Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 ja 192 artiklan, joilla pyritään saavuttamaan ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso,

–  ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Biojätehuolto Euroopan unionissa” (KOM(2008)0811),

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2009 annetut Euroopan unionin neuvoston päätelmät (11462/09, 26. kesäkuuta 2009),

–  ottaa huomioon jätteistä 5. huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/12/EY(1),

–  ottaa huomioon kaatopaikoista 26. huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY(2),

–  ottaa huomioon 17. tammikuuta 2002 vahvistamansa kannan neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta(3),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman kestävästä maataloudesta ja biokaasusta: tarve tarkistaa EU:n lainsäädäntöä(4),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman aiheesta ”2050 – Tulevaisuus alkaa tänään – EU:n tulevaa yhdennettyä ilmastonsuojelupolitiikkaa koskevia suosituksia”(5),

–  ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman väliarvioinnista(6),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2007 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maaperän suojelun puitteista ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta(7),

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman maaperän suojelua koskevasta teemakohtaisesta strategiasta(8),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2005 vahvistamansa kannan neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi jätteiden siirrosta(9),

–  ottaa huomioon 29. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman uusiutuvien energialähteiden osuudesta EU:ssa sekä ehdotuksista konkreettisiksi toimiksi(10),

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2008 vahvistamansa kannan neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta(11),

–  ottaa huomioon 13. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman jätteiden kierrätystä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta(12),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A7-0203/2010),

A.  ottaa huomioon, että komission vihreässä kirjassaan painottama aloite tarjoaa tilaisuuden yhteisön toimintaan biojätehuollon alalla,

B.  ottaa huomioon, että biojätteen asianmukainen käsittely tuo mukanaan paitsi ympäristöetuja niin myös sosiaalisia ja taloudellisia etuja,

C.  ottaa huomioon, että jätteistä annetun puitedirektiivin 2 artiklan 4 kohdan mukaan erityisdirektiiveillä voidaan antaa tiettyjen jätelajien käsittelyä koskevia erityisiä tai täydentäviä säännöksiä,

D.  ottaa huomioon että kaatopaikoista annettu direktiivi 1999/31/EY ei sisällä riittäviä välineitä orgaanisten jätteiden kestävää käsittelyä varten,

E.  panee merkille biojätehuoltoa koskevien säännösten hajanaisuuden ja katsoo, että nykyiset säädökset eivät ole riittäviä tehokkaalle biojätehuollolle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi; korostaa, että tämän vuoksi tarvitaan erityisdirektiivi biojätehuollosta; korostaa, että biojätehuoltoa koskevien hajanaisten säännösten kokoaminen samaan säädökseen merkitsisi jo sinällään sitä, että toisaalta lainsäädäntö on toimivaa ja sääntely entistä parempaa ja toisaalta yksinkertaista ja entistä selvempää ja että seuranta ja täytäntöönpanon valvonta ja oikeusvarmuus ovat entistä paremmat, millä varmistetaan julkisten ja yksityisten sijoittajien luottamus pitkällä aikavälillä,

F.  ottaa huomioon Barcelonassa 15. helmikuuta 2010 pidetyn konferenssin, jossa käsiteltiin biojätteen kierrätystä Euroopassa ja johon osallistuivat neuvosto, komissio ja Euroopan parlamentti(13), ja konferenssin päätelmät, joiden mukaan on luotava biojätettä koskeva eurooppalainen lainsäädäntökehys, koska nyt on ratkaiseva hetki edistää asiaa koskevaa sääntelyä,

G.  katsoo, että biojätettä koskevan eritysdirektiivin olisi oltava tarpeeksi joustava kattaakseen käytettävissä olevat eri jätehuoltovaihtoehdot ja että on otettava huomioon suuri joukko erilaisia muuttujia ja paikallisia näkökohtia,

H.  panee merkille kussakin jäsenvaltiossa hyvin erilaisilla toimintatavoilla hallinnoitavien biojätteiden hyödyntämättömän potentiaalin; katsoo, että kyseisiä jätteitä on tarpeen käsitellä entistä paremmin resurssien tehokkaan ja kestävän hallinnan aikaansaamiseksi; katsoo, että olisi lisättävä biojätteen erilliskeräystä, jotta voidaan saavuttaa kierrätystä ja uusiutuvia energialähteitä koskevat tavoitteet ja edistää näin EU 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista erityisesti strategian johtoajatuksena olevan luonnonvarojen tehokkaan hyödyntämisen puitteissa,

I.  katsoo, että erilliskeräyksen ansiosta on mahdollista käsitellä optimaalisesti varsinkin tietyntyyppistä biojätettä, kuten kuluttajien ja catering-alan keittiöjäte sekä kertakäyttöastioita käyttävien ravintoloiden biohajoava ja kompostoitava jäte,

J.  katsoo, että orgaanisen jätteen kompostointi mahdollistaa yhteisön aloitteen (edelläkävijämarkkinat) piiriin jo kuuluvien biohajoavien ja kompostoitavien tuotteiden kierrätyksen,

K.  katsoo, että on syytä määritellä biojätteen käsittelyä ja kompostin laatua koskevat EU-laatuvaatimukset; katsoo, että kompostin laatuvaatimusten sääntelyllä, mukaan luettuna kokonaisvaltainen strategia, jolla varmistetaan jäljitettävyys, laatu ja turvallinen käyttö, voidaan saada kuluttajat luottamaan tuotteeseen; katsoo, että komposti olisi luokiteltava laatunsa mukaisesti niin, että kompostin käytöstä ei aiheudu haittaa maaperälle ja pohjavedelle eikä varsinkaan erityisesti kyseisestä maaperästä saataville maataloustuotteille,

L.  katsoo, että huonosti toteutuneet tavoitteet biojätteen ohjaamisessa pois kaatopaikoilta tarvitsevat toteutuakseen lisää lainsäädännöllisiä suuntaviivoja,

M.  katsoo, että saatetaan tarvita suojatoimenpiteitä varmistamaan, että kompostin käyttö ei johda maaperän tai pohjaveden pilaantumiseen,

N.  katsoo, että olisi tarkasteltava ja arvioitava mahdollisuuksia käyttää huonolaatuista kompostia niin että ei vahingoiteta ympäristöä tai ihmisten terveyttä, ja että jos EU:n tasolla määritellään asianmukaisesti huonolaatuisen kompostin käyttömahdollisuudet sekä se, milloin kompostia pidetään tuotteena ja milloin jätteenä, jäsenvaltioiden olisi helpompi tehdä kompostin käyttöä koskevia päätöksiä,

O.  ottaa huomioon, että luonnonvaroja tehokkaasti hyödyntävä Eurooppa on yksi Eurooppa 2020 -strategian johtoajatuksista ja että siksi olisi kannustettava luonnonvarojen tehokkaaseen hyödyntämiseen; katsoo, että biojätteen kierrätys lisää osaltaan luonnonvarojen tehokasta hyödyntämistä,

P.  ottaa huomioon, että kostea biojäte alentaa jätteenpolton tehokkuutta; katsoo, että biojätteen polttamiseen kannustetaan epäsuorasti direktiivissä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä; katsoo, että biojätteellä voidaan paremmin edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa, jos se kierrätetään kompostiksi maaperän laadun parantamiseksi ja hiilidioksidin talteenottamiseksi, mihin ei tällä hetkellä kannusteta sähkön tuottamisesta uusiutuvista energialähteistä annetussa direktiivissä,

Q.  ottaa huomioon, että anaerobinen mädätys biokaasun tuottamiseksi on tehokas tapa ottaa talteen energiaa ja että lietettä voidaan käyttää kompostin tuottamiseen,

R.  katsoo, että asianmukaisen biojätehuollon päätavoitteena on oltava lopputulos, mikä tarkoittaa, että voidaan pitää avoimina biojätehuollon kaikkia teknisiä vaihtoehtoja innovoinnin, tieteellisen tutkimuksen ja kilpailukyvyn edistämiseksi,

S.  katsoo, että kierrätysyhteiskuntaan siirtymisen, vähähiilisen talouden kehittämisen ja alan ekologisesti kestävien työpaikkojen luomiseen liittyvän potentiaalin välillä on merkittäviä synergiavaikutuksia ja että siksi on tarpeen kohdentaa varoja tutkimukseen, joka koskee biojätteen keräyksestä ja käsittelystä työympäristölle aiheutuvia vaikutuksia,

T.  katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava biojätealan ympäristötietoisuutta lisääviä toimia etenkin kouluissa, jotta voidaan edistää kiinteän yhdyskuntajätteen kestävää huoltoa ja valistaa kansalaisia erilliskeräyksen hyödyistä; korostaa tässä yhteydessä kuntien ja kunnallisten yritysten merkitystä, koska ne voivat valistaa kansalaisia ja antaa neuvoja, joiden avulla kansalaiset voivat vähentää jätteiden määrää,

U.  ottaa huomioon, että yli 30 prosenttia kiinteästä yhdyskuntajätteestä on biojätettä; ottaa huomioon, että biojätteen määrä Euroopan unionissa on kasvussa, että biojäte on merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde ja että siitä aiheutuu muita ympäristöhaittoja, kun sitä viedään kaatopaikoille olosuhteissa, joiden johdosta jätehuolto on nykyään neljänneksi suurin kasvihuonekaasujen lähde,

V.  toteaa, että muutakin kuin kotitalouksista peräisin olevaa biojätettä käsitellään käytännössä kestävällä tavalla,

W.  katsoo, että tällaisen jätteen käsittely olisi järjestettävä jätehierarkian mukaisesti eli siinä olisi otettava huomioon jätteen ennaltaehkäisy ja vähentäminen, uudelleenkäyttö, kierrätys, muuntyyppinen talteenotto etenkin energiatarkoituksiin ja viimeisenä vaihtoehtona kaatopaikalle vieminen (jätteistä annetun puitedirektiivin 4 artiklan mukaisesti), koska biojätteen kierrätys on parempi vaihtoehto kuin sen polttaminen, sillä näin vältetään metaanikaasun muodostuminen ja voidaan lisäksi auttaa torjumaan ilmastonmuutosta hiilidioksidin talteenoton avulla ja parantaa maaperää; katsoo, että ennaltaehkäisy on biojätehuollon ensisijainen tavoite ja että ennaltaehkäisyn avulla voidaan erityisesti välttää elintarvike- ja puutarhajätteen syntymistä esimerkiksi tehostamalla julkisten puistojen suunnittelua ja istuttamalla niihin vähän hoitoa tarvitsevia kasveja ja puita,

X.  ottaa huomioon, että jos halutaan luoda ympäristötehokas biojätehuolto, asiaa on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti energiapolitiikan ja maaperän suojelua koskevan politiikan yhteydessä ja sopusoinnussa ilmastonmuutoksen lieventämistavoitteiden kanssa; katsoo, että yhtenä lisäetuna on biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen, kun käsiteltyä biojätettä käytetään turpeen korvaajana, millä suojellaan kosteikkojen ekosysteemejä,

Y.  ottaa huomioon, että anaerobinen mädätys, jolla biojätteestä tuotetaan biokaasua, voi myötävaikuttaa merkittävällä tavalla kestävään luonnonvarojen hoitoon EU:ssa ja auttaa osaltaan täyttämään EU:n uusiutuvaa energiaa koskevat tavoitteet kestävällä tavalla,

Z.  toteaa, että biojätettä olisi pidettävä arvokkaana luonnonvarana, jota voidaan käyttää korkealaatuisen kompostin tuotannossa, koska näin voidaan auttaa torjumaan Euroopan maaperän huonontumista, säilyttää maaperän tuottavuus, vähentää kemiallisten ja erityisesti fosforipitoisten lannoitteiden käyttöä maataloudessa ja lisätä maaperän vedenpidätyskykyä,

AA.  toteaa, että jäsenvaltioissa käytetään erilaisia jätehuoltojärjestelmiä ja että kaatopaikalle sijoittaminen on edelleen yleisimmin käytetty kiinteän yhdyskuntajätteen hävittämismenetelmä Euroopan unionissa, vaikka se on ympäristön kannalta huonoin vaihtoehto,

AB.  katsoo, että liikenteen polttoaineiden tuotanto biojätteestä on merkittävä ympäristöetu,

AC.  katsoo, että on tarpeen edistää biojätealan tieteellistä tutkimusta ja teknistä innovointia,

AD.  katsoo, että nykyisen erilliskeräyksen avulla voidaan välttää saastumista ja edistää laadukkaan kompostin tuottamista koskevaa tavoitetta ja toimittaa näin laadukkaita materiaaleja biojätteen kierrätykseen sekä tehostaa energian talteenottoa,

AE.  ottaa huomioon, että eri jäsenvaltioissa tehdyt tutkimukset ja saadut kokemukset osoittavat erilliskeräyksen merkityksen sekä käyttökelpoisena että ympäristön kannalta ja taloudellisesti kestävänä menetelmänä, josta olisi tehtävä pakollinen; katsoo, että erilliskeräys on välttämätöntä, jos halutaan tuottaa korkealaatuista kompostia,

