Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 22. huhtikuuta 2009 - Strasbourg
Euroopan yhteisön ja Pakistanin välinen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskeva sopimus *
 EY:n sitoutuminen Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sääntöön N:o 61 ***
 Eläinten terveyttä koskevat vaatimukset elävien hevoseläinten liikkuvuuden ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin osalta (kodifioitu toisinto) *
 Tiettyihin maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettava kauppajärjestelmä (kodifioitu toisinto) *
 Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen ***II
 Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen: täytäntöönpanomenettely ***II
 Eurooppalainen metrologian tutkimus- ja kehitysohjelma ***I
 Puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuudet ***I
 Raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistaso *
 Elintärkeiden infrastruktuureiden varoitusjärjestelmä (CIWIN) *
 Julkisuuden henkilöiden eurooppalainen suojeluverkosto *
 Puuvilla-alan kansalliset rakenneuudistusohjelmat *
 Alppeja koskevan yleissopimuksen soveltaminen liikenteen alalla (pöytäkirja liikenteestä) *
 Lisätalousarvio nro 2/2009
 Lisätalousarvio nro 3/2009
 Aldo Patriciellon parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö
 Renato Brunettan parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö
 Antonio Di Pietron koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Hannes Swobodan parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Liittymistä valmistelevaa tukivälinettä koskeva talousarvion täytäntöönpanon valvonta
 Tuomioiden tehokas täytäntöönpano Euroopan unionissa: velallisen omaisuuden läpinäkyvyys
 Vuosikertomus vetoomusvaliokunnan toiminnasta vuonna 2008
 Naisten ja miesten välisen tasa-arvon valtavirtaistaminen valiokuntien ja valtuuskuntien työssä
 Sähkön sisämarkkinat ***II
 Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöelin ***II
 Verkkoon pääsyn edellytykset rajat ylittävässä sähkön kaupassa ***II
 Maakaasun sisämarkkinat ***II
 Maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyn ehdot ***II
 Yhteentoimivuusratkaisut eurooppalaisille julkishallinnoille (ISA) ***I
 Torjunta-aineiden levityskoneet ***I
 Renkaiden polttoainetehokkuutta koskeva merkintä ***I
 Asetuksen (EY) N:o 717/2007 (matkapuhelimet) ja direktiivin 2002/21/EY (sähköinen viestintä) muuttaminen ***I
 Tietojen ilmoittamista ja asiakirjoja koskevat vaatimukset sulautumisissa ja jakautumisissa ***I
 Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittaminen ja harjoittaminen (uudelleenlaatiminen) ***I
 Väliaikainen kauppasopimus Turkmenistanin kanssa
 Väliaikainen kauppasopimus Turkmenistanin kanssa *
 Yhteisön puitteet ydinturvallisuudelle *
 Yhteisön valvontajärjestelmä yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi *
 Kalavarojen säilyttäminen teknisten toimenpiteiden avulla *
 Euroopan yhteinen maahanmuuttopolitiikka
 Vihreä kirja Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevasta politiikasta tulevaisuudessa
 Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen kampanja

Euroopan yhteisön ja Pakistanin välinen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskeva sopimus *
PDF 182kWORD 30k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Pakistanin islamilaisen tasavallan välisen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta (KOM(2008)0081 – C6-0080/2009 – 2008/0036(CNS))
P6_TA(2009)0218A6-0188/2009

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2008)0081),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 80 artiklan 2 kohdan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0080/2009),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, 83 artiklan 7 kohdan ja 43 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0188/2009),

1.   hyväksyy sopimuksen tekemisen;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Pakistanin islamilaisen tasavallan hallituksille ja parlamenteille.


EY:n sitoutuminen Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sääntöön N:o 61 ***
PDF 97kWORD 30k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön sitoutumisesta soveltamaan Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sääntöä N:o 61 hyötyajoneuvojen hyväksyntää koskevista yhdenmukaisista säännöksistä ohjaamon takaseinän etupuolella olevien ulkonevien osien osalta (KOM(2008)0675 - 7240/2009 - C6-0119/2009 - 2008/0205(AVC))
P6_TA(2009)0219A6-0243/2009

(Hyväksyntämenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2008)0675– 7240/2009),

–   ottaa huomioon neuvoston päätöksensä 97/836/EY(1) 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti esittämän pyynnön puoltavasta lausunnosta (C6-0119/2009),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 75 artiklan 1 kohdan ja 43 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A6-0243/2009),

1.   antaa puoltavan lausunnon ehdotuksesta neuvoston päätökseksi;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) Neuvoston päätös, tehty 27. marraskuuta 1997, Euroopan yhteisön liittymisestä Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sopimukseen pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista (vuoden 1958 tarkistettu sopimus) (EYVL L 346, 17.12.1997, s. 78).


Eläinten terveyttä koskevat vaatimukset elävien hevoseläinten liikkuvuuden ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin osalta (kodifioitu toisinto) *
PDF 189kWORD 31k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista elävien hevoseläinten liikkuvuuden ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin osalta (kodifioitu toisinto) (KOM(2008)0715 – C6-0479/2008 – 2008/0219(CNS))
P6_TA(2009)0220A6-0248/2009

(Kuulemismenettely – kodifiointi)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0715),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0479/2008),

–   ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 80 ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0248/2009),

A.   toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.


Tiettyihin maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettava kauppajärjestelmä (kodifioitu toisinto) *
PDF 188kWORD 31k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tiettyihin maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä (kodifioitu toisinto) (KOM(2008)0796 – C6-0018/2009 – 2008/0226(CNS))
P6_TA(2009)0221A6-0249/2009

(Kuulemismenettely – kodifiointi)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0796),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 ja 133 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0018/2009),

–   ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 80 ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0249/2009),

A.   toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.


Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen ***II
PDF 187kWORD 71k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 muuttamisesta ja sen liitteiden sisällön määrittämisestä (14518/1/2008 – C6-0003/2009 – 2006/0008(COD))
P6_TA(2009)0222A6-0207/2009

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (14518/1/2008 – C6-0003/2009),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0007 ja KOM(2007)0376),

–   ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (KOM(2008)0648),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0207/2009),

1.   hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2009 antamiseksi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 muuttamisesta ja sen liitteiden sisällön määrittämisestä

P6_TC2-COD(2006)0008


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin toisessa käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o 988/2009.)

(1) Hyväksytyt tekstit, 9.7.2008, P6_TA(2008)0349.


Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen: täytäntöönpanomenettely ***II
PDF 187kWORD 68k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä (14516/4/2008 – C6-0006/2009 – 2006/0006(COD))
P6_TA(2009)0223A6-0204/2009

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (14516/4/2008 – C6-0006/2009),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0016),

–   ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (KOM(2008)0647),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0204/2009),

1.   hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2009 antamiseksi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä

P6_TC2-COD(2006)0006


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin toisessa käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o 987/2009.)

(1) Hyväksytyt tekstit, 9.7.2008, P6_TA(2008)0348.


Eurooppalainen metrologian tutkimus- ja kehitysohjelma ***I
PDF 186kWORD 46k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden käynnistämään eurooppalaiseen metrologian tutkimus- ja kehitysohjelmaan (KOM(2008)0814 – C6-0468/2008 – 2008/0230(COD))
P6_TA(2009)0224A6-0221/2009

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0814),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan, 169 artiklan ja 172 artiklan toisen kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6–0468/2008),

–   ottaa huomioon neuvoston edustajan 7. huhtikuuta 2009 päivätyllä kirjeellä antaman lupauksen ehdotuksen hyväksymisestä muutettuna, EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A6-0221/2009),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o .../2009/EY tekemiseksi yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden käynnistämään eurooppalaiseen metrologian tutkimus- ja kehitysohjelmaan

P6_TC1-COD(2008)0230


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä N:o 912/2009/EY.)


Puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuudet ***I
PDF 168kWORD 164k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta (KOM(2008)0644 – C6-0373/2008 – 2008/0198(COD))
P6_TA(2009)0225A6-0115/2009

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0644),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 175 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0373/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnot (A6-0115/2009),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2009 antamiseksi puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta

P6_TC1-COD(2008)0198


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen║,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Metsät tuottavat monenlaisia taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöhyötyjä, kuten puutavaraa ja muita metsätuotteita, ympäristöpalveluja ja paikallisyhteisöjen elinympäristöjä.

(2)  Metsäympäristö on arvokasta perintöä, jota on suojeltava, vaalittava ja tarvittaessa ennallistettava pyrkien viime kädessä elävän luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemitoimintojen säilyttämiseen, ilmastonsuojeluun sekä alkuperäiskansojen, paikallisyhteisöjen ja metsistä riippuvaisten yhteisöjen oikeuksien suojelemiseen.

(3)  Metsät ovat taloudellinen resurssi, jonka viljely aikaansaa vaurautta ja työllisyyttä. Metsien viljelyllä on myös myönteisiä vaikutuksia ilmastoon, koska metsätuotteilla voidaan korvata enemmän energiaa kuluttavia tuotteita.

(4)  On erittäin tärkeää erityisesti ilmaston kannalta, että yhteisön markkinoilla toimivat alihankkijat markkinoivat ainoastaan laillisesti korjattua puutavaraa, koska sellaisella puutavaralla varmistetaan, että metsien merkittävää tehtävää hiilidioksidinieluina ei keskeytetä. Lisäksi laillisesti korjatun puutavaran käyttö esimerkiksi rakennusmateriaalina puutaloissa auttaa sitomaan hiilidioksidia pitkällä aikavälillä.

(5)  Metsätalous on vaikuttanut hyvin suurelta osin kehittyneiden maiden sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen, ja ne ovat kyseisissä maissa monen ihmisen ensisijainen tulolähde. Siksi on tärkeää, että tätä kehitystä ja tulonlähdettä ei hillitä, vaan keskitytään siihen, miten kyseisillä alueilla voidaan edistää metsänhoidon kestävämpää kehitystä.

(6)  Koska puutavaran ja puutuotteiden kysyntä kasvaa maailmanlaajuisesti, samalla kun metsäalaa vaivaavat monissa puuntuottajamaissa institutionaaliset ja hallinnolliset puutteet, laiton puunkorjuu ja siihen liittyvä kauppa ovat yhä huolestuttavampia ilmiöitä.

(7)  On selvää, että luonnonmetsävaroihin kohdistuva paine ja puutavaran ja puutuotteiden kysyntä on usein liian suurta ja että yhteisön on vähennettävä vaikutustaan metsän ekosysteemeihin riippumatta siitä, missä nämä vaikutukset ilmenevät.

(8)  Laittomat hakkuutja metsäalaa monissa puutavaran tuottajamaissa vaivaavat institutionaaliset ja hallinnolliset puutteet ovat laajalle levinneitä kansainvälisesti merkittäviä ongelmia. Laittomat hakkuut ovat vakava uhka metsille, koska ne lisäävät metsäkatoa ja metsien köyhtymistä, mikä on syynä noin 20 prosenttiin hiilidioksidipäästöistä, vaikuttaa aavikoitumiseen ja arojen muodostumiseen, lisää maaperän eroosiota ja pahentaa äärimmäisiä sääolosuhteita ja niiden seurauksena aiheutuvia tulvia, vaarantaa biologisen monimuotoisuuden, vahingoittaa alkuperäiskansojen elinympäristöä ja horjuttaa metsien kestävää hoitoa ja kehitystä. Niillä on myös sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia vaikutuksia, jotka vaarantavat usein hyvän metsähallinnon tavoitteissa saavutetun edistyksen ja uhkaavat paikallisia metsästä riippuvaisia yhteisöjä ja alkuperäiskansojen oikeuksia.

(9)  Tämän asetuksen tavoitteena on lopettaa laittomasti korjatun puutavaran ja siitä tehtyjen puutuotteiden kauppa EU:ssa ja edistää aavikoitumisen ja metsien tilan heikkenemisen ja niihin liittyvien hiilidioksidipäästöjen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisen lopettamista sekä edistää kestävää talouskasvua, kestävää ihmisen kehitystä ja alkuperäiskansojen ja paikallisväestön kunnioitusta. Tällä asetuksella olisi edistettävä näiden sitoumusten ja velvoitteiden täyttämistä, jotka sisältyvät muun muassa: biologista monimuotoisuutta koskevaan vuonna 1992 tehtyyn yleissopimukseen; uhanalaisten villieläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa koskevaan vuonna 1973 tehtyyn yleissopimukseen (CITES); vuosien 1983, 1994 ja 2006 kansainvälisiin trooppista puuta koskeviin sopimuksiin; vuoden 2002 ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimukseen (UNFCCC); vuoden 1994 aavikoitumisen estämistä koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen; vuonna 1992 annettuun ympäristöä ja kehitystä koskevaan Rion julistukseen; Johannesburgin julistukseen ja toimintasuunnitelmaan, sellaisina kuin ne hyväksyttiin 4. syyskuuta 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa; YK:n hallitustenvälisen metsäpaneelin toimintaehdotuksiin, jotka hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen ylimääräisessä istunnossa vuonna 1997, ja YK:n kansainvälisen metsäfoorumin toimintaehdotuksiin; Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristö- ja kehityskonferenssin (UNCED) vuonna 1992 antamaan ei-oikeudellisesti sitovaan arvovaltaiseen kannanottoon maailmanlaajuisen yksimielisyyden saavuttamiseksi kaikentyyppisten metsien hoidon, käytön, suojelun ja kestävän kehityksen periaatteista; UNCED:n kesäkuussa 1992 hyväksymään Agenda 21:een; Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen ylimääräisessä istunnossa vuonna 1997 annettuun päätöslauselmaan, jolla jatketaan Agenda 21:n täytäntöönpanoa; vuoden 2000 vuosituhatjulistukseen; vuonna 1982 tehtyyn maailman ympäristöasiakirjaan; vuoden 1972 Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisen elinympäristöä koskevaan julistukseen; vuoden 1972 ympäristönsuojelua koskevaan toimintasuunnitelmaan; Yhdistyneiden Kansakuntien metsäfoorumin päätöslauselmaan 4/2; vuoden 1979 yleissopimukseen Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta; vuonna 2003 tehtyyn korruption vastaiseen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen (UNCAC).

(10)  Kuudennesta ympäristöä koskevasta toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1600/2002/EY(4) on ensisijaiseksi toiminta-alueeksi määritelty se, että tutkitaan mahdollisuutta laittomasti korjatun puun kaupan estämistä ja torjumista koskevien aktiivisten toimenpiteiden toteuttamiseen ja jatketaan yhteisön ja jäsenvaltioiden aktiivista osallistumista maailmanlaajuisten ja alueellisten päätöslauselmien ja metsään liittyvistä kysymyksistä tehtyjen sopimusten täytäntöönpanoon.

(11)  Komission 21 päivänä toukokuuta 2003 päivätyssä tiedonannossa "Metsälainsäädännön soveltamisen valvonta, metsähallinto ja puukauppa (FLEGT) – ehdotus EU:n toimintasuunnitelmaksi " ehdotetaan toimenpidepakettia sellaisten kansainvälisten toimien tukemiseksi, joilla pyritään ratkaisemaan laittomia hakkuita ja niihin liittyvää kauppaa koskeva ongelma(5)ja edistämään laajemman, kestävää metsänhoitoa koskevan tavoitteen saavuttamista.

(12)  Neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat suhtautuneet tiedonantoon myönteisesti ja todenneet, että yhteisön olisi osallistuttava kaikkiin toimiin laittomia hakkuita koskevan ongelman ratkaisemiseksi ja laillisten hakkuiden tukemiseksi kestävän kehityksen, metsien kestävän hoidon ja käytön, köyhyyden vähentämisen sekä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja valtioiden suvereeniuden yhteydessä.

(13)  Tiedonannon tavoitteena on varmistaa, että yhteisöön tuodaan ainoastaan tuottajamaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti valmistettuja puutuotteita. Tämän tavoitteen mukaisesti yhteisö on neuvotellut puutavaraa tuottavien maiden (kumppanimaiden) kanssa vapaaehtoisia kumppanuussopimuksia, joissa sopimuspuolille asetetaan oikeudellisesti sitova velvollisuus toteuttaa lupajärjestelmä ja säännellä vapaaehtoisissa kumppanuussopimuksissa yksilöityjen puutavaran ja puutuotteiden kauppaa.

(14)  Yhteisön olisi myös käytävä kahdenvälisiä neuvotteluja Yhdysvaltain, Kiinan, Venäjän ja Japanin kaltaisten suurten puutavaraa kuluttavien maiden kanssa tästä ongelmasta pyrkien yhdenmukaistamaan toimijoille kulloisillakin puutavaramarkkinoilla asetettavat asianmukaiset velvoitteet ja luomaan esimerkiksi Interpolin ja YK:n asianmukaisen elimen avulla riippumaton ja maailmanlaajuinen laittomia hakkuita koskeva hälytys- ja rekisteröintijärjestelmä, jossa hyödynnetään uusinta satelliittiseurantatekniikkaa.

(15)  Kansainvälisesti ekologisesti merkittäviä metsiä omistavista maista peräisin olevien toimijoiden olisi oltava erityisesti vastuussa puutavaran kestävästä käytöstä.

(16)  Ongelman laajuuden ja kiireellisyyden vuoksi on tarpeen aktiivisesti tukea laittomien hakkuiden ja niihin liittyvän kaupan vastaista toimintaa, vähentää yhteisön vaikutusta metsän ekosysteemeihin, täydentää ja vahvistaa vapaaehtoisia kumppanuussopimuksia koskevaa aloitetta sekä tehostaa niiden poliittisten toimenpiteiden yhteisvaikutuksia, joiden tavoitteena on köyhyyden vähentäminen, metsien säilyttäminen ja korkean tason saavuttaminen ympäristönsuojelussa, mukaan lukien ilmastonmuutoksen torjunta ja biologisen monimuotoisuuden vähenemisen estäminen.

(17)  Kaikkien toimitusketjun toimijoiden olisi ehkäisevien toimenpiteiden periaatteen nojalla jaettava vastuu sen riskin poistamisesta, että markkinoille saatetaan laittomasti korjattua puutavaraa ja puutuotteita.

(18)  Olisi tunnustettava niiden maiden pyrkimykset, jotka ovat tehneet vapaaehtoisia kumppanuussopimuksia yhteisön kanssa, sekä kyseisiin sopimuksiin sisällytetyt periaatteet erityisesti laillisesti tuotetun puutavaran määritelmän osalta. Lisäksi olisi otettava huomioon, että FLEGT-lupajärjestelmässä yhteisöön saa tuoda ainoastaan sellaista puuta olevaa puutavaraa ja puutuotteita, joka on asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaan laillista. Tätä varten laillisesti korjattua puuta olevina puutuotteina olisi pidettävä Euroopan yhteisöön suuntautuvaa puutavaran tuontia koskevan FLEGT-lupajärjestelmän perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2173/2005(6) liitteissä II ja III lueteltuja puutuotteita, jotka ovat peräisin mainitun asetuksen liitteessä I luetelluista kumppanimaista, sillä edellytyksellä, että kyseiset puutuotteet ovat mainitun asetuksen ja mahdollisten täytäntöönpanosäännösten mukaisia. Vapaaehtoisissa kumppanuussopimuksissa asetettujen periaatteiden, erityisesti "laillisesti tuotetun puutavaran" määritelmän, on sisällettävä ja niillä on taattava kestävä metsänhoito, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, paikallisten metsästä riippuvaisten yhteisöjen ja alkuperäiskansojen suojelu ja niiden oikeuksien turvaaminen.

(19)  Lisäksi olisi otettava huomioon, että villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevassa yleissopimuksessa (CITES) edellytetään kyseisen yleissopimuksen osapuolilta, että ne myöntävät CITES-vientiluvan ainoastaan siinä tapauksessa, että CITES-yleissopimuksessa mainittu laji on kerätty (muun muassa) viejämaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tätä varten laillisesti korjattua puuta olevina puutuotteina olisi pidettävä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97(7) liitteissä A, B ja C luetelluista lajeista saatuja puutuotteita, edellyttäen, että kyseiset puutuotteet ovat mainitun asetuksen ja mahdollisten täytäntöönpanosäännösten mukaisia.

(20)  Ottaen huomioon, että laittoman puunkorjuun taustatekijät ja vaikutukset ovat mutkikkaita, laittoman käyttäytymisen kannustimia olisi vähennettävä kohdentamalla toimenpiteet toimijoiden käyttäytymiseen. Vaatimusten ja velvoitteiden tiukentaminen sekä niiden oikeudellisten keinojen tehostaminen, jotka koskevat toimijoiden asettamista syytteeseen EU:n markkinoille saatettujen laittoman puutavaran ja laittomien puutuotteiden hallussapidosta ja tällaisen puutavaran tai puutuotteiden saattamisesta yhteisön markkinoille tai pitämisestä saatavilla yhteisön markkinoilla, ovat tehokkaimpia ratkaisuja, joilla toimijoita estetään käymästä kauppaa laittomien toimittajien kanssa.

(21)  Kansainvälisesti hyväksytyn määritelmän puuttuessa laiton hakkuu olisi ensisijaisesti määriteltävä sen maan lainsäädännön pohjalta, jossa puutavara on korjattu. Laillisuusstandardien soveltamiseen olisi lisäksi sisällytettävä kansainvälisten standardien harkinta, muun muassa Afrikan puujärjestön, kansainvälisen trooppisen puun järjestön, lauhkeiden ja boreaalisten metsien suojelua ja kestävää hoitoa koskevia kriteerejä ja indikaattoreita käsittelevän Montrealin prosessin ja kestävän hoidon ja käytön yleiseurooppalaisia kriteerejä ja indikaattoreita käsittelevän prosessin standardit. Tällaisessa laillisuusstandardien soveltamisessa pitäisi edistää kansainvälisten sitoumusten, periaatteiden ja suositusten täytäntöönpanoa, mukaan luettuna ilmastonmuutoksen lieventämistä, luonnon monimuotoisuuden häviämisen vähentämistä, köyhyyden lieventämistä, aavikoitumisen vähentämistä ja alkuperäiskansojen ja paikallisen ja metsistä riippuvaisen väestön oikeuksien edistämistä koskevat sitoumukset, periaatteet ja suositukset. Puuta korjaavan maan pitäisi antaa luettelo kaikesta laillisesta korjatusta puusta sekä yksityiskohtaiset tiedot puulajeista ja puutavaran enimmäistuotannosta.

(22)  Monia puutuotteita käsitellään useissa prosesseissa ennen niiden ensimmäistä markkinoille saattamista sekä sen jälkeen. Jotta ei asetettaisi tarpeettomia hallinnollisia rasitteita, vaatimusta asianmukaisen huolellisuuden noudattamisesta toimilla ja menettelyillä, joilla minimoidaan laittomasti korjatun puutavaran ja puutuotteiden markkinoille saattamisen riski (due diligence -järjestelmä), ei tulisi soveltaa kaikkiin toimitusketjun toimijoihin vaan ainoastaan niihin, jotka saattavat puutavaran ja puutuotteet ensimmäisen kerran markkinoille. Kaikkia toimitusketjun toimijoita sitoisi kuitenkin ehdoton kielto asettaa markkinoille saataville laittomasti hankittua puutavaraa tai puutuotteita, ja niiden pitäisi täyttää tämä velvoite asianmukaisesti.

(23)   Kaikkien puutavaran ja puutuotteiden toimitusketjujen toimijoiden (myyjien ja tuottajien) olisi yhteisön markkinoilla merkittävä selkeästi tarjottaviin tuotteisiin laillinen lähde tai toimittaja, jolta puutavara on peräisin.

(24)   Toimijoiden, jotka saattavat puutavaran ja puutuotteet ensimmäisen kerran yhteisön markkinoille, olisi noudatettava asianmukaista huolellisuutta ja käytettävä tätä varten ║due diligence -järjestelmää ║ minimoidakseen sen riskin, että ne saattavat laittomasti korjattua puuta olevaa puutavaraa tai puutuotteita markkinoille.

(25)  Due diligence -järjestelmän avulla olisi voitava selvittää yhteisön markkinoille saatetun puutavaran ja puutuotteiden lähteet ja toimittajat ja saada tietoja sovellettavan lainsäädännön noudattamisesta.

(26)  Komission ja jäsenvaltioiden olisi tämän asetuksen täytäntöönpanossa kiinnitettävä erityistä huomiota pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) erityiseen haavoittuvuuteen ja rajoitettuihin resursseihin. On erittäin tärkeää, että kyseisiä yrityksiä ei rasiteta niiden kehitystä estävillä monimutkaisilla säännöillä. Komission pitäisi siksi mahdollisimman paljon ja tulevassa pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa asetettujen mekanismien ja periaatteiden nojalla harkita yksinkertaistettuja järjestelmiä pk-yritysten tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden osalta vaarantamatta sen tavoitetta ja tarkoitusta ja tarjota pk- yrityksille asianmukaisia vaihtoehtoja, jotta ne voivat toimia yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

(27)  ▌On asianmukaista helpottaa tämän asetuksen täytäntöönpanoa ja edistää hyvien käytäntöjen kehittämistä hyväksymällä organisaatiot, jotka ovat laatineet due diligence -järjestelmien toteuttamista koskevia sopivia ja tehokkaita vaatimuksia. Tällaisia hyväksyttyjä organisaatioita koskeva luettelo olisi julkaistava ▌.

(28)  Tätä samaa tarkoitusta varten Euroopan unionin olisi kannustettava edellä mainittuja organisaatioita tekemään yhteistyötä ympäristöjärjestöjen ja ihmisoikeusjärjestöjen kanssa due diligence -järjestelmien ja niiden valvonnan tukemiseksi.

(29)  Toimivaltaisten viranomaisten olisi seurattava, että toimijat täyttävät tässä asetuksessa vahvistetut velvollisuutensa. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä virallisia tarkastuksia, mukaan luettuna tullitarkastukset, ja tarvittaessa vaadittava toimijoita toteuttamaan korjaavia toimenpiteitä.

(30)  Toimivaltaisten viranomaisten olisi pidettävä tarkastuksista kirjaa ja julkaistava kirjaamistaan tiedoista tiivistelmä ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY(8) mukaisesti.

(31)  Laittomien hakkuiden ja niihin liittyvän kaupan kansainvälisyyden vuoksi toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä toistensa kanssa ja ympäristöjärjestöjen, ihmisoikeusjärjestöjen sekä kolmansien maiden hallintoviranomaisten ja/tai komission kanssa.

(32)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tämän asetuksen säännösten rikkomisesta koituu seuraamuksia, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(33)  Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(9) mukaisesti.

(34)  Komissio olisi erityisesti valtuutettava antamaan yksityiskohtaiset säännöt due diligence -järjestelmien soveltamiseksi ja ennen kaikkea vahvistamaan perusteet, joilla arvioidaan sitä riskiä, että markkinoille saatetaan laittomasti korjattua puuta olevaa puutavaraa ja puutuotteita. Se olisi myös valtuutettava vahvistamaan valvontaorganisaatioiden kehittämien due diligence -järjestelmien hyväksymisperusteet ja mukauttamaan tämä asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa puutavaraa ja puutuotteita koskevaa luetteloa, kun sen mukauttaminen on tarpeen teknisten ominaisuuksien, loppukäytön tai tuotantoprosessien perusteella. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne olisi hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(35)  Kestävän metsänhoidon kehittäminen on jatkuva prosessi, ja tätä asetusta pitäisi siksi arvioida, päivittää ja tarkistaa säännöllisesti uusien tutkimustulosten mukaisesti. Komission pitäisi siksi analysoida viimeisin saatavilla oleva tutkimus ja kehitys ja esittää päätelmät analyysistaan ja ehdottamistaan tarkistuksista kertomuksessa Euroopan parlamentille.

(36)  Metsätuotteiden sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi komission pitäisi analysoida tämän asetuksen vaikutusta jatkuvasti. Erityistä huomiota pitäisi kiinnittää asetuksen seurauksiin pk-yrityksille, jotka toimivat yhteisön markkinoilla. Komission pitäisi siksi säännöllisesti tehdä tutkimusta ja vaikutustenarviointia asetuksen vaikutuksista sisämarkkinoihin ja keskittyä erityisesti pk-yrityksiin sekä kestävään metsänhoitoon kohdistuviin vaikutuksiin. Komission pitäisi myöhemmin esittää Euroopan parlamentille kertomus analyysistään, päätelmistään ja toimenpiteitä koskevista ehdotuksistaan.

(37)  Tämän asetuksen tavoitteita eli nykyisen toimintakehyksen täydentämistä ja vahvistamista sekä laittoman puunkorjuun ja siihen liittyvän kaupan vastaisten toimien tukemista, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden takia toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteidensaavuttamiseksi tarpeen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja tavoite

Tässä asetuksessa vahvistetaan puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien tai markkinoille saataville asettavien toimijoiden velvollisuudet.

Toimijoiden on varmistettava, että markkinoille asetetaan saataville ainoastaan laillisesti korjattuja puuta ja puutuotteita.

Puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden on käytettävä due diligence -järjestelmää.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

   a) "puutavaralla ja puutuotteilla' liitteessä mainittuja puutavaraa ja puutuotteita poikkeuksitta;
   b) "asettamisella saataville markkinoilla' tuotteen toimittamista yhteisön markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta;
   c) "markkinoille saattamisella' ▌puutavaran ja puutuotteiden asettamista ensimmäistä kertaa saataville yhteisön markkinoilla; puutavaran myöhempi muuttaminen tai jakelu ei ole "markkinoille saattamista";
   d) "toimijalla' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa puutavaraa tai puutuotteita markkinoille tai asettaa niitä saataville markkinoilla;
   e) "laillisesti korjattua puuta olevalla' alkuperämaan sovellettavan lainsäädännön mukaisesti korjattua puuta olevaa;
   f) "riskillä' sen todennäköisyyttä, että laittomasti hankittua puutavaraa tai puutuotteita tuodaan yhteisön alueelle tai viedään yhteisön alueelta taikka pidetään kaupan yhteisön alueella, ja tällaisen tapahtuman vakavuutta;
   g) "riskienhallinnalla' riskien järjestelmällistä tunnistamista sekä sellaisten toimenpiteiden ja menettelyjen toteuttamista, joilla minimoidaan laittomasti korjattujen puutavaran ja puutuotteiden markkinoille saattamisen riski;
   h) "sovellettavalla lainsäädännöllä' kansallista, alueellista tai kansainvälistä lainsäädäntöä, erityisesti lainsäädäntöä, joka koskee biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä, metsänhoitoa, luonnonvarojen käyttöoikeuksia ja haitallisten ympäristövaikutusten minimointia; siinä olisi otettava huomioon myös omaisuuden hallintaoikeus, alkuperäiskansojen oikeudet, työlainsäädäntö ja hyvinvointia koskeva yhteisön lainsäädäntö, verot, tuonti- ja vientimaksut sekä puunkorjuuseen, kuljetukseen ja markkinoilla pitämiseen liittyvät lisenssimaksut ja palkkiot;
   i) "metsän kestävällä hoidolla' metsien ja metsäisten maiden hoitamista ja käyttöä sellaisella tavalla ja tehokkuudella, että ne säilyttävät biologisen monimuotoisuutensa, tuottavuutensa, uusiutumiskykynsä, elinvoimansa ja kykynsä täyttää nyt ja tulevaisuudessa ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset tehtävänsä paikallisella, kansallisella ja maailmanlaajuisella tasolla aiheuttamatta haittaa muille ekosysteemeille;
   j) "puunkorjuumaalla' maata, jossa puutavara tai puutuotteiden sisältämä puutavara on korjattu;
   k) "valvontaorganisaatiolla' oikeushenkilöä tai jäsenyyteen perustuvaa sertifioimistaan toimijoista oikeudellisesti riippumatonta yhdistystä ▌, jolla on oikeuskelpoisuus ja asiantuntemus valvoa ja varmistaa, miten toimijat, jotka on sertifioitu due diligence -järjestelmien käyttäjiksi, soveltavat kyseisiä järjestelmiä;
   l) "jäljitettävyydellä' mahdollisuutta jäljittää ja seurata puutavaraa ja puutuotteita kaikissa tuotanto-, käsittely- ja jakeluvaiheissa.

3 artikla

Toimijoiden velvollisuudet

1.  Toimijoiden on varmistettava, että ne saattavat markkinoille tai asettavat markkinoille saataville ainoastaan laillisesti korjattua puutavaraa ja puutuotteita.

2.  Toimijoiden, jotka saattavat puutavaraa ja puutuotteita markkinoille, on perustettava due diligence -järjestelmä, joka sisältää 4 artiklassa tarkoitetut osatekijät, tai käytettävä 6 artiklan 1 kohdan mukaisen hyväksytyn valvontaorganisaation due diligence -järjestelmää.

Nykyistä kansallista lainsäädännöllistä valvontaa tai jotain vapaaehtoista tämän asetuksen vaatimukset täyttävää valvontaketjujärjestelmää voidaan käyttää due diligence -järjestelmän perustana.

3.  Puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saataville asettavien toimijoiden on koko toimitusketjussa:

   i) kyettävä yksilöimään toimija, joka on toimittanut puutavaran ja puutuotteet, ja toimija, jolle puutavara ja puutuotteet on toimitettu;
   ii) annettava pyydettäessä tietoa puulajista, alkuperämaasta/-maista ja mahdollisuuksien mukaan alkuperää koskevasta luvasta;
   iii) tarkistettava tarvittaessa, että toimija, joka on saattanut puutavaran ja puutuotteet markkinoille, on täyttänyt tämän asetuksen mukaiset velvoitteensa.

4.  Tätä asetusta sovellettaessa laillisesti korjattua puuta olevina puutuotteina pidetään asetuksen (EY) N:o 2173/2005 liitteissä II ja III lueteltuja puutuotteita, jotka ovat peräisin mainitun asetuksen║liitteessä I luetteluista kumppanimaista ja jotka ovat tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanosäännösten mukaisia.

5.  Tätä asetusta sovellettaessa laillisesti korjattua puuta olevina puutuotteina pidetään asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteissä A, B ja C luetelluista lajeista saatuja puutuotteita, jotka ovat tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanosäännösten mukaisia.

4 artikla

Due diligence -järjestelmä

1.  Edellä 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun due diligence -järjestelmän on:

   a) varmistettava jäljitettävyysjärjestelmän ja valvontaorganisaation suorittaman todentamisen avulla, että markkinoille saatetaan ainoastaan laillisesti korjattua puutavaraa ja puutuotteita;
  b) koostuttava toimista, joilla varmistetaan seuraavat tekijät:
   i) alkuperämaa, alkuperämetsä ja mahdollisuuksien mukaan puunkorjuuta koskeva lupa;
   ii) puulajin nimi, tieteellinen nimi mukaan luettuna;
   iii) arvo;
   iv) tilavuus ja/tai paino;
   v) puutavaran tai puutuotteiden sisältämän puutavaran laillinen korjaaminen;
   vi) puutavaran ja puutuotteiden toimittaneen toimijan nimi ja osoite;
   vii) puunkorjuusta vastaava luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö;
   viii) toimija, jolle puutavara ja puutuotteet on toimitettu;

  c) sisällettävä riskienhallintamenettely, johon kuuluu:
   i) järjestelmällinen riskien tunnistaminen muun muassa tietoa keräämällä ja hyödyntämällä kansainvälisiä lähteitä tai yhteisön lähteitä tai kansallisia lähteitä;
   ii) kaikkien tarvittavien toimenpiteiden toteuttaminen riskeille altistumisen rajoittamiseksi;
   iii) sellaisten menettelyjen käyttöön ottaminen, joita sovelletaan säännöllisesti sen todentamiseksi, että i ja ii alakohdassa tarkoitetut toimet ovat tehokkaita, ja tarvittaessa niiden tarkistaminen;
   iv) rekistereiden luominen i–iii alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden tehokkaan soveltamisen todentamiseksi.
   d) mahdollistettava auditoinnit, joilla varmistetaan due diligence -järjestelmän tehokas toteutus.

2.  Komissio toteuttaa toimenpiteitä tämän artiklan täytäntöön panemiseksi pyrkien varmistamaan, että toimijat tulkitsevat säännöksiä yhdenmukaisesti ja panevat ne tehokkaasti täytäntöön. Se vahvistaa erityisesti perusteet sen riskin arvioimiseksi, että markkinoille saatetaan laittomasti korjattua puuta olevaa puutavaraa tai puutuotteita. Komission on niin tehdessään kiinnitettävä erityistä huomiota pk-yritysten erityisasemaan ja valmiuksiin ja tarjottava kyseisille yrityksille mahdollisimman paljon muokattuja ja yksinkertaistettuja vaihtoehtoja raportointi- ja valvontajärjestelmille, jotta kyseisistä järjestelmistä ei tule liian rasittavia.

Tietyt puutavaran ja puutuotteiden luokat tai toimittajat katsotaan tuotetyypin, lähteen tai toimitusketjun monimutkaisuuden perusteella suuririskisiksi, ja ne edellyttävät toimijoilta ylimääräisiä due diligence velvoitteita.

Ylimääräisiin due diligence -velvoitteisiin voi kuulua muun muassa:

   lisäasiakirjojen, -aineiston tai -tietojen vaatiminen;
   kolmansien osapuolten suorittamien tarkastusten vaatiminen.

Tämän asetuksen mukaisten toimijoiden on katsottava suuririskisiksi puutavara ja puutuotteet, jotka ovat peräisin

   konfliktialueilta tai maista, jotka YK:n turvallisuusneuvosto on asettanut puunvientikieltoon,
   maista, joissa yhdenmukaisten ja luotettavien tietojen mukaan ilmenee merkittävää metsähallinnon puutetta, metsäalaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon vajetta tai laajan mittakaavan korruptiota,
   maista, joiden metsäala on YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) virallisten tilastojen mukaan kutistunut,
   toimituseristä, joiden suhteen tulliviranomaisille tai ulkoisille osapuolille on annettu luotettavan näytön perusteella tietoja mahdollisista säännönvastaisuuksista, mitä ei ole kyetty kiistämään tutkinnassa.

Komissio ottaa käyttöön rekisterin, joka koskee suuririskisiä puutavaran ja puutuotteiden lähteitä tai toimittajia.

Toimenpiteistä, joilla on tarkoitus muuttaa tämän artiklan muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Asiaankuuluvia sidosryhmiä on kuultava ennen täydentävien täytäntöönpanotoimien käyttöönottoa.

3.  Yksittäisiä jäsenvaltioita ei saa puutavaran ja puutuotteiden markkinoille pääsyn osalta estää asettamasta puutavaran korjaamiselle ja alkuperälle tiukempia vaatimuksia kuin tässä asetuksessa määrätyt vaatimukset kestävyyden, ympäristönsuojelun, luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemin suojelun, paikallisten yhteisöjen elinympäristöjen suojelun, metsästä riippuvaisten yhteisöjen suojelun ja alkuperäiskansojen suojelun ja niiden oikeuksien ja ihmisoikeuksien osalta.

5 artikla

Merkitseminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ...(10) mennessä kaikki markkinoille saatettu ja markkinoille saataville asetettu puutavara ja puutuotteet merkitään 3 artiklan 3 kohdan säännösten mukaisesti.

6 artikla

Valvontaorganisaatioiden hyväksyminen

1.  Komission on 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun sääntelymenettelyn mukaisesti hyväksyttävä valvontaorganisaatioksi yksityinen tai julkinen elin, joka on perustanut 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kohdat sisältävän due diligence -järjestelmän.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua hyväksymistä hakevan julkisen elimen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

   a) valvontaorganisaatio on oikeushenkilö;
     b) siihen sovelletaan julkisoikeutta;
   c) se on perustettu hoitamaan erityisiä metsäalaan liittyviä tehtäviä;
   d) valtio, alueelliset tai paikalliset viranomaiset tai muut julkisoikeuden alaiset elimet rahoittavat sitä suurimmalta osin;
   e) se velvoittaa sertifioimansa toimijat käyttämään due diligence -järjestelmäänsä;
   f) sillä on käytössään valvontamekanismi, jolla varmistetaan, että toimijat, jotka se on sertifioinut due diligence -järjestelmänsä käyttäjiksi, käyttävät kyseistä järjestelmää;
   g) se toteuttaa asianmukaisia kurinpitotoimenpiteitä sellaisia sertifioimiaan toimijoita vastaan, jotka eivät noudata sen due diligence -järjestelmää; kurinpitotoimiin kuuluu asiasta raportointi asiaankuuluvalle kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle;
   h) sillä ei ole eturistiriitaa toimivaltaisiin viranomaisiin nähden.

3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua hyväksymistä hakevan yksityisen elimen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

   a) valvontaorganisaatio on oikeushenkilö;
   b) siihen sovelletaan yksityisoikeutta;
   c) sillä on asianmukainen asiantuntemus;
   d) se on oikeudellisesti riippumaton toimijoista, joita se sertifioi;
   e) elimen yhtiöjärjestys sitoo elimen sertifioimia toimijoita käyttämään sen due diligence -järjestelmää;
   f) sillä on käytössään valvontamekanismi, jolla varmistetaan, että toimijat, jotka se on sertifioinut due diligence -järjestelmänsä käyttäjiksi, käyttävät kyseistä järjestelmää;
   g) se toteuttaa asianmukaisia kurinpitotoimenpiteitä sellaisia sertifioimiaan toimijoita vastaan, jotka eivät noudata sen due diligence järjestelmää; kurinpitotoimiin voi kuulua asiasta raportointi asiaankuuluvalle kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle.

4.  Valvontaorganisaation on toimitettava hyväksyntää koskevan hakemuksensa mukana seuraavat tiedot komissiolle:

   a) valvontaorganisaation säännöt;
   b) niiden henkilöiden nimet, joilla on oikeus toimia sen nimissä;
     c) sen asianmukaisen asiantuntemuksen osoittavat asiakirjat;
     d) yksityiskohtainen kuvaus valvontaorganisaation due diligence -järjestelmästä.

5.  Komissio päättää 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen hyväksynnän myöntämisestä valvontaorganisaatiolle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun valvontaorganisaatio on jättänyt hakemuksensa tai kun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on suositellut valvontaorganisaation hyväksymistä.

Komissio välittää tiedon päätöksestä hyväksynnän myöntämisestä valvontaorganisaatiolle sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka oikeudenkäyttöalueeseen organisaatio kuuluu, sekä jäljennöksen hakemuksesta, 15 päivän kuluessa päätöksentekopäivästä.

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä säännöllisin väliajoin tai kolmansien osapuolten esittämien perusteltujen huolenaiheiden perusteella tarkastuksia, mukaan luettuna itse paikalla tehtävät tarkastukset, sen varmistamiseksi, että valvontaorganisaatiot noudattavat 1 kohdassa asetettuja vaatimuksia. Tarkastuskertomukset on julkistettava.

Mikäli toimivaltaiset viranomaiset varmistuvat kyseisten tarkastusten perusteella, että valvontaorganisaatiot eivät täytä 1 ja 2 kohdassa tai 1 ja 3 kohdassa asetettuja vaatimuksia, niiden on välittömästi ilmoitettava komissiolle ja välitettävä sille kaikki tältä osin asiaankuuluva tieto.

6.  Komissio peruu 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun sääntelymenettelyn mukaisesti valvontaorganisaation hyväksynnän, jos todetaan, että 1 ja 2 kohdassa tai 1 ja 3 kohdassa asetettuja vaatimuksia ei enää täytetä.

7.  Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa jokaisesta päätöksestä, joka koskee suositusta hyväksynnän myöntämiseksi valvontaorganisaatiolle tai tällaisen hyväksynnän epäämiseksi tai peruuttamiseksi.

8.  Komissio toteuttaa toimenpiteitä tämän artiklan täytäntöön panemiseksi.

Toimenpiteistä, joilla on tarkoitus muuttaa tämän artiklan muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

7 artikla

Valvontaorganisaatioita koskeva luettelo

Komissio julkaisee hyväksyttyjä valvontaorganisaatioita koskevan luettelon Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa sekä omilla verkkosivuillaan. Luettelo saatetaan säännöllisesti ajan tasalle.

8 artikla

Valvonta- ja seurantatoimenpiteet

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tarkastuksia sen todentamiseksi, noudattavatko toimijat 3 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa ja 4 artiklan 1 kohdassa asetettuja vaatimuksia.

2.  Seurantaa on suoritettava vuosisuunnitelman mukaisesti ja/tai kolmansien osapuolten esittämien perusteltujen huolenaiheiden perusteella tai aina, kun jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on tietoa, jonka perusteella on kyseenalaista, noudattaako toimija tässä asetuksessa tarkoitettuja due diligence -järjestelmiä koskevia vaatimuksia.

3.  Tarkastuksiin voivat sisältyä muun muassa seuraavat:

   a) toimijoiden käyttämien due diligence- ja riskienarviointijärjestelmien teknisten ja hallintaan liittyvien järjestelmien ja menettelyjen tutkiminen;
   b) järjestelmien ja menettelyjen asianmukaisen toiminnan todistavien rekisterien ja asiakirjojen tutkiminen;
   c) satunnaistarkastukset, mukaan luettuna itse paikalla tehtävät tarkastukset.

4.  Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava luotettava jäljitysjärjestelmä kansainvälisesti kaupan pidettävien puutuotteiden jäljittämiseksi ja julkisia seurantajärjestelmiä, joilla arvioidaan toimijoiden suorituskykyä velvoitteiden täyttämisessä ja autetaan toimijoita tunnistamaan suuririskisten puutavaran ja puutuotteiden suuririskiset toimittajat.

5.  Toimijoiden on annettava kaikki mahdollinen apu, jolla helpotetaan 1 kohdassa tarkoitetun valvonnan suorittamista, etenkin toimitiloihin päästämällä ja esittämällä asiakirjat tai rekisterit.

6.  Jos toimijan oletetaan 1 kohdassa tarkoitetun valvonnan jälkeen rikkoneen 3 artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia, toimivaltaiset viranomaiset voivat käynnistää kansallisen lainsäädännön mukaisesti täyden tutkinnan rikkomisesta ja toteuttaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja tapauksen vakavuudesta riippuen välittömiä toimia, joihin voivat kuulua muun muassa:

   a) kaupallisen toiminnan välitön lopettaminen; sekä
   b) puutavaran ja puutuotteiden takavarikointi.

7.  Toimivaltaisten viranomaisten toteuttamilla välittömillä toimilla on voitava varmistaa, ettei kyseinen rikkomus jatku ja että toimivaltaiset viranomaiset voivat saattaa päätökseen sitä koskevan tutkinnan.

8.  Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että tekniset järjestelmät, hallintajärjestelmät, due diligence -menettelyt ja riskienarviointimenettelyt eivät ole riittäviä, niiden on edellytettävä toimijalta korjaavia toimenpiteitä.

9 artikla

Toteutettu valvonta

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on pidettävä kirjaa 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valvonnasta ja ilmoitettava kirjaamissaan tiedoissa erityisesti valvonnan luonne ja tulokset sekä mahdollisesti vaaditut korjaavat toimenpiteet. Kaikkea valvontaa koskevia tietoja on säilytettävä vähintään 10 vuotta.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on julkaistava internetissä direktiivin 2003/4/EY mukaisesti.

10 artikla

Yhteistyö

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä toistensa kanssa sekä kolmansien maiden hallintoviranomaisten ja komission kanssa tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava tietoja 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valvonnan tuloksista yhden tai useamman muun jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten sekä komission kanssa.

11 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

1.  Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen vastaamaan tämän direktiivin soveltamisesta. Näille viranomaisille on annettava riittävät valtuudet tämän asetukseen voimaan saattamiseen valvomalla sen soveltamista, tutkimalla epäiltyjä rikkomisia yhteistyössä tulliviranomaisten kanssa ja ilmoittamalla rikoksista ajoissa syyttäjäviranomaiselle.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kyseisten toimivaltaisten viranomaisten nimet ja osoitteet ║31 päivänä joulukuuta .... Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista toimivaltaisten viranomaisten nimien tai osoitteiden muutoksista.

2.  Komissio julkaisee internetissä luettelon kyseisistä toimivaltaisista viranomaisista. Kyseistä luetteloa on pidettävä ajan tasalla.

12 artikla

Komitea

1.  Komissiota avustaa puukauppaa käsittelevä komitea║.

2.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

3.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

13 artikla

Kestävyysvaatimusten kehittäminen

Komission on annettava …(11) mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotus kaikkea luonnonmetsistä peräisin olevaa puutavaraa ja puutuotteita koskevasta yhteisön normista, jonka avulla pyritään saavuttamaan korkeimmat mahdolliset kestävyyttä koskevat vaatimukset.

14 artikla

Neuvoa-antava ryhmä

1.  On perustettava neuvoa-antava ryhmä, joka koostuu asianomaisten sidosryhmien edustajista, muun muassa metsästä riippuvaisen teollisuuden edustajista, metsänomistajista, kansalaisjärjestöistä ja kuluttajaryhmistä ja jonka puheenjohtajana toimii komission edustaja.

2.  Jäsenvaltioiden edustajat voivat osallistua kokouksiin joko omasta aloitteestaan tai neuvoa-antavan ryhmän kutsusta.

3.  Neuvoa-antava ryhmä laatii työjärjestyksensä, joka julkaistaan komission internet-sivuilla.

4.  Komission on annettava neuvoa-antavalle ryhmälle tarvittavaa teknistä ja logistista tukea ja annettava sihteeristö sen kokousten käyttöön.

5.  Neuvoa-antava ryhmän on tutkittava tämän asetuksen soveltamiseen liittyviä asioita, jotka puheenjohtaja ottaa esiin joko omasta aloitteestaan tai neuvoa-antavan ryhmän tai komitean jäsenten aloitteesta, ja annettava niistä lausuntoja.

6.  Komission on välitettävä neuvoa-antavan ryhmän lausunnot komitealle.

15 artikla

Muutokset

Komissio voi täydentää liitteessä olevaa puutavarasta ja puutuotteista annettua luetteloa ottaen huomioon tekniset ominaisuudet, loppukäytön ja tuotantoprosessit.

Toimenpiteistä, joilla on tarkoitus muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, päätetään 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

16 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamukset voivat olla rikosoikeudellisia tai hallinnollisia, niiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja niihin kuuluvat muun muassa seuraavat:

  a) taloudelliset seuraamukset, jotka liittyvät
   ympäristölle aiheutetun haitan asteeseen
   rikkomuksen kohteena olleiden puutuotteiden arvoon
   veronmenetyksiin ja taloudellisiin vahinkoihin, jotka johtuvat rikkomuksesta;
   b) puutavaran ja puutuotteiden takavarikointi;
   c) väliaikainen puutavaran ja puutuotteiden markkinointikielto.

Mikäli vireillä on oikeudenkäyntejä, toimijoiden on lykättävä puutavaran ja puutuotteiden hankkimista kyseisiltä alueilta.

Taloudellisten seuraamusten on oltava suuruudeltaan ainakin viisi kertaa vakavan rikkomuksen kautta saatujen puutuotteiden arvo. Mikäli vakava rikkomus toistetaan viiden vuoden kuluessa, taloudellisten seuraamusten suuruuden on asteittain noustava siihen asti, että ne ovat vähintään kahdeksan kertaa vakavan rikkomuksen kautta saatujen puutuotteiden arvo.

Sanotun vaikuttamatta muihin yhteisön lainsäädännössä esitettyihin julkista rahoitusta koskeviin säännöksiin, jäsenvaltiot eivät saa osoittaa mitään julkista tukea kansallisten tukijärjestelmien tai yhteisön rahastojen nojalla toimijoille, jotka on tuomittu tämän asetuksen vakavasta rikkomuksesta, kunnes korjaavat toimenpiteet on toteutettu ja tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia on sovellettu.

Jäsenvaltioiden on annettava seuraamuksia koskevatsäännökset komissiolle tiedoksi 31 päivään joulukuuta ... mennessä sekä ilmoitettava sille viipymättä niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista.

17 artikla

Kertomukset

1.  Jäsenvaltioiden on ║ annettava komissiolle ensimmäisen kerran …(12)ja sen jälkeen joka toinen vuosi 30 päivään huhtikuuta mennessä kertomus, jossa käsitellään tämän asetuksen soveltamista kahden edellisen vuoden aikana.

2.  Näiden kertomusten perusteella komissio laatii joka toinen vuosi neuvostolle ja Euroopan parlamentille annettavan kertomuksen.

3.  Komission on 2 kohdassa tarkoitettua kertomusta laatiessaan käsiteltävä asetuksen (EY) N:o 2173/2005 mukaisesti tehtyjen vapaaehtoisuuteen perustuvien FLEGT-kumppanuussopimusten tekemisessä ja toiminnassa saavutettua edistystä. Komission on harkittava, onko tätä asetusta tarkistettava vapaaehtoisuuteen perustuvien FLEGT-kumppanuussopimusten toiminnasta ja niiden tehokkuudesta saatujen kokemusten perusteella laitonta puutavaraa koskevaa ongelmaa käsiteltäessä.

18 artikla

Direktiivin 2008/99/EY tarkistus

Ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin 19 päivänä marraskuuta 2008 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2008/99/EY(13) muutetaan ...(14) lukien seuraavasti:

1)  Lisätään 3 artiklaan alakohta seuraavasti:"

i a) laittomasti korjatusta puusta peräisin olevan puutavaran tai puutuotteiden asettaminen saataville markkinoille.

"

2)  Lisätään liitteeseen A luetelmakohta seuraavasti:

  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o .../2009 , annettu …päivänä …kuuta …, puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta.

19 artikla

Uudelleentarkastelu

Komission on …(15)* ja joka viides vuosi sen jälkeen tarkistettava tämän asetuksen toiminta suhteessa sen tavoitteeseen ja päämäärään ja tiedotettava Euroopan parlamentille päätelmistään ja niiden perusteella tekemistään ehdotuksista.

Tarkistuksessa keskitytään seuraaviin seikkoihin:

   yksityiskohtainen ja perusteellinen analyysi kestävän metsänhoidon tutkimuksesta ja kehityksestä;
   tämän asetuksen vaikutus sisämarkkinoihin ottaen erityisesti huomioon kilpailutilanne ja uusien toimijoiden valmius päästä markkinoille;
   markkinoilla toimivien pk-yritysten tilanne ja tämän asetuksen vaikutukset niiden toimintaan.

20 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan (16).

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat puutavara ja puutuotteet neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87(17) liitteessä I vahvistetussa yhdistetyssä nimikkeistössä olevan luokittelun mukaisesti

1.  Asetuksen (EY) N:o 2173/2005 liitteissä II ja III mainitut tuotteet, joihin sovelletaan FLEGT-lupajärjestelmää

2.  Yhdistetyn nimikkeistön (CN) 47, 48 ja 49 ryhmään kuuluva paperi ja massa, lukuun ottamatta bambupohjaisia tuotteita ja keräystuotteita (jätetuotteita)

3.  Puuhuonekalut (CN-koodit 9403 30, 9403 40, 9403 50 00, 9403 60 ja 9403 90 30)

4.  Tehdasvalmisteiset rakennukset (CN-koodi 9406 00 20)

5.  Polttopuu, rankoina, pölkkyinä, halkoina, oksina, risukimppuina tai niiden kaltaisissa muodoissa; puu lastuina ja hakkeena; sahanpuru ja puujäte, myös pölkyiksi, briketeiksi, rakeiksi tai niiden kaltaiseen muotoon yhteenpuristettu (CN-koodi 4401)

6.  Rakennuspuusepän ja kirvesmiehen tuotteet, myös puiset solulevyt, yhdistetyt lattialaatat, päreet ja paanut; puu (myös yhdistämättömät laatat ja rimat parkettilattioita varten), yhdeltä tai useammalta syrjältä, pinnalta tai päästä koko pituudelta muotoiltu (pontattu, puolipontattu, viistottu, pontattu viistotuin syrjin tai päin, helmipontattu, tehty muotolistoiksi tai -laudoiksi, pyöristetty tai vastaavilla tavoilla työstetty), myös höylätty, hiottu tai päistään jatkettu (CN-koodi 4418)

7.  Puusta valmistettu lastulevy ja "oriented strand board" -levy sekä niiden kaltaiset levyt, myös hartsilla tai muulla orgaanisella sideaineella yhteenpuristetut (CN-koodi 4410)

8.  Puusta tai muusta puumaisesta aineesta valmistettu kuitulevy, myös hartsilla tai muulla orgaanisella sideaineella yhteenpuristettu (CN-koodi 4411)

9.  Tiivistetty puu, möhkäleinä, levyinä, rimoina tai profiileina (CN-koodi 4413 00 00)

10.  Puiset maalausten, valokuvien, peilien ja niiden kaltaisten tavaroiden kehykset (CN-koodi 4414 00)

11.  Puiset pakkauslaatikot, -rasiat, -häkit, -pytyt ja niiden kaltaiset päällykset; puiset kaapeli- ja johdinkelat; kuormalavat, laatikkokuormalavat ja muut puiset lastauslavat; puiset kuormauslavojen lavakaulukset; ruumisarkut (CN-koodi 4415)

12.  Puiset drittelit, tynnyrit, sammiot, saavit ja muut tynnyriteokset sekä niiden puuosat, myös kimmet (CN-koodi 4416 00 00)

13.  Muut CN:n 94 ja 95 ryhmään sisältyvät puutuotteet, mukaan luettuna puulelut ja urheiluvälineet.

(1) EUVL C , , s. .
(2) EUVL C , , s. .
(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 22. huhtikuuta 2009.
(4) EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1.
(5) KOM(2003)0251, 21.5.2003.
(6) EUVL L 347, 30.12.2005, s. 1
(7) EYVL L 61, 3.3.1997, s. 1.
(8) EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26.
(9) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.
(10)* Virallinen lehti: kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta.
(11)* Virallinen lehti: vuosi tämän asetuksen voimaantulosta.
(12)* Virallinen lehti: pyydetään lisäämään päivämäärä, joka on 30 päivä huhtikuuta kolmantena vuonna tämän asetuksen voimaantulon jälkeen.
(13) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 28.
(14)* Virallinen lehti: vuosi tämän asetuksen voimaantulopäivästä.
(15)** Virallinen lehti:kolme vuotta tämän asetuksen voimaantulosta.
(16)* Virallinen lehti: vuosi tämän asetuksen voimaantulosta.
(17) Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2658/87 (EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1).


Raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistaso *
PDF 460kWORD 180k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa (KOM(2008)0775 – C6-0511/2008 – 2008/0220(CNS))
P6_TA(2009)0226A6-0214/2009

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0775),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 100 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0511/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0214/2009),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Raakaöljyn ja öljytuotteiden toimituksilla yhteisöön on jatkuvasti hyvin suuri merkitys erityisesti liikennesektorille ja kemianteollisuudelle.
(1)  Raakaöljyn ja öljytuotteiden toimituksilla yhteisöön on jatkuvasti hyvin suuri merkitys erityisesti liikennesektorille ja kemianteollisuudelle sekä energiateollisuudelle. Raakaöljyn ja öljytuotteiden toimitushäiriö ja/tai riittämättömät varastot voivat aiheuttaa merkittäviä taloudellisia menetyksiä yrityksille ja lamauttaa muita talouden aloja ja unionin kansalaisten jokapäiväisen elämän.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)
(1 a)  Raakaöljy on nyt ja myös tulevina vuosikymmeninä tärkeimpiä primaarienergian lähteitä. Samaan aikaan jäsenvaltiot kohtaavat entistä suurempia haasteita kohtuuhintaisen raakaöljyn vakaiden toimitusten varmistamisessa.
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Tuotannon lisääntyvä keskittyminen, öljyvarantojen väheneminen sekä öljytuotteiden maailmanlaajuisen kulutuksen kasvu lisäävät osaltaan toimitusvaikeuksien riskiä.
(2)  Tuotannon lisääntyvä keskittyminen, öljyvarantojen väheneminen sekä öljytuotteiden maailmanlaajuisen kulutuksen jatkuva kasvu lisäävät osaltaan vakavasti toimitusvaikeuksien riskiä.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)
(2 a)  Sen lisäksi, että öljyn varastointi luo sekä Euroopan unionissa että sen ulkopuolella suotuisan investointiympäristön öljyvarojen etsimiselle ja hyödyntämiselle, joka on öljyn saannin pitkän aikavälin turvaamisen kannalta olennaisen tärkeää, se muodostaa hyvän keinon kompensoida toimitushäiriöitä lyhyellä aikavälillä.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 b kappale (uusi)
(2 b)  Jäsenvaltiot ovat erittäin riippuvaisia öljyn tuonnista energiatarpeidensa tyydyttämiseksi.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
(4 a)  Euroopan unioni on globaali toimija ja sen energiavarmuuden parantamisen olisi siten oltava osa poliittisia tavoitteita unionin suhteissa ehdokasvaltioihin ja ympäröiviin maihin.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 b kappale (uusi)
(4 b)  Komission olisi huolehdittava siitä, että ne kahdeksan jäsenvaltiota, joka eivät ole Kansainvälisen energiajärjestön (IEA)1 jäseniä, otetaan yhtäläisesti mukaan päätöksiin ja toimiin, joita Euroopan unioni tekee yhdessä IEA:n kanssa.
1 Bulgaria, Kypros, Viro, Latvia, Liettua, Malta, Romania ja Slovenia.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
(5 a)  Komission olisi asianmukaisesti edustettava ja puolustettava IEA:han kuulumattomien jäsenvaltioiden etuja.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  Brysselissä 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 207 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä tuodaan esiin, että yhteisön on yhä tärkeämpää ja kiireellisempää saada aikaa yhdennetty energiapolitiikka, jossa yhdistyvät Euroopan ja jäsenvaltioiden tason toimet. Tämän vuoksi eri jäsenvaltioissa käytettäviä varastointimekanismeja on yhdenmukaistettava.
(7)  Brysselissä 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä tuodaan esiin, että yhteisön on yhä tärkeämpää ja kiireellisempää saada aikaa yhdennetty energiapolitiikka, jossa yhdistyvät Euroopan ja jäsenvaltioiden tason toimet. Tämän vuoksi olisi varmistettava eri jäsenvaltioissa käytettävien varastointimekanismien keskinäinen yhteensopivuus.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a)  Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä 15 ja 16 päivänä lokakuuta 2008 korostetaan EU:n halua ottaa käyttöön jäsenvaltioiden välinen solidaarisuusmekanismi tilanteissa, joissa energian saanti häiriintyy, sekä ottaa käyttöön kaikki tätä varten tarvittavat välineet. Myös yhteisön tasolla koordinoitu raakaöljyn ja/tai öljytuotteiden varastojen ylläpitämistä koskeva tehokas järjestelmä on tärkeä osatekijä pantaessa täytäntöön energiasolidaarisuuden periaatetta.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)  Öljyvarastojen käytettävyys ja energiansaannin turvaaminen ovat olennaisia yleisen turvallisuuden osatekijöitä jäsenvaltioissa ja yhteisössä. Keskusvarastointiyksiköiden tai -palvelujen käyttö yhteisössä auttaa saavuttamaan nämä tavoitteet. Jos öljyvarastoja voidaan pitää missä tahansa paikassa yhteisössä ja minkä tahansa tätä varten perustetun yksikön tai palvelun toimesta, riittää, että kielletään niiden käyttö kaupallisiin tarkoituksiin, jolloin eri jäsenvaltiot voisivat hyödyntää parhaiten kansallista lainsäädäntöään oman keskusvarastointilaitoksensa perussäännön määrittelemiseksi ja helpottaa näistä varastointitoimista loppukäyttäjille aiheutuvaa taloudellista rasitetta.
(8)  Öljyvarastojen käytettävyys ja energiansaannin turvaaminen ovat olennaisia yleisen turvallisuuden osatekijöitä jäsenvaltioissa ja yhteisössä. Keskusvarastointiyksiköiden tai -palvelujen käyttö yhteisössä voisi osaltaan auttaa saavuttamaan nämä tavoitteet kustannustehokkaasti. Jos öljyvarastoja voidaan pitää missä tahansa paikassa yhteisössä ja minkä tahansa tätä varten perustetun yksikön tai palvelun toimesta, jäsenvaltioiden olisi voitava hyödyntää parhaiten kansallista lainsäädäntöään määritellessään oman keskusvarastointilaitoksensa perussäännön ja ehdot, joilla ne delegoivat varastojen pitämisen muille jäsenvaltioille tai muille varastointiyhteisöille, ja helpottaa näistä varastointitoimista loppukäyttäjille aiheutuvaa taloudellista rasitetta.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 8 a kappale (uusi)
(8 a)  Loppukäyttäjiin kohdistuvan taloudellisen rasituksen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi huolehdittava keskusvarastointilaitosten yhteistyön tiivistämisestä ja alueellisten varastointilaitosten perustamisesta.
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)  Kun otetaan huomioon öljyvarastoja koskevan yhteisön lainsäädännön tavoitteet, joidenkin jäsenvaltioiden näiden varastojen osalta esittämät turvallisuushuolet sekä pyrkimys lisätä jäsenvaltioiden välisten solidaarisuusmekanismien tiukkuutta ja avoimuutta, kyseisten ilman välittäviä elimiä toimivien keskuslaitosten toiminta on rajoitettava kansalliselle alueelle.
Poistetaan.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  Jäsenvaltioiden ja yhteisön mahdollisuuksia valvoa varastoja on lisättävä johtuen tarpeista, jotka liittyvät valmiustoimenpiteiden käyttöönottoon, kansallisten varastointimekanismien lähentämiseen sekä siihen, että varastojen tasoista on voitava saada parempi yleiskäsitys erityisesti kriisitilanteessa.
(12)  Jäsenvaltioiden mahdollisuuksia valvoa varastoja on lisättävä johtuen tarpeista, jotka liittyvät valmiustoimenpiteiden käyttöönottoon, kansallisten varastointimekanismien yhteensopivuuden varmistamiseen sekä siihen, että varastojen tasoista on voitava saada parempi yleiskäsitys erityisesti kriisitilanteessa.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)
(12 a)  Vaikka jäsenvaltioiden olisikin voitava riittävän joustavasti valita varastointijärjestelyt, jotka parhaiten vastaavat niiden maantieteellisiä ja organisatorisia ominaispiirteitä, olisi otettava käyttöön kaikki tarvittavat mekanismit, joiden avulla komissio voi milloin tahansa saada täsmällisiä ja luotettavia tietoja varastojen tasosta.
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 b kappale (uusi)
(12 b)  Jäsenvaltioiden roolia öljyn pakollisten varmuusvarastojen ylläpitämisessä ja hallinnassa olisi vahvistettava.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 14 kappale
(14)  Toimitusvarmuuden tehostamiseksi yhteisössä jäsenvaltioiden tai keskuslaitosten omistukseen hankittujen ja jäsenvaltioiden tekemien päätösten nojalla perustettujen varastojen eli "erityisvarastojen" olisi vastattava tosiasiallisia tarpeita kriisitapauksessa. Lisäksi niillä tulisi olla erillinen oikeudellinen asema, mikä takaa niiden ehdottoman käytettävyyden kriisitilanteessa. Tätä varten asianomaisten jäsenvaltioiden olisi huolehdittava tarvittavin toimenpitein siitä, että nämä varastot suojataan ehdoitta kaikilta täytäntöönpanotoimenpiteiltä.
(14)  Toimitusvarmuuden tehostamiseksi yhteisössä tämän direktiivin mukaisesti perustettujen varastojen olisi voitava kattaa vähintään säädetyn ajan kulutus. Lisäksi niillä tulisi olla erillinen oikeudellinen asema, mikä takaa niiden ehdottoman käytettävyyden kriisitilanteessa.Tätä varten asianomaisten jäsenvaltioiden olisi huolehdittava tarvittavin toimenpitein siitä, että nämä varastot suojataan ehdoitta kaikilta täytäntöönpanotoimenpiteiltä.
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  Keskuslaitosten tai jäsenvaltioiden omistuksessa olevat määrät olisi tässä vaiheessa vahvistettava kunkin asianomaisen jäsenvaltion itsenäisesti ja vapaaehtoisesti määrittämälle tasolle.
(15)  Keskuslaitosten tai jäsenvaltioiden omistuksessa olevat määrät olisi tässä vaiheessa vahvistettava kunkin asianomaisen jäsenvaltion itsenäisesti ja vapaaehtoisesti etukäteen määrittämälle tasolle.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 18 kappale
(18)  Direktiivissä 2006/67/EY määritetty varastoyhteenvetojen laatimistiheys ja määräajat, joihin mennessä ne on annettava käyttöön, eivät näytä olevan yhdenmukaisia muualla maailmassa käytössä olevien öljyvarastojärjestelmien kanssa. Euroopan parlamentti on energian hinnan nousun makrotaloudellisia vaikutuksia koskevassa päätöslauselmassa ilmaissut tukevansa raportointitiheyden lisäämistä.
(18)  Direktiivissä 2006/67/EY määritetty varastoyhteenvetojen laatimistiheys ja määräajat, joihin mennessä ne on annettava käyttöön, eivät näytä olevan yhdenmukaisia muualla maailmassa käytössä olevien öljyvarastojärjestelmien kanssa. Euroopan parlamentti on energian hinnan nousun makrotaloudellisia vaikutuksia koskevassa päätöslauselmassa ilmaissut tukevansa raportointitiheyden lisäämistä. Olisi kuitenkin huolehdittava siitä, että tiedot ovat myös täsmällisiä eivätkä edellytä viikoittaista tai kuukausittaista korjaamista, kuten Euroopan unionissa tällä hetkellä edelleen usein tapahtuu.
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 21 kappale
(21)  Samoista syistä olisi vaadittava tilastollisten yhteenvetojen laatimista ja toimittamista myös muista varastoista kuin varmuusvarastoista ja erityisvarastoista sekä säädettävä, että nämä yhteenvedot on toimitettava viikoittain.
(21)  Samoista syistä olisi vaadittava tilastollisten yhteenvetojen laatimista ja toimittamista myös muista varastoista kuin varmuusvarastoista ja erityisvarastoista sekä säädettävä, että nämä yhteenvedot on toimitettava kuukausittain. Kaupallisia öljyvarastoja koskevan viikoittaisen raportoinnin tehokkuudesta laadittavan toteutettavuustutkimuksen tulosten valossa komissiolle olisi annettava valtuudet vaatia jäsenvaltioita esittämään nämä yhteenvedot viikoittain, kunhan voidaan taata, että tarvitaan mahdollisimman vähän mukautuksia ja että tämä tarjoaa selkeitä etuja markkinoiden avoimuuden kannalta.
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 23 kappale
(23)  Komissiolle toimitettavissa yhteenvedoissa voi olla ristiriitaisuuksia tai virheitä. Sen vuoksi komission yksiköiden työntekijöiden tai niiden valtuuttamien henkilöiden olisi voitava tarkastaa varastot sekä jäsenvaltioiden viranomaisten käyttämät asiakirjat.
(23)  Komissiolle toimitettavissa yhteenvedoissa voi olla ristiriitaisuuksia tai virheitä. Sen vuoksi komission yksiköiden työntekijöiden tai niiden valtuuttamien henkilöiden olisi tarkastamiseen valtuutettujen jäsenvaltioiden elinten ohella voitava tarkastaa varastot sekä jäsenvaltioiden viranomaisten käyttämät asiakirjat tapauksissa, jotka antavat perustellusti aihetta epäilyyn.
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 25 kappale
(25)  Yksilöiden suojelusta jäsenvaltioiden suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä on voimassa, mitä säädetään yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY, ja yksilöiden suojelusta komission suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä on voimassa, mitä säädetään yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001. Näissä säädöksissä edellytetään muun muassa, että henkilötietojen käsittelyllä on legitiimi peruste ja että kaikki tahattomasti kerätyt henkilötiedot poistetaan välittömästi.
(25)  Yksilöiden suojelusta jäsenvaltioiden suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä on voimassa, mitä säädetään yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY, ja yksilöiden suojelusta komission suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä on voimassa, mitä säädetään yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001. Tämän direktiivin säännökset eivät vaikuta direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 säännösten soveltamiseen.
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 29 kappale
(29)   Ottaen huomioon tällä direktiivillä käyttöön otettavien uusien mekanismien lukumäärä sekä se, ettei erityisvarastoja varten ole pakollista yhdenmukaista vähimmäistasoa yhteisön tasolla, tämän direktiivin soveltamista olisi arvioitava suhteellisen pian sen voimaantulon jälkeen.
(29)   Kun otetaan huomioon tällä direktiivillä käyttöön otettavien uusien mekanismien lukumäärä ja meneillään oleva tutkimus öljymarkkinoiden avoimuuden lisäämiseen tähtäävien toimenpiteiden ja erityisesti kaupallisia öljyvarastoja koskevan viikoittaisen raportoinnin kustannuksista ja hyödyistä, sekä se, ettei erityisvarastoja varten ole pakollista yhdenmukaista vähimmäistasoa yhteisön tasolla, tämän direktiivin soveltamista olisi arvioitava kolmen vuoden kuluessa sen voimaantulon jälkeen.
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – e alakohta
e)'lainvoimaisella kansainvälisellä päätöksellä varastojen liikkeelle laskemisesta' voimassa olevaaKansainvälisen energiajärjestön hallintoneuvoston päätöstä jäsenvaltion öljy- tai öljytuotevarastojen liikkeelle laskemisesta;
e) 'lainvoimaisella kansainvälisellä päätöksellä varastojen liikkeelle laskemisesta' voimassa olevaa IEA:n hallintoneuvoston päätöstä IEA:n jäsenmaan öljy- tai öljytuotevarastojen liikkeelle laskemisesta;
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – l a kohta (uusi)
l a) 'hätätilanteilla' sellaisia olosuhteita, joissa raakaöljyn tai öljytuotteiden toimitus on merkittävästi häiriintynyt;
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 4 kohta
4.  Tässä artiklassa tarkoitettuja varastointivelvoitteiden laskentasääntöjä ja -menetelmiä voidaan muuttaa 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.
4.  Tässä artiklassa tarkoitettuja varastointivelvoitteiden laskentasääntöjä ja -menetelmiä voidaan muuttaa 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen asiantuntijoiden ja sidosryhmien kuulemisen jälkeen.
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 3 kohta
3.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja varastojen tason laskentasääntöjä ja -menetelmiä voidaan muuttaa 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.
3.  Tässä artiklassa tarkoitettuja varastointivelvoitteiden laskentasääntöjä ja -menetelmiä voidaan muuttaa 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen asiantuntijoiden ja sidosryhmien kuulemisen jälkeen.
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella sijaitseviin varmuusvarastoihin ja 9 artiklassa tarkoitettuihin erityisvarastoihin on kaikkina aikoina fyysinen pääsy ja että ne ovat kaikkina aikoina käytettävissä. Jäsenvaltioiden on luotava järjestelyt mainittujen varastojen yksilöimistä, kirjanpitoa ja valvontaa varten, jotta niiden olemassaolo voidaan todentaa milloin tahansa. Sellaisista varmuusvarastoista ja erityisvarastoista, jotka muodostavat osan talouden toimijoiden ylläpitämistä varastoista tai jotka on sekoitettu tällaisiin varastoihin, on pidettävä erillistä kirjanpitoa.
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella sijaitseviin varmuusvarastoihin ja 9 artiklassa tarkoitettuihin erityisvarastoihin on kaikkina aikoina fyysinen pääsy ja että ne ovat kaikkina aikoina käytettävissä. Jäsenvaltioiden on luotava järjestelyt mainittujen varastojen yksilöimistä, kirjanpitoa ja valvontaa varten, jotta niiden olemassaolo voidaan todentaa milloin tahansa. Nämä järjestelyt on luotava komission ennakkosuostumuksella. Sellaisista varmuusvarastoista ja erityisvarastoista, jotka muodostavat osan talouden toimijoiden ylläpitämistä varastoista tai jotka on sekoitettu tällaisiin varastoihin, on pidettävä erillistä kirjanpitoa.
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 1 kohta –1 alakohta
1.  Jokaisen jäsenvaltion on luotava yksityiskohtainen ja jatkuvasti päivitettävä rekisteri kaikista sen hyväksi ylläpidettävistä varmuusvarastoista, jotka eivät ole 9 artiklassa tarkoitettuja erityisvarastoja. Rekisterin on sisällettävä kaikki tiedot, joiden avulla voidaan määrittää kyseisten varastojen tarkka sijainti, määrät, omistaja sekä tarkka luonne energiatilastoista […] annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o […] liitteessä C olevan 3.1 kohdan ensimmäisessä kappaleessa mainittujen luokkien mukaan.
1.  Jokaisen jäsenvaltion on luotava yksityiskohtainen ja jatkuvasti päivitettävä rekisteri kaikista sen hyväksi ylläpidettävistä varmuusvarastoista, jotka eivät ole 9 artiklassa tarkoitettuja erityisvarastoja. Rekisterin on sisällettävä erityisesti tiedot, joiden avulla voidaan määrittää varasto, jalostamo tai varastointilaitos, jossa kyseiset varastot sijaitsevat, sekä kyseisten varastojen määrät, omistaja sekä tarkka luonne energiatilastoista 22 päivänä lokakuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1099/2008* liitteessä C olevan 3.1 kohdan ensimmäisessä kappaleessa mainittujen luokkien mukaan.
__________
* EUVL L 304, 14.11.2008, s. 1.
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Jäsenvaltioiden on 30 päivän kuluessa kunkin kalenterivuoden lopusta toimitettava komissiolle jäljennös kyseisen kalenterivuoden viimeisen päivän varastorekisteristä.
Jäsenvaltioiden on 45 päivän kuluessa kunkin kalenterivuoden lopusta toimitettava komissiolle jäljennös kyseisen kalenterivuoden viimeisen päivän varastorekisteristä.
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 1 kohta – 3 a alakohta (uusi)
Komissio varmistaa rekisterien sisältämien tietojen luottamuksellisuuden.
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 3 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Jos mainitut velvoitteet siirretään sopimuksen perusteella niille jäsenvaltioille, joiden alueella mainitut varastot sijaitsevat, tai mainitun jäsenvaltion perustamalle keskusvarastointiyksikölle, sopimukseen on sisällytettävä määräykset, joissa määritellään:
a) jäsenvaltion tai keskusvarastointiyksikön vastuu varastojen tasoa koskevien täsmällisten tietojen antamisesta milloin tahansa;
b) määräaika, jonka kuluessa sen alueella hankitut tai muodostetut tai siellä ylläpidetyt tai hallinnoidut varmuusvarastot toimitetaan jäsenvaltiolle, joka on delegoinut mainitut tehtävät;
c) tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset siinä tapauksessa, että jäsenvaltio tai keskusvarastointiyksikkö ei täytä sopimuksessa määriteltyjä ehtoja.
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 4 kohta – b alakohta
b) julkaisemaan vähintään kuusi kuukautta etukäteen ehdot, joiden mukaisesti se tarjoaa palvelujaan talouden toimijoille.
b) julkaisemaan vähintään kolme kuukautta etukäteen ehdot, joiden mukaisesti se tarjoaa palvelujaan talouden toimijoille.
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b alakohta
b)yhdelle tai useammalle muulle keskusvarastointilaitokselle, joka pystyy ylläpitämään kyseisiä varastoja, tai
b) yhdelle tai useammalle muulle keskusvarastointilaitokselle, joka pystyy ylläpitämään kyseisiä varastoja, sillä edellytyksellä, että kyseinen jäsenvaltio ja varastojen sijaintijäsenvaltio tekevät keskinäisen sopimuksen, tai
Tarkistus 35
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
1.  Jokainen jäsenvaltio voi antaa peruuttamattoman sitoumuksen kulutuspäivien perusteella määritetyn öljyvarastojen vähimmäistason ylläpitämisestä tämän artiklan ehtojen mukaisesti, jäljempänä 'erityisvarastot'.
1.  Jokainen jäsenvaltio voi antaa sitoumuksen kulutuspäivien perusteella määritetyn öljyvarastojen vähimmäistason ylläpitämisestä tämän artiklan ehtojen mukaisesti, jäljempänä 'erityisvarastot'.
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 3 kohta – johdantokappale
3.  Erityisvarastot koostuvat yksinomaan seuraavista tuoteluokista, jotka määritellään energiatilastoista […] annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen(EY) N:o […] liitteessä B olevassa 4 kohdassa:
3.  Erityisvarastot voivat koostua yksinomaan seuraavista tuoteluokista, joiden on noudatettava erityisesti polttoaineiden laatua ja ympäristön suojelua koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ja jotka määritellään asetuksen(EY) N:o 1099/2008 liitteessä B olevassa 4 kohdassa.
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 5 kohta – 1 alakohta
5.  Kunkin jäsenvaltion, joka on päättänyt ylläpitää erityisvarastoja, on toimitettava komissiolle Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistava ilmoitus, jossa täsmennetään niiden erityisvarastojen taso, joita se peruuttamattomasti sitoutuu ylläpitämään kunkin luokan osalta ja pysyvästi. Tätä ilmoitettua tasoa sovelletaan ainoana pakollisena vähimmäistasona samalla tavoin kaikkiin erityisvarastojen luokkiin, joita jäsenvaltio käyttää.
5.  Kunkin jäsenvaltion, joka on päättänyt ylläpitää erityisvarastoja, on toimitettava komissiolle Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistava ilmoitus, jossa täsmennetään niiden erityisvarastojen taso, joita se sitoutuu ylläpitämään kunkin luokan osalta ja pysyvästi, mukaan luettuna ajanjakso, jolle sitoumus annetaan. Tätä ilmoitettua tasoa sovelletaan ainoana pakollisena vähimmäistasona samalla tavoin kaikkiin erityisvarastojen luokkiin, joita jäsenvaltio käyttää.
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
1.  Kunkin jäsenvaltion on luotava jatkuvasti päivitettävä yksityiskohtainen rekisteri kaikista sen alueella ylläpidettävistä erityisvarastoista.Rekisterissä on muun muassa oltava kaikki tiedot, joiden avulla voidaan määrittää kyseisten varastojen tarkka sijainti.
1.  Kunkin jäsenvaltion on pidettävä kuukausittain jatkuvasti päivitettävää yksityiskohtaista rekisteriä kaikista sen alueella ylläpidettävistä erityisvarastoista.Rekisterissä on erityisesti oltava tiedot varastosta, jalostamosta tai varastointilaitoksesta, jossa kyseiset varastot sijaitsevat.
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Jäsenvaltioiden on komission yksikköjen pyynnöstä toimitettava komissiolle jäljennös rekisteristä kahdeksan päivän kuluessa pyynnön esittämisestä; pyyntöjä voidaan esittää kymmenen vuoden ajan päivästä, jota pyydetyt tiedot koskevat.
Jäsenvaltioiden on myös komission yksikköjen pyynnöstä toimitettava komissiolle jäljennös rekisteristä kymmenen työpäivän kuluessa pyynnön esittämisestä; pyyntöjä voidaan esittää kolmen vuoden ajan päivästä, jota pyydetyt tiedot koskevat.
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla – 1 a kohta (uusi)
Jäsenvaltion ja keskusvarastointilaitoksen väliseen sopimukseen on sisällytettävä määräykset, joissa määritellään
a) jäsenvaltion tai keskusvarastointiyksikön vastuu varastojen tasoa koskevien täsmällisten tietojen antamisesta milloin tahansa;
b) määräaika, jonka kuluessa sen alueella hankitut tai muodostetut tai siellä ylläpidetyt tai hallinnoidut varmuusvarastot toimitetaan jäsenvaltiolle, joka on delegoinut mainitut tehtävät;
c) tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset siinä tapauksessa, että jäsenvaltio tai keskusvarastointiyksikkö ei täytä sopimuksessa määriteltyjä ehtoja.
Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla
1.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viikoittainen tilastollinen yhteenveto niiden alueella ylläpidettävien kaupallisten varastojen tasoista. Niiden on huolehdittava tällöin arkaluonteisten tietojen suojaamisesta ja jätettävä nimeämättä kyseisten varastojen omistajat.
1.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kuukausittainen tilastollinen yhteenveto niiden alueella ylläpidettävien kaupallisten varastojen tasoista. Niiden on huolehdittava tällöin arkaluonteisten tietojen suojaamisesta ja jätettävä nimeämättä kyseisten varastojen omistajat.
2.  Komissio julkaisee viikoittaisen tilastollisen yhteenvedon kaupallisista varastoista yhteisössä jäsenvaltioiden sille toimittamien yhteenvetojen pohjalta ja kokonaistasoja käyttäen.
2.  Komissio julkaisee kuukausittaisen tilastollisen yhteenvedon kaupallisista varastoista yhteisössä jäsenvaltioiden sille toimittamien yhteenvetojen pohjalta ja kokonaistasoja käyttäen.
3.  Komissio vahvistaa 1 ja 2 kohdan soveltamissäännöt 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.
3.  Komissio vahvistaa 1 ja 2 kohdan soveltamissäännöt 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.
3 a.  Komissio voi 23 artiklan mukaisen tarkastelun jälkeen vaatia jäsenvaltioita lähettämään viikoittaisen (kuukausittaisen sijasta) tilastollisen yhteenvedon kaupallisten öljyvarastojen tasosta, jos perusteellinen tutkimus viikoittaisten tilastollisten yhteenvetojen toteutettavuudesta ja vaikutuksista osoittaa, että ne tarjoavat markkinoiden avoimuuden kannalta merkittäviä etuja ja että näitä yhteenvetoja varten hankittuja tietoja ei tarvitse myöhemmin merkittävästi korjata.
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 1 kohta
1.  Komission yksiköt voivat milloin tahansa päättää tehdä jäsenvaltioissa tarkastuksia varmuusvarastoista ja erityisvarastoista.Komission yksiköt voivat pyytää koordinointiryhmältä neuvoa tarkastusten valmistelussa.
1.  Komission yksiköt voivat tapauksissa, jotka antavat perustellusti aihetta epäilyyn, päättää tehdä jäsenvaltioissa tarkastuksia varmuusvarastoista ja erityisvarastoista. Komission yksiköt voivat pyytää koordinointiryhmältä neuvoa tarkastusten valmistelussa.
Tarkistus 43
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 2 kohta
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tavoitteisiin ei saa kuulua henkilötietojen kerääminen. Tarkastusten aikana löydettyjä tai ilmenneitä henkilötietoja ei kerätä eikä oteta huomioon, ja jos ne kerätään vahingossa, ne tuhotaan viipymättä.
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tavoitteisiin ei saa kuulua henkilötietojen käsittely. Tarkastusten aikana löydettyjä tai ilmenneitä henkilötietoja ei kerätä eikä oteta huomioon, ja jos ne kerätään vahingossa, ne tuhotaan viipymättä.
Tarkistus 44
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 4 kohta
4.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että varmuusvarastojen ja erityisvarastojen ylläpidosta ja hallinnoinnista niiden alueella huolehtivat henkilöt tekevät 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten aikana yhteistyötä komission yksiköiden palveluksessa olevien tai niiden valtuuttamien henkilöiden kanssa.
4.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että varmuusvarastojen ja erityisvarastojen ylläpidosta ja hallinnoinnista niiden alueella huolehtivat henkilöt tekevät 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten aikana yhteistyötä valtuutettujen komission yksiköiden palveluksessa olevien tai niiden valtuuttamien henkilöiden kanssa.
Tarkistus 45
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 7 kohta
7.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että varmuusvarastoihin ja erityisvarastoihin liittyvät tiedot, yhteenvedot ja asiakirjat säilytetään vähintään kymmenen vuoden ajan.
7.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että varmuusvarastoihin ja erityisvarastoihin liittyvät tiedot, yhteenvedot ja asiakirjat säilytetään vähintään kolmen vuoden ajan.
Tarkistus 46
Ehdotus direktiiviksi
21 artikla – 3 ja 4 kohta
3.  Jos on tehty lainvoimainen kansainvälinen päätös varastojen liikkeelle laskemisesta, kukin asianomainen jäsenvaltio voi käyttää varmuusvarastojaan ja erityisvarastojaan kyseisestä päätöksestä johtuvien kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi.Tällöin jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta välittömästi komissiolle, joka voi kutsua koolle koordinointiryhmän tai kuulla sen jäseniä sähköisesti muun muassa arvioidakseen liikkeellelaskun vaikutukset.
3.   Komissio toimii läheisessä yhteistyössä muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa, joilla on valtuudet tehdä päätöksiä varmuusvarastojen vapauttamisesta, ja vahvistaa varmuusvarastoja koskevaa maailmanlaajuista yhteistyötä sekä monenvälisellä että kahdenvälisellä tasolla. Jos on tehty lainvoimainen kansainvälinen päätös varastojen liikkeelle laskemisesta, kukin asianomainen jäsenvaltio voi käyttää varmuusvarastojaan ja erityisvarastojaan kyseisestä päätöksestä johtuvien kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi.Tällöin jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta välittömästi komissiolle, joka voi kutsua koolle koordinointiryhmän tai kuulla sen jäseniä sähköisesti muun muassa arvioidakseen liikkeellelaskun vaikutukset.
4.  Jos raakaöljyn ja öljytuotteiden saannissa esiintyy vaikeuksia yhteisössä tai jossakin jäsenvaltiossa, komissio kutsuu koordinointiryhmän mahdollisimman pian koolle joko jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan.Koordinointiryhmä tarkastelee tilannetta. Komissio arvioi, onko kyse merkittävästä toimitushäiriöstä.
4.  Jos raakaöljyn ja öljytuotteiden saannissa esiintyy vaikeuksia yhteisössä tai jossakin jäsenvaltiossa, komissio kutsuu koordinointiryhmän mahdollisimman pian koolle joko jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että se voi olla edustettuna koordinointiryhmän kokouksessa henkilökohtaisesti tai sähköisesti 24 tunnin sisällä kokouksen koollekutsumisesta. Koordinointiryhmä tarkastelee tilannetta käyttäen perustana sitoutumista jäsenvaltioiden keskinäisen solidaarisuuden periaatteeseen sekä taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten objektiivista arviota, ja komissio määrittää koordinointiryhmän arvion pohjalta, onko kyse merkittävästä toimitushäiriöstä.
Jos kyseessä katsotaan olevan merkittävä toimintahäiriö, komissio voi antaa luvan laskea kokonaan tai osittain liikkeelle kyseisten jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten ehdottamat määrät.
Jos kyseessä katsotaan olevan merkittävä toimintahäiriö, komissio voi antaa luvan laskea kokonaan tai osittain liikkeelle kyseisten jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten ehdottamat määrät.
Tarkistus 47
Ehdotus direktiiviksi
23 artikla
Komissio tekee kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta arvioinnin sen soveltamisesta ja tarkastelee erityisesti, olisiko kaikki jäsenvaltiot velvoitettava ylläpitämään erityisvarastojen pakollista vähimmäistasoa.
Komissio tekee viimeistään kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta arvioinnin sen soveltamisesta ja tarkastelee erityisesti:
a) ovatko varastoja koskevat tiedot täsmällisiä ja oikea-aikaisesti toimitettuja;
b) raportoidaanko kaupallisten öljyvarastojen tasosta viikoittain vai kuukausittain;
c) olisiko kaikki jäsenvaltiot velvoitettava ylläpitämään erityisvarastojen pakollista vähimmäistasoa pitemmällä aikavälillä.
Tarkistus 48
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 20XX.Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.
1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 20XX, lukuun ottamatta niitä jäsenvaltioita, joihin sovelletaan öljyn ja öljytuotteiden varastojen perustamisen osalta siirtymäaikaa Euroopan unioniin liittymisestä tehdyn sopimuksen mukaisesti ja joiden tapauksessa täytäntöönpanon määräaika on siirtymäkauden päättymispäivä.Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.
Tarkistus 49
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – 11 kohta
Varastojen laskennassa jäsenvaltioiden on vähennettävä 10 prosenttia edellä esitetyllä tavalla lasketuista varastoistaan. Tätä vähennystä sovelletaan kaikkiin yksittäisessä laskelmassa lukuun otettaviin määriin.
Varastojen laskennassa jäsenvaltioiden on vähennettävä 5 prosenttia edellä esitetyllä tavalla lasketuista varastoistaan. Tätä vähennystä sovelletaan kaikkiin yksittäisessä laskelmassa lukuun otettaviin määriin.

Elintärkeiden infrastruktuureiden varoitusjärjestelmä (CIWIN) *
PDF 252kWORD 117k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi elintärkeiden infrastruktuureiden varoitusjärjestelmästä (CIWIN) (KOM(2008)0676 – C6-0399/2008 – 2008/0200(CNS))
P6_TA(2009)0227A6-0228/2009

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0676),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 308 artiklan sekä Euratomin perustamissopimuksen 203 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0399/2008),

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 ja 35 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0228/2009),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa komissiota, Lissabonin sopimuksen tultua voimaan ja jos neuvosto ei ole tehnyt päätöstä asiasta, harkitsemaan mahdollisuutta valita 196 artikla (väestönsuojelu) tämän ehdotuksen oikeusperustaksi ja harkitsemaan tarvittaessa ehdotuksen toimittamista parlamentille;

6.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Neuvosto hyväksyi joulukuussa 2004 terrori-iskujen ehkäisemistä, niihin varautumista ja niihin reagoimista koskevat päätelmät sekä terroriuhkien ja -iskujen seurauksia koskevan EU:n yhteisvastuuohjelman ja antoi hyväksyntänsä komission aikomukselle esittää Euroopan elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamisohjelma ja perustaa elintärkeiden infrastruktuureiden varoitusjärjestelmä (Critical Infrastructure Warning Information Network, CIWIN)1.
(1)  Neuvosto hyväksyi joulukuussa 2004 terrori-iskujen ehkäisemistä, niihin varautumista ja niihin reagoimista koskevat päätelmät sekä terroriuhkien ja iskujen seurauksia koskevan EU:n yhteisvastuuohjelman ja antoi hyväksyntänsä komission aikomukselle esittää Euroopan elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamisohjelma ja perustaa elintärkeiden infrastruktuureiden varoitusjärjestelmä (Critical Infrastructure Warning Information Network, CIWIN)1.
__________
1 Asiakirja 14894/04.
__________
1 Neuvoston asiakirja 15232/04.
Tarkistus 2
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Useissa EU-maissavuonna 2006 sattuneen sähkökatkoksen lisäksi Euroopassa on esiintynyt useita elintärkeisiin infrastruktuureihin kohdistuneita häiriöitä, jotka ovat osoittaneet, kuinka tarpeellista on parantaa ja tehostaa tiedonvaihtoa tällaisten tapahtumien ehkäisemiseksi tai niiden laajuuden rajoittamiseksi.
(4)  Useissa EU-maissavuonna 2006 sattuneen sähkökatkoksen lisäksi Euroopassa on esiintynyt useita elintärkeisiin infrastruktuureihin kohdistuneita häiriöitä, jotka ovat osoittaneet, kuinka tarpeellista on parantaa ja tehostaa tiedonvaihtoa ja lisätä tietämystä eri jäsenvaltioissa noudatettavista käytännöistä tällaisiin tapahtumiin varautumiseksi ja niiden välttämiseksi.
Tarkistus 3
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  On asianmukaista perustaa tietojärjestelmä, jonka välityksellä jäsenvaltiot ja komissio voivat vaihtaa tietoja ja hälytyksiä elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamisen alalla, lujittaa alan keskinäistä vuoropuhelua ja osallistua jäsenvaltioissa hajallaan olevien elintärkeiden infrastruktuureiden tutkimusohjelmien integroimiseen ja koordinoinnin parantamiseen.
(5)   Sen vuoksi onasianmukaista perustaa tietojärjestelmä, jonka välityksellä jäsenvaltiot ja komissio voivat vaihtaa tietoja elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamisen alalla, lujittaa alan keskinäistä vuoropuhelua ja osallistua jäsenvaltioissa hajallaan olevien elintärkeiden infrastruktuureiden tutkimusohjelmien integroimiseen ja koordinoinnin parantamiseen.
Tarkistus 4
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  CIWIN-järjestelmän olisi edistettävä elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamista EU:ssa tarjoamalla käyttöön tietojärjestelmä, joka voi helpottaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, ja tarjottava tehokas ja nopea vaihtoehto aikaavieville menetelmille etsiä tietoa yhteisön elintärkeistä infrastruktuureista.
(6)  CIWIN-järjestelmän olisi edistettävä elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamista EU:ssa tarjoamalla käyttöön tietojärjestelmä, joka voi helpottaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja koordinointia, ja tarjottava tehokas ja nopea vaihtoehto aikaavieville menetelmille etsiä tietoa yhteisön elintärkeistä infrastruktuureista. Sen olisi erityisesti edistettävä tietojen, parhaiden käytäntöjen ja kokemusten vaihtoa ja levittämistä jäsenvaltioiden välillä helpottavien asianmukaisten toimien kehittämistä.
Tarkistus 5
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a)  CIWIN-järjestelmän ensimmäisessä arvioinnissa olisi myös analysoitava yksityiskohtaisesti sitä, onko järjestelmään lisättävä uusi toiminto, eli tekninen valmius nopeaan hälytysjärjestelmään (RAS). Tämä toiminto antaisi jäsenvaltioille ja komissiolle mahdollisuuden tehdä hälytyksiä elintärkeisiin infrastruktuureihin kohdistuvista välittömistä riskeistä ja uhkista ottaen huomioon kaikki tarvittavat turvallisuusvaatimukset.
Tarkistus 6
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  CIWIN-järjestelmän olisi erityisesti edistettävä parhaiden käytänteiden vaihtoa helpottavien toimenpiteiden kehittämistä, ja samalla toimittava välineenä välittömiä uhkia ja hälytyksiä koskevalle suojatulle tiedonsiirrolle.
Poistetaan.
Tarkistus 7
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)  CIWIN-järjestelmän yhteydessä olisi vältettävä päällekkäisyyttä ja otettava huomioon nykyisten eri alojen nopeiden hälytysjärjestelmien erityispiirteet, asiantuntemus, järjestelyt ja toimivalta.
(8)   Uuden tietojärjestelmän kehittämisessä ja arvioinnissa jäsenvaltioiden ja komission olisi varmistettava, että CIWIN-järjestelmän yhteydessä vältetään päällekkäisyyttä ja otetaan huomioon nykyisten eri alojen nopeiden hälytysjärjestelmien erityispiirteet, asiantuntemus, järjestelyt ja toimivalta.
Tarkistus 8
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Jäsenvaltioiden elintärkeiden infrastruktuureiden keskinäinen riippuvuus ja elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamisen tasoerot antavat aihetta olettaa, että luomalla laaja-alainen ja monialainen yhteisötason väline elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamista koskevien tietojen ja hälytysten vaihtoa varten parannettaisiin kansalaisten turvallisuutta.
(4 a) Jäsenvaltioiden elintärkeiden infrastruktuureiden keskinäinen riippuvuus ja elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamisen tasoerot antavat aihetta olettaa, että luomalla laaja-alainen ja monialainen yhteisötason väline elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamista koskevien tietojen vaihtoa varten parannettaisiin kansalaisten turvallisuutta.
Tarkistus 9
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 10 a kappale (uusi)
(10 a)  Pelastuspalvelun piiriin kuuluvien toimenpiteiden toteuttaminen on yksi EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan u alakohdassa mainituista yhteisön toimista. CIWIN-järjestelmä on täten perustettava, jotta yhteisö voi saavuttaa perustamissopimuksessa vahvistetun tavoitteen.
Tarkistus 11
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)  Tässä päätöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita,
(17)  Tässä päätöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa tunnustettuja ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa esitettyjä periaatteita,
Tarkistus 12
Ehdotus päätökseksi
1 artikla
Tällä päätöksellä perustetaan suojattu tieto-, viestintä- ja hälytysjärjestelmä – elintärkeiden infrastruktuureiden varoitusjärjestelmä(Critical Infrastructure Warning Information Network, CIWIN, jäljempänä 'CIWIN-järjestelmä'), jonka tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita vaihtamaan tietoja yhteisistä uhkista ja heikkouksista sekä asianmukaisista toimenpiteistä ja strategioista elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamiseen liittyvien riskien pienentämiseksi.
Tällä päätöksellä perustetaan suojattu tieto- ja viestintäjärjestelmä – elintärkeiden infrastruktuureiden varoitusjärjestelmä(Critical Infrastructure Warning Information Network, CIWIN, jäljempänä 'CIWIN-järjestelmä'), jonka tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita vaihtamaan tietoja heikkouksista sekä asianmukaisista toimenpiteistä ja strategioista elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamiseen liittyvien riskien pienentämiseksi.
Tarkistus 13
Ehdotus päätökseksi
2 artikla – 2 alakohta
'Elintärkeällä infrastruktuurilla' tarkoitetaan sellaisia jäsenvaltioissa sijaitsevia hyödykkeitä ja järjestelmiä tai niiden osia, jotka ovat tarpeellisia yhteiskunnan välttämättömien toimintojen, terveydenhuollon, turvallisuuden, turvatoimien sekä väestön taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja joiden vahingoittumisella tai tuhoutumisella olisi merkittävä vaikutus jäsenvaltioon sen vuoksi, että kyseisiä toimintoja ei kyetä ylläpitämään.
'Elintärkeällä infrastruktuurilla' tarkoitetaan sellaisia jäsenvaltioissa sijaitsevia hyödykkeitä ja järjestelmiä tai niiden osia, jotka ovat tarpeellisia yhteiskunnan välttämättömien toimintojen, terveydenhuollon, turvallisuuden, toimitusketjun, turvatoimien sekä väestön taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja joiden vahingoittumisella tai tuhoutumisella olisi merkittävä vaikutus jäsenvaltioon sen vuoksi, että kyseisiä toimintoja ei kyetä ylläpitämään.
Tarkistus 14
Ehdotus päätökseksi
2 artikla – 3 alakohta
'Osallistuvalla jäsenvaltiolla' tarkoitetaan jäsenvaltiota, joka on allekirjoittanut yhteisymmärryspöytäkirjan komission kanssa.
Poistetaan.
Tarkistus 15
Ehdotus päätökseksi
3 artikla
3 artikla
Poistetaan.
Osallistuminen
CIWIN-järjestelmään voivat osallistua ja sitä voivat käyttää kaikki jäsenvaltiot. CIWIN-järjestelmään osallistumisen ehtona on järjestelmään sovellettavia teknisiä ja turvallisuusvaatimuksia sekä siihen liitettäviä toimintapisteitä koskevia tietoja sisältävän yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittaminen.
Tarkistus 16
Ehdotus päätökseksi
4 artikla – otsikko
Toiminnot
Toiminta ja rakenne
Tarkistus 17
Ehdotus päätökseksi
4 artikla – 1 kohta
(1)  CIWIN-järjestelmä koostuu seuraavista kahdesta toiminnosta:
(1)  CIWIN-järjestelmä suunnitellaan sähköiseksi foorumiksi elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamiseen liittyvien tietojen vaihtamista varten.
(a) sähköinen foorumi elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamiseen liittyvien tietojen vaihtamista varten;
(b) nopea hälytystoiminto, jonka välityksellä järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot ja komissio voivat tehdä hälytyksiä elintärkeisiin infrastruktuureihin kohdistuvista välittömistä riskeistä ja uhkista.
Tarkistus 18
Ehdotus päätökseksi
4 artikla – 1 a kohta (uusi)
(1 a)  CIWIN-järjestelmän teknisen perustan on oltava ainakin yhdessä turvallisessa paikassa kussakin jäsenvaltiossa.
Tarkistus 19
Ehdotus päätökseksi
4 artikla – 2 kohta – 2 alakohta
Kiinteät alueet sisällytetään järjestelmään pysyvästi.Niiden sisältöä voidaan mukauttaa, mutta itse alueita ei voida poistaa eikä nimetä uudelleen, eikä joukkoon voida lisätä uusia alueita.Liitteessä I on luettelo kiinteistä alueista.
Kiinteät alueet sisällytetään järjestelmään pysyvästi.Niiden sisältöä voidaan mukauttaa, mutta itse alueita ei voida poistaa eikä nimetä uudelleen.Liitteessä I on luettelo kiinteistä alueista. Tämä ei sulje pois uusien alueiden sisällyttämistä, jos järjestelmän toiminta osoittaa sen olevan tarpeellista.
Tarkistus 20
Ehdotus päätökseksi
5 artikla – 1 kohta
(1)   Järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden on nimettävä CIWIN-järjestelmän vastuuyksikkö ja ilmoitettava siitä komissiolle.CIWIN-järjestelmän vastuuyksikkö vastaa CIWIN-järjestelmän käyttöoikeuksien myöntämisestä tai epäämisestä asianomaisessa jäsenvaltiossa.
(1)  Jäsenvaltioiden on nimettävä CIWIN-järjestelmän vastuuyksikkö ja ilmoitettava siitä komissiolle.CIWIN-järjestelmän vastuuyksikkö vastaa CIWIN-järjestelmän käyttöoikeuksien myöntämisestä tai epäämisestä asianomaisessa jäsenvaltiossa.
(Tämä tarkistus koskee koko tekstiä.)
Tarkistus 21
Ehdotus päätökseksi
5 artikla – 2 kohta
(2)   Järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden on myönnettävä CIWIN-järjestelmän käyttöoikeus komission antamien ohjeiden mukaisesti.
(2)  Jäsenvaltioiden on myönnettävä CIWIN-järjestelmän käyttöoikeus komission antamien käyttöohjeiden mukaisesti.
Tarkistus 22
Ehdotus päätökseksi
6 artikla – 1 kohta – b alakohta
(b)järjestelmän käyttöehtoja, kuten tietojen luottamuksellisuutta, siirtoa, säilyttämistä, arkistointia ja hävittämistä koskevien ohjeiden laatiminen.Komissio myös laatii ehdot ja menettelyt CIWIN-järjestelmän täysien tai osittain rajoitettujen käyttöoikeuksien myöntämiseksi.
(b)järjestelmän käyttöehtoja, kuten tietojen luottamuksellisuutta, siirtoa, säilyttämistä, arkistointia ja hävittämistä koskevien käyttöohjeiden laatiminen.Komissio myös laatii ehdot ja menettelyt CIWIN-järjestelmän täysien tai osittain rajoitettujen käyttöoikeuksien myöntämiseksi.
Tarkistus 23
Ehdotus päätökseksi
6 artikla – 3 a kohta (uusi)
(3 a)  Komissio seuraa CIWIN-järjestelmän toimintaa.
Tarkistus 24
Ehdotus päätökseksi
7 artikla – 2 kohta
(2)  Oikeus tutustua asiakirjoihin on annettava vain niille käyttäjille, jotka tosiasiassa tarvitsevat kyseisiä tietoja, ja oikeuksia myönnettäessä on aina noudatettava asiakirjan laatijan nimenomaisia ohjeita asiakirjan suojaamisesta ja jakelusta.
(2)  Oikeus tutustua asiakirjoihin on annettava vain niille käyttäjille, jotka tosiasiassa tarvitsevat kyseisiä tietoja. Käyttäjien on aina noudatettava asiakirjan laatijan nimenomaisia ohjeita asiakirjan suojaamisesta ja jakelusta.
Tarkistus 25
Ehdotus päätökseksi
7 artikla – 2 a kohta (uusi)
(2 a)  CIWIN-järjestelmään tallennettujen arkaluontoisten tietojen vaihtaminen käyttöoikeuden saaneiden käyttäjien ja kolmansien tahojen välillä edellyttää ennakkoluvan saamista kyseisten tietojen omistajalta, ja vaihdon on tapahduttava sovellettavan yhteisön lainsäädännön ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
Tarkistus 26
Ehdotus päätökseksi
7 a artikla (uusi)
7 a artikla
CIWIN-järjestelmään sisällytettäviä tietoja koskevat vaatimukset
Automaattinen kääntäminen on mahdollista kaikkien järjestelmään syötettävien tietojen tai asiakirjojen osalta.
Komissio laatii yhdessä elintärkeiden infrastruktuurien suojaamisen yhteyspisteiden kanssa luettelon kunkin alan keskeisistä sanoista, joita voitaisiin käyttää syötettäessä tietoja CIWIN-järjestelmään tai tiedonhaussa.
Tarkistus 27
Ehdotus päätökseksi
8 artikla
Komissio laatii käyttöohjeet, jotka sisältävät yksityiskohtaiset tiedot CIWIN-järjestelmän toiminnoista ja tehtävistä, ja päivittää niitä säännöllisesti.
Komissio laatii käyttöohjeet, jotka sisältävät yksityiskohtaiset tiedot CIWIN-järjestelmän toiminnasta ja tehtävistä, ja päivittää niitä säännöllisesti.
Tarkistus 28
Ehdotus päätökseksi
8 artikla – 1 a alakohta (uusi)
Käyttöohjeet laaditaan menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 3 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen1.
__________
1 EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.
Tarkistus 29
Ehdotus päätökseksi
10 artikla – 1 alakohta
Komissio tarkastelee ja arvioi CIWIN-järjestelmän toimintaa joka kolmas vuosi ja esittää jäsenvaltioille säännöllisesti kertomuksia.
Komissio, joka käyttää edistymisen seurantaan erityisesti kehitettyjä indikaattoreita, tarkastelee ja arvioi CIWIN-järjestelmän toimintaa joka kolmas vuosi ja esittää kaikille jäsenvaltioille, Euroopan parlamentille, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle säännöllisesti kertomuksia.
Tarkistus 30
Ehdotus päätökseksi
10 artikla – 2 alakohta
Ensimmäisessä kertomuksessa, joka esitetään kolmen vuoden kuluessa tämän päätöksen voimaantulosta, kiinnitetään erityistä huomiota niihin yhteisön verkoston osiin, joita olisi parannettava tai mukautettava.Kertomukseen sisällytetään myös komission tarpeellisiksi katsomat ehdotukset tämän päätöksen muuttamiseksi tai mukauttamiseksi.
Ensimmäisessä kertomuksessa, joka esitetään kolmen vuoden kuluessa tämän päätöksen voimaantulosta, kiinnitetään erityistä huomiota niihin yhteisön verkoston osiin, joita olisi parannettava tai mukautettava, ja tarkastellaan erityisesti kunkin jäsenvaltion osallistumista CIWIN-järjestelmään ja arvioidaan mahdollisuutta lisätä CIWIN-järjestelmään nopea hälytystoiminto.Kertomukseen sisällytetään myös komission tarpeellisiksi katsomat ehdotukset tämän päätöksen muuttamiseksi tai mukauttamiseksi.
Tarkistus 31
Ehdotus päätökseksi
11 artikla
Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009.
Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tarkistus 32
Ehdotus päätökseksi
Liite II – 3 kohta
(3) hälytysalueet, joita voidaan luoda, jos nopeiden hälytysjärjestelmien kautta annetaan hälytys, ja jotka muodostavat viestintäkanavan elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamiseen liittyvien toimintojen aikana;
Poistetaan.

Julkisuuden henkilöiden eurooppalainen suojeluverkosto *
PDF 184kWORD 30k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 Alankomaiden kuningaskunnan aloitteesta neuvoston päätöksen tekemiseksi julkisuuden henkilöiden eurooppalaisen suojeluverkoston perustamisesta tehdyn päätöksen 2002/956/YOS muuttamisesta (16437/2008 – C6-0029/2009 – 2009/0801(CNS))
P6_TA(2009)0228A6-0193/2009

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Alankomaiden kuningaskunnan aloitteen (16437/2008),

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 30 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan sekä 34 artiklan 2 kohdan c alakohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0029/2009),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 93 ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0193/2009),

1.   hyväksyy Alankomaiden kuningaskunnan aloitteen;

2.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia Alankomaiden kuningaskunnan aloitteeseen;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä Alankomaiden kuningaskunnan hallitukselle.


Puuvilla-alan kansalliset rakenneuudistusohjelmat *
PDF 185kWORD 37k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 637/2008 muuttamisesta puuvilla-alan kansallisten rakenneuudistusohjelmien osalta (KOM(2009)0037 – C6-0063/2009 – 2009/0008(CNS))
P6_TA(2009)0229A6-0200/2009

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2009)0037),

–   ottaa huomioon vuoden 1979 liittymisasiakirjan ja erityisesti sen puuvillaa koskevan pöytäkirjan N:o 4 6 kohdan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0063/2009),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A6-0200/2009),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)
(1 a)  Tammikuun 1 päivänä 2006 voimaan tullut uudistus on johtanut puuvillan tuotannon rajuun laskuun Espanjassa, mikä on vaarantanut alan tulevaisuuden ja pakottanut välittömään rakenneuudistukseen siementenpoistoteollisuudessa.

Alppeja koskevan yleissopimuksen soveltaminen liikenteen alalla (pöytäkirja liikenteestä) *
PDF 181kWORD 30k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Alppeja koskevan yleissopimuksen soveltamista liikenteen alalla koskevan pöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (pöytäkirja liikenteestä) (KOM(2008)0895 – C6-0073/2009 – 2008/0262(CNS))
P6_TA(2009)0230A6-0219/2009

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2008)0895),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 71 artiklan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0073/2009),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 83 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0219/2009),

1.   hyväksyy pöytäkirjan tekemisen;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


Lisätalousarvio nro 2/2009
PDF 189kWORD 32k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 esityksestä Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 2/2009 varainhoitovuodeksi 2009, Pääluokka III – Komissio (6953/2009 – C6-0077/2009 – 2009/2010(BUD))
P6_TA(2009)0231A6-0192/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 177 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(1) ja erityisesti sen 37 ja 38 artiklan,

–   ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 lopullisesti vahvistetun Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2009(2),

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),

–   ottaa huomioon komission 2. helmikuuta 2009 esittämän alustavan esityksen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 2/2009 varainhoitovuodeksi 2009 (KOM(2009)0032),

–   ottaa huomioon neuvoston 26. helmikuuta 2009 laatiman esityksen lisätalousarvioksi nro 2/2009 (6953/2009 – C6-0077/2009),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 69 artiklan ja liitteen IV,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A6-0192/2009),

A.   ottaa huomioon, että vuoden 2009 yleistä talousarviota koskeva lisätalousarvioesitys nro 2 kattaa seuraavat toimenpiteet: yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan ilmaliikenteen hallintajärjestelmän SESAR-yhteisyrityksen ja tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen (ECDC) henkilöstötaulukot, Euroopan rautatieviraston (ERA) henkilöstötaulukkoon tehtävät muutokset sekä muutokset talousarvion selvitysosaan ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantaa (GMES-järjestelmä) koskevan valmistelutoimen yhteydessä,

B.   ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksen nro 2/2009 tarkoituksena on ottaa nämä mukautukset virallisesti vuoden 2009 talousarvioon,

1.   panee merkille alustavan lisätalousarvioesityksen nro 2/2009;

2.   hyväksyy lisätalousarvioesityksen nro 2/2009 sellaisenaan;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.
(2) EUVL L 69, 13.3.2009.
(3) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.


Lisätalousarvio nro 3/2009
PDF 187kWORD 32k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 esityksestä Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 3/2009 varainhoitovuodeksi 2009, Pääluokka III – Komissio (8153/2009 – C6-0118/2009 – 2009/2017(BUD))
P6_TA(2009)0232A6-0194/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 177 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(1) ja erityisesti sen 37 ja 38 artiklan,

–   ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 lopullisesti vahvistetun Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2009(2),

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),

–   ottaa huomioon komission 6. maaliskuuta 2009 esittämän alustavan esityksen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 3/2009 varainhoitovuodeksi 2009 (KOM(2009)0110),

–   ottaa huomioon neuvoston 30. maaliskuuta 2009 laatiman esityksen lisätalousarvioksi nro 3/2009 (8153/2009 – C6-0118/2009),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 69 artiklan ja liitteen IV,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A6-0194/2009),

A.   ottaa huomioon, että vuoden 2009 yleistä talousarviota koskeva lisätalousarvioesitys nro 3 kattaa taannehtivasti 1. tammikuuta 2007 alkaen seuraavaa: 7. kesäkuuta 2007 tehdyn päätöksen 2007/436/EY, Euratom mukainen omien varojen järjestelmän mukautus,

B.   ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksen nro 3/2009 tarkoituksena on ottaa nämä mukautukset virallisesti vuoden 2009 talousarvioon,

1.   panee merkille alustavan lisätalousarvioesityksen nro 3/2009;

2.   hyväksyy lisätalousarvioesityksen nro 3/2009 sellaisenaan;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.
(2) EUVL L 69, 13.3.2009.
(3) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.


