Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan unionin strategiasta Itämeren aluetta varten (KOM(2009)0248) sekä strategiaan liittyvän alustavan toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät Euroopan unionin strategiasta Itämeren aluetta varten,

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman Itämeren pohjalle rakennettavaksi suunnitellun Venäjän ja Saksan välisen kaasuputken ympäristövaikutuksista(1),

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman pohjoiseen ulottuvuuteen sisältyvästä Itämeren aluetta koskevasta strategiasta(2),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnot komission tiedonannosta Euroopan unionin strategiasta Itämeren aluetta varten (ECO/261) ja aiheesta ”Makroalueiden yhteistyö – Itämeri-strategian ulottaminen Euroopan muille makroalueille” (ECO/251),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 21.–22. huhtikuuta 2009 antaman lausunnon aiheesta ”Alue- ja paikallisviranomaisten rooli uudessa Itämeri-strategiassa”,

–  ottaa huomioon alueiden komitean oma-aloitteisen lausunnon aiheesta ”Valkoinen kirja monitasoisesta hallinnosta” (CdR 89/2009 lopullinen),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A7-0202/2010),

A.  ottaa huomioon, että Itämerestä on Euroopan unionin laajennuttua vuonna 2004 tullut unionimaita yhdistävä sisämeri, joka on myös erityinen haaste, ja toteaa Itämeren alueen valtioiden olevan riippuvaisia toisistaan ja joutuvan ratkomaan samankaltaisia ongelmia,

B.  toteaa, että Euroopan unionin Itämeri-strategia on tulevien makroaluestrategioiden pilottihanke ja että onnistuessaan sitä voidaan käyttää tulevien strategioiden toteuttamisen mallina,

C.  toteaa, että ajatus perustaa toiminnallisia alueita, jotka keskittyvät yhteisiin tavoitteisiin ja kehitysongelmiin, voi auttaa tehostamaan unionin aluepolitiikkaa,

D.  ottaa huomioon, että aluepolitiikan tehostamiseksi ja etenkin sen uudistamiseksi vuoden 2013 jälkeen on tuettava ja kehitettävä kokonaisvaltaista toimintamallia ja luotava makroaluestrategioita, jotka strategioina koskevat koko Euroopan unionia mutta joiden täytäntöönpano ei saa johtaa koheesiopolitiikan uuteen kansallistamiseen,

E.  huomauttaa, että Itämeri on yhä Euroopan unionin saastunein meri ja että sen ympäristön tila ei saisi heikentyä Itämerellä ja sen ympäristössä (myös EU:n ulkopuolisissa maissa) toteutettavien laajamittaisten infrastruktuurihankkeiden vuoksi,

1.  pitää myönteisenä, että Euroopan komissio on hyväksynyt ja neuvosto tukenut Itämeri-strategiaa, jota Euroopan parlamentti on peräänkuuluttanut vuodesta 2006;

2.  pitää erityisen myönteisenä, että strategiaa varten on kuultu laajalti jäsenvaltioiden sidosryhmiä, joihin kuului kansallisten sekä alue- ja paikallisviranomaisten lisäksi myös akateemisia ja liike-elämän piirejä ja kansalaisjärjestöjä, millä osoitetaan, että kuulemisprosessi ja osapuolten ottaminen heti alusta alkaen mukaan strategiatyöhön on strategian onnistumisen kannalta tärkeää; pitää tervetulleena alueen kansalaisyhteiskunnan foorumin perustamista, esimerkiksi huippukokousta, jossa käsitellään toimintaa Itämeren hyväksi, ja kehottaa ryhtymään vastaavanlaisiin julkisia ja yksityisiä toimijoita yhdistäviin aloitteisiin tulevien makroalueiden hyväksi, sillä näin kyseiset toimijat saavat mahdollisuuden osallistua makroaluestrategioiden kehittämiseen;

3.  suosittaa, että paikallisyhteisöjen osallistumista lisätään ottamalla käyttöön kattavampia ja kohdennetumpia viestintä- ja kuulemisvälineitä muun muassa paikallisia tiedotusvälineitä (paikallistelevisio, radio sekä painetut ja verkkosanomalehdet) hyödyntäen; kehottaa komissiota perustamaan Itämeri-strategialle omistetun portaalin, jota voitaisiin käyttää keskus- ja paikallishallinnon, kansalaisjärjestöjen ja muiden Itämeren alueella aktiivisten yhteisöjen meneillään olevia ja tulevia hankkeita koskevaan kokemustenvaihtoon;

4.  pitää myönteisenä Eurooppa 2020 -strategiaa, joka on tavoitteiltaan yhtenäinen Itämeri-strategian kanssa, ja huomauttaa, että Eurooppa 2020 voi tarjota toimivan kehyksen Itämeri-strategian toteuttamiselle ja vahvistamiselle;

5.  uskoo, että kokonaisvaltaiseen toimintamalliin perustuvat, strategiassa käyttöön otetut uudet yhteistyöpuitteet mahdollistavat ympäristönsuojeluun ja Itämeren alueen kehitykseen tarkoitettujen unionin, jäsenvaltioiden ja rahoituslaitosten varojen järkevämmän ja tehokkaamman käytön;

6.  kiinnittää huomiota talouden kehityksen ja innovatiivisuuden suuriin eroihin Itämeren alueella ja tarpeeseen lisätä kaikkien, myös pitkälle kehittyneiden, alueiden potentiaalia, koska ne voivat antaa nostetta heikoimmassa asemassa oleville alueille; kiinnittää huomiota tarpeeseen tavoittaa uusia alueita, joilla on kehitys- ja innovaatiopotentiaalia, ja hyödyntää Itämeri-strategian ja muiden tulevaisuuden makroaluestrategioiden synnyttämä lisäarvo yhteisvaikutusten uuden tason saavuttamiseksi, sillä näin voidaan tasoittaa eroja ja luoda erittäin kilpailukykyinen pysyvän hyvinvoinnin alue, mikä on tärkeää myös puututtaessa väestön ikääntymisen ongelmaan ja globalisaation uusiin kuvioihin;

7.  painottaa, että Euroopan unionin nykyiset sisämarkkinoita lujittavat säädökset, kuten palveludirektiivi, on välttämätöntä panna nopeasti ja johdonmukaisesti täytäntöön, jotta voidaan lisätä Itämeren alueen houkuttelevuutta talousalueena;

8.  kehottaa jäsenvaltioita ja alueita hyödyntämään rakennerahastojen vuosien 2007–2013 määrärahoja mahdollisimman laajan tuen varmistamiseksi strategialle, jotta voidaan eritoten tukea työpaikkojen luomista ja talouskasvua alueilla, joihin talouskriisi on vaikuttanut eniten, ja suosittaa samalla, että toimintaohjelmia tarkistetaan meneillään olevan ohjelmakauden aikana, jos se on perusteltua; painottaa, että kunkin alueen erityispiirteitä hyödyntämällä rakennerahastoja voidaan käyttää tehokkaammin ja saadaan luotua lisäarvoa aluetasolla;

9.  panee merkille maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin syvällisen vaikutuksen Itämeren alueen kaikkiin valtioihin ja erityisesti Baltian maihin; vetoaa kaikkiin sidosryhmiin, jotta ne eivät heikentäisi sitoumustaan Euroopan unionin Itämeri-strategiaan kriisin vuoksi;

10.  katsoo, että Itämeri-strategian onnistumisessa ja tulevaisuuden makroaluestrategioiden kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamisessa ovat avainasemassa kaikki toimet, joita toteutetaan alueellisen ulottuvuuden omaavissa alakohtaisissa toimintalinjoissa, kuten yhteisessä maatalouspolitiikassa (YMP), kalastuspolitiikassa, liikenne-, teollisuus- ja tutkimuspolitiikassa sekä yhtenäisissä infrastruktuuria koskevissa toimintalinjoissa, samoin kuin se, että yhdistetään varat, joita on saatavilla tietyllä alueella yhteisesti määriteltyjä tavoitteita varten; kehottaa tässä yhteydessä tarkastelemaan toimintalinjoja uudelleen uusien haasteiden näkökulmasta, perustamaan unionin tasolle asianmukaiset toimintapuitteet ja määrittämään näiden puitteiden suhteen nykyisiin kansallisiin ja paikallisiin rakenteisiin;

11.  uskoo, että strategian alueellinen ulottuvuus auttaa kehittämään ja havainnollistamaan ajatusta alueellisesta koheesiosta, joka Lissabonin sopimuksessa nostetaan taloudellisen ja sosiaalisen koheesion rinnalle, ja kehottaakin komissiota käynnistämään aktiivisen vuoropuhelun EU:n makroaluetoimintalinjojen roolista ja vaikutuksesta vuoden 2013 jälkeen;

12.  kannustaa kehittämään tulevassa rakennerahastoja koskevassa yleisasetuksessa erityisiä säännöksiä, jotka pohjautuvat alueellista yhteistyötä koskeviin määräyksiin, ovat selkeitä, ottavat huomioon eri maiden hallintokulttuurit eivätkä aiheuta edunsaajille ylimääräistä hallinnollista taakkaa, sillä näin voidaan syventää valtioiden ja alueiden välistä yhteistyötä ja valmistella täydentäviä yhteisiä toimintastrategioita, jotka voivat vahvistaa alueen houkuttelevuutta Euroopassa ja kansainvälisesti ja toimia myöhemmin mallina rajat ylittävälle yhteistyölle;

13.  kiinnittää huomiota siihen, että Itämeri-strategia olisi nähtävä prosessina, jossa toiminnan ja yhteistyön periaatetta kehitetään jatkuvasti, minkä vuoksi strategiaa on välttämättä päivitettävä, ja että ensisijainen tavoite on löytää parhaat mahdolliset menetelmät, joita voidaan käyttää myös tulevissa makroaluestrategioissa; painottaa, että on tärkeää kerätä tietoja ja tehdä yhteenvetoja onnistuneista aloitteista ja niiden tuloksista sekä tuoda niitä esiin; tukee komission suunnitelmaa perustaa parhaiden käytäntöjen tietokanta, jotta kyseisiä käytäntöjä käytettäisiin tulevaisuuden makroaluestrategioiden kehittämiseksi;

14.  katsoo, että makroaluestrategian puitteissa kehitetty alueellinen yhteistyö voi merkittävästi edistää yhdentymisprosessia, kun kansalaisyhteiskunta otetaan paremmin mukaan päätöksentekoprosessiin ja toteutetaan käytännön toimia; pitää suotavana, että makroaluestrategioissa pannaan täytäntöön erityisesti sosiaalisia ja taloudellisia sekä kulttuuria, opetusta ja koulutusta ja matkailua koskevia toimia ja että makroaluestrategioita edistetään paikallisen kansalaisyhteiskunnan osallisuuden ja toissijaisuuden vahvistamiseksi perustamalla eurooppalaisia alueellisen yhteistyön yhtymiä (EAYY);

15.  korostaa, että on tärkeää edistää kehitystä kulttuurin, opetuksen ja koulutuksen sekä tutkimuksen ja innovoinnin alalla, ja kehottaa jäsenvaltioita tiivistämään yhteistyötään erityisesti viimeksi mainitulla alalla; myöntää, että opetus- ja koulutusalalla yhteistyö voi tietysti olla erittäin hyödyllistä, mutta katsoo, että toimivallan on kuuluttava jatkossakin jäsenvaltioille; suosittaa makroalueiden tapauksessa strategisen toimintamallin vahvistamista ja pitkän aikavälin suunnittelua;

16.  ottaa huomioon toissijaisuusperiaatteen ja paikallis- ja aluetason valtavan yhteistyöpotentiaalin ja pitää erittäin tärkeänä perustaa tehokas, monitasoinen yhteistyörakenne edistämällä toimialakohtaisia kumppanuuksia, joihin liittyy kulloistenkin toimintalinjojen sisällöstä päättävien tahojen säännöllisiä tapaamisia, jotka vahvistavat kumppanuuden eri osapuolten jaettua vastuuta mutta säilyttävät samalla jäsenvaltioiden ja alueiden itsemääräämisoikeuden organisaatiokysymyksissä; kehottaa parantamaan, kehittämään ja vahvistamaan paikallis- ja aluetasolla käyttöön otettuja rajat ylittävän yhteistyön järjestelyjä;

17.  painottaa, että uudessa makroalueellisessa yhteistyökehyksessä noudatetaan vahvaa ylhäältä alas suuntautuvaa toimintatapaa, jonka kehittämisessä jäsenvaltioilla on ratkaiseva rooli, ja luodaan uusi hallinnon taso; toteaa, että uudessa yhteistyömallissa on varmistettava, että syrjäisten alueiden luontaiset haitat muutetaan eduiksi ja mahdollisuuksiksi ja että näiden alueiden kehitystä edistetään;

18.  katsoo, että makroalueissa yhdistyvät mahdollisuudet optimoida vastaus kunkin alueen haasteisiin; katsoo, että niiden ansiosta kunkin alueen erityisiä mahdollisuuksia ja voimavaroja voidaan myös käyttää tehokkaasti ja vaikuttavasti;

19.  kehottaa komissiota analysoimaan Itämeri-strategian toteuttamisesta saatavia ensimmäisiä tuloksia ja kokemuksia, jotka auttavat kartoittamaan makroaluestrategioiden mahdollisia rahoituslähteitä ja -menetelmiä sekä käyttämään tätä pilottiohjelmaa esimerkkinä muille makroaluestrategioille niiden toimivuuden osoittamiseksi; painottaa kuitenkin, että makroalueiden kehittäminen on ennen kaikkea täydentävä toimenpide, jonka tarkoitus ei ole korvata EU:n ensisijaisesti rahoittamia yksittäisiä paikallisia ja alueellisia ohjelmia;

20.  panee merkille, että Itämeri-strategian täytäntöönpano on tähän mennessä ollut hyvin hidasta; katsoo, että EU:n vuoden 2010 talousarviossa strategialle osoitetut varat voidaan käyttää toteutuksen parantamiseen; pahoittelee sen vuoksi, ettei määrärahoja ole vieläkään maksettu, ja muistuttaa komissiota, että varat on tärkeää kohdistaa mahdollisimman pian kohteisiin, jotka ovat Itämeri-strategian tavoitteiden mukaisia;

21.  huomauttaa, että tulevien makroaluestrategioiden edistämiseksi komission on ratkaistava omien varojen ongelma, jotta se voisi ennakoida näitä strategioita asianomaisten alueiden alueellisten erityispiirteiden pohjalta, antaa osallistuville jäsenvaltioille virikkeitä eurooppalaista etua koskevista aiheista ja tukea niitä strategian laatimisessa; pyytää komissiota valvomaan strategioiden täytäntöönpanoa koordinaattorina, harkitsemaan uudelleen uusia ensisijaisia tavoitteita sekä osoittamaan varoja erityistarpeisiin ja asiantuntemusvaatimuksiin mutta välttämään samalla päällekkäisen työn;

22.  kehottaa komissiota valmistelemaan konkreettisia välineitä ja laatimaan vertailukelpoisiin osoittimiin perustuvat hankearviointivälineet ja -kriteerit Itämeri-strategian toteuttamisesta tehtävää puolivälin arviota silmällä pitäen;

23.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja Euroopan parlamentin jäseniä etsimään vastauksia kysymyksiin siitä, millaisia makroaluestrategioiden pitäisi olla, miten niitä voitaisiin kohdella yhtäläisesti (erillisinä ohjelmina tai osana koheesiopolitiikkaa), kenen ja miten ne olisi toteutettava sekä mistä rahoituslähteistä ne tulisi rahoittaa, jotta vältetään unionin rahoituksen päällekkäisyys ja pirstoutuneisuus, ottaen erityisesti huomioon EU 2020 -strategian, EU:n talousarvion tarkistamisen ja tulevan koheesiopolitiikan;

