Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kestävä tulevaisuus liikenteelle: kohti yhtenäistä, teknologiavetoista ja käyttäjäystävällistä järjestelmää” (KOM(2009)0279),

–  ottaa huomioon 17. ja 18. joulukuuta 2009 hyväksytyt puheenjohtajavaltion päätelmät komission tiedonannosta ”Kestävä tulevaisuus liikenteelle: kohti yhtenäistä, teknologiavetoista ja käyttäjäystävällistä järjestelmää” (17456/2009),

–  ottaa huomioon komission valkoisen kirjan ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika” (KOM(2001)0370),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kestävää liikkuvuutta Eurooppaan: Euroopan komission vuoden 2001 liikennepolitiikan valkoisen kirjan väliarviointi” (KOM(2006)0314),

–  ottaa huomioon komission vihreän kirjan markkinapohjaisista ohjauskeinoista ympäristöä ja asiaan liittyviä toimintapoliittisia tarkoituksia varten (KOM(2007)0140),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Strategia ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi hintoihin” (KOM(2008)0435),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Ympäristöystävällisempi liikenne” (KOM(2008)0433),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen – Toimet vuoteen 2020 ja sen jälkeen” (KOM(2007)0002),

–  ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Euroopan laajuinen liikenneverkko: katsaus politiikkaan – integroidumpi Euroopan laajuinen liikenneverkko yhteisen liikennepolitiikan tueksi” (KOM(2009)0044),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Toimintasuunnitelma älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönottamiseksi Euroopassa” (KOM(2008)0886),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n tavaraliikenteen asialista: tehokkaampaa, yhdennetympää ja kestävämpää tavaraliikennettä Eurooppaan” (KOM(2007)0606),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tavaraliikenteen logistiikkaa koskeva toimintasuunnitelma” (KOM(2007)0607),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan tavaraliikenteen logistiikka – kestävän liikkuvuuden avaintekijä” (KOM(2006)0336),

–  ottaa huomioon komission toisen kertomuksen rautatiemarkkinoiden kehityksen seurannasta (KOM(2009)0676),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n meriliikennepolitiikka vuoteen 2018 saakka: strategiset tavoitteet ja suositukset” (KOM(2009)0008),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ja toimintasuunnitelman esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen luomiseksi (KOM(2009)0010),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon lähimerenkulusta (KOM(2004)0453),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan satamapolitiikasta (KOM(2007)0616),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kohti turvallisempaa, puhtaampaa ja älykkäämpää Euroopan laajuista liikkuvuutta: Ensimmäinen raportti älyautoaloitteesta” (KOM(2007)0541),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tieliikenneturvallisuuden eurooppalainen toimintaohjelma – Tieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittaminen EU:ssa vuoteen 2010 mennessä: yhteinen vastuu” (KOM(2003)0311),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tieliikenneturvallisuuden eurooppalainen toimintaohjelma – väliarvio” (KOM(2006)0074),

–  ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen” (KOM(2007)0551),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ' Kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelma' (KOM(2009)0490),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta(1),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman lähimerenkulusta(2),

–  ottaa huomioon 29. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisesta toimintaohjelmasta – tieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittaminen EU:ssa vuoteen 2010 mennessä: yhteinen vastuu(3),

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 2007 antamansa päätöslauselman tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisesta toimintaohjelmasta – väliarviointi(4),

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan kestävästä liikkuvuudesta(5),

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman ensimmäisen rautatiepaketin täytäntöönpanosta(6),

–  ottaa huomioon 5. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan tavaraliikenteen logistiikasta kestävän liikkuvuuden avaintekijänä(7),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen energia- ja ympäristöpolitiikan huomioon ottavasta kestävästä eurooppalaisesta liikennepolitiikasta(8),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: ”Kohti turvallisempaa, puhtaampaa ja älykkäämpää Euroopan laajuista liikkuvuutta: Ensimmäinen raportti älyautoaloitteesta”(9),

–  ottaa huomioon 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan tavaraliikenteestä(10),

–  ottaa huomioon 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan satamapolitiikasta(11),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman liikenteestä ja ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä hintoihin(12),

–  ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman vihreästä kirjasta Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevasta politiikasta tulevaisuudessa(13),

–  ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevasta toimintasuunnitelmasta(14),

–  ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman kaupunkiliikennettä koskevasta toimintasuunnitelmasta(15),