Aldo Patriciellon parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö
PDF 105kWORD 34k
Euroopan parlamentin päätös 22. huhtikuuta 2009 Aldo Patriciellon parlamentaarisen koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevasta pyynnöstä (2008/2323(IMM))
P6_TA(2009)0233A6-0196/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Aldo Patriciellon esittämän, 11. marraskuuta 2008 päivätyn pyynnön parlamentaarisen koskemattomuutensa puolustamiseksi Campobasson siviilituomioistuimessa häntä vastaan käynnistettyyn rikosoikeudelliseen menettelyyn liittyen, josta ilmoitettiin täysistunnossa 20. marraskuuta 2008,

–   kuultuaan Aldo Patricielloa työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 9 ja 10 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986 ja 21. lokakuuta 2008 antamat tuomiot(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 3 kohdan ja 7 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0196/2009),

A.   ottaa huomioon, että Aldo Patriciello on Euroopan parlamentin jäsen, jonka valtakirjan parlamentti tarkasti 15. kesäkuuta 2006,

B.   toteaa, että yhteisöjen tuomioistuimen mukaan Euroopan parlamentin ja kansallisten tuomioistuinten on tehtävä yhteistyötä kaiken ristiriidan välttämiseksi pöytäkirjan määräysten tulkinnassa ja soveltamisessa; katsoo näin ollen, että kun Euroopan parlamentin jäsentä vastaan on pantu vireille oikeudenkäynti kansallisessa tuomioistuimessa ja kun kansalliselle tuomioistuimelle on ilmoitettu, että kyseisen jäsenen erioikeuksien ja koskemattomuuden puolustamista koskeva menettely, sellaisena kuin siitä määrätään työjärjestyksen 6 artiklan 3 kohdassa, on aloitettu, kansallisen tuomioistuimen on lykättävä oikeudenkäyntiä ja pyydettävä Euroopan parlamenttia antamaan lausuntonsa mahdollisimman nopeasti(2),

C.   ottaa huomioon, että pöytäkirjan 10 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus ja että koskemattomuuteen ei voida vedota silloin kun jäsen tavataan itse teosta; ottaa huomioon, että tämä ei estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuuden yhden jäsenen osalta,

D.   toteaa täten, että kyseiseen tapaukseen sovelletaan Italian perustuslain 68 artiklan 2 kohtaa, joka mahdollistaa oikeusmenettelyn käynnistämisen parlamentin jäseniä vastaan ilman erityisiä muodollisuuksia, ottaen kuitenkin huomioon sen säännökset, joiden mukaan parlamentin jäsen ei voi ilman sen parlamentin huoneen lupaa, johon hän kuuluu, joutua ruumiintarkastuksen tai kotietsinnän kohteeksi eikä häntä voida pidättää tai vangita taikka hänen liikkumisvapauttaan rajoittaa, paitsi jos kyseessä on lopullinen oikeuden tuomio tai jos jäsen tavataan itse teosta, kun kyseessä on rikos, josta on säädetty välitön pidättäminen,

E.   toteaa, että pöytäkirja ei anna Euroopan parlamentille keinoja ryhtyä sitovaan toimintaan Aldo Patriciellon suojelemiseksi,

1.   päättää olla puolustamatta Aldo Patriciellon parlamentaarista koskemattomuutta ja erioikeuksia;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Italian tasavallan toimivaltaisille viranomaisille.

(1) Asia 101/63, Wagner v. Fohrmann ja Krier, Kok. 1964, s. 383, Kok. Ep I, s. 203, asia 149/85, Wybot v. Faure ym., Kok. 1986, s. 2391, Kok. Ep. VIII, s. 729 ja yhdistetyt asiat C-200/07 ja C-201/07 Marra v. De Gregorio ja Clemente, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.
(2) Tuomio yhdistetyissä asioissa C-200/07 ja C-201/07, Marra, 42 ja 43 kohta.


Renato Brunettan parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö
PDF 102kWORD 30k
Euroopan parlamentin päätös 22. huhtikuuta 2009 Renato Brunetan parlamentaarisen koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevasta pyynnöstä (2008/2147(IMM))
P6_TA(2009)0234A6-0195/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Renato Brunetan esittämän, 15. toukokuuta 2008 päivätyn pyynnön parlamentaarisen koskemattomuutensa puolustamiseksi Firenzen piirituomioistuimessa häntä vastaan käynnistetyn rikosoikeudenkäynnin yhteydessä, josta ilmoitettiin täysistunnossa 4. kesäkuuta 2008,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 9 ja 10 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986 ja 21. lokakuuta 2008 antamat tuomiot(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 3 kohdan ja 7 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0195/2009),

1.   päättää puolustaa Renato Brunetan parlamentaarista koskemattomuutta;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Italian tasavallan asiasta vastaaville viranomaisille.

(1) Asia 101/63, Wagner v. Fohrmann ja Krier, Kok. 1964, s. 383, Kok. Ep. I, s. 203, asia 149/85, Wybot v. Faure ym., Kok. 1986, s. 2391, Kok. Ep. VIII, s. 729 ja yhdistetyt asiat C-200/07 ja C-201/07 Marra v. De Gregorio ja Clemente, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.


Antonio Di Pietron koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 100kWORD 31k
Euroopan parlamentin päätös 22. huhtikuuta 2009 Antonio Di Pietron parlamentaarista koskemattomuutta ja erioikeuksia koskevasta tiedustelusta (2008/2146(IMM))
P6_TA(2009)0235A6-0197/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Antonio Di Pietron parlamentaarista koskemattomuutta koskevan tiedustelun, jonka esitti Italian tasavallan asiasta vastaava viranomainen 15. toukokuuta 2008 ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 5. kesäkuuta 2008,

–   kuultuaan Antonio Di Pietroa työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 9 ja 10 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä, välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986 ja 21. lokakuuta 2008 antamat tuomiot(1),

–   ottaa huomioon Italian perustuslain 68 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan 13 kohdan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0197/2009),

1.   päättää säilyttää Antonio Di Pietron parlamentaarisen koskemattomuuden;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Italian tasavallan asiasta vastaaville viranomaisille.

(1) Asia 101/63, Wagner v. Fohrmann ja Krier, Kok. 1964, s. 383, Kok. Ep I, s. 203, asia 149/85, Wybot v. Faure ym., Kok. 1986, s. 2391, Kok. Ep. VIII, s. 729 ja yhdistetyt asiat C-200/07 ja C-201/07 Marra v. De Gregorio ja Clemente, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.


Hannes Swobodan parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 101kWORD 30k
Euroopan parlamentin päätös 22. huhtikuuta 2009 Hannes Swobodan parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2009/2014(IMM))
P6_TA(2009)0236A6-0190/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Wienin rikosasioiden tuomioistuimen 5. joulukuuta 2008 tekemän ja 20. tammikuuta 2009 jätetyn pyynnön Hannes Swobodan parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseksi, josta ilmoitettiin täysistunnossa 5. helmikuuta 2009,

–   on kuullut Hannes Swobodaa työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 9 ja 10 artiklan sekä edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964 ja 10. heinäkuuta 1986 antamat tuomiot(1),

–   ottaa huomioon Itävallan tasavallan perustuslain 57 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0190/2009),

1.   päättää säilyttää Hannes Swobodan parlamentaarisen koskemattomuuden;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Itävallan tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle.

(1) Asia 101/63, Wagner v. Fohrmann ja Krier, Kok. 1964, s. 383, Kok. Ep I, s. 203, asia 149/85, Wybot v. Faure ym., Kok. 1986, s. 2391, Kok. Ep. VIII, s. 729.


Liittymistä valmistelevaa tukivälinettä koskeva talousarvion täytäntöönpanon valvonta
PDF 142kWORD 68k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 liittymistä valmistelevaa tukivälinettä koskevasta talousarvion täytäntöönpanon valvonnasta vuonna 2007 (2008/2206(INI))
P6_TA(2009)0237A6-0181/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon liittymistä valmistelevasta tukivälineestä 17. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1085/2006(1),

–   ottaa huomioon liittymistä valmistelevasta tukivälineestä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1085/2006 täytäntöönpanosta 12. kesäkuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 718/2007(2),

–   ottaa huomioon komission 8. marraskuuta 2006 päivätyn tiedonannon "Liittymistä valmistelevan tukivälineen monivuotinen ohjeellinen rahoituskehys 2008–2010" (KOM(2006)0672),

–   ottaa huomioon komission 6. marraskuuta 2007 päivätyn tiedonannon "Liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA) – Monivuotinen ohjeellinen rahoituskehys vuosiksi 2009–2011" (KOM(2007)0689),

–   ottaa huomioon komission 15. joulukuuta 2008 antaman vuoden 2007 raportin liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (KOM(2008)0850 ja SEC(2008)3026),

–   ottaa huomioon komission 5. marraskuuta 2008 päivätyn tiedonannon "Laajentumisstrategia sekä vuosien 2008 ja 2009 tärkeimmät haasteet" sekä siihen liittyvät maakohtaiset edistymiskertomukset vuodelta 2008 (KOM(2008)0674 sekä SEC(2008)2692–SEC(2008)2699),

–   ottaa huomioon komission 22. heinäkuuta 2008 antaman kertomuksen "Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2007" (KOM(2008)0475 mukaan lukien SEC(2008)2300),

–   ottaa huomioon komission 27. lokakuuta 2008 antaman kertomuksen liittymistä edeltävän rakennepolitiikan välineestä (ISPA) – Vuosikertomus 2007 (KOM(2008)0671 ja SEC(2008)2681),

–   ottaa huomioon komission 22. joulukuuta 2008 antaman vuoden 2007 kertomuksen Phare-ohjelmasta, Turkin liittymisvalmisteluista, CARDS-ohjelmasta ja siirtymäjärjestelyä koskevasta tukivälineestä (KOM(2008)0880 ja SEC(2008)3075),

–   ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen Euroopan jälleenrakennusviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2007 sekä viraston vastaukset(3),

–   ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 5/2007 CARDS-ohjelman hallinnoinnista komissiossa sekä komission vastaukset(4),

–   ottaa huomioon komission laajentumisasioiden pääosaston pääjohtajan vuosittaisen toimintakertomuksen vuodelta 2007(5),

–   ottaa huomioon aiemmat laajentumista koskevat päätöslauselmansa ja erityisesti 10. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman komission vuoden 2007 laajentumisstrategia-asiakirjasta(6),

–   ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Kroatian edistymiskertomuksesta vuodelta 2007(7),

–   ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevasta vuoden 2007 edistymiskertomuksesta(8),

–   ottaa huomioon 21. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman Turkkia koskevasta vuoden 2007 edistymiskertomuksesta(9),

–   ottaa huomioon 13. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman kauppa- ja taloussuhteista Länsi-Balkaniin(10),

–   ottaa huomioon 4. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman Balkanin naisten tilanteesta(11),

–   ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan tiedonkeruuvaltuuskunnan vierailun Kosovossa 22.–25. kesäkuuta 2008(12) ja sitä koskevan matkaraportin(13),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(14) ja etenkin sen 53 artiklan sekä sen täytäntöönpanosäännöt,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A6-0181/2009),

A.   katsoo, että liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA) on uusi rahoitusväline, joka korvaa ehdokasmaille ja mahdollisille ehdokasmaille tarkoitetut välineet ja ohjelmat eli Pharen, ISPA:n, Sapardin, Turkin liittymistä valmistelleen tukivälineen sekä Cardsin, ja sillä on tarkoitus yksinkertaistaa EU:n varojen käyttöä joustavasti näiden maiden erityistarpeiden ja hallinnointivalmiuksien mukaan,

B.   ottaa huomioon, että liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA) muodostuu seuraavista viidestä osa-alueesta, jotka kattavat edunsaajamaiden tarpeiden perusteella määritellyt prioriteetit:

I. Siirtymävaiheen tuki ja instituutioiden kehittäminen

II. Rajatylittävä yhteistyö

III. Aluekehitys

IV. Henkilövoimavarojen kehittäminen

V. Maaseudun kehittäminen,

C.   katsoo, että IPA-väline on keskeisessä asemassa kansalaisten elämänlaadun, sosiaalinormien, infrastruktuurin, alueellisen ja rajatylittävän yhteistyön sekä ihmisoikeuksien kunnioituksen edistämisen kannalta nykyisissä ja mahdollisissa ehdokasmaissa,

D.   katsoo, että talousarvion täytäntöönpanon parlamentaarisen valvonnan tarkoituksena laajentumispolitiikan alalla on varmistaa, että EU:n varoja on käytetty hallinnollisten määräysten ja EU:n poliittisten painopistealueiden mukaisesti, mutta myös arvioida, onko niitä todella myönnetty strategiassa ja edunsaajamaiden edistymiskertomuksissa yksilöityjen prioriteettien mukaisesti ja onko niillä saavutettu EU:n yhteisten etujen kannalta toivotut tulokset,

E.   katsoo, että IPA-välineen täytäntöönpanoa on keskeisen tärkeää tarkastella perusteellisesti ja varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan välttää aiempien liittymistä valmistelevien välineiden täytäntöönpanossa myöhemmin havaitut ongelmat, ja tältä osin on syytä ottaa huomioon, että jos sääntöjenvastaisuuksiin ei kiinnitetä ajoissa huomiota, ne lisääntyvät ja niihin on hyvin vaikea puuttua myöhemmin, koska niistä tulee vääriä vakiokäytäntöjä,

F.   katsoo, että korruption torjunta ja alakohtaiset uudistukset (oikeuslaitoksen, poliisivoimien ja julkishallinnon sektoreilla) vaikuttavat paitsi hyvään hallintotapaan ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen myös yleiseen liiketoimintaympäristöön,

G.   katsoo, että IPA-väline on monivuotisten tavoitesuunnitteluasiakirjojen tarkistusten ansiosta huomattavan joustava, mikä mahdollistaa sen mukauttamisen edunsaajamaiden tarpeiden ja hallinnointivalmiuksien kehittymisen mukaan,

H.   katsoo, että asetuksen (EY) N:o 1085/2006 (IPA-asetus) 27 artiklan mukaan komission on toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle 31. joulukuuta 2010 mennessä väliarviointikertomus IPA-välineen täytäntöönpanosta ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotus tarpeellisten muutosten tekemiseksi tähän asetukseen,

I.   ottaa huomioon, että komissio aikoo toteuttaa parlamentin pyynnöstä ulkoisen avun välineiden, IPA mukaan luettuna, väliarvioinnin jo vuonna 2009,

J.   katsoo, että Euroopan parlamentin olisi jo nyt oltava yhteydessä liittymistä valmistelevan tukivälineen piiriin kuuluvien edunsaajamaiden kansanedustuslaitoksiin,

Yleistä

1.   panee tyytyväisenä merkille komission kanssa aloitetun jäsennellyn vuoropuhelun IPA-välineen täytäntöönpanosta ja toistaa asiaa koskevan kantansa, erityisesti sen, että kaikilla edunsaajamailla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet käyttää kaikkia tukivälineessä saatavilla olevia politiikan välineitä, että korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnalle on annettava riittävästi painoarvoa ja että institutionaalisten valmiuksien kehittämiseen etenkin parlamentaarisella tasolla, kansalaisjärjestöjen kehittämiseen, suvaitsevaisuutta ja syrjinnän vastaisuutta edistäviin toimiin, inhimilliseen kehitykseen ja keskeisillä politiikan aloilla tehtävään alueelliseen yhteistyöhön on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota;

2.   on tyytyväinen IPA-välinettä koskevien maksusitoumusten suureen täytäntöönpanoasteeseen vuonna 2007; pahoittelee kuitenkin, että ensimmäiset IPA-välineen ohjelmat hyväksyttiin vasta vuoden 2007 lopussa ja että niitä alettiin panna tosiasiallisesti täytäntöön vasta vuonna 2008, mikä johtui osittain uuden välineen myöhäisestä hyväksymisestä ja osittain siitä, että edunsaajamaat viivyttelivät edellytettyjen rakenteiden ja hallintajärjestelmien perustamisessa; vaatii komissiota edistämään hankkeiden täytäntöönpanoa ja valvomaan varojen jakamista sekä tähän mennessä saavutettuja tuloksia, jotta voidaan varmistaa, että IPA-välineellä on näkyviä tuloksia kyseisissä maissa;

3.   toteaa, että koska IPA-asetus ja asetus (EY) N:o 718/2007 (IPA-välineen täytäntöönpanoasetus) sekä siten myös ensimmäinen monivuotinen ohjeellinen rahoituskehys ja tavoitesuunnitteluasiakirjat hyväksyttiin myöhässä, IPA-välineen ohjelmien seuranta, arviointi ja raportointi vuodelta 2007 oli suppeaa eikä se ole vielä tuottanut tuloksia; korostaa, että kitkaton siirtyminen aiemmista liittymistä valmistelevista välineistä IPA-välineeseen edellyttää ohjelmoinnin jatkuvuutta, hankkeiden asianmukaista täytäntöönpanoa ja maksujen suorittamista;

4.   katsoo, että johdonmukaisuus IPA-välineen vuoden 2007 kansallisten ohjelmien ja EU:n liittymistä valmistelevan politiikan välillä oli tyydyttävä, sillä useimmat ohjelmissa esitetyt tavoitteet olivat maakohtaisissa komission edistymiskertomuksissa yksilöityjen prioriteettien mukaisia;

5.   toteaa, että ehdokasmaiden on ensisijaisesti keskityttävä EU:n normien ja etenkin tilasto-, ympäristö- ja verotusnormien täytäntöönpanoon, mikä on EU:n laajentumispolitiikan mukaista; huomauttaa kuitenkin, että poliittisten kriteerien kuten demokraattisen hallinnon, ihmisoikeuksien, uskonnonvapauden sekä naisten oikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltioperiaatteen merkitystä ei saa vesittää, sillä niiden täyttämättä jättäminen saattaa vaikeuttaa ja viivyttää neuvotteluja; katsoo, että yhtäältä poliittisten kriteerien täyttämiseen tarkoitettujen hankkeiden ja toisaalta yhteisön säännöstön täytäntöönpanoon tähtäävien hankkeiden välillä olisi oltava nykyistä parempi tasapaino;

6.   muistuttaa komissiolle, että Euroopan unionin legitimiteettiä ja valmiutta edistää uudistuksia voidaan tehostaa huomattavasti, jos IPA- välineestä myönnettävä tuki kohdennetaan aloille, joista nykyisten ja mahdollisten tulevien ehdokasmaiden kansalaiset hyötyvät suoraan, etenkin kun otetaan huomioon maailmanlaajuisesta rahoituskriisistä aiheutuvat tarpeet ja haasteet;

7.   katsoo näin ollen, että IPA-välineestä on tuettava toimia, joita edunsaajamaat toteuttavat täyttääkseen viisumivapautta koskevassa etenemissuunnitelmassa asetetut vaatimukset, jotta Länsi-Balkanin maiden kansalaiset voivat vihdoin liikkua vapaasti ja osallistua täysimääräisesti EU:n ohjelmiin ja järjestelmiin; suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen lisätä määrärahoja, jotka osoitetaan IPA-välineestä Tempus-, Erasmus Mundus- ja Youth in Action -ohjelmille;

8.   panee merkille, että komissio pystyi hyväksymään vuoden 2008 lopulla hajautetun hallinnoinnin Kroatiassa osa-alueilla I–IV ja Turkissa osa-alueilla I ja II; kannustaa komissiota työskentelemään edelleen tiiviisti ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden kanssa, jotta nämä kykenisivät lähitulevaisuudessa hallinnoimaan varoja hajautetusti ja kaikki IPA-välineen osa-alueet olisivat täysimittaisesti niiden saatavilla; huomauttaa kuitenkin, että hallintovaltuuksien myöntämiseen liittyy ehtoja ja se riippuu valtuuksien käytön tehokkuudesta;

9.   tähdentää, että käytettäessä IPA-välinettä komissio ja ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden hallitukset jakavat vastuun; kehottaa komissiota parantamaan edustustojensa ja vastaavien viranomaisten välistä yhteistyötä ja tiedonkulkua, varmistamaan hankkeiden täytäntöönpanomenettelyjen jatkuvan valvonnan ja kehittämään yhteisiä toimia edunsaajamaiden hallinnollisten valmiuksien parantamiseksi;

10.   tähdentää, että IPA-välineen hallinnoinnin ja valvonnan on oltava läpinäkyvää ja tehokasta ja että on otettava huomioon kunkin maan omien tarkastus- ja valvontajärjestelmien erityispiirteet sekä aiempien ehdokasmaiden liittymistä valmistelevista menettelyistä opitut parhaat käytännöt;

11.   odottaa, että komissio toimittaa vuosittain parlamentille ja sen asiasta vastaavalle talousarvion valvontavaliokunnalle selvityksen IPA-määrärahoista suoritetuista maksuista ja määrärahojen toteutuksesta sekä jäljellä olevista ISPA-, Ipard- ja Sapard-määrärahoista sekä antaa yksityiskohtaiset tiedot kustakin vastaanottajamaasta ja esimerkkejä parhaista käytännöistä ja ilmoittaa kaikista havaituista ongelmista ja sääntöjenvastaisuuksista;

12.   toteaa, että horisontaaliset kysymykset, kuten ympäristövaikutusten arviointi, hyvä hallintotapa, kansalaisyhteiskunnan osallistuminen, yhtäläiset mahdollisuudet ja syrjimättömyys eivät sisälly riittävän näkyvästi IPA-välineestä vuonna 2007 rahoitettuihin hankkeisiin; kehottaa komissiota laatimaan varsinkin useille edunsaajille tarkoitettuja alueellisia tai horisontaalisia ohjelmia erityisesti korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan, kulttuurienvälisen vuoropuhelun ja sukupuolten tasa-arvon aloilla;

13.   huomauttaa, että suurille maantieteellisille alueille tai laajoille politiikanaloille on osoitettu niukasti varoja ja että nämä varat on hajautettu moniin pieniin hankkeisiin sen sijaan, että ne olisi keskitetty harvempiin ja näkyvämpiin hankkeisiin; korostaa, että vuosittaisissa kansallisissa ohjelmissa olisi löydettävä tasapaino edistymiskertomuksissa yksilöityihin keskeisiin prioriteetteihin vastaamisen ja varojen liiallisen hajauttamisen välttämisen välillä;

Eri politiikanaloja ja maita koskevat huomiot

14.   korostaa, että on erittäin tärkeää ja kiireellistä käyttää IPA-välinettä kaikissa edunsaajamaissa tehostamaan korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa painottaen erityisesti rahanpesua, laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa; toteaa, että vaikka kaikissa vuoden 2008 edistymiskertomuksissa korruptiota pidettiin vakavana ongelmana ja keskeisenä prioriteettina, kaikissa IPA-välineestä vuonna 2007 rahoitetuissa ohjelmissa ei otettu korruptiota riittävästi huomioon; ehdottaa, että rahoitusta varataan tähän tarkoitukseen, kuten Kroatiassa(15) ja Montenegrossa(16) on tehty, ja kehottaa komissiota laatimaan tässä asiassa johdonmukaisemman strategian edellisten laajentumisten antamiin opetuksiin tukeutuen;

15.   toteaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tulisi edunsaajamaissa osallistua aktiivisemmin hankkeiden laatimiseen ja käynnistämiseen; huomauttaa, että IPA-välineen tulevissa hankkeissa tulisi torjua kansalaisyhteiskunnan järjestöjen järjestelmällistä riippuvuutta tuenantajista "tilauksesta perustettavien" kansalaisjärjestöjen välttämiseksi sekä puuttua myös siihen, että erityisesti Bosnia ja Hertsegovinassa, entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa ja Kosovossa(17) eräät kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat syntyneet etnis-poliittisten konfliktien rajalinjoja noudatellen; edellyttää, että uudella kansalaisyhteiskuntavälineellä puututaan moniin EU:n ohjelmien monimuotoisuutta, monitahoisuutta ja hajanaisuutta koskeviin ongelmiin;

16.   pitää välttämättömänä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen jatkuvaa tukemista nykyisissä ja mahdollisissa ehdokasmaissa kilpailua suosivan ympäristön luomiseksi niiden keskuuteen, pitkäjänteisyyden varmistamiseksi niiden pyrkiessä IPA-välineen täytäntöönpanossa tuloksellisuuteen ja jatkuvan aktiivisuuden varmistamiseksi hankkeiden hallinnoinnissa;

17.   toteaa, että IPA-välineestä rahoitettujen hankkeiden ja toimien EU-näkyvyys kentällä on heikko eivätkä ne ole luoneet ruohonjuuritasolta lähtevää legitiimiyttä entistä tiiviimmälle lähentymiselle EU:hun;

18.   katsoo, että koulutukseen ja nuorten työllisyyteen pitkän aikavälin vakauden ja kehityksen edellytyksinä ei ole puututtu riittävästi; korostaa erityisesti nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaa erittäin tärkeänä monialaisena kysymyksenä; ehdottaa tässä suhteessa, että komissio tutkii mahdollisuuksia hyödyntää nykyistä paremmin IPA-välineen tarjoamaa joustavuutta niin, että osa-alueisiin III–V kuuluvia toimia voidaan tarvittaessa rahoittaa kahdesta ensimmäisestä osa-alueesta;

19.   toteaa, että IPA-välineestä myönnettävä alueellinen rahoitustuki on suhteellisen vähäistä (noin 10 prosenttia koko IPA-välineestä), varsinkin kun se kattaa yksitoista toiminta-alaa kuudessa maassa koulutuksesta ja opetus- ja nuoriso-ohjelmista ydinturvallisuuteen;

20.   on huolissaan siitä, että IPA-välineestä osa-alueelle II myönnetyt varat olivat vuonna 2007 yhteensä vain 38 800 000 euroa (eli alle 8 prosenttia) tukivälineen 497 200 000 euron kokonaisvaroista; huomauttaa, että tämä on ristiriidassa komission toteamuksen kanssa, jonka mukaan rajatylittävällä yhteistyöllä autetaan sovintoon pääsemistä ja hyviä naapuruussuhteita, mikä on erityisen tärkeää alueilla, joilla on äskettäin ollut konflikteja; pitää valitettavana, että tehokkaan yhteistyön käynnistäminen on ollut käytännössä hankalaa, mikä on johtunut muun muassa heikosta rakenteiden ja menettelyjen vastaavuudesta eri osapuolten välillä sekä poliittisista vaikeuksista; kehottaa edunsaajamaita ja komissiota jatkamaan olemassa olevaa ja kehittämään uutta yhteistyötä tällä osa-alueella hyvien naapuruussuhteiden ja taloudellisen yhdentymisen edistämistavoitteiden mukaisesti, etenkin ympäristöasioissa, luonnon- ja kulttuuriperinnön suojelemisessa sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa;

21.   on myös huolestunut siitä, että yksikään edunsaajamaiden vuonna 2007 esittämä IPA-välineestä rahoitettava ohjelma ei suoraan koskenut naisten oikeuksia tai sukupuolten tasa-arvoa, vaikka tasa-arvokysymyksiä on pidetty tärkeänä haasteena sekä edistymiskertomuksissa että monivuotisissa tavoitesuunnitteluasiakirjoissa; kehottaa jälleen komissiota osoittamaan liittymistä valmistelevaa rahoitustukea naisten oikeuksien lujittamiseen Balkanilla, erityisesti valtioista riippumattomien ja muiden naisjärjestöjen toimesta; kehottaa komissiota varaamaan IPA-välineen varoja tätä vastaavasti julkisten talousarvioiden sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulman edistämiseksi liittymistä valmistelevassa politiikassa sekä edunsaajamaiden rohkaisemiseksi esittämään asiaa koskevia hanke-ehdotuksia;

22.   korostaa, että kansalaisjärjestöt on otettava aiempaa laajemmin mukaan liittymistä valmistelevasta tukivälineestä rahoitettavien hankkeiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, jotta voidaan varmistaa, että tukivälineestä myönnettävässä tuessa otetaan huomioon todelliset tarpeet ja odotukset, lisätä liittymistä valmistelevasta tukivälineestä rahoitettavien hankkeiden näkyvyyttä sekä edistää elinvoimaisen ja aktiivisen kansalaisyhteiskunnan kehittymistä edunsaajamaissa;

23.   kehottaa Euroopan tilintarkastustuomioistuinta antamaan vuoden 2010 loppuun mennessä erityisen väliarviointikertomuksen IPA-välineen täytäntöönpanosta;

o
o   o

24.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle ja liittymistä valmistelevan tukivälineen piiriin kuuluvien edunsaajamaiden hallituksille, parlamenteille ja kansallisille tilintarkastuselimille.

(1) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 82.
(2) EUVL L 170, 29.6.2007, s. 1.
(3) EUVL C 311, 5.12.2008, s. 42.
(4) EUVL C 285, 27.11.2007, s. 1.
(5) 31.3.2008, http://ec.europa.eu/atwork/synthesis/aar/doc/elarg_aar.pdf.
(6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0363.
(7) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0120.
(8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0172.
(9) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0224.
(10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0005.
(11) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0582.
(12) YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244(1999) mukaisesti.
(13) http://www.europarl.europa.eu/activities/committees/publicationsCom.do?language= EN&body=CONT.
(14) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.
(15) Hanke 2007/019-247: Virastojen välisen korruption vastaisen yhteistyön tehostaminen. 2 500 000 euron hanke, jolla vahvistetaan korruption torjuntastrategiasta vastaavaa oikeusministeriön koordinointielintä ja lisätään yleisön tietoisuutta korruptioon liittyvistä kysymyksistä.
(16) Hanke 2007/19300: Järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjunta. Hankkeen tavoitteena on torjua järjestäytynyttä rikollisuutta ja korruptiota kehittämällä eri lainvalvontaelinten suorituskykyä ja yhteistyötä. Se on yhteydessä laajempaan hallituksen korruption vastaiseen strategiaan ja toimintasuunnitelmaan. Tätä hanketta varten on varattu 3 000 000 euroa.
(17) YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244(1999) mukaisesti.


Tuomioiden tehokas täytäntöönpano Euroopan unionissa: velallisen omaisuuden läpinäkyvyys
PDF 133kWORD 55k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 tuomioiden tehokkaasta täytäntöönpanosta Euroopan unionissa: velallisen omaisuuden läpinäkyvyys (2008/2233(INI))
P6_TA(2009)0238A6-0252/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 65 artiklan,

–   ottaa huomioon komission 6. maaliskuuta 2008 antaman vihreän kirjan "Tuomioiden tehokas täytäntöönpanoa Euroopan unionissa: velallisen omaisuuden läpinäkyvyys" (KOM(2008)0128),

–   ottaa huomioon komission 24. lokakuuta 2006 antaman vihreän kirjan tuomioiden täytäntöönpanon tehostamisesta Euroopan unionissa: pankkitalletusten takavarikointi (KOM(2006)0618) ja parlamentin 25. lokakuuta 2007 antaman sitä koskevan päätöslauselman(1),

–   ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle sähköisestä oikeudenkäytöstä(2),

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 3. joulukuuta 2008 antaman lausunnon,

–   ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun 22. syyskuuta 2008 antaman lausunnon,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0252/2009),

A.   ottaa huomioon, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti yhteisön välineen hyväksymistä oikeudellisen yhteistyön alalla sellaisissa yksityisoikeudellisissa asioissa, joiden vaikutukset ulottuvat valtioiden rajojen yli, voidaan harkita ainoastaan, jos voidaan näyttää, että sisämarkkinoiden toteuttamista tai toimintaa haittaavaa estettä on mahdotonta poistaa kansallisella tasolla,

B.   ottaa huomioon, että velanmaksun viivästyminen ja sen maksamatta jättäminen vaarantaa sekä yritysten että kuluttajien edut, etenkin jos velkojalla ja täytäntöönpanoviranomaisilla ei ole tietoa velallisen olinpaikasta eikä hänen varoistaan; ottaa huomioon, että asiaa pahentaa nykyinen taloudellinen tilanne, jossa rahavirrat ovat elintärkeitä yritysten selviämisen kannalta,

C.   ottaa huomioon, että rajat ylittävään velkojen perintään liittyvät ongelmat saattavat haitata maksamismääräysten vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa ja oikeussuojan saatavuutta; ottaa lisäksi huomioon, että jos tuomioistuinten päätöksiä ei panna täytäntöön, oikeuden toteutuminen ja kaupallisen moraalin normit vaarantuvat,

D.   ottaa huomioon, että velkojen perintä on yleisesti ottaen suuri ongelma, joka on vielä pahempi, jos saatavat ovat luonteeltaan rajat ylittäviä, ja että ongelma on suuri etenkin pienyrityksille, joilla ei ole käytettävissään erikoistuneita asianajajia tai velkojen perinnästä vastaavia osastoja ja jotka joutuvat usein epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen, koska niiden on käytettävä henkilöstöä, niukkoja taloudellisia resursseja ja ennen kaikkea aikaa tämän ongelman ratkaisemiseen tuottavan toiminnan sijaan,

E.   katsoo olevan merkkejä siitä, että maksuviivästysdirektiiviä(3) ei noudateta eikä tunneta riittävästi; katsoo, että jos kyseinen direktiivi nyt päivitettäisiin ja pantaisiin asianmukaisesti täytäntöön, se vähentäisi huomattavasti maksuviivästyksiä ja maksamatta jättämisiä,

F.   ottaa huomioon, että sopimuksia ja maksukyvyttömyyttä koskevassa erilaisissa kansallisessa lainsäädäntöjärjestelmissä on suuria eroja siinä, miten velkojat voivat varmistaa saatavansa sopimushetkellä erityisesti käyttämällä omistuksenpidätyslausekkeita tai muita vastaavia menettelyjä, joita joskus kierretään mainittujen erojen takia,

G.   ottaa huomioon, että tuomioistuinten päätösten täytäntöönpanoon liittyvän yhteisön lainsäädännön antamisen on koskettava kaikkia velallisia tekemättä ennakolta eroa vilpittömässä tai vilpillisessä tarkoituksessa toimineiden velallisten välillä,

H.   ottaa huomioon, että velkojen välttelyä, maksuviivästymistä ja maksamatta jättämistä pahentaa usein osapuolten piittaamattomuus heidän sopimusta edeltävissä ja sopimukseen liittyvissä toimissaan; katsoo, että on korostettava enemmän kaupallista tietoisuutta ja yhteisen viitekehyksen mukaisten valinnaisten lausekkeiden mahdollista käyttöä "eurooppalaiseen" tapaan, millä varmistettaisiin se, että osapuolet harkitsevat tarkkaan näitä asioita kauppasuhteensa alussa,

I.   ottaa huomioon, että parlamentin tietoon on tullut mahdollinen vakava ongelma, joka koskee rajat ylittäviä tapauksia ja vastahakoisia velallisia, jotka voisivat maksaa velkansa, mutta eivät tee sitä, tai jotka eivät mahdollisesti maksa takaisin velkaansa, vaikka asiasta on annettu oikeuden päätös; ottaa huomioon, että vaikuttaisi siltä, että tällaisilla henkilöillä on usein huomattavia osuuksia eri yksiköissä, bulvaaneissa ja säätiöissä ja että täytäntöönpano ei onnistu ilman tarvittavia tietoja; ottaa huomioon, että usein tällaiset tiedot on saatava vastahakoisen velallisen tietämättä, koska hän voi usein siirtää varat toiselle lainkäyttöalueelle lyhyellä varoitusajalla,

J.   ottaa huomioon, että parlamentin tietoon on tullut myös, että tietyt itsenäiset valtiot eivät noudata toisessa valtiossa annettuja välitystuomioita tai tuomioistuinten tuomioita, minkä vuoksi on syntynyt keinottelua harjoittavia rahastoja (vulture funds), jotka ostavat tämän valtiovelan paljon edullisemmin ja pyrkivät hyötymään tuomion täytäntöönpanosta; katsoo, että olisi todennäköisesti parempi ja oikeudenmukaisempi vaihtoehto antaa alkuperäisille velkojille keinot hakea itse muutosta,

K.   ottaa huomioon, että on esitetty, että on vain harvoja valtioita, joilla ei ole lainkaan varoja oman alueensa ulkopuolella, ja että jos velkojalla ei ole mahdollisuuksia saada tuomio pannuksi täytäntöön (yksinomaan) omassa jäsenvaltiossaan tai kyseisessä valtiossa, ainoa tehokas oikeussuojakeino ovat ulkomaiset tuomioistuimet, etenkin muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa toimivat tuomioistuimet,

L.   ottaa huomioon, että Bryssel I -asetuksen(4) mukaan kullakin jäsenvaltiolla on omat väliaikaiset, kansallisen lainsäädännön mukaisesti laaditut ja hallinnoidut toimenpiteensä ja että kyseisen asetuksen mukaan ex parte -määräykset eivät kuulu vastavuoroisen tunnustamisen ja täytäntöönpanon piiriin; ottaa huomioon, että vastaanottava tuomioistuin panee täytäntöön inter partes -määräykset käytettävissään olevien keinoin, joiden vaikutukset ovat vaikutukseltaan mahdollisimman samat,

M.   ottaa huomioon, että väliaikaisiin toimenpiteisiin kuuluvat: i) määräykset tuomion täytäntöönpanotoimiin liittyvää omaisuutta koskevien tietojen ilmoittamisesta, ii) määräykset omaisuuden suojelusta ennen täytäntöönpanoa ja iii) ne voivat olla myös tilapäisen maksumääräyksen muodossa, jolloin velkoja saisi maksun välittömästi meneillään olevan kiistan ratkaisua odotettaessa,

N.   katsoo, että väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamiseen pitäisi soveltaa samoja ehtoja kuin yhteisöjen tuomioistuimessa eli velkojan olisi vakuutettava tuomioistuin siitä, että velkojaa koskeva vaade on ilmeisesti perusteltu (täytäntöönpanokelpoinen oikeus, joka on tuomioistuimen päätöksen tai virallisen asiakirjan taikka vaadetta koskevan todisteen muodossa, jolloin kyseessä on prima facie -tapaus – fumus boni juris), ja näytettävä toteen kiireellisyys (tosiasiallinen riski siitä, ettei vaadetta voida panna täytäntöön, ellei toimenpidettä toteuteta (periculum in mora)), ja katsoo, että tällaisten väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamisen edellytyksenä voi olla vakuuden asettaminen,

O.   katsoo, että pienimuotoisissa tapauksissa, varsinkin jos oikeuskulut voisivat muodostua esteeksi, oikeuden viivästyminen tarkoittaa, että oikeus ei toteudu, ja katsoo, että laajoissa tapauksissa suurin este voi olla se, että varoista ei saada tietoa; katsoo sen vuoksi, että molemmissa tapaustyypeissä väliaikaisten toimenpiteiden käyttäminen voisi olla asianmukainen ratkaisu,

P.   katsoo lisäksi, että kaikkia yhteisön toimia, joiden tarkoituksena on antaa tietoa saataville, on myös tarkasteltava tällaisten tapausten yhteydessä, joissa tiedon puute aiheuttaa vakavaa epäoikeudenmukaisuutta; ottaa huomioon, että velkojalla on mahdollisuus saada tuomio pannuksi täytäntöön vain, jos käytettävissä on tiedot velallisen (ja vieläkin paremmin perustein vastahakoisen velallisen) varoista, jotka voidaan ottaa huomioon tuomion täytäntöönpanossa,

Q.   ottaa huomioon, että käytännössä tämä ongelma ei rajoitu tapauksiin, joissa on jo annettu tuomio, jota ei ole noudatettu: ongelma voi tulla esiin ennen kuin velkojat esittävät saatavansa,

R.   katsoo kuitenkin olevan ehdottoman tärkeää, että kaikki ehdotetut toimet ovat oikeasuhteisia; ottaa lisäksi huomioon, että niissä ei pitäisi ainoastaan toistaa sitä, mikä voidaan jo saavuttaa nykyisten kansallisten toimien avulla vaan niissä olisi keskityttävä rajat ylittäviin saataviin ja vältettävä tarpeetonta ja epäasianmukaista lähentämistä,

S.   ottaa huomioon esitetyn osittaisen huolestumisen siitä, että jotkut ajatukset tuomioiden tehokkaasta täytäntöönpanosta Euroopan unionissa velallisen omaisuuden läpinäkyvyyden avulla saattavat olla perusoikeuksien, myös yksityisyyden suojaa koskevan oikeuden (tietosuoja), vastaisia ja vaarantaa menettelyjä koskevat takeet ja olla useiden jäsenvaltioiden perustuslaillisten perinteiden vastaisia,

T.   katsoo, että kaikkien ehdotusten on oltava kustannustehokkaita, ja ne on integroitava muihin yhteisön politiikan aloihin, jotta vältetään toimien turha päällekkäisyys,

1.   panee tyytyväisenä merkille edellä mainitun komission 6. maaliskuuta 2008 antaman vihreän kirjan, koska sillä edistetään osaltaan Lissabonin strategiaa;

2.   toteaa, että välttämättömiä tietoja koskeva avoimuuden puute estää velallista täyttämästä velvoitteitaan ja on vilpittömyyden ja varallisuusoikeudellisen yhteisvastuun vastaista; katsoo, että velkojen perintää koskevien kansallisten lainsäädäntöjen tuntemuksen puute tai niiden tehottomuus hidastavat yhtenäisten sisämarkkinoiden toteuttamista ja aiheuttavat perusteettomia kuluja;

3.   panee merkille, että maksujen viivästyminen, maksamatta jättäminen ja hankaluudet näiden velkojen perimisessä vahingoittavat velkojina olevien yritysten ja kuluttajien etuja, vähentävät luottamusta sisämarkkinoihin ja heikentävät oikeuden toimintaa;

4.   tukee integroitua ja tehokasta lähestymistapaa "paremman säädöskäytännön" periaatteiden mukaisesti ja katsoo, että saatavien perintää koskeva tavoite on saavutettava takaamalla syrjimättömyys, arkaluontoisten tietojen suojelu ja oikeudelliset takeet oikein suhteutetuilla toimenpiteillä, joilla varmistetaan tarvittava avoimuus ja vähennetään huomattavasti tiedotus- ja hallintokustannuksia;

5.   kannattaa sitä, että velkojan on julkisesti saatavilla olevan tiedon lisäksi voitava toimivaltaisen viranomaisen välityksellä tai valvonnan alaisuudessa päästä vaivatta tarvittaviin tietoihin täytäntöönpanomenettelyn aloittamiseksi ja velkansa perimiseksi soveltaen helposti toteutettavia menettelyjä koko sisämarkkinoiden alueella;

6.   on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että velkojen rajat ylittävä perintä oikeuden päätösten täytäntöönpanon avulla on huomattava ongelma sisämarkkinoilla, mutta katsoo, että komission esittämiä ratkaisuja on työstettävä edelleen, jotta voidaan asianmukaisesti puuttua vakavimpaan ongelmaan eli velallisen vastahakoisuuteen;

Ehdotus laatia käsikirja kansallisista täytäntöönpanosäännöksistä ja -käytänteistä

7.   panee merkille, että tällaisen käsikirjan tuottaminen ja ajantasaistaminen saattaa olla työlästä ja kallista, että muutosta hakevien henkilöiden kannalta saattaisi olla helpompaa, jos olisi yksi järjestelmä, ja että useimmissa tapauksissa velkojien on pyydettävä neuvoja asiaankuuluvilta ulkomaisilta asianajajilta;katsoo, että yhdenmukaistetusta versiosta saattaa kuitenkin olla hyötyä toimivan rajat ylittävän järjestelmän puuttuessa;

8.   uskoo lujasti, että kansallisten rekisterien julkaiseminen ulkomaisista asianajajista, jotka käyttävät direktiivin 77/249/ETY(5) ja 98/5/EY(6) mukaisia oikeuksiaan sisämarkkinoilla, olisi hyödyllistä;huomauttaa, että tällaisiin kansallisiin rekistereihin voisi olla linkit komission sivustolta ja ne voisivat täydentää käsikirjaa;

Tietorekistereissä saatavilla olevien tietojen lisääminen ja niiden saatavuuden parantaminen

9.   vastustaa väestö-, sosiaaliturva- ja verotietorekistereitä koskevan kaikenlaisen tiedon antamista perusteettomasti, harkitsemattomasti ja mielivastaisesti nähtäville ja kannattaa asianmukaista ja oikeasuhteista kehystä tuomioiden tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi Euroopan unionissa;

10.   katsoo, että väestörekisterien käyttömahdollisuus (kun rekisteri on olemassa) voi olla hyödyksi pyrittäessä jäljittämään niitä onnettomia yksityishenkilöitä, jotka eivät ole hoitaneet elatusmaksujaan tai henkilökohtaisia lainojaan, ja estämään väärinkäyttöä;

11.   katsoo, että vaikka joillakin lainkäyttöalueilla on alettu onnistuneesti parantaa mahdollisuutta tutustua sosiaaliturva- ja verotietorekistereihin, on myös varmistettava tietosuojaa ja luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen noudattaminen; huomauttaa, että tämä on suurelle yleisölle arkaluonteinen asia; toteaa lisäksi, että saattaa syntyä juridisia ongelmia, jos tietoja käytetään eri tarkoitukseen kuin siihen, jota varten ne on kerätty;

12.   katsoo myös, että veroilmoituksia ja sosiaaliturvaa koskevat rekisterit ovat monissa jäsenvaltioissa luottamuksellisia ja että niissä ei pidettäisi myönteisenä ajatusta rekisteristä, johon liittyy riski, että tiedot voivat joutua hukkaan, ja sitä pidettäisiin toimeenpanovallan väärinkäyttönä;

13.   katsoo, että jos ehdotus ei ole oikeassa suhteessa haluttuun päämäärään nähden, se saattaa mahdollistaa väärinkäytön ja loukata oikeutta yksityisyyden suojaan;

Täytäntöönpanoviranomaisten välinen tietojenvaihto

14.   katsoo, että ajatusta täytäntöönpanosta vastaavien julkisten elinten välisen yhteistyön parantamisesta kannattaa tutkia edelleen, mutta huomauttaa, että kaikilla jäsenvaltioilla ei ole tällaisia elimiä;

Velallisen ilmoitus

15.   katsoo, että velallisen ilmoitus voi olla hyödyllinen osa tuomion täytäntöönpanoa koskevaa menettelyä, jos siihen liittyy kansallisen lainsäädännön mukaisia seuraamuksia;

16.   katsoo, että tällä alalla ei tarvita yhteisön toimia niin kauan kuin ei voida osoittaa, etteivät jäsenvaltioiden voimassa olevat välineet ole tehokkaita;

Muut toimenpiteet

17.   ehdottaa, että harkittaisiin mahdollisuutta ottaa käyttöön yhteisön väliaikainen toimenpide kansallisten tuomioistuinten toimenpiteiden lisäksi; katsoo, että se voisi olla yksinkertainen ja joustava menettely, joka olisi voimassa koko Euroopan unionissa ja jonka avulla vältettäisiin viivästykset ja turhat kustannukset; katsoo, että se olisi myös tehokas ja oikeudenmukainen muille kuin asianosaisille;

18.   ehdottaa, että tällaista toimenpidettä voitaisiin soveltaa myös välimiesmenettelyissä annettuihin vaatimuksiin ja se voitaisiin ottaa huomioon Bryssel I -asetuksen tulevan tarkistamisen yhteydessä;

19.   kehottaa komissiota käsittelemään tätä asiaa prioriteettina ja toteuttamaan a) ongelman perinpohjaisen arvioinnin, b) toteutettavuustutkimuksen mahdollisista yhteisön välineistä ja c) vaikutusarvioinnin mahdollisista yhteisön lainsäädännön keinoista, jotka rajoittuvat rajat ylittäviin näkökohtiin; katsoo, että komission suorittamassa tarkastelussa pitäisi myös yksilöidä ja perustella asianmukaisesti sopiva oikeusperusta kaikille ehdotetuille yhteisön välineille siten, että oikeusperusta rajoittuu rajat ylittäviin tapauksiin ja täydentää eikä häiritse tällä alalla toteutettavien puhtaasti kansallisten keinojen soveltamista;

20.   kehottaa komissiota harkitsemaan perin pohjin sopimuksen tekoa edeltäviä ja sopimuksessa mainittuja toimia, jotka voitaisiin liittää yhteisen viitekehyksen tai siitä johdetun vaihtoehtoisen välineen kehittämiseen sen varmistamiseksi, että eurooppalaisten rajat ylittävien sopimusten osapuolet harkitsevat maksuviivästyksiä ja maksamatta jättämistä sopimuksia tehdessään;

21.   odottaa malttamattomana maksuviivästysdirektiivin uudelleenarviointia ja kehottaa komissiota etenemään tässä asiassa mahdollisimman nopeasti vallitsevan taloudellisen tilanteen vuoksi;

22.   ehdottaa, että olisi suoritettava tutkimus kansallisten oikeudellisten lähestymistapojen eroista omistuksenpidätyksessä ja muissa vastaavissa menettelyissä niiden vastavuoroisen tunnustamisen varmistamiseksi;

23.   ehdottaa, että osapuolen, joka on saanut varallisuusoikeuksia oikeuden päätöksellä, pitäisi voida käyttää oikeuksiaan samoin edellytyksin kuin siirtävä osapuoli;

o
o   o

24.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 655.
(2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0637.
(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/35/EY, annettu 29. kesäkuuta 2000, kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta (EYVL L 200, 8.8.2000, s. 35).
(4) Neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001, annettu 22. joulukuuta 2000, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1).
(5) Neuvoston direktiivi 77/249/ETY, annettu 22. maaliskuuta 1977, asianajajien palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamisesta (EYVL L 78, 26.3.1977, s. 17).
(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/5/EY, annettu 16. helmikuuta 1998, asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu (EYVL L 77, 14.3.1998, s. 36).


Vuosikertomus vetoomusvaliokunnan toiminnasta vuonna 2008
PDF 142kWORD 62k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 vetoomusvaliokunnan käsittelemistä asioista vuonna 2008 (2008/2301(INI))
P6_TA(2009)0239A6-0232/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa vetoomusvaliokunnan käsittelemistä asioista,

–   ottaa huomioon valiokunnan vuonna 2008 Romaniaan, Bulgariaan ja Ranskaan tekemiensä selvitysmatkojen tulokset ja valiokunnan hyväksymät selvitysmatkoja koskevat kertomukset ja suositukset,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 21 ja 194 artiklan, joiden nojalla kaikilla EU-kansalaisilla ja unionin alueella asuvilla ihmisillä on oikeus esittää vetoomuksia Euroopan parlamentille,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan ja 192 artiklan 6 kohdan,

–   ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A6-0232/2009),

A.   toteaa, että vetoomusmenettely ja sen erityispiirteet antavat asiasta vastaavalle vetoomusvaliokunnalle mahdollisuuden löytää ratkaisuja ja vastauksia Euroopan parlamentille vetoomuksen esittäneille EU-kansalaisille,

B.   ottaa huomioon Euroopan parlamentille vetoomuksen esittäneiden EU-kansalaisten kasvavan määrän sekä vetoomusvaliokunnan pyrkimykset kohti menettelyjensä nopeuttamista, jotta se voisi palvella paremmin siltä apua hakevia kansalaisia,

C.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin viranomaiset eivät ole vielä panneet täytäntöön useita vuoden 2007 vuosikertomuksessa hyväksyttyjä suosituksia, kuten vetoomusvaliokunnan hallinnollisten voimavarojen – mukaan lukien kielellinen ja oikeudellinen asiantuntemus – kiireellinen lisääminen, jotta voidaan parantaa parlamentin kykyä tutkia sille esitetyt vetoomukset riippumattomalla tavalla, ja esimerkiksi yhteistyön tiivistäminen SOLVIT-verkon kanssa sisämarkkinoihin liittyvien vetoomusten ja valitusten tapauksessa ja yhteisen EU-portaalin perustaminen Euroopan kansalaisille,

D.   panee merkille, että huolimatta merkittävästä edistymisestä Euroopan unionin rakenteiden ja politiikkojen uudistamisessa kansalaiset ovat edelleen tietoisia useista heihin suoraan vaikuttavista Euroopan unionin politiikkojen ja ohjelmien soveltamiseen liittyvistä puutteista, ja toteaa, että monet vetoomukset koskevat aina uudelleen näitä samaisia puutteita,

E.   ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen mukaisen "kansalaisaloitteen" perustamisen ansiosta kansalaiset osallistuvat enemmän Euroopan unionin toimintaan ja työhön,

F.   katsoo sen vuoksi, että Euroopan parlamentin velvollisuutena on varmistaa EU-kansalaisten ja unionin alueella asuvien puolesta, että yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan asianmukaisemmin yksittäisissä jäsenvaltioissa, ja tehdä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

G.   katsoo kuitenkin, että useat jäsenvaltiot ovat vastahakoisia tekemään aktiivisesti yhteistyötä asiasta vastaavan valiokunnan kanssa eivätkä osallistu valiokunnan kokouksiin, ja katsoo, että tämä tarkoittaa, että kyseiset jäsenvaltiot eivät toimi lojaalissa yhteistyössä toimielimen kanssa,

H.   katsoo, että kieltäytyminen aktiivisesta ja oikea-aikaisesta yhteistyöstä sen valiokunnan kanssa, jonka tehtävänä on valvoa, että yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan asianmukaisella tavalla, herättää epäilyksiä kyseisten jäsenvaltioiden halukkuudesta ja aikomuksesta soveltaa asianmukaisesti yhteisön politiikkoja ja tavoitteita, mikä asettaa viranomaiset alttiiksi yhteisön perussopimuksissa säädetyille rangaistuksille ja seuraamuksille sekä julkiselle arvostelulle,

I.   tunnustaa kuitenkin, että monien jäsenvaltioiden yhteistyö on ollut rakentavaa ja että monet jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa vastatakseen kansalaisten vetoomusmenettelyssä ilmaisemiin huolenaiheisiin,

J.   tunnustaa, että komission yksiköillä, jotka antavat asiasta vastaavan valiokunnan pyynnöstä säännöllisesti alustavia arvioita vastaanotetuista vetoomuksista, on ollut rakentava panos vetoomusmenettelyssä,

K.   katsoo, että tällaista yhteistyötä voitaisiin ja sitä tulisi vahvistaa edelleen asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa erityisesti EY:n perustamissopimuksen 226 ja 228 artiklan mukaisten menettelyjen osalta,

L.   ottaa huomioon, että parlamentti on katsonut, että sillä on laillinen oikeus käyttää sillä EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan mukaisesti olevaa valtaa, mikäli se osoitetaan tarpeelliseksi vetoomuksen tutkimisen yhteydessä paljastuneen yhteisön lainsäädännön vakavan rikkomisen lopettamiseksi, kun parlamentti ja komissio eivät yrityksistä huolimatta pääse sopuun merkittävästä tulkintaerosta, joka koskee sitä, mikä olisi yhteisön oikeuden mukainen toiminta kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi kyseisessä tapauksessa,

M.   katsoo, että rikkomusmenettely ei auta vetoomuksen esittäjiä edes siinä tapauksessa, että yhteisöjen tuomioistuin velvoittaa jäsenvaltion saattamaan lainsäädäntönsä sopusointuun yhteisön säädösten kanssa,

N.   katsoo, että kykenemättömyys tarjota yhteisön lainsäädännön puutteellisen soveltamisen uhriksi joutuneille kansalaisille muita kuin oikeudellisia apukeinoja on perustavaa laatua oleva vääryys, joka edellyttää EU:n toimielimiltä ja erityisesti parlamentilta lisätoimia,

O.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentilla on EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan nojalla oikeus nostaa yhteisöjen tuomioistuimessa kanne samoin edellytyksin kuin neuvostolla ja komissiolla, että parlamentilla on saman sopimuksen 201 artiklan mukaan toimivalta valvoa komission toimintaa ja että sillä on näin ollen käytettävissään sekä oikeudelliset että poliittiset välineet, joilla se voi vastata tehokkaammin kansalaisten perusteltuihin huolenaiheisiin,

P.   katsoo, että Euroopan parlamentin on tarkistettava omat menettelytapansa helpottaakseen oikeustoimia erityisesti parlamentin työjärjestyksen 121 artiklan nojalla yhteisön tuomioistuimessa silloin, kun vetoomuksen esittäjän oikeudet ovat uhattuina,

Q.   pitää aiheellisena muistuttaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaan "Euroopan unioni perustuu vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteisiin", jotka ovat olennainen osa myös Euroopan unioniin liittymiselle asetettuja Kööpenhaminan kriteereitä, ja ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklassa määrätään erityismenettelyistä, joita voidaan toteuttaa, jos yllä olevia periaatteita rikotaan tai on olemassa rikkomista koskeva selvä vaara,

R.   panee merkille täysistuntoon vuonna 2008 toimitetut ja Euroopan parlamentin jäsenten ylivoimaisella ääntenenemmistöllä hyväksytyt Euroopan parlamentin työjärjestyksen 192 artiklan 1 kohdan mukaiset päätöslauselmaesitykset, jotka on annettu niiden vetoomusten perusteella, jotka koskivat Nord Stream -yhtiön Itämeren pohjaan suunnitteleman kaasuputken vaikutuksia ja yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavia käytäntöjä,

S.   ottaa huomioon, että koska huoli energian saannin turvaamisesta on johtanut maakaasun ja nesteytetyn maakaasun kuljetukseen tarkoitettuihin putkihankkeisiin, jotka erityisesti silloin, kun ne on tehty kiireellä ilman, että riskejä ja vaihtoehtoja on kunnolla tutkittu, vetoomusten esittäjät ovat olleet huolissaan siitä, että mahdollisiin ympäristölle ja terveydelle koituviin vakaviin riskeihin ei ole kiinnitetty huomiota erityisesti Itämeren, Walesin ja Irlannin hankkeissa,

T.   ottaa huomioon, että vetoomusten tutkiminen osoittaa selvästi, että tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27. kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY(1) liitteissä (sellaisina kuin ne ovat muutettuina) oleva luettelo hankkeista ei kata kyseisiin liitteisiin viimeksi tehtyjen muutosten jälkeen kehitettyjä monia tärkeitä laitoksia ja toimintoja, kuten uudelleen kaasuttamiseen tarkoitettuja laitoksia ja biodieseltehtaita,

U.   ottaa huomioon, että monet Natura 2000 -verkoston yhteydessä esitetyt vetoomukset ovat osoittaneet, että biodiversiteetin köyhtymisen pysäyttäminen on merkittävä haaste unionille ja että luontotyyppidirektiivi(2) ja lintudirektiivi(3) ovat välttämättömiä perusvälineitä toteutettaessa EU:n sitoumusta pysäyttää biodiversiteetin köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä,

V.   ottaa huomioon, että vetoomusten tutkiminen on osoittanut, että puute puhtaista vesivaroista on viimeaikoina lisääntynyt eri syistä, kuten liialliset kaupungistamiseen ja vapaa-aikaan liittyvät hankkeet, riittämätön infrastruktuurin huolto ja vuotojen estäminen, teollisen maatalouden laaja vedenkäyttö sekä hintapolitiikka, joka ei kannusta vesivarojen kestävään käyttöön,

  W panee merkille vetoomusvaliokunnan Fos-sur-Meriin, Kyprokselle ja Romaniaan tekemien vierailujen jälkeen antamat suositukset,

X..   ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan ilmaiseman huolen tietyistä infrastruktuurihankkeista Bulgarian Rila-vuorilla, joihin vetoomusvaliokunta tutustui vuonna 2008 tekemänsä selvitysmatkan yhteydessä,

Y.   ottaa huomioon, että vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin oikeusasiamies Ann Abraham puhui vetoomusvaliokunnassa joulukuussa 2008 ja esitteli sille päätelmänsä, joiden tekeminen kesti neljä vuotta, Yhdistyneen kuningaskunnan sen johdosta tammikuussa 2009 antama vastausta, joka sisälsi mahdollisia vapaaehtoisia maksuja kohtuuttomasti kärsimään joutuneille, ei voida pitää kunnollisena korjaavana toimena tulvan monille uhreille,

Z.   panee merkille Euroopan oikeusasiamiehen kanssa vuonna 2008 tehdyn myönteisen ja rakentavan yhteistyön, vetoomusvaliokunnan antaman tuen oikeusasiamiehen vuosikertomukseen 2007 ja kahteen kanteluja koskevaan erityiskertomukseen (1487/2005 ja 3453/2005) sisältyville suosituksille, jotka koskevat kielten käyttöä neuvostossa ja komission tapaa soveltaa rikkomismenettelyä, ja pitää myönteisenä Euroopan parlamentin Euroopan oikeusasiamiehen ohjesääntöön hyväksymiä muutoksia,

AA.   ottaa huomioon, että vuonna 2008 vetoomusvaliokunta vastaanotti 1 884 vetoomusta, joista 1 065 hyväksyttiin käsiteltäväksi ja 821 ei otettu käsiteltäväksi; ottaa huomioon, että vetoomukset, jotka eivät täytä parlamentin työjärjestyksen 191 artiklan 1 kohdan mukaisia edellytyksiä, ovat huomattavasti lisääntyneet vuoden 2007 alusta,

1.   pitää myönteisenä vetoomusten esittäjien osallistumista ja myötävaikutusta vetoomusvaliokunnan kokouksiin, mikä mahdollistaa suoran ja avoimen dialogin Euroopan parlamentin edustajien kanssa, ja kannustaa EU-kansalaisia ja järjestöjä ottamaan edelleen esille asioita, jotka koskevat Euroopan unionin toimia ja vaikuttavat suoraan kyseisiin kansalaisiin ja järjestöihin, ja uskoo, että tämä prosessi antaa parlamentille toimielimenä huomattavan mahdollisuuden valvoa yhteisön lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioissa sekä suojella ja edistää paremmin kaikkien EU-kansalaisten perusoikeuksia Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa määritellyllä tavalla;

2.   kehottaa kansallisia ja alueellisia parlamentteja EU:n kansalaisten edustajina pysymään valppaina sen suhteen, miten jäsenvaltiot soveltavat perussopimuksia ja yhteisön säädöksiä etenkin asioissa, jotka liittyvät ympäristöön, sosiaalisiin ja työelämän oikeuksiin, henkilöiden, tavaroiden ja palveluiden vapaaseen liikkuvuuteen, kansalaisten perusoikeuksiin, mukaan luettuna heidän oikeus laillisesti hankittuun omaisuuteen, ammatillisen pätevyyden tunnustamiseen ja kaikkiin syrjinnän muotoihin, ja kehottaa Euroopan unionin toimielimiä kommunikoimaan tehokkaasti kansalaisten kanssa, jotta nämä ovat tietoisia kansallisten ja paikallisten instituutioiden oikeuksista ja velvollisuuksista;

3.   korostaa, että Euroopan parlamentti ei voi toissijaisuusperiaatteen vuoksi käsitellä vetoomuksia, joiden tarkoituksena on hakea muutosta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tai oikeudellisten elinten tekemiin päätöksiin ja että sitä koskeva tieto on välitettävä vetoomusten esittäjille selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla; korostaa ennen kaikkea, että valitusten on täytettävä parlamentin työjärjestyksen 191 artiklan 1 kohdan mukaiset edellytykset ennen kuin ne voidaan ottaa käsiteltäviksi;

4.   esittää, että ne vuoden 2007 vuosikertomuksessa hyväksytyt suositukset, joita ei ole vielä pantu täytäntöön, pannaan täytäntöön kohtuullisessa ajassa;

5.   kehottaa Euroopan komissiota, jäsenvaltioita ja niiden kansallisia, alueellisia ja paikallisia toimielimiä yhdessä pysyvien edustojensa kanssa tekemään täysimääräisesti lojaalia ja rakentavaa yhteistyötä Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan kanssa silloin, kun tutkitaan vetoomuksissa esitettyjä epäkohtia tai ehdotuksia tarkoituksena löytää ratkaisuja vetoomusmenettelyssä esiin nostettuihin kysymyksiin;

6.   vaatii, että Euroopan parlamentin asiasta vastaavat elimet, komissio ja neuvosto tarkistavat mahdolliset menettelytavat, joiden tarkoituksena on varmistaa EU-kansalaisten mahdollisuus ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin, ja että tehdään uusi toimielintenvälinen sopimus, jossa tutkintavaliokuntien valtuuksia vahvistetaan EU-kansalaisten oikeuksien lisäämiseksi;

7.   katsoo, että tällainen uudelleentarkastelu täydentäisi Lissabonin sopimuksen mahdollista täytäntöönpanoa tarjoamalla EU-kansalaisten ja EU:n toimielinten oikeuksiin ja velvollisuuksiin perustuvia lisäsuojakeinoja;

8.   muistuttaa, kuten parlamentti totesi 20. huhtikuuta 2004 antamassaan päätöslauselmassa komission tiedonannosta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklasta "Unionin perusarvojen kunnioittaminen ja edistäminen"(4), että unionin perusarvojen kunnioittaminen ja edistäminen sekä demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien puolustaminen ovat erityisesti parlamentin vastuulla, koska se on Euroopan kansalaisten suoraan valittu edustaja, ja muistuttaa myös, että parlamentti ilmaisi samassa päätöslausemassa näkemyksen, että "tarvittavien seuraamusten käsittelemättä jättäminen antaa sen vaikutelman, että unioni ei halua käyttää tai ei pysty käyttämään kaikkia välineitä, jotka sillä on käytössään arvojensa puolustamista varten";

9.   kehottaa jälleen kerran komissiota varmistamaan, että vetoomusmenettelylle annetaan enemmän tunnustusta ja painoarvoa etenkin sellaisten asioiden osalta, jotka liittyvät rikkomusmenettelyjen soveltamiseen ja vaatimukseen antaa vetoomusvaliokunnalle virallinen ilmoitus silloin, kun tehdään päätöksiä yksittäisissä vetoomuksissa esiin nostettuihin kysymyksiin liittyvien menettelyjen aloittamisesta 226 ja/tai 228 artiklan nojalla;

10.   muistuttaa, että parlamentti on katsonut, että yhteisön lainsäädännön vakavia rikkomisia koskevat syytökset, jotka vetoomusvaliokunta on vetoomuksia käsitellessään todennut perustelluiksi mutta joita kyseinen jäsenvaltio kieltäytyy hyväksymästä ja jotka voivat luoda kansallisella tasolla ennakkotapauksen, olisi viime kädessä annettava Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tarkasteltavaksi, jotta voidaan turvata yhteisön lainsäädännön johdonmukaisuus ja yhtenäisyys sekä sisämarkkinoiden toiminta(5);

11.   tunnustaa, että edes menestykselliset jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat menettelyt eivät välttämättä johda välittömään ratkaisuun yksittäisten vetoomuksen esittäjien asiassa ja että se usein heikentää yleistä luottamusta EU:n toimielinten kykyyn vastata yleisön odotuksiin;

12.   katsoo, että koska on selviä merkkejä siitä, että ei voida saavuttaa tavoitetta, jonka mukaan biodiversiteetin köyhtyminen on pysäytettävä vuoteen 2010 mennessä, on toimittava kiireellisesti, jotta luontotyyppi- ja lintudirektiivejä sovelletaan tehokkaammin, ja kehottaa komissiota tekemään parhaansa, jotta jäsenvaltiot soveltavat kyseisiä direktiivejä tavalla, joka on yhdenmukainen tämän tavoitteen kanssa;

13.   kehottaa komissiota yhteistyössä parlamentin kanssa korostamaan jäsenvaltioille, kuinka tärkeää on ajatella tulevaisuutta – erityisesti kaavoituksen hyväksymisen alalla – jotta voidaan estää tilanteet, joissa rikotaan sellaisia yhteisön oikeuden säännöksiä, jotka on annettu mutta jotka eivät ole vielä voimassa;

14.   myöntää, että vetoomuksen esittäjien valituksiin on toisinaan mahdotonta löytää ratkaisua sovellettavan yhteisön lainsäädännön heikkouksien vuoksi;

15.   on huolissaan vetoomusvaliokunnalle esitetystä suuresta määrästä vetoomuksia Latviassa asuvien ei-kansalaisten äänioikeudesta paikallisvaaleissa; muistuttaa, että Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuskomitea, YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea, Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous, Euroopan neuvoston alue- ja paikallishallintoasiain kongressi, Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu, Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarinen yleiskokous ovat suositelleet, että ei-kansalaisille annettaisiin oikeus äänestää paikallisvaaleissa; kehottaa komissiota tarkoin valvomaan ja edistämään prosessia, jolla voidaan laillistaa Latviassa asuvien ja monessa tapauksessa siellä syntyneiden ei-kansalaisten asema;

16.   toteaa, että monet yksittäisten henkilöiden ja yhdistysten Euroopan parlamentille osoittamista vetoomuksista koskevat asioita, joissa ei ole rikottu yhteisön oikeutta, mistä johtuen ne olisi ratkaistava käyttämällä kyseisten jäsenvaltioiden kaikkia laillisia muutoksenhakumenettelyjä; toteaa lisäksi, että kun kansallisella tasolla on tehty kaikki mahdollinen, asianmukainen muutoksenhakuelin on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin;

17.   toteaa, että 1 500 000 ihmistä on allekirjoittanut vetoomuksen Euroopan parlamentin toiminnan siirtämisestä yhteen paikkaan mutta että sitä ei ole vielä käsitelty täysipainoisesti; suosittaa, että vetoomusvaliokunta käsittelee tämän asian ensisijaisena parlamentin seuraavan vaalikauden aikana;

18.   kehottaa siksi lainsäädäntövaliokuntia pitämään mielessä vetoomusvaliokunnan aika ajoin esittämät ehdotukset tai kehotukset, jotka koskevat jäsenvaltioiden tapaa panna täytäntöön yhteisön lainsäädäntöä ja joiden tarkoituksena on mahdollisesta saada aikaan tarkistuksia tai lisätutkimuksia;

19.   muistuttaa parlamentin kehottaneen komissiota tehostamaan harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/114/EY(6) täytäntöönpanon seurantaa harhaanjohtavien yrityshakemistojen osalta sekä esittämään parlamentille kertomuksen sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY(7) soveltamisalan laajentamisen toteutettavuudesta ja mahdollisista seurauksista erityisesti korvaamalla sana "kuluttaja" sanoilla "menettelyjen kohde";

20.   tukee oikeusasiamiehen neuvostolle esittämää pyyntöä laajentaa puheenjohtajamaiden internetsivujen kielivalikoimaa eniten puhuttuihin Euroopan unionin kieliin, jotta neuvoston puheenjohtajamaan toimintaan liittyvä tieto on suoraan kansalaisten saatavilla; viittaa tässä yhteydessä Ranskan puheenjohtajuuskauden virallisiin verkkosivuihin, jotka olivat oikeusasiamiehen suosituksen mukaiset;

21.   tukee kehotusta, jonka oikeusasiamies esitti komissiolle työaikadirektiivin(8) täytäntöönpanoon liittyen ja jonka mukaan kansalaisten valitukset olisi käsiteltävä hyvän hallintotavan periaatteiden mukaisesti tapauksissa, jotka liittyvät komission harkintavaltaan rikkomismenettelyjen käynnistämisessä;

22.   pitää tervetulleena oikeusasiamiehen ja EU:n rakentavaa yhteistyötä asianmukaisissa institutionaalisissa puitteissa; tukee oikeusasiamiehen toistuvia kehotuksia hyvän hallintotavan säännöstön käyttöönottamisesta, sellaisena kuin parlamentti on sen hyväksynyt 6. syyskuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta Euroopan parlamentille: omasta aloitteesta suoritettu tutkimus siitä, onko yhteisön eri toimielimillä ja laitoksilla yleisesti saatavilla olevaa hyvän hallintotavan säännöstöä(9); katsoo, että oikeusasiamiehen, komission ja parlamentin pitäisi yhdessä luoda yhteinen EU:n toimielimille osoitettuja valituksia käsittelevä EU-portaali;

23.   kehottaa kaikkia osapuolia panemaan täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston Kyproksen tapausta koskevan päätöslauselman 550(1984), mikä takaisi omaisuuden palauttamisen laillisille omistajille Varoshassa; ehdottaa, että mikäli vuoden 2009 loppuun mennessä ei saada näkyviä tuloksia, asiasta vastaava valiokunta harkitsisi Famagusta-vetoomuksen esittäjien asian saattamista käsiteltäväksi täysistunnossa;

24.   kehottaa Romanian viranomaisia toteuttamaan toimenpiteitä Romanian kulttuurisen ja arkkitehtonisen perinnön pelastamiseksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 151 artiklan mukaisesti, niin kuin kehotettiin parlamentin 11. lokakuuta 2007 antamassa kannanotossa tarpeeseen ryhtyä toimiin uhattuna olevan historiallisen muistomerkin, Bukarestin (Romania) roomalaiskatolisen Pyhän Joosefin katedraalin suojelemiseksi(10); korostaa kommunistihallinnon aikana takavarikoidun omaisuuden palautusta koskevien ongelmien osalta, että perustamissopimuksen 295 artiklan mukaan omistusoikeus kuuluu kansalliseen toimivaltaan;

25.   pyytää Ranskan viranomaisia tekemään epidemiologisen arvioinnin, jossa tutkitaan, mitä vaikutuksia Fos-sur-Meriin rakenteilla olevasta jätteidenpolttolaitoksesta on sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan Fos-Berreen; myöntää, että ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista 22. huhtikuuta 1999 annetussa neuvoston direktiivissä 1999/30/EY(11) ei kielletä jätteenpolttolaitoksen rakentamista paikkaan, jonka ilma on jo pilaantunut, mutta korostaa, että direktiivin 1999/30/EY ja ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27. syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY(12) nojalla on mahdollista toteuttaa toimenpiteitä ilmansaasteita koskevien eurooppalaisten normien mukaisesti;

26.   palauttaa mieleen vetoomusvaliokunnan vuotuiseen kertomukseen 2007 sisältyneet suositukset vetoomusten käsittelyyn liittyvien hallinnollisten menettelyjen uudistamiseksi, kuten vetoomusten rekisteröinnin siirtäminen vetomuusavaliokunnan sihteeristölle, tiivis yhteistyö SOLVIT-verkoston kanssa, vetoomustietokannan kehittäminen, EU:n kansalaisille tarkoitetun EU-portaalin kehittäminen jne.; pitää tervetulleena Euroopan parlamentin jäsenten laatimia vetoomusten käsittelyä koskevia käytännesääntöjä, joiden on tarkoitus tulla voimaan seuraavan vaalikauden alussa;

27.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, niiden vetoomusvaliokunnille ja oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.

(1) EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40.
(2) Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21. toukokuuta 1992, luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).
(3) Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2. huhtikuuta 1979, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1).
(4) EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 408.
(5) Katso 9. maaliskuuta 2005 annettu parlamentin päätöslauselma vetoomusvaliokunnan käsittelemistä asioista istuntokauden 2003–2004 aikana (EUVL C 320 E, 15.12.2005, s. 161).
(6) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21.
(7) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.
(8) Neuvoston direktiivi 93/104/EY, annettu 23. marraskuuta 1993, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista (EYVL L 307, 13.12.1993, s. 18).
(9) EYVL C 72 E, 21.3.2002, s. 331.
(10) EUVL C 227 E, 4.9.2008, s. 162.
(11) EYVL L 163, 29.6.1999, s. 41.
(12) EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55.


Naisten ja miesten välisen tasa-arvon valtavirtaistaminen valiokuntien ja valtuuskuntien työssä
PDF 111kWORD 41k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 naisten ja miesten välisen tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokuntien ja valtuuskuntien työssä (2008/2245(INI))
P6_TA(2009)0240A6-0198/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan ja 141 artiklan 4 kohdan,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen, tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeuksista ja oikeudellisista asioista vastaavan pääosaston ja erityisesti sen alaisen tasa-arvokomitean työn,

–   ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta 23. syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73/EY(1),

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2003 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta Euroopan parlamentin toiminnassa(2),

–   ottaa huomioon 18. tammikuuta 2007 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokuntatyöskentelyssä(3),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6-0198/2009),

A.   katsoo, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo on yhteisön oikeuden perusperiaate ja että perustamissopimuksen 2 artiklan nojalla se kuuluu yhteisön päämääriin,

B.   katsoo, että tasa-arvon valtavirtaistamisen periaate on vahvistettu perustamissopimuksen 3 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan yhteisö pyrkii kaikessa toiminnassaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa,

C.   ottaa huomioon, että naisjäsenten osuus Euroopan parlamentissa on lisääntynyt jatkuvasti siten, että kun vuonna 1979 naisia oli 17,5 prosenttia, vuonna 2009 heitä on 31,08 prosenttia,

D.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin elimissä toimii vain pieni määrä naisjäseniä johtotehtävissä (esimerkiksi puheenjohtajina tai valiokuntien tai valtuuskuntien puheenjohtajiston jäseninä),

E.   katsoo, että Euroopan parlamentin sisäasioiden ja ulkoisten politiikkojen pääosastoissa naiset ovat yliedustettuina, sillä kyseisissä pääosastoissa naisten osuudet ovat 66,5 prosenttia ja 66 prosenttia henkilökunnasta, ja ottaa huomioon huomattavan edistymisen, jota viime vuosina on saavutettu sisäasioiden pääosastossa ja joka tunnustettiin myöntämällä sille "Tasa-arvopalkinto 2007 – hyvät käytänteet" tasa-arvon sisällyttämistä ja tasa-arvon valtavirtaistamista edistävän työilmapiirin luomisesta ja johtotehtävissä olevien naisten osuuden huomattavasta kasvusta (esimerkiksi vuodesta 2005 naispuolisten yksikönpäälliköiden osuus kasvoi 5 prosentista 30 prosenttiin),

F.   katsoo, että suurin osa parlamentin valiokunnista kiinnittää yleensä huomiota naisten ja miesten välisen tasa-arvon valtavirtaistamiseen (esimerkiksi lainsäädäntötyössään, virallisissa suhteissaan naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaan tai tasa-arvoa koskevan toimintasuunnitelman laadinnassa), mutta vain muutamat valiokunnat kiinnittävät siihen huomiota, ja nekin vain harvoin,

G.   korostaa, että tasa-arvon valtavirtaistamisesta parlamentin valiokunnissa vastaava verkosto, joka koostuu jäsenistä ja sihteeristön virkamiehistä, ei ole toistaiseksi saanut aikaan toivottuja tuloksia,

H.   korostaa, että sukupuolten tasa-arvoa ja moninaisuutta käsittelevä korkean tason ryhmä on ehdottanut vastaavan verkoston perustamista myös parlamenttien välisiin valtuuskuntiin tasa-arvokysymysten sisällyttämiseksi Euroopan unionin ulkosuhteisiin,

1.   korostaa, että naisten ja miesten välisen tasa-arvon vaatimuksen pohjalta on laadittava käytännönläheinen lähestymistapa, jossa naisia ja miehiä ei aseteta vastakkain;

2.   korostaa, että naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistamisesta hyötyvät sekä naiset että miehet;

3.   korostaa, että tasa-arvon valtavirtaistaminen edellyttää politiikkojen uudelleenjärjestelyä, parantamista, kehittämistä ja arviointia, jotta poliittiseen päätöksentekoon tavallisesti osallistuvat toimijat ottavat kaikilla tasoilla tasa-arvokysymykset huomioon kaikissa politiikoissa;

4.   muistuttaa, että on välttämätöntä laatia konkreettisiin tavoitteisiin perustuva strategia ja soveltaa sitä, jotta naisten ja miesten välisen tasa-arvon valtavirtaistamisesta tulisi osa parlamentin valiokuntien ja valtuuskuntien toimivaltaan kuuluvia yhteisön politiikkoja;

5.   korostaa, että sukupuolten tasa-arvoa käsittelevällä korkean tason työryhmällä on tärkeä tehtävä, ja kehottaa jatkamaan prosessin edistämistä ja tukemista koko parlamentissa samoin kuin suhteissa komissioon, neuvostoon ja muihin toimielimiin sekä niiden kanssa tehtävässä yhteistyössä;

6.   kiittää niitä parlamentin valiokuntia, joiden työssä tasa-arvon valtavirtaistaminen on jo toteutunut, ja pyytää muita valiokuntia ja valtuuskuntia toimimaan samoin;

7.   pyytää vahvistamaan tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston toimintaa myös parlamenttien välisissä valtuuskunnissa ja vaalitarkkailutehtävissä;

8.   kehottaa pääsihteeriä pitämään ensisijaisena parlamentin valiokuntien ja valtuuskuntien virkamiehille kaikilla tasoilla suunnattua, tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaa koulutusta; toistaa vaatimuksensa, jonka mukaan tasa-arvokoulutusta olisi annettava kaikille parlamentin jäsenille seuraavan vaalikauden alusta alkaen;

9.   edistää jatkossakin parlamentin valiokuntien sekä parlamenttien välisten valtuuskuntien sihteeristöissä työskentelevien virkamiesten verkottumista, sillä he ovat saaneet sisäasioiden ja ulkoisten politiikkojen pääosastoissa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaa erityistä koulutusta, jotta hyviä käytäntöjä voitaisiin vaihtaa säännöllisesti;

10.   korostaa, että parlamentin valiokunnissa ja valtuuskunnissa on oltava käytettävissä asianmukaisia välineitä – kuten indikaattoreita ja sukupuolittain jaoteltuja tilastotietoja – jotta tasa-arvon valtavirtaistamisesta oltaisiin hyvin perillä, ja että talousarvion määrärahat on jaettava naisten ja miesten välisen tasa-arvon näkökulmasta;

11.   korostaa, että sukupuolten valtavirtaistamisen toteutuksessa on otettava huomioon kunkin parlamentin valiokunnan ja valtuuskunnan erityisominaisuudet; pyytää valiokuntia ja valtuuskuntia osallistumaan aktiivisesti naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa säännöllisesti toteutettaviin arviointeihin naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaaville puheenjohtajille ja varapuheenjohtajille jaettavan kyselylomakkeen avulla ja ilmoittamaan asiaan liittyvistä puutteista valiokuntien ja valtuuskuntien työssä sekä kunkin valiokunnan edistymisestä tasa-arvon valtavirtaistamisen toteutuksessa;

12.   korostaa parlamentin valiokunnille ja valtuuskunnille, että niiden asema ja tehtävät on erittäin tärkeää määritellä selkeästi sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen alalla;

13.   korostaa sukupuolten tasa-arvoa ja moninaisuutta käsittelevän ryhmän ja tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokunnissa ja parlamenttien välisissä valtuuskunnissa vastaavan verkoston sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan välisen tehokkaan ja koordinoidun yhteistyön merkitystä;

14.   kehottaa pääsihteeriä huolehtimaan, että perhe- ja työelämän yhteensovittamista koskevan kokonaisvaltaisen strategian täytäntöönpanoa jatketaan edelleen, ja helpottamaan naisvirkamiesten työuran kehittymistä;

15.   kehottaa poliittisia ryhmiä ottamaan huomioon tavoitteen miesten ja naisten tasapuolisesta osallistumisesta nimitettäessä henkilöitä johtotehtäviin;

16.   kehottaa parlamentin puhemiehistöä korostamaan naisten ja miesten tasa-arvoa käsittelevän korkean tason työryhmän myönteistä mallia ollessaan yhteydessä jäsenvaltioiden parlamentteihin;

17.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan neuvostolle.

(1) EYVL L 269, 5.10.2002, s. 15.
(2) EUVL C 61 E, 10.3.2004, s. 384.
(3) EUVL C 244 E, 18.10.2007, s. 225.


Sähkön sisämarkkinat ***II
PDF 187kWORD 35k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta (14539/2/2008 – C6-0024/2009 – 2007/0195(COD))
P6_TA(2009)0241A6-0216/2009

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (14539/2/2008 – C6-0024/2009),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0528),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0216/2009),

1.   hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/.../EY antamiseksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta

P6_TC2-COD(2007)0195


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin toisessa käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2009/72/EY.)

(1) Hyväksytyt tekstit, 18.6.2008, P6_TA(2008)0294.


Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöelin ***II
PDF 69kWORD 33k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (14541/1/2008 – C6-0020/2009 – 2007/0197(COD))
P6_TA(2009)0242A6-0235/2009

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (14541/1/2008 – C6-0020/2009),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0530),

–   ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (KOM(2008)0908),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0235/2009),

1.   hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/.../EY antamiseksi energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta

P6_TC2-COD(2007)0197


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin toisessa käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o 713/2009.)

(1) Hyväksytyt tekstit, 18.6.2008, P6_TA(2008)0296.


Verkkoon pääsyn edellytykset rajat ylittävässä sähkön kaupassa ***II
PDF 188kWORD 38k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ja asetuksen (EY) N:o 1228/2003 kumoamisesta (14546/2/2008 – C6-0022/2009 – 2007/0198(COD))
P6_TA(2009)0243A6-0213/2009

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (14546/2/2008 – C6-0022/2009),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0531),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0213/2009),

1.   hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2009 antamiseksi verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ja asetuksen (EY) N:o 1228/2003 kumoamisesta

P6_TC2-COD(2007)0198


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin toisessa käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o 714/2009.)

(1) Hyväksytyt tekstit, 18.6.2008, P6_TA(2008)0295.


Maakaasun sisämarkkinat ***II
PDF 187kWORD 71k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta (14540/2/2008 – C6-0021/2009 – 2007/0196(COD))
P6_TA(2009)0244A6-0238/2009

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (14540/2/2008 – C6-0021/2009),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0529),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0238/2009),

1.   hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/.../EY antamiseksi maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta

P6_TC2-COD(2007)0196


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin toisessa käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2009/73/EY.)

(1) Hyväksytyt tekstit, 9.7.2008, P6_TA(2008)0347.


Maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyn ehdot ***II
PDF 187kWORD 38k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta (14548/2/2008 – C6-0023/2009 – 2007/0199(COD))
P6_TA(2009)0245A6-0237/2009

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (14548/2/2008 – C6-0023/2009),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0532),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0237/2009),

1.   hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2009 antamiseksi maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta

P6_TC2-COD(2007)0199


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin toisessa käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o 715/2009.)

(1) Hyväksytyt tekstit, 9.7.2008, P6_TA(2008)0346.


Yhteentoimivuusratkaisut eurooppalaisille julkishallinnoille (ISA) ***I
PDF 186kWORD 37k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteentoimivuusratkaisuista eurooppalaisille julkishallinnoille (ISA) (KOM(2008)0583 – C6-0337/2008 – 2008/0185(COD))
P6_TA(2009)0246A6-0136/2009

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0583),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 156 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0337/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A6-0136/2009),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o .../2009/EY tekemiseksi yhteentoimivuusratkaisuista eurooppalaisille julkishallinnoille (ISA)

P6_TC1-COD(2008)0185


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä N:o 922/2009/EY.)


Torjunta-aineiden levityskoneet ***I
PDF 188kWORD 34k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi torjunta-aineiden levityskoneista sekä koneista 17 päivänä toukokuuta 2006 annetun direktiivin 2006/42/EY muuttamisesta (KOM(2008)0535 – C6-0307/2008 – 2008/0172(COD))
P6_TA(2009)0247A6-0137/2009

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0535),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0307/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A6-0137/2009),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   panee merkille ehdotukseen liitetyn komission lausuman;

3.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/.../EY antamiseksi direktiivin 2006/42/EY muuttamisesta torjunta-aineiden levityskoneiden osalta

P6_TC1-COD(2008)0172


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2009/127/EY.)

LIITE

Komission lausuma

torjunta-aineiden levityskoneiden standardoinnista

Liitteessä I olevan 2.4. kohdan olennaisten vaatimusten tueksi komissio antaa Euroopan standardointikomitean tehtäväksi yhdenmukaisten standardien kehittämisen torjunta-aineiden levityskoneiden kullekin luokalle käyttäen niiden pohjana parhaita käytettävissä olevia menetelmiä, joiden avulla vältetään ympäristön tahaton altistuminen torjunta-aineille. Toimeksianto edellyttää erityisesti, että standardien avulla saadaan kriteerejä ja teknisiä eritelmiä, jotka koskevat mekaanisen suojan asentamista, tunneliruiskutusta ja ruiskutuksessa käytettäviä ilma-avusteisia laitteita, jotta voidaan estää vesilähteen saastuminen täytön ja tyhjentämisen yhteydessä. Tarkoituksena on myös saada tarkkoja määritelmiä valmistajan ohjeille, jotta voidaan estää torjunta-aineiden kulkeutuminen niin, että otetaan huomioon kaikki olennaiset tekijät, kuten suuttimet, paine, puomin korkeus, tuulen nopeus, ilman lämpötila ja kosteus sekä ajonopeus.


Renkaiden polttoainetehokkuutta koskeva merkintä ***I
PDF 744kWORD 944k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Liite
Liite
Liite
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi renkaiden polttoainetehokkuutta ja muita keskeisiä parametrejä koskevasta merkinnästä (KOM(2008)0779 – C6-0411/2008 – 2008/0221(COD))
P6_TA(2009)0248A6-0218/2009

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0779),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0411/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0218/2009),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi renkaiden polttoainetehokkuutta ja muita keskeisiä parametrejä koskevasta merkinnästä

P6_TC1-COD(2008)0221


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, JOTKA

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen║,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Kuten komission 8 päivänä heinäkuuta 2008 antamassa tiedonannossa "Ympäristöystävällisempi liikenne"(4) korostetaan, kestävä liikkuvuus on suuri haaste, johon yhteisön on vastattava ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja Euroopan kilpailukyvyn lisäämiseksi.

(2)  Komission 19 päivänä lokakuuta 2006 antamassa tiedonannossa "Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma: Mahdollisuuksien toteuttaminen"(5) osoitetaan, että kokonaisenergiankulutusta voidaan vähentää 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä tietyillä kohdennetuilla toimilla, muun muassa renkaiden merkintäjärjestelmällä.

(3)  Renkaiden osuus ajoneuvojen polttoainekulutuksesta on 20–30 prosenttia, mikä johtuu ennen kaikkea renkaiden vierintävastuksesta. Sen vuoksi tieliikenteen energiatehokkuutta voidaan lisätä huomattavasti pienentämällä renkaiden vierintävastusta, mikä vähentää myös päästöjä.

(4)  Renkailla on useita parametrejä, jotka liittyvät toisiinsa. Yhden parametrin, esimerkiksi vierintävastuksen, parantamisesta voi olla haittaa muille parametreille, esimerkiksi märkäpidolle, kun taas märkäpidon parantaminen voi lisätä vierintämelua. Rengasvalmistajia olisi kannustettava optimoimaan kaikki rengasparametrit siten, että ei aliteta jo tähän mennessä saavutettuja turvallisuusstandardeja.

(5)  Polttoainetehokkaat renkaat ovat kustannustehokas vaihtoehto, sillä niillä saavutettavat polttoainesäästöt enemmän kuin kompensoivat niiden korkeamman ostohinnan, joka johtuu tavallista suuremmista tuotantokustannuksista.

(6)   [Moottoriajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista] … päivänä …kuuta … annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o …/2009(6) säädetään renkaiden vierintävastusta koskevista vähimmäisvaatimuksista. Teknologian kehityksen ansiosta renkaiden vierintävastuksesta johtuvaa energiahävikkiä voidaan vähentää huomattavasti enemmän kuin mainitut vähimmäisvaatimukset edellyttävät. Tieliikenteen ympäristövaikutusten vähentämiseksi on aiheellista säätää, että loppukäyttäjille annetaan yhdenmukaisia tietoja tästä parametristä, ja siten kannustaa loppukäyttäjiä ostamaan polttoainetehokkaampia renkaita.

(7)  Vierintävastusta koskevan tiedon ja tietoisuuden lisäämiseksi polttoainesäästölaskuri, jollainen jo on olemassa C3-renkaita varten, olisi mielekäs väline, jolla osoitetaan mahdolliset polttoaineiden, rahan ja hiilidioksidin säästöt.

(8)  Liikennemelu on merkittävä häiriötekijä, joka vaikuttaa terveyteen haitallisesti. [Moottoriajoneuvojen yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista annetussa] asetuksessa (EY) N:o …/2009 säädetään renkaiden vierintämelua koskevista vähimmäisvaatimuksista. Uusilla teknologisilla saavutuksilla renkaiden vierintämelua voidaan vähentää huomattavasti enemmän kuin mainitut vähimmäisvaatimukset edellyttävät. Liikennemelun vähentämiseksi on aiheellista säätää, että loppukäyttäjille annetaan yhdenmukaisia tietoja tästä parametristä, ja siten kannustaa loppukäyttäjiä ostamaan pienen vierintämelun renkaita.

(9)  Antamalla yhdenmukaisia tietoja renkaiden vierintämelusta voitaisiin myös edistää liikennemelun torjuntatoimien täytäntöönpanoa ja lisätä tietoisuutta renkaiden aiheuttamasta liikennemelusta ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/49/EY(7) mukaisesti.

(10)   [Moottoriajoneuvojen yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista annetussa] asetuksessa (EY) N:o …/2009 säädetään renkaiden märkäpitoa koskevista vähimmäisvaatimuksista. Teknologian kehityksen ansiosta märkäpitoa voidaan parantaa huomattavasti enemmän kuin mainitut vähimmäisvaatimukset edellyttävät ja siten lyhentää märkäjarrutusmatkaa. Tieliikenneturvallisuuden parantamiseksi on aiheellista säätää, että loppukäyttäjille annetaan yhdenmukaisia tietoja tästä parametristä, ja siten kannustaa loppukäyttäjiä ostamaan renkaita, joilla on hyvä märkäpito.

(11)  Tieliikenneturvallisuuteen vaikuttavat myös muut rengasparametrit, esimerkiksi vesiliirto ja kaarrekäyttäytyminen. Näitä parametrejä varten ei kuitenkaan vielä ole saatavilla yhdenmukaistettuja testimenetelmiä. Siksi on aiheellista säätää mahdollisuudesta antaa myöhemmin tarvittaessa säännöksiä näitä rengasparametrejä koskevien yhdenmukaisten tietojen antamisesta loppukäyttäjille.

(12)  Talvirenkaiden ja pohjoismaisten talvirenkaiden erityiset parametrit eivät ole täysin verrattavissa normaalien renkaiden parametreihin. Jotta loppukäyttäjät voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja, mainittujen renkaiden parametrit olisi esitettävä tavalla, joka asettaa ne samanarvoiseen asemaan normaalien renkaiden kanssa.

(13)  Antamalla loppukäyttäjille tietoja rengasparametreistä standardimerkinnän muodossa voidaan todennäköisesti vaikuttaa loppukäyttäjien ostopäätöksiin ja siten saada heidät ostamaan turvallisempia, äänettömämpiä ja polttoainetehokkaampia renkaita. Tämä puolestaan todennäköisesti kannustaisi rengasvalmistajia optimoimaan vastaavat rengasparametrit, mikä edistäisi kestävämpää kulutusta ja tuotantoa.

(14)  Rengasvalmistajia, toimittajia ja jakelijoita olisi kannustettava noudattamaan tämän asetuksen säännöksiä vuoteen 2012 mennessä, jotta merkintäjärjestelmän hyväksymistä sekä hyödyn aikaansaamista nopeutetaan.

(15)  Useiden erilaisten kansallisten rengasmerkintäsääntöjen soveltaminen loisi esteitä yhteisön sisäiselle kaupalle ja lisäisi rengasvalmistajien hallinnollista rasitetta sekä testikuluja.

(16)  Vararenkaiden osuus rengasmarkkinoista on 78 prosenttia. Siksi on perusteltua antaa loppukäyttäjille tietoa sekä vararenkaiden että uusien ajoneuvojen renkaiden parametreistä.

(17)  Kuluttajat, myös ajoneuvokantaa hallinnoivat tahot ja kuljetusyritykset, tarvitsevat enemmän tietoa renkaiden polttoainetehokkuudesta ja muista parametreistä, sillä niiden on vaikea vertailla eri rengasmerkkien parametrejä, kun käytössä ei ole renkaiden merkintäjärjestelmää eikä yhdenmukaistettua testijärjestelmää. Siksi on aiheellista sisällyttää luokkien C1, C2 ja C3 renkaat tämän asetuksen soveltamisalaan.

(18)  Kuluttajat tuntevat hyvin energiamerkinnän, jolla kodinkoneet luokitellaan asteikolla A–G kodinkoneiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 22 päivänä syyskuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 1992/75/EY(8) mukaisesti, ja energiamerkintä on osoittautunut menestyksekkääksi tavaksi edistää tehokkaampia kodinkoneita. Samaa mallia olisi käytettävä renkaiden polttoainetehokkuuden merkinnässä.

(19)  Renkaiden merkintöjen olisi oltava esillä myyntipisteissä ja teknisessä mainosmateriaalissa, jotta jakelijat ja mahdolliset loppukäyttäjät saisivat yhdenmukaisia tietoja renkaiden polttoainetehokkuudesta, märkäpidosta ja vierintämelusta.

(20)  Jotkin loppukäyttäjät tekevät rengasvalintansa jo ennen myyntipisteessä käyntiä tai ostavat renkaansa postimyynnistä. Jotta myös nämä loppukäyttäjät voisivat perustaa ostopäätöksensä yhdenmukaisiin tietoihin renkaiden polttoainetehokkuudesta, märkäpidosta ja vierintämelusta, merkintöjen olisi oltava esillä kaikessa teknisessä mainosmateriaalissa, myös internetissä.

(21)  Mahdollisille ostajille olisi annettava täydentäviä standardoituja tietoja, joissa selitetään kaikki merkinnän osat – polttoainetehokkuus, märkäpito ja melupäästöt – ja näiden osien merkitys ja joihin sisältyy polttoainesäästölaskuri, joka osoittaa keskimääräiset polttoaine-, hiilidioksidi- ja kustannussäästöt. Nämä tiedot olisi esitettävä EU:n rengasmerkintäsivustolla sekä selittävissä esitteissä ja julisteissa kaikissa myyntipisteissä. Verkkosivuston osoite olisi ilmoitettava selkeästi merkinnässä sekä kaikessa teknisessä mainosmateriaalissa.

(22)  Tiedot olisi annettava [moottoriajoneuvojen yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista annetussa] asetuksessa (EY) N:o …/2009 säädettyjen yhdenmukaistettujen testimenetelmien mukaisesti, jotta loppukäyttäjät voisivat tehdä rengasvertailuja ja jotta valmistajille koituvia testikuluja voitaisiin vähentää.

(23)  Maantieliikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevasta haasteesta selviämisen kannalta on aiheellista, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön kannustimia polttoainetehokkaiden renkaiden edistämiseksi. Näiden kannustimien olisi oltava ║perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisia. Polttoainetehokkuuden vähimmäisluokat olisi määriteltävä sisämarkkinoiden pirstoutumisen välttämiseksi.

(24)  Merkintäsäännösten tavoitteet voidaan saavuttaa ja yhtäläiset toimintaedellytykset yhteisössä voidaan varmistaa vain, jos valmistajat, toimittajat ja jakelijat noudattavat kyseisiä säännöksiä.Jäsenvaltioiden olisi siksi määritettävä tehokkaat toimet, kuten markkinoiden valvonta, säännölliset jälkitarkastukset ja tehokkaat seuraamukset, jotka ovat riittävän tehokkaita tämän asetuksen määräysten täytäntöönpanon varmistamiseksi.

(25)  Jäsenvaltioiden olisi asetuksen täytäntöönpanon yhteydessä pyrittävä pidättäytymään toimenpiteistä, joilla pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yritykset) kohdistetaan perusteettomia, byrokraattisia ja joustamattomia velvoitteita, sekä ottamaan huomioon pk-yritysten erityistarpeet sekä niihin kohdistuvat taloudelliset ja hallinnolliset rasitteet.

(26)  Tämän asetuksen täytäntöönpanon asianmukaista arviointia varten olisi suoritettava tutkimus, jossa todetaan, ovatko muutokset tarpeen. Tässä tutkimuksessa olisi erityisesti keskityttävä siihen, miten kuluttajat ymmärtävät merkinnän, mukaan luettuna meluparametri, sekä teknologisten muutosten edellyttämään mukauttamiseen.

(27)  Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(9) mukaisesti.

(28)  Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta ottaa käyttöön luokkien C2 ja C3 renkaiden märkäpitoluokitusta koskevia vaatimuksia ja muita keskeisiä rengasparametrejä kuin polttoainetehokkuutta, märkäpitoa ja vierintämelua koskevia vaatimuksia sekä mukauttaa liitteitä tekniikan kehitykseen. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tarkoitus ja kohde

Tämän asetuksen tarkoituksena on lisätä tieliikenteen turvallisuutta sekä taloudellista ja ympäristöllistä tehokkuutta edistämällä polttoainetehokkaiden, turvallisten ja meluttomien renkaiden käyttöä.

Tällä asetuksella luodaan kehys rengasparametrejä koskevien yhdenmukaistettujen tietojen antamiseksi merkinnän avulla siten, että kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja renkaita ostaessaan.

2 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä asetusta sovelletaan luokkien C1, C2 ja C3 renkaisiin.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tätä asetusta ei sovelleta:

   a) pinnoitettuihin renkaisiin;
   b) ammattikäyttöön tarkoitettuihin maastorenkaisiin;
   c) renkaisiin, jotka on tarkoitettu asennettaviksi yksinomaan ennen 1 päivää lokakuuta 1990 ensirekisteröityihin ajoneuvoihin;
   d) T-tyypin väliaikaisesti käytettäviin vararenkaisiin;
   e) renkaisiin, joiden nopeusluokitus on alle 80 km/h;
   f) renkaisiin, joiden vanteen nimellishalkaisija on enintään 254 mm tai vähintään 635 mm;
   g) pito-ominaisuuksia parantavilla lisälaitteilla varustettuihin renkaisiin, kuten nastarenkaisiin.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

   1) "luokkien C1, C2 ja C3 renkailla' rengasluokkia, jotka on määritelty [moottoriajoneuvojen yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista annetun] asetuksen (EY) N:o …/2009 8 artiklassa;
   2) "T-tyypin väliaikaisesti käytettävällä vararenkaalla' väliaikaisesti käytettävää vararengasta, joka on tarkoitettu käytettäväksi vakiorenkaille ja vahvistetuille renkaille säädettyjä täyttöpaineita korkeammilla täyttöpaineilla;
   3) "talvirenkaalla' rengasta, jonka pintakuvio, pinta-aine tai rakenne on suunniteltu ensisijassa niin, että sen ominaisuudet talviolosuhteissa ovat tavallista rengasta paremmat ajoneuvon liikkeellelähdön ja liikkeellä pysymisen kannalta;
   4) "myyntipisteellä' paikkaa, jossa renkaat ovat esillä ▌tai myynnissä, myös sellaista autojen näyttelytilaa, jossa on esillä asentamattomia renkaita;
   5) "teknisellä mainosmateriaalilla' ▌loppukäyttäjille tai jakelijoille tarkoitettuja renkaiden tai ajoneuvojen markkinoimiseen käytettäviä painettuja tai sähköisiä tai internetissä julkaistavia teknisiä käsikirjoja, esitteitä, lehtisiä ja luetteloita, joissa kuvataan renkaita koskevia parametrejä, pois luettuna tiedotusvälineissä tapahtuva mainonta;
   6) "teknisellä asiakirja-aineistolla' renkaita koskevia tietoja, mukaan luettuina tiedot renkaan valmistajasta ja merkistä, kuvaus rengastyypistä tai rengasryhmästä, josta on ilmoitettava polttoainetehokkuusluokka, märkäpitoluokka ja vierintämelun mittausarvo, sekä testiraportit ja testaustarkkuus;
   7) "polttoainesäästölaskurilla' erityisillä rengasmerkintäsivustoilla olevaa välinettä, jolla osoitetaan mahdolliset keskimääräiset polttoaine-, hiilidioksidi- ja kustannussäästöt luokkien C1, C2 ja C3 renkaille;
   8) "EU:n rengasmerkintäsivustolla' komission hallinnoimaa keskitettyä verkossa olevaa lähdettä, joka tarjoaa selittävää ja täydentävää tietoa kaikista renkaan merkinnän osista ja sisältää polttoainesäästölaskurin;
   8) "valmistajalla' luonnollista tai oikeushenkilöä, joka valmistaa, suunnitteluttaa tai valmistuttaa tuotetta ja markkinoi sitä omalla nimellään tai tavaramerkillä;
   10) "tuojalla' yhteisöön sijoittautunutta luonnollista tai oikeushenkilöä, joka saattaa tuotteita kolmannesta maasta yhteisön markkinoille;
   11) "toimittajalla' valmistajaa tai sen valtuuttamaa edustajaa yhteisössä taikka tuojaa;
   12) "jakelijalla' toimitusketjuun kuuluvaa luonnollista tai oikeushenkilöä, joka asettaa renkaan saataville markkinoilla, ei kuitenkaan toimittajaa eikä tuojaa;
   13) "asettamisella saataville markkinoilla' tuotteen toimittamista yhteisön markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta;
   14) "loppukäyttäjällä' kuluttajaa, muun muassa autokantaa hallinnoivaa tahoa tai maantiekuljetusyritystä, joka ostaa tai jonka oletetaan ostavan renkaita;
   15) "keskeisellä parametrillä' rengasparametriä, kuten vierintävastusta, märkäpitoa ja vierintämelua, jolla on renkaan käytön aikana huomattavia vaikutuksia ympäristöön, tieliikenneturvallisuuteen ja terveyteen.

4 artikla

Komission velvollisuudet

1.  Komissio perustaa syyskuuhun 2010 mennessä "EU:n rengasmerkintäsivuston" ja ylläpitää sitä referenssinä, josta saa selittävää tietoa kustakin merkinnän osasta.

2.  Sivustoon sisältyvät:

   a) selvitys merkinnässä käytetyistä kuvamerkeistä;
   b) polttoainesäästölaskuri, joka osoittaa mahdolliset polttoaineen, rahan ja hiilidioksidipäästöjen säästöt, jotka voidaan saavuttaa asentamalla vierintävastukseltaan alhaiset luokkien C1, C2 ja C3 renkaat;
  c) teksti, jossa korostetaan, että todelliset polttoainesäästöt ja liikenneturvallisuus riippuvat voimakkaasti kuljettajien käyttäytymisestä ja erityisesti seuraavista seikoista:
   i) taloudellinen ajotapa, joka voi merkittävästi alentaa polttoaineen kulutusta,
   ii) rengaspaine, joka olisi säännöllisesti tarkistettava paremman märkäpidon ja polttoainetaloudellisuuden varmistamiseksi,
   iii) pysähtymismatkat, joita olisi aina tiukasti noudatettava.

5 artikla

Rengastoimittajien velvollisuudet

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rengastoimittajat noudattavat seuraavia vaatimuksia:

   1) Toimittajien on varmistettava, että jakelijoille tai loppukäyttäjilletoimitettavien luokkien C1 ja C2 renkaiden mukana toimitetaan merkintä, jossa ilmoitetaan vapaavalintaisella tavalla tai kulutuspintaan kiinnitetyllä tarralla polttoainetehokkuus ja märkäpitoluokka sekä vierintämelun mittausarvo liitteessä I olevan A, B ja C osan mukaisesti.
   2) Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tarran ja merkinnän on oltava muodoltaan liitteen II mukainen.
   3) Toimittajien on ilmoitettava polttoainetehokkuusluokka, märkäpitoluokka ja vierintämelun mittausarvo teknisessä mainosmateriaalissa liitteen I mukaisesti ja liitteessä III mainitussa järjestyksessä. Luokkien C2 ja C3 renkaista on myös ilmoitettava mitattu vierintävastuskerroin.
   4) Toimittajat ovat viiden vuoden ajan siitä, kun tietyn rengastyypin viimeinen rengas on asetettu saataville markkinoilla, velvollisia saattamaan teknisen asiakirja-aineiston jäsenvaltioiden viranomaisten saataville pyynnöstä. Teknisen asiakirja-aineiston on oltava tarpeeksi yksityiskohtainen, jotta viranomaiset voivat tarkistaa merkinnässä ilmoitettujen polttoainetehokkuutta, märkäpitoa ja vierintämelua koskevien tietojen paikkansapitävyyden.
   5) Toimittajien on esitettävä tyyppihyväksyntätestissä mitatut arvot vierintävastuskertoimen (kg/t), märkäpitoindeksin (suorituskykyindeksi G verrattuna standardivertailurenkaaseen) ja melupäästöjen (desibeleinä) osalta julkisesti saatavilla olevassa tietokannassa.

6 artikla

Rengasjakelijoiden velvollisuudet

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rengasjakelijat noudattavat seuraavia vaatimuksia:

   1) Jakelijoiden on varmistettava, että tarra tai merkintä, jonka toimittajat ovat toimittaneet5 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai liitteessä II olevassa 3 kohdassa kuvattu yksityiskohtaisempi selittävä versio merkinnästä, ovat saatavilla ja selkeästi näkyvissä joko renkaassa tai sen välittömässä läheisyydessä myyntipisteessä.
   2) Jos myynnissä olevat renkaat eivät ole loppukäyttäjän nähtävillä, jakelijoiden on annettava loppukäyttäjälle asiakirja-aineistoa niiden polttoainetehokkuusluokasta, märkäpitoluokasta ja vierintämelun mittausarvosta.
   3) Jakelijoiden on ilmoitettava loppukäyttäjille luokkien C1, C2 ja C3 renkaiden osalta rengasoston yhteydessä annettavassa laskussa tai sen yhteydessä liitteessä II olevassa 3 tai 4 kohdassa kuvattu merkinnän selittävä versio, jossa ilmoitetaan polttoainetehokkuusluokka, märkäpitoluokka ja vierintämelun mittausarvot sellaisina kuin ne on esitetty liitteessä I olevassa A, B ja C osassa.

7 artikla

Ajoneuvotoimittajien ja -jakelijoiden velvollisuudet

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ajoneuvotoimittajat ja -jakelijat noudattavat seuraavia vaatimuksia:

   1) Ajoneuvotoimittajien ja -jakelijoiden on annettava tietoa uusien ajoneuvojen renkaista; tiedoissa on ilmoitettava polttoainetehokkuusluokka liitteessä I olevan A osan mukaisesti, vierintämelun mittausarvo liitteessä I olevan C osan mukaisesti ja luokan C1 renkaiden märkäpitoluokka liitteessä I olevan B osan mukaisesti liitteessä III mainitussa järjestyksessä. Nämä tiedot on sisällytettävä vähintään sähköiseen tekniseen mainosmateriaaliin ja annettava loppukäyttäjille ennen ajoneuvon myyntiä.
   2) Jos uuteen ajoneuvoon voidaan asentaa erilaisia rengastyyppejä eikä loppukäyttäjälle anneta mahdollisuutta valita tyyppien välillä, 1 kohdassa tarkoitetuissa tiedoissa on ilmoitettava kyseisten rengastyyppien polttoainetehokkuudeltaan ja märkäpidoltaan pienin luokka sekä suurin vierintämelun mittausarvo ▌;
  3) Jos loppukäyttäjälle annetaan mahdollisuus valita uuteen ajoneuvoon asennettavat renkaat eri rengastyypeistä, sovelletaan seuraavaa a tai b kohtaa:
   a) jos loppukäyttäjälle annetaan mahdollisuus valita erikokoisia renkaita tai vanteita mutta ei muita rengastyypin ominaisuuksia, 1 kohdassa tarkoitetuissa tiedoissa on mainittava kunkin renkaan tai vanteen kokoa koskeva polttoainetehokkuudeltaan ja märkäpidoltaan pienin luokka sekä suurin vierintämelun mittausarvo kaikista tähän rengas- tai vannekokoon kuuluvista rengastyypeistä;
   b) lukuun ottamatta a kohdassa tarkoitettuja tapauksia, kaikissa 1 kohdassa mainituissa tiedoissa on mainittava kaikkien loppukäyttäjän valittavana olevien rengastyyppien polttoainetehokkuusluokka, märkäpitoluokka ja vierintämelun mittausarvo.

8 artikla

Yhdenmukaistetut testimenetelmät

Edellä 5, 6 ja 7 artiklan mukaisesti annettavien, renkaiden polttoainetehokkuus- ja märkäpitoluokkaa sekä vierintämelun mittausarvoa koskevat tiedot on hankittava soveltamalla liitteessä I tarkoitettuja yhdenmukaistettuja testimenetelmiä. Yhdenmukaistetuilla testeillä on voitava tarjota loppukäyttäjälle luokittelu, joka on luotettava ja edustaa täysin testattuja ominaisuuksia.

9 artikla

Tarkistusmenettely

1.  Jäsenvaltioiden on arvioitava liitteessä IV esitetyn menettelyn mukaisesti, ovatko ilmoitetut polttoainetehokkuus- ja märkäpitoluokat liitteessä I olevien A ja B osan mukaiset ja onko ilmoitettu vierintämelun mittausarvo liitteessä I olevan C osan mukainen.

2.  Tällaiset arvioinnit eivät vaikuta ajoneuvon tai renkaan tyyppihyväksyntään, joka on saatu puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5 päivänä syyskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY(10) tai [moottoriajoneuvojen yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista annetun] asetuksen (EY) N:o .../2009 mukaisesti. Vaatimustenmukaisuuden arviointia varten jäsenvaltioiden on myös tarvittaessa viitattava renkaan tyyppihyväksyntäasiakirjoihin ja toimittajan esittämään asiaa koskevaan tausta-aineistoon.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset luovat myyntipisteitä varten rutiini- ja yllätystarkastusjärjestelmän, jolla varmistetaan tämän asetuksen vaatimusten noudattaminen.

10 artikla

Sisämarkkinat

1.  Tämän asetuksen säännöksiä noudatettaessa jäsenvaltiot eivät saa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotetietojen perusteella kieltää eivätkä rajoittaa renkaiden asettamista saataville markkinoilla.

2.  Jäsenvaltioiden on pidettävä merkintöjä ja tuotetietoja tämän asetuksen säännösten mukaisina, jollei niillä ole näyttöä päinvastaisesta.Ne voivat vaatia toimittajia esittämään 5 artiklan 4 kohdan mukaisen teknisen asiakirja-aineiston sen arvioimiseksi, ovatko ilmoitetut arvot paikkansapitävät.

11 artikla

Kannustimet

Jäsenvaltiot eivät saa tarjota kannustimiasellaisten renkaiden edistämiseksi, joiden polttoainetehokkuus tai märkäpito on luokkaa C alemmalla tasolla liitteessä I olevassa A ja B osassa tarkoitetulla tavalla.

12 artikla

Asetuksen muuttaminen ja mukauttaminen tekniseen kehitykseen

Seuraavista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, muun muassa sitä täydentämällä, säädetään 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen:

   1) luokkien C2 ja C3 renkaiden märkäpitoluokitusta koskevien vaatimusten käyttöönotto, edellyttäen että saatavilla on soveltuvia yhdenmukaistettuja testimenetelmiä;
   2) talvirenkaita ja pohjoismaisia talvirenkaita koskevien vaatimusten käyttöönotto;
   3) liitteiden I–IV mukauttaminen tekniseen kehitykseen.

13 artikla

Täytäntöönpano ja seuraamukset

1.  Jäsenvaltioiden on jatkuvan tietojen vaihdon avulla varmistettava tiivis yhteistyö markkinoiden valvonnassa tämän asetuksen johdonmukaisen täytäntöönpanon nimissä. Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheellisia toimenpiteitä säännöllisen jälkikäteisvalvonnan mahdollistamiseksi, jotta varmistetaan, että sääntöjen vastaisesti merkityt renkaat saatetaan vastaamaan vaatimuksia tai poistetaan markkinoilta.

2.  Jäsenvaltioiden on annettava säädöksiä, joissa säädetään tämän asetuksen säännösten rikkomisesta aiheutuvista seuraamuksista, mukaan luettuna säännöt seuraamuksista,joita sovelletaan tämän asetuksen mukaisesti annettujen säännösten rikkomiseen, sekä säännökset, joilla varmistetaan niiden täytäntöönpano.

3.  Kyseisten toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

4.  Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle nämä säännökset ja niiden myöhemmät muutokset tiedoksi viipymättä.

14 artikla

Komitea

1.  Komissiota avustaa komitea.

2.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

15 artikla

Uudelleentarkastelu

1.  Komissio arvioi tämän asetuksen soveltamista viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen soveltamispäivästä ja ottaa huomioon muun muassa seuraavat seikat:

   a) merkinnän tehokkuus kuluttajien tietoisuuden kannalta,
   b) olisiko merkintäjärjestelmä ulotettava koskemaan pinnoitettuja renkaita,
   c) olisiko otettava käyttöön uusia rengasparametrejä tai -luokkia,
   d) ajoneuvojen toimittajien ja jakelijoiden loppukäyttäjille rengasparametreistä antamat tiedot.

2.  Komissio esittää tämän tarkastelun pohjalta sekä vaikutusten arvioinnin ja kuluttajatutkimuksen jälkeen Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja tarvittaessa ehdotuksen tämän asetuksen muuttamiseksi.

16 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä marraskuuta 2012.

Edellä olevaa 5 ja 6 artiklaa sovelletaan renkaisiin kuitenkin vasta 1 päivänä heinäkuuta 2012.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty║

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

Liite I

Rengasparametrien luokitus

A osa: Polttoainetehokkuusluokat

Polttoainetehokkuusluokka on määritettävä vierintävastuskertoimen (RCC) perusteella jäljempänä olevan asteikon A–G mukaisesti ja mitattava ║Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission säännön║ mukaisesti.

Luokan C1 renkaat

Luokan C2 renkaat

Luokan C3 renkaat

RRC kiloa/tonnia

Energia-tehokkuus-luokka

RRC kiloa/tonnia

Energia-tehokkuus-luokka

RRC kiloa/tonnia

Energia-tehokkuus-luokka

RRC ≤ 6,5

A

RRC ≤ 5,5

A

RRC ≤ 4,0

A

6,6 ≤ RRC ≤ 7,7

B

5,6 ≤ RRC ≤ 6,7

B

4,1 ≤ RRC ≤ 5,0

B

7,8 ≤ RRC ≤ 9,0

C

6,8 ≤ RRC ≤ 8,0

C

5,1 ≤ RRC ≤ 6,0

C

D

D

6,1 ≤ RRC ≤ 7,0

D

9,1 ≤ RRC ≤ 10,5

E

8,1 ≤ RRC ≤ 9,2

E

7,1 ≤ RRC ≤ 8,0

E

10,6 ≤ RRC ≤ 12,0

F

9,3 ≤ RRC ≤ 10,5

F

RRC ≥ 8,1

F

RRC ≥ 12,1

G

RRC ≥ 10,6

G

G

B osa: Märkäpitoluokat

Luokan C1 renkaiden märkäpitoluokka on määriteltävä märkäpitoindeksin (G) perusteella jäljempänä olevan asteikon A–G mukaisesti ja mitattava Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission säännön nro 117 ("Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat renkaiden hyväksyntää vierintämelun ja märkäpidon osalta")(11) mukaisesti.

G

Märkäpitoluokat

155 ≤ G

A

140 ≤ G ≤ 154

B

125 ≤ G ≤ 139

C

-

D

110 ≤ G ≤ 124

E

G ≤ 109

F

-

G

C osa: Vierintämelu

Vierintämelun mittausarvo on ilmoitettava desibeleinä ja mitattava Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission säännön nro 117 ("Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat renkaiden hyväksyntää vierintämelun ja märkäpidon osalta") mukaisesti.

D osa: Vähämeluisuuden merkki

Seuraavassa esitetyn luokituksen mukaisesti vähämeluisiksi määriteltyjen renkaiden osalta desibeleinä mitattua vierintämelun mittausarvoa täydennetään "vähämeluisuuden merkillä".

Vierintämeluluokat (dB(A))

C1

C2

C3

Vähämeluisuuden merkki*

≤ 68

≤ 69

≤ 70

* Vähämeluisuuden merkki

20090422-P6_TA(2009)0248_FI-p0000001.fig

Liite II

Merkinnän muoto

Edellä5 artiklan 1 kohdassa ja 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tarra koostuu kahdesta osasta: 1) merkinnästä, joka on painettu jäljempänä esitetyn mallin mukaisesti, ja 2) kentästä, johon on merkitty toimittajan nimi, renkaan merkki, renkaan mitat, kuormitusindeksi, nopeusluokitus ja muita teknisiä eritelmiä, jäljempänä 'tuotemerkkikenttä'.

1.  Merkinnän malli

1.1.  Merkinnän, joka painetaan 5 artiklan 1 kohdassa ja 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tarraan, on oltava seuraavan mallin mukainen║:

20090422-P6_TA(2009)0248_FI-p0000003.fig

1.2.  Eritelmään lisätään seuraava kohta:

EU:n rengasverkkosivuston osoite suurella kirjasintyypillä merkinnän alaosaan.

1.3.  Merkinnän eritelmät ovat seuraavat:

20090422-P6_TA(2009)0248_FI-p0000005.fig

1.4.  Merkinnän on oltava vähintään 75 mm leveä ja 110 mm korkea. Jos merkintä painetaan suuremmassa koossa, sen on kuitenkin noudatettava edellä olevien eritelmien mukaisia suhteita.

1.5.  Merkinnän on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)  Käytettävät värit ovat CMYK – syaani, magenta, keltainen ja musta. Esimerkiksi 00-70-X-00: 0 % syaania, 70 % magentaa, 100 % keltaista ja 0 % mustaa.

b)  Jäljempänä mainitut luvut viittaavat kohdassa 1.3 esitettyyn malliin.

20090422-P6_TA(2009)0248_FI-p0000007.fig Polttoainetehokkuus

Mallin mukainen kuvamerkki: leveys: 19,5 mm, korkeus: 18,5 mm – Kuvamerkin kehyksen viiva: 3,5 pt, leveys: 26 mm, korkeus: 23 mm – Luokituksen kehys: viiva: 1 pt – Kehyksen loppu: viiva: 3,5 pt, leveys: 36 mm – Väri: X-10-00-05.

20090422-P6_TA(2009)0248_FI-p0000009.fig Märkäpito

Mallin mukainen kuvamerkki: leveys: 19 mm, korkeus: 19 mm – Kuvamerkin kehys: viiva: 3,5 pt, leveys: 26 mm, korkeus: 23 mm – Luokituksen kehys: viiva: 1 pt – Kehyksen loppu: viiva: 3,5 pt, leveys: 26 mm – Väri: X-10-00-05.

20090422-P6_TA(2009)0248_FI-p0000011.fig Vierintämelu

Mallin mukainen kuvamerkki: leveys: 23 mm, korkeus: 15 mm – Kuvamerkin kehys: viiva: 3,5 pt, leveys: 26 mm, korkeus: 24 mm – Arvon kehys: viiva: 1 pt – Kehyksen loppu: viiva: 3,5 pt, korkeus: 24 mm – Väri: X-10-00-05.

20090422-P6_TA(2009)0248_FI-p0000013.fig Merkinnän reuna: viiva: 1,5 pt – Väri: X-10-00-05.

20090422-P6_TA(2009)0248_FI-p0000015.fig Asteikko A–G

   Nuolet: korkeus: 4,75 mm, nuolten väli: 0,75 mm, musta viiva: 0,5 pt – Värit:

. A: X-00-X-00

. B: 70-00-X-00

. C: 30-00-X-00

. D: 00-00-X-00

. E: 00-30-X-00

. F: 00-70-X-00

. G: 00-X-X-00.

   Teksti: Helvetica Bold 12 pt, 100 % valkoista, musta ääriviiva: 0,5 pt.
  

20090422-P6_TA(2009)0248_FI-p0000017.fig Luokitus

   Nuoli: leveys: 16 mm, korkeus: 10 mm, 100 % mustaa
   Teksti: Helvetica Bold 27 pt, 100 % valkoista.
  

20090422-P6_TA(2009)0248_FI-p0000019.fig Asteikon rivit: viiva: 0,5 pt, katkoviiva: 5,5 mm, 100 % mustaa.

  

20090422-P6_TA(2009)0248_FI-p0000021.fig Asteikon teksti: Helvetica Bold 11 pt, 100 % mustaa.

  

20090422-P6_TA(2009)0248_FI-p0000023.fig Meluarvo

   Kenttä: leveys: 25 mm, korkeus: 10 mm, 100 % mustaa.
   Teksti: Helvetica Bold 20 pt, 100 % valkoista.
   Yksikön teksti: Helvetica Bold Regular (esimerkki "(A)") 13 pt, 100 % valkoista.
  

20090422-P6_TA(2009)0248_FI-p0000025.fig EU-logo: leveys: 9 mm, korkeus: 6 mm.

  

20090422-P6_TA(2009)0248_FI-p0000027.fig Asetusviite: Helvetica Regular 7,5 pt, 100 % mustaa.

Rengasluokan tiedot: Helvetica Bold 7,5 pt, 100 % mustaa.

c)  Taustan on oltava valkoinen.

1.6.  Rengasluokka (C1, C2 tai C3) on ilmoitettava merkinnässä kohdassa 1.2 esitetyn mallin mukaisessa muodossa.

2.  Tuotemerkkikenttä

║ Toimittajien on ilmoitettava tarrassa merkinnän ohella nimensä, renkaan merkki, renkaan mitat, kuormitusindeksi, nopeusluokka ja muita teknisiä eritelmiä. Väri, muoto ja malli ovat valinnanvaraiset. Tuotemerkkikentän koon on säilyttävä merkinnän kokoon nähden suhteessa 4:5, eivätkä annetut tiedot saa häiritä merkinnän sanomaa.

3.  Laajennetun selittävän merkinnän muoto

Edellä 6 artiklassa tarkoitetun selittävän merkinnän on vastattava oheista kuvaa ja teksti on käännettävä myyntipisteen kielille. Tämä merkintäversio on esitettävä asiakkaalle annettavassa laskussa tai sen yhteydessä, jollei tästä aiheudu jakelijalle kohtuutonta rasitusta, jolloin tieto on annettava liitteessä II olevan 4 kohdan mukaisesti.

20090422-P6_TA(2009)0248_FI-p0000029.fig

4.  Kuitissa annettavien tietojen muoto

Jos liitteessä II olevassa 3 kohdassa esitetyn selittävän merkinnän painatuskustannukset muodostavat kohtuuttoman rasitteen jakelijalle, merkinnän tiedot on esitettävä seuraavan kuvauksen mukaisesti:

20090422-P6_TA(2009)0248_FI-p0000031.fig

Liite III

Teknisessä mainosmateriaalissa annettavat tiedot

1.  Renkaita koskevat tiedot on annettava seuraavassa järjestyksessä:

   i) Polttoainetehokkuusluokka (║A–G).
   ii) Märkäpitoluokka (║A–G).
   iii) Vierintämelun mittausarvo (dB).

2.  Tietojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

   i) Niiden on oltava helposti luettavat.
   ii) Niiden on oltava helposti ymmärrettävät.
   iii) Jos tietty rengastyyppi voi mittojen tai muiden parametrien perusteella kuulua eri luokkiin, on ilmoitettava koko skaala suorituskyvyltään huonoimmasta parhaimpaan renkaaseen.

3.  Toimittajien on verkkosivustollaan:

     i) esitettävä linkki EU:n renkaiden merkintöjä koskevaan verkkosivustoon
   ii) selitettävä merkinnässä käytetyt kuvamerkit sekä EU:n rengasmerkintäsivustolla esitetty polttoainetehokkuuslaskuri,
  iii) tähdennettävä, että tosiasialliset polttoainesäästöt ja tieliikenneturvallisuus riippuvat erittäin suuresti kuljettajan käyttäytymisestä, erityisesti, että:
   taloudellisella ajotavalla voidaan vähentää polttoainekulutusta huomattavasti,
   rengaspaine olisi tarkistettava säännöllisin väliajoin, koska oikea rengaspaine parantaa märkäpitoa ja polttoainetehokkuutta,
   pysähtymismatkan edellyttämää turvaväliä olisi aina noudatettava tarkasti.

Liite IV

Tarkistusmenettely

Ilmoitettujen polttoainetehokkuus- ja märkäpitoluokkien ja ilmoitetun vierintämelun mittausarvon paikkansapitävyys on tarkistettava jokaisen rengastyypin tai rengasryhmän osalta, siten kuin toimittaja on ne määritellyt, seuraavan menettelyn mukaisesti:

   1) Ensin testataan yksi rengas. Jos mittausarvo vastaa ilmoitettua luokkaa tai ilmoitettua vierintämelun mittausarvoa, testi katsotaan läpäistyksi.
   2) Jos mittausarvo ei vastaa ilmoitettua luokkaa tai ilmoitettua vierintämelun mittausarvoa, testataan kolme muuta rengasta. Ilmoitettujen tietojen paikkansapitävyyttä arvioidaan kaikista neljästä testatusta renkaasta saatujen mittausarvojen keskiarvon perusteella.

(1) Lausunto annettu 25. maaliskuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).
(2) EUVL C , , s. .
(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 22. huhtikuuta 2009.
(4) KOM(2008)0433.
(5) KOM(2006)0545.
(6) ║EUVL L, s. .
(7) EYVL L 189, 18.7.2002, s. 12.
(8) EYVL L 297, 13.10.1992, s. 16.
(9) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.
(10) EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1.
(11) EUVL L 231, 29.8.2008, s. 19.


Asetuksen (EY) N:o 717/2007 (matkapuhelimet) ja direktiivin 2002/21/EY (sähköinen viestintä) muuttaminen ***I
PDF 186kWORD 50k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi verkkovierailuista yleisissä matkapuhelinverkoissa yhteisön alueella annetun asetuksen (EY) N:o 717/2007 ja sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY muuttamisesta (KOM(2008)0580 – C6-0333/2008 – 2008/0187(COD))
P6_TA(2009)0249A6-0138/2009

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0580),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0333/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A6-0138/2009),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2009 antamiseksi verkkovierailuista yleisissä matkapuhelinverkoissa yhteisön alueella annetun asetuksen (EY) N:o 717/2007 ja sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY muuttamisesta

P6_TC1-COD(2008)0187


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o 544/2009.)


Tietojen ilmoittamista ja asiakirjoja koskevat vaatimukset sulautumisissa ja jakautumisissa ***I
PDF 185kWORD 51k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivien 77/91/ETY, 78/855/ETY ja 82/891/ETY sekä direktiivin 2005/56/EY muuttamisesta tietojen ilmoittamista ja asiakirjoja koskevien vaatimusten osalta sulautumisissa ja jakautumisissa (KOM(2008)0576 – C6-0330/2008 – 2008/0182(COD))
P6_TA(2009)0250A6-0247/2009

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0576),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 44 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0330/2008),

–   ottaa huomioon neuvoston edustajan 7. huhtikuuta 2009 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä ehdotus sellaisena kuin se on tarkistettuna EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0247/2009),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/.../EY antamiseksi neuvoston direktiivien 77/91/ETY, 78/855/ETY ja 82/891/ETY sekä direktiivin 2005/56/EY muuttamisesta sulautumis- ja jakautumistapauksissa annettavien tietojen ilmoittamista ja asiakirjoja koskevien vaatimusten osalta

P6_TC1-COD(2008)0182


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2009/109/EY.)


Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittaminen ja harjoittaminen (uudelleenlaatiminen) ***I
PDF 191kWORD 45k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (SOLVENSSI II) (uudelleenlaatiminen) (KOM(2008)0119 – C6-0231/2007 – 2007/0143(COD))
P6_TA(2009)0251A6-0413/2008

(Yhteispäätösmenettely – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0361) sekä muutetun ehdotuksen (KOM(2008)0119),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 47 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen parlamentille (C6-0231/2007),

–   ottaa huomioon 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä(1),

–   ottaa huomioon neuvoston edustajan 1. huhtikuuta 2009 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä ehdotus, sellaisena kuin se on tarkistettuna, EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 80 a ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0413/2008),

A.   toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä oleva ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna ja mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suosituksiin;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen parlamentin käsiteltäväksi, jos komissio aikoo tehdä ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/.../EY antamiseksi vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (SOLVENSSI II) (uudelleenlaadittu toisinto)

P6_TC1-COD(2007)0143


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2009/138/EY.)

(1) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.


Väliaikainen kauppasopimus Turkmenistanin kanssa
PDF 114kWORD 40k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 Turkmenistanin kanssa tehtävästä väliaikaisesta kauppasopimuksesta
P6_TA(2009)0252B6-0150/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston ja komission päätökseksi (KOM(1998)0617),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Turkmenistanin kauppaa ja kaupan liitännäistoimenpiteitä koskevan väliaikaisen sopimuksen (5144/1999),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 133 artiklan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C5-0338/1999),

–   ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n Keski-Aasian strategiasta(1),

–   ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman edellä mainitusta ehdotuksesta(2),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen ja Turkmenistanin välisiä suhteita säännellään tällä hetkellä joulukuussa 1989 allekirjoitetulla Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön ja Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton välisellä kauppaa sekä kaupallista ja taloudellista yhteistyötä koskevalla sopimuksella; ottaa huomioon, että kyseiseen sopimukseen ei sisälly ihmisoikeuslauseketta,

B.   ottaa huomioon, että Euroopan yhteisön, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Turkmenistanin kauppaa ja kaupan liitännäistoimenpiteitä koskeva 2. joulukuuta 1998 tehty väliaikainen sopimus on nyt hyväksyttävänä neuvostossa,

C.   ottaa huomioon Turkmenistanin kanssa tehdyn kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka parafoitiin toukokuussa 1997 ja allekirjoitettiin vuonna 1998; toteaa, että sittemmin 11 jäsenvaltiota on ratifioinut sopimuksen, Ranskan, Irlannin, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Kreikan ratifiointi on vielä tekemättä ja 12 uutta jäsenvaltiota aikoo ratifioida sen yhdellä pöytäkirjalla; toteaa, että Turkmenistan ratifioi kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen 2004,

D.   toteaa, että kun kumppanuus- ja yhteistyösopimus on kaikkien ratifioima, se tehdään aluksi 10 vuodeksi, minkä jälkeen se uusitaan vuosittain, ellei kumpikaan sopimuspuoli irtisano sitä; ottaa huomioon, että sopimuspuolet voivat laajentaa tai muuttaa sopimusta tai kehittää sitä edelleen uusien seikkojen huomioon ottamiseksi,

E.   ottaa huomioon Turkmenistanin tärkeän roolin Keski-Aasiassa, minkä vuoksi sen ja Euroopan unionin välinen yhteistyö on toivottavaa,

F.   katsoo, että Turkmenistanin tilanne on parantunut presidentin vaihtumisen myötä; toteaa, että hallinto on ilmaissut halukkuutensa tehdä merkittäviä uudistuksia; katsoo, että tarvitaan vielä merkittävää edistymistä useilla keskeisillä aloilla, kuten ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaate, demokratia ja yksilönvapaudet,

G.   toteaa, että ehdotetussa Euroopan yhteisöjen ja Turkmenistanin väliaikaisessa kauppasopimuksessa asetetaan demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen yhteistyön ehdoksi,

H.   katsoo siksi, että väliaikaisella kauppasopimuksella voidaan edistää Turkmenistanissa meneillään olevia demokraattisia uudistuksia,

I.   ottaa huomioon, että väliaikaiseen kauppasopimukseen sisältyy mekanismi, joka antaa kummallekin sopimuspuolelle mahdollisuuden irtisanoa sopimuksen toiselle sopimuspuolelle annettavalla ilmoituksella,

1.   panee merkille, että presidentin vaihtumisen myötä Turkmenistanissa on nähtävissä merkkejä halukkuudesta toteuttaa uudistuksia tärkeillä aloilla; pitää erityisen myönteisenä kansallisen demokratia- ja ihmisoikeusinstituutin perustamista; panee merkille edistymisen perustuslain tarkistamisessa, jolla on tarkoitus lujittaa demokratiaa, yksilönvapauksia ja oikeusvaltioperiaatetta; panee merkille myös vaalilain muuttamisen; pitää myönteisenä Turkmenistanin liittymistä kansainvälisiin yleissopimuksiin, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toinen valinnainen pöytäkirja, jolla tähdätään kuolemanrangaistuksen poistamiseen, ja naisten poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus; pitää myönteisenä koulutusjärjestelmän uudistamista, jolla on tarkoitus parantaa koulutuksen laatua ja lisätä opiskelijoiden yhdenvertaisuutta;

2.   kehottaa Turkmenistanin hallitusta omaksumaan ripeästi demokratian ja oikeusvaltion periaatteet; kehottaa erityisesti toteuttamaan avoimet ja demokraattiset vaalit, uskonnonvapauden ja todellisen kansalaisyhteiskunnan, vapauttamaan kaikki poliittiset vangit ja mielipidevangit, poistamaan matkustusrajoitukset ja päästämään maahan puolueettomia tarkkailijoita;

3.   korostaa Euroopan unionin tarvetta kannustaa tällaista kehitystä; korostaa tarvetta tarkkailla Turkmenistanin hallituksen toimia huolellisesti ja säännöllisesti;

4.   kehottaa neuvostoa ja komissiota pitämään parlamentin jatkuvasti ajan tasalla Turkmenistanin ihmisoikeustilanteesta;

5.   pitää valitettavana, että monilla aloilla, erityisesti ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksissä, tilanne on edelleen epätyydyttävä; kiinnittää erityistä huomiota tarpeeseen saada kaikki poliittiset vangit vapautetuiksi ehdoitta; korostaa, että on tärkeää poistaa kaikki vapaan liikkuvuuden esteet ja päästää maahan puolueettomia tarkkailijoita, myös Kansainvälisen Punaisen Ristin edustajia; kehottaa lisäämään kansalaisvapauksia ja kansalaisjärjestöjen vapauksia; korostaa tarvetta toteuttaa uudistuksia kaikilla hallinnon aloilla ja tasoilla;

6.   korostaa kauppa- ja taloussuhteiden merkitystä Turkmenistanin yhteiskunnan avautumiselle ja maan demokratian ja kansalaisten taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen parantumiselle;

7.   katsoo, että väliaikainen kauppasopimus, jolla luodaan taloudellisten suhteiden pelisäännöt, voi toimia ponnahduslautana Euroopan unionin ja Turkmenistanin vakaille ja kestäville suhteille ja auttaa lujittamaan Turkmenistanin uudistusprosessia;

8.   korostaa, että väliaikainen kauppasopimus ei ole Turkmenistanille annettava avoin sekki; kehottaa sen vuoksi seuraamaan Turkmenistanin keskeisten alojen kehitystä ja keskeyttämään tarvittaessa sopimuksen soveltamisen, jos käy ilmi, että sopimusvelvoitteet eivät täyty; kehottaa komissiota ja neuvostoa pitämään parlamentin ajan tasalla tästä seurannasta;

9.   kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen selkeän lykkäävän ihmisoikeuslausekkeen; korostaa, että on kunnioitettava Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta; kehottaa neuvostoa hyväksymään sopimuksen täytäntöönpanon keskeyttämisen, jos parlamentti sitä pyytää;

10.   kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen tarkistuslausekkeen; pyytää tulla kuulluksi, jos sopimusta tarkistetaan;

11.   korostaa, että kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen voimaantuloon tarvitaan parlamentin hyväksyntä; katsoo, että koska väliaikaisen kauppasopimuksen tekemiseen ei valitettavasti tarvita parlamentin hyväksyntää, tässä päätöslauselmassa esitetyt seikat olisi otettava täysimääräisesti huomioon, sillä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekemistä koskevan parlamentin hyväksynnän antaminen voi muuten vaarantua; aikoo näin ollen perustaa väliaikaisesta kauppasopimuksesta antamansa lausunnon neuvoston ja komission julkilausumissaan antamiin vastauksiin;

12.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Turkmenistanin hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0059.
(2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0253.


Väliaikainen kauppasopimus Turkmenistanin kanssa *
PDF 189kWORD 32k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston ja komission päätökseksi Euroopan yhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Turkmenistanin kauppaa ja kaupan liitännäistoimenpiteitä koskevan väliaikaisen sopimuksen tekemisestä (5144/1999 – KOM(1998)0617 – C5-0338/1999 – 1998/0304(CNS))
P6_TA(2009)0253A6-0085/2006

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston ja komission päätökseksi (KOM(1998)0617),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Turkmenistanin kauppaa ja kaupan liitännäistoimenpiteitä koskevan väliaikaisen sopimuksen (5144/1999),

–   ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2001 antamansa päätöslauselman Turkmenistanin tilanteesta(1),

–   ottaa huomioon 23. lokakuuta 2003 antamansa päätöslauselman Turkmenistanista, Keski-Aasia mukaan lukien(2),

–   ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n Keski-Aasian strategiasta(3),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 133 artiklan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C5-0338/1999),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 83 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A6-0085/2006),

1.   hyväksyy sopimuksen tekemisen;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Turkmenistanin hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 343, 5.12.2001, s. 310.
(2) EUVL C 82 E, 1.4.2004, s. 639.
(3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0059.


Yhteisön puitteet ydinturvallisuudelle *
PDF 402kWORD 211k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi (Euratom) ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta (KOM(2008)0790 – C6-0026/2009 – 2008/0231(CNS))
P6_TA(2009)0254A6-0236/2009

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0790),

–   ottaa huomioon Euratomin perustamissopimuksen 31 ja 32 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0026/2009),

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 ja 35 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0236/2009),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euratomin perustamissopimuksen 119 artiklan toisen kohdan mukaisesti ja varmistamaan, että Euratomin perustamissopimuksessa tämän ehdotuksen hyväksymiselle määrättyjä oikeudellisia edellytyksiä, erityisesti asiantuntijaryhmän kuulemista Euratomin perustamissopimuksen 31 artiklan mukaisesti, on noudatettu;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Kukin jäsenvaltio voi itse päättää, millaista energialähdevalikoimaa se käyttää; harkintavaiheen jälkeen on kiinnostus uusien ydinvoimaloiden rakentamiseen kasvanut, ja jotkin jäsenvaltiot ovat päättäneet antaa lupia uusille voimaloille. Lisäksi on odotettavissa, että luvanhaltijat esittävät tulevina vuosina anomuksia ydinvoimaloiden käyttöiän pidentämisestä.
(6)  Kukin jäsenvaltio voi itse päättää, millaista energialähdevalikoimaa se käyttää.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  Tätä varten olisi kehitettävä parhaita käytäntöjä ohjaamaan valvontaviranomaisia niiden tehdessä päätöksiä ydinlaitosten käyttöiän jatkamisesta.
(7)  Ydinvoiman turvallisuudessa on kyse yhteisön edusta, joka olisi otettava huomioon, kun päätetään luvan myöntämisestä uusien ydinvoimaloiden rakentamiselle ja/tai ydinlaitosten käyttöiän pidentämisestä. Tätä varten olisi kehitettävä parhaita käytäntöjä ohjaamaan valvontaviranomaisia ja jäsenvaltioita niiden päättäessä, annetaanko uusille voimaloille rakennuslupa vai ei, ja niiden tehdessä päätöksiä ydinlaitosten käyttöiän jatkamisesta.
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)  Ydinturvallisuuden jatkuva parantaminen edellyttää, että luvanhaltijat varmistavat hallintojärjestelmien puitteissa korkean turvallisuustason väestölle.
(9)  Ydinturvallisuuden jatkuva parantaminen edellyttää, että luvanhaltijat ja jätehuollosta vastaavat tahot varmistavat hallintojärjestelmien puitteissa korkeimman mahdollisen turvallisuustason väestölle.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) laatimat perusteet ja vaatimukset muodostavat puitteet menettelyille, joille kansallisten turvallisuusvaatimusten olisi perustuttava. Jäsenvaltiot ovat myötävaikuttaneet merkittävästi näiden perusteiden ja vaatimusten parantamiseen.
(10)  Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) laatimat perusteet, vaatimukset ja suuntaviivat muodostavat säännöt ja puitteet menettelyille, joille kansallisten turvallisuusvaatimusten olisi perustuttava. Jäsenvaltiot ovat myötävaikuttaneet merkittävästi näiden perusteiden, vaatimusten ja suuntaviivojen parantamiseen. Näissä säännöissä olisi heijasteltava turvallisuusvaatimuksia koskevia parhaita kansainvälisiä käytäntöjä ja siksi ne muodostavat hyvän pohjan yhteisön lainsäädännölle. Niitä ei voida ottaa mukaan yhteisön lainsäädäntöön pelkästään viittaamalla tässä direktiivissä olevaan IAEA:n turvallisuusstandardisarjaan No. SF-1 (2006). Tähän direktiiviin olisi siksi lisättävä perusturvallisuutta koskevat periaatteet sisältävä liite.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 kappale
(13)  Väestölle on tiedotettava ajoissa ja täsmällisesti tärkeistä ydinturvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä, ja tätä varten ydinlaitosten turvallisuutta koskevista kysymyksistä on annettava tietoja avoimesti.
(13)  Ydinalan työntekijöille ja väestölle on tiedotettava ajoissa ja täsmällisesti tärkeistä ydinturvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä, ja tätä varten ydinlaitosten turvallisuutta koskevista kysymyksistä on annettava tietoja avoimesti.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
(13 a)  Tiedonsaannin, yleisön osallistumisen ja läpinäkyvyyden varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet, joiden avulla pannaan täytäntöön velvoitteet, jotka on määritelty kansainvälisissä yleissopimuksissa, joissa jo määrätään tarvittavista vaatimuksista kansallisissa, kansainvälisissä tai rajat ylittävissä yhteyksissä, kuten tiedon saatavuudesta, yleisön osallistumisesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyssä yleissopimuksessa (Århusin yleissopimus, 25. kesäkuuta 1998)1.
_____________
1 EUVL L 124, 17.5.2005, p. 1; EUVL L 164, 16.6.2006, s. 17 ja asetus (EY) 1367/2006, EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  Jotta ydinlaitosten turvallisuusvaatimusten tehokas täytäntöönpano voidaan varmistaa, jäsenvaltioiden olisi perustettava itsenäisesti toimivat valvontaviranomaiset. Valvontaviranomaisilla pitäisi olla asianmukainen toimivalta ja resurssit, jotta ne voivat suoriutua tehtävistään.
(15)  Jotta ydinlaitosten tehokas sääntely voidaan varmistaa, jäsenvaltioiden olisi perustettava valvontaviranomaiset, jotka toimivat riippumattomina intresseistä, jotka voisivat epäasianmukaisesti vaikuttaa ydinturvallisuuskysymyksiä koskeviin päätöksiin. Valvontaviranomaisilla pitäisi olla asianmukainen toimivalta ja resurssit, jotta ne voivat suoriutua tehtävistään.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 19 kappale
(19)  Ydinlaitosten turvallisuudesta jäsenvaltioissa vastaavien valvontaviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä pääasiassa ydinturvallisuutta ja ydinjätehuoltoa käsittelevän eurooppalaisen korkean tason ryhmän puitteissa; mainittu ryhmä on kehittänyt kymmenen periaatetta ydinturvallisuuden sääntelyä varten. Ydinturvallisuutta ja ydinjätehuoltoa käsittelevän eurooppalaisen korkean tason ryhmän on tarkoitus osallistua ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen kehittämiseen päämääränä sen jatkuva parantaminen,
(19)  Ydinlaitosten valvonnasta jäsenvaltioissa vastaavien valvontaviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä pääasiassa ydinturvallisuutta ja ydinjätehuoltoa käsittelevän eurooppalaisen korkean tason ryhmän puitteissa. Korkean tason ryhmä on kehittänyt kymmenen tämän direktiivin sisällön kannalta tärkeätä periaatetta ydinturvallisuuden sääntelyä varten. Ydinturvallisuutta ja ydinjätehuoltoa käsittelevän eurooppalaisen korkean tason ryhmän on tarkoitus osallistua ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen kehittämiseen päämääränä sen jatkuva parantaminen,
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta
1.  Direktiivin tavoitteena on toteuttaa yhteisössä ydinturvallisuutta koskevat edellytykset sekä ylläpitää ja parantaa niitä jatkuvasti samoin kuin vahvistaa kansallisten valvontaviranomaisten asemaa.
1.  Direktiivin tavoitteena on luoda ydinturvallisuutta Euroopan unionissa koskeva yhteisön kehys. Direktiivissä vahvistetaan perusta ydinturvallisuutta koskevan lainsäädännön ja määräysten antamiselle jäsenvaltioissa ja sillä pyritään saavuttamaan ydinturvallisuus, ylläpitämään sitä ja parantamaan sitä jatkuvasti samoin kuin vahvistamaan kansallisten valvontaviranomaisten asemaa.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 2 kohta
2.  Direktiiviä sovelletaan ydinlaitosten suunnitteluun, sijoituspaikan valintaan, rakentamiseen, kunnossapitoon, käyttöön ja käytöstäpoistoon, mitä varten vaaditaan turvallisuusnäkökohtien huomioon ottamista kyseisen jäsenvaltion oikeus- ja sääntelykehyksen nojalla.
2.  Direktiiviä sovelletaan ydinlaitosten suunnitteluun, sijoituspaikan valintaan, rakentamiseen, kunnossapitoon, käyttöönottoon, käyttöön ja käytöstäpoistoon sekä toiminnanharjoittajien käyttämien alihankkijoiden tekemään työhön, mitä varten vaaditaan turvallisuusnäkökohtien huomioon ottamista kyseisen jäsenvaltion oikeus- ja sääntelykehyksen nojalla.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta
(1) 'ydinlaitoksella' ydinpolttoaineen valmistuslaitoksia, tutkimusreaktoreita (myös alikriittisiä ja kriittisiä kokoonpanoja), ydinvoimaloita, käytetyn polttoaineen varastoja, rikastuslaitoksia tai jälleenkäsittelylaitoksia;
(1) 'ydinlaitoksella' ydinpolttoaineen valmistuslaitoksia, tutkimusreaktoreita (myös alikriittisiä ja kriittisiä kokoonpanoja), ydinvoimaloita, käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen varastoja, rikastuslaitoksia tai jälleenkäsittelylaitoksia, mukaan lukien laitoksen toiminnan aikana syntyneiden radioaktiivisten aineiden käsittelyyn tarkoitetut laitokset;
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 3 kohta
(3) 'radioaktiivisella materiaalilla' materiaalia, joka sisältää yhtä tai useampaa radionuklidia, jonka aktiivisuutta tai konsentraatiota ei voida säteilysuojelun kannalta jättää huomiotta;
(3) 'radioaktiivisella aineella' materiaalia, joka sisältää yhtä tai useampaa radionuklidia, jonka aktiivisuutta tai konsentraatiota ei voida säteilysuojelun kannalta jättää huomiotta;
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 8 kohta
(8) 'valvontaviranomaisella' elintä tai elimiä, joille kukin jäsenvaltio on antanut oikeudellisen toimivallan myöntää kyseisessä jäsenvaltiossa lupia ja säännellä ydinlaitosten sijoituspaikan valintaa ja laitosten suunnittelua, rakentamista, käyttöönottoa, käyttöä tai käytöstäpoistoa;
(8) 'valvontaviranomaisella' viranomaista tai viranomaisjärjestelmää, jonka jäsenvaltio on nimittänyt lailliseksi viranomaiseksi, joka johtaa sääntelyprosessia, lupien myöntäminen mukaan luettuna, ja sen myötä valvoo ydinjätteiden, säteilyjätteen, radioaktiivisen jätteen ja kuljetusten turvallisuutta;
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 9 kohta
(9) 'luvalla' lupaa, jonka valvontaelin myöntää hakijalle ydinlaitoksen sijoituspaikan valintaa ja laitoksen suunnittelua, rakentamista, käyttöönottoa, käyttöä tai käytöstäpoistoa varten;
(9) 'luvalla' lupaa, jonka hallitus tai kyseisen hallituksen hyväksymä kansallinen viranomainen myöntää hakijalle ydinlaitoksen sijoituspaikan valintaa ja laitoksen suunnittelua, rakentamista, käyttöönottoa, käyttöä tai käytöstäpoistoa varten;
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 10 kohta
(10) 'uusilla ydinvoimaloilla' ydinvoimaloita, joiden toimilupa myönnetään tämän direktiivin voimaantulon jälkeen.
(10) 'uusilla ydinvoimaloilla' ydinvoimaloita, joiden rakennuslupa myönnetään tämän direktiivin voimaantulon jälkeen.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – otsikko
Ydinlaitosten turvallisuutta koskeva vastuu ja sitä koskeva kehys
Ydinlaitosten turvallisuutta koskeva oikeudellinen kehys
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 1 kohta
1.  Päävastuu ydinlaitosten turvallisuudesta on toimiluvan haltijalla, jota valvoo valvontaviranomainen. Ydinlaitoksessa toteutettavista turvallisuustoimenpiteistä ja tarkastuksista päättää ainoastaan valvontaviranomainen, ja ne toteuttaa luvanhaltija.
Poistetaan.
Luvanhaltijalla on päävastuu turvallisuudesta ydinlaitosten koko elinkierron aikana siihen asti, kun laitos on vapautettu viranomaisvalvonnasta. Tätä luvanhaltijan vastuuta ei voi delegoida.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 kohta
2.  Kunkin jäsenvaltion on luotava ydinlaitosten turvallisuutta koskeva lainsäädäntö- ja sääntelykehys ja ylläpidettävä sitä. Siihen sisältyvät kansalliset turvallisuusvaatimukset, ydinlaitosten toimilupien myöntämis- ja valvontajärjestelmä, niiden toiminnan kieltäminen ilman toimilupaa sekä viranomaisvalvontaa varten järjestelmä, joka kattaa myös tarvittavan täytäntöönpanon valvonnan.
1.  Kunkin jäsenvaltion on luotava ydinlaitosten turvallisuutta koskeva, parhaisiin EU:ssa ja kansainvälisesti käytettävissä oleviin käytäntöihin perustuva lainsäädäntö- ja sääntelykehys ja ylläpidettävä sitä. Siihen sisältyvät kansalliset turvallisuusvaatimukset, ydinlaitosten toimilupien myöntämis- ja valvontajärjestelmä, niiden toiminnan kieltäminen ilman toimilupaa sekä viranomaisvalvontaa varten järjestelmä, jolla lupia lykätään, muutetaan tai peruutetaan ja joka kattaa myös tarvittavan täytäntöönpanon valvonnan.
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että voimassa on lainsäädäntöä, jossa säädetään ydinlaitosten toimiluvan peruuttamisesta tapauksissa, joissa lupaehtoja rikotaan vakavasti.
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 b kohta (uusi)
2 b.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki organisaatiot, jotka ovat mukana suoraan ydinlaitoksiin liittyvissä toiminnoissa, laativat toimintalinjoja, joissa ydinturvallisuus asetetaan etusijalle.
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 c kohta (uusi)
2 c.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vähintään joka kymmenes vuosi valvontaviranomaiselle ja kansalliselle sääntelyjärjestelmälle tehdään kansainvälinen vertaisarviointi, joka tähtää sääntelyinfrastruktuurin jatkuvaan parantamiseen.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kansainvälisen vertaisarvioinnin tulokset komissiolle.
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 d kohta (uusi)
2 d.  Jäsenvaltiot voivat vahvistaa turvallisuustoimenpiteitä, jotka ovat tiukempia kuin tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet.
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – otsikko
Valvontaviranomaiset
Valvontaviranomaisten nimeäminen ja niiden vastuut
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – -1 kohta (uusi)
-1.  Jäsenvaltioiden on nimitettävä kansallinen valvontaviranomainen, joka vastaa ydinlaitosten sääntelystä, valvonnasta ja arvioinnista.
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomainen on tosiasiallisesti riippumaton kaikista organisaatioista, joille on annettu tehtäväksi edistää tai käyttää ydinlaitoksia tai perustella yhteiskunnalle koituvia hyötyjä, eikä se ole minkään sellaisen vaikutuksen alainen, joka voi vaikuttaa turvallisuuteen.
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava valvontaviranomaisen tosiasiallinen riippumattomuus. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että hoitaessaan tässä direktiivissä säädettyjä tehtäviä:
(a) valvontaelin on oikeudellisesti erillinen ja toiminnallisesti riippumaton kaikista muista julkisista tai yksityisistä elimistä, erityisesti niistä, joille on annettu tehtäväksi edistää tai käyttää ydinlaitoksia tai perustella yhteiskunnalle koituvia hyötyjä, eikä se ole minkään sellaisen vaikutuksen alainen, joka voi vaikuttaa turvallisuuteen;
(b) valvontaelimen henkilöstö ja johtohenkilöt toimivat markkinoiden eduista riippumatta eivätkä pyydä eivätkä ota ohjeita miltään hallitukselta tai muulta julkiselta elimeltä suorittaessaan sääntelytehtäviään.
Näillä vaatimuksilla ei kuitenkaan rajoiteta tarvittaessa läheisen yhteistyön tekemistä muiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa.
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 2 kohta
2.  Valvontaviranomaisella on oltava riittävät valtuudet ja toimivalta sekä taloudelliset ja henkilöstövoimavarat, jotta se voi suoriutua sille määrätyistä velvollisuuksista ja tehtävistä. Sen tehtävänä on valvoa ja säännellä ydinlaitosten turvallisuutta ja varmistaa turvallisuusvaatimusten, ehtojen ja turvallisuusmääräysten täytäntöönpano.
2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisella on riittävät valtuudet ja toimivalta sekä taloudelliset ja henkilöstövoimavarat, jotta se voi suoriutua sille määrätyistä velvollisuuksista ja tehtävistä. Valvontaviranomaisen tehtävänä on valvoa ja säännellä ydinlaitosten turvallisuutta ja varmistaa, että sovellettavia turvallisuusvaatimuksia ja lupaehtoja noudatetaan.
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 3 kohta
3.  Valvontaviranomainen myöntää lupia ja valvoo niiden soveltamista ydinlaitosten sijoituspaikan valintaan, laitosten suunnitteluun, rakentamiseen, käyttöönottoon, käyttöön tai käytöstäpoistoon.
Poistetaan.
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomainen tekee ydinturvallisuutta koskevia arviointeja ja tutkimuksia ja harjoittaa valvontaa ja tarvittaessa suorittaa täytäntöönpanon valvontaan liittyviä toimia ydinlaitoksissa niiden koko elinkierron aikana, käytöstä poistaminen mukaan luettuna.
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 3 b kohta (uusi)
3 b.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisella on valtuudet määrätä minkä tahansa ydinlaitoksen toiminta keskeytettäväksi tapauksissa, joissa turvallisuus ei ole taattu.
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 4 kohta
4.  Valvontaviranomaisten on varmistettava, että luvanhaltijoilla on käytettävissään riittävästi pätevää henkilökuntaa.
Poistetaan.
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 5 kohta
5.  Valvontaviranomaisen on suostuttava vähintään joka kymmenes vuosi siihen, että sille ja kansalliselle sääntelyjärjestelmälle tehdään kansainvälinen vertaisarviointi, joka tähtää sääntelyinfrastruktuurin jatkuvaan parantamiseen.
Poistetaan.
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 5 a kohta (uusi)
5 a.  Jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten on vaihdettava parhaita valvontakäytäntöjä ja kehitettävä yhteinen näkemys kansainvälisesti hyväksytyistä ydinturvallisuutta koskevista vaatimuksista.
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla
Jäsenvaltioiden on tiedotettava väestölle ydinturvallisuuden valvontatoimien menettelyistä ja tuloksista. Niiden on myös varmistettava, että valvontaviranomaiset tosiasiallisesti tiedottavat väestölle toimivaltaansa kuuluvista asioista. Tietojen saatavuus on varmistettava asiaa koskevien kansallisten ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.
Jäsenvaltioiden on tiedotettava väestölle ja komissiolle ydinturvallisuuden valvontatoimien menettelyistä ja tuloksista sekä onnettomuustapauksissa ilmoitettava niistä väestölle viipymättä. Niiden on myös varmistettava, että valvontaviranomaiset tosiasiallisesti tiedottavat väestölle toimivaltaansa kuuluvista asioista. Tietojen saatavuus on varmistettava asiaa koskevien kansallisten ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.
Tarkistus 35
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
1.  Jäsenvaltioiden on noudatettava IAEA:n turvallisuusperusteita (IAEA Safety Fundamentals: Fundamental safety principles, IAEA Safety Standard Series No. SF-1, 2006). Niiden on noudatettava ydinturvallisuutta koskevassa yleissopimuksessa määrättyjä velvollisuuksia ja vaatimuksia (IAEA INFCIRC 449, 5.7.1994).
1.  Ydinlaitosten sijoituspaikan valinnan, suunnittelun, rakentamisen, käytön ja käytöstä poiston suhteen jäsenvaltioiden on sovellettava liitteessä eriteltyjen IAEA:n turvallisuusperusteiden (IAEA Safety Fundamentals: Fundamental safety principles, IAEA Safety Standard Series No. SF-1, 2006) niitä osia, jotka ovat olennaisia ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen luomiseksi. Niiden on sovellettava ydinturvallisuutta koskevassa yleissopimuksessa määrättyjä velvollisuuksia ja vaatimuksia1.
_____________
1 EYVL L 318, 11.12.1999, s. 20 ja EUVL L 172, 6.5.2004, s. 7.
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Niiden on erityisesti varmistettava, että IAEA:n turvallisuusperusteissa määrätyt asiassa sovellettavat periaatteet pannaan täytäntöön, jotta voidaan varmistaa ydinlaitosten turvallisuuden korkea taso. Näitä periaatteita ovat muun muassa tehokkaat järjestelyt mahdollisten säteilyvaarojen varalta, onnettomuuksien ehkäisy ja niihin reagointi, ikääntymisen hallinta, kaikkien tuotettujen radioaktiivisten materiaalien hallinta pitkällä aikavälillä sekä tiedottaminen naapurivaltioiden väestölle ja viranomaisille.
Poistetaan.
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 2 kohta
2.  Lisäksi jäsenvaltioiden on pyrittävä kehittämään uusien ydinvoimaloiden turvallisuutta varten lisävaatimuksia sen periaatteen mukaisesti, että turvallisuutta on parannettava jatkuvasti. Parannuksia tehtäisiin Läntisen Euroopan ydinturvallisuusviranomaisten järjestössä WENRA:ssa kehitettyjen turvallisuustasojen perusteella tiiviissä yhteistyössä ydinturvallisuutta ja ydinjätehuoltoa käsittelevän eurooppalaisen korkean tason ryhmän kanssa.
2.  Lisäksi jäsenvaltioiden on pyrittävä kehittämään uusien ydinvoimaloiden rakennuslupien myöntämistä varten lisävaatimuksia heijastellen olemassa olevista reaktoreista saatuihin kokemuksiin perustuvia käyttökokemuksia, laitosten käyttöä koskevista turvallisuusanalyyseistä saatuja näkemyksiä, nykyaikaisia menetelmiä ja tekniikoita ja turvallisuustutkimuksen tuloksia.
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Komissio varmistaa, että kaikki kolmannet valtiot, jotka haluavat liittyä EU:hun tai jotka parhaillaan neuvottelevat liittymisestä EU:hun noudattavat vähintään tässä direktiivissä vahvistettuja normeja ja sen liitteessä annettuja IAEA:n määrittämiä periaatteita.
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – otsikko
Luvanhaltijoiden velvollisuudet
Luvanhaltijoiden vastuut
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – -1 kohta (uusi)
-1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pääasiallinen vastuu ydinlaitosten turvallisuudesta niiden koko elinkierron aikana on luvanhaltijalla. Tätä luvanhaltijan vastuuta ei voi delegoida.
Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 1 kohta
1.  Luvanhaltijoiden on suunniteltava, rakennettava ja käytettävä ydinlaitoksiaan ja poistettava ne käytöstä 6 artiklan 1 ja 2 kohdan säännösten mukaisesti.
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luvanhaltijat vastaavat ydinlaitostensa suunnittelusta, rakentamisesta ja käytöstä ja niiden käytöstä poistamisesta 6 artiklan säännösten mukaisesti.
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 2 kohta
2.  Luvanhaltijoiden on perustettava ja pantava täytäntöön hallintojärjestelmät, ja valvontaviranomaisen on todennettava ne säännöllisesti.
2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luvanhaltijat perustavat ja panevat täytäntöön hallintojärjestelmät, ja valvontaviranomainen todentaa ne säännöllisesti.
Tarkistus 44
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomainen arvioi ydinturvallisuuden varmistamisen edellytyksenä säännöllisesti toimiluvan haltijan henkilöstön riittävyyden ja pätevyyden toimiluvan haltijan työvoimaa koskevista kysymyksistä, jollaisia ovat esimerkiksi terveys ja turvallisuus ja turvallisuuskulttuuri, pätevyys ja koulutus, henkilöstön määrä ja alihankkijoiden käyttö, esittämän kertomuksen perusteella.
Tarkistus 45
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 3 b kohta (uusi)
3 b.  Asianomaisten valvontaviranomaisten on toimitettava kolmen vuoden välein komissiolle ja eurooppalaisille työmarkkinajärjestöille ydinturvallisuutta ja turvallisuuskulttuuria käsittelevä kertomus. Komissio voi eurooppalaisia työmarkkinajärjestöjä kuultuaan ehdottaa parannuksia ydinturvallisuuden varmistamiseksi, mukaan lukien terveyden suojelu korkeimmalla mahdollisella tasolla EU:ssa.
Tarkistus 46
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 1 kohta
1.  Valvontaviranomaisen on tehtävä ydinturvallisuusarviointeja, tutkimuksia ja tarkastuksia sekä suoritettava tarvittaessa täytäntöönpanon valvontaan liittyviä toimia ydinlaitoksissa niiden koko elinkierron aikana, myös käytöstäpoistoprosessin aikana.
Poistetaan.
Tarkistus 47
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 2 kohta
2.  Valvontaviranomaisella on oltava valtuudet peruuttaa toimilupa, jos ydinlaitoksessa rikotaan turvallisuusmääräyksiä vakavasti tai toistuvasti.
Poistetaan.
Tarkistus 48
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 3 kohta
3.  Valvontaviranomaisella on oltava valtuudet määrätä minkä tahansa ydinlaitoksen toiminta keskeytettäväksi, jos se katsoo, ettei turvallisuus ole täysin taattu.
Poistetaan.
Tarkistus 49
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla
Jäsenvaltioiden on tarjottava erikseen ja yhteistyössä muiden maiden kanssa mahdollisuuksia asianmukaiseen ja jatkuvaan, teoreettiseen ja käytännön ydinturvallisuuskoulutukseen.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että riittävien kansallisten henkilöstövoimavarojen luomiseksi ja ydinvoimaa koskevan tiedon säilyttämiseksi jäsenvaltioissa tarjotaan tarvittaessa yhteistyössä muiden maiden kanssa mahdollisuuksia teoreettisen ja käytännön ydinturvallisuuskoulutuksen perus- ja jatkokoulutukseen, vaihto-ohjelmat mukaan lukien.
Tarkistus 50
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla
10 artikla
Poistetaan.
Turvallisuuden ensisijaisuus
Jäsenvaltiot voivat vahvistaa turvallisuustoimenpiteitä, jotka ovat tiukempia kuin tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet.
Tarkistus 51
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kertomus tämän direktiivin täytäntöönpanosta viimeistään [kolmen vuoden kuluttua voimaantulosta] ja joka kolmas vuosi sen jälkeen. Komissio toimittaa ensimmäisen kertomuksen pohjalta neuvostolle kertomuksen direktiivin täytäntöönpanon edistymisestä ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.
Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle tämän direktiivin täytäntöönpanosta samaan aikaan ja yhtä usein kuin ydinturvallisuutta koskevan yleissopimuksen mukaiseen tarkastelukokoukseen laaditaan kansallisia kertomuksia. Komissio toimittaa tämän kertomuksen pohjalta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen direktiivin täytäntöönpanon edistymisestä ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.
Tarkistus 52
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 1 kohta
Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [kahden vuoden kuluttua 13 artiklassa tarkoitetusta päivämäärästä]. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.
Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [kahden vuoden kuluttua 13 artiklassa tarkoitetusta päivämäärästä]. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kyseisten säännösten teksti.
Tarkistus 53
Ehdotus direktiiviksi
Liite (uusi)
Liite
TURVALLISUUSTAVOITE
Turvallisuutta koskeva perustavoite on työntekijöiden ja väestön suojeleminen ydinlaitoksista mahdollisesti aiheutuvan ionisoivan säteilyn vahingollisilta vaikutuksilta.
1.  Työntekijöiden ja väestön suojelun varmistamiseksi on ydinlaitosten toiminta järjestettävä siten, että saavutetaan sellaiset korkeimmat mahdolliset turvallisuusnormit, jotka voidaan järkevästi saavuttaa ottaen huomioon taloudelliset ja sosiaaliset tekijät.
Euratom-järjestön perusnormeissa (direktiivi 96/29/Euratom) vahvistettujen terveyden suojelua koskevien toimenpiteiden lisäksi on toteutettava seuraavat toimenpiteet:
– sellaisten tapahtumien todennäköisyyden rajoittaminen, jotka voivat johtaa ydinreaktorin ytimen, ydinketjureaktion, radioaktiivisen lähteen hallinnan menettämiseen ja
– kyseisten tapahtumien seurausten lieventäminen, jos niitä esiintyy.
2.  Turvallisuutta koskeva perustavoite on otettava huomioon kaikkien ydinlaitosten kohdalla ja ydinlaitoksen elinkierron kaikissa vaiheissa.
TURVALLISUUSPERIAATTEET
Periaate 1: Vastuu turvallisuudesta
Kunkin jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että päävastuu ydinlaitoksen turvallisuudesta on kullakin luvanhaltijalla, ja toteutettava aiheelliset toimenpiteet varmistaakseen, että kukin luvanhaltija täyttää velvollisuutensa.
Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että luvanhaltija on pannut täytäntöön säännökset, jotka koskevat:
– tarvittavien valtuuksien antamista ja ylläpitämistä;
– riittävän koulutuksen ja tiedon antamista;
– sellaisten menettelyiden ja järjestelyiden toteuttamista, joilla ylläpidetään turvallisuutta kaikissa olosuhteissa;
– ydinlaitosten asianmukaisen suunnittelun ja riittävän laadun todentamista;
– kaiken käytettävän, tuotettavan tai kuljetettava radioaktiivisen materiaalin turvallisen valvonnan varmistamista;
– kaiken muodostuvan radioaktiivisen jätteen turvallisen valvonnan varmistamista,
jotta ydinlaitoksen turvallisuutta koskeva velvollisuus täytetään.
Nämä vastuut on täytettävä voimassa olevien turvallisuustavoitteiden ja vaatimusten mukaisesti niin kuin valvontaviranomainen on määrännyt tai hyväksynyt ja niiden täyttäminen on varmistettava hallintojärjestelmän täytäntöönpanon avulla.
Periaate 2: Turvallisuusjohtaminen
Kaikissa ydinturvallisuuteen liittyvissä organisaatioissa on otettava käyttöön tehokkaat turvallisuutta koskevat johto- ja hallintojärjestelmät ja pidettävä niitä yllä.
2.1  On osoitettava turvallisuusasioita koskevaa johtajuutta organisaation korkeimmilla tasoilla. Tehokas johtojärjestelmä on pantava täytäntöön ja sitä on pidettävä yllä ja siihen on sisällytettävä kaikki johtamiselementit, jotta turvallisuusvaatimukset laaditaan ja niitä sovelletaan johdonmukaisesti muiden vaatimusten kanssa, mukaan luettuina ihmisen toimintaa, laatua ja turvallisuutta koskevat vaatimukset, ja niin, että muut vaatimukset eivät vaaranna turvallisuutta.
Johtamisjärjestelmällä on myös varmistettava turvallisuuskulttuurin edistäminen, turvatoimien säännöllinen arviointi ja kokemuksesta saatujen oppien soveltaminen.
2.2  Turvallisuuskulttuuri, joka koskee asenteita ja käyttäytymistä suhteessa kaikkien organisaatioiden ja yksilöiden turvallisuuteen, on sisällytettävä johtamisjärjestelmään. Turvallisuuskulttuuriin sisältyy:
– yksilöllinen ja kollektiivinen sitoutuminen turvallisuuteen johtamisen, hallinnon ja henkilöstön kaikilla tasoilla;
– organisaatioiden ja yksiköiden vastuu turvallisuudesta kaikilla tasoilla;
– toimenpiteet, joilla rohkaistaan epäilevään ja oppivaan asenteeseen ja torjutaan turvallisuutta koskevaa piittaamattomuutta.
2.3  Johtamisjärjestelmässä tunnistetaan kaikki yksilöiden väliset toimet kaikilla tekniikkaan ja organisaatioon liittyvillä tasoilla. Jotta ehkäistään turvallisuutta koskevia, merkittäviä inhimillisiä ja organisaatiosta johtuvia virheitä, inhimillinen tekijä on otettava huomioon ja asianmukaista toimintaa ja hyviä käytäntöjä on tuettava.
Periaate 3: Turvallisuuden arvioiminen
Ennen kunkin ydinlaitoksen rakentamista ja käyttöönottoa sekä koko laitoksen olemassaolon ajan tehdään kattavia ja järjestelmällisiä turvallisuusarviointeja. On käytettävä asteittaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon ydinlaitoksesta aiheutuvien mahdollisten riskien laajuus.
3.1  Valvontaviranomaisen on vaadittava kaikkia ydinlaitoksia koskevaa turvallisuusarviointia, joka on yhdenmukainen asteittaisen lähestymistavan kanssa. Kyseiseen turvallisuusarviointiin kuuluu systemaattinen normaalia toimintaa ja sen vaikutuksia koskeva analyysi, analyysi tavoista, joissa virheitä saattaisi sattua, ja analyysi tällaisten virheiden seurauksista. Turvallisuusarviointien on katettava turvallisuustoimenpiteet, joita tarvitaan vaaran kontrolloimiseen, ja suunnittelua ja laadittuja turvallisuuspiirteitä arvioidaan, jotta osoitetaan, että ne täyttävät niiltä edellytetyt turvallisuustoiminnot. Siellä missä vaaditaan valvontatoimia tai operaattorin toimia turvallisuuden ylläpitämiseksi, alustava turvallisuusarviointi on tehtävä, jotta osoitetaan, että toteutetut järjestelyt on tehty kunnolla ja että niihin voidaan luottaa. Jäsenvaltio voi myöntää ydinlaitosta koskevan luvan ainoastaan silloin, kun on osoitettu valvontaviranomaista tyydyttävällä tavalla, että mahdollisen luvanhaltijan ehdottamat turvallisuustoimenpiteet ovat riittäviä.
3.2  Vaadittu turvallisuusarviointi toistetaan kokonaan tai osittain siten kuin on tarpeen myöhemmin laitoksen käytön aikana, jotta voidaan ottaa huomioon muuttuneet olosuhteet (kuten uusien standardien soveltaminen tai tieteellinen ja tekninen kehitys), toimintakokemuksista saatu palaute, muutokset ja ikääntymisen vaikutukset. Toiminnoissa, jotka jatkuvat pitkän ajan, arviointeja tarkistetaan ja toistetaan tarvittaessa. Kyseisten toimintojen jatkamisen ehtona on, että kyseisissä uudelleenarvioinneissa osoitetaan turvallisuustoimenpiteiden olevan edelleen riittäviä.
3.3  Vaaditun turvallisuusarvioinnin yhteydessä on määritettävä ja analysoitava onnettomuuksista ennalta varoittavat merkit (alkuunpaneva tapahtuma, joka voi johtaa onnettomuudelle suotuisten olojen syntymiseen) ja on toteutettava toimia onnettomuuksien syntymisen ehkäisemiseksi.
3.4  Turvallisuuden parantamiseksi edelleen on otettava käyttöön prosesseja palautteen antamiseksi käyttökokemuksista omassa laitoksessa ja muissa laitoksissa ja niiden analysoimiseksi, mukaan lukien alkuunpanevat tapahtumat, onnettomuuksista ennalta varoittavat merkit, "vähältä piti" -tilanteet, onnettomuudet ja luvattomat teot, jotta kokemuksista voidaan oppia, niitä voidaan jakaa ja niiden pohjalta voidaan ryhtyä toimiin.
Periaate 4: Turvallisuuden optimointi
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ydinlaitokset on optimoitu saavuttamaan korkein turvallisuuden taso, joka voidaan järkevästi saavuttaa, ilman että niiden toimintaa rajoitetaan kohtuuttomasti.
4.1  Turvallisuuden optimointi edellyttää arvioiden tekemistä useiden tekijöiden suhteellisesta merkityksestä, mukaan luettuina:
– ennustettavien tapahtumien toteutumisen todennäköisyys ja niistä johtuvat seuraukset;
– saatujen säteilyannosten suuruus ja jakautuminen;
– säteilyriskeihin liittyvät taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat tekijät.
Turvallisuuden optimointi tarkoittaa myös sitä, että hyödynnetään hyviä käytäntöjä ja talonpoikaisjärkeä siinä määrin kuin on käytännöllistä päivittäisissä toiminnoissa.
Periaate 5: Ehkäisy ja lieventäminen
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden ydinlaitoksissa ryhdytään ydinonnettomuuksien ja vaarallisten tilanteiden ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi kaikkiin tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin.
5.1  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että luvanhaltijat toteuttavat kaikki tarkoituksenmukaiset toimenpiteet
– sellaisten normaalista poikkeavien olojen tai tapahtumien esiintymisen ehkäisemiseksi, jotka voivat johtaa hallinnan menettämiseen;
– tosiasiallisesti esiintyneiden virheiden tai epänormaalien tilanteiden leviämisen estämiseksi; sekä
– onnettomuuden aiheuttamien vahingollisten seurausten lieventämiseksi
panemalla täytäntöön "syväpuolustus".
5.2  Soveltamalla syväpuolustuksen käsitettä varmistetaan, että yksittäinen tekninen, inhimillinen tai organisaatiosta johtuva virhe ei voi aiheuttaa haitallisia vaikutuksia ja että virheiden yhdistelmät, jotka voivat lisätä merkittävästi haitallisia vaikutuksia, ovat hyvin epätodennäköisiä.
5.3  Syväpuolustus toteutetaan yhdistelemällä lukuisia peräkkäisiä ja toisistaan riippumattomia suojelutasoja, joiden olisi kaikkien annettava periksi ennen kuin työntekijöille tai väestölle aiheutuisi haitallisia vaikutuksia. Syväpuolustuksen tasoihin on sisällytettävä:
– asianmukaisen sijoituspaikan valinta;
– ydinlaitoksen asianmukainen suunnittelu, joka koostuu
korkealaatuisesta suunnittelusta ja rakentamisesta;
osien ja laitteiston korkeasta luotettavuudesta;
valvonta-, rajoittamis- ja suojelujärjestelmistä sekä seurantamenetelmistä
– asianmukainen organisaatio, joka käsittää
tehokkaan johtamisjärjestelmän, jossa johto on sitoutunut voimakkaasti turvallisuuskulttuurin vaalimiseen
kattavat toiminnalliset menettelyt ja käytännöt
kattavat johtamismenettelyt onnettomuustilanteissa
hätävalmiuksia koskevat järjestelyt.
Periaate 6: Valmius ja toiminta hätätilanteissa
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hätätilavalmiutta ja toimintaa ydinlaitosonnettomuuden tapauksessa koskeviin järjestelyihin on ryhdytty direktiivin 96/29/Euratom mukaisesti.

Yhteisön valvontajärjestelmä yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi *
PDF 456kWORD 301k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisön valvontajärjestelmästä yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi (KOM(2008)0721 – C6-0510/2008 – 2008/0216(CNS))
P6_TA(2009)0255A6-0253/2009

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0721),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0510/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0253/2009),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Valvontasäännökset ovat nykyisin hajallaan monissa päällekkäisissä ja monimutkaisissa säädöksissä. Joidenkin valvontajärjestelmän osien täytäntöönpano on jäsenvaltioissa puutteellista, minkä vuoksi yhteisen kalastuspolitiikan säännösten rikkomisten johdosta sovellettavat toimenpiteet ovat riittämättömiä ja toisistaan eroavia. Tämä uhkaa koko yhteisön kalastajille tasavertaisten toimintaedellytysten luomista. Nykyistä järjestelmää ja kaikkia siihen liittyviä velvoitteita olisi sen vuoksi lujitettava, järkeistettävä ja yksinkertaistettava erityisesti kaksinkertaista sääntelyä ja hallinnollisia rasitteita vähentämällä.
(4)  Valvontasäännökset ovat nykyisin hajallaan monissa päällekkäisissä ja monimutkaisissa säädöksissä. Joidenkin valvontajärjestelmän osien täytäntöönpano on jäsenvaltioissa puutteellista eikä komissio ole esittänyt kaikkia täytäntöönpanoasetuksia, joita tarvitaan asetusta (ETY) N:o 2847/93 varten. Tämän vuoksi yhteisen kalastuspolitiikan säännösten rikkomisten johdosta sovellettavat toimenpiteet ovat riittämättömiä ja toisistaan eroavia. Tämä uhkaa koko yhteisön kalastajille tasavertaisten toimintaedellytysten luomista. Nykyistä järjestelmää ja kaikkia siihen liittyviä velvoitteita olisi sen vuoksi lujitettava, järkeistettävä ja yksinkertaistettava erityisesti kaksinkertaista sääntelyä ja hallinnollisia rasitteita vähentämällä.
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)
(14 a)  Yhteisön kalastuspolitiikka kattaa elävien vesiluonnonvarojen säilyttämisen, hallinnan ja hyödyntämisen siten, että näitä luonnonvaroja hyödyntäviä toimintoja kohdellaan yhdenvertaisesti riippumatta siitä, ovatko ne kaupallisia vai ei-kaupallisia. Olisi syrjivää kohdistaa kaupalliseen kalastukseen tiukkaa valvontaa ja rajoituksia, jos ei-kaupallinen kalastus suurelta osin vapautetaan niistä.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 19 kappale
(19)  Valvontatoimien ja -menetelmien olisi perustuttava riskinhallintaan, johon liittyy systemaattisten ja kattavien ristiintarkastusmenettelyjen käyttö.
(19)  Valvontatoimien ja -menetelmien olisi perustuttava riskinhallintaan, johon liittyy jäsenvaltioiden systemaattisten ja kattavien ristiintarkastusmenettelyjen käyttö. Jäsenvaltioiden olisi myös vaihdettava asiaa koskevia tietoja.
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 24 kappale
(24)  Yhdennetty merivalvontaverkosto olisi perustettava sellaisten tarkkailu-, seuranta-, tunnistus- ja jäljitysjärjestelmien välille, joiden tavoitteena on meriturvallisuus, merellisen ympäristön suojelu, kalastuksenvalvonta, rajavalvonta, yleinen lainvalvonta ja kaupan helpottaminen. Verkosto pystyy jatkuvasti tarjoamaan tietoa merialan toimista oikea-aikaisen päätöksentekomenettelyn tueksi. Valvontatoimintaa harjoittavat viranomaiset voisivat sen ansiosta tarjota vaikuttavampia ja kustannustehokkaampia palveluja. Tätä varten automaattisten tunnistusjärjestelmien, alusten satelliittiseurantajärjestelmää koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 18 päivänä joulukuuta 2003 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2244/2003 tarkoitettujen alusten satelliittiseurantajärjestelmien ja alusten paikantamisjärjestelmien tiedot, jotka kerätään tämän asetuksen mukaisesti, olisi toimitettava muiden, edellä mainittuja valvontatoimia harjoittavien viranomaisten käyttöön.
(24)  Yhdennetty merivalvontaverkosto olisi perustettava sellaisten tarkkailu-, seuranta-, tunnistus- ja jäljitysjärjestelmien välille, joiden tavoitteena on meriturvallisuus, merellisen ympäristön suojelu, kalastuksenvalvonta, rajavalvonta, yleinen lainvalvonta ja kaupan helpottaminen, ja sitä olisi mukautettava jäsenvaltioiden erilaisiin tilanteisiin. Verkosto pystyy jatkuvasti tarjoamaan tietoa merialan toimista oikea-aikaisen päätöksentekomenettelyn tueksi. Valvontatoimintaa harjoittavat viranomaiset voisivat sen ansiosta tarjota vaikuttavampia ja kustannustehokkaampia palveluja. Tätä varten automaattisten tunnistusjärjestelmien, alusten satelliittiseurantajärjestelmää koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 18 päivänä joulukuuta 2003 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2244/2003 tarkoitettujen alusten satelliittiseurantajärjestelmien ja alusten paikantamisjärjestelmien tiedot, jotka kerätään tämän asetuksen mukaisesti, olisi toimitettava muiden, edellä mainittuja valvontatoimia harjoittavien viranomaisten käyttöön.
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 29 kappale
(29)  Komissiolle olisi annettava valtuudet kieltää kalastus, kun jäsenvaltion kiintiö tai TAC tulee täyteen. Lisäksi komissiolla olisi oltava valtuudet alentaa kiintiöitä ja kieltää kiintiöiden siirrot tai vaihdot varmistaakseen yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamisen jäsenvaltioissa.
(29)  Komissiolle olisi annettava valtuudet kieltää kalastus, kun jäsenvaltion kiintiö tai TAC tulee täyteen.
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 34 kappale
(34)  Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti. Kaikki toimenpiteet, jotka komissio hyväksyy tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi, ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia.
(34)  Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna 17 päivänä heinäkuuta 2006 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2006/512/EY. Kaikki toimenpiteet, jotka komissio hyväksyy tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi, ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia.
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 39 kappale
(39)  Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on välttämätöntä ja tarkoituksenmukaista perustaa kattava ja yhtenäinen valvontajärjestelmä, jotta saavutetaan yhteisen kalastuspolitiikan tehokasta täytäntöönpanoa koskeva perustavoite. Tässä asetuksessa ei perustamissopimuksen 5 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti ylitetä sitä, mikä on tarpeen aiottujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
(39)  Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on välttämätöntä ja tarkoituksenmukaista perustaa kattava ja yhtenäinen valvontajärjestelmä, jotta saavutetaan yhteisen kalastuspolitiikan tehokasta täytäntöönpanoa koskeva perustavoite, ottaen huomioon sen tosiseikan, että pienimuotoinen kalatalous eroaa selvästi teollisesta ja virkistys- ja kotitarvekalastuksesta ja että valvontajärjestelmässä kyseiset eroavaisuudet olisi otettava asianmukaisesti huomioon. Tässä asetuksessa ei perustamissopimuksen 5 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti ylitetä sitä, mikä on tarpeen aiottujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
1 artikla
Tällä asetuksella perustetaan yhteisön järjestelmä yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen valvontaa, seurantaa, tarkkailua, tarkastamista ja täytäntöönpanon valvontaa varten, jäljempänä 'yhteisön valvontajärjestelmä'.
Tällä asetuksella perustetaan yhteisön valvontajärjestelmä, jonka tavoitteena on taata yhteisen kalastuspolitiikan säännöstön noudattaminen.
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 alakohta
(1) 'kalastustoiminnalla' tarkoitetaan kalojen etsimistä, pyydysten laskemista, asettamista ja nostamista, saaliin ottamista alukselle, jälleenlaivausta, aluksella pitämistä, aluksella jalostamista sekä kalojen ja kalastustuotteiden siirtämistä ja altaaseen panemista;
(1) 'kalastustoiminnalla' tarkoitetaan kalojen etsimistä, pyydysten laskemista, asettamista ja nostamista, saaliin ottamista alukselle, jälleenlaivausta, aluksella pitämistä, aluksesta purkamista, aluksella jalostamista sekä kalojen ja kalastustuotteiden siirtämistä, altaaseen panemista tai kasvattamista;
Tarkistus 10
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 6 a alakohta (uusi)
(6 a) 'vakavalla rikkomuksella' neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklan 1 kohdassa lueteltuja toimintoja;
Tarkistus 11
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 7 a kohta (uusi)
(7 a) virkistyskalastuksella' ei-kaupallista kalastustoimintaa, jossa elollisia vesiluonnonvaroja käytetään virkistys- tai urheilutarkoituksiin ja joka käsittää muun muassa vapakalastuksen, urheilukalastuksen, urheilukalastusturnaukset ja muut virkistyskalastuksen muodot;
Tarkistus 12
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 8 alakohta
(8)'kalastusluvalla' tarkoitetaan yhteisön kalastusalukselle kalastuslisenssin lisäksi myönnettyä kalastuslupaa, joka antaa alukselle oikeuden harjoittaa kalastustoimintaa yhteisön vesillä yleensä ja/tai erityistä kalastustoimintaa määrätyllä kaudella tietyllä alueella tai erityisedellytysten alaisen kalastuksen osalta;
(8)'kalastusluvalla' tarkoitetaan yhteisön kalastusalukselle kalastuslisenssin lisäksi myönnettyä kalastuslupaa, joka antaa alukselle oikeuden harjoittaa kalastustoimintaa ja/tai erityistä kalastustoimintaa määrätyllä kaudella tietyllä alueella tai erityisedellytysten alaisen kalastuksen osalta;
Tarkistus 13
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 17 alakohta
(17)'jalostuksella' tarkoitetaan tarjontamuodon valmisteluprosessia.Siihen kuuluu puhdistaminen, fileointi, pakkaaminen jäihin, pakkaaminen, purkittaminen, jäädyttäminen, savustus, suolaus, kypsennys, suola- tai etikkaliemeen säilöminen, kuivaaminen tai millä tahansa muulla tavalla toteutettu kalan kauppakunnostus;
(17)'jalostuksella' tarkoitetaan tarjontamuodon valmisteluprosessia.Siihen kuuluu fileointi, pakkaaminen, purkittaminen, jäädyttäminen, savustus, suolaus, kypsennys, suola- tai etikkaliemeen säilöminen, kuivaaminen tai millä tahansa muulla tavalla toteutettu kalan kauppakunnostus;
Tarkistus 14
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on valvottava luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön niiden alueella tai niiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä toteuttamia yhteiseen kalastuspolitiikkaan kuuluvia toimia, erityisesti kalastusta, jälleenlaivausta, kalojen siirtämistä altaisiin tai vesiviljelylaitoksiin, lihotuslaitokset mukaan luettuina, ja kalastustuotteiden purkamista, tuontia, kuljetusta, kaupan pitämistä ja varastointia.
1.  Jäsenvaltioiden on valvottava luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön niiden alueella tai niiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä toteuttamia yhteiseen kalastuspolitiikkaan kuuluvia toimia, erityisesti kalastusta, vesiviljelytoimintoja, jälleenlaivausta, kalojen siirtämistä altaisiin tai vesiviljelylaitoksiin, lihotuslaitokset mukaan luettuina, ja kalastustuotteiden purkamista, tuontia, kuljetusta, kaupan pitämistä ja varastointia.
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 4 kohta
4.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että valvonta, tarkastus, seuranta, tarkkailu ja täytäntöönpanon valvonta toteutetaan tarkastukseen valittuja aloja, aluksia tai henkilöitä syrjimättä ja riskinhallinnan pohjalta.
4.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että valvonta, tarkastus, seuranta, tarkkailu ja täytäntöönpanon valvonta toteutetaan aloja, aluksia tai henkilöitä syrjimättä ja riskinhallinnan pohjalta.
Tarkistus 16
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 3 kohta
3.  Lippujäsenvaltion on keskeytettävä tilapäisesti sellaisen aluksen kalastuslisenssin voimassaolo, joka on tilapäisesti poistettu käytöstä jäsenvaltion päätöksellä ja jonka kalastuslupa on keskeytetty asetuksen (EY) N:o 1005/2008 45 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti.
3.  Lippujäsenvaltion on keskeytettävä tilapäisesti sellaisen aluksen kalastuslisenssin voimassaolo, joka on tilapäisesti poistettu käytöstä jäsenvaltion päätöksellä ja jonka kalastuslupa on keskeytetty asetuksen (EY) N:o 1005/2008 45 artiklan 4 alakohdan mukaisesti.
Tarkistus 17
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 4 kohta
4.  Lippujäsenvaltion on peruutettava lopullisesti sellaisen aluksen kalastuslisenssi, johon sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2371/2002 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kalastuskapasiteetin mukauttamistoimenpidettä tai jonka kalastuslupa on peruutettu asetuksen (EY) N:o 1005/2008 45 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti.
4.  Lippujäsenvaltion on peruutettava lopullisesti sellaisen aluksen kalastuslisenssi, johon sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2371/2002 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kalastuskapasiteetin mukauttamistoimenpidettä tai jonka kalastuslupa on peruutettu asetuksen (EY) N:o 1005/2008 45 artiklan 4 alakohdan mukaisesti.
Tarkistus 18
Ehdotus asetukseksi
7 artikla – 1 kohta – f alakohta
f) pohjapyydyksillä kalastaminen alueilla, jotka eivät kuulu alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen vastuulle;
f) pohjapyydyksillä kalastaminen kansainvälisillä vesillä, jotka eivät kuulu alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen vastuulle; tässä säännöksessä tarkoitetuista pyydyksistä laaditaan luettelo;
Tarkistus 19
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 2 kohta
2.  Kokonaispituudeltaan yli 10 metriä pitkillä kalastusaluksilla on oltava asennettuna täysin toimiva laite, jonka säännöllisesti lähettämien paikkatietojen ansiosta kyseinen alus voidaan paikantaa ja tunnistaa automaattisesti satelliittiseurantajärjestelmää käyttäen.Sen ansiosta myös lippujäsenvaltion kalastuksenseurantakeskuksella on oltava mahdollisuus määrittää kalastusaluksen sijainti.Kokonaispituudeltaan yli 10 metriä pitkien mutta enintään 15 metriä pitkien alusten osalta tätä kohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2012.
2.  Kokonaispituudeltaan yli 10 metriä pitkillä kalastusaluksilla on oltava asennettuna täysin toimiva laite, jonka säännöllisesti lähettämien paikkatietojen ansiosta kyseinen alus voidaan paikantaa ja tunnistaa automaattisesti satelliittiseurantajärjestelmää käyttäen.Sen ansiosta myös lippujäsenvaltion kalastuksenseurantakeskuksella on oltava mahdollisuus määrittää kalastusaluksen sijainti.Kokonaispituudeltaan yli 10 metriä pitkien mutta enintään 15 metriä pitkien alusten osalta tätä kohtaa sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2013.
Tarkistus 20
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Satelliittiseurantajärjestelmän laitteiden asentamista varten voidaan myöntää rahoitustukea asetuksen (EY) N:o 861/2006 8 artiklan a alakohdan mukaisesti. Yhteisön talousarviosta otettavan yhteisrahoituksen osuus on 80 prosenttia.
Tarkistus 21
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 6 kohta – a alakohta
a) harjoittavat toimintaansa yksinomaan lippujäsenvaltion aluemerillä; tai
a) harjoittavat toimintaansa yksinomaan lippujäsenvaltion aluemerillä; ja
Tarkistus 22
Ehdotus asetukseksi
11 artikla – 2 kohta
2.  Komissio voi vaatia jäsenvaltiota käyttämään alusten paikantamisjärjestelmää tietyn kalastuksen osalta ja tiettynä aikana.
2.  Komissio voi vaatia jäsenvaltiota käyttämään alusten paikantamisjärjestelmää tietyn kalastuksen osalta ja tiettynä aikana esittämällä kirjallista näyttöä valvontaa tai tieteellisiä raportteja koskevien toimenpiteiden noudattamatta jättämisestä.
Tarkistus 23
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 3 kohta
3.  Kalastuspäiväkirjaan merkittyjen aluksella pidettyjen kalojen määrää kilogrammoina arvioitaessa sallittu poikkeama on 5 prosenttia.
3.  Kalastuspäiväkirjaan merkittyjen aluksella pidettyjen kalojen määrää kilogrammoina arvioitaessa sallittu poikkeama on 10 prosenttia.
Tarkistus 24
Ehdotus asetukseksi
15 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Sähköisten kalastuspäiväkirjojen asentamista varten voidaan myöntää rahoitustukea asetuksen (EY) N:o 861/2006 8 artiklan a alakohdan nojalla. Yhteisön talousarviosta otettavan yhteisrahoituksen osuus on 80 prosenttia.
Tarkistus 25
Ehdotus asetukseksi
15 artikla – 2 kohta
2.  Edellä 1 kohtaa sovelletaan kokonaispituudeltaan yli 15 metriä mutta enintään 24 metriä pitkiin yhteisön kalastusaluksiin 1 päivästä heinäkuuta 2011 sekä kokonaispituudeltaan yli 10 metriä mutta enintään 15 metriä pitkiin yhteisön kalastusaluksiin 1 päivästä tammikuuta 2012. Kokonaispituudeltaan enintään 15 metriä olevat yhteisön alukset voidaan vapauttaa 1 kohdan säännöksistä, jos ne
2.  Edellä 1 kohtaa sovelletaan kokonaispituudeltaan yli 15 metriä mutta enintään 24 metriä pitkiin yhteisön kalastusaluksiin 1 päivästä heinäkuuta 2011 sekä kokonaispituudeltaan yli 10 metriä mutta enintään 15 metriä pitkiin yhteisön kalastusaluksiin 1 päivästä heinäkuuta 2013. Kokonaispituudeltaan enintään 15 metriä olevat yhteisön alukset voidaan vapauttaa 1 kohdan säännöksistä, jos ne
a) harjoittavat toimintaansa yksinomaan lippujäsenvaltion aluemerillä; tai
a) harjoittavat toimintaansa yksinomaan lippujäsenvaltion aluemerillä; ja
b) eivät ole merellä koskaan pidempään kuin 24 tuntia laskettuna lähtöhetkestä satamaan paluuseen.
b) eivät ole merellä koskaan pidempään kuin 24 tuntia laskettuna lähtöhetkestä satamaan paluuseen.
Tarkistus 26
Ehdotus asetukseksi
17 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Monivuotisiin suunnitelmiin sisältyvien erityissäännösten soveltamista rajoittamatta yhteisön kalastusalusten päälliköiden tai heidän edustajiensa on ilmoitettava vähintään neljä tuntia ennen arvioitua satamaantuloaikaa seuraavat tiedot sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jonka satamia he haluavat käyttää, elleivät toimivaltaiset viranomaiset ole antaneet lupaa aikaisemmalle saapumiselle:
1.  Monivuotisiin suunnitelmiin sisältyvien erityissäännösten soveltamista rajoittamatta yhteisön kalastusalusten päälliköiden tai heidän edustajiensa, joiden aluksella on saalis- tai pyyntiponnistusrajojen piiriin kuuluvia lajeja, on ilmoitettava vähintään neljä tuntia ennen arvioitua satamaantuloaikaa seuraavat tiedot sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jonka satamia he haluavat käyttää, elleivät toimivaltaiset viranomaiset ole antaneet lupaa aikaisemmalle saapumiselle:
Tarkistus 27
Ehdotus asetukseksi
17 artikla – 1 kohta – d alakohta
d) kalastusmatkan päivämäärät ja alueet, joilta saaliit pyydettiin;
d) kalastusmatkan päivämäärät ja alueet, joilta saaliit pyydettiin; alue on ilmoitettava yhtä yksityiskohtaisesti kuin 14 artiklan 1 kohdassa säädetään;
Tarkistus 28
Ehdotus asetukseksi
17 artikla – 1 kohta – f alakohta
f) kunkin aluksella pidetyn saalislajin määrät ja myös se, jos saalista ei ole;
f) kunkin aluksella pidetyn saalislajin määrät;
Tarkistus 29
Ehdotus asetukseksi
17 artikla – 4 kohta
4.   Komissio voi 111 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vapauttaa tietyt kalastusalusluokat 1 kohdassa säädetystä velvollisuudesta rajoitetuksi ajaksi, jota voidaan jatkaa, tai asettaa toisen määräajan ilmoituksen tekemiselle ottaen huomioon muun muassa kalastustuotteiden lajin sekä kalavesien, purkamispaikkojen ja niiden satamien välisen välimatkan, joissa kyseiset alukset on rekisteröity.
4.   Neuvosto voi komission ehdotuksesta asettaa tietyille kalastusalusluokille toisen määräajan 1 kohdassa säädetylle ilmoituksen tekemistä koskevalle velvollisuudelle ottaen huomioon muun muassa kalastustuotteiden lajin sekä kalavesien, purkamispaikkojen ja niiden satamien välisen välimatkan, joissa kyseiset alukset on rekisteröity.
Tarkistus 30
Ehdotus asetukseksi
17 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a.  Sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, jonka satama- tai purkamiskalustoa kalastusaluksen päällikkö haluaa käyttää esitettyään asiaa koskevan pyynnön vähintään neljä tuntia ennen arvioitua satamaan saapumisaikaa, on hyväksyttävä pyyntö kahden tunnin kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.
Tarkistus 31
Ehdotus asetukseksi
19 artikla – 3 kohta
3.  Jälleenlaivausilmoituksessa on ilmoitettava jälleenlaivattujen kalastustuotteiden määrä lajeittain, jokaisen saaliin pyyntipäivä ja -paikka, asiaan liittyvien alusten nimet sekä jälleenlaivaus- ja määräsatamat. Molempien asianomaisten alusten päälliköt vastaavat kyseisten ilmoitusten paikkansapitävyydestä.
3.  Jälleenlaivausilmoituksessa on ilmoitettava jälleenlaivattujen kalastustuotteiden määrä lajeittain, jokaisen saaliin pyyntipäivä ja -paikka, asiaan liittyvien alusten nimet sekä jälleenlaivaus- ja määräsatamat. Molempien asianomaisten alusten päälliköt vastaavat kyseisten ilmoitusten paikkansapitävyydestä. Alue on ilmoitettava yhtä yksityiskohtaisesti kuin 14 artiklan 1 kohdassa säädetään.
Tarkistus 32
Ehdotus asetukseksi
19 artikla – 4 kohta
4.  Komissio voi 111 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vapauttaa tietyt kalastusalusluokat 1 kohdassa säädetystä velvollisuudesta rajoitetuksi ajaksi, jota voidaan jatkaa, tai asettaa toisen määräajan ilmoituksen tekemiselle ottaen huomioon muun muassa kalastustuotteiden lajin sekä kalavesien, purkamispaikkojen ja niiden satamien välisen välimatkan, joissa kyseiset alukset on rekisteröity.
Poistetaan.
Tarkistus 33
Ehdotus asetukseksi
20 artikla – 4 kohta
4.  Purkamislupaa myöntäessään toimivaltaisten viranomaisten on annettava purkamistoimelle yksilöllinen purkamisnumero ja ilmoitettava se aluksen päällikölle. Jos purkaminen keskeytyy, sen jatkamiseksi vaaditaan lupa.
Poistetaan.
Tarkistus 34
Ehdotus asetukseksi
21 artikla – 2 kohta
2.  Monivuotisiin suunnitelmiin sisältyvien erityissäännösten soveltamista rajoittamatta kokonaispituudeltaan yli 10 metriä pitkän yhteisön kalastusaluksen päällikön tai hänen edustajansa on 2 tunnin kuluessa purkamisen loppuun saattamisesta toimitettava purkamisilmoituksen tiedot sähköisessä muodossa lippujäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
2.  Monivuotisiin suunnitelmiin sisältyvien erityissäännösten soveltamista rajoittamatta kokonaispituudeltaan yli 10 metriä pitkän yhteisön kalastusaluksen päällikön tai hänen edustajansa on kuuden tunnin kuluessa purkamisen loppuun saattamisesta toimitettava purkamisilmoituksen tiedot sähköisessä muodossa lippujäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
Tarkistus 35
Ehdotus asetukseksi
21 artikla – 4 kohta
4.  Edellä 2 kohtaa sovelletaan kokonaispituudeltaan yli 15 metriä mutta enintään 24 metriä pitkiin yhteisön kalastusaluksiin 1 päivästä heinäkuuta 2011 sekä kokonaispituudeltaan yli 10 metriä mutta enintään 15 metriä pitkiin yhteisön kalastusaluksiin 1 päivästä tammikuuta 2012. Kokonaispituudeltaan enintään 15 metriä olevat yhteisön alukset voidaan vapauttaa 2 kohdan soveltamisesta, jos ne
4.  Edellä 2 kohtaa sovelletaan kokonaispituudeltaan yli 15 metriä mutta enintään 24 metriä pitkiin yhteisön kalastusaluksiin 1 päivästä heinäkuuta 2011 sekä kokonaispituudeltaan yli 10 metriä mutta enintään 15 metriä pitkiin yhteisön kalastusaluksiin 1 päivästä heinäkuuta 2013. Kokonaispituudeltaan enintään 15 metriä olevat yhteisön alukset voidaan vapauttaa 2 kohdan soveltamisesta, jos ne
a) harjoittavat toimintaansa yksinomaan lippujäsenvaltion aluemerillä; tai
a) harjoittavat toimintaansa yksinomaan lippujäsenvaltion aluemerillä; ja
b) eivät ole merellä koskaan pidempään kuin 24 tuntia laskettuna lähtöhetkestä satamaan paluuseen.
b) eivät ole merellä koskaan pidempään kuin 24 tuntia laskettuna lähtöhetkestä satamaan paluuseen.
Tarkistus 36
Ehdotus asetukseksi
21 artikla – 5 kohta
5.  Edellä 2 kohdassa säädetystä vaatimuksesta vapautettujen alusten päällikön tai hänen edustajansa on purkamisen yhteydessä kirjattava ja toimitettava mahdollisimman pian ja viimeistään 24 tuntia purkamisen jälkeen purkamisilmoitus sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa saalis on purettu aluksesta.
5.  Edellä 2 kohdassa säädetystä vaatimuksesta vapautettujen alusten päällikön tai hänen edustajansa on purkamisen yhteydessä kirjattava ja toimitettava mahdollisimman pian ja viimeistään 24 tuntia purkamisen jälkeen purkamisilmoitus sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa saalis on purettu aluksesta, ja näiden on viipymättä toimitettava se lippujäsenvaltiolle.
Tarkistus 37
Ehdotus asetukseksi
23 artikla – 1 kohta
1.  Kunkin jäsenvaltion on kirjattava kaikki tässä luvussa tarkoitettuja kalastusmahdollisuuksia koskevat olennaiset tiedot, jotka ilmoitetaan sekä saaliina että pyyntiponnistuksena, ja säilytettävä alkuperäisasiakirjat kansallisten sääntöjen mukaisesti vähintään kolmen vuoden ajan.
1.  Kunkin jäsenvaltion on kirjattava kaikki tässä luvussa tarkoitettuja kalastusmahdollisuuksia koskevat olennaiset tiedot, jotka ilmoitetaan saaliina, pois heitettyinä määrinä ja pyyntiponnistuksena, ja säilytettävä alkuperäisasiakirjat kansallisten sääntöjen mukaisesti vähintään kolmen vuoden ajan. Sähköisessä muodossa olevat tiedot on säilytettävä vähintään kymmenen vuoden ajan.
Tarkistus 38
Ehdotus asetukseksi
23 artikla – 3 kohta
3.  Kaikki yhteisön kalastusalusten tietystä kiintiöidystä kalakannasta tai kalakantaryhmästä saamat saaliit on luettava osaksi lippujäsenvaltioon kyseisen kalakannan tai kalakantaryhmän osalta sovellettavaa kiintiötä purkamispaikasta riippumatta.
3.  Kaikki yhteisön kalastusalusten tietystä kiintiöidystä kalakannasta tai kalakantaryhmästä saamat saaliit ja pois heitetyt määrät on luettava osaksi lippujäsenvaltioon kyseisen kalakannan tai kalakantaryhmän osalta sovellettavaa kiintiötä purkamispaikasta riippumatta.
Tarkistus 39
Ehdotus asetukseksi
26 artikla – 3 kohta
3.  Kyseisen jäsenvaltion on julkistettava 2 kohdassa tarkoitettu päätös ja ilmoitettava siitä viipymättä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä (C-sarja). Siitä päivästä alkaen, jona kyseinen jäsenvaltio on julkistanut päätöksen, jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei niiden vesillä tai alueella olevilla, kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla pidetä asianomaisten kalojen saaliita eikä toteuteta saaliiden purkamisia, altaaseen siirtämisiä tai jälleenlaivauksia.
3.  Kyseisen jäsenvaltion on julkistettava 2 kohdassa tarkoitettu päätös ja ilmoitettava siitä viipymättä komissiolle, joka ilmoittaa siitä muille jäsenvaltioille. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä (C-sarja). Siitä päivästä alkaen, jona kyseinen jäsenvaltio on julkistanut päätöksen, jäsenvaltioiden on tarkistettava asiaan liittyvistä asiakirjoista, ettei niiden vesillä tai alueella olevilla, kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla pidetä kieltämispäivämäärän jälkeen asianomaisten kalojen saaliita eikä toteuteta saaliiden purkamisia, altaaseen siirtämisiä tai jälleenlaivauksia.
Tarkistus 40
Ehdotus asetukseksi
28 artikla – 3 kohta
3.  Vähennykset ja niiden seurauksena tehtävät jaot on tehtävä ottaen huomioon ensisijaisesti ne lajit ja alueet, joille kalastusmahdollisuudet on vahvistettu. Ne voidaan tehdä sinä vuonna, jona vahinko on syntynyt, taikka sitä seuraavana vuonna tai seuraavina vuosina.
3.  Vähennykset ja niiden seurauksena tehtävät jaot on tehtävä ottaen huomioon ensisijaisesti ne lajit ja alueet, joille kalastusmahdollisuudet on vahvistettu. Ne voidaan tehdä sinä vuonna, jona vahinko on syntynyt, tai sitä seuraavana vuonna.
Tarkistus 41
Ehdotus asetukseksi
28 a artikla (uusi)
28 a artikla
Käyttämättömien kiintiöiden siirtäminen
1.  Jos jäsenvaltion kiintiöitä ei käytetä kokonaan tai osittain sinä vuonna, jota varten ne on myönnetty, muut jäsenvaltiot voivat käyttää ne samana vuonna. Komissio ilmoittaa asiasta ensin jäsenvaltioille, joita asia koskee, ja pyytää niitä vahvistamaan, etteivät ne aio käyttää kyseisiä kalastusmahdollisuuksia. Kun komissio on saanut vahvistuksen, se arvioi käyttämättömien kalastusmahdollisuuksien kokonaismäärän ja antaa sen tiedoksi jäsenvaltioille, ennen kuin se tekee päätöksen kalastusmahdollisuuksien uudelleenjaosta tiiviissä yhteistyössä niiden jäsenvaltioiden kanssa, joita asia koskee.
2.  Pyyntöjen toimittaminen tämän artiklan mukaisesti ei vaikuta millään tavoin kalastusmahdollisuuksien jakoon eikä niiden vaihtoon jäsenvaltioiden välillä asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artiklan mukaisesti.
3.  Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta ja erityisesti kiintiöiden käyttöä tai siirtoa koskevista edellytyksistä vahvistetaan 111 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
Tarkistus 42
Ehdotus asetukseksi
33 artikla
33 artikla
Poistetaan.
Jälleenlaivaus satamassa
Yhteisön alukset, jotka harjoittavat kalastustoimintaa monivuotisen suunnitelman alaisissa kalastuksissa, eivät saa siirtää aluksella olevia saaliitaan mihinkään toiseen alukseen tai kulkuneuvoon, elleivät ne ensin pura saaliitaan punnittaviksi huutokauppakeskuksessa tai muussa jäsenvaltioiden hyväksymässä elimessä.
Tarkistus 43
Ehdotus asetukseksi
34 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a.  Jäsenvaltiot voivat nimetä sataman, joka ei täytä 4 kohdan vaatimuksia, jotta vältetään se, että alusten on purjehdittava yli 50 meripeninkulman matka satamaan.
Tarkistus 44
Ehdotus asetukseksi
37 artikla – 2 kohta – johdantokappale
2.  Kalastuksissa, joissa aluksella on sallittua pitää useampaa kuin kahta pyydystyyppiä, pyydys, jota ei käytetä, on säilytettävä siten, ettei se ole käyttövalmiina, mikä edellyttää seuraavaa:
2.  Kalastuksissa, joissa aluksella on sallittua pitää useampaa kuin yhtä pyydystyyppiä, pyydys, jota ei käytetä, on säilytettävä siten, ettei se ole käyttövalmiina, mikä edellyttää seuraavaa:
Tarkistus 45
Ehdotus asetukseksi
41 artikla – 1 kohta
1.  Kalastusaluksen päällikön on kirjattava kaikki pois heitetyt määrät, jotka ylittävät elopainona ilmaistuna 15 kilogrammaa, ja toimitettava nämä tiedot viipymättä toimivaltaisille viranomaisilleen mahdollisuuksien mukaan sähköisesti.
1.  Kalastusaluksen päällikön on kirjattava kaikki pois heitetyt määrät, jotka ylittävät elopainona ilmaistuna 15 kilogrammaa pyydyksen käyttökertaa ja matkaa kohden, ja toimitettava nämä tiedot viipymättä toimivaltaisille viranomaisilleen mahdollisuuksien mukaan sähköisesti. Komissio tarkastelee järjestelmää, jossa videovalvontalaitteita käytetään tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi. Tätä asetusta sovellettaessa virkistyskalastuksen alalla vapautettuja kaloja ei oteta huomioon pois heitetyissä määrissä tai kuolleisuudessa.
Tarkistus 46
Ehdotus asetukseksi
42 artikla
Satelliittiseurantajärjestelmällä varustettujen alusten osalta jäsenvaltioiden on systemaattisesti tarkistettava, että kalastuksenseurantakeskuksen saamat tiedot vastaavat kalastuspäiväkirjaan kalastuksesta satelliittiseurantajärjestelmän tietoja käyttäen kirjattuja tietoja ja tapauksen mukaan tarkkailijoilta saatuja tietoja. Nämä ristiintarkastukset on säilytettävä atk-tiedostona kolmen vuoden ajan.
Satelliittiseurantajärjestelmällä varustettujen alusten osalta jäsenvaltioiden on systemaattisesti tarkistettava, että kalastuksenseurantakeskuksen saamat tiedot vastaavat kalastuspäiväkirjaan kalastuksesta satelliittiseurantajärjestelmän tietoja käyttäen kirjattuja tietoja ja tapauksen mukaan tarkkailijoilta saatuja tietoja. Nämä ristiintarkastukset on säilytettävä atk-tiedostona kymmenen vuoden ajan.
Tarkistus 47
Ehdotus asetukseksi
Luku IV – jakso 4
4 jakso
4 jakso poistetaan.
Reaaliaikainen kalastuskielto
Tarkistus 48
Ehdotus asetukseksi
47 artikla – 1 kohta
1.  Yhteisön vesillä olevalla aluksella harjoitettava, johonkin monivuotisen suunnitelman kattamaan kantaan kohdistuva virkistyskalastus edellyttää lippujäsenvaltion kyseiselle alukselle myöntämää lupaa.
1.  Yhteisön merialueilla olevalta alukselta harjoitettavaa, johonkin monivuotisen elvytyssuunnitelman kattamaan kantaan kohdistuvaa virkistyskalastusta voi arvioida se jäsenvaltio, jonka vesillä sitä harjoitetaan. Vavalla ja siimalla rannalta tapahtuva kalastus ei sisälly tähän.
Tarkistus 49
Ehdotus asetukseksi
47 artikla – 2 kohta
2.  Lippujäsenvaltion on kirjattava monivuotisen suunnitelman kattamiin kantoihin kohdistuvassa virkistyskalastuksessa saadut saaliit.
2.   Jäsenvaltiot voivat kahden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä arvioida alueellaan harjoitetun virkistyskalastuksen vaikutuksia ja toimittaa tiedot komissiolle. Kyseinen jäsenvaltio ja komissio päättävät tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean neuvojen valossa, millä virkistyskalastuksella on merkittävä vaikutus kalakantoihin. Jäsenvaltion, jota asia koskee, on tiiviissä yhteistyössä komission kanssa kehitettävä niitä kalastuksia varten, joilla on merkittävä vaikutus kalakantoihin, seurantajärjestelmä, jonka avulla voidaan arvioida täsmällisesti virkistyskalastuksella saadun kutakin kalakantaa koskevan kokonaissaaliin määrä. Virkistyskalastuksen on oltava yhteisen kalastuspolitiikan mukaista.
Tarkistus 50
Ehdotus asetukseksi
47 artikla – 3 kohta
3.  Virkistyskalastuksessa saatujen monivuotisen suunnitelman kattamien lajien saaliit on luettava lippujäsenvaltion vastaaviin kiintiöihin. Asianomaisten jäsenvaltioiden on vahvistettava tällaisista kiintiöistä tietty osuus, joka käytetään yksinomaan virkistyskalastukseen.
3.  Jos virkistyskalastuksella todetaan olevan merkittävä vaikutus, saaliit on luettava lippujäsenvaltion vastaaviin kiintiöihin. Jäsenvaltio voi vahvistaa tällaisesta kiintiöstä tietyn osuuden, joka käytetään yksinomaan kyseiseen virkistyskalastukseen.
Tarkistus 51
Ehdotus asetukseksi
48 artikla – 3 kohta
3.  Jos tietylle lajille on vahvistettu vähimmäiskoko, myynnistä, varastoinnista tai kuljetuksesta vastaavien toimijoiden on voitava todistaa tuotteiden maantieteellinen alkuperä, joka ilmoitetaan viittaamalla suuralueeseen ja alueeseen, osa-alueeseen tai tarvittaessa tilastoruutuun, jolla yhteisön lainsäädännön mukaisesti sovelletaan saalisrajoituksia.
3.   Myynnistä, varastoinnista tai kuljetuksesta vastaavien toimijoiden on voitava todistaa tuotteiden maantieteellinen alkuperä, joka ilmoitetaan yhtä yksityiskohtaisesti kuin 14 artiklan 1 kohdassa säädetään.
Tarkistus 52
Ehdotus asetukseksi
50 artikla – 2 kohta – d a alakohta (uusi)
d a) pyyntialue on ilmoitettava yhtä yksityiskohtaisesti kuin 14 artiklan 1 kohdassa säädetään;
Tarkistus 53
Ehdotus asetukseksi
54 artikla – 1 kohta
1.  Rekisteröityjen ostajien, rekisteröityjen huutokauppojen tai muiden elinten tai henkilöiden, jotka vastaavat jäsenvaltiossa purettujen kalastustuotteiden saattamisesta ensimmäistä kertaa markkinoille, on kahden tunnin kuluessa ensimyynnistä toimitettava sähköinen myynti-ilmoitus sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jonka alueella ensimyynti tapahtuu. Jos tämä jäsenvaltio ei ole kalat purkaneen aluksen lippuvaltio, sen on varmistettava, että myynti-ilmoituksen jäljennös toimitetaan lippujäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, kun asiaa koskevat tiedot on saatu. Kyseiset ostajat, huutokaupat, elimet tai henkilöt ovat vastuussa myynti-ilmoituksen paikkansapitävyydestä.
1.  Rekisteröityjen ostajien, rekisteröityjen huutokauppojen tai muiden elinten tai henkilöiden, jotka vastaavat jäsenvaltiossa purettujen kalastustuotteiden saattamisesta ensimmäistä kertaa markkinoille, on kuuden tunnin kuluessa ensimyynnistä toimitettava sähköinen myynti-ilmoitus sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jonka alueella ensimyynti tapahtuu. Jos tämä jäsenvaltio ei ole kalat purkaneen aluksen lippuvaltio, sen on varmistettava, että myynti-ilmoituksen jäljennös toimitetaan viipymättä lippujäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, kun asiaa koskevat tiedot on saatu. Kyseiset ostajat, huutokaupat, elimet tai henkilöt ovat vastuussa myynti-ilmoituksen paikkansapitävyydestä.
Tarkistus 54
Ehdotus asetukseksi
55 artikla – e alakohta
e) kunkin lajin nimi tai FAO-kirjainkoodi ja maantieteellinen alkuperä, joka ilmoitetaan viittaamalla suuralueeseen ja alueeseen tai osa-alueeseen, jolla yhteisön lainsäädännön mukaisesti sovelletaan saalisrajoituksia;
e) kunkin lajin nimi tai FAO-kirjainkoodi ja maantieteellinen alkuperä, joka ilmoitetaan yhtä yksityiskohtaisesti kuin 14 artiklan 1 kohdassa säädetään;
Tarkistus 55
Ehdotus asetukseksi
55 artikla – e a alakohta (uusi)
e a) kunkin lajin määrä kilogrammoina elopainoa;
Tarkistus 56
Ehdotus asetukseksi
63 artikla – 6 kohta
6.  Lippujäsenvaltiot vastaavat kaikista kustannuksista, jotka aiheutuvat tämän artiklan mukaisesta tarkkailijoiden toiminnasta. Jäsenvaltiot voivat periä kyseiset kustannukset kokonaan tai osittain lippunsa alla purjehtivien alusten käyttäjiltä.
6.  Lippujäsenvaltiot ja komissio vastaavat kaikista kustannuksista, jotka aiheutuvat tämän artiklan mukaisesta tarkkailijoiden toiminnasta.
Tarkistus 57
Ehdotus asetukseksi
69 artikla
Jäsenvaltioiden on luotava sähköinen tietokanta, johon ne tallentavat kaikki virkamiestensä laatimat tarkastus- ja tarkkailuraportit, ja pidettävä sitä ajan tasalla.
Jäsenvaltioiden on luotava sähköinen tietokanta, johon ne tallentavat kaikki virkamiestensä laatimat tarkastus- ja tarkkailuraportit, mukaan lukien tarkkailijoiden raportit, ja pidettävä sitä ajan tasalla.
Tarkistus 58
Ehdotus asetukseksi
78 artikla
Tarkastuksen tekevä jäsenvaltio voi myös siirtää rikkomisesta johtuvan syytteeseenpanon lippu- tai rekisterivaltiona olevan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille taikka sen jäsenvaltion, jonka kansalainen rikkoja on, toimivaltaisille viranomaisille, yhteisymmärryksessä kyseisen jäsenvaltion kanssa ja sillä edellytyksellä, että siirtämisen avulla 81 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun lopputuloksen saavuttaminen on todennäköisempää.
Tarkastuksen tekevä jäsenvaltio voi myös siirtää rikkomisesta johtuvan syytteeseenpanon lippujäsenvaltion tai sen jäsenvaltion, jonka kansalainen rikkoja on, toimivaltaisille viranomaisille, yhteisymmärryksessä kyseisen jäsenvaltion kanssa ja sillä edellytyksellä, että siirtämisen avulla 81 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun lopputuloksen saavuttaminen on todennäköisempää.
Tarkistus 59
Ehdotus asetukseksi
82 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakavaan rikkomiseen syyllistyneelle luonnolliselle henkilölle tai siitä vastuussa pidetylle oikeushenkilölle voidaan langettaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia asetuksen (EY) N:o 1005/2008 IX luvussa säädettyjen seuraamusten ja toimenpiteiden mukaisesti.
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakavaan rikkomiseen syyllistyneelle luonnolliselle henkilölle tai siitä vastuussa pidetylle oikeushenkilölle lähtökohtaisesti asetetaan tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia asetuksen (EY) N:o 1005/2008 IX luvussa säädettyjen seuraamusten ja toimenpiteiden mukaisesti.
Tarkistus 61
Ehdotus asetukseksi
82 artikla – 6 a kohta (uusi)
6 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimijat, joiden todetaan vakavasti rikkoneen yhteisen kalastuspolitiikan säännöksiä, jätetään Euroopan kalatalousrahastosta myönnettävien tukien, kalastuskumppanuussopimusten ja muun julkisen tuen ulkopuolelle. Tässä luvussa tarkoitettuihin seuraamuksiin liitetään muita seuraamuksia ja toimenpiteitä, mukaan lukien sellaisten julkisten avustusten ja tukien takaisinmaksaminen, joita LIS-kalastusta (laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta) harjoittavat alukset ovat saaneet rahoituskauden aikana.
Tarkistus 62
Ehdotus asetukseksi
84 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on sovellettava pisteytysjärjestelmää, jonka perusteella kalastusluvan haltijalle määrätään asianmukaiset rangaistuspisteet yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen rikkomisesta.
1.  Jäsenvaltioiden on sovellettava pisteytysjärjestelmää, jonka perusteella kalastusluvan haltijalle määrätään asianmukaiset rangaistuspisteet yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen vakavasta rikkomisesta.
Tarkistus 63
Ehdotus asetukseksi
84 artikla – 2 kohta
2.  Kun luonnollinen henkilö on syyllistynyt yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen rikkomiseen tai kun oikeushenkilöä pidetään tällaisesta rikkomisesta vastuullisena, kalastusluvan haltijalle määrätään rikkomisen seurauksena asianmukainen määrä rangaistuspisteitä. Kalastusluvan haltijalla on oikeus kansallisen lainsäädännön mukaiseen muutoksenhakumenettelyyn.
2.  Kun luonnollinen henkilö on syyllistynyt yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen vakavaan rikkomiseen tai kun oikeushenkilöä pidetään tällaisesta rikkomisesta vastuullisena, kalastusluvan haltijalle määrätään vakavan rikkomisen seurauksena asianmukainen määrä rangaistuspisteitä. Kalastusluvan haltijalla on oikeus kansallisen lainsäädännön mukaiseen muutoksenhakumenettelyyn.
Tarkistus 64
Ehdotus asetukseksi
84 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Niin kauan kuin kalastusluvan haltijalla on rangaistuspisteitä, luvan haltija on suljettava yhteisön tukien ja kansallisen julkisen tuen ulkopuolelle.
Tarkistus 65
Ehdotus asetukseksi
84 artikla – 4 kohta
4.  Vakavan rikkomisen yhteydessä määrättävien rangaistuspisteiden on oltava vähintään puolet 3 kohdassa tarkoitetuista pisteistä.
Poistetaan.
Tarkistus 66
Ehdotus asetukseksi
84 artikla – 5 kohta
5.  Jos keskeytetyn kalastusluvan haltija ei kolmen vuoden kuluessa viimeisestä rikkomisesta syyllisty uuteen rikkomiseen, kaikki kalastusluvassa olevat pisteet poistetaan.
5.  Jos keskeytetyn kalastusluvan haltija ei kolmen vuoden kuluessa viimeisestä vakavasta rikkomisesta syyllisty uuteen vakavaan rikkomiseen, kaikki kalastusluvassa olevat pisteet poistetaan.
Tarkistus 67
Ehdotus asetukseksi
84 artikla – 7 kohta
7.  Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön myös pisteytysjärjestelmä, jonka perusteella aluksen päällikölle ja päällystön jäsenille määrätään asianmukaiset rangaistuspisteet yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen rikkomisesta, johon he ovat syyllistyneet.
7.  Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön myös pisteytysjärjestelmä, jonka perusteella aluksen päällikölle tai kapteenille määrätään asianmukaiset rangaistuspisteet yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen rikkomisesta, johon he ovat syyllistyneet.
Tarkistus 68
Ehdotus asetukseksi
85 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on kirjattava kansalliseen tietokantaan kaikki yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen rikkomiset, joihin niiden lipun alla purjehtivat alukset tai niiden kansalaiset ovat syyllistyneet, mukaan luettuina rikkomisista aiheutuneet seuraamukset ja määrättyjen pisteiden lukumäärä. Jäsenvaltioiden on kirjattava rikkomisia koskevaan kansalliseen tietokantaansa myös rikkomiset, joihin niiden lipun alla purjehtivat alukset tai niiden kansalaiset ovat syyllistyneet ja joita koskevat syytetoimet on toteutettu toisessa jäsenvaltiossa, sen jälkeen kun jäsenvaltio, jonka lainkäyttövaltaan asia kuuluu, on ilmoittanut lopullisen oikeuden päätöksen 82 artiklan mukaisesti.
1.  Jäsenvaltioiden on kirjattava kansalliseen tietokantaan kaikki yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen rikkomiset, joihin niiden lipun alla purjehtivista aluksista vastaavat henkilöt tai niiden kansalaiset ovat syyllistyneet, mukaan luettuina rikkomisista aiheutuneet seuraamukset ja määrättyjen pisteiden lukumäärä. Jäsenvaltioiden on kirjattava rikkomisia koskevaan kansalliseen tietokantaansa myös rikkomiset, joihin niiden lipun alla purjehtivat alukset tai niiden kansalaiset ovat syyllistyneet ja joita koskevat syytetoimet on toteutettu toisessa jäsenvaltiossa, sen jälkeen kun jäsenvaltio, jonka lainkäyttövaltaan asia kuuluu, on ilmoittanut lopullisen oikeuden päätöksen 82 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 69
Ehdotus asetukseksi
85 artikla – 3 kohta
3.  Kun jäsenvaltio pyytää sääntöjen rikkomiseen liittyviä syytetoimia toteuttaessaan toiselta jäsenvaltiolta tietoja, mainitun toisen jäsenvaltion on toimitettava olennaiset tiedot kyseisistä kalastusaluksista ja henkilöistä.
3.  Kun jäsenvaltio pyytää sääntöjen rikkomiseen liittyviä syytetoimia toteuttaessaan toiselta jäsenvaltiolta tietoja, mainitun toisen jäsenvaltion on viipymättä toimitettava olennaiset tiedot kyseisistä kalastusaluksista ja henkilöistä.
Tarkistus 70
Ehdotus asetukseksi
85 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Tiedot rikkomuksista sekä asianomaisten alusten ja niistä vastaavien henkilöiden saamista tuomioista asetetaan saataville 107 artiklassa tarkoitetun verkkosivuston julkisessa osassa.
Tarkistus 71
Ehdotus asetukseksi
91 artikla – 4 kohta
4.  Kyseisen jäsenvaltion virkamiehille on annettava mahdollisuus olla läsnä tarkastuksessa, ja heidän on komission virkamiesten pyynnöstä avustettava näitä näiden tehtävien suorittamisessa.
4.  Kyseisen jäsenvaltion virkamiesten on aina oltava läsnä tarkastuksessa, ja heidän on komission virkamiesten pyynnöstä avustettava näitä näiden tehtävien suorittamisessa.
Tarkistus 72
Ehdotus asetukseksi
95 artikla – 1 kohta – a alakohta
a) tämän asetuksen säännöksiä ei ole noudatettu asianomaisesta jäsenvaltiosta suoraan johtuvan toiminnan tai laiminlyönnin seurauksena; ja
Poistetaan.
Tarkistus 73
Ehdotus asetukseksi
96 artikla – 1 kohta
1.  Jos jäsenvaltio ei noudata monivuotisen suunnitelman täytäntöönpanoon liittyviä velvoitteitaan ja jos komissiolla on syytä uskoa, että kyseisten velvoitteiden laiminlyönti on asianomaiselle kannalle erityisen vahingollista, komissio voi väliaikaisesti kieltää kalastukset, joihin kyseiset puutteet vaikuttavat.
1.  Jos jäsenvaltio ei noudata monivuotisen suunnitelman täytäntöönpanoon liittyviä velvoitteitaan ja jos komissiolla on näyttöä siitä, että kyseisten velvoitteiden laiminlyönti on asianomaiselle kannalle erityisen vahingollista, komissio voi väliaikaisesti kieltää kalastukset, joihin kyseiset puutteet vaikuttavat.
Tarkistus 74
Ehdotus asetukseksi
97 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Jos komissio on todennut, että jäsenvaltio on ylittänyt jonkin kalakannan tai kalakantaryhmän osalta käytettävissään olevan kiintiönsä, osuutensa tai määräosansa, se alentaa seuraavana vuonna tai seuraavina vuosina kiintiönsä ylittäneen jäsenvaltion käytettävissä olevaa vuotuista kiintiötä, osuutta tai määräosaa soveltamalla seuraavan taulukon mukaista kerrointa:
1.  Jos komissio on todennut, että jäsenvaltio on ylittänyt jonkin kalakannan tai kalakantaryhmän osalta käytettävissään olevan kiintiönsä, osuutensa tai määräosansa, se alentaa seuraavana vuonna kiintiönsä ylittäneen jäsenvaltion käytettävissä olevaa vuotuista kiintiötä, osuutta tai määräosaa soveltamalla seuraavan taulukon mukaista kerrointa:
Tarkistus 75
Ehdotus asetukseksi
97 artikla – 1 kohta – taulukko

Komission teksti

Liikakalastuksen laajuus suhteessa sallittuihin purettuihin määriin

Kerroin

Enintään 5 %

Liikakalastus x 1,0

Yli 5 % ja enintään 10 %

Liikakalastus x 1,1

Yli 10 % ja enintään 20 %

Liikakalastus x 1,2

Yli 20 % ja enintään 40 %

Liikakalastus x 1,4

Yli 40 % ja enintään 50 %

Liikakalastus x 1,8

Liikakalastus, jonka laajuus on yli 50 %

Liikakalastus x 2,0

Tarkistus

Liikakalastuksen laajuus suhteessa sallittuihin purettuihin määriin

Kerroin

Ensimmäiset 10 prosenttia

Vähennys = Liikakalastus x 1,00

Seuraavat 10–20 prosenttia kokonaisliikakalastuksesta

Vähennys = Liikakalastus x 1,10

Seuraavat 20–40 prosenttia kokonaisliikakalastuksesta

Vähennys = Liikakalastus x 1,20

Liikakalastus, jonka laajuus on yli 40 %

Vähennys = Liikakalastus x 1,40

Huomautus: Korvataan prosenttiosuuksien vaihteluvälit TACien ja kiintiöiden vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyvien lisäedellytysten käyttöönottamisesta 6 päivänä toukokuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohdassa olevan taulukon vaihteluväleillä.

