Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon G20-ryhmän maiden johtajien Pittsburghissa 24. ja 25. syyskuuta 2009 pidetyn huippukokouksen päätteeksi antaman julkilausuman,

–   ottaa huomioon G20-ryhmän maiden johtajien Lontoossa 2. huhtikuuta 2009 pidetyn huippukokouksen päätteeksi antamat julkilausumat ja julistukset, jotka koskevat rahoitusjärjestelmän vahvistamista ja varojen myöntämistä kansainvälisten rahoituslaitosten välityksellä,

–   ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Lontoossa 2. huhtikuuta 2009 pidetystä G20-kokouksesta(1),

–   ottaa huomioon G20-ryhmän maiden Washingtonissa pidetyn huippukokouksen päätteeksi 15. marraskuuta 2008 annetun julkilausuman rahoitusmarkkinoista ja maailmantaloudesta,

–   ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2009 annetun komission tiedonannon kriisitilanteen tuesta kehitysmaille (KOM(2009)0160),

–   ottaa huomioon 20. elokuuta 2009 päivätyn komission tiedonannon "BKT ja muut indikaattorit: Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa" (KOM(2009)0433),

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ilmastonmuutoksesta, erityisesti 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman "2050: Tulevaisuus alkaa tänään – EU:n tulevaa yhdennettyä ilmastonsuojelupolitiikkaa koskevia suosituksia"(2) sekä 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman EU:n strategiasta kattavan ilmastonmuutossopimuksen tekemiseksi Kööpenhaminassa ja riittävän rahoituksen myöntämisestä ilmastonmuutospolitiikalle(3),

–   ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) 19. kesäkuuta 2009 antaman kansainvälistä työllisyyssopimusta koskevan päätöslauselman (Recovering from the crisis: a Global Jobs Pact),

–   ottaa huomioon YK:n vuosituhannen kehitystavoitteet ja EU:n jäsenvaltioiden apusitoumukset nälänhädän ja köyhyyden kitkemiseksi,

–   ottaa huomioon EU:n valtioiden ja hallitusten päämiesten Brysselissä 17. syyskuuta 2009 pidetyn epävirallisen kokouksen päätteeksi esittämän kannanoton Pittsburghin G20-ryhmän huippukokouksessa esitettävistä kannoista,

–   ottaa huomioon talouden suorituskyvyn ja sosiaalisen edistyksen mittaamista käsittelevän komitean loppukertomuksen vaihtoehtoisista indikaattoreista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että talouden elpyminen on edelleen käynnissä; katsoo, että lisääntyvän työttömyyden torjuminen on edelleen ensisijaisen tärkeää ja kiireellistä; ottaa erityisesti huomioon, että Euroopan työttömyysaste nousi heinäkuussa 9,5 prosenttiin, korkeammalle kuin kertaakaan aiemmin kymmeneen vuoteen, ja että sen odotetaan edelleen nousevan,

B.   katsoo, että talouskasvun varmistamiseksi olisi ensisijaisesti elvytettävä yksityinen kysyntä; katsoo, että uudistuksissa on edistyttävä merkittävästi, jotta saadaan aikaan vahva, tasapainoinen ja kestävä talouskasvu,

C.   katsoo, että nykyisiä talousvaikeuksia olisi käytettävä tilaisuutena edistää Lissabonin ja Göteborgin tavoitteita, uudistaa sitoutuminen työttömyyden ja ilmastonmuutoksen torjuntaan ja energiankulutuksen vähentämiseen sekä luoda EU:n strategia, jolla kiireisestä kriisinhallinnasta siirrytään pitkällä aikavälillä kestävään talouden elpymiseen,

D.   katsoo, että suuret virheet sääntelyssä ja valvonnassa, rahoituslaitosten holtiton ja vastuuton riskinotto sekä löyhästä rahapolitiikasta johtunut ylisuuri likviditeetti tietyissä maissa ovat olleet merkittävä tekijä nykyisen kriisin synnyssä,

E.   katsoo, että kansainvälisen koordinoinnin parantaminen on talouden kannalta välttämätöntä, että protektionististen suuntausten välttämiseksi tarvitaan vahvaa monenvälistä yhteistyötä ja että poliittinen passiivisuus saattaa houkutella rahoituslaitoksia jatkamaan toimintaansa entiseen tapaan,

F.   toteaa, että G20-ryhmän johtajilla on yhteinen vastuu kriisin yhteiskunnallisten vaikutusten lievittämisestä etenkin kehitysmaissa, joihin kriisin sivuvaikutukset ovat kohdistuneet ankarimmin,

G.   toteaa, että offshore-toiminnot ovat heikentäneet rahoitusalan sääntelyä ja että ne ovat esteenä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle,

Yleisiä huomioita: talouskasvun elvyttäminen

1.   pitää myönteisinä G20-ryhmän huippukokouksen tuloksia, myös sitoutumista siihen, ettei elvytystä lopeteta liian aikaisin; panee kuitenkin huolestuneena merkille nopeasti kasvavat valtionvelat ja budjettivajeet; toteaa, että on tärkeää palauttaa terve julkinen talous ja varmistaa sen pitkän aikavälin kestävyys, jotta tulevien sukupolvien kannettavaksi ei siirretä liian suurta taakkaa; kehottaa laatimaan välittömästi toimivia irtautumisstrategioita, jotka voidaan toteuttaa nopeasti, kun elpyminen sen sallii;

2.   katsoo, että BKT:n lisäksi tarvitaan uusia kestävän kehityksen indikaattoreita ja laskentajärjestelmiä, joiden avulla voidaan mitata hyvinvointia ja ihmisen toiminnan ympäristövaikutuksia ja jotka voivat siten toimia suuntaviivoina maailmanlaajuisen elvytyksen suunnittelussa ja arvioinnissa;

3.   korostaa, että aivan ensimmäiseksi on turvattava reaalitalouden vahva ja kestävä kasvu, varmistettava pääomamarkkinoiden ja antolainauksen moitteeton toiminta, pidettävä yllä ja tuettava työllisyyttä sekä suojattava ihmisiä kriisin kielteisiltä vaikutuksilta kiinnittäen erityistä huomiota kaikkein köyhimpiin ja heikoimmassa asemassa oleviin;

4.   pitää myönteisenä, että G20-ryhmän huippukokouksessa käsiteltiin rahoituskriisin taustalla olevia kansainvälisiä epätasapainotiloja; toteaa, että tulevien rahoituskriisien estämiseksi on puututtava niiden taustalla oleviin syihin (kuten liialliseen kauppataseen vajeeseen tai ylijäämään), joiden vaikutukset ulottuvat paljon pankki- ja rahoitusalan sääntelyä ja institutionaalista hallintoa laajemmalle; katsoo, että kriisin tehokas monenvälinen hoitaminen edellyttää puuttumista muun muassa valuuttakurssien epätasapainotilojen ja perushyödykkeiden hintojen heilahtelujen syihin monenvälisissä järjestelmissä;

5.   pitää kuitenkin valitettavana, että G20-ryhmän johtajat eivät arvioineet rahoituskriisin taustalla olevia sääntelyn ja valvonnan vakavia puutteita niin, että voitaisiin välttää samojen sääntelyyn ja valvontaan liittyvien virheiden toistuminen ja siten uuden samankaltaisen kriisin syntyminen; pitää valitettavana, ettei G20-ryhmän johtajat saavuttaneet edistystä ilmastonmuutoksen kansainvälisen torjunnan rahoituksessa;

6.   pitää myönteisenä uudelleen annettua sitoumusta saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet ja pitää kiinni luvatusta julkisesta kehitysavusta, mukaan luettuina kauppaa tukeva apu, velkahelpotukset ja Gleneaglesissa tehdyt sitoumukset;

7.   suhtautuu myönteisesti siihen, että G20-ryhmän johtajat sopivat valuuttasiirroista perittävää veroa koskevan kansainvälisen kehyksen kehittämisestä, ja kehottaa etenemään asiassa nopeasti, jotta varmistetaan, että rahoitusala osallistuu oikeudenmukaisesti talouden elvyttämiseen ja kehittämiseen, sillä veronmaksajat ja muut kansalaiset sekä julkishallinto ovat tähän asti maksaneet kriisin kustannukset;

Työpaikkoja, työpaikkoja, työpaikkoja

8.   suhtautuu myönteisesti G20-ryhmän johtajien päätökseen pitää kunnolliset työpaikat elvytyksen ja uudistusten ensisijaisena tavoitteena ja suhtautuu erityisen myönteisesti ILO:lle sovittuun tehtävään;