–  ottaa huomioon asetusten (EY) N:o 549/2004, (EY) N:o 550/2004, (EY) N:o 551/2004 ja (EY) N:o 552/2004 muuttamisesta Euroopan ilmailujärjestelmän suorituskyvyn ja kestävyyden parantamiseksi 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1070/2009(16),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0189/2010),

A.  ottaa huomioon, että liikenneala on tärkeä osatekijä Euroopan unionin ja sen alueiden ja kaupunkien kehityksessä ja se vaikuttaa suoraan alueiden ja kaupunkien kilpailukykyyn ja sosiaaliseen koheesioon ja tätä kautta edesauttaa omalta osaltaan huomattavasti EU:n sisämarkkinoiden toteuttamista,

B.  ottaa huomioon, että liikenteellä on taloudellinen, sosiaalinen ja alueellista yhteenkuuluvuutta edistävä kolmiosainen tehtävä ja että kaikki nämä osat ovat erittäin tärkeitä Euroopan yhdentymisen kannalta,

C.  toteaa, että liikenteellä on keskeinen merkitys talouden ja työllisyyden kannalta, koska sen osuus EU:n hyvinvoinnista on 10 prosenttia (BKT:llä mitattuna) ja koska se tarjoaa yli 10 miljoonaa työpaikkaa, minkä vuoksi se on keskeisellä sijalla EU 2020 -strategian toteuttamisessa,

D.  toteaa, että liikenne on keskeinen osa unionin politiikkaa, ja siksi EU tarvitsee rahoituskehystä, joka vastaa liikennepolitiikan haasteisiin tulevina vuosina, stimuloi taloutta lyhyellä aikavälillä, lisää tuottavuutta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja vahvistaa unionia tutkimuksen keskuksena,

E.  katsoo, että liikennealalla on suuri vaikutus ympäristöön ja ihmisten elämänlaatuun ja terveyteen ja ottaa huomioon, että siinä missä liikenneala varmistaa ihmisten ammatillisen ja henkilökohtaisen liikkuvuuden, sen osuus hiilidioksidin kokonaispäästöistä oli kuitenkin 27 prosenttia vuonna 2008, ja osuus on tämän jälkeen noussut edelleen; toteaa, että tieliikenteen osuus vuonna 2007 kaikista liikennealan hiilidioksidipäästöistä oli 70,9 prosenttia, lentoliikenteen 12,5 prosenttia, meriliikenteen ja sisävesiliikenteen 15,3 prosenttia ja rautateiden 0,6 prosenttia,

F.  toteaa, että Euroopassa turvallisuutta on yritetty parantaa kaikissa liikennemuodoissa; toteaa, että vuonna 2008 kuitenkin arviolta 39 000 ihmistä sai surmansa liikenneonnettomuuksissa ja 300 000 ihmistä loukkaantui vakavasti; katsoo, että siksi tarvitaan lisätoimia kaikkien turvallisuuteen liittyvien kysymysten ja erityisesti tieturvallisuuden suhteen,

G.  ottaa huomioon, että EU sitoutui ilmastonmuutospaketissa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosentilla vuodesta 1990 vuoteen 2020 ja että tämä tavoite sitoo EU:ta edelleen,

H.  ottaa huomioon, että vuoden 2001 valkoisessa kirjassa asetetut tavoitteet on saavutettu vain osittain, ja tästä syystä on selvitettävä, olisiko kyseiset tavoitteet säilytettävä vai olisiko ne muotoiltava uudestaan, ja tarvittaessa toimia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on vahvistettava,

I.  panee merkille, että kansalliseksi lainsäädännöksi saattamiseen liittyvät ongelmat, kuten sen viivästyminen tai sen tekeminen väärin, heikentävät merkittävästi EU:n lainsäädännön tehokkuutta, ja katsoo, että tähän on puututtava kiireesti,

J.  katsoo, että parlamentin työn on oltava johdonmukaista erityisesti suoraan liikennepolitiikkaan vaikuttavilla aloilla, joita ovat esimerkiksi sosiaalipolitiikka, kaupunkisuunnittelu ja maankäytön suunnittelu sekä työllisyys- ja talouspolitiikka,

K.  ottaa huomioon, että rahoitus- ja talouskriisi on ollut kova isku liikennealalle, mutta katsoo, että kriisi olisi hyödynnettävä mahdollisuutena tukea tai avustaa liikennealaa tulevaisuuteen suuntautuen etenkin tukemalla liikennemuotojen kestävyyttä ja sijoittamalla esimerkiksi rautatie- ja vesiliikenteeseen; toteaa, että tämä takaa markkinoilla entistä yhdenmukaisemmat toimintaedellytykset,

L.  toteaa, että osana virastojen tulevaa arviointia on arvioitava myös niiden tuomaa lisäarvoa sekä tarvetta unionin liikenneviraston perustamiseen,

M.  katsoo, että mitattavissa olevien tavoitteiden asettaminen on tärkeää myös liikennealan kannalta, jotta voidaan parantaa yhtäältä liikennepolitiikan tehokkuuden valvontaa ja toisaalta yhteiskunnallisten ja taloudellisten suuntaviivojen suunnittelua sekä osoittaa, että ehdotetut toimet ovat tarpeen määritetyn liikennepolitiikan toteuttamiseksi,

N.  katsoo, että merkittävä kehitys tutkimuksen, infrastruktuurin ja tekniikan alalla edellyttää rahoituskeinojen ja -välineiden mukauttamista,

O.  uskoo, että yhteiskunnan ja useiden talouden alojen kehitys lisää liikenteen kysyntää, minkä vuoksi liikenteessä tarvitaan kaikkia liikennemuotoja, joita on kuitenkin arvioitava niiden taloudellisen, ympäristöllisen, yhteiskunnallisen ja työllisyyspoliittisen tehokkuuden perusteella,

P.  katsoo, että kaikkien liikennemuotojen kestävä yhteentoimivuus niin henkilö- kuin tavaraliikenteessäkin on tulevaisuudessa välttämätöntä, jotta saadaan luotua turvallisia, kestäviä ja logistisesti järkeviä ja näin tehokkaita liikenneketjuja eri liikennemuotoja yhdistävät ratkaisut sekä paikallisliikenteen ja kaukoliikenteen yhdistäminen mukaan lukien,

Yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristölliset haasteet

1.  on vakuuttunut siitä, että EU:n politiikka yleensä edellyttää selvää ja johdonmukaista näkemystä liikenteen alan tulevaisuudesta yhteismarkkinoiden sydämessä tekijänä, joka takaa ihmisten ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja varmistaa alueellisen yhteenkuuluvuuden koko Euroopassa; katsoo, että liikenneala tuo jatkossakin merkittävän panoksen Euroopan kestävän kasvun ja kilpailukyvyn luomiseen ja että liikennealan on taattava taloudellinen tehokkuus ja kehityttävä korkeatasoisten sosiaalisten ja ekologisten standardien mukaisesti;

2.  on vakuuttunut siitä, että demografinen muutos erityisesti kaupunkialueilla aiheuttaa liikenteelle ja liikkuvuudelle turvallisuutta ja kapasiteettia koskevia haasteita ja että perusoikeus liikkuvuuteen, jonka takaavat muun muassa palveluiden saannin parantaminen ja puuttuvien infrastruktuuriyhteyksien luominen sekä tämän oikeuden sovellettavuus, ovat tässä suhteessa keskeisellä sijalla; korostaa tässä yhteydessä, että hyvin integroidut eri liikennemuotoja yhdistävät liikenneketjut, jotka käsittävät kävelyn ja pyöräilyn sekä julkisen liikenteen, ovat tulevaisuuden ratkaisu kaupunkialueilla; toteaa tässä yhteydessä, että kaupunkialueilla olemassa oleva rakenne määrittää soveliaimman liikennemuodon; katsoo, että yksityisautoilu vähenee, jos maaseutualueiden julkiset palvelut ovat hyvien liikenneyhteyksien päässä; kehottaa muodostamaan toimivia kaupunkialueita, jotta voidaan luoda yhtenäisiä kaupunki- ja esikaupunkiliikenteen järjestelmiä ja huolehtia myös maaseutuväestön tarpeista;

3.  pyytää komissiota esittämään kaupunkien kestävää liikkuvuutta koskevia suunnitelmia yli 100 000 asukkaan kaupungeille ja kehottaa toissijaisuusperiaate asianmukaisella tavalla huomioonottaen kaupunkeja laatimaan liikkuvuussuunnitelmia, joissa esitetään integroitua liikennejärjestelmää tavoitteena vähentää ympäristölle aiheutuvia vahinkoja ja tehdä liikkuvuudesta entistä terveellisempää ja tehokkaampaa;

4.  on sitä mieltä, että myös tavaraliikenteen kysynnän kasvu asettaa haasteen kapasiteetille ja infrastruktuuriongelmat vähentävät tehokkuutta, ja katsookin, että olisi lisättävä erityisesti liikennemuotojen yhteistoimintaa ja parannettava sekä liikenteen käyttäjien että tavaroiden turvallisuutta; katsoo, että on erityisen tärkeää parantaa perusteellisesti infrastruktuuria ja varsinkin poistaa jo vuosia tiedossa olleita pullonkauloja;

5.  korostaa, että liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on jatkossa EU:n liikennepolitiikan suurimpia haasteita ja että tavoitteen saavuttamiseksi olisi hyödynnettävä kaikki käytettävissä olevat ja kestävät keinot, joista voidaan mainita esimerkkeinä energialähteiden yhdistelmät ja entistä ympäristöystävällisempien teknologioiden ja muotojen tutkimus ja kehittäminen, hinnanmuodostustoimet ja kaikkien liikennemuotojen ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin sillä ehdolla, että EU:ssa saadut tulot käytetään liikkuvuuden kestävyyden parantamiseen ja liikenteen ammattilaisten ja käyttäjien käyttäytymiseen vaikuttamiseen (valistus, ympäristöystävällinen käyttäytyminen jne.); korostaa, että tässä yhteydessä olisi luotava ennen muuta taloudellisia kannustimia ja suljettava samalla pois mahdolliset kilpailun vääristymät liikennemuotojen tai jäsenvaltioiden välillä;

6.  panee merkille, että Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) mukaan meriliikenteen hiilidioksidipäästöt ovat kolmesta viiteen kertaa pienemmät kuin maaliikenteen päästöt, mutta on huolissaan meriliikenteen rikin ja typen oksidien päästöistä, joiden määrät saavuttavat suurin piirtein maaliikenteen tason vuoteen 2020 mennessä, ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön tuloksettomasta yrityksestä ottaa käyttöön hiilidioksidipäästöjen vähentämisjärjestelmä;

7.  korostaa, että suurelle yleisölle suunnattua tiedottamista vapaa-ajan matkailun vaikutuksista on parannettava, ja pyytää komissiota ottamaan vapaa-ajan matkailun huomioon politiikassaan;

Turvallisuus

8.  korostaa, että turvallisuuden on edelleen oltava yksi tulevan liikennepolitiikan tärkeimmistä tavoitteista ja että kaikkien liikennemuotojen aktiivisten ja passiivisten käyttäjien turvallisuus on taattava; pitää erittäin tärkeänä, että vähennetään liikenteen aiheuttamia terveysvaikutuksia erityisesti käyttämällä nykyaikaista tekniikkaa ja että taataan matkustajien ja erityisesti liikuntarajoitteisten oikeudet kaikissa liikennemuodoissa selvän ja avoimen sääntelyn avulla; tukee matkustajien oikeuksia koskevan peruskirjan luomista Euroopan unionissa;

9.  kehottaa komissiota esittämään hyvin tiiviin tutkimuksen, joka käsittelee jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä liittyen nopeudenrajoittimien vaikutukseen kaikentyyppisissä ajoneuvoissa ja kaikentyyppisillä teillä, jotta voidaan esittää päästöjä vähentäviä ja tieliikenneturvallisuutta parantavia lainsäädäntöaloitteita;

10.  pitää tärkeänä, että liikennealan työntekijöille taataan sekä henkilökohtainen turvallisuus että oikeusvarmuus muun muassa luomalla riittävästi turvallisia ja varmoja pysäköintialueita ja yhdenmukaistamalla tieliikennesääntöjen täytäntöönpanoa ja niiden mukaisia seuraamuksia; korostaa myös, että rajat ylittävän täytäntöönpanon käyttöönotto parantaa tieturvallisuutta kaikkien käyttäjien osalta;

11.  toteaa, että kuorma-autojen paikoitusalueiden tarjonta Euroopan laajuisessa tieverkossa ei ole pysynyt mukana maanteiden tavaraliikenteen kasvussa, minkä vuoksi ammattiautoilijoiden on ennen kaikkea öisin vaikea noudattaa ajo- ja lepoaikoja ja mikä myös yleisesti ottaen vaarantaa vakavasti liikenneturvallisuutta, jos EU:n jäsenvaltioissa ei lisätä levähdyspaikkojen määrää tai paranneta niiden laatua;

Eri liikennemuotojen tehokas yhdistäminen

12.  katsoo, että henkilö- ja tavaraliikenteen kehittäminen kokonaisuudessaan on suurelta osin riippuvaista eri liikennemuotojen tehokkaasta käytöstä ja että unionin liikennepolitiikan tavoitteena pitäisi siksi olla eri liikennemuotojen tehokas yhdistäminen, mikä liittyy kiinteästi liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen, turvallisuuteen ja taloudellisiin näkökohtiin; katsoo, että tämä johtaa parhaaseen mahdolliseen jakoon eri liikennemuotojen välillä ja siirtymiseen kohti entistä kestävämpiä liikenteen muotoja; katsoo, että tämä myös edistää yhteentoimivuutta liikennemuotojen sisäisesti samoin kuin niiden välillä, entistä kestävämpiä liikenne- ja logistiikkaketjuja sekä liikennemuotojen valintaa parantaen saumatonta liikennevirtaa eri muotojen ja solmukohtien välillä;

13.  korostaa, että liikennemuotojen tehokasta yhteistoimintaa olisi mitattava taloudellisuuden kriteereiden lisäksi myös ympäristönsuojelua, yhteiskunnallisia ja työoloja, alueellista yhteenkuuluvuutta sekä turvallisuusnäkökohtia koskevien kriteereiden perusteella ja että tässä yhteydessä olisi otettava huomioon eri liikennemuotojen ja Euroopan eri maiden, alueiden ja kaupunkien erilaiset tekniset mahdollisuudet ja lähtötilanteet;

14.  korostaa, että eri liikennemuotoja tehokas yhteistoiminta merkitsee infrastruktuurin parantamista esimerkiksi kehittämällä vihreitä liikennekäytäviä, vähentämällä pullonkauloja ja parantamalla rautatie- ja vesiliikennettä, ja turvallisuuden edistämistä uuden tekniikan avulla sekä työolojen parantamista;

Sisämarkkinoiden toteuttaminen

15.  kehottaa tarkastelemaan säännöllisesti EU:n lainsäädäntöä sekä sen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa, jotta voidaan varmistaa lainsäädännön tehokkuus; vaatii komissiota poistamaan johdonmukaisesti esteet, joita syntyy, kun EU:n lainsäädäntöä saatetaan jäsenvaltioissa osaksi kansallista lainsäädäntöä väärin tai viipeellä;

16.  ehdottaa, että Lissabonin sopimuksen uuden kehyksen mukaisesti ja komission suostumuksella järjestettäisiin vähintään yksi vuosittainen kansallisten parlamenttien liikennealasta vastaavien henkilöiden yhteinen kokous, jonka tavoitteena olisi yhdenmukaistaa EU:n liikennettä koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa ja tehdä parempaa ja tehokkaampaa yhteistyötä sen osalta;

17.  toteaa, että liikenne on olennaisen tärkeää Euroopan unionin sisämarkkinoiden toteuttamisen sekä henkilöiden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden kannalta, ja katsoo, että erityisesti rautatieliikenteen alalla markkinat olisi vapautettava kaikissa EU:n jäsenvaltioissa säännellysti; katsoo, että täydellinen markkinoiden avaaminen hyödyttää kuluttajia, ja sen ohella pitäisi toteuttaa toimia, joilla taataan julkisten palveluiden laatu; katsoo, että samalla tarvitaan pitkän aikavälin investointisuunnitelmaa infrastruktuurille ja tekniselle yhteentoimivuudelle, jotta voidaan parantaa sellaisten toimien tehokkuutta ja turvallisuutta, joilla pyritään välttämään liikennemuotojen sisäisen ja niiden välisen kilpailun vääristyminen ja jotka liittyvät esimerkiksi sosiaali- ja finanssipolitiikkaan, turvallisuuteen ja ympäristöön; katsoo, että sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät ulkoiset kustannukset on asteittain sisällytettävä toimintaan aloittaen saastuttavimmista maantie- ja lentoliikenteen muodoista;

18.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioiden viranomaisia helpottamaan kabotaasiliikenteen vapauttamisen toteutumista, jotta voidaan vähentää tyhjänä kuljettuja matkoja ja luoda kestävämpi tie- ja rautatieverkosto rahtiliikenteen uusia solmukohtia rakentamalla;

19.  katsoo, että tehokkaan ja muita liikennemuotoja täydentävän meriliikennejärjestelmän toteuttamiseksi on välttämätöntä käsitellä uudelleen jo päätettyä alan vapauttamista, jotta meriliikenteestä voitaisiin tehdä todella kilpailukykyinen;

20.  pitää taloudellisten vaatimusten yhteydessä tärkeänä liikenneinfrastruktuurin (rautateiden tavara- ja henkilöliikenteen käytävät, yhtenäinen eurooppalainen ilmatila, satamat ja niiden yhteydet liikenneverkkoon, merialue ilman rajoja, sisävesiväylät) todellista eurooppalaista hallintaa, jotta ”rajavaikutus” voidaan poistaa kaikissa liikennemuodossa ja jotta EU:n kilpailukykyä ja vetovoimaa voidaan parantaa;

21.  vaatii yhteisen eurooppalaisen varausjärjestelmän perustamista, jotta eri liikennemuotojen yhteentoimivuus tehostuu entisestään, yksinkertaistuu ja laajenee;

22.  korostaa, että liikenne vaikuttaa sosiaali-, terveys- ja turvallisuuspolitiikkaan ja että yhden liikennealueen luomisen yhteydessä työllisyyteen ja työoloihin sekä peruskoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen liittyvät tekijät on yhdenmukaistettava korkealla tasolla ja niitä on parannettava jatkuvasti unionin tasolla käytävän tehokkaan sosiaalisen vuoropuhelun avulla; korostaa, että esimerkiksi perustamalla eurooppalaisia koulutuskeskuksia ja EU:n huippuosaamisen keskuksia kuhunkin jäsenvaltioon voitaisiin parantaa mitattavalla tavalla koulutuksen laatua ja liikenteen parissa työskentelevien henkilöiden asemaa sekä tutkintojen vastavuoroista tunnustamista;

23.  katsoo, että liikennepolitiikan tehokkuuden parantamiseksi on arvioitava ohjelmia (kuten Galileo ja älykkäät liikennejärjestelmät kaikkien liikennemuotojen osalta), ja strategiaa ja ohjelmasuunnittelua on muutettava tarvittavalla tavalla tulosten mukaan; katsoo, että siksi tarvitaan muun muassa uutta tieliikenteen turvallisuusohjelmaa, Euroopan laajuisten verkkojen elvyttämistä ja NAIADES-ohjelman puolivälin tarkastelua, minkä lisäksi on toteutettava nopeasti täysin yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskeva ohjelma, SESAR, tutkimuksen kahdeksas puiteohjelma ja Marco Polo -ohjelman jatko yksinkertaistetussa muodossa;

EU:n erillisvirastot

24.  on sitä mieltä, että tekninen yhteentoimivuus ja sen rahoitus samoin kuin eurooppalainen sertifiointi, standardointi ja vastavuoroinen tunnustaminen ovat moitteettomasti toimivien sisämarkkinoiden olennaisia osatekijöitä, ja katsoo, että kyseisten osatekijöiden toteuttamisen olisi kuuluttava selvemmin eri erillisvirastojen tehtäväkenttään; korostaa, että kaikkien erillisvirastojen olisi pyrittävä saavuttamaan ja saatava pikaisesti yhteneväinen korkealla tasolla oleva vastuu ja toimivalta, ja niitä olisi arvioitava säännöllisesti; kannustaa erityisesti kehittämään Euroopan rautatieviraston koko potentiaalia siten, että tämä virasto ottaisi vähitellen vastuulleen koko uuden liikkuvan kaluston ja rautatieinfrastruktuurin sertifioinnin sekä kansallisten turvallisuusviranomaisten tai jäsenvaltioiden vastaavien elinten säännölliset tarkastukset, joista säädetään 29. huhtikuuta 2004 annetussa direktiivissä 2004/49/EY;

25.  korostaa, että 75 prosenttia liikenteestä on tieliikennettä, ja pyytää ottamaan huomioon tieliikenneviraston tarpeen erityisesti, jotta voitaisiin parantaa tieturvallisuutta ja myös taata ihmisten perusoikeus turvalliseen liikkuvuuteen tukemalla uusia sovelluksia (kuten Galileo tai vastaavat sopivat teknologiat älykkäitä liikennejärjestelmiä varten) ja toteuttamalla tutkimusohjelmia; katsoo lisäksi, että tällaisen viraston pitäisi voida toteuttaa sääntelytoimia, jos on poistettava kestävien sisämarkkinoiden tiellä olevia esteitä;

26.  korostaa, että sisävesiliikenteen ongelmana on edelleen institutionaalisen kehyksen hajanaisuus, ja pyytää, että toimivaltaisten elinten välille luodaan pysyvä ja järjestelmällinen yhteistyö, jotta tämän liikennemuodon koko potentiaalia voidaan hyödyntää;

Tutkimus ja teknologia

27.  kehottaa perustamaan liikennealan tutkimus- ja teknologiaohjelman; katsoo, että tällainen ohjelma olisi laadittava yhteistyössä kaikkien merkittävien sidosryhmien kanssa, jotta voidaan ymmärtää alan tarpeet ja jotta EU:n rahoituksen jakamista voidaan parantaa vastaavasti; katsoo, että etusijalle olisi asetettava hankkeet, joiden tavoitteena on liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentäminen, toimitusketjun avoimuuden ja liikenneturvallisuuden parantaminen ja liikenteen hallinnan parantaminen sekä hallinnollisen taakan keventäminen;

28.  korostaa, että tutkimus ja kehittäminen sekä innovointi edellyttävät tukea, koska ne johtavat ympäristön kannalta merkittäviin parannuksiin kaikissa liikennemuodoissa, kun pakokaasut ja liikenteen melu vähenevät ja turvallisuus paranee, ja katsoo, että tätä varten on luotava ratkaisuja, joiden avulla voidaan käyttää entistä paremmin nykyistä infrastruktuurikapasiteettia, poistaa liikenteen pullonkauloja ja etenkin lisätä energiaan liittyvää riippumattomuutta eri liikennemuodoissa koko liikenneverkossa; korostaa tässä yhteydessä, että älykkäät, yhteentoimivat ja toisiinsa liitetyt liikenteen organisaatio- ja turvajärjestelmät, kuten ERTMS, Galileo, SESAR, älykkäät liikennejärjestelmät (ITS) ja vastaavat sopivat tekniikat, edellyttävät tukea tutkimukseen, kehittämiseen ja soveltamiseen; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan, että kaikki kansalaiset koko Euroopassa voivat hyötyä tällaisista älykkäistä liikennejärjestelmistä; toteaa, että lupaaville teknologioille on luotava välttämättömät perusedellytykset ja avoimet standardit antamatta aiheetonta etua millekään erityiselle teknologialle;

29.  korostaa, että ilmastonsuojelun ja EU:n energiaomavaraisuuden edistämisen yhteydessä kunkin liikennemuodon olisi vähennettävä hiilidioksidipäästöjään ja saatava tutkimus- ja kehittämistukea liittyen innovatiivisiin, energiatehokkaisiin ja puhtaisiin teknologioihin ja uusiutuviin energianlähteisiin niin, että se johtaa muun muassa entistä kestävämpiin ajoneuvoihin kaikissa liikennemuodoissa; katsoo, että tämä vahvistaisi samalla unionin yritysten kilpailukykyä;

30.  korostaa, että tieliikenneturvallisuuden ja onnettomuustutkinnan keskeisten käsitteiden yhtenäinen määrittely on välttämätöntä tulosten ja mahdollisesti toteutettavien toimenpiteiden vertailtavuuden varmistamiseksi;

31.  korostaa, että kuljetusasiakirjojen yhdenmukaistaminen uusimpien tiedotusstandardien mukaisesti ja niiden multimodaalinen ja kansainvälinen sovellettavuus voivat parantaa merkittävästi turvallisuutta ja logistiikkaa ja vähentää huomattavasti hallinnollista taakkaa;

Liikennerahasto ja Euroopan laajuinen liikenneverkko

32.  korostaa, että tehokas liikennepolitiikka edellyttää rahoituskehystä, joka on asianmukainen esiin tulevien haasteiden kannalta, ja että siksi liikenteelle ja liikkuvuudelle tällä hetkellä tarkoitettuja resursseja on lisättävä; pitää tarpeellisena seuraavia toimia:

33.  kehottaa toteuttamaan johdonmukaista ja integroitua liikennepolitiikkaa, jolla edistetään muun muassa rautatie- ja laivaliikennettä, satamapolitiikkaa ja julkista liikennettä rahoitustuella, jota ei mitata kilpailukykyyn liittyvin perustein valtiontukia koskevia EU:n sääntöjä vastaavalla tavalla;

34.  katsoo, että rahoitus- ja talouskriisiä on hyödynnettävä mahdollisuutena tukea liikennealaa kohdistetusti ja taloudellisen tuen avulla edistää sijoittamista ensisijaisesti turvalliseen, ympäristöystävälliseen ja täten kestävään liikenteeseen; katsoo, että EU:n sijoitukset liikennehankkeisiin pitäisi ottaa huomioon EU 2020 -strategian yhteydessä, koska liikenteen ja liikkuvuuden järjestelmät tarjoavat ainutlaatuisia mahdollisuuksia pysyvien työpaikkojen luomiseen;

35.  on vakuuttunut, että EU:n liikennepolitiikassa edelleen tärkeässä asemassa olevan kattavan Euroopan laajuisen verkon sisäpuolelle sijoittuvan eurooppalaisen ydinverkon määritelmää olisi arvioitava kestävän kehityksen kriteereiden perusteella unionin tasolla samoin kuin alueellisella ja paikallisella tasolla ja että multimodaaliset järjestelmäperustat ja kuivasatamat ovat jatkossakin infrastruktuuritarjonnan olennainen osatekijä, sillä ne mahdollistavat eri liikennemuotojen kytkemisen tehokkaasti toisiinsa;

36.  katsoo, että Euroopan laajuisten verkkojen on edelleen oltava keskeisellä sijalla EU:n liikennepolitiikassa ja että on käsiteltävä nopeasti infrastruktuurin puutetta ja voitettava rajoilla edelleen olevat historialliset ja maantieteelliset esteet; korostaa, että Euroopan laajuiset verkot on yhdistettävä koko Euroopan käsittävään verkkoon, jonka yhteydet ulottuvat EU:n ulkopuolelle, ja katsoo, että tätä prosessia voidaan nopeuttaa rahoitusta lisäämällä;

37.  kehottaa antamaan sisävesiliikenteen infrastruktuurin, jokisatamien ja merisatamien multimodaaliselle kytkemiselle sisämaahan ja rautatieyhteyksiin nykyistä keskeisemmän aseman unionin liikennepolitiikassa ja kehottaa myöntämään sille entistä enemmän tukea, jotta voitaisiin vähentää ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ja parantaa EU:n liikenneturvallisuutta; katsoo, että sisävesialusten ympäristövaikutuksia voidaan vähentää huomattavasti, jos aluksiin asennetaan uusia moottoreita, joissa on käytetty uusinta pakokaasujen puhdistusteknologiaa;

38.  korostaa, että lyhyen matkan merikuljetuksia ja merten valtateitä koskevia hankkeita on tarkasteltava laajemmassa yhteydessä, johon kuuluvat Euroopan lähialueiden maat; huomauttaa, että tämä edellyttää aluepolitiikan, kehitysyhteistyöpolitiikan ja liikennepolitiikan välisen synergian tehostamista;

39.  yhtyy näkemykseen, jonka mukaan alueellisilla lentoasemilla on tärkeä rooli syrjäisimpien alueiden kehityksessä, koska ne parantavat kyseisten alueiden yhteyksiä liikenteen solmukohtiin; pitää erityisen tärkeänä, että sovelletaan aina mahdollisuuksien mukaan intermodaalisia ratkaisuja; katsoo, että lentoasemien väliset (suuren nopeuden) junayhteydet ovat ihanteellinen keino liittää eri liikennemuotoja kestävästi yhteen;

Liikenne maailmanlaajuisessa yhteydessä

40.  korostaa, että eurooppalaisen liikenteen alueen luominen on tärkeä painopiste ja kaikki liikennemuodot, erityisesti lento- ja meriliikenne, ovat pitkälti riippuvaisia kansainvälisestä hyväksynnästä vielä neuvoteltavien sopimusten yhteydessä, ja katsoo, että EU:n olisi omaksuttava rakentava rooli vastaavissa kansainvälisissä yhteyksissä;

Mitattavat tavoitteet vuodelle 2020

41.  vaatii, että on pidettävä kiinni selkeistä ja mitattavissa olevista tavoitteista, jotka vuoteen 2020 mennessä on saavutettava vuoteen 2010 nähden, ja ehdottaa tämän vuoksi seuraavia tavoitteita:

42.  pyytää komissiota seuraamaan edistystä näiden tavoitteiden saavuttamisessa ja raportoimaan siitä vuosittain Euroopan parlamentille;

o
o   o

43.  pyytää puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0053. (2) EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 142. (3) EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 609. (4) EUVL C 244 E, 18.10.2007, s. 220. (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0345. (6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0344. (7) EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 154. (8) EUVL C 66 E, 20.3.2009, s. 1. (9) EUVL C 286 E, 27.11.2009, s. 45. (10) EUVL C 295 E, 4.12.2009, s. 79. (11) EUVL C 295 E, 4.12.2009, s. 74. (12) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0119. (13) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0258. (14) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0308. (15) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0307. (16) EUVL L 300, 14.11.2009, s. 34.