24.  painottaa, että makroalueiden eurooppalainen lisäarvo piilee valtioiden ja alueiden välisen yhteistyön vahvistamisessa, minkä vuoksi eurooppalaisen alueellisen yhteistyön ohjelmat rajat ylittävän, kansainvälisen ja alueiden välisen yhteistyön luomiseksi ovat makroalueiden tavoitteiden toteutumisen kannalta keskeinen osatekijä; kehottaa pitämään Itämeri-strategiaa Euroopan unionin useiden eri alojen politiikkaan perustuvana unionin strategiana, jolla pitäisi olla selkeä aikataulu ja tavoitteet; katsoo, että monialaisen luonteensa vuoksi strategiaa voitaisiin pitää makroaluestrategiana ja sen koordinaatio hoitaa aluepolitiikan puitteissa;

25.  katsoo, että suuren mittakaavan strategioiden, kuten makroaluestrategioiden, kehittämisen pitäisi osaltaan vahvistaa paikallis- ja aluetason roolia EU:n politiikan toimeenpanossa yleisemmin;

Ulkoinen ulottuvuus

26.  kehottaa parantamaan Itämeri-strategiassa sekä tulevissa makroaluestrategioissa Euroopan unionin ja sen ulkopuolisten maiden suhteita, etenkin kun pannaan täytäntöön laajamittaisia hankkeita, joiden ympäristövaikutukset ovat merkittävät; kehottaa EU:ta ja sen ulkopuolisia maita tekemään yhteistyötä turvallisuuden lisäämiseksi alueella ja rajat ylittävän rikollisuuden torjumiseksi;

27.  kiinnittää huomiota tarpeeseen lisätä Venäjän ja Valko-Venäjän sekä Baltian maiden välistä yhteistyötä energiaverkkoja rakennettaessa ja hyödyntää tehokkaammin EU:n ja Venäjän välistä energia-alan vuoropuhelua, mikä samalla avaa myös mahdollisuuksia saada Venäjä mukaan Itämeri-strategiaan; odottaa kaikkien Itämeren alueen toimijoiden liittyvän asiaankuuluviin kansainvälisiin yleissopimuksiin, kuten Espoon yleissopimukseen ja Helsingin yleissopimukseen, noudattavan Helsinki-komission (HELCOM) suuntaviivoja ja tekevän yhteistyötä näissä puitteissa;

28.  pyytää komissiota varmistamaan tehokkaan yhteistyön ja yhteensovittamisen HELCOMin ja Itämeren alueen jäsenvaltioiden kanssa, jotta voitaisiin varmistaa selvä tehtävien ja vastuualueiden määrittely HELCOMin vuoden 2007 Itämeren toimintaohjelman ja edellä mainitun EU:n strategian ja toimintasuunnitelman toimeenpanon yhteydessä ja siten taata tehokas kokonaisstrategia alueelle;

29.  ottaa huomioon erityisesti Euroopan unionin jäsenvaltioiden ympäröimän Kaliningradin eksklaavin aseman; korostaa, että alueen sosiaalista ja taloudellista kehitystä olisi vauhditettava ja aluetta olisi pidettävä eräänlaisena yhdyskäytävänä tai pilottialueena Euroopan unionin ja Venäjän läheisemmille suhteille, joissa on mukana kansalaisjärjestöjä, oppilaitoksia ja kulttuuri-instituutioita sekä paikallis- ja alueviranomaisia;

30.  katsoo, että Venäjän kanssa tehtävässä uudessa kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa olisi otettava huomioon Itämeren alueen yhteistyö; suhtautuu myönteisesti komission ja alueen jäsenvaltioiden pyrkimyksiin toimia Venäjän kanssa yhteistyössä monilla eri aloilla, kuten liikenneyhteyksiin, matkailuun, rajat ylittäviin terveysuhkiin, ympäristönsuojeluun ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, ympäristöön, tulli- ja rajatarkastuksiin sekä erityisesti energiakysymyksiin liittyvissä asioissa; uskoo, että Euroopan unionin ja Venäjän yhteiset alueet tarjoavat arvokkaan kehyksen näiden kysymysten käsittelylle, ja kehottaa Venäjää huolehtimaan yhtäläisesti osuudestaan tässä yhteistyössä;

31.  korostaa tarvetta vähentää alueen riippuvuutta Venäjän tuottamasta energiasta; panee tyytyväisenä merkille komission julkilausuman, jossa edellytetään yhteyksien lisäämistä alueen jäsenvaltioiden välillä ja energiahuollon monipuolistamista; kehottaa lisäämään tukea nesteytetyn maakaasun (LNG) käsittelyyn soveltuvien satamien perustamiselle;

32.  katsoo, että ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden tehokkaaksi suojelemiseksi on saatava aikaan sopimuksia sellaisten Euroopan unioniin kuulumattomien valtioiden kanssa, jotka ovat osa strategioihin liittyviä toiminnallisia alueita, jotta ne voivat jakaa samat, asiaa koskevaan Euroopan unionin lainsäädäntöön sisältyvät arvot, oikeudet ja velvollisuudet;

33.  katsoo, että Itämeren alueen yhteistyö on asetettava painopisteeksi ja sitä on käsiteltävä korkeimmalla poliittisella tasolla valtion- ja hallitusten päämiesten kesken, mikä on ratkaisevan tärkeää Itämeren valtioiden välisen yhteistyön ja poliittisten tavoitteiden toteutumiselle; kehottaa tämän saavuttamiseksi järjestämään Itämeren alueen valtion- ja hallitusten päämiesten välisiä säännöllisiä kokouksia;

Ympäristö- ja energianäkökohdat

34.  painottaa, että energiainfrastruktuurihankkeiden (sekä rakenteilla olevien että tulevien) ympäristövaikutukset on arvioitava ottaen erityisesti huomioon kansainväliset yleissopimukset; kehottaa komissiota laatimaan asianmukaisen toimintasuunnitelman teknisten onnettomuuksien ja muiden mahdollisten katastrofien varalta määräten myös siitä, miten tällaiset tapahtumat hoidetaan taloudelliselta kannalta; painottaa, että samaa toimintamallia on sovellettava kaikkiin tuleviin hankkeisiin, jottei vaarannettaisi muihin tulevaisuuden makroaluestrategioihin osallistuvien Itämeren rannikkomaiden turvallisuutta, ympäristöä eikä merenkulun olosuhteita; pitää kestävän kehityksen ja ympäristömyötäisen kasvun kannalta tärkeänä saavuttaa korkea ympäristönsuojelun taso kaikilla makroalueilla sekä ottaa yhtä lailla huomioon ympäristönsuojelun, matkailun ja muiden alojen näkökohdat;

35.  painottaa, että on perustettava Itämeren ympäristövalvonnan keskus, otettava käyttöön varhaisvaroitusjärjestelmä onnettomuuksien ja vakavan rajat ylittävän saastumisen varalta ja perustettava yhteinen toimintaryhmä tällaisia tilanteita varten;

36.  kiinnittää huomiota Itämeren alueen strategiseen merkitykseen sellaisten yhteisten energiainfrastruktuurihankkeiden kehittämisessä, joilla monipuolistetaan energiantuotantoa ja energiahuoltoa, ja painottaa erityisesti uusiutuviin energialähteisiin liittyviä hankkeita, kuten (maalla tai merellä sijaitsevia) tuulivoimapuistoja, geotermistä energiaa ja alueella tuotettuja biopolttoaineita käyttäviä biokaasulaitoksia;

37.  kiinnittää huomiota energia- ja ilmastoalalla pohjoisen ulottuvuuden puitteissa jo tehtyyn Itämeren valtioiden neuvoston ja Pohjoismaiden neuvoston tehokkaaseen yhteistyöhön;

38.  painottaa, että Itämeren alueella suunnitellun ydinenergian käytön laajentamisen takia EU-maiden on noudatettava mitä tiukimpia turvallisuus- ja ympäristönormeja ja komission on seurattava ja valvottava, noudattavatko naapurimaat ja erityisesti ne, jotka suunnittelevat rakentavansa ydinvoimaloita lähelle EU:n ulkorajoja, samaa toimintamallia ja kansainvälisiä yleissopimuksia;

39.  korostaa, että EU:n ja Itämereen rajoittuvien jäsenvaltioiden on tärkeää puuttua kiireesti alueen vakaviin ympäristöongelmiin, joista vaikeimpia ovat rehevöityminen, merenpohjaan sedimentoituneiden vaarallisten aineiden vaikutus ja uhkat meren biologiselle monimuotoisuudelle, erityisesti uhanalaisille kalakannoille; muistuttaa, että Itämeri on yksi maailman saastuneimmista merialueista;

40.  korostaa tarvetta ottaa käyttöön kaikille jäsenvaltioille yhteinen menetelmä epäpuhtauksien lähteiden kartoittamiseksi ja suunnitelma niiden vaiheittaiseksi poistamiseksi;

41.  pitää myönteisenä ympäristön kestävyyden sisällyttämistä keskeisenä teemana EU:n Itämeri-strategiaan ja siihen liittyvään toimintasuunnitelmaan;

42.  katsoo, että yksi suurimmista esteistä Itämeri-strategian tavoitteiden toteutumiselle on, ettei sitä ole sovitettu yhteen unionin muiden alojen politiikan kanssa, kuten YMP:n, joka kiihdyttää rehevöitymistä, ja yhteisen kalastuspolitiikan (YKP), joka ei ole ympäristön kannalta kestävää; katsoo, että YMP:n ja YKP:n uudistukset on suunniteltava niin, että ne auttavat saavuttamaan tavoitteen ympäristön kannalta kestävästä Itämeren alueesta;

Liikenne- ja matkailunäkökohdat

43.  pitää ensisijaisen tärkeänä luoda tehokas ja ympäristöystävällinen meri-, maa- ja sisävesialueiden liikenne- ja viestintäverkosto (ja antaa merellä huomattava asema tavarankuljetuksille), joka kykenee ennakoimaan nykyisiä ja tulevia haasteita ja vastaamaan niihin, ottaen huomioon Natura 2000 -asiakirjan päivitetyn version säännökset ja kiinnittäen erityistä huomiota Itämeren alueen ja muiden Euroopan alueiden välisiin yhteyksiin Itämeri–Adrianmeri-käytävän ja Keski-Euroopan liikennekäytävän kautta;

44.  katsoo, että kaikki liikennemuodot käsittävät tehostetut yhteydet ovat keskeisen tärkeitä vahvemman ja yhtenäisemmän talouden luomisessa Itämeren alueelle;

45.  korostaa erityistilannetta Baltian maissa, jotka nykyään ovat pääosin eristettyjä Euroopan liikenneverkosta, ja katsoo, että Itämeri-strategiassa olisi muun muassa autettava korjaamaan asianmukaisen infrastruktuurin ja saavutettavuuden puute sekä kansallisten liikenneverkkojen vähäinen yhteentoimivuus, joka johtuu erilaisista teknisistä järjestelmistä ja hallinnollisista esteistä, jotta koko Itämeren alueelle saadaan kehitettyä kattava multimodaalinen liikennejärjestelmä;

46.  korostaa, että on tärkeää liittää Itämeren alue tiiviimmin TEN-T-verkon painopistealueisiin, erityisesti merten moottoriteihin (TEN-T-hanke 21), jatkaa rautatiereittiä Berliinistä Itämeren rannikolle (TEN-T-hanke 1), parantaa Berliinin ja Itämeren rannikon rautatiereittiä yhdessä Rostockin ja Tanskan välisen meritieyhteyden kanssa ja jouduttaa edistystä Rail Baltica -rautatiereitin parantamisessa ja käytössä (TEN-T-hanke 27); korostaa myös tarvetta saattaa valmiiksi Itämeren alueen yhteydet muihin Euroopan alueisiin Itämeri–Adrianmeri-käytävän välityksellä;

47.  korostaa, että on tärkeää lisätä Itämeren alueen kuljetuskapasiteettia itään, kuljetusten ja erityisesti rautatiekuljetusten yhteentoimivuuden edistämiseksi ja rahdin kauttakuljetusten nopeuttamiseksi Euroopan unionin rajoilla;

48.  katsoo, että satamien ja sisämaa-alueiden välisille yhteyksille, mukaan lukien sisävesiväylien kautta kulkevat yhteydet, olisi annettava erityinen painoarvo, jotta alueen kaikki osat voivat hyötyä merirahtikuljetusten kasvusta;

49.  korostaa tältä osin tehokkaan rajatylittävän koordinoinnin ja yhteistyön tarvetta rautateiden, merisatamien, sisävesisatamien, sisämaan terminaalien ja logistiikan kesken kestävämmän intermodaalisen kuljetusjärjestelmän kehittämiseksi;

50.  korostaa lähimerenkulun merkitystä Itämerellä ja sen osuutta tehokkaan ja ympäristöystävällisen liikenneverkoston edistämisessä; huomauttaa, että lähimerenkulkuyhteyksien kilpailukykyä on edistettävä, jotta varmistetaan meriyhteyksien tehokas käyttö; pitää tästä syystä tarpeellisena, että komissio toimittaa Euroopan parlamentille niin pian kuin mahdollista ja viimeistään vuoden 2010 loppuun mennessä vaikutustenarvioinnin MARPOL-yleissopimuksen tarkistetusta liitteestä VI, jonka mukaan Pohjanmeren ja Itämeren meriliikenteessä käytettävän polttoöljyn rikkipäästöjen valvonta-alueilla tulee vuodesta 2015 voimaan 0,1 prosentin rikkipitoisuusraja;

51.  pitää myönteisenä komission toimintasuunnitelmaan sisällytettyä tavoitetta tehdä Itämerestä puhtaan merenkulun mallialue ja maailman johtava alue meriturvallisuuden alalla; katsoo tavoitteen olevan ratkaiseva alueen matkailualan mahdollisuuksien ylläpitämisen ja vahvistamisen kannalta;

52.  tunnustaa, että tavoitteen tukemiseen tarvitaan erityistoimia, mukaan lukien luotsien tai todistetusti kokeneiden merimiesten asianmukainen käyttö vaikeakulkuisimmissa salmissa ja satamissa sekä luotettavien rahoitusjärjestelmien perustaminen alusten kestävää toimintaa koskevaa tutkimusta ja kehittämistä varten;

53.  on tietoinen Itämeren alueen poikkeuksellisesta maantieteellisestä sijainnista, joka mahdollistaa EU:n ja sen rajanaapureina olevien unionin ulkopuolisten maiden välisten suhteiden aktiivisen kehittämisen, ja korostaa matkailun merkitystä alueelliselle taloudelle ja sen kasvumahdollisuuksille; pitää myönteisenä toisessa Itämeren matkailufoorumissa hyväksyttyä julkilausumaa, jossa mainittiin yhteiset edistämistoimet, ponnistelut uusien kansainvälisten markkinoiden löytämiseksi ja perusrakenteiden kehittäminen;

54.  korostaa Itämeren alueen hansakaupunkien houkuttelevuuden tarjoamaa ainutlaatuista mahdollisuutta kestävään matkailuun; kannattaa lisäksi rajatylittävän polkupyörämatkailun edistämistä, koska siten voidaan luoda ympäristön ja pk-yritysten kannalta kaikkia hyödyttäviä vaikutuksia;

55.  katsoo sellaisten teemojen, kuten vesiurheilu, hyvinvointi- ja kylpylämatkailu sekä kulttuuriperintö ja -maisemat, tarjoavan suuria mahdollisuuksia kehittää alueen julkisuuskuvaa matkailukohteena; korostaa tarvetta suojella luonnonvaraisia rannikkoalueita, maisemia ja kulttuuriperintöä, koska ne ovat tulevaisuudessa kestävän talouden varmistamisen voimavara Itämeren alueella;

56.  uskoo, että liikenneyhteyksien parantaminen ja pullonkaulojen poistaminen on vähintään yhtä tärkeää, ja toteaa, että EU:n itärajan ja Venäjän federaation välisten tarkastusasemien rajanylitysongelmat, jotka aiheuttavat pitkiä kuorma-autojonoja sekä uhkia ympäristölle, yhteiskuntarauhalle, liikenneturvallisuudelle ja kuljettajien turvallisuudelle, voitaisiin ratkaista Itämeri-strategian avulla ja varmistaa näin tavaroiden sujuva liikkuvuus Itämeren alueen kautta;

o
o   o

57.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, kansallisille parlamenteille sekä Venäjän federaation, Valko-Venäjän ja Norjan hallituksille.

(1) EUVL C 294 E, 3.12.2009, s. 3. (2) EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 330.