tai jotka se haluaa perua;

9.   pitää tervetulleena väliaikaiseen talouskumppanuussopimukseen sisällytettyä määräystä siirtymäkausista pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka voivat siirtymäkausien aikana sopeutua sopimuksen aiheuttamiin muutoksiin, ja kehottaa asianomaisten valtioiden viranomaisia ajamaan edelleen pienten ja keskisuurten yritysten etuja täysimääräisestä talouskumppanuussopimuksesta neuvoteltaessa;

10.   huomauttaa, että EU:n jäsenvaltioiden ja ESA-maiden talouksien välillä vallitsee suunnaton epätasapaino, jota ei voida koskaan korjata – edes osittain – yksinomaan vapaakauppapolitiikalla;

11.   kehottaa AKT-maita edistämään liberalisointiprosessia ja kannustaa ulottamaan uudistukset tavarakaupan ulkopuolelle, kehittämään myös palvelujen kaupan vapauttamista;

12.   kehottaa Euroopan unionia helpottamaan AKT-maiden talouksien siirtymävaihetta väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tarjoamalla sekä niiden viranomaisille että yksityiselle sektorille riittävästi lisäapua sekä varmistamaan, että heikoimmassa asemassa olevien ryhmien (ikääntyneiden, vammaisten, yksinhuoltajaäitien) suojelemiseksi toteutetaan toimia talouden siirtymäkauden aikana;

13.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään, miten kasvatetun Aid for Trade -budjetin määrärahat tosiasiallisesti jakautuvat koko AKT-alueella, ottaen huomioon ensisijaiset menot, joihin on sitouduttu;

14.   kehottaa määrittelemään ja myöntämään varhaisessa vaiheessa kauppaa tukevan avun (Aid for Trade) osuuden varoista;

15.   muistuttaa, että lokakuussa 2007 hyväksyttiin EU:n "Aid for Trade" -strategia, jossa EU:n kollektiivista kauppaan liittyvää apua sitouduttiin kasvattamaan vuoteen 2010 mennessä kahteen miljardiin euroon vuodessa (miljardi euroa yhteisöltä, miljardi euroa jäsenvaltioilta); vaatii, että Länsi-Afrikan alueelle annetaan asianmukainen ja kohtuullinen osuus;

16.   kehottaa asianomaisia maita antamaan selkeää ja läpinäkyvää tietoa maansa taloudellisesta ja poliittisesta tilanteesta sekä tapahtuneesta kehityksestä Euroopan unionin kanssa tehtävän yhteistyön helpottamiseksi;

17.   vaatii neuvottelijoita tähdentämään täysimääräisistä talouskumppanuussopimuksista neuvoteltaessa luonnonvarojen avointa hallinnointia sekä tekemään selkoa tarvittavista parhaista käytännöistä, jotta AKT-maat hyötyvät mahdollisimman paljon luonnonvaroista, myös rahanpesun torjunnan osalta;

18.   korostaa alueiden välisen kaupan merkitystä ja tarvetta lisätä alueellisia kauppayhteyksiä kestävän kasvun turvaamiseksi alueella; painottaa erilaisten alueellisten yksiköiden välisen yhteistyön ja yhdenmukaisuuden merkitystä; vaatii, etteivät Euroopan unionin ja itäisen ja eteläisen Afrikan maiden väliset sopimukset saa olla keskenään ristiriidassa tai estää alueellista yhdentymistä tällä laajemmalla alueella;

19.   vaatii luomaan asianmukaisia ja avoimia valvontamekanismeja – joilla on selkeä asema ja vaikutus – talouskumppanuussopimusten vaikutusten seuraamiseksi siten, että AKT:n osallistuminen kasvaa ja sidosryhmiä, myös kansalaisyhteiskuntaa, kuullaan laajasti; korostaa, että itäisen ja eteläisen Afrikan kanssa tehtyä väliaikaista talouskumppanuussopimusta on tarkistettava kattavasti viimeistään viiden vuoden kuluttua sen allekirjoittamisesta, jolloin tarkastellaan sopimuksen sosioekonomisia vaikutuksia, myös sen täytäntöönpanosta aiheutuneita kustannuksia ja seurauksia, ja voidaan tarkistaa sopimuksen määräyksiä ja muuttaa niiden soveltamista;

20.   pitää tärkeänä, että talouskumppanuussopimuksia täytäntöön pantaessa perustettaisiin asianmukainen valvontajärjestelmä, jota koordinoi asianmukainen parlamentaarinen valiokunta, jossa on mukana kansainvälisen kaupan valiokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan jäseniä, varmistaen tasapainon kansainvälisen kaupan valiokunnan johtavan aseman säilyttämisen ja kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikan yleisen johdonmukaisuuden välillä; katsoo, että tämän parlamentaarisen valiokunnan olisi toimittava joustavasti ja aktiivisesti koordinoitava työtään AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työn kanssa; katsoo, että tällaisen seurannan on käynnistyttävä jokaisen talouskumppanuussopimuksen tekemisen jälkeen;

21.   korostaa erityisesti AKT-maiden parlamenttien ja valtiosta riippumattomien toimijoiden keskeistä roolia talouskumppanuussopimusten seurannassa ja hallinnoinnissa ja kehottaa komissiota edistämään niiden osallistumista meneillään oleviin neuvotteluprosesseihin, jotka edellyttävät EU:n ja AKT-maiden välisiä neuvotteluja varten selkeää esityslistaa, joka perustuu osallistavaan lähestymistapaan;

22.   vaatii, että noudatettaessa tuen tehokkuutta koskevia Pariisin periaatteita tuen on oltava esimerkiksi kysyntään perustuvaa, ja kehottaa AKT:tä siksi esittämään, tarvittaessa asianmukaisen EU:n tuen kanssa, yksityiskohtaisia ehdotuksia kustannusarvioineen siitä, miten ja mitä varten tarvitaan lisää talouskumppanuussopimuksiin liittyvää rahoitusta, erityisesti seuraaville aloille: sääntelykehykset, suojelutoimet, kaupan helpottaminen, tuki kansainvälisten terveys- ja kasvinsuojelutoimien sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien normien noudattaminen sekä talouskumppanuussopimusten seurantamekanismin perustaminen;

23.   tuo esiin kannattavansa edelleen Euroopan yhteisön sekä itäisen ja eteläisen Afrikan alueen maiden välistä kattavaa talouskauppasopimusta, joka kattaa myös teollis- ja tekijänoikeuksien keskeisen alueen, joka käsittää paitsi länsimaiset teknologiset tuotokset myös luonnon monimuotoisuuden ja perinnetiedon;

24.   kehottaa komissiota tekemään kaikkensa Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen uudelleen käynnistämiseksi ja varmistamaan, että kaupan vapauttamiseksi tehdyillä sopimuksilla edistetään edelleenkin köyhien maiden kehitystä;

25.   on vakuuttunut siitä, että täysimääräisten talouskumppanuussopimusten tulisi olla Dohan kehitysohjelmaan liittyvää sopimusta täydentäviä eikä sen vaihtoehtoja;

26.   hyväksyy kaupan suojaamista kahdenvälisillä suojatoimenpiteillä koskevan luvun tarpeellisuuden ja merkityksen; kehottaa molempia osapuolia välttämään näiden suojatoimenpiteiden väärinkäyttöä; kehottaa komissiota hyväksymään kattavista talouskumppanuussopimuksista neuvoteltaessa väliaikaisten talouskumppanuussopimusten turvatakeiden tarkistamisen, jolla voidaan varmistaa asianmukainen, avoin ja nopea hyödyntäminen edellyttäen, että soveltamiskriteerit täyttyvät;

27.   katsoo, että täysimääräisen talouskumppanuussopimuksen olisi edistettävä jalostettujen tuotteiden vientiä yksinkertaistettujen ja parannettujen alkuperäsääntöjen avulla, erityisesti tekstiili- ja maatalousalan kaltaisilla avainaloilla;

28.   kannattaa tullinimikkeisiin sovittuja poikkeuksia, jotka kohdistuvat maataloustuotteisiin ja joihinkin jalostettuihin maataloustuotteisiin, koska ne perustuvat pääasiallisesti tarpeeseen suojella varhaisessa kehitysvaiheessa olevaa teollisuutta tai arkoja tuotteita näissä maissa, ja muistuttaa, että EU sitoutui Dohan kehityskierroksella poistamaan maatalouden vientituet vähitellen käytöstä;

29.   toteaa, että väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen muuttamista täysimääräiseksi koskevien Euroopan unionin ja ESA-alueen neuvottelujen aikataulu perustuu siihen, että sopimus saadaan aikaan vuoden 2009 loppuun mennessä; pyytää komissiolta, ettei se painostaisi kohtuuttomasti itäisen ja eteläisen Afrikan aluetta hyväksymään vapauttamista ja ottamaan tässä huomioon ESA-maiden parlamentin näkemykset;

30.   katsoo, että olisi tehtävä ero kaupallisten ja julkisten palvelujen välillä; painottaa, että olisi ylläpidettävä julkisia palveluja, joilla vastataan ihmisten perustarpeisiin tai joilla on merkittävä tehtävä kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämisessä, ja jätettävä ne pois kaikista neuvotteluista;

31.   panee merkille sellaisen kehitysyhteistyötä koskevan luvun sisällyttämisen täysimääräiseen talouskumppanuussopimukseen, joka kattaa yhteistyön tavarakaupan alalla, tarjontapuolen kilpailukyvyn, liiketoimintaa edistävän infrastruktuurin, palvelukaupan, kauppaan liittyvät asiat, institutionaalisten toimintavalmiuksien parantamisen ja julkisen talouden sopeuttamisen; kehottaa molempia osapuolia noudattamaan sopimaansa sitoumusta saattaa loppuun kilpailua ja julkisia hankintoja koskevat neuvottelut ottaen huomioon ESA-maiden toimintavalmiudet;

32.   tähdentää, että kaikkiin täysimääräisiin talouskumppanuussopimuksiin on sisällytettävä myös hyvää hallintotapaa, poliittisten virkojen avoimuutta ja ihmisoikeuksia koskevia määräyksiä Cotonoun sopimuksen 11 b, 96 ja 97 artiklan mukaisesti;

33.   kehottaa komissiota puuttumaan "kiistanalaisiin kysymyksiin", joita ovat sopimuksen kaupallinen kattavuus, suosituimmuuskohtelulauseke, vientiverot, suojatoimenpiteet ja alkuperäsäännöt, neuvotteluissa täysimääräisestä alueellisesta talouskumppanuussopimuksesta tavalla, joka on Euroopan yhteisön ja sen kansalaisten etujen mukainen ja tukee kestävää kehitystä EU:ssa ja AKT-maissa;

34.   korostaa, että täysimääräisillä talouskumppanuussopimuksilla on tärkeää edistää alueiden välisiä suhteita AKT-maiden ja Euroopan yhteisön välisten kauppasopimusten yhdenmukaistamisen avulla;

35.   ilmaisee olevansa syvästi huolestunut siitä, että Zimbabwen nykyinen ihmisoikeus-, demokratia- ja taloustilanne uhkaa vakavasti maan kansalaisia ja kuormittaa raskaasti Euroopan unionin ja Zimbabwen välistä nykyistä ja tulevaa yhteistyötä;

36.   pitää tervetulleena tulliliiton kehittämistä ESA-maiden kesken ja pyrkimyksiä luoda rahaliitto, erityisesti niiden hyötyjen kannalta, joita yrityksille koituisi ESA-alueella tapahtuvasta sääntöjen yhdenmukaistamisesta, joka johtaisi laajempiin markkinoihin, kaupan kasvuun ja parempiin mahdollisuuksiin hyötyä suurtuotannon eduista;

37.   kehottaa neuvotteluosapuolia sisällyttämään sopimukseen sellaisia julkisiin hankintoihin, investointeihin ja kilpailuun liittyviä sitovia järjestelyjä, jotka voisivat lisätä kiinnostusta liiketoimintaan ja investointeihin ESA-maissa, sillä mikäli säännöt ovat kaikkia varten, niistä hyötyvät sekä kuluttajat että paikallishallinto ja ne auttavat siten houkuttamaan yrityksiä ja investointeja;

38.   vaatii nopeaa ratifiointimenettelyä, jotta kumppanuusmaat pääsisivät hyötymään väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen eduista viivytyksettä;

39.   kannustaa osapuolia saattamaan neuvottelut ESA-maiden ja Euroopan yhteisön täysimääräisestä talouskumppanuussopimuksesta päätökseen, mikäli molemmat osapuolet tunnustavat selvästi tällaisen sopimuksen vastavuoroiset edut;

40.   vaatii, että parlamentille on tiedotettava kattavasti ja sen on voitava osallistua täysimääräisesti siirtymävaiheen neuvotteluprosessin aikana; toivoo, että tämä tapahtuu neuvoston ja komission kanssa aktiivisesti käytävien epävirallisten kolmikantaneuvottelujen kautta; pyytää neuvostoa saattamaan asian parlamentin käsiteltäväksi mahdollisimman pian;

41.   panee merkille Chagossaarten kansan ahdingon: heidät on pakotettu lähtemään saariltaan, ja nykyään he elävät köyhyydessä Mauritiuksen ja Seychellien saarilla, ja katsoo, että EU:n pitäisi yrittää löytää chagossaarelaisten tilanteeseen ratkaisu, jotta he voisivat palata kotisaarilleen, jotka kuuluvat heille;

42.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksille ja parlamenteille, AKT:n ja EU:n ministerineuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

(1) EUVL C 77 E, 26.3.2004, s. 393. (2) EUVL C 92 E, 20.4.2006, s. 397. (3) EUVL C 285 E, 22.11.2006, s. 126. (4) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 121. (5) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 155. (6) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 261. (7) EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 244. (8) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 301. (9) EUVL C 323 E, 18.12.2008, s. 361. (10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0252.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2009 Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Itä-Afrikan yhteisön kumppanuusvaltioiden talouskumppanuussopimuksen puitteet muodostavan sopimuksen tekemisestä

P6_TA(2009)0181 B6-0146/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 25. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman Maailman kauppajärjestön viidennestä ministerikokouksesta Cancúnissa(1), 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista WTO:n yleisneuvostossa 1. elokuuta 2004 tehdyn päätöksen jälkeen(2), 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Hongkongissa järjestettävän Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen valmisteluista(3), 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla(4), 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen(5), 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman kaupasta ja köyhyydestä: kauppapolitiikan suunnittelu kaupan myötävaikutuksen maksimoimiseksi köyhyyden lieventämisessä(6), 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen keskeyttämisestä(7), 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista(8), 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman TRIPS-sopimuksesta ja lääkkeiden saatavuudesta(9), 12. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista(10) sekä 5. kesäkuuta 2008 esittämänsä kannan ehdotukseen neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 sekä asetusten (EY) N:o 552/97 ja (EY) N:o 1933/2006 ja komission asetusten (EY) N:o 964/2007 ja (EY) N:o 1100/2006 muuttamisesta(11),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Itä-Afrikan yhteisön kumppanuusvaltioiden talouskumppanuussopimuksen,

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus),

–   ottaa huomioon huhtikuussa 2006, lokakuussa 2006, toukokuussa 2007, lokakuussa 2007, marraskuussa 2007 ja toukokuussa 2008 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon 23. lokakuuta 2007 annetun komission tiedonannon talouskumppanuussopimuksista (KOM(2007)0635),

–   ottaa huomioon tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT-sopimus) ja erityisesti sen XXIV artiklan,

–   ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön neljännen ministerikokouksen antaman julistuksen, joka hyväksyttiin Dohassa 14. marraskuuta 2001,

–   ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen antaman julistuksen, joka hyväksyttiin Hongkongissa 18. joulukuuta 2005,

–   ottaa huomioon "Aid for Trade" -työryhmän kertomuksen ja suositukset, jotka WTO:n yleisneuvosto hyväksyi 10. lokakuuta 2006,

–   ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen julistuksen, jossa esitellään kansainvälisen yhteisön yhdessä laatimat vuosituhannen kehitystavoitteet köyhyyden poistamiseksi,

–   ottaa huomioon Gleneaglesin julkilausuman, jonka G8-maat hyväksyivät 8. heinäkuuta 2005,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan ja 103 artiklan 2 kohdan,

A.   katsoo, että talouskumppanuussopimusten olisi oltava WTO:n sääntöjen mukaisia sopimuksia, joilla pyritään tukemaan AKT-maiden alueellista yhdentymistä ja edistämään niiden asteittaista yhdentymistä maailmantalouteen, mikä edistää niiden yhteiskunnan ja talouden kestävää kehitystä ja tukee yleisiä pyrkimyksiä poistaa köyhyyttä ja sairauksia AKT-maissa,

B.   katsoo, että WTO:n säännöissä ei vaadita talouskumppanuussopimusmaita sitoutumaan palvelujen vapauttamiseen,

C.   katsoo, että talouskumppanuussopimuksilla pitäisi pyrkiä rakentamaan pitkäaikaisia suhteita, joissa kaupalla tuetaan kehitystä,

D.   katsoo tämänhetkisen talous- ja rahoituskriisin tarkoittavan, että oikeudenmukaisilla kauppapoliittisilla suhteilla on kehitysmaille suurempi merkitys kuin koskaan ennen,

E.   ottaa huomioon, että väliaikainen talouskumppanuussopimus (IEPA) keskittyy tavaroiden kauppaan ja yhteensopivuuteen Maailman kauppajärjestön sääntöjen kanssa,

F.   ottaa huomioon, että väliaikaisella talouskumppanuussopimuksella on vastaisuudessa perustavanlaatuinen vaikutus Itä-Afrikan yhteisön (EAC) kumppanuusvaltioiden ja sen itäisen ja eteläisen Afrikan kauppakumppaneiden taloudelliseen, yhteiskunnalliseen ja ympäristöpoliittiseen kehitykseen ja toimintalinjoihin,

G.   ottaa huomioon, että Itä-Afrikan yhteisön kumppanuusvaltiot perustivat vuonna 2005 tulliliiton ja pyrkivät luomaan yhteismarkkinat vuoteen 2010 mennessä sekä rahaliiton vuoteen mennessä ja Itä-Afrikan valtioiden poliittisen liiton,

H.   katsoo, että väliaikainen talouskumppanuussopimus voi mahdollisesti vaikuttaa Itä-Afrikan yhteisön valtioiden ja muiden kauppakumppaneiden välisten tulevien sopimusten soveltamisalaan ja sisältöön sekä alueen kantaan neuvotteluissa,

I.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja AKT-maiden välinen kilpailu on vähäistä, koska suurin osa EU:n viennistä koostuu pääasiassa tuotteista, joita AKT-maat eivät tuota mutta joita ne tarvitsevat joko suoraan kulutukseen tai kotimaisen teollisuuden raaka-aineeksi; katsoo, että tämä ei päde maataloustuotteiden kauppaan, jossa EU:n vientituet haittaavat AKT-maiden maatalous-, kotieläin- ja meijerituottajien toimintaa, häiritsevät paikallis- ja aluemarkkinoiden toimintaa ja usein tuhoavat ne, ja kehottaa siksi EU:ta lakkauttamaan asteittain kaikki vientituet,

J.   ottaa huomioon, että Itä-Afrikan yhteisön kumppanuusmaat ovat ilmoittaneet haluavansa neuvotella uudelleen useista väliaikaiseen talouskumppanuussopimukseen sisältyvistä seikoista,

K.   ottaa huomioon, että yksikään vapauttamisaikatauluista ei edellytä näiltä mailta minkään positiivisten tullien poistamiseen ryhtymistä ennen vuotta 2015; ottaa huomioon, että Itä-Afrikan yhteisön kumppanuusmailla on 24 vuotta aikaa saattaa päätökseen väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen edellyttämä vapauttamisprosessi,

L.   katsoo, että kaupan velvoitteiden yhteydessä on lisättävä kauppaan liittyvää apua,

M.   katsoo, että kaupan kehittämiseksi annettavaa apua koskevalla EU:n strategialla pyritään tukemaan kehitysmaiden valmiuksia hyötyä uusista kauppamahdollisuuksista ja kompensoimaan sopeuttamiskustannuksia sekä kaupan vapauttamisen mahdollisia kielteisiä vaikutuksia,

N.   katsoo, ettei mikään mahdollisessa täysimääräisessä talouskumppanuussopimuksessa saa rajoittaa Itä-Afrikan yhteisön kumppanuusmaiden mahdollisuuksia edistää lääkkeiden saatavuutta,

1.   uskoo, että väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen täytyy edistää AKT-maiden ja Euroopan unionin kaupan elvyttämistä, talouskasvua, alueellista yhdentymistä, talouden monipuolistumista ja köyhyyden vähentämistä sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista; kannustaa siksi joustavuuteen täytäntöönpanossa siten, että Itä-Afrikan yhteisön kumppanuusmaiden kapasiteettirajoitukset otetaan täysin huomioon;

2.   korostaa, että sopimukset voivat olla tyydyttäviä ainoastaan, jos niillä saavutetaan kolme tavoitetta: annetaan AKT-maille keinot kestävään kehitykseen, edistetään niiden yhdentymistä maailmankauppaan ja lujitetaan niiden alueellistumiskehitystä; korostaa, että Itä-Afrikan yhteisön kumppanuusmaiden talouden avautumisen kielteisiltä vaikutuksilta suojautumiseksi Euroopan unionin on annettava tukea tarjotakseen todellisia hyötyjä etuuskohtelun sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen kautta;

3.   toistaa näkemyksensä, että talouskumppanuussopimukset ovat oikein toteutettuina mahdollisuus elvyttää AKT:n ja EU:n kauppasuhteita, edistää AKT-maiden taloudellista monimuotoisuutta ja alueellista yhdentymistä sekä vähentää köyhyyttä AKT-maissa;

4.   kannustaa neuvotteluosapuolia saattamaan neuvottelut päätökseen suunnitelmien mukaan vuoden 2009 aikana; kannustaa osapuolia tekemään kaikkensa, jotta AKT-maiden ja Euroopan unionin välinen kattava talouskumppanuussopimus saataisiin tehtyä suunnitelmien mukaan ennen vuoden 2009 päättymistä;

5.   tunnustaa, että sen jälkeen, kun Cotonoun sopimuksen mukainen tullietuuskohtelu päättyi 31. joulukuuta 2007, viejät ovat hyötyneet väliaikaisten talouskumppanuussopimusten allekirjoittamisesta, sillä sopimusten ansiosta vientimahdollisuudet Euroopan unioniin ovat laajentuneet ja AKT-maiden viejät ovat siten säästyneet vahingoilta, joita heille olisi voinut aiheutua, jos he olisivat joutuneet toimimaan vähemmän suotuisien kauppajärjestelyjen alaisina;

6.   suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan unioni tarjoaa suurimmalle osalle AKT-maiden tuotteista täysin tulli- ja kiintiövapaan pääsyn Euroopan unionin markkinoille;

7.   korostaa, että väliaikainen talouskumppanuussopimus on tavarakauppaa koskeva sopimus, jolla pyritään säilyttämään Itä-Afrikan yhteisön kumppanuusmaiden vientimahdollisuudet Euroopan unioniin ja laajentamaan niitä merkittävästi sekä täydellisellä markkinoille pääsyllä että parannetuilla alkuperäsäännöillä;

8.   korostaa, että väliaikaisten talouskumppanuussopimusten allekirjoittaminen on tarpeellinen askel pyrittäessä kestävään kasvuun koko tällä alueella ja korostaa, että on tärkeää jatkaa neuvotteluja kattavasta sopimuksesta kaupan kasvun, investointien ja alueellisen yhdentymisen edistämiseksi;

9.   muistuttaa, että talouskumppanuussopimusten olisi vastattava WTO:n sääntöjä, joissa ei edellytetä tai kielletä palvelujen vapauttamissitoumuksia tai sääntelyä koskevia velvoitteita, teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa eikä niin kutsuttuja Singaporen kysymyksiä;

10.   kehottaa ottamaan käyttöön sääntelykehyksen siirtymäkauden aikana, jolloin siirrytään väliaikaisesta täysimittaiseen talouskumppanuussopimukseen; pyytää mahdollisuuksien mukaan varmistamaan, että yleispalveluita koskevat säännökset ovat käytössä, välttämättömät yleishyödylliset palvelut mukaan luettuina; toistaa tässä yhteydessä 4. syyskuuta 2008 palvelukaupasta antamansa päätöslauselman(12);

11.   muistuttaa, että aidot alueelliset markkinat ovat väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen menestyksellisen täytäntöönpanon välttämätön perusta ja että alueellinen yhdentyminen ja yhteistyö ovat ensiarvoisen tärkeitä Itä-Afrikan yhteisön kumppanuusvaltioiden yhteiskunnalliselle ja taloudelliselle kehitykselle;

12.   vaatii, etteivät Euroopan unionin ja itäisen ja eteläisen Afrikan maiden väliset sopimukset saa olla keskenään ristiriidassa tai estää alueellista yhdentymistä tällä laajemmalla alueella;

13.   pitää myönteisenä väliaikaiseen talouskumppanuussopimukseen sisällytettyä määräystä siirtymäkausista pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka voivat siirtymäkausien aikana sopeutua sopimuksen aiheuttamiin muutoksiin, ja kehottaa asianomaisten valtioiden viranomaisia ajamaan edelleen pienten ja keskisuurten yritysten etuja täysimääräisestä talouskumppanuussopimuksesta neuvoteltaessa;

14.   kehottaa Euroopan unionia helpottamaan AKT-maiden talouksien siirtymävaihetta väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tarjoamalla sekä niiden viranomaisille että yksityiselle sektorille riittävästi lisäapua;

15.   kannattaa siksi tullinimikkeisiin sovittuja poikkeuksia, jotka kohdistuvat maataloustuotteisiin ja joihinkin jalostettuihin maataloustuotteisiin, koska ne perustuvat pääasiallisesti tarpeeseen suojella varhaisessa kehitysvaiheessa olevaa teollisuutta tai arkoja tuotteita näissä maissa;

16.   kehottaa komissiota selvittämään, miten kasvatetun Aid for Trade -budjetin määrärahat tosiasiallisesti jakautuvat koko AKT-alueella, ottaen huomioon ensisijaiset menot, joihin on sitouduttu;

17.   kehottaa asianomaisia maita antamaan selkeää ja läpinäkyvää tietoa maansa taloudellisesta ja poliittisesta tilanteesta sekä tapahtuneesta kehityksestä komission kanssa tehtävän yhteistyön helpottamiseksi;

18.   hyväksyy sellaisen kehitysyhteistyötä koskevan luvun sisällyttämisen laajaan talouskumppanuussopimukseen, joka kattaa yhteistyön tavarakaupan alalla, tarjontapuolen kilpailukyvyn, liiketoimintaa edistävän infrastruktuurin, palvelukaupan, kauppaan liittyvät asiat, institutionaalisten toimintavalmiuksien parantamisen ja julkisen talouden sopeuttamisen; kehottaa molempia osapuolia noudattamaan sitoumustaan saattaa kilpailua ja julkisia hankintoja koskevat neuvottelut päätökseen vasta, kun riittävät toimintavalmiudet on saavutettu;

19.   muistuttaa, että talouskumppanuussopimuksen on paitsi rakenteeltaan ja sisällöltään myös täytäntöönpanotavaltaan ja -hengeltään oltava sellainen, että se tukee Itä-Afrikan yhteisön kumppanuusvaltioiden kehitystavoitteita, -politiikkaa ja -painopisteitä;

20.   muistuttaa, että lokakuussa 2007 hyväksyttiin EU:n "Aid for Trade" -strategia, jossa EU:n kollektiivista kauppaan liittyvää apua sitouduttiin kasvattamaan vuoteen 2010 mennessä kahteen miljardiin euroon vuodessa (miljardi euroa yhteisöltä, miljardi euroa jäsenvaltioilta); korostaa, että Itä-Afrikan yhteisön kumppanuusvaltioiden on saatava tästä sopiva ja kohtuudenmukainen osuus;

21.   kehottaa määrittelemään ja myöntämään varhaisessa vaiheessa kauppaa tukevan avun (Aid for Trade) osuuden varoista; korostaa, että näiden varojen pitäisi olla lisävaroja eikä ainoastaan uuteen muotoon pakattua Euroopan kehitysrahaston rahoitusta, että niiden pitäisi vastata Itä-Afrikan unionin ensisijaisia tavoitteita ja että maksut pitäisi suorittaa oikeaan aikaan, ennakoitavalla tavalla sekä kansallisten ja alueellisten strategisten kehityssuunnitelmien täytäntöönpanoaikataulujen mukaisesti; vastustaa kaikkia talouskumppanuussopimuksiin liittyviä ehtoja, jotka koskevat yhteisön tuen saantia, ja kehottaa komissiota takaamaan, että mahdollisuus 10. Euroopan kehitysrahaston varojen saantiin erotetaan neuvottelujen tuloksista ja edistymisestä;

22.   kehottaa komissiota selventämään sitä, miten varoja jaetaan koko alueella ja pyytää EU:n jäsenvaltioita suunnittelemaan lisärahoitusta vuosien 2008–2013 talousarviota koskevien sitoumusten jälkeen;

23.   kehottaa komissiota – ottaen huomioon neuvoston syyskuussa 2007 antamat sitoumukset, jotka koskevat teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPS) tehtyä sopimusta ja lääkkeiden saatavuutta – olemaan neuvottelematta täysimääräiseen talouskumppanuussopimukseen liittyvissä neuvotteluissa lääkkeisiin liittyvistä TRIPS+-määräyksistä, joilla on vaikutuksia kansanterveyteen ja lääkkeiden saatavuuteen, pidättäytymään vaatimasta patenttiyhteistyösopimuksen ja patenttilakisopimuksen velvoitteiden noudattamista tai hyväksymistä, pidättäytymään teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin 2004/48/EY säännösten sisällyttämisestä sopimuksiin ja olemaan ottamatta täysimääräiseen talouskumppanuussopimukseen "muun kuin alkuperäisen tietokantasuojauksen" kaltaisia sääntöjä;

24.   vaatii neuvottelijoita tähdentämään lopullisista talouskumppanuussopimuksista neuvoteltaessa luonnonvarojen avointa hallinnointia sekä tekemään selkoa tarvittavista parhaista käytännöistä, jotta AKT-maat voi hyötyä mahdollisimman kyseisistä luonnonvaroista;

25.   tähdentää, että kaikkiin kattaviin talouskumppanuussopimuksiin on sisällytettävä myös hyvää hallintotapaa, poliittisten virkojen avoimuutta ja ihmisoikeuksia koskevia määräyksiä;

26.   korostaa alueiden välisen kaupan merkitystä ja tarvetta lisätä alueellisia kauppayhteyksiä kestävän kasvun turvaamiseksi alueella; painottaa erilaisten alueellisten yksiköiden välisen yhteistyön ja yhdenmukaisuuden merkitystä;

27.   kannustaa kehitysmaita ja alueellisia ryhmittymiä, joiden välisen kaupan osuus kaupan arvosta on tällä hetkellä 15–25 prosenttia, alentamaan edelleen tulleja eteläisten maiden keskinäisen kaupan, taloudellisen kasvun ja alueellisen yhdentymisen edistämiseksi edelleen;

28.   kehottaa komissiota tekemään kaikkensa Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen uudelleen käynnistämiseksi ja varmistamaan, että kaupan vapauttamiseksi tehdyillä sopimuksilla edistetään edelleenkin köyhien maiden kehitystä;

29.   on vakuuttunut siitä, että kattavien talouskumppanuussopimusten tulisi olla AKT-maille Dohan kehitysohjelmaan liittyvää sopimusta täydentäviä eikä sen vaihtoehtoja;

30.   hyväksyy kaupan suojaamista kahdenvälisillä suojatoimenpiteillä koskevan luvun tarpeellisuuden ja merkityksen; kehottaa molempia osapuolia välttämään näiden suojatoimenpiteiden käyttöä; kehottaa komissiota hyväksymään kattavista talouskumppanuussopimuksista neuvoteltaessa väliaikaisten talouskumppanuussopimusten turvatakeiden tarkistamisen, jolla voidaan varmistaa asianmukainen, avoin ja nopea hyödyntäminen edellyttäen, että soveltamiskriteerit täyttyvät;

31.   pyytää nopeaa ratifiointimenettelyä, jotta kumppanuusmaat pääsisivät hyötymään väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen eduista ilman tarpeettomia viivytyksiä;

32.   muistuttaa, että vaikka väliaikainen sopimus voidaan katsoa sopimusprosessin ensimmäiseksi vaiheeksi, on se oikeudellisesti täysin erillinen kansainvälinen sopimus, joka ei välttämättä johda täysimittaiseen talouskumppanuussopimukseen;

33.   korostaa, että vaikka parlamentti antaisi puoltavan lausunnon väliaikaisesta talouskumppanuussopimuksesta, tämä ei ratkaise ennakkoon parlamentin kantaa täysimääräisen talouskumppanuussopimuksen hyväksymiseen, koska menettelyssä on kyse kahdesta erillisestä kansainvälisestä sopimuksesta;

34.   muistuttaa, että Itä-Afrikan yhteisö on ainoa alue, jonka kaikki jäsenet ovat liittyneet väliaikaiseen talouskumppanuussopimukseen ja tarjonneet samanlaisia vapauttamisaikatauluja; huomauttaa, että aikatauluja on tarpeen arvioida ja tarkistaa säännöllisin väliajoin, jos niiden täytäntöönpano osoittautuu liian raskaaksi;

35.   korostaa, että väliaikainen talouskumppanuussopimus vaikuttaa alueen ja sen läheisimpien kauppakumppaneiden välisiin suhteisiin ja että on varmistettava, että nykyisillä sopimuksen määräyksillä autetaan helpottamaan tukevia kauppasopimuksia;

36.   kehottaa komissiota harkitsemaan Itä-Afrikan yhteisön esittämiä pyyntöjä, että täysimittaisen talouskumppanuussopimuksen osalta neuvoteltaisiin uudelleen joistakin väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen kiistanalaisista kysymyksistä, joita se haluaa muuttaa tai jotka se haluaa poistaa;

37.   kehottaa AKT-maita edistämään liberalisointiprosessia ja kannustaa ulottamaan uudistukset tavarakaupan ulkopuolelle ja edistämää palvelukaupan vapauttamista;

38.   huomauttaa, että talouskumppanuussopimuksen olisi edistettävä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista;

39.   panee merkille, että jotkin AKT-maat ovat pyytäneet suosituimmuustullilausekkeen soveltamista talouskumppanuussopimusneuvotteluissa ja pyrkivät näin varmistamaan sen, että kaikkia viejiä kohdellaan yhtä hyvin kuin suosituimmuusasemassa olevaa kauppakumppania, mikä merkitsee tavanomaisia, syrjimättömiä tulleja tavaroiden tuonnille;

40.   suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan unioni ja AKT-maat ovat keskenään neuvotelleet uusista, paremmista ja joustavammista alkuperäsäännöistä, joista voisi oikein toteutettuina olla AKT-maille huomattavaa hyötyä, jos AKT-maiden alhaisempi suoritustaso otetaan asianmukaisesti huomioon;

41.   korostaa, että kaivos- ja puutuotteiden viennin ei pitäisi häiritä herkkää ekosysteemiä, jolla on tärkeä rooli Afrikan mantereella, ja että talouskumppanuussopimuksissa olisi oltava mekanismit, joilla palkitaan Itä-Afrikan yhteisön kumppanuusvaltioiden tarjoamia ympäristöpalveluita;

42.   pitää tärkeänä, että talouskumppanuussopimuksia täytäntöön pantaessa perustettaisiin asianmukainen valvontajärjestelmä, jota koordinoi asianmukainen parlamentaarinen valiokunta, jossa on mukana kansainvälisen kaupan valiokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan jäseniä, varmistaen tasapainon kansainvälisen kaupan valiokunnan johtavan aseman säilyttämisen ja kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikan yleisen johdonmukaisuuden välillä; katsoo, että tämän parlamentaarisen valiokunnan olisi toimittava joustavasti ja aktiivisessa yhteistyössä AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen kanssa; katsoo, että tällaisen seurannan olisi käynnistyttävä jokaisen väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen tekemisen jälkeen;

43.   korostaa erityisesti AKT-maiden parlamenttien ja valtiosta riippumattomien toimijoiden keskeistä roolia talouskumppanuussopimusten seurannassa ja hallinnoinnissa ja kehottaa komissiota varmistamaan niiden osallistumisen meneillään oleviin neuvotteluprosesseihin; tämä edellyttää selkeää EU:n ja AKT-maiden välistä osallistavaan lähestymistapaan perustuvaa esityslistaa;

44.   vaatii luomaan asianmukaisia ja avoimia valvontamekanismeja – joilla on selkeä asema ja vaikutus – talouskumppanuussopimusten vaikutusten seuraamiseksi siten, että AKT:n osallistuminen kasvaa ja sidosryhmiä kuullaan laajasti;

45.   pitää myönteisenä uudelleentarkastelulausekkeen sisällyttämistä väliaikaiseen talouskumppanuussopimukseen, jolla vahvistetaan, että sopimusta on tarkistettava kattavasti viimeistään viiden vuoden kuluttua sen allekirjoittamisesta ja tämän jälkeen viiden vuoden välein, mukaan lukien analyysi kauppasitoumusten täytäntöönpanosta aiheutuneista kustannuksista ja seurauksista; tarvittaessa on tehtävä muutoksia sopimuksen säännöksiin ja mukautuksia niiden soveltamiseen WTO:n sääntöjen ja menettelyiden mukaisesti;

46.   kehottaa neuvostoa kuulemaan parlamenttia hyväksyntämenettelyn ollessa kyseessä ennen päätöksen tekemistä kansainvälisten sopimusten, kuten talouskumppanuussopimusten, väliaikaisesta soveltamisesta, ottaen huomioon, että parlamentti myöhemmin saattaa hylätä kansainvälisen sopimuksen, minkä seurauksena sen väliaikainen soveltaminen on lopetettava;

47.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksille ja parlamenteille, AKT:n ja EU:n ministerineuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

(1) EUVL C 77 E, 26.3.2004, s. 393. (2) EUVL C 92 E, 20.4.2006, s. 397. (3) EUVL C 285 E, 22.11.2006, s. 126. (4) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 121. (5) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 155. (6) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 261. (7) EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 244. (8) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 301. (9) EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 591. (10) EUVL C 323 E, 18.12.2008, s. 361. (11) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0252. (12) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0407.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2009 Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Keski-Afrikan ensivaiheen talouskumppanuussopimuksesta

P6_TA(2009)0182 B6-0147/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 25. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman Maailman kauppajärjestön viidennestä ministerikokouksesta Cancúnissa(1), 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista WTO:n yleisneuvostossa 1. elokuuta 2004 tehdyn päätöksen jälkeen(2), 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Hongkongissa järjestettävän Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen valmisteluista(3), 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla(4), 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen(5), 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman kaupasta ja köyhyydestä: kauppapolitiikan suunnittelu kaupan myötävaikutuksen maksimoimiseksi köyhyyden lieventämisessä(6), 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen keskeyttämisestä(7), 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista(8), 12. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista(9) ja 5. kesäkuuta 2008 esittämänsä kannan ehdotukseen neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1. päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31. päivään joulukuuta 2011 sekä asetusten (EY) N:o 552/97 ja (EY) N:o 1933/2006 ja komission asetusten (EY) N:o 964/2007 ja (EY) N:o 1100/2006 muuttamisesta(10),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Keski-Afrikan ensivaiheen talouskumppanuussopimuksen,

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus),

–   ottaa huomioon huhtikuussa 2006, lokakuussa 2006, toukokuussa 2007, lokakuussa 2007, marraskuussa 2007 ja toukokuussa 2008 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon 23. lokakuuta 2007 annetun komission tiedonannon talouskumppanuussopimuksista (KOM(2007)0635),

–   ottaa huomioon tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT-sopimus) ja erityisesti sen XXIV artiklan,

–   ottaa huomioon Dohassa 14. marraskuuta 2001 hyväksytyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen neljännen kokouksen julistuksen ja Hongkongissa 18. joulukuuta 2005 hyväksytyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen kuudennen kokouksen julistuksen,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston 15. lokakuuta 2007 hyväksymän kauppaa tukevaa apua koskevan EU:n strategian (Aid for Trade),

–   ottaa huomioon WTO:n yleisneuvoston 10. lokakuuta 2006 hyväksymät kauppaa tukevan avun työryhmän kertomuksen ja suositukset,

–   ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen julistuksen, jossa esitellään kansainvälisen yhteisön yhdessä laatimat vuosituhannen kehitystavoitteet köyhyyden poistamiseksi,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisessä kehitysrahoituskonferenssissa 22. maaliskuuta 2002 hyväksyttyyn Monterreyn konsensukseen, G8-maiden 8. heinäkuuta 2005 antamaan Gleneaglesin julkilausumaan, talouskumppanuussopimuksia käsitelleessä neuvostossa kokoontuneiden neuvoston ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 27. toukokuuta 2008 Addis-Abebassa hyväksymiin päätelmiin ja 2. joulukuuta 2008 Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysyhteistyön rahoitusta koskevassa kansainvälisessä seurantakonferenssissa Monterreyn konsensuksen täytäntöönpanon tarkastelemiseksi hyväksyttyyn Dohan julistukseen kehitysrahoituksesta sisältyvät yhteisön sitoumukset julkisen kehitysavun alalla,

–   ottaa huomioon kehitysavun tuloksellisuutta käsitelleeseen kolmanteen korkean tason yhdenmukaistamisfoorumiin osallistuneiden valtioiden 4. syyskuuta 2008 hyväksymän Accran toimintasuunnitelman,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan ja 103 artiklan 2 kohdan,

A.   toteaa, että koska kaikkien Keski-Afrikan maiden kanssa ei päästy alueelliseen sopimukseen vuoden 2007 loppuun mennessä, Euroopan yhteisö ja Kamerun parafoivat 17. joulukuuta 2007 ensivaiheen talouskumppanuussopimuksen; ottaa huomioon, että tämä sopimus allekirjoitettiin 15. tammikuuta 2009 Yaoundéssa,

B.   katsoo, että kaikkien talouskumppanuussopimusten tapaan tämän sopimuksen tärkeimpinä tavoitteina on oltava kestävä taloudellinen ja sosiaalinen kehitys ja köyhyyden poistaminen sekä alueellisen yhdentymisen tukeminen ja AKT-maiden talouksien tehokkaampi liittäminen maailmantalouteen,

C.   ottaa huomioon, että komissio neuvottelee samanaikaisesti sopimuksesta kaikkien Keski-Afrikan valtioiden kanssa,

D.   katsoo, että olisi otettava huomioon kahdeksan Keski-Afrikan valtion talouksien ja yhteiskuntien erilaiset ominaispiirteet, sillä kuusi niistä on sisämaavaltioita ja viisi niistä kuuluu vähiten kehittyneisiin maihin, joilla on vapaa pääsy Euroopan markkinoille kaikki paitsi aseet -järjestelyn puitteissa,