9.   suhtautuu myönteisesti G20-ryhmän johtajien sitoutumiseen työllisyyskriisin käsittelemiseen kansainvälisellä tasolla ja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville annettavan tuen lisäämiseen, sillä kriisi on vaikuttanut heihin voimakkaimmin ja he tarvitsevat yhteisiä toimia kipeimmin; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Global Impact Vulnerability Alert System -järjestelmän perustamista;

10.   vaatii, että kansainvälisen yhteisön sitoutuminen ilmenee konkreettisina toimina ja että se pannaan täytäntöön, erityisesti tukemalla voimakasta "ympäristöystävällistä työllisyysohjelmaa";

11.   yhtyy näkemykseen, jonka mukaan on tärkeää muodostaa työllisyyteen perustuva kehys tulevan talouskasvun turvaamiseksi ja asettaa kunnollisten työpaikkojen edistäminen keskeiseen asemaan elvytyssuunnitelmissa;

12.   suhtautuu myönteisesti ILO:n kansainväliseen työllisyyssopimukseen ja kehottaa panemaan sen kiireellisesti täytäntöön; kehottaa erityisesti luomaan kansainvälisellä tasolla toimivan suhdanteita tasoittavan työllisyysrahaston sekä kunnianhimoisia verokannustinpaketteja, joilla tuetaan työpaikkojen luomista ja säilyttämistä tehokkaiden työnvälityspalvelujen ja asianmukaisten, haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä tukevien sosiaalipolitiikkojen avulla sekä taataan vähimmäispalkan ostovoiman säilyminen;

13.   toteaa, että ILO:n yleissopimusten ratifiointi ja täytäntöönpano ovat olennaisen tärkeitä tässä mielessä, ja vaatii, että ne sisällytetään WTO:n kauppasopimuksiin; kehottaa myös tiivistämään entisestään tärkeimpien kansainvälisten elinten yhteistyötä;

14.   tukee mikroluottojen kaltaisia uudenlaisia rahoituspalveluja koskevia aloitteita, joilla pyritään parantamaan rahoituspalvelujen saatavuutta kaikkein köyhimpien keskuudessa;

15.   tähdentää, että on tärkeää tukea kaikilla tasoilla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, jotta voidaan ehkäistä palkkadeflaatiota ja varmistaa, että palkat kasvavat tuottavuuden kasvun mukaisesti;

Rahoitusalan valvonnan ja sääntelyn tehostaminen

16.   pitää myönteisenä G20-ryhmän valtiovarainministerien ja keskuspankkien pääjohtajien kehotusta sopia kansainvälisistä puitteista rahoitusalan seuraavien kriittisten osa-alueiden uudistamiseksi:

17.   hyväksyy pyrkimyksen muuttaa kansainvälistä rahoitusalan sääntelyjärjestelmää ja on yhtä mieltä siitä, että asiassa on edistytty merkittävästi, mutta katsoo, että monia sovittuja muutoksia ei vielä ole pantu täysimääräisesti täytäntöön ja että paljon on vielä tekemättä;

18.   panee merkille G20-ryhmän johtajien lupauksen valvoa täysimääräisesti kaikkia järjestelmän kannalta tärkeitä rahoituslaitoksia ja rahoitusvälineitä; katsoo, että uusien kriisien välttämiseksi tarvitaan entistä keskitetympi rahoitusmarkkinoiden valvontaa koskeva lähestymistapa, ja on sitä mieltä, että Euroopan unionin on pyrittävä lujittamaan rahoitusalan valvontajärjestelmää siten, että tavoitteena on yksi ainoa rahoitusalan valvontaviranomainen;

19.   katsoo, että kansainvälisen koordinoinnin on johdettava vähitellen toiminnan vakautta koskevien sääntöjen kehittämiseen maailmanlaajuisesti, jotta voidaan välttää sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö; korostaa, että G20-ryhmässä yleisesti saavutettu edistyminen merkitsee vähimmäistason yhdenmukaistamista, joka ei saa estää Euroopan unionia soveltamasta tiukempia vaatimuksia; pitää tältä osin myönteisenä, että Euroopan unioni on asettanut tätä kunnianhimoisempia tavoitteita sääntelyn ja valvonnan laajuudelle ja vaatimuksille, kuten äskettäin annettu tai käsiteltävänä oleva lainsäädäntö osoittaa;

20.   pitää tervetulleena uudelleen annettua sitoumusta pyrkiä siihen, että rahoituslaitosten riskinottoa koskevia sääntöjä tiukennetaan, että niiden johtojärjestelmissä korvaukset vastaavat pitkän aikavälin tuloksia ja että ne toimisivat yleisesti avoimemmin; on tyytyväinen sitoumukseen ottaa käyttöön Basel II -sääntely vuoteen 2011 mennessä ja ottaa pankeissa käyttöön kansainvälisesti yhdenmukainen velkaantuneisuusaste; katsoo, että kaikkien markkinatoimijoiden olisi noudatettava näitä yleisiä periaatteita ja tavoitteita aina, kun on kyse sijoittajien, veronmaksajien ja kuluttajien suojelusta;

21.   kehottaa komissiota pikaisesti saattamaan G20-ryhmän huippukokouksessa annetut sitoumukset bonuksista osaksi sitovaa yhteisön lainsäädäntöä; kehottaa G20-ryhmän johtajia tiukentamaan pääoman lisäämistä ja korvauskäytäntöjen uudistamista koskevia ehdotuksiaan ja varmistamaan, että valvojat noudattavat maailmanlaajuisesti yhdenmukaista toimintatapaa seuraamusten soveltamisessa;

22.   katsoo, että rajat ylittävää kriisinhallintayhteistyötä koskevat periaatteet on pantava pikaisesti täytäntöön; kehottaa rahoitusmarkkinoiden vakautta seuraavaa elintä kuulemaan parlamenttia ennen kuin hyväksytään ehdotukset, jotka on määrä hyväksyä vuoden 2010 lokakuun loppuun mennessä järjestelmän kannalta tärkeiden rahoituslaitosten osalta;

23.   myöntää, että yhteistyöstä kieltäytyvien oikeudenkäyttöalueiden (verokeitaiden) torjunnassa on edistytty merkittävästi mutta ei vielä riittävästi; kannustaa avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevää OECD:n maailmanlaajuista foorumia parantamaan verotuksen avoimuutta ja tietojenvaihtoa, jotta maat voivat täysimääräisesti valvoa verolainsäädäntönsä soveltamista suojellakseen veropohjaansa; kannattaa G20-ryhmän ehdotusta vastatoimien soveltamisesta verokeitaisiin vuoden 2010 maaliskuusta alkaen, elleivät ne suostu yhteistyöhön;

24.   pitää pankkisalaisuutta koskevaa edistymistä myönteisenä ja suhtautuu myönteisesti erityisesti avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevän OECD:n maailmanlaajuisen foorumin laajentamiseen; panee kuitenkin merkille, etteivät useat vaatimusten täytäntöönpanoon sitoutuneet oikeudenkäyttöalueet vielä ole lunastaneet lupaustaan; kehottaa luomaan tehokkaan järjestelmän veronkierron ehkäisemiseksi ja havaitsemiseksi ja veronkiertäjien saattamiseksi oikeuden eteen; korostaa standardoidun raportointijärjestelmän luomisen merkitystä;

25.   pitää valitettavana, ettei G20-ryhmän johtajat käsitellet moraalisen riskin kysymystä ja että järjestelmän kannalta merkittävien rahoituslaitosten toiminnan vakautta koskevien sääntöjen sekä näiden laitosten kaatumisen kustannusten välinen yhteys on lykätty vuoden 2010 lokakuuhun; kehottaa tekemään ehdotuksia uudelleenjärjestelyjä koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi ja arvioimaan rahoitusalan liiketoimintamalleja, jotta voidaan käsitellä kysymystä siitä, milloin rahoituslaitokset ovat liian suuria kaatuakseen;

Kansainvälisten rahoituslaitosten vahvistaminen

26.   pitää myönteisenä G20-ryhmän johtajien suunnitelmaa Kansainvälisten valuuttarahaston (IMF) ja Maailmanpankin uudistamisesta ja kehottaa käynnistämään uudistukset mahdollisimman pian; edellyttää kansainvälisen talouden hallinnon ja rahoitusmarkkinoiden hallinnan kauaskantoista uudistusta; tukee IMF:n ja Maailmanpankin toiminnan parantamista keskeisenä osana pyrkimyksiä lisätä näiden rahoituslaitosten uskottavuutta, legitiimiyttä ja tehokkuutta; kehottaa lisäämään kehitysmaiden edustusta kansainvälisissä rahoituslaitoksissa; pitää myönteisenä sitoutumista kiintiöosuuksien muuttamiseen niin, että kehittyvien talouksien maiden ja kehitysmaiden painoarvo päätöksenteossa kasvaa; palauttaa mieliin, että on tärkeää välttää suhdanteita vahvistavaa politiikkaa, jotta talous lähtisi taas elpymään;

27.   kehottaa ottamaan käyttöön mekanismin, jonka avulla voidaan siirtää osa IMF:n jäsenvaltioille myönnetyistä uusista IMF:n erityisnosto-oikeuksista alhaisen tulotason maille, mikä voisi kaksinkertaistaa IMF:n keskipitkän aikavälin pehmeäehtoisia luottoja koskevan lainanantokyvyn;

28.   pitää myönteisenä G20-ryhmän johtajien sitoutumista avoimeen maailmantalouteen; katsoo, että maailmankaupan elpyminen on keskeinen tekijä kansainvälisen kasvun jatkumiseksi; toistaa tässä yhteydessä vastustavansa kaikenlaista protektionismia ja vaatii edistämään markkinoille pääsyä kehitysmaita syrjimättä siten, että poistetaan mielivaltaiset tulliesteet ja tullien ulkopuoliset kaupan esteet sekä noudatetaan vapaan ja oikeudenmukaisen kaupan sääntöjä; haluaa edelleen päättäväisesti saattaa Dohan kehityskierroksen sillä olevan toimeksiannon mukaiseen kattavaan, kunnianhimoiseen ja tasapainoiseen päätökseen sekä kehottaa johtajia pitämään mielessään kyseisen kierroksen perimmäisen kehitystavoitteen;

29.   pitää myönteisenä, että G20-ryhmän johtajat tunnustivat entistä kestävämmän maailmantalouden merkityksen; korostaa, että tulevassa ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kööpenhaminan konferenssissa, jäljempänä 'Kööpenhaminan ilmastonmuutossopimusneuvottelut', on erittäin tärkeää saada aikaan sitova ilmastonmuutossopimus; korostaa kuitenkin, että G20-ryhmän johtajien olisi tunnustettava maailmanlaajuisten kestävyyteen liittyvien haasteiden laaja kirjo; kehottaa G20-ryhmän valtiovarainministereitä osoittamaan varoja lähitulevaisuuden ilmastotoimien tukemiseksi kehitysmaissa, sillä ne ovat keskeinen osa yhteisiä toimia maailmanlaajuisen talouskriisin ratkaisemiseksi;

30.   korostaa, että kaikkia G20-ryhmän johtajien antamia sitoumuksia on noudatettava täysimääräisesti ja että ne on pantava nopeasti täytäntöön sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla, jotta voidaan palauttaa luottamus ja maksimoida talouden elpyminen;

31.   katsoo, että EU:n edustuksesta G20-ryhmän kokouksissa olisi käytävä syvällinen keskustelu EU:n kolmen tärkeimmän toimielimen ja sen jäsenvaltioiden kesken; on vakuuttunut siitä, että Euroopan unionin on sovittava yhteisestä kannasta kansainvälisissä yhteyksissä, etenkin G20-ryhmän kokouksissa, ja korostaa, että Euroopan unionilla on oltava entistä yhtenäisempi edustus kansainvälisissä neuvotteluissa;

32.   korostaa, että on tärkeää päästä Kööpenhaminan ilmastonmuutossopimusneuvotteluissa sopimukseen varoista, joilla köyhiä maita autetaan sopeutumaan ilmastonmuutokseen, sekä ottaa käyttöön tehokkaita ja ennustettavissa olevia rahoitusmekanismeja julkisen kehitysavun lisäksi; pitää valitettavana, että tätä kysymystä lykättiin Kööpenhaminan ilmastonmuutossopimusneuvotteluihin, ja toistaa, että Euroopan unionin pitäisi osallistua oikeudenmukaisesti lievittämis- ja sopeutumistoimien rahoitukseen osuudella, joka vastaa ilmastonmuutoksen ankaruutta ja siihen liittyviä kustannuksia koskevien tieteellisten tutkimusten tuloksia;

33.   kiinnittää huomiota edelleen jatkuvaan elintarvikekriisiin ja pitää myönteisenä päätöstä, jossa tuetaan Maailmanpankin elintarvikealoitetta; kehottaa avunantajamaita varmistamaan avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden elintarvikeavun jakamisessa;

o
o   o

34.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, G20-ryhmän valtioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Kansainväliselle valuuttarahastolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0330. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0042. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0121.