Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission 28. toukokuuta 2009 antaman tiedonannon maataloustuotteiden laatupolitiikasta (KOM(2009)0234),

–   ottaa huomioon 15. lokakuuta 2008 annetun vihreän kirjan maataloustuotteiden laadusta: tuotestandardit, tuotantoedellytykset ja laatujärjestelmät (KOM(2008)0641 lopullinen),

–   ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman elintarvikkeiden laadun turvaamisesta, mukaan lukien standardien yhdenmukaistaminen tai vastavuoroinen tunnustaminen(1),

–   ottaa huomioon 9. lokakuuta 1998 antamansa päätöslauselman maataloustuotteiden ja maatalouselintarvikkeiden laatupolitiikasta(2),

–   ottaa huomioon komission lokakuussa 2008 antaman työasiakirjan elintarvikkeiden laadun varmennusjärjestelmistä,

–   ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) ”terveystarkastuksen”,

–   ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikkeita koskevien tietojen antamisesta kuluttajille (KOM(2008)0040),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A7-0029/2010),

A.   katsoo, että Euroopan unionilla on maailman parhaat elintarvikkeiden laatustandardit, että nämä korkeat standardit perustuvat Euroopan kuluttajien vaatimuksiin ja että niillä maksimoidaan lisäarvo,

B.   katsoo, että tuotannon ja kulutuksen tasoa koskevat paikalliset vaatimukset täyttäville pienille ja keskisuurille maatiloille kohdennettava tuki säilyttää sekä perinteiset että empiiriset viljelymenetelmät ja varmistaa, että niitä sovelletaan parhaiden laatu- ja turvallisuusstandardien mukaisesti,

C.   katsoo, että eurooppalaiset laatutuotteet ovat Euroopan unionin elävää kulttuuriperintöä ja gastronomiaa ja ne ovat myös lukemattomien Euroopan alueiden taloudelle ja sosiaaliselle elämälle tärkeä tekijä, joka suoraan takaa alueille ja erityisesti maaseudulle töitä,

D.   ottaa huomioon, että jakeluketjua koskeva nykyinen politiikka vaikuttaa pienten tuottajien mahdollisuuksiin saavuttaa laaja kohderyhmä,

E.   katsoo, että kuluttajat ovat elintarvikkeiden turvallisuuden lisäksi yhä kiinnostuneempia myös alkuperästä ja tuotantomenetelmistä; katsoo, että Euroopan unioni on jo vastannut tähän suuntaukseen ja luonut neljä elintarvikkeiden laatu- ja alkuperämerkintää, joita ovat suojattu alkuperänimitys (SAN), suojattu maantieteellinen merkintä (SMM), aito perinteinen tuote (APT) ja luonnonmukainen maatalous,

F.   katsoo, että kuluttajat pitävät näitä varmennusjärjestelmiä korkean laadun takeena,

G.   katsoo, että uusia teknologioita voidaan käyttää yksityiskohtaisten tietojen hankintaan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alkuperästä ja ominaisuuksista,

Yleistä

1.   pitää myönteisenä komission tiedonantoa ja sitä seikkaa, että siihen on sisällytetty lukuisia parlamentin antamia suosituksia maataloustuotteiden laatua koskevan vihreän kirjan perusteella käynnistyneen harkintaprosessin seurauksena; toivoo, että parlamentin tässä päätöslauselmassa ehdottamat toimet pannaan täytäntöön mahdollisimman pian, jotta maataloustuottajilta ja muilta tuottajilta kuulemisessa saatu palaute voidaan konkretisoida tehokkaasti ja jotta voidaan arvioida ehdotetun sääntelyjärjestelmän suotavuutta, tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta siten, että otetaan huomioon talouskriisin vaikutukset ja tarve olla lisäämättä tuottajien kustannuksia tai taakkaa;

2.   pahoittelee, että komission tiedonannossa pyritään yksinkertaistamiseen, joka saattaa kääntyä itseään vastaan, ja otetaan täten vain osittain huomioon asianomaisten alojen vihreän kirjan julkaisemisen jälkeen ilmaisemat tarpeet;

3.   korostaa, että laatu on avainkysymys koko elintarvikeketjulle ja olennainen etu Euroopan maataloustuottajien kilpailukyvyn kannalta; katsoo, että laatu voi antaa Euroopan tuottajille merkittävää kilpailuetua ja edistää epäsuorasti maaseudun kehitystä;

4.   katsoo, että EU:n laatupolitiikka saattaa parantaa kilpailukykyä ja tuottaa lisäarvoa Euroopan eri alueiden talouksille; katsoo, että maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laadukas tuotanto tarjoaa usein ainoan mahdollisuuden maaseudun alueille, joiden tuotantovaihtoehdot ovat rajoitetut; pitää lisäksi laatua tuotannon monipuolistamisen moottorina ja keinona kehittää työntekijöiden ammattitaitoa;

5.   pyytää vahvistamaan Euroopan unionin laatupolitiikkaa tärkeänä kannustimena sille, että EU:n tuottajat tehostavat elintarvikkeiden laatua, elintarviketurvallisuutta ja ympäristönäkökohtien huomioon ottamista koskevia ponnistelujaan; katsoo, että tämä politiikka voi parantaa huomattavasti EU:n maataloustuotteiden lisäarvoa jatkuvasti kansainvälistyvillä markkinoilla;

6.   uskoo, että laatupolitiikka saattaa tuoda merkittäviä uusia kehityssuuntauksia Euroopan maatalouteen, sillä laatutuotteiden tuotanto on laajaa ja pelkästään SMM-tuotteiden arvo on yli 14 miljardia euroa;

7.   katsoo, että EU:n laatumerkintöjen suojaa koskevien eri tasojen käyttöönotto voi johtaa epäoikeudenmukaisiin tilanteisiin varsinkin, jos taloudelliset kriteerit asetetaan etusijalle; katsoo näin ollen, että kaikki maantieteelliset merkinnät olisi tunnustettava yhtä lailla;

8.   katsoo, että yhä avoimemmilla markkinoilla on välttämätöntä, että EU puolustaa Maailman kauppajärjestössä käytävissä neuvotteluissa ajatusta, että laatutuotteita on suojeltava ja että niiden on saatava tehokas suoja teollis- ja tekijänoikeuksien suojelujärjestelmän avulla;

9.   korostaa, että WTO:n neuvotteluissa komission on pyrittävä varmistamaan muita kuin kauppaan liittyviä asioita koskeva sopimus, jolla varmistetaan, että tuodut maataloustuotteet täyttävät elintarviketurvallisuuden, eläinten hyvinvoinnin ja ympäristönsuojelun aloilla samat vaatimukset, jotka EU:ssa tuotettujen maataloustuotteiden on täytettävä;

10.   katsoo, EU:n uuden laatupolitiikan olisi avauduttava paremmin tuotteille uusista jäsenvaltioista, jotka vasta muutama vuosi sitten saattoivat osallistua maantieteellisten nimitysten rekisteröintijärjestelmään; katsoo, että vaatimusten, jotka tietyn tuotteen on täytettävä rekisteröintiä varten, on oltava avoimia ja ymmärrettäviä paitsi hakijoille (tuottajille) myös kuluttajille;

11.   katsoo, että valvontaa ja komission ja jäsenvaltioiden välistä koordinaatiota on lisättävä, jotta varmistettaisiin, että tuontielintarvikkeet täyttävät elintarvikkeiden laatuun ja turvallisuuteen, ympäristöön ja sosiaalisiin näkökohtiin liittyvät EU:n standardit;

12.   korostaa sellaisten laatustandardien tarvetta, joilla varmistetaan tehokas tiedottaminen tuotantotavoista kuluttajille ja joilla tarjotaan kannustimia kyseisten standardien kohentamiseen, millä edistetään laajempien EU:n poliittisten tavoitteiden saavuttamista;

13.   katsoo, että Euroopan unionin laatupolitiikan on oltava tiiviisti sidoksissa YMP:n uudistamiseen vuoden 2013 jälkeen; katsoo, että EU:n on osana tätä politiikkaa tarjottava taloudellista tukea laadukkaan elintarviketuotannon varmistamiseksi; katsoo, että tällaista tukea voitaisiin myöntää YMP:n toisen pilarin käytettävyyden kehittämiseen, monipuolistamiseen ja elävöittämiseen, erityisesti kun on kyse maatilojen uudenaikaistamisesta ja mikroyritysten luomisesta ja kehittämisestä maaseudulla; korostaa, että taloudellinen tuki tuotteiden laadun parantamiseen voi auttaa suuntaamaan markkinoita kohti osittain omavaraisia maatiloja; katsoo, että tuottajajärjestöt tarvitsevat lisää tukea erityisesti siksi, etteivät pientuottajat joudu epäedulliseen asemaan;

14.   korostaa, että monimuotoisuuden on pysyttävä Euroopan rikkautena ja että kaikki laatutuotteet, jotka täyttävät EU:n määrittelemät vaatimukset, olisi tunnustettava ja niitä olisi suojeltava; pitää välttämättömänä, että YMP:n olisi vuoden 2013 uudistuksen jälkeen tuettava laatupolitiikkaa ja erityisesti tuottajien ponnistuksia ympäristöystävällisempien tuotantotapojen hyväksi; toteaa, että alueet ovat YMP:n kumppaneita ja että ne rahoittavat osaltaan ja hallinnoivat maaseudun kehitystä; lisää, että maantieteellisen läheisyytensä vuoksi alueet ovat tuottajien, erityisesti perinteisten tuotteiden ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden tuottajien, kumppaneita; katsoo, että alueiden olisi osallistuttava alkuperämerkinnällä varustettujen tuotteiden, perinteisten tuotteiden ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden tunnustamiseen ja myynnin edistämiseen;

Maataloutta koskevat EU-vaatimukset ja kaupan pitämisen vaatimukset

15.   korostaa, että Euroopan tuottajien toteuttamat toimet maatalouden alalla annettujen, laatua, ympäristöä, eläinten hyvinvointia ja terveysstandardeja koskevien EU-vaatimusten täyttämiseksi on tunnustettava virallisesti;

16.   kehottaa tässä yhteydessä komissiota teettämään selvityksen Euroopan tuottajien käytettävissä olevista eri vaihtoehdoista, kun he pyrkivät osoittamaan sitoutuneisuutensa laatuun, elintarvikkeiden turvallisuuteen ja kaikkien eurooppalaisten tuotantostandardien noudattamiseen, mukaan lukien Euroopan unionin laatumerkki, joka olisi myönnettävä yksinomaan EU:n tuotannosta saataville maataloustuotteille, ja vaatii, että koska laatumerkki todistaa virallista valvontaa koskevan lainsäädännön noudattamisen, se ei saa missään tapauksessa olla lisäkustannus toimijoille eikä myöskään taloudellinen tai hallinnollinen taakka valvontaa harjoittaville jäsenvaltioille;

17.   katsoo, että EU:n maataloustuotteet täyttävät jo yhden laatuvaatimuksen, sillä ne on tuotettu tuotteiden laatua, kestävää tuotantoa sekä ympäristö- ja terveysvaatimuksia (täydentävät ehdot) koskevien EU:n säännösten mukaisesti; katsoo myös, että maataloustuotteiden tuotannon avulla varmistetaan Euroopan kulttuurimaiseman säilyminen; katsoo, että nämä edellytykset huomioon ottaen ”Euroopassa kasvatettu [tuotettu, valmistettu]” -laatumerkinnän olisi oltava mahdollinen;

18.   katsoo, että kaupan pitämisen alakohtaiset vaatimukset ovat merkittäviä tuotantoketjun kannalta, ja että siksi ne olisi säilytettävä; katsoo, että ne luovat avoimuutta markkinoilla tapahtuvien muutosten suhteen, mahdollistavat ostajille tuotteiden hintojen, kokojen ja laadun vertailun ja varmistavat yhdenvertaiset lähtökohdat eurooppalaisessa kilpailussa;

19.   kannattaa vaihtoehtoisten varattujen ilmaisujen käyttöön ottamista ja erityisesti selvää määritelmää ”vuoristoalueiden”, ”saaristoalueiden” ja ”paikallisille tuotteille” ja ”vähähiilisyydelle” ja näiden ilmausten selvää käyttöä sekä niiden käyttöä koskevien EU-ohjeiden hyväksymistä; kannattaa lisäksi ”vuoristoalueen tuotteet” -ilmauksen yhdenmukaistamista yhteisön tasolla, sillä nykyisin siitä on säädetty vain muutamissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota teettämään selvityksen hiilijalanjälkeä koskevan merkinnän kehittämisestä kattavammaksi, ekologista jalanjälkeä koskevaksi toimeksi, sillä pelkkiin hiilitasoihin viittaavissa merkinnöissä ja ilmaisuissa sivuutetaan muita merkittäviä ympäristönäkökohtia, kuten vesivaroihin ja elävän luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvat vaikutukset;

20.   pitää välttämättömänä edistää vapaaehtoista merkintää, joka koskee muita ympäristön ja eläimet huomioon ottavia tuotantojärjestelmiä, kuten integroitu tuotantojärjestelmä, ulkolaiduntaminen ja vuoristoseudun maatalous;

21.   pitää välttämättömänä suojata vuoristoalueiden tuotteet ja muuntogeenisistä organismeista vapaiden alueiden tuotteet; pyytää sen vuoksi komissiota kaikin tavoin varmistamaan, että näiden alueiden tuotteet saavat asianmukaisen suojan;

22.   kehottaa komissiota alkamaan tarkastella mahdollisuutta ottaa käyttöön laatuindikaattoreita, jotka koskevat tuotannon sosiaalisia olosuhteita, esimerkiksi tuottajien tuloja sekä tuottajien, jalostajien ja markkinoijien välisiä sopimussuhteita;

23.   pitää tarpeellisena, että tuoreiden maataloustuotteiden alkuperämaa ilmoitetaan ja että vastaavasti yhdestä ainesosasta koostuvien jalostettujen tuotteiden kohdalla ilmoitetaan lopputuotteessa käytetyn maatalousraaka-aineen lähtöisyyspaikka, jotta voidaan lisätä avoimuutta ja parantaa jäljitettävyyttä ja siten tarjota kuluttajille mahdollisuus tehdä tietoisia valintoja;

24.   muistuttaa, että tuotantopaikan merkintäkäytäntöä on noudatettu menestyksekkäästi Australian ja Yhdysvaltojen kaltaisissa maissa ja että Euroopan unionissa sovelletaan jo nyt tuotantopaikan pakollista merkitsemistä eräiden maataloustuotteiden yhteydessä;

25.   muistuttaa, että täydentävät tiedot ja erityistiedot ovat vapaaehtoisia ja että kokonaistietojen määrä ei saa olla liian suuri; katsoo, että etenkin EU-laatumerkinnän olisi pysyttävä yksiselitteisenä ja ensisijaisesti havaittavana;

26.   katsoo, että olisi harkittava myös vaihtoehtoisia tiedotusmenetelmiä, kuten internetissä, juovakoodeissa tai kuitissa annettavat tiedot;

27.   kehottaa komissiota teettämään perinpohjaisen teknisen ja taloudellisen selvityksen, jotta varmistettaisiin, että uudesta lainsäädännöstä ei koituisi liiallisia kustannuksia elintarvikkeiden jalostusteollisuudelle eikä etenkään pienille ja keskisuurille tuottajille; katsoo, että tällaisessa selvityksessä olisi tutkittava, voidaanko pakollinen tuotantopaikasta kertova merkintä ottaa käyttöön jalostetuille tuotteille, joissa on ”merkittäviä ainesosia” (elintarvikkeen ainesosa, joka muodostaa yli 50 prosenttia sen kuivapainosta) tai ”tunnusomaisia ainesosia” (elintarvikkeen ainesosa, jonka kuluttajat yleensä liittävät elintarvikkeen nimeen), sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä elintarvikkeita koskevien tietojen antamista kuluttajille koskevan säädösehdotuksen 2 artiklassa;

28.   pyytää, että standardien yksinkertaistaminen ja EU:n laatumerkin uskottavuuden tehostaminen täydentäisivät jäsenvaltioissa jo käytössä olevia paikallista, alueellista tai kansallista alkuperää osoittavia sertifikaatteja ja nimityksiä;

29.   kehottaa komissiota pysymään maataloustuotteiden laatupolitiikkaa koskevissa ehdotuksissa johdonmukaisena alkuperämaata koskevien merkintöjen suhteen, kun vertailukohdaksi otetaan ehdotus asetukseksi elintarvikkeita koskevien tietojen antamisesta kuluttajille; katsoo, että maataloustuotteiden laatupolitiikkaa olisi toteutettava siten, että otetaan huomioon uuden politiikan kustannukset sekä tiettyjen alojen, kuten jalostettujen maataloustuotteiden, erityispiirteet;

Maantieteelliset merkinnät ja perinteiset tuotteet

30.   katsoo, että suojattujen nimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen järjestelmän käyttö on eräs YMP:n välineistä, joilla voidaan tukea maaseudun kehitystä, suojella alueiden kulttuuriperintöä ja edistää työmahdollisuuksien monipuolistumista maaseudulla;

31.   katsoo, että maantieteelliset merkinnät ovat hyvin merkittäviä Euroopan maataloudelle; katsoo, että kolme maantieteellisten merkintöjen rekisteröintijärjestelmää (viineille, väkeville alkoholijuomille sekä maataloustuotteille ja elintarvikkeille) olisi säilytettävä nykymuodossaan;

32.   uskoo, että EU:n nykyinen maantieteellisiä merkintöjä suojaava järjestelmä olisi säilytettävä ja että EU:n tason suoja olisi myönnettävä kaikille maantieteellisille merkinnöille; katsoo myös, että rinnakkaisia kansallisia tai alueellisia tunnustamisjärjestelmiä ei pitäisi ottaa käyttöön, koska ne saattavat johtaa suojan tason vaihtelemiseen; katsoo, että ei ole tarpeen luoda uusia koko yhteisössä sovellettavia elintarvikkeiden sertifiointijärjestelmiä, koska se heikentäisi nykyisiä järjestelmiä ja johtaisi kuluttajia harhaan;

33.   katsoo lisäksi, että kaksi nykyistä välinettä (suojattu alkuperänimitys (SAN) ja suojattu maantieteellinen merkintä (SMM)) olisi säilytettävä jatkossakin, koska ne ovat laajalti tunnustettuja ja menestyksekkäitä; edellyttää, että SAN ja SMM on erotettava kuluttajia varten selvemmin toisistaan, ja katsoo, että tähän päästään kattavalla tiedottamisella ja markkinoinnilla, johon sisältyy yhteisön taloudellista tukea sekä kansainvälisillä markkinoilla että kolmansissa maissa esimerkiksi lisäämällä yhteisön yhteisrahoituksen osuutta;

34.   katsoo, että EU:n nykyisiä maantieteellisiä merkintöjä koskevia sääntöjä on täydennettävä, jotta voidaan täysimääräisesti tunnustaa ja vahvistaa niiden organisaatioiden rooli, joita jäsenvaltiot ovat nimenneet tai valtuuttaneet hallinnoimaan, suojelemaan ja/tai edistämään maantieteellisen merkinnän rekisteröinnillä vahvistettuja teollis- ja tekijänoikeuksia;

35.   katsoo tuottajien saamien kokemusten perusteella, että tuotteiden laadunhallinta SAN- ja SMM-merkinnöin ja nykyinen anastamisilta suojaamisen tehokkuus eivät riitä maantieteellisin merkinnöin varustettujen tuotteiden jatkokehittämiseen; katsoo, että EU:n lainsäädäntöä on muutettava niin, että jäsenvaltiot voivat tunnustaa maantieteellisiä merkintöjä ja niiden teollis- ja tekijänoikeuksia hallinnoimaan, suojelemaan ja/tai edistämään nimeämiensä tai valtuuttamiensa organisaatioiden aseman ja tehostaa sitä ja antaa niille oikeuden mukauttaa tuotantokapasiteettia markkinoiden vaatimusten mukaiseksi tasa-arvoisten ja syrjimättömien periaatteiden pohjalta;

36.   ehdottaa, että vahvistetaan maantieteellisten merkintöjen haltijoiden yhteenliittymien(3) roolia, jotta voidaan määritellä lainsäädäntöä, joka koskee volyymien hallinnassa ja maantieteellisten merkintöjen käytössä jalostettuja tuotteita; katsoo, että yhteenliittymien olisi voitava osallistua taloudellisten toimijoiden koordinointiin, jotta tuotantomäärät ja markkinoille saatetut määrät voidaan paremmin sovittaa yhteen niiden määrien kanssa, joita markkinat kykenevät ottamaan vastaan, sekä viljelijöille ja kuluttajille suunnattuihin markkinointitoimiin; katsoo, että tällä tavalla turvattaisiin paremmin eri tuotanto-, jalostus- ja jakeluketjujen pysyvyys, joka on oleellisen tärkeää maaseutualueiden elämälle; lisää, että määrän hallinta on yksi laadun hallinnan edellytyksistä; katsoo, että yhteenliittymien roolin määritelmä olisi sisällytettävä yhteisön lainsäädäntöön; katsoo, että eri jäsenvaltioiden käytännöt ja niissä saadut kokemukset voitaisiin kirjata ja käyttää niitä yhteenliittymien oikeuksien ja velvollisuuksien määrittelemiseen;

37.   katsoo, että näiden välineiden rekisteröintiprosessiin ei pitäisi sisällyttää uusia perusteita, vaan asiassa olisi pyrittävä yksinkertaistamiseen; toteaa, että SAN- ja SMM-merkintöjen nykyiset rekisteröintimenettelyt ovat monimutkaisia ja pitkällisiä; kehottaa komissiota kartoittamaan tapoja tämän prosessin nopeuttamiseksi;

38.   korostaa, että rekisteröintihakemusten käsittelyä olisi virtaviivaistettava, mutta ei kannata ajatusta tarkastusmenettelyn lyhentämisestä mielivaltaisesti hylkäämällä varhaisessa vaiheessa komission puutteellisina pitämät hakemukset; pahoittelee sitä, että monissa tapauksissa komission ensimmäinen kanta muodostetaan liian hätäisesti tai se ei sovellu käsiteltävään tapaukseen, mikä johtuu tuotteiden tai paikallisten markkinoiden erityispiirteiden puutteellisesta ymmärtämisestä;

39.   kehottaa komissiota teettämään selvityksen tarvittavista tiedoista (merkinnät ja muut käytettävissä olevat keinot), joita edellytetään kun SAN- ja SMM-tuotteita pidetään kaupan vähittäismyyjän yksityisen toiminimen perusteella; vaatii tuottajan nimen pakollista kirjaamista SAN- ja SMM-rekisteriin silloin kun tuotetta pidetään kaupan vähittäismyyjän yksityisen toiminimen perusteella;

40.   katsoo, että tapauksessa, jossa maantieteellisellä merkinnällä suojattua tuotetta käytetään ainesosana, kyseisestä maantieteellisestä merkinnästä vastaavan elimen tai toimivaltaisen viranomaisen on voitava määritellä säännöt tuotteen nimen käyttämisestä jalostettujen tuotteiden myyntinimikkeissä, ja sillä on oltava oikeus suorittaa erityisiä tarkastuksia sen varmistamiseksi, että maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen ominaisuuksia, imagoa tai mainetta ei ole muutettu; katsoo, että komission on laadittava selkeät ohjeet maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen nimen käytölle jalostettujen tuotteiden ainesosia koskevissa merkinnöissä, jotta kuluttajia ei johdeta harhaan;

41.   kannattaa sellaisten yhteisön sääntöjen käyttöönottamista, joissa maantieteellisiä merkintöjä hallinnoiville elimille annetaan lupa vahvistaa näiden tuotteiden pakkaamista koskevat säännöt, jotta varmistetaan, että tuotteiden korkea laatu ei millään lailla heikenny;

42.   vastustaa ajatusta maantieteellisten merkintöjen korvaamisesta tavaramerkeillä, koska nämä oikeudelliset välineet poikkeavat toisistaan perustavanlaatuisesti; korostaa, että tavaramerkkien ja maantieteellisten merkintöjen väliset erot olisi selitettävä paremmin; kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön olemassa olevat yhteisön säännöt, joiden mukaan toimija, joka ei edusta SAN- tai SMM-tuottajien järjestöjä, ei voi rekisteröidä tuotetta, joka sisältää SAN- tai SMM-merkinnän tai viittauksen siihen;

43.   vaatii lisäksi, että kaikkien jäsenvaltioiden viranomaiset velvoitetaan suojelemaan oma-aloitteisesti maantieteellisiä merkintöjä; haluaa, että tätä kysymystä käsitellään erityisesti tarkistettaessa 20. maaliskuuta 2006 annettua asetusta (EY) N:o 510/2006 maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta(4) ja määrittelemällä sovellettavat valvontamenettelyt paremmin kaikissa vaiheissa, niin ennen tuotteiden kaupan pitämistä kuin myös sen jälkeen;

44.   katsoo, että aidon perinteisen tuotteen (APT) asema on säilytettävä, joskin rekisteröintiä koskevia säännöksiä on yksinkertaistettava; kehottaa tässä yhteydessä komissiota arvioimaan uudelleen APT:tä, selvittämään mahdollisuuksia hakumenettelyn vauhdittamiseksi sekä kartoittamaan mahdollisuuksia järjestelmän tarjoaman suojan parantamiseksi, ja muita tapoja, jotka tekisivät tästä järjestelmästä houkuttelevamman tuottajien kannalta; muistuttaa, että APT on suhteellisen uusi väline, mikä selittää sen hitaan kehittymisen; katsoo, että välineestä olisi tiedotettava tuottajille paremmin ja että siitä olisi tultava Euroopan laadun edistämisen tavanomainen väline;

45.   katsoo, että välttääkseen perinteisiä ruokalajeja ja niiden sukupolvia kestäneitä valmistustapoja koskevien tietojen katoamisen komission on harkittava eurooppalaisen tietopankin perustamista vanhoja reseptejä ja perinteisiä valmistustapoja varten;

46.   tukee sellaisten välineiden käyttöönottamista, joiden avulla voidaan hyödyntää ja yhdessä tehdä tunnetuksi tiettyyn alueeseen läheisesti liittyvää ja maantieteellisen nimen omaavaa perinteistä, paikallista ja käsityönä tapahtuvaa pienimuotoista tuotantoa, jolle menettelyt SAN- tai SMM-merkinnän saamiseksi ovat liian raskaita ja kalliita;

47.   muistuttaa, että eräitä maantieteellisiä merkintöjä väärennetään järjestelmällisesti kolmansissa maissa; katsoo tämän heikentävän maantieteellisin merkinnöin suojattujen tuotteiden mainetta ja imagoa ja johtavan kuluttajia harhaan; korostaa, että maantieteellisen merkinnän suojaamisen turvaaminen kolmannessa maassa on tuottajille pitkä ja hankala prosessi, koska kukin kolmas maa on voinut kehittää oman erityisen suojelujärjestelmänsä; pyytää komissiota antamaan teknistä tukea ja rahoitusta maantieteellisistä merkinnöistä vastaaville organisaatioille auttaakseen niitä merkintöjen anastusongelmien ratkaisemisessa;

48.   vaatii maantieteellisten merkintöjen suojan parantamista

49.   katsoo, että olisi tehostettava maantieteellisten merkintöjen sui generis -suojelujärjestelmää koskevia tiedotus- ja edistämistoimia; toivoo, että komissio jatkaa SMM-mallin edistämistä kolmansissa maissa etenkin vauhdittamalla teknisen avun hankkeita yhdessä eurooppalaisten SMM-tuottajien ja/tai niitä edustavien organisaatioiden kanssa;

Integroitu tuotanto

50.   katsoo, että on edistettävä tuotantojärjestelmiä, jotka ovat ympäristöystävällisiä ja perustuvat panosten järkeistämiseen, kuten integroitua tuotantoa;

51.   toteaa, että integroitua tuotantoa koskevan Euroopan laajuisen lainsäädännön laatiminen antaisi enemmän näkyvyyttä EU:n maanviljelijöiden ja karjankasvattajien toteuttamille toimille elintarviketurvallisuuden, ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin alalla kolmansien maiden tuontiin verrattuna; katsoo, että samanaikaisesti olisi käynnistettävä eurooppalaisen integroidun tuotannon myynninedistämis- ja markkinointikampanja;

52.   tukee kestävyyskriteereihin perustuvien laadukkaiden elintarvikkeiden tuotantojärjestelmien edistämistä, kuten integroitua tuotantoa; pyytää alaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä jäsenvaltioiden kriteerien yhdenmukaistamiseksi ja sitä tukevaa edistämiskampanjaa, jolla tiedotetaan kuluttajalle EU:n integroidun tuotannon tärkeimmistä näkökohdista;

Luonnonmukainen maatalous

53.   toistaa uskovansa, että luonnonmukainen maatalous ja integroitu tuotanto tuottavat kuluttajille terveysetuja, antavat takeet siitä, että tuotantoprosessissa vältetään lannoitteiden käyttöön kytkeytyviä ympäristövahinkoja ja tarjoavat yhden Euroopan maatalouden suurista kasvumahdollisuuksista, vaikka ne eivät sinällään tarjoa ratkaisua tulevaisuuden globaaliin elintarvikehuoltoon; tukee nykyisiä toimia EU:n kaikkiin viljeltyihin tuotteisiin sovellettavan uuden EU-luomumerkin kehittämiseksi;

54.   katsoo, että luonnonmukaisten tuotteiden todelliset yhtenäismarkkinat ovat tarpeen ja että pakollisen EU-merkin käyttöönotolla on merkittävä vaikutus tämän tavoitteen saavuttamiseen; ilmaisee tässä yhteydessä tukensa neuvoston 28. kesäkuuta 2007 antamalle asetukselle (EY) N:o 834/2007(5) luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta ja toivoo, että vaikka se tuli voimaan vasta hiljattain, se näyttää mahdollisimman pian toteen koko lainsäädännöllisen potentiaalinsa;

55.   korostaa, että sekä jäsenvaltioiden että EU:n velvollisuutena on edistää tuotteiden laatua ja niiden suojelua kansainvälisellä tasolla; uskoo tässä yhteydessä, että tarvitaan kolmansien maiden luonnonmukaisten tuotteiden tiukempaa valvontaa, jotta varmistetaan reilu kilpailu EU:n ja kolmansien maiden luonnonmukaisten tuotteiden välillä;

56.   katsoo, että luonnonmukaisten tuotteiden tapaan merkittyjen muiden kuin luonnonmukaisten tuotteiden tulo markkinoille vaarantaa luonnonmukaisten tuotteiden yhtenäismarkkinoiden kehittämisen Euroopan unionissa; on sen vuoksi huolissaan yrityksestä laajentaa luonnonmukaisuuden osoittavan merkinnän käyttö koskemaan elintarvikkeita, joita ei ole valmistettu luonnonmukaisen maatalouden periaatteiden mukaisesti;

57.   on huolissaan yksityisten luomumerkintöjen määrän lisääntymisestä muissa muin elintarvikealan tuotteissa, joka on voimakkaasti kasvava ala eikä kuulu luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta 28. kesäkuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/20071 soveltamisalaan; pyytää komissiota arvioimaan, pitäisikö säännöksen soveltamisalaa laajentaa kattamaan tämä ala;

58.   toistaa, että luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden sisämarkkinoiden toiminnan parantamisen vuoksi

59.   suhtautuu myönteisesti perinteisten ja luonnonmukaisten tuotteiden virastojen perustamiseen jäsenvaltioiden tasolla; katsoo, että kullakin jäsenvaltiolla olisi oltava joko julkisia tai yksityisiä laitoksia, jotka tuottajat ja kuluttajat hyväksyvät ja jotka edistävät ja valvovat paikallista luomutuotantoa ja laatua;

60.   kehottaa komissiota antamaan selvityksen, kuinka se aikoo edistää ympäristöystävällisten maataloustuotteiden paikallista hankkimista;

Yksityiset sertifiointijärjestelmät

61.   korostaa, että nykyiset yksityiset sertifiointijärjestelmät eivät anna lisätietoja kyseisten tuotteiden laadusta, vaan ne merkitsevät useassa tapauksessa viljelijöiden markkinoille pääsyyn kohdistuvaa taloudellista ja hallinnollista rasitusta;

62.   pyytää luetteloimaan kaikki yksityiset laatusertifiointijärjestelmät, jotka eurooppalaisten tuottajien on otettava käyttöön EU:n lainsäädännössä jo edellytettyjen laatuvaatimusten ohella; tukee yhteisön perusperiaatteiden sääntelykehyksen laatimista kyseisten yksityisten sertifiointijärjestelmien avointa täytäntöönpanoa varten;

63.   tukee komission aloitetta kehittää hyvän käytännön suuntaviivoja kaikkia maataloustuotteiden laatujärjestelmiä varten; katsoo, että toimijoiden on noudatettava näitä suuntaviivoja ja että niihin on sisällytettävä keinoja, joilla tuottajia autetaan kehittämään tuotteidensa lisäarvoa, edistämään sertifiointijärjestelmien vastavuoroista tunnustamista, osallistumaan järjestelmien laadintaan ja edistämään tuottajajärjestöjen kautta sertifioinnin hallinnollisen taakan yksinkertaistamista, jotta maataloustuottajien kustannuksia vähennettäisiin mahdollisimman paljon;

Tiedotus ja myynninedistäminen

64.   pahoittelee, että komission tiedonannossa ei viitata tarpeeseen tehostaa myynninedistämistoimia, jotka ovat todella tärkeitä elintarvikkeiden laatua, elintarviketurvallisuutta ja ympäristönäkökohtien huomioon ottamista koskevien maataloustuottajien ponnistelujen kannattavuuden kannalta; katsoo, että EU:ssa käytettävissä olevia menekinedistämiskeinoja olisi uudistettava niiden tehostamiseksi; ehdottaa sen vuoksi, että myös muita maataloustuotteita koskevilla EU:n markkinoilla otetaan käyttöön samanlainen menekinedistämistuki, joka on äskettäin myönnetty viinialalle;

65.   kannattaa Euroopan unionin toimia, joilla viestitään mahdollisimman laajalti ja mahdollisimman tehokkaasti EU:n laadunvarmistus- ja elintarviketurvallisuuspolitiikan hyödyistä; suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot lisäävät tiedotus- ja myynninedistämistoimia yhteisön tuotteiden laatustandardien ja elintarviketurvallisuuden osalta;

66.   katsoo, että julkisyhteisöt ja/tai yksityiset elimet, yksityishenkilöt tai järjestöt voisivat toteuttaa näitä toimia maantieteellisten merkintöjen ja yhteisön tavaramerkkien osalta;

67.   katsoo, että koska Euroopan markkinat ovat tärkeitä maantieteellistä merkintää käyttäville tuottajille, komission ja jäsenvaltioiden on tarjottava lisämäärärahoja myynninedistämisohjelmille sisämarkkinoilla ja edelleen lisättävä myynninedistämiskampanjoiden määrärahoja kolmansissa maissa;

68.   korostaa, että tiedotuspolitiikkaa ei tulisi suunnata yksinomaan kuluttajille vaan myös tuottajille, koska tuottajien toiminta on tiiviisti sidoksissa niiden tietämykseen markkinoista ja siitä, missä määrin kuluttajat arvostavat niiden tuotteiden laatua;

69.   korostaa EU:n rahoituksen ja erityisesti Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston varojen potentiaalista merkitystä tällä alalla; kiinnittää kuitenkin huomiota pienten tuottajien lainansaantivaatimusten kiristymiseen maailmanlaajuisen talouskriisin aikana, mikä rajoittaa voimakkaasti heidän pääsyään yhteisrahoituksen piiriin maaseudun kehittämisen ohjelmissa edellytetyllä tavalla; ehdottaa tässä yhteydessä, että komissio harkitsisi maatalousluottojärjestelmän yhdenmukaistamista EU:n tasolla;

70.   suosii sellaisten maatalousmarkkinoiden tukemista, joita hallinnoivat suoraan maanviljelijät paikallisten kausituotteiden myyntipisteinä, koska tämä on keino varmistaa laadukkaiden tuotteiden kohtuullinen hinta ja lujittaa tuotteen ja sen alkuperän välistä yhteyttä sekä kannustaa kuluttajia tekemään laatuun pohjautuvia valistuneita valintoja; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi kannustettava luomaan markkinointipisteitä, joissa tuottajat voivat esitellä tuotteitaan suoraan kuluttajille;

71.   kehottaa perustamaan myyntiä paikallismarkkinoilla edistäviä ohjelmia paikallisten ja alueellisten jalostus- ja markkinointialoitteiden tukemiseksi; katsoo, että tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi tuottajien osuuskuntien kautta, kun otetaan huomioon niiden panos maaseudun tuottaman lisäarvon kasvattamisessa;

o
o   o

72.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0098. (2) EYVL C 328, 26.10.1998, s. 232. (3) Esimerkiksi Italiassa consortium, Espanjassa consejo regulador ja Ranskassa organisme de défense et de gestion tai détenteur d'IG. (4) EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12. (5) EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1.