E.   katsoo, että näiden maiden avaamiseen Euroopan unionin viennille on yhdistettävä kehitysapu ja tuntuva tekninen tuki,

F.   ottaa huomioon, että komissio ja unionin jäsenvaltiot ovat lokakuussa 2007 sitoutuneet antamaan kukin vuosittain ylimääräiset miljardi euroa kauppaa tukevaa apua tukeakseen kehitysmaita niiden kauppamahdollisuuksien parantamisessa riippumatta siitä, ovatko ne allekirjoittaneet talouskumppanuussopimuksen vai eivät, ja katsoo, että Keski-Afrikan alueen olisi siksi saatava oikeudenmukainen osuus tästä määrästä,

G.   katsoo, että EU:n ja Kamerunin talouksien välinen kilpailu on toistaiseksi vähäistä, sillä EU:n vienti koostuu lähinnä tuotteista, joita Kamerun ei tuota mutta joita se tarvitsee suoraan kulutukseen tai kotimaisen teollisuutensa tuotantohyödykkeiksi; katsoo, että tämä ei päde maataloustuotteiden kauppaan, jossa EU:n vientituet haittaavat AKT-maiden maatalous-, kotieläin- ja meijerituottajien toimintaa, häiritsevät paikallis- ja aluemarkkinoiden toimintaa ja usein tuhoavat ne, ja kehottaa siksi EU:ta lakkauttamaan asteittain kaikki vientituet; katsoo, että väliaikaisesta talouskumppanuudesta mahdollisesti seuraavan EU:n Kamerunin-viennin lisääntymisen ei pitäisi estää paikallista tuotantoa ja varhaisessa kehitysvaiheessa olevaa teollisuutta, koska talouskumppanuussopimuksilla olisi edistettävä ATK-maiden talouksien monipuolistamista,

1.   korostaa, että näitä sopimuksia voidaan pitää tyydyttävinä vain, jos ne täyttävät seuraavat tavoitteet: AKT-maiden kestävän kehityksen tukeminen; niiden maailmankauppaan osallistumisen edistäminen; alueellistamisprosessin vahvistaminen; Euroopan unionin ja AKT-maiden kaupan elvyttäminen ja AKT-maiden talouksien monipuolistamisen edistäminen;

2.   korostaa erityisesti näiden sopimusten alkuperäistä tarkoitusta: kehitys, köyhyyden vähentäminen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen;

3.   katsoo, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa suojelemalla AKT-maita tietyiltä talouskumppanuussopimuksien täytäntöönpanon mahdollisilta kielteisiltä vaikutuksilta, tukemalla niiden mahdollisuuksia saada todellista hyötyä etuuskohtelusta markkinoilla ja auttamalla niitä kehittymään taloudellisesti ja sosiaalisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan nykyistä enemmän ja sopivaa apua talouksien siirtymän helpottamiseksi väliaikaisten talouskumppanuussopimusten allekirjoittamisen jälkeen;

4.   kannustaa neuvotteluosapuolia saattamaan neuvottelut päätökseen suunnitelmien mukaan vuoden 2009 aikana; kannustaa osapuolia tekemään kaikkensa, jotta AKT-maiden ja Euroopan unionin välinen kattava talouskumppanuussopimus saataisiin tehtyä suunnitelmien mukaan ennen vuoden 2009 päättymistä;

5.   myöntää, että WTO:n määräyksissä edellytetään sopimuksen tekemistä 31. joulukuuta 2007 mennessä; korostaa kuitenkin, että komissio pyrki tekemään kattavat talouskumppanuussopimukset ennen mainittua ajankohtaa, kun taas sopimusten rajoittaminen pelkkiin tavaroihin olisi mahdollistanut Euroopan yhteisölle WTO-sitoumusten noudattamisen;

6.   katsoo, että vaatimus kaupan vapauttamisesta 80 prosentilla on GATT-sopimuksen XXIV artiklan tulkinta, jossa ei oteta riittävästi huomioon sitä, että unionin neuvottelukumppanit ovat maailman köyhimpiä maita, joiden välillä on kehitystasoon ja herkkiin aloihin liittyviä eroja;

7.   tunnustaa, että sen jälkeen, kun Cotonoun sopimuksen mukainen tullietuuskohtelu päättyi 31. joulukuuta 2007, viejät ovat hyötyneet väliaikaisten talouskumppanuussopimusten allekirjoittamisesta, sillä sopimusten ansiosta vientimahdollisuudet Euroopan unioniin ovat laajentuneet ja AKT-maiden viejät ovat siten säästyneet vahingoilta, joita heille olisi voinut aiheutua, jos he olisivat joutuneet toimimaan vähemmän suotuisien kauppajärjestelyjen alaisina;

8.   pitää tervetulleena Euroopan unionin AKT-maille tarjoamaa täysin tulleista ja kiintiöistä vapaata pääsyä Euroopan unionin markkinoille, mikä koskee valtaosaa tuotteista, tavoitteena edistää kaupan vapauttamista AKT-maiden ja Euroopan unionin välillä;

9.   korostaa, että jos sopimus vahvistetaan, Kamerunin taloutta olisi ajanmukaistettava merkittävästi ja Euroopan unionin olisi tuettava sitä merkittävästi sekä taloudellisesti että teknisesti;

10.   katsoo, että huolimatta Kamerunin maataloustuotteiden etuoikeutetusta pääsystä Euroopan markkinoille talouskumppanuussopimus ei johda Kamerunin maataloustuotannon kehittymiseen, ellei tuotantokapasiteettia vahvisteta ja nykyaikaisteta teknisillä ja taloudellisilla investoinneilla;

11.   toteaa, että Euroopan unionin ja AKT-maiden talouksien maataloustukiin kohdentamien julkisten menojen erot asettavat AKT-maiden maataloustuottajat epäedulliseen asemaan sekä kotimaassa että ulkomailla, sillä heidän tuotteidensa reaalihinnat kallistuvat;

12.   kannattaa siksi tullinimikkeisiin sovittuja poikkeuksia, jotka kohdistuvat maataloustuotteisiin ja joihinkin jalostettuihin maataloustuotteisiin, koska ne perustuvat pääasiallisesti tarpeeseen suojella varhaisessa kehitysvaiheessa olevaa teollisuutta tai arkoja tuotteita näissä maissa;

13.   katsoo, että Kamerunin ja alueen elintarviketurvan varmistamiseksi on käynnistettävä paikallista maataloutta pitkällä aikavälillä tukeva politiikka ja luotava kauppapolitiikan välineet, jotka mahdollistavat markkinoiden sääntelyn ja kestävien perheviljelmien sääntelemisen; katsoo, että valtion väliintulojen suomia mahdollisuuksia ei pitäisi rajoittaa tällä alalla; korostaa, että nämä asiat on otettava neuvottelujen keskipisteeksi, jotta voidaan turvata kauppapolitiikan ja EU:n kaikkien sellaisten politiikanalojen johdonmukaisuus, jotka koskevat omavaraisuutta ruoan suhteen sekä oikeutta ruokaan;

14.   vaatii neuvottelijoita tähdentämään kattavista talouskumppanuussopimuksista neuvoteltaessa luonnonvarojen avointa hallinnointia sekä tekemään selkoa tarvittavista parhaista käytännöistä, jotta maat voivat hyötyä mahdollisimman paljon kyseisistä luonnonvaroista;

15.   kehottaa komissiota selvittämään, miten kasvatetun kauppaa tukevan avun talousarvion määrärahat tosiasiallisesti jakautuvat koko AKT-alueella;

16.   kehottaa määrittelemään ja varaamaan varhaisessa vaiheessa osan "Aid for Trade" -varoista; korostaa, että näiden varojen tulisi olla lisävaroja eikä ainoastaan uuteen muotoon pakattua Euroopan kehitysrahaston rahoitusta, että niiden tulisi vastata Keski-Afrikan alueen ensisijaisia tavoitteita ja että ne tulisi maksaa oikeaan aikaan, ennakoitavalla tavalla sekä kansallisten ja alueellisten strategisten kehityssuunnitelmien täytäntöönpanoaikataulujen mukaisesti; vastustaa kaikkia niitä ehtoja, joita talouskumppanuussopimuksien allekirjoittamisissa on asetettu EU:n tuen myöntämiselle, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että varojen myöntäminen 10. Euroopan kehitysrahastosta pidetään erillään neuvottelutuloksesta ja -tahdista;

17.   katsoo, että alueellisissa ja kansallisissa viiteohjelmissa sovittua, Euroopan määrärahojen sitoumusten ja maksamisten aikataulua olisi noudatettava, koska nämä määrärahat ovat ratkaisevassa asemassa, kun AKT-maita tuetaan vapauttamisprosessissa;

18.   muistuttaa, että Euroopan parlamentti on vaatinut toistuvasti Euroopan kehitysrahaston sisällyttämistä unionin talousarvioon; tuomitsee Euroopan kehitysrahaston käytön talouskumppanuussopimuksen aluerahaston ensisijaisena rahoituslähteenä, vaikka lisärahoitukseen oli varauduttu; korostaa, että Kamerunin alustavan kansallisen ohjelman mukaan varatut määrärahat eivät riitä Kamerunin talouden ajanmukaistamiseen, jota talouskumppanuussopimuksen allekirjoittaminen edellyttäisi;

19.   korostaa, että Euroopan unionin rahoituksella on voitava sekä tukea AKT-maiden talouksien ajantasaistamista että korvata tullitulojen menetys; pyytää komissiota ilmoittaan mahdollisimman pian talouskumppanuussopimusten nettoverovaikutuksen laskentamenetelmät;

20.   vaatii, että tuen tehokkuutta koskevassa Pariisin julistuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti tuen on oltava muun muassa kysyntään perustuvaa, ja kehottaa siksi AKT-maita ilmoittamaan talouskumppanuussopimuksiin liittyvän lisärahoituksen tarpeet erityisesti seuraavilla aloilla: sääntelykehykset, suojatoimenpiteet, kaupan edistäminen, tuki kansainvälisiä terveys- ja kasvinsuojelutoimia sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien normien noudattamiseen sekä talouskumppanuussopimusten seurantamekanismin perustaminen;

21.   kehottaa asianomaisia maita antamaan selkeää ja läpinäkyvää tietoa maansa taloudellisesta ja poliittisesta tilanteesta sekä tapahtuneesta kehityksestä komission kanssa tehtävän yhteistyön helpottamiseksi;

22.   korostaa alueiden välisen kaupan merkitystä ja tarvetta lisätä alueellisia kauppayhteyksiä kestävän kasvun turvaamiseksi alueella; painottaa erilaisten alueellisten yksiköiden välisen yhteistyön ja yhdenmukaisuuden merkitystä;

23.   kannustaa kehitysmaita ja alueellisia ryhmittymiä, joiden välisen kaupan osuus kaupan arvosta on tällä hetkellä 15–25 prosenttia, alentamaan edelleen tulleja eteläisten maiden keskinäisen kaupan, taloudellisen kasvun ja alueellisen yhdentymisen edistämiseksi edelleen;

24.   tukee sitä, että Keski-Afrikan kanssa tehtävä talouskumppanuussopimus ei saa missään tapauksessa vaarantaa näiden maiden yhteenkuuluvuutta eikä heikentää niiden alueellista yhdentymistä;

25.   kehottaa komissiota tekemään kaikkensa Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen uudelleen käynnistämiseksi ja varmistamaan, että kaupan vapauttamiseksi tehdyillä sopimuksilla edistetään edelleenkin köyhien maiden kehitystä;

26.   on vakuuttunut siitä, että kattavien talouskumppanuussopimusten tulisi olla AKT-maille Dohan kehitysohjelmaan liittyvää sopimusta täydentäviä eikä sen vaihtoehtoja;

27.   katsoo, että epävarmuustekijät, jotka liittyvät Dohan kierroksen neuvottelutulokseen ja banaanialaa koskevan kiistan ratkaisemiseen WTO:ssa, edellyttävät Euroopan unionilta erityistä tarkkaavaisuutta ja ensisijaisia toimia banaanialan tulevaisuuden varmistamiseksi Kamerunissa ja koko Keski-Afrikan alueella;

28.   panee tyytyväisenä merkille sopimukseen sisältyvät suojatoimenpiteet, mutta korostaa, että mekanismit, joilla niihin voi turvautua, ovat monimutkaisia ja voivat heikentää mahdollisuuksia käyttää niitä; kehottaa molempia osapuolia välttämään näiden suojatoimenpiteiden väärinkäyttöä; kehottaa komissiota hyväksymään kattavista talouskumppanuussopimuksista neuvoteltaessa väliaikaisten talouskumppanuussopimusten turvatakeiden tarkistamisen, jolla voidaan varmistaa asianmukainen, avoin ja nopea hyödyntäminen edellyttäen, että soveltamiskriteerit täyttyvät;

29.   korostaa talouskumppanuussopimuksen vaikutusten tarpeellista yleisarviointia, jonka tekevät kansalliset parlamentit, Euroopan parlamentti ja kansalaisyhteiskunta; vaatii, että vapauttamisaikataulua on tarvittaessa voitava tarkistaa;

30.   pyytää, että lisäarvoltaan parempien jalostettujen tuotteiden tuotantoa ja vientiä tuetaan etenkin yksinkertaistamalla alkuperäsääntöjä ja tekemällä niistä joustavampia sekä ottamalla niissä huomioon unionin ja AKT-maiden väliset sekä AKT-maiden keskinäiset teollisen kehityksen erot;

31.   pitää myönteisenä väliaikaiseen talouskumppanuussopimukseen sisällytettyä määräystä siirtymäkausista pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka voivat siirtymäkausien aikana sopeutua sopimuksen aiheuttamiin muutoksiin, ja kehottaa asianomaisten valtioiden viranomaisia ajamaan edelleen pienten ja keskisuurten yritysten etuja täysimääräisestä talouskumppanuussopimuksesta neuvoteltaessa;

32.   kehottaa Euroopan unionia helpottamaan AKT-maiden talouksien siirtymävaihetta väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tarjoamalla sekä niiden viranomaisille että yksityiselle sektorille riittävästi lisäapua;

