Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. marraskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodesta (2011) (KOM(2009)0254 – C7-0054/2009 – 2009/0072(CNS))

P7_TA(2009)0094 A7-0077/2009

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2009)0254),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 308 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0054/2009),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–   ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0077/2009),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   katsoo, että lainsäädäntöehdotuksessa esitetyn ohjeellisen määrän on oltava yhteensopiva monivuotisen rahoituskehyksen 2007–2013 alaotsakkeen 3b enimmäismäärän kanssa, ja huomauttaa, että budjettivallan käyttäjä päättää vuotuisesta määrästä vuotuisessa talousarviomenettelyssä;

3.   korostaa, ettei uusien toimien rahoitus saisi vaarantaa nykyisiä ohjelmia tai muita aloitteita;

4.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

5.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

6.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan -1 kappale (uusi) (-1) Perustamissopimuksessa luodaan unionin kansalaisuus, joka täydentää jäsenvaltion kansalaisuutta ja on tärkeä tekijä Euroopan yhdentymisprosessin lujittamisessa ja turvaamisessa. Tarkistus 2 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan -1 a kappale (uusi) (-1 a) Aktiivisen kansalaisuuden edistäminen on keskeistä yhteenkuuluvuuden ja demokratiakehityksen ja EU:n kansainvälisen roolin vahvistamiseksi. Tarkistus 3 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan -1 b kappale (uusi) (-1 b) "Euroopan aktiivista kansalaisuutta edistävän vapaaehtoistyön teemavuosi" korostaa, että vapaaehtoistyö on aktiivisen kansalaisuuden ja demokratian keskeinen ilmentäjä, koska siinä sovelletaan käytäntöön eurooppalaisia arvoja, kuten yhteisvastuullisuutta ja syrjimättömyyttä, ja myötävaikutetaan näin Euroopan yhteiskuntien sopusointuiseen kehitykseen. Tarkistus 4 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 1 kappale (1)  Yhteisön ja jäsenvaltioiden pyrkimyksenä on kehittää inhimillisiä voimavaroja korkean työllisyyden takaamiseksi ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi. (1)  Yhteisön ja jäsenvaltioiden pyrkimyksenä on kehittää inhimillisiä voimavaroja korkean työllisyyden takaamiseksi ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi toteuttamalla toimenpiteitä, joilla pyritään tietämyksen lisäämiseen, tietojenvaihdon ja parhaiden käytäntöjen kehittämiseen, innovatiivisten lähestymistapojen edistämiseen ja kokemusten arviointiin. Tarkistus 5 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 3 kappale (3)  Vapaaehtoistyö on epävirallinen oppimiskokemus, jonka avulla voi paitsi kehittää ammatillisia taitoja ja osaamista myös vaikuttaa aktiivisesti kansalaisena. Kaikenikäisten vapaaehtoistyöntekijöiden toiminta on ensiarvoisen tärkeää demokratian – yhden Euroopan unionin perusperiaatteista – kehittymiselle, ja se edistää inhimillisten voimavarojen kehittämistä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. (3)  Vapaaehtoistyö on arvokas epävirallinen oppimiskokemus, jonka avulla voi kehittää ammatillisia ja sosiaalisia taitoja ja osaamista, joka edistää solidaarisuutta sekä tarjoaa välineen vaikuttaa aktiivisesti kansalaisena. Vapaaehtoistyöllä edistetään ja kannustetaan kumppanuutta ja aktiivista kansalaisuutta, jolla sovelletaan käytäntöön eurooppalaisia arvoja, kuten yhteisvastuullisuutta ja syrjimättömyyttä. Kaikenikäisten vapaaehtoistyöntekijöiden toiminta on ensiarvoisen tärkeää demokratian, erityisesti osallistuvan demokratian, yhden Euroopan unionin perusperiaatteista, kehittymiselle ja ihmisoikeuksien edistämiselle Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella. Vapaaehtoistyöllä voidaan vaikuttaa yksilöiden henkilökohtaiseen kehitykseen ja hyvinvointiin sekä Euroopan yhteiskuntien sopusointuiseen yhteisvastuullisuutta, sosiaalista osallisuutta ja vaurautta edistävään kehitykseen. Vapaaehtoistyön ja vapaaehtoistoiminnan ei pitäisi kuitenkaan korvata palkkatyötä siitä huolimatta, että vapaaehtoistyöntekijöiden kulut on korvattava asianmukaisesti. Tarkistus 6 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 3 a kappale (uusi) (3 a) 'Vapaaehtoistyö' tarkoittaa kaikenlaista vapaaehtoista toimintaa, joka voi olla virallista, vapaamuotoista, epävirallista tai ammatillista koulutusta ja jota toteutetaan omasta vapaasta tahdosta, halusta ja motivaatiosta ilman ansaitsemistarkoitusta. Vapaaehtoistyö hyödyttää yksittäistä vapaaehtoistyöntekijää, yhteisöjä ja koko yhteiskuntaa. Lisäksi yksilöt ja yhteisöt voivat sen avulla toimia inhimillisten ja sosiaalisten sekä ympäristöön liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi ja ongelmien ratkaisemiseksi erityisesti silloin, kun kyse on hätätilanteesta, joka voi koskea koko yhteiskuntaa. Sitä toteutetaan usein voittoa tavoittelemattoman järjestön tai yhteisöperustaisen aloitteen tukemiseksi. Vapaaehtoistyö ei korvaa ammatillisia ansiotyömahdollisuuksia, mutta se hyödyttää yhteiskuntaa, koska siihen sisältyy sosiaalisia ja kulttuurisia tavoitteita. Tarkistus 7 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 4 kappale (4)  Nopeasti muuttuvissa yhteiskunnissa vapaaehtoistyötä tukevien infrastruktuurien tehokkuus on varmistettava, jotta useammat ihmiset voivat osallistua toimintaan. Sen vuoksi on tärkeää tukea vertaisoppimista ja hyvien toimintatapojen vaihtoa yhteisön tasolla. (4)  Nopeasti muuttuvissa yhteiskunnissa on varmistettava, että vapaaehtoistyötä tuetaan tehokkaasti ja toimitaan sen edistämiseksi, jotta useammat ihmiset voivat osallistua toimintaan. Sen vuoksi on tärkeää tukea vertaisoppimista ja hyvien toimintatapojen vaihtoa ja kehittämistä yhteisön tasolla sekä kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti, muun muassa perustamalla tehokkaita yhteistyö- ja verkostojärjestelmiä vapaaehtoisjärjestöjen välille ja erityisesti perustamalla internet-portaali. Tarkistus 8 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 5 kappale (5)  Vuoden 1997 hallitustenvälinen konferenssi antoi vapaaehtoispalveluista julistuksen, joka liitettiin Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjaan ja jossa tunnustettiin vapaaehtoispalvelun merkittävä osuus yhteiskunnallisen yhteisvastuullisuuden kehittämisessä. (5)  Vuoden 1997 hallitustenvälinen konferenssi antoi vapaaehtoispalveluista julistuksen, joka liitettiin Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjaan ja jossa tunnustettiin vapaaehtoispalvelun merkittävä osuus yhteiskunnallisen yhteisvastuullisuuden kehittämisessä ja sukupolvien välisen vapaaehtoistyön edistämisessä. Tarkistus 9 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 12 kappale (12)  Vapaaehtoistyö kuuluu osana useisiin yhteisön ohjelmiin, joissa korostetaan liikkuvuutta vapaaehtoistyössä; näitä ovat esimerkiksi nuorisotoimintaohjelman nuorten eurooppalainen vapaaehtoistyö -ohjelma, elinikäisen oppimisen toimintaohjelma ja kansalaisten Eurooppa -ohjelma. (12)  Vapaaehtoistyö kuuluu osana useisiin yhteisön ohjelmiin ja verkostoihin, joissa korostetaan kaikenikäisten henkilöiden liikkuvuutta vapaaehtoistyössä; näitä ovat esimerkiksi nuorisotoimintaohjelman nuorten eurooppalainen vapaaehtoistyö -ohjelma, elinikäisen oppimisen toimintaohjelma ja kansalaisten Eurooppa -ohjelma. Kun otetaan huomioon vapaaehtoistyön horisontaalinen luonne, sen avulla voidaan luoda synergioita edellä mainittujen ohjelmien välille. Tarkistus 10 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 12 a kappale (uusi) (12 a)  Vapaaehtoistyö on oleellinen tekijä aktiivisen kansalaisuuden vaalimisessa, kansalaisyhteiskunnan edistämisessä ja yhteisvastuullisuuden vahvistamisessa. Tarkistus 11 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 13 kappale (13)  Euroopassa toteutetaan monenlaista vapaaehtoistoimintaa, joka pitäisi säilyttää ja jota pitäisi kehittää. (13)  Euroopassa toteutetaan monenlaista ja perinteikästä vapaaehtoistoimintaa, joka pitäisi säilyttää ja jota pitäisi kehittää muun muassa luomalla eri jäsenvaltioiden vapaaehtoisjärjestöjen rajatylittävä verkosto, joka toimisi pysyvänä kokemusten ja parhaiden toimintatapojen vaihdon foorumina. Tarkistus 12 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 13 a kappale (uusi) (13 a)  Euroopan vapaaehtoistyön teemavuoden tulisi toimia kannustimena jäsenvaltioille vapaaehtoistyöntekijöiden oikeudellista asemaa koskevan oikeusvarmuuden luomiseksi. Tarkistus 13 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 13 b kappale (uusi) (13 b)  EU:lla on tärkeä rooli vapaaehtoistyön edistämisessä, kehittämisessä ja tukemisessa koko unionin alueella. Tästä huolimatta on tärkeää tunnustaa eri jäsenvaltioissa harjoitettavan vapaaehtoistyön monimuotoisuus ja kunnioittaa sitä. Tarkistus 14 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 14 kappale (14)  Vapaaehtoistyöllä voidaan vaikuttaa Euroopan yhteiskuntien sopusointuiseen kehitykseen. Vapaaehtoistyö on monipuolinen epävirallinen oppimiskokemus, joka kehittää ammatillisia taitoja ja osaamista, lisää työllistyvyyttä ja solidaarisuutta, kehittää sosiaalisia taitoja, helpottaa yhteiskuntaan integroitumista ja edistää kansalaisvaikuttamista. (14)  Vapaaehtoistyöllä voidaan vaikuttaa Euroopan yhteiskuntien sopusointuiseen kehitykseen, sosiaalisen osallisuuden edistämiseen, sosiaaliseen hyvinvointiin, rasismin ja ennakkoluulojen torjumiseen sekä kulttuurien ja uskontojen välisen vuoropuhelun edistämiseen. Tarkistus 15 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 14 a kappale (uusi) (14 a)  Jokaisen henkilön olisi voitava osallistua vapaaehtoistyöhön. Yksilöiden kehityksen ja osallistumisen edistämiseksi turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja laillisesti oleskelevien maahanmuuttajien tulisi voida entistä paremmin osallistua vapaaehtoistyöhön, ennen kaikkea silloin, kun he eivät voi saada ansiotyötä. Tarkistus 16 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 14 b kappale (uusi) (14 b)  Vapaaehtoistyö on epäviralliseen oppimiseen liittyvä rikastuttava kokemus, joka parantaa ammatillisia taitoja ja osaamista, tukee työllistyvyyttä helpottamalla uudelleenintegroitumista työmarkkinoille, kehittää sosiaalisia taitoja ja vaikuttaa yksilöiden henkilökohtaiseen kasvuun ja hyvinvointiin. Tarkistus 17 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 14 c kappale (uusi) (14 c)  Vapaaehtoistyöllä voidaan torjua köyhyyttä ja saavuttaa sosiaalista ja taloudellista kehitystä Euroopan unionissa ja kolmansissa maissa toteutettavien toimien avulla. Tarkistus 18 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 14 d kappale (uusi) (14 d)  Työnantajat voisivat tukea ja kannustaa vapaaehtoistyötä osana yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa strategiaa. Tarkistus 19 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 15 kappale (15)  Tästä huolimatta vapaaehtoistyön potentiaali ei ole vielä kokonaan käytössä. Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi tarjoaa tilaisuuden osoittaa Euroopan laajuisesti, että vapaaehtoistyö lisää kansalaisten osallisuutta. Se voi voimistaa kansalaisten yhteiskuntaan kuulumisen tunnetta ja sitoutumista kaikilla tasoilla, niin paikallisesti, alueellisesti ja kansallisesti kuin Euroopan tasolla. (15)  Tästä huolimatta vapaaehtoistyön potentiaali ei ole vielä kokonaan käytössä. Vapaaehtoistyötä vapaa-ajallaan tekevien henkilöiden työtä ei myöskään ole toistaiseksi tunnustettu virallisesti Euroopan tasolla. Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi tarjoaa näin ollen tilaisuuden osoittaa Euroopan laajuisesti, että vapaaehtoistyö lisää kansalaisten osallisuutta. Se voi voimistaa kansalaisten yhteiskuntaan kuulumisen tunnetta ja sitoutumista kaikilla tasoilla, niin paikallisesti, alueellisesti ja kansallisesti kuin Euroopan tasolla, ja kannustaa jäsenvaltioita torjumaan syrjintää mahdollistaen sen, että kaikissa jäsenvaltioissa asuvat ulkomaalaiset voivat työskennellä vapaaehtoistyöntekijöinä voittoa tavoittelemattomissa järjestöissä tai tehdä palkatonta työtä. Tarkistus 20 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 15 a kappale (uusi) (15 a)  Jäsenvaltioita olisi rohkaistava vähentämään byrokraattisia rajoitteita, jotka estävät vapaaehtoisia tekemästä vapaaehtoistyötään. Tarkistus 21 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 15 b kappale (uusi) (15 b)  Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodella olisi korostettava vapaaehtoistoiminnan keskeistä tehtävää, ja samalla olisi muistutettava jäsenvaltioille, ettei vapaaehtoistyöllä ole tarkoitus korvata perustarpeita, joista sosiaalipalvelut tavallisesti huolehtivat, eikä viranomaisten toimia. Tarkistus 22 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 16 kappale (16)  Vuonna 2011 tulee kuluneeksi kymmenen vuotta Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen vapaaehtoistoiminnan vuodesta. (16)  Kansainvälinen vapaaehtoistoiminnan päivää vietetään 5 päivänä joulukuuta ja vuonna 2011 tulee kuluneeksi kymmenen vuotta Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisestä vapaaehtoistoiminnan teemavuodesta 2001. Tarkistus 23 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 16 a kappale (uusi) (16 a)  Sosiaalisen roolinsa lisäksi vapaaehtoistyöllä on myös taloudellinen arvo ja merkittävä osuus taloudessa. Tarkistus 24 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 16 b kappale (uusi) (16 b)  Vapaaehtoistyöllä on tärkeä merkitys ympäristön- ja väestönsuojelun kannalta ja sen osuus on tunnustettava ja sitä on tuettava kaikilla aloilla, erityisesti EU:n nuorissa demokratioissa. Tarkistus 25 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 16 c kappale (uusi) (16 c)  Tunnustamalla vapaaehtoistyö hyväksyttäväksi toiminnaksi hankittaessa pätevyyttä ja taitoja esimerkiksi Europass-todistukseen liittyvän Youthpass-todistuksen kautta varmistetaan, ettei vapaaehtoistyötä pidetä muodollista koulutusta korvaavana vaan sitä täydentävänä, ja lisäksi tällä tavalla helpotetaan vapaaehtoistyöntekijöiden liikkuvuutta. Tarkistus 26 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 16 d kappale (uusi) (16 d)  Vapaaehtoistyöhön käytetyn ajan tunnustaminen rahoitusta korvaavaksi (luontoissuorituksiksi) EU:n hankkeissa ja kansallisissa hankkeissa merkitsisi vapaaehtoistyön arvon konkreettista tunnustamista ja helpottaisi vapaaehtoisjärjestöjä niiden toiminnan harjoittamisessa. Tarkistus 27 Ehdotus päätökseksi 1 artikla Nimetään vuosi 2011 "Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodeksi", jäljempänä 'teemavuosi'. Nimetään vuosi 2011 "Euroopan aktiivista kansalaisuutta edistävän vapaaehtoistyön teemavuodeksi", jäljempänä 'teemavuosi'. (Vastaava muutos tehdään kaikkialle tekstiin.) Tarkistus 28 Ehdotus päätökseksi 2 artikla – 1 kohta Teemavuoden tarkoituksena on erityisesti kokemusten ja hyvien toimintatapojen vaihdon kautta edistää ja tukea jäsenvaltioiden, paikallisten ja alueellisten viranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan pyrkimyksiä luoda suotuisat olosuhteet vapaaehtoistyölle Euroopan unionissa. Teemavuoden tarkoituksena on erityisesti kokemusten ja hyvien toimintatapojen vaihdon sekä innovatiivisten lähestymistapojen ja kokemusten arvioinnin kautta edistää ja tukea Euroopan unionin, jäsenvaltioiden sekä paikallisten ja alueellisten viranomaisten pyrkimyksiä luoda kansalaisyhteiskunnalle vapaaehtoistyötä suosivat olosuhteet ja lisätä vapaaehtoistyön näkyvyyttä ja merkitystä Euroopan unionissa. Tarkistus 29 Ehdotus päätökseksi 2 artikla – 2 kohta – 1 alakohta 1.  Suotuisan toimintaympäristön luominen vapaaehtoistyölle EU:ssa. Tehdään vapaaehtoistyöstä pysyvä osa kansalaisvaikuttamisen ja ihmisten välisen toiminnan edistämistä EU:ssa. 1.  Suotuisan toimintaympäristön luominen vapaaehtoistyölle EU:ssa. Tehdään vapaaehtoistyöstä pysyvä osa kansalaisvaikuttamisen, kumppanuuden ja ihmisten välisen toiminnan edistämistä EU:ssa. Tarkistus 30 Ehdotus päätökseksi 2 artikla – 2 kohta – 2 alakohta 2.  Vapaaehtoisjärjestöjen vaikutusvallan lisääminen ja vapaaehtoistyön laadun parantaminen. Helpotetaan vapaaehtoistyöhön osallistumista ja edistetään verkottumista, liikkuvuutta ja yhteistyötä sekä vapaaehtoisjärjestöjen ja muiden alojen välistä synergiaa EU:ssa. 2.  Vapaaehtoisjärjestöjen vaikutusvallan lisääminen niiden tavoitteiden, painopisteiden ja riippumattomuuden suhteen ja vapaaehtoistyön laadun parantaminen. Tuetaan vapaaehtoistyötä ja sen riittävää ja kestävää rahoitusta kannustamalla verkottumista, liikkuvuutta ja yhteistyötä sekä vapaaehtoisjärjestöjen ja muiden yleishyödyllisten alojen välistä synergiaa EU:ssa, kannustamalla aloitteita inhimillisissä ja ympäristöä koskevissa hätätilanteissa siten, että sekä ennaltaehkäistään hätätilanteiden syntymistä ja toimitaan niiden ratkaisemiseksi että koulutetaan asianmukaisesti vapaaehtoisia toimimaan kiireellisten tilanteiden ratkaisemiseksi ja kohtaamaan niitä tehokkaasti, sekä mahdollistamalla vapaaehtoistoiminnan pitkäkestoisuus. Vapaaehtoistoimintaan osallistuvien järjestöjen velvollisuutta huolehtia niiden vapaaehtoistyöntekijöistä olisi säädettävä laissa ja siihen olisi sisällytettävä riittävä vakuutusturva, terveys- ja turvallisuustoimia sekä perehdytys. Tarkistus 31 Ehdotus päätökseksi 2 artikla – 2 kohta – 3 alakohta 3.  Vapaaehtoistoiminnan palkitseminen ja tunnustaminen. Rohkaistaan asianmukaisten kannustimien luomista yksilöitä, yrityksiä ja vapaaehtoistyötä tekeviä ja sitä tukevia järjestöjä varten ja huolehditaan siitä, että päättäjät, kansalaisjärjestöt ja työnantajat tunnustustavat järjestelmällisesti vapaaehtoistyössä saavutetut taidot ja osaamisen EU:n tasolla ja jäsenvaltioissa. 3.  Vapaaehtoistoiminnan palkitseminen ja tunnustaminen. Rohkaistaan asianmukaisten kannustimien luomista yksilöitä, yrityksiä ja vapaaehtoistyötä tekeviä ja sitä tukevia järjestöjä varten (muun muassa vapaaehtoistyöntekijöiden terveyden ja turvallisuuden varmistaminen tehokkaasti tapaturmavakuutuksella ja henkilökohtaisella vastuuvakuutuksella heidän vapaaehtoistoimintansa aikana, hankittujen pätevyyksien tosiasiallinen tunnustaminen kokemukseen perustuvan osaamisen ja vastaavuuksien validoinnilla koulutusta ja työnhakua varten) ja huolehditaan siitä, että päättäjät, kansalaisjärjestöt ja työnantajat tunnustavat järjestelmällisesti vapaaehtoistyössä saavutetut taidot ja osaamisen EU:n tasolla ja jäsenvaltioissa. Tarkistus 32 Ehdotus päätökseksi 2 artikla – 2 kohta – 3 a alakohta (uusi) 3 a.  Kansainväliseen ja eurooppalaiseen yhteisvastuullisuuteen rohkaiseminen edistämällä rauhantyötä, pohjoinen–etelä -yhteistyötä ja ympäristönsuojelua, sekä tunnustuksen myöntäminen vapaaehtoistyön kautta toteutuvalle yhteisvastuullisuuteen perustuvalle yhteisötaloudelle. Tarkistus 33 Ehdotus päätökseksi 2 artikla – 2 kohta – 4 alakohta 4.  Vapaaehtoistyön arvon ja merkityksen tunnetuksi tekeminen. Tehdään yleisesti tunnetuksi vapaaehtoistyön merkitystä kansalaisvaikuttamisena, joka vaikuttaa kaikkia jäsenvaltioita askarruttaviin kysymyksiin, kuten yhteiskunnan sopusointuiseen kehitykseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen. 4.  Vapaaehtoistyön arvon ja merkityksen tunnetuksi tekeminen. Tehdään yleisesti tunnetuksi vapaaehtoistyön merkitystä kansalaisvaikuttamisena, joka vaikuttaa kaikkia jäsenvaltioita askarruttaviin kysymyksiin, kuten yhteiskunnan sopusointuiseen kehitykseen ja taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, ja edistetään vapaaehtoistyötä sen houkuttelevuuden lisäämiseksi, jotta siitä voidaan tehdä osa kansalaistoimintaa. Tarkistus 34 Ehdotus päätökseksi 2 artikla – 2 kohta – 4 a alakohta (uusi) 4 a.  Vapaaehtoistyötä koskevan valkoisen kirjan laatiminen. Edistetään Euroopan unionin vapaaehtoistyölle suotuisaa toimintaympäristöä. Tarkistus 35 Ehdotus päätökseksi 2 artikla – 2 kohta – 4 b alakohta (uusi) 4 b.  Edistetään vapaaehtoistyön onnistumista jäsenvaltioissa ja niiden välillä sen varmistamiseksi, että hyviä toimintatapoja ja tehokkaita vapaaehtoistyötä koskevia strategioita voidaan levittää helposti kaikkialla Euroopan unionissa. Tarkistus 36 Ehdotus päätökseksi 3 artikla – 1 kohta 1.  Edellä 2 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi toteutetaan toimenpiteitä, joihin on sisällyttävä seuraavaa teemavuoden tavoitteisiin nivoutuvaa toimintaa yhteisön, jäsenvaltioiden, alue- ja paikallistasolla: 1.  Edellä 2 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi toteutetaan toimenpiteitä, joihin on sisällyttävä seuraavaa teemavuoden tavoitteisiin nivoutuvaa toimintaa yhteisön, jäsenvaltioiden, alue- ja paikallistasolla: – tiedon vaihto kokemuksista ja hyvistä toimintatavoista – tiedon vaihto kokemuksista ja hyvistä toimintatavoista erityisesti tehokkaiden yhteistyöjärjestelmien ja vapaaehtoisjärjestöjen välisen verkostoitumisen keinoin – vapaaehtoistyöhön liittyvistä selvityksistä ja tutkimuksista saatujen tulosten levittäminen – konferenssit, tapahtumat ja aloitteet, joilla edistetään keskustelua ja lisätään tietoisuutta vapaaehtoistyön arvosta ja merkityksestä ja joissa annetaan tunnustusta vapaaehtoistyöntekijöiden toiminnalle – konferenssit, tapahtumat ja aloitteet, joilla edistetään vuoropuhelua, innovatiivisia lähestymistapoja ja kokemusten arviointia. Tietoisuuden lisääminen vapaaehtoistyön arvosta ja merkityksestä ja valtioiden rajat ylittävien verkostojen vaaliminen aktiivisen keskustelun mahdollistamiseksi. – tiedotus- ja edistämiskampanjat, joilla levitetään keskeisiä viestejä. – tiedotus- ja edistämiskampanjat, joilla levitetään keskeisiä viestejä muun muassa käyttämällä uusia viestimiä ja internetiä ja eurooppalaisen portaalin luominen tätä tarkoitusta varten – tiettyyn vapaaehtoistoimintaan osallistuvien toimijoiden, järjestöjen ja sidosryhmien eurooppalaisen sähköisen tietokannan luominen sisältäen tiedot niiden loppuun saatetuista ja käynnissä olevista hankkeista sekä niiden tulevista aloitteista verkostoitumisen ja keskinäisen viestinnän tehostamiseksi – vapaaehtoistyöhön käytettävän ajan hyödyntäminen entistä useammin rahoituksen korvaajana eurooppalaisissa hankkeissa. Tarkistus 37 Ehdotus päätökseksi 4 artikla – 2 kohta Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset sidosryhmät osallistuvat asianmukaisesti edellä mainitun elimen toimintaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset sidosryhmät osallistuvat asianmukaisesti edellä mainitun elimen toimintaan, erityisesti kansallisten työohjelmien ja toimien luonnosteluvaiheessa, koko teemavuoden ajan. Teemavuoden tavoitteiden saavuttamiseen varatut määrärahat on myönnettävä vapaaehtoistoimintaan ja -työhön suoraan osallistuville kansalaisjärjestöille. Kaikissa kansallisissa ohjelmissa on kiinnitettävä erityistä huomiota hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamiseen muun muassa helpottamalla resursseiltaan rajallisten, pienten järjestöjen rahoituksen saamista. Tarkistus 38 Ehdotus päätökseksi 5 artikla – 4 kohta Euroopan parlamentti, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea sekä alueiden komitea osallistuvat toimintaan. Jäsenvaltiot, Euroopan parlamentti, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea sekä alueiden komitea osallistuvat tiiviisti toimintaan yhteisön tason, mukaan luettuna EU:n toimielinten välisen, parhaiden toimintatapojen vaihdon mukanaan tuoman lisäarvon saavuttamiseksi. Tarkistus 39 Ehdotus päätökseksi 7 artikla – 1 kohta 1.  Tämä päätöksen täytäntöönpanobudjetti 1 päivän tammikuuta 2011 ja 31 päivän joulukuuta 2011 väliseksi ajaksi on 6 000 000 euroa. 1.  Tämä päätöksen täytäntöönpanobudjetti 1 päivän tammikuuta 2011 ja 31 päivän joulukuuta 2011 väliseksi ajaksi on 10 000 000 euroa. Tarkistus 40 Ehdotus päätökseksi 7 artikla – 2 kohta 2.  Budjettivallan käyttäjä myöntää vuotuiset määrärahat rahoituskehyksen rajoissa. 2.  Budjettivallan käyttäjä myöntää vuotuiset määrärahat rahoituskehyksen rajoissa vaarantamatta alaotsakkeen 3 b muiden ohjelmien tai toiminnan rahoitusta. Tarkistus 41 Ehdotus päätökseksi 8 artikla Komissio voi tehdä teemavuoteen liittyvää yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen, erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan neuvoston, kanssa; se pyrkii tällöin varmistamaan EU:n osallistumisen näkyvyyden. Komissio voi tehdä teemavuoteen liittyvää yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen, erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan neuvoston, kanssa; se pyrkii tällöin varmistamaan EU:n osallistumisen näkyvyyden ja se voi myös toteuttaa toimenpiteitä kannustaakseen muita kansainvälisiä järjestöjä vahvistamaan vapaaehtoistyön asemaa maailmanlaajuisesti. Komission on yhteistyössä näiden organisaatioiden kanssa edistettävä kansainvälisen vapaaehtoistyön ohjelmia kannustaakseen vapaaehtoistyötä koskevien parhaiden toimintatapojen vaihtoa kolmansissa maissa. Tarkistus 42 Ehdotus päätökseksi 9 artikla Komission ja jäsenvaltioiden on yhdessä varmistettava, että tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat johdonmukaisia muiden sellaisten yhteisön, kansallisten ja alueellisten toimien ja aloitteiden kanssa, jotka myötävaikuttavat teemavuoden tavoitteiden saavuttamiseen. Komission ja jäsenvaltioiden on yhdessä varmistettava, että tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat johdonmukaisia ja toisiaan täydentäviä muiden sellaisten yhteisön ohjelmien ja toimien ja kansallisten ja alueellisten toimien ja aloitteiden kanssa, jotka myötävaikuttavat teemavuoden tavoitteiden saavuttamiseen. Tarkistus 43 Ehdotus päätökseksi Liite – A kohta – 1 kohta 1.  Tiedotus- ja edistämiskampanjat: 1.  Tiedotus- ja edistämiskampanjat: – näkyvät tapahtumat ja foorumit, joissa vaihdetaan tietoja ja hyviä toimintatapoja – näkyvät tapahtumat ja foorumit, joissa vaihdetaan tietoja ja hyviä toimintatapoja ja annetaan etusija ystävyyskaupunkitoimintaan ja liikkuvuuteen liittyville ohjelmille ja joihin osallistuvat vapaaehtoistyön alalla aktiivisesti toimivat eurooppalaiset järjestöt tai elimet, työnantajajärjestöjen ja -liittojen edustajia, Euroopan parlamentti, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea sekä alueiden komitea – kilpailut (palkinnoilla tai ilman) – yhteistyö yksityisen sektorin, yleisradioyhtiöiden ja muiden tiedotusvälineiden kanssa teemavuotta koskevan tiedon levittämiseksi – yhteistyö yksityisen sektorin, yleisradioyhtiöiden ja muiden tiedotusvälineiden kanssa vapaaehtoistyötä ja teemavuotta koskevan tiedon levittämiseksi – koko yhteisön alueella tiedotusvälineiden saatavilla olevan materiaalin tuottaminen yleisön mielenkiinnon herättämiseksi – koko yhteisön alueella tiedotusvälineiden saatavilla olevan materiaalin ja olevien välineiden tuottaminen yleisön mielenkiinnon herättämiseksi – toimenpiteet teemavuoden tavoitteita edistävien yhteisön ohjelmien, toimien ja aloitteiden tulosten tunnetuksi tekemiseksi ja niiden näkyvyyden parantamiseksi – toimenpiteet teemavuoden tavoitteita edistävien yhteisön ohjelmien, toimien ja aloitteiden tulosten tunnetuksi tekemiseksi ja niiden näkyvyyden parantamiseksi – tiedotussivuston perustaminen Europa-palvelimelle, mukaan luettuna portaali vapaaehtoistyöhankkeiden vetäjien opastamiseksi asiaan liittyvissä yhteisön ohjelmissa ja aloitteissa. – tiedotussivuston perustaminen Europa-palvelimelle, mukaan luettuna eri sidosryhmien vuorovaikutuksen ja yhteistyön mahdollistava pysyväksi tarkoitettu portaali vapaaehtoistyöhankkeiden vetäjien opastamiseksi asiaan liittyvissä yhteisön ohjelmissa ja aloitteissa – vapaaehtoistoiminnan kansantuloon tuoman panoksen ja yhteiskunnallisten vaikutusten näkyvyyden lisääminen sisällyttämällä vapaaehtoistyö omana erityiskategorianaan Eurostatin tilastoihin, tuottamalla "satelliittitilejä" voittoa tavoittelemattomista järjestöistä ja sisällyttämällä palkaton vapaaehtoistyö näihin tileihin sekä viettämällä joka vuosi 5 päivänä joulukuuta kansainvälistä vapaaehtoistoiminnan päivää Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1985 tekemän aloitteen mukaisesti. Tarkistus 44 Ehdotus päätökseksi Liite – A kohta – 2 kohta – 1 luetelmakohta – yhteisön laajuiset selvitykset ja tutkimukset, joilla arvioidaan teemavuoden valmistelua, tehoa, vaikutuksia ja pitemmän aikavälin seurantaa sekä raportoidaan näistä aiheista. – yhteisön laajuiset selvitykset ja tutkimukset, joilla arvioidaan teemavuoden valmistelua, tehoa ja vaikutuksia, valmistellaan sen pitemmän aikavälin seurantaa ja jatkotoimia sekä raportoidaan näistä aiheista. Tarkistus 45 Ehdotus päätökseksi Liite – C kohta – 1 kohta Kansalliset koordinaattorit toimittavat koonnetun hakemuksen yhteisön rahoitusta varten. Rahoitushakemukseen on sisällyttävä kuvaus rahoitettavasta työohjelmasta tai toimesta, jolla teemavuotta edistetään. Siihen on liitettävä yksityiskohtainen talousarvio, josta selviävät ehdotettujen aloitteiden/työohjelman kokonaiskustannukset ja muun rahoituksen lähteet ja määrä. Yhteisön tuki kattaa enintään 80 prosenttia kokonaiskustannuksista. Kukin kansallinen koordinointielin toimittaa koonnetun hakemuksen yhteisön rahoitusta varten. Rahoitushakemukseen on sisällyttävä vapaaehtoisjärjestöjen kanssa tehdyn jatkuvan yhteistyön perusteella laadittu kuvaus koordinointielimen prioriteeteista ja rahoitettavasta työohjelmasta tai toimista, joilla teemavuotta edistetään. Siihen on liitettävä yksityiskohtainen talousarvio, josta selviävät ehdotettujen toimien/työohjelman kokonaiskustannukset ja muun rahoituksen lähteet ja määrä. Yhteisön tuki kattaa enintään 80 prosenttia kokonaiskustannuksista. Mahdollisuus luontoissuorituksiin olisi sallittava jäsenvaltioissa, joiden lainsäädännölliset puitteet sen sallivat. Tarkistus 46 Ehdotus päätökseksi Liite – C kohta – 2 kohta Komissio vahvistaa kansallisille koordinointielimille varatun tuen ohjeelliset määrät ja hakemusten jättämisen lopullisen määräajan. Toimien vähimmäistason takaamiseksi kriteereissä olisi huomioitava väestön määrä, elinkustannukset ja kiinteän tuen määrä jäsenvaltioittain. Komissio vahvistaa kullekin kansalliselle koordinointielimelle varatun tuen ohjeelliset määrät ja hakemusten jättämisen lopullisen määräajan. Toimien vähimmäistason takaamiseksi kriteereissä olisi huomioitava väestön määrä, elinkustannukset ja kiinteän tuen määrä jäsenvaltioittain. Tarkistus 47 Ehdotus päätökseksi Liite – C kohta – 4 kohta Työohjelmia/aloitteita ovat: Työohjelmia/aloitteita ovat: a) teemavuoden tavoitteisiin liittyvät kokoukset ja tapahtumat, mukaan luettuna kansalliset tapahtumat, joilla teemavuosi avataan ja sitä tehdään tunnetuksi ja joilla luodaan pohjaa muulle toiminnalle sekä tarjotaan tilaisuuksia keskustelulle konkreettisista aloitteista a) teemavuoden tavoitteisiin liittyvät kokoukset ja tapahtumat, mukaan luettuna kansalliset tapahtumat, joilla teemavuosi avataan ja sitä tehdään tunnetuksi ja joilla luodaan pohjaa muulle toiminnalle sekä tarjotaan tilaisuuksia keskustelulle konkreettisista aloitteista b) kansalliset, alueelliset ja paikalliset keskinäisen oppimisen seminaarit b) kansalliset, alueelliset ja paikalliset konferenssit ja teemakohtaiset seminaarit, jotka mahdollistavat vertaisoppimisen ja hyvien toimintatapojen vaihdon c) kansalliset, alueelliset ja paikalliset tiedotus-, koulutus- ja edistämiskampanjat, mukaan luettuna palkinnot ja kilpailut c) tiedottaminen, tutkimustoiminta ja sen yhteydessä tehtävät tutkimukset sekä koulutus- ja edistämiskampanjat, jotka toteutetaan kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti d) yhteistyö tiedotusvälineiden kanssa. d) yhteistyö yksityissektorin ja muiden kuin valtiollisten toimijoiden sekä tiedotusvälineiden kanssa teemavuotta koskevan tiedon levittämisessä ja sellaisten toimien toteuttamisessa, joiden tarkoituksena on saada aikaan pitkäaikaista keskustelua vapaaehtoistyötä ja vapaaehtoistyöntekijöille suunnattua ammatillista koulutusta koskevista aiheista, jotta toiminta jatkuisi myös teemavuoden 2011 jälkeen.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. marraskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Ukrainan tiede- ja teknologiayhteistyötä koskevan sopimuksen uusimisesta (KOM(2009)0182 – C7-0018/2009 – 2009/0062(CNS))

P7_TA(2009)0095 A7-0074/2009

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2009)0182),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 170 artiklan, 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0018/2009),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan, 46 artiklan 1 kohdan ja 90 artiklan 8 kohdan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A7-0074/2009),

1.   hyväksyy sopimuksen uusimisen;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Ukrainan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. marraskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi "Energiatehokkuusyhteistyötä koskevan kansainvälisen kumppanuuden (IPEEC) toimeksiannon" sekä "Energiatehokkuusyhteistyötä koskevan kansainvälisen kumppanuuden sihteeristön perustamista Kansainvälisen energiajärjestön yhteyteen koskevan pöytäkirjan" allekirjoittamisesta Euroopan yhteisön puolesta (KOM(2009)0438 – C7-0219/2009 – 2009/0119(CNS))

P7_TA(2009)0096 A7-0075/2009

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2009)0438),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohdan, 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0219/2009),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan, 90 artiklan 8 kohdan ja 46 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A7-0075/2009),

1.   hyväksyy toimeksiannon ja pöytäkirjan allekirjoittamisen;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Kansainväliselle energiajärjestölle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2009 Länsi-Balkanin maita, Islantia ja Turkkia koskevasta komission vuoden 2009 laajentumisstrategia-asiakirjasta

P7_TA(2009)0097 B7-0185/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Laajentumisstrategia sekä vuosien 2009 ja 2010 tärkeimmät haasteet" (KOM(2009)0533) sekä siihen liittyvät maakohtaiset edistymiskertomukset vuodelta 2009,

–   ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman komission vuoden 2005 laajentumisstrategiasta(1), 13. joulukuuta 2006 antamansa päätöslauselman laajentumisstrategiasta ja tärkeimmistä haasteista 2006–2007(2) sekä 10. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman komission vuoden 2007 laajentumisstrategia-asiakirjasta(3),

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Länsi-Balkanista ja Turkista,

–   ottaa huomioon komission 14. lokakuuta 2009 antaman tiedonannon "Kosovon(4) Eurooppa-perspektiivin toteuttaminen" (KOM(2009)0534),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan mukaan "jokainen Euroopan valtio […] voi hakea unionin jäsenyyttä",

B.   katsoo, että Länsi-Balkanin tulevaisuus on Euroopan unionissa, kuten vahvistettiin Thessalonikin Eurooppa-neuvostossa 19. ja 20. kesäkuuta 2003, Brysselin Eurooppa-neuvostossa 15. ja 16. kesäkuuta 2006 ja myöhemmissä huippukokouksissa; katsoo, että kaikkia Kaakkois-Euroopan valtioille jo annettuja sitoumuksia olisi kunnioitettava,

C.   ottaa huomioon, että Turkki on ollut ehdokasvaltio vuodesta 1999, Kroatia vuodesta 2004 ja entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia vuodesta 2005; ottaa huomioon, että Albania, Montenegro ja Islanti ovat hakeneet EU:n jäsenyyttä ja että komissio arvioi parhaillaan Montenegron ja Islannin hakemuksia; ottaa huomioon, että vakautus- ja assosiaatiosopimukset on allekirjoitettu Bosnia ja Hertsegovinan sekä Serbian kanssa; ottaa huomioon, että komissio on ilmoittanut aikovansa ehdottaa Kosovolle kauppasopimuksia ja viisumivapautta keskipitkällä aikavälillä,

D.   katsoo, että koska aikaisemmat laajentumiset ovat epäilyksettä olleet menestyksellisiä sekä Euroopan unionin että siihen liittyneiden jäsenvaltioiden näkökulmasta ja että ne ovat edistäneet koko Euroopan vakautta, kehitystä ja vaurautta, on hyvin tärkeää luoda tarvittavat edellytykset myös tulevien laajentumisten onnistumisen takaamiseksi,

E.   katsoo, että laajentumisstrategian on oltava paljon enemmän kuin neuvottelumetodiikkaa, ja sen on heijastettava sitä keskeistä vakaumusta, että Euroopan unioni on yhteisiin arvoihin perustuva yhteisö, ja se kytkeytyy monitahoisesti keskusteluun EU:n tavoitteista ja tehokkuudesta, sen tulevaisuudesta sekä sen roolista naapurialueilla ja muualla maailmassa,

F.   katsoo, että tietyillä ehdokasvaltioilla ja mahdollisilla ehdokasvaltioilla on edelleen ratkaisemattomia kiistoja naapurimaidensa kanssa; katsoo, että alueellinen yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet ovat edelleen keskeisessä asemassa Euroopan yhdentymisen kannalta,

1.   on edelleen lujasti sitoutunut laajentumispolitiikkaan, joka on osoittautunut yhdeksi EU:n menestyksekkäimmistä politiikoista ja josta on ollut hyötyä sekä olemassa oleville että uusille jäsenvaltioille; palauttaa mieliin, että aiemmat laajentumiset ovat myötävaikuttaneet rauhan, turvallisuuden ja vaurauden alueen ennennäkemättömään laajenemiseen Euroopassa, ja vahvistaa, että Euroopan unioni on sitoutunut jatkamaan laajentumisprosessia;

2.   katsoo, että aiemmista laajentumisista voidaan saada oppia ja että uusien tapojen parantaa laajentumisprosessin laatua on perustuttava tähän mennessä saatuihin myönteisiin kokemuksiin; palauttaa lisäksi mieliin aikaisemmissa päätöslauselmissa esitetyn tarpeen sallia riittävä institutionaalisen, rahoituksellisen ja poliittisen tilanteen vakiinnuttaminen laajentumisprosessia jatkettaessa;

3.   korostaa, että 14. ja 15. joulukuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmissä ilmaistujen laajentumista koskevaa uutta yksimielisyyttä koskevien periaatteiden, erityisesti Euroopan unionin kyvyn toimia tehokkaasti ja kehittyä, on säilyttävä EU:n laajentumispolitiikan korvaamattomina perusajatuksina;

4.   vahvistaa, että on välttämätöntä, myös Euroopan unionin yhdentymiskapasiteetin kannalta, että ehdokasvaltiot ja Euroopan unioni sitoutuvat päättäväisesti noudattamaan Kööpenhaminassa 21. ja 22. kesäkuuta 1993 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa vahvistettuja kriteerejä täysimääräisesti ja tinkimättömästi;

5.   kehottaa EU:n toimielimiä analysoimaan ja lisäämään Euroopan unionin yhdentymiskapasiteettia;

6.   korostaa, että oikeusvaltion periaatteet ovat demokraattisen, taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen johtava ajatus ja yksi tärkeimmistä Euroopan unioniin liittymisen edellytyksistä; panee tyytyväisenä merkille alueella tehdyt ponnistelut uudistusten täytäntöönpanemiseksi, mutta toteaa, että tietyillä mailla on yhä edessään suuria haasteita erityisesti korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan alalla; pyytää kyseisiä maita tehostamaan ponnistelujaan tällä alalla;

7.   korostaa, että ilmaisunvapaus on yksi demokratian perusperiaatteista, ja panee huolestuneena merkille, että ilmaisunvapautta ei vieläkään kunnioiteta täysin tietyissä maissa; pitää ensisijaisen tärkeänä, että Länsi-Balkanin maat ja Turkki varmistavat, että tiedotusvälineet vapautetaan poliittisesta toimintaan puuttumisesta, ja että ne takaavat sääntelyelinten riippumattomuuden; kehottaa asianomaisia maita luomaan asianmukaiset oikeudelliset kehykset ja varmistamaan, että lakia noudatetaan;

8.   korostaa, että täysimääräinen yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa on perusedellytys sille, että Länsi-Balkanin maat voivat edistyä pyrkimyksissään liittyä Euroopan unioniin, mutta huomauttaa, että on yhtä tärkeää, että sotarikosten hyvittäminen nähdään näiden maiden yhteiskunnassa keskeisenä askeleena kohti oikeuden saamista uhreille ja alueellisen sovinnon helpottamista;

9.   korostaa, että hyvät naapurisuhteet ovat edellytyksenä alueelliselle vakaudelle ja yhteistyölle sekä esteettömälle laajentumisprosessille; kehottaa näin ollen kaikkia asianosaisia valtioita tekemään kaikkensa, jotta niiden kiistat naapurien kanssa voidaan ratkaista laajentumisprosessin aikaisessa vaiheessa; korostaa kuitenkin, että tällaiset kahdenväliset kiistat pitäisi ratkaista osapuolten kesken; ehdottaa, että mikäli asianomaiset osapuolet eivät onnistu ratkaisemaan tällaisia kiistoja, Euroopan unionin olisi tehtävä kaikkensa ratkaisun aikaansaamiseksi; huomauttaa, että vaikka tällaisten kiistojen ei pitäisi itsessään muodostaa estettä maiden tulevalle liittymiselle, Euroopan unionin olisi pyrittävä välttämään tilannetta, jossa tällaiset ratkaisemattomat kahdenväliset kiistat siirtyvät unionin rasitteeksi, ja ne olisi pyrittävä ratkaisemaan ennen liittymistä;

10.   panee huolestuneena merkille taloudelliset ongelmat, joita rahoituskriisi Länsi-Balkanin alueella aiheuttaa; panee tyytyväisenä merkille komission halukkuuden antaa erityistä taloudellista tukea, kuten makrotaloudellista rahoitusapua ja suoraa talousarviotukea; korostaa, että tilanne on erityisen vaikea, kun otetaan huomioon tiettyjen maiden korkea köyhyysaste ja suuret työttömyysluvut; kehottaa komissiota ja asianosaisia valtioita tekemään kaikkensa kriisin vaikutusten lieventämiseksi etenkin kaikkien haavoittuvimpien väestönosien suhteen;

11.   korostaa, että alueellinen yhteistyö Länsi-Balkanilla on tärkeä tekijä laajentumisprosessissa ja samaan aikaan sovintoprosessin keskeinen osatekijä, joka parantaa ihmisten välisiä yhteyksiä; palauttaa lisäksi mieliin tällaisen yhteistyön edut lisääntyneen kaupan, energiantoimittajien, energialähteiden ja toimitusreittien monipuolistamisesta aiheutuvan lisääntyneen energiavarmuuden, ympäristöpolitiikan sekä järjestäytyneen rikollisuuden ja salakaupan vastaisen toiminnan muodossa; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille alueellisen yhteistyöneuvoston työn; toteaa, että tarvitaan enemmän poliittista tahtoa ja parempaa koordinointia salakaupan vastaisen strategian täytäntöönpanemiseksi, erityisesti uhrien suojelun osalta; korostaa, että poliittiseen ja taloudelliseen yhteistyöhön alueella pitää ottaa mukaan kaikki poliittiset toimijat sekä kansalaisyhteiskunta ja etenkin naisjärjestöt eikä kahdenvälisten poliittisten ongelmien pitäisi haitata sitä; pyytää tältä osin kaikkia asianomaisia osapuolia etsimään käytännönläheisiä ratkaisuja alueellisen yhteistyön osallistavuuden varmistamiseksi Kosovon asemaa koskevista erilaisista kannoista huolimatta;

12.   kehottaa kaikkia asianomaisia maita tehostamaan ponnistelujaan naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon alalla, erityisesti sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunnan, sukupuoleen perustuvan syrjinnän vastaisten oikeuskeinojen saatavuuden parantamisen ja naisten politiikkaan osallistumisen edistämisen osalta;

13.   pitää ratkaisevan tärkeänä sitä, että kannustetaan kansalaisyhteiskunnan ja valtioista riippumattomien järjestöjen aikaisempaa aktiivisempaa osallistumista sekä keskus- että paikallistasolla ja parannetaan valtioista riippumattomille järjestöille annettavaa tukea ja rahoitusta, jotta rohkaistaan niiden osallistumista liittymistä valmistelevan tukivälineen kansalaisyhteiskuntavälineen suunnitteluun ja käyttöön ja parannetaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua työmarkkinoilla;

14.   kehottaa alueen maita lisäämään ponnisteluja etnisten vähemmistöjen ja etenkin romanien tilanteen parantamiseksi; korostaa, että romanit joutuvat usein syrjinnän uhreiksi ja että erityisesti heidän osallistumistaan päätöksentekoprosesseihin, työmarkkinoille ja valtavirtaa edustaviin koulutusjärjestelmiin pitäisi lisätä huomattavasti; panee tässä yhteydessä merkille kahdenvälisesti sovitut takaisinottosopimukset Länsi-Balkanin maiden ja jäsenvaltioiden välillä ja kehottaa asianosaisia valtioita lisäämään ponnistelujaan asianmukaisten elinolojen ja infrastruktuurin luomiseksi sekä julkisten palvelujen tarjoamiseksi, jotta taataan romanien perusoikeudet ja helpotetaan heidän yhteiskuntaan integroimistaan heidän paluunsa jälkeen; kehottaa Länsi-Balkanin valtioita ja jäsenvaltioita seuraamaan tarkkaan kotiutettujen romanien yhteiskuntaan integroimista ja raportoimaan komissiolle aikaansaadusta edistyksestä vuosittain, jotta helpotetaan integroimista koskevien politiikkojen arviointia ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

15.   korostaa viisumivapautta koskevan prosessin merkitystä Länsi-Balkanin maille; panee tyytyväisenä merkille, että entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Montenegro ja Serbia ovat täyttäneet viisumivapaudelle asetetut kriteerit, joten viisumivapausjärjestelyä sovellettaneen niiden kansalaisiin 19. joulukuuta 2009 alkaen; panee tyytyväisenä merkille Bosnia ja Hertsegovinan ja Albanian viranomaisten toimet, joilla nopeutetaan viisumivapaata matkustamista koskevan etenemissuunnitelman sisältämien ehtojen täyttämistä, ja kehottaa viranomaisia jouduttamaan valmisteluja, jotta kaikki asiaankuuluvat kriteerit täyttyisivät ja jotta viisumivapausjärjestelyä voitaisiin soveltaa näiden maiden kansalaisiin heinäkuusta 2010 alkaen; katsoo, että komission olisi pyrittäessä edistämään Thessalonikin toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa ja osana alueellista lähestymistapaansa aloitettava toimivaltuuksiensa puitteissa ja YK:n turvallisuusneuvoston 10. kesäkuuta 1999 antaman päätöslauselman 1244 mukaisesti mahdollisimman pian viisumivuoropuhelu Kosovon kanssa, jotta voidaan määritellä viisumihelpotuksia ja viisumivapautta koskeva etenemissuunnitelma, joka on samantyyppinen kuin muiden Länsi-Balkanin maiden suunnitelmat;

16.   vaatii kaikkia alueen maita hyväksymään tai panemaan tehokkaasti täytäntöön syrjinnän kieltävät lait mahdollisimman pikaisesti, erityisesti kun otetaan huomioon, että monet lesboihin, homoihin, biseksuaaleihin ja transgenderisteihin kohdistuvat uhkaukset, hyökkäykset sekä pelottelu- ja syrjintätapaukset jäävät ilmoittamatta eikä syytettä nosteta;

17.   kehottaa kansainvälisiä ja Kosovon viranomaisia tekemään kaikkensa, jotta lyijyn saastuttamat maan sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden leirit Çesmin Llugë/Česmin Lug, Osterode ja Leposaviq/Leposavić, jotka sijaitsevat Trepçan lyijykaivosten erittäin myrkyllisen jätteen sijoituspaikan läheisyydessä, suljetaan välittömästi ja varmistamaan leireillä asuvien perheiden perusihmisoikeudet siirtämällä heidät turvallisiin paikkoihin, joissa on riittävä hygieniataso;

18.   katsoo, että jos halutaan säilyttää EU:n kansalaisten tuki tuleville laajentumisille ja ehdokasvaltioiden kansalaisten sitoutuminen uudistusten jatkamiseen, on keskeisen tärkeää antaa heille selkeitä ja kattavia tietoja tällaisen politiikan eduista ja vaikutuksista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään tähän; katsoo, että on yhtä tärkeää kuunnella kansalaisten huolenaiheita ja kysymyksiä ja vastata niihin;

19.   antaa tunnustusta Kroatialle siitä, että se on jatkuvasti edistynyt unioniin liittymistä koskevien kriteerien ja jäsenyysvelvoitteiden täyttämisessä; panee tyytyväisenä merkille kahdenvälisen sopimuksen Slovenian kanssa rajakiistan ratkaisemiseksi, koska sopimus on antanut vauhtia uusien neuvottelulukujen avaamiselle liittymisprosessissa; katsoo, että liittymisneuvottelut voidaan saada päätökseen vuoden 2010 puoleenväliin mennessä, jos Kroatia lisää ponnistelujaan ja täyttää kaikki tarvittavat kriteerit ja vertailuarvot, mukaan lukien täysimääräinen yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa;

20.   onnittelee entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa siitä, miten maa on edistynyt edellisen edistymisraportin jälkeen ja etenkin viimeksi kuluneina kuukausina; panee tyytyväisenä merkille myös, että komissio on tunnustanut tämän edistymisen ja suositellut liittymisneuvottelujen aloittamista; kehottaa neuvostoa toimimaan komission suosituksen mukaisesti joulukuussa 2009 pidettävässä huippukokouksessa; odottaa, että neuvottelut aloitetaan lähitulevaisuudessa siinä toivossa, että löydetään molempia osapuolia tyydyttävät ratkaisut ratkaisematta oleviin kysymyksiin naapurimaiden kanssa, mukaan lukien entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja Kreikan välinen nimikiista; kehottaa kummankin maan hallitusta tehostamaan ponnistelujaan tämän tavoitteen aikaansaamiseksi; palauttaa mieliin hyvien naapurisuhteiden merkityksen ja kehottaa entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa menettelemään hienotunteisesti sellaisissa asioissa, jotka vaikuttavat sen naapureihin; panee merkille, että viime aikoina on solmittu diplomaattisuhteet Kosovon kanssa ja saatu aikaan sopimus fyysisistä rajalinjoista, mikä edistää merkittävästi vakautta alueella;

21.   kehottaa entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian viranomaisia jatkamaan uudistamisponnistelujaan etenkin julkishallinnon ja oikeuslaitoksen uudistamiseksi, korruption torjumiseksi sekä naisten oikeuksien ja etnisten ryhmien välisten suhteiden edistämiseksi, mukaan lukien kaikkien ihmisten oikeuksien takaaminen etnisestä syntyperästä riippumatta ja heidän osallistumisensa yhteiskuntaelämään ja hallintoon lisääminen;

22.   antaa tunnustusta Turkille siitä, että se on ehdokasvaltiona edistynyt Kööpenhaminan poliittisten kriteerien täyttämisessä; kehottaa Turkin hallitusta ja kaikkia Turkin parlamentaarisia puolueita pääsemään yhteisymmärrykseen keskeisten uudistusten muotoilusta ja täytäntöönpanosta; panee tyytyväisenä merkille, että hallitus on hyväksynyt oikeuslaitoksen uudistusstrategian, ja toteaa, että oikeusjärjestelmän uudistusta koskevan strategian nopea täytäntöönpano on ratkaisevan tärkeä Turkin valtion ja yhteiskunnan toiminnalle; on huolestunut ilmaisunvapauden ja lehdistönvapauden tilasta, etenkin kun otetaan huomioon eräälle mediaryhmälle määrätty ennätyksellinen sakko; panee tyytyväisenä merkille, että Turkissa käydään yhä avoimempaa julkista keskustelua aiheista, jotka olivat aikaisemmin kiellettyjä; pahoittelee, että uskonnonvapauden alalla on saatu aikaan vain rajallista edistystä, ja kehottaa hallitusta luomaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen perustuvan oikeudellisen kehyksen, jotta kaikki ei-islamilaiset uskonnolliset yhteisöt ja aleviitti-yhteisö voivat toimia ilman aiheettomia rajoituksia; pahoittelee, että EY:n ja Turkin assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan sitoumuksia ei ole vieläkään täytetty, ja kehottaa Turkkia panemaan sen täysimääräisesti ja syrjimättömästi täytäntöön; kehottaa Turkin hallitusta ja kaikkia muita osapuolia osallistumaan aktiivisesti sellaisen suunnitelman laatimiseen, jonka avulla löydetään laajapohjainen ratkaisu Kyproksen ongelmaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien ja EU:n perusperiaatteiden perusteella; panee tyytyväisenä merkille ponnistelut kurdikysymyksen ratkaisemiseksi demokraattista avautumista koskevan hankkeen yhteydessä ja rohkaisee Turkin hallitusta toteuttamaan konkreettisia toimia kurdisyntyperää olevien kansalaisten tilanteen käsittelemiseksi, ja kehottaa kaikkia poliittisia voimia tukemaan tätä hanketta; antaa tunnustusta diplomaattisista ponnisteluista, jotka koskevat Armenian-suhteiden normalisointia, ja kehottaa Turkin kansalliskokousta ja Armenian parlamenttia ratifioimaan asiaankuuluvat pöytäkirjat; panee tyytyväisenä merkille, että Turkki on allekirjoittanut hallitusten välisen sopimuksen Nabucco-kaasuputkesta, jonka toteutus on yksi EU:n tärkeimmistä energiahuoltoprioriteeteista, ja kehottaa aloittamaan energiaa koskevan luvun liittymisneuvotteluissa; panee merkille, että Turkki on aloittanut uudelleen takaisinottosopimusta koskevat neuvottelut EU:n kanssa, ja kehottaa Turkkia tällä välin panemaan täysimääräisesti täytäntöön jäsenvaltioiden kanssa tekemänsä voimassa olevat kahdenväliset takaisinottosopimukset; kehottaa Turkin hallitusta tehostamaan ulkopolitiikkansa koordinointia EU:n kanssa, ja erityisesti Iranin osalta; pitää kuitenkin valitettavana, että Turkin vastustuksen vuoksi Naton ja EU:n strategista yhteistyötä ei ole voitu vieläkään ulottaa "Berliini plus" -järjestelyjä pidemmälle, mikä vaikeuttaa eri operaatioissa toimivan EU:n henkilöstön suojelemista, ja kehottaa Turkkia luopumaan kyseisestä vastustuksesta mahdollisimman pian;

23.   panee tyytyväisenä merkille Serbian edistymisen ja etenkin väliaikaisen sopimuksen yksipuolisen täytäntöönpanon; katsoo, että tällainen yksipuolinen täytäntöönpano, joka toteutettiin rahoituskriisin keskellä, osoittaa maan sitoutuneen edistysaskeleisiin kohti unioniin liittymistä; kehottaa näin ollen neuvostoa päättämään väliaikaisen sopimuksen ratifioimisesta viipymättä; pyytää Serbiaa tekemään täysimääräisesti yhteistyötä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa; panee tyytyväisenä merkille kansainvälisen rikostuomioistuimen pääsyyttäjän 4. kesäkuuta 2009 antaman raportin, jossa todetaan, että Serbia on edelleen edistynyt yhteistyössään kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa; pitää tärkeänä, että syytteeseenpanoja jatketaan Belgradin aluetuomioistuimessa sotarikososastolla; panee tyytyväisenä merkille, että Serbian viranomaiset allekirjoittivat poliisiyhteistyöpöytäkirjan Kosovossa toteutettavan Euroopan unionin oikeusvaltio-operaation (EULEX Kosovo) kanssa, ja kehottaa Serbiaa lisäämään yhteistyötään EULEX Kosovon kanssa edelleen, etenkin mitä tulee EULEX Kosovon operaatioihin Pohjois-Kosovossa; pitää valitettavana, että Serbian viranomaiset kehottivat Kosovon serbejä boikotoimaan 15. marraskuuta 2009 pidettyjä kunnallisvaaleja, ja kehottaa viranomaisia toimimaan rakentavasti ja kannustamaan Kosovon serbiyhteisöä osallistumaan aktiivisesti Kosovon instituutioihin;

24.   tunnustaa, että Bosnia ja Hertsegovina on saavuttanut tiettyä edistymistä turvallisuuden ja rajahallinnon alalla; on kuitenkin tyytymätön Bosnia ja Hertsegovinan vähäiseen edistymiseen mahdollisena ehdokasvaltiona matkalla kohti unionin jäsenyyttä; panee yhä huolestuneempana merkille epävakaan poliittisen ilmapiirin ja kummallekin osapuolelle yhteisen näkemyksen puutteen ja tuomitsee provosoivien lausuntojen esittämisen, koska se voi heikentää etnisten ryhmien välisen sovinnon ja valtion rakenteiden toiminnan osalta aikaansaatuja saavutuksia; kannustaa neuvostoa jatkamaan kansainvälisen yhteisön tuella ponnistelujaan vuoropuhelun jatkamiseksi Bosnia ja Hertsegovinan poliittisten johtajien kanssa, jotta maata ja sen kansoja voidaan auttaa jatkamaan Euroopan yhdentymisen tiellä; korostaa, että on tärkeää luoda kestävämpi perustuslaillinen kehys, jotta voidaan mahdollistaa maan toimielinten tehokkaampi toiminta; panee merkille neuvoston puheenjohtajavaltion, komission ja Yhdysvaltojen hallinnon viimeisimmät yhteiset diplomaattiset ponnistelut ja suosittelee lisäneuvotteluja, joissa otetaan huomioon poliitikkojen väliset aiemmat järjestelyt Bosnia ja Hertsegovinassa; palauttaa mieliin tarpeen ottaa parlamentaarikot ja kansalaisyhteiskunta läheisemmin mukaan elinkykyisen maan ylläpitämiseen;

25.   panee tyytyväisenä merkille, että komissio aikoo lujittaa suhteita Kosovoon(5) ja tarkastella edellytyksiä sille, että Kosovo osallistuu yhteisön ohjelmiin; otaksuu, että hajauttamisprosessi saadaan päätökseen ennen vuoden loppua, jotta voidaan täyttää Ahtisaaren suunnitelman perusvaatimukset, ja taataan kaikille Kosovon asukkaille, ja etenkin serbivähemmistölle, poliittinen edustus; kehottaa Kosovon viranomaisia jatkamaan ponnistelujaan vähemmistöjen oikeuksien parantamiseksi ja niiden kunnioittamisen takaamiseksi; panee tyytyväisenä merkille, että 15. marraskuuta 2009 toimitetut paikallisvaalit sujuivat yleisesti ottaen rauhallisesti ja moitteettomasti, ja antaa tunnustusta keskusvaalilautakunnalle vaalien valmistelua koskevista ponnisteluista; panee lisäksi tyytyväisenä merkille, että Kosovon serbit osallistuivat ennätyksellisen hyvin, ja pitää tätä rohkaisevana merkkinä siitä, että Kosovon serbiyhteisö on halukas kantamaan vastuunsa Kosovon instituutioista; panee tyytyväisenä merkille, että EULEX Kosovo sai aikaan täyden operatiivisen toimintakyvyn, jonka ansiosta se voi täyttää toimeksiantonsa eli edistää oikeusvaltion periaatteita, yleistä järjestystä ja turvallisuutta pyrittäessä avoimuuteen ja vastuullisuuteen kaikkialla Kosovossa sekä tasoittaa Kosovolle tietä unioniin liittymistä varten, jos se täyttää tarvittavat edellytykset ja vaatimukset;

26.   tunnustaa Montenegron edistyneen viimeisimmän edistymisraportin antamisen jälkeen; panee merkille, että maa on hakenut unionin jäsenyyttä ja että neuvosto on päättänyt pyytää komissiota valmistelemaan lausunnon sen hakemuksesta; antaa Montenegrolle tunnustusta sen saavutuksista ja etenkin hiljattain pidettyjen vaalien sujumisesta hyvin ja vakaasta taloudellisesta suoriutumisesta globaalista talouskriisistä huolimatta sekä kannustaa sitä jatkamaan ponnistelujaan uudistusten tiellä;

27.   tunnustaa Albanian edistymisen edellisen edistymisraportin jälkeen, ja erityisesti henkilöllisyystodistusten käyttöönoton ja vaalimenettelyn oikeudellisiin ja hallinnollisiin puitteisiin tehdyt parannukset, kuten viimeisimmät kansalliset vaalit osoittivat; kehottaa oppositiota lopettamaan parlamentin boikotoimisen ja hoitamaan velvollisuutensa äänestäjiensä edustamiseksi parlamentissa; kehottaa hallitusta ja oppositiota etsimään yhteisen perustan parlamentissa viimeisimpien vaalien jälkeen; panee merkille, että Albania on hakenut unionin jäsenyyttä ja että neuvosto on päättänyt pyytää komissiota valmistelemaan lausunnon sen hakemuksesta; kannustaa Albanian viranomaisia jatkamaan ponnistelujaan uudistusten tiellä kansalaistensa taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen hyväksi, jotta maa voisi edistyä matkalla kohti Euroopan unionin jäsenyyttä;

28.   panee tyytyväisenä merkille Islannin jäsenyyshakemuksen ja odottaa, että komissio antaa piakkoin lausunnon ja suosituksen tästä hakemuksesta ja että Islanti saa ehdokasvaltion aseman lähitulevaisuudessa, koska maalla on vakiintuneet demokraattiset perinteet ja maan lainsäädäntö on jo suuressa määrin linjassa yhteisön säännöstön kanssa; ottaa kuitenkin huomioon, että Islannin ansioiden Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen velvoitteiden täyttämisessä pitäisi olla keskeinen osa komission arviota; toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen avata lähetystö Reykjavikissa jo vuoden 2010 ensimmäisellä puoliskolla;

29.   kehottaa komissiota ja neuvostoa kehittämään tarkoituksenmukaisen ja yhtenäisen mallin EU:n uusille lähetystöille laajentumisalueella, siten että säilytetään EU:n toimien yhtenäisyys Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen jälkeen etenkin, jos laajentumispolitiikkaa koskeva toimivalta on edelleen Euroopan ulkosuhdehallinnon ulkopuolella;

30.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja asianomaisten maiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 291 E, 30.11.2006, s. 402. (2) EUVL C 317 E, 23.12.2006, s. 480. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0363. (4) * Siten kuin Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1244/1999 on määritelty. (5) 22 EU:n jäsenvaltiota on tunnustanut Kosovon itsenäisyyden, kun taas viisi ei ole tunnustanut sitä.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2009 naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta

P7_TA(2009)0098 B7-0139/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksia ja erityisesti naisten oikeuksia koskevat oikeudelliset välineet, kuten YK:n peruskirja, ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevat kansainväliset yleissopimukset, ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskeva yleissopimus, kaikkinaisen naisen syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus,

–   ottaa huomioon muut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevat YK:n asiakirjat, kuten 25. kesäkuuta 1993 ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa hyväksytyt Wienin julistus ja toimintaohjelma (A/CONF. 157/23), 20. joulukuuta 1993 hyväksytty naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskeva julistus (A/RES/48/104), YK:n yleiskokouksen 12. joulukuuta 1997 hyväksymä rikosten ehkäisemistä ja rikosoikeudellisia toimia naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi koskeva päätöslauselma (A/RES/52/86), 18. joulukuuta 2002 hyväksymä naisiin kohdistuvien kunniarikosten lopettamista koskeva päätöslauselma (A/RES/57/179) ja 22. joulukuuta 2003 hyväksymä naisiin kohdistuvan perheväkivallan poistamista koskeva päätöslauselma (A/RES/58/147), YK:n ihmisoikeusvaltuutetun erityisraportoijien raportit naisiin kohdistuvasta väkivallasta sekä naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean (CEDAW) hyväksymä (11. istunto vuonna 1992) yleissuositus no 19,

–   ottaa huomioon neljännen naisten maailmankonferenssin 15. syyskuuta 1995 hyväksymän Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä 18. toukokuuta 2000 antamansa päätöslauselman Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman seurannasta(1) ja 10. maaliskuuta 2005 antamansa päätöslauselman YK:n neljännessä naisten maailmankonferenssissa hyväksytyn toimintaohjelman seurannasta (Peking+10)(2),

–   ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 6. heinäkuuta 2006 antaman raportin "In-depth study on all forms of violence against women"(A/61/122/Add.1) (perusteellinen tutkimus kaikesta naisiin kohdistuvasta väkivallasta),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–   ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 19. joulukuuta 2006 hyväksymän päätöslauselman toimenpiteiden tehostamisesta kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi (A/RES/61/143),

–   ottaa huomioon YK:n ihmisoikeustoimikunnan 23. huhtikuuta 2003 hyväksymän päätöslauselman 2003/45 naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta (E/CN.4/RES/2003/45),

–   ottaa huomioon Parlamenttienvälisen liiton 114. yleiskokouksessaan 12. toukokuuta 2006 hyväksymän päätöslauselman "The role of parliaments in combating violence against women" (parlamenttien asema naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnassa),

–   ottaa huomioon 16. syyskuuta 1997 antamansa päätöslauselman tarpeesta järjestää Euroopan unionin laajuinen kampanja naisiin kohdistuvan väkivallan täydellistä torjumista varten(3),

–   ottaa huomioon 2. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan nykytilanteesta ja mahdollisista tulevista toimista(4),

–   ottaa huomioon 11. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten murhista Meksikossa ja Keski-Amerikassa ja Euroopan unionin roolista ilmiön torjumisessa(5),

–   ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman EU:ssa harjoitetun naisten sukupuolielinten silpomisen torjunnasta(6),

–   ottaa huomioon 1. lokakuuta 2009 esitetyt kysymykset neuvostolle (O-0096/2009 – B7-0220/2009) ja komissiolle (O-0097/2009 – B7-0221/2009) naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että YK:n Pekingin toimintaohjelmassa naisiin kohdistuva väkivalta määriteltiin kaikeksi sukupuoleen perustuvaksi väkivallaksi, joka aiheuttaa tai todennäköisesti aiheuttaa naisille fyysistä, seksuaalista tai henkistä vahinkoa tai kärsimystä, mukaan lukien tällaisilla teoilla uhkaaminen, pakottaminen tai mielivaltainen vapaudenriisto,

B.   ottaa huomioon, että YK:n Pekingin toimintaohjelman mukaan naisiin kohdistuva väkivalta ilmentää miesten ja naisten historiallisesti eriarvoisia valtasuhteita, joiden takia miehet hallitsevat ja syrjivät naisia ja estävät näitä parantamasta asemaansa,

C.   ottaa huomioon, että miesten naisiin kohdistama väkivalta ei ole ainoastaan kansanterveydellinen ongelma vaan myös naisten ja miesten epätasa-arvoon liittyvä kysymys, joka on ala, jolla EU:lla on valtuudet toteuttaa toimenpiteitä,

D.   ottaa huomioon, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo on EU:n perusperiaate, joka tunnustetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa,

E.   ottaa huomioon, että miesten naisiin kohdistama väkivalta merkitsee ihmisoikeuksien loukkaamista ja erityisesti se loukkaa oikeutta elämään, turvallisuuteen, arvokkuuteen, fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niihin liittyvään valinnanvapauteen,

F.   ottaa huomioon, että miesten naisiin kohdistama väkivalta estää naisia osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan, politiikkaan, julkiseen elämään ja työmarkkinoille ja saattaa johtaa naisten syrjäytymiseen ja köyhyyteen,

G.   ottaa huomioon, että äärimmäisessä muodossaan naisiin kohdistuva väkivalta voi johtaa naisten murhaamiseen,

H.   ottaa huomioon, että naisiin kohdistuva väkivalta on sidoksissa lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan ja vaikuttaa lasten psyykkiseen hyvinvointiin ja elämään,

I.   ottaa huomioon, että tapauksissa, joissa väkivallan kohteena olevat naiset ovat äitejä, väkivallalla on välittömiä ja välillisiä kielteisiä pitkäaikaisvaikutuksia lasten tunne-elämään ja mielenterveyteen, ja että väkivalta voi aiheuttaa sukupolvien ajan jatkuvan väkivallan ja pahoinpitelyn kierteen,

J.   ottaa huomioon, että miesten naisiin kohdistama väkivalta on rakenteellinen ja laajalle levinnyt ongelma kaikkialla Euroopassa ja maailmassa ja ilmiö, joka vaikuttaa uhreihin ja tekijöihin riippumatta heidän iästään, koulutuksestaan, tuloistaan tai sosiaalisesta asemastaan ja joka liittyy naisten ja miesten eriarvoisuuteen vallan jakautumisessa yhteiskunnassamme,

K.   ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvan väkivallan tyypit vaihtelevat eri kulttuureissa ja perinteissä ja että naisten sukuelinten silpominen, niin sanotut kunniarikokset ja pakkoavioliitot ovat todellisuutta EU:ssa,

L.   katsoo, että sodat ja aseelliset selkkaukset, konfliktinjälkeinen jälleenrakentaminen ja taloudelliset, sosiaaliset ja/tai rahoitukselliset kriisit altistavat naisia entistä enemmän yksilöinä ja yhteisönä miesten heihin kohdistamalle väkivallalle eikä niitä saa hyväksyä tekosyyksi miesten väkivallan sietämiseen,

M.   ottaa huomioon, että naiskauppa seksuaalista ja muuta hyväksikäyttöä varten merkitsee naisten ihmisoikeuksien vakavaa loukkaamista ja on vahingollista niin yksittäisille uhreille kuin koko yhteiskunnallekin,

N.   ottaa huomion, että salliva asenne prostituutioon Euroopassa johtaa naisten lisääntyvään kauppaamiseen Eurooppaan seksuaalista hyväksikäyttöä varten ja seksiturismiin,

O.   ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvan väkivallan eri tyyppejä koskevia tietoja ei kerätä EU:ssa säännöllisesti eivätkä ne ole vertailukelpoisia, minkä vuoksi on vaikeaa varmistaa ilmiön todellinen laajuus ja löytää sopivia ratkaisuja tähän ongelmaan,

P.   ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhreja on hälyttävän paljon,

Q.   katsoo, että naisten esittäminen tiedotusvälineissä usein vääristyneellä tavalla kulutussuuntautuneina heikentää kunnioitusta ihmisarvoa kohtaan,

R.   ottaa huomioon, että naisten usein kokeman taloudellisen riippuvuuden lisäksi merkittäviä syitä siihen, että naispuoliset uhrit eivät ilmoita väkivallasta, ovat yhteiskunnassa vallitseva kulttuuri ja tulkinnat, että miesten naisiin kohdistama väkivalta on yksityisasia tai että tällainen väkivalta on usein naisten omaa syytä,

S.   ottaa huomioon, että naiset eivät usein ilmoita miesten heihin kohdistamia väkivallantekoja monimutkaisten psykologisten, taloudellisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuriin liittyvien syiden takia, ja koska he eivät monesti luota poliisiin, oikeusjärjestelmään, sosiaalitoimeen ja terveydenhuoltoon,

T.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on toistuvasti vaatinut toteuttamaan aloitteen kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevasta eurooppalaisesta teemavuodesta,

U.   ottaa huomioon, että YK on julistanut marraskuun 25. päivän kansainväliseksi päiväksi naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi ja että Euroopan parlamentissa järjestetään joulukuussa 2009 kansainvälinen seminaari naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta,

V.   katsoo, että on ehdottomasti otettava käyttöön kattava oikeudellinen väline, jolla torjutaan kaikenlaista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa Euroopassa, naiskauppa mukaan luettuna,

1.   vaatii jäsenvaltioita parantamaan kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevaa omaa lainsäädäntöään ja omia toimintalinjojaan etenkin kehittämällä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi kattavia kansallisia toimintasuunnitelmia, jotka perustuvat arvioihin naisiin kohdistuvan väkivallan vaikutuksista sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja jäsenvaltioiden kansainvälisiin sopimusvelvoitteisiin kaikenlaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamiseksi ja sisältävät konkreettisia toimenpiteitä miesten naisiin kohdistaman väkivallan ehkäisemiseksi, uhrien suojelemiseksi ja syytteiden nostamiseksi tekijöitä vastaan;

2.   kehottaa jäsenvaltioita tukemaan kansallisilla ohjelmilla ja rahoituksella vapaaehtoistahoja ja -järjestöjä, jotka tarjoavat turvapaikan ja psykologista tukea väkivallan uhriksi joutuneille naisille, jotta heitä voidaan vähintäänkin auttaa palaamaan työmarkkinoille ja saamaan näin takaisin täysi ihmisarvonsa;

3.   kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle kohdennetun ja johdonmukaisemman EU:n toimintasuunnitelman kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi komission 1. maaliskuuta 2006 päivätyn tiedonannon "Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010" (KOM(2006)0092) mukaisesti, jotta tasa-arvoa koskevaan toimintaohjelmaan vuosiksi 2011–2016 sisällytettäisiin toimenpiteitä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi sekä konkreettisia toimenpiteitä kaikenlaisen väkivallan ehkäisemiseksi, uhrien suojelemiseksi ja syytteiden nostamiseksi tekijöitä vastaan, sekä varmistamaan, että miesten naisiin kohdistaman väkivallan vaikutuksia sukupuolten väliseen tasa-arvoon arvioidaan kaikilla yhteisön politiikan aloilla ja että EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot toimivat koordinoidusti, sitoutuneesti ja johdonmukaisesti naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi;

4.   vaatii komissiota harkitsemaan mahdollisia uusia toimia naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi;

5.   kehottaa komissiota järjestämään korkean tason erityiskokouksen, johon osallistuisi poliittisten elimien, kansalaisyhteiskunnan sekä sosiaalisten ja institutionaalisten järjestöjen edustajia ja jolla pyrittäisiin edistämään johdonmukaisempia politiikkoja kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi;

6.   kehottaa unionia varmistamaan, että kaikilla väkivallan uhreilla, ihmiskaupan uhrit mukaan luettuna, on oikeus apuun ja tukeen uhrin kansalaisuudesta riippumatta ja että taataan suojelu perheväkivallan uhreiksi joutuneille naisille, joiden oikeudellinen asema saattaa olla riippuvainen heidän kumppanistaan;

7.   kehottaa EU:ta perustamaan järjestelmiä varmistamaan, että ihmiskaupan vaikutuksia sukupuolten väliseen tasa-arvoon arvioidaan kaikessa ihmiskaupan ehkäisemiseen ja torjumiseen pyrkivässä lainsäädännössä ja politiikassa, ja puuttumaan väkivallan perimmäisiin syihin ehkäisevillä toimilla, kuten seuraamukset, opetus ja valistuskampanjat;

8.   huomauttaa odottavansa yhä tuloksia komission tutkimuksesta, jossa tarkastellaan sukupuoleen perustuvaa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevaa lainsäädäntöä;

9.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan väkivallan uhriksi joutuneille naisille tehokkaan oikeusavun ja oikeussuojan heidän kansalaisuudestaan riippumatta ja riippumatta siitä, millä tavoin he osallistuvat poliisiviranomaisten tutkimuksiin;

10.   vaatii neuvostoa ja komissiota vahvistamaan selkeän oikeusperustan kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan, myös naiskaupan, torjunnalle;

11.   kehottaa komissiota aloittamaan kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyä ja torjumista koskevan kattavan direktiivin laatimistyöt;

12.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, joilla puututaan naisiin kohdistuvan väkivallan syihin, etenkin ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä ja valistuskampanjoilla, jotka koskevat kaikenlaista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa;

13.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään yhteisiin toimiin, joihin kuuluu perheväkivaltaa koskevia valistus- ja tiedotuskampanjoita ja toimintalinjoja, joilla muutetaan koulutuksen ja tiedotusvälineiden kautta yhteiskunnallisia stereotypioita naisten asemasta yhteiskunnassa, sekä edistämään hyvien käytäntöjen vaihtoa;

14.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja ihmisoikeusloukkausten sukupuolinäkökulmaan kansainvälisesti, erityisesti voimassa olevien ja neuvoteltavien kahdenvälisten kumppanuussopimusten ja kansainvälisten kauppasopimusten yhteydessä;

15.   pahoittelee tässä yhteydessä, ettei merkityksellistä sukupuolinäkökulmaa ole otettu mukaan ennen tällaisten sopimusten tekemistä suoritettaviin kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten pakollisiin arviointeihin, puhumattakaan seksuaalisesta väkivallasta, ja että välineet sukupuolten väliseen tasa-arvoon aiheutuvien vaikutusten arvioimiseksi puuttuvat, ja kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman pian ehdotuksen tämän ongelman ratkaisemiseksi;

16.   kehottaa jäsenvaltioita ottamaan asiaankuuluvalla tavalla huomioon erityisolosuhteet, jotka koskevat tiettyjä väkivallalle erityisen alttiita naisryhmiä, kuten vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset, maahanmuuttajanaiset, pakolaisnaiset, köyhyydessä maaseudulla tai syrjäisissä yhteisöissä elävät naiset, laitoksissa tai vankiloissa olevat naiset, tytöt, homoseksuaaliset naiset, vammaiset naiset ja ikääntyneet naiset;

17.   vaatii jäsenvaltioita vauhdittamaan toimia sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi nuorten keskuudessa kohdennetuilla valistustoimilla ja paremmalla yhteistyöllä sidosryhmien ja tähän ilmiöön liittyvien tahojen kuten perheiden, koulujen, julkisen elämän ja tiedotusvälineiden välillä;

18.   kehottaa komissiota puuttumaan myös naisiin kohdistetun väkivallan kansainvälisiin ulottuvuuksiin yritysten sosiaalista vastuuta koskevan työnsä yhteydessä, erityisesti vientiteollisuuden vapaa-alueilla toimivissa eurooppalaisissa yrityksissä;

19.   korostaa, että on tärkeää kouluttaa miesten väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten parissa työskenteleviä henkilöitä, mukaan lukien oikeusjärjestelmän ja lainvalvonnan edustajat, erityisesti poliisi, tuomioistuimet, sosiaalitoimi, terveydenhuolto ja oikeudelliset palvelut, työmarkkinajärjestöt, työnantajat ja ay-liike;

20.   kehottaa luomaan mekanismeja, jotta sukupuoleen perustuvan väkivallan tai ihmiskauppaverkostojen naisuhrit voivat saada helpommin maksutonta oikeusapua, jonka avulla he voivat puolustaa oikeuksiaan kaikkialla unionissa; vaatii, että on parannettava oikeudellisen alan ammattilaisten välistä koordinointia ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa syrjinnän ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunnassa ja että on löydettävä tapoja eliminoida esteet oikeudellisen toimenpiteen tunnustamiseksi muissa jäsenvaltioissa, mukaan lukien tuomiot sukupuoleen perustuvista väkivaltarikoksista ja lähestymiskieltomääräykset väkivaltaisille miehille;

21.   on tyytyväinen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevien erityistuomioistuinten perustamiseen joissakin jäsenvaltiossa ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita seuraamaan tätä aloitetta;

22.   katsoo, että eurooppalaisessa rikosrekisteritietojen vaihtojärjestelmässä (ECRIS) olisi annettava näkyvä asema naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeville rekisteritiedoille;

23.   vaatii jäsenvaltioita perustamaan tiiviissä yhteistyössä Euroopan tasa-arvoinstituutin kanssa yhdenmukaisen järjestelmän, jonka avulla kerätään tilastotietoja naisiin kohdistuvasta väkivallasta, myös murhista, joiden tausta on perheväkivallassa tai joissa tekijä ja uhri ovat toisilleen läheisiä, jotta voitaisiin saada vertailukelpoisia tietoja naisiin kohdistuvasta väkivallasta kaikkialla EU:ssa;

24.   vaatii jäsenvaltioita kriminalisoimaan ilman uhrin suostumusta tapahtuvan seksuaalisen väkivallan ja raiskauksen, myös avioliitossa ja virallistamattomissa parisuhteissa ja/tai kun tekijänä on miespuolinen sukulainen, ja varmistamaan, että näistä rikoksista nostetaan automaattisesti syyte ja torjutaan kaikki viittaukset kulttuuri-, perinne- tai uskontosidonnaisiin käytäntöihin lieventävänä asianhaarana naisiin kohdistuvan väkivallan yhteydessä, mukaan lukien kunniarikokset ja naisten sukupuolielinten silpominen;

25.   panee merkille, että eräissä jäsenvaltioissa on toteutettu toimia, joilla pyritään kriminalisoimaan seksuaalinen väkivalta parisuhteessa, erityisesti avioliitossa; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan näiden toimien tuloksia parhaita käytäntöjä koskevan tiedonvaihdon edistämiseksi kaikkialla Euroopassa;

26.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi; huomauttaa, että yhteisön alueella asuvien maahanmuuttajien olisi oltava tietoisia siitä, että naisten sukuelinten silpominen on vakava hyökkäys naisten terveyttä vastaan ja ihmisoikeuksien loukkaus; kehottaa jäsenvaltioita joko panemaan täytäntöön erityisiä säännöksiä, jotka koskevat naisten sukuelinten silpomista, tai antamaan tätä koskevia säädöksiä ja saattamaan jokaisen naisten sukuelinten silpomiseen syyllistyvän henkilön rikosoikeudelliseen vastuuseen;

27.   kehottaa EU:ta takaamaan, että kaikilla miesten naisiin kohdistaman väkivallan uhreilla on oikeus apuun ja tukeen;

28.   vaatii jäsenvaltioita tutkimaan viipymättä romaninaisiin kohdistuvia törkeitä ihmisoikeusloukkauksia, rankaisemaan syyllisiä ja järjestämään asianmukaiset korvaukset pakkosteriloinnin uhreille;

29.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja YK:n pääsihteerille.

(1) EYVL C 59, 23.2.2001, s. 258. (2) EUVL C 320 E, 15.12.2005, s. 247. (3) EYVL C 304, 6.10.1997, s. 55. (4) EUVL C 288 E, 25.11.2006, s. 66. (5) EUVL C 227 E, 4.9.2008, s. 140. (6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0161.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2009 Somalian rannikkovesien merirosvouksen poliittisesta ratkaisemisesta

P7_TA(2009)0099 RC-B7-0158/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Somalian tilanteesta,

–   ottaa huomioon 23. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman merirosvoudesta(1),

–   ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman siviilien murhien arkipäiväistymisestä Somaliassa(2),

–   ottaa huomioon ulkosuhteiden neuvoston kokouksessa 27. heinäkuuta 2009 hyväksytyt päätelmät (12354/2009) ja 17. marraskuuta 2009 hyväksytyt päätelmät (15914/2009),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin sotilasoperaatiosta, jolla osallistutaan Somalian rannikkovesillä tapahtuneiden merirosvousten ja aseellisten ryöstöjen estämiseen, ehkäisyyn ja torjuntaan (Atalanta), 8. joulukuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/918/YUTP(3) (sotilasoperaation nimi on operaatio Atalanta),

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmat S/RES 1814 (2008), 1816 (2008), 1838 (2008), 1846 (2008), 1851 (2008), 1863 (2009) ja 1972 (2009),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin ja Kenian hallituksen välisen kirjeenvaihdon edellytyksistä ja järjestelyistä, jotka koskevat merirosvoukseen syyllistymisestä epäiltyjen, Euroopan unionin johtaminen merivoimien (EUNAVFOR) pidättämien henkilöiden ja EUNAVFORin takavarikoiman omaisuuden siirtoa EUNAVFORilta Kenian huostaan ja näiden henkilöiden kohtelua ja tämän omaisuuden käsittelyä siirron jälkeen,

–   ottaa huomioon 30. lokakuuta 2009 päätökseen saatetun EU:n ja Seychellien tasavallan kirjeenvaihdon, joka mahdollistaa EUNAVFORin toiminta-alueellaan kiinniottamien merirosvouksesta ja aseellisista ryöstöistä epäiltyjen henkilöiden siirron Seychelleille,

–   ottaa huomioon Djiboutin rauhansopimuksen sopimuspuolten 25. marraskuuta 2008 sopimat pääperiaatteet, erityisesti yhtenäishallituksen ja useita tahoja edustavan parlamentin perustamisen Somaliaan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että äskettäiset uudet taistelut islamilaisten tuomioistuinten liiton kapinallisten ja siirtymäkauden liittohallituksen ja Afrikan unionin AMISOM-operaation joukkojen välillä ovat johtaneet epävakaisuuden lisääntymiseen ja ihmishenkien menetyksiin Somaliassa,

B.   ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö kunnioittaa Somalian itsemääräämisoikeutta, alueellista koskemattomuutta, poliittista riippumattomuutta ja yhtenäisyyttä,

C.   ottaa huomioon, että Somaliassa ei ole ollut toimivaa hallitusta sen jälkeen, kun Siad Barren hallinto syrjäytettiin vuonna 1991, ja katsoo, että poliittinen tilanne on siitä saakka ollut sekasortoinen ja sitä ovat leimanneet klaanien väliset taistelut ja ryöstely,

D.   panee merkille, että Somalian pääkaupungin Mogadishun turvallisuustilanteen huonontuminen on estänyt kansallisia ja kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä torjumasta kehittymässä olevaa humanitaarista katastrofia ja toimimasta hätätilanteissa,

E.   katsoo, että laajalle levinneitä ihmisoikeusrikkomuksia ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksia, joihin kaikki Somalian konfliktin osapuolet ovat syyllistyneet – ja joita ovat etenkin kidutus ja pahoinpitelyt, raiskaukset, oikeuden päätökseen perustumattomat teloitukset, mielivaltaiset pidätykset ja hyökkäykset siviilejä, toimittajia ja ihmisoikeusaktivisteja sekä siviili-infrastruktuuria vastaan – esiintyy edelleen Somaliassa,

F.   on huolestunut sisällissodan pitkittymisestä Somaliassa ja sen seurauksista maan rauhanprosessille ja sovinnonteolle samoin kuin koko Afrikan sarven turvallisuudelle ja vakaudelle,

G.   ottaa huomioon, että merirosvojen hyökkäykset ovat aivan viime aikoihin saakka kohdistuneet kauppa-alusten lisäksi Maailman elintarvikeohjelman aluksiin, kalastusaluksiin ja matkailijoita kuljettaviin aluksiin,

H.   katsoo, että merirosvous osin johtuu Somalian väkivaltaisesta ja poliittisesti epävakaasta tilanteesta ja myös osaltaan myötävaikuttaa siihen, että sillä on välittömiä vaikutuksia koko muuhun Afrikan sarven alueeseen ja että siitä aiheutuu seurauksia Somalian siviiliväestölle uhkailun, kehityksen puutteen ja ruoka-avun ja muiden humanitaaristen ponnistelujen keskeytysten muodossa,

I.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni päätti käynnistää 8. joulukuuta 2008 osana EU:n Afrikan sarvessa toteuttamaa laajempaa toimintaa edellä mainitun EU:n kautta aikojen ensimmäisen merivoimien EUNAVFOR Atalanta -operaation, jonka tehtävänä on ehkäistä ja torjua merirosvoutta ja aseellisia ryöstöjä Somalian rannikolla ja suojata kauppa-aluksia ja erityisesti Maailman elintarvikeohjelman aluksia, jotka toimittavat elintarvikeapua Somaliassa maan sisällä siirtymään joutuneille henkilöille,

J.   ottaa huomioon, että joulukuusta 2008 lähtien EUNAVFOR Atalanta -operaatio on tarjonnut erittäin tärkeää suojelua 50:lle Maailman ruokaohjelman alukselle, jotka ovat toimittaneet noin 300 000 tonnia elintarvikkeita suorana apuna 1,6 miljoonalle somalialaiselle,

K.   ottaa huomioon, että neuvosto päätti edellä mainitussa 27. heinäkuuta 2009 pidetyssä ulkosuhteiden neuvoston kokouksessa tehostaa EU:n osallistumista rauhan ja kehityksen edistämiseen Somaliassa tiiviissä yhteistyössä erityisesti YK:n ja Afrikan unionin ja myös muiden toimijoiden kanssa ja on tässä tarkoituksessa tutkinut EU:n mahdollisuuksia osallistua kansainvälisiin toimiin, myös turvallisuuden alalla,

L.   ottaa huomioon, että neuvosto hyväksyi edellä mainitussa 17. marraskuuta 2009 pidetyssä ulkosuhteiden neuvoston kokouksessa kriisinhallintakonseptin sellaista mahdollista Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, jäljempänä 'ETPP', operaatiota varten, jolla tuettaisiin Somalian siirtymäkauden liittohallituksen kahden tuhannen henkilön vahvuisten turvallisuusjoukkojen kouluttamista,

M.   ottaa huomioon, että merirosvouksesta on tullut kannattavaa liiketoimintaa, jossa ihmisistä vaaditaan huimia lunnaita, ja että nykypäivän merirosvot käyttävät kehittyneitä menetelmiä ja ovat erittäin hyvin aseistettuja, noudattavat selkeää strategiaa ja pystyvät nopeasti mukautumaan uusiin taktiikoihin,

N.   toteaa, että kansainvälisten kumppanien antama pitkän aikavälin apu ei voi olla tehokasta ilman turvallisuustilanteen vakauttamista,

O.   ottaa huomioon, että islamilaisten tuomioistuinten liiton kapinalliset ovat torjuneet kaikenlaiset poliittiset yhteydenotot ja sovinnontekopyrkimykset, jotka perustuvat pysyvän poliittisen ratkaisun edellytykset Somaliaan luovaan Djiboutin rauhanprosessiin,

P.   ottaa huomioon, että EUNAVFOR Atalanta -operaatioon osallistuva sotilashenkilöstö voi pidättää, vangita ja siirtää henkilöitä, joita epäillään osallistumisesta merirosvoukseen ja aseellisiin ryöstöihin sen toiminta-alueella; ottaa huomioon, että epäillyt henkilöt voidaan asettaa syytteeseen EU:n jäsenvaltiossa tai Keniassa, kuten määrätään EU:n kanssa 6. maaliskuuta 2009 tehdyssä sopimuksessa, jossa Kenian viranomaisille myönnetään oikeus saattaa heidät oikeuden eteen,

Q.   ottaa huomioon, että YK:n ympäristöohjelman (UNEP) raportin mukaan Somalian rannikolle on kuljetettu laittomasti valtavia määriä myrkyllisiä jätteitä, jotka vuotavat mereen, jättäen täysin huomiotta paikallisväestön terveyden ja ympäristönsuojelun,

1.   tuomitsee voimakkaasti kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuksien vakavat loukkaukset, joihin kaikki Somalian konfliktin osapuolet ovat syyllistyneet; vaatii vihamielisyyksien välitöntä lopettamista ja pyytää kaikkia aseellisia ryhmittymiä pikaisesti luopumaan aseistaan ja liittymään aitoon laajapohjaiseen vuoropuheluun siirtymäkauden liittohallituksen kanssa; vaatii, että kaikkien sotaakäyvien osapuolten on pidättäydyttävä siviileihin kohdistuvista summittaisista hyökkäyksistä, ja kehottaa asettamaan riippumattoman paneelin, joka tutkii sotarikokset ja ihmisoikeusloukkaukset;

2.   toistaa jälleen tukevansa presidentti Sheikh Sharif Sheikh Ahmedin johtamaa siirtymäkauden liittohallitusta sekä presidentin sitoumusta kunnioittaa Djiboutin rauhansopimuksessa vahvistettuja periaatteita, joihin kuuluvat sovinnon ilmapiiri ja pyrkimys kattavaan poliittiseen prosessiin; tuomitsee aseelliset hyökkäykset Somalian siirtymäkauden liittohallitusta sekä YK:ta ja kansalaisjärjestöjä vastaan;

3.   muistuttaa, että kansainvälinen yhteisö ja kaikki konfliktin osapuolet ovat velvollisia suojelemaan siviilejä, sallimaan avun toimittamisen ja kunnioittamaan humanitaarista toimintaa ja avustustyöntekijöiden turvallisuutta; vaatii tästä syystä luomaan välittömästi tarvittavat edellytykset sille, että Somalian humanitaariseen katastrofiin voidaan puuttua asianmukaisesti;

4.   panee erittäin tyytyväisenä merkille, että EUNAVFOR Atalanta -operaatio on jatkuvasti onnistunut parantamaan meriturvallisuutta Somalian rannikon edustalla suojelemalla avustuslähetyksiä maahan kuljettavia Maailman elintarvikeohjelman tilausaluksia, ratkaisevan tärkeitä tavaratoimituksia Somaliassa toteutettavalle Afrikan unionin rauhantukioperaatiolle kuljettavia aluksia ja muita suojattomia aluksia; kehottaa neuvostoa jatkamaan operaatiota vielä vuodella sen nykyisen toimeksiannon päättyessä 12. joulukuuta 2009; tukee toiminta-alueen mahdollista laajentamista etelän suuntaan merirosvouksen vuoksi, mutta korostaa, että laajennus ei saisi vaikuttaa operaation perustavoitteeseen, joka on Maailman elintarvikeohjelman merikuljetusten ja suojattomien kauppa-, kalastus- ym. alusten suojelu;

5.   korostaa, että merirosvous avomerellä heikentää merkittävästi turvallisuustilannetta ja sillä on vakavia seurauksia ruoka-avun toimittamiselle entisestään kriittisessä humanitaarisessa tilanteessa;

6.   korostaa, että taistelu merirosvousta vastaan voi onnistua ainoastaan, jos puututaan ongelman perussyihin, jotka ovat lähtöisin maista ja joita ovat esimerkiksi köyhyys ja valtion rakenteiden romahtaminen ja joista voidaan päästä eroon ainoastaan palauttamalla rauha, edistämällä kehitystä sekä lujittamalla valtiollisia rakenteita Somaliassa;

7.   katsoo, että niin kauan kuin kansainvälinen yhteisö ei saa aikaan poliittista ratkaisua ongelmaan, joka koskee Somalian luotettavuutta valtiona, EUNAVFOR Atalanta -operaation toteuttama turvallisuusstrategia on pidettävä voimassa ja sitä on jopa vahvistettava operaation käytössä olevien joukkojen resurssien osalta;

8.   kehottaa siksi neuvostoa tarkastelemaan mahdollisuutta perustaa uusi pienimuotoinen ETPP-operaatio EUNAVFOR Atalanta -operaation rinnalle, jotta voitaisiin osallistua siirtymäkauden liittohallituksen turvallisuusjoukkojen koulutukseen ja saattaa siten nykyiset aloitteet – erityisesti Ranskan Djiboutissa ja Ugandan osana AMISOM-operaation koulutusohjelmaa toteuttamat aloitteet – keskenään johdonmukaisiksi varmistamalla, että niissä toteutetaan samantyyppisiä toimia; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti siihen, että jäsenvaltiot hyväksyivät 17. marraskuuta 2009 kriisinhallintakonseptin mahdollista uutta Somalian ETPP-operaatiota varten, mutta vaatii, että tämän konseptin hyväksyminen ei missään tapauksessa saa automaattisesti johtaa päätökseen operaation käynnistämisestä, koska tällaisen päätöksen on perustuttava perusteellisempaan tilannearvioon paikan päällä, jolla varmistetaan ihmisoikeuksien kunnioittaminen, palkanmaksu, varusteiden saatavuus sekä koulutettujen turvallisuusjoukkojen integroiminen valtion rakenteisiin ja komentorakenteisiin siten, että joukot eivät palatessaan käänny sitä hallitusta vastaan, jota niiden oletetaan suojelevan;

9.   pitää valitettavana sitä, että 35–40 prosenttia alueella liikkuvista aluksista on merenkulun turvallisuuden koordinointikeskuksen rekisterin ulkopuolisia aluksia ja että tästä syystä mainitut alukset eivät ole tietoisia erityisestä turvallisuusuhasta; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki niiden alukset ovat rekisterissä; kehottaa kaikkia aluksia noudattamaan EUNAVFOR Atalanta -operaation suosituksia mahdollisimman korkean turvallisuustason varmistamiseksi, mikä vähentäisi hyökkäysten tai vangiksi joutumisen vaaraa;

10.   pahoittelee, että somalimerirosvojen vaatimuksiin ei suhtauduta riittävällä päättäväisyydellä eikä sovelleta tarvittavia pakkokeinoja, mikä saattaa jatkossa johtaa haitallisiin ja ei-toivottuihin vaikutuksiin kannustamalla uusiin merirosvouksiin alueella;

11.   ilmaisee tukevansa edelleen AMISOM-operaatiota, koska sillä on keskeinen rooli rauhanprosessissa; vaatii, että ennen kuin EU:n yhteistoimintaa Afrikan unionin ja AMISOM-operaation kanssa jatketaan, on määriteltävä kiireellisimmät tarpeet ja mahdolliset tavat lisätä EU:n tukea, jotta AMISOMia autetaan kehittämään valmiuksiaan toimeksiantonsa mukaisesti;

12.   kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja erityisesti EU:ta lisäämään maan sisällä siirtymään joutuneille ja apua tarvitseville ihmisille annettavaa humanitaarista apua;

13.   katsoo, että somalinaisten järjestöjen ja siviiliyhteiskunnan osallistumisella voisi olla myönteinen rooli kansallisessa sovintoprosessissa;

14.   kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan mahdollisuutta kouluttaa miehistöjä ja kalastajia valmistaakseen heitä panttivangiksi joutumisen varalta;

15.   vaatii, että on jälleen alettava soveltaa ja valvoa tiukasti YK:n vuonna 1992 asettamaa Somalian vastaista aseidenvientikieltoa, jota ei juurikaan noudateta; vaatii, että Somalian vastaisen aseidenvientikiellon rikkojat asetetaan vastuuseen;

16.   kehottaa YK:ta ja komissiota tutkimaan perinpohjaisesti myrkyllisten jätteiden sijoittamista Somalian rannikolla ja siellä harjoitettavaa laitonta kalastusta, määrittämään vastuulliset kaikilla eri tasoilla, tukemaan ponnisteluja saattaa oikeuden eteen näihin rikoksiin syyllistyneet ja varmistamaan, että ympäristön pilaantumiseen puututaan kattavasti;

17.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Afrikan unionin, YK:n ja Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön pääsihteereille, Somalian siirtymäkauden liittohallituksen presidentille, Etiopian hallitukselle sekä yleisafrikkalaiselle parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0519. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0313. (3) EUVL L 330, 9.12.2008, s. 19.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2009 savuttomista ympäristöistä

P7_TA(2009)0100 B7-0164/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 152 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan,

–   ottaa huomioon komission 30. kesäkuuta 2009 tekemän ehdotuksen neuvoston suositukseksi savuttomista ympäristöistä (KOM(2009)0328),

–   ottaa huomioon komission 30. tammikuuta 2007 antaman vihreän kirjan "Tavoitteena savuton Eurooppa: EU:n toimintavaihtoehdot" (KOM(2007)0027),

–   ottaa huomioon 24. lokakuuta 2007 vihreästä kirjasta "Tavoitteena savuton Eurooppa: Euroopan toimintavaihtoehdot" antamansa päätöslauselman(1),

–   ottaa huomioon Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmasta (2004–2010)(2) 23. helmikuuta 2005 ja aiheesta "Väliarvio Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmasta (2004–2010)"(3) 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon vuonna 2003 tehdyn tupakoinnin torjuntaa koskevan Maailman terveysjärjestön (WHO) puitesopimuksen (FCTC) ja etenkin sen 8 artiklan (tupakansavulle altistumiselta suojeleminen) ja 14 artiklan (kysynnän vähentämiseen tähtäävät toimet – tupakkariippuvuus ja tupakoinnin lopettaminen),

–   ottaa huomioon tupakoinnin lopettamiseen tähtäävää politiikkaa koskevan WHO:n eurooppalaisen strategian vuodelta 2004,

–   ottaa huomioon WHO:n vuonna 2007 antamat suositukset passiiviselle tupakoinnille altistuvien suojelusta,

–   ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–   ottaa huomioon neuvoston julkilausuman savuttomista ympäristöistä,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että tupakka on vältettävissä olevien kuolemantapausten suurin yksittäinen syy ja aiheuttaa Euroopan unionissa yli puoli miljoonaa kuolemantapausta vuosittain(4),

B.   ottaa huomioon, että tupakan arvioidaan voivan olla syynä 25 prosenttiin kaikista syöpäkuolemista ja 15 prosenttiin kaikista kuolemantapauksista Euroopan unionissa(5), ottaa huomioon, että varovaisten arvioiden mukaan vuonna 2002 EU:ssa menehtyi 7 300 aikuista, joista 2 800 tupakoimattomia, työpaikalla tapahtuneen ympäristön tupakansavulle altistumisen seurauksena; ottaa lisäksi huomioon 72 000 aikuisten kuolemantapausta, joista 16 400 tupakoimattomien kuolemia, liittyi kotona tapahtuneeseen ympäristön tupakansavulle altistumiseen(6),

C.   ottaa huomioon, että maaliskuussa 2009 tehdyn Eurobarometri-kyselyn mukaan 70 prosenttia Euroopan unionin väestöstä ei tupakoi ja että kansalaisten laaja enemmistö kannattaa tupakoinnin kieltämistä kaikilla julkisilla paikoilla (työpaikat, ravintolat, baarit ja pubit),

D.   ottaa huomioon, että vaikka on ilmiselvää, että lapset ovat erityisen alttiita ympäristön tupakansavulle, sellaiset tutkimustiedot, joissa keskitytään erityisesti vaikutuksiin, joita ilmenee lasten altistuessa pitkään ja järjestelmällisesti ympäristön tupakansavulle, eivät joko ole riittäviä tai niitä ei ole saatavilla, ja että asianmukaista tietoa tarjoava tutkimus voidaan valmistella tehokkaammin yleiseurooppalaisella tasolla ja se on parempi kuin 27 eri jäsenvaltiossa tehtävät 27 eri tutkimusta,

E.   ottaa huomioon, että altistuminen ympäristön tupakansavulle eli passiivinen tupakointi lisää huomattavasti kuolleisuutta, sairastuvuutta ja työkyvyttömyyttä EU:ssa,

F.   ottaa huomioon, että tupakan savu on monimutkainen myrkyllinen seos, jossa on yli 4 000 kaasumaista tai hiukkasmaista yhdistettä, joista 69 on tunnettuja syöpää aiheuttavia aineita ja monet myrkyllisiä aineita,

G.   ottaa huomioon, että WHO:n Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus on luokitellut ympäristön tupakansavun tunnetuksi ihmiselle syöpää aiheuttavaksi aineeksi,

H.   ottaa huomioon, että ympäristön tupakansavulle altistumisessa ei ole olemassa turvallista tasoa ja että kaikilla on oikeus korkealaatuiseen terveyden suojeluun ja heitä olisi suojeltava tupakansavulle altistumiselta ja että lapset ovat erityisen herkkiä tupakansavulle altistumiselle,

I.   ottaa huomioon, että tupakoijilla on enemmän poissaoloja lyhyt- tai pitkäkestoisten sairauksien takia kuin tupakoimattomilla tai tupakoinnin lopettaneilla, mikä lisää tupakan kulutuksesta aiheutuvia valtavia kustannuksia yksilöille, työnantajille, liikeyrityksille ja koko taloudelle,

J.   ottaa huomioon, että lapset eivät voi itse antaa suostumustaan ympäristön tupakansavulle altistumiselle sisätiloissa ja että heillä on oikeus suojeluun ja oikeus siihen, ettei heille aiheudu haittaa terveydelle vaarallisista käytännöistä,

K.   ottaa huomioon, että raskauden aikana tupakansavulle altistuminen saattaa lisätä epämuodostumien, keskenmenon, sikiökuoleman ja ennenaikaisen synnytyksen riskiä, rajoittaa sikiön pituuskasvua ja aiheuttaa pienemmän päänympäryksen tai kevyemmän syntymäpainon, ja että passiivisen tupakoinnin ja välikorvantulehdusten, keuhkojen toimintahäiriöiden, astman ja kätkytkuolemien välillä vallitsee yhteys,

L.   ottaa huomioon, että todisteiden mukaan savuttomuutta edistävien toimien käyttöönotto on parantanut kokonaisuudessaan työoloja ja vähentänyt tupakointiin liittyvää sairastuvuutta (esim. äkilliset sepelvaltimotautikohtaukset, hengitystiesairaudet tai sydänlihastulehdukset),

M.   toteaa, että tupakan kulutuksesta terveydenhoitojärjestelmille aiheutuvat kustannukset lankeavat kaikkien eivätkä pelkästään niiden aiheuttajien maksettaviksi,

N.   ottaa huomioon, että EU ja 26 sen 27 jäsenvaltiosta ovat jo allekirjoittaneet ja ratifioineet tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen; muistuttaa myös WHO:n perussäännön johdanto-osasta, jossa todetaan, että mahdollisimman hyvän terveydentilan omaaminen on jokaisen ihmisen perusoikeus,

O.   ottaa huomioon, että tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen 8 artiklassa asetetaan sopimuspuolille oikeudellinen velvoite hyväksyä ja toteuttaa kansallisessa lainsäädännössä määritetyillä kansallisen oikeudenkäyttövallan aloilla ja aktiivisesti edistää muilla oikeudenkäyttötasoilla sellaisten toimenpiteiden hyväksymistä ja toteuttamista, joilla ehkäistään mahdollisimman tehokkaasti altistumista tupakansavulle sisätiloissa sijaitsevilla työpaikoilla, julkisissa liikennevälineissä, julkisissa sisätiloissa ja tarpeen mukaan muilla julkisilla paikoilla,

P.   ottaa huomioon, että parlamentti on kehottanut jäsenvaltioita ottamaan lokakuuhun 2009 mennessä käyttöön rajoittamattoman tupakointikiellon Euroopan unionin kaikilla sisätiloissa sijaitsevilla työpaikoilla, myös ravitsemusalan yrityksissä, sekä kaikissa julkisissa sisätiloissa ja julkisissa liikennevälineissä,

Q.   ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden kansalliset lainsäädännöt vaihtelevat huomattavasti,

1.   pahoittelee, että puheenjohtajavaltio päätti hyväksyä neuvoston suosituksen ilman parlamentin lausuntoa;

2.   pahoittelee, että savuttomia ympäristöjä koskevien kattavien säännösten puuttuminen suurimmasta osasta jäsenvaltioita (erityisesti hotelli- ja ravintola-alalla ja vapaa-aika-alalla) johtaa eri ammattiryhmien ja sosiaalis-taloudellisten ryhmien eriarvoisuuteen, sillä hotelli- ja ravintola-alan työntekijät altistuvat tupakansavulle yli viisi tuntia päivässä kolme kertaa todennäköisemmin kuin toimistotyöntekijät;

3.   huomauttaa, että parlamentti on jatkuvasti puolustanut voimakkaampia toimia tupakkariippuvuuteen puuttumiseksi ja nuorten tupakansavulle altistumisen vähentämiseksi;

4.   painottaa tupakansavulle altistumisen vakavia haitallisia vaikutuksia, erityisvaikutuksia, joita haitallisille aineille altistumisella voi olla herkkänä lapsuusaikana, ja sitä, että lapset eivät ole oikeustoimikelpoisia antaakseen suostumuksensa altistumiselle pitkään ja järjestelmällisesti ympäristön tupakansavulle;

5.   korostaa, että erilaiset kansalliset lainsäädännöt johtavat jäsenvaltioiden välisiin valtaviin eroihin tupakansavulle altistumiselta suojelemisessa;

6.   pitää tärkeänä, että jäsenvaltioiden nykyisessä tupakointikieltoa koskevassa lainsäädännössä olisi noudatettava yhdenvertaisuuden periaatetta hotelli- ja ravintola-alan erityyppisten yritysten kesken samalla kun taataan oikeusvarmuus;

7.   pitää myönteisenä, että EU kehittää aktiivisesti kattavaa tupakoinnin torjuntaa koskevaa politiikkaa, johon sisältyy lainsäädäntötoimia, tuki Euroopan laajuisille toimille tupakoinnin ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi, tupakan torjunnan valtavirtaistaminen lukuisiin muihin yhteisön politiikkoihin ja EU:n aseman vakiinnuttaminen tärkeänä toimijana tupakoinnin torjunnassa maailmanlaajuisella tasolla;

8.   pitää myönteisenä EU:n halua torjua tupakan kulutusta sekä sen toimintalinjoissa äskettäin osoitettua johdonmukaisuutta;

9.   painottaa, että perustamissopimuksen 137 ja 152 artiklaan perustuva sitova lainsäädäntö voisi mahdollisesti vähentää ympäristön tupakansavulle altistumisen yleistymistä ja siihen liittyvää terveydellistä ja taloudellista taakkaa; tunnustaa kuitenkin, että nämä artiklat ja erityisesti 137 artikla eivät koske suoraan lasten erityisongelmia;

10.   painottaa, että työntekijöiden ja tupakoimattomien terveyttä voidaan suojella ainoastaan kattavalla tupakointikiellolla, jota sovelletaan kaikissa työpaikkojen sisätiloissa, myös ravitsemusalan yrityksissä, sekä kaikissa julkisissa sisätiloissa ja julkisissa liikennevälineissä, millä lisäksi tehdään tupakoinnin lopettaminen tupakoitsijoille selvästi helpommaksi;

11.   pitää myönteisenä sellaisten jäsenvaltioiden menettelyä, jotka ovat jo toteuttaneet tehokkaita toimia, joilla varmistetaan tupakansavulle altistumiselta suojeleminen; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan tupakoimattomien suojelua koskevien sääntöjen käyttöönottoa työntekijöiden terveyden suojelun alalla ja lujittamaan meneillään olevia ponnisteluja tupakoimattomien suojelemiseksi;

12.   kehottaa komissiota teettämään selvityksen kustannuksista, joita tupakointi ja tupakansavulle altistuminen seurauksineen aiheuttaa kansallisille terveydenhoitojärjestelmille ja EU:n taloudelle;

13.   ehdottaa, että neuvosto suosittaa, että jäsenvaltiot käynnistävät jatkuvan vuoropuhelun ja kuulemisen kaikkien asianomaisten toimijoiden kanssa tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen sopimuspuolten konferenssissa vuonna 2009 hyväksyttyjen mainitun sopimuksen 5.3 artiklan täytäntöönpanoa koskevien suuntaviivojen mukaisesti, jotta varmistetaan kaikkien toimijoiden tuki tupakan torjuntaa koskeville kansallisille strategioille ja ohjelmille;

14.   uudistaa komissiolle antamansa kehotuksen esittää ehdotus tupakkatuotteita koskevan direktiivin 2001/37/EY(7) tarkistamiseksi, mukaan lukien ainakin edellä mainitun parlamentin 24. lokakuuta 2007 antamaan päätöslauselmaan sisältyvät muutokset;

15.   kehottaa komissiota teettämään kattavan selvityksen vaikutuksista, joita ilmenee lasten altistuessa pitkään ja järjestelmällisesti ympäristön tupakansavulle kaikissa heidän toiminnoissaan;

16.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään sekä ehdotettua neuvoston suositusta että jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä perustana panokselleen laadittaessa tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen 14 artiklan (kysynnän vähentämiseen tähtäävät toimet – tupakkariippuvuus ja tupakoinnin lopettaminen) täytäntöönpanemiseksi suuntaviivoja, jotka hyväksytään mainitun puitesopimuksen sopimuspuolten seuraavassa konferenssissa;

17.   kannustaa komissiota toteuttamaan edelleen EU-tason täydentäviä toimia, kuten valistustoimia, tupakkatuotteiden pakkauksissa olevat tiedot mukaan luettuina, jotka yhdistetään kansallisten tiedotuskampanjoiden kanssa tupakoinnin lopettamiseksi;

18.   pitää olennaisen tärkeänä, että samoin kuin Tupakaton Eurooppa -ohjelmaa edistävien toimien yhteydessä komissio tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa varustautuu uusilla keinoilla torjuakseen erilaista tupakkatuotteiden laitonta kauppaa ja väärennöksiä etenkin Internetissä niistä kuluttajien terveydelle aiheutuvien välittömien ja kasvaneiden vaarojen vuoksi;

19.   muistuttaa, että täysimääräiseen ja täsmälliseen valvontaan ja täytäntöönpanoon tarvitaan tehokkaita toimenpiteitä; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat jo ratifioineet tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen, panemaan täytäntöön puitesopimuksen suositukset sen 8 artiklan velvoitteiden nojalla sekä raportoimaan komissiolle kaksi kertaa vuodessa täytäntöönpanon etenemisestä;

20.   kehottaa jälleen kerran puhemiestä ja puhemiehistöä, joiden on toimittava esikuvana jäsenvaltioille, asettamaan kaikkia parlamentin tiloja koskevan ehdottoman tupakointikiellon, joka tulee voimaan välittömästi; edellyttää, että kiellon noudattamista valvotaan tiukasti;

21.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja WHO:lle.

(1) EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 447. (2) EYVL C 304 E, 1.12.2005, s. 264. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0410. (4) http://ec.europa.eu/health/ph_determinants/life_style/Tobacco/tobacco_en.htm. (5) http://ec.europa.eu/health/ph_determinants/life_style/Tobacco/tobacco_en.htm (6) The Smoke Free Partnership (2006). Lifting the smokescreen: 10 reasons for a smoke free Europe – Brussels, Belgium: European Respiratory Society. (7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/37/EY, annettu 5. kesäkuuta 2001, tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (EYVL L 194, 18.7.2001, s. 26).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2009 ILO:n ajan tasalle saatetuiksi luokittelemista yleissopimuksista

P7_TA(2009)0101 RC-B7-0165/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ajan tasalle saatetuiksi luokittelemat yleissopimukset,

–   ottaa huomioon ILO:n 10. kesäkuuta 2008 hyväksymän julkilausuman sosiaalisesti oikeudenmukaisesta globalisaatiosta,

–   ottaa huomioon ILO:n 19. kesäkuuta 2009 hyväksymän kansainvälisen työllisyyssopimuksen (Global Jobs Pact),

–   ottaa huomioon komission 2. heinäkuuta 2008 antaman tiedonannon uudistetusta sosiaalisesta toimintaohjelmasta (KOM(2008)0412),

–   ottaa huomioon uudistetusta sosiaalisesta toimintaohjelmasta 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman(1),

–   ottaa huomioon komission 18. toukokuuta 2004 antaman tiedonannon "Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus – etujen laajempaa jakautumista edistävät EU:n poliittiset linjaukset" (KOM(2004)0383),

–   ottaa huomioon komission 24. toukokuuta 2006 antaman tiedonannon "Ihmisarvoista työtä kaikille - Yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon" (KOM(2006)0249),

–   ottaa huomioon yhteisön tuomioistuimen asiassa C-45/07, komissio v. Kreikka, antaamaan tuomioon(2), joka liittyy AETR-oikeuskäytäntöön ja koskee jäsenvaltioiden ulkoista toimivaltaa,

–   ottaa huomioon kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin strategian,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   katsoo, että perusarvot kuten vapaus, ihmisarvo, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, sosiaaliturva ja tasa-arvo ovat kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen keskeisiä tekijöitä,

B.   katsoo, että nykyisessä talous- ja työllisyyskriisissä nämä periaatteet ovat entistäkin tärkeämpiä,

C.   ottaa huomioon, että ILO on vuodesta 1919 lähtien kehittänyt ja pitänyt yllä kansainvälistä työelämän normien järjestelmää, joka koskee monia eri aihealueita, kuten työtä, työllisyyttä, sosiaaliturvaa, sosiaalipolitiikkaa ja niihin liittyviä ihmisoikeuksia,

D.   katsoo, että on huolehdittava EU:n sisäisen ja ulkoisen toiminnan johdonmukaisuudesta,

1.   panee tyytyväisenä merkille yleissopimukset, jotka ILO on luokitellut ajan tasalle saatetuiksi tuloksena ylläpitämästään kolmikantayhteistyöstä, johon työnantajat, työntekijät ja hallitukset ovat osallistuneet;

2.   kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon vahvat sosiaaliset perusteet ILO:n ajan tasalle saatetuiksi luokittelemien yleissopimusten ratifiointiin ja täytäntöönpanoon sopusoinnussa EU:n perussopimusten kanssa;

3.   kehottaa komissiota ilmoittamaan Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille täsmällisesti, mitkä yleissopimukset kuuluvat Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan ja mihin niistä sovelletaan toissijaisuusperiaatetta;

4.   kehottaa Eurooppa-neuvoston valittua puheenjohtajaa toimivaltuuksiensa puitteissa kannustamaan mahdollisimman kunnianhimoisesti jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan täytäntöön ILO:n ajan tasalle saatetut yleissopimukset;

5.   kehottaa komissiota harkitsemaan suosituksen antamista jäsenvaltioille, jolla niitä kannustettaisiin kaikkien ILO:n ajan tasalle saatetuiksi luokittelemien yleissopimusten ratifiointiin ja osallistumaan aktiivisesti niiden täytäntöönpanoon toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

6.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0370. (2) EUVL C 82, 4.4.2009, s. 3.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2009 FAO:n huippukokouksesta ja elintarviketurvallisuudesta

P7_TA(2009)0102 RC-B7-0168/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 33 artiklan,

–   ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman rehujen ja elintarvikkeiden hintojen noususta(1), sekä 22. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman elintarvikkeiden hintojen noususta Euroopan unionissa ja kehitysmaissa(2),

–   ottaa huomioon 29. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Afrikan maatalouden edistämisestä – Ehdotus maatalouden kehittämisestä ja elintarviketurvasta Afrikassa(3),

–   ottaa huomioon rahoitusvälineen perustamisesta elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa varten kehitysmaissa 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (EY) N:o 1337/2008(4),

–   ottaa huomioon yhteisestä maatalouspolitiikasta ja maailman elintarviketurvasta 13. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman(5),

–   ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) julkaiseman Maatalouden näkymät 2008–2017,

–   ottaa huomioon kansainvälisen maataloustutkimusfoorumin IAASTD:n (The International Assessment of Agricultural Knowledge, Science and Technology for Development) suositukset,

–   ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksen tulokset,

–   ottaa huomioon Pariisin julkilausuman avun tehokkuudesta,

–   ottaa huomioon Roomassa 16.–18. marraskuuta 2009 pidetyn maailman elintarvikehuippukokouksen päätelmät ja julistuksen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.   toteaa, että Euroopan unioni on maailman johtava kehitys- ja humanitaarisen avun antaja, mutta kansainvälisellä tasolla julkisen kehitysavun maatalouteen osoitettu osa ja erityisesti Euroopan unionin myöntämä tuki on koko ajan vähentynyt 80-luvun jälkeen niin, että kun se oli 17 prosenttia vuonna 1980, se oli vuonna 2006 pudonnut 3,8 prosenttiin; palauttaa mieliin, että luonnonvarojen rajallisuuden vuoksi maailmanlaajuisen elintarvikekysynnän arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä ja että maailmanlaajuista elintarviketuotantoa on lisättävä,

B.   katsoo, että vuoden 2009 maailman elintarvikehuippukokouksen loppujulistuksessa ei analysoida riittävästi nälänhädän poistamisen epäonnistumisen syitä eikä tehdä konkreettisia ehdotuksia nälän torjunnan tehostamiseksi; ottaa huomioon, että FAO:n mukaan 30 miljardin euron vuosittaiset investoinnit riittäisivät varmistamaan elintarviketurvan maapallon väestölle, jonka määrä kasvaa vuoteen 2050 mennessä 9 miljardiin,

C.   toteaa, että Euroopan unioni on edelleenkin huomattava elintarvikkeiden tuottaja, mutta se on myös suuri maataloustuotteiden tuoja, ja sen omavaraisuusaste on monien perusmaataloustuotteiden osalta huomattavan riittämätön; ottaa huomioon, että eläinrehujen hinnannousu lisää tuotantokustannuksia ja saattaa vähentää kotieläintuotteiden tuotantoa,

D.   ottaa huomioon, että hyödykkeiden hintojen voimakkaat vaihtelut voivat jatkossa olla maailmanmarkkinoiden entistä tunnistettavampi ja pysyvämpi piirre; toteaa, etteivät elintarvikkeiden korkeammat hinnat automaattisesti merkitse korkeampia maataloustuloja, mikä johtuu pääasiassa maatilan tuotantopanoskustannusten nopeasta kohoamisesta mutta myös entistä suuremmista eroista tuotantokustannusten ja kuluttajahintojen välillä,

E.   katsoo, että maailman elintarvikevarastot ovat laskeneet kriittisen matalalle tasolle, sillä toisen maailmansodan jälkeen elintarvikevarastot riittivät vuodeksi, vuonna 2007 enää 57 päiväksi ja vuonna 2008 vain 40 päiväksi,

F.   katsoo, että pienentyneillä varastoilla myös EU:ssa on kielteinen vaikutus elintarvikehätäapuohjelmaan, jolla on tällä hetkellä vähemmän elintarvikkeita jaettavaksi; katsoo, että tällä ongelmalla ja maailmanlaajuisella elintarvikkeiden hintakriisillä on ollut välittömänä ja vakavana seurauksena maailman nälkäisten määrän kasvu FAO:n mukaan miljardiin vuonna 2009, joten joka kuudes ihminen on tällä hetkellä aliravittu ja kärsii kroonisesta nälästä,

G.   ottaa huomioon, että nälkään ja köyhyyteen kuolee vuosittain yli 40 miljoonaa ihmistä ja yksi lapsi kuuden sekunnin välein; palauttaa mieliin, että tämä kehitys on aiheuttanut mellakoita ja levottomuutta ympäri maailmaa ja siten lisännyt epävakautta eri maissa ja alueilla maailmanlaajuisesti; ottaa huomioon, että 185 maan edustajat sitoutuivat vuoden 1996 maailman elintarvikehuippukokouksessa puolittamaan nälästä kärsivien ihmisten määrän vuoteen 2015 mennessä; ottaa huomioon, että perheviljelijät, paimenet ja maaseudun työntekijät edustavat yli puolta maailman väestöstä ja että he ovat nälänhädän ensimmäisiä uhreja,

H.   ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vaikuttaa vakavasti maanviljelyyn, kun esimerkiksi köyhimpien maiden paikallisten maanviljelijöiden sadot pienenevät vesipulan takia,

I.   ottaa huomioon, että maatalous tarjoaa työtä ja elannon yli 70 prosentille kehitysmaiden työvoimasta ja yli 80 prosentille monien Afrikan maiden työvoimasta ja että tämän johdosta maaseudun kehittämispolitiikat ovat välttämättömiä, jotta köyhyyteen ja nälkään voitaisiin puuttua tehokkaasti; toteaa Maailmanpankin arvioivan, että maatalouden alalla tapahtuva kasvu on kaksi kertaa tehokkaampi köyhyyden vähentäjä kuin muiden alojen kasvu,

J.   toteaa, että Euroopan unioni antaa yli 50 prosenttia koko maailman kehitysavusta jäsenvaltioiden tuki mukaan lukien; toteaa, että tämän vahvistaa nykyinen yhteisön välineillä annettu apu (noin 1,8 miljardia euroa ja 1 miljardi uuden rahoitusvälineen avulla elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa varten kehitysmaissa ja loput olemassa olevien kehitys- ja humanitaarisen avun välineiden kautta),

K.   ottaa huomioon, että rehujen, lihan ja biopolttoaineiden tuotantoon käytettyjen paljaaksi hakattujen metsien ja maatalousvarojen osuus on lisääntynyt, mikä on lisännyt huomattavasti maailmanlaajuista keinottelua maataloushyödykkeillä,

1.   korostaa, että nälästä ja köyhyydestä kärsivien lukumäärä on jo ylittänyt 1 miljardin rajan ja että tämä elämää tuhoava ilmiö, jota ei voi hyväksyä, koskettaa kuudesosaa maailman väestöstä; panee merkille, että pitkäaikaisen elintarviketurvaan, maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen ohjatun liian vähäisen panostamisen vaikutusta ovat pahentaneet muun muassa ruokakriisi, rahoituskriisi ja talouskriisi; toteaa, että toimet kokonaisuudessaan eivät ole toistaiseksi olleet riittäviä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi; panee merkille, että on toteutettava yhteisiä toimia tämän suuntauksen kääntämiseksi ja jotta voitaisiin vähitellen toteuttaa ihmisen oikeus riittävään ravintoon kansallisen elintarviketurvan puitteissa;

2.   korostaa jokaisen oikeuttaa saada riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa; vaatii nälästä vapaata maailmaa ja toteaa, että todellinen nälän vastainen taistelu edellyttää sellaisten kattavien menettelyjen käyttöönottoa, joiden avulla lisätään kestävää viljelyä ja elintarvikkeiden tuotantojärjestelmiä, jotta voidaan tehostaa kehitysmaiden kykyä ruokkia oma väestönsä; kehottaa valtioita panemaan täytäntöön FAO:n vapaaehtoiset suuntaviivat, joiden avulla pyritään toteuttamaan vähitellen ihmisten oikeus riittävään ravintoon kansallisen elintarviketurvan yhteydessä, ja tukee osallistumiseen, läpinäkyvyyteen ja vastuullisuuteen perustuvien suuntaviivojen toteuttamista käytännössä; pitää tervetulleina Rooman huippukokouksessa tehtyjä periaatteellisia sitoumuksia, mutta on pettynyt nimenomaisten taloudellisten lupausten puutteeseen ja G8-maiden korkean tason edustuksen vähäisyyteen; kehottaa tässä yhteydessä kaikkia jäsenvaltioita vahvistamaan sitoutumistaan ensimmäiseen vuosituhattavoitteeseen (nälän puolittaminen vuoteen 2015 mennessä) ja asettamaan maailmanlaajuiseksi tavoitteeksi nälän ja aliravitsemuksen poistamisen vuoteen 2025 mennessä tai mahdollisimman pian, ellei tämä onnistu;

3.   korostaa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tärkeyttä elintarviketuotannon varmistamisessa Euroopan unionissa; katsoo, että YMP on tarjonnut EU:n kansalaisille turvatun elintarvikkeiden saannin sen voimaantulosta vuonna 1962 lähtien, ja lisäksi se on turvannut ja parantanut maaseutuympäristöä ja EU:n elintarviketuotannon normeja, jotka ovat maailman korkeimmat; korostaa, että yhteisön maatalouden on toteutettava tätä tehtävää myös tulevaisuudessa;

4.   korostaa, että vuodesta 2007 lähtien maataloushyödykkeiden hinnat ovat vaihdelleet suuresti ja että vuoden 2007 puolivälistä vuoden 2008 puoliväliin hinnat nousivat jyrkästi, mikä johti kuluttajahintojen jyrkkään nousuun; panee merkille, että tämän maatalouden perushyödykkeiden jyrkän hinnannousun jälkeen niiden hinnat putosivat jyrkästi päätyen kestämättömälle tasolle; on edelleen huolissaan siitä, että elintarvikkeiden hinnat saattavat jälleen nousta maailman talouden elpyessä, koska monet rakenteelliset ongelmat ovat ennallaan, kuten investointien puute ja joillakin alueilla vallitseva voimakas kysyntä;

5.   panee huolestuneena merkille maatilojen tuotantopanoskulujen kasvun (esimerkiksi lannoitteiden ja kylvösiementen hinnannousut), jotka ovat johtaneet kasvaviin kustannuksiin, joita ei ole korvattu samalla tavoin kaikille maanviljelijöille (erityisesti karjankasvattajille) ja jotka ovat merkittävästi vähentäneet korkeampien hyödyke- ja elintarvikehintojen aiheuttamaa potentiaalista maatilatulon kasvua täten vähentäen kannustinta kestävän maataloustuotannon lisäämiseen; on huolissaan siitä, että tuotantopanoskulujen jyrkkä kasvu voi johtaa alhaisempaan tuotantopanoksen käyttöön ja mahdollisesti alentuneeseen tuotantomäärään, mikä pahentaisi Euroopan ja maailman elintarvikekriisiä entisestään;

6.   muistuttaa, että viime vuosien aikana hintojen voimakas vaihtelu – sekä hintojen nousu että niiden lasku – on muuttanut elintarviketurvallisuuden erityisen vaikeasti saavutettavaksi tavoitteeksi; korostaa, että jos viljelijät eivät saa tuotteistaan kohtuullista hintaa, he lopettavat tuotannon; toteaa jälleen, että EU:n tilat tuottavat 17–30 % maailman vehnästä, maidosta ja naudanlihasta; korostaa, että EU:n maatilojen elinkelpoisuuden ylläpitäminen on äärimmäisen tärkeätä myös tulevaisuudessa EU:n ja koko maailman elintarviketuotannon tason ylläpitämiseksi;

7.   kiinnittää huomiota maataloustuotteiden viimeaikaiseen hinnannousuun vaikuttaviin pitkäaikaisiin rakenteellisiin syihin, joita ovat esimerkiksi tasaisesti kasvava maailmanlaajuinen kysyntä ja jatkuva maataloustuotannon investointien väheneminen; toteaa, että näiden seikkojen joukosta energian hinnannousulla ja etenkin öljyn hinnannousulla on ollut olennainen vaikutus maailmanlaajuiseen maataloustuotantoon (tuotannon ja elintarvikkeiden jakelun kulujen kasvun vuoksi) sekä elintarvikekriisien puhkeamiseen köyhissä maissa (maiden sisäisten elintarvikekuljetusten kustannusten nousun vuoksi);

8.   ottaa huomioon, että koska maailman väestömäärän arvioidaan nousevan 9 miljardiin vuoteen 2050 mennessä, nykyiseen verrattuna maataloustuotantoa on lisättävä 70 prosentilla vuoteen 2050 mennessä; korostaa, että 860 miljoonaa ihmistä maailmassa kärsii jatkuvasta nälästä; panee merkille Maailmanpankin arvion, jonka mukaan elintarvikkeiden hintojen nousu ja meneillään oleva polttoaine- ja energiakriisi saattavat vielä 130–155 miljoonaa ihmistä entistä pahempaan köyhyyteen vuoteen 2008 verrattuna;

9.   katsoo, että YMP:n olisi pysyttävä EU:n elintarviketurvan kulmakivenä ja että sitä olisi mukautettava edelleen niin, että sillä vastataan elintarviketurvaa koskeviin ongelmiin Euroopassa ja koko maailmassa; varoittaa markkinatukitoimien purkamisesta ja viljelijöiden tukimaksujen leikkaamisesta, kun otetaan huomioon hyödykkeiden hintojen ja samalla viljelijöiden tulojen hyvin voimakkaat vaihtelut;

10.   korostaa kansainvälisen yhteistyön ja yhteisvastuun merkitystä sekä tarvetta pidättyä yksipuolisista toimista, jotka ovat ristiriidassa kansainvälisen oikeuden ja Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan kanssa ja jotka vaarantavat elintarviketurvallisuuden; vaatii tasapainoisia kauppasopimuksia, koske ne ovat olennainen osa elintarviketurvan maailmanlaajuista varmistamista;

11.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään Kööpenhaminan tuleviin neuvotteluihin tasapuoliset rahoitusmekanismit ja ilmastonmuutoksesta aiheutuvan taakan jakamisen käsitteet siten, että johdonmukaisena nälän torjunnan välineenä kiinnitetään erityistä huomiota tuen antamiseen ilmastoystävällisille maatalouskäytännöille; katsoo, että on ryhdyttävä koordinoituihin toimiin, joilla estetään maaperän hedelmällisyyden ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen jatkuminen, sillä molemmat ovat keskeisiä elintarviketuotannon järjestelmille; kehottaa lisäämään kokonaistehokkuutta ja vähentämään jätteitä globaaleissa elintarvikeketjuissa sekä helpottamaan paikallisille markkinoille pääsyä;

12.   pitää oikeana FAO:n näkemystä, jonka mukaan elintarvikkeiden nousevat hinnat vaikuttavat eniten elintarvikkeiden nettotuojamaihin ja että useat näistä maista ovat maailman vähiten kehittyneitä; toteaa, että köyhyys ja riippuvuus elintarvikkeiden tuonnista ovat pääasiallisia syitä elintarviketurvan vaarantumiseen; on tietoinen siitä, että ainoastaan pieni prosenttiosuus maailman elintarviketuotannosta myydään kansainvälisillä markkinoilla ja että se on yhä enenevässä määrin peräisin harvoista vientimaista;

13.   on huolestunut nykyisestä maailmanlaajuisesta rahoituskriisistä, joka voi johtaa maataloudelle tarjolla olevan rahoituksen määrän vähenemiseen; kehottaa komissiota analysoimaan finanssikriisin vaikutukset maatalouteen ja harkitsemaan ehdotuksia alan vakauttamisen takaamiseksi myös lainansaannin ja luottotakausten osalta; toteaa, että tämä elintarvikekriisi on tiiviisti sidoksissa rahoituskriisiin, jonka yhteydessä keskuspankkien likviditeettituet konkurssien estämiseksi ovat voineet lisätä keinottelutarkoituksessa tehtyjä investointeja hyödykkeisiin; kehottaa Kansainvälistä valuuttarahastoa ja rahoitusjärjestelmien vakautta käsittelevää foorumia arvioimaan tätä sivuvaikutusta ja ottamaan sen huomioon kansainvälisiä korjaavia toimia ehdottaessaan;

14.   katsoo, että yhteinen maatalouspolitiikka on tärkeä osa elintarviketurvaan liittyvää EU:n politiikkaa nyt ja vuoden 2013 jälkeen ja että sillä tulisi olla merkittävä osa kehitysyhteistyöpolitiikassa ja erityisesti ulkoisessa elintarviketurvaan liittyvässä politiikassa; katsoo, että toimivat ekosysteemit, hedelmällinen maaperä, vakaat vesivarannot ja monimuotoinen maaseututalous ovat keskeisiä tekijöitä pitkän aikavälin elintarviketurvan kannalta; katsoo, että Euroopan unionin elintarviketuotannon varmistamisen lisäksi YMP voi osaltaan auttaa vastaamaan lisääntyneeseen elintarvikkeiden kysyntään maailmanlaajuisesti markkinoita vääristämättä; kehottaa toteuttamaan toimia sellaisten paikallisten ja alueellisten viljelyjärjestelmien vakauttamiseksi, jotka perustuvat kestäviin viljelykäytäntöihin ja antavat strategisia elintarvikevarastoja;

15.   katsoo, että kehitysmaiden elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa koskeva rahoitusväline on välttämätön ensimmäinen askel välittömien tarpeiden tyydyttämisen turvaamiseksi niille, joihin elintarvikekriisi eniten vaikuttaa; katsoo, että komission olisi valvottava varojen käyttöä ja varmistettava, että ne käytetään kestävästi aloilla, joilla tarpeet ovat suurimmat, ja että parlamentille olisi raportoitava säännöllisesti näiden varojen käytöstä;

16.   kehottaa komissiota vahvistamaan nykyisiä ohjelmiaan elintarviketurvan takaamiseksi Euroopassa ja ympäri maailmaa; kehottaa vahvistamaan elintarviketurvan temaattista ohjelmaa (2007–2010), johon on tällä hetkellä myönnetty 925 miljoonaa euroa koko ohjelmakaudeksi; kehottaa komissiota laatimaan maataloutta, kehitysyhteistyötä ja kauppaa koskevien EU:n menettelyjen ja ohjelmien täyden vaikutustenarvioinnin, jotta voidaan taata johdonmukainen ja kestävä politiikka suhteessa maailman elintarviketurvaan;

17.   vahvistaa, että elintarviketurva kuuluu kansallisen vastuun piiriin, että kaikki elintarviketurvan haasteisiin liittyvät mahdolliset suunnitelmat on laadittava, koordinoitava, omaksuttava ja johdettava kansallisella tasolla ja että niiden on perustuttava kaikkien tärkeimpien sidosryhmien kuulemiseen; korostaa elintarviketurvallisuuden ensisijaisuutta ja sen tärkeys tulisi ottaa huomioon kansallisissa ohjelmissa ja talousarvioissa; korostaa, että hyvän hallinnon tulisi olla keskeisellä sijalla ja että lahjontaan kansallisella tasolla olisi puututtava; katsoo, että nälän vastustamisen on perustuttava siihen, että tunnustetaan oikeus elintarvikeomavaraisuuteen, joka määritellään maan tai alueen kykynä toteuttaa demokraattisesti omaa maatalous- ja ruokapolitiikkaansa sekä omia ensisijaisia tavoitteitaan ja strategioitaan;

18.   katsoo, että maatalouden kestävien tuotantojärjestelmien jatkuva tutkimus on keskeisellä sijalla, ja korostaa julkisesti rahoitettujen tutkimusohjelmien merkitystä; korostaa ekologista maataloustutkimusta käsittelevän Euroopan unionin teknologiayhteisön merkitystä sekä tutkimuksen ja teknisen kehittämisen 7. puiteohjelmaa; kehottaa tarvittaessa toteuttamaan kehitysmaiden kanssa tekniikan siirto-ohjelmia; kehottaa FAO:n jäsenhallituksia noudattamaan IAASTD:ssa annettuja suosituksia, joiden mukaan olisi kumottava tieteen ylhäältä alaspäin suuntautuvat teknologian siirtokäsitteet ja korvattava ne alhaalta ylöspäin suuntautuvilla, osallistuvilla ja viljelijäsuuntautuneilla innovaatiokäsitteillä;

19.   katsoo, että vakava este lisääntyneelle maataloustuotannolle kehitysmaissa on se, että pienviljelijöille ei ole saatavilla lainoja ja mikroluottoja kylvösiemeniin, lannoitteisiin ja kastelujärjestelmiin tehtäviä investointeja varten; painottaa lisäksi, että lainatakuita ei ole useimmissa tapauksissa saatavilla; kehottaa Euroopan investointipankkia tarkastelemaan toimenpiteitä, joilla voitaisiin järjestää paikallisille elintarvikkeiden tuottajille kehitysmaissa ohjelmia, joihin sisältyvät luottojen ja mikroluottojen saantia tukevat lainatakuut;

20.   päättää perustaa korkean tason pysyvän työryhmän käsittelemään EU:n panosta maailmanlaajuisen elintarviketurvallisuuden saavuttamiseksi, jotta sen avulla voitaisiin määrittää yhteisiä toimia liittyen tärkeimpiin haasteisiin, jotka komissio on määritellyt kestävään maatalouteen, kalastukseen ja maaseudun kehitykseen liittyen;

21.   kiinnittää huomiota siihen, että maailmanlaajuinen elintarvikekriisi on yksi suurimmista uhista rauhalle ja turvallisuudelle maailmassa; pitää sen vuoksi myönteisinä komission viimeaikaisia ponnisteluita keinojen löytämiseksi maailmanlaajuisen elintarviketurvaa koskevan ongelman ratkaisemiseksi; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan tämänkaltaisia aloitteita kansallisella ja paikallisella tasolla;

22.   korostaa, että kun ulkomaiset sijoittajat ostavat viljelymaata erityisesti Afrikassa, on vältettävä paikalliseen elintarviketurvallisuuteen kohdistuvat kielteiset vaikutukset ja maan käyttäminen kestämättömällä tavalla; toteaa, että voidaan saada myös myönteisiä vaikutuksia, kuten maan ottaminen tuotantokäyttöön; kehottaa FAO:ta ja jäsenvaltioita pyrkimään kohti yhteisiä sääntöjä ja lainsäädäntöaloitteita, joilla tunnustetaan kaikkien maiden paikallisen väestön oikeus viljelymaan ja muiden paikallisen elintarviketurvan kannalta keskeisten luonnonvarojen hallintaan;

23.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 621. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0229. (3) EUVL C 297 E, 20.11.2008, s. 201. (4) EUVL L 354, 31.12.2008, s. 62. (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0006).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2009 Nicaraguasta

P7_TA(2009)0103 RC-B7-0174/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Nicaraguasta, erityisesti 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvista hyökkäyksistä, kansalaisvapauksista ja demokratiasta Nicaraguassa(1),

–   ottaa huomioon 15. joulukuuta 2003 tehdyn Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Costa Rican, El Salvadorin, Guatemalan, Hondurasin, Nicaraguan ja Panaman tasavaltojen välisen poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen ja Euroopan talousyhteisön sekä Costa Rican tasavallan, El Salvadorin tasavallan, Guatemalan tasavallan, Hondurasin tasavallan, Nicaraguan tasavallan ja Panaman tasavallan välistä yhteistyötä koskevan puitesopimuksen(2),

–   ottaa huomioon kesäkuussa 2004 annetut ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

–   ottaa huomioon EU:n asiantuntijaryhmän antamat kertomukset Nicaraguan 9. marraskuuta 2008 pidetyistä kunnallisvaaleista,

–   ottaa huomioon komission jäsenen Benita Ferrero-Waldnerin julkilausumat Nicaraguan tapahtumista 9. marraskuuta 2008 pidettyjen kunnallisvaalien jälkeen,

–   ottaa huomioon meneillään olevat neuvottelut Euroopan unionin ja Keski-Amerikan maiden välisen assosiaatiosopimuksen allekirjoittamiseksi,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että etelä- ja pohjois- Amerikassa toimiva journalistien järjestö Inter American Press Association (IAPA) on ilmaissut huolensa Nicaraguan hallituksen toimista ja lausunnoista, joilla tukahdutetaan lehdistönvapautta tässä maassa,

B.   ottaa huomioon, että tällä hetkellä Nicaraguan perustuslain 147 §:n, joka on säädetty 1995, nojalla presidentti ei voi pyrkiä kahdelle peräkkäiselle kaudelle, ja katsoo, että presidentti Ortega pyrkii kiertämään lainvastaisesti tämän säännöksen voidakseen pyrkiä toiselle kaudelle vuoden 2011 vaaleissa,

C.   ottaa huomioon, että ainoastaan lainsäädäntöelin saa päättää perustuslain uudistamisesta ja että nykyisellä hallituspuolueella Frente Sandinista de Liberación Nacionalilla (FSLN) ei ole tarvittavaa kahden kolmasosan enemmistöä,

D.   ottaa huomioon, että 19. lokakuuta 2009 Nicaraguan korkein oikeus kokoontui yöllä siten, että kolme sen kuudesta varsinaisesta jäsenestä oli poissa, eikä heitä ei ollut kutsuttu, ja heidän tilallaan oli kolme sandinistituomaria, ja julisti yksimielisesti perustuslain 147 pykälän mitättömäksi,

E.   ottaa huomioon, että kaikki kansalliskokouksessa edustettuina olevat oppositiopuolueet sekä monet kansalaisjärjestöt, juristit ja valtiosta riippumattomat järjestöt ovat pitäneet tätä tuomioistuimen ratkaisua laittomana ja ovat sopineet yhteistyöstä demokratian ja oikeusvaltion turvaamiseksi Nicaraguassa,

F.   ottaa huomioon, että ALBA-maat (Alianza Bolivariana para los Pueblos de Nuestra América) pitivät kyseistä tuomioistuimen ratkaisua välittömästi myönteisenä,

G.   ottaa huomioon, että Liberal International -järjestön valtuuskunta joutui uhkailujen ja herjauksen kohteeksi vieraillessaan Nicaraguassa ja sandinistiviranomaiset uhkasivat jopa karkottaa maasta valtuuskunnan johtajana toimineen Euroopan parlamentin jäsenen Johannes Cornelis van Baalenin ja julistivat hänet ei-toivotuksi henkilöksi,

H.   katsoo, että demokratia on heikentynyt Nicaraguassa sen jälkeen kun vuoden 2008 kunnallisvaaleissa väitettiin esiintyneen vilppiä ja yksityishenkilöt, poliittiset voimat ja valtion viranomaisia lähellä olevat elimet ovat kohdistaneet ihmisoikeusjärjestöihin ja niiden jäseniin sekä toimittajiin ja tiedotusvälineiden edustajiin hyökkäyksiä ja häirintää,

I.   katsoo, että demokratian ja oikeusvaltion kehittämisen ja vakiinnuttamisen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen on oltava olennainen osa Euroopan unionin ulkopolitiikkaa,

J.   ottaa huomioon, että kolmansien maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa, joihin sisältyy ihmisoikeuslauseke, Euroopan unioni ja sen kumppanuusmaat ottavat vastuun siitä, että kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja kunnioitetaan, ja että on välttämätöntä, että kyseiset lausekkeet ovat vastavuoroisia,

K.   katsoo, että Euroopan unionin olisi valvottava tarkemmin Nicaragualle kehityshankkeisiin myönnettyjen varojen käyttöä sen varmistamiseksi, että mitään näistä varoista ei päädy sandinistien käsiin,

L.   ottaa huomioon, että Yhdistyneet Kansakunnat, Euroopan unioni, Yhdysvallat ja useat nicaragualaiset kansalaisjärjestöt ovat ilmaisseet huolensa viime vaalien avoimuuden puutteesta,

1.   pahoittelee lukuisia hyökkäyksiä ja häirintää, joita yksityishenkilöt, poliittiset voimat ja valtion viranomaisia lähellä olevat elimet ovat kohdistaneet ihmisoikeusjärjestöihin ja niiden jäseniin sekä toimittajiin ja tiedotusvälineiden edustajiin;

2.   tuomitsee perustuslain muuttamisen, joka on vastoin Nicaraguan perustuslaillista järjestystä, koska hallitus käytti oikeudellisesti kyseenalaisia keinoja turvautuessaan sandinistituomareihin korkeimmassa oikeudessa;

3.   kehottaa presidentti Ortegaa kunnioittamaan Nicaraguan perustuslakia, jossa kielletään presidenttiä toimimasta tehtävässään kahta peräkkäistä toimikautta, ja huomauttaa, että ainoastaan lainsäädäntöelin saa päättää perustuslain uudistamisesta ja että missään tapauksessa tuomioistuin ei voi sitä tehdä;

4.   katsoo, että presidentti Ortegan asenne osoittaa vähäistä ymmärtämystä ja kunnioitusta demokratiaa ja oikeusvaltiota sekä perusoikeuksia, kuten ilmaisunvapautta ja poliittista yhdistymisoikeutta kohtaan;

5.   tukee kaikkia niitä tahoja Nicaraguassa, jotka vastustavat hallituksen harjoittamaa perustuslaillisen järjestyksen loukkaamista, ja pyytää palauttamaan viipymättä perustuslaillisen järjestyksen ja kumoamaan 19. lokakuuta 2009 tehdyn tuomioistuimen ratkaisun;

6.   tuomitsee kaikki uhkaukset, herjaukset ja ahdistelun, joiden kohteeksi Euroopan parlamentin jäsenen Johannes Cornelis van Baalenin johtama Liberal International -järjestön valtuuskunta joutui, ja pahoittelee niitä sekä ilmaisee solidaarisuutensa valtuuskunnan jäseniä kohtaan;

7.   pahoittelee syvästi 9. marraskuuta 2008 pidettyjen kunnallisvaalien toteuttamistapaa, jossa Nicaraguan hallitus taktikoi hylätäkseen oppositiopuolueet, esiintyi lukuisia säännönvastaisuuksia äänestyksessä ja väitteitä vaalivilpistä ja kieltäydyttiin vastaanottamasta riippumattomia ulkomaalaisia tai paikallisia vaalitarkkailijoita; kehottaa komissiota lähettämään EU:n vaalitarkkailijoita valvomaan tulevia presidentinvaaleja;

8.   pahoittelee, että Amerikan valtioiden järjestö, joka on tavallisesti hyvin tarmokas muiden maanosan ongelmien osalta, ei ole katsonut aiheelliseksi ottaa kantaa yhdessä sen jäsenvaltiossa tapahtuneeseen perustuslaillisen järjestyksen räikeään loukkaamiseen;

9.   muistuttaa, että Euroopan unionin ja Keski-Amerikan maiden välisissä assosiaatiosopimusta koskevissa neuvotteluissa Nicaraguaa on muistutettava tarpeesta noudattaa oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita, joita Euroopan unioni puolustaa ja edistää;

10.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle, Keski-Amerikan parlamentille ja Nicaraguan tasavallan hallitukselle ja parlamentille sekä Nicaraguan korkeimmalle oikeudelle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0641. (2) EYVL L 63, 12.3.1999, s. 39.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2009 Laosin ja Vietnamin tilanteesta

P7_TA(2009)0104 RC-B7-0157/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Aseanin 23.–25. lokakuuta 2009 pidetyn viidennentoista huippukokouksen,

–   ottaa huomioon Asean-valtioiden hallitustenvälisen ihmisoikeustoimikunnan perustamisen 23. lokakuuta 2009,

–   ottaa huomioon EU:n vuosittaisen ihmisoikeuskertomuksen vuodelta 2008,

–   ottaa huomioon käynnissä olevat neuvottelut EU:n ja Vietnamin uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta sekä EU:n ja Vietnamin välisen ihmisoikeusvuoropuhelun, joka järjestetään kaksi kertaa vuodessa EU:n ja Vietnamin hallitusten välillä,

–   ottaa huomioon aikaisemmat Laosista antamansa päätöslauselmat ja erityisesti 15. marraskuuta 2001 mielivaltaisista pidätyksistä ja poliittisesta tilanteesta Laosissa(1) ja 1. joulukuuta 2005 Kambodžan, Laosin ja Vietnamin ihmisoikeustilanteesta antamansa päätöslauselmat(2),

–   ottaa huomioon EU:n ja Laosin demokraattisen kansantasavallan välillä 1. joulukuuta 1997 tehdyn yhteistyösopimuksen, joka perustuu ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa vahvistettujen demokratian periaatteiden ja perusihmisoikeuksien kunnioittamiseen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

Vietnam

A.   ottaa huomioon, että Vietnamin hallitus on kieltäytynyt reagoimasta useisiin maan ihmisoikeustilanteen parantamista koskeviin suosituksiin, jotka annettiin sille YK:n ihmisoikeusneuvoston touko–syyskuussa 2009 suorittaman yleismaailmallisen määräaikaistarkastelun yhteydessä,

B.   ottaa huomioon, että satoja ihmisiä, kuten montagnard-vähemmistön kristittyjä, katolinen pappi, mennoniittipappeja, Cao Dai -uskonnon tunnustajia sekä Hoa Hao -buddhalaisia, on tällä hetkellä vangittuina Vietnamissa uskonnollisen tai poliittisen vakaumuksensa vuoksi,

C.   ottaa huomioon, että 27. syyskuuta 2009 sadat nuoret Bat Nhan luostarin buddhalaismunkit joutuivat väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi, heidät piestiin ja heidän luostariaan tuhottiin samalla, kun valtion viranomaiset ja poliisiviranomaiset jättivät heidän avunpyyntönsä huomiotta; ottaa lisäksi huomioon, että poliisi pahoinpiteli ja ahdisteli Phuoc Huen temppeliin paenneita munkkeja ja että he ovat vaarassa joutua hallituksen karkottamiksi sillä perusteella, että he ovat asuneet Bat Nhan luostarissa ilman lupaa ja ennakkoilmoitusta,

D.   ottaa huomioon, että monet katsovat luostariin tehdyn hyökkäyksen olevan yhteydessä Thich Nhat Hanhin Vietnamin presidentille Nguyen Minh Trietille vuonna 2007 esittämään kymmenkohtaiseen uskonnolliseen uudistusehdotukseen,

E.   ottaa huomioon, että kaikkien uskonnollisten ryhmien on oltava hallituksen hyväksymiä ja hallituksen nimittämien hallintokomiteoiden valvomia ja että monien uskonnollisten järjestöjen jäsenet joutuvat kieltojen ja vainon kohteeksi, jos järjestöt haluavat pysyä hallituksesta riippumattomina,

F.   ottaa huomioon, että vangittuina ovat lähes kaikki Vietnamin yhdistyneen buddhalaiskirkon ylimmät johtajat, kuten patriarkka Thich Quang Don (81-vuotias), joka on Vietnamin merkittävin toisinajattelija ja joka on ollut pidätettynä yli 27 vuotta, nykyään Zen Thanh Minhin luostarissaan Ho Chi Minhin kaupungissa,

G.   ottaa huomioon, että vietnamilainen kirjailija Tran Khai Thanh Thuy, joka on Vietnamin demokratialiikkeen johtohahmo, kärsi vuonna 2007 yhdeksän kuukauden vankeustuomion ja on jälleen pidätetty; ottaa myös huomioon, että hänellä on vaikea diabetes ja että Vietnamin viranomaiset kieltäytyvät siitä huolimatta vapauttamasta häntä takuita vastaan eivätkä salli lääkkeiden toimittamista hänelle,

H.   ottaa huomioon, että useilta mielipidevangeilta, kuten Vietnamin sosialistista tasavaltaa vastaan suunnatun propagandan levittämisestä tuomituilta Nguyen Van Ly, Le Thi Cong Nhan ja Nguyen Binh Thanh, on evätty asianmukainen terveydenhoito vankilassa, vaikka heidän terveydentilansa vaatii välitöntä sairaalahoitoa,

I.   ottaa huomioon, että koska riippumattomia ihmisoikeusjärjestöjä ei ole, kirkolliset johtajat ryhtyvät usein ihmisoikeuksien puolustajiksi ja toimivat suvaitsevaisuuden lisäämisen ja demokratian periaatteiden vahvistamisen puolesta,

J.   katsoo, että Aseanin puheenjohtajaksi vuonna 2010 ryhtyvän Vietnamin olisi näytettävä esimerkkiä parantamalla ihmisoikeuskäytäntöjään; katsoo, että hallitus voisi aloittaa vapauttamalla kaikki ne sadat hallitusta rauhanomaisesti arvostelleet, riippumattomat uskonnolliset aktivistit, blogien pitäjät ja demokratian puolestapuhujat, jotka on vangittu kansainvälisen oikeuden vastaisesti ja perusteettomasti kansallisen turvallisuuden vaarantamiseen vedoten, kun he ovat rauhanomaisesti ilmaisseet eriävät mielipiteensä,

Laos

K.   ottaa huomioon, että Laosin demokraattinen kansantasavalta ratifioi 25. syyskuuta 2009 kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jossa taataan erityisesti uskonnonvapaus, yhdistymisvapaus, sanan- ja lehdistönvapaus sekä oikeus osoittaa mieltään ja poliittiset oikeudet,

L.   katsoo, että lähes kuukausi opiskelijoiden ja opettajien Vientianessa aloittaman lokakuun 26. päivän 1999 liikkeen kymmenvuotispäivän jälkeen liikkeen tärkeimmät johtajat – Thongpaseuth Keuakoun, Seng-Aloun Phengphanh, Bouavanh Chanmanivong ja Kèochay – ovat edelleen pidätettyinä tuntemattomassa paikassa, kun taas Khamphouvieng Sisa-At on saatujen tietojen mukaan kuollut vankeudessa epäselvissä olosuhteissa,

M.   ottaa huomioon, että Laosin demokraattisen kansantasavallan salainen poliisi pidätti 2. marraskuuta 2009 yli 300 Vientianessa rauhanomaisen mielenosoituksen valmisteluun osallistunutta, jotka vaativat ihmisoikeuksien kunnioittamista ja monipuoluejärjestelmää liikkeen tukahduttamisen kymmenvuotispäivän muistoksi, ja että heistä yhdeksän – Kingkèo, Somchit, Soubinh, Souane, Sinpasong, Khamsone, Nou, Somkhit ja Sourigna – on edelleen pidätettyinä,

N.   ottaa huomioon, että Laosissa vainotaan edelleen hmong-yhteisön jäseniä 1960-luvulla tapahtuneen hmong-kapinan vuoksi ja että maan kapinakeskuksiksi epäillyillä alueilla asuvia yhteisön jäseniä on pidätetty ja kidutettu, heitä on joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi ja heitä on laittomasti teloitettu,

O.   ottaa huomioon, että Laosin 5 000 hmong-yhteisön jäsentä on tällä hetkellä pidätettyinä Huay Nam Khaon leirillä Thaimaassa, että heitä uhkaa maastakarkoitus Thaimaan ja Laosin hallitusten välisen sopimuksen perusteella ja että Nongkhaissa on lisäksi yli kolmen vuoden ajan ollut pidätettynä epäinhimillisissä olosuhteissa 158 ihmistä, joista 85 on lapsia,

P.   katsoo, että vuodesta 1975 yksipuoluejärjestelmän mukaisesti hallitun Laosin yleinen poliittinen tilanne on huolestuttava ja että maan väestöllä ei edelleenkään ole perusihmisoikeuksia,

Vietnam

1.   kehottaa hallitusta lopettamaan kaikenlaisen sorron niitä kohtaan, jotka käyttävät oikeuttaan sananvapauteen, uskonnon- ja uskonvapauteen sekä kokoontumisvapauteen kansainvälisten ihmisoikeusnormien ja Vietnamin perustuslain mukaisesti; kehottaa Vietnamin hallitusta täyttämään kansainvälisen oikeuden mukaiset velvoitteensa, joiden mukaisesti sen on tunnustettava kaikki uskonnolliset yhteisöt ja uskonnon harjoittamisen vapaus ja palautettava valtion Vietnamin yhdistyneeltä buddhalaiskirkolta, katoliselta kirkolta ja muilta uskonnollisilta yhteisöiltä mielivaltaisesti takavarikoima omaisuus;

2.   tuomitsee saamiensa tietojen mukaisen yli 150 munkin ja nunnan karkottamisen luostareista ja sen että rauhanomaisen buddhalaisyhteisön kohtelun vuoksi jatkuvasti kiristynyt tilanne on selvästi ristiriidassa sen kanssa, että Vietnamin sosialistinen tasavalta on YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä ja Aseanin tulevana puheenjohtajana sitoutunut noudattamaan kansainvälisesti tunnustettuja uskonnonvapauden periaatteita erityisesti oikeuksiaan käyttämään pyrkivien ihmisten suhteen;

3.   pyytää komissiota ja neuvostoa parhaillaan käytävien, Vietnamin kanssa tehtävää uutta kumppanuus- ja yhteistyösopimusta koskevien neuvottelujen yhteydessä sisällyttämään sopimukseen sitovan ja yksiselitteisen ihmisoikeus- ja demokratialausekkeen ja myös sen täytäntöönpanon mahdollistavan mekanismin, jotta järjestelmälliset demokratian ja ihmisoikeuksien loukkaukset saadaan loppumaan;

4.   vaatii, että kaikenlainen vaino ja ahdistelu lopetetaan ja että munkkien ja nunnien sallitaan harjoittaa buddhalaisuutta Thich Nhat Hanhin buddhalaispappien yhteisön perinteen mukaisesti Bat Nhassa ja muualla;

5.   vaatii Thich Quang Don vapauttamista ilman ehtoja ja Vietnamin yhdistyneen buddhalaiskirkon ja sen johtohenkilöiden oikeusaseman palauttamista;

6.   kehottaa hallitusta perustamaan riippumattoman kansallisen ihmisoikeustoimikunnan, joka vastaanottaisi ja tutkisi väitettyjä kidutustapauksia ja muita virkamiesten ja turvallisuuspalvelun jäsenten väärinkäytöksiä ja panisi alulle menettelyjä kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseksi;

7.   ottaa huomioon, että Vietnam on YK:n turvallisuusneuvoston jäsen, ja kehottaa maan hallitusta tämän vuoksi esittämään pysyvän kutsun erityisesti sanan- ja uskonnonvapauteen, kidutukseen, ihmisoikeuksien puolustajiin ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvistä asioita vastaaville YK:n erityisraportoijille sekä YK:n mielivaltaisia vangitsemisia käsittelevälle työryhmälle;

Laos

8.   pitää myönteisenä sitä, että Laosin hallitus on ratifioinut kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen; kehottaa Laosin viranomaisia kaikin puolin noudattamaan yleissopimuksen ehtoja, saattamaan viipymättä Laosin lainsäädännön sopimuksen määräysten kanssa johdonmukaiseksi ja toimimaan kansainvälisesti sovittujen normien mukaisesti erityisesti sanan-, kokoontumis- ja uskonvapauden suhteen;

9.   vaatii jälleen kerran, että vuoden 1999 lokakuun 26. päivän opiskelijaliikkeen johtajat ja kaikki muut Laosin mielipidevangit on vapautettava viipymättä, ja antaa asiassa toimivaltaisen EU:n Vientianen-lähetystön tehtäväksi seurata tämän asian kehittymistä;

10.   kehottaa Laosin viranomaisia vapauttamaan ilman ehtoja kaikki ne, jotka vangittiin vuoden 2009 marraskuun 2. päivän rauhanomaisen mielenosoitusyrityksen aikana;

11.   kehottaa Thaimaan viranomaisia lopettamaan viipymättä 158 Laosin hmong-pakolaisten pidätyksen ja sallimaan heidän asettumisensa Thaimaahan tai Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Alankomaihin tai Australiaan, sillä nämä maat ovat jo lupautuneet ottamaan heidät vastaan; kehottaa samoin Thaimaan hallitusta takaamaan, että kaikki Laosin hmong-pakolaiset Huay Nam Khaon leirissä pääsevät turvallisuustutkintaan ja pakolaisasemansa määrittelyyn, jos he haluavat anoa turvapaikkaa;

12.   kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti Laosin hmong-yhteisön tilannetta ja etnisiä vähemmistöjä koskevia Laosin hallituksen ohjelmia;

13.   vaatii jälleen Laosin viranomaisia valmistelemaan ja toteuttamaan mahdollisimman pian kaikki ne uudistukset, joita tarvitaan, jotta maassa voidaan ottaa käyttöön demokratia, taata opposition oikeus rauhanomaisiin mielenosoituksiin ja varmistaa, että pian järjestetään monipuoluevaalit kansainvälisessä valvonnassa, ja jotta kansallinen sovinnonteko olisi mahdollista;

Yleistä

14.   kehottaa viranomaisia vapauttamaan viipymättä ilman ehtoja kaikki ihmisoikeuksien puolustajat, poliittiset vangit ja mielipidevangit, koska heidän pitämisensä pidätettyinä on ihmisoikeusloukkaus; pyytää myös, että viranomaiset takaavat heidän fyysisen ja henkisen hyvinvointinsa kaikissa olosuhteissa ja että ammattitaitoista, riippumattoman tahon tarjoamaa sairaanhoitoa on sitä tarvitsevien saatavilla;

15.   kehottaa neuvostoa ja komissiota arvioimaan yksityiskohtaisesti Laosissa ja Vietnamissa kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen allekirjoittamisen jälkeen toteutettuja demokratian ja ihmisoikeuksien alan toimia ja raportoimaan arvioinnin tuloksista parlamentille;

o
o   o

16.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Vietnamin ja Laosin hallituksille ja parlamenteille, Aseanin sihteeristölle sekä Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetulle ja pääsihteerille.

(1) EYVL C 140 E, 13.6.2002, s. 577. (2) EUVL C 285 E, 22.11.2006, s. 129.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2009 Kiinasta: vähemmistöjen oikeudet ja kuolemanrangaistuksen käyttö

P7_TA(2009)0105 RC-B7-0180/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aikaisemmin 1. helmikuuta 2007(1) ja 27. syyskuuta 2007(2) antamansa päätöslauselmat kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmallisesta keskeyttämisestä,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman (A/RES/62/149) ja 18. joulukuuta 2008 antaman päätöslauselman (A/RES/63/168) kuolemanrangaistuksen käytön keskeyttämisestä,

–   ottaa huomioon puheenjohtajavaltion Euroopan unionin puolesta 29. lokakuuta 2009 esittämän julkilausuman kahden tiibetiläisen, Lobsang Gyaltsenin ja Loyakin, teloituksesta ja 12. marraskuuta 2009 esittämän julkilausuman yhdeksän etnisen uiguurin teloittamisesta Urumqissa Xinjiangin autonomisella uiguurialueella 5.–7. heinäkuuta 2009 tapahtuneiden mellakoiden jälkeen,

–   ottaa huomioon Kiinan kansantasavallan perustuslain 35, 36 ja 37 §:n, jotka takaavat kaikille kansalaisille ilmaisun- ja uskonnonvapauden ja joiden mukaan henkilökohtainen vapaus on "loukkaamaton",

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kiinasta ja etenkin 13. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kiinan suhteista(3),

–   ottaa huomioon 18. ja 19. marraskuuta 2009 pidetyn EU–Kiina-seminaarin sekä EU:n ja Kiinan Pekingissä 20. marraskuuta 2009 järjestetyn ihmisoikeusvuoropuhelun 28. kierroksen,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin ja Kiinan Prahassa 14. toukokuuta 2009 järjestetyn ihmisoikeusvuoropuhelun 27. kierroksen,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin ja Kiinan 12. huippukokouksen, joka pidetään 30. marraskuuta 2009 Nanjingissa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.   toteaa, että unioni perustuu vapauteen, demokratiaan ja ihmisoikeuksien sekä oikeusvaltion periaatteen kunnioittamiseen, ja pitää näiden luovuttamattomien oikeuksien noudattamista keskeisenä edellytyksenä rauhanomaiselle rinnakkaiselolle yhteiskunnassa,

B.   toteaa, että EU:n ja Kiinan välinen uusi strateginen kumppanuus, josta neuvotellaan parhaillaan, on hyvin tärkeä unionin ja Kiinan tuleville suhteille, ja katsoo, että todellisen kumppanuuden on perustuttava osapuolten yhteisiin arvoihin,

C.   toteaa, että unioni kehotti 8. toukokuuta 2009 muuttamaan vankeusrangaistuksiksi kaikki useille tiibetiläisille määrätyt kuolemanrangaistukset, jotka Lhasan väliasteen kansantuomioistuin langetti Tiibetin mellakoiden jälkeen maaliskuussa 2008,

D.   toteaa, että heinäkuun 2009 ensimmäisinä päivinä vuosikymmeniin pahimmat etniset väkivaltaisuudet puhkesivat Xinjiangin autonomisella uiguurialueella, kun uiguurimielenosoittajat tulivat kaduille ja hyökkäsivät Urumqin han-kiinalaisten kimppuun aiheuttaen uhreja heidän keskuudessaan, millä he protestoivat uiguurityöntekijöihin Etelä-Kiinassa sijaitsevassa tehtaassa kesäkuussa 2009 kohdistuneita hyökkäyksiä vastaan; toteaa, että virallisten lukujen mukaan 197 ihmistä kuoli ja yli 1 600 loukkaantui,

E.   toteaa, että Kiinan kahden merkittävimmän etnisen vähemmistön eli tiibetiläisten ja uiguurien ja han-kiinalaisista koostuvan Kiinan väestön valtaosan rauhanomaisen rinnakkaiselon takaamiseksi on tärkeää aloittaa suora, jatkuva ja molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuva vuoropuhelu,

F.   toteaa, että uiguuriväestö, joka on suurelta osin islaminuskoista, jota yhdistävät kielelliset ja kulttuuriset siteet Keski-Aasiaan ja joka muodostaa lähes puolet Xinjiangin 20-miljoonaisesta väestöstä, on yhä tyytymättömämpää ja kantaa kaunaa, joka kohdistuu suurimmaksi osaksi han-kiinalaisiin viranomaisiin, joita syytetään uskonnollisen toiminnan tiukasta seurannasta ja rajoittamisesta samalla, kun alueella harjoitetaan heidän oman etnisen ryhmänsä työsyrjintää ja marginalisointia; toteaa, että ihmisoikeuksia käsittelevien kansalaisjärjestöjen kansainväliselle yhteisölle esittämä kehotus lähettää mellakka-alueelle riippumaton selvitysryhmä ei johtanut mihinkään toimiin,

G.   toteaa, että Kiinan kansantasavalta on esittänyt toiveen harmonisista etnisistä suhteista Xinjiangin autonomisella uiguurialueella,

H.   toteaa, että rikoksista maaliskuun 2008 mellakoiden yhteydessä tuomittujen tiibetiläisten saamien tuomioiden oikeudenmukaisuus on asetettu kyseenalaiseksi Human Rights Watchin kertomuksessa, jossa todettiin, että jotkin oikeudenkäynneistä pidettiin salassa ja salaisina ajankohtina ja että tiibetiläisiltä evättiin asianmukainen puolustus ja heidän valitsemansa asianajajat,

I.   toteaa, että uskonnonharjoittamiseen liittyy Kiinassa rajoituksia ja että valtio seuraa sitä tarkoin,

J.   toteaa, että kuolemanrangaistusta sovelletaan Kiinassa 68 rikokseen, joista osa on väkivallattomia, kuten veropetokset ja huumerikokset,

1.   toistaa vastustaneensa kuolemanrangaistusta jo pitkään kaikissa tapauksissa ja olosuhteissa; muistuttaa EU:n vahvasta panoksesta kuolemanrangaistuksen poistamiseksi kaikkialla ja korostaa jälleen kerran, että kuolemanrangaistuksen poistaminen edistää ihmisarvoa ja ihmisoikeuksien jatkuvaa kehittämistä;

2.   panee merkille korkeimman kansantuomioistuimen myönteisen eleen, kun se tammikuussa 2007 päätti tarkastella uudestaan kuolemantuomioita, mutta pahoittelee, että tämä ei ole johtanut Kiinan teloitusten määrän merkittävään vähenemiseen; on edelleen huolissaan siitä, että Kiina panee edelleen täytäntöön eniten teloituksia koko maailmassa;

3.   kehottaa siksi Kiinan hallitusta keskeyttämään kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon välittömästi ja ehdottomasti, mikä on tärkeä askel kohti kuolemanrangaistuksen poistamista kokonaan; tuomitsee voimakkaasti kahden tiibetiläisen, Lobsang Gyaltsenin ja Loyakin, ja yhdeksän etnisen uiguurin teloitukset, jotka seurasivat Lhasan tapahtumia maaliskuussa 2008 ja 5.–7. heinäkuuta 2009 Urumqissa sattuneita mellakoita; kehottaa Kiinan viranomaisia lykkäämään kaikkien muiden Lhasan ja Urumqin väliasteen kansantuomioistuinten määräämien kuolemantuomioiden täytäntöönpanoa ja muuttamaan nämä tuomiot vankeustuomioiksi, jos henkilöt asianmukaisesti todetaan syyllisiksi väkivallantekoihin; tuomitsee myös Tenzin Phuntsokin ja Kangtsukin kuolemantuomiot, joihin liittyy kahden vuoden lykkäys ja jotka annettiin maaliskuun protestien jälkeen, ja Dawa Sangpon saaman elinikäisen vankeustuomion ja korostaa huoltaan heidän oikeudenkäyntinsä puolueettomuudesta;

4.   kehottaa jälleen kerran Kiinaa ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen; tuomitsee Kiinan etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen usein syrjivän kohtelun;

5.   korostaa, että Kiinan hallitus julkaisi huhtikuussa 2009 ensimmäisen kansallisen ihmisoikeussuunnitelmansa (2009–2010), jolla pyritään erityisesti parantamaan kansalaisten oikeuksien suojaa poliisitoimeen ja oikeudenkäyttöön liittyvissä menettelyissä, lopettamaan mielivaltaiset pidätykset, kieltämään kidutuksen käyttö tunnustusten saamiseksi pakolla sekä takaamaan oikeudenmukaiset ja avoimet oikeudenkäynnit; kehottaa Kiinan viranomaisia julkistamaan täytäntöönpantujen teloitusten määrät;

6.   kehottaa Kiinan viranomaisia tekemään kaikkensa, jotta saataisiin aikaan todellinen han-kiinalaisten ja uiguurien välinen vuoropuhelu ja jotta Xinjiangissa hyväksyttäisiin entistä osallistavampaa ja kattavampaa talouspolitiikkaa tarkoituksena vahvistaa paikallista omistajuutta ja suojella uiguuriväestön kulttuuri-identiteettiä;

7.   painottaa, että Kiinan ihmisoikeustilanne on edelleen vakava huolenaihe; vaatii EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun kaikki kierrokset kattavaa tiukkaa seurantaa, jotta voitaisiin taata, että noudatetaan aiempien vuoropuheluiden tuloksena saatuja kummankin osapuolen hyväksymiä suosituksia, ja kehottaa seurantaan liittyen järjestämään ihmisoikeuksia koskevia EU:n ja Kiinan välisiä oikeudellisia seminaareja, joita yleensä järjestettiin ennen vuoropuhelukierroksia ja joihin osallistui sekä tieteen että kansalaisyhteiskunnan edustajia; kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään kuolemanrangaistuksen poistamisen ja etnisten vähemmistöjen oikeuksien sekä uskontoon liittyvien oikeuksien noudattamisen EU:n ja Kiinan tulevan 30. marraskuuta 2009 pidettävän 12. huippukokouksen esityslistalle; kehottaa jatkamaan työtä, jolla pyritään sisällyttämään parhaillaan neuvoteltavaan kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen Kiinan ihmisoikeuksien kunnioittamista koskeva lauseke;

8.   kehottaa Kiinan viranomaisia lopettamaan välittömästi "voimakkaan iskun" kampanjan, jolla poljetaan Xinjiangin autonomisen uiguurialueen kaikkien asukkaiden oikeuksia levottomuuksien syistä piittaamatta;

9.   kehottaa avaamaan uudelleen vilpittömän ja tuloksiin tähtäävän vuoropuhelun Kiinan hallituksen ja Dalai-laman edustajien välillä soveltaen sen pohjana "muistiota Tiibetin kansan todellisesta autonomiasta" ja pyrkien myönteiseen, huomattavaan ja merkitykselliseen muutokseen Tiibetissä tavalla, joka vastaa Kiinan kansantasavallan perustuslain ja muiden lakien mukaisia periaatteita;

10.   toistaa solidaarisuutensa Urumqin tapahtumien uhreille Xingjianin autonomisella uiguurialueella heinäkuussa 2009 ja tunnustaa valtion elinten vastuun yleisen järjestyksen ylläpitämisestä; on huolissaan raporteista, joissa viitataan kohtuuttoman voiman käyttämiseen etnisiä uiguureja kohtaan ja lukuisiin heihin kohdistuneisiin pidätyksiin;

11.   kehottaa Kiinan viranomaisia takaamaan, että edellä mainittujen tapahtumien yhteydessä pidätetyille henkilöille taataan humaani kohtelu vankeudessa sekä oikeudenmukainen oikeudenkäynti kansainvälisen oikeuden mukaisesti samoin kuin heidän oikeutensa käyttää valitsemaansa lakimiestä, syyttömyysolettaman noudattaminen sekä kohtuulliset rangaistukset syyllisiksi todetuille;

12.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, Euroopan neuvostolle, Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvostolle sekä Kiinan kansantasavallan hallitukselle.

(1) EUVL C 250, 25.10.2007, s. 91. (2) EUVL C 219 E, 28.8.2008, s. 306. (3) EUVL C 323 E, 18.12.2008, s. 489.