Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: haaste Euroopan maataloudelle ja maaseutualueille” (SEC(2009)0417),

–   ottaa huomioon EU:n maatalouden roolia ilmastonmuutoksen lieventämisessä käsittelevän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2009)1093),

–   ottaa huomioon 14. marraskuuta 2007 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maaperän suojelun puitteista ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta(1),

–   ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman kestävästä maataloudesta ja biokaasusta: tarve tarkistaa EU:n lainsäädäntöä(2),

–   ottaa huomioon 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman aiheesta ”2050: Tulevaisuus alkaa tänään – EU:n tulevaa yhdennettyä ilmastonsuojelupolitiikkaa koskevia suosituksia”(3),

–   ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman EU:n ja erityisesti Etelä-Euroopan maatalousmaan heikentymisestä johtuvasta haasteesta: EU:n maatalouspolitiikan välineiden tarjoama vastaus(4),

–   ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin strategiasta Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksessa (COP15)(5),

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja Maailmanpankin laatiman ja 58 valtion hyväksymän maataloustieteen ja -tekniikan kehitystä koskevan kansainvälisen arvioinnin (IAASTD),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A7-0060/2010),

A.   katsoo, että ilmastonmuutos, joka johtuu kasvihuonekaasujen ennätysmäisen suuresta määrästä ilmakehässä, on tieteellisesti todettu asia, jolla voi olla vakavia seurauksia ekosysteemeille,

B.   katsoo, että ilmastonmuutos koskee suoraan maataloutta, sillä maatalous on yksi taloudellisen toiminnan aloista, joilla hoidetaan luonnonvaroja ihmiskunnan hyödyksi,

C.   katsoo, että ilmastonmuutos muodostaa yhden vakavimmista uhista ympäristön ohella myös taloudelle ja koko yhteiskunnalle, kun yksittäisten viljelykasvien satomäärät heilahtelevat huomattavasti vuodesta toiseen sääolojen suurten vaihteluiden johdosta, ja ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vaikuttaa epäsuorasti talouden kaikkiin aloihin mutta että maatalous on edelleen kaikkein haavoittuvimmassa asemassa,

D.   ottaa huomioon, että maatalous osaltaan aiheuttaa ilmaston muuttumista, sillä se on yksi kahden merkittävän kasvihuonekaasun (typpioksiduulin ja metaanin) suurimmista lähteistä, koska näitä kaasuja syntyy maataloustuotannolle ominaisissa biologisissa prosesseissa, samalla kun maatalous on myös erittäin altis ilmastonmuutoksen haitallisille vaikutuksille,

E.   ottaa huomioon, että 27 jäsenvaltion Euroopan unionissa maataloustuotannosta (kotieläintuotanto mukaan lukien) johtuvat kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 20 prosentilla vuosien 1990 ja 2007 välillä ja että maatalouden osuus kasvihuonekaasupäästöistä laski 11 prosentista 9,3 prosenttiin vuosien 1990 ja 2007 välillä, muun muassa unionin maatalouden tehokkuuden lisääntymisen, jatkuvan innovoinnin, uusien tekniikoiden käytön, lannoitteiden tehokkaamman käytön sekä yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) viimeaikaisten uudistusten ansiosta,

F.   katsoo, että maa- ja metsätalous ovat tärkeimmät taloudenalat, joilla voidaan ottaa talteen ihmisen toiminnasta johtuvia hiilidioksidipäästöjä, säilyttää ja varastoida hiilidioksidia maaperään niiden varastointikapasiteetin ansiosta sekä sitoa se kasveihin yhteyttämisen kautta; katsoo, että näillä aloilla on siten huomattavia mahdollisuuksia osallistua ilmaston lämpenemisen hillitsemiseen,

G.   ottaa huomioon, että ilmaston lämpenemisellä on jo haitallisia vaikutuksia EU:n maatalouteen (vesivarojen väheneminen, veden suolapitoisuuden lisääntyminen ja useammin toistuvat kuivuudet, aavikoituminen, talven sateiden ja tulvien huomattava lisääntyminen pohjoisessa, merenpinnan kohoamisen aiheuttama uhka alaville rannikkoalueille ja suolaantumisen uhka, myrskyt ja muut sään ääri-ilmiöt, eroosio ja maanvyörymät, tuhohyönteisten ja eläin- ja kasvitautien leviäminen jne.) ja että näiden ilmiöiden odotettavissa olevalla lisääntymisellä saattaa olla merkittäviä taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia maa- ja metsätalouteen sekä matkailuun,

H.   katsoo, että maatalousalalla on valmiudet sekä sopeutua ilmaston lämpenemiseen että hillitä sitä tukeutumalla viljelijöiden taitotietoon, vahvaan yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja tutkimuksen ja innovoinnin kehitykseen, mutta koska luonnon prosesseja on vaikea ohjailla, tämä tulee vaatimaan huomattavia ponnisteluja,

I.   huomauttaa, että unionin maatalouden suuri työllistämispotentiaali on turvattava ja sitä on kehitettävä,

J.   toteaa, että maatalous on yhä keskeisessä osassa ihmisen toiminnan ylläpitämisessä Euroopan maaseudulla, etenkin koska viljelijät voivat tarjota muulle yhteiskunnalle hyvin monenlaisia palveluja,

K.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin uusiutuvien energiamuotojen kehittämistavoitteet koskevat suoraan maataloutta ja että näitä energiamuotoja kehittämällä voidaan vähentää tuntuvasti kasvihuonekaasuja,

L.   ottaa huomioon, että EU:n maatalouden ensisijaisiin tehtäviin sisältyy elintarvikkeiden tuottaminen EU:n väestölle,

M.   katsoo, että Euroopan unionin on näytettävä tietä maapallon ilmaston lämpenemisen torjunnassa,

EU:n maatalouden panos ilmaston lämpenemisen hillitsemisessä

1.   on vakuuttunut, että EU:n maa- ja metsätalous voivat edesauttaa ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamista tarjoamalla ratkaisuja ja tukea kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, edistämällä hiilidioksidin varastointia maaperään, kehittämällä kestävän uusiutuvan energian tuotantoa ja maksimoimalla yhteyttämistoimintaa; korostaa, että tätä varten on kannustettava kehittämään maataloutta, joka tuottaa kauppa- ja muita hyödykkeitä hyödyntämällä kunkin ekosysteemin kapasiteettia ja luonnonvaroja niin tehokkaasti kuin mahdollista ja joka sovittaa yhteen taloudelliseen, ympäristölliseen ja yhteiskunnalliseen suorituskykyyn sekä eläinten hyvinvointiin liittyvät tarpeet kestävyyden parantamiseksi;

2.   korostaa, että maatalouden mahdollinen aktiivisempi osallistuminen globaaliin ilmastonmuutoksen torjuntaan ei saisi heikentää EU:n elintarviketuotannon kilpailuasemaa maailmanmarkkinoilla;

3.   katsoo, että luonnonmukainen maatalous, laajaperäinen laiduntaminen ja integroitu tuotanto ovat joitakin ympäristöystävällisemmän maataloustuotannon vaihtoehtoja; korostaa kuitenkin, että olisi löydettävä ratkaisuja, joiden avulla perinteinen maatalous, joka kattaa suurimman osan unionin maatalouspinta-alasta, voi antaa merkittävän panoksen ympäristön kestävälle hoidolle;

4.   tunnustaa, että innovointi myötävaikuttaa keskeisellä tavalla siihen, missä määrin maatalous voi vähentää vaikutustaan ilmastonmuutokseen ja ympäristövaikutuksiaan;

5.   vaatii erityisesti, että tulevassa YMP:ssa kannustetaan tiedotus- ja koulutustoimien sekä kannustimien avulla toimintatapoihin, joilla voidaan lisätä maataloustuotannon tehokkuutta ja mahdollisuuksia hillitä maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä sekä sitoa hiilidioksidia, kuten

6.   korostaa, että näillä luonnonympäristöä paremmin kunnioittavilla maatalouskäytännöillä on myönteisiä vaikutuksia myös luonnon monimuotoisuuden lisäämisen, maaperän laadun parantamisen, vedenpidätyksen sekä eroosion ja saasteiden torjunnan kannalta; korostaa, että maataloustoiminnasta johtuvien ilmastonmuutosvaikutusten lieventäminen lukeutuu myös maatalouden harjoittamisella saataviin ”julkishyödykkeisiin”;

7.   suosittaa, että laaditaan EU:n yhteinen metsäpolitiikka, joka mahdollistaa metsien kestävän hoidon ja kestävän puuntuotannon ja jonka avulla voidaan paremmin hyödyntää puualan panosta ja sen taloudellista kehitystä hiilidioksidin talteenotossa, jossa tämä ala on kaikkein merkittävin tekijä; katsoo, että edellä mainitussa on ehdottomasti otettava huomioon metsätalouden erilaiset alueelliset toimintaedellytykset, koska Pohjois-Euroopan ja Etelä-Euroopan metsien kasvuolosuhteet ja metsiin kohdistuvat uhat ovat erilaisia;

8.   huomauttaa, että metsillä on myös tärkeä tehtävä tehokkaassa vesienhoidossa; korostaa, että jäsenvaltioita on siksi rohkaistava sellaiseen metsänhoitoon, jonka avulla voidaan vähentää kuivuus- ja tulvakausien vesivarojen eroja ja lievittää siten kuivuus- ja tulvakausien kielteisiä vaikutuksia maatalouteen, energiantuotantoon ja väestöön;

9.   suosittelee vuoristoalueita koskevien poliittisten toimenpiteiden tehostamista, sillä laiduntamiseen ja karjankasvatukseen liittyvillä toimilla, etenkin laidunmaiden asianmukaisella hoidolla, on erityisen suuri merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, siihen sopeutumisen tukemisessa ja haavoittuvuuden vähentämisessä;

10.   pyytää kehittämään Euroopan unionin maatalouden kannalta kielteisten vaikutusten lieventämistä koskevan strategian, johon sisältyy

11.   korostaa, että typpioksiduulipäästöjä voidaan vähentää käyttämällä typpilannoitteita tehokkaammin (täsmäviljely); korostaa myös, että biokaasutuotannon jätemassan käyttäminen lannoitteena mahdollistaa päästöjä vähentävän orgaanisen täsmälannoituksen;

12.   pyytää tehostamaan rehujen ja tuotantoeläinten geneettisen valinnan tutkimustyötä metaanipäästöjen vähentämiseksi sillä edellytyksellä, että näitä vähentämistoimia ei hyväksytä, jos ne vaarantavat eläinten terveyden ja hyvinvoinnin; pyytää myös perustamaan ohjelman, jonka avulla voidaan vähentää EU:n riippuvuutta rehuksi tuoduista kasviproteiineista, sekä valistusohjelman, jolla tiedotetaan kuluttajille, miten heidän ostos- ja ravitsemuskäyttäytymisensä vaikuttaa ilmastoon;

13.   kehottaa myös voimakkaasti ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla nopeutetaan ja tehostetaan kasvinjalostustutkimusta ja pyritään kehittämään uusiin ilmasto-oloihin paremmin sopeutuvia kasveja ja viljelmiä sekä ottamaan huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamat haasteet, joihin kuuluu muun muassa elintarvikehuollon vaatimukset raaka-aineiden määrän ja laadun suhteen; katsoo, että tutkimuksissa olisi keskityttävä vesipulaa ja äärimmäisen korkeita lämpötiloja sietäviin kasvilajikkeisiin ja niiden viljelymenetelmien edistämiseen; korostaa myös, että nämä lajikkeet ja tekniikat voivat tarjota toimivan vaihtoehdon eräillä alueilla nykyisin käytössä oleville kalliille ja tehottomille kastelujärjestelmille ja lisäksi paikallisväestön on helppo hyväksyä ne;

14.   korostaa, että orgaanisten lannoitteiden optimaalinen varastointi ja levitys ja lannan käsittely anaerobisissa mädättämöissä ovat tällä hetkellä lupaavimpia tekniikoita metaanipäästöjen vähentämiseksi (ja samalla uusiutuva energialähde) ja riippuvuuden vähentämiseksi kemiallisista typpilannoitteista, eritoten seuduilla, joilla on runsaasti karjankasvatusta, katsoo, että tämä biokaasu edistää maatalouden energiaomavaraisuutta;

15.   toteaa tässä yhteydessä, että lannan käymiseen perustuvien biokaasun tuotantolaitosten tuottamaa lietettä on voitava käyttää keinolannoitteiden sijasta ilman, että sitä pidetään ”karjanlantana”, jolloin keinolannoitteiden käyttöä voidaan edelleen vähentää;

16.   pyytää nopeuttamaan hallinnollisten muodollisuuksien yksinkertaistamista sekä tutkimus- ja kehittämistoimia maatalousyritysten biomassan (maa- tai metsätalouden jätteet), karjankasvatuksesta peräisin olevan biokaasun ja muiden kestävien maatalouspohjaisten polttoaineiden hyödyntämiseksi, kunhan tällä ei vaaranneta elintarviketurvaa;

17.   korostaa, että biomassan käytössä on huolehdittava kestävyyden periaatteen noudattamisesta; katsoo, että siksi on kannustettava biomassan käyttöön mahdollisimman lähellä maatalouden raaka-aineiden tuotantopaikkoja, jotta säästettäisiin myös energiaa kuljetustarpeen vähentymisen vuoksi;

18.   huomauttaa, että biomassan käyttö lämmitykseen saattaa vähentää huomattavasti ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään maaseudun kehittämistukea maaseudun julkisille laitoksille, jotta ne voisivat muuntaa lämmitysjärjestelmänsä bioenergialla toimiviksi;

19.   korostaa, että tieto- ja viestintätekniikan laajemmalla käytöllä voitaisiin parantaa eri tuotantovaiheiden seurantaa ja hallintaa, jotta voidaan lisätä tuotantoa suhteessa tuotantovälineiden käyttöön ja samanaikaisesti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä sekä energiankulutusta; painottaa myös, että tieto- ja viestintätekniikan laajempi käyttö, yhdennetyt toimet maataloustuottajien kouluttamiseksi uuden tekniikan käyttöön sekä erityisesti nuorten maatalousyrittäjien innovaatioihin ja yrittäjyyteen kannustaminen ovat ratkaisevan tärkeitä sekä ympäristöä vähemmän kuormittavan että entistä kilpailukykyisemmän maatalouden kannalta;

20.   korostaa, että EU on suurin maataloustuotteiden tuoja, mistä johtuen tuonnin hiilidioksidipäästöt ovat korkeammat kuin EU:n oman tuotannon, sillä kolmansissa maissa ympäristökriteerit ovat usein alhaisemmat, pitkistä kuljetuksista aiheutuu paljon päästöjä, ja metsiä hävitetään; katsoo näin ollen, että kuluttajia on valistettava toteuttamalla kohdennettu tiedotusstrategia kestävin ja tehokkain menetelmin tuotetuista korkealaatuisista paikallisista ja kausiluontoisista tuotteista muodostuvan terveellisen ja tasapainoisen ruokavalion hyödyistä, jonka hiilijalanjälki eroaa huomattavasti tuontituotteiden hiilijalanjäljestä; katsoo myös, että EU:n maanviljelijöille on korvattava oikeudenmukaisesti näiden toimet päästöjen vähentämiseksi ja on kannustettava paikallisen tuotannon monipuolistamiseen (muun muassa lisäämällä kasviproteiinien viljelyä EU:ssa);

21.   kannattaa tässä yhteydessä EU:n vapaaehtoista alkuperämerkintäjärjestelmää kokonaan Euroopan unionista peräisin oleville tuotteille;

22.   vaatii ottamaan käyttöön tehokkaat järjestelyt kolmansien maiden tuonnin valvomiseksi ja puoltaa täysin samantasoisten vaatimusten asettamista eurooppalaisille tuottajille, joilta edellytetään panosta ilmastonmuutoksen torjuntaan, ja kolmansien maiden tuontituotteille, jotta yhteisön tuotannon kilpailukyky ei kärsisi;

23.   korostaa, että EU:n on panostettava jälleen maa- ja metsätalouden kehittämispolitiikkaan, jotta edistetään uusien käytäntöjen levittämistä ja kestävää maataloutta muualla maailmassa;

Euroopan unionin maatalouden sopeuttaminen ilmaston lämpenemisen seurauksiin

24.   korostaa, että EU:n maatalous sopeutuu ja että sen on jatkossakin sopeuduttava ilmastonmuutoksen seurauksiin ja valmistauduttava siihen vaikutukseen, joka ilmastonmuutoksella on useilla EU:n alueilla;

25.   katsoo, että Euroopan unionin on kehitettävä yhtenäinen strategia, jolla maatalous sopeutetaan tulevaisuuden ilmastohäiriöihin, joita on kahta tyyppiä:

26.   katsoo, että YMP:ssa on keskityttävä resurssien kestävämpään ja tehokkaampaan hallintaan ja että tämä on otettava huomioon YMP:n tulevassa uudistuksessa muun muassa seuraavin tavoin:

27.   korostaa, että saattaa osoittautua tarpeelliseksi alkaa hoitaa uudelleen viljelyyn heikosti soveltuvien ja myöhemmin kuivatettujen entisten tulva-alueiden vesivaroja ja arvioida samalla uudelleen jokien säännöstelyä, elvyttää sopivia tulva-alueita uudelleen sekä uudelleenmetsittää tulva-alueita;

Vaikutukset eurooppalaiseen maatalousmalliin

28.   korostaa, että YMP:n on osaltaan edistettävä kestävämpää maatalouspolitiikkaa, samalla kun tuotantoa on lisättävä ja pidettävä mielessä, että ilmaston lämpeneminen voi vaikuttaa kielteisesti tuotantokapasiteettiin ja valmiuksiin ravita maailman väestö, myös Euroopassa;

29.   katsoo myös, että YMP:n olisi tarjottava jäsenvaltioissa paikallisille viranomaisille taloudellisia kannustimia, jotta nämä ryhtyvät toimiin, joilla pyritään:

30.   toteaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa maatalouteen välittömästi ja suhteettoman epäedullisesti, minkä vuoksi maatalous on asetettava etusijalle ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä koskevia toimenpiteitä määritettäessä;

31.   katsoo, että YMP:n ”terveystarkastuksessa” tarkoitetut uudet haasteet, joita ovat ilmastonmuutos, vesihuolto, uusiutuvat energiamuodot ja luonnon monimuotoisuus, olisi vahvistettava ja niihin olisi lisättävä maaperän laadun ja sen toimintojen (hiilidioksidin talteenotto, veden ja mineraalien pidätyskyky, biologinen elämä jne.) turvaaminen ja parantaminen, sillä kaikki nämä ovat tulevien sukupolvien kannalta tärkeitä ja ne olisi edelleen otettava huomioon tulevassa YMP:ssa;

32.   toteaa, että nykyinen täydentävien ympäristöehtojen järjestelmä, joka suunniteltiin varmistamaan, että maataloustuottajat noudattavat hyvin korkeita standardeja, mitä tulee eläinten hyvinvointiin, eläinten terveyteen ja ympäristönsuojeluun, on aiheuttanut viljelijöille ongelmia eikä nykyisessä muodossaan ole kenties ollut paras mahdollinen keino saavuttaa haluttuja tuloksia: kehottaa korostamaan YMP:n seuraavan uudistuksen puitteissa kestävämpiä ja tehokkaampia tuotantomalleja ja pitämään mielessä, että ne edellyttävät julkista tukea viljelijöille niiden ylimääräisten kustannusten kattamiseksi, jotka aiheutuvat koko yhteiskuntaa hyödyttävien julkishyödykkeiden (maaseutuympäristön hoitaminen, luonnon monimuotoisuuden suojeleminen, hiilidioksidin talteenotto, elintarviketurva jne.) tuottamisesta;

33.   toteaa, että YMP:lla on asetettava maailman parhaat ympäristönsuojelunormit; huomauttaa, että tämä tuo mukanaan korkeita kustannuksia, joita ei voida periä markkinoilta, vaikka sitä osaksi voidaan pitää julkisten hyödykkeiden tuottamisena, ja että Euroopan unionin tuottajia on suojeltava niiden kolmansien maiden kilpailulta, jotka eivät noudata EU:n ympäristönormeja;

34.   katsoo, että ilmastonmuutos pakottaa Euroopan unionin mukauttamaan maatalouspolitiikan mallia; kehottaa näin ollen komissiota tulevassa YMP:n uudistusta vuoden 2013 jälkeen koskevassa tiedonannossaan tukemaan YMP:n kaikkien tavoitteiden mukaisesti kestävämpää ja tehokkaampaa maatalousmallia, joka suuntautuu riittävään ja turvalliseen elintarviketuotantoon ja ympäristön tasapainon tehokkaampaan turvaamiseen; katsoo, että tämän mallin on perustuttava oikeudenmukaiseen ja perusteltuun viljelijöiden tukijärjestelmään ja että sen on myös korostettava viljelijän ammatin merkitystä;

35.   katsoo, että unionin maatalous voi tulevaisuudessa edistää elintarviketurvaa ja ilmastonsuojelua vain, jos säilytetään kunnianhimoinen yhteinen maatalouspolitiikka ja erityisesti yhteisön talousarviosta maksettavien suorien tukien järjestelmä sekä unionin laajuisesti yksinkertaistetut ja oikeudenmukaisemmat maksut;

36.   pitää hyvin tärkeänä kestävän perustan luomista sellaisten vaihtoehtoisten elinkeinojen kehittämiselle, joilla vähennetään paikallisten väestöjen riippuvuutta kuivuudelle alttiista maataloustuotannosta tai yleisesti ottaen luonnonvaroista; korostaa lisäksi, että yhteisön varoihin perustuvan rahoituksen saatavuus on keskeinen ehto sellaisten olojen varmistamiseksi, joissa vaihtoehtoista taloudellista toimintaa voidaan kehittää;

37.   pitää tärkeänä edistää paikallisia tarpeita vastaavia kattavia maaseutualueiden kaavoituskäytäntöjä ottamalla käyttöön maankäytön optimoimiseen perustuvia periaatteita, jotta voidaan sopeutua paikallisesti tuotettujen tuotteiden ja palvelujen markkinoiden ympäristöolojen muuttumiseen (pitkät kuivuusjaksot, maanvyörymät, tulvat jne.);

38.   pyytää komissiota myös harkitsemaan uusia tukijärjestelmiä, joiden avulla hyödynnetään hiilidioksidin talteenottoa maaperään ja maatalouden biomassaa ja jotka edistävät sellaista maiden maatalouskäyttöä, joka lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia;

39.   tähdentää, että komission on esitettävä tarkkoja arvioita kustannuksista, joita maataloudelle aiheutuu ilmastonmuutokseen sopeutumisen johdosta;

40.   pitää välttämättömänä vahvistaa riskin- ja kriisinhallintavälineitä ja mukauttaa niitä markkinoiden lisääntyviin hinnanvaihteluihin ja ilmastoon liittyvien riskien lisääntymiseen;

41.   korostaa, että maa- ja metsätalouden harjoittajien on omaksuttava kestävämpiä tuotantotapoja ja että yhteinen maatalouspolitiikka on säilytettävä vuoden 2013 jälkeenkin vahvana ja sen määrärahat riittävinä ottaen huomioon ilmastoon liittyvien haasteiden ja vaadittavien investointien laajuus; katsoo myös, että on myönnettävä uusia varoja siihen, että kannustetaan levittämään nykyaikaisia ja innovoivia tekniikoita ja järjestelmiä, joilla voidaan konkreettisesti hillitä ilmastonmuutosta ja auttaa maatalouden eri aloja sopeutumaan siihen;

42.   painottaa, että vaikka yhteinen maatalouspolitiikka ei olekaan samalla unionin ilmastopolitiikka, se voi silti toimia perustana tehokkaiden välineiden käyttöönotolle ja kannustimena ilmastonmuutoksen torjuntaan, mikä on muistettava myös, kun keskustellaan unionin tulevasta talousarviosta;

43.   katsoo, että Euroopan unionin olisi edelleen näytettävä esimerkkiä ilmastonmuutoksen torjumisessa niin, että ilmastonmuutosta ei sysätä toisarvoiseksi kysymykseksi nykyisten taloudellisten vaikeuksien johdosta;

44.   painottaa, että Euroopan unionissa on noudatettava ja rahoitettava sellaista maatalouspolitiikkaa, jolla varmistetaan elintarvikkeiden turvallisuus ja korkea laatu;

o
o   o

45.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 281. (2) EUVL C 66 E, 20.3.2009, s. 29. (3) EUVL C 67 E, 18.3.2010, s. 44. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0130. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0089.