Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 7. lokakuuta 2009 päivätyn komission tiedonannon ”Vuotuinen lausuma euroalueesta” (KOM(2009)0527) ja siihen liitetyn, 7. lokakuuta 2009 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan euroaluetta koskevasta vuotuisesta kertomuksesta (SEC(2009)1313),

–   ottaa huomioon 12. elokuuta 2009 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan julkisesta taloudesta EMUssa vuonna 2009 (SEC(2009)1120),

–   ottaa huomioon 14. lokakuuta 2009 päivätyn komission tiedonannon julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyydestä elpyvässä taloudessa (KOM(2009)0545),

–   ottaa huomioon 28. tammikuuta 2009 päivätyn komission suosituksen neuvoston suositukseksi jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen tarkistamisesta vuonna 2009 ja jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen täytäntöönpanosta (KOM(2009)0034),

–   ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman ”EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen”(1),

–   ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta(2),

–   ottaa huomioon 13. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman julkisesta taloudesta EMU:ssa 2007–2008(3),

–   ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman EKP:n vuosikertomuksesta 2007(4),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0031/2010),

A.   toteaa, että jäsenvaltiot ovat kokeneet syvimmän taloudellisen ja sosiaalisen kriisinsä sitten Euroopan yhdentymisprosessin alkamisen,

B.   katsoo, että vakaa valuutta ja asianmukaiset veropolitiikat ovat todistaneet arvonsa lieventämällä kriisin vaikutuksia Euroopassa,

C.   katsoo, että finanssi- ja rahapolitiikka ja rahoitusalalla toteutetut vakauttamistoimenpiteet ovat olleet erittäin tärkeitä Euroopan talouden vakauttamisessa,

D.   ottaa huomioon, että finanssipolitiikan ja kriisintorjuntatoimenpiteiden oikea-aikainen koordinointi G20-ryhmässä, EU:ssa ja jäsenvaltioissa on estänyt tilannetta heikentymästä edelleen,

E.   ottaa huomioon, että monien jäsenvaltioiden finanssipolitiikka on ollut myötäsyklistä,

F.   toteaa, että EU harjoittaa todellista talouspolitiikkaa vain rahapolitiikassa ja että pääasiassa jäsenvaltioiden vastuulla olevan finanssipolitiikan koordinointi on ollut vähäistä,

G.   ottaa huomioon, että öljyn, kaasun, mineraalien ja muiden uusiutumattomien energialähteiden hinnat ovat erittäin epävakaita, aiheuttavat osaltaan maailmanlaajuista epätasapainoa ja olivat yksi suurimmista syistä siihen, että vuonna 2008 ei toteutunut EKP:n asettama inflaatiotavoite eli hieman alle 2 prosenttia; ottaa huomioon, että kyseisten hintojen odotetaan nousevan keskipitkällä aikavälillä, mikä vaarantaa euroalueen makrotalouden vakauden,

H.   ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden julkinen velka kasvaa nopeasti ja on vuonna 2010 noin 7 prosenttia bkt:stä, mihin syynä ovat automaattisten vakauttajien ja harkinnanvaraisten talous- ja rahapoliittisten tukitoimien käytöstä johtuvien suurempien kustannusten yhteisvaikutukset sekä verotulojen väheneminen; toteaa, että julkisen talouden vajeiden odotetaan pienentyvän jonkin verran vuonna 2011; ottaa kuitenkin huomioon, että eräät jäsenvaltiot olivat epäonnistuneet toistuvasti vakaussopimuksen kriteereiden täyttämisessä jo kauan ennen kriisin puhkeamista; katsoo, että on keskeisen tärkeää palata vakaiden julkisten talouksien aikaan ja että se on yhteisen valuuttamme vakauden edellytys,

I.   katsoo, että kriisin kustannukset ovat pääasiallinen syy julkisen talouden tilan uuteen heikentymiseen, sillä useimpien jäsenvaltioiden talouksien taseet olivat kohentuneet ennen kriisiä; katsoo kuitenkin olevan tarpeen todeta, että useiden jäsenvaltioiden julkinen talous oli hyvin velkaantunut jo ennen kriisin alkuakin,

J.   katsoo, että suhdannevaihteluja tasaava julkisten menojen lisäys oli välttämätöntä vieläkin vakavamman taloustaantuman estämiseksi ja on edelleen tarpeen talouden vakauden turvaamiseksi; katsoo kuitenkin, että ylisuuret rakenteelliset budjettivajeet ja julkisen talouden liiallinen velkaantuminen muodostavat vakavan esteen talouskasvulle ja rajoittavat merkittävästi menojen lisäämistä koulutuksen, terveydenhuollon, innovoinnin ja julkisten palveluiden kaltaisilla aloilla,

K.   katsoo, että euroalueen perustaminen oli myönteistä, mutta toteaa, että sen vuoksi ei enää ole mahdollisuutta käyttää joustavia kansallisia vaihtokursseja,

L.   katsoo, että vaikka politiikkoja suunnitellessa on liki mahdotonta varautua tämänkaltaiseen poikkeukselliseen kriisiin, niin vakaus- ja kasvusopimusta oli tarkoitus soveltaa sekä hyvinä että huonoinakin aikoina, mutta monet jäsenvaltiot eivät kuitenkaan ole noudattaneet vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvää velvoitetta varautua huonoihin aikoihin,

M.   ottaa huomioon, että globalisaatio pakottaa euroalueen osallistumaan aktiivisesti maailmanlaajuisen talous- ja finanssipolitiikan ohjaukseen,

N.   katsoo, että euron mahdollisuuksia ei hyödynnetä tarpeeksi maailmanlaajuisesti, koska euroalueella ei ole asianmukaisesti määriteltyä kansainvälistä strategiaa eikä varsinaista kansainvälistä edustusta,

Rahapolitiikka

1.   panee huolestuneena merkille, että EU-alueen työllisyys on jo tällä hetkellä heikentynyt poikkeuksellisista raha- ja finanssipoliittisista toimista huolimatta; korostaa, että poikkeuksellisten elvytystoimien lisäksi on rakenteellisia muutoksia vauhditettava eikä jarrutettava, jotta Euroopan talous ja työmarkkinat vahvistuvat ja kestävät paremmin maailmantalouden myllerryksiä;

2.   pitää myönteisenä EKP:n lokakuusta 2008 lähtien harjoittamaa aktiivista ja joustavaa rahapolitiikkaa, jonka mukaisesti se muun muassa jakoi likviditeettiä myös luottolaitoksille;

3.   pitää huolestuttavana sitä, että kaikki pankit eivät ole käyttäneet EKP:n ja muiden keskuspankkien jakamaa lisälikviditeettiä teollisuuden ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa vaikeuttavan luottolaman lieventämiseksi;

4.   pitää neuvoston, EKP:n ja euroryhmän tiivistettyä yhteistyötä myönteisenä;

5.   on huolestunut siitä, mitä taloudellisia seurauksia Yhdysvaltain dollarin ja renminbi-yuanin – jonka Kiinan hallitus devalvoi keinotekoisesti epäoikeudenmukaisella väliintulollaan – nopea arvonlasku aiheuttaa euroalueen taloudelle; ilmaisee huolensa mahdollisen uuden varallisuuskuplan kehittymisestä Aasiassa; kehottaa tiivistämään makrotaloutta koskevaa kansainvälistä vuoropuhelua vaihtokurssien korjaamiseksi niin, että maailmantalous tasapainottuu;

6.   korostaa, että hintavakauden tavoite voidaan saavuttaa ainoastaan paneutumalla yksityiskohtaisesti inflaation perimmäisiin syihin; korostaa tässä yhteydessä, että ennen rahoituskriisin puhkeamista todettu inflaation kasvu ei johtunut liian suuresta sisäisestä kysynnästä, vaan energian ja elintarvikkeiden, hyödykkeiden sekä rahoitus- ja kiinteistövarallisuuden hintojen äkillisestä kohoamisesta;

7.   korostaa, että myös kurinalaisesti noudatettu palkkamaltti hillitsee kotitalouksien tulojen ja siten myös yksityisen kulutuksen kasvua; varoittaa näin ollen pitämästä palkkamalttia pääasiallisena keinona hintavakauden saavuttamisessa ja kilpailukyvyn säilyttämisessä; palauttaa mieliin, että lisääntynyt kansainvälinen kilpailu on jo aiheuttanut paineita alentaa palkkoja samalla kun hyödykkeiden hintojen nousu ja kohonneet energiakustannukset ovat heikentäneet EU-alueen kuluttajien ostovoimaa; korostaa, että palkkoja olisi nostettava samassa tahdissa kuin tuottavuus lisääntyy, jotta taataan tulojen jakaantumisen vakaus pitkällä aikavälillä;

8.   toistaa kehotuksensa, että on koordinoitava paremmin WTO:n, IMF:n, rahoitusmarkkinoiden vakautta seuraavan elimen ja Maailmanpankin toimia, jotta voidaan torjua keinottelua ja selviytyä talouskriisin aiheuttamista haasteista;

9.   palauttaa mieleen, että valuuttakurssien heilahtelut haittaavat maailmantalouden elpymistä ja että rahapolitiikan koordinointi on keskeisen tärkeää sellaisen taloudellisen epätasapainon muodostumisen välttämiseksi, joka saattaisi aiheuttaa epävakautta makrotalouden tasolla; kehottaa järjestämään Kansainvälisen valuuttarahaston johdolla maailmanlaajuisen rahakonferenssin, jossa voitaisiin keskustella rahapolitiikasta maailmanlaajuisesti;

Talouspoliittisen koordinoinnin ja yhteistyön tehostaminen

10.   on komission tavoin huolestunut suuresta epätasapainosta työn yksikkökustannusten kehityksessä, tuottavuuden lisäyksen määrästä, tulo- ja hyvinvointierojen jatkuvasta kasvusta sekä eroista vaihtotaseissa ja korkokannoissa EU:ssa ja euroalueella sekä siitä, että ei ole tehokkaita mekanismeja, joilla voitaisiin estää epätasapainon suureneminen edelleen;

11.   kehottaa komissiota kehittämään – komission 7. toukokuuta 2008 julkistamaan tiedonantoon ”EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen (KOM(2008)0238)” liitetyn komission yksiköiden työasiakirjan mukaisesti – jäsenvaltioiden taloudellisen kehityksen seurantaa ja arviointia tehostavia diagnosointivälineitä ja -indikaattoreita, kuten työn yksikkökustannusten, reaalisten valuuttakurssien, rahoitusmarkkinoiden ja kilpailukykyyn vaikuttavien politiikkojen monenvälinen valvonta;

12.   pane merkille komission euroaluetta vuonna 2009 koskevassa tiedonannossa ilmaiseman huolen euroalueella syntyneestä epätasapainosta ja komission yksilöimät epätasapainon kaksi pääasiallista lähdettä: ensinnäkin kilpailukykyiseen vientisektoriin perustuva kasvumalli, jota ei tueta kotimarkkinoiden kysynnällä, on haavoittuvainen, ja vastaavasti joissakin velkaantuneissa maissa epätasapaino näkyy kotimarkkinoiden kysynnän liiallisena paineena, asuntojen hintojen nousuna ja rakennussektorin paisumisena; ehdottaa siksi, että komissio tutkisi mahdollisuuksia parantaa tehokkaasti euroalueen talouden hallintaa esimerkiksi ottamalla käyttöön uusia mekanismeja, joilla estetään kyseisten epäsuhtien liiallista kasvua ja siitä aiheutuvien epäsymmetristen sokkien uusiutuminen tulevaisuudessa;

13.   painottaa, että komissio toteaa euroaluetta koskevassa vuotuisessa lausunnossaan 2009, ettei euroalueen vakiintunut käytäntö toimien koordinoinnista toiminut kriisin aikana; yhtyy komission näkemykseen, että makrotalouden valvonnan laajentamista ja syventämistä tarvitaan viipymättä, jotta kriisiin voidaan vastata koordinoidulla tavalla;

14.   pitää myönteisenä EIP-varojen sekä jäsenvaltioiden yhteisten mutta erisuuruisten maksuosuuksien käyttöä suhdannepoliittiseen julkisten menojen lisäykseen kriisin aikana, koska niillä on osittain kompensoitu unionin talousarvion rajallista kokonaissummaa; varoittaa kuitenkin tukeutumasta liikaa EIP:n varojen käyttöön, mikä johtaisi talousarviomenettelyn kiertämiseen ja veisi parlamentilta oikeuden ottaa kantaa määrärahojen kohdistamiseen; palauttaa edelleen mieliin, että EIP:tä ei pitäisi käyttää korvikkeena EU:n talousarviolle;

15.   yhtyy komission näkemykseen, että talous- ja rahaliiton menestyksellisen kehityksen kannalta on tärkeää valvoa ja säädellä rahoitusmarkkinoita, noudattaa kurinalaista finanssipolitiikkaa ja pitää sisäiset ja ulkoiset alijäämät mahdollisimman pieninä;

16.   korostaa vakaus- ja kasvusopimuksen kattavan soveltamisen tarvetta ja toteaa, että vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvillä säännöksillä viitataan vain julkiseen vajeeseen ja julkiseen velkaan; huomauttaa, että tämä finanssipolitiikan koordinoinnin väline vaikuttaa vain osittain euroalueen taloudellisten epätasapainotilojen tärkeimpiin syihin; katsoo siksi, että finanssipolitiikan koordinoinnissa olisi mentävä vakaus- ja kasvusopimuksen nykyistä soveltamisalaa pitemmälle;

17.   korostaa, että nykyinen talous- ja rahoituskriisi ja euroalueen jäsenvaltioiden välinen vahvistettu rahoituksellinen koordinaatio eivät saisi johtaa euroalueen eristäytymiseen;

18.   toistaa näkemyksensä, että taloutta olisi koordinoitava yhdennetyn eurooppalaisen talous- ja työllisyysstrategian muodossa tulevan EU 2020 -strategian, yhdennettyjen poliittisten suuntaviivojen, kestävän kehityksen strategian ja vakaus- ja lähentymisohjelmien mukaisesti;

Julkinen talous

19.   on syvästi huolestunut julkisen velan kestämättömästä tasosta ja sen ennustetusta nopeasta kasvusta vuosina 2010 ja 2011;

20.   korostaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan uusien määräysten tehokkaan soveltamisen merkitystä euroalueen taloudellisen koordinoinnin ja talouspolitiikan ohjauksen parantamiseksi; odottaa edellä mainitun osalta, että komissio ja euroryhmän puheenjohtaja antavat uusia konkreettisia ehdotuksia;

21.   pitää myönteisenä Euroopan tilastohallinnoinnin neuvoa-antavan lautakunnan ensimmäistä vuosittaista kertomusta ja yhtyy muun muassa johtopäätökseen, jonka mukaan kansallisten tilastoviranomaisten ammatillista riippumattomuutta koskevan oikeudellisen perustan vahvistaminen olisi varmistettava jäsenvaltioissa, joissa mainittua vahvistamista ei ole toteutettu; odottaa mielenkiinnolla asiaa koskevaa komission (Eurostat) arviota käytännesääntöjen noudattamista koskevan vuotuisen seurannan yhteydessä, kuten kansallisten ja yhteisön tilastoviranomaisten riippumattomuutta, koskemattomuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevassa komission suosituksessa (KOM(2005)0217 lopullinen) edellytetään;

22.   on huolissaan jäsenvaltioiden alentuneesta kyvystä selviytyä tulevista taloustaantumista ja huolehtia kiireellisistä investoinneista tietämykseen, teollisuudenalojen uudistamiseen ja kestävään kehitykseen;

23.   katsoo, että kehyksen joustavuuden lisääminen antaa uusitulle vuoden 2005 vakaus- ja kasvusopimukselle asianmukaiset välineet irtautumisstrategioiden koordinoimiseksi ja riittävästi liikkumavaraa talouden elpymisen lujittamiseksi laskukausien aikana; katsoo kuitenkin, että nykyisen laman jälkeen on uusitun vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti tarvetta lujittaa sopimuksen ennaltaehkäisevää puolta, jotta varmistetaan että jäsenvaltiot eivät toteuta suhdannevaihteluja edistäviä toimia nousukausien aikana;

24.   korostaa, että jäsenvaltioiden vakaus- ja lähentymisohjelmien arvioinnin yhteydessä komission olisi pantava suurta painoa päätelmilleen, jotka se on esittänyt tiedonannossaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyydestä elpyvässä taloudessa (KOM(2009)0545);

25.   kannattaa sitä, että komissio soveltaa liiallisten alijäämien menettelyä julkisen talouden alijäämien pienentämiseksi ja korostaa asianmukaisesti ajoitettujen, kunnianhimoisten, konkreettisten ja määrällisten indikaattorien merkitystä jäsenvaltioiden julkisen talouden tasapainottamisessa vuosina 2010 ja 2011;

26.   on erittäin huolestunut Kreikan alijäämän kehityksestä ja vaatii, että asiasta otetaan opiksi erityisesti tilastotietojen laadun suhteen, kun euroalue seuraavan kerran laajenee;

27.   katsoo, että julkisen talouden ylläpidon kanssa kamppailevien jäsenvaltioiden olisi ratkaistava nämä vaikeutensa ensisijaisesti itse esimerkiksi sopivamman veropolitiikan avulla; kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan uudistuksiaan määrätietoisilla toimilla, joilla voidaan täyttää korkean velkaantumisasteen ja väestön ikääntymisen aiheuttamat kestävyyskuilut;

28.   korostaa, että tietyt talous- ja rahaliiton toiminnassa ilmenneet puutteet ja osittain myös euroalueen tiettyjen jäsenten sekä kolmansien kumppanimaiden talouspolitiikat tuottavat jäsenvaltioille vaikeuksia talouksiensa saattamisessa kuntoon; vakuuttaa edelleen, että nykyisiä euroalueen sisäisiä koordinointimekanismeja on laajennettava koskemaan erityisesti euroalueen nykyisiä ja tulevia epätasapainoja ja poikkeavuuksia; pitää tässä yhteydessä valitettavana sitä, että euroalueen jäsenvaltioiden hallitukset eivät ole antaneet mitään toimien koordinoinnin täytäntöönpanon valvontaa koskevia sitoumuksia;

29.   kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joiden avulla jäsenvaltiot kykenevät palauttamaan taloutensa tasapainoon ja rahoittamaan julkisia investointeja:

30.   toistaa kantansa, että jäsenvaltioiden hallitusten olisi kansallisia talousarvioita laatiessaan otettava huomioon yhdennetyt poliittiset suuntaviivat ja maakohtaiset suositukset sekä euroalueen julkisen talouden kokonaistilanne; katsoo, että erilaiset kansalliset talousarvioaikataulut ja niiden perustana olevien ennusteiden pääolettamat olisi saatettava yhteensopiviksi, jotta vältyttäisiin erilaisten makrotaloudellisten ennusteiden (muun muassa maailmanlaajuinen kasvu, EU:n kasvu, raakaöljyn hinta ja korkotaso) ja muiden muuttujien käytöstä johtuvilta ongelmilta;

31.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita työskentelemään sellaisten välineiden määrittelemiseksi, joiden avulla voidaan parantaa kansallisten talousarvioiden vertailukelpoisuutta eri kategorioihin kuuluvien menojen osalta;

32.   kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian konkreettisen ehdotuksen siitä, miten rahoitusalan olisi osallistuttava kriisin kustannuksiin;

33.   kehottaa EKP:tä, komissiota ja euroalueen jäsenvaltioita edistämään EU:n taloudellista ja rahapoliittista yhdentymisprosessia ja tukemaan euroalueen laajentamista;

34.   kehottaa EKP:tä tukemaan euron käyttöönottoa euroalueen ulkopuolisissa jäsenvaltioissa erityisesti tapauksissa, joissa jäsenvaltiot ovat osoittaneet pystyvänsä noudattamaan moitteetonta, vakaata ja kurinalaista finanssipolitiikkaa;

Luonnonvarariippuvuuden vähentäminen ja uusien työpaikkojen määrän lisääminen ajanmukaisilla ja ympäristön kannalta kestävillä teollisuudenaloilla

35.   muistuttaa, että kriisi ei ole tekosyy viivyttää ilmastonmuutoksen ja ympäristön tilan heikentymisen torjumista; korostaa, että viivyttely saattaa käydä kalliiksi talouden ja ympäristön kannalta ja että lisääntynyt energia- ja luonnonvaratehokkuus sekä siirtyminen kestäviin uusiutuviin luonnonvaroihin on paras tapa rajoittaa riippuvuutta niukoista luonnonvaroista ja luoda samalla uusia työpaikkoja ajanmukaisilla ja ympäristön kannalta kestävillä aloilla;

36.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan voimallisesti tämän suuntaisia ponnistelujaan ja kehottaa EKP:tä ja komissiota sisällyttämään nämä kysymykset säännöllisiin talousraportteihinsa;

37.   kehottaa euroryhmää ryhtymään tarvittaviin toimiin, joilla se edistää niiden jäsenvaltioiden liittymistä euroalueeseen, jotka pyrkivät liittymään ja täyttävät liittymisen ehdot;

Euroalueen ulkoinen edustus

38.   toistaa näkemyksensä, että pyrkimyksissä euroalueen yhteisen kansainvälisen edustuksen luomiseen ei ole kriisistä huolimatta juurikaan edistytty;

39.   katsoo, että talous- ja rahaliiton toimintalinjoihin vaikuttavat jatkossa muun muassa Aasian nousevien talouksien synnyttämät haasteet; pitää valitettavana, ettei euroalueen ulkoista edustusta ei ole onnistuttu parantamaan, vaikka euron kansainvälinen rooli varantovaluuttana on kasvanut; korostaa, että euroalueen on luotava kansainvälinen strategia, joka on yhteismitallinen euron kansainvälisen aseman kanssa;

40.   huomauttaa myös, että muun muassa Yhdysvaltojen dollarin, renminbi yuanin ja euron vaihtokurssin heilahtelujen aiheuttamaan maailmanlaajuiseen epätasapainoon on puututtava tulevien talouskriisien välttämiseksi; kehottaa euroryhmää, neuvostoa ja EKP:tä tehostamaan vastaavasti toimiensa koordinointia valuuttakurssipolitiikassa;

41.   korostaa G20-ryhmän päätelmien merkitystä maailmanlaajuisten epätasapainojen osalta ja sen osalta, mitä kunkin talousalueen on tehtävä taloutensa tasapainottamiseksi; korostaa valuuttakurssien merkitystä G20 -ryhmän seuraavien huippukokousten valmistelussa; katsoo, että kyseisen valmistelun olisi oltava avoimempaa EU:ssa ja että valmistelusta olisi tiedotettava parlamentille;

o
o   o

42.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille, euroryhmälle, Euroopan keskuspankille ja Euroopan investointipankille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0543. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0123. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0013. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0357.