Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan ”Tulevaa EU 2020 -strategiaa koskeva kuuleminen” (KOM(2009)0647),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Koheesiopolitiikkaan liittyvä strategiaraportti 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta” (KOM(2010)0110),

–  ottaa huomioon komission kuudennen taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen (KOM(2009)0295),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Elvytys Euroopassa” (KOM(2009)0114),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen” (KOM(2008)0876),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten – Työmarkkinoiden ja ammattitaitotarpeiden ennakoiminen ja yhteensovittaminen” (KOM(2008)0868),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma” (KOM(2008)0800),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Finanssikriisistä talouden elpymiseen: eurooppalainen toimintakehys” (KOM(2008)0706),

–  ottaa huomioon neuvoston suosituksen jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen tarkistamisesta vuonna 2009 ja jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen täytäntöönpanosta (KOM(2009)0034),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden kansalliset strategiaraportit vuodelle 2009,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(1),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta: investointeja reaalitalouteen(2),

–  ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Kuudes taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus” (COTER-IV-027),

–  ottaa huomioon komission talouden ja rahoituksen pääosaston julkaisun ”European Economic Forecast – Autumn 2009: European Economy 10/2009”,

–  ottaa huomioon komission talouden ja rahoituksen pääosaston julkaisun ”Quarterly Report on the Euro Area – Volume 8 No 4 (2009)”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A7-0206/2010),

A.  ottaa huomioon, että vuosina 2000–2006 15,2 prosenttia eurooppalaisista (69,8 miljoonaa) eli tavoitteeseen 2 kuuluvilla alueilla ja sai rahoitusta yhteensä 22,5 miljardia euroa (9,6 prosenttia kaikista varoista) samalla kun ”bruttotyöpaikkoja” syntyi 730 000 ja useimmat indikaattorit osoittivat hyviä tuloksia (työllisyys, innovointi, tutkimus ja kehittäminen (T&K), inhimillisen pääoman intensiteetti, koulutus, elinikäinen oppiminen), mutta sitä vastoin jotkin muut indikaattorit (suorat ulkomaiset sijoitukset) osoittivat heikompaa tulosta kuin lähentymisalueiden vastaavat; ottaa huomioon, että mitä tulee henkeä kohden ilmoitetun BKT:n kehitykseen suhteessa EU:n keskiarvoon, kyseiset alueet (122 prosenttia) ovat kyllä huomattavasti lähentymisalueita (59 prosenttia) edellä, mutta kaikesta huolimatta tämän indikaattorin lukema aleni niillä 4,4 prosenttia kyseisellä ajanjaksolla,

B.  huomauttaa, että vuoden 2006 uudistuksen myötä tavoite 2 koskee nyt alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tukemista yhteensä 168 alueella 19 jäsenvaltiossa eli 314:ää miljoonaa asukasta ja yhteensä 54,7 miljardin euron suuruista rahoitusta vuosina 2007–2013 (hieman alle 16 prosenttia kaikista varoista); katsoo olevan aiheellista panna merkille, että noin 74 prosenttia tästä määrästä kohdennetaan tietämyksen ja innovoinnin parantamiseen (33,7 prosenttia) sekä useampien ja parempien työpaikkojen luomiseen (40 prosenttia),

C.  ottaa huomioon, että komission tuoreimpien ennusteiden (2009–2011) perusteella tilanne työmarkkinoilla pysyy epäsuotuisana ja EU:n työttömyysaste nousee 10,25 prosenttiin ja työpaikat vähenevät 2,25 prosenttia vuonna 2009 ja 1,25 prosenttia vuonna 2010, mikä myös lisää sosiaalisia eroja jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että EU:n alueiden kannalta ratkaisevilla aloilla a) uudet tilaukset lisääntyvät, luottamus kasvaa ja EU:n teollisuuden kokonaisnäkymät paranevat, joskin tuotantoaste on 20 prosenttia alhaisempi kuin vuoden 2008 alussa, b) rakennusalalla toiminnan vähentyminen jatkuu ja c) pk-yrityksillä on edelleen vaikeuksia saada mikroluottoja ja -rahoitusta,

D.  ottaa huomioon sen tosiseikan, että miehet ovat kärsineet kriisistä naisia enemmän, mutta tällä hetkellä työpaikkoja katoaa yhtäläisellä tahdilla sekä miehiltä että naisilta, joiden osallistuminen työmarkkinoille on miehiä vähäisempää suurimmassa osassa EU:n jäsenvaltioita; ottaa huomioon muista kriiseistä saadut kokemukset, joiden mukaan naisilla on miehiä suurempi vaara olla löytämättä uutta työpaikkaa entisen työpaikkansa menettämisen jälkeen; ottaa huomioon, että miesten ja naisten tasa-arvolla on myönteinen vaikutus tuottavuuteen ja talouskasvuun ja että naisten osallistuminen työmarkkinoille tuottaa monenlaista sosiaalista ja taloudellista hyötyä,

E.  korostaa, että vuoden 2009 kansallisten strategiaraporttien ja vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamista koskevan komission vuoden 2010 strategiaraportin perusteella näyttää siltä, että jäsenvaltiot käyttivät melko erilaisilla tavoilla komission ehdottamia koheesiopolitiikan helpottamisvälineitä, -keinoja ja -tapoja torjuakseen kriisiä ja lisätäkseen varojen tosiasiallista käyttöä (esimerkiksi strategisten suuntaviivojen muutokset, toimintalinjat ja rahoitus toimenpideohjelmissa, täytäntöönpanomenettelyjen yksinkertaistamisen aikaansaama reaktio ym.),

F.  korostaa, että lokakuusta 2008 alkaen komissio on ehdottanut toimia, joiden tarkoituksena on nopeuttaa koheesiopolitiikan ohjelmien täytäntöönpanoa vuosina 2007–2013, jotta kaikki sen resurssit ja välineet otettaisiin käyttöön elvytystyön tukemiseksi suoraan ja tehokkaasti kansallisella ja alueellisella tasolla,

G.  ottaa huomioon, että komission strategia investointien nopeuttamiseksi ja koheesiopolitiikan ohjelmien yksinkertaistamiseksi jäsenvaltioille osoitettujen suositusten ja lainsäädännöllisten ja muiden toimien kautta rakentuu kolmen painopistealueen ympärille: a) koheesiopolitiikan ohjelmien joustavuuden lisääminen, b) alueille annettavan yllykkeen vahvistaminen, c) järkevät investoinnit koheesiopolitiikan ohjelmissa; toteaa, että vuonna 2010 työllisyyden ja kilpailukyvyn edistämiseen osoitetuista 64,3 miljardista eurosta 49,4 miljardia euroa käytetään koheesioon (2 prosentin lisäys verrattuna vuoteen 2009) ja 14,9 miljardia euroa kilpailukykyyn (7,9 prosentin lisäys verrattuna vuoteen 2009),

1.  korostaa, että maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin ja meneillään olevan talouden laskusuhdanteen puitteissa EU:n aluepolitiikka on ensisijainen toteuttamisväline, joka myötävaikuttaa ratkaisevasti Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaan, on yhteisön tärkein reaalitalouteen tehtävien investointien lähde ja tarjoaa merkittävää tukea julkisille investoinneille, alue- ja paikallistason investoinnit mukaan lukien; huomauttaa, että pitkän aikavälin kestävän kehityksen aikaansaamiseksi on olennaista varmistaa onnistunut vetäytyminen kriisistä vahvistamalla EU:n alueiden kilpailukykyä, työllisyyttä ja houkuttelevuutta;

2.  panee merkille, että rakennerahastot ovat tehokkaita välineitä, jotka on suunniteltu tukemaan alueita niiden taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa rakenneuudistuksessa ja taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä sekä helpottamaan Euroopan talouden elvytyssuunnitelman toteuttamista ja erityisesti kilpailukyvyn kehittämistä ja työpaikkojen luomista tukemalla rahastojen järjestelmällistä ja tehokasta käyttöä; korostaa, että kilpailukykyä koskevaa tavoitetta ei voida saavuttaa alueiden välisen yhteistyön ja solidaarisuuden kustannuksella;

3.  panee tyytyväisenä merkille myönteiset tulokset, jotka ilmenivät useimpien indikaattorien kohdalla talouskriisiä edeltäneellä ajanjaksolla tavoitteeseen 2 kuuluvilla alueilla, nimittäin työllisyyttä, innovointia, tutkimusta ja kehittämistä (T&K), inhimillisen pääoman intensiteettiä, koulutusta ja elinikäistä oppimista koskevat hienot tulokset; korostaa, että kriisin talousvaikutukset eivät saa johtaa siihen, että uusille ja paremmille työpaikoille suunnattua tukea vähennettäisiin, ja kehottaa tekemään näistä suhteellisista eduista kestäviä tavoitteen 2 välineiden tukemisen kautta;

4.  kannattaa lämpimästi EU 2020 -strategian keskeisiä prioriteetteja, joita ovat erityisesti älykäs, kestävä ja osallistava kasvu, joka saavutetaan muun muassa hyödyntämällä uusia tapoja luoda kestävää talouskasvua digitaalitalouden kautta, sääntelykehyksen parantaminen alueellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi ja parempien olosuhteiden sekä paremman liiketoimintaympäristön, mukaan lukien reilu kilpailu, työpaikkojen luomisen, yrittäjyyden sekä innovoinnin edistäminen kaikilla alueilla sekä pk-yritysten kehittäminen ja niiden kasvumahdollisuuksien tukeminen; lisäksi kannattaa pyrkimystä luoda uusia ja parempia työpaikkoja naisille ja miehille asianmukaisin työehdoin, minkä yhteydessä on taattava myös pääsy koulutukseen ja jatkokoulutukseen; kehottaa vahvistamaan näitä politiikkoja edelleen EU 2020 -strategian tulevan syventämisen yhteydessä hyödyntämällä välillisesti EU:n sisämarkkinoiden etuja ja varmistamaan samalla, että tavoitteessa 2 keskitytään edelleen EU:n alueellisen yhteenkuuluvuuden toteuttamiseen;

5.  panee huolestuneena merkille kriisin kielteiset sosiaaliset vaikutukset tavoitteen 2 alueisiin, mikä on johtanut työttömyyden, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen lisääntymiseen ja vaikuttanut heikoimmassa asemassa oleviin sosiaalisiin ryhmiin (työttömät, naiset, iäkkäät henkilöt), ja kehottaa komissiota toteuttamaan aloitteita pk-yritysten tueksi, jotta nykyisten työpaikkojen elinkelpoisuus voidaan taata ja jotta voidaan luoda mahdollisimman paljon uusia työpaikkoja;

6.  korostaa, että taloudelliselle, sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle on annettava keskeinen asema EU 2020 -strategiassa; katsoo, että koheesiopolitiikka ja rakennerahastot ovat avainasemassa älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun saavuttamisessa jäsenvaltioissa ja alueilla;

7.  korostaa merkittävää ongelmaa, joka aiheutuu monien jäsenvaltioiden suurista julkisen talouden ongelmista johtuvasta kansallisten yhteisrahoitusosuuksien rajoittamisesta ohjelmissa ja joka koskee myös tavoitetta 2, ja kannattaa yhteisön rahoitusosuuden käyttöä koskevaa komission politiikkaa; pitää tästä syystä välttämättömänä, että asetuksen (EY) N:o 1083/2006 muutos sen nykyisessä, parlamentin hyväksymässä muodossa pannaan ripeästi täytäntöön, ja katsoo, että sataprosenttinen rahoitus on liian pitkälle menevä, sillä sen myötä häviäisi jäsenvaltioille annettu kannustin varmistaa tuettujen toimenpiteiden tehokkuus ja vaikuttavuus kansallisen yhteisrahoituksen avulla, ja yhtyy neuvoston arvioon, jossa torjutaan ehdotetussa versiossa mainittu määrärahojen keskittäminen alkuvaiheeseen;

8.  panee merkille, että ESR:sta rahoitettavista yhteensä 117 toimenpideohjelmasta 13:a on muutettu (Itävallan, Saksan, Unkarin, Irlannin, Latvian, Liettuan, Alankomaiden, Puolan, Portugalin sekä kaksi Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpideohjelmaa ja kaksi Espanjan toimenpideohjelmaa), jotta vastattaisiin kriisin aiheuttamiin erityistarpeisiin, ja pyytää komissiota avustamaan jäsenvaltioita, jotta ne käyttäisivät tätä joustoa määritelläkseen toimenpideohjelmansa uudelleen sekä tiedottaakseen asiasta laajasti ja mahdollisimman nopeasti asianmukaisille alueellisille ja paikallisille toimijoille pitäen tavoitteena riskialttiiden erityisryhmien ja -luokkien tukemista lyhyellä aikavälillä;

9.  muistuttaa, että taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevasta kuudennesta kertomuksesta käyvät ilmi sosioekonomisen tilanteen erot kolmella erityyppisellä alueella erityisesti niiden luomis-, innovointi- ja yrittäjyyskykyjen osalta; panee merkille, että sekä nykyinen talouskriisi että erilaiset alueiden kehittymismahdollisuuksiin vaikuttavat muuttujat (väestö, saavutettavuus, innovointikyky jne.) ovat tekijöitä, jotka osoittavat sellaisten tärkeiden tietojen olemassaolon, jotka on otettava huomioon paikallis- ja aluetalouksien tilannetta arvioitaessa ja tehokasta koheesiopolitiikkaa suunnitellessa;

10.  kannattaa neuvoston ehdotusta korottaa vuodelle 2010 kaavailtuja ESR:n ennakkomaksuja neljä prosenttia ja koheesiorahaston ennakkomaksuja kaksi prosenttia, tosin vain sellaisten jäsenvaltioiden tapauksessa, joiden BKT:sta on hävinnyt enemmän kuin kaksi numeroa tai jotka ovat saaneet IMF:n maksutasetukea; kehottaa komissiota tutkimaan syitä täytäntöönpanon viivästymiselle ja löytämään joustavia ratkaisuja n+2- ja n+3-säännöille, jotta jäsenvaltioiden määrärahat eivät peruunnu;

11.  pitää valitettavana, että komission kuudenteen taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevään kertomukseen ei sisälly erityisiä laadullisia ja määrällisiä tietoja rahoitus- ja talouskriisin aiheuttamista lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksista EU:n alueilla ja erityisesti tärkeimpiin taloudellisiin ja sosiaalisiin indikaattoreihin; kehottaa näin ollen komissiota esittämään erityisen raportin/tutkimuksen rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksista EU:n alueilla ja varsinkin tavoitteeseen 2 kuuluvilla alueilla ja phasing out -alueilla sekä alueellisten erojen mahdollisesta laajenemisesta tai kaventumisesta kriisin yhteydessä; toteaa, että nämä arvioinnit on toteutettava viivytyksettä, jotta voidaan torjua vääristymiä, ja että niitä voidaan käyttää perustana ehdotukselle tavoitteen 2 jatkamisesta aloilla, joilla se voi tuoda lisäarvoa kansallisten rahastojen osalta;

12.  pitää myönteisinä yrityksille koheesiopolitiikan puitteissa suunnattuja tukitoimia (noin 55 miljardia euroa vuosina 2007–2013), joista suuri osa koskee pk-yritysten innovoinnin, teknologian siirron ja nykyaikaistamisen tukemista, korostaa tämän alan menestymismallien merkitystä, ja ymmärtää, että ehdotetuilla yritysten hyväksi toteutettavilla interventiotoimilla on pyrittävä niiden pitkän aikavälin rakennemuutosta koskeviin tuloksiin ja siirtymiseen kohti kestävämpää taloutta eikä taloudellisen pelastuksen tarjoaviin hätätilatoimiin, jotka ovat monissa tapauksissa valtiontukia koskevan politiikan vastaisia;

13.  korostaa, että kriisin torjumiseksi on tarpeellista sijoittaa varoja tutkimus- ja kehittämistyöhön sekä innovointiin, koulutukseen ja resursseja tehokkaasti hyödyntävään teknologiaan; toteaa, että tällaiset investoinnit hyödyttävät sekä perinteisiä aloja ja maaseutualueita että korkealaatuisiin palveluihin perustuvia talouksia ja vahvistavat siten taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta; muistuttaa, että rakennerahastoilla on tärkeä tehtävä riittävän helposti saatavissa ja käytettävissä olevan rahoituksen takaamisessa;

14.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan jatkuvasti kriisin vaikutuksia rakennepolitiikan ja kehityksen eri aloilla sekä niiden mahdollisuuksien käyttöä, joita tavoitteelle 2 varatut rahoitusvälineet tarjoavat lähinnä yrittäjyyden ja pk-yritysten sekä osallistavaa yhteisötaloutta edistävien järjestöjen tukemiseksi, jotta niiden kilpailukykyä sekä työpaikkojen lisäämistä koskevia mahdollisuuksia voidaan vahvistaa, ja varmistamaan, että niillä on käytössään mahdollisimman paljon rahoitusjärjestelyjä koskevia välineitä (Jaspers, Jeremie, Jessica ja Jasmine); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään näitä tietoja EU:n yhteenkuuluvuutta koskevan tulevan tavoitteen 2 laatimisessa ja sen kohdentamisessa niille alueellisen ja paikallisen tason aloille, joilla voidaan osoittaa EU:n toimien lisäarvo (erityisesti matkailu-, palvelu- ja tietotekniikka-alan sekä teollisuuden innovaatiot ympäristön suojelun ja sen tilan parantamisen ohella ja uusiutuvien energialähteiden tai sellaisten tekniikoiden, jotka kehittäisivät merkittävästi perinteisiä energiayhtiöitä, mahdollinen kehittäminen tavoitteena vähäiset päästöt ja jätteen syntymisen minimoiminen sekä alkutuotannon innovaatiot);

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään ja edistämään kaikkea yhteisvaikutusta koheesiopolitiikan ja kilpailukykypolitiikan välineiden välillä alueellisella, kansallisella, rajatylittävällä ja eurooppalaisella tasolla;

16.  pitää myönteisenä komission politiikkaa, jolla a) vuosien 2000–2006 toimenpideohjelmien tukikelpoisuusaikaa pidennetään, jotta sallitaan kaikkien koheesiopolitiikan resurssien maksimaalinen käyttöönotto, ja b) yksinkertaistetaan ohjelmien hallinnollisia vaatimuksia ja menettelyjä sekä varainhoitoa, mutta varmistetaan samalla, että välttämättömät tarkastukset suoritetaan mahdollisten virheiden ja petosten havaitsemiseksi; katsoo, että tässä yhteydessä olisi luotava ehtoja, jotta tuettaisiin järkeviä hankkeita ja ehkäistäisiin lainvastaisia menettelyjä jo alkuvaiheessa;

17.  kannattaa koheesiopolitiikan vuosien 2007–2013 ohjelmien kohdalla ”ennakkorahoituksen” politiikkaa, joka toi vuodeksi 2009 välittömästi 6,25 miljardia euroa maksuvalmiutta kutakin jäsenvaltiota varten sovittujen kokonaismäärärahojen puitteissa toteutettaville investoinneille;

18.  panee merkille, että kaupunkialueilla ja kaupunkikeskuksissa on luonnostaan erityisiä ja merkittäviä sosiaalisia ongelmia (korkea työttömyysaste, marginalisoituminen, sosiaalinen syrjäytyminen jne.), jotka ovat pahentuneet kriisin takia ja joita on tutkittava perusteellisesti, jotta voidaan toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä pitkällä ja lyhyellä aikavälillä;

19.  tukee komission vuonna 2009 käyttöön ottamaa avustuspolitiikkaa ja uusia rahoitusvälineitä, jotka koskevat alueiden hyväksi toteutettavia merkittäviä hankkeita (hankkeet, joiden suunnitellut kokonaiskustannukset ovat vähintään 50 miljoonaa euroa), pitää tärkeinä EIP:n ja EIR:n rahoitus- ja yhteistyöjärjestelmien välineitä ja erityisesti Jaspers-, Jeremie- ja Jessica-aloitteita ja kehottaa lisäämään erityisesti tavoitteen 2 alueita koskevan Jaspers-aloitteen (Euroopan alueiden hankkeille annettava yhteinen apu) kautta tarjottavaa rahoitusta edelleen yli 25 prosenttiin, jotta merkittävien hankkeiden, jotka tosin ovat tällä hetkellä vähentyneet määrällisesti, täydellistä valmistelua voidaan edistää ja jotta niitä voidaan toteuttaa nopeammin; toivoo, että tähän mennessä Jaspers-aloitteeseen lisätyn rahoituksen vaikutus alkaa näkyä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä EU:n alueiden taloudellisen kilpailukyvyn lisääntymisessä, ja vaatii laatimaan säännöllisesti vertailevan analyysin saavutetuista tuloksista ja asetetuista tavoitteista sekä osoitetusta rahoituksesta ja tavoitteiden saavuttamiseen tarvitusta rahoituksesta;

20.  korostaa, että EU:n tason ja kansallisen ja alueellisen tason politiikka voi olla tehokasta ja toimivaa vain paikallisten, alueellisten, kansallisten, rajatylittävien ja EU:n viranomaisten keskinäisen aidosti yhdennetyn ja monitasoisen hallinnon myötä; kehottaa komissiota arvioimaan sekä kansalliseen että kansainväliseen alueelliseen yhteistyöhön liittyviä innovaatiomahdollisuuksia koheesiopolitiikan kunkin tavoitteen osalta ja tutkimaan mahdollisuuksia vahvistaa EU:n alueellista yhteistyötä koskevaa tavoitetta alueiden väliseen yhteistyöhön liittyvän innovoinnin edistämisen osalta; katsoo, että samanaikaisesti alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen (tavoite 3) vahvistamisen kanssa olisi vahvistettava myös mahdollisuutta kehittää kansainvälistä alueellista yhteistyötä koskevia toimia tavoitteen 2 puitteissa; toteaa, että tämä on nyt mahdollista asetuksen (EY) N:o 1083/2006 37 artiklan 6 kohdan b alakohdan ansiosta; katsoo, että alueellisen yhteistyön vahvistamiseen olisi liitettävä koheesiotavoitteiden yleistä talousarviota muuttamatta suunnanmuutos kohti tätä laajentunutta alueellista yhteistyötä koskevaa suurempaa talousarviota;

21.  kannattaa täytäntöönpanosääntöihin ehdotettuja muutoksia, joiden tavoitteena on lisätä rakennerahastojen joustavuutta ja parantaa niiden mukautumista kattamaan epätavallisen taloustilanteen aiheuttama tarve toteuttaa välittömästi 455 koheesiopolitiikan ohjelmaa, erityisesti tavoitteeseen 2 kuuluvien ohjelmien osalta, ottaen kuitenkin huomioon myös kansallisten ja alueellisten instituutioiden ja hallintoviranomaisten tarpeen mukautua uuteen tilanteeseen siten, että vältetään mahdollisia väärinkäytöksiä tai huonoa hallintoa ja taataan mahdollisuus osoittaa saadut varat uudelleen toisiin käynnissä oleviin tai uusiin hankkeisiin; kehottaa hallintoviranomaisia ehdottamaan tapoja tehostaa tavoitteessa 2 suunniteltujen toimenpideohjelmien täytäntöönpanoa;

22.  korostaa, että erityisoloissa (kuten talouskriisin aikana) n+2-säännössä voidaan poikkeuksellisesti edellyttää suurempaa joustavuutta siten, että koheesiopolitiikan tavoitteet ja julkisen talouden ja yksityisten sijoitusten kausittaisten taloudellisten vaihtelujen vaikutukset otetaan huomioon;

23.  suosittelee, että kaikki varat, joita ei ole käytetty jollakin alueella n+2- ja n+3-sääntöjen nojalla, ohjataan uudelleen alueellisiin hankkeisiin ja yhteisöaloitteisiin;

24.  pyytää komissiota laatimaan arvion eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen toimintasuunnitelmasta ja siihen liittyvistä lainsäädäntöehdotuksista, kun sitä on toteutettu vuoden ajan (joulukuusta 2008 alkaen), ja erityisesti tuloksista, joita on aikaansaatu pk-yritysten kilpailukyvyn vahvistamisessa sekä rahoituksen ja riskipääoman tuomisessa niiden saataville, aloittavien innovatiivisten yritysten edistämisessä, hallinnollisen rasituksen vähentämisessä ym.;

25.  korostaa miesten ja naisten välisen tasa-arvon myönteistä vaikutusta talouskasvulle; muistuttaa, että joihinkin tutkimuksiin sisältyvien laskelmien mukaan naisten miehiä vastaava työllisyys-, osa-aikatyöllisyys- ja tuottavuusaste kasvattaisi BKT:tä 30 prosentilla vuoden 2013 jälkeisellä ohjelmakaudella; kehottaa tämän vuoksi kiinnittämään erityistä huomiota sellaisiin rakennerahastoista rahoitettaviin hankkeisiin, jotka edistävät tasa-arvoa ja naisten osallistumista työmarkkinoille;

26.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

(1) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0124.