Lainsäädäntö

1.  kehottaa komissiota tarkistamaan nykyistä biojätelainsäädäntöä ja laatimaan vuoden 2010 loppuun mennessä toissijaisuusperiaatetta noudattaen ehdotuksen erityisdirektiiviksi, johon sisältyy muun muassa

2.  kehottaa komissiota määrittämään kansallisten päästösuunnitelmien puitteissa jätteen kierrätyksellä ja kompostoinnilla saavutettavat hiilidioksidipäästövähennykset;

3.  panee merkille, että tuleva Euroopan unionin kehys tarjoaisi monille jäsenvaltioille oikeudelliset suuntaviivat ja oikeudellista selkeyttä ja rohkaisisi niitä investoimaan biojätehuoltoon; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltiota jätteiden erilliskeräysjärjestelmien käyttöönotossa ja esittämään biojätteen kierrätystä koskevia sitovia ja kunnianhimoisia tavoitteita;

4.  palauttaa mieliin, että 22. heinäkuuta 2002 hyväksytyn yhteisön kuudennen ympäristötoimintaohjelman 2001–2010 8 artiklan 2 kohdan iv alakohdassa velvoitettiin komissio luomaan biohajoavia jätteitä koskevaa lainsäädäntöä yhtenä ensisijaisena toimena, jolla pyritään saavuttamaan luonnonvarojen ja jätteiden kestävän käytön ja hallinnan tavoite, ja panee merkille, ettei vielä kahdeksan vuotta myöhemmin ole esitetty lainsäädäntöehdotuksia, mitä on mahdotonta hyväksyä;

5.  kehottaa komissiota tutkimaan vaikutusarvioinnissaan, miten biojätehuoltojärjestelmää voidaan parantaa sen osalta, mikä koskee erillisesti talteenotetun biojätteen kierrätystä, kompostoinnin käyttöä maatalouden ja ympäristön hyödyksi, mekaanisia/biologisia käsittelyvaihtoehtoja ja biojätteen käyttöä energiantuotannossa; katsoo, että tätä vaikutusarviointia olisi käytettävä perustana biohajoavaa jätettä koskevan Euroopan unionin uuden oikeudellisen kehyksen valmistelussa;

Käyttö

6.  kehottaa komissiota vahvistamaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa perusteet korkealaatuisen kompostin tuotannolle ja käytölle ja määrittämään lopputuotteita koskevat vähimmäisvaatimukset jätepuitedirektiivin 6 artiklan mukaisesti, jotta saadaan biojätteiden käsittelystä saatavien erilaisten kompostien laatuluokitus osana kokonaisvaltaista strategiaa, jolla varmistetaan laadun lisäksi tuotteen jäljitettävyys ja sen käytön turvallisuus;

Energia

7.  pitää biojätteen anaerobista mädätystä erityisen hyödyllisenä, koska se tuottaa ravinteikasta maanparannusainetta, lietettä, ja myös biokaasua, joka on uusiutuva energiamuoto, joka voidaan muuntaa biometaaniksi tai käyttää perussähköntuotannossa;

8.  katsoo, että biojätteen polttaminen voi olla käyttökelpoinen jätteenkäsittelyvaihtoehto vain sillä edellytyksellä, että polttamisen yhteydessä syntyvä energia otetaan talteen;

9.  korostaa, että käytettäessä biojätettä energiantuotantoon on otettava huomioon energiatehokkuus ja kestävä kehitys ja että tästä syystä näin saatua energiaa on käytettävä mahdollisimman tehokkaalla tavalla; toistaa, että erilliskeräys varmistaa kaatopaikkadirektiivin(14) noudattamisen, parantaa kierrätettävän biojätteen laatua ja lisää energian talteenoton tehokkuutta;

10.  panee merkille, että jätteen ohjaamiseksi tehokkaammin pois kaatopaikoilta sekä jätteen kierrätyksen ja biokaasutuotannon lisäämiseksi olisi jätettävä avoimeksi kaikki teknologiset välineet ja vaihtoehdot, joilla voidaan maksimoida luonnonvarojen kierrätys tai biokaasun tuotanto;

11.  katsoo, että biojäte on arvokas uusiutuva luonnonvara, josta voidaan tuottaa sähköä ja biopolttoainetta liikenteen käyttöön ja syötettäväksi kaasuverkkoon, kun biokaasu muunnetaan biometaaniksi (koostuu pääosin metaanista (50–75 %) ja hiilidioksidista), ja kehottaa komissiota tarkastelemaan ja edistämään keinoja, joilla biojätteestä voidaan tuottaa biokaasua;

12.  korostaa, että on lisättävä biojätteen ohjaamista pois kaatopaikoilta; panee tässä yhteydessä merkille, että toisaalta biojäte voi edistää EU:n tavoitetta, jonka mukaan vuonna 2020 uusituvan energian osuuden on oltava 20 prosenttia, ja että toisaalta biojäte voi edistää polttoaineen laadusta annetun EU-direktiivin tavoitteita; palauttaa mieliin, että uusiutuvista energiamuodoista annetussa direktiivissä kannatetaan kaikentyyppisen biomassan, myös energiabiojätteen, käyttämistä uusiutuvan energian lähteenä, ja että jätteestä tuotetut biopolttoaineet lasketaan kaksinkertaisina, kun pyritään kohti uusiutuvan energian 10 prosentin tavoitetta liikenteen osalta; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita harkitsemaan lainsäädännössään energian tuottamista biohajoavasta jätteestä osana kokonaisvaltaista jätehierarkiapolitiikkaa ja kehottaa niitä jakamaan ideoita parhaista käytännöistä;

Tutkimus ja innovointi

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan biojätehuollon tieteellistä tutkimusta ja teknistä innovointia;

14.  kehottaa komissiota osallistumaan tiiviimmin biojätteen käsittelymenetelmiä koskevaan tutkimukseen, jotta voidaan paremmin määrittää biojätteen maaperään liittyvät hyödyt sekä siitä saatavan energian määrä ja sen ympäristövaikutukset;

Valistus ja tiedotus

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan biojätealan ympäristötietoisuutta lisääviä toimia etenkin kouluissa ja korkea-asteen oppilaitoksissa, jotta voidaan edistää jätteen syntymisen ehkäisemiseen tähtääviä käyttäytymismalleja ja biojätteen ja kiinteän yhdyskuntajätteen kestävää huoltoa ja valistaa kansalaisia jätteen syntymisen ehkäisystä ja jätteiden kierrätyksestä sekä erilliskeräyksen ja biojätteen biologisen käsittelyn hyödyistä; korostaa tässä yhteydessä kaupunkien, kuntien ja kunnallisten yritysten merkitystä, koska ne voivat valistaa kansalaisia ja antaa tietoa ja neuvoja, joiden avulla kansalaiset voivat ehkäistä jätteiden syntymistä;

Ympäristönäkökohdat

16.  katsoo, että käsiteltyä biojätettä olisi käytettävä orgaanisen aineksen säilyttämiseen sekä ravinnekierron ja erityisesti fosfaatin kierron täydentämiseen kierrättämällä se maaperään, ja kehottaa sen vuoksi komissiota tunnustamaan, että olisi tutkittava, miten politiikoilla voidaan vaikuttaa hillitsevästi maailman fosfaattivarojen liian nopeaan hupenemiseen;

17.  tähdentää, että puhdasta biojätettä on pidettävä arvokkaana luonnonvarana, jota voidaan käyttää hyvälaatuisen kompostin tuottamiseen;

18.  katsoo, että maatalouden tulevaisuus riippuu myös maaperän hedelmällisyyden säilyttämisestä ja parantamisesta; toteaa, että hyvälaatuisen kompostin käytöllä maataloudessa voidaan myötävaikuttaa maan tuottavuuden säilyttämiseen, maaperän vedenpidätyskyvyn ja hiilidioksidin varastoimiskyvyn lisäämiseen sekä keinolannoitteiden käytön vähentämiseen; korostaa jäsenvaltioiden roolia sen varmistamisessa, että maatalousmaahan käytetään hyvälaatuista kompostia;

19.  huomauttaa, että jätteistä erittyvien kaasujen aiheuttamia ongelmia on vaikeaa ehkäistä kompostointivaiheessa, mikä saattaa uhata merkittävästi ympäristöä ja ilmakehää; muistuttaa, että asianmukaiseen kompostointiin, erityisesti kunnallisen biojätteen kompostointiin, kuuluu pohjaveden suojaaminen kompostointilaitoksen suotovedeltä;

20.  korostaa, että pyrittäessä saavuttamaan eri tavoitteet (ilmaston lämpenemisen, maan kasvukunnon heikkenemisen ja eroosion torjuntaa sekä uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden saavuttaminen) valikoidusti talteenotetun biojätteen kompostoinnin ja mädätyksen mahdollinen yhdistelmä tarjoaa kiistatta etuja ja ansaitsee tulla edistetyksi;

21.  kehottaa siksi komissiota esittämään kansallisia biojätteen kierrätystavoitteita, jotta voidaan rajoittaa biojätemäärää, joka päätyy vähiten suositeltaviin jätehuoltoratkaisuihin, kuten kaatopaikat ja jätteenpoltto;

Kaatopaikkadirektiivin säännösten noudattaminen

22.  muistuttaa, että biojätteen käsittely on järjestettävä jätehuollon menetelmiä koskevan yleisen hierarkian mukaisesti, johon sisältyy ennaltaehkäisy, kierrätys, muuntyyppinen talteenotto muun muassa energiatarkoituksiin ja viimeisenä vaihtoehtona kaatopaikalle sijoittaminen (direktiivin 1999/31/EY 5 artikla ja direktiivi 2008/98/EY(15)); kehottaa komissiota valvomaan tehostetusti, että kaatopaikalle sijoittamista koskevia säännöksiä sovelletaan ja noudatetaan koko yhteisön alueella;

23.  toteaa, että yksittäisten jäsenvaltioiden kansalliset lainsäädäntötoimet ja jätehuoltojärjestelmät poikkeavat toisistaan ja että kaatopaikalle sijoittaminen on edelleen yleisimmin käytetty kiinteän yhdyskuntajätteen hävittämismenetelmä Euroopan unionissa; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään ja vaihtamaan biojätteen käsittelyä koskevia parhaita käytäntöjä;

24.  katsoo, että suuria määriä pilaantuvaa kaatopaikkajätettä voidaan vähentää tehokkaasti mekaanis-biologisella käsittelyllä ja käyttää kompostointiin, anaerobiseen mädätykseen ja energian talteenottoon;

Taloudelliset näkökohdat

25.  katsoo, että erilliskeräyksen ja muiden hyötykäyttöastetta parantavien biojätehuoltojärjestelmien laajentaminen edellyttää taloudellisia kannustimia;

26.  korostaa, että biojätehuollon tehostaminen ja kompostin laatuvaatimusten yhdenmukaistaminen ovat välttämättömiä, jotta voidaan edistää Euroopan kompostimarkkinoiden kehitystä;

27.  katsoo, että aiheuttajaperiaatetta olisi käytettävä pilaavien aineiden maaperään päästämisestä perittävien korvausten perusteena, jotta maatalous ei joudu vastaamaan biojätteen levittämisestä aiheutuvista kielteisistä ulkoisista vaikutuksista;

28.  korostaa, että monissa jäsenvaltioissa on jo tarvittavaa infrastruktuuria, mutta tarvitaan taloudellisia kannustimia, jotta voidaan luoda biojätteestä saatavan kompostin, lietteen, biokaasun, bioenergian ja biopolttoaineiden suuria mahdollisuuksia sisältävät markkinat;

29.  korostaa biojätteestä tuotettujen liikenteen polttoaineiden ympäristöetuja ja kehottaa jäsenvaltioita jätehierarkian valossa ottamaan tämän huomioon tarkistetun jätepuitedirektiivin täytäntöönpanossa sekä komissiota ilmentämään asiaa täytäntöönpano-ohjeissaan;

30.  kehottaa komissiota tarkastelemaan kaikissa asiasta käynnissä olevissa tai tulevissa vaikutusarvioinneissa, millaisia taloudellisia kannustimia ja millaista rahoitusta tai tukea voidaan käyttää tai luoda asianmukaisen biojätehuollon mahdollistavien teknologioiden kehittämistä ja toteuttamista varten;

o
o   o

31.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 114, 27.4.2006, s. 9. (2) EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1. (3) EYVL C 271 E, 7.11.2002, s. 154. (4) EUVL C 66 E, 20.3.2009, s. 29. (5) EUVL C 67 E, 18.3.2010, s. 44. (6) EUVL C 247 E, 15.10.2009, s. 18. (7) EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 281. (8) EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 138. (9) EUVL C 272 E, 9.11.2006, s. 59. (10) EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 599. (11) EUVL C 286 E, 27.11.2009, s. 81. (12) EUVL C 287 E, 29.11.2007, s. 135. (13) Neuvoston sihteeristön muistio, 9. maaliskuuta 2010, neuvoston asiakirja 7307/10. (14) Direktiivi 1999/31/EY, johdanto-osan 17 kappale. (15) EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3.