Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan III osaston,

–  ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan väliarvioinnin (”terveystarkastus”),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (KOM(2010)2020),

–  ottaa huomioon tutkimuksensa ”Vuoden 2013 jälkeinen uusi tilatukijärjestelmä: uusi lähestymistapa, uudet tavoitteet”,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja Maailmanpankin laatiman ja 58 valtion hyväksymän maataloustieteen ja -tekniikan kehitystä koskevan kansainvälisen arvioinnin (IAASTD),

–  ottaa huomioon komission maatalousmarkkinoiden ja tulojen näkymistä laatiman julkaisun ”Prospects for agricultural markets and income 2008−2015”,

–  ottaa huomioon komission YMP:stä markkinoiden ja politiikan kannalta laatiman asiakirjan ”The CAP in perspective: from market intervention to policy innovation”,

–  ottaa huomioon Euroopan ympäristöpolitiikan instituutin julkisten hyödykkeiden tarjoamisesta maatalouden avulla Euroopan unionissa laatiman tutkimuksen ”Provision of public goods through agriculture in the European Union”,

–  ottaa huomioon komission valkoisen kirjan ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä” (KOM(2009)0147) sekä komission yksiköiden valmisteluasiakirjat ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: haaste Euroopan maataloudelle ja maaseutualueille” (SEC(2009)0417) sekä EU:n maatalouden roolista ilmastonmuutoksen lieventämisessä (SEC(2009)1093),

–  ottaa huomioon Notre Europe -ajatushautomon vuoden 2013 jälkeisestä YMP:n uudistuksesta tekemän tutkimuksen ”CAP reform beyond 2013: An idea for a longer view”,

–  ottaa huomioon työasiakirjan yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen(1),

–  ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman uusien jäsenvaltioiden yhdentymisestä yhteiseen maatalouspolitiikkaan (YMP)(2),

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n maataloudesta ja ilmastonmuutoksesta(3),

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ”Maataloustuotteiden laatupolitiikka: mitä strategiaa olisi noudatettava?(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A7-0204/2010),

A.  katsoo, että EU:n on edelleen taattava kansalaistensa elintarviketurva sekä osallistuttava maailman elintarvikehuoltoon samalla, kun varmistetaan parempi ja johdonmukaisempi yhteistyö muun maailman ja erityisesti kehitysmaiden kanssa niiden maatalousalan pitkän aikavälin kestäväksi kehittämiseksi mahdollisimman pitkälti paikallisen taitotiedon varassa; katsoo, että nykytilanteessa, jossa maailmassa on yli miljardi nälkäänäkevää ihmistä ja Euroopan unionissa yli 40 miljoonaa köyhää, joilla ei ole riittävästi ruokaa, olisi hyödynnettävä tieteellisen kehitystyön tuloksia aina, kun ne voivat tarjota sopivia ratkaisuja maailman nälän lievittämiseksi esimerkiksi luonnonvarojen käyttöä tehostamalla,

B.  ottaa huomioon, että maailmanlaajuisen elintarvikkeiden kysynnän odotetaan kaksinkertaistuvan ja maailman väestömäärän odotetaan FAO:n mukaan kasvavan nykyisestä seitsemästä miljardista yhdeksään miljardiin vuoteen 2050 mennessä ja että maailmanlaajuisen elintarviketuotannon on kasvettava vastaavasti luonnonvaroihin kohdistuva paine huomioon ottaen, minkä vuoksi maailmassa on tuotettava entistä enemmän ruokaa käyttäen entistä vähemmän vettä, maata, energiaa, lannoitteita ja torjunta-aineita,

C.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 39 artiklan mukaan yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena on lisätä maatalouden tuottavuutta, taata maatalousväestön kohtuullinen elintaso, vakauttaa markkinat, varmistaa tarvikkeiden saatavuus ja taata, että kuluttajille tarjotaan kohtuuhintaisia tarvikkeita; katsoo, että tähän mennessä yhteinen maatalouspolitiikka on pääosin saavuttanut tavoitteensa ja edistänyt osaltaan EU:n yhdentymistä, Euroopan alueellista yhteenkuuluvuutta ja sisämarkkinoiden toimintaa; toteaa kuitenkin, että sillä on onnistuttu vain osittain edistämään maatalousväestön kohtuullista elintasoa, eikä sillä ole vielä saavutettu maatalousmarkkinoiden vakautta, vaan markkinoista on tullut erittäin epävakaat, mikä vaarantaa elintarviketurvan; pitää lisäponnisteluja tarpeellisina, jotta YMP yltäisi tavoitteisiinsa ja jotta samanaikaisesti voitaisiin suojella ympäristöä ja turvata maaseudun työllisyys,

D.  katsoo, että maa- ja metsätalous ovat edelleen merkittäviä talouden aloja ja että ne tarjoavat samalla olennaisia julkisia hyödykkeitä säilyttämällä luonnonvaroja ja kulttuurimaisemia, jotka ovat edellytys kaikelle ihmisen toiminnalle maaseutualueilla, ja toteaa, että nämä alat osallistuvat jo nyt EU:ssa suurimmalla panoksella unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden ja etenkin maa- ja metsätalouden tuottamasta biomassasta saatavaa uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden saavuttamiseen ja että niiden on tulevaisuudessa kasvatettava panostaan edelleen, sekä katsoo, että nämä bioenergialähteet auttavat myös vähentämään EU:n energiariippuvuutta sekä luovat uusia työpaikkoja ja nostavat alan tulotasoa aikana, jona energian hinnat nousevat,

E.  katsoo, että EU:n kansalaiset saavat YMP:stä merkittävää hyötyä, joka liittyy turvallisten ja korkealaatuisten elintarvikkeiden saatavuuteen ja valikoimaan, elintarviketurvaan, ympäristönsuojeluun, työpaikkojen luomiseen sekä ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin,

F.  ottaa huomioon, että maatalous-, metsätalous- ja kalatalousalat työllistävät tällä hetkellä suoraan 13,6 miljoonaa ihmistä, minkä lisäksi viisi miljoonaa ihmistä työskentelee maatalouselintarvikkeiden alalla, jossa EU on maailman suurin elintarvikkeiden ja juomien tuottaja; ottaa huomioon, että tämä on 8,6 prosenttia koko EU:n työllisyydestä ja neljä prosenttia EU:n BKT:stä,

G.  ottaa huomioon, että EU:n viimeisimpien laajentumisten (vuosina 2004 ja 2007) myötä maatalouden kokonaistyövoima lisääntyi seitsemällä miljoonalla uudella viljelijällä ja että maatalousmaan ala kasvoi 40 prosentilla; ottaa huomioon, että reaalinen maataloustulo henkeä kohti on kymmenen viime vuoden aikana laskenut 12,2 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:ssa ja taantunut vähitellen vuoden 1995 tasolle ja että 27 jäsenvaltion EU:ssa keskimääräinen maataloustulo on alle 50 prosenttia muun talouden keskimääräisestä tulosta, kun taas tuotantokustannukset, esimerkiksi lannoite-, sähkö- ja polttoainekustannukset, ovat korkeimmillaan 15 vuoteen, mikä tekee maataloustuotannon jatkamisesta EU:ssa hyvin vaikeaa,

H.  ottaa huomioon, että koska seitsemän prosenttia Euroopan viljelijöistä on alle 35-vuotiaita ja 4,5 miljoonaa yli 65-vuotiasta viljelijää lopettaa työnteon vuoteen 2020 mennessä, maatalousalan tulevaisuus saattaa olla vaarassa, jos viljelijöiden lukumäärä laskee edelleen,

I.  ottaa huomioon, että maatalous kattaa merkittävän osan EU:n maa-alueesta eli 47 prosenttia koko Euroopan unionin alueesta; ottaa huomioon, että koko EU:ssa on 13,7 miljoonaa maatilaa, joiden tuotannon arvo on yli 337 miljardia euroa, ja että 15 prosenttia EUn maatalousmaasta (noin 26 miljoonaa hehtaaria) on vuorialueilla, joiden luonnonhaitat tekevät maataloustuotannosta hankalaa,

J.  ottaa huomioon, että maatilojen keskimääräinen fyysinen koko on kasvanut alan rakennemuutoksen johdosta, mutta että pientilat ovat edelleen vallitsevia EU:ssa ja tilan keskimääräinen koko on 12,6 hehtaaria; katsoo, että omavaraistilat ovat edelleen kriittinen haaste erityisesti uusissa jäsenvaltioissa, jossa omavaraistilat muodostavat puolet kokonaistyövoimasta, ja että pienet maatilat ja niitä hoitavat viljelijät ovat erityisen tärkeitä tuotannon ulkopuolisten julkisten hyödykkeiden tuottajia,

K.  ottaa huomioon, että talouskriisillä on ollut erittäin vakava kielteinen vaikutus maatalouteen, ja tilojen tulot ovat vuosien 2008 ja 2009 välillä laskeneet keskimäärin 12,2 prosenttia ja maaseutualueiden työttömyys on noussut viime vuonna; ottaa huomioon, että talouskriisin välittömänä seurauksena kulutus Euroopassa laski keskimäärin 10,55 prosentilla vuosien 2008 ja 2009 välillä ja joissakin jäsenvaltioissa lasku oli yli 20 prosenttia; katsoo, että talouskriisin muita vaikutuksia ovat olleet viljelijöiden luotonsaannin puute ja jäsenvaltioiden julkiseen talouteen kohdistuva paine, joka heikentää niiden valmiuksia tarjota yhteisrahoitusta,

L.  ottaa huomioon, että hintojen vaihtelevuus on maatalousmarkkinoilla pysyvää ja viime aikoina vielä lisääntynyt rajusti eri tekijöiden – kuten äärimmäisten sääolosuhteiden, energian hintojen, keinottelun ja kysynnän vaihtelun – yhteisvaikutuksesta ja että sen odotetaan sekä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n että Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n ennusteiden mukaan lisääntyvän edelleen, mikä johtaa erittäin voimakkaasti heilahteleviin suhdanteisiin maatalouden perustuotteiden hinnoissa EU:n markkinoilla, ja ottaa huomioon, että vuosien 2006 ja 2008 välillä monien perustuotteiden hinnat nousivat huomattavasti, joidenkin jopa 180 prosentilla, kuten viljan tapauksessa; ottaa huomioon, että meijerialan hinnat romahtivat vuonna 2009 ja että lasku oli keskimäärin 40 prosenttia, ja toteaa, että myös muiden tuotteiden, kuten viljan, hedelmien ja vihannesten sekä oliiviöljyn, hinnat ovat heitelleet ja että hintojen äärimmäisillä vaihteluilla on ollut tuhoisat vaikutukset tuottajiin ja että ne eivät ole välttämättä hyödyttäneet kuluttajia,

M.  ottaa huomioon, että maatalouden ympäristöindikaattorit osoittavat, että maatalousala voi huomattavasti lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia, erityisesti hiilidioksidin talteenoton, kasvihuonekaasujen nettopäästöjen suoran vähentämisen ja uusiutuvan energian tuotannon ansiosta, sillä näillä toimilla varmistetaan päästöjen todellinen väheneminen; katsoo, että kestävä maataloustoiminta on olennaisen tärkeää luonnon monimuotoisuuden säilyttämiselle; vesihuollolle ja maaperän eroosion torjunnalle ja että se voi olla avaintekijä ilmastonmuutoksen käsittelyssä,

N.  ottaa huomioon, että maataloustoiminnan (myös karjankasvatuksen) aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 20 prosentilla vuosien 1990 ja 2007 välillä 27 jäsenvaltiossa; ottaa huomioon, että näiden maatalouden tuottamien päästöjen osuus laski 11 prosentista vuonna 1990 9,3 prosenttiin vuonna 2007, muun muassa lannoitteiden ja lietelannan tehokkaamman käytön, YMP:n äskettäisten rakenneuudistusten ja maatalous- ja ympäristöaloitteiden asteittaisen täytäntöönpanon takia,

O.  ottaa huomioon, että EU:sta on tullut maataloustuotteiden nettotuoja, johon tuodaan yli 87,6 miljardin euron arvosta tuotteita joka vuosi (noin 20 prosenttia maailman maataloustuonnista); ottaa huomioon, että joissakin tapauksissa kauppatase on tasaisesti siirtynyt kolmansien maiden eduksi (EU tuo nyt 19 miljardin euron arvosta maataloustuotteita Mercosur-maista ja vie alueelle vain noin miljardin arvosta); ottaa huomioon, että EU:n maataloustuotteiden kauppavaje syvenee edelleen,

P.  ottaa huomioon, että EU on edelleen maailman johtava maataloustuotteiden viejä (noin 17 prosenttia maailmankaupasta); ottaa huomioon, että EU on menettänyt huomattavan markkinaosuuden kymmenen viime vuoden aikana (vuonna 2000 EU:n osuus maailmankaupasta oli noin 19 prosenttia); ottaa huomioon, että EU:n vienti koostuu pääasiassa jalostetuista tuotteista, joilla on suuri lisäarvo (67 prosenttia sen koko maatalousviennistä),

Q.  ottaa huomioon, että laadukkaat tuotteet ovat olennaisia Euroopan unionin tuotanto- ja vientipotentiaalille ja että ne muodostavat hyvin suuren osan sen kansainvälisestä kaupasta, ottaa huomioon, että EU vie korkean profiilin tuotteita, joiden taloudellinen arvo on huomattava, ja että suojatulla alkuperämerkinnällä ja maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden tapauksessa näiden tuotteiden ja elintarvikkeiden nettoarvo on 14 miljardia euroa vuodessa (lukuun ottamatta viinejä ja väkeviä juomia, joiden osuus EU:n viennistä on myös huomattava), ja toteaa, että jotta voidaan jatkaa kuluttajien odotuksia vastaavien laatutuotteiden kehittämistä ja turvata asianomaisten alojen kilpailukyky, on otettava huomioon niiden erityistarpeet, mukaan lukien tarve suojata tehokkaammin EU:n maantieteelliset merkinnät ja suojatut alkuperänimikkeet unionin kauppakumppaneina olevissa kolmansissa maissa,

R.  ottaa huomioon, että tuottajatukiekvivalentti (PSE-luku) osoittaa, että EU:n kokonaistilatuki on vuodesta 2000 alkaen asteittain vähentynyt, ja nyt sen tukitaso henkeä kohti on vertailukelpoinen EU:n tärkeimpien kauppakumppanien kanssa, kun taas muut kauppakumppanit ovat säilyttäneet kauppaa vääristävät tuet ennallaan tai lisänneet niitä viime vuosina,

S.  ottaa huomioon, että nykyinen tuen taso ja tuen jakaminen jäsenvaltioille ja viljelijöille perustuu aikaisemman tuen jakamiseen ja tasoon silloin, kun se oli kytketty tuotantotapaan ja tuotannon laajuuteen ja kun se oli korvausta viljelijöiden tulojen romahtamisesta takuuhintojen huomattavan laskun vuoksi; katsoo, että kyseinen jakelutapa lisää ymmärrettävästi epäoikeudenmukaisuuden tunnetta EU:n joidenkin viljelijöiden keskuudessa ja että sen säilyttäminen ei ole myöskään YMP:n tulevien tavoitteiden mukaista,

T.  ottaa huomioon, että vapaaehtoisen mukauttamisen järjestelmät ovat vuodesta 2007 mahdollistaneet taloudellisten tukien uudelleenkohdentamisen suorien tukien ja maaseudun kehittämisen kesken, mikä ei kuitenkaan ole parantanut avoimuutta tai legitiimiyttä eikä yksinkertaistanut maataloudelle myönnettäviä taloudellisia resursseja,

U.  toteaa, että YMP-menojen osuus talousarviossa on laskenut tasaisesti vuoden 1985 miltei 75 prosentista vuodeksi 2013 ennakoituun 39,3 prosenttiin; ottaa huomioon, että se on alle 0,45 prosenttia EU:n BKT:stä; ottaa huomioon, että markkinatoimenpiteiden talousarviomenojen lasku on vielä huomattavampaa − 74 prosentista kaikista YMP-menoista vuonna 1992 nykyiseen alle kymmeneen prosenttiin; ottaa huomioon, että YMP:n menot ovat jatkuvasti siirtyneet markkinatuesta ja vientituista tilatukiin ja maaseudun kehitykseen,

V.  katsoo, että nämä uudistukset ovat muuttaneet maatalouden tukivälineitä perinpohjaisesti niin, että samalla on noudatettu YMP:n kolmea perusperiaatetta eli:

W.  ottaa huomioon, että koska YMP:n on kohdattava useita haasteita ja pyrittävä entistä laajempiin tavoitteisiin vuoden 2013 jälkeen, on olennaista, että EU:n talousarviosta YMP:aa varten myönnettävät varat säilyvät vähintään nykyisellä tasolla,

X.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti monivuotinen rahoituskehys on oikeudellisesti sitova säädös, jota vuotuisessa talousarviossa on noudatettava,

Y.  ottaa huomioon, että suorista tuista aiheutuvat menot muodostavat 0,38 prosenttia unionin BKT:sta (vuoden 2008 luku) ja että maaseudun kehittämispolitiikkaan liittyvät menot muodostavat 0,11 prosenttia unionin BKT:stä,

Z.  katsoo, että nykyinen otsakkeen 2 mukainen liikkumavara on varainhoitovuodesta 2011 alkaen niin pieni, että unionin on hyvin vaikeaa vastata asianmukaisella tavalla markkinakriiseihin ja odottamattomiin maailmanlaajuisiin tapahtumiin ja että vuosittainen talousarviomenettely uhkaa siten menettää merkitystään,

AA.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä Euroopan parlamentti on saanut valtuudet muokata unionin maatalouspolitiikkaa monivuotisten maatalousohjelmien lisäksi myös muuttamalla maatalouden vuotuista talousarviota, joten parlamentin vastuulla on varmistaa, että yhteinen maatalouspolitiikka on oikeudenmukaista ja kestävää,

AB.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä yhteiseen maatalouspolitiikkaan sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä ja että Euroopan parlamentilla on huomattava vastuu tämän alan vakaan ja tehokkaan lainsäädännön antamisen edistämisessä,

AC.  ottaa huomioon, että viimeisimmän Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 90 prosenttia tutkimukseen osallistuneista EU:n kansalaisista pitää maataloutta ja maaseutualueita tärkeinä Euroopan tulevaisuudelle, 83 prosenttia tutkimukseen osallistuneista EU:n kansalaisista kannattaa taloudellista tukea viljelijöille ja keskimäärin he katsovat, että maatalouspolitiikasta olisi edelleen päätettävä EU:n tasolla,

AD.  katsoo, että tulevan yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteista ja sisällöstä on käytävä laajaa julkista keskustelua, jotta voidaan parantaa yleistä tietämystä YMP:stä; pitää siksi myönteisenä komission aloitetta julkisesta keskustelusta, joka koskee YMP:n tulevaisuutta vuoden 2013 jälkeen,

AE.  toteaa, että YMP:n avulla on pyrittävä unionin monitoimisen, alueellisesti kattavan ja kestävän maatalouden säilyttämiseen,

YMP:n kehitys: markkinoiden vääristymisestä markkinasuuntautuneisuuteen

1.  muistuttaa, että YMP on kokenut perusteellisia uudistuksia 25:n viime vuoden aikana, erityisesti, koska siinä on tehty perusteellinen muutos tuotantotuesta tuottajien tukeen(5), millä on vähennetty säännöllisiä interventio-ostoja(6) ja EU:n ylijäämän polkumyyntiä maailmanmarkkinoilla ja tehty YMP:stä ja EU:n viljelijöistä markkinasuuntautuneempia;

2.  muistuttaa, että YMP:llä on ollut keskeinen rooli tuotannon kasvussa ja Euroopan väestön ruokkimisessa toisen maailmansodan jälkeen; muistuttaa lisäksi, että YMP oli ETY:n ensimmäinen yhteinen politiikanala, joka raivasi tietä eurooppalaiselle yhteistyölle ja integroitumiselle muilla politiikanaloilla;

3.  huomauttaa, että kunkin alan omat YMP:n markkinavälineet ovat keskeisellä sijalla ja niitä käytetään nyt turvaverkkoina, joilla autetaan vähentämään markkinoiden epävakaisuutta ja varmistamaan viljelijöille tietty vakauden taso; korostaa, että muutettu markkinapolitiikka ei ole vähentänyt viljelijöiden riippuvuutta ostajista; toteaa, että lisäksi tuotantomääristä riippumattoman maatilakohtaisen tilatuen käyttöönotosta alkaen on siirrytty päättäväisesti pois kauppaa vääristävistä toimenpiteistä WTO:n vaatimusten mukaisesti;

4.  panee merkille, että vuosina 1992 ja 1999 alulle pantujen YMP:n uudistusten ja etenkin vuoden 2003 uudistuksen, jota arvioitiin niin kutsutussa YMP:n terveystarkastuksessa ja jossa otettiin käyttöön tuen tuotannosta irrottamisen periaate, samoin kuin monien alakohtaisten uudistusten tarkoituksena oli antaa EU:n viljelijöille valmiudet vastata ja reagoida paremmin markkinoiden merkkeihin ja olosuhteisiin; toivoo suuntauksen jatkuvan tulevissa uudistuksissa ja toteaa maataloustuotannon erityispiirteiden edellyttävän täydentäviä markkinatoimenpiteitä;

5.  panee merkille, että maaseudun kehitys on muodostunut erottamattomaksi osaksi YMP:n rakennetta ja että sen on myös tulevaisuudessa kuuluttava YMP:hen tiiviisti vankan maatalouden kehittämisstrategian välityksellä, jossa keskitytään maaseutuyhteisöihin, ympäristön parantamiseen, maatalouden nykyaikaistamiseen ja sen rakenneuudistukseen, yhteenkuuluvuuden lisäämiseen EU:n maaseutualueilla, epäsuotuisten ja autioitumisvaarassa olevien maaseutualueiden elvyttämiseen, tuotteiden markkinoille saattamisen ja kilpailukyvyn parantamiseen, työllisyyden ylläpitämiseen ja uusien työpaikkojen luomiseen maaseutualueilla sekä terveystarkastuksessa esille tuotuihin uusiin haasteisiin, joita ovat ilmastonmuutos, uusiutuvat energialähteet, vesihuolto ja luonnon monimuotoisuus;

6.  muistuttaa, että maatalous on aina tuottanut julkisia hyödykkeitä, joita tässä yhteydessä kutsutaan ”ensimmäisen sukupolven julkisiksi hyödykkeiksi”; vaatii, että elintarviketurvan ja elintarvikkeiden turvallisuuden samoin kuin ravintoarvoltaan korkeatasoisten maataloustuotteiden on edelleen oltava yhteisen maatalouspolitiikan olemassaolon tärkein oikeutus, sillä ne ovat YMP:n ydin ja Euroopan kansalaisten ensisijainen huolenaihe; toteaa, että uusimmat eli niin sanotut toisen sukupolven julkiset hyödykkeet – ympäristö, maankäytön suunnittelu ja eläinten hyvinvointi – ovat niin ikään YMP:n tavoitteita mutta täydentäviä suhteessa ensimmäisen sukupolven julkisiin hyödykkeisiin ja eikä niiden sen vuoksi pidä korvata näitä;

7.  pitää myönteisenä, että viljelijöiden moniulotteinen asema julkisten hyödykkeiden, esimerkiksi ympäristömme säilyttämisen, laadukkaan elintarviketuotannon, asianmukaisen kotieläinjalostuksen, EU:n arvokkaiden maisemien monimuotoisuuden ja laadun muokkaamisen ja parantamisen, tuottamisessa on tunnustettu ja että on siirrytty kestävämpiin viljelykäytäntöihin hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksen sisältämien maan ylläpitoa koskevien perusvaatimusten täyttämisen lisäksi myös täyttämällä korkeampiakin normeja maatalouden ympäristöohjelmien, täsmäviljelyn, luonnonmukaisen tuotannon ja kaikkien muiden kestävien maatalouskäytäntöjen avulla;

8.  muistuttaa, että YMP on yhdennetyin EU:n politiikka ja että sen osuus EU:n talousarviosta on siksi luonnollisesti suurin; tunnustaa, että sen osuus talousarviosta on laskenut tasaisesti vuoden 1985 EU:n kokonaistalousarvion 75 prosentista vuoteen 2013(7) mennessä 39,3 prosenttiin, joka on alle 0,45 prosenttia EU:n BKT:stä(8), ja että samaan aikaan tuki jaetaan nyt niukemmin EU:hun liittyneiden 12 uuden jäsenvaltion kanssa;

9.  katsoo siksi, että YMP on kehittynyt, tullut vihreämmäksi ja markkinasuuntautuneemmaksi ja että se on vähentänyt rajusti vaikutustaan kehitysmaihin ja että se samalla tukee viljelijöitä laadukkaiden elintarvikkeiden tuottamiseksi EU:n kuluttajille;

Haasteet, joihin vuoden 2013 jälkeisellä YMP:llä on vastattava

10.  huomauttaa, että elintarviketurva pysyy EU:n ja koko maailman sekä erityisesti kehitysmaiden maatalouden tärkeimpänä haasteena, koska maailman väestömäärän odotetaan kasvavan seitsemästä yhdeksään miljardiin vuoteen 2050 mennessä ja koska FAO:n mukaan elintarvikkeiden kysynnän ennustetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä (erityisesti Kiinan ja Intian kaltaisissa nousevan talouden maissa);

11.  vahvistaa, että EU:n on jatkettava maailman elintarvikevarojen tukemista kyseisen tarpeen täyttämiseksi ja otettava siinä huomioon, että viljelyn lopettaminen yleistyy, että maata, vettä ja energiapanoksia on vähemmän ilmastonmuutoksen takia ja että se on vakava rajoite EU:n valmiuksille lisätä tarjontaa;

12.  panee merkille, että maailmanlaajuinen energiakriisi ja nousevat energian hinnat saavat maataloustuotannon kustannukset nousemaan, mikä johtaa elintarvikkeiden hintojen nousuun ja markkinahintojen lisääntyvään vaihtelevuuteen sekä viljelijöiden että kuluttajien osalta, millä on tuhoisa vaikutus elintarvikeketjun vakauteen ja mikä rajoittaa ankarasti valmiuksia ylläpitää ja nostaa nykyisiä tuotantotasoja; katsoo kuitenkin, että maa- ja metsätalouden energiaomavaraisuus voisi lisätä niiden kestävyyttä;

13.  katsoo, että maatalous on hyvässä asemassa edistämään huomattavasti ilmastonmuutoksen torjuntaa jatkamalla kasvihuonekaasupäästöjensä vähentämistä ja lisäämällä hiilidioksidin talteenottoa;

14.  tunnustaa, että maataloudessa on jo saavutettu merkittävää edistystä sen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä ja yleisemmin ympäristöongelmiin (vesitalous, maankäytön hallinta, luonnon monimuotoisuus, biomassa jne.) vastaamisessa, mutta katsoo, että näitä toimia on jatkettava, jotta tuotantomenetelmät saadaan vastaamaan entistä kestävämpää kehitystä, jossa sovitetaan yhteen taloudellinen, ympäristöön liittyvä ja sosiaalinen kehitys;

15.  muistuttaa, että kuluttajien odotuksiin elintarvikkeiden taatusta turvallisuudesta on vastattava ja että on vastattava myös heidän vaatimuksiinsa korkeammista laatunormeista, eläinten paremmasta hyvinvoinnista ja asianmukaisesta vastineesta rahoille;

16.  katsoo, että YMP:n on edelleen tarjottava ratkaisuja ja konkreettista apua viljelysmaiden autioitumista, maaseudun väestökatoa ja maaseudun väestön ikääntymistä EU:ssa koskevaan uhkaan myöntämällä riittävästi rahoitusta ja antamalla apua tätä tarkoitusta varten, jotta voidaan varmistaa EU:n maaseutuyhteisöjen pitkän aikavälin kestävyys; katsoo siksi, että on myös tarpeen jatkaa tavoitehakuista maaseudun kehittämistä YMP:n puitteissa;

17.  katsoo, että YMP:n on reagoitava välittömästi maatalousyrityksille talouskriisistä koituviin vaikutuksiin, esimerkiksi viljelijöiden luotonsaannin puutteeseen, tilatulojen rajoituksiin(9), ja maaseudun kasvavaan työttömyyteen;

18.  kiinnittää siksi huomiota siihen, että erot jäsenvaltioiden kyvyissä selvitä talouskriisistä voivat johtua maaseutualueiden välisestä lisääntyvästä epätasa-arvosta EU:ssa;

19.  tunnustaa, että YMP:ssä on otettava huomioon maatalouden rakenteelliset erot ja nykyaikaistamistarpeet laajentuneessa EU:ssa, minkä tarkoituksena on saavuttaa yhtenäinen kehityksen ja yhteenkuuluvuuden taso;

20.  katsoo, että näiden haasteiden takia vuoden 2013 jälkeisten YMP:n ensisijaisten tavoitteiden ympärille on rakennettava vahva, kestävä, asianmukaisesti tuettu ja uskottava monipuolinen elintarvike- ja maatalouspolitiikka, jolla annetaan vahva signaali viljelijöiden tukemisesta tehokkaasti ja kohdennetusti ja vastataan maatalousyhteisön huoliin, mikä hyödyttää yhteiskuntaa myös laajemmin;

Vuoden 2013 jälkeisen vahvan YMP:n tarve
Yhteiskuntaan ja talouteen liittyviin tarpeisiin vastaaminen

21.  katsoo, että Eurooppa 2020 -strategiaa varten tarvitaan vahvaa ja kestävää EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa, joka palvelee kaikkien eurooppalaisten viljelijöiden etuja ja hyödyttää yhteiskuntaa myös laajemmin; katsoo, että sillä on turvattava maatalouden panos unionin talouteen ja alan valmiudet kilpailla maailmanmarkkinoilla; katsoo, että EU:lla ei strategisista syistä ole varaa luottaa muihin maailman osiin EU:n elintarviketurvan varmistamisessa ilmastonmuutoksen, tiettyjen maailman alueiden poliittisen epävakauden ja mahdollisten tautien puhkeamisten tai muiden tuotantovalmiuksille mahdollisesti tuhoisien tapahtumien takia;

22.  muistuttaa, että EU:n maatalous pysyy EU:n talouden keskeisenä alana ja että se edistää huomattavasti EU:n BKT:tä ja työpaikkoja sekä suoraan että välillisesti sekä elintarviketeollisuusmarkkinoiden alku- että loppupään kerrannaisvaikutuksen avulla; katsoo, että vahvaa maataloutta ja elintarviketeollisuutta ei voi erottaa toisistaan, ja ne edistävät toistensa menestystä etenkin viennissä;

23.  muistuttaa, että yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi EU tarvitsee vahvaa YMP:tä, on Euroopan kulttuurisen monimuotoisuuden ytimessä olevien elinkelpoisten ja dynaamisten maaseutuyhteisöjen säilymisen ja kehityksen edistäminen, sillä ne ovat ratkaisevia kestävän ja tasapainoisen yhteiskuntaan ja talouteen liittyvän kehityksen turvaamiseksi koko EU:n alueella; huomauttaa, että tämä edellyttää maaseutu- ja kaupunkiyhteisöjen sosiaalis-taloudellisen kuilun kaventamista, jotteivät viljelysmaiden autioituminen ja maaltapako ja maaseutualueiden eristäytyminen näiden vaikutuksesta ennestään lisääntyisi;

24.  huomauttaa, että on kiireellisesti pitkän aikavälin toimintalinjoja toteuttamalla houkuteltava nuorempia sukupolvia ja naisia maaseutualueille ja tarjottava heille uusia ja vaihtoehtoisia taloudellisia mahdollisuuksia kestävän maaseutuväestön takaamiseksi; pitää tarpeellisena etsiä uusia keinoja houkutella nuoria alalle, kuten halpakorkoisten lainojen ja sijoitusluottojen myöntäminen taikka nuorten ammatillisen osaamisen tunnustaminen, jotta heidän olisi suhteellisen helppo aloittaa maatalousalalla; toteaa nuorten viljelijöiden kohtaavan alalle pyrkiessään esteitä, joita ovat esimerkiksi korkeat aloituskustannukset, maan paikoin kohtuuton hinta ja luotonsaantivaikeudet etenkin vaikeina aikoina;

25.  katsoo, että maaseudun työttömyyden kasvuun olisi puututtava säilyttämällä nykyiset työpaikat, kannustamalla laadukkaisiin työpaikkoihin ja tarjoamalla lisämahdollisuuksia tulojen monipuolistamiseen ja uusiin tulolähteisiin;

26.  muistuttaa, että kuten Lissabonin sopimuksen 39 artiklassa aivan oikein todetaan, maatalous on erityinen ala, joka kärsii pitkän aikavälin tuotantojaksoista ja monenlaisista markkinahäiriöistä, kuten suuresta markkinoiden vaihtelevuudesta, suuresta alttiudesta luonnonkatastrofeille, korkeasta riskitasosta, kysynnän joustavuuden puutteesta ja siitä, että viljelijät ovat pikemminkin ”hinnanottajia” kuin ”hinnan määrääjiä” elintarvikeketjussa;

27.  katsoo, että joillakin maatalouden aloilla, jotka kaipaavat huomattavia pääomainvestointeja monivuotisten tuotantosyklien aikana (maito, sitrushedelmät, viini, oliivit ja hedelmät yleensä), on otettava käyttöön uusia tarjonnan hallinnointimenetelmiä;

28.  huomauttaa, että tärkeintä on, että tuleva EU:n maatalouspolitiikka pysyy yhteisenä politiikkana, ja että vain koko EU:n kattavan tasapainotetun ja oikeudenmukaisen tukijärjestelmän ja yhteisten tavoitteiden ja sääntöjen avulla – ottaen samalla huomioon tiettyjen alojen ja alueiden erityispiirteet – voidaan saada aikaan kunnolliset toimintaedellytykset viljelijöille ja asianmukaisesti toimivat sisämarkkinat, joilla maataloustuotteisiin ja -tuottajiin sovelletaan oikeudenmukaisia kilpailuehtoja EU:ssa, ja että näin rahoille saadaan enemmän vastinetta kuin jäsenvaltioiden uudelleen kansallistetuilla ja mahdollisesti keskenään ristiriitaisilla maatalouspolitiikoilla saataisiin;

29.  katsoo, että YMP:ssä on sovitettava yhteen seuraavat:

Julkisia hyödykkeitä koskevien hyötyjen tuottaminen

30.  korostaa, että elintarvikkeet ovat tärkein maatalouden tuottama julkinen hyödyke; tunnustaa, että viljelijät tuottavat monia julkisia hyödykkeitä, joista markkinat eivät palkitse heitä; vaatii siksi, että heidät on palkittava oikeudenmukaisesti ja että heitä on kannustettava edelleen jatkamaan turvallisten ja laadukkaiden tuotteiden, eläinten hyvinvointia edistävien parempien olojen ja täydentävien ympäristöhyötyjen tuottamista sekä luomaan lisää työpaikkoja, jotta maaseutu voidaan säilyttää kaikkialla Euroopassa;

31.  muistuttaa siksi, että ellei (pitkällä aikavälillä taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja ympäristön kannalta) kestävää maataloustoimintaa jatketa koko EU:ssa, julkisten hyödykkeiden tarjoaminen vaarantuu;

32.  tunnustaa, että viljelijöiden sukupolvet ovat muokanneet EU:n arvokkaita maisemia ja että heidät pitäisi siksi palkita, jotta he jatkaisivat sen tekemistä kestävästi, erityisesti vuoristoalueilla ja luonnonolosuhteiltaan heikommassa asemassa olevilla alueilla; katsoo, että he edistävät aktiivisesti Euroopan suurta kulttuuriarvoa ja houkuttelevuutta tarjoamalla puitteet onnistuneelle maaseutumatkailulle; korostaa kuitenkin, että toimia on täydennettävä unionin aluepolitiikalla ja kansallisilla välineillä, jotta vastaavien yhteisvaikutusten lisäksi voidaan luoda vakaat alueelliset olot, jotka ovat toimintakykyisen maatalouden olennainen edellytys;

33.  huomauttaa, että viljelijöillä on mahdollisuudet tuottaa yhteiskunnan vaatimuksia vastaavia täydentäviä ympäristöhyötyjä, erityisesti maaperän säilyttämistä ja kunnostamista, asianmukaista vesihuoltoa ja laadun parantamista ja viljelysmaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja että heitä pitäisi kannustaa tekemään niin sekä tukea investointeja;

34.  katsoo, että aikaisemmin sääntelyvaatimuksien noudattaminen ja maatalousmaan hyvien viljely- ja ympäristöolosuhteiden ylläpitäminen on ollut välttämätön edellytys suorien tukien myöntämiseen ja on edelleen yksi soveltuvista keinoista siihen, että viljelijät voisivat optimoida ekosysteemipalvelunsa ja jotta uusiin ympäristöhaasteisiin voitaisiin vastata turvaamalla perusluonteisten julkishyödykkeiden saatavuus; huomauttaa kuitenkin, että täydentävien ehtojen toimeenpano aiheutti lukuisia hallinnollisia ongelmia ja herätti vastustusta maanviljelijöiden keskuudessa, jotka katsoivat menettävänsä toimintavapauttaan; edellyttää siksi, että maataloustuottajiin kohdistuvaa hallinnollista rasitusta on vähennettävä yksinkertaistamalla täytäntöönpanojärjestelmää täydentävien vaatimusten osalta;

35.  katsoo, että maataloudessa työskentelevien koulutusta ja jatkokoulutusta parantamalla, tutkimus- ja kehittämistoiminnan onnistuneita innovaatioita entistä paremmin hyödyntämällä sekä maataloustuotantoa tehostamalla voidaan selvästi parantaa maatalouden ilmastotasetta;

36.  katsoo viimeisimpien saatavilla olevien tutkimusten mukaisesti, että ilman yhteistä maatalouspolitiikkaa ja hyvää maatalouskäytäntöä koko EU:ssa kehittyisi kestämättömiä tuotantomuotoja (parhaan maaperän käytön tehostaminen ja laaja viljelysmaiden autioituminen heikossa asemassa olevilla alueilla), mikä aiheuttaisi vakavia vahinkoja ympäristölle; toteaa, että vahvan YMP:n tuen kustannukset ovat mitättömiä verrattuna toimimattomuuden kustannuksiin ja sen kielteisiin tahattomiin seurauksiin;

YMP:n uudet ensisijaiset tavoitteet 2000-luvulla

37.  katsoo, että maatalous on hyvässä asemassa edistämään huomattavasti uuden EU 2020 -strategian ilmastonmuutokseen puuttumista ja uusien työpaikkojen luomista koskevien ensisijaisten tavoitteiden saavuttamista vihreän kasvun ja uusiutuvan energian tarjoamisen avulla, kun se samanaikaisesti tarjoaa edelleen elintarviketurvaa EU:n kuluttajille tuottamalla turvallisia ja laadukkaita elintarviketuotteita;

Oikeudenmukainen YMP

38.  vaatii, että EU:n maatalouden on pysyttävä kilpailukykyisenä kauppakumppanien ja/tai sellaisten maiden raivokasta kilpailua ja kauppaa vääristäviä toimenpiteitä vastaan, joissa tuottajilta ei vaadita yhtä korkeiden standardien täyttämistä kuin EU:n tuottajilta vaaditaan erityisesti tuotteiden laadun, elintarvikkeiden turvallisuuden, ympäristön, sosiaalilainsäädännön ja eläinten hyvinvoinnin suhteen; katsoo siksi, että kilpailukyvyn parantamisen eri tasoilla (paikallis- ja aluetaso, sisämarkkinat ja maailmanmarkkinat) olisi oltava vuoden 2013 jälkeisen YMP:n perustavoite, jotta voidaan varmistaa, että EU:lla on laaja ja monipuolinen valikoima laadukkaita elintarvikkeita ja muita maataloustuotteita, jotka saavat yhä suuremman osuuden maailmanmarkkinoista, ja jotta viljelijöille taataan oikeudenmukainen kauppa ja kannattavuuden takaavat hinnat;

39.  muistuttaa, että EU:n viljelijät tuottavat elintarvikkeita korkeimpien turvallisuutta, laatua ja eläinten hyvinvointia koskevien normien mukaisesti ja että heidän on saatava siitä korvaus; katsoo, että kolmansista maista peräisin olevan tuonnin on WTO:ssa sovittuja oikeuksia ja velvoitteita noudattaen täytettävä samat vaatimukset oikeudenmukaisen kilpailun takaamiseksi, jotta kuluttajat voivat tuotteita ostaessaan tehdä tietoisia valintoja esimerkiksi luotettavan jäljitettävyyden ansiosta; kehottaa komissiota turvaamaan EU:n viljelijöiden edut monen- ja kahdenvälisissä kauppasopimuksissa, joista se neuvottelee EU:n nimissä;

40.  katsoo, että maataloustoiminnan säilyttäminen koko EU:ssa on olennaista monipuolisen ja paikallisen elintarviketuotannon säilyttämiseksi, maaseudun sosiaalis-taloudellisen dynaamisuuden ja työpaikkojen turvaamiseksi etenkin nykyisen talouskriisin aikana ja viljelysmaiden autioitumisen vaaran estämiseksi koko EU:n maaseudulla ottaen jatkuvasti huomioon ympäristönsuojelun ja maisemanhallinnan; uskoo siksi, että epäsuotuisille alueille on annettava mahdollisuus ratkaista erityisasemastaan johtuvat lisäongelmat ja ryhtyä tarvittaviin toimiin asemaansa sopeutumiseksi; pitää välttämättömänä selvittää omavaraisviljelyn erityistarpeet;

41.  korostaa, että viljelijät tarvitsevat pitkän aikavälin investointinäkymiä ja riittäviä tuloja työnsä suorittamiseksi; kehottaa sen tähden takaamaan, että maatalousyhteisön kohtuulliset ja vakaat tulot pysyvät uuden YMP:n ensisijaisena tavoitteena ja että samalla tarjotaan kuluttajille asianmukainen vastine rahoille ja oikeudenmukainen kohtelu eritoten lisäämällä kilpailua maatalousalalla ja antamalla viljelijöille mahdollisuus kattaa reaalikustannukset ja reagoida markkinoiden merkkeihin;

42.  kehottaa ryhtymään toimenpiteisiin alkutuottajien ja tuottajajärjestöjen päätäntävallan ja neuvotteluvoiman lisäämiseksi elintarvikeketjun muihin talouden toimijoihin nähden ja kannustaa muodostamaan järjestöjä, jotka lujittavat eri alojen sidosryhmien välisiä yhteyksiä edellyttäen, että ne voivat tehostaa tiedonvaihtoa ja tarjonnan mukauttamista kuluttajien vaatimuksiin; katsoo, että näin voitaisiin parantaa elintarvikeketjun toimintaa lisäämällä elintarvikkeiden hintojen avoimuutta ja toimia, joilla puututaan sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin, jotta viljelijät voisivat saada ansaitsemansa lisäarvon; arvelee, että nämä tavoitteet saattavat edellyttää EU:n kilpailusääntöjen mukauttamista tai selkiyttämistä maatalousmarkkinoiden erityispiirteiden huomioon ottamiseksi, kunhan ne eivät haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa;

43.  katsoo, että tarvitaan joustavia ja tehokkaita markkinatoimenpiteitä, joilla varmistetaan YMP:n tulevissa puitteissa asianmukainen turvaverkko, jotta voidaan välttää markkinahintojen äärimmäinen vaihtelevuus, vakauttaa markkinoita ja antaa nopeita ja tehokkaita vastauksia alalla ilmeneviin talouskriiseihin; katsoo, että toimenpiteitä olisi täydennettävä riskinhallintajärjestelmällä, jolla voidaan minimoida luonnon- ja terveyskatastrofien seuraukset;

44.  katsoo, että tietyillä aloilla käytössä olevat tuotantopotentiaalin hallitsemisvälineet olisi säilytettävä, jotta markkinoita voidaan hallita tehokkaammin ja ylituotannon aiheuttamia kriisejä välttää oikeudenmukaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteiden mukaisesti;

45.  kehottaa jakamaan oikeudenmukaisesti YMP:n tukia ja vaatii, että sen pitäisi olla oikeudenmukaista sekä uusien että vanhojen jäsenvaltioiden viljelijöiden kannalta;

46.  katsoo, että ensimmäisen pilarin mukaisten suorien tukien vähentäminen ei vaikuttaisi tuhoisasti ainoastaan viljelijöihin vaan samassa määrin myös maaseutuun, maatalouteen liittyviin julkisiin palveluihin, kuluttajiin ja yhteiskuntaan, sillä viimeksi mainittu on joka suhteessa edunsaajan asemassa; katsoo, että tästä syystä suorat tuet ovat oleellisia ja ne on säilytettävä; kiinnittää huomiota siihen, että YMP:n rahoituksen vähentämisellä on mahdollisesti epäsuotuisa vaikutus maatilojen arvoon, mistä on vakavia seurauksia erityisesti viljelijöille, jotka ovat ottaneet pankkilainoja etenkin Euroopan maatalouteen vakavasti vaikuttaneen talouskriisin aikana;

47.  katsoo, että elinkelpoiset maatalousyritykset ovat olennaisia pyrittäessä säilyttämään elinvoimaiset maaseudun yhteisöt, sillä ne luovat alueelleen työpaikkoja ja palveluja; pitää tarpeellisena saada paikallisyhteisöt mukaan YMP:hen, jotta voidaan turvata niiden sosiaalis-taloudellisen elinkelpoisuuden edellytykset muun muassa säilyttämällä perhetilat ja huolehtimalla maatilojen jatkuvasta rakenneuudistuksesta ja modernisoinnista siellä, missä sitä tarvitaan; muistuttaa, että tuotannon monipuolistamistoimet ja maaseudun infrastruktuurin kehittäminen ovat myös tärkeitä;

Kestävä YMP

48.  katsoo, että maataloudella on johtava asema puututtaessa ilmastonmuutokseen vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä, lisäämällä hiilidioksidin talteenottovalmiuksia ja kehittämällä ja käyttämällä enemmän uusiutuvia energialähteitä ja biopohjaisia aineita; katsoo, että ilmastoasiat olisi tarvittaessa otettava mukaan kaikkiin YMP:n toimenpiteisiin;

49.  katsoo, että tuotannontehokkuus on olennaista niukkojen resurssien kestävämmässä hoidossa ja että viljelijöiden olisi toteutettava tuotantotekniikkoja koskevia innovaatioita käyttämällä tehokkaimpia rahoitukseen, tieteeseen ja tekniikkaan liittyviä hallintavälineitä elintarvikkeiden ja uusiutuvista lähteistä tuotettujen maatalousperäisten materiaalien kasvavaan kysyntään vastaamiseksi talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävämmällä tavalla;

50.  korostaa Eurooppa 2020 -strategiaan liittyen, että tutkimus- ja kehitystyö, uusien tekniikoiden käyttäminen ja hyvät maatalouskäytännöt ovat tärkeitä, kun pyritään lisäämään kilpailukykyä ja tuotantoa vähentäen samalla torjunta-aineiden ja lannoitteiden sekä veden ja energian kaltaisten niukkojen resurssien käyttöä; katsoo, että olisi aiempaa enemmän kannustettava investoimaan maatalouden innovointiin, eritoten YMP:n ja EU:n tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmien välityksellä, jotta kyetään vastaamaan uusiin haasteisiin;

51.  suosittelee tätä varten, että maantalousneuvojat olisivat aktiivisesti läsnä näillä alueilla opastamassa viljelijöitä julkisten ympäristöhyödykkeiden tuottamisessa;

52.  katsoo, että on ryhdyttävä suojatoimenpiteisiin, jotta varmistetaan, että bioteknologiaa voidaan hyödyntää tulevaisuudessa vaikuttamatta käytössä oleviin tuotantomenetelmiin;

Vihreä YMP

53.  panee merkille, että markkinat eivät ole tähän mennessä asiaankuuluvasti palkinneet viljelijöitä ympäristön ja muiden julkishyödykkeiden suojelusta; katsoo siksi, että YMP:n on entistä enemmän painotettava kestävyyttä ja tarjottava kunnollisia taloudellisia kannustimia, jotta viljelijät voivat optimoida ekosysteemipalvelujensa tuottamisen ja parantaa edelleen EU:n viljelysmaan ympäristöresurssien vakaata hallintaa; korostaa, että tämä päämäärä olisi saavutettava aiheuttamatta viljelijöille ylimääräisiä taloudellisia tai hallinnollisia rasituksia;

54.  katsoo, että viljelijät ovat hyvässä asemassa edistämään vihreää kasvua ja vastaamaan energiakriisiin kehittämällä vihreää energiaa biomassana, biojätteenä, biokaasuna, toisen sukupolven biopolttoaineina ja pienen mittakaavan tuuli-, aurinko- ja vesienergiana, joilla autetaan myös luomaan uusia vihreitä työmahdollisuuksia, mikä johtuu tuotantotekijöiden paranemisesta tietämyksen lisääntymisen seurauksena;

Yhteinen ja yksinkertainen politiikka

55.  toteaa, että yhteinen maatalouspolitiikka on merkityksellisempää kuin koskaan aikaisemmin, jotta voidaan varmistaa, että elintarvikeketjun, ilmastonmuutoksen, ympäristönsuojelun korkeiden yhteisten normien, tuoteturvallisuuden ja -laadun ja eläinten hyvinvoinnin rajatylittävä ulottuvuus taataan asianmukaisesti toimivilla sisämarkkinoilla;

56.  katsoo, että uuden YMP:n on oltava yksinkertaistetun tukijärjestelmän ansiosta yksinkertaisesti hallinnoitavissa ja avoin ja että viljelijöitä ja eritoten pienempiä tuottajia koskevaa byrokratiaa ja hallinnollisia rasituksia on vähennettävä, jotta viljelijät voivat keskittyä päätehtäväänsä eli laadukkaiden maataloustuotteiden tuotantoon; katsoo, että tähän voitaisiin päästä erityisesti siirtymällä käyttämään tulossopimusten, yksinkertaisten sopimusten ja monivuotisten tukien kaltaisia toteutusvälineitä, joissa asetetaan päämäärät ja annetaan viljelijöille valta valita viljelyjärjestelmänsä, joilla tavoitteet saavutetaan;

57.  kehottaa ryhtymään asiaankuuluviin toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on selvittää YMP:n sisältöä paitsi viljelijöille myös kaikille EU:n kansalaisille antamalla avoimesti tietoa tavoiteltavista päämääristä, käytettävissä olevista keinoista ja YMP:n toimeenpanon suotuisista vaikutuksista;

58.  katsoo, että komissiolla olisi oltava entistä suhteellisempi ja riskiin perustuva lähestymistapa lakisääteisen valvonnan soveltamiseen sekä säännönmukaisuustarkastusten ja varainhoitoa koskevien oikaisujen tekemiseen;

59.  pyytää, että Euroopan parlamentille annetaan jo varhaisessa vaiheessa ajantasaista tietoa maatalouden talousarvion tilanteesta;

Oikeudenmukaisen, vihreän ja kestävän YMP:n toteuttaminen

60.  edellyttää, että Eurooppa 2020:tä koskevien Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti YMP:n uudistamisella tuotetaan välineitä, joilla saadaan aikaan älykästä ja osallistavaa vihreää kasvua;

61.  tunnustaa, että YMP:llä on paljon olemassa olevia ja uusia ensisijaisia tavoitteita, ja huomauttaa, että uudet jäsenvaltiot odottivat oikeutetusti Euroopan unioniin liittyessään, että niiden YMP:stä saama tuki olisi ajan myötä samalla tasolla vanhojen jäsenvaltioiden kanssa; kehottaa säilyttämään YMP:n määrärahat vähintään vuoden 2013 talousarvion tasolla myös seuraavalla rahoitussuunnittelukaudella, jotta pystyttäisiin vastaamaan uusiin haasteisiin ja täyttämään uudistetun YMP:n ensisijaiset tavoitteet;

62.  kehottaa, että YMP:n talousarvioon sisällytetään vuoden loppua koskeva joustavuusmekanismi siirtojen mahdollistamiseksi ja käyttämättä jääneiden varojen osoittamiseksi uudelleen seuraavana vuonna;

63.  vaatii, että YMP:tä ei pitäisi kansallistaa uudelleen, ja katsoo siksi, että suora tuki olisi edelleen rahoitettava täysimääräisesti EU:n talousarviosta; torjuu siksi kaiken uuden yhteisrahoituksen, joka voisi haitata oikeudenmukaista kilpailua EU:n sisämarkkinoilla;

64.  kehottaa jakamaan YMP:n varat oikeudenmukaisesti viljelijöille koko EU:ssa; muistuttaa, että EU:n viljelyn monipuolisuuden kunnioittamiseksi on saatava aikaan objektiiviset perusteet oikeudenmukaisen jakojärjestelmän määrittämiseksi; huomauttaa, että suorat tuet edistävät julkisten hyödykkeiden tarjoamista, auttavat vakauttamaan viljelijöiden tulot ja suojaamaan heitä riskeiltä, ovat osittainen hyvitys yhteiskunnallisesti suotavista korkeista standardeista EU:ssa ja tuontisuojan jatkuvasta purkamisesta sekä samalla korvaus julkisten perushyödykkeiden tarjoamisesta, josta ei saada markkinaehtoista korvausta;

65.  katsoo, että suorassa tuessa olisi seuraavan rahoitussuunnittelukauden kuluessa siirryttävä kaikissa jäsenvaltioissa pinta-alaan perustuvaan tukeen; katsoo, että näin nk. historiallista tukijärjestelmää käyttäville viljelijöille ja maatalouden rakenteille jäisi riittävästi aikaa mukautua muutoksiin ja vältettäisiin liian radikaali tuen uudelleenjako, muttei kuitenkaan rajoitettaisi tuen jaon pikaista tasapainottamista jäsenvaltioiden kesken; panee merkille, että luopuminen viitesadosta voi aiheuttaa erityisiä haasteita niille jäsenvaltioille tai alueille, joilla on suhteellisen paljon niin sanottua alastonta maata (ilmoittamatonta tukikelpoista maata); kehottaa, että kyseisten alueiden erityistarpeita käsitellään täysimääräisesti tulevaa tukea suunnitellessa; katsoo myös, että jäsenvaltioilla ja alueilla on jatkossakin oltava joustavuutta, jonka nojalla ne voivat alueellistaa pinta-alatukijärjestelmänsä niiden erityisiä ensisijaisia tavoitteita vastaavalla tavalla ja noudattaen tasapuolista kilpailua sisämarkkinoilla;

66.  katsoo, että tuotantoon sidottuun tukeen ei pitäisi palata YMP:n ohjaavana periaatteena; katsoo kuitenkin, että koska viitesadosta siirrytään pinta-alatukimalliin terveystarkastuksen johdosta tehtyjen päätösten seurauksena, jäsenvaltioille olisi jätettävä sopiva määrä joustavuutta; toteaa, että joustavuuden ansiosta jäsenvaltiot voivat vastata alueidensa erityistarpeisiin ja ehkäistä tuotannon täydellisen lopettamisen tai viljelyn monipuolisuuden vähenemisen; katsoo, että tämä liikkumavara olisi tarjottava heikossa asemassa olevia maatalouden aloja ja alueita sekä ympäristöltään herkkiä alueita koskevien rajattujen tuotantoon sidottujen tukien muodossa WTO:n vaatimusten mukaisesti, ja että samalla viljelijöille kautta EU:n olisi turvattava tasapuoliset markkinaolosuhteet;

67.  katsoo, että tarvitaan kestäviä rakennuselementtejä – elintarviketurvaa ja oikeudenmukaista kauppaa, kestävyyttä, maataloutta koko EU:n alueella, elintarvikkeiden laatua, luonnon monimuotoisuutta ja ympäristönsuojelua sekä vihreää kasvua – oikeudenmukaisen ja kestävämmän YMP:n aikaansaamiseksi; katsoo, että kahden pilarin järjestelmä on säilytettävä mutta että siinä olisi vältettävä toiminnan tavoitteiden ja välineiden päällekkäisyyttä ja ilmennettävä edellä mainittujen lohkojen sisältöä;

68.  katsoo, että yksinkertaistamisen, selkeyden ja yhteisen lähestymistavan takia YMP:n kunkin ensisijaisen tavoitteen rahoituksesta on sovittava uudistuksen alusta alkaen;

Elintarviketurva ja oikeudenmukainen kauppa

69.  katsoo, että maatilojen elinkelpoisuus ja viljelijöiden elämänlaatu ovat ehdottomia edellytyksiä viljelyn jatkumiselle; katsoo siksi, että kaikille EU:n viljelijöille olisi annettava EU:n rahoittamaa suoraa peruspinta-alatukea, jotta taattaisiin sellaisen eurooppalaisen maatalouden tuotantomallin sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys, jolla eurooppalaisille kuluttajille voitaisiin tarjota peruselintarviketurva, jolla viljelijät voisivat tuottaa laadukkaita elintarvikkeita kilpailukykyisesti ja jolla voidaan varmistaa, että koko EU:ssa on edelleen maataloustoimintaa, että maaseudun työpaikkoihin panostetaan ja että tarjotaan julkiset perushyödykkeet hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksen sisältämien täydentävien vaatimusten sekä korkeiden laatua ja eläinten hyvinvointia koskevien normien nojalla;

70.  vaatii, että täydentäviin sääntöihin liitetään ehdoton vaatimus siitä, että vain aktiivinen maataloustuotanto oikeuttaa tukeen, edellyttämällä vähimmäistoimintaa maksujen vastineeksi ja että suhteellisuus on tärkein sovellettava periaate sääntöjen täytäntöönpanossa;

Kestävyys

71.  katsoo, että EU:n rahoittama täydentävä pinta-alatuki olisi annettava viljelijöiden saataville yksinkertaisten monivuotisten sopimusten nojalla, millä palkittaisiin heitä hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä tuotantoyksikköä kohti ja/tai hiilidioksidin maaperään sitomisen lisäämisestä käyttämällä kestäviä tuotantomenetelmiä ja tuottamalla biomassaa, jota voidaan hyödyntää kestävien maatalousperäisten materiaalien tuotannossa;

72.  panee merkille, että siitä saataisiin kaksinkertainen etu, sillä sen avulla EU:n maataloudesta kehittyisi ympäristön ja talouden kannalta kestävämpi hiilidioksidipäästöjen vähentämisen ja/tai paremman tehokkuuden ansiosta ja sillä myös varmistettaisiin, että viljelijät voivat hyötyä taloudellisesti viljelysmaiden lisääntyneestä hiilidioksidin talteenotosta, ja siten he olisivat yhdenvertaisia muiden, EU:n päästökauppajärjestelmässä mukana olevien alojen kanssa; kehottaa määrittämään asianmukaisesti selkeät ja mitattavissa oleva perusteet ja tavoitteet, joiden nojalla nämä tuet voidaan panna täytäntöön mahdollisimman pian kaikissa jäsenvaltioissa;

Maatalous koko EU:ssa

73.  kehottaa jatkamaan erityistoimenpiteitä, joilla voidaan maksaa korvauksia epäsuotuisilla alueilla, kuten luonnonhaitta-alueilla, joita ovat esimerkiksi vuoristoalueet, ympäristöltään herkät alueet ja/tai ilmastonmuutoksesta eniten kärsivät alueet, sekä syrjäisimmillä alueilla tuottaville viljelijöille sen varmistamiseksi, että koko EU:ssa harjoitetaan maataloustoimintaa, hoidetaan maata ja tuotetaan paikallisia elintarvikkeita, vähennetään viljelysmaiden autioitumisen vaaraa sekä varmistetaan tasapainoinen alueellinen hallinto koko EU:ssa ja maataloustuotannon järkevä kehittäminen;

74.  katsoo, että epäsuotuisten alueiden tukijärjestelmän mahdollisen uudistamisen yhteydessä ja erityisesti epäsuotuisten alueiden määrittämisen ja luokittelun yhteydessä olisi otettava huomioon viljelijöiden kaikilla EU:n alueilla kokemat ongelmat, koska ne vaihtelevat suuresti eri biofysikaalisten ja ilmasto-olosuhteiden mukaisesti; katsoo, että kaikille alueille, jotka uusien sääntöjen soveltamisen yhteydessä mahdollisesti jäävät epäsuotuisten alueiden määritelmän ulkopuolelle, on myönnettävä asianmukainen siirtymäaika;

75.  kiinnittää huomiota viljelijöiden erityiseen asemaan kaupunkien läheisyydessä, missä maaseudun ja maatalouden resursseihin voi kohdistua suuria paineita; korostaa, että mainittua elintarvikkeiden ja julkisten hyödykkeiden tuottamista olisi jatkettava kaupunkien läheisyydessä;

Elintarvikkeiden laatu

76.  korostaa, että elintarvikkeiden laatua koskevien toimintalinjojen kehittämisellä erityisesti maantieteellisten merkintöjen (SAN, SMM ja APT) avulla on oltava ensisijainen asema YMP:ssä ja että sitä on syvennettävä ja tehostettava, jotta Euroopan unioni kykenee säilyttämään johtavan asemansa tällä alalla; katsoo, että näiden laatutuotteiden tapauksessa olisi sallittava alkuperäisten hallinta-, suojelu- ja edistämisvälineiden käyttö, sillä näin mahdollistetaan laatutuotteiden tasapainoinen kehittäminen ja niiden jatkuva tärkeä panos unionin maatalouden kestävässä kasvussa ja kilpailukyvyssä;

Luonnon monimuotoisuus ja ympäristönsuojelu

77.  katsoo viljelijöiden voivan lisätä luonnon monimuotoisuutta ja ympäristönsuojelua sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen hillitsemistä hyvin kustannustehokkaasti; katsoo, että tähän on kannustettava edelleen; vaatii, että YMP:ssä tarjotaan tilaisuus siihen, että maatalousmaan suuri määrä katetaan maatalouden ympäristöjärjestelmillä, joilla palkitaan viljelijöitä täydentävien ekosysteemipalvelujen tuottamisesta, ja samalla kannustetaan käyttämään kestävämpiä ja entistä pienemmin tuotantopanoksin toimivia tuotantomalleja, kuten luonnonmukaista viljelyä, integroitua maataloutta, luonnonarvoiltaan merkittävien alueiden viljelyn kehittämistä ja kestäviä tehomaatalouden käytäntöjä; katsoo, että näihin maaseudun kehittämistä koskeviin toimenpiteisiin olisi sovellettava yhteisrahoitusta ja talousarviota olisi tarvittaessa lisättävä;

Vihreä kasvu

78.  katsoo, että ”vihreän kasvun” olisi oltava uuden maaseudun kehittämistä koskevan strategian ytimessä ja että siinä olisi keskityttävä uusien vihreiden työpaikkojen luomiseen seuraavilla tavoilla:

79.  katsoo, että YMP:n keskeisten lohkojen tukemiseksi olisi edelleen oltava saatavilla asianmukainen turvaverkko; katsoo, että turvaverkon on oltava riittävän joustava, jotta voidaan ottaa huomioon markkinakehitys ja hyödyntää julkisen ja yksityisen varastoinnin, intervention ja markkinoilta irrottamisen kaltaisia välineitä, jotka on otettava tarvittaessa käyttöön äärimmäisiä hintojen vaihteluita vastaan ja nopeaksi kriisinhallintavälineeksi; katsoo siksi, että EU:n talousarvioon olisi luotava omaksi budjettikohdakseen erityisvaraus, joka voitaisiin ottaa nopeasti käyttöön ilmeneviin kriiseihin vastaamiseksi;

80.  toteaa, että näiden toimien tueksi olisi otettava käyttöön välineitä, joilla vähennetään vaihtelevuutta ja luodaan vakaat olot maatalouden liiketoiminnalle ja suunnittelulle; katsoo, että olisi myös harkittava yleisten satovakuutusjärjestelmien, futuurimarkkinoiden ja keskinäisten rahastojen kaltaisia uusia innovatiivisia taloudellisia ja rahoitusvälineitä, joilla selvitään äärimmäisistä markkina- tai ilmasto-olosuhteista mutta ei haitata kehitteillä olevia yksityisiä järjestelyjä;

81.  katsoo, että kyky kehittää tuotantopotentiaalia saattaa olla arvokas kestävää kasvua edistävä väline useilla maatalousaloilla;

82.  toteaa, että markkinatoimenpiteiden täydennykseksi on kiireellisesti vahvistettava alkutuottajien asemaa elintarvikeketjussa monilla toimilla, joilla käsitellään avoimuutta, sopimussuhteita ja sopimattomia kaupallisia menettelyitä; katsoo, että kilpailusääntöjen mahdollisia mukautuksia olisi myös tutkittava, jotta mahdollistetaan alkutuottajajärjestöjen toiminnan tehostuminen sekä tarvittaessa niiden koon kasvaminen, ja että niille olisi annettava laajemmat neuvotteluvaltuudet edustaa tärkeimpiä vähittäiskauppiaita ja jalostajia; kehottaa tässä yhteydessä harkitsemaan kansallisten asiamiesten ja/tai eurooppalaisen asiamiehen nimittämistä ratkaisemaan elintarvikeketjun toimijoiden välisiä kiistoja;

83.  muistuttaa, että WTO-sitoumukset huomioon ottaen vientitukien asteittaista poistamista nykyisten markkinavälineiden joukosta pitäisi edelleen jatkaa EU:ssa rinnan WTO-kumppaneiden vastaavien toimenpiteiden kanssa;

84.  uskoo, että Euroopan maatalouden kilpailukykyä on vahvistettava yhteisössä ja muualla, jotta voidaan löytää tapoja selvitä tulevaisuuden merkittävimmistä haasteista, kuten elintarviketurvasta EU:ssa, elintarvikkeiden toimittamisesta koko maailman väkiluvun kasvaessa, ympäristön huomioon ottamisesta, elävän luonnon monimuotoisuudesta ja ilmastonmuutoksen torjunnasta;

85.  muistuttaa, että EU voi rahoittaa Euroopan maissa ja kolmansissa maissa toteuttavia tiedotustoimia ja toimia, joilla EU:n maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden etuja mainostetaan Euroopassa ja kaikkialla maailmassa; katsoo, että näiden myynninedistämismäärärajojen määrää olisi tarkistettava, jotta EU:n maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden näkyvyyttä voidaan parantaa EU:n ja kolmansien maiden markkinoilla; katsoo, että mainittuja myynninedistämistoimia olisi käytettävä laajemmin ja että niitä olisi sovellettava laajemmin ja tehokkaammin uuden YMP:n puitteissa;

86.  katsoo, että YMP:llä on mahdollistettava, että kaikkien kuluttajien ja erityisesti köyhimpien kuluttajien saatavilla on terveellisempää ravintoa kohtuuhintaisesta ja monipuolisemmasta tuotevalikoimasta; katsoo, että köyhyyden torjumiseksi ja kansanterveyden parantamiseksi on jatkettava kaikkein varattomimmille tarkoitettuja tukiohjelmia ja laajennettava ohjelmia, joilla pyritään lisäämään hedelmien ja vihannesten kulutusta kouluissa;

87.  katsoo, että uuden YMP:n suunnittelun ja täytäntöönpanon ytimessä olisi oltava yksinkertaisuus, suhteellisuus sekä byrokratian ja hallintokustannusten vähentäminen;

YMP, monivuotinen rahoituskehys ja vuosittainen talousarviomenettely

88.  korostaa, että YMP:n uusien tavoitteiden osalta on tärkeää tarjota riittävä rahoitus uudelle monivuotiselle rahoituskehykselle, jotta politiikkaa voidaan tukea tehokkaammin ottaen huomioon suuret haasteet, jotka tämän EU:n elintarviketurvan kannalta keskeisen alan on kohdattava lähivuosina;

89.  palauttaa mieliin, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen neljän vuoden aikana oli mahdollista sopia vuosittaisista talousarvioista ainoastaan käyttämällä eri otsakkeissa olevaa liikkumavaraa tai turvautumalla 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 23 kohdassa tarkoitettuun uudelleentarkasteluun ja käyttämällä otsakkeen 2 enimmäismäärien puitteissa käytettävissä olevaa liikkumavaraa muiden EU:n prioriteettien rahoittamiseen; muistuttaa, että varainhoitovuodesta 2011 nykyisen rahoituskehyksen päättymiseen asti (2013) otsakkeen 2 liikkumavara on äärimmäisen rajallinen;

90.  korostaa, että monivuotisen rahoituskehyksen oikeudellinen sitovuus edellyttää joustavampia täytäntöönpanojärjestelyjä, jotta unioni voisi reagoida yllättäviin tapahtumiin riittävän joustavasti ja tehokkaasti;

91.  kiinnittää huomiota Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan komissio ei voi muuttaa talousarvioesitystä sen jälkeen, kun sovittelukomitea on kutsuttu koolle; palauttaa mieliin, että komission on syksyllä esitettävä oikaisukirjelmä maataloutta koskevan ennusteen päivittämiseksi; vaatii, että oikaisukirjelmän olisi oltava saatavilla ennen Euroopan parlamentin äänestystä; pyytää asiasta vastaavia valiokuntiaan laatimaan sisäisen menettelyn, jonka avulla määritellään parlamentin kanta sovittelukomitean kokoukseen;

92.  palauttaa mieliin, että Euroopan parlamentin käyttöön ottamat pilottihankkeet ja valmistelutoimet ovat muodostuneet tärkeiksi välineiksi määriteltäessä poliittisia prioriteetteja ja laadittaessa sellaisia uusia aloitteita, jotka usein kehittyvät EU:n toimiksi ja ohjelmiksi esimerkiksi maatalouden ja maaseudun kehittämisen alalla; katsoo, että pilottihankkeilla ja valmistelutoimilla voitaisiin myös tulevaisuudessa testata uusia uudistusajatuksia;

93.  kehottaa komissiota ottamaan Euroopan parlamentin suositukset täysimääräisesti huomioon työstäessään tiedonantoaan ja laatiessaan lainsäädäntöehdotuksiaan;

o
o   o

94.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) AGRI_DT (2010)439305. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0101. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0131. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0088. (5) Katso mietinnön A7-0204/2010 liitteenä oleva kaavio 1. (6) Katso mietinnön A7-0204/2010 liitteenä oleva kaavio 2. (7) Katso mietinnön A7-0204/2010 liitteenä oleva kaavio 3. (8) Katso mietinnön A7-0204/2010 liitteenä oleva kaavio 4. (9) Katso mietinnön A7-0204/2010 liitteenä oleva kaavio 5.