33.   korostaa, että alueellinen talouskumppanuussopimus ei saa olla pelkkä muunnelma Kamerunin kanssa tehdystä väliaikaisesta sopimuksesta; muistuttaa, että Kamerun ei edusta alueen kahdeksan maan monimuotoisuutta, vaan alueen maiden tavoitteet ja tarpeet vapauttamisaikataulun, siirtymäkausien ja herkkien tuotteiden luettelojen suhteen vaihtelevat; pyytää, että alueellinen talouskumppanuussopimus olisi riittävän joustava näiden erityispiirteiden huomioonottamiseksi;

34.   katsoo, että Keski-Afrikan alueen nykyinen tarjous, jonka mukaan se vapauttaisi 71 prosenttia kaupasta 20 vuoden aikana ja valmistelukausi kestäisi viisi vuotta, ei noudata WTO:n vaatimuksia, joiden mukaan 80 prosenttia kaupasta tulee vapauttaa 15 vuoden kuluessa;

35.   suosittelee joustavaa, asymmetrista ja käytännöllistä lähestymistapaa käynnissä olevissa neuvotteluissa täysimääräisestä talouskumppanuussopimuksesta; vaatii komissiota ottamaan tässä kontekstissa erityisesti huomioon Keski-Afrikan alueen esittämän pyynnön, joka koskee sopimuksen kehityksellisiä näkökohtia; suhtautuu tässä mielessä myönteisesti toukokuussa 2008 annettuihin yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmiin;

36.   kehottaa komissiota vastaamaan ehdoitta ja joustavasti AKT-maiden vaatimuksiin tarkistaa väliaikaisten talouskumppanuussopimusten kiistakysymykset, joihin kuuluu "käytännössä kaiken kaupan" määritelmä, suosituimmuusasemassa olevaa valtiota koskeva lauseke, vientiverojen poistamista koskevat velvoitteet, vallitsevan tilan säilyttämistä koskeva lauseke sekä kahdenväliset ja erityiset turvatakeet;

37.   pyytää siinä tapauksessa, että Keski-Afrikan valtiot, jotka eivät kuulu vähiten kehittyneisiin maihin, eivät halua allekirjoittaa talouskumppanuussopimusta, että komissio tarkastelee kaikkia vaihtoehtoisia mahdollisuuksia luoda näitä maita varten uusi WTO:n sääntöjen mukainen kaupanalan kehys;

38.   muistuttaa, että talouskumppanuussopimusten olisi vastattava WTO:n sääntöjä, joissa ei edellytetä tai kielletä palvelujen vapauttamissitoumuksia tai niin sanottuja Singaporen kysymyksiä;

39.   pyytää, että komissio ei sisällytä talouskumppanuussopimuksiin teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia määräyksiä, jotka muodostaisivat esteitä keskeisten lääkkeiden saannille; kehottaa Euroopan unionia käyttämään talouskumppanuussopimuksia AKT-maiden auttamiseksi teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehtyä sopimusta (TRIPS) ja kansanterveyttä koskevan Dohan julistuksen mukaisen joustavuuden toteuttamisessa;

40.   vaatii, että talouskumppanuussopimuksiin on sisällytettävä kehitystä käsitteleviä lukuja vuosituhannen tavoitteiden saavuttamiseksi ja perustavanlaatuisten sosiaalisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien edistämiseksi ja lujittamiseksi;

41.   tähdentää, että kaikkiin kattaviin talouskumppanuussopimuksiin on sisällytettävä myös hyvää hallintotapaa, poliittisten virkojen avoimuutta ja ihmisoikeuksia koskevia määräyksiä;

42.   vaatii, että parlamentille annetaan säännöllisesti tietoja ja että se otetaan aktiivisesti mukaan talouskumppanuussopimusten neuvotteluprosessiin; muistuttaa tässä yhteydessä parlamentin seuranta- ja tarkkailutehtävästä sekä parlamentin jäsenten tahdosta lisätä Euroopan unionin toimielinten, AKT-maiden edustajien ja kansalaisyhteiskunnan välistä vuoropuhelua;

43.   suosittaa, että parlamentin aikataulussa säilytetään tietynasteinen jousto samalla kun otetaan huomioon AKT-maiden parlamenttien lausunnot talouskumppanuussopimuksista käytävien neuvottelujen tuloksista ennen puoltavan lausunnon antamista;

44.   vaatii luomaan asianmukaisia ja avoimia valvontamekanismeja – joilla on selkeä asema ja vaikutus – talouskumppanuussopimusten vaikutusten seuraamiseksi siten, että AKT:n osallistuminen kasvaa ja sidosryhmiä kuullaan laajasti;

45.   korostaa erityisesti AKT-maiden parlamenttien ja valtiosta riippumattomien toimijoiden keskeistä roolia talouskumppanuussopimusten seurannassa ja hallinnoinnissa ja kehottaa komissiota varmistamaan niiden osallistumisen meneillään oleviin neuvotteluprosesseihin; katsoo, että tämä edellyttää myöhempiä neuvotteluja varten selkeää esityslistaa, josta AKT-maat ja EU sopivat ja joka perustuu osallistavaan lähestymistapaan;

46.   pitää tärkeänä, että talouskumppanuussopimusten täytäntöönpanossa perustettaisiin asianmukainen seurantajärjestelmä, jota koordinoi asiaa käsittelevä parlamentaarinen valiokunta, jossa on mukana kansainvälisen kaupan valiokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan jäseniä, varmistaen tasapainon kansainvälisen kaupan valiokunnan johtavan aseman säilyttämisen ja kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikan yleisen johdonmukaisuuden välillä; katsoo, että tämän parlamentaarisen valiokunnan olisi toimittava joustavasti ja aktiivisessa yhteistyössä AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen kanssa; katsoo, että tällaisen seurannan olisi käynnistyttävä jokaisen väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen tekemisen jälkeen;

47.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksille ja parlamenteille, AKT:n ja EU:n ministerineuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

(1) EUVL C 77 E, 26.3.2004, s. 393. (2) EUVL C 92 E, 20.4.2006, s. 397. (3) EUVL C 285 E, 22.11.2006, s. 126. (4) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 121. (5) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 155. (6) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 261. (7) EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 244. (8) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 301. (9) EUVL C 323 E, 18.12.2008, s. 361. (10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0252.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi CARIFORUM-valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden talouskumppanuussopimuksen tekemisestä (5211/2009 – KOM(2008)0156 – C6-0054/2009 – 2008/0061(AVC))

P6_TA(2009)0183 A6-0117/2009

(Hyväksyntämenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi talouskumppanuussopimuksen tekemisestä CARIFORUM-valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä (KOM(2008)0156),

–   ottaa huomioon CARIFORUM-valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden talouskumppanuussopimuksen (5211/2009),

–   ottaa huomioon neuvoston EY:n perustamissopimuksen 57 artiklan 2 kohdan, 133 artiklan 1 ja 5 kohdan, 181 artiklan ja 300 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän pyynnön puoltavasta lausunnosta (C6-0054/2009),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 75 artiklan ja 83 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A6-0117/2009),

1.   antaa puoltavan lausunnon sopimuksen tekemisestä;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja CARIFORUM-valtioiden hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Norsunluurannikon sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden ensivaiheen talouskumppanuussopimuksen tekemisestä (5535/2009 – KOM(2008)0439 – C6-0064/2009 – 2008/0136(AVC))

P6_TA(2009)0184 A6-0144/2009

(Hyväksyntämenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2008)0439),

–   ottaa huomioon Norsunluurannikon sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden ensivaiheen talouskumppanuussopimuksen (5535/2009),

–   ottaa huomioon neuvoston EY:n perustamissopimuksen 133 ja 181 artiklan sekä 300 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän pyynnön puoltavasta lausunnosta (C6-0064/2009),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 75 artiklan ja 83 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A6-0144/2009),

1.   antaa puoltavan lausunnon sopimuksen tekemisestä;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Norsunluurannikon hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2009 Euroopan investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin vuosikertomuksista 2007 (2008/2155(INI))

P6_TA(2009)0185 A6-0135/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan investointipankin (EIP) vuosikertomuksen 2007,

–   ottaa huomioon Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) vuosikertomuksen 2007,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 9, 266 ja 267 artiklan ja pöytäkirjan N:o 11 EIP:n perussäännöstä,

–   ottaa huomioon 29. toukokuuta 1990 tehdyn sopimuksen EBRD:n perustamisesta,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 230 ja 232 artiklan tuomioistuimen tehtävistä,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 248 artiklan tilintarkastustuomioistuimen tehtävistä,

–   ottaa huomioon 19. joulukuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/1016/EY yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolella toteutettuihin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta(1),

–   ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen 6. marraskuuta 2008 antaman tuomion päätöksen 2006/1016/EY oikeusperustasta(2),

–   ottaa huomioon 4. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/847/EY Keski-Aasian maiden kelpoisuudesta saada rahoitusta yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolella toteutettuihin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta tehdyn päätöksen 2006/1016/EY nojalla(3),

–   ottaa huomioon 17. helmikuuta 1997 tehdyn neuvoston päätöksen 97/135/EY Euroopan yhteisön merkitsemien osakkeiden lisäämisestä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin pääoman kaksinkertaistamisesta tehdyn päätöksen seurauksena(4),

–   ottaa huomioon vuonna 2006 suoritetun pääomaresurssien tarkastuksen 3 (CRR3), joka kattaa ajanjakson 2006–2010,

–   ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan yhteisöjen varainhankinnasta ja lainanannosta vuonna 2007 (KOM(2008)0590),

–   ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan investointipankin (EIP) vuosikertomuksesta 2006(5),

–   ottaa huomioon 15. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan investointipankin vuosikertomuksesta 2005(6),

–   ottaa huomioon 16. tammikuuta 2003 antamansa päätöslauselman Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) toiminnasta(7),

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen edustajakokouksen 24. kesäkuuta 2008 antaman päätöslauselman Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankista: keskeinen muutoskumppani siirtymäkauden maissa,

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus)(8),

–   ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: "Eurooppalainen konsensus"(9),

–   ottaa huomioon neuvoston 14. toukokuuta 2008 esittämät päätelmät Länsi-Balkanin investointikehyksestä: alueelle suunnattujen rahoitusvälineiden johdonmukaisuuden lisääminen kasvun ja vakauden tukemiseksi,

–   ottaa huomioon komission 21. toukokuuta 2008 tekemän ehdotuksen asetukseksi eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä 24. lokakuuta 2006 annetun asetuksen (EY) N:o 1638/2006 muuttamisesta (KOM(2008)0308),

–   ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen 10. heinäkuuta 2003 antaman tuomion Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) Euroopan investointipankkia koskevista tutkintavaltuuksista(10),

–   ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen, EIP:n ja komission heinäkuussa 2007 uusiman kolmikantasopimuksen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan muodoista EY:n perustamissopimuksen 248 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon 15. joulukuuta 2006 päivätyn komission, EIP:n ja EBRD:n välisen yhteisymmärryspöytäkirjan yhteistyöstä Itä-Euroopassa ja Etelä-Kaukasiassa, Venäjällä ja Keski-Aasiassa,

–   ottaa huomioon 27. toukokuuta 2008 päivätyn Euroopan komission ja Euroopan investointipankin välisen yhteisymmärryspöytäkirjan, jolla pyritään tiivistämään Euroopan unionin ulkoisen lainapolitiikan koordinointia,

–   ottaa huomioon EIP:n, komission ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä 16. syyskuuta 2008 allekirjoitetun muistion osallistumisesta eurooppalaiseen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta koskevaan asiantuntijakeskukseen,

–   ottaa huomioon EIP:n hallintoneuvoston 20. marraskuuta 2007 hyväksymän EIP:n toimintasuunnitelman vuosiksi 2008–2010,

–   ottaa huomioon EIP:n julkiset kuulemiset sen ympäristöön liittyvistä ja sosiaalisista periaatteista ja standardeista vuonna 2008,

–   ottaa huomioon EBRD:n hallintoneuvoston 12. toukokuuta 2008 hyväksymät ympäristö- ja sosiaalialan toimintaperiaatteet,

–   ottaa huomioon EBRD:n hallintoneuvoston 11. heinäkuuta 2006 hyväksymät energia-alan toimintaperiaatteet,

–   ottaa huomioon EIP:n hallintoneuvoston 31. tammikuuta 2006 hyväksymän energia-alan tarkastelun,

–   ottaa huomioon EIP:n hallintoneuvoston kesäkuussa 2007 vahvistaman, 5. kesäkuuta 2007 päivätyn neuvottelumuistion tehostetusta osallistumisesta EU:n energiapolitiikkaan,

–   ottaa huomioon Brysselissä 11. ja 12. joulukuuta 2008 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät taloudellisten ja rahoitukseen liittyvien kysymysten suhteen,

–   ottaa huomioon EIP:n toukokuussa 2008 julkistaman raportin pk-yritysten kuulemisista 2007/2008 saaduista tuloksista ja johtopäätöksistä sekä tämän seurauksena EIP-ryhmän EU:n pk-yrityksille antaman tuen modernisoinnin ja vahvistamisen,

–   ottaa huomioon EIP:n 18. maaliskuuta 2008 antaman lausunnon ympäristöä koskevista ja sosiaalisista periaatteista ja normeista,

–   ottaa huomioon Ecofin-neuvoston 7. lokakuuta 2008 ja 2. joulukuuta 2008 esittämät neuvoston päätelmät EIP:n roolista pk-yritysten tukijana,

–   ottaa huomioon komission 29. lokakuuta 2008 antaman tiedonannon "Finanssikriisistä talouden elpymiseen: eurooppalainen toimintakehys" (KOM(2008)0706),

–   ottaa huomioon komission 26. marraskuuta 2008 antaman tiedonannon "Euroopan talouden elvytyssuunnitelma" (KOM(2008)0800),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon (A6-0135/2009),

A.   ottaa huomioon, että EIP perustettiin Rooman sopimuksella vuonna 1957 ja että sen osakkaina olevien 27 jäsenvaltion merkitsemä pääoma on 165 miljardia euroa,

B.   ottaa huomioon, että EIP on vuodesta 1963 lähtien toiminut yhteisön ulkopuolella tukeakseen yhteisön ulkopolitiikkaa,

C.   ottaa huomioon, että EBRD perustettiin vuonna 1991 ja sen osakkaina on 61 yhteisön ulkopuolista valtiota, Euroopan yhteisö ja EIP, joiden merkitsemä kokonaispääoma on 20 miljardia euroa,

D.   ottaa huomioon, että jäsenvaltiot, komissio ja EIP omistavat yhteensä 63 prosenttia EBRD:n osakkeista,

E.   ottaa huomioon, että EÍP:n säädettynä tavoitteena on yhteisön edun mukaisesti myötävaikuttaa sisämarkkinoiden tasapainoiseen ja vakaaseen kehitykseen käyttäen sekä pääomamarkkinoita että omia varojaan,

F.   ottaa huomioon, että talouden nykyisessä kurimuksessa, jossa likviditeetistä ja yritysluotoista vallitsee suuri pula, EIP:llä olisi oltava keskeinen rooli Euroopan tason ja jäsenvaltioiden taloudellista elvytystä koskevissa suunnitelmissa,

G.   ottaa huomioon, että EBRD:n säädettynä tavoitteena on osaltaan tukea talouskasvua ja jälleenrakennustoimintaa ja pyrkiä huolehtimaan avoimeen markkinatalouteen siirtymisestä sekä edistämään yksityistä aloitteellisuutta ja yrittäjätoimintaa niissä Keski- ja Itä-Euroopan valtioissa, jotka sitoutuvat noudattamaan monipuoluedemokratian, moniarvoisuuden ja markkinatalouden periaatteita ja soveltavat niitä,

H.   katsoo, että olisi korostettava ja vahvistettava EIP:n roolia korkealle arvostettujen AAA-joukkolainojen liikkeeseenlaskijana kansainvälisillä pääomamarkkinoilla,

I.   ottaa huomioon, että EBRD:n perustamisesta tehdyn sopimuksen 11 artiklan mukaisesti EBRD:n edellytetään kohdistavan vähintään 60 prosenttia investoinneistaan yksityiselle sektorille,

J.   ottaa huomioon, että EBRD:n perustamisesta tehdyssä sopimuksessa täsmennetään, että hallintoneuvosto tarkastaa enintään viiden vuoden välein EBRD:n pääomaresurssit ja että seuraava tarkastus on suunniteltu vuodeksi 2010,

K.   ottaa huomioon, että yhdeksästä viisaasta koostuva ohjauskomitea perustettiin 1. lokakuuta 2008 valvomaan ja johtamaan päätöksen 2006/1016/EY mukaisesti EIP:n ulkoisia lainavaltuuksia koskevaa väliaikatarkastelun arviointia,

L.   katsoo, että kyseinen puolivälin tarkastelu olisi tehtävä tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa päätöksen 2006/1016/EY pohjalta,

M.   ottaa huomioon, että päätöksessä 2006/1016/EY EIP:n ulkoisista luototusvaltuuksista säädetään, että vuosina 2007–2013 on asetettava saataville 25,8 miljardin euron lainat, jotka jakautuvat alueittain seuraavasti: liittymistä valmistelevat maat, myös Kroatia ja Turkki, 8,7 miljardia euroa; Välimeren maat 8,7 miljardia euroa; Itä-Eurooppa, Etelä-Kaukasus ja Venäjän federaatio 3,7 miljardia euroa; Latinalainen Amerikka 2,8 miljardia euroa; Aasia 1 miljardi euroa sekä Etelä-Afrikan tasavalta 0,9 miljardia euroa,

N.   ottaa huomioon, että vuonna 2007 EIP myönsi lainoja EU:n politiikan tavoitteiden tukemiseen yhteensä 47,8 miljardin euroa, joista 41,4 miljardia Euroopan unionin ja EFTA:n alueelle ja 6,4 miljardia kumppanuus- ja ehdokasmaille,

O.   ottaa huomioon, että vuonna 2007 EIP:n lainaustoiminta EU:n ulkopuolella oli maantieteellisesti jaoteltuna seuraavanlainen: Aasia ja Latinalainen Amerikka 925 miljoonaa euroa, Itä-Eurooppa, Etelä-Kaukasus ja Venäjä 230 miljoonaa euroa, Välimeren maat 1 438 miljoonaa euroa, liittymistä valmistelevat maat 2 870 miljoonaa euroa, AKT-maat 756 miljoonaa euroa ja Etelä-Afrikka 113 miljoonaa euroa,

P.   ottaa huomioon, että EBRD:n vuotuinen liikevaihto vuonna 2007 oli 5,6 miljardia euroa, joka koostui 353 hankkeesta 29 eri maassa Keski-Euroopassa ja Baltian maissa(11), Kaakkois-Euroopassa(12), Itsenäisten valtioiden yhteisön länsiosissa ja Kaukasiassa(13), Venäjällä ja Keski-Aasiassa(14),

Q.   ottaa huomioon, että vuonna 2007 EBRD:n investoinnit Venäjälle nousivat 2,3 miljardiin euroon (Venäjä-salkun yhteissumma 5,7 miljardia), ja ne kattavat 83 hanketta ja muodostavat 42 prosenttia pankin vuotuisista sitoumuksista (verrattuna 38 prosenttiin vuonna 2006),

R.   ottaa huomioon, että vuonna 2006 EBRD:n pääomasijoitukset olivat 1 miljardi euroa ja nousivat vuonna 2007 arvoltaan 1,7 miljardiin euroon ja että pääoman osuus pankin vuotuisesta liiketoimintavolyymistä oli 20 prosenttia vuonna 2006 ja nousi 30 prosenttiin vuonna 2007,

S.   ottaa huomioon, että EBRD:n hallintoneuvosto päätti 28. lokakuuta 2008 hyväksyä Turkin EBRD:n investointikohteeksi ja että EBRD arvioi investoivansa 450 miljoonaa euroa vuoden 2010 loppuun mennessä,

T.   ottaa huomioon, että EIP on rahoittanut hankkeita Turkissa vuodesta 1965 alkaen ja on investoinut noin 10 miljardia euroa Turkin talouden tärkeimmille sektoreille,

U.   ottaa huomioon, että Cotonoun sopimuksen mukaan EIP, sen lisäksi, että se lainaa omista varoistaan, rahoittaa myös toimintaa AKT-maissa riskit takaavan sijoituslaitoksen kautta, jonka varat ovat peräisin Euroopan kehitysrahastosta,

V.   ottaa huomioon, että EIP:n rahoitusstrategialla olisi osaltaan pyrittävä yleiseen tavoitteeseen, jonka mukaan on kehitettävä ja lujitettava demokratiaa ja oikeusperiaatetta ja noudatettava kansainvälisiä ympäristösopimuksia, joiden osapuolia Euroopan yhteisö tai sen jäsenvaltiot ovat,

W.   ottaa huomioon, että komissio, jäsenvaltiot, Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanuusvaltiot, kansainväliset rahoituslaitokset ja Euroopan alueelliset ja kahdenväliset rahoituslaitokset toimivat tällä hetkellä yhteistyössä naapuruuspolitiikan investointivälineen puitteissa lisärahoituksen saamiseksi infrastruktuurihankkeisiin pääasiassa energia-, liikenne- ja ympäristösektoreilla Euroopan naapuruuspolitiikan kattamalla alueella,

X.   ottaa huomioon, että EIP-ryhmä tukee edelleen aktiivisesti pk-yrityksiä lainoilla sekä riskipääomalla ja lainatakuilla, joista kahta viimeksi mainittua hoidetaan Euroopan investointirahaston kautta,

EIP:n tavoitteet ja toiminta

1.   pitää myönteisenä EIP:n vuosikertomusta 2007 erityisesti siltä osin kuin kyse on sen rahoitustoiminnasta Euroopan unionin sisällä, jossa keskitytään kuuteen ensisijaiseen painopisteeseen: taloudellisen ja yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden varmistaminen, Euroopan laajuisten liikenne- ja viestintäverkkojen kehittäminen, pienten ja keskisuurten yritysten tukeminen, ympäristön tilan suojelu ja kohentaminen sekä kestävän, kilpailukykyisen ja turvallisen energian takaaminen, sekä EIP:n kolmansien maiden ulkoisten luototusvaltuuksien täytäntöönpanon suhteen;

2.   pitää tervetulleena EIP:n tavoitetta puuttua esimerkiksi ilmastonmuutoksen haasteisiin rahoitustoiminnoissaan Euroopan unionin sisällä; muistuttaa, että tämän saavuttamiseksi on kehitettävä ympäristöystävällisiä rahoituskriteerejä tavalla, joka vastaa EU:n strategisia tavoitteita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä; kehottaa EIP:tä keskittämään energialainauksensa yksinomaan energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energioihin sekä tutkimukseen ja kehitykseen näillä kahdella alalla; kehottaa EIP:tä lisäksi määrittämään ja julkistamaan menetelmät rahoitettujen hankkeiden ilmastovaikutusten arvioimiseksi sekä arviointikriteerit, jotka antavat pankille mahdollisuuden hylätä hankkeet, joiden ilmastovaikutukset ovat kielteiset;

3.   panee merkille, että EIP on ainoa perustamissopimukseen perustuva rahoitusinstituutio ja että suurin osa sen toiminnoista on keskittynyt jäsenvaltioissa toteutettaviin hankkeisiin, vaikka sillä on yhä tärkeämpi rooli myös kolmansissa maissa päätöksessä 2006/1016/EY säädetyllä tavalla;

4.   toteaa, että kolmansissa maissa toimiessaan EIP on tähän mennessä toteuttanut neuvoston asettamia tavoitteita; katsoo, että EIP:n luototustoimien on sen toimivallan rajoissa oltava yhdenmukaisia maiden välillä; yksinkertaisuus EU:n eri toimijoiden ja välineiden välisissä suhteissa; joustavuus määriteltäessä miten Euroopan unioni kykenee vastaamaan eri maiden erilaisiin tilanteisiin; johdonmukaisuus vuosituhannen kehitystavoitteiden kanssa ja tilivelvollisuus julkisesti ja myös parlamentille EU:n varojen tehokkaan käytön suhteen;

5.   toistaa, että investoinnit julkiseen liikenteeseen ovat merkittävä osa eurooppalaista elvytyssuunnitelmaa; toistaa tässä yhteydessä myös, että EIP voisi olla avainasemassa Euroopan liikenteen uudistamisessa ympäristön osalta; vaatii siksi, että EIP lisää tukeaan raideliikenteeseen, kaupunkien julkiseen liikenteeseen, intermodaaliseen liikenteeseen ja liikenteen hallintaan;

6.   katsoo, että EIP:n toiminnan olisi heijasteltava myös Euroopan unionin Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa hyväksymiä tavoitteita ja sitoumuksia (kuten Kioton pöytäkirja); kehottaa siksi EIP:tä esittämään parlamentille vuosittain kertomuksen siitä, miten EU:n ja YK:n tavoitteet ovat täyttyneet sen kehitysmaissa toteuttamien toimien yhteydessä;

7.   panee tyytyväisenä merkille, että EIP on viime vuosina järjestelmällisesti seurannut parlamentin esittämiä suosituksia; suosittelee, että tämä seuranta saatetaan yleisön saataville EIP:n vuosikertomuksen yhteydessä;

8.   vaatii EIP:tä parantamaan pk-yrityksille tarjottavien globaalilainojen luonteen ja lopullisen kohteen valvontaa ja avoimuutta;

9.  EIP:n valvonnan suhteen:

10.   pitää tervetulleena EIP:n energian, liikenteen ja veden alalla noudattamien operatiivisten alakohtaisten politiikkojen kehittämistä ja julkistamista vuonna 2007 ja pitää niitä tärkeänä askeleena kohti EIP:n lainausoperaatioiden avoimuuden lisäämistä;

11.   pitää myönteisenä, että EIP on tarkistanut julkisuuspolitiikkaansa ottaakseen huomioon Århusin yleissopimusta koskevan asetuksen(15) asianmukaiset säännökset; pitää myönteisenä EIP:n toiminnan arvioinnin yleiskatsausta koskevan raportin 2007 julkistamista ja kehottaa EIP:tä kehittämään edelleen toiminnan arvioinnista vastaavan osastonsa toimintaa;

12.   pitää myönteisenä ympäristöön liittyvien ja sosiaalisten periaatteiden normeja koskevan EIP:n julkilausuman uudelleentarkastelua; katsoo, että EIP:n olisi kohdennettava riittävästi resursseja tarkistetun julkilausuman täytäntöönpanoon ja esitettävä kertomus sen toiminnasta;

13.   painottaa, että EIP:n olisi jatkettava nollatoleranssilinjaa väärinkäytösten ja korruption suhteen, ja pitää tässä yhteydessä myönteisenä sen väärinkäytösten vastaisen toimintalinjan ja korruption ja rahanpesun vastaisen sekä terrorismin rahoittamisen torjuntaa koskevan toimintalinjan tarkistamista; on kuitenkin huolissaan siitä, että tämä toiminta näyttää jäävän suurelta osin passiiviseksi; toistaa EIP:lle esittämänsä kehotukset, että hyväksyessään toimintalinjansa ja siihen liittyviä menettelyjä, se sisällyttää niihin toimia, joiden avulla

14.   pitää myönteisenä väliaikaisen eettisen komitean (joka käsittelee enimmäkseen työsuhteen päättymisen jälkeisiä kysymyksiä) ja riippumattoman sääntöjen noudattamisesta vastaavan toimihenkilön olemassaoloa; pyytää kuitenkin saada tietoja viimeksi mainitun asemasta ja käytännön työstä;

15.   onnittelee EIP:tä siitä, että se allekirjoitti lokakuussa 2007 Washingtonissa omistajaohjausta (corporate governance) kehittyvien markkinoiden talouksissa koskevan periaatejulistuksen, jonka allekirjoittivat myös kehitysrahoituslaitokset ja jossa nostettiin omistajaohjaus kestävän kehityksen agendan kärkeen kehittyvillä markkinoilla;

16.   on tyytyväinen siihen, että EIP:n johtokunta hyväksyi EIP:n valitusmekanismia koskevan toimintalinjan; toistaa kuitenkin kehotuksensa, että EIP tarkistaa sisäistä valitusmekanismiaan ja esittää valitusmekanismia koskevat uudet suuntaviivat, jotka ulotetaan koskemaan kaikkia EIP:n rahoittamia toimia;

17.   ottaa huomioon ulkoisen tilintarkastuselimen myönteisen lausunnon ja tarkastuskomitean vuosikertomuksen päätelmät; toistaa nykyisen rahoitus- ja talouskriisin valossa kehotuksensa, että EIP:hen sovellettaisiin samoja vakavaraisuussääntöjä kuin luottolaitoksiin ja että sen vakavaraisuutta todella valvottaisiin;

EBRD:n tavoitteet ja toiminta

18.   pitää myönteisenä EBRD:n vuosikertomusta 2007, ennen kaikkea EBRD:n investointitoimien keskittämistä varhaisen tai keskivaiheen siirtymäkautta eläviin maihin, ja pitää myönteisenä sen edistymistä rahoitettaessa kestävää energiaa koskevan aloitteen mukaisia toimia, joille EU:n edun mukaisissa energiahankkeissa olisi annettava etusija;

19.   toteaa, että EBRD toimii pääasiassa kolmansissa maissa, mutta eräät toiminnot ovat tärkeitä myös jäsenvaltioiden kannalta;

20.   toteaa lisäksi, että EBRD:n roolin kansainvälinen ja alueellinen kehys on nyt hyvin erilainen kuin mitä se oli vuonna 1991 ja että EBRD:n toimivaltuuksia on sovellettava tässä uudessa ympäristössä, koska EBRD vastaa markkinatilanteeseen ja siirtyy toiminnassaan etelään ja itään;

21.   tunnustaa, että toimintaympäristö on muuttumassa haastavammaksi, koska liiketoiminnan ehdot ovat vaikeutuneet sen vuoksi, että vastapuolella olevien paikallisten kokemus on vähäisempää ja luotettavuuskysymykset ovat tulleet useammin esiin;

22.   katsoo, että EJKP:n on vahvistettava teknistä tukeaan ja konsultointitoimintojaan, jotta voidaan tukea hyvää hallintotapaa ja varmistaa hankkeiden asianmukainen johto paikallistasolla EU:n naapurimaissa;

23.   pitää tervetulleena EBRD:n edistymistä tasa-arvonäkökohtien ottamisessa huomioon kaikessa toiminnassa vuonna 2008; kehottaa kumpaakin pankkia lujittamaan tasa-arvon valtavirtaistamista institutionaalisissa rakenteissaan ja ulkoisissa politiikoissaan;

EIP:n ja EBRD:n sekä muiden kansainvälisten, alueellisten ja kansallisten rahoituslaitosten välinen yhteistyö

24.   toteaa, että EIP ja EBRD rahoittavat yhä useammin toimia samoilla maantieteellisillä alueilla Euroopan unionin ulkopuolella, kuten Itä-Euroopassa, Etelä-Kaukasiassa, Venäjällä, Länsi-Balkanilla ja lähitulevaisuudessa myös Turkissa;

25.   huomauttaa, että maissa, joissa EIP ja EBRD toimivat yhdessä, niillä on tällä hetkellä kolme yhteistoimintamenetelmää; Itä-Eurooppaa varten on yhteisymmärryspöytäkirja, joka asettaa EBRD:n johtoasemaan ja jossa säädetään yleensä yhteisistä investoinneista; Länsi-Balkania varten on siirrytty kauemmas kilpailevista tai rinnakkaisista toiminnoista ja päästy yhteistyöhön yhteisten varojen perusteella; lisäksi viime aikoina, kuten Turkin kanssa tehtävässä yhteistyössä, on määritelty tiettyjä yhteistoiminta-alueita, joissa johtava pankki määritellään tapauskohtaisesti;

26.   toteaa, että näiden kahden pankin tavoitteet, asiantuntemus ja toimintamalli ovat erilaiset eikä julkisen sektorin ja yksityisen sektorin lainaustoimintaa voida erottaa toisistaan; toteaa, että pankeilla on yhä useammin yhteisiä alueita, joilla molemmat kehittävät taitoja, kuten pk-yritysten rahoitus, energia ja ilmastonmuutos sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteishankkeet; korostaa tässä yhteydessä yhteistyön tehostamisen tarvetta;

27.   katsoo, että EIP:n ja EBRD:n ei pitäisi kilpailla yhteisen toiminnan maissa, vaan täydentää toisiaan perustuen kunkin pankin suhteellisiin etuihin ja välttäen päällekkäisyydestä asiakkaalle aiheutuvia kustannuksia;

28.   suosittelee siksi, että parantaakseen rakenteellista yhteistyötään yhteisen toiminnan maissa EIP ja EBRD toimisivat seuraavasti:

29.   suosittelee, että pitemmällä tähtäimellä EIP:n osakkeenomistajat harkitsisivat kasvattavansa EIP:n omistusta EBRD:stä esimerkiksi pääoman korottamisen yhteydessä tai jos EBRD:n osakas harkitsee vetäytymistä; katsoo, että tällä voitaisiin pitkällä aikavälillä tukea näiden kahden pankin politiikkojen ja erikoistumisen parempaa johdonmukaisuutta toiminnalliselta ja maantieteelliseltä kannalta;

30.   katsoo, että Euroopan unionin ulkoisen avun välineiden päällekkäisyyttä olisi vältettävä; kehottaa tehostamaan yhteistyötä kehitysalan alueellisten ja kansallisten laitosten tai Euroopan unionin virastojen kanssa tehokkaan rahoituksen järjestämiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi sekä yhtenäisen lähestymistavan ja EU:n toimien vaikutusten näkyvyyden parantamiseksi; tukee tässä suhteessa mahdollisuutta menettelyjen keskinäisestä jakamisesta ja tunnustamisesta;

31.   muistuttaa pitävänsä tärkeänä "eurooppalaisen konsensuksen" mukaista sopimusta, jonka mukaan olisi vahvistettava EIP:n ja muiden rahoituslaitosten tukemien ohjelmien ja yhteisön rahoittamien ohjelmien välisiä synergioita, jotta voidaan taata mahdollisimman suuri vaikutus edunsaajamaiden kannalta; korostaa, että näin toimittaessa on erityistä huomiota kiinnitettävä edunsaajien etuihin;

32.   tunnustaa, että EIP:n ja EBRD:n on toimittava yhdessä Maailmanpankin, Aasian kehityspankin ja Afrikan kehityspankin kaltaisten kansainvälisten tai alueellisten rahoituslaitosten kanssa, jotta Euroopan unionista kauempana olevilla alueilla saataisiin aikaan suurempia vaikutuksia ja jotta vältetään ei-toivotut päällekkäisyydet toimintojen rahoittamisessa; katsoo kuitenkin, että EIP:n olisi oltava ratkaisevassa roolissa edistettäessä Euroopan unionin ympäristöön liittyviä, sosiaalisia ja kehitysyhteistyötavoitteita monenkeskisissä kehityspankeissa ja laitoksissa;

33.   panee merkille, että monenkeskisillä kehityspankeilla ja laitoksilla on myönteinen vaikutus kehitysmaissa; pitää tarpeellisena, että tätä vaikutusta analysoidaan tarkemmin ja että harkitaan lisätoimia Euroopan kehitysrahaston (EKR) tavoitteisiin ja toimintoihin liittyen; ehdottaa, että maanomistuksen rahoittaminen voisi ympäristöllisiin ja sosiaalisiin tavoitteisiin liittyvien ehtojen täyttyessä olla EIP:n ulkoisten toimivaltuuksien mukainen investointikustannus, koska se on ratkaisu omaehtoiseen kehitykseen erityisesti Afrikan maissa;

Maailmanlaajuinen rahoituskriisi ja sen vaikutukset EIP:n ja EBRD:n kannalta

34.   tähdentää komission eurooppalaisessa elvytyssuunnitelmassa EIP:lle varattua tärkeää roolia erityisesti suhteessa rahoituksen tehostamiseen pk-yrityksille, uusiutuviin energialähteisiin ja puhtaaseen liikenteeseen; pitää myönteisenä päätöstä lisätä EIP:n lainausta 30 prosentilla (15 miljardilla) vuosina 2009 ja 2010 ja päätöstä lisätä EIP:n merkitsemää pääomaa 67 miljardilla eurolla 232 miljardiin euroon Lissabonin strategian mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään edelleen EIP:n pääomaa siten, että voidaan varmistaa, että sen luotonantokyky vastaa yritysten keskipitkän aikavälin rahoitustarpeita ympäristöystävällisten ja kestävien työpaikkojen tukemiseksi tarvittaessa; korostaa, että lisävaroilla olisi pyrittävä pitkän aikavälin vaikutuksiin; katsoo, että lisääntyneet velvoitteet edellyttävät henkilöresurssien ja rahoituksen lisäämistä ja EIP:n toiminnan avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden parantamista;

35.   kannustaa vahvistamaan liikepankkien ja EIP-ryhmän välisiä riskinjakojärjestelyjä tarjottaessa rahoitusta pk-yrityksille; kehottaa kuitenkin varovaisuuteen suhteessa siihen, miten liikepankit käyttävät EIP:n lainoja, ja toivoo, että laaditaan menettelysäännöt liikepankkien ja EIP:n välille; toteaa myös, että EIP:n välityspankkien luettelo on saatettava ajan tasalle;

36.   katsoo, että EIP:n ja komission olisi nopeutettava hankkeiden toteuttamista kriisin eniten koettelemissa jäsenvaltioissa ja eniten koettelemilla aloilla; pitää tähän liittyen tärkeänä ottaa käyttöön Jaspersin, Jeremien, Jessican ja Jasminen kaltaisten teknisen tuen ohjelmien asiantuntemus rakennetuen jakamisen nopeuttamiseksi;

37.   panee merkille, että Euroopan unioni pyysi EIP:tä lisäämään julkisten ja yksityisten kumppanuuksien piiriin kuuluvien hankkeiden tukemista vastauksena rahoituskriisiin; kehottaa EIP:tä ja EBRD:tä toteuttamaan tällaisia hankkeita vain silloin, kun ne ovat kohtuuhintaisia ja tarjoavat todellista hyötyä; katsoo tältä osin, että tarvitaan parannuksia tietojen julkistamiseen, rahalle saatavaan vastineeseen ja kohtuuhintaisuuden arviointikäytäntöihin;

38.   kehottaa jäsenvaltioita täysin hyödyntämään riskipääomavälineitä, globaalilainoja sekä mikroluottoja, joita EIP:n ohjelmiin ja välineisiin kuuluu;

39.   panee merkille, että EIP:n otto- ja antolainaustoiminta sekä EU:ssa että sen ulkopuolella on jatkuvasti lisääntynyt ja muodostaa tällä hetkellä EU:n tasolla pääasiallisen välineen ottolainausta ja antolainausta varten; toteaa lisäksi, että etenkin Aasiassa on ilmennyt suurta kysyntää EIP:n liikkeelle laskemille joukkolainoille; kehottaa EIP:tä ja sen johtokuntaa julkista politiikkaa noudattavana pankkina maksimoimaan ottolainauspotentiaalin laskemalla maailmanlaajuisille markkinoille erityisesti euromääräisiä joukkolainoja pitkän aikavälin tavoitteiden tukemiseksi ja talouden taantuman vaikutusten hillitsemiseksi Euroopan unionissa ja sen naapurivaltioissa;

40.   kehottaa painokkaasti komissiota ja EIP:tä yhdessä tutkimaan, miten reaalitalouden lainamarkkinoiden tyrehtyminen voidaan ratkaista uusien innovatiivisten rahoitusinstrumenttien avulla;

41.   pitää tervetulleena EBRD:n päätöstä lisätä pankin vuotuista liiketoimintavolyymiä vuonna 2009 noin 20 prosentilla noin 7 miljardiin euroon, jotta voidaan lievittää nykyistä rahoitus- ja talouskriisiä, ja toteaa, että puolet vuodelle 2009 varatuista miljardista lisäeurosta on tarkoitettu Keski- ja Itä-Eurooppaa varten;

42.   painottaa, että nykyisinä tiukkojen luottoehtojen aikoina molempien pankkien rooli korostuu Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella; kehottaa molempia pankkeja pitämään kiinni niillä kolmansien maiden suhteen olevista sitoumuksista myös taloudellisesti vaikeina aikoina;

43.   ehdottaa, että EIP:n olisi tutkittava rahoituskriisin vaikutuksia reaalitalouteen ja sen jälkeen tehostettava uusille jäsenvaltioille antamaansa tukea; korostaa lisäksi, että on tärkeää saada yksityinen sektori mukaan näiden kansantalouksien uudelleen vakauttamiseen; pitää myönteisenä EBRD:n toiminnan tehostamista uusissa jäsenvaltioissa ja äskettäin EBRD:n, EIP:n, Euroopan investointirahaston ja Maailmanpankin ryhmän laatimaa kansainvälisten rahoituslaitosten yhteistä toimintasuunnitelmaa Keski- ja Itä-Euroopan maiden pankkijärjestelmien ja reaalitalouden lainoittamisen tukemiseksi; suosittelee kuitenkin, että "siirtymäkauden maiden" määritelmää tarkasteltaisiin uudelleen ja EBRD:n vetäytymistä Euroopan unionin alueen toiminnasta arvioitaisiin hyvissä ajoin;

44.   panee tyytyväisenä merkille, että rahoitusalan myllerrysten vaikutus EIP:n ja EBRD:n toimintaan on varsin vähäinen, vaikka pääomamarkkinoiden romahduksen johdosta EBRD ilmoittikin ensimmäisestä tappiollisesta tuloksestaan vuosikymmeneen vuonna 2008;

Yhteisöjen tuomioistuimen EIP:n ulkoisia toimivaltuuksia koskevan päätöksen vaikutukset

45.   pitää myönteisenä tuomioistuimen 6. marraskuuta 2008 antamaa tuomiota päätöksen 2006/1016/EY oikeusperustasta;

46.   suosittelee, että kyseisen tuomion jälkeen parlamentti, neuvosto ja komissio pääsisivät pikaisesti sopimukseen, minkä avulla turvattaisiin toisaalta parlamentin etuoikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen ja toisaalta varmistettaisiin EIP:n ulkoisen rahoitustoiminnan jatkuminen; korostaa siksi, että tämä pikainen sopimus on tilapäinen ratkaisu, jonka täsmällinen määräaika on vuoden 2010 väliaikatarkastelu;

47.   pitää tärkeänä hyväksyä päätös, jolla tuomioistuimen päätöksen mukaisesti korvataan päätös 2006/1016/EY ja tunnustetaan, että EIP:n ulkoisen lainaustoiminnan ja yhteistyöjärjestelyjen nykyisen vuonna 2010 päätökseen saatavan väliaikatarkastelun puitteissa on käytävä kunnollinen laaja keskustelu unionin tavoitteista ja EIP:n käyttöön tarjottavista resursseista ja että tässä keskustelussa parlamentilla yhtenä lainsäätäjistä on täysimääräinen rooli; pyytää komissiota ottamaan huomioon tässä päätöslauselmassa esitetyt suositukset sen laatiessa väliaikatarkastelun jälkeen uutta ehdotusta päätökseksi EIP:n ulkoisista lainausvaltuuksista;

48.   suosittelee, että ohjauskomitea saattaa työnsä valmiiksi vuoden 2010 alussa, ja pyytää komitean puheenjohtajaa ilmoittamaan komitean johtopäätöksistä parlamentille pian sen jälkeen; odottaa mielenkiinnolla ohjauskomitean johtopäätöksiä ja pyytää komiteaa ottamaan huomioon tässä päätöslauselmassa ja parlamentin aiemmissa päätöslauselmissa esitetyt suositukset; pyytää ohjauskomiteaa tiedottamaan parlamentille säännöllisesti asian edistymisestä;

o
o   o

49.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan investointipankille, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 414, 30.12.2006, s. 95. (2) Asia C-155/07, Euroopan parlamentti v. Euroopan unionin neuvosto, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa. (3) EUVL L 301, 12.11.2008, s. 13. (4) EYVL L 52, 22.2.1997, s. 15. (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0132. (6) EUVL C 287 E, 29.11.2007, s. 544. (7) EUVL C 38 E, 12.2.2004, s. 313. (8) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3. (9) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1. (10) Asia C-15/00, Euroopan yhteisöjen komissio v. Euroopan investointipankki, Kok. 2003, s. I-7281. (11) Kroatia, Tšekin tasavalta, Viro, Unkari, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia ja Slovenia. (12) Albania, Bosnia ja Herzegovina, Bulgaria, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Montenegro, Romania ja Serbia. (13) Armenia, Azerbaidžan, Valko-Venäjä, Georgia, Moldova ja Ukraina. (14) Kazakstan, Kirgistanin tasavalta, Mongolia, Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan. (15) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6. syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2009 autoteollisuuden tulevaisuudesta

P6_TA(2009)0186 RC-B6-0152/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Lissabonissa 23. ja 24. maaliskuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon komission puheenjohtaja Barroson 2. helmikuuta 2005 antaman tiedonannon "Kasvua ja työtä Euroopan tulevaisuuden hyväksi – Uusi alku Lissabonin strategialle" (KOM(2005)0024),

–   ottaa huomioon korkean tason CARS 21 -työryhmän 12. joulukuuta 2005 päivättyyn kertomukseen sisältyvät päätelmät ja korkean tason CARS 21 -työryhmän väliarviointikokouksen 29. lokakuuta 2008 tekemät päätelmät,

–   ottaa huomioon 15. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman "CARS 21: kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehys"(1),

–   ottaa huomioon 15. ja 16. lokakuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon komission 29. lokakuuta 2008 antaman tiedonannon "Finanssikriisistä talouden elpymiseen: eurooppalainen toimintakehys" (KOM(2008)0706),

–   ottaa huomioon komission 26. marraskuuta 2008 päivätyn tiedonannon "Euroopan talouden elvytyssuunnitelma" (KOM(2008)0800),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 17. joulukuuta 2008 hyväksymänsä kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi päästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi(2),

–   ottaa huomioon neuvoston ja komission 4. helmikuuta 2009 antamat lausumat rahoituskriisin vaikutuksesta autoteollisuuteen,

–   ottaa huomioon 5. ja 6. maaliskuuta 2009 kokoontuneen kilpailukykyneuvoston päätelmät autoteollisuudesta,

–   ottaa huomioon komission 25. helmikuuta 2009 päivätyn tiedonannon Euroopan autoteollisuuden kriisiin reagoimisesta (KOM(2009)0104),

–   ottaa huomioon Brysselissä 16. tammikuuta 2009 pidetyn Euroopan teollisuusministerien ja Euroopan komission varapuheenjohtajan Günter Verheugenin kokouksen päätelmät autoalan tilanteesta,

–   ottaa huomioon Euroopan autonvalmistajien liiton 29. tammikuuta 2009 julkaisemat tilastot vuonna 2008 toteutuneista ajoneuvojen myyntiluvuista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Euroopassa on meneillään poikkeuksellisen syvä rahoitusta ja taloutta koskeva kriisi ja työttömyysaste on korkea ja että tuhansia työpaikkoja on menetetty kaikilla tärkeillä teollisuudenaloilla,

B.   katsoo, että Euroopan rahoitusmarkkinat eivät tällä hetkellä toimi asianmukaisesti, etenkin mitä tulee niiden lainanantotoimintaan,

C.   ottaa huomioon, että nykyisen kriisin vaikutus kohdistuu erityisesti Euroopan autoteollisuuteen ja sen hankintaketjuun, koska ne ovat Euroopan talouden avainaloja ja vaikuttavat koko talouden työllisyyteen, innovointiin ja kilpailukykyyn,

D.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin autoteollisuudessa on rakenteellista ylikapasiteettia ja että vuonna 2009 ajoneuvojen kysynnän odotetaan laskevan entisestään ja sen myötä tuotantokin laskee, mikä väistämättä lisää painetta Euroopan unionin työllistämis- ja investointitasoihin,

E.   toteaa, että Euroopan autoala on laajin yksityinen taho, joka investoi tutkimukseen ja kehitykseen Euroopan unionissa, ja että Euroopan henkilö- ja hyötyajoneuvojen tuottajien on pidettävä yllä korkeita investointitasoja sääntely- ja markkinavaatimusten huomioon ottamiseksi, etenkin mitä tulee matalapäästöiseen ajoneuvokantaan siirtymisen varmistamiseen,

F.   katsoo, että joulukuussa 2008 hyväksytty uusiutuvia energiamuotoja ja ilmastonmuutosta koskeva lainsäädäntöpaketti on ratkaisevan tärkeä energian säästämiseen tähtäävien ympäristöystävällisten investointien rohkaisemisessa autoteollisuudessa,

G.   ottaa huomioon, että Euroopan autoala työllistää 12 miljoonaa työntekijää välittömästi ja välillisesti, toisin sanoen kuusi prosenttia Euroopan unionin työssäkäyvästä väestöstä, ja että heistä miljoonien työpaikat ovat nyt vaarassa, ja ottaa huomioon, että useat näistä työpaikoista ovat korkeaa koulutusta vaativia, joita ei pitäisi menettää,

H.   katsoo, että ottamalla käyttöön vihreämpiä teknologioita voidaan luoda merkittävästi uusia työpaikkoja autoteollisuudessa,

I.   katsoo, että Euroopan autoteollisuus on avainasemassa EU:n taloudessa sen kerrannaisvaikutusten ansiosta muihin teollisuudenaloihin ja etenkin satoihin tuhansiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin,

J.   ottaa huomioon, että eräät jäsenvaltiot ovat alkaneet toteuttaa kansallisia toimia autoteollisuuden tukemiseksi,

K.   katsoo, että autoala kantaa päävastuun kriisistä selviämisestä,

L.   ottaa huomioon, että komissio on parhaillaan neuvottelemassa lisää kaupan vapauttamista koskevia sopimuksia Dohan kierroksen puitteissa ja että se neuvottelee vapaakauppasopimuksesta Etelä-Korean kanssa,

1.   myöntää, että autoteollisuus on joutunut valtavan paineen alaiseksi nykyisen talous- ja rahoituskriisin takia, ja se ilmenee erityisesti jyrkkänä autojen kysynnän vähenemisenä mutta myös tuotannon ylikapasiteettina, vaikeutena saada lainarahoitusta sekä rakenteellisina ongelmina, joita oli jo ennen nykyistä kriisiä;

2.   korostaa, että kriisi koskee koko Eurooppaa; kiinnittää näin ollen huomiota EU:n jäsenvaltioiden Euroopan autoteollisuutta koskevien yhtenäisten ja koordinoitujen aloitteiden merkitykseen ja kehottaa luomaan aidosti eurooppalaisen toimintakehyksen, jotta EU:n ja kansallisella tasolla voidaan ryhtyä konkreettisiin toimiin tarpeellisten ja ratkaisevien päätösten tekemiseksi;

3.   huomauttaa yhä huolestuneempana, että eräät jäsenvaltioiden kansallisella tasolla toteuttamat lyhyen aikavälin toimenpiteet voivat vääristää kilpailua yhtenäismarkkinoilla ja vahingoittaa pitkän aikavälin kilpailukykyä, ja kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita varmistamaan, että tulevat toimet ovat johdonmukaisia, tehokkaita ja yhteensovitettuja;

4.   on tältä osin tyytyväinen osana Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa luotuihin valtiontukitoimenpiteiden arviointia koskeviin tilapäisiin puitteisiin;

5.   on tyytyväinen komission ponnistuksiin tarttua tehokkaalla politiikalla General Motors Europen ja sen alihankkijoiden ongelmiin koordinoimalla asianosaisten jäsenvaltioiden ponnistukset, myös järjestämällä ministerikokous 13. maaliskuuta 2009 ja pyrkimällä löytämään oikeudenmukainen ja reilu ratkaisu teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamista koskevaan kysymykseen;

6.   pyytää neuvostoa ja komissiota nopeuttamaan, yksinkertaistamaan ja lisäämään rahoitustukea autoteollisuudelle, etenkin Euroopan investointipankin (EIP) välityksellä, sekä sallimalla valtiontakauksia matalakorkoisille lainoille; kehottaa neuvostoa ja komissiota pyytämään lainahakemuksiin liittyvän hallinnollisen menettelyn selkeyttämistä; katsoo, että tällä etenkin lainojen muodossa annettavalla rahoitustuella pitäisi auttaa luomaan kysyntää uusille ajoneuvoille, mikä edesauttaisi taloudellista kasvua, ympäristöä ja tieturvallisuutta;

7.   vaatii, että EIP kiinnittää riittävästi huomiota autoalaan kytköksissä oleviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotta ne voisivat edelleen saada luottoa ja kehottaa jäsenvaltioita kasvattamaan EIP:n luotonantokapasiteettia, jotta se vastaa autoalan keskipitkän aikavälin rahoitustarpeita;

8.   vaatii, että kaikkien rahoitukseen tai verotukseen liittyvien aloitteiden, romutusjärjestelmät mukaan lukien, on tuettava ja nopeutettava alan teknologista muutosta erityisesti moottorien energiatehokkuuden ja päästöjen vähentämisen alalla noudattaen kaikilta osin äskettäin hyväksyttyä lainsäädäntöä;

9.   vahvistaa, että sekä EU:n että kansallisen tason politiikoilla olisi tuettava rakenteellisten uudistusten ja tuotannon uudelleen suuntaamisen vaihetta, joka autoteollisuudella ja sen hankintaketjulla on edessään ja joka johtuu hyvin kilpaillusta liiketoimintaympäristöstä, ja kannustaa tämän vuoksi alaa kehittämään johdonmukaisen liiketoimintastrategian ja toteuttamaan kyseiset mukautukset yhteiskunnallisesti vastuullisella tavalla tiiviissä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa;

10.   korostaa tarvetta ottaa ammattiliitot kaikilta osin mukaan käynnissä oleviin keskusteluihin ja pyytää komissiota tukemaan aitoa eurooppalaista työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua tällä alalla erityisesti nykyiset kriisit huomioon ottaen;

11.   pyytää komissiota varmistamaan työpaikkojen säilyttämisen tukemiseksi käytettävissä olevien EU:n varojen, kuten koheesiorahaston, rakennerahaston, sosiaalirahaston ja globalisaatiorahaston, parhaan mahdollisen käytön "Lissabonin painopisteiden" tasapuolisen täytäntöönpanon puitteissa sekä helpottamaan, parantamaan ja nopeuttamaan niiden saatavuutta; katsoo, että kyseisillä varoilla olisi edistettävä työntekijöiden koulutus- ja uudelleenkoulutussuunnitelmia varhaisessa vaiheessa missä ja milloin tahansa siinä tapauksessa, että työaikarajoituksia joudutaan soveltamaan;

12.   toistaa, että autoteollisuus tarvitsee jatkuvia investointeja tutkimus- ja kehitysohjelmiin, joilla saavutetaan parhaat ratkaisut suorituskyvyn osalta niin laatu-, ympäristö- kuin turvallisuuskysymyksissä sekä kestävät kilpailukykyä koskevat kehykset, ja kehottaa tämän vuoksi komissiota helpottamaan, parantamaan ja nopeuttamaan tältä osin EU:n tukivälineiden saatavuutta tutkimukselle ja kehitykselle sekä innovoinnille, kuten tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemännelle tukiohjelmalle;

13.   kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivat ja suositukset toimenpiteistä, joilla kannustetaan ajoneuvokannan uudistamiseen koordinoidusti, kuten romutusohjelmat ja muut markkinakannustimet, joilla on myönteisiä ja lyhyellä aikavälillä toimivia vaikutuksia kuluttajien uusien autojen kysyntään ja joilla pyritään elvyttämään autojen leasing-markkinoita; kehottaa komissiota seuraamaan tältä osin jo toteutettuja kansallisia toimia sisämarkkinoiden vääristymien välttämiseksi;

14.   vahvistaa, että on tarpeen syventää kolmansien maiden ja EU:n tärkeimpien kauppakumppaneiden kanssa meneillään olevia vuoropuhelua ja keskusteluja autoalan tulevaisuudesta, ja pyytää sen vuoksi komissiota seuraamaan tiiviisti kehitystä EU:n ulkopuolisissa maissa, etenkin Yhdysvalloissa ja Aasiassa, jotta voitaisiin taata kansainvälisesti tasapuoliset olosuhteet ja pidättyä protektionismilta ja syrjiviltä toimilta maailmanlaajuisilla automarkkinoilla;

15.   kehottaa komissiota varmistamaan, että Euroopan unioni ja Etelä-Korea päätyvät tasapuoliseen ja oikeudenmukaiseen järjestelyyn ennen vapaakauppasopimuksen tekemistä;

16.   on tyytyväinen CARS 21 -sääntelykehykseen, jossa otetaan käyttöön pitkän aikavälin Euroopan tason teollisuuspolitiikka; kehottaa komissiota jatkuvasti soveltamaan, valvomaan ja tarkastelemaan uudestaan tätä pitkän aikavälin strategiasuunnitelmaa Euroopan autoteollisuuden kilpailukyvyn ja kestävän työllisyyden turvaamiseksi tulevaisuudessa;

17.   kehottaa komissiota noudattamaan täysipainoisesti paremman sääntelyn periaatteita ja suorittamaan siksi perusteellisen arvioinninyhteisön tulevan autolainsäädännön vaikutuksista CARS 21 -työryhmän suositusten mukaisesti antaen näin oikeusvarmuutta ja ennustettavuutta autoalalle;

18.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 41 E, 19.2.2009, s. 1. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0614.