Tarkistus 76
Ehdotus asetukseksi
97 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Jos jäsenvaltion käytettävissä jonkin kalakannan tai kalakantaryhmän osalta oleva kiintiö, osuus tai määräosa on enintään 100 tonnia, kiintiön ylittymisestä johtuva kiintiön alentaminen toteutetaan lineaarisesti eikä prosenttiosuuksien mukaisesti, paitsi jos on kyse elvytyssuunnitelman alaisista lajeista, jolloin sovelletaan 1 kohtaa.
Tarkistus 77
Ehdotus asetukseksi
97 artikla – 2 kohta
2.  Jos jäsenvaltio on viimeisten kahden vuoden aikana toistuvasti ylittänyt kiintiönsä, osuutensa tai määräosansa tietyn kalakannan tai kalakantaryhmän osalta, jos liikakalastus on asianomaiselle kannalle erityisen vahingollista tai jos kantaan sovelletaan monivuotista suunnitelmaa, edellä 1 kohdassa tarkoitettu kerroin kaksinkertaistetaan.
2.  Jos jäsenvaltio on viimeisten kahden vuoden aikana toistuvasti ylittänyt kiintiönsä, osuutensa tai määräosansa sellaisen kalakannan tai kalakantaryhmän osalta, joka on erityisen alttiina liikakalastukselle tai johon sovelletaan monivuotista suunnitelmaa, edellä 1 kohdassa tarkoitettu kerroin kaksinkertaistetaan.
Tarkistus 78
Ehdotus asetukseksi
97 artikla – 3 kohta
3.  Jos jäsenvaltio pyytää saaliita sellaisesta kiintiön alaisesta kannasta, josta sillä ei ole käytettävissään kiintiötä, osuutta tai määräosaa jonkin kalakannan tai kalakantaryhmän osalta, komissio voi tehdä seuraavana vuonna tai seuraavina vuosina 1 kohdan mukaisesti vähennyksiä muiden kalakantojen tai kalakantaryhmien kiintiöistä, jotka ovat kyseisen jäsenvaltion käytettävissä.
Poistetaan.
Tarkistus 79
Ehdotus asetukseksi
98 artikla
98 artikla
Poistetaan.
Kiintiöiden alentaminen yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden laiminlyönnin vuoksi
1.  Jos on näyttöä siitä, että jäsenvaltio ei ole yhteistä kalastuspolitiikkaa soveltaessaan noudattanut säilyttämistä, valvontaa, tarkastuksia tai täytäntöönpanon valvontaa koskevia sääntöjä ja että tämä saattaa johtaa vakavaan uhkaan elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle tai yhteisön valvontajärjestelmän ja täytäntöönpanon valvontajärjestelmän tehokkaalle toiminnalle, komissio voi alentaa jonkin kalakannan tai kalakantaryhmän osalta kyseisen jäsenvaltion käytettävissä olevaa vuotuista kiintiötä, osuutta tai määräosaa.
2.  Komissio ilmoittaa havainnoistaan kirjallisesti kyseiselle jäsenvaltiolle ja asettaa enintään 10 työpäivän pituisen määräajan, jonka kuluessa jäsenvaltio voi osoittaa, että asianomaisia kantoja voidaan turvallisesti hyödyntää.
3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä sovelletaan ainoastaan, jos jäsenvaltio ei vastaa kyseiseen komission pyyntöön 2 kohdassa asetetussa määräajassa tai jos vastauksen katsotaan olevan epätyydyttävä tai osoittavan selvästi, että tarvittavia toimenpiteitä ei ole pantu täytäntöön.
4.  Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta ja erityisesti kyseessä olevien määrien arviointitavasta vahvistetaan 111 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
Tarkistus 80
Ehdotus asetukseksi
100 artikla
100 artikla
Poistetaan.
Kiintiöiden vaihdon kieltäminen
Komissio voi evätä asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artiklan 5 kohdan mukaisen mahdollisuuden kiintiöiden vaihtoon
a) sellaisten asianomaisen jäsenvaltion käytettävissä olevien kiintiöiden osalta, joiden on todettu ylittyneen yli 10 prosentilla jompanakumpana välittömästi edeltäneistä kahdesta vuodesta;
b) jos asianomainen jäsenvaltio ei toteuta asianmukaisia toimenpiteitä varmistaakseen kyseisen kannan kalastusmahdollisuuksien moitteettoman hallinnoinnin ja erityisesti laiminlyö 102 artiklassa tarkoitetun tietokonepohjaisen varmentamisjärjestelmän käytön tai käyttää epätyydyttävällä tavalla tähän varmentamisjärjestelmään tietoja tarjoavia järjestelmiä.
Tarkistus 81
Ehdotus asetukseksi
101 artikla – 1 kohta
1.  Jos muun muassa komission tekemien pistokokeiden tulosten perusteella on olemassa näyttöä siitä, että jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden toteuttamat kalastustoimet ja/tai toimenpiteet heikentävät yhteistä kalastuspolitiikkaa tai uhkaavat meren ekosysteemiä, ja tämä vaatii välitöntä toimintaa, komissio voi joko jonkin jäsenvaltion perustellusta pyynnöstä tai omasta aloitteestaan päättää kiireellisistä toimenpiteistä, jotka kestävät enintään yhden vuoden. Komissio voi tehdä uuden päätöksen kiireellisten toimenpiteiden jatkamisesta enintään kuudella kuukaudella.
1.  Jos muun muassa komission tekemien pistokokeiden tulosten perusteella on olemassa näyttöä siitä, että jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden toteuttamat kalastustoimet ja/tai toimenpiteet heikentävät yhteistä kalastuspolitiikkaa tai uhkaavat meren ekosysteemiä, ja tämä vaatii välitöntä toimintaa, komissio voi joko jonkin jäsenvaltion perustellusta pyynnöstä tai omasta aloitteestaan päättää kiireellisistä toimenpiteistä, jotka kestävät enintään kuusi kuukautta. Komissio voi tehdä uuden päätöksen kiireellisten toimenpiteiden jatkamisesta enintään kuudella kuukaudella.
Tarkistus 82
Ehdotus asetukseksi
101 artikla – 2 kohta – g alakohta
g) asianomaisen jäsenvaltion lipun alla purjehtiville kalastusaluksille määrättävä kielto kalastaa muiden jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä;
g) asianomaisen jäsenvaltion lipun alla purjehtiville kalastusaluksille määrättävä kielto kalastaa muiden jäsenvaltioiden tai kolmannen maan lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä tai avomerellä;
Tarkistus 83
Ehdotus asetukseksi
101 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltion on toimitettava 1 kohdassa tarkoitettu pyyntö samanaikaisesti komissiolle ja asianomaisille jäsenvaltioille. Muut jäsenvaltiot voivat toimittaa kirjalliset huomautuksensa komissiolle viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Komissio tekee päätöksensä 15 työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.
3.  Jäsenvaltion on toimitettava 1 kohdassa tarkoitettu pyyntö samanaikaisesti komissiolle ja asianomaisille jäsenvaltioille. Muut jäsenvaltiot voivat toimittaa kirjalliset huomautuksensa komissiolle 15 työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Komissio tekee päätöksensä 15 työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.
Tarkistus 84
Ehdotus asetukseksi
101 artikla – 5 kohta
5.  Asianomaiset jäsenvaltiot voivat saattaa komission päätöksen neuvoston käsiteltäväksi 10 työpäivän kuluessa siitä, kun ne ovat saaneet sitä koskevan ilmoituksen.
5.  Asianomaiset jäsenvaltiot voivat saattaa komission päätöksen neuvoston käsiteltäväksi 15 työpäivän kuluessa siitä, kun ne ovat saaneet sitä koskevan ilmoituksen.
Tarkistus 85
Ehdotus asetukseksi
104 artikla – 2 kohta
2.  Luonnollisten henkilöiden nimiä ei saa antaa tiedoksi komissiolle tai toiselle jäsenvaltiolle, ellei tässä asetuksessa erityisesti toisin säädetä tai ellei se ole tarpeen rikkomusten ehkäisemiseksi tai syytteeseen panemiseksi taikka oletettujen rikkomusten toteen näyttämiseksi. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja ei saa välittää muutoin kuin aggregoituina muihin tietoihin siten, että kyseessä olevia luonnollisia henkilöitä ei voida välittömästi tai välillisesti tunnistaa.
2.  Henkilötietoja ei saa antaa tiedoksi komissiolle tai toiselle jäsenvaltiolle, ellei tässä asetuksessa erityisesti toisin säädetä tai ellei se ole tarpeen rikkomusten ehkäisemiseksi tai syytteeseen panemiseksi taikka oletettujen rikkomusten toteen näyttämiseksi. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja ei saa välittää muutoin kuin aggregoituina muihin tietoihin siten, että kyseessä olevia luonnollisia henkilöitä ei voida välittömästi tai välillisesti tunnistaa.
Tarkistus 86
Ehdotus asetukseksi
105 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltiot ja komissio toteuttavat kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tämän asetuksen mukaisesti kerättyjä ja vastaanotettuja tietoja käsitellään luottamuksellisina ja että ne ovat kaikkien ammatti- ja liikesalaisuuksien salassapitovelvollisuuteen liittyvien sääntöjen mukaisia.
1.  Jäsenvaltiot ja komissio toteuttavat kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tämän asetuksen mukaisesti kerättyjä ja vastaanotettuja tietoja käsitellään luottamuksellisina ja että ne ovat kaikkien ammatti- ja liikesalaisuuksien salassapitovelvollisuuteen liittyvien sääntöjen mukaisia siten, että noudatetaan kaikkia asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja direktiivin 95/46/EY soveltuvia säännöksiä.
Tarkistus 87
Ehdotus asetukseksi
105 artikla – 4 kohta
4.  Toimivaltaisten viranomaisten, tuomioistuinten, muiden julkisten viranomaisten ja komission tai sen nimeämän elimen palveluksessa oleville henkilöille tämän asetuksen mukaisesti toimitettujen tietojen ilmoittaminen, joka tuottaisi vahinkoa
Poistetaan.
a) henkilötietojen suojaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaiselle yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojalle;
b) luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisille eduille, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet;
c) tuomioistuinkäsittelylle ja oikeudelliselle neuvonannolle;
d) tarkastus- ja tutkintatoimien soveltamiselle,
sallitaan ainoastaan, jos niiden ilmaiseminen on tarpeellista yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen rikkomisen lopettamiseksi ja tiedot toimittanut viranomainen antaa suostumuksensa niiden ilmaisemiseen.
Tarkistus 88
Ehdotus asetukseksi
108 artikla – 3 kohta
3.  Kunkin jäsenvaltion on annettava komissiolle ja sen nimeämälle elimelle verkkosivustonsa suojatun osion etäkäyttömahdollisuus. Jäsenvaltion on annettava komission virkamiehille käyttöoikeudet, jotka perustuvat komission tai sen nimeämän elimen tuottamiin sähköisiin varmenteisiin.
3.  Kunkin jäsenvaltion on annettava komissiolle ja sen nimeämälle elimelle verkkosivustonsa suojatun osion etäkäyttömahdollisuus. Jäsenvaltion on annettava komission virkamiehille käyttöoikeudet, jotka perustuvat komission tai sen nimeämän elimen tuottamiin sähköisiin varmenteisiin.
Kolmansille maille on esitettävä 1 kohdan b, d ja f alakohtaan sisältyvät tiedot yhteisön aluksista, jotka hakevat kalastuslisenssiä niiden vesillä tapahtuvaa kalastusta varten. Tiedot esitetään asianomaisen kolmannen maan pyynnöstä viipymättä edellyttäen, että kolmas maa takaa kirjallisesti käsittelevänsä tietoja luottamuksellisina. Tämän säännöksen nojalla toteutettuja henkilötietojen siirtoja on pidettävä direktiivin 95/46/EY 26 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisina siirtoina.
Tarkistus 89
Ehdotus asetukseksi
112 artikla
Asetus (EY) N:o 768/2005
17 a artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Virasto avustaa komissiota sen arvioinnissa ja valvonnassa, miten jäsenvaltiot soveltavat yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komissiolle perustamissopimuksessa annettua täytäntöönpanovaltaa. Virasto voi tehdä jäsenvaltioiden viranomaisia ja yksityisiä toimijoita koskevia tarkastuksia. Tätä tarkoitusta varten se voi asianomaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä noudattaen
1.  Virasto avustaa komissiota sen arvioinnissa ja valvonnassa, miten jäsenvaltiot soveltavat yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komissiolle perustamissopimuksessa annettua täytäntöönpanovaltaa. Virasto voi omia resurssejaan käyttäen tehdä jäsenvaltioiden viranomaisia ja yksityisiä toimijoita koskevia tarkastuksia. Tätä tarkoitusta varten se voi asianomaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä noudattaen

Kalavarojen säilyttäminen teknisten toimenpiteiden avulla *
PDF 240kWORD 116k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla (KOM(2008)0324 – C6-0282/2008 – 2008/0112(CNS))
P6_TA(2009)0256A6-0206/2009

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0324),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0282/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A6-0206/2009),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a)  Koska kaikilla alueilla yleisesti sovellettavat yhdenmukaiset säännöt ja erityisesti tietyillä alueilla sovellettavat säännöt ovat yhtä tärkeitä kalatalouden hallinnolle, neuvoston olisi hyväksyttävä ne.
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)
(12 a)  Lisäselvennyksenä sääntöjen väärästä tulkinnasta aiheutuvien kiistojen välttämiseksi tulevaisuudessa ja äskettäin omaksutun lähestymistavan mukaisesti komission olisi täydennettävä tämän asetuksen säännöksiä julkaisemalla liite, jossa on pyydysten ominaisuuksia selittävät kuvat.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
(13 a)  On vältettävä tilanteita, jotka vääristävät kilpailua tai aiheuttavat hämmennystä toimijoiden ja kuluttajien keskuudessa ja jotka voisivat johtaa vähimmäiskokoa koskevien säännösten rikkomiseen, ja siksi säännöksiä olisi sovellettava myös tuontituotteisiin. Tätä varten komission olisi annettava mahdollisimman pian ehdotus neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/20001 muuttamisesta biologisten kokojen ja myyntikokojen yhtenäistämiseksi.
__________
1 Neuvoston asetus (EY) N:o 104/2000, annettu 17 päivänä joulukuuta 1999, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä (EYVL L 17, 21.1.2000, s. 22).
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  Sivusaaliiden enimmäismäärien ylittyessä aluksen on välittömästi siirryttävä toiselle alueelle.
(15)   Meriluonnonvarojen riittävän suojelun varmistamiseksi sekä lisääntymisalueiden tai herkkien alueiden suojelemiseksi ja saaliiden poisheittämisen vähentämiseksi kalastustoimintaa olisi rajoitettava tietyillä alueilla, tiettyinä aikoina sekä tietyillä pyydyksillä ja välineillä.
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)  Jos kalavarojen säilyminen on vakavasti uhattuna, komissiolla ja jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus toteuttaa tilanteen vaatimia tilapäisiä toimenpiteitä, jotka pannaan täytäntöön välittömästi.
(17)  Jos kalavarojen säilyminen on vakavasti uhattuna, komissiollaolisi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltioiden perustellusta pyynnöstä oltava oikeus toteuttaa tilanteen vaatimia tilapäisiä toimenpiteitä, jotka pannaan täytäntöön välittömästi.
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 19 kappale
(19)  Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä, myös kunkin alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan aluetta koskevista erityissäännöksistä, olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti.
(19)  Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti.
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
2 a artikla (uusi)
2 a artikla
Alueelliset säännökset
Neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta perustamissopimuksen 37 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen eri alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien piiriin kuuluviin alueisiin erityisesti sovellettavat toimenpiteet.
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – b alakohta
b) 'puomitroolilla' tarkoitetaan pohjatroolia, jonka verkko pidetään vaakatasossa avoinna puomin avulla;
b) 'puomitroolilla' tarkoitetaan pohjatroolia, jonka verkko pidetään vaakatasossa avoinna puomin avulla ja jonka puomi on teräksestä valmistettu, kahden luistin tukema pyöreä putki; rakennelmaa vedetään merenpohjaa pitkin;
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – e alakohta
e) 'troolin perällä' tarkoitetaan vedettävän pyydyksen kahdeksaa viimeistä metriä sulkuköydestä mitattuna, jos silmäkoko on vähintään 80 millimetriä, ja vedettävän pyydyksen 20:tä viimeistä metriä sulkuköydestä mitattuna, jos silmäkoko on alle 80 millimetriä;
e) 'troolin perällä' tarkoitetaan vedettävän pyydyksen kuutta viimeistä metriä sulkuköydestä mitattuna, jos silmäkoko on vähintään 80 millimetriä, ja vedettävän pyydyksen 20:tä viimeistä metriä sulkuköydestä mitattuna, jos silmäkoko on alle 80 millimetriä;
Tarkistus 10
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Pieniä pelagisia lajeja (sardiineja, sardelleja, piikkimakrilleja ja makrilleja) koskeva mahdollisuus, että 10 prosenttia saaliista voi koostua määrätyn vähimmäiskoon alittavista yksilöistä, pidetään ennallaan.
Tarkistus 11
Ehdotus asetukseksi
5 artikla
Yhden verkon sääntö
Verkkojen yhdistelmät
Aluksella ei saa minkään kalastusmatkan aikana pitää minkäänlaista yhdistelmää eri silmäkokoluokkiin kuuluvia verkkoja.
1.  Neuvosto säätää komission ehdotuksesta tapauksista, joissa alukset voivat pitää mukanaan yhtä tai useampaa yhdistelmää eri silmäkokoluokkiin kuuluvia verkkoja saman kalastusmatkan aikana.
2.  Näissä perusteissa otetaan huomioon
a) asianomaisen aluksen kotisataman ja kalastusalueen välinen etäisyys,
b) missä määrin kalastustoimintaan kuuluu useiden lajien pyytämistä ja mikä on toissijaisten lajien taloudellinen merkitys kohdelajeihin verrattuna,
c) käytetäänkö missään kalastustoiminnassa minkään kalastusmatkan aikana verkkoa, jonka silmäkoko on tässä asetuksessa säädettyä suurempi.
3.  Tämän artiklan sisällöstä säädetään tämän asetuksen 2 a artiklan mukaisesti.
Tarkistus 12
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 2 kohta – a alakohta
a) kiinnittää troolin perän ulkopuolelle perän suojus kalastettaessa vedettävällä pyydyksellä, jonka silmäkoko on alle 80 millimetriä. Perän suojuksen silmäkoon on oltava vähintään kaksinkertainen troolin perän silmäkokoon verrattuna;
a) kiinnittää troolin perän ulkopuolelle perän suojus. Perän suojuksen silmäkoon on oltava vähintään kaksinkertainen troolin perän silmäkokoon verrattuna;
Tarkistus 13
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 2 kohta – b a alakohta (uusi)
b a) käyttää perän suojuksia troolin perän ulkopuolella aluksilla, joilla on lupa vetää verkkoja, joiden silmäkoko on vähintään 60 millimetriä, ICES-alueilla VIII, IX ja X;
Tarkistus 14
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 3 kohta – d alakohta
d) vedettävää pyydystä, jonka silmäkoko on vähintään 80 millimetriä ja jossa on yli 100 avointa silmää ja alle 40 avointa silmää missä tahansa kohdassa troolin perän kehää, lukuun ottamatta liitoskohtaa ja jameita;
Poistetaan.
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 4 kohta
4.  Edellä olevasta 2 kohdan a alakohdasta sekä 3 kohdan b, d ja e alakohdasta poiketen 80 millimetrin silmäkoko korvataan 60 millimetrin silmäkoolla kalastettaessa ICES-alueilla VIII, IX ja X.
Poistetaan.
Tarkistus 16
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 2 kohta
2.  Verkkojen ja riimuverkkojen vedessäoloaika saa olla enintään 48 tuntia.
2.  Verkkojen ja riimuverkkojen vedessäoloaika saa olla enintään 24 tuntia.
Tarkistus 17
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 3 kohta
3.  Kalastettaessa verkoilla ja riimuverkoilla käytettyjen verkkojen pituus ei saa olla enempää kuin 50 kilometriä.
3.  Kalastettaessa verkoilla ja riimuverkoilla käytettyjen verkkojen pituus ei saa olla enempää kuin 40 kilometriä.
Tarkistus 18
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 1 kohta
1.  Edellä olevasta 8 artiklasta poiketen verkkojen laskeminen on sallittua leveyspiirin 48° pohjoista leveyttä pohjoispuolella, jos verkkojen silmäkoko on vähintään 120 millimetriä ja alle 150 millimetriä, ja leveyspiirin 48° pohjoista leveyttä eteläpuolella, jos verkkojen silmäkoko on vähintään 100 millimetriä ja alle 130 millimetriä, vesillä, joiden kartan mukainen syvyys on alle 600 metriä, jos verkkojen korkeus on korkeintaan 100 silmää ja pauloitusmitoitus vähintään 0,5 ja jos ne on varustettu kohoin tai vastaavin kellukkein. Kunkin verkon pituus saa olla enintään 5 meripeninkulmaa, ja kerrallaan käytössä olevien verkkojen kokonaispituus saa olla alusta kohden enintään 25 kilometriä. Vedessäoloaika saa olla enintään 24 tuntia.
1.  Edellä olevasta 8 artiklasta poiketen verkkojen laskeminen on sallittua leveyspiirin 48° pohjoista leveyttä pohjoispuolella, jos verkkojen silmäkoko on vähintään 120 millimetriä ja alle 150 millimetriä, ja leveyspiirin 48° pohjoista leveyttä eteläpuolella, jos verkkojen silmäkoko on vähintään 100 millimetriä ja alle 130 millimetriä, vesillä, joiden kartan mukainen syvyys on alle 400 metriä, jos verkkojen korkeus on korkeintaan 100 silmää ja pauloitusmitoitus vähintään 0,5 ja jos ne on varustettu kohoin tai vastaavin kellukkein. Kunkin verkon pituus saa olla enintään 5 meripeninkulmaa, ja kerrallaan käytössä olevien verkkojen kokonaispituus saa olla alusta kohden enintään 25 kilometriä. Vedessäoloaika saa olla enintään 24 tuntia, elleivät sääolosuhteet tee verkkojen nostamisesta mahdotonta.
Tarkistus 19
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 2 kohta
2.  Edellä olevasta 8 artiklasta poiketen verkkojen laskeminen on sallittua, jos niiden silmäkoko on vähintään 250 millimetriä, vesillä, joiden kartan mukainen syvyys on alle 600 metriä, jos verkkojen korkeus on korkeintaan 15 silmää ja pauloitusmitoitus vähintään 0,33 ja jos ne on varustettu kohoin tai vastaavin kellukkein. Kunkin verkon pituus saa olla enintään 10 kilometriä. Kerrallaan käytössä olevien verkkojen kokonaispituus saa olla alusta kohden enintään 100 kilometriä.Vedessäoloaika saa olla enintään 72 tuntia.
2.  Edellä olevasta 8 artiklasta poiketen verkkojen laskeminen on sallittua, jos niiden silmäkoko on vähintään 250 millimetriä, vesillä, joiden kartan mukainen syvyys on alle 600 metriä, jos verkkojen korkeus on korkeintaan 15 silmää ja pauloitusmitoitus vähintään 0,33 ja jos ne on varustettu kohoin tai vastaavin kellukkein. Kunkin verkon pituus saa olla enintään 10 kilometriä. Kerrallaan käytössä olevien verkkojen kokonaispituus saa olla alusta kohden enintään 60 kilometriä.Vedessäoloaika saa olla enintään 72 tuntia.
Tarkistus 20
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 1 kohta
1.  Jos jollakin kalastusalueella pyydettyjen alamittaisten kalojen määrä on yli 10 prosenttia minkä tahansa yksittäisen noston kokonaissaaliista, aluksen on ennen kalastuksen jatkamista siirryttävä vähintään viiden meripeninkulman päähän edellisen noston sijainnista.
1.  Jos jollakin kalastusalueella pyydettyjen, liitteessä I tarkoitettujen alamittaisten kalojen paino on yli 10 prosenttia minkä tahansa yksittäisen noston kokonaissaaliista ja jos tämä toistuu kolmessa peräkkäisessä nostossa, aluksen on ennen kalastuksen jatkamista siirryttävä vähintään viiden meripeninkulman päähän edellisen noston sijainnista.
Edellä olevasta alakohdasta poiketen, kun kyseessä on paikallinen ja rannikkokalastus, jolla on niin merenpohjan syvyyteen kuin sen muodostukseen ja sen etäisyyteen rannasta liittyviä erityispiirteitä, siirtymisvelvoite voi olla alle viisi meripeninkulmaa edellyttäen, että erityispiirteet on perusteltu tieteellisellä raportilla ja että kalastustoimintaa ei harjoiteta nuorten yksilöiden keskittymissä.
Tarkistus 21
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 2 kohta
2.  Jos kohdelajien, joita on sallittua pyytää kullekin lajille määriteltyyn silmäkokoluokkaan kuuluvalla pyydyksellä ja pitää aluksella, lukuun ottamatta kohdelajiin kuuluvia alamittaisia kaloja, vähimmäis- ja/tai enimmäisprosenttiosuudet missä tahansa yksittäisessä nostossa eivät ole 22 artiklan mukaisesti hyväksytyissä yksityiskohtaisissa säännöissä säädettyjen prosenttiosuuksien mukaisia, aluksen on välittömästi siirryttävä vähintään 10 meripeninkulman päähän edellisen noston sijainnista ja pysyttävä seuraavan noston aikana vähintään 10 meripeninkulman päässä edellisen noston sijainnista.
2.   Neuvosto määrää komission ehdotuksesta asianomaiset kalastuskieltoalueet ja -ajat tämän asetuksen 2 a artiklan mukaisesti.
Tarkistus 22
Ehdotus asetukseksi
12 artikla
Meren eliöiden pyytäminen, aluksella pitäminen, jälleenlaivaaminen, varastointi, aluksesta purkaminen, myynti, esillä pitäminen ja myyntiin tarjoaminen on kiellettyä, jos ne on pyydetty menetelmillä, joihin kuuluu räjähteiden, myrkyllisten tai huumaavien aineiden, sähkövirran tai jonkinlaisen ammuksen käyttöä.
Meren eliöiden pyytäminen, aluksella pitäminen, jälleenlaivaaminen, varastointi, aluksesta purkaminen, myynti, esillä pitäminen ja myyntiin tarjoaminen on kiellettyä, jos ne on pyydetty menetelmillä, joihin kuuluu räjähteiden, myrkyllisten tai huumaavien aineiden, sähkövirran tai jonkinlaisen ammuksen käyttöä, lukuunottamatta harppuunakalastusta.
Tarkistus 23
Ehdotus asetukseksi
16 artikla – 1 kohta
1.  Jos tiettyjen lajien tai pyyntialueiden säilyminen on vakavasti uhattuna, myös silloin, kun nuoria kaloja esiintyy liikaa, ja jos viivyttely aiheuttaisi vaikeasti korjattavissa olevaa vahinkoa, jäsenvaltio voi toteuttaa asianmukaisia säilyttämistoimenpiteitä suvereniteettiinsa tai lainkäyttövaltaansa kuuluvilla vesillä. Asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, ettei tällaisilla toimenpiteillä syrjitä muiden jäsenvaltioiden kalastusaluksia.
1.  Jos tiettyjen lajien tai pyyntialueiden säilyminen on vakavasti uhattuna, myös silloin, kun nuoria kaloja esiintyy liikaa, ja jos viivyttely aiheuttaisi vaikeasti korjattavissa olevaa vahinkoa, jäsenvaltio voi toteuttaa asianmukaisia säilyttämistoimenpiteitä suvereniteettiinsa tai lainkäyttövaltaansa kuuluvilla vesillä. Asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, ettei tällaisilla toimenpiteillä syrjitä muiden jäsenvaltioiden kalastusaluksia. Ennen tällaisten toimenpiteiden toteuttamista on kuultava asianomaisia alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia ja komissiota.
Tarkistus 24
Ehdotus asetukseksi
18 artikla – 2 kohta
2.  Jos viivyttely poisheittämisen vähentämisessä tai lopettamisessa aiheuttaisi vaikeasti korjattavissa olevaa vahinkoa, jäsenvaltio voi ryhtyä 16 artiklan mukaisesti asianmukaisiin ja syrjimättömiin säilyttämistoimenpiteisiin suvereniteettiinsa tai lainkäyttövaltaansa kuuluvilla vesillä.
2.  Jos viivyttely poisheittämisen vähentämisessä tai lopettamisessa aiheuttaisi vaikeasti korjattavissa olevaa vahinkoa, komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion perustellusta pyynnöstä ryhtyä asianmukaisiin ja syrjimättömiin säilyttämistoimenpiteisiin asianomaisen jäsenvaltion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä. Ennen tällaisten toimenpiteiden toteuttamista on kuultava komissiota ja asianomaista alueellista neuvoa-antavaa toimikuntaa.
Tarkistus 25
Ehdotus asetukseksi
21 a artikla (uusi)
21 a artikla
Tuleva sääntely
Teknisten toimenpiteiden seuraavien osien sääntelyä koskevat säännöt hyväksytään neuvoston asetuksella:
a) kohdelajin vähimmäis- ja enimmäisprosenttiosuudet aluksella pidetyistä elollisista vesiluonnonvaroista;
b) kullekin kohdelajille hyväksyttävät silmäkokoluokat;
c) poisheittämisen vähentämistä tai lopettamista sekä pyydysten valikoivuuden parantamista koskevat säännökset;
d) toimenpiteet, jotka koskevat kalastuksen rajoittamista tiettyinä aikoina ja/tai tietyillä 2 artiklassa tarkoitetuilla alueilla parhaiden saatavilla olevien tieteellisten tietojen perusteella, alueiden merellisten luontotyyppien suojelemiseksi.
Tarkistus 26
Ehdotus asetukseksi
22 artikla
Yksityiskohtaiset säännöt tämän asetuksen täytäntöönpanosta annetaan asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Näissä säännöissä on mainittava erityisesti
Muista tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevista teknisistä toimenpiteistä merellisten luontotyyppien tai kalavarojen suojelemiseksi säädetään asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
a) kohdelajin vähimmäis- ja enimmäisprosenttiosuudet aluksella pidetyistä elollisista vesiluonnonvaroista;
b) kullekin kohdelajille hyväksyttävät silmäkokoluokat;
c) poisheittämisen vähentämistä tai lopettamista sekä pyydysten valikoivuuden parantamista koskevat säännökset;
d) toimenpiteet, jotka koskevat kalastuksen rajoittamista tiettyinä aikoina ja/tai tietyillä 2 artiklassa tarkoitetuilla alueilla parhaiden saatavilla olevien tieteellisten tietojen perusteella, alueiden merellisten luontotyyppien suojelemiseksi;
e) muut tekniset toimenpiteet merellisten luontotyyppien tai kalavarojen suojelemiseksi.
Tarkistus 27
Ehdotus asetukseksi
24 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Tämän asetuksen voimaantulo edellyttää laivastojen mukauttamisajan määräämistä ja täydentävien sääntöjen antamista.

Euroopan yhteinen maahanmuuttopolitiikka
PDF 175kWORD 101k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 Euroopan yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta: periaatteet, toimet ja välineet (2008/2331(INI))
P6_TA(2009)0257A6-0251/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Euroopan yhteinen maahantulopolitiikka: periaatteet, toimet ja välineet" (KOM(2008)0359),

–   ottaa huomioon alueiden komitean 26. marraskuuta 2008 antaman lausunnon aiheesta Euroopan yhteinen maahantulopolitiikka(1),

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 15. ja 16. lokakuuta 2008 hyväksymän Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen(2),

–   ottaa huomioon jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (Palauttamisdirektiivi) 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY(3),

–   ottaa huomioon nopeiden rajainterventioryhmien perustamista koskevan mekanismin käyttöön ottamisesta 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 863/2007(4),

–   ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (uudelleenlaadittu toisinto) (KOM(2008)0820),

–   ottaa huomioon komission 17. lokakuuta 2008 antaman tiedonannon "Afrikan ja EU:n kumppanuus vuosi Lissabonin jälkeen" (KOM(2008)0617),

–   ottaa huomioon komission 13. helmikuuta 2008 antaman tiedonannon Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvien tulevien toimien valmistelusta (KOM(2008)0069),

–   ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan "Ihmiskaupan estämisen ja torjumisen parhaista käytännöistä, vaatimuksista ja menettelyistä laaditun EU:n suunnitelman täytäntöönpanon arviointi ja seuranta" (KOM(2008)0657),

–   ottaa huomioon Afrikka–EU-huippukokouksessa Lissabonissa 8.–9. joulukuuta 2007 tehdyn yhteisen Afrikka–EU-strategian ja sen täytäntöönpanoa koskevan ensimmäisen toimintasuunnitelman (2008–2010)(5),

–   ottaa huomioon komission 30. marraskuuta 2006 antaman tiedonannon "Siirtolaisuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan ensimmäinen soveltamisvuosi – tavoitteena kattava eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka" (KOM(2006)0735),

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 4.–5. marraskuuta 2004 hyväksymän Haagin ohjelman vapauden, turvallisuuden ja oikeuden lujittamisesta Euroopan unionissa,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 15. ja 16. lokakuuta 1999 hyväksymän Tampereen työohjelman, jolla vahvistettiin maahanmuutto- ja turvapaikka-asioiden johdonmukainen lähestymistapa,

–   ottaa huomioon on 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuudesta(6),

–   ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavien seuraamusten säätämisestä(7),

–   ottaa huomioon 5. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2003/9/EY täytäntöönpanosta Euroopan unionissa: kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan tutustumiskäynnit vuosina 2005–2008(8),

–   ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n rajaturvallisuusviraston (Frontex) ja Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) arvioinnista ja jatkokehityksestä(9),

–   ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 vahvistamansa kannan ehdotukseen neuvoston direktiiviksi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten(10),

–   ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 vahvistamansa kannan ehdotukseen neuvoston direktiiviksi kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista(11),

–   ottaa huomioon 2. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman Dublinin yleissopimukseen perustuvan järjestelmän arvioinnista(12),

–   ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2008 vahvistamansa kannan ehdotukseen neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/109/EY muuttamisesta sen soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan kansainvälistä suojelua saavia henkilöitä(13),

–   ottaa huomioon 26. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman laillista maahanmuuttoa koskevasta toimintapoliittisesta suunnitelmasta(14),

–   ottaa huomioon 26. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman politiikan ensisijaisista tavoitteista kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa(15),

–   ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman maahanmuuttajien kotouttamista Euroopan unionissa koskevasta strategiasta ja välineistä(16),

–   ottaa huomioon Amsterdamin sopimuksen, jonka mukaisesti toimivalta ja vastuu maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa kuuluu yhteisölle, ja EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0251/2009),

A.   ottaa huomioon, että maahanmuutto tulee olemaan eurooppalaista todellisuutta niin kauan kuin Euroopan ja maailman muiden alueiden vaurauden ja elämänlaadun välillä vallitsee huomattavia eroja,

B.   katsoo, että EU:n maahanmuuttoa koskeva yhteinen lähestymistapa on välttämätön etenkin sen vuoksi, että yhteisen alueen sisärajoilla ei ole tarkastuksia, joten yhden jäsenvaltion toiminnalla tai toimimattomuudella on suora vaikutus muihin jäsenvaltioihin ja Euroopan unioniin kokonaisuudessaan,

C.   ottaa huomioon, että huonosti hoidettu maahanmuutto saattaa heikentää kohdemaiden sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja olla haitaksi myös lähtömaille ja maahanmuuttajille itselleen,

D.   katsoo, että laillinen maahanmuutto tarjoaa mahdollisuuden, josta maahanmuuttajat ja lähtömaat, koska ne hyötyvät maastamuuttajiensa rahalähetyksistä, sekä jäsenvaltiot voivat hyötyä; katsoo kuitenkin, että laillisen maahanmuuton edistämisessä on edettävä samaa tahtia kuin laittoman maahanmuuton torjuntatoimissa ottaen huomioon ennen kaikkea sen, että tämä maahanmuutto vahvistaa ihmiskauppaa käyvien rikollisjärjestöjen olemassaoloa,

E.   katsoo, että todellisen yhteisen maahanmuuttopolitiikan on perustuttava laittoman maahanmuuton torjuntaan mutta myös yhteistyöhön kolmansien ja kauttakulkumaiden kanssa ja maahanmuuttajille soveliaan kotouttamispolitiikan olemassaoloon,

F.   katsoo, että Euroopan maahanmuuttopolitiikkojen on oltava yhdenmukaisia etenkin ihmisoikeuksia, ihmisarvoa ja turvapaikkaoikeutta koskevien kansainvälisen lainsäädännön sääntöjen kanssa,

G.   katsoo, että EU on ja sen on oltava edelleenkin viihtyisä ympäristö henkilöille, jotka saavat oikeuden jäädä, olivat he sitten työn perässä tulleita maahanmuuttajia, yhdistettyjä perheitä tai opiskelijoita tai kansainvälistä suojelua tarvitsevia henkilöitä,

H.   katsoo, että maahanmuuttajilla on ollut hyvin tärkeä rooli Euroopan unionin ja Euroopan rakentamisen kehityksessä viimeisten vuosikymmenten aikana ja että on olennaista tunnustaa tämä merkitys ja myöntää myös, että Euroopan unioni tarvitsee edelleenkin maahanmuuttajien työpanosta,

I.   ottaa huomioon, että Eurostatin mukaisesti Euroopan unionin väestö ikääntyy keskipitkällä aikavälillä, minkä vuoksi työvoiman uskotaan vähenevän lähes 50 miljoonalla vuoteen 2060 mennessä, jolloin maahanmuuttajat voivat antaa merkittävän sysäyksen, jolla varmistetaan EU:n hyvä taloudellinen suorituskyky,

J.   ottaa huomioon, että Lissabonin strategian kasvua ja työllisyyttä koskevia näkökohtia voi haitata työvoiman puute, mikä voi estää strategian tavoitteiden saavuttamisen, ja ottaa huomioon, että työttömyys lisääntyy tällä hetkellä; katsoo, että sitä voidaan lyhyellä aikavälillä lieventää asianmukaisen ja jäsennellyn taloudellisista syistä tapahtuvan muuttoliikkeen hallinnan avulla,

K.   ottaa huomioon, että maahanmuuttajien täytyy usein työskennellä epävarmoissa tai vähäistä ammattitaitoa vaativissa työpaikoissa tai työpaikoissa, joihin he ovat ylipäteviä,

L.   katsoo, että EU:n olisi myös lisättävä ponnisteluitaan käsitelläkseen työvoimapulaa ja ammattitaitoisen työvoiman puutetta koskevaa ongelmaa sisäisesti hyödyntämällä tällä hetkellä alityöllistettyjä ryhmiä kuten vammaisia, puutteellisesti koulutettuja tai maassa jo asuvia pitkäaikaistyöttömiä turvapaikanhakijoita,

M.   ottaa huomioon, että naisten osuus maahanmuuttajista kasvaa koko ajan Euroopan unionissa ja että heidän osuutensa on 54 prosenttia kaikista maahanmuuttajista,

N.   ottaa huomioon, että useimmat maahanmuuttajanaiset kohtaavat huomattavia integroitumisongelmia ja heillä on vaikeuksia päästä työmarkkinoille alhaisen koulutustasonsa ja heidän lähtömaastaan tuotujen kielteisten stereotypioiden ja käytäntöjen vuoksi sekä jäsenvaltioissa vallalla olevien kielteisten stereotypioiden ja syrjinnän vuoksi; ottaa lisäksi huomioon, että monet korkeasti koulutetut nuoret naiset saavat Euroopan unioniin saavuttuaan vain suhteellisen vähäistä koulutusta vaativaa työtä,

Yleisiä huomioita

1.   tukee vahvasti korkean tason poliittiseen ja toiminnalliseen solidaarisuuteen, keskinäiseen luottamukseen, avoimuuteen, kumppanuuteen, jaettuun vastuuseen ja yhteisiin toimiin perustuvan eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan laatimista yhteisten periaatteiden ja konkreettisten toimien sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjaan kirjattujen arvojen pohjalta;

2.   toistaa, että maahanmuuttovirtojen hallinnan on perustuttava koordinoituun lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon EU:n ja sen jäsenvaltioiden väestötieteellinen ja taloudellinen tilanne;

3.   katsoo, että yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittäminen voisi hyötyä suuresti kansalaisyhteiskunnan edustajien, kuten siirtolaisyhteisöjen hyväksi tai niiden kanssa työskentelevien organisaatioiden, säännöllisestä kuulemisesta;

4.   pahoittelee, että yhteisen laillisen maahanmuuttopolitiikan täytäntöönpano on tähän mennessä ollut liian vähäistä, ja pitää myönteisenä, että yhteisessä eurooppalaisessa laillisessa maahanmuuttopolitiikassa on otettu käyttöön uusia oikeudellisia välineitä;

5.   korostaa, että yhtenäinen ja tasapainoinen Euroopan yhteinen maahanmuuttopolitiikka lisää EU:n uskottavuutta kolmansien maiden silmissä;

6.   toistaa, että maahanmuuton tehokas hallinta edellyttää alue- ja paikallisviranomaisten osallistumista ja todellista kumppanuutta ja yhteistyötä lähtö- ja kauttakulkumaina toimivien kolmansien maiden kanssa, koska niistä tuntuu usein, että ne pakotetaan hyväksymään päätökset yksipuolisesti; painottaa, että tällainen yhteistyö voi tapahtua vain, jos kolmas maa kunnioittaa kansainvälistä lainsäädäntöä ihmisoikeuksista ja niiden suojelemisesta ja jos se on allekirjoittanut vuoden 1951 pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen;

7.   katsoo, että muutto EU:n alueelle ei ole ratkaisu kehitysmaiden kohtaamiin haasteisiin ja että yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa on tuettava tehokkaan lähtömaihin sovellettavan kehitysyhteistyöpolitiikan avulla;

8.   on tyytyväinen edellä mainittuun Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimukseen sekä toimenpiteisiin, välineisiin ja ehdotuksiin, joita komissio esittää edellä mainitussa tiedonannossaan Euroopan yhteinen maahanmuuttopolitiikka: periaatteet, toimet ja välineet; kehottaa neuvostoa ja komissiota aloittamaan nopeasti sitoumustensa toteutusvaiheen;

9.   on tyytyväinen Lissabonin sopimuksen toimielimiä koskeviin vaikutuksiin, ja erityisesti yhteispäätösmenettelyn ja määräenemmistöpäätösten laajentamiseen kattamaan maahanmuuttopolitiikka, EU:n toimivaltuuksien selventämiseen viisumien ja rajavalvonnan osalta, EU:n toimivaltuuksien laajentamiseen turvapaikka-asioiden osalta sekä EU:n toimivaltuuksien laajentamiseen laillista ja säännönvastaista maahanmuuttoa koskevissa kysymyksissä;

10.   katsoo, että yhteinen maahanmuuttopolitiikka edellyttää välttämättä myös yhteisen turvapaikkapolitiikan laadintaa, ja suhtautuu myönteisesti selvitykseen yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuudesta sekä komission ehdotukseen asetukseksi Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta;

Vauraus ja maahanmuutto
Laillinen maahanmuutto

11.   katsoo, että laillinen maahanmuutto on edelleen tarpeen Euroopan väestöä, työmarkkinoita ja osaamista koskevia tarpeita varten, kun otetaan huomioon väestön vähenemisen ja ikääntymisen vaikutukset talouteen; katsoo, että se edistää myös kolmansien maiden kehittymistä, kun otetaan huomioon tietämyksen ja osaamisen vaihto sekä maastamuuttajien rahalähetykset; vaatii, että käyttöön otetaan turvallisia järjestelmiä, jotka helpottavat rahalähetysten tekemistä kolmansiin maihin;

12.   katsoo, että sääntöjen mukaisen maahanmuuton, joka tarjoaa laillisen, turvallisen ja organisoidun saapumisreitin Euroopan unioniin, pitää olla vaihtoehto laittomalle maahanmuutolle;

13.   palauttaa mieliin, että komission esittämässä arviossa vuoteen 2050 mennessä tarvitaan 60 miljoonaa siirtotyöläistä ja että tämä edellyttää laillisen maahanmuuton kanavien avaamista;

14.   korostaa, että EU:n osaamisen ja markkinoiden tarpeet on arvioitava kattavasti; katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden pitäisi voida määrittää itse työmarkkinoidensa työntekijöiden määrä ja ottaa huomioon yhteisön etuuskohteluperiaate niin pitkään kuin siirtymäkauden toimia sovelletaan;

15.   kannattaa kansallisten "maahanmuuttoprofiilien" kehittämistä siten, että kunkin jäsenvaltion maahanmuutosta annetaan kyseisellä hetkellä kokonaisvaltainen kuva ja että työmarkkinoiden tarpeet muodostavat näiden profiilien keskeisen näkökannan;

16.   toistaa, että EU:n houkuttelevuutta korkeasti koulutettujen työntekijöiden silmissä on lisättävä jopa antamalla tietoja määränpäästä ja kohdevaltion työmarkkinoista, jolloin huomioon on otettava aivovuodon mahdolliset vaikutukset lähtömaissa; katsoo, että aivovuotoa voidaan lieventää väliaikaisen muuton tai kiertomuuton avulla ja järjestämällä koulutusta lähtömaissa, jotta avainalojen, etenkin koulutus- ja terveydenhoitoalan, ammattilaiset voivat pysyä maassaan, sekä tekemällä yhteistyösopimuksia lähtömaiden kanssa;pyytää jäsenvaltioita pidättäytymään rekrytoinnista kehitysmaissa aloilla, joilla on liian vähän henkilöresursseja, erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen kaltaisilla avainaloilla;

17.   pyytää komissiota ja jäsenvaltioita luomaan mekanismeja, suuntaviivoja ja muita välineitä, joilla helpotetaan kiertomuuttoa ja tilapäistä muuttoa, sekä toimenpiteitä lähtömaiden kanssa inhimillisten resurssien korvaamiseksi tarjoamalla konkreettista apua ammattilaisten kouluttamiseksi avainaloilla, joilla ammattilaiset ovat vähentyneet lahjakkaiden henkilöiden joukkopaon vuoksi;

18.   pitää tervetulleena sinistä korttia koskevan asiakirjan avaamaa tietä yhteisen laillisen maahanmuuttopolitiikan alalla, mutta kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään enemmän sellaisen maahanmuuttopolitiikan yhteisiin sääntöihin, jossa ei rajoituta pelkästään korkeasti koulutettuihin työntekijöihin;

19.   ilmaisee tyytyväisyytensä kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksiä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten luodun sinisen kortin hyväksymiseen ja vaatii komissiota esittämään mahdollisimman pian aloitteita muille työkategorioille pyrkien samalla torjumaan laitonta maahanmuuttoa ja rekisteröimättömien maahanmuuttajien hyväksikäyttöä;

20.   vaatii uusia toimia, joilla helpotetaan entisestään opiskelijoiden ja tutkijoiden vastaanottoa ja heidän liikkumistaan EU:n alueella;

21.   kiinnittää huomiota siihen, että on tärkeää tunnustaa maahanmuuttajan osaaminen, ja kiinnittää erityistä huomiota lähtömaassa hankittuihin muodollisiin, epämuodollisiin ja epävirallisiin ammattipätevyyksiin; katsoo, että näin torjutaan osaamisen haaskausta, mikä on tätä nykyä yleinen ilmiö etenkin maahanmuuttajien keskuudessa, sillä etenkin naispuolisille maahanmuuttajille annetaan usein töitä, jotka eivät vastaa heidän pätevyyttään;

22.   pyytää, että komissio ottaa tulevissa asiaa koskevissa asiakirjoissaan huomioon osaamisen tunnustamista koskevan asiakohdan sekä elinikäiseen oppimiseen kannustamisen, jonka avulla varmistettaisiin myös, että jäsenvaltiot antavat maahanmuuttajille mahdollisuuden vastaanottavan maan kielen opiskeluun, jotta varmistettaisiin heidän sosiaalinen, ammatillinen ja kulttuurinen integroitumisensa Euroopan unioniin ja tehostettaisiin heidän valmiuksiaan tukea lastensa kehittymistä;kehottaa komissiota myös hyödyntämään pohdintojen tuloksia, jotka koskevat maahanmuuttajien lasten kielenopetusta sekä lähtömaan kielen ja kulttuurin opettamista asuinvaltiossa, ja kehottaa, että ehdotettavissa puitteissa noudatetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta;

23.   toistaa, että Euroopan työnvälitysverkosto (Eures) on yksi asianmukaisista välineistä, joilla tarjonnan ja kysynnän tasapaino varmistetaan avoimesti, luotettavasti ja tehokkaasti työmarkkinoilla; ehdottaa näin ollen Eures-verkoston käsitteen laajentamista, jolloin edistettäisiin tietyn pätevyyden omaavia työntekijöitä etsivien Euroopan työnantajien ja kolmansista maista kotoisin olevien työnhakijoiden kohtaamista; ehdottaa, että (nykyisiä tai perustettavia) erityiskeskuksia tai EU:n kolmansien maiden edustustoja käytetään foorumina, jolla Eures-verkostoa laajennetaan ja jolla varmistetaan edistävänä jatkuva ja laajeneva ohjaustyö, joka koskee välineitä ja jolla tuetaan itsenäistä ammatinharjoittamista tai mikrolainojen hakemista; korostaa, että korkeasti koulutetun työvoiman tarve Euroopassa ei saisi johtaa kolmansissa maissa "aivovuotoon", josta aiheutuu vahinkoa niiden kehittyville talouksille ja yhteiskunnalliselle infrastruktuurille;

24.   katsoo, että niin sanotuista kolmansista maista tuleville maahanmuuttajille olisi myönnettävä oikeus liikkua EU:n sisällä, jotta he voivat – kuten jäsenvaltiossa laillisesti asuvat – tehdä rajatyöntekijöinä töitä toisessa jäsenvaltiossa ilman, että heidän on anottava työlupaa, ja että tällaisille maahanmuuttajille olisi annettava täysi liikkumavapaus työntekijöinä sen jälkeen, kun he ovat asuneet laillisesti viiden vuoden ajan jäsenvaltiossa;

25.   korostaa paikallisen ja alueellisten viranomaisten, joilla on erityinen vastuu koulutuksesta, sekä kansallisen ja yhteisön viranomaisten välisen koordinoinnin merkitystä huolehdittaessa työmarkkinoiden tarpeista yhteisön etuuskohteluperiaatteen mukaisesti; korostaa, että tämänkaltainen yhteistyö on välttämätöntä sellaisen maahanmuuttopolitiikan tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi, jonka avulla voidaan vastata tietyillä aloilla ja tietyissä jäsenvaltioissa vallitsevaan työvoiman puutteeseen ja integroida maahanmuuttajat tehokkaasti ja asianmukaisesti;

26.   kehottaa komissiota lisäämään lähtömaissa tiedotusta laillisesta maahanmuutosta ja maahanmuuttajien oikeuksista ja velvollisuuksista heidän saapuessaan EU:n alueelle;

27.   kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tyydyttävällä tavalla maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä yhteisön rahoitusmekanismeja entistä useampien ja parempien työpaikkojen luomiseksi maahanmuuttajille;

Kotouttaminen

28.   korostaa, että kotouttaminen laajentaa EU:n kulttuurista monipuolisuutta ja että sen olisi perustuttava yhteiskunnalliseen osallisuuteen, syrjinnän torjumiseen ja yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin huolehtimalla terveydenhoitopalvelujen, koulutuksen, kielenopetuksen ja työllisyyden saavutettavuudesta; katsoo, että kotouttamispolitiikan olisi myös perustuttava asianmukaisiin innovoiviin ohjelmiin ja tunnustaa alue- ja paikallisviranomaisten, ammattiliittojen, maahanmuuttajajärjestöjen, ammattiyhdistysten avainaseman maahanmuuttajien kotouttamisessa;

29.   kannattaa jäsenvaltioiden, laillisten maahanmuuttajien ja kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden kotouttamistoimia, joissa kunnioitetaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden identiteettiä ja arvoja, ihmisoikeudet, oikeusvaltio, demokratia, suvaitsevaisuus ja tasa-arvo, mielipiteen ilmaisemisen vapaus ja lasten pakollinen koulunkäynti mukaan luettuina; muistuttaa, että kotouttaminen on kaksisuuntainen prosessi, joka edellyttää sopeutumista sekä maahanmuuttajilta että vastaanottavan maan kantaväestöltä, kuten neuvoston hyväksymissä yhteisissä perusperiaatteissa todetaan, ja että parhaiden käytäntöjen vaihtamisesta saattaa olla tässä hyötyä; myöntää, että kotouttaminen on vaikeampaa jäsenvaltioissa, joissa maahanmuuttopaineet ovat merkittäviä niiden erityisestä maantieteellisestä sijainnista johtuen, mutta sen on kuitenkin oltava tavoite, josta ei voida luopua; kehottaa muita jäsenvaltioita pyrkimään solidaarisuuden hengessä kyseisten paineiden lievittämiseen ja helpottamaan EU:n jäsenvaltioissa olevien kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden kotouttamista samalla kun edistetään laillista maahanmuuttoa;

30.   tähdentää, että toimiva kotouttamisprosessi on paras väline luottamuspulan ja epäluulojen karistamiseksi kansalaisten ja maahanmuuttajien välillä ja että se on oleellisen tärkeä muukalaisvihaa koskevien ajatusten tai toimien hävittämiseksi;

31.   kannustaa kehittämään keskinäisiä oppimismekanismeja ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista jäsenvaltioiden välillä, jotta isäntämaiden kykyä hallita kasvavaa monimuotoisuutta helpotettaisiin ja että samoin helpotettaisiin yhteisten indikaattorien järjestelmää ja jäsenvaltioiden maahanmuuttopolitiikan tulosten arviointiin käyttämiä riittäviä tilastollisia valmiuksia;

32.   palauttaa mieliin, että maahanmuuttajajärjestöjen, joilla on ainutlaatuinen asema kotouttamisprosessissa, ottaminen mukaan on keskeisen tärkeää, koska ne antavat maahanmuuttajille mahdollisuuksia demokraattiseen osallistumiseen; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan kotouttamisprosessin yhteydessä kansalaisyhteiskuntaa tukevien järjestelmien luomista mahdollistamalla maahanmuuttajien osallistumisen isäntävaltion yhteiskuntaan ja politiikkaan, vaikuttamisen poliittisissa puolueissa ja ammattiyhdistysliikkeessä sekä äänestämisen paikallisvaaleissa;

33.   panee tyytyväisenä merkille komission ja talous- ja sosiaalikomitean aloitteen vahvistaa kotouttamispolitiikkojen johdonmukaisuutta perustamalla Euroopan kotouttamisfoorumin, johon osallistuvat ja jossa vaikuttavat sosiaaliset järjestöt ja maahanmuuttajien yhdistykset ja jonka tavoitteena on vaihtaa kokemuksia ja laatia suosituksia; pyytää jäsenvaltioita koordinoimaan kotouttamistoimiaan vaihtamalla kansallisiin kotouttamissuunnitelmiinsa sisältyviä parhaita käytäntöjä;

34.   kehottaa komissiota asianmukaisella tavalla varmistamaan taloudellisen tuen maahanmuuttajien rakenteelliselle ja kulttuuriselle kotouttamiselle myös sellaisten Euroopan unionin ohjelmien avulla kuten "Elinikäinen oppiminen", "Kansalaisten Eurooppa", "Youth in Action" ja "Kulttuuri 2007"; panee merkille, että useimmissa tapauksissa opettajat ovat huonosti valmistautuneita siihen, että heillä on suuri määrä maahanmuuttajalapsia luokassaan ja pyytää antamaan opettajille paremman koulutuksen ja riittävän taloudellisen tuen;

35.   painottaa sitä tosiasiaa, että koulujen opetusohjelmilla ja elinikäisellä oppimisella on keskeinen rooli kotouttamisprosessissa taitojen, erityisesti kielitaidon, kehittämisen kautta; katsoo myös, että esteettömän koulutusohjelmiin ja elinikäiseen oppimiseen osallistumisen olisi oltava tuoreiden maahanmuuttajien oikeus ja mahdollisuus;

36.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan syrjinnän kieltävien politiikkojen edistämistä, julkisten viranomaisten täytäntöönpanemat politiikat mukaan luettuina;

37.   vaatii jäsenvaltioita noudattamaan asiaa koskevia direktiivejä ja antamaan tukensa niille: direktiivit 2000/78/EY(17), 2000/43/EY(18) sekä 2004/113/EY(19), joiden tavoitteena on syrjinnän torjuminen;

38.   kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi 18 päivänä joulukuuta 1990(20);

39.   kehottaa komissiota keräämään sukupuoleen liittyviä tietoja Euroopan unioniin suuntautuvasta maahanmuutosta ja määräämään Euroopan tasa-arvoinstituutin analysoimaan näitä tietoja, jotta korostettaisiin enemmän maahanmuuttajanaisten erityisiä tarpeita ja ongelmia ja parhaita menetelmiä heidän kotouttamiseensa vastaanottajamaiden yhteiskuntiin;

40.   kehottaa jäsenvaltioita ottamaan kotouttamispolitiikkoja laatiessaan asianmukaisesti huomioon sukupuolikysymyksen ja maahanmuuttajanaisten erityisen tilanteen ja tarpeet;

41.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ne kunnioittavat maahanmuuttajanaisten perusoikeuksia riippumatta siitä, onko näillä laillisen maahanmuuttajan asema vai ei;

42.   kehottaa jäsenvaltioita tukemaan maahanmuuttajanaisille suunnattuja tiedotuskampanjoita, joiden tarkoituksena on antaa heille tietoa heidän oikeuksistaan, mahdollisuuksistaan koulutukseen, kieliopetukseen ja ammatilliseen koulutukseen sekä pääsystä työmarkkinoille, ja estämään pakkoavioliittoja, naisten sukupuolielinten silpomista ja muita henkisen ja fyysisen pakottamisen muotoja;

Turvallisuus ja maahanmuutto
Yhdennetty rajavalvonta

43.   painottaa sellaisen kokonaisvaltaisen yleissuunnitelman tarvetta, jossa esitettäisiin EU:n rajavalvontastrategian yleiset tavoitteet sekä kokonaisrakenne ja havainnollistettaisiin, kuinka kaikki asiaan liittyvät ohjelmat ja järjestelmät voidaan optimoida; katsoo, että komission olisi EU:n rajavalvontastrategiaa harkittaessa analysoitava ensin jäsenvaltioiden nykyisten rajavalvontajärjestelmien tehokkuutta niiden välisen synergian optimaaliseksi tuottamiseksi ja annettava lisätietoja uusien ehdotettujen järjestelmien (maahantulon ja maastapoistumisen kirjaaminen, sähköinen matkustuslupajärjestelmä, automaattinen rajavalvonta ja matkustajien rekisteröintiohjelma) kustannustehokkuudesta EU:n integroidun rajavalvonnan yhteydessä;

44.   korostaa, että yhdennetyn rajaturvallisuuden yhteydessä pitäisi oikealla tavalla tasapainottaa lukumäärältään kasvavien, rajoja ylittävien ihmisten vapaa liikkuvuus sekä EU:n kansalaisten turvallisuuden parempi varmistaminen; ei kiistä, etteikö tietojen käyttämisestä olisi etuja; on samalla sitä mieltä, että yleisön luottamus hallinnon toimiin voidaan säilyttää vain, jos säädetään riittävistä tietosuojatoimista, valvonnasta ja oikeussuojakeinoista;

45.   kehottaa arvioimaan sellaisen integroidun nelivaiheisen lähestymistavan toteuttamiskelpoisuutta, jossa tarkastuksia suoritettaisiin jokaisessa vaiheessa, kun maahanmuuttaja on matkustamassa unionin alueelle;

46.   korostaa, että EU:n rajavalvontastrategiaa olisi täydennettävä konkreettisilla toimilla, joilla pyritään lujittamaan Afrikan ja EU:n kumppanuuden ja Euroopan naapuruuspolitiikan (Itäinen kumppanuus, Euromed) piiriin kuuluvien kolmansien maiden rajoja;

47.   vaatii, että nykyiset kansalliset Schengen-viisumit korvataan yhtenäisillä eurooppalaisilla Schengen-viisumeilla, mikä mahdollistaa kaikkien viisuminhakijoiden tasavertaisen kohtelun; haluaa saada tiedot sekä poliittisen tutkimuksen että sen teknisen tutkimuksen aikataulusta ja yksityiskohdista, jonka komissio toteuttaa ja joissa arvioidaan järjestelmän, jossa kolmansien maiden kansalaisten on hankittava sähköinen matkustuslupa ennen EU:n alueelle matkustamista (sähköinen matkustuslupajärjestelmä ESTA), toteuttamiskelpoisuutta sekä käytännön seurauksia ja vaikutuksia; kehottaa parantamaan jäsenvaltioiden konsulaattien välistä yhteistyötä ja perustamaan vaiheittain ja yhteisiä konsulaattipalveluja viisumien myöntämiseksi;

48.   pyytää neuvostoa hyväksymään järjestelyjä, jotka perustuvat jäsenvaltioiden keskinäiseen solidaarisuuteen, jotta rajavalvonnasta aiheutuva taakka jaettaisiin ja jäsenvaltioiden kansallisia politiikkoja koordinoitaisiin;

Laiton siirtolaisuus

49.   pitää laittoman maahanmuuton torjuntaa keskeisenä osana EU:n kattavaa maahanmuuttopolitiikkaa ja pahoittelee siksi, että tällä alalla tehokkaan päätöksenteon esteenä on jäsenvaltioiden kyvyttömyys työskennellä yhdessä keskinäisten etujensa mukaisesti;

50.   on järkyttynyt laittomiin merimuuttoreitteihin etenkin EU:n eteläisillä merirajoilla liittyvistä humanitaarisista tragedioista, kun ihmiset lähtevät Afrikan rannikoilta veneellä vaaralliselle matkalle kohti Eurooppaa; vaatii painokkaasti nopeaa toimintaa tämän humanitaarisen tragedian päättämiseksi lopullisesti ja vahvistamaan vuoropuhelua ja yhteistyötä lähtömaiden kanssa;

51.   muistuttaa, että laitonta maahanmuuttotoimintaa harjoittavat usein rikollisverkostot, joiden toiminta on toistaiseksi ollut tehokkaampaa kuin yhteinen eurooppalainen toiminta; on vakuuttunut, että tällaiset verkostot ovat vastuussa satojen ihmisten hukkumiskuolemista vuosittain; palauttaa mieliin, että jäsenvaltioilla on kansainvälisten velvoitteidensa kunnioittamiseksi yhteinen vastuu henkien pelastamisesta merellä; kehottaa näin ollen komissiota ja neuvostoa kaksinkertaistamaan ponnistuksensa järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskaupan ja EU:n eri osissa ilmenevän ihmissalakuljetuksen torjunnassa sekä pyrkimään erityisesti verkostojen hajottamiseen ryhtymällä toimiin paitsi salakuljettajia, jotka ovat vain operaatioiden näkyvä osa, myös niitä henkilöitä vastaan, jotka rikollisjärjestöjen johdossa saavat suurimman hyödyn rikollisesta toiminnasta;

52.   kehottaa komissiota tehostamaan laittoman maahanmuuton vaaroja koskevia tiedotuskampanjoitaan kauttakulkumaissa ja lähtömaissa;

53.   pitää myönteisenä uutta direktiiviä laittomasti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajien rankaisemisesta ja pitää sitä tehokkaana välineenä siirtotyöläisten hyväksikäytön hillitsemisessä ja yhden laittoman maahanmuuton tärkeimmän houkuttimen vähentäjänä;

54.   vaatii jäsenvaltioita olemaan viivyttelemättä saattaessaan osaksi kansallista lainsäädäntöä uutta direktiiviä, jossa säädetään sanktioista työnantajille, jotka ottavat työhön laittomasti maassa oleskelevia maahanmuuttajia;

55.   pitää ehdottoman tarpeellisena vahvistaa vuoropuhelukanavia ja tehdä yhteistyösopimuksen lähtömaiden kanssa, jotta lopetettaisiin epäinhimillinen ja dramaattinen laiton maahanmuutto;

56.   katsoo, että vaikka Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) talousarviovaroja on Euroopan parlamentin vaatimuksesta toistuvasti lisätty, virasto ei vielä kykene valvontatoiminnan tehokkaaseen koordinointiin EU:n ulkorajoilla rajoitetuista valtuuksistaan johtuen ja siksi, että kolmansia maita ei ole pyritty saamaan mukaan toimintaan etenkään merialueilla toteutettaviin toimiin;

57.   on tyytyväinen komission aloitteeseen ehdottaa Frontexin valtuuksien uudelleenarviointia ja katsoo, että Frontexin valtuuksia on vahvistettava nopeasti etenkin laajentamalla sen koordinointivalmiuksia ja kykyä koordinoida asianosaisten jäsenvaltioiden pyynnöstä jatkuvasti tehtäviä alueilla, joihin kohdistuvat maahanmuuttopaineet ovat suuret, ja kykyä yhteistoimintaan kolmansien maiden kanssa; katsoo, että lisäksi olisi lisättävä Frontexin valmiuksia riskianalyysien tekemisen ja tiedustelutietojen keräämiseen;

58.   katsoo, että Frontexin tehtävien tarkoituksenmukainen hoitaminen edellyttää asianmukaisia, muun muassa taloudellisia resursseja ja kehottaa laittoman maahanmuuton torjunnassa käytettävän uuden tekniikan ottamista käyttöön ja että jäsenvaltiot lisäävät teknisten keinojen yhdistämistä ja että komissio antaa pakollisesta yhteisvastuullisuudesta lainsäädäntöehdotuksia samoin perustein kuin suunnitelluista nopeista rajainterventioryhmistä (Rabit);

59.   kehottaa Frontexia ja komissiota tekemään tutkimuksen, joka sisältää arvioita Frontexin mahdollisuudesta saada käyttöönsä oma kalusto sekä tarvittavista edellytyksistä, jotta Frontexin merialueiden toiminta voitaisiin korottaa EU:n rannikkovartiolaitokseksi vesittämättä jäsenvaltioiden harjoittamaa rajavalvontaa;

60.   katsoo, että Frontex voi toimia täydellä teholla vain, mikäli täydennystoimia, kuten takaisinottotoimia ja yhteistyötä kolmansien maiden kanssa tehostetaan; kehottaa komissiota tukemaan Frontexia tässä suhteessa;

61.   kannattaa sitä, että Frontexiin perustetaan erikoistuneita toimistoja, joissa otetaan huomioon ja arvioidaan paremmin erityistilanteet erittäin haavoittuvilla rajoilla, etenkin itäisillä maarajoilla ja eteläisillä merirajoilla;

62.   panee merkille, että juridisten termien erilaiset tulkinnat, kansainvälisten merilakien tulkinta ja eroavaisuudet kansallisissa lainsäädännöissä ja menettelyissä ovat kaikki haitanneet Frontexin toimintaa; kehottaa laatimaan perinpohjaisia tutkimuksia yhteisen lähestymistavan löytämiseksi ja keskenään ristiriitaisten kansallisten lainsäädäntöjen ja menettelyjen selvittämiseksi;

63.   kehottaa Frontexia ja kansallisia elimiä ja virastoja tiivistämään jatkuvaa yhteistyötään;

64.   kehottaa kehittämään edelleen Eurosurin konseptia ja myös parantamaan jäsenvaltioiden välistä koordinointia;

65.   toteaa, että kalastajat, yksityisalukset ja merellä työskentelevät henkilöt kohtaavat usein laittomat maahanmuuttajat ennen kyseisen valtion merivoimia; korostaa, että näille tahoille olisi tiedotettava selkeämmin heidän kansainvälisen oikeuden mukaisista velvollisuuksistaan auttaa hädässä olevia maahanmuuttajia, ja kehottaa luomaan mekanismin, jolla korvataan pelastustoimien vuoksi menetetty työaika;

66.   korostaa, että luotettavia tilastotietoja tarvitaan laittoman maahanmuuton torjunnassa käytettävien konkreettisten välineiden luomiseksi EU:n tasolla, ja kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin näiden tilastotietojen toimittamiseksi;

Palauttaminen

67.   katsoo, että maahanmuuttajia, joita ei suojella kansainvälisesti ja jotka oleskelevat laittomasti jäsenvaltioiden alueella, on vaadittava poistumaan Euroopan unionin alueelta; panee näin ollen merkille palauttamisdirektiivin hyväksymisen ja vaatii jäsenvaltioita saattaessaan sitä osaksi kansallista lainsäädäntöä säilyttämään omaan lainsäädäntönsä jo sisältyvät suosiollisemmat säännökset; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että palauttaminen tapahtuu lainsäädäntöä ja asianosaisten henkilöiden ihmisarvoa kunnioittaen ja että etusijalle asetetaan vapaaehtoinen paluu;

68.   kehottaa perustamaan palauttamista koskevan neuvontapalvelujärjestelmän suljettuihin ja avoimiin vastaanottokeskuksiin, jotta palautuspalveluista lisää tietoja haluaville olisi yhteyspiste;

69.   kehottaa komissiota toteuttamaan sosiaalisten ja ammatillisten uudelleenkotiuttamismekanismien seurantaa ja tukitoimintaa niissä lähtömaissa, joihin maahanmuuttajat ovat palanneet;

70.   kehottaa jäsenvaltioita asettamaan mieluummin etusijalle takaisinottopolitiikkansa perustamisen yhteiseen politiikkaan kuin kahdenvälisiin sopimuksiin;

71.   vaatii takaisinottosopimusten osalta, että Euroopan parlamentille ja sen toimivaltaisille valiokunnille tiedotetaan säännöllisesti kolmansien maiden kanssa käytävien neuvottelujen ajan neuvottelijoiden edistymisestä ja heidän mahdollisesti kohtaamistaan esteistä;

72.   kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltioilla on kahdenväliset takaisinottosopimukset vain sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka turvaavat täysin palautettavan henkilön ihmisoikeudet ja jotka ovat allekirjoittaneet vuoden 1951 Geneven yleissopimuksen;

73.   kehottaa komissiota varmistamaan, että kolmansien maiden velvollisuus ottaa takaisin EU:n alueella laittomasti oleskelevat kansalaisensa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Cotonoun sopimuksen 13 artiklan mukaisesti pannaan tehokkaasti täytäntöön; vaatii näiden säädösten vahvistamista uutta AKT (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot) -sopimusta koskevissa neuvotteluissa;

74.   korostaa, että palauttamispolitiikkaan on lisättävä palauttamispäätösten vastavuoroista tunnustamista koskeva aito eurooppalainen ulottuvuus; pyytää jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötä palauttamispäätösten täytäntöönpanossa ja vahvistamaan Frontexin roolia yhteisissä palauttamisoperaatioissa;

75.   kehottaa vahvistamaan yhteistyötä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa esimerkiksi konsuliyhteistyötä lisäämällä takaisinottomenettelyiden helpottamiseksi ja kehottaa komissiota arvioimaan nykyiset takaisinottosopimukset niiden täytäntöönpanon helpottamiseksi ja huomioimiseksi tulevissa sopimusneuvotteluissa;

76.   kehottaa neuvostoa harkitsemaan lainsäädäntömääräyksiä eurooppalaisen kulkuluvan käyttöön ottamiseksi, jolloin laittomasti oleskelevat kolmannen maan kansalaiset voisivat helpommin palata kolmansiin maihin; näkee välttämättömänä käynnistää toimia eurooppalaisen kulkuluvan sisällyttämiseksi unionin takaisinottosopimuksiin, jotta se olisi sitova kyseisissä kolmansissa maissa;

Solidaarisuus ja maahanmuutto
Jäsenvaltioiden välinen koordinointi

77.   on erittäin pahoillaan siitä, että jäsenvaltiot eivät ole osoittaneet riittävästi solidaarisuuttaan kasvavan maahanmuuttohaasteen edessä; kehottaa, että yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa puiteohjelmaa vuosille 2007–2013(21) ja sen neljää rahoitusvälinettä tarkastellaan nopeasti uudelleen, jotta välineet vastaisivat lisääntyvien maahanmuuttopaineiden mukanaan tuomiin uusiin realiteetteihin ja jotta niiden avulla voitaisiin vastata kiireellisiin tarpeisiin esimerkiksi silloin, kun maahanmuuttajia on kerralla suuri määrä;

78.   panee merkille jäsenvaltioiden sitoutumisen edellä mainittuun Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimukseen solidaarisuuden nimessä; on erityisen tyytyväinen, että käyttöön on otettu vapaaehtoinen vastuun jakamisen mekanismi, jonka avulla jäsenvaltioissa, joiden kansallinen turvapaikkajärjestelmä on erityisen ja kohtuuttoman paineen alla etenkin maantieteellisen tilanteensa tai väestötilanteensa vuoksi, oleskelevat kansainvälistä suojelua saavat henkilöt voidaan sijoittaa EU:n sisällä uudelleen toisiin jäsenvaltioihin, ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan nämä sitoumuksensa täytäntöön;on niin ikään tyytyväinen, että tähän tarkoitukseen on EU:n vuoden 2009 talousarvioissa varattu 5 miljoonaa euroa Euroopan pakolaisrahastoon liittyvinä varoina; vaatii kuitenkin oikeudellisesti sitovien välineiden ottamista käyttöön;kehottaa komissiota panemaan mekanismin täytäntöön viipymättä ja antamaan välittömästi lainsäädäntöaloitteen vastaavan pysyvän mekanismin perustamisesta Euroopan tasolla;

79.   pitää myönteisenä Dublin-asetuksen uudelleenlaadintaa sekä ehdotettuja säännöksiä, jotka koskevat Dublinin menettelyn mukaisesti tehtävien siirtojen lykkäämistä, jos ollaan huolestuneita siitä, että niiden seurauksena hakijat eivät nauttisi riittävien suojelunormien turvaa vastuussa olevissa jäsenvaltioissa erityisesti vastaanotto-olosuhteiden ja turvapaikkamenettelyyn pääsyn osalta, sekä tapauksissa, joissa Dublinin menettelyn mukaisesti tehtävät siirrot voisivat lisätä sellaisten jäsenvaltioiden taakkaa, joihin kohdistuu, erityisesti niiden maantieteellisen tilanteen tai väestötilanteen vuoksi, erityisiä ja suhteettoman suuria paineita; korostaa kuitenkin, että nämä säännökset olisivat lopulta vain poliittinen kannanotto, eivätkä tehokas väline, jolla merkittävästi tuettaisiin jäsenvaltiota, ellei käyttöön oteta kaikkien jäsenvaltioiden kohdalla sitovaa kaksiosaista välinettä;

80.   pitää myönteisenä komission ehdotusta sormenjälkien vertailujärjestelmän (Eurodac) perustamista koskevan asetuksen uudelleen laatimiseksi ja muistuttaa jäsenvaltioita niiden nykyisen Eurodac-asetuksen mukaisista velvoitteista ottaa sormenjäljet ja lähettää tiedot eteenpäin; katsoo, että sormenjälkien kaltaisia biometrisiä tietoja on käytettävä hyväksi rajavalvontatoiminnan tehokkuuden lisäämiseksi;

Yhteistyö kolmansien maiden kanssa

81.   on pahoillaan, että lukuun ottamatta Espanjan merkittävää yhteistyötä kolmansien maiden, kuten Senegalin ja muiden Saharan eteläpuolisen Afrikan ja Pohjois-Afrikan maiden, kanssa yhteistyö kolmansien maiden kanssa ei ole tuottanut riittävästi tuloksia; kehottaa, että kolmansia kauttakulku- ja lähtömaita tuetaan kohdennetusti, jotta ne voivat luoda tehokkaat rajavalvontajärjestelmät, joihin Frontex osallistuu toteuttamalla rajavalvonnan avustusoperaatioita kyseisissä maissa;

82.   muistuttaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita, että on välttämätöntä jatkaa lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa aloitettua vuoropuhelua Tripolissa, Rabatissa ja Lissabonissa järjestettyjen muuttoliikettä ja kehitystä koskevien EU:n ja Afrikan ministerikonferenssien esimerkin mukaisesti;

83.   kehottaa panemaan täytäntöön toimintavälineet, jotka on kehitetty "Siirtolaisuutta koskevan kokonaisvaltainen lähestymistapa" -hankkeessa(22) ja maahanmuuttoa ja kehitystä koskevassa vuoden 2006 "Rabatin prosessissa" sekä Lissabonissa joulukuussa 2007 sovitussa EU:n ja Afrikan kumppanuudessa muuttoliikkeen, liikkuvuuden ja työllisyyden aloilla;

84.   korostaa kehitysyhteistyöpolitiikan merkitystä kolmansissa lähtö- ja kauttakulkumaissa keinona vastata maahanmuuttohaasteeseen jo sen syntysijoilla; kehottaa parantamaan EU:n maahanmuutto- ja kehitysyhteistyöpolitiikkojen koordinointia ja ottamaan siinä huomioon strategiset tavoitteet, kuten YK:n vuosituhatjulistukseen sisältyvät kehitystavoitteet (Millennium Development Goals);

85.   huomauttaa kuitenkin, että kehitysyhteistyöpolitiikka ei voi olla ainoa vaihtoehto maahanmuutolle, koska solidaarisuuteen perustuvaa kehitystä ei voi olla ilman pysyvää liikkuvuutta;

86.   kehottaa lujittamaan yhteistyötä kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa uusien aluetoimistojen perustamiseksi hankalille alueille, joissa tarvitaan käytännön apua esimerkiksi laillisen maahanmuuton tai maahanmuuttajien vapaaehtoisen paluun järjestelemiseksi;

87.   korostaa, että on tärkeää perustaa maahanmuuttajien tiedotus- ja hallintokeskuksia, kuten Malissa lokakuussa 2008 tehtiin; katsoo, että tällaiset keskukset voisivat osaltaan auttaa merkittävästi maahanmuutto-ongelmien torjumisessa ottamalla huomioon mahdollisten maahanmuuttajien, palaavien maahanmuuttajien ja EU:ssa oleskelevien maahanmuuttajien huolenaiheet; kehottaa komissiota antamaan tarvittavat tiedot EU:n ja Afrikan kumppanuuden piirissä toteutettavien keskusten perustamishankkeista ja pyytää komissiota tutkimaan olisiko tällaisten keskusten perustaminen mahdollista itäisiin naapurimaihin;

88.   korostaa, että kaikissa lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtävissä sopimuksissa on oltava maahanmuuttoyhteistyötä koskeva kohta, ja vaatii, että kolmansien maiden kanssa toteutetaan kunnianhimoista poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön politiikkaa ihmiskauppaa harjoittavien kansainvälisten rikollisjärjestöjen torjumiseksi ja syyllisten saattamiseksi oikeuden eteen Europolin ja Eurojustin avulla; kehottaa komissiota vahvistamaan kolmansille maille osoittamaansa tukea, myös taloudellista ja teknistä avustamista, koska täten luotaisiin taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet, jotka torjuvat laitonta maahanmuuttoa, huumeita ja järjestäytynyttä rikollisuutta;

89.   pyytää komissiota edistämään neuvotteluja kattavista eurooppalaisista sopimuksista, kuten Kap Verden kanssa allekirjoitettu sopimus, etenemään globaaleissa neuvotteluissa, joita se käy Marokon, Senegalin ja Libyan kanssa, ja edistämään sopimusten tekemistä tärkeimpien maahanmuuton lähtömaiden kanssa;

90.   kehottaa tukemaan kolmansia maita niiden kehittäessä kansallisia lainsäädäntöpuitteitaan ja perustaessa täysin kansainvälisen oikeuden mukaisia maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmiä; kehottaa myös kolmansia kauttakulkumaita allekirjoittamaan vuoden 1951 Geneven yleissopimuksen ja noudattamaan sitä;

91.   kehottaa jäsenvaltioita miettimään "ympäristöpakolaisia" koskevaa kysymystä, eli maahanmuuttajia, joita ei tällä hetkellä voida pitää taloudellisina maahanmuuttajina ja joita ei ole myöskään tunnustettu pakolaisiksi Geneven yleissopimuksessa;

o
o   o

92.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 76, 31.3.2009, s. 34.
(2) Neuvoston asiakirja 13440/08.
(3) EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98.
(4) EUVL L 199, 31.7.2007, s. 30.
(5) Neuvoston asiakirja 7204/08.
(6) Hyväksytyt tekstit P6_TA(2009)0087.
(7) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0069.
(8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0047.
(9) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0633.
(10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0557.
(11) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0558.
(12) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0385.
(13) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0168.
(14) EUVL C 219E, 28.8.2008, s. 215.
(15) EUVL C 219E, 28.8.2008, s. 223.
(16) EUVL C 303E, 13.12.2006, s. 845.
(17) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.
(18) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22.
(19) EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37.
(20) A/RES/45/158.
(21) KOM(2005)0123.
(22) KOM(2006)0735.


Vihreä kirja Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevasta politiikasta tulevaisuudessa
PDF 140kWORD 65k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 vihreästä kirjasta Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevasta politiikasta tulevaisuudessa (2008/2218(INI))
P6_TA(2009)0258A6-0224/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission 4. helmikuuta 2009 päivätyn tiedonannon "Vihreä kirja – Euroopan laajuinen liikenneverkko: Katsaus politiikkaan (KOM(2009)0044),

–   ottaa huomioon komission 26. marraskuuta 2008 päivätyn tiedonannon "Euroopan talouden elvytyssuunnitelma" (KOM(2008)0800),

–   ottaa huomioon ympäristöystävällisempää liikennettä koskevat neuvoston päätelmät, jotka liikenne-, televiestintä- ja energianeuvosto antoi 8. ja 9. joulukuuta 2008 pidetyssä istunnossaan,

–   ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2006 päivätyn komission tiedonannon "Kestävää liikkuvuutta Eurooppaan – Euroopan komission vuoden 2001 liikennepolitiikan valkoisen kirjan väliarviointi" (KOM(2006)0314),

–   ottaa huomioon komission 23. tammikuuta 2008 päivätyn tiedonannon "Kaksi kertaa 20 vuonna 2020 – Ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle" (KOM(2008)0030),

–   ottaa huomioon 18. lokakuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon "Tavaraliikenteen logistiikkaa koskeva toimintasuunnitelma" (KOM(2007)0607),

–   ottaa huomioon komission 14. toukokuuta 2008 päivätyn tiedonannon koheesiopolitiikan strategioita ja ohjelmia ohjelmakaudella 2007–2013 koskevien neuvottelujen tuloksista (KOM(2008)0301),

–   ottaa huomioon komission 20. tammikuuta 2009 antaman kertomuksen Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevien suuntaviivojen toteuttamisesta vuosina 2004–2005 (KOM(2009)0005),

–   ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Lissabonin strategiasta(1),

–   ottaa huomioon 5. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan tavaraliikenteen logistiikasta kestävän liikkuvuuden avaintekijänä(2),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön ja aluekehitysvaliokunnan lausunnon (A6-0224/2009),

A.   katsoo, että Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskeva poliittinen määritelmä, sellaisena kuin se on määriteltynä yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi 23. heinäkuuta 1996 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1692/96/EY(3) ja yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi tehdyn päätöksen N:o 1692/96/EY muuttamisesta 29. huhtikuuta 2004 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 884/2004/EY(4), johti 30 ensisijaisen hankkeen "toivelistaan", joka syntyi lähinnä kansallisten etujen pohjalta,

B.   katsoo, että rautateiden ja merten tavaraliikenteen ulkoista kilpailukykyä tieliikenteeseen verrattuna on parannettava, jotta taataan moottoriteiden, merireittien ja rautateiden tavaraliikennekäytävien tasapainoinen käyttö,

C.   ottaa huomioon, että näiden 30 ensisijaisen hankkeen takia komissio ehdotti noin 20 000 000 000 euron EU:n rahoituksen myöntämistä rahoituskehyksen 2007–2013 puitteissa koko Euroopan laajuiselle liikenneverkolle ja että kyseistä määrää vähennettiin neuvoston vaatimuksesta lopulta noin 8 000 000 000 euroon, mistä määrästä vain 5 300 000 000 euroa osoitettiin 30 ensisijaiselle hankkeelle,

D.   ottaa huomioon Euroopan unionin tunnetun kyvyttömyyden noudattaa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen rahoitusta koskevia sääntöjä, joista on säädetty yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla 20 päivänä kesäkuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 680/2007(5), sekä tämän aiheuttaman epävarmuuden hankkeiden rahoituksen suunnittelussa,

E.   katsoo, että on tarpeen tehostaa komission valmiuksia edistää etenkin rautatiealan suuria rajatylittäviä hankkeita, jotka edellyttävät jatkuvaa tiivistä yhteistyötä osallistuvien jäsenvaltioiden välillä sekä monivuotista rahoitusta, joka ulottuu monivuotisen rahoituskehyksen kattamaa aikaväliä pidemmälle,

F.   toteaa, että edellä mainitun 14. toukokuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon liitteet osoittavat, että noin 49 prosenttia liikennehankkeiden määrärahoista käytetään teihin, noin 31 prosenttia rautateihin ja noin 9 prosenttia kaupunkiliikenteeseen, mutta ei ole aivan selvää, millaiset erityiset hankkeet saavat yhteisrahoitusta,

1.   tunnustaa, että ensimmäiset pyrkimykset EU:n liikenneinfrastruktuuria koskevan politiikan kehittämiseksi saivat alkunsa Euroopan johtavien teollisuusjohtajien yhteenliittymän (European Roundtable of Industrialists, ERT) toteamien puutteiden pohjalta ja että niitä vauhditti komission 2. joulukuuta 1992 päivätty tiedonanto yhteisen liikennepolitiikan kehittämisestä, jossa kyseisiä pyrkimyksiä perusteltiin talouskasvun saavuttamisella sekä kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamisella, ja että ne saattoi alkuun entinen liikenteestä vastaava komission jäsen Karel Van Miert; panee merkille, että Euroopan laajuisten verkkojen alaan liittyvän yhteisön rahoitustuen myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä 18. syyskuuta 1995 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2236/95(6) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 884/2004/EY pyrittiin suuntautumaan edellä mainittuja tavoitteita kohti; kiinnittää huomiota liikenteestä ja energia-asioista vastaavan komission varapuheenjohtajan Loyola de Palacion tälle politiikalle antamiin virikkeisiin;

2.   pitää Euroopan laajuisten liikenneverkkojen koordinaattoreiden raportteja kiinnostavina esimerkkeinä tärkeiden, mutta määrältään rajoitettujen hankkeiden koordinoinnin ja yhtenäistämisen jatkamisesta; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan ponnistelujaan nykyisten ensisijaisten hankkeiden kehittämiseksi; katsoo, että keskipitkän ja pitkän aikavälin investointeja olisi jatkettava koko verkon loppuunsaattamista koskevan tavoitteen mukaisesti;

3.   suhtautuu myönteisesti edellä mainittuun 4. helmikuuta 2009 päivättyyn komission tiedonantoon, jossa tavoitteena on arvioida perusteellisesti EU:n liikenneinfrastruktuuria ja Euroopan laajuisia verkkoja koskevaa politiikkaa nykyisten ja tulevien liikenteeseen, rajatylittävään liikkuvuuteen, rahoitukseen, talouteen, alueisiin (pysyvästi muita huonommassa asemassa olevat alueet mukaan lukien), sosiaalisiin kysymyksiin, turvallisuuteen sekä ympäristöön liittyvien haasteiden kannalta;

4.   ei tässä yhteydessä ymmärrä, mitä mieltä on ottaa käyttöön epämääräinen Euroopan laajuisten liikenneverkkojen "käsiteosio", joka tekisi ensisijaisten hankkeiden luettelosta liian raskaan; katsoo, että nimenomaisesti käsitteellisenä esitetty osio ei komission ilmoittaman tavoitteen vastaisesti kykene lisäämään Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan politiikan uskottavuutta, joka saavutetaan pikemminkin konkreettisia hankkeita toteuttamalla;

5.   on siksi samaa mieltä siitä, että on kehitettävä yhtenäisempi verkostolähestymistapa, jossa otetaan huomioon kansalaisten ja rahdin tarvitsemat intermodaaliset yhteydet; painottaa siksi, että etusija on annettava rautateille, satamille, kestäville meri- ja sisävesiväylille ja niiden yhteyksille sisämaahan tai infrastruktuurin intermodaalisille solmukohdille uusissa jäsenvaltioissa tai niiden kanssa ja että erityistä huomiota on kiinnitettävä myös rajatylittäviin liikenneyhteyksiin sekä entistä parempiin lentokenttä- ja merisatamayhteyksiin Euroopan laajuisissa verkoissa; korostaa, että tulisi kiinnittää huomiota sekä matkustajien että rahdin erilaisiin mutta toisiaan täydentäviin tarpeisiin; suosittelee, että jäsenvaltiot ja paikalliset viranomaiset parantavat väliasemia ja paikallisia yhteyksiä yhteyksinä Euroopan laajuiseen verkkoon, jotta voidaan minimoida syrjäiseen sijaintiin liittyvät kustannukset;

6.   kehottaa komissiota antamaan erityistä tukea usean jäsenvaltion kautta kulkeville ensisijaisille hankkeille, jotka sisältävät intermodaalisia yhteyksiä ja johdonmukaista yhteentoimivuutta; huomauttaa, että näiden ensisijaisten hankkeiden varrella sijaitsevien talousalueiden yhdistäminen on kansallinen tehtävä;

7.   panee tyytyväisenä merkille, että ympäristöä säästävät liikennemuodot saavat ensisijaisten hankkeiden luettelossa suhteellisesti hyvin paljon huomiota; kehottaa komissiota tässä yhteydessä varmistamaan, että tämä suhde säilytetään tulevaisuudessa hankkeita toteutettaessa;

8.   korostaa tarvetta integroida ilmastonsuojelu sekä kaikkien liikennemuotojen kestävä kehitys Euroopan infrastruktuuria koskevaan politiikkaan, jotta se vastaa EU:n tavoitteita hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi;

9.   kehottaa komissiota pyrkimään saamaan jäsenvaltiot sisällyttämään Euroopan laajuisiin verkkoihin liittyviä hankkeita koskevaan päätöksentekoon ja suunnittelutyöhön EU:n ympäristölainsäädäntö, muun muassa Natura 2000, strateginen ympäristöarviointi, ympäristövaikutusten arviointi, ilman laatu, vesipolitiikan puitedirektiivi, luontotyyppi- ja lintudirektiivi sekä liikenne- ja ympäristöraportoinnin järjestelmän (TERM) raportit, jotka koskevat Euroopan ympäristökeskuksen kehittämiä liikenteen ja ympäristön ilmaisimia;

10.   kehottaa komissiota minimoimaan yhteistä etua koskevien ilmoitusten ja ympäristölainsäädännön soveltamiseen liittyviä epäselviä tai ristiriitaisia säännöksiä; katsoo myös, että kun hankkeille on myönnetty Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan hankkeen asema, jäsenvaltioiden ei tulisi käyttää väärin 9 kohdassa tarkoitettua lainsäädäntöä Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden estämiseksi;

11.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan liikenneinfrastruktuuria koskevan politiikan oleellisina tekijöinä huomioon uudet seikat, kuten maailmanlaajuisen rahoituskriisin, demografiset muutokset, laajentumisen, uudet naapurimaat ja entistä tiiviimmät yhteydet Itä-Euroopan ja Välimeren maihin;

12.   korostaa, että etenkin nykyisessä talouden kriisissä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen kehittäminen ja EU:n liikenteen integrointi sen naapurimaiden liikenteeseen on luotettavin keino varmistaa sekä sisämarkkinoiden pitkän aikavälin kestävyys että unionin taloudellinen ja sosiaalinen koheesio;

13.   kehottaa komissiota tehostamaan ponnistelujaan alueellisen kehityksen (Euroopan unionin alueellinen agenda ja alueellisen yhteenkuuluvuuden periaate) ja liikennesuunnittelun paremman koordinoinnin varmistamiseksi EU:ssa siten, että alueellinen saavutettavuus otetaan huomioon parempien alueiden välisten verkkojen avulla; katsoo, että on otettava huomioon suuret erot vuoristoalueiden, rannikkoalueiden ja saarten, keskeisten ja syrjäisten alueiden sekä muiden rajatylittävien alueiden välillä samoin kuin tarve liittää kaupunkiliikenteen järjestelmät nykyistä paremmin Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin;

14.   kehottaa komissiota asettamaan tärkeimpiä rautatie-, maantie- ja sisävesireittejä koskevat keskeiset hankkeet erityiselle etusijalle, jotta taataan rajatylittävät yhteydet uusiin jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin;

15.   ehdottaa tässä yhteydessä, että Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen suuntaviivat (ESDP) otetaan suunnittelun perustaksi ja että saatavilla olevia ESPONin tutkimuksia käytetään aluesuunnittelupainotteisena tieteellisenä taustatietona liikenteen kehityksestä;

16.   korostaa tarvetta sisällyttää sekä Lissabonin strategian että elvytyssuunnitelman tavoitteet Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien toimien toteuttamiseen, koska liikkuvuus, saavutettavuus ja logistiikka ovat EU:n kilpailukyvyn kannalta keskeisen tärkeitä tekijöitä, sekä parantaa alueellista yhteenkuuluvuutta;

17.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita integroimaan intermodaaliseen Euroopan laajuisten verkkojen konseptiin ympäristöä säästävät käytävät, rautateiden tavaraliikenneverkot, Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) käytävät, merten "valtatiet", kuten lyhyet merikuljetukset, olemassa olevat sisävesiväylät, joilla on rajallinen kapasiteetti tai kapasiteetiltaan riittämättömiä sulkuja, kuivasatamat, logistiikkakeskukset ja kaupunkiliikenteen solmukohdat samoin kuin Euroopan laajuisten verkkojen suunnitellun laajentamisen Euroopan naapuruuspolitiikkaan kuuluviin maihin sekä itäisiin ja Välimeren maihin niin, että se perustuu suunniteltuihin ympäristöystävällisempiä, vähemmän öljyä kuluttavia ja turvallisempia liikennemuotoja suosiviin toimiin, ja kehottaa huolehtimaan eri liikennemuotojen optimaalisesta käytöstä ja kehottaa edistämään eri liikennemuotojen välisiä yhteyksiä ja etenkin satamien rautatieyhteyksiä; kehottaa lisäksi huolehtimaan johdonmukaisuudesta Euroopan laajuisten liikenneverkkojen nykyisen ja tulevan kehyksen sekä rautateiden tavaraliikennekäytäviä koskevan ehdotetun lainsäädännön välillä;

18.   huomauttaa, että uusimpien tutkimusten mukaan viime aikoihin asti vain yhtä prosenttia Euroopan infrastruktuurivaroista on käytetty sisävesiväyliin; katsoo, että Euroopan sisävesi-infrastruktuurin kehittämiseen tarvitaan riittävää unionin tukea, jotta sisävesiväylien kestävänä ja luotettavana liikennemuotona tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää täysimittaisesti;

19.   kehottaa komissiota toimimaan sen varmistamiseksi, että rautateiden tavaraliikenteen laajentamista tehostetaan verkon tehostamiseksi ja kuljetusten nopeuttamiseksi;

20.   ilmaisee tässä yhteydessä tyytyväisyytensä ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta (KOM(2008)0852) sekä edellä mainittuun 18. lokakuuta 2007 päivättyyn komission tiedonantoon;

21.   korostaa, että monivälinekuljetuksissa on tärkeää mahdollistaa tiedonjakaminen, jotta edistetään ja tuetaan pehmeän ja kovan infrastruktuurin vuorovaikutusta (tietojärjestelmät kuten ETMS/RIS/ITS/SESAR/Galileo), kehitetään yhteentoimivuutta, rautateiden liikkuvaa kalustoa (ERTMS:n laitteistot ja ohjelmistot junissa sekä tavaravaunujen aiheuttaman melun vähentäminen), vihreää logistiikkaa, intermodaalisia yhteyksiä ja solmukohtia, hajautettuja ovelta ovelle toimivia toimitusketjupalveluja sekä liikkuvuuden hallintaa;

22.   korostaa, että on tärkeää kehittää yhdenmukaistettuja ja standardoituja älykkäitä liikennejärjestelmiä Euroopan laajuisia liikenneverkkoja varten tehokkaamman, sujuvamman, turvallisemman ja ympäristöä säästävämmän liikenteenohjauksen aikaansaamiseksi;

23.   suosittaa, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen toteutusta parannetaan parantamalla tiedon saatavuutta TENtec -tietojärjestelmän kaltaisten järjestelmien avulla ottamalla käyttöön avoin koordinointimenetelmä, johon sisältyvät vertailuanalyysi ja parhaiden käytäntöjen vaihto;

24.   keskittyy tarpeeseen parantaa olemassa olevan infrastruktuurin tehokkuutta Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden puitteissa lyhyellä aikavälillä, varsinkin jos hankkeiden toteutus on jo alkanut, jotta liikennekäytävistä saataisiin toimivampia ja tehokkaampia ilman, että vain odotettaisiin erittäin suurten hankkeiden toteuttamista pitkällä aikavälillä kyseisillä liikennekäytävillä;

25.   tukee vihreän kirjan rakennevaihtoehtoa C Euroopan laajuisten liikenneverkkojen muodoksi eli kattavasta verkosta koostuvaa kaksinkertaista rakennetta, joka perustuu nykyisiin Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskeviin suunnitelmiin, ja intermodaaliseen ydinverkkoon, joka on vielä määriteltävä ja jossa rautatiet, kestävät vesiväylät ja satamat sekä niiden yhteydet logistiikkakeskuksiin ovat ensisijaisina tavoitteina;

26.   kannattaa "maantieteellisestä osiosta" ja "käsiteosiosta" koostuvaa "ydinverkon" mallia, jossa "käsiteosio" sisältää perusteet ja tavoitteet, joiden avulla hankkeet, liikennekäytävät ja verkon osat voidaan yksilöidä joustavasti ajan mittaan eikä jäykästi koko budjettikaudeksi sen alussa; katsoo, että Euroopan laajuisia liikenneverkkoja olisi voitava laajentaa budjettikauden aikana, jotta voidaan mukautua muuttuviin markkinaolosuhteisiin;

27.   tunnustaa jäsenvaltioiden, jotka kuulevat alueellisia ja paikallisia viranomaisiaan, kansalaisyhteiskunnan sidosryhmiä sekä paikallisväestöä, ratkaisevan aseman päätettäessä liikenneinfrastruktuurista sekä suunniteltaessa ja rahoitettaessa sitä, samoin kuin eurooppalaisessa rajatylittävässä koordinoinnissa ja yhteistyössä; odottaa Euroopan unionin neuvostolta johdonmukaisempaa toimintaa Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankepyyntöjen ja Euroopan laajuisten liikenneverkkojen talousarvioiden välillä; pyytää jäsenvaltioita EU:n rahoituskehyksen välitarkistusta ja myös EU:n elvytyssuunnitelmasta käytävää nykyistä keskustelua silmälläpitäen harkitsemaan perusteellisesti tarvittavaa rahoitustukea Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin kuuluville liikenneinfrastruktuureille ensisijaisena kysymyksenä tähänastisen EU:n politiikan mukaisesti;

28.   yhtyy täysin hallintotaakan vähentämistä koskevaan yhteisön tavoitteeseen ja rohkaisee näin ollen komissiota tarkistamaan Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien ensisijaisten hankkeiden rahoituskehykset byrokratian karsimiseksi edelleen;

29.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan kansallisella tasolla harjoitetun politiikan koordinointia, jotta Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan ohjelman yhteisrahoituksesta ja toteutuksesta tehdään johdonmukaista EY:n perustamissopimuksen 154 ja 155 artiklan mukaisesti;

30.   korostaa tässä suhteessa, että rahoituskriisi painostaa Euroopan unionia, jäsenvaltioita ja alueita perustamaan päätökset liikenneinfrastruktuuria koskevista hankkeista perusteellisiin kustannus-hyötyanalyyseihin, kestävyyteen ja eurooppalaiseen rajatylittävään lisäarvoon;

31.   katsoo kuitenkin, että liikenneinfrastruktuuriin investoiminen on yksi keskeinen tapa talous- ja rahoituskriisin voittamiseksi, ja kehottaa näin ollen komissiota vauhdittamaan Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin liittyviä ja rakenne- tai koheesiorahastoista rahoitettuja infrastruktuurihankkeita; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan uudelleen investointiensa painopisteet tämän lähestymistavan valossa niiden vastuulla olevien Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden vauhdittamiseksi erityisesti raja-alueilla;

32.   muistuttaa komissiota siitä, että liikenneinfrastruktuuria koskevien hankkeiden, joille myönnetään EU:n yhteisrahoitusta Euroopan laajuisista liikenneverkoista, koheesio- ja aluekehitysrahastoista sekä Euroopan investointipankilta, on oltava seuraavien perusteiden mukaisia: taloudellinen elinkelpoisuus, kilpailukyvyn kohentuminen, yhtenäismarkkinoiden edistäminen kestävyys ympäristön kannalta, avoimuus veronmaksajia kohtaan sekä kansalaisten osallistuminen (kumppanuusperiaate); painottaa tässä yhteydessä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittämisen merkitystä Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden rahoittamiseksi sekä tarvetta löytää joustavia ratkaisuja tämän mittakaavan hankkeiden yhteydessä esiintyviin ongelmiin (maantieteelliset ja tekniset ongelmat, kansalaisten vastustus jne.);

33.   kehottaa komissiota tässä yhteydessä varmistamaan, että EU:n rahoitusohjelmien yhteydessä arvioitavissa hankkeissa otetaan huomioon niiden mahdolliset vaikutukset muiden tarpeellisten investointien, jotka eivät saa EU:n rahoitusta, kansalliseen rahoitukseen; katsoo erityisesti, että EU:n rahoittamia hankkeita täydentävä jäsenvaltioiden rahoitus ei saa tapahtua syöttölinjojen ylläpidon tai niihin tehtävien investointien kustannuksella; katsoo, että hankkeet olisi näin ollen pikemmin laadittava ja niitä olisi arvioitava ainakin osittain sen perusteella, kuinka hyvin niihin voidaan sisällyttää tarvittavan uuden syöttöinfrastruktuurin kehittäminen ja ylläpito (sen sijaan että tämä laiminlyödään);

34.   korostaa, että Euroopan lentoliikennemarkkinoiden investointitarpeet kasvavat erityisesti yhtenäinen eurooppalainen ilmatila II -paketin sekä ehdotetun "kokonaisvaltaista ilmailujärjestelmää koskevan lähestymistavan" vuoksi; kehottaa komissiota tästä syystä harkitsemaan lentoasemille sekä ilmaliikenteen hallinnalle ja lennonvarmistuspalveluille myönnettävän rahoituksen osuuden lisäämistä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen budjettikehyksen tarkistuksen yhteydessä;

35.   panee merkille, että tarvitaan lisää tutkimus- ja kehittämistoimintaa liikenneinfrastruktuurin rahoittamisen parhaista ja tehokkaimmista käytännöistä sekä rahoituksen myönteisistä vaikutuksista kilpailukykyyn ja työllisyyden määrään ja laatuun, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä saadut kokemukset mukaan lukien, kuten komission nykyisissä tutkimuksissa on jo alettu tehdä;

36.   korostaa tarvetta perustaa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen toimeenpanovirastoon työryhmä, jonka tehtävänä on lisätä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien käyttöä eräiden ensisijaisten hankkeiden tai osuuksien rahoittamisessa sekä levittää ratkaisuja parhaina käytäntöinä;

37.   korostaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja Euroopan investointipankin lisääntyvällä käytöllä ei voida korvata merkittävää osaa sellaisten suurhankkeiden budjettirahoituksesta, joiden kuoletusaika kattaa useita sukupolvia;

38.   katsoo, että jäsenvaltioiden tulisi harkita uudelleen Euroopan laajuisten liikenneverkkojen budjettia vuosien 2009–2010 rahoitusnäkymien väliarvioinnin yhteydessä pikemmin kuin tehdä rajuja leikkauksia muihin hankkeisiin ja tavoitteisiin kehittää niiden kanssa käsi kädessä kulkevia rautateitä ja vesiliikenneväyliä;

39.   korostaa, että tietullituloista olisi osoitettava tietty osuus Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden rahoitukseen lainojen vipuvaikutuksen lisäämiseksi;

40.   pyytää komissiota laatimaan esimerkkejä alueellisista rajatylittävistä rautatieyhteyksistä, jotka on purettu tai hylätty, ja suosimaan erityisesti niitä reittejä, jotka voisivat yhdistyä Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin;

41.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pitämään Eurovelo-verkostoa ja Iron Curtain Trail -reittiä mahdollisuutena edistää eurooppalaisia rajatylittäviä polkupyöräilyyn tarkoitettuja verkkoja, tukien siten pehmeää liikkuvuutta ja kestävää matkailua;

42.   kehottaa komissiota tekemään koko Euroopan laajuisen rautatieverkon kilpailukyvyn lisäämiseksi toimikautensa loppuun mennessä lainsäädäntöaloitteen rautateiden kotimaisen matkustajaliikenteen markkinoiden avaamisesta kilpailulle 1. tammikuuta 2012 lähtien;

43.   pahoittelee raja-alueilla ja etenkin Pyreneillä toteutettavien Iberian niemimaan ja Ranskan kannalta erittäin tärkeiden ensisijaisten hankkeiden toteutuksen hitautta;

44.   kannustaa komissiota pitämään Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston osallisina (monivuotisista ja) vuosittaisista ehdotuksistaan ja valinnoistaan, jotka koskevat Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin liittyvien hankkeiden yhteisrahoitusta;

45.   kehottaa komissiota raportoimaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa kaikkien ensisijaisten hankkeiden tilanteesta, niiden kustannusten luotettavuudesta, niiden toteuttamiskelpoisuudesta sekä hankkeiden toteutuksen ajoituksesta;

46.   kehottaa komissiota ja EIP:tä esittämään parlamentille ja neuvostolle vuosittain luettelon aluerahastoista, koheesiorahastoista ja EIP:ltä yhteisrahoitusta saavista Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevista hankkeista, kuten Euroopan laajuisista liikenneverkoista yhteisrahoitusta saavien hankkeiden osalta jo tapahtuu;

47.   korostaa, että ekologiselta ja taloudelliselta kannalta tulevaisuuteen suuntautuneita ja kestäviä ovat usein vain eri liikennemuotoja yhdistävät mallit, jotka mahdollistavat eri liikennevälineiden käytön samalla reitillä;

48.   korostaa, että äskettäin laajentuneella Schengen-alueella Länsi- ja Itä-Euroopan välinen liikenneinfrastruktuuri on äärimmäisen tärkeä tekijä, kun otetaan huomioon siihen liittyvä taloudellinen kasvupotentiaali erityisesti uusissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja edistämään rajat ylittäviä maantie- ja rautatieyhteyksiä Itä- ja Länsi-Euroopan välillä ja tukemaan erityisesti rajat ylittävää liikenneinfrastruktuuria erityisellä toimintaohjelmalla, jota toteutetaan yhteistyössä paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten kanssa; muistuttaa myös, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen parempi yhdistäminen kolmansien maiden liikenneverkkoihin parantaisi erityisesti rajaseutujen asemaa ja antaisi lisäarvoa alueiden väliselle yhteistyölle ja koko EU:lle;

49.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0120.
(2) EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 154.
(3) EYVL L 15, 17.1.1997, s. 1.
(4) EUVL L 167, 30.4.2004, s. 1,
(5) EUVL L 162, 22.6.2007, s. 1.
(6) EYVL L 228, 23.9.1995, s. 1.


Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen kampanja
PDF 133kWORD 58k
Euroopan parlamentin kannanotto naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen 'Say NO to Violence against Women' -kampanjaan
P6_TA(2009)0259P6_DCL(2008)0094

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan 20. joulukuuta 1993 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien julistuksen ja Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 22. joulukuuta 2003 hyväksymän naisiin kohdistuvan perheväkivallan poistamista koskevan päätöslauselman, joissa todetaan, että naisiin kohdistuva väkivalta on kiireesti saatava poistettua,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselmat 16. syyskuuta 1997 tarpeesta järjestää Euroopan unionin laajuinen kampanja naisiin kohdistuvan väkivallan täydellistä torjumista varten(1) ja 2. helmikuuta 2006 naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan nykytilanteesta ja mahdollisista tulevista toimista(2),

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien naistenrahaston UNIFEMin kampanjan "Say NO to Violence against Women" (Sano EI naisiin kohdistuvalle väkivallalle), jossa korostetaan, että on ryhdyttävä toimiin ja suojeltava naisia väkivallalta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 116 artiklan,

A.   katsoo, että naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on mittasuhteiltaan valtava maailmanlaajuinen ongelma,

B.   ottaa huomioon, että edellä mainituissa päätöslauselmissa parlamentti korosti, että on perustettava naisiin kohdistuvan väkivallan täydelliseen torjumiseen tähtäävä Euroopan unionin laajuinen kampanja,

C.   katsoo, että Euroopan neuvoston äskettäin järjestämässä kampanjassa "Stop Domestic Violence against Women" (Pysäytä naisiin kohdistuva perheväkivalta) vahvistettiin samaten tarve toimia ja suojella naisia väkivallalta,

1.   pyytää komissiota julistamaan seuraavien viiden vuoden kuluessa naisiin kohdistuvan väkivallan täydelliseen torjumiseen tähtäävän eurooppalaisen teemavuoden, kuten parlamentti on toistuvasti pyytänyt;

2.   kehottaa jäsenvaltioita tukemaan UNIFEMin 'Say NO to Violence against Women' -kampanjaa allekirjoittamalla sen vetoomus;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton sekä allekirjoittajien nimet neuvostolle, komissiolle ja UNIFEMille.

Allekirjoittaneet

Adamos Adamou, Vittorio Agnoletto, Vincenzo Aita, Gabriele Albertini, Alexander Alvaro, Jan Andersson, Georgs Andrejevs, Roberta Angelilli, Rapisardo Antinucci, Kader Arif, Elspeth Attwooll, Marie-Hélène Aubert, Jean-Pierre Audy, Margrete Auken, Inés Ayala Sender, Liam Aylward, Mariela Velichkova Baeva, Katerina Batzeli, Edit Bauer, Jean Marie Beaupuy, Christopher Beazley, Zsolt László Becsey, Angelika Beer, Ivo Belet, Irena Belohorská, Monika Beňová, Maria Berger, Giovanni Berlinguer, Thijs Berman, Šarūnas Birutis, Sebastian Valentin Bodu, Herbert Bösch, Josep Borrell Fontelles, Costas Botopoulos, Catherine Boursier, John Bowis, Emine Bozkurt, Mihael Brejc, Frieda Brepoels, Hiltrud Breyer, André Brie, Danutė Budreikaitė, Kathalijne Maria Buitenweg, Wolfgang Bulfon, Nicodim Bulzesc, Colm Burke, Niels Busk, Cristian Silviu Buşoi, Simon Busuttil, Maddalena Calia, Mogens Camre, Luis Manuel Capoulas Santos, Marco Cappato, Marie-Arlette Carlotti, Carlos Carnero González, Giorgio Carollo, David Casa, Paulo Casaca, Michael Cashman, Françoise Castex, Giusto Catania, Jean-Marie Cavada, Giulietto Chiesa, Călin Cătălin Chiriţă, Ole Christensen, Sylwester Chruszcz, Fabio Ciani, Richard Corbett, Dorette Corbey, Giovanna Corda, Michael Cramer, Jan Cremers, Gabriela Creţu, Brian Crowley, Hanne Dahl, Daniel Dăianu, Dragoş Florin David, Bairbre de Brún, Arūnas Degutis, Jean-Luc Dehaene, Véronique De Keyser, Panayiotis Demetriou, Gérard Deprez, Proinsias De Rossa, Marie-Hélène Descamps, Harlem Désir, Christine De Veyrac, Mia De Vits, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Jolanta Dičkutė, Gintaras Didžiokas, Brigitte Douay, Den Dover, Avril Doyle, Mojca Drčar Murko, Konstantinos Droutsas, Bárbara Dührkop Dührkop, Andrew Duff, Árpád Duka-Zólyomi, Constantin Dumitriu, Lena Ek, Saïd El Khadraoui, Edite Estrela, Harald Ettl, Jill Evans, Robert Evans, Göran Färm, Markus Ferber, Anne Ferreira, Elisa Ferreira, Ilda Figueiredo, Roberto Fiore, Věra Flasarová, Hélène Flautre, Alessandro Foglietta, Glyn Ford, Janelly Fourtou, Juan Fraile Cantón, Armando França, Monica Frassoni, Urszula Gacek, Kinga Gál, Milan Gaľa, Vicente Miguel Garcés Ramón, Iratxe García Pérez, Elisabetta Gardini, Evelyne Gebhardt, Eugenijus Gentvilas, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Claire Gibault, Neena Gill, Monica Giuntini, Robert Goebbels, Bogdan Golik, Ana Maria Gomes, Donata Gottardi, Hélène Goudin, Genowefa Grabowska, Luis de Grandes Pascual, Martí Grau i Segú, Louis Grech, Nathalie Griesbeck, Lissy Gröner, Elly de Groen-Kouwenhoven, Mathieu Grosch, Pedro Guerreiro, Umberto Guidoni, Zita Gurmai, Fiona Hall, Ioan Lucian Hămbăşan, David Hammerstein, Benoît Hamon, Małgorzata Handzlik, Malcolm Harbour, Marian Harkin, Rebecca Harms, Satu Hassi, Anna Hedh, Jacky Hénin, Erna Hennicot-Schoepges, Jeanine Hennis-Plasschaert, Edit Herczog, Esther Herranz García, Jim Higgins, Jens Holm, Mary Honeyball, Richard Howitt, Ian Hudghton, Stephen Hughes, Alain Hutchinson, Filiz Hakaeva Hyusmenova, Sophia in 't Veld, Mikel Irujo Amezaga, Marie Anne Isler Béguin, Ville Itälä, Lily Jacobs, Anneli Jäätteenmäki, Lívia Járóka, Dan Jørgensen, Pierre Jonckheer, Romana Jordan Cizelj, Madeleine Jouye de Grandmaison, Aurelio Juri, Jelko Kacin, Filip Kaczmarek, Gisela Kallenbach, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Piia-Noora Kauppi, Metin Kazak, Tunne Kelam, Glenys Kinnock, Evgeni Kirilov, Silvana Koch-Mehrin, Jaromír Kohlíček, Eija-Riitta Korhola, Magda Kósáné Kovács, Guntars Krasts, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Wolfgang Kreissl-Dörfler, Ģirts Valdis Kristovskis, Urszula Krupa, Wiesław Stefan Kuc, Aldis Kušķis, Sepp Kusstatscher, Joost Lagendijk, Alain Lamassoure, Jean Lambert, Stavros Lambrinidis, Vytautas Landsbergis, Raymond Langendries, Anne Laperrouze, Henrik Lax, Johannes Lebech, Stéphane Le Foll, Roselyne Lefrançois, Bernard Lehideux, Lasse Lehtinen, Jörg Leichtfried, Marie-Noëlle Lienemann, Peter Liese, Kartika Tamara Liotard, Alain Lipietz, Pia Elda Locatelli, Eleonora Lo Curto, Andrea Losco, Caroline Lucas, Sarah Ludford, Astrid Lulling, Nils Lundgren, Elizabeth Lynne, Marusya Ivanova Lyubcheva, Jules Maaten, Linda McAvan, Arlene McCarthy, Mary Lou McDonald, Mairead McGuinness, Edward McMillan-Scott, Jamila Madeira, Toine Manders, Ramona Nicole Mănescu, Erika Mann, Catiuscia Marini, Helmuth Markov, David Martin, Miguel Angel Martínez Martínez, Jiří Maštálka, Maria Matsouka, Iosif Matula, Mario Mauro, Erik Meijer, Willy Meyer Pleite, Rosa Miguélez Ramos, Marianne Mikko, Claude Moraes, Eluned Morgan, Luisa Morgantini, Roberto Musacchio, Cristiana Muscardini, Antonio Mussa, Riitta Myller, Pasqualina Napoletano, Alexandru Nazare, Catherine Neris, Ljudmila Novak, Péter Olajos, Gérard Onesta, Dumitru Oprea, Josu Ortuondo Larrea, Siiri Oviir, Reino Paasilinna, Athanasios Pafilis, Maria Grazia Pagano, Justas Vincas Paleckis, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Marco Pannella, Pier Antonio Panzeri, Dimitrios Papadimoulis, Atanas Paparizov, Neil Parish, Vincent Peillon, Alojz Peterle, Maria Petre, Tobias Pflüger, Sirpa Pietikäinen, Rihards Pīks, João de Deus Pinheiro, Józef Pinior, Gianni Pittella, Francisca Pleguezuelos Aguilar, Zita Pleštinská, Anni Podimata, Samuli Pohjamo, Bernard Poignant, Lydie Polfer, Miguel Portas, Christa Prets, Pierre Pribetich, Vittorio Prodi, Jacek Protasiewicz, John Purvis, Miloslav Ransdorf, Poul Nyrup Rasmussen, Vladimír Remek, Karin Resetarits, Teresa Riera Madurell, Karin Riis-Jørgensen, Giovanni Rivera, Marco Rizzo, Maria Robsahm, Giovanni Robusti, Bogusław Rogalski, Zuzana Roithová, Raül Romeva i Rueda, Dariusz Rosati, Mechtild Rothe, Libor Rouček, Martine Roure, Heide Rühle, Flaviu Călin Rus, Leopold Józef Rutowicz, Eoin Ryan, Tokia Saïfi, Aloyzas Sakalas, Katrin Saks, María Isabel Salinas García, Antolín Sánchez Presedo, Daciana Octavia Sârbu, Amalia Sartori, Gilles Savary, Christel Schaldemose, Pierre Schapira, Lydia Schenardi, Carl Schlyter, Olle Schmidt, Elisabeth Schroedter, Inger Segelström, Esko Seppänen, Czesław Adam Siekierski, Eva-Riitta Siitonen, Brian Simpson, Kathy Sinnott, Peter Skinner, Nina Škottová, Alyn Smith, Csaba Sógor, Søren Bo Søndergaard, María Sornosa Martínez, Jean Spautz, Bart Staes, Grażyna Staniszewska, Peter Šťastný, Petya Stavreva, Dirk Sterckx, Catherine Stihler, Daniel Strož, Margie Sudre, Eva-Britt Svensson, Konrad Szymański, Csaba Sándor Tabajdi, Hannu Takkula, Charles Tannock, Andres Tarand, Michel Teychenné, Britta Thomsen, Marianne Thyssen, Gary Titley, Patrizia Toia, László Tőkés, Ewa Tomaszewska, Jacques Toubon, Georgios Toussas, Kyriacos Triantaphyllides, Helga Trüpel, Claude Turmes, Feleknas Uca, Vladimir Urutchev, Inese Vaidere, Anne Van Lancker, Daniel Varela Suanzes-Carpegna, Ari Vatanen, Yannick Vaugrenard, Donato Tommaso Veraldi, Bernadette Vergnaud, Alejo Vidal-Quadras, Kyösti Virrankoski, Oldřich Vlasák, Dominique Vlasto, Johannes Voggenhuber, Sahra Wagenknecht, Diana Wallis, Graham Watson, Henri Weber, Renate Weber, Åsa Westlund, Anders Wijkman, Glenis Willmott, Iuliu Winkler, Janusz Wojciechowski, Francis Wurtz, Anna Záborská, Jan Zahradil, Iva Zanicchi, Tatjana Ždanoka, Dushana Zdravkova, Roberts Zīle, Gabriele Zimmer, Jaroslav Zvěřina, Tadeusz Zwiefka

(1) EYVL C 304, 6.10.1997, s. 55.
(2) EUVL C 288 E, 25.11.2006, s. 66.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö