Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Iranista ja erityisesti ihmisoikeuksia koskeneet päätöslauselmansa,

–   ottaa huomioon neuvoston puheenjohtajavaltion, YUTP:n korkean edustajan, EU:n jäsenvaltioiden ulkoministerien, G8-ryhmän valtion- ja hallitusten päämiesten, Eurooppa-neuvoston ja Euroopan parlamentin puhemiehen julkilausumat mielenosoitusten tukahduttamisesta vaalien jälkeisissä levottomuuksissa Iranissa kesäkuussa 2009,

–   ottaa huomioon 23. syyskuuta 2009 annetun YK:n pääsihteerin raportin Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta,

–   ottaa huomioon 9. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin puhemiehen julkilausuman, jossa toistettiin Euroopan parlamentin sitoutuminen kuolemanrangaistuksen poistamiseen maailmanlaajuisesti ja jossa tuomittiin erityisesti kuolemanrangaistus alaikäisten tekemistä rikoksista ja alaikäisiä uhkaavat teloitukset Iranissa,

–   ottaa huomioon 13. lokakuuta 2009 annetun puheenjohtajavaltion julkilausuman Behnoud Shojaeen teloituksesta Iranissa,

–   ottaa huomioon 20. syyskuuta 2009 annetun puheenjohtajavaltion julkilausuman, jossa tuomitaan se, että Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejad on toistuvasti kiistänyt holokaustin ja Israelin valtion olemassaolon oikeutuksen,

–   ottaa huomioon 18. lokakuuta 2009 annetun puheenjohtajavaltion julkilausuman, jossa tuomitaan Iranin Sistanin ja Balutšistanin provinssissa viikonloppuna tehty itsemurhaisku, jossa sai surmansa ainakin 42 ihmistä,

–   ottaa huomioon 18. joulukuuta 2007 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 62/149 ja 18. joulukuuta 2008 annetun päätöslauselman 63/168 kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon lykkäämisestä,

–   ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen, joiden sopimuspuolena Iranin islamilainen tasavalta on,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan,

A.   ottaa huomioon, että Iranin yleinen ihmisoikeustilanne on jatkuvasti huonontunut etenkin kesäkuussa 2009 järjestettyjen presidentinvaalien jälkeen,

B.   ottaa huomioon, että Iranissa teloitetaan Kiinan jälkeen eniten ihmisiä maailmassa, että teloitusten määrä on nelinkertaistunut presidentti Mahmud Ahmadinejadin noustua valtaan vuonna 2005 ja että Iranilla on kyseenalainen kunnia olla ainoa maa, jossa edelleen teloitetaan nuoria rikoksentekijöitä; toteaa, että ihmisoikeusasianajajien tietojen mukaan ainakin 140 nuorta rikoksentekijää odottaa kuolemantuomion täytäntöönpanoa Iranissa,

C.   ottaa huomioon, että äänekkäistä kansallisista ja kansainvälisistä vetoomuksista huolimatta Behnoud Shojaee hirtettiin 11. lokakuuta 2009, että hän oli Delara Darabin ja Molla Gol Hassanin jälkeen kolmas Iranin islamilaisessa tasavallassa vuoden 2009 alusta lähtien teloitettu alaikäinen rikoksentekijä ja että teloitus uhkaa myös alaikäisiä rikoksentekijöitä Safar Angootia ja Abbas Hosseinia,

D.   ottaa huomioon, että vankien kidutus ja huono kohtelu, valvottaminen, eristäminen, mielivaltainen pidättäminen sekä julma, epäinhimillinen ja alentava kohtelu ja järjestysvallan edustajien rankaisematta jättäminen ovat edelleen yleinen ilmiö,

E.   ottaa huomioon, että poliittisiin vastustajiin, ihmisoikeusaktivisteihin, toimittajiin, verkkopäiväkirjojen pitäjiin, opettajiin, älymystön edustajiin, tutkijoihin, homoseksuaaleihin, naisiin, opiskelijoihin, ammattiyhdistysaktivisteihin sekä uskonnollisten, etnisten ja kielellisten vähemmistöjen edustajiin kohdistuva väkivaltainen sorto on lisääntynyt,

F.   ottaa huomioon, että seitsemän baha'i-johtajaa on edelleen vangittuina ja että heidät on vangittu yksinomaan heidän uskonnollisen vakaumuksensa perusteella,

G.   ottaa huomioon, että presidentti Mahmud Ahmadinejad sai 4. elokuuta 2009 virallisen vahvistuksen toiselle virkakaudelleen sen jälkeen, kun hänet oli julistettu 12. kesäkuuta 2009 pidettyjen vaalien voittajaksi, ja että hänen vastaehdokkaansa Mir-Hossein Musavi ja Mehdi Karrubi sekä lukuisat tarkkailijat ovat syyttäneet viranomaisia vaalituloksen laajamittaisesta vääristelystä,

H.   ottaa huomioon, että kymmenettuhannet osoittivat mieltään kaduilla vaalien jälkeisinä viikkoina ja kuukausina; ottaa huomioon, että noin 150 ihmistä sai surmansa ja yli tuhat mielenosoittajaa pidätettiin,

I.   ottaa huomioon, että joukko-oikeudenkäynneissä on tietojen mukaan syytettyinä 140 opposition tukijaa, myös merkittäviä uudistusmielisiä, ja että aktivisteja syytetään muun muassa mellakoinnista ja vakoilusta sekä siitä, että he ovat yrittäneet syöstä Iranin johtajat vallasta,

J.   ottaa huomioon, että neljä ihmistä on tuomittu kuolemaan mielenosoitusten yhteydessä siitä huolimatta, että he ovat olleet vangittuina huhtikuusta lähtien eli jo kauan ennen vaalien jälkeisiä mielenosoituksia,

K.   ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöjen tietojen mukaan kymmenet toimittajat, valokuvaajat ja verkkopäiväkirjojen pitäjät ovat lähteneet Iranista tai yrittävät paeta maasta, että tuhannet ovat menettäneet työpaikkansa, että viranomaiset ovat viime viikkoina lakkauttaneet lukuisia sanomalehtiä ja että tietojen mukaan Iranin viranomaiset pitävät edelleen pidätettyinä 19:ää toimittajaa ja viittä verkkopäiväkirjojen pitäjää,

1.   epäilee vakavasti sen vaalituloksen paikkansapitävyyttä, jonka perusteella presidentti Mahmud Ahmadinejad sai vahvistuksen toiselle virkakaudelleen laajamittaista vaalivilppiä koskevista vahvoista epäilyistä huolimatta, ja katsoo, että Iranin presidentin uskottavuus on vakavasti heikentynyt;

2.   arvostaa kaikkien niiden iranilaismiesten ja -naisten rohkeutta, jotka puolustavat perusvapauksiaan ja demokraattisia periaatteita ja jotka ilmaisevat toiveensa elää yhteiskunnassa, jossa ei ole sortoa ja pelottelua; arvostaa erityisesti niitä iranilaisnaisia, joilla oli ratkaiseva asema vaalien jälkeisissä mielenosoituksissa kesäkuussa, varsinkin Neda Agha Soltania, josta on tullut väkivaltaisen sorron vertauskuva, ja myös ihmisoikeusaktivisti Shadi Sadria, joka pidätettiin 15. heinäkuuta 2009 siksi, että hän oli puhunut julkisuudessa Iranin kiistanalaisten presidentinvaalien jälkeen pidätettyihin kohdistuneista ihmisoikeusloukkauksista vankiloissa;

3.   tuomitsee laajamittaisen ja liiallisen voimankäytön, mielivaltaiset pidätykset ja väitetyn kidutuksen Iranin kiistanalaisten presidentinvaalien jälkeisten mielenilmausten tukahduttamisessa; kehottaa Iranin hallitusta kunnioittamaan perusluonteisia kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia, erityisesti oikeutta ilmaisunvapauteen, ja vaatii, että kaikki rauhanomaisesti mieltään osoittaneet ja kaikki viimeaikaisten levottomuuksien yhteydessä pidätetyt – olivatpa he sitten opiskelijoita, tutkijoita, aktivisteja, toimittajia tai ihmisoikeusaktivisteja – vapautetaan ehdoitta;

4.   vetoaa Iranin viranomaisiin, jotta nämä myöntäisivät Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle pääsyn tapaamaan poikkeuksetta kaikkia vankeja ja antaisivat kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen seurata maan tilannetta;

5.   kehottaa Iranin viranomaisia poistamaan lainsäädännöstä ja käytännöstä kaikki kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rankaisemisen muodot, huolehtimaan oikeusturvasta ja lopettamaan ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden rankaisematta jättämisen;

6.   tuomitsee 17. lokakuuta 2009 Sistanin ja Balutšistanin provinssissa tehdyn itsemurhapommi-iskun, jossa menehtyi tai loukkaantui kymmeniä ihmisiä; on huolissaan siitä, että itsemurhaisku saattaa liittyä etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen sortoon kyseisessä provinssissa; torjuu terrorismin käytön poliittisten kiistojen ratkaisukeinona;

7.   vetoaa edelleen Iranin viranomaisiin, jotta nämä noudattaisivat hallituksen vaatimusta uskonnollisten vähemmistöjen kunnioittamisesta ja vapauttaisivat pikaisesti baha'i-johtajat Fariba Kamalabadin, Jamaloddin Khanjanin, Afif Naeimin, Saeid Rasaien, Mahvash Sabetin, Behrouz Tavakkolin ja Vahid Tizfahmin;

8.   vetoaa edelleen Iranin viranomaisiin, jotta nämä poistaisivat kuolemanrangaistuksen kokonaan ja ottaisivat toistaiseksi käyttöön teloituksia koskevan moratorion, kuten YK:n päätöslauselmissa 62/149 ja 63/168 vaaditaan tekemään;

9.   tuomitsee voimakkaasti Iranin kuolemantuomiot ja teloitukset ja erityisesti nuorille rikoksentekijöille ja alaikäisille langetetut kuolemantuomiot ja niiden täytäntöönpanon ja esittää jyrkän vastalauseensa Behnoud Shojaeen teloituksesta Iranissa 11. lokakuuta 2009; kehottaa Iranin viranomaisia noudattamaan alaikäisiä koskevia kansainvälisesti tunnustettuja oikeudellisia turvatakeita, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta ja lapsen oikeuksista tehtyä yleissopimusta, ja erityisesti olemaan teloittamatta Safar Angootia ja Abbas Hosseinia;

10.   suosittelee, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu lähettää erityisedustajan valvomaan poliittisten vankien tilannetta ja varmistamaan, että Iranin viranomaiset noudattavat kansainvälisiä oikeudenkäyntivaatimuksia ja oikeudellisia ihmisoikeusvelvoitteitaan;

11.   pitää valitettavana, että tiedonvälityksen vapautta rajoitetaan järjestelmällisesti sulkemalla verkkosivustoja, kieltämällä niitä käsittelemästä luvattomia mielenosoituksia ja ottamalla käyttöön uusia rajoituksia, joissa toimittajilta vaaditaan lupa kaikenlaiseen uutisointiin;

12.   kehottaa Iranin viranomaisia lopettamaan kansainvälisten tiedotusvälineiden palveluksessa oleviin toimittajiin kohdistetut syytetoimet ja vaatii erityisesti vapauttamaan välittömästi nuoren iranilais-kanadalaisen toimittajan ja tunnetun verkkopäiväkirjan pitäjän Fariba Pajoohin, joka pidätettiin kotonaan Teheranissa 24. elokuuta 2009;

13.   tuomitsee sen, että ihmisoikeusaktivisti Abdolfattah Soltania estettiin 2. lokakuuta 2009 matkustamasta Teheranista Nürnbergiin, Saksaan vastaanottamaan kaupungin ihmisoikeuspalkinto;

14.   kehottaa komissiota perustamaan Iraniin EU:n lähetystön, jotta voidaan edistää ja lujittaa vuoropuhelua Iranin viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa ja tiivistää etenkin pakolaisapuun ja huumekaupan torjuntaan liittyvää yhteistyötä;

15.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä Iranin islamilaisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille.