Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 9. maaliskuuta 2010 - Strasbourg
Välillisten rahoituspalveluiden (FISIM) kohdentaminen Euroopan yhteisöjen talousarvion ja sen omien varojen tarkoituksiin käytettävän bruttokansantulon (BKTL) määrittämiseksi *
 Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: Saksa - irtisanomiset
 Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: Liettua - irtisanomiset
 Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: Liettua - rakennusala
 Koillis-Atlantin rannikkojen ja vesien suojelemisesta pilaantumiselta tehty yhteistyösopimuksen lisäpöytäkirja ***
 Kuluttajansuoja
 SOLVIT
 Lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavat eläinten terveyttä koskevat vaatimukset ***I
 Liikkuvuus pitkäaikaista oleskelua varten myönnetyn viisumin nojalla ***I
 Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2008
 Sisämarkkinoiden tulostaulu

Välillisten rahoituspalveluiden (FISIM) kohdentaminen Euroopan yhteisöjen talousarvion ja sen omien varojen tarkoituksiin käytettävän bruttokansantulon (BKTL) määrittämiseksi *
PDF 191kWORD 39k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi välillisten rahoituspalveluiden (FISIM) kohdentamisesta Euroopan yhteisöjen talousarvion ja sen omien varojen tarkoituksiin käytettävän bruttokansantulon (BKTL) määrittämiseksi (KOM(2009)0238 – C7-0049/2009 – 2009/0068(CNS))
P7_TA(2010)0041A7-0022/2010

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2009)0238),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 29. syyskuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/597/EY, Euratom(1) 2 artiklan 7 kohdan toisen alakohdan ja Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7. kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/436/EY, Euratom(2) 2 artiklan 7 kohdan toisen alakohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0022/2010),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus päätökseksi
2 artikla
2 artikla
Poistetaan.
Välillisten rahoituspalvelujen kohdentamista 1 artiklan mukaisesti sovelletaan päätökseen 2000/597/EY, Euratom 1 päivästä tammikuuta 2005 31 päivään joulukuuta 2006.
Tarkistus 2
Ehdotus päätökseksi
3 artikla
Välillisten rahoituspalvelujen kohdentamista 1 artiklan mukaisesti sovelletaan päätökseen 2007/436/EY, Euratom 1 päivästä tammikuuta 2007.
Välillisten rahoituspalvelujen kohdentamista 1 artiklan mukaisesti sovelletaan päätökseen 2007/436/EY, Euratom 1 päivästä tammikuuta 2010.

(1) EYVL L 253, 7.10.2000, s. 42.
(2) EUVL L 163, 23.6.2007, s. 17.


Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: Saksa - irtisanomiset
PDF 209kWORD 46k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (KOM(2010)0007 – C7-0011/2010 – 2010/0005(BUD))
P7_TA(2010)0042A7-0020/2010

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0007 – C7-0011/2010),

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(2) (EGR-asetus),

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0020/2010),

A.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön asianmukaiset lainsäädännölliset ja talousarviota koskevat välineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä integroitumaan uudelleen työmarkkinoille,

B.   katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille tulisi olla dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa on sovittu EGR:n varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta,

C.   ottaa huomioon, että Saksa on pyytänyt apua tapauksissa, jotka koskevat autoteollisuuden irtisanomisia, joita on toteutettu yhdessä yhtiössä – Karmann Group(3),

D.   ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit,

1.   pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin EGR:n varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi;

2.   palauttaa mieliin, että toimielimet ovat sitoutuneet varmistamaan, että EGR:n varojen käyttöönottoa koskevien päätösten tekemiseen sovelletaan sujuvaa ja nopeaa menettelyä, jotta globalisaation seurauksena irtisanotuille yksittäisille työntekijöille voidaan tarjota kertaluonteista ja ajallisesti rajoitettua tukea;

3.   korostaa, että Euroopan unionin olisi käytettävä kaikki keinonsa maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin vaikutusten lieventämiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että EGR:n rooli voi olla ratkaiseva irtisanottujen työntekijöiden uudelleen integroitumisessa työmarkkinoille;

4.   korostaa, että EGR-asetuksen 6 artiklan mukaisesti olisi varmistettava, että EGR:stä tuetaan työttömäksi jääneiden yksittäisten työntekijöiden integroitumista uudelleen työelämään; toistaa, että EGR:n tuki ei voi korvata toimia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulle, eikä EGR:stä rahoiteta myöskään yritysten tai toimialojen rakenneuudistuksia;

5.   kehottaa komissiota sisällyttämään EGR:n varojen käyttöönottamista koskeviin ehdotuksiin sekä vuosikertomuksiinsa tarkat tiedot Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) ja muista rakennerahastoista saadusta täydentävästä rahoituksesta;

6.   muistuttaa, että komission ei pidä EGR:n varojen käyttöönoton yhteydessä järjestelmällisesti siirtää maksumäärärahoja ESR:stä, sillä EGR luotiin erilliseksi erityisvälineekseen, jolla on omat tavoitteensa ja määräaikansa;

7.   korostaa, että EGR:n toimivuutta ja lisäarvoa olisi arvioitava 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisten ohjelmien ja muiden välineiden yleisarvioinnissa samalla kun kauden 2007–2013 monivuotisesta rahoituskehyksestä tehdään väliarviointi;

8.   panee merkille, että komission uusissa ehdotuksissa päätökseksi EGR:n varojen käyttöönottamisesta viitataan vain yhden jäsenvaltion hakemukseen, kuten parlamentti on toivonut;

9.   hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

10.   kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

11.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottavat huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4) ja erityisesti sen 28 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(5) ja erityisesti sen 12 artiklan 3 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan globalisaatiorahasto, jäljempänä ”EGR”, on perustettu lisätuen tarjoamiseksi irtisanotuille työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden huomattavien rakenteellisten muutosten seurauksista, ja heidän auttamisekseen työmarkkinoille uudelleen integroitumisessa.

(2)  EGR:n toimialaa laajennettiin niin, että 1 päivästä toukokuuta 2009 alkaen toimitettujen hakemusten johdosta tukea voidaan myöntää työntekijöille, jotka on irtisanottu maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin suorana seurauksena.

(3)  Toukokuun 17 päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisesti EGR:n varoja voidaan ottaa käyttöön vuosittain enintään 500 miljoonaa euroa.

(4)  Saksa esitti 13 päivänä elokuuta 2009 hakemuksen EGR:n varojen käyttöönottamiseksi autoteollisuudessa toteutettujen irtisanomisten vuoksi ja toimitti sitä täydentäviä lisätietoja 23 päivään lokakuuta 2009 asti. Koska hakemus on asetuksen (EY) N:o 1927/2006 10 artiklassa säädettyjen rahoitustuen vahvistamista koskevien vaatimusten mukainen, komissio ehdottaa, että EGR:stä otetaan käyttöön 6 199 341 euroa.

(5)  Tämän vuoksi EGR:stä olisi otettava käyttöön varoja rahoitustuen antamiseksi Saksan hakemuksen perusteella,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Euroopan globalisaatiorahastosta otetaan käyttöön 6 199 341 euroa maksusitoumusmäärärahoina ja maksumäärärahoina osana varainhoitovuotta 2010 koskevaa Euroopan unionin yleistä talousarviota.

2 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(2) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.
(3) EGF/2009/013 DE/Karmann.
(4) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(5) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.


Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: Liettua - irtisanomiset
PDF 210kWORD 47k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi globalisaatioon mukautumista tukevan eurooppalaisen rahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (KOM(2010)0008 – C7-0012/2010 – 2010/0003(BUD))
P7_TA(2010)0043A7-0021/2010

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0008 – C7-0012/2010),

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(2) (EGR-asetus),

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0021/2010),

A.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön asianmukaiset lainsäädännölliset ja talousarviota koskevat välineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille,

B.   katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille tulisi olla dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa on sovittu EGR:n varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta,

C.   ottaa huomioon, että Liettua on pyytänyt apua tapauksissa, jotka koskevat jääkaappiteollisuuden irtisanomisia, joita on toteutettu yhdessä yrityksessä – ”AB Snaigė plc” – ja kahdessa sen toimittajayrityksessä(3),

D.   ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit,

1.   pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin EGR:n varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi;

2.   palauttaa mieliin, että toimielimet ovat sitoutuneet varmistamaan, että EGR:n varojen käyttöönottoa koskevien päätösten tekemiseen sovelletaan sujuvaa ja nopeaa menettelyä, jotta globalisaation seurauksena irtisanotuille yksittäisille työntekijöille voidaan tarjota kertaluonteista ja ajallisesti rajoitettua tukea;

3.   korostaa, että Euroopan unionin olisi käytettävä kaikki keinonsa maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin vaikutusten lieventämiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että EGR:n rooli voi olla ratkaiseva irtisanottujen työntekijöiden uudelleen integroitumisessa työmarkkinoille;

4.   korostaa, että EGR-asetuksen 6 artiklan mukaisesti olisi varmistettava, että EGR:stä tuetaan työttömäksi jääneiden yksittäisten työntekijöiden integroitumista uudelleen työelämään; toistaa, että EGR:n tuki ei voi korvata toimia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulle, eikä EGR:stä rahoiteta myöskään yritysten tai toimialojen rakenneuudistuksia;

5.   kehottaa komissiota sisällyttämään EGR:n varojen käyttöönottamista koskeviin ehdotuksiin sekä vuosikertomuksiinsa tarkat tiedot Euroopan sosiaalirahastosta ja muista rakennerahastoista saadusta täydentävästä rahoituksesta;

6.   muistuttaa, että komission ei pidä EGR:n varojen käyttöönoton yhteydessä järjestelmällisesti siirtää maksumäärärahoja Euroopan sosiaalirahastosta, sillä EGR luotiin erilliseksi erityisvälineekseen, jolla on omat tavoitteensa ja määräaikansa;

7.   katsoo, että EGR:n toimivuutta ja rahoitusta olisi arvioitava 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisessa ohjelmien ja muiden välineiden yleisarvioinnissa samalla kun kauden 2007–2013 monivuotisesta rahoituskehyksestä tehdään väliarviointi;

8.   panee merkille, että komission uusissa ehdotuksissa päätökseksi EGR:n varojen käyttöönottamisesta viitataan vain yhden jäsenvaltion hakemukseen, kuten parlamentti on toivonut;

9.   hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

10.   kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

11.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

globalisaatioon mukautumista tukevan eurooppalaisen rahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottavat huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4) ja erityisesti sen 28 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(5) ja erityisesti sen 12 artiklan 3 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan globalisaatiorahasto, jäljempänä ”EGR”, on perustettu lisätuen tarjoamiseksi irtisanotuille työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden huomattavien rakenteellisten muutosten seurauksista, ja heidän auttamisekseen työmarkkinoille uudelleen integroitumisessa.

(2)  EGR:n toimialaa laajennettiin niin, että 1 päivästä toukokuuta 2009 alkaen toimitettujen hakemusten johdosta tukea voidaan myöntää työntekijöille, jotka on irtisanottu maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin seurauksena.

(3)  Toukokuun 17 päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisesti EGR:n varoja voidaan ottaa käyttöön vuosittain enintään 500 miljoonaa euroa.

(4)  Liettua esitti 23 päivänä heinäkuuta 2009 hakemuksen EGR:n varojen käyttöönottamiseksi AB Snaigė plc:n ja sen kahden toimittajan toteuttamien irtisanomisten vuoksi. Koska hakemus on asetuksen (EY) N:o 1927/2006 10 artiklassa säädettyjen rahoitustuen vahvistamista koskevien vaatimusten mukainen, komissio ehdottaa, että varoja otetaan käyttöön 258 163 euroa.

(5)  Tämän vuoksi EGR:stä olisi otettava käyttöön varoja rahoitustuen antamiseksi Liettuan hakemuksen perusteella,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) otetaan käyttöön 258 163 euroa maksusitoumusmäärärahoina ja maksumäärärahoina osana varainhoitovuotta 2010 koskevaa Euroopan unionin yleistä talousarviota.

2 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(2) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.
(3) EGF/2009/010 LT/Snaigė.
(4) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(5) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.


Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: Liettua - rakennusala
PDF 209kWORD 45k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (KOM(2010)0009 – C7-0013/2010 – 2010/0002(BUD))
P7_TA(2010)0044A7-0019/2010

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0009 – C7-0013/2010),

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(2) (EGR-asetus),

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0019/2010),

A.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön asianmukaiset lainsäädännölliset ja talousarviota koskevat välineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä integroitumaan uudelleen työmarkkinoille,

B.   katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille tulisi olla dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa on sovittu EGR:n varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta,

C.   ottaa huomioon, että Liettua on pyytänyt EGR:lta apua tapauksissa, jotka koskevat irtisanomisia, joita on toteutettu 128:ssa talonrakennusteollisuuden yrityksessä(3),

D.   ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit,

1.   pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin EGR:n varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi;

2.   palauttaa mieliin, että toimielimet ovat sitoutuneet varmistamaan, että EGR:n varojen käyttöönottoa koskevien päätösten tekemiseen sovelletaan sujuvaa ja nopeaa menettelyä, jotta globalisaation seurauksena irtisanotuille yksittäisille työntekijöille voidaan tarjota kertaluonteista ja ajallisesti rajoitettua tukea;

3.   korostaa, että Euroopan unionin olisi käytettävä kaikki keinonsa maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin vaikutusten lieventämiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että EGR:n rooli voi olla ratkaiseva irtisanottujen työntekijöiden uudelleen integroitumisessa työmarkkinoille;

4.   korostaa, että EGR-asetuksen 6 artiklan mukaisesti olisi varmistettava, että EGR:stä tuetaan työttömäksi jääneiden yksittäisten työntekijöiden integroitumista uudelleen työelämään; toistaa, että EGR:n tuki ei voi korvata toimia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulle, eikä EGR:stä rahoiteta myöskään yritysten tai toimialojen rakenneuudistuksia;

5.   kehottaa komissiota sisällyttämään EGR:n varojen käyttöönottamista koskeviin ehdotuksiin sekä vuosikertomuksiinsa tarkat tiedot Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) ja muista rakennerahastoista saadusta täydentävästä rahoituksesta;

6.   muistuttaa, että komission ei pidä EGR:n varojen käyttöönoton yhteydessä järjestelmällisesti siirtää maksumäärärahoja ESR:sta, sillä EGR luotiin erilliseksi erityisvälineekseen, jolla on omat tavoitteensa ja määräaikansa;

7.   katsoo, että EGR:n toimivuutta ja rahoitusta olisi arvioitava 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisten ohjelmien ja muiden välineiden yleisarvioinnissa samalla kun kauden 2007–2013 monivuotisesta rahoituskehyksestä tehdään väliarviointi;

8.   panee merkille, että komission uusissa ehdotuksissa päätökseksi EGR:n varojen käyttöönottamisesta viitataan vain yhden jäsenvaltion hakemukseen, kuten parlamentti on toivonut;

9.   hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

10.   kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

11.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottavat huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4) ja erityisesti sen 28 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(5) ja erityisesti sen 12 artiklan 3 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan globalisaatiorahasto, jäljempänä ”EGR”, on perustettu lisätuen tarjoamiseksi irtisanotuille työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden huomattavien rakenteellisten muutosten seurauksista, ja heidän auttamisekseen työmarkkinoille uudelleen integroitumisessa.

(2)  EGR:n toimialaa laajennettiin niin, että 1 päivästä toukokuuta 2009 alkaen toimitettujen hakemusten johdosta tukea voidaan myöntää työntekijöille, jotka on irtisanottu maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin seurauksena.

(3)  Toukokuun 17 päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisesti EGR:n varoja voidaan ottaa käyttöön vuosittain enintään 500 miljoonaa euroa.

(4)  Liettua esitti 23 päivänä syyskuuta 2009 hakemuksen EGR:n varojen käyttöönottamiseksi talonrakennusteollisuuden irtisanomisten vuoksi. Koska hakemus on asetuksen (EY) N:o 1927/2006 10 artiklassa säädettyjen rahoitustuen vahvistamista koskevien vaatimusten mukainen, komissio ehdottaa, että EGR:sta otetaan käyttöön 1 118 893 euroa.

(5)  Tämän vuoksi EGR:sta olisi otettava käyttöön varoja rahoitustuen antamiseksi Liettuan hakemuksen perusteella,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) otetaan käyttöön 1 118 893 euroa maksusitoumusmäärärahoina ja maksumäärärahoina osana varainhoitovuotta 2010 koskevaa Euroopan unionin yleistä talousarviota.

2 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(2) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.
(3) EGF/2009/017 LT/Talonrakentaminen.
(4) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(5) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.


Koillis-Atlantin rannikkojen ja vesien suojelemisesta pilaantumiselta tehty yhteistyösopimuksen lisäpöytäkirja ***
PDF 183kWORD 30k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Koillis-Atlantin rannikkojen ja vesien suojelemisesta pilaantumiselta tehdyn yhteistyösopimuksen lisäpöytäkirjan vahvistamisesta Euroopan yhteisön puolesta (KOM(2009)0436 – C7-0163/2009 – 2009/0120(NLE))
P7_TA(2010)0045A7-0009/2010

(Hyväksyntämenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2009)0436),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohdan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan sekä 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0163/2009),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 196 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suosituksen (A7-0009/2010),

1.   hyväksyy lisäpöytäkirjan vahvistamisen;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


Kuluttajansuoja
PDF 155kWORD 78k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 kuluttajansuojasta (2009/2137(INI))
P7_TA(2010)0046A7-0024/2010

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 28. tammikuuta 2009 annetun komission tiedonannon yhteismarkkinoiden seurannasta kuluttajan kannalta: toinen kuluttajamarkkinoiden tulostaulu (KOM(2009)0025) ja samaa asiaa tarkemmin käsittelevän komission työasiakirjan (SEC(2009)0076),

–   ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanosta (KOM(2009)0330),

–   ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2009 annetun komission kertomuksen kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27. lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 (”asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä”) soveltamisesta (KOM(2009)0336),

–   ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon yhdenmukaisesta menetelmästä kuluttajavalitusten luokittelua ja ilmoittamista varten (KOM(2009)0346 ja asiaa koskevan komission suositusluonnoksen (SEC(2009)0949),

–   ottaa huomioon 22. syyskuuta 2009 julkaistun komission työasiakirjan, joka koskee kuluttajamarkkinoiden tulostaulua ja vähittäisrahoituspalvelujen seurantaa (SEC(2009)1251),

–   ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman kuluttajamarkkinoiden tulostaulusta(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A7-0024/2010),

A.   toteaa, että kuluttajamarkkinoiden tulostaululla (jäljempänä: tulostaulu) ja sisämarkkinoiden tulostaululla pyritään kohentamaan sisämarkkinoiden toimintaa ja saamaan ne reagoimaan paremmin kansalaisten odotuksiin ja huolenaiheisiin,

B.   ottaa huomioon, että seuraavaa komissiota varten laadituissa poliittisissa toimintalinjauksissa puheenjohtaja Barroso kehottaa omaksumaan järjestelmällisemmän ja kokonaisvaltaisemman lähestymistavan, esimerkiksi ”markkinaseuranta-aloitteen” kautta,

C.   ottaa huomioon, että EU:n 499 miljoonaa kuluttajaa ovat keskeisessä asemassa sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta ja pyrittäessä saavuttamaan Lissabonin ohjelman tavoitteita kasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn lisäämisestä, koska kuluttajien menot tuottavat puolet EU:n vauraudesta,

D.   katsoo, että vuoden 2020 jälkeisen Lissabonin strategian yhteydessä kuluttajapolitiikan suunnaksi olisi valittava kestävä kehitys, joka kunnioittaa ympäristöä ja ottaa huomioon sisämarkkinoiden sosiaalisen ulottuvuuden,

E.   toteaa, että kuluttajien tarpeisiin tehokkaasti reagoivat sisämarkkinat auttavat myös innovoivamman ja terveemmän talouden luomisessa, sillä koko taloudessa vaikuttavat tehokkaat ja reagointikykyiset kuluttajamarkkinat edistävät merkittävimmin kilpailukykyä ja kansalaisten hyvinvointia,

F.   katsoo, että hyvin toimivilla sisämarkkinoilla olisi tarjottava kuluttajille laajempaa laadukkaiden tuotteiden ja palvelujen valikoimaa kilpailukykyisin hinnoin ja huolehdittava samalla laadukkaasta kuluttajansuojasta,

G.   ottaa huomioon, että useimmat EU:n kansalaiset kohtaavat sisämarkkinat päivittäin juuri kuluttajina,

H.   katsoo sen, että kuluttajat ja yritykset ovat perillä kulloinkin voimassa olevan lainsäädännön mukaisista oikeuksistaan ja velvoitteistaan ja osaavat soveltaa niitä kaupallisissa liiketoimissaan, lisäävän kuluttajapolitiikan tehokkuutta,

I.   katsoo, että tehokkaasti toimivat markkinat edellyttävät luottavaisia, valistuneita ja voimaannutettuja kuluttajia, koska he palkitsevat niitä kauppiaita, jotka toimivat oikeudenmukaisesti ja tyydyttävät parhaiten kuluttajien tarpeet,

J.   katsoo, että aktiivinen kuluttajapolitiikka, jolla saadaan tietoa ja vaikutusmahdollisuuksia omaavia kuluttajia, jotka puolestaan vaativat korkealaatuisia tuotteita ja palveluja, on tärkeässä asemassa, kun tavoitteena on tehdä Euroopan unionista maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen, dynaaminen ja innovoiva,

K.   katsoo, että kuluttajien on vähittäismyyntimarkkinoiden ja etenkin palvelujen vähittäismyyntimarkkinoiden monipuolistuessa entistä hankalampaa tehdä tietoisia valintoja, kun he hankkivat tavaroita ja palveluja,

L.   katsoo, että yhteensovitettu lähestymistapa kuluttajavalistukseen on tarpeen, jotta kuluttajille annettaisiin mahdollisuus luottavaiseen toimintaan heidän käyttäessään oikeuksiaan,

M.   katsoo, että vaikka kuluttajilla on oikeus korvauksiin kun he ovat joutuneet laittomien käytänteiden uhreiksi, asian oikeuteen viemisellä on kuitenkin suuria esteitä, jotka johtuvat mittavista kustannuksista, menettelyjen pitkäkestoisuudesta ja monimutkaisuudesta sekä käräjöinnin riskeistä,

N.   ottaa huomioon, että tulostaulun mukaan ainoastaan neljä kymmenestä kuluttajasta pitää myyjien ja palveluntarjoajien kanssa syntyvien kiistojen vaihtoehtoisia ratkaisumenetelmiä helppoina, ja että ainoastaan kolme kymmenestä pitää asian ratkaisemista tuomioistuimissa helppona,

O.   ottaa huomioon, että noin puolet valituksen tehneistä EU:n kuluttajista ei ole tyytyväinen tapaan, jolla heidän valitustaan on käsitelty, ja että ainoastaan puolet heistä ryhtyy asiassa lisätoimiin,

P.   toteaa, että talouskriisi on voimistanut sellaisiin pienituloisiin kuluttajaryhmiin kohdistuvia paineita, jotka käyttävät suurimman osan tuloistaan elintarvikkeisiin ja asumiseen, ja että yhä useammat kuluttajat ylivelkaantuvat tämän vuoksi,

Q.   ottaa huomioon, että kuluttajamarkkinoiden rajatylittävä ulottuvuus vahvistuu nopeasti sähköisen kaupankäynnin yleistyessä, mutta kuluttajat ovat edelleen haluttomia hyödyntämään markkinoiden integraation suomia etuja, koska he eivät luota siihen, että heidän oikeuksiaan suojataan yhtä hyvin, kun ostoksia tehdään rajojen yli, ja koska korvauksen saamista koskevan oikeuden suhteen vallitsee epävarmuus,

R.   katsoo, että korkeatasoinen kuluttajansuoja on ratkaisevassa asemassa rajat ylittävän kaupan kehittämisessä kuluttajien tarpeet täyttävillä yhtenäismarkkinoilla,

S.   ottaa huomioon, että kuluttajamarkkinoiden rajat ylittävän ulottuvuuden voimistuminen aiheuttaa uusia haasteita toimeenpanoviranomaisille, joiden toimintaa rajoittavat toimivaltarajat ja sääntely-ympäristön pirstaloituminen,

T.   katsoo, että komission ja kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten on tehostettava pyrkimyksiään hyvän kuluttajansuojan aikaansaamiseksi ja kuluttajien rohkaisemiseksi, jotta nämä hyödyntäisivät yhtenäismarkkinoita mahdollisimman hyvin,

U.   katsoo, että EU:n kuluttajansuojasäännöksistä ei ole juurikaan apua, jos niitä ei saateta asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, panna täytäntöön ja jos niiden noudattamista ei valvota asianmukaisesti kansallisella tasolla,

V.   katsoo, että kun kansallinen lainsäädäntö on saatettu voimaan, komission olisi autettava aktiivisesti kansallisia viranomaisia lainsäädännön asianmukaisessa soveltamisessa,

W.   katsoo, että nykyinen taloustaantuma on tehnyt vahvasta ja johdonmukaisesta voimaan saattamisesta entistä tärkeämpää, koska kriisi pahentaa kuluttajien haavoittuvuutta ja puutteellinen säännösten noudattaminen saattaa haitata kuluttajia vieläkin enemmän, samalla kun toimeenpanoviranomaisten resursseihin kohdistuva paine lisääntyy, jolloin niiden on harkittava huolellisesti tärkeysjärjestystä ja pyrittävä maksimoimaan toimiensa vaikutukset,

X.   katsoo, että Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit voivat edistää aktiivisesti kuluttajansuojalainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja voimaan saattamista, kun ne jatkavat tiivistä yhteistyötä toistensa kanssa,

Johdanto

1.   katsoo, että kuluttaja-asioita hoitavan komission jäsenen nimittäminen vuonna 2007, hänen voimakas henkilökohtainen panoksensa, huomattava avoimuutensa ja lukuisat aloitteensa ovat edistäneet omalta osaltaan Euroopan unionin kuluttajansuojapolitiikkaa ja kuluttaja-asioita, mikä on hyödyttänyt suuresti EU:n kansalaisia;

2.   epäilee, että kuluttaja-asioita koskevan vastuun jakaminen kahdelle komission jäsenelle saattaa johtaa niiden jäämiseen taka-alalle uudessa komissiossa, epäilee niin ikään, että vastaavasti uusi, eri pääosastoihin jakautuva organisatorinen rakenne johtaa kuluttajapolitiikan pirstoutumiseen ja haittaa kuluttajapolitiikan hallinnointia ja vaikuttavuutta;

3.   korostaa, että Lissabonin sopimuksen tultua voimaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 12 artiklassa vahvistetaan yleisesti sovellettavana määräyksenä, että kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset otetaan huomioon unionin muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että kuluttajien edut todella sisällytetään kaikkeen EU:n politiikkaan ja että vaikutustenarvioinnissa käsitellään kaiken uuden lainsäädännön ja politiikan, joka koskee välittömästi tai välillisesti kuluttajia, mahdollisia vaikutuksia; kehottaa kutakin komission asianomaista pääosastoa julkaisemaan vuosittain kertomuksen siitä, kuinka kuluttajapolitiikka sisällytetään sen vastuualueeseen;

4.   korostaa, että tarvitaan aktiivista kuluttajapolitiikkaa, jonka avulla kuluttajat voivat hyötyä sisämarkkinoista täysimääräisesti; katsoo, että aktiivinen kuluttajapolitiikka on entistä tärkeämpää näinä talouskriisin aikoina, jotta voidaan tukea sosiaalipolitiikkaa kasvavan epätasa-arvoisuuden torjumisessa ja suojella heikommassa asemassa olevia kuluttajia ja pienituloisia;

5.   korostaa, että kuluttajien olisi voitava tehdä tietoisia valintoja, eivätkä tuottajat saa lannistaa heitä psykologiaan perustuvilla pakkauksillaan, joissa tuotteista esitetään houkuttelevia ja harhaanjohtavia tietoja, koska näin saadaan kauppiaat kilpailemaan keskenään ja parantamaan tarjottujen tavaroiden ja palvelujen laatua ja pitämään hinnat kilpailukykyisinä;

6.   katsoo, että yritysmaailman omaksuma vastuullinen asenne, johon kuuluu yritysvastuuperiaatteen, kilpailusääntöjen ja kuluttajien taloudellisten etujen kunnioittaminen, auttaisi kuluttajien luottamuksen rakentamisessa;

7.   toistaa, että kuluttajajärjestöjen asema on ratkaiseva, sillä ne voivat varoittaa viranomaisia kuluttajien arjessa ilmenevistä ongelmista, ja että näiden järjestöjen olisi optimoitava käytössään olevat välineet, kun ne pyrkivät tehostamaan toimintakapasiteettiaan EU:n tasolla ja kansallisella tasolla; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kuluttajajärjestöjä kuullaan asianmukaisesti päätöksentekoprosessin kaikissa vaiheissa ja kun kuluttajansuojalainsäädäntöä siirretään osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön;

8.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kuluttajavalistusta ja -koulutusta kaiken ikää, jotta kuluttajien asema vahvistuisi; kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että erityisesti nuorille kuluttajille annetaan selkeitä ja ymmärrettäviä tietoja heille suunnatuista tuotteista ja palveluista; kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään kuluttajanäkökohdat kansallisiin opetussuunnitelmiin kaikilla opetuksen tasoilla, jotta lapset osaisivat myöhemmin tehdä päätöksiä monimutkaisissa asioissa, ja harkitsemaan vanhemmille ja aikuisille kuluttajille suunnattuja koulutusohjelmia, jotta pidemmällä aikavälillä kehitettäisiin ja lujitettaisiin kuluttajatietoisuutta; huomauttaa, että kyseisten suunnitelmien on vastattava koulutettavien oppimistarpeita ja -kykyjä kullakin tasolla, jolla niitä toteutetaan, ja samanaikaisesti on hyödynnettävä nykyaikaisia opetusmenetelmiä, jotka perustuvat henkilökohtaisten kokemusten ja esimerkkien käyttöön; muistuttaa, että valistuneet ja oikeuksiinsa perehtyneet kuluttajat, jotka tietävät kenen puoleen on käännyttävä, kun säännöksiä ei ole noudatettu, ovat tärkeitä sääntöjenvastaisen toiminnan havaitsemiseksi;

9.   korostaa tarvetta edistää kestävää kuluttamista ja painottaa, että sekä palvelujen tarjoajia/vähittäiskauppiaita että kuluttajia olisi valistettava ja heille olisi tiedotettava paremmin siitä, mistä kestävässä kulutuksessa on kyse, jotta he omaksuisivat kyseisenlaisia käytäntöjä;

10.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään kohdennetun viestintästrategian, jolla valistetaan EU:n kansalaisia riskeistä ja heidän oikeuksistaan kuluttajina, ja johon kuuluvat erityisesti käyttäjäystävälliset internet-portaalit, valistuskampanjat ja paikalliset, alueelliset ja kansalliset tiedotuspisteet; korostaa, että heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien tavoittamiseksi on käytettävä erityisiä viestintäkeinoja ja valvottava niiden elinten luotettavuutta, uskottavuutta ja puolueettomuutta, joiden tehtäväksi tiedotusvälineiden hallinta ja organisointi on annettu;

Kuluttajamarkkinoiden tulostaulu

11.   muistuttaa, että tulostaulu on merkittävä väline kuluttajamarkkinoiden seurannan parantamiseksi ja hyödyllisten välineiden tarjoamiseksi paremman poliittisen päätöksenteon ja sääntelyn varmistamiseen ja myös kansalaisten vakuuttamiseen siitä, että heidän huolenaiheisiinsa kiinnitetään asianmukaisesti huomiota;

12.   pitää myönteisinä tulostaulussa esitettyä viittä pääilmaisinta – valitukset, hinnat, tyytyväisyys, palveluntarjoajana vaihtaminen ja turvallisuus – jotka ovat ratkaisevia arvioitaessa, mitkä markkinat saattavat toimia virheellisesti kuluttajien talouden ja sosiaalisen näkökulman kannalta; katsoo kuitenkin, että olisi sovellettava myös sellaisia kriteerejä, joilla voidaan mitata tuotteiden ja palvelujen soveltuvuutta kestävän kehityksen tavoitteen perusteella;

13.   katsoo, että vaikka mainitut viisi ilmaisinta eivät kata kaikkia kuluttajanäkökohtia, ne tarjoavat riittävän perustan painopisteiden asettamiselle ja tarvittavien, jatkoanalyyseja koskevien päätelmien tekemiselle, sikäli kuin jäsenvaltioiden toimittamat tiedot ovat täydellisiä ja ne voidaan yhdistää helposti verrattavalla tavalla;

14.   katsoo, että valituksista, hinnoista, tyytyväisyydestä, palveluntarjoajan vaihtamisesta ja turvallisuudesta saatu nykyinen näyttö ei edelleenkään riitä lopullisten päätelmien tekemiseen, vaan on saatava lisää korkealaatuisia tietoja vankan tietopohjan kehittämiseksi kuluttajista; korostaa, että siksi on jatkettava ilmaisimien kehittämistä ja tiedon keräämistä siten, että otetaan huomioon kansallisten järjestelmien erot;

15.   ehdottaa, että komission olisi sitten, kun viiden pääilmaisimen ja niihin liittyvien metodien kehittäminen on edennyt niin pitkälle, että saadaan korkealaatuisia tuloksia, tarkasteltava mahdollisuutta sisällyttää tulostauluun täydentäviä pitkän aikavälin ilmaisimia, kuten ilmaisimia, jotka koskevat markkinaosuuksia, laatua, mainontaa, tarjousten avoimuutta ja vertailtavuutta, ilmaisimia, jotka koskevat voimaan saattamista ja kuluttajien voimaantumista, yhteiskunnallisia, ympäristöön liittyviä ja eettisiä ilmaisimia sekä indikaattoreita, joilla mitataan oikaisunhakutoimia ja kuluttajille koituvia haittoja; katsoo kuitenkin, että tämä olisi toteutettava vaiheittain, niin että tulostaulu pysyisi fokusoituna ja luettavana ja jotta voitaisiin varmistaa kattavampi lähestymistapa kuluttajasuojaan ja antaa kuluttajille mahdollisuus hyötyä täysimääräisesti sisämarkkinoiden tarjoamista eduista;

16.   toistaa, että tulostaulun olisi katettava kaikki kuluttajamenojen pääkategoriat, jotta voidaan tunnistaa ongelmallisimmat markkinat ja luoda perusta yksityiskohtaisemmalle sektorianalyysille erityisesti tapauksissa, jotka paljastavat eri markkinoille yhteisiä ongelmia; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tulostaulun jatkokehittämiseen saadaan riittävästi rahoitusta ja henkilöstöä;

17.   ottaa huomioon, että kuluttajat eivät ole yhtä tyytyväisiä palveluihin kuin tavaroihin ja että heillä on enemmän ongelmia palvelujen kanssa, mikä osoittaa, että palveluja koskevat sopimussuhteet ja palvelujen tarjoaminen ovat monimutkaisempia kuin tavaroita koskevat sopimussuhteet ja tavaroiden tarjoaminen; kehottaa komissiota laatimaan perusteellisia analyyseja kaikista tulostaulussa esitetyistä ongelma-aloista; pyytää komissiota myös varmistamaan, että tällaisten toimenpiteiden jatkona esitetään tarvittaessa erityisiä lainsäädäntöaloitteita ja toimenpidesuosituksia jäsenvaltioille sekä annetaan palautetta parlamentille;

18.   panee tyytyväisenä merkille, että komissio on tehnyt laadukasta työtä kuluttajille tarjottavien rahoituspalvelujen hinnoista tekemässään selvityksessä, joka julkaistiin tulostaulun jatkotoimena; panee niin ikään merkille rahoituspalvelujen alalla esiintyvät ongelmat, joita rahoituskriisi on pahentanut entisestään; panee merkille selvityksen ansiosta tehdyt havainnot, jotka ovat paljastaneet vakavia ongelmia käyttötileihin liittyvien maksujen avoimuudessa ja vertailtavuudessa Euroopan unionissa; katsoo, että tästä on tehtävä asianmukaiset johtopäätökset, sillä ala kaipaa parempaa sääntelyä;

19.   korostaa, että vaikka kuluttajien tekemät valitukset ovatkin merkittäviä markkinoiden virheiden havaitsemiseksi, valitusten tekemättömyys ei välttämättä tarkoita, että markkinat toimisivat hyvin, koska eräiden jäsenvaltioiden kuluttajat eivät ole yhtä hanakoita tekemään valituksia, mikä johtuu kulutusperinteistä tai siitä, että valitusten läpimenoon ei juurikaan uskota; tähdentää toisaalta, että jossain yksittäisessä jäsenvaltiossa tehtyjen valitusten suurta lukumäärää ei pidä välttämättä tulkita markkinoiden epäonnistumiseksi, vaan kyse saattaa olla valituksia käsittelevien elinten tehokkuudesta tai kuluttajien oikeuksia koskevasta äskettäin toteutetusta valistuskampanjasta;

20.   toteaa, että EU:ssa on yli 700 kuluttajien valituksia käsittelevää muuta kuin valtiollista organisaatiota, mutta niiden toimintatavat poikkeavat huomattavasti toisistaan ja melko harvat organisaatiot keräävät tietoja valituksen luonteesta ja asianomaisesta alasta; katsoo, että tämä saattaa kyllä riittää neuvojen ja tietojen antamiseen, mutta se ei mitenkään riitä markkinoiden mahdollisten epäonnistumisten yksilöintiin kuluttajien näkökulmasta; kehottaa siksi kaikkia valituksia käsitteleviä elimiä omaksumaan yhdenmukaistetut menetelmät kuluttajien tekemien valitusten luokittelemiseksi ja niistä raportoimiseksi ja kannustaa niitä raportoimaan valituksista, jotka koskevat kaikkia komission suositusluonnoksessa ehdotettuja aloja, vaikka niistä raportoiminen on suositeltua ja siten vapaaehtoista; uskoo, että yhdenmukaistetun menetelmän kehittäminen antaa jäsenvaltioille eväät tarkoituksenmukaisempien tietojen kokoamiseen ja monipuolisemman kuvan luomiseen kansallisista kuluttajamarkkinoista, mikä johtaa koko EU:n kattavaan tietokantaan ja siten EU:ssa ilmenevien kuluttajaongelmien vertailun mahdollistamiseen;

21.   kiinnittää huomiota saatavilla olevien hintatietojen analysoitiin, koska eräiden tavaroiden ja palvelujen hinnoissa esiintyy selittämätöntä vaihtelua rajojen yli; katsoo, että vaikka hintaerot kytketään usein kysynnässä, menotasossa, veroissa tai kustannusrakenteissa ilmeneviin eroihin, ne osoittavat usein, että sisämarkkinat ovat pirstaloituneet tai eivät toimi kunnolla; ehdottaa, että kun tietyn tuotteen hinta ylittää viitearvon, on tarkasteltava tuonti- ja kuluttajahintojen suhdetta ja harkittava huolellisesti hintatasojen eroon vaikuttavia syitä;

22.   uskoo, että nyt saatavilla olevat hintatiedot eivät riitä sisämarkkinoiden asianmukaiseen seurantaan, ja kehottaa kansallisia tilastotoimistoja ja Eurostatia työskentelemään yhdessä komission kanssa ja antamaan lisää tietoja sekä kehittämään menetelmiä rinnasteisten ja edustavien tavaroiden ja palvelujen keskimääräisten hintojen keräämiseksi; muistuttaa tässä yhteydessä, että kansallisten tilastolaitosten on validoitava tietojen keruu sekä keskimääräisten hintojen laskeminen ja osallistuttava niihin nykyistä täysimääräisemmin; korostaa, että avoimempien hintatietojen esittäminen herättää kuluttajissa suurempaa luottamusta ja osoittaa myös, että heidän jokapäiväisten huolenaiheidensa suhteen ryhdytään toimiin;

23.   katsoo, että kuluttajien tyytyväisyys toimii merkittävänä ilmaisimena sille, miten hyvin tai huonosti markkinat toimivat kuluttajien kannalta; pyytää komissiota kehittämään menetelmiä ja mittaustekniikoita kuluttajien tyytyväisyyttä mittaavien selvitysten tekemiseksi ja uusien alojen kattamiseksi tulevaisuudessa;

24.   katsoo, että tarjoajan vaihtamisen mahdollisuus on markkinataloudessa ilmenevän kilpailun keskeinen piirre; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla helpotetaan kaikkien merkittävien vähittäispalvelujen vaihtamista;

25.   toteaa selvitysten osoittavan, että kuluttajien luottamus tuoteturvallisuuteen on yleisesti ottaen suuri, vaikka kuluttajien turvallisuuskäsitykset poikkeavat merkittävästi toisistaan jäsenvaltioittain; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kohentamaan tuotteiden turvallisuudesta saatavilla olevia tietoja, joita arvioidaan lähinnä viallisista tuotteista aiheutuvien ilmoitettujen onnettomuuksien ja vammojen tai riskejä koskevien ilmoittamisjärjestelmien perusteella; korostaa erityisesti, että lelujen turvallisuutta on valvottava;

26.   kannustaa kaikkia jäsenvaltioita keräämään ja tallentamaan järjestelmällisesti tapaturmia ja loukkaantumisia koskevat tiedot yhteiseen tietokantaan, jotta kuluttajien turvallisuus paranisi entisestään;

27.   toteaa, että rajat ylittävän toiminnan yleisyys vaihtelee edelleen merkittävästi EU:ssa ja että vaikka rajojen yli tehtyjen ostosten keskimääräiset kulut ovat merkittäviä (737 euroa henkeä kohti vuodessa), suurin osa vähittäismyyjistä (75 prosenttia) myy ainoastaan oman maansa kuluttajille ja ainoastaan neljännes EU:n kuluttajista tekee hankintoja rajojen yli; katsoo, että kielen, etäisyyden ja kuluttajansuojalainsäädännön erojen kaltaisista rakenteellisista esteistä huolimatta kuluttajien luottamuksen parantuminen lisäisi konkreettisesti rajojen yli tehtävää kauppaa; katsoo, että rajatylittävän kaupan lisääntyminen ei saa vähentää sääntelyä, vaan se tekee entistä tarpeellisemmiksi toimet, joilla taataan mahdollisimman korkeatasoinen kuluttajansuoja EU:ssa;

28.   ottaa huomioon, että vaikka verkkokauppa yleistyy, rajat ylittävä sähköinen kaupankäynti ei kehity yhtä nopeasti kuin kotimaassa käytävä kauppa; pyytää komissiota sisällyttämään seuraaviin tulostauluihin seikkaperäisempää tietoa rajat ylittävän myynnin todellisesta tasosta ja rajojen yli kauppaa käyvien kuluttajien ongelmista;

29.   toteaa, että ainoastaan reilu puolet EU:n kuluttajista (51 prosenttia) katsoo, että nykyiset kuluttajia koskevat toimet suojaavat heitä asianmukaisesti, ja että yli puolet (54 prosenttia) uskoo viranomaisten suojaavan heidän oikeuksiaan hyvin ja että niitä, jotka uskovat myyjien ja palveluntarjoajien kunnioittavan heidän oikeuksiaan, on vain hieman enemmän (59 prosenttia);

30.   korostaa, että lähes kolmannes EU:n kuluttajista (30 prosenttia) on ilmoittanut kokeneensa toimitusongelmia tehdessään etäostoksen internetissä tai puhelimitse tai postitse; toteaa kuitenkin, että yhdeksän kymmenestä ostoksen palauttamista tai sopimuksen perumista harkinta-ajan puitteissa yrittäneistä on onnistunut aikeissaan;

31.   muistuttaa, että useat jäsenvaltiot ovat kehittäneet välineitä, esimerkiksi hintoja tarkkailevia elimiä, joilla seurataan kansallisia markkinoita kuluttajanäkökulmasta, tai kattavia valitusjärjestelmiä, jotka antavat tietoa poliittisille päätöksentekijöille, kun taas muut jäsenvaltiot eivät käytä tietoja seuratakseen kuluttajamarkkinoita ja niillä on vaikeuksia tietojen keräämisessä;

32.   korostaa, että kansallisten tilastotoimistojen ja Eurostatin antama merkittävä panos sekä tiivis yhteistyö näiden elinten, komission, kuluttajapolitiikkaa koskevien päätösten tekijöiden, kansallisten toimeenpanoviranomaisten sekä kuluttajajärjestöjen ja liike-elämää edustavien järjestöjen kesken takaa parhaiten tietojen laadukkuuden ja seikkaperäisyyden ja tarvittavan tietopohjan jatkokehittämisen;

33.   katsoo, että markkinoiden kannalta merkitykselliset tiedot voivat olla ratkaisevassa asemassa sekä innovoinnin että kilpailukyvyn edistämisessä; korostaakin tulostaulun merkitystä välineenä, joka mahdollistaa kuluttajien mieltymysten ja vaatimusten selville saamisen; toteaa, että nämä tiedot voivat stimuloida innovointia tarjoamalla yrityksille kannustimia uusille markkinoille menemiseen ja luomalla yrityksille paineita niiden tuotteiden ja palvelujen parantamiseen;

34.   katsoo, että tulostaulun – kunhan sen tueksi saadaan 27 jäsenvaltion luotettavat ja helposti verrattavat tiedot – olisi palveltava kansallista politiikkaa koskevien päätösten tekijöitä vertailukelpoisen tiedon runsaana lähteenä kilpailu- ja kuluttaja-asioissa ja muilla politiikan aloilla ja sen olisi autettava heitä yksilöimään kansallisella tasolla markkinat, jotka eivät toimi hyvin kuluttajien kannalta;

35.   kehottaa komissiota tekemään kulutusasioita koskevan vertaisarvioinnin kussakin jäsenvaltiossa ja ottamaan tällöin huomioon kuluttajalainsäädännössä ja kulutusperinteissä ilmenevät erot; toistaa, että kuluttaja-asioiden jäsenvaltiokohtainen vertailu ja koko EU:n kattava kuluttajien toimintaympäristön vertaisarviointi auttaa yksilöimään parhaita käytänteitä ja viime kädessä toteuttamaan kuluttajien kannalta toimivat sisämarkkinat;

36.   kannustaa kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan vuosittain laajan markkinaseurannan ja yksilöimään ne markkinat, jotka eivät toimi kuluttajien kannalta, ja toimittamaan kattavia tietoja, joiden perusteella komissio voi seurata kuluttajien sisämarkkinoilla kohtaamia ongelmia ja vertailla niitä keskenään;

37.   on vakuuttunut siitä, että tulostaulun avulla olisi huolehdittava paremmasta kuluttajapolitiikasta ja että sitä on myös hyödynnettävä kaikessa kuluttajiin vaikuttavassa politiikassa varmistaen, että kuluttajien edut sisällytetään paremmin kaikkeen EU:n politiikkaan ja että kestävän kehityksen tavoite sisällytetään kuluttajansuojapolitiikkaan; korostaa, että tulostaululla olisi myös kannustettava yleisluonteisempaan keskusteluun kuluttajapolitiikkaa koskevista kysymyksistä;

38.   pyytää komissiota kehittämään jäsenvaltioiden avustamana strategian, jolla tulostaulusta tiedotetaan paremmin laajemmalle joukolle ja varmistetaan muun muassa, että se on helposti ja näkyvästi saatavilla asiaa koskevilla verkkosivustoilla, ja edistämään tulostaulun asianmukaista jakelua tiedotusvälineille, kansallisille viranomaisille, kuluttajajärjestöille ja muille sidosryhmille; pitää tarpeellisena, että tulostaulua koskevat tiedot julkaistaan edelleen vuosittain laadittavassa esitteessä, joka asetetaan saataville kaikilla EU:n virallisilla kielillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tarkoituksenmukaisella tavalla Euroopan kansalaisten keskuudessa verkkosivua ”eYou Guide”, jonka komissio on luonut erityisesti kansalaisten oikeuksien oppaaksi;

Kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpano

39.   pitää myönteisenä, että komissio on yksilöinyt kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanosta antamassaan tiedonannossa viisi ensisijaisten toimien alaa;

40.   korostaa, että EU:n kuluttajansuojasääntöjen tehokas käyttöönotto ja täytäntöönpano vahvistaa kuluttajien luottamusta ja estää tehokkaasti yrityksiä kiertämästä näitä säännöksiä; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti kuluttajansuojaa koskevan EU:n säännöstön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja avustamaan jäsenvaltioita tässä tehtävässä; pyytää komissiota siinä yhteydessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artiklan tarjoamaa oikeusperustaa käyttäen pohtimaan vaihtoehtoja kuluttajansuojapolitiikan profiilin nostamiseksi toimilla, jotka tukevat ja täydentävät jäsenvaltioiden toimintalinjoja, mahdollisesti myös Euroopan kuluttajaviraston perustamista;

41.   toteaa, että täytäntöönpano ei ole suinkaan yhtenäistä koko EU:ssa ja että useimmilla mailla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa; korostaa lukujen osoittavan, että jäsenvaltioiden markkinatutkimukseen käyttämissä määrärahoissa ja tutkijoiden lukumäärissä on tuntuvia eroja; kehottaa jäsenvaltioita kaksinkertaistamaan toimet ja lisäämään resursseja varmistaakseen, että vähittäismarkkinoilla saatetaan voimaan lait, jotka suojelevat kuluttajia ja takaavat kilpailun;

42.   pitää markkinatutkimuksen ja kuluttajien luottamusta vahvistavien mekanismien tehostamista ja niiden tehokasta ja kattavaa täytäntöönpanoa ratkaisevan tärkeinä, koska kulutus on tärkeää talouden elpymisen kannalta; katsoo, että viranomaisille on annettava lisää resursseja lainvastaisen kaupallisen toiminnan tutkimiseksi ja viime kädessä sen lopettamiseksi;

43.   tähdentää, että kuluttajamarkkinat kehittyvät nopeasti ja että toimeenpanoviranomaisten on voitava selviytyä talouden ja tekniikan muutosten mukanaan tuomista uusista haasteista, kun ne pyrkivät olemaan tehokkaita sisämarkkinoiden kaltaisessa rajat ylittävässä toimintaympäristössä, ja että tämän vuoksi on varmistettava yhteisin toimin, että toimeenpano on tehokasta ja johdonmukaista koko EU:ssa; katsoo, että sääntelykehystä on arvioitava uudelleen myös mahdollisten sääntelypuutteiden oikaisemiseksi;

44.   kannustaa siihen, että kaikkiin jäsenvaltioihin perustettaisiin riippumattomia kuluttajansuojavirastoja, jotka voivat antaa kuluttajille tietoja siitä, miten nämä voivat viedä tapauksia kansallisiin tuomioistuimiin etujensa toteuttamiseksi; kannustaa vastaavasti kuluttajansuojavirastoja tekemään yhteistyötä keskenään kaikissa jäsenvaltioissa;

45.   kannustaa kaikkia jäsenvaltioita selvittämään hyötyjä, joita koituisi erityisen kuluttaja-asiamiehen toimen perustamisesta; huomauttaa, että joissakin jäsenvaltioissa kyseinen instituutio on toiminnassa tuomioistuinten ulkopuolisena elimenä sovintoratkaisujen löytämiseksi kuluttajariitoihin ja myös neuvoa-antavana elimenä valtion rinnalla omaan toimivaltaansa kuuluvien ongelmien ratkaisemisessa;

46.   on samaa mieltä komission kanssa siitä, että vaihtoehtoiset kiistojenratkaisujärjestelmät, kuten sovittelu ja tuomioistuinten ulkopuoliset järjestelyt, voivat olla haluttu ja houkutteleva vaihtoehto kuluttajille, jotka ovat turhaan pyrkineet sopimaan kiistan kauppiaan tai julkisessa omistuksessa olevan organisaation kanssa; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan vaihtoehtoisten kiistojenratkaisumenetelmien kehittämiseen kuluttajansuojan tehostamiseksi ja lainsäädännön noudattamisen maksimoinniksi, mutta korostaa, että tällaisten menetelmien olisi oltava toimeenpanon oikeudellisia tai hallinnollisia keinoja täydentäviä eikä niitä korvaavia; on lisäksi sitä mieltä, että sitovien päivämäärien ja määräaikojen asettaminen vastauksille, jotka elinten ja yritysten on toimitettava esitetyistä asiakirjoista, voisi olla suuri apu kuluttajille, jotka haluavat ryhtyä toimiin konfliktin ratkaisemiseksi;

47.   muistuttaa saadun näytön osoittavan, että jäsenvaltioiden oikaisumenetelmissä on suuria eroja ja katsoo, että asiassa tarvittaisiin parannuksia; muistuttaa, että nykyisin 13 jäsenvaltiossa sovelletaan kollektiivisia oikeussuojakeinoja, ja kehottaa komissiota toteuttamaan 27. marraskuuta 2008 antamansa, kuluttajien kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevan vihreän kirjan (KOM(2008)0794) seurantatoimia mahdollisimman nopeasti;

48.   korostaa, että virkamiehille ja oikeusviranomaisille on annettava asianmukaista koulutusta EU:n kuluttajansuojasäännöksistä;

49.   toteaa, että kuluttajansuojaa koskevan yhteistyöverkon uudelleen arviointi osoittaa, että rajat ylittäviä tapauksia käsittelevillä viranomaisilla on hankaluuksia resurssien puutteen vuoksi; kehottaa komissiota kartoittamaan, miten asianmukaiset resurssit voidaan turvata, jotta kuluttajansuoja-alan yhteistyötä koskevasta asetuksesta aiheutuvat velvoitteet voidaan täyttää;

50.   kannattaa keskitettyjen täytäntöönpanotoimien toteuttamista siten, että kansalliset viranomaiset tarkkailevat samanaikaisesti sitä, miten tietyllä alalla noudatetaan EU:n lainsäädäntöä; korostaa, että näitä toimia olisi toteutettava useammin (kahdesti vuodessa) yhteisten menetelmien perusteella, ja ne olisi yhdistettävä muihin välineisiin;

51.   ottaa huomioon markkinatutkimusten tulosten ja täytäntöönpanotoimien julkaisemista koskevan oikeudellisen monimutkaisuuden ja sen, että tutkimustyössä sovelletaan usein tiukkoja luottamuksellisuutta koskevia määräyksiä, mutta katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi julkaistava nämä tulokset myös yksittäisten yhtiöiden mukaan eriteltyinä tapauksissa, joissa on havaittu lainvastaisia menettelyjä; katsoo, että näin parannetaan avoimuutta ja luodaan kansallisten viranomaisten toteuttamille täytäntöönpanotoimille lisää näkyvyyttä ja mahdollistetaan kuluttajille tietoon perustuvien valintojen tekeminen;

52.   edellyttää markkinavalvontajärjestelmän rakenteiden vahvistamista kaikissa jäsenvaltioissa, jotta niiden markkinoilla olevat tuotteet täyttäisivät tiukat turvallisuusstandardit ja vialliset ja vaaralliset tuotteet saataisiin nopeasti pois markkinoilta; kehottaa komissiota seuraamaan ja tarkistamaan säännöllisesti tuoteturvallisuuden nopean hälytysjärjestelmän (RAPEX) yhteydessä käytettyjä suuntaviivoja, jotta järjestelmän toimivuus kohenisi;

53.   kehottaa komissiota tässä yhteydessä valvomaan tehokkaammin markkinoiden valvonnasta annettujen asetusten, erityisesti asetuksen (EY) N:o 765/2008, täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja käynnistämään tarvittaessa rikkomismenettelyjä;

54.   tukee komission pyrkimyksiä selvittää teknisen valvonnan uusimpia mahdollisuuksia, minkä tarkoituksena on varmistaa tuotteiden kattava jäljitettävyys toimitusketjun kaikissa vaiheissa (esim. RFID-siruin tai viivakoodein); kehottaa komissiota esittämään parlamentille tämänhetkiset aloitteensa ja kattavan jäljitettävyysverkoston kehittämistä koskevat uusimmat tutkimustuloksensa;

55.   muistuttaa, että EU-kuluttajaneuvontakeskusten verkko tarvitsee riittävän rahoituksen voidakseen vahvistaa kuluttajien luottamusta antamalla kansalaisille tietoja heidän oikeuksistaan kuluttajina ja tarjoamalla helppoa oikaisun hakemista tapauksissa, jossa kuluttajat ovat tehneet ostoksia rajojen yli;

56.   korostaa, että koska tuonti kolmansista maista EU:hun lisääntyy jatkuvasti, tulliviranomaisilla on tärkeä asema kuluttajien suojelemiseksi maahantuoduilta vaarallisilta tuotteilta, ja että tämän vuoksi tarvitaan markkinavalvontaviranomaisten ja tulliviranomaisten sekä eri jäsenvaltioiden tulliviranomaisten entistä tiiviimpää yhteistyötä;

57.   korostaa, että sisämarkkinoilla olevien tuotteiden turvallisuuden varmistaminen edellyttää yhteistyötä myös kolmansien maiden viranomaisten kanssa; tukee siksi komission aloitetta kansainvälisen yhteistyön vauhdittamisesta ja virallisiin sopimuksiin pyrkimisestä kolmansien maiden ja etenkin Kiinan, Yhdysvaltojen ja Japanin täytäntöönpanoviranomaisten kanssa; katsoo, että tuoteturvallisuutta koskeva jatkuva vuoropuhelu ja tietojen jakaminen on kaikkien osapuolten edun mukaista ja keskeinen tekijä kuluttajien luottamuksen syntymisen kannalta; kehottaa komissiota tiedottamaan säännöllisesti parlamentille vuoropuhelusta, jota se käy kolmansien maiden kanssa;

o
o   o

58.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0540.


SOLVIT
PDF 134kWORD 60k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 tehokkaasta ongelmanratkaisusta sisämarkkinoilla (SOLVIT) (2009/2138(INI))
P7_TA(2010)0047A7-0027/2010

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Tehokas ongelmanratkaisu sisämarkkinoilla” (”SOLVIT”)(1),

–   ottaa huomioon komission 7. joulukuuta 2001 antaman suosituksen periaatteista ”SOLVIT” ongelmanratkaisu käytössä – sisämarkkinoiden ongelmanratkaisuverkko(2),

–   ottaa huomioon neuvoston 1. maaliskuuta 2002 antamat päätelmät, joissa neuvosto vahvisti jäsenvaltioiden sitoutumisen SOLVIT-järjestelmän toiminnan tehokkuuteen ja sen periaatteiden noudattamiseen,

–   ottaa huomioon komission 12. heinäkuuta 2004 antaman suosituksen sisämarkkinoihin vaikuttavien direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä(3),

–   ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2005 päivätyn komission yksiköiden työasiakirjan, joka koskee komission toimintasuunnitelmaa Euroopan unionin sisäisen tiedonkulun parantamisesta muun muassa komission tukemien tieto- ja neuvontaverkkojen yhdenmukaistamisen avulla(4),

–   ottaa huomioon 8. toukokuuta 2008 päivätyn komission yksiköiden työasiakirjan, joka koskee kansalaisille ja yrityksille tarjottavien yhtenäismarkkinoiden neuvontapalvelujen integroidun lähestymistavan toimintasuunnitelmaa(5),

–   ottaa huomioon komission yksiköiden työasiakirjan N:o 19 sisämarkkinoiden tulostaulusta(6),

–   ottaa huomioon 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman yhtenäismarkkinoita koskevasta katsauksesta: esteiden ja tehottomuuden poistaminen paremman täytäntöönpanon ja valvonnan avulla(7),

–   ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden tulostaulusta(8),

–   ottaa huomioon SOLVITin toimintakertomuksen SOLVIT-verkoston kehittämisestä ja toiminnasta vuonna 2008(9),

–   ottaa huomioon komission 29. kesäkuuta 2009 antaman suosituksen sisämarkkinoiden toiminnan parannustoimista(10),

–   ottaa huomioon 24. syyskuuta 2009 kokoontuneen neuvoston (Kilpailukyky – sisämarkkinat, teollisuus ja tutkimus) päätelmät ”Sisämarkkinoiden toiminnan tehostamisesta”(11),

–   ottaa huomioon komission yksiköiden työasiakirjan sisämarkkinoiden toiminnan tehostamisesta(12),

–   ottaa huomioon komission yksiköiden työasiakirjan sisämarkkinoiden hallinnollisesta yhteistyöstä(13),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 119 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön ja vetoomusvaliokunnan lausunnon (A7-0027/2010),

A.   ottaa huomioon, että komission, parlamentin, Euroopan oikeusasiamiehen ja jäsenvaltioiden on tehtävä enemmän määritelläkseen kansalaisten oikeudet ja antaakseen tietoa niistä ja auttaakseen kansalaisia käyttämään näitä oikeuksia; ottaa huomioon, että tämä mahdollistaisi myös sisämarkkinoiden paremman toiminnan,

B.   katsoo, että ennen kaikkea avoimuuden lisääminen poistaa esteitä rajat ylittävän liikkuvuuden tieltä ja tehostaa vapaan liikkuvuuden oikeuksien toteutumista,

C.   katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden on parannettava selvästi yleistä tietoisuutta sisämarkkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista kansalaisille ja yrityksille,

D.   ottaa huomioon, että sisämarkkinoilla on saavutettu huomattavaa edistymistä mutta on edelleen olemassa esteitä, jotka estävät niiden täydellisen ja moitteettoman toimivuuden,

E.   ottaa huomioon, että sisämarkkinasääntöjen rikkomisen tapauksissa epäkohdat on voitava korjata nopeasti myös ilman oikeustoimia,

F.   katsoo, että kun SOLVIT-verkosto on täysin toimintakykyinen, sen avulla voidaan estää liiallinen turvautuminen tuomioistuimiin, joissa yksilöiden puolustautumisen takaavat järjestelyt vaikeuttavat monesti oikeussuojan saamista,

G.   katsoo, että koulutus ja kokemusten vaihto yli rajojen, muun muassa komission luomien sähköisten verkostojen avulla, ovat tärkeä tekijä yhteisön sisämarkkinasäännöstön soveltamisen tehostamisessa,

H.   toteaa kansalaisten ja yritysten edellyttävän sisämarkkinasääntöjen tehokasta täytäntöönpanoa, koska se auttaa niitä hyödyntämään täysipainoisesti sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia,

I.   katsoo, että jäsenvaltioiden olisi komission tuella lisättävä ongelmanratkaisumekanismien kykyä auttaa kansalaisia valvomaan oikeuksiensa toteutumista,

J.   ottaa huomioon, että komissio ja jäsenvaltiot perustivat SOLVIT-verkoston vuonna 2002 tarkoituksena ratkaista kansalaisten ja yritysten ongelmat, jotka johtuvat sisämarkkinalainsäädännön rikkomisesta,

K.   toteaa, että SOLVIT on verkossa toimiva ongelmanratkaisuverkosto, jonka puitteissa EU:n jäsenvaltiot (sekä Norja, Islanti ja Liechtenstein) toimivat yhteistyössä, jotta voidaan ilman oikeustoimia ratkaista kansalaisten ja yritysten ongelmat, jotka aiheutuvat siitä, että viranomaiset rikkovat sisämarkkinasäännöksiä,

L.   ottaa huomioon, että SOLVITia pidetään suhteellisen onnistuneena ilman muodollisia menettelyjä toimivana järjestelmänä, joka varmistaa epäkohdan korjaamisen keskimäärin 10 viikon kuluessa, ja katsoo, että sisämarkkinaongelmien ratkaiseminen SOLVITin avulla voisi toimia hyvänä käytännön esimerkkinä myös muille yhteismarkkinoiden tukipalveluhankkeille,

M.   katsoo, että jos yksittäinen jäsenvaltio katsoo tarpeelliseksi, SOLVITin kapasiteettia olisi parannettava riittävän henkilöstömäärän varmistamiseksi erityisesti lähiaikoina mahdollisesti toteutettavia mainoskampanjoita silmällä pitäen,

N.   katsoo kuitenkin, että SOLVITilla ei tulisi korvata komission oikeustoimia rikkomistapauksissa eikä sitä pitäisi käyttää tekosyynä toimia vähemmän kunnianhimoisesti jäsenvaltioissa EU:n direktiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ajoissa ja asianmukaisesti,

O.   ottaa huomioon, että monet kansalaiset, joilla on SOLVITin soveltamisalaan kuuluva sisämarkkinoihin liittyvä ongelma, eivät ole tietoisia SOLVITista, minkä vuoksi he kääntyvät Euroopan oikeusasiamiehen puoleen ongelman ratkaisua varten,

Johdanto

1.   pitää myönteisenä komission heinäkuussa 2002 tekemää aloitetta, jonka mukaisesti perustettiin interaktiivisen tietokannan avulla jäsenvaltioiden viranomaisten SOLVIT-verkosto, joka on toiminut tehokkaana avoimuutta lisäävänä välineenä ja lisännyt vertaispainetta ja siten nopeuttanut ongelmien ratkaisemista;

2.   kehottaa komissiota käyttämään kaikkia toimivaltuuksiaan ja varmistamaan sisämarkkinasääntöjen tehokkaan soveltamisen, jolla voidaan vähentää kansalaisten ja yritysten hallinnollista taakkaa;

Tehokas ongelmanratkaisu sisämarkkinoilla

3.   korostaa, että sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia havaitaan usein SOLVIT-verkoston avulla;

4.   korostaa, että SOLVIT-verkostosta saatu kokemus olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden ja EU:n päätöksenteossa ja sen olisi tarvittaessa johdettava rakenteellisiin tai sääntelyä koskeviin muutoksiin;

5.   kehottaa komissiota sisällyttämään sisämarkkinoiden ja kuluttajamarkkinoiden tulostauluihin järjestelmällisesti yksityiskohtaisempaa tietoa sisämarkkinalainsäädännön soveltamisesta ja täytäntöönpanosta, jotta voidaan sekä lisätä avoimuutta että tarjota SOLVIT-henkilöstölle hyödyllinen työväline;

6.   kehottaa julkistamaan sisämarkkinoiden tulostaulun, SOLVIT-kertomuksen sekä kansalaisten neuvontapalvelun ja kuluttajamarkkinoiden tulostaulun samaan aikaan kerran vuodessa (säilyttäen niiden julkistamistiheyden), jotta saadaan kokonaiskuva sisämarkkinoiden kehityksestä ja jotta voidaan koordinoida paremmin näillä aloilla tehtyä työtä siten, että samalla säilytetään näiden välineiden erityisluonne; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta sisällyttää kuluttajamarkkinoiden tulostauluun yksityiskohtainen selvitys SOLVITin edistymisestä, saavutuksista ja puutteista; kehottaa komissiota ryhtymään välittömiin toimiin SOLVIT-verkoston kautta havaittujen toistuvien ongelmien ratkaisemiseksi;

Kansallisella tasolla yksilöidyt horisontaaliset ongelmat

7.   panee merkille, että joissakin SOLVIT-keskuksissa on liian vähän henkilökuntaa ja että vuonna 2008 ratkaistujen tapausten määrä väheni ja tapausten ratkaisemiseen keskimäärin tarvittavien päivien lukumäärä kasvoi; kehottaa kaikkia SOLVIT-keskuksia palkkaamaan kuhunkin toimeen riittävän pätevää ja kokenutta henkilökuntaa; katsoo, että SOLVIT-keskusten henkilökunnalle olisi tarjottava lisää koulutusta; antaa tunnustusta SOLVIT-verkoston työlle ja erityisesti ratkaistujen tapausten määrälle, joka on pysynyt suurena (83 %) huolimatta siitä, että verkoston työmäärä kasvoi vuonna 2008 (1 000 tapaukseen eli 22 %), ja vaikka SOLVIT-keskukset kärsivät henkilöstövajeesta;

8.   panee merkille, että monet kansalaiset ja pienyritykset eivät ole riittävässä määrin tietoisia SOLVIT-verkostosta ja että yritykset joko käyttävät kaupallisia juridisia palveluja tapauksissa, joissa ne voisivat hyötyä SOLVITista tai hyväksyvät jäsenvaltioiden asiaa koskevia pyyntöjä, vaikka nämä pyynnöt eivät ole yhteisön sisämarkkinasäännöstön mukaisia; panee tyytyväisenä merkille, että toiminnallaan SOLVIT-verkosto on tuonut Euroopan kansalaisille ja yrityksille kustannussäästöjä, joiden arvioitu loppusumma vuonna 2008 oli 32,6 miljoonaa euroa;

9.   katsoo, että SOLVIT- keskuksen sijoituspaikkana toimivan kansallisen ministeriön toimialat saattavat vaikuttaa siihen, kuinka SOLVIT-verkoston toimintaan suhtaudutaan kyseisessä maassa ja että tapausten menestyksekäs ja nopea ratkaiseminen riippuu jäsenvaltioiden halukkuudesta ja kyvystä toimia tiiviissä yhteistyössä SOLVIT-keskusten kanssa;

10.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan SOLVIT-keskukselleen vahvan poliittisen tuen, jotta se kykenee saamaan valituksen kohteena olevat viranomaiset toimimaan aktiivisesti yhteistyössä SOLVIT-menettelyn yhteydessä ja asetetuissa määräajoissa;

11.   katsoo, että jäsenvaltioiden olisi parannettava kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä SOLVITin välisen yhteistyön toimivuutta; katsoo myös, että jäsenvaltioiden olisi käynnistettävä tehokkaampi ja laajempi parhaiden käytänteiden vaihto;

12.   korostaa SOLVIT-keskusten välisen tiedonvaihdon merkitystä, ja suosittelee näin ollen, että jäsenvaltioiden SOLVIT-keskusten edustajat tapaavat säännöllisesti tietojen vaihtoa ja parhaiden käytänteiden ja järjestelmien jakamista varten;

Suunniteltavat toimenpiteet

13.   kehottaa jäsenvaltioita edistämään SOLVITin toimivuutta käyttäen hyväkseen kaikkia tiedotusvälineitä, jotta mahdollisimman monelle kansalaiselle ja yritykselle voidaan välittää erityisesti tieto siitä, kuinka nämä voivat valvoa oikeuksiaan, ja myöntämään riittävästi varoja, jotta nämä toimet ovat tehokkaita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäksi edistämään sähköisiä vaihtoehtoisia riidanratkaisujärjestelmiä osana SOLVIT-verkostoa; kehottaa myös jäseniä tiedottamaan SOLVIT-järjestelmästä vaalipiireissään;

14.   kehottaa kutakin jäsenvaltiota tekemään SOLVITia tunnetuksi vaihtoehtoisena riitojenratkaisujärjestelmänä valtakunnallisen tiedotuskampanjan avulla;

15.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tiedottamaan SOLVIT-järjestelmästä internetissä; kehottaa komissiota perustamaan yhden ja yhteisen internet-osoitteen kaikille kansallisille SOLVIT-keskuksille – www.solvit.eu – helpottaakseen kansalaisten mahdollisuuksia hyödyntää SOLVITia odotettaessa ”Sinun Eurooppasi” -verkkoportaalin uudelleenkäynnistämistä, jossa yhdistetään lopulta kaikki yhteismarkkinoiden tukipalveluhankkeet SOLVIT mukaan luettuna;

16.   kehottaa jäsenvaltioita perustamaan verkkosivustoja, joilta on yhteys EU:n SOLVIT-portaaliin ja joilla esitetään valikoima menestyksekkäitä tapauksia ja parhaita käytänteitä tämän mekanismin avulla tapahtuvaa riitojenratkaisua varten;

17.   kehottaa jäsenvaltioita parantamaan SOLVIT-keskusten tehokkuutta tarjoamalla käyttöön relevanttien hallinnollisten yksiköiden virkamiesten apua, jotta voidaan ratkaista tapaukset, jotka eivät kuulu SOLVITin toimialaan (SOLVIT+), sekä varmistamalla hallintonsa piiriin kuuluville SOLVIT-keskuksille asianmukaiset mahdollisuudet käyttää lainopillisia asiantuntijoita; kehottaa komissiota nopeuttamaan epävirallisten oikeudellisten arvioiden tarjoamista SOLVIT-keskuksille;

18.   kehottaa jäsenvaltioita nimittämään sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanoon osallistuviin yksiköihin SOLVIT-yhteyshenkilön paremman yhteistyön varmistamiseksi;

19.   kehottaa jäsenvaltioita järjestämään paikallisen, alueellisen tai kansallisen tason SOLVIT-tiedotuskampanjoita, jotka on suunnattu tietyille ryhmille, kuten pk-yrityksille, joiden tietoisuus SOLVITista on tällä hetkellä vähäistä, ja rohkaisee jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä ja vaihtamaan parhaita käytänteitä, jotta SOLVITia tehdään tunnetuksi mahdollisimman tehokkaasti; toteaa, että oman käsittelynsä rinnalla parlamentin vetoomusvaliokunta kehottaa vetoomuksen esittäjiä kääntymään SOLVIT-verkoston puoleen tapauksissa, joissa se katsoo, että ratkaisu voidaan saada nopeammin SOLVIT-menettelyn avulla;

20.   tunnustaa SOLVITin tehokkuuden yhteistyöverkostona, joka pyrkii ratkaisemaan epävirallisesti kansalaisten ja yritysten ongelmia, jotka johtuvat siitä, että julkiset viranomaiset rikkovat sisämarkkinalainsäädäntöä;

21.   panee merkille, että SOLVITin vuoden 2008 toimintakertomuksessa todetaan, että SOLVIT joutuu käsittelemään suuren määrän muita kuin SOLVIT-menettelyyn kuuluvia tapauksia, mikä hidastaa SOLVIT-valitusten käsittelyä SOLVIT-keskuksissa;

22.   toteaa, että EU-kansalaiset voivat esittää ongelmiaan usealle eri taholle, kuten Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunta, SOLVIT, komissio ja Euroopan oikeusasiamies;

23.   pyytää SOLVITia lähettämään komissiolle ja tarvittaessa lisäksi parlamentin vetoomusvaliokunnalle ne unionin lainsäädännön rikkomista koskevat tapaukset, joita se ei tapausten monimutkaisuuden vuoksi pysty käsittelemään itse;

24.   muistuttaa, että vetoomukset käsitellään avoimesti läheisessä yhteistyössä asiasta vastaavien lainsäädäntövaliokuntien, komission ja jäsenvaltioiden relevanttien viranomaisten kanssa;

25.   katsoo, että vetoomusprosessi voi vaikuttaa myönteisesti lainsäädännön laatuun; muistuttaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä parlamentilla on huomattavasti suuremmat valtuudet osallistua aktiivisesti ja välittömästi unionin lainsäädännön muotoiluun, tarkistamiseen ja parantamiseen; toteaa, että lisäksi olisi harkittava kansallisten parlamenttien aseman vahvistamista;

26.   toteaa, että ei ole yhtä ainoaa tahoa, joka olisi vastuussa kansalaisten valitusten seurannasta alusta loppuun, koska valituksia esitetään eri kanavien kautta; kehottaa koordinoimaan paremmin kansalaisten valituksia vastaanottavien ja käsittelevien eri tahojen toimet;

27.   pyytää SOLVITia lisäämään verkkosivustolleen linkin Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan ja kansallisten parlamenttien relevanttien valiokuntien verkkosivustoille, jotta kansalaiset saadaan tietoisiksi siitä, että heillä on oikeus vedota parlamenttiin hakeakseen tuomioistuinten ulkopuolella muutoksia ja ratkaisuja poliittisen ja lainsäädännöllisen prosessin kautta;

28.   kehottaa lisäksi perustamaan EU:n toimielinten yhteisen verkkosivuston, jonka tarkoituksena on avustaa kansalaisia ja ohjata heidät kääntymään suoraan sen toimielimen tai laitoksen puoleen, joka on toimivaltainen käsittelemään heidän valituksensa;

29.   kehottaa jäseniään aloitteisiin, joilla lisätään SOLVIT-järjestelmän tuntemusta, ja toimenpiteisiin, joilla lisätään tietoisuutta SOLVIT-järjestelmästä kansallisten parlamenttien jäsenten keskuudessa esimerkiksi siten, että esitellään SOLVITin saavutuksia COSAC-kokouksissa; korostaa lisäksi, että kansallisten hallitusten ja parlamenttien on osallistuttava aktiivisesti SOLVITin tekemiseen tunnetuksi kansallisella tasolla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan SOLVIT-keskusten kuulemistilaisuuden, jotta voidaan määrittää keskusten asianmukaiseen toimintaan liittyviä hyviä käytänteitä ja olemassa olevia esteitä ja jotta hallinnosta ja toimintatavoista saadaan entistä tehokkaampia;

30.   kehottaa jäsenvaltioita lisäämään SOLVIT-keskusten henkilöstön määrää käyttäen hyväkseen kaikkia saatavissa olevia keinoja, mukaan lukien vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja, jotta voidaan parantaa relevanttien ministeriöiden hallinnollista kapasiteettia suhteessa maan väestöpohjaan ja aiemmin käsiteltyjen tapausten määrään;

31.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota yhteisesti tutkimaan ja analysoimaan syitä tiettyjen SOLVIT-keskusten heikkoon menestykseen sekä syitä niiden suhteellisen pitkiin käsittelyaikoihin, jotta saadaan hyödyllistä tietoa kansalaisia ja sisämarkkinoiden yrityksiä hyödyttävien parempien ongelmanratkaisustrategioiden laatimisen pohjaksi;

32.   kehottaa komissiota toimittamaan vuotuisia SOLVIT-kertomuksia, joihin sisältyy tähänastista paljon yksityiskohtaisempia tietoja ja tilastotietoja, joiden avulla voitaisiin myös arvioida kunkin kansallisen keskuksen tehokkuutta, koska muutoin on vaikeaa arvioida suuntauksia pitkällä aikavälillä ja ehdottaa kohdennettuja erityistoimia tilanteen kohentamiseksi eri jäsenvaltioissa;

33.   kehottaa komissiota perustamaan yhteisen verkkoportaalin kaikille SOLVIT-keskuksille verkko-osoitteeseen, joka on mahdollisimman helppo löytää (www.solvit.eu); katsoo myös, että SOLVIT-verkoston selvästi parempi näkyvyys internetissä on erittäin tärkeää ja että tätä tarkoitusta varten on hyödynnettävä sekä sosiaalisen verkostoitumisen sivustoja että hakukoneita;

34.   katsoo, että koska suuri joukko tapauksia koskee yksityishenkilöitä ja ammattipätevyyksien vastavuoroista tunnustamista tai sosiaalietuuksia ja oleskelulupia, SOLVIT-verkoston yhteistyötä on tehostettava ja sen on ulotettava tiedotuskampanjansa ulkomaalaisten yhdistyksiin ja jäsenvaltioiden konsulaatteihin;

35.   katsoo, että koska suuri joukko tapauksia koskee yrittäjiä, SOLVIT-verkoston yhteistyötä on tehostettava, ja sen on ulotettava tiedotuskampanjansa liike-elämän järjestöihin EU:n tasolla ja kansallisella tasolla, ja erityisesti pk-yrityksiin;

36.   kehottaa komissiota saattamaan pikaisesti päätökseen yhtenäismarkkinoiden neuvontapalveluja koskevan hankkeen, jonka tavoitteena on tehostaa tiedotusta, neuvontaa ja ongelmanratkaisua tarjoavia palveluja ja parantaa niiden saatavuutta ja tehokkuutta;

37.   kehottaa Euroopan oikeusasiamiestä toimimaan aiempaa tiiviimmässä yhteistyössä SOLVIT-keskusten kanssa ja välittämään edelleen viipymättä ja ilman byrokratiaa kaikki jätetyt kantelut, joissa oikeusasiamiehellä ei ole toimivaltaa, toimivaltaiseksi katsotulle SOLVIT-keskukselle edellyttäen, että kantelut liittyvät sisämarkkinoihin ja saattavat kuulua SOLVITin toimialaan; kehottaa komissiota käynnistämään nopeutetun perustamissopimuksen rikkomismenettelyn, jos ratkaisematta jääneestä SOLVIT-valituksesta käy ilmi yhteisön oikeuden ilmeinen rikkomus;

o
o   o

38.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) KOM(2001)0702.
(2) EUVL L 331, 15.12.2001, s. 79.
(3) EUVL L 98, 16.4.2005, s. 47.
(4) SEC(2005)0985.
(5) SEC(2008)1882.
(6) SEC(2009)1007.
(7) EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 80.
(8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0421.
(9) SEC(2009)0142.
(10) EUVL L 176, 7.7.2009, s. 17.
(11) Neuvoston asiakirja 13024/09.
(12) SEC(2009)0881.
(13) SEC(2009)0882.


Lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavat eläinten terveyttä koskevat vaatimukset ***I
PDF 195kWORD 44k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 998/2003 muuttamisesta (KOM(2009)0268 – C7-0035/2009 – 2009/0077(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009)0268),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan, 37 artiklan ja 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0035/2009),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan, 43 artiklan 2 kohdan ja 168 artiklan 4 kohdan b alakohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 6. lokakuuta 2009 antaman lausunnon(1),

–   kuultuaan alueiden komiteaa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A7-0082/2009),

1.   vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.   hyväksyy ehdotukseen liitetyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausuman ja panee merkille ehdotukseen liitetyt komission lausumat, jotka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä yhdessä lopullisen säädöksen kanssa;

3.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. maaliskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2010 antamiseksi lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 998/2003 muuttamisesta

P7_TC1-COD(2009)0077


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 438/2010.)

LIITE

Komission lausuma

Komissio aikoo ehdottaa asetuksen (EY) N:o 998/2003 tarkistamista kokonaisuudessaan ja etenkin sen delegoituihin ja täytäntöönpanosäädöksiin liittyvien osien tarkistamista ennen 30 päivää kesäkuuta 2011.

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausuma Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 artiklasta

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ilmoittavat, että tämän asetuksen säännökset eivät vaikuta SEUT:n 290 artiklan tai tällaisia säännöksiä sisältävien erillisten säädösten täytäntöönpanoa koskeviin toimielinten mahdollisiin tuleviin kantoihin.

Komission lausuma delegoitujen säädösten tiedoksi antamisesta

Euroopan komissio panee merkille, että lukuun ottamatta tapauksia, joissa lainsäädäntöasiakirjassa säädetään kiireellisestä menettelystä, Euroopan parlamentti ja neuvosto katsovat, että delegoituja säädöksiä koskevassa ilmoituksessa on otettava huomioon toimielinten loma-ajat (talviloma, kesäloma ja Euroopan parlamentin vaalit), jotta voidaan turvata Euroopan parlamentin ja neuvoston mahdollisuudet käyttää oikeuksiaan asian kannalta merkityksellisissä lainsäädäntöasiakirjoissa vahvistettujen määräaikojen puitteissa.

(1) EUVL C 318, 23.12.2009, s. 121.


Liikkuvuus pitkäaikaista oleskelua varten myönnetyn viisumin nojalla ***I
PDF 194kWORD 56k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen ja asetuksen (EY) N:o 562/2006 muuttamisesta sellaisten henkilöiden liikkumisen osalta, joilla on pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi (KOM(2009)0091 – C6-0076/2009 – 2009/0028(COD))
P7_TA(2010)0049A7-0015/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009)0091),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 62 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 3 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0076/2009),

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2009)0090),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan ja 63 artiklan ensimmäisen kohdan 3 alakohdan a alakohdan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia kyseisestä ehdotuksesta (C6-0107/2009),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutukset käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin” (KOM(2009)0665),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 77 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan sekä 79 artiklan 2 kohdan a alakohdan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–   ottaa huomioon neuvoston edustajan 24. helmikuuta 2010 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 55 ja 37 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0015/2010),

1.   vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.   katsoo menettelyn 2009/0025(COD) rauenneen, kun komission ehdotuksen (KOM(2009)0090) ja siihen liittyvien mietintöluonnosten sisältö sisällytettiin menettelyyn 2009/0028(COD);

3.   hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisen lausuman;

4.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. maaliskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2010 antamiseksi Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen ja asetuksen (EY) N:o 562/2006 muuttamisesta sellaisten henkilöiden liikkumisen osalta, joilla on pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi

P7_TC1-COD(2009)0028


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 265/2010.)

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON LAUSUMA

Euroopan parlamentti ja neuvosto tunnustavat, että on tärkeää, että Euroopan unionin tasolla on olemassa kattavat ja yhdenmukaiset säännöt, jotka mahdollistavat korkeatasoisen henkilötietojen suojan toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) puitteissa.

Jos SIS II:n täytäntöönpanossa ilmenee uusia merkittäviä viivytyksiä, jotka ulottuvat vuotta 2012 pitemmälle, Euroopan parlamentti ja neuvosto kehottavat komissiota esittämään tarvittavia lainsäädäntöehdotuksia, joilla Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen kyseisiä määräyksiä muutetaan siten, että Schengenin tietojärjestelmään syötetyille henkilötiedoille taataan suojataso, joka vastaa SIS II:ta varten luotuja standardeja.


Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2008
PDF 154kWORD 78k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2008 (2009/2173(INI))
P7_TA(2010)0050A7-0025/2010

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan (EY:n perustamissopimuksen entinen 87 artiklan 3 kohdan b ja c alakohta),

–   ottaa huomioon vuoden 2008 kilpailupolitiikkaa koskevan komission kertomuksen(1),

–   ottaa huomioon perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003(2),

–   ottaa huomioon yrityskeskittymien valvonnasta 20. tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (EY:n sulautuma-asetus)(3),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 22. joulukuuta 1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2790/1999(4),

–   ottaa huomioon perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin moottoriajoneuvoalalla 31. heinäkuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1400/2002(5),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen 28. marraskuuta 2005 tehdyn komission päätöksen 2005/842/EY (komission päätös valtiontuesta julkisille palveluille)(6),

–   ottaa huomioon komission 5. joulukuuta 2008 antaman tiedonannon rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistamisesta tämänhetkisessä finanssikriisissä: tuen rajaaminen välttämättömään vähimmäismäärään ja suojatoimet kilpailun kohtuuttoman vääristymisen estämiseksi,(7)

–   ottaa huomioon komission 17. joulukuuta 2008 antaman tiedonannon tilapäisistä puitteista valtion tukitoimille, joilla tuetaan rahoituksen saantia nykyisen rahoitus- ja talouskriisin aikana(8),

–   ottaa huomioon komission 9. helmikuuta 2009 antaman tiedonannon ”Ohjeita komission ensisijaisista täytäntöönpanotavoitteista sovellettaessa EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaa yritysten määräävän aseman väärinkäyttöön”(9),

–   ottaa huomioon komission 25. helmikuuta 2009 antaman tiedonannon alentuneiden omaisuuserien käsittelystä yhteisön pankkisektorilla(10),

–   ottaa huomioon komission 23. heinäkuuta 2009 antaman tiedonannon elinkelpoisuuden palauttamisesta ja rahoitusalalla tämänhetkisessä kriisissä toteutettujen rakenneuudistustoimenpiteiden arvioinnista valtiontukisääntöjen perusteella(11),

–   ottaa huomioon komission 13. elokuuta 2009 antaman tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin (2008/C 270/02)(12),

–   ottaa huomioon komission 2. huhtikuuta 2008 antaman valkoisen kirjan yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista (valkoinen kirja vahingonkorvauksista)(13) ja asiasta 26. maaliskuuta 2009 annetun parlamentin päätöslauselman(14),

–   ottaa huomioon komission ilmoituksen valtiontukien valvonnassa sovellettavista käytännesäännöistä(15), komission tiedonannon yksinkertaistetusta menettelystä tietyntyyppisten valtiontukien käsittelyssä(16) ja komission tiedonannon valtiontukilainsäädännön täytäntöönpanosta kansallisissa tuomioistuimissa (yksinkertaistamispaketti)(17),

–   ottaa huomioon yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle(18),

–   ottaa huomioon valtiontukien tulostaulun 2008 ja 2009,

–   ottaa huomioon komission 7. elokuuta 2009 esittämän katsauksen takaus- ja pääomapohjan vahvistamista koskevasta ohjelmasta rahoitusalalla tämänhetkisessä kriisissä,

–   ottaa huomioon 22. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävästä valtiontuesta(19),

–   ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman kilpailupolitiikkaa koskevista kertomuksista 2006 ja 2007(20),

–   ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman elintarvikkeiden hinnoista Euroopassa(21),

–   ottaa huomioon parlamentin 19. helmikuuta 2008 antaman kirjallisen kannanoton Euroopan unionissa toimivien suurten supermarketien vallan väärinkäytön tutkimiseen ja siihen puuttumiseen(22),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7-0025/2010),

A.   ottaa huomioon, että kuluneiden kahden vuoden poikkeukselliset taloudelliset olosuhteet ovat edellyttäneet poikkeuksellisia toimenpiteitä,

B.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut ennennäkemättömän askeleen käyttäessään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b ja c alakohtaa,

C.   ottaa huomioon, että kriisin aikana markkinoiden kitkaton toiminta on oleellisen tärkeää ja että kilpailusääntöjä olisi sovellettava joustavasti, mutta tinkimättömästi,

D.   ottaa huomioon, että protektionismi ja kilpailun vääristyminen vain syventävät ja pitkittävät kriisiä,

E.   ottaa huomioon, että budjettialijäämän ja julkisen velan kasvu monissa jäsenvaltioissa saattaa hidastaa talouden elpymistä ja kasvua vielä vuosien tai jopa vuosikymmenien ajan,

F.   ottaa huomioon, että vastauksena rahoituskriisiin jäsenvaltioiden hallitukset ovat lokakuusta 2008 lähtien myöntäneet takauksia pankkien rahoitukseen; ottaa huomioon, että taattuja velkakirjoja on laskettu liikkeelle huomattavan paljon ja että se on tarjonnut pankeille merkittävän rahoituslähteen ja takuun rahoitusjärjestelmän kohtaamia riskejä vastaan,

G.   ottaa huomioon, että empiiriset tutkimukset viittaavat siihen, että jäsenvaltioiden hallitusten antamat takaukset ovat vaikuttaneet monella tapaa ja aiheuttaneet vääristymiä, kuten yksityisten velkakirjojen käytön vähentymisen, mikä on otettava huomioon, kun harkitaan takausten jatkamista vuonna 2010,

H.   katsoo, että monikansallisten liikeyritysten mahdollisuudet käyttää laajasti hyväkseen veroparatiiseja ja offshore-keskuksia osana veronkiertostrategioitaan on vastoin tasapuolisen kilpailun periaatetta,

I.   ottaa huomioon, että verotusalan hallintotapa on tärkeä tekijä tasapuolista kilpailua edistävien olosuhteiden säilyttämiselle ja sisämarkkinoiden toiminnan tehostamiselle,

Yleisiä huomautuksia

1.   suhtautuu myönteisesti kilpailupolitiikkaa koskevaan kertomukseen 2008 ja erityisesti sen erikoislukuun kartelleista ja kuluttajista; kannattaa kuluttajien yhteysyksikön perustamista; huomauttaa, että kartelleista on haittaa kuluttajille; pitää valitettavana, että kuluttajien on vaikea hyötyä kilpailun tuomista eduista;

2.   painottaa, että kartellit kuuluvat vakavimpiin kilpailuoikeuden rikkomismuotoihin, ne katkaisevat arvoketjun, ovat vahingoksi kuluttajille ja vaikuttavat erittäin haitallisesti talouteen; kannustaa komissiota jatkamaan voimakasta toimintaansa kartellien ehkäisemiseksi ja vastustamiseksi; pitää ilahduttavana sellaisia välineitä kuin sovittelumenettelyä koskeva paketti, jonka ansiosta komissio pystyy sopimaan kartelliasioita yksinkertaistetulla menettelyllä, jossa yritykset todisteet nähtyään päättävät myöntää osallistumisensa kartelliin ja osapuolille määrättävää sakkoa alennetaan; muistuttaa, että kilpailupolitiikka ja kilpailusääntöjen laaja-alainen täytäntöönpano ovat tärkeitä EU:n sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan ja kilpailukyvyn, suuremman tehokkuuden, yrittäjyyden laadukkuuden sekä kuluttajansuojan kannalta; katsoo erityisesti, että keskittymien estäminen on keskeistä sen varmistamisessa, että kuluttajat voisivat hyötyä kilpailujärjestelmästä edullisempien hintojen ja laajemman tuote- ja palveluvalikoiman kautta;

3.   vaatii, että parlamentin on osallistuttava laajalti kilpailupolitiikan kehittämiseen muun muassa siten, että se toimii toisena lainsäädäntövallan käyttäjänä ja että parlamentille tiedotetaan säännöllisesti kaikista aloitteista kilpailupolitiikan alalla;

4.   kehottaa komissiota ilmoittamaan Euroopan parlamentille vuoden 2010 kuluessa, miten se aikoo toimia kilpailupolitiikan alalla, nyt kun Lissabonin sopimus on tullut voimaan;

5.   kehottaa komissiota raportoimaan vuosittain parlamentille yksityiskohtaisesti parlamentin suositusten seurannasta ja selittämään mahdolliset poikkeamiset parlamentin suosituksista;

6.   kannustaa komissiota käynnistämään kuluttajajärjestöjen kanssa vakaan ja jatkuvan vuoropuhelun kilpailuun liittyvien ongelmien tunnistamiseksi ja kilpailupolitiikan täytäntöönpanon ensisijaisten tavoitteiden asettamiseksi; pyytää, että kilpailun pääosastoon kuuluvan kuluttajien yhteysyksikön toiminnasta annetaan täydellinen raportti;

7.   kehottaa komissiota asettamaan julkisesti saataville kaikki arviot ja tutkimukset, joihin komission tulevissa vuosittaisissa kilpailukertomuksissa viitataan ja hyödyntämään näissä arvioissa ja tutkimuksissa riippumatonta ja luotettavaa asiantuntemusta;

8.   muistuttaa komissiolle esittämästään pyynnöstä laatia kiireellisesti katsaus kilpailuasioista vastaavan pääosaston henkilöstöresursseista ja varmistaa, että myönnetyt resurssit ovat lisääntyneen työtaakan mukaiset;

9.   painottaa, että tarvitaan selkeitä, pitäviä ja pk-yrityksille myönteisiä kilpailusääntöjä, jotka perustuvat eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaan Small Business Act -aloitteen mukaiseen ”pienet ensin” -periaatteeseen;

10.   kehottaa komissiota sisällyttämään seuraavaan kertomukseensa pk-yrityksille ja kilpailulle omistetun erikoisluvun; korostaa, että pk-yritysten patentointikustannukset ovat korkeita, mikä johtuu erityisesti toimintaa harjoittamattomien tahojen aiheuttamasta oikeustoimien uhasta; kiinnittää huomiota avoimeen innovointiin ja yhteisiin tietoresursseihin; kehottaa pk-yrityksiä hyödyntämään seitsemännen puiteohjelman julkisesti saatavilla olevia tuloksia;

11.   kehottaa komissiota käyttämään tulevan sisämarkkinalainsäädännön oikeusperustana Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 12 artiklaa (aiempi EY:n perustamissopimuksen 153 artiklan 2 kohta), jossa todetaan selvästi, että ”kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset otetaan huomioon unionin muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa”;

12.   kehottaa komissiota vaatimaan jäsenvaltioita panemaan täytäntöön televiestintäpaketin;

13.   suhtautuu myönteisesti komission antamaan tiedonantoon ”Ohjeita komission ensisijaisista täytäntöönpanotavoitteista sovellettaessa EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaa yritysten määräävän aseman väärinkäyttöön”, katsoo, että ohjeiden antaminen on askel eteenpäin, sillä se merkitsee komission mahdollista interventiota koskevaa suurempaa avoimuutta ja ennustettavuutta, mutta katsoo, että ohjeilla ei saisi missään tapauksessa estää tai rajoittaa komission kykyä toimia kyseisellä alalla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti;

14.   painottaa, että vuonna 2008 ensimmäistä kertaa Euroopan unionin kilpailupolitiikan historiassa määrättiin sakkoja komission aikaisemman päätöksen noudattamatta jättämisestä;

Valtiontuki

15.   korostaa, että komission on valvottava tarkasti valtiontuen myöntämistä varmistaakseen, että tätä tukimekanismia ei käytetä kansallisten teollisuudenalojen suojelemiseen sisämarkkinoita ja eurooppalaisia kuluttajia haittaavalla tavalla;

16.   pitää siksi keskeisenä, että kun arvioidaan valtion tuen yhteensopivuutta perustamissopimuksen kanssa, on löydettävä oikea tasapaino valtion tuella kilpailuun ja julkiseen talouteen olevien kielteisten vaikutusten sekä sillä yleisen edun kannalta olevien myönteisten vaikutusten kannalta;

17.   kehottaa komissiota arvioimaan suunnitellun pankkisääntelyn ulkoisia vaikutuksia ja etenkin vaikutuksia eurooppalaisten pankkien kilpailukykyyn;

18.   katsoo, että rahoituslaitosten suhteen toteutetut valtiontukitoimet ja talouden elvytysprosessi ovat auttaneet vakauttamaan rahoitusmarkkinoita ja vastaamaan luottokriisin reaalitalouteen kohdistuviin vaikutuksiin;

19.   toteaa, että valtiontukipolitiikka on olennainen osa kilpailupolitiikkaa ja että valtiontuen valvonta heijastaa tarvetta taata tasapuoliset edellytykset kaikille Euroopan yhtenäismarkkinoilla toimiville yrityksille; ihmettelee tässä yhteydessä, missä määrin rahoitusmarkkinoille myönnetty valtiontuki on aiheuttanut kilpailun vääristymiä; kehottaa laatimaan riippumattoman kertomuksen valtion rahoitusalaan puuttumiseen mahdollisesti liittyvistä vääristävistä vaikutuksista; kehottaa komissiota raportoimaan valtiontukien saajien saavuttamasta rakenneuudistukseen liittyvästä edistyksestä ja antamaan lisäselvitystä valtiontukien takaisinmaksamisesta ja takaisinmaksun laiminlyömisen mahdollisista seuraamuksista; vaatii komissiota antamaan selvityksen velvoittavista rakennemuutostoimenpiteistä, jotka liittyvät jäsenvaltioiden välisistä takaisinmaksamisehtojen eroista aiheutuvista mahdollisista vääristävistä vaikutuksista; pyytää selvittämään tarkemmin divestointien perusteita sekä niiden keskipitkän aikavälin vaikutusta asianomaisiin yrityksiin;

20.   on huolissaan tuista ja vääristymistä, joita jäsenvaltioiden hallitusten myöntämät takaukset pankkien rahoitukselle synnyttävät; kehottaa komissiota arvioimaan pankkien rahoitustakauksiin liittyvien tukien laajuutta ja analysoimaan, ovatko ne EU:n kilpailulain säädösten mukaisia ja mitä toimenpiteitä tarvitaan kyseisiin takauksiin liittyvien mahdollisten vääristymien korjaamiseksi;

21.   kehottaa komissiota kiireellisesti tutkimaan tarkemmin, miksi pankeille myönnetyt valtiontuet eivät ole siirtyneet reaalitalouteen, ja toteuttamaan toimia niitä pankkeja vastaan, jotka todistettavasti ovat epäonnistuneet valtiontukien hyödyn siirtämisessä eteenpäin tai kieltäytyneet siitä;

22.   panee merkille, että komissio on jo käynnistänyt valtiontukien asteittaista poistamista koskevan prosessin sekä rakennemuutosta ja omaisuuserien luovuttamista koskevat valtuutukset; toteaa, että onnistuakseen näiden prosessien on oltava joustavia; pyytää kuitenkin komissiolta näitä prosesseja koskevia ohjeita; katsoo, että valtiontukia ei saa tarpeettomasti pitkittää ja että poistumisstrategiat olisi laadittava mahdollisimman pian;

23.   pitää kiinni siitä, että poistumisstrategioita olisi koordinoitava erityisesti, kun on kyse pankkialan tuen asteittaisesta poistamisesta; korostaa, että koordinointi on oleellisen tärkeää, jotta voidaan välttää mahdollinen kilpailun vääristyminen, joka johtuu tilanteesta, jossa pankkeja voidaan tukea samassa mitassa niissä maissa, joissa pankkien tukiohjelmat säilytetään, kuin niissä maissa, joissa kyseiset ohjelmat on lakkautettu asteittain;

24.   toteaa, että kilpailusääntöjärjestelmä on selviytynyt ongelmista tähän asti, mutta kriisi on osoittanut, että tarvitaan kiireellisesti yhteisön kehys rahoitusalan rajatylittävälle kriisinhallinnalle, mukaan lukien ratkaisu kysymykseen siitä, mitä tehdään, jos rahoituslaitokset ovat liian suuria kaatuakseen, ja nopea ja täysimääräinen täytäntöönpano Larosièren mietinnön suosituksille, joihin kuuluvat myös yksi eurooppalainen sääntelyelin, talletussuojajärjestelmä ja pelastusrahasto tai vastaava järjestelmä;

25.   pyytää komissiota raportoimaan kansallisista valtiontukia koskevista toimenpiteistä, kansallisten järjestelmien välisistä eroista ja niiden mahdollisista kilpailua vääristävistä vaikutuksista sekä kilpailun vääristymisestä mahdollisesti aiheutuvasta taloudellisesta eriarvoisuudesta; kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksia yhdenmukaisemmasta, yhteisestä eurooppalaisesta lähestymistavasta;

26.   kehottaa komissiota tutkimaan tarkemmin valtiontukien ja muiden yhteisön välineiden, kuten rakennerahastojen ja globalisaatiorahaston, mahdollista kilpailunvastaista yhdistämistä, jotta varmistetaan sen toimien johdonmukaisuus;

27.   kehottaa komissiota ilmoittamaan, mitä kriteereitä käytetään päätettäessä mahdollisesta jatkosta valtiontukitoimenpiteitä koskeville tilapäisille yhteisön puitteille;

28.   vaatii, että valtiontukien on oltava sopusoinnussa Lissabonin–Göteborgin strategian sekä ilmasto- ja energiapaketin tavoitteiden kanssa; vaatii jäsenvaltioita poistamaan haitalliset tuet, jotka muun muassa edistävät fossiilisten polttoaineiden kulutusta ja tuotantoa, joka lisää kasvihuonekaasupäästöjä; korostaa, että olisi tehtävä strategisia ympäristöarviointeja politiikoista ja ympäristövaikutusten arviointeja elvytyspaketin yhteyteen suunnitelluista hankkeista;

29.   pitää ilahduttavina ilmastonmuutospaketin osana valtiontuesta ympäristönsuojelulle annettuja uusia suuntaviivoja, joilla otetaan käyttöön standardiarviointi vähäisemmissä kysymyksissä ja yksityiskohtainen arviointi merkittävissä kysymyksissä;

30.   kehottaa komissiota julkaisemaan vuoden 2010 aikana kattavan kertomuksen vihreälle elvytysohjelmalle (joka aiheuttaa oleellisen siirtymän kohti kestävyyttä erityisesti autoteollisuudessa) myönnettyjen valtiontukien ja ympäristönsuojelun valtiontukien tehokkuudesta;

31.   kehottaa samanlaiseen raportointiin pk-yritysten, koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen sekä innovoinnin tukemiseen myönnetyistä valtiontuista;

32.   ehdottaa, että jotta voitaisiin asteittain poistaa käytöstä tilapäiset yhteisön puitteet valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä, otettaisiin huomioon asianomaisen jäsenvaltion taloudellinen tilanne (elpymisen kesto ja BKT:n laskun määrä);

33.   kehottaa komissiota jatkamaan ponnistelujaan telealalla, jotta voidaan lisätä kiinteän verkon operaattorien ja erityisesti matkapuhelinoperaattorien perimien maksujen avoimuutta;

34.   painottaa, että olisi tarkasteltava veroparatiisien ja off-shore-keskusten aiheuttamaa ongelmaa, joka koskee muun muassa epäreilua kilpailua ja talouden vakautta;

35.   toistaa kehotuksensa yhteisen yhtenäisen yhtiöveropohjan käyttöönotosta;

36.   vaatii komissiota tiedottamaan parlamentille komission päätöstä valtiontuesta julkisille palveluille koskevasta tarkistuksesta, joka olisi pitänyt tehdä 19. joulukuuta 2008 mennessä, ja jossa nyt olisi otettava huomioon Lissabonin sopimuksen voimaantulo;

37.   panee huolestuneena merkille, että sääntöjenvastaisten valtiontukien takaisinperiminen on pitkällinen ja hankala prosessi ja että pieni jäsenvaltioiden joukko on vastuussa lähes kaikista käsiteltävinä olevista tapauksista; kehottaa komissiota tehostamaan menettelyjä entisestään ja pitämään yllä painostusta jäsenvaltioita, varsinkin toistuvasti rikkoneita jäsenvaltioita, kohtaan;

38.   pyytää komissiota tutkimaan perusteellisesti laajamittaista, hyväksikäytöksi katsottavaa toimintatapaa, jossa eräät eurooppalaiset yritykset käyttävät edullista, pitkälle koulutettua tilapäistä työvoimaa ja harjoittelijoita ja jolla rikotaan ihmisarvoisen työn periaatteita ja aiheutetaan kilpailun vääristymistä;

39.   korostaa, että oikeudenmukaisen kilpailun edistämisen kannalta on oleellisen tärkeää, että pk-yritykset voivat saada riskipääomarahoitusta;

40.   kehottaa komissiota arvioimaan ja kertomaan, missä määrin, jos ylipäänsä, kansallisilla autoteollisuuden tukijärjestelmillä on edistetty muita yhteisön tavoitteita, erityisesti kestävää kehitystä ja ympäristöystävällisiä tekniikoita; kehottaa komissiota arvioimaan kyseisten markkinoiden kilpailukykyä ja erityisesti laitteiden alkuperäisten valmistajien (OEM) ja ensisijaisten ja toissijaisten tavarantoimittajien suhdetta;

41.   pitää yksinkertaistamispaketin julkaisemista ilahduttavana;

Kilpailunrajoitusten estäminen

42.   pitää myönteisenä komission valkoista kirjaa yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista; katsoo, että se on voitto kuluttajansuojelulle Euroopan unionissa;

43.   muistuttaa, että kartellit vahingoittavat taloutta ja että ne kuuluvat vakavimpiin kilpailuoikeuden rikkomismuotoihin; katsoo, että tällaiset kilpailuoikeuden rikkomiset ovat unionin kansalaisten etujen vastaisia, sillä ne merkitsevät sitä, että kilpailusta johtuvien alhaisempien hintojen antamia etuja ei voida siirtää kuluttajille; toistaa tässä yhteydessä, että mahdollisissa tulevissa ehdotuksissa kollektiivisesta muutoksenhausta on noudatettava parlamentin kantaa, jonka se esitti yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista 26. maaliskuuta 2009 antamassaan päätöslauselmassa, ja vaatii, että parlamentin on oltava mukana kyseisen säädöksen hyväksymisessä yhteispäätösmenettelyllä;

44.   kehottaa komissiota koordinoimaan paremmin kilpailuoikeutta ja kuluttajaoikeutta koskevia aloitteitaan;

45.   pitää ilahduttavana tinkimätöntä kantaa, jonka komissio on viime vuosina omaksunut suurta haittaa kuluttajille ja taloudelle aiheuttavaan kilpailunvastaiseen toimintaan; painottaa, että kilpailupolitiikalle tulee saada laaja-alainen julkinen tuki ja demokraattinen legitiimiys, mikä varmistetaan Euroopan parlamentin osallistumisen kautta; on huolissaan siitä, että yhä suurempien sakkojen käyttö saattaa välineenä olla liian yksinkertainen, etenkin kun on kyse maksukyvyttömyydestä aiheutuvista työpaikkojen menetyksistä, ja pyytää laajempaa valikoimaa pitemmälle kehitettyjä välineitä, jotka kattavat sellaiset kysymykset kuin yritysten oma vastuu, avoimuus ja tilintekovelvollisuus, lyhyemmät menettelyt, oikeus puolustukseen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, mekanismi sakkojen lieventämistä koskevien hakemusten tehokasta käsittelyä varten (erityisesti siksi, että voidaan korjata esitutkintaprosesseista Yhdysvalloissa aiheutuvat häiriöt), säännösten noudattamisohjelmat yrityksissä ja eurooppalaisten standardien kehittäminen; kannattaa keppi ja porkkana -strategiaa, jossa rangaistukset toimivat tehokkaana pelotteena, ennen kaikkea rikkomisten uusijoille, ja sääntöjen noudattamiseen kannustetaan;

46.   katsoo, että kun sama yhtiö syyllistyy useampiin kilpailulain rikkomisiin, tarvitaan voimakkaampia pelotetoimenpiteitä kilpailurajoituksia koskevien sääntöjen täytäntöön panemiseksi kartellitapauksissa tai hallitsevan aseman väärinkäytön vastustamiseksi;

47.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön henkilökohtaisen vastuun periaatteen;

48.   kehottaa komissiota harkitsemaan noudattamisohjelmien käyttämistä kilpailunvastaisen toiminnan ehkäisemisen välineenä;

49.   kehottaa komissiota vahvistamaan erityiset perusteet, joilla määritellään, ovatko yritykset toimineet tahallisesti vai syyllistyneet laiminlyöntiin;

50.   kehottaa komissiota määrittelemään erityiset perusteet, joiden nojalla emoyhtiöt joutuvat yhteisvastuuseen niiden tytäryhtiöiden kartellin kaltaisesta toiminnasta;

51.   korostaa, että pk-yrityksille suhteettomat sakot ovat suhteellisesti vakavampia asia kuin suurille yrityksille;

52.   katsoo, että sakkojen tulisi olla oikeassa suhteessa rikkomukseen; ehdottaa myös, että sakkoa laskettaessa otetaan soveltuvissa olosuhteissa huomioon merkitykselliset maksetut korvaukset; kehottaa komissiota tarkistamaan sakkojen laskentaperusteen ja tarvittaessa sisällyttämään uudet sakottamisperiaatteet asetukseen (EY) N:o 1/2003;

53.   kehottaa komissiota ottamaan käyttöön keskitetyn palvelupisteen sakkojen lieventämistä koskeville hakemuksille;

54.   pyytää saada asianmukaisia tietoja ja tulla kuulluksi mahdollisista muutoksista moottoriajoneuvojen ryhmäpoikkeusasetukseen aikataulussa, joka antaa parlamentille mahdollisuuden suorittaa asianmukaisia valvontatoimia ja antaa täyden panoksensa, ottaen huomioon, että alalle on pikaisesti annettava näkymä odotettavissa olevasta tulevaisuudesta, jotta se voi toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet;

55.   korostaa, että on tärkeää toimia tehokkaasti yhteistyössä parlamentin sekä kuluttaja- ja pienyritysorganisaatioiden kanssa muutettaessa vertikaalisiin sopimuksiin sovellettavaa ryhmäpoikkeusasetusta; painottaa, että eri markkinatoimijoiden toiminnan yhtenäisyyttä edistävän sääntelykehyksen luominen on paras keino välttää haitat, joita valinnanmahdollisuuksien puuttuminen mahdollisesti aiheuttaa kuluttajille;

56.   toistaa pyyntönsä, että komission ehdotusta asetukseksi moottoriajoneuvoalan ryhmäpoikkeuksesta ja sitä täydentävistä suuntaviivoista tarkastellaan perusteellisesti, mukaan lukien loppukäyttäjäorganisaatioiden kuuleminen parlamentissa; pyytää komissiota varmistamaan, että 1. kesäkuuta 2010 otetaan käyttöön säännöt, jotka ovat käyttökelpoisia vielä tulevaisuudessakin;

57.   on näin ollen tyytyväinen komission ehdotukseen, jonka tarkoituksena on tiukentaa myynnin jälkeisiä palveluja koskevaa sääntelykehystä, jonka avulla pyritään vähentämään kuluttajien suuria korjaus- ja huoltokuluja, joita aiheutuu esimerkiksi sellaisista kilpailua vääristävistä käytänteistä kuin riippumattomien palveluntarjoajien poissulkeminen;

58.   edellyttää, että moottoriajoneuvojen pienten ja keskisuurten jälleenmyyjien edut otetaan moottoriajoneuvoalan tulevassa kilpailuoikeudellisessa kehyksessä asianmukaisesti huomioon; katsoo, että muuten moottoriajoneuvoalan nykyinen ryhmäpoikkeusasetus olisi pidettävä voimassa nykymuodossaan;

59.   pyytää tulla kuulluksi mahdollisista muutoksista vertikaalisiin sopimuksiin sovellettavaan moottoriajoneuvojen ryhmäpoikkeusasetukseen aikataulussa, joka antaa parlamentille mahdollisuuden suorittaa asianmukaisia valvontatoimia ja antaa täyden panoksensa;

Yrityskeskittymien valvonta

60.   pitää ilahduttavana tavoitetta parantaa käsittelypaikan siirtämismenettelyjä entisestään ja parantaa johdonmukaisuutta vertailukelpoisten sulautumisoperaatioiden arvioimisessa sekä kannustaa komissiota tarkistamaan edelleen kahden kolmasosan säännön vaikutuksia;

61.   pitää ilahduttavana komission tarkistettua tiedonantoa neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 ja komission asetuksen (EY) N:o 802/2004 mukaan hyväksyttävistä korjaustoimenpiteistä, jolla kodifioidaan yhteisöjen tuomioistuimen äskettäiset tuomiot, otetaan huomioon korjaustoimenpiteitä koskevasta tutkimuksesta tehdyt johtopäätökset ja käsitellään julkisessa kuulemisessa esiin nousseita näkökohtia;

62.   kehottaa komissiota laatimaan EY:n sulautuma-asetuksen 21 artiklan 4 kohdan, joka antaa mahdollisuuden asettaa julkisen politiikan näkökohdat kilpailunäkökohtien edelle, soveltamista koskevan maakohtaisen kertomuksen;

63.   korostaa, että nykyinen talouskriisi ei oikeuta höllentämään EU:n yrityskeskittymien valvontaa koskevia toimia;

Alakohtaiset tutkimukset

64.   kehottaa komissiota vahvistamaan kriteerit alakohtaisten tutkimusten käynnistämiselle; katsoo, että komission olisi toimittava paitsi teollisuuden tai kuluttajien esittämien valituksen johdosta myös parlamentin suositusten johdosta;

65.   kehottaa komissiota tutkimaan voittomarginaalien jakautumista tuotanto- ja tarjontaketjussa elintarvikkeiden hinnoista Euroopassa 26. maaliskuuta 2009 annetun parlamentin päätöslauselman mukaisesti; kehottaa komissiota ehdottamaan aiheellisia toimenpiteitä, mukaan luettuna sääntelyä, joilla kuluttajia, työntekijöitä ja tuottajia suojellaan määräävän aseman väärinkäytöltä tai negatiivisilta tekijöiltä, joita kyseisessä tutkimuksessa havaitaan;

66.   toistaa tässä yhteydessä aikaisemmat alakohtaiset tutkimuspyyntönsä verkkomainonnasta ja suurten kauppaketjujen ja maataloustuottajien (erityisesti maidontuottajien), väliasiakkaiden, suurten kauppaketjujen ja lopullisten kuluttajien välisistä suhteista; pyytää tutkimaan mediayhteenliittymiä, myös kaikkia sisällönjakelukanavia, kuten painoteollisuutta, televisiota ja radiota sekä internetiä; pyytää komissiota esittämään analyysin kilpailusta telealalla, autoteollisuudessa ja rahoituspalveluissa;

67.   korostaa, että on tehtävä tiiviissä yhteistyössä Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston viranomaisten kanssa täydellisiä alakohtaisia tutkimuksia elintarviketeollisuudesta ja erityisesti maitotuotteiden jakeluketjuista, ja toteuttamaan aiheellisia seurantatoimenpiteitä;

68.   kehottaa komissiota jatkamaan Euroopan unionissa perittävien elintarvikehintojen seurantaa ja elintarviketeollisuuden kilpailuoloja;

69.   korostaa, että kilpailun pääosaston alakohtaisen selvityksen tulosten mukaisesti lääkealan kilpailua on tehostettava toteuttamalla toimia, joilla voidaan torjua sellaiset lääkealan yritysten käytänteet, jotka saattavat viivästyttää geneeristen tuotteiden markkinoille saattamista tai estää sen;

70.   pitää myönteisenä energia-alaa koskevaa komission selvitystä; pyytää komissiota selvittämään, missä määrin infrastruktuuriin, erityisesti kaasu- ja sähköyhteyksiin, tehtävien investointien puute haittaa kilpailua; toteaa, että energiamarkkinoiden toimitusvarmuutta ja toimivaa kilpailua ei voida saavuttaa ilman yhteenliitettyä ja hyvin toimivaa energiainfrastruktuuria;

71.   on huolestunut kilpailun puutteesta televiestintäalalla; pyytää tekemään uuden alakohtaisen selvityksen; vaatii Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyelintä edistämään kilpailua erityisesti asianmukaisella markkina-analyysillä; vaatii tämän vuoksi, että sen sihteeristölle myönnetään riittävät resurssit tätä tarkoitusta varten;

72.   pahoittelee, että komissio käsittelee kertomuksessaan vain ylimalkaisesti toimielinten välistä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa eikä vastaa seuraaviin, 10. maaliskuuta 2009 annetussa parlamentin päätöslauselmassa esitettyihin kehotuksiin:

   on arvioitava palvelualan väärinkäytöksiä, joiden vuoksi pienyritykset eivät ehkä pysty tekemään tarjouksia;
   unionin polttoainemarkkinoiden kilpailua on valvottava;
   telealalla on toteutettava hintakilpailua tukevia toimenpiteitä vähittäishintojen sääntelyn sijasta;

73.   toistaa kehotuksensa tutkimuksen laatimisesta julkisia hankintoja koskevien sääntöjen soveltamisesta ja siitä, johtavatko kansalliset erot kilpailun vääristymiseen;

o
o   o

74.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) KOM(2009)0374.
(2) EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1.
(3) EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1.
(4) EYVL L 336, 29.12.1999, s. 21.
(5) EYVL L 203, 1.8.2002, s. 30.
(6) EUVL L 312, 29.11.2005, s. 67.
(7) EUVL C 10, 15.1.2009, s. 2.
(8) EUVL C 16, 22.1.2009, s. 1.
(9) EUVL C 45, 24.2.2009, s. 7.
(10) EUVL C 72, 26.3.2009, s. 1.
(11) EUVL C 195, 19.8.2009, s. 9.
(12) EUVL C 270, 25.10.2008, s. 8.
(13) KOM(2008)0165.
(14) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0187.
(15) EUVL C 136, 16.6.2009, s. 13.
(16) EUVL C 136, 16.6.2009, s. 3.
(17) EUVL C 85, 9.4.2009, s. 1.
(18) EUVL C 82, 1.4.2008, s. 1.
(19) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0033.
(20) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0099.
(21) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0191.
(22) EUVL C 184 E, 6.8.2009, s. 23.


Sisämarkkinoiden tulostaulu
PDF 133kWORD 55k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 sisämarkkinoiden tulostaulusta (2009/2141(INI))
P7_TA(2010)0051A7-0084/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2009 annetun komission suosituksen sisämarkkinoiden toiminnan parannustoimista(1),

–   ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2004 annetun komission suosituksen sisämarkkinoihin vaikuttavien direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä(2),

–   ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan sisämarkkinoiden tulostaulusta (SEC(2009)1007),

–   ottaa huomioon 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman yhtenäismarkkinoita koskevasta katsauksesta: esteiden ja tehottomuuden poistaminen paremman täytäntöönpanon ja valvonnan avulla(3),

–   ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden tulostaulusta(4),

–   ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman kansallisen tuomarin asemasta Euroopan oikeuslaitoksessa(5),

–   ottaa huomioon 24. syyskuuta 2009 kokoontuneen neuvoston (kilpailukyky – sisämarkkinat, teollisuus ja tutkimus) päätelmät, joiden otsikko on ”Sisämarkkinoiden toiminnan tehostamisesta”(6),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A7-0084/2009),

A.   katsoo, että sisämarkkinoiden on toimittava moitteettomasti, jotta taloudelle saadaan vakaa ja innovatiivinen toimintaympäristö, jossa kuluttajat voivat hankkia laadukkaita tavaroita ja palveluita ja yritykset voivat luoda uusia työpaikkoja,

B.   katsoo, että vaikka sisämarkkinoiden luomisessa ollaan jo pitkällä, on vielä paljon tehtävää niiden täyden potentiaalin varmistamiseksi,

C.   katsoo, että sisämarkkinat eivät voi toimia moitteettomasti, ellei saateta asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, sovelleta ja panna täytäntöön niitä yhteisön sääntöjä, jotka vaikuttavat sisämarkkinoiden toimintaan,

D.   pitää välttämättömänä, että jäsenvaltiot saattavat sisämarkkinasäädökset ripeästi osaksi kansallista lainsäädäntöä,

E.   katsoo, että Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit voivat edistää aktiivisesti sisämarkkinasäädösten saattamista osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, kunhan ne tekevät jatkossakin tiivistä yhteistyötä neuvottelu- ja voimaansaattamisprosessissa,

F.   katsoo, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden edustajien olisi kokoonnuttava säännöllisesti tarkastelemaan sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanoa,

G.   katsoo, että sisämarkkinoiden tulostaulun julkaiseminen auttaa osaltaan vähentämään lainsäädännön täytäntöönpanovajetta, mutta on noudatettava laadullisempaa lähestymistapaa, jossa suunnataan lukuja pidemmälle ja yksilöidään syyt vajeeseen,

H.   katsoo, että vaikka sisämarkkinoiden tulostaulussa ja kuluttajamarkkinoiden tulostaulussa käytetään soveltamisalaltaan erilaisia menetelmiä ja eri indikaattoreita, niiden yhteisenä yleistavoitteena on tehostaa sisämarkkinoiden toimintaa,

I.   katsoo, että nykyinen keskimäärin yhden prosentin täytäntöönpanovaje on sopusoinnussa valtion- ja hallitusten päämiesten vuonna 2007 asettaman yhden prosentin tavoitteen kanssa, mutta toteaa, että yhdeksän jäsenvaltiota on vielä jäljessä tästä tavoitteesta,

J.   toteaa, että hajanaisuutta kuvaava luku on kuusi prosenttia, mikä tarkoittaa, että sataa direktiiviä ei edelleenkään ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä vähintään yhdessä jäsenvaltiossa,

K.   toteaa, että 22 direktiiviä on yli kaksi vuotta jäljessä kansalliseen lainsäädäntöön siirtämisen määräajasta, mikä on täysin vastoin valtion- ja hallitusten päämiesten vuonna 2002 asettamaa nollatoleranssitavoitetta,

L.   katsoo, että on erityisen tärkeää seurata niiden direktiivien täytäntöönpanoa, joilla on keskeinen rooli sisämarkkinoiden kehittämisessä,

M.   katsoo, että parempi julkinen tiedonsaanti siitä, mitä direktiivejä yksittäiset jäsenvaltiot eivät ole vielä saattaneet osaksi kansallista lainsäädäntöään, voisi olla käyttökelpoinen keino lisätä suuren yleisön tietoisuutta asiasta ja aiheuttaa vertaispainetta, jota myös Euroopan parlamentin jäsenet voisivat kohdistaa jäsenvaltioiden parlamenttien jäseniin,

N.   katsoo, että edelleen esiintyvät tapaukset, joissa lainsäädäntö jätetään saattamatta tai se saatetaan väärin osaksi kansallista lainsäädäntöä, eivät välttämättä johdu jäsenvaltioiden haluttomuudesta vaan voivat johtua asiaa koskevan EU-lainsäädännön epäselvyydestä tai epäjohdonmukaisuudesta, minkä vuoksi on toivottavaa, että sisämarkkinoiden tulostaulu ei olisi vain tapa painostaa jäsenvaltioita vaan myös väline vuoropuhelulle, jonka avulla voidaan paremmin ymmärtää jäsenvaltioiden kohtaamia vaikeuksia lainsäädännön täytäntöönpanossa,

O.   katsoo, että tarvitaan lisää tietoa siitä, miten laadukkaasti säädökset saatetaan osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä,

P.   katsoo, että nyt kun on siirrytty sisämarkkina-aluetta koskevan lainsäädännön antamisesta sen täytäntöönpanoon, sisämarkkinoiden tulostaulun olisi annettava säännöllisesti yksityiskohtaista tietoa sisämarkkinalainsäädännön soveltamisesta ja täytäntöönpanosta, sisämarkkinoiden toimintaa mittaavat objektiiviset indikaattorit mukaan luettuina, minkä ansiosta on helpompi seurata työtuloksia ja kehityssuuntia,

Q.   katsoo, että Euroopan parlamentin jäsenten olisi tiedotettava vaalipiirinsä äänestäjille heihin vaikuttavan sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanosta ja tavoista, joilla he voivat hyödyntää oikeuksiaan,

R.   katsoo, että sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan toiminta on tarjonnut ja tarjoaa jatkossakin sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanoa, saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja voimaan saattamista koskevia hyödyllisiä näkemyksiä valiokunta-aloitteisten mietintöjen, tutkimusten, seminaarien ja kuulemistilaisuuksien muodossa,

S.   katsoo, että koulutus ja kokemusten vaihto yli rajojen, muun muassa komission luomien sähköisten verkostojen avulla, ovat tärkeä tekijä yhteisön sisämarkkinasäännöstön soveltamisen tehostamisessa,

T.   toteaa kansalaisten ja yritysten edellyttävän sisämarkkinasääntöjen tehokasta täytäntöönpanoa, koska se auttaa niitä hyödyntämään täysipainoisesti markkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia,

Johdanto

1.   pitää myönteisenä edellä mainittua komission suositusta sisämarkkinoiden toiminnan parannustoimista; korostaa, että jäsenvaltiot eivät saisi keskittyä poimimaan vain niille itselleen parhaiten sopivia toimenpiteitä, vaan niiden olisi sitouduttava toteuttamaan ne kaikki;

2.   kehottaa jäsenvaltioita toimimaan tiiviissä yhteistyössä komission ja toistensa kanssa sekä kantamaan oman osansa vastuusta ja omistajuudesta sisämarkkinoiden kaikkien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi; kehottaa komissiota käyttämään toimivaltaansa varmistaakseen sisämarkkinasääntöjen tehokkaan soveltamisen, myös tehokkaan markkinavalvonnan, yhdenmukaistamisen, lainsäädännön selkiyttämisen edelleen ja muut keinot, joilla voidaan vähentää kansalaisten ja yritysten hallinnollista taakkaa;

3.   katsoo, että on tärkeää toimia varhaisemmassa vaiheessa täytäntöönpanovajeen vaaran vähentämiseksi ja että komission olisi tehostettava toimiaan tukeakseen jäsenvaltioita koko täytäntöönpanoprosessin ajan; katsoo, että tämä tulisi toteuttaa erityisesti vuoropuhelun ja runsaamman tiedonvaihdon kautta tavoitteena ennakoida mahdollisia ongelmia ja pyrkiä ratkaisemaan ne ennen täytäntöönpanon määräajan umpeutumista;

4.   kannattaa erityisesti ajatusta kansallisten parlamenttien tiiviistä osallistumisesta neuvottelu- ja voimaansaattamisprosessiin ja tehostetusta yhteistyöstä muiden sidosryhmien, kuten työmarkkinaosapuolten, kanssa;

5.   korostaa avoimen vuoropuhelun ja kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välisen tiiviimmän yhteistyön merkitystä siten, että pyritään lisäkeskusteluihin ja käsittelemään yksityiskohtaisesti jäsenvaltioiden täytäntöönpanoprosessin aikana kohtaamia ongelmia, koska direktiivien asianmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpano kansallisella tasolla ovat sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan, kilpailun sekä EU:n taloudellisen ja sosiaalisen vakauden perusedellytyksiä;

6.   kehottaa komissiota järjestämään vuosittain sisämarkkinafoorumin, joka kokoaa yhteen unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden edustajia ja muita sidosryhmiä, jotta saadaan kaikki osapuolet sitoutumaan entistä vahvemmin sisämarkkinalainsäädännön saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä, sisämarkkinalainsäädännön soveltamiseen ja sen täytäntöönpanoon;

7.   korostaa, että tällaisen sisämarkkinafoorumin tulisi pitää kokouksia sekä työryhmä- että ministeritasolla ja tarjota siten merkittävä foorumi parhaiden käytänteiden jakamiselle kansallisten viranomaisten välillä;

8.   kehottaa komissiota sisällyttämään sisämarkkinoiden tulostauluun säännöllisin väliajoin yksityiskohtaista tietoa sisämarkkinalainsäädännön soveltamisesta ja täytäntöönpanosta, sisämarkkinoiden toimintaa mittaavat objektiiviset indikaattorit mukaan luettuina;

9.   kehottaa julkistamaan sisämarkkinoiden tulostaulun, SOLVIT-raportin, Kansalaisten neuvontapalvelun ja kuluttajamarkkinoiden tulostaulun samanaikaisesti kerran vuodessa (muuttamatta niiden julkaisemistiheyttä), jotta voidaan tarjota yleiskuva sisämarkkinoiden kehittymisestä ja koordinoida paremmin näillä aloilla tehtyä työtä säilyttäen kuitenkin kyseisten välineiden erityisluonne;

10.   kehottaa komissiota tutkimaan uusia tapoja poistaa sisämarkkinoiden loppuun saattamista edelleen haittaavia esteitä, muun muassa luomalla ”sisämarkkinatestin” kaikelle ehdotetulle uudelle EU-lainsäädännölle, jotta varmistetaan, että ehdotetut uudet toimet eivät heikennä sisämarkkinoiden toimintaa;

11.   katsoo, että sisämarkkinoiden tulostaulu on huomattavassa määrin päällekkäinen yhteisön oikeuden soveltamisen valvontaa koskevan komission vuosikertomuksen kanssa; kannustaa komissiota sen vuoksi hyödyntämään vuosikertomusta strategisemmalla tavalla keskittymällä vertikaalisiin toimintalinjoihin, mikä voisi parantaa sisämarkkinoiden tulostaulun laadullista analyysia;

12.   kehottaa komissiota antamaan helpommin luettavia lehdistötiedotteita yhdessä sisämarkkinoiden tulostaulun kanssa, jotta voidaan parantaa tietoisuutta tulostaulun tuloksista ja lisätä painostusta jäsenvaltioita kohtaan niin, että voidaan varmistaa direktiivien aisainmukainen ja oikea-aikainen täytäntöönpano;

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

13.   pitää myönteisenä, että saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä on pysytty yhden prosentin täytäntöönpanovajeen rajoissa jo kolmannen kerran peräkkäin; kehottaa niitä yhdeksää jäsenvaltiota, jotka eivät ole saavuttaneet tavoitetta, toteuttamaan toimenpiteitä tulostensa parantamiseksi;

14.   katsoo, että sisämarkkinadirektiivien oikea-aikaisen ja asianmukaisen täytäntöönpanon ja alkuperäisen lainsäädännön laadun välillä on selkeä yhteys; toteaa sen vuoksi, että tuotantoketjun alkupäässä tehty työ, mukaan lukien sitoumus noudattaa paremman sääntelyn periaatteita, jäsenvaltioiden asianmukainen kuuleminen täytäntöönpano- ja voimaansaattamismenetelmistä ja perusteellisten vaikutustenarviointien laatiminen sekä Euroopan unionin tuomioistuimen merkityksellisen oikeuskäytännön analyysi, on tärkeää ennen uuden lainsäädännön esittämistä;

15.   palauttaa mieliin, että on yhä liian suuri määrä direktiivejä, joita yksi tai useampi jäsenvaltio ei ole saattanut osaksi kansallista lainsäädäntöään, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä määrän pienentämiseksi pikaisesti ja aloittamaan niistä direktiiveistä, joiden saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on myöhässä jo kaksi vuotta tai enemmän;

16.   kehottaa komissiota antamaan verkkosivuillaan yksityiskohtaista tietoa direktiiveistä, joita kukin yksittäinen jäsenvaltio ei ole pannut täytäntöön;

17.   kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan komissiolle vastaavuustaulukoita, joissa on yksityiskohtaista tietoa kansallisista toimista direktiivien saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta komissio saa tarkempaa tietoa siitä, miten laadukkaasti direktiivit on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä; kehottaa komissiota yksilöimään oikea-aikaista ja asianmukaista täytäntöönpanoa koskevia parhaita käytänteitä ja ilmoittamaan niistä jäsenvaltioille;

Soveltaminen

18.   katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tehostettava toimivaa yhteistyötä niiden kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten keskuudessa, jotka osallistuvat sisämarkkinasääntöjen soveltamiseen, varmistamalla sisämarkkinatoiminnan koordinoinnin huomioiminen kansallisissa hallintoelimissään ja tehostamalla sitä;

19.   kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan kansallisille ja paikallisille virkamiehille sekä oikeusviranomaisille säännöllistä koulutusta sisämarkkinasäännöistä osana nykyisiä yhteisön ohjelmia ja verkostoja;

20.   yhtyy komission näkemykseen, että jäsenvaltioiden on varmistettava komission luomien rajat ylittävien sähköisten tietojärjestelmäverkostojen (kuten sisämarkkinoiden tiedonvaihtojärjestelmä IMI, tuoteturvallisuutta koskeva EU:n nopea tiedonvaihtojärjestelmä RAPEX, elintarvikkeita ja rehuja koskeva nopea hälytysjärjestelmä RASFF ja kuluttajansuojaa käsittelevä yhteistyöverkko CPC) toimivuus toteuttamalla tarvittavat toimenpiteet ja varmistamalla toiminnan rahoitus;

21.   kehottaa komissiota tarkastelemaan sisämarkkinalainsäädäntöä kehämäisenä prosessina, jossa jälkikäteisarvioinneilla on tärkeä asema ja jota olisi käytettävä sen määrittämiseen, täyttääkö lainsäädäntö vai ylittääkö se alkuperäisen vaikutustenarvioinnin ja kielteisessä tapauksessa sen yksilöimiseen, miten lainsäädäntöä olisi mukautettava tai se olisi laadittava uudelleen, jotta varmistetaan, että se täyttää alkuperäiset tavoitteensa;

Täytäntöönpano

22.   katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tehostettava toimiaan, joilla ne tiedottavat kansalaisille ja yrityksille näiden sisämarkkinaoikeuksista, jotta kansalaiset ja yritykset voivat harjoittaa näitä oikeuksia käytännössä; kehottaa komissiota saattamaan pikaisesti päätökseen yhtenäismarkkinoiden neuvontapalveluja koskevan hankkeen, jonka tavoitteena on tehostaa tiedotusta, neuvontaa ja ongelmanratkaisua tarjoavia palveluja ja parantaa niiden saatavuutta;

23.   katsoo, että komission internetiin tallentamat sisämarkkinoita koskevat tiedot ovat kattavat mutta erittäin sirpaleiset; kehottaa komissiota Enterprise Europe Networkin (YritysEurooppa-verkosto) avulla perustamaan ja vahvistamaan ”Your Europe - Business” -portaalia sähköisenä keskitettynä palvelupisteenä sisämarkkinoita koskevan yritystiedon tarjoamiseksi, jotta vältetään tarpeettomia ja kalliita rinnakkaisrakenteita ja hyödynnetään mahdollisia synergioita, erityisesti palveludirektiivin(7) mukaisesti tarjottavan tiedon ollessa kyseessä;

24.   korostaa Enterprise Europe Networkin (Yritys-Eurooppa-verkosto) keskeistä asemaa toimissa, joiden avulla pk-yrityksille annetaan tilaisuus hyödyntää sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia; korostaa, että byrokraattiset velvoitteet sitovat arvokkaita resursseja ja estävät siten keskittymästä selkeämmin Enterprise Europe Networkin tärkeimpään tehtävään, joka on räätälöityjen tukipalvelujen tarjoaminen pk-yrityksille; kehottaa komissiota hyödyntämään paremmin Enterprise Europe Networkia kohdennettuun tietojen levittämiseen ja vähentämään Enterprise Europe Networkin kumppaneiden kohtaamaa byrokratiaa;

25.   katsoo, että jäsenvaltioiden olisi komission tuella lisättävä ongelmanratkaisumekanismien, erityisesti SOLVIT-verkoston, kapasiteettia epäkohtien korjaamisen tehostamiseksi; korostaa, että SOLVIT-verkostosta saadut kokemukset olisi sisällytettävä kansalliseen ja EU:n politiikan valmisteluun, mikä johtaisi tarvittaessa rakenteellisiin muutoksiin tai sääntelymuutoksiin; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan SOLVIT-keskusten verkostoa ja antamaan niille lisää määrärahoja ja henkilöstöä;

26.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta lisätään SOLVIT-keskusten ja niiden ilmaisten ongelmanratkaisupalvelujen näkyvyyttä eurooppalaisille yrityksille ja kansalaisille;

o
o   o

27.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 176, 7.7.2009, s. 17.
(2) EUVL L 98, 16.4.2005, s. 47.
(3) EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 80.
(4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0421.
(5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0352.
(6) Neuvoston asiakirja 13024/09.
(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36).

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö