Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 10. maaliskuuta 2010 - Strasbourg
Yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätökset - mikroyhteisöt ***I
 EU 2020 - 11. helmikuuta 2010 pidetyn Eurooppa-neuvoston epävirallisen kokouksen seuranta
 Israelia/Palestiinaa koskevien Goldstonen suositusten täytäntöönpano
 Kansalaisyhteiskunnan ja kansallisten vähemmistöjen tilanne Valko-Venäjällä
 Transaktiovero
 Yhtenäinen euromaksualue
 Tuoteväärennösten torjuntaa koskeva kauppasopimus (ACTA)
 Asetus yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta
 YUTP:aa koskeva vuosittainen selvitys 2008
 Euroopan turvallisuusstrategian ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpano
 Ydinsulkusopimus

Yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätökset - mikroyhteisöt ***I
PDF 209kWORD 64k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 78/660/ETY muuttamisesta mikroyhteisöjen osalta (KOM(2009)0083 – C6-0074/2009 – 2009/0035(COD))
P7_TA(2010)0052A7-0011/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009)0083),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 44 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0074/2009),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 50 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0011/2010),

1.   vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.   kehottaa suorittamaan neljännen ja seitsemännen yhtiöoikeusdirektiivin yleisen tarkistuksen vuonna 2010;

3.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. maaliskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/.../EU antamiseksi yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 78/660/ETY muuttamisesta mikroyhteisöjen osalta

P7_TC1-COD(2009)0035


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 50 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Maaliskuun 8 ja 9 päivänä 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti päätelmissään, että hallinnollisen rasituksen vähentäminen EU:ssa on tärkeää Euroopan talouden elvyttämisen kannalta ja että se edellyttää vahvaa yhteistä pyrkimystä.

(2)  Tilinpäätökset on määritelty yhdeksi ensisijaisista aloista, joilla yritysten hallinnollista rasitusta voidaan unionissa vähentää.

(3)  Yritysten liiketoimintaympäristön yksinkertaistamisesta yhtiöoikeuden, tilinpäätösten ja tilintarkastuksen alalla antamassaan tiedonannossa komissio yksilöi muutokset, joita voitaisiin tehdä yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 25 päivänä heinäkuuta 1978 annettuun neljänteen neuvoston direktiiviin 78/660/ETY(4). Yhtenä muutoksena mainitaan se, että jäsenvaltioille annettaisiin mahdollisuus vapauttaa mikroyhteisöt mainitussa direktiivissä säädetystä velvollisuudesta laatia tilinpäätöksiä.

(4)  Komission suosituksessa 2003/361/EY(5) määritellään mikroyritykset, pienet yritykset ja keskisuuret yritykset. Jäsenvaltioiden kanssa käydyissä keskusteluissa on kuitenkin ilmennyt, että mainitussa suosituksessa mikroyrityksille asetetut raja-arvot voivat olla liian korkeat tilinpäätöstarkoituksiin. Tämän vuoksi olisi luotava mikroyritysten alaryhmä, niin kutsutut mikroyhteisöt, joihin sovellettavat taseen loppusummaa ja nettoliikevaihtoa koskevat raja-arvot olisivat alhaisemmat kuin mikroyrityksillä.

(5)  Mikroyhteisöt harjoittavat liiketoimintaa pääsääntöisesti paikallisella ja alueellisella tasolla, niillä on rajatylittävää toimintaa vähän tai ei lainkaan ja niillä on rajalliset resurssit vaativien lakisääteisten vaatimusten täyttämiseksi. Mikroyhteisöillä on huomattava merkitys uusien työpaikkojen luomisen, tutkimus- ja kehitystoiminnan edistämisen ja uusien taloudellisen toiminnan muotojen syntymisen kannalta.

(6)  Mikroyhteisöihin sovelletaan kuitenkin usein samoja raportointisääntöjä kuin suurempiin yrityksiin. Säännöt aiheuttavat mikroyhteisöille hallinnollista rasitusta, joka ei ole oikeassa suhteessa niiden kokoon nähden, eli pienimpiin yrityksiin kohdistuva rasitus on suhteettoman suuri suurempien yritysten rasitukseen verrattuna. Sen vuoksi olisi voitava vapauttaa mikroyhteisöt velvollisuudesta laatia tilinpäätöksiä, vaikka niitä käytetäisiin tilastotietojen lähteenä. Mikroyhteisöihin on kuitenkin edelleen sovellettava velvoitetta pitää rekisteriä, josta käy ilmi yhtiön liiketoimet ja rahoitustilanne. Jäsenvaltiot voivat asettaa muita velvoitteita tämän vähimmäisstandardin lisäksi.

(7)  Hallinnolliseen rasitukseen liittyviä kysymyksiä käsittelevä riippumattomien sidosryhmien korkean tason ryhmä kehotti 10 päivänä heinäkuuta 2008 antamassaan lausunnossa säätämään nopeasti jäsenvaltioiden mahdollisuudesta vapauttaa mikroyhteisöt velvollisuudesta laatia direktiivin 78/660/ETY mukaisia tilinpäätöksiä.

(8)  Euroopan parlamentti kehotti pienten ja keskisuurten yritysten, erityisesti mikroyritysten, kirjanpitovaatimuksista 18 päivänä joulukuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa(6) komissiota antamaan säädösehdotuksen, jolla jäsenvaltioille annettaisiin mahdollisuus jättää mikroyhteisöt direktiivin 78/660/ETY soveltamisalan ulkopuolelle.

(9)  Koska tässä direktiivissä määriteltyjä raja-arvoja sovelletaan yrityksiin, joiden lukumäärä vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden välillä, ja koska mikroyhteisöjen toiminta ei vaikuta rajatylittävään kauppaan eikä sisämarkkinoiden toimintaan, jäsenvaltioiden olisi otettava näiden arvojen vaihteleva vaikutus huomioon direktiivin kansallisessa täytäntöönpanossa.

(10)  On äärimmäisen tärkeää varmistaa avoimuus myös mikroyhteisöjen osalta, jotta varmistetaan niiden avoimuus ja pääsy rahoitusmarkkinoille, ja jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon omien markkinoidensa erityisolosuhteet ja tarpeet direktiivin 78/660/ETY täytäntöönpanossa.

(11)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tavoitetta, joka on mikroyhteisöjen hallinnollisen rasituksen vähentäminen, vaan se voidaan vaikutuksensa vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(12)  Direktiivi 78/660/ETY olisi näin ollen muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Direktiivin 78/660/ETY muuttaminen

Lisätään direktiiviin 78/660/ETY artikla seuraavasti:"

1 a artikla

1.  Samalla kun jäsenvaltiot säilyttävät velvoitteen pitää rekisteriä, josta käy ilmi yhtiön liiketoimet ja rahoitustilanne, ne voivat myöntää vapautuksen tässä direktiivissä säädetyistä velvollisuuksista yhtiöille, joiden taseen mukaan kaksi seuraavista kolmesta raja-arvosta ei ylity tilinpäätöspäivänä:

   a) taseen loppusumma: 500 000 euroa;
   b) nettoliikevaihto: 1 000 000 euroa;
   c) työntekijöitä tilikautena keskimäärin: 10.

2.  Jos yhtiö tilinpäätöspäivänä ylittää kaksi 1 kohdassa mainituista kolmesta raja-arvosta kahtena peräkkäisenä tilikautena, se ei voi enää hyödyntää mainitussa kohdassa tarkoitettua vapautusta.

Jos yhtiö tilinpäätöspäivänä ei enää ylitä kahta 1 kohdassa mainituista kolmesta raja-arvosta, se voi hyödyntää mainitussa kohdassa tarkoitettua vapautusta edellyttäen, että se ei ole ylittänyt kyseisiä raja-arvoja kahtena peräkkäisenä tilikautena.

3.  Edellä 1 kohdassa euroina ilmaistut rahamäärät muunnetaan niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön, kansalliseksi valuutaksi kyseiset rahamäärät määrittävän direktiivin voimaantulopäivänä Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistun vaihtokurssin mukaan.

4.  Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu taseen loppusumma on niiden varojen yhteismäärä, joita tarkoitetaan joko 9 artiklassa olevan kohdan ’Vastaavaa’ A–E kohdassa tai 10 artiklan A–E kohdassa.

"

2 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan, kun ne aikovat hyödyntää direktiivin 78/660/ETY 1 a artiklassa säädettyä mahdollisuutta, ottaen erityisesti huomioon kansallisen tilanteen niiden yritysten lukumäärän osalta, jotka eivät ylitä kyseisessä artiklassa määriteltyjä raja-arvoja. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 317, 23.12.2009, s. 67.
(2) EUVL C 317, 23.12.2009, s. 67.
(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 10. maaliskuuta 2010.
(4) EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11.
(5) EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36.
(6) EUVL C 45 E, 23.2.2010, s. 58.


EU 2020 - 11. helmikuuta 2010 pidetyn Eurooppa-neuvoston epävirallisen kokouksen seuranta
PDF 127kWORD 54k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 Eurooppa 2020 -strategiasta
P7_TA(2010)0053RC-B7-0151/2010

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 11. helmikuuta 2010 pidetyn Eurooppa-neuvoston epävirallisen kokouksen,

–   ottaa huomioon komission käynnistämän, Eurooppa 2020 -strategiaa koskevan kuulemisen ja sen tulokset (SEK(2010)0116),

–   ottaa huomioon komission teettämän Lissabonin strategian arvioinnin (SEK(2010)0114,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston asiakirjan ”Seven steps to deliver on the European strategy for growth and jobs”,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.   katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian olisi palveltava talouskasvun ja työpaikkojen luomista, koska bkt:n romahtaminen neljällä prosentilla, teollisen tuotannon supistuminen ja yli 23 miljoonan naisen ja miehen työttömyys merkitsevät inhimillistä ja taloudellista katastrofia,

B.   katsoo, että Lissabonin strategialla ei päästy haluttuihin tavoitteisiin, mikä johtui heikoista hallintorakenteista, vastuun puuttumisesta, erittäin monimutkaisesta tavoitteesta, jossa keskityttiin liian moneen asiaan, liiallisesta kunnianhimoisuudesta sekä selkeyden, yksittäisen keskipisteen ja avoimuuden puutteesta, ja pitää siksi Eurooppa 2020 -strategiaa koskevaa komission ehdotusta, sen tavoitteita ja järjestelmää myönteisinä,

Yleisiä huomioita

1.   uskoo, että Eurooppa 2020 -strategialla on reagoitava tehokkaasti talous- ja rahoituskriisiin ja luotava Euroopan unionin elpymiseen uutta kunnianhimoa ja eurooppalaista johdonmukaisuutta ottamalla käyttöön kansallisia ja eurooppalaisia välineitä ja sovittamalla ne yhteen;

2.   ottaa huomioon, että liian moni edeltävän Lissabonin strategian eurooppalaisista tavoitteista jäi saavuttamatta, ja pitää siksi myönteisenä Eurooppa-neuvoston päätöstä, että määritellään vähemmän tavoitteita, joista tehdään selkeämpiä, realistisempia ja määrällisesti paremmin arvioitavia;

Sosiaalinen markkinatalous

3.   uskoo, että sekä miesten että naisten kestävä ja laadukas täystyöllisyys on tärkeä tavoite, johon päästään ainoastaan siten, että Euroopan unionin toimielimet ja jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat uudistukset;

4.   panee merkille, että työttömyys on keskeinen kysymys kriisin yhteydessä käytävissä keskusteluissa; uskoo, että voidakseen paneutua täysin suureen ja kasvavaan työttömyyteen EU:n on toteutettava kunnianhimoinen sosiaalinen ohjelmansa, johon sisältyvät toimet pidemmän ja terveellisemmän elämän edistämiseksi, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi, työntekijöiden auttamiseksi työelämän ja hoitovelvollisuuksien yhdistämisessä, koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseksi, elinikäisen oppimisen edistämiseksi, syrjinnän torjumiseksi ja sukupuolten tasa-arvon ja sen valtavirtaistamisen sekä työntekijöiden oikeuksien ja hyvien työolojen edistämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita hoitamaan työttömyyttä luomalla lisää koulutus- ja harjoittelumahdollisuuksia nuorille ja suojaamaan heitä samalla epäreiluilta työllistämiskäytänteiltä;

5.   korostaa, että EU:n on suuren ja kasvavan työttömyyden hoitamiseksi toteutettava kunnianhimoinen sosiaalinen ohjelmansa ja vahva sukupuolten tasa-arvoa koskeva strategia ja integraatiopolitiikka;

6.   uskoo, että EU:n on luotava osallistavat ja kilpailukykyiset työmarkkinat uudistamalla sosiaaliturvajärjestelmiä ja lisäämällä työnantajien joustavuutta sekä myöntämällä työttömille lyhytaikaisia etuuksia ja tukemalla uudelleen työllistämistä;

7.   kehottaa EU:ta helpottamaan kaikkien kansalaisten vapaata liikkuvuutta, työntekijät, ammatinharjoittajat, liikemiehet, tutkijat, opiskelijat ja eläkeläiset mukaan luettuina;

8.   kehottaa EU:ta kartoittamaan mahdollisia eurooppalaisia järjestelmiä, joilla tuetaan osaamisen siirtymistä, estetään eurooppalainen aivovienti ja edistetään asiantuntijuutta sekä luodaan johtavien yliopistojen verkko kansainvälisellä tasolla; katsoo, että tätä olisi edistettävä viidennen vapaan liikkuvuuden, tietämyksen vapaan liikkuvuuden avulla;

9.   pahoittelee, että alkuperäisissä esityksissä Eurooppa 2020 -strategiaksi ei mainittu lainkaan maatalousalaa, vaikka maataloudella on mahdollisuudet myötävaikuttaa aktiivisesti strategian keskeisistä haasteista selviämiseen; on vakuuttunut siitä, että maa- ja metsätalous voivat oikean poliittisen järjestelmän ja asianmukaisten budjettivarojen turvin olla merkittävässä asemassa kokonaisvaltaisessa eurooppalaisessa strategiassa, jolla pyritään turvaamaan talouden elvyttämistä ja ilmastoa koskevien tavoitteiden saavuttaminen ja edistämään samalla EU:n ja koko maailman elintarviketurvaa, ja kasvun ja työpaikkojen luomista;

Vahva eurooppalainen hallintotapa menestyksekästä 2020-strategiaa varten

10.   uskoo, että Eurooppa 2020 -strategian olisi tarjottava kunnianhimoinen, johdonmukaisempi ja tavoitteisiin perustuva lähestymistapa talouskriisiin, jotta päällekkäisistä strategioista, kuten kestävän kehityksen strategiasta ja vakaus- ja kasvusopimuksesta, tulisi johdonmukaisempia ja jotta ne auttaisivat oikeudenmukaisen, kestävän ja vauraan Euroopan kehittämisessä;

11.   katsoo, että Lissabonin strategia epäonnistui, koska jäsenvaltiot eivät sitoutuneet siihen eivätkä tunteneet sitä omakseen, mikä johti sovittujen toimintaohjelmien toteuttamisen epäonnistumiseen, ja koska EU:n tasolla ei ollut tehokkaita aloitteita ja sitovia välineitä;

12.   kehottaa Eurooppa-neuvostoa hylkäämään avoimen koordinointimenetelmän, joka perustuu talouspolitiikan saralla parhaiden käytänteiden vaihtamiseen ja vertaispainostukseen; kannustaa komissiota käyttämään kaikkia Lissabonin sopimuksen artikloja, kuten 121, 122, 136, 172, 173 ja 194 artiklaa, koordinoidakseen jäsenvaltioiden talousuudistuksia ja toimintasuunnitelmia;

13.   korostaa, että komission olisi laadittava esteitä koskeva tulostaulu ja ehdotettava päähaittoja koskevia toimia sisämarkkinoiden loppuun saattamiseksi;

14.   pyytää komissiota ehdottamaan toissijaisuusperiaatetta noudattaen uusia toimenpiteitä, kuten asetuksia ja direktiivejä sekä mahdollisia seuraamuksia jäsenvaltioille, jotka eivät toteuta Eurooppa 2020 -strategiaa, ja kannustimia jäsenvaltioille, jotka toteuttavat sitä;

15.   muistuttaa, että niin komissio kuin Eurooppa-neuvosto ovat korostaneet parlamentin ratkaisevaa asemaa Eurooppa 2020 -strategiassa, ja niiden olisi siksi kunnioitettava parlamentin oikeuksia ja esitettävä vuosittaiset poliittiset suositukset parlamentille ennen kuin Eurooppa-neuvosto tekee päätöksiä; kehottaa neuvostoa ja komissiota tunnustamaan parlamentin avainroolin Eurooppa 2020 -strategian toteuttamisessa; katsoo, että olisi laadittava toimielinten välinen sopimus, jossa määritellään ja virallistetaan demokraattinen ja tehokas etenemistapa ja jossa neuvoston olisi sitouduttava pidättymään strategian muuttamisesta lähivuosina, jos se ei ole ensin kuullut parlamenttia virallisesti;

16.   korostaa kansallisten parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa tehtävän yhteistyön parantamista; katsoo, että useampien toimijoiden mukaan ottamisella lisätään kansallisten hallintojen tulospaineita;

17.   katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tiiviissä yhteistyössä komission kanssa laadittava kansallisia toimintasuunnitelmia, joissa on määritelty enimmäis- ja vähimmäisarvot niiden talouksien tiettyjä makrotaloudellisia näkökohtia varten;

18.   ottaa huomioon, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin on antanut kielteisen lausunnon tavasta, jolla komissio ja jäsenvaltiot ovat toteuttaneet EU:n talousarviota; katsoo, että koska jäsenvaltiot hallinnoivat 80 prosenttia Euroopan talousarviosta, komission olisi painostettava niitä ottamaan vastuuta varojen asianmukaisesta käytöstä ja harkittava taloudellisia seuraamuksia, mikäli jäsenvaltiot kieltäytyvät yhteistyöstä;

19.   katsoo, että jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava, miten ne ovat käyttäneet eurooppalaisia varoja Eurooppa 2020 -strategian eri tavoitteiden saavuttamiseksi, ja että EU-rahoituksen ehtona olisi oltava tuloksien aikaan saaminen ja yhdenmukaisuus Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden kanssa;

Euron vahvuuden suojeleminen tehostamalla rahoitusvalvontaa

20.   korostaa, että budjettien vakauttamistoimia ja talouspolitiikkoja on koordinoitava tiiviisti kasvun vauhdittamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi ja jotta jatkossa euron vakaus voidaan varmistaa; katsoo, että jäsenvaltioiden on noudatettava Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen kriteerejä säilyttäen samalla tasapainon kansallisen budjettivajeen, investointien ja sosiaalisten tarpeiden välillä;

21.   katsoo, että useiden euroalueen jäsenvaltioiden kyvyttömyys noudattaa Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen kriteerejä osoittaa, että rahaliittoon kuuluvien maiden välistä taloudellista koordinaatiota on vahvistettava; on sitä mieltä, että euroalueen ongelmat edellyttävät eurooppalaista ratkaisua, ja pitää valitettavana euron vakauden varmistamiseen tähtäävien mekanismien puuttumista;

22.   toteaa, että spekulatiiviset hyökkäykset talousvaikeuksiin ajautuneita maita vastaan pahentavat entisestään niiden taloudellisia ongelmia ja aiheuttavat sen, että rahan lainaaminen on niille hyvin kallista;

23.   painottaa tarvetta luoda yksi eurooppalainen mikro- ja makrotason vakaudenvalvontajärjestelmä, jolla varmistetaan tehokas valvonta ja estetään tulevat kriisit; painottaa tarvetta luoda tehokas eurooppalainen pankkijärjestelmä, joka kykenee rahoittamaan reaalitaloutta ja varmistamaan, että Eurooppa säilyttää asemansa yhtenä johtavista rahoituskeskuksista ja talouksista maailmassa; korostaa, että valvonta ei voi olla enää pelkästään kansallinen kysymys, koska markkinat ovat kansainväliset ja rahoituslaitokset toimivat rajojen yli;

Sisämarkkinoiden mahdollisuuksien vapauttaminen

24.   toteaa, että yhtenäismarkkinat myötävaikuttavat suuresti eurooppalaiseen hyvinvointiin ja pitää tervetulleena sitä, että Mario Montille on annettu tehtäväksi esittää uusia ja tasapainoisia ajatuksia Euroopan yhtenäismarkkinoiden elvyttämiseksi, katsoo, että koska sisämarkkinat ovat Eurooppa 2020 -strategian keskeinen osatekijä, neuvoston ja komission olisi annettava ehdotuksia sisämarkkinoiden toteuttamisen päätökseen saamiseksi;

25.   panee merkille, että eräät hallitukset harjoittavat taloudellista protektionismia, joka uhkaa purkaa 50-vuotisen taloudellisen yhdentymisen ja solidaarisuuden tulokset;

26.   muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että ne voivat käyttää tiiviimmän yhteistyön menetelmää aloilla, joilla neuvottelut ovat ajautuneet umpikujaan;

27.   katsoo, että on olennaisen tärkeää toteuttaa energian sisämarkkinat, jotta varmistetaan talouskasvu, uusiutuvien energialähteiden integrointi ja toimitusvarmuus; katsoo, että kestävillä vähähiilisillä energialähteillä pitäisi olla tärkeä asema EU:n energiamuotojen yhdistelmässä;

28.   katsoo, että Euroopan teollisuuden olisi pyrittävä hyötymään johtavasta roolistaan kestävän talouden ja vihreän liikenteen teknologioiden alalla käyttämällä hyväkseen vientimahdollisuutensa; katsoo, että näin vähennettäisiin samalla raaka-aineriippuvuutta ja helpotettaisiin tarvittavien 20-20-20–ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamista; korostaa kuitenkin, että EU:n talous tarvitsee riittävästi korkean teknologian raaka-aineita tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

Pienten ja keskisuurten yritysten ja työpaikkojen tukeminen

29.   katsoo, että komission olisi pitänyt painottaa enemmän pienten ja keskisuurten yritysten edistämistä ja tukemista ottaen huomioon, että suurin osa työpaikoista luodaan tällä alalla ja että pk-yritysten innovaatiot ja teknologinen kehitys ovat keskeisessä asemassa taloutemme elvyttämisessä; katsoo, että byrokratian karsimiseksi ja innovatiivisten ideoitten edistämiseksi tarvitaan lisää ehdotuksia;

30.   painottaa, että eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva Small Business Act -aloite on ensimmäinen askel, jonka jälkeen olisi jatkettava kunnianhimoisemmin tavoittein; katsoo, että pk-yrityksille myönteiselle lainsäädännölle, yrittäjyyden rohkaisemiselle ja rahoituksen saatavuuden parantamiselle olisi annettava etusija;

31.   painottaa, että menestyksekkäällä 2020-strategialla olisi keskityttävä pk-yritysten sekä kaupan ja palvelualan työpaikkojen edistämisen lisäksi teollisuuteen ja maatalouteen, jotka ovat elintärkeitä tulevaisuuden taloudessa;

32.   katsoo, että Euroopan väestön ikääntyminen edellyttää elinikäisen oppimisen politiikkoja sekä eläkkeelle siirtymisiän joustavampaa soveltamista (mikäli työntekijä valitsee asianomaisen vaihtoehdon), jotta aktiiviväestön määrä pysyy riittävän suurena työmarkkinoilla ja jotta eläkkeelle siirtyvien sosiaalinen osallisuus lujittuu; katsoo, että ikääntyvien ja vammaisten työntekijöiden työllistämispotentiaalia laiminlyödään usein, ja odottaa ehdotuksia, joilla kyseistä potentiaalia lisätään; kehottaa lisäksi komissiota laatimaan strategian nuorisotyöttömyyden torjumiseksi;

Talousarvio, joka heijastaa nopeaa, kattavaa ja kestävää kasvua 21. vuosisadan keskeisenä tavoitteena

33.   katsoo, että nykyinen talousarvio ei heijasta riittävästi taloudellisia tarpeita, joilla tartutaan 21. vuosisadan haasteisiin; kehottaa komissiota esittämään Eurooppa 2020 -strategian menestykseen siivittävän kunnianhimoisen ehdotuksen;

34.   kehottaa komissiota säilyttämään uuden strategian tutkimus- ja kehittämistavoitteenaan Lissabonin strategian tavoitteen, eli 3 prosenttia bkt:sta sekä EU:n että kansallisten talousarvioiden osalta; pyytää komissiota antamaan ehdotuksen, jolla pyritään tehostamaan eurooppalaista tutkimusta virtaviivaistamalla nykyisiä rakenteita, karsimalla byrokratiaa ja luomalla sekä julkiselle että yksityiselle sektorille investointi-ilmapiiri, joka on aiempaa tutkimus- ja innovaatiomyönteisempi; katsoo, että toimivan osaamiskolmion luomiseksi on keskeisen tärkeää parantaa koulutusta, kehittää ja tehostaa innovointijärjestelmien rakenteita ja tukea samanaikaisesti keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään paremmin hyväksi koheesiopolitiikan ja tutkimus- ja kehittämisohjelmien yhdistettyjä rahoitusmahdollisuuksia;

35.   katsoo, että Euroopan investointipankin sekä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin painoarvoa infrastruktuuriin, ympäristöä säästävään tekniikkaan, innovaatioihin ja pk-yrityksiin kohdistuvien investointien tukemisessa olisi kasvatettava;

36.   korostaa, että innovaatiot alkavat parantamalla koulutusta ja kehottaa komissiota rohkaisemaan uusia kumppanuuksia liike-elämän, tieteen ja yliopistollisen tutkimuksen välillä;

37.   kehottaa tarkastelemaan EU:n tulevaa innovaatiopolitiikkaa laaja-alaisesti; on sitä mieltä, että keskeisille kehitystä vauhdittaville teknologioille olisi järjestettävä riittävästi rahoitusta, jotta Eurooppa nousisi johtavaan asemaan näillä aloilla;

38.   katsoo, että liikenneala on tärkeä tekijä EU 2020 -strategiaan sisältyvän kestävän kasvun saavuttamisessa ja että se vaikuttaa tärkeältä osaltaan talouskasvuun, jota tarvitaan strategian panemiseksi täytäntöön; katsoo, että energiamuotojen yhdistelmän, hinnanmuodostustoimien ja ulkoisten kustannusten hintoihin sisällyttämiseen sovellettavan realistisen lähestymistavan kaltaisten toimien yhdistelmä on tärkeä tässä mielessä ja että näiden toimien yhteydessä olisi asetettava selkeämmät ja realistisemmat tavoitteet, joita olisi tarkasteltava säännöllisesti;

39.   muistuttaa, että taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus on yksi Euroopan yhdentymishankkeen kulmakivistä, jota käynnissä olevan talouskriisin vaikutukset horjuttavat; katsoo, että 2020-strategia tarjoaa historiallisen mahdollisuuden EU:n yhteenkuuluvuuden säilyttämiseen ja vahvistamiseen pääasiassa avoimen, yksinkertaistetun ja älykkään koheesiopolitiikan avulla, johon ei liity jälleenkansallistamispyrkimystä, Euroopan laajuisia verkkoja varten laaditun pitkän aikavälin kestävän rahoitussuunnitelman avulla sekä tieto- ja viestintätekniikan ja laajakaistayhteyksien vapaan ja oikeudenmukaisen saatavuuden avulla, jotta kansalaisilla ja erityisesti nuorilla olisi mahdollisuus käyttää helposti mutta samalla itsekriittisesti nykyaikaisia viestintämahdollisuuksia;

40.   pitää teollisuuspolitiikkaa hyvin tärkeänä kestävään talouteen siirtymisen helpottamiseksi; katsoo, että EU:n olisi edistettävä innovointia ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien kehittämiseksi sekä tarvittaessa sallittava Euroopan teollisuuden viherryttämisestä maailmanlaajuisten markkinoiden oloissa maksettavat väliaikaiset korvaukset;

41.   katsoo, että EU:n olisi käynnistettävä taloudellisia suurhankkeita, kuten täysin eurooppalainen energiaverkko, Galileo-hankkeen loppuunsaattaminen, vihreän teknologian laaja-alainen käyttö, johon sisältyy EU:n rakennuskannan järjestelmällinen uudistaminen, terveysalan sähköiset sovellukset sekä tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuurin päivittäminen;

42.   korostaa pitävänsä tätä päätöslauselmaa ensimmäisenä askeleena ja aikovansa antaa kesäkuun huippukokoukseen mennessä tätä yksityiskohtaisemman päätöslauselman, jossa käsitellään pullonkauloja, ongelmia ja ns. lippulaivahankkeita;

o
o   o

43.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle ja komissiolle.


Israelia/Palestiinaa koskevien Goldstonen suositusten täytäntöönpano
PDF 112kWORD 39k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 Israelia ja Palestiinaa koskevien Goldstonen suositusten täytäntöönpanosta
P7_TA(2010)0054RC-B7-0136/2010

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon unionin perustana olevat ihmisarvon kunnioittamista, vapautta, kansanvaltaa, tasa-arvoa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevat arvot, jotka on vahvistettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–   ottaa huomioon Geneven yleissopimukset,

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Lähi-idästä,

–   ottaa huomioon neuvoston 8. joulukuuta 2009 Lähi-idän rauhanprosessista antamat päätelmät,

–   ottaa huomioon YK:n selvitysvaltuuskunnan Gazan konfliktista laatiman raportin,

–   ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 64/10,

–   ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 5. helmikuuta 2010 YK:n yleiskokoukselle antaman raportin,

–   ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 26. helmikuuta 2010 antaman päätöslauselman,

–   ottaa huomioon, että Hamas on mainittu terroristijärjestöjä koskevassa EU:n luettelossa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että 27. joulukuuta 2008 alkaneessa ja 18. tammikuuta 2009 päättyneessä Gazan aseellisessa konfliktissa kuoli yli 1 400 palestiinalaista ja 13 israelilaista ja että siviili-infrastruktuuri kärsi huomattavia tuhoja konfliktin takia,

B.   ottaa huomioon, että YK:n yleiskokouksessa 5. marraskuuta 2009 hyväksytyssä päätöslauselmassa 64/10 kehotettiin kaikkia osapuolia tekemään riippumattomia, luotettavia ja kansainvälisten vaatimusten mukaisia selvityksiä,

C.   ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri kiinnitti 3. joulukuuta 2009 osapuolten huomion YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaan 64/10 ja pyysi toimittamaan kolmen kuukauden kuluessa kirjalliset tiedot kaikista osapuolten siihen mennessä mahdollisesti jo toteuttamista tai tulevista toimista,

D.   ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri kehotti 4. helmikuuta 2010 antamassaan lausunnossa osapuolia toteuttamaan luotettavia kansallisia selvityksiä Gazan konfliktin kulusta,

E.   ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous kehotti 26. helmikuuta 2010 hyväksymässään päätöslauselmassa jälleen sekä Israelia että palestiinalaisia toteuttamaan luotettavia selvityksiä ja pyysi toimittamaan lisäraportteja viiden kuukauden kuluessa,

F.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin kansainvälisen toiminnan ohjenuorana on oltava YK:n peruskirjan periaatteiden ja päämäärien sekä kansainvälisen oikeuden tiukka noudattaminen; palauttaa mieliin, että kansainvälinen oikeus velvoittaa valtioita noudattamaan ja suojelemaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja varmistamaan sen noudattamisen,

G.   ottaa huomioon, että Israelin hallitus on kertonut toteuttavansa selvitystä 150 erillisestä Gazan operaation yhteydessä sattuneesta välikohtauksesta,

H.   ottaa huomioon, että Palestiinan viranomaiset perustivat 25. tammikuuta 2010 riippumattoman tutkintalautakunnan,

I.   ottaa huomioon, että Gazan humanitaarinen kriisi on edelleen pahentunut kansainvälistä humanitaarista oikeutta rikkovan saarron takia,

1.   korostaa jälleen kerran, miten tärkeää on saada aikaa oikeudenmukainen ja kestävä rauha Lähi-itään ja etenkin israelilaisten ja palestiinalaisten välille; korostaa, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön kunnioittaminen kaikkien osapuolten toimesta ja kaikissa olosuhteissa sekä israelilaisten ja palestiinalaisten keskinäisen luottamuksen rakentaminen ovat keskeisiä tekijöitä rauhanprosessissa, jonka tarkoituksena on johtaa kahden rauhanomaisesti ja turvassa vierekkäin toimivan valtion syntymiseen;

2.   kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita pyrkimään vahvaan EU:n yhteiseen kantaan tuomari Goldstonen johtaman, Gazan ja Etelä-Israelin konfliktia käsittelevän selvitysvaltuuskunnan raportin seurannasta ja vaatimaan julkisesti sen suositusten täytäntöönpanoa sekä kaikista kansainvälisen oikeuden loukkauksista, myös väitetyistä sotarikoksista, vastuuseen asettamista;

3.   kehottaa kumpaakin osapuolta toteuttamaan viiden kuukauden kuluessa YK:n yleiskokouksen 5. marraskuuta 2009 ja 26. helmikuuta 2010 hyväksymien päätöslauselmien mukaisesti selvityksiä, jotka täyttävät riippumattomuuden, puolueettomuuden, avoimuuden, ripeyden ja tehokkuuden kansainväliset vaatimukset; korostaa, että keskeinen ennakkoehto oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan saavuttamiselle Lähi-idässä on, että kaikki osapuolet kunnioittavat kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta kaikissa olosuhteissa;

4.   kehottaa uudestaan komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa sekä jäsenvaltioita seuraamaan aktiivisesti Goldstonen raporttiin sisältyvien suositusten täytäntöönpanoa kuulemalla EU:n ulkomaanedustustoja ja alalla toimivia valtioista riippumattomia järjestöjä; pyytää, että kyseiset suositukset ja niihin liittyvät huomiot sisällytetään EU:n kummankin osapuolen kanssa käymään vuoropuheluun sekä monenvälisillä foorumeilla esitettyihin kantoihin;

5.   kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa myös arvioimaan kaikkien osapuolten suorittamien selvitysten tuloksia ja raportoimaan Euroopan parlamentille kyseisistä arvioinneista;

6.   panee tyytyväisenä merkille YK:n yleiskokouksen toimet, joilla pyritään varmistamaan vastuullisuus kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön rikkomisesta Gazan konfliktin aikana, ja kannustaa yleiskokousta jatkamaan näitä toimia;

7.   painottaa, että oikeusvaltion periaatteen kunnioittaminen on Euroopan unionin perusarvo, jota se noudattaa suhteissaan kolmansiin maihin ja osapuoliin; korostaa myös, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on vastuullisuuden ja uskottavuutensa nimissä valvottava selvityksien toteuttamista kaikilta osin;

8.   kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita ottamaan Goldstonen raportin seurantaselvitysten ja raportissa esitettyjen suositusten täytäntöönpanon tulokset huomioon suhteissa raportissa mainittuihin osapuoliin;

9.   korostaa kaikkien osapuolten viranomaisten ja valtioista riippumattomien järjestöjen yhteistyön merkitystä Goldstonen raportin seurantaselvityksissä ja raportin suositusten täytäntöönpanossa; on huolestunut painostuksesta tiettyjä Goldstonen raportin valmistelussa ja seurantaselvityksissä mukana olleita valtioista riippumattomia järjestöjä kohtaan ja kehottaa kaikkien osapuolten viranomaisia pidättäytymään toimista, joilla puututaan näiden järjestöjen toimintaan;

10.   tiedostaa Gazan väestön pitkällisen ahdingon saarron johdosta ja panee tyytyväisenä merkille neuvoston 8. joulukuuta 2009 antaman kehotuksen, jonka mukaan Gazan rajanylityspaikat on avattava välittömästi ja ehdoitta;

11.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioille, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Lähi-idän kvartetille ja sen erityisedustajalle, Euro–Välimeri-alueen parlamentaariselle edustajakokoukselle, Israelin hallitukselle ja parlamentille, palestiinalaishallinnon presidentille ja Palestiinan lakiasäätävälle neuvostolle.


Kansalaisyhteiskunnan ja kansallisten vähemmistöjen tilanne Valko-Venäjällä
PDF 125kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 kansalaisyhteiskunnan ja kansallisten vähemmistöjen tilanteesta Valko-Venäjällä
P7_TA(2010)0055RC-B7-0134/2010

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Valko-Venäjän tilanteesta ja erityisesti 17. joulukuuta 2009 antamansa päätöslauselman EU:n Valko-Venäjän strategiasta(1),

–   ottaa huomioon 17. marraskuuta 2009 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston Valko-Venäjää koskevat päätelmät, joiden mukaisesti presidentti Aljaksandr Lukašenkaa ja tiettyjä Valko-Venäjän virkamiehiä koskeva viisumikiellon soveltamisen keskeytys pidetään voimassa ja rajoittavien toimenpiteiden voimassaoloa jatketaan lokakuuhun 2010 asti,

–   ottaa huomioon 22. helmikuuta 2010 pidetyn ulkoasioiden neuvoston 2996. kokouksen tulokset sekä korkean edustajan Lady Ashtonin 16. helmikuuta 2010 Valko-Venäjän puolalaisten liiton tilanteesta antaman lausunnon,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 19. maaliskuuta 2009 antaman julkilausuman itäisestä kumppanuudesta ja 7. toukokuuta 2009 Prahassa pidetyn itäistä kumppanuutta koskevan huippukokouksen antaman yhteisen julkilausuman,

–   ottaa huomioon 1. helmikuuta 1995 tehdyn kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen,

–   ottaa huomioon kansallisten vähemmistöjen oikeuksia koskevat kansainväliset periaatteet ja normit, ja etenkin ne jotka sisältyvät ihmisoikeuksia koskeviin kansainvälisiin yleissopimuksiin, kuten 1. elokuuta 1975 hyväksyttyyn Helsingin ETY-kokouksen päätösasiakirjaan (1 osan VII kohta), 29. kesäkuuta 1990 hyväksyttyyn inhimillistä ulottuvuutta koskevan Kööpenhaminan kokouksen asiakirjaan ja 21. marraskuuta 1990 hyväksyttyyn Pariisin peruskirjaan uudesta Euroopasta,

–   ottaa huomioon Valko-Venäjää koskevat keskustelunsa 24. helmikuuta 2010 ja Euroopan parlamentin väliaikaisen valtuuskunnan vierailun Valko-Venäjälle 25.–27. helmikuuta 2010 ja sen havainnot,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että 15. helmikuuta 2010 Valko-Venäjällä pidätettiin 40 aktivistia, pääasiassa Valko-Venäjän puolalaisten liiton jäseniä, mukaan lukien Angelika Borys (liiton puheenjohtaja), Igor Bancer (liiton tiedottaja), Mieczysław Jaśkiewicz (liiton varapuheenjohtaja), Andrzej Poczobut (liiton johtokunnan puheenjohtaja) ja oppositiossa olevan Valko-Venäjän yhdistyneen kansalaisliiton johtaja Anatol Lebedzka, jotta edellä mainitut eivät voisi osallistua oikeudenkäyntiin, joka koskee Ivenetsissa sijaitsevaa puolalaisten kokoontumistilaa; ottaa huomioon, että kaikki aktivistit vapautettiin 20. helmikuuta mennessä,

B.   ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset eivät tunnusta Valko-Venäjän puolalaisten liittoa, jonka johtajana toimii demokraattisesti vuonna 2005 ja uudelleen vuonna 2009 valittu Angelika Borys, ja että järjestöä on häiritty ja vainottu jatkuvasti vuodesta 2005 lähtien ja että järjestön jäseniä on jatkuvasti syytetty laittomasta toiminnasta ja että järjestö on jatkuvasti oikeustoimien kohteena,

C.   ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat käyttäneet poliisivoimaa liiton jäseniä vastaan Grodnossa vuonna 2005 ja Ivjanetsissa vuonna 2010,

D.   ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat estäneet puolalaisten liiton edustajia osallistumasta oikeudenkäyntiin, johon heidät oli kutsuttu liiton Ivyanetsin paikallisosaston puheenjohtajan Teresa Sobolin todistajiksi,

E.   ottaa huomioon, että puolalaisten liittoon, Valko-Venäjän suurimpaan kansalaisjärjestöön kohdistuva syrjintä on valitettava osoitus tavasta, jolla kansalaisyhteiskuntaa ja demokraattista oppositiota kohdellaan Venäjällä,

F.   ottaa huomioon, että puolalaisten liiton ainoalle rahoituslähteelle, Hrodnassa toimivalle Angelika Borysin johtamalle ”Polonica”-yritykselle on langetettu 71 miljoona ruplan sakko väitetystä veronkierrosta, mikä uhkaa ajaa yrityksen konkurssiin,

G.   ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset pitävät Stanislaw Siemaszkoa puolalaisten liiton laillisena johtajana ja ilmoittavat tukevansa Siemaszkon johtamaa järjestöä, mitä Puolan hallitus pitää laittomana,

H.   ottaa huomioon, että EU:n toimielinten edustajat, mukaan lukien Euroopan parlamentin puhemies Jerzy Buzek, komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton, sisäasioista vastaava komission jäsen Cecilia Malmström sekä Puolan parlamentti ja Ranskan ulkoministeriö ovat ilmaisseet huolensa Valko-Venäjän viranomaisten viimeaikaisista toimista puolalaisten liittoa kohtaan ja tuominneet poliisivoiman käytön sen jäseniä vastaan,

I.   ottaa huomioon, että tapa, jolla Valko-Venäjän viranomaiset kohtelevat vähemmistöjä, on ristiriidassa kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevien kansainvälisten standardien kanssa, mukaan lukien 1. helmikuuta 1995 hyväksytty kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva Euroopan neuvoston puiteyleissopimus, ja että Valko-Venäjä on tehostanut pyrkimyksiään kohti Euroopan neuvoston jäsenyyttä,

J.   ottaa huomioon, että Valko-Venäjän yhtenä osapuolena allekirjoittaman itäistä kumppanuutta koskevan yhteisen julkilausuman 1 kohdassa todetaan, että: ”Prahan huippukokouksen osallistujat ovat yhtä mieltä siitä, että itäinen kumppanuus perustuu sitoutumiseen kansainvälisen oikeuden periaatteisiin ja perusarvoihin, joihin kuuluvat demokratia, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen”,

K.   ottaa huomioon, että 17. marraskuuta 2009 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä todetaan, että on auennut uusia mahdollisuuksia EU:n ja Valko-Venäjän väliselle vuoropuhelulle ja niiden yhteistyön syventämiselle ja näin myös pyrkimyksille kannustaa todelliseen edistymiseen demokratiassa ja ihmisoikeuksien kunnioittamisessa, ja vahvistetaan tässä yhteydessä Eurooppa-neuvoston valmius syventää Euroopan unionin suhteita Valko-Venäjään sillä ehdolla, että tämä edistyy edelleen demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisessa, ja auttaa Valko-Venäjää saavuttamaan nämä tavoitteet,

1.   ilmaisee vakavan huolensa kansalaisyhteiskunnan jäsenten ja erityisesti puolalaisten liiton jäsenten ihmisoikeuksien viimeaikaisesta rikkomisesta Valko-Venäjällä ja ilmaisee solidaarisen tukensa kansalaisille, joilta kielletään heidän täydet kansalaisoikeutensa;

2.   tuomitsee puolalaisten liittoon kohdistetut poliisitoimet ja oikeustoimet ja kaikki Valko-Venäjän viranomaisten pyrkimykset asettaa pakkokeinoin uusi johto puolalaiselle yhteisölle; vaatii Valko-Venäjän viranomaisia laillistamaan uudelleen Angelika Borysin johtaman Valko-Venäjän puolalaisten liiton ja varmistamaan, että sen omistamat kiinteistöt palautetaan sille viipymättä;

3.   toistaa kiinnostuksensa avoimeen ja järjestelmälliseen vuoropuheluun Valko-Venäjän kanssa sillä ehdolla, että maan poliittisen järjestelmän vapauttaminen johtaa konkreettisiin tuloksiin ja ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen;

4.   vaatii, että Valko-Venäjän on noudatettava Etyj-sitoumuksiaan ja kansainvälisiä sitoumuksiaan, jotka koskevat vähemmistöjen oikeuksien suojelua ja edistämistä; kehottaa viranomaisia parantamaan myös kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia erityisesti ilmaisuvapauden ja kokoontumisvapauden, tiedotusvälineiden riippumattomuuden, kuten internetiin pääsyn, sekä kansalaisjärjestöjen rekisteröinnin osalta tarkoituksena valmistella ja sallia vapaa ja oikeudenmukainen vaaliprosessi 25. huhtikuuta 2010 pidettävissä kuntavaaleissa;

5.   toistaa aiemmissa päätöslauselmissaan, etenkin 15. tammikuuta ja 17. joulukuuta 2009 hyväksytyissä päätöslauselmissaan Valko-Venäjän viranomaisille esittämänsä vaatimuksen varmistaa ilmaisu- ja kokoontumisvapauden täysimääräinen kunnioittaminen ja poliittisten puolueiden, kuten Valko-Venäjän kristillisdemokraattien rekisteröinti sekä uskonnonvapaus, sekä luoda suotuisat olosuhteet kansalaisjärjestöjen (ihmisoikeuskeskus Viasna) ja riippumattomien tiedotusvälineiden toiminnalle Valko-Venäjällä;

6.   kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia vapauttamaan vankilasta poliittiset aktivistit, kuten Andrei Bandarenkon, ja mielipidevangit, kuten Ivan Mihailaun ja Aristjom Dubskin, ja perumaan rajoitukset, joita on asetettu kansalaisyhteiskunnan aktivisteille, kuten Tatjana Šaputskolle, joka osallistui itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumiin, sekä pidättäytymään toimista, joilla pyritään valvomaan valkovenäläisten internet-sivujen sisältöä;

7.   korostaa, että EU:n vuoropuhelu Valko-Venäjän kanssa voi hyödyttää molempia osapuolia ja katsoo, että Valko-Venäjälle voidaan antaa tukea, jotta se saisi mahdollisimman suuren hyödyn itäisestä kumppanuudesta ja etenkin ohjelmaan sisältyvistä määrärahoista, joilla rahoitetaan erityisesti infrastruktuuri-, energia- ja sosiaalihankkeita, ja että sitä voidaan tukea myös muilla EU:n välineillä ja toimilla sillä edellytyksellä, että Valko-Venäjän viranomaiset sitoutuvat konkreettisiin parannuksiin vapauksien, demokratian, oikeusvaltion periaatteiden sekä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen alalla;

8.   muistuttaa, että Euroopan unioni on jo osoittanut huomattavaa avoimuutta Valko-Venäjän kanssa harjoitettavalle yhteistyölle, mikä ilmenee myös siitä, että Valko-Venäjä on sisällytetty itäiseen kumppanuuteen; muistuttaa, että mainitun yhteistyön onnistuminen riippuu siitä, että Valko-Venäjän hallitus edistää demokratisointia ja kunnioittaa ihmisoikeuksia, vähemmistöjen oikeudet mukaan lukien;

9.   korostaa, että jos Valko-Venäjän viranomaiset noudattavat perustavanlaatuisiin ihmisoikeuksiin ja demokratiaan liittyviä vaatimuksia, Valko-Venäjä hyötyy siitä seuraavasti:

   EU:n ja Valko-Venäjän välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekeminen ja ratifiointi,
   Euroopan investointipankin välineiden ja Euroopan naapuruus- ja kumppanuuspolitiikan kaltaisten EU:n rahoitusvälineiden tehokas käyttö,
   Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin rahoituksen ulottaminen koskemaan Valko-Venäjän hankkeisiin, mukaan lukien hankkeet, joissa valtio on mukana,
   yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP+) palauttaminen Valko-Venäjälle,
   Kansainvälisen valuuttarahaston seuraavan vakautuslainaerän saaminen,
   Valko-Venäjän jäsenyyttä WTO:ssa koskevien neuvottelujen käynnistäminen uudelleen,
   tuen myöntäminen OECD:n ohjelman ulottamiselle Valko-Venäjälle;

10.   pitää Valko-Venäjän poliittisen järjestelmän ja yhteiskunnan vapauttamista erittäin tärkeänä ja painottaa, että uudet ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteiden rikkomukset Valko-Venäjällä saattavat johtaa maata koskevan EU:n kannan muuttumiseen, pakotteiden uudelleen käyttöönotto mukaan lukien;

11.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, Etyjin ja Euroopan neuvoston parlamentaarisille yleiskokouksille, Itsenäisten valtioiden yhteisön sihteeristölle sekä Valko-Venäjän parlamentille ja hallitukselle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0117.


Transaktiovero
PDF 120kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 rahasiirtojen verotuksen toimivuuden parantamisesta
P7_TA(2010)0056B7-0133/2010

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman 2. huhtikuuta 2009 pidetystä Lontoon G20-kokouksesta(1),

–   ottaa huomioon G20-ryhmän maiden johtajien Pittsburghissa 24. ja 25. syyskuuta 2009 pidetyn huippukokouksen päätteeksi antaman julkilausuman,

–   ottaa huomioon 8. lokakuuta 2009 antamansa päätöslauselman Pittsburghissa 24. ja 25. syyskuuta 2009 pidetystä G20-ryhmän huippukokouksesta(2),

–   ottaa huomioon St Andrewsissa 7. marraskuuta 2009 pidetyn valtiovarainministerien ja keskuspankkien pääjohtajien G20-kokouksen antaman tiedonannon,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 10.–11. joulukuuta 2009 pidetyssä kokouksessa antamat päätelmät ja erityisesti niiden 15 kohdan,

–   ottaa huomioon komission puheenjohtajan Barroson 15. joulukuuta 2009 Euroopan parlamentille antaman lausunnon,

–   ottaa huomioon Ruotsin valtiovarainministerin 18. tammikuuta 2010 neuvoston puheenjohtajalle lähettämän kirjeen vakausmaksun käyttöönotosta jäsenvaltioissa,

–   ottaa huomioon pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista 12 päivänä helmikuuta 2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/7/EY(3),

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen direktiiviksi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta vakuutus- ja rahoituspalvelujen kohtelun osalta (KOM(2007)0747),

–   ottaa huomioon komissiolle 24. helmikuuta 2010 esitetyn kysymyksen rahoitustapahtumista perittävästä verosta (O-0025/2010 – B7–0019/2010),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että parlamentti suhtautuu myönteisesti Pittsburghissa syyskuussa 2009 pidetyn huippukokouksen jälkeen G20-tasolla aloitettuihin tutkimuksiin rahasiirtojen verotusta koskevien kansainvälisten säännösten kehittämiseksi,

B.   ottaa huomioon, että parlamentti on kehottanut pyrkimään pikaiseen edistymiseen asiassa, jotta varmistetaan, että rahoitusala osallistuu kohtuullisessa määrin talouden elvyttämiseen ja kehittämiseen, ottaen huomioon, että reaalitalous, veronmaksajat, kuluttajat, julkiset palvelut ja koko yhteiskunta maksavat rahoituskriisistä aiheutuneet suuret kustannukset ja joutuvat kärsimään sen seurauksista,

C.   ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on korostanut, että on tärkeää uudistaa talous- ja yhteiskuntasopimus yhteiskunnan ja sitä palvelevien rahoituslaitosten välillä ja varmistaa, että kansalaiset saavat hyötyä hyvinä aikoina ja ovat suojattuja riskeiltä; ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on siksi kannustanut Kansainvälistä valuuttarahastoa pohtimaan kaikkia vaihtoehtoja, kansainvälinen rahasiirtojen verotus mukaan lukien; ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on myös kehottanut neuvostoa ja komissiota määrittämään keskeiset periaatteet, joita uusissa maailmanlaajuisissa järjestelyissä olisi noudatettava,

D.   ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot ovat pyytäneet ottamaan käyttöön rahasiirtoja koskevan veron,

E.   ottaa huomioon, että uudet sääntelyaloitteet, kuten veroparatiisien vastaiset toimet, taseen ulkopuoliseen rahoitukseen liittyvien porsaanreikien poistaminen, pörssikauppaa koskevat vaatimukset ja transaktiorekisterien käyttö johdannaisten rekisteröintiin, ovat selvästi muuttaneet poliittista toimintaa tällä alalla,

F.   ottaa huomioon, että komissio työstää talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja verotuksesta vastaavan komission jäsenen välisessä 6. lokakuuta 2009 pidetyssä kokouksessa esitettyjen kysymysten johdosta parhaillaan ajatuksia ”innovatiivisen rahoituksen” soveltamisesta maailmanlaajuisiin haasteisiin, mukaan lukien rahasiirtojen verotus, esittääkseen ehdotuksia sopivana ajankohtana, ja että komission puheenjohtaja Barroso on vahvistanut tämän parlamentille 15. joulukuuta 2009 antamassaan lausunnossa,

G.   ottaa huomioon, että Kansainvälinen valuuttarahasto kerää parhaillaan suuren yleisön näkemyksiä rahoitusalan verotuksesta osana Pittsburghissa 24. ja 25. syyskuuta 2009 pidetyn G20-kokouksen esittämää pyyntöä,

H.   ottaa huomioon, että jäsenvaltioissa on olemassa erilaisia rahasiirtoihin kohdistuvia veroja ja maksuja; ottaa huomioon, että kansalliset verot ja tullit koskevat yleensä vain valikoituja omaisuuseriä; toteaa, että Belgia ja Ranska ovat hyväksyneet valuutanvaihtoveroa koskevia säädöksiä kansallisella tasolla, mutta että ne tulevat voimaan vain mikäli kyseistä veroa ryhdytään soveltamaan EU:n tasolla,

I.   ottaa huomioon, että pääoman hankinnasta perittävät välilliset verot, kuten uusista osakkeista maksettava leimavero, arvopapereista maksettava lunastusmaksu ja toiminnan uudelleenjärjestelystä maksettava maksu aiheuttavat syrjintää, kaksinkertaista verotusta ja erilaisia käytäntöjä, jotka haittaavat pääoman vapaata liikkuvuutta,

J.   ottaa huomioon, että rahasiirtojen määrä on viime vuosikymmenen aikana lisääntynyt valtavasti ja nopeasti verrattuna tavaroiden ja palveluiden kaupan määrään, ja toteaa, että tähän ovat syynä muun muassa nopeasti kasvavat johdannaismarkkinat,

K.   ottaa huomioon, että G20-johtajilla on kollektiivinen vastuu kriisin yhteiskunnallisten vaikutusten lieventämisestä sekä omissa jäsenvaltioissaan että kehitysmaissa, joille kriisin välillisistä vaikutuksista on ollut vakavia seurauksia; ottaa huomioon, että rahasiirroista perittävä vero edistäisi omalta osaltaan kriisistä aiheutuneiden kustannusten kattamista,

1.   katsoo, että Euroopan unionin olisi G20-kokousten kansainvälisissä puitteissa sovittava yhteinen kanta niihin vaihtoehtoihin, joilla rahoitusala osallistuisi kohtuullisessa määrin niiden kustannusten maksamiseen, jotka se on aiheuttanut reaalitaloudelle tai jotka liittyvät hallituksen toimiin pankkijärjestelmän vakauttamiseksi; katsoo, että EU:n olisi G20:n tekemän työn ohella ja sitä vastaavasti kehitettävä oma strategiansa, kun on kyse erilaisista mahdollisista toimintavaihtoehdoista;

2.   katsoo objektiiviseen analyysiin perustuvan, johdonmukaisen EU:n kannan saavuttamista silmällä pitäen, että komission olisi laadittava riittävän ajoissa ennen seuraavaa G20-huippukokousta vaikutustenarviointi maailmanlaajuisesta rahasiirroista perittävästä verosta ja arvioitava siinä sekä sen hyödyt että haitat;

3.  Vaatii komissiota arvioinnissa tarkasti pohtimaan seuraavia näkökohtia:

   (a) rahasiirroista peritystä verosta aikaisemmin saadut kokemukset, erityisesti verojenkiertämispyrkimykset ja pääoman ja palvelujen tarjoamisen siirtäminen toiselle paikkakunnalle sekä erityisesti tällaisten verojen vaikutus yksittäisiin sijoittajiin ja pk-yrityksiin;
   (b) hyödyt ja haitat, jos rahasiirroista perittävä vero otetaan käyttöön ainoastaan Euroopan unionissa, verrattuna sen käyttöönottoon maailmanlaajuisesti ja verrattuna nykyiseen tilanteeseen;
   (c) mahdollisuudet tuottaa merkittäviä tuloja verrattuna muihin verotulojen lähteisiin ottaen huomioon keräämiskulut ja tulojen jakaminen maiden kesken;
   (d) se tosiasia, että rahasiirroista perittävistä veroista maailmanlaajuisesti ja Euroopan tasolla saatavia mahdollisia tuloja arvioitaessa olisi otettava huomioon eri vaihtoehdot ja samalla kvantifioitava rahasiirtojen kustannusten lisääntyminen kaikilla potentiaalisilla markkinoilla (virallisten pörssien välityksellä tapahtuvat siirrot, tiskin yli tapahtuvat siirrot) sekä yritysten välisissä liiketoimissa (business-to-business, B2B) ja yritysten ja kuluttajien välisissä liiketoimissa (Business to Consumers, B2C);
   (e) se tosiasia, että arvioinnissa olisi otettava huomioon myös eri vaihtoehtoihin sisältyvät mahdollisuudet vaikuttaa hintatasoon ja hintojen vakauteen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä sekä rahasiirtoihin ja likviditeettiin;
   (f) millainen rahasiirroista perittävästä verosta on tehtävä, jotta voitaisiin lieventää pääoman hankintaan sovellettaviin välillisiin veroihin yleensä liittyviä kielteisiä sivuvaikutuksia;
   (g) missä määrin rahasiirroista perittävä vero edistäisi osaltaan rahoitusmarkkinoiden vakauttamista vaikuttamalla liialliseen lyhyellä aikavälillä käytävään kauppaan ja spekulointiin sekä avoimuuteen;
   (h) ehkäisisikö rahasiirroista perittävä vero rahoituskriisin tulevaisuudessa kohdistumalla tietyntyyppisiin ”ei-toivottuihin” rahoitustapahtumiin, jotka komissio määrittelisi;

4.   painottaa, että kaikissa ratkaisuissa on ehdottomasti pyrittävä välttämään EU:n kilpailukyvyn heikentämistä tai kestävien investointien, innovaation ja kasvun vaikeuttamista, koska niistä on hyötyä reaalitaloudelle ja yhteiskunnalle;

5.   korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon pankkialan tarve kerätä tervettä pääomaa, jotta varmistetaan pankkijärjestelmän kyky rahoittaa reaalitalouden investointeja; toteaa lisäksi, että on tärkeää estää kohtuuton riskien otto;

6.   kehottaa komissiota ja neuvostoa arvioimaan, missä määrin erilaiset rahasiirtojen verotusvaihtoehdot voivat hyödyttää EU:n talousarviota;

7.   kehottaa komissiota ja neuvostoa arvioimaan, missä määrin nyt pohdittavina olevia vaihtoehtoja voitaisiin käyttää myös innovatiivisina rahoitusmekanismeina, joilla tuettaisiin ilmastonmuutokseen mukautumista ja sen vaikutusten lieventämistä kehitysmaissa sekä rahoitettaisiin kehitysyhteistyötä;

8.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0330.
(2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0028.
(3) EUVL L 46, 21.2.2008, s. 11.


Yhtenäinen euromaksualue
PDF 117kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) käyttöönotosta
P7_TA(2010)0057B7-0132/2010

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ja Euroopan keskuspankin 4. toukokuuta 2006 antaman yhteisen julkilausuman yhtenäisestä euromaksualueesta,

–   ottaa huomioon Euroopan keskuspankin elokuussa 2007 julkaiseman Occasional Paper -sarjan julkaisun nro 71 yhtenäisen euromaksualueen taloudellisista vaikutuksista,

–   ottaa huomioon maksupalveluista sisämarkkinoilla 13. marraskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/64/EY(1) (maksupalveludirektiivi),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin 12. maaliskuuta 2009 antaman päätöslauselman yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) käyttöönotosta(2),

–   ottaa huomioon komission ja Euroopan keskuspankin 24. maaliskuuta 2009 antaman yhteisen julkilausuman tulevaa SEPA:n suoraveloitusjärjestelmää koskevan liiketoimintamallin perusperiaatteista,

–   ottaa huomioon komission 22. heinäkuuta 2009 julkaiseman toisen mielipidetutkimuksen julkishallinnon valmiuksista SEPA:an siirtymiseksi,

–   ottaa huomioon 10. syyskuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) toteuttaminen: etenemissuunnitelma 2009–2012 (KOM(2009)0471),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 924/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, rajatylittävistä maksuista yhteisössä ja asetuksen (EY) N:o 2560/2001 kumoamisesta(3),

–   ottaa huomioon komission 30 päivänä lokakuuta 2009 päivätyn työasiakirjan EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltuvuudesta SEPA:n suoraveloitusjärjestelmän monenvälisiin pankkimaksuihin (SEC(2009)1472,

–   ottaa huomioon komission 9. marraskuuta 2009 julkaiseman toisen vuotuisen edistymiskertomuksen SEPA:an siirtymisestä,

–   ottaa huomioon neuvoston 2. joulukuuta 2009 antamat päätelmät yhtenäisestä euromaksualueesta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että yhtenäisellä euromaksualueella (SEPA) pyritään maksupalvelujen yhtenäisiin markkinoihin, joihin kuuluu tehokas kilpailu eikä rajatylittävien ja kansallisten euromaksujen välillä tehdä eroa,

B.   ottaa huomioon, että SEPA ei ole ainoastaan Euroopan maksuneuvoston itsesääntelyyn perustuva aloite, vaan myös huomattava julkisen politiikan aloite, joka vahvistaa talous- ja rahaliittoa sekä tulevaa EU 2020 -strategiaa; ottaa huomioon, että SEPAa tuetaan maksupalveludirektiivillä, mikä antaa tarvittavan yhtenäistetyn oikeudellisen kehyksen; ottaa huomion, että SEPAn menestyminen on siten erityisen kiinnostavaa parlamentin kannalta,

C.   ottaa huomioon, että SEPA:n päätöksentekomenettely on tällä hetkellä Euroopan maksuneuvoston vastuulla, jolloin vain pankit tekevät päätöksiä SEPA-tuotteista välittämättä loppukäyttäjien pyynnöistä,

D.   ottaa huomioon, että SEPA-järjestelmä alkoi virallisesti 28. tammikuuta 2008, jolloin otettiin käyttöön tilisiirtoihin tarkoitettu SEPA-maksuväline, kun taas SEPA:n korttien kehys on ollut voimassa 1. tammikuuta 2008 lähtien, ja SEPA:n suoraveloitusjärjestelmän on määrä alkaa 2. marraskuuta 2009,

E.   ottaa huomioon, että kuluttajat ovat ilmaisseet huolensa siitä, että SEPA:n tuotteiden ominaisuuksien pitäisi vasta nykyisten loppukäyttäjien tarpeita etenkin suoraveloitusta koskevien valtakirjojen tarkastuksen suhteen; pitää toivottavana, että kehitys kulkisi tämän kysymyksen ratkaisemisen suuntaan,

F.   ottaa huomioon, että SEPA-instrumentteihin siirtymiselle ei ole asetettu määräaikaa, ja ottaa huomioon, että valtaosa komission julkiseen kyselyyn vastanneista osapuolista kannatti ajatusta määräajan asettamisesta SEPA:n siirtymisen edistämiseksi,

G.   ottaa huomioon, että sisämarkkinoista ja palveluista vastaavaksi komissaariksi valittu henkilö totesi parlamentin kysymyksiin antamissaan kirjallisissa vastauksissa aikovansa ehdottaa komission hyväksyttäväksi lainsäädäntöaloitetta, jonka tavoitteena olisi asettaa määräaika tai määräaikoja SEPA:n suoraveloitus- ja tilisiirtotuotteisiin siirtymiselle, minkä lisäksi hän aikoo ehdottaa aloitetta hallinnoinnin parantamiseksi,

H.   ottaa huomioon, että siirtyminen yhtenäiseen euromaksualueeseen on ollut hidasta: elokuussa 2009 vain 4,5 prosenttia kaikista maksutapahtumista tehtiin SEPA-tilisiirtona, ja ottaa huomioon, että alkujaan suunniteltu määräaika tilisiirtojen, suoraveloitusten ja korttimaksujen valtaosan suorittamisesta SEPA:n avulla vuoden 2010 loppuun mennessä on havaittu epärealistiseksi,

I.   ottaa huomioon, että julkishallinnon siirtyminen SEPA-instrumentteihin on myöhässä odotettua enemmän useimmissa jäsenvaltioissa, vaikka julkishallinnon pitäisi olla vauhdittamassa suuren enemmistön siirtymistä SEPA:n käyttäjiksi,

J.   ottaa huomioon, että kaikki asianomaiset sidosryhmät – lainsäätäjät, pankkisektori ja maksupalvelujen käyttäjät – ovat mukana SEPA:n perustamisessa,

K.   ottaa huomioon, että ainoastaan rajatylittäviin maksuihin tarkoitetut SEPA-välineet eivät riitä varmistamaan SEPA-hankkeen menestystä, sillä sirpaloituminen jatkuisi, joten pankkialan ja sen asiakkaiden odottamat hyödyt eivät toteutuisi,

L.   ottaa huomioon, että asetuksessa (EY) N:o 924/2009 säädetään suoraveloitusten monenvälisiä toimitusmaksuja koskevasta oikeusvarmuudesta siirtymäaikana 31. lokakuuta 2012 saakka, jolloin alan olisi kehitettävä yhteinen pitkän aikavälin liiketoimintamalli SEPA-suoraveloitusten toimintaa varten EY:n kilpailulainsäädännön ja yhteisön sääntelykehyksen mukaisesti,

M.   ottaa huomioon, että komissio ja Euroopan keskuspankki ilmoittivat maaliskuussa 2009, että yksittäisten suoraveloitusten monenvälisten toimitusmaksujen olemassaolo 31. lokakuuta 2012 jälkeen on perusteetonta, ja ottaa huomioon, että komissio teetti julkisen kyselyn EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta SEPA:n suoraveloituksen pankkien välisiin maksuihin,

N.   ottaa huomioon, että monenvälisten toimitusmaksujen soveltaminen olisi ehdottomasti ratkaistava myös SEPA:n korttilainsäädännön kehykseen perustuvan EU:n korttiratkaisun löytämiseksi,

O.   ottaa huomioon, että nykyisten suoraveloitusvaltakirjojen oikeudellisen voimassaolon jatkuminen kaikissa jäsenvaltioissa olisi varmistettava, sillä uusien suoraveloitusvaltakirjojen allekirjoittaminen olisi hankalaa siirryttäessä kansallisista suoraveloitusjärjestelmistä SEPA:n suoraveloitusjärjestelmään, katsoo kuitenkin, että näiden valtakirjojen ylläpito ei vaikuta SEPA:n suoraveloitusjärjestelmän varhaiseen täytäntöönpanoon, paitsi jos nykyisten valtakirjojen siirtämiseen löydetään ratkaisu,

1.   painottaa jatkuvaa tukeaan SEPA-järjestelmälle, johon kuuluu tehokas kilpailu ja jossa ei tehdä eroa rajatylittävien ja kansallisten euromaksujen välillä;

2.   pitää valitettavana, että SEPA:n toteuttamista koskevassa parlamentin päätöslauselmassa 12. maaliskuuta 2009 mainittujen kysymysten ratkaisu ei ole edistynyt juuri lainkaan päätöslauselman hyväksymisen jälkeen, ja kehottaa kaikkia sidosryhmiä osallistumaan SEPA:n aikaansaamiseen ja edistämään sitä;

3.   pitää myönteisenä komission syyskuussa 2009 hyväksymää SEPA:n etenemissuunnitelmaa ja tukee täysin siihen sisältyviä toimia kuudella ensisijaisella alalla; lisätä tietoisuutta SEPA:sta ja tiedottaa SEPA:n tuotteista; suunnitella vakaa oikeudellinen ympäristö SEPA:lle ja lujittaa sen noudattamista; edistää innovaatioita; huolehtia tarvittavasta standardoinnista, yhteentoimivuudesta ja turvallisuudesta; selkeyttää ja parantaa SEPA:n hallinnointia;

4.   kehottaa komissiota asettamaan SEPA-välineisiin siirtymiselle selkeän, asianmukaisen ja sitovan määräajan, joka ei saa olla myöhäisempi kuin 31. joulukuuta 2012, jonka jälkeen kaikki euromaksut on suoritettava SEPA-standardien mukaisesti;

5.   kehottaa Euroopan maksuneuvostoa ottamaan huomioon loppukäyttäjien pyynnöt ja muuttamaan vastaavasti sääntöjään;

6.   tukee täysin komission aikomusta julkishallintojen siirtymäprosessin vauhdittamisesta laatimalla kansalliset yhtenäiset ja koordinoidut siirtymäohjelmat; pitää tässä mielessä myönteisenä komission pyrkimyksiä tutkia jäsenvaltioiden julkishallintojen valmiuksia ja siirtymistä SEPA-järjestelmään ja julkaista tiedot, ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan osaa näihin tutkimuksiin;

7.   kehottaa komissiota kaikkien sidosryhmien kuulemisen jälkeen viimeistään 30. syyskuuta 2010 selkeyttämään kysymystä SEPA:n suoraveloitusten yhtenäistetyn pitkän aikavälin taloudellisesta mallista, jonka on oltava sovellettavissa kaikkialla Euroopassa, kustannustehokas ja miellyttävä käyttää; vaatii, että tämä malli on kehitettävä läheisessä yhteistyössä maksualan ja komission kanssa EY:n kilpailulainsäädännön ja yhteisön sääntelykehyksen mukaisesti;

8.   kehottaa kaikkia sidosryhmiä kannattamaan eurooppalaisen korttijärjestelmän perustamista joko kokonaan uudeksi järjestelmäksi, nykyisten järjestelmien väliseksi liitoksi tai jonkun nykyisen järjestelmän laajennukseksi; kehottaa tässä mielessä komissiota taas selkeyttämään korttimaksujen monenvälisten toimitusmaksujen kysymystä ja kehottaa pankkialaa etsimään asianmukaisia ratkaisuja yhdessä komission kanssa EY:n kilpailulainsäädännön ja yhteisön sääntelykehyksen mukaisesti;

9.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nykyiset suoraveloitusvaltakirjat ovat edelleen oikeudellisesti voimassa SEPA:n suoraveloitusjärjestelmässä; korostaa, että siirtyminen nykyisestä suoraveloitusjärjestelmästä SEPA:n suoraveloitusjärjestelmään ei saisi aiheuttaa taakkaa kuluttajille;

10.   vaatii, että kuluttajilla pitäisi olla selkeät tiedot entisen ja uuden järjestelmän eroista;

11.   kehottaa komissiota tarkkailemaan siirtymistä SEPA-välineisiin ja varmistamaan, että se ei johda maksujärjestelmän kallistumiseen EU:n kansalaisten kannalta;

12.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1.
(2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0139.
(3) EYVL L 266, 9.10.2009, s. 11.


Tuoteväärennösten torjuntaa koskeva kauppasopimus (ACTA)
PDF 118kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 ACTA-neuvottelujen avoimuudesta ja tilanteesta
P7_TA(2010)0058RC-B7-0154/2010

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 ja 218 artiklan,

–   ottaa huomioon 9. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman tarkastetusta Euroopan parlamentin ja komission välisestä puitesopimuksesta seuraavaa vaalikautta varten(1),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (uudelleenlaadittu toisinto) 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman, jota käsitellään parlamentin kantana ensimmäisessä käsittelyssä(2) (KOM(2008)0229 – C6-0184/2008 – 2008/0090(COD)),

–   ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman väärentämisen vaikutuksesta kansainväliseen kauppaan(3),

–   ottaa huomioon 22. helmikuuta 2010 annetun Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnon väärentämisenvastaista kauppasopimusta (ACTA) koskevien Euroopan unionin neuvottelujen tilanteesta,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 8 artiklan,

–   ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 25. marraskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/136/EY,

–   ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni ja muut OECD-maat käynnistivät vuonna 2008 neuvottelut uudesta useammankeskisestä sopimuksesta, jonka tarkoituksena on varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien noudattaminen ja torjua väärennöksiä ja laitonta valmistusta (väärentämisenvastainen kauppasopimus, ACTA), ja sopivat yhteisesti luottamuksellisuuslausekkeesta,

B.   ottaa huomioon, että parlamentti kehotti 11. maaliskuuta 2009 antamassaan mietinnössä komissiota välittömästi julkistamaan kaikki käynnissä oleviin väärentämisenvastaista kauppasopimusta (ACTA) koskeviin kansainvälisiin neuvotteluihin liittyvät asiakirjat,

C.   ottaa huomioon, että komissio vakuutti 27. tammikuuta 2010 sitoutuvansa lujittamaan yhteistoimintaansa parlamentin kanssa ”tiedottamalla sille välittömästi ja täysimääräisesti kansainvälisten sopimusneuvottelujen kaikissa vaiheissa (...) erityisesti kauppa-asioissa ja muissa hyväksyntämenettelyä edellyttävissä neuvotteluissa siten, että pannaan täysimääräisesti täytäntöön Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artikla” parlamentin 9. helmikuuta 2010 tarkastetusta Euroopan parlamentin ja komission välisestä puitesopimuksesta seuraavaa vaalikautta varten antaman päätöslauselman mukaisesti,

D.   ottaa huomioon, että neuvoston edustajat ovat osallistuneet ACTA-neuvottelukierroksille komission edustajien kanssa,

E.   ottaa huomioon, että komissio on perussopimusten vartijana velvollinen noudattamaan unionin säännöstöä neuvotellessaan EU:n lainsäädäntöön vaikuttavista kansainvälisistä sopimuksista,

F.   ottaa huomioon, että julkisuuteen vuodettujen asiakirjojen mukaan ACTA-neuvotteluissa käsitellään muun muassa vireillä olevaa EU:n lainsäädäntöä teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta (2005/0127(COD) – teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseen tähtäävät rikosoikeudelliset toimenpiteet (IPRED-II)) ja niin sanotusta televiestintäpaketista sekä sähköistä kaupankäyntiä ja tietosuojaa koskevasta voimassa olevasta EU:n lainsäädännöstä,

G.   ottaa huomioon, että EU:n jatkuvia pyrkimyksiä yhdenmukaistaa toimia teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi ei saa kiertää kauppaneuvotteluilla, jotka jäävät EU:n tavallisten päätöksentekomenettelyjen ulkopuolelle,

H.   toteaa, että on erittäin tärkeää varmistaa, että toimia teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi kehitetään estämättä innovointia tai kilpailua, heikentämättä teollis- ja tekijänoikeuksien rajoituksia ja henkilötietojen suojaa, rajoittamatta vapaata tiedonkulkua ja rasittamatta tarpeettomasti laillista kaupankäyntiä,

I.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin tekemässä ACTA-sopimuksessa on noudatettava EU:lle asetettuja yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevia oikeudellisia velvoitteita, jotka on vahvistettu erityisesti direktiivissä 95/46/EY, direktiivissä 2002/58/EY sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä,

J.   ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus on ollut voimassa 1. joulukuuta 2009 lähtien,

K.   ottaa huomioon, että sen on Lissabonin sopimuksen tultua voimaan hyväksyttävä ACTA-sopimuksen teksti, ennen kuin sopimus tulee voimaan EU:ssa,

L.   ottaa huomioon, että komissio on sitoutunut tiedottamaan Euroopan parlamentille välittömästi ja täysimääräisesti kansainvälisiä sopimuksia koskevien neuvottelujen kaikissa vaiheissa,

1.   huomauttaa, että komissiolla on 1. joulukuuta 2009 lähtien ollut oikeudellinen velvoite tiedottaa Euroopan parlamentille välittömästi ja täysimääräisesti kansainvälisten neuvottelujen kaikissa vaiheissa;

2.   on huolissaan ACTA-neuvottelujen vähäisestä avoimuudesta, joka on ristiriidassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen hengen ja kirjaimen kanssa; on erittäin huolissaan siitä, ettei oikeusperustaa vahvistettu ennen ACTA-neuvottelujen käynnistämistä ja ettei neuvotteluvaltuutukselle pyydetty parlamentin hyväksyntää;

3.   kehottaa komissiota ja neuvostoa antamaan yleisön ja parlamentin käyttöön ACTA-neuvottelujen tekstit ja yhteenvedot perussopimusten ja asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti;

4.   kehottaa komissiota ja neuvostoa toimimaan ennakoivasti ACTA-neuvottelukumppaneiden kanssa, jotta voidaan sulkea pois mahdolliset automaattisesti luottamuksellisiksi määritellyt lisäneuvottelut, sekä tiedottamaan parlamentille täysimääräisesti ja hyvissä ajoin tätä koskevista aloitteistaan; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia ennen Uudessa-Seelannissa huhtikuussa 2010 järjestettävää seuraavaa neuvottelukierrosta, vaatimaan, että avoimuuskysymys otetaan kokouksen esityslistalle, ja ilmoittamaan parlamentille neuvottelukierroksen tuloksista heti sen päätyttyä;

5.   korostaa, että ellei parlamentille tiedoteta välittömästi ja täysimääräisesti neuvottelujen kaikissa vaiheissa, se pidättää oikeuden ryhtyä toimivaltuuksiensa turvaamiseksi asiaankuuluviin toimiin, joihin kuuluu asian saattaminen Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi;

6.   pitää valitettavana osapuolten tarkoituksellista valintaa olla neuvottelematta Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) ja Maailman kauppajärjestön (WTO) kaltaisten vakiintuneiden kansainvälisten elinten välityksellä, joilla on toimivia julkisen tiedottamisen ja kuulemisen välineitä;

7.   kehottaa komissiota tekemään arvioinnin ACTA-sopimuksen täytäntöönpanon vaikutuksista perusoikeuksiin ja tietosuojaan, EU:ssa meneillään oleviin pyrkimyksiin yhdenmukaistaa toimia teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi ja sähköiseen kaupankäyntiin, ennen kuin EU hyväksyy konsolidoidun ACTA-sopimustekstin, sekä kuulemaan parlamenttia hyvissä ajoin arvioinnin tuloksista;

8.   panee tyytyväisenä merkille komission lausumat, joiden mukaan ACTA-sopimus koskee vain nykyisten teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamista eikä vaikuta aineellisen teollis- ja tekijänoikeuslainsäädännön kehittämiseen Euroopan unionissa;

9.   kehottaa komissiota jatkamaan ACTA-neuvotteluja ja rajoittamaan ne niin, että ne koskevat vain olemassa olevaa eurooppalaista teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseen tähtäävää järjestelmää väärennösten torjumiseksi; katsoo, että uusiin ACTA-neuvotteluihin olisi otettava mukaan entistä enemmän kehitysmaita ja nopeasti kehittyvän talouden maita, jotta voidaan saavuttaa mahdollinen monenvälinen neuvottelutaso;

10.   kehottaa komissiota varmistamaan, että ACTA-sopimuksen määräykset – erityisesti sen määräykset tekijänoikeuksien valvonnasta digitaalisessa ympäristössä – pannaan täytäntöön unionin säännöstön mukaisesti; vaatii, ettei EU:n rajoilla suoriteta henkilötarkastuksia, ja pyytää täydellistä selvitystä kaikista sopimuslausekkeista, joiden nojalla raja- ja tulliviranomaiset voisivat ilman lupaa tutkia ja takavarikoida tiedontallennusvälineitä, kuten kannettavia tietokoneita, matkapuhelimia ja MP3-soittimia;

11.   katsoo, että jotta voidaan kunnioittaa perusoikeuksia, kuten oikeutta sananvapauteen ja oikeutta yksityisyyteen, sekä noudattaa täysin toissijaisuusperiaatetta, ehdotetussa sopimuksessa ei saisi sallia ns. kolmannen rikkomuksen periaatteeseen perustuvia menettelyjä, sillä olisi noudatettava täysin parlamentin (muutos)direktiivin 2009/140/EY 1 artiklan 1 alakohdan b alakohdasta tekemää päätöstä, jossa vaaditaan lisäämään direktiivin 2002/21/EY 1 artiklaan uusi 3 a kohta kolmannen rikkomuksen periaatteesta; katsoo, että kaikkiin sopimuksiin on sisällyttävä määräys, jonka mukaan henkilön internet-yhteyden sulkeminen edellyttää tuomioistuimessa etukäteen tapahtuvaa tutkintaa;

12.   painottaa, että yksityisyyden suoja ja tietosuoja ovat Euroopan unionin keskeisiä arvoja, jotka vahvistetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa ja EU:n perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa ja joita on noudatettava kaikissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 artiklan mukaisesti hyväksytyissä EU:n politiikoissa ja säännöissä;

13.   toteaa, että ACTAn säännöt ja erityisesti toimenpiteet, joilla pyritään rajat ylittäviä tarkastuksia ja takavarikkoja koskevien valtuuksien vahvistamiseen, eivät saisi väärennösten torjumisen varjolla estää laillisten, kohtuuhintaisten ja turvallisten lääkkeiden maailmanlaajuista saatavuutta – mukaan luettuina innovatiiviset lääkkeet ja rinnakkaisvalmisteet;

14.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä ACTA-neuvotteluihin osallistuvien valtioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0009.
(2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0114.
(3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0634.


Asetus yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta
PDF 113kWORD 38k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta annetusta asetuksesta
P7_TA(2010)0059RC-B7-0181/2010

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) ja erityisesti vuoden 1979 oikeuttamislausekkeen,

–   ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2008 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 (2007/0289(CNS)),

–   ottaa huomioon 22. heinäkuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) V osaston 1 luvun,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 207 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että oikeuttamislauseke on Maailman kauppajärjestön (WTO) oikeusperusta yleiselle tullietuusjärjestelmälle (GSP),

B.   ottaa huomioon, että yhteisö on myöntänyt vuodesta 1971 kehitysmaille tullietuuksia yleisessä tullietuusjärjestelmässään,

C.   ottaa huomioon, että sitä on kuultu komission ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 (KOM(2007)0857),

D.   ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus tuli voimaan 1. joulukuuta 2009,

E.   ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen V osaston 1 luvun mukaan Euroopan unionin toiminta kansainvälisellä tasolla perustuu demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden periaatteisiin ja unionin tavoitteena on edistää kehitysmaiden talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä ensisijaisena tarkoituksenaan poistaa köyhyys,

F.   ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 207 artiklan mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto säätävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla toimenpiteistä, joilla määritellään puitteet yhteisen kauppapolitiikan toteuttamiseksi,

1.   tunnustaa yleisen tullietuusjärjestelmän merkityksen, koska se antaa kehittyneille maille mahdollisuuden tarjota ei-vastavuoroisen etuuskohtelun kehitysmaista peräisin oleville tuotteille;

2.   muistuttaa, että Euroopan yhteisön vuonna 1971 perustamaa yleistä tullietuusjärjestelmää perusteltiin välineenä, jolla voitaisiin oikaista kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden välisen kaupan epätasapainoa, ja siten sen odotettiin myötävaikuttavan kehitysmaiden kestävään kehitykseen; katsoo, että GSP on ollut EY:n ja EU:n kaupan väline, jolla kehitysmaita on autettu saamaan tuloja kansainvälisestä kaupasta ja jolla on näin edistetty kehitysmaiden kestävää kehitystä ja hyvää hallintotapaa;

3.   panee merkille, että nykyisen GSP-asetuksen voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2011; ottaa huomioon tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annettavan uuden asetuksen antamiseen tarvittavan ajan ja kehottaa sen vuoksi komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle 1. kesäkuuta 2010 mennessä ehdotuksen tarkistetuksi GSP-asetukseksi;

4.   katsoo, että GSP-etuudet olisi suunnattava niitä kipeimmin tarvitseville kehitysmaille, joten edunsaajamaiden uuden luettelon olisi ilmennettävä kehitysmaiden tämänhetkistä taloustilannetta;

5.   korostaa, että kaikkien GSP+-edunsaajamaiden olisi 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti sekä ratifioitava että myös pantava täysimääräisesti täytäntöön kaikki 27 ILO:n ja YK:n yleissopimusta, jotka on lueteltu GSP-asetuksen liitteessä III;

6.   korostaa suuremman avoimuuden ja demokraattisen tilivelvollisuuden tarvetta siinä, miten tutkintamenettelyt käynnistetään ja pannaan toimeen; pyytää näin ollen, että sille toimitetaan kaikki tiedot ja että komissio ottaa sen asianmukaisesti mukaan kaikkiin GSP- ja GSP+-menettelyjen eri vaiheisiin, myös edunsaajamaaluetteloita koskevan neuvoston ehdotuksen käsittelyyn;

7.   kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti Sri Lankan tilannetta ja Sri Lankan hallitusta toimimaan nopeasti tilanteen normalisoimiseksi maassa ennen kuin GSP+-etuuksien väliaikainen poistaminen pannaan varsinaisesti täytäntöön;

8.   kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti ihmisoikeustilannetta Kolumbiassa ja tiedottamaan siitä parlamentille;

9.   kehottaa komissiota jatkamaan johdonmukaista GSP+-politiikkaa, erityisesti käsitellessään mahdollista etuuksien väliaikaista poistamista ihmisoikeusrikkomusten yhteydessä, ja ottamaan parlamentin täysimääräisesti mukaan kyseiseen prosessiin;

10.   kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille ja neuvostolle ennen nykyisen GSP-asetuksen soveltamiskauden päättymistä ja hyvissä ajoin ennen seuraavasta asetuksesta käytävää keskustelua kertomuksen 27 yleissopimuksen ratifioinnin ja täytäntöönpanon tilasta kussakin erityisen kannustusmenettelyn edunsaajamaassa; kehottaa komissiota määrittelemään tarkistetussa GSP-asetuksessa valvontaelimet, joiden tehtävänä on antaa suositukset siitä, olisiko yksittäisten maiden toteutettava lisätoimenpiteitä yleissopimuksen tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi; katsoo, että komission on arvioitava kertomuksessaan myös erityisen kannustusmenettelyn tehokkuutta tavoitteensa saavuttamisessa ja suositettava tarvittaessa liitteen III tarkistamista;

11.   pyytää komissiota säätämään tarkistetussa GSP-asetuksessa säännöllisestä arvioinnista, jolla seurataan, miten kukin edunsaajamaa on noudattanut GSP+-velvoitteitaan, ja varmistamaan näin, ettei ole mitään 15 artiklan 1 tai 2 kohdassa eikä 16 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuja perusteita etuusmenettelyjen väliaikaiseen peruuttamiseen; kehottaa toimittamaan kyseisen vuotuisen kertomuksen parlamentille ja neuvostolle;

12.   kehottaa komissiota ennen järjestelmän tarkistamista toteuttamaan arvioinnin yleisen tullietuusjärjestelmän vaikutuksista ajanjaksolla 1. tammikuuta 2006–31. joulukuuta 2009 ja arvioimaan, miten järjestelmän alkuperäiset tavoitteet on saavutettu kunkin maan erityisten sosioekonomisten indikaattorien osalta ja varsinkin köyhyyden poistamisen osalta; edellyttää, että tulokset toimitetaan myös parlamentille ja neuvostolle; katsoo, että uudessa ehdotuksessa tarkistetuksi GSP-asetukseksi on otettava aiheellisesti huomioon vaikutustenarviointien tulokset;

13.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


YUTP:aa koskeva vuosittainen selvitys 2008
PDF 185kWORD 103k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 toukokuun 17. päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen II osan G jakson 43 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille esitetystä neuvoston vuosittaisesta selvityksestä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista vuonna 2008 (2009/2057(INI))
P7_TA(2010)0060A7-0023/2010

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon toukokuun 17. päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen II osan G jakson 43 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille esitetyn neuvoston vuosittaisen selvityksen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista(1),

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta tehdyn Lissabonin sopimuksen, erityisesti näin muutetun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston, jonka otsikko on ”Yleiset määräykset unionin ulkoisesta toiminnasta ja erityismääräykset yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta”,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian ja 11. joulukuuta 2008 hyväksytyn mainitun strategian täytäntöönpanokertomuksen,

–   ottaa huomioon edellä mainitun talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen,

–   ottaa huomioon seuraavat päätöslauselmansa YUTP:tä koskevista vuosittaisista selvityksistä: 5. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman vuodesta 2006(2) ja 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman vuodesta 2007(3),

–   ottaa huomioon 22. lokakuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamiseen liittyvistä institutionaalisista näkökohdista(4),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 119 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A7-0023/2010),

A.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin rooli maailmanlaajuisena toimijana on kasvanut viime vuosikymmenten aikana ja ottaa huomioon, että tarvitaan uutta lähestymistapaa ja lisää määrärahoja, jotta EU voi toimia kollektiivisesti ja vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin demokraattisesti, yhtenäisesti, johdonmukaisesti ja tehokkaasti,

B.   toteaa, että Euroopan unionin olisi kansainvälisissä suhteissaan kehitettävä edelleen ulkopolitiikkansa tavoitteita, vaalittava ja puolustettava arvojaan ja etujaan ja edistettävä osaltaan kansalaistensa suojelua sekä puolustettava näitä arvoja maailmanlaajuisesti edistääkseen osaltaan rauhaa, turvallisuutta, maapallon kestävää kehitystä, kansojen välistä yhteisvastuuta ja keskinäistä kunnioitusta, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa, köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien, erityisesti lapsen oikeuksien, turvaamista sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä, etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamista; katsoo, että ihmisoikeuksien edistäminen, erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, kuuluvat EU:n ulkoisen toiminnan keskiöön, ja toteaa, että perusoikeuskirja sitoo nykyisin EU:n ulkoista toimintaa,

C.   ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus tuo uuden ulottuvuuden unionin ulkoiseen toimintaan, YUTP mukaan luettuna, mikä yhdessä EU:n oikeushenkilöyden ja siihen liittyvien toimielimiä koskevien uudistusten kanssa – erityisesti komission varapuheenjohtajana toimivan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (”varapuheenjohtajan / korkean edustajan”) virka sekä EU:n ulkosuhdehallinnon perustaminen – voisi merkittävällä tavalla edistää unionin ulkoisen toiminnan yhdenmukaisuutta, johdonmukaisuutta ja tehokkuutta ja lisätä merkittävästi unionin vaikutusvaltaa kansainvälisissä yhteyksissä,

D.   ottaa huomioon, että EU:n toimien oikea-aikaisuutta poliittisissa kriiseissä ja alueellisissa konflikteissa on pyrittävä parantamaan; toteaa, että nykyiset päätöksenteko- ja rahoitusvälineet voivat hankaloittaa oikea-aikaisia ja kattavia toimia ja että on löydettävä keinoja, joilla yksimielisyyssäännön käyttöä voidaan entisestään rajoittaa ja välttää,

E.   katsoo, että Euroopan unionin yhteisten etujen täsmällinen määrittely ja toimiminen niiden mukaisesti edistävät keskeisellä tavalla unionin ulkoisen toiminnan ja erityisesti sen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tavoitteiden saavuttamista; katsoo, että on tärkeää varmistaa, että kaikki sovitut toimintalinjat ja toteutettavat toimet ovat myös kansainvälisen oikeuden sekä YK:n peruskirjassa vahvistettujen periaatteiden mukaisia,

F.   katsoo, että rauhan, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistäminen maailmanlaajuisesti on EU:n ulkopolitiikan keskeinen tavoite,

G.   ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen mukaisesti varapuheenjohtaja / korkea edustaja auttaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan ulkoisen toiminnan eri alojen sekä näiden alojen ja unionin muiden toimialojen keskinäisen johdonmukaisuuden,

H.   ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen voimaantulopäivästä lähtien Euroopan unioni käyttää kaikkia Euroopan yhteisön oikeuksia ja täyttää kaikki sen velvoitteet ja jatkaa samalla Euroopan unionin olemassa olevien oikeuksien käyttämistä ja sen velvoitteiden täyttämistä,

I.   katsoo, että uusien turvallisuushaasteiden vuoksi siviilitoimien ja sotilaallisten toimien lujittamista, yhdistämistä ja tasapainottamista on painotettava entistä tehokkaammin konfliktienehkäisyn ja -ratkaisun, kriisinhallinnan ja rauhanrakentamisen yhteydessä,

J.   katsoo, että kun Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) käyttöönotosta on kulunut kymmenisen vuotta, joiden aikana on suoritettu 23 kriisinhallintaoperaatiota, sen sotilaallisia ja siviilivoimavaroja on lisättävä ja sen rakenteita on vahvistettava, jotta se vastaa asianmukaisesti yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) roolia YUTP:n tukemisessa ja kansainvälisen turvallisuuden varmistamisessa,

Euroopan unionin ulkoisen toiminnan periaatteet

1.   kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja asianomaisia yksiköitä kehittämään – tarkoituksenaan syventää unionin kollektiivista strategista pohdintaa – johdonmukaisen EU:n ulkopoliittisen strategian, joka perustuisi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa vahvistettuihin tavoitteisiin ja periaatteisiin; katsoo, että tässä strategiassa olisi yksilöitävä selkeästi EU:n yhteiset turvallisuusedut ja sen olisi siten toimittava poliittisen päätöksenteon sekä EU:n ulkoisen toiminnan laatimisen, rahoituksen, toteuttamisen ja valvonnan viitekehyksenä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ottamaan Euroopan parlamentin ja sen asiaankuuluvat yksiköt täysimääräisesti mukaan näihin pyrkimyksiin; katsoo, että sen ohjaaviksi periaatteiksi olisi otettava ihmisten turvallisuutta käsittelevän tutkimusryhmän vuonna 2007 antamassa Madridin raportissa määritelty ihmisten turvallisuuden käsite ja vuosituhatjulistuksen seurantakokouksen tuloksista laaditussa vuoden 2005 yhteenvedossa määritelty suojeluvastuun käsite;

Neuvoston YUTP:tä koskeva vuosittainen selvitys 2008

2.   pitää myönteisenä sitä, että neuvosto on pyrkinyt soveltamaan strategisempaa, aihekohtaisempaa ja tehostetumpaa lähestymistapaa vuosittaista selvitystä laatiessaan; pitää tunnustuksen arvoisena myös sitä, että neuvosto on ottanut käyttöön avoimemman rakenteen siten, että selvityksen pääluvuissa kuvataan aikaisempia toimia ja erityisesti tulevaisuudennäkymiä YUTP:n alalla; panee merkille myös selvityksen laajentamisen ulkoisen toiminnan alueellisen toimintaympäristön osalta;

3.   korostaa jälleen kerran, että selvitystä ei tule rajoittaa vain YUTP-toimien kuvaamiseen ja että sen tulisi toimia välineenä, joka mahdollistaa Euroopan parlamentin kanssa käytävän vuoropuhelun YUTP:tä koskevan strategisemman lähestymistavan kehittämisestä; suosittelee, että YUTP:tä koskevasta vuosittaisesta selvityksestä tehdään vuosittainen raportti, jossa käsitellään EU:n ulkopoliittisen strategian täytäntöönpanoa ja arvioidaan sen vaikuttavuutta ja hahmotellaan sen tulevaa suuntaa; suosittelee, että kertomukseen sisällytetään enemmän viittauksia ulkoisten toimien rahoitustarpeisiin ja taloudelliseen vaikutukseen;

4.   uskoo laaja-alaisemman ja kattavamman lähestymistavan tuomaan lisäarvoon YUTP:n selvityksissä, erityisesti niiden luvuissa, jotka koskevat alueellisia ryhmiä ja kumppaneita sekä YUTP/YTPP-operaatioiden ja muiden EU:n roolia globaalina toimijana edistävien välineiden välisiä yhteyksiä; katsoo, että tällainen näkökulma antaisi muun muassa paremman yleiskuvan kokonaisvaikutuksesta, joka EU:n rahoituksella on tietyllä alueella;

5.   toistaa kantansa, jonka mukaan YUTP:n demokraattista legitimiteettiä olisi lisättävä siten, että parlamenttia kuullaan YTPP-toimien käynnistämisestä ja että tarvittaessa päätöksissä otetaan huomioon parlamentin hyväksymät kannat ja viitataan niihin; katsoo, että mainittuun kuulemiseen olisi sisällytettävä valitun toimintalinjan perustelut ja selvitys siitä, kuinka asianomaiset tehtävät liittyvät kyseisiin EU:n ja kansainvälisiin toimiin, mitkä ovat rahoitusvaikutukset ja miten toimintalinja vaikuttaa EU:n muihin välineisiin;

Lissabonin sopimuksen vaikutukset

6.   suhtautuu myönteisesti Lissabonin sopimuksen voimaantuloon, sillä näin EU saa välineitä, joiden avulla se voi entisestään vahvistaa rooliaan ja näkyvyyttään kansainvälisissä yhteyksissä; korostaa tältä osin tärkeää tehtävää, joka kunkin jäsenvaltion, neuvoston ja uuden varapuheenjohtajan / korkean edustajan on suoritettava pantaessa sopimuksen kirjalliset määräykset täytäntöön tosiasiallisina ja merkittävinä toimina siten, että lujitetaan EU:n suhteita sen naapureihin ja strategisiin kumppaneihin ja vakiinnutetaan sen johtajuutta monenvälisillä foorumeilla; pitää tärkeänä perustamissopimuksen määräystä, jonka mukaan unionin toimivalta YUTP:n alalla käsittää nyt kaikki ulkopolitiikan osa-alueet ja kaikki unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, muun muassa asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan, joka voi johtaa yhteiseen puolustukseen;

7.   toteaa, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ”huolehtii omalla tasollaan ja tässä ominaisuudessa unionin ulkoisesta edustuksesta yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevissa asioissa”; huomauttaa kuitenkin, että tämä ei saa rajoittaa varapuheenjohtajan / korkean edustajan toimivaltaa ja että tässä yhteydessä on otettava kattavasti huomioon komission keskeinen rooli, koska se laatii ja ylläpitää yhteisön säännöstöä ulkosuhteiden alalla ja huolehtii lisäksi unionin ulkoisesta edustuksesta YUTP:aa lukuun ottamatta;

8.   pitää myönteisenä varapuheenjohtajan / korkean edustajan roolia ulkoasioiden neuvoston puheenjohtajana ja sitä, että tämän edustajan on määrä toimia poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean puheenjohtajana; odottaa näiden uusien roolien vahvistavan toimielinten välisiä yhteyksiä ja edistävän toimielinten välisen vuoropuhelun vakautta; pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa pohjaamaan työnsä kokemuksiin, joita on saatu eroavan korkean edustajan ja eroavan ulkosuhdekomissaarin säännöllisistä esiintymisistä parlamentin täysistunnoissa ja ulkoasiainvaliokunnan kokouksissa sekä käytäntönä olevista epävirallisista kokouksista, jotta parlamentin ja sen toimivaltaisten elinten kuulemista voitaisiin tehostaa ja siitä voitaisiin kehittää säännöllinen, järjestelmällinen ja pysyvä käytäntö;

9.   katsoo, että hallitustenvälisen yhteistyön pilarin ja yhteisöpilarin yhdistäminen sekä tehtävien yhdistäminen yhdeksi viraksi, jota varapuheenjohtaja / korkea edustaja hoitaa Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan, voi lisätä YUTP-toimien legitimiteettiä sillä edellytyksellä, että parlamentti, neuvosto ja komissio käyvät kaikilla tasoilla yhdenvertaisina jatkuvaa strategista vuoropuhelua;

10.   korostaa, että jäsenvaltioiden olisi keskinäisen poliittisen yhteisvastuun hengessä pyrittävä yhä enemmän lähentämään toimia YUTP:n alalla;

11.   toistaa, että EU:n aktiivinen rooli maailmassa edellyttää riittävien varojen osoittamista EU:n talousarviossa; pitää valitettavana sitä, että YUTP:n määrärahat ovat jatkuvasti riittämättömiä, ja ilmaisee vakavan huolensa rahoitusvajeen vaikutuksista unionin kykyyn toteuttaa uskottavaa ja aktiivista ulkopolitiikkaa; korostaa tarvetta järjestää EU:lle tarvittavat rahoitusvälineet, joiden avulla se voi vastata johdonmukaisella ja riittävällä tavalla ennakoimattomiin maailmanlaajuisiin haasteisiin, ja odottaa tässä yhteydessä tulevansa kuulluksi menettelyistä, jotka koskevat EU:n talousarvion määrärahojen nopeaa myöntämistä kiireellisten YUTP-toimien rahoittamiseen, ja saavansa osallistua niihin kattavasti; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kehittämään samanaikaisesti tehokkaan viestintästrategian, jonka avulla Euroopan kansalaisille tiedotetaan entistä paremmin YUTP:n tavoitteista ja eduista, ja korostaa painokkaasti Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan demokraattisen legitimiteetin ja valvonnan merkitystä;

12.   toistaa olevansa huolissaan siitä, että yleisten kustannusten rahoittamisesta sellaisissa EU:n operaatioissa, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla, ei saada avoimesti ja riittävästi tietoa, sillä Ateenan mekanismilla ei selvästikään kyetä antamaan yleiskuvaa kaikkien YUTP:n puitteissa toteutettujen operaatioiden taloudellisista vaikutuksista; pitää sen vuoksi myönteisenä käynnistysrahaston perustamista EU-sopimuksen 41 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja pyytää tulla kuulluksi sen hallinnoinnista EU-sopimuksen 36 artiklassa määriteltyjen parlamentin YUTP:aan ja YTPP:aan liittyvien yleisten oikeuksien mukaisesti; panee merkille, että Euroopan parlamentin lisääntynyt osallistuminen YUTP:n määrittelyyn, tarkkailuun ja seurantaan johtuu sekä YUTP:n ja YTPP:n välisestä yhteydestä, jota korostetaan EU-sopimuksen 42 artiklassa, että saman sopimuksen pöytäkirjaan N:o 1 kirjatusta parlamentaaristen valvontaoikeuksien laajentamisesta kansallisella ja unionin tasolla;

13.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käyttämään hyväkseen Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen tarjoamaa tilaisuutta ja luomaan yhtenäisemmän, johdonmukaisemman ja tehokkaamman ulkopolitiikan; odottaa tältä osin, että unionin ulkopolitiikan perusarvot ja tavoitteet, kuten ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja edistäminen, jotka on kirjattu nyt oikeudellisesti sitovaan perusoikeuskirjaan, ja unionin ulkopolitiikan painopisteet, kuten kriisinhallinta ja rauhanrakentaminen, otetaan asiaankuuluvasti huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon rakenteessa, myös henkilöresursseissa; toistaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisessa ja toiminnassa on säilytettävä Euroopan parlamentin oikeudet demokraattiseen ja talousarvion valvontaan;

14.   panee merkille, että Lissabonin sopimus vaikuttaa merkittävästi YUTP:hen hallinnollisten vastuutehtävien uudelleenjärjestelyn vuoksi ja kehottaa näin ollen neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että tukirakenteiden mittakaavaedut vähentävät hallintokustannuksia;

15.   korostaa, että EU:n erityisedustajien nimittämisen ja arvioimisen perusteita olisi selvennettävä siten, että otetaan huomioon myös kummankin sukupuolen asianmukainen edustus; muistuttaa, että Euroopan parlamentilla ei tätä nykyä ole keinoja asettaa kyseenalaiseksi yksittäistä EU:n erityisedustajan tehtävää, sillä tehtävän hoitamiseen osoitetut määrärahat sisältyvät momenttiin 19 03 06, joka kattaa kaikkien EU:n erityisedustajien tehtävät; kehottaa siksi lisäämään parlamentin valvontavaltaa EU:n erityisedustajien nimityksissä ja tehtävissä; katsoo, että EU:n erityisedustajista olisi asteittain luovuttava ja maakohtaisten EU:n edustustojen päälliköiden olisi otettava hoitaakseen heidän tehtävänsä ja että alueellista vastuuta hoitavien EU:n erityisedustajien on koordinoitava ja ohjattava poliittisesti EU:n edustustojen päälliköitä varapuheenjohtajan / korkean edustajan alaisuudessa asianomaisissa valtioissa EU:n ulkoisen toiminnan yhdenmukaisuuden ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi; panee merkille, että tehtävien yhdistäminen on tässä yhteydessä ensimmäinen mutta ei ainoa askel, joka on otettava mittakaavaedun saamiseksi ja YUTP:n tehostamiseksi; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ryhtymään toimiin, jotta EU:n erityisedustajille annettaisiin tehtäväksi koordinoida ja ohjata poliittisesti myös toimialueellaan toteutettavia YTPP-operaatioita;

16.   pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kuulemaan asiasta vastaavaa parlamentin valiokuntaa Euroopan ulkosuhdehallinnon ylempien virkamiesten ja EU:n erityisedustajien nimittämisestä; on päättänyt kutsua tiettyjä EU:n erityisedustajia ja edustustojen päälliköitä tulemaan valiokunnan kuultavaksi ennen nimitystään;

17.   panee merkille, että Lissabonin sopimus sisältää YUTP:n uudet rahoitusmenettelyt, vahvistaa YUTP:tä koskevaa neuvoston ja parlamentin vuoropuhelua varapuheenjohtajan / korkean edustajan kanssa järjestettävän kahden vuosittaisen keskustelun avulla ja määrittää yksityiskohtaisesti parlamentin roolin ja vastuun suhteessa YTPP:hen; vaatii sen vuoksi voimassa olevien toimielinten välisten sopimusten tarkistamista ja laajentamista siten, että ulkoasiainvaliokunta osallistuu tähän työhön, jotta voidaan varmistaa YUTP:n ja YTPP:n talousarvio-, kuulemis- ja valvontamenettelyjen kitkaton ja tehokas täytäntöönpano ja parantaa arkaluonteisten tietojen saamista parlamentin käyttöön; kiinnittää tässä suhteessa erityistä huomiota edellä mainittuun 17. toukokuuta 2006 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston 20. marraskuuta 2002 tekemään toimielinten väliseen sopimukseen neuvoston arkaluonteisten turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan tietojen saamisesta Euroopan parlamentin tutustuttavaksi(5); aikoo päättäväisesti käyttää budjettivaltaansa ja harjoittaa demokraattista valvontaa YUTP:n alalla kaikkien toimielinuudistusten, myös Euroopan ulkosuhdehallintoa koskevien rahoitusjärjestelyjen, yhteydessä;

18.   panee merkille, että Lissabonin sopimuksella ulotetaan hyväksyntämenettely koskemaan kaikkia sopimuksia, jotka koskevat tavallisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin kuuluvia aloja, ja vahvistetaan parlamentin oikeutta saada komissiolta asianmukaista tietoa kansainvälisiä sopimuksia koskevien neuvottelujen etenemisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan mukaisesti; katsoo sen vuoksi, että neuvoteltaessa uudesta toimielinten välisestä sopimuksesta parlamentin kanssa olisi selkeästi määriteltävä sen osallistuminen kansainvälisen sopimuksen tekemiseen johtavien neuvottelujen kaikkiin vaiheisiin;

19.   kehottaa ulkoasiainneuvostoa toimimaan määräenemmistöllä aina uuden perussopimuksen niin edellyttäessä;

20.   katsoo, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 2 ja 7 kohdan sekä kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyssä pöytäkirjassa N:o 1 olevan 10 artiklan määräyksillä lakkautetaan jäljellä olleet Länsi-Euroopan unionin tehtävät; kehottaa näin ollen asianomaisia EU:n jäsenvaltioita toimimaan Brysselin sopimuksen XII artiklan mukaisesti ja ilmoittamaan vuotta aikaisemmin aikomuksestaan sanoa sopimus irti; muistuttaa, että YUTP:n ja YTPP:n toimien parlamentaarinen valvonta kuuluu Euroopan parlamentin ja EU:n jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien toimivaltaan;

Aihekohtaiset YUTP-asiat

21.   on edelleen huolestunut energian toimitusvarmuudesta ja toistuvista kaasukriiseistä, kuten tammikuussa 2009 tapahtuneesta Venäjän ja Ukrainan välisestä kaasukriisistä, josta kävi ilmi EU:n kasvava riippuvuus energian toimituslähteistä ja kuljetuskanavista; korostaa myös tarvetta huolehtia siitä, että EU ei ole riippuvainen kolmansien maiden energiasta, mikä heikentäisi EU:n ulkopolitiikan riippumattomuutta; muistuttaa kiireellisestä tarpeesta vastata energiapoliittisiin haasteisiin toteuttamalla yhteistä eurooppalaista ulkoista energiapolitiikkaa; kehottaa tässä yhteydessä varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa toteuttamaan päättäväisesti Euroopan parlamentin suositukset, jotka tähtäävät johdonmukaisen ja koordinoidun politiikan luomiseen erityisesti edistämällä EU:n yhtenäisyyttä energiantoimittajien, varsinkin Venäjän, ja kauttakulkumaiden kanssa käytävässä rakentavassa vuoropuhelussa tukemalla energiaan liittyviä EU:n ensisijaisia tavoitteita ja puolustamalla jäsenvaltioiden yhteisiä etuja, kehittämällä tehokkaan energiadiplomatian ja entistä tehokkaampia mekanismeja kriisitilanteisiin vastaamiseksi sekä edistämällä energiahuollon monipuolistamista, kestävää energiankäyttöä ja uusiutuvien energialähteiden kehittämistä; tähdentää, että vain EU:n yhteisellä toiminnalla voidaan estää tulevaisuudessa katkokset jäsenvaltioiden öljyn ja kaasun toimituksissa ja lisätä koko EU:n energiavarmuutta;

22.   pitää myönteisenä Nabucco-hanketta koskevan sopimuksen allekirjoittamista; kehottaa komissiota ja neuvostoa pyrkimään sopimuksen menestyksekkääseen täytäntöönpanoon; painottaa, että on tärkeää taata EU:n energiavarmuus tukemalla eteläistä käytävää raakaöljyn Eurooppaan tuontia varten, myös yleiseurooppalaisen Constanţa–Trieste-öljyputken avulla;

23.   katsoo, että merkittäviä uhkien ja konfliktin aiheuttajia ovat lisääntyvä kilpailu luonnonvarojen ja energiavarojen käyttöoikeudesta ja valvonnasta, ja katsoo edellä mainitun perusteella, että mukautumista tilanteeseen, riskien vähentämistä ja energiansäästöä olisi jatkettava ympäristön tilan heikkenemiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvien toimitusvarmuusriskien torjumiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n on vahvistettava johtavaa asemaansa maailmanlaajuisessa ilmastopolitiikassa ja kehitettävä edelleen vuoropuhelua muiden keskeisten toimijoiden, kuten nopeasti kehittyvien maiden (Kiina, Brasilia, Venäjä, Intia), Yhdysvaltojen ja kehitysmaiden kanssa, koska ilmastonmuutoksesta on tullut merkittävä kansainvälisten suhteiden osatekijä;

24.   katsoo, että EU:n on edelleen panostettava aktiivisesti ja tehokkaasti maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiseen, erityisesti vahvistamalla Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmää siten, että painopisteiksi asetetaan ihmisoikeusneuvoston lujittaminen ja kuolemanrangaistuksen poistaminen;

25.   panee merkille konfliktien ehkäisyn ja hallinnan, myös kriisin jälkeisen kunnostuksen ja jälleenrakentamisen, merkityksen; korostaa, että EU:n on syytä kehittää edelleen ennalta ehkäiseviä strategioita, parantaa varhaisvaroitusjärjestelmää ja tehostaa yhteistyötä alueellisten järjestöjen kanssa YK:n peruskirjan mukaisesti;

26.   korostaa, että ulkoinen ulottuvuus on ratkaisevan tärkeä pyrittäessä luomaan vapauteen, oikeuteen ja turvallisuuteen perustuva eurooppalainen alue; painottaa muuttoliikkeiden järjestelmällisen hallinnan merkitystä; pitää tätä ajatellen myönteisenä Tukholman ohjelman hyväksymistä joulukuun 2009 Eurooppa-neuvostossa; katsoo, että on erittäin tärkeää varmistaa sekä alkuperämaiden että kauttakulkumaiden osallistuminen yhteistyöhön ja tukea halukkuutta toimivaan yhteistyöhön noudattamalla myönteiseen ehdollisuuteen perustuvaa politiikkaa; huomauttaa, että laitonta maahanmuuttoa on torjuttava tukemalla paikallista kehitystä alkuperämaissa ja torjumalla ihmiskauppaa harjoittavia rikollisjärjestöjä; toistaa, että vapauteen, oikeuteen ja turvallisuuteen perustuvan eurooppalaisen alueen ulkoinen ulottuvuus on otettava kattavasti huomioon unionin ulkopolitiikassa;

27.   korostaa valmiuksien vahvistamisen tarvetta, jotta voidaan parantaa EU:n sotilaallisten ja siviilioperaatioiden seurantaa ja ottaa oppia mainittujen operaatioiden toteuttamistavasta tulevien operaatioiden suunnittelun ja hallinnan parantamiseksi; korostaa tässä yhteydessä myös, että suhteessa YTPP-operaatioihin on tarpeen noudattaa strategisempaa lähestymistapaa; katsoo, että säännöllisten neuvottelukokousten tarkoituksena on myös arvioida toteutettujen operaatioiden onnistumisia ja puutteita sekä auttaa tarkastelemaan ennakolta tulevia tarpeita ottaen huomioon kaikki näkökohdat (rahoitus, toteutus, hallinnollinen organisaatio);

28.   kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, neuvostoa ja jäsenvaltioita luomaan siviili- ja sotilasalan suunnitteluvoimavarojen välille asianmukaisen tasapainon neuvoston pääsihteeristössä sekä tarjoamaan riittävästi henkilöstöä oikeus-, siviilihallinto- ja tullialalla sekä välitystoiminnan alalle, jotta YTPP-operaatioihin voidaan varmistaa asianmukainen ja riittävä asiantuntemus;

29.   vaatii tältä osin siviiliosaan riittävästi henkilöstöä ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään Euroopan ulkosuhdehallinnon tarjoaman erinomaisen tilaisuuden koota yhteen nykyisin saatavilla olevat resurssit, jotta voidaan saada aikaan johdonmukaiset, vaikuttavat ja tehokkaat kriisinhallinnan suunnitteluvoimavarat;

30.   kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään rekrytoida riittävä määrä sopivaa ja pätevää henkilöstöä, johon kuuluu tasapuolisesti miehiä ja naisia, osallistumaan johdonmukaisesti ja hyvin koordinoidusti YTPP:n sotilaallisiin ja siviilioperaatioihin kaikkialla maailmassa, erityiset korkean riskin alueet mukaan lukien, koska YTPP-operaatioiden menestys riippuu suurelta osin hyvin koulutetun henkilöstön tiedoista ja taidoista; kehottaa tässä yhteydessä järjestämään YTPP-operaatioiden henkilöstölle yhteistä koulutusta; antaa täyden tukensa jo toteutetuille toimille suuntaviivojen kehittämiseksi ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi, jotta voitaisiin kehittää henkilöstön yhteistä koulutusta; on vakuuttunut siitä, että kenttähenkilöstön yhteenkuuluvuuden ja yhtenäisyyden lisääminen parantaisi operaatioiden toteuttamista ja myös helpottaisi EU:n kansalaisten komennukselle lähettämistä, joka puhtaasti talousarvion näkökulmasta on parempi vaihtoehto kuin kansainvälisten sopimussuhteisten toimihenkilöiden käyttäminen;

31.   kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja komissiota tehostamaan EU:n sitoutumista monenvälisiin neuvotteluihin, joilla pyritään vähentämään ydinaseiden merkitystä;

32.   toistaa aseriisunnan tarpeen sekä tarpeen lujittaa asesulun kansainvälisiä takeita; pitää sen vuoksi myönteisenä 4. joulukuuta 2009 annettua yhteistä julkilausumaa, jossa Yhdysvaltojen ja Venäjän federaation presidentit sitoutuivat jatkamaan yhteistyötään strategisten aseiden vähentämistä koskevan sopimuksen (START-sopimus) umpeutumisen jälkeen, ja toivoo, että uusi strategisia aseita koskeva sopimus allekirjoitetaan ja että se tulee voimaan mahdollisimman pian; kehottaa samalla EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäämään diplomaattisia toimiaan, jotta ydinsulkusopimuksen tarkistaminen toukokuussa 2010 onnistuu;

33.   korostaa, että on tärkeää, että miesten ja naisten tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja hyvän hallintotavan tavoitteet sisällytetään täysimääräisesti kaikkien YTPP-operaatioiden suunnitteluun ja toteuttamiseen, selvitysmatkat mukaan lukien, koska tasa-arvotietoisuus edistää tilannetietoisuutta ja operaatioiden tehokkuutta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä tasa-arvoneuvonantajan tehtävän sisällyttämistä lähes kaikkiin YTPP-operaatioihin; pitää valitettavana, ettei 11:stä EU:n erityisedustajasta yksikään ole nainen; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämisen järjestelmällisesti poliittiseen vuoropuheluun ja poliittisiin keskusteluihin, joita EU käy kumppanimaidensa kanssa;

34.   antaa tunnustusta ihmisoikeuksien puolustajien tärkeälle toiminnalle kaikkialla maailmassa; pitää erittäin myönteisenä, että ulkoasiainneuvosto ilmoitti 8. joulukuuta 2009 pitämässään kokouksessa sitoutuvansa tukemaan ihmisoikeuksien puolustajia järjestämällä heidän kanssaan julkisia kokouksia ja antamalla heidän työlleen näkyvyyttä;

35.   kehottaa neuvostoa sisällyttämään ihmisoikeudet ja hyvän hallintotavan näkökohdat EU:n erityisedustajien tehtäviin ja nimittämään ihmisoikeuksien ja hyvän hallintotavan neuvonantajat EU:n erityisedustajien henkilökuntaan;

Päätavoitteet eri alueilla

36.   suosittelee, että EU vahvistaa poliittista vuoropuhelua kolmansien maiden ja alueiden kanssa ja etenkin niiden strategisten kumppaniensa kanssa, joiden kanssa sen olisi koordinoitava näkökantojaan kansainvälisissä organisaatioissa ja tuettava ja edistettävä demokratiaa, oikeusvaltion periaatetta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista; toistaa tässä yhteydessä, että parlamentaarinen diplomatia toimii merkittävänä ja täydentävänä välineenä unionin suhteissa kolmansiin maihin ja alueisiin; katsoo näin ollen, että varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja asianomaisten yksiköiden, EU:n erityisedustajat mukaan lukien, olisi yhdessä parlamentin kanssa laadittava kumppanimaita ja -alueita koskevia yhteisiä strategioita, ja että ensiksi mainittujen olisi avustettava parlamenttia sekä suullisesti että kirjallisesti erityiskysymysten ja vierailujen yhteydessä;

37.   kehottaa neuvostoa, jäsenvaltioita ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa pyrkimään aktiivisesti löytämään rauhanomaisia ratkaisuja kansainvälisiin konflikteihin ja lujittamaan EU:n konfliktinehkäisymekanismeja;

Kansainväliset järjestöt

38.   korostaa, että Yhdistyneet Kansakunnat on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden pääasiallinen takaaja ja tarjoaa kattavimmat puitteet monenväliselle yhteistyölle; katsoo, että globaalin hallinnan ja kansainvälisten toimielinten kehittäminen ja kansainvälisen oikeuden noudattamisen parantaminen ovat ratkaisevan tärkeitä tehokkaan monenvälisyyden kannalta ja että näin ollen sen on oltava unionin tärkein ensisijainen strateginen tavoite; katsoo, että EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi jatkettava pyrkimyksiään syventää yhteistyötään ja toimiensa koordinointia maailmanlaajuisesti tärkeiden strategisten kumppaneiden kanssa, erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien piirissä; korostaa tässä yhteydessä, että on kiireesti puututtava maailmanlaajuisiin kysymyksiin, jotka tällä hetkellä aiheuttavat huolta EU:n ja maailman vakaudelle, kuten terrorismiin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen, energiavarmuuteen, ilmastonmuutokseen, vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen, köyhyyden poistamiseen, kriisinhallintaan, konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisuun, joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen ja aseriisuntaan, muuttoliikkeiden hallintaan sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien edistämiseen;

39.   pitää ehdottoman tärkeänä sitä, että YK:n New Yorkin ja Geneven päämajoissa toimivat EU:n lähetystöt saavat riittävän määrän henkilöstöä ja resursseja, jotta ne voivat uskottavasti ja tehokkaasti toteuttaa käytännössä Lissabonin sopimuksen mukaiset uudet institutionaaliset järjestelyt; panee sen vuoksi huolestuneena merkille, että talousarviovaikutusten välttäminen on ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että EU:n läsnäolo YK:ssa on tarpeen varmistaa nopeasti ja tehokkaasti Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanon alkuvaiheessa;

40.   katsoo, että Etyj tarjoaa tärkeät puitteet luottamuksen palauttamiseksi ja yhteistyön vauhdittamiseksi Euroopan, Keski-Aasian ja Pohjois-Amerikan maiden kesken monissa kysymyksissä, kuten asesulun ja aseriisunnan, taloudellisen yhteistyön ja ihmisoikeuksien sekä oikeusvaltion periaatteen suojelemisen ja edistämisen alalla; kannattaa sen vuoksi Etyjin vahvistamista myös aloittamalla keskustelu ajatuksesta, että siitä tehtäisiin oikeushenkilö;

41.   katsoo, että EU:n ja Naton olisi kehitettävä tehokkaampi kumppanuus, jossa otetaan huomioon EU:n ulkopolitiikan, turvallisuuspolitiikan ja puolustuspolitiikan asteittainen kehittäminen ja kunnioitetaan kummankin organisaation itsenäistä päätöksentekoa, rajoittamatta kuitenkaan YK:n peruskirjan mukaisia EU:n kansainvälisiä velvoitteita; suosittelee näin ollen nk. Berliini-Plus -järjestelyjen tarkistamista sekä yhteisiä strategisia etuja ja valmiussuunnitelmia koskevan entistä strategisemman vuoropuhelun kehittämistä; kehottaa mahdollistamaan yhteistyön laajentamisen kentällä sekä sotilaallisissa että siviiliasioissa varsinkin, kun organisaatiot toimivat samassa operaatiossa; pitää näin ollen Turkin ja Kyproksen välistä jatkuvaa kiistaa valitettavana, koska se vaarantaa yhä pahemmin sekä EU:n että Naton tehokkuuden ja uskottavuuden;

Transatlanttiset suhteet

42.   toistaa sitoutumisensa transatlanttiseen kumppanuuteen, joka on yksi EU:n ulkoisen toiminnan perussuuntauksia; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että EU toimii Yhdysvaltojen johdonmukaisena, aktiivisena ja riippumattomana kumppanina maailmanlaajuisen turvallisuuden ja vakauden vahvistamisessa, rauhan ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen edistämisessä sekä yhdenmukaisen lähestymistavan hyväksymisessä suhteessa ydinaseiden leviämisen, terrorismin, ilmastonmuutoksen ja energiavarmuuden kaltaisiin maailmanlaajuisiin haasteisiin; katsoo, että Lissabonin sopimus on otollinen tilaisuus parantaa ja uudistaa EU:n ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden puitteita; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa lujittamaan EU:n ja Yhdysvaltojen välisiä institutionaalisia mekanismeja Euroopan parlamentin päätöslauselmien mukaisesti; korostaa, että transatlanttisen talousneuvoston toimintaa on vahvistettava pyrittäessä luomaan aidot yhteiset transatlanttiset markkinat ja että tällaiset markkinat muodostaisivat perustan transatlanttisen kumppanuuden lujittamiselle; tukee voimakkaasti transatlanttista lainsäätäjien vuoropuhelua sen kattavissa pyrkimyksissä luoda toimivat lainsäätäjien väliset suhteet Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltojen kongressin välille;

43.   kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja kumppaneina rohkaisemaan Kiinaa, Intiaa, Venäjää, Brasiliaa ja muita kehittyviä maita jakamaan vastuun maailmanjärjestyksestä ja konfliktien ehkäisemisestä ja rauhanomaisesta ratkaisemisesta kansainvälisen oikeuden säännösten mukaisesti; painottaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen olisi tuettava laajasti näiden valtioiden taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä tasapuolista yhteistyötä tehden ja että vastaavasti näiden valtioiden olisi hyväksyttävä maailmanlaajuiset velvoitteensa erityisesti ilmastonmuutoksen torjunnassa ja kestävän kehityksen tukemisessa;

Länsi-Balkan

44.   korostaa, että Länsi-Balkanin maat kuuluvat laajentumisprosessiin; katsoo, että Länsi-Balkanin oikeusvaltion periaatteeseen perustuvaa vakautta on edelleen pidettävä unionin ulkoisen toiminnan ensisijaisen tärkeänä tavoitteena, ja pitää sen vuoksi äärimmäisen tärkeänä Länsi-Balkanin maiden lähentämistä Euroopan unioniin pitäen Euroopan integraatiota yhteisenä tavoitteena muun muassa edistämällä uudistuksia ja tehostamalla alueellista yhteistyötä ja kansanryhmien välistä sovintoa, jotta ne voivat täyttää Kööpenhaminan arviointiperusteet ja valmistautua jäsenyyteen; suosittelee kutsumaan koolle Länsi-Balkanin tulevaisuutta käsittelevän kansainvälisen konferenssin, jossa kokoontuisivat alueen valtiot ja tärkeät alueelliset ja kansainväliset toimijat ja jossa pyrittäisiin yksilöimään alueen nykyisiä haasteita ja puuttumaan niihin;

45.   panee tyytyväisenä merkille Kosovon lisääntyvässä määrin rauhanomaisen ja vakaan tilanteen ja pyrkimykset rakentaa monietnistä yhteiskuntaa, mistä ovat osoituksena 15. marraskuuta 2009 pidetyt rauhalliset ja sääntöjenmukaiset paikallisvaalit; on tietoinen, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole tunnustaneet Kosovon itsenäisyyttä; pitää myönteisenä sitä, että Kosovossa toteutettava oikeusvaltio-operaatio Eulex, joka on EU:n tähän mennessä suurin YTPP-operaatio, toimii täydellä teholla YK:n mallin mukaisesti maan aseman suhteen puolueettomana; korostaa mainitun operaation merkitystä kansanryhmien välisen sovinnon, oikeusvaltion, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden edistämisessä koko Kosovon alueella, koska operaatio avustaa Kosovon toimielimiä, oikeusviranomaisia ja lainvalvontaviranomaisia edistymisessä kohti kestävää kehitystä ja vastuullisuutta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä uuden EU:n toimiston perustamista Kosovon pohjoisosaan; panee kuitenkin merkille, että Eulex-operaatiota tukevien syyttäjien määrää on lisättävä, ja kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan lisähenkilökunnan tarpeen täyttämisestä;

46.   kehottaa neuvostoa jatkamaan kansainvälisen yhteisön tuella ponnistelujaan vuoropuhelun jatkamiseksi Bosnia ja Hertsegovinan poliittisten johtajien kanssa, jotta maata ja sen kansaa voidaan auttaa jatkamaan Euroopan yhdentymisen tiellä; panee merkille EU:n puheenjohtajavaltion, Euroopan komission ja Yhdysvaltojen hallinnon yhteiset diplomaattiset ponnistelut ja suosittelee lisäneuvotteluja, joissa otetaan huomioon eri osapuolten aiemmat päätökset järjestelyistä Bosnia ja Hertsegovinassa; muistuttaa, että parlamentaarikkojen ja kansalaisyhteiskunnan on osallistuttava tiiviimmin maan elinkykyisyyden varmistamiseen;

Itäinen kumppanuus ja Mustanmeren yhteistyö

47.   kannattaa johdonmukaisesti itäisen kumppanuuden kehittämistä unionin itäisten naapurien kanssa siten, että mainitut valtiot integroidaan taloudellisesti sisämarkkinoihin, ja siten, että poliittista, taloudellista ja kulttuuriyhteistyötä tehostetaan; korostaa uskottavien hankkeiden ja uudistusten keskipitkän ja pitkän aikavälin tuntuvien kannustinten merkitystä tälle kumppanuudelle, koska ne vahvistaisivat kumppanuusvaltioiden yhteiskuntien sitoutumista uudistamisprosessiin ja EU:hun integroitumiseen; korostaa erityisesti tarvetta – samalla kun kaikkien EU:n kansalaisten turvallisuus varmistetaan – poistaa asteittain kaikki henkilöiden vapaan liikkumisen esteet (viime kädessä viisumivapaa matkustaminen mukaan luettuna) ja tehostaa yhteistyötä kaikkien turvallisuutta koskevien kysymysten, erityisesti energiavarmuuden alalla; toistaa kantansa, jonka mukaan kumppanuudelle on varmistettava asianmukainen rahoitus; painottaa tarvetta varmistaa kumppanuuden täydentävyys alueellisten aloitteiden, erityisesti Mustanmeren synergian, suhteen;

48.   toteaa jälleen sellaisen toimivamman alueellisen yhteistyön merkityksen Euroopan unionille sen itäisessä kumppanuudessa, jonka hengessä EU tukee tulossuuntautuneiden hankkeiden täytäntöönpanoa sekä itäisen kumppanuuden että Mustanmeren synergian puitteissa, niin että ne täydentävät toisiaan;

49.   kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa vauhdittamaan Mustanmeren synergian piiriin kuuluvien hankkeiden toteuttamista; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa myös esittämään uusia ideoita toimivaa Mustanmeren yhteistyöstrategiaa varten;

50.   on ilahtunut Moldovan tasavallan uuden hallituksen myönteisestä asenteesta Euroopan unionia kohtaan ja toivoo, että maan sisäisiä uudistuksia nopeutetaan, jotta saavutetaan taloudellinen integraatio, poliittinen yhteistyö ja institutionaalinen lähentyminen Moldovan tasavallan ja Euroopan unionin välillä; kannustaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa etsimään monenvälisiä ratkaisuja Transnistrian tilanteen laukaisemiseksi;

51.   panee merkille tulevat Ukrainan presidentinvaalien järjestelyt ja lopputuloksen; kehottaa kaikkia puolueita edistämään Ukrainassa tarvittavaa poliittista, taloudellista ja yhteiskunnallista vakautta lujittamalla uudistuksia; kannustaa maata parempaan yhteentoimivuuteen Euroopan unionin kanssa ja siten vahvistamaan mahdollisuuksia integraatioon EU:n kanssa;

Venäjä

52.   kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että EU:n Venäjän-politiikka, uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta käytävät neuvottelut mukaan luettuna, on johdonmukaista ja sitoutunutta demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteen kunnioittamiseen ja myös kansainvälisen oikeuden noudattamiseen; korostaa samalla tarvetta elvyttää uudelleen kumppanuus Venäjän kanssa siten, että se perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen ja vastavuoroisuuteen ja terrorismin torjuntaan, energiavarmuuteen ja -huoltoon, ilmastonmuutoksen torjuntaan, aseriisuntaan, konfliktien ehkäisyyn ja ydinsulkuun sekä pyrkimykseen kohti maailmanlaajuisen turvallisuuden ja vakauden vahvistamista suhteessa Iraniin, Afganistaniin ja Lähi-itään; katsoo, että näissä asioissa tehtävän yhteistyön olisi toimittava perustana uudelle EU:n ja Venäjän väliselle sopimukselle, ja toivoo siksi nopeaa edistymistä meneillään olevissa neuvotteluissa uudesta laaja-alaisesta sopimuksesta, jonka odotetaan vahvistavan huomattavasti EU:n ja Venäjän välisiä suhteita; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa koordinoimaan toimintaa, helpottamaan kuulemista ja parantamaan yhteydenpitoa jäsenvaltioiden välillä, mitä tulee yhteisen edun mukaisiin kahdenvälisiin aiheisiin Venäjän federaation kanssa; painottaa, että jäsenvaltioiden on koordinoitava suhteitaan Venäjän federaatioon unionin yleisten etunäkökohtien perusteella ja siten, että suhteet heijastavat ja niissä edistetään kyseisiä etuja asianmukaisesti ja johdonmukaisesti;

Etelä-Kaukasia

53.   kehottaa neuvostoa vaatimaan Venäjän federaation ja Georgian välisen aseleposopimuksen täydellistä täytäntöönpanoa ja kehottaa EU:ta ylläpitämään periaatteita, joka koskevat Georgian alueellista koskemattomuutta ja vähemmistöjen kunnioittamista; pitää myönteisenä EU:n tarkkailuoperaation toimeksiannon uusimista ja kehottaa neuvostoa varmistamaan, että EU:n tarkkailijoilla on täydellinen pääsy kaikille konfliktialueille, Georgiasta eronneet Abhasia ja Etelä-Ossetia mukaan luettuina, ja käyttämään EU:n rahoitusvälineitä siihen tarkoitukseen koko konfliktialueen väestön avustamiseksi; kehottaa Georgian konfliktia käsittelevän riippumattoman kansainvälisen selvitysvaltuuskunnan raportin suositusten mukaisesti EU:ta ottamaan oppia aikaisemmasta ja kehittämään tehokkaat konfliktinehkäisymekanismit, ihmisten väliset yhteydet mukaan luettuina;

54.   kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tehostamaan EU:n pyrkimyksiä kohti toimivaa konfliktinehkäisyä ja Vuoristo-Karabahin ja Transnistrian konfliktien rauhanomaista ratkaisemista kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja ennen kaikkea kohti Venäjän ja Georgian välisen konfliktin rauhanomaista ratkaisemista, Georgiasta eronneet Abhasia ja Etelä-Ossetia mukaan luettuina, antamalla uutta pontta Geneven neuvotteluille; korostaa, että on olemassa vaara, että lukkiutuneet konfliktit leviävät alueella; suosittaa tähän liittyen sellaisen Etelä-Kaukasian turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin perustamista, joka kattaisi asianomaiset maat ja tärkeimmät alueelliset ja maailmanlaajuiset toimijat, tavoitteena laatia Etelä-Kaukasian vakaussopimus; pitää myönteisenä Turkin ja Armenian hallitusten viimeaikaista lähentymistä ja vaatii kummankin maan parlamentteja ratifioimaan sopimukset;

Lähi-itä

55.   korostaa, että rauhanprosessin neuvotteluja on käytävä määräaikoja noudattaen ja keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä; katsoo, että neuvottelujen päämääränä olisi oltava itsenäisen, demokraattisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion perustaminen vuoden 1967 rajojen sisälle siten, että uusi valtio elää rinnakkain Israelin valtion kanssa rauhan ja turvallisuuden oloissa kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä kaikkien asiaa koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmien mukaisesti;

56.   kehottaa EU:ta 12. joulukuuta 2009 kokoontuneen neuvoston päätelmien mukaisesti omaksumaan vahvemman poliittisen roolin käynnissä olevissa kansainvälisissä pyrkimyksissä, jotka koskevat rauhanprosessin uudelleenkäynnistämistä, ja kehottaa EU:ta tekemään sen niiden rahoitussitoumustensa mukaisesti, jotka koskevat Palestiinan talouden elvyttämistä ja Gazan alueen vakavan humanitaarisen kriisin lievittämistä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa harkitsemaan kaikkia keinoja pysyvän rauhan edistämiseksi Lähi-idän alueella;

57.   pitää myönteisenä neuvoston päätöstä jatkaa EU:n poliisioperaation toimeksiantoa palestiinalaisalueilla (EUPOL COPPS) joulukuuhun 2010 saakka; katsoo, että oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen ja poliisitoiminnan kehittämiseen tarvitaan edelleen vahvaa tukea, ja vaatii mainittujen toimien tehostamista; panee merkille neuvoston päätöksen laajentaa Euroopan unionin rajanvalvontaoperaatiota Rafahissa (EUBAM Rafah) ja sen päättäväisyyden ja valmiuden käynnistää uudelleen kyseinen operaatio; katsoo, että tämän määrätietoisuuden tulisi johtaa konkreettisiin aloitteisiin, jotka koskevat liikkumisvapauden palauttamista palestiinalaisalueille sekä osapuolten vuonna 2005 tekemän liikkumismahdollisuuksia koskevan sopimuksen voimaan palauttamista;

Välimeren unioni

58.   pitää tärkeänä Välimeren unionin jäsenvaltioiden poliittisen vuoropuhelun tehostamista kaikilla tasoilla tarkoituksena päästä eroon jännitteistä, jotka ovat viivyttäneet Barcelonassa toimivan sihteeristön perustamista sekä yhteisen yhteiskunnallisen, taloudellisen ja ympäristön edun mukaisten konkreettisten hankkeiden edistämistä; toivoo, että Välimeren unioni voi edesauttaa Lähi-idän konfliktien ratkaisemista, Turkin ja Kyproksen lähentymistä ja arabivaltioiden demokraattista kehitystä;

59.   katsoo, että Välimeren unioni voisi osaltaan lievittää jännitteitä Lähi-idässä edistämällä koko aluetta koskevia konkreettisia yhteistyöhankkeita; korostaa samalla, että palestiinalaisten ja israelilaisten väliset luottamusta lisäävät toimet oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan aikaansaamiseksi Lähi-idässä ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta voidaan helpottaa tämän uuden instituution asianmukaista toimintaa;

60.   korostaa, että Euroopan unionin näkökulmasta yhteispuheenjohtajuuden on sovittava yhteen Euroopan unionin ulkoisen edustuksen kanssa Lissabonin sopimuksen mukaisesti; muistuttaa, että Lissabonin sopimus antaa EU:lle mahdollisuuden edistää Välimeren unionin uusien instituutioiden yhteydessä toimivan edustuksensa johdonmukaisuutta, yhdenmukaisuutta ja jatkuvuutta;

Aasia

61.   panee merkille, että vaalien jälkeen Afganistan on nyt siirtymässä ratkaisevaan ja kriittiseen vaiheeseen, kun Kabulissa muodostetaan uusi hallitus, mikä antaa mahdollisuuden muotoilla uusi toimintaohjelma ja uusi sopimus Afganistanin kansan kanssa;

62.   pitää myönteisenä EU:n toimien vahvistamista Afganistanissa ja Pakistanissa koskevaa neuvoston toimintasuunnitelmaa, joka hyväksyttiin lokakuussa 2009 yleisten asioiden ja ulkoasioiden neuvostossa, sekä julistusta, jonka mukaan neuvosto on edelleen valmis edistämään alueen haasteisiin vastaamista yhteistyössä asianomaisten maiden sekä kansainvälisten kumppaniensa kanssa, mutta korostaa, että suunnitelma jää suunnitelman tasolle, elleivät EU:n jäsenvaltiot sitoudu selkeästi sen täytäntöönpanoon; kehottaa neuvostoa, komissiota ja puheenjohtajavaltiota pyrkimään yhteistyössä suunnitelman täytäntöönpanoon viipymättä; kehottaa neuvostoa edistämään tehokkaammin henkilöstön täyttä osallistumista EUPOLin toimintaan tarkoituksena edistää sellaisten kestävien ja tehokkaiden poliisitoimien täytäntöönpanoa, joilla turvallisuusympäristöä pystytään parantamaan;

63.   myöntää, että Pakistanin turvallisuushaasteet ovat edelleen todella vakavia, ja kannattaa EU:n antamaa vahvaa tukea Pakistanin voimakkaalle, tunnustuksettomalle siviilihallitukselle; korostaa Pakistanin keskeistä roolia alueella ja toistaa, että myös Pakistanin vakaus, demokraattisuus ja hyvinvointi ovat keskeisen tärkeitä tekijöitä terrorismin torjunnan, ydinaseiden leviämisen estämisen, huumeiden torjunnan ja ihmisoikeuksien puolustamisen kaltaisten maailmanlaajuisten tavoitteiden kannalta, ja kehottaa Pakistania ehdottomasti soveltamaan terrorismin torjuntaa ja terrorismin syiden poistamista koskevaa kokonaisvaltaista strategiaa;

64.   hyväksyy sen, että EU on sitoutunut tukemaan yhtenäisen Irakin liittovaltion demokraattista kehitystä; korostaa tukevansa EU:n vahvaa ja johdonmukaista sitoutumista oikeusvaltion periaatteiden kehittämiseen Irakissa ja pitää myönteisenä EUJUST LEXin toimeksiannon jatkamista vuodella sekä hankkeen pilottitoimia Irakin alueella; odottaa tässä yhteydessä toimien suunnittelun jatkamista neuvoston lupauksen mukaisesti; kehottaa lisäämään institutionaalista vuorovaikutusta kurdien aluehallinnon kanssa eritoten talouden alalla; kehottaa komissiota nopeuttamaan Bagdadin edustustonsa käynnistämistä;

65.   on syvästi huolissaan Iranin poliittisesta kehityksestä ja ilmoitetuista laajamittaisista vaalipetoksista kesäkuun 2009 presidentinvaaleissa, mistä sai alkunsa Iranin islamilaisen tasavallan 30-vuotisen historian suurin protestiliike, johon liittyvät mielenosoitukset ja niiden väkivaltainen tukahduttaminen turvallisuusjoukkojen taholta jatkuvat yhä; on hyvin huolissaan poliittisten vastustajien pidätysten, kidutuksen ja murhien lisäksi edelleen jatkuvasta pattitilanteesta neuvotteluissa Iranin ydinohjelmasta ja pyytää Iranin hallitusta aloittamaan vakavat neuvottelut ydinkysymyksistä; pahoittelee, että Iranin viranomaiset peruuttivat Iranin valtuuskunnan tammikuulle 2010 suunnitellun vierailun Euroopan parlamenttiin, ja ilmaisee myötätuntonsa niille iranilaisille, jotka henkensä uhalla edelleenkin julkisesti vaativat ihmisoikeuksien kunnioittamista ja enemmän demokraattista vapautta Iranissa; tuomitsee Iranin pyrkimykset estää vapaa tiedonkulku häiritsemällä ulkomaisia radiolähetyksiä ja Internetin toimintaa; pyytää neuvostoa ja komissiota harkitsemaan sanktioiden asettamista hallinnon ja turvallisuusjoukkojen yksittäisille jäsenille, jotka ovat vastuussa kaikkialla esiintyvistä ihmisoikeusrikkomuksista, sekä suunnittelemaan toimia niiden ”vihreän liikkeen” kannattajien tukemiseksi, jotka kärsivät vainoista ja/tai joutuvat lähtemään maanpakoon;

66.   toteaa, että EU:n ja Kiinan väliset taloussuhteet ovat kehittyneet vakaasti ja ihmisten väliset yhteydet ovat lisääntyneet huomattavasti eri aloilla; on kuitenkin syvästi huolestunut Kiinan viranomaisten haluttomuudesta puuttua lukuisiin ihmisoikeusloukkauksiin ja varmistaa, että Kiinan kansalaiset nauttisivat perusoikeuksista ja -vapauksista;

67.   odottaa, että EU:n ja Kiinan välistä strategista kumppanuutta kehitettäisiin, ja toivoo, että tutkitaan mahdollisuuksia suhteiden lujittamiseen muissakin kuin taloudellisissa ja kauppaa koskevissa kysymyksissä yhteisten etujen mukaisesti;

68.   on tyytyväinen sekä Taiwanin että Kiinan hallitusten toimiin maiden välisten suhteiden parantamiseksi ja siten vakauden ja turvallisuuden lisäämiseksi Itä-Aasiassa ja kannustaa osapuolia edelleen vahvistamaan vuoropuhelua, käytännön yhteistyötä ja luottamuksen rakentamista; kiittää neuvoston 8. toukokuuta 2009 antamaa julkilausumaa, jossa toistetaan tuki Taiwanin osallistumiselle WHO:hon; tukee vahvasti Taiwanin osallistumista tarkkailijana tärkeisiin kansainvälisiin järjestöihin ja kansainväliseen toimintaan, kuten ICAO ja YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimus, sillä Taiwanin osallistuminen niihin on EU:n ja koko maailman etu;

69.   toistaa tukevansa voimakkaasti EU:n ja Intian välisen strategisen kumppanuuden lujittamista ja uusien mahdollisuuksien tutkimista suhteiden jatkuvaan kehittämiseen taloudellisissa, poliittisissa, turvallisuutta ja kauppaa koskevissa kysymyksissä, joihin liittyy yhteisiä etuja;

70.   tunnustaa Aseanin kasvavan roolin alueellista vakautta ja vaurautta lisäävänä voimana; katsoo, että Euroopan unioni ja Asean, jotka molemmat ovat sitoutuneita alueelliseen integraatioon, voivat lisätä yhteistyötään merkittävästi; panee merkille, että toimenpiteet Euroopan unionin ja ASEANin välisten talous- ja kauppasuhteiden kehittämiseksi ovat tarpeen yleisten suhteiden vahvistamiseksi näiden kahden alueen välillä ja ne edistävät poliittista yhteistyötä ja turvallisuutta sekä demokratian ja ihmisoikeuksien kehittymistä ja ne myös aikaansaavat edistymistä energian ja ympäristön alalla sekä sosiokulttuurisella alalla samoin kuin yhteistyön ja kehityksen alalla;

Afrikka

71.   panee tyytyväisenä merkille, että EU NAVFOR Atalanta -operaatio on jatkuvasti onnistunut parantamaan meriturvallisuutta Somalian rannikon edustalla suojelemalla avustuslähetyksiä maahan kuljettavia Maailman elintarvikeohjelman tilausaluksia, ratkaisevan tärkeitä tavaratoimituksia Somaliassa toteutettavalle Afrikan unionin rauhantukioperaatiolle kuljettavia aluksia ja muita suojattomia aluksia; pitää myönteisenä neuvoston päätöstä jatkaa operaation toimeksiantoa 12. joulukuuta 2010 asti; kannattaa kriisinhallintaoperaation käynnistämistä, koska näin voitaisiin osallistua väliaikaisen liittohallituksen turvallisuusjoukkojen kouluttamiseen; korostaa tarvetta integroida koulutetut turvallisuusjoukot valtion rakenteisiin ja komentorakenteisiin siten, että joukot eivät palatessaan käänny sitä hallitusta vastaan, jota niiden oletetaan suojelevan;

Latinalainen Amerikka

72.   muistuttaa Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan suhteita koskevasta yhteisestä strategiasta ja yleisestä kumppanuudesta 15. marraskuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa(6) esitetystä sekä Wienissä ja Limassa järjestettäviä EU:n ja Latinalaisen Amerikan huippukokouksia silmällä pitäen 27. huhtikuuta 2006(7) ja 24. huhtikuuta 2008(8) antamissaan päätöslauselmissa toistuvasti esittämästään ehdotuksesta laatia rauhaa ja turvallisuutta koskeva Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan peruskirja, joka Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan pohjalta antaa mahdollisuuden esittää yhteisiä poliittisia, strategisia ja turvallisuuteen liittyviä toimia ja aloitteita; kehottaa neuvostoa ja komissiota edistämään aktiivisesti tämän kunnianhimoisen tavoitteen toteuttamista ja kannattamaan sitä toukokuussa 2010 Madridissa pidettävässä seuraavassa EU:n ja latinalaisen Amerikan maiden huippukokouksessa;

73.   katsoo, että neuvottelut assosiaatiosopimuksesta Keski-Amerikan maiden kanssa sekä edistyminen uusissa neuvotteluissa Mercosurin kanssa tehtävästä assosiaatiosopimuksesta ovat ensisijaisia; panee merkille, että neuvottelut monenvälisestä sopimuksesta Andien yhteisön maiden kanssa on saatu päätökseen; pyrkii noudattamaan asiaankuuluvaa tarkkuutta näitä sopimuksia koskevassa parlamentin ratifiointimenettelyssä, jotta voidaan varmistaa, että niillä on myönteinen vaikutus kaikkiin kummallekin osapuolelle tärkeisiin seikkoihin;

o
o   o

74.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, Naton pääsihteerille, Naton parlamentaarisen yleiskokouksen puhemiehelle, Etyjin puheenjohtajalle, Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, WEU:n parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajalle ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle.

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0254.
(3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0074.
(4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0057.
(5) EYVL C 298, 30.11.2002, s. 1.
(6) EYVL C 140 E, 13.6.2002, s. 569.
(7) EUVL C 296 E, 6.12.2006, s. 123.
(8) Hyväksytyt tekstit P6_TA(2008)0177.


Euroopan turvallisuusstrategian ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpano
PDF 345kWORD 112k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta osana yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (2009/2198(INI))
P7_TA(2010)0061A7-0026/2010

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 346 artiklan sekä pöytäkirjat N:o 10 ja N:o 11,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian ”Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa”,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2008 hyväksymän selvityksen Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta ”Turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa”,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltion 9. joulukuuta 2008 ja 16. kesäkuuta 2009 antamat selvitykset Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (ETPP),

–   ottaa huomioon päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta sekä julkilausuman ”Kymmenen vuotta ETPP:tä – Haasteet ja mahdollisuudet”, jotka neuvosto hyväksyi 17. marraskuuta 2009,

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa aiheesta ja erityisesti 14. huhtikuuta 2005 Euroopan unionin turvallisuusstrategiasta(1), 16. marraskuuta 2006 Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa(2), 5. kesäkuuta 2008 Euroopan turvallisuusstrategian ja ETPP:n täytäntöönpanosta(3) sekä 19. helmikuuta 2009 Euroopan turvallisuusstrategiasta ja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (ETPP)(4) antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Naton merkityksestä EU:n turvallisuusjärjestelmässä(5),

–   ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Somalian rannikkovesien merirosvouksen poliittisesta ratkaisemisesta(6),

   ottaa huomioon Euroopan unionin sekä Kenian ja Seychellien tasavaltojen hallitusten välisen kirjeenvaihdon EUNAVFORin toiminta-alueellaan kiinniottamien merirosvouksesta ja aseellisista ryöstöistä epäiltyjen henkilöiden siirrosta Keniaan ja Seychelleille,

–   ottaa huomioon 22. lokakuuta 2009 antamansa päätöslauselman ulkosuhdehallinnon perustamiseen liittyvistä institutionaalisista näkökohdista(7),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0026/2010),

Euroopan turvallisuusstrategia ja kokonaisvaltainen toimintamalli

1.   palauttaa mieliin Euroopan turvallisuusstrategian ja sen täytäntöönpanoa koskevan selvityksen mukaan tärkeimmät Euroopan unionia uhkaavat tekijät ja sitä kohtaavat haasteet:

   joukkotuhoaseiden leviäminen
   terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus
   alueelliset konfliktit
   valtioiden toimintakyvyttömyys
   merirosvous
   pienaseet ja kevyet aseet, rypäleammukset ja jalkaväkimiinat
   energiavarmuus
   ilmastonmuutoksen seuraukset ja luonnonkatastrofit
   tietoverkkoturvallisuus
   köyhyys;

2.   korostaa, että yhteisellä ulko- ja turvallisuuspolitiikallaan (YUTP) ja yhteisellä turvallisuus- ja puolustuspolitiikallaan (ETPP) unioni pyrkii vastaamaan Euroopan turvallisuusstrategiassa esitettyihin haasteisiin ja uhkiin ja parantamaan Euroopan kansalaisten turvallisuutta;

3.   painottaa, että unionin on kehitettävä strategista riippumattomuuttaan vahvan ja toimivan ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kautta, jotta se voi turvata rauhan, ehkäistä konflikteja, lujittaa kansainvälistä turvallisuutta, varmistaa Euroopan kansalaisten ja ETPP-operaatioiden vaikutusalueella elävien ihmisten turvallisuuden, puolustaa omia etujaan maailmanlaajuisesti ja vaalia perustavia arvojaan ja samaan aikaan myötävaikuttaa tehokkaan monenvälisen toiminnan syntyyn kansainvälisen oikeuden tueksi sekä edistää ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen kunnioittamista kaikkialla maailmassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan 2 kohdan e alakohdassa vahvistettujen tavoitteiden, Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämäärien ja periaatteiden, Helsingin päätösasiakirjan periaatteiden ja Pariisin peruskirjan päämäärien mukaisesti, ulkorajoja koskevat toimet mukaan lukien;

4.   painottaa, että päävastuu maailman rauhan ja turvallisuuden säilyttämisestä on Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolla, ja korostaa jälleen tarvetta uudistaa YK-organisaatiota, jotta se voisi paremmin suoriutua tehtävistään ja tarjota tehokkaita ratkaisuja globaaleihin haasteisiin ja uhkiin;

5.   myöntää, että unionin on jatkossakin pyrittävä saavuttamaan mainitut päämäärät parantamalla omia institutionaalisia valmiuksiaan vastata haasteisiin ja tekemällä monenvälistä yhteistyötä kansainvälisissä järjestöissä – etenkin Yhdistyneissä Kansakunnissa – ja alueellisissa järjestöissä – etenkin Etyjissä ja Afrikan unionissa – sekä niiden kanssa, YK:n peruskirjaa kunnioittaen;

6.   toistaa tukevansa unionin aikeita kehittää turvallisuusuhkia ja -haasteita varten kokonaisvaltainen ja ennakoiva toimintamalli, joka perustuu unionin ja sen jäsenvaltioiden käytettävissä olevien, sekä siviili- että sotilasvoimavaroja hyödyntävien toimintakeinojen synergiaan: konfliktienehkäisy ja kriisinhallinta, rahoitustuki ja kehitysyhteistyö, sosiaali- ja ympäristöpoliittiset toimintalinjat, diplomatian ja kauppapolitiikan välineet ja laajentuminen; painottaa, että siviili- ja sotilasvoimavarojen koordinointi antaa unionin kriisinhallinnalle todellista lisäarvoa;

7.   pyytää jäsenvaltioita koordinoimaan kansalliset strategiansa ja voimavaransa tehokkaammin unionin strategian ja voimavarojen kanssa, jotta toiminnan yhtenäisyys, tehokkuus, vaikuttavuus ja näkyvyys kentällä paranisivat;

8.   kehottaa noudattamaan terrorismin torjunnassa toimintalinjoja, jotka on vahvistettu EU:n terrorismin vastaisessa strategiassa ja EU:n strategiassa radikalisoitumisen ja terrorismiin värväyksen torjumiseksi erityisesti, kun on kyse internetin käytöstä terrorismin tarkoituksiin ja toiminnan radikalisoimiseen; kannustaa lisäämään keskustelua ihmisoikeuksien ja etenkin uhrien oikeuksien suojelusta ja edistämisestä;

9.   tunnustaa, että energiavarmuus on ratkaisevan tärkeä edellytys EU:n jäsenvaltioiden toiminnalle, ja kannustaa niitä sen tähden tiiviiseen yhteistyöhön tähän turvallisuuspolitiikan osatekijään liittyvissä asioissa;

10.   pitää myönteisinä jäsenvaltioiden pyrkimyksiä torjua verkkouhkia; kehottaa neuvostoa ja komissiota laatimaan arvion tietoverkon asettamista haasteista ja toimista, joilla näihin uhkiin voidaan vastata tehokkaasti ja koordinoidusti ja hyödyntäen parhaita käytäntöjä, joiden varaan voidaan myöhemmin perustaa Euroopan tietoverkkoturvallisuusstrategia;

11.   suosittaa jälleen, että Euroopan turvallisuusstrategiaa tarkastellaan uudelleen viiden vuoden välein, aina uuden vaalikauden alussa, ja kun Euroopan parlamenttia on kuultu asianmukaisesti;

12.   korostaa, että ”valkoisen kirjan” antaminen ja sitä kautta laajan julkisen keskustelun herättäminen voisi lisätä ETPP:n näkyvyyttä ja turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä tarkentamalla unionin turvallisuus- ja puolustusalan tavoitteiden ja intressien määrittelyä käytettävissä olevien toimintakeinojen ja voimavarojen perusteella, mikä tehostaisi ja konkretisoisi Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanoa ja unionin kriisinhallintaoperaatioiden suunnittelua ja toteuttamista;

Lissabonin sopimus ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan rakenteet

13.   kehottaa neuvostoa aloittamaan vuonna 2010 Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien kanssa merkityksellisen keskustelun siitä, miten pannaan täytäntöön Lissabonin sopimuksen ETPP:aa koskevat uudet määräykset:

   a. lauseke keskinäisestä avustamisesta, jos jäsenvaltion alue joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi
   b. yhteisvastuulauseke, jota sovelletaan, jos jäsenvaltio joutuu terrori-iskun taikka luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi
   c. komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan rooli ja siinä avustava Euroopan ulkosuhdehallinto, joka sisältää konfliktienehkäisyn, siviili- ja sotilasalan kriisinhallinnan ja rauhanrakentamisen yhdistetyt rakenteet
   d. yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) tehtävien laajentaminen
   e. pysyvä rakenteellinen yhteistyö niiden jäsenvaltioiden kesken, joiden sotilaalliset voimavarat täyttävät korkeammat vaatimukset ja jotka ovat tehneet keskenään tiukempia sitoumuksia tällä alalla suorittaakseen vaativimpia tehtäviä, sekä tiiviimpi yhteistyö
   f. käynnistysrahaston perustaminen operaatioiden valmistelutoimia varten;

14.   pyytää Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohdassa esitetyn keskinäisen avun lausekkeen perusteella niitä unionin jäsenvaltioita, jotka ovat Länsi-Euroopan unionin (WEU) jäseniä, lakkauttamaan muutetun Brysselin sopimuksen vuodelta 1954, WEU:n parlamentaarinen yleiskokous mukaan luettuna;

15.   kehottaa neuvostoa uuteen sopimukseen sisältyvän yhteisvastuulausekkeen perusteella aloittamaan uudelleen keskustelun Euroopan pelastuspalvelujoukkojen perustamisesta eritoten toukokuussa 2006 esitetyn Barnier'n raportin pohjalta, jotta jäsenvaltioiden yhteiskäyttöön antamin voimavaroin voitaisiin reagoida yhdessä tehokkaasti luonnon tai ihmisen aiheuttamiin suuronnettomuuksiin; katsoo, että YTPP:n sotilasvoimavaroin on voitava reagoida myös tällaisiin siviiliriskeihin;

16.   painottaa, että koska Lissabonin sopimus mahdollistaa edistymisen YTPP:ssa, on legitiimiä ja hyödyllistä perustaa ulkoasioiden neuvoston yhteyteen puolustusasioiden neuvosto, jossa istuisivat puolustusministerit varapuheenjohtajan / korkean edustajan johdolla ja jolla olisi erityinen rooli yhteistyön lisäämisessä ja sotilaallisten voimavarojen yhdenmukaistamisessa ja yhdistämisessä;

17.   katsoo, että varapuheenjohtajan / korkean edustajan on pyrittävä erittäin nopeasti lujittamaan unionin ulkosuhteiden alan politiikkojen yhtenäisyyttä ja että yhtenäisyyden on näyttävä kentällä varapuheenjohtajan / korkean edustajan alaisuudessa toimivien erityisedustajien / lähetystöjen päälliköiden mahdollisuutena esiintyä auktoriteettina suhteissa eri osapuoliin ja kansainväliseen yhteisöön;

18.   tukee aikeita perustaa kriisinhallintaa varten siviili- ja sotilasalan kriisinhallinta- ja suunnittelulinja, joka huolehtisi strategiatasolla unionin siviili- ja sotilasoperaatioiden suunnittelusta ja osallistuisi YTPP:n ja etenkin siviili- ja sotilasvoimavarojen kehittämiseen; pahoittelee kuitenkin huomattavaa viivettä uuden järjestelmän käyttöönotossa; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallinnossa tiiviiseen koordinointiin toisaalta siviili- ja sotilasalan kriisinhallinta- ja suunnittelulinjan ja muiden YTPP-rakenteiden ja toisaalta kriisiyksikön ja komission muiden asiaankuuluvien yksiköiden välillä, jotka pitäisi sisällyttää Euroopan ulkosuhdehallintoon, niin että voidaan kehittää koordinoitu strategisen suunnittelun yksikkö, jotta saadaan määriteltyä kokonaisvaltainen eurooppalainen toimintamalli;

19.   kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, neuvostoa ja jäsenvaltioita poistamaan siviili- ja sotilasalan suunnitteluvoimavarojen välisen epätasapainon sekä varmistamaan ETPP-operaatioihin asianmukaisen ja riittävän asiantuntemuksen muun muassa oikeus-, siviilihallinto- ja tullialalla sekä sovittelun alalla;

20.   kehottaa jälleen perustamaan unionin pysyvän operaatiokeskuksen varapuheenjohtajan / korkean edustajan alaisuuteen ja asettamaan sen tehtäväksi operatiivisen suunnittelun ja sotilasoperaatioiden toteuttamisen; kehottaa liittämään operaatiokeskuksen Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteyteen; painottaa, että nykyinen seitsemän esikunnan järjestelmä on tehoton, hidastaa reagointikykyä ja aiheuttaa huomattavia kustannuksia ja että siviili-sotilaskoordinointi kentällä edellyttää pysyvää sotilasalan yhteyshenkilöä; arvioi, että pysyvästä operaatiokeskuksesta voitaisiin näin tehdä sotilasalan suunnittelu- ja toteutusvoimavara ja se voitaisiin sijoittaa samaan paikkaan kuin siviilialan suunnittelu- ja toteutusvoimavara tehokkaalle siviili-sotilaskoordinoinnille välttämättömän synergian mahdollistamiseksi; toistaa, että unionin operaatiokeskus helpottaisi yhteistyötä Naton kanssa vaarantamatta kummankaan järjestön itsenäistä päätäntävaltaa;

21.   korostaa tarvetta käynnistää nopeasti pysyvä rakenteellinen yhteistyö sellaisten kriteerien pohjalta, jotka mahdollistavat mahdollisimman monien osallistumisen, minkä pitäisi lisätä jäsenvaltioiden sitoutumista YTPP:aan;

22.   painottaa, että YTPP:aa edistettäessä ja kehitettäessä on kunnioitettava täysin ja vältettävä heikentämästä tiettyjen EU-jäsenvaltioiden puolueettomuutta ja liittoutumattomuutta;

23.   painottaa eri uudistusten tärkeyttä, mikäli halutaan yltää YTPP:lle vahvistettuihin kunnianhimoisiin tavoitteisiin, jotka vahvistettiin uudelleen joulukuussa 2008 ja hyväksyttiin Eurooppa-neuvostossa, ja lisätä YTPP:n tehokkuutta ja lisäarvoa tilanteessa, jossa tätä välinettä käytetään yhä enemmän;

Sotilas- ja siviilioperaatiot

24.   iloitsee ETPP:n/YTPP:n saavutuksista sen kymmenen toimintavuoden aikana ja huomauttaa, että unioni aloittaa siviili- ja sotilasoperaatiot osana yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa vastatakseen kansainväliseen turvallisuuteen ja eurooppalaisten turvallisuuteen kohdistuviin uhkiin; toteaa, että pääosa operaatioista on ollut siviilikriisinhallintaa; antaa tunnustusta noin 70 000:lle henkilöstön jäsenelle, jotka ovat osallistuneet ja osallistuvat ETPP:n 23 operaatioon (joista osa on meneillään, osa päättynyt); antaa tunnustusta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana toimineelle neuvoston pääsihteerille Javier Solanalle hänen työstään ETPP:n kehittämiseksi; kehottaa jälleen kerran jäsenvaltioita määrittelemään kriteerit ETPP:n operaatioiden käynnistämiselle sekä käsittelemään kansallisia osallistumisvaraumia;

Somalia – Afrikan sarvi

25.   antaa tunnustusta Euroopan unionin EUNAVFOR Somalia -merioperaation (Atalanta-operaatio) onnistuneesta panoksesta merirosvouksen torjuntaan Adeninlahdella ja Somalian rannikkovesillä, jonka tarkoituksena oli erityisesti varmistaa, että humanitaarinen apu saadaan perille kaikille, jotka sitä Somaliassa tarvitsevat; painottaa Atalantan muodostuneen keskeiseksi toimijaksi merirosvouden torjunnassa, muun muassa Afrikan sarvea varten perustetun meriturvallisuuskeskuksen kautta; iloitsee neuvoston päätöksestä jatkaa operaatiota vuodella joulukuuhun 2010 asti ja panee merkille operaation mandaatin laajentamisen todeten, että sillä turvataan unionin välittömiä turvallisuusintressejä (kansalaisten turvallisuus, huoltovarmuus sekä haavoittuvassa asemassa olevien alusten suojelu) sekä humanitaarisen hätäavun perillemenoa ja operatiivisia toimintamahdollisuuksia (Maailman elintarvikeohjelman vuokraamien, Somalian väestölle tarkoitettua elintarvikeapua kuljettavien alusten sekä Somaliassa toteutettavan Afrikan unionin sotilastarkkailuoperaation AMISOMin logistista tukea kuljettavien alusten saattaminen); kiittää samalla sen panosta merivoimien yhteistyön lujittamiseen Euroopassa ja YTPP:n merellisen ulottuvuuden kehittämiseen; panee myös tyytyväisenä merkille kolmansien maiden (Norja, Kroatia ja Montenegro) osallistumisen operaatioon ja rakentavan yhteistyön muiden alueella toimivien merivoimien kanssa, etenkin osana SHADE-prosesseja (Shared Awareness and Deconfliction); pahoittelee kuitenkin jatkuvia ongelmia toiminta-alueella kiinniotettujen merirosvouksesta ja aseellisista ryöstöistä epäiltyjen henkilöiden syytteeseenpanossa, sillä ne heikentävät merirosvouden vastaisten kansainvälisten toimien uskottavuutta;

26.   painottaa tarvetta puuttua merirosvouden syihin, jotka juontuvat Somaliassa vallitsevasta epävakaudesta ja köyhyydestä, ja katsoo, että unionin on toteutettava yhdessä Afrikan unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa siirtymäkauden liittohallituksen tueksi toimia, joilla pyritään vakauttamaan yleinen ja poliittinen turvallisuustilanne ja oikeusvaltio sekä edistämään kestävää kehitystä, sekä kehitettävä yhteinen strategia alueellisen rauhanprosessin käynnistämiseksi;

27.   kehottaa ottamaan EU:n Somalian-toimintalinjoissa huomioon, että vain pitkällä aikavälillä tapahtuva laajamittainen valtiorakenteiden kehittäminen, joka kattaa paljon muutakin kuin vain siirtymäkauden liittohallituksen turvallisuusjoukkojen muodostamisen, voi synnyttää maahan kestävän rauhan ja turvallisuuden; kehottaa siksi neuvostoa ja komissiota esittämään yhdessä kunnianhimoisen ja kattavan EU:n Somalian-strategian;

28.   painottaa, että on toimittava kiireesti, jotta siirtymäkauden liittohallitus voi säilyttää Somalian alueen hallinnassaan ja voittaa lisää alaa; pitää myönteisenä, että neuvosto hyväksyi 25. tammikuuta 2010 päätöksen YTPP-sotilasoperaatiosta (EU:n koulutusoperaatio EUTM somalia) Somalian turvallisuusjoukkojen kouluttamiseen osallistumiseksi Ugandassa tiiviissä yhteistyössä EU:n kumppaneiden, kuten siirtymäkauden liittohallituksen, Ugandan, Afrikan unionin, Yhdistyneiden Kansakuntien ja Yhdysvaltojen, kanssa; kehottaa korkeaa edustajaa antamaan Euroopan parlamentille tietoa ja kuulemaan sitä asiasta;

29.   korostaa myös, että on tärkeää lujittaa merivalvontakapasiteettia alueella, eritoten kouluttamalla ja verkottamalla alueen maiden rannikkovartiostojen henkilöstöä, ja katsoo, että unionin on osallistuttava ponnisteluihin tukemalla Djiboutin menettelysääntöjä ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön kehittämää suunnitelmaa niiden täytäntöön panemiseksi alueen maiden hyväksymässä muodossa (tietojenvaihtokeskus Jemenissä ja miehistön koulutuskeskus Djiboutissa);

30.   palauttaa mieliin 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Jemenin tilanteesta ja kehottaa komissiota ja neuvostoa avustamaan yhdessä kansainvälisten kumppaneiden, kuten Jemenin naapureiden, kanssa hallitusta kokonaisvaltaisesti toimilla, jotka kattavat turvallisuusalan uudistuksen, terrorismin vastaiset toimet sekä poliittisen vuoropuhelun, humanitaarisen avun, talousavun ja koulutuksen;

Afganistan ja Pakistan

31.   muistuttaa, että on tärkeä vakauttaa Afganistanin ja Pakistanin yleinen ja poliittinen turvallisuustilanne, jotta suoraan eurooppalaisten turvallisuuteen vaikuttavat globaalit uhat (terrorismi, huumekauppa, joukkotuhonta-aseiden leviäminen) saadaan pidettyä hallinnassa, ja antaa tunnustusta Afganistania ja Pakistania koskevalle unionin toimintasuunnitelmalle, jonka neuvosto hyväksyi 27. lokakuuta 2009; toistaa, että näihin ongelmiin on löydettävä kokonaisvaltainen ratkaisu, jossa turvallisuus on tiiviimmin sidoksissa kehitykseen, oikeusvaltioon, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja sukupuolinäkökohtiin; kehottaa siksi neuvostoa ja komissiota tekemään konkreettisempia tämänsuuntaisia aloitteita, joilla myös lisätään unionin osuutta ja tehdään unionin, jäsenvaltioiden ja kansainvälisen yhteisön toiminnasta yhtenäisempää;

32.   katsoo, että Afganistanin valtion institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien parantaminen, etenkin oikeuslaitoksen ja muidenkin lainvalvontaviranomaisten kuin poliisivoimien osalta, on asetettava etusijalle unionin uuden strategian täytäntöönpanossa;

33.   kehottaa neuvostoa ja komissiota lisäämään huomattavasti Afganistanissa toteutettavien siviilitoimien resursseja, jotta EU:n siviilirooli saa uskottavuutta ja näkyvyyttä afganistanilaisten ja muiden kansainvälisten kumppaneiden silmissä; korostaa, että oikeusvaltion luominen Afganistaniin edellyttää toimintakykyisten ja luotettavien siviilipoliisivoimien muodostamista, ja antaa tunnustusta EUPOL Afganistan -operaation työstä; pyytää neuvostoa paikkaamaan pian EUPOL-operaation henkilöstövajeen ja helpottamaan liikkumista maakunnissa tarjoamalla operaatiolle lisää majoitustiloja ja riittävää logistista tukea; pyytää Natoa lisäämään yhteistyötä operaation kanssa ja koordinoimaan poliisialan toimensa EUPOLin kanssa poliisin kansainvälisessä koordinointielimessä (IPCB);

34.   kannattaa neuvoston ehdotusta tarkastella mahdollisuutta käynnistää Pakistanissa avustusoperaatio, jossa uudistettaisiin turvallisuusalaa ja rakennettaisiin terrorismintorjuntavalmiuksia, jotta Pakistan voi määritellä terrorismin vastaisen strategian, ja aloitettaisiin vuoropuhelu oikeusvaltiosta ja ihmisoikeuksista;

Balkanin maat

35.   antaa tunnustusta EULEX Kosovo -operaation onnistuneesta käynnistämisestä kautta Kosovon ja painottaa, että operaation kaikkien osa-alueiden (poliisi, oikeuslaitos, tulli) on tärkeää voida jatkua esteettä koko Kosovon alueella, maan pohjoisosa mukaan lukien;

36.   iloitsee poliisiyhteistyöpöytäkirjan allekirjoittamisesta EULEX Kosovon ja Serbia välillä ja muistuttaa, että tällä puhtaasti teknisellä pöytäkirjalla halutaan edistää järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa;

37.   tuomitsee kaikki EULEX Kosovoon kohdistetut vihamielisyydet, sillä operaation tehtävänä on pyrkiä yhdessä Kosovon viranomaisten kanssa perustamaan ja lujittamaan oikeusvaltiota maan kaikkien yhteisöjen hyväksi;

38.   pyytää neuvostoa harkitsemaan YTPP-sotilasoperaation käynnistämistä KFOR-joukkojen seuraajaksi;

39.   toteaa, että huolimatta jatkuvista poliittisista vaikeuksista Bosnia ja Hertsegovinan turvallisuustilanne on suhteellisen rauhallinen ja vakaa, ja korostaa unionin maata koskevan sotilasoperaation (EUFOR Althea) osuutta asiaan; tukee neuvoston päätöstä kohdistaa Euroopan unionin poliisioperaation (EUPM) toiminta järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjuntaan ja kehottaa käsittelemään oikeusvaltioasioita kokonaisuutena (poliisi-oikeuslaitos-vankeinhoito); kannustaa neuvostoa tekemään pikaisesti päätöksen siitä, että Althea-sotilasoperaatiossa keskitytään vastaisuudessa Bosnian asevoimien kouluttamiseen; valittaa, ettei kansainvälisten joukkojen tulevaisuudesta Bosnia ja Hertsegovinassa ole tehty poliittista päätöstä, minkä vuoksi tietyt joukkoja lähettäneet valtiot vetäytyvät maasta yksipuolisella päätöksellä ja mikä saattaa heikentää unionin toiminnan uskottavuutta ja yhtenäisyyttä Bosnia ja Hertsegovinassa; pyytää neuvostoa säilyttämään EU-jäsenyyden mahdollisuuden, kuten sovittiin Thessalonikissa 2003;

Kaukasia

40.   muistuttaa, että unioni vaikutti ratkaisevasti siihen, että Georgian ja Venäjän välinen konflikti ei kärjistynyt, etenkin käynnistämällä nopeasti tarkkailuoperaation, jossa valvotaan 12. elokuuta ja 8. syyskuuta 2008 tehtyjen sopimusten täytäntöönpanoa; pitää valitettavana, ettei Venäjän federaatio ole täyttänyt näissä sopimuksissa antamiaan sitoumuksia; painottaa, että Georgiassa toteutettavan Euroopan unionin tarkkailuoperaation roolin ratkaiseva merkitys on korostunut entisestään Etyjin valtuuskunnan ja YK-operaation poistuttua maasta;

41.   kannattaa operaation keston pidentämistä vuodella ja kehottaa vahvistamaan sen tarkkailuvalmiuksia ja teknistä varustusta; pitää valitettavana, että venäläiset ja paikalliset joukot ovat estäneet henkilöstöä käymästä Georgiasta irtautumaan pyrkivillä Etelä-Ossetian ja Abhasian alueilla;

Lähi-itä

42.   katsoo, että unionin on tehostettava toimintaansa palestiinalaisalueilla; antaa tunnustusta EUPOL COPPS -poliisioperaation työstä ja kehottaa neuvostoa harkitsemaan operaation laajentamista ja ehdottamaan Rafahin rajanylityspaikkaa varten perustetun Euroopan unionin rajavalvonnan avustusoperaation (EU BAM Rafah) voimassa pitämistä ja tehostamista uudistetussa muodossa sekä lieventämään Gazan alueen vakavaa humanitaarista kriisiä;

43.   kannattaa aietta käynnistää Irakia koskevan Euroopan unionin yhdennetyn oikeusvaltio-operaation (EUJUST LEX) kenttätoiminta asteittain alueilla, joiden turvallisuustilanne sen sallii;

Saharan eteläpuolinen Afrikka

44.   toteaa, että unionin on syytä sitoutua turvallisuussektoreiden uudistamiseen tietyissä Afrikan valtioissa, kuten Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Guinea-Bissaussa, ja kehottaa neuvostoa perustamaan toimintansa turvallisuusalan uudistamisessa kokonaisvaltaiseen ajattelutapaan ja arvioimaan säännöllisesti näiden operaatioiden tehokkuutta ja vaikutusta;

Haiti

45.   korostaa Haitissa toteutettavien eurooppalaisten tukitoimien koordinoinnin merkitystä; pitää myönteisenä, että Haitiin lähetetään EU:n yhteisenä panoksena vähintään 300 poliisia, joiden avulla vahvistetaan väliaikaisesti YK:n Haitin vakauttamisoperaation poliisivalmiuksia (MINUSTAH), ja että neuvosto päätti perustaa Brysseliin EUCO Haiti -yksikön, joka täydentää seuranta- ja tiedotuskeskusta ja jonka tehtävänä on koordinoida jäsenvaltioiden apua sotilaallisten ja turvallisuusalan voimavarojen muodossa YK:n määrittämien tarpeiden perusteella; pitää kuitenkin valitettavana, että jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin Haitissa paikalla toteuttamia toimia ei koordinoida; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa johtamaan unionin toimia tällä alueella;

Saadut kokemukset

46.   painottaa operaatioista saatujen kokemusten analysointiprosessien merkitystä ja pyytää neuvostoa harkitsemaan järjestelyä, joka mahdollistaisi Euroopan parlamentin osallistumisen näihin prosesseihin; haluaisi tietoa ensimmäisestä vuosikertomuksesta, jossa eritellään siviilioperaatioista saatuja kokemuksia ja niiden perusteella toteutettavia toimia; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käynnistämään perusteellisen ja avoimen tutkimuksen päätökseen saatetuista ja meneillään olevista ETPP/YTPP-operaatioista, jotta voidaan yksilöidä niiden vahvuudet ja heikkoudet;

47.   onnittelee onnistuneesta siirtymisestä unionin EUFOR Tchad/RCA -operaatiosta Yhdistyneiden Kansakuntien Keski-Afrikan tasavallassa ja Tšadin tasavallassa toteuttamaan operaatioon (MINURCAT) ja pyytää tietoja käynnistetystä saatujen kokemusten analysointiprosessista erityisesti sitä ajatellen, miten tulevissa operaatioissa voidaan välttää nykyiset puutteet ja ongelmat, joita esiintyy Yhdistyneiden Kansakuntien ja Afrikan unionin kanssa tehtävässä käytännön yhteistyössä;

Kriisinhallintaharjoitukset

48.   painottaa, että unionin YTPP:n alan harjoitusten suunnittelu ja toteuttaminen osana EU:n kriisinhallintaharjoituksia koskevia kunnianhimoisempia toimintalinjoja, joihin sisältyy mahdollisuus EU:n tositilanneharjoituksiin (LIVES), tehostaisi suuresti jäsenvaltioiden ja unionin valmiuksien koordinointia sekä lisäisi yhteentoimivuutta ja kokemusten vaihtoa;

Sukupuoleen ja ihmisoikeuksiin liittyvät näkökohdat
49. muistuttaa, että on tärkeää käsitellä ihmisoikeus- ja sukupuolinäkökohtia järjestelmällisesti YTPP-operaatioiden kaikissa vaiheissa suunnittelusta täytäntöönpanoon; kehottaa ottamaan naisista, rauhasta ja turvallisuudesta annetut YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325 (2000) ja 1889 (2009) huomioon sekä henkilöstön koulutuksessa että operaatioiden aikana ja kehottaa nostamaan naisten osuutta operaatioihin lähetettävistä henkilöistä; kehottaa parantamaan henkilöstön ihmisoikeuskoulutusta ja kansalaisyhteiskunnan tuntemusta;
Aseiden leviämisen estäminen ja aseriisunta

50.   panee tyytyväisenä merkille YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1887 (2009) ja antaa täyden tukensa siinä esitetyille kehotuksille pysäyttää ydinaseiden leviäminen ja tehostaa ponnisteluja aseriisunnan aikaansaamiseksi tiukassa ja tehokkaassa kansainvälisessä valvonnassa; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan vahvan yhteisen kannan vuonna 2010 pidettävää ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssia varten ja muistuttaa 24. huhtikuuta 2009 antamastaan suosituksesta neuvostolle ydinaseiden leviämisen estämisestä sekä ydinsulkusopimuksen tulevaisuudesta(8), jossa Euroopan parlamentti painottaa tarvetta vahvistaa edelleen ydinsulkusopimuksen kaikkia kolmea pilaria eli leviämisen estämistä, aseriisuntaa ja yhteistyötä ydinvoiman siviilikäytön alalla; kehottaa lisäksi ratifioimaan ja saattamaan voimaan täydellisen ydinkoekieltosopimuksen (CTBT);

51.   pitää tärkeänä, että luodaan kansainvälinen järjestelmä ydinpolttoaineen turvallisia ja varmoja toimituksia varten (esimerkiksi IAEA:n valvonnassa toimiva kansainvälinen polttoainepankkijärjestelmä) sekä mekanismeja, joilla voidaan tehokkaasti valvoa niin kutsutun joukkotuhoaselausekkeen noudattamista, jollainen sisältyy EU:n ja kolmansien maiden välisiin yhteistyösopimuksiin;

52.   panee tyytyväisenä merkille Yhdysvaltojen uuden hallinnon lausumat ja tavoitteet, joiden mukaan se sitoutuu edistämään ydinaseriisuntaa, ja kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja toimimaan tiiviissä yhteistyössä ydinaseiden leviämisen estämisessä; kehottaa Euroopan kahta ydinasevaltiota ilmaisemaan selkeän tukensa tälle sitoumukselle ja tekemään uusia ehdotuksia ydinaseriisunnan aikaansaamiseksi; panee tyytyväisenä merkille myös Venäjän federaation ja Yhdysvaltojen sitoutumisen jatkamaan neuvotteluja uudesta kattavasta ja oikeudellisesti sitovasta sopimuksesta, jolla korvataan joulukuussa 2009 umpeutunut sopimus strategisten aseiden vähentämisestä (START I); toivoo, että asiassa saavutetaan kouriintuntuvia tuloksia mahdollisimman pian;

53.   panee merkille, että Saksan hallituskoalitio sopi 24. lokakuuta 2009 Yhdysvaltojen ydinaseiden vetämisestä Saksasta tuenilmaisuna presidentti Obaman linjalle ydinaseettomasta maailmasta, ja katsoo, että tavoitteen saavuttamiseksi on asetettava välitavoitteita ja että vuoden 2010 ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa on saatava uusia kimmokkeita asevalvontaan ja aseriisuntaan; kannustaa muita jäsenvaltioita, joiden alueella on Yhdysvaltojen ydinaseita, antamaan samanlaisen selkeän sitoumuksen; pitääkin myönteisenä Saksan, Alankomaiden, Belgian, Luxemburgin ja Norjan ulkoasiainministerien Naton pääsihteerille 26. helmikuuta 2010 lähettämää kirjettä, jossa kehotetaan käymään Natossa perinpohjaista keskustelua siitä, miten se voi poliittisen yleistavoitteensa mukaisesti edetä kohti ydinaseetonta maailmaa;

54.   toistaa huolensa Iranin ja Pohjois-Korean tilanteesta ja muistuttaa unionin sitoumuksesta käyttää kaikkia välineitään maailmanlaajuista huolta aiheuttavien joukkotuhoaseiden levittämistä koskevien ohjelmien ennaltaehkäisemiseksi, estämiseksi, pysäyttämiseksi ja mahdollisuuksien mukaan lopettamiseksi; muistuttaa kuitenkin, että tiettyjen valtioiden aloittama aseriisunta ei ole suoraan kytköksissä toisten aikeisiin lopettaa joukkotuhoaseiden kehittämisohjelmansa tai jatkaa niitä ja että tilanne edellyttää myönnytyksetöntä politiikkaa suhteissa valtioihin tai järjestöihin, jotka ovat aloittamaisillaan tai jo aloittaneet joukkotuhoaseiden kehittämisen; pitää tärkeänä, että kaikki jäsenvaltiot toimivat asiassa samansuuntaisesti ja yhdenmukaisesti unionin linjan kanssa;

55.   huomauttaa, että tavanomaisten aseiden riisunnassa olisi erityisesti pyrittävä edistämään keskusteluja uudesta kansainvälisestä sopimuksesta, jolla säännellään asekauppaa;

56.   toistaa täyden tukensa laajemmalle aseriisunnalle ja esimerkiksi kemiallisten ja biologisten aseiden, jalkaväkimiinojen, rypälepommien ja köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten täyskiellolle, koska tällaiset aseet aiheuttavat suurta kärsimystä siviileille; kehottaa sen vuoksi tehostamaan monenvälistä toimintaa sen varmistamiseksi, että pannaan täysimääräisesti täytäntöön kemiallisten aseiden kieltosopimus (CWC), biologisten aseiden kieltosopimus (BTWC), rypäleammuksia koskeva yleissopimus (CCM) ja jalkaväkimiinasopimus (APMC) ja kehitetään edelleen kansainvälistä järjestelmää, jonka tarkoituksena on estää joukkotuhoaseiden leviäminen; pitää myönteisenä, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet hyväksymään Euroopan unionin yhteisen kannan aseviennistä sekä Lissabonin sopimuksen 28 b artiklan 1 kohdan, jonka nojalla unioni voi toteuttaa yhteisiä toimia aseidenriisunnan alalla;

Valmiuksien kehittäminen

57.   muistuttaa, että voidakseen vastata kasvaviin operatiivisiin vaatimuksiin ja ammattimaistaa kriisinhallintatoimintansa unionin on kehitettävä siviili- ja sotilasvoimavarojaan; kehottaakin neuvostoa määrittelemään uuden yleistavoitteen, mahdollisesti siviili-sotilaspohjalta, ja suuntaamaan sen erityisesti valmiuksien tehokkaaseen kehittämiseen;

58.   painottaa, että on tarkoituksenmukaista pyrkiä siviili- ja sotilasvoimavarojen synergiaan ja etsiä aloja, joilla jäsenvaltiot voivat yhdistää toimensa ja voimavaransa unionin tasolla, koska taloustilanne on vaikea ja toimien ja voimavarojen yhdistäminen on ratkaisevan tärkeää puolustustarvikkeiden kohoavien kustannusten ja puolustusmenojen rajoitusten ristipaineessa, ja katsoo, että tässä yhteydessä olisi hyödynnettävä myös Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen tarjoamia mahdollisuuksia ja muodostettava ulkosuhdehallintoon yksi yksikkö seuraamaan siviili- ja sotilasvoimavarojen kehitystä;

59.   toistaa tukevansa Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2008 määriteltyjä kunnianhimoisia tavoitteita, jotka koskevat siviili- ja sotilasvoimavarojen vahvistamista; pyytää neuvostoa edistämään ehdotettujen hankkeiden täytäntöönpanoa taantumasta huolimatta; kehottaa neuvostoa toimittamaan sille säännöllisesti tietoja jäsenvaltioiden toimista tavoitteiden saavuttamiseksi;

60.   korostaa, että siviilioperaatioiden nopean käynnistämisen tiellä on havaittu lukuisia esteitä; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan oikeus- ja sisäministeriöitään kantamaan vastuunsa asiassa; tukee neuvoston pyrkimyksiä helpottaa pätevän, asianmukaisesti koulutetun ja sukupuolijakaumaltaan tasapainoisen siviilihenkilöstön palvelukseen ja toimintavalmiuteen saamista (kansallisten toimintasuunnitelmien ja yhteisten vaatimusten hyväksyminen, joukkojen muodostamisprosessin ja toimintaan valmistavan koulutuksen parantaminen, siviilivalmiusryhmän käsitteen tarkistaminen) sekä varusteiden nopeaa toimittamista uusia siviilioperaatioita varten (puitesopimusten laatiminen ja suunnitelmat pysyvästä laite- ja varustevarastosta); pitää tässä yhteydessä hyvänä päätöstä perustaa väliaikainen laite- ja varustevarasto Bosnia ja Hertsegovinassa toteutettavan Euroopan unionin poliisioperaation yhteyteen;

61.   painottaa siviilioperaatioiden tarvetta saada käyttöönsä integroidut, suojatut ja sotilasviestintäjärjestelmien kanssa yhteensopivat viestintävälineet;

62.   kehottaa neuvostoa luomaan ulkosuhdehallinnolle pysyvän rakenteen, johon siviili- ja sotilasoperaatioille yhteiset tukitoiminnot (muun muassa rekrytointi- ja tarjouskilpailumenettelyt) keskitetään, jotta operaatiot voivat keskittyä päätehtäväänsä;

63.   korostaa, että YTTP:n siviilioperaatioiden ja unionin muiden välineiden koordinoinnin on oltava tiivistä, jotta resurssien käyttöä voidaan järkeistää; pyytää korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa sovittamaan komission kanssa yhteen toimet, joita komissio ja ulkosuhdehallinto toteuttavat samankaltaisilla aloilla; kehottaa YTPP:n siviilioperaatioita ja Euroopan sisäisestä poliisiyhteistyöstä ja oikeudellisesta yhteistyöstä vastaavia toimijoita, eritoten Europolia, vaihtamaan jatkuvasti tietoja, jotta voidaan tehostaa erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjumista;

64.   panee merkille, että kustannuksista huolimatta taisteluosastoja ei tähän mennessä aina ole käytetty poliittisista syistä sekä siksi, että niiden käyttöönoton edellytykset ovat erittäin tiukat; kannattaa taisteluosastojen tehokkaampaa ja joustavampaa käyttöä myös reservijoukkona tai osittaisena korvaavana joukkona, mikäli joukkojen muodostamisprosessi ei suju odotusten mukaisesti, ottaen kuitenkin aina asianmukaisesti huomioon niiden maiden toiveet, jotka ovat yhdessä muodostaneet kulloisenkin osaston; pyytää jatkamaan taisteluosastojen strategisesta toimintavalmiudesta johtuvien kustannusten kattamisesta tehdyn väliaikaisen sopimuksen voimassaoloa sekä laajentamaan taisteluosastojen käytöstä johtuvien yhteisten kustannusten määritelmää; kehottaa neuvostoa käyttämään taisteluosastoja täysimittaisissa sotilasharjoituksissa; antaa tunnustusta puheenjohtajavaltio Ruotsin johdolla tehdystä työstä, joka liittyy taisteluosastojen joustavaan käyttöön, ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan hyväksytyt suositukset täytäntöön;

65.   pitää sotilas- ja siviilivoimavarojen alalla saavutettua edistystä kiitettävänä ja kehottaa edistämään kiireesti seuraavia:

   hankkeet, joissa kehitetään ETPP-operaatioiden ja unionin joukkojen siirtonopeutta:
   eurooppalaisen lentokuljetuskaluston muodostaminen ja 14 jäsenvaltion puolustusministerien kokoonpanossa kokoontuneessa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa 17. marraskuuta 2009 hyväksymä hallintosuunnitelma, Euroopan ilmakuljetusjohtoportaan perustaminen Eindhoveniin ja monikansallisen A400M-yksikön luominen, joskin toimitukset ovat huomattavasti viivästyneet, minkä vuoksi parlamentti kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita ja EADS-yhtymää saattamaan A400M-hankkeen menestyksekkäästi päätökseen, jotta monikansallinen yksikkö saadaan pian muodostettua; korostaa, että pelastuspalveluoperaatioiden tukena ja kriisinhallinnassa on tärkeää käyttää sotilaallisia kuljetusvoimavaroja
   helikopterien nykyaikaistaminen ja niiden miehistöjen koulutus sekä tulevaisuuden raskasta kuljetushelikopteria koskeva hanke;
   hankkeet, joissa kehitetään tiedonkulkua Euroopan unionin operaatioissa toimiville sotilashenkilöstöille:
   tarkkailusatelliittien uusi sukupolvi (MUSIS-ohjelma)
   tiettyjen jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin satelliittikeskuksen väliset sopimukset, joilla annetaan EU:n satelliittikeskukselle laajemmat oikeudet tutustua hallituslähteistä peräisin oleviin satelliittikuviin (Helios II, Cosmo-Skymed ja SAR-Lupe)
   Euroopan puolustusviraston työ avaruusvalvonnan alan sotilaallisten tarpeiden yksilöimiseksi
   ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurannan järjestelmää (GMES) koskeva hanke, joskaan siinä ei oteta riittävästi huomioon turvallisuuden ja puolustuksen alan erityistarpeita, kuten kuvien resoluutiota; esittää, että EU:n satelliittikeskus voisi toimia rajapintana tällä alalla;
   hankkeet, joissa lujitetaan unionin merellistä ulottuvuutta antamalla YTPP:n sotilasvoimavarat sen käyttöön:
   merivalvontajärjestelmän luominen Itämeren mallia (SUBCAS) noudattaen meriliikenteen turvallisuuden parantamiseksi, laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan rajoittamiseksi ja merten pilaantumisen estämiseksi
   yhdennettyä merivalvontaa koskeva etenemissuunnitelma vuodeksi 2010; katsoo, että eurooppalaisten toimijoiden keskinäisen yhteistyön puute ei missään tapauksessa saa estää näiden hankkeiden täytäntöönpanoa;

66.   antaa Euroopan puolustusvirastolle tunnustusta ratkaisevasta panoksesta näiden kriittisten puolustusvoimavarojen kehittämisessä etenkin yhteisiä ohjelmia perustamalla; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään entistä enemmän Euroopan puolustusviraston potentiaalia uuden sopimuksen mukaisesti, varaamaan sille asetettuja odotuksia vastaavan budjetin ja helpottamaan sen toiminnan suunnittelua kolmivuotisen rahoituskehyksen ja työohjelman avulla; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan mahdollisimman pian lopullisesti Euroopan puolustusviraston ja eurooppalaisen puolustusmateriaaliyhteistyöjärjestön (OCCAR) keskinäiset hallinnolliset järjestelyt sekä unionin ja OCCARin välisen turvallisuussopimuksen, jotta niiden puolustusmateriaalialan yhteistyö voidaan muokata tehokkaaksi;

67.   kannattaa kilpailukykyisen Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan ja avointen ja läpinäkyvien Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoiden kehittämistä; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan tutkimus- ja kehitystyötä ja noudattamaan sitoumusta osoittaa siihen 2 prosenttia puolustusmäärärahoista sekä saattamaan puolustusalan direktiivit yhdenmukaistetusti osaksi kansallista lainsäädäntöään;

68.   kehottaa Euroopan kansallisia puolustusalan hankintaviranomaisia toteuttamaan Euroopan puolustusviraston tuella konkreettisia toimenpiteitä eurooppalaisen materiaalin hankintojen lisäämiseksi, esimerkiksi allekirjoittamalla vapaaehtoiset menettelysäännöt, joilla otettaisiin käyttöön eurooppalaisen tuotannon suosimisen periaate hankittaessa sellaista puolustusmateriaalia, jonka suhteen on tärkeää säilyttää Euroopan kannalta strateginen autonomia ja operatiivinen suvereniteetti sekä säilyttää Euroopan teollinen ja tekninen etumatka;

69.   kannattaa voimakkaasti siviili- ja sotilasvoimavarojen alan synergian vahvistamista; toivoo, että kriisinhallinta- ja suunnittelulinja ja Euroopan puolustusvirasto voivat nopeasti kehittää roolinsa toisiaan täydentäviksi siten, että ulkosuhdehallinnon kriisinhallinta- ja suunnittelulinja hoitaa korkean edustajan / varapuheenjohtajan alaisuudessa strategisia tehtäviä eli antaa alkusysäyksen ja koordinoi työtä etenkin yhteisiä tarpeita yksilöitäessä ja Euroopan puolustusvirasto hoitaa operatiivisia tehtäviä eli kehittää kaksikäyttöteknologiaa ja siviili- ja sotilasvoimavaroja; katsoo, että yhteisvaikutukseen voidaan pyrkiä erityisesti tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman turvallisuutta koskevan osion pohjalta;

70.   on tyytyväinen Ruotsin puheenjohtajakaudella saavutettuun edistykseen siviili- ja sotilasalan asiantuntijajoukon muodostamisessa turvallisuussektoreiden uudistamista varten, mutta valittaa toimenpiteen täytäntöönpanon viivästymistä suunnitellusta syksystä 2008 ja toivoo, että asiantuntijajoukko saadaan muodostettua aivan lähitulevaisuudessa;

71.   kannattaa koulutusalan aloitteita, joilla pyritään vahvistamaan eurooppalaisten henkilöstöjen kykyä työskennellä yhdessä:

   Erasmus-ohjelman kaltaisen nuorten eurooppalaisten upseerien vaihto-ohjelman kehittäminen
   koulutusvalmiuksien lisääminen unionin tasolla; painottaa erityisesti tarvetta perustaa mahdollisimman pian uudistettu Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemia, josta neuvosto päätti joulukuussa 2008;
   institutionaalisten koulutusvalmiuksien lisääminen unionin tasolla; painottaa erityisesti tarvetta perustaa uudistettu Euroopan ulkosuhdeakatemia, joka toimisi läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden asianomaisten tahojen kanssa ja johon sisällytettäisiin puolustusakatemian kaltaiset nykyiset koulutusrakenteet ja joka antaisi unionin virkamiehille ja ulkosuhteisiin liittyviin tehtäviin suuntautuville jäsenvaltioiden virkamiehille sekä YTPP-operaatioihin osallistuvalle henkilöstölle yhdenmukaistettuun koulutusohjelmaan perustuvaa koulutusta samoin kuin kattavaa ja yhteistä koulutusta kaikille virkamiehille ja tarkoituksenmukaista koulutusta konsulaatti- ja lähetystömenettelyistä, diplomatiasta, konfliktien sovittelusta ja kansainvälisistä suhteista sekä tietoa Euroopan unionin historiasta ja kokemuksista;

72.   katsoo, että operaatioiden henkilöstön koulutuksen parantamiseksi ja koulutusvoimavarojen optimaaliseksi hyödyntämiseksi koulutukseen osallistuvan henkilöstön ja operaatioihin siirretyn henkilöstön välille olisi luotava systemaattisempi yhteys; kehottaa neuvostoa laatimaan lähetettyä henkilöstöä koskevan yhteisen eurooppalaisen perussäännön, jossa määrätään koulutustasosta, voimankäytön säännöistä ja toimintavapaudesta operaation aikana, oikeuksista ja velvollisuuksista, varusteiden ja sairaanhoidon laatutasosta sekä sosiaaliturvajärjestelyistä kuoleman, haavoittumisen ja palveluskyvyttömyyden varalta;

73.   iloitsee 26. helmikuuta 2009 allekirjoitetusta Strasbourgin sopimuksesta, jossa Eurocorps-joukoille annetaan oikeushenkilöllisyys; vetoaa sen puolesta, että unioni tarvittaessa käyttäisi näitä monikansallisia joukkoja;

YTPP:n rahoitus

74.   muistuttaa, että Lissabonin sopimuksessa ei tehdä perustavia muutoksia YTPP-operaatioiden rahoitukseen:

   siviilioperaatiot rahoitetaan unionin talousarviosta
   sotilasoperaatioiden yhteiset kustannukset rahoitetaan Athene-järjestelmästä;

75.   palauttaa mieliin Lissabonin sopimuksen määräyksen varapuheenjohtajan / korkean edustajan käytössä olevasta käynnistysrahastosta, josta rahoitetaan YTPP-operaatioiden valmistelutoimet, joita ei jostain syystä kateta unionin talousarviosta; korostaa rahaston tuomaa lisäarvoa, sillä sen on määrä parantaa varapuheenjohtajan / korkean edustajan mahdollisuuksia valmistella YTPP-operaatioita tehokkaasti ja nopeasti; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään täytäntöönpanotoimet nopeasti;

76.   pyytää jäsenvaltioita laajentamaan Athene-järjestelmästä katettavien yhteisten kustannusten luetteloa jäsenvaltioiden keskinäisen solidaarisuuden lisäämiseksi ja useampien valtioiden kannustamiseksi osallistumaan unionin sotilasoperaatioihin;

77.   esittää, että varainhoitoasetusta tarkistettaessa kriisinhallintaan sovellettavia sääntöjä ja menettelyjä joustavoitettaisiin, koska alaan kohdistuu erityisvaatimuksia (joukkojen nopea käyttöönotto, turvallisuusnäkökohdat jne.);

78.   palauttaa mieliin komission hallinnoimien rahoitusvälineiden, kuten vakautusvälineen ja Euroopan kehitysrahaston (johon sisältyy Afrikan rauhanrahasto), ratkaisevan merkityksen kriisinhallinnalle; painottaa näiden välineiden keskinäisen koordinoinnin tärkeyttä;

Kumppanuudet
EU ja Nato

79.   muistuttaa, että on tärkeää lujittaa unionin ja Naton strategista kumppanuutta ja varmistaa niiden rakentava yhteistyö; suosittaa välttämään pattitilanteiden syntymistä ja kehottaa tarkastelemaan uudelleen EU:n ja Naton operatiivisen yhteistyön nykyisiä järjestelyjä (Berliini plus -järjestely) sekä kehittämään uuden toimintakehyksen, jolla voidaan helpottaa laajempaa yhteistyötä niiden ollessa läsnä samoilla operaatioalueilla;

80.   edellyttää, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja aloittaa Naton pääsihteerin kanssa perinpohjaisen vuoropuhelun käynnissä olevasta Naton strategisen toimintaperiaatteen uudelleentarkastelusta, jotta Nato ottaisi kaikilta osin huomioon EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehityksen, johon sisältyy muun muassa mahdollinen pysyvä rakenteellinen yhteistyö puolustuksen alalla;

81.   pahoittelee, ettei Naton ja EU:n Afganistanissa ja Kosovossa toteuttamien operaatioiden teknisistä järjestelyistä ole vieläkään allekirjoitettu sopimusta; kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita harjoittamaan EU:n ja Naton asiasta vastaavissa elimissä poliittista painostusta sopimuksen aikaansaamiseksi;

82.   painottaa näiden kahden järjestön rakentavaa yhteistyötä merirosvouden torjunnassa (Atalanta-operaatio ja Naton Ocean Shield -operaatio);

83.   iloitsee Naton pääsihteerin aikeista ottaa unioni ja Euroopan parlamentti mukaan keskusteluihin järjestön strategian tarkistamisesta; odottaa ilmoitettujen aikeiden johtavan nopeasti konkreettisiin aloitteisiin;

84.   antaa tunnustusta unionin ja Naton yhteistyöstä sotilasvoimavarojen alalla, josta esimerkkinä mainittakoon työ helikopterien toimintakapasiteetin parantamiseksi;

EU ja Yhdistyneet kansakunnat

85.   muistuttaa unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien tiiviin yhteistyön merkityksestä kriisinhallinnassa, etenkin operaatioalueilla, joilla molemmat järjestöt ovat läsnä ja/tai joilla toinen astuu toisen sijaan; kehottaa lisäämään tällaista yhteistyötä ja etenkin suunnitteluyhteistyötä ennen kriisien puhkeamista;

EU ja Afrikan unioni

86.   korostaa pitävänsä tärkeänä Euroopan unionin ja Afrikan unionin rakentavaa yhteistyötä, jossa noudatetaan yhteiseen EU–Afrikka-strategiaan kuuluvassa rauhan ja turvallisuuden kumppanuudessa annettuja sitoumuksia; katsoo, että Euroopan unionin olisi mahdollisuuksien mukaan tuettava Afrikan unionia, varsinkin Somalian kaltaisilla operaatioalueilla, joissa Afrikan unioni on ainoa kentällä toimiva järjestö, ja kannustaa Afrikan unionia vahvistamaan afrikkalaisia kriisivalmiuksia ja tehostamaan kansainvälisten kumppanien tarjoaman avun hyödyntämistä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita paneutumaan erityisesti ongelmiin, jotka liittyvät pien- ja kevytaseiden hallitsemattomaan leviämiseen varsinkin Afrikassa, sekä painottamaan tässä yhteydessä, että kaikkien jäsenvaltioiden on noudatettava voimassa olevia sääntöjä, jotka koskevat aseiden vientiä kriisialueille;

EU ja Yhdysvallat

87.   kehottaa neuvostoa kehittämään unionin ja Yhdysvaltojen suhteita rauhanrakentamisen ja kriisinhallinnan alalla, sotilaalliset kysymykset ja luonnonkatastrofit mukaan lukien; pitää yhteistyötä erityisen tärkeänä merirosvouden torjunnassa Somaliassa, Afrikan rauhanturvaamisvalmiuksien vahvistamisessa ja myös Kosovossa ja Afganistanissa suoritettavissa operaatioissa; iloitsee erityisesti Yhdysvaltojen osallistumisesta EULEX Kosovo -operaatioon eurooppalaisten komennossa;

88.   katsoo, että Yhdysvaltojen hallinnon kaavailema uusi ohjustentorjuntajärjestelmä kaipaa syvällistä tutkimusta ja varmentamista ja siinä tapauksessa, että järjestelmä kehitetään, siinä olisi otettava huomioon Euroopan maiden yhteinen näkemys Euroopan maiden suojelemisesta ballistisilta ohjuksilta, siitä olisi käytävä koko maanosan laajuista vuoropuhelua ja Euroopan puolustusmateriaaliteollisuus olisi pyrittävä saamaan mukaan sen rakentamiseen;

Kolmansien maiden osallistuminen ETPP:aan

89.   muistuttaa, että tähän mennessä 24 maata viidestä maanosasta on osallistunut 16:een unionin siviili- ja sotilasoperaatioon; painottaa, että kolmansien valtioiden osallistuminen unionin operaatioihin antaa niille tärkeää poliittista ja operatiivista lisäarvoa; katsoo, että unionin on jatkettava tällä tiellä ja tarkasteltava mahdollisuuksia ottaa kyseiset kolmannet maat paremmin mukaan toimintaan omaa päätäntävaltaansa vaarantamatta;

Parlamenttien etuoikeudet

90.   iloitsee siitä, että neuvosto on lisäännyt osanottoaan Euroopan parlamentin työskentelyyn turvallisuuden ja puolustuksen alalla, erityisesti asiasta vastaavassa alivaliokunnassa; on tyytyväinen siihen, että neuvoston viimeisimpiin ETPP:aa koskeviin päätelmiin sisällytettiin osio, jossa käsiteltiin suhteita Euroopan parlamenttiin; kannustaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa jatkamaan Lissabonin sopimuksen puitteissa tähän suuntaan, jotta YTPP:lla olisi voimakas demokraattinen oikeutus;

91.   muistuttaa, että Euroopan parlamentti on ainoa ylikansallinen toimielin, joka voi legitiimisti väittää valvovansa unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan demokraattisuutta, ja että Lissabonin sopimuksen voimaantulo vahvistaa tätä roolia; huomauttaa, että WEU:n parlamentaarisella edustajakokouksella, joka perustettiin muutetulla Brysselin sopimuksella, jota kaikki EU:n jäsenvaltiot eivät ole allekirjoittaneet, ei ole poliittisia eikä laillisia valtuuksia huolehtia YTPP:n parlamentaarisesta valvonnasta;

92.   kannustaa siksi Euroopan parlamenttia ja kansallisia parlamentteja käyttämään Lissabonin sopimuksen tarjoamat mahdollisuudet ja sen pöytäkirjan N:o 1 täysimittaisesti hyödyksi ja lisäämään yhteistyötään YUTP:n ja YTPP:n alalla tiivistämällä ja järjestämällä paremmin asiasta vastaavien valiokuntiensa turvallisuuden ja puolustuksen alan työsuhteet; painottaa, että tiiviimpi yhteistyö Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välillä syrjäyttää WEU:n parlamentaarisen edustajakokouksen itselleen aiheetta omimat etuoikeudet; painottaa myös tarvetta mukauttaa omia rakenteitaan YTPP:n paremman valvonnan mahdollistamiseksi; kehottaa neuvostoa ja korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ottamaan Euroopan parlamentin ja sen asiasta vastaavan valiokunnan alusta saakka mukaan toimintaan, jossa laaditaan siviilikriisinhallinnan toimintamalleja ja -suunnitelmia;

93.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille etukäteen valmisteilla olevista operaatioista ja niiden kulusta; ehdottaa neuvostolle, että se avoimuuden varmistamiseksi tiedottaisi parlamentille säännöllisesti Athene-järjestelmän ja käynnistysrahaston käyttämisestä, kuten se jo tekee, kun YUTP-määrärahoja käytetään siviilioperaatioihin; katsoo, että unionin talousarvion selkeyttämiseksi siinä olisi esitettävä ensiksi kaikki muut kuin sotilasmenot ja seuraavassa vaiheessa siihen olisi liitettävä asian edellyttämän sopimusmuutoksen jälkeen myös sotilasmenot;

94.   pyytää tarkistamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston vuonna 2002 tekemiä toimielinten välisiä sopimuksia, joissa säännellään Euroopan parlamentin oikeutta saada neuvostolta ETPP:n ja YTPP:n alan arkaluonteisia tietoja, jotta asiasta vastaavat parlamentin jäsenet ja erityisesti turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan puheenjohtajat saisivat tarvittavat tiedot käyttääkseen valistuneesti etuoikeuksiaan;

o
o   o

95.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, Naton parlamentaariselle yleiskokoukselle sekä Yhdistyneiden Kansakuntien ja Naton pääsihteereille.

(1) EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 580.
(2) EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 334.
(3) EUVL C 285 E, 26.11.2009, s. 23.
(4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0075.
(5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0076.
(6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0099.
(7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0057.
(8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0333.


Ydinsulkusopimus
PDF 135kWORD 56k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 ydinsulkusopimuksesta
P7_TA(2010)0062RC-B7-0137/2010

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2009 neuvostolle antamansa suosituksen ydinaseiden leviämisen estämisestä sekä ydinsulkusopimuksen tulevaisuudesta (2008/2324(INI))(1),

–   ottaa huomioon aiemmat, 26. helmikuuta 2004(2), 10. maaliskuuta 2005(3), 17. marraskuuta 2005(4) ja 14. maaliskuuta 2007(5) antamansa päätöslauselmat ydinaseiden leviämisen estämisestä ja ydinaseriisunnasta,

–   ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Iranista(6),

–   ottaa huomioon vuonna 2010 pidettävän ydinsulkusopimuksen osapuolten tarkistuskonferenssin,

–   ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat ydinaseiden leviämisen estämiseen ja ydinaseriisuntaan liittyvistä kysymyksistä ja erityisesti päätöslauselmat 1540(2004), 1673 (2006) ja 1887 (2009),

–   ottaa huomioon EU:n ja Yhdysvaltain huippukokouksen 3. marraskuuta 2009 antaman julkilausuman (liite 3),

–   ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan turvallisuusstrategian ja ETPP:n täytäntöönpanosta(7),

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian,

–   ottaa huomioon tuoreen puolivuosittaisen tilanneselvityksen joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian täytäntöönpanosta (2009/II),

–   ottaa huomioon neuvoston 8. joulukuuta 2008 antaman julkilausuman (etenkin sen 6, 8 ja 9 kohdan), jossa ilmaistaan EU:n päättäväisyys torjua joukkotuhoaseiden ja niiden maaliinsaattamisjärjestelmien leviäminen,

–   ottaa huomioon täydellisen ydinkoekieltosopimuksen, IAEA:n kattavat ydinmateriaalin valvontasopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat, yleissopimuksen ydinmateriaalien turvajärjestelyjä koskevista toimista, ydinterrorismin ehkäisemistä koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, ballististen ohjusten leviämisen vastaiset Haagin käytännesäännöt, vuonna 2009 rauenneen sopimuksen strategisten aseiden vähentämisestä (START I) sekä Yhdysvaltain ja Venäjän tekemän kahdenvälisen sopimuksen strategisten ydinkärkien vähentämisestä (SORT),

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 11. joulukuuta 2008 hyväksymän kertomuksen Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta,

–   ottaa huomioon komissiolle ja neuvostolle 21. joulukuuta 2009 esitetyt kysymykset ydinsulkusopimuksesta (O-0170/2009 – B7-0010/2010, O-0169/2009 – B7-0009/2010),

–   ottaa huomioon 10. ja 11. joulukuuta 2009 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston julkilausuman Iranista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   katsoo, että joukkotuhoaseiden ja niiden maaliinsaattamisjärjestelmien leviäminen on yksi vakavimmista maailmanrauhaa ja kansainvälistä turvallisuutta uhkaavista tekijöistä ja että aivan ensisijaisia turvallisuusprioriteetteja on estää terroristeja tai uusia valtioita saamasta haltuunsa tai käyttämästä ydinaseita, pienentää maailman asevarastoja ja siirtyä vähitellen ydinaseettomaan maailmaan,

B.   ottaa huomioon, että ydinsulkusopimuksen päämäärien toteuttamiseksi edellisissä tarkistuskonferensseissa asetettujen konkreettisten tavoitteiden (kuten niin kutsutut ”13 käytännön askelta”(8)) saavuttamisessa ei selvästikään ole edistytty, erityisesti kun uhkia muodostuu nykyään useista eri lähteistä, mukaan luettuna ydinaseiden leviäminen; katsoo, että tämä yhdistyy ydinteknologian kysynnän ja saatavuuden kasvuun ja siihen, että kyseistä teknologiaa ja radioaktiivista jätettä saattaa päätyä rikollisjärjestöjen ja terroristien haltuun,

C.   katsoo, että ydinsulkusopimus on ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan maailmanlaajuisen järjestelmän kulmakivi, jota on lujitettava, ja että tarvitaan kiireesti rohkeaa poliittista johtajuutta sekä edistyksellisiä jatkotoimia, jotta voidaan palauttaa luottamus ydinsulkusopimuksen tarkoituksenmukaisuuteen ja jotta vahvistetaan niitä sopimuksia ja elimiä, jotka muodostavat ydinaseiden leviämistä ja riisumista säätelevän nykyisen järjestelmän, kuten erityisesti ydinsulkusopimus, täydellinen ydinkoekieltosopimus ja Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA),

D.   katsoo, että on tarpeen vahvistaa edelleen ydinsulkusopimuksen kaikkia kolmea pilaria eli leviämisen estämistä, aseriisuntaa ja yhteistyötä ydinvoiman siviilikäytön alalla,

E.   katsoo, että ydinsulkusopimuksen allekirjoittaneet ydinasevaltiot pyrkivät jarruttamaan toimenpiteitä, joilla supistetaan tai poistetaan niiden ydinasevarastoja ja vähennetään niiden sitoutumista ydinpelotteeseen perustuvaan sotilasoppiin,

F.   kehottaa jatkamaan kaikkea aseriisuntakehitystä maailmanlaajuisen turvallisuuden parantamiseksi,

G.   ottaa huomioon, että EU on sitoutunut hyödyntämään kaikkia käytettävissään olevia välineitä, jotta voidaan ehkäistä, estää, pysäyttää ja mahdollisuuksien mukaan lakkauttaa ydinaseiden leviämistä edistäviä maailmanlaajuisesti huolestuttavia ohjelmia, mikä on todettu selkeästi Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymässä joukkotuhoaseiden leviämisen torjuntaa koskevassa EU:n strategiassa,

H.   katsoo, että EU:n on tehostettava ponnistelujaan ydinaseiden leviämisvirtojen ja leviämisen rahoituksen torjumiseksi, sanktioitava leviämistä edistävät toimet ja kehitettävä toimia tietojen ja taitotiedon aineettomien siirtojen ehkäisemiseksi hyödyntämällä kaikkia saatavilla olevia välineitä, mukaan lukien monenväliset sopimukset ja tarkastusjärjestelmät, kansallisesti ja kansainvälisesti koordinoitu viennin valvonta, uhkien vähentämiseen tarkoitetut yhteistyöohjelmat sekä taloudelliset ja poliittiset painostuskeinot,

I.   pitää myönteisenä EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa 3. marraskuuta 2009 annettua ydinaseiden leviämistä ja aseriisuntaa koskenutta julkilausumaa (liite 3), jossa korostettiin tarvetta säilyttää ja vahvistaa asiaa koskevia monenvälisiä toimia ja erityisesti ydinsulkusopimusta, jossa tuettiin kattavan ydinkoekieltosopimuksen voimaantuloa ja jossa kehotettiin aloittamaan neuvottelut halkeamiskelpoisen materiaalin tuotantokieltoa koskevasta sopimuksesta tammikuussa 2010; panee lisäksi merkille, että julkilausumassa todetaan jälleen, että Iranin ja Korean kansandemokraattisen tasavallan on täytettävä kansainväliset ydinalaan liittyvät velvoitteensa,

J.   toteaa, että Iran ei noudattanut määräaikaan eli vuoden loppuun mennessä kehotuksia ydinlaitostensa avaamisesta Kansainvälisen atomienergiajärjestön tarkastajille; ottaa huomioon, että Iran ei ole tähän mennessä tehnyt mitään kansainvälisen yhteisön luottamuksen palauttamiseksi siihen, että sen ydinohjelma on täysin rauhanomainen,

K.   ottaa huomioon Henry Kissingerin, George P. Shultzin, William J. Perryn ja Sam Nunnin tammikuussa 2007 ja tammikuussa 2008 tekemät uudet aseriisuntaehdotukset, Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa, Saksaa, Italiaa, Alankomaita ja Belgiaa edustavien entisten valtiomiesten Euroopassa antamat vastaavat suositukset, ydinasesopimuksen mallin ja Hiroshima-Nagasaki-pöytäkirjan, jota kansalaisjärjestöt ja poliittiset johtajat kaikkialla maailmassa tukevat, sekä ”Global Zeron” kaltaiset kampanjat,

L.   katsoo, että Naton strategian tarkistamisprosessi tarjoaa tilaisuuden liittoutuman ydinasepolitiikan uudelleenarviointiin ja tavoitteena olevan ydinaseettoman maailman aikaansaamiseen; toteaa, että viidessä Nato-maassa (Belgia, Saksa, Italia, Alankomaat, Turkki), jotka eivät ole ydinasevaltioita, on Naton yhteiskäyttöä koskevien sopimusten tai kahdenvälisten sopimusten nojalla edelleen käytettävissä arviolta 150–200 taktista ydinasetta,

M.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja sen kumppaneiden, erityisesti Yhdysvaltain ja Venäjän, on koordinoitava toimensa tiiviisti ja tehtävä läheistä yhteistyötä ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan järjestelmän elvyttämiseksi ja vahvistamiseksi,

N.   pitää tältä osin oikeansuuntaisena käytännön hankkeena Yhdistyneen kuningaskunnan ja Norjan yhteistä aloitetta, jolla on tarkoitus arvioida ydinaseiden mahdollisen purkamisen toteutettavuutta ja vahvistaa tätä koskevat selkeät menettelyprosessit sekä tähän liittyvät tarkastusmenettelyt,

O.   ottaa huomioon, että Ranskan ja Ison-Britannian hallitukset ilmoittivat vuonna 2008 aikovansa vähentää operatiivisten ydinkärkiensä määrää mutta päättivät samalla nykyaikaistaa ydinasearsenaalinsa; ottaa huomioon, että Ranskalla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on erityinen velvollisuus vaikuttaa menestyksekkäästi EU:n ydinsulku- ja aseriisuntapolitiikkoihin,

1.   kehottaa kaikkia osapuolia tarttumaan vuonna 2010 pidettävän ydinsulkusopimuksen osapuolten tarkistuskonferenssin yhteydessä tilaisuuteen edistää pyrkimystä kohti täydellistä ydinaseriisuntaa, joka perustuu kansainväliseen sopimukseen, jolla asteittain poistetaan ydinaseet kaikkialta maailmasta, ja pyrkimään vaiheittain täydelliseen maailmanlaajuiseen ydinaseriisuntaan yhteiseltä ja monenväliseltä pohjalta;

2.   korostaa tarvetta kehittää ydinsulkusopimuksen osapuolten vuoden 2010 tarkistuskonferenssissa strategioita tarkoituksena päästä yksimielisyyteen sopimuksesta, jolla aseisiin käytettävien halkeamiskelpoisten aineiden tuotanto pysäytetään syrjimättömällä tavalla, mikä tarkoittaa, että kyseisessä neuvotellussa sopimuksessa olisi edellytettävä, että ydinaseettomat valtiot ja ydinsulkusopimuksen piiriin tällä haavaa kuulumattomat valtiot luopuvat halkeamiskelpoisen materiaalin tuottamisesta aseita varten ja purkavat kaikki nykyiset laitoksensa, joissa tuotetaan halkeamiskelpoista materiaalia tällaisia aseita varten;

3.   korostaa, että YK:n turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenen, joilla kaikilla on ydinaseita, olisi pyrittävä vähitellen luopumaan halkeamiskelpoisten aineiden tuottamisesta aseita varten ja purkamaan kaikki nykyiset laitoksensa, joissa tuotetaan halkeamiskelpoisia aineita tällaisia aseita varten;

4.   kehottaa kaikkia osapuolia tarkistamaan sotilasdoktriiniaan ja luopumaan ensi-iskusta vaihtoehtona;

5.   kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita osallistumaan koordinoidusti, myönteisesti ja näkyvästi ydinsulkusopimuksen vuoden 2010 tarkistuskonferenssin keskusteluihin erityisesti ehdottamalla kunnianhimoista aikataulua ydinaseettomalle maailmalle, konkreettisia aloitteita, jotka koskevat YK:n aseriisuntakonferenssin elvyttämistä, sekä edistämällä aseriisunta-aloitteita, jotka perustuvat vuoden 1995 lopussa pidetyssä ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa sovittuun periaatteita ja tavoitteita koskevaan lausuntoon sekä vuonna 2000 pidetyssä ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa yksimielisesti hyväksyttyihin 13 käytännön askeleeseen;

6.   ilmaisee huolensa siitä, että Israel, Intia ja Pakistan eivät ole liittyneet ydinsulkusopimuksen osapuoliksi ja että Pohjois-Korea vetäytyi siitä vuonna 2003; kehottaa edellä mainittuja valtioita liittymään ydinsulkusopimuksen osapuoliksi;

7.   kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, neuvostoa ja komissiota tiedottamaan parlamentille säännöllisesti kaikista ydinsulkusopimuksen osapuolten vuoden 2010 tarkistuskonferenssia valmistelevista kokouksista ja ottamaan kyseisen konferenssin osalta aiheellisella tavalla huomioon sen näkemykset ydinsulku- ja aseriisuntakysymyksistä;

8.   kehottaa tältä osin komission varapuheenjohtajaa / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, neuvostoa ja komissiota kaikin tavoin lisäämään eurooppalaista tietoisuutta ydinsulkukysymyksistä yhteistyössä kaikkien ydinaseettomaan maailmaan pyrkivien osapuolten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden kanssa, erityisesti verkosto ”kaupunginjohtajat rauhan puolesta”;

9.   pitää myönteisenä joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevien lausekkeiden sisällyttämistä EU:n ja kolmansien maiden sopimuksiin ja toimintasuunnitelmiin; korostaa, että EU:n kaikkien kumppanimaiden on poikkeuksetta pantava täytäntöön kaikki nämä toimet;

10.   pitää erittäin tervetulleena Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman 5. huhtikuuta 2009 Prahassa pitämää puhetta, jossa tämä toi julki sitoutumisensa ydinaseriisunnan jatkamiseen ja visionsa yhteistoimin luotavasta ydinaseettomasta maailmasta; kehottaa neuvostoa antamaan tukensa tälle sitoumukselle;

11.   toistaa pitävänsä tärkeänä, että neuvosto tukee yhteistyössä kumppaneidensa kanssa aktiivisesti konkreettisia ehdotuksia ydinpolttoaineen tuotannon, käytön ja jälleenkäsittelyn saattamiseksi kokonaan IAEA:n valvontaan sekä kansainvälisen polttoainepankin luomista; kannattaa lisäksi muita ydinpolttoainesyklin monenvälisyyden lisäämistä koskevia aloitteita, joilla pyritään ydinvoiman rauhanomaiseen käyttöön, ottaen tässä yhteydessä huomioon, että parlamentti suhtautuu myönteisesti neuvoston ja komission halukkuuteen osallistua enintään 25 miljoonan euron panoksella IAEA:n valvonnassa toimivan ydinpolttoainepankin luomiseen, ja toivoo, että asiaa koskeva yhteinen toiminta hyväksytään nopeasti;

12.   tukee lisäponnisteluja IAEA:n toimivallan lujittamiseksi, mukaan luettuna IAEA:n ydinmateriaalivalvontasopimusten lisäpöytäkirjojen soveltamisen laajentaminen ja muu toiminta luottamusta lisäävien toimenpiteiden toteuttamiseksi; pyrkii varmistamaan, että kyseisellä järjestöllä on käytössään riittävät resurssit, jotta se voi täyttää keskeisen tehtävänsä eli ydinvoima-alan toimintojen turvallisuuden varmistamisen; kannustaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan pyrkimyksiään IAEA:n toimintakyvyn vahvistamiseksi, mukaan luettuna IAEA:lla Seibersdorfissa Itävallassa olevan analyysilaboratorion modernisointi;

13.   korostaa, että on mahdollisimman pian saatettava voimaan täydellinen ydinkoekieltosopimus; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Yhdysvaltain hallinnon aikomuksia varmistaa sopimuksen ratifiointi; kehottaa neuvostoa antamaan täyden tukensa neuvotteluille sopimuksesta, jolla on tarkoitus mahdollisimman pian kieltää halkeamiskelpoisen materiaalin tuotanto ydinaseiden tai muiden ydinräjähteiden valmistamiseksi; odottaa uutta ydinasepoliittista suunnitelmaa (NPR), jossa pitäisi sitouttaa USA luopumaan uusien ydinaseiden kehittämisestä, mukaan luettuina ydinkärjellä varustetut bunkkerintuhoajaohjukset, varautua ydinasevarastojen merkittävään vähentämiseen ja ohjata Yhdysvaltoja kohti ydinaseista riippumattomampaa puolustusta;

14.   kehottaa syventämään vuoropuhelua Yhdysvaltain uuden hallinnon sekä kaikkien ydinasevaltioiden kanssa ydinkärkien varastojen asteittaiseen pienentämiseen tähtäävien yhteisten tavoitteiden edistämiseksi; tukee erityisesti Yhdysvaltain ja Venäjän toimia niiden ydinaseiden määrän huomattavaksi vähentämiseksi START I -sopimuksessa ja SORT-sopimuksessa sovitulla tavalla;

15.   pitää tässä yhteydessä myönteisenä Venäjän federaation ja Yhdysvaltain päätöstä käynnistää neuvottelut, joilla pyritään tekemään uusi, kattava ja oikeudellisesti sitova sopimus korvaamaan joulukuussa 2009 rauennutta sopimusta strategisten aseiden vähentämisestä (START), ja pitää myönteisenä, että presidentit Barack Obama ja Dmitri Medvedev allekirjoittivat 6. heinäkuuta 2009 Moskovassa yhteisymmärryspöytäkirjan START I -sopimuksen seuraajasta; pitää myönteisenä Yhdysvaltain ja Venäjän välisissä neuvotteluissa hiljattain saavutettua edistystä ja odottaa lopullista sopimusta 9. maaliskuuta 2010 Genevessä käynnistyvällä neuvottelujen seuraavalla kierroksella;

16.   ottaa huomioon, että Yhdysvallat on luopunut alkuperäisistä suunnitelmistaan luoda ohjuspuolustuskilpi Eurooppaan; tukee uutta lähestymistapaa, johon osallistuvat koko Eurooppa sekä Venäjä;

17.   kehottaa perustamaan ydinaseettomia vyöhykkeitä positiivisena askeleena kohti ydinaseetonta maailmaa; katsoo tältä osin, että Lähi-itään perustettava ydinaseeton vyöhyke on perusedellytys sille, että alueella voidaan saavuttaa kestävä ja kattava rauha; huomauttaa, että kaikkien taktisten ydinkärkien poistaminen Euroopasta voisi luoda ennakkotapauksen ydinaseriisunnan jatkamista varten;

18.   kiinnittää huomiota taktisten ydinaseiden strategiseen anakronismiin ja Euroopan tarpeeseen myötävaikuttaa niiden vähentämiseen ja poistamiseen Euroopan maaperältä Venäjän kanssa käytävän laajemman vuoropuhelun yhteydessä; panee tässä yhteydessä merkille, että Saksan hallituskoalitio päätti 24. lokakuuta 2009 pyrkiä Yhdysvaltain ydinaseiden vetämiseen Saksasta osana yleistä siirtymistä kohti ydinaseetonta maailmaa; pitää myönteisenä Saksan, Alankomaiden, Belgian, Luxemburgin ja Norjan ulkoministerien 26. helmikuuta 2010 Naton pääsihteerille lähettämää kirjettä, jossa kehotetaan liittoutumaa käymään perusteellinen keskustelu siitä, miten voitaisiin toteuttaa poliittiseksi tavoitteeksi asetettu ydinaseeton maailma;

19.   tukee Iranin ydinohjelmaan sovellettavaa kaksijakoista menettelytapaa; kehottaa jälleen kerran Irania noudattamaan täysimääräisesti ja viipymättä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston ja IAEA:n asianomaisten päätöslauselmien mukaisia velvoitteitaan ja varsinkin täyttämään IAEA:n hallintoneuvoston päätöslauselmassa 27. marraskuuta 2009 asetetut vaatimukset; kehottaa neuvostoa tukemaan YK:n turvallisuusneuvoston toimia, jos Iran ei edelleenkään tee omaa ydinohjelmaansa koskevaa yhteistyötä kansainvälisen yhteisön kanssa; kehottaa neuvostoa olemaan valmis toteuttamaan tarvittavia ”älykkäitä”, kohdennettuja ja ydinaseiden leviämisen estämiseen keskittyneitä toimenpiteitä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston prosessin täydentämiseksi;

20.   pahoittelee Korean demokraattisen tasavallan uusinta ydinkoetta ja sitä, että se torjui YK:n turvallisuusneuvoston 24. syyskuuta 2009 antaman päätöslauselman 1887 (2009); tukee kuitenkin Yhdysvaltain pyrkimystä kuuden osapuolen keskustelujen puitteissa käytäviin kahdenvälisiin neuvotteluihin, joiden tavoitteena on Korean niemimaan ydinaseettomuus, ja panee merkille, että Kiinalla on tässä suhteessa erityinen rooli;

21.   tukee huhtikuussa 2010 koolle kutsuttavaa ydinturvallisuushuippukokousta ja panee merkille, että ydinmateriaalin luvaton kauppa ja käyttö muodostavat välittömän ja vakavan uhan koko maailman turvallisuudelle, ja odottaa konkreettisia ehdotuksia, joilla parannetaan riskeille alttiiden ydinmateriaalien turvallisuutta esimerkiksi toimilla, joiden avulla voidaan tutkia tehokkaasti tapauksia, joissa materiaalia on välitetty laittomasti, ja joiden avulla siitä vastuulliset voidaan asettaa syytteeseen;

22.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman jäsenvaltioille, komission varapuheenjohtajalle / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, YK:n pääsihteerille, vuoden 2010 ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssin puheenjohtajalle ja IAEA:n pääjohtajalle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0333.
(2) EUVL C 98 E, 23.4.2004, s. 152.
(3) EUVL C 320 E, 15.12.2005, s. 253.
(4) EUVL C 280 E, 18.11.2006, s. 453.
(5) EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 146.
(6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0016.
(7) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0255.
(8) Yhdistyneet kansakunnat: ydinsulkusopimuksen osapuolten tarkistuskonferenssi vuonna 2008, NPT/CONF 2000/28 (osat I ja II).

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö