Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuudesta Euroopassa(1),

–  ottaa huomioon 8. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman urheilua koskevasta komission valkoisesta kirjasta(2),

–  ottaa huomioon urheilua koskevan valkoisen kirjan (KOM(2007)0391),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan,

–  ottaa huomioon 26. tammikuuta 2005 annetun unionin yleisen tuomioistuimen tuomion(3),

–  ottaa huomioon komissiolle 10. maaliskuuta 2010 esitetyn kysymyksen urheilusta ja erityisesti pelaajien agenteista (O-0032/2010 – B7-0308/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

1.  muistuttaa kehottaneensa komissiota ammattilaisjalkapallon tulevaisuudesta Euroopassa 29. maaliskuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa tukemaan jalkapallon hallintoelinten pyrkimyksiä säännellä pelaajien agenttien toimintaa, tarvittaessa esittämällä ehdotuksen näitä agentteja koskevaksi direktiiviksi;

2.  pitää myönteisenä, että komissio on teettänyt Euroopan unionissa toimivista urheiluagenteista selvityksen, jonka tulokset ovat nyt saatavilla;

3.  on erityisen huolestunut selvityksen tuloksista, jotka koskevat urheiluun liittyvää rikollista toimintaa, ja esitetyistä tapauksista, joissa pelaajien agentteihin yhteyksissä ollut järjestäytynyt rikollisuus on vaikuttanut urheiluun; katsoo, että tämä kehitys vahingoittaa urheilun imagoa ja murentaa sen vilpittömyyttä ja viime kädessä myös sen yhteiskunnallista asemaa;

4.  panee merkille, että selvityksen mukaan urheiluagentit ovat keskeisiä tekijöitä rahavirroissa, joita useinkaan ei liikutella avoimesti, mikä altistaa ne laittomalle toiminnalle; pitää myönteisinä joidenkin seurojen ja hallintoelinten aloitteita liiketoimien avoimuuden lisäämiseksi;

5.  panee merkille, että selvityksessä tuodaan esille siirtojärjestelmille tyypillinen avoimuuden puute erityisesti joukkueurheilussa, mikä houkuttaa laittomaan toimintaan, jossa sekä agentit että urheiluseurat ja pelaajat ovat osallisina;

6.  korostaa, että nuoret pelaajat ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi;

7.  korostaa, että pelaajien agenteilla ja urheiluseuroilla on erityisvastuu nuorista pelaajista, ja kehottaa siksi niitä molempia kantamaan vastuunsa erityisesti nuorten pelaajien koulunkäynnistä ja ammatillisesta koulutuksesta;

8.  painottaa, että selvityksen mukaan urheiluliittojen laatimien agentteja koskevien säännösten tarkoituksena on periaatteessa valvoa ammattiin pääsyä ja säännellä sen harjoittamista, kun taas näillä elimillä on vain vähän valtaa valvoa ja määrätä seuraamuksia, koska ne eivät voi mitenkään valvoa niihin rekisteröimättömiä agentteja tai ryhtyä niitä suoraan koskeviin toimenpiteisiin, eikä niillä myöskään ole valtuuksia määrätä siviili- tai rikosoikeudellisia rangaistuksia;

9.  on samaa mieltä urheilun hallintoelinten ja urheilun eri sidosryhmien kanssa siitä, että on ryhdyttävä ratkomaan ongelmia, jotka liittyvät urheilun ja sen eri toimijoiden vilpittömyyteen ja uskottavuuteen;

10.  uskoo, että jos FIFA:n nykyiset pelaajien agenttien lupajärjestelmät poistetaan ilman, että perustetaan varteenotettavaa vaihtoehtoista järjestelmää, pelaajien agenttien toimintaan liittyviä jalkapalloilun ongelmia ei voida lähteä asianmukaisesti ratkomaan;

11.  pitää kiitettävänä urheilun hallintoelinten pyrkimyksiä lisätä rahavirtoihin liittyvää avoimuutta ja valvontaa;

12.  kehottaa neuvostoa koordinoimaan tehokkaammin agenttien toimintaan liittyvän rahanpesun, sopupelien, ihmiskaupan ja muun vastaavan rikollisen toiminnan vastaisia toimia;

13.  viittaa edellä mainittuun asiassa T-193/02 annettuun tuomioon, jossa tuomioistuin totesi, että pelaajien agenttien toiminnan sääntely, joka on taloudellisen toiminnan valvontaa ja vaikuttaa perusvapauksiin, on periaatteessa viranomaisten toimivallan ulkopuolella;

14.  palauttaa mieliin, että tuomioistuimen samassa tuomiossa todetaan, että FIFA:n kaltaisilla järjestöillä on oikeus säännellä agenttien ammattia, mikäli sääntelyn tarkoituksena on nostaa agenttien toiminnan ammatillista ja eettistä tasoa pelaajien suojelemiseksi ja mikäli sääntely ei ole kilpailun vastaista; muistuttaa myös, että agentit eivät ole ammatillisesti järjestäytyneet kollektiivisesti ja että ammattia säädellään varsin vähän jäsenvaltioiden tasolla;

15.  on vakuuttunut siitä, että toiminnan rajatylittävän luonteen ja urheiluun sovellettavien kansallisten määräysten erojen vuoksi valvonnan tehokkuus ja seuraamusten täytäntöönpano voi olla mahdollista vain urheilun hallintoelimien ja viranomaisten yhteisvoimin;

16.  panee merkille, että vaikka urheilun hallintoelimet sääntelevät laajasti joidenkin urheilulajien agenttien toimintaa kansainvälisesti ja kansallisesti, hyvin monissa jäsenvaltioissa on säädetty urheiluagentteja koskevia erityislakeja;

17.  katsoo, että koska urheiluagentteihin sovellettavat määräykset ovat hämmentävän moninaisia, asiaa on tarkasteltava johdonmukaisesti koko EU:n kattavasti, jotta voidaan välttää epäselvien määräysten aiheuttamat porsaanreiät ja varmistaa agenttien toiminnan asianmukainen seuranta ja valvonta;

18.  toistaa kehotuksensa käynnistää pelaajien agenttien toimintaa koskeva EU:n aloite, jonka tavoitteena olisi oltava

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

(1) EUVL C 27 E, 31.1.2008, s. 232. (2) EUVL C 271 E, 12.11.2009, s. 51. (3) Asia T-193/02, Laurent Piau v. komissio (Kok. 2005, s. I-00209).