Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2000 antamansa päätöslauselman(1) komission tiedonannosta rahoitusmarkkinoiden puitteiden toteuttamisesta: toimintasuunnitelma,

–  ottaa huomioon komission 20. lokakuuta 2009 antaman tiedonannon ”EU:n kehys rajatylittävälle kriisinhallinnalle pankkialalla” (KOM(2009)0561),

–  ottaa huomioon 23. syyskuuta 2009 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rahoitusjärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta yhteisössä ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta (KOM(2009)0499),

–  ottaa huomioon 23. syyskuuta 2009 annetun ehdotuksen neuvoston päätökseksi Euroopan järjestelmäriskikomitean toimintaan liittyvien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (KOM(2009)0500),

–  ottaa huomioon 23. syyskuuta 2009 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan pankkiviranomaisen perustamisesta (KOM(2009)0501),

–  ottaa huomioon luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY(2),

–  ottaa huomioon sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/49/EY(3),

–  ottaa huomioon talletusten vakuusjärjestelmistä 30. toukokuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/19/EY(4),

–  ottaa huomioon luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta 4. huhtikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/24/EY(5),

–  ottaa huomioon niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksessa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa, 13. joulukuuta 1976 annetun toisen neuvoston direktiivin 77/91/ETY(6), osakeyhtiöiden sulautumista koskevan 9. lokakuuta 1978 annetun kolmannen neuvoston direktiivin 78/855/ETY(7) ja osakeyhtiöiden jakautumista koskevan 17. joulukuuta 1982 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 82/891/ETY(8),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin rahoitustarkastusviranomaisten, keskuspankkien ja valtionvarainministeriöiden välisen, 1. kesäkuuta 2008 tehdyn yhteistoimintapöytäkirjan rajatylittävästä rahoitusalan vakaudesta,

–  ottaa huomioon puheenjohtaja Barrosolle 25. helmikuuta 2009 toimitetun rahoitusalan valvontaa koskevan selonteon, jonka on laatinut Jacques de Larosièren johtama korkean tason työryhmä ja jonka 13. suosituksessa todettiin työryhmän edellyttävän, että EU:hun luodaan johdonmukainen ja toimiva kriisinhallintajärjestelmä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 42 ja 48 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0213/2010),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionissa toimivat pankkipalvelujen sisämarkkinat keskenään riippumattomien palveluiden yhdistelmän sijasta, ja katsoo, että nämä sisämarkkinat ovat välttämättömiä unionin globaalille kilpailukyvylle,

B.  katsoo, että pankkialan kriisinhallintaa ei säännellä nykyisin riittävästi kansainvälisesti,

C.  toteaa, että niin EU:n nykyiset rahoitusalan valvontamekanismit kuin kansainväliset valvontamekanismit ovat osoittautuneet tehottomiksi kriisin ehkäisemisessä tai sen leviämisen estämisessä riittävästi,

D.  toteaa, että kriisinhallinnan kustannukset olivat liian tuntuvia veronmaksajien, kasvun ja työpaikkojen kannalta,

E.  katsoo, että osakkaiden ja myöhemmin velkojien osallistuminen taakan jakamiseen on ratkaisevaa, jotta rahoitusmarkkinoiden ja -laitosten kriisistä veronmaksajille aiheutuvat kustannukset voidaan minimoida,

F.  katsoo, että unionin säädösten ja valvonnan puuttuminen tai heikkous on johtanut kansallisten viranomaisten koordinoimattomiin toimiin ja lisännyt protektionistisen toiminnan ja muun muassa valtion tukiin perustuvan kilpailun vääristymisen riskiä ja vaarantanut rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden luomisen,

G.  katsoo, että yhdenmukainen suhtautuminen pankkiryhmittymien vararikkojen estämiseen soveltuisi paremmin sisämarkkinoille,

H.  katsoo, että rahoituspalvelujen vahvat sisämarkkinat ovat välttämättömiä unionin globaalille kilpailukyvylle,

I.  katsoo, että tarvittavalla pankkialan toimijoiden vastuuseen asettamisella olisi edistettävä ensisijaisen tavoitteen saavuttamista eli rahoituspalvelumarkkinoiden uudelleen järjestämistä talouden rahoittamista varten,

J.  katsoo, että kriisin seurauksena tarvitaan kansalaisten odotusten mukaisesti sitä, että EU:n toimielimet käyvät vuoropuhelua G20-maiden ja muiden kansainvälisten foorumien kanssa ja luovat pikaisesti asianmukaisen järjestelmän, jolla huolehditaan kriisin ilmetessä rahoituksen vakaudesta, minimoidaan veronmaksajille aiheutuvat kustannukset, säilytetään perusluonteiset pankkipalvelut ja suojellaan tallettajia,

K.  katsoo, että rahoitusalan vakaus ja integroidut rahoitusmarkkinat edellyttävät rajojen yli toimivien ja systeemisesti merkittävien finanssilaitosten rajatylittävää valvontaa,

L.  katsoo, että EU:n rajatylittävän kriisinhallinnan lainsäädännöllisellä kehyksellä pyritään antamaan viranomaisille valtuudet ryhtyä toimiin, joihin kuuluu tarvittaessa puuttuminen pankkiryhmittymien johdon toimintaan (ja erityisesti, mutta ei pelkästään talletuspankeissa, joissa on järjestelmäriskin mahdollisuus),

M.  katsoo, että EU:n rajatylittävän kriisinhallinnan lainsäädännöllisellä kehyksellä pyritään myös sääntelemään rajatylittäviä pankkiryhmittymiä ja yksittäisiä pankkeja, jotka suorittavat rajatylittäviä liiketoimia ainoastaan sivuliikkeidensä kautta; katsoo myös, että rajatylittäviä pankkiryhmittymiä varten tarvitaan yhdenmukaista sääntelyä,

N.  katsoo, että päättäväinen kriisiin reagoiminen edellyttää johdonmukaisia ja kattavia toimia, kuten valvonnan parantamista (EU:n uusien valvontarakenteiden käyttöön ottaminen), sääntelyn parantamista (käynnissä olevat aloitteet, kuten direktiivejä 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 94/19/EY sekä johdon palkitsemista koskevat aloitteet) ja EU:n tehokasta kriisinhallintakehystä finanssilaitoksille,

O.  katsoo, että aiheuttamisperiaate olisi laajennettava rahoitusalalle, koska epäonnistumisten vaikutukset näkyvät tuhoisina eri maissa ja aloilla ja yleisesti ottaen koko taloudessa,

P.  katsoo, että pankkikriiseissä varhainen puuttuminen ja ratkaiseminen olisi aloitettava selvästi määriteltyjen kriteerien pohjalta, joita ovat vähäinen pörssiarvo, heikentynyt maksuvalmius sekä osakkeiden laadun ja arvon heikkeneminen; katsoo, että puuttuminen olisi kytkettävä talletusten vakuusjärjestelmiin,

Q.  katsoo, että EU:ssa tarvitaan tiukat johdon käytännesäännöt ja mekanismeja epäasianmukaisten toimintatapojen ehkäisemiseksi ja että niitä olisi kehitettävä samantapaisten kansainvälisten aloitteiden myötä,

R.  pitää tärkeänä, että komissio teettää täydellisen vaikutustenarvioinnin kaikista skenaarioista, jotka koskevat yhtiön johdolle annettavien uusien ohjeiden asianmukaisuutta,

S.  katsoo, että kolmen vuoden kuluttua Euroopan pankkiviranomaisen, EU:n pankkikriisien ratkaisujärjestelmän, EU:n rahoitusalan vakautusrahaston ja kriisinratkaisuyksikön toiminnan käynnistymisestä komission olisi tutkittava, voidaanko kriisinhallintajärjestelmän soveltamisalaa laajentaa kattamaan muun muassa, muttei yksinomaan, sellaiset muut rahoituslaitokset kuin pankit kuten vakuutusyhtiöt ja varainhoitajat ja rahastonhoitajat, ja että komission olisi lisäksi selvitettävä, voidaanko perustaa kansallisten vakautusrahastojen verkosto kaikkia sellaisia laitoksia varten, jotka eivät osallistu EU:n rahoitusalan vakautusrahastoon, kuten liitteessä olevassa 3. suosituksessa ehdotetaan,

T.   katsoo, että moraalikatoa olisi vältettävä, jotta liiallinen riskinotto voidaan välttää, ja että tarvitaan järjestelmää ja syyttömiä suojelevaa kehystä ja erityisesti, että mitään kriisinratkaisurahastoa ei pitäisi käyttää pankkien osakkaiden pelastamiseen tai johdon oman kyvyttömyyden palkitsemiseen; toteaa, että EU:n pankkialan kriisinratkaisurahastoa tässä yhteydessä hyödyntävien laitosten olisi vastattava seurauksista ja toteutettava esimerkiksi hallinnollisia ja oikaisevia toimia; katsoo, että tulevan finanssivalvonnan ohjaavana periaatteena olisi siten oltava moraalikadon kitkeminen,

U.  toteaa, että nykyiset talous- ja rahoitusongelmat ja yhteiskunnalliset ongelmat sekä uudet monitahoiset pankkeja koskevat sääntelyvaatimukset edellyttävät vaiheittaista ja järkevää lähestymistapaa, mutta sen ei pitäisi estää laatimasta kunnianhimoista ja kiireellistä ohjelmaa,

V.  katsoo, että pankkiryhmittymän sisällä tehtävä omaisuuserien siirto ei saisi missään tapauksessa vaarantaa siirtäjän rahoituksen vakautta tai maksuvalmiutta ja että se olisi aina toteutettava oikeudenmukaisen markkina-arvostuksen tai hinnan mukaisesti; katsoo, että olisi luotava selvät kriteerit arvoltaan alentuneiden omaisuuserien arvottamiselle ja vastaanottajamaissa kotipaikkaansa pitävien tytäryhtiöiden ja sivuliikkeiden kohtelulle,

W.  katsoo, että unionin olisi päästävä yhteisymmärrykseen siitä, kenen olisi tehtävä mitä, milloin ja kuinka rahoituslaitosten joutuessa kriisiin,

X.  katsoo, että pankkialalla sovellettavilla toimilla olisi edistettävä reaalitalouden lyhyen ja pitkän aikavälin rahoitus- ja investointitarpeiden tyydyttämistä,

Y.  katsoo, että kansallisten sääntely- ja maksukyvyttömyysjärjestelmien suuret erot olisi kurottava umpeen luomalla yhdenmukaistettu järjestelmä ja tehostamalla vuoropuhelua kansallisten valvojien ja rajatylittävää vakautta käsittelevien työryhmien viranomaisten välillä,

Z.  toteaa, että alueellisen tason ja globaalin tason kasvaneet koot, monimutkaisuus ja keskinäisten yhteyksien lisääntyminen ovat osoittaneet, että laitosten epäonnistuminen saattaa niiden koosta riippumatta heijastua koko rahoitusjärjestelmään, mikä edellyttää, että kaikkiin pankkeihin aletaan vaiheittain soveltaa tehokasta kriisinratkaisujärjestelmää, ja suosittelee, että aluksi keskitytään laitoksiin, joiden riskikeskittymä on suurin; katsoo, että tällaisessa kriisinratkaisujärjestelmässä olisi otettava mahdollisimman hyvin huomioon kansainvälisillä foorumeilla jo toteutetut vastaavat toimet,

AA.  toteaa, että pieni määrä pankkeja (rajojen yli toimivat systeemisesti merkittävät pankit) merkitsevät kokonsa, monitahoisuutensa ja koko unionin kattavien yhteyksiensä vuoksi erittäin suurta järjestelmäriskiä, joten niille tarvitaan pikaisesti kohdennettuja erityisjärjestelyjä, ja että muille rajojen yli toimiville rahoituslaitoksille tarvitaan yleisluontoisempia kriisinratkaisujärjestelmiä,

AB.  katsoo, että rajojen yli toimivia pankkeja koskeviin erityisjärjestelyihin tarvitaan yhteinen säännöstö, soveltuva asiantuntemus ja asianmukainen rahoitus, jotta järjestelyillä voidaan tukea asioihin puuttumista, ja että näiden tekijöiden olisi oltava myös rajojen yli toimiville systeemisesti merkittäville pankeille ehdotetun prioriteettijärjestelmän tärkeimmät pilarit,

AC.  katsoo, että yhteisen järjestelmän kolmena toisiinsa kytkeytyvänä tekijänä olisi pidettävä valvontaa, varhaisen vaiheen toimia ja kriisin ratkaisemista koskevia toimia,

AD.  katsoo, että rajojen yli toimivia systeemisesti merkittäviä pankkeja koskevat pikaiset erityisjärjestelyt olisi kehitettävä keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä kaikki rajojen yli toimivat unionin pankit kattavaksi yleiseksi järjestelmäksi, johon olisi sisällytettävä yhdenmukaistettu EU:n maksukyvyttömyysjärjestelmä,

AE.  katsoo, että yleiseurooppalaiselta pohjalta kehitetty vakausrahasto olisi rajattava pelkästään tulevien kriisien ratkaisemiseen ja että sitä ei pidä käyttää aiempien toimien tai vuosien 2007 ja 2008 rahoituskriisistä aiheutuneiden ongelmien ratkaisemiseen,

1.  pyytää komissiota toimittamaan parlamentille 31. joulukuuta 2010 mennessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 50 ja 114 artiklan nojalla yhden tai useamman lainsäädäntöehdotuksen EU:n kriisinhallintakehyksestä, EU:n rahoitusvakausrahastosta (rahasto) ja kriisinratkaisuyksiköstä liitteessä esitettyjen yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti ja ottamaan tällöin yhtäläisten lähtökohtien varmistamiseksi huomioon G-20-maiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston kaltaisten kansainvälisten instanssien tekemät aloitteet ja käyttämään perusteena kaikkien tarjolla olevien vaihtoehtojen perusteellista analysointia, vaikutusten arviointi mukaan luettuna;

2.  vahvistaa, että suosituksissa on noudatettu toissijaisuusperiaatetta ja kunnioitettu kansalaisten perusoikeuksia;

3.  katsoo, että pyydetyn ehdotuksen rahoitusvaikutukset olisi katettava riittävillä budjettivaroilla (lukuun ottamatta rahaston maksuosuuksia, jotka ovat osallistuvien pankkien vastuulla);

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja siihen liittyvät yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 40, 7.2.2001, s. 453. (2) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1. (3) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201. (4) EYVL L 135, 31.5.1994, s. 5. (5) EYVL L 125, 5.5.2001, s. 15. (6) EYVL L 26, 31.1.1977, s. 1. (7) EYVL L 295, 20.10.1978, s. 36. (8) EYVL L 378, 31.12.1982, s. 47.

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

Suositus 1 ‐ EU:n yhteisestä kriisinhallintakehyksestä

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

1.  Luodaan EU:n kriisinhallintakehys, jossa on yhteinen vähimmäissäännöstö ja lopulta yhteinen kriisinratkaisu- ja maksukyvyttömyysjärjestelmä, jota sovelletaan kaikkiin unionissa toimiviin pankkilaitoksiin seuraavin tavoittein:

2.  Lähennetään progressiivisesti nykyisiä kansallisia kriisinratkaisu- ja maksukyvyttömyyslakeja ja valvontavaltuuksia ja kehitetään kohtuullisessa aikataulussa yksi ainoa ja tehokas EU-järjestelmä.

3.  Kun maksukyvyttömyyttä ja valvontaa koskevien määräysten yhdenmukaistaminen on viety siirtymäkauden loppuessa päätökseen, luodaan EU:lle yksi ainoa kriisinratkaisuviranomainen joko erillisenä laitoksena tai Euroopan pankkiviranomaiseen kuuluvana yksikkönä.

4.  Valvojia koskevat vertaisarvioinnit olisi yhteistyön ja avoimuuden parantamiseksi toteutettava säännöllisesti Euroopan pankkiviranomaisen alaisuudessa ja edeltävään itsearviointiin tukeutuen.

5.  Jos on tarvetta rajojen yli toimivan laitoksen kriisinratkaisuun tai likvidaatioon, teetetään perusteellinen selvitys (Euroopan pankkiviranomaisen nimittämillä riippumattomilla asiantuntijoilla) syiden ja vastuunkannon selvittämiseksi. Varmistetaan, että parlamentille ilmoitetaan kyseisen selvityksen tuloksista.

6.  Asetetaan relevantti valvoja vastuuseen kriisinhallinnasta (varhaisia toimia koskevat valtuudet mukaan lukien) ja kunkin pankin varautumissuunnitelman hyväksymisestä seuraavasti:

7.  Suunnitellaan yhteinen säännöstö kriisinhallintaa ja yhteisiä menetelmiä, määritelmiä ja termistöä varten ja relevantit kriteerit rajojen yli toimivien pankkien stressitestausta varten.

8.  Varmistetaan, että kriisinratkaisusuunnitelmista tulee pakollinen sääntelyväline. Kriisinratkaisusuunnitelmiin olisi kuuluttava laitoksen perusteellinen itsearviointi, ja niihin on sisällytettävä yksityiskohtaisia tietoja varojen ja pääoman oikeudenmukaisesta jakamisesta ja siirtojen asianmukaisesta takaisinperinnästä sivupisteistä ja haaroista muihin yksiköihin ja sellaisten pilkkomissuunnitelmien tunnistaminen, jotka mahdollistavat itsenäisten moduulien erottelemisen, ja etenkin sellaisten moduulien erottelemisen, jotka huolehtivat maksupalvelujen kaltaisesta tärkeästä infrastruktuurista. Suunnitelmien sisältöä koskeva vaatimus on suhteutettava pankin kokoon, toimintoihin ja maantieteelliseen levinneisyyteen. Varmistetaan, että kriisinratkaisusuunnitelmat päivitetään säännöllisesti.

9.  Suunnitellaan pankeille ennen joulukuuta 2011 eurooppalainen valvontaluokitus (ns. riskikojelauta), joka perustuu yhteisiin laatua ja määrää koskeviin ilmaisimiin. Riskikojelautaa koskevia ilmaisimia olisi arvioitava kyseisen laitoksen luonteen, koon ja monitahoisuuden perusteella ja luottamuksellisuudesta huolehtien. Riskikojelaudassa olisi oltava vähintään:

10.  Valtuutetaan valvojat puuttumaan asioihin valvontaluokituksen kynnysarvojen perusteella oikeasuhteisuuden periaatetta täysipainoisesti noudattaen, ja suodaan laitoksille kohtuullisesti aikaa heikkouksien itsenäiseen korjaamiseen.

11.  Annetaan valvojien käyttöön soveltuvat juridiset välineet tarkistamalla asiasta annettua alakohtaista lainsäädäntöä tai antamalla uutta alakohtaista lainsäädäntöä, jossa:

12.  Kaikkia 11 kohdassa tarkoitettuja keinoja käytettäessä noudatetaan täydellisesti EU:n kilpailusääntöjä ja varmistetaan velkojien ja tallettajien yhdenvertainen kohtelu jäsenvaltiosta riippumatta.

Suositus 2 ‐ Rajojen yli toimivista systeemisesti merkittävistä pankeista

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavaa:

1.  Rajojen yli toimivia systeemisesti merkittäviä pankkeja varten tarvitaan niiden rahoituspalvelujen sisämarkkinoilla olevan erityisaseman vuoksi pikaisesti uusi erityisjärjestely (Euroopan pankkiyhtiösäädös), joka on laadittava vuoden 2011 loppuun mennessä. Lisäksi on ehdotettava yleisempää kaikkia muita rajojen yli toimivia pankkeja koskevaa järjestelyä.

2.  Uuteen tehostettuun erityisjärjestelyyn olisi otettava rajojen yli toimivat systeemisesti merkittävät pankit; järjestelyn avulla selvitään rajojen yli tehtävien tehokkaiden toimien oikeudellisista esteistä samalla kun varmistetaan osakkaiden, tallettajien, velkojien, työntekijöiden ja muiden sidosryhmien selvä, yhdenvertainen ja ennakoitavissa oleva kohtelu etenkin ryhmittymän sisäisten varainsiirtojen yhteydessä. Tähän kuuluu erityinen ”28-järjestely” rajojen yli toimivien systeemisesti merkittävien pankkien maksukyvyttömyysmenettelyjä varten, ja sen piiriin voidaan ottaa myöhemmässä vaiheessa kaikki rajojen yli toimivat pankit.

3.  Komissio hyväksyy toimenpiteen, jolla perustetaan ennen huhtikuuta 2011 kriteerit rajojen yli toimivien systeemisesti merkittävien pankkien määritelmälle. Valvojien johtokunta yksilöi säännöllisesti kyseiset pankit edellä mainittujen kriteerien perusteella kuultuaan Euroopan järjestelmäriskikomiteaa (ks. talous- ja raha-asioiden valiokunnan 17. toukokuuta 2010 antaman, Euroopan pankkiviranomaisen perustamisesta annettavaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusehdotusta koskevan mietinnön 12 b artiklaa koskeva kohta (EPV-mietintö).

4.  Euroopan pankkiviranomainen valvoo kutakin rajojen yli toimivaa systeemisesti merkittävää pankkia ja toimii toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välityksellä (EPV-mietinnön mukaisesti).

5.  Komissio hyväksyy toimen, jossa ehdotetaan rajojen yli toimivien systeemisesti merkittävien pankkien varojen siirtämisjärjestelmää ja jossa otetaan asianmukaisesti huomioon, että vastaanottavien jäsenvaltioiden oikeuksia on suojeltava.

6.  EU:n rahoitusalan vakautta koskeva rahasto ja kriisinratkaisuyksikkö tukevat Euroopan pankkiviranomaisen johtamia kriisinhallintaa ja -ratkaisua tai maksukyvyttömyyttä koskevia toimia, kun on kyse rajojen yli toimivista systeemisesti merkittävistä pankeista.

Suositus 3 ‐ EU:n rahoitusalan vakautta koskevasta rahastosta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavaa:

1.  Perustetaan Euroopan pankkiviranomaisen vastuulla oleva EU:n rahoitusalan vakautta koskeva rahasto, jäljempänä ”rahasto”, joka rahoittaa toimia (kuntouttaminen tai asianmukainen likvidaatio), joilla pyritään säilyttämään järjestelmän vakaus ja rajoittamaan kaatuvista pankeista aiheutuvaa kriisin leviämistä. Komissio esittää huhtikuuhun 2011 mennessä parlamentille ehdotuksen, jossa on yksityiskohtaisia tietoja rahaston säännöistä, rakenteesta, hallinnosta, koosta, toimintamallista ja tarkasta muodostamisaikataulusta (jäljempänä 2 ja 3 kohdan mukaisesti).

2.  Rahaston on oltava:

3.  Komission on myös käsiteltävä:

Suositus 4 ‐ Kriisinratkaisuyksiköstä

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavaa: